Kevään kalenteri
Joululomalta palattiin 9.1.
Ystävänpäivänä lasketeltiin Messilässä 14.2.
4. jakso alkoi 8.2.
Abit viskoivat meitä karkeilla 16.2. Wanhojen pukuloistoa ihasteltiin 17.2. Näyttis joulujuhlassa: Kiireen evoluutio
Talviloma riemastutti 20.-24.2.
Kevään puheenaihe: 75 min oppitunnit! Lue lisää sivulta 7.
Messilässä
1
Pääkirjoitus
Koulumme keväiset äänet ovat nyt taltioituneet uunituoreeseen lehteen. Polttaviin puheenaiheisiin kuuluu 75 minuutin oppitunnit, joista kaikilla tuntuu olevat jonkinlainen mielipide. Toimituksemme otti järjestelmästä selvää ja pohti, peittoaako se käytössä olevan systeemin. Kesälomaankaan ei ole enää pitkä matka: vain 54 koulupäivää!!! Tämän numeron novelli on kokonaisuudessaan luettavissa netissä. Nettiversiossa on myös 7.-luokkalaisen kirjoitelma harrastuksista. Antoisia lukuhetkiä Äänen parissa!
Toimituksen Ääntä pitävät:
Siiri Turtola, Janette Väänänen, Annele Holla, Iina Helenius ja Anna Lehtonen Kansi: Anna Lehtonen
Ääni luettavissa myös koulun nettisivuilla ja issuu.com/aani! 2
Kevään Ääniä
Rinneriemua Messilässä Siiri Turtola, 8D Kello on vähän yli yksitoista. Kaksi täyteenahdettua bussia odottaa lähtövalmiina. Vielä hetki ja viimeisetkin oppilaat kiipeävät bussiin ja hakeutuvat harvoille edelleen vapaille paikoille. Matkustajille toivotetaan hyvää matkaa ja heitä pyydetään palaamaan ehjinä takaisin. Matka kohti Messilää alkaa. Toisen bussin kaartaessa pihaan seiskaluokkalaiset odottelevat jo malttamattomina rinteisiin pääsyä. Hetken päästä me loputkin liitymme odottavien joukkoon pohtimaan, mikä siellä lippujonossa oikein kestää. Kun lopulta saamme liput, lähdemme vihdoinkin tallustamaan rinteille. Edes kylmä tuuli ja terävät lumipisarat eivät hyvää tunnelmaa pilaa, onhan tätä retkeä odotettu jo pitkään. Jonkin ajan päästä tavoitan Hannu Huhtalan, yhden meitä valvovista opettajista. ”Niin että olisi se etukäteen sovittu laskettelukilpailu vielä pitämättä.” Haastettukin (Samuli Salmela, 8D) saapuu juuri sopivasti paikalle ja hetken päästä jopa muistetaan, mistä oli tarkoitus kilpailla. Päästyämme boksille paljastuu pieni ongelma: näkyvyys on niin huono, ettei laskeminen olisi kovin turvallista. No, se siitä kilpailusta sitten… Iltapäivällä… Kaikki ovat kerääntyneet bussien läheisyyteen. Seiskat istuvat jo omassa bussissaan lähes lähtövalmiina. Jotkut puhuvat kiihtyneen oloisesti. Jotain on tapahtunut, mutta mitä? Opettajat laskevat paikallaolijoiden määrän. ”Siis vain se yksi puuttuu.” Huhtalaakaan ei näy missään, onkohan jotain vakavaa sattunut? Selviää, että eräs lautailija on kaatunut ja murtanut solisluunsa. Hänelle olisi siis tiedossa kivuliaan pitkä matka takaisin koululle ja sieltä lääkäriin. Lopulta hän – ja Huhtala – saapuvat paikalle lumikelkan kyydissä. Vilkuilen jo väsyneenä ohi viuhahtavia maisemia. Tutut näkymätkin sen jo todistavat, että olemme melkein perillä. Huvittuneena huomautetaan, että bussikuskimme ansaitsisi aplodit; olemme saaneet kiinni seiskojen bussin, joka lähti paljon meidän bussiamme aikaisemmin. ”After-ski:t on sitten Nesteellä”, todetaan bussin kaartaessa liikenneympyrään.
3
Kevään Ääniä
Karkauspäivänä Päivälehden museossa
Pauliina Toroska 8G, Kuvat Anna Lehtonen, 8D
Päivälehden museo sijaitsee Helsingin keskustassa ja siellä työskentelee sanomalehden teosta ja sanomalehti-historiasta tietäviä asiantuntijoita. Museossa on paljon vanhoja koneita ja painomenetelmiä, jotka kertovat siellä vierailevalle sanomalehtien teosta ennen ja nykyään. Vierailun tavoitteena oli tutustua sanomalehtien tekoon ja tiedon hankintaan. Kiertelimme museossa oppaan mukana, ja hän selitti lehdenteon kehitystä jo alkuvaiheista saakka. Kokonaisuudessaan käynti sujui hyvin, sillä moni luokastamme oli kiinnostunut aiheesta. Monikaan meistä ei varmasti ollut tiennyt, että sanomalehtien teko on ollut niin hankalaa. Esimerkiksi kirjaimet ladottiin yksitellen väärinpäin painoalustalle. Onneksi tekniikka on helpottanut työtä huomattavasti ajan myötä. Vierailu oli hyvin mielenkiintoinen kokemus, ja opimme todella paljon uutta. Olen itse aina ollut kiinnostunut kirjoittamisesta ja toimittajan työstä. Näen nyt sanomalehtien teon täysin uusin silmin.
4
Kevään Ääniä
Dokkino-elokuvia katsomassa Paula Hietanen 7E Kävimme katsomassa neljä Dokkino-elokuvaa 7EFG -luokkien kanssa. Ensimmäinen lyhytelokuva, Sen kanssa pitää vain elää, kesti vain kuusi minuuttia, mutta siinä ajassa ehdittiin kertoa paljon. Elokuva kertoi nuorten ajattelemista surullisista asioista, joiden kanssa pitää vaan elää ja yrittää jatkaa elämää, sekä iloita jokapäiväisistä pienistä asioista. Välipäivät oli ruotsalainen lyhytelokuva, jossa kerrottiin 15-vuotiaasta pojasta, jonka isä teki yllättäen itsemurhan. Poika ei kertonut asiasta kenellekään, vaan purki ajatuksensa piirtämällä. Hän piirsi aina saman asian, isänsä silmät. Itse en erityisemmin pitänyt Välipäivät -elokuvasta, koska se oli hieman epäselvä. Lopussa hän löysi tukevan olkapään ja ihmisen, jolle puhua. Kolmantena katsoimme elokuvan nimeltä Radiostan. Siinä radion taajuus säädettiin kuvausmatkan aikana kohdattuihin ihmisiin. Elokuvassa henkilöt kertovat itse, millaista on elämä maahan- muuttajana tai miltä tuntuu olla rasismin kohteena. Neljäs ja viimeinen lyhytelokuva oli nimeltään Menolippu – Tuaregin taival. Tämä elokuva kertoi Afrikassa köyhissä ja huonoissa oloissa eläneestä perheestä, johon kuului äiti, isä, tyttö ja kaksi poikalasta. Perheen isä eli neljä vuotta pakolaisena Italiassa. Neljän vuoden kuluttua hänen tyttärensä, vaimonsa ja vanhemman poikansa oli mahdollisuus päästä asumaan Italiaan – ihmemaahan. Ainoastaan perheen nuorin poika ei päässyt asumaan Italiaan, vaan joutui jäämän Afrikkaan. Perhe asui Italiassa muutaman vuoden, kunnes isällä oli tarpeeksi rahaa saada nuorin poika Italiaan. Hänen oli aluksi erittäin vaikeaa tottua elämään siellä. Varsinkin kieli- ja kulttuurierot hankaloittivat elämää. Kaikki perheen lapset pääsivät käymään koulua ja heidän elämänsä oli hyvällä mallilla. Oli koskettavaa, kun vanhempi poika totesi: ”Vaikka elämämme täällä Italiassa on loistavaa ja saamme olla yhdessä perheemme kanssa, kaipaan silti takaisin Afrikkaan.” Poika kertoi elämästään Afrikassa ja sanoi, että elämä siellä oli raskasta, mutta hän piti yhdessäolosta, kameleiden kanssa leikkimisestä ja siitä, että aina oli kaveri, jonka kanssa leikkiä. Koko perhe toivoi pääsevänsä vielä käymään Afrikassa, kylässä, jossa he asuivat. Perheen isä lupasikin matkan sitten, kun rahat riittäisivät. Kaikki dokumentit olivat täysin totta ja pääsimme näkemään yhden lyhytelokuvan kuvaajan. Tällaisten lyhytelokuvien tarkoitus on herättää kysymyksiä katsojissa ja siinä onnistuttiin hyvin.
5
!!!
!!!
!!!
!!!
!!!
!!!
Mykkäelokuva nykyajan katsojille Ison kasan Oscar-palkintoja voittanut Michel Hazanaviciusin ohjaama elokuva The Artist on vuosille 1927 - 1932 sijoittuva mykkäelokuva. Päähenkilö George Valentin (Jean Dujardin) on aikansa tunnetuimpia mykkäelokuvatähtiä, jonka suosio romahtaa äänielokuvien jyrätessä markkinoille. Hänen paikkansa näyttelijöiden huipulla vie Peppy Miller (Benerice Bejo). Äänielokuvien vallankumouksessa Valentinin ja Millerin elämät kohtaavat niin hyvissä kuin huonoissakin merkeissä. Mykkäelokuva ei ole mikään helppo laji. Hyvän kuvauksen lisäksi se vaatii näyttelijöiltä tarkkaa tunteiden ilmaisua, missä he ovat onnistuneet loistavasti. Jean Dujardinin saama parhaan miespääosan Oscar ei siis mennyt väärään osoitteeseen! The Artist on nykyajan ihmisille suunnattu elokuva, vaikka se ei edusta sitä, mihin olemme tottuneet. Elokuva on hauska ja romantiikalla höystetty, eikä Valentinin ja Millerin suhdetta ole ”yliromantisoitu”. Tarina on kekseliäs ja harvinaista kyllä, siinä ei ole ”pahista”, joka olisi aluksi niskan päällä mutta kaatuisi lopussa. On tylsää ja jopa ahdistavaa odottaa elokuvan loppua, jos juonen voi aavistaa etukäteen. Nyt tätä vaaraa ei ollut. Mutta jos mustavalkoiset tai hieman ylinäytellyt elokuvat eivät millään jaksa kiinnostaa, tämä ei ehkä ole paras valinta. Mykkäelokuvien aikaan elokuvan tärkein tehtävä on ollut viihdyttäminen, ja mielestäni sen The Artist hoiti tunnollisesti. Annele Holla 8D
6
Kauneusmainonta johtaa harhaan Kauneusmainoksissa luvataan välittömästi näkyviä tuloksia, pysyvää kauneutta, tasaista ja sametinpehmeää lopputulosta ja uskomattoman näyttäviä eroja. Onko näistä mikään edes lähellä totuutta? Usein juuri uusia, erilaisia tuloksia ja korjauksia lupaavat tuotteet myyvät hyvin. Kuitenkin varmasti jokainen tietää, että mainokset, joissa komeilee malli virheettömässä ihossaan ja nukkesilmissään, eivät ikinä kerro täysin totuutta. Mikä sitten saa ihmiset ostamaan niitä? Yksi syy voi olla mainonnan hämäävät myyntikikat: procapil, antibakteerinen, pebtidi. Tieteelliset sanat luovat lukijalle ”viisasta vaikutelmaa”, ja voivat saada lukijan ajattelemaan tuotteen vaikutusta ja tutkittua tulosta – mutta ei sanan syvempää tarkoitusta. Iho- ja meikkivoiteiden mainoksissa mallien uhossa ei ole mitään epäpuhtauksia, ripsivärimainoksissa heillä on suuret räpsyripset ja huulipunamainoksissa vitivalkeat, täydelliset hampaat. Tällaiset muokkaukset voivat vaikuttaa nuorten itsetuntoon ja ulkonäköpaineet vain kasvavat. Tästä näkökulmasta asiaa ei edes ajatella. Kaikkein suurin ja mielenkiintoisin kysymys onkin, miksi mainokset ovat harhaa, miksi niitä tehdään epäluonnollisiksi tai ylipäätään sellaisiksi, mitä on mahdotonta tavoitella. Syytä ei tiedetä. Voiko kyseessä oikeasti olla niinkin ahne asia kuin raha? Koska kauneusmainonta ei taida, tai ei edes halua, muokata mainoksiaan parempaan suuntaan, heillä tulisi olla edes velvollisuus kertoa ihmisille tarkemmin kuvien epäaitoudesta ja muokkauksesta. Minusta jokaisessa kauneusmainoksessa pitäisi lukea selkeästi kuvan olevan muokattu. Se ei ole mahdotonta toteuttaa, se on karu totuus, se on rehellisyyttä. Rehellisyys kannattaa aina, vaikka kyse olisikin mainonnasta ja rahasta. Pauliina Toroska, 8G
7
Pidetään ääntä
75 MINUUTIN TUNNIT Tämä sinun täytyy tietää uudesta järjestelmästä! Iina Helenius ja Janette Väänänen Toimituksemme kävi haastattelemassa apulaisrehtori Marjo Kurki-Mäkeliniä ja tämän saimme selville:
KOULUPÄIVÄN PITUUS: Päivä alkaa 8.15 tai 9.45 ja loppuu 14.25 tai 15.40. Viides oppitunti (14.25-15.40) pidetään harvemmin. RUOKAILU: Ruokailu kestää 30 minuuttia, ja se on joka päivä samaan aikaan. Ruokailu pidetään kolmannen oppitunnin keskellä. Puolessa tunnissa kerkeää syödä hyvin, sillä aterian hakua nopeuttavat uudet neljä ruoanhakulinjaa. LVT: Luokanvalvojan tunti pidetään keskiviikkoisin ruokailujen jälkeen, kello 13.0013.15. LIIKUNTA JA TAIDEAINEET: Liikuntatunnit lyhenevät 75:een minuuttiin, ja taideaineiden tunnit kestävät 75 tai 150 minuuttia. HUOMIOITAVAA: Oppituntien sisältöä monimuotoistetaan ja syysloma pitenee viikon mittaiseksi!
Kuva Vili Pääkkö 9E, Mikael Pulkkinen 9G ”75 min oppitunti”
8
Pidetään ääntä
Kuva Saana Turja 9G, ”75 min oppitunti”
Ei 75 minuutin oppitunteja! Ensi vuodeksi kouluumme suunnitellaan 75 minuutin mittaisia oppitunteja. Tämä tarkoittaa sitä, että välitunnit olisivat 15 minuutin ja ruokailut 30 minuutin mittaisia. Mielestäni tämä on turhaa. Jos oppiaine on vähänkin oman kiinnostuksen ulkopuolella, opetukseen keskittyminen herpaantuu helposti. 75 minuutin mittainen oppitunti ei auta asiaa, varsinkin jos soppa maustetaan meluavalla luokalla ja uupuneella opettajalla. Etenkin aamutunneilla keskittymiskyky on koetuksella. Lyhyillä oppitunneilla ja pienillä tauoilla vireystila säilyy parempana kuin pitkillä oppitunneilla ja 15 minuutin tauoilla. Ruokailuun uusi järjestely vaikuttaa myös, sillä nykyinen 45 minuutin ruokailu vaihtuu 30 minuutin mittaiseksi. Joskus ruokalaan on jonotettava pitkään, joten syömiseen ei jää tarpeeksi aikaa. Kouluruokailu on tärkeä, sosiaalinen hetki, joten siihen pitää panostaa. Abeihin järjestely tulee vaikuttamaan vielä enemmän, sillä he pääsevät syömään joka päivä viimeisenä klo 12:25 eli todella myöhään. Nykyinen oppituntijärjestelmä on oikein hyvä ja toimiva, joten miksi sitä muuttamaan? Ehkä jotkut ovat kirjaa kevyemmän repun tai puoli tuntia lyhyemmän koulupäivän kannalla, mutta koko koulu-uramme ajan mukana olleiden 45 minuutin oppituntien tilalle on vaikea kuvitella uutta järjestelmää. Annele Holla 8D 9
Novelli
Kuolema kutsuilla kirjoittanut Markus 8D Rouva Birgetten kutsuissa kävi kova vilske. Juhlat olivat edenneet huippuunsa, ja tunnelma oli katossa. Juhlien emäntä Bridgette, Elmud ja kaksi muuta vierasta keskustelivat etsivän ammatin tulevaisuudesta. Toinen vieraista, vanha, kumaraselkäinen ja harmaa herra Oldwood, oli hyvin passiivinen, apaattinen ja pessimistinen persoona. Hänen näkemyksensä Elmudin tulevaisuudesta etsivänä ei ollut valoisa. Elmund tunnettiin lähinnä naapuruston henkilökohtaisena ilmaisetsivänä, joka jäljitti kadonneita kissoja ja ties mitä milloinkin. Eikä häntä aina otettu vakavasti, koska oli peräisin Intiasta. Englantilaiset kummeksuivat häntä myös hänen hullunkurisen ulkonäkönsä takia. Hän oli laiha ja lyhyt, ja hänen hiuksensa oli vedetty öljyllä taakse. Elmudin pukeutumistyylikin poikkesi ajan tyylistä, sillä hänellä oli juhlissa täysin valkoinen puku. Toinen vieraista, nuori neiti Mary Oldwood, herra Oldwoodin viehättävä tytär oli optimistisempi ja rohkeasti eri mieltä isänsä kanssa. Tosin Elmundin mielestä vain häntä mielistelläkseen. Neidin mielestä monet naiset tulisivat tarvitsemaan etsivän apua jäljittäessään rintamalle kadonneita miehiään heti kuin sota loppuisi - milloin sitten loppuisikaan. Toisella puolella isoa salonkia pyöreän pöydän äärellä istui kaksi tummaan pukeutunutta miestä. He keskustelivat hiljaa jostakin, mikä ei heidän ilmeistään päätellen kuulunut muille. Toinen oli Rouva Bridgeten veljenpoika. Hän oli hermostuneen näköinen noin kolmikymppinen mies. Hänen vieressään istui veljenpojan pitkä ja solakka ystävä. He olivat kummatkin uhkapelureita ja laiskoja onnenonkijoita, jotka elelivät hyväuskoisen ja varakkaan rouvan kustannuksella. Puolen yön paikkeilla Elmud siirtyi keskustelemaan miesten kanssa. Rouva Bridgetten veljenpoika, Oliver vihjasi Elmudille, ettei häntä kaivattu keskusteluun mukaan. Ainut, kenet hän hyväksyi keskusteluun, oli kaunis Mary. Tähän Elmud vastasi pilkallisesti, ettei olisikaan halunnut liittyä niin hienoon seuraan, viitaten miesten hulppeisiin vaatteisiin. Hän vielä kysäisi, kenen rahoilla puvut olikaan ostettu. Tämä kuitenkin, Elmudin hämmästykseksi, sai nuoret miehet kavahtamaan. Yleensä he eivät reagoineet sen tyyppisiin huomautuksiin. Kun Elmud oli aikeissa lähteä juhlista, herra Oldwood pyysi Elmudia vähän sivummalle. Hän kertoi karhealla äänellä, että hänen pieni vakuutusyhtiönsä tekee tappiota ja epäillään, että jotkut kavaltavat rahaa firmalta. Hän pyysi Elmudia selvittämään mahdollisen rikoksen. Elmud oli mielissään uudesta työtehtävästä, joka osoitti luottamusta hänen taitoihinsa. Juhlan melskeessä kukaan ei muistanut huomioida juhlien emäntää rouva Bridgetteä, joka oli mahdollistanut juhlat mahtavilla leivoksilla ja piirailla. Hän jatkoi puuhailuaan palvelusväkensä avustuksella. Pian hän soi itselleen pienen lepohetken, ja istahti tuolille kulauttaen juomansa lähes kerralla alas. Samassa hän alkoi yskiä vimmatusti ja kaatui lattialle kuolleena. Vanha herra Oldwood kävi tarkistamassa tilanteen keittiössä, kun muut olivat kuulleet ääniä sieltä. Hän palasi ilmoittaen, että rouva Bridgette oli kuollut. Kaikki ymmärsivät, ettei se ollut luonnollinen kuolema. 10
Novelli Elmud oli selvittänyt uransa aikana monia katoamisia, joitain varkauksia ja muutaman kavalluksen. Julkisuutta Elmud ei ollut koskaan maistanut, ja suurin osa tapauksista olikin mitättömiä pihapiirijuttuja. Se kalvoi Elmudin itseluottamusta. Elmud ei ollut koskaan setvinyt murhaa. Hän oli tahallisesti pysytellyt niistä erossa, ne olivat hänestä inhottavia. Mutta tämä tapaus oli erilainen, ja se huusi selvittämistä. Lisäksi liittyihän Elmud itsekin tavallaan tapaukseen. Hänhän oli ollut paikalla kun murha oli tehty. Joku oli onnistunut murhaamaan hänen nenänsä alla, ja se sai hänet ärsyyntyneeksi. Elmud vakuutteli itselleen, ettei hän ollut ollut kovin tarkkaavaisessa tilassa, koska juhlissa oltiin syöty ja juotu runsain mitoin. Murhan ratkaisemiseksi Elmudin piti kuulustella jokaista, joka liittyi kuolemaan jollain tavalla. Tässä tapauksessa kaikkia, jotka olivat olleet mukana Bridgetten juhlissa. Elmud päätti aloittaa epätodennäköisimmästä murhaajasta, Neiti Oldwoodista. Elmudin mielestä hän olisi otollinen murhaaja juuri siksi, koska oli niin epätodennäköinen murhaaja. Elmudin taktiikka oli kysellä niin paljon asioita kuin mahdollista, olettaen että hän paljastaisi lopulta jotakin. Mary Oldwood oli hyvin puhelias ihminen. Edes rouva Bridgeten kuolema ei näyttänyt häntä paljoa hetkauttavan. Neidin kertomista asioista selvisi kyllä, ettei hän ollut kovin läheinen vainajalle, toisin kuin hänen isänsä. Elmud tenttasi Marylta, mitä juomia hän oli juonut, ja sai vastaukseksi mitäänsanomattoman mansikkaliköörin. Vanhemmasta Oldwoodista Elmud sai enemmän irti. Herra oli tuntenut rouva Bridgetten erittäin hyvin ja oli silminnähden järkyttynyt hänen kuolemastaan. Kun Elmud kysyi, luottiko edesmennyt rouva Bridgette häneen, herra Oldwood vastasi, että vaikka koko omaisuutensa ja henkensä. Tämä sai Elmudin ilmeen värähtämään. Herra Oldwood oli juonut juhlan ajan pelkkää soodavettä, joka oli hieman omituista vanhalta masentuneelta mieheltä. Tähän asti oli Elmud joutunut tyytymään vastauksiin, jotka eivät antaneet paljoa tietoa. Sen Elmud oli kuitenkin saanut selville, että kaiken järjen mukaan Rouva Bridgeten oli täytynyt kuolla saamaansa drinkkiin. Drinkki, jonka Bridgette oli juonut koostui soodavedestä ja viskistä. Soodavedessä myrkkyä ei ollut ollut sillä Elmud oli sitä itsekin juonut. Hän oli myös nähnyt, kun juoma oli sekoitettu ilman minkäänlaisia hämäriä keinoja, joten myrkyn täytyi olla viskissä. Keittiöapulaiset olivat kaikki olleet lakanahuoneessa ja kuulleet kun rouva oli kuollut äänekkäästi. Rouvan luokse päästyään he olivat löytäneet paniikissa olevan Herra Oldwoodin kumartuneena kalpean Bridgetten yllä. Tähän todistukseen Elmudin oli luotettava, ellei sitten kaikki viisi keittiöapulaista ollut salaliitossa hyväntahtoista emäntäänsä vastaan. Joka kuitenkin vaikutti hieman epätodennäköiseltä teorialta. Vuorossa oli enää kaksi kuulusteltavaa; veljenpoika Oliver ja hänen ystävänsä. Elmud halusi suorittaa nämä kuulustelut samaan aikaan. Ensiksi Elmud kertoi heille tilanteen paljastamatta tietenkään asioita, jotka kuuluivat vain hänelle. Kerrottuaan epäilyksensä Oliveria kohtaan, reaktio oli kiivas. Mies intti, että vanhempi Oldwood oli pyytänyt häntä tekemään juoman rouvan lempi viskistä ja soodasta, ja ettei ollut myrkyttänyt viskiä. Lisäksi hän oli kertomansa perusteella itsekin juonut sitä. Se todistus ei kyllä paljoa painanut, sillä hän voisi valehdella ilman minkäänlaista ongelmaa. Kuulustellessaan Elmud otti voitonriemuisena viskipullon lukitusta tutkintakaapista, aukaisi korkin, kastoi sormensa, nuuhkaisi, ja lipaisi. Se oli tavallista viskiä vailla myrkyn häivääkään. 11
Novelli Aika oli kulunut umpeen ja Lontoon poliisi otti asian käsittelyynsä. Elmud tunsi itsensä epäonnistuneeksi. Mahdollisuus nousta edes hetkeksi parrasvaloihin oli menetetty. Jokainen rouva Bridgetten juhlissa ollut, myös Elmud, määrättiin tutkintavankeuteen, kunnes murha olisi ratkaistu. Jos mysteerin selvittäminen tuntui epätoivoiselta Elmudista, se tuntui varmasti mahdottomalta poliiseista, jotka eivät edes olleet paikalla kun murha tapahtui. Neljäntenä päivänä vartijan tuodessa lounasta, Elmud kysäisi vartijalta, milloin hän mahtaisi päästä vapaaksi. Vartijan vastaus oli lyhyt, mutta selvä. Hän sanoi, että kaikki riippui vain rahasta. Vartijat olivat tunnetusti herkkiä lankeamaan lahjusten lumoukseen. Mutta rahako näytteli pääroolia myös murhassa? Aamun sarastaessa muiden epäiltyjen sellien lattialle leijaili kirje. Sen käsialasta huomasi, että kirjoittaja oli ollut innoissaan.
Hyvät ystävät ja murhaaja. Olen nyt monien epäonnistumisien kautta onnistunut ratkaisemaan murhamysteerin. Mysteerin, joka oveluudellaan ja viekkaudellaan oli voittaa minut ja esivallan. Rouva Bridgette kuoli myrkytykseen omilla kutsuillaan viikko sitten. Oletin, että vanha rouva kuoli juotuaan Oliverin sekoittaman drinkin, joka koostui viskistä ja soodavedestä. Tämä kohdisti epäluuloni tietenkin Oliveriin, hänellähän olisi ollut oiva tilaisuus myrkyttää juoma. Näin hän ei kuitenkaan tehnyt, sillä minä itse näin kun lasillinen sekoitettiin. Kaiken järjen mukaan myrkky olisi pitänyt laittaa juomaan ennen sekoitusta, silläkin riskillä, että joku sitä sattuisi juomaan ennen rouva Bridgetteä. Lisäksi myrkyn täytyi olla viskissä, koska minä ja herra Oldwood myönnämme juoneemme soodavettä juuri ennen juoman valmistamista. Murhan selvitys näytti etenevän ratkaisevasti, kunnes jouduin pettymään karvaasti. Lukitussa kaapissani, suljetussa viskipullossa, ei ollut myrkyn häiventäkään, niin kuin ei keittiön lattialle roiskuneessa viskissäkään ollut. Sen jälkeen aloin miettiä mahdollisia motiiveja. Miksi kukaan vieraista olisi halunnut murhata Rouva Bridgeten? Ehkäpä henkilökohtaisen kaunan takia. Bridgeten veljenpoika Oliver ei ollut kovin kiintynyt tätiinsä, mutta täti takasi hänelle kuitenkin säännölliset tulot. Rouvan kuolema olisi rikastuttanut miehen kertaheitolla, sillä perinnön olisi saanut lähin sukulainen eli Oliver. Oliverin ystävällä ei ollut niitä vähäisimpiäkään kiintymyksen tunteita rouvaa kohtaan, mutta hän ei toisaalta hyötyisi rouvan kuolemasta henkilökohtaisesti. Herra Oldwoodin haastattelusta sain eniten irti. Hän kertoi asioita, jotka olivat ratkaisevan tärkeitä murhan selvittämisessä. Osan hän kertoi tietoisesti ja osan tietämättään. Vanhalla herralla oli läheisin suhde rouva Bridgetteen. He olivat tunteneet monia vuosia ja Oldwood tiesi paljon enemmän vanhasta rouvasta kuin kukaan muu. Neiti Oldwoodista en keksinyt kerrassaan mitään, mikä viittaisi murhaan. Olen varma että ratkaisu tulee yllättämään kaikki paitsi erään, itse murhaajan. Mietittyäni mikä juomassa oli aiheuttanut myrkytyksen, tulin miettineeksi, että ehkä murhaa ei ollutkaan toteutettu myrkyllä juomassa. Mutta mikä sitten aiheutti rouva 12
Bridgetten kohtauksen keittiössä? Jokin aine, mikä ei muihin vaikuttanut. Mutta vain yksin tiesi sen vaikutukset rouva Bridgetteen. Ja kukapa hänet tunsi parhaiten? Herra Oldwood! Selvittämieni tietojen mukaan Rouva Bridgette ei kuollut välittömästä juoman nautittimisen jälkeen. Sen sijaan hän sai siitä pahan allergiakohtauksen. Mutta eihän viskistä voi saada allergiakohtausta! Kylläpä voi, jos siihen on sekoitettu, juhlien alussa pähkinäjauhetta. Herra Oldwood tiesi tarkalleen rouvan äärimmäisen pahan pähkinäallergian, ja käytti sitä hyväkseen. Kaamean murhansa Oldwood viimeisteli käydessään tarkistamassa rouvan vointia allergiakohtauksen aikana. Sen hän teki pistämällä pahaa-aavistamatonta Bridgetteä vahvalla arsenikkiruiskeella sierainkäytävään, josta pistosjälkeä ei huomattu ennen kuin sitä alettiin todella etsiä. Oliverin pyytäminen juomantekiäksi käänsi epäluulot poispäin Oldwoodista. Mutta miksi ihmeessä Rouva Bridgeten hyvä ystävä oli niin julmasti hänet murhannut? Vastaus on talodellinen ahdinko ja firman rahalliset tappiot. Rouvan kuolema olisi helpottanut taloudellista tilannetta, ja tehnyt hänestä rikkaan. Oldwood sanoi itsekin, että Bridgette olisi luottanut vaikka koko omaisuutensa Oldwoodille, niin kuin hän oli tehnytkin. Sen selvitin hänen testamentistaan, jonka sain käsiini vankilanjohtajalta. Vain yksi teistä saa lopulta huokaista helpotuksesta ja hän on Mary Oldwood. Oliver ja hänen ystävänsäkin jäävät vankilaan kavalluksista ja vakuutuspetoksista, joita he olivat tehneet Oldwoodin vakuutusyhtiölle. Terveisin Elmud Elmud ja itkevä Mary lähtivät yhdessä ulos tunkkaisesta vankilasta. Elmud tiesi, miltä Marysta tuntui kuultaan, että hänen isä oli tehnyt murhan, ja saisi kuolemantuomion teostaan. Elmud ehdotti Marylle tapaamista läheisessä kahvilassa, kun hän olisi saanut koottua itsensä. Elmud niisti nenänsä taskustaan löytämään kirjepaperin palaan. Niitä oli neljä samanlaista. Paperit oli leikattu irti kirjeistä, jotka oli jaettu selleihin. Rään alta paljastui vielä himmeää tekstiä. Kuinka Oliver ja hänen ystävänsä olivat onnistuneet niin helposti huijaamaan rahaa Oldwoodilta? Sen selittää Oliverin ystävän taito hurmata Nuori Mary mukaan huijaukseen. Hän oli helposti kuljettanut rahaa isältään nuorille pelureille. Elmud lukaisi kirjoituksensa mietteliäänä, ja heitti laput sillalta alas alla virtaavaan Thamesjokeen. Kahvilalle päin kävellessä Elmud ajatteli, että Mary oli liian nuori ja viaton vankilaan. Nyt on molempien aika katsoa kohti uutta ja uusia haasteita. Elmud ajatteli tulevaisuuttaan salapoliisina. Ehkä hänestä vielä joskus tulisi jotakin.
13
Sarjakuvat
Paula Hietanen 7E
Niilo Sel채nniemi 7C
Liisa Kantokorpi 7C
14
Ympäristöryhmän Ääni
Koko koulu pohti teematunnilla 15.4. ihmisoikeuksia
Ympäristöryhmään liittyessäni mietiskelin, että miksi edes halusin siihen. Perusteina olivat oma vaikutus, ja halu kokeilla jotakin uutta. Miksi en tarttuisi tilaisuuteen, kun on mahdollisuus? Toiveeni toteutuivat, sillä olemme saaneet kokouksissa aikaiseksi paljon. Ne kaksi viikkoa, jolloin yritettiin hillitä biojätteen määrää ruokailuissa, oli kehitelty Ympäristöryhmän kokouksissa. Myös kulkuvälinekysely oli Ympäristöryhmän käsialaa.
Mitä Ympäristöryhmässä tehdään? Ympäristöryhmässä yleensä keskitytään nimenmukaisesti ympäristöön, sen oloihin ja siellä viihtyvyyteen, oli kyseessä sitten niukka parkkitila tai kavereiden väliset suhteet. Mielestäni hyvää on se, että kaikilla ryhmän jäsenillä on valta vaikuttaa. Myös kokouksissa on yleensä hyvä ilmapiiri ja jäsenet tulevat ryhmänä toimeen hyvin. Kokouksissa keskustelemme yhdessä, mikä on ympäristön hyväksi, mikä huonoksi ja miten asiaa voisi parantaa. Kokouksissa tehtäviä tärkeitä päätöksiä helpottaakin se, että niissä otetaan huomioon kaikkien mielipide. Esimerkiksi syksyn kokouksissa suunniteltua pihahanketta on auttanut paljon kyselyt kulkuvälineiden parkeista ja niiden riittävyydestä, joihin koulun oppilaat ja henkilökunta ovat antaneet omat mielipiteensä.
Suosittelen ympäristöryhmää kaikille jotka ovat kiinnostuneita ympäristön oloista ja sen viihtyvyydestä.
Kyselyiden avulla tiedämme mitä ihmiset haluavat, jotta koulun ympäristö olisi kaikille miellyttävä paikka ja niiden perusteella alamme rakentaa hanketta. Aluksi itsekin olin epävarma ryhmään liittyessäni, mutta se kannatti. Mielestäni parasta kokouksissa on mukavat aiheet ja oma vaikutus niihin. Lisäksi hankkeista voi jäädä hyvä mieli pitkäksi aikaa. Reetta Ramos, 7B
15
Oppilaan ääni
Harrastukseni Elisa Ylipekkala 7E
Yhden harrastukseni olen "aloittanut" jo 0-vuotiaana, matkustamisen. Olen tällä hetkellä käynyt yhteensä n. 25:ssä eri maassa. Pidän matkustamisesta, sillä matkustaessa oppii paljon uutta ja kokemuksia kertyy paljon. Matkustaminen on myös hauskaa ja lomilla voi rentoutua. Sekin on tuonut vaihtelua lomailuun ulkomailla, kun tuttavaperhe tai sukulaiset ovat tulleet mukaan. Matkustaminen avartaa ja antaa arkeen vaihtelua, niin kuin muutkin harrastukseni, kuten lukeminen. En oikeastaan lue paljoa, mutta kun alan lukea, en malta lopettaa. Pidän kirjoista, joissa tapahtuu paljon ja joihin pääsee mukaan. Kirjan lukeminen tuo arkeen vaihtelua ja lukiessa pääsee kokonaan "toiseen maailmaan". Joskus pidän lukemisesta pitkiäkin taukoja, kun toiset harrastukseni ja koulu vie niin paljon aikaa. Pääharrastukseni, joka vie minulta eniten aikaa, on telinevoimistelu, jonka ohella harrastan TG:tä. Olen harrastanut sitä 6-7-vuotiaasta. Olen kilpaillut 8-vuotiaasta ja jatkan vieläkin. TG:tä olen harrastanut vasta n. reilu vuoden. Yhdet harjoitukset kestävät noin kolme tuntia, joskus enemmän joskus vähemmän. NTV:ssä (Naisten telinevoimistelussa) on neljä telinettä; hyppy, nojapuut, puomi ja permanto, joilla kisataan. TG:ssä on kolme "telinettä", jotka ovat permanto, trampetti ja volttirata. TG:ssä kisataan joukkueena, telinevoimistelussa yksilönä. Käyn Kisahallilla myös välillä "valmentamassa" taaperoita ja tenavia, sekä H1:siä. Haluaisin myös tuomarikoulutukseen, mutta olen vielä liian nuori. Jatkan telinevoimistelua vielä pitkään kilpailun, harrastuksen, valmennuksen tai ehkä tuomaroinnin kautta. Urheilua tuskin lopetan koskaan. Haluaisin harrastaa vaikka mitä, mutta aika ei vain riitä. Rakastan harrastuksiani enkä ikinä haluaisi lopettaa niitä.
16
Haastateltavan Ääni
”Kyllä se on pinaattiletut” Amica-ruokalan ravintolaesimies Helena Ylä-Jussila suunnittelee ruokalistamme. Mitä kaikkea työhösi kuuluu? - Teen suunnittelutyötä: suunnittelen viikon ruokalistan annetusta valikoimasta ja pidän huolta siitä, että työt sujuvat täällä ravintolassa. Lounasaikana teen käytännön työtä, kuten salin täydentämistä. Lisäksi leivon kahvilatuotteita ja valmistan tuotteita Take Away myyntiin. Kuinka pitkiä työpäiväsi ovat? - 7,5-tuntisia, aloitan työni kello 7.30 ja lopetan kello 15. Kuinka kauan olet ollut tällä alalla? - 35 vuotta tulee tänä vuonna täyteen. Olen ollut pitkään töissä täällä koulumaailmassa. Tässä ravintolassa olen työskennellyt vuodesta 1998 lähtien. Mikä on kivoin asia työpäivässäsi? Mistä pidät eniten? - Tykkään tavata ihmisiä jotka ovat täällä työssä, meillä on mahtava tiimihenki. Töihin on mukava tulla! Pidän myös leipomisesta, se innostaa minua. Myös asiakaspalvelu on mukavaa, ja asiakkaat ovat tärkeitä minulle. Miltä tuntuu ruokkia 900 nälkäistä oppilasta joka päivä? - On mukavaa, että teitä on niin paljon, sillä se tarkoittaa että ruoka on hyvää. Jos oppilaita ei käy syömässä normaalia määrää, mietimme, onko ruoassa jotain vikaa. On tärkeää, että asiakkaita on paljon.
Pinaattilettuja tarvitaan noin 9200.
Miten valmistatte ruokamme? - Ruoka valmistetaan täällä ihan alusta asti. Kokkimme Jarmo valmistaa lähes yksin joka päivä sekä tavallisen että kasvisruoan. Vain pinaattiletut, lihapullat, jauhelihakebakot sekä jotkut kasvispihvit ja -pyörykät tulevat valmiina. Juurekset tulevat meille valmiiksi kuorittuina, sillä multaa ei saa nykyään tuoda keittiöihin.
17
Haastateltavan Ääni Kuinka monta pinaattilettua tilaatte koululle pinaattilettupäivinä? - Pinaattilettuja tilataan 165 kiloa! Yksi pinaattilettu painaa 18 grammaa. (Toimitus laski, että näin ollen pinaattilettuja tarvitaan noin 9200!) Jokainen oppilas syö noin 200 grammaa pinaattilettuja. Mikä on erikoisin ruoka-aineallergia johon olet työssäsi törmännyt? - Peruna. Se on haasteellinen allergia, sillä peruna on merkittävä pääraaka-aine suomalaisessa ruokavaliossa. Lisäksi oppilaalla oli keliakia, eli pystyimme tarjoamaan hänelle vain riisiä, tattaria ja hirssiä. Oli kurjaa, kun joutui tarjoamaan hänelle niin yksinkertaisia aterioita. Mikä on oppilaiden suosikkiruoka menekin puolesta? - Kyllä se on pinaattiletut. Myös lihapullat, jauhelihapihvit ja lihamakaronilaatikko maistuvat hyvin. Ehkä myös lasagnette? Mikä on oma lempiruokasi? - Olen kaikkiruokainen. Esimerkiksi grillattu maksa on todella hyvää! Mihin ammattiin halusit lapsena? - Käsityön opettajaksi. Haaveilen siitä vielä joskus tänä päivänäkin! Tämä ammatti taitaa olla veriperintöä kotoa, sillä äitini oli samankaltaisella alalla. Nuorena minulle tuli idea tästä ammatista. Piditkö kotitaloudesta oppiaineena? - Kyllä, todella paljon. Kotitalous ja käsityö olivat lempiaineitani! Mitä teet vapaa-ajallasi? Liittyykö se jotenkin ruokaan? - Ei, yritän päästä ruoasta vapaa-ajalla mahdollisimman helpolla! Minulla on kesämökki jossa vietän paljon aikaa. Touhuan siellä kukkapenkkien ja puupinojen parissa. Se on henkireikä. Lisäksi harrastan paljon liikuntaa. Haluaisitko antaa oppilaille jonkinlaisen vinkin ruokailuun? - Ottakaa ruokaa linjastolta nopeasti! Älä siis seurustele kun olet ottamassa ruokaa lautasellesi. Sillä tavalla uskoisin jonojenkin lyhentyvän. Haastattelijat: Anna Lehtonen 8D ja Annele Holla 8D
18
Tulevia tapahtumia
6.-9.4.2012 pääsiäisloma
5. jakso alkaa 10.4.2012
18.4. retkipäivä
Lauantai 28.4.2012 on koulupäivä, mutta 30.4. maanantai on vapaa!
Kuva Aino Solin 9B, Elma Kleemola 9A, Sanni Holmberg 9A, Nora Hentonen 9B
19