Ääni, kesä 2015 by Oulunkylän yhteiskoulu

Ääni OYK peruskoulu kesä 2015

[Sijoita lähde tähän.]

Sisällys

Pääkirjoitus

Ogelilaiset nauttivat kesällä kavereiden seurasta ja matkailusta

Kesäinen tietovisa

Yksin ulkomaille? Alone overseas? Allein im Ausland?

Geokätköily - purkkien perässä juoksemista?

Kirjasuositus: Varastaisitko tämän kirjan?

Summer 2015: To do –list

Essee: Kokemus ja erehdys – identtiset kaksoset

Novelli: Kesä

Runo: Kesäilta

Äänen toimitus

kuva: Maisa Sipiläinen 9C kannen kuva: Maria Saarinen 9C 1

Pääkirjoitus

Kesäloma lähestyy! Enää alle kuukausi!

Tällä kertaa Äänen toimitus päätti tehdä ylimääräisen kesänumeron. Tämän ekstranumeron tarkoituksena on ottaa varaslähtö kesään ja saada ajatukset pois koulusta ja kiireestä. Mitä ogelilaiset tekevät kesällä? Gallupista se selviää! Entä haluaisitko aloittaa kesällä uuden harrastuksen? Kokeile geokätköilyä ja suorita kaikki kesän to do -listan aktiviteetit. Rentouta aivonystyröitäsi lukemalla metsäinen novelli ja runo kesästä. Kohta se koittaa: vapaus, loma ja huolettomuus sekä kesän herkut! Tsemppiä kevään loppupuristukseen ja hauskaa kesää! Äänen toimitus

kuva: Maria Saarinen 9C 2

Pidetään Ääntä

Ogelilaiset nauttivat kesällä kavereiden seurasta ja matkailusta Ääni haastatteli 60 peruskoululaista heidän kesänvietostaan. Gallupissa kävi ilmi, että suurin osa pitää kesälomaa sopivan pituisena. Yllättävän suuri osa aikoo matkustaa ulkomaille tulevana kesänä. Mitä itse vastaisit näihin kysymyksiin?

Pidetään Ääntä

teksti ja grafiikat: Marjuli Heliö 8B ja Katriina Kontuniemi 8B 5

Äänen visa

Kesäinen tietovisa Tiedätkö, mikä on Suomen suosituin festari? Entä kuinka paljon suomalaiset kuluttavat jäätelöä vuodessa? Testaa tietosi Suomen kesästä ja tarkista oikeat vastaukset sivulta 18. 1.

Kuinka montaa uimarantaa Helsingin kaupunki ylläpitää? a) 16 b) 28 c) 34 2. Mikä on Suomen lämpötilaennätys, joka mitattiin vuonna 2010? a) 35,4 °C b) 36,9 °C c) 37,2 °C 3. Mitä näistä maista suomalaiset suosivat matkakohteinaan? a) Viro, Italia ja Espanja b) Viro, Ruotsi ja Espanja c) Viro, Ranska ja Ruotsi 4. Kuinka paljon jäätelöä suomalainen syö keskimäärin vuodessa? a) 9 litraa b) 13 litraa c) 15 litraa 5. Mikä on suomalaisten keskimääräinen mökin ja kodin etäisyys? a) 118 km b) 165 km c) 221 km 6. Mikä on Linnanmäen Ukko-laitteen huippunopeus? a) 92 km/h b) 99 km/h c) 105 km/h 7. Mikä oli suomalaisten keskuudessa suosituin festari viime vuonna? a) Pori Jazz b) Ruisrock c) Weekend Festival 8. Mikä lintu on lorun mukaan varma merkki kesästä? a) västäräkki b) pääskynen c) käki 9. Kuinka monta mansikkatilaa Suomessa on? a) 1278 b) 1359 c) 1426 10. Mitä eroa on vihdalla ja vastalla? a) Länsi- ja Itä-Suomessa on eri nimitykset b) Vihta tehdään rauduskoivusta ja vasta hieskoivusta c) Niillä ei ole mitään eroa teksti: Marjuli Heliö 8B ja Katriina Kontuniemi 8B 6

Pidetään Ääntä

Yksin ulkomaille? Alone overseas? Allein im Ausland? Kielikurssilla opiskellaan ja vietetään vapaa-aikaa Kielikursseja järjestetään aikuisille ja nuorille eri puolilla maailmaa. Kursseja järjestävät eri kaupalliset järjestöt. Kurssien sisältöä ja hintoja kannattaakin vertailla huolellisesti.

Kielikurssit kestävät yleensä pari viikkoa.

Kielikurssit kestävät yleensä pari viikkoa ja kurssin aikana majoitutaan perhemajoitukseen tai oppilaitosasuntolaan. Kielikurssilla tehdään aamulla tai iltapäivällä joitain kiinnostavaa kuten boulderoidaan tai pelataan pallopelejä. Toinen puoli päivästä opiskellaan maan kieltä paikallisen opettajan johdolla. Kurssille voi lähteä yhdessä kaverin kanssa tai yksin. Kurssit kannattaa varata jo hyvissä ajoin.

Kurssikaupunkina Brighton Brighton on rantakaupunki Etelä-Englannissa. Siitä tuli suosittu lomanviettopaikka lontoolaisille 1700-luvulla ja Brightonissa alkoi käydä myös päivämatkailijoita rautatien valmistuttua 1841. Nykyään Brightonista pääsee pääkaupunkiin Lontooseen junalla alle tunnissa. Se on kaunis kesäkaupunki josta löytyy kauppakeskuksia, tivoli ja muita vapaa-ajanvietto- ja harrastusmahdollisuuksia. Brightonissa pääsee liikkumaan helposti linja-autoilla ja kaupungissa on myös muutamia junaasemia. Brightonista pääsee junalla esimerkiksi Newhaveniin, Eastbourneen ja Lontooseen.

Kielikurssien plussat ja miinukset Kielikurssilla pääset käyttämään vierasta kieltä. Voit samalla tutustua muihin kieltä opetteleviin nuoriin. Kielikurssi antaa hyvää kokemusta myös yksin ulkomailla olosta esimerkiksi ennen vaihtoon lähtöä. Kurssien ainoa huono puoli on se, että ne maksavat paljon paikasta ja ajasta riippuen.

teksti: Iiris Ylinen 7B ja Ilari Turtola 7B 7

Kielikurssien huono puoli on se, että ne maksavat paljon.

Pidetään Ääntä

Geokätköily – purkkien perässä juoksemista? Geokätköily on hauska ulkoiluharrastus, jossa tarkoituksena etsiä toisten geokätköilijöiden maastoon piilottamia purkkeja, geokätköjä. Geokätköilyn avulla pääsee tutustumaan uusiin paikkoihin ja saa uudenlaisia näkökulmia asuinpaikkaansa ja elinympäristöönstä.

Geokätköt ovat useimmiten pieniä purkkeja tai rasioita, kuten filmirullia tai pakasterasioita. Joskus kätköt voi olla naamioitu vaikkapa linnunpöntöiksi. Pienimmät kätköt ovat muutaman senttimetrin pituisia putkiloita, isoimmat useiden litrojen kokoisia laatikoita. Tavanomaisia piilopaikkoja ovat puiden kolot ja oksat, kivien ja kallioiden kolot ja erilaiset kaupunkirakenteet, kuten aidat.

Aloitteleva geokätköilijä pärjää hyvin kännykällä.

Kätköjä etsitään piilottajan nettiin merkitsemien koordinaattien perusteella. Apuna etsinnässä käytetään gps-laitetta. Hyvät gps-laitteet maksavat useita satoja euroja, mutta aloittelija pärjää hyvin kännykälläkin. Kännyköihin on tarjolla myös muutamia geokätköilysovelluksia, joita kannattaa hyödyntää.

Geokätköt sisältävät aina pienen lokikirjan, joka on usein vain pala paperia. Jos kätkörasia on hieman isompi, mahtuu sinne myös lyijykynä ja mahdollisesti vaihtoesineitä tai kulkijoita, eli travel bugeja tai geokolikoita. Kulkijat ovat pieniä esineitä, joiden on tarkoitus matkata kätköltä toiselle, joten jos niistä ei jaksa ottaa selvää, kannattaa ne jättää rauhaan. Vaihtotavaran voi kätköstä ottaa kuka tahansa, kunhan laittaa suunnilleen samanarvoisen tavaran takaisin. Vaihtotavarat ovat usein esimerkiksi pääsiäismunista tuttuja pieniä muovileluja. Kun kätköilijä löytää geokätkön, hän kirjoittaa geokätkön logikirjaan löytöpäivämäärän ja puumerkkinsä, eli nimikirjoituksensa. Sen jälkeen hän rekisteröi kätkön löydetyksi nettiin (www.geogaching.com) ja asettaa kätkön takaisin täsmällisesti samaan paikkaan, josta hän sen otti, seuraavan kätköilijän löydettäväksi.

Geokätkö Paloheinästä. 8

Pidetään Ääntä

Netissä geokätkön esittelyn yhteydessä on määritelty kätkön ja maaston haastavuus asteikolla 1 - 5 tähteä sekä kätkön koko. Jotkut kätköt voivat olla helppoja havaita mutta piilotettu hyvinkin vaikeasti saavutettavaan paikkaan, kuten korkealle puuhun, tai paikkaan, joka vaatii sukellusvälineitä. Toiset kätköt taas saattavat olla helposti saavutettavissa, mutta ne on piilotettu niin ovelasti – esimerkiksi naamioiden – että niiden huomaaminen voi olla kinkkistä. KätTäällä Helsingissä kökuvauksesta voi saada jästien vältteleminen myös vihjeitä kätkön löytämion hankalaa. seen.

Pieni lokikirja.

Kätkötyyppejä on erilaisia, esimerkiksi joidenkin kätköjen koordinaatit täytyy selvittää laskutehtävän tai arvoituksen kautta, ennen kuin kätköä voi lähteä etsimään (mysteerikätkö). Jotkut kätköt taas voivat koostua useista kätköpurkeista niin, että jokaisesta kätköstä löytyy koordinaatit seuraavalle kätkölle ja vasta viimeisestä kätköstä löytyy lokikirja (multi). Tavallisia kätköjä kutsutaan tradeiksi (traditional). Geokätköilyssä on lisäksi yksi haastava tekijä: muut ihmiset. Kun on kiipeämässä tienvarressa olevaan puuhun tai kääntelemässä kiviä joenvarressa, saattaa saada puoleensa hyvinkin epäileviä katseita. Siksi olisikin suotavaa, jos onnistuisi hoitamaan kätköilyn sellaiseen aikaan, jolloin kätkön ohi ei kulkisi paljoa ihmisiä. Keskellä Pohjois-Suomen autioita metsiä tämä ei liene homma eikä mikään, mutta täällä Helsingissä ei-geokätköilevien ihmisten – geokätköilykielellä jästien – vältteleminen on hankalampaa. Geokätköilyn voi aloittaa rekisteröitymällä www.geogaching.com -sivuston käyttäjäksi. Sieltä löyGeokätkö vaihtotavaroineen. tää geokätköjen sijainnit. Ensimmäisen geokätköilyreissusi voit suorittaa hyvin lähellä: koulumme lähimetsässä. Kyseiseen metsään on piilotettu neljä kätköä. Aloittaessasi geokätköilyn kannattaa harkita www.geocahcing.com -sivuston premium-jäsenyyden hankkimista, sillä ilman sitä sivusto näyttää kätköt kartalla hieman sivuun oikeasta paikasta. Jäsenyys maksaa 35 euroa vuodelta. Kun geokätköilystä alkaa olla tarpeeksi kokemusta, voi kokeilla myös oman kätkön piilottamista. -> www.geogaching.com (näyttää kaikki maailman geokätköt) -> www.geogache.fi (suomalainen geokätköilysivusto, joka näyttää kaikki Suomen geokätköt)

teksti ja kuvat: Johanna Järviluoto 8C 9

Pidetään Ääntä

Koulumme lähistöön on piilotettu koulun 90. juhlavuoden kunniaksi geokätkö. Geokätkön nettiin rekisteröinnin yhteydessä löytäjä voi halutessaan jättää kommenttilaatikkoon kommentteja. Tässä muutamia netistä poimittuja koulumme kätköön osoitettuja kommentteja.

Kiitos kätköstä, ja varsinkin koulun esittelystä. Sattumalta juuri vähän aikaa sitten on tullut ihmeteltyä että missähän muuten Oulunkylässä on koulu. Näinpä selvisi tämäkin elämän suuri kysymys. Poikettiin tänään OYK:n avoimissa ovissa fiilistelemässä kouluaikoja . Basti oli meidän luokanvalvojana yläasteella ja Nevalainen opetti ruotsia. Muutama kouluaikainen tuttukin tuli bongattua käytävillä. Tietenkin piti käydä etsimässä myös aiheeseen liittyvä kätkö, joka löytyi vanhan tupakkapaikan tuntumasta. Kiitokset! Koulupäivä oli jo päättynyt ja ruuhka ympäristössä hellittänyt - vain muutamia jälkiistunnosta poistuvia kulki harvakseltaan kätkön ohi ilman että kukaan kiinnitti toimiini huomiota.

Pikaisin liikkein sain logattua

Käväisinpä tässäkin laittamassa nimen vihkoon. Ei aamukuudelta ollut vielä koululaisista harmia. Jeh, kiitos kätköstä. Basti oli tuttu – kävin oheisessa rakennuksessa opiskelemassa ja opettamassa jazzia ja Basti piti ekan vuosikurssin konsislaisille fysiikan tunteja.

Kylläpä tuuli tuntui taas kylmältä lämpimien, tuulettomien päivien jälkeen. Onneksi nyt oli viikonloppu, eikä koululaisia välitunnilla. Perinteikäs koulu ja Jazz-opistosta on kuullut vuosien saatossa paljon. Kiitos kätköstä.

Nopea piipahdus purkilla. Ahkerasti opiskee nämä tulevaisuutemme toivot. Vaikka kouluaikaan oli liikkeellä, ei ketään näkynyt maisemissa. Ei ainoaa teiniangstista kärsivää opetukseen tympääntynyttä aukroriteettikammoista oman kulttuurinsa edustajaa, ei myöhästyneitä, ei linsareita, ei tupakalla lorvijoita, ei luokasta ulos heitettyjä... Toista se oli ennen vanhaan. 10

Kirjasuositus

Varastaisitko tämän kirjan? Kirja: Kirjavaras Kirjailija: Markus Zusak Julkaisuvuosi: 2005 Kustantaja: Otava Sivumäärä: 558

Talvella 1939 yhdeksänvuotias Liesel istuu junassa vastapäätä äitiään ja veljeään. Perhe on matkalla Müncheniin, jossa sisarusten olisi määrä aloittaa uusi elämä kasvattiperheessä. Kesken matkan Lieselin pikkuveli kuitenkin menehtyy. Veljensä kuuraisen haudan viereltä Liesel varastaa ensimmäisen kirjansa, Haudankaivajan käsikirjan. Markus Zusakin Kirjavaras on lähes täydellinen kuvaus tavallisten ihmisten elämästä toisen maailmansodan Saksassa. Kirjan teksti on niin yksityiskohtaisesti kuvailevaa, että tapahtumat voi nähdä melkein silmien edessä. Synkkää aikaa on osattu kuitenkin kuvata eräänlaisella ilolla ja rakkaudella. ”Olen vihannut sanoja ja rakastanut niitä ja toivon, että olen käyttänyt niitä oikein.” Pääasiassa romaani käsittelee Lieselin lapsuutta ja varhaisnuoruutta kasvattiperheessä. Kirjassa kerrotaan tapahtumista pienen tytön silmin. Tytön, joka ei ymmärrä miksi ei saa sanoa vihaavansa Führeriä ääneen, miksi juutalaisia tulee vihata ja miksi kenellekään ei saa kertoa, että heidän kellarissaan on juutalainen. Kirjavaras on yksi omista lempikirjoistani. Kirjan juoni voi kuulostaa ensin vähän tylsältä. Monet luettuaan tämän arvostelun varmaan ajattelevat: ”Ei oo yhtää mun tyyppine kirja, en haluu lukee mitää tälläst.” Luen itsekin yleensä vain nuorten scifi- tai fantasiakirjoja. En edes muista mistä sain päähäni lukea Kirjavarkaan. Kuitenkin heti luettuani ensimmäiset kymmenen sivua, en pystynyt enää lopettamaan lukemista. Lukiessani huomasin välillä nauravani kirjan tapahtumille ääneen ja päähenkilön itkiessä itkin itsekin. Jos et pidä lukemisesta tai noin 560-sivuisen kirjan lukeminen ei houkuta, katso ainakin Twentieth Century Foxin elokuva The Book Thief (Kirjavaras). teksti: Iiris Ylinen 7B

Pidetään Ääntä

kuva: Mari Manninen 8F ja Hanna Vyhtinen 8F 12

Esseistin Ääni

Kokemus ja erehdys – identtiset kaksoset Onko kokemus nimi, joka annamme erehdyksillemme? Jokainen muistaa, kuinka kiva oli tehdä jotain tyhmää, mitä ei ollut tarkoitus tapahtua, mutta se tapahtui. Näitä hetkiä muistellaan vanhoina ja niille nauretaan, esimerkiksi sitä, kuinka piilouduttiin salaa ala-asteen vessaan. Pölpötettiin kovaa. Rehtori tuli katsomaan kuultuaan mölyä käytävästä. Hän avasi vessan oven, ja sieltä löytyi neljä tyttöä yhden vessan lattialta supisemasta. Jälki-istuntohan siitä rapsahti, mutta elämän ensimmäinen ja toivottavasti viimeinen. Tällaisista asioista joko oppii jotain tai ne ovat vain muistoja, joita ei halua koskaan unohtaa. Nämä asiat ovat kokemuksia. Onko siis Oscar Wilden sanoissa järkeä: ”Kokemus on nimi, jonka annamme erehdyksillemme”. Kaikki pettymykset, nolaukset ja väärinkäsitykset, joille nauretaan nyt jälkikäteen, ovat niitä hyviä kokemuksia, mutta jokainen kuitenkin varmasti tunnistaa myös ne huonommatkin kokemukset. Niitä, joiden muistelu tekee joko kipeää tai niistä puhuminen oikeasti nolottaa. Miten ikinä pyörällä kaatuminen voisi tuntua kivalta, kun käsikin murtui? Miten siitä voisi tulla hyvä kokemus, josta oppii joNe kokemukset, tain? Huonotkin joista seuraa heti muistomme ovat siis kokemuksia, ja nejotain hyvää, kin tulevat huonoista ovat yleensä ideoista, joita ei ollut suunniteltu, kuten niitä asioita, joita lähteä ajamaan kaayritämme toistaa tosateeseen pyörällä. Kuitenkin jostarkoituksella. sain vaiheessa tulee vain se piste vastaan, kun huono asiaa muuttuu hyväksi ja opettavaiseksi. Näistä asioista tulee niitä, jotka muistamme pisimpään ja parhaimmin. Ne kokemukset, joista seuraa heti jotain hyvää, ovat yleensä niitä asioita, joita yritämme toistaa tarkoituksella. Onko se mahdotonta? Niiden pointtihan oli se, ettei niitä pitänyt tapahtua ollenkaan. Toisaalta ne tapahtuivat kerran, niin miksi ne samat asiat eivät voisi tapahtua samalla lailla toisenkin kerran?

Esseistin Ääni

Sitten taas toisinpäin: voinko oppia olemaan tekemättä samaa virhettä tai erehdystä kahdesti? Minä yleensä teen saman erehdyksen ainakin viisi kertaa ennen kuin opin olemaan tekemättä sitä uudestaan. Erehdyksiä on minusta mahdoton kontrolloida, koska niitä ei pitänyt tapahtua. Siksi kannattaakin olla yrittämättä kontrolloida elämää. Jos takertuu niihin edellisiin kokemuksiin, joko yrittämällä toistaa niitä tai yrittämällä olla toistamatta niitä, ei voi ikinä päästä eteenpäin ja saada sitä kautta uusia ja ehkä vielä parempia kokemuksia. Minä haluan uskoa, etteivät kaikki kokemukset tule erehdyksistä. Minulla on sellaisiakin muistoja, joiden oli tarkoitettu mennä sillä tavalla kuin ne loppujen lopuksi menivät. Azorien matkaltani muistan parhaiten venesafarin, jossa näin ensimmäistä kertaa elämässäni villejä delfiinejä ja valaita. Me maksoimme venesafarista. Olimme suunnitelleet jo kauan menevämme sinne. Venematkan suunnittelijat olivat valinneet tarkkaan reitin, jotta varmasti näkisimme delfiinejä. Niiden näkeminen ei ollut sattumaa, se oli suunniteltua. Tämä kokemus ei ollut lähelläkään erehdystä, ja silti voin kutsua sitä silti ylpeänä kokemukseksi. On hämmentävää, kuinka paljon yhden ihmisen päässä liikkuu ajatuksia. Mistä se kuitenkin johtuu, että me muistamme kaikista asioista parhaiten ne erehdykset, joita kutsumme kokemuksiksi? Ne, joita yrittämällä ei vaan saa toistettua, mutta vahingossa liiankin monta kertaa. Totta kai ihminen muistaa myös hyviä asioita, mutta kutsummeko oikeasti niitäkin samanlaisiksi kokemuksiksi? Ja kun kutsumme, ovatko asiat yhtä vahvoja kokemuksia? Teneriffaltakin päällimmäinen asia, joka jäi mieleeni, oli se, kuinka kadotin kenkäni mereen. Negatiivinen asia, jota ei pitänyt tapahtua. En suunnitellut sitä. Se oli erehdys. Se oli kokemus

Voinko oppia olemaan tekemättä samaa virhettä tai erehdystä kahdesti?

teksti: Juulia Piipponen 9C kuvat: Maisa Sipiläinen 9C

Novellistin Ääni

Kesä Tumma, tiheä, rajattomuudellaan hivelevä metsä on salaisuuksia täynnä. Tämän kaltainen metsä on synkimmillään pimeinä vuodenaikoina. Mietitkö koskaan, mikä oikeasti tuo Kesän meille? Kenen kanssa Kesä levittää käsi kädessä heleän valoverhon yllemme synkkyyden tukahduttaen?

Ihmiset eivät tiedä läheskään kaikkea. He ovat tietämättömiä. Itse toisaalta tiedän lähes kaiken, mutta tämä tieto on täynnä niitä asioita, joita ilman olisi käytännöllisempää elää. Olen pieni ja takkuinen. Liikun pimeässä, liikun varoen varjoissa. Olen se, joka tarkkailee jokaista askeltasi kesäisen metsän siimeksessä. Minua ei pääse pakoon. Mutta en ole ilkeä, enkä paha. Mietit varmaan juuri nyt, mikä minä olen. Minä olen pienenpieni metsänpeikko, Kesän ystävä. Näin Kesän ensimmäistä kertaa päivänä jona synnyin. Kesä oli tällöin kolmevuotias leikkiessään pilvipinnasängyssään opetellen ilmansuuntia. Tämä suloisen kullan hohtoinen näky oli lämmittänyt kolkon kivipesämme suloisen lämpimäksi, asteita oli jopa kymmenkunta. Ikioma kivikehtonikin oli tuona päivänä kuulemma hohtanut majesteettisena minua odottaen. Jo kymmenen vuoden ikään yltänyt isoisäni lausui unensinisiä runoja kesäilloista makuusoppeni vierellä. Äitini laski minut siihen joka yö yhtä pehmeästi, yhtä varovasti, äidinrakkaudella keinutellen. Tuli yö, tuli päivä, ja hiljalleen kulki vuosi. Aurinko keinahteli taivaalla äidin tehdessä pihatöitä kivipihallamme. Istuin siinä vieressä pälyillen jonossa marssivaa rähmykulkuetta. Rähmyihin ei saanut koskea, ne ovat yleensä äkäisiä pitkistä vaelluksista johtuen. Rykmentti jatkoi tietään kivikumpujen katveessa sijaitseviin ruohonjuurilaaksoihin. Hieman supisevat, ujot tervehdykset kantautuivat korvaani paksun takkupeitteeni läpi. Tuli yö, tuli päivä, ja hiljalleen kulki vuosi.

Olen pieni ja takkuinen. Liikun pimeässä, liikun varoen varjoissa.

Metsän syövereissä on hyvä temmeltää uuden tuttavan kanssa. Valkovuokkomeri liekehtii multaisten varpaiden välissä ja linnut kailottavat suvivirttä. Puhdasta iloa olivat piirileikit mukavan kaverin kanssa kivipihallamme. Hapokas kuravesikaakao paisteisella kesänurmella maistui, rakas ystävä seurana tietysti. Tuli Kesä, tuli ystävyys, ja hiljalleen kulki vuosi.

Novellistin Ääni

Isoisä haudattiin auringon laskiessa, ilmassa oli surua. Kunnioitettavat 13 vuotta eli harmaahapsi, metsänukko. Kivikummun suojaiseen onkaloon hänet laskettiin, ja viereen räsäinen sammalkarhu annettiin. Metsäorvokit mököttivät. Suuret kyyneleet valuivat pyöreitä poskiani pitkin istuessani Kesän sylissä. Tuli suru, tuli sateet, ja hiljalleen kulki vuosi.

Kivipihan sileimmällä kivellä istun öisin kuuntelemassa keväistä yölaulua.

Nyt on hämärää. Rähmyt pysyttelevät piilossa. Metsät ovat öisin vieläkin synkkiä. Ne kiusaavat ihmispoloisia arvuutellen, onko rämeikön takana kenties lintu vai susi. Kesä kuorsaa vielä pilvisängyssään, mutta kuten joka vuosi, pian täytyy aloittaa aamukahvien keitto. Niillä ystävä herää parhaiten. Kivipihan sileimmällä kivellä istun öisin kuuntelemassa keväistä yölaulua. Se on Kesän tuutulaulu, joka kaikuu kukkuloiden yllä. Tulee yö, tulee päivä, ja hiljalleen Kesä herää.

teksti: Sara Karjalainen 9C kuva: Maria Saarinen 9C

Runoilijan Ääni

Kesäilta Kaunis on ilta kesäinen, pilvistäkin taivas vähäinen. Ei ole kaupungin melua, ei kiirettä tai hälinää. Istun hiljaa miettimässä, hyvä on olla vain tässä. Ei huolta tai murhetta lainkaan, unohdun kesäillan taikaan. Pilvet jo taivaalle palaavat, kirkkaan taivaan salaavat. Kuuluu tuulen ujellus, todeksi jo käy sääennustus. Kuinka ollakaan kuuluu jyrähdys ja taivaalla näkyy välähdys. Sisälle jo palaisin, jos vain mieleni malttaisin. Pisarat tippua alkavat, kohta jo alas taivaasta satavat. Juoksen nopeasti sisälle, sanomatta edes päivää isälle. Sataa koko illan seuraavan päivänkin, ulos en pääse näkyy kasvoillani huolen häiväkin. Illaksi sade kuitenkin lakkaa, ja äiti kissan uloskin nakkaa. Kastan varpaani märkään ruohoon ja katselen auringonlaskua. Seison hiljaa miettimässä, hyvä on vain olla tässä. Ei huolta tai murhetta lainkaan unohdun taas kesäillan taikaan.

teksti ja kuva: Maisa Sipiläinen 9C

Äänen toimitus

Äänessä ovat: Marjuli Heliö 8B, toimittaja Johanna Järviluoto 8C, toimittaja Sara Karjalainen 9C, toimittaja Katriina Kontuniemi 8B, toimittaja Katju Leino 8D, toimittaja Juulia Piipponen 9C, toimittaja Kalle Salovaara 7B, toimittaja Ilari Turtola 7B, toimittaja Iiris Ylinen 7B, toimittaja Maisa Sipiläinen 9C, toimittaja ja valokuvaaja Maria Saarinen 9C, valokuvaaja Hanna Vyhtinen 8F, valokuvaaja Mari Manninen 8F, kuvittaja Virva Lehmusvaara, ohjaava opettaja

Ääni-lehti ottaa riveihinsä uusia toimittajia ja valokuvaajia jälleen ensi syksynä. Lehden toimituskuntaan ovat tervetulleita kaikki lehden teosta kiinnostuneet peruskoululaiset. Seuraa tiedotusta syksyllä! kuva: Maria Saarinen 9C takakannen kuva: Maria Saarinen 9C tietovisan oikeat vastaukset: 1a, 2c, 3b, 4b, 5a, 6c, 7a, 8b, 9c, 10a

Ääni on luettavissa myös netissä osoitteessa issuu.com/aani 18