Valopilkkuja anita ojala
Vir ike t e k s t e j 채 l a s t e n j a n uor t e n h a r tau s h e t ki i n
Copyright Anita Ojala ja Perussanoma Oy 2012 ISBN 978-951-888-634-4 Luokka 24.1 ja 24.12 Kansi ja taitto Taneli Törölä Painettu EU 2012
Sisällysluettelo Lukijalle 9 adventti RISTISELKÄ 10 ODOTUS 12 Joulu AKVAARIO 14 FAKTAA VAI FIKTIOTA? 16 ILOSANOMA LAMPAILLEKIN 18 KUNINGAS ROSVONA 20 KOHTI VALOA 22 Uusi vuosi JEESUS-NIMEN VOIMA 24 PIDITKÖ LUPAUKSESI? 26 Marian ilmestyspäivä TALVISODAN IHME 28 pääsiäisaika 12 x 6000 30 KILPIKONNA 32 UKKOSENJOHDATIN 34 KIDNAPPAUS 36 VOITTAJAN KANSSA 38 USKOISIN JOS NÄKISIN 40 TÄYDEN KUUN VALOSSA 42
PÄÄSEVÄTKÖ KILTIT TYTÖT TAIVAASEEN? 44 PUNAINEN MERI 46 RAKKAUDEN VASTAKOHTA 48 IDÄSTÄ LÄNTEEN 50 ULOS KOTELOSTA 52 kevät VEDESTÄ VIINIÄ 54 VEDESTÄ ELÄMÄÄ 56 helatorstai VOITTAJAN KOTIINPALUU 58 helluntai HENKILÖKOHTAINEN TURVAMIES 60 alkusyksy SYYSPÄÄSIÄINEN 62 mikkelinpäivä ENKELIT 64 EERON ENKELI 66 sadonkorjuu SIELUN LEIPÄÄ 68 pyhäinpäivä HALLOWEEN 70 VIIKATEMIES 72 Jumalan valtakunta TAIVAAN TIEDOSTOT 74
TUOMARIN TUTTU 76 JUHLAKUTSU 78 VIELÄ ON TILAA 80 PERINTÖ 82 Muita aiheita AAMEN 84 ANSSIN SURU 86 ASEILLA VAI SANALLA? 88 EEVAN TYTTÄRET 90 EI NÄY MUTTA TUNTUU 92 ELÄMÄ ON EPISTÄ 94 JULKKIS VAI TAVIS? 96 JUMALAN HUUMORIA 98 JUMALAN KASVOT 100 KAIKENVARAVAKUUTUS 102 KARHU KATSELEE 104 KARITSA JA LEIJONA 106 KENEN KUVA? 108 KIITOLLISUUS 110 KOMPASSI 112 KUN YÖTÄ EI OLE 114 KÄNNYKÄN VIESTI 116 LAPSEN LAILLA 118 LIIKENNEVALOISSA 120 MUISTIJÄLJET 122 NIMI KIRJASSA 124 PARATIISIN PORTTI 126 PIENI IHMINEN 128 PUFFI JEESUKSESTA 130 RIKKAAT MIEHET 132 SIEMENESTÄ KASVIKSI 134
SIIVOTAAN VINTTI 136 SINUA RAKASTETAAN 138 TAIKASANOJA 140 TAIVAAN PANKKIIN 142 TERVEELLISTÄ 144 TURVAMERKKI 146 UHKAROHKEUTTA 148 ULKOMAILLE 150 UNOHTUIKO KÄYTTÖOHJE? 152 VAIN YKSI OVI 154 VARJELUSTA VAAROISSA 156 VILJELE JA VARJELE 158 VÄHÄSTÄ PALJON 160 ÄITIPERUNA 162
Lukijalle ”Näin pysyvät nyt nämä kolme: usko, toivo ja rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus” (apostoli Paavali). Usko ja toivo ovat kuin kaksoisveljiä, ja rakkaus on niiden kaunis sisar. Yhdessä ja erikseen ne ovat elämää ylläpitäviä voimia. Elämässä jokaisen eteen tulee tilanteita, jolloin tulevaisuus on kuin pimeiden pilvien peitossa. Silloin tarvitaan toivoa. Nykysuomen sanakirjan mukaan valopilkku on toivoa herättävä seikka. Oma toiveeni onkin, että tämän kirjan sisältämät kirjoitelmat voisivat olla toivoa herättäviä ja vahvistavia valopilkkuja. Valo on Raamatun keskeisimpiä käsitteitä. Se esiintyy jo luomiskertomuksen alussa: ”Tulkoon valo!” kuuluvat ensimmäiset luomissanat. Valo on kaikelle elämälle välttämätöntä energiaa. Ilman valoa ei voi elää eikä toimia. Ilman valoa kuljemme harhaan ja altistumme vaaroille. Valo on hyvyyden ehto ja symboli. Johannes kirjoittaa evankeliuminsa alussa: ”Todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan.” Jeesus itse vahvisti Johanneksen todistuksen sanoen: ”Minä olen maailman valo.” Toivon kirjani välittävän pilkahduksia tästä valosta. Kuhmoisissa 15.9.2012 Anita Ojala
9
Ristiselkä Anssi kävi kesälomalla serkkunsa Matiaksen luona Pohjanmaalla. Pojilla oli hauska viikko yhdessä. Yhtenä päivänä he tekivät retken eläinten vanhainkotiin. Siellä he syöttivät kanivanhuksia voikukanlehdillä ja taputtelivat lampaita. Hauskin oli Zavier-aasi, jonka ääntä Anssi olisi halunnut kuulla. Omistaja sanoi, että kyllä se kiljuu, jos naapuriaitauksessa oleville poneille antaa leipää. Anssi huomasi, että Zavierin selkärangan kohdalla oli muuta karvaa paljon tummempi juova. Matiaksen isä näytti, kuinka tumma juova kulki myös aasin lapojen yli, poikkipäin. – Tietääkseni kaikilla aaseilla on tällainen ristikuvio selässä, hän selitti. Se sai Anssin mietteliääksi ja kysymään syytä siihen. – Sitä en tiedä, Matiaksen isä sanoi, mutta sanotaan sen johtuvan siitä, että aasi oli Jeesuksen ratsu. Kun Jeesus palmusunnuntaina nousi aasin selkään, hän lähti matkalle kohti ristiä. Kuvio aasin selässä muistutti häntä tästä. Anssia asia hämmästytti, ja hän halusi ottaa aasista kuvan. Hän näyttäisi sitä koulussa opettajalle, joka oli adventtina kertonut Jeesuksen ratsastamisesta Jerusalemiin. Anssin täytyi kiivetä aidalle saadakseen ristikuvion näkymään kuvassa. Samalla Matias syötti
10
Zavierille apilanvarsia, että sai sen pysymään paikoillaan. Kun Anssi myöhemmin vieraili tätinsä luona, hänellä oli matkakuvat mukanaan. Täti puolestaan oli käynyt Tunisiassa ja nähnyt siellä aaseja. – Taisinpa ottaa niistä kuvankin. Katsotaanpa, näkyykö niiden selässä ristikuvio. Täti kaivoi omat matkakuvansa esiin. Yhdessä kuvassa oli viisi aasia rinnakkain peräpäät kameraan päin. Jokaisella näkyi pitkin selkää kulkeva tumma juova, mutta selässä olevien kantamusten vuoksi poikkijuovaa ei näkynyt. – Kyllä se siellä varmaan on, vakuutteli Anssi tädille, joka oli vähän ihmeissään, kun ei ollut moista seikkaa ennen tiennyt.
11
Odotus Viime sodan aikaan eräs sotilas joutui kadoksiin. Hänellä oli vaimo ja kolme pientä lasta. Kului useita vuosia. Vaimo joutui hoitamaan kodin ja lapset yksin. Mutta toivoaan hän ei menettänyt. Joka ilta hän rukoili yhdessä lastensa kanssa, että Jumala vielä lähettäisi isän kotiin. Kaikki tuttavat sanoivat: “Turhaan odotat. Ei hän enää palaa. Jos hän olisi vielä elossa, kyllä hän olisi ainakin kirjeen lähettänyt.” Eräänä päivänä soi puhelin. Vanhin lapsista vastasi ja kuuli isän äänen: “Olen juuri saapunut Suomeen. Parin tunnin kuluttua olen kotona.“ Kodissa syntyi suuri riemu. Lapset pukeutuivat parhaimpiinsa, ja vaimo järjesti herkut pöytään. Uskollinen odotus palkittiin. Juutalaiset olivat kauan odottaneet Jumalan lupaamaa Messiasta, Vapahtajaa. Lähes kaksituhatta vuotta kului, eikä Messiasta kuulunut. Monet olivat luopuneet toivosta, eivätkä uskoneet Messiaan koskaan tulevankaan. Mutta uskollisten odottajien toive täyttyi. Tähti syttyi taivaalle, Daavidin sukuun syntyi Betlehemissä poikalapsi, ja enkelit riensivät vahvistamaan uutisen Messiaan syntymästä. Jeesus eli, kuoli ristillä, nousi kolmantena päivänä kuolleista ja palasi sen jälkeen sinne, mistä oli tullutkin,
12
Taivaallisen isän luokse. Mutta hän jätti uuden lupauksen: “Minä tulen takaisin ja noudan ystäväni luokseni.“ Tuostakin lupauksesta on jo kulunut lähes kaksituhatta vuotta. Monet sanovat tänäänkin: Ei hän enää palaa. Adventin aika ei kerro ainoastaan Jeesuksen saapumisesta ensimmäisen kerran maan päälle. Se kertoo myös siitä, että hän on luvannut tulla uudelleen, tällä kertaa kuninkaana, joka tuo rauhan ristiriitojen repimään maailmaan ja kokoaa omansa valtakuntaansa. Olemmeko me niitä, jotka muiden epäuskosta huolimatta jaksavat uskoa Jeesuksen paluuseen, niin kuin tuo perhe uskoi isän kotiin tuloon? Onko hän meille yhtä tärkeä kuin tuo isä oli lapsilleen? Jos on, saamme luottaa siihen, että odotuksemme tulee täyttymään.
13
Akvaario Eräs mies hankki merivesiakvaarion. Pian hän totesi, että sen hoitamisessa oli melkoinen vaiva. Kolmesti päivässä hän tiputteli ruokaa kaloilleen. Sen lisäksi hän joutui pumppaamaan veteen vitamiineja, antibiootteja ja entsyymejä. Hän suodatti veden lasikuidun ja hiilen läpi ja antoi akvaariolle ultraviolettivaloa. Hän hankki jopa siirrettävän laboratorion voidakseen tarkkailla veden suolapitoisuutta. Kalojen olisi luullut olevan kiitollisia. Kaikkea muuta! Mies kertoo: “Ne livahtivat piiloon lähimpään simpukkaan heti, kun varjoni ilmaantui akvaarion ylle. Ne eivät osoittaneet minua kohtaan muuta kuin pelkoa. En saanut niitä millään vakuuttuneeksi hyvistä aikeistani. Minun olisi pitänyt ryhtyä kalaksi ja puhua niille kieltä, jota ne ymmärtävät.“ Näin mekin usein suhtaudumme Jumalaan: vaikka hän on antanut meille monenlaisia lahjoja, kuvittelemme hänen aikovan meille jotain pahaa ja karttelemme häntä. Mutta Jumala haluaisi meidän ymmärtävän, että hän rakastaa meitä. Siksi hänen oli tultava meidän kaltaiseksemme ja puhuttava meille kieltä, jota ymmärrämme. Juuri näin tapahtui ensimmäisenä jouluna Betlehemissä.
14
Kun ajattelemme Jumalaa maailmankaikkeuden luojana, ei ole ihme, jos tunnemme pelkoa. Mutta jos ajattelemme Jeesusta, joka paransi sairaita, siunasi lapsia ja ruokki nälkäisiä, voimme ymmärtää, että Jumala haluaa pitää meistä huolta. Ja jos ajattelemme Jeesusta, joka suostui pilkattavaksi, ruoskittavaksi ja ristiinnaulittavaksi meidän vuoksemme, ymmärrämme vielä enemmän: että Jumala rakastaa meitä. Raamattu sanookin: “Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäviensä edestä.“
15
VALOPILKKUJA sisältää lyhyitä päivänavauksiksi, hartauk siksi tai henkilökohtaiseen hiljentymiseen soveltuvia elämänläheisiä tekstejä – niin lapsille, nuorille kuin aikuisillekin. Lähtökohtana on usein jokin arkielämän kokemus tai pieni kertomus. Kirjan alkuosan tekstit noudattavat kirkkovuoden kulkua. Muut tekstit valottavat kristillisen sanoman merkitystä erilaisissa elämäntilanteissa. Anita Ojala on eläkkeellä oleva Kuhmoisissa asuva luokanopettaja. Häneltä on aiemmin ilmestynyt mm. opettajan oppaita. Tämän kirjan tekstit on alun perin kirjoitettu oman luokan päivänavauksiin. Kirjan tavoitteena on välittää kristillistä toivoa.
ISBN 978-951-888-634-4 Luokka 24.1 ja 24.12
16