3 minute read
Viisi asiaa, jotka päättäjien pitäisi tietää omistajuudesta Suomessa
Next Article
Miten pärjäämme omistajuudessa Ruotsiin, Tanskaan ja Norjaan verrattuna? Maailman ensimmäinen omistajuuden professori Samuli Knüpfer listaa haasteet – ja kertoo, miksi ne on tärkeä saada ratkaistua.
1. Suomalaiset ovat muita pohjoismaalaisia köyhempiä.
Suomalaiset ovat merkittävästi köyhempiä kuin muiden pohjoismaisten hyvinvointivaltioiden kansalaiset. Kotitalouksien nettovarallisuus on aikuista kohti vain noin puolet tanskalaisten kotitalouksien nettovarallisuudesta, lähes kolmanneksen pienempi kuin Ruotsissa ja lähes neljänneksen pienempi kuin Norjassa.
Tilanne on sama, kun katsotaan suomalaisten kotitalouksien rahoitusvarallisuutta, eli käteisen, talletusten, osakeomistusten ja rahastojen arvoa euroina. Jäämme pohjoismaisten hyvinvointivaltioiden vertailussa jälkeen erityisesti Ruotsista ja Tanskasta, mutta rahoitusvarallisuutemme on pienempi myös verrattuna moniin muihin Euroopan maihin, kuten Italiaan, Ranskaan, Irlantiin, Itävaltaan, Belgiaan ja Hollantiin.
2. Riskien välttely ja kasvuhalun puute estävät vaurastumista.
Yksi syy suomalaisten vaurastumattomuuteen on, että kaihdamme riskinottoa ja sijoitamme varallisuutemme huonosti. Suomalaisten rahoitusvarallisuudesta 39 prosenttia makaa tileillä pankkitalletuksina, kun vastaava luku Ruotsissa ja Tanskassa on vain puolet tästä. Suomessa vain 31 prosenttia rahoitusvarallisuudesta on sijoitettu listaamattomiin yrityksiin, kun vastaavat luvut ovat Ruotsissa 51 prosenttia ja Tanskassa 54 prosenttia. Lisäksi Suomessa on vähemmän osakeyhtiöitä kuin Ruotsissa, Tanskassa tai Norjassa ja meille myös syntyy vähemmän uusia osakeyhtiöitä. Pienet ja keskisuuret yrityksemme eivät ole erityisen kasvuhaluisia.
3. Suomalaisten talousosaamisessa on petrattavaa.
Talousosaamista mittaavalla kansainvälisellä indeksillä mitattuna talousosaaminen on Suomessa pohjoismaisittain huonoa. Norja, Ruotsi ja Tanska ovat tässä koko maailman kärjessä, kun taas Suomi sijoittuu vasta sijalle kymmenen.
Suhtaudumme myös selvästi varauksellisemmin markkinatalouteen. Suosimme muita Pohjoismaita enemmän tulojen tasapäistämistä, valtion vastuuta toimeentulostamme ja valtion omistuksia yrityksissä. Myös suhtautumisemme kilpailuun terveitä markkinoita ylläpitävänä voimana on epäilevämpää kuin muissa Pohjoismaissa.
4. Pörssissä ja pääomasijoituksissa riittää kirittävää.
Tukholman ja Oslon pörsseissä on huomattavasti enemmän listattuja yrityksiä kuin Helsingin pörssissä. Helsingin pörssin markkina-arvo on 140 prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta. Tukholman pörssin osuus Ruotsin bruttokansantuotteesta on 230 prosenttia ja Kööpenhaminan pörssin osuus Tanskan bruttokansantuotteesta 190 prosenttia. Oslon pörssissä tämä luku on pieni siksi, että Norjan bruttokansantuote on korkea, ei siksi, että siellä olisi pieni pörssi.
Julkisen sektorin omistusosuus Helsingin pörssissä on myös selvästi suurempi kuin Kööpenhaminassa ja Tukholmassa.
Pääomasijoittajat kuuluvat aktiivisimpien ja taitavimpien omistajien joukkoon. Pääomasijoitusten määrässäkin Suomi häviää pohjoismaisille verrokeille. Kotimaisten pääomasijoittajien vuotuiset sijoitukset ovat vain 0,2 prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta, kun Ruotsissa vastaava luku on nelinkertainen, Tanskassa kaksinkertainen ja Norjassakin jonkin verran suurempi.
Tilanne on hieman tasaisempi, kun katsotaan pääomasijoituksia kohdeyrityksen kotimaan mukaan. Tässäkin Suomi on kuitenkin pahnanpohjimmainen, eli suomalaiset yritykset saavat vähemmän pääomasijoituksia kuin pohjoismaiset verrokit.
5. Hyvinvointivaltion tulevaisuus vaatii omistajuuden kehittämistä – toimiin pitää ryhtyä heti ja pitkäjänteisesti.
Hyvinvointivaltioiden menestys perustuu kukoistavaan yritystoimintaan: hyvinvointipalvelut rahoitetaan yritysten, omistajien ja palkansaajien maksamilla verotuloilla.
Omistajuuden muutokset tapahtuvat hitaasti – siksi pikaratkaisuja ei ole. Nyt tarvitaan yhteistä ymmärrystä siitä, että asia on kriittisen tärkeä ja että tilanteen korjaamiseen tähtäävien toimenpiteiden pitää olla johdonmukaisia ja pitkäjänteisiä.
Valonpilkahduksiakin synkässä yleiskuvassa löytyy. Näitä ovat esimerkiksi nuorten sijoitusinto, talouden opetus kouluissa sekä startup-yritykset ja vahva kasvuyrittäjyyskulttuuri, jonka rakentamisessa Aallolla on ollut merkittävä rooli.
