Ubik 3/2015

3 / 2015 | HUK ASSA LÖY T YNY T

Blogiduunari Ongelmia paratiisissa Kaikki irti amiksesta

SU O M EN A M M AT TIIN O PIS K ELE V IEN LIIT TO - SA K K I RY

Jätä jämät

Helppo dissaa

Kirje 18-vuotiaalle minulle Ketä kiinnostaa ay-toiminta?

Hevoskuiskaaja

Pää edellä kohti opintoja

U BIK

H UK ASSA LÖYTYN YT

Sisältö / Pääkirjoitus, Puheenjohtajan kolumni / Järjestöuutiset, Kysy Katjalta 1/2­ / Kirje 18-vuotiaalle minulle / Ammatillisen koulutuksen ­kristallipallo / Blogiduunari / Ongelmia paratiisissa­ / Kaikki irti amiksesta­ / Ketä kiinnostaa ay-toiminta / Jätä jämät / Kun et ­tiedä mistä etsiä ­ / Hevoskuiskaaja / Kuka heitti amikset bussin alle / Arvostelut / Helppo dissaa / Kysy katjalta 2/2, Why I never compliment strangers S. 3

S. 4

S. 5

S. 10

S. 6

S. 15

S. 22

S. 32

S. 30

S. 36

S. 50

­

S. 34

S. 42

S. 48

S. 43

Tekijät / SAKKI ry, / Henri Salonen, / Janne Nurmi / Musa Jallow, Antti Seitamaa, Hilla Kurki, Niia Virtanen, Minna Kallinen, Anna Tomi, Ilkka Hautala, Kalle Kvick, Koko Hubara, Ilona Raivio, Henri Pienimaa, Joonas Pulkkinen, Lauri Linna, Antti Malste, Jukka Vuorio / Hilla Kurki, Liivia Pallas / Samuli Saarinen, Liivia Pallas, Henna Räsänen / Henna Räsänen, Katja Ronkanen, Karstein Volle / Heta Nuutinen K U S TA N TA J A

PÄ ÄT O I M I T TA J A

TA I T T O

K I R J O I T TA J AT

K U VA A J AT

KUVITUKSE T

S A R J A K U VAT

Ubik ammattiin opiskelevien oma kulttuuri- ja mielipidelehti. Ubiikki: kaikkialla oleva, kaikkialla vaikuttava, jokapaikan.

Sakkilaiset ja kaikki me ammattiin opiskelevat vaikutamme joka paikassa ja kaikkialla yhteiskunnassa. Me tarvitsemme omanlaisen äänenkantajan. www.ubik.fi

EDITOINTI

SAKKI ry:n toimittama Ubik -lehti on 4 kertaa vuodessa ilmestyvä, SAKKI ry:n jäsenille ja kaikille ammattiin opiskeleville tarkoitettu tiedotus-, kult­ tuuri-, ja mielipidelehti.

Yhteystiedot: Hakaniemenranta 1, 00531 Helsinki puh. 050 337 4655 Sähköposti: toimitus@sakkinet.fi

Kansikuva: Liivia Pallas

ISSN 2243 3279, numero 3, 2015

llmoitusmyynti: toimitus@sakkinet.fi, puh. 050 337 4654, Marita Kettunen puh. 050 570 0478 marita.kettunen@foxtail.fi

2

Painopaikka: Sanomapaino Oy, Forssa

3 / 20 15

UBIK

Mikä ei ole mulle, on multa pois – ja muuta roskapuhetta PÄ Ä K I R J O I T U S H E N R I S A LO N E N

KESÄLLÄ Suomen some-maailmaa on kuohuttanut monen monta kohua. Keskustelussa on pohdittu esimerkiksi sitä, mitä monikulttuurisuus ja suomalaisuus oikeastaan ovat.

Monikulttuurisuus käsitteenä on vähintäänkin epämääräinen, sillä mikä nyt maailmassa ja kulttuurissamme ei olisi monikulttuurista. Se kuitenkin tuntuu monia ärsyttävän, että eri kulttuureista ja etnisistä taustoista tulevat ­i hmiset eivät ole riittävän samanlaisia kuin valtaosa suomalaista.

Hyvä esimerkki tämän päivän suomalaisesta rasismista saatiin, kun viihdetaiteilija ja some-persoona Prinssi Jusuf latasi Facebookiin kuvan, jossa hän ja kaksi muuta tummaihoista nuorta poseeraavat sotaveteraanien muistomerkin edessä. Muistomerkissä lukee ”Isänmaan puolesta” ja Jusufin kuvatekstinä on ”Annetaan kuvan puhua puolestaan.” Kuva keräsi nopeasti paljon rasistisia kommentteja. Rasistit kritisoivat kuvaa veteraanien muistoa halventavaksi, ilmeisesti siksi, että Jusufin ja hänen frendiensä esi-isät eivät ole olleet veteraaneja Suomen valtion viimeisimmissä sodissa tai siksi, että Suomi ei voi olla heidän isänmaansa, koska he eivät näytä etnisesti suomalaisilta.

Suomalaisuus ei kuitenkaan ole mikään luonnonvara, joka kuluu jakamalla. Myöskään kenenkään vaipat eivät vaihdu vanhainko­ dissa sen nopeammin, jos pakolaisia otettaisiin vähemmän vastaan tai maahanmuuttoa olisi vähemmän. Ylipäänsä eri kulttuurien kanssakäyminen ja ihmisten liikkuminen ei ole

nollasummapeliä, jossa jokainen uusi vaikutus tai ihminen on joltain toiselta pois.

Eräänlainen ikävä nyrjähdys suomalaisuudessa on tapahtunut, jos arvostettavaa on sisäänpäin kääntyminen ulospäin suuntautumisen sijasta. Pienen pieni Suomi ja sen ­k ansa tuskin menestyvät maailmalla happamalla naamalla ja huutelemalla ”ei kiinnosta!” ja ”omat ongelmat ensin!”. Kukaan ei halua olla sellaisen hapannaaman kaveri.

Tämän Ubikin teema on löytynyt. Ajatus teemasta syntyi kun tätä lehteä tehdessä olin hyvin hukassa sen suhteen mitä Ubikille tulee tulevaisuudessa tapahtumaan. Tämä on nimittäin viimeinen päätoimittamani lehti ja olen tämän lukiessanne siirtynyt toisiin tehtäviin. Kiitos näistä vuosista kaikille lukijoille sekä Ubikin tekijöille! Vaikka en vieläkään tiedä mitä minusta tai tästä kaikesta tulee isona, niin se ei paljon huoleta, sillä asioiden löytäminen on matka ja se alkaa joka päivä uudestaan kävelemällä ovesta ulos. Ehkä voisimme ajatella myös Suomesta näin?

Pää edellä kohti opintoja P U H E E N J O H TA J A N KO LU M N I M U S A J A L LO W

VAIKKA MONET ammattiin opiskelevat ovatkin olleet lähes koko kesän kesätöissä, niin toivon, että aikaa on jäänyt myös kesästä nauttimiseen. Nyt syksyllä, kun on aika kääriä hihat ja palata takaisin opiskelijaelämään, toivon, että kaikkien on mahdollista myös keskittyä täysipäiväiseen opiskeluun.

On mukava palata tutun oppilaitoksen ympäristöön ja nähdä luokkatovereita, joiden

kanssa tietää viettävänsä paljon ilon ja onnistumisen hetkiä tulevan lukukauden aikana.

Opintojen pariin palaaminen ei silti välttämättä tunnu pelkästään hyvältä. Aikaisiin heräämisiin, kotitehtäviin sekä muihin koulumaailman asioihin voi aluksi olla hankala tottua.

Uskon kuitenkin, että opiskelun rutiinit palaavat nopeasti muistiin.

Te, jotka jatkatte taivaltanne amiksessa, huomaatte varmasti alkuun, kuinka oppilaitos täyttyy uusista kasvoista. Muistakaa auttaa ensimmäisen vuoden opiskelijoita, jotka ovat aloittamassa taivaltaan kohti ammattilaisuutta. Hyvää opiskeluyhteisö ja hyvä henki koko oppilaitoksessa on tärkeä voimavara aloittaville ja jatkaville opiskelijoille jaksaa opintoja, vaikka aina ei koulunkäynti kiinnostaisikaan.

Amiksessa opiskelu kuuluu olla mahtavaa aikaa, josta teille jää ystäviä koko elämän ajaksi. Pitäkää huoli, että ketään ei jätetä yk-

3

sin. Olkaa valmiita tekemään paljon töitä ja muistakaa nauttia opiskelusta.

Myös SAKKIssa odotamme syksyä ja uuden lukuvuoden alkua suurella innolla. Syksyllä alkava oppilaitoskiertue sekä tapahtumat tulevat varmasti olemaan syksymme kohokohtia, sillä niissä pääsemme tapaamaan teitä, amiksia. Opiskelijajärjestömme tarvitsee jatkossakin niin teitä vanhoja kuin uusiakin toimijoita SAKKIn tapahtumien järjestämisessä ja kaikkien ammattiin opiskelevien edunvalvonnassa.

Alkava syksy tuo mukanaan paljon uutta. Tutkintojen rakenneuudistus sekä oppilaitoksissa tehtävät säästöt ja muutokset tulevat varmasti tuottamaan myös harmaita hiuksia. Uskon kuitenkin, että yhdessä tekemällä ja toisiamme tukemalla selviämme kaikesta, mitä uusi lukukausi tuo tullessaan. Taival ­k ohti ammattilaisuutta jatkukoon.

U BIK

Psst! Nämä ovat virallisia ilmoituksia

ISIC is here

Uusi, uudempi Next Step 2.0

Siis mitä? Jokin opiskelijakorttijuttu?

KOKENUT koulutus- ja työelämämessuilla kävijä saattoi huomata, ettei tämän vuoden tammikuussa järjestetty perinteisiä Next Step -messuja. Havainto oli täysin oikea, sillä tapahtuma vaihtoi ajankohtaa tammikuusta marraskuuhun.

Vuodesta 1990 lähtien pyörineet, koulutusta ja työelämää käsittelevät Next Step -messut ovat olleet ensimmäiset lajiaan Suomessa. Viisitoista vuotta myöhemmin samanlaista palvelua tarjoavien tapahtumien skaala on kasvanut merkittävästi. Katsoimme tarpeelliseksi koittaa liikuttaa koulutustapahtumien palloa taas eteenpäin ja luoda jotain uutta.

Helsingin Kaapelitehtaalla marraskuun 11.–13. järjestettävä Next Step 2.0 ei ole enää messutapahtuma, eikä se ole täysin avoin kaikille kävijöille. Se tulee olemaan jotain ihan muuta.

Yksi asia on ja pysyy. Ilman Next Step -talkoolaisia ei tästäkään tapahtumasta tule mitään. Talkoolaishaku tapahtumaan alkaa samalla kun Next Stepin uudet verkkosivut avautuvat 1.9. Pysy kehityksessä mukana. www.nextstep.fi

Sakkilaiset päivittyvät SYKSY TOI TULLESSAAN henkilöstömuutoksia SAKKIn toimistoon. Järjestöasiantuntija ­L aura Ylitalo ja tiedottaja Henri Salonen siirtyivät elokuussa toisiin tehtäviin. Hallintosih­t eeri Sara Siponmaa jäi elokuussa äitiyslomalle, ja äitiysloman sijaiseksi palkattiin aiemmin edus­ kunta-avustajana työskennellyt Tuulia Pitkänen.

Elokuussa SAKKIssa aloitti työt myös jyväskyläläinen Heidi Kosamo kiertuetyöntekijänä.

SAKKI ON TEHNYT yhteistyösopimuksen kansainvälisen International Student Identity Card -järjestön kanssa, ja opiskelijakorttiin on tästä syksystä lähtien mahdollisuus ­s aada ISIC-ominaisuus. ISIC on ainoa maailmanlaajuisesti hyväksytty opiskelijatodistus ja oikeuttaa tuhansiin opiskelijaetuihin 125 000 paikassa ja yli 130 maassa.

Syyskuusta lähtien SAKKIn jäseneksi liittyvä opiskelija voi valita, haluaako hän tilata opiskelijakorttinsa ISIC-ominaisuudella. Hinta on 9€ tavanomaisen vuosimaksun päälle. ISIC-maksu on kuitenkin kertaluontoinen ja on voimassa kolme vuotta. Kyseessä on iso etu etenkin matkustelijoille. SAKKI-kortti ilman ISIC-ominaisuutta oikeuttaa luonnollisesti edelleen kaikkiin yleisiin opiskelijaetuihin Suomessa. Myös vanhat jäsenet voivat tilata uuden opiskelijakortin ISIC-ominaisuudella, mutta tämä kustantaa samaisen 9€ ISIC-ominaisuuden hinnan ja 6€ valmistus ja toimituskulut uudesta opiskelijakortista.

Katso lisätietoa: www.isic.fi

Tuulia Pitkänen

Toimistolaisten yhteystiedot löytyvät SAKKIn s­ ivulta ja päivittyvät syksyn aikana: www.sakkinet.fi/sakki/toimisto

1/2, SARJAKUVA JATKUU SIVULLA 51.

4

Kirje 18-vuotiaalle minulle RAKAS KOKO, On kevät 2002, ja sinä olet 18-vuotias. En tiedä, mitä voisin sinulle sanoa.

En minä voi antaa neuvoja sinulle, koska minä olen sinä.

Jos olisin uskonut kaiken, mitä minulle neuvottiin, en olisi tässä. En olisi minä, eli sinä. Riippumatta siitä, mitä minulle on sanottu, olen tehnyt ja jättänyt tekemättä x-määrän asioita, jotka ovat johtaneet siihen, että kirjoitan tätä nyt. Älä siis kuuntele minua. Revi tämä sivu irti ja heitä se roskiin. Täällä ei ole mitään nähtävää.

Mutta. Älä. Tyydy.

Mokaa niin paljon kuin pystyt. Nuku pommiin. Ota saikkupäivä ja mene tavaratalon kirjaosastolle lukemaan lehtiä. Jätä niihin sormenjälkiä. Aurinkoisena päivänä vedä sälekaihtimet alas ja katso viisi tuotantokautta komediasarjaa, jonka olet katsonut jo neljä kertaa läpi. Leiki, että kännykkä on lankapuhelin, ja nosta luuri sivuun. Jätä se jopa kotiin kun lähdet ulos.

Ai niin, ja juhlat eivät ole eeppiset vain siksi, että sinä et ole siellä, mutta jos menet, mene myös etkoille ja jatkoille, ja jatkojen jatkoille. Esittele itsesi kaikille, vaikkei yhtään huvittaisi. Moikkaa tuttuja. Sinä voit olla vain yhdessä paikassa kerrallaan.

Syö aina jälkkäri ensin. Tee paljon töitä ja kaikkea muutakin, mutta muista, ettei se määritä sinua millään lailla. Älä koskaan sano ei matkalle, skumpalle tai suukoille. Ota backupit KAIKESTA. Ei, kun ihan oikeasti: ota.

Vastuullisuus on ihan okei, kunhan ei mene överiksi.

Vuoden päästä sinä valmistut, ja se on hienoa ja tärkeää. Tiedä kuitenkin, että tutkinto ei ole valmis unelma – se on vasta se, kun vetäytyy puhtaisiin lakanoihin sadepäivänä, nukahtaa tarkoittamaansa pidemmäksi aikaa ja näkee merkillisiä unia, jopa vähän pelottavia.

Mihin tutkinto sinut valmistaa ei vielä kerro mitään siitä, mihin ja millä tavalla päädyt töihin. Arvaa, kuinka montaa kertaa sen viidentoista vuoden aikana, jotka olen ollut työelämässä, on muutettu ehtoja ja oikeuksia opiskelun ja työnteon suhteen? Niin monta kertaa, että on mahdoton pysyä laskuissa. Siksi on tärkeää tehdä juuri niin kuin oikealta tuntuu. Jättää kesken, aloittaa alusta, pyytää apua ja googlettaa varauksella.

Seurustelet elämäsi toisen pojan kanssa. Selittämätön vauvakuume on alkanut, mutta onneksi et tiedä, että vielä menee melkein vuosikymmen, ennen kuin pääset pitämään omaa lastasi sylissäsi. Ja sekin tapahtuu vahingossa, koska tyyppejä nyt tulee ja menee. Nyt ja iankaikkisesti.

Nauti siitä. Jos satut olemaan kova flirtti, koeta ajatella, että kaikki pokat ovat rakastajia eivätkä noloja hairahduksia. Se auttaa. Samoin kuin itsensä kuvitteleminen pariisittareksi tai räppivideon tyypiksi tai kansalaisoikeusmarssille, vaikka olisitkin vain matkalla kauppaan ostamaan vessapaperia. Sinä teet elämästäsi merkityksellistä, sinä kerrot oman tarinasi, sinä neuvot itseäsi.

On vielä kuusi vuotta siihen, kun istut isoäitisi kanssa keittiössä viimeistä kertaa. On sunnuntai, ja seuraavana torstaina hän saa aivoinfarktin. Puhutte jumalasta ja Romanian katuvauvoille tekeillä olevista vaatteista, Marimekon jämäkankaista sommitelluista. Sitten hän, joka ei ole koskaan puuttunut ulkonäköösi, sanoo: ”Voi kun minä olisin huolinut vähemmän reisieni paksuudesta ja keskittynyt enemmän siihen, että ne toimivat ihan hyvin.”

Mutta et sinä kuuntele, ja sitten hän ei enää koskaan sano mitään. Minäkään en voi pakottaa sinua, mutta ole kiltti ja opettele rakastamaan itseäsi hinnalla millä hyvänsä. Se hinta on muuten jatkuva syyllisyys, koska joudut väistämättä tekemään asioita, jotka eivät miellytä kaikkia. Ja se on täysin sen arvoista.

Koko Hubara on bloggaaja, toimittaja ja sosiaalialan projektityöläinen. Hän rakastaa tyttökirjoja, räppiä ja lämpimiä ruoki jääkaappikylmänä syötynä. Televisiosta hän katsoo vain Frendien ja Pressiklubin uusintoja.

Hubaran blogi: lily.fi/blogit/ruskeat-tytot

Jos satut olemaan kova flirtti, koeta ajatella, että kaikki pokat ovat rakastajia eivätkä noloja hairahduksia. Se auttaa.

U BIK

H UK ASSA LÖYTYN YT

Ammatillisen koulutuksen kristallipallo Haluaisitko datasieppariksi vaiko some-järjestelijäksi?

Voimme vain arvailla minkälaista osaamista tulevaisuuden ammatit tulevat pitämään sisällään, mutta siitä voimme olla melko varmoja, että tulevaisuutta varten koulutuksen on pakko muuttua.

TEKSTI JOONAS PULKKINEN | KUVITUKSET HENNA RÄSÄNEN

TEKNOLOGINEN kehitys ja globalisoituva maailma tuovat mukanaan uusia osa-alueita talouteen. Samalla keksitään uusia tapoja tehdä rahaa, ja oletettavasti muutokset näkyvät myös työelämässä. Työ-ja elinkeinoministeriön vuonna 2014 julkaisemassa rapor tissa Katsaus suomalaisen työn tulevaisuuteen villeimmät arviot ennustavat

teknologioiden ja robotisaation kehitystä, joka olisi vaikutuksiltaan samaa luokkaa kuin teollistuminen aikoinaan 1800-luvulla.

Kiihtyvä muutostahti nostaa esiin kysymyksiä. Millaisia ammatteja ammatillinen koulutus tarjoaa vuonna 2050? Muuttavatko uudet työn muodot ylipäätänsä ammatillisen koulutuksen tarvetta?

Kiihtyvä muutostahti nostaa esiin kysymyksiä.

Millaisia ammatteja ammatillinen koulutus tarjoaa vuonna 2050?

Uudet ammattivaatimukset voivat pitää sisällään sosiaalisen median konsultointia, verkkojurismia tai vaikka uusien ruuminosian valmistamista.

6

Globaalien tuotanto- ja arvoketjujen ennustaminen on hankalaa, ja huonossa taloustilanteessa huolenaiheina ovat jatkuvasti kilpailukyky, työn kustannukset sekä tuottavuus. Työ - ja elinkeinoinisteriön rapor tti ei esimerkiksi näe Nokian kaltaisen menestyksen ja ICT-buumin toistumista. Rapor tin mukaan vanhat työt korvautuvat uu-

3 / 20 15

UBIK

Matkaoppaat voivat siirtyä täysin älypuhelinsovelluksiin, mutta olisiko se yhtä hauskaa?

silla, mutta toisaalta syntyy myös kokonaan uusia töitä.

Elinkeinoelämän valtuuskunta on omissa raporteissaan tullut tulokseen, että Suomi ei pärjää ilman maahanmuuttoa [Työperäisestä maahanmuutosta lisää, ks. Ubik2/2015. toim. huom]. Työelämään siirtyvän sukupolven arvostukset vaikuttavat yhtä lailla isoihin rakenteisiin: eettiset arvot ja työn merkityksellisyys ovat nyt nousussa.

Viime vuosina julkisuudessa on puhuttu myös väestöllisestä huoltosuhteesta, toisin sanoen työikäisen väestön määrästä suhteessa vanhenevaan väestöön. Kuinka tuottaa tarvittava hoiva ja huolto kasvavalle eläkeläisväestölle samalla, kun työikäisen väestön osuus kaikilla suuralueilla pienenee? Vastaus vaikuttaa yleisesti siihen, millaiseksi kansantalous tulevaisuudessa ­m uodostuu.

MITEN AMMATIT MUUTTUVAT Jyväskylän yliopiston koulutuksen tutkimuksen tutkijatohtori Maarit Virolaisen mukaan ammatillisen koulutuksen tarve vuonna 2050 riippuu siitä, miten koko koulutusrakennetta kehitetään. ”Viimeiset pari vuosikymmentä on pyritty kehittämään suomalaista koulutusjärjestelmää elinikäisen oppimisen polut mahdollistaviksi. Meillä ei tällä hetkellä ole koulutuksellista umpiperää ammatillisessa koulutuksessa, toisin kuin useissa muissa maissa”, sanoo Virolainen.

Muutoksia ammatilliseen koulutukseen on väläytetty julkisessa keskustelussa keinona työurien pidentämiselle, siis nuor ten hoputtamiselle koulutuksen jälkeen työelämään. Viime aikoina on puhuttu jopa kaksivuotisesta koulutuksesta. Tämä tekisi jatko ­-

opiskelun ammatillisen koulutuksen jälkeen käytännössä mahdottomaksi. Ammatilliseen koulutukseen sisältyvät yleissivistävät aineet mahdollistavat hakeutumisen vaikkapa yliopistoon tai ammattikorkeaan. ”Suomessa mahdollisuus jatko-opintoihin ei ole ainoa syy hakeutua ammatilliseen koulutukseen, mutta se on yksi keskeinen tekijä ammatillisen koulutuksen houkuttelevuudelle.”

Virolainen arvioi, että ammatillisen koulutuksen tarve tuskin poistuu, mutta uudenlaisten ja yllättävienkin taitojen yhdistelmien tarve voi kasvaa. Viime aikoina on puhuttu muun muassa moniammatillisuuden ja monialaisuuden kasvusta.

Mitä tulevaisuuden ammatit sitten olisivat? Helsingin kauppakamarin teettämä kyselytutkimus arvioi muun muassa sellaisia ammattinimikkeitä kuin järjestelijä, ihmillistäjä ja kärsivällistäjä. Kansainvälisissä raporteissa

”Suomessa mahdollisuus jatko-opintoihin ei ole ainoa syy hakeutua ammatilliseen koulutukseen, mutta se on yksi keskeinen tekijä ammatillisen koulutuksen houkuttelevuudelle.”

7

U BIK

H UK ASSA LÖYTYN YT

on nähty mahdollisuuksia sosiaalisen median konsultointinnissa, verkkojurismissa tai uusien ruumiinosien valmistamisessa. Robotiikka ja nanotiikka sekä 3D-printtauksen tuomat mahdollisuudet nähdään kasvavina aloina.

Puheet virtuaalimatkaoppaista ja data­ sieppareista tuntuvat sen verran korkealentoisia, että ei oikein tiedä, miten puheisiin pitäisi suhtautua. Tutkimukset ovat varsin usein yksityisten konsulttiyritysten teettämiä. ”Tulevaisuustutkimusta on tehty Suomessa jo vuosikymmeniä. Sillä on tärkeä merkitys tulevaisuuden hahmottamisessa, vaikka aina tulokset eivät ole osuneet kohdalleen.

Tulevaisuuden ennakointi on vaikeaa, koska yhteiskunnan ja yhteiskunnallisten ilmiöiden monimutkaistuminen sekä globalisoituminen on lisääntynyt”, toteaa Koulutuksen tutkimuslaitoksen professori Marja-Leena Stenström.

Stenström kertoo, että koulutustarpeiden ennakoinnissa on lähivuosina siirrytty määrällisestä ennakoinnista laadulliseen juuri tulevaisuutta silmällä pitäen. ”Ongelma on se, että työelämän muutokset ovat huomattavasti nopeampia kuin koulutuksen muutokset. Kun alojen työllisyydessä tapahtuu muutoksia, niin koulutus ei pysty heti reagoimaan. Esimerkiksi kulttuurialan ja IT-alan muutoksiin on reagoitu vähentämällä koulutuspaikkoja.”

Stenströmin mukaan suomalaiset työmarkkinat ovat riippuvaisia kansainvälisistä trendeistä, sillä Suomi on perinteisesti ollut vientivetoinen maa. Todennäköisesti palvelualoilla työvoiman tarve kuitenkin kasvaa.

Maarit Virolainen allekirjoittaa väitteet. ”On perinteisiä aloja kuten hoivatyö, joilla työ muuttuu vähemmän radikaalisti kuin teknologia-keskeisillä aloilla. Samalla kuiten-

kin tarvitaan vetovoimaisia vientituotteita ja niiden innovointia, jotta Suomessa riittää rahaa kotimarkkinoiden ja esimerkiksi hoivan ja kasvatuksen pyörittämiseen. Siihen tarvitaan myös luovuutta.”

Virolainen toteaa, että luovuus voi tapahtua yllättävilläkin sektoreilla, kuten pelialan yritysten kasvu on osoittanut. Hän mainitsee myös kansainvälisen kiinnostuksen mahdollistamat uudenlaiset työympäristöt, kuten Timo Vuorensolan joukkorahoitetun Iron Sky -elokuvan.

Virolaisen mukaan on tärkeätä, että koulutusta muovattaessa ei mennä aina hyöty edellä, josta siirrytään suoraan jo olemassa oleville työmarkkinoille. Parhaimmillaan koulutuksen tulisi luoda kokonaan uudenlaista työtä. ”Teollinen tuotanto on jo 1800-luvulta alkaen mahdollistanut vapaa-ajan lisääntymisen­­­

”Ongelma on se, että työelämän muutokset ovat huomattavasti nopeampia kuin koulutuksen muutokset.”

Tulevaisuuden työelämässä ammatteja yhdistellään entistä rohkeammin.

Jatkossa kiinteistövälittäjä voi toimia metsäkaupoissa tai asunnon maisemoinnin suunnittelijana.

8

3 / 20 15

UBIK

Muuttuvassa maailmassa ammattinimikkeenä voi olla vaikka järjestelijä.

”Siihen, minkä alan osaajia tarvitaan, liittyy suuri epävarmuus. Suomen ikärakenne huomioon ottaen tarvitaan ainakin sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia”

ja luonut kysyntää vapaa-ajan palveluille. Näitä palveluita viedään esimerkiksi matkailu-alalla”, muistuttaa Virolainen.

TULEVAISUUDEN KOULU Ammatillinen koulutus tulee muuttumaan ,myös koulutuslinjojen näkökulmasta. Jos päästöjä on vähennettävä esimerkiksi globaaleista ympäristövaatimuksista johtuen, olisi luonnollista, että autonkorjaajia ei tarvitse kouluttaa samaa määrää. ”Siihen, minkä alan osaajia tarvitaan, liittyy suuri epävarmuus. Suomen ikärakenne huomioon ottaen tarvitaan ainakin sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia”, sanoo Stenström.

Koulunkäynti alkaa joka tapauksessa rikkoa totuttuja muotojaan alalla kuin alalla. ”Tulevaisuudessa ammattitaito hankitaan koulutuksessa, jossa oppimispaikka voi vaihdella muodollisesta epämuodolliseen, siis koulusta tai työpaikasta vapaa-aikaan ja arkielämään”, Stenström ennustaa.

Virolaisen mukaan muutosten vaikutukset tulevat olemaan alakohtaisia, vaikka digitalisaatio ja e-oppiminen ovatkin jo nyt arkipäivää. ”Vaikka lähihoitaja voisi etsiä tietoa sairauksista netistä ja pitää yhteyttä potilaisiin etänä, niin suihkussa käymisessä voi avustaa vanhusta vain tulemalle paikan päälle. Rakentajat voivat katsoa 3D-mallinnuksia rakennuksista, ja se voi auttaa hahmottamaan tehtävää paremmin, mutta rakennus on kuitenkin tehtävä jonnekin.” ”Todennäköisesti opetuksen suora kontakti vähenee. Oppimisympäristö ei voi olla täysin virtuaalinen, koska osa taidoista on sellaisia, joita ei opi kuin harjoittelemalla, joten tarvitaan myös face-to-face-kontaktia”, kuvaa myös Stenström.

Uuden hallituksen leikatessa koulutuksesta herää kysymys, millaiset ovat mahdollisuudet kehittää ammatillista koulutusta.

Eihän uusien oppilinjojen perustaminen ilmaistakaan ole.

9

”Säästöjen kohdentaminen tuo varmasti vaikeita haasteita ammatillisen koulutuksen laadulliselle kehittämiselle. Jo viimeksi keväällä 2015 Nord-Vet-hanketta varten haastattelemani nuoret toivat esille ammatillisen koulutuksen opiskelija-aineksen moninaisuuden, joka lisää tarvetta yksilölliseen ohjaukseen.

Myös niin sanotut tavalliset opiskelijat toivoivat, ettei opiskelu olisi niin kiireistä. Keskeyttämisen ehkäiseminen edellyttää, että opettajilla on mahdollisuuksia seurata opiskelijoiden etenemistä yksilöllisesti”, sanoo Virolainen.

Muuttuva työelämä vaatisi verkostoyhteistyön kehittämistä opettajien ja kunkin koulutusalueen työelämän välillä. Virolainen kuitenkin huomauttaa, että koulutuspaikkojen ja alojen välillä on eroja siinä, miten tasokkaan koulutuksen opiskelija saa. ”Vaarana on, että säästöjen myötä ammatillisen koulutuksen taso eriytyy entisestään.”

IDA365

3 / 20 15

UBIK

Tuotetestaaja, luova työläinen vai oman elämän dokumentoija?

Bloggarin työ pakenee tarkkaa määrittelyä, mutta niin pakenee myös ammatin työehdot ja normisto. Kysyimme tamperelaiselta bloggarilta IDA365 mikä hänestä on parasta alassa.

T E K S T I N I I A V I RTA N E N | K U VAT L I I V I A PA L L A S

”KÄYN TOSI PALJON postissa hakemassa random-paketteja. Siellä luullaan mua varmasti joksikin hulluksi nettishoppailijaksi.”

MINÄ TYÖKALUNA Vuodesta 2007 bloganneen Ida Hanhiniemen mukaan yritysten tarjoama yhteistyö on muuttunut selvästi ammattimaisemmaksi vuosien varrella. Alkuaikoina yritykset lähettivät enemmän ilmaista tavaraa mahdollisimman monelle bloggaajalle mainostilan toivossa. Nykyään yrityksissä mietitään enemmän yksittäisten blogien brändejä ja niiden sopivuutta yrityksen omaan brändiin. Ida huomauttaa, että brändien yhteensopivuus on myös bloggaajan etu. ”Jos tekisin mäkkärin kanssa yhteistyötä, menettäisin paljon lukijoita eikä mäkkäri saisi yhtään uusia asiakkaita, koska lukijakuntani ei ole niiden kohdeyleisöä.”

Rehellisyys omalle brändille on Idan mielestä yksi bloggaajan ammattietiikan tärkeimmistä kysymyksistä. Vaikka suuripalkkaisille yritysyhteistyöehdotuksille on hankalaa sanoa ei, niihin suostuminen söisi omaa uskottavuutta pidemmällä aikavälillä. Lukijat eivät ole tyhmiä.

Blogeja luetaan Idan mukaan hyvin kriittisesti. Jos bloggaaja mainostaa omaan tyyliinsä täysin sopimattomia tuotteita, lukijat alkavat epäillä, että bloggaaja mainostaa tuotetta ainoastaan siitä saadun palkan, ei tuotteen toimivuuden vuoksi. Tämä luonnollisesti heikentää blogin luotettavuutta ja karkottaa lukijoita.

Samoin piilomainonnasta kieltäytymisen tulisi Idan mielestä olla itsestäänselvyys kenelle tahansa ja erityisesti bloggaamista ammattimaisesti harjoittaville. Jotkut yritykset ehdottavat bloggaajille yhteistyötä, jossa bloggaaja ei saisi kertoa lukijoilleen, että kyseessä on maksettu mainos. Idan mukaan sellaiseen suostuminen ei mahdu blogietiikkaan. ”Toimimalla tyhmästi ei menetä ainoastaan arvostusta bloggaajana, vaan myös itsenä”, Ida pohtii. Bloggaaja on tässä mielessä kärjistynyt esimerkki nykyajan työelämän vaatimuksista.

Nykyisin varsinaisen työn ulkopuolinen aika tulisi käyttää omaa työmarkkina-asemaa pa-

hän on saanut postissa ilmaisen näytteen. Samalla seuraamme kameran avulla Juulian huoneessa olevia ilmaistavaran röykkiöitä.

rantavan henkisen pääoman kasvattamiseen.

Ei riitä, että työntekijät osaavat tehdä työnsä, vaan heidän tulee myös olla ”kiinnostavia” ja hyödyntää omaa persoonallisuuttaan jopa kaupan kassalla. Vaatimus hälventää rajaa työminän ja vapaa-ajan minän välillä. Bloggaajan ammatti on ilmentymä työelämästä, jossa työntekijän tärkeimpänä työkaluna toimivat tämän henkilökohtaiset ominaisuudet ja kyvyt.

Suhteessa perinteisiin mainoksiin yritykset säästävät valtavia määriä rahaa mainostamalla blogeissa. Verrattuna mallin, kuvaajan, maskeeraajan ja stylistin palkkoihin sekä kuvauspaikan ja -välineistön vuokraan tai hankintaan on ilmaisen tuotteen lähettäminen tai joidenkin satojen, jopa tuhansien, eurojen palkkio pikkurahaa. Maksetaanko bloggaajille heidän työstään kohtuullista palkkaa?

Idan mukaan varsinkin suurten blogien ylläpitäjät, jotka tekevät työnsä hyvin, osaavat nykyisin pitää puoliaan ja vaatia ansaitsemansa korvauksen. Hänen oma palkkansa liikkuu ilmaiseksi saatavan tuotteen arvosta tuhanteen euroon 1– 3 postausta kohden. Ida hinnoittelee työnsä sen toteuttamiseen vaaditun työmäärän mukaan, mutta korostaa, että jokainen bloggaaja määrittelee itse työnsä arvon.

YHTEISTYÖTÄ VAI RIISTOA? Viime vuonna valmistunut, Miina Lamon ohjaama elokuva Matka minuksi kertoo kolmen nuoren naisen bloggaamisesta. Yksi elokuvan naisista, Juulia, on muotibloggaaja. Eräässä kohtauksessa Juulia sanoo olevansa liian kiltti, että jättäisi mainitsematta yrityksen tuotetta blogissaan, jos

11

”Eiii noin voi ajatella, silloinhan saisi olla koko ajan kirjoittamassa saamistaan tuotteista”, Ida harmittelee otsaansa kurtistellen. ”Jos bloggaaja ei ole itse pyytänyt tuotetta, ei ole mitäänvelvollisuutta kirjoittaa siitä. Eihän toimittajakaan kirjoita kaikesta, mihin hänellä on pääsy ilmaiseksi.”

U BIK

12

3 / 20 15

UBIK

Toisaalta korvauksen määrää suhteutetaan yritykseen. Jos suuri, maksukykyinen yritys lähestyy yhteistyön merkeissä, on Idan mukaan perusteltua pyytää suurempaa korvausta kuin pieneltä, aloittelevalta yritykseltä. Oman näköistään yritystä Ida voi suositella blogissaan jopa ilmaiseksi, ikään kuin tuen osoituksena pienyrittäjältä toiselle.

On todennäköistä, että yritykset yrittävät myös käyttää bloggaajia hyväkseen. Ida kertoo esimerkkinä tapauksen, jossa yritys oli ehdottanut, että bloggaaja kirjoittaisi ilmaista deodoranttia vastaan tuotteesta 1– 3 postausta. ”3,90 euroa maksavasta tuotteesta”, Ida pyörittelee silmiään.

Mahdollisuuksia bloggaajien hyväksikäyttöön on valtavasti. Ida edustanee huonosti koko blogikenttää pitkän työkokemuksensa ja alan koulutuksensa ansiosta, mutta monet bloggaajat ovat nuoria, eikä kaikilla välttämättä ole kokemusta työelämästä tai tietoa omista oikeuksista. Jos joka tapauksessa bloggaa, voi parin tuotetta ylistävän lauseen ujuttaminen tekstiin tuntua pieneltä vaivalta, kun vastineeksi saa tuotteen ilmaiseksi kokeiluun.

Bloggaajan tekemästä, varsin henkilökohtaisesta työstä saatavan taloudellisen hyödyn soisi kuitenkin menevän bloggaajalle itselleen.

On haastavaa määritellä tai yrittää mitata tarkkaan yrityksen yhteistyöstä saamaa hyötyä. Ida huomauttaa, että blogipostauksesta alkunsa saava ostopäätös saattaa konkretisoitua vasta puolen vuoden päästä. Jotkut yritysyhteistyöt perustuvat provisiopalkkaukseen. Tällöin bloggaaja saa yritykseltä palkkaa esimerkiksi sen perusteella, kuinka moni lukija rekisteröityy mainostettuun palveluun bloggaajan henkilökohtaisella koodilla. Käytännössä useimmiten yrityksen yhteistyöstä saama arvo näyttäytyy mainostetun tuotteen markkinointina.

Ajatus yritysten hyväksikäyttämistä bloggaajista on osin epäreilu. Se pitää sisällään seksistisen oletuksen naiiveista nuorista muotibloggaajatytöistä, jotka ovat pahojen yritysten uhreja vailla omaa toimintavaltaa.

On vaikea uskoa, että peleistä videobloggaaviin miehiin suhtauduttaisiin samoin. ”Naisten kirjoittamista blogeista puhutaan usein muotiblogeina. Muotia pidetään tyttöjen puuhasteluna, vähempiarvoisena harrastuksena kuin esimerkiksi taidetta”, Ida huomauttaa.

MARKKINOINTIA JA MARKKINOINTIA Blogia lukiessa tekstin takana olevasta henkilöstä tulee välitön vaikutelma, ja siksi blo-

geissa mainostuskin on muuta mainostusta uskottavampaa. Ikään kuin joku kavereistani oli sattumalta ostanut tietyn tuotteen ja nyt siihen tyytyväisenä suosittelisi sitä myös minulle. Blogia lukiessaan ei myöskään samalla tavalla ajattele, että mainoksella yritettäisiin huijata ostamaan tuote.

Blogimainonnan tehokkuudesta verrattuna perinteiseen mainontaan on ehditty tehdä tutkimustakin. Elina Nopparin ja Mikko Hautakankaan teettämässä verkkokyselyssä jopa kaksi kolmasosaa vastaajista kertoi ostaneensa lyhyen aikavälin sisällä blogeissa esiteltyjä tuotteita.

Markkinointia on montaa lajia. Massamainostuksella saavutetaan erilaisia lopputuloksia kuin tarkkaan valitun blogin rajatulle lukijakunnalle viestimisellä, eikä Idan mielestä niiden keskinäinen vertailu ole siksi välttämättä edes mielekästä. Hänelle aihe on tuttu myös sikäli, että hänen ammattikorkeakoulun lopputyö käsittelee sosiaalisen median hyödyntämistä tuotteen lanseeraamisessa.

KAIKKI MAAILMAN BLOGGAAJAT, LIITTYKÄÄ YHTEEN! Vaivattomalta vaikuttavan, tuotetta suosittelevan blogikirjoituksen taustalla on neuvotteluja, sopimuksia sekä useita sähköpostiviestejä. Ennen yritysyhteistyön aloittamista laaditaan yhdessä raamit, joiden sisällä työn tulisi tapahtua. Raamien avulla määritellään työn aikataulua ja kampanjan tarkoitusta sekä sovitaan postausten lukumäärästä, bloggaajan palkkiosta ja tuotetun sisällön tekijänoikeuksista. Usein ehdot kirjataan ennen yhteistyön aloittamista kirjalliseen sopimukseen.

Ida painottaa, että bloggaajien tulisi olla etukäteen tarkkoja sen suhteen, mihin he kir-

Ida laskuttaa bloginsa näkyvyydestä ja yhteistyöstä oman toiminimensä kautta, eli hän toimii yrittäjänä eikä palkansaajana. Se miten blogityöstä taas tulisi maksaa veroja on hieman monimutkaisempaa. "Jos saan esimerkiksi tuotteen tai palvelun korvauksena tekemästäni työstä, maksan siitä verot, niin kuin kuuluukin. Jos taas saan tuotteen testiin (esimerkiksi kosmetiikkatuotteen kauneustoimittajalta), se ei ole verotettavaa tuloa vaan tuotetestaus", Ida kertoo.

13

joittavat nimensä. ”Paperit kannattaa käyttää lakimiehellä, jos ei ole itse aivan varma.”

Entä jos rikkoo raameja? Idalla ei ole kokemuksia tilanteista, joissa yhteistyön jompi kumpi osapuoli olisi jättänyt noudattamatta yhdessä sovittuja ehtoja. Toisaalta bloggaajan ei aina tarvitse itse neuvotella sopimuksista tai selvitellä hankalia tilanteita. Blogiportaalit tai pr-toimistot hoitavat usein tämänkaltaiset työt, jolloin bloggaaja voi keskittyä varsinaiseen sisällöntuottamiseen.

Nimellä Enceboo bloggaava Emma-Kaisa Kuusisto kirjoitti toukokuussa blogissaan huonoista kokemuksistaan blogiportaalin alaisena toimimisesta. Ongelmat palkanmaksussa ja bloggaajille luvattujen, tarvittavien tunnusten saamisessa olivat kärjistyneet yhtäkkisiin irtisanomisiin, kiristyssyytöksiin ja uhkauksiin oikeusjutuista. ”On vaikea sanoa, mikä tässä jutussa on totta ja mikä ei”, Ida huokaa. ”Tässäkin tapauksessa portaalin ja bloggaajan välillä on varmasti laadittu työsopimus.” Kysymys kuuluukin, onko työsopimusta rikottu vai ovatko bloggaajat allekirjoittaneet heille epäedullisen työsopimuksen.

Idan mukaan blogiyhteisössä käydään paljon keskusteluja siitä, millaisella korvauksella yritysyhteistyöhön kannattaa suostua ja minkä yrityksen kanssa työskenteleminen on ollut mielekästä. Keskusteluissa luodaan yhteisiä pelisääntöjä alalla toimimiseen. Bloggaajat ovat siis järjestäytyneitä omalla tavallaan. ”Aina on tietysti ihmisiä, jotka eivät noudata yhteisiä pelisääntöjä.”

Saadakseen statusarvoa tietyn yrityksen kanssa työskentelemisestä jotkut bloggaajat saattavat suostua ilmaistyöhön. Työelämän prekaarisuus eli epävarmuus näyttäytyy bloggaajan arjessa. Ida nostaa työn huonoimmaksi puoleksi nimenomaan työmäärän ja toimeentulon sattumanvaraisen vaihtelun.

Vaikka mainoksista tuleekin kiinteämpiä tuloja, jotka on suhteutettu kävijämääriin, ovat bloggaajalle kannattavimmat eli suuripalkkaisimmat yritysyhteistyöt erittäin vaihtelevia. Sama rutiinien puute on myös yksi työn vahvuuksia. ”Parasta työssä on freelancerin vapaus päättää, milloin ja kenen kanssa tekee ­t yönsä.”

ONGELMIA PARATIISISSA Kaliforniassa ei voi välttyä auringolta, surffaukselta – ja ympäristöongelmilta. Piilaakson malliin niitä ratkotaan virtuaalitodellisuudessa.

T E K S T I & K U VAT H I L L A K U R K I

3 / 20 15

UBIK

”TERVETULOA STANFORDIIN, tervetuloa paratiisiin”, ovat dekaanin ensimmäiset sanat meille.

Olen lentänyt kokonaisen vuorokauden ja seison aikaerorasituksesta heikkona Stanfordin yliopiston nurmikolla. Olen täällä aloittamassa kahdeksan viikon intensiivijaksoa osana yliopiston vaihto-ohjelmaa.

Opin pian, että Kaliforniassa paistaa aina aurinko. Jatkuvalla auringonpaisteella on kuitenkin varjopuolensa. Osavaltio on joutunut aloittamaan tänä kesänä veden säännöstelyn jo neljä vuotta jatkuneen kuivuuden vuoksi. Tavoitteena on vähentää veden kulutusta 25 prosenttia kuivuutta edeltävistä lukemista, jotta pohjavesi ei loppuisi kokonaan. Hankkeen tueksi on ideoitu jopa Twitter-kampanja, jossa on mahdollista kannella liian vehreän nurmikon omaavasta naapurista.

Kampuksella kuivuus on sil-

mialueet paljastuvat muoviksi.

Kampuksen alueella sijainnut järvi, Lake Lagunita, on enää ruohoa kasvava kuoppa, jonka keskelle joku on kantanut punaisen nahkasohvan.

12 miljoonaa puuta on jo kuollut ja rajut metsäpalot yleistyneet. Kun kaivot kuivuvat eikä peltoja voi viljellä, kokonaiset kaupungit uhkaavat kadota kar-

Kalifornia on tuottanut lähes puolet koko Yhdysvaltojen hedelmä- ja vihannessadosta, joten yhden osavaltion kärsimys saattaa muuttaa koko maan ruokailutottumukset. Ilman vettä ei ole elämää.

Asuntolassa naapurini on australialainen James MacPrice, 27. James soittaa akustista kitaraa iltaisin, juo olutta

miinpistävää. Suihkulähteet seisovat tyhjinä ja vihreimmät nur-

talta. Ihmiset muuttavat veden perässä.

paljasjaloin, ja hänen huoneensa nurkassa lojuu surffilauta.

Kampuksella kuivuus on silmiinpistävää.

Suihkulähteet seisovat tyhjinä ja vihreimmät nurmialueet paljastuvat muoviksi.

Kampusalueella sijaitsee kuivunut Lake Lagunita. Järvestä on jäljellä enää ruohoa kasvava kuoppa, jonne joku on kantanut punaisen nahkasohvan.

15

James on myös vastavalmistunut ympäristötekniikan koulutusohjelmasta Perthin yliopistosta.

Hän on Stanfordissa osallistuakseen Piilakson Innovaatioakatemiaan ja löytääkseen ratkaisun meriä saastuttavan muovijätteen ­o ngelmaan. ”Muovin joutuminen valtameriin on äärimmäisen haitallista.

Kilpikonnat syövät jatkuvasti muovipusseja luullen niitä meduusoiksi, ja kymmeniä tuhansia lintuja kuolee vuosittain syötyään muovinpaloja”, James kuvaa ongelman laajuutta.

Merten muovi ei ole vain eläinkunnan ongelma. Kun muovi hajoaa tarpeeksi pieneksi, se kulkeutuu osaksi ravintoketjua: mikro-organismit syövät muovia, pienet kalat taas syövät mikro-organismeja ja isommat kalat pienempiä kaloja. ”Kalat, joita syömme, ovat jo osaksi muovia. Jokaisesta palasta merestä kalastettua kalaa voidaan mitata muovia milligrammoissa”, James kertoo.

U BIK

H UK ASSA LÖYTYN YT

Kalifornian osavaltio on joutunut aloittamaan veden säännöstelyn jo neljä vuotta jatkuneen kuivuuden vuoksi.

Stanfordin Virtuaalitodellisuuden tutkimuslaitoksen johtaja Jeremy Bailenson uskoo, että kokemuksellisuus voi olla avain ympäristön pelastamiseen.

James järjesti vapaa-ajallaan Stanfordin opiskelijoille ekologisen surffikoulun, jonka tarkoituksena oli lisätä tietoisuutta mereen päätyvän muovijätteen ongelmista. ”Moni päätyy Stanfordista johtaja-asemaan, joten ajattelin tämän olevan hyvä mahdollisuus vaikuttaa tuleviin vaikuttajiin.”

Osallistujat pääsivät kokeilemaan surffausta pienryhmissä ammattilaisten opastuksella.

Osana tapahtumaa surffareiden suosima ranta siivottiin roskista. ”Uskon, että tämän kokemuksen jälkeen ihmiset ymmärtävät sekä meren että rantojen puhtaanapidon tärkeyden paremmin.

Pari meksikolaista kaveria sanoi jo minulle, että he aikovat jatkos-

18

sa pitää huolta, että siivoavat kavereineen jälkensä rantapäivien päätteeksi”, James iloitsee.

KOE, MITÄ KULUTAT Kalifornia on tunnettu älylaitteita tuottavasta Piilaaksosta sekä elokuvateollisuuden keskittymästä Hollywoodista. Molemmat paikat ovat eskapismin alkulähteitä, jotka vieraannuttavat meitä todellisuudesta. Luonto on kuitenkin tehnyt itsestään mahdottoman sivuuttaa.

Juuri kokemuksellisuus voi olla avain ympäristön pelastamiseen, uskoo Jamesin tavoin Stanfordin Virtuaalitodellisuuden tutkimuslaitoksen johtaja Jeremy Bailenson.

”Moni päätyy Stanfordista johtaja-asemaan, joten ajattelin tämän olevan hyvä mahdollisuus vaikuttaa tuleviin vaikuttajiin.”

James Mac-Price järjesti ekologisen surffikoulun Stanfordin opiskelijoille.

”On helppoa muuttaa ihmisten asenteita, mutta käytöksen muuttaminen on vaikeaa. Kun kokee jotain omakohtaisesti, sen alkaa nähdä eri valossa.”

Oculus Rift -virtuaalitodellisuuslaseilla luodaan illuusio toisesta todellisuudesta liikkeentunnistuksen avulla.

3 / 20 15

UBIK

Bailesonin tiimi on luonut virtuaalisen 15 minuutin matkan merenpohjassa. Matkan aikana vesi alkaa saastua ja kalat kuolla samalla kun kertojaääni selostaa faktoja meren happamoitumisesta.

”On helppoa muuttaa ihmisten asenteita, mutta käytöksen muuttaminen on vaikeaa. Kun kokee jotain omakohtaisesti, sen alkaa nähdä eri valossa.”

Virtuaalitodellisuuden tutkimuslaitos perustuu mukaansatempaavien eli immersiivisten kokemusten luomiseen. Illuusio toisesta todellisuudesta luodaan liikkeentunnistukseen perustuvalla animoinnilla, joka välitetään koehenkilöille Oculus Rift -virtuaalitodellisuuslaseilla.

Pääsen kokeilemaan skenaariota, jossa lattialla on virtuaalinen lankku. Sen päälle astuessani huone ympäriltäni katoaa, ja löydän itseni korkealta kaupungin päältä. Tunne on huimaava: jalkani tärisevät ja vatsaani vääntää, vaikka oikeasti seison tukevasti lattialla. Joudun keräämään rohkeutta useamman minuutin, ennen kuin uskallan astua lankulta virtuaaliseen pudotukseen.

Tällaisia aitoja tunnereaktioita Bailenson haluaa hyödyntää ekologisemman ajattelun, ja varsinkin tekojen, lisäämiseksi.

Tutkimuskeskus on koodannut tilanteita, joissa ihmiset joutuvat kaatamaan paperinkulutustaan vastaavan määrän puita tai näkevät itsensä näköisen avatarin syömässä saman verran hiiliä, kuin mitä heidän lämpimän veden kulutuksensa vaatii. Bailensonin mukaan todelta näyttävät epämiellyttävät tilanteet saavat ihmiset muuttamaan käytöstään, ainakin lyhyellä aikavälillä.

Yhdessä meribiologien kanssa Bailensonin tiimi on luonut 15 minuutin virtuaalisen kävelyn merenpohjassa. Kävelyn aikana vesi alkaa hiljalleen saastua ja kalat ympärillä kuolla samalla kun kertojaääni selostaa faktoja meren happamoitumisesta. ”Aiomme laittaa tiedoston maksuttomasti ladattavaksi kotisivuillemme. Jatkossa virtuaalito-

dellisuutta voidaan käyttää osana tehokkaampaa opetusta, kun virtuaalilasit yleistyvät kouluissa”, Bailenson ennustaa.

Vihreät innovaatiot ovat samanaikaisesti hyödyllisiä ja rajallisia – tämän havaitsemiseen ei tarvita erillisiä laseja tai simuloituja katastrofeja. Samalla kun ihmisistä muovataan ympäristötietoisia kuluttajia, fossiilinen energiateollisuus ja muut isot ympäristön saastuttajat pysyvät edelleen kuluttajien vihreiden valintojen ulottumattomissa.

Kokemuksellista opetusta voi olla vaikea lisätä epäekologisten suuryritysten liiketoimintamalleihin. Siksi näitä toimijoita tulisi ravistella yhä vahvemmin hereille hyväksymään se kiistaton todellisuus, että maailmamme kuluva ja rajallinen.

21

U BIK

H UK ASSA LÖYTYN YT

KAIKKI IRTI AMIKSESTA Kolme oman alansa ammattilaista kertoo työstään, intohimoistaan sekä siitä, miten koulutuksesta saa eniten irti.

T E K S T I M I N N A K A L L I N E N | K U VAT L I I V I A PA L L A S

KESKUSTELU KOULUTUKSESTA ja työstä on kärjistynyt keväällä käytyjen vaalien ja uuden hallituksen leikkauspolitiikan myötä. Samalla työmarkkinoiden murros on luonut uusia aloja ja tappanut vanhoja. ”Koulutus takaa työpaikan”-lausahdus ei pidä enää missään määrin paikkaansa. Miksi siis käydä ammattikoulua, ja mihin siellä oikein kannat­t aisi ­k eskittyä?

Ammatiksi valokuvaaja ”Kun päätin, että minusta tulee valokuvaaja, mietin, miten se onnistuisi. Tajusin, että siihen tarvitaan on omaa aikaa. Pitää voida keskittyä täysipäiväisesti”, sanoo Miikka Pirinen, 29-vuotias freelance-valokuvaaja. Päätöksen tehdessään Pirinen oli 22-vuotias ja töissä autopesulassa Vantaan Tikkurilassa. Hän kiersi viikonloput kavereiden bändien kanssa ympäri Suomea ja Baltiaa ottamassa live- ja promokuvia, mistä kipinä valokuvaukseen oli syntynyt.

Pirinen on tupla-amis. 2000-luvun alussa hän valmistui audiovisuaalisen viestinnän linjalta Heltekistä, nykyisestä Stadin ammattiopistosta, ja teki assistentin töitä reilun vuoden. Piristä kiinnosti itse työ, mutta alan hierarkkiset toimintatavat taas eivät. Pari vuotta erilaisia pätkätöitä tehtyään Pirinen oli edelleen kiinnostunut valokuvauksesta ja halusi takaisin kouluun. ”Tajusin, että sieltä autopesulasta mä en pysty ponnistamaan alalle, josta mä en tiedä mitään muuta, kuin että Rumba tarttee aina välillä uuden promokuvan jostain bändistä.

Siinä kohtaa ymmärsin suomalaisen koulutuksen arvon.”

Aloittaessaan valokuvaopinnot Pirinen tiesi, että haluaa ammatin, jolla voi ansaita rahaa.

Viimeisenä opiskeluvuonna hän pääsi harjoitteluun Helsingin Sanomille. Muutama kuukausi ennen valmistumista hänelle tarjottiin sieltä äitiyslomasijaisuutta. Pirinen sai neuvoteltua koulun kanssa hyväksilukuja loppukursseista, jotta voisi ottaa vastaan kokopäivätyön. ”Mä sanoin, että olin tullut opiskelemaan itselleni ammatin ja nyt mulla olisi työpaikka tarjolla – voitaisko me jotenkin hoitaa asia niin, että mä pääsisin tonne työelämään, jonka takia mä tänne kouluun tulinkin?”

Pirinen painottaa harjoittelun merkitystä opinnoissa. Harjoittelussa näkee, millaista työ oikeasti on, ja sitä kautta voi luoda myös kontakteja.

Pirisen työuraan mahtuu paljon, ja hän on saanut tunnustusta työstään valokuvauspalkintojen muodossa niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Hän on työskennellyt lehti-, mainos- ja reportaasikuvaajana. Kaikki työt hän tekee oman toiminimensä kautta.

Yksityisyrittäjyyden hyviksi puoliksi hän listaa heti monipuolisuuden ja sen, että voi kokeilla kaikkea. Huono puoli on turvaverkkojen puute. Yrittäjä on itse vastuussa itsestään.

Median murros ja mediatalojen säästötoimet näkyvät Pirisen arjessa; lehtiä lopete-

22

taan, laadusta tingitään ja kilpailu on kovaa. ”Olen miettinyt tätä paljon nyt, kun on ollut vähän erilainen yrittäjävuosi takana, kun töitä ei ole niin paljon. Ala oli laskussa silloin, kun itse hyppäsi mukaan. Ja nyt kaikki on tullut alas.” Aikaisempia parempia vuosia hän sanoo osaavansa arvostaa vasta nyt, kun töitä on vähemmän.

Kuvareportaasi on muodostunut Piriselle tärkeimmäksi osa-alueeksi valokuvauksessa. Jo varhaisessa vaiheessa hän ymmärsi haluavansa valokuvilta tarinoita. Nämä omat projektit pitävät valokuvaamisen mielekkäänä ja pään kasassa.

Pirinen suositteleekin keskittymään sen löytämiseen, mitä omalta ammatilta haluaa.

Koulussa voi ja kannattaa kokeilla kaikkea. ”Jokainen tehtävä on harjoitustehtävä, jonka saa myös mokata. Näissä töissä huono palaute on potkut, hyvä palaute seuraava duuni.”

Pirinen sanoo, ettei ole vielä keksinyt kivempaa tai parempaa työtä kuin valokuvaus, vaikka jossain vaiheessa ammattirumpalina toimiminen oli käynyt mielessä. ”Sitä voisi soittaa jonkun Maija Vilkkumaan taustabändissä”, hän nauraa ja jatkaa: ”Mutta nää bändihommat on vaan rakas harrastus.”

Miikka Pirinen

Tiia Kontkanen

3 / 20 15

UBIK

Kriisiytymisestä uuteen alkuun Tiia Kontkanen on 30-vuotias puualan artesaani. Ennen puualaa hän opiskeli valtiotietieteiden kandidaatiksi. Muutama vuosi sitten hän omien sanojensa mukaan kriisiytyi itsensä kanssa, ja mietti, mitä haluaa päivittäisenä työnään tehdä.

Kontkanen päätyi lopulta käsityöammattiin. ”Ei olisi lukion jälkeen tullut mielenkään”, hän toteaa. Nyt Kontkanen on elämänsä ensimmäisessä vakiduunissa, ja sanoo olevansa erittäin tyytyväinen. Hän toimii puuseppänä yrityksessä, jossa tehdään sekä uusia että restauroidaan vanhoja huonekaluja.

Opiskelussa hyödyllisintä Kontkasen mukaan on se, että se antaa perustiedot alasta ja ammatista. Oikea oppiminen tapahtuu itse työssä. ”Koulussa on hienoa se, että on aikaa tehdä juuri sellaisia juttuja kuin itse haluaa, ja se kannattaakin käyttää hyödyksi.”

Kaiken lähtökohtana on Kontkaselle motivaatio. On oltava motivoitunut alaan, mutta myös käymään koulua. Ammatillinen koulutus on konkreettista tekemistä, minkä vuoksi koulussa on oltava paikalla. ”Itse olin paljon koululla, pitkiä päiviä, tein joko koulutehtäviä tai omia projekteja.”

Harjoittelusta ja sen merkityksestä puhutaan paljon ammattiopintojen ja työllistymisen yhteydessä. Kontkanen toteaa, että harjoittelun ensisijainen tarkoitus on näyttää opiskelijalle, millaista työelämä on. Vaikka hän itse on nykyään töissä entisessä harjoittelupaikassaan, on Kontkanen sitä mieltä, ettei harjoittelupaikan löytämisestä kannata ottaa liikaa paineita. Ei hyvä harhoittelujaksokaan takaa työpaikkaa, jos töitä ei ole tarjolla.

”Kyllä mäkin kysyin täältä töitä heti valmistumisen jälkeen, mutta silloin ei vain ollut vapaita paikkoja.”

Koulutus on avannut Kontkaselle monenlaisia mahdollisuuksia, joista yksi oli vaihtojakso Tansaniassa. Kontkanen järjesti kaiken itse: hän etsi harjoittelupaikan ja sopi asiasta koulunsa kanssa. Lopulta hän vietti puoli vuotta Tansaniassa rakentaen käsityövälineillä huonekaluja vanhoista kalastajaveneiden lankuista. Kokemus oli rankka, mutta ihana.

Parhaillaan Kontkanen entisöi Kansalliskirjaston hyllyjä. Ensin hyllyt liotetaan ja vanha pinta raaputetaan pois.

Tämän jälkeen hyllyt hiotaan ja niihin levitetään uusi lakka.

25

”Amiksessa on yhtälainen oikeus vaihtoon kuin lukiossa tai korkeakoulussa. Jos koululla ei ole omaa ohjelmaa, vaihdon voi järjestää itse.”

Yhdeksi tärkeimmistä ominaisuuksista alalla Kontkanen nimeää kärsivällisyyden, jota hänellä itsellään ei omien sanojensa mukaan ennen kovin paljoa ollut. Uusia opiskelijoita hän neuvoo ottamaan koulussa vietetystä ajasta kaiken irti. ”Asenne ja asennoituminen on tärkeää.”

U BIK

H UK ASSA LÖYTYN YT

Kolmannen sukupolven ammattilainen Ronnie Ilander on 33-vuotias putkimies, yksityisyrittäjä, isä ja muusikko. Itse hän yrittää välttää lokerointia ja määritelmiä, ja peräänkuuluttaa sen sijaan nöyryyttä. ”En halua ajatella, että toi on tollainen paskanen putkimies tai toi lakimies on nirppanokka.”

Ilander on putkimies kolmannessa polvessa. Niin ei pitänyt alun perin käydä. Isä suositteli Ilanderille sähköalaa, koska töitä riittäisi. Sitä paitsi sukuyrityksessä työskentely voisi olla joskus haastavaa. Ilander opiskelikin sähkömiehen tutkinnon ja teki töitä alalla viisi vuotta. ”Veri veti kuitenkin putkihommiin”, hän nauraa. Oppisopimus vei lopulta isän firmaan töihin.

Koulunkäynti oli Ilanderin mielestä leppoisaa. Jos kaiken teki niin kuin piti, se riitti.

Koulu ei ollut kovin teoriapainotteista, mikä oli Ilanderin mieleen. ”Raksahommia ei opi koulunpenkillä.”

Myös oppisopimuskoulutus tuntui sopivalta, varsinkin kun yhdet opinnot olivat jo takana. Mentorina toimi oma isä, ja töitä oli neljä päivää viikossa. Näytöt tehtiin työmaalla opettajan valvonnassa.

Perheyritykseen olisi ehkä voinut tulla ilman koulutustakin töihin, mutta Ilander halusi tutkinnon. Hän ei halunnut olla isänsä siipien suojassa loppuelämäänsä. Myös jotkut työnantajat arvostavat tutkintoa.

Tärkeimmiksi ominaisuuksiksi työssä Ilander listaa loogisuuden, oma-aloitteisuuden ja ajoissa olemisen. Myös organisointikyvystä on hyötyä, sekä tietynlaisesta pelisilmästä, niin koulussa kuin työmaalla. ”Ei aleta pelaamaan kännykkäpelejä liian aikasin. Hommat pitää tehdä kunnolla. On tosi ikävää, jos hommat tehdään puolivillaisesti, varsinkin putkialalla.”

Ruuhkavuosinaan Ilanderin isä päätti luopua yrityksestä ja meni töihin Lemminkäiselle. Samalla hän kehotti Ilanderia itseään pis-

Putkimiehen työpäivät venyvät helposti, mutta Ilander nauttii työstään.

26

tämään oman firman pystyyn. Töissä Ilander oli oppinut, miten firmaa pyöritetään, ja lopulta hän päätyi yksityisyrittäjäksi. Hänen yrityksensä on erikoistunut yksityisasiakkaiden uusiin omakotitaloprojekteihin.

Ilander sanoo työn olevan stressaavaa, mutta palkitsevaa – palautteen saa usein henkilökohtaisesti. Töitä riittää, ja asiat ovat pienyrityksessä hyvin. Isä on nyt vuorostaan töissä pojallaan. ”Faija ja yksi faijan ikäinen italialainen putkimies Giovanni, ne on mun tiimi”, Ilander nauraa. ”Pikkubroidi olisi tulossa varmaan oppisopimuksella syksyllä.”

Haastateltaviemme mukaan opiskelu mahdollistaa omistautumisen ja heittäytymisen kyseiselle alalle, kokeilulle ja virheille. Koulutus ei välttämättä takaa työpaikkaa, mutta se antaa opiskelijalle ajan ja paikan, jossa kehittyä ja saavuttaa perustaidot kyseisessä ammatissa, joita ilman työelämässä ei pärjää.

Ronnie Ilander

TAVOITA YLI 60 000 LUKIJAA Ilmoita Ubikissa Ilmoitusmyynti: Marita Kettunen puh. 050 570 0478 marita.kettunen@foxtail.fi toimitus@sakkinet.fi puh. 050 337 4654

Valtaosa suomalaisista työntekijöistä kuuluu oman alansa ammattiliittoon, mutta miksi? Ubik listasi hyviä syitä harkita liittoon liittymistä.

T E K S T I L AU R I L I N N A | K U V I T U S L I I V I A PA L L A S

MITÄ AMMATTILIITOT OVAT? AMMATTILIITOT ovat järjestöjä, joiden tarkoituksena on parantaa työntekijöiden asemaa eli harjoittaa edunvalvontaa. Ammattiliitot koostuvat yleensä yhden ammattialan työntekijöistä, kuten myyjistä tai metsureista. Liiton jäsenmaksu on suuruudeltaan yleensä noin 1– 2 prosenttia palkasta, ja sen voi vähentää verotuksessa. Opiskelijat voivat yleensä liittyä oman alansa ammattiliittoon ilman jäsenmaksua.

SAKKI ry:n edunvaltonta on osittain päällekäistä ammattiliittojen edunvalvonnan kanssa.­

Jokainen ammattiin opiskeleva suorittaa jossain välissä opintojaan työharjoittelun, ja työelämässä ollaan hetkellisesti ammattiliittojen toiminta-alueella. Lisäksi valtaosa ammattiin opiskelevista jatkaa suoraan opintojen jälkeen työelämään, jossa edunvaltontaa jatkavat ammattiliitot.

Suomessa ammattiliittoon kuuluminen on poikkeuksellisen yleistä: noin 75 prosenttia Suomessa työskentelevistä kuuluu johonkin ammattiliittoon. Lait turvaavatkin Suomessa oikeuden kuulua liittoon, eikä tätä oikeutta voi rajoittaa millään sopimuksilla. Päin­ v astoin,

30

jos työntekijää syrjitään ammattiliittoon kuulumisen takia, on se rangaistavaa.

Tällä hetkellä Suomessa on kolme ammattiliittojen keskusjärjestöä: Suomen Ammattiliittojen keskusjärjestö SAK, Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ja korkeasti koulutettujen työmarkkinajärjestö Akava. Ammattikoululaisten keskusjärjestö on SAK, joka on keskusjärjestöistä suurin. Sillä on lähes miljoona jäsentä.

Työntekijä kuuluu ammattiliitossa aina johonkin osastoon. Suurissa työpaikoissa saattaa olla oma osasto, mutta pienemmissä työ-

paikoissa kuulutaan yleensä alueelliseen osastoon, joka toimii esimerkiksi kaupunginlaajuisesti. Osastot puolestaan kuuluvat ammattiliittoon, joka kuuluu johonkin kolmesta keskusjärjestöstä.

MITÄ HYÖTYÄ?

Liitoilla on monenlaisia jäsenetuja. Yleisimpiä niistä ovat jäsenistölle suunnattu lehti, erilaiset loma- ja vakuutusedut sekä kurssit.

Eniten liittoon kuulumisesta on hyötyä erilaisissa ongelmatilanteissa. Niissä liitto on jäsentensä tukena. Useimmilla työpaikoilla on luottamusmies, johon voi ongelmatilanteissa olla yhteydessä. Jollei työpaikalla ole luottamusmiestä, voi työntekijä olla suoraan yhteydessä liittoon. Jos luottamusmieheltä tai liitolta tuleva apukaan ei ratkaise ongelmaa, liitto vie asian oikeuteen. Tämä on liiton jäsenelle maksutonta, jos hän on ollut jäsenenä tarpeeksi pitkään.

Ammattiliittoon kuuluminen onkin ainoita tapoja saada työstä aiheutuvien oikeudenkäyntien kulut katettua. Tavallinen kotivakuutus ei niitä korvaa.

Pidemmällä aikavälillä liittoon kuuluminen hyödyttää työehtojen parantumisen ­m yötä: mitä enemmän liitossa on jäseniä, sitä enemmän sillä on voimaa neuvotella palkoista ja muista työehdoista työnantajan edustajien kanssa.

Paikallisen sopimisen, eli sen, että yksittäiset työntekijät sopivat työehtospimuksista suoraan työnantajansa kanssa, uskotaan kasvavan tulevaisuudessa. Paikallisessa sopimisessa on sekä hyötyjä että haittoja yksilön kannalta.

Monilla aloilla ja työnantajilla saattaisi olla kyky maksaa työntekijöille parempaa palkkaa – riippuen heidän suoriutumisestaan tai alan maksukyvystä – kuin mitä yleissitova, keskusliittojen neuvottelema työsopimus tarjoaa. Työnantaja on kuitenkin aina vahvempi osapuoli työsopimusneuvotteluissa, joten paikallinen sopiminen voisi monilla aloilla johtaa nykyisen palkkatason ja työehtojen merkittäviin heikennyksiin.

Keskusliittojen solmimat yleiset työehtosopimukset ovat aina suuria kompromissiratkaisuja, joiden tarkoituksena on taata tasainen palkkakehitys kaikilla aloilla. Ne myös vahvistavat työmarkkinoiden ennakoitavuutta, mikä suuressa mittakaavassa hyödyttää koko Suomen taloutta.

Ammattiliiton jäsen voi liittyä myös liittonsa työttömyyskassaan, jolloin työttömäksi jäädessä kassasta voi hakea työttömyyspäivärahaa. Kassaan liittyessä kannattaa tutustua niihin ehtoihin, joiden täyttyessä ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa voi saada.

Kassaan pitää esimerkiksi kuulua tietty aika.

Tarkempaa tietoa työttömyyskassoista saa Työttömyyskassojen Yhteisjärjestön kotisivuilta osoitteesta www.tyj.fi.

31

NUORET LIITTOTYYPIT Ammattiliitoilla on paljon kaikille avointa nuorisotoimintaa, jonka perään kannatta kysellä.

SAK:laisia toimintaryhmiä on ympäri Suomea, ja on SAK:n nuorille oma Facebook-sivunsakin: facebook.com/SAKNuoret. SAK onkin merkittävä nuorisojärjestö, sillä sen liittoihin kuuluu 100 000 alle 25-vuotiasta.

MIKÄ OLISI PARAS? SAK:n jäseniin kuuluu 21 eri alan ammattiliittoa. Suurimpia jäsenliittoja ovat Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL, Metallityöväen Liitto, Paperiliitto, Puu- ja erityisalojen liitto, Teollisuusalojen ammattiliitto TEAM sekä Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU. Esimerkiksi näistä voi etsiä itselleen sopivaa liittoa.

Sinä päätät, kenen joukoissa seisot.

MITEN LIITTYÄ?

Ammattiliittoon voi yleensä liittyä liiton sivulla olevalla lomakkeella. Liittyminen onnistuu myös ottamalla yhteyttä liittoon. Jos oma liitto ei ole vielä selvillä, apua sen etsimiseen voi saada SAK:n maksuttomasta neuvontapuhelimesta numerosta 0800 179 279. Siihen voi soittaa maanantaista perjantaihin klo 9 –15.

UBIK

H UK ASSA LÖYTYN YT

Jätä jämät Tupakka tappaa, mutta kuinka terveellisiä ovat uudet terveysvaatimukset?

T E K S T I A N N A TO M I | K U V I T U S L I I V I A PA L L A S

3 / 2 01 5

UBIK

KESTÄÄ KAKSI VIIKKOA huomata, että jokin on toisin. Istun puistonpenkillä kalifornialaisen yliopiston kampuksella ja katselen mikroshortseissaan ja yliopistohuppareissaan ohi käveleviä opiskelijoita. Kukaan ei polta. En ole haistanut savun tuoksua kahteen viikkoon.

Kysyessäni paikallisilta ystäviltäni missä kaikki sauhuttelijat ovat, saan vastaukseksi ylimalkaisia huomiota tupakoinnin terveyshaitoista. Totta kai tiedän sen epäterveelliseksi, enhän itse polta juuri terveyssyistä. Tai oikeas­taan poltan joskus, kuten lähes kaikki suomalaiset kaverini, jotka eivät polta. Ja tämä on se olennainen ero suomalaisen ja ­k alifornialaisen tupakointikulttuurin välillä.

Vaikka tupakointi on tilastollisesti katsottuna jatkuvassa laskussa, Suomessa poltetaan edelleen verrattain paljon. Vuoden 2013 Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilastojen mukaan noin 16 prosenttia kaikista 15– 64 vuotiaista tupakoi.

Yhdysvaltojen tupakoivien aikuisten kokonaisprosentti on lähes vastaava, mutta esimerkiksi Kaliforniassa luku on huomatta­v asti pienempi. Prosenttiluvut eivät kerro koko totuutta.

Esimerkiksi passiivisen tupakoinnin määrää on vaikeaa tilastoida. Tupakointi julkisissa tiloissa on Euroopassa suhteellisen yleistä, minkä seurauksena tupakansavun terveys­h aitat koskevat myös niitä, jotka eivät itse tupakoi.

Toisaalta kokonaisprosenteista ei käy ilmi, miten luokkasidonnaista tupakkatuotteiden kulutus on. Jos eteläkalifornialaisella kampuksella onkin sosiaalisesti sopimatonta sytyttää tupakka, muissa piireissä tupa­k ointi on sitkeä normi. Vähiten koulutetut tupakoivat huomattavasti enemmän kuin korkeasti koulutetut. Mikään lainsäädäntö ei voi muuttaa sitä, onko tupakointi omassa sosiaali­ s essa ryhmässä cool vai uncool.

Palattuani Suomeen näen helsinkiläisen katukuvan uusin silmin. Kun amerikkalainen ystäväni on vierailulla luonani, vien hänet puistoon istumaan iltaa ystävieni kanssa.

Joku sytyttää tupakan. Pahaa astmaa sairastava ystäväni pahoittelee ja sanoo menevänsä sivummalle odottamaan, että savuke on palanut loppuun. ”Ei se haittaa”, hän sanoo. ”Siinä kestää keskimäärin seitsemän minuuttia, tulen sitten takaisin.”

Hämmennyn hetkeksi. Selitän sitten pahoillani, että tämän tupakan jälkeen tulee uusi tupakka ja taas uusi. Isossa porukassa joku polttaa koko ajan. Itse asiassa koko puiston yllä leijuu sankka savu. Ystäväni näyttää kummastuneelta.

Matkalla kotiin ystäväni kertoo, että on joutunut kieltäytymään unelmatyöpaikasta Amsterdamissa puhtaasti siitä syystä, että kaupunki on astmaatikolle liian savuinen.

Vaikka vakava astma ei olekaan kovin yleistä, olen järkyttynyt siitä, miten ulossulkevaa jatkuva tupakointi voi olla. Tottahan se on: kukaan ei kysy ”haittaako jos poltan”, vaan jossain palaa aina.

ONNELLINEN, KAUNIS, TEHOKAS Näpyttelen instagramin hakukenttään #healthy. Selaan eteeni aukeavaa kuvavirtaa vihersmoothieista, treenatuista vatsalihaksista

ja fitness-motivaatiolauseista: ”The pain you feel today will be your strength tomorrow”.

Yhdysvaltojen länsirannikon valloittanut terveysbuumi on kovaa huutoa tälläkin puolella maailmaa. Superfoodit ovat siirtyneet ekokaupoista supermarketteihin ja raakaruoka marginaalista valtavirtaan. Vegaaniruokavalio ei ole enää ainoastaan eettisen tiedostajan vaan yhä useammin myös terveystietoisen kuluttajan valinta. Meditaatio ei ole vain kristallihippien juttu, sitä harrastavat nyt myös tehokkaasta elämänhallinnasta kiinnostuneet valkokaulusjupit.

Suomessa ollaan murroksen äärellä. Kesäkuusta 2007 alkaen tupakointi kiellettiin baareissa ja ravintoloissa. 2010 uudistetun Suomen tupakkalain yksiselitteinen tavoite on tupakkatuotteiden käytön loppuminen kokonaan vuoteen 2040 mennessä muun muassa tupakkaveroa korottamalla ja yhdenmukaistamalla pakkaukset tuotemerkittömiksi yleispakkauksiksi.

Mitä tapahtui inhimilliselle hedonismille?

Ajattelen kaveripiiriäni, jossa yhä useampi on lopettanut tupakoinnin viimeisen parin vuoden sisään. Moni vannoutunut sohvaperunakin on jättänyt röökin ja siirtynyt ylistämään säännöllisen liikunnan iloja. Tavoitteena ei ole enää vain terveys vaan kokonaisvaltainen hyvinvointi.

Hyvinvointi, tuo mainosnikkarien ja konsulttifirmojen lempilapsi, ei nimittäin tarkoita vain sairauden poissaoloa. Se merkitsee pyrkimystä olla paras mahdollinen itsensä: onnellinen, kaunis ja energinen. Ja ennen kaikkea tehokas.

Terveysbuumin vaikutukset ovat pääasiassa positiivisia ja tähtäävät näennäisesti yksilön parhaaseen. Ei ole kuitenkaan sattumaa, että kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin äänekkäimmät puolestapuhujat ovat konsultteja ja menestysvalmentajia. Tämä on merkki kiristyneestä työkulttuurista ja korostuneista tehokkuusvaatimuksista. Jos liikunnan, hyperterveellisen ruokavalion ja mindfulness-meditaation avulla on mahdollista jaksaa töissä ja innovoida yhä paremmin ja tehokkaammin, miksi työnantajille riittäisi, että työntekijä vain tekee parhaansa? Perus-­ Pirjo ei enää riitä. On oltava oman elämänsä alexanderstubb: energinen ja positiivinen menestyjä, jota säännöllinen maratonharjoittelu auttaa jaksamaan vaativassa työssä.

Stubbin suosimaa pitkänmatkanjuoksua voikin pitää eräänlaisena antiteesinä tupakoinnille. Jos sauhuttelu on lyhyt, hedonisti-

33

nen nautinto, maratonjuoksu edustaa kaikkia työelämän vaatimuksia: määrätietoisuutta, itsekuria, pitkäjänteisyyttä ja äärimmilleen viritettyä kestävyyttä.

Ei siis ihmekään, että työnantajat pyrkivät kannustamaan työntekijöitä parempiin valintoihin. Nosturiyritys Pekka Niskalla on käytössä bonusjärjestelmä, jossa työntekijöitä palkitaan rahallisella korvauksella tupakoinnin lopettamisesta (1000 euroa kerralla ja 170e/vuosi), maratonin juoksemisesta (170e) ja puuttuvista sairastyöpäivistä (510/vuosi).

Monet yritykset seuraavat perässä.

Savuttomuuteen ja urheiluun rohkaiseminen on hieno asia, sillä vaikka työnantajakin hyötyy, potin korjaa lopulta työntekijä itse.

Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen.

On äärimmäisen ongelmallista palkita ihmisiä puuttuvista sairaspäivistä, sillä se kannustaa asettamaan työnantajan edun oman ja muiden terveyden edelle. Toisin sanoen positiivisessa kannustamisessa onkin osittain kyse lisääntyneestä kontrollista: vapaa-aika ei ole enää vapaata, sillä sen oletetaan koostuvan työaikaa tehostavista aktiviteeteista. Vapaa-ajasta on tullut välillisesti osa työelämää.

Muuttunut työkulttuuri ei tietenkään ulotu ainoastaan terveyden alueelle. Yhä useammat työantajat edellyttävät työntekijöiltään aktiivista some-presenssiä ja oman henkilönsä brändäämistä. Ennen kaikkea työelämässä pärjätäkseen täytyy kehittää itseään alati.

Työstä on toisin sanoen tullut enemmän opiskelun kaltaista: jatkuvaa uudelleenkouluttautumista ja erikoistumista.

Vastaavasti opiskelukulttuuri muuttuu koko ajan työpainotteisemmaksi. Pelkällä tutkinnolla on vaikea saada työpaikkaa, joten opintojen ohella hankittu oman alan kokemus ja opetustuntien ulkopuolella sekä oma-aloitteisesti hankittu osaaminen on lähes yhtä tärkeää kuin muodollinen pätevyys. Oman opiskelunsa tai työntekonsa tehostaminen ja kehittäminen kuuluisi tehdä niin sanotulla vapaa-ajalla.

Uudet tehokkuusvaatimukset eivät koske vain toimistoväkeä. Jopa taiteilijat ovat vaihtaneet syöpäkääryleen lenkkareihin ja erakkoelämän some-markkinointiin.

Dokaava intellektuelli on historiaa – yhä useammat kirjailijat omistavat teoksia juoksuaddiktiolleen.

Tupakointi on tehokkuuden vastakohta.

Se on epäterveellistä. Ennen kaikkea se on seitsemän minuutin mittainen tauko, jonka aikana on sosiaalisesti hyväksyttyä seistä yksin kadunkulmassa, laskea työ käsistään ja häipyä pihalle norkoilemaan. Tupakointiin kiteytyy nautinnollinen joutilaisuus. Ei siis ihme, että työnantajat kannustavat savuttomuuteen.

Olen itsekin jättänyt satunnaisen tupakoinnin. Silti kaipaan tupakkatauon edustamaa tilaa: itselle pihistettyä aikaa. On löydettävä uusia tapoja olla tehoton.

U BIK

Kun et tiedä, mistä etsiä T E K S T I L AU R I L I N N A | K U V I T U S J A N N E N U R M I

HAUSSA PALVELU, mutta mistä sen voisi löytää? Haluat apua, mutta et tiedä, minkä tahon puoleen kääntyä? Kansalaisneuvonta on perustettu auttamaan juuri tällaisissa kysymyksissä. Se on palvelu, joka neuvoo oikean palvelun luokse ja auttaa sähköisessä asioinnissa. Kyse on siis eräänlaisesta julkisen sektorin numeropalvelusta.

Kansalaisneuvonnalla on tyylikkäät sivut, joista on pyritty tekemään mahdollisimman helpot käyttää. Tekstin kokoa voi suurentaa, ja palvelu on käytössä niin suomeksi, ruotsiksi kuin englanniksikin. Neuvojiin saa yhteyden parilla klikkauksella, ja tärkeimpien palveluiden, kuten poliisi ja Kela, verkko-osoitteet löytyvät käteväksi listaksi ­k oottuna.

Palvelu on perustettu osaltaan vähentämään yleiseen hätänumeroon tulevia kiireettömiä puheluita, joissa kysytään ennemminkin neuvoa kuin apua. Toisaalta kansalaisneuvonnan voisi ajatella helpottavan myös kirjastojen taakkaa toimimalla asiantuntevana yleispätevänä tahona, jonka puoleen on matala kynnys kääntyä.

Palvelun puutteeksi voidaankin nähdä se, missä se eroaa kirjastoista: vaikka kansalaisneuvontaan voi soittaa, tekstata, lähettää sähköpostia, kysyä sähköisellä lomakkeella ja olla etäyhteyden kautta yhteydessä, toimipistettä sillä ei ole.

Hyvä on myös muistaa, että kiireellisessä hätätilanteessa yleiseen hätänumeroon (112) soittamista ei pidä epäröidä.

Kansalaisneuvonnan yhteystiedot: 02 95 000 www.kansalaisneuvonta.fi palveluneuvoja@kansalaisneuvonta.fi

Muita hyödyllisiä palveluita: APUA, JOS VANHEMMAT JUOVAT

ONKO ELÄMÄSI SOLMUSSA?

KESÄDUUNIN ONGELMAT KUNTOON

Varjomaailman verkkosivuilla pääsee keskustelemaan muiden nuorten kanssa, jotka ovat huolissaan vanhempiensa päihteidenkäytöstä, sekä juttelemaan perheiden päihdeongelmiin erikoistuneen ammattilaisen kanssa.

Sivustolla on koottuna myös muiden palveluiden osoitteita, joista voisi olla apua.

Kelan tarjoamassa kuntoutuksessa ei ole kyse vanhusten jumppaamisesta, vaan nuorille tarkoitetusta tien avaamisesta takaisin työelämään tai koulutukseen. Kuntoutusta on mahdollista saada mielenterveysongelman tai muun sairauden haitatessa opiskelua tai työtä. Sivustolla opastetaan, milloin kuntoutusta voi saada, ja kuinka sitä haetaan. Etusivulta löytyvät videot selkeyttävät asian hetkessä.

Tähän sivuun kannattaa tutustua kesätöiden tai muidenkin osa-aikaisten töiden lähestyessä. Apua löytyy niin työsopimuksen tekemiseen, palkkaukseen kuin muihinkin työsuhteeseen liittyviin kysymyksiin. Sivuilta löytyy myös kesäduunarin muistilista, joka on hyvää läpiluettavaa, vaikka mitään ongelmaa ei ­o lisikaan ilmaantunut.

Verkko-osoite: www.varjomaailma.fi

www.kesaduunari.fi nuortenkuntoutus.kela.fi

34

0800 179 279

HEVOSKUISKAAJA

Ihmisten ja eläinten välinen kommunikaatio on kuin unissakävelyä. Kuitenkin niille, jotka haluavat ymmärtää, voi eläinten tunteminen avata ikkunan toiseen todellisuuteen.

T E K S T I I L K K A H AU TA L A | K U VAT L I I V I A PA L L A S

3 / 20 15

HEVOSKUISKAAJA ja Animal Communicator.

Molemmissa kuvataan ihmisten ja eläinten välistä kommunikaatiota. Vilppula, nuori hevostenhoitaja, on kouluttanut eläimiä, ja opettaa nyt hevosmiestaitoa ja istuntaratsastusta. Hänen syvä suhtensa eläimiin herätti mielenkiintoni, ja päätin syventyä hänen poikkeavanlaatuiseen ammattiinsa. ”Eläimet ovat olleet mulle tärkeämpiä kuin ihmiset niin kauan kun muistan. Olen kouluttanut pihan oravia, hamstereitani ja kissoja.”

Vilppula kertoo tehneensä myös suurimmat oivalluksensa ihmisistä eläinten kautta. ”Ihminen on yksi eläimistä. Meillä on hirveä liuta samanlaisia toimintatapoja ja fysiologisia samankaltaisuuksia, enemmän kuin eroavaisuuksia. Jotta ihminen voi ymmärtää itseään ihmis-eläinlajin yksilönä, täytyy ymmärtää, miten eläimet toimivat.”

Vilppula on valmistunut Ypäjän hevosopistolta kaksoistutkinnolla ammattiin ja ylioppilaaksi. Hän on valintaansa tyytyväinen, vaikka on joutunut pohtimaan ja kokeilemaan paljon itse ja etääntymään huonoista esimerkeistä, joita on alalla annettu. ”Vilppulan mukaan hevosia ja eläimiä inhimillistetään usein niin, että luulemme niiden käyttäytyvän ja kommunikoivan kuin me itse.” ”Ennen koulutusta tiesin jo, mitä en halua tehdä. On paljon asioita joista olen eri mieltä.

UBIK

Esimerkiksi hevosurheilu esineellistää, siinä tehdään asioita väärillä perusteilla. Eläinten kanssa tulee ongelmia silloin, kun ihminen ei itse tiedosta motiiviaan siihen, miksi hänellä on eläin.”

Useimmiten ongelmat hevosten kanssa ovat lähtöisin siitä, että perusasiat niiden elinolosuhteissa eivät ole kohdallaan. Vilppulan mukaan ihmisillä on paljon vääriä käsityksiä siitä, minkälaisia virikkeitä ja elintapoja tietynlaiset hevoset tarvitsevat. Eniten hän onkin kouluttanut ongelmahevosia. ”Hevosten ongelmat ovat ihmisten ongelmia ja vääriä käsityksiä. Usein, kun olin paran-

Heros-kissalla ei todennäköisesti ole yhdeksää elämää, mutta Vilppulan mukaan se osaa totella kahtakymmentä eri käskyä.

37

tanut hevosten ympäristön laatua, oli tila parin vuoden päästä samanlainen kuin ennen koulutusta. Elinoloja ei muutettu pysyvästi sellaisiksi, joihin olin hevoset itse totuttanut. Se oli henkisesti raskasta.”

Vilppulan mukaan hevosia ja eläimiä inhimillistetään usein niin, että luulemme niiden käyttäytyvän ja kommunikoivan kuin me itse. ”Jos ihmisellä on kylmä, hän saattaa laittaa hevoselle viisi loimea päälle. Sitten hevonen ei pysty liikkumaan ja sen iho menee huonoksi. Hevosta saatetaan samastaa ihmiseen tai vaikka koiraan, eikä ymmärretä sen lajityypillistä käyttäytymistä.” ”Kun kohtaan ongelmaeläimen, kysyn kysymyksiä myös sen omistajasta. Olen herkkä lukemaan syy-seuraussuhteita ihmisen ja eläimen välisistä suhteista.”

Hevosten todellisuus voi olla joskus kovaa. Hampaat ja jalat saatetaan jättää hoitamatta. Jos huonoihin hampaisiin laitetaan kuolaimet, kivut voivat olla kovat. Omistajat eivät välttämättä tiedä hevosista mitään, ja Vilppulan täytyy perehdyttää heidät alusta loppuun asti siihen, mitä hevonen syö ja mitä se tarvitsee elääkseen lajityypillisesti.

Jotkut ostavat suurella rahalla hevosia ja kalliita varusteita itsekkäistä syistä, eivätkä osaa hoitaa eläintä. Ihmisiä on opetettava kädestä pitäen siihen, miten hevosia luetaan.

”Monille eläimille ihmiset ovat hieman kuin huonekaluja. Niihin ei voi ottaa kontaktia, eikä niihin voi vaikuttaa.”

”Niin kauan kun säilyttää mielenrauhansa ja kohtaa eläimen tasavertaisena, asiat ovat hyvin.”

3 / 20 15

UBIK

”Hevonen voi olla rauhallinen hoitotilanteessa, vaikka todellisuudessa se saattaa olla opitusti avuton. Se tietää, ettei voi vaikuttaa tilanteeseen, ja sulkeutuu siksi tapahtuman ulkopuolelle. Eläimet taantuvat välineeksi, ja hevoset, jotka eivät suostu tähän alistumiseen, luokitellaan ongelmahevosiksi.”

Vilppulan mielestä hänen työnsä ei pitäisi olla mitenkään harvinaista tai erityislaatuista.

Eläinten käyttäytymisen tutkimuksesta on kehitetty oma tieteenalansakin nimeltä etologia. ”Etologiasta on tullut noin viisi vuotta sitten yksi kurssi eläinlääketieteelliseen, vaikka se on yli sata vuotta vanha tieteenala. Suomessa tätä sanaa ei edes tunneta.”

Etologia menee ulos laboratoriosta, siis tutkimaan eläinten käyttäytymistä niiden luonnollisessa ympäristössä. Tieteenhaara kiinnostaa Vilppulaa siinä määrin, että hänen suunnitelmissaan on lähteä Englantiin opiskelemaan sitä yliopistotasolla.

ELÄIMEEN PITÄÄ TUTUSTUA Vilppulan mukaan tietoisuus ei ole vain ihmisen ominaisuus, vaan kaikkien eläinten. ”Eläimet eivät yleensä näytä sitä meille.

Tietoisuus liittyy kommunikointiin, ja jos eläimet eivät koe voivansa kommunikoida, niin ne eivät käyttäydy tietoisesti ihmisen kanssa. Monille­ eläimille ihmiset ovat hieman kuin huonekaluja. Niihin ei voi ottaa kontaktia, eikä niihin voi vaikuttaa.”

Kommunikaatio eläimen kanssa toimii sen omalla kielellä. Vilppulan mukaan eläintä voi oikeastaan kouluttaa mihin tahansa, mutta kouluttajalta vaaditaan kärsivällisyyttä, reaktionopeutta ja tietotaitoa. ”Kaikki kouluttaminen tapahtuu eläimen omasta näkökulmasta. Päätän, että mitä harjoitellaan, ja lähden palkitsemaan pienimmistäkin mahdollisista asioista, jotka johtavat siihen, mitä haluan.” ”Tiedän, minkälainen ääni tulee, kun kissaa ottaa päähän, ja tiedän, mitä hevonen tekee kehollaan kun se haluaa tilaa, tai on rento ja funtsii. Matkin eläimille paljon niitä itseään, ja kanssakäymiseni perustuu paljon siihen.”

Omaa hevosta Vilppulalla ei ole, mutta 11-vuotiaasta Heros-kissasta on seuraa.

Se lähtee hänen mukanaan joskus lenkille tai kauppaan. ”Se on paremmin koulutettu kuin monet koirat. Heros on oppinut syy-seuraussuhteita ja käsittää, että voi muuttaa asioita ympäristössään.” ”Monille eläimille ihmiset ovat hieman kuin huonekaluja. Niihin ei voi ottaa kontaktia, eikä niihin voi vaikuttaa.”

Hevostalous johon hevosharrastus ja -urheilu kuuluvat on kasvava ala. Tällä hetkellä hevosten määrä Suomessa on noin 75 000 yksilöä. Jokainen näistä hevosista tarvitsee yksilöllistä hoitoa.

Kysyn Vilppulalta, miksi hän on ajautunut tähän työhön. Mikä muutos hänen elämässään kävi, että asiasta tuli niin tärkeä? ”Ensimmäinen ratsastuksenvalmentajani etsi erilaisia tapoja toimia hevosten kanssa, ja se istutti minuun pienen anarkistin. Olen ollut yhtä hirveä kuin kaikki muutkin eläinten kanssa.”

Pedagoginen ymmärrys hevosalalla on Vilppulan mielestä huonoa. Ihmiset ovat hukassa myös itsensä kanssa, ja hyvää henkistä tai toiminnallista esimerkkiä saa harvoin. ”Teen työtä pelkästään ideologisista syistä, ja tekisin tätä vaikka en saisi rahaa. En kuitenkaan lähde briljeeraamaan, sillä joillain koirien kouluttajilla esimerkiksi on paljon ammattitaitoa kommunikaatiossa, mutta silti ollaan marginaalissa.”

Vilppula ounastelee, että tällainen suhtautuminen on nousemassa pintaan tänä päivänä. Hän kertoo olevansa vegaani, sillä eläinteollisuus on epäeettistä ja ekologisesti kestämätöntä.

Kysyn nopeaa vihjettä, joka voisi auttaa eläinten kohtaamisessa. ”Eläinten kanssa kaikista tärkein asia on se, että ei menetä mielenmalttiaan. Siinä on

41

myös eniten ongelmia. Niin kauan kun säilyttää mielenrauhansa ja kohtaa eläimen tasavertaisena, asiat ovat hyvin.” ”Perus-elekieleen ja eläimen merkkijärjestelmään tutustuminen sekä runsas maalaisjärjen käyttö auttaa. Ihmiset eivät yleensä ymmärrä edes toisen ihmisen elekieltä. Kun perehtyy yhden eläinlajin elekieleen, alkaa ymmärtää, mistä niitä sanoja tai viestejä kannattaa katsoa, ja millä kaikella me voidaan oikeastaan viestiä.”

3 / 20 15

UBIK

Kuka heitti amikset bussin alle?

Hallitus toisensa jälkeen leikkaa koulutuksesta.

Viimeisimpien sirkkelipäätösten takaa paljastuu vuosien poliittinen peli.

T E K S T I A N T T I S E I TA M A A | K U V I T U S S A M U L I S A A R I N E N

ENNEN VIIME eduskuntavaaleja kaikki puo­ lueet lupasivat, etteivät aio leikata koulutuksesta. Silti siitä kuitenkin leikattiin. Amikset ovat joutuneet uuden hallituksen tulilinjalle, mutta suurin osa heistä on vielä autuaan tietä­m ättömiä asiasta.

Edellinen hallitus kaavaili alun perin koko toiselle asteelle leikkauksia, jotka on nyt siirretty yksinomaan ammattiin opiskelevien harteille. Lukiolaisten ei tarvitse enää osallistua talkoisiin. Miten olemme päätyneet tähän tilanteeseen? Ketkä antoivat meille pitkin korvia, ja miksi?

Marraskuussa 2013 edellinen, kokoomuksen, Sdp:n, vihreiden, vasemmistoliiton, kristillisdemokraattien ja Rkp:n muodostama hallitus marssi ulos Säätytalosta uuden rakennepaketin kanssa, joka samalla täydensi ja osin jopa korvasi vanhan hallitusohjelman.

Paketti oli rankkaa luettavaa ammatillisen koulutuksen näkökulmasta: hallituspuolueet olivat sopineet, että jo aiemmin koulutukseen tehtyjen satojen miljoonien eurojen säästöjen lisäksi nyt tehtäisiin vielä rankempia säästöjä, jotka kohdistuivat tällä kertaa koko toisen asteen koulutukseen. Tarkoitus oli tehostaa toisen asteen koulutusta uudistamalla rahoitusjärjestelmää ja karsimalla opetuksen järjestäjien määrää.

Rakenteiden uudistamisella yritettiin välttää leikkaukset koulutuksen sisältöihin ja aloituspaikkojen määrään. Kun hallitus tutki tilastoja ja pohti, mistä voitaisiin vielä leikata niin, että se tekisi mahdollisimman vähän vahinkoa koulutuksen laadulle ja vetovoimaisuudelle, katse suuntautui syrjäseutujen oppilaitosverkostoon.

Toisen asteen koulutuksen opiskelijamäärissä on tapahtunut merkittäviä muu-

toksia viime vuosina ympäri maata: isojen kaupunkien ulkopuolella ammatilliset oppilaitokset ja lukiot seisovat paikoittain puolityhjinä, kun kasvukeskuksissa on lähes krooninen pula aloituspaikoista. Toisen asteen uudistus kumpuaa siis osittain samoista syistä kuin sote-uudistus – kaupungistuminen ja muuttoliike tyhjentävät kyliä ja ruuhkauttavat kasvukeskuksia. Vanhan ja rapistuvan oppilaitosverkoston ylläpitäminen on kallista, joten vaikean paikan tullen siitä on houkuttelevaa leikata ensimmäiseksi.

ja rönsyilevä, että siihen sisään pääseminen vaatii vuosien kokemuksen. Nyt oltiin tekemässä ammatillisen koulutuksen historian kenties suurinta uudistusta, ja huomasin äkkiä, että kokeneemmatkin asiantuntijat olivat yhtä pihalla kuin minä. Kenttä oli täydelli­s essä kaaoksessa ja OKM vei uudistusta eteenpäin paniikkinappula pohjassa.

Opetusministeri Krista Kiurun (sd) tehtävänä oli toteuttaa aiottu toisen asteen järjestäjäverkko- ja rahoitusuudistus. Kukin ministeriö oli vastuussa siitä, että heidän tontillaan saataisiin aikaiseksi rakennepaketissa sovitut säästöt – OKM:ssä säästötavoitteeksi ­o ltiin valtiovarainministeriön kanssa käydyisEdellinen hallitus kaavaili alun sä neuvotteluissa määritelty 260 miljoonaa perin koko toiselle asteelle ­e uroa. Tästä summasta ammatillisen koulutuksen säästöosuus oli 195 miljoonaa ja lukileikkauksia, jotka on nyt on osuus 65 miljoonaa euroa. siirretty yksinomaan ammattiin Uudistus pyrittiin toteuttamaan kahdella opiskelevien harteille.

OKM:ssä rinnakkain valmistellulla lakiesityksellä. Niistä ensimmäinen koski rahoitusjärjestelmää. Koulutuksen valtionrahoituksesta haluttiin tehdä tulosperusteista, eli pakottaa LEIKKAUKSET OVAT “UUDISTUKSIA” koulutuksen järjestäjiä tehostamaan toiminOlen ollut mukana seuraamassa leikkaus­ taansa maksamalla heille osa rahoituksesta spektaakkelia SAKKIn edustajana alussuoritettujen tutkintojen ja tutkinnon osien peta ­ a lkaen. Minut palkattiin edunvalvonta-­ rusteella. Aiemmin koulutuksen järjestäjille oli asiantuntijaksi vuoden 2013 elokuussa, juuri maksettu lähes pelkästään sen mukaan, palennen toisen asteen rakenteellisen uudistukjonko opiskelijoita oli oppilaitoksessa kirjoilla. sen julkistamista. Heti, kun rakennepa­ k etti Toinen hallituksen lakiesityksistä ­ k oski julkistettiin ja sitä ryhdyttiin toteuttamaan, koulutuksen järjestämislupia. Se olisi pakotminut nimettiin ammattiin opiskelevien edustanut kaikki koulutuksen järjestäjät hakemaan tajaksi opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) lupiaan uudelleen. Nimenomaan tällä toiselasettamaan ohjausryhmään, jossa sain seu­ la lailla piti saneerata valtakunnallinen toirata lakien valmistelua lähietäisyydeltä. sen asteen järjestäjäverkosto kustannusteAluksi en ymmärtänyt mistään mitään. hokkaampaan suuntaan. Ketkä tässä uudessa Koko ammatillisen koulutuksen rakenne on järjestelyssä olisivat olleet voittajia ja ketkä kaavioksi piirrettynäkin niin monimutkainen häviäjiä?

43

U BIK

H UK ASSA LÖYTYN YT

lokakuussa 2013, että kai te ymmärrätte, että me tehdään tätä ihan turhaan koska nämä menee suurella todennäköisyydella nurin kaikki.

Olisin erittäin mielelläni ollut väärässä, mutta näin siinä kävi.”

ROMAHDUS

”Vaalit oli tulossa ja kaikkia vitutti. Oli selvää, että epäsuosittujen esitysten kohtalo ensin hallituksessa ja sittemmin eduskunnassa tulee olemaan kova.”

Lakiesitysten tarkoitus oli alusta lähtien saada säästöjä keskittämällä. Voittajia ovat tällaisessa mallissa kasvukeskusten suuret koulutusjärjestäjät ja niissä opiskelevat nuoret, häviäjiä taas pienet, jotka joutuvat joko yhdistymään naapurikuntien järjestä­jien kanssa yhdeksi isoksi koulutuskuntayhtymäksi tai lakkauttamaan toimintansa. Viime kädessä tämä olisi ammatilliseen koulutukseen suuntautuvien opiskelijoiden kannalta tarkoittanut sitä, että yhä useampi joutuisi muuttamaan opintojen perässä pois kotoa peruskoulun jälkeen, koska lähioppilaitosta ei välttämättä enää olisikaan. Vaikka hallitus puhuikin uusista laeista uudistuksina, olivat ne pohjimmiltaan koulutuksesta leikkaamista.

KAOOTTINEN VALMISTELU Ministeri Kiurun erityisavustaja Mikko ­K oskinen vastasi syksystä 2014 lähtien siitä, että hallituksen esitykset saataisiin ministeriöstä eduskuntaan. Hän oli mukana ministerien sivistyspoliittisessa työryhmässä, jossa kokoomuksen ja demarien koulutusasioista vastaavat ministerit ja heidän koulutuspoliittiset ykkösketjun pelaajansa väänsivät kättä uudistuksesta.

Koskisen mukaan kokoomus pelkäsi, että kuntien heikko taloudellinen tilanne johtaisi siihen, että lukion ja ammatilliseen koulutuksen tiukasta erottelusta luovuttaisiin ja yhteistyötä lisättäisiin nykyisestä. Paikallisella tasolla koulutuksen järjestäjät saattaisivat säästöjen nimissä ruveta tekemään yhteis­t yötä yli lukion ja ammatillisen koulutuksen rajojen esimerkiksi hyödyntämällä samoja ­t iloja ja opettajia.

Hallituksen esitys siitä, kuka loppujen lopuksi saisi järjestämisluvan, oli Koskisen mukaan epäselvä.

”Siellä oli varmaan vahvoja taustavaikuttajia, jotka on perinteisesti ollut lähellä kokoomusta. Yksityisillä lukioilla ja myös yksityisen ammattikoulutuksen järjestäjillä oli pelkoja siitä, mitä tämä uudistus tarkoittaa.”

Järjestäjälupaan liittyvä lakiesitys sai ison osan koulutuksen järjestäjistä pelosta kankeiksi, erityisesti pienet ja yksityiset koulutuksen järjestäjät. Munkkiniemen yhteiskoulun rehtori ja Suomen Yksityisten koulujen liiton puheenjohtaja Aki Holopainen ­i lmoitti lausunnossa OKM:lle kantansa, että lupien lakkauttamista ja uudelleenhakua ei tarvita lainkaan.

Hallituksen suurimmat puolueet kokoomus ja sosialidemokraatit ajautuivat valmistelussa riitaan. Hallituskumppanien välinen luottamus oli merkittävästi heikentynyt pitkin kautta ja koulutuksen uudistaminen vaalien lähestyessä osoittautui erittäin vaikeaksi.

Alexander Stubb oli korvannut Jyrki Kataisen pääministerinä ja demareiden tyytymättömyys rakennepoliittisiin päätöksiin nosti puolestaan Antti Rinteen Jutta Urpilaisen tilalle valtiovarainministeriksi. Hallituskokoonpano oli pienentynyt kuudesta neljään vasemmistoliiton ja vihreiden siirryttyä oppositioon ja hallituksella oli jäljellä enää niukka enemmistö eduskunnassa. Antti Rinteen entinen valtiosihteeri Esa Suominen kuvaa hallituskauden lopputaipaleen kaaosta: ”Vaikka tarkoitus oli hyvä ja tavoitteena elää olosuhteiden muuttumisen mukana, oli tilanne jossa kesken hallituskautta aloitetaan ikään kuin uuden hallitusohjelman toteutus, kohtuuttoman raskas. Vaalit oli tulossa ja kaikkia vitutti. Oli selvää, että epäsuosittujen esitysten kohtalo ensin hallituksessa ja sittemmin eduskunnassa tulee olemaan kova. Muistan itse sanoneeni tämän ensimmäisen kerran

44

Tilanteessa, jossa hallituksen päätöksentekokyky horjuu ja jokainen maaliin viety päätös vaatii ehdotonta ryhmäkuria, yksittäisen kansanedustajan vaikutusmahdollisuudet puolueensa sisällä kasvavat. Raskaan ja epäsuositun uudistuksen läpivieminen näin lähellä vaaleja on hyvin riskaabelia, koska se on alttiimpi sabotaasille. Pienikin liike voi syöstä koko junan raiteiltaan.

Järjestämislupia koskeva hallituksen esitys saatiin OKM:stä ulos vasta aivan viime hetkellä. Se siirtyi käsiteltäväksi sivistysvaliokuntaan, jonka puheenjohtajana toimi pitkäaikainen kokoomuslainen kansanedustaja ja koulutuspoliitikko Raija Vahasalo. Sivistysvaliokunta oli pahasti ruuhkautunut. Tuolloin oppositiossa olevan keskustan kansanedustaja Tuomo Puumala kritisoi kovin sanoin hallituksen leikkauspolitiikkaa: ”Hallitus on leikkaus- ja keskittämispolitiikallaan murentanut suomalaista sivistystä ja koulutusta heikentäen mahdollisuuksia saada Suomi nousuun. Ihmisten huoli koulutuksen tasa-arvosta ja tulevaisuudesta on aito.”

Vain kaksi kuukautta myöhemmin, kun eduskuntavaaleissa keskusta nousi Suomen suurimmaksi puolueeksi ja hallituksen johtoon, Puumala joutuisi itse puolustamaan oman hallituksensa koulutukseen kohdistamia leikkauksia. Näistä leikkauksista päättäminen ei oletettavasti ollut helppoa myöskään nykyisen pääministeripuolueen keskustan sisällä, josta asiaan varmasti löytyi eri kantoja. Keskustanuorten varapuheenjohtaja K ­ atja Asikainen kirjoittikin vaalien jälkeen 4.6. Helsingin Sanomissa julkaistun mielipidekirjoituksen, jossa hän julkisesti soimasi oman puolueensa leikkauspolitiikkaa. ”Hallituksen (keskusta, perussuomalaisten ja kokoomuksen) leikkaukset kohdistuvat yksiselitteisesti suomalaisen yhteiskunnan kaikista köyhimpiin: opiskelijoihin, työttömiin, eläkeläisiin ja lapsiperheisiin. Koskaan ennen en ole ollut yhtä pettynyt ja ahdistunut puo­ lueeni toiminnan vuoksi.”

Palatkaamme kuitenkin vielä kevättalveen 2015. Raija Vahasalo suhtautui rahoitusjärjestelmää koskevaan esitykseen kohtalaisen myönteisesti ja sivistysvaliokunta kirjoitti siitä mietinnön eduskuntaa varten. Vahasalo suhtautui kuitenkin järjestämislupia koskevaan esitykseen varauksella.

Hän kritisoi julkisesti esitystä heikosti valmistelluksi esimerkiksi Helsingin Sanomille 14.2.2015 antamassaan haastattelussa.

Valtiovarainminis­teri Antti Rinne oli muutamaa päivää aiemmin syyttänyt tiettyjä kokoomuslaisia hallituksen lakiesitysten tahallisesta jarruttamisesta. Vahasalo vastasi samalla mitalla:

3 / 20 15

”Kukaan ei ole jarruttamassa mitään, mutta kehnojen esitysten korjaamiseen menee aikaa. Ärsyttää oletus, että eduskuntaan voisi tuottaa millaisia lakiesityksiä hyvänsä ja määrätä, että ne pitää käsitellä kahdessa päivässä. Asiat pitää hoitaa kunnolla ja kunnianhimoisesti, sillä ei eduskunta ole mikään postitoimisto.”

Vaikka Vahasalo oli hallituspuolueen eduskuntaryhmän jäsenenä sitoutunut viemään rakennepaketissa linjatut uudistukset läpi, sivistysvaliokunta ei saanut mietintöä valmiiksi. Oppositio puolestaan onnistui jarruttamaan ihan viime tinkaan siirrettyä käsittelyä marssimalla kesken kaiken ulos.

Tämän jälkeen aika yksinkertaisesti loppui kesken. Esityksen rauettua Raija Vahasaloa syytettiin siitä, että hän olisi tahallaan hyväksikäyttänyt eduskunnan käsittelyprosesseja suistaakseen itselleen epämieluisan uudistuksen raiteiltaan. Vahasalo vastaa nyt näihin syytteisiin tyynesti. ”Puheenjohtajan pitää olla neutraali. Hän ei saa keskeyttää eikä rajoittaa puheenvuoroja valmistavissa keskustelussa. Niin kauan kuin puheenvuoropyyntöjä on, niin kauan on annettava keskustelun jatkua.”

Toisen, rahoitusjärjestelmää koskevan lain mietintö oli saatu jo aiemmin ulos sivistysvaliokunnasta. Se meni eduskunnan suureen saliin äänestettäväksi. Kokoomuslaiset kansanedustajat äänestivät sen puolesta ja demarit vastaan. Julkisuudessa tämä esitettiin viimeisenä naulana epäonnistuneen hallituksen arkussa – nyt on kaikki nähty, demarit äänestävät omaa esitystään vastaan!

UBIK

Demareiden äänestyspäätöstä perustelee se, että heidän mukaansa tiukennukset rahoitusjärjestelmään olisivat voineet johtaa hallitsemattomaan kehitykseen tilanteessa, jossa järjestämislupalakia ei ollut vielä hyväksytty. Koulutuksen järjestäjiä menisi taloudellisesti nurin ilman, että prosessia ohjattaisiin keskitetysti.

Kokoomus oli vahvasti sitä mieltä, että rahoitusjärjestelmää koskeva lakiesitys voitaisiin vielä hyväksyä ilman järjestämis­lupaesitystä, joka oli kahdesta lakiesityksestä kokoomusta eniten hiertävä. Miten voi olla, että hallituspuolueille oli syntynyt niin vastakkaiset käsitykset siitä, toteutettaisiinko uudistus yhdellä vai kahdella lakiesityksellä?

VAIHTOKAUPPAA EPÄVARMUUDELLA Tähän kysymykseen vastaaminen vaatii paluuta uudistusprosessin alkulähteille. Lakiesitykset valmisteltiin kahdessa OKM:n yleissivistävän koulutuksen osastolla: rahoitusjärjestelmää koskeva lakiesitys ylijohtaja Eeva-Riitta Pirhosen johdolla ja järjestämislupakriteerejä koskeva esitys Pirhosen alaisen Mika Tammilehdon johtamassa ammatillisen koulutuksen yksikössä. Kunnianhimoinen uudistus edellytti kaikkien puhaltavan yhteen hiileen.

Jotain kummallista tapahtui OKM:n sisällä. Rahoitusjärjestelmää koskevan lain kuulemistilaisuudessa kuultiin kahta OKM:n asiantuntijaa yleissivistävän koulutuksen yksiköstä. Asiantuntijat vakuuttivat sivistysvaliokun­n alle, ­e ttä lakiesitykset eivät todellisuudessa olleet riippuvaisia toisistaan,

Opetusministeri Kiuru näytti julkisuudessa heittopussilta ja iltapäivälööpeissä päiviteltiin Stubbin hallituksen täydellistä epäonnistumista kaikissa merkittävissä uudistuksissaan.

eli rahoitusjärjestelmä voitaisiin uusia ilman järjestämislupiin liittyvää lakia.

Tämä on epäilemättä ollut musiikkia vaalituskissa kärvistelevien kansanedustajien korville – poliittisesti hankalin osa uudistuksesta voitaisiin dumpata, mutta uudistus saataisiin silti aikaan rahoitusjärjestelmän ­ k autta! Selkeä win-win-tilanne. Kokoomus sekä opposition suurimmat puolueet keskusta ja perussuomalaiset saivat asiantuntijoiden lausunnosta vahvistuksen omalle näkemykselleen: järjestämislupalaki voitaisiin heittää menemään ja rahoitusjärjestelmää kiristämällä saataisiin riittävät säästöt aikaiseksi. Demarien, siis opetusministeriön oman ministerin, kaavailema uudistus edellytti molempia lakeja: rahoitusjärjestelmän tiukennusta ja järjestämislupalain suomaa säästöä seinistä ja hallinnosta.

Tämän hallituskauden osalta peli oli kuitenkin menetetty niin kokoomukselle kuin demareillekin. Hallituksen esitykset kaatuivat.

Perussuomalaiset ja keskusta olivat saaneet näyttävän poliittisen voiton juuri ennen vaaleja, ja demarit olivat kärsineet melkoisen ­a rvovaltatappion. Opetusministeri Kiuru n ­ äytti julkisuudessa heittopussilta ja iltapäivälööpeissä päiviteltiin Stubbin hallituksen täydellistä epäonnistumista kaikissa merkittävissä uudistuksissaan. Miten tässä näin kävi?

Niin kummalta kuin se kuulostaakin, päätöksentekoa voidaan edustuksellisessa demo­ kratiassa tahallisesti välttää. Toisin kuin esimerkiksi työmarkkinaosapuolten välisissä neuvotteluissa, joissa aikaraja luo painetta saada aikaan sopu, parlamentaarisessa järjestelmässä voidaan aivan hyvin vitkutella ja lykätä tulevaisuuteen päätöksiä siinä toivossa, että seuraavalla kierroksella omat kortit ovat vahvemmat. Ehkä kokoomuksen koulutuspoliittisen sisäpiirin näkökulmasta järkevintä olikin suistaa heidän näkökulmastaan riskialtis uudistus pois raiteiltaan ja siirtää päätöksenteko seuraavien vaalien yli, jolloin uuden hallituksen ideologinen tasapaino voisi toimia heidän edukseen.

Ehkä kyse oli yksittäisen kansanedustajan sooloilusta, jolla uhmattiin omaa rakennepaketissa sovittua linjaa. Tai sitten kyse oli vain eri osapuolten kykenemättömyydestä hoitaa sovitut asiat ajoissa. Mikään ylläolevista vaihtoehdoista ei ole varsinaisesti mieltä ylentävä, mutta varmaa on se, että uudistus saatiin kaadettua.

MIKÄ JOHTI UUDISTUKSEN KAATUMISEEN? Edellisen hallituksen uudistus kohtasi ideologista vastarintaa, koska Vahasalon ja muiden sivistysvaliokunnan porvarien näkemykset toisen asteen tulevaisuudesta erosivat perustavanlaatuisella tavalla demarien näkemyksistä. Kokoomuslaiset vastustavat periaatteesta kaikkia uudistuksia, jotka voisivat johtaa lukion ja ammatillisen koulutuksen lähentymiseen. Koulutuksellinen kahtiajako on osa oikeistopuolueiden koulutuspolitiikkaa samalla tavalla kuin vasemmiston tavoite on ollut pyrkiä yhdistämään toinen aste.

45

U BIK

H UK ASSA LÖYTYN YT

Keväällä 2015 demarien vaaliennusteet näyttivät heikoilta. Tämän takia he yrittivät parhaansa mukaan turvata SAK:lle eli Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestölle tärkeän koulutuspoliittisen kysymyksen, ammatillisen aikuiskoulutuksen aseman. Demarit varmaan arvasivat, että siitä tulisi porvarihallituksen ykköskohteita leikkauslistoja laadittaessa, joten järjestämislupakierroksella oli tarkoitus eriyttää aikuiskoulutus omaksi saarekkeekseen.

Sdp:n toiveissa oli jakaa ammatillisen nuorisoasteen koulutuksen ja aikuiskoulutuksen järjestämisluvat erikseen. Tämä vaikuttaisi ennen kaikkea rahoitukseen: eri lupa vaikeuttaisi rahan leikkaamista aikuiskoulutukselta. SAK pelkäsi, että mikäli luvat yhdistettäisiin, se johtaisi vääjäämättä amma-

”Lukiot on jo säästetty vereslihalle.”

koomuksen taustavoimilta Elinkeinoelämän keskusliitolta ja korkeakoulutettujen palkansaajajärjestö Akavalta.

Odotusten mukaisesti keskusta ­ v oitti vaalit ja muodosti hallituksen perussuomalaisten ja kokoomuksen kanssa. Pian hallitus julkisti kärkihankkeensa, jotka herättivät amma­ t illisen koulutuksen kentällä toimi­ v ien parissa ihmetystä. Toisen asteen uudistus olikin muuttunut yksinomaan ammatillisen koulutuksen uudistukseksi. Lukiot oli hallitusneuvotteluissa päätetty jättää leikkausten ulkopuolelle ja uudistuksen koko taakka siirrettiin ammattiin opiskelevien harteille. ­T uomo ­P uumalan sanoin ”Lukiot on jo säästetty vereslihalle.”

Kiurua edeltävä opetusministeri Jukka Gustafsson (sd) perusti aikanaan aikuiskoulutukselle oman erillisen yksikön OKM:ään.

Valtaan tultuaan uuden porvarihallituksen opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok) lakkautti ensi töikseen tuon yksikön ja h ­ ajautti sen toiminnot muihin yksiköihin.

VOITTAJIEN UUDISTUKSET tillisen aikuiskoulutuksen hiljaiseen tuhoon kuntien panostaessa mieluummin nuorten koulutukseen. Järjestämislupia koskeva laki oli SAK:n näkökulmasta pakko runnoa läpi, jotta ammatillisen aikuiskoulutuksen asema saataisiin turvattua ennen vallasta luopumista. Pyrkimykset saivat osakseen kritiikkiä työnantajapuolen keskeisiltä toimijoilta ja ko-

Kokoomuslainen koulutuspolitiikka ilmei­ sesti synkkasi kohtalaisen hyvin perussuomalaisten ja keskustalaisten kanssa. Uudessa hallitusohjelmassa päätetyt leikkaukset kohdistuivat suoraan demarien lempilapseen ammatilliseen koulutukseen. Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen kommentoi uuden hallituksen leikkauspolitiikkaa SAKKIlle:

46

”Reformin tavoitteena on uudistaa ammatillisen koulutuksen rakenteita, toimintaa ja hallintoa ja luoda joustavampia opintopolkuja opiskelijoille. Kun maailma ympärillämme ja samalla työelämän osaamistarpeet muut­tuvat nopeasti, tämä ammatillisen koulutuksen uudistaminen olisi välttämätöntä säästöistä huolimatta. Työpaikalla tapahtuvaa oppimista lisä­ tään, sillä kaikille nuorille luokkahuoneessa istuminen ei sovi. Tiivis yhteistyö elinkeinoelämän kanssa ja mahdollisuus opiskella yksilöllisesti tukee opiskelijan valmistumista ja siirtymistä työelämään. Opiskelija on tämän uudistuksen keskiössä.”

Eduskunnasta pudonneen Raija Vahasalon näkemys komppaa Grahn-Laasosta. ”Tärkeää on, että ammatillinen koulutus uudistuu nopeasti, koska työelämä uudistuu tosi nopeasti. Lukiopuolenkin pitää uudistua, mutta ei niin nopeasti. Siellä ei ole samanlaisia tarpeita.”

Oppilaitosmuotoisesta koulutuksesta halu­taan nyt säästää siirtämällä entistä suurempi osa oppimisesta työpaikoille. Valinnanvapautta ja yksilöllisiä ratkaisuja korostetaan, kun taas oppilaitosmuotoista järjestelmää kriti­ s oidaan tasapäistäväksi ja aikansa eläneeksi. Tuomo Puumalasta tuli uudessa eduskunnassa sivistysvaliokunnan puheenjohtaja.

SAKKI haastatteli Puumalaa viime syksynä, jolloin hän ilmaisi huolensa suomalaisen sivistyksen puolesta ja silloisen hallituksen säästö­ päätöksistä. Puumala joutuu nyt puolustamaan oman hallituksensa leikkauspolitiikkaa.

3 / 20 15

UBIK

”Edellinen hallitus leikkasi koulutuksesta 1,4 miljardia euroa. Me olemme leikkaamassa noin 700 miljoonaa, eli puolet vähemmän.

Leikkaukset ovat aina huono asia, mutta me leikkaamme kyllä vähemmän kuin mitä esimerkiksi demarit olisivat leikanneet, mikä näkyy esimerkiksi heidän varjobudjetissaan. He olisivat leikanneet ammatillisesta koulutuk­s esta vielä enemmän.”

Tässä yhteydessä on kuitenkin todettava, että Puumalan puolueen keskustan hyväksymät uudet leikkaukset tulevat vanhojen leikkausten päälle, ja kohdistuvat toisella asteella vain ammatilliseen koulutukseen.

Oli kyse kuitenkin minkä tahansa puolueen suunnittelemista koulutusleikkauksista, niin SAKKIn edunvalvonnan näkökulmasta tällainen “kuka leikkaa eniten ja kuka vähiten”-keskustelu näyttäytyy kilpajuoksulta Suomalaisen koulutustason huonontamiseksi.

ONKO VIIMEISIÄ TOIVEITA? Demarien ajamien uudistusten kaatuminen viime metreillä ilmentää paljon laajempaa hyvinvointivaltion kriisiä. Uuden hallituksen leikkauspolitiikka jatkaa siitä, mihin edellinen hallitus jäi, mutta tällä kertaa hallituksen oikeistolaisuus on paljon selkeämmin esillä kuin edellisen kameleonttimainen värimaisema.

Edellisen hallituksen leikkauspolitiikka rakensi pohjan nykyiselle hallitukselle jatkaa ja syventää leikkauksia.

Markkinatalouden totuuksien hokeminen on ajanut asiansa: enemmistö Suomen kansasta äänesti leikkausten puolesta. Jos edellisessä hallituksessa oli epäselvää, kuka vie ketä, ja olivatko tärkeimmät uudistukset oikeisto- vai vasemmistopuolueiden dominoimia, nykyisessä voidaan aika nopealla silmäyksellä päätellä, mihin suuntaan mennään ja kenen ehdoilla. Julkisen vallan tontille kajotaan entistä kovemmin.

Se, mikä kuului ennen kunnille ja ­valtiolle, siirretään nyt kansalaisten itsensä hoidettavaksi.

Se, mikä kuului ennen kunnille ja valtiolle, siirretään nyt kansalaisten itsensä hoidettavaksi. Säästöt ja uudistukset siirtävät vastuun ihmisille, joiden oletetaan oppivan pärjäämään omillaan, entistä vähemmällä tuella. Kaikista heikoimmassa asemassa olevilta leikkaamisessa ei ole sinällään mitään uutta – sitä ovat tehneet niin sosialidemokraatit kuin vasemmistoliitto ja vihreät hallituksessa ollessaan.

Uuden hallituksen suunnittelemat leikkaukset ovat kuitenkin ennennäkemättömiä laajuudessaan ja uhkaavat vielä paisua, mikäli ammattiliitot eivät taivu yhteiskuntasopimuksessa heiltä kiristettäviin myönnytyksiin.

H E NNA RÄSÄNE N

47

Ammatilliselle koulutukselle kävi vaaleissa huonosti eikä se todennäköisesti tule saamaan merkittäviä resursseja osakseen hallituksen jakamasta ”elvytysrahastosta”. Toisen asteen koulutukseen on tarkoitus vähän satsata, onhan sen uudistaminen uuden hallituksen kärkihankkeita, mutta nimenomaan lukiota silmällä pitäen. Ammatillisesta koulutuksesta säästetään vähintään 190 miljoonaa euroa, kun taas lukiokoulutusta uudistetaan sähköistämällä ylioppilaskirjoitukset ja digitalisoimalla oppimateriaaleja. Näillä on eroa.

Olen kirjoittanut edellisen ja nykyisen hallituksen leikkauspolitiikasta yli vuoden.

Olen käynyt katsomassa lakkautusuhan alla olevia oppilaitoksia ympäri Suomea ja jutellut satojen nuorten ammattiin opiskelevien kanssa heidän unelmistaan ja koulutuksestaan. Ammattiin opiskelevien tulevaisuus näyttää haastavalta. Leikkausten myötä koulutuksen laatu ja vetovoimaisuus tulee heikkenemään, ja yhä useampi nuori syrjäytetään niistä mahdollisuuksista, joita yhteiskunnassa menestymiseen tarvitaan. Ratkaisuksi tähän hallitus todennäköisesti ehdottaa erilaisia sanktioita ja yksilön vastuuta korostavia toimenpiteitä, vaikka ongelmat ovat syvällä rakenteissa.

Rakenteita voi kuitenkin muuttaa ja koulutuspoliittiset uudistukset ovat vasta suunnitelmia tulevista budjeteista. Kuten edellisten lakipakettien kaatuminen osoitti, kaikki on mahdollista. Jopa onnellinen loppu suomalaisen koulutuksen uudistamiseksi.

U BIK

AR VO STE LUT

Elokuvat

Kirjat

Ingrid Bergman is best

Dokailua ja mokailua

Toistuvien raskauksien arkea

Henri Salonen

Ilkka Hautala

Lauri Linna

Etelä-Amerikkalaista mestarikerrontaa Anna Tomi

Ingrid Bergman oli ja on edelleen Ruotsin

Vasta puolessavälissä elokuvaa tajusin

Suurperheen äitiys ei välttämättä ole sellais-

kirkkain lahja Hollywoodille. Oscareilla pal-

että olin katsomassa klassista romanttista

ta kuin unelmissa. Jatkuvat raskaudet ja yhä

2666 on varsinainen tiiliskivi romaaniksi,

kittu Bergman (1915-1982) teki loistavan

komediaa ja tämä on hyvä asia. Elokuva

uusien lasten syntyminen voi olla raskasta,

mutta ei kannata antaa ensivaikutel-

uran näyttelijänä 30-40 -luvulla Yhdysval-

alkaa erittäin vahvasti itsenäisen naisjour-

jopa musertavaa, niin äidille, lapsille kuin

man säikäyttää. Lähes tuhatsivuisessa

loissa ja myöhemmin myös Italiassa. Jag

nalistin realistisesta ja riettaasta sinkku-

koko perheelle.

teoksessa ei ole yhtään turhaa sivua. Vain

är Ingrid on Bergmanin kirjeisiin, omaisten

elämänkuvauksesta, jossa huumori sekä

muisteloihin ja muun muassa hänen itse

dialogi ovat täysosumia. Pieniä ylilyöntejä

haastattelujen kautta pureutuva kirja kuvaa

sen Roberto Bolañon postuumisti julkaistu

kuvaamansa materiaalin avulla rakennettu

tulee elokuvan kolmanneksessa kun höyry

suurperheiden elämään liittyviä kipukohtia.

romaani nivoo nerokkaasti yhteen useita

dokumentti näyttelijän elämästä.

vähänee ja hollywoodmainen melodraama

Sitä miltä tuntuu kun lapsi joutuu pois van-

juonilinjoja, jotka kiertyvät pohjoismeksi-

leikkaa läpi. Elokuvassa oli lupaavat ainek-

hempien sylistä aina vain uusien sisarusten

kolaisen kaupungin naisten sarjamurhien

lyhyempi, mutta hyvä fiilis ja karisma, joka

set tuoda jokin uusi näkökulma yksiavioi-

syntyessä tai kun äidin voimat eivät enää

ympärille. Monikerroksisen yhteiskun-

Bergmanin laisesta tekijästä huokui valko-

seen maailmankuvaan, mutta lopulta raha

riitä kasvavasta perheestä huolehtimiseen.

nallinen teos kääntyy loppujen lopuksi

kankaan läpi jaksoi pitää otteessaan.

taisi puhua.

Elokuva olisi voinut olla kestoltaan

Vanhoillislestadiolaisten perhe-elämään

Parhaimmillaan kirja on heille, joille

viisikymmentävuotiaana kuolleen chileläi-

käsittelemään kirjallisuutta itseään.

suurperheiden elämä on tavalla tai toisella Ingrid Bergman – Omin sanoin (Jag är Ingrid)

Ihan yössä (Trainwreck)

läheistä. Kirja pystyy tarjoamaan heille niin

Roberto Bolaño

Ohjaus: Stig Björkman

Ohjaus: Judd Apatow

selityksiä ja ymmärrystä kuin lohtuakin.

2666

Oy Atlantic Film Finland Ab, 2015

Universal Pictures, USA 2015

★★★★✩

★★★✩✩

Sammakko, 2015 Usko, toivo ja raskaus

992 s.

Aila Ruoho ja Vuokko Ilola

★★★★✩

Atena Kustannus OY, 2014 399 s.

★★★✩✩

Vanha mutta ei ikäloppu

Kiva elokuva retropeleistä

Ebony and Ivory

Ikkunoita todellisuuteen

Ilkka Hautala

Jukka Vuorio

Henri Salonen

Ilkka Hautala

Vanhalle Terminator fanille Genisys

Adam Sandlerin uusin elokuva Pixels on

Eteläafrikkalaisen Anton Kannemeyerin

Hannu Väisäsen novellit avaavat yllättäviä

saattaa olla koskettava kokemus sillä sarja

haukuttu Suomessa ja maailmalla täysin

Pappa Afrikassa on sarjakuvaa ja kuvatai-

ja eksoottisia tarinoita rikkaalla kuvas-

näyttäisi tulevan päätökseensä. Aikamat-

typeräksi elokuvaksi. Sen ideana on nyt jo

detta yhdistelevä hybriditeos. Sarjakuva-

tollaan ympäri maailmaa. Kummalliset

kustusilottelu sekä elokuvabisneksen luo-

yli nelikymppisten äijien taistelu avaruu-

kirja käsittelee vielä 1994 Etelä-Afrikan

tapaukset ihmisten suurista ja pienistä

mat tieteelliset teoriat kannattelevat juuri

desta hyökkääviä alieneita vastaan, jotka

valtiossa käytössä ollutta apartheid-­

ongelmista muun muassa mielentervey-

sen verran tarinaa että saadaan aikaan

ovat samoja monstereita, joita vastaan

rotujärjestelmän synkkää menneisyyttä ja

destä ja seksuaalisuudesta viihdyttävät

kunnon mäiske. Ja Genisys yhä säilyttää

miehet pikkupoikina pelasivat videopelejä.

jälkeä, jonka se jätti ihmisten alitajuntaan.

vanhalla takaisintuovalla ja uudissanoja

Terminator elokuvien ihanan alituisen

Tämän kesän kaikkien huonojen uutisten

takaa-ajontunnelman, joka on nostanut Terminator elokuvat toiminta- sekä jänni-

Kannemeyerin selkeä piirrostyyli jäljit-

viljelevällä kaunokirjallisella tyylillään. Eri-

rinnalle tarvitaan ehdottomasti jotain Pixel-

telee Hergén klassikko luomusta Tinttiä ja

tyistä teemaa ei tarinoissa yhtene vaan ne

sin kaltaista harmitonta höttöä.

lainaakin paljon hänen teoksestaan Tintti

ovat välähdyksiä maailmalta jotka sanovat

Afrikassa. Pappa Afrikassa-kirjan aihe on

”näinkin voi olla”. Väisäsen kulttuurirajaton

tyselokuvien historian huipulle. Itseään se ei ainakaan petä. Ilman Arskaa elokuva ei

Pixels

ajankohtainen myös tämän päivän Suo-

tyyli häkellyttää ja hän vaihtaa keveästi

välttämättä toimisi sillä se keventää pätkää

Ohjaus: Chris Columbus

messa, jossa rasistinen puhe ja politiikka

puhujaa ja maisemaa kuvauksissaan,

ja luo turvallisuuden tunnetta.

Kanada, USA, Kiina, 2015

yrittää tehdä itseään salonkikelpoiseksi

jotka eivät oikeastaan jätä kaipaamaan

★★★★★

vaihtoehdoksi.

enempää.

Ohjaus: Alan Taylor

Anton Kannemeyer - Pappa Afrikassa

Hannu Väisänen

Paramount Pictures, USA 2015

Huuda Huuda, 2014

Piisamiturkki ja muita kertomuksia

★★★★✩

64 s.

Otava, 2015

★★★★★

★★★★★

Terminator Genisys

48

3 / 20 15

UBIK

Musiikki

Keski-Suomen kosmopoliitin maailmanvalloitus

Popin laitamilla

Nuari kukko Turust

Täysillä

Henri Pienimaa

Ilona Raivo

Henri Pienimaa

Pepe Pulkkinen

Kun laitat Elvis Depressedlynä esiinty-

Öisen tanssilattian täyttävät naiset, spliffit

Mitä on jytä? Jos et ole elänyt 70-luvun

Yli kymmenen vuotta Suomen itseoikeutet-

vän Mat Cothranin Etelä-Carolinassa

ja märkä. Mies edustaa kukkoa, nainen

suomessa voit saada kenties jonkinlaisen

tuna Pet Shop Boys taiteilijana kuvioissa

sijaitsevan kotikaupunki Spartanburgin

lähinnä takapuolta. Useamman kuuntelu-

aavistuksen kuuntelemalla Räjäyttäjistä

ollut Jaakko Eino Kalevi on noussut

Google Mapsiin, saat hyvän kuvan niistä

kerran jälkeen olo kuitenkin alkaa tuntua

ja soolomateriaalistaan tunnetun Jukka

kansainväliseen asemaan. Muun muassa

maisemista joista hänen synkkä poppinsa

vähemmän kipeältä ja köyhältä. Alkaa tehdä

Nousiaisen ja hänen bändinsä Jytämim-

Helmi Levyillä levyttänyt ja omalla JEKS

ammentaa. Valtavat tyhjät parkkipaikat,

mieli twerkata lähintä objektia vasten.

mien esikoislevyä.

Viihde nimellä kasetteja julkaissut Jaakko

supermarketit, etäisyys ja yksinäisyys.

Tippa räppää vakavalla naamalla.

Jytää vaan on kovaa rokkia alusta

Savolainen on jo aikaisemminkin julkaistu

New Alhambra on lyhyt, mutta

Tämä yhdistettynä sanoituksiin saa aikaa

loppuun. Saundit tuovat mieleen tupakan

Dominon alayhtiöllä Weird Wolrdilla

erinomainen albumi. Konsumerismia, kris-

huvittavan kontrastin, mikä toimii. Välillä

ja keskikaljan tuoksuisen kyläbaarin. Myös

yhden singlen, mutta koko levyn julkaisu

tinuskoa ja yleistä elämässä epäonnistu-

Tipasta tulee mieleen 2000-luvun puoli-

sovitukset on lainattu samaisen baarin

saman puljun kautta on kova suomalaisen

mista tarkastellaan noin kahden minuutin

välin The Diplomats ja klubiräp-huuma.

jukeboksista. Sanoitukset käsittelevät pää-

vaihtoehtomusiikin saavutus. Tasaisen

pituisissa kappaleissa kyynisesti, mutta

Sanoitusten kautta voi myös testata miten

osin jytäämistä. Mitä se sitten lieneekin,

vahva levy on aikaisempaan tuotantoon

toiveikkaasti. ”Jesus died on the cross so

pitkälle pystyy kestämään jenkkirivouksia

niin ainakin itse olen levyä kuunneltuani

verrattuna hiotumpaa ja äänimaailma

I could quit my job” julistaa Cothran eikä

suomeksi käännettynä. Vähän täytyy men-

siihen valmis.

huomattavasti samettisempaa, kuten

ole selvää onko hän vain ironinen vai täysin

nä retardix, mutta musiikki on roolipeliä.

vaikkapa Mind Like A Muscle osoittaa.

tosissaan. Ehkä molempia.

Hetkittäin on mukava sukeltaa stroboihin

Jukka ja Jytämimmit – Jytää vaan

sekoilemaan.

Keltaiset Levyt, 2015

Varsinai­sena single-kappaleena julkaistu

★★★★✩

Deeper Shadows sekä eteerisen herkkä,

Elvis Depressedly – New Alhambra

parin vuoden takaista No End-singleä

Run For Cover Records, 2015

Tippa T – White

muistuttava Double Talk ovat suuren tun-

★★★★★

PME Records, 2015

teiden salonkidiskoa. Hienoa suomalaista

★★★✩✩

taidemusiikkia.

Jaakko Eino Kalevi – Jaakko Eino Kalevi Weird world, 2015

★★★★✩

Hyvää popitusta

Toiveikasta kaihoa

Henri Salonen

Ilona Raivio

Sannilla on kiinnostava ääni, karismaa ja

Yonan musiikissa on mukana juhannuksen

useita hyviä taustoja kakkos albumillaan

taika sekä kesän viimeisen päivän melan-

Lelulla. Levyn kokonaisuus on kuitenkin

kolia. Didier Selinin miksaus tuo Yonan

vaisu. Sannin ensimmäinen ja vuonna

äänen niin lähelle kuulijaa, että tuntuu kuin

2013 ilmestynyt pitkäsoitto Sotke mut oli

laulaja olisi juuri sinun olkkarissasi kuiskai-

niin kova onnistuminen, että Lelulle jäi

lemassa korvaasi. Tuotanto on taidokasta,

epäkiitollisen isot kengät astuttavaksi.

kappaleet koostuvat kerroksista, jotka

Muutamaa mukaansatempaavaa

yhdessä muodostavat uuden suomalaisen

sinkkua, kuten 2080-luvulla ja Pojat, muut

sinfonian. Miinusta vain sävelkulkujen

osat levystä jäävät ilman “fiilistä”. Kuitenkin

hetkittäisestä ennalta arvattavuudesta.

tarpeeksi toisistaan poikkeavat kappaleet jaksavat pitää kiinnostuksen yllä ja sehän

Yona – Naivi

riittää.

Kaiho Republic, 2015

★★★✩✩ Sanni - Lelu Warner, 2015

★★★✩✩

Sanni esiintymässä YleX PoP 2014:ssa.

Kuva syvätty alkuperäisestä, CC Aleksi Ollila.

U BIK

H UK ASSA LÖYTYN YT

Helppo dissaa TEKSTI KALLE KVICK

NYKYAJAN NUORTA ei kiinnosta työnteko.

Nykyajan nuori ei myöskään halua tehdä töitä, ellei pääse heti huipulle ja suurille palkoille. Käsi ylös, jos olet asiasta samaa mieltä?

Uskon, ettei monen käsi noussut lukuun ottamatta keltaista lehdistöä ja muutamia pitkän linjan yrittäjiä. Tarkoitan tällä sitä, että viime aikoina nuoret ja heidän työnhakutaitonsa ovat joutuneet todella huonoon valoon mediassa. Olemme median mukaan laiskoja ja nirsoja – todellisia pullamössösukupolven edustajia.

Huvittavin mediatapaus sattui heinäkuun lopulla, kun yrittäjä kertoi Ilta-Sanomissa palkanneensa asiakaspalvelutyöhön mieluum-

min eläkeläisen kuin nuoren. Nuoria ei kuulemma motivoinut 14 euron tuntipalkka, rento työ ja mukava ilmapiiri.

Itseäni väite järkytti. Oma tuntipalkkanikin on miltei puolet huonompi. Valhe ja epäkunnioitus paistaa jutusta läpi ja aika rajusti.

Minua etoo kaikki tähän aiheeseen ja syyttelyn päätyvä keskustelu. En jaksa uskoa, että työ ei kiinnostaisi nuoria. Voi toki olla olemassa ääriesimerkki nuoresta, joka on kokeillut nuorten keskuudessa suosittua puhelinmyynti- tai siivoustyötä ja heittänyt nopeasti hanskat tiskiin. Siitä sitten huutelemaan, ettei yhtäkään nuorta kiinnosta työnteko.

Etenkin edellä mainitut alat vaativat vanhemmaltakin työntekijältä sisua ja paineensietokykyä. Voisin vaikka luvata, että siivousalalla ensimmäisenä hanskat tiskiin heittävä työntekijä ei ole se nuorin. Tiedän paljon nuoria, jotka ovat hakeneet siivoustyötä opiskelunsa ohelle, mutta paikkaa ei ole irronnut.

Edes haastatteluun ei ole tullut kutsua. Parhaillaan pyörivä keskustelu laiskoista nuorista loukkaa pahasti edellä mainittuja nuoria.

Suomessa on tällä hetkellä noin 280 000 työtöntä. Puhumattakaan nuorista, joista yli

joka viides on työtön. Onko sitten järkeä lietsoa pelkoa ja moittia nuoria – ei todellakaan.

Voisimme mieluumin keskittyä ohjeistamaan ja kannustamaan.

Rohkaisemisella saataisiin varmasti paljon paremmat tulokset kuin nyt, kun keltainen media revittelee nuoria dissaavilla otsikoilla.

Tällaisessa uutisoinnissa tärkeintä on kai vain saada vanhempi polvi paheksuvasti hekottelemaan ”avuttomille” nykynuorille. Eihän ainakaan tämä lama ja työpaikkojen vähäinen määrä voi olla syy sille, että nuorten on vaikea päästä työelämään kiinni.

Elämän opintopisteet T E K S T I A N T T I M A L S T E , PÄ Ä S I H T E E R I

LUKUVUODEN ALKAESSA oppilaitoksiin marssii sisään kymmeniä tuhansia nuoria, jotka astuvat uuteen vaiheeseen elämässään aloittaessaan opinnot ammatillisen koulutuksen parissa. Valtaosa opiskelijoista on

innoissaan päästessään opiskelemaan haluamaansa alaa. Muutaman vuoden päässä häämöttää valmistuminen ja työelämä, jossa pääsee toteuttamaan tutkinnon tuomaa ammattitaitoa. Monilla on kuitenkin opintojen alkaessa epävarmuutta siitä, onko valittu ala juuri se oikea.

Epävarmuudesta ei kuitenkaan kannata huolestua, vaan suhtautua tuntemattomaan ennakkoluulottomasti. Mikäli valittu ala ei sitten lopulta olekaan juuri se itselle oikea, ei koskaan ole liian myöhäistä vaihtaa alaa ja kokeilla jotain muuta. Nykypäivän todellisuutta on se, että yhä useampi meistä joutuu opiskelemaan elämänsä aikana itselleen useamman ammatin. Jotkut vaihtavat alaa parikymppi­ sinä, kun toisella tämä on edessä vasta mahdollisesti viisikymppisenä. Olennaista on se,

50

että kaikki elämän varrelta kerätty koulutus sekä osaaminen on hyödyllistä ja omaa elämää rikastuttavaa kokemusta.

Arvaamattomassa maailmassa onkin tärkeää, että yhteiskunta ja sen päättäjät pitävät huolen siitä, että niin nuorilla kuin vähän vanhemmillakin on jatkossa mahdollisimman hyvät edellytykset vaihtaa alaa, opiskella uusi ammatti ja vahvistaa omaa osaamistaan. On jokaisen omalla vastuulla löytää se oma juttunsa elämässä, tätä ei kukaan muu voi toisen puolesta tehdä. Se mitä voidaan, ja pitää tehdä, on tukea jokaista nuorta näiden etsiessä omaa polkuaan elämässä, kannustaa ja rohkaista kokeilemaan, epäonnistumaan ja onnistumaan.

Tsemppiä kaikille uusille ja vanhoille ammattiin opiskeleville syksyn haasteisiin!

KATJA RONKANEN 2/2 katjaronkanen.tumblr.com

KARSTEIN VOLLE

improvember.tumblr.com

3 / 201 5 UBIK

51