6 minute read

Nuorten urheilijoiden drop out

Pidetään nuoret mukana futiksessa ja sportin parissa pidempään

Urheiluharrastusten suosio on suurimmillaan noin 11-vuoden iässä. Sen jälkeen lopettaneiden määrissä on tilastollisesti suurta laskua. Monet tekijät voivat ajaa tilanteeseen, jolloin rakas harrastus päätetään lopettaa. Yläkouluvaiheessa nuoren koulupäivät pitenevät paljon, mielessä ja kehossa myllertää, seurojen eri ryhmissä tehdään erilaisia valintoja ja uusia joukkuekoostumuksia, oma pärjääminen ja panostamisen halu mietityttää ja joskus toimivaa kunnioittavaa tai hyvää yhteistä säveltä ei saa valmentajan kanssa. Jo vuosia on jalkapallossa ja muissakin lajeissa pohdittu miten saisimme innon pysymään yllä pidempään. Samaa haastetta ratkotaan jatkuvasti myös kansainvälisesti.

Advertisement

”As many as possible, as good as possible, as long as possible, in the best environment possible”.

Monessa seurassa ja maassa on käytössä yllä oleva slogan, jolla halutaan viestiä pitkäjänteisemmästä ja paremmasta toimintakulttuurista. Se on tarkoittaa samaa, jota Suomessa Kaikki Pelaa -ohjelman avulla on viety eteenpäin. Monen tasoinen toiminta on kehittynyt, mutta meillä on erittäin paljon mahdollisuuksia hoitaa etenkin tämä haastava nuoruuden vaihe maltillisemmin ja paremmin. Tarvitseeko meidän kiristää toimintaa kovasti, lisätä väärällä tavalla pakkoa ja painetta, aiheuttaa stressiä ja ylikuormittavaa arkea? Olisiko parempi pitää nuoret pidempään mukana heidän itsensä ja lajin sekä ihan huippu-urheilunkin vuoksi? Olisiko meillä valmentajilla vielä lisää opittavissa omaehtoisuutta korostavista lajikulttuureista, nykynuorista ja itsestämme nuorten valmentajina ja vanhempien kumppaneina?

Pidetään nuoret mukana – toimintamallin hyödyntäminen ”Pidetään nuoret mukana” -hankkeen tavoitteena oli vastata kysymykseen: ”Miten pidämme nuoret mukana liikunnassa ja urheilussa?”. Kyseessä on vuosina 2017−2019 toteutettu kahdeksan maan Erasmus+ Sport -hanke, jossa Suomesta oli mukana Likes. Hankkeessa laadittiin katsaus tutkimuksista, joissa oli tunnistettu niitä tekjöitä, jotka estävät nuorten drop outia eli urheilun lopettamista. Kaikkiaan 150 tekijän todettiin olevan yhteydessä urheilun lopettamiseen nuorten keskuudessa. Hankkeessa keskityttiin kuitenkin niihin 14 tekijään, joiden tutkimusten perusteella tiedettiin ehkäisevän urheilun lopettamista. Lisätietoa hankkeesta on saatavilla verkosta (www.keepyoungstersinvolved.eu) tai Likesiltä (tuija.tammelin@likes. fi).

Olympiakomitean ja lajien Nuorten liike -toiminnassa hyödynnetään ”Pidetään nuoret mukana” -hankkeessa luotua toimintamal-

lia. Kun Pidetään nuoret mukana -hankkeessa tuotettua tietoa ja työkaluja jaetaan avoimesti, myös harrastustoiminnan parissa toimivat saavat konkreettista tietoa siitä, millaisin toimin nuorten säilymistä mukana harrastustoiminnassa on mahdollista edistää. Tutkimukseen pohjautuvien havaintojen ja teemojen avulla erilaisia toimintamalleja pyritään nostamaan esille entistä laajemmin. Yksittäisen urheiluseuran tai valmennusryhmän kannalta hyödynnettävät keinot ovat konkreettisia toimintatapoja, ohjeita ja käytäntöjä.

Urheilusta pois putoamisella (drop out) tarkoitetaan järjestelmällisen harjoittelun ja kilpailun pitkittynyttä puuttumista. Nuori voi pudota pois joko lajikohtaisesta urheiluharrastuksesta (lajikohtainen lopettaminen) tai kaikesta urheilusta (yleinen urheilun lopettaminen). Suuri osa jonkin lajin lopettaneista nuorista haluaisi löytää jonkin itselleen sopivan uuden harrastuksen.

Kuva: SJV arkisto

Kuvaus 14 tekijästä, jotka ehkäisevät urheilun lopettamista nuorten keskuudessa

1. Autonomia

On tärkeää, että nuori saa kokea valinnanvapautta urheiluun liittyvien tekojen, ajatusten ja tunteiden suhteen. Nuoren tulee saada olla aloitteellinen ja on merkittävää, että hän kokee käyttäytymisensä omaehtoisena.

2. Koettu pätevyys tai minäpystyvyys

Jokaisen nuoren on olennaista luottaa kykyynsä toteuttaa urheiluun liittyviä tehtäviä tai ennalta määrättyjä tavoitteita ja pärjäämään erilaisissa haastavissa tilanteissa. Harjoittelun ja tehtävien haastetasojen tulee olla innostavia – ei lannistavia.

3. Joukkoon kuuluminen

Jokaisen nuoren on tärkeää kokea olevansa osa ryhmää tai seuraa. Nuoren pitäisi kokea lämpöä, kiintymystä, hyväksyntää ja turvallisuuden tunnetta niin itseään kohtaan kuin muiden kanssa olemisesta.

4. Oppimisilmapiiri

Jokaisen nuoren pitäisi saada positiivista vahvistusta läheisiltään, esimerkiksi valmentajilta ja vanhemmilta, kun hän työskentelee ahkerasti ja osoittaa aktiivisuutta. Hyvässä ilmapiirissä nuoret auttavat toisiaan yhteistyön avulla oppimaan ja nauttimaan toiminnasta. Vuorovaikutuksessa korostuu keskusteleva ja kunnioittava kulttuuri.

5. Ajan ja tavoitteiden tasapaino Jokaista nuorta tulee auttaa hallitsemaan aikataulujaan niin, että hänellä on aikaa osallistua urheiluun. Jokaisen seuran tulee

pyrkiä järjestämään toimintaa sopivina, joustavina ja helposti käytettävissä olevina aikoina, jotta nuoret voivat osallistua. Seurojen tulisi tasapainottaa aikasitoumuksia osallistumisen tason mukaisesti, esimerkiksi harrastus- ja kilpaurheiluun. Erityisesti runsaasti harjoittelevien ja harrastavien osalta korostuu paikallinen koulun, seuratoimijoiden ja vanhempien yhteistyö toimivien arkien ja viikkojen rakentamisessa. On myös huomioitava aika, jonka nuoret tarvitsevat elämänsä muille osa-alueille – muun muassa opiskeluun ja vapaa-aikaan.

6. Kustannukset

Toiminnoissa tulisi huomioida, että jokaisella nuorella on varaa olla mukana urheilussa. Seurojen on tärkeää pyrkiä pitämään osallistumiskustannukset kohtuullisina, jotta osallistumisen taloudelliset esteet vältettäisiin. Lisäksi seurojen on hyvä pyrkiä tarjoamaan myös kustannuksiltaan erilaisia toiminnan muotoja. Vähävaraisille on tärkeää luoda erillisiä tukimuotoja eri tahojen yhteistyöllä.

7. Odotusten kohtaaminen

Jokaisen nuoren tulisi ymmärtää mitä hän voi odottaa seuratoiminnan eri muodoilta ja toisaalta mitä häneltä odotetaan seuratoiminnassa. Näiden odotusten pitäisi kattaa fyysiset, sosiaaliset, henkiset ja sitoutumisen ja tavoitteellisuuden odotukset. Jokaisen seuran tulisi ymmärtää, kuinka nuorten odotukset osallistumisesta koskien vaihtelevat iän, sukupuolen, kulttuurin ja sosioekonomisen aseman mukaan sekä mahdollisuuksien mukaan ottaa huomioon nämä vaihtelut odotuksissa ja tarpeissa.

8. Arvot ja merkitykset

Jokaisen nuoren tulisi ymmärtää urheiluun osallistumisen merkitys ja hyödyllisyys hänelle itselleen. Jokaisen seuran tulisi arvostaa urheiluun osallistumisen merkitystä nuorille sekä mahdollisuuksien mukaan edistää näitä arvoja. Urheilussa korostuvia reilun pelin, kunnioittamisen, sääntöjen mukaan toimimisen ja muiden arvojen esiin tuominen käytännön teoissa on merkittävä osa toimintaa.

9. Valmentajan ja urheilijan välinen suhde

Jokaisen nuoren ja valmentajan suhde tulisi olla mahdollisimman vuorovaikutteinen, joka pitää sisällään niin empaattista ymmärrystä, rehellisyyttä, oikeanlaista vaatimista ja rajoja, tukea, yhteistyötä kuin kunnioitusta. Valmentajan tulee ottaa kontaktia myös nuoren suuntaan, jos hän huomaa nuoren osallistumisessa tai elämässä huolen merkkejä. Vain osa ottaa haasteitaan puheeksi. Moni nuori on hämmentynyt ja kipuilee vaikeilla hetkillä. Loukkaantumisten tai poissaolotaukojen jälkeen ei ole helppoa palata toimintaan.

10. Nuorten vertaisten tuki toisilleen Nuorten tulee kokea harrastuksessa kannustusta toisiltaan. Urheilussa EI saa kokea kiusaamista ja pitää välttää negatiivisella tavalla aiheutettua hermostuneisuutta. Positiivisen ilmapiirin luomista on hyvä tehdä niin virallisissa (esimerkiksi järjestetyissä tapahtumissa) kuin epävirallisemmissakin tilanteissa (esimerkiksi vapaa-ajalla). Jokaisen seuran tulisi tarjota nuorelle mahdollisuuksia vuorovaikutteiseen toimintaan ja kavereiden löytämiseen. Nuoria olisi myös tärkeää kannustaa aktivoimaan kavereitaan mukaan harrastuksiin.

11. Vanhempien tarjoama tuki

Jokaisen vanhemman tai huoltajan tulisi rohkaista nuorta osallistumaan urheiluun. Vanhempi tai huoltaja voi tukea nuorta eri toimin. Tukea voi olla esimerkiksi kuljettaminen harjoituksiin tai vaikkapa nuoren rohkaiseminen liikunnan pariin. Seurojen olisi tärkeää tukea vanhempia ja huoltajia eri tilanteissa. On tärkeää keskustella vanhempien kanssa harrastuksen mahdollisista haasteista ja huolehtia hyvän toiminnan ylläpidosta ja jatkomahdollisuuksista myös muutosten hetkillä.

12. Ennalta ehkäisevät käytännöt

Jokaisella seuralla tulisi olla ennalta ehkäiseviä käytäntöjä, jotka lisäävät tietoisuutta lopettamiseen liittyvistä tekijöistä ja aktiivisesti pyrkivät ehkäisemään lopettamista. Jokaista seuraa tulee kannustaa hyödyntämään oman lajinsa hyötyjä terveydelle ja hyvinvoinnille. Myös nuoret itse voivat toimia urheiluun ja liikuntaan osallistumisen ja jatkuvan sitoutumisen kannustajina. Avoin ja jatkuva keskustelu toiminnasta nuorten kanssa tukee harrastuksessa viihtymistä.

13. Saavutettavuus

Jokaisen nuoren pitäisi pystyä käyttämään liikuntapaikkoja turvallisesti ja mukavasti. Jokaisen seuran tulisi tehdä tilojensa käytöstä mahdollisimman turvallista ja kätevää niin nuorille kuin perheillekin. On myös tärkeää, että seuran toiminta ja viestintä saavuttavat erilaisista taustoista saapuvat nuoret. Seuran tulee luoda viestintäänsä niin, että se saavuttaa myös esimerkiksi eri kulttuuritaustasta saapuvat tai toimintarajoitteiset nuoret.

14. Tarjolla oleva lajivalikoima

Jokaisella nuorella tulisi olla mahdollisuus osallistua nauttimaansa urheiluun, ja hänen pitäisi voida osallistua tasolla, joka on hänelle mukavin – esimerkiksi harrastus- tai kilpatasolla. Erilaisten lajien tarjonta eri paikkakunnilla tukee nuorten pysymistä harrastusten parissa ja mahdollistaa omien suosikkilajien löytämisen. Myös yksittäinen lajiseura voi mahdollisuuksien mukaan monipuolistaa toimintaansa oman lajin eri muotoja hyödyntäen tai toisten lajien avulla.

Tähän teemaan liittyy paljon kysymyksiä ja teema on moninainen. Erittäin positiivinen asia on se, että nyt on voivoteltu vähemmän ja otettu tutkittu tieto avuksi, jotta nuoret voisivat olla pidempään mukana toiminnassa. Pysähdytään me valmentajat teeman äärelle ja huolehditaan ainakin siitä, että nuoren on hyvä olla meidän valmennuksessa ja ryhmässä on hyvä henki!

Teksti: Marko Viitanen, lasten ja nuorten urheilun ja liikunnan asiantuntija, Olympiakomitea