Ääni OYK Peruskoulu Talvi 2017
Sisällys Pääkirjoitus........................................................................................3 Suomalaiset Saksassa ranskalaisessa koulussa .................................4 Suomalaisia stereotypioita ................................................................9 Luonnon keskellä ............................................................................11 Mayat ja heidän salainen kuningaskuntansa ...................................13 Kirjasuositus: Virta vie viidakkoon, vai viekö? ..............................15 ”Musiikki on mulle elämäntapa” ....................................................16 Enkeli ..............................................................................................18 Talvirunoja: Jääprinsessa ja Valkoinen hanki .................................20 Hymy ikkunan takana .....................................................................22 Jatkokertomus: Vain kivi on ikuinen ..............................................24 Novelli: Matka pimeään .................................................................26 Haastattelussa Riitta Nevala ...........................................................30 Kana-tacosalaatti ............................................................................32 Sarjakuvat .......................................................................................34 Äänen toimitus................................................................................35
Kannen kuva: Raul Elovuori 7C
Ääni 2 OYK
Tervehdys talveen! Uusi lehtemme tarjoilee luettavaa kaikille OYK:laisille. Talvinumero on kimaltelevan loistava paketti uunituoreita juttuja. Äänen vanhat taittajat ovat kaikki jo ysiluokkalaisia ja heillä riittää koulutöitä ja muuta puuhaa, joten päätimme etsiä joukostamme uudet ja tuoreet taittajat. Hakemus oli avoinna kaikille seiska- ja kasiluokkalaisille, ja taittajiksi päätyi kolmen sijasta kokonaiset neljä innokasta seiskaluokkalaista taittajaa: Milla, Helmi, Pihla ja Raul. Talvinumeron teemana on erilaiset kiinnostavat kulttuurit ja erikoiset sekä täysin tavalliset elämäntavat. Lehdestä löytyy paljon erilaisia fiktiivisiä tekstejä, joukossa salaperäinen Matka pimeään, Enkeli ja tuttu jatkokertomus Vain kivi on ikuinen. Mukana on myös kiinnostava kirjasuositus, resepti, kokonaiset kaksi sarjakuvaa ja monta haastattelupohjaista juttua, joukossa olennainen opehaastattelu. Mukaan mahtuu myös kaikkea muuta, kuten runoja ja kauniisti kuvitettu tietopläjäys Maya-intiaanien kulttuurista. Riemukkaita talvisia lukuhetkiä! Äänen toimitus
Kuva: Raul Elovuori 7C
Ääni 3 OYK
Suomalaiset Saksassa ranskalaisessa koulussa Äänen toimittaja haastatteli serkkujansa Iinaa, 12, ja Soniaa, 8. He ovat muuttaneet vuodeksi Saksaan ja opiskelevat siellä ranskalaisessa koulussa. Tässä haastattelussa he kertovat koulustaan ja kokemuksistaan siellä.
Ranskalaisissa kouluissa opiskelu alkaa paljon nuorempana, joten 8-vuotias Sonia on joutunut ottamaan muut kiinni ranskan kielessä ja oppinut kirjoittamaan ja lukemaan jo aika hyvin ranskaa. Vanhemmat kuvailevat koulua vastaanottavaksi ja joustavaksi Sonian opiskelun perusteella. Iina ja Sonia pyöräilevät joka aamu kouluun kolme kilometriä ja takaisin.
Serkkuni Iina ja Sonia ovat muuttaneet vuodeksi Saksaan Hampuriin ranskalaisen isänsä Louin työn perässä vuoden 2016 Millä luokalla olette? elokuussa. Heidän 8-vuotias Sonia on koulussaan nimeltä joutunut ottamaan Sonia: Olisin Suomessa Lycée Antoine de muut kiinni ranskan toisella luokalla, mutta Saint-Exupery on täällä ala-asteen kolmanranskalainen ope- kielessä ja on oppinut nella. Sen nimi on Ce2. t u s s u u n n i t e l m a , jo kirjoittamaan ja minkä takia koulu lukemaan aika hyvin Iina: Olisin Suomessa alkoi vasta syys- ranskaa. kuudennella, mutta täällä kuun alussa. Kaikyläasteen toisella luokalla. ki tunnit pidetään Sen nimi on 5éme. ranskaksi ja kaikki koulussa puhuvat ranskaa lukuun ottamatta talonmie- Mitä ennakkokäsityksiä teillä oli hiä. koulusta? Iina Sonia: Ajattelin, että siellä olisi hauskaa.
Iina: Minä ajattelin siellä olevan hyvää ruokaa, koska olin katsonut aikaisemmin koulun ruokalistoja. Ajattelin myös, että he puhuvat ranskaa, mutta että jos he puhuvatkin saksaa, ja että onko minulla kauheasti kirjoitusvirheitä ranskassa, ja
Ääni 4 OYK
ottavatko oppilaat uusia ihmisiä vas- Sonia: Pitää pyöräillä kolme kilotaan. metriä joka aamu kouluun. Miten koulu lopulta alkoi?
Iina: Hyvin menee. Kai...
Sonia: Siellä oli ai- Minä ajattelin siellä Oletteko saaneet ystäka tavallista, mutta olevan hyvää ruokaa, viä? pulpetit eivät avaudu, vaan siellä on loke- koska olin katsonut Sonia: Olen saanut ysro. Luokassa oli aika aikaisemmin koulun täviä nimeltä Lili, Mari, kivan näköistä ja me ruokalistoja. Mariame, Clara ja Lea. saimme istua kenen viereen tahdoimme. Iina: Sain enimmäkMenin Claran viereen, koska olimme seen ystäviä, jotka ei osanneet puhua ainoita, joilla ei ollut pulpetteja. saksaa, mutta minulla on myös pari saksalaista kaveria. Sitten olin sen Iina: Koulu alkoi ihan hyvin, mutta yhden kaverin kanssa ja hänen kakaikki kutsuivat minua Linaksi, kos- vereidensa kanssa, jotka ovat Lélia, ka he ajattelivat, ettei voi olla kahta Solénne, Janice, Lily ja Dilay. vokaalia peräkkäin. Me menimme luokkaan, ja minä istuin sellaisen Ovatko ystävät erilaisia kuin Suotyypin viereen, jolla ei ollut niin pal- messa? jon kavereita. Uudet oppilaat esittäytyivät. Sonia: Joo, ovat he tosi erilaisia. Miten koulussa nyt menee?
Iina: He ovat hieman eri tavalla käyttäytyviä, koska he ovat ranska-
Ääni 5 OYK
laisia tai saksalaisia. Aika samanlaisia kuitenkin. Onko ruoka hyvää koulussa? Sonia: Meidän koulussa on jälkiruoka, joka syödään ennen pääruokaa. Ruoka on joskus hyvää, mutta otan aina salaattia salaatti pöydästä. Iina: Se on ainakin parempaa kuin Suomessa! Meidän koulumme ruokayhtymän nimi on Alsterfood. Ruokalassa on hyvä salaattipöytä. Milloin koulu alkaa? Sonia: Koulu alkaa kahdeksalta.
Iina: Koulu alkaa kahdeksalta, mutta paikalla on pakko olla jo klo 07:50. Milloin koulu loppuu? Sonia: Koulu loppuu yhdeltä. Iina: Koulu loppuu kolmelta tai neljältä, mutta tiistaisin jo yhdeltä. Mitä teette välitunneilla? Sonia: Meillä on yksi pikku välitunti ja yksi iso välitunti, mutta on ikävää, kun pihalla ei ole keinuja. Siellä on kiipeilytelineitä, hiekkalaatikko, katos, tenniskenttä, koripallokenttä, jalkapallokenttä. Välituntisin leikitään, leikitään ja leikitään esimerkiksi kiipeilyhippaa, jonka nimi on tic. Iina: Meillä on yksi kymmenen minuutin välitunti, jolla syödään eväät. Ruokavälitunti on tunnin. Siitä noin puoli tuntia syödään ja loput leikitään tai tehdään joitain muuta. Me olemme samalla pihalla kuin Sonia, mutta eri aikaan. Mitä teette koulun jälkeen?
Ylhäällä on vihot, jotka pitää ostaa itse, joten ne ovat vähän sekalaisia. Alhaalla on matematiikan kirja, saksan ja FyKen kirja ja kolme schellhefteriä. Ne ovat kirjaa korvaavia kansioita, joihin voi laittaa muovitaskuja, joissa on monisteita.
Sonia: Maanantaina on kuoro. Tiistaina on ”Jelibe” eli minä voin mennä minne tahdon: koulun kirjastoon, ulos leikkimään tai jäädä luokkaan iltapäiväkerhon ohjaajan kanssa. Iltapäiväkerhoon saa ottaa leluja. Ja joskus on tietokonekerho, jossa me teemme omaa sanomalehteä. Minä
Ääni 6 OYK
Tässä on Iinan lukujärjestys, johon hän on tehnyt joitakin merkintöjä.
olen piirtänyt siihen kuvia, joista Iina: Meillä on tosi pitkät lomat, olen saanut paljon kehuja. koska koulupäivät ovat niin pitkiä. Meillä oli kahden viikon syysloma, Iina: Menen suoraan kotiin. kolmen viikon joululoma ja kaksi kevätlomaa, mutta kesäloma alkaa Tuleeko koulusta paljon läksyjä? vasta heinäkuussa. Sonia: Vähän tavallista enemmän, ja Mikä on lempiaineesi? viikonlopuksikin tulee. Sonia: Lempiaineeni on ATK. MeiIina: Meillä on paljon kokeita ja tu- dän koulussa ei ole yhtään käsitöitä, lee vaihtelevasti läksyä. Nykyisillä mikä on kamalan traagista. luokkalaisillani tuli viime vuonna enemmän läksyä. Iina: Ehkä kuvaamataito, saksa ja ranska. Se riippuu siitä, onko opettaOvatko lomat pitkiä? ja mukava vai ei. Sonia: Koulu alkaa myöhemmin, jo- Minkälaisia opettajia? ten lomat myös.
Ääni 7 OYK
Sonia: Meidän luokanopettaja Madame Rosepatte (rouva Ruusutassu) on tosi mukava. Ranskassa opettajia kutsutaan sukunimellä. Oppilaat eivät tiedä heidän etunimiänsä.
Meidän koulussa ei ole yhtään käsitöitä, mikä on kamalan traagista. Iina: Suuri osa on yleensä ihan mukavia. Liikunnan opettaja ei ole niin mukava, koska hän haukkuu meitä marsuiksi, koiran kakoiksi, possuiksi, pesusieniksi ja muiksikin. Kerran yksi meidän luokkalainen teki yhden ”coolin” liikkeen liikunnantunnilla. Meidän opettaja huusi hänelle: ”Miksi sinä teit sen?”. Sitten hän kertoi, mutta opettaja vastasi huutamalla: ”Minä en kuullut, puhu kovempaa!”. Sitten tämä poika alkoi itkemään ja opettaja vain jatkoi huutamista. Meidän FyKen opettaja syyllistää kaikkia ilman syytä. Meidän opettajien ongelma on se, että he käyttävät valtaansa liikaa. Mukavien opettajien tunneil-
la on mukavaa. Arviointiasteikko on nollasta kahteenkymmeneen. Onko saksan opiskelu sujunut hyvin? Sonia: Saksan opiskelu on kivaa. Iina: On se ihan hyvin sujunut. Sinne ei ollut tehty alusta aloittajien ryhmää, niin ensimmäisellä tunnillani aloitettiin akkusatiivin kertauksella. Kumpi on parempi, suomalainen vai ranskalainen koulu? Sonia: Suomalainen tietenkin! Iina: Ne ovat niin erilaisia, ettei niitä voi vertailla. Voit käydä tutustumassa Iinan ja Sonian kouluun osoitteessa lfh.de.
Teksti: Pihla Hakuni 7D
Kuvat: Perheen Clerc perhealbumi
Sonia
Ääni 8 OYK
Suomalaisia stereotypioita Maailmalla liikkuu erilaisia ennakkoluuloja ja olettamuksia Suomeen ja suomalaisiin liittyen. Aina ei kuitenkaan ole varmaa, onko uskomuksiin luottaminen. Tuppisuut
Suomeen liitetään helposti alkoholi, jota pidetään vahvana Suomen kulttuurin osana, johtuen osittain maan kylmänä pidetystä ilmastosta. Suomalaisten uskotaan juovan halpaa viinaa humaltumistarkoituksissa ja juopottelevan pitkin päivää.
Oikeastaan Suomessa olikin aikaisemmin pitkälti tällaista ja juovuksiin juomista jopa jossain määrin arvostettiinkin. Silloin yksi yleisimmistä viinoista oli Koskenkorva, joka vielä nykyäänkin käy erittäin hyvin suomalaisille kaupaksi. AlkoholikultJuovuksiin juomista jos- tuuri on kuitenkin Ulkomaalaiset ovat sain määrin arvostettiin pikkuhiljaa muuttuusein tottunet kohnut ja ollaan siirrytteliaaseen, pieneen ty länsimaisempaan rupatteluun ja saattavat siis kokea tyyliin. Alkoholin käyttö on kokohiljaisuuden loukkaavana. Todelli- naisuudessaan vähentynyt ja myös suudessa suomalaiset eivät vain ole nuoret ovat seuranneet esimerkkiä. tottuneet turhaan jutteluun ja pitkät Kadunkulmalla juopottelevia katsoautomatkatkin voivat kulua äänettö- taan nykyään pahasti eikä kovinkaan myydessä, jos keskustelua ei koeta suvaitsevaisesti. välttämättömäksi. Kun suomalaiset sitten puhuvat, he puhuvat suoraan Sauna ja antavat vastakkaisen osapuolen sanoa asiansa ensin kohteliaasti lop- Ulkomaalaiset tuntevat suomalaiset puun ennen oman näkemyksensä kovina saunojina. Sauna on pyhä antamista. Tämä koskee erityisesti paikka, jossa käydään vähintään kervähän vanhempaa sukupolvea, sillä ran viikossa rentoutumassa ja peseynykyään nuoriso alkaa jo olemaan tymässä. Voisi jopa ajatella, että melsosiaalisempaa ja puhelevampaa vä- kein kaikissa kodeissa ja mökeillä on keä. sauna. Usein ulkomaalaisen käsitykseen suomalaisista kuuluu ujous ja hiljaisuus. Naapureitakaan ei tervehditä ja ruokapöytäkeskustelut ovat olemattomia. Tästä saadaan myös useasti töykeä kuva, heidän käyttäytymisestään.
Alkoholi
Sauna on suomalaisille yhä peruselementti, mutta sen merkitys on pääs-
Ääni 9 OYK
syt laskemaan käytön vähenemisen takia. Ennen se oli tärkeämpi osa arkea, koska se saattoi olla ainoa keino peseytymiseen. Nykyään kuitenkin suihku on nopeampi ja helpompi vaihtoehto, jolloin saunan suosio laskee ainakin nuorten keskuudessa. Yhä useampi ei enää pidä saunoista eikä tarvitse niitä koteihinsa. Onneksi vielä kuitenkin löytyy kohtuun
paljon perinteisen saunan ystäviä ja ainakin mökeiltä sen melkein aina löytää. Teksti: Seela Pirttiniemi 7D
Kuva: Raul Elovuori 7C
Ääni 10 OYK
Luonnon keskellä Luonnossa käveleminen on hyväksi. Se rentouttaa ja antaa ruumiillista väsymystä, mikä tuo illalla unen. Jaloille on mukavaa vaihtelua kulkea välillä juurakkoisella metsäpolulla tasaisen asfalttijalkakäytävän sijaan ja jalkojen tehdessä työtään ja aivojen niitä ohjaillessa sielu lepää. Lähde joskus viikonloppuna luontoon iänikuisen kotona kyhjöttämisen sijaan!
Koiratkin rakastavat luontoa.
kulamppu, kartta epätodennäköisen Oli aamu, lintujen laulu ja jossain vir- mutta mahdollisen eksymisen varaltaavan pikku puron solina olivat kuin ta ja kompassi helpottamaan kartanmusiikkia korvissa. Tuoksuja uhku- lukua. van maaston ja kostean mullan tuoksu hyväili Isla ja berninpaimenkoira nenää ja silmää viihdytti Puron solina oli Ben aikoivat kävellä metnousevan auringon maa- kuin musiikkia sässä, nauttien luonnon han mäntyjen vihreiden korvissa rikkumattomasta rauhasta, neulasten lävitse laikukjonka hiljaisiin ääniin kuukaana siivilöityvä valo. luivat vain metsän omat Benin pehmeä punaruskea turkki äänet. Linnut lauloivat herkeämättä tuntui ihanalta siihen hautautuneessa lumoavan kauniita laulujaan. Kun kädessä. Lisäksi sen sävy lähenteli heille tulisi nälkä, he mahdollisuukIslan oman tukan väriä. He kävelivät sien mukaan pysähtyisivät jollekin vierekkäin syvemmälle metsään hiu- metsän uumenissa olevista nuotiokan viileän tuulenvireen hyväillessä paikoista, jotka olivat siellä retkeiliheidän kasvojaan. jöitä varten. Siellä Islalla oli seläshe voisivat paissään reppu, jossa Linnut lauloivat herkeämättä taa mukana olevat oli eväät heille makkarat ja syödä molemmille ja liainakin osan muissäksi mehevä ydinluu Benille. Siellä ta eväistä. oli myös tulitikut, linkkuveitsi, tas-
Ääni 11 OYK
Vaikka metsän puusto koostui pääosin männyistä, siellä oli harvinaisen paljon muita lajeja, mikä teki sen ainutlaatuiseksi metsäksi. Oli hämmästyttävän runsas aluskasvillisuus ja sekä Ilman hermoja eläin-, että kas- raastavaa mevilajien kirjo. lusaastetta Metsässä saattoi kuulla, tai jopa nähdä tikan omassa pikku työpajassaan nakuttamassa seuraavaa ateriaa, siellä saattoi kuulla mustan korpin raakkumassa vanhan ja korkean männyn yläoksistossa tai pienen metsäneläimen vipeltämässä piilosta toiseen. Illan hämärtäessä saattoi
kuulla pöllön huhuilevan, aamusta eteenpäin pirteän peipposen iloisesti livertävän onneaan. Koska edellisenä päivänä oli satanut, luonto kylpi kosteudessa, raikkaudessa, vehreydessä ja yhä hiukan kostean mullan, katajanmarjojen ja männynneulasten yhteen sekoittuvissa tuoksuissa. Siksi Isla ja Ben rakastivat kaksistaan kulkemista metsässä, ilman korvia ja hermoja raastavaa melusaastetta.
Teksti ja kuva: Helmi Vuorilehto 7D
Kuva: Raul Elovuori 7C
Ääni 12 OYK
Mayat ja heidän salainen kuningaskuntansa Mayat olivat vanha VäliAmerikan intiaanikansa, joilla oli hyvin kehittynyt korkeakulttuuri. He kehittivät kirjoitustaidon, rakensivat upeita temppeleitä, osasivat tulkita tähtiä ja tekivät hyvin tarkkoja kalentereita. Mayat kukoistivat hyvin pitkän aikaa, mutta kauan tutkijoita askarruttanut kysymys on, miksi jo kuninkaiden johtama kansa, mikä mayat hylkäsivät upeat kau- oli merkittävä kehityksen merkki. punkinsa 800-luvulla? Mayat olivat alusta asti hyvin sotaisa Mayojen monivaiheinen historia
kansa, vaikka kauan luultiin toisin. Osittain heidän luonteensa oli syyMayojen pitkä historia alkaa jo 3000 nä muinaisen mayakansan tuhoutuvuoden takaa. Heidän varhaisista miseen. Sodat, kapinat ja kuivuus vaiheistaan ei tiedetä paljoakaan, saivat viimein 800-luvulla, mayat mutta heidän yhä tähän päivään asti hylkäämään kaupunkinsa viidakon säilyneet kirjoitukset kertovat paljon. armoille. Näiden suurten kaupunkiMayojen sivilisaation ensimmäiset en jäännökset ovat vieläkin tallella. merkit alkoivat vain Mayojen menestys ja satunnaisista kylistä, Mayat olivat alusta tuhoutuminen johtuivat joita oli Tyynenme- asti sotaisa kansa. suurelta osin ilmastosren rannikoilla. 1000 sa tapahtuvien rajujen eaa alkoi jonkinlaista muutoksien takia. Ensin kehitystä tapahtua ja siitä muutaman oli pitkä sadekausi, jolloin mayat vuosisadan aikana syntyi ensim- menestyivät ja heidän kulttuurinsa mäinen temppelikeskus, ja myös oli kukoisti. Sitä seurasi kuivakausi, merkkejä jonkinlaisesta hallinnos- jolloin sato ei enää tuottanut paljota. Mayat saivat paljon vaikutteita akaan, mikä johti kapinaan ja nälänmuista alkuperäiskansojen kulttuu- hätään. reista, mutta heidän oma kehityksensä muodosti oman ylivoimaisen kor- Tästä voimme mekin oppia paljon, keakulttuurin. 100 eaa olivat mayat sillä näin voi käydä nykyajan ihmis-
Ääni 13 OYK
kunnallekin, jos emme voi suhtautua ilmastonmuutoksen seurauksiin oikein. Mayat olivat sivistynyt yhteiskunta, mutta he eivät selvinneet ilmastonmuutoksen seurauksista. Vaikka muinainen mayakulttuuri tuhoutui, on vieläkin nykyaikana olemassa mayaheimoja, jotka noudattavat mayakulttuurin pääpiirteitä ja puhuvat omaa mayakieltään. Mayojen korkeakulttuuri Mayat ovat Amerikan merkittävin alkuperäiskansa. Mayojen korkeakulttuurin kukoistusaikana monet muut intiaanikansat saivat heiltä paljon vaikutteita ja oppivat heidän kulttuuristaan paljon. Mayoille oli uskonto tärkeä asia, joten monet pyramiditemppelit rakennettiin jumalia varten. Näissä temppeleissä suoritet-
tiin uskonnollisia rituaaleja, esimerkiksi jumalille annettiin uhrilahjoja. Mayat elivät käytännössä kivikautta, sillä heillä ei ollut moniakaan keksinnöistä, jotka olivat silloin hyvin merkittäviä Mayat ovat Roomassa. Silti oli hyvin A m e r i k a n mayoilla kehittynyt kirjoimerkittävin tuskieli ja numeroalkuperäis- järjestelmä. Mayat kansa. olivat ensimmäinen kansa, joka alkoi käyttää nollaa. Eurooppalaiset siirtyivät sen käyttämiseen vasta tuhat vuotta myöhemmin. Myös taide oli heille tärkeä asia, ja siinä esiintyi monia mayoille tyypillisiä sääntöjä. Taiteessa kuvattiin paljon jumalia ja hallitsijat kuvattiin heidän jälkeläisinään. Mayat kehittyivät hyvin paljon tähtitieteessä, johon he tutustuivat oikeastaan uskontonsa vuoksi. Mayat osasivat hyvin tarkasti määritellä vuoden pituuden ja esim. ennustaa Auringonpimennyksien ajankohdat. Mayat olivat erityisesti kiinnostuneita ajan kulumisesta. He tekivät hyvin tarkkoja kalentereita ja ennustivat maailmanlopun koittavan vuonna 2012. Siinä he kuitenkin erehtyivät, vaikka tietysti on aina olemassa pieni todennäköisyys. Teksti: Milla Kallio 7D Kuvat: Ansa Kurola 8D
Ääni 14 OYK
Virta vie viidakkoon, vai viekö? Mitä tapahtuu, kun englantilainen orpotyttö muuttaa Amazonille? Eksoottinen elinympäristö ja ulkomaalaisten alistamat intiaanit asuvat aivan naapurissa heimonsa kanssa. Manauksessa kulttuurit kohtaavat. Oletko sinä valmis kohtaamaan intiaanit ja viidakon vaarat? Kirja: Virta vie viidakkoon Kirjailija: Eva Ibbotson Sivumäärä: 366
josta unelmoi. Viidakko on uskomattomampi kuin hän uskoikaan. Finn ei kuitenkaan kerro kaikkea Maialle. Mitä odottaa syvemmällä viidakossa, ja miksi yksityisetsivät ovat pojan perässä? ”Maia ei ikinä unohtanut matkaansa Amazonille. Niin haltioitunut hän oli näkemästään.”
Virta vie viidakkoon tuo mukanaan jännittävän ja mukaansa tempaisevan kertomuksen. Kirja vie lukijan mukaansa upealle seikkailulle halki viidakon. Kirjan juoni on hyvä, persoonalliset henkilöt ja erinomaisesti kuvaillut miljööt. Kirja on ennen kaikkea kaunis tarina, mutta kyllä siitä jännitystäkin löytyy. Se onnistuu jotenkin luomaan mukavan ja toisaalta leppoisan tarinan, mutta samalla yllättämään aina vähän väliä.
Maia on nuori englantilainen orpotyttö, joka muuttaa Amazonille asumaan serkkujensa luokse. Maia ei malta odottaa päästä asumaan viidakossa, mutta perillä odottaa pettymys. Sukulaiset eivät noudata paikallisia tapoja, ovat pääasiassa sulkeutuneita sisätiloihin ja ottivat tytön luokseen ainoastaan rahan takia. Myös Maian oletetaan noudattavan samanlaista elämäntapaa, mutta Henkilöiden kuvaamiseen voitytöllä on omat suunnitelmat mieles- si keskittyä hieman enemmän ja sään. päähenkilöön hieman enemmän todentuntuisuutta, mutta muuRikkoen sääntöjä Maia tutustuu inti- ten kaikin puolin hieno teos. Suoaaneihin ja sitä kautta myös Finn ni- sittelen. Oletko valmis lähtemiseen englantilaispoikaan, joka on mään seikkailulle läpi Amazonin. kasvanut viidakossa. Hänen avullaan Maia pääsee näkemään maailman Teksti ja kuva: Milla Kallio 7D
Ääni 15 OYK
”Musiikki on mulle elämäntapa” Musiikki merkitsee kaikille jotain: tapaa tappaa aikaa, kuunneltavaa, soitettavaa, laulettavaa tai jopa keinoa paeta todellista maailmaa. Musiikin pohjalta muodostuu myös erilaisia mielipiteitä. Me puhumme nyt musiikista elämäntapana, pienenä tai suurena. Miksi juuri musiikki? Musiikin harrastajat aloittavat musiikin eri syistä, eri vaiheissa elämäänsä. Joidenkin vanhemmat haluavat lapsestaan sivistyneen ja luovan, joten he laittavat lapsensa musisoimaan. Vanhemmat saatavat myös haEnni Simanainen soittamassa pianoa.
luta lapsensa harrastavan musiikkia, sillä he itsekin harrastavat, tai ovat joskus harrastaneet sitä. Kaverimme Alviina Maliniemi, 14, on harrastanut musiikkia koko elämänsä, sillä hänen äitinsä on laulunopettaja. Alviina onkin Ammattiuraan loistava soittarvitaan paljon tamaan selloa, harjoitusta. pianoa, laulamaan ja muutenkin musikaalisesti lahjakas. Kaverimme Enni Simanainen, 14, puolestaan aloitti musiikin täysin eri syistä; hän halusi opetella soittamaan pianolla erään pelin tunnusmusiikin. Hän onnistuikin siinä, ja on nykyään loistava pianisti, kuten myös 30-vuotias ammattimuusikko Ville Kyttälä. Hän opettaa Sibeliuslukiossa bänditoimintaa sekä on Njet Njet 9 -yhtyeen säveltäjä ja pianisti. Musisoinnin Ville aloitti kotonaan olevalla pianolla. Hänen vanhempansa ilmoittivat hänet musiikkiopistoon hänen ollessaan
Ääni 16 OYK
kuusivuotias. Me aloitimme musii- haluaisi musiikista ammatin jonkun kin vanhempiemme aloitteesta, ja toisen ammatin rinnalle. Näin elantällä hetkellä rakastamme sitä har- non saanti olisi varmempaa, sillä rastuksena. Itse emme kylläkään muusikoilla on vaihtelevasti töitä. tiedä mitään sivistyneestä ja Lainaamme Muusikoilla on vaihtelevasti töitä. nyt itseämme luovasta. sanomalla, että Pelkkä harrastus? musiikki merkitsee jokaiselle jotain. Mutta mitä se merkitsee haastateltaNiin kuin jokaisessa harrastuksessa, villemme? Ennille se on tapa pitää myös musiikissa osa harrastajista te- hauskaa. Alviina rakastaa musiikkia, kee harrastuksensa eteen enemmän se on hänelle toinen tapa kertoa ja töitä ja saattaa harkita sitä jopa am- kohdata asioita. Mutta Ville, hänelmatiksi, osa taas haluaa vain kivan le musiikki on muodostunut osaksi harrastuksen. Ammattiuraan tarvi- häntä itseään. Villelle musiikki on taan paljon harjoitusta. elämäntapa.
Ennille musiikki on tapa pitää hauskaa.
Jutussa haastateltavina olivat Alviina Maliniemi ja Enni Simanainen 8c sekä Ville Kyttälä.
Teksti ja kuva: Aada Blåfield ja Riikka Ville esimerkiksi harjoittelee yksi Mäki 8C tai kaksi tuntia päivässä ja opettaa noin 20 tuntia viikossa. Hän säveltää vaihtelevasti, yleensä tunnin päivässä. Alviina puolestaan harjoittelee jokaista soitintaan, eli selloa ja pianoa puoli tuntia päivässä, ja joskus hän laulaa jopa kolme tuntia. Alviina
Ääni 17 OYK
Enkeli Uskotko sinä enkeleihin?
Arttu kaivoi puhelimensa esille, etsi sen näytöltä 112-sovelluksen ja soitti.
”Topi! Topi!” ”Topi huhuu kuuletko sä?” ”Topi pliis vastaa mulle jotain!” Topi ei vastannut. Hän vain makasi maassa luonnottomassa asennossa suuren kuusen alla.
”Hätäkeskuksessa, mikä on ongelmanne?” vastasi ystävällisen kuuloinen naisääni.
Hätäkeskuksessa, mikä on ongelmanne?
”Topi!” Arttu huusi kääntäessään Topia selälleen nähdäkseen hänen kasvonsa. Silmät olivat kiinni mutta otsa vuosi verta. ”Topi nyt oikeesti vastaa!” huusi Arttu ja yritti ravistella epätoivoisesti toveriaan hereille. Topi ei kuitenkaan vastannut tai liikkunut.
”Mun kaveri tippu puusta ja nyt se ei vastaa mulle mitää tai liiku vaik mä oon yrittäny ravistella sitä hereille!” huusi Arttu hermostuneena.
”Pysy ihan rauhallisena vaan, ei oo mitään hätää. Pystytkö kokeilemaan että hengittääkö hän ja että tuntuuko pulssi?” ”Mä ko-kokeilen.” Arttu laskeutui polvillensa Topin viereen ja alkoi etsiä Topin pulssia hänen kaulastaan. Pulssi löytyi. Se tuntui heikkona, mutta epäilemättä sydän löi yhä. Juuri kun Arttu oli kertomassa pulssista puhelimeen, hän huomasi vierellään jotain valkeaa. Hänen vierellään istui enkeli. Enkeli oli hyvin nuoren näköinen. Sillä oli hunajan väriset kiharat ja suuret siivet jotka olivat kiinni hänen selässään. Ja hänen silmänsä, niin syvän siniset mutta samalla niin kirkkaat, kuin pilvetön yötaivas talvella. Enkelillä oli valkoinen mekko, joka ulottui
Ääni 18 OYK
juuri ja juuri polvien yläpuolelle ja valkoiset ballerinat. Kaiken lisäksi enkelin pään päällä loisti sädekehä, joka toi valoa kauniisti alkavaan kesäiltaan.
kysymyksiä ja halusi kuulla kaiken vielä uudelleen Artun päästyä loppuun.
Arttu luuli Topin olleen vain hämmästynyt enkelin näyttäytymisestä, mutta kun vähän Kokonaisuutena enkeli näytti siis ajan kuluttua Topi meni olohuoneen hyvinkin kauniilta. Se oli valkea kuin suurelle kirjahyllylle ja nappasi sieltä lumi, kirkas kuin talviaurinko ja suuren valokuva-albumin Arttu jotenkin niin puhtaan näköinen. arvasi että kyse oli Hetken enkeli vain Hänen vierellään istui enkeli. muustakin. Topi istui katselemassa selaili albumia Topin rauhallisia vähän aikaa kasvoja, kunnes se hipaisi siroilla kunnes löysi oikean kuvan ja näytti sormillaan Topin poskea, nousi sitä Artulle. seisomaan ja lensi pois. Kuvassa oli Topin leukemiaan kuollut pikkusisko. Vasta parin viikon jälkeen tapahtuneesta Arttu kertoi Topille enkelistä, jonka oli nähnyt. Teksti: Milla Jääskö 7D Arttu kertoi enkelin nuoresta iästä, hunajan värisistä hiuksista ja yötaivaan sinisistä silmistä. Aluksi Topi kuunteli Arttua erittäin tarkasti. Topi esitti täydentäviä
Kuva 1: Helmi Vuorilehto ja Milla Jääskö 7D
Kuva: Raul Elovuori 7C
Ääni 19 OYK
Talvirunoja Jääprinsessa
Valkoinen hanki
Jäätyneitä vesipisaroita ripsilläsi höyryävää hengitystä
Kuu, tähdet ja kuu, ylhäällä säkenöivät. On talvi, talvi on, ja hanki valkoinen.
verenpunaisia marjoja huulillasi sammunut hymy paikoilleen pysähtynyt Paljaat jalat lumessa kuumaa pistelyä lohjenneita kynsiä sammaleella kapinallisena Valkoinen leninki liian ohut pakkaseen tule pois kultapieni puistele lumihiutaleet hiuksiltasi Ravistat päätäsi jääpuikkoja sormissasi seisot vakaana odottaen En näe mitä katsot mutta näen sinertävän ihosi jääkuningattaren prinsessa -Ansa
Kuusi, tuo numero ja puu, hämärässä metsässä kuiskii. On talvi, talvi on, ja hanki valkoinen. Koko luonto valoa odottaa, valkoisessa vaipassansa. On talvi, talvi on, ja hanki valkoinen. Nyt talvi on, talvi on nyt, on luonto hiljennyt. -Helmi Teksti: Ansa Kurola 8D ja Helmi Vuorilehto 7D
Kuva: Ansa Kurola 8D
Ääni 20 OYK
Ääni 21 OYK
Hymy ikkunan takana Äänen toimittaja kirjoitti tällä hetkellä Kiinassa asuvan parhaan ystävänsä elämästä. Millaista on elämä kahden kulttuurin risteyskohdassa? Luulin, etten jäisi kaipaamaan Suomen kylmää talvea. En sitä kaikkea harmaata kenkiä pilaavaa loskaa, ennen lumentuloa sisälleen vangitsevaa pimeyttä, vesisateessa kävelemistä marraskuun iltoina, kun on märkää ja asvaltti kiiltää pehmeissä katulamppujen oransseissa väreissä. Mutta nyt, kun katson koulubussin ikkunasta ulos, tunnen sittenkin koti-ikävää jopa Suomen talvea kohtaan. Nojaan olkapäätäni kylmää ikkunalasia vasten ja katselen saastesumupilvien peittämää horisonttia, jossa pilvenpiirtäjät katoavat pilviverhon taakse.
pysyä paikoillaan äitiensä kielloista huolimatta. Vilkaisen kännykän näytöltäni kelloa, puoli kahdeksan. Kaikki ystävistäni nukkuvat vielä kotipuolessa. Ehkä voisin laittaa heille jotakin viestiä, kun tässä nyt taitaa olla aikaa. Bussi on myöhässä. Joku kysyy englanniksi minulta jotakin, josta en saa selvää, enkä ehdi vastatakaan, kun henkilö kävelee ohitseni. Olen kahden kulttuurin välissä. Mieli samoaa vielä Suomen vihreitä metsiä, etsii niiden rauhallisiin varjoihin kätkeytyviä salaisuuksia, vaikka keho on jo toisella puolella maailmaa. Ja siltikin tämäkin paikka tuntuu kodilta, vielä hiukan tuntemattomalta, jotenkin etäiseltä. Mutta täällä minulla on siltikin oma paikka, johon paeta koulupäivän jälkeen.
Puhallan ikkunaan ja kirOlisinpa kotona viltin al- Olen kahden joitan sen pinnalle suomenla juomassa kaakaota enkä k u l t t u u r i n kielisiä sanoja. Sormeni on matkalla kouluun. Jokunen välissä. piirtämässä koukkua y-kirihminen puhuu takanani, jaimeen, kun joku istuutuu mutten viitsi vastata, vaikviereeni. Vilkaisen viereeni ka joten kuten ymmärränkin, mistä lysähtynyttä tyttöä, joka hymyilee tällä kertaa puhutaan. Vieraskieliset ja tarjoaa toista hopeista nappikuulauseet juuttuvat kielen päälle, en lokettaan. Tunnistan hänet fysiikan saa niitä ulos suustani. Ehkä tyydyn kurssilaisekseni. Hän kysyy, mitä vain olemaan hiljaa taas. Pikkulapset kirjoitan. bussin etuosassa kiljuvat, eivät malta
Ääni 22 OYK
”That means smile”, vastaan ja hy- Kai Pekingikin on omalla tavallaan myilen takaisin varovaisesti. kaunis. Epävarmuus koulussa, stressi välillä Teksti: Ansa Kurola 8D painavat hartioitani kasaan niin kuin koululaukku, kun se on täynnä oppikirjoja. Nyt vain kyse olisi elämän koulusta ja näihin tehtäviin ei löydy vastausta kappaleen lukemisella. Ei- Kuva: Raul Elovuori 7C kä wikipediasta. Harmaalla taivaalla vilahtaa esikaupunkialueen yllä lentävä lentokone, kiinalaisia merkkejä täynnä oleva kyltti nojaa sähkötolppaa vasten rikkinäisenä. Nojaan bussin istuimeen ja hymyilen niin kuin silloin, kun bussi pysähtyi, jolloin vuohilauman piti ylittää tie ennen kuin se jatkoi matkaansa kohti kaupungin keskustaa.
Ääni 23 OYK
Jatkokertomus: Vain kivi on ikuinen Jatkokertomuksen toinen osa Tunnelissa ei ollut täysin pimeää alkaa! maagisuuden ansiosta, mutta valoa Tässä osassa Hunti lähtee pitkälle matkalle tunneliin ja pääsee elossa sen läpi, mutta mitä odottaa tunnelin toisessa päässä ja minne hänen pitäisi siitä jatkaa? Kannattaa lukea myös edellinen osa!
oli vain sen verran, että näki hiukan eteensä. Merkittyään paikan Hunti päätti nukkua viimeisen yön vielä ulkona ja aloittaa matkansa tunnelissa hiukan ennen aamun sarastusta levänneenä, sillä hän ei tiennyt, kuinka kauan hänen olisi kuljettava
Juurien alla Hunti lähti seuraamaan ennustuksen toisen osan säilyneitä pätkiä. Maaginen tie, joka johtaisi Alfan luokse, alkoi jättiläismännyn seitsemännen juuren alta. Juuren olisi oltava seitsemänneksi suurin ja paksuin, seitsemänneksi pisin ja vanhin, ja juuria oli satoja, ellei tuhansia. Niin hän lähti etsimään seitsemättä juurta löytääkseen sen alta alkavan reitin. Seitsemännen
Hunti heitti juuren löytämityynyn seen kului kol-
me työntäyteistä päivää ja juuren alta alkavan tien etsimiseen tuhrautui vielä neljäs vuorokausi. Ensimmäisenä päivänä hän löysi onkalon, mutta totesi pian sen olevan hylätty mäyränpesä. Reitti alkoi juuren keskivaiheilta tunnelin muodossa.
Ääni 24 OYK
ennen tunnelin päättymistä ja paluu- terältä suoraan hänen silmiinsä. Hän ta maan pinnalle. istui alas täysin sokaistuneena ja tottumattomana auringon kirkkaaseen Myöhään aamuyöstä Hunti heitti tyy- valoon ja raikkaaseen ilmaan, luonnyn virkaa toimittaneen laukun olal- non tuoksuihin. Siinä hän istui avutleen ja lähti hankkimaan syömistä. tomana silmiään räpytellen, raikasta Hänen ei tarvinnut etsiä ilmaa haukkoen ja multaa kauaa, sillä hän huoma- Hän istui lähteen käsillään tunnustellen kessi pian oravan etsimäs- reunalle ja katsoi kipäivän kirkkaimman hetsä seuraavaa ateriaansa lähdettä. ken ohi. Sitten hän kampuun alaoksilta. Hunti peutui ylös ja lähti hatarilla sinkosi kiven otusta päin jaloillaan etsimään itselleen ja meni hakemaan kuolleen oravan juotavaa. maasta. Hän pakkasi oravan laukkuunsa, etsi tunnelin suun ja lähti Lähteen vesi oli kristallinkirkasta. kävelemään. Se oli jääkylmää ja raikasta. Vaikka lähde näytti aika syvältä, pohja näTunnelissa oli hämärää, tunkkaista kyi yhtä selvästi, kuin jos vettä olija hiukan kosteata. Se ei tosiaankaan si ollut vain aivan vähän. Hunti joi ollut mikään mukava tai hauska hu- enemmän kuin koskaan. Kun hän oli vikävelyreitti. Siitä matjuonut tarpeeksi, hän istui kasta ei ole paljoa kerrot- Tunnelissa ei lähteen reunalle ja katsoi tavaa. Se kesti kauan, eikä ollut erikseen lähdettä. Oliko sen pohjasHuntilla ollut muuta eväs- yötä ja päivää sa jotakin, joka ei kuulunut tä kuin yksi orava. Mutta sinne? reitti todella oli maaginen. Se piti sillä oikeutetusti ja hyvästä syystä kulkevan elossa. Huntia kyl- Teksti ja kuva: Helmi Vuorilehto 7D lä väsytti matkan aikana ja hän nukkuikin, mutta hän ei tarvinnut muuta syötävää kuin oravansa. Tunnelissa ei ollut erikseen yötä ja päivää, joten Huntilla ei ollut aavistustakaan, kuinka kauan matka kesti. Kauan. Hirvittävän kauan. Sinä aikana Aurinko ehti monta kertaa nousta itäisestä taivaanrannasta ja lopulta häipyä taas läntisen horisontin taa. Huntin tullessa ulos tunnelista oli keskipäivä ja aurinko helotti täydeltä
Ääni 25 OYK
Matka pimeään Tarina hetkestä, kun kaikki Selli, jossa mies asusti, ei ollut suumuuttuu. Kun kaikki mihin uskot ri. Sitä ympäröivät ilkeän näköiset katoaa ja outoja alkaa tapahtua. kalterit, jotka erottivat hänet kaikesta muusta. Ne sulkivat kaiken ulkoUskotko sinä yliluonnolliseen?
puolelle ja jättivät hänet yksin. Yksi Keskellä pimeää, keskellä saastaista ainoa pieni ikkuna sellin eteläpuolisselliä istui mies. Mies ei ollut kaunis. kossa antoi hiukan valoa ja raikasta Hän oli kasvoiltaan kalpea kuin haa- ilmaa, tähän karmaisevaan loukmu, hän oli räsyisissä vaatteissa ja kuun. Voisi olettaa, että kun asustaa kasvoilta paistoi ikiaikainen murhe. siellä päivästä toiseen, synkät ajaJa silmät - siltukset valtaavat missä näkyi niin Palaamme miehen menneisyyteen, mielen ja taperikoisen me- siihen, milloin hänen elämänsä pavat ihmisen lankolinen ilme, vähä vähältä, ettei sellaista muuttui täysin tekevät hullukyleensä nähnyt. si, vaikka fyyJa juuri silmät sisesti olisikin ne olivatkin erikoiset, sillä niissä oli kunnossa. jotain viekkautta, jotain ikiaikaista viisautta ja loistavaa säteilyä, joka Tämä mies ei kuitenkaan näyttänyt lumosi niihin katsovan. ihan niin murretulta. Vaikka kasvot olivat murheelliset ja silmissä ikiMustat, rasvaiset hiukset peittivät aikaista surua, hänen mielensä oli kasvot ja niissä vihreää tulta leimua- puhdas epätoivosta ja synkistä ajavat silmät. Ne myös peittivät alleen tuksista. Hänellä nähkääs, oli vielä arven, joka kehysti kasvojen vasenta toivoa. Mies unohtui ajatuksiinsa ja puolta. Pitkä arpi viilsi poikki va- vaelsi mielessään kauas menneisyysemman posken. Se juuri oli rikko- teen, sinne, mistä kaikki oli alkanut. nut komean miehen kasvot, tehnyt Muistot olivat hämärän peitossa, ja niistä uhkaavat ja raivoisat. Outoa vain osa asioista oli jäänyt mieleen. oli, että mies ei voinut olla enem- ”Miten minä jouduinkaan tänne?” pää kuin viidentoista vanha. Elämä mies ajatteli. ei selvästikään ollut kohdellut häntä hyvin. Se ansaitsiko hän sen, sitä ei Palaamme miehen menneisyyteen, voinut tietää kukaan muu kuin hän ja siihen, milloin hänen elämänsä Jumala.
Ääni 26 OYK
muuttui täysin. Hän alkoi mielessään ajatusmaailmaan, ja kiidätin itseni kerrata tapahtumien kulkua. onnellisiin muistoihin ja unelmiin. Sitten aivan yhtäkkiä kova kiljaisu Ensin on vain sumua, sillä en muis- katkaisi ajatukseni kuin veitsellä leita paljoakaan tapahtumista. Kaikki katen. Se kuului kaukaa syvältä meton hyvin sekavaa, aivan niin kuin sästä. unessa. Muistan aivan aluksi, että oli tavallinen Pysähdyin paikallesyksyinen ilta Pysähdyin paikalleni kuin ni kuin seinään törja olin lenkillä mäten. Pääni käänmetsässä. Juok- seinään törmäten. tyi hitaasti metsää sin tietä pitkin, päin ja irvistin itja olin riemuissani. Aina juostessani sekseni. Minun ei todellakaan tehnyt koin vauhdin hurmaa. Omat jalkani mieli mennä sinne. Nyt olivat onkiidättivät ja kuljettivat minua eteen- nelliset ajatukset hyvin kaukana. Ja päin valaistulla reitillä (muualla oli silti, vaikka minua hirvittikin mennä jo pimeää). Tuntui kuin minut olisi metsän siimeksiin, oli minun pakko tehty juoksemaan. lähteä. Pakotin jalkani liikkeelle, ja yksi askel kerrallaan lähdin pois Hain juostessani aika nopean, mutta polulta ja astuin keskelle pimeää. minulle sopivan vauhdin. Vuorotel- Kuljin nopeasti suuntaan, josta ääni len jalkani osuivat maahan saavutta- oli tullut. Puut kohosivat korkealle en mukavan rytmin, ja hengitykseni yläpuolelleni piilottaen taivaan taakalkoi kiihtyä. Uppouduin syvälle seen. Keskityin katsomaan jalkojani,
Ääni 27 OYK
jotka juuri ja juuri erottuivat maas- loa? Nekin olivat nyt hylänneet tosta. minut. Keskellä lampea, aivan sen pinnalla, näkyi hahmo. Nuori tyttö, Tuuli ujelsi puissa, ja sinä varmaan jonka hiukset olivat kuin hopeaa ja pidät minua suurenakin nynnynä, silmät hohtivat sinistä valoa kuin samutta minua pelotti. Hyvin paljon. lamoiden. Uusi tuulenpuuska tuli minua päin ja sai minut värähtämään. Ja taas kuu- Tyttö itsekin näytti hieman hohtalui uusi kiljaisu, mutta nyt vähän lä- van, mutta ei samalla tavalla kuin hempää. Selkäpiitä karmiva ääni sai tähdet, vaan kylmää, aavemaista vavärähdyksiä kulkemaan koko varta- loa. En ollut eläissäni nähnyt mitään loni lävitse. Tuntui kuin olisin ollut niin kaunista ja pelottavaa. Lumoukeskellä kauhutarinaa. Tässä vai- duin kuin lemmentaian voimasta. heessa minun täytyy mainita, että en Tai ehkä se olikin vain rakkautta enyleensä usko mihinkään epäluonnol- si silmäyksellä. Jokin minun sisälläliseen, mutta tällaisena yönä voisin ni kuitenkin viestitti, ettei tämä ollut hyvinkin uskoa kummituksiin. rakkautta, sillä rakkaus on lämmintä ja lohdullista, hyvin kaukana tästä. Kompastelin läpi metsikön ja saavuin pienen lammen rannalle. Ohut Tyttö katsoi suoraan minuun, ja olin usvaverho sai lammen näyttämään jo nyt valmis tekemään mitä tahanepäluonnolliselta. Nyt näkyi myös sa hänen vuokseen, niin lumoissani taivas, mutta missä olivat tähdet? olin. Kun hän katsoi minuun, tuntui Missä olivat ihanat tähdet, jotka kuin hän olisi nähnyt suoraan lävittuikkivat kaunista ja lämmintä va- seni, tietänyt jokaisen ajatukseni ja
Ääni 28 OYK
muistoni. Aloin miettiä, olikohan hän aave vai enkeli. Oliko tämä jokin ilmestys, jonka Jumala oli minulle lähettänyt vai itse Pirun tekosia. Kumpi tahansa, en usko, että olin enää oma herrani.
kohtaan, jossa tyttö oli ollut. Vesi alkoi kääntyä minua vastaan. Tunsin, miten se muuttui hyvin raskaaksi ja alkoi vetää minua alleen. Se oli aivan mustaa ja vahvaa kuin terva.
Taistelin kaikin voimin vastaan ja Tyttö avasi suunsa ja kiljaisi uudes- yritin pysyä pinnalla, mutta en ollut taan korviavihtarpeeksi vahva. Valovasti. Pystyin Pimeys, se oli enää ainoa josin syvälle veteen, juuri ja juuri erotja joka hetki jäi pintamaan, miten hä- ystävä, joka minulla oli. ta korkeammalle nen suupielistään yläpuolelleni. Keuhtipahti muutama koihini sattui, aivan pisara sakeaa punaista verta. Oikeas- kuin ne olisivat olleet tulessa. Kylmä taan veri oli ainoa asia hänessä, joka vesi kipristeli joka puolella, kunnes näytti aidolta. Sillä hetkellä en kui- viimein turta tunnottomuus valtasi tenkaan pystynyt ihmettelemään tai kehoni ja mieleni. Vajosin syvälle edes järkyttymään tuosta havainnos- pimeyteen. Pimeys, se oli enää ainoa ta. Pystyin vain seisomaan jähmetty- ystävä, joka minulla oli. neenä paikalleni. Teksti: Milla Kallio 7D Aika kului, tiesin sen, mutta en havainnut sitä. En enää välittänyt ajasta, se oli minulle yhden tekevää. Sitten tapahtui kauhein asia, jonka pystyin kuvittelemaan. Tyttö katosi Kuvat: Raul Elovuori 7C vajoten veden alle. Huusin raivokkaasti ja juoksin suoraan veteen. Kahlasin eteenpäin yrittäen päästä
Ääni 29 OYK
Suomessa kouluruoka on hyvää ja vaihtelevaa Ääni haastatteli kotitalouden ja terveystiedon opettaja Riitta Nevalaa ruokakulttuuriin liittyvistä aiheista. Olet kuulemma asunut Afrikassa. Miten päädyit sinne? Työpaikka löytyi sieltä. Minulle soitettiin kotiin ja kysyttiin että olisinko halukas lähtemään Afrikkaan töihin, ja sitten tein ison ratkaisun ja lähdin.
vitse eikä ole niin paljon, ja ihmisillä on vain vähän rahaa. Me täällä Suomessa olemme tottuneet siihen, että on vaihtelua, ja joka päivä eri ruokaa. Afrikkalaiset käyttävät paljon kasviksia, ja melkein jokaisella on siellä oma pieni yrttitarha, jossa kasvatetaan ainakin chiliä ja tomaattia.
”Afrikkalaiset käyttävät Mikä on oma suosikkisi afrikkalaipaljon kasviksia.” sista ruoista?
Kookoskana. Ehdottomasti. Kookosmaitoa, broileria ja tomaattia. Onko afrikkalaisessa kulttuurissa jotain parempaa kun suomalaisessa kulttuurissa? No ei varsinaisesti parempaa, mutta erilaista se ainakin on. Näkyykö afrikkalainen kulttuuri sinun elämässäsi nykyään?
Mitä eroja Afrikan ja Suomen ruokakulttuurilla on mielestäsi? Hyvin paljon on eroja. Ruoka on huomattavasti yksinkertaisempaa, ja afrikkalaiset syövät päivästä toiseen samaa ruokaa. Ruokaa ei siellä tar-
Se näkyy nykyään aika vähän. Minulla on joitakin vanhoja puuveistoksia, ja sitten kotitalousluokassa pöytäni takana on ”Nevala” ja ”Kotitalous” -kyltit, joissa on käytetty Tinga Tinga -nimistä taidetyyliä.
Ääni 30 OYK
Mitä mieltä olet koulumme koulu- Teksti: Raul Elovuori ja Ilmari Lepistö 7C ruoasta? Kouluruoka on meillä hyvää, vaihtelevaa ja erilaista. Syön aina kouluruoan koulussa, koska se on sellainen päivän lepohetki ja se katkaisee päi- Kuvat: Ilmari Lepistö 7C vän sopivasti. Sieltä saa aina salaatit ja raasteet, ja omista eväistä varmaan puuttuisivat juuri ne. Tärkeintä on kuitenkin ihmisten näkeminen ja sosiaalisuus.
Ääni 31 OYK
Resepti: Kana-tacosalaatti ja kastike Ainesosat 4−5 henkilölle:
2 dl kermaviiliä
maustamatonta kanaa 4-5 palaa
½ tl kuivattua basilikaa
28 gramman tacomaustejauhepussi
½ tl kuivattua tilliä
jääsalaattia
1 tl grillimaustetta
puolikas kurkku
1 tl sitruunamehua
4 tomaattia
1 valkosipulinkynsi
salaattijuustoa (feta)
pari tippaa tabascoa
maissilastuja
ripaus suolaa
tuoretta basilikaa
ripaus mustapippuria
1 keltainen paprika
(ripaus tacomaustetta)
Kermaviilikastike:
Ääni 32 OYK
Äänen toimittajan oma resepti kana-tacosalaattiin ja kastikkeeseen
4. Ota esille salaattijuusto ja maissilastut.
5. Kokoa annokset. Lisää annosten päälle salaattijuustoja, ja maissilastuja. Lopuksi kaada annosten päälle kermaviilikastiketta ja NAUTI! (Jos 1. Ota paprika, salaatti, tomaatit ja haluat voit vielä laittaa annosten kurkku esille, sitten pese ja pilko ne. päälle tomaatti-chilisalaatinkastiketPilko tomaatit kuutioiksi ja kurkut ta) neljäsosiksi. Teksti ja kuva: Raul Elovuori 7C 2. Paista kanoja hetki ja sen jälkeen lisää mukaan tacomauste. Anna kanojen paistua tacomausteen kanssa, kunnes ne ovat ruskeita ja kypsiä. Maista. 3. Tee kastike. Kaada kermaviili kulhoon. Lisää mausteet ja sekoita.
Ääni 33 OYK
Sarjakuva! Tikku-ukot pulkkamäessä
Tekijä: Helmi Vuorilehto 7D
Ääni 34 OYK
Äänen toimitus Aada Blåfield 8C, toimittaja
Riikka Mäki 8C, toimittaja
Raul Elovuori 7C, toimittaja ja valo- Aapo Patokoski 9D, toimittaja ja kuvaaja taittaja Juho Hakuni 9D, toimittaja ja taittaja Seela Pirttiniemi 7D, toimittaja Pihla Hakuni 7D, toimittaja ja taitta- Saskia Pirttiniemi 9D, taittaja ja Helmi Vuorilehto 7D, toimittaja, kuOnerva Järvenpää 9C, toimittaja ja vittaja ja taittaja valokuvaaja Virva Lehmusvaara, ohjaava opettaMilla Kallio 7D, toimittaja ja taittaja ja Ansa Kurola 8D, toimittaja ja kuvit- Avustajat: taja Milla Jääskö 7D Ilmari Lepistö 7C, toimittaja
Ääni 35 OYK