UBIK 2/2016

2 / 2016 | VIIMEINEN

SU O M EN A M M AT TIIN O PIS K ELE V IEN LIIT TO – SA K K I RY

Opintotuki muutosten tuulissa

Löydä sisäinen bile-eläimesi

Jaa/ei valintakokeille

Takaisin koulunpenkille

U BIK

V IIME IN E N

Sisältö / Pääkirjoitus, / Puheenjohtajan kolumni / Mitä mieltä olet valintakokeista? / Uutiset / Alma – Tekemällä oppii / Kuka päättää sinun asioistasi / Opintotuki muutosten tuulissa / Guido van Helten / Kyllä se metallikin kukoistaa / SOTE-allle sopimaton / Tervetuloa liiketalouden alalle... / Löydä sisäinen bile-eläimesi / SAKKIn syyspäivät / Viimeinen UBIK – Parhaat palat / Takaisin koulunpenkille / Arvostelut / Kaikki ­peliin amisten takia / Kaksi päiväretkeä Tallinnasta S. 3

S. 4

S. 6–7

S. 5

S. 8

S. 12

S. 16

S. 18

S. 22

S. 24

S. 25

S. 26

S. 26

S. 30

S. 34

S. 38

S. 36

S. 39

Tekijät / SAKKI ry / Salla Niemi / Janne Nurmi / ­Jasmina Khabbal, Sara Siponmaa, Juhis Ranta, Henri Salonen, Emmi Niiniaho, Eero Kivinen, Ilona Raivio, Roosa Hyppölä, Hilda Määttänen, ­Janna Nousiainen / Emmi Niiniaho, Ilona Raivio, Suzana Binci / Katja Ronkainen, Hilda Määttänen / Katja Ronkanen / Heta Nuutinen K U S TA N TA J A

PÄ ÄT O I M I T TA J A

TA I T T O

K I R J O I T TA J AT

K U VA A J AT

K U V I T TA J AT

S A R J A K U VAT

EDITOINTI

Ubiikki: kaikkialla oleva, kaikkialla vaikuttava, jokapaikan.

Sakkilaiset ja kaikki me ammattiin opiskelevat vaikutamme joka paikassa ja kaikkialla yhteiskunnassa. Me tarvit­ semme omanlaisen äänenkantajan.

SAKKI ry:n toimittama Ubik-lehti on jäsenilleen ja kaikille ammattiin opiske­leville tarkoitettu tiedotus-, kulttuuri-, ja mielipidelehti.

Kansikuva: Salla Niemi

Yhteystiedot: Hakaniemenranta 1, 00531 Helsinki puh. 050 337 4655 Sähköposti: toimitus@sakkinet.fi ISSN 2243 3279, numero 2, 2016

www.ubik.fi

Painopaikka: Sanomapaino Oy, Varkaus

2

2 / 201 6

UBIK

Vain kuolleet kalat uivat vastavirtaan PÄ Ä K I R J O I T U S S A L L A N I E M I

ENSI VUONNA työnantajani SAKKI täyttää pyöreät kolmekymmentä vuotta. Amisten oma edunvalvoja on kulkenut läpi vuosikymmenten aina vain suurempana ja vahvempana kohti uutta. Tämä ei olisi onnistunut, ellei SAKKIlla olisi ollut kykyä ja rohkeutta muuttaa toimintatapojaan. Ajatelkaa nyt, jos vielä esimerkiksi valmistaisimme opiskelijakortteja samalla systeemillä kuin silloin SAKKIn alkulähteillä, 80-luvun lopulla. Tai jos vaikka tiedottaisimme jäseniämme samoja kanavia pitkin kuin silloin.

Viisi vuotta sitten SAKKIn täyttäessä 25 vuotta UBIK-lehti näki päivänvalonsa ensimmäistä kertaa. Edeltäjäni Henri Salonen teki valtavan hyvän työn uudistaessaan opinnäytetyönään SAKKI-lehden UBIKin muotoon. Samaa näissä kahdessa lehdessä oli vain kustantaja, eli SAKKI. UBIK toi mukanaan lehden uuden ulkoasun erikokoiselle ja erilaiselle paperille painettuna. Sisältö muuttui järjestön päiväkirjasta täysin toisenlaiseen, journalistisempaan suuntaan. UBIK oli ikkuna amisten maailmaan. Se oli ammattiin opiskelevien ikioma mielipide- ja kulttuurilehti.

UBIKin ydin löytyy jo sen nimestä. ­U biikki: kaikkialla oleva, kaikkialla vaikuttava, joka­ paikan. "Sakkilaiset ja kaikki me ammattiin

opiskelevat vaikutamme joka paikassa ja kaik­ kialla yhteiskunnassa. Me tarvitsemme oman­ laisen äänenkantajan", todetaan jokaisen numeron ensimmäisellä aukeamalla.

UBIKin ydinajatus pätee edelleen, m ­ utta kanava, eli paperilehti, ei tavoita enää halutulla tavalla. Viimeisen vuoden ajan olemme miettineet ja kehittäneet ratkaisua tulevaisuuden varalle. Miten voisimme vahvistaa ammattiin opiskelevien vaikuttavuutta ja äänen kuulumista yhteiskunnassa?

Lehdestä luopuminen on ollut itselleni ristiriitainen prosessi.

Tämän liittokokouskauden tärkein viestinnän tavoite on toteuttaa viestintäuudistus SAKKIssa ja rakentaa viestintästrategia. Osana tätä uudistusta maaliskuussa järjestetty liittokokous päätti lakkauttaa UBIK-lehden.

Kiitos teille rohkeat jäsenet siitä, että h ­ aluatte uudistaa liittoanne ja mennä rohkeasti kohti uutta. UBIKin tilalle tulemme rakentamaan uusia tapoja tuoda amisten mieli­p iteitä ­e sille.

Pysykäähän siis kuulolla, tästä tulee vielä eeppistä!

Lehdestä luopuminen on ollut itselleni ristiriitainen prosessi. Jo toista kertaa opiskelijajärjestölehden päätoimittajana ollessa lehden kokoamisen luulisi olevan helppoa. Mutta ei se ole. Se on aina pitkä prosessi monine muuttuvine tekijöineen. Lopulta kun pitää valmista lehteä kädessä, on aina rakastunut, prosessin vaikeudesta huolimatta. Siinä se on, kädessäni, tulipa valmiiksi. Lopulta kuitenkin tiedän, että eteenpäin on mentävä. Amikset ovat kohderyhmänä uusien juttujen aallonharjalla, ja sinne harjalle on seurattava meidänkin perässä.

Mitä tapahtuu kolmenkymmenen vuoden päästä vuonna 2047? Sen ajan toimijat ­e ivät välttämättä ole vielä syntyneetkään, mutta toivon heidän onnistuvan tässä: Toivottavasti SAKKI ei lepää samoilla laakereilla kuin nyt.

Toivottavasti SAKKI on mennyt eteenpäin. Toivon myös, että mekin tässä eteenpäin menemisessä nyt onnistumme.

U BIK

V IIME IN E N

Vapaaehtoistoiminta ei saa polttaa loppuun P U H E E N J O H TA J A N KO LU M N I J A S M I N A K H A B B A L

MITÄ MEILTÄ vapaaehtoisina valtakunnallisen opiskelijajärjestön luottamustoimessa olevilta vaaditaan? Kokouksissa istumista, jakku päällä edustamista ja kokemusasiantuntijuutta amiksen arjesta ja siitä, miten paperilla suunnitellut asiat tarkoittavat käytännössä?

I deoita tapahtumista, joissa on oikea ympä­ ristö ja tavat kaverisuhteiden luomiseen, opiskelijakuntatoiminnasta ja yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta oppimiseen? Aktiivisuutta mediassa, tavoitteena saada ammatillisen koulutuksen arvostus ansaitulle tasolle?

Kuulostaa pitkältä listalta, mutta minusta nuo kaikki ovat asioita, joita meillä on oikeus ja velvollisuus pyrkiä tekemään, jokaisen omien resurssien sallimissa rajoissa.

Resurssien sallimissa rajoissa onkin ­t ässä se tärkein. Oli se sitten valtakunnallinen tai paikallinen yhdistys, järjestötoiminnan parhaimpia ja pahimpia puolia on sen rajojen olemattomuus. Kun joku tavoite on saatu maaliin, täytyy tilalle keksiä jotain muuta. Aina voi tehdä enemmän ja kehittyä, työ ei koskaan lopu.

Varsinkin opiskelijakunnissa toimiminen on välillä hyvin kuormittavaa, sillä sielläkin usein palkitaan toiminnan määrästä, ei l aadusta. Kaikki opiskelijakuntatoiminnassa ­ joskus mukana olleet tietävät mitä tapahtuu, kun jossain vaiheessa (tai jopa alusta asti) aktiivisia toimijoita on vain yksi tai kaksi, mutta toiminnan taso halutaan pitää samana. Orastavia burn-outteja, oman työpanoksen muka-­ riittämättömyydestä johtuvaa itsepiiskausta ja

negatiivisuutta muita vähemmän aktiivisia toimijoita kohtaan.

Ei se voi mennä näin. Passiivisuuden takana voi olla monta syytä, eikä tekemättömyydestä saisi syyllistää, vaan pitäisi selvittää miksi toimintaan ei ole aikaa. Tilanne voi olla hetkellinen ja jos passiivisuudesta syyllistetään selvittämättä syytä, ei tulevaisuudessa toimintaan takaisin tuleminen houkuttele. Joskus ongelma voi olla siinä ettei osallistuminen ole tarpeeksi lähestyttävää. Tai että työssäoppiminen vie kaikki mehut. Ongelma ei siis suinkaan ole niissä “laiskottelevissa opiskelijoissa”, vaan toimintakulttuurissa. Pienikin vapaaehtoistoiminta tarvitsee rakenteita ja ohjausta, jotta jokainen voisi osallistua itselleen sopivalla tavalla. Ihmiset ovat yksilöitä, joilla on eri m ­ äärä aikaa käytettävissä vapaaehtoistoimintaan ja se pitää muistaa huomioida aina kun on enemmän kuin yksi ihminen tekemässä asioita.

Osallistaminen ja vastuun antaminen ilman tarvittavia tietoja ja taitoja ei ole aitoa tai reilua osallistamista.

Vuodesta toiseen kuulee tarinoita ennen aktiivisista ja ahkerista tyypeistä, jotka ovat nyt stressin ja väsymyksen musertamina

­ enettäneet kiinnostuksen yhteiskunnalliseen m vaikuttamiseen. Osallistaminen ja vastuun antaminen ilman tarvittavia tietoja ja taitoja ei ole aitoa tai reilua osallistamista. Se luo tarpeetonta stressiä ja heittää vastuun toiminnan laadukkuudesta työkaluttomalle opiskelijalle. Jatkuva riittämättömyyden tunne, työpanoksen lisääminen vähin tuloksin ja pahimmillaan loppuun palaminen? Check.

Toinen merkittävä asia on toiminnan sisällön tai tason määräytyminen. Sen ei pitäisi olla lista siitä mitä opiskelijakunta/järjestö/yhdistys vaatii, vaan toiminnan tulisi elää toimijoiden mukaan. Esimerkiksi opiskelijakuntatoimintaan tullaan oppimaan ja tekemään, mutta jos heti vastaan tulee tapahtuman järjestämistä ja jostain uudesta koulun käytännöstä pitäisi mennä lausumaan rehtorille koko oppilaitoksen opiskelijoiden äänellä, helposti lyödään jarrut päälle. Harvemmin kenelläkään on aiempaa kokemusta tälläisestä toiminnasta, joten ei ihme että jotkut eivät jää tai edes halua lähteä ollenkaan toimintaan mukaan. Pelko siitä, että järjestötoiminnassa täytyy tehdä jotain mitä ei osaa, on yleinen syy sille miksi toimintaan osallistuminen ei innosta.

Peräänkuulutankin rakenteita vapaaehtoistoimintaan. Rajoja, selkeitä vaikutuskanavia ja toimintaa koordinoivan työntekijän. Näiden kolmen asian avulla mukaan lähteminen, siinä oleminen ja siitä tauon ottaminen, on helpom­p aa.

Mikäli teidän opiskelijakunnassanne on ongelmia, mieti olisiko joku tai useampi näistä kolmesta asiasta vielä hakusessa?

2 / 201 6

UBIK

Mitä mieltä olet valintakokeista?

T E K S T I J A K U VAT J U H I S R A N TA

UBIK kysyi amiksilta mielipidettä opiskelijoiden valintatavasta.

1. Pitäisikö opiskelijat valita ammatillisiin oppilaitoksiin valintakokeilla vai peruskoulun päättötodistuksella?

2. Mille aloille valintakokeet sopisivat hyvin?

3. Onko aloja, joihin voisi päästä suoraan peruskoulun päättötodistuksella?

Sara Niemi, 21, Lähihoitajaopiskelija 1. Riippuu alasta, mutta mielestäni ainakin lähihoitajat pitäisi valita valintakokeilla. Psyykkinen puoli on hyvä tarkastaa, lähihoitajat ovat kuitenkin lääkkeiden kanssa tekemisissä.

2. Lähihoitaja on mielestäni tärkein.

3. Esimerkiksi ravintola-ala ja autoala. Toisaalta voihan niissäkin olla väärin käyttöä, jos ovat tekemisissä tujumpien aineiden kanssa.

Roni Moisio, 18, Lähihoitajaopiskelija 1. Mielestäni olisi hyvä, jos päättötodistus vaikuttaisi, mutta sitten olisi valintakoe. Valintakokeella näkee, että ketä kiinnostaa ja ketä ei. Ja sen, että onko alalle soveltuvaa osaamista.

2. Sosiaali- ja terveysalan lisäksi esimerkiksi lentokoneen asentaja.

Sellaiset vaativammat alat, missä pitää erikoistua pidemmälle.

3. Kokki, se on aika perustaito, tai rakennusala.

Samu Tammela, 16, Talotekniikan opiskelija 1. Peruskoulun päättötodistus riittäisi. Siitä näkee ihan hyvin opiskelijan motivaation ja osaamisen.

2. Kaikki sellaiset alat missä käytetään paljon tietokonetta.

3. Muille aloille ei tarvitsisi valintakoetta.

Anton Nirkkonen, 16, Graafisen alan opiskelija 1. Mielestäni vaihtelee, mutta esimerkiksi tällaiselle taiteellisemmalle alalle valintakokeet on ihan hyvä olla. Niistä näkee kuinka hyvin osaa jo valmiiksi.

2. Vaikkapa pelialalle valintakokeet sopisi hyvin.

3. Jaa-a. En oikein osaa sanoa.

Nooa Salonen, 16, Merkonomiopiskelija 1. Valintakokeilla. Peruskoulu on voinut mennä vähän niin tai näin.

Valintakokeessa voi sitten näyttää, jos on tsempannut.

2. Kädentaitoa vaativilla aloilla.

3. Vaikkapa helpot hanttihommat. Vaikka olisi ollut kehnompi keskiarvo, niin sinne voisi päästä. Ei tarvitsisi näyttää kokeellakaan.

5

U BIK

V IIME IN E N

Eero Kivinen sosiaalipoliittisen asiantuntijan sijaiseksi TURUSTA KOTOISIN oleva 28-vuotias sosiaalipolitiikan opiskelija ja valtiotieteiden kandidaatti Eero Kivinen aloitti sosiaalipoliittisen asiantuntijan, Laura Kyntölän, työvapaan sijaisena syyskuun alussa. Työvapaan sijaisuus kestää 31.11.2017 asti.

Kiviseltä löytyy laaja kokemus opis­ k e­ l i­ j a­ ken­t ältä luot­t a­m us­t oi­m i­j ana, sekä työko­k e­ musta sosi­a a­l ia­l alta ja järjes­t ö­a lalta.

Kivinen kertoo, että sosi­a a­l i­p o­l iit­t i­s en asian­t un­t i­j an sijai­s ena hän pyrkii puolus­ ta­m aan suoma­l ai­s en opis­k e­l i­j an hyvin­­v oin­

tia ja jaksa­m ista. Kivinen nimeää amma­til­ li­s en koulu­t uk­s en kentän merkit­t ä­v im­m äksi haas­t eeksi suurien muutos­t en aiheut­t a­m an stres­s in, jolla on välitön vaiku­t us opis­k e­l i­j oi­ den hyvin­v oin­t iin.

– SAKKI on tällä hetkellä kenties tär­ keämpi kuin koskaan aiemmin, kun amma­ til­l i­s een koulu­t uk­s een kohdis­t uu niin mitta­ vat leik­k auk­s et ja muutos­p ai­n eet, taval­l i­s en opis­k e­l i­j an ääni pääsee parem­m in kuulu­v iin jouk­k o­v oi­m an kautta, Kivinen kommentoi.

SAKKIn tiimi kasvoi sivarilla SAKKIN TOIMISTON tiimi kasvoi kesän jälkeen entistä vahvemmaksi, kun 20-vuotias Aleksi Ojanperä aloitti siviilipalveluksensa suorittamisen liiton palveluksessa.

Aikai­s em­p aa järjes­t ö­t aus­t aa porilaistaustaiselta nuorukaiselta löytyy Suomen Lukio­ lais­t en Liitosta, Porin nuori­s o­val­t uus­t osta sekä Suomen Nuori­s o­val­t uus­t o­j en Liitosta.

Ojanperä haki sivii­l i­p al­v e­l uk­s een juuri SAKKIin, sillä hän kaipasi vielä takai­s in opis­

ke­l i­j a­j är­j es­t ö­m aa­i l­m aan. Sivii­l i­p al­v e­l uk­s en aikana hän toivoo­ k in oppi­ vansa enemmän amma­t il­l i­s esta koulu­t uk­s esta. Ojanperän tehtä­v iin kuulu­vat mm. jäsen­p al­v e­l u­t eh­t ä­vät.

Aleksi Ojanperän sivii­l i­p al­v e­l us SAKKIssa kestää ensi kesään asti. Sen jälkeen odot­t a­v at jatko-opinnot Hämeen ammat­t i­ kor­k ea­k ou­l ussa liiken­n ea­l alla.

Eeo Kivinen ja Aleksi Ojanperä ovat SAKKIn Uusimmat vahvistukset

6

AMISBAROMETRI SAA JATKOA 2015 ENSIMMÄISTÄ kertaa to­ teutettu Amisbarometri saa jatkoa uudelleen vuonna 2017. Amisbarometria rahoittaa Opetus- ja kulttuuriministeriö sekä Työ- ja elinkeinominis­t eriö.

Amisbarometri on paras ja luotettavin amiksia koskeva kyselytutkimus. Kokonaisvaltainen kuva toisen asteen ammatillisten opiskelijoiden elämästä ja opinnoista.

Amisbarometrin perusteella SAKKI pystyy entistä paremmin tekemään amisten edunvalvontaa ja samalla tuotamme avointa dataa tutkimuskäyttöön. www.amisbarometri.fi

2 / 201 6

UBIK

Pääsihteerin valinnassa menettelytapavirheitä – haku avataan uudelleen SUOMEN Ammattiin Opiskelevien Liitto – SAKKI ry:n pääsihteerin rekrytointiprosessissa on tapahtunut menettelytapavirheitä. 12.9. tiedotettu valinta ei ole ollut lainvoimainen ja se riitautettiin hallituksen jäsenen toimesta.

Menettelytapavirheet ovat liittyneet koollekutsumisen aikatauluun, pöytäkirjan laillisuuteen sekä pääsihteerin valintaan johtaneeseen vaalitapamenettelyyn. Henkilövaalitilanteessa äänten mentyä tasan meneteltiin yhdistyslain vastaisesti, kun puheenjohtajan ääni ratkaisi valinnan.

Riitautus todettiin aiheelliseksi. Virheiden johdosta pääsihteerin valinta ei siis ole ollut

SAKKI UUDISTI VISUAALISEN ILMEENSÄ SUOMEN Ammattiin Opiskelevien Liitossa on käynnissä viestinnän kokonaisuudistus, joka aloitettiin visuaalisen ilmeen vaihtamisella.

Samalla otettiin käyttöön myös uudet nettisivut uudessa osoitteessa.

Visuaalisen ilmeen suunnittelun ja nettisivut toteutti bränditoimisto BOND Helsingistä. Muutos tuli voimaan kesäkuun puolivälissä. Yhteistyötahot voivat pyytää uusia materiaaleja käyttöönsä liiton tiedottajalta, Salla Niemeltä. www.sakkiry.fi

lainvoimainen ja tuli järjestää uudelleen. Uudelleen järjestetyssä valinnassa valituksi tuli toinen henkilö, joka kuitenkin hiljattain ilmoitti, että ei olekaan käytettävissä tehtävään. Näin ollen haku pääsihteerin tehtävään avataan uudelleen.

– Olemme todella pahoillamme tekemistämme virheistä ja prosessissa mukana olleille aiheuttamastamme mielipahasta. Virheisiin on kuitenkin puututtu heti, kun ne on havaittu, ja ne on käsitelty asianmukaisesti. Otamme tästä opiksemme. Koko rekrytointiprosessi toteutettiin täysin hallituksen voimin ja kannamme tilanteesta täyden vastuun, kommentoi hallituksen puheenjohtaja Jasmina Khabbal.

Uusi haku pääsihteerin tehtävään avataan vielä tämän vuoden puolella. SAKKI ry:n hallitus toivoo, että tehtävään hakee runsaasti osaavia ja hyviä tyyppejä aiemman rekrytointiprosessin virheistä huolimatta. SAKKIssa uutta pääsihteeriä odottaa innostunut ja monipuolinen tiimi, jonka kanssa pääsee kehittämään yhtä Suomen suurimmista opiskelijajärjestöistä.

Pääsihteerin tehtäviä hoitaa väliaikaisesti SAKKIn hallinto-ohjesäännön mukaisesti hallintosihteeri Sara Siponmaa. Häneen voi olla yhteydessä kaikissa pääsihteeriä tavallisesti koskevissa asioissa.

Uusi yhteis­t yö tuo lisää nuoria jalka­p al­l on pariin amiksista ympäri Suomea SUOMEN PALLOLIITTO, jalkapalloseurat sekä Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitto - SAKKI ry käynnistivät syyskuun alussa kaksivuotisen, Euroopan Sosiaalirahaston (ESR) rahoittaman, ”Hyvää seuraa – nuorten osallistaminen seuratoimintaan” -projektin.

Hank­k een osato­t eut­t a­j ina toimi­v at Helsin­g in Jalka­p al­l oklubi, TPS Junio­r i­j al­ ka­p allo, Rova­n ie­m en Pallo­s eura, Juniori KuPS, Ilves, HIFK Soccer, FC Jazz junio­r it, Mikke­l in Palloi­l i­j at, KPV:n Junio­r it ja Espoon Pallo­s eura.

7

Hank­k eessa jalka­p al­l o­s eu­r at käyn­n is­ tä­v ät matalan kynnyk­s en harras­t e­j al­k a­p al­ lo­t oi­m in­n an 16–20-vuotiaille ammat­t il­l i­s issa oppi­l ai­t ok­s issa opis­k e­l e­v ille nuorille. Lisäksi nuoret koulu­t e­t aan ja osal­l is­t e­t aan seuran tapah­t u­m a­j är­j es­t e­l yi­h in vapaa­e h­t ois­ toi­m i­j oiksi teke­m ään, koke­m aan, oppi­m aan ja vaikut­t a­m aan. Hank­k eessa edis­t e­t ään nuorten hyvin­v oin­t ia ja elämän­h al­l in­t a­t ai­ toja, edis­t e­t ään opis­k e­l u­m o­t i­v aa­t iota sekä vahvis­t e­t aan työelä­m ä­t ai­t oja.

TEKEMÄLLÄ OPPII ALMA MIETTISELLÄ ON ILMEISEN HYVÄ KARMA, SILLÄ TOISTAISEKSI HÄN ON TEHNYT KAIKEN OIKEIN.

2 / 201 6

UBIK

T E K S T I H E N R I S A LO N E N | K U VAT S A L L A N I E M I

KAIKEN OIKEIN tekeminen tässä tapauksessa on tarkoittanut muun muassa sitä, että hän droppasi lukiosta, amiksesta ja Idolsista.

Nyt Alma Miettinen, 20, on suomalaisen EMD:n toivo maailmalla. Kuinkas tässä näin kävi?

Tapaamme Alman Warner musicin toimistolla Helsingin keskustassa. Hän on ollut koko aamun antamassa radiohaastatteluita promotakseen juuri ilmestynyttä ensimmäistä EP-levyään. Suomessa on tarkoitus olla vain viikko tekemässä promohommia ja sitten lähdetään klubikiertueelle ympäri Eurooppaa.

Alman Spotify-profiilista löytyy tällä hetkellä kuunneltaviksi Karma kappaleesta ­u seita erilaisia remixejä sekä nyt ilmestynyt Dye My Hair -EP. Aiemmin ilmestyneet sinkut Karma sekä saksalaisen Felix Jaehin kanssa ­ t ehty Bonfire olivat globaalilla mittarilla jo kovia hittejä. Erityisesti Karma on koukuttava ja Alman mukaan remixit Karmasta tuotettiin Spotifyihin, koska "sinne nyt tarvitsi saada jotain mu­ saa esille ennen kuin EP julkaistaan". Poikkeuksellisen Almasta tekee se, että hän tuli Suomessa oikeastaan tunnetuksi vasta sen jälkeen kuin suosio ulkomailta kantautui tänne asti. Hänen musiikkinsa on lähtökohtai­s esti suunnattu, ei vain Helsingin, Turun ja Tampereen klubeille, vaan myös Berliinin, Lontoon ja New Yorkin.

olla. Että jengi vaan vittu vihaa. Mä en ole sel­ laista kokenut. Vain yhden tappouhkauksen olen saanut. Aina tulee tietty kommentteja, jot­ ka on negatiivisia ja pitääkin tulla, että pysyy ­j alat maassa.

Vuoden 2013 Idolsista löytyy klippejä Youtubesta. Alma osasi laulaa jo tuolloin, mutta vaikuttavinta hänessä oli ehkä silti persoona tai sanotaan sitä vaikka pidettävyydeksi tai karismaksi.

– Mä olen vaan sellainen suorasanai­ nen tyyppi. Jotkut sanoo, että mua on hanka­ la ­v ihata. Kun katsoo tuolla muiden keikkoja, niin huomaan, että yleisö on ikään kuin seuraa­ massa ja arvioimassa, että pärjääkö tuo tuolla.

Tai ne odottaa, että tekeekö se esiintyjä jotain väärää tai virheitä.

Almalla on tällä hetkellä isot odotukset kannettavaan. Suomalaisten kansainvälinen menestyminen globaaleilla musiikkimarkkinoilla on aina ollut, noh, vähän niin kuin Suomen menestys jalkapallossa ja Eurovii­s uissa, eli uskomatonta alisuoriutumista. Kukaan ei vaan osaa sanoa mistä tämä johtuu. Tällä hetkellä Alma on ainut kotimainen artisti, joka suuntaa suoraan globaaleille musiikkimarkkinoille ja näyttäisi onnistuvan siinä. Tässä vaiheessa täytyy myös poikkeuksellisesti korostaa, että tällä kertaa kyseessä ei ole mikään hevarimies, vaan poppia tai EMD:tä tekevä nuori nainen.

Alma on syntynyt Kuopiossa, josta hänen perhe muutti pian hänen syntymän jälkeen Helsingin Vuosaareen. Ensimmäisen kerran hän esiintyi julkisuudessa vuoden 2013 Idolslaulu­k ilpailussa. Alma oli tuolloin 17-vuotias.

Nyt hän kuvailee fiilistään väsyneeksi, mutta jännittyneeksi.

– Sitä ei voi koskaan etukäteen tietää mitä ­j engi ajattelee biiseistä, vaikka niistä itse pitää­ kin. Toki se on nyt ollut siistiä, että tähän asti on tullut pääsääntöisesti vain positiivista kom­ mentointia.

Heittaus ja heittarit ovat niin keskeinen osa musiikkimaailmaa ja artistien arkea, että heittereille usein omistetaan kokonaisia kappaleita. Mikä tekee Almasta poikkeuksellisen on se, että hänen maailmansa on säästynyt vihaajien someparvilta. Kaikki tuntuvat pitävän Almasta.

– Joo, niitä on yllättävän vähän. Sen ver­ ran kun olen muiden artistien kanssa pyörinyt, niin olen nähnyt sen mitä se voi pahimmillaan

hen, että koska Aalto mokaa ja tippuu kisasta.

– Mä taas olen aina kokenut, että jengi tulee sellaisella fiiliksellä, että ne toivoo että mulla menee kaikki hyvin. Mä voin mokailla ja tehdä rennosti sitä mitä haluan.

"Mä olen vaan sellainen suorasanainen tyyppi.

Jotkut sanoo, että mua on hankala v ­ ihata."

Puhe kääntyy Saara Aaltoon, joka on ­ ielä mukana Britannian X-factorissa. Joidenv kin ihmisten odotukset ovat kääntyneet jo sii-

NEXTILLE LEVELILLE Alma kansainvälinen ura alkoi oikeastaan Suomenlinnassa järjestetyltä musiikkileiriltä, jossa yhden maailman suurin musiikkikustantamon Sony ATV:n edustaja kiinnitti Almaan huomiota. Alma kertoo, että kyseisellä biisileirillä oli myös sama tuottaja mukana, jonka kanssa hän teki nyt ilmestyneen EP:n Karma kappaletta lukuunottamatta. Parilla synkkasi hyvin yhdessä. Yhdessä viikossa tehdyt yhdeksän kappaletta riitti vakuuttamaan Sony ATV:n joka kutsui heidän vierailulle Berliiniin. Ensin tehtiin sopimus biisinteosta muille Sonyn kanssa ja keväällä 2016 Saksan Universal Music tarjosi omaa levytyssopimusta.

– Siitä ehkä kolme tai neljä kuukautta, niin me saatiin levy-yhtiöiden pyynnöt. Siinä oli sitten ehkä sellainen puolen vuoden back and forth, että mikä me näistä otetaan ja mitä me tehdään. Me vaan kilpailutettiin sitä diiliä Universalin kanssa, niin että Baltian maat on Warnerin ja muut maat on sitten Universalin ­k anssa.

Musiikkibisnes on siirtynyt, jos voi sanoa vieläkin enemmän single- ja hittivetoiseksi. ­A rtistit nousevat tähdiksi hiteillä ja kokonaisten albumien julkaisun merkitys vähenee jatkuvasti. Musiikkia ei ole enää pitkään aikaan juurikaan ostettu fyysisinä levyinä, vaan suora-

9

toistopalvelut kuten Spotify ja Deezer ohjaavat musiikin kuuntelua enemmän eri artistien hittibiisien tykittelyyn sen sijaan että levyjä kuunneltaisiin kokonaisuutena. Paljon radiosoit­t oja keräävien hittien nikkarointiin keskittyminen ja albumien myynnin poistuminen osana alan ansaintalogiikkaa on muuttanut koko bisnestä sirpaleisemmaksi.

Suomessa artistit voidaan jakaa karkeasti kahteen eri kategoriaan: itsenäisiin niin sanottuihin independent artisteihin, jotka toimivat isojen levy-yhtiöiden ulkopuolella ja levyttävät omien tai pienten indie levy-yhtiöiden kanssa, ja sitten ovat ne artistit, jotka toimivat niiden isojen yhtiöiden kanssa. Alman kuuluu ­n äistä jälkimmäiseen, vaikka PME records, jonka rosteriin hän Suomessa kuuluu, on pieni firma.

PME toimii taas yhteistyössä Warner Suomen kanssa.

PME:n omistavat omistavat muun ­m uassa JVG:n Jare ja VilleGalle sekä Alman ­m anageri Antti Kosonen sekä visupuolen hommista vastaava Andrei Kipahti. Kipahtin ja Kososen kanssa Alma oli juuri ensimmäistä kertaa New Yorkissa kilpailuttamassa levytyssopimuksia.

– Kipahti buukkaa mulle sellaisia juttu­ ja, jotka on mua ja näyttää hyvältä. Että en oli­ si yhtäkkiä jossain Pikku Kakkosessa esiinty­ mässä. Andrein kanssa me ollaan aloitettu tämä musahomma oikeastaan. Me ollaan tunnettu jo monta vuotta. Niin se oli tosi hyvä siirtymä tulla tänne. Että okei Andrei on mun tiimissä ja Ko­ sonen on mun tiimissä. Se on ihanaa sillä mä luotan niihin täysin. Mä olen aina voinut sa­ noa ihan suoraan jos jokin tuntuu epämukaval­ ta. Olen kuullut ihan hulluja juttuja noista ma­ nagereista, että monet vetää vaan rahan kiilto silmissä tuolla.

ONNISTUMISIA JA TOIVEITA Alma kuvailee työtään muusikkona raskaaksi, mutta pakolliseksi pahaksi jos mielii huipulle.

Normaaliin työviikkoon kuuluu joka päivä eri cowriterien ja tuottajien tapaamisia joiden kanssa kokeillaan tehdä musiikkia. Tärkeää on olla ajoissa paikalla ja tehdä parhaansa.

“Siellä on tosi isoja nimiä… No. Vittu tosi isoja nimiä! Siellä pitää suomitytön vaan tehdä parasta.”

– Vaikka vähän väsyttää, niin ei auta. Sun pitää tehdä samalla tavalla tehdä duunia kuin Rihanna. Alussa vaikeroin sitä kun pitää len­ tää kaksi tai kolme kertaa viikossa, mutta piti vain päästä eroon siitä lentopelosta. Tuol­ la on iso maailma ja siellä on isot panokset. ­O nneksi mulla on sikahyvä tiimi mun ympä­r illä, jotka ­t ukee.

"En vaikuta siihen mitä ­radiot tuolla päättää soittaa tai mistä jengi diggaa. Mä teen vain parhaani ja joka päivä mä olen ylittänyt itseni jossain asiassa."

Alma Miettinen on ihan tavallinen ihminen. Hän kulkee bussilla ja somettaa kuten muutkin.

2 / 201 6

Kysyttäessä ketkä ovat Almalle tärkeät ihmi­s et Suomessa ja työn kannalta tulee ensimmäiseksi mainittua kaksoissisko, joka toimii myös dj:nä Alman keikoilla.

– Ilman häntä en olisi nyt täällä.

Lisäksi Alma mainitsee samasta PME recordsista JVG:n Jaren ja VilleGallen sekä Ha­ loo Helsinki yhtyeestä Ellin arvostamikseen mentoreiksi artistiuden ja julkisuuden kanssa.

– Sitä mä en halua, että jonain päivänä nousisi kusi hattuun, vaikka tapahtuisi ­ i soja ­j uttuja.

Ura vie jatkuvasti tien päälle ja ulko­m aille, mutta koti on Almalle edelleen Helsingissä.

Viral­ l isesti Alma asuu vielä vanhemmillaan mutta kovin monta yötä ei ole viime aikoina tullut omassa sängyssä nukuttua. Vielä hetki sitten suurin ylpeyden aihe kotona oli Alman koulusta saama hymytyttöpatsas, joka lepää kotona prime paikalla.

Entä stressaako Almaa olla Suomen-EMD -toivo maailmalla? Vanhan sanonnan mukaan kukaan ei ole profeetta omalla maallaan.

Se, että jollekin asetetaan tulevaisuuden toivon viitta harteille, niin tilanteelle on perintei­ sesti nähty kaksi mahdollista lopputulemaan – ­o nnistuminen ja epäonnistuminen.

– Se on kivaa, mutta on tietty myös pai­ neita. Se ei toki olisi kivaa, että viiden vuoden päästä joutuisi toteamaan, että tämä meni ihan päin helvettiä. En vaikuta siihen mitä ­ r adiot tuolla päättää soittaa tai mistä jengi diggaa. Mä teen vain parhaani ja joka päivä mä olen ylittä­ nyt itseni jossain asiassa.

Mitään yksittäistä käänteen tekevää hetkeä Alma ei oikein osaa eritellä, vaan asiat ovat loksahdelleet kohdalleen pikkuhiljaa.

– New Yorkissa kun käytiin katso­ m assa saadaanko levytyssopparia ja me saatiin, ja kun oltiin Lontoossa niin saatiin, Saksassa ­– saatiin. Kaikki oli innoissaan. Oli isot sopparit, ­m utta toisaalta ei ollut mitään varmuutta että soiko biisit radiossa. Koko ajan tuli yksittäisiä juttuja, kuten se että Karma lähti hyvin soimaan ja nyt päässyt siistien tyyppien kanssa teke­ mään musaa. Eihän ne vieläkään ole loksahta­ nut täydellisesti, mutta koko ajan loksahtelee.

Mitään taaksepäin haikailua ei ole myöskään kuultavissa Alman kerratessa vaiheita viime vuosilta. Ainoastaan hän harmittelee sitä, että olisi myös osannut nauttia tilanteista ja tekemisestä myös alkuvaiheessa.

– Tämä on vain elämää. En voi sanoa, että jotain olisi pitänyt toisin tehdä, kun kaikki on rullannut niin hyvin. Just niin kuin me ollaankin haluttu. Se kuulostaa tosi kreisiltä, mutta se on ihan totta!

Ensimmäisen kerran Yhdysvalloissa Alma juoksi levy-yhtiöiden tapaamisia läpi Manhattanilla. Hän kertoo että heillä oli kahdeksan tapaamista kahdessa ja puolessa päivässä. Kaupungin katselu jäi vähälle.

– Käytiin joo parissa kaupassa Sohossa ja käveltiin China Town päästä päähän. Se oli ihan sikapieni! Kaikki mestat joissa mä olen nyt käynyt, niin olen kuvitellut että ne oikeasti on paljon isompia. Losistakin mä kuvittelin, että se olisi ollut enemmän moderni, mutta se oli­ kin sellainen tosi vanhanaikainen. Vanhan ajan bensa-asemia ja vanhoja kauppoja. Se oli erilainen mitä kuvittelin.

UBIK

GLOBAALI IDENTITEETTI Suomalaisten, kuten myös muidenkin kansakuntien yhteisiin narsistisiin piirteisiin kuuluu yleensä ajatuksia oman kansan ja kansallisuuden erinomaisuudesta tai erilaisuudesta.

Mutta kiinnostaako Suomi tai suomalaisuus ketään Suomen ulkopuolella?

– Amerikkalaisia levy-yhtiöitä se kiin­ nosti. Se on jotenkin "exiting" että ei ole ketään ­m uuta suomalaista vastaan aiemmin. Siellä nähtiin että suomalaisuus oli jotain mysteeristä.

Alma pohtii, että se mikä Yhdysvalloissa nähdään suomalaisuudessa kiinnostavan, niin pohjoismaissa kuvio pikemminkin toisin päin.

– Jos jollekin isolle tuottajalle esitellään, että tässä on Alma Suomesta ja vaikka Saara Ruotsista, niin voin melkein heittää pääni pan­ tiksi, että ilman että on ääntä kuultu, niin se ­o ttaa sen ruotsalaisen. Suomi on vain niin tuntematon musiikkijutuissa ja varsinkin popissa.

Mutta mukaan mahtuu myös positiivisia kokemuksia. Tukholmassa käytyä moni yllättyi siitä miten hyvin Alma esiintyi.

"Ne oli ensin ajatellut, että joku suomityyppi, ei vitsi tästä tulee jotain ihan paskaa."

– Ne oli ensin ajatellut, että joku suomi­ tyyppi, ei vitsi tästä tulee jotain ihan paskaa.

Sitten ne olikin silleen että hei sä oletkin ihan potentiaalinen tyyppi!

Huvitusta herätti myös tapa jolla Yhdysvalloista katsottuna kaikki Eurooppa tiivistyy helposti vain yhdeksi kokonaisuudeksi.

– Yksi tyyppi oli mulle siellä, että "Mä olen ollut Suomessa." Olin sille heti, että okei mis­ sä? Ja se vastasi, että Lontoossa. Ei ne silleen tiedä, mutta toisaalta en minäkään osaa sanoa että missä on Florida. Mulle Amerikka on vain Amerikka. Että niillekin se että on käynyt jossain Euroopassa, niin se on vain "Euroo­ passa".

VOITOLLA YÖHÖN Laulanut Alma on aina mutta mitään virallista musiikillista koulutusta hän ei ole saanut. Yritetty kuitenkin on. Hän on hakenut sekä Sibelius-Akatemiaan, joka on lukio että Pop & Jazz konservatorioon, joka on ammatillinen oppilaitos.

– Mä sain tosi hyvät pisteet kyllä Sibikseen hakiessa, mutta en päässyt. Olin seitsemännel­ lä varasijalla. Varmaan se vaikutti, että mä en ole ikinä osannut nuotteja tai mitään ja jänni­ tin liikaa Pop & Jazzin pääsykokeissa. Mulla oli myös aika huono keskiarvo.

Alma kertoo opiskelleensa myös kaksi viikkoa Kontulan lukiossa ja noin puoli vuotta Keudan ammattioppilaitoksessa, mutta ne opinnot jäivät kesken. Kaikki kaverit pääsi cooleihin lukioihin kuten Kallion ilmaisutaidon lukioon tai Etu-Töölöön. Kontulassa opiskelu tuntui siltä, että hän oli ihan väärässä paikassa.

11

– Olen aina ollut tosi luova tyyppi joka tyk­ kää tehdä käsillään ja näin. Se Kontulan lukios­ sa oleminen tuntui siltä, että en kuulunut sinne.

Siellä oli just tyyppejä joita ei kiinnostanut elä­ mä hirveästi.

Lukiossa ja amiksessa käytyä Alma oli melkein vuoden vain kotosalla, mutta sitten tuli vastaan Idols. Kun Alma ei halunnut luovuttaa uran tavoittelua musiikin ja parissa se oli mahdollisuus saada kontakteja ja päästä eteenpäin.

– Mä tiesin että koko Sibiksen lukio tu­ lee olemaan silleen, että vittu toi on pelle. Että mikä vitun Idols-Alma? Mutta mä olin vaan, että fuck it! Käydään sit tekemässä sitä paskaduu­ nia, ennen kuin voi tehdä sitä hyvää. Kyllä mä muistan kun mä pienenä fanitin Anna Abreu­ ta, mutta sit kun kasvoin teiniksi, niin olin sil­ leen että vittu lol, joku Idols? Ihan paska! Mut­ ta se oli ainut mahdollisuus siinä tilanteessa.

Ilman sitä mä vieläkin tekisin varmaan jotain omia juttuja.

Samalla PME recordilla on listoillaan myös toinen huomiota ja kulmakarvoja nostattanut artisti mukana: Tippa T. Menestymispaineiden mukana artistin joutuvat myös usein käsittelemään kritiikkiä joka koskee heidän taidetta. Esimerkiksi Sanni on saanut osakseen moralistista sormenheristelyä niin kappaleissa kiroilusta kuin siitä, että musavideolla alaikäiset laulavat seksistä kertovaa kappaletta.

– En mä lähtis heittää biiseissä mitään mä tapan sut, mä raiskaan sut -juttuja, mutta kai­ killa on valitettavasti sananvapaus. Kyllä mäkin välillä kiroilen mun biiseissä mutta en mä ole kenenkään äiti, enkä haluakaan olla. Suomessa on ihanaa että saa olla vapaa ja tehdä mitä ha­ luaa, mutta onhan se Tippa T hävytön.

Vapaa-ajalla Alma rentoutuu perheen, Netflixin, frendien ja kissojen Pikku Myyn, Ciaran ja Chicon kanssa. Kysyttäessä vielä millainen olisi hänen unelmien perjantai-ilta, niin jotain tällaista.

– Olisin kaikkien läheisimpien ystävien kanssa. Olisi hyvä syy juhlia, ei säätöä, hyvä fiilis, sairaan kivat bileet ja hyvät jatkot siihen vielä päälle. Ai niin, ei krapulaa seuraavana ­p äivänä!­

U BIK

V IIME IN E N

KUKA PÄÄTTÄÄ SINUN ASIOISTASI? T E K S T I E M M I N I I N I A H O | K U VAT E M M I N I I N I A H O, S U Z A N A B I N C I

TAAS NE TULEVAT, kuntavaalit. Kadunvarret täyttyvät vaalimainoksista ja kaupungilla saa vältellä flyereitä jakavia ehdokkaita. Mistä siellä kunnan- ja kaupunginvaltuustoissa edes päätetään ja miksi siitä pitäisi olla kiinnos­ tunut?

Yksinkertaisuudessaan kunnan- ja kaupunginvaltuustot päättävät asukkaiden yhteisistä asioista. Kunnan palveluista, hankkeista ja siitä, mihin rahaa sijoitetaan ja mistä sitä leikataan. Äänestämällä pystyy vaikuttamaan siihen, kuka asioista päättää, ja millaista asiantuntijuutta valtuustossa on. Ehdolle asettuessa voi itse päästä päättämään.

Haastattelimme kolmea ammatillisen koulutuksen saanutta kunnallisvaikuttajaa y­ mpäri Suomea. Jokainen oli erityisen varma siitä, että valtuusto on sitä asiantuntevampi ja toimivampi, mitä erilaisempia valtuutetut ovat koulutus- ja työtaustoiltaan. Valtuustoissa kaivataan niin taloustieteilijöitä, kuin käytännönläheisissä töissä työskenteleviä.

Maaseutuyrittäjä ymmärtää, mistä ympäristö- ja rakennuslautakunnassa puhutaan.

Lähi­h oitajat tietävät miltä tuntuu työskennellä minimimitoituksella.

Kuka tietää paremmin, mitä amiksessa opiskelu konkreettisesti on, kuin amis itse? Tai

miten se näkyy opetuksessa, kun jatkuvasti leikataan.

Seuraavat kuntavaalit järjestetään 9. huhtikuuta 2017. Voidakseen äänestää, pitää olla täyttänyt 18 vuotta viimeistään varsinaisena vaalipäivänä. Virallisena vaalipäivänä voi äänestää postitse tulevassa "Ilmoitus äänioikeu­ desta" -korttiin merkityssä paikassa. Ennakkoäänestyksen aikana 29.3.–4.4.2017, äänestää voi missä tahansa ennakkoäänestyspisteessä. Kotikunta määrittää sen, minkä kunnan tai kaupungin ehdokkaista äänestetään.

2 / 201 6

UBIK

Kuntapolitiikassavaaditaan pitkäjänteisyyttä Olin kahdenkymmenenneljän, kun hain ensimmäistä kertaa valtuustoon vuonna 2012. Minua motivoi ehdokkaaksi lähtemisessä yleinen kiinnostus asioiden hoitamiseen ja pari valmista ideaa, mitä kunnassa pitäisi parantaa. Kampanjointi oli ihan mieluisaa hommaa, kun siihen sai paljon apua puoluetovereilta ja kunnallisjärjestöltä. Yhdessä kun ruvettiin tekemään, niin kyllä siinä hyvin saatiin kampanjat onnistumaan.

Heti ensimmäisissä valtuuston kokouksissa oltiin toisen nuoren valtuutetun kanssa kaatamassa päätöstä, joka olisi sulkenut naapurikylän ala-asteen. Olen ollut mukana myös liikunta- ja vapaa-aika -lautakunnassa, ja sain vähän lisää tsemppiä liikuntapaikkoihin.

Meillä keskustanuorilla on niin hyvä verkosto, että aina saa apua, jos joku asia rupiaa

askarruttamaan. Omassa kunnallisjärjestössä on myös niin hyvä ryhmähenki, että kertaakaan ei ole tullut sellainen olo, että jäisi yksin.

Olen lähtenyt mukaan kaikkiin puolueen järjestämiin koulutuksiin, sillä niistä saa paljon lisätietoa ja verkostoituu muihin toimijoihin y­ mpäri Suomea.

On erittäin tärkeää, että valtuustossa on eritaustaisia ihmisiä. Erilaiset taustat takaavat sen, että aina löytyy asiantuntija. Omasta ammatillisesta tutkinnosta on ollut hyötyä erityisesti ympäristö- ja rakennuslautakunnassa.

Ammattiopinnoista saattaa olla useasti paljon vahvemmilla lukiopohjaan verrattuna, erityisesti käytännön tiedoissa ja taidoissa.

Ensimmäisen kauden valtuutetut ovat aluksi kaikki yhtä pihalla tutkinnosta riippu-

Tero Vuorenmäki, 28 Kurikan kaupunginvaltuusto, Keskusta Maaseutuyrittäjä, maaseutualan perustutkinto Levyseppähitsaaja, asentaja

"Omasta ammatillisesta tutkinnosta on ollut hyötyä erityisesti ympäristö- ja rakennuslautakunnassa."

matta. Paljon on henkilöstä itsestään kiinni.

Kun viitsii hieman kysellä ja ottaa asioista selvää, pärjää hyvin. Kunnan puolella päätöksenteko ei tapahdu kovin nopeasti, joten pitkäjänteisyys on valtuutetulle eduksi.

Suosittelen ehdottomasti kuntavaaleihin ehdokkaaksi lähtemistä. Itsekin lähdin vähän soitellen sotaan, mutta pääsin silti läpi. Valtuustossa toimiminen avaa paljon kunnan päätöksentekoa. Asukkaan puolesta toiminta näyttää usein hyvin musta-valkoiselta.

Aatteenpalo nousee vain koko ajan. ­K yllä itseäni kiinnostais tämä valtuustotyöskentely vielä, varsinkin kuntaliitoksen vuoksi teke­ mistä riittäisi.

U BIK

V IIME IN E N

Asiantuntijuutta erilaisilla taustoilla Liityin yläasteella Haminan vasta perustettuun nuorisovaltuustoon. Se sytytti heti kipinän, että asioihin voi oikeasti vaikuttaa ja minun mielipiteilläni on merkitystä.

Nuorisovaltuuston jälkeen oli luonnollinen askel hakea kaupunginvaltuustoon. Kampanjointi oli kyllä vaikeaa, sillä alkuun jäin aika yksin. Onneksi pari haminalaista demaria bongasi, että olen lähdössä ehdolle ja halusivat auttaa kampanjassa. Myös vanhemmiltani sain paljon apua.

Kaksikymmentävuotiaana olin nuorin demari­ - ehdokas Haminassa. Veikkaan, että kampanjassa oli apua siitä, että olin ollut nuorisovaltuustossa puheenjohtajana. Moni tunnisti minut jo niiltä ajoilta.

En kyllä tiennyt mihin hyppäsin, kun päätin ehdokkaaksi lähteä. Alkuun olin todella hukassa, varsinkin valtuuston talousasioissa.

Konkari-valtuutetut onneksi auttoivat paljon.

Valtuustoryhmässämme on hyvin avoin ja keskusteleva ilmapiiri, minkä vuoksi uskalsin pian jo olla aktiivisesti mukana keskusteluissa.

Olemme taistelleet valtuustossa muun muassa varhaiskasvatuksen ryhmäkokojen suurentamista vastaan. Tein myös aloitteen, että nuorisovaltuutetut saisivat kaksi paikkaa valtuuston kokouksiin puhe- ja läsnäolo-oikeudella. Nuorilta tuli tästä paljon kiitosta ja kaikki valtuustoryhmät allekirjoittivat aloitteen.

Tämä valtuustokausi on toisaalta ollut todella inhottava säästöjen ja leikkausten vuoksi. Ensimmäiseksi valtuustokaudeksi on ollut aika vaikeaa lähteä etsimään ja uudistamaan, kun rahaa ei ole. Ehkä vähän olen kyynistynyt, mutta edelleen olen melko idealistinen. Totta kai se välillä painaa mieltä maahan, kun ei voida uudistaa taloudellisen tilanteen vuoksi.

Nina Peltonen, 24 Haminan kaupunginvaltuusto, SDP Lähihoitaja ja ylioppilas Lastenhoitaja

"Olen ehdottomasti sitä mieltä, että valtuustossa pitää olla eri koulutustaustaisia ihmisiä, siitä tulee se asiantuntijuus."

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että valtuustossa pitää olla eri koulutustaustaisia ihmisiä, siitä tulee se asiantuntijuus. Valtuustoon tarvitaan niin talousneroja, kuin niitä kenellä on käytännönläheiset työnkuvat. Lähihoitajana olen tehnyt töitä vanhusten ja lasten kanssa ja tiedän oikeasti, mitä se tarkoittaa, kun työskennellään minimillä. Tunnen ne asiat hyvin ja minun on helppo lähteä perustelemaan kantojani.

Mielestäni ehdokkaaksi lähtevälle on tärkeintä, että uskaltaa olla rohkeasti oma itsensä. Kaupungin asioista ei välttämättä tarvitse etukäteen tietää kauheasti, kunhan kantaa omat mielipiteensä. Sillä saa myös arvostusta.

Olen ehdolla seuraavissakin kuntavaa­ leissa, palo vain kasvaa koko ajan. Haaveena on, että Arkadianmäelle vielä pääsisi.

"Omasta amistaustastani on hyötyä siinä, että tiedän millaista amiksessa opiskelu oikeasti on."

Nuori vihreä vaikuttaja Olen kotoisin Turun Varissuolta, joka tunnetaan maahanmuuttajalähiönä. Maahanmuuttajien asiat ja syrjäytymisen ehkäiseminen ovat itselleni tärkeitä aiheita. Kotouttamista, turvapaikanhakijoiden kielikoulutusta ja muuta ohjelmaa järjestetään paljon vapaaehtoisvoimin. Mielestäni tämä on hyvä asia, mutta myös kaupungilta pitäisi löytyä siihen resursseja.

Viime syksynä osallistuin Nuori vihreä vaikuttaja -kurssille, missä perehdyttiin politiikkaan ja vaikuttamistyöhön. Kurssilta sain uutta intoa ja vahvempaa tietopohjaa, minkä vuoksi kaupunginvaltuusto vaikuttaa sopivalta haasteelta tähän väliin.

Kampanjointi ei oikeastaan jännitä, sillä kampanjapäällikkö ja pari tiimiläistä on jo kasassa. Vihreät järjestävät paljon koulutuksia ja nykyisiltä valtuutetuilta voi varmasti kysyä apua ja neuvoja.

Kaupunginvaltuusto on uusi ja vähän byrokraattisempi maailma. Valtuuston toimintatapojen hahmottamisessa saattaa mennä aikansa, mutta otan haasteen mielelläni vastaan.

Valtuustotyöskentelyssä kiinnostaisivat nimenomaan koulutuspolitiikkaan sekä sosiaali- ja terveysalaan liittyvät asiat. Niistä minulla on vahvin osaaminen.

Valtuustossa pitäisi olla mahdollisimman erilaisia valtuutettuja, koska asukkaatkin ovat erilaisia. Jos kaikki valtuustossa olisivat, vaikka sosiaalialalta, puuttuisi osaaminen esimerkiksi bussilinjojen suunnittelusta.

Omasta amistaustastani on hyötyä siinä, että tiedän millaista amiksessa opiskelu oikeasti on. Tiedän miten se konkreettisesti näkyy opetuksessa, kun koko ajan leikataan. Meillä esimerkiksi on todella paljon itse­ näistä opiskelua ja vanhanaikaiset laitteet.

Tessi Rantanen, 20 Turun kaupunginvaltuusto, vihreät Lähihoitaja-opiskelija (valmistuu keväällä 2017), Ylioppilas

15

­ ierrätys on hyvä asia, muttei opetuksen kus­ K tannuksella.

Olen henkisesti valmistautunut siihen, että kaikkea ei voi valtuustossa saada läpi nykyisen rahatilanteen vuoksi. Samalla rahalla asioita voi toisaalta tehdä myös hyvin eri tavoilla, mahdollisesti tehokkaammin. En kuitenkaan tarkoita sitä, miten eduskunnassa puhutaan rahan leikkaamisen lisäävän luovuutta.

Jos en nyt ensimmäisellä kerralla pääse vaaleista läpi, jatkan ehdottomasti yrittä­m istä.

Ensimmäisestä kerrasta oppii varmasti paljon. Kaupunginvaltuusto olisi minulle nyt hyvä paikka vaikuttaa, mutta toivon, että työskentely politiikan saralla jatkuisi myöhemmin pidem­ mällekin.

OPINTUKI MUUTOSTEN TUULISSA Opintotuki puhuttaa vuodesta toiseen niin oppilaitosten käytävillä kuin eduskunnassakin. Tehdäämpä pieni tilannekatsaus opintotuen historiaan, nykytilanteeseen ja tulevaisuuteen.

TEKSTI EERO KIVINEN | KUVITUS JANNE NURMI

MONI OPISKELIJA huokaisee joka kuukauden neljäs päivä helpotuksesta, kun Kela maksaa opintotuen tilille ja taas on hieman paremmin varaa maksaa vuokra. Tuen määrä ei välttämättä tunnu mittavalta, eikä se välttämättä sitä olekaan, mutta tästä huolimatta opintotuki on muodostunut elintärkeäksi osaksi Suomen koulutuspolitiikkaa ja sosiaalipolitiikkaa sekä henkilökohtaisella tasolla että kansallisella tasolla. Opintotukea maksettiin Kelasta eri muodoissaan Kelasta vuonna 2015 yhteensä 839,1 miljoonaa euroa, eli kovin pienestä investoinnista opiskelijoiden toimeentuloon ei ole kyse.

Mitä opintotuki on kokonaisuudessaan?

Tämä unohtuu helposti jopa opintotukea itse saavalta, sillä opintotuki saatetaan nähdä vain könttäsummana, joka maksetaan korvaukseksi riittävää tahtia etenevistä opinnoista, vaikka on hieman monimutkaisempi.

Opintotuki muodostuu kolmesta osasta: Opintoraha on se ehkä kuuluisin "ilmai­ nen raha", jota opiskelijalle maksetaan opin-

tojen aikana. Opintoraha on siis korvaus, jota ei lasketa tuloksi opintotuen tulovalvonnassa. Usein itken hiljaa sisäisesti, kun puhutaan opintotuesta, mutta tarkoitetaan vain opintorahaa, sillä vaikka se onkin ehkä kuuluisin osa opintotuesta, ainakin toistaiseksi, niin se on vain yksi kolmesta. Opintotukea koskevista muutoksista puhuttaessa keskustellaan juuri useimmiten opintorahasta, sillä se on puhtaimmillaan universaalia sosiaalitukea opiskelijoille. Opintoraha tuli Suomen opiskelijoille nostettavaksi 1972.

Asumislisä on opiskelijalle maksettava asumisen tuki, juuri se ensi vuonna poistumassa oleva, joka menee myös helposti sekaisin asumistuen kanssa. Asumislisää myönnetään vuokra- tai asumisoikeusasuntoon kuukausilta, jolloin kyseisessä asunnossa asuu samalla, kun opiskelee ja on oikeutettu opintotukeen. Asumislisä on opintotuen päämuodoista nuorin, asumislisä tuli Suomen opiskelijoille 1977.

Opintolainan valtiontakaus eli tuttavallisemmin vain opintolaina on Kelan antama takaus lainalle, joka nostetaan pankista ja maksetaan tietenkin takaisin korkoineen.

Korko ei tunnetusti ainakaan parhaillaan päätä huimaa ja automaattinen takaus kuulostaa järkevältä yhdistelmältä, mutta ­ s ilti opintolainaa ollaan Suomessa suhteellisen haluttomia nostamaan. Monella lienee ymmärrettävästi huoli lainan maksuky­ v ystä, koska jokainen ei pääse työllistymään opintojen päätyttyä saman tien. Lainan nostamiselle on luonnollisesti esteenä myös maksuhäiriömerkintä luottotiedoissa, mutta tästäkin on joustoa annettavissa pankin osalta. Opintolainan valtiontakaus on myös opintotuen vanhin muoto tultuaan Suomessa voimaan jo 1969.

Opintolainan noston tason alhaisuutta ollaan pohdittu useassa tilanteessa. Suomessa vuonna 2015 opintolainaa nosti siihen oikeutetuista vain 40 prosenttia, kun esimerkiksi Ruotsissa vastaava luku oli 70

Korkeakouluopiskelijoiden korkoavustus Korkeakouluopiskelijoiden ateriatuki

Opintoraha valtion takaama opintolaina

1969

Asumislisä

1972

1977

1979

Vanhempien tulorajojen ja vähävaraisuuskorotuksen tulorajan korotus Aikuis­ opintoraha

1983

1987(-2002)

1993

prosenttia. Suomea ja Ruotsia ei tietenkään voi verrata täysin suoraan, mutta maidemme yhteneväisyyksiä ei voi sivuuttaakaan.

Monelle lainalla eläminen voi edelleen olla vieras käsite, varsinkin kun kyky maksaa se takai­s in herättää huolta. Opintolainaa tuetaan korkeakouluopiskelijoilla myös opintolainan korkovähennyksellä, jonka kohdalla tavoiteajassa valmistuvat saavat vähentää tietyn summan lainasumman takaisinmaksusta verotuksessa. Tiesitkö tätä?

Näiden kolmen yhdistelmää kutsu­ taankin nimellä opintotuki, vaikka puhekielessä opintotuki tarkoittaisikin usein vain opintorahaa. Varsinkin politiikassa puhuttaessa opintotuen tason parantamisesta jakau­t uvat mielipiteet melko pitkälti sen perusteella, onko puhuja poliittisen keskustan oikealta vai vasemmalta puolelta; toiset haluavat kehittää opintotukea lainapainotteisemmaksi, kun taas toiset haluavat nostaa opintorahan ja asumisen tuen tasoa.

Opintorahan nostamisella ­olisi oma positiivinen vaikutuksensa varmasti, mutta nykyinen linja on lainapainotteinen ja sen kanssa eletään.

Nykyisen hallituksen tavoitteeksi on julis­tettu ensin mainittu, eli lainapainotteisuus. Luultavasti opintolainaa nostavien osuus nousee tulevaisuudessa ja jos ei nouse, rahoittanevat opiskelijat elämisensä entistä enemmän käymällä töissä opintojen ohessa, mikä voi hyvinkin pitkittää opintoaikoja. Kannattaisiko nostaa sitä lainaa tulevaisuudessa edes hieman nykyistä enemmän, jotta saa nopeammin ja varmemmin tutkinnon? Opintorahan nostamisella ­ o lisi oma positiivinen vaikutuksensa varmasti, mutta nykyinen linja on lainapainotteinen ja sen kanssa eletään.

Aikuiskoulutustuki (Koulutusrahasto)

2001

Uusien korkeakouluopiskelijoiden opintolainavähennys

2005

män rahaa kuukaudessa, vaikka tämä tietäisikin joutuvansa maksamaan sen takaisin?

Merkittävin muutos opiskelijoiden asumisessa tulee myös näillä näkymin voimaan ensi elokuussa, kun opiskelijat siirretään yleisen asumistuen piiriin 1.8.2017. Miten tämä vaikuttaa juuri sinun elämääsi? Se riippuu miten, missä ja kenen kanssa asut. Siirtyminen opiskelijan asumislisästä yleiseen asumistukeen hyödyttää erityisesti yksin asuvia ja korkeita asumiskustannuksia maksavia opiskelijoita, kun vanha asumislisässä ollut asumislisän kiinteä enimmäismäärä korvaantuu joustavammalla asumistuella.

Samalla kuitenkin yleiseen asumistukeen siirtyminen on mittava tulojen alennus perheellisille opiskelijoille, sillä asumislisä on tähän asti ollut henkilökohtainen etuus, kun taas yleinen asumistuki on ruokakuntakohtainen etuus. Käytännössä tämä tarkoittaa, että yleisessä asumistuessa kaikkien samassa asunnossa asuvien tulot vaikuttavat asumistukeen, eli jos olet itse opiskelija ja puolisosi käy töissä, et saa todennäköisesti asumistukea. Muutoksella on siis hyvät ja huonot puolensa, mutta, kuten tässäkin tekstissä olen todennut pariin otteeseen, muutos on tulossa ja siihen pitänee totutella.

Opintotuki on monen vuosikymmenen aikana kokenut positiivisia ja negatiivisia muutoksia, vaikkakin viimeiset parikym­m entä vuotta se on kokenut lähinnä rahallisen arvonsa menetystä. Opintotuen tulisi kuitenkin olla ensisijainen tulonlähde opiskelijalle, mutta mm. 2014 töissä opintojen ohessa kävi amiksista jopa lähes 50 %.

Nykyisen hallituksen linja leikata opintotukea ja virtaviivaistaa tukijärjestelmää ei kirjoittajan mielestä ole välttämättä paras ratkaisu opintojen nopeuttamiseksi tai opiskelijoiden taloudellisen tilanteen parantamiseksi, mutta protestien, kampanjoiden, lausuntojen ja blogien ohella on minunkin vaikea keksiä tapoja päästä korjaamaan opintotukijärjestelmää tämän hallituksen istuessa.

Opintotuen tulevaisuus on ollut melkoisesti tapetilla nyt reilun vuoden, kun Sipilän hallitus on ilmoittanut leikkaavansa opintotukimenoja pahimmillaan jopa 150 miljoonaa euroa.

Käytännössä toisen asteen opiskelijoita leikkaus on koskettanut korkeakouluopiskelijoita vähemmän, sillä leikkaus kohdistetaan pääasiassa opintorahaan, joka korkeakouluopiskelijoilla lasketaan toisen asteen opiskelijoiden tasolle. Tasa-arvoa tämäkin kai tavallaan on. Positiivisena muutoksena toisen asteen opiskelijoiden opintorahaan tulee kuitenkin yksi asia: jatkossa vanhempien tulot eivät enää vaikuttaisi itsenäisesti asuvan opiskelijan opintorahaan, eli jatkossa pappa behöver inte betala så mycket. Tulorajoja on korotettu edellisen kerran peräjälkeen vuosina 2006 ja 2007, mutta tätä ennen edellisestä korotuksesta onkin jo aikaa, 1993.

Korkeakouluopiskelijoiden ­o pintorahan laskemisesta on tosin SAKKIssakin oltu huolissaan. Vaikka ammatillisesta koulutuksesta valmistuukin ammattiin ja työmarkkinoiden käytettäväksi, kuinka moni toisen asteen opiskelija hakeutuisi suorittamaan korkeakoulututkintoa, kun tietää joutuvansa joko käymään töissä opintojen ohessa, elämään melkoisessa köyhyydessä tai nostamaan lainaa. Lainan nostaminen on sentään helppoa ja laina halpaa, mutta nykyään on huomattu, ettei korkeakoulututkintokaan takaa varmaa asemaa työmarkkinoilla. Varsinkin moni pienituloisemmasta perheestä ­tuleva joutuu tämän myötä suuren pohdinnan eteen: "Onko mitään järkeä hakeutua korkeakouluun?"

Opintolainan osuus sekä toisen että korkea-asteen opiskelijoilla kasvaa nykyisestä merkittävästi. Nykyinen opintolainan takaus on 400 € opintokuukaudelta, alaikäisillä 260€, mutta opintotuen muutoksen myötä ensi heinäkuussa opintolainaa ­v oisi nostaa jopa 650 € kuukaudessa. ­ L isäksi muualla kuin korkeakoulussa opiskelevien alaikäisten lainantakaus nousisi 300 euroon. Kiinnostaako opiskelijaa 150€ enem-

Kirjoittaja työskentelee SAKKIn sosiaalipoliittise­ na asiantuntijana.

Vanhempien tulorajojen ja vähävaraisuuskorotuksen tulorajan korotus

Vanhempien tulorajojen ja vähävaraisuuskorotuksen tulorajan korotus

Omien tulorajojen korotus

1998

TULEVAISUUS TUO LAINAA JA LEIKKAUKSIA

2006

Omien tulorajojen korotus Opintotuen mittava reformi

2007

2008

2017–?

2 / 201 6

UBIK

Melbournen junaraiteilta Grönlantiin, Guido van Helten haluaa vangita paikan identiteetin maalauksiinsa Guido van Helten kävi läpi pitkän muutoksen lain toisella puolella toimivasta graffitimaalarista maailmaa kiertäväksi taiteilijaksi.

Muutos ei ollut helppo tai nopea. Nyt hän haluaa viedä seinätateensa outoihin paikkoihin, jotka eivät olet vielä nähneet katutaidetta.

T E K S T I I LO N A R A I V I O | K U VAT I LO N A R A I V I O J A S A L L A N I E M I

– EI SAA PELÄTÄ sitä, ettei osaa jotain, vaan sitä tunnetta pitää mennä kohti. Aloitan jokai­ sen työni alusta, van Helten sanoo.

Lokakuisessa Helsingissä kylmyys pureutuu sormiin nopeasti. Australian lämpöön tottunut Guido van Helten ei näytä välittävän kylmästä. Hän maalaa jo viidettä päivää suurta seinämaalausta ilman käsineitä Helsingin Vallilassa osoitteessa Hämeentie 78.

7-kerroksisen talon päätyseinän maalaus on viimeistelyä vailla valmis. Mustavalkoinen realistinen kuva esittää nuorta tyttöä kukka ­k ädessään.

Taitelijan tapa on valita maalattaviksi kohteikseen paikallisia ihmisiä ja näin yhdistää rakennukset ympäristöönsä. Nuori tyttö Hämeentien talon päädyssä on talon asukas.

– Otin kuvia talossa asuvista lapsista. Näis­ tä valitsin yhden ja rajasin siitä tietyn osan, joka puhutteli minua, Guido kertoo työtavastaan.

– En kuitenkaan liikaa suunnittele mitä aion tehdä kohteissa. Tulen vain paikalle ja yri­ tän saada siitä fiiliksen.

Guido van Helten syntyi vuonna 1986 Australian Melbournessa. Hän aloitti maalamisen 15-vuotiaana kaupungin junaraiteilta ja siirtyi tästä junien maalaamiseen.

– Se oli todella jännittävä ja haastava maa­ ilma aloittaa taideura, Guido kertoo tämän ajan toimineen hänen taidekoulunaan.

Kuten Suomessa, myös Australiassa maalatessa toisen omaisuuteen ilman l­upaa syyllistyy vahingontekoon. Nuori maalari päätyi ravaa­m aan oikeudenkäynneissä ja maksamaan sakkoja.

– Muistan ajatelleeni, että tämä on todel­ lista ajanhukkaa: menetin vain vähät rahani. Se tuntui typerältä.

Aloittaessaan yliopiston, Guido ajatteli voivansa tulevaisuudessa valmistuttuaan siirtää graffiteihin käyttämänsä energian johonkin uuteen. Hän kuitenkin huomasi, ettei päässyt eroon graffitien maalaamisesta.

Lopulta energian siirto onnistui – ainakin puolen vaihtaminen lain toiselta puolelta toiselle. Miten tämä onnistui?

– Luulen, että paljon johtuu siitä, että olin oikeassa paikassa oikealla hetkellä. Kaikki ­a lkoi vuonna 2008, tämä taidesuuntaus, isojen sei­

Guido van Helten maalaa muraalia Hämeentiellä Helsingissä.

19

nämuraalien teko ja tällä hetkellä se on todel­ la suosittua.

Tuohon aikaan Guido sai töitä juurikin seinämuraalien tekijänä. Ei kuitenkaan omalla tyylillään, vaan hän teki tilaustöitä asiakkaille kuten kaupunki ja kunta.

– Tuolloin kehitin tyylin, jonka voin toteut­ taa isoina seinämaalauksina. Maalates­ s ani huomasin, että tarvitsin tikkaat päästäkseni korkeammalle, sitten isommat tikkaat, lopulta hissin…

"TyÜskentelin siis maalaten graffiteja piiloon, kun vielä itse maalasin ja uskoin graffitiin."

Guido van Helten haluaa viedä katutaidetta paikkoihin, joissa niitä ei ole totuttu näkemään.

Siirtymäaika junaraiteilta työkseen maalaavaksi taitelijaksi oli miehen omin sanoin eriskummallista. Yhdessä vaiheessa hän työskenteli rautatieyhtiölle, joka käytti muraali-taidetta graffitien peittämiseen.

– Työskentelin siis maalaten graffiteja pii­ loon, kun vielä itse maalasin ja uskoin graf­f itiin.

Asiat ovat muuttuneet. Nyt sama rautatieyhtiö pyytää Guido van Helteniä maalaamaan heille omalla tyylillään.

– Mutta eivät minun takiani vaan ajankuvan ja sen, miten ihmiset hyväksyvät tämän taiteen­ lajin, hän selventää.

Graffitikulttuuri voi olla ehdotonta ja laittomien maalausten tekeminen suuri osa koko alan viehätystä. Guido van Helten ei kuitenkaan kadu siirtymistä niin sanotusti tunnustetuksi maalaajaksi.

– Vaikeaa se oli… päästää irti graffitimaail­ masta ja siihen liittyvästä kapinahengestä. Graf­

fitien maalaamisesta saamani energian siirtämi­ nen siihen mitä nyt teen on ollut pitkä prosessi, mutta se on ollut vain hyväksi minulle.

Guido sanookin, että nuorta itseään hän kehottaisi olemaan hukkaamatta aikaa ja tekemään siirron lain toiselta puolelta toiselle vain nopeammin.

Australialainen on viehtynyt pohjoisiin kohteisiin. Mieleenpainuvimmaksi maalauskohteeksi hän nimeää Grönlannin pääkau­ pungin Nuukin. Tämän jälkeen hän on ollut Islannissa ja viime vuonna Norjan Huippuvuorilla. Hän haluaa viedä katutaidetta paikkoihin, joissa niitä ei ole totuttu näkemään.

Taiteilija palaa filosofiaan teoksiensa takana.

– Haluan, että ihmiset kokevat yhteyden teoksiini. Voin saada sen aikaa miettimällä "mitä tälle seinälle kuuluu". Se tulee esiin pai­ kallisten ihmisten muodossa ja tekemällä yh­

21

teistyötä heidän kanssaan. Kun työskentelen näin, luon tietyn yhteydentunteen, jota en osaa selittää, hän pohtii.

Tämän yhteyden hän haluaa kiteyttää maalauksiinsa.

Haastattelun aikana meidät keskeytetään kahdesti. Vanhempi naisheniklö haluaa ottaa Guidosta ja hänen tysöstään kuvan. Rouva sanoo teoksesta: "Se on kaunis." Tämä on varma merkki, että teos on löytänyt yleisönsä viileässä Helsingin Vallilassa bussien kaasuttaes­­s a ohi.

"KYLLÄ SE METALLIKIN KUKOISTAA" – KANNATTAA MENNÄ hyvällä asenteella, kuunnella ohjeita ja yrittää parhaansa. Jos et ymmärrä jotain, niin kysy. Kun on positiivinen asenne ja on mukava muille, niin kyllä siellä pärjää, Niro Erämaa ohjeistaa tulevia kesätyöläisiä.

Erämaa, 17, opiskelee Tampereen seudun ammattiopisto Tredussa sähkötekniikkaa.

Toinen vuosi alkoi syksyllä ja nuori mies valmistuu kolmen vuoden koulutuksen jälkeen sähköasentajaksi. Erämaa oli elämänsä ensimmäisessä kesätyössään pirkanmaalaisen Purso Oy:n palveluksessa. Kansainvälinen alumiiniasiantuntija tarjosi töitä tuotantopuolella, pääasiassa maalaushommia ja muuta avustamista.

– Kesätyökokemus voi aika paljonkin helpottaa mahdollisuuksia hankkia työpaikka valmistumisen jälkeen. Ja joka tapauksessa katsomalla ja tekemällä oppii. Varsinkin silloin kesätöiden rooli on tärkeä, jos ei ole aikaisempaa työkokemusta.

TYÖELÄMÄ AVAUTUI TULIKASTEESSA Kahden kaksiviikkoisen aikana Erämaa sai melko hyvän käsityksen työelämästä. Tulikaste kesätöihin sujui mukavissa merkeissä, ja opastajiakin oli tarpeeksi. Erämaa voisi tehdä samoja hommia päivätyönäänkin.

Niron tapauksessa jalka tuli sujautettua ainakin yhden oven väliin. Jo loppukesästä hän aloitti uuden kahden viikon rupeaman Pur­s olla. Tällä kertaa tosin kyse on koulun työssäoppimisjaksosta – ja paikkanakin kunnossapito, joka liittyy Erämaan opiskelemaan sähkötekniikkaan.

Nuoren miehen kiinnostus sähkötekniikkaan juontaa juurensa jo yläkoulusta. Silloin

– Palkollinen tai yrittäjä, kummatkin käy periaatteessa.

Mutta yrittäjänä on paljon haastavampaa

Erämaa oivalsi käytännössä, että sähköala on olemassa laajemminkin kuin sähköjen asentamisessa ihmisten koteihin.

– Sähköasentajia tarvitaan kaikkialla. Tot­ ta kai se kiinnosti, koska tämä on edistyvä ala.

Olen aina ollut kiinnostunut tekniikasta ja elekt­ roniikasta. Se on toiminut varmaan pääinnoitta­ jana.

YRITTÄJÄ VAI PALKOLLINEN? Kysymys mahdollisesta yrittäjyydestä saa Erämaan mietteliääksi.

– Palkollinen tai yrittäjä, kummatkin käy periaatteessa. Mutta yrittäjänä on paljon haas­ tavampaa. Enkä tiedä löytyykö niin paljon mah­ dollisuuksia tällä hetkellä.

Purso oli nokialaiselle jo entuudestaan tuttu. Meininki kesätöissä oli rentoa, porukka mukavaa ja työympäristö viihtyisä. Etukäteen Erämaa ei tiennyt sieltä kuin yhden työntekijän, eikä hänkään ollut samalla työosastolla.

Pääosin siis vierasta porukkaa.

– Jännitti mennä töihin, kun oli ihan ensim­ mäinen kerta. Kivointa oli päästä tapaamaan uusia ihmisiä, nähdä mitä töitä siellä tehdään ja tutustua alaan.

Miltä ala on vaikuttanut?

– Näyttää ihan mukavalta, toimivalta ja yli­ päätään hienolta alalta. Kyllä se metallikin ku­ koistaa.

AMMATTIIN OPISKELU SELVÄÄ JO KÄTTELYSSÄ Erämaalle oli alusta asti selvää, että hän opiskelee ammattiin suoraan peruskoulun jälkeen.

Hän uskoi, ettei pystyisi lukiossa pysymään opetuksen perässä. Lisäksi hän hakeutuu jo luonnostaan enemmän itse työntekoon kuin teoreettiseen puoleen: hän mieltää itsensä tekijäksi, joka käärii hihat ja ryhtyy hommiin – "ainakin tällä hetkellä".

Työnantaja saa Erämaan nostamaan peukun ylös.

– Kyllä minä Pursoa suosittelisin. Siel­ lä varmasti pääsee ja oppii tekemään töitä ja hommia saa lisää, kun kysyy.

Erämaa oppi myös heräämään aikaisin.

Aluksi kesätyöläisellä oli aamuseitsemältä alkavia päivävuoroja, mutta myöhemmin piti mennä jo aamukuudeksi vakiotyöntekijöiden tapaan.

– Tätä kesää heräilin aamuviideltä. Aika paljon vaihtelua, kun normaalisti heräämis­a ika on kahdeksan maissa ja lomalla menee vielä vähän pidempään.

Erämaa soittaa vapaa-ajalla rumpuja bändissä. Musisointi on hänen mielestään hyvä keino poistaa stressiä.

– Sähköalassa ja rumpujen soittamises­ sa on yhteistä se, että molemmissa oppii koko ajan uutta, Erämaa tuumaa.

KESÄTYÖNTEKIJÖITÄ JOPA KUUDESOSA Pirkanmaalainen alumiiniasiantuntija Purso Oy ottaa huomattavan paljon kesätyöntekijöitä: 240 työntekijän yritykseen palkataan vuosittain peräti 30–40 uutta henkilöä kesäksi. Yritys on säilyttänyt kiinnostavuutensa kesätyönantajana nuorten keskuudessa.

Työtehtävien laaja kirjo mahdollistaa laajoja urapolkuja tulevaisuuttakin ajatellen, kun samassa yrityksessä voi työskennellä yhtä lailla pakkarina, työnjohtajana tai tuotanto-osaston vetäjänä kuin myynnissä, tuotekehityksessä ja talousosastollakin.

– Ainakin yksi meidän myyntipäällikkö on työskennellyt aikaisemmin pursotuslinjalla, sa­ moin entinen kesätyöntekijä on avainasiakas­ päällikkönä. Teknisellä ja teollisuuspuolella on tärkeää aloittaa tuotannosta ja oppia niitä asioita. Opiskelun jälkeen yleensä kirkastuu, mitä haluaa isona tehdä, toimitusjohtaja J ­ ussi Aro tietää.

– Yrityksessä on paljon sellaisia tehtä­ viä, joista ei välttämättä tiedä omalla osastol­ laan mitään. Mahdollisuuksia ei kannata heit­ tää hukkaan. Olen palkannut kaksikin kaveria valmistavalta puolelta myyntihommiin. Ja kun menee opiskelujen jälkeen entisenä kesätyön­ tekijänä töihin, on jo vanhan työntekijän ase­ massa, itsekin pursotuslinjan pöytämiehenä Purso-uransa aloittanut myyntipäällikkö ­Pekka Myllykangas kertoo.

Purso suunnittelee ja tuottaa alumiinista valmistettuja ratkaisuja teollisuuden eri aloille sekä järjestelmäratkaisuja julkisivuihin ja led-valaistukseen.

SOTE-alalle sopimaton T E K S T I R O O S A H Y P P Ö L Ä | K U VA S A L L A N I E M I

NIIN, kuka se sellainen ihminen sitten on?

Vielä vuosi takaperin ysiluokkalaisen tärkein tavoite oli saada viimeisenä kevätlukukautena keskiarvo nousemaan, jotta riittävät pisteet tarjoaisivat vaihtoehdot hakea haluttuun oppilaitokseen. Valintakoekutsua odotettiin eri aloille, pitäen sisällään myös sosiaali- ja terveysalan valintakokeet. Valintakokeilla mitattiin ja testattiin, onko hakija tarpeeksi sopiva ja kyvykäs alalle, testaamalla päättelykykyä ja matemaattisia taitoja. Soveltuvuuskokeessa psykologi antoi kymmenen minuutin tapaamisen perusteella lopullisen tuomion. Peruskoulun päättötodistuksesta muodostuvat pisteet antoivat raamit, mihin pystyi hakemaan opiskelemaan.

Nyt, vuonna 2016 tilanne on se, että valintakokeita ei ole enää pakko järjestää, ei edes sosiaali- ja terveysalalle. Ammatilliseen koulutukseen kohdistuvien leikkausten takia tämä tarkoittaa valitettavan monen oppilaitoksen luopuvan valintakokeista kokonaan. Toki tämä kannustaa heikoimpiakin opiskelijoita hakemaan opiskelupaikkaa, mikä on hieno juttu, mutta pitää muistaa, että kaikki työt ei ole kaikkia varten.

Asiakaspalveluammateissa on hyvin tärkeää, että pystyy työskentelemään erilaisten ihmisten kanssa, ja etenkin hoitoalalla, jossa ollaan parhaimmillaan vastuussa toisten ihmisten hengestä. Vaikka kuulostaakin kylmältä sanoa se, mutta eihän kaikista yksinkertaisesti ole siihen. Toki montaa heikkoutta voi kompensoida vahvuuksillaan, mutta pitää jonkinlainen kokonaisuus olla hallinnassa. Ei kaikista ole ajamaan rekkaa työkseen, kaikista ei voi tulla kampaajia, kaikki eivät osaa laittaa ruokaa vaikka kuinka harjoittelevat ja kaikki eivät pysty ottamaan vastuuta muiden ihmisten terveydestä ja hyvinvoinnista. Se on mielestäni ihan normaalia ja ennen kaikkea tosiasia.

Itselläni tilanne peruskoulun jälkeen oli erittäin positiivinen, sillä pisteet olisivat riittäneet kaikkiin mah-

dollisiin vaihtoehtoihin. Olen vahvasti valintakokeiden kan­ n alla, mutta tuntuu hassulta puhua asian puolesta, koska en itseasiassa ole itsekään päässyt nykyiseen opiskelupaikkaani valintakokeilla. Olimme ensimmäinen nuorisoryhmä, joka oppilaitokseen otettiin sosiaali- ja terveysa­l alle ja meidän pohjalta oli tarkoitus rakentaa valintakokeet ja keskiarvorajat.

Kävin kuitenkin valintakokeissa toista hakuvaihtoehtoani varten. Sama ala, mutta eri oppilaitoksessa. Aluksi suuri joukko hakijoita kerättiin auditorioon, jossa annettiin nippu papereita eteen. Paperit sisälsivät matemaattisia testejä, päättelytehtäviä sekä hahmottamisharjoituksia. Jokainen teki paperinsa omaan tahtiinsa, jonka jälkeen oli edessä psykologin haastattelu. Se kuulosti alkuun vähän pelottavaltakin, mutta todellisuudessa käynti kesti keskimäärin kymmenisen minuuttia. Siellä kyseltiin, onko elämässä tapahtunut mitään traumaattisia asioita ja perus ”miten sulla nyt menee?”. Siitä piti vielä maksaakin, muistaakseni 60 euroa. Vaikka se tuntuikin aika turhalta, kyllä sieltä varmaan joitakin alalle sopimattomia yksilöitä erottui. Mielestäni käynti olisi kuitenkin voinut olla perusteellisempi, moniammatillisempi ja kestää kauemmin.

Tämä oli kuitenkin parempi kuin ei mitään, joka kuvaakin nykyistä tilannetta.

Voin sanoa, että olen törmännyt opiskellessa ja työelämässä tapauksiin, jotka eivät minun mielestäni ole oikeita henkilöitä tälle alalle tai joiden hoidettavana en itse haluaisi ikinä olla. Pääasiassa itselläni on kuitenkin myönteisiä kokemuksia hoitohenkilökunnasta eri terveydenhoitolaitoksissa, ja haluan, että niitä tulee jatkossakin. Päättäjät, jotka näitäkin asioita ratkaisevat, taitavat kuitenkin olla eri mieltä kanssani ja päätösten teon keskellä unohtavat, että he tulevat itsekin varmasti tarvitsemaan ­s osiaalija terveysalan palveluita.

Tervetuloa liiketalouden alalle ilman pääsy- ja soveltuvuuskoetta T E K S T I T I I N A I M M O N E N , R E H TO R I

MERCURIA Kauppiaitten Kauppaoppilaitoksessa ei ole koskaan ollut pääsy- tai soveltuvuuskoetta. Silti läpäisyasteemme on parempi ja keskeyttämiset vähäisempiä kuin niissä oppilaitoksissa, joissa on soveltuvuuskokeet.

Näyttäisi siis siltä, että soveltuvuuskoe ei korreloi opintojen loppuun suorittamisen kanssa. Olemme ottaneet aina vastaan kaikki ne opiskelijat, jotka ovat yhteishaussa meille ensisijaisesti hakeneet. Todistuksesta saatava pistemäärä ja hakutoiveen ensisijaisuus ovat olleet riittävä mittari motivaatioon.

Vuonna 2013 maan hallituksen yhdeksi kärkihankkeeksi nousi koulutustakuu, jossa jokaiselle perusopetuksen päättävälle nuorelle taataan jatko-opiskelupaikka toiselta asteelta. Pääkaupunkiseudulle lisättiin myös ammatillisen koulutuksen paikkoja ja perusopetuksen päättöluokkalaisille annettiin merkittävästi enemmän pisteitä hakuvaiheessa. Opiskelijaksi oton muutoksella vuonna 2013 ammattikouluihin oli vähemmän hakijoita, kun joukosta putosivat pois aiemmin perusopetuksensa päättäneet tai ne, joilla oli jo jokin toinen toisen asteen tutkinto suoritettuna.

Mikä merkitys on enää pääsy- ja soveltuvuusko­keilla, kun kaikille täytyy taata opiskelupaikka? Ilman pääsykoetta hakijoiden mahdollisuudet tulla valituksi heti ensimmäisessä vaiheessa paranevat. Lisäksi hakijoiden yhdenvertaisuus paranee, kun kuitenkaan kaikki koulutuksen järjestäjät eivät järjestä kokeita. Vähenevässä rahoituksessa myös pääsykokeisiin käytettävät henkilöstö- ja tilaresurssit vapautuvat.

Motivaation ja oikean alan löytämisessä opinto-ohjauksen ja tiedotuksen merkitys on suuri. Monet peruskoulut pyytävätkin ammattiopistojen edustajia kertomaan alasta ja työtehtävistä omille opotunneillensa. Myös vierailukäynnit ja muutamien päivien mittaiset tutustumiset ovat hyvä keino hakijalle saada etukäteen riittävästi tietoa päätöksenteon tueksi. Pääsy- ja soveltuvuuskoetta ei kannata järjestää vain sen vuoksi, että hakija saisi tarkempaa ja yksityiskohtaisempaa tietoa alasta.

Ensimmäinen ammatillinen tutkinto on nk. työhöntulotutkinto eikä varmaan jää nuoren ainoaksi koulutukseksi hänen elämänsä aikana. Koulutuksen aikana voidaan lisätä motivaatiota ja vahvistaa ammatti-identiteetin syntymistä. Myös tukemalla nuoren omia vahvuuksia voidaan saavuttaa sellaiset valmiudet, joilla nuori pärjää seuraavat 60 vuotta työelämässä. Joskus myös "väärä alanvalinta" saattaakin muodostua juuri ­o ikeaksi.

MERCURIA Kauppiaitten Kauppaoppilaitos aikoo jatkossakin toteuttaa opiskelijavalinnan ilman pääsy- ja soveltuvuuskoetta.

U BIK

V IIME IN E N

Löydä sisäinen bile-eläimesi Loppuvuoden juhlakausi on alkanut ja kohta pikkujouluja ponnahtelee esiin kuin sieniä sateella. Valmistaudu juhlahumuun tekemällä tämä leikkimielinen testi ja katso, mikä on oman bile-eläimesi neuvo iloisiin illanistujaisiin!

T E K S T I J A K U V I T U S H I L DA M Ä ÄT TÄ N E N

1. Mikä on juhlien tarkoitus? a) Bailata kuin viimeistä päivää b) Motivoida poistumaan kotoa c) Pitää hauskaa muiden laskuun d) Viettää aikaa hyvien tyyppien kanssa e) Näyttää, kuka kukin on

2. Mitkä ovat sinulle mieluisimmat juhlat? a) Ne, joissa on sekä etkot että jatkot b) Pienen ja tutun porukan illanistujaiset c) Ne, joissa pääsee ilmaiseksi valmiiseen pöytään d) Kaikki käy e) Sisäpiirin bileet

3. Mitä puet juhliin? a) Jotakin tavallisesta poikkeavaa b) Jotakin helppoa ja mukavaa c) Jotakin kaverilta lainattua d) Jotakin rentoa ja tyylikästä e) Jotakin, mihin muilla ei ole varaa

K Y S Y K ATJ A LTA: 1/2

4. Mikä on pahin juttu, mikä juhlissa voi käydä? a) Juhlinta päättyy ennenaikaisesti b) En tunne ketään vieraista c) Pitää tuoda omat ruoat ja juotavat d) Vieraiden kesken syttyy riita e) Joku porukan ulkopuolinen tunkee mukaan

5. Millaiset ovat onnistuneet juhlat? a) Ne saavat arjen unohtumaan b) Niistä ei ole pitkä matka kotiin c) Niihin ei tarvitse käyttää yhtään rahaa d) Meininki on hyvä ja kaikilla kivaa e) Niistä riittää leuhkittavaa myöhemmin

2 / 201 6

UBIK

Eniten A-vastauksia: Railakas Strutsi Strutsi on energinen ja innokas tyyppi, joka ei pelkää irrotella. Värikäs strutsi kärsii erityisesti talvisaikaan vallitsevasta arkiharmaudesta ja pyrkii vastapainoksi juhlimaan vapaalla niin paljon kuin mahdollista.

Strutsin kannattaa kuitenkin muistaa kohtuus myös hauskanpidossa, sillä maanantai-aamun velvollisuudet eivät katoa, vaikka pään hautaisikin viikonlopun kimaltavaan glitterhiekkaan.

Eniten B-vastauksia: Kotoileva Karhu Karhu on rauhallinen ja harkitseva henkilö, jolle oma aika ja tila ovat tärkeitä. Näin ollen erityisesti arki-iltaisin Karhu ei mielellään poistu pesäkolostaan. Jos Karhu kuitenkin kesteille päätyy, ei visiitti välttämättä kestä kovin kauaa. Ja se on ihan ok! Karhu voisi kuitenkin toisinaan haastaa itsensä ja yrittää nähdä juhlat mahdollisuutena - eikä vain oman mukavuusalueen uhkana.

Eniten C-vastauksia: Siipeilevä Lokki Lokki on vapaa sielu, joka menee ja tulee niin kuin tykkää. Lokki on usein myös varsin rahaton eikä siksi pysty tai halua maksaa huvituksistaan vaan turvautuu kanssaihmistensä ystävällisyyteen. Tälle ystävällisyydelle tulee kuitenkin nopeasti korkea hinta, kun muut kyllästyvät Lokin siipeilyyn. Lokin kannattaakin siis vakavasti pohtia rahankäyttöään ja selvittää, miten tulla omavaraiseksi juhlakansalaiseksi.

Eniten D-vastauksia: Henkevä Hirvi Hirvi on rento ja karismaattinen kaveri, joka svengaa sujuvasti niin ruotsinlaivalla kuin isotädin syntymäpäivilläkin. Hirvi tykkää hyvästä fiiliksestä ja ahdistuu, jos iltamissa on huono pöhinä. Onneksi Hirvi voi kuitenkin käyttää sosiaalisia taitojaan ja vaikuttaa siihen, minkälainen ilmapiiri pippaloihin muodostuu.

Eniten E-vastauksia: Sisäpiirin Possu Possu on tyylitietoinen ja arvonsa tunteva tyyppi, joka ei tyydy ihan mihin vain. Kuten kuuluisassa nimipäivälaulussakin kerrotaan, Possulla on tapana kerätä squadinsa kasaan viettämään hulppeita sisäpiirin huvitteluja. Possun kannattaa kuitenkin muistaa, että maine ja mammona on katoavaa - kohta se saattaakin olla Possu, joka kateellisena kuuntelee, miten "siellä kaikilla oli niin mukavaa"...

27

U BIK

V IIME IN E N

#sakkikiertue

"TÄN SETIN JÄLKEEN TIEDÄN TÖRKEESTI ENEMMÄN" – UUSIA NÄKÖKULMIA MUKAAN SYYSPÄIVILTÄ #amisralli T E K S T I J A K U VAT S A L L A N I E M I

ILOINEN puheensorina täyttää korvat viisi minuuttia sen jälkeen, kun bussi on kaartanut nuorisokeskus Anjalan pihaan Kouvolassa.

Sali on täyttä ammattiin opiskelevia. Konkarit tervehtivät kavereitaan, ensikertalaiset tarkkailevat ympäristöään. Suomen Ammattiin Opiskelevien Liiton eli SAKKIn syyspäivät ovat alkaneet!

Olemme tulleet Anjalaan viettämään viikonloppua yhdessä eri puolilta Suomea. Mediateemaiset syyspäivät houkuttelivat paikalle yli viisikymmentä ammattiin opiskelevaa.

Opiskeluaika on syventymistä uusiin taitoihin sekä tulevaksi ammattilaiseksi kasvamista. Väitän kokemuksen syvällä rintaäänellä, että eniten opinnoista saa irti, kun ryhtyy opiskelija-aktiiviksi. SAKKIn tapahtumat opettavat aina uusia juttuja ja taitoja, ja tämän suhteen syyspäivät eivät luultavasti jättäneet ketään kylmäksi.

EPÄONNISTUMISISTA OPPII Aktiiveille järjestetyissä tapahtumissa on lähes aina puhujavieraita inspiroimassa ja antamassa ideoita. Ensimmäisen vieraan astuessa saliin yleisön ilmeet olivat näkemisen arvoisia.

Media-alan monitoimimies Sami Kieksi on tullut tutuksi monelle Ylilaudasta, 3AM-nimisestä Facebook-yhteisöstä sekä Ylelle tuottamastaan Some Deep Storysta. Värikkään ja vauhdikkaan nuoruuden elänyt Kieksi ei epäröinyt puhua kokemuksistaan avoimesti. Hän kannusti tekemään ja toteuttamaan itseään rohkeasti.

– On uskallettava kokeilla. Ei saa pelätä epäonnistumista, Kieksi kannusti kuulijoita.

Kieksi rohkaisi kaikkia media-alasta kiinnostuneita ottamaan rohkeasti yhteyttä ja luomaan suhteita erilaisiin alalla työskenteleviin ihmisiin. Hän kertoi, että itse työllistyi aikoinaan sinnikkään yrittämisen ansioista. Muutaman tuloksettoman puhelun jälkeen hän e ­ hdotti potentiaaliselle työnantajalle, että mennään nyt edes kahville, vaikka työtä ei irtoai­s ikaan.

Ja irtosihan se lopulta, kahvien jälkeen.

­– Media-alalla suhteet ovat tärkeitä. Ja oma toiminimi, jonka kautta voi laskuttaa. Työsuhtei­ den sijaan nykyisin työskennellään enimmäk­ seen freelancerina, Kieksi vinkkasi yleisölle.

Media-alalla suhteet ovat tärkeitä. Ja oma toiminimi.

SOTA TROLLEJA VASTAAN Bonnierin journalistipalkinnon juttusarjallaan "Venäjän trollit Suomessa" voittanut Ylen toimittaja Jessikka Aro veti normaalisti äänekkään SAKKI-porukan aivan hiljaiseksi yli puolentoista tunnin ajaksi. Aro kertoi työstään tutkivana journalistina, jossa hän on päässyt selvittämään venäläisiä trollitehtaita ja niiden toimintaa.

Venäläiset trollit työskentelevät ilmei­s esti Venäjän johdolle ja ne yrittävät manipuloida suomalaista keskustelua väärällä informaa­ tiolla esimerkiksi keskustelupalstoilla. Trollitilejä on myös Twitterissä. Trollit ovat osa Venäjän informaatiosotaa ja ne ovat yrittäneet vaikuttaa myös Suomen valtionjohtoon.

#amistenasialla

– Oli huikeeta päästä puhumaan SAKKIn syyspäiville, Sami Kieksi hehkutti

28

#sakkihommia Yle Kioskin trolleja koskevassa jutussa painotetaan: "On hyvä muistaa, että asiallinen Venäjän kannan esittäminen tai puolustaminen ei tee anonyymistä nettikeskustelijasta sen pa­ remmin kuin omalla nimelläänkään esiintyväs­ tä ihmisestä trollia. Informaatiosodankäynnistä puhuttaessa trollaus tarkoittaa ylhäältä ohjat­ tua ja hyökkäävää verkkovaikuttamista." (linkki juttuun lopussa) Jessikka Aron erikoisalaan kuuluvan Venäjän informaatiosodan tonkiminen ei ole miellyttänyt kaikkia – ja sen Aro onkin saanut tuntea nahoissaan. Ahdistelu- ja pelotteluviestien rumba on jatkunut jutun julkaisusta asti. Se ei ole kuitenkaan Aroa lannistanut. Työ valemedioita ja valheellista trollausta vastaan jatkuu.

– Tän Jessikkan setin jälkeen tiedän me­ diasta aivan törkeesti enemmän, kommentoi Vantaalta tapahtumaan saapunut Jaakko ­N urmi, 24.

– Niin ja ainakin se pitäisi jengin mun mie­ lestä tietää, että sosiaalisessa mediassakin jonkun mielestä hauska juttu voi olla toiselle jo­ tain ihan muuta, hän jatkaa ja viittaa Aron kohtaamaan nettikiusaamiseen.

Aron puheenvuoron aikana pohdittiin aktiivisesti oikean ja väärän tiedon merkitystä.

Hän hehkutti tilaisuuden jälkeen, miten ihanaa

Jessikka Aro rohkaisi sakkilaisia olemaan yhteydessä, jos joutuu vihakampanjan uhriksi

#sakkinsyyspäivä omista kokemuksista ja tiedoista kertominen oli näin innokkaalle ja aktiiviselle yleisölle.

– Jos joudut työn tai muun syyn takia ver­ kossa järjestettävän vihakampanjoinnin koh­ teeksi, minuun voi ilman muuta olla yhteydes­ sä, tuen täysillä, Aro rohkaisi osallistujia.

Jos joudut vihakampanjoinnin kohteeksi, minuun voi ilman muuta olla yhteydessä.

– Suomalaista, kansainvälisestikin poik­ keuksellisen hyvää sananvapautta eivät trollit tai vihakirjoittelijat pääse järkyttämään, kun pi­ dämme yhdessä toisistamme huolta ja puolus­ tamme niitä, joita kiusataan!

OKSENNUKSEN MAKU SUUSSA Illalla tunnelma korotettiin kattoon perinteisen iltaohjelman myötä. Tällä kertaa kisailtiin joukkueissa syyspäivien fiksuimman ja filmaattisimman joukkueen tittelistä. Voittaja selvitettiin erilaisten visaisten tehtävien, kuten lipun etsinnän, julisteen luomisen ja kuva-sana-yhdistelyn, avulla.

Voittajajoukkue palkittiin huikealla Youtube-haasteista tutulla Jelly Belly Bean Boozle -pelillä, jota ryhdyttiinkin heti pelaamaan uhmakkaalla asenteella. Eikä aikaakaan, kun osa pelaajista kärsi oksennuksen mausta suussa.

Otteita pelistä taltioitiin mediateeman hengessä totta kai myös SAKKIn Instagram storyyn.

Sunnuntai käynnistettiin aamupalalla, jonka jälkeen SAKKIn sosiaalipoliittinen asiantuntija Eero Kivinen veti osallistujille workshoppia. Pääsimme miettimään, mitä köyhyys käytännössä tarkoittaa. Jouduimme myös haastamaan itseämme: mistä asiasta voisim-

me elämässämme luopua ja mistä emme ainatulleet juuri tapahtumista, joita on saanut vietkaan luopuisi? tää muiden aktiivien kanssa.

– Ystävistä en ainakaan luopuisi, joku – Syyspäivät oli mieleenpainuva tapahtu­ ­h uudahti. ma! Vierailevat puhujat kertoivat mielenkiin­ Tapahtumassa vierailivat puhujina myös toisista ajankohtaisista asioista, jotka antoivat Ylioppilaslehden päätoimittaja, Galaxi-­uusia näkökulmia mediasta. Ja totta kai yhdes­ ohjelmassa aikoinaan juontajana nähty Robert sä oleminen vanhojen ja uusien tuttujen kanssa Sundman ja viestintätoimisto Ellun Kanojen kruunasi kaiken. Oli tosi ihanaa, kun kaikki oli Tuomas Tikkanen. Kattaus media-aiheisesta iloisia ja kiinnostuneita samoista asioista mistä tiedosta oli siis laaja ja monipuolinen. itsekin! Tykkäsin kovasti!

HALIRINGIN KAUTTA KOTIIN Uudestakaupungista syyspäiville matkannut Jasmin Lindström, 20, on ehtinyt käydä jo useammalla SAKKIn tapahtumassa.

– SAKKIn tapahtumat on siitä kivoja, että ne järjestetään tosi kivoissa ja erilaisissa pai­ koissa, joten pääsee myös näkemään Suomea.

Pelkästään jo Helsinkiin pääseminen on kyl­ lä tällaiselle maalaiselle luksusta, Jasmin naurahtaa.

Pelkästään jo Helsinkiin pääseminen on kyllä tällaiselle maalaiselle luksusta!

Kuten SAKKIn tapahtumat aina, myös syyspäivät päätettiin halirinkiin, jossa jokainen pääsi halaamaan kaikkia vuorollaan. Halauskammoisten kerho hieman jännitti halirinkiä etukäteen, mutta lopulta se osoittautui kuitenkin tosi mukavaksi päätökseksi tapahtumalle.

Lopuksi UBIK kysyi vielä kokemusasiantuntijalta, millaista on olla opiskelija-aktiivi.

Kuopiossa opiskeleva Jutta Vihonen, 18, on ollut SAKKIn aktiivina reilut puoli vuotta. Maaliskuussa järjestetyn liittokokouksen jälkeen hän on ilmoittautui mukaan oppilaitoskiertueelle, ja on sen myötä päässyt SAKKI-pakun kyytiin kiertämään Suomea amiskiertueella. Jutta kertoo, että parhaat muistot ovat

29

UKK: MITEN OPISKELIJAAKTIIVIKSI RYHDYTÄÄN? - Lähtemällä mukaan mihin tahansa SAKKIn tapahtumaan.

MITÄ TAPAHTUMAT MAKSAVAT? - Yleensä 60–100 euroa, jonka oppilaitokset usein maksavat opiskelijoille. Kannattaa siis ehdottomasti kysyä tästä mahdollisuudesta vaikkapa opiskelijatoiminnan koordinaattorilta tai opinto-ohjaajalta.

MITÄ TAPAHTUMAN HINTAAN SISÄLTYY? - Kannattaa tarkistaa tapahtumakohtaisesti.

Yleensä SAKKIn tapahtuman hintaan kuuluu koko paketti: matkat, ruoat sekä ohjelma.

TSEKKAA NÄÄ! kioski.yle.fi/omat/venaja-trollit-suomessa folk.yle.fi/some-deep-story

TAKAISIN KOULUNPENKILLE Hieman yli puolet Suomen 267 tuhannesta ammatillisen koulutuksen opiskelijasta on aikuisia. He opiskelevat ammattitutkintoon tai erikoisammattitutkintoon johtavassa koulutuksessa. Iso osa heistä on alanvaihtajia, kuten valokuvausta opiskeleva Linda Lipponen Helsingistä.

2 / 201 6

UBIK

T E K S T I J A K U VA S A L L A N I E M I

UUTTA AMMATTIA itselleen opiskeleva Linda Lipponen, 34, ehti olla lähes kymmenen vuotta edellisessä työssään nuorison ohjaajana Tapiolan nuorisotilan palveluksessa. Työ oli mieluisa, mutta intohimo sitä kohtaan alkoi hiljalleen väljähtää.

– Työkaveri sanoi, että lähde nyt ihmeessä opiskelemaan, kun susta voisi tulla jotain muu­ takin! Aloin tosissaan miettiä, että niin, musta voisi ehkä tulla jotain muutakin kun tätä. Ja sen jälkeen ajatus oli aika selkeenä omassa päässä, Lipponen kertoo.

Tie vei opintovapaalle ja Stadin aikuisopistoon opiskelemaan Valokuvaajan ammattitutkintoa (VAT). Kyseessä on aikuisten iltakoulutus, ja lähiopetusta on kolmesta viiteen iltaan viikossa. Tutkinto suoritetaan näyttötutkintona.

– Koulu alkaa viideltä ja kestää kahdek­ saan tai yhdeksään asti. Päivät menee tosi ­n opeasti, kun on tosi mielenkiintoista asiaa ja on innokas oppimaan uutta, Lipponen kertoo innostuneena.

Lipposen työhistoriaan on mahtunut nuorisotyön lisäksi toimistotöitä Suomen Pankissa sekä Sokoksen myyjänä ja osastovastaavana. Lisäksi kolme kesää vierähti Pariisin Disneylandin lipunmyynnissä. Miksi hän sitten päätyi opiskelemaan valokuvaajaksi?

– No, siinä kiteytyy se mun intohimo. Va­ lokuvaamaan aloin syksyn 2013 tie­ n oilla pin-up-kuvioissa, tein tapahtumakuvausta ihan huvin vuoksi ja otin tytöistä yksittäiskuvia. Ka­ verini, joka pyöritti mallitoimistoa, ­totesi, että hitto sä otat hyviä kuvia!

Pikkuhiljaa Lipponen rohkaistui ja osti parem­ m an kameran digipokkarin tilalle. Kuvaaminen oli siinä vaiheessa vielä kuitenkin harrastus. Ennen ammattilaiskameran ostamista Lipponen halusi selvittää olisiko ­h änellä tarvittavia taitoja kuvaajaksi, sillä kamera ei hänen mukaansa tee kuvaajaa. Yksi askel oli hankkia studiovalosetti ja harjoitella niiden käyttöä kotona. Sekä tietenkin treenata sommittelua ja erilaisia rajauksia.

OPPIMINEN ON OMALLA VASTUULLA Edellisen kerran Lipponen opiskeli entisessä Helsingin ammattikorkeakoulu Stadiassa (nyk.

Metropolia) sosionomiksi kymmenisen vuotta sitten.

– Äiti oli nähnyt jossakin sanan sosionomi ja sanoi, että se on varmaan jotain sosiaalista, mee sinne, kun oot aina tullut ihmisten kanssa toimeen, Lipponen nauraa.

Erityisiä odotuksia aikuisopinnoista amiksessa Lipposella ei ollut. Paluu koulunpenkille kymmenen vuoden tauon jälkeen jännitti kuitenkin jonkin verran. Pelko siitä, että osaako edes muistiinpanoja kirjoittaa, naurattaa nyt ensimmäisen lukukauden ollessa lähes takana.

– Opiskelu on tosi erilaista kuin nuorempa­ na, kun monilla on jo työkokemusta enemmän alla. Meillä on todella laaja kirjo erilaisia ihmi­ siä ja tyypit osaa eri asioita. Opimme toisiltam­ me paljon, Lipponen analysoi.

Meillä on laaja kirjo erilaisia ihmisiä.

Opimme toisiltamme paljon.

Hän kertoo olevansa tyytyväinen, sillä lähiopetuksen määrää on lisätty vauhdissa syksyn kuluessa. Alunperin lähi-iltoja piti olla vain keskimäärin kolme viikossa.

– Mietin, että apua, ehdinkö mä siinä mi­ tään oppia, hän muistelee.

Itsenäisten tehtävien määrän Lipponen kokee realistiseksi ja arvioi, että töidenkin ohella VAT-opinnot olisivat mahdollisia, kunhan ei ole iltatöissä. Opintovapaa on mahdollistanut Lipposelle paitsi iltaopinnot, myös päivisin harjoitteluaikaa kuvankäsittelyyn. Hän korostaakin opiskelijan omaa vastuuta opintojen edistymisestä ja oppimisesta.

Mutta miten täysipäiväisesti työssäkäyvän on rahallisesti mahdollista jäädä opintovapaalle ja ryhtyä opiskelijaksi? Ratkaisu Lipposelle löytyi aikuiskoulutustuesta, jonka turvin Suomessa uudelleenkouluttautuu noin 10 000 ihmistä vuosittain. Lisäksi on tietysti omat säästöt ja kuvauskeikoista saadut tienestit.

– Luojan kiitos, on mahdollista käyttää ai­ kuiskoulutustukea. Palkka on ollut turvattu tu­ lonlähde jo pitkän aikaa, ja olisikin iso kynnys lähteä opiskelemaan, jos pelkää taloudellista puolta. Tässä iässä ihmisillä saattaa olla jo lai­ noja ja lapsia. Siinä voisi jollakin käydä niinkin, että on samassa ammatissa 30 vuotta, vaikka ei edes pitäisi työstä!

VALOKUVAAJAN SIIPIÄ KOKEILEMAAN Leikittelemme ajatuksella vanhojen ja uusien ammattien yhdistämisestä. Miten nuorison ohjaajan ja valokuvaajan ammatit menisivät yksiin? Eivät ihan suoraan ainakaan, mutta toisessa voisi olla hyötyä toisesta. Lipponen kertoo oppineensa vanhassa työssään melkoisesti sosiaalisista taidoista ja ihmisten kanssa toimimisesta, josta onkin paljon hyötyä valokuvaajan ammatissa, jossa kuvataan usein ­i hmisiä.

Lipponen pääsi kerran myös hyödyntämään valokuvaustaitoja Espoon nuorten kanssa työskennellessään, kun he yhdessä kokosivat kuvasarjan Espoon kaupunginmuseon Gladiaattorit-näyttelyyn. Lipposen ottamissa kuvissa esiintyivät Tapiolan nuoret itse.

35

Millaisia urasuunnitelmia Lipposella sitten on jatkossa? Valokuvaamiseen ne varmasti tulevat liittymään.

– Katsotaan, tuleeko siitä koskaan koko­ päivätyötä. Oon tehnyt jonkinlaisen suunnitel­ man, vaikka en haluakaan liikaa miettiä. Voisin yhdistää kahta työtä, esimerkiksi myyntityötä ja valokuvausta, hän pohtii.

Lipposella on ollut jo jonkin aikaa oma ­y ritys, Lifu - Life Is Fun!, jonka hän perusti alun perin käsitöidensä myyntiä varten. Myös kuvauskeikkoja on yrityksen nimissä tehty. Lipponen tunnetaan Suomen pin-up-piireissä mallien kuvaajana. Potretit kiinnostavat häntä, mutta muut valokuvaamisen lajit, kuten dokumentaarinen valokuvaaminen, saavat jäädä ainakin toistaiseksi.

– Olisi tosi vaikeaa nähdä itseäni lehtiku­ vaajana, hän summaa.

STRESSI EI KANNATA Linda Lipponen löysi intohimonsa valokuvaamiseen vasta päälle kolmekymppisenä. Nuorille, opintojensa tai työuransa alkuvaiheessa oleville hänellä on muutama neuvo annettavana. Ensinnäkin, itselleen kannattaa antaa aikaa, jotta tietää, mitä haluaa opiskella ja tehdä työkseen.

– Nuoret stressaa ihan liikaa, jos ei tiedä vielä 17-vuotiaana mikä se oma juttu on. Itse menin lukioon, koska en tienny. Olisin mä voi­ nut amikseen nuorenakin jo mennä, mutta en yhtään tiennyt mille alalle! Hain lukiosta sitten lisäaikaa miettiä, Lipponen muistelee.

Nuoret stressaa ihan liikaa, jos ei tiedä vielä 17-vuotiaana mikä se oma juttu on.

Lipponen kehottaa miettimään, mistä itse pitää, ei suinkaan mitä yhteiskunta olettaa. Hänen mukaansa intohimoaan pitää toteuttaa vähintäänkin vapaa-ajalla, jos ei pääse toteuttamaan sitä töissä.

– Olkaa rohkeita kokeilemaan uusia ­j uttuja.

Ja uskokaa itseenne, Lipponen kannustaa!

Niin hän on itsekin tehnyt. Ja hyvinhän siinä on käynyt.

UBIK

AR VO STE LUT

Levyt

Outo ja melodinen molskahdus

Planeetan jälkeen

Juhis Ranta

Ilkka Hautala

Sydän, Sydämen Molskis on ihanan outo, mutta samalla täynnä tarttuvia popmelodioita. Jo-

Planeetta Funk on kunnianosoitus vanhalle kunnon levynkansitaiteelle. Tässä tapauksessa

kaisella kuuntelukerralla löytyy uusia kerroksia, kuten Yö on punainen kappaleen pyllysoolo.

taide on aivan erillinen sarjakuva jossa Haamu, Hannibal ja 6mäki seikkailevat halki Funk-

Levyn lähtee liikkeelle reippaasti. Etenee maalailevaan suuntaan ja päättyy melodiseen pop-

kaavan avaruuden kun maapallo on jo mennyttä kamaa. Olo on kuin lapsella joka kuuntelee

piin. Suosittelen levyä Sielun Veljet ja Risto tyylisestä estetiikasta pitäville.

satukasettia. Tosin meininki on sekoitus rautaista suomiräbää länsirannan leveillä vivahteilla madmax-maisemissa. Sarjakuva olisi toki voinut olla pidempi ja tarinallisempikin kun näin

Sydän, Sydän – Molskis

mahtava idea kerran syntyi. Narratiivi löytyy kuitenkin selkeästi musiikin kautta. Erinomaista

Karhuvaltio Records, 2016

yhteistyötä koko poppoolta.

★★★ ★✩ Tre-Funk III – Planeetta Funk Monsp, 2016 Levy/Sarjakuva Taide: Emmi Nieminen Kumiorava 40s

★★★ ★✩

Kirjat

Äijien jälkeen

Myös sekasyöjille

Ilkka Hautala

Juhis Ranta

T:n kirja on herättänyt keskustelua nuoruuteen jämähtämisestä aikana jolloin eläkeikä nou-

Lihansyöjien maa on tietokirja, joka esittelee suomalaisten lihan kulutuksen vaikutuksia kiih-

see alati. 30 vuotias räppäri on vielä nuori ja niin toki tekstin luonne. Paperi tiedostaa sen

kottomasti. Kirjassa lähestytään terveys-, talous- ja eettisiä seikkoja tutkimusaineistoa tulki-

­itsekin eikä väitä tuovansa mitään uutta kentälle. Mutta miksipä keksimään pyörää uudes-

ten ja asiantuntijoita kuunnellen. Itseäni kirjassa häiritsee paikoittain kieli. Turhaa minä-muo-

taan kun aiheessa riittää ammennettavaa? Ja siitä ammennetaan näkökulmia flipautta­valla

toa käytetään kohdissa, missä toimittajan omakohtaisuus ei tuo lisäarvoa. Kirjan kirjoittaneet

retoriikalla ja aikuistunutta mieskuvaa pöllyttävällä nerokkaalla vitsailulla. Kyse on lopulta

akateemikot olisivat hyötyneet ammattikirjoittajan läsnäolosta.

rakkaudesta elämää kohtaan. Ei mitään syytä epäillä.

Suosittelen kirjaa kaikille ruokavaliosta riippumatta.

"Paperi T" – POST ALFA

Lihansyöhien maa – Miksi suomalaisten ruokavalion on muututtava

Henri Pulkkinen

Taru Anttonen & Jukka Vornanen

Kosmos, 2016

Into kustannus, 2016

97 sivua

★★★✩✩

★★★✩✩

36

2 / 201 6

UBIK

Elokuvat

Alapäähuumoria

Simppeliä kauhua

Ajaton ja kaunis

Taikamaailma

Janna Nousiainen

Janna Nousiainen

Emmi Niihiaho

Emmi Niiniaho

Amerikassa kaikki on isompaa ja näyttäKriitikoiden haukkuma Luokkakokous 2

Elokuvan perusjuoni on simppeli; kolme

Studio Gibhlin aarrearkun kätköistä on vih-

vämpää, niin myös uusimmassa velhomaa-

osui ja upposi, ainakin jos arvioidaan sen

nuorta murtautuvat sokean veteraanin ko-

doin kaivettu Suomenkin ensi-iltaan Eilisen

ilmaan sijoittuvassa elokuvassa. New Yor-

mukaan, kuinka paljon elokuvasalissa

tiin, jonka oli tarkoitus olla helppo kohde.

kuiskaus. Animaatio lämmittää varmasti

kissa tekee tuhoaan mysteerinen pimeyden

raikui nauru. Elokuva on vähän ennalta-­

Visuaalisesti elokuva on hieno ja piinaava

studion vannoutuneiden fanien mieltä, sillä

voima, minkä keskelle Newt Scamander ja

arvattava ja ehkä jopa vähän edeltäjäänsä

kuvaustyyli sekä ääniefektien käyttö pitää

se on ajaton ja hyvin kaunis - vaikkakin hi-

hänen laukustaan karkailevat hellyyttävät

hillitympi. Mutta jos ensimmäisen osan ala-

otteessaan koko elokuvan ajan. Käsikirjoi-

dastempoinen. Ohjaaja Isao Takahata on-

taikaotukset joutuvat. Vaikka Tylypahkaa

päähuumori nauratti, niin tämä naurattaa

tus ei valitettavasti yllä samalle tasolle, elo-

nistuu kuvaamaan päähahmon teini-ikäis-

jääkin yhä ikävä, Ihmeotukset viihdyttää ja

luultavasti vielä vähän enemmän.

kuva on liian ennalta-arvattava eikä tarjoa

tymistä käsin kosketeltavan kiusallisesti.

antaa katsojan palata hetkeksi taikamaa-

tarinallisesti mitään uutta.

Luokkakokous 2 – Polttarit

ilmaan.

Omohoide poro poro / Only Yesterday

K12 / Komedia

Don't Breathe

Ohjaus: Isao Takahata

Fantastic Beast and Where to Find Them

Ohjaus: Taneli Mustonen

K16 / Jännitys, kauhu

Nippon Television Network (NTV), Studio

Ohjaus: David Yates

Nordisk Film

Ohjaus: Fede Alvarez

Ghibli, Tokuma Shoten 1991

Heyday Films, Warner Bros. 2016

★★✭✩✩

Walt Disney Studios Motion Pictures AB

★★✭✩✩

★★★★✩

★★★✩✩

K Y S Y K ATJ A LTA: 2/2

U BIK

V IIME IN E N

KAIKKI PELIIN AMISTEN TAKIA T E K S T I S A R A S I P O N M A A | K U VA S A L L A N I E M I

OLEN KIITOLLINEN mahdollisuudesta kirjoittaa SAKKI ry:n UBIK-lehden viimeiseen paperijulkaisuun. Pohdin kovasti, mikä olisi sellainen aihe, joka olisi nyt tarpeen nostaa esille. Puhuako niistä nuorista, jotka SAKKI on tuonut vuosien varrella yhteen? Entä oppilaitoskiertueesta, jonka kautta monet amikset ovat tulleet toimintamme piiriin oppimaan uusia asioita yhteiskunnasta ja vaikutusmahdollisuuksistaan? Tai vaikkapa Amisbaro­ metri-tutkimuksesta, joka toteutetaan jälleen ensi vuonna ja jonka kautta saamme kattavaa tutkimustietoa amisten arjesta kaikkien käyttöön? Lopulta tulin kuitenkin siihen tulokseen, että nyt on nostettava esille ne leik­ k aukset, joita toisen asteen ammatilliseen koulutukseen ollaan kohdistamassa. Me nimittäin haluamme, että ammattiin opiskelevat saavat nyt ja tulevaisuudessa parasta mahdollista koulutusta.

Tämä tavoite on leikkaussuunnitelmien vuoksi uhattuna.

Puheet massiivisista leikkauksista saattavat kuulostaa hyvin epämääräiseltä poliittiselta jargonilta ja niiden vaikutuksia voi olla vaikea hahmottaa. Kuinka moni amis on ylipäätään tietoinen, millaiset toimenpiteet ovat suunnitteilla?

Kuka kertoo heille, mitä tuleman pitää? SAKKIn yksi tärkeimmistä tehtävistä on tiedottaa opiskelijoita siitä, millaisia muutoksia ammatilliseen koulutukseen on luvassa ja miten ne voivat vaikuttaa opiskelijan arkeen. Tämän lisäksi SAKKI tietenkin pyrkii vaikuttamaan siihen, että amisten kannalta ikäviä toimenpiteitä ei toteuteta.

SAKKI tekee siis edunvalvontaa.

Ammatillista peruskoulutusta tuetaan suurilla määrillä rahaa, josta ollaan nyt vähentämässä merkittävä osuus pois. Tarkemmin sanottuna 190 miljoonaa euroa. Oppilaitosten kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että ne joutuvat joko vähentämään henkilökuntaa tai opiskelijamäärää. Mitä se sitten tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että amikseen on vaikeampi päästä opiskelemaan, jos opiskelupaikkoja ei ole tarjolla samalla tavoin kuin ennen.

Omassa amiksessasi ei ehkä tulevaisuudessa ole opettajaa, joka opettaisi sitä alaa, joka ­sinua kiinnostaa.

Tutkimusten perusteella suurin osa oppilaitoksista kuitenkin kohdistaisi säästöt henkilöstö­ m enoihin. Se taas tarkoittaa sitä, että moni hyvä opettaja voidaan irtisanoa.

Omassa amiksessasi ei ehkä tulevaisuudessa ole opettajaa, joka opettaisi sitä alaa, joka ­s inua kiinnostaa. Saatat pakon edessä valita toisen opiskelualan, jotta voit opiskella lähellä kotia. Jaksatko opiskella tätä alaa saati tehdä tulevaisuudessa sen alan töitä? Lisäksi kymmeniä koulutuspaikkoja aiotaan sulkea. Tämä tarkoittaa sitä, että voit joutua muuttamaan toiselle paikkakunnalle pois kotoa, tai sitten koulumatkasi pitenee merkittävästi.

38

Nämä ovat todellisia asioita, jotka tulevat koskettamaan satoja tuhansia amiksia, jos leikkaukset viedään läpi. Kaiken kukku­ raksi on suunniteltu, että leikkaukset toteutetaan yhdellä kertaa. Sinun koulutuksesi laatu ja s­ inun hyvinvointisi on vaarassa, kun isot muutokset tapahtuvat liian nopealla aikataululla. Myös opettajille säästöt tietävät ikäviä aikoja. ­K ukapa haluaisi luopua elinkeinostaan ja intohimostaan eli opettamisesta?

Lopetan tämän kirjoituksen kuitenkin posi­ tiivisesti. Nuorilla on onneksi mahdollisuus vaikuttaa. Esimerkiksi ensi keväänä on luvassa kuntavaalit, joissa 18 vuotta täyttäneet voivat äänestää. Pienillä asioilla voi olla iso merkitys, kun tarpeeksi moni lähtee vaaliuurnille. Ei ole yhdentekevää, mitä sinä ajattelet! Sinulla on myös mahdollisuus hakeutua mukaan oman oppilaitoksen opiskelijakuntatoimintaan. Oppilaitoksilla on nimittäin velvollisuus kuunnella opiskelijakuntaa heitä koskevissa asioissa.

Lisäksi sinulla on meidät. SAKKIn hallitus ja toimiston tiimi laittaa kaiken peliin, jotta voimme olla amisten tukena suurten muutosten kynnyksellä. Me haluamme lisätä vuoropuhelua sinun kanssa ja kuulla, jos sinulla on ­jokin vinossa. Me haluamme viedä sinun asiasi päättäjien kuultavaksi, jotta he voivat nähdä asioita sinun näkökulmastasi. Lisäksi me haluamme antaa sinulle lisää tietoa yhteiskunnallisen vaikuttamisen mahdollisuuksista, neuvoa arjen ongelmissa ja tarjota parhaita mahdollisia palveluita! SAKKI taistelee sinun oikeudestasi olla amis ja saada arvostusta siitä.

2 / 201 6

UBIK

KAKSI PÄIVÄRETKEÄ TALLINNASTA T E K S T I J A K U VAT E M M I N I I N I A H O

SUOMALAISET MATKAAJAT osaavat suunnistaa Tallinnassa jo muuallekin, kuin satamaterminaalia vastapäätä sijaitsevaan alkoholimyymälään tai vanhan kaupungin mukulakivikaduille. Viro on kuitenkin paljon muutakin, kuin Tallinna, josta pääsee helposti päiväretkille eri puolille maata.

PALDISKI – NEUVOSTOHENKINEN LUONTOKOHDE Vain tunnin junamatkan päässä Tallinnasta länteen, sijaitsee entinen Neuvostoliiton ydinsukellusvenetukikohta, Paldiski. Kaupunki oli eristettynä muusta maailmasta vuoteen 1994 asti, jolloin viimeinen venäläinen sota-alus poistui paikalta. Eristyneisyys tuntuu yhä kaupungin kaduilla.

Paldiskiin voi lähteä pelkästään fiilistelemään ajan pysähtyneisyyttä, tai lähteä kulkemaan näyttävien kallion kielekkeiden viertä kohti Pakrin majakkaa. Eroosion vuoksi kielekkeet rapistuvat melkoista vauhtia, joten maisemia kannattaa ihailla turvallisen välimatkan päästä. Reitti majakalle on todella kaunis, mutta talvikunnossapidosta ei kannata haaveilla.

Erinomaista seljankaa voi käydä nauttimassa Tavern Peetri Tollissa, aivan sataman liepeillä. Taverna toimittaa virkaa myös turisti-­

Entinen Neuvostoliiton ydinsukellusvenetukikohta Paldiski sijaitsee tunnin ajomatkan päässä Tallinnasta.

infona ja ravintolan yläkerrasta löytyy mielenkiintoinen valokuvanäyttely Paldiskista.

Omatoimimatka Paldiskiin onnistuu näppärästi, mutta muun muassa VisitTallin ja Tallinn Traveller Tours järjestävät sinne päivämatkoja. Junamatka edestakaisin Tallinnasta maksaa noin kuusi euroa.

Kolmannes Tartton asukkaista on opiskelijoita.

39

TARTTO – VIIHTYISÄ YLIOPISTOKAUPUNKI Viron toiseksi suurimpaan kaupunkiin Tarttoon kannattaa matkustaa jo pelkästään ihastelemaan yliopiston prameita rakennuksia. Kolmannes Tarton asukkaista on opiskelijoita, ja kaupunki vaikuttaakin hyvin nuorekkaalta, pitkästä historiastaan huolimatta.

Tarttossa riittää nähtävää ja koettavaa – varmasti pidemmäksikin aikaa, kuin vain päiväksi. Muun muassa juuri valmistunut Viron kansallismuseo, matkailijoiden kehuma ­P ainoja paperimuseo sekä tropiikista nauttiville yliopiston kasvitieteellinen puutarha. Parasta Tartossa on kuitenkin vain kävellä katuja pitkin, sillä hyvänä pidettyjen vanhojen rakennusten takaa löytyy hieman rosoisempaa, hienoin graffitein koristeltua puolta kaupungista.

Toomemäelle kannattaa kivuta tähyilemään ­m aisemia.

Raatihuoneentorilta lähtevän kävelykadun ja sen poikkiteiden varrella on lukuisia ravintoloita ja kahviloita, jotka näyttävät toinen toistaan houkuttelevimmilta. Kiinalaisesta ruoasta pitäville suosituksena Kung fu-niminen ravintola, jonka ruoka on edullista ja herkullista. Ravintolan taustamusiikkina soi virkistävästi kiinalainen nykymusiikki!

Bussikyyti Tallinnasta Tarttoon kestää noin kaksi ja puoli tuntia. Meno-paluu bussilipun saattaa aikaisin varatessa saada alle kahdeksalla eurolla. Kaupunkiin järjestetään myös lukuisia järjestettyjä päiväretkiä.