Rahkeet duuniin - Työllistymisen laatu ammatillisella toisella asteella by Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitto - SAKKI ry

Od otu

T y ö l l i s t y m i s e n l a a tu a mm a t i l l i s e l l a t o i s e l l a a s t e e l l a A

RKI

T YÖ

Janne Mikkonen & Elina Lavikainen Otu s

ÄMÄN

Ra Du

R A H KEE T D U U NIIN

Kustantanut Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitto – SAKKI ry Oikoluku Jussi Junni Käännökset Kristian Johansson Paino Heltech, Painoviestintä 2012 ISBN 978-952-93-1641-0 (sid.) ISBN 978-952-93-1642-7 (PDF)

Rahkeet duuniin Työllistymisen laatu ammatillisella toisella asteella

Janne Mikkonen & Elina Lavikainen Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otus

Yhteistyössä Opetus- ja kulttuuriministeriö Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitto – SAKKI ry Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry Palvelualojen ammattiliitto PAM ry Metallityöväen Liitto ry

TIIVISTELMÄ

Tutkinnon antamista valmiuksista tärkeimmäksi nousee käytännön ammattitaito, joka korostuu kaikilla aloilla. Lisäksi tuloksista jäsentyvät luovia taitoja painottava kulttuuriala, oppimis- ja ongelmanratkaisutaitoihin paneutunut tekniikan ja liikenteen ala sekä vuorovaikutustaitoja erityisesti kehittävät sosiaali, terveys ja liikuntaala sekä matkailu, ravitsemis ja talousala. Perustutkinnon suorittaneet suhtautuvat tulevaisuuteensa pääosin optimistisesti: vastaajien reilu enemmistö uskoo löytävänsä mielekästä työtä, eikä pätkätöitä tai pitkiä työttömyysjaksoja pidetä todennäköisinä. Joka kolmas kuitenkin uskoo tulevaisuudessa hyvin tai melko todennäköisesti vaihtavansa alaa, matkailu, ravitsemis ja talousalalla vastaava osuus on jopa 47 prosenttia. Kun valmistuneilta tiedusteltiin kolmea tärkeintä työn ominaisuutta, vastauksissa korostuivat työn mielenkiintoisuus, työpaikan varmuus ja hyvä palkka. Työn keveyteen tai itsensä toteuttamiseen liittyvät asiat saavat vähemmän kannatusta. Perustutkinnon suorittaneiden työelämäasenteista piirtyy sangen perinteinen kuva. Yli 80 prosenttia vastaajista on täysin tai jokseenkin samaa mieltä siitä, että työ on tärkeä osa ihmisen elämänsisältöä. Suunnilleen yhtä suuri osa katsoo, että koulutus parantaa olennaisesti työnsaantimahdollisuuksia. Perustutkinnon suorittaneet eivät laske kohtalon tai onnen varaan vaan uskovat vankasti omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa.

Ammatilliselta toiselta asteelta vuonna 2008 valmistuneille suunnattiin kysely touko-kesäkuussa 2012. Kyselytutkimuksen tavoitteena oli selvittää työllistymisen laatua, työnsaannin vaikeuksia, työelämäasenteita ja koulutuksen antamia valmiuksia. Tutkimuksen otanta-asetelma toteutettiin kaksivaiheisena. Otokseen poimittiin aluksi kahdeksan oppilaitosta eri puolilta Suomea. Toisessa vaiheessa tehtiin koulutusaloittain ositettu satunnaisosanta kaikista kyseisissä kouluissa valmistuneista. Kyselyyn vastasi 1180 otokseen valituista henkilöistä. Kyselyn vastausprosentti oli 27 prosenttia otokseen valituista ja vastauskadon vaikutuksia korjattiin vastaustodennäköisyysmallin avulla. Ammattiopistosta valmistuneiden tilanne näyttää tutkimuksen perusteella pääosin valoisalta. Vuoden 2008 aikana valmistuneet työskentelivät vuonna 2012 pääosin koulutustaan vastaavissa tehtävissä sekä vakituisissa ja kokoaikaisissa työsuhteissa. Syvempi tarkastelu paljastaa kuitenkin säröjä eri koulutusaloilla. Pätkätyöt ja määräaikaiset työsuhteet ovat yleisiä erityisesti sosiaali, terveys ja liikunta-alalla. Koulutusta vastaavan työn löytäminen puolestaan on ongelmallista kulttuurialalla. Myös tekniikan ja liikenteen alalla sekä matkailu-, ravitsemisja talousalalla noin 40 prosenttia työskentelee heikosti koulutusta vastaavassa työssä. Avaimina työmarkkinoilla menestymiseen pidetään osaamista ja aikaisempaa työkokemusta. Työnsaannin vaikeuksia selittäviä tekijöitä puolestaan ovat oman alan työpaikkojen heikko saatavuus lähiseudulla sekä suhdeverkostojen ja työkokemuksen puute. Ammatillisen perustutkinnon suorittaneet ovat pääosin tyytyväisiä koulutukseensa. Tutkinto tunnetaan hyvin työmarkkinoilla ja koulutus vastaa työelämän todellisuutta. Aloituspaikkojen määrä suhteessa työmarkkinoiden tarpeisiin kuitenkin jakaa koulutusaloja. Kulttuurialalta valmistuneet pitävät aloituspaikkojen määrää liian korkeana, mutta sosiaali-, terveysja liikunta-alalta valmistuneiden kokemukset ovat päinvastaisia. Työssäoppimisjaksoilla on keskeinen merkitys valmistumisen jälkeisessä työllistymisessä. Kaikista vastaajista runsas 40 prosenttia on työllistynyt myöhemmin samaan paikkaan, jossa suoritti työssäoppimisjaksonsa. Tutkintoon sisältyvä työssäoppiminen kehittää myös työelämässä tarvittavia taitoja: vastaajista 80 prosenttia katsoo työssäoppimisjaksot näiden taitojen kannalta hyödyllisiksi.

SAMMANDRAG Under majjuni 2012 genomfördes en enkät som riktades till studerande som avlagt en andra stadiets yrkesinriktad examen år 2008. Enkätens avsikt var att undersöka sysselsättningens kvalitet, arbetssökandets svårigheter, attityder till arbetslivet och de färdigheter som utbildningen erbjuder. Undersökningens urvalsplan utfördes i två faser. Vi började med att välja ut åtta läroverk runtom Finland. Den andra fasen bestod av ett efter utbildningsområde stratifierat slumpmässigt urval från läroverkets alla examinander. 1180 av de valda personerna svarade på enkäten. Studiens svarsprocent var 27 och dess bortfall kompenserades med en statistisk modell för svarsbenägenhet. Situationen för studerande med en yrkesinriktad examen ser i huvudsak bra ut. År 2012 jobbade de utexaminerade studerandena från 2008 huvudsakli4

gen i uppgifter som motsvarade deras utbildning och som stadigvarande heltidsanställda. En djupare analys visar dock sprickor inom olika utbildningsområden. Snuttjobb och tidsbundna anställningar är vanliga speciellt inom social, hälso och idrottsbranschen, medan problemet på kulturbranschen är svårigheten att hitta jobb som motsvarar utbildningen. Inom området för teknik och kommunikation samt inom turism, kosthålls och ekonomibranschen visade sig likaså att ca 40 procent har ett jobb som motsvarar utbildningen bara svagt. Expertis och tidigare arbetserfarenhet anses vara nyckeln till framgång på arbetsmarknaden. Orsaker till svårigheter att hitta arbete är närområdets bristande antal anställningar inom den egna branschen samt den studerandes brist på nätverk och arbetserfarenhet. De som avlagt en yrkesinriktad grundexamen är huvudsakligen nöjda med sin utbildning. Examen är välkänd på arbetsmarknaden och utbildningen ger en realistisk bild av arbetslivet. Antalet nybörjarplatser i förhållande till arbetsmarknadens behov skiljer sig dock utbildningsområden emellan. Respondenterna från kulturbranschens anser att antalet nybörjarplatser är för högt, medan före detta studerande inom social, hälso och idrottsbranschens har motsatta upplevelser. Perioden av inlärning i arbetet spelar en central roll för att hitta jobb efter studierna. 40 procent av respondenterna har senare jobbat på samma arbetsplats där de genomfört sin period av inlärning i arbetet. Perioden av inlärning i arbetet som ingår i examen utvecklar också arbetslivskunskaperna: 80 procent av respondenterna anser att inlärningen i arbetet utvecklar dessa kunskaper. Av all beredskap som examina erbjuder anses praktisk expertis det allra viktigaste och betonas på varje bransch. Vid sidan om dessa resultat gestaltar studien kulturbranschens kreativa fokus, teknik och kommunikationsbranschens insats på inlärning och problemlösning samt social, hälso och idrottsområdets och turism, kosthålls och ekonomibranschens natur som utvecklare av social interaktionsförmåga. Studeranden som avlagt grundexamina har en optimistisk framtidssyn: den dryga majoriteten tror sig hitta ett givande arbete och tror sig inte utsättas för snuttjobb eller långa perioder av arbetslöshet. Var tredje respondent är ändå mycket eller ganska övertygad om att han eller hon kommer att byta bransch, medan siffran på turism, kosthåll, och ekonomibranschen är hela 47 procent. Svaren på frågan om arbetets tre viktigaste egenskaperna visade att respondenterna önskar sig ett

intressant jobb, en säker arbetsplats och en bra lön. Arbetets lätthet eller möjligheten till självförverkligande fick mindre understöd. Studerande som avlagt grundexamen uppvisar mycket traditionella arbetslivsattityder. Över 80 procent av respondenterna tycker helt eller ganska lika om att arbetet är en viktig del av livets innehåll. En ungefär lika stor del anser att utbildningen märkbart förbättrar på möjligheterna att hitta jobb. Personer med en grundexamen litar inte på slumpen eller ödet utan tror starkt på sina egna möjligheter att påverka.

ABSTRACT We conducted a sample survey in May and June of 2012 for students with a degree from vocational upper secondary education in 2008. The goal of the survey was to find out the nature of employment, the challenges in finding work, attitudes towards workinglife and the abilities granted by the education programs. The sampling plan of the study was executed in two phases. The survey was launched by selecting eight institutions from around Finland. The second phase consisted of a random sampling of all graduates from the school in question, stratified into groups based on their field of study. The survey was answered by 1180 participating students. The survey had a response rate of 27 percent and the effects of the nonresponses were adjusted with a response propensity model. The survey showed that the future of Finnish vocational college graduates looks mostly bright. In 2012, the graduates from 2008 were mostly employed in line with their education, working at permanent jobs with fulltime employment. A deeper look does, however, reveal cracks in certain fields of study. Temporary and terminable employment is common especially in the fields of Social Services, Health and Sports, while graduates in the field of Culture struggle with finding employment in line with their studies. Approximately 40 percent of the graduates in the fields of Tourism, Catering and Domestic Services are employed at a job not in line with their studies. Expertise and earlier work experience are considered the keys to success on the employment market. The difficulties of finding work are caused by the lack of available nearby positions in one’s own line of work and the lack of both personal networks and working experience. Graduates with vocational upper secondary qualification are generally pleased with their edu5

LUKIJALLE

cation. The degree is well known on the market and the education matches the reality of workinglife. The amount of study places in relation to the market needs still shows differences between fields of study. Culture graduates consider the amount of study places too high, while the experiences by graduates in the field of Social Services, Health and Sports point in an opposite direction. Workbased learning periods bear a significant role in postgraduation employment. More than 40 percent of the respondents were later employed at the same workplace at which they conducted their workbased learning period. The workbased learning period also improves workinglife skills: 80 percent of the respondents considered the learning period useful from the perspective of workinglife skills. Out of the skills offered by the degree, practical expertise is found to be the most important and is the most prominent in every field. The results also outline the educational fields: the field of Culture emphasizes creativity, the field of Technology, Communications and Transport shows a distinct orientation to learning and problem solving, while Social Services, Health and Sports and Tourism, Catering and Domestic Services appear as fields which develop social skills. Graduates with vocational upper secondary qualification have adopted a generally optimistic view of their future: the vast majority of the responding graduates believe they will find a pleasing job and do not find long periods of unemployment or precarious employment likely. Yet every third respondent was very or pretty certain that they will change their line of work. In the field of Tourism, Catering and Domestic Services the amount of respondents with this view amounts up to a whole 47 percent. When inquiring for the three most important qualities of the work, the survey showed a focus on interesting work, a permanent job and a good pay, while less demanding work and selffulfilling gathered less support. The survey shows that graduates with vocational upper secondary qualification have a very traditional attitude towards workinglife. More than 80 percent of the respondents think that work is either a significant or pretty significant part of a person’s life. Approximately the same percentage gathers that education greatly improves the chance of getting employed. Graduates with a vocational upper secondary qualification do not count on luck or fate, but believe that they themselves can affect their situation.

Ammatilliselta toiselta asteelta valmistuneiden työllistymistä on tutkittu niukalti. Tällä tutkimuksella pyritään vastaamaan tähän tiedontarpeeseen, joka tunnistettiin Suomen ammattiin opiskelevien liitto SAKKI ry:n ja Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiön välillä käydyissä keskusteluissa syksyllä 2011. Tutkimuksen näkökulmaksi nostettiin erityisesti työllistymisen laatu ja koulutuksen antamat valmiudet. Tutkimuksen toteutti Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otus yhteistyössä Opetus- ja kulttuuriministeriön, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n, Palvelualojen ammattiliitto PAM:n, Metallityöväen liiton ja Suomen ammattiin opiskelevien liitto SAKKI ry:n kanssa. Ohjausryhmän jäseninä toimivat Jussi-Pekka Rode SAKKI ry:stä, Kirsi Rasinaho SAK:sta, Mikko Koskinen ja Antti Veirto PAM:sta, Tuomo Paukkunen ja Vesa Holappa Metallityöväen liitosta sekä Aleksis Nokso-Koivisto ja Jussi Junni Otuksesta. Tutkimuksen tekijät kiittävät ohjausryhmää antoisasta yhteistyöstä sekä korvaamattomasta palautteesta tutkimuksen toteutuksessa. Kiitämme myös säätiön tutkijoita ja avustajia hyödyllisistä kommenteista ja avusta tutkimusprosessin eri vaiheissa. Erityiskiitokset kuuluvat Teemu Kemppaiselle ja Juhani Saarelle, jotka tarjosivat asiantuntemustaan vastaustodennäköisyyden mallintamiseen ja aineiston edustavuuden analysointiin, sekä avovastauksia analysoineelle Leo Aarniolle. Kiitokset kuuluvat myös kaikille tutkimukseen vastanneille henkilöille. Tutkimuksen tavoitteena oli luoda kattava yleiskuva työllistymisen laadusta ammatilliselta toiselta asteelta valmistuneiden joukossa. Tutkimus tarjoaakin runsaasti vastauksia kysymyksiin, mutta herättää myös kiinnostavia ja aihetta syventäviä jatkotutkimuksen aiheita. Toivommekin sen tarjoavan uusia avauksia koulutusta ja työelämää koskevaan keskusteluun. Helsingissä maanantaina 15.10.2012 Elina Lavikainen Janne Mikkonen Tutkijat Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Jussi Junni Toiminnanjohtaja Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö

Ammattikoulutuksella eväitä työelämään

Talouden nopeat suhdannevaihtelut, elinkeinoelämän rakennemuutokset, työmarkkinoiden suuret osaamisvaatimukset ja kiristyvä kilpailu ovat lisänneet nuorisotyöttömyyttä ja vaikeuttaneet nuorten työhön kiinnittymistä. Työikäisen väestön vähentyessä nuorten pysyvä kiinnittyminen työmarkkinoille on entistäkin tärkeämpää. Ammatillisesti suuntautunut tutkinto on nuorelle paras turva muuttuvilla työmarkkinoilla. Tämän päivän ja huomisen työelämässä ei pärjää ilman osaamista ja ammattitaitoa. Rahkeet duuniin -tutkimus antaa hyvän kuvan siitä, millaiset eväät työelämään ammatillinen koulutus nuorille antaa. Tutkimus tarjoaa laajaa ja laadukasta tietoa ammatillisen koulutuksen vaikuttavuudesta sekä nuorten ammattiosaajien työllistymisestä, tulevaisuusnäkymistä ja asenteista. Tutkimus nostaa esiin myös monia jatkotutkimuksen aiheita. Tutkimustulosten perusteella Suomen ammatillinen koulutus on erittäin laadukasta. Ammattiin valmistuneet ovat tyytyväisiä saamaansa koulutukseen ja kokevat, että heillä on sellaiset käytännön tiedot ja taidot, joille on kysyntää ja käyttöä työelämässä. Ammattiin valmistuvien työllistymisen osalta tutkimus vahvistaa kuvaa, jossa ammatillinen koulutus parantaa merkittävästi työllistymistä verrattuna pelkän peruskoulun varaan jäämiseen. Monilta osin ammatillisen koulutuksenkin tuottama työmarkkina-asema näyttää tämänkin tutkimuksen valossa kovin epävarmalta. Vain hieman yli puolet valmistuneista oli kolme vuotta valmistumisen jälkeen työllisinä, joillakin aloilla alle puolet. Laadullisesti heikko, koulutusta vastaamaton työllistyminen näyttää yhä olevan ammatillisessa koulutuksessa selvästi yleisempää kuin korkeakoulutuk-

sessa. Laadullisen työllistymisen osalta heikoimpaan ryhmään kuului kolmannes vastaajista. Alle puolella koulutus ja työn vaatimukset vastasivat hyvin toisiaan. Tältä osin tutkimus vahvistaa Suomessa ilmiön, joka on havaittu laajasti kansainvälisissä aineistoissa. Rahkeet duuniin -tutkimuksen mukaan nuoret uskovat tulevaisuuteen ja siihen, että mielekkään työn saaminen on kiinni paitsi koulutuksesta ja työkokemuksesta, myös omasta asenteesta. Nuoret ovat valmiita vaihtamaan alaa työuransa aikana ja opiskelemaan lisää parantaakseen asemaansa työmarkkinoilla. Hyvä niin, sillä Suomi tarvitsee kaikkien kansalaisten osaamista ja työtä päästäkseen takaisin kasvu-uralle ja pysyäkseen siellä. Suomalaisen yhteiskunnan kannalta tutkimuksen tulokset ovat merkittäviä. Ne tuovat laadukasta uutta tietoa alueesta, jota on aiemmin tutkittu vain vähän. Syntyvä kuva on osin lupaava, osin huolestuttava ja kehitystarpeet esille tuova. Erityisesti tutkimus tuo hyvin esille, kuinka tärkeää on, että koulutus voidaan suunnata oikein eri koulutusaloille ja koulutusasteille. Antoisia lukuhetkiä ajatuksia herättävän tutkimuksen parissa! Jukka Gustafsson opetusministeri

Arvoisa lukija,

säoppimiskokemuksia. Samalla tutkimus muistuttaa meitä pitämään kiinni myös perusasioista, kuten tasa-arvoisesta koulutuksesta. Tutkimustulokset kertovat karua kieltä siitä, miten kaikki opiskelijat eivät saa laadukasta opetusta ja ohjausta. Löytääksemme ratkaisuja suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuuden suurimpiin haasteisiin kuten huoltosuhteen jyrkkään kääntymiseen, talouden nopeisiin suhdannevaihteluihin sekä yhä suurempaan kansainväliseen kilpailuun meidän tulee kehittää suomalaista ammattiosaamista yhä paremmaksi. Tämä tutkimus antaa siihen alustavia työkaluja sekä uusia jatkotutkimusmahdollisuuksia. Toivotan lukijalle antoisia hetkiä tutkimuksen parissa ja ennen kaikkea uusia rohkeita oivalluksia.

kädessäsi on monen vuoden suunnittelun lopputulos, ammattiin valmistuneiden laadullista työllistymistä käsittelevä tutkimus. Tutkimus pyrkii vastaamaan perustavanlaatuisiin kysymyksiin ammattiin opiskelevien elämän tärkeimmästä nivelvaiheesta – siirtymisestä koulutuksesta työelämään. Hanke pyrkii tarkastelemaan työurien alkuvuosia samalla antaen tietoa ammatillisen koulutuksen vaikuttavuudesta, ammattiin valmistuneiden työllistymisestä sekä jatko-opinnoista. Lisäksi tilastoista selviää, minkälaisia asenteita työelämästä ammatillista perustutkintoa suorittavalla Z-sukupolvella oikein on. Omalle alalle työllistyminen ja ammattitaidon kehittäminen ei ole vain korkeasti koulutettujen toive ja oikeus. Kymmenet tuhannet ammattiin valmistuneet haluavat kehittyä omassa työssään ja osaamisessaan. He haluavat mahdollisuuden menestyä, mutta säilyttää oikeuden vaihtaa alaa tarvittaessa. Vaikka selvityksen mukaan suurin osa opiskelijoista on tyytyväisiä saamaansa koulutukseen, ammatillisen koulutuksen on voitava tarjota opiskelijoilleen enemmän positiivisia kokemuksia. Tämän vuoksi tarvitsemme ammattiin opiskeleville entistä enemmän joustavia opintopolkuja sekä yhä antoisampia työs-

Aleksej Fedotov puheenjohtaja Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitto – SAKKI ry

SISÄLLYSLUETTELO TIIVISTELMÄ 4 SAMMANDRAG 4 ABSTRACT 5 LUKIJALLE 6 OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖN ESIPUHE 7 SUOMEN AMMATTIIN OPISKELEVIEN LIITTO – SAKKI RY:N ESIPUHE 8 1. JOHDANTO 10 2. TILASTOT JA AIEMPI TUTKIMUS 10 TYÖLLISYYSTILANNE VALMISTUMISVUODEN LOPUSSA 12 TYÖLLISYYS VUONNA 2012 JA TAANTUMAN VAIKUTUS 14 SUKUPUOLI JA PÄÄASIALLINEN TOIMINTA 14 ALUEELLISET EROT TYÖLLISTYMISESSÄ 18 AMMATILLISEN PERUSTUTKINNON SUORITTANEIDEN JATKO-OPINNOT 18 3. TUTKIMUKSEN TOTEUTUS 21 TUTKIMUKSEN TAVOITTEET JA TUTKIMUSKYSYMYKSET 21 TIEDONKERUU JA OTANTA-ASETELMA 21 AINEISTON KUVAUS 23 4. TYÖLLISTYMISEN LAATU 25 VALMISTUMISEN JÄLKEINEN TOIMINTA 26 TYÖSUHTEET JA NIIDEN KESTO 30 TYÖN JA KOULUTUKSEN VASTAAVUUS 34 TYÖN KUORMITTAVUUS JA TYYTYVÄISYYS TYÖHÖN 41 YHTEENVETO 47 5. TYÖNSAANTI JA TYÖTTÖMYYS 47 TYÖMARKKINOILLA MENESTYMINEN 47 TYÖNSAANNIN VAIKEUDET 50 TYÖTTÖMYYDEN KOKEMUS 52 YHTEENVETO 53 6. KOKEMUKSET AMMATILLISESTA KOULUTUKSESTA 54 TYYTYVÄISYYS KOULUTUKSEEN 54 KOULUTUKSEN ANTAMAT TAIDOT 56 TYÖSSÄOPPIMISJAKSOJEN MERKITYS TYÖLLISTYMISESSÄ 60 JATKO-OPINNOT 62 TYÖELÄMÄN PELISÄÄNNÖT JA TYÖTURVALLISUUS 63 YHTEENVETO 66 7. VALMISTUNEIDEN TULEVAISUUSNÄKYMÄT JA TYÖELÄMÄASENTEET 67 TULEVAISUUSUSKO JA TOIMINTAVALMIUDET 68 TYÖSSÄ TÄRKEINÄ PIDETYT OMINAISUUDET JA TYÖELÄMÄASENTEET 71 YHTEENVETO 72 8. SEITSEMÄN NÄKÖKULMAA AMMATTIIN VALMISTUNEISIIN 74 KIRJALLISUUS 75 LIITE 1: VASTAUSKADON MALLINNUS JA PAINOKERTOIMIEN LASKEMINEN 78 LIITE 2: KORRELAATIOMATRIISI TYÖSSÄ TÄRKEIMPÄNÄ PIDETYISTÄ ASIOISTA 80 LIITE 3: TYÖMARKKINA-ASEMAA SELITTÄVÄT TEKIJÄT 81 LIITE 4: KYSELYLOMAKE 83

1. JOHDANTO

Käsitteenä laadullinen työllistyminen sijoittuu koulutuksen ja työelämän rajapinnalle. Laadukas työllistyminen on yhteydessä koulutuksen laatuun: mitä paremmat valmiudet koulutus tarjoaa, sitä todennäköisemmin koulutuksesta valmistunut sijoittuu työmarkkinoille. Työllistyminen on puolestaan laadultaan sitä parempaa, mitä paremmin se vastaa koulutusta. Koulutuksen ja työn suhde sisältyy siis erottamattomana laadullisen työllistymisen käsitteeseen. Laadullista työllistymistä koskeva sijoittumistutkimus on ollut 2000-luvun aikana vähäistä. Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden uraseurantaa on tehty osana Aarresaari-verkostoa (esim. Puhakka & Tuominen 2011), mutta ammatillisesta peruskoulutuksesta valmistuneiden uraseuranta ja etenkin laadullista työllistymistä käsittelevä tutkimus on ollut uinuvaa. Tämän kyselytutkimuksen tavoitteena on tarkastella, miten ammatillisen perustutkinnon vuonna 2008 suorittaneet ovat sijoittuneet työmarkkinoille. Tarkastelun kohteena ovat työllistymisen määrällisten indikaattorien ohella ennen kaikkea työllistymisen laatu. Tutkimuksessa selvitetään valmistuneiden työsuhteita välittömästi valmistumisen jälkeen sekä kyselyhetkellä neljä vuotta myöhemmin. Näkökulmina ovat erityisesti työsuhteiden luonteet sekä työn ja koulutuksen vastaavuus. Omana lukunaan käsitellään työnsaannin vaikeuksia. Tutkimuksessa selvitetään myös valmistuneiden kokemuksia koulutuksestaan. Tarkastelu kohdistuu erityisesti koulutuksen antamiin valmiuksiin ja tutkintoon sisältyviin työssäoppimisjaksoihin. Lisäksi selvitetään jatkoopintoja ja niiden taustalla olevia syitä.

Ammatillisen koulutuksen vetovoima on ollut voimakkaassa kasvussa koko 2000-luvun ajan. Myös mielikuvat ammatillisesta koulutuksesta ovat aiempaa myönteisempiä. (OKM 2010a; OKM 2010b.) Suomalaiset keskimäärin uskovatkin ammatillisen koulutuksen kysynnän olevan suurempaa kuin korkeakoulutuksen, mutta nuorten usko kysyntään on pienempää kuin muulla väestöllä (Muistio... 2009, 11). Nuoret kuitenkin uskovat koulutuksen tärkeyteen työllistymisen kannalta. Valtaosa nuorista katsoo koulutuksen parantavan olennaisesti työnsaantimahdollisuuksia (Myllyniemi 2009, 106–108). Laman alla vuonna 2007 vahvinta usko koulutuksen vaikutukseen oli ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevien nuorten kohdalla. (Muistio... 2009, 15; Myllyniemi 2009; Myllyniemi 2007.) Toisaalta on todettu, että ammatillinen koulutuskaan ei suojaa työttömyydeltä, sillä keskiasteen ammatillisen tutkinnon suorittaneilla on lähes kolminkertainen työttömyysriski verrattuna vähintään ylioppilastutkinnon suorittaneisiin (Sipilä ym. 2011, 127). Nuorten työmarkkinat ovat hyvin herkkiä suhdanteille. Talouden suhdannevaihtelut heijastuvat erityisesti vastavalmistuneiden työllisyyteen. Ammatillisesta peruskoulutuksesta valmistuneiden hyvä työllisyyskehitys kääntyi laskuun taantumavuoden 2009 aikana. Tuolloin työttömien osuus vastavalmistuneista oli 24 prosenttia, kun se edellisenä vuonna oli ollut 16 prosenttia. Muutokset ovat siis nopeita. Työllisyystilanne kuitenkin vaihtelee nopeasti myös toiseen suuntaan, sillä vain vuotta myöhemmin ammatillisesta peruskoulutuksesta valmistuneiden työllisyys kääntyi jälleen selvään nousuun. (Nieminen 2012.) Nuoret reagoivatkin talouden taantumaan etsimällä työlle vaihtoehtoisia toimintoja, esimerkiksi siirtymällä opiskelemaan tai suorittamaan asevelvollisuutta. Näin ollen laman jälkeinen noususuhdanne näkyy nuorilla suurempina työllisyyden kasvulukuina kuin aikuisilla. (Hämäläinen 2002.) Työttömyydessä ja työllisyydessä ei kuitenkaan ole kyse pelkästään määrällisistä ilmiöistä. Työttömyys voi olla luonteeltaan lyhyt- tai pitkäaikaista, kertaluonteista tai toistuvaa. Työllisyyttä puolestaan voidaan tarkastella työmarkkinoille osallistuvien määrällisinä osuuksina, mutta myös sen suhteen, millaisissa työsuhteissa valmistuneet työskentelevät. Tällöin esitetään työllistymisen laatuun liittyviä kysymyksiä: Ovatko työsuhteet laadultaan määräaikaisia vai vakituisia? Vastaavatko ne työnkuvaltaan koulutusta ja onko niissä mahdollista hyödyntää koulutuksessa opittuja valmiuksia?

2. TILASTOT JA AIEMPI TUTKIMUS Nuorten työllistyminen on kirvoittanut viime vuosina laajaa julkista ja tutkimuksellista keskustelua. 2000-luvun taantumassa työttömien määrän kasvu on 1990-luvun lamaa selvemmin kohdistunut nuoriin ikäluokkiin (Myrskylä 2010). Edes koulutus ei takaa suojaa suhdannevaihteluilta, sillä vuodesta 2008 vuoteen 2009 vastavalmistuneiden työllisyys heikkeni tohtorintutkintoa lukuun ottamatta kaikilla koulutusasteilla (Tilastokeskus 2011). Nuoret kokevat yleisesti aikuisväestöä enemmän työttömyyttä, vaikka pitkäaikaistyöttömyys näyttää keskittyvän erityisesti vanhempiin ikäryhmiin (Järvinen & Vanttaja 2005). Työttömyyttä kokeneiden osuus ikäryhmästä on korkeimmillaan toi10

sen asteen koulutuksen päättyessä, 20 ikävuoden tienolla, jolloin lukiolaiset etsivät jatkokoulutuspaikkaa ja ammatillisen tutkinnon suorittaneet työtä. 30–40-vuotiailla työttömyyttä kokeneiden osuus on enää noin puolet 19–21-vuotiaiden työttömyysosuuksista. (Hämäläinen & Hämäläinen 2005.) Keskustelu nuorisotyöttömyydestä ei ole elvyttänyt 2000-luvulla uinunutta koulutuksen ja työmarkkinasijoittumisen tutkimusta. Sipilä ym. (2011) toteavat, että aihepiiriä käsittelevä tutkimus keskittyy Suomessa erityisesti 1990-lukuun, jolloin laman nostattama nuorisotyöttömyys ja samanaikaisesti lisääntynyt koulutus herätti kiinnostusta nuorten muuttunutta tilannetta kohtaan. Koulutuksella on kuitenkin merkitystä, sillä jopa erilaiset lapsuus ja nuoruusajan taustatekijät huomioiden pelkän peruskoulututkinnon suorittaneilla miehillä on edelleen yli viisinkertainen työttömyysriski vähintään ylioppilastutkinnon suorittaneisiin nähden. Toisen asteen ammatillisen tutkinnon suorittaneilla vastaava riski on noin kolminkertainen (Sipilä ym. 2011). Kaksituhattaluvun ensimmäisen vuosikymmenen lopun taantuman myötä kiinnostuksen koulutuksen vaikuttavuutta ja valmistuneiden sijoittumista kohtaan luulisi vähitellen heräävän kaikilla koulutuksen sektoreilla. Akateemisten ura- ja rekrytointipalvelujen Aarresaari-verkosto on tehnyt 2000-luvulla arvokasta työtä selvittäessään maistereiden sijoittumista työelämään (esim. Puhakka ym. 2011; Tuominen ym. 2011; Sainio 2008; Korhonen & Sainio 2006). Useiden monialayliopistojen kanssa yhteistyönä toteutetut uraseurannat ovat olleet ensisijainen malli ja esikuva myös ammatillisen perustutkinnon suorittaneita käsittelevälle Rahkeet duuniin -tutkimukselle, vaikka yhtä tarkkojen oppilaitoskohtaisten raporttien tuottaminen ei olekaan aineiston pohjalta mahdollista. Projektin tavoitteita ja periaatteita pidämme silti hyvin kannatettavina: ”Uraseurannan lähtökohtana on tarve tuottaa kattavaa tietoa erityisesti työllistymisen laatuun liittyvistä tekijöistä, joiden seuranta on aiemmin jäänyt puutteelliseksi ja hajanaiseksi. Päämääränä on kehittää valtakunnallinen uraseurantamalli, jota kaikki yliopistot ja korkeakoulut voivat hyödyntää. (Korhonen & Sainio 2006.) Aarresaaren julkaisuihin verrattuna käsillä oleva tutkimus voi antaa vain esikatsauksen sijoittumisesta ammatillisella toisella asteella. Vastaavanlaisen säännöllisen seurantajärjestelmän rakentaminen laajalle ammattioppilaitosten verkostolle olisi työläs, muttei suinkaan aivan toteuttamiskelvoton projekti. Hanke lähtisi luontevimmin liikkeelle monialaisista suurten opiskelijamäärien oppilaitoksista.

SAKKI ry on tehnyt jäsenilleen sijoittumisselvityksiä vuosina 1998–2001. Selvityksissä on keskitytty tarkastelemaan vastavalmistuneiden kokemuksia työn ja koulutuksen vastaavuudesta, työsuhteen luonteensa, koulutuksen antamista edellytyksistä työhön sekä työhön liittyviä asenteita. Vuoden 2001 selvityksen mukaan enin osa vastavalmistuneista, noin kaksi viidennestä, oli saanut koulutustaan vastaavaa työtä joko kesäksi tai tätä pidemmäksi ajaksi. Koulutusta vastaamatonta työtä oli saanut suunnilleen viidennes. Noin neljännes oli jäänyt työttömäksi. Loput vastanneista olivat esimerkiksi aikeissa jatkaa vielä opiskelua. Vakituiset kokopäiväiset työsuhteet olivat melko harvinaisia: tällaisessa työsuhteessa oli ainoastaan neljännes kyselyyn vastanneista. (Nurmela 2001.) Koulutuksen antamia edellytyksiä työelämään siirtymiselle piti SAKKI ry:n selvityksessä erittäin tai melko hyvinä yhteensä 65 prosenttia ammatillisen perustutkinnon suorittaneista. Osuus oli selvästi heikompi kuin kyselyyn vastanneilla opistotason tai ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneilla, joista jälkimmäisistä koulutuksen antamia edellytyksiä piti erittäin tai melko hyvänä peräti 97 prosenttia. Ammatillisen perustutkinnon suorittaneissa oli myös eniten omaan koulutukseensa työnsaannin ja tulevaisuuden kannalta tyytymättömiä eli suunnilleen kaksi viidestä. Esimerkiksi ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneilla vastaava osuus oli ainoastaan 15 prosenttia. (Nurmela 2001.) Opintojen aikaiset työssäoppimispaikat ovat varsin tärkeässä asemassa ammatilliselta toiselta asteelta työllistymisessä. Esimerkiksi Länsi-Suomen lääninhallituksen teettämän kyselyn perusteella kolmannekselle valmistumassa olevista ammatillisen koulutuksen opiskelijoista oli tiedossa oman alan työpaikka entisen harjoittelupaikan kautta, kun muuta kautta oman alan työtä oli löytänyt harvempi, hieman reilu neljännes. (Hakala 2008, 9.) Luultavasti laajin ammatillisen koulutuksen työssäoppimisjaksoja ja työelämäyhteistyötä käsittelevä tutkimus on ollut Taitava Keski-Suomi -hanke, josta ilmenee, että työelämässä opiskelijoiden työssäoppiminen koetaan pääosin hyödyllisenä, vaikka opiskelijoiden ohjaamisesta aiheutuu työpaikoille myös lisätyötä. Oppimisen näkökulmasta työssäoppimisjaksot ovat erittäin tuloksellisia, vaikka tuloksissa onkin havaittavissa joitain alakohtaisia eroja ja puutteita mahdollisuudessa oppia esimerkiksi vieraan kielen taitoa, tietotekniikan käyttämistä tai ammattiyhdistystoimintaa. (Tynjälä ym. 2005.) Koska työssäoppisjaksojen merkitystä on 2000-luvulla käsitelty varsin monissa tutkimuksissa (myös esim. Virtanen ym. 2005; Peltomäki & Silven11

noinen 2003; Väisänen 2003), tämä tutkimus keskittyy enemmän muihin teemoihin, työssäoppimista kokonaan unohtamatta. Muilta osin ammatillisen perustutkinnon jälkeistä työllistymistä onkin tutkittu viime vuosina erittäin harvakseltaan. Vähäisen tutkimustiedon taustalla lienee eritoten ammatillisen koulutuksen luonne, jonka saatetaan ajatella olevan riittävä indikaattori myös työllistymisen laadusta. Näin tehty rajaus on kuitenkin riittämätön, sillä nuorten ja eritoten vastikään valmistuneiden työllistymisen tiedetään olevan hyvin herkkää suhdannevaihteluille (Bell & Blanchflower 2011; Hämäläinen 2002) ja työmarkkinoiden muutosten nopeita ja jossain määrin ennakoimattomia. Siinä missä korkeakoulutettujen työllistymisen yhteydessä puhutaan esimerkiksi oman alan uusien työmarkkinoiden syntymisestä, millä tarkoitetaan eri alojen rajapinnoille kehittyviä uusia tehtäväkenttiä (Elias 1999), voidaan pohtia, päteekö tämä myös toiselta asteelta valmistuneisiin. Kokonaan oma lukunsa ovat ne, jotka syystä tai toisesta työllistyvät koulutustaan vastaamattomiin tehtäviin tai pahimmassa tapauksessa eivät työllisty lainkaan. Yksi paljon käytetyistä työllistymisen laadun mittareista on Eliasin (1999) malli. Siinä tutkinnon suorittaneen arvio työn ja koulutusalan sekä tason vastaavuudesta suhteutetaan keskenään. Tällä tavoin työpaikat on luokiteltu neljään ryhmään: oman alan ammatit, muut ammatit, oman alan uudet työmarkkinat sekä koulutusta vastaamattomat työt. Tätä kehikkoa on käytetty muun muassa korkeakoulutettujen työllistymistä selvittävässä Aarresaari-verkoston Viisi vuotta valmistumisesta -tutkimuksissa (Puhakka & Tuominen 2011). Yksinkertaisimmillaan työllistymisen tarkoituksenmukaisuus tarkoittaa henkilön kykyä hyödyntää hankkimaansa koulutusta työssään, mutta tarkoituksenmukaisuus voi yksilön, koulutuksen järjestäjän ja työelämän näkökulmasta merkitä eri hetkinä eri asioita, mikä tekee työllistymisen laadun mittaamisesta haastavaa mutta samalla myös kiinnostavaa. Mitä on koulutusta vastaavan työn tekeminen ammatilliselta toiselta asteelta valmistuneelle? Mitkä tekijät vaikuttavat siihen, että opiskelija on valmistumisensa jälkeen löytänyt joko koulutustaan vastaavaa tai muuta työtä, ja mitkä taas siihen, että työtä ei ole löytynyt? Milloin ammatillisen perustutkinnon suorittanut on tyytyväinen työhönsä? Näihin kysymyksiin pyrimme tällä tutkimuksella vastaamaan. Työllisyystilanne valmistumisvuoden lopussa Taulukko 2.1 näyttää alakohtaisesti samana vuonna valmistuneiden prosentuaalisen jakauman pääasiallisen toiminnan mukaan. Pääasiallisen toiminnan käsite kuvaa henkilön taloudellisen toiminnan laatua. Väestö jaetaan pääasiallisen toiminnan perusteella työvoimaan kuuluviin ja työvoiman ulkopuolella oleviin, ja nämä ryhmät voidaan edelleen jakaa alaryhmiin. Luokitus perustuu tietoihin henkilön toiminnasta vuoden viimeisellä viikolla. (Tilastokeskus 2011.) Tilastoissa ovat mukana 31.7. mennessä valmistuneet henkilöt, joten lukujen perusteella voidaan tarkastella, kuinka suuri osuus opiskelijoista on saanut töitä heti valmistumisen jälkeen tai viimeistään valmistumisvuoden loppuun mennessä. Vuosina 2005–2009 keskimäärin noin puolet ammatillisen perustutkinnon suorittaneista on ollut työllisiä valmistumisvuotensa lopussa. Poikkeuksena on vuosi 2009, jolloin työllisten osuus oli vain 41,6 prosenttia. Notkahdusta selittää luultavasti ennen kaikkea syksyllä 2008 12

Taulukko 2.1. Vuosina 2005–2009 ammatillisen perustutkinnon suorittaneiden pääasiallinen toiminta valmistumisvuoden lopussa, %.

Tutkinto Tutkinnot yhteensä

Valmistumisvuosi* Työlliset Työttömät Työlliset opiskelijat Päätoimiset opiskelijat Muut** 2009 41,6 23,5 6,0 7,6 21,3 2008 52,4 16,0 6,4 6,4 18,8 2007 54,4 12,9 6,7 6,5 19,6 2006 50,5 16,1 6,4 7,0 20,0 2005 48,8 19,2 6,0 6,7 19,3 Humanistinen ja 2009 52,7 20,2 8,1 8,1 11,0 kasvatusala 2008 53,8 15,8 8,8 10,1 11,5 2007 56,9 12,8 9,5 7,9 12,8 2006 50,9 15,8 8,6 11,3 13,5 2005 51,1 21,2 8,0 8,9 10,7 Kulttuuriala 2009 32,1 27,3 9,2 15,7 15,7 2008 40,1 19,8 10,3 14,0 15,8 2007 43,0 17,8 10,4 13,5 15,2 2006 41,5 19,2 8,6 14,0 16,7 2005 39,3 23,9 9,7 12,7 14,5 Yhteiskuntatieteiden, 2009 47,0 19,6 9,3 7,7 16,3 liiketalouden ja 2008 55,1 14,3 9,4 7,2 13,9 halinnon ala 2007 56,4 11,8 10,1 7,0 14,7 2006 51,6 14,2 11,0 8,3 15,0 2005 49,0 16,7 10,5 8,2 15,6 Luonnontieteiden ala 2009 23,5 33,2 5,1 10,7 27,5 (tietojenkäsittely) 2008 37,2 21,3 5,3 9,0 27,2 2007 35,6 18,7 8,3 10,3 27,2 2006 34,4 22,6 6,8 11,5 24,8 2005 37,5 24,7 7,0 8,1 22,8 Tekniikan ja 2009 31,6 28,9 3,4 6,3 29,9 liikenteen ala 2008 46,7 19,4 3,8 4,3 25,9 2007 50,9 13,7 4,2 4,7 26,6 2006 47,9 16,6 3,9 4,6 27,1 2005 45,3 19,9 3,6 4,5 26,7 Luonnonvara2009 36,4 20,5 6,1 10,7 26,3 ja ympäristöala 2008 45,3 15,2 6,1 9,8 23,7 2007 43,2 13,8 6,0 10,8 26,2 2006 44,7 17,4 5,4 9,2 23,3 2005 41,3 22,9 4,6 9,0 22,3 Sosiaali-, terveys2009 69,4 9,4 9,0 5,8 6,4 ja liikunta-ala 2008 72,9 6,5 9,2 5,3 6,1 2007 73,1 6,8 8,8 4,9 6,5 2006 68,0 10,3 8,1 6,1 7,5 2005 65,4 13,1 7,7 6,7 7,2 Matkailu-, ravitsemis- 2009 47,6 22,3 6,5 8,1 15,5 ja talousala 2008 56,4 14,8 7,3 7,0 14,5 2007 55,7 14,1 6,8 7,2 16,3 2006 49,4 18,8 7,0 7,7 17,1 2005 49,7 21,0 5,8 7,7 15,8 Muu koulutus*** 2009 92,4 2,1 4,9 0,3 0,3 2008 90,0 4,3 4,3 1,0 0,5 2007 90,8 5,1 3,9 0,3 0,0 2006 92,0 0,6 7,4 0,0 0,0 2005 93,9 1,5 3,1 1,2 0,3 *Tilastoissa ovat mukana 31.7. mennessä valmistuneet henkilöt.

Lähde: Tilastokeskus, Sijoittumispalvelu

**Muun muassa varusmiehet, siviilipalvelusta suorittavat ja maasta muuttaneet ***Palo- ja pelastusala, poliisiala ja vankeinhoito

alkanut talouden taantuma, joka heikensi vastavalmistuneiden työllisyyttä vuonna 2009 kaikilla koulutusasteilla (Tilastokeskus 2011). Muutokset työllisten osuudessa ovat käänteisesti verrannollisia työttömyysprosenttien kanssa. Vuonna 2009 työttömiä samana vuonna valmistuneista oli 23,5 prosenttia, kun työllisyyden huippuvuonna 2007 vastaava osuus oli 12,9 prosenttia. Merkille pantavaa samana vuonna valmistuneita kuvaavissa luvuissa on myös muun pääasiallisen toiminnan huomattava osuus, joka selittynee valtaosin sillä, että suuri osa miehistä suorittaa varusmies tai siviilipalveluksen heti valmistumisensa jälkeen. Tutkinnon suorittamisvuoden lopussa jatkoopintoihin on ehtinyt tavallisesti siirtyä hieman alle 15 prosenttia, joista noin puolet tekee töitä opintojensa ohella. Alakohtaisissa tarkasteluissa havaitaan, että valmistumisen jälkeisissä työllisyysprosenteissa on jopa useiden kymmenien prosenttiyksikköjen eroja eri koulutusalojen välillä. Korkein yli 90 prosentin työllisyys on ”muu koulutus” -ryhmässä, joka koostuu palo pelastus poliisi ja vankeinhoitoaloilta valmistuneista. Toisaalta tämä joukko on myös tarkastelun pienilukuisin (N=311–398). Toiseksi paras työllistäjä vaikuttaa olevan sosiaali terveys ja liikuntaala, jossa työttömyys on pysytellyt tasaisesti kymmenen prosentin tuntumassa ja vastavalmistuneista noin 70 prosenttia on saanut töitä vuoden loppuun mennessä. Heikoiten on sen sijaan työllistytty tietojenkäsittelyn sisältävältä luonnontieteiden alalta, jossa työllisiä on jokaisena tarkasteluvuotena selvästi alle 40 prosenttia tutkinnon suorittaneista. Jatko-opiskelun yleisyydessä kulttuuriala erottuu muista, sillä sieltä valmistuneista keskimäärin vähän alle neljäsosa päätyy saman tien jatkamaan opintojaan. Työllisten osuuksia katsottaessa on muistettava, että tilastot eivät anna edellä kuvattua tarkempaa tietoa työsuhteen laadusta. Koska lukuihin on laskettu kaikki vuoden viimeisellä viikolla voimassa olleet alle kuukauden mittaiset työsuhteet, kysymys työllistymisen laadusta – onko työsuhde koko vai osaaikainen ja vakituinen vai määräaikainen – jää pelkkien tilastojen valossa vaille vastausta. Luvut eivät myöskään kerro, vastaako nykyinen työ koulutusalaa tai pystyykö siinä hyödyntämään koulutuksessa opittuja taitoja. Työllisyys kolmen vuoden kuluttua valmistumisesta ja taantuman vaikutus Taulukossa 2.2 pääasiallista toimintaa on tarkasteltu kolmen vuoden kuluttua valmistumisesta, joten se mahdollistaa tilanteen vertailun taulukossa 1 esitettyihin vastavalmistuneisiin. Yleisinä havaintoina voidaan tehdä, että työttömien osuus on pysynyt melko tasaisesti alle kymmenessä prosentissa ja opiskelijoita on suunnilleen joka neljäs kolme vuotta aiemmin perustutkinnon suorittaneista. Alakohtaiset erot olivat vastavalmistuneiden työllistymisessä huomattavia, mutta ajan kuluessa tilanne näyttää tasoittuvan, eikä erityisen korkean työttömyyden aloja pysty enää tässä vaiheessa nimeämään. Suurimmat keskimääräiset työttömien osuudet löytyvät kulttuurialalta sekä luonnonvaraja ympäristöalalta, joilla työttömiä on tavallisesti hieman yli kymmenen prosenttia kolme vuotta sitten tutkintonsa suorittaneista. Suurten koulutusmäärien aloista sosiaali- terveys ja liikunta-ala sen sijaan erottuu myönteisesti, sillä vuonna 2005 havaittu 7 prosentin työllisyys oli vuoteen 2008 mennessä laskenut niinkin matalaksi kuin 3,8 prosenttiin. 14

Taulukko 2.2. Vuosina 2005–2009 ammatillisen perustutkinnon suorittaneiden pääasiallinen toiminta kolmen vuoden kuluttua valmistumisesta, %.

Syksyllä 2008 alkanut talouden taantuma näkyy myös kolme vuotta aiemmin valmistuneiden tilastoissa, mutta heijastukset työllisyyteen eivät ole olleet yhtä voimakkaita kuin vastavalmistuneilla. Taantuman huippuvuonna 2009 työttömiä oli vuoden 2006 aikana valmistuneista 13,4 prosenttia, kun vertailun vuoksi vuonna 2005 tutkintonsa suorittaneista oli vuoden 2007 lopussa työttöminä vain 7,6 prosenttia. Taantumavuosia kuvaavat luvut tarjoavatkin hyvää vertailuaineistoa eri koulutusalojen suhdanneherkkyydestä. Pitkän aikavälin erot työttömien osuuksissa ovat alakohtaisesti varsin pieniä, mutta tärkein erontekijä näyttää paikantuvan siihen, kuinka paljon työttömien osuus heittelehtii taloudellisten suhdanteiden mukaan. Kolme vuotta aiemmin valmistuneita koskevassa vertailussa suhdanneherkimpänä alana näyttäytyy tekniikan ja liikenteen ala, jossa vuoden 2007 kahdeksan prosentin työttömien osuus nousi seuraavana vuonna 11,4 prosenttiin ja vuoden 2009 lopussa jo 18,9 prosenttiin. Hieman vastaavanlaista kehitystä on havaittavissa tietojenkäsittelyssä, jossa yhdeksän prosentin työttömien osuus vuonna 2008 nousi yli viidellä prosenttiyksiköllä seuraavan vuoden loppuun mennessä. Muillakin aloilla kolme vuotta aiemmin valmistuneiden työttömyys kasvoi vuonna 2009, mutta erot edellisiin vuosiin eivät ole yhtä suuria. Edellä mainitut luvut ovat yhteneviä Myrskylän (2010) tutkimuksessa esitettyjen koko maata koskevien alakohtaisten työttömyysriskien kanssa. Työttömyysriski kertoo, kuinka suuri osuus toimialan työntekijöistä joutui työttömäksi seuraavan vuoden aikana. Suurin työttömyysriski oli vuonna 2009 rakentamisessa (12,1 %), teollisuudessa (10,4 %) ja kaivostoiminnassa (9,1 %). Alat ovat vahvasti miesvaltaisia, mutta miesten työttömyysriski on muutenkin huomattavasti suurempi lähes kaikilla aloilla. Suuntaus on havaittavissa myös alojen sisällä: vahvasti miesvaltaisella teollisuuden ja rakentamisen alalla miesten riski joutua työttömäksi on 23 prosenttiyksikköä suurempi kuin saman alan naisilla. (Myrskylä 2010.)

muu/tuntematon-luokassa selittynee pääasiassa vanhempain ja hoitovapailla. Taulukosta voidaan havaita, että miehillä sekä työllisten että työttömien osuudet ovat keskimäärin suurempia mutta naisista suurempi osa on päätynyt jatkamaan opintojaan. Työttömyyteen ei yleensä tietoisesti hakeuduta, joten siinä tavattavat erot ansaitsevat erityistä huomiota. Vuonna 2008 valmistuneista miehistä oli vuonna 2010 työttöminä 14,6 prosenttia, kun naisilla työttömien osuus jäi 8,9 prosenttiin. Sama suuntaus ilmenee lähes kaikilla aloilla: ainoastaan naisvaltaisilla humanistisella ja kasvatusalalla sekä sosiaali-, terveysja liikunta-alalla naisten työttömyysprosentit ovat hieman suurempia kuin miehillä. Jokseenkin yllättävää on, että työttömyyden lisäksi myös miesten työllisyysprosentit ovat luonnontieteiden alaa sekä liiketalouden alaa lukuun ottamatta suurempia kuin naisilla. Kaiken kaikkiaan miehet ovat ylipäätään useammin työmarkkinoiden käytettävissä.

Sukupuoli ja pääasiallinen toiminta Taulukko 2.3 kuvaa vuonna 2008 valmistuneiden pääasiallista toimintaa vuoden 2010 lopussa sukupuolittain. Kahden vuoden kuluttua valmistumisesta vertailu muuttuu mielekkäämmäksi, sillä aivan vastavalmistuneilla lukuja hämärtää asevelvollisuuttaan suorittavien miesten suuri osuus. Kahden vuoden kuluttua miehistäkin enää alle prosentti on varusmies- tai siviilipalvelua suorittavia, mikä tasoittaa sukupuolten välisiä eroja pääasiallisessa toiminnassa. Naisten suurempi osuus 16

Tutkinnot yhteensä

Yhteensä Miehiä Naisia Humanistinen ja kasvatusala Yhteensä Miehiä Naisia Kulttuuriala Yhteensä Miehiä Naisia Yht.tiet., liiketal., hall.ala Yhteensä Miehiä Naisia Luonnontieteiden ala Yhteensä Miehiä Naisia Tekniikan ja liikenteen ala Yhteensä Miehiä Naisia Luonnonvara- ja ympäristöala Yhteensä Miehiä Naisia Sos., terveysja liikunta-ala Yhteensä Miehiä Naisia Matk., ravitsemisja tal.ala Yhteensä Miehiä Naisia Muu koulutus Yhteensä Miehiä Naisia

Yhteensä 100 100 100 100 100 100 100 100 100 100 100 100 100 100 100 100 100 100 100 100 100 100 100 100 100 100 100 100 100 100

Työlliset 54,6 56,4 52,5 55,0 66,7 51,5 37,7 42,1 35,4 52,9 51,3 53,7 38,7 38,0 42,5 55,3 57,3 44,6 52,5 60,9 44,5 65,6 68,0 65,4 50,0 54,4 48,7 90,1 90,8 86,9

Työlliset Päätoimiset Varusmiehet/ Maasta Muu/ Työttömät opiskelijat opiskelijat Siviilipalvelu muuttaneet tuntematon 11,9 14,1 12,4 0,5 0,6 5,9 14,6 11,6 12,0 0,9 0,5 4,1 8,9 16,9 12,9 0,1 0,8 7,9 11,1 18,1 11,1 0,0 0,8 4,1 9,9 13,5 8,5 0,0 0,0 1,4 11,4 19,4 11,8 0,0 1,1 4,9 12,4 19,2 20,0 0,6 1,3 8,8 15,3 17,3 15,7 1,4 1,2 6,9 11,0 20,1 22,3 0,2 1,3 9,7 9,2 18,7 12,3 0,3 1,0 5,7 10,6 18,0 13,4 0,9 0,9 4,9 8,5 19,1 11,7 0,1 1,0 6,1 14,8 16,7 22,4 0,9 0,5 6,0 15,3 15,6 23,8 1,0 0,4 5,8 11,9 22,8 14,5 0,0 1,0 7,3 15,7 11,0 12,5 0,8 0,4 4,3 16,2 10,2 11,7 0,9 0,4 3,4 13,2 15,7 16,8 0,3 0,7 8,9 11,3 13,9 13,4 0,3 1,1 7,5 12,2 11,3 8,1 0,6 1,1 5,9 10,5 16,3 18,4 0,1 1,2 9,1 4,3 15,2 8,9 0,1 0,5 5,5 3,9 18,6 7,2 0,5 0,8 1,0 4,4 14,9 9,0 0,1 0,4 5,8 11,7 15,5 11,1 0,3 0,9 10,5 14,2 10,6 10,1 1,2 0,8 8,6 10,9 17,1 11,3 0,0 0,9 11,1 2,0 7,4 0,4 0,1 0,0 0,0 1,8 6,7 0,5 0,2 0,0 0,0 2,9 10,2 0,0 0,0 0,0 0,0

*Ti etojenkä s i ttel y

Lä hde: Ti l a s tokes kus , Si joi ttumi s pa l vel u

**Pa l o- ja pel a s tus a l a , pol i i s i a l a ja va nkei nhoi to

Taulukko 2.3. Vuonna 2008 valmistuneiden pääasiallinen toiminta vuoden 2010 lopussa sukupuolittain, %.

Koska varusmies tai siviilipalvelusta suorittaa tässä vaiheessa enää vain viisi promillea miehistä, merkittävimmäksi sukupuolten välisen eron tekijäksi paikantuu jatkokoulutukseen hakeutuminen. Kaksi vuotta tutkinnon suorittamisen jälkeen miehistä oli joko työllisiä tai päätoimisia opiskelijoita 23,6 prosenttia siinä missä naisista opiskelemaan oli päätynyt 29,8 prosenttia. Alakohtaisesti ero saattaa olla vieläkin huomattavampi, sillä esimerkiksi matkailu-, ravitsemisja talousalalla opiskelijanaisten osuus on noin kahdeksan prosenttiyksikköä suurempi kuin miehillä. Opiskelun yleisyys ei myöskään selity alan sukupuolirakenteella, sillä jopa selvästi miesvaltaisella tekniikan ja liikenteen alalla naisista opiskelee miltei kolmasosa ja miehistä ainoastaan 21,9 prosenttia. Yksi potentiaalinen tulkinta havaituille sukupuolten välisille eroille on, että toisen asteen ammatillisen perustutkinnon suorittaneet naiset hakeutuvat miehiä herkemmin uuteen koulutukseen, jos koulutusta vastaavaa työtä ei ole sillä hetkellä tarjolla. Näin suurempi miespuolisten työttömien työnhakijoiden määrä johtaisi vääjäämättä miehillä hieman korkeampiin työllisyysprosentteihin. Varauksena todettakoon, että naisten jatkokoulutukseen hakeutuminen on yleisempää myös vastavalmistuneiden joukossa. Naiset saattavat siten olla yleisesti ottaen kiinnostuneempia jatkamaan opintoja ammatillisen perustutkinnon jälkeen. Osittain naisten pienemmät osuudet työllisyydessä ja työttömyydessä selittyvät hoitovapailla, mutta sukupuolten erot kouluttautumisessa osoittautuvat vielä tätäkin merkittävämmiksi. Vastaamatta jää kysymys, onko koulutukseen hakeutuminen ollut suunniteltua ja tietoista vai heikon työllisyystilanteen sanelemaa.

pääosin samoja kumpanakin tarkasteluvuonna, mutta työttömien osuus on kasvanut suhteellisesti vähemmän niissä kunnissa, joissa työttömyys oli korkeaa jo vuonna 2008. Esimerkiksi Uudellamaalla työttömyys kasvoi tarkastelujaksolla 122,5 prosenttia, vaikka samaan aikaan suurimman työttömyyden alueella Pohjois-Karjalassa muutosta oli vain 21,1 prosenttia. Koko maan vertailussa vastavalmistuneet ovat työllistyneet parhaiten eteläisessä Suomessa ja sen jälkeen Länsi- ja Keski-Suomessa. Työttömien osuudet kasvavat mentäessä kohti itää ja pohjoista. Alueellisista eroista huolimatta vuosi 2009 näkyy kaikkialla Suomessa selvästi heikoimpana työllistymisvuotena. Tilastojen perusteella vaikuttaa siltä, ettei työpaikan saanti heti valmistumisen jälkeen ole perustutkinnon suorittaneilla lainkaan varmaa. Loppuvuoden pääasiallisen toiminnan kannalta asuinpaikka vaikuttaakin hyvin ratkaisevalta tekijältä. Tärkeimmät alueelliset erot näkyvät juuri työttömien osuudessa, mutta myös opiskelun yleisyys vaihtelee maakunnittain. Esimerkiksi Pohjanmaalla valmistuneista työllisiä opiskelijoita oli molempien tarkasteluvuosien lopussa yli kymmenen prosenttia valmistuneista. Kun tähän vielä lisätään päätoimiset opiskelijat, nousee Pohjanmaan opintojaan jatkavien osuus koko maan suurimmaksi. Aluekohtaiset erot jatkoopiskelun yleisyydessä selittynevät suurelta osin alueellisella koulutustarjonnalla sekä eri alojen jatkokoulutustarpeella. Kuitenkin alueesta riippumatta päätoimisesti opintojaan jatkaa saman tien alle kymmenen prosenttia valmistuneista.

Alueelliset erot työllistymisessä

Aiemmista taulukoista on havaittu, että ammatillisen perustutkinnon suorittaneista yllättävän moni jatkaa opiskelua varsin pian valmistumisensa jälkeen. Taulukko 2.5 esittelee tätä ryhmää tarkemmin vuonna 2008 valmistuneiden osalta. Valmistuneiden tavoitetutkintoa kuvaavissa luvuissa ovat mukana ala. Kaikista opiskelijoista ammattikorkeakoulututkintoa suoritti noin puolet ja uutta ammatillista tutkintoa hieman yli kolmasosa. Yliopistoon on jatkanut vain 5,6 prosenttia valmistuneista. Tavoitetutkintojen osuudet pysyvät melko tasaisina kaikilla aloilla, vaikka pieniä taipumuksia onkin havaittavissa. Ammattikorkeakouluun jatkaminen on erityisen yleistä sosiaali, terveysja liikunta-alalla sekä luonnontieteiden alalla, joista edellisessä sektorin osuudeksi tulee 68,8 prosenttia ja jälkimmäisessä 64,4 prosenttia. Harvimmin ammattikorkeakoulussa opiskelevat luonnonvaraja ympäristöalalta sekä matkailu-, ravitsemisja talousalalta valmistuneet,

Ammatillisen perustutkinnon suorittaneiden jatko-opinnot

Taulukossa 2.4 on tarkasteltu vuosina 2008 ja 2009 ammatillisen perustutkinnon suorittaneiden pääasiallista toimintaa valmistumisvuoden lopussa maakunnittain. Tilastot on otettu kahdelta peräkkäiseltä vuodelta, sillä on mahdollista, että taantuma on vaikuttanut erilaisella voimakkuudella eri alueiden työllisyyteen. Näin lyhyen ajan kuluttua valmistumisesta vain harva on ehtinyt muuttaa toiseen maakuntaan, joten luvut kertonevat varsin tarkasti työpaikkojen saatavuudesta eri alueilla. Tilastoissa työttömien osuus vaihteli Manner-Suomessa vuonna 2008 Uudenmaan 7,5 prosentista Pohjois-Karjalan 25,6 prosenttiin ja vuonna 2009 Itä-Uudenmaan 15 prosentista Lapin 31,7 prosenttiin. Lapin lisäksi työttömyys nousi yli 30 prosenttiin Pohjois- ja Etelä-Karjalassa. Matalan ja korkean työttömyyden alueet ovat 18

ValmistumisTyöllliset Päätoimiset Varusmiehet/ Maasta Muu/ Työlliset Työttömät opiskelijat opiskelijat Siviilipalvelu muuttaneet tuntematon vuosi* Koko maa 2009 41,6 23,5 6,0 7,6 13,1 0,5 7,8 2008 52,4 16,0 6,4 6,4 11,6 0,5 6,7 Uusimaa 2009 50,7 16,6 7,0 5,5 12,3 0,3 7,6 2008 62,0 7,5 8,2 4,8 11,1 0,5 6,0 Varsinais-Suomi 2009 46,3 23,9 6,4 7,2 8,5 0,2 7,4 2008 59,8 13,1 6,4 7,3 7,8 0,2 5,5 Satakunta 2009 40,6 25,8 6,1 9,7 10,1 0,1 7,7 2008 51,8 15,0 6,6 8,1 11,3 0,5 6,8 Kanta-Häme 2009 40,3 23,5 5,6 7,8 14,5 0,4 7,9 2008 54,6 14,9 5,9 5,4 12,2 0,2 6,9 Pirkanmaa 2009 41,3 24,3 5,9 6,9 14,6 0,1 7,0 2008 53,3 15,9 5,9 5,6 13,2 0,2 5,9 Päijät-Häme 2009 43,3 20,2 5,3 6,8 17,3 0,2 6,9 2008 53,7 12,3 5,5 5,0 16,1 0,1 7,3 Kymenlaakso 2009 36,4 26,8 5,4 9,6 13,7 0,2 8,0 2008 48,5 19,0 6,5 7,1 12,0 0,4 6,5 Etelä-Karjala 2009 37,4 31,0 4,1 8,3 13,6 0,0 5,5 2008 44,3 23,1 5,1 7,9 11,8 0,1 7,7 Etelä-Savo 2009 38,9 23,3 5,8 5,3 12,7 0,5 13,4 2008 43,5 19,5 6,5 7,6 12,6 0,5 9,8 Pohjois-Savo 2009 40,2 25,8 5,3 8,8 13,7 0,1 6,2 2008 50,5 17,5 5,2 8,0 12,2 0,4 6,3 Pohjois-Karjala 2009 32,1 31,0 5,7 9,9 11,3 1,1 8,9 2008 40,7 25,6 5,6 7,6 11,0 0,4 9,2 Keski-Suomi 2009 39,0 27,6 5,8 8,9 11,1 0,2 7,5 2008 46,9 21,9 5,3 8,2 11,1 0,3 6,3 Etelä-Pohjanmaa 2009 35,3 23,4 6,6 8,9 14,4 1,9 9,5 2008 46,5 16,2 8,4 6,6 13,8 1,2 7,4 Pohjanmaa 2009 47,1 17,3 10,3 7,1 11,9 0,3 6,0 2008 55,4 9,1 10,4 6,2 13,5 1,0 4,4 Keski-Pohjanmaa 2009 36,4 23,2 6,3 6,8 18,1 0,5 8,6 2008 50,2 17,7 7,3 5,2 14,4 0,7 4,7 Pohjois-Pohjanmaa 2009 37,0 26,9 4,0 9,4 13,8 0,4 8,6 2008 47,2 23,6 4,4 6,5 10,0 0,6 7,8 Kainuu 2009 36,6 29,8 2,9 7,3 16,0 0,0 7,6 2008 45,2 25,5 3,8 6,4 10,6 0,8 7,7 Lappi 2009 32,1 31,7 5,2 9,3 13,3 0,9 7,5 2008 43,4 24,6 5,2 7,1 11,1 1,0 7,7 Itä-Uusimaa 2009 36,6 15,0 6,1 6,1 28,4 0,5 7,4 2008 57,4 7,6 7,3 5,0 14,6 0,3 7,8 Ahvenanmaa 2009 55,6 12,6 4,4 5,3 1,0 12,1 9,2 2008 75,7 5,1 4,1 1,8 0,0 4,6 8,7 *Tilastoissa ovat mukana 1.1.-31.7. valmistuneet

Lähde: Tilastokeskus, Sijoittumispalvelu

Taulukko 2.4. Vuosina 2008 ja 2009 valmistuneiden pääasiallinen toiminta valmistumisvuoden lopussa maakunnittain, %.

joilla sen sijaan uuden ammatillisen tutkinnon suorittaminen on erityisen yleistä. Yliopisto-opintojen yleisyydessä muista erottuu ainoastaan kulttuuriala 8,9 prosentillaan muiden alojen jäädessä viiden prosentin tuntumaan

Tavoitetutkinto Opiskelijat Ylioppilas- Ammatillinen AMK- Yliopisto- Muu/ Suoritetut Koulutusala tutkinnot yhteensä tutkinto tutkinto tutkinto tutkinto tuntematon Tutkinnot yhteensä 32070 N 6507 120 2371 3223 365 428 % 100 1,8 36,4 49,5 5,6 6,6 Humanistinen ja kasvatusala 625 N 144 3 46 82 6 7 % 100 2,1 31,9 56,9 4,2 4,9 Kulttuuriala 2530 N 844 10 289 420 75 50 % 100 1,2 34,2 49,8 8,9 5,9 Yht.tiet., liiketal., hall.ala 3328 N 834 15 235 496 39 49 % 100 1,8 28,2 59,5 4,7 5,9 Luonnontieteiden ala* 1300 N 371 2 87 239 21 22 % 100 0,5 23,5 64,4 5,7 5,9 Tekniikan ja liikenteen ala 12937 N 2035 25 860 863 93 194 % 100 1,2 42,3 42,4 4,6 9,5 Luonnonvara- ja ympäristöala 1552 N 367 5 202 124 18 18 % 100 1,4 55,0 33,8 4,9 4,9 Sos., terveysja liikunta-ala 4859 N 971 33 195 666 48 29 % 100 3,4 20,1 68,6 4,9 3,0 Matk., ravitsemisja tal.ala 4191 N 889 25 441 322 44 57 % 100 2,8 49,6 36,2 5,0 6,4 Muu koulutus** 748 N 52 2 16 11 21 2 % 100 3,9 30,8 21,2 40,4 3,9 *Tietojenkäsittely

Lähde: Tilastokeskus, Sijoittumispalvelu

**Palo- ja pelastusala, poliisiala ja vankeinhoito

Taulukko 2.5. Vuonna 2008 ammatillisen perustutkinnon suorittaneiden jatko-opinnot seuraavan vuoden lopussa, %.

3. TUTKIMUKSEN TOTEUTUS Tutkimuksen tavoitteet ja tutkimuskysymykset Edellisessä luvussa tuotiin esille tilastotiedon heikkoudet tarkasteltaessa valmistuneiden työllistymistä ja sijoittumista. Tilastot ilmaisevat suuntaa-antavasti työllisten, työttömien ja päätoimisten opiskelijoiden suhteelliset osuudet kussakin ryhmässä, mutta ne eivät kerro esimerkiksi siitä, vastaako työ koulutusta, millainen on työsuhteen kesto ja onko kyse osaaikaisesta vai kokoaikaisesta työstä. Tämän tutkimuksen keskeisenä tavoitteena on pureutua tilastotietoa syvemmälle ja valottaa ammatilliselta toiselta asteelta valmistuneiden laadullista työllistymistä eli työelämän arkea (1). Koulutuksesta saatavat taidot ja valmiudet (2) ovat tärkeä osa valmistumisen jälkeistä työllistymistä ja sijoittumista. Joskus koulutukselle asetetut yhteiskunnalliset tavoitteet saattavat olla ristiriidassa työelämän arjen kanssa ja on mahdollista, ettei koulutus anna kaikilla osa-alueilla riittäviä valmiuksia työelämään. Toisaalta viime vuosina on esitetty lukuisia kannanottoja milloin minkäkin alan liikakoulutuksesta (esim. Hohtokari ym. 2011; Pukkila & Keränen 2012), mikä antaa ymmärtää, ettei kaikille valmistuneille ole aina tarjolla riittävästi töitä, vaikka koulutuksesta saadut taidot olisivatkin ensiluokkaisia. Tutkimuksen toisena keskeisenä ulottuvuutena on perehtyä ammatillisen koulutuksen nykytilaan Suomessa. Kyselyn vastaajakunta – vuonna 2008 valmistuneet – on tässä mielessä ideaalinen, sillä he ovat viettäneet jo muutaman vuoden työelämässä ja pystyvät siten arvioimaan koulutustaan suhteessa työelämän odotuksiin. Tässä yhteydessä erityisen kiinnostavia ovat eri koulutusaloilla esiintyvät solmukohdat ja kehittämismahdollisuudet sekä koulutuspoliittisissa tavoitteissa ja työelämän arjessa ilmenevät ristiriidat. Työelämän arkeen ja koulutuksen antamiin valmiuksiin kytkeytyy olennaisella tavalla kolmas ulottuvuus, valmistuneiden tulevaisuusnäkymät ja työelämäasenteet. Odottavatko ihmiset tekevänsä työurallaan enimmäkseen pätkätöitä? Uskovatko he tarvitsevansa täydentävää koulutusta tai kouluttautuvansa kokonaan uudelle alalle? Miten paljon he ovat valmiita joustamaan työelämän murroksissa? Nämä ja monet muut asenteet ja uskomukset ovat tärkeällä tavalla yhteydessä ihmisen koulutus ja työhistoriaan. Tutkimuksen kolmantena tavoitteena onkin selvittää, millaisia odotuksia (3) ja arvoja ammatillisesta koulutuksesta valmistuneilla on ja miten erilaiset taustatekijät heijastuvat näihin.

Tutkimuksen ulottuvuudet on yllä hahmotettu kolmion kärkiin, jotka kuvaavat ulottuvuuksien vuorovaikutteista suhdetta toisiinsa: valmiudet vaikuttavat yhtä lailla työnsaantiin kuin työllistyminen odotuksiin ja valmiuksiin. Näistä kolmesta ulottuvuudesta rakentuvan laajan viitekehyksen pohjalta hahmottuvat tutkimuksen varsinaiset tutkimuskysymykset: 1. Millaista on toisen asteen ammatillisista op pilaitoksista valmistuneiden työllistyminen eri aloilla? 2. Millainen on toisen asteen ammatillisista op pilaitoksista valmistuneiden kokema tyyty väisyys työllistymiseensä? 3. Mitkä tekijät ovat yhteydessä laadukkaaseen työllistymiseen ja mitkä työttömyyteen tai muihin työllistymisen ongelmiin? 4. Miten ammatillinen koulutus valmistuneiden kokemuksen perusteella vastaa työelämän arkea? 5. Millaisia ovat toisen asteen ammatillisista op pilaitoksista valmistuneiden tulevaisuusnäky mät ja työelämäasenteet? Raportti jakautuu teemojen mukaisiin lukuihin, jotka päättyvät yhteenvetoon keskeisistä havainnoista. Varsinaisten tuloslukujen jälkeen vedämme lankoja yhteen ja esitämme seitsemän näkökulmaa ammattiin valmistuneisiin. Raportin perimmäisenä tavoitteena on antaa kattava kuva harvakseltaan tutkitun koulutussektorin nykytilasta. Tiedonkeruu ja otanta-asetelma Tutkimuksen aineisto kerättiin lomakekyselynä touko-kesäkuussa 2012. Otannan ensimmäisessä vaiheessa pyysimme 15 opiskelijamäärältään suurikokoiselta ammatilliselta oppilaitokselta tietoja vuonna 2008 valmistuneista. Yhteensä kahdeksan oppilaitosta suostui tietopyyntöön. Lopullinen otos (N=4349) koostuu 21

– Humanistinen ja kasvatusala – Kulttuuriala – Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallin non ala (YLH) – Luonnontieteiden ala (Lu) – Tekniikan ja liikenteen ala (TeLi) – Luonnonvara- ja ympäristöala (LY) – Sosiaali-, terveysja liikunta-ala (SoTe) – Matkailu-, ravitsemisja talousala (MaRa) Otannan jälkeen lähetimme otokseen poimittujen henkilötunnisteet Väestörekisterikeskukseen, josta toimitettiin otokseen poimittujen henkilöiden nykyiset osoitetiedot. Kaikkia tiedonkeruuhetkellä Suomessa asuvia lähestyttiin toukokuun puolivälissä kirjeellä, joka sisälsi paperisen kyselylomakkeen ja linkin sähköiseen kyselylomakkeeseen. Kuukauden kuluttua lähetimme lomakkeen uudelleen niille, joilta vastaus vielä puuttui. Yhden muistutuskierroksen jälkeen lopulliseksi vastausprosentiksi saatiin 27,1 (N=1180), mitä voi pitää kohtalaisena ottaen huomioon kyselyn kohderyhmän sekä viime vuosina ilmenneen yleisen vastausaktiivisuuden vähentymisen. Vastausvaihtoehdoista paperinen lomake oli selvästi suositumpi (84,7 % vastauksista). Vastausten ajallista saapumista havainnollistaa kuvio 3.1. Tutkimuksen kehikkoperusjoukon muodostavat kaikki henkilöt, jotka ovat suorittaneet yllä mainituissa kouluissa ammatillisen perustutkinnon vuonna 2008. Koulut edustavat maantieteellisesti sangen laajaa aluetta, mutta oppilaitosten osittain harkinnanvaraisen valinnan vuoksi valtakunnalliset yleistykset vuonna 2008 valmistuneiden ryhmään on tehtävä harkiten. Yleistämisen mielekkyyttä on mahdollista arvioida, kun aineiston tunnuslukuja verrataan myöhemmin Tilastokeskuksen Sijoittumispalvelun koko maata koskeviin yksilötason tietoihin.

seuraavissa kouluissa vuoden 2008 aikana ammatillisen perustutkinnon suorittaneista: – Ammattiopisto Lappia – Etelä-Karjalan ammattiopisto – Jyväskylän ammattiopisto – Koulutuskeskus Salpaus – Omnian ammattiopisto – Oulun seudun ammattiopisto – Savon ammatti- ja aikuisopisto – Turun ammatti-instituutti Oppilaitosten valinta oli tehtävä harkinnanvaraisesti, sillä pienimpienkin mukanaolo olisi vaatinut huomattavasti enemmän aikaa ja rahallisia resursseja. Osasta suomalaisia ammatillisia oppilaitoksia valmistuu vuosittain alle 100 henkilöä, jolloin vastaavan otoskoon kerääminen esimerkiksi ryväsotannalla olisi saattanut vaatia moninkertaisesti yhteydenottoja. Vaikka valitsimme mukaan vain suurimpia kouluja, tietojen saaminen ei silti ollut aina varmaa, sillä vastaavat tiedonkeruut ovat viime vuosina olleet melko harvinaisia ammatillisella sektorilla. Satunnaisuutta liittyi jo ylipäätään siihen, mitkä koulut noudattivat henkilötietolain 14 §:ää ja luovuttivat valmistuneiden yhteystietoja tutkimukseen. Otannan toisessa vaiheessa teimme koulutusaloittain ositetun satunnaisotannan kaikista kyseisissä kouluissa valmistuneista. Otantamenetelmän valinnassa päädyttiin ositettuun otantaan, koska tällä tavoin haluttiin varmistaa riittävä edustus kaikkien koulutusalojen osalta. Osituksen jälkeen koulutusalojen suhteelliset osuudet brutto-otoksessa ovat samat kuin kaikilla vuonna 2008 valmistuneilla. Ositteet noudattavat Opetushallituksen koulutusalaluokitusta (suluissa raportissa käyttämämme lyhenteet):

200

Saapuneet lomakkeet (lkm)

180 160 140 120

Kuvio 3.1. Postitse saapuneet vastaukset

100 80 60 40 20 0 1

11 13 15 17 19 21 23 25 27 29 31 33

Saapumispäivä (1 = ma 21.5.2012)

Aineiston kuvaus

set, eritoten Helsinki, Lahti, Turku, Lappeenranta, Jyväskylä, Kuopio ja Oulu. Postinumeroalueista voi jo pikaisella vilkaisulla havaita kunkin oppilaitoksen toiminta-alueen: neljä vuotta sitten valmistuneista oppilaitoksensa lähiseudulla asuu edelleen selvästi yli puolet vastaajista, vaikka joitain alueellisia eroja esiintyykin. Vertailuna mainittakoon, että Koulutuskeskus Salpauksesta valmistuneista enää 57,8 prosenttia asuu Lahden seudulla, kun samaan aikaan opintonsa Turun ammatti-instituutissa päättäneistä on pysynyt Turun seutuvilla jopa 84,6 prosenttia. Kaikkein pienintä liikkuvuus on silti ollut pääkaupunkiseudulta ulospäin, sillä Omnian ammattiopiston kasvateista yli yhdeksän kymmenestä asui neljän vuoden kuluttua edelleen pääkaupunkiseudulla. Osasta oppilaitoksia on liikuttu moneen suuntaan, osasta harvempaan. Kaikkein eniten eri puolille Suomea ovat hajaantuneet koulutuskeskus Salpauksen opiskelijat, joita asuu lähes kaikilla postinumeroalueilla. Tyypillistä on, että jos liikkuvuutta on tapahtunut, se on suuntautunut johonkin lähiseudun tuntumaan, usein viereiselle postinumeroalueelle. Poikkeuksena tästä ovat Helsingin ja Tampereen seudut, joista ensimmäiseen on muutettu kaikista ja jälkimmäiseen miltei kaikista suunnista. Taulukon lukuihin tutustuttaessa on hyvä pitää mielessä, että kaikki mukana olevat oppilaitokset eivät rajaudu tarkasti vain yhdelle postinumeroalueelle. Esimerkiksi Savon ammatti- ja aikuisopistolla on yksikkö myös Pieksämäellä, mikä selittää alueen yleisyyttä valmistuneiden nykyisenä asuinpaikkana. Karkeahkona yleistyksenä voitaneen todeta, että liikkuvuus on suurinta keskellä Suomea, kun taas pohjoisessa opiskelleet tapaavat pysyä pohjoisessa ja etelässä opiskelleet etelässä. Liikkuvuustaulukosta ei kannata tehdä liian suoraviivaisia tulkintoja. Kauttaaltaan epäselväksi jää, kertovatko luvut omasta tahdosta vai työtilanteen aiheuttamasta pakosta muuttaa muualle, uudesta opiskelupaikasta vai muutosta takaisin synnyinseudulle. Yksiselitteisesti voidaan vain päätellä, että ammattiopistosta valmistuneet ovat pysyneet verrattain usein opiskelupaikkansa lähettyvillä ja ainoa kaikista suunnista muuttovoittoinen alue on pääkaupunkiseutu. Aiemmin on havaittu, että Helsingin seudun tulomuutot tapahtuvat yleensä ennen kaikkea omaan uraan ja työmarkkinoihin liittyvistä syistä, mutta yhtäältä relevantteja ovat myös kaupungissa asumiseen liittyvät tekijät. Lähtömuuttajilla korostuvat sen sijaan mieluisaan asuntoon ja asuinympäristöön liittyvät syyt. (Stjernberg 2010.) Kyselyn vastaajat ovat enimmäkseen 22–25-vuotiaita (vrt. taulukko 3.1), joten mahdolliset perheellistymiseen liittyvät muutot eivät useimmilla ole vielä vastaus-

Taulukko 3.1 sisältää vastaajien määrät ja suhteelliset osuudet sekä ryhmien vastausprosentit erilaisten taustatietojen mukaan. Suurin ero vastausaktiivisuudessa on naisten ja miesten välillä: otokseen poimituista naisista kyselyyn vastasi 34,2 prosenttia, mutta miesten kohdalla vastausprosentiksi jäi sangen vaatimaton 19,1 prosenttia. Ikäryhmien välillä ei ole havaittavissa yhtä suuria eroja vastausaktiivisuudessa, vaikka vastausprosentti hieman kasvaakin mentäessä kohti vanhempia ikäryhmiä. Selvästi joukosta erottuvat vain 30-vuotiaat ja sitä vanhemmat, joilla vastanneiden osuus on jopa yhdeksän prosenttiyksikköä suurempi kuin otoksen nuorimmalla ikäryhmällä. Ryhmä on toki hieman valikoitunut, sillä tavallisimmin ammatillisen perustutkinnon suorittavat nuoret peruskoulun lopettaneet, joita on tässäkin aineistossa suhteellisesti eniten. Kyselylomake oli saatavilla vain suomenkielisenä, millä saattaa olla vaikutusta kieliryhmien välisiin eroihin. Ruotsia äidinkielenään puhuvilla vastausprosentti tosin oli jopa hieman korkeampi kuin suomenkielisillä, mutta muiden kieliryhmien edustajista vastauksen palautti vain 16,1 prosenttia. Ruotsin ja muunkielisten vastausten määrät jäivät sen verran pieniksi, ettei aineisto mahdollista uskottavia kieliryhmien välisiä vertailuja. Koulutusalojen ja ammatillisen oppilaitosten välillä on havaittavissa paikoin huomattavaakin vaihtelua, joka selittynee pääosin miesten ja naisten eroilla vastausaktiivisuudessa. Naisvaltainen sosiaali-, terveysja liikunta-ala erottuu suurella vastausprosentillaan selvästi muista aloista. Kaikkein suurin vastausprosentti on humanistiselta ja kasvatusalalta valmistuneilla, mutta ala on sangen harvinainen ja koko otoksessa heitä oli vain 18. Heikoin vastausprosentti on miesvaltaisella tekniikan ja liikenteen alalla, vaikka alalta valmistuneita vastaajia onkin aineistossa määrällisesti eniten. Oppilaitoskohtaiset vastausprosentit kuvaavat summittaisesti aineiston alueellista edustavuutta. Pienimmäksi vastanneiden osuus jäi Espoossa ja Kirkkonummella toimivasta Omnian ammattiopistosta valmistuneilla, kun taas aktiivisimmin vastasivat Turun ammatti-instituutin entiset opiskelijat. Valmistuneiden liikkuvuutta on mahdollista arvioida taulukosta 2, jossa entinen ammatillinen oppilaitos on ristiintaulukoitu nykyisen postinumeroalueen kanssa. Postinumeroalueet noudattavat Itellan käyttämää 24 portaista luokitusta, jossa alueet on nimetty väkiluvultaan suurimman kaupungin mukaan (Itella Oyj 2012). Vastaajajoukossa korostuvat selvästi muutamat suuret asutuskeskuk23

ammatti?instituutissa' päättäneistä' on' pysynyt' Turun' seutuvilla' jopa' 84,6' prosenttia.' Kaikkein' ' !

kiseudulla.

!! Sukupuoli! !! Ikä!

!! Nainen! Mies! 22?23! 24?25! ! 26?27! ! 28?29! !! 30+! Äidinkieli! Suomi! Ruotsi! !! Muu! Koulutusala! Humanistinen!ja!kasvatusala! Kulttuuriala! ! Yhteiskuntatieteiden,!liiketalouden! ! ja!hallinnon!ala! ! Luonnontieteiden!ala! ! Tekniikan!ja!liikenteen!ala! ! Luonnonvara?!ja!ympäristöala! ! Sosiaali?,!terveys?!ja!liikunta?ala! !! Matkailu?,!ravitsemis?!ja!talousala! Ammattiopisto! Ammattiopisto!Lappia! Etelä?Karjalan!ammattiopisto! ! Jyväskylän!ammattiopisto! ! Koulutuskeskus!Salpaus! ! Omnian!ammattiopisto! ! Oulun!seudun!ammattiopisto! ! Savon!ammatti?!ja!aikuisopisto! !! Turun!ammatti?instituutti! Kaikki!vastanneet!

N! 794! 386! 470! 252! 163! 84! 211! 1145! 12! 23! 8! 101! 132!

%!vastanneista! Vastausprosentti! 67,3! 34,2! 32,7! 19,1! 39,8! 25,0! 21,4! 25,4! 13,8! 29,3! 7,1! 28,5! 17,9! 34,0! 97,0! 27,5! 1,0! 32,4! 1,9! 16,1! 0,7! 44,4! 8,6! 32,8! 11,2! 32,0!

42! 341! 58! 213! 285! 90! 114! 160! 183! 95! 201! 244! 93! 1180!

! ! ! ! ! ajankohtaisia. Vastaajien muuttovalmiutta toiselle paikkakunnalle hetkellä ! ja ulkomaille arvioidaan myöhemmin kolmella asenneväittämällä. ! Aineisto ei ole aluetasolla täysin maantieteellisesti edustava: ! postinumeroalueita asuu vain yksi prosentti tai vieläkin pienempi puolessa ! ! Suoosuus! vastaajista. Toisaalta mukana olevat oppilaitokset keskittyvät

men ' kokoluokassa suurille paikkakunnille, jotka ovat tärkeitä alueellisia

keskuksia eri puolilla maata – pohjoisesta etelään ja idästä länteen Keski-Suomea unohtamatta. Työllistymistä tutkittaessa 32! asuinkunta on yksi ! tärkeä taustatekijä, sillä Pohjois- ja Itä-Suomen yleiset työllisyysluvut ovat pysyneet melko tasaisesti heikompina kuin Etelä-Suomen tai Länsi- ja Sisä-Suomen vastaavat (Tilastokeskus 2012). Koska vastaajien oppilaitokset sijaitsevat täysin eri puolilla maata ja valmistumisen jälkeinen liikkuvuus on ollut sangen vähäistä, voi aineiston avulla tehdä myös varovaisen karkeita alueellisia vertailuja.

3,6! 28,9! 4,9! 18,1! 24,2! 7,6! 9,7! 13,6! 15,5! 8,1! 17,0! 20,7! 7,9! 100!

26,1! 21,4! 30,2! 35,1! 27,0! 25,7! 27,3! 29,3! 28,2! 21,9! 26,0! 27,4! 32,6! 27,1!

Taulukko 3.1. Vastanneiden määrät ja suhteelliset osuudet erilaisten taustatietojen mukaan. Taulukko 3.2. Vastaajien oppilaitokset ja nykyiset postinumeroalueet ristiintaulukoituna, %.

Ammattiopisto Lappia

EteläKarjalan ammattiopisto

Koulutuskeskus Salpaus

5,4

4,7

16,3

8,7

Hämeenlinna (11-14)

0,9

4,8

1,2

Lahti (15-19)

0,9

57,8

0,4

Turku (20-27)

2,8

0,6

0,4

Helsinki (00-10)

Savon Turun ammatti- Jyväskylän ja aikuis- ammatt- ammattiiopisto instituutti opisto 9,2

7,7

0,9 5,4

5,7

Jyväskylä (40-44)

1,4

0,6

0,9

Kotka (48-49) Mikkeli (50-52) 76,4

Savonlinna (57-58)

1,9

3,2

84,6

1,7

8,4

1,7

7,3

Vaasa (65-66)

0,1 0,3

5,6

1,1

4,1

3,2

74,6

1,1

2,3

10,5 0,7

1,2

0,2 1,6

2,6

1,2 0,7

0,3

0,7

1,1

0,7

1,1

0,2

0,6

0,1

Kokkola (67-69) Kuopio (70-75)

0,6

59,7

0,6

17,4

2,8

0,6

1,2

1,8

0,5

0,6

2,0

0,7

0,5

0,8

1,2

2,8

0,7

79,0

16,3

2,7

5,9

Ylivieska (84-86)

3,5

1,8

Oulu (90-93)

9,8 69,6

0,9

7,6 100,0

100,0

0,5

0,4

2,1

100,0

4. TYÖLLISTYMISEN LAATU

13,7 3,9

1,1

0,8 1,1

Kemi (94-95)

0,2

0,9

Pieksämäki (76-79) 1,1

0,7 7,0

0,4

Seinajoki (60-64)

Yhteensä

16,7

4,2 0,6

Lappeenranta (53-56, 59)

Rovaniemi (96-99)

92,3

2,2

5,4 3,0

Kouvola (45-47)

Kajaani (87-89)

Kaikki

5,0

0,5

Forssa (30-32)

Joensuu (80-83)

Omnian ammattiopisto

1,0

Pori (28-29) Tampere (33-39)

Oulun seudun ammattiopisto

100,0

0,8

1,8

1,7

1,4

100,0

osaaikaisesta työstä? (vrt. esim. Sainio 2008.) Viimeisin tiedossamme oleva selvitys ammatillisen toisen asteen työllistymisestä on SAKKI ry:n yli kymmenen vuotta sitten teettämä jäsenkysely (Nurmela 2001). Taulukko 4.1. kuvaa valmistuneiden omaa määritelmää nykyisestä elämäntilanteestaan. Kysymyksen vastausvaihtoehdot ovat hyvin samankaltaisia kuin Tilastokeskuksen pääasiallista toimintaa kuvaavissa tilastoissa. Varusmies- ja siviilipalvelusta suorittavien sekä työkyvyttömyyseläkkeellä olevien luokat päätettiin yhdistää muuhun toimintaan, koska ne olisivat muuten jääneet kokonaismääriltään muutamaan tapaukseen. Kyselylomakkeessa vastaajat ohjattiin elämäntilanteensa perusteella erilaisille vastauspoluille, joihin syvennytään työllisten osalta tässä luvussa. Vastaushetkellä työttömänä olleita käsitellään raportin viidennessä luvussa ja päätoimisia opiskelijoita kuudennessa, koulutuksen antamiin valmiuksiin perehtyvässä luvussa.

Raportin toisessa luvussa esiteltiin tilastotietoa vuonna 2008 valmistuneiden työllistymisestä ja pääasiallisesta toiminnasta. Aloittain, sukupuolittain ja alueittain havaitut erot työllisten ja työttömien osuuksissa ovat jo itsessään tärkeää tietoa, mutta lukujen taakse kätkeytyy runsaasti vastaamattomia kysymyksiä. Rahkeet duuniin -tutkimuksen keskiössä on ammatillisen perustutkinnon suorittaneiden laadullinen työllistyminen. Laadullisella työllistymisellä ei ole yleistä ja yksiselitteistä määritelmää, mutta pohjimmiltaan siinä on kyse työllistymisen sisällöstä ja luonteesta – eritoten siitä, vastaako työ vaatimuksiltaan ja sisällöltään koulutusta. Muita tärkeitä laadun osatekijöitä ovat tyytyväisyys työhön sekä työsuhteen muoto: onko kyse vakituisesta vai määräaikaisesta ja toisaalta kokopäiväisestä vai 25

Painotetussa aineistossa työssäkäyviä on hieman yli 60 prosenttia ja päätoimisia opiskelijoita noin viidesosa. Työttömien osuus jää selvästi alle kymmenen prosentin. Sukupuolten väliset erot liittyvät enimmäkseen perhevapaiden, opintovapaiden ja sairauslomien luokkaan, johon naisista itsensä nimeää 12,3 prosenttia mutta miehistä vain 0,4 prosenttia. Tällöin on ymmärrettävää, että miesten osuudet ovat sekä työllisissä että työttömissä hieman suuremmat kuin naisilla. Sijoittumistilastoissa selvästi esiintynyttä eroa naisten ja miesten päätoimisen opiskelun välillä ei ole nähtävissä kyselyn aineistossa, vaan miesopiskelijoiden osuus on jopa naisia korkeampi. Eron taustalla on varmasti monenlaisia syitä, joista tärkeimpinä mainittakoon tilastojen ja valmistumishetken lyhyempi aikaväli (kaksi vuotta valmistumisesta) sekä tilastoinnin käytäntöihin ja ihmisten subjektiiviseen arvioon liittyvät erot. Naisilla korostuvaa perhevapaiden, opintovapaiden ja sairauslomien luokkaa ei ole sisällöltään tarkemmin eritelty, mutta se kuvannee ennen kaikkea äitiyslomien yleisyyttä. Jos vastaaja oli jäänyt perhe tai opintovapaalle jostain työpaikasta, hänet ohjattiin lomakkeessa vastaamaan kyseisin työpaikan perusteella.

dettiin valmistuneita muistelemaan, mikä annetuista vaihtoehdoista kuvaa parhaiten heidän ensimmäisen puolen vuoden aikaista toimintaansa. Vaihtoehdoista korostuu selvästi vain työelämään siirtyminen, jonka ilmoitti toiminnakseen miltei 60 prosenttia kyselyyn vastanneista (kuvio 4.1). Saman tien työttömäksi joutui vain hieman yli kymmenen prosenttia, mutta varsinkin miehillä eräänlainen puskuri työttömyyttä vastaan on asevelvollisuuden suorittaminen, jonka ilmoitti toiminnakseen noin 13 prosenttia. Kuviosta voi myös nähdä, että perhevapaalle jääminen on tässä vaiheessa vielä hyvin harvinaista verrattuna tilanteeseen neljän vuoden kuluttua valmistumisesta. Uuteen koulutukseen jatkoi puolen vuoden sisällä alle kymmenen prosenttia. Ensimmäisen puolen vuoden toimintaa kuvaavat osuudet ovat jossain määrin vertailukelpoisia ensimmäisen työpaikan hakuun käytetyn ajan kanssa (taulukko 4.2). Kysymyksen muotoilu on sikäli hankala, että siinä oletetaan kaikkien hakeneen työpaikkaa heti valmistumisen jälkeen, mikä ei edellisen kuvion perusteella vastaa täysin todellisuutta. Muualle kuin työelämään siirtyneet henkilöt sijoittuvat luultavasti joko ”hain töitä yli yhden kuukauden” -luokkaan tai jättivät kysymyksen kokonaan vastaamatta. Erityistä huomiota tuloksissa kiinnittää se, että työssä oli jo valmistumishetkellä lähes 40 prosenttia valmistuneista. Viimeistään yhden kuukauden kuluessa töitä oli saanut lähes yhtä moni.

Valmistumisen jälkeinen toiminta Havaitsimme jo aiemmin sijoittumistilastoista, että ammatillisen perustutkinnon suorittaneet jatkavat pian valmistumisensa jälkeen joko työelämään tai toiseen opiskelupaikkaan. Kyselylomakkeessa pyy-

Taulukko 4.1. Neljä vuotta sitten valmistuneiden nykyinen elämäntilanne, %.

Kaikki Naiset Miehet

N 1129 608 521

Työssä

Työtön työnhakija

61,5 57,6 66,0

7,1 5,6 8,8

Perhevapaa, opintoPäätoimivapaa tai nen opiskelija sairausloma

20,5 19,7 21,3 26

6,8 12,3 0,4

Muu

4,2 4,8 3,5

70 60 50 40 30 20 10

m uu

ee n An u ud en ko ul ut uk se Pe n ru sA n om an yr ity ks en Jä in p er he va pa al le

kin

lu ks

ivi i s an ta ja

ve ilip al

in ty Jä

Sii

rry

in ty

öe l

ö6 öm äk

äm ää

Kuvio 4.1. Mikä seuraavista kuvaa parhaiten toimintaasi ensimmäisen puolen vuoden aikana valmistumisen jälkeen? % (N = 1122)

Taulukko 4.2. Kuinka kauan hait ensimmäistä työpaikkaasi? %

Olin työssä jo valmistumishetkellä

435

38,6

Sain töitä välittömästi (1kk tai alle) valmistumisen jälkeen

414

36,7

Hain töitä yli yhden kuukauden Yhteensä

279

24,7

1128

100,0

Valmistumisen jälkeistä toimintaa ja ensimmäisen työpaikan hakuun käytettyä aikaa mittaavat kysymykset antavat yksinään melko karkean kuvan välittömästä sijoittumisesta. Yleisesti voidaan todeta, että reilusti yli puolet valmistuneista päätyy käytännössä heti tutkinnon suorittamisen jälkeen jonkinlaiseen työpaikkaan. Työllistymisen laatu jää vielä näissä tarkasteluissa hämärän peittoon, mutta jos töitä ei ole lainkaan, ei ole mielekästä myöskään puhua työn laadullisista ominaisuuksista. Positiiviset määrällisen työllistymisen lukemat antavat vakaan perustan työllistymisen laadun tutkimiselle. Kyselylomakkeessa vastaajilta tiedusteltiin valmistumisen jälkeen kertyneen työkokemuksen määrää vuosina ja kuukausina. Kuvion 4.2 tiedoissa vuodet on muunnettu kuukausiksi ja kuukaudet sen jälkeen luokiteltu kuuteen luokkaan. Muuttujan luokkiin sisältyy myös laadullinen ulottuvuus, sillä vastaus ”0 kuukautta” on tulkittava niin, ettei henkilö ole ollut lainkaan töissä valmistumisen jälkeen. Tieto ei yksinään kerro mitään siitä, onko henkilöllä ollut samaan aikaan jotain muuta pääasiallista toimintaa, kuten opiskelua tai lastenhoitoa, vai onko hän todella ollut työttömänä työnhakijana viimeiset neljä vuotta. Osion muut luokat ilmaisevat asteikon toisen laadullisen ääripään: vastaaja on ollut kuluneen neljän vuoden aikana töissä, ainakin yhden kuukauden. Vaikka työtä teke-

mättömien luokkaan kuuluukin aineiston perusteella noin neljä prosenttia, on varsin todennäköistä, että juuri pitkäaikaistyöttömien ryhmässä kyselyn vastauskato on ollut erityisen suurta. Aiempien tutkimusten perusteella tiedetään, että työttömyyden kesto on yhteydessä vastausaktiivisuuteen (Tilastokeskus 2003). Useimmat kyselyyn vastanneista ovat kerryttäneet työkokemustaan jo useilla vuosilla. Selvästi suurin osa vastaajista asettuu 37–48 kuukauden ryhmään, eli he ovat olleet työllisinä koko ajan tai lähes koko ajan valmistumisensa jälkeen. Vuonna 2008 valmistuneilla työkokemuksen määrä voi käytännössä olla enimmillään noin neljä vuotta, mutta joukossa on myös muutamia, jotka ilmoittivat olleensa työssä jopa viisi vuotta tai enemmän. He ovat luultavasti joko olleet jo opiskeluaikanaan töissä tai laskeneet vastaukseensa myös kaiken tutkintoa edeltäneen työkokemuksen. Kun lasketaan yhteen kolme suurimman työkokemuksen luokkaa, havaitaan, että hieman yli 60 prosenttia mukana olevissa kouluissa opiskelleista on viettänyt työelämässä yli puolet valmistumisen jälkeisestä ajastaan. Myöskään tätä pienemmät työkuukausien määrät eivät vaikuta hälyttäviltä, kun otetaan huomioon tilastoista ilmennyt jatko-opiskelun yleisyys ja perhevapaiden pitäminen. Valmistumisesta kuluneen ajan ja työkuukausien määrän erotusta ei pidä silloin yksioikoisesti tulkita työttömänä vietetyiksi kuukausiksi.

Kuvio 4.2. Valmistumisen jälkeisten työkuukausien määrä, %, N = 1085

40% 35% 30% 25% 20% 15% 10% 5% 0%

0 kk

1-‐12 kk

13-‐24 kk 28

25-‐36 kk

37-‐48 kk

49+ kk

Kertyneiden työkuukausien määrään voidaan syventyä tarkemmin erilaisten taustamuuttujien avulla. Taulukko 4.3 esittää ylioppilastutkinnon suorittamisen, ammattiliiton jäsenyyden, sukupuolen ja iän yhteyden luokiteltuun työkuukausimuuttujaan. Havaitut yhteydet ovat voimakkaita, mutta eivät kaikissa tapauksissa aivan itsestään selviä. Esimerkiksi ylioppilastutkinnon suorittamisessa erillinen ylioppilastutkinto on vahvasti yhteydessä keskimääräistä suurempaan työkuukausien määrään, kun kaksois- tai yhdistelmätutkinnon suorittaneilla tilanne on jopa heikompi kuin niillä, jotka eivät ole suorittaneet lainkaan ylioppilastutkintoa. Erillisen ylioppilastutkinnon suorittaneista yli puolet on ollut suunnilleen koko ajan työelämässä ammatillisen tutkinnon suorittamisen jälkeen, mikä selittynee osittain heidän muita vastaajia korkeammalla keski-iällään. Kaiken kaikkiaan aineistossa erillisen ylioppilastutkinnon on suorittanut 19 prosenttia ja yhdistelmä tai kaksoistutkinnon 9 prosenttia.

Taulukko 4.3. Neljän taustamuuttujan yhteys valmistumisen jälkeen kertyneiden työkuukausien määrään, %, (N = 1071–108) Valmistumisen jälkeisten työkuukausien määrä luokiteltuna (%) 1-12 kk

13-24 kk

25-36 kk

37-48 kk

49+ kk

Kaikki

Oletko suorittanut ylioppilastutkinnon?*

Erillisen yo-tutkinnon

100

Kaksois-/yhdistelmätutkinnon En

100

Kuulutko johonkin ammattiliittoon?

Kyllä

100

Sukupuoli

Nainen

100

Mies

100

22-23

100

24-25

100

26-27

100

28-29

100

30+

100

Ikä vastaushetkellä

0 kk

* Yhteys on ti l a s tol l i s es ti merki ts evä tas ol l a p = 0,001. Muut yhteydet ova t merki ts evi ä tas ol l a p < 0,001.

Ammattiliittoon kuuluminen on selvästi yhteydessä työkuukausien määrään, mutta yhteyden suunta on tässä tapauksessa monitulkintainen. Parantaako ammattiliittoon kuuluminen todella henkilön työmarkkina-asemaa vai ovatko enemmän työkokemusta keränneet ihmiset ylipäätään työorientoituneempia ja kuuluvat siksi yleisemmin ammattiliittoon? Luultavimmin vastaus on jossain näiden kahden tulkinnan välimaastossa, mutta selitysmalleista riippumatta on merkittävää, että ammattiliittoon kuulumattomista lähes kymmenesosa ei ole ollut lainkaan työssä valmistumisen jälkeen ja noin viidesosa vain yhden vuoden tai vähemmän. Koko aineistossa ammattiliittoon kuuluu 65 prosenttia eli noin kaksi kolmasosaa. Kaikista suomalaisista palkansaajista oman alansa ammattijärjestöön kuului vuonna 2011 noin 68 prosenttia, mutta 25–34-vuotiaista vain 59 prosenttia ja alle 25-vuotiaista ainoastaan 47 prosenttia (Aho & Mäkiaho 2012). Vaikka kaikkia koulutusasteita koskevat luvut eivät ole nuorien ikäryhmien kohdalla täysin vertailukelpoisia, voidaan niistä arvioida, että kyselyn vastaajat ovat jokseenkin valikoituneita ammatillisen järjestäytymisen suhteen. Ylioppilastutkinnon ja ammattiliiton tavoin myös henkilön eihankitut ominaisuudet – sukupuoli ja ikä – ovat havaittavassa yhteydessä kertyneiden työkuukausien määrään. Miehillä pienemmät työkuukausien määrät ovat hieman yleisempiä kuin naisilla ja suuremmat työkuukausien määrät taas vastaavasti harvinaisempia. Toisaalta yhteys ei ole aivan lineaarinen, sillä varsin pitkää työkokemusta osoittavan 25–36 työkuukauden luokan osuus on miehillä paljon suurempi kuin naisilla. Näin pienet erot sukupuolten välillä voivat syntyä jo pelkästään asevelvollisuuden suorittamisesta. Myös ikäryhmien väliset erot ovat tilastollisesti merkitseviä, mutta käytännössä vanhempien ja nuorempien eroista on vaikea sanoa mitään yksiselitteistä. Selvästi muista ikäryhmistä erottuvat vain 30-vuotiaat ja sitä vanhemmat, joiden korkea osuus yli neljän vuoden kokemuksen ryhmässä laittaa tosin epäilemään, että heistä monet ovat laskeneet vastaukseensa mukaan myös valmistumista edeltänyttä työkokemusta. Työkuukausien luokitusta voisi luettavuuden vuoksi tiivistää vielä nykyisestään, mutta tällöin esimerkiksi sukupuolten välillä havaitut vivahde-erot olisivat jääneet piiloon. Työsuhteet ja niiden kesto Tyypillinen ammatillisen perustutkinnon suorittanut työskentelee vakituisessa ja kokoaikaisessa työsuhteessa yksityisellä sektorilla. Kuviosta 4.3 tosin havaitaan, että ensimmäisen valmistumisen jälkeisen työpaikan kohdalla useimmat joutuvat vielä tyytymään määräaikaiseen mutta kuitenkin kokopäiväiseen työhön. Osa-aikatyön tekeminen on hyvin harvinaista jopa ensimmäisessä työpaikassa. Useimmat ammatillisen perustutkinnon suorittavat valmistuvat juuri ennen kesää, jolloin monet päätyvät määräaikaiseen kesätyöhön. Kesätyöt saattavat toki muuttua myöhemmin vakituisiksi työsuhteiksi. Neljän vuoden kulutta valmistumisesta tilanne on kääntynyt päinvastaiseksi ja lähes 60 prosenttia tekee jo vakituista kokopäivätyötä. Toisaalta yli viidesosan määräaikaisten työsuhteiden osuus kertoo siitä, etteivät katkonaiset työsuhteet ole aivan vieraita myöskään toisen asteen ammatillisten työmarkkinoilla. Yrittäjinä tai freelancereina toimi kyselyhetkelläkin alle viisi prosenttia vastaajista. Yksityisen sektorin hegemoniassa ei ole suuria alakohtaisia eroja lukuun ottamatta sosiaali-, 30

Kuvio 4.3. Työsuhteen muoto ensimmäisessä ja nykyisessä työpaikassa.

Kuvio 4.3. Työsuhteen muoto ensimmäisessä ja nykyisessä työpaikassa 70% 60% 50% 40% 30% 20% 10% 0%

uu M

Nykyinen työpaikka (N=796)

Va kit

ui ne n M ko ää ko rä pä ai ka ivä in ty en ö ko ko Va pä kit iv ä ui ty ne ö n M os ää a rä -‐a ai ika ka ty in ö en o sa -‐a ika Y r i> ty ö äj ä/ Ty fr e öl lis el an te >y ce r /t yö ha rjo i> el u

Ensimmäinen työpaikka valmistumisen jälkeen (N=1152)

jyys ja freelancertoiminta ovat kulttuurialalla keskivertoa yleisempiä työn muotoja. Luokkien yhdistelyistä huolimatta kokonaismäärät jäävät pelkkien työssä olevien yhteydessä jo niin pieniksi, ettei aineiston perusteella kannata tehdä kovin tarkkoja yleistyksiä. Päällisin puolin voidaan kuitenkin todeta, että ammatillisen perustutkinnon suorittaneiden työsuhteet näyttävät varsin mutkattomilta – ovathan useimmat joko vakituisessa tai määräaikaisessa kokopäivätyössä. Osa-aikatyöt, freelancetoiminta ja muut erikoiset työnteon muodot ovat kauttaaltaan harvinaisia.

terveysja liikunta-alaa, jolla kunta on yleisin työllistäjä. Kolmas sektori jää toisella asteella marginaaliseksi. Tilanne ei tosiasiassa ole niin yksinkertainen kuin kaikkia valmistuneita kuvaavat luvut antavat ymmärtää. Koulutusaloittaiset vertailut (kuvio 4.4) paljastavat mielenkiintoisia eroavaisuuksia eri aloilta valmistuneiden työurissa. Kyselyhetkellä työssä olleista tekniikan ja liikenteen alalta valmistuneet ovat selvästi yleisimmin vakituisessa kokopäivätyössä. Määräaikaiset kokopäivätyöt ovat sen sijaan erityisen tyypillisiä sosiaali-, terveysja liikunta-alalla. Matkailu-, ravitsemisja talousalalta valmistuneilla vakituiset kokopäivätyöt ovat kaikkein harvinaisimpia, mutta määräaikaisten töiden lisäksi he ovat myös tavallista useammin vakituisissa osaaikatöissä. Intuition mukaisesti yrittä31

20%

40%

60%

80%

100%

Kul,uuriala / Humanis5nen ja kasvatusala

Yhteiskunta5eteiden, liiketalouden ja hallinnon ala / luonnon5eteiden ala Vakituinen kokopäivätyö Määräaikainen kokopäivätyö

Tekniikan ja liikenteen ala

Vakituinen osa-‐aikatyö Määräaikainen osa-‐aikatyö Yri,äjä/freelancer

Luonnonvara-‐ ja ympäristöala

Muu

Sosiaali-‐, terveys-‐ ja liikunta-‐ala

Matkailu-‐, ravitsemis-‐ ja talousala

Kuvio 4.4. Nykyisen työsuhteen muoto koulutusalan mukaan (N=798).

Koulutusalojen välillä esiintyneet määräaikaisten työsuhteiden erot ansaitsevat tarkemman käsittelyn. Kyselylomakkeessa tiedusteltiin vastaajilta valmistumisen jälkeisten työnantajien ja työsopimusten määrää. Kun lasketaan työsopimusten ja työnantajien välinen erotus, saadaan karkeasti selville uusittujen sopimusten määrä saman työnantajan palveluksessa (kuvio 4.7). Erotuksen tulkintaan sisältyy oletus, että jokaiseen työsuhteeseen kytkeytyy vähintään yksi työsopimus. Oletus ei tietenkään päde esimerkiksi freelancereihin ja yksityisiin ammatinharjoittajiin, joilla jokaiseen työsuoritteeseen ei välttämättä liity erillistä työsopimusta. Aineistossa ne, joilla työnantajia on kertynyt enemmän kuin työsopimuksia, ovatkin useimmiten valmistuneet kulttuurialalta ja siellä erityisesti musiikkialalta. Kuviosta 4.5 havaitaan, että aloittaiset erot uusittujen työsopimusten määrissä jäävät yhtä poikkeusta lukuun ottamatta häviävän pieniksi. Muiden alojen eroavaisuudet mahtuvat pylväisiin piirrettyjen 95 prosentin luottamusvälien sisään, mutta silmiin

pistävä on sitä vastoin sosiaali-, terveysja liikunta-alan kahdeksan uusitun sopimuksen tienoille nouseva keskiarvo. Eron tekee ymmärrettäväksi se, että vielä vastaushetkelläkin määräaikaisessa työsuhteessa olivat muita yleisemmin juuri sosiaali-, terveysja liikunta-alalta valmistuneet (vrt. kuvio 4.4). Kaiken kaikkiaan ammatillisen perustutkinnon suorittaneet ovat useimmiten vakituisissa ja kokoaikaisissa työsuhteissa, eikä pätkätöiden ketjuttamisesta voida kunnolla puhua edes hiljattain valmistuneiden yhteydessä. Ainoan ilmiselvän poikkeuksen tähän jopa varsin perinteiseen työuran kulkuun tekee sosiaali-, terveysja liikunta-ala, jolta valmistuneet ovat keränneet paljon lyhyitä työsopimuksia saman työnantajan palveluksessa. Heistä useimmat ovat lähihoitajia. Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPerin selvityksissä on havaittu, että hoitoalalla määräaikaisissa työsuhteissa työskentelee hieman yli viidennes ja erityisesti uudet lähihoitajat aloittavat yhä useammin määräaikaisessa työsuhteessa. Siksi pätkätyöilmiö koskee erityisesti alan nuoria työntekijöitä. (SuPer ry 2012; Kullas 2009.)

Kuvio 4.5. Keskiarvo työsopimusten ja työnantajien erotuksesta (uusittujen työsopimuksien määrä) aloittain, %, N=1107.

Kult. / Hum.

YLH / Luonnont.

TeLi

SoTe

MaRa

Työn ja koulutuksen vastaavuus

valmistumisen jälkeisestä työkokemuksesta on ollut oman alan työkokemusta. Kuviossa 4.6 nämä kaksi työkuukausien määrää ilmaisevaa muuttujaa on asetettu hajontakuvan eri akseleille. Kuvion tarkoituksena antaa yleisvaikutelma siitä, millä tavoin työkuukausien mittarit ovat yhteydessä toisiinsa; siellä, missä on paljon pisteitä, on paljon havaintoja. Suurin osa havainnoista kasautuu kuvion halkaisevaksi viivaksi, mikä ilmaisee, että kyseisillä vastaajilla oman alan työkokemuksen määrä – olipa se mitä tahansa – on yhtä suuri kuin kaiken valmistumisen jälkeen kertyneen työkokemuksen määrä. Viivan alle jäävät pisteet kertovat siitä, että oman alan työkokemusta on ollut jonkin verran vähemmän kuin kaikkea työkokemusta. Viivan yläpuolelle nousevia pisteitä ei pitäisi periaatteessa olla lainkaan, sillä oman alan työkuukausia voi tietenkin olla enimmillään yhtä paljon kuin kaikkia työkuukausia. Tälle alueelle osuvat vastaajat lienevät ymmärtäneet kysymyksen väärin. Pääasiassa havainnot sijoittuvat kuvaan odotetulla tavalla, sillä muuttujia esikäsiteltiin niin, että yli 60 kuukauden määrät laskettiin 60 kuukauteen. Kuvassa ei myöskään ole mukana niitä vastaajia, joilta jompikumpi tiedoista puuttuu. Hajontakuvasta ei voi tarkasti päätellä erilaisten havaintoyhdistelmien määriä, mutta se antaa hyvän esikatsauksen aineiston sisältöön. Yksi ilmeinen tendenssi on, että havaintoja kasaantuu halkaisijaviivan lisäksi runsaasti pystyakselin (oman alan työkokemus) alapäähän. Toisin sanottuna joukossa on jonkin verran niitä, jotka ovat tehneet valmistumisen jälkeen enemmän tai vähemmän töitä mutta eivät mielestään oman alansa töitä. Näistä vastaajista useimmat ovat kuitenkin samalla vaaka-akselin (kaikki työkokemus) alapäässä, jolloin vähäinen oman alan työkokemus on kulkenut rinnakkain vähäisen kaiken työkokemuksen kanssa. Kyselylomakkeessa kokemuksen määrää kysyttiin vuosina ja kuukausina, minkä vuoksi 48 kuukauden eli neljän vuoden kohta kerää erityisen paljon havaintoja. Tätä suurempien arvojen kohdalla että vastaajat ovat joko ymmärtäneet kysymyksen väärin tai valmistuneet aivan alkuvuodesta 2008. Koska kysely toteutettiin toukokesäkuussa, ammatillisen perustutkinnon yleisimmästä suoritusajankohdasta on kulunut kyselyhetkellä melko tarkalleen neljä vuotta. Työkokemuskysymyksen avoin muoto tekee siitä vääjäämättä jokseenkin epätarkan mittarin. Varsinkin jos työpaikat ovat vaihtuneet usein ja työnteossa on ollut katkoja, viimeisen neljän vuoden työhistorian virheetön muistelu voi tuottaa suuria hankaluuksia. Olennaisia eivät kuitenkaan ole yksittäiset havainnot, vaan aineistosta erottuvat yleiset suuntaviivat ja tendenssit. Jos kahden suurikokoisen ryhmän välil-

Keskustelu koulutuksen ja työn vastaavuudesta viittaa pääasiassa korkeasti koulutettuihin. Akateemiset tutkinnot luokitellaan professio- ja generalistialoihin, joista ensimmäiset antavat pätevyyden tiettyyn ammattiin (opettajat, lääkärit jne.) ja jälkimmäiset tuovat valmiuksia sijoittua monenlaisille aloille. Tyypillistä on, että esimerkiksi yhteiskuntatieteellisiltä professioaloilta valmistuneet työllistyvät generalisteja useammin koulutustaan vastaaviin tehtäviin. (Sainio 2009). Ammatillisten tutkintojen kohdalla tällainen jaottelu ei olisi mielekäs, sillä kaikki tutkinnot valmistavat – usein jo nimensä perusteella – johonkin ennalta määriteltyyn ammattiin. Lähihoitajat voivat toki erikoistua muun muassa vanhustyöhön tai kuntoutukseen, mutta he ovat silloinkin lähihoitajia, samoin kuin erilaisia sähkötöitä tekevät sähköasentajat ovat sähköasentajia. Jos työllistyminen on aina näin suoraviivaista, pitäisi tarjolla olevan koulutuksen vastata jo olemassa olevaan työvoiman tarpeeseen. Tästä näkökulmasta katsottuna ammatillisen perustutkinnon suorittanut voi olla koulutustaan vastaamattomassa työssä ainoastaan silloin, kun hän ei ole työllistynyt omaan ammattiinsa ja tekee siksi täysin toisen alan piiriin kuuluvia töitä. Silloin kyse olisi vain optimointivirheestä aloituspaikkojen määrässä. Suoraviivainen tulkinta työllistymisestä sopii oletettavasti useimpiin aloihin, joiden koulutusta ammatilliset oppilaitokset tarjoavat. Tulkinnan ottaminen annettuna tuntuu kuitenkin liian hätiköidyltä: näimmehän jo edellä, että muissakin työhön liittyvissä ominaisuuksissa on huomattavia alakohtaisia eroja. Toisen asteen ammatillisten työllistyminen ”omalle alalle” koetaan kenties jopa liian itsestään selvänä, mikä saattaa kätkeä taakseen erinäisiä ongelmia, selviytymiskeinoja ja kekseliäitä, luovia työllistymisen muotoja. Kyselylomakkeessa työllistymisen laatuun on suhtauduttu sekä suoraviivaisesti että perinteitä kyseenalaistaen. Vastaajilta tiedusteltiin oman alan työkokemuksen määrää vuosina ja kuukausina mutta samalla myös mielipiteitä siitä, miten hyvin heidän nykyinen työnsä vastaa alaltaan ja vaatimuksiltaan koulutusta. Lisäksi haluttiin tietää, onko ammatillinen perustutkinto ollut muodollisena vaatimuksena nykyiselle työlle ja kuinka paljon koulutuksessa saatuja tietoja ja taitoja pystyy työssä hyödyntämään. Aiemmin esitellyn työkuukausien kokonaismäärän lisäksi vastaajilta tiedusteltiin erikseen oman alan työkuukausien määrää. Yksinkertaisin tapa tutkia koulutuksen ja työn vastaavuutta on laskea näiden välinen suhdeluku, eli kuinka monta prosenttia kaikesta 34

Kuvio 4.6. Kaikki valmistumisen jälkeinen työkokemus ja oman alan työkokemus samassa hajontakuvassa. lä havaitaan selviä eroja oman alan työkokemuksen osuudessa, voidaan hyvällä syyllä olettaa, että tuloksen taustalla on muutakin kuin mittausvirhettä. Erityisen mielenkiintoista on tarkastella oman alan työkokemuksen ja kaiken työkokemuksen suhdetta koulutusaloittain. Kuviossa 4.7 on esitetty suhdeluvun koulutusalakohtaiset keskiarvot ja estimaattien 95 prosentin luottamusvälit pylväskuvana. Suhdeluvun vaihteluväli on 0–1, eli mitä korkeampi arvo on kyseessä, sitä suurempi on ollut keskimääräinen oman alan työkokemuksen osuus kaikesta työkokemuksesta. Kuvion perusteella voidaan päätellä, että sosiaali-, terveysja liikunta-alalla keskimäärin noin 90 prosenttia kaikesta hankitusta työkokemuksesta on ollut oman alan työkokemusta. Toista ääripäätä edustavaa kulttuuriala sekä humanistinen ja kasvatusala

ryhmä, josta valmistuneilla keskimääräinen oman alan työkokemuksen osuus on ollut alle puolet kaikesta valmistumisen jälkeen kertyneestä työkokemuksesta. Muut alat asettuvat kahden ääripään väliin, melko samoihin lukemiin. Niilläkin keskimääräinen oman alan työkuukausien määrä on ollut vähintään puolet kaikista työkuukausista. Kaikkien työkuukausien ja oman alan työkuukausien vertailu antaa konkreettisen ja määrällisen, mutta toisaalta melko suurpiirteisen kuvan työn ja koulutuksen vastaavuudesta. Vertailua on mahdollista syventää kyselylomakkeen subjektiivisemmilla, omaan kokemukseen perustuvilla kysymyksillä. Yksi kiinnostava näkökulma avautuu, kun tutkitaan rinnakkain kysymyksiä, onko suoritettu ammatillinen perustutkinto ollut muodollisena vaatimuksena nykyiseen työhön ja 35

missä määrin nykyinen työ vastaa oman kokemuksen mukaan koulutusalaa. Laadun arviointiin olemme ottaneet mallia Aarresaari-verkoston uraseurannoissa käytetystä laatuluokituksesta, jota on alun perin sovellettu Englannissa (esim. Korhonen & Sainio 2006). Eliasin ym. (1999) malli jakaa korkeakoulututkinnon ja työn vastaavuuden neljän ryhmään sen mukaan, onko korkeakoulututkinto ollut muodollisena vaatimuksena työssä ja vastaako työ koulutusalaa. Myönteinen vastaus molemmissa ilmaisee perinteistä tarkoituksenmukaista sijoittumista ja kielteinen vastaus molemmissa koulutuksen näkökulmasta epätarkoituksenmukaista sijoittumista. Näitä luokkia voinee soveltaa sellaisenaan myös ammatillisiin perustutkinnon suorittaneisiin. Kahden ääripään välissä ovat ne, joilla koulutus on ollut muodollisena vaatimuksena mutta työ ei vastaa koulutusalaa, ja ne, joilla muodollista vaatimusta ei ole ollut mutta työ koetaan koulutusalan mukaiseksi. Näiden luokkien tulkinta ammatillisten perustutkintojen yhteydessä voi olla ongelmallista, sillä muodollisen vaatimuksen käsite on olennaisesti erilainen kuin akateemisissa ammateissa. Kysymys liittyy jo aiemmin pohdittuun generalistialojen puuttumiseen: Tasoltaan ylempää korkeakoulututkintoa saatetaan edellyttää sitä

tarkemmin määrittelemättä, mutta vaaditaanko ammatillista perustutkintoa? Entä kertooko koulutusalan vastaavuus ja muodollisen vaatimuksen puuttuminen siitä, että kyseessä ovat ”oman alan uudet työmarkkinat”, kuten teoria esittää akateemisista tutkinnoista? Vastaus kumpaankin kysymykseen lienee kielteinen. Jos ammatillinen koulutus valmistaa jo määritelmällisesti tiettyyn ammattiin, on arvatenkin täysin alakohtaista, voiko kyseiseen ammattiin päätyä myös muuta tietä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei tutkinnon vaatimisen ja koulutusalan vastaavuuden suhde olisi hedelmällinen lähtökohta myös ammatillisen toisen asteen tutkimiseen.

Kuvio 4.7. Oman alan työkokemuksen osuus kaikesta valmistumisen jälkeisestä työkokemuksesta, %.

100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % 0% Kult. / Hum.

YLH / Luonnont.

TeLi

SoTe

MaRa

Yhteisk., Kulttuurial liiketal. ja a / Hum. ja hal. ala / kasvatusal luonnont. ala a Vastaako nykyinen työ koulutusalaa* Oliko tutkinto muodollisena vaatimuksena työhön*

Tekniikan Luonnonva Matkailu-, Sosiaali-, ravitsemisra- ja ja liikenteen ympäristöa terveysja ja la ala liikunta-ala talousala 48% 54% 13% 52%

Kaikki

Vähemmän

59%

49%

Enemmän

41%

51%

52%

46%

87%

48%

41% 59%

Yhteensä

100%

83%

63%

52%

69%

15%

53%

46%

Kyllä

17%

37%

48%

31%

85%

47%

54%

Yhteensä

100%

*Yhteydet ovat ti l a s tol l i s es ti merki ts evi ä (p<0,001)

Taulukko 4.4. Koulutusalan vastaavuus ja tutkinnon vaatiminen nykyisessä työpaikassa (N=737–742). Taulukossa 4.4. edellä käsitellyt työn laatua mittaavat muuttujat on esitetty koulutusaloittain. Kokemusta koulutusalan vastaavuudesta on kyselylomakkeessa tiedusteltu viisiportaisella asteikolla (ei lainkaan, melko vähän, jossain määrin, melko paljon, erittäin paljon), joka on analyyseja varten muunnettu dikotomiseksi eli kaksiluokkaiseksi. Vähemmän koulutusalan vastaavuuden luokka koostuu alkuperäisen muuttujan kolmesta ensimmäisestä luokasta; enemmän-luokkaan on vastaavasti yhdistetty vastaukset ”melko paljon” ja ”erittäin paljon”. Jossain määrin -vastausten liittäminen vähäisempään koulutuksen vastaavuuteen perustuu luokan käyttäytymiseen suhteessa erilaisiin taustamuuttujiin. Luokittelun jälkeen 41 prosentilla nykyinen työ vastaa vähemmän koulutusta ja 59 prosentilla enemmän. Toisin sanottuna alle kaksi kolmasosaa kokee nykyisen työnsä vastaavan erittäin tai melko paljon suoritettua ammatillista perustutkintoa. Osuutta voi pitää yllättävän pienenä, kun huomioidaan toisen asteen tutkintojen voimakas kytkeytyminen tiettyihin ammatteihin. Alakohtaisesta vertailusta käy ilmi, että tilanne on monilla aloilla jopa kokonaiskuvaa heikompi. Esimerkiksi tekniikan ja liikenteen alalla sekä matkailu-, ravitsemisja talousalalla suuremman ja pienemmän alavastaavuuden luokat ovat osuuksiltaan käytännössä yhtä suuret. Ainoastaan sosiaali-, terveys -ja liikunta-ala poikkeaa selvästi yleisestä linjasta: siellä lähes yhdeksän kymmenestä kokee nykyisen työnsä vastaavan koulutusalaa paljon tai erittäin paljon. Kulttuurialalla tilanne on tässä suhteessa kaikkein heikoin. Koulutuksen muodollista vaatimista tiedustelleessa osiossa ollut ”en tiedä” -vaihtoehto muunnettiin

analyyseja varten puuttuvaksi tiedoksi. Muunnoksen jälkeen 54 prosentilla tutkinto on ollut muodollisena vaatimuksena nykyiseen työhön ja 46 prosentilla ei. Todellisuudessa kyllä- vastausten osuus jää alle 50 prosentin kaikilla muilla aloilla paitsi pääasiassa lähihoitajista koostuvalla sosiaali-, terveysja liikunta-alalla: siellä ammatillista perustutkintoa on vaadittu 85 prosentissa nykyisistä työpaikoista. Täydellisen vastakohdan muodostaa kulttuurialan sekä humanistisen ja kasvatusalan yhteisluokka, jossa miltei yhtä suuressa osassa tapauksista tutkinto ei ole ollut muodollisena vaatimuksena. Tekniikan ja liikenteen ala sekä matkailu-, ravitsemisja talousala ovat tämänkin muuttujan suhteen hyvin tasaisesti jakautuneita. Taulukko 4.4 paljastaa myös, että subjektiivinen kokemus koulutusalan vastaavuudesta on huomattavasti harvemmin alakohtaista kuin koulutuksen muodollinen vaatiminen. Alasta riippumatta vain noin puolet vastaajista (poikkeuksena sosiaali-, terveysja liikunta-ala) kokee nykyisen työnsä vastaavan koulutusalaa erittäin paljon tai melko paljon. Koulutuksen muodollisessa vaatimisessa vastaukset ovat kallellaan eivaihtoehdon puolelle (jälleen poikkeuksena sosiaali-, terveysja liikunta-ala). Taulukossa 4.5 muuttujat on aloittain erottelematta taulukoitu ristiin, mikä antaa viitteitä erilaisista laadullisen työllistymisen poluista ja niiden yleisyydestä. Aiemmista taulukoista poiketen tässä ei vertailla jonkin ryhmän sisäistä jakaumaa, vaan prosentit ilmaisevat erilaisten muuttujayhdistelmien osuuden koko aineistosta. 45 prosenttia kaikista vastaajista tekee mielestään koulutusalaansa vastaavaa työtä, 37

johon suoritettu ammatillinen perustutkinto on ollut myös muodollisena vaatimuksena. Huomattavaa on, että jopa kolmasosa kuuluu toiseen ääripäähän, jossa työhön ei ole vaadittu koulutusta, eikä se sitä oman arvion perusteella liioin vastaakaan. Väliryhmän jäävät koko aineiston tasolla melko pieniksi, ja subjektiivisen arvion vuoksi niihin voi sisältyä paljon myös mittausvirhettä. On silti kiinnostavaa, että noin kymmenesosa vastaajista tekee neljän vuoden kuluttua valmistumisestaan työtä, jossa tutkintoa on vaadittu mutta joka toisaalta vastaa vähänlaisesti koulutusalaa. Muuttujien yhteyttä on erityisen hedelmällistä tutkia sellaisten alojen yhteydessä, joiden sisällä molemmat muuttujat jakautuvat kohtalaisen tasaisesti. Tällaisia aloja ovat tekniikan ja liikenteen ala sekä matkailu-, ravitsemisja talousala, joista ensimmäisen osuudet on esitetty taulukossa 4.6. Sen kohdalla luokkien osuudet ovat melko samanlaiset kuin koko aineistossa, mutta niitä, joilla työ ei vastaa suuresti koulutusalaa eikä tutkintoa ole myöskään vaadittu, on tekniikan ja liikenteen alalta valmistuneista jopa 38 prosenttia. Vieläkin heikommalta näyttää tilanne matkailu-, ravitsemisja talousalalla (taulukko 4.7), jossa vastaavan luokan osuus on jopa 42 prosenttia. Väliryhmien osuudet tuntuvat sen sijaan pysyvän melko samanlaisina ryhmästä riippumatta. Suunnilleen kymmenesosalla työ vastaa koulutusalaa mutta koulutusta ei ole työssä vaadittu, ja päinvastoin. Syy tähän jää kyselyn perusteella epävarmaksi. Yleinen suuntaus tuntuu olevan, että ammatillisten perustutkintojen kohdalla koulutusalaa vastaavat työt vaativat myös kyseisen alalla suoritettua tutkintoa. Oman alan uusien työmarkkinoiden synnystä – siitä, että tutkintoa olisi käytetty toiselle alalle työllistymiseen – ei näiden muuttujien valossa näy merkkejä. Koulutusalan vastaavuuden lisäksi työllistymisen laatua voidaan lähestyä konkreettisemmin kysymällä, pääseekö henkilö hyödyntämään työssään koulutuksessa oppimiaan taitoja (taulukko 4.8). Kyselylomakkeessa asiaa tiedusteltiin osana laajempaa mittaria, joka koostuu useista likert-asteikollisista väittämistä. Kaikkien vastaajien joukossa selvästi yli puolet on jokseenkin tai täysin samaa mieltä siitä, että nykyisessä työssä pääsee hyödyntämään koulutuksessa opittuja taitoja. Huomattavaa on kuitenkin, että jopa neljäsosa vastaajista on väitteen kanssa jokseenkin tai täysin eri mieltä. Myös alojen sisäisissä osuuksissa samanmielisyys korostuu hieman enemmän, mutta sosiaali-, terveysja liikunta-ala on aloista ainoa, jossa erimielisten osuus jää alle kymmenen prosentin. Kaikkein polarisoitunein on kulttuurialan sekä humanistisen ja kasvatusalan luokka (pääasiassa kulttuurialalta

Tutkintoa vaadittiin

Vastaa koulutusalaa Paljon Vähän Kyllä 45 % 9% Ei 13 % 33 %

Taulukko 4.5. Työllistymisen laadulliset ryhmät koko aineistossa, N=737

Tutkintoa vaadittiin

Vastaa koulutusalaa Paljon Vähän Kyllä 38 % 11 % Ei 12 % 38 %

Taulukko 4.6. Työllistymisen laadulliset ryhmät tekniikan ja liikenteen alalla, N=265

Tutkintoa vaadittiin

Vastaa koulutusalaa Paljon Vähän Kyllä 34 % 12 % Ei 13 % 42 %

Taulukko 4.7. Työllistymisen laadulliset ryhmät matkailu, ravitsemis ja talousalalla, N=96

valmistuneita), jossa yhtäältä neljäsosa on väitteestä täysin eri mieltä ja toisaalta jopa 30 prosenttia täysin samaa mieltä. Tämä kertonee siitä, että jos oman alan töitä kulttuurialalla ylipäätään löytyy, ne vastaavat hyvin koulutusta. YLH-alan ja luonnontieteiden alan luokka sekä tekniikan ja liikenteen ala kuvastavat hyvin sellaista melkein muttei ihan -tilannetta, jossa opittujen taitojen hyödyntämisestä ollaan yleisimmin jokseenkin samaa mieltä. Edellä esitettyjen taulukkojen tulkinnassa on

Kulttuuriala / Humanistinen ja kasvatusala Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala / luonnontieteiden ala Tekniikan ja liikenteen ala Luonnonvara- ja ympäristöala Sosiaali-, terveysja liikunta-ala Matkailu-, ravitsemisja talousala

Kaikki

lutuksen tuomaa osaamista. Koulutuksen ja työmarkkinoiden rakenteellisesta ongelmasta antaisi viitteitä se, että monet olisivat työllistyneet nimellisesti alaansa vastaavaan työhön, vaikkeivät pääsisikään tekemään koulutuksessaan oppimiaan asioita. Ammatillisen perustutkinnon joustavuudesta ja alan uusien työmarkkinoiden synnystä taas kertoisi se, että ihmiset käyttäisivät alaansa vastaamattomassa työssä koulutuksessa oppimiaan taitoja. Taulukko 4.9 kuvaa konkreettisella tavalla näiden laa-

Täysin eri mieltä

Jokseenkin eri mieltä

Ei samaa eikä eri mieltä

Jokseenkin samaa mieltä

Täysin samaa mieltä

Yhteensä

25 %

10 %

13 %

23 %

30 %

100 %

10 %

17 %

19 %

41 %

14 %

100 %

14 %

16 %

15 %

36 %

19 %

100 %

21 %

14 %

24 %

34 %

100 %

40 %

45 %

100 %

15 %

13 %

14 %

31 %

26 %

100 %

12 %

13 %

36 %

27 %

100 %

*Yhteydet ovat tilastollisesti merkitseviä (p<0,001)

Taulukko 4.8. Pääsen hyödyntämään koulutuksessa oppimiani taitoja (N=791).

olennaista se, missä määrin koulutusalan vastaavuus on ylipäätään yhteydessä mahdollisuuteen hyödyntää koulutuksessa opittuja taitoja. Jos tutkinnon suorittanut kulkee perinteistä hyvän työllistymisen polkua, hän päätyy koulutustaan vastaavaan työhön, jossa pystyy hyödyntämään koulutuksessa hankkimiaan taitoja. Toista ääripäätä edustaa silloin huonon työllistymisen polku, jossa henkilö tekee koulutustaan vastaamatonta työtä, jossa ei sen enempää pääse hyödyntämään kou-

dullisten ryhmien esiintyvyyttä. Siinä molemmat muuttujat on esitetty alkuperäisillä viisiportaisilla asteikoillaan ja taulukon suurimmat prosenttiarvot korostettu vihreän sävyillä. Huomio kiinnittyy ensimmäisenä taulukon halkaisevaan punaisten solujen rykelmään, joka kertoo muuttujien hyvin voimakkaasta yhteisvaihtelusta. Sitä voisi kutsua eräänlaiseksi perinteisen työllistymisen poluksi: jos työ ei vastaa koulutusalaa, ei siellä myöskään ole liioin käyttöä perustutkinnon opettamil-

nen piirre ammatillisen perustutkinnon suorittaneiden työllistymisestä: kokonaisprosenteissa keskimmäisten luokkien väritys hälvenee ja ylempi, onnistuneen työllistymisen ääripää korostuu. Yleisesti tilanne näyttääkin hyvin myönteiseltä, sillä noin viidesosa valmistuneista on neljän vuoden kuluttua mielestään erittäin paljon omaa koulutusalaa vastaavassa työssä ja lisäksi täysin samaa mieltä siitä, että työssä pääsee hyödyntämään koulutuksessa opittuja taitoja. Toiseksi suurin ryhmä ovat ne, joilla osioiden vastaukset ovat ”melko paljon” ja ”jokseenkin samaa mieltä”. Kaiken kaikkiaan nämä neljä positiivisen ääripään luokkaa keräävät yli puolet kyselyhetkellä työssä olleista vastaajista. Toisessa ääripäässä korostuvat vain ne, jotka ovat mielestään täysin alaansa vastaamattomassa työssä ja myös täysin eri mieltä siitä, että työssä pääsisi hyödyntämään koulutuksessa opeteltuja taitoja.

le taidoille. Toisaalta yhteyden suunnan voisi yhtä hyvin ajatella päinvastaiseksi, sillä kokemus ”oman alan töissä” olemisesta saattaa perustavalla tavalla rakentua sen varaan, voiko työssä hyödyntää koulutuksen kartuttamaa ammattitaitoa. Mittareiden yhtenevyydestä kertoo sekin, että lomakkeessa alkuperäiset kysymykset esitettiin selvästi erillään toisistaan. Vaikka asteikoiden sanalliset muotoilut eivät ole yhtenevät, vastaa järjestysasteikon neljäs luokka voimakkaimmin toisen muuttujan neljättä luokkaa, ensimmäinen ensimmäistä ja niin edelleen. Poikkeamat yleisestä linjasta jäävät vähäisiksi, vaikka onkin merkittävää, että mielestään melko vähän alaa vastaavassa työssä olevista noin 7 prosenttia on taitojen hyödyntämisestä jokseenkin samaa mieltä ja melko paljon alaa vastaavassa työssä olevista noin 5 prosenttia jokseenkin eri mieltä. Odotetunlaisesti on tavallisempaa päästä hyödyntämään opittuja taitoja työssä,

Pääsen työssäni hyödyntämään koulutuksessa oppimiani taitoja. Ei samaa Jokseenkin Täysin Täysin eri Jokseenkin eikä eri samaa samaa mieltä mieltä mieltä mieltä Yhteensä eri mieltä Ei lainkaan Missä määrin Melko nykyinen vähän työtehtäväsi Jossain vastaa määrin mielestäsi Melko koulutusalaasi? paljon Erittäin paljon

63,1

26,2

5,8

3,9

1,0

100,0

15,3

50,8

25,4

6,8

1,7

100,0

1,4

18,8

31,2

39,1

9,4

100,0

0,5

4,9

11,0

66,5

17,0

100,0

0,8

0,4

5,2

34,3

59,3

100,0

χ²=744,796; df=16; p<0,001

Taulukko 4.9. Kaksi työllistymisen laadun mittaria ristiintaulukoituna (riviprosentit), N=730 Lyhyesti sanottuna ammatillisen perustutkinnon suorittaneet ovat yleensä joko erinomaisesti koulutustaan vastaavassa työssä tai sitten eivät lainkaan koulutustaan vastaavassa työssä. Työllistymisen laadusta piirtyy melko positiivinen yleiskuva, mutta edellä raportoidut tulokset paljastavat myös, ettei koulutusta vastaamaton työ ole täysin vieras ilmiö edes ammatillisen perustutkinnon suorittaneille.

joka ei vastaa alaa, kuin alaa vastaavassa työpaikassa vailla käyttöä koulutuksen tuomille Taulukosta 4.9 pystyi päättelemään, miten taitokysymyksen vastaukset jakautuvat alavastaavuuden eri luokissa, eli toisin sanoen, millainen tilastollinen riippuvuus muuttujien välillä on. Taulukosta 4.10 näkee sen sijaan, mitkä muuttujien yhteisluokat ovat yleisimpiä aineistossa. Suurimmat prosenttiosuudet on jälleen korostettu vihreän sävyillä. Kun väritettyjä soluja verrataan edellisen taulukon vastaaviin, havaitaan eräs mielenkiintoi40

Kuviossa 4.8 edellisen taulukon muuttujat on asetettu vastakkain samaan hajontakuvaan ja pisteiden kohdalle lisätty vastaajien nykyiset ammattinimikkeet. Kuva palvelee kahtalaista tarkoitusta. Toisaalta sen avulla voi muodostaa yleiskuvan ammattinimikkeiden moninaisesta kirjosta, mutta samalla siitä näkee, millaiset alat esiintyvät useissa ryhmissä ja millaiset taas implikoivat yleensä korkeaa koulutuksen vastaavuutta. Olennaisen tiedon esiin tuomiseksi alku-peräisiä diskreettejä muuttujia on täristetty hieman tilastollisilla menetel-

Työn kuormittavuus ja tyytyväisyys työhön Kolmas näkökulma työllistymisen laatuun ovat työn sisällölliset piirteet ja yksilön tyytyväisyys niihin. Selvitimme jo aiemmin eri työsuhteen muotojen, kuten osaaikaisuuden ja määräaikaisuuden, yleisyyttä, mutta lopulta tärkeämpää on kysyä, onko henkilö itse tyytyväinen nykyiseen työhönsä. Kuviossa 4.9 teemaa on lähestytty viikoittaisen työajan näkökulmasta. Vastaajilta tiedusteltiin ensin keskimääräistä viikoittaisten

Pääsen työssäni hyödyntämään koulutuksessa oppimiani taitoja. Ei samaa Jokseenkin Täysin Täysin eri Jokseenkin eikä eri samaa samaa mieltä mieltä mieltä Yhteensä mieltä eri mieltä Ei lainkaan Melko Missä määrin vähän nykyinen Jossain työtehtäväsi määrin vastaa Melko mielestäsi paljon koulutusalaasi? Erittäin paljon Yhteensä

8,9

3,7

0,8

0,5

0,1

14,1

1,2

4,1

2,1

0,5

0,1

8,1

0,3

3,6

5,9

7,4

1,8

18,9

0,1

1,2

2,7

16,6

4,2

24,9

0,3

0,1

1,8

11,6

20,1

34,0

10,8

12,7

13,3

36,7

26,4

100,0

χ²=744,796; df=16; p<0,001

Taulukko 4.10. Kaksi työllistymisen laadun mittaria ristiintaulukoituna (kokonaisprosentit), N=730. työtuntien määrää ja sen jälkeen subjektiivista arviota siitä, onko nykyinen tuntimäärä sopiva vai tekisikö vastaaja enemmän tai vähemmän töitä, jos siihen olisi mahdollisuus. Seitsemän työajan määrällisen luokan lisäksi kyselylomakkeessa oli vastausvaihtoehto ”Viikoittainen tuntimäärä vaihtelee hyvin paljon”, jotta kaikenlaiset elämäntilanteet tulisivat huomioiduiksi. Luokista ylivoimaisesti suurin on 30–39 tuntia viikossa tekevät, mutta kookas on myös 40–49 tuntia viikossa työskentelevien ryhmä. Osa-aikaisia alle 30 tuntia viikossa (n. 8 %) tekeviä on suorastaan yllättävän vähän, ja toisaalta 50 tuntia tai enemmän työskenteleviä (n. 6 %) paljastuu aineistosta epäilyttävän paljon. Niitä, jotka sanoivat viikoittaisen tuntimääränsä vaihtelevan yli käyttämämme asteikon, on noin seitsemän prosenttia.

millä. Täristyksen ja mahdollisten päällekkäisyyksien vuoksi kuvasta ei pidä lähteä laskemaan yksittäisten ammatti-nimikkeiden määriä. Myyjä on hyvä esimerkki ammatista, jota esiintyy lähes kaikissa yhdistelmäluokissa. Siten myyjäksi voi päätyä yhtä lailla tietoisesti koulutuksen kautta kuin ajautuen ”väärällä” koulutuksella. Samalla myyntityö voi toimia puskurina mahdollista omalla alalla kohdattua työttömyyttä vastaan. Lähihoitajia ja ravintolakokkeja ei sitä vastoin ole lainkaan heikoimman koulutusvas-taavuuden ryhmissä, mutta heidänkin joukossaan on muutamia poikkeuksia. Eräs ravintolakokki esimerkiksi kokee olevansa koulutusalaa vastaavassa työssä, vaikkei juuri pääsekään hyödyntämään koulutuksessa oppimiaan taitoja. Myös rakennusalan ammatit sijoittuvat tavallisesti vähintään jommankumman asteikon yläpäähän. 41

viidesosaa on tyytyväinen nykyiseen tuntimäärään, yksi viidesosa tekisi enemmän töitä ja yksi viidesosa vähemmän. Työajasta riippumatta sangen harva ammatillisen perustutkinnon suorittanut tekisi mielellään nykyistä vähemmän töitä. Subjektiivista kokemusta työn sisällöstä mitattiin 11 osiosta koostuvalla mittarilla, johon sisältyy teoriatasolla kaksi ulottuvuutta: työtyytyväisyys sekä työtyytymättömyys. Mittarin teoreettisena esikuvana on Frederick Herzbergin kahden faktorin työtyytyväisyysmalli, jossa osaalueet jaetaan positiivista tyydytystä tuottaviin motivaatiotekijöihin ja tyytyväisyyttä itsessään lisäämättömiin mutta silti olennaisiin hygieniatekijöihin. Motivaatiotekijöissä korostuvat työn sisältöön ja kehittymismahdollisuuksiin liittyvät ominaisuudet ja hygieniatekijöissä työn ulkoiset kannusteen,

Kuviosta 4.9 nähdään, että alle 30 tuntia viikossa tekevistä yli puolet tekisi enemmän töitä, jos siihen tarjoutuisi mahdollisuus. Muut pitävät nykyistä tuntimäärää sopivana, eikä ryhmässä ole ketään, joka tekisi mieluusti nykyistä vähemmän töitä. Kahdessa yleisimmässä työaikaryhmässä tilanne on melko tasainen ja yli 70 prosenttia vastaajista on tyytyväisiä nykyiseen tuntimääräänsä. Sen sijaan yli 50 viikkotunnin luokkaan on suhtauduttava varauksella, sillä siinä yli viidesosa ilmoittaa haluavansa tehdä vielä nykyistäkin enemmän töitä. Toisaalta myös mieluiten vähemmän työtä tekevien osuus on kyseisessä luokassa suurin. Vaihtelee hyvin paljon ryhmä on odotetusti melko hajallaan, sillä laadullinen vastaus ei anna edes pientä vihiä siitä, painottuvatko vaihtelevat työajat asteikon ylä- vai alapäähän. Luokkaan kuuluvista noin kolme

Kuvio 4.8. Ammattinimikkeiden sijoittuminen työllistymisen laatuluokkiin (kuvaa on täristetty).

kuten palkka ja työolot (Herzberg ym. 1959). Alkuperäinen kysymys kuului: kuinka hyvin seuraavat väitteet kuvaavat nykyistä työtäsi?

Ennen tarkempaa ulottuvuuksien tutkimista esittelemme yksittäisten osioiden alakohtaisia jakaumia. Tiedon tiivistämiseksi osiot on luokiteltu uudelleen kaksiluokkaisiksi, niin että osittain samaa mieltä- ja täysin samaa mieltä -vastaukset saavat arvon 1 ja muut luokat arvon 0. Taulukossa 4.11 on esitetty luokan 1 (samanmieliset) osuudet aloittain. Tähdet osioiden nimissä kertovat tilastollisesti merkitsevästä yhteydestä khii2-testissä. Taitojen hyödyntämistä mittaavan osioin jätimme pois taulukosta, koska syvennyimme siihen jo edellisessä alaluvussa. Taulukkoa katsottaessa ei kannata keskittyä vain tilastolliseen merkitsevyyteen vaan pohtia syvemmin, mitkä alakohtaisista eroista ovat käytännössä merkittäviä. Työn mielenkiintoisuudessa samanmielisten osuus on kaikilla aloilla reilusti yli 70 prosenttia. Yleisen tyytyväisyyden ollessa näin korkea, pienet alakohtaiset erot tuntuvat vähemmän merkityksellisiltä.

1. Työni on mielenkiintoista. 2. Pääsen hyödyntämään koulutuksessa oppi miani taitoja. 3. Pystyn vaikuttamaan työni sisältöön. 4. Työni mahdollistaa osaamiseni kehittämisen. 5. Palkka on riittävä suhteessa työn vaati muksiin. 6. Työtehtäväni ovat monipuolisia. 7. Työsuhteeni jatkuvuus on epävarmaa. 8. Työni on fyysisesti liian kuormittavaa. 9. Työni on henkisesti liian kuormittavaa. 10. Joudun tekemään ylitöitä. 11. Pystyn pitämään tasapainossa työn ja muut elämänalueet.

Kuvio 4.9. Tyytyväisyys työn määrään työaikaryhmittäin (N=795).

Kuvio 4.9. Tyytyväisyys työn määrään työaikaryhmi6äin, N= 795 Tekisin enemmän töitä, jos siihen olisi mahdollisuus

Nykyinen tunLmäärä on sopiva

Keskimääräinen työaika viikossa

Tekisin vähemmän töitä, jos siihen olisi mahdollisuus

Alle 30 h (N=62)

34%

66%

30-‐39 h (N=369)

14%

40-‐49 h (N=262)

15%

50 h+ (N=45)

22%

Vaihtelee hyvin paljon (N=57)

21%

10%

76%

15%

71% 47% 58%

31% 21%

ottamatta yli 70 prosentin. Seuraavaksi luetellaan neljä kielteissävyistä osiota, joissa samanmielisten osuudet jäävät selvästi aiempaa matalammiksi. Suuntaus vastaa aineiston yleispositiivista linjaa, sillä osiot mittaavat työn kuormittavia ja epävarmuutta aiheuttavia tekijöitä. Havaitsimme jo aiemmin, että määräaikaiset työsuhteet olivat sosiaali-, terveysja liikunta-alalla yleisiä. Tämä selittää hieman keskivertoa yleisempää epävarmuutta työn jatkuvuudesta. Liiallisessa kuormittavuudessa (fyysinen ja henkinen) sekä matkailu-, ravitsemisja talousala sekä sosiaali-, terveysja liikunta-ala ansaitsevat erityistä huomiota. Muuten vastaajat ovat työn kuormittavuudesta jopa yllättävän harvoin samaa mieltä, mikä voi toki selittyä vastaajakunnan nuorella ikärakenteella. Ylitöitä joutuu kaiken kaikkiaan tekemään noin kaksi viidestä, mutta mahdolliset alakohtaiset erot menevät satunnaisvaihtelun piikkiin. Työn ja muun elämän tasapainossa pitäminen tuottaa harvemmin ongelmia ammatillisen perustutkinnon suorittaneille. Yksittäisten jakaumien lisäksi on kiinnostavaa tietää korreloivatko osiot odotetulla tavalla keskenään. Tämä tarkoittaisi sitä, että tietyt työn miellyttävät ja autonomiset piirteet kulkisivat käsi kädessä samoin kuin jotkin työn epävarmuuden ja uuvuttavuuden lähteet. Ulottuvuuksien nimet tulisi itse asiassa merkitä sitaatteihin, sillä työtyyväisyyden kokonaisvaltainen mittaaminen edellyttäisi huomattavasti suurempaa osioiden määrää. Kattava työtyytyväisyyden mittaaminen olisi paisuttanut kyselylomaketta ja mennyt tutkimuksen ydinaiheesta sivuun, joten mukaan otettiin vain sellaisia keskeisiä kysymyksiä, jotka antaisivat jo itsessään täkyjä mahdollisista työllistymisen epäkohdista. Tutkimme seuraavaksi faktorianalyysilla, latautu-

Huomattavaa on kuitenkin, että sosiaali-, terveysja liikunta-alalla jopa noin yhdeksän kymmenestä on työn mielenkiintoisuudesta jokseenkin tai täysin samaa mieltä. Harvassa ovat silti muillakaan aloilla ne, jotka eivät kokisi työtänsä mielenkiintoiseksi. Mahdollisuuksissa vaikuttaa työn sisältöön yleinen samanmielisten osuus on hieman matalampi, mutta sekä sosiaali- ja terveysalalla että luonnonvara ja ympäristöalalla heitä on tämänkin muuttujan kohdalla yli 70 prosenttia. Muut alat jäävät vaikutusmahdollisuuksissa hieman yli 50 prosentin tuntumaan. Osaamisen kehittämisessä mahdollisuudet koetaan yleisesti hyväksi, mutta samat alat erottuvat niin myönteisesti kuin ja kielteisestikin vaikutusmahdollisuuksissa. Palkan riittävyyteen vastaajat suhtautuvat selvästi varauksellisemmin ja alakohtaiset erotkin saavat suurempaa painoa. Useissa muissa indikaattoreissa positiivisena erottuva sosiaali- ja terveysala jää palkkatyytyväisyyden suhteen hännänhuipuksi. Poikkeuksellisen tyytyväisiä palkkaansa ovat yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alalta ja luonnontieteiden alalta valmistuneet. Palkkapolarisaation vastapainoksi työtehtävien monipuolisuudesta ollaan lähes kauttaaltaan yksimielisiä. Mielenkiintoista on, että sosiaali-, terveys ja liikuntaala erottuu jälleen muista aloista, jotka nekin nousevat matkailu-, ravitsemisja talousalaa lukuun

Taulukko 4.11. Alakohtainen samanmielisten (täysin samaa mieltä & jokseenkin samaa mieltä) osuus tyytyväisyysmittarin kymmenessä osiossa.

Työni on mielenkiintoista* Pystyn vaikuttamaan työni sisältöön** Työni mahdollistaa osaamiseni kehittämisen Palkka on riittävä suhteessa työn vaatimuksiin*** Työtehtäväni ovat monipuolisia* Työsuhteeni jatkuvuus on epävarmaa* Työni on fyysisesti liian kuormittavaa*** Työni on henkisesti liian kuormittavaa*** Joudun tekemään ylitöitä Pystyn pitämään tasapainossa työn ja muut elämänalueet* *p<0,05; **p<0,01; ***p<0,001

Kult./Hum.

YLH / luonnont.

STL

Mara

Kaikki

78,9%

74,6%

79,9%

73,3%

89,5%

81,6%

81,4%

59,0%

52,6%

56,7%

72,4%

72,0%

54,4%

60,1%

69,2%

63,4%

67,2%

72,4%

78,2%

64,6%

69,2%

Tekn. ja liik. Luonnonv.

34,2%

57,5%

44,2%

37,9%

30,6%

39,1%

41,3%

71,8%

71,4%

73,2%

76,7%

83,9%

67,2%

74,8%

28,9%

17,1%

20,3%

18,5%

30,3%

29,5%

24,0%

15,4%

13,3%

14,5%

24,1%

32,1%

31,0%

21,3%

23,1%

25,0%

18,9%

13,8%

38,0%

24,6%

25,1%

38,5%

29,7%

37,6%

37,0%

45,0%

39,8%

38,6%

79,5%

70,4%

78,6%

60,7%

80,1%

68,1%

75,7%

Osio

Työtyytyväisyys Työtyytymättömyys Kommunaliteetti

Työni mahdollistaa osaamiseni kehittämisen

0,80

0,64

Työni on mielenkiintoista

0,77

0,62

Työtehtäväni ovat monipuolisia

0,75

0,57

Pystyn vaikuttamaan työni sisältöön

0,59

0,35

Pääsen hyödyntämään koulutuksessa oppimiani taitoja

0,52

0,27

Työni on henkisesti liian kuormittavaa

0,77

0,59

Työni on fyysisesti liian kuormittavaa

0,58

0,33

Pystyn pitämään tasapainossa työn ja muut elämänalueet

-0,45

0,25

Palkka on riittävä suhteessa työn vaatimuksiin

-0,43

0,22

Joudun tekemään ylitöitä

0,38

0,17

Ominaisarvo

2,51

1,49

4,00

Kokonaisvaihtelun selitysosuus

25 %

15 %

40 %

*Rotaatiomenetelmä: Varimax (Kaiser-normalisoinnilla), N = 730

Taulukko 4.12. Työtyytyväisyyden ja työtyytymättömyyden rotatoitu faktorimatriisi. vatko osiot odotetulla tavalla kahdelle ulottuvuudelle. Mittarin kapean sisällön vuoksi tutkimusote on enemmän eksploratiivinen kuin työtyytyväisyyden teorioihin nojautuva. Taulukko 4.12 esittää kahden ulottuvuuden rotatoidun faktorimatriisin työtyytyväisyysmittarin osioista.Taulukosta voi huomata, että osiot latautuvat kohtalaisen hyvin omille ulottuvuuksilleen. Luettavuuden parantamiseksi osiot on järjestelty faktorilatausten voimakkuuden mukaan ja pienemmäksi kuin 0,3 jäävät lataukset piilotettu kokonaan näkyvistä. Erityisen hyvin näyttää toimivan työtyytyväisyyden faktori, jossa kaikki lataukset nousevat yli 0,5:n: työn mielenkiintoisuus, kehittymismahdollisuudet ja autonomia esiintyvät usein samoissa töissä. Myös muuttujien kommunaliteetit (mallin tiivistämä osuus muuttujan vaihtelusta)

ovat varsin korkeita lukuun ottamatta osiota ”Pääsen hyödyntämään koulutuksessa oppimiani taitoja”, jonka vaihtelusta vain 27 prosenttia tulee tiivistetyksi faktorilla. Selittämätön osa on faktorianalyysissa tulkittava mittausvirheeksi (Vehkalahti 2008). Alhaalla ilmoitettu faktorin voimakkuutta kuvaava ominaisarvo saadaan, kun lasketaan yhteen faktorilatausten neliöt. Kun ominaisarvo on 2,51, työtyytyväisyyden faktorin selitysosuudeksi tulee noin 25 prosenttia. Työtyytymättömyyden osiot latautuvat myös selvästi omalle faktorilleen, mutta latausten voimakkuudet eivät ole aivan yhtä suuria kuin työtyytyväisyydessä. Palkan riittävyyttä sekä työn ja muun elämän tasapainoa mittaavilla osioilla lataukset ovat negatiivi-

Faktorointimenetelmänä käytettiin suuriman uskottavuuden (maximum likelihood) menetelmää, faktoreiden ominaisarvoksi (latausten neliösumma) määrättiin suurempi kuin yksi ja rotaatio tehtiin suorakulmaisella varimaxrotaatiolla. Väittämän ”Työsuhteeni jatkuvuus on epävarmaa” kommunaliteetti (kuinka suuri osa muuttujan vaihtelusta tulee tiivistetyksi faktoreilla) jäi niin pieneksi, että osio päätettiin jättää lopullisesta mallista kokonaan pois. Osio ei myöskään sisällöllisessä mielessä kuulu joukkoon, sillä kyse on enemmänkin tulevaisuususkosta kuin tyytyväisyydestä. Faktorianalyysin minimiedellytyksiä tutkittiin KMOarvolla (0,816) ja Bartlettin testillä (p=0,000), joiden perusteella aineisto sopii hyvin faktorianalyysiin. Analyysissa on mukana yhteensä 730 havaintoa.

sia, koska alkuperäisissä asteikoissa suuremmat arvot kertovat paremmasta tilanteesta. Faktorianalyysi osaa ottaa käänteiset asteikot automaattisesti huomioon (Vehkalahti 2008). Kommunaliteetit jäävät monenkin osion kohdalla vaatimattomiksi, ja erityisesti ylitöiden tekeminen tuntuu selittyvän pikemmin kaikella muulla kuin valituilla faktoreilla. Osio on sikäli huonosti muotoiltu, että ylitöitä 4,00 yksikköä, eli noin 40 prosenttia alkuperäisten muuttujien kokonaisvaihtelusta. Mittausvirheen osuudeksi tulee tällöin noin 60 prosenttia. Kuvioissa 4.13 ja 4.14 on esitetty histogrammikuvaajat faktorianalyysin perusteella muodostetuista faktoripistemuuttujista. Kuvioista voi heti ensi silmäyksellä nähdä, millä tavoin työtyytyväisyyden ja työtyytymättömyyden ulottuvuudet jakautuvat aineistossa. Työn sisällöllisistä ominaisuuksista kertovassa työtyytyväisyydessä jakauma painottuu selvästi asteikon yläpäähän, ja kuvioon asetetun normaalijakauman sijaan palkkien muoto myötäilee enemmän jyrkästi kohoavaa mäkeä. Kuva tiivistää oivallisesti aineiston positiivinen yleisvaikutelman työllistymisen laadusta: useimmilla ammatillisen perustutkinnon suorittaneilla nykyinen työ vastaa koulutusta sekä tarjoaa etenemismahdollisuuksia ja mielenkiintoisia, monipuolisia työtehtäviä. Koska työn sisällölliset ominaisuudet vielä latautuvat niin voimakkaasti samalle faktorille, voidaan

päätellä, että ne esiintyvät usein toisilleen rinnakkain Työtyytyväisyyteen verrattuna kuviossa 4.14 esitetty työtyytymättömyyden jakauma näyttää selvästi tasaisemmalta. Kuviota katsoessa on huomattava, että pienemmät arvot kertovat tässä tapauksessa paremmista ulkoisista työoloista ja pienemmästä työn kuormittavuudesta. Siinä missä työn sisäiset ominaisuudet ovat lähes kaikilla vähintään tyydyttävät, työn ulkoisissa oloissa on jo jonkin verran vaihtelua eri vastaajien ja vastaajaryhmien välillä. Yksittäisten osioiden aloittaisissa vertailuissa havaittiin jo aiemmin, että esimerkiksi kokemus palkan riittävyydestä suhteessa työn vaatimuksiin on voimakkaasti riippuvainen koulutusalasta. Vaikka palkkien muoto myötäilee enemmän normaalijakaumaa, muuttujan arvot painottuvat asteikon alempaan eli tässä tapauksessa positiiviseen päätyyn. Kuvion oikeaan päätyyn kertyy kuitenkin muutamia tapauksia, joilla tilanne ulkoisten työolojen osalta on erityisen hankala.

Kuvio 4.13. Histogrammi työtyytyväisyyden faktoripistemuuttujasta.

Kuvio 4.14. Histogrammi työtyytymättömyyden faktoripistemuuttujasta.

5. TYÖNSAANTI JA TYÖTTÖMYYS

Yhteenveto Ammattiopistoista valmistuneiden tilanne näyttää tutkimuksen perusteella hyvinkin valoisalta. Vuoden 2008 aikana valmistuneet työskentelivät vuonna 2012 pääosin koulutustaan vastaavissa tehtävissä sekä vakituisissa ja kokoaikaisissa työsuhteissa. Töiden saanti ei ole vaatinut kokonaista neljää vuotta, sillä matkan varrella useimmat ovat kerryttäneet itselleen jo useita kymmeniä kuukausia oman alansa työkokemusta. Vastaajien suuri enemmistö on myös erittäin tyytyväinen työnsä määrään, sisällöllisiin ominaisuuksiin ja ulkoisiin työoloihin. Syvempi tarkastelu paljastaa kauniista kokonaiskuvasta useita pienempiä ja suurempia säröjä. Sosiaali-, terveysja liikunta-ala erottuu positiivisesti monilla mittareilla, mutta pätkätöissä ja määräaikaisissa työsuhteissa se on aivan omaa lajiaan. Erikoiset työn muodot ovat yleisiä myös kulttuurialalla, vaikka siellä suurimmat ongelmat liittyvätkin koulutusta vastaavan työn löytämiseen. Tekniikan ja liikenteen ala sekä matkailu-, ravitsemisja talousala nousevat esiin tasaisina hyvän työllistymisen aloina, mutta huomattavaa on, että niilläkin mittarista riippumatta noin 40 prosenttia työskentelee mielestään sangen heikosti koulutusta vastaavassa työssä. Myös kokonaistilanne jättää toivomisen varaa, sillä vain kaksi kolmesta on jokseenkin tai täysin samaa mieltä siitä, että nykyisessä työssä pääsee hyödyntämään koulutuksessa opittuja taitoja. Aineiston perusteella olisi mahdollista hahmottaa erilaisia työllistymisen polkuja, mutta niin laajan aihepiirin käsittely vaatisi jo vähintään oman artikkelinsa. Tulevissa analyyseissa on mielenkiintoista pohtia, heijastuvatko opiskelu ja valmistumisajan kokemukset myös nykyiseen toimintaan ja kasautuvatko työnsaannin vaikeudet ja eräät ”huonon työn” indikaattorit aina samoille henkilöille. Ajatusta elämänkulkujen polarisoitumisesta ei voi täysin välttää kun huomataan, että erinomaisen työllistymisen laadun toisessa päässä häämöttävät ne suuret massat, joilla työ ei vastaa sen enempää alaltaan kuin sisällöltään koulutusta. Koska mahdollisuus käyttää opittuja taitoja myötäilee vahvasti työn ja koulutusalan vastaavuutta, ei ammatillista perustutkintoa voi myöskään helposti käyttää toiselle alalle työllistymiseen. Tällöin heikko työllistymisen laatu on pitkälti tulkittavissa koulutus ja työmarkkinoiden rakenteelliseksi vinoumaksi.

Edellisessä luvussa esitellyt laadullisen työllistymisen mittarit piirtävät yksinään melko staattisen kuvan työuran vaiheista. Useimmat valmistuneista ovat neljän vuoden kuluessa löytäneet alaansa vastaavaa työtä, mutta se prosessi, jonka kautta tähän on päädytty, tulee vain osittain julki. Takaako ammatillinen perustutkinto automaattisesti hyvän työpaikan vai vaaditaanko työmarkkinoilla muutakin? Jos vaaditaan, niin mitä? Syvennymme tässä luvussa pohtimaan, millaisista etapeista rakentuu laadukkaan työllistymisen polku ammatillisella toisella asteella. Onnistuneen työllistymisen vastapainona ovat työnsaannin vaikeudet ja työllistymisen täydellinen puute eli työttömyys. Syyttävätkö työttömät itseään, vai onko taustalla työmarkkinoiden rakenteellinen ongelma? Kuinka toiveikkaasti he ylipäätään suhtautuvat työnsaantiin, ja millaiset tekijät ovat työnsaantia vaikeuttaneet? Luvun jälkimmäisessä osassa lähestymme työelämässä menestymistä takaperoisesti epäonnistumisten ja esteiden kautta. Kenties kuopat työuran varrella paljastavat implisiittisesti jotain myös työmarkkinoiden odotuksista ja arvoista. Työmarkkinoilla menestyminen Ammatillisen perustutkinnon suorittaneilta tiedusteltiin käsityksiä erilaisten tekijöiden merkityksestä työmarkkinoilla menestymisessä. Kuviossa 5.1 on esitetty kutakin asiaa erittäin tai melko tärkeänä pitäneiden yhteiset osuudet sukupuolittain. Sekä naisten että miesten vastauksissa korostuvat eniten osaaminen ja aikaisempi työkokemus, joita pitää erittäin tai melko tärkeinä yli yhdeksän kymmenestä. Sukupuolten väliset erot jäävät näissä osioissa melko pieniksi, mutta naisilla osaaminen saa hieman korkeamman prosenttiosuuden (99 %), samalla kun miehet korostavat naisia enemmän aikaisempaa työkokemusta. Naisilla tutkinto nousee heti perään kolmanneksi tärkeimmäksi, mutta miehillä sen osuus on lähes 20 prosenttiyksikköä pienempi. Miehet pitävät kolmanneksi tärkeimpänä menestystekijänä kontakteja, jotka ovat naisilla vasta viidentenä. Selvästi yli 80 prosenttia sekä naisista että miehistä katsoo, että työmarkkinoilla arvostetaan myös ”hyvää tyyppiä”. Muita vähäisempänä koetaan yleisesti työssäoppimisjaksojen, onnen sekä työelämäohjauksen ja uraneuvonnan rooli työmarkkinoilla menestymisessä. Naisista tosin selvästi miehiä suurempi osa pitää työs47

säoppimisjaksoja ja työelämäohjausta tärkeinä; onnen kokee tärkeäksi tasaisesti noin kaksi kolmasosaa vastaajista. Muiden osioiden vastaajamäärät ovat selvästi yli tuhannen, mutta ”työelämäohjaus, uraneuvonta” osiossa vastanneiden määrä jäi erityisen pieneksi. Suuri ”en osaa sanoa” -vastausten osuus viittaa siihen, että kohdan muotoilu on ollut epäselvä tai työelämäohjauksen ja uraneuvonnan muodot eivät muuten vain olleet vastaajille tuttuja. Horjuvana yleistyksenä saatettaneen todeta, että miehet korostavat naisia enemmän koulutuksen ulkopuolisia ominaisuuksia (aikaisempi työkokemus, kontaktit) ja naiset tutkintoon sisältyviä kokemuksia (tutkinto, työssäoppiminen). Rajallisesti vaikutettavien tekijöiden onnen ja ”hyvän tyypin” merkityksestä on naisilla ja miehillä jotakuinkin yhtenäinen käsitys. Kyselylomakkeen kokeilevampaa puolta edustavat kaksi työmarkkinaasemaan liittyvää osiota, joista ensimmäisessä vastaajaa pyydettiin arvioimaan omia työnsaantimahdollisuuksiaan suhteessa muihin samalta alalta valmistuneisiin ja jälkimmäisessä nimeämään syitä edeltävälle arviolleen. Taulukosta 5.1 nähdään ensinnäkin, että sangen harvat uskovat työmarkkinaasemansa olevan heikompi kuin muilla saman tutkinnon suorittaneilla mutta sen sijaan yli 40 prosenttia katsoo työnsaantimahdollisuutensa muita paremmiksi.

Heikompi

147

13,0

Suunnilleen yhtä hyvä

517

45,5

Parempi

471

41,5

Taulukko 5.1. Vertaa omaa työmarkkinaasemaasi niihin, jotka ovat suorittaneet saman ammatillisen perustutkinnon. Miten hyvinä pidät omia työnsaantimahdollisuuksiasi verrattuna muihin samalta alalta valmistuneisiin? (N=1136). Alkuperäiset luokat ”selvästi heikompi” ja ”hieman heikompi” sekä ”selvästi parempi” ja ”hieman parempi” on yhdistetty analyyseja varten.

Kuvio 5.1. Mitkä tekijät auttavat työmarkkinoilla menestymisessä? Melko tärkeä tai erittäin tärkeä %(n=896–1080, ).

Kuvio 5.1. Mitkä tekijät au1avat työmarkkinoilla menestymisessä? Melko tärkeä tai eri1äin tärkeä, N=896-‐1080, % 0%

20%

40%

60%

80%

100%

Osaaminen* Aikaisempi työkokemus* Tutkinto* Naiset

"Hyvä tyyppi"

Miehet

Kontak?t* Työssäoppimisjaksot* Onni Työelämäohjaus, uraneuvonta*

Tähdellä merkityt yhteydet ovat tilastollisesti merkitseviä (χ2testi). En osaa sanoa -vastaukset eivät ole mukana laskuissa. 48

Jo pelkästään asemansa heikommaksi tai paremmaksi arvioivien osuuksista voi päätellä, että useimmat ammatillisen perustutkinnon suorittaneet uskovat työnsaannin riippuvan myös muista tekijöistä kuin suoritetusta tutkinnosta. Havainto on sellaisenaan lattea, mutta mielenkiintoiseksi asetelma muuttuu, kun ryhmiä vertaillaan vastaajien omin sanoin antamiin selityksiin. Avoimet vastaukset luokiteltiin niiden sisällön perusteella erilaisiin ylä- ja alaluokkiin (ks. tarkempi luokittelu liitteessä 3). Taulukossa 5.2 syiden yläluokat on ryhmitelty sen mukaan, millaiseksi vastaaja arvioi työmarkkinaasemansa avointa kysymystä edeltäneessä osiossa (neutraali tarkoittaa vaihtoehtoa ”suunnilleen yhtä hyvä”). Mainintojen absoluuttisia määriä ei ole mielekästä vertailla, sillä, kuten havaitsimme jo edellä, arvio työmarkkinaasemasta jakautuu sangen epätasaisesti, jolloin heikommaksi asemansa arvioineiden vastaukset olisivat automaattisesti alikorostuneita. Vertailun helpottamiseksi maininnoille on laskettu myös painotetut määrät, joissa ikään kuin uskotellaan, että kaikki työmarkkinaaseman mukaiset ryhmät olisivat aineistossa samankokoisia. Tällöin voidaan havainnollisemmin pohtia, mitkä syyt ovat erityisen yleisiä

heikomman tai paremman työmarkkinaa-seman selittäjiä. Joissain tapauksissa avoimen vastauksen yhteys työmarkkina-asemaan ei ole aivan ilmeinen. Hyvin monet (yli sata mainintaa) mainitsivat avoimissa vastauksissaan opintokokemukseen, työkokemukseen sekä henkilökohtaisiin ominaisuuksiin tai osaamiseen liittyviä syitä. Nämä syyt esiintyvät yleisesti niin huonomman, neutraalin kuin paremman työmarkkina-aseman selittäjinä, mistä voi päätellä, että ominaisuudet koetaan yleisesti tärkeiksi työmarkkinoilla menestymisessä. Kaikkein yleisimmän luokan, työkokemuksen, painotetusta jakaumasta nähdään, että työkokemus on tärkein selittäjä sekä muita heikommaksi että muita paremmaksi arvioidulle työmarkkina-asemalle. Luokan alakategorioista selvästi yleisin on ”oman alan työkokemus”, jolla vastaajat perustelivat erityisesti muita parempaa työmarkkinaasemaa. Toinen parempaan työmarkkina-asemaan voimakkaasti kytkeytyvä kategoria on opintokokemus, joka koostuu suurimmaksi osak-si opintomenestykseen ja muihin suoritettuihin tutkintoihin liittyvistä maininnoista. Myös henkilökohtaiset ominaisuudet (mm. ahkeruus, aktiivisuus, motivoituneisuus, ahkeTaulukko 5.3. Missä määrin seuraavat tekijät ovat vaikeuttaneet työllistymistäsi? (Erittäin paljon ja melko paljon vastausten yhteisosuus)

Työmarkkina-asema suhteessa muihin samalta alalta valmistuneisiin Syyt Opintokokemus Työkokemus Muut kokemukset Henk.koht. ominaisuudet Henk.koht. osaaminen Ympäristötekijät Fatalistiset syyt Käsitys muista Ikä/elämänkokemus Sukupuoli Terveys Työkyvyttömyys Ei osaa sanoa Tyhjä Muu

Absoluuttiset mainintojen määrät HEIKOMPI NEUTRAALI PAREMPI 11 28 139 78 101 301 0 0 8 19 25 160 13 10 90 28 24 23 2 1 9 1 33 11 10 2 18 7 1 4 13 1 1 2 22 1 2 0 0 16 298 94 0 9 6

Painotetut mainintojen määrät HEIKOMPI NEUTRAALI PAREMPI 28 21 112 201 74 242 0 0 6 49 18 129 33 7 72 72 18 18 5 1 7 3 24 9 26 1 14 18 1 3 33 1 1 5 16 1 5 0 0 41 218 76 0 7 5

ruus) liittyvät vastaajien mielissä yleisemmin muita parempiin työnsaantimahdollisuuksiin. Seuraavassa on lainattu työmarkkina-asemansa muita paremmaksi ilmaisseiden vastauksia (arvio asemasta suluissa):

”Olen hieman hidas oppimaan uusia asioita, enkä erityisen taitava tekemään työtä käsilläni.” (selvästi heikompi) ”Merkonomi on niin “yleispätevä” koulutus, että työnhaussa sillä ei erotu joukosta millään tavalla. Enemmän ratkaisee persoona ja hankittu työkokemus. Lisäksi minulla on 1 kk ikäinen lapsi.”(suunnilleen yhtä hyvä)

”Olen erittäin pätevä alallani ja minulla on työkokemusta hyödyllisistä paikoista. ”(hieman parempi)

”Alalla ei paljon ole työpaikkoja tarjolla, mutta oma kokemattomuuteni varmasti heikentää asemaani.” (hieman heikompi)

”Oma aktiivisuus, ennakkoluulottomuus… hyvä työkokemustausta, mutta ennen kaikkea oma asenne!” (selvästi parempi)

”Olen nainen miesvaltaisella alalla (LV-asennus). Työssäoppimispaikan sain mutten töitä… vaikkakin nykypäivänä yhä useampi nainen on raksalla töissä.” (selvästi heikompi)

”Lähdin töihin Helsinkiin ja hain itse harjoittelupaikkani yksityiseltä yrittäjältä. Kaikilla ei ole samanlaista työkokemusta.” (hieman parempi)

”Muiden tilanteita en voi lähteä spekuloimaan. Tiedän, että monet perustaidot opimme kahden vuoden aikana. Mihin ja miten toiset ovat oppimaansa hyödyntäneet, en voi tietää. Tiedän oman tilanteeni ja koen, että koulutus oli hyödyllinen peruskatsaus alan mahdollisuuksiin.” (suunnilleen yhtä hyvä)

”Parempi motivaatio, nuorempana en ollut turhan ronkeli työtehtävien suhteen, hoidin hommani hyvin ja loin kontakteja. Menin myös kauemmaksi töihin, koska kotipaikkakunnalla niitä ei ollut” (selvästi parempi) ”Elämänkokemus, rohkeus kyseenalaistaa tapoja ja tekoja, joustava, tottunut vastuulliseen kovaan työhön (ei marise ja aina valita)” (selvästi parempi)

”En ole saanut alan kokemusta ja se vaikuttaa taas siihen, että olen menettänyt kiinnostukseni alaan ja sen työpaikkoihin lähes kokonaan ja etsimään ratkaisua muualta.” (hieman heikompi)

”Ei kyllä mitään hajua! Oma-aloitteellisuus on erittäin hyvä!” (hieman parempi)

Työnsaannin vaikeudet

Muita heikommaksi työmarkkina-asemansa arvioineilla korostuvat erilaiset ympäristöön ja biologisiin ominaisuuksiin tiivistyvät tekijät. Ympäristötekijöiksi luokitellut ”asuinpaikka” ja ”perhesyyt” esiintyivät kumpikin yhteensä yhdeksän vastaajan arvioissa. Kokonaismäärä jää lopulta pieneksi, mutta suhteellisesti ympäristö-ekijät ovat selvästi tärkeämpi selittäjä heikommalle kuin muille työmarkkina-aseman arvioille. Niin sanotut biologiset tekijät, eli iän ja elämän-kokemuksen sekä sukupuolen ja terveyden kategoriat eivät sisällä lainkaan alakategorioita, vaan ne esiintyivät vastauksissa aina sellaisinaan. Huomattavaa on, että iällä tai elämänkokemuksella saatettiin selittää yhtälailla huonompia kuin parempia työnsaantimahdollisuuksia. Terveydentilaan viittasivat lähes yksinomaan asemansa muita heikommaksi arvioineet. Hienoista tendenssiä on havaittavissa siihen suuntaan, että muita parempi työmarkkina-asemaa selitetään (attribuutio) useammin henkilökohtaisilla ominaisuuksilla ja saavutuksilla, kun taas muita heikompaa tilannetta selitetään rakenteellisilla ja oman vaikutusvallan ulottumattomiin jäävillä tekijöillä. Seuraavassa on joitain oman asemansa heikommaksi tai neutraaliksi arvioineiden vastauksia:

Työllistymisvaikeuksia kohdanneita vastaajia pyydettiin arvioimaan erilaisten taustatekijöiden vaikutusta työnsaannin ongelmiin (taulukko 5.3). Koska useimmilla valmistumisen jälkeinen työura on sujunut jouhevasti, vastaajien määrät jäävät aloittaisissa tarkasteluissa verraten pieniksi. Taulukossa 5.3 ”erittäin paljon” ja ”melko paljon” -vastausten yhteiset osuudet on esitetty alakohtaisesti niiden osioiden kohdalla, joissa odotetut frekvenssit eivät ole liian pieniä tilastolliseen päättelyyn. Kaiken kaikkiaan kolmessa osiossa suurempaa merkitystä ilmaisevien vastausten osuus jäi kokonaisuudessaan selvästi alle kym-menen prosentin, ja kun tällainen määrä jaettaisiin vielä kuuteen alaryhmään, olisi yhteyden päättelyä varten enää muutamia yksittäisiä havaintoja. Osioihin on merkitty tähdillä muuttujien välisen yhteyden tilastollinen merkitsevyys. Havaintojen lukumääriä (N) tarkkailemalla voi panna merkille, että osioihin vastanneiden määrät vaihtelevat jopa reilusti yli sadalla henkilöllä. Varsinkin syyt ”Alani työpaikkojen virtaaminen ulkomaille” ja ”Katkot määräaikaisissa työsuhteissa” saivat paljon ”en osaa sanoa” -vastauksia (muutettu taulukossa puuttuvaksi tiedoksi), mikä viitannee ensimmäisessä tapauksessa vaikeaan arvioitavuuteen ja jälkimmäisessä väit-tämän

epäonnistuneeseen muotoiluun. Havain-tojen määrät jäävät suurimmallaankin lomakkeen muita mittareita pienemmiksi, sillä niitä vastaajia, jotka eivät ole kohdanneet urallaan työllistymisvaikeuksia, neuvottiin siirtymään suoraan seuraavaan kysymykseen. Ennen aloittaista vertailua on hyvä katsoa myönteisten vastausten jakaumaa koko aineistossa. Työnsaantivaikeuksien syistä selvästi muita edelle nousevat heikko oman alan työpaikkojen saatavuus lähiseudulla sekä suhdeverkostojen ja työkokemuksen puute. Hyvin harvat sen sijaan antavat suurta painoarvoa puutteellisille työnhakutaidoille, työelämätietoudelle tai muiden tai-tojen puuttumiselle, mitä voi pitää koulutuksen onnistumisen kannalta hyvänä asiana. Rakenteellisessa mielessä on huojentavaa, että sukupuolen nimeää erittäin tai melko paljon työnsaantia haitanneeksi tekijäksi vain kolme prosenttia vaikeuksia kohdanneista. Muista rakenteellisista syistä alan suhdanneherkkyydelle antaa suurta painoarvoa kolmasosa mutta työpaikkojen ulkomaille virtaamiselle vain kymmenisen prosenttia. Suurimpien kokonaisosuuksien alat sisältä-vät myös voimakkaimpia alakohtaisia eroja. Tämä liittyy paljolti siihen, että tietyillä aloilla, kuten sosiaali-, terveysja liikunta-alalla, melko paljon ja erittäin paljon -vastaukset jäävät ylipäätään harvinaisiksi. Kaikilla muilla aloilla lähiseudun heikon oman alan työtarjonnan arvioi tärkeäksi syyksi yli puolet tai selvästi yli puolet työnsaanti-vaikeuksia kokeneista, mikä tekee siitä myös alakohtaisesti tärkeimmän yksittäisen syyn työl-listymisen ongelmille – kulttuurialalla aivan erityisen tärkeän. Toiseksi merkittävimmässä syyssä, suhdeverkostojen puutteessa, aloittaiset erot ovat sosiaali-, terveysja liikunta-alaa lukuun ottamatta sangen pieniä ja alakohtaiset osuudet asettuvat viidenkymmenen molemmin puolin. Kiinnostavaa on pohtia, koetaanko suhde-verkostot joillain aloilla yleisesti tarpeellisemmiksi vai selittyvätkö erot puhtaasti alojen muutenkin heikommalla työtilanteella. Työkokemuksen puutteessa alakohtaiset erot ovat sen sijaan jo hyvin merkittäviä. Erityisen yleiseksi ongelma koetaan yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alalla ja luonnontietei-den alalla sekä tekniikan ja liikenteen alalla, joista ensimmäisessä syyn arvioi melko tai erittäin paljon vaikuttaneeksi noin 56 prosenttia ja jälkimmäisessä hieman alle 50 prosenttia. Luonnonvara- ja ympäristöalalla sekä sosiaali-, terveysja liikunta-alalla työkokemuksen puute on harvoin ongelmana.

Toinen tapa lukea taulukkoa 5.3 on katsoa sitä pystysuunnassa ja etsiä siten kullekin alalle ominaisia työnsaannin vaikeuttajia. Matkailu, ravitsemis ja talousala tuo hyvän vertailukohdan muille aloille, sillä syiden tärkeysjärjestys on lähes tismalleen samanlainen kuin koko aineiston tasolla. Useimmilla aloilla kolme tärkeintä syytä ovat aiemmin mainitut lähiseudun heikko työtarjonta sekä suhdeverkostojen ja työkokemuksen puute. Näiden lisäksi alan suhdanneherkkyys korostuu muita enemmän kulttuurialan sekä humanistisen ja kasvatusalan ryhmässä sekä tekniikan ja liikenteen alalla, mutta lukujen perusteella ei voi tehdä kovin suuria yleistyksiä. Paljon kysymyksiä herättää myös se, minkä takia väite ”En ole löytänyt itseäni kiinnostavaa työtä” saa niin suuren merkityksen juuri luonnonvaraja ympäristöalalla. Myös yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alalla sekä luonnontieteiden alalla samaisen syyn nimeää erittäin tai melko paljon vaikuttaneeksi yli kolmasosa, kun esimerkiksi tekniikan ja liikenteen alalla vastaava osuus on suunnilleen 19 prosenttia. Vähille vastauksille jäänyt ”Katkot määräaikaisissa työsuhteissa” tuntuu leimaavan erityisesti sosiaali-, terveysja liikunta-alaa, mikä tukee tutkimuksen aiempia tuloksia. Myöskään edellä mainittu lähiseudun heikon työtarjonnan korostuminen kulttuurialalla ei yllätä, kun tiedetään kulttuurialan työpaikkojen keskittyvän voimakkaasti pääkaupunkiseudulle (Alanen 2010; Helsingin kaupungin tietokeskus 2009).

Työttömyyden kokemus

hakenut töitä aktiivisesti viimeisen neljän viikon aikana:

Kyselyhetkellä työttöminä työnhakijoina olleet ohjattiin lomakkeessa vastaamaan lisäkysymyksiin työttömyysjakson laadusta ja kestosta. Vaikka työttömyyden ilmoitti nykyiseksi elämäntilanteekseen vain 80 henkilöä (n. 7 % aineistosta), työttömyyskysymyksissä on keskimäärin 100 havaintoa. Tämä johtuu siitä, että kysymyksiin ovat vastanneet monet ”muun toiminnan” nykyiseksi elämäntilanteekseen valinneet. Työttömyyden kestoa tiedusteltiin lomakkeessa avoimella kysymyksellä, jossa vastausten vaihteluväli on 0–53 kuukautta. Taulukossa 5.4 esitetystä luokitellusta kestomuuttujasta havaitaan, että noin kahdella kolmasosalla vastaushetkellä työttömänä olleista nykyinen työttömyysjakso on kestänyt alle vuoden. Pitkäaikaistyöttömiksi määritellään yleisesti sellaiset henkilöt, joiden työttömyys on kestänyt yhtäjaksoisesti 12 kuukautta tai enemmän (esim. Tilastokeskus 2012). Aineiston 97 työttömän joukossa pitkäaikaistyöttömiä on melko tarkalleen kolmasosa, jolloin heitä on koko aineistossa (n=1080) noin kolme prosenttia.

”Yritys, jossa olin töissä, meni konkurssiin, joten olen ottanut 2 vk lopettamisen jälkeen loman kannalta.” ”Opiskelemaan! Alan työtehtävät eivät minua juuri innosta.” ”Lapselle ei ole järjestynyt kunnalta hoitopaikkaa, avopuoliso on koulussa.” ”Koska pärjään näin hyvin ja jää aikaa harrastuksille.” Työttömiä pyydettiin arvioimaan, kuinka toiveikkaita he ovat työnsaannin suhteen. Taulukon 5.5 jakaumien perusteella työttömyyden kesto on jonkin verran yhteydessä toiveikkuuden määrään. Kaikista työttömistä suurin osa, noin kaksi viidesosaa, on hyvin tai melko epätoivoisia työnsaannin suhteen, mutta pitkäaikaistyöttömissä epätoivoisia on yli 60 prosenttia. Aineiston pienuudesta huolimatta voitaneen todeta, että toivo työnsaannista näyttää odotetusti vähenevän työttömyysjakson pitkittyessä. Aiemmille tuloksille on rinnasteista, että vastaajat katsoivat useimmin työttömyytensä syyksi joko sen, että koulutusta vastaavia työpaikkoja on vähän tarjolla tai että liian vähäinen työkokemus haittaa työnsaantia. Muutamia mainintoja keräsivät myös määräaikaisista työsuhteista johtuva työttömyys ja oman aktiivisuuden puute (taulukko 5.6).

Noin 60 prosenttia työttömistä on etsinyt töitä viimeisen neljän viikon aikana. Työttömyyden keston ja työn hakemisen yhteydestä voidaan oikeastaan vain sanoa, että 0–5 kk työttömänä ovat hakeneet töitä hieman aktiivisemmin kuin sitä pidempää työttömänä olleet. Ohessa on joitain perusteluja sille, miksi vastaaja ei ole

Kuinka toiveikas työnsaannin suhteen

0-5 kk

N 41

% 42,1

6-11 kk

23,6

12 kk tai yli

34,3

Kaikki

100,0

Epätoivoinen

Neutraali

Toiveikas

Yhteensä

0-5 kk

25,0%

42,5%

32,5%

100,0%

6-11 kk

31,8%

45,5%

22,7%

100,0%

Työttömänä

12 kk tai yli

63,6%

24,2%

12,1%

100,0%

Kaikki

40,0%

36,8%

23,2%

100,0%

χ2=12,685; df=4; p<.05

Taulukko 5.4. Vastaushetkellä työttömänä olleiden nykyisen työttömyysjakson kesto.

Taulukko 5.5. Työttömyysjakson pituuden yhteys toiveikkuuteen työnsaannista, %, N = 95.

Yhteenveto

N Koulutustani vastaavia työpaikkoja on vähän tarjolla

Liian vähäinen työkokemus haittaa työnsaantia

En ole hakenut riittävän aktiivisesti töitä

Tarjolla on enimmäkseen määräaikaisia työsuhteita, joten ajoittainen työttömyyskin on väistämätöntä

Alani on suhdanneherkkä: heikko taloustilanne vähentää avoimia työpaikkoja

Joidenkin vaadittujen taitojen puuttuminen (esim. kielitaito, atktaidot ym.)

Jokin muu syy

Yhteensä (N)

100

Ammatillisen perustutkinnon suorittaneet uskovat, että työmarkkinoilla menestymisessä ratkaisevat muutkin asiat kuin koulutus. Opintokokemus ja menestys selittävät yleisesti muita paremmaksi koettua työmarkkina-asemaa, mutta erityisen suurta painoarvoa vastaajat antavat työkokemukselle. Työkokemuksen ja sen vähäisyyden katsotaan yhtä lailla selittävän sekä muita parempaa että muita heikompaa työmarkkinaasemaa. Mielenkiintoista on, että yli 40 prosenttia arvioi työnsaantimahdollisuutensa jonkin verran paremmiksi kuin muilla saman tutkinnon suorittaneilla. Monet heistä painottavat henkilökohtaisten ominaisuuksien, kuten asenteen ja ahkeruuden, merkitystä. Koetut työnsaannin vaikeudet vaihtelevat suuresti koulutusalan mukaan. Lähiseudun heikko tarjonta oman alan työpaikoista korostuu sosiaali-, terveysja liikunta-alaa lukuun ottamatta kaikilla aloilla, mutta kulttuurialalta valmistuneet kokevat alueen erityisen merkittäväksi. Työkokemuksen puute on sen sijaan tullut esteeksi monilla tekniikan ja liikenteen alan sekä liiketalouden ja hallinnon alan koulutetuilla. Suhdeverkostojen puute koetaan yleisesti ongelmaksi alalla kuin alalla, mutta puutteellisten työnhakutaitojen ja työelämätietouden vaikutukseen ei usko monikaan. Myöskään sukupuolen ei katsota haitanneen työnsaantia. Työttömiä työnhakijoita sattui vastaajajoukkoon vähänlaisesti, ja heistä useimmilla työttömyys oli vastaushetkellä kestänyt alle vuoden. Tuloksista voi päätellä ainakin sellaista, että työttömyyden pitkittyessä toiveikkuus työnsaannin suhteen notkahtaa hieman alaspäin. Useimmat nostivat työttömyytensä syyksi joko koulutusta vastaavien työpaikkojen vähäisen tarjonnan tai työkokemuksen puutteen.

Taulukko 5.6. Mistä arvelet nykyisen työttömyytesi johtuvan?

6. KOKEMUKSET AMMATILLISESTA KOULUTUKSESTA

tuneiden näkökulmasta. Tulokset kytkeytyvät osaksi ammatillisen koulutuksen laatua koskevaa keskustelua, johon valmistuneiden kokemukset koulutuksen ja työelämän vuorovaikutuksesta tarjoavat yhden tarkastelukulman.

Ammatillisen peruskoulutuksen tavoitteena on antaa opiskelijoille työelämässä tarvittavia tietoja ja taitoja. Ammattitaidon lisäksi koulutuksen tavoitteena on antaa jatkoopiskelua tukevia valmiuksia. Ammatillisen koulutuksen erityisenä painopisteenä ovat työelämän tarpeet. (Laki ammatillisesta koulutuksesta 1998.) Keskeinen kysymys kytkeytyykin koulutuksen ja työelämän välisiin suhteisiin: yhtäältä siihen, kuinka hyvin koulutus tukee työelämässä tarvittavien valmiuksien kehittymistä ja toisaalta työmarkkinoiden kykyyn tarjota työtä, jossa ammatillisen perustutkinnon suorittaneella on mahdollisuus hyödyntää koulutuksessa oppimiaan taitoja. Tässä luvussa luodaan katsaus ammatillisen peruskoulutuksen tavoitteiden toteutumiseen valmis-

Tyytyväisyys koulutukseen Koulutuksesta valmistuneiden arvioita koulutuksen laadusta voidaan yleisesti ottaen luonnehtia varsin positiivisiksi. Kun tarkastellaan valmistuneiden tyytyväisyyttä koulutukseensa kokonaisuutena, havaitaan, että noin kaksi kolmesta vastaajasta oli tyytyväinen koulutukseensa, kun he ajattelivat asiaa oman tulevaisuutensa kannalta (kuvio 6.1). Tyytymättömiä koulutukseensa oli viidennes vastaajista. Kysymyksenasettelussa ei täsmennetty tarkemmin, millaisia tulevaisuuteen liittyviä asioita arvioissa olisi otettava huomioon. Näin ollen vastauksista ei ole mahdollista päätellä, millaisin perustein vastaajat ovat arvioineet koulutusta oman tulevaisuutensa kannalta.

Kuvio 6.1. Tyytyväisyys koulutukseen oman tulevaisuuden kannalta % (n=1143).

50 45 40 35 30 25 20 15 10 5 0

Erittäin tyytymätön

Melko tyytymätön

Ei tyytyväinen Melko tyytyväinen eikä tyytymätön

Erittäin tyytyväinen

Vastaajien tyytyväisyydessä koulutukseensa oli jonkin verran koulutusaloittaista vaihtelua. Sosiaali-, terveysja liikunta-alalta valmistuneet erottuvat selvästi tyytyväisimpänä ryhmänä vastaajien joukosta. Heistä lähes 80 prosenttia on melko tai erittäin tyytyväinen koulutukseensa. Tuloksen voidaan ajatella heijastelevan ainakin hyvää määrällistä työllisyystilannetta alalla. Myös tekniikan alaa sekä kulttuurialaa tai humanistista ja kasvatusalaa opiskelleet vaikuttaisivat olevan tyytyväisiä koulutukseensa. Tyytymättömien joukko puolestaan on suurin luonnonvaraja ympäristöalalla sekä luonnontieteiden alalla. Tuloksia on kuitenkin syytä tulkita maltillisesti, sillä vastaajamäärät viimeksi mainituilla aloilla ovat verrattain pieniä. Millainen kuva ammatillisesta peruskoulutuksesta muodostuu, kun sitä tarkastellaan erilaisten osatekijöiden näkökulmasta? Vastaajia pyydettiin arvioimaan mm. opetusta ja ohjausta, tutkinnon tunnettuutta sekä koulutusta suhteessa odotuksiin ja työelämän todellisuuteen. Taulukko 6.1. on lämpökarttaesitys aiheesta: mitä tummempi ja lämpimämpi värisävy, sitä myönteisemmin ammatillisesta koulutuksesta

valmistuneet arvioivat suorittamaansa tutkintoa. Taulukkoon on koottu suhteelliset osuudet niistä vastaajista, jotka olivat jokseenkin tai täysin samaa mieltä kustakin väittämästä. Pääpiirteittäin tulokset tukevat jo edellä esitettyjä havaintoja valmistuneiden tyytyväisyydestä koulutukseensa. Vastaajat olivat varsin tyytyväisiä kaikkiin arvioitaviin osatekijöihin. Erityisen myönteisesti valmistuneet suhtautuivat tutkinnon tunnettuuteen. Lähes neljä viidestä vastaajasta katsoi, että tutkinto tunnetaan hyvin työmarkkinoilla. Ammatilliseen peruskoulutukseen kytketty työelämälähtöisyys näyttäisi siis toteutuvan ainakin tästä näkökulmasta. Muiden väittämien välille ei synny yhtä selkeitä eroja, sillä noin kaksi kolmesta vastaajasta on samaa mieltä kustakin väittämästä. On kuitenkin huomattava, että valmistuneiden arviot vaihtelevat koulutusaloittain. Yleispiirteenä taulukosta 6.1. havaitaan, että sosiaali-, terveysja liikunta-alalta valmistuneet ovat selvästi tyytyväisimpiä suorittamaansa tutkintoon. Myös matkailu-, ravitsemisja talousalalla sekä tekniikan ja liikenteen alalla opiskelleet arvioivat suorittamaansa tutkintoa varsin myönteisessä valossa. Vähiten tyytyväiset vastaajat löytyvät puolestaan yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alalta, luonnontieteiden alalta sekä kulttuurialalta valmistuneiden joukosta.

Kuvio 6.2. Tyytyväisyys koulutukseen koulutusaloittain, %.

Erittäin tyytymätön

Melko tyytymätön

Ei tyytyväinen eikä tyytymätön

Melko tyytyväinen

Erittäin tyytyväinen

SoTe TeLi Kult. / Hum. LY YLH MaRa LU 0%

10%

20%

30%

40%

50%

60%

70%

80%

90%

100%

Koulutuksen antamat taidot

Taulukosta 6.1. havaitaan, että aloituspaikkojen määrä suhteessa työmarkkinoiden tarpeeseen erottelee aloja kaikkein selvimmin. Sosiaali-, terveysja liikunta-alalta valmistuneista vain viidennes pitää aloituspaikkojen määrää liian korkeana. Vastaava osuus kulttuurialalla on huomattavasti korkeampi, noin 70 prosenttia. Valmistuneiden kokemukset noudattelevat samoja yleislinjoja kuin viimeaikaiset muutokset ammatillisen koulutuksen aloituspaikkoihin. Opetus- ja kulttuuriministeriö tavoittelee vähennyksiä erityisesti kulttuurialalle. Lisäyksiä puolestaan kohdistetaan sosiaali-, terveysja liikuntaalalle. (OKM 2011.) Ammatillisesta koulutuksesta valmistuneiden vastaukset hajautuvat myös tutkinnon tunnettuuden suhteen. Valmistuneiden arvion mukaan työmarkkinoilla tunnetaan parhaiten sosiaali-, terveysja liikuntaalan, yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alan ja luonnontieteiden alan tutkinnot. Kulttuurialalta valmistuneet puolestaan pitivät tutkintonsa tunnettuutta heikoimpana. Taulukosta 6.1. voidaan nostaa esiin eräitä selvimmin nähtävissä olevia vahvuuksia ja heikkouksia koulutusalojen sisällä. Sosiaali-, terveysja liikunta-alan vahvuudet liittyvät tutkinnon tunnettuuteen ja siihen, kuinka hyvin koulutus on vastannut alalta valmistuneiden ennakko-odotuksia. Myös yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alalla sekä luonnontieteiden alalla tutkinnon tunnettuus korostuu myönteisenä piirteenä, mutta toisaalta näillä aloilla havaitaan heikkouksia ohjauksessa ja opetuksessa.

Ammatillisen peruskoulutuksen tavoitteena on antaa opiskelijoille työelämässä tarvittava ammattitaito (Laki ammatillisesta koulutuksesta 1998). Tavoitteet koulutuksen antamille taidoille ja valmiuksille määritellään koulutusaloittain ja tutkinnoittain Opetushallituksen laatimissa opetussuunnitelmissa ja tutkinnon perusteissa (OPH 2012). Kaikkia aloja koskevia yhteisiä tavoitteita taidoille ja valmiuksille ei ole määritelty. Tutkimukseen osallistuneilta valmistuneilta opiskelijoilta tiedusteltiin, millaisia taitoja ja valmiuksia suoritettu koulutus oli heille antanut. Vastaajia pyydettiin valitsemaan annetuista vaihtoehdoista kolme tärkeintä taitoa ja valmiutta, joita he arvioivat saaneensa eniten. Kuviosta 6.3. havaitaan, että vastaajat kokevat koulutuksen antaneen heille eniten ammatissa tarvittavia käytännön taitoja. Myös kokonaiskuva alasta korostuu vastauksissa. Vähiten koulutuksesta on saatu suvaitsevaisuuteen, kirjalliseen ilmaisuun sekä neuvottelu- ja johtamistaitoihin liittyviä valmiuksia. Taitoja ja valmiuksia analysoitiin myös tarkastelemalla, mitkä taidot esiintyvät tyypillisesti yh-

Taulukko 6.1. Arviot ammatillisesta perustutkinnosta koulutusaloittain, jokseenkin ja täysin samaa mieltä olevat, %.

MaRa

SoTe

TeLi

YLH / LU

Kult./hum.

Kaikki

(n=132-154)

(n=225-251)

(n=32-36)

(n=367-433)

(n=146-170)

(n=66-75)

(n=968-1115)

Aloituspaikkoja on liikaa suhteessa työmarkkinoiden tarpeeseen

Ammatillista ohjausta oli riittävästi

Opetuksessa käytetyt välineet ja tekniikka vastasivat työelämän vaatimuksia

Koulutuksen sisältö vastasi ennakko-odotuksiani

Koulutuksen antama mielikuva alastani vastasi työelämän todellisuutta

Tutkinto tunnetaan hyvin työmarkkinoilla

p<0,001 kaikissa

dessä. Tällä tavoin on mahdollista tiivistää aineistoa ja muodostaa summamuuttujia samaa ilmiötä mittaavista muuttujista. Analyysi toteutettiin tarkastelemalla aluksi eri taitojen ja valmiuksien välisiä korrelaatioita. Tulkintaa ohjasivat opetussuunnitelmista ja oppilaitosten koulutuksen tavoitteita kuvaavista asiakirjoista muodostetut alustavat luokat. Korrelaatioanalyysin lisäksi suoritettiin teorialähtöinen faktorianalyysi, jonka yhteydessä muodostettiin samoille faktoreille latautuneista muuttujista summamuuttujat. Analyysin perusteella taidot ja valmiudet ryhmiteltiin isompiin luokkiin taulukossa 6.2. esitetyllä tavalla. Käytännön ammattitaito koostuu käytännön taidoista ja omaan alaan liittyvästä kokonaiskuvasta. Luoviin taitoihin puolestaan ryhmi-

teltiin kekseliäisyys ja uusien ideoiden kehittely. Oppimis- ja ongelmanratkaisutaidoilla tarkoitetaan tässä yhteydessä kykyä ratkaista ammatillisia ongelmia sekä kykyä kehittyä ammatissa tulevaisuudessa. Vuorovaikutustaitoihin luokiteltiin ryhmätyöskentely, suullinen ilmaisu ja suvaitsevaisuus. Muodostettujen luokkien perusteella tarkasteltiin koulutuksen antamia taitoja ja valmiuksia koulutusaloittain. Tuloksia havainnollistetaan säteittäisessä kaaviossa 6.4. Mitä lähempänä kaavion ulkokehää pisteet ovat, sitä suurempi osuus koulutusalan opiskelijoista on valinnut kyseisen taidon kolmen tärkeimmän taidon tai valmiuden joukkoon.

Taulukko 6.2. Taitojen ja valmiuksien ryhmittely.

Ammatissani tarvittavia käytännön taitoja (n=861) Kokonaiskuvaa alasta (n=575) Ryhmätyöskentelytaitoja (n=395) Kykyä kehittyä ammatissani tulevaisuudessa (n=390) Kykyä ratkaista ammatillisia ongelmia (n=389) Kekseliäisyyttä ja uusien ideoiden kehittelyä (n=278) Suullista ilmaisua (n=174) Suvaitsevaisuutta (n=140) Kirjallista ilmaisua (n=90) Neuvottelu- ja johtamistaitoja (n=56)

Kuvio 6.3. Koulutuksen antamat taidot ja valmiudet, %.

Kuviosta 6.4. havaitaan, että käytännön ammattitaito korostuu kaikilla aloilla. Lisäksi tulosten perusteella voidaan erottaa luovia taitoja painottavat alat (kulttuuriala), oppimis- ja ongelmanratkaisutaitoihin keskittyneet alat (tekniikan ja liikenteen ala) sekä vuorovaikutustaitoja korostavat alat (sosiaali-, terveysja liikunta-ala sekä matkailu-, ravitsemisja talousala). Koulutuksesta valmistuneilta tiedusteltiin myös, mitä taitoja tai valmiuksia suoritettu tutkinto ei antanut riittävästi. Vastaajia pyydettiin kertomaan arvioistaan omin sanoin. Avovastauksista luokitellut maininnat on koottu taulukkoon 6.3. Kuten taulukosta havaitaan, selvästi yleisimmin on jääty kaipaamaan käytännön ammattitaitoon liittyviä valmiuksia. Myös työelämätaitoja ja teoreettisia taitoja kaivataan runsaasti lisää. Omaksi ryhmäkseen luokiteltiin myös työssä tärkeiksi koetut ominaisuudet, kuten itsenäinen työskentely ja luovuus. Tarkastellaan seuraavaksi kutakin luokkaa hieman lähemmin. Käytännön ammattitaitoon on luokiteltu sellaisia taitoja, joiden voidaan ajatella olevan osa päivittäisessä työssä tarvittavaa välineistöä. Tällaisista taidoista puutteellisimmiksi nousevat alakohtaiset eri-

tyistaidot. Nämä jäsentyivät vastauksissa tyypillisesti oman alan spesifeiksi taidoiksi: kokin olisi osattava tehdä ruokaa, mutta lisäksi myös erikoistua esimerkiksi kasvisruokaan. Toisaalta kyse ei ole vain erikoistumisesta, vaan oman alan perustyön eri osa-alueita koskevista taidoista. Seuraavat vastaukset kuvaavat, minkä tyyppiset erityistaidot olivat jääneet koulutuksessa puutteellisiksi, ja millä tavoin niiden heikkouden koettiin olevan yhteydessä työllistymiseen: “Perhetyön osaalue jäi hyvin suppeaksi. Perheiden kanssa tehtävää yhteistyötä tulisi painottaa koulutuksessa (kasvatuskumppanuutta sekä muita vanhempien kohtaamisen ja tukemisen taitoja).” “Olettaisi, että elektroniikkaasentaja osaisi korjata laitteita, mutta todellisuudessa tähän ei saatu mitään valmiuksia.” “Erikoistumismahdollisuudet olivat heikot, joten monet alalla työllistymistä helpottavat taidot jäivät perusteiden tasolle.”

Kuvio 6.4. Koulutuksen antamat taidot ja valmiudet koulutusaloittain, %.

Kult. / Hum.

MaRa

100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0

SoTe

YLH / LU

TeLi

LY Käytännön ammattitaito

Oppimis- ja ongelmanratkaisutaidot

Luovat taidot

Vuorovaikutustaidot

RIITTÄMÄTTÖMIKSI KOETUT TAIDOT JA VALMIUDET Käytännön ammattitaito Alakohtaiset erityistaidot Tekniset taidot Kielitaito Laaja-alainen osaaminen Tietotekniset taidot Asiakaspalvelutaidot Ammattitaito (suorat maininnat) Johtamistaidot Kirjanpito ja/tai taloudellinen osaaminen Työnopeus Ilmaisutaito Tekemisen taidot Vuorovaikutustaidot Laskutaito Ammatillinen ongelmanratkaisu Ryhmätyötaidot Taulukko 6.3. Taidot Projektityöskentely ja valmiudet, joita Opiskelutaidot

ammatillinen perustutkinto ei antanut Työelämätaidot riittävästi.

MAININNAT (LKM) 352 120 47 24 23 23 19 14 13 13 11 9 9 6 6 6 4 4 1

Sisällöllinen valmistaminen työnhakuun Henkinen valmistaminen työnhakuun Yrittäjyysopinnot Tietoja työelämästä ja työntekijän oikeuksista Työpaikalla toimiminen Ammattialan kokonaiskuvan hahmottaminen

98 25 13 24 22 8 6

Teoreettiset taidot Syventävät opinnot Teoria Jatkokoulutusmahdollisuudet Yleissivistys

60 41 7 6 6

Työssä tärkeiksi koetut ominaisuudet Vastuullisuus / itsenäinen työskentely Luovuus Itsevarmuus Paineensietokyky Itsetuntemus (omien vahvuuksien tunnistaminen)

15 12 6 4 3 2

Alakohtaisten erityistaitojen lisäksi käytännön ammattitaitoon luokitelluissa vastauksissa mainittiin runsaasti yksittäisiä taitoja, kuten tekniset taidot, kielitaito, asiakaspalvelutaidot, johtamistaidot ja vuorovaikutustaidot. Yleiset työelämätaidot luokiteltiin omaksi pääluokakseen, jonka alaluokiksi ryhmiteltiin työnhakutaidot, yrittäjyysopinnot, tiedot työelämästä ja työntekijän oikeuksista, valmiudet työpaikalla toimimiseen sekä ammattialan kokonaiskuvan hahmottaminen. Suurimmaksi alaluokaksi muodostuivat työnhakutaidot: koulutukselta kaivattiin enemmän sekä sisällöllistä että henkistä valmentamista työnhakuun. Työnhakutaidoiksi kuvailtiin tässä yhteydessä henkisiä valmiuksia, kuten realistista käsitystä alan työllisyystilanteesta että käytännön taitoja, kuten ansioluettelon laatimista ja työhakemusten kirjoittamista. Useissa vastauksissa myös työelämää ja työntekijän oikeuksia koskevan tiedon koettiin jääneen koulutuksessa puutteelliseksi. Samoin työpaikalla toimimiseen liittyviä taitoja kaivattiin enemmän, kuten seuraava vastaus kuvaa:

Työssäoppimisjaksojen merkitys työllistymisessä Työssäoppimisella tarkoitetaan opiskelumenetelmää, jossa osa tutkinnon tavoitteista opitaan työpaikalla. Se on ohjattua ja tavoitteellista opiskelua. Työssäoppimisella viitataan yhtäältä tutkintoihin sisältyviin työssäoppimisjaksoihin ja toisaalta oppisopimuskoulutukseen, jossa tutkinto suoritetaan pääosin työpaikalla. Tässä selvityksessä käsitellään työssäoppimisjaksoja. Ammatillisiin perustutkintoihin kuuluvien työssäoppimisjaksojen laajuus on kolmivuotisessa koulutuksessa vähintään 20 opintoviikkoa. Työssäoppimisen tavoitteena on edistää koulutuksen työelämälähtöisyyttä ja kehittää ammatillista osaamista. Oppimisympäristöt ovat työelämälähtöisiä. Työssäoppimisella pyritäänkin turvaamaan opiskelijoille mahdollisuus työllistävään ammatilliseen koulutukseen ja helpottamaan työmarkkinoille siirtymistä. (Tynjälä ym. 2006, 16.) Keskeinen osa työssäoppimisen tavoitteita on siis sen työllistävä ja ammatillisia valmiuksia kehittävä vaikutus. Työssäoppimisen merkitystä tarkastellaankin tässä luvussa työllistymisen ja työelämässä tarvittavien taitojen kannalta. Työssäoppimisen merkitystä työllistymisessä selvitettiin tiedustelemalla, kuinka hyödylliseksi koulutuksesta valmistuneet kokivat työssäoppimisjaksot myöhemmän työllistymisen kannalta. Tulokset on koottu taulukkoon 6.3. Niiden perusteella näyttää siltä, että työssäoppimisen työllistävä vaikutus on varsin merkittävä. Kaikista vastaajista runsas 40 prosenttia oli työllistynyt myöhemmin samaan paikkaan, jossa oli suorittanut työssäoppimisjaksonsa. Noin kolmannes oli saanut uuden työpaikan hankkimisessa auttanutta kokemusta. Valtaosa valmistuneista koki siis hyötyneensä työssäoppimisjaksoista. Viidennes vastaajista kuitenkin totesi, ettei työssäoppimisjaksosta ole ollut hyötyä myöhemmän työllistymisen kannalta. Koulutusalojen välisiä eroja tarkasteltaessa havaitaan, että työssäoppimisjaksottyöllistävät parhaiten sosiaali, terveys ja liikuntaalalla sekä matkailu-, ravitsemisja talousalalla. Näillä aloilla puolet vastaajista oli työllistynyt samaan paikkaan, jossa olivat suorittaneet työssäoppimisjaksonsa. Tekniikan ja liikenteen alalla kokemukset hajaantuvat enemmän kuin muilla aloilla: yhtäältä lähes puolet alalta valmistuneista työllistyi työssäoppimisjakson kautta, mutta toisaalta kolmannes koki, ettei työssäoppimisjaksolla ole ollut työllistävää vaikutusta. Heikoimmin työssäoppimisjaksot työllistävät kulttuurialalla sekä yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alalla.

“Nuorena alan ammattilaisena, olisi ehkä tarvinnut vähän enemmän valmiuksia kohdata työelämän haasteita: työpaikan ilmapiiriä, työpaikalla olevia ongelmia, yms. joita ei ollut edes ajatellut. Osassa työpaikoissa ilmapiiri/johtaminen yms. Huonoa, jota ei ollut osannut ajatella.” Käytännön ammattitaidon lisäksi opinnoilta kaivattiin myös enemmän teoreettisia taitoja. Niihin ryhmiteltiin syventävät opinnot, omaa alaa käsittelevä teoria, jatkokoulutusmahdollisuudet sekä yleissivistys. Suurimmaksi luokaksi muodostui syventävät opinnot, joilla viitattiin erityisesti oman alan syvällisempään ymmärtämiseen. Koulutus koettiin laajaksi, mutta pintapuoliseksi raapaisuksi, kuten seuraava vastaaja luonnehtii: “Koulutus oli lähinnä pintaraapaisu alaan. Opimme vähän kaikkea, muttemme mitään kunnolla tai syvällisemmin.” Työssä tärkeiksi koetut ominaisuudet muodosti oman luokkansa, jonka alle ryhmiteltiin itsenäiseen työskentelyyn, luovuuteen, itsevarmuuteen, paineensietokykyyn ja itsetuntemukseen liittyvät taidot. Nämä luokat keräsivät vain muutamia mainintoja, mutta luonnehtivat osuvalla tavalla sitä, kuinka monipuolisia taitoja koulutukselta kaivataan.

Kult. / hum. (n=78)

YLH / Lu. (n=174)

TeLi (n=444)

LY (n=35)

SoTe (n=249)

Työllistyin myöhemmin samaan paikkaan, jossa suoritin työssäoppimisjakson

Sain työkokemusta, joka auttoi uuden työpaikan hankkimisessa

Työssäoppimisjaksosta ei ole ollut minulle hyötyä myöhemmän työllistymisen kannalta

100

Yhteensä p<0.001

Taulukko 6.4. Työssäoppimisjaksojen merkitys myöhemmän työllistymisen kannalta, %.

MaRa Kaikki (n=156) (n=1136)

Kuvio 6.5. Työssäoppimisjaksojen hyödyllisyys työelämässä tarvittavien taitojen kannalta, hyödyllisenä pitävien osuudet, %.

100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0

SoTe (n=236)

MaRa (n=137)

TeLi (n=361)

Kult. / hum. (n=63)

LY (n=27)

YLH / Lu. (n=134)

Kaikki (n=958)

Työssäoppimisen roolia ammatillisen kasvun välineenä selvitettiin siten, että vastaajia pyydettiin arvioimaan työssäoppimisjaksojen hyödyllisyyttä työelämässä tarvittavien taitojen kannalta. Kuvioon 6.5 on koottu työssäoppimisjaksoja hyödyllisinä pitäneiden suhteelliset osuudet. Kuviosta havaitaan, että valmistuneet kokivat työssäoppimisjaksot varsin hyödyllisiksi. Kaikista vastaajista runsas 80 prosenttia katsoi työssäoppimisen hyödylliseksi työelämässä tarvittavien taitojen kannalta. Valmistuneiden kokemukset olivat tämän suuntaisia kaikilla koulutusaloilla. Sosiaali-, terveysja liikunta-alalta valmistuneet kuitenkin kokivat työssäoppimisjaksot selvästi hyödyllisemmiksi kuin esimerkiksi yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja talouden alalla opiskelevat. Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että työssäoppimisjaksojen merkitys sekä työllistymisen että taitojen kehittymisen kannalta on ammatillisissa opinnoissa varsin keskeinen. Tämä käy ilmi myös, kun tarkastellaan työssäoppimisjaksojen yhteyttä vastaajien työllisyystilanteeseen valmistumisen jälkeen. Viimeistään puoli vuotta valmistumisen jälkeen työelämään siirtyneistä runsas puolet oli työllistynyt samaan paikkaan, jossa oli suorittanut työssäoppimisjaksonsa. Vastaava osuus puolen vuoden aikana työttömäksi jääneillä oli alle viidennes. Tulos on looginen: työssäoppimispaikkaan työllistyneistä oletettavasti vähintään osa työskenteli samassa paikassa vielä valmistumisen jälkeen. Tässä mielessä kysymyksenasettelu lähentelee nollainformaatiota. Kiinnostavaa kuitenkin on, että yhteys havaitaan myös silloin, kun tarkastellaan työssäoppimista suhteessa nykyiseen elämäntilanteeseen. Työssäoppimispaikkaan työllistyneistä suurempi osa kuin työssäoppimisjakson hyödyttömäksi kokeneista oli työelämässä vielä neljä vuotta valmistumisen jälkeenkin. Kysymyksenasettelultaan mielekkäämpää on kuitenkin tutkia työssäoppimisjaksolla karttuneiden valmiuksien yhteyttä työllistymiseen. Niistä vastaajista, jotka kokivat työssäoppimisjaksot työelämässä tarvittavien taitojen kannalta hyödyllisiksi, 62 prosenttia oli työllistynyt ensimmäisen puolen vuoden aikana valmistumisen jälkeen. Vastaava osuus työssäoppimisjaksot taitojen kannalta hyödyttömiksi kokeneilla oli 43 prosenttia. Työssäoppimisjaksojen aikana kehittyneet taidot näyttäisivät siis tukevan työllistymistä heti valmistumisen jälkeen. Vastaava ilmiö havaitaan myös, kun tarkastellaan vastaajien elämäntilannetta neljä vuotta valmistumisen jälkeen. Ilmiö ei ole ainoastaan samansuuntainen, vaan suhteelliset osuudet ovat vastaavia (61 ja 45 prosenttia) kuin tarkasteltaessa tilannetta ensimmäisen puolen vuoden aikana valmistumisen jälkeen. Työssäoppimisjaksojen aikana kehittyneet taidot ovat siis selvästi yhteydessä vastaajien

työllisyystilanteeseen vielä neljä vuotta valmistumisen jälkeen. Toisin sanoen työelämässä tarvittavien taitojen kannalta hyödylliseksi koettu työssäoppimisjakso ennustaa työllistymistä sekä välittömästi että vielä neljä vuotta valmistumisen jälkeen. Tulokseen on tosin suhtauduttava siinä mielessä varauksella, että vastaajien tulkinta vähintään neljän vuoden takaisista kokemuksista voi peilautua suhteessa nykyhetkeen. On siis mahdollista, että vastaajat jäsentävät kokemuksiaan työssäoppimisjaksoista nykyisen elämäntilanteensa kautta. Tällöin työssäoppimisjaksot voivat esimerkiksi näyttäytyä työelämässä tarvittavien taitojen kannalta hyödyllisinä, kun työkokemusta on jo ehtinyt karttua ja taidot kehittyä. Tulokset osoittavat joka tapauksessa, että ammatillisen peruskoulutuksen suorittaneet kokevat työssäoppimisjaksot varsin hyödyllisinä työelämässä tarvittavien taitojen kannalta. Lisäksi niillä on suoria työllistäviä vaikutuksia: suurin osa saa vähintään hyödylliseksi kokemaansa työkokemusta tai työllistyy työssäoppimispaikkaansa. Tulokset antavat viitteitä myös siitä, että ammattitaitoa kehittävät työssäoppimisjaksot ennustavat työllistymistä vielä neljä vuotta valmistumisen jälkeenkin. Jatko-opinnot Ammatillisesta peruskoulutuksesta valmistuneille esitettiin myös jatko-opintoihin liittyviä kysymyksiä. Vastaajilta tiedusteltiin heidän nykyistä elämäntilannettaan. Päätoimisesti opiskelevat ohjattiin vastaamaan heille suunnattuihin kysymyksiin, joissa tiedusteltiin jatkotutkinnon suhdetta aiempaan tutkintoon sekä jatko-opintojen syitä. Kyselyhetkellä päätoimisesti opiskeli noin 20 prosenttia kaikista vastaajista. Tilastokeskuksen sijoittumispalvelusta kerättyjen tietojen perusteella (ks. luku 2) päätoimisia opiskelijoita oli 12,8 prosenttia vuonna 2008 valmistuneista. Erot osuuksissa selittynevät pääosin tarkastelun ajankohdilla: tässä kyselyssä tarkasteltiin sijoittumista neljä vuotta valmistumisen jälkeen, kun sijoittumistilastot kertovat tilanteesta valmistumisvuoden lopussa. Koulutusalojen välisiin eroihin on suhtauduttava viitteellisinä ja enemmän aineistoa kuvaavina kuin koko perusjoukkoon yleistettävinä tuloksina. Ne kuitenkin noudattelevat samoja linjoja kuin sijoittumistilastoista selviävät tiedot. Päätoiminen jatko-opiskelu on tyypillisintä kulttuurialalta sekä luonnonvaraja ympäristöalalta valmistuneilla. Sen sijaan tekniikan alalta sekä matkailu-, ravitsemis-, ja talousalalta valmistuneet suorittavat jatko-opintoja verrattain vähän. 62

40 35 30 25 20 15 10 5 0

Kult. / hum. (n=28)

LU (n=10)

YLH (n=35)

SoTe (n=52)

TeLi (n=80)

MaRa (n=24)

LY (n=2)

Kaikki (n=231)

Kuvio 6.6. Kyselyhetkellä päätoimisesti opiskelevat, %.

Ammatillinen perustutkinto Ammattitutkinto Erikoisammattitutkinto Ammattikorkeakoulu Yliopisto Kansan-/työväenopisto Muu Yhteensä

Taulukko 6.5. Missä opiskelet tällä hetkellä?

N 24 11 2 153 28 4 6 228

% 10 5 1 67 12 2 3 100

Kyselyaineisto täydentää tilastoaineistoa mainiosti siltä osin, kuin se antaa tietoa jatko-opintojen piirteistä ja niiden taustalla olevista syistä. Taulukosta 6.4 havaitaan, että suurin osa päätoimisista opiskelijoista opiskelee ammattikorkeakoulussa. Merkille pantavaa on, että ammattikorkeakouluopinnot ovat selvästi tyypillisempi suunta kuin jatko-opintojen suorittaminen ammatillisella perusasteella. Ammatillisesta peruskoulutuksesta valmistuneiden koulutuspolut kulkevat siis kohti korkeakouluopintoja sen sijaan, että osaamista syvennettäisiin toisen asteen ammatti- tai erikoisammattitutkinnolla. Ammatillisesta peruskoulutuksesta valmistuneilta tiedusteltiin myös, missä määrin heidän nykyiset opintonsa liittyvät jo suoritetun tutkinnon alaan. Vastaukset jakaantuvat karkeasti ottaen saman alan jatko-opintoihin sekä selvästi eri alalle suuntautuneisiin opintoihin (taulukko 6.5). Noin kaksi viidestä päätoimisesti opiskelevasta suorittaa jatko-opintoja samalla alalla ja joka kolmas selvästi eri alalla. Rinnakkaisalan

Saman alan jatko-opinnot Rinnakkaisala Kyseessä on selvästi eri ala En osaa sanoa Yhteensä

opintoja suorittaa hieman alle viidennes päätoimisista opiskelijoista. Tutkimukseen osallistuneilta tiedusteltiin myös tärkeimpiä syitä jatko-opinnoille. Tyypillisimmiksi syiksi nousivat halu parantaa asemaa työmarkkinoilla ja halu vaihtaa alaa. Osa halusi myös ansaita jatkossa paremmin ja päästä enemmän koulutusta vaativiin tehtäviin. Työllistymiseen liittyvät vaikeudet nousivat tärkeimpien syiden joukkoon vain kuudella prosentilla vastaajista. Kaiken kaikkiaan tulosten perusteella voidaan todeta, että ammatillisesta peruskoulutuksesta valmistuneet näyttäisivät jatkavan tyypillisimmin ammattikorkeakouluopintoihin. Opinnot ovat yleisimmin oman alan jatko-opintoja, mutta ammatillisesta peruskoulutuksesta jatketaan myös selvästi eri alan opintoihin. Tärkeimmät syyt jatko-opinnoille liittyvät oman työmarkkina-aseman parantamiseen tai haluun vaihtaa alaa.

N 101 39 79 9 228

% 44 17 35 4 100

Haluan parantaa asemaani työmarkkinoilla Haluan jatkossa päästä enemmän koulutusta vaativiin tehtäviin Haluan jatkossa ansaita paremmin Yleissivistyksen vuoksi Haluan vaihtaa alaa Suorittamani tutkinnon täydentämiseksi En ole saanut työtä nykyisellä koulutuksellani Jokin muu syy Yhteensä

Taulukko 6.7. Miksi jatkat opiskelua? Valitse vaihtoehdoista mielestäsi tärkein syy.

Taulukko 6.6. Missä määrin nykyiset opintosi liittyvät alaan, josta sinulla on jo tutkinto?

N 65 26 34 8 56 15 13 10 226

% 29 11 15 3 25 7 6 4 100

Työelämän pelisäännöt ja työturvallisuus

destä”. Työturvallisuuteen liittyvä osaaminen voidaan siis nähdä osana ammattitaitoa, jolloin se kytkeytyy myös osaksi koulutuksessa opittuja taitoja. Tutkimukseen osallistuneilta valmistuneilta tiedusteltiin, antoiko koulutus heille tietoa työelämän pelisäännöistä. Kuten kuviosta 6.7. havaitaan, suurin osa vastaajista oli saanut tietoa vähintään jossain määrin. Noin viidennes oli saanut tietoa melko vähän tai ei lainkaan. Koulutusalojen väliset erot ovat kuitenkin melko suuria. Eniten työelämän pelisääntöjä koskevia tietoja tarjotaan sosiaali-, terveysja liikunta-alalla, tekniikan ja liikenteen alalla sekä matkailu-, rahoitus- ja talousaloilla, joissa noin neljä viidestä valmistuneesta oli saanut tietoja vähintään jossain määrin. Heikoimmin työlainsäädäntöön liittyvää tietoutta tarjotaan kulttuurialalla sekä luonnonvaraja ympäristöalalla. Näillä aloilla noin kolmannes oli saanut melko vähän tai ei lainkaan tietoa työelämän pelisäännöistä.

Ammatillinen peruskoulutus on työelämälähtöistä. Työelämän pelisääntöihin ja työturvallisuuteen liittyvät kysymykset onkin erityisesti ammattiyhdistyksissä nähty tarpeelliseksi osaksi koulutusta. Työelämän pelisäännöillä tarkoitetaan tässä yhteydessä erilaisia työelämän ehtoja ja periaatteita, joita säädellään yleisessä työlainsäädännössä. Tällaisia ovat esimerkiksi työsopimuksiin, työaikaan, vuosilomiin, yhdenvertaisuuteen ja palkkaukseen liittyvät asiat. Työturvallisuus puolestaan on turvallisuuden hallintaa työpaikoilla. Se on työsuojelua, jonka tarkoituksena on turvata ja ylläpitää työntekijöiden työkykyä parantamalla työympäristöä ja työolosuhteita. Lisäksi sillä pyritään ennaltaehkäisemään ja torjumaan työstä tai työympäristöstä johtuvia henkisen ja fyysisen terveyden haittoja ja vaaroja. Työturvallisuutta säätelee työturvallisuuslaki, jossa on määritelty muun muassa työnantajan ja työntekijän velvollisuudet sekä työtä ja työolosuhteita koskevat säädökset (Työturvallisuuslaki 738/2002). Työntekijän velvollisuuksiin kuuluu, että hänen on ”ammattitaitonsa mukaisesti työssään huolehdittava käytettävissään olevin keinoin niin omasta kuin muiden työntekijöiden turvallisuudesta ja tervey-

Kuvio 6.7. Missä määrin suoritettu koulutus antoi tietoa työelämän pelisäännöistä, %.

100% 90% 80% 70% 60%

Paljon

50%

Jossain määrin

40%

Ei lainkaan tai melko vähän

30% 20% 10% 0%

SoTe (n=257)

TeLi (n=450)

MaRa (n=159)

YLH / Lu. (n=179)

LY (n=37)

Kult. / hum. (n=79)

Kaikki (n=1161)

100% 90% 80% 70% 60%

Paljon

50%

Jossain määrin

40%

Ei lainkaan tai melko vähän

30% 20% 10% 0%

TeLi (n=449)

LY (n=38)

MaRa (n=159)

SoTe (n=256)

Kult. / hum. (n=78)

YLH / Kaikki Lu. (n=1159) (n=179)

tatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alalta valmistuneista yli puolet katsoi saaneensa työturvallisuutta koskevaa tietoa vain vähän tai ei lainkaan.

Kuvio 6.8. Missä määrin suoritettu koulutus antoi tietoa työturvallisuudesta, %.

Yhteenveto Ammatillisesta peruskoulutuksesta valmistuneiden kokemukset koulutuksestaan ovat pääosin varsin myönteisiä. Näkemykset kuitenkin vaihtelevat aloittain. Tyytyväisimpiä koulutukseensa ovat sosiaali-, terveysja liikunta-alalta valmistuneet, tyytymättömimpiä taas luonnonvara ja ympäristöalalta valmistuneet. Valmistuneet pitävät tutkinnon tunnettuutta työmarkkinoilla hyvänä, joskin kulttuurialalta valmistuneet ovat arvioissaan selvästi kriittisempiä. Aloituspaikkojen määrä suhteessa työmarkkinoiden tarpeisiin jakaa vastaajia eniten. Kulttuurialalta valmistuneet pitävät aloituspaikkojen määrää liian korkeana, kun taas sosiaali-, terveysja liikunta-alalla kokemukset olivat päinvastaisia. Koulutuksen antamista valmiuksista tärkeimmäksi nousee käytännön ammattitaito, joka korostui kaikilla aloilla. Lisäksi tuloksista nousevat esiin luovia taitoja (kulttuuriala), oppimis- ja ongelmaratkaisutaito-

Työturvallisuutta koskevat tulokset on koottu kuvioon 6.8. Siitä havaitaan, että kaikista vastaajista noin 80 prosenttia oli saanut koulutuksessaan vähintään jossain määrin tietoa työturvallisuudesta. Koulutusalojen välillä on kuitenkin varsin suuria eroja. Yleispiirteenä voidaan todeta, että parhaiten työturvallisuustietoa annetaan aloilla, joihin liittyy tyypillisesti fyysisiä riskejä. Tällainen ala on esimerkiksi tekniikan ja liikenteen ala, jolta valmistuneista lähes 80 prosenttia katsoi saaneensa paljon tietoa työturvallisuudesta koulutuksen aikana. Myös luonnonvara ja ympäristöalan, matkailu-, ravitsemisja talousalan sekä sosiaali-, terveysja liikunta-alojen tutkinnoissa työturvallisuutta koskevaa tietoutta annetaan verrattain paljon. Sen sijaan kulttuurialalla sekä yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alalla tiedonsaanti on valmistuneiden kokemusten mukaan heikompaa. Esimerkiksi yhteiskun-

jättäneet taaksemme ajan, jolloin kaikki tunsivat suurta velvollisuutta tehdä ahkerasti mitä tahansa työtä: yhteiskuntamme on siirtynyt työn velvollisuudesta työn mielekkyyden velvollisuuteen. Työhön ladataan entistä enemmän merkityksiä, se ei ole vain työtä. (Mokka ym. 2009.) Elinkeinoelämän valtuuskunnan arvoja asennetutkimuksessa muutosta on nimitetty jopa työelämän kulttuurivallankumoukseksi. Tutkimuksen perusteella nuoret korostavat työn merkityksiä arvioidessaan pitkälti samoja asioita kuin vanhemmat, mutta kautta linjan astetta alhaisemmalla intensiteetillä. Poikkeuksen tästä säännöstä nuoret tekevät työn sisällöllisten ja moraalisten merkitystekijöiden kohdalla. Työn pitäminen tärkeimpänä osana elämänsisältöä muuttuu ylipäätään sitä harvinaisemmaksi, mitä nuoremmasta vastaajasta on kyse. (Haavisto 2010.) Työmarkkinoille marssivat elämyksiä havittelevat kuluttajakansalaiset (vrt. Halava & Pantzar 2010). Puheenvuoroista käy harvoin ilmi, millä tavoin elämysten, sisältöjen ja autonomian korostuminen näkyy esimerkiksi lähihoitajan, ravintolakokin tai LVI-asentajan työssä.Vaikka alati kehittyvä teknologia jättää jälkensä työnkuvaan, väitämme, että useimmat ammatillisten oppilaitosten alat ovat pohjimmiltaan samanlaisia kuin kymmenen tai kaksikymmentä vuotta sitten – kokit laittavat ruokaa, kampaajat hiuksia. Perinteisissä ”duunariammateissa” ei myöskään liene sitä vaaraa, että työ muuttuisi vapaa-ajaksi ja vapaa-aika työksi (vrt. Myllyniemi 2009, 27; ”Työvoima 2025” 2007). Tietotyöhön voi päätyä myös ammatillisesta koulutuksesta, mutta talonrakentaja ei pysty viemään työtä kotiinsa yhtä helposti kuin liikkeenjohdon konsultti. EVAn arvoja asennetutkimuksen perusteella käsitys työn ensiarvoisuudesta kyseenalaistuu koulutustason kohotessa, niin että ammattikoulusta tai vastaavasta valmistuneet pitävät työtä tärkeämpänä kuin akateemisesti koulutetut (Haavisto 2010). Havainto antaa tukea sille tulkinnalle, että työn merkityksen muutos olisi ammatillisella toisella asteella ripauksen vaimeampi, mutta laajempaa tutkimustietoa aiheesta on heikosti saatavilla. Raportin seitsemännen luvun tarkoituksena on osaltaan vastata tähän tarpeeseen ja tarjota tiiviihkö yleiskatsaus siitä, miten ammatillisen perustutkinnon suorittaneet suhtautuvat työelämään ja tulevaisuuteen.

ja (tekniikan ja liikenteen ala) sekä vuorovaikutustaitoja (sosiaali-, terveysja liikunta-ala sekä matkailu-, ravitsemisja talousala) painottavat alat. Työssäoppimisjaksoilla on tulosten perusteella keskeinen merkitys valmistumisen jälkeisessä työllistymisessä. Niillä on suoria työllistäviä vaikutuksia, sillä kaikista vastaajista runsas 40 prosenttia on työllistynyt myöhemmin samaan paikkaan, jossa suoritti työssäoppimisjaksonsa. Parhaiten työssäoppimisjaksot työllistävät sosiaali, terveys ja liikuntaalalla sekä matkailu-, ravitsemisja talousaloilla. Suorien työllistymisvaikutusten lisäksi työssäoppimisjaksot myös kehittävät huomattavalla tavalla työelämässä tarvittavia taitoja. Vastaajista peräti 80 prosenttia katsoo työssäoppimisen hyödylliseksi näitä taitoja ajatellen. Erityisen hyödyllisiksi työssäoppiminen koetaan sosiaali-, terveysja liikunta-alalta valmistuneiden joukossa. Kaikista vastaajista 20 prosenttia opiskeli kyselyhetkellä päätoimisesti. Suurin osa (67 %) opiskelevista oli jatkanut opintojaan ammattikorkeakoulussa. Ammatillisen perustutkinnon jatkotutkintoja suoritti vain kuutisen prosenttia päätoimisista opiskelijoista. Opinnot ovat tyypillisimmin saman alan jatko-opintoja, mutta opintoja jatketaan myös selvästi eri alalla. Jatko-opintojen syyt liittyvät oman työmarkkina-aseman parantamiseen sekä haluun vaihtaa alaa. Ammatillinen peruskoulutus tarjoaa melko hyvin tietoa työelämän pelisäännöistä. Suurin osa vastaajista oli saanut tietoa vähintään jossain määrin. Tiedonsaanti kuitenkin vaihtelee aloittain: sosiaali-, terveysja liikunta-alalla, tekniikan ja liikenteen alalla sekä matkailu-, ravitsemisja talousalalla tietoa tarjotaan verrattain paljon, mutta kulttuurialalla sekä luonnonvara ja ympäristöalalla selvästi vähemmän. Työturvallisuutta koskeva tiedonsaanti puolestaan painottuu niille aloille, joihin liittyy tyypillisesti fyysisiä riskejä.

7. VALMISTUNEIDEN TULEVAISUUSNÄKYMÄT JA TYÖELÄMÄASENTEET Aikalaispuheenvuoroissa suomalainen työelämä on suuren murroksen keskellä. Ajatushautomo Demos Helsingin (2009) mukaan olemme peruuttamattomasti 2

Muutospuhe tuntuu koskevan eritoten niin sanottuja tietointensiivisiä aloja ja ”uutta työtä”, johon päädytään tavallisimmin akateemisesta koulutuksesta. Uuden työn teorioita ja niiden kritiikkiä on esitelty kattavasti esim. teoksessa Julkunen 2008. Laaja kirjallisuuskatsaus työelämäasenteista löytyy Valtion nuorisoasian neuvottelukunnan muistiosta (Tuppurainen 2009). Analyysissa on mukana yhteensä 730 havaintoa.

Tulevaisuususko ja toimintavalmiudet

enemmistö uskoo tulevaisuudessa löytävänsä vakaata ja mielekästä työtä. Mittarin neljä muuta väittämää ovat sävyltään neutraalimpia, sillä niihin liittyvät asiat saattavat yhtä hyvin tapahtua joko yksilön omasta tahdosta tai tilanteen sanelemasta pakosta. Elinikäisen oppimisen tematiikkaa sivuava väite ”Joudun hankkimaan täydentävää koulutusta” jakaa vastaajakunnan melko tasaisesti asiaa todennäköisenä pitäviin ja siihen joko neutraalisti tai epäröivästi suhtautuviin. Nuorisobarometrin seurannassa on havaittu, että nuoret uskovat vähenevässä määrin koulutuksen välttämättömyyteen työssä pysymisen kannalta (Myllyniemi 2009). Koulutuksen rooliin liittyy myös väite ”Päädyn johtavaan asemaan”. Useimmat vastaajista arvelevat säilyttävänsä työntekijästatuksensa jatkossakin, sillä vain hieman yli yksi viidestä pitää johtavaan asemaan päätymistä kohdallaan hyvin tai melko todennäköisenä.

Ammatillisen perustutkinnon suorittaneet suhtautuvat tulevaisuuteensa kauttaaltaan optimistisesti. Asia käy ilmi mittarista, jossa kyseltiin, miten todennäköisinä vastaajat pitävät erilaisia työhön liittyviä elämäntapahtumia (kuvio 7.1). Työn epävarmuuteen liittyvät tapahtumat – runsaslukuiset pätkätyöt ja pitkät työttömyysjaksot – ovat vastaajien mielissä erityisen epätodennäköisiä: toistuvia pätkätöitä pitää hyvin tai melko epätodennäköisinä hieman alle 60 prosenttia ja pitkiä työttömyysjaksoja yli 70 prosenttia eli useampi kuin kaksi kolmesta. Lähes päinvastainen on jakauma positiivisesti muotoillussa ”löydän mielekästä työtä” väittämässä, jonka toteutumista pitää hyvin tai melko todennäköisenä noin 75 prosenttia vastaajista ja hyvin tai melko epätodennäköisenä harvempi kuin joka kymmenes. Toiselta asteelta valmistuneiden suuri

Kuvio 7.1. Mitä ajattelet omasta tulevaisuudestasi, kun mietit sitä työurasi näkökulmasta, %, N=1053–1101

Huomio kiinnittyy tuloksissa siihen, että lähes kolmasosa valmistuneista pitää alanvaihtoa hyvin tai melko todennäköisenä ja samalla selvästi alle puolet epätodennäköisenä. Alanvaihtosuunnitelmat laittavat pohtimaan, uskovatko vastaajat joutuvansa olosuhteiden pakosta (esim. heikko työllisyystilanne) vaihtamaan tulevaisuudessa alaa vai onko kyse harkitusta ja tietoisesta aikeesta siirtyä jonkin ajan kuluttua muihin hommiin. Olosuhdeselitystä nakertaa se, että vastaajien selvä enemmistö suhtautuu hyvin optimistisesti työnsaantiin ja työn mielekkyyteen. Samaan olosuhteiden ja tahtojen dilemmaan kytkeytyy väite ulkomailla työskentelystä, johon suhtautumista voi pitää sangen jyrkkänä: yli 40 prosenttia pitää ulkomailla työskentelyä hyvin epätodennäköisenä ja yli 60 prosenttia hyvin tai melko epätodennäköisenä. Vastaukset ovat tulkittavissa niin, että valmistuneet eivät koe ulkomaille lähtöä itseisarvoiseksi mutteivät myöskään tilanteen pakottamaksi ratkaisuksi. Olemme jo useaan otteeseen tuoneet esille, että koko aineistoa koskevat perusjakaumat kätkevät monesti alleen merkittäviä alakohtaisia eroja. Tämä havaitaan myös taulukosta 7.1, jossa edellä käsitellystä mittarista on esitetty melko ja hyvin todennäköistä vastausten yhteisosuudet aloittain.Taulukon riveittäisestä värikoodauksesta voi selvittää nopeasti, mitkä alat saavat kunkin osion kohdalla suurimman ja pienimmän prosenttiosuuden. Ensimmäinen kiinnostava havainto on, että pätkätöiden todennäköisenä pitämisessä ainoastaan kulttuurialan ja humanistisen ja kasvatusalan, yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alan sekä luonnontieteiden alan ryhmä eroavat selvästi yleisestä linjasta – edellinen korkeampana osuutena, jälkimmäinen matalampana. Erojen selittäminen on vaikeaa. Totesimme raportin neljännessä luvussa, että kulttuurialalla on

useinkin ongelmia koulutusalan vastaavuuden kanssa, mutta pätkätöiden yleisyydessä sosiaali- terveys- ja liikunta-ala vetää roimasti pidemmän korren. Kenties kyse onkin yleisestä epävarmuuden ilmapiiristä, sillä pätkätöiden vastapainoksi sosiaali-, terveysja liikunta-alalla juuri kukaan ei pidä pitkiä työttömyysjaksoja todennäköisinä, mutta kulttuuriala erottuu tässäkin asiassa hieman muita suuremmalla osuudellaan. Toisessa ääripäässä on pohtimisen arvoista, miksi yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alalta ja luonnontieteiden alalta valmistuneet erottuvat pätkätöiden suhteen niin paljon positiivisempina kuin esimerkiksi matkailu-, ravitsemisja talousalalta valmistuneet. Mielekkään työn löytymistä piti kaiken kaikkiaan todennäköisenä 75 prosenttia vastaajista, eikä aloittaisissakaan vertailuissa tule esille suuria ongelmakohtia. Osuuksiltaan pienimmiksi jäävillä kulttuurialan ja humanistisen ja kasvatusalan ryhmällä sekä luonnonvaraja ympäristöalalla tulee niilläkin tapahtumaa todennäköisenä pitävien osuudeksi miltei kaksi kolmasosaa vastaajista. Muita jakaumiltaan hyvin tasaisia osioita ovat täydentävä koulutus ja johtavaan asemaan päätyminen, joista jälkimmäisessä ainostaan sosiaali-, terveysja liikunta-ala erottuu selvästi muista. Kulttuurialalta taas tiedetään ennestään, että yritysten perustaminen ja itsensä työllistäminen on siellä hieman keskivertoa yleisempää.

Alkuperäiset muuttujat on tehty dikotomisiksi niin, että luokat 13 (hyvin epätodennäköistä, melko epätodennäköistä, ei todennäköistä eikä epätodennäköistä) saavat arvon 0 ja luokat 45 (melko ja hyvin todennäköistä) arvon 1.

Kult./Hum.

YLH/ luonnont.

Teli

Luonnonv. ja ymp.

Sote

Mara

Kaikki

Omat työsuhteeni ovat enimmäkseen pätkätöitä**

37%

16%

25%

29%

30%

26%

Löydän mielekästä työtä*

65%

76%

74%

65%

82%

75%

Joudun hankkimaan täydentävää koulutusta*

55%

58%

44%

39%

51%

50%

49%

Päädyn johtavaan asemaan*

29%

27%

22%

24%

15%

26%

22%

Vaihdan alaa***

32%

38%

30%

32%

24%

47%

33%

Teen töitä ulkomailla***

23%

19%

15%

16%

14%

Olen pitkiäkin aikoja työttömänä***

19%

15%

12%

16%

13%

*P<0,05; **p<0,01; ***p<0,001

Taulukko 7.1. Mitä ajattelet omasta tulevaisuudestasi, kun mietit sitä työurasi näkökulmasta? melko ja hyvin todennäköistä -vastausten % -osuudet aloittain (N=1053–1101)

enemmän (ks. luku 4). Epävarmuus ja kuormittavuus saattavat osaltaan selittää alanvaihtoajatuksia, mutta ilmiön voi toki tulkina niinkin, että nuoret ovat sopeutuneet hyvin työelämän tempoilevaan rytmiin ja ovat tarvittaessa valmiita radikaaleihin suunnanmuutoksiin. Kauaskantoisempi kysymys on, viittaako alanvaihdon todennäköisyys myös siihen, että matkailu-, ravitsemisja talousalalla käydään yleisesti vain kääntymässä. Aikeiden toteutumista ei voi kuitenkaan tämän tutkimuksen perusteella arvioida. Toinen huomattavasti aloittain vaihteleva osio on ”Teen töitä ulkomailla”, jota todennäköisenä pitävien osuus liikkuu luonnonvaraja ympäristöalan kolmesta prosentista kulttuurialan sekä humanistisen ja kasvatusalan 19 prosenttiin. Tästäkään ei voida suoraviivaisesti päätellä, johtuvatko erot alan työtilanteesta Suomessa vai valmistuneiden erilaisista arvoista ja elämänasenteesta. Kokonaisuudessaan ammatillisen perustutkinnon suorittaneet tuntuvat suhtautuvan tulevaisuuteensa optimistisesti, vaikka joitain selittämättömiä aloittaisia eroja löytyykin. Paikallaan on tuoda esille, että jotkin tilastollisista yhteyksistä hälvenevät tai jopa katoavat kokonaan kun aloittaisia eroja käsitellään sukupuoli vakioiden. Esimerkiksi koulutusalan ja väitteen ”Löydän mielekästä työtä” tilastollisesti merkitsevät yhteydet näyttävät pätevän yksinomaan naisiin. Ongelmana on, että jotkin tapaukset (esim. sosiaali-, terveysja liikunta-alan miehet) jäävät tarkempien analyysien kannalta kovin harvalukuisiksi. Uskomusten vastapainoksi haluttiin tietää, mitä perustutkinnon suorittaneet olisivat valmiita tekemään

Havaitsimme jo edellä kuvatuista perusjakaumista, että noin kolmasosa ammatillisen perustutkinnon suorittaneista uskoo hyvin tai melko todennäköisesti vaihtavansa joskus tulevaisuudessa alaa. Yllättävä ja karkea luku saa aivan uutta sisältöä, kun siirrymme alakohtaiseen tarkasteluun. Sosiaali-, terveysja liikunta-alalla vaihtosuunnitelmia on noin neljäsosalla, mutta matkailu, ravitsemis ja talousalalta valmistuneista toiselle alalle uskoo siirtyvänsä jopa 47 prosenttia. Toinen hieman keskimääräistä tasoa korkeampi osuus löytyy yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alan sekä luonnontieteiden alan ryhmästä, jossa alanvaihtoa pitää hyvin tai melko todennäköisenä 38 prosenttia. Mikä saa muiden indikaattoreiden valossa niin optimistisina esiintyvät vastaajat pohtimaan tällaisia kysymyksiä? Miksi juuri matkailu, ravitsemis ja talousala erottuu muista niin ratkaisevalla tavalla? Kysymyksiin voimme hakea vastausta työllistymisen laatua käsitelleestä luvusta, josta saimme muun muassa tietää, että matkailu-, ravitsemisja talousalalla työn henkinen ja fyysinen kuormitus koetaan muita aloja suuremmaksi (sosiaali-, terveysja liikunta-alaa lukuun ottamatta), työsuhteen jatkuvuudesta ovat monet huolissaan ja osa-aikaisia töitä esiintyy tavallista 70

työttömyyden pitkittyessä (kuvio 7.2). Lomakkeessa pyydettiin vastaajia kuvittelemaan itsensä hypoteettiseen tilanteeseen, jossa työttömyys olisi jatkunut yhtäjaksoisesti yli 12 kuukautta (pitkäaikaistyöttömyyden määritelmä). Väittämät, joihin vastaajia pyydettiin reagoimaan, ovat osittain yhteneviä edellisen mittarin uskomusten kanssa, ja ne antavatkin aihetta samoille tulkinnoille. Esimerkiksi ajatukseen ulkomaille muuttamisesta vastaajat suhtautuvat jopa nuivemmin kuin pimeisiin töihin tai oman yrityksen perustamiseen, vaikkeivät nämäkään toimet liioin saa kannatusta. Sen sijaan oman alan lisäkoulutukseen olisi valmis lähes jokainen, ja kokonaan uudelle alalle kouluttautumistakin pitää hyvin tai melko todennäköisenä yli 60 prosenttia vastaajista. Ulkomaille muuttamiseen verrattuna suhtautuminen paikkakunnan vaihtoon on huomattavasti suopeampaa. Hypoteettista työttömyyskysymystä ei ole eritelty alakohtaisesti, mutta tulokset ovat yhteneviä tulevaisuusnäkymien kanssa: niillä aloilla, joilla alan vaihtamista pidetään todennäköisenä, myös valmius alanvaihtoon työttömyyden jatkuessa on yleisempää.

Yrityksen perustaminen sen sijaan tuntuisi houkuttelevalta kulttuurialalla, mitä voi pitää odotettavana, sillä kulttuurialalta valmistuneilla yritysaikeet olivat muutenkin keskimääräistä yleisempiä. Naiset ovat miehiä valmiimpia hankkimaan oman alan lisäkoulutusta ja kouluttautumaan kokonaan uudelle alalle, mutta miehet taas tekisivät hieman yleisemmin pimeitä töitä, perustaisivat yrityksen tai muuttaisivat työhön ulkomaille. Paikkakunnan vaihtoon naiset ja miehet olisivat suunnilleen yhtä valmiita. Työssä tärkeinä pidetyt ominaisuudet ja työelämäasenteet Kuvion 7.3 tulosten ongelmana on niiden sisällöllinen tulkinta. Kuviosta voi päätellä, kuinka monen vastauksissa kukin vaihtoehto oli valittuna, mutta siitä ei näe, mitkä työn ominaisuudet esiintyvät yleisesti yhdessä. Kuviota ei pidä lähteä tulkitsemaan niin, että esimerkiksi mielenkiintoinen työ, varma työpaikka ja hyvä palkka esiintyisivät samojen henkilöiden toiveissa. Itse asiassa tulkinta olisi väärä, sillä korrelaatiomatriisin perusteella hyvän palkan arvostaminen on

Kuvio 7.3. Tärkeimmät työhön liittyvät ominaisuudet sukupuolittain, % vastaajista (N=1156)

tuskin lainkaan yhteydessä varman työpaikan tavoitteluun, ja mielenkiintoisen työn kohdalla yhteys on jopa sangen voimakkaasti negatiivinen, eli hyvää palkkaa haluavat etsivät harvemmin mielenkiintoista työtä ja päinvastoin (liite 2). Yhteydet muuttujien välillä ovat ylipäätään heikkoja, eikä faktorianalyysilla tai ryhmittelymenetelmillä erotu aineistosta selviä ulottuvuuksia tai tyyppejä. Ainoa ilmeinen tendenssi on, että hyvä palkka korreloi negatiivisesti useiden työn sisällöllisten ominaisuuksien kanssa. Myös kahden suosituimman vaihtoehdon, työn mielenkiintoisuuden ja varmuuden välillä on lievä negatiivinen korrelaatio. Tulokset ovat tulkittavissa niin, että mielenkiintoinen työ, varma työpaikka ja hyvä palkka ovat monilla vastaajilla esiintyviä tukipilareja, joiden ympärille kasaantuu mitä moninaisimpia sisällöllisiä ja ulkoisia arvostuksia. Aloittaisessa vertailussa yleislinjasta erottuvat vain kulttuurialan vastaajat hieman sisältökeskeisemmillä toiveillaan. Työelämäasenteiden analyysi huipentuu laajoihin suomalaista työelämää ja työn merkitystä koskeviin väittämiin (kuvio 7.4). Vertailukelpoisuuden takaamiseksi suurin osa väittämistä on otettu sellaisinaan eri vuosien Nuorisobarometreistä. Kaiken kaikkiaan ammatillisen perustutkinnon suorittaneiden asenteista piirtyy hyvin perinteinen ja työtä arvostava mielikuva: 84 prosenttia vastaajista on jokseenkin tai täysin samaa mieltä siitä, että työ on tärkeä osa ihmisen elämänsisältöä. Koulutuksen työnsaantia parantavaan vaikutukseen tutkinnon suorittaneet uskovat vielä tätäkin voimakkaammin. Koska vastaajajoukko on viettänyt työelämässä jo tovin jos toisenkin, voi väitettä pitää vakuuttavana indikaattorina toisen asteen ammatillisen koulutuksen onnistumisesta. Omaa kieltään työn arvostuksesta puhuu myös väite ”Ottaisin mieluummin tilapäistäkin työtä kuin eläisin työttömyyskorvauksella, jos käteen jäävä tulo olisi yhtä suuri”. Palkkatyön valitsisi ehdottomasti 40 prosenttia, joka on vain hieman suurempi osuus kuin vuoden 2009 Nuorisobarometrissä (Myllyniemi 2009). Voi pohtia, kuvaako asenne enemmän yleistä suhtautumista sosiaaliturvalla eläviä kohtaan kuin sitä, miten henkilöt tosiasiassa matalapalkkaisen tilapäistyön kohdalla toimisivat. Toinen mahdollinen tulkinta on, että nuoret ajattelevat työn vastaanottamisen hyödyttävän tulevissa työnhauissa kokemuksen ja pätevyyden karttuessa (Tuppurainen 2009). Nuorisobarometrissa havaittiin täysin samanmielisten osuudessa selvä notkahdus alaspäin edellisestä vuoden 2007 mittauksesta (Myllyniemi 2009). Koulutusväittämän ohella kysymyspatterin viides, seitsemäs ja kahdeksas väittämä ovat yhdessä eräänlainen fatalismin ja vaikutusmahdollisuuksien

kvartetti. Sen perusteella vastaajat eivät liioin laske kohtalon tai onnen varaan vaan katsovat, että vastuu työnsaannista on vahvasti heidän omissa käsissään. Erityisen puhutteleva on väite ”Uskon, että työssä menestyminen on vain itsestä ja omasta asenteesta kiinni”, josta on jokseenkin tai täysin samaa mieltä 76 prosenttia vastaajista. Tällaista itsevarmuutta vasten on kiehtovaa, että kahdessa viimeisessä, varsin samanhenkisessä väitteessä neutraalien vastausten osuus nousee silminnähden suuremmaksi. Rakenteiden ja toimijoiden suhdetta kuvaava väite ”Jos joutuu työttömäksi, ei se ole itsestä kiinni, vaan siitä, että yhteiskunnassa on liian vähän töitä” saa eniten neutraaleja vastauksia ja hajottaa vastaajakunnan kaikkein tasaisimmin, vaikka jakauma lopulta painottuukin ripauksen erimieliselle puolelle. Kysymyspatteriin otettiin mukaan kaksi jokseenkin provokatiivista väittämää maahanmuutosta ja sosiaaliturvasta. Poikkeuksellisen voimakasta vastahankaa kirvoittaa väite ”Suomalainen työelämä tarvitsee lisää ulkomaalaisia työntekijöitä”, josta on täysin eri mieltä yli 40 prosenttia ja täysin tai jokseenkin eri mieltä useampi kuin kaksi kolmesta vastaajasta. Täysin tai osittain samaa mieltä olevien osuudeksi jää vain hieman yli kymmenen prosenttia. Oikeistovasemmistojakoa hipova väite ”Nykyinen sosiaaliturva tekee ihmisistä passiivisia ja vie heiltä halun yrittämiseen” jakaa ihmisten mielipiteet tasaisemmin, mutta reilusti yli puolet on sosiaaliturvan passivoivasta vaikutuksesta jokseenkin tai täysin samaa mieltä. Vertailukohdaksi tuotakoon esille, että vuoden 2007 Nuorisobarometrissa vastaava osuus oli 59 prosenttia. Vastausvaihtoehdoissa ei tosin ollut lainkaan mukana neutraalia luokkaa, johon sijoittuu tässä kyselyssä noin neljäsosa vastauksista. Samassa kyselyssä havaittiin myös nuorten ulkomaalaisasenteiden (sama muotoilu kuin tässä kyselyssä) koventuneen 2000-luvun alusta, vaikka täysin ja jokseenkin erimielisten osuus jäikin selvästi alle 60 prosentin. (Myllyniemi 2007.) Yhteenveto Ammatillisen perustutkinnon suorittaneet suhtautuvat kyselyn perusteella tulevaisuuteensa optimistisesti ja kokevat vaikutusmahdollisuutensa suuriksi. Kun mielekästä työtä on löytynyt riittävästi koko valmistumisen jälkeiselle ajalle, kohtalonlangat pysyvät napakasti omissa käsissä ja olonsa voi vaivatta tuntea turvalliseksi. Kaikkien elämä ei ole silti pelkkää auvoa, sillä yleispositiivisen kuvan alle kätkeytyy joitain merkittäviä alakohtaisia eroja. Esimerkiksi matkailu-, ravitsemisja talousalalla alanvaihtoa pitää muihin aloihin verrattuna todennäköisenä suorastaan hälyttävän suuri 72

Kuvio 7.4. Asennoituminen erilaisiin työtä ja työelämää koskeviin väittämiin, % (N=1047–1149).

män henkilöstä itsestään kuin yhteiskunnallisista olosuhteista. Työn arvostus yhdistyy samalla perinteisiin työn tärkeimmiksi koettuihin piirteisiin: useimmat toivovat mielenkiintoista työtä, mutta miltei yhtä suuressa arvossa ovat hyvä palkka ja varma työpaikka. Vähemmän kannatusta saavat sen sijaan työn keveyteen ja itsensä toteuttamiseen liittyvät ominaisuudet. Puhe työelämän kulttuurivallankumouksesta vaikuttaa tämän tutkimuksen valossa liioitellulta.

osa vastaajista. Päällisin puolin vastauksista voi joka tapauksessa päätellä, ettei valmistumisen jälkeinen työelämässä vietetty aika ole tarjonnut erityistä aihetta huolelle tai pessimismille. Tieto on erityisen huojentava, kun muistetaan tutkimuksen kohortin päätyneen koulunpenkiltä keskelle kiivainta talouden taantumaa. Tutkimus kyseenalaistaa työmarkkinoiden yleisen asenne-eetoksen, joka kuvaa nuoria laiskoiksi ja elämyshakuisiksi. Ammatillisen perustutkinnon suorittaneet pitävät työntekoa keskimäärin hyvin suuressa arvossa. Tulokset ovat rinnasteisia kaikkia 15–29-vuotiaita nuoria koskevalle Nuorisobarometrille, jossa on havaittu työn arvostuksen lisääntyneen – tosin rinnakkain työttömyyden hyväksymisen kanssa (Myllyniemi 2007). Ammatillisen perustutkinnon suorittaneilla työn arvostus ei sitä vastoin tunnu kytkeytyvän työttömyyden hyväksymiseen, sillä asenteet sosiaaliturvaa kohtaan ovat voimakkaan kriittisiä ja mahdollisen työttömyyden katsotaan johtuvan enem73

8. SEITSEMÄN NÄKÖKULMAA AMMATTIIN VALMISTUNEISIIN

Useampi kuin neljä viidestä ammatillisen perustutkinnon suorittaneesta on jokseenkin tai täysin samaa mieltä siitä, että työ on tärkeä osa ihmisen elämänsisältöä. Työn suuri merkitys yhdistyy perinteisiin työarvoihin, sillä työn mielekkyyden ohella vastaajat toivovat hyvää palkkaa ja varmaa työpaikkaa. Työelämän muutospuhe pitää nuoria laiskoina ja elämyshakuisina, mutta ammatillisen perustutkinnon suorittaneilla itsensä toteuttaminen ja työn keveys ovat vähemmän olennaisia. Hyvä työllisyystilanne heijastuu lujana optimismina ja suurena pystyvyysuskona. Mielekkään työn löytymistä pitää todennäköisenä neljä viidestä, kun taas pätkätöiden runsauteen ja pitkiin työttömyysjaksoihin ei usko juuri kukaan. Reilu enemmistö perustutkinnon suorittaneista katsoo, että työssä menestymisen on ennen kaikkea itsestä ja omista asenteista kiinni. Yli 40 prosenttia arvioi työnsaantimahdollisuutensa muita saman tutkinnon suorittaneita paremmiksi. Koulutuksen työnsaantia parantavasta vaikutuksesta on samaa mieltä lähes yhdeksän kymmenestä, mutta hyvällä onnella ei valmistuneiden mielestä pitkälle pötkitä. Useimmat vastaajista tulkitsevat työttömyyden johtuvan enemmän henkilöstä itsestään kuin yhteiskunnallisesta tilanteesta.

Enemmistö tekee mielekästä, koulutusta vastaavaa työtä vakaassa työsuhteessa – kaikki eivät Perustutkinnon suorittaneiden työurat noudattavat sangen perinteistä kaavaa. Ensimmäiset työpaikat ovat useimmilla määräaikaisia, mutta neljän vuoden kuluttua suurin osa tekee koulutustaan vastaavaa työtä vakituisessa ja kokoaikaisessa työsuhteessa. Osa-aikaisuudet ja muut erikoiset työn muodot ovat harvinaisia niin vastavalmistuneilla kuin tilanteensa vakiinnuttaneilla. Selvä enemmistö on viettänyt yli puolet valmistumisen jälkeisestä ajastaan työssä ja useimmat vielä “oman alansa” työssä. Positiivisen yleiskuvan taakse kätkeytyy monia vastakkainasetteluja. Huomattavaa on, että vain noin 60 prosenttia kaikista vastaajista on sitä mieltä, että nykyinen työ vastaa koulutusalaa erittäin tai edes melko paljon. Lisäksi lähes kymmenen prosenttia tekee mielestään alaansa vastaamatonta työtä, jossa ei sen enempää pääse hyödyntämään koulutuksessa opittuja taitoja. Työn sisällisiin ominaisuuksiin vastaajat ovat yleisesti tyytyväisiä, mutta ulkoisissa työoloissa, kuten palkan riittävyydessä ja työn kuormittavuudessa, on osalla parantamisen varaa.

Koulutusalojen välillä on syviä kuiluja Koulutusalat erottuvat toisistaan lähes kaikilla määrällisen ja laadullisen työllistymisen indikaattoreilla. Sosiaali-, terveysja liikunta-ala on esimerkillinen monilla mittareilla, mutta alaa vaivaavat määräaikaisten työsuhteiden yleisyys ja lyhytkestoisten työsuhteiden ketjuttaminen. Tekniikan ja liikenteen ala sekä matkailu-, ravitsemisja talousala esiintyvät tasaisina hyvän työllistymisen aloina, mutta varsinkin tekniikan alalla yleistilanne on voimakkaasti riippuvainen talouden suhdanteista. Taantuman pahimpaan aikaan vuonna 2009 teollisuudessa ja rakentamisessa oli toimialoista suurin työttömyysriski (Myrskylä 2010). Matkailu-, ravitsemisja talousalalla työsuhteiden järjestelyt poikkeavat eniten vakituisten kokopäivätöiden perusmallista. Koulutustaan vastaavan työn löytäminen näyttää olevan vaikeinta kulttuurialalla. Alalta valmistuneista noin neljäsosa on täysin eri mieltä siitä, että nykyisessä työssä pääsee hyödyntämään koulutuksessa opittuja taitoja. Heillä myös keskimäärin alle puolet valmistumisen jälkeisestä työkokemuksesta on ollut oman alan työkokemusta. Toisaalta kulttuurialalla – kuten muillakin aloilla – koulutusta vastaavat työt ovat yleensä erityisen hyvin koulutusta vastaavia töitä. Välimuotoja koulutuksen vastaavuudessa esiintyy

Työssäoppimisjaksot siltana koulutuksen ja työelämän välillä Työssäoppimisjaksojen merkitystä ei voi vähätellä. Jaksoilla on varsin huomattava suoran työllistymisen vaikutus, sillä kaikista vastaajista runsas 40 prosenttia on valmistuttuaan työllistynyt samaan paikkaan, jossa suoritti työssäoppimisjaksonsa, ja 30 prosenttia on mielestään hyötynyt kokemuksesta toisen työpaikan hankkimisessa. Työssäoppiminen paitsi työllistää suoraan, myös kehittää ammatillisia valmiuksia. Toisaalta kolmannes vastaajista kokee, ettei työssäoppimisjaksosta ole ollut mitään hyötyä myöhemmän työllistymisen kannalta. Tämä on merkille pantavaa sikäli, että jaksojen tavoitteena on helpottaa työmarkkinoille siirtymistä. Työssäoppimisjakson työllistävyys on heikohkoa erityisesti kulttuurialalla. Perinteinen työkäsitys, valoisa tulevaisuus, suuret vaikutusmahdollisuudet

KIRJALLISUUS

harvemmin. Tutkinnon ja ammatin suhde on yksioikoinen: uusien työmarkkinoiden synnystä ei näy merkkejä

Aho, S. & Mäkiaho, A. 2012. Työolobarometri lokakuu 2011. Työ ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Työ ja yrittäjyys 29/2012.

Ammatilliset perustutkinnot valmistavat jo nimensä perusteella johonkin tiettyyn ammattiin. Tutkimuksen perusteella vaikuttaa siltä, että koulutuksen ja ammatin suhde on todella näin yksioikoinen, eikä merkkejä taitojen hyödyntämisestä muilla aloilla tai uusilla työmarkkinoilla ole havaittavissa. Vaikka koulutusalan vastaavuutta ja mahdollisuutta hyödyntää opittuja taitoja tiedusteltiin toisistaan erillisillä kysymyksillä, osioiden jakaumat myötäilevät hyvin voimakkaasti toisiaan. Kokemus koulutusalaa vastaavista töistä näyttää vankasti pohjautuvan tilaisuuteen hyödyntää ammattitaitoaan.

Alanen, A. 2010. Suuret kaupungit hallitsevat kulttuurin taloutta. Tieto & trendit 4–5/2010. Tilastokeskus, Helsinki. Bell, D.N.F. & Blanchflower, D.G. 2011. Young people and the great recession. IZA Discussion paper no. 5674. Bethlehem, J., Cobben, F. & Schouten, B. 2008. Indicators for the Representativeness of Survey Response. Proceedings of the Statistics Canada Symposium 2008, Gatineau, Canada. Luettavissa osoitteessa http://www.risqproject.eu/papers/bethlehemcobbenschouten2008b.pdf

Pelkkä tutkinto ei riitä Työssäoppimisjaksojen tärkeys liittyy osaltaan työkokemuksen arvostamiseen. Työkokemus tai sen puute on yleisin selitys muita paremmaksi tai heikommaksi koetulle työmarkkina-asemalle. Kaikki ei silti riipu vain meriiteistä ja kokemuksista, sillä monet arvelevat myös omalla persoonalla ja henkilökohtaisilla ominaisuuksilla olleen positiivinen vaikutus työnsaantiin. Harva laskee kohtalon tai onnen varaan. Menestyksen vastapainona ovat työnsaannin vaikeudet. Myös niissä työkokemuksen puute on yleinen ongelma, mutta sitäkin useammin valmistuneet kärsivät koulutustaan vastaavan työn heikosta tarjonnasta lähiseudulla. Koska suurin osa valmistuneista on myöhemminkin asunut oppilaitoksen lähiseudulla, lienee syynä koulutuksen kysynnän ja tarjonnan vaillinainen kohtaaminen. Ongelma on erityisen tyypillinen kulttuurialalla.

Elias, P. 1999. Moving on. Graduate careers three years after graduation. Manchester: Institute for Employment Research. Herzberg, F., Mausner, B. & Snyderman, B. B. 1959. The Motivation to Work. New York: Wiley. Helsingin kaupungin tietokeskus. 2009. Kulttuurialan työpaikat lisääntyivät ja alan liikevaihto kasvoi Helsingissä. Tiedote 8.6.2009. Luettavissa osoitteessa http://www.hel.fi/wps/portal/Tietokeskus/Artikkeli?urile=hki:path:/Tieke/fi/tiedotteet/Tiedotevarasto/Tiedote_09_06_09_Tilasto_15_Aikas&current=true (viitattu 24.9.2012) Haavisto, I. 2010. Työelämän kulttuurivallankumous. EVAn arvo ja asennetutkimus 2010.

Alanvaihtosuunnitelmat yleisiä – jatko-opinnoissa tähdätään korkea-asteelle Kolmasosa vastaajista uskoo todennäköisesti joskus tulevaisuudessa vaihtavansa alaa; matkailu-, ravitsemisja talousalalla vastaava osuus on miltei puolet. Huomattavaa on, että alanvaihtosuunnitelmat kulkevat rinnakkain optimistisen tulevaisuususkon kanssa. Vastaajista viidennes oli kyselyhetkellä päätoiminen opiskelija. Keskeisimmät syyt jatko-opinnoille ovat oman työmarkkina-aseman parantaminen sekä halu vaihtaa alaa. Tilastojen mukaan (taulukko 2.5.) noin kolmanneksella tavoitetutkintona on ammattitutkinto ja puolella ammattikorkeakoulututkinto. Myös tämän tutkimuksen valossa korkea-aste näyttää varsin suositulta väylältä jatko-opinnoille.

Hakala, J. 2008. Keväällä 2008 ammatillisen perustutkinnon suorittaneiden nuorten lähitulevaisuuden näkymät Länsi-Suomen läänissä. Länsi-Suomen lääninhallituksen sivistysosaston julkaisuja. Halava, I. & Pantzar, M. 2010. Kuluttajakansalaiset tulevat. Miksi työn johtaminen muuttuu? EVA. Yliopistopaino, Helsinki. Hohtokari, M., Uitto, M. & Vikki, L. (toim.) 2011. Todistus taskussa-työelämä vastassa. Puheenvuoro luovan alan opiskelijoiden työllistymisen puolesta.

Työ ja elinkeinoministeriö. Luovan talouden strateginen hanke.

sekä toimenpiteistä nuorten työllisyyden edistämiseksi. 2009. Nuorisotutkimusverkoston julkaisuja 100/2009. Nuorisoasiain neuvottelukunta, julkaisu 42/2009. Helsinki: Nuorisotutkimusseura / Nuorisotutkimusverkosto.

Hulkko, L. 2009. Työttömyys ennen ja nyt. Esitelmä: työelämän muutosten vuosikymmenet -seminaari 30.9.2009.

Myllyniemi, S. 2009. Taidekohtia. Nuorisobarometri 2009. Nuorisotutkimusverkosto / Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 97. Nuorisoasiain neuvottelukunta, julkaisuja 41. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto.

Hämäläinen, K. & Hämäläinen, U. 2012. Matkalla maailmalle: nuorten työttömyyden esiintyvyys ja kesto. Työpoliittinen Aikakauskirja 2/2012. Hämäläinen, U. 2002. Koulutuksesta työelämään. Nuorten työllistymiseen vaikuttavat tekijät. Helsinki: Palkansaajien tutkimuslaitos, tutkimuksia 83.

Myllyniemi, S. 2008. Mitä kuuluu? Nuorisobarometri 2008. Nuorisotutkimusverkosto/ Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 88. Nuorisoasiain neuvottelukunta, julkaisuja 39. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto.

Itella Oyj 2012. Postinumeroalueet. Luettavissa osoitteessa http://www.itella.fi/palvelutjatuotteet/osoitepalvelut/postinumerotuotteet/postinumeroalueet. html (viitattu 15.8.2012)

Myllyniemi, S. 2007. Perusarvot puntarissa. Nuorisobarometri 2007. Nuorisoasiain neuvottelukunta, julkaisuja 37. Nuorisotutkimusverkosto / Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 79. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto.

Julkunen, R. 2008. Uuden työn paradoksit. Keskusteluja 2000-luvun työprosess(e)ista. Tampere: Vastapaino.

Myrskylä, P. 2010. Taantuma ja työttömyys. Työ ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Työ ja yrittäjyys 57/2010.

Järvinen, T. & Vanttaja, M. 2005. Nuoret koulutus ja työmarkkinoilla. Helsinki: Nuorisoasiain neuvottelukunta. Luettavissa osoitteessa http://www.minedu. fi/export/sites/default/OPM/Nuoriso/nuorisoasiain_neuvottelukunta/julkaisut/muut_tutkimukset/ Nuoret_koulutus_ja_tyomarkkinoilla.pdf (Viitattu 5.10.2012)

Nieminen, T. 2012. Laman varjossa valmistuneet. Tieto & trendit 6/2012. Tilastokeskus, Helsinki. Nurmela, S. 2001. Sijoittumistutkimus. Yhteenvetoraportti 2011.

Ketokivi, M. 2009. Tilastollinen päättely ja tieteellinen argumentointi. Gaudeamus, Helsinki.

Opetushallitus. 2012. Ammatillisten perustutkintojen perusteet. http://www.oph.fi/saadokset_ja_ohjeet/ opetussuunnitelmien_ja_tutkintojen_perusteet/ammatilliset_perustutkinnot Luettu 28.9.2012.

Korhonen, P & Sainio, J. 2006. Viisi vuotta työelämässä. Monialayliopistoista vuonna 2000 valmistuneiden sijoittuminen työmarkkinoille.

Opetus- ja kulttuuriministeriö 2011. Tasapainoiseen työllisyyskehitykseen 2025. Ehdotus koulutustarjonnan tavoitteiksi vuodelle 2016. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2011:16.

Laaksonen, S. 2010. Surveymetodiikka. Frederiksberg: Ventus Publishing ApS. Laki ammatillisesta koulutuksesta 21.8.1998/630. Mokka, R., Neuvonen, A., Riala, M., Vassinen, S., Alanen, O., Kaskinen, T. & Åman, P. 2009. Hyvän työn manifesti 2009. Helsinki: Työ ja elinkeinoministeriö. Luettavissa osoitteessa http://www.tem.fi/index.phtml?C=91336&product_ id=169&s=2086. (Viitattu 3.10.2012.)

Opetus- ja kulttuuriministeriö. 2010a. Ammatillisen koulutuksen vetovoiman kehitys koulutusaloittain yhteishaussa vuosina 20052010. Vetovoimaneuvottelukunta 3.12.2010. Opetus- ja kulttuuriministeriö. 2010b. Seurantatutkimus ammatillisen koulutuksen mielikuvista 2010. IROResearch.

Muistio nuorten työelämäasenteista ja arvoista 76

Peltomäki, M. & Silvennoinen H. 2003. Työssäoppimisen pedagogiset mallit ammatillisessa peruskoulutuksessa. Opetushallitus.

Tilastokeskus 2012: Pitkäaikaistyötön. Käsitteet ja määritelmät. http://www.stat.fi/meta/kas/pitkaaikaistyot.html.

Pukkila, O. & Keränen, T. 2012. Kampaajan työ ei ole pelkkää glamouria. Yle-uutiset Helsinki. Luettavissa osoitteessa http://yle.fi/uutiset/kampaajan_ tyo_ei_ole_pelkkaa_glamouria_ja_glitteria/6214984 (viitattu 7.9.2012)

Tynjälä, P.; Räisänen, A.; Määttä, V.; Pesonen, K.; Kauppi, A.; Lempinen, P.; Ede, R.; Aaltonen, M. & Hietala, R. 2006. Työpaikalla tapahtuva oppiminen ammatillisessa peruskoulutuksessa. Arviointiraportti. Koulutuksen arviointineuvoston julkaisuja 20.

Puhakka, A. & Tuominen, V. (toim.). 2011. Kunhan kuluu viisi vuotta – ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden työurat. Aarresaariverkosto.

Tynjälä, P., Virtanen, A. & Valkonen, S. 2005. Työssäoppiminen Keski-Suomessa. Taitava KeskiSuomi tutkimus. Osa I. Jyväskylän yliopisto.

Sainio, J. 2008. Viisi vuotta kentällä. Katsaus vuonna 2002 valmistuneiden yhteiskuntatieteilijöiden työuran alkuun. Aarresaariverkosto.

Työturvallisuuslaki 23.8.2002/738. Työvoima 2025. 2007. Täystyöllisyys, korkea tuottavuus ja hyvät työpaikat hyvinvoinnin perustana työikäisen väestön vähentyessä. Työvoimapoliittinen tutkimus 325. Työministeriö, Helsinki. Luettavissa verkosta sivulla http://www.mol.fi/mol/fi/99_pdf/ fi/06_tyoministerio/06_julkaisut/06_tutkimus/ tpt325.pdf(Viitattu 9.10.2012.)

Sipilä, N., Kestilä, L. & Martikainen, P. 2011. Koulutuksen yhteys nuorten työttömyyteen. Mihin peruskoulututkinto riittää 2000-luvun alussa? Yhteiskuntapolitiikka 76 (2011):2. Stjernberg, M. 2010. Muuttoliike ja vetovoimatekijät Helsingissä – kyselyaineiston analyysi. Kaupunkimaantieteen pro gradu -tutkielma.

Vehkalahti, K. 2008. Kyselytutkimuksen mittarit ja menetelmät. Tammi, Helsinki.

SuPer ry. 2012. Lähi ja perushoitajien työhyvinvointi 2012. ”Jaksamisen rajat tulee työssä vastaan. Huoli hoidon laadusta painaa.” SuPerin selvityksiä 2012.

Virtanen, A., Tynjälä, P. & Valkonen, S. 2005. Työssäoppiminen opiskelijoiden arvioimana Helsingin kaupungin ammatillisissa oppilaitoksissa. Helsingin kaupungin opetusviraston julkaisusarja A1:2005.

Tullas, T. 2009. Havaintoja määräaikaisten hoitajien määristä kuntaalalla 2000 -luvulla. Super ry.

Väisänen, P. 2003. Työssäoppiminen ammatillisissa perusopinnoissa. Ammatillinen osaaminen, työelämän kvalifikaatiot ja itseohjautuvuus opiskelijoiden itsensä arvioimina. Joensuun yliopiston kasvatustieteellisiä julkaisuja, no 83.

Tuppurainen S. 2009. Muistio nuorten työelämäasenteista ja -arvoista sekä toimenpiteistä nuorten työllisyyden edistämiseksi. Nuorisotutkimusverkoston julkaisuja 100. Nuorisoasiain neuvottelukunta, julkaisu 42 Tilastokeskus. 2003. Työttömyys ja työllisyys tilastoissa. Tilastokeskuksen ja työministeriön tilastojen vertailua. Työmarkkinat 2002:17. Valopaino, Helsinki. Tilastokeskus. 2011a. Koulutustilastot 2011. Saatavilla wwwmuodossa: http://tilastokeskus.fi/til/sijk/2009/ sijk_2009_20110302_tie_001_fi.html Tilastokeskus 2011b. Sijoittuminen koulutuksen jälkeen 2009. Koulutus 2011.

LIITE 1: VASTAUSKADON MALLINNUS JA PAINOKERTOIMIEN LASKEMINEN

käytetään R-indikaattorin laskemisessa. Surveyaineiston vastaajajoukko on kohdejoukkoa edustava silloin, kun perusjoukon alkioilla on yhtä suuri tai lähes yhtä suuri todennäköisyys vastata kyselyyn ja jos vastaamiset ovat toisistaan riippumattomia. Ideaalitilanteessa vastauskato on täysin satunnaista, jolloin: k = P(rk = 1 | sk = 1) =, kun k = 1, 2, …, N. (Bethlehem ym. 2008). Laskennallisesti R-indikaattori on määritelty siten, että vastauskadon osalta täysin vinoutuneet aineistot saavat arvon 0 ja täysin vinoutumattomat aineistot arvon 1. Indikaattori lasketaan yksinkertaisesti kaavalla Ṝ = 12* S(ρ), jossa S(ρ) on vastaustodennäköisyyksien keskihajonta. Toimiakseen R-indikaattori edellyttää, että käytettävissä on mahdollisimman kattava joukko vastauskatoa mahdollisesti ennustavia relevantteja taustamuuttujia vastauskatoa mallintamaan. Rahkeet duuniin- aineiston osalta tämä ehto täyttyi hyvin, sillä käytettävissä olivat tiedot sukupuolesta, äidinkielestä, oppilaitoksesta ja syntymävuodesta. Mallinnuksen perusteella aineistolle laskettiin R-indikaattori, joka sai tulokseksi 0,834, mikä on vastausprosenttiin nähden erinomainen arvo. R-indikaattorin arvo siis viittaa siihen, että aineiston vastauskato on luonteeltaan hyvin satunnaista ja siten hallittavissa painokertoimilla. Ilmeisesti valmistuneet ovat kyselyn suhteen laiskahkoa mutta tasalaatuista vastaajajoukkoa, jonka vastausprosenttia saataisiin nostettua tehostamalla tiedonkeruuta. R-indikaattorin vahva arvo viittaa kuitenkin siihen, että vastausjakauman vinouma ei ole aineiston edustavuuden kannalta suuri ongelma, ja että tehostetulla tiedonkeruulla saavutetut hyödyt eivät välttämättä vastaisi siitä aiheutuneita kustannuksia ja ylimääräistä työtä.

Kyselyn vastausprosentti jäi melko alhaiseksi, vaikka onnistuikin ylittämään pessimistisimmät tavoitteet. Alhainen vastausprosentti on yleensä vahvasti sidoksissa aineiston valikoituvuuteen, mutta ei välttämättä suoraan tarkoita sitä. Tiedonkeruu voi myös olla luonteeltaan sellaista, että kohdejoukon sisällä erilaiset vastaajaprofiilit vastaavat yhtä laiskasti tai ahkerasti, vaikka tätä ei pidetäkään kovin todennäköisenä vaihtoehtona tarkasteltaessa alle 40 % vastausprosentin saavuttanutta kyselyaineistoa. Surveymetodiikkaa käsittelevässä tieteellisessä tutkimuksessa on viime aikoina pyritty etsimään vastausprosenttia parempia aineiston vinoutuneisuutta mittaavia indikaattoreita, joilla aineiston edustavuudesta saataisiin vastausprosenttia tarkempi kuva. Näitä edustavuusindikaattoreita kutsutaan kirjallisuudessa R-indikaattoreiksi (representativity indicators) (Bethlehem ym. 2008). R-indikaattoreilla mitataan sitä, kuinka paljon lopullisen vastaajajoukon vastaajat eroavat kohdepopulaatiosta. Niitä voidaan käyttää mallintamalla vastaustodennäköisyyttä sellaisella aineistolla, jossa on käytettävissä mahdollisimman paljon sosiodemografisia taustamuuttujia sekä vastanneille että vastaamattomille. Taustamuuttujien avulla rakennetaan vastaustodennäköisyyttä (response propensity) ennustava malli (tässä tutkimuksessa logistinen malli), jonka ennustamia vastaajakohtaisia vastaustodennäköisyyden arvoja

Kaikki vuonna 2008 Aineisto, painot valmistuneet Koko otos Aineisto, ei painoja käytössä Kaikki (%) Naisia (%) Kaikki (%) Naisia (%) Kaikki (%) Naisia (%) Kaikki (%) Naisia (%) Humanistinen ja kasvatusala 2,0 77,8 0,4 88,9 0,7 87,5 0,2 100,0 Kultturiala 7,9 66,6 7,1 63,0 8,6 72,3 6,6 60,3 Yhteisk., liiketal. ja hallinnon ala 10,4 66,6 9,5 67,5 11,2 79,5 12,6 67,1 Luonnontieteiden ala 4,0 15,6 3,7 13,0 3,6 19,0 2,7 12,5 Tekniikan ja liikenteen ala 40,2 15,8 36,7 19,3 28,9 32,3 38,8 20,5 Luonnonvara- ja ympäristöala 4,9 52,5 4,4 60,9 4,9 72,4 3,2 60,5 Sosiaali-, terveysja liikunta-ala 15,1 92,0 13,9 92,1 18,1 95,3 22,1 92,3 Matkailu-, ravitsemisja talousala 13,3 76,5 24,3 78,9 24,2 86,3 13,6 77,6 Tutkinnot yhteensä 100,0 47,7 100,0 53,4 100,0 67,3 100,0 53,9

nen 2010). Näin lasketut painokertoimet lieventävät samanaikaisesti sekä otanta-asetelman että vastauskadon vaikutuksia. Ellei toisin mainita, tutkimuksen analyyseissa on käytetty näitä painokertoimia. Taulukossa 3 painotettua ja painottamatonta aineistoa on verrattu otoksen tietoihin sekä koko vuonna 2008 valmistuneiden kohorttiin. Mielekkäämpää olisi tarkastella aineistoa rinnakkain todellisen perusjoukon (mukana olevista kouluista valmistuneet) kanssa, mutta valitettavasti käytössämme ei ollut yhtä tarkkoja jakaumia tutkimuksen tilastollisesta perusjoukosta. Painotuksen jälkeen aloittaiset sukupuolten osuudet vastaavat selvästi paremmin otoksen jakaumia. Koulutusalojen osuuksissa täytyy ottaa huomioon matkailu, ravitsemisja talousalalta tehty kaksoisotanta, jonka vaikutuksia painot korjaavat takaisin oikeisiin uomiin. Pieneksi jäävä humanistinen ja kasvatusala ei ole aineistossa mitenkään vertailukelpoinen, minkä vuoksi luokka on myöhemmissä analyyseissa yhdistetty kulttuurialaan. Kenties yllättävintä vertailussa on kohortin ja painotetun aineiston yhtenevyys. Otannan ositteet valittiin perusjoukon suhteellisien osuuksien mukaan, mutta tämän jälkeen tutkimuksen perusjoukon ovat muodostaneet vain mukana olevat koulut. Otanta-asetelmaan nähden aineiston jakaumat ovatkin hyvin rinnasteisia koko populaatioon. Se, haluaako tämän perusteella tehdä aineistosta yleistyksiä kaikkiin 2008 valmistuneisiin, jää lukijan oman harkinnan varaan.

Aineistoa painotettiin laskemalla ositteiden vastaajaosuuksien mukainen peruspaino (ositteen populaatio / ositekohtainen vastaajamäärä) sekä tämän muunnelma, analyysipaino, jossa kukin peruspaino jaettiin kaikkien peruspainojen keskiarvolla. Painotuksen jälkeen koulutusalojen suhteelliset osuudet vastaavat aineistossa brutto-otoksen tietoja. Vastauskadon vaikutuksia arvioitiin logistisella vastaustodennäköisyysmallilla, jossa käytetyt taustatiedot saatiin osoitetietojen päivityksen yhteydessä Väestörekisterikeskukselta. Vastaamattomuutta selittävinä muuttujina käytettiin dikotomisiksi dummymuuttujiksi koodattuja sukupuolta, syntymävuotta, äidinkieltä sekä ammatillista oppilaitosta. Taustamuuttujien valinta ei noudata mitään teoriaa, vaan ennustevoiman maksimoimiseksi malliin otettiin mukaan kaikki saatavilla olevat rekisteritiedot. Logistisen mallin kollineaarisuutta tarkkailtiin lineaarisen regressioanalyysin antamista toleranssiarvoista. Yhden viitteellisen arvion mukaan hälyttävänä tasona voidaan pitää alle 0,20 toleranssia (Menard 2002, 76), mutta tätä rajaa ei alitettu minkään selittävän muuttujan kohdalla. Taulukosta 3.1. havaittiin, että mallissa vastauskatoa selittivät eniten sukupuoli (miesten vastausprosentti noin 15 prosenttiyksikköä pienempi) ja vastaajan äidinkieli (muu kuin suomi tai ruotsi). Myös vanhimmat vastaajat vastasivat merkittävästi todennäköisemmin kuin nuoremmat. Muilla selittävillä tekijöillä ei ollut aivan yhtä suurta yhteyttä vastausaktiivisuuteen, mutta testisuureiden perusteella nekin päätettiin pitää mukana lopullisessa mallissa. Vastauskadon mallintamisen jälkeen laskettiin vastaustodennäköisyydellä korjattu analyysipaino, jonka summat skaalattiin vastaamaan ositteiden suhteellisia osuuksia (painotuksesta lisää esim. Laakso-

Liitetaulukko 1. Koulutusalojen ja sukupuolten osuudet kohortissa, otoksessa ja aineistossa. 79

ASIOISTA

LIITE 2: KORRELAATIOMATRIISI TYÖSSÄ TÄRKEIMPÄNÄ PIDETYISTÄ

LIITE 3: TYÖMARKKINA-‐‑ASEMAA SELITTÄVÄT TEKIJÄT

A A1 A2 A3 A4 A5 A6 A7 A8 A9 A10 B B1 B2 B3 B4

B5 B6 B7 B8 B9 B10 B11 B12 B13 B14 B15 B16 B17 B18 B19 C C1 C2 D D1 D2 D3 D4

A Opintokokemus Opintomenestys Maineikas ammattikoulu Muita tutkintoja Muuta koulutustaustaa tai itseopiskelua Väärä opintoala -‐ ei motivaatiota Väärä opintoala -‐ ei aikomustakaan työllistyä Työharjoittelu Koulutus ei antanut konkreettisia taitoja Saadun koulutuksen riittävyys Koulutuksen laatu Työkokemus Työkokemuksen määrä Työkokemuksen laatu Kesätyökokemus Asiakaspalvelukokemus Työlämän pelisääntöjen ja työnhaun tunteminen Oppisopimus Oikea työssäoppimispaikka Menestys työelämässä/vakituinen työsuhde Tämän hetkisen työn vaativuus Tyytyväisyys ammatinvalintaan Työttömyys Oman alan osaaminen Oman alan työkokemus Työn tarjonta Mielekkäiden töiden tarjonta Oman alan töiden tarjonta Työnhaun aktiivisuus Pitkään poissa alalta/ammatista Arvostettu työnantaja Muut kokemukset Harrastukset Menestys taitajakisoissa Henkilökohtaiset ominaisuudet Ulkonäkö Sosiaaliset taidot/vuorovaikutustaidot Ahkeruus Reippaus/rohkeus

Neg. 11 0 0 0 0 3 1 2 1 3 1 78 23 0 0 0 0 0 1 0 0 5 6 3 27 4 2 4 2 1 0 0 0 0 19 0 1 0 0

Neutr. 28 5 2 2 2 0 0 1 0 7 9 101 5 2 0 0 0 0 5 3 1 0 1 0 30 4 2 45 1 1 1 0 0 0 25 0 3 2 0

Pos. 139 51 0 41 38 0 0 0 0 2 7 301 24 5 3 2 2 1 33 60 1 6 0 0 137 0 0 11 7 0 9 8 5 3 160 1 22 16 3

D5 D6 D7 D8 D9 D10 D11 D12 D13 D14 D15

D16 D17 D18 D19 E E1 E2 E3 E4 E5 E6 E7 E8 F F1 F2 F3 F4 F5 G G1 G2 H H1 H2 H3 I J K L K1 M N O

Neg. 1 0 7 1 1 0 0 0 0 0 0

Oppimisnopeus Aktiivisuus Motivoituneisuus/kiinnostuneisuus Yritteliäisyys/aloitteellisuus Habitus Persoona/luonteenlaatu Asenne Kunnianhimo Työmoraali Valmius ottaa vastaan monenlaisia töitä Halu kehittyä/määrätietoisuus Uskalluksen puute oma-‐aloitteisessa työnhaussa Itsetunto/itseluottamus/itsevarmuus Keskittymiskyvyn puute Vastuullisuus Henkilökohtainen osaaminen Osaaminen yleisesti Erikois, -‐ammattiosaaminen Laaja, -‐monialaisuus Kielitaito Kädentaidot Työnhakutaidot Ruostuneet\vanhentuneet taidot Ei ajokorttia Ympäristötekijät Asuinpaikkakunta Henkilökohtaiset suhteet Perhesyyt Kielimuuri Ulkomaalaisuus Fatalistiset syyt Ei ole olemassa syytä Tuuri Käsitys muista Muiden osaaminen Muiden menestys työnsaannissa Sama lähtöviiva kaikilla Ikä/elämänkokemus Sukupuoli Terveys Työkyvyttömyys Ei osaa sanoa Tyhjä Muu Ristiriitainen

1 5 2 0 13 3 2 0 1 1 1 4 1 28 9 7 9 1 2 2 0 2 1 0 1 0 10 7 13 2 2 16 0 0

Neutr. 0 1 4 1 0 3 5 0 1 2 0 0 3 0 0 10 3 6 0 1 0 0 0 0 24 11 12 1 0 0 1 0 1 33 0 7 26 2 1 1 22 0 298 9 0

Pos. 2 24 26 7 0 9 14 4 5 12 8 0 4 0 3 90 16 33 28 12 0 1 0 0 23 5 17 1 0 0 9 1 8 11 5 6 0 18 4 1 1 0 94 6 2

111119

Sijoittumistutkimus ammatilliselta toiselta asteelta valmistuneille Hyvä ammatillisen perustutkinnon suorittanut! Sinut on valittu vastaajaksi toisen asteen ammatillisen perustutkinnon suorittaneiden työllistymistä käsittelevään tutkimukseen. Tutkimusta varten on poimittu noin 4500 henkilöä, jotka ovat suorittaneet ammatillisen perustutkinnon vuoden 2008 aikana. Yhteystietosi on saatu entisen oppilaitoksesi opiskelijarekisteristä ja Väestörekisterikeskuksesta. Tutkimus tuottaa ajankohtaista tietoa ammattikoulusta valmistuneiden työnteosta ja elämäntilanteista. Kysely on Suomessa ainutlaatuinen, sillä toisen asteen ammatillisten työllistymisestä tiedetään ennestään hyvin vähän. Tutkimustulosten avulla oppilaitokset voivat kehittää tarjoamaansa opetusta ja koulutusta. Tiedosta on apua myös työttömyyden torjunnassa, ammatillisessa edunvalvonnassa ja työelämän epäkohtien tunnistamisessa. Kaikki vastaukset ovat kiinnostavia ja tärkeitä! Vastaathan kyselyyn silloinkin, jos suoritat uutta tutkintoa tai et ole tällä hetkellä palkkatyössä. Vastaamalla kyselyyn autat kehittämään oman alasi koulutusta ja työmarkkinoita. Vastaajien kesken arvomme iPad 2:n sekä 2 kpl 50 euron lahjakortteja S-ryhmän liikkeisiin. Voit vastata kyselyyn joko tällä lomakkeella (vastauskuoren postimaksu maksettu) tai sähköisesti osoitteessa www.otus.fi/sijoittumistutkimus Vastaathan kysymyksiin viimeistään 25.5.2012. Vastaukset käsitellään luottamuksellisesti, eikä tutkimusraportista voi tunnistaa yksittäisiä vastaajia. Kyselyn täyttäminen vie aikaa noin 15 minuuttia. Tutkimuksen toteuttaa Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otus yhteistyössä Opetus- ja kulttuuriministeriön, Ammattiin opiskelevat – SAKKI ry:n, Suomen ammattiliittojen keskusjärjestö SAK:n, Metallityöväen liiton ja Palvelualojen ammattiliitto PAMin kanssa. Odotamme vastaustasi ja arvostamme suuresti vaivannäköäsi. Kiitos jo etukäteen!

Yhteistyöstä kiittäen Elina Lavikainen Tutkija Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otus rs Lapinrinne 2, 00180 Helsinki gsm 045 343 0031 elina.lavikainen@otus.fi

Jussi Junni Toiminnanjohtaja Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otus rs Lapinrinne 2, 00180 Helsinki gsm 044 7800 231 jussi.junni@otus.fi 83

KOULUTUS- JA TYÖHISTORIA 1.

Missä oppilaitoksessa suoritit ammatillisen

Kuinka kauan yhteensä olet ollut työssä valmistumisesi jälkeen?

perustutkinnon (esim. Hämeen ammatti-instituutti, Lapin ammattiopisto)?

____ v ____ kk, josta ammatillista koulutusalaani

_________________________________________

vastaavassa työssä ____ v ____ kk 2.

Mikä oli koulutusalasi, eli millä alalla suoritit ammatillisen perustutkinnon? 8.

[ ] Humanistinen ja kasvatusala

Kuinka monen työnantajan palveluksessa olet ollut

[ ] Kulttuuriala

valmistumisesi jälkeen (mukaan lukien nykyinen

[ ] Liiketalouden ja hallinnon ala

työnantajasi)?

[ ] Luonnontieteiden ala (tietojenkäsittely) ____kpl

[ ] Tekniikan ja liikenteen ala [ ] Luonnonvara- ja ympäristöala [ ] Sosiaali- terveysja liikunta-ala 9.

[ ] Matkailu-, ravitsemisja talousala

Kuinka monta erillistä työsopimusta sinulla ollut valmistumisesi jälkeen (jokainen määräaikainen

Mikä niminen oli suorittamasi ammatillinen

työsopimus erikseen, vaikka kyseessä olisi sama

perustutkinto (esim. tietojenkäsittelyn perustutkinto)?

työnantaja)?

_________________________________________

____kpl

Valmistumisvuosi (esim. 2010) ________________

Oletko suorittanut ylioppilastutkinnon?

ensimmäisen puolen vuoden aikana valmistumisen

[ ] Kyllä, kaksois-/yhdistelmätutkinnon

jälkeen?

10. Mikä vaihtoehdoista kuvaa parhaiten toimintaasi

[ ] Kyllä, erillisen ylioppilastutkinnon [ ] Siirryin työelämään

[ ] En

[ ] Jäin työttömäksi 6.

Ehditkö hankkia oman alan työkokemusta jo ennen

[ ] Menin armeijaan tai siviilipalvelukseen

valmistumista?

[ ] Aloitin uuden koulutuksen

[ ] Tein koulutustani vastaavaa työtä opintojen ohella

[ ] Perustin oman yrityksen [ ] Jäin perhevapaalle (äitiys-/isyys-/vanhempain-

tai kesätöissä (työssäoppimisjakson lisäksi)

/hoitovapaa)

[ ] Vain työssäoppimisjakson (harjoittelu) aikana

[ ] Jokin muu, mikä?

[ ] En lainkaan

______________________________________ 11. Jos sinulla on valmistumisesi jälkeen ollut työllistymisvaikeuksia, arvioi asteikolla 1-5 missä määrin seuraavat tekijät ovat vaikeuttaneet työllistymistäsi. Ympyröi mielestäsi sopivin vaihtoehto. Jos sinulla ei ole mielestäsi ollut työllistymisvaikeuksia, voit jättää kysymyksen vastaamatta. 1=Ei lainkaan

2=Melko vähän

3=Jossain määrin

4=Melko paljon

5=Erittäin paljon

0=En osaa sanoa

Työkokemuksen puute

Puutteelliset työnhakutaidot

Suhdeverkostojen puute

Lähiseudulla on heikosti tarjolla oman alani työpaikkoja

Alan työpaikkojen virtaaminen ulkomaille

Alani on suhdanneherkkä: heikko taloustilanne vähentää avoimia työpaikkoja

Katkot määräaikaisissa työsuhteissa

Puutteellinen työelämätietous

Joidenkin vaadittujen taitojen puuttuminen (esim. kielitaito, atk-taidot ym.)

Epätietoisuus omista tavoitteista

Epävarmuus omasta osaamisesta

En ole löytänyt itseäni kiinnostavaa työtä

Sukupuoli

Perheeseen tai muuhun elämäntilanteeseen liittyvä syy

2 (8)

NYKYINEN ELÄMÄNTILANNE

ENSIMMÄINEN TYÖPAIKKA VALMISTUMISEN JÄLKEEN

18. Mikä vaihtoehdoista kuvaa parhaiten nykyistä

12. Mikä oli ensimmäinen päätyönantajasi?

elämäntilannettasi?

[ ] Yksityinen yritys [ ] Kunta, kuntayhtymä, kuntien liikelaitos [ ] Valtio, valtionyhtiö, valtion liikelaitos

[ ] Työssä Æ jatka vastaamista kysymyksestä 19

[ ] Järjestö, seurakunta, säätiö tai vastaava

[ ] Työtön työnhakija Æ siirry kysymykseen 28

[ ] Vuokratyö

[ ] Opiskelen päätoimisesti (johtaa tutkintoon tai

[ ] Oma yritys, toiminimi tms.

arvosanaan) Æ siirry suoraan kysymykseen 33

[ ] Muu, mikä? _____________________________

[ ] Varusmies- tai siviilipalvelusta suorittava Æ siirry kysymykseen 36 [ ] Perhevapaalla (äitiys-/isyys-/vanhempain-

13. Kuinka kauan hait / olet hakenut ensimmäistä

/hoitovapaa), opintovapaalla tai sairauslomalla Æ

työpaikkaasi?

jatka vastaamista kysymyksestä 19

[ ] Olin työssä jo valmistumishetkellä [ ] Sain töitä välittömästi (alle 1 kk) valmistumisen

[ ] Työkyvyttömyyseläkkeellä

jälkeen

Æ siirry kysymykseen 36

[ ] Hain töitä _____ kuukautta

[ ] Jokin muu, mikä? ________________________________________ Æ siirry suoraan kysymykseen 36

14. Mikä oli ensimmäisen työpaikan ammatti- tehtävä- tai virkanimikkeesi? (esim. kirvesmies, myyntiedustaja, putkiasentaja ym.)

Vain TYÖSSÄKÄYVÄT vastaavat kysymyksiin 19–27. Vastaa kysymyksiin NYKYISEN PÄÄTYÖSI perusteella. Jos olet

_________________________________________

perhevapaalla, opintovapaalla tai sairauslomalla, vastaa sen työpaikan perusteella, jossa olit viimeksi ennen vapaata. Jos et ole ollut lainkaan työssä valmistumisesi jälkeen, siirry

15. Millainen oli työsuhteesi ensimmäisessä

kysymykseen 36.

työpaikassasi? [ ] Vakituinen kokopäivätyö [ ] Määräaikainen kokopäivätyö

19. Mikä on nykyinen ammatti- tehtävä- tai virkanimikkeesi

[ ] Vakituinen osa-aikatyö, ____ tuntia/viikko

(esim. kirvesmies, myyntiedustaja, putkiasentaja ym.)?

[ ] Määräaikainen osa-aikatyö, ____ tuntia/viikko [ ] Itsenäinen yrittäjä/ammatinharjoittaja/freelancer

_________________________________________

[ ] Työllistetty/työharjoittelu [ ] En ole valmistumisen jälkeen saanut töitä [ ] Muu, mikä? _____________________________

20. Mikä on päätyönantajasi? [ ] Yksityinen yritys [ ] Kunta, kuntayhtymä, kuntien liikelaitos

16. Missä määrin ensimmäinen työpaikkasi vastasi

[ ] Valtio, valtionyhtiö, valtion liikelaitos

koulutusalaasi?

[ ] Järjestö, seurakunta, säätiö tai vastaava

[ ] Ei lainkaan

[ ] Vuokratyö

[ ] Melko vähän

[ ] Oma yritys, toiminimi tms.

[ ] Jossain määrin

[ ] Muu, mikä?

[ ] Melko paljon

________________________________________

[ ] Erittäin paljon

21. Mikä vaihtoehdoista kuvaa parhaiten pääasiallista

17. Kuinka paljon pääsit ensimmäisessä työpaikassasi

työtäsi?

hyödyntämään koulutuksessa hankkimiasi tietoja ja

[ ] Vakituinen kokopäivätyö

taitoja?

[ ] Määräaikainen kokopäivätyö

[ ] En lainkaan

[ ] Vakituinen osa-aikatyö, ____ tuntia/viikko

[ ] Melko vähän

[ ] Määräaikainen osa-aikatyö, ____ tuntia/viikko

[ ] Jossain määrin

[ ] Itsenäinen yrittäjä/ammatinharjoittaja/freelancer

[ ] Melko paljon

[ ] Työllistetty/työharjoittelu

[ ] Erittäin paljon

[ ] Muu, mikä?

___________________________________

85 3 (8)

22. Arvioi, kuinka monta tuntia teet keskimäärin työtä viikon aikana. [ ] alle 10 h [ ] 11-19 h [ ] 20-29 h [ ] 30-39 h [ ] 40-49 h [ ] 50-59 h [ ] 60 h+ [ ] Viikoittainen tuntimäärä vaihtelee hyvin paljon

25. Miten vaativaa nykyinen työsi on koulutukseesi nähden? [ ] Työ on koulutukseeni nähden helpompaa [ ] Työn vaativuus vastaa koulutustani [ ] Työ on koulutukseeni nähden vaativampaa

23. Mitä mieltä olet nykyisestä työtuntien määrästäsi? [ ] Tekisin enemmän töitä, jos siihen olisi mahdollisuus

26. Missä määrin nykyinen työtehtäväsi vastaa mielestäsi

[ ] Nykyinen tuntimäärä on sopiva

koulutusalaasi?

[ ] Tekisin vähemmän töitä, jos siihen olisi

[ ] Ei lainkaan

mahdollisuus

[ ] Melko vähän [ ] Jossain määrin

24. Oliko suorittamasi ammatillinen perustutkinto

[ ] Melko paljon

muodollisena vaatimuksena nykyiseen työhösi?

[ ] Erittäin paljon

[ ] Ei [ ] Kyllä [ ] En tiedä

27. Arvioi asteikolla 1-5, kuinka hyvin seuraavat väitteet kuvaavat nykyistä työtäsi. Ympyröi parhaiten sopiva vaihtoehto. Merkitse arviosi jokaiseen kohtaan erikseen. 1=Täysin eri mieltä

2=Jokseenkin eri mieltä

5=Täysin samaa mieltä

3=Ei samaa eikä eri mieltä

4=Jokseenkin samaa mieltä

0=En osaa sanoa

Työni on mielenkiintoista

Pääsen hyödyntämään koulutuksessa oppimiani taitoja

0 0

Pystyn vaikuttamaan työni sisältöön

Työni mahdollistaa osaamiseni kehittämisen

Palkka on riittävä suhteessa työn vaatimuksiin

Työtehtäväni ovat monipuolisia

Työsuhteeni jatkuvuus on epävarmaa

Työni on fyysisesti liian kuormittavaa

Työni on henkisesti liian kuormittavaa

Joudun tekemään ylitöitä

Pystyn pitämään tasapainossa työn ja muut elämänalueet

Vain TYÖTTÖMÄT vastaavat kysymyksiin 28–32. 30. Oletko etsinyt töitä aktiivisesti viimeisen neljän viikon

28. Kuinka monta kuukautta nykyinen työttömyytesi on

aikana?

jatkunut yhtäjaksoisesti?

[ ] Kyllä [ ] En, miksi?

______ kk

____________________________________________ ____________________________________________ ____________________________________________ 31. Kuinka toiveikas olet työnsaannin suhteen? Sanoisitko,

29. Onko sinulla ollut nykyisen lisäksi muita työttömyysjaksoja valmistumisen jälkeen?

että olet tällä hetkellä...

[ ] 1-2 työttömyysjaksoa

[ ] Hyvin epätoivoinen

[ ] Useita

[ ] Melko epätoivoinen

[ ] Ei lainkaan

[ ] Ei epätoivoinen eikä toiveikas [ ] Melko toiveikas [ ] Hyvin toiveikas

86 4 (8)

KOULUTUKSEN ANTAMAT VALMIUDET

32. Mistä arvelet nykyisen työttömyytesi johtuvan? Valitse mielestäsi tärkein syy.

36. Arvioi asteikolla 1-5, kuinka hyvin seuraavat väitteet [ ] En ole hakenut riittävän aktiivisesti töitä

kuvaavat suorittamaasi ammatillista perustutkintoa.

[ ] Koulutustani vastaavia työpaikkoja on vähän tarjolla

Ympyröi parhaiten sopiva vaihtoehto. Merkitse arviosi

[ ] Tarjolla on enimmäkseen määräaikaisia työsuhteita,

jokaiseen kohtaan erikseen.

joten ajoittainen työttömyys on väistämätöntä [ ] Liian vähäinen työkokemus haittaa työnsaantia

1=Täysin eri mieltä

[ ] Joidenkin vaadittujen taitojen puuttuminen (esim.

2=Jokseenkin eri mieltä 3=Ei samaa eikä eri mieltä

kielitaito, atk-taidot ym.)

4=Jokseenkin samaa mieltä

[ ] Alani on suhdanneherkkä: heikko taloustilanne

5=Täysin samaa mieltä

vähentää avoimia työpaikkoja

0=En osaa sanoa

[ ] Jokin muu syy, mikä? _________________________________________

Tutkinto tunnetaan hyvin työmarkkinoilla

_________________________________________

Koulutuksen antama mielikuva alastani vastasi

Vain PÄÄTOIMISET OPISKELIJAT vastaavat kysymyksiin

työelämän todellisuutta

33–35

Opetuksessa käytetyt välineet ja tekniikka vastasivat työelämän vaatimuksia 1 2 3 4 5 0

33. Missä opiskelet tällä hetkellä? [ ] Ammatillinen perustutkinto [ ] Ammattitutkinto

Ammatillista ohjausta oli riittävästi

[ ] Erikoisammattitutkinto

[ ] Ammattikorkeakoulu

[ ] Yliopisto

Aloituspaikkoja on liikaa suhteessa työmarkkinoiden

[ ] Kansan-/työväenopisto

tarpeeseen

[ ] Lukio

[ ] Muu, mikä?

Koulutuksen sisältö vastasi ennakko-odotuksiani

______________________________________

34. Missä määrin nykyiset opintosi liittyvät alaan, josta sinulla on jo tutkinto? Valitse mielestäsi sopivin

37. Kuinka tyytyväinen olet nykyiseen koulutukseesi, jos

vaihtoehto.

ajattelet asiaa oman tulevaisuutesi kannalta?

[ ] Saman alan jatko-opinnot

[ ] Erittäin tyytymätön

[ ] Rinnakkaisala

[ ] Melko tyytymätön

[ ] Kyseessä on selvästi eri ala

[ ] Ei tyytymätön eikä tyytyväinen

[ ] En osaa sanoa

[ ] Melko tyytyväinen [ ] Erittäin tyytyväinen

35. Miksi jatkat opiskelua? Valitse vaihtoehdoista mielestäsi tärkein syy.

38. Millainen oli omalla kohdallasi työssäoppimis-jaksojen

[ ] Haluan parantaa asemaani työmarkkinoilla

merkitys myöhemmän työllistymisen kannalta? Valitse

[ ] Haluan jatkossa päästä enemmän koulutusta

vaihtoehto, joka kuvaa parhaiten tilannettasi.

vaativiin tehtäviin

[ ] Työllistyin myöhemmin samaan paikkaan, jossa

[ ] Haluan jatkossa ansaita paremmin

suoritin työssäoppimisjakson

[ ] Yleissivistyksen vuoksi

[ ] Sain työkokemusta, joka auttoi uuden työpaikan

[ ] Haluan vaihtaa alaa

hankkimisessa

[ ] Suorittamani tutkinnon täydentämiseksi

[ ] Työssäoppimisjaksosta ei ole ollut minulle hyötyä

[ ] En ole saanut työtä nykyisellä koulutuksellani

myöhemmän työllistymisen kannalta

[ ] Jokin muu syy, mikä? _________________________________________ _________________________________________

87 5 (8)

43. Seuraavaksi voit kertoa omin sanoin, mitä taitoja tai

39. Arvioi, kuinka hyödyllisiä työssäoppimisjaksot olivat työelämässä tarvitsemiesi taitojen kannalta.

valmiuksia suorittamasi ammatillinen perustutkinto ei

[ ] Erittäin hyödytön

antanut riittävästi.

[ ] Melko hyödytön [ ] Ei hyödytön eikä hyödyllinen

___________________________________________

[ ] Melko hyödyllinen

___________________________________________

[ ] Erittäin hyödyllinen

___________________________________________ ___________________________________________

40. Vertaa omaa työmarkkina-asemaasi niihin, jotka ovat

___________________________________________

suorittaneet saman ammatillisen perustutkinnon. Miten

___________________________________________

hyvinä pidät omia työnsaantimahdollisuuksiasi

___________________________________________

verrattuna muihin samalta alalta valmistuneisiin?

___________________________________________

[ ] Selvästi heikompi [ ] Hieman heikompi [ ] Suunnilleen yhtä hyvä [ ] Hieman parempi [ ] Selvästi parempi

TYÖMARKKINOILLA MENESTYMINEN JA TULEVAISUUS 41. Mistä arvelet tämän johtuvan? ___________________________________________

44. Mitkä tekijät auttavat mielestäsi työmarkkinoilla

___________________________________________

menestymisessä? Arvioi seuraavien tekijöiden tärkeys

___________________________________________

asteikolla 1-4. Ympyröi sopivin vaihtoehto. Merkitse

___________________________________________

arviosi jokaiseen kohtaan erikseen.

___________________________________________ ___________________________________________

1=Ei lainkaan tärkeä

___________________________________________

tärkeä

2=Ei kovin tärkeä

4=Erittäin tärkeä

3=Melko

0=En osaa sanoa

___________________________________________ Osaaminen

Kontaktit

suorittamastasi tutkinnosta. Valitse KOLME tärkeintä

Onni

seuraavista.

"Hyvä tyyppi"

Tutkinto

Työssäoppimisjaksot

Aikaisempi työkokemus

Työelämäohjaus, uraneuvonta

42. Arvioi, mitä taitoja ja valmiuksia sait eniten

[ ] Ammatissani tarvittavia käytännön taitoja [ ] Kykyä ratkaista ammatillisia ongelmia [ ] Kykyä kehittyä ammatissani tulevaisuudessa [ ] Kekseliäisyyttä ja uusien ideoiden kehittelyä [ ] Suvaitsevaisuutta [ ] Ryhmätyöskentelytaitoja [ ] Neuvottelu- ja johtamistaitoja [ ] Suullista ilmaisua [ ] Kirjallista ilmaisua [ ] Kokonaiskuvaa alasta ------------

45. Mitä ajattelet omasta tulevaisuudestasi, kun mietit sitä työurasi näkökulmasta? Arvioi seuraavien tapahtumien todennäköisyys asteikolla 1-5. Ympyröi mielestäsi sopivin vaihtoehto. 1=Hyvin epätodennäköistä 4=Melko todennäköistä

2=Melko epätodennäköistä

5=Hyvin todennäköistä

3=Ei todennäköistä eikä epätodennäköistä

0=En osaa sanoa

Omat työsuhteeni ovat enimmäkseen pätkätöitä

Löydän mielekästä työtä

0 0

Joudun hankkimaan täydentävää koulutusta

Päädyn johtavaan asemaan

Vaihdan alaa

Teen töitä ulkomailla

Olen pitkiäkin aikoja työttömänä

88 6 (8)

46. Kuvittele itsesi tilanteeseen, jossa olet ollut yhtäjaksoisesti yli 12 kuukautta työttömänä. Mitä seuraavista vaihtoehdoista olisit tällöin valmis tekemään? Arvioi tapahtumien todennäköisyys asteikolla 1-5. Ympyröi sopivin vaihtoehto. Merkitse arviosi jokaiseen väittämään erikseen. 1=Hyvin epätodennäköistä 4=Melko todennäköistä

2=Melko epätodennäköistä 5=Hyvin todennäköistä

3=Ei todennäköistä eikä epätodennäköistä

0=En osaa sanoa

Muuttamaan työn perässä toiselle paikkakunnalle

Kouluttautumaan uudelle alalle

Hankkimaan oman alan lisäkoulutusta

Tekemään pimeitä töitä

Muuttamaan työn perässä ulkomaille

Perustamaan oman yrityksen

47. Mitä työhön liittyviä ominaisuuksia pidät tärkeimpinä? Valitse mielestäsi KOLME tärkeintä seuraavista. [ ] Hyvä palkka [ ] Ei liikaa työpaineita [ ] Varma työpaikka [ ] Työ, jota ihmiset arvostavat [ ] Joustava työaika [ ] Mahdollisuus oma-aloitteisuuteen [ ] Mahdollisuus olla pitkään saman työnantajan palveluksessa [ ] Runsaasti lomaa [ ] Työ, jossa tuntee saavuttaneensa jotain [ ] Vastuunalainen työ [ ] Mielenkiintoinen työ [ ] Työ, joka vastaa kykyjäni [ ] Mahdollisuus edetä korkeampaan asemaan

48. Seuraavassa on lueteltu joukko työelämää koskevia väittämiä. Ympyröi jokaisen väittämän kohdalle, oletko väitteen kanssa samaa mieltä vai eri mieltä. 1=Täysin eri mieltä

2=Jokseenkin eri mieltä

4=Jokseenkin samaa mieltä

3=Ei samaa eikä eri mieltä

5=Täysin samaa mieltä

0=En osaa sanoa

Työ on tärkeä osa ihmisen elämänsisältöä.

Nykyinen sosiaaliturva tekee ihmisistä passiivisia ja vie heiltä halun yrittämiseen.

Koulutus parantaa olennaisesti työnsaantimahdollisuuksia.

Suomalainen työelämä tarvitsee lisää ulkomaalaisia työntekijöitä.

Uskon, että työssä menestyminen on vain itsestä ja omasta asenteesta kiinni.

Ottaisin mieluummin tilapäistäkin työtä kuin eläisin työttömyyskorvauksella, jos

käteen jäävä tulo olisi yhtä suuri. Jos joutuu työttömäksi, ei se ole itsestä kiinni vaan siitä, että yhteiskunnassa on liian vähän töitä. Uskon, että työssä menestymiseen tarvitaan ennen kaikkea hyvää onnea.

89 7 (8)

TYÖELÄMÄN PELISÄÄNNÖT JA TYÖTURVALLISUUS 51. Ovatko seuraavat työlainsäädäntöä koskevat väitteet

49. Antoiko suorittamasi koulutus tietoa työelämän pelisäännöistä?

oikein vai väärin? Ympyröi oikeana pitämäsi

[ ] Ei lainkaan

vaihtoehto.

[ ] Melko vähän [ ] Jossain määrin

Lakkotilanteessa työnantajalla on palkanmaksu-

[ ] Melko paljon

velvollisuus koko lakon keston ajan. Oikein

[ ] Erittäin paljon

Väärin

Vakituinen työntekijä saa itse päättää vuosilomansa ajankohdan. 50. Antoiko suorittamasi koulutus tietoa

Oikein

työturvallisuudesta?

Suomessa on käytössä kahdeksan euron

[ ] Ei lainkaan

minimituntipalkka.

[ ] Melko vähän

Oikein

[ ] Jossain määrin

Väärin

Työnantaja voi aina halutessaan tehdä muutoksia

[ ] Melko paljon

työvuorolistoihin kysymättä työntekijältä.

[ ] Erittäin paljon

Oikein

Väärin

TAUSTATIEDOT 54. Nykyinen asuinpaikkakuntasi (esim. Tampere)

52. Syntymävuosi (esim. 1985) _____________

________________________________________

53. Sukupuoli [ ] Nainen

55. Kuulutko johonkin ammattiliittoon?

[ ] Mies

[ ] Kyllä

[ ] En osaa tai halua sanoa

[ ] En

KIITOS VASTAUKSISTASI!

Haluatko antaa palautetta kyselystä tai sen teemoista? ________________________________________________________________________________________________________ ________________________________________________________________________________________________________ ________________________________________________________________________________________________________ ________________________________________________________________________________________________________ ________________________________________________________________________________________________________ ________________________________________________________________________________________________________

VOIT OSALLISTUA iPADIN ARVONTAAN JÄTTÄMÄLLÄ SÄHKÖPOSTIOSOITTEESI JA/TAI PUHELINNUMEROSI. TIETOJASI EI LUOVUTETA MUILLE OSAPUOLILLE EIKÄ NIITÄ YHDISTETÄ ANTAMIISI VASTAUKSIIN. Sähköposti __________________________________________________ Puhelinnumero __________________________________________________

90 8 (8)

Valtaosa suomalaisista ammatillisen koulutuksen suorittaneista nuorista katsoo koulutuksensa parantavan olennaisesti työnsaantimahdollisuuksia. Samaan aikaan talouden suhdannevaihtelut heijastuvat erityisesti vastavalmistuneiden työllisyyteen. Muutokset nuorten työllisyydessä ovat viime vuosina olleet nopeita. Nuoret reagoivatkin talouden taantumaan etsimällä työlle vaihtoehtoisia toimintoja, esimerkiksi siirtymällä opiskelemaan tai suorittamaan asevelvollisuutta. Tutkimuksessa tarkastellaan, miten ammatillisen perustutkinnon vuonna 2008 suorittaneet ovat sijoittuneet työmarkkinoille. Tarkastelun kohteena on työllistymisen määrällisten indikaattorien lisäksi ennen kaikkea työllistymisen laatu. Tutkimus perustuu 1 180 vastaajan kyselyaineistoon, joka kerättiin kahdeksasta eri ammatillisesta oppilaitoksesta valmistuneista nuorista. Suurin osa vuoden 2008 aikana ammattiin valmistuneista työskenteli vuonna 2012 koulutustaan vastaavissa tehtävissä sekä vakituisissa ja päätoi-

misissa työsuhteissa. He ovat pääosin tyytyväisiä koulutukseensa. Ammatillisen koulutuksen antamista valmiuksista tärkeimpänä koetaan käytännön ammattitaito, joka korostuu kaikilla aloilla. Työssäoppimisjaksoilla on keskeinen merkitys valmistumisen jälkeisessä työllistymisessä. Sen koetaan myös antavan tärkeitä valmiuksia työelämässä toimimista varten. Tutkimuksessa paljastuu myös säröjä eri koulutusaloilla. On aloja, joilla on jatkuvasti pätkätöitä ja määräaikaisia työsuhteita, ja toisaalta oman alan töiden löytäminen on eräillä aloilla vaikeaa. Aloituspaikkojen määrä nähdään eräillä aloilla epäsuhdassa työmarkkinoiden tarpeeseen nähden. Ammatillisen perustutkinnon suorittaneiden työelämäasenteista piirtyy perinteinen kuva. Työn kolmena tärkeimpänä ominaisuutena nähtiin työn mielenkiintoisuus, työpaikan varmuus ja hyvä palkka. Neljä viidestä vastaajasta näki työn tärkeänä osana ihmisen elämänsisältöä ja katsoi että koulutus parantaa olennaisesti työnsaantimahdollisuuksia.