Pelastusalan ammattilainen 1/19 by Suomen pelastusalan ammattilaiset SPAL

PELASTUSALAN

2019

AMMATTILAINEN

Hengenpelastuksesta voi myรถs kilpailla

1 6

20.2.2019

TYÖN ÄÄRESSÄ: Saara Paso-Mankinen, kenttäjohtaja

12 NEUVOTTELUTOIMINTA:

Kaksi paikallista työaikasopimusta

14 PELASTUSTOIMEN UUDISTUS:

Lähes sata esitystä

20 ENSIHOITO:

Korttipäivitykset täydennyskoulutusta

22 HÄTÄKESKUKSET:

ERICA nosti tehtävien kiireellisyyttä

26 HENGENPELASTUSKILPAILUT:

Mari Kiurulle maailmanmestaruus

30 TYÖTURVALLISUUS:

Järjestelmäperusteinen toiminta

36 TERVEYS JA TOIMINTAKYKY:

Palomies Reima Kiuru

46 PALOMIESLIITTO:

Esittelyssä jäsenen vakuutusedut

OMIN SANOIN ERICA-järjestelmän käyttöönoton jälkeen tehtävien kiireellisyysjakauma on painottunut aikaisempaa enemmän kiireellisiin tehtäviin A- ja B-tehtäviin. STM:N ASIANTUNTIJA MARKKU SAARINEN YLELLÄ 24.1.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN PALOMIESLIITON JÄSEN- JA SIDOSRYHMÄLEHTI. Aikakauslehtien liiton jäsen. JULKAISIJA: Palomiesliitto SPAL ISSN: 1456-7709 (painettu), 2489-2963 (verkko) PÄÄTOIMITTAJA: Kim Nikula TOIMITTAJA: Mikko Terävä PAINO: Erweko OSOITTEENMUUTOKSET: toimisto@palomiesliitto.fi. Liiton jäsenten osoitteenmuutokset välittyvät suoraan Postilta JUTTUVINKIT: mikko.terava@palomiesliitto.fi ILMESTYY SEURAAVAN KERRAN: 10.4.2019 ILMOITUKSET: ilmoitukset@ palomiesliitto.fi, puh. (09) 867 8880 KANSI: Ensihoitoesimies Mari Kiuru KantaHämeen pelastuslaitokselta. Kuvaaja: Kati Länsikylä

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Ammattilainen.fi LUE MYÖS VERKKOLEHTI

PÄÄKIRJOITUS

Palvelulupauksista on pidettävä kiinni

anhusten hoidon henkilöstömitoitus on ollut valtakunnan puhutuin aihe viime viikkojen aikana, ja ihan aiheesta. Henkilöstömitoituksen riittävyyden ja laadukkaan hoidon puolesta ovat mm. KoHo-sisarjärjestöt (SuPer ja Tehy) kampanjoineet vuosikausia. He ovat vaatineet hoidon tarpeita vastaavaa henkilöstömitoitusta sekä edellyttäneet suosituksen kirjaamista lakisääteiseksi velvoitteeksi. Kannatan lämpimästi sitä, että vanhuksille taataan laadukas ja virikkeellinen palvelu sekä hyvä hoito, ja tämä tulee varmistaa julkisin verovaroin.

Vanhusten hoito ei tietenkään ole ainoa toimiala, jossa palvelulupauksia ei ole kyetty kaikilta osin toteuttamaan. Esimerkkinä mainitakseni pelastustoimi, ensihoito ja hätäkeskustoiminta. Mitkä ovat näiden toimialojen palvelulupaukset kansalaisille? Kuinka monta ensihoitajaa, pelastusalan ammattilaista sekä hätäkeskuspäivystäjää tarvitaan valtakunnassa, jotta kykenemme tarjoamaan laadukasta palvelua niin normaali- kuin poikkeusolosuhteissa? Miten me vastaamme hätäkeskuspäivystäjien krooniseen henkilöstöpulaan? Miten Suomessa toimii mikään viranomaistoiminta tai edes vanhusten hoito, mikäli 112:n selkäranka katkeaa hätäkeskuksen henkilöstöpulan johdosta? Mikä olisi riittävä määrä ensihoitoyksiköitä Suomen kokoisessa valtiossa? Miten vanhusten hoito turvataan hätätilanteissa tai kuljetukset hoitopaikkoihin, mikäli meillä ei ole riittävää määrää yksiköitä ja ensihoitohenkilöstöä toimintavalmiudessa ympäri vuorokauden?

Entäpä pelastustoimen toimintavalmiusaika onnettomuustilanteissa? Antavatko kansalaiset legitimiteetin 43 tai 54 minuutin toimintavalmiusajalle hätätilanteissa? Tai hyväksyvätkö he sen, että pelastustoimen palvelulupauksen mukaisesti on riittävää, että tavoitamme kohteet vain 50 % tehtävissämme?

Strategian ja tavoitteiden tulisi ohjata henkilöstömitoitusta. Lisäksi tarvitsemme toimialoille henkilöstösuunnitelman, jossa on varmistettu riittävä henkilöstömitoitus strategisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Ja kyllä, tarvitsemme mittareita, jotka ohjaavat henkilöstömitoitusta. Ne voivat olla lakiin kirjattuja vaatimuksia, asiakaspalvelulupauksia, toimintavalmiusaikaan liittyviä odotuksia ja ennen kaikkea laatuperusteisia palvelulupauksia. Nyt on se aika, kun toimialalla pitäisi olla selvät askeleet hallitusohjelmatavoitteiden suhteen. Kykenemmekö yhdessä luomaan tavoitteet, jotka osoittavat poliitikoille, että investoinnit pelastustoimeen, ensihoitoon ja hätäkeskushenkilöstöön tuottavat yhteiskunnalle turvallisuutta ja hyvinvointia moninkertaisesti investointeihin nähden?

@KimNikula

Vasteaika on yksi indikaattori, toki tärkeä sellainen. Tämän lisäksi tulisi mitata tehokkaan pelastustoiminnan aloittamista, määritellä laatukriteerit ja antaa kansalaisille oikeaa tietoa palvelutasosta.

Palvelulupauksista tulee pitää kiinni. Se edellyttää lisää henkilöstöresursseja, strategista johtamista, tiedolla johtamista, osaamisen ja tutkimustoiminnan kehittämistä sekä uusia innovaatioita. Kansalaiset ovat selvitysten mukaan valmiita investoimaan 112-viranomaisiin — toivottavasti myös tulevat kansanedustajat!

Kim Nikula

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

YHTEYSTIEDOT

SPAL

LIITTOHALLITUS 2019—2020

Suomen Palomiesliitto SPAL ry

PUHEENJOHTAJA

PIRKANMAA

Vernissakatu 6, 01300 Vantaa Toimisto avoinna arkisin klo 9—16

Ilkka Mustakangas puh. 0400 963 388

Sami Ahola puh. 0400 910 556

puh. (09) 867 8880 toimisto@palomiesliitto.fi www.palomiesliitto.fi

VARAPUHEENJOHTAJA

Matti Välikoski puh. 0400 480 131

TOIMISTO

VARAPUHEENJOHTAJA

JÄRJESTÖN JOHTAJA Kim Nikula puh. 040 716 1805 Toiminnan ja toimiston johto, liiton edustus

EDUNVALVONTAJOHTAJA Pasi Jaakkola Edunvalvonta, koulutus

TYÖMARKKINALAKIMIES Jari Koivuluoma Edunvalvonta, koulutus

EDUNVALVONNAN PÄIVYSTÄVÄ PUHELIN ARKISIN KLO 9—15 PUH. 040 1630 112 TIEDOTTAJA Tuija Tervo puh. 045 136 5995 Tiedotus, nettisivut

TOIMITTAJA Mikko Terävä puh. 045 657 6882 Jäsen- ja sidosryhmälehti

JÄRJESTÖSIHTEERI puh. (09) 867 8880 Liisa Haimi Jäsenasiat, jäsenmaksut, laskut, tilaisuuksien järjestelyt Toimiston sähköpostiosoitteet muotoa etunimi.sukunimi@palomiesliitto.fi

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Jyrki Savolainen puh. 050 919 3112

Pasi Rissanen puh. 0440 519 291

KESKI-SUOMI Jouni Salonen puh. 050 375 6489 Jari Niutanen Puh. 050 303 2744

JÄSENET JA VARAJÄSENET

ETELÄ-POHJANMAA JA POHJANMAA

HELSINKI

Mikko Koivuluoma puh. 0400 903 361

Jari Aalto puh. 040 757 8232 Kari Nurminen puh. 040 334 5961

Hannu Kaatikko puh. 050 583 2221

POHJOIS-SAVO

ITÄ-, KESKI- JA LÄNSI-UUSIMAA

Pasi Rissanen puh. 0440 519 291

Ilkka Mustakangas puh. 0400 963 388

Petri Partanen puh. 041 436 8276

Janne Nieminen puh. 050 599 4161

POHJOIS-KARJALA

VARSINAIS-SUOMI JA SATAKUNTA Kim Salminen puh. 040 560 8373

Jorma Hämäläinen puh. 050 591 3416 Pekka Tykkyläinen puh. 044 568 1682

Pekka Puisto puh. 040 594 8397

KESKI-POHJANMAA, JOKILAAKSOT, KAINUU JA OULU-KOILLISMAA

KANTA-, PÄIJÄT-HÄME JA KYMENLAAKSO

Pasi Mänty puh. 040 930 7406

Jouni Kokki puh. 040 596 7212

Petri Rautio puh. 040 723 7677

Mikko Räsänen puh. 041 501 8918

LAPPI

ETELÄ-SAVO, ETELÄ-KARJALA JA KYMENLAAKSO Jarno Ekman 040 744 1123 Asko Heimonen puh. 040 533 2111

Jyrki Savolainen puh. 050 919 3112 Miko Määttä puh. 040 540 5062

HÄTÄKESKUKSET Kaarina Salomaa puh. 045 111 6816 Mika Tiilikainen puh. 040 078 7618

SPAL -INFO Jäsentiedot kunnossa? Korjaa verkkopalvelussa VERKKOASIOINNIN kautta jäsenet voivat ilmoittaa Palomiesliittoon jäsentietojen muutoksista, kuten sähköpostiosoitteesta tai puhelinnumerosta, työnantajan ja jäsenyhdistyksen vaihtumisesta, opiskelun jälkeen työhön siirtymisestä, opintovapaasta tai vuorotteluvapaasta. Kirjautumislinkki löytyy liiton nettisivun www.palomiesliitto.fi etusivulta. Ohjeita kirjautumiseen löytyy sivulta Jäsenpalvelu > Jäsentietojen muutos.

Jäsenkortti kännykässä KUN LATAAT PUHELIMEESI Palomiesliiton mobiilijäsenkortin, kulkee If:n matkavakuutustodistus aina mukanasi. Korttisovellus tallentuu iPhone-, Android- ja Windows-puhelimiin. Voit tilaja asennuslinkin ilmoittamalla puhelinnumerosi toimistolle sähköpostilla: toimisto@palomiesliitto.fi. Kortti asentuu yhteen puhelimeen kerrallaan, joten jos vaihdat puhelinta, tilaa latauslinkki uudelleen.

LIITON TASKUKALENTERI lähetetään jäsenille tuttuun tapaan syksyllä. Jos et tarvitse kalenteria, ilmoita siitä toimistolle sähköpostilla 31.3. mennessä: toimisto@palomiesliitto.fi

Uusi jäsenyhdistys Lapista Vuoden alussa toimintansa aloittanut Lapin ensihoitajat ry on liittynyt Palomiesliiton jäsenyhdistykseksi. Yhdistyksen perustamisesta on sovittu paikallisesti, ja sen jäseniksi siirtyivät jo ennestään SPALiin kuuluneet Lapin ensihoitajajäsenet. Liittoon kuuluu nyt 30 yhdistystä ja noin 4 800 jäsentä.

Ay-koulutustilaisuuksia n TURVALLINEN SUOMI-SEMINAARI

26.3. Helsinki

n HAL-KOULUTUS

13.–14.5. Tampere

n PALOMIESLIITON AY-KOULUTUSPÄIVÄ

23.–24.5. Kouvola

n HAL-KOULUTUS

23.–24.9. Turku

n LUOTTAMUSMIESKOULUTUS 3.10. Vantaa n HAL-KOULUTUS

19.–20.11. Vantaa

n LUOTTAMUSMIESKOULUTUS

12.12. Vantaa

Koivuluomasta työmarkkinalakimies PALOMIESLIITON asiamies Jari Koivuluoman tehtävänimike on muutettu työmarkkinalakimieheksi. Nimike kuvastaa paremmin Koivuluoman työtehtäviä ja vastuualueita. Lisäksi se on yhdenmukainen vastaavia tehtäviä hoitavien lakimiesten tehtävänimikkeiden kanssa. Työmarkkinalakimiehen tehtäviin kuuluu esimerkiksi jäsenten oikeudellinen neuvonta, paikallisten toimijoiden tukeminen sekä liiton edustaminen neuvottelutoiminnassa ja erilaisissa työryhmissä.

Ilmoita, jos olet ehdolla eduskuntaan JÄSEN! OLETKO ehdolla kansanedustajaksi kevään eduskuntavaaleissa? Ilmoita itsestäsi Pelastusalan ammattilaisen toimitukseen: puh. 045 657 6882, mikko.terava@palomiesliitto.fi. Lehti julkaisee vaalien alla lehden, jossa esitellään pelastustoimen, ensihoidon ja hätäkeskusten kansanedustajaehdokkaita.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Arvostetaan toistemme työtä

len saanut olla mukana kenttäjohdossa alusta asti. Aloitin kenttiksenä 2013, kun järjestelmää käynnistettiin PohjoisSavon sairaanhoitopiirin alaisuudessa. Kun tuota aikaa nyt muistelee, niin olihan se sellaista liikkuvaan junaan hyppäämistä. Ensimmäisessä vuorossa pöydällä olivat auton avaimet, Virve ja puhelin, ja siitä aloitettiin. – Kaksi vuotta sitten kenttäjohto tuli osaksi sosiaalija terveydenhuollon tilannekeskusta. Toimimme Kuopion yliopistollisen sairaalan tiloissa. Kenttäjohdon lisäksi täällä työskentelee KYS-ervaalueen viestikeskus sekä Kuopion kaupungin vanhuspalvelujen turvapuhelinpäivystäjä, sairaanhoitaja ja sosiaalipäivystys.

Olemme ensimmäinen SOTE-tilanneja johtokeskus, johon on yhdistetty ensihoidon, kotihoidon ja sosiaalipäivystyksen toimijat.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Teksti ja kuva MIKKO TERÄVÄ

ENSIHOIDON KENTTÄJOHTAJA SAARA PASO-MANKINEN TYÖSKENTELEE KUOPIOSSA SOTE-TILANNE- JA JOHTOKESKUKSESSA

TYÖN

ÄÄRESSÄ

– Kaikki nämä toiminnot muodostavat sosiaalija terveydenhuollon päivystyksellisen kokonaisuuden. Yhteen keskukseen kokoamisella pyritään varmistamaan resurssien oikea käyttö ja toiminnan saumattomuus. – Joissain tilanteissa hätäpuhelun soittaneen tutun asiakkaan luokse voi olla järkevintä lähettää kotihoito tai turvapartio, eikä kuormittaa ensihoidon yksikköä. Tai jos kohteeseen menee ambulanssi, voimme antaa yksikölle kotihoidon välittämää tietoa jo matkalla. Tilannekeskuksessa tieto kulkee kumpaankin suuntaan. Esimerkiksi turvapuhelinpäivystäjä voi seurata kenttäjohtojärjestelmää.

Yhdessä työkaverini Tommi Partasen kanssa teimme opinnäytteen tiken moniammatillisesta yhteistyöstä. – Lähdimme opiskelemaan ensihoidon johtamisen ylempää AMK-tutkintoa Savoniaan juuri kun tilannekeskusta valmisteltiin. Opinnäytetyössä selvitimme lean-menetelmän ja arvovirtakuvauksen avulla kotihoidon asiakkaan hoidontarpeen arviointia tekevien toimijoiden menetelmiä ja viestintää. – Selvisi, että hoidontarpeen arviointia teki jopa kuusi eri toimijaa tai tahoa. Kaikki tekevät töitä tiiviisti omalla sektorillaan, ilman tietoa toisten työtavoista ja resursseista. Huomattiin myös, että ensihoidon tarvetta voisi vähentää, jos kotihoidon työntekijät saisivat lisäkoulutusta itsenäiseen hoidontarpeen arviointiin. Tunnistimme myös viestinnän ongelmat toimijoiden välillä. SOTE-tilanneja johtokeskuksessa tähän pyritään vastaamaan – moniammatillinen työyhteisö mahdollistaa sen, että asiakasta tai potilasta koskeva tieto on heti alkuvaiheessa kaikkien saatavilla.

Opinnäytetutkimus oli silmiä avaava kokemus ammatillisessa mielessä. – Kun työskentelin ensihoitajana, oikeastaan ainoa kontakti kotihoitoon oli läpsy ovella, kun he lähtivät ja me tulimme potilaan luo. Tilannekeskusprojektin myötä olen nähnyt, miten kotihoidon prosessi ja taustatuki toimivat ja miten paljon työtä

he tekevätkään ihmisten kotona. Huomasin, että mitä enemmän tiesin toisten työstä, sitä enemmän heidän työtään arvostin. Muiden vähättely tai nokittelu on turhaa, sillä meillä on sama päämäärä, autetaan ihmistä. Ensihoito nimittää potilaaksi ja kotihoito asiakkaaksi, mutta se on sama ihminen.

Kenttäjohtoa tehdään eri alueilla hieman eri tavoilla. Meillä PohjoisSavossa L4 on ensisijaisesti tikessä, eikä juuri osallistu ensihoitotehtäviin. – Noudatamme siis ensihoitopalveluasetuksen velvoitetta: kenttäjohtaja ensisijaisesti ylläpitää tilannekuvaa ja määrää ambulanssien käyttöä. – Työssä pyritään hallitsemaan ensihoitopalvelun kokonaisuutta. Tämä on oikeastaan laadun hallintaa: miten varmistamme, että sairaanhoitopiirin määrittelemät kohtaamisajat saavutetaan? Kuormitus tulee tästä paineesta — pitää seurata kokonaiskuvaa ja tehdä yksiköitä sekä tehtäviä koskevia ratkaisuja. – Palkitsevimpia ovat fiilikset, kun tehtäviä on ollut todella paljon, mutta kaikesta on selvitty. Hätätilapotilaat on saatu kohdattua vasteaikaan ja edelleen liikenteeseen, ja myös kiireettömissä tehtävissä on onnistuttu. Tai hätätilapotilaan hoito meni sujuvasti hyvän tiimityön ansiosta — viestintä, tukitehtävät, tuki sairaalaan päähän, viranomaisyhteistyö — koko hoitopolku. Silloin työvuoron jälkeen on mukava lähteä kotiin.

Parhaimmillaan kentältä huokuu yhdessä tekemisen fiilis, kun ensihoitajat huomaavat, että nyt sakkaa, joten hoidetaan homma yhdessä. – Raskaimpia ovat päivät, jolloin kysyntä ylittää tarjonnan ihan reilusti. Näissä puristuksissa auttaa, jos on vuorossa myös toinen kenttäjohtaja, jonka kanssa pystyy jakamaan ajatuksia. – Laurinelonen tekee päätökset, mutta toivon että pystyn työssäni osallistamaan ensihoitajat niin, että he ehdottavat tilanteisiin sopivia toimintamalleja ja ratkaisuja. n

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

LAKI JA EDUNVALVONTA

Turvallisuuden tekijät tarvitsevat rahoituksensa TILASTOKESKUKSEN

Vanhusten hoivapalvelujen surkeudesta ei kui-

Julkinen sektori rahoittaa muun muassa koulu-

tenkaan pidä syyttää henkilöstöä. Henkilöstö tekee varmasti parhaansa ja vieläpä joustaa työssään, jotta asiakkaat saisivat osalleen edes lähimain ihmisarvoista palvelua. Syyttävän sormen tulee kohdistua osin työnantajaan, joka voiton maksimoimiseksi minimoi henkilöstön ja saattaapa merkitä työvuorolistoilleen jopa ns. haamuhoitajia. Hoivapalveluja järjestävät yksityiset ovat kuitenkin useimmiten osakeyhtiöitä, ja osakeyhtiön tärkein tehtävä on pääsääntöisesti voiton maksimointi osakkeenomistajille. Tämä on arvostelun keskellä muistettava. Suurimpia syyllisiä vanhusten hoivapalvelujen ala-arvoisuuteen ovatkin kunnat, joiden järjestämisvastuulla ao. palvelut ovat. Kunnat ovat ulkoistaneet palvelut kilpailutuksen kautta ja pääpaino valinnoissa vaikuttaa olleen kustannustaso. Ja tunnetustihan halvalla ei hyvää saa. Kunnilla on toiminnassaan ollut toki hyvä tarkoitusperä eli kuntalaisten rahojen säästäminen. Säästökohteiden arvottaminen on kuitenkin nyt jäänyt puolitiehen.

työssäkäyntitilaston mukaan taloudellinen huoltosuhde oli 142 vuonna 2016. Tämä tarkoittaa, että sataa työssäkäyvää henkilöä kohti oli 142 ei-työssäkäyvää henkilöä. Kärjistäen voisi todeta, että työssäkäyvä henkilö elättää itsensä lisäksi keskimäärin 1,42 muuta henkilöä. Vuoden 2016 jälkeen työllisten määrä on lisääntynyt, joten oletettavasti taloudellinen huoltosuhde on pienentynyt. Pitkänajan trendi on kuitenkin se, että taloudellinen huoltosuhde väistämättä kasvaa, mikäli työllisyysasteessa ei tapahdu merkittävää nousua. Väestön ikääntyminen, syntyvyyden laskeminen sekä pohjoismaisittain alhainen työllisyysaste ovat viemässä suomalaisia vääjäämättä kohti kestävyysvajetta. Julkisen talouden tulojen ja menojen erotusta pitkällä aikavälillä mitataan juuri kestävyysvajeella. Se kertoo, kuinka paljon julkista taloutta olisi vahvistettava lähitulevaisuudessa, jotta julkinen talous olisi pitkän aikavälin tasapainossa.

tus-, turvallisuus- ja hyvinvointipalvelut (esimerkiksi sotepalvelut, tulonsiirrot jne.). Se elää ja toimii käytännössä verotulojen varassa. Verojen maksamisesta ei juuri kukaan aidosti nauti ja Suomen kansainvälisesti korkeahko veroaste on johtanut yhä kärkkäimpiin puheisiin julkisen sektorin paisumisesta, tehottomuudesta, turhuudesta yms. saamattomuudesta. Samalla kun julkista sektoria arvostellaan kalliiksi ja tehottamaksi, ollaan kyllä välittömästi valmiita arvostelemaan yhteiskunnan tuottamia palveluita, jos kaikki ei suju omalta osalta kitkattomasti. Milloin arvostellaan terveyskeskusten jonoja, oppilaskokoja, kotihoidon laatua jne. Viimeisin kritiikin kohde on ollut vanhusten hoivapalveluiden luokattomuus. Tältä osin arvostelu on ollut kyllä täysin perusteltua.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Yleisten ja ehkä yhteisestikin hyväksyttyjen arvojen pitäisi ohjata enemmän julkisen sektorin toimintaa. Julkisella sektorilla on varmasti varaa tehostaa toimintojaan monin paikoin, esimerkkinä vaikkapa laajan hallinnon tarpeellisuuden arvioiminen. Valitettavasti säästö- ja tehostamistoimet ovat toistaiseksi kohdistuneet pääosin suorittavaan portaaseen, mikä on tarkoittanut henkilöstövähennyksiä usein juuri operatiiviselta portaalta. Ainakin osin yhteisesti hyväksyttyjä arvoja lienevät muun muassa laadukas varhaiskasvatus, koulutus, vanhusten hoiva, kohtuullinen terveydenhuolto ja turvallisuus. Kukapa ei haluaisi lapselleen turvallista päiväkotia ja peruskoulutusta. Isovanhemmilleen, vanhemmilleen ja aikanaan myös itselle toivotaan

varmasti laadukasta vanhustenhoivaa. Myös ambulanssi tai paloautoa olisi mukava saada nopeasti paikalle silloin, kun hätä on suurin. Kyse on valittavista arvoista. Jos tiettyjä asioita halutaan tai toivotaan, niistä tulee olla valmis myös maksamaan. Tämä koskee paitsi veroja maksavia kansalaisia, myös ja ennen kaikkea verorahoista päättäviä poliitikkoja. Poliitikoille on annettu valta, mutta samalla myös vastuu arvottaa yhteiskunnan tuottamien palvelujen tärkeys ja samalla myös palvelujen resurssit. Arvottamisessa olisi varmasti vielä paljon tekemistä.

Turvallisuus arvostetaan yleisesti varsin korkealle. Sisäiseen turvallisuuteen kuuluu useita tekijöitä, mutta tässä keskitytään pelastukseen (johon nyt lasketaan kuluvaksi hätäkeskukset, ensihoito ja pelastustoimi) ja poliisitoimeen. Ulkoisen turvallisuuden tärkein tekijä on tietysti puolustusvoimat. Puolustusvoimat on sotien jälkeen aina onnistunut ilmentämään yhteiskunnalle oman toimialansa tärkeyden ja välttämättömyyden kadehdittavan hyvin. Kansalaisia on peloteltu nimeltä mainitsemattoman, mutta aina idästä saapuvan, uhan mahdollisuudesta. Puolustusvoimat on rahaa toistuvasti vaatinut ja usein sitä myös saanut. Viimeisimpänä tulevat hävittäjähankinnat: hävittäjiä on saatava vähintään se 64, mutta mielellään jopa 100. Kyse on valtavasta summasta eli noin 10 miljardista eurosta. Samaan aikaan isovanhempamme ja vanhempamme kärsivät ala-arvoisesta hoidosta hoivakodeissa. Myös poliisi osaa kiinnittää yhteiskunnan ja päättäjien huomion tarvittaviin lisäresursseihin. Maahanmuutto, terrorismin uhka, lisääntyneet seksuaalirikokset, kasaantuvat tutkintapyynnöt jne. edellyttävät lisää tutkijoita ja poliiseja. Ja näinhän asia tietysti myös on. Jos kansalaiset haluavat lisää turvallisuutta,

yhteiskunnan on poliisin resursseihin panostettava. Poliisin ylin johto on oman toimialansa yleisessä arvottamisessa ottanut oman ja oikean roolinsa.

Pelastus ei ehkä hätäkeskuslaitosta lukuun ottamatta ole löytänyt omaa rooliaan resurssien vaatimisessa. Kaikki tuntuu olevan aina hyvin ja resurssitkin jotenkuten riittävät, jos mitään uutta mullistavaa ei enää tapahdu. Väestö kuitenkin ikääntyy ja vanhuksia pyritään enenevässä määrin hoitamaan mahdollisimman pitkään omissa kodeissaan. Tämä tulee lisäämään merkittävästi paitsi ensihoito- myös pelastustehtäviä. Lisäksi lisääntyvät luonnonilmiöt kuten myrskyt, maahanmuutto, terrorismin uhka jne. työllistävät pelastusta aikaisempaa enemmän. Ensihoidossa jokainen ylimääräinen minuutti, mikä ambulanssia joudutaan odottamaan, voi merkitä eroa elämän ja kuoleman välillä. Pelastustoimessa ensimmäiset kymmenet minuutit ovat ratkaisevia palontorjunnassa. Iso-Syötteen hotellipalossa ensimmäistä pelastusyksikköä jouduttiin odottamaan paikalle ilmeisesti noin kolme varttia. Tämä lienee varsin pitkä aika odottavalle? Palomies on kyselyissä toistuvasti arvostetuimpien ammatin joukossa. Palomiesliitto on jo pitkään odottanut, että pelastustoiminnan johtohenkilöt osaisivat ja uskaltaisivat viedä tämän faktan myös resursseista päättävien poliitikkojen tietoon samalla todeten, että oikeasti laadukas pelastustoimi tarvitsee välittömästi lisää euroja voidakseen myös jatkossa tuottaa riittävää turvallisuutta kansalaisille.

PASI JAAKKOLA EDUNVALVONTAJOHTAJA

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Paloesimies Sam Back 15.9.1966

elastusalalla työskenteleviä ja maailman kriisipesäkkeissä toimineita, mutta aivan erityisesti Samin läheisiä, kohtasi joulun alla suru. Sam oli ollut pyöräilemässä kotoaan Uudestakaarlepyysta Pietarsaareen töihin, kun takaa tullut kuorma-auto törmäsi häneen. Paikalle hälytetyt työtoverit yrittivät parhaansa, mutta mitään ei enää ollut tehtävissä — perheen-isä, pelastaja ja hyvä ystävä oli poissa. Pelkästään pelastusalalla tämän monitoimimiehen osaamiskirjo oli kattava. Hän hankki urallaan lääkintävahtimestari-sairaankuljettajan, pelastajan, ensihoitajan sekä paloesimiehen tutkinnot. Tämän lisäksi hän ehti elämässään paljon muutakin.

Länsi-Uudenmaan pelastuslaitos oli Samin työnantaja yli 20 vuoden ajan, ja hän ehti työskennellä paitsi palopuolella myös ensihoitajana ja jopa lääkinnän kenttäjohtajan sijaisena. Valinta punaisten ja sinisten vaatteiden välillä oli vaikea: Sam olisi halunnut työskennellä ja ylläpitää ammattitaitoaan molemmissa tehtävissä. Viimeisiksi vuosiksi Sam kuitenkin palasi sinisiin. Toinen koti sijaitsi Espoonlahden kolmosvuorossa, jossa oli hyvä jengi, vaikka keikkaa olisi kuulemma voinut olla enemmänkin. Miehen loputon palo operatiiviseen toimintaan koettiin yleensä innostavana, toisaalla joistain myös ärsyttävänä — työyhteisöstä riippuen. Samaa voisi sanoa myös Samin tavasta puhua suoraan, kun asiaa oli. Sam oli kotoisin Pohjanmaalta, jossa oma synnyinkoti Uudessakaarlepyyssä pysyi aina tärkeänä puuhamaana. Lakeus kutsuikin Samia, ja keväällä 2018 hän jäi virkavapaalle LUP:sta, saatuaan paloesimiehen viran Keski-Pohjanmaan ja Pietarsaaren alueen pelastuslaitokselta Pietarsaaren asemalta. Kansainvälisistä avustustehtävistä Sam ei isommin huudellut, mutta niitäkin ehti kertyä toistakymmentä. Hän työskenteli Punaiselle Ristille, mutta myös Suomen kansainvälisen pelastusmuo-

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

dostelman Finn Rescue Teamin kouluttajana sekä ryhmänjohtajana. Lisäksi hän osallistui logistikkona EU:n tuhojen arviointiryhmän tehtäviin. Samin ensimmäinen avustustehtävä ulkomailla oli Turkin maanjäristys vuonna 1999, jossa hän toimi etsintä- ja pelastusryhmän jäsenenä. Myöhemmin samana vuonna oli vuorossa ”Turkki II” samaisissa tehtävissä. ”Kasalla” oli ollut jännittävää ja jälkijäristysten vaara oli leijunut ilmassa. Rauhanturvareissulla Kosovossa 2001—2002 Sam toimi pataljoonan palokunnassa. Siellä hän pääsi myös toteuttamaan unelmaansa pataljoonan radio-DJ;nä — musiikki soi ja Sam spiikkasi. Ja mikä parasta operatiivisissa harjoituksissa rynnäkkökiväärin piippukin tuli ammuttua mutkalle! Vuoden 2004 tsunamin myötä Sam matkasi KRP:n ruumiintunnistusryhmän mukana Thaimaaseen. Tehtäviin kuului muun muassa ruumiiden kantaminen. Kotona hän ehti olla vain muutaman päivän, kun kutsu kävi perustamaan Punaisen Ristin kenttäklinikkaa Sri Lankaan, jossa hän töiden lomassa fiilisteli pyöräilemällä tamilialueella.

Ikimuistoisin keikka oli vuoden 2005 maanjäristys Pakistanissa, jossa hän oli SPR:n teknisenä delegaattina Kashmirin vuoristossa. Vuoristossa kulkuyhteydet olivat surkeat, joten potilaita evakuoitiin helikopterilla. Nyt Sam oli elementissään etelä-afrikkalaisen helikopterimiehistön jäsenenä siirtämässä potilaita vuoristosta laakson kenttäsairaalaan. Tehtävä oli vaarallinen, mutta mikä parasta — kerosiini tuoksui. Libanonin kriisin sytyttyä 2006 Sam oli paikalla EU:n lähettämänä ja lähetti paikalta lennokkaita raporttejaan. Pohjoismaisen taisteluosaston lääkintäryhmään Sam päätyi 2007—2008, ja kun osastoa ei lähetetty tositoimiin, oli mies jo hajota kasarmille. Punaisen Ristin kenttäsairaaloita Sam oli pystyttämässä vuonna 2009 Pakistanin Peshawarissa ja 2010 maanjäristyksen runtelemassa Haitissa. Myöhemmin vuonna 2010 Samin ja Helin perheseen syntyi tyttövauva. Nyt seikkailijan elämässä

– 21.12.2018 seurasi seesteisempi vaihe, ja mies päätyi Sierra Leoneen vasta 2014 pystyttämään leiriä Ebolan taltuttajaporukoille. Pari vuotta sitten Sam suuntasi Chileen metsäpaloja sammuttamaan. Paloletkuun hän ei kuitenkaan päässyt koskemaan, vaan hän päätyi täällä esikuntahommiin eräänlaiseksi rahastonhoitajaksi – Aivan uusi kokemus Samille siis. Ruttoepidemian vastaiseen taisteluun Sam osallistui noin vuosi sitten Madagaskarilla, josta tuliaisena oli matotauti. Viime kesänä Sam oli innoissaan suuntaamassa Ruotsiin auttamaan naapurimaata metsäpalojen sammuttamisessa. Kun lähtöä ei FRT:n toimesta alkanut kuulua, Sam ehti jo selvittää mahdollisuuksia osallistua hommaan vapaaehtoisena. Onneksi keikka tuli, ja mies pääsi tositoimiin.

Voisi kuvitella, että brankkarin hommissa ja kansainvälisissä keikoissa olisi riittämiin avustustyötä yhdelle ihmiselle. Ei kuitenkaan Samille. Punaisen Ristin vapaaehtoisena hän ehti toimia 25 vuoden ajan mitä moninaisimmissa tehtävissä: koulutti ensiapuryhmäläisille ensiapua ja ensivastetaitoja, päivysti ensiavussa sadoissa tapahtumissa ja rämpi pusikoissa etsintäryhmän jäsenenä. Muistosanoja laadittaessa pohdittiin, millainen mies se Sam oikein oli. Mitä jäi päällimäisenä mieleen? Vastaus tuli 8-vuotiaan Laura-tyttären suusta: ”Laittakaa siihen, että isi oli aina käsi pystyssä. Oli aina valmis auttamaan muita.” Tyttäreltä tuli myös ytimekäs kuvaus siitä, mitä isä tekee juuri nyt: ”Isi on enkeli, ja hän lentää paljon. Sädekehä on tipahtanut kovassa vauhdissa, mutta hänellä on otsalamppu päässään. Siinä on kirkas valo.” n

PEKKA HIETALA JA HELI RENTOLA-BACK

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

NEUVOTTELUTOIMINTA

TYÖAIKA:

Teksti MIKKO TERÄVÄ Kuva ISTOCK.COM/ MAXKABAKOV

Helsinki ja Pirkanmaa sopimukseen Teknisen henkilöstön virkaja työehtosopimuksen mukainen vuorokausityöaika on otettu tammikuun alussa käyttöön kahdella suurimmalla pelastuslaitoksella.

ekä Helsingin että Pirkanmaan pelastuslaitoksilla vuorokausityön poikkeuslupa oli katkolla vuoden vaihteessa. Laitoksissa valmisteltiin paikalliset virkaehtosopimukset TS-18:n liitteen 8 pohjalta. Liite 8 on määräaikainen kokeilumääräys pelastushenkilöstön työajasta, jossa työtä tehdään keskimäärin 42 tuntia viikossa enintään 24 tunnin työvuoroina. Kokeilumääräyksen mukaan työnantaja voi pilkkoa yhden työvuoron kahdeksi tai kolmeksi vuoroksi 12 kalenteriviikon aikana. 24 tunnin vuoron jälkeen työtä voi jatkaa koulutusvuorossa. Työvuoron aikana työnantaja ja työntekijä voivat sopia kyseisen vuoron pidennyksestä, jonka korvaus maksetaan ylityönä tai työaikapankkiin. Aktiivityön sisällöstä sovitaan paikallisesti.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Vuorokausityö tuli teknisten sopimukseen ensimmäistä kertaa helmikuussa 2018 päättyneiden kunta-alan valtakunnallisten virkaja työehtosopimusneuvotteluiden tuloksena. Sopimuskausi päättyy 20.3.2020, joten Helsingin ja Pirkanmaan sopimukset ovat voimassa sinne asti. Pirkanmaan sopimuspaperi on lyhyt ja noudattaa TS:n tekstiä. Helsingin sopimus on pidempi ja siihen on sisällytetty muun muassa työaikapankkia koskevaa tekstiä. Helsingin sopimuksen alkuun on kirjattu perusteluksi seuraavaa: Sopimusosapuolet ovat yhtä mieltä siitä, että työhyvinvoinnin, henkilöstön työssä jaksamisen, työelämän laadun, joustavan työajan suunnittelun sekä pelastustoiminnan järjestämisen kannalta paikallinen sopiminen on paras tapa järjestää työaikaan liittyvät palvelussuhteen ehdot Helsingin kaupungin pelastuslaitoksella ja ovat sen johdosta hyvässä hengessä neuvotelleet ja sopineet tämän sopimuksen sisällöstä jäljempänä mainituin tavoin. – Johdantolause kirjattiin sopimukseen siksi, että se korostaa sopimuksen tekoa hyvässä yhteisymmärryksessä ja sitä, että asiassa on huomioitu työsuojelulliset ja työn kuormitukseen liittyvät asiat, kertoo hallintopäällikkö Henri Nordenswan. – Yleensä sopimuksissa ei ole tällaisia johdantoja, mutta halusimme erityisesti korostaa sitä, että asiassa kummallakin osapuolella on ollut vilpitön tahto.

NEUVOTTELUTOIMINTA

meille jää vapautta toimia paikalliset olosuhteet huomioiden parhaalla mahdollisella tavalla. Haluankin vilpittömästi kiittää luottamusmiehiä hyvästä neuvotteluhengestä, Nordenswan sanoo.

Helsingin pelastushenkilöstön pääluottamusmies Jari Aalto kertoo myös hyvästä hengestä, jonka tuloksena sopimus syntyi. – Molemmilla osapuolilla on ollut sama tavoite: paikallinen sopiminen mahdollistaa sen, että pelastushenkilöstö voi tehdä työtään tarkoituksenmukaisesti. AVIn poikkeuslupakäytäntö on ollut kankea, eikä se ole riittävästi huomioinut pelastuslaitoksen käytännön tarpeita henkilöstöresurssin käytön suhteen, Aalto sanoo. Kehittämistyö ja koulutukset on sovittu Helsingissä ylityöksi, joka korvataan tunti-tunnista työaikapankkiin, kun muu operatiivisen vahvuuden ylläpitoon liittyvä ylityö ja ylityön hälytystehtävät korvataan virkaja työehtosopimuksen mukaisesti. – Tämä vastaantulo merkitsi sitä, että työvuorojen jälkeisen tuntituurauksen tekeminen on jälleen henkilöstölle mahdollista, Aalto kertoo. Uusi sopimus antaa Aallon mielestä hyvän pohjan kehittää 24 tunnin työaikaa niin, että se kestää myös kriittisen työsuojelullisen tarkastelun. – Sopimus mahdollistaa sen, että tarvittaessa voidaan siirtää resurssia vuorosta toiseen tauotusten mahdollistamiseksi, mutta päätavoite pitää olla jatkossa vaikuttaa ensihoitosopimuksiin niin, että resurssit riittävät tauottaviin ambulansseihin. Työaikasopimus ei vaikuttanut pelastushenkilöstön kokonaispalkkaussopimukseen, joka Helsingissä solmittiin muutama vuosi sitten.

Pelastuslaitoksella vertailtiin poikkeuslupaehtoja ja TS:n liitteen tekstiä, jonka jälkeen päädyttiin paikalliseen sopimukseen – Keskustelimme luottamusmiesten kanssa erittäin hyvässä hengessä siitä, mitkä ovat tavoitteet joustavan työajan käytölle sekä työnantajan että työntekijöiden näkökulmasta. Poikkeuslupakäytännössä näimme haasteita ensinnäkin aktiivityöajan määrittelyn kannalta ja toisaalta sen kannalta, kuinka pitkälle työvuoroa voidaan jatkaa 24 tunnin tullessa täyteen lepoaikamääräysten estämättä. – Paikalliseen sopimukseen kirjasimme asioita, joita TS:n mukaan paikallisesti voidaan sopia, niin yleisellä ja joustavalla tavalla kuin mahdollista. Näin

Pirkanmaallakin sopimusta valmisteltiin hyvässä yhteistyössä, kertoo luottamusmies Matti Välikoski Pirkanmaan pelastusalan ammattilaiset ry:stä. – Oleellista on, että liitteen 8 mukainen työaika on nyt saatu pelastustoimessa käyttöön, Välikoski sanoo. Uuden sopimuksen keskiössä on isona osana henkilöstön mahdollisuus osallistua koulutukseen työvuoron jälkeen. – Tällä hetkellä monet koulutukset voidaan suunnitella ennalta alkaen teorialla, jolloin ei fyysisesti rasitu liiaksi päivystystyön päälle. Henkilöstö on ottanut positiivisesti vastaan paikallisen sopimisen mallin, Välikoski kertoo. – Uudenlainen sopimisen tapa nähdään isona mahdollisuutena sopiessa mahdollisia muita isoja asioita työpaikalla. n

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

PELASTUSTOIMEN UUDISTUS

TYÖRYHMIEN RAPORTIT JULKISTETTIIN:

Teksti MIKKO TERÄVÄ Kuvat LEHTIKUVA, OTAVAMEDIA

Lähes sata esitystä Pelastustoimen uudistuksen työryhmien tulokset esiteltiin SM:n seminaarissa tammikuussa Jyväskylässä. Ministeriö arvioi ehdotukset ja aikatauluttaa jatkotyön.

yöryhmien esityksiä on osittain jo julkistettu viimeisen kahden vuoden aikana. Ensimmäiset raportit julkaistiin 2017. Nyt viimeisimmätkin ryhmät saivat työnsä päätökseen joulukuun loppuun mennessä. Kehittämisehdotuksia on lähes sata, on ministeriössä laskettu. Ajankohta esille nousseiden pelastusalan sisällöllisten kehittämiskohteiden käsittelylle on nyt oikein hyvä, totesi pelastusylijohtaja Kimmo Kohvakka Jyväskylän seminaarissa. Eduskuntavaalien jälkeen tulee uusi hallitusohjelma ja tässä yhteydessä pelastustoimessakin on mahdollisuus tarkistaa omaa strategista näkökulmaansa, jos tarvetta on. – Kun jatkotyöhön valitut sisällölliset kehittämiskohteet ovat tarkentuneet, voidaan tästä luontevasti jatkaa keskustelulla alan kehittämisen resursoinnista, Kohvakka arvioi.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Kohvakka kertoi myös, että kun kansallinen ja alueelliset riskinarviot on saatu toteutettua, niiden pohjalta tehdään pelastustoimen kansallinen järjestelmämitoitus.

Edessä on myös pelastustoimen yhteistyörakenteen päivitys. Kohvakka esitteli seminaarissa luonnosta yhteistoimintamallista, jolla pelastustoimea Suomessa jatkossa johdettaisiin, ohjattaisiin ja tuettaisiin. Mallissa huomioidaan myös alan henkilöstöjärjestöt. Yhteistoimintarakenteen viimeistely tapahtuu siten, että ehdotus lähetetään pelastusalan toimijoille kommenteille ja lopullinen yhteistoimintarakenne viimeistellään kommenttien saapumisen jälkeen alkukevään aikana.

POIMINTOJA RAPORTEISTA: Pelastustoimen johtamisen työryhmä esittää viiteen maakuntaan verkottuneita 24/7-tilannekeskuksia, joista yksi, eli Uudenmaan maakuntaan perustettava tilannekeskus, kokoaisi valtakunnallisen pelastustoimen tilannekuvan. Riskianalyysi-työryhmä teki esityksen siitä, mitä pelastustoimen valtakunnallinen toimintaympäristön arviointi ja pelastuslaitoksissa tehtävät riskianalyysit voisivat pitää sisällään, miten ne liittyvät kansalliseen riskiarvioon, yhteiskunnan turvallisuusstrategiaan, pelastustoimen strategiaan ja muihin keskeisiin prosesseihin ja strategioihin. Riskianalyysiprosessissa kartoitettujen onnettomuusriskien perusteella laaditaan suorituskykyvaati-

PELASTUSTOIMEN UUDISTUS

Helsingin pelastuslaitos sai hälytyksen Hietaniemen krematorioon 18. tammikuuta. Laitteiston toimintahäiriö puski savua rakennuksen sisälle.

mukset pelastuslaitoksen palveluille ydinprosesseittain (onnettomuuksien ehkäisy, pelastustoiminta, pelastuslaitos ensihoidon palveluntoteuttajana, varautumisen tukeminen). Alatyöryhmä valmisteli raportin pelastuslaitoksen riskianalyysistä sotilaallisen voimankäytön tilanteessa.

Pelastuslaitoksen prosessit -työryhmä on kuvannut pelastuslaitoksen prosessien ja suorituskykyvaatimusten muodostamaa kokonaisuutta. Työryhmä muun muassa esittää pelastustoimeen yhtenäistä prosessien ja suorituskykyvaatimusten hallintajärjestelmää. Tällaisen järjestelmän käyttöönotto mahdollistaisi pelastustoimelle asetettujen tavoitteiden saavuttamisen. Näitä tavoitteita ovat mm. valtakunnallisen johtamisen, suunnittelun ja ohjauksen sekä laadukkaiden, kustannustehokkaiden ja yhdenmukaisten palvelujen järjestäminen.

Alueellisen yhteistoiminnan työryhmä on laatinut materiaalia alueelliseen varautumiseen ja valmiussuunnitteluun sekä lainsäädäntömuutoksiin liittyen. Osaa aineistosta on jo hyödynnetty pelastuslaitoksien ja uusien maakuntien valmistelutyössä. Tarpeellisiksi jatkotöiksi ryhmä listaa esimerkiksi pelastustoimen valmiussuunnitteluohjeen, sekä pelastustoiminnan suunnitelmien rakennetta ja sisältöä yhtenäistävät ohjeet ja oppaat. Kansainvälisen pelastustoiminnan kehittämistarpeita selvittänyt työryhmä esittää USAR- ja TAST-muodostelmien uudistamista niin, että niitä voidaan käyttää tehokkaammin sekä kotimaassa että kansainvälisessä avunannossa. Hälytysjärjestelyt, logistiset järjestelyt ja varastointi suunnitellaan uudelta pohjalta. Työryhmän mukaan kansainvälisen pelastustoiminnan kehittämisen suurin este on kansainvälisen pelastustoiminnan eriytyminen kotimaan toiminnasta. >

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

PELASTUSTOIMEN UUDISTUS

PELASTUS LAITOSTEN TALOUS Toimintamenot

eur/asukas vuodessa

Vaihteluväli pelastuslaitoksissa 59–106 eur

Investointeja vuosittain 13–22 miljoonaa

Maakuntien simulointineuvotteluissa esiin nousseita kustannuspaineita: – Hallinnon ja tukipalveluiden piilokustannukset – Toimitilojen vuokrakustannukset – Tuve-verkkoon siirtyminen – Kaluston ja irtaimen siirrot – Palkkojen ja korvausten harmonisointi

Henkilöstömenot 263 miljoonaa = 2,5 % maakunnille siirtyvistä menoista LÄHDE: TALOUSTYÖRYHMÄ

Onnettomuuksien ehkäisyn yhdenmukaistaminen -työryhmä patistaa loppuraportissaan pelastustoimea kehittämään palveluitaan nykyaikaiseen muotoon ja yhteisenä toimijana. Yhteiskunnassa moni toimija on pystynyt muuttamaan palvelujaan reaaliaikaisiksi ja vuorovaikutteisiksi. Esimerkkinä mainitaan poliisi, Kela ja pankkipalvelut: "Pelastustoimi ja pelastustoimen asiakaspalvelu ei ole mukana tässä kehityskulussa. Nykyisen kaltaisella rakenteella, jossa pelastuslaitoksia on useita ja jokainen toimii itsenäisesti, on haastavaa vastata edellä mainittuihin yhteiskunnan odotuksiin. Pelastustoimi tarvitsee yhdenmukaisuutta ja yhteistyötä vahvistaakseen asemaansa sisäisen turvallisuuden toimijana." "Hajanaisena toimijana, jossa viranomaisen toiminta ei ole asiakkaalle yhdenmukainen, tasapuolinen tai ennakoitavissa oleva, ei pystytä rakentamaan yhteiskunnan vahvan toimijan asemaa. Hajanainen toiminta jättää aukkoja ja epäluotettavuutta."

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Jatkotoimenpiteiksi ryhmä esittää muun muassa yhteistä verkkonäkyvyyttä, jatkuvaa asiakaspalvelua sekä yhdenmukaisuutta esimerkiksi onnettomuuksien ehkäisyn tavoitteisiin ja valvontamenetelmiin.

Palveluiden tuottavuuden työryhmä teki ehdotuksia onnettomuuksien ehkäisystä, resurssien käytöstä, työajasta ja varautumisen tukemisesta. Raporttiin on kirjattu jatkokäsittelyyn useita ehdotuksia, kuten vaihtoehtoisten urapolkujen luominen esimiehille. Esimiehille esitetään entistä enemmän vastuuta johdon asettamien tavoitteiden seurannassa ja toteuttamisessa: Tuottavuuden kasvu saadaan tavoitteiden ja strategioiden yhdenmukaisesta ja tehokkaasta jalkauttamisesta, raportissa todetaan. Ensihoidon työryhmän toimeksiantona valmistui Helsingin kaupungin pelastuslaitoksen palomiesensihoitaja Oskari Koskisen selvitys pelastustoimen ja ensihoidon synergiaeduista. Yhteistä hyötyä saa-

PELASTUSTOIMEN UUDISTUS

vutetaan erityisesti suuronnettomuuksissa ja monipotilastilanteissa: "Suurin hyötyjä pelastustoimen ja ensihoidon synergiasta on kuitenkin potilas. Potilas saa pelastuslaitokselta valvottua ja laadukasta palvelua hätätilanteissa. Potilas voi Suomessa luottaa siihen, että pelastuslaitoksen hoitaessa hälytyksiä paikalle tulee ammattitaitoisia, potilaan huomioonottavia ja päämäärätietoisesti potilaan eteen kaikkensa tekeviä ammattilaisia riippumatta siitä ovatko he pelastajia vai ensihoitajia." Selvitykseen vastanneilla ensihoidon ja pelastustoimen johtajilla ja työntekijöillä oli hyvin yhteneväisiä arvioita siitä, mitä tapahtuisi, mikäli pelastustoimi ei tuottaisi ensihoitopalvelua. Erityisen huolestuneita vastaajat olivat pelastajien ensihoitoosaamisen heikkenemisestä, mikäli ensihoito olisi toisessa organisaatiossa. 22 pelastuslaitoksesta 18 tekee ensihoitopalvelua. Vuonna 2017 ne hoitivat 540 000 ensihoitotehtävää. Palvelussa oli 2018 yli 255 ambulanssia, joista hoitotasoisia 177, perustasoisia 43 ja 60 varalla. Valmiustunteja tuotettiin lähes 1,7 miljoonaa.

Tietohallintotyöryhmä määritteli pelastustoimen ITC-tavoitteita ja rahoitustarpeita. Pelastustoimen järjestelmien, kuten tilastointi-, johtamis-, hälytysja tilannekuvajärjestelmien ja tietohallinnan rahoitustarpeeksi arvioitiin noin 23 miljoonaa euroa. Sopimuspalokuntatoiminnan ryhmä teki muun muassa esityksen kansallisesti käytettävistä käsitteistä, lainsäädännöstä sekä valtakunnallisesta ja alueellisesta sopimuspalokuntatoiminnan kehittämisen koordinoinnista.

15 työryhmää n Lainsäädäntö n Talous n Tietohallinto n Alueellinen yhteistoiminta pelastus toiminnassa ja poikkeusoloissa n Riskianalyysi, alatyöryhmä poikkeusolojen riskianalyysi n Kansainvälinen pelastustoiminta n Pelastustoiminnan johtaminen n Viestintä n Onnettomuuksien ehkäisy n Sopimuspalokuntatoiminta n Pelastuslaitoksen prosessit n Palveluiden tuottavuus n Pelastuslaitokset ensihoidon palveluntuottajana n Henkilöstöryhmä n Työhyvinvointiryhmä

RAPORTIT OVAT LUETTAVISSA: intermin.fi/pelastustoimenuudistus/raportit

Lakityöryhmässä valmisteltiin useiden lakien ja asetusten muutosesityksiä, joista osa on hyväksytty ja osa on vielä eduskuntakäsittelyssä. Tammikuun alussa voimaan tulleessa lakipaketissa muutettiin pelastuslakia, Pelastusopistosta annettua lakia, palosuojelurahastolakia ja eräitä muita lakeja. Työhyvinvointityöryhmä esittää, että valtakunnallista työtä työhyvinvoinnin edistämiseksi jatketaan pelastuslaitosten yhteisessä verkostossa. Sen tueksi perustetaan työryhmiä, jotka tarttuvat konkreettisiin kehittämisehdotuksiin. Työhyvinvoinnin kehittämisen keskeiset teemat ovat työhyvinvoinnin johtaminen, osaamisen hallinta, työkyky ja työturvallisuus. Tavoitteena on avoin ja vuorovaikutuksellinen toimintakulttuuri: >

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

PELASTUSTOIMEN UUDISTUS

Lapin pelastuslaitos sammutti hotelli Iso-Syötettä Pudasjärvellä 21. joulukuuta.

"Työhyvinvoinnin johtaminen ja sen edistäminen on ensisijaisesti toimivaltaisten organisaatioiden, pelastustoimen tapauksessa ennen kaikkea pelastuslaitosten käsissä. Tämä ei poista tarvetta valtakunnalliselta työltä ja keskinäiseltä kehittämiseltä." Työhyvinvoinnin visioksi työryhmä kirjasi "johtamisen ja esimiestyön vallankumouksen": "Johtaminen on linjakasta ja vuorovaikutteista. Johto on sitoutunut henkilöstön hyvinvoinnin kehittämiseen. Keskiössä on johdon ja henkilöstön välisen luottamuksen rakentaminen ja yhteistoiminnallinen kehittäminen." "Tavoitteeseen päästään yhdessä työpaikkaa kehittämällä, tiimitoiminnalla ja hyvillä työyhteisötaidoilla, valmentavan johtamisen taidoilla ja vastuullisen vaikuttamisen taidoilla." "Työhyvinvoinnin muutos vaatii esimiesten perehdyttämistä johtamistehtävään sekä valmentavaa otetta, jotta työntekijät tuottavat työhyvinvointia myös itse aktiivisesti. Myös yksilöiden vaikutus työ-

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

yhteisöön voi olla iso. Tämä vaatii myös työntekijöiden yhteistyötaitojen, vuorovaikutuksen ja ongelmaratkaisutekniikoiden kehittämistä."

Henkilöstöryhmän tavoitteena oli varmistaa pelastuslaitosten henkilöstön sujuva siirtyminen uudelle työnantajalle ja yhtenäistää henkilöstöresurssien hallinnon käytäntöjä. Työryhmän alkuperäiseltä tavoitteelta vei pohjaa päätös, jolla viiden pelastuslaitoksen sijaan pelastustoimea lähdettiin valmistelemaan maakunnalliseksi toiminnoksi. Myös uudistuksen muuttunut aikataulu sekä vahva maakuntaohjaus vaikuttivat siihen, ettei ryhmä päässyt valmistelemaan kaikkia toivomiaan asioita. Esimerkiksi edellytykset pelastustoimen yhteiselle henkilöstö- ja palvelussuhdepolitiikalle ovat sulaneet, kun maakunnissa tulee olemaan käytössä oma vahva HR-ohjaus, työryhmästä huomautetaan. Työryhmä ei myöskään päässyt tekemään määritelmiä tai esityksiä henkilöstön palvelussuhteisiin

PELASTUSTOIMEN UUDISTUS

Kohti suurempaa yhdenmukaisuutta PALOMIESLIITOSSA odotetaan, että pelastustoimen uudistusta jatketaan niin, että tavoitteena on toiminnoiltaan entistä yhdenmukaisempi suomalainen pelastustoimi, sanoo johtaja Kim Nikula. Kehittämistyöryhmät löysivät lukuisia kehittämisen ydinkysymyksiä, Nikula arvioi. Joukossa oli uusia avauksia, mutta myös alalla aikaisemmin esillä olleita asioita. – Seuraavaksi tulee tarkkaan miettiä, miten kehittämistä ryhdytään käytännössä tekemään eli jalkauttamaan esityksiä. Varmastikin toimivinta on valita muutamia kärkiä, joita lähdetään välittömästi edistämään. Tarvitaan siis toimintasuunnitelma siitä, miten pelastustoimen uudistus nyt etenee, esittää Nikula sisäministeriön suuntaan.

selvittäisi pelastuslaitosten henkilöstön lukumäärää, nimikkeitä ja vastaavia asioita. Samoin pelastustoimen taloutta tulisi avata entistä tarkemmin ja selventää sitä, mihin kaikkeen alan kustannukset jakautuvat. – Näitä henkilöstöresurssi- ja taloustietoja tarvittaisiin, jotta pelastustoimi voisi kertoa itsestään ja resurssitarpeistaan päättäjille. Lähtökohta tulee olla se, että pelastustoimi uudistuu ja yhdenmukaistuu, ja tähän työhön tulee varmistaa riittävät resurssit.

Samoin pelastustoimeen tulee kehittää kansallista mittaristoa. Hanketyönä on jo tehty esitys arviointijärjestelmästä, jonka avulla arvioitaisiin pelastustoiminnan tuloksellisuutta ja yhteiskunnallista vaikuttavuutta.

Joitain kysymyksiä jäi vielä selvittämättä ja niihin tulisi pian suunnata katsetta. – Valtakunnallisesti koostettua tietoa henkilöstöresurssista ei ole käytettävissä. Tarkoitan sellaista henkilöstötilinpäätöksen kaltaista aineistoa, joka

liittyvistä asioista, kuten tavoite oli. Se kuitenkin teki selvityksen pelastuslaitoksissa käytössä olevista työaika- ja palkkausmalleista ja työterveyshallinnon sopimuksista sekä kartoitti palvelussuhde-etuja. Hallinnon puolella tuottavuutta voisi edelleen kasvattaa tietojärjestelmiä integroimalla ja tietojohtamiseen panostamalla. Myös osaamisen keskittäminen hallintofunktiossa lisäisi tuottavuutta.

Talousryhmä nosti kehittämiskohteiksi kolme teemaa: pelastustoimen tietopaketin rakentamisen ja siihen liittyvän sisäisen laskennan kehittämisen, mittareiden käyttöönoton ja kehittämisen sekä sisäisen turvallisuuden toimijoiden yhteistyön (poliisi, rajavartiolaitos, pelastustoimi) rahoitustarpeen analysoinnissa: "Pelastustoimen palveluita ei ole tällä hetkellä kuvattu valtakunnallisesti sillä tasolla, että se mahdollistaisi sekä toiminnallisten että taloudellisten yhteismitallisten mittareiden muodostamisen ja

käyttämisen ohjauksen eri tarpeisiin. Yhteismitallisen mittaritiedon muodostaminen ei tue ainoastaan valtion ohjausta, mittarit ovat työkalu sekä nykyiseen kunnalliseen palveluiden järjestämiseen, tulevaan maakuntamaailmaan kuin lähiesimiestyöhönkin."

Viestinnän työryhmä teki toistakymmentä suositusta pelastuslaitosten ja pelastustoimen viestinnän kehittämiseksi: "Aktiivinen, avoin ja rohkea viestintä lisää pelastustoimen näkyvyyttä ja yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Viestintä tukee pelastustoimen arvojen, vision ja strategian toteuttamista ja edesauttaa tavoitteiden saavuttamista." "Pelastuslaitos huolehtii siitä, että jokainen työntekijä ymmärtää pelastuslaitoksen viestinnän kokonaisuuden, tuntee oman roolinsa viestijänä ja saa siihen tarvittavan tuen ja koulutuksen." n

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

ENSIHOITO

Teksti MIKKO TERÄVÄ Piirros ISTOCK.COM/BUBAONE

Ajoluvat kuntoon täydennyskoulutuksena Yhä useammin ambulanssin kuljettamiseen vaaditaan C1-kortti. Autojen painot kasvavat ja niihin sijoitetaan entistä enemmän varusteita.

seissa sairaanhoitopiireissä ja pelastuslaitoksissa on viime aikoina selvitetty ensihoitajien C1-luokan ajolupia. Taustalla on huomio siitä, että ambulanssit ovat entistä painavampia. Yli 3500 kiloa painavia ajoneuvoja ei saa ajaa B-luokan ajokortilla. Aivan uudesta asiasta ei ole kyse — C1-kortin vaativia autoja on ollut sairaankuljetuksessa ennenkin. Nyt ajo-oikeusluokat ovat nousseet pinnalle, kun kalustoa on uusittu ja valmistajilta on saatu entistä painavampia ambulansseja. Autojen varustelua on myös koko ajan lisätty. – Käynnissä on siirtymävaihe, jossa ensihoitajat päivittävät ajo-oikeuksiaan C1:een. Ajokorttivaatimus näkyy jo nyt ensihoitajien rekrytointi-ilmoituksissa, työmarkkinalakimies Jari Koivuluoma Palomiesliitosta kertoo. Niillä työpaikoilla, joissa ajolupien selvittely on kesken, korttien päivitys C1:een tehdään normaalin työpaikan täydennyskoulutuksen kautta, Koivuluoma toteaa: – Selvitetään nykyisten ja tulevien ambulanssien vaatimat ajoluvat ja tämän jälkeen henkilöstön ajokorttien tilanne. Tämän jälkeen suunnitellaan täydennyskoulutus, jolla henkilöstön ajo-oikeudet tarpeen mukaan päivitetään vastaamaan kalustoa.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Korttien päivityksessä työpaikkakoulutuksella on kyse periaatteesta: työnantaja on hankkinut työvälineen eli ambulanssin, ja on työnantajan vastuulla varmistaa, että työntekijä voi sitä laillisesti käyttää. Kaikkien työntekijöiden ajokorttien päivitys ei ole itsetarkoitus, mutta eivät työnantajat voi asiaa jättää täysin selvittämättäkään, sanoo Koivuluoma. – Ongelma ei ole suuri, eivätkä kustannuksetkaan. Sellaista tilannetta ei voi tulla, että ambulanssin joutuessa liikenneonnettomuuteen kuljettaja joutuisi jollain tapaa korvaus- tai rikosvastuuseen sen takia, että kalusto tai ajoluvat eivät olisi kunnossa. Lapin sairaanhoitopiirissä (LSHP) ajolupien päivitys toteutettiin viime vuonna. Kuntayhtymässä heräsi epäilys ajoneuvojen painoista, jonka jälkeen tilannetta selvitettiin. Yllättäen ilmeni, että kaikki käytössä olevat ambulanssit edellyttävät kuljettajalta vähintään C1-luokan ajokortin, erityisesti kuormattuina. Koska osalta ensihoitajilta C1-ajokortti puuttui, työnantaja korvasi kortin päivittämisestä työntekijöille aiheutuvat kustannukset. Autokoulun kustannusten lisäksi työnantaja vastasi teoriakokeen ja ajokokeen maksuista. – C1:n edellyttämässä lääkärintarkastuksessa sai käydä työterveyshuollon toimipisteissä. Työnantaja myös mahdollisti tarvittaessa valokuvauksen korttia varten. Matkat koulutukseen pystyi tarvittaessa suorittamaan vara-ambulansseilla, kertoo ensihoitaja ja Lapin ensihoitajat ry:n luottamusmies Miko Määttä. Koulutukseen riitti kaksi tuntia teoriaa ja kolme tuntia ajoharjoittelua. Kun tähän lisättiin kokeet, kortin suorittamiseen arvioitiin kuluvan työntekijältä noin kahdeksan tuntia. Tämä korvattiin työntekijälle antamalla tasoittumisjaksossa yksi kahdeksan tunnin koulutuspäivä. Kurssiin kuuluvan itseopiskelun sai suorittaa työn ohessa. Ajolupien päivitys koski isoa joukkoa: ilman C1korttia oli lähes 80 ensihoitajaa, kun LSHP:n ensihoitajien kokonaisvahvuus on noin 180 työntekijää.

ENSIHOITO

C1-luvatta olevista parikymmentä oli määräaikaisia, joiden osalta työnantaja korvasi kortin kustannukset, jos palvelussuhde oli kestänyt tai vielä kestäisi vähintään kuusi kuukautta. Lyhyemmissä määräaikaisuuksissa ensihoitaja pystyi suorittamaan kortin sairaanhoitopiirin autokoulun kanssa neuvottelemalla hinnalla. Luottamusmies Määttä kiittää työnantajaa hyvästä yhteistoiminnasta sekä prosessin nopeasta ja asiallisesta hoitamisesta. Sairaanhoitopiirin henkilöstöjohtaja Timo Tammilehto kertoo, että työnantajan näkökulmasta kustannuksista vastaaminen oli alusta asti selvä asia. Käytännön asiat loksahtivat kohdalleen neuvottelussa henkilöstöjärjestöjen kanssa. – Haluamme pitää työpaikkamme houkuttelevana ja kilpailukykyisenä, niin että ensihoitajat haluavat työskennellä meillä. Ajokorttien maksaminen oli osa tätä tavoitetta. Toisekseen kyse oli siitä, että ensihoitopalvelu tulee turvata. Toiminnan järjestäminen kävisi mahdottomaksi, jos ensihoitajilta puuttuisi ajolupia, Tammilehto sanoo. Työnantaja ei voi velvoittaa ensihoitajaa ajamaan ambulanssia ilman ajolupaa, aivan samoin kuin ei voi velvoittaa tekemään muutakaan lainvastaista työtä. – Keskusteluissa ensihoitajien kanssa tuli selväksi, että työntekijät katsoivat asiaa nimenomaan vastuukysymysten ja oikeusturvan kannalta, kertoo Tammilehto.

Ambulanssissa työskenteleville palomiehille ajooikeudet eivät ole olleet ongelma tähänkään mennessä: Pelastajakurssin pääsyvaatimuksena on opintojen aloituspäivään mennessä hankittu C-luokan ajoneuvon ajo-oikeus. Jos kuljettajalla on ajokortti, mutta ei ajoneuvon mukaista ajolupaa, syyllistyy hän rikoslain mukaan "kulkuneuvon kuljettamisen oikeudetta". Tästä voidaan tuomita sakkoon tai enintään kuuden kuukauden vankeuteen. n

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

HÄTÄKESKUKSET

Teksti TUIJA TERVO Kuva SAKARI ROYSKO / LEHTIKUVA

ERICA nosti tehtävien kiireellisyyttä Käyttöönotto Oulussa ei mennyt kuin Strömsössä, Kuopiossa jo paljon paremmin. Molemmissa hätäkeskuksissa nähtiin ERICAn analysoivan tehtävät liian herkästi kiireellisiksi.

RICA-hätäkeskustietojärjestelmä otettiin ensimmäisenä käyttöön Oulussa marraskuun lopussa. Neljä päivää ennen käyttöönottoa, henkilökunta vetosi laitoksen johtoon, että perehdytys järjestelmän käyttöön ei ollut riittävää. Vetoomus tuottikin tulosta ja päivystäjät saivat saliin yliheitossa enemmän tukea, kuin alun perin oli suunniteltu. Tukea olisi ollut tarvetta saada pidemmäksikin ajaksi kuin vain viikoksi, Oulun hätäkeskuksen luottamusmies Helka Hiltunen kertoo. Päivystäjät, jotka olivat varsinaisen käyttöönoton aikana esimerkiksi virkavapaalla, jäivät ulkopuolisen tukihenkilöstön tuen ulkopuolelle, oman ryhmän perehdytyksen varaan.

Yleisesti ottaen Oulussa ERICAn käyttöönotto koettiin hyvin stressaavaksi. Vaikka oli heitäkin, joiden mielestä se sujui yllättävän hyvin huomioon ottaen sen, että ohjelmisto ei ollut vielä valmis ja siinä oli puutteita päivystäjän työn näkökulmasta. – Vaikka mentiin kainalot märkinä ja pääkylmänä, niin selvittiin kuitenkin, toinen toistamme tukien, Hiltunen toteaa. Lisäkoulutusta Oulussa kaipaillaan vieläkin, vaikka järjestelmä on ollut käytössä jo reilu kaksi kuukautta.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

– Rutiinit hoituvat varmasti meiltä kaikilta, mutta nyt tarvittaisiin edes muutaman tunnin täsmäkoulutusta, jossa käytäisiin asiantuntijoiden kanssa läpi matkan varrella esille tulleita asioita, Hiltunen toivoo.

Kuopion hätäkeskuksessa oli opittu Oulun ongelmista, ja siellä käyttöönotto tammikuussa sujui huomattavasti kivuttomammin. Henkilökunnalle järjestettiin enemmän perehdytyskoulutusta ryhmissä ja osa päivystäjistä harjoitteli ERICAn käyttöä myös vapaa-ajalla. Lisäksi ulkopuolista tukihenkilöstöä oli salissa päivystäjien apuna vajaa kaksi viikkoa. Kuopion hätäkeskuksen luottamusmies Kaarina Salomaa kertoo, että Kuopiossa yliheittoon lähdettiin hyvin luottavaisin mielin, kun tiedettiin, että tukea salissa oli riittävästi. Korjauksia ERICAan on tehty käyttöönoton jälkeen niin Oulussa kuin Kuopiossakin, ja järjestelmä paranee ja kehittyy koko ajan. Hiltunen ja Salomaa uskovat, että myös käyttöönotto sujuu seuraavissa hätäkeskuksissa jouhevammin, jos vain henkilöstöä koulutetaan ja tuetaan riittävästi. Näillä näkymin ERICA on tarkoitus ottaa käyttöön Porissa helmikuussa, Vaasassa maaliskuussa, Turussa huhtikuussa ja Keravalla toukokuussa. Viime syksynä päivystäjät olivat vielä huolissaan siitä, että ERICAlla puhelunkäsittely oli vietävä loppuun asti sillä uralla, minkä järjestelmä valitsi soittajan vastausten perusteella, vaikka päivystäjä olisi ollut järjestelmän kanssa eri mieltä. Sittemmin asiaan kiinnitettiin Hätäkeskuslaitoksessa huomiota. – Nyt jos huomaan, että ohjelma lähtee väärälle polulle, pystyn yhdellä klikkauksella blokkaamaan sen ja aloittamaan uuden riskianalyysin, Salomaa kertoo. – Samoin jos tarvitsee hälyttää kesken puhelun, sille löytyy kohta, mistä hälytyksen saa nopeasti

HÄTÄKESKUKSET

lähtemään. Päivystäjien mielestä suurin kehittämisen paikka järjestelmässä on tällä hetkellä se, että tehtävien käsittelyistä tulisi saada viilattua pois yliampuvan kiireelliset lähdöt. ERICAn käyttöönoton myötä tehtävien kiireellisyys on painottunut aikaisempaa enemmän A- ja B-tehtäviin. Ennen esimerkiksi päivystäjä olisi tehnyt poliisille ilmoituksen tarkistustehtävästä ulosajosta, jossa kolaripaikalla ei näy ketään ja paikalla on vain auto ojassa. Tällöin poliisi olisi käynyt paikalla teippaamassa auton, ettei siitä tehdä uusia ilmoituksia, ja auton rekisterin perusteella soittanut auton omistajalle ja tarkistanut, että kaikki on kunnossa. Nyt ERICA muodostaa vastaavassa tilanteessa tehtäväksi tieliikenneonnettomuus, jolloin paikalle hälytetään poliisi, paloauto ja ambulanssi. Vastuuviranomaiset ovat laatineet ERICAn riskianalyysin kysymykset ja ohjeet, joten niiden mukaan on toimittava — vaikka päivystäjä olisikin erimieltä. – Nämäkin varmaan ajan myötä järkevöityvät. Varmasti vastuuviranomaisiakin rupeaa mietityttämään, onko tarkoituksenmukaista lähettää koko lössiä katsomaan jokaista lumipenkkaan tussahtanutta autoa, Salomaa tuumaa. n

Vastuuviranomaiset ohjeistavat tehtävien käsittelyn ERICAN riskianalyysi perustuu kunkin vastuuviranomaisen (poliisi, pelastus, sosiaalija terveystoimi sekä Rajavartiolaitos) antamaan tehtäväkäsittelyohjeeseen. Myös ERICAn vastelaskenta on toimialojen tekemä ja se toimii niin kuin siihen on määritykset syötetty. Näillä ohjeistuksilla päivystäjän pitäisi pystyä hälyttämään tarkoituksenmukaista apua oikeaan paikkaan ja oikealla kiireellisyydellä. Hätäkeskuslaitoksen hallintojohtaja Iiro Clouberg korostaa, että päivystäjät noudattavat vastuuviranomaisten ohjeita sekä toimintaa ohjavia lakeja. Jotta yhä useammat tapaukset saadaan jouhevasti hoidettua, vaatii se tiivistä viranomaisyhteistyötä sekä käyttökokemuksia uudesta järjestelmästä. – Mikäli ohjeistukset eivät ole kohdallaan, ei päivystäjää voi tästä moittia, vaan hän voi tuoda näitä epäkohtia esille asiantuntijoillemme. Ohjeita pitää koko ajan yhteistyössä kehittää, ja ERICAn osalta tarkennuksia on jo tehtykin, Clouberg painottaa.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Turvallinen Suomi 26.3.2019 MARINA CONGRESS CENTER KATAJANOKKA, HELSINKI ILMOITTAUDU 10.3. MENNESSÄ: toimisto@palomiesliitto.fi SEMINAARI ON MAKSUTON Tapahtuma on virkaja työehtosopimuksen mukainen ay-koulutus: pelastus- ja hätäkeskusalan opintopäivät

TEEMA: PELASTUSTOIMEN TAVOITTEET UUTEEN HALLITUSOHJELMAAN 9.00-

Ilmoittautuminen, kahvi

9.30- Tervetuloa

SISÄMINISTERIÖN TERVEHDYS

HALLITUSOHJELMA — HENKILÖSTÖN NÄKÖKULMA Kim Nikula, johtaja, Palomiesliitto

HALLITUSOHJELMA — SM:N NÄKÖKULMA Kimmo Kohvakka, pelastusylijohtaja, sisäministeriö

11.30- Lounas 12.15-

HALLITUSOHJELMA — POLITIIKAN NÄKÖKULMA Puhuja varmistuu

KOMMENTTIPUHEENVUORO Esko Koskinen, pelastusylijohtaja-evp

13.30- Kahvi 14.00- PANEELIKESKUSTELU:

Edessä on eduskuntavaalit ja uusi hallituskausi. Tulossa on myös maakuntavaalit. Mitä terveisiä lähetämme päättäjille? Mitä tulee tehdä, jotta pelastustoimi olisi voimakas sisäisen turvallisuuden tekijä?

Marko Hasari, toimitusjohtaja, SPEK

Ari Keijonen, toiminnanjohtaja, SPPL

Isto Kujala, toiminnanjohtaja, SSPL

Pasi Jaakkola, edunvalvontajohtaja, SPAL

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Ensihoitoesimies Mari Kiuru toi Suomeen ensimmäisen hengenpelastuskilpailujen MM-kultamitalin ja kaksi hopeaa.

Hengenpelastuksessa yhdistyy kaksi minulle elämässä tärkeää asiaa: uinti ja ensihoito, sanoo Mari Kiuru. Taustalla on hieno aate ihmisen pelastamisesta.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

anta-Hämeen pelastuslaitoksella Forssassa ensihoitoesimiehenä työskentelevä Mari Kiuru palasi hengenpelastuksen MM-kisoista mukanaan kultaa ja hopeaa. Kultaa Kiuru otti 200 metrin esteuinnin masters-sarjassa. Hopeat tulivat 50 metrin nukenkuljetuksessa ja 100 metrin nukenkuljetuksessa räpylöillä, masterseissa. – Kultamitali oli täydellinen yllätys, kertaa Kiuru esteuinnin tapahtumia.

– Fiilis oli aika hämmentynyt, kun tulin maaliin ja tulostaululla oman nimen perässä oli ykkönen. Sitten näin katsomossa kisakaverini Anne Hiltusen iloitsevan ihan tolkuttomasti. Ajattelin, että kyllä se varmaan sitten totta on! Kiurun voitto oli Suomen ensimmäinen hengenpelastuksen MM-kulta kautta aikojen, joten menestyksestä iloitsee kotimaassa laaja joukko lajin parissa toimivia urheilijoita. Kilpailut käytiin Australian Adelaidessa marras–joulukuun taitteessa.

Teksti MIKKO TERÄVÄ Kuvat KATI LÄNSIKYLÄ

Mari pelasti kultaa

”

Nostojen ja otteiden on osuttava kerralla oikein, muuten peli on pelattu.

Suomesta kisoihin lähti kahden urheilijan ja joukkueenjohtajan tiimi. Kiuru osallistui ensimmäisellä kisaviikolla masters-sarjoihin ja jatkoi seuraavalla viikolla yleisen sarjan kisoilla. – Osallistuin ensimmäistä kertaa masterseihin. Olen aikaisemmin pärjännyt MM-kilpailujen yleisessä sarjassakin hyvin. Siellä kilpakumppanit ovat iältään päälle parikymppisiä, joten halusin nyt kokeilla kilpailemista itseni ikäisten kanssa, kertoo Kiuru, 34.

Tekniikan ja pään hallintaa Esteuinnissa altaassa on kaksi 70 senttiä korkeaa verkkoa veden pinnasta alaspäin. Esteet ja sukellukset tappavat tehokkaasti vauhdin. – Jos vertaa 200 metrin vapaauintiin, niin esteuinti on huomattavasti raskaampaa. Nukenkuljetuksessa uidaan 25 metriä vapaata ja sukelletaan 70 kiloinen pelastusnukke kolmen metrin syvyydessä. Nukkea kainalossa kuljettaen uidaan loppu 25 metriä yhdellä kädellä kauhoen. Kiurua kiehtoo se, että kilpaileminen ei ole vain uintia, vaan monen palasen on osuttava kohdalleen.

Hengenpelastuskilpailuissa käytetään oikeita pelastusvälineitä, kuten pelastuspatukkaa, joka ympäri kietaistuna kannattelee potilasta vedessä.

– Ei riitä, että on kunnossa, vaan kaiken on mentävä nappiin. Voi sattua mitä vaan yllättävää. — Pitää pystyä keskittymään ja hallitsemaan hermonsa, aivan niin kuin ensihoitajan työssä. Nostojen ja otteiden on osuttava kerralla oikein, muuten peli on pelattu. Australiassa Kiuru oli 100 metrin kisassa epähuomiossa laittanut toiseen räpylään liikaa liukastetta eli saippua. – Koko 50 metrin matkan potilaan luokse pohdin, mahtaako räpylä pysyä vauhdissa mukana. Sitten mietin, että nyt vaan sukellan, kävi miten kävi. Onneksi pääsin ponnistamaan altaan reunasta paluumatkaa varten ja jalka asettui paremmin räpylään. Avovesilajeissa kilpailijat yllättivät hyytävät olosuhteet. Tuulen ja sateen johdosta osa kisoista peruttiin. – Minulla oli laukku täynnä sortseja ja t-paitoja, mutta rannalla jouduttiin vetämään ylle goretexiä. Kiuru ja Hiltunen suorittivat ulkona parilajin, jossa ensimmäinen kilpailija ui poijulle sadan metrin päähän, jonka jälkeen toinen kilpailija lähtee perään pelastuslautan kanssa. Takaisin kauhotaan yhdessä lautan päältä. Lopuksi lautta kannetaan rannalla maaliviivan yli. >

Kisoja altaalla ja rannalla Hengenpelastuskilpailut muodostuvat uimisesta, sukeltamisesta ja erilaisista hengenpelastustekniikoista. Sisäaltaalla yksilölajeja on seitsemän ja joukkuelajeja neljä. Avovedessä ja rannalla yksilölajeja on yhdeksän ja joukkuelajeja seitsemän. Pisimmät uintimatkat altaalla ovat 200 metriä ja avovedessä noin 400 metriä. Muutamassa lajissa ei uida lainkaan, vaan suorituksessa juostaan 90 metrin tai kahden kilometrin matka rantahiekassa. Lisäksi on joukkuelaji, jossa suoritetaan simuloitu hätätilanne altaassa. Kilpailijoille kerrotaan lyhyesti tilannekuva, joka voi esimerkiksi olla "lauttaonnettomuus, useita uhreja". Kahden minuutin aikana neljän kilpailijan joukkue pelastaa mahdollisimman monta potilasta ja suorittaa oikeaoppisia ensiaputoimia. Tuomarit arvioivat sekä suorittamista että johtamista. Potilaat ovat oikeita ihmisiä.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

"Meillä on tekemisen meininki" KANTA-HÄMEEN

pelastuslaitoksen ensihoidon henkilötyövuosimäärä on noin 140, joista lähes 100 on päätoimisia ensihoitajia ja suurin piirtein saman verran palomiehiä toimii vuorollaan ensihoidossa. Ensihoitotehtäviä on vuosittain keskimäärin 30 000 ja ensivastetehtäviä 1300. Yksiköitä on 16, joista ympärivuorokautisia kymmenen. – Meillä on saatu tartutettua hieno kehitysmyönteinen ilmapiiri. Mietimme jatkuvasti, voitaisiinko jotain tehdä vielä paremmin. Ideat saadaan myös jalkautettua toimistolta kentälle, ensihoitoesimies Mari Kiuru sanoo. Esimerkiksi Kiuru nostaa kampanjan aivoinfarktipotilaiden hoidosta. Tavoitteeksi asetettiin alle kymmenen minuutin kohtaamisaika 706B-tehtävissä. Ensihoitajat miettivät, miten työtä nopeutettaisiin. Tavoite jalkautui onnistuneesti ja näkyi tilastoissa. Muutenkin Kanta-Hämeessä on Kiurun mielestä positiivinen vire: – Meillä on tekemisen meininki. Pyrimme somessakin näyttämään sitä hyvää työilmapiiriä, mitä meillä on. Se ei ole lumetta, vaan ihan oikeaa fiilistä.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Lähiesimiehenä työskentelevä Kiuru ei kutsu ensihoitajia kehityskeskusteluun, vaan onnistumiskeskusteluun. – Keskustelut pyritään toteuttamaan vähintään kolme kertaa vuodessa. Alla on aina joku teema, mutta usein keskustelu lähtee laajenemaan. Onnistumiskeskustelu ei ole sidottu aikaan ja paikkaan, se voidaan toteuttaa vaikka ambulanssissa paluumatkalla Tampereelta. Palaute ja tavoitteet toki kirjataan ylös. Onnistumiskeskustelu on vapaamuotoisempi kuin kehityskeskustelu ja nimeään myöten positiivisempi. Kiurun mielestä henkilöstö on ottanut sen hyvin vastaan. – Kyllä ihmiset yleensä pitävät siitä, kun kysytään, mitä sinulle kuuluu? Kiuru suoritti ensihoidon ylemmän AMK-tutkinnon Tampereella ja johtamisopinnot Kotkassa. Nyt työn alla on terveydenhuollon lähiesimiestutkinto. – Pidän opiskelusta, siitä saa aina poimittua jotain omaan työhön. Samalla varaudun siihen, että jossain vaiheessa fysiikkani ei ehkä enää kestä ensihoidon kenttätyötä.

50 ja 100 metrin nukenkuljetuksessa Mari Kiuru otti hopeamitalit.

Toinen Kiurun ulkolaji oli 400 metrin avovesiuinti, jossa mausteena oli juoksua: sekä lähtö että maali olivat rannalla. Tuloksena oli neljäs sija. – Tulokseen olen tyytyväinen. Pääpainoni on allaslajeissa, sillä rantalajeihin ei Suomessa saa niin paljon treeniä, mitä ulkomaiset kilpailijat saavat.

Kilpailu keksittiin rannalla Kiuru on harrastanut hengenpelastuskilpailuja vuodesta 2010 alkaen. SM-kisoissa hän on menestynyt hyvin. Viime vuonna tuloksena oli kultaa neljässä henkilökohtaisessa lajissa ja joukkuekilpailussa. Kuten lajille on tyypillistä, kipinä kilpailuun tuli ammatin kautta. – Työskentelin uimavalvojana ja työkavereiden kanssa tuli puheeksi, että tästä voisi kilpaillakin. Osallistuin ensimmäiseen kisaani 2006, mutta siihen yhteen kertaan se sitten jäi, kun lähdin opiskelemaan. Sitten 2010 kokeilin uudestaan ja menestystä tuli sen verran, että sain kutsun maajoukkueeseen. Kiurulla on kilpauintitausta, joten tekniikan ja harjoitusolosuhteiden puolesta hän pääsi lajiin heti sisään.

Uinnista oli peräisin myös kilpailuvietti. – Hengenpelastuskilpailut tuntuivat mielekkäältä askeleelta, kun olin lopettanut kilpauinnin. Lajissa yhdistyy kaksi minulle elämässä tärkeää asiaa: uinti ja ensihoito. Lisäksi taustalla on hieno aate ihmisen pelastamisesta. Lajissa käytetään tekniikoita ja välineitä, joita oikeasti hyödynnetään vesipelastustehtävissä. Hengenpelastuskilpailuilla on vahva ammatillinen tausta: uimarantojen hengenpelastajat ovat alkaneet keskenään kisailemaan paremmuudesta uinnissa, juoksussa ja pelastamisessa. Ensimmäinen kilpailu järjestettiin Australiassa jo 1907. Suomessa ensimmäinen allaskilpailu oli 1990.

Tervetuloa kokeilemaan Ulkomailla laji on suuri ja osa kisailijoista on ammattilaistasolla. Kiurun mukaan Australiassakin näki tiimejä, joilla oli isot taustajoukot hoitamassa ravitsemusta, palautumista, huoltoa ja valmennusta. – Kovimmat maat ovat Australia, Uusi-Seelanti, Kiina, Japani, Ranska ja Espanja. Myös Saksasta tulee hyviä urheilijoita.

ANNE HILTUNEN

200 metrin esteuinnin MM-kolmikko: (vasemmalta) hopeaa Zdenka Kcralova (FRA), kultaa Mari Kiuru (FIN), pronssia Alicia Anderson (AUS).

Suomessa hengenpelastuksen kilpailijat saavat vielä selittää lajia ulkopuolisille, vaikka heinäkuussa järjestettävä rantalajien SM-kisa onkin viime vuosina saanut hyvää julkisuutta televisiossa. Toimintaa koordinoi Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliitto. Kiurukin on päässyt useasti kertomaan, mitä ihmettä hän oikein treenaa, kun ei ui vain allasta päästä päähän. – Varsinkin pelastusnukesta vitsaillaan, se kun tietysti herättää huomiota. Olen sanonut, että joo, tässä tulee poikaystäväni — aika hiljainen ja hyvä tottelemaan käskyjä! Kyselijät eivät häiritse, vaan Kiuru mielellään esittelee harjoitteluaan. Hengenpelastuslajin kokeilua hän suosittelee kenelle tahansa: monella lajista innostuneella on kosketuspintaa pelastus- ja ensihoitotyöhön tai sukellus-, kilpauinti- tai vesipallotaustaa. Harjoitteluvälineitä, kuten pelastusnukkea ja -patukkaa, voi pyytää lainaksi uimahalleilta. n

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

TYÖTURVALLISUUS

Työturvallisuutta ja työhyvinvointia pitäisi pystyä kehittämään, mutta se on vaikeaa tai mahdotonta, koska työsuojelutoiminta kantaa mukanaan perinteitä ja uskomuksia.

yöhyvinvointitutkimuksen tuottamaa tietoa ei oteta tehokkaasti käyttöön työpaikoilla. Sekä työsuojelun koulutusta että tiedotusta kahlitsevat erilaiset uskomukset ja perinteet. Turvallisuuden ja työhyvinvoinnin järjestelmällinen kokonaishallinta puuttuu. Silloin työpaikoilla tyydytään puuhastelemaan tehottomasti pienten ongelmien parissa. – Reagoidaan pääosin yksittäisiin asioihin. Sammutellaan ikään kuin työpaikan pieniä päivittäisiä tulipaloja, ja isoa tilannekuvaa ei hallita, sanoo työturvallisuuden pitkän linjan asiantuntija, tutkija ja konsultti Juhani Tarkkonen. Työpaikalla organisaatioyksikkö-, esimies- ja riskienarviointikeskeistä mallia saatetaan kutsua turvallisuusjohtamiseksi, vaikka oikeasti periaatteita ja keinoja katsotaan hyvinkin kapea-alaisesti.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Kun tyydytään hajanaiseen yksittäisiin ongelmiin reagoimiseen ja niiden korjaamiseen, ei ymmärretä johtamisjärjestelmän ja organisaation päätöksenteon eli valintojen osuutta työhyvinvointiin ja turvallisuuteen. – Tästä aiheutuu se, että työpaikan turvallisuusjohtaminen on meillä suhteellisen tehotonta siihen nähden, millaisiin järjestelmiin olisi mahdollisuus, Tarkkonen toteaa. Osaamis-, henkilöstö- ja aikaresurssia tuhlataan, eikä työorganisaatio pysty kehittämään osaamistaan. Omia virheitä toistetaan, ilman että koskaan päästään käsiksi työolosuhteiden perussyihin.

Perinteiden vankina oleva turvallisuus- ja työhyvinvointitoiminta sivuuttaa sellaiset organisaatiososiaaliset tekijät, joilla on perustavaa laatua oleva vaikutus toiminnan onnistumiseen. Organisaation strategisen päätöksenteon (organisaatiopoliittisen päätöksenteon) lisäksi tällaisia tekijöitä ovat muun muassa johtamisjärjestelmän toiminnan pätevyys ja yhdensuuntaisuus, työnantajan ja henkilöstön välisen yhteistoiminnan ja sosiaalisten sopimusten merkitys sekä organisaatiokulttuuri merkitysten, uskomusten, arvojen ja sosiaalisten normien kokonaisuutena. Merkitystä on myös ylimmällä johtajalla. Tehokkaaseen toimintaan tarvitaan aina ylintä johtajaa ja läpi työorganisaation johdettua ja laatumääriteltyä toimintamallia. Muuten seurauksena on ajelehtiminen ja työorganisaation sisäinen laadunhajonta. – Esimerkiksi nolla tapaturmaa -tavoite tuskin on saavutettavissa ja ylläpidettävissä ilman ylimmän johtajan aktiivista osuutta, toteaa Tarkkonen.

Teksti MIKKO TERÄVÄ Kuva ISTOCK.COM/NICOELNINO

Järjestelmäperusteinen toiminta toisi tehokkuutta

TYÖTURVALLISUUS

Turvallisuudessa ja työhyvinvoinnissa on mahdollisuus vaiheittain edetä tehokkaampaan suuntaan ja kohti kokonaishallintaa järjestelmäperustaisen toimintamallin kautta, Tarkkonen esittää. Toimintamallissa tavoitellaan pitkäjänteistä ja yhteistoiminnallista kehittämisotetta työntekijöiden ja työnantajan välille. Päämäärät, tavoitteet ja painopisteet ovat yhteisesti ymmärrettyjä. Työpaikalla on koko työorganisaation laajuinen turvallisuuden ja työhyvinvoinnin luonti-, ylläpito- ja jatkokehittämisprosessi sekä tiivis laatumäärittely. – Järjestelmäperusteinen toimintamalli tasapainottaa vallan ja vastuun, luo tehokkaan oppimisympäristön sekä maksimoi yhteistoiminnan mahdollisuudet ja hyötyvaikutukset. Se voidaan aidosti ja tehokkaasti johtaa läpi koko työorganisaation, sanoo Tarkkonen.

Tuloksena on ennakoivasti ja oikeaan aikaan tehtyjä päätöksiä, jotka vähentävät kustannuksia ja häiriöitä, luovat ja ylläpitävät hyviä työolosuhteita sekä parantavat organisaation kyvykkyyttä.

Järjestelmäperusteinen turvallisuus- ja työhyvinvointitoiminta ei poista työsuojelun yhteistoimintajärjestelmän ja -henkilöstön tarvetta, Tarkkonen korostaa. Itse asiassa työsuojelu- ja työhyvinvointityö on entistä mielekkäämpää ja motivoivampaa, kun rakenteet, periaatteet ja menettelytavat selkiytyvät. n

Lue lisää seuraavalta sivulta.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

TYÖTURVALLISUUS

JÄRJESTELMÄPERUSTEINEN TOIMINTA:

Työturvallisuuden ja työhyvinvoinnin kokonaishallintaa Turvallisuus ja työhyvinvointi ovat multikausaalisia ilmiöitä: niiden laatuun, muodostumiseen ja ylläpitoon vaikuttaa moni eri asia. Tarvitaan kokonaishallintaa.

urvallisuuden ja työhyvinvoinnin johtaminen onnistuu työorganisaation laajuisesti huonosti, ellei sitä varten ole määritelty järjestelmäkokonaisuutta. Järjestelmäkokonaisuuden perustehtävä on turvallisuuden ja työhyvinvoinnin toiminnallinen kokonaishallinta, ei pelkästään yksittäisasioiden ja yksittäiskäytäntöjen erillishallinta. Järjestelmä on työorganisaation laajuinen yleisväline, jota johtamalla eri osat ja tavoitteet saadaan yhdensuuntaisiksi. Kokonaishallinta on käsitteellinen väline ymmärtää laajaa, määriteltyä ja johdettua

n päämäärien, n keskeistavoitteiden, n vastuiden, n tehtävien, n periaatteiden, n osajärjestelmien, n menettelytapojen ja n käytäntöjen kokonaisuutta

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Kokonaishallinta on tavoitenäkymä, jota kohti voidaan kulkea päämäärätietoisesti ja välitavoitteiden mukaisilla muutosaskeleilla. Sekään ei ihan tarkalleen riitä, vaan työnantajan ja henkilöstön välisen yhteistoiminnan ja -työn varmistamiseksi järjestelmän keskeisominaisuuksista täytyy olla yhteisymmärrys ja sopimus. Näin järjestelmä saadaan luoduksi, ylläpidetyksi ja jatkokehitetyksi yhteistoiminnan ihanteella ja yhteistoiminnan keinoilla. Käytännön keinoina ovat vuotuiset katselmukset, arvioinnit, ongelmanratkaisut ja ohjaustoimenpiteet (yhteisnimeltään katselmukset) kaikilla työorganisaation tasoilla ja kaikissa organisaatioyksiköissä.

Neljä päävaihetta Kokonaishallintajärjestelmän luonti ja vakiinnuttaminen sisältävät neljä päävaihetta osatehtävineen.

SOPIMIS- JA ALUSTAVA PÄÄTÖKSENTEKOVAIHE,

jossa työnantaja ja henkilöstön edustajat tekevät aluksi periaatesopimuksen siitä, että järjestelmä luodaan yhdessä. Sopimuksen jälkeen työnantajan tulee tehdä periaatepäätös siitä, että järjestelmä luodaan ja otetaan aikanaan käyttöön. Valitaan valmisteluryhmä, jolla on mahdollisimman paljon valtaa tehdä pitkälle meneviä alustavia sopimuksia muun muassa laatumäärittelyistä sekä muista tärkeistä asioista. Koska järjestelmän elinehto on ylimmän johtajan mukanaolo, täytyy sopia siitä, kuinka ylin johtaja pidetään tietoisena valmistelun etenemisestä, ellei hän ole itse valmisteluryhmässä mukana.

JÄRJESTELMÄN JA SEN OSIEN MÄÄRITTELYVAIHE.

Valmisteluryhmässä järjestelmälle ja sen keskeisosille määritellään kirjallisesti tehtävät,

TYÖTURVALLISUUS

JÄRJESTELMÄN KÄYTTÖÖNOTTOJA VAKIINNUTTAMISVAIHE 1. Aloitusvuoden aikataulutavoitteiden määrittäminen

2. Järjestelmän katselmusten ja arviointien aloitus välittömästä työnjohtosta ja eteneminen ylimpään johtoon saakka 3. Järjestelmän korjausten ja ongelmanratkaisujen määrittäminen ja toteuttaminen

LOPULLINEN PÄÄTÖKSENTEKO- JA KÄYTTÖÖNOTON VALMISTELUVAIHE 1. Käsittely ja sopiminen työsuojelun yhteistoimintaelimessä 2. Työnantajan strateginen päätös 3. Koulutus, tiedotus ja järjestelmän vaatimien arviointivälineiden työstö

JÄRJESTELMÄN JA SEN OSIEN MÄÄRITTELYVAIHE 1. Yleisten järjestelmäominaisuuksien määrittely 2. Päämäärien ja keskeistavoitteiden määrittely 3. Periaatteiden, osajärjestelmien, menettelytapojen ja työolopainopisteiden määrittely 4. Seurannan, arvioinnin, valmistuksen ja ohjauksen käytäntöjen määrittely

SOPIMUS- JA ALUSTAVA PÄÄTÖKSENTEKOVAIHE 1. Sopiminen järjestelmän luonnista ja sitä koskeva työnantajan sitova päätös 2. Sopiminen valmisteluryhmistä, joilla on riittävä vaikutusvalta sopia asioista 3. Sopiminen ylimmän johdon mukanaolosta tai yhteydenpidosta ja informoinnista valmisteluvaiheen aikana

JÄRJESTELMÄN LUONNIN JA VAKIINNUTTAMISEN ETENEMISJÄRJESTYS

työnjaot, periaatteet sekä kaikkien mukaan otettavien osajärjestelmien ja menettelytapojen laatumäärittelyt. Tämä vaihe vaatii aikaa, koska määrittelyt täytyy tehdä huolellisesti ja niiden täytyy perustua lopulta yhteisymmärrykseen.

LOPULLINEN PÄÄTÖKSENTEKO JA JÄRJESTELMÄN KÄYTTÖÖNOTON VALMISTELUVAIHE.

Kun järjestelmäkuvaus on saatu kootuksi yhtenäiseksi mutta keveäksi toiminta- tai laatukäsikirjaksi, viedään se työsuojelun yhteistoimintaelimen käsittelyyn ja edelleen työnantajan strategista päätöstä varten. Strategisuus tarkoittaa sitä, että järjestelmästä tulee pysyväisluonteinen ratkaisu organisaatiokyvykkyyden ja -tuloksellisuuden tueksi. Kun päätös on tehty, aloitetaan järjestelmän käyttöönottoon tarvittava koulutus ja tiedotus, jonka tavoitteena on saada niin hyvä tuntuma järjestelmään, että se voidaan ilman turhia väärinkäsityksiä ja osaamisongelmia ottaa haltuun.

JÄRJESTELMÄN KÄYTTÖÖNOTTOJA VAKIINNUTTAMISVAIHEESSA sovitaan katsel-

musten ja arviointien aloitusvuodesta ja sen aikataulutuksesta. Katselmuksia ja arviointeja ei pidä tehdä heti, vaan organisaatioyksiköille ja koko työorganisaatiolle täytyy antaa ainakin puoli vuotta aikaa tehdä omat valmistelu- ja sopeutumistoimenpiteensä, jotta vastuualueen järjestelmävaatimuksiin voitaisiin vastata alustavasti. Katselmukset ja arvioinnit, jotka tehdään kaikilla organisaatiotasoilla >

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

TYÖTURVALLISUUS

ja kaikissa organisaatioyksiköissä vaiheittain, edetään välittömän työnjohdon tasolta kohti ylintä johtoa. Tarkoitus on, että jokainen johtaja ja esimies saa näin omalta pienemmältä tai suuremmalta vastuualueeltaan kokonaiskuvan järjestelmän tilasta. Kaikki, mikä voidaan välittömästi tai omin voimin korjata, tehdään siellä, missä jokin työolosuhteiden, työolosuhteisiin vaikuttavan toiminnan sekä työkyvyn, jaksamisen ja psyykkisen hyvinvoinnin puute tai ongelma on

(PERIAATTEELLINEN KUVAUS KOLMELLE JOHTAMISHIERARKIAN TASOLLE)

Ylin johtaja / koko työorganisaatio

zz Katselmus, seuranta ja arviointi

Kokonaishallintajärjestelmän toimivuus ja kehittämistarpeiden määrittäminen koko työorganisaatiossa

Raportointi ylimmälle johdolle Keskijohto / laaja organisaatioyksikkö

zz Katselmus, seuranta ja arviointi

zz Katselmus ja arviointi

Toimeenpanopäätökset sekä niiden tukeminen, ohjaus ja seuranta

Toimeenpano

Työnjohto / pieni organisaatioyksikkö

Toimeenpano

Kokonaishallintajärjestelmän toimivuus ja kehittämistarpeiden määrittäminen laajassa työorganisaatiossa

Raportointi ylimmälle johdolle

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Toimeenpanopäätökset sekä niiden ohjaus ja seuranta

JÄRJESTELMÄN VAKIINTUNEEN TILAN VUOTUISET KATSELMUS-, ARVIOINTI-, ONGELMANRATKAISU- JA OHJAUSPROSESSIT

syntynyt. Näin ei turhaa ongelmanratkaisu- ja ohjaustyötä siirretä organisaatiohierarkiassa ylöspäin. Jos seuranta ja arviointi tuottavat johtopäätöksiä jonkin järjestelmäosan tai ylimmän johtajan tasolla koko järjestelmän muutostarpeita, tehdään tarvittavat ongelmanratkaisut ja niiden vaatimat ohjaustoimenpiteet. Niissä tarvitaan ongelman tai puutteen tai muutostarpeen edellyttämää asema- tai päätöksentekovaltaa. n

Kokonaishallintajärjestelmän toimivuus ja kehittämistarpeiden määrittäminen pienessä organisaatioyksikössä

Toimeenpanopäätökset sekä niiden tukeminen ja seuranta

TYÖTURVALLISUUS

Pois hajanaisuudesta, kohti johdettua toimintaa KOKONAISHALLINNAN puute turvallisuuden ja työhyvinvoinnin johtamisessa koskee koko Suomen työelämää ja kaikkia toimialoja, toteaa yhteiskuntatieteiden tohtori, filosofian tohtori ja insinööri Juhani Tarkkonen. Kehitystä on ollut viimeisen kymmenen vuoden aikana, mutta toisaalta erot organisaatioiden kesken ovat suuria. – Eroja selittää organisaatioiden erilainen ymmärrys ja kyky muodostaa selkeä ja johdettu järjestelmä turvallisuuden ja työhyvinvoinnin luomiseksi, ylläpitämiseksi ja jatkokehittämiseksi, Tarkkonen sanoo. Tarkkosella on vankka kokemus 44 vuoden ajalta erilaisista työsuojelu- ja työhyvinvointialan viranomais-, asiantuntija- ja luottamustehtävistä. Väitöskirjassaan kolme vuotta sitten hän tutki työturvallisuutta ja -hyvinvointia vaikeuttavia käsityksiä, ajattelutapoja ja ajatusrakennelmia.

Hajanaista turvallisuus- ja työhyvinvointitoimintaa kuvaa sana divergenssi. Vastakkainen ilmiö on konvergenssi, yhdensuuntainen ja johdettu toiminta. Hajanaisessa toiminnassa ylimmän johdon rooli ja keinot sekä koko johtamisjärjestelmän osuus ovat epäselviä. Uskomuksissa korostuu ajankohtaistuvien yksittäisongelmien reagoiva ja korjaava toimintatapa. Esimies- ja organisaatioyksikkökeskeisyys aiheuttaa työorganisaation sisäistä hajontaa ja tuloksettomuutta, jolloin varsinainen työorganisaatio hajoaa yksiköiden lukumäärän mukaisiksi ”pikkutyöorganisaatioiksi”. Siten työorganisaatioiden turvallisuutta ja työhyvinvointia ei valtaosaltaan johdeta asianmukaisesti läpi työorganisaation.

Tutkimuksen perusteella työorganisaatiot voidaan jakaa kolmeen ryhmään. Minimitasolla organisaatiot ovat jääneet varsin alkeelliseen toimintatapaan. Osa ei täytä edes lainsäädännön

minimivaatimuksia. Osa saattaa kokea lainsäädännön haittaavan heidän toimintaansa ja tuovan turhia kustannuksia. Ryhmään kuuluu pääosin yksityisen puolen työorganisaatioita, mutta myös julkisen sektorin organisaatioita, jopa suuria kuntaorganisaatioita. Keskitason organisaatiot ovat kehittyneet, mutta niillä on rakenteellisia ja toiminnallisia esteitä päästä eteenpäin. Ne eivät kykene koko organisaatiossa yhdensuuntaiseen ja yhdenmukaiseen toimintamalliin. Yksiköiden välillä on laadun hajontaa. Ongelmana on se, että yksittäinen esimies on asetettu usein vaikeaan tilanteeseen, vastuun ollessa vaikutusmahdollisuuksia suurempi. Ryhmään kuuluu suurin osa työorganisaatioista.

Juhani Tarkkonen.

”

Järjestelmäperusteinen toiminta pyrkii yhdistämään työturvallisuuden ja työhyvinvoinnin.

Kehittyneet toimijat kykenevät askel askeleelta uudistamaan toimintamalliaan ja organisaation laajuista järjestelmäänsä. Organisaatiot ovat oivaltaneet turvallisuuden ja työhyvinvoinnin johtamisen sekä työhyvinvoinnin strategisen merkityksen. Toimijoilla on poikkeuksetta johdettu ja laatumääritelty järjestelmä. Ryhmään kuuluvat ovat usein suomalaisia tai ulkomaalaisia globaaleja yrityksiä sekä osa ns. turvallisuuskriittisistä yrityksistä. Yhteinen piirre kehittyneissä organisaatioissa on ylimmän johtajan aito ja vahva sitoutuminen asiaan. Se ilmenee johdon osallistumisena ja vuorovaikutuksena sekä avoimuutena henkilöstöä kohtaan.

Pelastustoimen työturvallisuus on Tarkkoselle tuttua, sillä hän työskenteli viiden vuoden ajan työsuojelupiirin tarkastajana ja 20 vuoden ajan Oulun kaupungin työsuojelupäällikkönä. Kummassakin tehtävässä vastuualueeseen kuuluivat palokuntien asiat. Tarkkonen sanoo havainneensa, että ns. perinteiset fyysisen työsuojelun asiat ovat pelastustoimessa kohtalaisen hyvin hoidettu. – Mutta se missä kehittämistä on, liittyy pelastushenkilöstön työhyvinvointiin eli työkykyyn, työssä jaksamiseen ja psyykkisestä hyvinvoinnista huolehtimiseen. Näissä voidaan vielä edistyä. – Työpaikoilla on perinteisesti ajateltu, että työhyvinvoinnin ja työturvallisuuden edistäminen ja johtaminen ovat kaksi erillistä asiaa. Tämä on turhaa, sillä asioilla on yhteinen nimittäjä: työolosuhteet. – Järjestelmäperusteinen toiminta pyrkii yhdistämään työturvallisuuden ja työhyvinvoinnin. Kumpaakin voidaan johtaa samoilla periaatteilla.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

TERVEYS JA TOIMINTAKYKY

Työ jäi kerralla kesken

Kovakuntoiselta palomieheltä Reima Kiurulta löydettiin kolmea eri syöpää.

Työstä pois jääminen oli vakava paikka kovakuntoiselle miehelle. Palomies ja pelastussukeltaja nautti työstään, jossa sai laittaa koko jaksamisensa ja osaamisensa likoon usein raskaissa olosuhteissa. – Sairauslomaan asti olin sukeltajana. Kaikki veteen liittyvä on kiehtonut aina. Merellä toimiminen ja veneissä työskentely, siitä olen pitänyt todella paljon. Niitä olen harrastanut lapsesta asti, joten on ollut aivan selvää, että näiden asioiden kanssa halusin olla töissäkin tekemisissä. Se on ominta ja mielenkiintoisinta aluetta palomiehen työssä.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Hyvä kunto on ollut Reima Kiurulle kunnia-asia lähes 30-vuotisen palokuntauran ajan. Sairastuminen pysäytti palomiehen kaksi vuotta sitten.

Kasvaimet poistettiin leikkauksella ja sytostaattilääkkeillä. – Eiväthän ne hoidot mitään herkkua olleet. En ole koskaan ollut niin huonossa kunnossa. Oli karmea tunne, kun polkupyörällä ajaessa hengästyin melkein tasaisella maalla. Vielä hetkeä aikaisemmin olin jaksanut tehdä mitä vaan. Tällä hetkellä kunto on kuitenkin palautumassa aika hyvää vauhtia, mutta entiseen ei ole paluuta.

Teksti ja kuva MIKKO TERÄVÄ

se ollut mikään kovin dramaattinen hetki. Tutkimuksia oli ollut paljon ja aikaa oli ollut valmistautumiseen. Oli siten odotettavissa, että jotain löytyy, mutta kyllähän syöpä oli kuitenkin yllätys, sanoo Reima Kiuru, 58, kahden vuoden takaisista hetkistä. Alun perin Kiuru mainitsi oireistaan työterveystarkastuksessa Oulu-Koillismaan pelastuslaitoksella. Verikokeiden jälkeen hän sai kiireellisen lähetteen tarkempiin tutkimuksiin. Seuraavan puolen vuoden aikana löydettiin kolme erillistä syöpää. – Onneksi ne löydettiin aika alkuvaiheessa. Asiaa hoidettiin kyllä hyvin työterveysvastaanotolta alkaen. Kun viimeisin syöpä löytyi, luultiin sitä ensin edellisten syöpien etäpesäkkeiksi. Yllätykseksi se olikin oma sairautensa. Kiurun mielestä tämä olikin oikeastaan hyvä asia: on mahdollista, että jo löytyneet syövät eivät olleet levinneet.

TERVEYS JA TOIMINTAKYKY

”

Nuoret ottavat nyt vastaan eniten työssä tulevaa altistumista sairauksia aiheuttaville kemikaaleille.

Miten käy nuorille palomiehille? OULU-KOILLISMALLA henkilöstöä on rasittanut Kiuru on määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä kesään asti. Sen jälkeinen tilanne on auki. – Oma työvuoroni ja koko työyhteisö on ollut hyvä, heille voin antaa ison kiitoksen kuluneista työvuosista.

Sairastumisestaan Kiuru ei syytä palomiehen ammattiaan, mutta miettii että työssä saadulla altistumisella on saattanut olla oma vaikutuksensa. Oulun palokuntaan Kiuru tuli palomies-sairaankuljettajaksi 1989, josta siirtyi palomiehen virkaan 90-luvun alussa. Ennen tätä hän työskenteli muun muassa Rautaruukilla hitsarina, levyseppänä, laitosmiehenä ja tehdaspalokunnassa jonkin aikaa ennen Palo-opistoa. – Eihän syytä voi tietää, mutta ehkä minulla on ollut jonkinlainen synnynnäinen alttius sairastua syöpään. Työssä saatu altistuminen on sitten voinut kasvattaa riskiä. – Sammutus ja jälkiraivaus altistavat palomiestä sairauksille, sehän on selvä. Minäkin olen ollut yksykkösen takapenkillä hyvin paljon ja pitänyt siitä työstä. Myös terästehtaassa työskentelin olosuhteissa, joissa hengitettiin kaikenlaisia pölyjä ja kaasuja. Pelastuslaitoksella palomiesten keskuudessa on huolestuttu vakavista sairaustapauksista, jotka ovat kohdistuneet kaiken ikäisiin palomiehiin. Kiurullakin on useita sairastuneita työkavereita, joista osa on menehtynyt. – Sairauksia on ollut paljon, liian paljon. n

pitkittynyt sisäilmaongelma Raksilan paloasemalla. Osa palomiehistä ei pysty työskentelemään siellä ja heille on tullut siirto toisille asemille. Miehistötilat ja toimistotilat ovat parakeissa, mutta vanha asema on edelleen ajoneuvoja huoltokäytössä. Itse kolme eri syöpää sairastanut Reima Kiuru on todella huolestunut nuorten palomiesten puolesta. – Pelastuslaitoksen kaikkein vilkkaimman paloaseman hälytykset kuormittavat pientä joukkoa palomiehiä. Samalla he altistuvat huonolle sisäilmalle. – Nämä nuoret ottavat nyt vastaan eniten työssä tulevaa altistumista sairauksia aiheuttaville kemikaaleille. Se on aika huolestuttavaa, kun ajattelee että heillä on työuraa edessä vielä neljäkymmentä vuotta, Kiuru miettii. Sisäilmaongelmien takia sivuasemille siirretyt palomiehet eivät voi auttaa tässä tilanteessa. Osa saa oireita välittömästi astuttuaan Raksilan ajoneuvohalliin. – Uuden korvaavan aseman saaminen pikaisesti olisi tärkeä juttu. Kun asemaverkko olisi puhdas ja kunnossa, miehistö pystyisi tarvittaessa kiertämään työssä eri asemilla. Viimeisimpiä tietoja Oulun asemahankkeiden edistymisestä Kiuru pitää myönteisinä. Hän pitää tärkeänä myös sitä, että pelastuslaitoksella on osattu ottaa käyttöön altistumisen ehkäisyyn liittyvää uutta tietoa sitä mukaa kun sitä on kertynyt Puhdas paloasema -projektin myötä. Aiheesta lisää seuraavalla sivulla.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

TERVEYS JA TOIMINTAKYKY

OULUN PALOMIESYHDISTYKSESTÄ VEDOTAAN:

Hoidetaan yhdessä paloasemille turvallinen työympäristö

Lue verkkolehdestä lisää altistumisesta ja sen ehkäisystä: > ammattilainen.fi/palomiesten-altistuminen

Palomiesten sairaudet ja paloasemien sisäilmaongelmat nousivat Oulu-Koillismaalla julkisuuteen SPALin liittokokouksen yhteydessä marraskuun lopulla. Kokouksen jälkeen Oulun Palomiesyhdistys täsmensi asiaa alueen kuntiin lähetetyssä tiedotteessa. PALOMIESTEN syöpä- ja astmatapaukset ovat haasteellinen kokonaisuus ja niiden käsittely voi johtaa vääriin tulkintoihin ja johtopäätöksiin. Oulun Palomiesyhdistys haluaa korostaa paloasemakiinteistöt omistavien keskuskuntien tärkeää roolia sisäilmaongelmien ratkaisussa. Palomies altistuu työtehtävissään ja paloaseman huoltotehtävissä syöpää ja muita sairauksia aiheuttaville altisteille. Työterveyslaitoksen tutkimushankkeen mukaan palomiehet altistuvat syöpävaarallisille aineille jopa kymmeniä kertoja enemmän kuin mitä muut työntekijät keskimäärin. Suojautumiseen ja toimintamalleihin on kiinnitetty viime vuosina laajasti huomiota. Oulun-Koillismaan pelastuslaitoksen Puhdas paloasema, terve palomies -toimintamalli pohjautuu tutkittuun tietoon ja ohjaa toimintaa tehtävissä ja paloasemilla. Tavoitteena on minimoida altistusten määrä.

Palomiesyhdistyksessä pelätään, että huonolla

sisäilmalla, astmalla ja syövällä on suurempi

keskinäinen lääketieteellinen yhteys kuin mitä tämän hetkinen tutkimustieto vahvistaa. Yhä useammalla palomiehellä on yhdistyksen havaintojen mukaan todettu astma. Vielä kymmenen vuotta sitten kukaan laitoksen palomiehistä ei sairastanut astmaa. Työterveyslaitoksen mukaan huonolla sisäilmalla ja astmalla on todettu yhteys. Oulu-Koillismaalla menetetään vuosittain keskimäärin yksi palomies syöpäsairauksiin. Viime vuonna syöpä todettiin kolmella palomiehellä, näistä kaksi oli alle 40-vuotiaita.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

– Emme väitä, että sisäilmaongelmat johtavat aina syöpäsairauksiin, mutta pelkäämme että niillä on yhteys, yhdistyksestä todetaan. – Ymmärrämme työssämme kohtaamamme riskit ja olemme niiltä kyenneet varsin hyvin tehtävillä suojautumaan, kiitos siitä pelastuslaitokselle. Sisäilmaongelmista kärsiviltä paloasemilta emme kykene suojautumaan.

Yhdistys esittää, että paloasemarakennuksia omistavat keskuskunnat tarkistaisivat omia toimintamallejaan kriittisesti: – On äärimmäisen huolestuttavaa, että sisäilmaongelmien tunnistamisen ja korjaamisen toimintamallit ovat niin hitaita, sanoo Oulun Palomiesyhdistyksen puheenjohtaja ja pelastuslaitoksen varatyösuojeluvaltuutettu Pasi Mänty. – Sisäilmaongelmat, palomiesten syövät ja astmat tulee ottaa vakavasti ja ymmärtää niiden mahdollinen yhteys. Tarvitsemme laajaa yhteistyötä, ymmärrystä ja aitoa halua mahdollistaa terveellinen ja turvallinen työympäristö.

Työnantajalla on lakisääteinen vastuu ja velvollisuus huolehtia siitä, että työpaikat ovat turvallisia ja terveellisiä. Pelastuslaitos on vuokralainen keskuskunnalle, joka kuitenkin toimii omalta osaltaan työnantajan roolissa johtokunnassa.

Suunnittelupöydillä olleet uudet asema-

hankkeet tulee toteuttaa ripeästi. Oulun Raksilan paloasemalla sisäilmaongelma on ollut päällä lähes 20 vuotta. Uutta rakennettaessa ei pidä unohtaa vanhoja asemia, joista osa kaipaa kipeästi remonttia sisäilman ja toiminnallisten ongelmien takia. Tilojen terveysriskit tulee arvioida luotettavasti. Tiedonvaihdon pelastuslaitoksen, henkilöstön, työsuojeluorganisaation ja kuntien välillä tulee tapahtua sujuvasti, avoimesti ja ilman pitkiä viiveitä. Hyvin jalkautettua Puhdas paloasema, terve palomies -toimintatapaa tulee edelleen jatkaa ja kehittää. Turvallisilla ja terveellisillä rakennuksilla on suora vaikutus pelastustehtävien suoritukseen ja laatuun. – Hoidetaan yhdessä paloasemien työntekijöille hyvät olosuhteet huolehtia perustehtävistään. Se on kansalaisten ja meidän kaikkien etu, Palomiesyhdistys muistuttaa.

Pardia fuusioitui Ammattiliitto Prohon Vuoden vaihteessa tapahtuneella yhdistymisellä ei ole vaikutusta Hätäkeskusammattilaisten liitto HALin jäsenten edunvalvontaan.

alomiesliitto SPAL on ollut Pardian jäsenliitto HALin jäsenten osalta. Valtion pääsopijajärjestönä Pardia on hoitanut HALilaisten virkaehtosopimusneuvottelut. Palomiesliitto on tehnyt Ammattiliitto Pron kanssa sopimuksen yhteisöjäsenyydestä. Pääluottamusmies- ja luottamusmiesjärjestelmästä sekä neuvottelujärjestelmästä laaditun virastokohtaisen

(Hätäkeskuslaitos) sopimuksen ehdot ja oikeudet säilyvät Pron yhteistyön myötä edelleen Palomiesliitolla. Jatkossa HALilaisten virkaehtosopimusten neuvottelutoiminnasta vastaa samat henkilöt kuin Pardiassakin, mutta Ammattiliitto Pron työntekijöinä. Prolla on jatkossa valtion pääsopijajärjestön asema.

HALin jäsenten edunvalvonta jatkuu normaalisti, vaikka pääsopijajärjestön nimi muuttuukin. Palomiesliiton jäsenenä HALin edunvalvonnan, jäsenpalvelut ja jäsenedut järjestää Palomiesliitto.

Avustusrahasto tukee jäsenen työhön paluuta Palomiesliiton

lisävakuusrahasto avustaa liiton jäseniä taloudellisesti työtapaturmista syntyneiden vammojen sekä työperäisten tai työolosuhteista aiheutuneiden sairauksien lääketieteellisissä tutkimuksissa ja hoidoissa. Tarkoitus on edistää, tukea ja nopeuttaa jäsenen työhön palaamista. Avustusta myönnetään pääsääntöisesti silloin, kun hoitoa ei saada työnantajan tai tämän vakuutuksenkautta.

Hakemus voi olla vapaamuotoinen, mutta siinä tulee huomioida avustusten myöntämisen kriteerit, tarvittavat todistukset tai lausunnot sekä aikarajat. Katso tarkat hakuohjeet: www.palomiesliitto.fi > Jäsenpalvelu > Jäsenedut > SPALin avustusrahasto.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

TERVEYS JA TOIMINTAKYKY

Terveys meni – mistä Ammatillinen kuntoutus ja osatyökyvyttömyyseläke auttavat jatkamaan työuraa terveydellisistä rajoitteista huolimatta. Kun työkyky on heikentynyt merkittävästi, toimeentulo turvataan työkyvyttömyyseläkkeellä.

Työterveysneuvottelussa haetaan parasta ratkaisua Kun sairaus tai vamma vaikeuttaa työssä selviytymistä, on yleensä järkevää keskustella esimiehen kanssa työjärjestelymahdollisuuksista. Tämän jälkeen kannattaa pitää niin sanottu kolmikantaneuvottelu eli työterveysneuvottelu työntekijän, työnantajan ja työterveyshuollon edustajien kesken. Työterveysneuvottelussa haetaan yhteisvoimin ratkaisuja työntekijän tilanteeseen. Neuvottelun tavoitteena on hakea parasta mahdollista ratkaisua sekä työntekijän että työnantajan näkökulmasta.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Työntekijällä on oikeus kutsua neuvotteluun valitsemansa tukihenkilö. Jos neuvotteluissa puututaan työntekijän työsuhdeasioihin, on luottamusmiehen tai työsuojeluvaltuutetun läsnäolo erityisen tärkeää.

Työkyvyttömyyden uhatessa ammatillista kuntoutusta Työelämässä jatkaminen terveydellisistä rajoitteista huolimatta voi olla mahdollista ammatillisen kuntoutuksen kautta. Sen avulla voidaan tukea siirtymistä terveydentilalle paremmin soveltuviin tehtäviin tai helpottaa paluuta omaan työhön pitkän sairausloman jälkeen. Ammatillisen kuntoutuksen saaminen edellyttää, että työntekijällä on sairauden vuoksi uhka tulla työkyvyttömäksi lähivuosina. Ammatillisen kuntoutuksen keinoja ovat työkokeilu, työhön valmennus, ammatillinen koulutus ja elinkeinotuki. Pelastusalalla, ensihoidossa ja hätäkeskuksissa työskentelevät hakevat näitä tukia Kevasta. Työkokeilussa voi kokeilla työskentelyä uusissa tehtävissä tai omassa työssä, jos palaa työhön pitkältä sai-

ISTOCK.COM/NENSURIA

yökyvyn heikentyessä on tärkeää kartoittaa mahdollisimman varhain, millaisia ratkaisuja omaan työssä jatkamiseen on tarjolla. Ensimmäisenä kannattaa olla yhteydessä oman työpaikan työterveyshuoltoon, sillä työkyvyn heikentymiseen, kuntoutukseen ja työkyvyttömyyseläkkeen hakemiseen liittyvät asiat vaativat usein perusteellisia selvityksiä, lääkärinlausuntoja ja harkintaa.

rauslomalta. Päivittäinen työaika voi vaihdella 4–8 tunnin välillä tavoitteesta riippuen. Tavallisesti työaikaa nostetaan asteittain ja kokeilu kestää kolme kuukautta. Työkokeilu voi jatkua työhön valmennuksena, jos työtehtävät

TERVEYS JA TOIMINTAKYKY

toimeentulo? Keva maksaa työkokeilun tai koulutuksen ajalta kuntoutusrahaa, joka on suuruudeltaan työkyvyttömyyseläkkeen määrä korotettuna 33 prosentilla. Koulutuksen aikana maksetaan lisäksi ns. normikorvauksia, esimerkiksi matkakuluja.

Osittain työkykyisille osatyökyvyttömyyseläkettä Osatyökyvyttömyyseläke ja osakuntoutustuki ovat vaihtoehto työntekijöille, joiden työkyky on ollut osittain heikentynyt sairauden, vian tai vamman vuoksi vähintään vuoden ajan. Niiden aikana ansiot saavat olla enintään 60 % työkyvyttömyyttä edeltäneestä vakiintuneesta ansiotasosta.

Osatyökyvyttömyyseläkkeeseen voi hakea ennakkopäätöstä jo kokoaikatyössä ollessa, ja sitä kannattaa hakea vähintään kolme kuukautta ennen suunniteltua osa-aikatyön aloittamista. Hakijalla ei tarvitse olla sairauspoissaolojaksoja ennen sen hakemista, mutta hakemisen edellytyksenä kuitenkin on lääkärin kirjoittama B-lausunto. Ennakkopäätöksen jälkeen osatyökyvyttömyyseläkkeeseen oikeutetulla on yhdeksän kuukautta aikaa sopia työnantajan kanssa tarvittavista työjärjestelyistä ja harkita eläkkeelle siirtymistä. >

HUOM! Osatyökyvyttömyyseläkkeen ja palomiehen vuorovaativat uuden ammattitaidon hankkimista. Jos terveydentilaan sopivaa työtä ei omassa työpaikassa järjestelyin tai aiemman koulutuksen ja työkokemuksen perusteella löydy, Keva voi tukea

lisä- tai uudelleenkoulutusta. Koulutus voi olla oppisopimus-, monimuoto- tai kokopäiväkoulutusta, tai myös kursseja ja täydennyskoulutusta. Lisäksi voidaan tukea yrittäjätoiminnan aloittamista elinkeinotuen muodossa.

työn yhdistäminen on mahdollista. Tällaista eläkkeen ja työn yhdistelmää esiteltiin viimeksi Pelastusalan ammattilaisen numerossa 8/2016.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

TERVEYS JA TOIMINTAKYKY

Osatyökyvyttömyyseläke jatkuu vanhuuseläkeikään saakka. Jos osatyökyvyttömyyseläkeläisen terveydentila heikkenee siten, että hän ei enää kykene osa-aikaisenkaan työhön, hän voi hakea täyttä työkyvyttömyyseläkettä. Osatyökyvyttömyyseläke on puolet täyden työkyvyttömyyseläkkeen määrästä. Määräajaksi myönnettynä sen nimi on osakuntoutustuki. Osakuntoutustukea on mahdollista saada työhön palaamisen tukemiseksi esimerkiksi kuntoutuksen jälkeen tai jos työkyvyn arvioidaan palautuvan. Sen tarkoitus on tukea työssä jatkamista kevyemmällä työmäärällä, esimerkiksi tekemällä lyhennettyä työaikaa.

Työkyvyttömyyseläke jatkuu vanhuuseläkeikään saakka, ellei työkyvyssä tapahdu muutoksia. Kun eläkkeellä oleva tulee vanhuuseläkeikään, työkyvyttömyyseläke muutetaan ilman hakemusta automaattisesti vanhuuseläkkeeksi. Vanhuuseläke on tällöin työkyvyttömyyseläkkeen suuruinen. Täysi työkyvyttömyyseläke voi pääsääntöisesti alkaa vasta Kelan maksaman sairausrahakauden päätyttyä eli noin vuoden kuluttua työkyvyttömäksi tulosta. Sitä voidaan maksaa takautuvasti enintään hakemista edeltävältä kuudelta kuukaudelta. n

Työkyvyttömyyseläke sisältää tulevan ajan eläkkeen

Työkyvyttömyyseläkettä vuoden sairausloman päätyttyä Pitkälle sairauslomalle jouduttaessa itse kukin on oikeutettu Kelan maksamaan sairausvakuutuslain mukaiseen päivärahaan. Sitä maksetaan enintään 300 arkipäivältä. Työterveyshuollon on arvioitava työsuhteessa olevan työntekijän jäljellä oleva työkyky viimeistään silloin kun sairauspäivärahaa on maksettu 90 arkipäivää. Kun päivärahaa on maksettu 150 arkipäivää, Kela lähettää kirjeen, jossa kerrotaan työkyvyttömyyseläkkeen hakemisesta.

TYÖKYVYTTÖMYYSELÄKE

Työkyvyttömyyseläkkeen

hakeminen on aiheellista, jos hoitava lääkäri on arvioinut, että työkyvyttömyys tulee todennäköisesti jatkumaan yli vuoden. Eläkettä tulee hakea kolme kuukautta ennen kuin sairauspäiväraha loppuu. Työkyvyttömyyseläkehakemus kannattaa lähettää aina Kevaan. Hakijan työkykyä arvioidaan Kevassa lääkärin antaman lausunnon sekä mahdollisten muiden terveydentila-

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

selvitysten avulla. Arvioinnissa huomioidaan työtehtävien vaatimukset, työssä suoriutuminen sekä mahdollisuus toipua työkykyiseksi hoidon ja kuntoutuksen avulla. Ammatillinen kuntoutus on aina ensisijainen vaihtoehto.

muodostuu työsuhteista ja mahdollisesta yrittäjätoiminnasta karttuneesta eläkkeestä sekä sosiaalietuuksien perusteena olevista ansioista. Lisäksi työkyvyttömyyseläkkeeseen sisältyy yleensä tulevan ajan eläkkeen osa. Tulevan ajan eläkkeen osa tarkoittaa sitä, että eläkettä karttuu todellisen työskentelyajan lisäksi myös laskennalliselta ajalta eli työkyvyttömyyden alkamisvuoden alusta hakijan vanhuuseläkeikään. Tulevan ajan eläkkeen osan tarkoitus on korvata työkyvyttömyyden vuoksi pois jääviä työansioita. Kevan internet-sivuilta löytyy laskuri, jolla voi katsoa etukäteen arvion työkyvyttömyyseläkkeen määrästä. Laskurilla voi myös vertailla eri eläkevaihtoehtoja. Lisätietoja: www.keva.fi

Innovaatiopalkinto valutuskourulle parantaa työturvallisuutta ja pienentää kemikaalionnettomuuden kokonaiskustannuksia.

alosuojelurahaston vuoden 2018 innovaatiokilpailussa myönnettiin yksi pääpalkinto ja kaksi kunniamainintaa. Pääpalkinnon sai Satakunnan pelastuslaitoksen Kanta-Porin asemalla työskentelevä paloesimies Jarno Joensuu, joka on kehittänyt valutuskourun nestemäisten kemikaalien keräämiseen. Kouru yksinkertaistaa ja nopeuttaa nestemäisten aineiden kuljetukseen käytettävän säiliön tyhjentämistä onnettomuustilanteessa. Vaarallisten aineiden säiliökuljetusten onnettomuuksissa ajoneuvo päätyy usein kyljelleen, jolloin se pitää tyhjentää ennen turvallista nostoa. Kun säiliön tyhjentämisessä käytetään valutuskourua, vältytään hitaammilta ja vaikeammilta vaihtoehdoilta. Tällaisia keinoja ovat ajoneuvon omien täyttö-, purku- ja korvausilmaputkistojen käyttö tai reiän leikkaaminen säiliön kylkeen. – Tyhjentäminen on ollut haasteellinen ja yleensä aina pitkäkestoinen tehtävä. Monesti säiliön omien putkien käyttäminen on mahdotonta, kun ne ajoneuvon kaatuessa ovat jääneet säiliön alle. Reiän tekeminen säiliöön on työturvallisuusriski, kun toimitaan kemikaalisukellusvarusteissa ja usein huonoissa sääolosuhteissa. Tilanteessa on myös kemikaalin syttymisvaara, sanoo Joensuu.

Valutuskourun avulla vuoto voidaan ottaa hallitusti talteen ja estää aineen päätyminen ympäristöön, säiliötä rikkomatta. Kouru kiristetään tiukasti kiinni säiliön huoltoluukkuun eli miehistöluukkuun. Luukku avataan hallitusti ja neste valutetaan kourusta letkun ja tarvittaessa pumpun kautta toiseen säiliöautoon.

Valutuskourua on testattu harjoituksissa ja muutamissa käytännön onnettomuustilanteissa. Testien perusteella kouru nopeuttaa toimintaa, kun ajoneuvon omia putkistoja ei tarvitse käyttää tai leikata tyhjennysaukkoa. Työturvallisuus paranee, sillä pelastajien ei tarvitse työskennellä liukkaan ja pyöreän säiliön päällä. Onnettomuuden kustannuksia alentaa se, että kemikaali saadaan puhtaana talteen, eikä säiliötä tarvitse puhkoa. – Kustannusnäkökulma on tosi tärkeä. Kuljetettavat kemikaalit saattavat olla hyvinkin arvokkaita. Valutuskourua käytettäessä neste saadaan talteen ja se säilyy puhtaana. Jos säiliöön leikataan aukko, on vaarana, että kuormassa oleva tuote saastuu käyttökelvottomaksi, paloesimies Joensuu painottaa. Joensuun tavoite on, että kouruinnovaatio laajenisi apuvälineeksi myös muille pelastuslaitoksille. – Käyttöönotto vaatii perehdytyksen ja koulutuksen, joten toivon että minuun oltaisiin yhteydessä, jos kourua halutaan ottaa käyttöön. Innovaatiolle on haettu Patenttija rekisterihallitukselta suojausta. Kourun avulla voidaan ottaa ensitoimena haltuun myös muita nestevuotoja. Kourussa on sulkuventtiili, joten sitä voidaan käyttää väliaikaisaltaana.

JARNO JOENSUU

Keksintö nopeuttaa työtä,

Valutuskouru harjoituksissa Satakunnan pelastuslaitoksella.

Innovaatiokilpailun kunniamaininta myönnettiin Pertti Väisäselle ja Mikko Myllymäelle Fintekra Oy:stä Liekkiloukku-palon-suojarakenteen kehittämisestä. Toinen kunniamaininta myönnettiin Anne-Mari Heiskalalle sovellusideasta "Hätäilmoitus kuvin". Pääpalkinnon suuruus oli 15 000 euroa ja kunniamainintojen suuruudet 3 000 ja 2 000 euroa. n

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Työaika ylitti uutiskyn Media tarttui Keski-Suomen pelastuslaitoksen henkilöstökyselyn tuloksiin.

yväskylän kolmella paloasemalla ja Äänekosken paloasemalla toteutetun kahteen vuoroon siirtymisen vaikutukset kustannuksiin ja henkilöstön hyvinvointiin nousivat tammikuussa pääuutisiksi maakunnan kahdessa päämediassa. Viestimet ruotivat Jyväskylän kaupungin uusinta henkilöstökyselyä, jonka mittarit paukahtivat pelastuslaitoksen osalta punaiselle. Ylen uutisessa listattiin pelastuslaitoksen työaikamuutoksen tuloksia: työstä palautuminen koetaan vaikeaksi, sairauslomat ovat noin kolminkertaistuneet ja työtapaturmat lähes kaksinkertaistuneet. Lisäksi ylityötuntien määrä on noussut kahdeksantoistakertaiseksi. Keskisuomalaisen jutun mukaan palomiehiä on lähtenyt tai pyrkii lähtemään töihin muualle. Lehti kertoi, että työaika tulee työnantajalle noin 200 000 — 300 000 euroa vanhaa työaikamallia kalliimmaksi. Kaksivuorotyö on syönyt aikaa palautumiselta, lisännyt uupumista ja heikentänyt ilmapiiriä. Uutisissa tuotiin esille myös Palomiesliiton suositus neuvotella työajasta paikallinen sopimus, teknisten sopimuksen puitteissa.

Jyväskylän kaupunki julkaisi tiedotteen, jonka mukaan pelastuslaitos selvittää tilannetta yhdessä henkilöstön kanssa: Työterveyshuolto mittaa työntekijöiden palautumista ja kuormittumista ja parannusehdotuksia pohditaan. Työnantaja on sitoutunut siihen, että havaittuja kuormitus- ja palautumisongelmia pyritään poistamaan yhdessä työterveyshuollon ja työntekijäjärjestöjen kanssa. n

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

nyksen Jyväskylässä "Olemme valmiita neuvotteluun — tämä voidaan ratkaista yhdessä" UUTISOINTI ja sen sytykkeenä olleen henkilöstökyselyn tulokset eivät olleet yllätyksiä, sanoo KeskiSuomen pelastusalan ammattihenkilöstö ry:n puheenjohtaja, palomies Jouni Salonen. – Olemme jo vuodesta 2016 alkaen tienneet, että työaikamuutos aiheuttaa kustannuksia ja pahoinvointia. Aluehallintovirasto pyysi viime syksynä pelastuslaitokselta selvitystä työhyvinvoinnin tilasta. Nyt AVIn ja kaupungin omat huomiot alkoivat kiinnostaa myös toimittajia ja poliitikkoja. – Moni on kysynyt, miten kaupunki voi yhdessä laitoksessaan tehdä päätöksen, joka lisää kustannuksia, kun kaikissa muissa toimipaikoissa säästetään ja kiristetään. Työaikamuutos toteutettiin toukokuussa 2017. Henkilöstöjärjestöt tarjosivat tätä ennen vaihtoehtoja, jotka olisivat lisänneet merkittävästi työnantajan käytettävissä olevia työtunteja, mutta valitettavasti näistä ei päästy keskustelemaan kuntien yhteistoimintalain edellyttämässä järjestyksessä, Salonen kertoo. Yhdistys toivoo, että paikallisesti päästäisiin neuvottelupöytään, jossa työajasta tehtäisiin sopimus teknisten sopimuksen mukaisesti. – Henkilöstöllä on käsi avoimena vastassa, jos neuvotteluhuoneen ovea raotetaan. Meillä on mahdollisuuksia, tämä voidaan ratkaista yhdessä. Pelastuslaitoksen tilanne on nyt viimeistään kaikkien tiedossa, mutta yhdistys ei ole lähtenyt omin päin retostelemaan asialla julkisuudessa, Salonen painottaa. – Sekä toimittajia että asiaa kommentoineita poliitikkoja on syytä kiittää siitä, että julkisuudessa uutisointi ja kommentointi on ollut asiallista. Myös palomiesten mielipidettä on kysytty.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

PALOMIESLIITTO

Tutustu jäsenen vakuutus Palomiesliitto on hankkinut jäsentensä turvaksi kattavan vakuutuspaketin Ifistä.

TAPATURMAVAKUUTUS VAPAA-AJALLA

Vapaa-ajan tapaturmavakuutus korvaa vapaa-aikana sattuneita tapaturmia, mikäli niitä ei korvata johonkin lakiin perustuen. Hoitokulujen varalta turva on 6 470 euroa ja pysyvän haitan varalta 11 847 euroa tapaturmaa kohden. Hoitokulukorvauksessa ei ole omavastuuta. Vakuutus ei korvaa tapaturmia, jotka sattuvat urheiluliiton tai -seuran järjestämissä kilpailuissa, otteluissa tai niitä varten järjestetyissä harjoituksissa tai valmennusohjelmissa. “Puulaakiurheilu” on vakuutuksen piirissä. Vakuutusehdoissa määritellään riskialttiita lajeja, joita harrastaessa sattuneita tapaturmia ei korvata. Kysy yksittäisten lajien korvattavuutta Ifistä.

MATKUSTAJAVAKUUTUS VAPAA-AJALLA

Matkustajavakuutus (ns. matkavakuutus) korvaa matkasairauden ja -tapaturman aiheuttamia kuluja ilman ylärajaa, matkan peruuntumisesta ja keskeytymisestä aiheutuneita kuluja sekä kotiinkuljetukset. Se kattaa myös matkalta myöhästymisiä, jos matkustaja esimerkiksi myöhästyy matkan alkamispaikasta bussin rikkouduttua. Vakuutuksessa olennaista on sairauden ja tapaturman hoitokulut kattava turva. Sen avulla sairaustapauk-

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

sissa voi saada nopeasti apua missä päin maailmaa tahansa. Vakuutus myös kattaa lentokuljetukset, jos tarvitaan nopeaa paluuta kotimaahan. Jos sairastut tai sinulle sattuu matkalla tapaturma, näytä jäsenkorttia Ifin sopimuslääkärillä ja lääkärilaskut tulevat suoraan Ifiin. Vakuutus on voimassa enintään 45 vuorokautta kestävillä vapaa-ajan matkoilla — myös kotimaassa päivittäisen elinympäristön ulkopuolella yli 50 kilometrin etäisyydellä kotoa. Vakuutukseen sisältyvät jäsenen mukana matkustavat oman perheen alle 20-vuotiaat lapset. Matkalla harrastettavista urheilulajeista vakuutus kattaa esimerkiksi lenkkeilyn, mutta riskialttiita lajeja kuten laitesukellusta tai riippuliitoa varten tarvitaan erillinen vakuutus. Matkatavarat eivät sisälly vakuutukseen, vaan ne voi vakuuttaa erikseen. Esimerkiksi Ifin asiakkailla matkatavarat kuuluvat kotivakuutuksen piiriin, joten niitä ei yleensä tarvitse vakuuttaa erikseen. Ota matkalle jäsenkortti, sillä se on matkustajavakuutuksen todistus. Puhelimessa toimiva mobiilijäsenkortti sisältää myös vakuutustiedot.

VASTUU- JA OIKEUSTURVAVAKUUTUKSET

Ammatillisesta vastuuvakuutuksesta korvataan henkilö- ja esinevahinkoja, jotka jäsen ammatissaan virheellä tai laiminlyönnillä aiheuttaa työnanta-

ISTOCK.COM/MICHELANGELOOP

Vakuutuksen piirissä ovat kaikki jäsenet.

jalle, työtoverille tai sivulliselle henkilölle ja josta lain mukaan hän on korvausvastuussa. Vakuutuksessa on rajauksia, joiden mukaan se mm. ei korvaa varallisuusvahinkoja, liikennevahinkoja eikä tahallisesti tai

PALOMIESLIITTO

etuihin Oikeusturvavakuutuksesta korvattavia ovat omien kulujen lisäksi vastapuolen asianajoja oikeudenkäyntikulut, jos ne tulevat jäsenen maksettavaksi. Vastuu- ja oikeusturvavakuutuksissa turva on Palomiesliitossa rakennettu jäsenlähtöisesti: Ifin vakuutussopimusten sisältöä täydennetään liiton puolelta takaamalla kaikki jäsenet vastuu- ja oikeusturvavakuutuksen piiriin. Vakuutusehdoissa vaaditaan jäsenyyden 10 kuukauden vähimmäiskestoa, mutta Palomiesliitto huolehtii vastuu- ja oikeusturvakorvauksista niidenkin jäsentensä osalta, jotka uusina jäseninä eivät muuten olisi vakuutuksen piirissä. Vakuutuksen korvausperusteen pitää olla syntynyt jäsenyysaikana. Lisäksi Palomiesliitto maksaa vakuutuksen omavastuuosuuden jäsenen puolesta. Kun tarvitset apua työhön liittyvissä asioissa, ota ensimmäiseksi yhteys Palomiesliiton toimistoon.

JÄRJESTÖVAKUUTUS LIITON TAPAHTUMISSA

SPALin tapahtumissa jäsen on järjestövakuutuksen piirissä. Siitä korvataan henkilö- ja omaisuusvahinkoja, joita jäsenelle on aiheutunut järjestötehtävissä tai -tilaisuuksissa. n

Sairastuminen ennen matkaa Toimi näin, jos et pysty lähtemään matkalle sairastumisen takia: 1. Hanki lääkärintodistus, josta käy ilmi matkan peruuntumisen syy. 2. Peruuta matka ja selvitä matkan- järjestäjän peruutusehdot, eli korvataanko peruuntumisesta jotakin. 3. Jos olet jo maksanut muita palveluja, kuten vuokra-auton, tarkista, onko niiden peruutta- minen mahdollista. 4. Tee vakuutusyhtiöön vahinko- ilmoitus jäljelle jäävistä kuluista. Matkavakuutus korvaa kuluja, joita ei voi peruuttaa. Oman sairastumisen lisäksi matkavakuutus korvaa matkan peruuntumisesta aiheutuvia kuluja, jos esimerkiksi lapsi tai muu lähiomainen sairastuu tai loukkaantuu vakavasti ennen matkaa. Jos pohtii sairaana matkalle lähtöä, kannattaa kysyä lääkärin mielipidettä. On hyvä muistaa, että jo ennen matkaa alkaneen sairauden reissussa vaatimaa hoitoa ei yleensä korvata matkavakuutuksesta.

Sairastuminen tai tapaturma matkalla Hakeudu ensisijaisesti Ifin lääkäri-

LISÄTIETOA: törkeällä varomattomuudella aiheutettuja vahinkoja. Ammatillinen oikeusturvavakuutus korvaa jäsenen asianajoja oikeudenkäyntikuluja työ- ja virkasuhteeseen liittyvissä asioissa.

www.palomiesliitto.fi > jäsenpalvelu > jäsenedut

VAKUUTUSYHTIÖ IF: asiakaspalvelu puh. 010 19 19 19 vahinkopalvelu puh. 010 19 18 18

luettelossa olevalle lääkärille. Esittämällä matkavakuutustodistuksen lääkäri laskuttaa kustannukset suoraan vakuutusyhtiöltä. Luettelo löytyy Ifin sivulta: www.if.fi > henkilöasiakkaat > vahingot > vahingot ulkomailla. Jos kohteessa ei ole Ifin sopimuslääkäriasemaa, voit käydä missä tahansa lääkärissä ja hakea korvauksen kotimaahan saavuttuasi.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

JOKILAAKSOISTA pelastusalan ammattilaisia tervehtivÃ¤t:

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

JOKILAAKSOISTA pelastusalan ammattilaisia tervehtivÃ¤t:

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

LÄNSI-UUDENMAAN PELASTUSLAITOKSEN ESIMIEHET LUPE PJ: Arttu Lankinen 040 523 6480 arttu.lankinen@espoo.fi LM: Jarno Lappalainen 040 526 6693 jarno.lappalainen@espoo.fi JÄS: Aija Röynä 043 825 2896 aija.royna@espoo.fi

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

KANTA-HÄMEEN PELASTUSHENKILÖSTÖ PJ: Jussi Kivelä 040 776 3672 jussi.kivela@pelastuslaitos.fi LM: Mikko Räsänen 041 501 8918 mikko.rasanen@pelastuslaitos.fi VLM: Tero Hynynen 045 880 9526 tero.hynynen@pelastuslaitos.fi JÄS: Tuomas Puustinen 050 572 0737 tuomas.puustinen@pelastuslaitos.fi KESKI-SUOMEN PELASTUSALAN AMMATTIHENKILÖSTÖ PJ: Jouni Salonen 050 3756 489 jouni.salonen@jkl.fi LM: Jari Niutanen 040 8472 566 jari.niutanen@jkl.fi JÄS: Veli-Matti Karjalainen 040 777 7344 veli-matti.karjalainen@jkl.fi

PIRKANMAA

TURUN SEUDUN PALOMIEHET PJ: Petteri Broström 040 558 6074 petteri.brostrom@turku.fi NEUVOTTELEVA LM: Petri Huttunen 050 357 5666 petri.o.huttunen@turku.fi LM: Janne Kauppinen 040 585 7995 janne.kauppinen@gmail.com VLM: Miika Mattila 0400 883 704 miika.mattila@turku.fi JÄS: Risto Tsharkov 050 5936 766 risto.tsharkov@gmail.com

PIRKANMAAN PELASTUSALAN AMMATTILAISET PJ: Panu Mustajärvi 0400 945 255 panu.mustajarvi@tampere.fi LM: Matti Välikoski 0400 480 131 matti.valikoski@tampere.fi VLM: Sami Ahola 0400 910 556 sami.ahola@palomiesliitto.fi JÄS: Taru Välimaa 040 525 8002 taru.valimaa@tampere.fi TAMPEREEN PALOESIMIEHET PJ: Heikki Kivelä 040 731 4835 heikki.kivela@tampere.fi LM: Jarkko Pietiläinen 040 550 6378 jarkko.pietilainen@tampere.fi VLM: Topi Varho 040 761 5463 topi.varho@tampere.fi JÄS: Heikki Tamminen 050 567 6428 heikki.tamminen@tampere.fi LÄNSI-PIRKANMAAN PALOMIESYHDISTYS PJ: Markku Kukkula 0500 957 214 markku.kukkula@tampere.fi JÄS: Jere Helenius 050 559 3916 jere.helenius@tampere.fi

POHJOIS-SAVO

KESKI-UUSIMAA

LÄNSI-UUDENMAAN PELASTUSHENKILÖSTÖ LUPH PJ: Karri Litja LUPH@pm.me PLM: Petri Torkkel 043 825 8088 petri.torkkel@espoo.fi LM: Kimmo Lehikoinen 050 587 8478 kimmo.lehikoinen@espoo.fi JÄS: Erki Pelgonen 044 971 9022 LUPH.JA@protonmail.com

PÄIJÄT-HÄME

ITÄ-UUDENMAAN PALOHENKILÖSTÖ PJ: Roger Nybom 040 5400 882 roger.nybom@porvoo.fi LM: Henri Forsberg 044 562 2056 henri.forsberg@porvoo.fi VLM: Aki Rasilainen 050 466 2095 aki.rasilainen@porvoo.fi JÄS: Jussi Koivukangas 040 511 0670 jussi.koivukangas@porvoo.fi

LAHDEN PALOMIESYHDISTYS PJ: Jouni Kokki 040 596 7212 jouni.kokki@windowslive.com PLM: Petri Kautto 040 723 0246 petri.kautto@phpela.fi LM: Petri Marjamäki 040 515 4481 pete.marjamaki@luukku.fi JÄS: Antti Mustonen 044 500 6337 antti.musto@gmail.com

VARSINAIS-SUOMI

LÄNSI-UUSIMAA

ITÄ-UUSIMAA

HELSINGIN PALOMESTARIJA PALOESIMIESYHDISTYS PJ: Kari Nurminen 040 334 5961 kari.nurminen@palomiesliitto.fi VPLM: Tommi Sarvikivi 040 505 0801 tommi.sarvikivi@hel.fi JÄS: Juha Laine 040 840 5715 juha.l.laine@hel.fi

KESKI-UUDENMAAN PALOMIESYHDISTYS PJ: Janne Nieminen 050 599 4161 janne.nieminen@palomiesliitto.fi LM: Jukka Tuomila 0400 631 824 jukka.tuomila@ku-pelastus.fi LM: Jari Ruuska 044 501 2964 jari.ruuska@ku-pelastus.fi JÄS: Jesse Kokkonen 040 8230 187 jesse.kokkonen@ku-pelastus.fi

KANTA-HÄME

HELSINGIN PALOHENKILÖSTÖ PJ: Jarno Naumanen 040 5159 190 japinaumanen@gmail.com PLM: Jari Aalto 040 757 8232 jari.aalto@hel.fi LM: Sami Anttila 044 526 8573 sami_anttila@msn.com JÄS: Karim Lounes 044 592 5854 patdelounes@gmail.com

KESKI-SUOMI

HELSINKI

PALOMIESLIITON JÄSENYHDISTYKSET

KUOPION PALOMIESYHDISTYS SPAL PJ: Roope Mustonen 044 569 0631 roope.mustonen@kuopio.fi LM: Pasi Rissanen 0440 519 291 pasi.rissanen@palomiesliitto.fi VLM: Tomi Puurunen 0440 323 524 tomi.puurunen@kuopio.fi JÄS: Lasse Tolvanen 040 865 1628 lasse_tolvanen@hotmail.com SAVON ENSIHOITAJAT RY PJ: Jere Heiskanen 050 3318 578 jere.heiskanen@kuh.fi LM: Jere Nikkarinen 040 5837 557 jere.nikkarinen@kuh.fi LM ESSOTE: Susanna Vyyryläinen 040 572 3779 titta.vyyrylainen@essote.fi JÄS: Jere Nikkarinen

KESKI-POHJANMAA

SATAKUNTA

PORIN PALOHENKILÖSTÖ SPAL PJ: Asko Mansikkamäki 040 520 7491 asko.mansikkamaki@satapelastus.fi PLM: Pekka Puisto 040 594 8397 pekka.puisto@palomiesliitto.fi VLM: Joel Puranen 040 7327 813 joel.puranen@satapelastus.fi VLM: Jani Hakala 044 544 6686 jani.hakala@satapelastus.fi JÄS: Marko Virtanen 0400 528 518 marko.virtanen@satapelastus.fi KESKI-POHJANMAAN JA PIETARSAAREN PELASTUSALAN AMMATTILAISET PJ: Mikael Gebala 0400 580 387 mikael.gebala@gmail.com LM: Mikael Gebala JÄS: Mikael Gebala

JOKILAAKSOJEN PELASTUSALAN AMMATTILAISET PJ: Jouko Eerola 040 543 2786 jouko.eerola@jokipelastus.fi LM: Tuomo Ylikoski 0400 776 123 tuomo.ylikoski@jokipelastus.fi VLM/ENSIHOITO: Juhani Sahlström juhani.sahlstrom@jokipelastus.fi JÄS: Hannu Rautio 044 4296 205 hannu.rautio@jokipelastus.fi

LAPPI

SEINÄJOEN ALUEEN PALOHENKILÖSTÖ PJ: Tuomas Vaismaa 040 778 1530 tuomas.vaismaa@seinajoki.fi PLM: Mikko Koivuluoma 0400 903 361 mikko.koivuluoma@seinajoki.fi VLM: Tuomas Vaismaa JÄS: Esa Miilumäki 040 551 8101 esa.miilumaki@seinajoki.fi

JÄS = JÄSENASIOIDEN HOITAJA

LAPIN PALOHENKILÖSTÖ PJ: Juha Rantamartti 040 556 6887 juha.rantamartti@lapinpelastuslaitos.fi PLM Jussi Hannukari 040 765 5025 jussi.hannukari@lapinpelastuslaitos.fi VPLM Arto Mäkinen 050 557 0262 arto.makinen@lapinpelastuslaitos.fi LAPIN ENSIHOITAJAT PJ: Jussi Pääkkölä 040 5799 911 LM LSHP: Miko Määttä 040 540 5062, miko.maatta@lshp.fi 1. VLM LSHP: Mika Latvakoski 050 018 9027, mika.latvakoski@lshp.fi 2. VLM LSHP: Jesse Niskanen 045 898 8991, jesse.niskanen@lshp.fi LM L-PSHP: Matti Suopajärvi 040 034 7997, matti.suopajarvi@lpshp.fi VLM L-PSHP: Marko Baas 040 074 5199, marko.baas@lpshp.fi

HÄTÄKESKUKSET

SAVONLINNAN PALOMIESYHDISTYS SPAL PJ: Janne Päykkönen 044 3025 205 janne.paykkonen@espl.fi LM: Timo Suoninen 040 554 3398 tsuoninen@hotmail.com VLM: Alain O'Leary 044 050 2049 al.kr.ol@hotmail.com JÄS: Mikko Hakkarainen 050 575 4463 mikko.hakkarainen@espl.fi

POHJANMAA

MIKKELIN VAKINAISET PALOMIEHET PJ: Ville Mäkinen 040 729 3587 ville.makinen@espl.fi LM: Vesa Olkkonen 050 569 6630 vesa.olkkonen@espl.fi JÄS: Heli Hyttinen 050 354 5245 heli.hyttinen@espl.fi

ETELÄ-POHJANMAA

PIEKSÄMÄEN SEUDUN PALOHENKILÖSTÖ PSPH PJ: Mika Heimonen 040 533 2117 mika.heimonen@palomiesliitto.fi LM: Asko Heimonen 040 533 2111 asko.heimonen@palomiesliitto.fi JÄS: Asko Heimonen

VAASAN PALOHENKILÖSTÖ PJ: Kimmo Norrgård 050 585 0902 kimmo.norrgard@vaasa.fi LM: Hannu Kaatikko 050 583 2221 hannu.kaatikko@vaasa.fi JÄS: Johanna Välirinne 040 546 5007 johanna.valirinne@vaasa.fi

KAINUU

POHJOIS-KARJALAN PELASTUSHENKILÖSTÖ PJ: Pekka Tykkyläinen 044 568 1682 pekka.tykkylainen@pkpelastuslaitos.fi LM: Jorma Hämäläinen 050 591 3416 jorma.hamalainen@palomiesliitto.fi VLM: Petteri Kohonen 045 317 9113 petteri.kohonen@pkpelastuslaitos.fi JÄS: Juha-Pekka Jolkkonen 044 080 0802 juha-pekka.jolkkonen@pkpelastuslaitos.fi

LM = LUOTTAMUSMIES VLM = VARALUOTTAMUSMIES

JOKILAAKSOT

PLM = PÄÄLUOTTAMUSMIES VPLM = VARAPÄÄLUOTTAMUSMIES

OULU-KOILLISMAA

ETELÄ-SAVO

POHJOIS-KARJALA

PJ = PUHEENJOHTAJA VPJ = VARAPUHEENJOHTAJA

HÄTÄKESKUSAMMATTILAISTEN LIITTO HAL PJ: Kaarina Salomaa 045 111 6816 kaarina.salomaa@112.fi PLM: Arto Pirttimaa 050 409 8502 arto.pirttimaa@112.fi

KAINUUN PALOMIEHET SPAL -97 PJ: Mikko Tuikka 050 537 1638 mikko.tuikka@kaipe.fi LM: Jorma Halonen 044 358 0835 jorma.halonen@kaipe.fi haloojorma@gmail.com VLM: Esa Moilanen 040 728 3628 moilanen.esa@gmail.com JÄS: Ville Lappalainen 044 357 6454 ville.lappalainen@kaipe.fi

VPLM: Kaarina Salomaa

OULUN PALOMIESYHDISTYS PJ: Pasi Mänty 040 930 7406 pasi.manty@palomiesliitto.fi LM: Petri Rautio 040 723 7677 petri.rautio@palomiesliitto.fi KUUSAMON LM: Jaakko Kallunki 040 729 7983 jaakko.kallunki73@gmail.com ESIMIESTEN LM: Ermo Tihinen 040 728 2427 ermo.tihinen@gmail.com JÄS: Marko Jaatinen 040 753 0179 jaatinen.marko@gmail.com

VAASA LM: Minna Andrejeff 0400 404 544 andrejeffminna@gmail.com minna.andrejeff@112.fi

KERAVA LM: Arto Pirttimaa PORI LM: Anne Reinhardt 050 529 2706 anne.reinhardt@112.fi PORI VLM: Tuula Toivanen 040 501 8326 tuula.toivanen@112.fi TURKU LM: Juho Niiles 0400 700 990 juho.niiles@112.fi TURKU VLM: Mika Tiilikainen 0400 787 618 mika.tiilikainen@112.fi

VAASA VLM: Jenni Vikman 050 466 3236 jenni.vikman@112.fi KUOPIO LM: Kaarina Salomaa 045 111 6816 kaarina.salomaa@112.fi KUOPIO VLM: Tiina Kajanus 041 436 5421 tiina.kajanus@112.fi OULU LM: Helka Hiltunen 040 540 1456 helka.hiltunen@112.fi OULU VLM: Johanna Åström-Pietilä 040 556 9298 johanna.astrom-pietila@112.fi

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

löydä oma tapasi voida hyvin ja tee siitä pysyvä.

Oletko tyytymätön hyvinvointiisi ja haaveilet elämäntaparemontista? Ovatko arjen kiireet terveyttäsi tukevien valintojen esteenä? Pysyvään muutokseen -hyvinvointikursseilla saat työkaluja itsestäsi huolehtimiseen ja tukea motivaation löytämiseen. Ota ensimmäinen askel kohti pysyvää hyvinvointia. Me autamme sinua!

Tutustu ja hae kursseille osoitteessa pht.fi

Pelastusalan ammattilainen 1/19

Articles inside

Miten k\u00E4y nuorille palomiehille?

Helsinki ja Pirkanmaa sopimukseen ty\u00F6ajasta