Uudet lasten ja nuorten liikkumissuositukset käyttöön - seuroilla tärkeä rooli Uudet 7–17-vuotiaiden lasten ja nuorten liikkumissuositukset painottavat reipasta ja rasittavaa kestävyystyyppistä liikkumista, jossa ainakin tunnin päivässä liikunnan tulisi hengästyttää ja sydämen sykkeen nousta. Lisäksi vähintään kolmesti viikossa tulisi harjoittaa myös lihasvoimaa ja luustoa vahvistavaa liikuntaa. Suositukset tuovat esiin notkeutta, tasapainoa ja ketterää liikkumista sekä erilaisia liikuntataitoja kehittävän toiminnan merkityksen. Myös liikkuvuuteen tulee kiinnittää erityistä huomiota.
Tavoitteellisesti urheilevien lasten ja nuorten osalta on vielä tarpeen erilliset urheilijoiden suositukset. Nämä liikkumissuositukset ovat ns. minitaso. Todellisuus on kuitenkin se, että seuraharrastajissakin on paljon lapsia ja nuoria, joilla on vajavaisuutta jopa minimitason saavuttamisessa. Suomalaisessa kulttuurissa monipuolisen seuratoiminnan käytännöt sekä lapsuuden ja nuoruuden laadukas valmennus ovat isossa roolissa liikkumissuositusten kannalta. Tätä suurta hyvinvointiarvoa on tärkeää tuoda myös esille!
Kevyemmin tai vain vähän harrastaville lapsille ja nuorille tulee usein seuratoiminnan kautta muutamia tunteja ohjattua liikuntaa viikossa. Parit treenit ja peli viikossa eivät riitä edes liikkumissuositusten minimitason saavuttamiseen, kuten tutkimukset ovat osoittaneet. Liikkeen lisääminen Liikkuva koulu -hengessä koulupäivään ja sen yhteyteen sekä aktivoituminen muuhun liikkumiseen vapaa-ajalla perheen ja kavereiden kanssa on korostetun tärkeää.
Aktiivisesti ja paljon harrastaville lapsille ja nuorille kertyy viikoittain runsaasti organisoitua, kunnolla hengästyttävää, lihaksia ja luustoa sekä taitoja kehittävää liikkumista. Aktiivisimpien harrastajien liikkumisen tuntimäärät, intensiteetti ja laatu on usein korkea. Heidän osaltaan on tärkeää huolehtia siitä, että arki- ja koululiikunta täydentävät ja tasapainottavat liikkumisen kokonaismääriä.
Seuroissa tulee kunnolla hiki ja saa hyvää valmennusta
• Uudet suositukset painottavat yksilöllisyyttä. Mikäli lapsi ja nuori liikkuu vähän, tarvitaan aikaa, jotta liikkumissuositusten minimitaso saavutetaan. On hyvä, että liikuntamääriä ja laatua lisätään hiljalleen kohti vähimmäissuosituksia. • On myös hyvä tiedostaa, että noin neljäsosalla lapsista ja nuorista on jokin toimintarajoite. Toimintarajoite voi liittyä liikkumiseen, näkemiseen, ymmärtämiseen, kuulemiseen tai muuhun pysyvään haittaan. Myös muihin vähemmistöihin kuuluvat lapset tai nuoret voivat kokea vaikeuksia päästä tai tulla mukaan. • Minä opin, minä osaan kokemusten myötä kaikkien innostus kasvaa ja siinä hyvällä valmentajalla on ikimuistoinen vaikutusmahdollisuus! Tätä osaamista ja erinomaisesti organisoitua laadukasta seuratoimintaa tulee tavoitella ja korostaa!
• Paljon harrastavien osalta on varottava liiallista yksipuolisuutta ja korostettava rasituksen ja levon tasapainoa. Harjoittelusta, matkoista ja kilpailuista palautumiseen on tärkeää varata aikaa, jotta ilo urheiluun pysyy yllä. Korostaisin paljon liikkuvien osalta myös liikunnasta nauttimisen herkkää huomioimista ja elämän tasapainoa. • Paljon liikkuvat toimivat kaveripiireissä myös muita innostavina persoonina. He laittavat pihapelit käyntiin ja kutsuvat kaverit tutustumaan erilaisiin liikuntamuotoihin. Tätä kannattaa aikuisten ”peukuttaa”. • Joukkueiden toimintakulttuuriin rakentuva yhdessä harjoittelemisen, pelaamisen ja urheilemisen kulttuuri on todella kannattavaa ja siihen kannattaa panostaa.
Liikkumissuosituksen toimeenpano koskettaa perheitä, kouluja, lapsen kasvun ja kehityksen tukijoina toimivia ammattilaisia, kuntia, päättäjiä ja monia muita tahoja. Mikä sitten on seurojen ja etenkin valmennustoiminnan rooli tässä kokonaisuudessa? Lähes 90% 9-vuotiaista on mukana seuratoiminnassa, 2/3 lapsista ja 1/3 nuorista on seuroissa (LIITU 2018). Voidaan sanoa, että seurat ovat avainasemassa liikunnan ja harrastamisen edistäjinä.
4
Verkkovalmentaja 2/2021
