Ääni
OYK peruskoulu syksy 2015 [Sijoita lähde tähän.]
[Sijoita lähde tähän.]
Sisällys
Pääkirjoitus Kuolema-aiheinen gallup Eutanasia – murha vai palvelus? Ei paljon naurata Itsemurha on nuorten toiseksi yleisin kuolinsyy Kirjasuositus: Mitä jäljelle jää Kuolettavat uskonnot Resepti: Karmiwat Omar-sormet Resepti: Kauheat nakkisormet Novelli: Kun minä kuolin ja te saitte lukea siitä Opehaastattelut: Elisabet Pellinen ja Kukka Aho Äänen toimitus
kannen kuva: Saimi Hakonen 9B kuva: Aurelia Ahokas ja Anna Peiponen 9D 1
2 3 5 6 7 9 10 11 12 13 15 18
Pääkirjoitus
Kuoleman kirjoitukset
Tällä kertaa valitsimme lehden teemaksi kuoleman. Edellisten lehtien teemat, kuten harrastukset, kesänvietto ja hyvinvointi, tuntuivat liian keveiltä. Tähän numeroon halusimme tuoda syvyyttä, mutta toisaalta myös Halloweenin tuntua ja mustaa huumoria. Lehdessä käsitellään eutanasiaa ja itsemurhaa. Tutuilla palstoilla haastatellaan opettajia ja kuullaan novellistin ääntä. Lue myös karmivat reseptit ja naura itsesi kuoliaaksi kuolema-aiheisille vitseille. Nauti vielä, kun voit – kuolema voi koittaa milloin tahansa! Äänen toimitus
kuva: Marjuli Heliö 9B
2
Pidetään Ääntä
Kuolema-aiheinen gallup Ääni-lehti kysyi 65 peruskoululaiselta mielipiteitä kuolemaan liittyen. Kyselyssä selvisi, että 70 % vastaajista hyväksyy eutanasian.
Pelottaako sinua kuolema? 1. 2. 3. 4.
Kyllä (14 %) Ei (37 %) Jonkin verran (30 %) En osaa sanoa (19 %)
1 19 %
2 3
30 %
14 %
37 %
4
Uskotko kuoleman jälkeiseen elämään? 1. 2. 3. 4.
1
17 %
18 %
2
Kyllä (18 %) En (37 %) Osittain (28 %) En osaa sanoa (17 %)
3 4
3
28 % 37 %
Pidetään Ääntä
Mikä kuolemassa on pahinta? 1. 2. 3. 4.
8 % 13 %
1
Arvaamattomuus (13 %) Elämän loppuminen (27 %) Läheisen menettäminen (52 %) Peruuttamattomuus (8 %)
2 3
27 % 52 %
4
Kuinka monta kertaa olet ollut hautajaisissa tai muistotilaisuudessa? 1. 2. 3. 4.
1
En kertaakaan (17 %) 1-2 kertaa (52 %) 3-4 kertaa (30 %) Yli 5 kertaa (1 %)
1 % 17 % 30 %
2 3 52 %
4
Hyväksytkö eutanasian eli armokuoleman? 18 % 1. 2. 3.
1
Kyllä (71 %) En (11 %) En osaa sanoa (18 %)
11 % 2 71 % 3
teksti ja grafiikat: Johanna Järviluoto 9C
4
Pidetään Ääntä
Eutanasia – murha vai palvelus? Eutanasia eli armokuolema on puhuttu aihe tänä päivänä. Eutanasia on sallittu monessa maassa, mutta Suomessa se on vielä toistaiseksi laitonta. Pitäisikö eutanasia laillistaa? Onko eutanasia oikein vai väärin? Eutanasia tarkoittaa armokuolemaa, eli tarkoituksella surmaamista sietämättömän kärsimyksen helpottamiseksi. Lääkäri voi suorittaa eutanasian esimerkiksi lopettamalla hoidot tai antamalla kuolettavaa lääkettä. Eutanasia ja itsemurha eivät siis ole sama asia, sillä eutanasia tehdään silloin, kuin ei ole fyysisesti kykenevä itsemurhaan.
Suomessa eutanasia ei ole laillista.
Suomessa eutanasia ei ole laillista, mutta useissa Euroopan maissa se on sallittua. Laillistamista hankaloittaa se, että eutanasian suorittaminen on aina tapauskohtainen. Millä kriteereillä eutanasian suorittaminen on hyväksyttävää? Kuka päättää, milloin eutanasia on tarpeellinen, eikä tulisi erehdyksiä?
Ihmisen pitäisi olla oikeutettu määräämään elämästään ja kuolemastaan.
Eutanasia on ajankohtainen aihe, sillä sen laillistamista Suomessa on pohdittu paljon. Eutanasia jakaa mielipiteitä. Mielipiteisiin vaikuttavat esimerkiksi omat arvot, uskonto, kasvatus ja kulttuuri. Lääkärille eutanasian suorittaminen voi olla epämukavaa, sillä toisen hengen vieminen voi aiheuttaa syyllisyydentunnetta ja ahdistusta. Jotkut ajattelevat, että eutanasia on vain kiertoilmaisu murhaamiselle. Eutanasia on ristiriidassa kristinuskon perusteiden kanssa, sillä raamatussa kielletään tappaminen, mutta kuitenkin siinä käsketään huolehtimaan läheisistä. Toisaalta ihmisen pitäisi olla oikeutettu määräämään elämästään ja kuolemastaan. Yhteiskunnan varojakin säästyisi, jos kalliit hoitotoimenpiteet voitaisiin lopettaa. Meidän mielestämme eutanasia ei ole yksiselitteinen asia, emmekä ole jyrkästi sitä vastaan tai sen puolella. Sen laillistaminen Suomessa olisi kuitenkin parempi vaihtoehto, koska jokaisen ihmisen pitäisi saada päättää omasta elämästään.
teksti: Marjuli Heliö ja Katriina Kontuniemi 9B kuva: Johanna Järviluoto 9C 5
Vitsaillaan Ääneen
Ei paljon naurata Kuolemalla vitsaileminen voi tuntua pahalta, mutta kuolemavitsit voivat olla myös hulvattoman hauskoja. Ehkä onkin hyvä suhtautua vakaviinkin asioihin välillä ilon kautta. Tuntuuko sinusta, että kuolet nauruun?
Mitä teet, kun näet aviomiehesi hoipertelemassa takapihallasi? - Ammut häntä uudestaan.
Mikä on parempi kuin kymmenen vauvaa yhdessä laatikossa? - Yksi vauva kymmenessä laatikossa.
Kolme kaverusta kuolee auto-onnettomuudessa ja pääsevät taivaaseen. Enkeli kysyy: ”Kun olet arkussasi ja sinun läheisesi surevat sinua, mitä haluaisit kuulla heidän sanovan sinusta?” Ensimmäinen kaveri sanoo: "Haluan heidän sanovan, että olin hyvä lääkäri ja rakastava perheenisä." Toinen kaveri sanoo: "Haluan heidän sanovan, että olin huolehtiva aviomies ja opettaja, joka teki suuren vaikutuksen lapsiin." Viimeinen kaveri sanoo: "Haluan heidän sanovan: Katso, hän liikkuu!"
.
Ei paljon naarata, sanoi savolaismies kun anoppi järveen hukkui.
Mitä punahilkka tekee pimeässä? - On hukassa.
Mikä on hautausmaan vieressä olevan kampaamon nimi? - Curl Up and Dye. Hevoset juoksivat salamina paikalle. Rakastan punaniskoja. Minulla on punaniskan sydän – purkissa.
teksti: Marjuli Heliö ja Katriina Kontuniemi 9B
6
Pidetään Ääntä
Itsemurha on nuorten toiseksi yleisin kuolinsyy Vuosittain Suomessa noin 100 nuorta tappaa itsensä, ja itsemurhayrityksiä arvellaan olevan tähän verrattuna noin 10-20kertainen määrä. Nuorten itsemurhat ovat maailman laajuinen ongelma, josta vaietaan liian usein. Itsemurha on maailmanlaajuisesti toiseksi yleisin nuorten kuolinsyy. Nuorten itsemurhatilastot ovat Suomessa yksiä maailman suurimmista; esimerkiksi 15-24-vuotiaiden naisten itsemurhakuolleisuus on koko maailman toiseksi suurin. Itsemurha tarkoittaa tekijänsä tuskaa ja ahdistusta, mutta myös omaisten surua. Nuorten itsemurhat ovat ongelma, jota ei ratkaista vaikenemalla. Hiljaisuus ainoastaan estää sekä avun saamista ja sen antamista. Nuorten osuus itsemurhan tekijöistä on noin 10 %. Väestötutkimuksissa selviää, että jopa 3-5 % väestöstä yrittää itsemurhaa nuoruusiässä. Itsemurhan tehneistä nuorista noin 90 % on kärsinyt jonkinlaisista mielenterveysongelmista. Tytöt yrittävät itsemurhaa huomattavasti useammin kuin pojat, mutta poikien yritykset johtavat useammin kuolemaan. Tyttöjen itsemurhien lukumäärä on kuitenkin tällä hetkellä huolestuttavasti nousussa ja ero poikiin kaventumassa. Syitä nuorten itsemurhiin ovat esimerkiksi mielenterveys, päihde- tai sosiaaliset ongelmat, kiusaaminen, syrjäytyminen tai taloudelliset vaikeudet. Itsemurhat tehdään usein impulsiivisesti tai päihteiden vaikutuksen alaisena.
Nuorten itsemurhat ovat ongelma, jota ei ratkaista vaikenemalla.
Itsemurhan takana on usein pitkään jatkunut masennus. Suomalaisista joka viides sairastuu jossain elämän vaiheessa masennukseen ja yli puolella heistä masennus uusiutuu. Nuorista noin joka kymmenennen voi todeta kouluterveyskyselyiden perusteella kärsivänsä keskivaikean tai vaikean masennuksen oireista. Masennusta voidaan hoitaa esimerkiksi psykoterapian tai lääkehoitojen avulla. Vuonna 2012
7
Pidetään Ääntä
Suomessa oli 440 000 ihmistä jotka syövät masennuslääkkeitä. Tämän jälkeen määrä on laskenut hieman. Masennuksen hoidossa on tärkeää muistaa, että pelkkä lääke ei paranna.
Jos nuori kertoo itsetuhoisista ajatuksistaan, hänet on aina syytä ottaa vakavasti.
Jos nuori kertoo itsetuhoisista ajatuksistaan, hänet tulee aina ottaa vakavasti. Usein itsetuhoisten ajatusten takana on tunnetila joka tuntuu sietämättömältä. Kun elämä tuntuu merkityksettömältä, on hyvä muistaa, että ajat paranevat eikä mikään myrsky voi jatkua ikuisesti. Nuori jolla on itsetuhoisia ajatuksia, tulee aina ohjata aikuisen luo, jota kautta hän voi saada ammattiapua. Missään tapauksessa nuoren vakavaa tilaa ei voi jättää tämän ikätoverin huoleksi. Itsemurhayritys on lähes aina hätähuuto. Sen sijaan, että asia kiellettäisiin tai sitä vähäteltäisiin, on asiaan suhtauduttava vakavasti.
Ihmiset miettivät usein, onko ihmisellä oikeus tehdä itsemurha. Kysymykseen on varmastikin vastauksia yhtä monta kuin maailmassa ihmisiä. Onko olemassa tilanteita, joissa itsemurha on oikeutettu? Onko itsemurha yleensäkään vain tekijänsä valintojen summa? On myös sanottu, että ihminen, joka haluaa tappaa itsensä, ei halua kuolla, vaan hän haluaa, että tuska päättyisi.
Itsemurhat ovat vähentyneet Suomessa 1990-luvulta 2000-luvulle tultaessa noin 20 %. Niiden ehkäisemiseksi on suunniteltu ja järjestetty kampanjoita ja niiden ehkäisytyötä on edistetty. Nuorten itsemurhien ehkäisyssä on menty eteenpäin, mutta matka on vielä pitkä. Kaikilla nuorilla on oikeus tulla huomatuksi ja saada apua ongelmiinsa.
teksti: Aurelia Ahokas ja Anna Peiponen 9D kuvat: Saimi Hakonen 9B 8
Kirjasuositus
Mitä jäljelle jää vai jääkö mitään? Kirja: Mitä jäljelle jää Kirjailija: Rosamund Lupton Julkaisuvuosi: 2011 Kustantaja: Gummerus Sivumäärä: 480
Kun toinen tämän lapsista jää loukkuun palavaan kouluun, Grace ryntää epäröimättä pelastamaan tätä. Kohta kuitenkin selviääkin, että palo oli tahallisesti sytytetty. Näin ollen Grace ja hänen tyttärensä alkavat etsiä syyllistä tuhopolttoon, mutta samalla nämä huomaavatkin, ettei hänen tyttärensä ole vieläkään turvassa. Elämän ja kuoleman välissä häilyvän tutkimuksen yhteydessä tutuistakin ihmisistä paljastuu synkkiä puolia, jotka olisi ollut paras pitää piilossa. Mitä jäljelle jää on jännittävä kokonaisuus, vaikkakin joskus hieman erikoislaatuinen. Kirjoitustyyli on joskus hieman sekava, mutta ajan päästä siihen tottuu ja oikeastaan ei voisi hevillä kuvitellakaan kirjan olevan kirjoitettu erilaisesti.
”Etkö tajua, äiti? Hei! Olen aikuinen jo. Et voi päättää elämästäni. Siitä mitä on jäljellä. Minulla on oma elämä. Oma kuolema.” Loppujen lopuksi Mitä jäljelle jää on ainakin selaamisen arvoinen, sillä joskus aivan huomaamattaan voi kirjaan jäädä koukkuun pelkästään lukemalla ensimmäiset lauseet.
teksti: Katju Leino 9D Kuvan lähde: http://jarjellajatunteella.blogspot.fi/2013/03/rosamund-lupton-mita-jaljellejaa_22.html (luettu: 15.9.2015)
9
Pidetään Ääntä
Kuolettavat uskonnot Ikuista elämää Tiesitkö, että hindulaisuudessa ja buddhalaisuudessa uskotaan yhteisenä asiana jälleensyntymään? Kuolleen henki matkaa ruumista toiseen valiten sopivan eliön elämän aikana kertyneen karman eli hyvien tekojen avulla. Vaikka ikuinen elämä onkin ihanaa, toiveena on päästä eroon tästä kierrosta.
Avaruusaluksella pakoon Marshall Applewhiten johtama Heaven´s gate kultti uskoi Halen-Boppin komeetan takana olevan avaruusalus, jonka muukalaiset antaisivat kultin jäsenille rauhaa ja uuden kotipaikan. Tosin ainoa tapa päästä tälle alukselle oli tehdä itsemurha. Maaliskuussa 1997 39 kultin jäsentä mukaanlukien Marshall tekivät itsemurhan ja aloittivat matkansa kohti muukalaisten avaruusalusta.
Lähemmäs jumalaa Joillain vähemmistökansoilla Kiinassa, Filippiineillä ja Indonesiassa on ollut tapana ripustaa ruumisarkut kallioon. Puinen arkku makaa usein kahden kepin varassa kallioseinämää vasten. Sanotaan, että näin pedot eivät voisi viedä ruumista ja sielu olisi siunattu iankaikkisesti.
”Save the Planet, kill Yourself” Uusi amerikkalainen uskonnollinen organisaatio Church of Euthanasia koittaa saada tasapainon ihmisten sekä jäljellä olevien eläinten välille. Tasapainoa ei kuitenkaan koiteta hakea kasvisruokailun ja ekologisuuden avulla, vaan kuolemalla. Ryhmä suositteleekin itsemurhia, abortteja ja lisääntymiseen johtamatonta seksuaalisuutta. teksti: Aapo Patokoski 8D kuva: Marjuli Heliö 9B 10
Resepti
Karmiwat Omar-sormet Haluatko kauhistuttaa Halloween-juhlissa? Tässä kaksi reseptiä, joilla teet vieraisiisi vaikutuksen. Tarvitset: - Fazerin Omar-karkkeja - kuorittuja manteleita - (punaista elintarvikeväriä)
1. Kuori Omar-karkit käärepapereistaan. Aseta karkit lautaselle ja pehmennä mikrossa vähän kerrallaan sen verran, että niitä on helppo muotoilla, mutta älä kuitenkaan anna sulaa. 2. Yhdistä useita karkkeja pötköiksi ja muotoile ne haluamasi pituisiksi sormiksi. Leikkaa sormien päät tasaisiksi. 3. Puolita mantelit ja lisää ne kynsiksi. 4. Tee cocktail-tikulla viiltoja sormiin. Voit halutessasi lisätä punaista elintarvikeväriä vereksi sormien päihin.
teksti ja kuva: Johanna Järviluoto 9C
11
Resepti
Kauheat nakkisormet Tunnetko joskus olevasi nakkisormi? Nyt se ei haittaa. Tarvitset: - paketillinen nakkeja (nakkien määrä riippuu syöjien määrästä) - mantelilastuja - ketsuppia 1. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. 2. Leikkaa nakit puoliksi. 3. Viillä nakkeihin lähelle leikkauspintaa pari viiltoa ”niveliksi”. Tee myös viilto ”kynttä” varten nakin suuntaisesti noin 1 cm päähän nakin pyöreästä päädystä. 4. Paista uunissa noin 15-20 minuuttia tai kunnes nakit ovat saaneet sopivasti väriä. 5. Työnnä varovasti jokaisen nakin pyöreään päähän tehtyyn viiltoon yksi mantelilastu. 6. Asettele nakkisormet varovasti lautaselle tai muuhun tarjoiluastiaan ja laita reilusti ketsuppia sormien leikkauspäähän. 7. Tarjoile heti.
teksti ja kuva: Äänen nimettömänä pysyttelevä avustaja 12
Novellistin Ääni
Kun minä kuolin ja te saitte lukea siitä Kutsun kuolemaa elämän hiipumiseksi. Eli lyhyesti sanottuna "hiipuminen". Tämä johtuu siitä, että toisista elämä hiipuu hitaasti ja toisista nopeasti. Mielestäni kuolema on vain se lyhyt vaihe, jossa ihminen lakkaa hiipumasta ja muuttuu kuolleeksi. Kuolema siis tarkoittaa vain niitä muutamia viimeisiä hengenvetoja, joita hiipuva henkilö epätoivoisesti vetää. Hiipuminen alkaa, kun tiedät, että toivo on menetetty. Esimerkiksi kuolemansairas saa tietää viimeisen elinaikansa etukäteen. Jos joku ampuu kuulan kalloosi, ehdit sekunnin murto-osassa tajuta, että se oli nyt tässä. Näin isoa reikää kallossa on mahdoton parantaa. Minä itse olen hiipuva ihminen. En ole kuolemansairas, vanha tai vakavasti loukkaantunut. Minä haluan hiipua, en halua jäädä tänne ja elätellä toivoa paremmasta. En aio aivopestä itseäni uskomaan asioita, joita ei tule tapahtumaan. Olen siis päättänyt menettää toivoni. Monelle se saattaa kuulostaa oudolta, jopa hullulta. Usko itseesi, minulle sanottaisiin. Sinä selviät tästä.
Hiipuminen alkaa, kun tiedät, että toivo on menetetty.
Elämäni kuoleman jälkeen tulee olemaan kuin omassa henkilökohtaisessa paratiisissani. Tai ainakin toivon niin. Paratiisini kuvaaminen ei tekisi sille oikeutta, joten jätän sen sikseen. Voitte vain kuvitella oman paratiisinne, ette jonkun toisen. Noin yleiskäsityksenä paratiisi kuitenkin on
13
Novellistin Ääni
paikka, jossa ihminen on onnellinen koko ajan eikä koe arkielämän pettymyksiä. Ja pyydän, että ette ymmärtäisi minua väärin, tässä asiayhteydessä sana "paratiisi" ei millään tavalla viittaa mihinkään uskontoon. Istun joen rannassa kirjoittaessani ylös näitä asioita, jotka toivon teidän lukevan oman kuolemani jälkeen. Ja "teillä" tarkoitan ketä tahansa, joka sattuu löytämään nämä sanat ryppyisiltä ja mutaisilta papereita joen rannasta. Paperit joihin kirjoitan sanojani, eivät kuitenkaan vielä ole mutaisia ja ryppyisiä, joten minä vain oletan että näin käy ennen kuin te löydätte ne. Koska olen jo itse mutainen ja housuni ovat rypyssä, vaikka en tässä ole mielestäni kauan istunut. Tai voihan olla, että olenkin istunut tässä jo koko päivän. Ajantajuni katoaa aina kirjoittaessa, oli sitten kysymys päiväkirjasta tai muistelmista, niin kuin nyt voisi sanoa. Auringonlasku saa veden kimaltamaan kultaisena ja värjää taivaan purppuranpunaiseksi. Kaunein aika päivästä. Nyt olisi aika. Otan tennarini viimeistä kertaa pois jalasta ja avaan letillä olleet suklaanväriset hiukseni. Pikkumaistahan se on, mutta miksi ei saisi näyttää kauniilta kuollessaan?
Lopulta viimeisetkin hapen rippeet karkaavat elimistöstäni.
Kävelen paljain jaloin vesirajaan. Laineilevat hiukseni kutittavat lapaluitani. Kokeilen vettä isovarpaallani. Hyi miten kylmää! Sinne minä kuitenkin menen, vettä on nyt polviin asti. Tärisen kylmyydestä. Vedän henkeä, sisään ja ulos. Katson viimeistä kertaa ympärilleni, näen purppuraisen taivaan ja kimmeltävän veden. Näen vastarannan puut ja renkaat, joita vesi tekee kävellessäni syvemmälle. Vedän vielä kerran henkeä, mutta tällä kertaa en enää puhalla ilmaa ulos. Sukellan. Pidätän vielä henkeä. Hiukseni levittäytyvät kauniisti ympärilleni juuri niin kuin toivoin. Tunnen kuinka vajoan koko ajan syvemmälle kohti joen pohjaa. Tuntuu, kuin jokin vedenalainen virtaus vetäisi minua pohjaa kohti. Lopulta jalkani kolahtaa mutaiseen joen pohjaan. En pystyisi pidättämään henkeä enää paljon kauempaa. Jo hapenpuutteesta sekaisessa päässäni alkaa takoa yksi ajatus. "Ylös.Ylös. Ui ylös.". Tajusin, etten halunnutkaan kuolla. Olin koko ajan ajatellut maanpäällisten ongelmieni olevan ylitsepääsemättömiä. Näin ei kuitenkaan ollut, kaikesta muusta olisi voinut selvitä, mutta ei enää tästä. Potkin ja uin ja räpistelen, mutta mikään ei auta. En pääse enää ylös. Lopulta viimeisetkin hapen rippeet karkaavat elimistöstäni. Nyt, metrien ehkä jopa kymmenien metrien syvyydessä saavutin todellisen hiipumisen. Tajusin tilanteeni olevan yhtä paha kuin kuula kallossa. Mikään ei enää pelastaisi, mikään ei enää auttaisi. Kaikki toivo oli menetetty. Ja ironisinta oli, että viimeiset hengenvetoni eivät olleet edes ilmaa, vaan vettä.
teksti ja kuva: Iiris Ylinen 8B
14
Haastateltavan Ääni
Elisabet Pellinen – evankelis-luterilainen uskonto Miten oppiaineessasi suhtaudutaan kuolemaan ja kuoleman jälkeiseen elämään? Kuolemahan on tosi tärkeä aihe uskonnossa. Se on yksi uskontojen perimmäisiä kysymyksiä, ja siksi sitä käsitellään tosi paljon. Sehän on sellainen asia, mihin tiede ei voi antaa meille kunnollista vastausta. Eli oikeastaan kun kysytään, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, niin siirrytään uskonnolliselle tai katsomukselliselle puolelle. Miten yleinen aihe kuolema on aineesi oppitunneilla? Kuolema on aika yleinen aihe. Se on yksi sellaisista aiheista, joka toistuu aina kun käsitellään eri uskontoja. Miten eri uskonnoissa ajatellaan, että mitä tapahtuu kuoleman jälkeen, minkälaiset hautajaiset siellä on... Hautajaiset on kuitenkin yksi tärkeä uskonnollinen rituaalinen toimitus. Ja sitten on myös nämä kaikki eettiset kysymykset, mitä kuolemaan liittyy, esimerkiksi juurikin eutanasia ja itsemurha. Miten ihmisten pitäisi suhtautua läheisensä kuolemaan? Yleisesti ainakin sellaisella kunnioituksella. Se on kaikkia meitä kohtaava ja hyvin tasa-arvoinen asia. Ainakin miten mä käsittelen sitä vaikka oppitunneilla, niin juurikin senkin takia kunnioituksella, koska koskaan ei tiedä, mitä kenelläkin on takana. Jos jollakulla on vaikka perheenjäsen juuri kuollut, niin se on varmasti aika rankka juttu.
15
Haastateltavan Ääni Entä jonkun tuttavan läheisen kuolemaan? No varmasti pitää olla siinä lähellä ja olla vaan. Varmaan sellaisessa tilanteessa on vaikea löytää sanoja miten auttaa, mutta pitäisi olla siinä lähellä, ettei tämä henkilö jää yksin. Ihan sitä varten, että hän voi ihan vain itkeä sitä asiaa ja sitten jossain vaiheessa ymmärtää, että mitä siinä on nyt oikeastaan tapahtunut. Pitäisi myös antaa omaa rauhaa ja mahdollisuus jatkaa elämäänsä, että sanoo myös jotain sellaista kuten "sit kun susta tuntuu siltä, niin tuu nyt näihin juttuihin mukaan". Ei jätä missään nimessä yksin, mutta antaa myös omaa tilaa. Mikä ja miksi on kuolema? Jaa... Tuohon varmaan tulee biologian opettajalta ihan oma versionsa, että kaikki tälläiset elintoiminnot lakkaa. Kuolema on myös tosi sosiaalinen ja yhteiskunnallinen käsite, että ikään kuin lakkaa olemasta osa yhteiskuntaa. Kuolema on... Mun tekisi mieli sanoa, että niin kuin elämän loppu. Se on ikään kuin niin sosiaalisen kuin biologisenkin elämän loppu.
Jokaista kohtaa kuolema.
Miten oppiaineessasi suhtaudutaan esim. eutanasiaan tai aborttiin? Nämä ovat tosi tärkeitä aiheita uskonnossa. Niitä käsitellään ysiluokalla ja sitten myös lukiossa etiikan tunnilla. Miten niihin suhtaudutaan... No se riippuu tietysti aina opettajasta, mutta pitäisi suhtautua tosi neutraalisti. Annetaan kummankin, niin puolustajille kuin vastustajille, tilaa. Tarkoitushan nimenomaan on, ettei anneta yhtään valmista vastausta, vaan annetaan mahdollisuudet ymmärtää sekä puolustajien ja vastustajien näkökantaa ja annetaan oppilaiden oikeasti ja aidosti pohtia omaa mielipidettään. Nämä ovat tärkeitä kysymyksiä ja tarkoitus on, että opitaan ymmärtämään erilaisia ajatuksia ja tuodaan kaikki näkökannat esiin.
teksti: Juho Hakuni ja Aapo Patokoski 8D kuva: Aapo Patokoski 8D
16
Haastateltavan Ääni
Kukka Aho - biologia, maantieto ja terveystieto Miten oppiaineessasi suhtaudutaan kuolemaan ja kuoleman jälkeiseen elämään? Biologiassa kuolema on osa elämän kiertokulkua. Ekosysteemissä hajottajat hajottavat kuolleen aineksen ja ravinteet palaavat taas kuluttajien käyttöön. Kuoleman jälkeistä elämää ei juuri käsitellä biologiassa. Miten yleinen aihe kuolema on aineesi oppitunneilla? Ei kovinkaan yleinen. Biologiassa painotetaan elämään. Kuolemalla on siis vain pieni osa.
Biologiassa painotetaan kuolemaa enemmän elämää.
Miten ihmisten pitäisi suhtautua läheisensä kuolemaan? Jokainen suhtautuu omalla tavallaan. Siihen ei voi sanoa mitään ulkopuolisena. Siihen ei ole mitään sääntöä. Entä jonkun tuttavan läheisen kuolemaan? Pitää tehdä selväksi se, että on lähellä ja läsnä. Lohduttavat fraasit eivät ole välttämättä tarpeen, kunhan on lähellä Mikä ja miksi on kuolema? Kuolema kuuluu elämään. Mielestäni se on ihan luonnollinen tapa päättää tämä elämä. Jokaisella on oma aikansa täällä ja toivottavasti se on mahdollisimman pitkä, tuottelias ja mukava. Miten oppiaineessasi suhtaudutaan esim. eutanasiaan tai aborttiin? Nämä ovat oikeastaan henkilökohtaisia kysymyksiä, mutta abortti on mielestäni tietyssä tilanteessa erittäin tervetullut ja sallittu, mutta sitä ei saa käyttää ensisijaisena ehkäisynä. Eutanasiaa taas henkilökohtaisesti kannatan, mutta en pysty sanomaan sitä kenenkään toisen puolesta.
teksti: Juho Hakuni ja Aapo Patokoski 8D
17
Äänen toimitus
Ääni on Oulunkylän yhteiskoulun peruskoulun oma lehti, joka ilmestyy kolme kertaa lukuvuodessa.
Äänessä ovat: Aurelia Ahokas 9D, toimittaja Saimi Hakonen 9B, kuvittaja Juho Hakuni 8D, toimittaja Miro Halla 8B, toimittaja Marjuli Heliö 9B, toimittaja Johanna Järviluoto 9C, toimittaja Katriina Kontuniemi 9B, toimittaja Katju Leino 9D, toimittaja Hanna-Liis Parts 8D, toimittaja Aapo Patokoski 8D, toimittaja Anna Peiponen 9D, toimittaja Kalle Salovaara 8B, toimittaja Ilari Turtola 8B, toimittaja Iiris Ylinen 8B, toimittaja Virva Lehmusvaara, ohjaava opettaja
Ääni-lehti ottaa riveihinsä uusia toimittajia ja valokuvaajia. Lehden toimituskuntaan ovat tervetulleita kaikki lehden teosta kiinnostuneet peruskoululaiset. Kysy lisää ja seuraa tiedotusta! kuva: Äänen toimitus takakannen kuva: Iiris Ylinen 8B
Ääni on luettavissa myös netissä osoitteessa issuu.com/aani 18
19