Valon myötä nähtäväksemme avautuvat luomakunnan ihmeellisyys ja rikkaudet mutta myös sen rikkinäisyys ja tuskat. Valo ja sen vastakohtana pimeys läpäisevät koko todellisuuden: ajan, historian, elämän ja ihmisyyden. Valo ja pimeys, hyvä ja paha, totuus ja valhe, elämä ja kuolema, toivo ja epätoivo koskettavat kaikkea olevaa. Pastori Ilkka Rytilahti on toiminut vuodesta 2001 Suomen Raamattuopiston Säätiön palveluksessa Uudenmaan aluetyön johtajana. Tätä ennen hän työskenteli Ruotsin kirkossa siirtolaispastorina suomenkielisessä työssä. Kemijärveltä kotoisin olevana pohjoisen luonto on ollut aina lähellä hänen sydäntään, erityisesti Itä-Lapin erämaat sekä Pohjois-Norjan karun kaunis Ruijan ylänkö, jonne tämä kirja lukijan johdattaa. Häneltä on aiemmin ilmestynyt teos Virvoittavien vetten luo (Perussanoma, 2010).
Teoksen kuvat ovat vuosilta 2009 (sivu 20), 2010 (sivujen 32-35 kuvat) ja 2011 (kaikki muut). Kuvauspaikkoina ovat olleet Ruijan ylänkö Finnmarkissa Pohjois-Norjassa sekä Suomessa Savukoski (s. 16-19), Kemijärvi (s. 40, 54-57) ja Hyvinkää (s. 68).
Pl 15, 02701 Kauniainen www.perussanoma.fi
Copyright Perussanoma Oy, Ilkka Rytilahti Kuvat Ilkka Rytilahti Päällys ja taitto Taneli Törölä ja Ilkka Rytilahti Luokka 24 ISBN 978-951-888-619-1 Painettu Bookwell Oy, Porvoo 2012
Sisällysluettelo Sisällysluet telo
1. Mooseksen kirja 1:3-5 6 Habakuk 3:4 9 Psalmi 76:5 11 Psalmi 113:2-4 12 Jesaja 59:9 16 Paavalin kirje roomalaisille 3:23 21 Jesaja 44:22, 23 22 Psalmi 57:11-12 27 2. Mooseksen kirja 16:10 28 2. Mooseksen kirja 24:16–17 32 2. Mooseksen kirja 33:20–22 36 Jesaja 9:1 41 Johanneksen evankeliumi 1:9, 14 43
Johanneksen evankeliumi 11:40 Johanneksen evankeliumi 17:5–6 Kirje heprealaisille 1:3 Paavalin kirje roomalaisille 5:2 Paavalin 1. kirje korinttilaisille 2:7–8 Paavalin 2. kirje korinttilaisille 3:17–18 Paavalin 2. kirje korinttilaisille 4:6 Paavalin 2. kirje tessalonikalaisille 2:13–14 Paavalin kirje roomalaisille 6:4 Paavalin kirje kolossalaisille 3:3–4 Paavalin 2. kirje korinttilaisille 4:17–18 Paavalin kirje roomalaisille 8:18 1. Aikakirja 29:11
44 49 51 53 54 59 60 65 67 69 71 72 76
Jumala sanoi: ”Tulkoon valo!” ja valo tuli. Jumala näki, että valo oli hyvä. Jumala erotti valon pimeydestä, Jum a l a sa noi : ”T ulk oon va lo!” ja va lo tu li. Jum al a näk i, et tä va lo oli hy vä . J um a l a er ot ti va lon pime y destä,
6
Ja hän nimitti valon päiväksi, ja pimeyden hän nimitti yöksi. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni ensimmäinen päivä. 1. Mooseksen kirja 1:3-5
JA H Ä N N I M I T T I VALON PÄIVÄK SI, J A PIM E YDEN HÄ N NIMIT TI YÖK SI. T U LI I LTA J A T ULI AA M U, N ÄIN M EN I EN SIMM Ä INE N PÄ IVÄ . 1 . MOOS EK S EN KI RJA 1 :3 -5
7
8
Hän loistaa valona, hän säteilee kirkkautta, hohde verhoaa hänen suuren voimansa. Habakuk 3:4
H ä n loi sta a va lon a , hä n säteilee kirkkaut ta, hohde verhoa a hä nen su u ren voim ansa. H abakuk 3 :4
Taivaan valo on maan elämän edellytys. Ilman tuota halki avaruuden loistavaa huikaisevaa kirkkautta ja suunnatonta tulen ahjoa, jota paljas silmä ei kestä katsoa, meidän elämäämme ei olisi. Valolla on kuitenkin alkunsa, kuten koko maailmankaikkeudella. Kaikkeus on asetettu olemaan aikansa hänen tahdostaan, joka on itsessään katoamaton. Hänen, joka on lakkaamaton Minä Olen. Luodun valon kirkkaus on vasta heikko aavistus Jumalan kirkkaudesta. Sanansa voimalla Jumala on antanut olemassaolon luomakunnalle. Hänen sanansa on luonut valon ja kaiken muun. Luomansa kaikkeuden Jumala on järjestänyt ylivertaisen viisautensa mukaisesti. Hänen tahtonsa on määrittänyt olemassaolomme perustavat erilaisuudet, valon ja pimeän, yön ja päivän, vuodenaikojen kierron. Siksi luotu todellisuus on itsessään hyvä. Onhan sen takana hän, jonka olemus säteilee loputonta hyvyyttä ja kirkkautta.
9
10
Häikäisevä on sinun kirkkautesi, olet mahtavampi kuin ikuiset vuoret. Psalmi 76:5 H ä ikä ise vä on sin u n kirkka u tesi,
ol e t m a htava m pi ku in iku iset vu oret. P salmi 7 6 :5
Tämä maailma on täynnä kauneutta, järjestystä ja tarkoituksenmukaisuutta, jossa lukemattomat asiat kytkeytyvät ihmeellisesti toisiinsa. Se tekee olemassaolomme ja elämämme mahdollisiksi. Me elämme todellisessa taideteoksessa vailla vertaa, itse osana tuota kokonaisuutta. Kaiken olevan ääretön lähtökohta on Pyhä Jumala. Ei pelkkä tyhjyys, olemattomuus, persoonattomuus, kuten ajassamme enenevässä määrin ajatellaan. Maailma ei siis ole olemassa itsestään eikä vain itseään varten. Meidän lähtökohtamme määrittää tarkoitustamme. Luodun todellisuuden suuri kunnia, kutsumus ja tehtävä on kuvastaa Luojansa kunniaa. Se voidaan kadottaa, unohtaa, torjua ja kieltää, mutta ei tehdä tyhjäksi. Epätäydellisenä ja rikkinäisenäkin maailma ympärillämme viestii vielä meille Jumalan suuruutta ja valtaa. Siinä kiirii ja kantautuu sisimpäämme tietoisuus hänestä, jonka olemassaolo, olemus ja voima ovat yli kaiken.
11
Siunattu olkoon Herran nimi nyt ja aina! Idän ääriltä kaukaiseen länteen saakka kaikukoon Herran nimen ylistys! Herra on korkea, kaikkien kansojen valtias, yli taivaitten kohoaa hänen kirkkautensa. Psalmi 113:2-4 Si u n at t u ol k oon Herr a n nim i n y t ja a in a ! Idän ääriltä
kau ka i se e n l ä n t e en sa a kka ka iku k oon Herr a n nimen y list y s! H e r r a on k orkea , ka ikkien ka n sojen valt ia s, y li ta i va it ten k ohoa a hä nen kirkka ut ensa. P salmi 1 1 3 :2 -4
Jos elämä on meille arvokas ja rakas, ja tunnemme siitä kiitollisuutta ja kunnioitusta, niin silloin koko olemuksestamme tulisi nousta syvin kiitos Jumalaa kohtaan. Hänestä elämän hyvyys on kokonaisuudessaan peräisin.
12
Hän on antanut meille ihmisyytemme, kykymme, ominaisuutemme ja aikamme. Yksikään hieno tuokio, onnen tuntemus, kauneuden aistiminen, sielujen kohtaaminen, ystävyyden ja rakkauden jakaminen, ei ole itsestäänselvyys ja mahdollista ilman häntä. Ne ovat kaikki suunnatonta lahjaa. Jos siis lahjat ovat jo kiittämisen arvoiset, eikö paljoa enemmän hän, joka nuo lahjat on meille suonut? Ne hän on antanut iloksemme, käyttääksemme niitä hänen tahtonsa mukaisesti, nimensä kunniaksi ja toistemme parhaaksi. Lahjat kertovat Jumalan suuruudesta. Hänen nimensä kertoo, kenelle kiitos ja kunnia kuuluvat. Hän on ilmoittanut meille nimensä, erotuksena kaikista muista nimistä, jotta tuntisimme hänet ja tietäisimme, ketä kiittää. Kuinka muuten voisimme kiittää häntä, ellemme tajuaisi, mitä ja keneltä olemme osaksemme saaneet? Kun sen tajuamme, voimme kuiskata sisimmässämme kiitoksemme ja kaiuttaa kuuluviin hänen ylistyksensä. Silloin voimme sanoa sydämestämme: ”Kiitos kaikista lahjoistasi, elävä Jumala. Siunattu olkoon sinun nimesi.” Yli maanpiirin, läpi koko elämämme. 13
14
15
Nyt oikeus on meistä kaukana eikä vanhurskaus meihin yllä. Me kaipaamme valoa, mutta täällä on pimeys, me kaipaamme kirkkautta, mutta vaellamme yön varjoissa. Jesaja 59:9 N y t oike u s on m eistä ka u ka n a eikä va nhu rskaus meihin y ll ä. M e ka ipa a m m e va loa , m u t ta tä ä ll ä on pime y s,
me ka ipa a m m e kirkka u t ta , m u t ta va ell a m m e yön varjoissa. Jesaja 5 9 :9
Ihmiskunnan historian ja elämän levottomat kuohut lyövät pauhaten tässä maailmassa. Olemassaolon epävarmuudessa varmaa näyttää olevan vain alituinen muutos, jatkuvat vaikeudet, vakavat koettelemukset ja odottamattomat kriisit. Niiden keskellä paljastuu koruttomasti ihmisen rajallisuus ja vajavaisuus. Ei ole yhteiskuntaa, yhteisöä, poliittista tai taloudellista järjestelmää tai ohjelmaa, joka voisi tämän todellisuuden tilan muuttaa.
16
Ajan saatossa, sukupolvien työllä, moni asia on toki muuttunut parempaan. Mutta ihminen itse ei ole muuttunut. Eikä maailmasta ole vielä tullut uljasta uutta maailmaa saati unelmoitua ja tavoiteltua paratiisia. Ihminen ei hallitse kaikkea, vaikka niin haluaisi. Sitä vastoin pimeydellä ja pahuudella on valtaa jokaiseen, joka kulkee maan päällä. Niiden vaikutus ulottuu itse kunkin sisimpään. Niinpä pahuuden lukemattomat kasvot kohtaavat meitä kaikkialla. Himoitsemista, juonittelua, epärehellisyyttä, kostamista, orjuutta, riistoa, hyväksikäyttöä, alistamista, kiusaamista, kiristystä, uhkaamista, panettelua ja mustamaalaamista. Luettelo on lohduton ja loputon. Totisesti, oikeus on kaukana meistä eikä vanhurskaus yllä meihin, jotka emme kykene kunnioittamaan Jumalaa. Häntä, joka on lakkaamatta oikeudenmukainen ja ikuinen kirkkaus. Siksi meidän osamme on vaeltaa yön varjoissa. Vain ylhäältä voimme odottaa pelastavaa valoa.
17
18
Oikeus virratkoon kuin vesi ja vanhurskaus kuin ehtymätÜn puro.
19
ISBN 978-951-888-619-1
20
Lk 24