Ääni, syksy 2016 by Oulunkylän yhteiskoulu

Ääni

OYK peruskoulu syksy 2016

Sisällys Pääkirjoitus 3 Internet on unisyöppö 4 Kuinka paljon 7C:n oppilaat nukkuvat?

Raapaleita 7 Maailman salaperäisin kirja 9 Yöllä aivot hoitavat työsi 11 Novelli: Pelto ja pölynimuri 14 Monologi 19 Kirjasuositus: Percy Jackson - Salamavaras

Unien tulkitseminen 23 Painajaisillekin on syynsä 25 Runoja 27 Jatkokertomus: Vain kivi on ikuinen

Haastattelussa Petteri Welling 33 Sarjakuva 34 Äänen toimitus 35

Kun silmät aukeavat Äänen syksyn toimituskausi on ollut runsas ja hedelmällinen. Toimitukseen on uskaltautunut mukaan yllätyksellisen ennätyksellinen määrä uusia toimittajia. Uusien toimittajien joukossa on niin nuoria seiskoja kuin kulmilla tunnettuja kasi- ja ysiluokkalaisiakin. Tässä numerossa keskustellaan unista, mytologiasta ja epätodellisuudesta. Unia tongitaan niin pitkillä kuin vähän lyhyemmilläkin tikuilla: numerosta löydät esimerkiksi tietoa unien tulkitsemisesta, painajaisista ja internetin vaikutuksesta uneen. Mytologiaan orientoidutaan tutustumalla helsinkiläisiin uskonnollisiin ryhmiin, kuten Hare Krishna -liikkeeseen, ja suomalaista mytologiaa raapaistaan raapaleiden muodossa. Tämä numero onkin aikamoinen lukupaketti, sillä mukana on myös novelli, jatkokertomuksen ensimmäinen osa, monologi, runoja ja sarjakuva. Nautinnollista lukukokemusta ja lämpöä syksyyn! Uskallatko ylittää rajan epätodellisuuteen?

Teksti: Äänen toimitus

Kuva: Seela Pirttiniemi

Internet on unisyöppö Me kaikki olemme kuulleet tai lukeneet näitä, joko vanhemmiltamme, ystäviltämme tai internetin artikkeleista.

Uudelleen ja uudelleen revin itseni itseinhon aallosta saadulla voimalla sängystä ja rämmin päivän läpi zombimaisessa tilassa. Yöllä, päiväunista ja kahvista kerätyllä energialla, löy”Ruutujemme sininen valo vähentää dän itseni jälleen hereillä puoli kahmelatoniinin tuotantoa ja vaikeuttaa delta katsomassa illan kolmattakymunensaantia.” menettä Youtube-videota. ”Sammuta ruudut vähintään tuntia Hyväksyn oman tyhmyyteni tämän ennen nukkumaanmenoa.” asian saralla. Kyllähän siinä aika typerä pitää olla, että valitsee hyödyt”Lue kirjaa.” tömän viihteen tai toisten ihmisten huomionhaun tuijottelemisen unen ”Nuku ainakin yhdeksän tuntia.” sijasta. Että joka ilta tietoisesti valitsee seuraavasta päivästä suurin osin ”Unenpuute johtaa masennukseen, huonon. Sehän se valinta on; muumuistivaikeuksiin ja epäonnellisuu- taman tunnin yöunilla päivästä tulee teen.” puolinainen. Mahdollisia ilon hetkiä varjostaa haukottelu, tunneilla ei saa Tuttua tietoa? Niin minullekin, mut- keskityttyä… Päivän päällä on harta jostain syystä masennuksen eh- maa verho. käiseminen ja yhdeksän tunnin unet eivät houkuttele, kun vaihtoehtona on Kirjaimellisesti: olen väsynyt tähän. internet. Tuo yksinäisen teini-ikäisen En enää jaksa sitä, että en saa päirakkain ystävä. Tuo valloittavan kau- vistäni kaikkea mahdollista irti. Ehnis ja aivan yhtä häiritsevä maailma, jonka addiktoivat pyörteet imaisevat Uudelleen ja uudelleen mukaansa. revin itseni itseinhon aal-

losta saadulla voimalla sängystä ja rämmin päivän läpi zombimaisessa tilassa.

Se on huvittavaa, kuinka kello 01.33:n Netflix-maraton -idean saadessaan ei ymmärrä sitä inhoa, mitä tuntee itseään kohtaan seuraavana aamuna. Kahdeksan tunnin koulupäivästä on vaikea löytää minkäänlaista iloa neljän tunnin yöunilla. Mutta huvittavampaa on se, että tämän virheen tekee uudelleen ja uudelleen.

Ääni

käpä unensaanti voisi tehdä elämästäni hieman nautinnollisempaa, sillä ainakaan internet ei onnellisuuteeni vaikuta. En häviä siinä mitään, että vähennän päivittäisestä internetin käytöstäni pari tuntia. 4

OYK

JOTEN! Haastan itseni ja myös kaikki lukijat, jotka huomaavat unenpuutteen haittaavan heidän elämäänsä, parantamaan tapansa. Aion sitoutua vähintään kahdeksan tunnin uniin joka ilta, eli menen kello 23.00 joka ilta (kun siihen voin itse vaikuttaa) nukkumaan. Aion seurata mielialaani, pirteyttäni ja yleistä elämänlaatua – jos (ja hyvin luultavasti kun) ne muuttuvat paremmiksi, voin ehkä

Ääni

vähän viisastua ja muuttaa tapojani. Onnea koitokseen, minä sitä ainakin tarvitsen.

Teksti: Onerva Järvenpää 9C

OYK

Kuinka paljon 7C:n oppilaat nukkuvat? Äänen toimittaja teki tutkimuksen 7C:n oppilaiden päivittäisestä unimäärästä. Tutkimuksessa kävi ilmi että 7C:n oppilaat nukkuvat keskimäärin 8,75 tuntia vuorokaudessa.

Teksti ja kuvat: Raul Elovuori 7C Ääni

OYK

Raapaleita Lammenneidon laulantaa suonreunalla, meren pauhantaa Vedenemon korvissa - lyhyitä tarinoita suomalaisesta mytologiasta.

Lammenneito Vanhan hongan varjostamalla aukiolla, suuren suon rannalla korpimetsän takana, on sammaloituneiden pitkospuiden vieressä lampi, joka näyttää katsojalle kuvajaisensa. Nyt siitä heijastuvat aamuauringon ensisäteet, jotka sulattavat maahan pudonneista neulasista yökuuran ja heittävät syksyn viimeiset hyvästit luonnolle, ennen kuin talven lumet valtaavat tienoot peitellen lammen suloiseen uneen.

Lehtiölle ilmestyy kynän Lämmön hyväilystä nousee naut- kärjestä naisen timaan myös Lammenneito, jonka hahmo. hiljainen laulu sekoittuu syystuulen huminaan. Neito kietoo laihat käsivartensa ympärilleen ja katsoo us-

suon toisella laidalla, vaikka sen toverit ovat jo aikaa sitten lentäneet etelään talvenviettoon.

Ehkä minunkin pitäisi jo laskeutua levolle, miettii Lammenneito mielessään. Hän letittää pitkät hiuksensa palmikolle ja nyhtää maasta rahkasammalta ajatuksissaan. Olisipa vielä toukokuu niin voisin koristaa hiukseni suo-orvokeilla, neito virkkoo hiljaa korpimetsän takaa pilkistävälle auringolle.

Ehkä minunkin pitäisi jo laskeutua levolle.

vaiselle suolle surullinen melodia laulussaan. Kunpa hän voisikin juoda kupillisen kuumaa karpalonmarjateetä vielä suohaltijan kanssa, mutta toinen lienee jo talviunilleen painunut johonkin suonsilmään. Tähtien noustua taivaankannelle Lammenneito sukeltaa viileään pohYksinäinen kurki tepastelee kaukana javeteen ja sulkee silmänsä. SeuraaÄäni

OYK

vana aamuna lammen pinnalla kelluu ohuen ohut jääkerros. Talvi on saapunut ja metsäväki tuntuu nukkuvan kaikessa hiljaisuudessaan.

Joka ilta saapuu hiljainen nuorimies läheiseen rantalepikköön, kaivaa piirustuslehtiönsä esiin ja vilkaisee rantakalliolle päin. Jospa hän uskaltai-

Vedenemo

Lokkien ensimmäiset kiljahdukset aamulla

Ulpukkakruunua tummissa hiuksissaan kantava Vedenemo vetää syvään henkeä ja vilkaisee ympärilleen. Ei ketään, ajattelee tämä pudistellen meriveden hiuksistaan. Rakkolevämekkoon pukeutunut hahmo kiipeää sammaloituneelle rosoiselle rantakivelle ja jää katsomaan merta. Sen yksinäistä pauhantaa, aaltojen lyömistä vasten kalliota.

sikin mennä lähemmäs, mutta kylän tietäjä on häneen pelon iskostanut - ei vedenväkeä sovi häiritä, mikäli tahtoo kalaa saada. Lehtiölle ilmestyy kynän kärjestä naisen hahmo, sysimustat pitkät laineilla olevat hiukset. Ehkä tänään he luovat silmäyksen toisiinsa.

Ehkä tänään kuitenkin. Ehkä tänään, joku näkee hänet. Ei liikasormiparisia käsiä, unohdettujen tarujen hahmoa, vaan hänet. Naisen, joka rakastaa merta, joka nousee pintaan kuullakseen lokkien ensimmäiset kiljahdukset aamulla.

Ääni

Seuraavana päivänä on rantakalliolle ilmestynyt kimppu ulpukoita, joissa kimaltavat vielä pienet vesipisarat. Teksti ja kuva: Ansa Kurola 8D

OYK

Maailman salaperäisin kirja kirja olisi ollut todella arvokas ja tuottanut tekijälleen paljon rahaa. On siis vaikea ymmärtää, miksi joku olisi tuhlannut aikaa väärennökseen.”

Voynichin käsikirjoitus tunnetaan maailman salaperäisimpänä kirjana, teoksena, jota ihmiskunta ei vuosisatojen yrittämisestä huolimatta osaa lukea.

Uutta säpinää kirjoituksen tutkimiseen aiheutti tieto, että espanjalaiskustantamo Siloe pääsee viimein toteuttamaan toiveensa näköispainoksen valmistamisesta. Näköispainosta aletaan myymään noin 8 000 euron kappalehintaan.

Voynichin käsikirjoitus sai nimensä puolalais-amerikkalaisen Wilfrid M. Voynichin mukaan, joka sai sen haltuunsa vuonna 1912. Kirja on laadittu alkujaan vuosien 1400-1438 välillä. Kirjan kirjoittajaa ei myöskään vielä tiedetä, mutta kaikista eniten tutkijoita hämmästyttää kirjassa käytetty tunnistamaton ja käsittämätön kieli.

Alkuperäinen Voynichin käsikirja koostuu lehmännahasta tehdyistä pergamenteista, joihin on piirretty kuvia kasveista, tähtikuvioista sekä puolialastomista naishahmoista.

Kirja sisältää monia erilaisia piirroksia, joista monet esittävät kasveja, mutta mukana on myös tähtikarttoja ja kaavioita.

Pisimmälle kirjoituksen ratkaisemisessa on päässyt mahdollisesti juuri Stephen Bax, joka ilmoitti kaksi

Tutkija Stephen Bax uskoo, että kirja on ehdottomasti ratkaistavissa. Monet tutkijat ympäri maailmaa ovat myöskin epäilleet, että teksti olisi mahdollisesti huijaus jossa on mielivaltaisia merkkejä, jotka eivät tarkoita mitään. Tutkija Stephen Bax uskoo, että kirja on ehdottomasti ratkaistavissa. Hänet tunnetaan Voynichin käsikirjoituksen ykköstutkijana maailmassa. Hän ei huijaukseen itse usko. “Huijaukseen on vaikea uskoa, koska sen syntyaikaan latinaksi kirjoitettu vastaava Ääni

Voynichin käsikirjoitus on piirretty täyteen tämäntapaisia kasveja. Lähde: commons.wikipedia.org

OYK

vuotta sitten onnistuneensa tulkitsemaan toistakymmentä kirjainta ja joitain sanoja teoksesta. “Olemme edistyneet esimerkiksi kirjainjärjestelmän ymmärtämisessä, mutta läpimurtoa ei ole tapahtunut.”

Stephen Bax uskoo kielen olevan mahdollisesti jokin Lähi-Idässä tai Aasiassa käytetty unohtunut kieli Viimeksi työn alla ovat olleet vuodenaikoja käsitelleet sanat. Yksi teosta tutkineesta työryhmästä löysi kuvion, joka vaikuttaa kuvaavan vuodenkiertoa. Sen lisäksi on löytynyt useita mahdollisesti tähtien niminä käytettyjä sanoja. Bax arvioi, että kirja olisi kirjoitettu Euroopassa, koska kirjan kuvitus muistuttaa Sveitsin ja Italian seuduilta löytyneiden samanikäisten teosten kuvitusta. Hän uskoo kielen olevan mahdollisesti jokin Lähi-Idässä tai Aasiassa käytetty unohtunut kieli. “Siinä on viitteitä esimerkiksi arabiasta”, Bax sanoo.

Lähikuva kirjan tekstistä ja piirroksista. Lähde: en.wikipedia.org

jaa tai yrittää ratkaista salaista kieltä, käy tällä nettisivulla: bit.ly/voynichinkirjoitus Teksti: Raul Elovuori 7C Kuvat: Wikipedia

Jos haluat itse käydä tutkimassa kir-

Ääni

OYK

Yöllä aivot hoitavat työsi Tämä teksti saattaa päästää sinua vähän jyvälle siitä, mitä päässäsi tapahtuu uniesi aikana ja mitä eri unen vaiheita sinulla on.

Noin puoli tuntia nukahtamisen jälkeen ihminen vaipuu syvään uneen. Syvä uni johdattelee henkilön aivoja REM-uneen, ja noin 90 minuuttia hänen nukahtamisen jälkeen alkaa ensimmäinen REM-vaihe. REM-uni on unen vaihe, jonka aikana ihminen näkee suurimman osan unistaan. REMunen voi jakaa faasiseen ja tooniseen Herra Hakkarainen on kuuluisa osaan. Toonisessa lihakset ovat aivan unissakävelijä, joka seikkailee Mauri rennot, kun taas faasisessa vaihees- Kunnaksen kirjoissa. sa ihmisen silmät liikkuvat luomien alla.

Ääni

OYK

Valveuni

REM-uni on unen vaihe, jonka aikana ihminen näkee suurimman osan unistaan.

Selkouni Selkouni on unityyppi, jossa ihminen tiedostaa näkevänsä unta. Tämän unessa todettuaan ihminen voi määrätä, mitä unessa tapahtuu. Hän voi esimerkiksi taikoa ja lentää! Selkouneen voi päästä heräämällä keskellä REM-unta, ja koska henkilö on huomannut heränneensä unesta, hän saattaa alkaa määräämään unen tapahtumien kulkua. Jos ei ole varma, näkeekö unta, voi alkaa tehdä todellisuustestejä, esimerkiksi kokeilemalla, omistaako nenän. Osa ihmisistä pääse helpommin selkouneen kuin toiset.

Ääni

Valveuni on eräänlainen tajunnantila, johon voi päätyä nukahtaessaan tai herätessään. Se on unen ja hereillä olemisen rajalla. Ihminen ei tiedosta valveunta nähdessään olevansa siinä. Valveuni voi olla ahdistavaa, jos tuntee toisen läsnäolon, muttei voi vaikuttaa siihen. Siitä ei kuitenkaan aamulla muista mitään. Sama tapaus koskee unissakävelyä. Suurin osa ihmisistä kokee unissakävelyä jossain vaiheessa elämäänsä, usein lapsena. Unissakävelijä pystyy käyttäytymään lähes normaalisti, ja jos paikalla on muita, he eivät varmaan edes huomaa henkilön olevan unessa. Usein valveunessa henkilöllä on silmät auki. Teksti ja kuvat: Pihla Hakuni 7D

Suurin osa ihmisistä kokee unissakävelyä jossain vaiheessa elämäänsä.

OYK

Ääni

OYK

Pelto ja pölynimuri Mies rojahti puiston penkille. Ei ollut jäljellä enää kuin vain takkatulen hehku hänen mielikuvituksensa peräkammarilla. Jo viidennen tupakan sytyttäessään, hän kysyi itseltään, mikä oli ajanut hänet tähän, kahdentoista sentin päähän lopullisesta turmiosta ja kadotuksesta. Tummat savupilvet katosivat taivaan tuuliin hänen puhallellessa niitä savukkeensa yli. Ne kuin symboloivat sitä kuinka helposti tällainen pieni otus voisi kadota ilman, että kukaan olisi koskaan nähnyt sitä, ilman, että kukaan jäisi muistamaan sitä. Askeleet kaikuivat öisillä autioilla kaduilla kuin sodan pauhu jostain kaukaisuudesta. ”Ei ole varmaa elänkö vielä huomiseen, mutta jos nyt poltan vielä yhden savukkeen, niin en aina-

Ääni

kaan häviä mitään”, mies pohti. Hän heräsi tienkulmasta jostain maaseudulta seuraavana aamuna. Mies nousi ylös ja katsoi idyllistä peltomaisemaa, jollaisista keskustapoliitikot aina maalailevat kuvia. Siellä täällä näkyi punaisia latoja, joita koristivat vanhat sammalkasvustot. Mies lähti kävelemään maantien reunaa potkien kiviä jaloissaan. Se oli hämmentävä tilanne. Hän ei voinut käsittää miten hän oli päätynyt tänne Jumalan selän taakse. Mies katsoi itseään. Hänellä oli punaiset verryttelyhousut ja likainen mainos-t-paita sekä tupakanhajuinen pikkutakki ja vihreä kaulaliina. Hän muisti vain, että oli nukahtanut keskustassa maattuaan hetken puis-

OYK

ton penkillä. Hänen alkoi tehdä mieli tupakkaa. Hän kaivoi taskujaan, mutta löysi vain tyhjän askin, jonka oli ostanut eilen. Mies pysähtyi ja selvitteli hetken päätään. Mitä ihmettä oli juuri tapahtunut? Mies puuskahti ja kertasi viimeisen viiden minuutin tapahtumat päässään. Hän päätti jatkaa eteenpäin, kunnes saisi jonkun vihjeen siitä, minne hän oli eksynyt.

ti ojennella väriseviä jalkojaan kohti aurinkoa. Sitten hän kuuli äänen. Se oli suriseva kuin moottorisaha, mutta paljon lempeämpi. Hän lähti innoissaan juoksemaan kohti metsikköä, josta ääni näytti tulevan.

Pensaassa oli pölynimuri. Mies raotti varovasti vihertävää oksaa nähdäkseen pusikkoon. Hän käveli hämillään kodinkoneen luo Päätä särki. Samoin jalkoja. ja alkoi tutkailla sitä. Muotoilu oli Hän ei ollut ennen kokenut näin ko- kuin 50-luvulta. Sellainen kuin envaa kipua, ainakaan tällaista, jomotta- simmäisissä pölynimureissa, jotka vaa ja tuskallista. Mies oli kävellyt jo tulivat kuluttajien saataville. Mies varmaan puolitoista tuntia näkemättä tutkaili laitetta. Hän löysi sähköjohmerkkiäkään ihmisasudon, muttei pistorasiaa. tuksesta. Hän oli liian Pensaassa oli pö- Imuri oli huomattavan väsynyt jatkaakseen. hyvässä kunnossa verratlynimuri. Hän kävi istumaan pentuna paikkaan, josta mies kereelle ja laski särkevät jalkansa ke- oli sen löytänyt. Ainakin jos se oli väiseen puroon ja päänsä nurmelle. ollut siellä 50-luvulta lähtien. Mies Mies oli puolen tunnin kävelyn jäl- tuli ajatelleeksi, että kone voisi olla keen huomannut, ettei hänellä ollut retroa, ja tuotu tunkiolle vasta äsketenää kenkiä. Hän oli kai pudottanut täin. Sitä hän ei kuitenkaan osannut ne kävellessään ajatuksissaan. Mies- selittää, miten laite saattoi olla toitä alkoi nukuttaa. Pehmeä apilamatto minnassa, vaikka johtoa ei ollut kytsuorastaan kutsui miestä uskomaan ketty seinään. Uteliaisuudesta mies henkensä sille. Ja mies luotti nurmik- alkoi imuroida pölyistä maata, kuin koon. Hän vaipui hiljaa uneen aurin- imuri olisi tuotu paikkaan juuri hängon noustessa yhä korkeammalle yli tä varten. Maasta ei löytynyt mitään peltoja reunustavien kuusten. ratkaisuun viittaavaa, ja mies alkoi jo turhaantua työskentelyyn ja kotitöi Kun mies heräsi, hänen jal- hin ennestään tottumattomana. Hän kojaan palelsi. Näin alkukeväästä lähti palaamaan tielle päin, mutta oli vastuutonta jättää jalat jäiseen otti kuitenkin imurin mukaansa, ehkä puroon useaksi tunniksi. Mies nosti vain vaiston varaisesti. jalkansa äkkiä pois ja yritti lämmittää niitä lahkeittensa sisässä. Hän katseli Tie jatkui samanlaisena pelvarmuuden vuoksi ympärilleen. Tällä tojen ja metsien ympäröimänä suokertaa paikka ei ollut vaihtunut. Mies rana kilometrien ajan. Miehen matka katsoi vanhaa rannekelloaan ja totesi oli tosin alkanut taittumaan hitaamsen olevan jo yli kaksitoista. Hän yrit- min pölynimuri matkassa, sillä varÄäni

OYK

haismallina se painoi varsin paljon. Tuntien kävelyn jälkeen miestä alkoi jo suututtaa. Hän istui pölynimurinsa päälle, painoi kasvot käsiinsä ja alkoi itkeä. Koko päivä oli ollut niin hämmentävä. Tavallisesti mies ei itkenyt koskaan. Hänen kaveripiirinsä koostui pääasiassa ”äijämäisistä” tupakoivista korstoista, jotka eivät pitäneet tunteita mitenkään miehekkäinä. Tai siten he olivat jo kokeneet niin paljon, ettei mikään tuntunut missään. Kyyneleet valuivat kuivalle hiekalle ja muodostivat pieniä tummia pilkkuja tienpintaan. Ilta alkoi jo hämärtyä ja mies päätti käydä nukkumaan niitylle, joka aukeni hänen vieressään. Hän nosti kodinkoneensa ojan yli ja hyppäsi sitten itsekin niitylle. Mies laahusti

Ääni

aukean keskelle kissankellojen ja koiranputkien joukkoon ja kävi makuulle imuri kainalossaan. Hän katseli tähtikirkasta taivasta ja mietti. Hän mietti, oliko hän kuollut ja joutunut helvettiin. Tällaiseksi hän ei ikinä sitä ollut kuvitellut, mutta voisi kyllä pitää tätä sellaisena nyt. Vai näkikö hän unta? Mies yritti saada takistaan itselleen peiton yöksi, mutta se peitti vain osan hänen kehostaan. Hiljaa hän vaipui uneen vihreänä lainehtivaan niittyyn, imurin yhä suristessa.

Tie jatkui samanlaisena peltojen ja metsien ympäröimänä suorana kilometrien ajan.

OYK

Aamulla mies heräsi jyli-

nään, joka näytti kuuluvan tieltä päin, ettei siitä nähnyt mitään. Mies alkoi aivan hänen läheltään. Hän nousi aavistaa, ettei urakasta tulisi helppo. ylös ja katsoi ällistyneenä niityn yli. Hiekkatien paikalle oli yön aikana Kymmenien ja taas kymmenien aurakennettu valtava monikaistainen tojen ajettua ohi kaukaisuuteen, ohi moottoritie. Aluksi mies oli vain ajoi pieni sporttisen näköinen avohämmästynyt, ehkä jopa närkästy- auto. Se oli tyhjä. Ohjaajan paikalla nyt ruman moottoritien äkillisestä ei istunut kukaan ja takapenkkikin ilmestymisestä. Sitten hän kuitenkin ammotti tyhjyyttään. Miestä alkoi tuli ajatelleeksi, että ehkä joku noista huimata; niinhän se oli. Kun muitatuhansista autoista voisi auttaa hänet kin autoja katsoi nyt vähän tarkemkotiin. Ällistyksestään selvittyä hän min sen huomasi. Tyhjät autot ilman mietti tarkemmatkustajia vaelsivat loppumattomin ja tuli siihen mina laumoina pitkin betonista pitulokseen, että Mies levitti kä- kaväylää. Mies nojasi taaksepäin koko eilisen päi- tensä ja kaatui ja kaatui pellolle. Päässä vilisti. vän oli pakko olla suoraan auto- Se ei ollutkaan loppu. Painajainen ollut unta. Hän oli jen keskelle. jatkui yhä, eikä sille näkynyt pääluultavasti jostöstä. sain päin esikaupunkialuetta kehätien varrella. Mies Mies tarvitsi ruokaa. Hän ei ollut katseli ympärilleen ihmisasutusta syönyt kahteen päivään lähes mitään. varten, kun hän huomasi kädessänsä Hän veti itselleen maasta tupon ruovihreän retropölynimurin, joka tosin hoa ensi hätään. Se oli kuivaa, eikä oli jo lakannut käymästä. Mies yritti olisi kelvannut edes jänikselle. Nyt muistaa eilistä edeltäviä tapahtumia. kun mies tiesi, ettei tie veisi mihinOlisiko hän voinut luulla olleensa kään, hän voisi sen seuraamisen simaaseudulla, vaikka olisikin oikeas- jaan suunnata metsään. Hän lähti ti käynyt kodinkoneliikkeessä? Mies kävelemään pellon poikki vihreänä lähti kävelemään moottoritien viertä tuoksuvaan koivumetsään. Pusikosta bussipysäkin löytääkseen. Tie tuntui saattaisi löytyä jotain ruuaksi kelpaajatkuvan ikuisuuksia samanlaise- vaa. Metsä näytti samanlaiselta joka na. Samat pellot, joita mies oli eilen puolelta; samanlaista pohjakerroktieltä katsellut lainehtivat nyt hänen selta autiota maastoa ja pilviin kurjaloissaan. Tuhannet eriväriset autot kottavia lehtiä. Se oli huonoja uutisia vilistivät ohi aivan korvan juuressa. miehelle, sillä sellainen maasto ei Vähitellen alkoi kummastuttaa. Tie tarjoaisi mitään asukkaalleen. Mies eivätkä maisemat olleet muuttuneet päätti jatkaa syvemmälle metsään. yhtään vaikka mies oli kävellyt jo ai- Hän oli jo kyllästynyt vanhimpaan nakin puoli tuntia. Hän päätti liftata. kumppaniinsa nykyisessä elinympäHän kävi istumaan betoniselle kai- ristössään; hän jätti vanhan pölynteelle ja ojensi peukaloaan eteenpäin. imurin metsään lähelle peltoa oman Sininen farmariauto vilahti ohi niin, onnensa nojaan ja suuntasi poispäin. Ääni

OYK

Keskellä metsää näytti olevan vihreä lehtivalli. Se oli selvästi luonnon muodostelma, mutta peitti silti koko näkymän eteenpäin ja kurkotti lehvistöön asti. Mies puski läpi pensaan ja jatkoi matkaansa. Hetken aikaa taivallettuaan miehestä tuntui, että metsä alkaisi loppua. Vähitellen puut antoivat sijaa myös katseelle ja mies saattoi nähdä mitä metsän takana oli. Edessä aukeni suuri pelto. Sen takana kulki moottoritie. Hämillään mies lähti juoksemaan kohti väylää. Hän katsoi autoja. Ei, yhdessäkään ei ollut kuskia. Autojen välistä mies pystyi näkemään, että moottoritien takana oli pelto, jonka takana oli metsä. Metsän reunassa hän pystyi erottamaan jotain pientä ja vaalean vihreää. Illan tullessa autojen määrä ei ollut vähentynyt yhtään. Mies makasi pellolla metsän reunassa ja mietti. Hän oli miettinyt jo pitkään, koko loppupäivän. Sitten hän nousi. Hän käveli betonikorokkeelle ja nousi seisomaan sille. Mies levitti kätensä

Ääni

ja kaatui suoraan autojen keskelle. Siinä ei mennyt kauan. Vähitellen hän katosi ja lakkasi olemasta. Yksi autoista jarrutti ja pysähtyi tien reunaan. Auto oli erilainen kuin muut. Se oli vanha 60-luvun Volkswagen pakettiauto. Vaalean vihreä. Autosta nousi nainen punaisessa sadetakissa. Hän hyppäsi betonireunan yli ja juoksi pellon yli metsään. Tullessaan takaisin, hän näytti peukaloaan muille autossa. Kaksi miestä tuli ulos ja nosti rähjäisen näköisen nukkuvan naisen tien viereen penkereelle. Sitten auto ajoi pois. Aamulla tie oli muuttunut hiekkatieksi ja autot olivat poissa. Nainen raotti silmiään varovasti. Teksti: Juho Hakuni 9D Kuvat: Pihla ja Juho Hakuni 7D ja 9D

OYK

Monologi Olen aina rakastanut silmiäsi. Niissä on meri, syvä ja ikuisen sininen. Niissä on myrsky, joka riehuu äärettömään. Niistä ei saa irti. Silmiäsi minä muistan ja sitä, että asiat olivat niin kauniisti. Nyt. Ilman sinua. Itken sinua ilman. Itken ilmaan sinua. Sinua itken. Halkeaa pää. Haluan auttaa niin kovasti, että rintaan pistää ja veri karkaa, mutta et päästä. En pääse portista läpi. Sinua muistan, enkä löydä happea. Huoli kerkeää keuhkoihin. Myrskysi, meresi - ne upottavat. Hukun. Sinun musiikkisi ei kuulu. Radio ei toimi. Mikään ei vaimenna tämän maailman sokeuttavaa, vammauttavaa tyhjyyttä. Sinun mieleesi vuotaa todellisuus.

Miksei sinun kuplasi pysy kasassa? Mikset sinä saa paeta? Saat diagnoosin. Vihdoin. Minä haluan itkeä. Mietin, että miksi tämä maailma ei ole sinulle kaunis. Haluan itkeä. Kysyn, että miten sinulla menee. Et saa unta. Mihinkään et saa paeta. Olet vielä olemassa. Minulla on vielä voimaa. Otan itseltäni sinulle antaakseni. Minä olen sinulle olemassa. Minä uskon tämän maailman kätkettyyn kauneuteen tarpeeksi uskoakseni sinun elämästäsi hyvän. Minä olen sinulle olemassa. Katso minuun. Salaisuuksia. Salaisuuksia. Teksti: Onerva Järvenpää 9C

Et saa unta. Mihinkään et saa paeta.

Ääni

OYK

Kuva: Milla Kallio 7D

Ääni

OYK

Ääni

OYK

Puoliveristä kokojännitystä- Percy Jackson painajaista, vaan totisinta totta.

Kirja: Salamavaras

Salamavaras on hyvä aloitus suuren suosion saavuttaneelle sarjalle. KirJulkaisuvuosi: 2005 jan idea on hyvä, teksti yksinkertaista ja nopeasti luettavaa. Salamavaras on Sivumäärä: 367 mukaansa tempaiseva ja täynnä jännitystä, toimintaa ja huumoria. Koko Percy Jackson on 12-vuotias newyor- ajan tuntuu tapahtuvan jotakin, eikä kilainen ongelmanuori, jonka elämä kirja jää missään kohtaa jumittamaan. muuttuu kertaheitolla, kun hän saa Päähenkilön sanoisin olevan hienosti tietää olevansa Olympoksen jumalan rakennettu persoonallisen tuntuipuoliverinen jälkenen hahmo, mutta jotkin läinen. Kaikki alkaa, muut kirjan hahmot ovat kun kesken luok- Leikki on kaukana, vähän tylsempiä. Kirjaikaretken Percy saa kun antiikin hirviöt lija onnistuu hyvin viekimppuunsa Kreikan ja jumalat heräävät mään lukijan mukanaan mytologian pelottafantasiamaailmaan. On eloon. vimman hirviön. mielenkiintoista lukea, miten antiikin kreikan ”Me emme ole tyhmytologia on tuotu nymiä, Percy Jackson. Oli vain ajan ky- kyaikaan. symys, milloin saisimme tietää, kuka olet.” Varoitus: Kun otat kirjan käteesi, et hevin pääse siitä irti ennen loppua. Leikki on kaukana, kun antiikin hir- Suosittelen kirjaa kaikille, jotka ovat viöt ja jumalat heräävät eloon. Percy hiukkaakaan kiinnostuneita fantasipäätyy Puoliveristen leirille, jossa asta tai ylipäätänsä lukemisesta. Moasuu muitakin jumalten lapsia. Mikä nien kirja-arvostelujen mukaan kirja on tämä uusi järkyttävä maailma? Ja on jopa samaa tasoa Harry Potter mitä ihmettä tapahtuu kesäpäivänsei- -kirjojen kanssa. Itse en ole tätä mielsauksena? Percy lähetetään leiriltä tä, mutta sarja on ehdottomasti yksi suorittamaan hänelle annettua tärkeää parhaimpia, mitä olen lukenut. Percy tehtävää: Percyn täytyy kymmenessä Jackson-sarjaan kuuluu tämän lisäksi päivässä etsiä maailman voimakkain vielä neljä muuta osaa. ase, Zeuksen mestarisalama ja palauttaa se jumalille estääkseen maail- Teksti: Milla Kallio 7D man tuhoisimman sodan. Lastenleikit ovat ohitse, ja nyt pelataan korkeilla panoksilla. Valitettavasti tämä ei ole Kirjailija: Rick Riordan

Ääni

OYK

Unet tulevat piilotajunnasta 1900-luvun aikoihin Sigmund Freud kehitti teorian tieteellisestä selityksestä unille. Mistä ne tulevat, mikä on niiden tarkoitus, miten niitä voi tulkita?

Mitä ovat unet? Tämä kysymys on askarruttanut ihmisten mieltä jo antiikin ajoista lähtien. Ovatko unet viestejä joltakin yliluonnolliselta, näkyjä tulevaisuudesta vai satunnaisia mielemme luomia kuvitelmia? Vai onko mahdollista, että vastaus onkin jotain aivan muuta? Hyvin kauan ovat ihmiset pohtineet oikeaa vastausta, mutta vasta 1900- luvun aikoihin unille kehitettiin järkeenkäyvä tieteellinen selitys. Tämän tutkimuksen suoritti mies nimeltä Sigmund Freud. Mitä siis ovat unet ja mistä ne tulevat? ”Jos ihmisen aivot olisivat niin yksinkertaiset, että ymmärtäisimme niitä, olisimme niin tyhmiä, ettemme kuitenkaan ymmärtäisi niitä,” sanoo Jostein Gaarder kirjassaan Sofian maailma. Joka yö näet pari tuntia unta. Unet eivät todellakaan ole vain sattumanvaraisia näkyjä. Unet ovat piilotajuntamme tapa tuoda piilotajuiset ajatuksemme tietoisuuteemme. Unissa piilotajunnan ja tietoisuuden raja hämärtyy, ja monet ajatukset ja toiveet, jotka itsesensuurimme on torjunut, pääsevät unien kautta tunkeutumaan tietoisuuteemme.

Ääni

Mutta jopa nukkuessamme vaikuttaa itsesensuurimme siihen, mitä voimme sallia itsellemme, joten unet ovat usein naamioituja. Unien naamioiminen tarkoittaa sitä, että mielemme muokkaa ja väärentelee todellisia toiveitamme, kun emme kehtaa myöntää niitä tosiksi. Unissa siis usein tapahtuvat torjumamme toiveet, mutta itsesensuurimme naamioi ne niin, että ne eivät pääsisi varsinaisesti tietoisuuteemme, ellemme sitten lähde tulkitsemaan uniamme.

Unet ovat piilotajuntamme tapa tuoda piilotajuiset ajatuksemme tietoisuuteemme.

Unien tulkitseminen Freudin mielestä oli tärkeää, että erotamme unistamme, millaisena muistamme ne herättyämme ja mikä on niiden varsinainen tarkoitus. Unilla on aina jokin merkitys, mutta yleensä se on tietoisuutemme tavoittamattomissa. Sen takia unia pitää tulkita. Unia tulkitsemalla voit oppia paljon uutta itsestäsi, mutta kannattaa olla varovainen, sillä totuus ei ole aina miellyttävä. Unesi näet eräänlaisena elokuvana, jonka pohjana toimii niin sanottu piilevä uniajatus, jonka juuret voivat olla hyvinkin kaukana menneisyydessäsi. OYK

Kun yritämme ymmärtää uniamme, väittämättä, ettei tunne itseään hirvemeidän täytyy ensin analysoida ne. än hyvin. Tulkitessamme unia meidän täytyy riisua vääristelevä Jopa nykyaikana monet naamio, jonka olem- Unilla on aina jo- ihmiset uskovat vielä me sille pukeneet, kin merkitys, mutta teoriaan, että unissa voi ja jotta pääsisimme yleensä se on tietoi- nähdä tulevaisuuden taoikeasti käsiksi unen suutemme tavoitta- pahtumia. Tästä merkkiteemaan, on meidän nä ovat kymmenet unien mattomissa. uudelleenkoodattava tulkinta -kirjat, joissa unen motiivi. Unien tulkitseminen on yleensä hyödynnetään unisymbomonille hankalaa, koska silloin saat- liikkaa. Unisymboliikka on sitä, että taa törmätä asioihin, jotka on aikai- jotkin unissasi näkemäsi asiat symsemmin halunnut unohtaa ja hukuttaa boloivat jotakin tulvaisuudessa tapiilotajuntaan. Freudin mielestä ih- pahtuvaa. Esimerkiksi jos näet unesmisen muistot eivät oikeastaan ikinä sasi salaman, se voi tarkoittaa tulevaa vain haihdu pois, vaan ne jäävät aina epäonnea. jonnekin syvälle piilotajuntaamme. Mielesi tietoinen osa on vain yksi Unisymboliikan kirjoissa voi olla sapieni osa suurta kokonaisuutta. doille eri symboleille merkitys. Tähän ajatukseen perustuvilla kirjoilla ei ole mitään tieteellistä pohjaa, vaan

Unet osana taidetta

Unet ovat taidetta.

Unet ovat taidetta. Hukuttamalla unen ja todellisuuden rajan, Freud oikeastaan teki meistä kaikista taiteilijoita. Kaikki unethan ovat eräänlaisia taideteoksia, ja lisää tulee joka yö. Kaikki ihmiset osaavat taiteellisesti ilmaista itseään ja tilannettaan. Me päätämme rekvisiitat, valaistuksen ja näyttelemme kaikissa osissa. Unethan käsittelevät vain ja ainoastaan meitä itseämme. Unissa avaamme kannen piilotajuntaamme, ja päästämme piilotajunnan ja tietoisuuden rajan hämärtymään. Olemme myös riippuvaisia unista, sillä ilman jokaöistä unien näkemistä meistä tulee ärtyneitä ja hermostuneita. Ihminen ei voi sanoa, ettei ymmärrä taidetta Ääni

kyseessä on pelkkä ihmisten keksimä selitys asioille, joita he eivät ymmärrä. Siis jos alat tulkitsemaan uniasi, älä tee sitä käyttämällä tällaisia kirjoja, vaan tee se tutkimalla itseäsi.

Tekstissä on käytetty lähteitä: Freud Sigmund 1899: Unien tulkinta, Gaarder Jostein 1991: Sofian maailma Teksti: Milla Kallio 7D

OYK

Painajaisillekin on syynsä Painajaiset ovat pelottavia, ahdistavia tai muuten epämiellyttävältä tuntuvia unia, jotka vainoavat meitä kaikkia. Nuorilla painajaiset ovat yleisempiä, ja osa niistä saattavat olla toistuvia. Vanhempana painajaiset vähenevät, mutta eivät katoa tietenkään kokonaan.

Mistä painajaiset todellisuudessa johtuvat?

Kolme painajaistyyppiä ja niiden tarkoitukset Eksyminen tai loukkuun joutuminen Todella usein näemme unta eksymisestä käytäviin tai vieraisiin taloihin. Muita mahdollisuuksia ovat elävältä hautautuminen, suljettuun tilaan joutuminen tai liikuntakyvyttömyys.

Painajaisia on kahdenlaisia. On niitä, jotka johtuvat traumaperäisistä asioista, kuten stressistä, traumaattisista kokemuksista tai onnettomuuksista, runsaasta ruokailusta ennen nukkumaanmenoa tai vaikkapa pelottavista elokuvista tai kirjoista. Sitten on niitä mielikuvituksellisia kauhuelokuvia, piilotajuntasi tuotoksia, joissa avaruusolennot saattavat vallata maailman. Uniin voivat vaikuttaa myös alkoholi, tupakka, päihteet, tietyt lääkkeet sekä henkilökohtaiset persoonalliset ominaisuudet. Voit itse vaikuttaa unen laatuun ottamalla nämä pienet seikat huomioon jokapäiväisessä arjessasi. Ääni

OYK

Tätä se tarkoittaa: Kun ihminen yrittää unessa löytää reittiä ulos metsästä, rakennuksesta tai mistä tahansa paikasta, se tarkoittaa, ettei hän osaa reagoida johonkin asiaan todellisessa elämässä. Tunne ansaan jäämisestä tai liikuntakyvyttömyydestä merkitsee tosielämän umpikujaa ja kyvyttömyyttä tehdä oikeaa ratkaisua. Jahdatuksi joutuminen Uni jahdatuksi joutumisesta voi tuntua todella kauhealta. Yleensä jahtaaja on pelottava ihminen, eläin tai hirviö. Tätä se tarkoittaa: Joku tai jokin – mahdollisesti vain epämääräinen tunnetila – saa ihmisen tuntemaan olonsa uhatuksi. Perim-

Ääni

mäinen syy kannattaa selvittää hereillä ollessa: kuka tai mikä oikeassa elämässä muistuttaa eniten unen jahtaajaa tai tilannetta? Putoaminen tai hukkuminen Tässä unessa uneksija yleensä putoaa tai hukkuu veteen tuntien pelkoa. Tätä se tarkoittaa: Henkilö tuntee olonsa epävarmaksi eikä saa tarpeeksi tukea oikeassa elämässä. Hän saattaa olla nujerrettu ja valmis luovuttamaan. Unen näkijän pitäisi arvioida tilannettaan ja yrittää paikantaa ongelma, joka aiheuttaa voimattomuuden tunteen. Teksti ja kuva: Seela Pirttiniemi 7D

OYK

Runoja Näkin ruusuja hiuksilla, ulvova susi, seireenien huutoa, haavoittunut koivu ja alakuloisia sointuja äänettömän valituksen kera. Uusia ennen julkaisemattomia runoja!

Hän ulvoo kuuta,

usvaista merta, merenneitojen kikatusta vaahdossa -Ansa

Yön peto,

palvoo vain,

Alla kirkkaan kuun,

yksin sutta,

Mut voih,

ei nukuta lain,

Sen peittää pilven, puun,

etsii ystävää.

Loppui lepo,

-Helmi

Kunnes kuu näkyy taas, Sen tarvitsee yön peto,

Näkin ruusuja hiuksilla

Jottei katkea lepo.

istuu nainen rantakalliolla

-Helmi

paperilyhtyjen valossa leikkii kuolevaista

Harmaa harso meidät erottaa,

laskee tähtiä taivaalta

pimeydessä helposti maan kadottaa,

odottaa, itkee sydänsuruja

tuulen lailla ylöspäin liidän,

Vaaleat hiukset vedessä

halki ilmojen kohti taivasta kiidän,

hyräilee kirkkaalla äänellä,

riemu jostain syvältä pulppuaa,

alakuloisia sointuja

se nauruna iloisena ulos pulpahtaa,

Kuuntelee ajan kulumista, Ääni

OYK

kaikuu ääneni tähdissä kauniissa,

sitten kauhu suuri iskee,

ja hopeakuussa komeassa.

kun piilotajunta putoamaan käskee,

nähdä nyt voin sen kaikkeuden,

halki ilmojen takaisin putoan,

kaiken sen uskomattomuuden ja kauneuden,

keskelle pimeyttä katoan,

joka tähdissä asustaa, unissa kukoistaa, minua seuraa, annan hetken kulua, ajan mennä, vielä en pois lennä,

eivät tähdet enää tietäni valaise, poissa ovat hymy ja kuun tietäväinen katse, harmaa harso ympärilleni kietoutuu,

tähtien ihanuus mielessäni elää saa,

muisto unesta mieleeni takertuu.

kerrankin mieleni rauhan tavoittaa,

-Milla

Ääni

OYK

Peitto pois potkittuna Kaunis koivu,

yötähdet sammutettuna

ei vain toivu,

heräät kauhusta väristen

sen haavoitti paha,

luot huoneeseen hätääntyneen

hampaat kuin saha,

silmäyksen

hirviö yönpimeä, jälki karsean sileä.

Lämmin syli,

-Helmi

kyyneleet helpotuksen pala suklaata ensijärkytykseen

Seireenien huutoa

Rakkaus lääkkeenä painajaiseen

katse kuin pelokkaalla kauriilla

-Ansa

äänetöntä valitusta, purkautuu

Runot: Helmi Vuorilehto 7D, Milla Kallio 7D ja Ansa Kurola 8D

kuivuneilta huulilta

Kuva: Pihla Hakuni 7D

Ääni

OYK

Vain kivi on ikuinen Jatkokertomus alkaa! Hunti oli vasta pentu, kun virnat löysivät hänet ja tappoivat hänen emonsa. Huntin olisi pakko löytää Alfa, sillä vain aito Alfa saattoi kukistaa virnat ja ellei niitä kukistettaisi, ne tuhoaisivat kaiken, paitsi kiven, sillä kivi on ikuinen.

Esinäytös Hän käänsi korviaan taaksepäin, kuulosteli takaa-ajajia. Hän toivoi, että olisi voinut todeta: ei hätää. Mutta se ei käynyt päinsä, kun takaa kuului hirveä ryske ja ryminä. Asiasta ei voinut erehtyä, mitä siellä oli, ne haisivat hirveältä, mutta se tarkoitti, että tuuli tuli takaa, joten hänellä ehkä oli sentään mahdollisuus päästä pakoon. Ehkä. Emo oli ennen kuolemaansa yrittä-

Ääni

nyt neuvoa häntä. Muista se, muista tämä, muistathan tuon. Muuten ne löytävät sinut. Sinun on pakko muistaa. Voi pikku pentusein. Rakastan sinua. Ne olivat melkein viimeiset sanat, jotka emo oli hänelle lausunut. Sitten ne löysivät heidät. Emo huusi: ”Juokse!” Hän juoksi, juoksi pää kolmantena jalkana. Hän teki niin kuin emo oli käskenyt. Mutta hän ei näkisi emoa enää koskaan. Ne olivat saanet emon. Hän oli yksin. Eikä hän tiennyt mistään mitään. Hunti oli vasta pentu, kun virnat olivat jo löytäneet hänen jälkensä. Niitä oli erittäin vaikea, voisi sanoa että lähes mahdoton karistaa kannoiltaan. Ne haistoivat hyvin, mikä oli uskomatonta, kun ajatteli niiden hirveätä lemua ja niillä oli myös kuulo kohdillaan, kumma kyllä, kun itse pitivät moista meteliä. Mutta hänen oli pakko päästä karkuun, löytää Alfa ja suostutella hänet tulemaan takaisin. Vain Alfa saattoi kukistaa virnat, ja virnat oli kukistettava, muuten kaikki muu elollinen katoaisi tunnetusta maailmasta, ehkä tuntemattomastakin. Sitten virnat kuolisivat, hyvin, hyvin hitaasti, mutta sitäkin varmemmin. Ei OYK

Juuria oli satoja, ellei tuhansia

jäisi mitään muuta kuin kovaa kiveä. Kivi oli ikuista, mutta kaikki muu katoaisi iäksi.

monimutkainen - tai että jokin niistä monista teksteistä jotka aihetta olivat käsitelleet oli välttynyt virnojen hönkäilemiltä tuhopoltoilta ja muilta tuhoutumistavoilta.

Puun juurella

Useimmat emot olivat opettaneet pennuilleen ennustuksesta sen minkä tiesi-

Hunti oli ennustuksessa mainitun puun juurella. Se oli paljon vaikuttavampi kuin mitä ennustus oli kyennyt kuvaamaan. Sen latva kohosi korkealle pilvien yläpuolelle, minne ei puun keskivaiheita peittävä huurrekaan – joka sai oksat ja neulaset välkkymään hopeanhohtoisina - yltänyt. Männyn alaosasta lähti valtavasti metrien paksuisia juuria, jotka kiemurtelivat maata pitkin ennen kuin sukelsivat maan alle. Puun tyven ympärysmitta oli luultavasti satoja metreKivi oli ikuista, jä, eivätkä mutta kaikki muu o k s a t k a a n ruipeloita katoaisi iäksi. olleet - niistä suurimpien läpimitta saattoi olla jopa kymmenen metriä - ja niitä oli lähes alas asti, toisin kuin tavallisissa männyissä. Mänty oli kaikin tavoin uskomaton ja ihmeellinen, ja jos tämä oli puiden prinssi, niin mikä oli puiden kuningas?

Kukaan muu ei voinut ymmärtää hölkäsen pöläystä. vät, myös Huntin emo, vaikkei kukaan enää tiennyt, miksi se oli tärkeä, oliko se tärkeä ensinkään, tai milloin se olisi tapahtuva, vai oliko tapahtunut jo. Oli kuitenkin Huntin onni, että se oli siirtynyt sukupolvelta toiselle, sillä se oli Huntin ainoa johtolanka hänen lähtiessään muinoin kadonneen Alfan jäljille. Sillä sitä ennustus juuri käsitteli, että jossain vaiheessa maailmansa mahtavin Alfa jättäisi laumansa opetettuaan tälle ensin kaiken, minkä katsoi lauman tarpeelliseksi oppia, ja katoaisi jonnekin erakkona elämään ja ajattelemaan viisaita asioita, joista kukaan muu ei voinut ymmärtää hölkäsen pöläystä. Ja kuinka tämän löytäisi, kun aika olisi kypsä. Täytyi vain toivoa, että ennustuksen Alfa ja muinoin kadonnut Alfa olivat yksi ja sama Alfa, sillä aikaa ei ollut hukkaaminen ja jos... sitä Hunti ei rohjennut ajatellakaan, sillä ajatus siitä, että aika loppuisi kesken oli kammottava, koska se tarkoittaisi kaiken muun paitsi kiven tuhoutumista, sillä vain kivi oli ikuinen.

Ikivanha ennustus oli seitsenosainen. Sen oli joskus ammoisina aikoina eräs runoilija, ennustaja ja maagikko laatinut näkyjensä pohjalta. Sekä laatijan, että ennustuksen alkuperäinen nimi oli vaipunut unholaan. Luultavasti ei myöskään yhtäkään kirjallista ja sanatarkkaa versiota ollut ennustuksesta jäljellä, mutta saattoi olla, että joku sen vielä muisti - mikä oli erittäin epätodennäköistä, sillä se oli pitkä ja Ääni

Ennustuksen ensimmäinen osa käsitteli matkan, joka oli taitettava Alfan löytämiseksi, ensimmäistä osaa, sitä, miten 31

OYK

Jos tämä oli puiden prinssi, niin mikä oli puiden kuningas?

löytäisi puiden prinssin, jättiläismännyn, jonka alta matka alkaisi. Hunti oli löytänyt männyn, mutta oli ongelma, jota ei käynyt väheksyminenkään. Ennustuksen seuraava osa, jonka piti kertoa, miten puiden prinssin luota piti jatkaa, oli suurelta

Ääni

osin vaipunut unholaan.

Juurien alla Hunti lähti seuraamaan ennustuksen toisen osan säilyneitä pätkiä. Maaginen tie, joka johtaisi Alfan luokse, alkoi jättiläismännyn seitsemännen juuren alta. Juuren olisi oltava seitsemänneksi suurin ja paksuin, seitsemänneksi pisin ja vanhin, ja juuria oli satoja, ellei tuhansia. Niin hän lähti etsimään seitsemättä juurta löytääkseen sen alta alkavan reitin. Lue lisää seuraavasta Ääni-lehdestä! Teksti ja kuvat: Helmi Vuorilehto 7D

OYK

Unen saanti on tärkeää Ääni haastatteli biologianopettaja Petteri Wellingiä uneen liittyvistä aiheista. Wellingin mukaan seiskaluokkalaisen pitäisi nukkua 8−9 tuntia vuorokaudessa.

Mikä on pahin painajaisunesi?

Ovatko oppilaat väsyneitä tunnilla? Kyllä. Joskus sen näkee ihan selvästi. Paljonko nuoren pitäisi nukkua vuorokaudessa?

Mitenköhän minä sen Seiskaluokkalaisen pikertoisin? Pahin paina”Yritän nukkua täisi kyllä nukkua 8−9 jaisuneni on sellainen, kahdeksan tuntia tuntia. Määrässä on että olen ollut yliopisvähän yksilöllistä vaihyössä.” tossa yhdessä tilaisuutelua. dessa, ja minun piti puhua yksi juttu ja.... sitten isäni rupesi Vaikuttaako unen määrä mielestäsi huutamaan, että puhe pitää hylätä. oppilaiden aktiivisuuteen tunnilla? Montako tuntia nukut vuorokaudessa? Hmmmm.... liian vähän. Yritän nukkua kahdeksan tuntia yössä, mutta silloin kun on aikainen herätys, saattaa uni jäädä kuuteen tuntiin. Vaikuttaako oman unesi määrä opetustyyliisi? Varmasti vaikuttaa. Silloin kun takana on huonosti nukuttu yö, niin sähläilen.

Ihan varmasti vaikuttaa. Ääni-lehden aiheita ovat tällä hetkellä uni, mytologia ja epätodellisuus. Tiedätkö mitään salaperäistä myyttiä? Enpä tiedä, ehkä mytologia ei ole minun vahvin alani. Teksti ja kuva: Ilmari Lepistö 7C

Nukutko koskaan päiväunia? Nukun. Jos olen nukkunut liian vähän, niin töistä tullessa otan sellaiset puolen tunnin tai jopa tunnin unet.

Ääni

OYK

Oletko koskaan kuullut unihalvauksesta? Tekijä: Helmi Vuorilehto 7D

Ääni

OYK

Äänen toimitus Raul Elovuori 7C, toimittaja ja valokuvaaja

Aapo Patokoski 9D, taittaja ja toimittaja

Juho Hakuni 9D, taittaja ja toimittaja

Seela Pirttiniemi 7D, toimittaja

Pihla Hakuni 7D, kuvittaja ja toimittaja Onerva Järvenpää 9C, toimittaja ja valokuvaaja Milla Kallio 7D, toimittaja

Saskia Pirttiniemi 9D, taittaja Helmi Vuorilehto 7D, toimittaja ja kuvittaja Virva Lehmusvaara, ohjaava opettaja

Ansa Kurola 8D, toimittaja ja kuvittaja Ilmari Lepistö 7C, toimittaja Kuva: Äänen toimitus

Ääni

OYK