Vätskäri 4/2015 by Vstky

4/2015

VARSINAIS-SUOMEN TIETOJENKÄSITTELY-YHDISTYS RY

Menesty muutoksessa

Itsen johtamisen keveys Seminaarin antia

Luopumisen sietämätön keveys

PÄÄKIRJOITUS Työntekijälähettilyys hyödyttää sekä yritystä, että työntekijää: LinkedIn on kaikille asiantuntija-, IT- ja johtotehtävissä työskenteleville ammatillisen viestinnän näkökulmasta se kaikkein tärkein sosiaalisen median kanava. LinkedInin avulla jokainen meistä voi pitää yhteyttä omaan ammatilliseen verkostoonsa ja rakentaa samalla myös yritykselle asiantuntijaimagoa. Yrityksen kannalta ajateltuna työntekijälähettilyyden tärkein idea on se, että organisaation viesti voidaan työntekijöiden kautta jakaa laajemmalle yleisölle ja kertoa uskottavammin. Jokainen meistä varmasti uskoo helpommin ystävän kertomusta hyvästä tuotteesta kuin yrityksen lähettämää mainosviestiä. Kun työntekijä oman työnsä tiimellyksessä livetwiittaa osallistuessaan seminaariin tai kirjoittaa yrityksen blogiin hän toimii yrityksensä lähettiläänä. Tällä toiminnalla hän viestii myös yrityksen asiantuntemuksesta laajemmalle kohderyhmälle. Vaikka tämä onkin yritykselle hyödyllistä, niin se ei välttämättä itsessään jaksa innostaa työntekijää riittävästi tähän. Yrityksen kannattaakin kertoa työntekijöille tämän hyödyt juuri hänelle. Henkilökohtaiset hyödyt - luo oma asiantuntijabrändisi: Se, että tuot esille edustamasi toimialan ja organisaation sisältöä sekä tietenkin tuotat tai kuratoit sitä, vahvistaa käytännössä myös omaa asiantuntijuuttasi. Edellyttäen tietenkin, että et toista vain organisaation viestejä ihan papukaijana ja kopioit niitä sellaisenaan omaan LinkedIn päivitykseesi. Viestin pitää tuoda aina jotakin uutta ja omaa näkökulmaa asiaan ollakseen kiinnostava ja luottamusta herättävä. Aina kun yrityksen työntekijä kirjoittaa vaikkapa LinkedIniin tapahtumasta tuoden siihen samalla omaan työhönsä liittyvän näkökulman hänen seuraajajoukkoonsa liittyy uusia jäseniä. Tämä kasvattaa hänen ammatillista verkostoaan mistä on hyötyä vaikkapa uutta työpaikkaa haettaessa. Esimerkiksi LinkedIn on kasvanut Suomessakin jo varteenotettavaksi verkostoitumisen ja työnhaun kanavaksi. LinkedInin omien tietojen mukaan Suomessa oli marraskuussa 826 000 käyttäjää.

Tommi Ranta Päätoimittaja

JULKAISIJA Varsinais - Suomen Tietojenkäsittely - yhdistys www.vstky.fi Puheenjohtaja Anne Koskinen-Kannisto Sähköposti puheenjohtaja@vstky.fi Päätoimittaja Tommi Ranta Puhelin 040 584 2226 Sähköposti tiedotus@vstky.fi Taitto Someguru-koulutus ja Tommi Ranta

ILMESTYMINEN Vätskäri ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Ilmestymiskuukaudet : 2015: helmi- , touko- ,loka- ja joulukuu.

ILMOITUSMYYNTI Päätoimittaja Tommi Ranta 040 584 2226 ilmoitusmyynti@vstky.fi

PAINOPAIKKA T. Nieminen Oy, Painotalo Painola Jousitie 2, 20760 Piispanristi www.painola.com Yhteyshenkilö Taisto Nieminen 02 274 9222 taisto.nieminen@painola.com

AINEISTO Aineisto lähetetään yhtenä PDF-tiedostona, joka sisältää kaikki ilmoitukseen kuuluvat elementit (kuvat, grafiikat, teksti fontit) Kuvat CMYK-muodossa, resoluutio min. 300dpi Ilmoitus aineisto lähetetään sähköpostilla päätoimittajalle. Isot aineistot lähetetään ZIP -pakattuna. Deadline kaksi viikkoa ennen ilmestymiskuukauden alkua.

REKLAMAATIOT Ilmoitusten painoasua koskevat muistutukset 14 vrk:n kuluessa lehden ilmestymisestä. Lehden vastuuvirheistä rajoittuu ainoastaan ilmoitushintaan.

MAKSUN SAAJA Saaja: VSTKY ry Pankkitili: Nordea FI45 2057 2100 0032 13

JAKELU JA PAINOS • • • •

Jäsenkunta Yhteistyökumppani Oppilaitokset yhteensä 800 kpl. Erikois- ja liitenumerot sop.mukaan.

Sisällys

4 Puheenjohtajan tervehdys

Markkinointia kulisseista

Mihin olemme matkalla?

Sinäkö twiittailija?

Seminaarin kuvaterveisiä

Kirjeeni sinulle Luopumisen sietämätön keveys

22 Itsen johtamisen keveys

Vätskäri | 4/2015

Puheenjohtajan tervehdys

Puheenjohtajan tervehdys Kolmen vuoden mieletön matka

Unelmista totta

Uskomatonta miten aika rientää! Vastahan muistan kävelleeni iltalenkillä iloiten uudesta puheenjohtajuudestani syysyhdistyskokouksen jälkeen. Nyt siitä on kolme vuotta ja katson taaksepäin nöyrän kiitollisena. Sen lisäksi että olen itse oppinut sekä itsestäni että yhteisön johtamisesta, olen ennen kaikkea yhdistystoiminnalta saanut elinikäisiä ystäviä, joiden kanssa tulemme olemaan tiiviissä yhteistyössä myös puheenjohtajakauteni jälkeen.

Asetitko itsellesi loppuvuoden tavoitteita? Eikö olekin mahtavaa kun ne toteutuvat? Sain itse kokea seminaarissa tuon upean tunteen kun innostunut yleisö ottaa minut ja ihanat puhujamme avosylin vastaan. Puolentoista vuoden takainen haave muuttui tavoitteeksi ja tavoite todeksi. Kiitos siitä ihanille vätskyläisille, jotka uskoitte kanssani tähän unelmaan ja teitte siitä kanssani totta. Oli mahtava huomata, kuinka pienen porukan innostuksesta saadaan kasvamaan valtava positiivisuuden aalto. Se näkyi loistavana esiintyjäkaartina, jotka – kiitos tuhannesti – annoitte omaa aikaanne ja asiantuntijuuttanne meidän käyttöömme, sekä mahtavana vuorovaikutuksessa olevana yleisönä, jotka innostuitte ja innostitte entisestään.

Saatesanat tulevalle johtokunnalle Yhdistyksemme 50-vuotisvirstanpylväs lähestyy ja kiitollisena oppimastani kirjoitan ensi vuoden toimintaohjenuoraa tulevalle johtokunnalle. Uusiutuminen ja oman paikkansa löytäminen ovat ensiarvoisen tärkeitä: Mitä VSTKY ry edustaa tänä päivänä jäsenistölle sekä miksi ja miten uudet jäsenet meidät löytävät? Saimme positiivista näkyvyyttä onnistuneen innostu! IT:stä -seminaarin myötä ja seminaari antoi hyvän lähtölaukauksen mahdollisuudelle uudistua sekä olla jäsenistömme arvoisia. Uudet, innostavat näkökulmat haastavat pohtimaan seuraavia asioita:

2. Miten voimme tuoda esille paikallisten IT-organisaatioiden ja tahojen osaamista ja potentiaalia?

Tulen aina kantamaan mukanani sitä lämmintä, uskomattoman voimaannuttavaa tunnetta kun näen salin täyttyneen innostuneista ihmisistä. Palautteet varsinkin seminaarin aikana ja sen jälkeen tekivät kaikesta vaivannäöstä sen arvoista. Useampi kysyikin että eikös ensi vuonna uudestaan? No, tottahan toki! Pitäähän sitä perinteitä luoda. Toivonkin että pienen, mutta sitäkin tehokkaamman tiimimme esimerkki kantaa kipinää myös tulevien aktiivien toimintaan ja yhteistyön tukemisesta seminaarin muodossa saadaan aikaan pysyvä ja odotettu varsinaissuomalainen tapahtuma. Innostu! IT:stä -seminaarin unelma ja tavoite 100 osallistujasta toteutui. Ainahan pitää tähdätä korkeammalle, nyt voimme siis korottaa tavoitteeksi 150, jopa 200, vai mitä? Tehdään tulevaisuudessa unelmista totta edelleen, eikö vain? Johtokuntamme uudistuu kolmevuotis-säännön mukaisesti, mutta näemme varmasti tulevissa tapahtumissa.

3. Miten voimme toimia kanavana uusia mahdollisuuksia etsiville IT-ammattilaisille, jotta he pääsisivät toteuttamaan itseään koulutustaan ja osaamistaan vastaavissa tehtävissä?

Johtokuntamme vaihtuu ja 3-vuotiskausi tulee päätökseensä

1. Miten houkutella nuoria kiinnostumaan yhdistystoiminnasta ja näkemään verkostoitumisen merkitys jo varhaisessa vaiheessa?

Kysymyksetkään eivät ole yksiselitteisiä, saati niihin vastaaminen. Tehtävä ei ole helppo, mutta seminaari osoitti että alueellamme on aktiivisia toimijoita, joiden kanssa tiivistämällä yhteistyötä voimme saavuttaa suuria asioita. Toivonkin että uusi johtokunta jatkaa sekä yhdistys- että yritysyhteistyötä löytämiemme kumppaneiden kanssa koko Varsinais-Suomen sekä IT-yhteisömme parhaaksi.

Kolmen vuoden aikana on tapahtunut paljon. Oma taipaleeni sai alkunsa innostuksesta 45 vuotisjuhlissa, jossa lupasin omalta osaltani viedä toimintaa eteenpäin kunnioittaen yhdistyksemme historiaa unohtamatta nyky-yhteiskuntamme IT:alalle luomia muodostamia mahdollisuuksia ja haasteita yhdistystoiminnan näkökulmasta. Viimeisen kolmen vuoden aikana olemme saaneet yhdistyksellemme uuden visuaalisen ilmeen logon ja lehden uudistumisen myötä.

Olemme pyrkineet jäsenkysely- ja muiden keinojen kautta saamaan aitoa palautetta asioista, joita tulisi kehittää. Tilaisuuksia on tämän palautteen perusteella pyritty järjestämään tukien sekä ammatillista verkostoitumista että tarjoamaan mahdollisuuden heittäytyä arjen rutiineista maistelemaan viinejä tai nauttimaan teatterista tai musikaalista. Alueellisen yhteistyön eri muotoja ja parhaita mahdollisia käytäntöjä pyrimme löytämään yhteistyöverkostoja luomalla ja niiden kautta sekä tiivistämällä oppilaitosyhteistyötä. Yhdistyksemme historian ja nykyhetken kohtaamisia saimme nostalgiajohtiksen myötä ja näiden kaikkien edellä mainittujen yhteistyömuotojen kohtaaminen innostu! IT:stä -seminaarissa kruunasi kolmen vuoden yhteisen taipaleemme.

Uusjäsenhankinta, opiskelijoiden aktivointi sekä alueellinen yhdistysyhteistyö tulevat jatkossa muodostamaan suuren osan yhdistyksen toiminnan kulmakivistä. Hyvällä perustyöllä pääsemme vuonna 2017 juhlistamaan yhdistyksemme upeaa 50-vuotisjuhlataivalta. Kiitos kaikille aktiiveille ja jäsenistölle näistä mahtavista kolmesta tapahtumarikkaasta vuodesta ja kaikkea hyvää,

Anne

Tulevalle johtokunnalle haluan toivottaa menestystä ja kaikkea hyvää. Johtokunnan sekä aktiivien innostus ja panostus ovat korvaamattoman tärkeitä yhdistyksen tulevaisuudelle.

Ihanaa ja rentouttavaa loppuvuotta sekä kaikkea hyvää tulevaan!

Vätskäri | 4/2015

MARKKINOINTIA KULISSEISTA ESTRADEILLE

Henkilöbrändäys ja yritysten markkinointi sosiaalisen median kautta on ollut pitkään kovassa kasvussa. Suuressa maailmassa tätä on jo tehty kauemmin ja Suomessa on vasta lähivuosina havahduttu paremmin someen hyvänä alustana ja työkaluna. Myös muutkin väylät kuin Facebook ovat auenneet suomalaisyrityksille ja brändeille. Mitä ovia some on avannut Turun Kaupunginteatterille mainonnan ja markkinoinnin suhteen? Entä miten laulaja Jennie Storbacka käyttää sosiaalista mediaa henkilöbrändiinsä ja missä menee raja yksityisen ja julkisen välillä?

Eetu Mendolin

Turun Kaupunginteatteri Otto-Ville Väätäinen

Otto-Ville Väätäinen

Ville Paasimaa

Teatterin kanavakaruselli

Jennie – Julkinen ja privaatti

Turun Kaupunginteatteri on todella aktiivinen toimija sosiaalisen median eri kanavilla. Kirsi Lönnmark, Turun Kaupunginteatterin tiedottaja, miltä kaikilta some-alustoilta Turun Kaupunginteatteri löytyy?

Jennie Storbacka, musikaaleissa, tv-ohjelmissa ja the Voice of Finlandissa loistanut laulaja. Olet aktiivinen sosiaalisen median käyttäjä. Mistä kaikista some-kanavista sinut löytää?

Meillä on käytössä Facebook, Twitter ja Instagram, Youtuben lisäksi. Youtube ja Facebook ovat olleet jo melko pitkään toiminnassa, mutta Twitter ja Instagram ovat syntyneet vasta viime vuosina Miksi juuri kyseiset alustat on valittu käyttöön? Eniten käytettyinä some-kanavina nämä kolme ovat olleet meille helppoja vaihtoehtoja, osittain niiden valintaa on puoltanut juuri se materiaali, jota meillä on jaettavaksi. Youtube on luonnollisesti videomateriaalien, haastattelujen ja trailereiden esittämiseen paras kanava ja esimerkiksi Instagram on ehdoton backstage-kuvien jakamiseen. Onko jokin teatterin some-kanavista toisia kanavia aktiivisempi? Koska esimerkiksi uudet verkkosivumme pohjaavat vahvasti sometileihin ja niiden aktiivisuuteen, yritämme pitää kaikkia kanavia karusellissa (FB, Twitter ja Instagram) suhteellisen samassa päivitystahdissa. Twitter ja Instagram toki ovat nopeampia ja useammin päivittyviä kuin FB ja näiden kanavien seuraajat odottavatkin, että materiaalia tulee todella tiheästi, kun taas Facebookissa helpommin närkästytään, jos uutisvirta on täynnä yhden toimijan nostoja. Onko somettamisesta huomattu käytännöllistä hyötyä tai haittaa? Somessa toimivat hienosti kilpailut ja viime hetken tarjousten tai tapahtumien nosto. Samoin esimerkiksi sellaiset teatteritunnelmat, joita normaali katsoja ei näe esityksessä, ovat usein hittejä. Nämä kiinnostavat seuraajia ja tukevat hyvin monesti ostopäätöstä. Haittapuolia ei juurikaan ole nyt kun meillä on kaksi päivittäjää, samastakin aiheesta saadaan nostettua kaksi näkökulmaa ja toisaalta, materiaalia kertyy enemmän ja erilailla ilmaistuna eri kanavissa. Minkälaista asiakaspalautetta teatterin somettaminen on saanut? Nykypäivänä taidetaan pitää melkein itsestäänselvyytenä, että ollaan aktiivisia somessa, joten sen osalta palautetta ei ole erikseen tullut kovin runsaasti. Sen sijaan ihmiset kiittelevät kun saavat nopeasti vastauksen kysymyksiinsä. Uusista verkkosivuista on pidetty erityisesti sen takia, että sosiaalisen median kanavien päivitykset pitävät etusivun jatkuvasti mielekkäänä seurata.

Minut löytää tällä hetkellä Facebookista ja Instagramista. Minkälaisen rajan olet vetänyt somessa henkilököhtaisen ja artisti-Jennie -tilien välille? Somessa puhun sellaisista asioista jotka jollain tavalla liittyy minun tekemiseen mutta aina silloin tällöin voin kertoa jotakin vähän enemmän henkilökohtaista. Lähtökohtana kuitenkin on että ne jotka seuraa artisti sivuani, voivat oppia tuntemaan artistin. Jennie privana kuuluu perheelle ja ystäville. Miksi olet luonut artisti-Jennielle oman Facebook-sivun ja miten päätä mitä sinne julkaiset? Jotta ihmiset voi oppia tuntemaan artistin ja heillä on myös mahdollisuus ”keskustella” minun kanssani asioista. Uskon sen olevan tärkeää, että he tietävät sen olevan minä joka vastaa heidän kysymyksiin eikä vaan joku random työntekijä tiimistäni. Oletko saanut palautetta kuuntelijoiltasi/faneiltasi somen kautta ja vastaatko palautteiden antajille? Vastaan aina kun kerkeän. Jos palaute on loukkaava tai muuten vaan häiritsevä, en vastaa, se ei kannata. Muuten kyllä yritän aina vastata. Minkälaista hyötyä tai haittaa somettamisesta on ollut urallasi? Teatterialalla ei ole varmaan ollenkaan ollut hyötyä, mutta varmaan jollain tavalla laulajan hommissa. Ihmisten on helppo saada infoa ja lähteä seuraamaan jos on kiinnostavia juttuja tarjolla. Ollaan nyt kirjoittamassa uutta matskua ja kun se tulee ulos, minun on varmaan pakko ottaa haltuun esim. Snapchat tai Twitter, koska se on sitä nykymaailmaa tällä hetkellä.

Mihin olemme matkalla?

Mats Kommonen

IngImage

Katso aiheen johdannoksi Dave Coplinin 9-minuuttinen tussivideo maailmasta, jossa organisaatiot hyödyntäisivät täysillä teknologian mahdollisuuksia: http://tiny.cc/re-imagine Trendit ja tietoturva tässä ja nyt IT vyöryy kiihtyvällä vauhdilla yhä suuremmaksi osaksi arkielämäämme. Jo ensi vuonna koululaiset opettelevat koodaamisen perusteita. Yritykset ovat puolestaan innostuneet hyödyntämään IT:tä markkinoinnin automatisoinnin apuna. Vätskäri jututti jo aiemmin kirjoittajanamme vieraillutta tietoturva-asiantuntija Mats Kommosta päivänpolttavista IT-trendeistä. - Kuka olet? Olen Turun yliopiston tietoturvapäällikkö, työuraa yliopistolla tähän mennessä 20 vuotta takana. - Pilvipalveluista ja niihin liittyvistä tietoturva-asioista on puhuttu jo pitkään. Onko minkäänlaista muutosta tapahtunut vuosien myötä? Ainoa varsinainen muutos on se, että helppokäyttöisiä palveluita on tullut valtavasti tarjolle ja ihmiset käyttävät niitä kaikkeen. Perusongelmat ovat olleet samoja jo vuosikymmenien ajan. Ainoa ”osittain ratkaistu” klassinen ict-palveluiden ongelma on helppokäyttöisyys. Kaikki muut ovat jäljellä, niistä tärkeimpänä se, onko kumppani jolle tiedot annetaan, luottamuksen arvoinen. On paradoksaalista, että nykyinen ylenmääräisen luottavaisuuden ilmapiiri on mielestäni alunperin syntynyt juurikin palvelujen 8

vaikeakäyttöisyydestä. Nuori internet ja tietokoneet olivat niin pienen piirin juttuja, että samassa järjestelmässä tai verkossa oleviin ihmisiin voitiin luottaa. Kaikki olivat samojen sääntöjen piirissä ja vertaisia. Nykyisestä internetistä ei millään sisäistetä sitä, että vastaan voi tulla aivan kuka vain, ja mikä tahansa palvelu voi sijaita aivan missä tahansa. Ei ole mitään takeita siitä, että toinen osapuoli jakaisi lainkaan samoja sääntöjä tai arvoja kuin mitä itsellä on. Selkeimmillään tämä on henkilötietojen suojan välinen ero Euroopan ja Amerikan välillä. Pahimmillaan kyse on siitä, että toinen osapuoli voi olla tuhoisa rikollinen. Ei voi tietää. - Markkinoinnin automaatio on myös tämän hetken puheenaiheita, etenkin mainonnan henkilökohtainen kohdistaminen. Näetkö henkilökohtaisen datan käytöstä tällaisiin tarkoituksiin olevan enemmän hyötyjä vai haittoja? Minusta kohdennetussa markkinoinnissa ei ole mitään pahaa, se on erinomainen keino rahoittaa palveluita, joista ihmiset eivät ole valmiita maksamaan omaa rahaa. Pahaa on sen sijaan siinä teollisessa koneistossa, joka kerää, käsittelee, profiloi ja myy sen datan, johon kohdennettu markkinointi perustuu. Data on täysin näiden firmojen omaisuutta ja ne myyvät niitä aivan kenelle tahansa.

Suosittelen etsimään Youtubesta Steve Rambamin esityksen ”Privacy is dead - get over it!” The Next HOPE -konferenssissa viiden vuoden takaa. Esitys kestää pari tuntia, mutta on katsomisen arvoinen. USA:ssa tilanne on jo se, että ihmisten lähes kaiken elektronisen toiminnan jäljet voi ostaa yhta tai toista reittiä pitkin ja Rambamin kaltaiset yksityisetsivät saavat käytännössä kaiken selville mitä haluavat. Rambam esimerkiksi jäljittää kohteensa tämän pizzaostosten perusteella. Amerikassa on paljon julkisia rekistereitä, joista voi koota ällistyttävän paljon tietoa ihmisen elämästä. Sen lisäksi yksityiseksi kuvitellut asiat, kuten kulutustottumukset ja vähitellen myös kaikki yksityisen kiinnostuksen kohteet ovat vapaasti kaikkien tarpeeksi kiinnostuneiden saatavilla. - Koululaisetkin koodaavat tulevaisuudessa ja jo nyt kouluissa käytetään tietotekniikkaa monipuolisesti opetuksessa. Onko tarpeen huomioida koulussa tietoturva-asioita?

Mielestäni tietyt perusasiat pitäisi tietysti opettaa aina ja kaikille. Aivan tärkeimpänä on käsitys siitä, missä dataa käsitellään ja kuka sitä käsittelee. Että ymmärretään palvelun olevan jonkun rakentama, että ymmärretään tietokoneen tai kännykän tekevän vain sellaisia asioita, joita joku muu on määrännyt sen tekemään. Että tietokone/kännykkä

Asiantuntija-artikkeli

on yksinkertaisten erillisten käskyjen valtava kokoelma. Pitäisi huolehtia siitä, ettei elektroniikka jää taikalaatikoksi, jonka toimintaa ei lainkaan tajuta. Tässä riittää sarkaa aikuisillekin. Kun Zuckerberg aloitti Facebookin yliopistokampuksellaan, hän taivasteli (varsin pilkallisesti) sitä, että ihmiset änkivät sinne yksityisiä kuviaan ja tekivät siellä kaikenlaista yksityistä välittämättä yhtään, mitä hän itse sille datalle päättäisi tehdä nyt tai myöhemmin. Äskettäin WhatsAppiin ilmestyi ominaisuus, jossa yksityisen viestin sisältämästä linkistä haetaan esikatseluversio. ..joka luonnollisesti haetaan Facebookin omien palvelimien kautta ja FB saa näin linkin itselleen talteen ja liitettäväksi henkilöä koskevaan psykologiseen profiiliin. FB:n piti jättää WhatsApp-viestien sisällöt yksityisiksi, mutta näin se vähitellen tunkeutuu tähänkin yksityiseen viestintäkanavaan kuin takaovesta. Lasten kasvatuksen pitäisi sisältää jonkinlainen käsitys siitä, että palvelun taustalla olevat motiivit pitäisi aina koettaa selvittää ja ymmärtää ennenkuin mitään uutta kokeilee. Se on aika paljon vaadittu lapselta, mutta jos peruskonseptia ei kukaan avaa pienelle ihmiselle, sitä ei tajua aikuisenakaan. Nyt miljardit ihmiset kokeilevat kaikkea, koska muutkin. Kukaan ei ole ajatellut asiaa loppuun asti heti alussa, ja laittanut palveluntarjoajaa järjestykseen. Koulussa lapset oppivat ”nettikiusaamisen” hyvin tehokkaasti. WhatsAppissa seläntakanakiusaamisryhmät lienevät päivän trendi. Se on samaa kiusaamista kuin muulloinkin, ainoa ero on väline. Asialle ei mahda mitään teknologisin välinein, ainoastaan lasten keskinäisen solidaarisuuden ja vastuuntunnon istuttaminen voi pelastaa lapset kiusaamiselta. Ne eivät poistu kännyköitä kieltämällä, väline vain vaihtuu. Sähköisen välineen tärkein ominaisuus on lapsen suhteen se, että vanhemmalla täytyy olla käsitys siitä, mitä härvelillä tehdään. Pienemmille lapsille suosittelen sisältösuodattimia ja rajoituksia. Niiden pitää olla sovittu lapsen kanssa ja lapsen pitää ymmärtää, että niillä suojellaan häntä. Sitten kun lapsi on tarpeeksi vanha ohittamaan ne, hänelle pitää olla jo ehditty

opettaa myöskin moraalin, solidaarisuuden, lähdekritiikin ja itsesuojelun perusasiat. Tietysti normaaleja perustaitoja olisivat varmuus- ja suojakopioinnit, tietosuojan käsitteen ymmärtäminen, salasanojen laatuvaatimusten ymmärtäminen. Koulun näyttämä esimerkki sen omassa toiminnassa on tietysti myös tärkeä. Jos koulu vaikkapa on ottanut käyttöön jonkin amerikkalaispalvelun, se näyttää mallia siitä, missä määrin toisten tietosuojasta täytyy olla kiinnostunut. Tämä asia on mielestäni hyvin surullisella tasolla Suomessa. Odotan mielenkiinnolla, tapahtuuko ensi vuoden aikana EU-oikeuden Safe Harbor -tuomion seurauksena jotakin vai ei. - Liiketoiminta ja IT lähestyvät toisiaan kovaa vauhtia. Mitä antaisit ohjeeksi yhteistyötä tekeville? Ei saa unohtaa bisneksen perusarvoja, kun tehdään IT-valintoja. Ei saa unohtaa, että atk on kallista. Jos sitä tarjotaan kovin halvalla, se on huonoa tai sitä tarjotaan liiketoiminnalle haitallisin ehdoin. IT-ammattilaisia pitäisi ymmärtää kasvattaa ja pitää talossa, jos siihen suinkin on varaa. Jos eivät tuottaisikaan palvelua itse, niin osaisivat speksata ja valvoa ulkoa ostettua palvelua ‘sillä silmällä’. Taikalaatikkoilmiötä pitää varoa. Firman pitää itse tajuta vähintään perusasiat tekniikasta, jolla palvelu syntyy. - Mitä muuta tietoturvanäkökulmasta kiinnostavaa informaatioteknologian alalla on tällä hetkellä meneillään? Olen aikaisemmissa Vätskäri-jutuissani tuonut yksityisyyttä kovasti esille ja se on erikoisalaani. Kyllä vaan näen niin, että se on kaikkein tärkein asia tällä hetkellä ja sen kehitys on suuri mielenkiinnon kohde. Toisaalta se ohjaa bisnestä suurella kädellä; amerikkalaisilla on valtava liiketoimintavaltti siinä, ettei heidän juuri tarvitse eurooppalaisesta tietosuojasta välittää. Jos asiakkaat eivät sitä ala vaatia, eurooppalainen bisnes näivettyy vähitellen kokonaan. Jos tietosuojasta ja yksityi-

syydestä annetaan myöten, eurooppalainen bisnes näivettyy kuitenkin, koska amerikkalaisten käteiskassa ja etumatka on niin valtava. Jos yksityisyyden säilyttämisvaatimukset alkavat voimistua, nousee suuri kysyntä eleganteille modulaarisille avoimille sovelluksille ja rajapinnoille, joita sitten yhdistellään uusiksi palveluiksi ja siitä syntyy bisneksen uusi elinvoima. Jos Euroopassa näytetään mallia ja kysyntä saadaan istutettua, Amerikka tulee perässä ja ostaa osaamista täältä. Kännykän ei pitäisi olla jonkin jättiläisen valmistama valmiiden suljettujen proprietary-palveluiden kokoelma, jota hallitaan muualta. Kännykän pitäisi olla helposti ja luotettavasti henkilön itsensä hallittavissa ja kehiteltävissä, sen pitäisi koostua standardeista palikoista joita yhdistellään ja päivitetään. Se on yksityisyyttä. Proprietary-bisnesmalleihin turvautuminen johtaa vääjäämättä ohjelmistotuottajien konsolidoitumiseen, datan keskittymiseen ja sen muuttamiseen rahaksi. Ja kilpailun vähenemiseen. Liikkeet ovat nyt nopeita ja jättiläisten kassat niin täynnä rahaa, että tarjonta voi kaventua hyvinkin nopeasti. Siksi meidän alalla olevien pitää olla varuillamme ja meidän täytyy ylläpitää monimuotoisuutta ja lähituotantoa vaikka väkisin. Lisäksi minua kiinnostaa työelämän muutos kaikenkaikkiaan. Koska helpon aineellisen talouskasvun rajat ovat tulossa vastaan, talouskasvun täytyy syntyä aineettomista lisäarvoista. Sitä ei voi enää saada pelkästään työtehoa ja “tekemisen meininkiä” kasvattamalla, tarvitaan myös rauhallista viisautta ja aikaa. Sitä syntyy uusilla ajatuksilla työelämästä kaikenkaikkiaan. Siihen apuvälineeksi tulee teknologia. Sen on alunalkaenkin ollut tarkoitus palvella. Pannaan se palvelemaan työnteon laatua, eikös vain?

Toimitus korjaa: Vätskärien 2-3/2015 tietoturvaartikkelien kirjoittajaksi on virheellisesti merkitty Mats Komonen. Oikea nimi on Mats Kommonen. Toimitus pahoittelee virhettä!

Vätskäri | 4/2015

Sinä(kö) - twiittailija? Anne Koskinen-Kannisto

Onko Sinulla twitter-tili ja oletko aktiivinen twiittaaja? Mikäli et ole, koetko olevasi olevasi ulkopuolinen ja vähemmän ITammattilainen? Koetko jääväsi jostakin paitsi? Mikäli Sinulla on twitter-tili ja olet aktiivinen twiittaaja, koetko sen myötä olevasi ammattimaisempi, ajan hermolla ja saavasi twiittaamisesta ammatillista hyötyä? Ylen toimittaja on uutisoinut ja ohjeistanut twitterin käytöstä jo 2013 antaen 10 kohdan ohjelistan twiittausen aloittajalle sekä konkarille. Ohje tuntuu pätevän myös tänä päivänä. Koko listan löydät osoitteesta: yle.fi/uutiset/ ota_twiittaus_haltuun_-_10_vinkkia_aloittelijoille_ja_konkareille/6440163

Oikeus olla oma itsesi Minua puhutteli erityisesti viimeiset kohdat, jossa annetaan lupa twiitata juuri omalla tavalla ja olemalla rohkeasti oma itsensä. Eikö sama oikeus kuuluisi myös heille, jotka päättävät olla twiittaamatta ja käyttävät muita keinoja ajatustensa jakamiseen tahojen kanssa, joita pitävät relevantteina? Innostumista IT:stä – some-työkaluilla tai ilman. IT mahdollistaa sosiaalisen median kehittymisen ja sitä kautta Sinulle ja minulle tarjoutuu mahdollisuus olla osa globaalia yhteisöä, valitsemallamme tavalla. Yksityisyyden ja oman ammatti-identiteetin raja on tämän myötä entistä häilyvämpi. IT on kuitenkin vain IT:tä mutta sosiaalisen median käyt-

picjumbo, pixabay, jisc.ac.uk

täminen heijastaa paljon muuta(kin) kuin teknistä osaamista. Ammatillisuutta ei ole työkalujen käytön osaaminen, vaan niiden oikeanlainen hyödyntäminen sisällön ja lisäarvon tuottamisessa. Sosiaalisen median hyödyntäminen ei ole pelkkää teknologian käyttöä, vaan se sisältää osin kirjoittamattomia normeja, sääntöjä, politiikkaa, kulttuuria, ja monia muita ulottuvuuksia, jotka määrittelevät sosiaalisen median käyttäjää jo ehkä enemmän kuin tulee ajatelleeksikaan. IT-ammattilaisena teemme ikäänkuin arvovalinnan päättäessämme käyttää tai olla käyttämättä tiettyjä työkaluja. Meillä IT-ammattilaisilla olettaisi/toivoisi olevan tavallista sosiaalisen median hyödyntäjää enemmän valmiuksia analysoida näiden foorumeiden reunaehtoja, hyötyjä ja haittoja. Itselläni heräsi kysymys, missä määrin sosiaalisen median työkalut ovat osa IT-ammattilaisen työkalupakkia? Kuka määrittelee, mitkä ovat IT-ammattilaisen ”roolivaatetukseen” kuuluvia edellytyksiä, jotta voit olla ammatissasi uskottava? Tasa-arvoa puolustavan ja eriarvoistumista ehkäisevän yhteiskunnan ITammattilaisyhteisön toivoisi olevan myös jo niin kehittynyttä, että hyväksyisimme erilaisuuden myös IT-yhteisön sisällä. Yhtä lailla kun joku kysyy, miksi et ole twitterissä, facebookissa tai instagramissa, voimme kysyä mitä teet kyseisissä medioissa? Työkalut eivät ole itseisarvo, vaan niiden pitäisi tuoda jotakin lisäarvoa ja merkitystä.

Mitä some Sinulle sitten merkitsee? Mitä merkitystä Sinulle kyseiset mediat tuovat ammatillisesti? Ovatko sosiaalisen median tarjoamat välineet Sinulle hyödyllisiä väyliä ammatillisesti, jotta niiden hyödyntäminen aktiivisesti tuo tarvittavan lisäarvon? Vai onko jonkun työkalun käytöstä tullut normi, jotakin edellytettyä, ilman että sen todellista hyötyä pystyy edes enää tunnistamaan? Tunnen erittäin kovia IT-alan ammattilaisia, jotka kokevat etteivät kyseiset foorumit tuo lisäarvoa heidän toimintaansa. Yhtälailla olen tavannut henkilöitä, joiden koko ammatti ja elinkeino riippuu näkyvyydestä ja viestinnän onnistumisesta sosiaalisessa mediassa, jolloin ymmärrän täysin että osa työtä on tuoda esille ajankohtaisia nostoja ja ajatuksia tapahtumista ja trendeistä pysyäkseen ihmisten mielessä. Kaikkien IT-ammattilaisten työ ei kuitenkaan sitä edellytä ja päinvastoin on tehtäviä, joiden puitteissa anonymiteettiä on tietoturvalähtökohtien puitteissa syytä turvata.

Ammatti-identiteettiä etsimässä Koetko että oma ammattilaisuutesi on jotenkin liitoksissa sosiaaliseen mediaan tai hyödynnettäviin työkaluihin? Itse en henkilökohtaisesti näin koe. Minä pidän nämä kaksi asiaa erillään toisistaan enkä koe itseäni epäammattimaiseksi, vaan valikoivaksi käyttäjäksi. En ehkä mene valtavirran mukana, mutta valitsen ne väylät ja työkalut, jotka itse koen luonteviksi keinoiksi viestiä. Toiset bloggaavat, mutta siitä ei tarvitse tulla kaikkien tapaa työstää ajatuksiaan. Silti se sopii toisille. Toiset lähettävät kuvia instagramiin päivittäin kertoakseen omista kokemuksistaan ja tunnetiloistaan. Silti se ei ole kaikkien juttu. Toivoisin että innostuisimme ITammattilaisina uusista asioista hyväksyen kuitenkin ratkaisuiden mahdollistamat yksillölliset valinnat.

Mielestäni valinnanvapautta tukevassa yhteiskunnassa myös meillä ITammattilaisilla pitää olla mahdollisuus valita mitä foorumeja käytämme ja mitä jätämme käyttämättä. Valikoiva käyttö ja omien intressien kohtaaminen työkalujen ja foorumien valinnassa johtavat yleensä parhaimpaan lopputulokseen. Epäaitous näkyy ja kuuluu myös sosiaalisessa mediassa. Tyhjänpäiväinen päivittely ja sananhelinä ei kiinnosta ketään - ei kasvotusten eikä sosiaalisessa mediassa. Kaikenlaisessa vuorovaikutuksessa korostuu aitous. En siis halua twiitata vain twiittaamisen vuoksi, vaan haluan että siinä on sisältöä, joka tuo jotakin lisäarvoa. En halua myöskään lukea twiittejä, joista paistaa vain pakonomainen näkyvyyden tarve ilman todellista sisältöä.

Laatu korvaa määrän? Jos argumentiksi hyväksyttäisiin että IT-ammattilaisuuteni edellyttää twiittaamista, asetetaanko twiittaamiseni laadulle kriteereitä vaiko riittääkö mahdollisimman suuri seuraaja- ja twiittimäärä, sisällön olessa sekundäärinen arviointikriteeri? Olenko siis edelleen määrittelyn mukaisesti ITammattilainen, jos twiittaan harrastuksistani esimerkiksi musiikista tai lähettelen kuvia instagramiin aamuisilta lenkkipoluilta? Tai jos otan kantaa poliittiseen keskusteluun tai yleisesti keskustelua herättävään ilmiöön? Twiittaanko silloin yksityishenkilönä vai edustamani organisaation edustajana? Koska en “harrasta” tässä mittakaavassa sosiaalista mediaa, nämä asiat jäävät roikkumaan kysymyksinä ilmaan. Osaisitko Sinä selventää tätä asiaa minulle? Miten itse olet tämän dilemman ratkaissut? Oletko löytänyt tasapainon eri roolien välillä? Vai oletko hyväksynyt hybridimallin, jossa eri rooleja ei enää voi eikä tarvitsekaan eriyttää?

Minä(kö) twiittailija? Vaikka en aktiivinen sosiaalisen median käyttäjä olekaan, Innostu! IT:stä -seminaariin liittyen innostuin ajatuksesta kokeilla twitteriä kommunikoinnin välineenä. Kun päätin että kokei-

len twiittausta ja miten se minulle sopii, seminaaripäivän aikana aloin huomata melko lailla toistuvan kaavan: 140 merkkiä pakottaa tiivistämään ja kiteyttämään. Käytin siis twitteriä omalla tavallani asioiden jäsennykseen ja reflektointiin. Hyvä tapa varmuudella ymmärtää jokin asia, on kiteyttää se omin sanoin. Toinen ulottuvuus on muistijälki. Kuvat ja lyhyt kuvaus ja kiteytys tilanteesta auttoivat palauttamaan käsitellyt asiat retroperspektiiviseen tarkasteluun. Seminaari toimi hyvänä testialustana ja 33 twiittauksen kokemuksella voin todeta että twiittaaminen toimi seminaarissa hyvänä välineenä kiteyttää ja korostaa käsiteltyjä teemoja. Kysymykseksi nouseekin, mihin muuhun twitteriä sitten voisin käyttää? Lohduttaudun Ylen ohjeella, että voin löytää oman tapani käyttää twitteriä. Oma työni ja vapaa-aikani eivät ole sidoksissa sosiaaliseen mediaan, joten sitä kautta tässä elämäntilanteessa en koe edelleenkään twitteriä luonnolliseksi välineeksi kommunikoida ajatuksistani muulle maailmalle. Tässä korostuu ammatillisen ja yksityisen minän ero. Jos esimerkinomaisesti IT-johtaja postaa 10 twiittiä viikossa, joista 6 koskee core IT:tä, mutta neljä kasvien hoitoa ja lintubongausta, onko tällä vaikutusta hänen ammatilliseen imagoonsa? Sosiaalinen media hälventää yksityisen ja julkisen minän rajaa, ja koen edelleen että mikäli twiittaan, siinä pitää olla selkeä ajatus ja visio ammatillisesta näkökulmasta. Oletko Sinä yhdistänyt sosiaalisessa mediassa ammatillisen ja yksityisen minäsi? Koetko näiden sekottumisen luontevana kehityksenä vai haluatko pitää nämä kaksi roolia erillään ja miten siinä onnistut? On valintasi mikä tahansa, toivoisin että jokainen IT-ammattilainen saisi jatkossakin itse päättää mitkä ovat luontevat väylät ja työkalut kommunikoida ja hyödyntää ammatillisia verkostoja. Kohdataan valinnoista huolimatta toisemme kunnioittaen ja vertaisina, innostuen IT:stä.

Vätskäri | 4/2015

Innostu It:stä, Seminaarin tunnelmia 30.10.2015

Innostu! IT:stä -seminaari 30.10. johdatti kuulijat tärkeiden asioiden äärelle. Päivän myötä kävi selväksi, että juuri innostumalla IT:n tarjoamista mahdollisuuksista voimme palauttaa Suomen kilpailukyvyn ja nostaa maamme maailmankartalle. Aamusta saakka puheenvuorot herättivät vilkasta keskustelua, joka jatkui vielä pitkään seminaarin virallisten puheenvuorojen jälkeenkin. Uusia tuttavuuksia solmittiin ja jo pitkään unohduksissa olleita löydettiin uudelleen. Kiitos kaikille osallistujille ja kumppaneillemme tästä mahtavasta päivästä!

Elina Toivanen

Vätskäri | 4/2015

Seminaarin

Timo Auer ja päivän käynnistänyt puheenvuoro.

Seminaarin tapahtumia

Pitopöytä on katettu. 14

tunnelmia

Jäsentapahtumat

Anne Koskinen-Kannisto Elina Toivanen Elina Toivanen

Juho Ranta kertomassa tietomurroista.

Standit ovat valmiina seminaarivieraita varten.

Brinkkalassa vielä viimeinen virallinen puheenvuoro.

Vätskäri | 4/2015

LUOPUMISEN SIETÄMÄTÖN KEVEYS Jesse Kaukola

erkittävä osa ihmisten välisistä vuorovaikutustilanteista sisältää tavalla tai toisella neuvottelua. Sovimme asioista perheen sisällä, keskustelemme töissä työtehtävien tärkeysjärjestyksestä tai teemme asiakkaidemme kanssa sopimuksia yhteisistä projekteista. Olemme niin tottuneita määrittelemään ja sopimaan asioista, että harvoin edes ajattelemme olevamme neuvottelutilanteessa. ”Tässä nyt vähän rupatellaan ja sovitaan juttuja.” Monasti neuvottelut ovatkin epämuodollisia ja osapuolten agendat ovat yleensä avoimesti esillä, etenkin jos osapuolet ovat entuudestaan tuttuja. Kaikki sosiaaliset tilanteet ovat yksilöriippuvaisia ja pohjautuvat omien arvojemme lisäksi myös kuuntelutaidoista, empatiasta, sekä itsevarmuudesta ja kyvystä rakentaa yhteisymmärrys keskustelijoiden välille sekä monista muista sosio-psykologisista tekijöistä. Nämä asiat tekevät meistä yksilön; kuka olemme ja miten käyttäydymme. Yleistyksenä voidaan puhua sosiaalisista taidoista, tahdikkuudesta tai diplomatiasta. Isaac Newton esitti asian loistavasti sanoessaan: ”Tahdikkuus on kyky esittää näkemyksensä luomattvihamiehiä”. Tämä lause kuvaa hyvin maailmankatsomusta neuvottelusta. Neuvottelu on monen mielessä vastakkainasettelu, jossa ”voittaja” saa paremman lopputuloksen ja häviäjä joutuu tyytymään kompromissiin tai huonompaan lopputulokseen. Voidaan puhua myös “win-lose” näkökulmasta, joka on yleinen erityisesti kaupanteossa. Tinkiminen on hyvä esimerkki ”win-lose” neuvottelusta, molempien agendalla on saada suurin mahdollinen hyöty ja usein hyökkäävämpi tai vakuuttavampi osapuoli jää voitolle. Hyvät neuvottelijat osaavat muodostaa tilanteista ”win-win” neuvottelu-

Pixabay

“Tact is the art of making a point without making an enemy” - Sir Isaac Newton -

ja, jossa kumpikaan osapuoli ei häviä. Newtonin lausahdusta voi hyvin tulkita myös näin, sillä kaikkien osapuolien voittaessa ei pahaa mieltä pääse syntymään ja näin myös neuvottelukumppanit pysyvät kumppaneina eikä vihamiehinä. Diplomatiataidoilla on tässä suuri merkitys. Tästä pääsemme aasinsillan kautta toiseen lempilainaukseeni, jonka lausuja on Winston Churchill: “Diplomatia on taito käskeä ihmisiä painumaan hittoon sellaisella tavalla, että he kysyvät reittiohjeita”. Neuvottelussa avainasema onkin esittää oma asiansa niin, että muut osapuolet ymmärtävät ne positiivisesti riippuen siitä, minkä tyyppisiä vaatimuksia esitetään. Helpommin sanottu kuin tehty. Varsinkin kun vaakalaudalla saattaa olla mitä tahansa henkilökohtaisista suhteista suuriin liiketoimiin. Monimutkaisissa sosiaalisissa tilanteissa on helpompi keskittyä oman agendan ajamiseen ja reagoida muiden esityksiin, kuin yrittää tulkita oi-

kein toisten tavoitteita ja muokata omaa maailmankatsomustaan sen kautta. Varsinkin mikäli osapuolet syystä tai toisesta piilottelevat aitoja tavoitteitaan.

“Diplomacy is the art of telling people to go to hell in such a way that they ask for directions.” - Winston Churchill -

Oletko valmis luopumaan?

Neuvottelua sisältävistä sosiaalisista tilanteista on olemassa erilaisia metodioppaita, niksejä ja vinkkejä vaikka kuinka. Verkosta löytyy tuhansia artikkeleita neuvottelusta ja erilaisista tekniikoista, joilla pääsee “varmasti” omaan tavoitteeseen. Ohjeet kuten, tunne aihepiiri, tutustu neuvottelijoihin, muodosta luotettava ilmapiiri, tee ensimmäinen ehdotus agressiivisesti, jaa itsestäsi ja peilaa vastapuolen käyttäytymistä ovat kuin suoraan niksi-pirkan sisäsivulta. Erinäiset niksit ovat oivia työkaluja, kun niitä osaa hyödyntää ja tunnistaa koska ja kenen kanssa mitäkin käyttää. Iso osa nikseistä perustuu jonkinlaiseen vastakkainasetteluun. Varsinkin yritysten välisiä neuvotteluja käyvät käyttävät usein sotaan ja taisteluun liittyviä viittauksia keskustelussa: neuvottelukumppanin sijaan puhutaan vastapuolesta, ve-

“To subdue the enemy without fighting is the acme of skill.” - Sun Tzu -

nyneestä neuvottelusta puhutaan pitkänä kamppailuna ja onnistunut lopputulos on voitto. Lienee sopivaa lainata tässä kohtaa tunnettua kiinalaista kenraalia Sun Tzua: “Vihollisen kukistaminen taistelutta on sotataidon huipentuma”. Tämä sotataidon lainaus sopii neuvotteluun, kuten sopii myös Newtonin ja Churchillin kommentit. Hyvin valmisteltu neuvottelu on “voitettu taistelu”, jota ei oikeastaan tarvitse edes käydä. Pitää vain osata esittää asia oikein vastustajalle, jotta he kysyvät miten tulokseen päästään hyvällä mielin. Olen pahoillani aina kun joku nyökyttelee tässä kohtaa ja toteaa asian olevan näin. Olen pahoillani siksi, että liian harva teos puhuu luopumisesta ja sen sietämättömästä keveydestä. Syy tähän on yksinkertainen, omasta luopuminen ilman vastinetta on vaikeaa. On helpompaa kulkea neuvottelutilaan oma agenda kainalossa kuin luopua siitä yhteisen tavoitteen vuoksi. Etenkin kun on tiedossa, että “vastaneuvottelija” tekee samoin. Samalla jokainen osallistuja pyrkii peittelemään oikeita tavoitteitaan ja neuvottelusta tulee paikallaolijoiden välinen peli, missä jokaisen tavoitteena on saada oma agenda riittävässä määrin läpi. Toki neuvottelussa pitää aina olla tavoite. On turha neuvotella asiasta, minkä tavoitteella ei olisi väliä. Hyvä neuvottelija osaa kuitenkin luopua omasta roolistaan sekä tavoitteesta saavuttaakseen hyvän lopputuloksen. Neuvottelijan roolista luopuminen luo keskustelusta inhimillisen. Empaattisuus ja kyky muodostaa yhteisymmärrystä lisääntyy kun neuvottelijan sijaan olet keskustelukumppani. Vastapuolen sijaan keskustelet toisen ihmisen kanssa. Olet valmis kuulemaan hänen näkökulmansa ja teet parhaasi ymmärtääksesi mistä on kyse. Kyselet, osallistut, annat ehdotuksia ja olet läsnä, sen sijaan että teet tarjouksen ja robotin lailla toistat oppimasi taisteluliikkeet voittaaksesi. Luovu neuvottelijan roolista ja anna itsellesi, sekä keskustelukumppanillesi lupa olla ihmisiä.

Neuvottelijoilla on aina vastuu lopputuloksesta. Yritysmaailmassa molemmat osapuolet mittaavat neuvottelun onnistumista tulojen ja kustannusten kautta ja ennen neuvotteluja asetetaan tavoitteet. Olet sitä parempi neuvottelija, mitä enemmän tuotat voittoa. Näin ollen tavoitteista luopuminen sotii usein omaa kulttuuriamme ja jopa yhteisömme tapoja vastaan. Tavoitteesta luopumisessa on kuitenkin yksi suuri etu. Ennen neuvottelua asetettu tavoite rajaavat neuvottelijan mahdollisuudet tavoitteen piiriin. Kun luovut tavoitteista neuvottelussa avautuu tavoitteen ulkopuolelta uusi joukko mahdollisia lopputuloksia, joista osa voi olla lyhyellä aikavälillä kannattamattomia, mutta kantaa hedelmää pitkällä aikajänteellä. Voi myös käydä niin, että ilman ennalta määrättyä tulostavoitetta huomaat, että neuvottelut ovat avoimempia. Enää ei tarvitse piilottaa agendaa kun se muotoutuu neuvottelun aikana. “Treat people as if they were what they ought to be and you help them to become what they are capable of being.” - Johann von Goethe Yksittäisen neuvottelun tulos on merkityksetön pitkällä aikavälillä suuressa mittakaavassa. Etenkin kun vaakalaudalla ovat pitkät ystävyys- ja yrityssuhteet. Milan Kunderan sanoin einmal ist keinmal, yhtä kertaa ei lasketa. Neuvottele pitkällä tähtäimellä, opettele luopumaan, auta neuvottelun muita osapuolia saavuttamaan potentiaalinsa ja saavutat samalla omasi.

Vätskäri | 4/2015

Varmaa on vain muutos Harva asia, jos mikään, on niin epävarmaa kuin tulevaisuus. Sen tietää jokainen tieteiskirjoittaja piinallisen hyvin. Jotkin asiat ovat toki vääjäämättömämpiä kuin toiset, kuten ilmastonmuutos ja sen myötä merenpinnan kohoaminen. Alkaa näyttää aika tylyn varmalta, että Myrskyluodon Maijan on aika hankkia vähintään pitkävartiset kalastussaappaat ellei sitten jopa kelluntaliivit.

Simo Suntila

unsplash.com

miten hemmetin hienoa on, kun lääkärit voivat tulostella korvia ja sisäelimiä, ja samalla tuijottaa puhelimen ruudulta reaalimaailman päälle piirrettyä karttaa juostessani portaalilta toiselle. Silti se ei mitenkään auta näkemään sitä arkitodellisuutta, jossa tulen elämään kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua. Maksanko vaatesuunnittelijalle lisenssin ja printtaan itselleni t-paidan? Tulostanko keittiössä leväproteiinimassasta pihvin, joka on yksi yhteen naudan sisäfileen kanssa, paitsi ettei sen eteen ole ollut tarpeen raivata hehtaarin edestä sademetsää? Välkkyykö näkökenttäni laitamilla palluroita, joihin keskittymällä saan wikipediallisen lisäinformaatiota mistä tahansa aiheesta? Vai ostanko edelleen vaatteet ja murkinat kaupasta, ja kannan mukanani kehittyneempää ruutua, jolla pääsen nettiin? Kulttuurin ja tekniikan kehityksestä puolestaan ei voi sanoa muuta kuin että eiköhän trendi jatku. Varmaa on vain muutos. Joskus silti pysähdyn pohtimaan, millaista elämänmeno mahtaa olla kymmenen vuoden kuluttua, kun itselläni on jo realistinen mahdollisuus päätyä isoisäksi Jos taaksepäin katsoo, oli jo pari vuosikymmentä sitten olemassa merkkejä siitä, että teknologia menee mobiiliksi. Siltikään en joskus yliopistoon saapuessani kuvitellut, että musakirjasto kulkisi taskussa ja iltasatua luettaessa mukulat pelailisivat kännyköillä pelejä, joiden grafiikka potkii silloisten huippupelien ulkonäköä kulkusille. Muutamaa visionääriä lukuun ottamatta kukaan ei osaa sanoa, mikä johtaa mihinkin. Paitsi tietenkin jälkikäteen. Otetaanpa pari esimerkkiä: virtuaalitodellisuus ja 3D-tulostus. Tiedän, että sellaista on. Tiedän, että ne parantuvat huimaa vauhtia ja keräävät kierroksia. Voin fiilistellä,

Koska nimenomaan arjen muuttuminen on niin hankalasti arvattavissa, moni tieteistarina kompastuu juuri siihen. On helppoa ummistaa silmänsä ylivalonnopeudella tehtäviltä matkoilta, teleporteilta ja muilta magiaan verrattavilta keksinnöiltä, mutta fibojen anteeksianto tyssää välittömästi vaikkapa kuvaputkimonitorien käyttöön, tai puhelinkoppeihin. Joku raja älyttömyyksilläkin. Niin. Kirjoita siinä sitten scifiä, kun toistaiseksi hypoteettinen katras lapsenlapsia nauraa kippurassa umpimielisille tulevaisuuskuville. Eihän kukaan pyöräile kouluun, kun kaikki lentää rakettirepuilla ja tekoälytkin ovat tehneet kouluista tarpeettomia. Shimo, vanha luutunut jäärä. Enkä minä ole kuin 42-vuotias.

Mitäköhän se naapuri on puuhaillut tänään? Tuskin olen saanut toisen silmäni aamulla auki, kun jo nappaan kännykän yöpöydältä. Onneksi yletyn siihen nousematta. Täytyyhän minun saada heti tietää, mitä uutta ystävät, tuttavat ja kylänmiehet ovat päivittäneet Facebookiin. Vasta sen jälkeen kahvinkeitin päälle ja sämpylän tekoon. Ennen silmäni aukenivat vasta kahvikupposen saatuani, nyt kännykkä ajaa saman asian. Tämä tapahtuu niin luonnostaan ja automaattisesti, etten edes kiinnitä huomiota robottimaiseen käytökseeni. Nolottaa. Eihän tämä näin voi olla. Mutta on kuitenkin! Oikein mietityttää, miten sosiaalisesta mediasta on tullut niin jokapäiväinen tuttavuus suurimmalle osalle ihmisistä. Vai lieneekö vain tapa? Joskus jopa kauhistuttaa. Varsinkin Facebook on hiipinyt salaa niin minun kuin muidenkin keski-ikäisten ja vähän vanhempienkin ihmisten elämään. Toiset ovat innostuneempia kuin toiset, mutta yhtäkaikki - Facebookissa vietetään aikaa uskomattoman paljon päivässä. Minäkin. Onhan se mukavaa nähdä, mitä maailmalla tapahtuu. Tai mitä sukulaisille kuuluu. Facebookin käyttö kuuluu tähän päivään. Kuten ruoka ja juoma. Ainakin nyt ajattelen niin. Suuri murheeni onkin, mikseivät parhaat ystäväni ole tätä ymmärtäneet. Järkevät ihmiset, joiden luulisi tajuavan tämän ihmeellisen maailman. Miten ihmeessä saisin heidät ymmärtämään parhaansa? Ja minunkin. Onhan minulla oma lehmä tässä ojassa. Saisinhan kysymättä aina nähdä heidänkin kuulumisensa. Ei sentään, leikki leikkinä. Heidän parastaan ajattelen. Löytäisivät vanhoja koulukavereitaan vuosien takaa. Ja voisivat seurata lastensa tekemisiä. Kyllä jäävät paljosta paitsi!

Miten saisin heidät vakuuttuneeksi Facebookin monipuolisuudesta? Ystävieni mielestä siellä kerrotaan vain omia asioita. Ja kuulemma typeriä asioita. Ei heidänkään tarvitsisi päivittää sinne jokaista vessakäyntiään. En minäkään niin tee. Mutta tätä Facebookin sisältö heidän mielestään on. Lapsettomat ovat parhaita kasvattajia. Niin ovat facebookittomatkin parhaita asiantuntijoita. Näinköhän on? Jospa kertoisin ystävilleni kuinka monet ideat olen itselleni napannut Facebookin ryhmistä. Uskoisivatkohan? Enpä taidakaan kertoa, luovuuteni saattaisi kokea inflaation. Enpä taida kertoa sitäkään, että monet leivontareseptini ovat Facebookista. Tuskin paljastan, että viimeaikainen huonekalujen tuunaaminen on onnistunut mukavan ryhmän ohjeilla. En todellakaan. En enää pyydäkään ystäviäni Facebookiin. Eläkööt vanhanaikaisesti! Olkoon tietämättömiä Facebookin ihmeellisestä maailmasta! Pitäköön tunkkinsa. Mitäköhän se naapuri onkaan puuhaillut tänään…?

Inccu Kirjoittaja on reilusti keski-ikäinen Facebookin suurkuluttaja Kuva: Vastavalo/Inga Wirén

Vätskäri | 4/2015

Kirjeeni Sinulle Rakas Vätskyläinen ystäväni Kiitos - Sana, joka on pieni, mutta oikein käytettynä tehokas. Liian usein jää kuitenkin lausumatta. Yhdistys koostuu ihmisistä. Erilaisista persoonista, joita yhdistää jokin. Meidän VSTKY ry:n porukkaa yhdistää tietysti IT, mutta jokainen meistä näkee ja kokee sekä tekee IT:n parissa aivan eri asioita. Mikä meitä siis pohjimmiltaan yhdistää? VSTKY ry - ah, mikä ihana tekosyy! Eräs nimeltä mainitsematon mahtava tyyppi lohkaisi sloganin, kun pari vuotta sitten mietimme että miten brändäisimme yhdistystämme. Olemme sekalaista sakkia, teemme työksemme mitä kukin tekeekään, mutta se mikä ydinporukkaa on yhdistänyt on aito välittäminen. Toisista, lähimmäisistä välittäminen. IT on väylä ja yhteen tuova voima, jonka puitteissa välittämistä on tehty jo vuodesta 1967. Innostu! IT:stä –seminaari oli aitoa välittämistä parhaimmillaan. Seminaari lähensi eri varsinaissuomalaiset tahot saman pöydän ääreen innostumaan yhdessä tärkeistä asioista, uusista näkökulmista. Kuten Timo Auer mahtavassa puheenvuorossaan totesi, on kyse perspektiivistä. Me yhdistystoiminnassa mukana olevat katsomme maailmaa erilaisesta näkökulmasta, yhdessä tekemisen kautta. Erään laulun sanoja lainaten olen kiitollinen, siunattu, onnellinen. Siltä minusta tuntuu nyt. Lukemattomien viestien vaihtamisen, maratonpuheluiden ja tapaamisten jälkeen saimme todeta että JES ME teimme sen! Se, keitä ME tarkoittaa, on syytä avata hiukan. Kiitän koko sydämestäni jokaista teistä VSTKY aktiiveista, mutta on muutama erityisen mahtava tyyppi, joita minun on ihan pakko kiittää vielä kerran: ELINA, sinä innostuit ensimmäisenä ajatuksestani ja autoit jo ensimetreiltä tekemään tämän mahdolliseksi, kiitos! TOMMI, sinä tiimisi kanssa loit juuri toivomani vahvan visuaalisen ilmeen, joka puhutteli ja innosti, kiitos! TIMI ja MATIAS, te uudet mahtavat kaverit, olette olleet korvaamattoman inspiroivia ja tehneet upeasti yhdistystämme tunnetuksi myös opiskelijoille. Teissä on tulevaisuus! SONJA, ANU ja ALEKSI, olette olleet korvaamaton apu käytännön järjestelyiden onnistumisessa, kiitos! Ja ANTTI, innostuin VSTKY ry:n toiminnasta ja sain mahtavia ihmisiä elämääni sinun ansiostasi. Kiitos että uskoit minuun ja innostuit seminaarista, saaden innostuksen tarttumaan myös muihin. Takana lukematon määrä tehtyjä asioita ja käytettyjä tunteja. Upean seminaarin jälkeen voidaan todeta kaikki sen arvoisiksi. Kiitos että teit kaiken tämän mahdolliseksi! Lämmin kiitos kaikille! Jokainen puhuja, yhteistyökumppani ja erityisesti osallistuja, olitte todistamassa kuinka innostus voi tarttua ja yhdessä voidaan saada ihania asioita aikaan. Yhteistyössä on voimaa ja te olette omalta osaltanne osoittaneet sen, kiitos! Yhdistystoiminta tarvitsee innostuneita ja aktiivisia toimijoita, jotta voimme jatkossakin mahdollistaa vastaavia hienoja elämyksiä varsinaissuomalaisille innostujille. Liitythän mukaan toimintaan tekemään vuodesta 2016 entistä mahtavamman. Kiitos jo etukäteen Sinulle rakas Vätskyläinen! Jäsenyytesi ja osallistumisesi toimintaan ovat ensiarvoisen tärkeitä yhteisen päämäärämme eteen: Tehdään yhdessä töitä varsinaissuomalaisen IT-ammattilaisuuden hyväksi. 20

Anne

Menesty muutoksessa metataidoilla: Jaana Hautala Kiitos, että sain olla mukana Innostu IT:stä seminaarissa puhujan roolissa ja kiitos myös teille kohtaamilleni osallistujille. Pohdimme luennollani tulevaisuuden työntekijän menestystekijöitä. Tulevaisuuden tutkijoiden mukaan hyvinvoivalla ja menestyvällä yksilöllä sekä tiimillä on metataidot hallussa. Ne ovat niitä taitoja, jotka auttavat meitä pysähtymään, mukautumaan muutokseen sekä ajattelemaan rohkeammin ja astumaan seuraavalle ihmisen potentiaalin tasolle. Ärsyketulvassa yksi keino pysähtyä metataitojen äärelle on NLP. NLP on tehokas ja käytännöllinen menetelmä ja asenne, joka auttaa kehittämään omia resurssejasi. NLP on taitoa ja tekniikkaa, jolla voi tutkia ja tehostaa kommunikaatiota sekä muuttaa kaikkea omaa sisäistä toimintaa: ajattelua, tunnetiloja, reaktioita ja läsnäoloa. Itse uskon että meillä on jo kaikki rakennuspalikat olemassa, ne pitää vain vapauttaa käyttöön. NLP avaa tien mielen ja kehon mahdollisuuksiin: miten opimme, ajattelemme, tunnemme, viestimme, teemme päätöksiä ja motivoidumme. Eli NLP on tie metataitojen äärelle.

NLP tulee sanoista: Neuro-Linguistic Programming,

eli suomalaisittain neuro-lingvistinen ohjelmointi. Sana ”neuro” viittaa tässä yhteydessä ihmisen neurologisiin prosesseihin, eli viiteen aistiimme, hermostoon sekä aivoissamme ja mielessämme tapahtuvaan tiedon käsittelyyn, joka vaikuttaa aina fysiologiaan ja päinvastoin. Lingvistinen puolestaan viittaa puhuttuun kieleemme, sen rakenteisiin ja kehonkieleemme, joiden välityksellä me kommunikoimme sekä tietoisella että tiedostamattomalla tasolla. Jokaisella on oma kokemuksensa todellisuudesta. Kokemukseen vaikuttaa mm. meidän geenit, historia, arvot, uskomukset, persoonallisuus ja aistit. Prosessointi eli puhuttu kieli. Sanat joita käytämme, kytkeytyvät läheisesti meidän subjektiiviseen kokemukseemme todellisuudesta. NLP on käytännöllistä ja toimivaa. Se auttaa meitä kehittämään potentiaalia, mentaaliresurssejasi ja metataitoja eli niitä tulevaisuuden hyvinvoinnin taitoja. Metataitoja voi hyvin harjoittaa arjen keskellä. Keskittymällä seuraaviin asioi

hin saat uusia näkökulmia ja kehität itseäsi ihmisenä seuraavalle tasolle.

Kehitettävät taidot: 1) Paineen- ja epävarmuudensietokyky Päivittäiset tietoisuus- ja pysähtymisharjoitukset harjoittavat paineensietokykyä. Ne auttavat palautumiseen sekä uudistumiskykyyn. Myös säännöllinen rentoutuminen – ja aivojen palautuminen lisäävät työssä jaksamista, stressin- ja paineensietoa sekä keskittymis- ja päätöksentekokykyä. 2) Työskentelyä edistävät taidot eli yhteistyötaidot Vuorovaikutustaitojen kehittämisellä sekä ihmisten erilaisuuden ymmärtämisellä lisäämme avointa ja luottamuksellista yhteistyötä. On hyvä joskus kysyä itseltä minkä tunnetilan viet vuorovaikutustilanteeseen. 3) Ajattelu- ja tunnetaidot Itsereflektointi ja itseanalyysi korostuvat eli miten meidän mieli ja keho toimivat. Hyvä harjoitus on tarkkailla omia ajattelu-, tunne- ja toimintamalleja. Tulla niistä tietoisiksi, hyväksyä ne sekä editoida niitä malleja, joita ei enää tarvitse. 4) Intuition käyttö Aalto-yliopiston Asta Raami on väitellyt viime keväänä tärkeästä metataidosta, jota kaikki voimme harjoittaa eli intuitiosta. Intuitiota tietoisesti hyödyntävät ihmiset pystyvät joustavaan ja kokonaisvaltaiseen ajatteluun. Intuitio harjaantuu, kun kehittää omaa havaintokykyä, opettelee olemaan tyhjällä mielellä eli katkaisemaan turhan järkeilyn eli loogisen mielen välillä pois ja tarkkailee omia aistimuksia ja tuntemuksia. Muutos on mahdollisuus ja pysyvä ilmiö tässä hetkessä. Tarvitsemme metataitoja, jotta voimme kehittyä ihmisinä seuraavalle tasolle. Jaana Hautala NLP- kouluttaja, valmentaja, puhuja. Rentous- ja firstbeat asiantuntijawww.oivaltamaan.fi www.oivaltamaan.fi Suomen NLP-yhdistyksen PJ

Onnivaattori -

Itsen johtamisen keveys Pekka Pirhonen IngImage

Mitä tekisit ensimmäiseksi, jos sinua pyydettäisiin johtamaan itseäsi? Tai sinä pyytäisit itseäsi? Pysähdy hetkeksi, sulje silmäsi, hengitä rauhallisesti. Mitä mielikuvia, sanoja, tarinoita, kysymyksiä mieleesi nousee?

mielentila, prosessi ja työkalupakki, joka tuottaa minulle onnea, tähän hetkeen, niin työssä kuin vapaa-ajallani.

Käskeekö sisäinen äänesi pistämään itsesi kuriin? “Sun täytyy laihduttaa, tehdä kovemmin töitä, hankkia personal trainer, kuunnella puolisoasi, lopettaa haahuilu” - kuuletko tällaista puhetta? Vai onko sisälläsi ammattimainen ja armollinen coach - “haluatko uudistua, mikä on unelmasi/tavoitteesi, millaisia itsen johtamisen tapoja sinulla jo on, miten ne ovat toimineet, mitä vahvuuksia sinulla on, millaisia vaihtoehtoja näet kun nyt haluat johtaa itseäsi paremmin, mistä kokeiluista voisit aloittaa, miten mittaa onnistumistasi?”

Onnella en tarkoita jatkuvaa naminami-meininkiä, vaan sitä että olen joka hetki mahdollisimman vahvasti oma itseni. Kun minulla on hauskaa, se on omaa hauskaani. Kun minulla on vaikeuksia, ne ovat omia vaikeuksiani. Elän omaa elämääni, onni on yksinkertaisesti siinä. Pyrin olemisen ja tekemisen tasapainoiseen ja tilannetietoiseen leikkiin. Itsen johtaminen on syvällistä ja kevyttä, samanaikaisesti.

Uskotko sinä kurijohtamiseen vai valmentavaan johtamiseen? Olet ehkä kokenut kumpaakin ulkoisessa maailmassa, ehkä johtanut toisia myös. Miten haluat johtaa itseäsi?

Onnivaattorillani ei ole prosessikaaviota, mutta asenteena se on jatkuva prosessi. Pyrin jatkuvasti olemaan hereillä ja kiinnittämään huomiota olemiseen ja tekemiseeni. Tarkkailen ja annan palautetta itselleni mielentiloistani, siitä millaisiin asioihin kiinnitän energiani ja huomioni, mitä teen ja millä tavalla, ja mitä mitattavia vaikutuksia puuhillani on.

Jokaisella on oma tyylinsä onnistua tässä tärkeässä taidossa. Kerron pari tarinaa omastani, ei opetukseksi vaan keskustelun pohjaksi. “Onnivaattori“ on oma itsen johtamisen turvasanani. Se on lupaus itselleni: otan vastuun omasta elämästäni, johdan itseäni rennosti ja päämäärätietoisesti, armollisesti ja vaativasti, koko elämänkaaren ja tämän päivän aikajänteellä. Onnivaattori on 22

Onnivaattorin mielentila

Onnivaattorin prosessi

Asiantuntija-artikkeli

Onnivaattorin työkalut Esittelen kolme olemisen ja kolme tekemisen työkaluani. Toimivat ainakin minulle; älä kopioi sellaisenaan, mutta sovella omaan tyyliisi jos tuntuu kiinnostavalta.

Tekemisen työkalut: •

Löydä oma tapasi voida hyvin vie huomion toistuviin tapoihisi. Mikä tekee sinulle hyvää? Teetkö tarpeeksi hyvinvointiasi nostavia asioita?

•

Muista kuka olet kristallisoi ne tienviitat, jotka vievät sinua kohti unelmaasi. Se mikä on mielessäsi, kasvaa. Kirjaa tienviitat kalenteriisi toistuviksi muistutuksiksi.

•

Ohjaa toimintaasi päiväkirjan avulla: Mitä lähdit tällä viikolla tavoittelemaan, miten toimit tavoitteesi eteen, mitä tapahtui ja miltä kaikki tuntui?

Olemisen työkalut: •

Suunnan tarkistaminen lähtee yksinkertaisista kysymyksistä: Tiedätkö kuka olet? Mitä haluat elämässäsi, ja työssäsi?

•

Keskittyminen olennaiseen on valinnan taito. Jos suuntaudut “kaikkeen”, olet Hosumisen kentässä. Jos valitset huomiosi, ajattelusi ja toimintasi kohteet, olet Osumisen kentässä.

•

Rauhoittuminen viittaa tapaasi hallita mieltäsi. Miten saat mielesi pysähtymään, kun on hiljentymisen hetki? Miten saat itsesi liikkeelle, kun on toiminnan hetki?

Seuraavia askelia: •

Katso blogi onnivaattori.fi - lue lisää tarinoita, varaa popup-Onnivaattorin ilmainen puhelincoaching-aika

•

Lue kirja “Onnivaattori - Itsen johtamisen keveys”; esim. Adlibris.com

•

Soita 050-5587 808; yksilö-tai ryhmäcoaching, luentoja/webinaareja työyhteisöille

- Pekka “Onnivaattori” Pirhonen

Iloista Joulua ja

hauskaa Uutta Vuotta