Satumainen retki - Tarton kansalaisopiston 30 vuotta

30 2

Tarton kansalaisopisto 30 vuotta

VIRON TASAVALTA 100

Kiitos tukijoille: Tarton kaupunki Viron Kulttuurisäätiö Viron kulttuurisäätiön Tartumaan asiantuntijaryhmä Tarton kulttuurisäätiö Peliveroneuvosto Turun Aikuiskoulutuskeskus (AKK) Turun Aikuiskoulutussäätiö

Kirjan kokoajat Erle Nõmm ja Eva Krivonogova Projektipäällikkö Maire Breede Ulkoasu ja suunnittelu Eva Krivonogova, kansikuvassa on käytetty Vello Lillemetsan suunnitteleman kurssiluettelon visuaalista ilmettä.

Valokuvat Ingrid Leinus, TRÜ-valokuvakokoelma, Ülo Josing / ERR, Jaanus Järva, Agnija Germane, yksityiskokoelmat.

Suomenkielinen versio (2021): Eva Finch, Kirsi Äyräs / Varsinais-Suomen Viro-keskus ry Käännöstyötä on tukenut Kansan Sivistysrahasto / Nils Robert af Ursinin rahasto 2020 Alkuperäisen vironkielisen kirjan kirjapaino: TTPrint 2017 Suomenkielinen versio nettijulkaisuna 2021: Issuu

Satumainen retki Tarton kansalaisopisto – 30

2017

Jokaiselle, joka tietää ja tuntee, että oppiminen on hauskaa!

Tämän kirjan kokoamisen aikana on koettu paljon pohdintoja ja muistelmia. Osallistujien polut ovat olleet hyvin erilaisia, mutta jossain vaiheessa he ovat kohdanneet. Tapaamispaikan nimi on Tarton kansalaisopisto. Olivatpa nämä tarinat nostalgisia tai hauskoja, taaksepäin katsovia tai tulevaisuutta ennustavia, niissä on silti yksi yhteinen tunnelma. Se on innostus. Innostus tärkeistä ihmisistä, hetkistä, tapahtumista, omista ja muiden tekemisistä. Kun innostus katoaa, vauhti lakkaa.

Kuten sanoi Deng Ming-Dao (Everyday Tao, 1996): "Koska meillä on vaellettavana vain elämän pituinen matka, on järkevää tunnistaa, missä olemme ja kuinka paljon matkaa on jäljellä. Meidän pitäisi huomata, ovatko muut käyneet tätä tietä aiemmin. Meidän pitäisi tietää milloin jätämme yhden vaiheen ja siirrymme toiseen.

Tämä ei aina ole helppoa. Emme aina saa tätä selville. On kuitenkin tärkeää huomata tietyt virstanpylväät. Kävellessämme meidän ei pitäisi katua toista polkua, jota emme valinneet. On suuri kiusaus olettaa ja katua. Varsinkin kun tilanne on täpärä. Ehkä olisimme olleet vielä kuuluisampia ja rikkaampia. Jos meillä olisi ollut kaikki tämä tieto aiemmin, nuoruudessamme, olisimme ehkä voineet saada aikaan enemmän. Mutta on hyvä pitää mielessä, että muokkaamme polkuamme päivä kerrallaan. Jos olemme eläneet elämäämme täysimääräisesti ja tehneet omat päätöksemme, meillä ei ole syytä katua."

Kiitos kaikille hienoille ihmisille, jotka ovat osallistuneet kokoelman valmistumiseen!

Näin Edasi-sanomalehti ilmoitti Tarton kulttuuriopiston syntymästä.

Silmien avautumisen aika 1987 - 1996

O

li vuosi 1987. Uuden vuosituhannen alkuun oli jäljellä 13 vuotta.

Tänä vuonna tapahtui paljonkin merkittävää.

Kalifornian yliopiston tutkijat havaitsivat ensimmäisen kerran ihmiskunnan historiassa galaksin syntymän. IBM esitteli modernin PC2: n. Nobel-palkittu, toisinajattelija K. Pasternak hyväksyttiin postuumisti Venäjän kirjailijoiden liiton jäseneksi. Belgiassa kiellettiin tupakointi julkisissa rakennuksissa. Yhdysvaltain laivasto käytti ensimmäistä kertaa taistelussa erikoiskoulutettuja delfiinejä. G. Kasparovista tuli maailman-mestari, M.Gorbachev ilmoitti talousuudistusten ohjelmasta eli perestroikasta...

Samana vuonna perustettiin Viron kulttuuriperintöyhdistys ja tehtiin ehdotus siirtymisestä omavaraiseksi Viroksi (Isemajandav Eesti, IME).

Tarton kaupunginhallituksen alaisuuteen perustettiin omaehtoinen kulttuuriyliopisto.

Jokaisella aikakaudella on oma henki ja sielu, omat mahdollisuudet ja mahdottomuudet. Jotta jotain voidaan pitää itsestään selvänä, jonkun on ensin aloitettava matka tuntemattomaan. Millainen ilmapiiri oli Virossa ja Tartossa 1980-luvulla? Mikä oli mahdollista ja mistä oli taisteltava?

Tarton kulttuuriyliopisto (Tartu Kultuuriülikool) ja Tarton kansalaisopisto (Tartu Rahvaülikool TRÜ) ovat edelleen monelle synonyymit.

Marju Lauristin on yhteiskuntatieteilijä ja Tarton yliopiston sosiaalisen viestinnän emeritusprofessori. Hän on ollut Viron ja Euroopan parlamenttien jäsen, Viron tasavallan sosiaaliministeri. Vuonna 2006 M.L. valittiin vuoden eurooppalaiseksi.

Riho Illak on Tarton kansalaisopiston perustamisen aloitteen tekijä.

M

. Lauristin kuvaa sitä muistoissaan seuraavasti: “Heräämisaika, Nuori Viro, Suits, Tuglas, Vanemuisen rakennus kukkulan päällä. Aika ja tila ikään kuin törmäsivät yhteen. Mikä oli joutunut eroon, osittain tuhoutunut, raunioina ja tuhkana, nousi yhtäkkiä. Tukahdutetut tunteet nousivat palasina pinnalle. Ja kapinallisuus. Teatteri, yliopisto ja politiikka sulautuivat Tartossa. Samanaikaisesti tapahtui intensiivinen itsensä etsimisen ja löytämisen prosessi. Teatteri antoi sille muodon ja sanat, yliopisto muistin ja sisällön, ja yliopiston komsomol-oppositio yritti vaikuttaa myös sosiaalisesti, muuttaakseen jotain."

Miten koulu syntyy? Oliko alku juhlallinen?

Tarton kansalaisopisto syntyi tavallaan olosuhteiden pakosta, koska kaksi todellisuutta "törmäsivät". Toisaalta ajatus kulttuuriyliopiston luomisesta oli alkanut itää Tartossa ja etsittiin idean toteuttajaa. Toisaalta eräs muusikkoperhe muutti Tallinnasta Tarttoon, ja kahden pienen pojan äiti etsi työpaikkaa aloittaakseen uuden elämän vieraassa kaupungissa.

Tarton kaupungin kulttuuriosaston johtaja Riho Illak: Viron lähimenneisyyttä, eli tiettyä aikakautta Viron historiassa, aikalaiseni kutsuvat neuvostoajaksi. Tartto oli kuitenkin myös ns neuvostoajalla erikoinen paikka, jossa luovaa vapautta näytti olevan enemmän kuin Tallinnassa ja muualla Virossa. Tämä johtui mielestäni yksinkertaisesti suotuisten olosuhteiden yhdistymisestä. Ensinnäkin täällä Tartossa oli paljon älymystön edustajia, jotka työskentelivät Tarton valtionyliopistossa, Viron maatalousakatemiassa, Viron tiedeakatemian instituuteissa, kulttuurilaitoksissa sekä luovien yhdistysten Tarton osastoilla. Myös Vanemuine-teatterin rooli oli tärkeä.

Usein kävi niin, että kaupunginjohtajat tukivat ideoita, jotka olisi Tallinnassa epäröimättä murskattu.

Mainittakoon ainoastaan Tarton musiikkipäivät 1979–1991, jotka tuon ajan käsitysten mukaan olivat selvää vastarintaa. Lisäksi Tartossa syntyi pieni ihme, joka sai nimekseen Tarton kulttuuriyliopisto (nykyään Tarton kansalaisopisto).

Vastaavaa toimintaa oli järjestetty Tarton eri kulttuurilaitoksissa aiemminkin, mutta näillä kokeiluilla ei ollut kovin pitkää ikää. Esimerkiksi nuorten parien opisto toimi Sõprus -nuorisotalossa sen rehtorin Ivi-Lii Undin johdolla.

Ammattiliittojen kulttuuritalossa (johtaja Helju Kommer) yliopiston opettajat ja kulttuurielämän merkkihenkilöt pitivät luentoja.

Suunnitelma perustaa kulttuuriyliopisto syntyi jo vuonna 1986, mutta minulla ei riittänyt aikaa tehdä sitä, eikä kukaan liittynyt mukaan. Yhdessä vaiheessa tapasin kuoronjohtaja Lauri Breeden. Hän etsi työpaikkaa vaimolleen. Näin kaikki alkoi.

Annoin Mairelle paljon luovaa vapautta ja liikkumavaraa. Totta puhuakseni, jätin hänet hieman yksin tämän taakan kanssa, koska minulla oli koko ajan käynnissä kymmenkunta muuta toimintaa. Hänellä oli varmasti toisinaan syytä suuttua, mutta hän ei koskaan osoittanut sitä. Hän oli ahkera, sisukas, sinnikäs, ja tuli hyvin toimeen tehtävissään.

Pian neuvostotyylisestä kaupunginhallituksesta tuli nykyaikainen elin ja kulttuuriyliopistosta tarttolaisille tärkeä täydennyskoulutuslaitos. Kesti vielä vuosia ennen kuin yliopistot alkoivat puhua elinikäisestä oppimisesta, mutta tätä tehtiin Tartossa Maire Breeden johdolla todellakin jo vuonna 1987. Sillä tuskin nyt on väliä, kuka alun perin keksi idean. Tärkeintä on, kuka sen huomasi ja muotoili siitä menestystarinan.

RSN TK on kansallisten suurlähettiläiden neuvoston toimeenpaneva komitea.

Tarton musiikkipäivät olivat 1979–1991 Tartossa järjestettyjä popmusiikkifestivaaleja.

Vuodesta 1979 vuoteen 1989 konsertteja järjestettiin Vanemuinekonserttisalissa, vuodesta 1986 myös ulkoilmanäyttämöillä (wiki.ee).

Vuonna 1987 lukukausimaksu oli 25 ruplaa. Sanaa "tuition" ei pidetty sopivana.

Ylhäällä Maire, Tanel ja Simo Breede, alla Lauri Breeden vuonna 1987.

Maire Breede (Tarton kansalaisopiston rehtori vuodesta 1987): Työskentelin Tallinnassa Eesti Televisiooni ja Raadio (Viron yleisradion) sekakuorossa. Viimeinen työpäiväni oli 27.8.1987. Tein

siitä todellisen draaman, koska sieluni oli täysin lyöty – lähdin

Tallinnasta, lähdin kuorosta... Koko kuoro itki kanssani: "Oletko hullu, kun menet kulttuuriosastolle toimistotöihin kahdeksaksi tunniksi päivässä?" Riho Illak antoi minulle Tartossa valinnan – kuraattorin työpaikan tai kulttuuriyliopiston perustamisen. Koska kuorokollegani olivat pelotelleet minua perusteellisesti toimistotyöllä, ei lopulta ollut muuta vaihtoehtoa kuin perustaa kulttuuriyliopisto. Vieras kaupunki, vieras ammatti, ystävät ja perhe olivat Tallinnassa... Muistan seisoneeni Vanemuine-teatterin edessä ja ajatelleeni: "Missä suunnassa se musiikkikoulu mahtaa olla?"

Illak lähetti minut marxismi-leninismin kansalaisopistoon katsomaan, miten he toimivat. Heidän rehtorinsa Nonna Intal sanoi: "Lapsikulta, et voi tehdä sellaista. Minulla on keinot, sinulla ei."

Tarton kaupungin kulttuuriosaston silloinen työntekijä Viive Müürsepp muistelee: Pitkäaikaisena kulttuurityöntekijänä työskentelin viimeiset 20 työvuottani (1978–99) Tartossa.

Vuonna 1987 työskentelin kerhotoiminnan suunnittelijana ja toimistoni sijaitsi kulttuuriosastolla. Koska toimisto oli iso ja olin siellä yksin, johtaja Riho Illak toi minulle eräänä päivänä huonekaverin. Se oli herttainen nuori nainen Maire Breede, jonka piti aloittaa työt kulttuuriyliopiston kanssa. Sitä ennen Riho Illak oli puhunut myös minulle kulttuuriyliopiston perustamisesta. En innostunut siitä ideasta. En pitänyt sitä tarpeellisena ja luulin, että se ei toimisi.

Maire oli juuri tullut Tallinnasta asumaan Tarttoon. Hänelle kaikki oli uutta ja tuntematonta ja hän aloitti ns. puhtaalta pöydältä. Itse olin työskennellyt Tartossa jo 10 vuotta ja siksi pystyin ehdottamaan luennoitsijoita.

Marxismi-leninismin kansalaisopisto ideologisesti suuntautunut koulutuslaitos.

Viive Müürsepp kerhotoiminnan suunnittelija.

on

Pian aloitimme yhteistyön Tarton yliopiston luennoitsijoiden kanssa ja se oli oikea päätös.

Itsehillinnällä, miellyttävällä viestinnällä ja ahkeralla työllä Maire saavutti tavoitteensa lyhyessä ajassa. Mielenkiintoinen ohjelma oli pian valmiina, ja kun kulttuuriyliopiston osallistujien ilmoittautuminen alkoi, jono kiemurteli pitkin rappusia.

Mielestäni oikea henkilö sattui oikealla hetkellä oikeaan paikkaan. Mairen työ on kantanut hedelmää ja tuottanut hyviä tuloksia. Olen iloinen siitä, että olen omin silmin nähnyt tämän hankkeen syntymän.

Toimittaja Madis Ligi kertoo kansanyliopiston toiminnasta myös 30 vuotta myöhemmin.

T

arton Kulttuuriyliopiston avajaiset pidettiin 10. marraskuuta 1987. Kulttuuriyliopiston rehtori Maire Breede antoi haastattelun Madis Ligille Viron radiolle.

Jopa kulttuuriministeri Johannes Lott oli läsnä. Puheita pidettiin, opettajia esiteltiin ja mieskuoro lauloi. Tunnelma ja ilmapiiri olivat hyvin juhlallisia. Valitettavasti tästä tapahtumasta ei ole jäljellä yhtäkään valokuvaa.

Maire Breede: Muistellessani avajaispäivää muistan valtavan vilskeen yliopiston päärakennuksessa. Yleisöä oli niin paljon, että myös parvekkeen ovet avattiin, koska näytti siltä, että kaikki saapuneet eivät mahdu saliin. Nämä olivat ihmisiä, jotka olivat toimineet nopeasti ja ilmoittautuneet ensimmäisille alkeiskursseille (kotikulttuuri - 246 osallistujaa, teatterikurssi - 124, käsityöpiiri 30; yhteensä 400 henkilöä).

Ensimmäisille kursseille ilmoittautuminen tapahtui kulttuuriosastolla (Raekoja plats / Raatihuoneentori 3, 2. kerros).

Jono kiemurteli pihalla ja kuten olen myöhemmin osallistujilta kuullut, pelättiin, ettei enää olisi paikkoja, mutta toivottiin että kaikki halukkaat hyväksytään. Itse olin töissä iltamyöhään ja laskin rahaa. Kulttuuriyliopisto aloitti nimittäin täysin omavaraisena.

Osallistumismaksujen oli katettava kaikki opintoihin liittyvät kulut ja kahden opintojen järjestämisestä vastuussa olevan henkilön palkat.

Eräänä iltana Tallinnan kulttuuriyliopiston rehtori Maimo Ilves jakoi kokemuksiaan. Istuimme kolmisin kynttilänvalossa, koska sähköt olivat poikki. Kuulimme M. Ilvesiltä ensimmäistä kertaa, mikä on talousarvio, mistä se koostuu, miten se toimii jne.

Tietokonetta ei ollut, kerto- ja jakolasku tapahtuivat ulkomuistista ja paperilla. Maimo Ilves antoi minulle myös ystävällisesti näytteitä Tallinnan kulttuuriyliopiston asiakirjoista, ja niistä sain paljon ideoita siitä, mitä kursseja voisimme tarjota.

Aloitin alusta. Vuonna 1987 kävin Glavlitissa näyttämässä ensimmäisiä ohjelmiani.

Riho Illak ei antanut määräyksiä työajan suhteen. Tulin sitten töihin noin kello 13 ja olin iltamyöhään saakka, koska luennot alkoivat kello 18. Sellainen työaika sopi minulle hyvin, koska myös edellisessä työssä työskentelin iltaisin. Lisäksi yhden lapsen piti mennä kouluun ja toisen päiväkotiin.

Tallinnassa vuotuinen lukukausimaksu oli 20 ruplaa, me päätimme asettaa lukukausimaksut 25 ruplaan. Rahat olivat pöydällä kasassa. Laskin sen ja annoin kulttuuriosaston kassaan.

Keväällä, kun rahoja ei riittänyt palkkojen maksamiseksi, tajusin, mitä omista varoistani maksaminen tarkoittaa. Nimittäin kävi ilmi, että kulttuuriyliopiston omat varat olivat sillä välin huvenneet.

Nykyisin kaikki on viimeistä senttiä myöten laskettu eikä kukaan enää kerää rahaa muovipusseihin.

Glavlit (venäjäksi Главное управление по охране государственных тайн в печати, ГУОГТП, ГУОТ) oli vuonna 1922 perustettu Neuvostoliiton virallinen sensuurin ja valtionsalaisuuksien suojaamisen elin.

K

ulttuuriyliopiston kurssit alkoivat toimia vuonna 1987 yliopiston päärakennuksen auditorioissa, kemian rakennuksen pyöreässä auditoriossa ja H. Treffner Gymnasiumissa (silloin Tarton 1. lukio). Näin perustettiin se, jota nyt kutsutaan vapaaksi sivistystyöksi. Maailma oli edelleen melko suljettu. Kulttuuriyliopisto tarjosi jännittäviä ja ennennäkemättömiä aiheita, ja täällä olivat parhaat opettajat.

Vapaa sivistystyö tarkoittaa epävirallista aikuiskoulutusta.

Ago-Endrik Kerge työskenteli Vanemuisessa vuosina 1985-1986 vt. pääohjaajana, 1987-1990 taiteellisena johtajana, 1990-1992 ohjaajana.

Ruti Einpalu on freelance-valmentaja ja kouluttaja.

Aloitettiin kotikulttuurin ja teatterin kursseilla. Tuolloin ei ollut naistenlehtiä, joissa olisi puhuttu siitä, kuinka sisustaa viihtyisä koti, pukeutua tyylikkäästi, sovittaa värejä ja kankaita. Kotikulttuuriosaston johtajana toimi Sirje Kõrge, josta on jäänyt mieleen hänen rento esitystapansa, näyttävyys ja innovatiiviset ideat. Suuren kiinnostuksen kohteita olivat biorytmit, bioenergiat, terveellinen ruokavalio, lääkekasvit, positiivinen ajattelu, lapsen ja vanhemman suhteet, puolisoiden suhteet, itsesääntely, naisten terveys, ulkonäkö, kulinaariset salaisuudet. Reet Urbanikin johdolla toimi myös neulontapiiri, joka jopa järjesti näyttelynsä Tarton kuluttajaosuuskunnan salissa.

Teatteriosaston johtaja oli Ago-Endrik Kerge. Pidettiin luentoja teatterihistoriasta, järjestettiin tapaamisia näyttelijöiden kanssa, vierailtiin esityksissä Tartossa, Tallinnassa ja Viljannissa.

Vuoden 1987 lopussa töihin tuli uusi henkilö, Ruti Kannelmäe (nykyään Einpalu): Aloitin työn kulttuuriyliopistolla vuonna 1987. Riho Illak pelasti minut pakollisista kolmesta vuodesta Tarton kaupungin tietokonekeskuksella, jonne minut sijoitetiin valmistuttuani Tarton yliopistosta. Harvat onnistuivat pakenemaan näitä pakollisia työhönsijoituksia. En tiedä miten tämä pelastus ja pako hoidettiin, mutta tähän liittyen minun piti aloittaa työt kulttuuriosastolla.

Kulttuuriosastoon oli perustettu uusi yksikkö käsittelemään aikuisten täydennyskoulutusta, päädyin sinne.

Mairella oli suurin piirtein olemassa käsitys siitä, mitä meidän oli tehtävä, ja niin aloitimme työt - Maire edellä ja minä perässään.

Raportoimme Riholle aika ajoin, mutta en muista, että hän olisi puuttunut työhömme. Pidin siitä, että sain osallistua kaikkiin järjestämiini kursseihin. Minulla oli omat suosikkikurssit ja suosikkiluennoitsijat. Muistan

hyvin, miten pohdin sitä, minkälainen on vaikutusvaltainen puhuja ja miten hän suhtautuu osallistujiin ja aiheeseen.

Jotkut aiheista olivat todellisia yleisömagneetteja.

Vastuualueeni olivat teatterihistoria, kristillinen kulttuuri, taide ja kodinsuunnittelu. Tänä elämänjaksona myös makuni kehittyi, ja muistan edelleen joitain jaettuja periaatteita ja suosituksia. Maire oli erittäin hyvä johtaja - hän antoi minun valita aiheet, jotka puhuttelivat minua. Muistan myös, että pystyin työskentelemään hyvin joustavasti - kotona, illalla, juuri niin kuin minulle sopi.

Katsoin tarkasti, kuinka Maire teki asioita ja yritin seurata.

Muistan hyvin, että Maire onnistui paljon helpommin pääsemään sopimukseen yliopiston lehtoreiden kanssa. Ajattelin tuolloin, että olisinpa hieman vanhempi - se saattaisi helpottaa neuvotteluja luennoitsijoiden kanssa. Silloin tällöin menin lehtorin kotiin neuvottelemaan. Esimerkiksi Linnart Mäll ja hänen Hruštšovkansa Annelinnassa. Muistan vieläkin, kuinka Neeme Karolin kehotti olemaan syömättä teflonpannusta, koska edes hänen koiransa ei syönyt sen päältä. Jäin kotiin toisen lapsen syntymän takia enkä palannut kulttuuriyliopistoon sen jälkeen. Myöhemmin työskentelin pitkään Hansapankissa, sitten Draamateatterissa.

On mielenkiintoista, että nyt olen jo yli vuosikymmenen ajan työskennellyt taas ihmisten kehittämisen alalla.

Olen johtamiskouluttaja ja valmentaja, ja palannut samoihin aiheisiin, vaikka painopiste on erilainen. Olen edelleen kiinnostunut siitä, kuka ja miten tavoittaa kuuntelijoiden sielun kielet.

Hruštšovka on 2–5kerroksinen paneeli- tai tiilitalo, joka on rakennettu Moskovan entisen pääarkkitehdin Vitaly Lagutenkon projektin mukaisesti.

Tällaisia taloja rakennettiin vuosina 1959-1985.

1988 Vuoden suurin joukkotapahtuma järjestettiin Tallinnan laulukentällä, siihen osallistui lähes 300 000 ihmistä - „Eestimaa laul 1988“.

Kaikkialla Euroopan unionissa otettiin käyttöön lyijytön bensiini.

Priidu Beier (pseudonyymit: Matti Moguči, Pierre Bezuhhov, Ada Piirlup, Kersti Maarler) on runoilija. Tällä hetkellä hän työskentelee taiteen historian opettajana H. Treffnerin lukiossa.

Vuonna 1988 ensimmäiset sinimustavalkoiset liput alkoivat liehua. Tõnn Sarv laati kulttuuriperinnön suojelun peruskoulutuksen opetussuunnitelman. Kurssilla käsiteltiin Viron ja Tarton historiaa ja kansanperinnettä. Luentoja elävöitettiin retkillä ja elokuvaohjelmilla.

Samaan aikaan heräsi suuri kiinnostus psykologiaan. Tarton yliopiston psykologian lehtorit Peeter Tulviste, Talis Bachmann, Jüri Allik ja Aleksander Pulver laativat kolmivuotisen opetussuunnitelman laajalle viestintä- ja psykologiakurssille. Samana vuonna toimintansa aloittivat myös kaunokirjoituskoulu (Mati Vaitmaa) ja kukkaasetelmakoulu (Aili Saluveer). Nämäkin kurssit kestivät kolme vuotta.

Käytännön taidekurssien lisäksi käynnistettiin myös teoreettinen kurssi: 2-vuotinen taidehistoriaohjelma. Ohjelman kokosi Priidu Beier, joka oli silloin Tarton taidemuseon työntekijä.

Priidu Beier kommentoi tätä aikaa näin: Tuolloin olin Tarton taidemuseon taidepedagogisen sektorin johtaja. Minun piti järjestää taidehistorian luentoja Tartossa ja muualla (yhteensä seitsemässä maakunnassa), sen lisäksi kiertäviä näyttelyitä. Lehtoreina toimivat taidehistorioitsijat sekä Tallinnasta että Tartosta. Jokaisen tutkijan oli valmistettava luento ja esitettävä se ensin kollegoille. Tieteellinen neuvosto hyväksyi sen ja sitten voitiin mennä yleisön eteen.

Tuolloin Tartossa voitiin harjoitella taidetta yliopiston taidehuoneessa tai osallistua kuvataiteen etäopiskeluihin.

Kansalaisopiston luennot loivat kolmannen mahdollisuuden.

Tarjolla oli kaksi ohjelmaa - Viro ja maailma.

Muistan, että ihmisiä oli paljon. Leijonanosa kuuntelijoista oli nuorempia keski-ikäisiä naisia. Ihmiset olivat aktiivisia ja optimistisia. Kaikkialla oli laulavan vallankumouksen tunnelma.

Taloudellisiin olosuhteisiin ei kiinnitetty huomiota, vaikka elämä olikin melko kamalaa. Ihmiset pitivät yhtä. Kävimme busseilla tunnettujen taiteilijoiden studioissa. Joistakin kuulijoista tuli myöhemmin taiteilijoita.

1.Maire Breede ja Mati Vaitmaa kalligrafianäyttelyn avajaisissa Tarton yliopiston kirjastossa.

2, 3, 4.

Opiskelijoiden kaunokirjoitus.

Kääntöpuolella: Teatteritieteellisen tiedekunnan opintopäiväkirja 1987/1988.

19

1989

Sinimustavalkoinen lippu nostettiin jälleen Pitkä Hermanni -torniin.

Toteutettiin Baltian maiden läpi kulkeva 600 km pitkä Baltian ketju.

S

aapui vuosi 1989.

Kaikki edellä mainitut kurssit jatkuivat sujuvasti. Mutta jotain uutta piti myös tarjota. Näin aloitti Linnart Mällin pyörittämä

buddhalaisuusosasto, jonka luennoille matkustettiin jopa Tallinnasta.

Voit lukea lisää tästä erityisestä hankkeesta kirjan neljännestä osasta.

1988–89-lukukaudella kulttuuriyliopisto järjesti myös ensimmäisen jatkokoulutuskurssin. Kohderyhmänä olivat kerhotoiminnan työntekijät.

Kouluttajat olivat tunnettuja

Buddhalaisuuden kurssin päättäjäiset. Eturivissa keskellä Märt Läänemets, Linnart Mäll ja Harri Ints.

kulttuurihenkilöitä: Ivar Trikkel, Jaan Kaplinski, Ingrid Rüütel, Mart Kadastik, Aleksei Peterson, Rein Veidemann, Lehte Hainsalu.

1990 Kiinnostus psykologiaan oli edelleen suuri. Aleksander Pulver aloitti yhden miehen luentosarjan "Minä".

Annettiin yleiskatsaus siitä,

mikä on tärkeää ihmisen psykologisen hyvinvoinnin kannalta, miten vapaa maailma eroaa totalitaarisesta valtiosta, miten saada lisää itseluottamusta jne. Kuulijoita oli 200. Jaan Kivistikin johdolla aloitettiin myös filosofian kurssi; kristillisen pedagogiikan kurssia johti Esko Süvari.

1991 - Kulttuuriyliopistoon tuli aiheita, jotka olivat suosittuja monien vuosien ajan: terveyskulttuuri, ihminen ja luonto, astrologia, terveelliset elämäntavat, tuonpuoleinen, parantaminen, itämainen lääketiede, ihmisen ja luonnon väliset suhteet. Erittäin paljon kiinnostusta herättivät kysymykset siitä, miten syödä, miten levätä, miten päästä eroon stressistä. Selma Teesalu, Peeter Liiv, Igor Mang jne auttoivat osallistujia oppimaan itsestään.

Uusi oli myös sosiaalipsykiatrian kurssi, joka järjestettiin psykiatrisella klinikalla ja jossa luennoivat huippupsykiatrit L. Mehilane, J. Saarma, M. Saarma jne.

1992 oli käännekohta kulttuuriyliopistossa. Rahanumerot kasvoivat nopeasti, mutta rahan arvo laski. Sitten rupla korvattiin kruunulla.

Aiempina vuosina kulttuuriyliopistossa opiskeli 800–1000 ihmistä vuodessa, nyt heitä oli puolet vähemmän.

1990 Berliinin muuri purettiin.

Viron SNT:n korkein neuvosto ilmoitti itsenäisen Viron tasavallan palauttamisesta.

Ruuanostokortit otettiin käyttöön.

1991 Viro julistautui uudelleen itsenäiseksi.

Tartu Raadio radiokanava aloitti toimintansa Tartossa.

1992 Viron kruunu otettiin käyttöön. Hintojen nousu oli 1076 % yhdessä vuodessa.

Maailmassa otetaan käyttöön uusi tietoväline - CD.

Maire Breede: Ei ollut enää järkeä suunnitella pitkiä kursseja, koska ihmiset eivät syksyllä tienneet, mikä heitä odottaa keväällä. Opetus alkoi toimia kahdessa jaksossa - kevät- ja syyslukukausi. Ryhmät pienentyivät ja tämä loi kotoisamman työilmapiirin. Muutokset elämäntavoissa muuttivat myös ihmisten ajattelutapoja ja tarpeita.

Vähemmän kiinnostivat koti, lapset, teatteri, ihmissielu. Sen sijaan houkutti kaikki ulospäin näkyvä. Näin Anita Arstin laatimasta naisille suunnatusta ohjelmasta tuli suosittu vuosiksi. Aiheina olivat imago, etiketti, viestintä, liikunta, muoti, tekstiilit, värit. Tarjottiin myös henkilökohtaista konsultointia. Näille kursseille osallistui yli 400 naista.

Anita Arst, ompelija ja stylisti:

Anita Arst Tarton kansalaisopiston 10. syntymäpäivänä vuonna 1997.

Kuinka uskalsin? Päivittäinen työni tutkimuslaitoksessa käsitteli oikeakielisyyttä ja terminologiaa (karjatalouden ja eläinlääkinnän aloilla!) ... Minulla oli kuitenkin paljon ompelukokemusta, ompelin ikäisilleni jo 8. luokalla. Ilmeisesti aloin puhua pukeutumisesta tullessani apuun pyörittämään missikisoja ja sieltä sainkin ensimmäisen kokemukseni kouluttajana. Viestintä ja esiintyminen sopivat minulle, mutta MISTÄ PUHUA? Kun vuonna 1992 aloitin kulttuuriyliopistossa kurssin „Matka naisen maailmaan “, olin käynyt muutaman kerran Helsingin Muoti ja kauneus -messuilla ja ostanut sieltä mukaan niin monta aikakauslehteä kuin pystyn kantamaan. Ostin myös vanhempia vuosikertoja, koska ne olivat halvempia ja tarjosivat kuitenkin myös uutta tietoa. Olin viettänyt kuukauden Englannissa isoisäni luona ja vaellellut muun muassa Lontoon muotikaduilla ja kangasliikkeissä.

Se, mistä puhuin, koostui todennäköisesti kuvista, hetkistä, jotka näin, kuulin ja koin muualla ja joita nyt meilläkin Virossa haluttiin nähdä. Naistemme nälkä hemmotella itseään oli tuolloin melko suuri.

Väitetään, että opimme parhaiten opettamalla muita. Olen samaa mieltä. Lisäksi kävi ilmi, että yhden lukuvuoden aikana kansalaisopistossa olin sanonut kaiken, mitä tiesin muodista ja

leikittelystä sen kanssa.

Into kasvoi. Löysin Suomessa

mestarikoulun ja sopivan erikoisalan – studio-ompelija, tuotenäytteiden valmistaja ja henkilökohtaisen vaatekaapin suunnittelija. Koulu tarjosi ammattillista korkeakoulutusta, mutta opettajani aluksi tarkastelivat minua eri tavalla, koska heillä ei ollut aiemmin ollut opiskelijana korkeakoulutettua henkilöä. Suoritin 3vuotisen ohjelman 1,5 vuodessa, ja nyt syntyi todellinen uudenajan kurssi "Jokanaisen imagon ja hyvinvoinnin koulu".

Puhuimme imagosta ja sen merkityksestä eri kulttuureissa, etsimme henkilökohtaista pukeutumistyyliä ja sopivia värejä, tutkimme värivitamiineja ja hyödyllisiä temppuja joilla antaa halutun vaikutelman: kuinka näyttää merkkejä menestyksestä, ammatillisesta luotettavuudesta, itseluottamuksesta tai terveellisestä asenteesta elämään. Tutkimme vartalotyyppejä ja tutustuimme erilaisten kankaiden mahdollisuuksiin. Suosituimpia aiheita olivat värisignaalit ja vartalotyypit. Olimmehan tottuneet laittamaan päälle mitä sattui olemaan. Ulkomaisten muotilehtien sijasta minulla oli nyt oma nn raamattu - suomenkielinen oppikirja väreistä ja tyylistä, jonka englanninkielinen alkuperäiskirja oli julkaistu vuonna 1991, suomenkielinen käännös vuonna 1993.

Tiedot olivat siis erittäin tuoreita! Lisäksi kävin näytöksissä muistan katutyylinäytökset Tukholmassa ja Lontoossa, jopa Christian Diorin näytöksen Lontoossa (luultavasti 1996) - juoksin pitkin Lontoon muotikatuja ja otin kuvia maailmankuulujen brändikauppojen näyteikkunoista (kun ovella ei ollut turvamiestä).

Kun yleisö tuntui tavallisesti olevan hyvin kiinnostunut, niin kuten aina - oli myös päinvastaisia tapauksia. Pari kertaa huomasin nukahtaneen naisen jopa eturivistä! Myöhemmin, kun se tuli vitsailleen puheeksi, he sanoivat, että minulla on suggestiivinen, jollei jopa nukuttava ääni...

Tallinnan muotitalon Siluett -lehti (1958–1992) oli yksi harvoista Neuvostoliitossa julkaistuista muotilehdistä. Se ilmestyi neljä kertaa vuodessa, vironkielisen lehden painosmäärä oli keskimäärin 52 000 ja venäjänkielisellä 300 000 kappaletta.

Viivi Irs oli Tarton kaupungin yritystoiminnan osaston ruoka-alan pääasiantuntija.

Hienoin asia oli nähdä, kuinka monet naiset ajattelivat, keskustelivat, huomasivat ja heräsivät.

Toisinaan tunsin olevani ihan sukunimeni "Arst" (lääkäri) arvoinen.

Nämä tunnit olivat tarkoitettu naisille VAIN HEITÄ ITSEÄÄN VARTEN sellainen ajankäyttö ja ajattelutapa oli tuolloin jotain aivan uutta.

Nykyään, ehkä yli 20 vuotta myöhemmin, näyttää siltä, että useimmat meista jo syntyvät hyvällä tyylitajulla, alitajuisesti ymmärtävät, mitä ilmassa on, tai löytävät tarvitsemansa tiedot ympärillään olevasta maailmasta.

Etikettikurssin pitäjä Viivi Irs: 1980-luvun jälkipuoliskolla virolaisilla oli yhä enemmän mahdollisuuksia kommunikoida länsimaiden kanssa. Oli työ- ja vapaa-ajanmatkoja, ja oli myös yhteyksiä kaukaisiin sukulaisiin.

Yhteydenpidossa jouduttiin ennennäkemättömiin tilanteisiin. Tämä johti haluun oppia lisää avoimen maailman hyvistä tavoista (joita aloimme nopeasti kutsua etiketiksi). Mati Lukasin ja Tiina Tšatšuan diplomaattikoululle kirjoitetun kirjan "Protokolla ja etiketti" julkaisu oli vielä tulevaisuudessa. Tarton kulttuuriyliopiston perustaminen tarjosi mahdollisuuksia. Miksi hyväksyin Maire Breeden tarjouksen?

Syynä oli henkilökohtainen kokemus siitä, mitä ajateltiin maanmiestemme käyttäytymistaidoista esimerkiksi Suomessa. Kun olin ensimmäistä kertaa Helsingissä, kuuntelin punastuen, mitä paikallinen opas piti tarpeellisena kertoa meille ennen syömistä buffet-ravintolassa. Ohje oli seuraava: "Nyt mennään ravintolaan, jossa paikan päällä saatte syödä niin paljon kuin haluatte, mutta mitään ei saa ottaa mukaan." Kerran oli yksi vieras pitänyt paneroidusta kalasta sen verran, että oli laittanut sitä myös taskuunsa. Hämmentynyt opas ei halunnut tehdä suoraa huomautusta, mutta tarjosi vieraille kastikekannua, suositellen sen käyttämistä valitun ruoan kanssa. Tuolloin tuntemani nolostuminen ei unohtunut. Suostuin järjestämään kurssin.

Täydensimme ohjelmaa yhteistyössä osallistujien kanssa jo esiin tulleiden kysymysten perusteella. Opimme käyttäytymään täyden palvelun banketissa, seisovassa pöydässä ja buffetissa.

Pääasiassa valokuvien avulla tutustuimme eri maiden kattaustapoihin.

Oli hauskaa tehdä "kuivaharjoittelua" tyhjillä astioilla, ymmärtääksemme roolimme kommunikoinnissa tarjoilijan kanssa.

Testasimme myös tarjoiluvälineita ja harjoittelimme taitoa pitää vasemmassa kädessä samanaikaisesti vähintään kahta astiaa. Meillä

ei vielä ollutkaan kaikkia tarjoiluvälineitä ja -astioita. Saimme niistä jonkinlaisen käsityksen Helsingin messujen luetteloiden avulla.

Vähemmän tunnetut olivat

merenelävien ja juustojen syömiseksi ja tarjoiluksi tarkoitetut välineet.

Osallistujat kertoivat omista epäonnistumisistaan, jotka olivat joskus olleet vain hauskoja pikkuseikkoja, mutta joskus jopa tragikoomisia tilanteita, joita kertojat todennäköisesti muistivat pitkään. Muistan yhden nuorten tyttöjen kertoman tarinan.

Kulttuurimatkalla Saksassa vietetyn pitkän päivän päätteeksi mentiin isäntänä toimineen naisen kanssa ravintolaan. Löytäessään pöydältä nätit sitruunaviipaleilla koristetut vesimaljat, he joivat ne ilomielin tyhjiksi. Isännöivän naisen hämmennys jäi heiltä huomaamatta, koska lyhyen viiveen jälkeen myös hän joi vetensä samalla tavoin.

Myöhemmin, tarkkailemalla asiakkaiden käyttäytymistä viereisissä pöydissä, tytöt huomasivat, että he olivat juoneet sormien huuhteluvettä ja että isäntänä toiminut rouva oli yrittänyt pelastaa heidät nolostumisesta tekemällä saman.

Ajassa taaksepäin ajatellen jotkut asiat vaikuttavat vähemmän tärkeiltä, tänään olemme sopeutuneet paljon, jotkut tavat ovat muuttuneet ja uusia käytäntöjä on syntynyt. Tuolloin annettu kultainen neuvo on kuitenkin edelleen voimassa: jos et tiedä miten toimia, älä toimi, vaan odota ja katso, mitä tekevät ne, jotka tietävät.

Koulutuksen pääsuunnat alkoivat muodostua. Pienet ryhmät -opintopiirit - jatkoivat ja alkoivat työskennellä seuraavilla aiheilla: kaunokirjoitus, maalaus, kukka-asetelmat, tekstiilimaalaus, käsityöt, kielet, kirjansidonta ja kirjojen korjaus, kansanperinne.

Samana vuonna aloitettiin nahkatyökurssit.

Kersti Kohtla: 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa kaupoissa ei ollut juuri mitään ostettavaa ja ihmiset alkoivat itse tuottaa yhtä sun toista.

Nahkaesineet menivät kuin kuumille kiville. Onneksi ostajat eivät tienneet mistä jätteistä ne olivat valmistettu. Neuvostoliiton aikana ilmaisia jätteitä lojui paljon ja fiksummat tarttuivat tilaisuuteen.

Mieleen tulee yksi tarina siitä, miten joku löysi metsästä kuormallisen varoituskolmion muotoisia tekonahkapusseja. He olivat siellä, koska suunnitelma oli täytettävä, mutta kulutus oli vähäisempää. Sitten jossakin vaiheessa pussit poistettiin varastosta ja ne päätyivät metsään. Tämä löytäjä leikkasi pussit keskeltä kahtia, sai kaksi pussia, kiinnitti olkahihnat ja pani myyntiin. Itse asiassa näiden varoituskolmiopussien väri oli erittäin kaunista ja kirkasta.

Olin valmistunut taidekoulusta nahkatyön alalla. Koulukaveri Piret Tegova kutsui minut mukaan, kulttuuriyliopistossa olisi kotikulttuurin kurssi. Siellä on käsityötunteja. He olivat miettineet myös nahkatöiden opetusta. Oppitunti pidettiin Nõukogude (Aleksandri) kadun päiväkodissa. Onneksi olin tuolloin sellainen laihempi tyttönen. joten mahduin hienosti pulpettiin, mutta joillakin muodokkaammilla naisilla oli vaikeuksia nousta penkistä, koska olihan koko sisustus päiväkotilapsien mitoissa.

Menin opettamaan, jätin kotiin pullon rintamaitoa (poikani oli juuri tullut kuukauden ikäiseksi) ja otin naisia varten mukaan ruissihtijauhosta keitetyn liisterin. Daaminlaukussani oli tietysti myös lukuisia veitsiä, muovausvälineitä, vasaroita jne. Kaikki tarvittava oli aina laukussa mukana. Kerran kun palasin kotiin, lauma isoja kulkukoiria ryntäsi minua kohti (muistattehan, kuinka paljon niitä juoksi silloin ympäri!). Olin tosiaan iloinen, että laukustani

Osallistujat nahkataiteen kurssilla Treffner-koulussa ohjaaja Kersti Kohtlan ja johtaja Maire Breeden kanssa.

löytyi niitä varten sekä ruokaa (liisteri) että aseita! Onneksi ne eivät kiinnostuneet minusta.

Koska lyhyt johdantokurssi sujui melko hienosti, keskustelimme Mairen kanssa, että voisimme järjestää pidemmän, vain nahkatyön kurssin. Kevätkaudeksi ilmoitettiin sitten nahkatyökurssista. Jospa olisin tiennyt, että lopulta tulee 3 ryhmää, kussakin 15 osallistujaa, ja minullahan oli vielä lisäksi pieni vauva kotona...

Tämän jälkeen tulivat jatkokurssit: kansioiden valmistus, kirjojen korjaaminen ja sitominen. Sidontakurssilta on jäänyt mieleen pari seikkaa. Nimittäin olimme teettäneet yksinkertaiset sidontakehykset luokkakäyttöön.

Mutta yksi nainen innostui ja halusi kokeilla kotona. Halusin tietää, minkä ratkaisun hän oli löytänyt. Hän oli lyönyt naulat ylhäältä alaspäin suuntautuvasti kaapiston hyllyjen väliin, kiinnittänyt niihin narut ja aina vain sitoi kirjoja. Jos joku muistaa, huonekaluja sai silloin ostaa joko erittäin hyvien yhteyksin kautta tai ammattiliiton ostoluvalla. Pelkäsin, että nyt hänen miehensä ryntää sisään ja minä saan sapiskaa - joku tyttönen opettaa täällä kaapistojen naulaamista.

Toisen tarinan kertoi Maire: yksi mieshenkilö oli sanonut: "Voi miten mielenkiintoista... Sitomisen kurssi?". Tämä mies oli tarkoitanut jotain aivan muuta, mutta minua kiinnosti vain yhden tyyppinen sitominen, kirjojen sitominen...

1993 aloitetiin musiikkikurssit: yksinlaulua opetti Evi Vanamölder, kitaransoittoa Tõnu Mina, pianotunteja ja musiikin perusteiden opetusta tarjosi Anu Russak. Musiikkikurssit ovat edelleen erittäin

suosittuja.

Yhteistyössä Avoimen koulutuksen liiton kanssa eläkeläisille

on järjestetty kursseja vuodesta 1994. Yhteensä 168 henkilöä osallistui ja kaksi pääsi matkustamaan Ruotsiin kurssien suorittamisen jälkeen.

Tämä oli ensimmäinen yhteistyö Pohjoismaiden aikuiskoulutuksen kanssa.

Eläkeläisten opintopiiri. Opettajana Lea Taul.

1993 Viimeinen Neuvostoliiton rajavartija lähti Virosta.

Viljannissa pidettiin ensimmäinen perinnemusiikin festivaali.

Yhdysvalloissa jalostetiin geneettisesti muunnettu tomaatti.

TSL on suomalainen sivistys- ja opintojärjestö.

Reino Lemmetyisen ”kosiomatka ”.

1994 kulttuuriyliopisto allekirjoitti yhteistyösopimuksen Turun Työväen Sivistysliiton kanssa. Näin muistelee Reino Lemmetyinen,

Turun TSL: n senaikainen johtaja:

Sain puhelun Helsingistä, työtoveriltani Henrik Wulffilta, joka kysyi: "Onko sinulla, Reiska, passi kunnossa ja haluatko mennä Tarttoon?" Epäröimättä vastasin, että passi on kunnossa ja olen valmis lähtemään. Olen aina ollut valmis uusiin hommiin ja haasteisiin. Vielä kaksi lippua varattiin ihmisille, jotka voisin kutsua mukaan ja jotka olisivat voineet olla hyödyllisiä. Pyysin mukaani silloisen Turun Päivälehden päätoimittaja Antti Vuorenrinteen ja Varsinais-Suomen Liiton Viro-asiantuntija Raimo Korhosen.

1994 Bill Clinton teki ensimmäisenä Yhdysvaltain presidenttinä vierailun Baltian maihin.

Estonia-lautta upposi Itämerellä.

Reino Lemmetyisen kutsumanimi on Reiska.

Olen käyttänyt myöhemmin tästä matkasta nimitystä ”kosiomatka”. Ehdotin Mairelle yhteistyötä TSL:n Turun keskuksen kanssa. Maire myöntyi "kosintaan" ja siitä alkoi pitkäaikainen yhteistyömme, joka jatkuu tähän päivään asti.

A

ika kului. Jotkut seikat tuntuvat nyt oudoilta ja huvittavalta, mutta ihmisten into ja toiminnanhalu olivat kadehdittavia.

Kulttuuri-yliopisto oli toiminut jo kuusi vuotta. Uusia ideoita ja teemoja etsittiin yhä. Lukuvuonna 1993/1994 aloitettiin vaatteiden leikkuun kurssilla.

Kurssin opettaja Emilly Ruul muistelee: 1990-luvun alussa työskentelin vaatteiden leikkaajana tavaratalossa. Se oli vaikeaa aikaa. Ruokakaupasta ostettiin neljännesosa leivästä, koska ihmisillä ei ollut rahaa... Haluttiin oppia taitoja valmistaa asioita itse ja elää säästeliäästi. Palkat olivat hyvin alhaiset. Vaatteita ostettiin kirppikselta tai muokattiin vanhoja käyttökelpoisiksi. Niin minut siis kutsuttiin opettamaan kansalaisopistoon. Maanantaina sovimme asiasta, ja keskiviikkona odotti jo kaksi ryhmää, 20 henkilöä kussakin.

Emilly Ruul, yrittäjä.

räätäli

ja

Vaatteiden leikkauskurssi Treffner-koulussa, hameen laskostaminen.

En ollut koulutettu opettaja. Käytännön kokemusta oli runsaasti ja olin opiskellut vaatteiden leikkaajaksi, mutta salissa oli opettajia ja lääkäreitä, joten yritähän selittää sanoilla, mitä teet käsilläsi.

Tunnit pidettiin Treffnerin lukion 2. kerroksessa, fysiikan luokassa.

Mitä työvälineitä minulla siellä oli? Taulu, liitu, sieni, pulpetit ja luokka täynnä innokkaita oppilaita. Vaatteita piti kokeilla muiden edessä, sovituskoppeja ei ollut. Jokaisella oli mukanaan oma paperirulla. Toisinaan raahasin paikalle myös ompelukoneen, jotta voisin näyttää edes jotain. Halusin opettaa kaikille oppilailleni

sisätaskun tekemisen. Koska ryhmä oli iso, tein sen useita kertoja, jotta kaikki saivat asian selväksi. Eräänä päivänä tulin portaita ylös.

Kuulen puhuvan

jonkun äänekkäästi:

se leikattu paitamekko ei sovi, tämä on joku valeopettaja. Tuttava ompelija oli polkenut työmme maanrakoon. Kuuntelin puheen loppuun, menin luokkaan ja pyysin selitystä. Kyse oli siitä, että kaikki leikkausviivat oli siirrettävä toiselle puolelle - kotona lattialla tai ruokapöydällä. Tuo nainen ei ollut viivoja siirtänyt. Kiinnitin hänen mekonsa nuppineuloilla ja laitoin sen luokan edessä hänelle myös päälleen. Kukaan ei sen jälkeen enää provosoinut. Mutta sydämessäni kyllä vapisin ...

Koska työkaluja ei ollut ja ryhmät olivat hyvin suuria, oli joskus vaikea mennä kouluttamaan työn jälkeen. Mutta sitten ilopillerini alkoivat saapua luokkaan: ”Voi, katso mitä sain aikaan!"," Tein taskuni ihan itse!“ Huoneen täyttämä energia oli niin kuplivaa, että myöhemmin kotona ei tullut unta. Kurssiryhmä ei halunnut hajota, joten teimme vielä myös verhot, gobeliinikoruja jne.

Nykyään ihmiset tulevat opiskelemaan muista syistä, mutta asian ydin on sama - etsitään tasapainoa. Jos istut aamusta iltaan toimistossa, pitää purkaa energiaa illalla - esimerkiksi kuntoilla tai tehdä käsitöitä.

Vuonna 1995 tapahtui perusteellinen muutos.

Maire Breede: Tähän asti kurssit pidettiin yliopiston auditorioissa, päiväkodeissa, kouluissa, kaupunginkirjastossa, ylioppilastalossa. Kello viideltä alkoi jokailtainen matka kurssipaikasta toiseen - johonkin oli tuotava piirtoheitin, toinen tarvitsi diaprojektorin, joku odotti opetusaineistoja, joskus piti kerätä lukukausimaksuja, avata tai lukita ovia jne. Järjestäjät lähtivät iltaisin kotoa, valkoinen liina toisessa ja projektori toisessa kainalossaan.

1995 Viron asukaiden, jotka eivät olleet Viron kansalaisia, oli haettava oleskelulupaa.

Nyt kaikki opetus alkoi olla vain Treffnerin koulussa. Aamulla täällä opiskelivat lapset, illalla tänne tulivat aikuiset ja muuttivat luokat studioiksi. Jossain maalattiin kankaalla, jossain tekstiileillä, valmistettiin kenkiä, korjattiin kirjoja, opeteltiin kukka-asetelmia ja kaunokirjoitusta, tanssittiin, harrastettiin aerobikkia ja nahkatöitä, ommeltiin. Täällä lauloi kaksi kuoroa. Siten H. Treffnerin lukiosta tuli koulutuksen ja kulttuurin keskus. Lapsillakaan ei aina ollut helppoa - aamulla pulpettiin istuessa kävi joskus ilmi, että paikka on siirtynyt toiselle riville tai pöydässä on väritahroja tai vihkot olivat siirtyneet toiseen laatikkoon. Opettajamme tekivät parhaansa luodakseen tavallisessa luokassa aikuisille sopivan ilmapiirin.

Vuonna 1995 järjestettiin myös ensimmäinen maalauskurssi.

Kuvataiteilija Aime Asi muistelee: Muutama vuosi sitten Mati Vaitmaa kutsui minut pariksi viikoksi kaunokirjoituskurssin sijaisopettajaksi. Viikoista tuli kuukausia ja vuosia, eikä Mati palannutkaan takaisin. Kun olin kolmen vuoden ajan opettanut kaunokirjoitusta taiteilijan työn ohella Tarton Kaubamajassa, tajusin, että opiskelijat halusivat alkaa suunnitella kirjoitusta ja taustoja. Neuvottelimme ja päätimme avata amatööritaiteilijoiden maalausryhmän Sõbra-kadun opetusluokassa.

Meillä ei ollut aavistustakaan, kuinka monta ihmistä saattaisi olla kiinnostunut. Juoksin työpäivän jälkeen paikalle enkä ymmärtänyt, mistä kyse – koko piha ja portaat olivat täynnä väkeä. Heitä oli noin satakunta henkeä. Maire nauroi ja sanoi: “Tee nyt heidän kanssaan mitä haluat. “ Se oli keväällä, juuri ennen kesää. Tutkin opiskelijoiden kiinnostusta ja taustaa, ja jo ennen syksyä tapasimme Tarton linja-autoasemalla matkustaaksemme tunnin bussilla Tõravereen, joen varrelle piirtämään. Oli noin 30 kiinnostunutta.

Jaoin paperit ja pastellit, jotkut saivat kuvan heti valmiiksi.

Kaunokirjoituksen eli kalligrafian tunti Treffner - koulussa.

Vuosi 1996 oli myös merkittävä monin tavoin. Kulttuuriyliopiston rinnalla aloitti toimintansa myös kulttuuriyliopiston yhdistys, joka kuului Avoimen koulutuksen liittoon (Avatud Hariduse Liit, AHL).

Yhteistyössä AHL:n kanssa ensimmäinen ulkomainen raha, PHARE:n demokratiahanke, saapui Tarttoon. Toisaalta lisättiin yhä uusia kursseja (liikunta ja tanssi, gospel-kuoro, andragogiikka, nahkatyö, englanti). Kuinka aloitettiin englannin opetus?

1996 Viron tasavallan kulttuuriministeriö perustettiin uudelleen.

Ensimmäistä kertaa tietokone voittaa shakissa maailmanmestarin G.Kasparovin.

Englannin opettaja Meeli Tonka kuuntelee Ain Raalin puhetta kasveista.

Meeli Tonka: Alku oli erittäin mielenkiintoinen. Maire (Breede) tuli kurssilleni Maaseudun kehittämisen instituutissa. Hän vaikutti erittäin asialliselta ja ehdotti, että tulisin kansalaisopistoon opettamaan englantia. Kieliä siellä ei ollut toistaiseksi opetettu. Olin hieman peloissani ja epäröivä, koska se tuntui hypyltä tuntemattomaan.

Maire jatkoi soittamista ja houkuttelemista. Lopulta suostuin kokeilemaan.

Olosuhteet olivat surkeita. Meillä oli pieni huone yhdessä Treffner-koulun siivessä. Sisäänpääsy oli talon sivulta. Se oli sekä toimisto että luokkahuone. Täysin pelkkä koppi nykyaikaisessa mielessä. Käytin tätä huonetta kahdesti viikossa. Ovi oli todella vaikea sulkea. En usein pystynyt sitä lukitsemaan. Soitin sitten Mairelle, joka lähetti poikansa pyörällä avuksi. Maire itse siivosi, pesi lattiat. Yläkerrassa oli joku palloiluhalli, josta kuului jatkuvasti mätkähdyksiä. Oppikirja oli vain minulla ja teimme siitä sitten kopioita. Minulla oli magnetofoni, kotona kelasin nauhan oikeaan kohtaan. Joskus kone rypisti ja toisinaan repi sen.

Olosuhteet olivat vaikeita, mutta ihmiset olivat ihania. Kurssin osallistujat olivat todella avoimia ja sydämellisiä. Nykyään kurssi vain päättyy, mutta silloin se päätettiin isolla juhlalla.

Syntymäpäivinä laulettiin ja kirjoitettiin kortteja. Ihmiset jotenkin panostivat enemmän - luultavasti kotoa ulos pääseminen oli iso tapahtuma. Kerran kun meillä oli esimerkiksi ruoanlaittoaihe, yksi oppilas toi oppikirjan reseptin mukaan valmistetun omenapiiraan, toinen viinin, josta yritimme sitten valmistaa glögiä. Kaikki olivat täynnä innostusta, kaikki oli uutta ja mielenkiintoista. Yksi opiskelija sanoi: "Kotona pesisin vain astioita ja huutaisin lapsille. “ Kulttuuriyliopistossa järjestettiin tapahtumia myös opettajille.

Ne eivät olleet pelkää viihdytystä, vaan keskusteltiin myös ammatillisista aiheista. Opettajat toimivat paljon yhdessä, heitä koulutettiin. Pystyin myös osallistumaan muihin kulttuuriyliopiston kursseihin, mikä antoi uuden aihepiirin oppimisen lisäksi samalla

myös mahdollisuuden nähdä, miten kollegat työskentelevät. Tämä oli hyvä bonus. Kaipaan joskus sitä kaikkea.

Olen kurssien kehittynyt

näiden kanssa aivan

mielettömästi. Kun ryhmässä on erilaisia ihmisiä (sukupuoli, ikä, kansallisuus, sosiaalinen tausta, ammatti), he jotenkin tasapainottavat toisiaan. He puhuvat työstään, joten minäkin opin paljon maailmasta. Hauskinta on työskennellä vasta-alkajien kanssa, koska silloin kehitys on valtava, vaikka prosessi viekiin paljon energiaa. Jos ihmiset tulevat opiskelemaan kanssasi useita vuosia, se on suuri tunnustus opettajalle. Toivotan opettajille kärsivällisyyttä ja viisaita opiskelijoita, jotka ovat valmiita ottamaan vastaan. Innostus on tärkeintä. Verkko-oppiminen soveltuu vain tietyille opiskelijoille. Paikalla oleminen auttaa olemaan mukana, olla samassa vireessä.

Kai Valtna muistelee liikuntaryhmän toimintaa: 1990-luvulla, kun Tarton kulttuuriyliopistossa toimi voimisteluryhmä, liikuntamaailma oli paljon vähemmän säänneltyä kuin nyt. MyFitness oli edelleen tulevaisuutta ja samoin Tähtveren tanssikeskus, tanssin ja urheilun välillä ei tehty tarkkaa eroa.

Kulttuuriyliopiston ryhmä täytti tuolloisen aukon. Tavoitteena oli fyysinen harjoittelu ja liikunta erilaisten tanssityylien avulla.

Muistan nykytanssiin, steppaukseen, itämaiseen ja jazz-tanssiin perustuvat oppitunnit. Ammattitaidon puutteet korvattiin ilmeisesti innostuneella ignoranssilla ja vähäisellä itsekritiikillä. Kaikesta huolimatta ilo oli läsnä joka tunti. Tunnit pidettiin sunnuntaiaamuna Tarton yliopiston stadionin rakennuksen toisen kerroksen kuntosalilla. Ihailen edelleen naisten innostusta käyttää lepopäivien aamut tanssitunneille. Jälkikäteen katsoen se oli hienoa aikaa ja kiitän kaikkia osallistujia. Maailma oli hieman idealistisempi ja naiivimpi, ja me itse olimme nuorempia ja kauniimpia.

Tanssinopettaja Kai Valtna kansalaisopiston 10. syntymäpäivänä Tarton yliopiston historiamuseon valkoisessa salissa.

Vuonna 1996 aloitetuista silkkimaalauskursseista tuli poikkeuksellisen suosittuja. Opettajana oli taiteilija Imbi Kruuv:

heti

Tekstiilimaalauskurssin oli välitettävä tiedot ja taidot, jotka olin taiteilijana oppinut, soveltaaksen niitä ARS:ssa tai tehtaassa. Yritin niitä välittää täydessä uskossa, että ihmiset voisivat itse alkaa valmistaa kauniita esineitä. Samalla ammattilaisena tiesin, että heidän taitonsa eivät vielä pysy perässä. Siksi se oli haaste.

Imbi Kruuv on tekstiilitaiteilija ja luennoitsija Tarton taidekoulussa ja Tarton taidekorkeakoulussa.

„Taideyhdistys ARS kokosi kattojärjestönä Neuvosto-Virossa yhteen lähes kaikkien luovien alojen taiteilijoita, tarjoten heille vakaata työtä ja tuotosmahdollisuutta.“ (Äripäev-lehti, 2013)

Jokainen kurssi oli kuin show. Ihan kirjaimellisesti. Jokainen kurssi alkoi niin, että Maire ja Lauri tulivat kotiini ja pakkasivat mukaan kynttilät, maalauskehykset, vesikupit ja muut tarvittavat jutut. He olivat kuin kuljetustyöntekijöitä ja lavamestareita. Tilat oli aina mukautettava kurssille. Maire, Lauri ja heidän poikansa tyhjensivät huoneen huonekaluista, sitten pesimme lattian, laitoimme telineet ja kehykset paikoilleen. Onneksi sähkölaitteiden käyttöä koskevat vaatimukset eivät olleet kovin tiukkoja. Otettiin käyttöön vanhat, aikansa elänyt sähkölevyt, joiden töpseli työnnettiin rähjäiseen pistorasiaan. Johdot olivat usein nuhruiset, vanhat ja vaaralliset. Ihmiset toivat itse mukaan hiustenkuivaajat, sanomalehdet, silitysraudat. Kukaan ei tullut tekemään ns näytetilkkua. Kaikki halusivat valmiin esineen, tuloksen. Kurssin jälkeen kaikki palasi samaa reittiä takaisin - kuin elokuva nurinpäin.

Treffner-koulu oli äärettömän ystävällinen. Oli myös hauskoja hetkiä. Meillä oli monipäiväinen kurssi ja koulussa taas alumnikokous. Tilaa näytti riittävän kaikille. Työt jäivät yöksi luokkahuoneeseen, ovi oli lukittu. Seuraavana aamuna tulimme aikaisemmin. Avasimme oven ja mitä näimme? Juhlaväki näytti olevan juuri lähtenyt. Juhlan tuoksahdus leijui luokassa ja silkkihuivien suunnittelua oli jatkettu kuvioilla ja kirjeillä.

Kerran olimme vähällä sytyttää tulipalon. Parafiini sulatetaan vesihauteessa. Vesi haihtuu ja sitä on lisättävä jatkuvasti. Ryhmä oli iso eikä kukaan huomannut, että vesi loppui. Liekit leimahtivat.

Imbi Kruuvin johtama silkkimaalauskurssi Treffner - koulussa.

Nykyään tällaisia riskialttiita asioita ei tehdä edes taidekorkeakoulussa.

Lisäksi savuhälyttimet alkaisivat huutaa heti.

Maire piti huolta opettajistaan ja järjesti heille ajoittain kursseja.

Kerran valitsimme ruoanlaittokurssin. Se tapahtui Barclay-hotellin keittiömestarin kotona. Hänen omistautumisensa oli vaikuttavaa!

Muistan, että kun valmistimme kalaruokaa, hänellä oli koko kylpyhuone tuorekelmulla päällystetty, koska kaloja oli paljon ja ne piti tietysti perata. Tuolloin ihmisillä oli valtava innostus, vaikka jokapäiväinen elämä vaati paljon enemmän vaivaa ja huomiota.

Milvi Soop (s. 1937) on yksi ensimmäisistä opiskelijoista.

Annamme puheenvuoron myös yhdelle pitkän linjan opiskelijalle.

Milvi Soop muistelee:

Igor Mang on astrologi.

Feng shui on muinainen kiinalainen ympäristöoppi, jonka tarkoituksena on saavuttaa harmonia ympäristön kanssa.

Elämä oli hyvin erilaista 30 vuotta sitten. Kansalaisopisto tarjosi jotain täysin ennennäkemätöntä ja erikoista. Muistan, että Maire Breede kirjasi nimet ensimmäisellä kerralla ja jono oli hyvin pitkä. Jo ensivaikutelma oli erittäin hyvä. Täysin uusi maailma avautui minulle. Silloinhan ei ollut niin paljon kirjoja eikä Internetiä.

Yksi ensimmäisistä luennoista käsitteli hyvää ja pahaa. Se sai minut ajattelemaan, että annat viholliselle sormen, hän tarttuu käteesi ja oletkin yli laidan. Vuonna 1992 menin kuuntelemaan Igor Mangia. Hän puhui hyvin värikkäästi tähdistöistä. Maire Breede alusti luennon. Hän oli nuori, kaunis ja tyylikäs. Muistan, että joku yleisön joukosta pyysi Mangia luonnehtimaan myös Maire Breedea.

Muistan, että Mang sanoi: "Pystytte mihin vain, johon vain ryhdytte!" Ja luultavasti niin se onkin ollut...

Tämä on muistutus johtajan roolin tärkeydestä. Keväällä Mang järjesti myös sellaisen tenttimäisen jutun. Sen jälkeen saimme todistukset.

Kansalaisopisto opettaa kansaa, ja tämä on erittäin tärkeä tehtävä. Näkö- ja tuttavapiirini ovat laajentuneet merkittävästi. Olen täällä opiskellut myös englantia, sisustussuunnittelua, fengshuita, osallistunut tietokone- sekä puutarhanhoitokursseille ja opiskellut "Viisi tiibetiläistä riittiä".

Muodolliset luennot ovat väsyttäviä. Täällä opettajat ovat vilpittömiä, hyvin miellyttäviä ihmisiä. Tuntuu siltä, että he ovat lähellä minua. He ovat kiinnostuneita kuuntelijoista, emotionaalisia, värikkäitä. Se luo mielihyvää, nautintoa.

Muistan edelleen tietokonekurssin, koska olin ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa olin ryhmän heikoin. Sen piti olla aloittelijoiden kurssi, enkä ollut edes nähnyt hiirtä, mutta tuntui, että muut tietävät jo kaiken. Minua nolotti, mutta opettaja oli niin ystävällinen ja kärsivällinen. Tapasin hänet muutama vuosi myöhemmin Pangodissa, kalaravintolassa. Hän tervehti minua hymyillen ... Kunpa opettajat kohtelisivat myös lapsia niin kiltisti!

Myös niitä, jotka eivät osaa. Olen edelleen kiitollinen siitä, että minulla oli tällainen opettaja. Jos edes kerran olisi sanottu: „Kuinka ette ymmärrä ...?“, olisin lähtenyt.

Fengshui -kurssi oli jännittävä, koska näkymätön maailma tehtiin näkyväksi. Se on aina kiehtonut minua. Siellä mainittiin syvällinen totuus, joka pätee myös muualla - ihmisen on pysyttävä virtauksessa, hän ei saa seisoa paikallaan. Et saa surra ja huutaa, et saa antaa periksi, sinun on kestettävä. Monet vanhukset hyödyntävät lapsiaan, sanovat: "Lasten on autettava minua!" Itse asiassa he voisivat itse tehdä paljon enemmän, mutta he eivät vain vaivaudu.

Isoäitini oli 95-vuotias, kun hän sanoi, ettei hän istuta niin monta perunaa tänä vuonna, koska ei jaksa. Tärkeintä on edetä elämässä.

Vanha roju on hävitettävä, eikä muistoihin saa juuttua.

Etsin elämässä kokemuksia. Päästän ne sisälleni. Ei ole mitään järkeä noin vaan niellä tietoa, se valuu hukkaan. Vastaus kysymykseen, mitä on opittava: on opittava tuntemaan itseään.

Sinun on tiedettävä vahvuutesi ja heikkoutesi, sinun on uskallettava sanoa "ei".

Tämä ystävällinen opettaja oli Kadi Tamm.

Hän edelleenkin opettaa tietokoneasioita myös vuonna 2017.

Kerran tapahtui näin... ●●● Oli vuosi 1988. Ns. Marksun talossa oli Lydia Pärnin luento. Luennoitsija ja yleisö innostuivat aiheesta niin kovasti, että kello oli jo 22, kun luento lopulta päättyi. Talon etuovi oli jo kaikessa rauhassa lukittu. Ei auttanut muu kuin ikkunassa keikkuen huutaa satunnaisille ohikulkijoille: "Olkaa kiltti ja menkää yliopiston päärakennukseen hakemaan vartija! Emme pääse ulos täältä!"

●●● Ihmisten välisen kommunikoinnin perusväline oli lankapuhelin. Siksi mainoksissa julkaistiin myös työntekijöiden kotipuhelinten numeroita opiskelijoiden rekisteröimiseksi. Tapahtui usein, että ihmiset soittivat myös esimerkiksi sunnuntai-iltana. Koska tätä kesti useita vuosia, työntekijät olivat jo tottuneet sanomaan kotipuhelimeen vastatessaan: "Kulttuuriyliopisto!"

●●● Ensimmäisillä kursseilla (kotikulttuuri, psykologia, taidehistoria) oli noin kaksisataa kuuntelijaa.

Kulttuuriyliopiston johtaja päivysti pyöreän auditorion ovella, jotta rekisteröimättömät vieraat eivät pääsisi sisään ilmaiseksi. Jokaisella oppijalla oli ns. kuuntelijakortti, joka oli esitettävä.

●●● Kaksi poliisia kävi maalaamassa Aime Asiin luona. Eräänä iltana he tulivat viemään töitään näyttelystä kotiin. Kun he saapuivat univormuissaan, opiskelijat muodostivat käytävälle kaksi riviä ja pysyivät hyvin hiljaa.

●●● Alkuvuosina kurssin osallistujilta kerättiin lukukausimaksut. Maire Breede livahti kotiin illan pimeydessä, laukku täynnä rahaa. Joskus Lauri tuli vastaan. Kotona oli kasa rahaa pyöreällä pöydällä - pojat tutkivat sitä eivätkä ymmärtäneet: "Miksi nämä eivät ole meidän rahaamme?"

●●● Kerran tenttijakson aikana yksi koululainen teki pommiuhkauksen Treffner-koululle. Koko koulu evakuoitiin. Lauri Breede ei päässyt taloon, koska koko koulu oli rajattu nauhoilla ja poliisi oli sen ulkopuolella. Lauri yritti selittää, että talossa on hänen vaimonsa, kulttuuriyliopiston johtaja. Yhdessä vaiheessa poliisi ilmestyi kulttuuriyliopiston huoneeseen, jossa Maire käsitteli rauhallisena papereita mitään tilanteesta tietämättä, ja kiirehti hänet ulos talosta. Onneksi pommia ei kuitenkaan ollut.

Opiskelijoiden määrä 1987-1996

Kuinka kuvata lintua?

Ensin maalaa häkki.

Siihen avoin veräjä hahmota. sitten maalaa

jotain kaunista, jotain yksinkertaista, jotain upeaa, jotain käyttökelpoista linnulle.

Sijoita taulu sen jälkeen puutarhaan, puistoon tai metsään puuta vastaan.

Mene puun taakse piiloon puhumatta, liikkumatta...

Lintu saapuu joskus nopeastikin, mutta saattaa mennä myös reilusti vuosia ennen kuin se löytää paikalle. Älä vain lannistu.

Odota.

Odota tarvittaessa vuosien ajan. Linnun tulonopeus tai -hitaus ei nimittäin liity mitenkään kuvan onnistumiseen.

Sitten kun lintu tulee, jos se ylipäänsä tulee, pidä syvintä hiljaisuutta.

Odota linnun menoa häkkiin ja sen mentyä sinne sulje veräjä hellävaraisesti siveltimellä.

Pyyhi sen jälkeen pienat pois yksi kerrallaan huolehtien siitä, ettet koske yhteenkään linnun sulkaan.

Tuota sitten kuva puusta.

Niin tehdessäsi valitse sen komein oksa linnulle.

Maalaile myös vihreitä lehtiä ja sitä, miten raikkaalta tuuli tuntuu, kuinka aurinkoiselta pöly näyttää sekä mille eläinten ääni kesän lämmössä kuulostaa.

Odotapa sen jälkeen linnun laulamispäätöstä.

Jos lintu ei laula, tarkoittaa huonoa.

Tarkoittaa huonoa taulua, mutta tarkoittaa hyvää, jos se laulaa.

Tarkoittaa sitä, että voit laittaa nimesi.

Silloin nykäiset hellästi linnulta yhden sulan ja signeeraat taulun johonkin kulmaan.

Jacques Prevert (kääntäjä Tero Ranta) Elsa Henriquezille

Kasvun aika 1997 - 2006

sienirihmasto, joka ulottuu Tarton ulkopuolelle.

Yksi koulutuspääliköistä, joka tuli töihin kansalaisopistoon vuonna 2002, Ingrid Leinus, on muistellut tätä toimintakautta seuraavasti:

Opinto-osaston johtaja Ingrid Leinus on projektimatkalla Grazissa, Itävallassa. yyde kuvata seuraavaa kehitysvaihetta Tarton kulttuuriyliopistossa / kansalaisopistossa muistuttaa yritystä kuvata lintua.

P

Syntyy satoja uusia kursseja, uusia toimintaalueita on kymmeniä. Se on kuin energiasta ja ideoista kupliva

Uusien kurssien kysyntä kasvoi vakaasti; niitä tuli yhä lisää, ja me järjestäjät melkein asuimme kansalaisopistossa. Se oli kuin elämäntapa, joskus menimme töihin klo 9 aamulla ja palasimme kotiin klo 21 illalla. Se oli jännittävää, energiaa ja tahtoa riitti, kukaan ei laskenut työaikaa. Kurssin opiskelijoiden kahvipöydässä oli tuoreita pikkupullia, ja toimistotyöntekijät usein söivätkin vain niitä. Terveys kesti, koska se oli mukavaa. Kurssit alkoivat yleensä samanaikaisesti lyhyellä aikavälillä syys- ja tammikuussa; tuolloin touhusimme juosten, itse kutsuimme sitä ensiapusairaalaksi.

Turvauduimme paljon muistiimme, hallintojärjestelmä oli vasta alkuvaiheessa. Oli myös möhläyksiä, esimerkiksi kerran aloitteleva englannin oppija lähetettiin edistyneiden ryhmään. Hän istui kärsivällisesti tunnin, mutta myöhemmin tuli ujosti valittamaan, että hänen oli ollut aika vaikea ymmärtää... Sopimukset ohjaajien kanssa tehtiin edelleen lähinnä puhelimitse, mutta Hillar Palametsalle oli lähetettävä kirje postitse, minkä jälkeen hän tuli tekemään kurssisuunnitelmaa.

Se, mitä tapahtuu kansalaisopistossa, heijastaa yhteiskunnassa tapahtuvaa - oli nopeiden muutosten aika, ihmiset näyttivät haluavan korvata vuosien pysähtyneisyyden: matkustaa, ansaita rahaa, opiskella... ja kaiken tämän yhteen menoon. Aikaa riitti kaikelle, koska halu oli niin suuri.

Siirrymme mielessämme 1990-luvun loppuun. Muistammeko, millaista elämämme oli 1990-luvulla ja millaisia olivat muutokset elämäntavoissa, ajattelussa, asenteissa ja arvoissa? Sirpsanomalehden artikkelissa “Viron kulttuurisen tietoisuuden muutos

vuosina 1990–1997 ” (R. Suni) luemme, että 1990-luvun alussa ”virolaisen kulttuurin tunnusomaisin piirre oli yhteenkuuluvuuden tunne eli Viron ns. aatteellinen kollektivismi”. 1990-luvun jälkipuoliskolla individualismi lisääntyi ja kulttuurissa tapahtui merkittäviä muutoksia: „1. Kosmopolitanisaatio - syntyi juurettoman ihmisen mentaliteetti, jolle on ominaista jatkuva pyrkimys uuteen ja parempaan; tärkeäksi tuli itsekkyydelle altis henkilökohtainen mukavuus, joka joskus jättää huomiotta muiden oikeudet ja vapaudet.

2. Postmodernin elämäntavan synty - ollaan erittäin huolestuneita muille tehdystä vaikutelmasta; käydään psykoanalyytikon luona, lasketaan kaloreita, otetaan pillereitä ja käydään kuntosalilla nostelemassa painoja (B. Pilvre, 1996).

3. Uusien alakulttuureiden synty: Internet-alakulttuuri, syrjäytymisestä johtuvat alakulttuurit (esim. huumeriippuvaiset, kodittomat), yhteiskulttuurin suvaitsevaisuuden taustalta nousevat alakulttuurit (esim. seksuaalivähemmistöjen alakulttuuri).

4. Tähtikultin muodostuminen - individualistiselle kuluttajayhteiskunnalle on ominaista samojen ihmisten hyödyntäminen, jotka asettavat itsensä näytteille joukkotiedotusvälineissä. Toisaalta he ovat ihmisiä, joita yhteiskunta käyttää viihteenä, ja toisaalta ihmisiä, jotka ovat tärkeitä mielipidejohtajia ja asiantuntijoita yhdellä tai toisella alalla."

Viron tulevaisuuden tutkimusinstituutti (K. Loogma, 1996) lisää edelliseen kuvaukseen ihmisten liikkuvuuden lisääntymisen, kokopäiväisten työpaikkojen merkityksen vähenemisen ja lyhentyneen työajan; myös edistetään terveellistä elämäntapaa ja ympäristökestävyyttä.

Joten näyttää siltä, että virolaiset ovat yhtäkkiä individualistisempia, he ovat yhä kiinnostuneempia henkilökohtaisesta vaikutelmasta ja terveellisistä elämäntavoista, eksootiikasta ja viihteestä. Heillä on enemmän vapaa-aikaa, jota monet käyttävät itsensä kehittämiseen. Aika jättää jälkensä myös oppimistottumuksiin ja kiinnostuksen kohteisiin.

George Ellery Hale (18681938) oli yhdysvaltalainen tähtitieteilijä.

Thomas J. Bopp (s. 1949) on amatööritähtitieteilijä ja HaleBopp-komeetan toinen löytäjä.

Vuosi 1997 oli monin tavoin merkittävä vuosi kulttuuriyliopiston elämässä. Löydettiin täysin uusia suuntia.

Maire ja Lauri Breedellä syntyi idea luoda kuoro, joka esittäisi musiikkia aivan toisin kuin tähän mennessä oli ollut tapana. Jatkuva isänmaallisuus oli jo alkanut muuttua jonkin verran yksitoikkoiseksi.

Tammikuussa 1997 kutsuttiin yhteen ihmisiä, jotka pitivät mustan mantereen musiikista - spirituaaleista. Samaan aikaan Viron yli lensi Hale-Boppin komeetta, joka on nimetty kahden tutkijan mukaan. Se näytti olevan sopiva nimi myös kulttuuriyliopiston kuorolle. Näin syntyi HaleBopp Singers. Ensimmäinen konsertti pidettiin Tarton yliopiston humanistisessa kirjastossa, keväällä kiertelimme Virossa ja syksyllä kuoro esiintyi jo kulttuuriyliopiston 10. syntymäpäivän juhlassa.

HaleBoppin johtaja (1997–2014) Lauri Breede: Se oli mielenkiintoista aikaa. Olen aina pitänyt gospel-, jazz- ja popmusiikista. Yksi ensikosketuksistani tällaiseen musiikkiin oli vuosina 1973–1977, kun lauloin mieskuorossa Gaudeamus. Kuoron ohjelmistoon kuului pari spirituaalia (Deep River ja Nobody Knows).

Kuoron johtajaksi tuli pian Lennart Jõela, joka toi mukaan hauskoja serenadikappaleita. Kuoron rinnalle perustettiin Vehverments-yhtye.

Tämä musiikki teki minuun syvän vaikutuksen. Myöhemmin, kun minusta tuli mieskuoron Gaudeamus johtaja, käytin näitä teoksia uudelleen. Ystävyyssuhteet Tikkurilan laulajien kanssa Suomessa veivät meidät kerran konserttimatkalle Saksaan. Siellä lauloimme paljon spirituaaleja ja kevyempää kuoromusiikkia, ja syntyi idea aloittaa sama asia Tartossa. Ilmoitimme perustavansa uuden kuoron.

Laulajia tuli todella paljon. Kaikki olivat kiinnostuneita eksoottisesta sanasta "spirituaali" - se näytti tarkoittavan vapautta. Nuoret ja aktiiviset jäsenet kutsuivat yhä enemmän laulajia mukaan.

Ensimmäinen konsertti pidettiin jo parin kuukauden päästä.

Ohjelman rikastuttamiseksi kutsuin mukaan H. Eller -musiikkikoulun kitaransoiton opettajan Kuldar Kudun ja valmistuvan

HaleBopp Singes, säestäjänä Ahti Bachblum, johtaja Lauri Breede. pianistin Ahti Bachblumin. Molemmat ovat erittäin lahjakkaita muusikkoja.

Konserttipaikaksi valitsimme vaatimattomasti yliopiston Tuubikumin (entisen yliopistokirkon) ylimmän kerroksen. Siellä oli kirjasto. Pianoa ei ollut ja sen meille lainasi Kaido Otsing,

1. Koit Soasepp. 2. HaleBopp Singers ETV: n Laululahing ohjelmassa (2005).

3.Liikkuminen harjoituksessa yliäänenopeudella. 4. Kadonneen äänen etsiminen Manilaidsaarella kuoroleirillä.

.

54

Tarton 1. lasten musiikkikoulun johtaja. Se oli myös ensimmäinen kontaktini digitaalipianoon. Konsertti pidettiin kirjahyllyjen välissä, yleisö seisoi ja istui lattialla, koska tuoleja oli vähän. Musiikin lisäksi Kuldar ja Ahti kertoivat tarinoita. Siitä tuli erittäin miellyttävä ja rento ilta.

Konsertin jälkeen menimme Krooks-kapakkaan, jossa lauloimme sulkemiseen saakka. Laahasin myös Ahtille pianon sinne. Kaikki syntyi ja kehittyi puhtaasta innostuksesta, kuoromaksuja ei ollut ja myös esitykset olivat ilmaisia. Etsin ohjelmistoa kaikkialta, mistä vain sain. Esimerkiksi eräs hyvä kollegani majoitti minua kuoromatkalla Norjaan ja sain tutkia hänen musiikkikokoelmiaan useita päiviä ja öitä. Se oli mahtavaa ja sain sieltä paljon nuotteja. Sana kuorosta levisi kulovalkean tavoin. Toista sellaista kuoroa silloin ei ollutkaan. Reet Linna kutsui meidät aamutelevisioon esiintymään. Tätä varten teimme Villu Laiapean avulla ensimmäisen äänityksemme. Saimme esityksestä pienen palkkion, josta ostimme äänilaitteita. Kirjoitin myös Tarton kaupunkille pyynnön tukea meitä pianon ostamisessa - 17 000 kruunua. Saimme sen.

On vielä yksi jakso, josta haluan kirjoittaa. Vuosi 2008. Tämä vuosi oli melko kiireinen: Heikki Sarmanton jazzooppera Pärnun sinfoniaorkesterin kanssa (kapellimestari Rauno Tikkanen), kamarikuorokilpailu ja Laululahing-kisa. Jossain vaiheessa työ kävi jo hieman rutiinimaiseksi ja Laura Breede järjesti kuorolle osallistumisesen Laululahing-kisaan. En tiennyt siitä mitään. Sen kuuluikin olla yllätys. Teimme vaaditun äänityksen, mutta en oikeastaan odottanut, että meidät valitaan mukaan. Yhtäkkiä harjoituksiimme ilmestyivät kamerat. Harjoitimme juuri kappaletta kamarikuorokilpailua varten. Maire tiesi asiasta enemmän ja suostutteli minut pukemaan päälle uudemman villapaidan.

Niin se laulutaistelu käynnistyi. Emme tienneet, mistä oikeastaan on kyse. Onneksi emme olleet ensimmäisiä ja saimme siksi edelliset ohjelmat katsottua. Kun lopulta tuli meidän

Krooks on pubi Tartossa. Se avattiin marraskuussa 1996.

Jaanus Randma on tanssinopettaja ja Tarbatu -tanssiryhmän johtaja.

vuoromme, aika oli niin kiireistä, että päätyöni Eller-koulussa jäi melko taka-alalle. Tapahtui niin, että ensimmäisen ohjelman jälkeen jatkoimme semifinaaliin, joka oli vain viikkoa myöhemmin. Uusi kappale oli opittava. Laulun sovitus oli muutettava, "tuunattava" kuoromme mukaan. Halusimme siitä sähäkän version. Tarvittiin myös liikkeitä. En alkanut tehdä sitä itse, vain pyysin apuun Jaanuksen, naapurini Tõraveressa. Kuorossa oli aina valtava kiista joistakin liikkumiskoreografioistani - tarvitsin ammattilaisen.

Jaanus oli ammattilainen eikä antanut kenenkään purnata. Minä huolehdin sitten musiikista ja Jaanus liikunnasta. TV-ohjelmassa olivat ns. päivän tehtävät. Kuorolle annettiin kappale - opettele ulkoa ja sovita liikkuminen. Aikaa annettiin pari tuntia ja sitten alkoivatkin heti harjoitukset bändillä, äänellä ja valoilla. Painoimme hurjasti tekstejä muistiin.

Jokaisessa ohjelmassa oli kolme joukkuetta, joista yksi pääsi jatkoon. Kolmas jakso oli yllätysesittäjän kanssa - kappale oli tunnistettava ja laulettava välittömästi mukaan. Tuomaristo antoi heti palautetta, myös kielteistä, vaikka sen piti olla viihdeohjelma. Me kylläkään emme pitäneet sitä viihteenä. Ponnistelimme täysillä. Kun taas pääsimme jatkoon, se tuntui melko kamalalta. Tämä tarkoitti jo sitä, että juoksimme voittoon. Kuoron harjoituksia pidettiin tänä aikana joka ilta. Myös laulajien perheet kärsivät. Muutaman kuukauden aikana todellakin kaikki illat täytettiin kuoroharjoituksilla. Laihduin, puku roikkui päälläni. Minulla on siitä ajasta tallella yksi vyö, jossa on reikä, jota en ole enää koskaan saavuttanut. Olen kyllä jonkin verran dietillä, mutten laihdu ja tämä vyöreikä on saavuttamaton tavoite.

Finaaliksi valmisteltu kappale, Hele ja Kaja Kõlarin "Mina ise" onnistui mahtavasti. Kuoro tanssi ja lauloi. Tunteet ja hienosäädöt olivat täydellisiä. Mutta arvalla saimme huonon kappaleen. Ideat yhtäkkiä loppuivat. Myös työprosessi oli lähetyksessä (20 minuutin viipeellä), Maire katsoi ja soitti minulle. Antoi neuvoja. Kappale oli "Moonlight Shadow" - no ei ollut hyvä kappale.

Voitto meni Suisapäisa-kuorolle. En kadehtinut heitä.

Voittaja lähetettiin heti uuteen kilpailuun, ja se merkitsi vielä muutamaa kuukautta samanlaista rehkimistä. Finaaliin pääsyllä oli suuri vaikutus kuoron maineeseen. Yhtäkkiä kaikki tunsivat minut. Vuosia myöhemmin oli mielenkiintoinen kokemus. Menin pikku kuorma-autollani ostamaan soraa, eikä minulta peritty rahaa. Sanottiin: "Olitte niin mahtavia Laululahing-ohjelmassa, anna minun tarjota se". Sama tapahtui vielä toisenkin kerran. Se oli lämmin tunne, että muistettiin.

Nyt on työ HaleBopp Singersin kanssa päättynyt. Minulta on kysytty miksi. Olen myös itse tuskaillut, miksi tein tämän päätöksen. Se mitä tapahtui, oli niin voimakasta, ettei olisi voinut tehdä enää hullummin. Ja niin se päättyi, äkillisesti, tunteellisesti.

Vuonna 1997 HaleBoppin intohimoinen ja komeetan arvoinen elämä on vasta alkanut.

Samana vuonna alkoivat muutkin tärkeät hankkeet. Esimerkiksi pitkä kukka-asetelma - eli floristinkoulutus alkoi.

Tämä tarina on yhden kansalaisopiston opettajan, jonka työ on myös hänen harrastuksensa. "Kansalaisopistossa useimmat ovat sellaisia", luulisimme. Jos lisään, että tapaan hänet hänen kotipuutarhassaan, jota

sekä koon lajirunsauden melkein sopisi

että takia kutsua

valtakunnaksi, ehdokkaiden piiri pienenee merkittävästi. Hän aloitti opetustyönsä Anne-kansalaisopistossa ja opettaa tällä hetkellä Räpinan puutarhakoulussa sekä Tarton kansalaisopistossa. Hän on Leili Alaoja-Rein.

Miksi juuri Tarton kansalaisopisto?

Se oli tavallaan niin luonnollista. Uskokaa tai älkää, vaistoni sanoi minulle vuosia sitten, että menköön aikaa mikä menköön, mutta päätyisin vielä tähän kouluun. Kun opiskelin sisustussuunnittelua kansalaisopistossa vuonna 2003, minulla oli tunne, että palaan pian tänne. Vuonna 2003 ehdotettiin, että alkaisin opettaa floristeja.

Millainen olet opettajana?

Olen erittäin ahkera, jos on joku liikkeelle paneva voima tai käynnistäjä, mutta en halua tehdä asioita vain velvoitteen vuoksi.

En halua tehdä mitään, mistä ei ole hyötyä. On tärkeää keskittyä tärkeimpään. Olen erittäin intohimoinen, myös luokan edessä. Kun ihmiset ovat välinpitämättömiä eivätkä tule mukaan, se jarruttaa minua. Siksi haluan opettaa aikuisia. Olen ollut aikamoinen tuuliviiri. Koulussa minulla oli useita konfliktieja opettajien kanssa.

Pitkään aikaan minulla ei ollut oikeaa kiinnostuksen kohdetta. Kun syntyi mahdollisuus ottaa opettajan rooli, tajusin heti, että tämä on iso vastuu. Sinun täytyy uskoa omiin sanoihisi. Tämä työ on auttanut minua löytämään kutsumukseni. Olen kiitollinen kohtalolle. Intohimo vie elämässä eteenpäin. Tuntuu hyvältä puhua siitä, mihin uskoo, ja kaksikymmentä ihmistä kuuntelee ja innostuu. Samassa on aina pelko jäädä ajan jalkoihin. Olen ollut ammattikomiteassa kymmenen vuotta, työ useissa kouluissa kehittää. Lisäksi sidon morsiuskimppuja ja mietin koko ajan, olenko edelleen tarpeeksi hyvä. Haluaisin perustaa ikebana-klubin.

Leili Alaoja-Rein valittiin vuoden 2017 opettajaksi Tarton kansalaisopistossa.

Ikebana on japanilainen kukkienasettelun taide.

Ikebana voidaan valmistaa käyttämällä sekä eläviä että kuolleita kasveja, kukkia ja lehtiä sekä myös kuorta ja juuria.

Kerro joku hauska tarina ...

Viime kesänä oli kaikkien aikojen hauskin kesäkoulu. Yksi ohikulkija sanoi meille: "Jos ette lopeta nauramista nyt, tulen kateudesta vihreäksi." Ryhmä opiskelijoita „tekivät“ puuta pienen mökin edessä. He halusivat laittaa jotain puun latvaan, mutta eivät ulottuneet. Yksi istui portaissa ja sanoi mietteliästi: "Mutta onhan meillä portaikko." Toinen sanoi asiallisesti: "Emmehän voi tuoda portaita tänne." "Mutta emmekö voi viedä puuta portaille?"

Myöhemmin avainsana "portaikko" riitti, että puhkeisi valtava naurupurkaus. Tällaiset tilannekoomiset asiat sitovat ihmisiä yhteen ja pysvät pitkään mielessä. Tällä tavalla on aina helpompi oppia.

Miksi opiskella?

Uusien asioiden kautta saat vahvistuksen siitä, että olet valinnut oikean tien. Myös jos huomaat, että tämä uusi ei ole sinua varten.

Uudet asiat täydentävät ihmisiä tällä polulla, heidän tehtävässään.

Opettajana arvostan kriteerejä, opiskelijana ne taas häiritsevät minua, mutta jos haluat tehdä jotain hyvin, sinun on tiedettävä arviointiperusteet. Sääntöjä saa rikkoa ja sitä pitääkin tehdä, mutta ensin ne on sisäistettävä. Opetan kansalaisopistossa sekä floristeja että "iltanaisia". Iltakursseilla muutamalla on mukana oma puu ja he kysyvät: "Miksi en voi tehdä haluamallani tavalla?" Ja todella, miksi ei voisi? Meidän on luotettava tunteisiin, ei sääntöihin.

Kauneus luodaan emotionaalisella tasolla.

Mitä sanoisit oppilaillesi?

Nauttikaa sisäistä ääntänne, tasapainoa luonnon kanssa. Se joka ei ole sinut luonnon kanssa, tajuaa pian, että on väärässä paikassa.

Nauttikaa, jos teillä on luonnon näkemisen lahja.

Vuonna 1997 alkoi erittäin menestyksekäs yhteistyö Räpinan arkioppimisen toimijoiden kanssa, joka tuotti useita hyviä tuloksia: perustettiin Räpinan vapaan sivistystyön yhdistys, Räpinassa järjestettiin kulttuuriyliopiston ensimmäinen maalauskoulu, ja lisäksi HaleBoppin kesäleiri ja kuorokonsertti Räpinan kartanon portailla.

Vuonna 1997 alkoivat maalausleirit, joihin osallistui yhä enemmän ihmisiä, ja niistä tuli

monialaisia tapahtumia.

Seuraavana pieni yleiskatsaus (maalaus)leireistä järjestäjien, opettajien ja eri aikojen osallistujien silmin…

Palasia yhdestä kuvasta eli maalausleiri(e)n tarina Kuvataiteilija Aime Asi muistelee: Ensimmäinen maalausleiri pidettiin Kihnussa. Osallistui 41 henkilöä. Kutsuin tueksi mukaan myös Maanus Mikkelin ja Imat Suumanin. Kaikki huoneet olivat täynnä vieraita. Jotkut nukkuivat myös ullakolla ja teltassa. Joidenkin täytyi mennä kulttuuritaloon - he vain eivät mahtuneet muualle. Ruokaa laitoimme itse. Mukana oli mysliä ja kuivamuonaa. Lauantaisin tanssimme Kihnun kulttuuritalossa ja ajoimme edestakaisin paikallisilla moottoripyörillä.

Kaikki olivat onnellisia.

Osallistujien ikähaarukka oli 5-65. Teimme muun muassa myös heinätyöt. Maanus Mikkel ja Imat Suuman vetivät sitä traktorilla.

Oad antoi kaikille naisille laatikkollisen mansikoita ja miehille Kihnun sukat. Koko ryhmä piirsi kuvan Oadista koiran kanssa.

Tuolloin kaikki maalasivat kaikessa rauhassa samaa. Päämäärä ei ollut niin oleellinen. Ihmiset olivat hyvin avoimia. Nykyään esimerkiksi majoitusolot ovat erittäin tärkeitä ja ihmiset kysyvät, mitä teen kuvalla jälkeenpäin?

Maanus Mikkel on taiteilija ja keramiikko.

Imat Suuman on taidemaalari.

Kihnun emännästä Oadista tuli malli opiskelijoille.

Toiminnastamme syntyi harrastajataiteilijoiden studio, joka toimii edelleen.

Kersti Kohtla: Nõunin taidemaalauksen kesäkoulu muistetaan, koska se oli koulumme kaikkien aikojen boheemein kesäkoulu. Yksi Lea Malinin opiskelijoista asui lähellä ja otti yhteyttä Reet Kriegeriin, jonka tyhjässä maalaistalossa yövyttiin.

Paikalle saavuttiin linja-autolla. Halusin mennä heidän kanssaan, mutta kun saavuin linja-autoasemalle, he olivat jo matkalla. Matkustin seuraavalla bussilla perään.

Asuminen oli todella villiä, edelliset "asukkaat" (hiiret ja vastaavat pienotukset) oli lähetetty ulos ovista ja ikkunoista, ja kurssin osallistujat yrittivät tehdä asunnosta vähänkin kodikkaampaa.

He valmistivat myös omat ruoat. Kyllä muutkin tärkeät toimet olivat aika alkeelliset (pesu, wc: n käyttö). Ei tiedetty oikeastaan, mitä on edessä.

Matka meren yli Kihnun maalausleirille.

1. Ensimmäinen maalileiri Kihnussa. 2. Oad koiran kanssa.

3. Ohjaaja Aime Asi istuu ullakon ovella. 4. Lounas on tulella.

63

Lea Malin on kuvataiteilija ja akvarellisti.

Nykyään sellaista kutsutaan ääriurheiluksi tai selviytymiskoulutukseksi, ja osallistujille annettaisiin todella tarkat ohjeet siitä, mihin kaikkiin hankaluuksiin varaudutaan.

Se, mitä tapahtui noina päivinä, on vain osallistujien tiedossa, kun he siellä omin päin puuhailivat...

Lea Malin: Tietysti maalaus oli pääasia, mutta myös muita seikkoja on jäänyt mieleen. Kerran olimme poikkeuksellisesti erillään muista leiriläisistä, yhden ryhmäkaverin tyhjällä kesätilalla Nõunissa. Tuolloin erityistä oli, että ryhmä koostui pääosin nuorista, joista monet jatkoivat taiteen opintoja (Lea Liblik, Katrin Koskaru). Tämä tosiasia tekee minut onnelliseksi ja ylpeäksi. Opettaessani heitä tunsin tavallista enemmän vastuuta.

Ryhmässämme oli yksi tyttö täysin vegaani. Koska hän oli ilmeisesti hieman nälkäinen, eräänä iltana hänellä oli kauhea makeanhimo. Kauppaan oli useita kilometrejä, ja sen sulkeutumiseen oli 20 minuuttia. Säälimme häntä, mutta hän vaan pisti juoksemaan.

Puolen tunnin kuluttua hän palasi ison karkkipussin kanssa. Muutkin saivat suut makeiksi.

Nõuni-leiri oli erittäin seikkailukas. Kävime Kajan luona (hän asuu nyt Suomessa) kakkukahveilla ja ryhmäkaverimme Enen isolla maatilalla.

Siellä emme maalanneet; saunoimme, juhlimme ja vietimme yön saunan ullakolla. Kajan 13-vuotias poika putosi ullakon tikkailta. Melu ja rysähdys oli valtava, mutta onneksi poikaan ei sattunut.

Palatessamme Nõunista Tarttoon, rikkoimme ankarasti liikennesääntöjä - koko ryhmä (luultavasti 8 tai 7 aikuista ja 2 lasta) tunkivat yhteen autoon. Kun lähestyimme kaupunkia, joku piti pysyä auton lattialla, jonkun puolestaan maata muiden sylissä. Kun ajattelee, että yksi matkustajista oli pullukka, toinen isoluinen ja pitkä (nimiä ei mainita), niin se oli todellinen taikatemppu!

Lea Malinin koira ja kesäkoulumaalarit.

Lea Liblik on freelancetaiteilija.

Hän on esiintynyt näyttelyissä vuodesta 2003.

Eräänä kesänä olimme Pärnumaalla Jõulumaan lomakeskuksessa.

Paluumatkalla vierailimme eräällä kartanolla, jonka nimeä en muista.

Siellä oli upea kartanonpuisto, ja maalarimme eivät voineet olla maalaamatta. Siitä tuli pieni ongelma, koska piti ajaa eteenpäin päästäksemme ajoissa kotiin. Tottelemattomat maalarit!

Parasta aikuisten opetuksessa on se, että he ovat hyvin motivoituneita ja ottavat opettajasta irti niin paljon kuin mahdollista.

Tavallaan kiinnostava on opettaa ikääntyneitä (eläkeläisiä) - siinä missä lapset antavat opettajalle vastaan lapsellisen puhtauden ja energian, vanhukset antavat oman elämänkokemuksensa ja ymmärryksensä.

Lea Liblik: Tarton kansalaisopisto oli erittäin hyvä alku taideopintoihini. Lea Malin oli hyvä opettaja, erittäin positiivinen, seurallinen, iloinen. En ole koskaan nähnyt häntä ankarana. Olisin jopa odottanut hänen olevan ankarampi, koska tunsin koko ajan: „Apua, en osaa mitään!“ Eriyisesti tunsin näin, kun menimme eläintieteelliseen museoon piirtämään eläimiä.

Maalausleirimme tapahtui Nõunissa. Olimme reppuinemme kuin kulkureita. Pesutiloja siellä ei ollut ja hyttysiä oli hirvittävän paljon.

Onneksi joukossa ei ollut esteettejä, jotka olisivat toivoneet jääkaappia makuupussin viereen. Eräänä aamuna heräsin tarkoituksella heti aamunkoitteessa. Viereisellä tontilla oli yksi rappeutunut talo. Tunkeuduin läpi korkeiden nokkosten, nostin kaivosta jääkylmää vettä, otin vaatteet pois ja kaadoin ämpärillisen päälleni. Toivoin itse, että kaikki nukkuvat vielä. Se oli kova karaistuskokemus.

MAALAUKSESTA JA ELÄMÄSTÄ Viivi Sõnitsar:

Miksi käyn maalamassa? Minulla on täällä sisälläni jotain, joka haluaa päästä ulos. Kerroin työpaikallani jo useita vuosia sitten, että haluaisin maalata. Toiset sanoivat: „Hulluko olet? Ethän osaa!“ Mutta tiesin, että joskus teen sen joka tapauksessa. Löysin rohkeutta ja tulin kurssille. Muut olivat käyneet jo vuosia. Kävelin sisään hiljaa. Ohjaaja Aime Asi toi eteeni liljan: "Tartu toimeen!" Minulla oli itku kurkussa, enkä tiennyt miten aloittaa. Mutta nyt sanon, että vähemmän ohjausta on hyväksi - silloin luovuus kehittyy itsestään.

Kun katson nykyisiä kuviani ja vertaan niitä ensimmäiseen liljaan, ne ovat kuin yö ja päivä.

Kaikki ei ole näkyvissä tässä maailmassa. Ihmiset ovat niin sulkeutuneita. He eivät edes yritä avautua. Jos valitset sydämesi mukaan, mahdollisuudet avautuvat sinulle. Niin se vain on. Ihmiset valittavat: "Miksi olen sairas?" Sinun on elettävä elämääsi ja otettava vastuu. Minulla on iso puutarha. Joskus ruoho kasvaa korkeaksi.

Toiset kysyvät, mikseivät lapset auta. Mutta heidän ei pidä, koska heillä on oma elämä! Tuttavat ihmettelevät: „Miksi ryhdyt niin paljoon? Ylirasitat itseäsi!" Maalaus on täsmälleen sama - pitää elää hetkessä. Tulevaisuus on täsmälleen sellainen kuin minä luon sen nyt. Teen vain sitä, mistä pidän. Jos en halua kitkeä juuri nyt, en kitke. Luominen antaa energiaa. Maalaustunti on energian saamisen paikka.

Taustalla on fragmentti Viivi Sõnitsarin maalauksesta.

67

Larissa Grigorjeva: Olen maalannut 20 vuotta. Monet ihmettelevät, miksi tulen tänne. Osaan jo niin paljon, että voisin tehdä sitä myös yksin.

Vastaus on: hyvä seura, inspiroiva ilmapiiri. Muuten olet kotona omassa liemessäsi, et kehity. Jos et tee mitään, sitten jäätkin tämän saksalaismiehen, Alzheimerin, kanssa kahden. Mieheni haluaisi joskus, että olisin kuin myyrä: maan alla, lämpimässä, pehmeässä, kosteassa paikassa, eikö olekin mukavaa! Minun on ratkaistava ongelmia. Jos teet asioita toisin kuin eilen, tiedät vielä olevasi joku.

Kaikista meistä ei tule suuria ja kuuluisia, mutta voimme silti näyttää esimerkkiä perheellemme.

Eräänä päivänä luin verkossa kirjaa "Nerokkuus ja hulluus".

Kantista, Dalista, Freudista. Mieheni sanoi: „Olet todella hullu!“ Vastasin: „Silloin nerokkuus ei ole kaukana!“ Kyllä, käytännössä kurssille osallistuminen on epäloogista rahan tuhlausta, mutta hyvästä kannattaa maksaa.

Taustalla on fragmentti Larissa Grigorjevan maalauksesta.

68

Viive Kösti: Aluksi menin maalaamaan kiinnostuksen vuoksi, nykyään seura on tärkeä. Meidän iässämme vaihtelu on tärkeää. Varsinkin kun olet jäänyt yksin elämässä. Esimerkiksi tänään nukuin huonosti, vain neljä tuntia, mutta kun lähden täältä, olen kuin ladattu. Kesällä käyn päivittäin uimassa kanavassa.

Muistan erityisesti maalausleirit: Tahkuranna, Pähni, Kihnu, Vormsi, Nina, Jõulumaa, Otepää, Rõuge ... Nuoremmat sanoivat alussa: "Eukkojen kanssa on tylsää!" Jälkeenpäin valvoimme läpi yön - nauroimme ja maalasimme. Ruoka annettiin kolme kertaa päivässä, mutta joskus lounas jäi väliin - en raaskinut lopettaa maalaamista. Nuotioiltoina laulettiin. Joulumaassa jouduin kävelemään 3-4 km meren rannalle. Maalasimme veneitä. Liiduilla.

En koskaan sairasta kesällä, mutta nyt tulin kipeäksi. Kalastajat tarjosivat viiniä. (Larissa nauraa sivulta: "Ja sinä rakastuit kalastajaan!" Viive: „Ei, olin sairas ja se kaikki meni minulta ohi." …

Nauravat kuin salaliitossa.) Vormsilla täytyi maalata katajia. Mitä maakrapu tietää katajista? Tutkimme sitten katajien luonnetta ...

Minua kutsuttiin naurulokiksi ja Ebba Lõoke oli Sammalparras, koska hänellä oli paljon hattuja. Kihnulla kiertelimme taas isolla kuorma-autolla. Nuo olivat hyviä aikoja.

Taustalla on fragmentti Viive Köstin maalauksesta.

1.Englanninkielen kesäkoulu Ruhnussa. 2. Maalarit Manilaidilla. Viron tasavallan presidentti Lennart Meri tuli myös valokuvaan.

3.Piret Erikson opastaa piirtämistä. 4. Kihnun hetket.

70

Tarton kansalaisopistossa on 30 vuoden aikana pidetty seuraavat leirit: 1997 - maalauskoulu Kihnussa; 1998 - maalauskoulu Räpinassa; 1999 - maalauskoulu ja kukka-asetelmakoulu Võrtsjärven rannalla Trepimäellä; 2000 - maalauskoulu Nõunissa ja kukka-asetelmakoulu Ninan kylässä; 2001 - kukka-asetelmakoulu, maalauskoulu Räpinassa; 2002 - maalausleiri Nüpli-järven rannalla; maalauskoulu ja kukkaistutuskoulu Ninan kylässä; 2002 - kesäkoulu Manilaidilla; 2003 - maalauskoulu ja kukka-asetelmakoulu Vormsilla, Pähnin maalauskoulu ikääntyneille; 2004 - maalauskoulu ja kukka-asetelmakoulu Vormsilla, maalauskoulu Orissaaressa: 2005 - maalauskoulut Otepäässä, Käsmussa ja Rõugessa; kukka-asetelmakoulu ja maalausleiri Liurannassa, piirustus- ja HaleBopp Singers -leiri Manilaidilla, englannin kielen leiri Vormsilla; 2006 - maalausleiri Otepäässä ja Palangassa; valokuvausleiri Palangassa; maalaus- ja piirustusleiri Pärlseljalla; HaleBopp Singers leiri Käsmussa; kukka-asetelmakoulu Alatskivilla; 2007 - suomen kielen kesäkoulu Ruissalossa; kukka-asetelmakurssi Alatskivilla; piirustus, maalaus, valokuvaus, englanti, kukka-asetelmat Kihnussa; 2008 - valokuvaus, englanti, feng shui, kukka-asetelmat, jooga, HaleBopp Singers Ruhnulla; 2009 - suomi Ruissalossa; keramiikan kesäkoulu Saadjärvellä; kukka-asetelmat Alatskivilla; valokuvaus, feng shui, maalaus Kõpussa; 2010 - keramiikka Liivamäen tilalla; valokuvaus, feng shui ja kukka-asetelmat Vormsilla; 2011 - musta keramiikka Liivamäen tilalla; valokuvaus, feng shui, kukka-asetelmat, maalaus Kihnulla; 2012 - valokuvaus, kukka-asetelmat, maalaus, HaleBopp Singers Pärnun maakunnassa Kosmonautikassa; 2013 - valokuvaus, kukka-asetelmat, maalaus, feng shui, HaleBopp Singers Hiidenmaalla: 2014 - valokuvaus, feng shui, kukka-asetelmat, maalaus, HaleBopp Singers Kastnassa Pärnumaalla; 2015 - kukka-asetelmat, maalaus, valokuvaus Ruhnulla; 2016 - valokuvaus, piirustus ja pastellimaalaus, maalaus, kukka-asetelmat, Qigong, kansalaisopiston jazz-kuoro Võrumaan Noitavaltiossa 2017 - valokuvaus, Qigong Vormsilla; piirustus ja maalaus Lammasmäellä; Ensimmäisiin kesäkouluihin osallistui 25 henkilöä, viime vuosina osallistujia on ollut yli 100.

Uj ula

ne

reutzwaldi

Kr

am

i

N

Treffneri-Koulu

a

Veski

a

r

a

p

s

m

Jaam

Tiigi 11

K

astani

3 Fortuuna

e s

Pi

t

e

Pikk

Sõprus

Ülikooli 1a

Pepler

i

Õpetaja 9a

i

ia

Ri

Kalevi 13 Kalevi 24

VAKSALI

se i

Tiigi 78 n

e

m

Aleksandri 10

lasteaed

Kalevi

Tu r

u

u Tähe 4

Tähe

a

Va

s

p

kk

Pepleri 4 SA Tartu Rahvaülikool

ksal

Vä

a

t

Tiigi Seltsimaja

Va

a

ajõg

n

s

p

e

Ra

i

u

Raekoja plats 3

e itus

kaar

Lutsu Raamatukogu

Raekoja plats 8

Nä

ike

abad

atus

v

a

Kompanii

Ülikooli 11

t

a

E m V

T

ÜLEJÕE

r

Jakobi Munga 12

st

Jaama 14a

La VERE

Puie ee

Ja

Ve

ia oonua

SUPILINN

V Vaksali 7

Anne

ka

ksal i

nal

Ka

st

Kansalaisopiston matkat ja unelma omasta talosta.

10. marraskuuta 1997 vietettiin yliopiston historiamuseossa kansalaisopiston syntymäpäivää. Järjestettiin konferenssi, johon osallistui lähes 100 ihmistä eri puolilta maata. Oli myös vieraita Suomesta.

Vuosi 1997 taisi olla yksi merkittävimmistä vuosista. Ensimmäinen koulutuspäällikkö Kersti Kohtla aloittaa työt. Toinen tärkeä muutos on, että kansalaisopisto jää aloilleen.

Kuten olemme jo maininneet, se oli toistaiseksi ollut ns. nomadinen opisto - kulttuuriosasto muutti Raatihuoneentorilta Kalevi-kadun nuorisotaloon ja oli hetken osoitteessa Raekoja Plats 8, jossa sijaitsi myös kulttuurirahasto. Kymmenen ensimmäisen vuoden aikana kursseja pidettiin paitsi yliopiston auditorioissa myös Aleksandri-kadun päiväkodissa, Masingu-koulussa ja Lutsin kaupunginkirjastossa.

Tarton 1. lukion silloinen johtaja Helmer Jõgi antoi kansalaisopistolle vuonna 1995 ensimmäiset todelliset tilat - toimiston ja luokkahuoneen -, vaikka häntä ihmettytti jatkuvasti se, että kursseilla on niin monta osallistujaa. Tilat sijaitsivat Treffner-koulun Munga-kadun puoleisessa päässä. Lisäksi muita Treffner-koulun luokkia voitaisiin käyttää.

Vuonna 1998 kulttuuriyliopiston suuri unelma toteutui - saimme ihan "oman" talon osoitteessa Pepleri 4. "Omat" tilat ovat aina olleet yksi perusteemoja kulttuuriyliopiston kehittämisessä. Katsotaanpa tätä lähempää.

Vuonna 1998 Roman Mugur ehdotti rakennusta osoitteessa Pepleri 4. Talo oli hyvin vanha ja oli aikoinaan kuulunut yhdelle Tarton yliopiston professorille. Sodan kärsimä rakennus rakennettiin uudelleen ja lisättiin toinen kerros, jossa sijaitsivat asunnot.

Neuvostoliiton aikana pohjakerroksessa sijaitsi rakennusliikkeen toimisto, myöhemmin siellä oli notaarien virastoja. Kansalaisopistossa kuultiin huhuja, että myös muut kulttuurilaitokset halusivat sieltä tiloja. Lauri Breede neuvotteli Emajõen kesäteatterin kanssa, jotta he luopuisivat Pepleri 4 toimitilojen hakemisesta.

1998 Viron parlamentti kumosi kuolemanrangaistuksen.

Ensimmäinen eurokolikko lyötiin Ranskassa.

Tartossa avattiin suihkulähde ja veistos "Suutelevat opiskelijat".

1.Maire Breede, pormestari Roman Mugur ja poikakvartetti Pepler 4: n avajaisissa. 2. Imbi Kruuvin juhlapöydät.

3.

Ene Nobel ja Kersti Kohtla remontin jälkeen vuonna 2002

Vuosina 2004–2007 kansalaisopisto käytti Õpetaja-katu 9a:n vuokratilaa. Se vuokrattiin oma-aloitteisesti ja siirrettiin kaikki taidekurssit sinne. Aikaisemmin oli ollut tapana, että kun maalauskurssi päättyi Peplerissä, valmistuneet työt jätettiin kuivumaan seinän viereen ja kielikurssi aloitettiin välittömästi.

Useilla opiskelijoilla oli talosta lähtiessään takinhelma maalissa.

Tarton kaupunginhallituksen kaupunkivarojen laitos ei katsonut kansanyliopiston aloitetta hyvällä. Mutta emme voineet mitään tilanpuute painosti ja koulu käytti kaikki mahdollisuutensa.

EQUAL-projektin pääkonttori muutti samaan osoitteeseen.

Maire Breede muistelee: Vuonna 2006 kuulin huhun, että Vaksali-kadun maalikauppa muuttaa muualle ja tilat jäävät tyhjiksi. Vuokralaiseksi haettiin liikeyritystä. Pormestari Laine Jänes tuli apuun. Uskon, että saimme Vaksali-kadun tilat koulun käyttöön hänen ansiostaan.

Perustimme sinne taidekeskuksen. Saimme tilat kesällä ja syksyyn mennessä kaiken oli oltava valmista kurssien aloittamiseen.

Vaksali-kadun keskuksen rakentamisessa kaupunki auttoi meitä ensimmäistä kertaa todella paljon, ja käytimme myös omarahoitusta.

Avainhenkilö oli apulaiskaupunginjohtaja Jüri Sasi.

Vuodesta 2010 lähtien olemme käyttäneet myös luokkahuonetta osoitteessa Ülikooli 1. 2005–2010 Siellä oli Turun kaupungin tietopiste (Interreg-projekti). Tämä oli Reiskan työn tulos. Aluksi projektin varat loppuivat, sitten innostus loppui ja tietopiste lakkasi toimimasta. Tällä hetkellä siellä järjestetään kielikursseja. Urmas Kruuse luultavasti puhui meidän puolestamme, että saimme pitää tilan.

Kuten näimme kartalta, on myös ollut joitain unelmia. Ensin puhuimme Õpetaja-kadun toisesta kerroksesta ja tietysti Peplerin kakkoskerroksesta. Jälkimmäisestä vaihtoehdosta on keskusteltu paljon, mutta kaupunki ei kuitenkaan uskaltanut ostaa asuntoja.

Sitten tuli idea siirtyä vanhaan maatalousyliopiston kerhoon, koska talo seisoi tyhjänä. Maire Breede soitti rehtori M.Klaassenille, joka hylkäsi idean: "Eihän siihen ole rahaa." Rahaa ei todellakaan ollut.

Vuonna 2006 kaupunki yritti myydä Jaama-kadun taloa Turun kaupungille yhdellä eurolla - ehkä suomalaiset remontoivat talon ja sitten myös kansalaisopisto saa sinne tilat? Kansalaisopisto itse luopui siitä, mutta ennen sitä käytiin keskusteluja pormestareiden tasolla ja valtuuskunnat kävivät katsomassa rakennusta ja etsimässä mahdollisuuksia. Se vain ylitti kaikki rajat - koulu ei olisi pystynyt harjoittamaan rakennustoimintaa. Sama kysymys nousi esiin Masingin koulurakennuksen kohdalla. Jälleen valtuuskunnat, keskustelut, rahan puute, luopuminen. Tarton kansalaisopisto talotoiveellaan ei mahtunut mitenkään myöskään EU-hankkeiden luokkaan. Tuolloin luova teollisuus oli kuuma aihe, joten talo meni luovan talouden keskukselle.

Joulujuhla Õpetaja-katu 9a talossa.

Maire Breede: Vuonna 2012 pohdittiin vielä yhtä tilaa - Ülikooli 11, jossa suljettiin Tarton yliopiston kirjakauppa. Suomen instituutti sai sinne tilat ja toivoimme saavamme pari huonetta. Sitä ei kuitenkaan tapahtunut.

Vuonna 2013 saatiin tietoa Tiigi 78: sta (se oli entinen UT:n sosiaalitiedekunnan rakennus). Kävimme tiimin voimin katsomassa, piirsimme, suunnittelimme. Toivoimme, että saisimme kaksi kerrosta.

Olimme melko innostuneita, mutta silti epäröiviä ja peloissamme, koska omistaja oli kiinteistöyhtiö. Neuvottelimme kaupungin kanssa.

Näkemyksemme mukaan kaupungin tuen olisi katettava vuokrakustannukset. Emme todellakaan voineet vahingoittaa itseämme.

Hanketta ei toteutettu.

Sitten Tähe 4: n talo (myös entinen UT:n opintorakennus) tuli puheeksi. Taloon piti lisäksi tulla musiikkiopisto ja Terayksityiskoulu. Kaupunki vakuutti meidät, että Tiigi 78 olisi joutumista ojasta allikkoon, parempi heti Tähe 4. Yhdessä vaiheessa kaikki hiljeni. Meille ei edes ilmoitettu mitään.

Viimeinen intermezzo oli ns. Pääsukesen talo. Yksi suomalainen puolustuskorkeakoulusta oli sitoutunut ns. kansainvälisen talon

perustamiseen Tarttoon.

Meidän piti olla yksi

uuden talon asukkaista. Nyt tämä aihe on loppuunkäsitelty ja ideoijakin jo lähtenyt Tartosta. Ennen sitä pidettiin useita kokouksia.

Tässä kohtaa sinisilmäisyyteni loppui.

Kansalaisopiston historia on ollut jatkuvaa itsensä todistamista, puolustamista, tilojen etsimistä. Kun tilat on löydetty, ne on usein pitänyt myös itse remontoida. Kuka voisi edes kuvitella sellaista tänään?

Puheenvuoron saa "remonttimies" ja "työnjohtaja" Lauri Breede: Maire aloitti työskentelyn kaupungin kulttuuriosaston tiloissa.

Ensimmäisen remontin teimme hänen työhuoneessaan. Sitten syntyivät yhteydet Suomeen. Reiska vieraili parin Viro-fanin kanssa, saimme ensimmäisen kopiokoneen ja ensimmäisen tietokoneen.

Sisustimme luokkahuoneen ja toimiston pöydillä. Ne ovat edelleen käytössä. Treffnerin talossa korjasimme wc:n ja kun muutimme sieltä Pepleri 4:een, toimme mukaan myös vessanpöntön (se on kunnossa ja toimii edelleen).

Pepleri 4:n tarina liittyy mieskuorooni Gaudeamukseen. Kuoron pitkäaikaisesta presidentistä tuli Tarton pormestari. Hän ehdotti taloa osoitteessa Pepleri 4. Suunnittelemme töitä ja korjauksia, koska talo oli vanha ja myös koulutustilat asettivat tiettyjä vaatimuksia. Jostain syystä menimme 1. tammikuuta taloon ja löysimme vesivahingon. WCputki oli rikki ja koko käytävä oli tulvillaan ikään kuin Emajoki olisi virrannut sieltä läpi. Uusi vuosi alkoi uuden wc:n rakentamisella, saimme kaupungilta rahaa korjauksiin. Käytimme saadun tuen maksimissaan, työskentelimme omana panoksena ja käytimme rahaa materiaaleihin. Reiskan ansiosta saimme eräät suomalaiset työttömät meille työharjoitteluun. Materiaalit olivat meiltä, työ heiltä. Tuolloin uskoimme, että kaikki suomalaiset ovat reippaita ja mukavia ihmisiä.

Nämä työttömät olivatkin yleensä mukavia, mutta heidän työtaitonsa

Vaksali 7 remonttia.

ennen

Ülikooli 1a korjauksia.

ennen

olivat heikkoja. Näimme kaikenlaisia työntekijöitä. Saimme kuitenkin tilat kunnostettua heidän avullaan ja se oli tärkeintä. Omilla voimillamme emme olisi saaneet kaikkea sitä aikaan. Rakensimme uudet lattiat (keittiö oli täysin mätä, seinät peitetty muovitapetilla). Teimme sähkötöitä...

Suomalaisten apu oli täällä erittäin merkittävä. Toimin työnjohtajana.

Etsin materiaaleja ja tein piirustuksia. Tästä yhteistyöstä syntyivät korkean katon takia - varastotilat, ja toimiston takahuoneen hyllyt sekä parvi. Koko kesä kului työssä.

Koulu kasvoi jatkuvasti ja tarvittiin taidestudiota. Saimme tiedon, että Vaksali-kadun rakennuskauppa jää vapaaksi. Tarton pormestari oli jälleen musiikkialan henkilö, kuoronjohtaja ja entinen kollega Laine Jänes (Randjärv). Olimme hyviä tuttuja, ja Laine auttoi meitä saamaan tämän tilan. Saimme kaupungilta rahaa myös korjauksiin. Käännyin Tarbatu-kuoron laulajan Henn Loodin puoleen, joka oli arvostettu korjaaja. Pääsimme sopimukseen ja rakensimme kaupan tilat luokkahuoneiksi. Ennen avajaisia myös pormestari Laine Jänes kävi paikalla. Kiersimme tiloja ja... voi itku! Kierroksen aikana varastettiin sekä Lainen että Mairen käsilaukut rahojen ja muun tärkeän kanssa.

Juoksin koko korttelin läpi, mutten löytänyt mitään. Tapahtuman opetus: ei saa antaa valppauden herpaantua!

Aluksi kellaritilat olivat käyttämättöminä - melko kauhea näkymä.

Siellä oli ollut myös vesivahinkoja. Mutta kaupunki laskutti meiltä kumminkin täyttää vuokraa. Yritimme todistaa, että kellaria ei voida käyttää. Lopuksi sovimme, että voimme sinne rakentaa luokkia. Jälleen suuret korjaukset, ilmanvaihdon asennus. Saimme rahaa kaupungilta ja EU:lta. Se vaati jo laajempia suunnitelmia ja sen tekivät yritykset.

Pidimme tätä koulua sydämenasianamme. Samalla asenteella siivosimme Pepleri-talon ympäristöä. Kukaan muu sitä ei siivonnut joten se oli meidän tehtävämme. Toimme ruohonleikkurin ja leikkasimme nurmikon. Löysimme myös henkilön, jonka hoidettavaksi piha jäi. Nykyään meidän pitäisi puhua kaikenlaisten tahojen ja osastojen kanssa, sopia kenen mitä pitäisi tehdä ja kuinka.

1.Vaksali 7: n tilojen avajaiset pormestari Laine Jänesin kanssa. 2. Varapormestari Vladimir Šokman luovuttaa Tarton kaupungin sateenvarjon.

3.

Oma-aloitteinen korjaus Vaksalin taidekeskuksessa tekstiililuokan lämpöeristämiseksi. 4.

Kellaritilojen rakentaminen.

79

Silloin vain teimme sen, koska meillä oli suuri tahto tehdä. Näin tilat saatiin valmiiksi ja vastaanottamaan opiskelijoita. Rakensimme 2–3 kesää.

1998 Ensimmäinen eurokolikko lyötiin Ranskassa.

Tartossa avattiin suihkulähde ja veistos "Suutelevat opiskelijat".

Eda Anton oli kansalaisopiston hallintoneuvoston jäsen vuosina 2001–2003. Hän oli aikuiskoulutuksen koordinaattori Tarton opetusvirastossa.

1998 Eda Anton tuli töihin kaupungin opetusvirastoon ja aloitti aikuiskoulutuksen koordinoinnin. Järjestettiin ensimmäinen aikuisopiskelijan viikko, johon osallistui myös kansalaisopisto.

Eda Anton muistelee: Työtehtävieni vuoksi tapasin kaikkien aikuiskoulutuslaitosten johtajat. Muun muassa Tarton kulttuuriyliopiston johtajan Maire Breeden. Seuraavina vuosina olen ollut heidän kumppaninsa: osallistunut muutamaan projektiin, ollut neuvoston jäsen, muutaman kerran kouluttajana ja viime vuosina myös opiskelijana.

Koko tämän ajan kansalaisopiston johtajana on ollut Maire Breede, joka on tartuttanut koko perheensä opintoihin ja kouluun.

Olen usein miettinyt, miksi hän tekee tämän, ja tullut tulokseen, että se on Mairelle elämäntapa. Koulun luominen ja kehittäminen on ollut mielenkiintoista ja asettanut monia haasteita. Tiedän, että kansalaisopistossa on aina ollut mielenkiintoisia ideoita ja niiden toteuttajia, mutta suurin ongelma on ollut tilan puute.

Tarton kansalaisopiston tunnuslause on "On mukavaa opiskella".

Mikä tekee oppimisesta nautinnollista? On monia tapoja viisastua joku lukee, joku ajattelee, joku harjoittelee. On tärkeää, että oppiminen on mielenkiintoista, kykyjen mukaista ja merkityksellistä.

Olen kokenut, että jokainen uusi tieto luo uuden tarpeen oppimiseen. Kansalaisopiston henkilökunta on sen tajunnut, ja siksi he tarjoavat jatkuvasti jotain uutta, josta elämä itse on johdattanut innostumaan.

Mielestäni kansalaisopisto jännittävällä koulutuksellaan on edistänyt kokonaisten oppijoiden sukupolvien syntyä. Kansalaisopiston työ perustuu yhteisiin arvoihin.

Opettajien ammattitaito ja halu tehdä työnsä hyvin ovat tärkeitä. Johtajuus ja ryhmätyö ovat auttaneet koulua selviytymään ja tarjoamaan opiskelijoilleen parhaansa.

Jatkukoon intohimoa ja sitoutumista tehdä oppimisesta edelleenkin ilo.

Tarton kansalaisopiston ystävä Eda Anton

Vuonna 1998 alkoivat vierailut Göteborgiin Pohjolan Kansanakatemiaan. Vuosien varrella monet hyvät vapaan sivistystyön henkilöt kävivät siellä hankkimassa uutta tietoa ja inspiraatiota.

Eda Anton (ensimmäinen vasemmalta), Maire Breede, Kersti Kohtla ja apulaiskaupunginjohtaja Hannes Astok yhteisessä keskustelussa.

Espanjan opettaja Damaso Dominguez Ortiz tulossa Tarton kansalaisopiston Pepleri-taloon.

Vuonna 1998 aloitetaan Tarton kaupungin oppaiden koulutus.

Kokeet pidetään samalla kulttuuriyliopiston keltaisella bussilla,

joka saatiin Suomesta.

Kouluttajina on

värikkäitä henkilöitä kuten Hillar Palamets, Enrico Talvistu, Kaur Alttoa, Toomas Jüriado ja muut.

Vuonna 1999 Nele ja Tanel Keresin seuratanssin kurssit alkoivat Treffner-koulun isossa salissa. Taisto Noorin kanssa järjestettiin myös oopperailtoja. Samana vuonna ensimmäinen ulkomaalainen tuli töihin kulttuuriyliopistoon. Hän oli charmikas kuubalainen Damaso Dominguez Ortiz, joka oli juuri muuttanut Tarttoon…

Damaso, olet ollut mukana nukketeatterissa, joogassa, ollut DJ, opettanut espanjaa aikuisille ja lapsille ... Mikä saa sinut liikkeelle? Mistä saat energiaa?

Avaruusraketilla on moduulit. Jotkut niistä putoavat matkan varrella pois. Minulla myös. Kannan kahta viimeistä blokkia mukanani, kunnes laskeudun toiselle planeetalle. Toisin sanoen, jos jokin kyllästyttää minua ja en nauti siitä enää, sitten hasta la vista.

Raha ei ole kaikki elämässä. Nautin edelleen opettamisesta. Olen tehnyt sitä koko elämäni ajan ja se on minulle tavallaan luonteenomaista. Tartun tilaisuuteen ja jatkan asian parissa työskentelyä, kunnes se tulee selväksi. Elämäntapani antaa minulle energiaa. Yritän syödä terveellisesti, levätä jne.

Kuka on mielestäsi hyvä opettaja?

Valitettavasti kaikki opettajat eivät ole opettajia, vaikka heillä on asianmukainen koulutus. Opettajan on kyettävä luomaan ilmapiiri, hänellä on oltava yhteys ihmisiin. Eihän muuten ole kiinnostusta oppimiseen. Tarvitset omat keinosi herättääksesi yleisö eloon.

Lapsilla on espanjan kieli valinnaisaine (päivän lopussa, kun he ovat jo uupuneita, tai aikaisin aamulla, kun he ovat vielä unessa), aikuiset tulevat illalla töiden jälkeen. Joskus opettajan on oltava taikuri, jotta ihmiset voisivat nauttia hetkestä. Opettajan pitää jatkuvasti kehittää itseään.

Pohjolan Kansanakatemiasta lue osasta 4.

1999 Yhdysvalloissa istutettiin ihmiskäsi.

Tartossa paljastettiin Oscar Wilde’in ja Eduard Vilden patsas.

Jokainen tunti on kuin kokeilu, jonka jälkeen sinun on annettava itsellesi palautetta - mikä meni hyvin, mikä ei? Tarkistan materiaalit uudelleen joka vuosi ja heitän paljon pois.

Kun opetat kieltä, sinun on aina mietittävä, mitä voisi lisätä. Jos käytät tiettyä oppikirjaa, 90 % on jo valmiina. Oppikirjan mukaan teemme tänään sitä ja sitä. Mutta silloin emme voi enää sanoa, että ohitamme sivun 14 - tämähän on järjestelmä. Kotitekoinen oppikirja on paljon parempi. Kieli on opetettava kommunikoimalla yhteisessä tilassa, ei tietokoneen ääressä.

Olin yksi koulun huonoimmista oppilaista käyttäytymisen suhteen. Siksi ymmärrän oppilaitani. Opettaja teeskentelee luokassa usein, että hän on enkeli ja jumala. Olin täysi ääliö koulussa ja piirsin tunneilla vihkooni lentokoneita.

Nyt ymmärrän, kuinka hyviä opettajia minulla oli.

Kuinka opettaa virolaista?

Virolaisilla ei ole melkein mitään aksenttia. Heidän ääntämisensä on vähän kuin uruguaylaisen tai argentiinalaisen. Virolaiset osaavat yleensä monia kieliä, ja siten uuden kielen oppiminen on helpompaa. Heillä on korkea motivaatio ja yleensä selvä tavoite - kuka haluaa matkustaa Latinalaiseen Amerikkaan, kuka haluaa asua Espanjassa jne.

Mitä suosittelet kollegoillesi?

En sano heille mitään. Espanjassa sananlasku "Jokaisella opettajalla on oma oppikirja", eli jokaisella on oma järjestelmänsä.

Mitä sanot oppilaille?

Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Opiskelijat tietenkään eivät pidä tästä ilmaisusta. Espanjassa ei edes ole vastaavaa ilmaisua. Espanjalaisilla on yleensäkin vain vähän sananlaskuja oppimisesta. Ehkä se vahvistaa, että Virossa on vanha kulttuuri, jossa myös talonpoikia on koulutettu jo pitkään. Virolaisissa kodeissa on edelleen paljon kirjoja. Ihailen sitä.

Mitä virolaiset ovat opettaneet sinulle?

Kaikenlaista. Sekä hyviä että huonoja asioita. Espanjalainen lukitsee kaupunkitalonsa kesäksi, vuokraa mökin ja ottaa aurinkoa. Virolainen menee puutarhatöihin.

Me espanjalaiset otamme aurinkoa, emme kasvata perunoita ja tomaatteja. Olin hyvin yllättynyt nähdessäni, että täällä on sellaisia kalentereita - tänään istutetaan perunoita, huomenna porkkanoita, tänään nostettaan perunoita... Syksyllä haluan istua kahvilassa ja katsella ihmisiä, en nostaa perunoita. Täällä jopa miljonääreillä on maalaistaloja ja hevosia. Tämä on elämäntapa. Keskivertoon espanjalaiseen verrattuna jokainen virolainen on maatalousinsinööri, joka tietää kaikenlaisten lajien nimet. Se on ihailtavaa.

Toinen mielenkiintoinen asia oli ja on se verhojen juttu. Virolaiset sulkevat aina verhot. Jopa mökillä. Herään, nautin aamiaista, verhot suljettu. Huone on pimeä. Mutta on ollut pimeää jo puoli vuotta!

Mietin pitkään, pelkäävätkö virolaiset Neuvostoliiton aikaisia vakoojia, pelkäävätkö, että joku istuu metsässä kaukoputken kanssa ja tarkkailee heitä. Kun olen yksin, avaan verhot. Omassa huoneessani ei ole lainkaan verhoja.

Kuinka lepäät opetustyöstä?

En ota yhtäkään paperia käteen loman aikana. Ei yhtäkään.

Huoneessani on täydellinen kaaos.

En koskaan ajattele kylmää ja pimeää. En voi muuttaa luontoa.

Virolaiset sanovat usein, että täällä on kylmä ja pimeä. Minulla on hattu ja huivi. Eikö sinulla ole hattua? Miksi valitat? Maassa on värillisiä lehtiä - kuinka kaunista! Valkoinen lumi - kuinka kaunista!

Elämään ja ilmastoon on suhtauduttava romanttisesti, ei traagisesti.

Vuonna 1999 kulttuuriyliopisto tuo ensimmäisen EU-hankkeen "Pathways to Democracy" kaupungin budjettiin. Voit lukea lisää hankkeista kirjan kolmannesta osasta.

Vuosi 1999 merkitsee myös Tiffany-lasimaalausten alkua.

Maire Breede: Näin tällaisen kurssin Suomessa ja meidän oli heti järjestettävä se.

Ostin Suomesta lasihiomakoneen ja lasimaalausteippejä. Reiska toi näitä nauhoja Suomesta muutaman vuoden, koska niitä ei ollut saatavilla Virossa. Kerran tuotiin Helsingistä jopa värillistä lasia. Nämä kurssit olivat erittäin suosittuja: kuka halusi tehdä perhosen, kuka kaapinoven.

Samana vuonna aloitetaan myös videoelokuvan koulutus.

Immar Puun: Vaikka se ei ole omaperäistä, aloitan klassikoista: "Kertoakseen kaiken rehellisesti, pitää aloittaa alusta.” Kuinka päädyin Tarton kulttuuriyliopistoon? Oli vuosi 1999. Halusin protestoida kaikenlaisia rikkaita napamiehiä vastaan, joiden mielestä vain heillä sai olla videokamera ja kuvakoostelaitteet, jotta he voivat tehdä rahaa kesyillä mainoksilla. Kurssini nimi oli "Videografia" ja ihmiset tulivat mukaan.

Monilla ei ollut omaa kameraa. Kansalaisopistolla ei ollut paljon teknisiä välineitä käytettävänä. Oli yksi VHS-videonauhuri ja yksi televisio. Toin itse toisen VHS-nauhurin, kasettisoitimen ja AMIGAtietokoneen. Sillä pystyi tekemään tekstejä ja yksinkertaisempia animaatioita. Editointi meni näin: etsit alkuperäiseltä nauhalta oikean paikan, kelasit hieman takaisin ja laitoit nauhan tauolle. Toisella videonauhurilla oli tyhjä nauha. Sitten käynnistit ensimmäisen nauhan, ja sinun piti olla erittäin taitava saadakseen myös nauhoittava kone käyntiin oikealla hetkellä. Se piti tehdä hetkeä ennen oikeaa paikkaa. Joskus piti yrittää useita kertoja. Ääni laitettiin myöhemmin erikseen. Tulokset olivat aika hyviä. Ainakin opiskelijat saivat käsityksen siitä, miten perusmateriaali pilkotaan, jotta tulos ei olisi tylsä, ja mitkä pätkät ovat yhteensopivia.

Immar Puun on legendaarinen video-opettaja.

Puhuin teknisistä mahdollisuuksista nyt ja tulevaisuudessa.

Ystäväni Janno Simm, joka oli käynyt tanskalaista elokuvakoulua, kopioi minulle yhden opetuselokuvan. Berk Vaher käänsi sen viroksi. Sain kuvakoosteen opintomateriaaleja yliopistolta Aune Undilta. Kävimme myös ulkona hiomassa taitojamme.

Suosikkipaikkamme oli lasten leikkipuisto vanhan kauppahallin edessä.

Ajan myötä kulttuuriyliopisto osti ensimmäisen digikameransa.

Tulivat myös tietokone ja digitaalinen editointi. DVD:ta ei ollut vielä keksitty. Siksi opetin, kuinka tallentaa tavalliselle CD-levylle.

Monille oli uutta, että kamera voidaan sijoittaa jalustalle ja että zoomausvipua ei ole tarkoitettu edestakaisin pumppaamiseen.

On myös hauskoja tarinoita. Ensimmäisten ryhmien kanssa pidimme harjoituksen puolivälissä kahvitauon. Tein kahvia, piirakoita voi ostaa aulasta. Kerran, kun joimme taas kahvia, Kersti Kohtla lähestyi ja kysyi kauhuissaan, olinko vaihtanut veden kannussa. Hän oli juuri laittanut sinne kalkinpoistoaineen. En tietenkään ollut vaihtanut mitään. Myrkytystä kukaan ei saanut.

Join myös itse sitä, eikä kukaan huomannut, että kahvi oli tällä kertaa uutta ja parempaa sorttia.

Kuten aina, kaikella on alku ja loppu. Videokurssien opiskelijoiden määrä alkoi laskea. Nykyään jokaisella on taskussa matkapuhelin, joka tuottaa parempaa videota kuin mikään tuolloin käytetty kamera.

Lopuksi pieni, mutta tärkeä tosiasia - löysin kansalaisopistosta itselleni puolison. Hän oli vieraillut Kanadassa ja tavannut Sangasten Berg-kreivin viimeisen satavuotiaan jälkeläisen, joka oli nähnyt kreivin elossa. Tulevan vaimoni piti koota haastatteluista elokuva, mutta asiantuntemus ei riittänyt. Nyt olemme jo 12 vuotta tehneet kotona "elokuvaa" ja paljon muutakin.

S aapui vuosi 2000. Lauri Breede muistelee: Suomalainen kumppani lahjoitti käytetyn kaupunkibussin. Erittäin siistiä: oma bussi, kiertoajelut, retket puutarhoihin, kuorokierrokset Viron eri paikkoihin. Kävin bussinkuljettajien kurssit. Sain D-luokan ajokortin. Mutta bussin kanssa oli se juttu, että vanhaa tekniikka vaatii jatkuvaa jykertämistä. Palkkasimme myös kuljettajan, joka voisi käyttää bussia ja huolehti siitä.

Koska bussi oli rakennettu kaupunkiliikenteeseen, se kehitti nopeuden enintään 70 km/h. Moottori huusi niin, että korvat olivat lukossa. Lopulta päätimme, että palvelun tilaaminen on helpompaa kuin koko ponnistelu oman bussin ylläpitämiseksi.

2000 Vladimir Putin valittiin Venäjän presidentiksi.

Planeetan väkiluku ylitti kuusi miljardia.

Ene Nobel toimi kansalaisopiston projektipäällikkönä vuosina 2000–2008.

2000 kulttuuriyliopisto aloitti raporttien laatimisen kahdesti vuodessa. Se oli iso askel kohti mielekkäitä oppimistuloksia, ohjelmia, ammattimaisuutta ja ehkä myös byrokratiaa.

Ensimmäinen verkkosivusto valmistui samana vuonna.

Ensimmäinen tieto - mikä se verkkosivusto oikeastaan on? - tuli Immar Puunilta ja hänen kaveriltansa Tõnu Margusilta. Heidän toimintaansa jatkoi Tanel Breede, joka yhdessä Tallinnan kansalaisopiston rehtorin Liivi Soovan puolison kanssa löysivät ns uuden maailman (lue: digimahdollisuudet). Näin tehtiin ensimmäiset verkkosivustot. Avainhenkilöt niiden luomisessa olivat pojat ja puolisot. Kun asiat kasvoivat hyvin suuriksi, jouduttiin palkkaamaan tietoteknikan miehiä, mutta kansalaisopisto ei ole toistaiseksi käyttänyt yrityksiä. Nykyisen verkkosivuston on suunnitellut kuorolaulaja Lauri Rahusoo.

Uusi työntekijä, Ene Nobel, aloitti hanketyön. Maire Breede: Enen kaltaista ihmistä tarvittiin kipeästi. Hän kirjoitti hyvin ja puhui hyvin. Joukkoomme liittyi henkilö, jolla oli akateeminen koulutus ja joka tiesi, mitä suhdetoiminta on. Hän sai kerättyä enemmän huomiota kansalaisopistolle ja aloitti projektien kirjoittamisen. Ene toi kansalaisopistoon myös EQUALsuurprojektin WHOLE ("Työja perhe-elämän yhteensovittaminen"), johon kuului useita vanhemmille suunnattuja koulutustilaisuuksia.

Kävi selväksi, että koska kansalaisopisto on kunnallinen koulu, on yhä vaikeampaa saada rahaa EU-varoista. Tarvittiin suurempaa joustavuutta ja itsenäisyyttä. Mutta vapaus tarkoitti myös täydellistä omavaraisuutta. Kaupungin taloudellinen tuki katosi ja oli palkattava oma kirjanpitäjä. Alkoivat vakavat ja joskus vaikeatkin keskustelut kulttuuriyliopiston tulevasta asemasta ja jopa nimestä. Pitkien väittelyiden seurauksena Tarton kansalaisopiston säätiö perustettiin 1. kesäkuuta 2001. Osapuolten mukaan se oli emotionaalisesti erittäin vaikea aikaa, verrattavissa vedenpaisumukseen. Ei tiedetty, miten selviytyä - itse päätät, olet vastuussa, tarjoat kursseja ja ansaitset rahaa.

Sanotaan, että kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu, mutta siirtymävaihe on aina vaikein.

Tarton kansalaisopiston johtaja Maire Breede, Turun AKK: n edustaja Reino Lemmetyinen ja Tarton apulaiskaupunginjohtaja Margus Hanson allekirjoittavat perustamisasiakirjat.

2001 Dalai-laman Tenzin Gyatson yksityinen kone laskeutui Tarton lentokentälle.

Yhdysvalloissa tapahtuivat syyskuun 11. päivän terroriiskut.

Silloinen Turun kaupunginjohtaja Armas Lahoniitty muistelee: 2000-luvun alkupuolella Tarton kaupunki yhteistyössä turkulaisten kanssa ehdottivat koululle uutta toimintamuotoa säätiön perustamista. Tarton varapormestari Hannes Astok ja Reino Lemmetyinen pyysivät Turun kaupungin yhdeksi säätiön perustajista.

Pidin ajatuksesta kansainvälisestä yhteistyöstä ja Turun kaupunki panosti pienellä rahoituksella. Näin syntyi säätiö, jonka neuvostoon tulivat mukaan Tarton kaupungin, Turun aikuiskoulutuskeskuksen (AKK) ja Tarton kulttuurikorkeakoulun seuran edustajat.

U Viron keskipalkka vuonna 2001 oli 5510 kruunua (352,17 euroa). Minimipalkka oli 1600 kruunua (102,26 euroa).

2002 Eurosetelit ja -kolikot otettiin käyttöön 12 maassa.

Eurovision laulukilpailu järjestettiin Tallinnassa.

udessa muodossa aloitettiin ammatillisten koulutusten järjestämistä. Tähän asti kansalaisopiston tavoite oli ollut erilainen. Koulu oli ennen kaikkea ollut paikka itsensä kehittämiseen, maailman avartamiseen. Itsenäisenä säätiönä meidän piti alkaa etsiä mahdollisuuksia uusien palveluiden ja kurssien löytämiseksi. Näin alettiin järjestää esimerkiksi suhdetoiminnan ja kulttuurihallinnon koulutuksia sekä käsityö- ja taideopettajien täydennyskoulutuksia. Aloitettiin myös työttömien koulutus.

Ensimmäinen kurssi oli "Pitkäaikaistyöttömien selviytymiskoulutus". Nykyään tällaisia kursseja kutsutaan työkerhoiksi tai motivaatiokoulutukseksi.

Syksy 2001 oli erityisen vaikea: säätiön organisaatio oli uusi, hinnat olivat nousussa…

Vuosi 2002 oli uraauurtava. Kansanyliopisto alkoi varttua…

Tehtiin yhteistyötä eri maakuntien työvoimatoimistojen kanssa.

Mukaan tuli monia uusia opettajia, jotka ovat edelleen koulun perinteisiä toimijoita ja joiden takia tullaan aina takaisin kansalaisopistoon. Tuli myös uusi työntekijä - Ingrid Leinus. Nyt opistolla oli jo neljä kokopäiväistä työntekijää.

Ingrid Leinus: Tulin kansalaisopistoon vuonna 2002.

Ensimmäisenä työtehtävänä oli tilata kansalaisopiston kyltti kadulle. Maire tarkoiti todennäköisesti pientä kylttiä, mutta tilasin kaksimetrisen. Aluksi se näytti yllättävän suurelta, myöhemmin melko asianmukaiselta.

Vuonna 2002 kansalaisopistossa alettiin puhua kolmesta suunnasta: käsityö, kielikoulutus ja täydennyskoulutus.

Siinä vuonna opiskelijoiden määrä alkoi jälleen kasvaa.

Muutama esimerkki uusista kursseista: geelikynttilän valmistus, saippuanvalmistus, kirjontakurssi, japanin kielen kurssi, kevyen musiikin yhtyelaulu, viinikulttuuri, täydennyskoulutus vapaan sivistysalan opettajille.

Koulu täytti 15 vuotta. Edvard Slavin teki tätä tilaisuutta varten 15 minuutin mainoselokuvan. Idea tuli taas Suomesta, Turun taideakatemiasta. 15-vuotispäivän vietto alkoi jo kesällä, jolloin raatihuoneentorilla järjestettiin perhepäivä.

S

aapui vuosi 2003. Anneli Käesel tuli toimimaan sihteerinä. Opettajia oli jo 77. Syksyllä opettajat tekivät kulttuurimatkan Pietariin. Tämä vuosi muistetaan myös siitä, että eri hankkeisiin jätettiin 40 hakemusta ja aloitettiin opiskelijoiden tietokannan luominen.

Suunnittelija, ensimmäisen mainoselokuvan tekijä Edvard Slavin kameran kanssa.

2003 Viro on päättänyt haluavansa liittyä Euroopan unioniin.

20 000 opettajaa ja kulttuurityöntekijää vaativat joulukuussa Viron kaikkien aikojen suurimmassa lakossa palkankorotuksia.

Annamme puheenvuoron yhdelle monista opettajista, jotka tulivat töihin kansalaisopistoon vuonna 2003. Erna Tamm muistelee: Kauan sitten, viime vuosisadan toisella puoliskolla, 1990luvun alussa, taidekoulusta valmistumisen jälkeen Tarton kansalaisopisto näytti todella houkuttelevalta. Mitä kaikkea siellä tehtiinkään! Todellisena herkkuna oli kalligrafia, jossa voi mukavasti leikkiä. Tarton kansalaisopiston kalligrafiakurssi jäikin tuolloin unelmaksi, mutta itse kalligrafia on kuin viini, joka paranee vuosien varrella. Kansalaisopisto tuntui mielenkiintoiselta, houkuttelevalta ja salaperäiseltä.

Elämä jatkui, teki omia käänteitään, tarjosi haasteita, itsensä ylittämistä ja tietysti paljon työtä. Vuonna 2003 löysin itseni entisestä unelmastani - Tarton kansalaisopistosta, mutta nyt jo opettajana. Tunteeni ei ollut pettänyt - kansanopiston ilmapiiri on todellakin lämmin, huolehtiva ja mukava, ja tämä miellyttävä ilmapiiri on kestänyt kaikki nuo ajat ja hetket, kaikki ne tiistai- ja torstai-illat, jolloin minulla on ollut mahdollisuus kokea tätä ihanaa paikkaa. Lisäksi täällä on jännittäviä mahdollisuuksia oppia jotain - paikka on jatkuvasti houkutteleva.

Kiitos, Tarton kansalaisopisto!

Joogaopettaja Erna Tamm opettajien huviretkellä Raadnan lomakeskuksessa.

2004. oli suuren kasvun vuosi. Kun vuonna 2003 oli 1960 opiskelijaa, vuonna 2004 heitä oli 3247. Tänä vuonna kansanopiston tunnuslauseeksi valitaan Tiina Jäägerin sanoin "Oppiminen on hauskaa".

2004 Virosta tuli Naton ja Euroopan unionin jäsen.

Emajoen Lotjaseura perustettiin.

Uusia hankkeita ovat englannin kesäkoulu Lontoossa ja maisemataidefestivaali "Kahden veden väli", jonka järjestivät kansalaisopiston opiskelijat.

Yksi järjestäjistä Marge Kohtla muistelee: Kahden veden väli toi Tarttoon taiteilijoita ympäri maailmaa ja se tapahtui kahtena peräkkäisenä vuotena. Festivaali alkoi Interregprojektista. Kuusi tarttolaista opiskeli kahden vuoden ajan kulttuurijohtamista Turun taideakatemiassa virtuaalisen opetussuunnitelman pohjalta. Oli valmisteltava opinnäytetyö ja tarttolaiset päättivät järjestää festivaalin.

Opinnäytetyön puolustamisen jälkeen selvisi, että suomalaiset olisivat tyytyneet myös pieneen viulukonserttiin muutamalle ihmiselle. Mutta kun opiskelijat olivat jo ryhtyneet johonkin, sen piti olla jotakin suurta…

Festivaali kesti useita päiviä ja se pidettiin Tartossa, ns. Anneniityllä kahden veden (Emajoen ja Anne-kanavan) välillä. Tämä paikka valittiin juuri siksi, että joen ja kanavan välinen alue kitukasvuisine puineen ja rehevine rikkaruohoineen oli todellinen ei-kenenkään-maa, joka samalla sijaitsi Tarton keskustassa. Alue inspiroi koko johtoryhmää ja siitä johtui myös valinta.

Festivaalin pääidea oli tehdä maisemaveistoksia ympäristöystävällisistä materiaaleista.

Aktiviteetti kuului maataiteen, kuvanveiston, performanssin sekä niin sanottuun korkean taiteen piiriin.

Kaikkien, jotka kokivat haluavansa ja voivansa luoda taideesineitä luonnonmateriaaleista ja halusivat tarjota silmää miellyttävän tuloksen, odotettiin osallistuvan festivaaliin. Mukana olivat sekä taiteen ja maisema-arkkitehtuurin opiskelijat että ammattitaiteilijat. Festivaaliin osallistumiseksi järjestettiin kilpailu, jonka lopussa valittiin teokset pystytettäväksi Anne-niitylle.

Valinnan peruste oli

Marge Kohtla oli projektiassistentti vuosina 2006–2007.

Kulttuurijohtamisen opiskelijat Simo Breede, Kadri Ploom, Katrin Roots, Edvard Slavin, Marge Kohtla ja Madis Liplap.

2005 YouTube luotiin.

Antoniuksen piha Tartossa.

avattiin

idean toteutettavuus ja materiaalien ympäristöystävällisyys.

Ensimmäinen festivaali järjestettiin kesällä 2004. Kymmenen joukkuetta osallistui. Virolaisten rinnalla kilpailivat suomalaiset ja argentiinalaiset taiteilijat. Seitsemän bändiä auttoi ylläpitämään tunnelmaa, muun muassa pääesiintyjät Kolumbus Kris, Tarton Tünnipunt ja UR2KAM sekä useat DJ: t. Tapahtumaa esitteli jopa argentiinalainen lehdistö.

2005. festivaali oli jo näyttävä ja temaattinen: Väliaikaiset puutarhat. Kaikki kiinnostuneet voivat seurata taideteosten valmistusprosessia ja myös itse osallistua niiden luomiseensa.

Festivaalille valittiin 31

Kahden veden väli vuonna 2005 Anne-niityllä.

97

joukkuetta 16 maasta: Viro, Suomi, Ruotsi, Puola, Italia, Latvia, Argentiina, Saksa, Liettua, Slovakia, Singapore, Australia, Kiina, Yhdysvallat, Unkari ja Slovenia.

Saksan maisema-arkkitehdit Daniel Sprenger ja Marc Pouzol lisensoivat "väliaikaisten puutarhojen" termin ja idean vuonna 2003.

Vuodesta 1997 lähtien he ovat järjestäneet vuotuisen "väliaikaisen puutarhan" Berliinin keskustassa. Sprenger ja Pouzol osallistuivat myös Tarton festivaalin tuomaristoon.

Taideteosten luomisen lisäksi kaikille kiinnostuneille järjestettiin maisemataiteen seminaareja Tarton eri puolilla. Oli myös kaksi konserttia, missä soittivat Genialistid, KuuTaga ja Speed Free.

Yhteenvetona voidaan todeta, että maisemataidefestivaalin aikana kahden veden välistä aluetta käytettiin kankaana. Esimerkiksi päästettiin lentoon useita hopeisia ilmapalloja, ihmisiä kaivettiin maahan, rakennettiin valtava saunionurmi ja istutettiin kukkia kenkiin. Ainoastaan heinää ja kaislaa oli saatavilla paikan päällä, loput oli järjestäjien tuotava. Tietysti oli myös utopistisia toiveita, kuten porsas ja lanta, joita järjestäjät kieltäytyivät toimittamasta. Festivaali esitteli suhteellisen tuntemattoman ja ainutlaatuisen taidekentän laajemmalle yleisölle. Hankkeeseen osallistuivat Turun taideakatemia, Tarton kansanyliopisto, H. Ellerin musiikkikoulu ja Tarton Taidekorkeakoulu.

Tarton kansalaisopiston toiminnansuuntia täsmennetään edelleen: aikuisten täydennyskoulutus (epävirallinen ja ammatillinen), kulttuuritapahtumien järjestäminen ja hankepohjainen toiminta.

Yksi tukee toista ja toinen kolmatta: hankkeista kasvavat koulutukset, koulutuksista syntyvät näyttelyt, konsertit, festivaalit.

Päätoiminta oli koulutus, mutta sitä ympäröi kokonainen kulttuuritila ja erilaiset projektit.

2006 Vuonna 2006 Vaksalin taidekeskus avataan. Lukuvuonna KUMU avasi ovensa.

2006/2007 julkaistaan myös ensimmäinen koulutusluettelo.

Täyspitkä Idea tulee taas Suomesta. animaatioelokuva "Keksijäkylän Lotta" Tarton kansalaisopiston seuraava kehitysvaihe liittyy pääsi ehdottomasti projektitoimintaan. Useat toimet toteutuivat juuri elokuvateattereihin. hankeavustusten ansiosta. Voit lukea lisää tästä osasta 3.

Valitsijamieskokous valitsi Toomas Hendrik Ilveksen Viron tasavallan presidentiksi.

Koulutusluettelot.

Geobiologit ja feng shui kouluttajat Siret ja Janno Seeder:

Tarton kansalaisopistolle voitaisiin antaa uusi nimi: uteliaiden herkkusuiden koulu. Todellakin, mikä ajaa meidät oppimaan, kehittämään itseämme ja löytämään jotain uutta? Tietysti uteliaisuus. Terveellisen uteliaisuuden tuella nuoresta kyselijästä tulee älykäs mies tai nainen. Ihminen kehittyy niin kauan kuin hän tekee sen kolmen energiatason kautta: fyysisen, aistillisen ja hengellisen. Kun uteliaisuus katoaa, kiinnostus itsensä kehittämiseen katoaa, sitten myös henkilö kuihtuu pois. Tämän ovat sanoneet monet nykyaikana, mutta myös muinaiset itämaiset viisaat.

Ensitapaaminen Tarton kansalaisopiston kanssa oli 11 vuotta sitten. Pian täyttyy yksi energiakierros eli 12 vuotta. Mikä tekee koulusta todellisen koulun? Ihmiset, kuka muu: ne, jotka ylläpitävät ja edistävät tätä energiakokonaisuutta, sekä ne uteliaat, jotka tulevat tänne sitä viisautta ja kokemusta ammentamaan.

Mielenkiintoiset persoonat, jotka jakavat tietoa ja taitoja muiden kanssa.

Olemme olleet erittäin iloisia kun saimme oppia tuntemaan Tarton kansalaisopiston erityistä auraa, ja meille on kunnia olla tämän upean koulun utelias jäsen. 30-vuotiaana elämä vasta alkaa!

Janno ja Siret Seeder yhdellä Aasia - matkallaan.

Olipa kerran niin ... ●●● Manilaidin kesäkoulussa koulutusjohtajat Kersti Kohtla ja Ene Nobel tunsivat lounaan jälkeistä raukeutta ja nukahtivat pensaan alla. Rouvat heräsivät siihen, että pienikasvuiset kiinalaiset sirkuttivat jotain hyvin elävästi omalla kielellään ja osoittivat heitä. ●●● Kurssilaiset halusivat Manilaidilla maalata naapurin mummoa. Mummo suostui poseeraamaan, mutta syltyn teko oli kesken. Joten Kersti Kohtla keitti sitten sylttyä… ●●● Vuonna 2002 kurssien määrä kasvoi erittäin nopeasti, mutta asioiden hoito sujui enemmän muistin mukaan ja huimaa vauhtia. Henkilökunta oli pätevä, mutta oli myös sekaannusta.

Usein oli tarpeen toimia samanaikaisesti useassa luokassa, kyselijät odottivat jonossa, etenkin kurssien alkaessa. Tietysti oli myös munauksia; esimerkiksi kerran jouduttiin lähettämään pois useita iloisen odotuksen vallassa viinikoulutukseen tulleita ihmisiä. Kurssin aloitusaikaa oli lykätty, mutta heille oli unohdettu ilmoittaa. ●●● Se oli yksi Ingrid Leinuksen ensimmäisistä työpäivistä kansalaisopistossa. Hänen piti kopioida jotain kalvoille (silloin käytettiin piirtoheittimiä ja piirtoheitinkalvoja). Hän oli lauantaina ainoana työntekijänä paikalla ja laittoi kalvon koneeseen. Valitettavasti hän otti sen siitä pakkauksesta, missä olivat ei kuumuutta kestävät kalvot. Yksi läsnä olevista tekniikan asiantuntioista tokaisi, että osa kopiokoneesta on nyt mennyttä, ja että se osa maksaa puolet auton hinnasta. Ingridillä on muistiaukko tässä paikassa ...

Toipuessa hän soitti veljelleen, joka saapui paikalle ja jotenkin kaivoi sen kalvon koneesta.

Onneksi kone toimi edelleen. Ehkä aloittelijan tuuria oli sittenkin mukana.

●●● Pärlseljan kesäkoulun majoitus oli vielä täysin Neuvostotyylisissä oloissa. Keskellä yötä opettajan sohvan jalat irtosivat ja hän putosi lattialle. ●●● Isäntä toi opiskelijat Manilaidin kesäkoulun loppuessa veneellä mantereelle. Kersti Kohtla auttoi nostamaan laukkuja laiturille, jotta vene voisi kiertää uudelleen. Yksi laukuista oli lyijynraskas. Kersti mietti, kuka se hullu on, joka pakkaa kiviä mukaansa, ja hinasi laukun ylös suurella vaivalla ... Illalla Ülle-emäntä soitti ja kysyi, tietääkö Kersti mitään veneen työkalulaukusta. ●●● Ninan kylän kesäkoulussa paikalliset halusivat iltaisin "kylään". Olivat myös hieman juovuksissa. Kersti Kohtla ja Aime Asi olivat vartijoita. He saivat itselleen kauniit lempinimet.

Yksi oli rõžaja, toinen tolstaja staruhha (punapäinen muori ja lihava muori). ●●● Eräänä kesänä oli niin paljon hyttysiä, että et voinut pärjätä ilman hyttyskarkotetta. Onneksi aika oli jo "uusi" ja hyttyskarkotteet tuotiin leirille. Istuttiin pöytään, karkotin asetettiin keskelle pöytää ja kun sitten hyttysiä alkoi tulla ... Sehän houkutteli hyttysiä! Entiset neuvostoihmiset eivät olleet tottuneet kapitalismin mukavuuksiin. ●●● Kukka-asetelmakoulutus tapahtui Peplerin kadun talossa, tarvittiin vihreätä, oksia jne. Piret Kivilo meni yhden opiskelijan kanssa tuomaan omasta puutarhasta materiaalia. He palasivat takaisin, laittoivat kokonaisen sylillisen isoon astiaan ja työ alkoi. Yhdessä vaiheessa Piret huomasi, että hänen matkapuhelimensa puuttui. Mentiin puutarhaan etsimään, muttei mitään.

Sillä välin oli havaittu outo nainen, jolla oli pilkullinen päähuivi, kävelemässä käytävää pitkin.

Jo ajateltiin, että ehkä hän oli pitkäkyntinen. Mutta kun kasvimateriaali alkoi loppua astiasta, vedessä oli myös matkapuhelin. Se oli aseteltu nätisti kasvien kanssa veteen. Tuolloin matkapuhelimet olivat arvokkaita esineitä. Näin keksittiin mobiilikimppu.

●●● Osallistujat eivät muista, missä kurssi järjestettiin, mutta se oli vuokratila. Aluksi on mainittava, että samanniminen katu on sekä Tartossa että Tallinnassa. Yksi kurssilaisista puuttuu.

Koulutusjohtaja soittaa ja kysyy, onko henkilö edelleen mukana. Tämä selittää, että hän on ollut paikan päällä jo pitkään, muttei ymmärrä minne tulla. Molemmat olivat hämmentyneitä jonkin aikaa, kunnes koulutuspäällikkö tajusi kysyä, missä kaupungissa henkilö on. "Tallinnassa!" ●●● TRÜ sai ensimmäisen tietokoneen, joka maksoi 25 000 kruunua, ja ensimmäisen kopiokoneen (humanitaarinen apu Suomesta), joten vartioitavaa oli. Tuolloin toimistolaitteita varastettiin jatkuvasti, joskus tietokoneen kanssa poistuttiin talosta keskellä kirkasta päivää. Turvafirma oli kallis. Siksi järjestelmä perustettiin, ja hälytys tuli kotiin. Voi, kuinka monta kertaa käytiin öisin varkaita pelottelemassa, paljain jaloin ja yöpaita yllä! Onneksi todellisia varkaita ei tullutkaan.

Joko pieni tuulenpuuska tai hiiri oli juossut lattian poikki. Se aiheutti kuitenkin paljon ahdistusta. Työntekijät pelkäsivät jo näitä öisiä puheluita. Olihan uni häiritty. ●●● Kerran käsityönopettaja Piret Tegova (tuleva koulutuspäällikkö) kurkisti luokkaan toisen opettajan oppitunnin aikana, jossa opetettiin parhaillaan neulomista. Yksi opiskelija piti heti innokkaan yllytyspuheen: "Ja te tulkaa myös neulomaan! Milloin viimeksi tartuitte puikkoihin?

Neulominen rauhoittaa mieltä ja avartaa sielua. Sen jälkeen olette aivan uusi ihminen. Jättäkää kaikki muu, tarttukaa puikkoihin ja alkakaa toimia. ”

Kansalaisopiston naisjoukkue: (vasemmalta) Ene Nobel, Maire Breede, Kersti Kohtla ja Ingrid Leinus Karulan kansallispuistossa. Kuvasta puuttuu sihteeri Anneli Käesel.

3500

Opiskelijoiden 2006

3000

määrä

1997–

3473 3247

3160

2500

1960

2000

1416

1500

1086 1000

776

856

654 470

500

0

2007

1997

1998

1999

2000

2001

2002

2003

2004

2005

2006

TRÜ-koulutusluettelot alkavat ilmestyä.

Opiskelijoiden määrä

kasvaa 1000 henkilöllä. TRÜ on Viron suurin vapaamuotoisen koulutuksen koulu opiskelijoiden lukumäärän ja koulutuksen määrän mukaan.

2008 TRÜ-taidekeskuksen ilmanvaihtojärjestelmä valmistuu.

TRÜ-n sekakuoro aloittaa toimintansa. Piret Tegova valitaan Tarton maakunnan vuoden kouluttajaksi.

2009 TRÜ-n uusi, tietokantaan liittyvä sivusto valmistuu. Sivustolle luodaan galleria. TRÜ: n neuvosto laajenee 7-henkiseksi.

Ensimmäinen tietokoneluokka valmistuu.

TRÜ osallistuu ETV:n Tagatargemadohjelmaan.

2010 Sosiaalisen median aikakausi alkaa TRÜ: ssä.

TRÜ: n valokuvauksen opettaja Jaanus Järva valitaan Tarton maakunnan vuoden kouluttajaksi.

2011 Työttömyyskassan koulutusseteli -systeemi käynnistyi, ja se tuo paljon uusia oppijoita.

TRÜ:n uusi logo. Uutiskirje tavoittaa 1300 ihmistä. Koulutusluettelo julkaistaan kahdesti vuodessa. Kulttuuri-illat Peeter Volkonskin kanssa.

2012 Kristel Vaino kouluttajaksi.

valitaan

Viron

vuoden

TRÜ julistetaan työttömyyskassan parhaaksi yhteistyö-kumppaniksi.

Sivustolle luodaan ammatillisen koulutuksen osio. Gourmet-koulutus alkaa.

TRÜ täyttää 25 vuotta.

Pronssiyön levottomuudet Tallinnassa.

Viro liittyy euroalueeseen.

Tartossa avataan veistos "Pronssisika".

Islannissa Fimmvörðuháls -tulivuori purkautuu.

Virossa analoginen televisio kytketään pois päältä.

Löydetään Higgsin bosoni eli ns Jumalan hiukkanen

Laajenemisen aikakausi 2007-2017 koulutuksen ystävä -tittelin.

TRÜ juhlii 30. syntymäpäiväänsä. Kirja TRÜ:n 30 vuoden toiminnasta, "Satumainen retki" valmistuu.

2013 TRÜ:n säännöt, oppimisjärjestelyt ja työjärjestys uudistuvat.

Valitaan ensimmäinen vuoden opiskelija - Mare Tani.

Verkkomainokset alkavat.

2014 TRÜ valitsee Airi Gailitin ensimmäiseksi vuoden opettajaksi. Opiskelijoiden määrä ylittää 6000. Aletaan järjestää teemailtoja.

Tuotetaan koulua esittelevä videopätkä. Kristi Jõesaar saa TRÜ: n vuoden opiskelijan arvonimen.

2015 Hankevapaa aikakausi.

Luodaan uusi tietokanta, uusi kehittämissuunnitelma ja viestintästrategia. TRÜ:n vuoden opiskelija on Kaja Kruus, vuoden opettaja Erna Tamm.

2016 TRÜ-n vuoden opiskelija on Aimar Tusov. TRÜ: n vuoden ystäväksi julistetaan Urmas Klaas.

Vuoden opettaja on Ruth Jõgi. Venäjänkielinen kulttuurikoulu saa alkunsa. Tiimiä täydennetään uusilla jäsenillä. Viron kielikurssit pakolaisille alkavat.

2017 TRÜ:n vuoden johtaja Marika avataan TRÜ: videoprojektori antaa Tarton

ystävä on Tarton aikuislukion Kaasik. Uusi tietokoneluokka ssä. Jokaisessa luokassa on ja tietokone. Tarton kaupunki kansalaisopistolle vuoden

Viron ensimmäinen satelliitti EstCube lähetetään kiertoradalle.

EVE Onlinessa käytään EVEn historian suurin B-R5RB taistelu, joka kestää 21 tuntia.

Osallistuu 7548 henkilöä.

Estonian Air lopettaa toimintansa.

Brexit, eli Iso-Britannia päättää erota EU: sta.

Esittelyssä 3D-tulostin, joka voi tulostaa ihmisen ihoa.

Jaan Urvet ja Maire Breede ensimmäisellä projektimatkallaan Barcelonaan.

Ensimmäiset askeleet suurhankkeiden poluilla Jaan Urvet

O

li viime vuosisadan loppu - vuosi 1998 tai 1999 -, kun Kauniaisen kansalaisopiston rehtori soitti Suomesta ja ilmoitti päättäneensä tarjota yhteistyötä Tarton kansalaisopistolle ja Viron harrastajateatteriliitolle kansainvälisessä "Demokratian polut" -hankkeessa. Lisäksi kumppaneita oli Ruotsista, Saksasta ja Espanjasta. Pelkäsimme hieman velvoittavia sitoumuksia ja tietämättömyyttämme. Meitä lohdutettiin, että hankekumppanit saavat tukea projektin toteuttamiseen, olisi mahdollista korvata luennoitsijoiden työ, ostaa toimistolaitteita ja järjestää koulutuksia. Kaikki tämä demokratian kehittämiseksi! Lupaukset osallistua kokouksiin Espanjassa, Saksassa, Ruotsissa ja Suomessa olivat toki miellyttäviä.

Tietysti suostuimme, vaikka emme oikein ymmärtäneet, mikä projekti tämä oli ja mitä meiltä odotettiin. Suomalainen projektipäällikkö painosti ja samalla rohkaisi. Ensimmäisessä Suomessa pidetyssä kokouksessa emme pystyneet edes kommunikoimaan kunnolla kumppaneidemme kanssa. Kuinka moni meistä oli puhunut englantia aiemmin? Mutta näytimme fiksuilta ja aloimme toimia. Taidetta ja käsityötä, teatteria ja musiikkia pidettiin myös demokratian oppimisen muotoina, ja projektista saadut rahat tulivat meille tarpeeseen. Tuolloin Maire ja Kersti järjestivät asioita Tarton kansalaisopistossa kaksin.

Minulla oli olemassa hyvin englantia osaava nuori kirjanpitäjä.

Ensimmäiset raportit hyväksyttiin ja sitten... suoraan Barcelonaan. Gaudi, Familia Sagrada, aurinko ja ystävälliset katalaanit. Meidät majoitettiin kaupungin laidalla sijaitsevan luostarin askeettisissa kammioissa ja ajettiin kello kymmenen maissa illalliselle, missä oli paljon etanoita ja muita mereneläviä.

Ja tietysti saimme nauttia viinistä! Kerroimme sitten muistiin painetulla tekstillä omista tekemisistä ja saimme kehuja, että olemme pieniä mutta kelpoja. Se rohkaisi meitä sen verran, että vastaanotimme kaikki projektikumppanit myös Virossa.

Onnistuimme hienosti myös siinä, koska olimme harjoittaneet Suomesta tai Ruotsista saapuneiden kouluttajien ja humanitaarisen avun tuojien isännöintiä - opastetut kierrokset ja lounaat, tarinat laulavasta vallankumouksesta ja tulevaisuudesta.

Onneksi raportointimme rajoittui kustannuslaskelmien lähettämiseen, koska projektipäälliköt olivat vastuussa ja pitivät yhteyttä Brysseliin. Samana päivänä, kun Tanel Padar esitti Euroviisujen voittokappaleen Kööpenhaminassa, toimintaamme tultiin tarkastamaan. Tuolloin tarttolaiset olivat jo aloittaneet aktiivisen luentotoiminnan. Viron harrastajateatteriliitto sai viedä tarkastajat vain Saarenmaan harrastajateatterifestivaaleille. Ei luentoa eikä seminaaria. Järjestimme sitten vieraiden kunniaksi keskustelun siitä, kuinka tietty näyttämötarina ja rooli muokkaa ihmisten käsityksiä demokratiasta. Teatteriharrastajille se oli tietysti aikamoinen shokki. Mutta tärkeintä oli, että perustelimme toimintaamme täydellisesti vieraille.

Projektin yhteenvetona julkaistiin kirja "Demokratian polut".

Esitimme halvimman painotarjouksen. Painosmäärä oli valtava.

Jostain syystä projektipäälliköt tilasivat vain kolmanneksen kirjoista jaettavaksi yhteistyökumppaneille. Tajusimme myös itse, että kukaan muu paitsi asianomaiset ei ollut erityisen kiinnostunut tästä teoksesta. Vain projektin osallistujat tietävät, mihin loput kirjalaatikot päätyivät. Mutta raportit tehtiin ja todennäköisesti myös hyväksyttiin.

Mitä opimme kaikesta tästä? Näimme hankebyrokratian läheltä. Ymmärsimme, kuinka paljon raporttien taso eroaa eri maissa. Mitenkään niitä kaikkia ei voi verrata virolaiseen tarkkaan asioiden hoitoon. Saimme varmasti myös lisää rohkeutta.

Ja sitten yhtäkkiä... Kuulin, että tarttolaiset ovat jo aloittaneet uuden kansainvälisen projektin ja että Kerstin lisäksi

Tarton kansalaisopiston toimistoon ilmestyi

uusia ihmisiä, jotka alkoivat kehittää suurhankkeita. On hienoa, että kansalaisopisto sai tästä ensimmäisestä eurohankkeesta rohkeutta ja innostusta jatkaa. Hankkeista on nyt tullut Tarton kansalaisopiston päivittäinen toiminta. Aika ajoin kuullaan, että joku on projektikokouksessa Turkissa tai Italiassa, Kreikassa tai Irlannissa.

Ehkä nämä uudet projektihait eivät tiedä siitä ensimmäisestä suurhankkeesta, johon osallistuimme Mairen kanssa? Sillä ei ole nyt enää merkitystä. Tärkeintä oli, että astuttiin rohkeasti projektipoluille ja siirryttiin myös eteenpäin. Kapealta polulta leveälle asfaltille. Tiellä, jonka loppua ei kuulukaan nähdä.

Ruhnun kunnanjohtaja Viron harrastajateatteriliiton puheenjohtaja 1989–2006 Opettaja Tarton kansalaisopistossa vuodesta 1996

Mietiskelyjä projektimaailmasta Mairelta

E

nsimmäinen kontakti hankkeisiin 1990-luvun alussa oli 200 kruunun rahahakemus Viron kulttuurirahastolle "Kansanomaisten kenkien työpaja". Se oli sanoin kuvaamattoman vakava teko.

Sitten kesti jonkin aikaa ja tuli ensimmäinen EU-projekti, jossa Suomi oli pääkumppani. Ensimmäinen kokous oli Helsingissä, sen jälkeen neuvottelut Barcelonassa, Hampurissa ja kumppanien vastaanotto Virossa. En ymmärtänyt pitkään, miksi kokoonnumme, aina vain juttelemme, keskustelemme,

Vuonna 1992 keskimääräinen bruttopalkka oli 549 kruunua (35 euroa) ja keskimääräinen eläke 149 kruunua (9,5 euroa).

pohdimme... Aina filosofoitiin demokratiaa, kaikilla oli paljon aikaa. Vain meillä oli kiire. Olihan koulu rakennettava. Yritin projektin avulla hankkia korkean lämpötilan uunin, kunnes tajusin, että se ei kuulunutkaan tämän projektin piiriin.

Mutta se kaikki laajensi maailmankuvaani ja kehitti myös koulua valtavasti - ensimmäiset ulkomaanmatkat, ensimmäiset tapaamiset vastaavien ihmisten kanssa Euroopassa: miten he työskentelevät, mitä tekevät, miksi tekevät jotain? Se oli näköpiirin kehittämisen aika. Tuolloin aloin myös ymmärtää Euroopan unionia. Näin edessäni saksalaisen kumppanin, parikymppisen nuoren miehen, joka häpeili valtavasti esi-isiensä aiheuttamia kärsimyksistä toisessa maailmansodassa. Aloin ymmärtää, miksi näitä yhteistyöhankkeita tarvittiin. Se on kuin nähdä kokonaiskuva. Tämä on ideoiden saamisen paikka.

Suomalaisilla on mukava ilmaisu "uusien tuulien haistamisen aika". Eikä uusia ajatuksia tule kokouksessa pöydässä istuessa, ne tulevat ihan vain joskus, puhuessa projektikumppanin kanssa. Se on ollut kollegoilleni ja itselleni kehittymisen paikka. Vaikka aluksi tuntuisi, että onko tämä nyt meidän aiheemme... Löydät silti aina jotain itsellesi, juuri huomiseksi päiväksi. Viime vuosina on kuitenkin tullut myös pieni ikävystyminen - matkalla olokaan ei kai enää houkuta ketään. Jokapäiväinen työ on vain niin intensiivistä, ettei jaksa matkustaa niin paljon tai et voi olla poissa työstä neljää päivää.

Kansalaisopistossa on tällä hetkellä kolmenlaisia hankkeita.

Koulutushankkeet antavat mahdollisuuden tarjota koulutusta oppijoille, yleensä ilmaiseksi. Näiden hankkeiden avulla yritämme saada täydennyskoulutuksen kaikkien saataville (käynnistysrahastot, ESR). Kehityshankkeet ja kansainväliset yhteistyöhankkeet on suunnattu organisaation kehitystoimintaan (kansalaisyhteiskunnan rahasto, Erasmus, entinen Grundtvig ja sen erilaiset mahdollisuudet). Kulttuuriprojektit tukevat kansalaisopiston kulttuuritoimintaa (näyttelyt, konsertit ja jopa muutama festivaali).

Projektin „ Työ aikuisille/Work for Adults 2.0 “ kumppaneiden kokous Tartossa.

Tarton kansalaisopiston osallistuminen kansainvälisiin projekteihin 1. Euroopan unionin Sokrates Grundtvig I - „Pathways to democracy“ 1999-2000 2. Euroopan unionin Phare-pienhankeohjelma „The European Union and an ordinary citizen“ 2001 3. Euroopan unionin tietosihteeristön ja Avoin Viro -säätiön tiedotushanke “Epävirallisen koulun opettaja - mitä et vielä tiedä Euroopan unionista?” 2002 4. Euroopan unionin Interreg IIA -ohjelma "Taiteen johto ja virtuaalinen oppiminen" 2002–2004 5. Sokrates Grundtvig II -ohjelma "Nuorten työttömien osallistuminen työllisyyteen" 2003–2004 6. Phare-pienprojektiohjelma "Virolainen Euroopan unionin kansalaisena" 2004 7. Etelä-Suomen ja Viron INTERREG IIIA ja Tarton kaupunginhallituksen hanke "Saame kokku! / Tavataan!" 2004–2005 yhteyksien tiivistämiseksi suomalaisten Viron ystävyysseurojen, -kuntien ja -seurakuntien kanssa.

8. EU: n aloite EQUAL ja Viron tasavallan työmarkkinavirasto Projekti „WHOLE – Work and Home in Our Life in Europe“ 2005-2008 9. EU: n aloite EQUAL ja Viron tasavallan työmarkkinavirasto Projekti “Eheä vanhempi menestyy” 2007–2008 10. Euroopan sosiaalirahasto ja Viron tasavallan opetus- ja tutkimusministeriö. Osallistuminen Viron vapaan sivistyksen liiton ohjelmaan "Oppiminen parantaa elämänlaatua" - ÕPE 2005-2007 11. Euroopan sosiaalirahasto ja Viron tasavallan opetus- ja tutkimusministeriö ”Alueellinen kulttuurijärjestö” REKK 2007-2008 12. Euroopan unionin koulutusyhteistyöohjelma Sokrates Grundtvig 2 -ohjelma „Health Awareness Among Parents“ 2005-2007 13. Euroopan unionin koulutusyhteistyöohjelma Sokrates Grundtvig 2 -ohjelma „Explore, conserve and share your culture to keep culture alive“ 2007-2009 14. Euroopan unionin koulutusyhteistyöohjelma Sokrates Grundtvig 2 -ohjelma BRIDGE - Building Real Intercultural Dialogue through the Grundtvig Experience 2008-2010 15. LEMON eli Learning Communities of Modern Liberal Adult Education 2009–2011

ISLANTI

SUOMI NORJA

RUOTSI

VENÄJÄ

VIRO

LATVIA

TANSKA VALKO-VENÄJÄ IRLANTI

YHDI STYNY T KUNI NGASKUNTA

PUOLA ALANKOMAAT

LIETTUA

UKRAINA SAKSA

RANSKA SVEITSI

TŠEKKI SLOVAKIA

ITÄVALTA UNKARI ROMANIA KROATIA

SERBIA ITALIA

BULGARIA

PORTUGA LI

ESPANJA KREIKKA

MALTA KYPROS

TURKKI

16. Euroopan sosiaalirahasto ja Viron tasavallan opetus- ja tutkimusministeriö. Osallistuminen Viron vapaan sivistyksen liiton ohjelmaan "Aikuiskoulutus epävirallisen koulutuksen keskuksissa 2009–2011" 17. Nordplus Adult. Adults Learning Visual Arts – ALVA 2009-2012 18. Euroopan unionin koulutusyhteistyöohjelma Socrates Grundtvig 2 -hjelma CRISTAL – Common References in Sustainable Training in Adult Learning 2011–2013 19. Viron ja Sveitsin yhteistyöohjelman kansalaisjärjestöjen rahasto ja kansalaisyhteiskunnan rahasto "Uudelleen opiskelemaan" 2011–2012 20. Nord Plus Adult Development "Aktiivisen ikääntymisen tukeminen" 2013–2015 21. Sisäministeriö, kansalaisyhteiskunnan säätiö ja Tarton kaupunginhallitus "Tehokas viestintä" 2015– 2016 22. Euroopan unionin Erasmus + -ohjelma „Work for adults 2.0“ 2015-2017 23. Euroopan unionin turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahasto ja Viron tasavallan sisäministeriö AMIF 2016-3 „Viron kielen opetus kansainvälisen suojelun saajille“ 2016-2017 24. Viron tasavallan sisäministeriö ja kansalaisyhteiskunnan rahasto „Palvelusuunnittelutarkastuksen tekeminen Tarton kansalaisopistossa” 2016–2017 25. Nordplus Adult Curricula and training for culture volunteers in sparsely populated areas (SPARK) 2016-2018 26. Euroopan sosiaalirahaston hakukierros ”Opettajien täydennyskoulutus” 2016–2017. Euroopan sosiaalirahasto ja Viron tasavalta. „Erityisopetusta tarvitsevien opiskelijoiden osallistuminen tavalliseen kouluun ja oppimateriaalien valmistelu“ 27. Euroopan sosiaalirahaston hakukierros ”Opettajien täydennyskoulutus” 2016–2017. Euroopan sosiaalirahasto ja Viron tasavalta. "Opettajien ammatillisen kehityksen tukeminen lisäämällä heidän andragoogista osaamistaan 2" 28. Euroopan sosiaalirahaston hakukierros aikuisten avaintaitojen kehittämiseksi. Euroopan sosiaalirahasto ja Viron tasavalta. „Oppimis-, yhteistyö- ja viestintätaitojen kehittäminen Itä-, Länsi- ja Etelä-Virossa“ 2017-2019

Oma kansalaisopistoni Kaisa Hansson

A

lussa oli kannettavia tietokoneita, laskimia ja levypuhelimia. En tiedä paljoa tuosta ajasta. Tulin töihin syksyllä 2007, jolloin kansalaisopiston digitaalinen

tietokanta oli jo täysin todellinen suunnitelma, jota alettiin toteuttaa.

Tietokanta on kyberneetinen lemmikkimme.

Tallennamme siihen

kaikki koulutukseen liittyvät yksityiskohdat ja tuhansien kurssilaisten tiedot: yhteystiedot, maksut, ilmoittautumiset jne.

"Tietokanta ei toimi" on tilanne, joka lamauttaa työmme melko kunnolla. Todellinen jättipotti on se, kun verkkosivustolla on selittämätöntä hölynpölyä. Mutta onneksi kaikki tulee aina kuntoon. Vahvat IT-pilarimme ovat Hanno ja Allan, jotka osaavat jo silmistä lukea toiveemme ja tarpeemme.

Uutiskirje on yksi minun lapsukaisistani. Alussa lähetin sitä kaikille kansalaisopiston opiskelijoille kerran kuukaudessa.

Jonkin ajan kuluttua tajusimme, että tarve oli kerran kahdessa viikossa. Tähän mennessä tiedon (yli)runsaus maailmassa on niin suuri, että jäisimme ajan jalkoihin, jos lähettäisimme uutiskirjeitä harvemmin kuin kerran tai pari viikossa!

Kansalaisopiston ihmisissä - sekä koulutusjohtajissa että opettajissa - on tiettyä "kutinaa" ja "nipistelyä". Ajatukset ja ideat siitä, mitä uusia tai unohdettuja vanhoja kursseja voisi tarjota, eivät jätä rauhaan. Luulen, että jos ihmisellä on liian mukava olo eikä mistään ns kutita, se ei ole enää hyväksi. Olen kotonakin kirjoittanut ideoita muistilappuihin, voidakseni kompastua niihin oikeaan aikaan ja toteuttaa ne.

Kansalaisopiston henkilökunta kertoo usein tarinoita siitä, kuinka hyvä idea tulee mieleen keskellä

Kaisa Hansson on Tarton kansalaisopiston markkinointipäällikkö.

yötä ja sen pitää kirjoittaa jonnekin. Kun työntekijä kiinnostuu tehtävästään, motivaatio on korkeampi ja henkilö panostaa enemmän.

Siitä, kuinka Facebookin ja Googlen algoritmit todella hallitsevat elämäämme, nämä Internet-jättiläiset tietävät itse parhaiten. Mutta some-postitukset ja Google-mainonnan käyttö ovat asiat, ilman mitä emme enää kuvittelekaan tehokasta markkinointia. Tulevaisuudessa ehkä katsomme verkkosivustoa VR-lasien kautta ja annamme äänikomennon ranteeseemme istutetulle sirulle rekisteröityäksemme kurssille. Mutta tärkeintä on silti, että ihmiset sosiaalisina olentoina eivätkä some-olentoina löytävät edelleen tarpeen olla yhdessä, samassa tilassa ja ajassa ja tulkita maailmaa. Opistossa, joka on tarkoitettu oikeille ihmisille.

Kansalaisopistossa.

Kuka ei olisi kuullut suosituista kotikahviloista ja nyt jo myös kotinäyttelyistä? Kansalaisopisto pysyy aina ajan mukana ja sieppaa uusia ideoita. Meillä oli ajatus päästä vielä lähemmäksi ihmisiä ja alkaa tehdä kotikoulutuksia. Vuonna 2017 ennennäkemätön sarja kotikoulutuksia järjestetään ihmisten todellisissa kodeissa. Ensimmäinen kotikoulutus on jo tapahtunut.

Teemana oli uunin lämmittäminen ja se tapahtui Maire Breeden viihtyisässä olohuoneessa, jossa voit todella lämmittää uunin ja takan. Osallistujat olivat erittäin tyytyväisiä.

Kansalaisopistolla tapaamme paremman osan yhteiskunnasta. ja me, kansanyliopiston , puhumme siitä mielellään. Olemme ihan tosissamme. Vasta kun Maslow'n pyramidin alakerroksien tarpeet täyttyvät, ihminen voi nähdä suuremman kuvan ja etsiä vitamiinia elämään, esimerkiksi kansalaisopistosta.

Jotkut palvelut ja tuotteet ovat todellinen "hinku" - näitä asioita ihmisen pitää suoda itselleen. Toiset ovat ns. vitamiinituotteita ja -palveluita. Ihmiset ostavat ja kuluttavat niitä, kun perustarpeet ovat täytetty. Kansalaisopisto on kipua lievittävä vitamiini.

Kaikki kunnia kansalaisopistossa opiskeleville!

Tarton kansalaisopiston Facebook-sivu.

119

Herkkuni kansalaisopistossa Õie Pritson

O Õie Pritson on toiminut Wernerin ja Gustavin pääkondiittorina ja Tarton kansalaisopistossa vuodesta 2012.

len elämässäni aina etsinyt sitä, mitä en vielä tiedä! Koko ajan on tunne, että jos jonain päivänä en opi mitään uutta, se tarkoittaa peruuttamista. Oppimisjano on luultavasti ehtymätön, koska opittavia taitoja on loputtomasti! Olen joskus ajatellut, että jos minulla olisi tarpeeksi rahaa, ottaisin yhteen menoon kaikki kansalaisopistossa tarjottavat kurssit - edut olisivat valtavia!

Olen kahden upean pojan, Richardin ja Robertin, isoäiti. Tästä syystä myös ilmeisesti hiukan poikkeavat oppimistoiveeni - haluan olla paras isoäiti, joka piirtää, maalaa, käsittelee savea, tekee kaulakoruja, maalaa puseroita jne. Olen jakanut kaiken tämän myös poikien kanssa. He eivät tiedä, miten isoäiti osaa kaiken sen. Voiko olla vielä parempaa inspiraatiota? Rakkaille nuorille isoäideille kansalaisopisto on paras paikka hankkia tietoa!

Olen neljä vuotta käynyt ihanan maalausopettajan Aime Asin maalauskoulua. Meistä on tullut ystäviä todennäköisesti kuolemaan asti.

Rakkaat ystäväni ovat myös Ülle Pruks ja Kristi Saar, joiden kanssa opiskelimme italiaa kolme vuotta. Nykyinen rakkauteni on kuitenkin keramiikka ihanan Eva Krivonogovan käden alla. Hän on väsymätön ja erittäin luova taiteilija! Toivon, että tämä innostus jatkuu monien vuosien ajan.

Minua kiinnostaisi myös valokuvaus, kukka-asetelmat, tilkkutäkit ja paljon muutakin olisin valmis opiskelemaan. Yhtenä päivänä osallistun ehdottomasti myös näihin ryhmiin, koska oppiminen on elinikäinen riemu. Minun kohdallani tämä pitää paikkansa ihan varmasti!

Ja nyt, rakas lukija, maista lukemisen välille pieni palanen kakkua ...

Õie Pritson käyttää taikinan valmistamiseen hieman etikkaa ja vodkaa, jotta lehtitaikinalevyistä tulisi rapeammat ja lehtevämmät. Kaupasta ostetuista taikinasta Õien suosikit ovat Liivimaa tai Pagaripoisid -merkkiset. Voit jättää pois sekä voikreemin että kermavaahdon - tulos on silti erittäin hyvä.

Sekoita voi ja jauhot murusiksi - voita voidaan pilkkoa jauhojen sisään tai käyttää sekoitinta. Lisää nestemäiset aineet, vaivaa taikina yhteen ja anna

jäähtyä muutaman tunnin ajan. Jaa taikina palloihin - kuusi, seitsemän tai kahdeksan palloa. Rullaa ne sitten ohueksi kuin paperi, jättäen yksi taikina-arkki muruksi kakun pinnalle. Voit rullata pyöreät tai neliömäiset palat.

Paista kukin taikinalevy erikseen 240–250 asteen esikuumennetussa uunissa 3–4 minuutin ajan ja anna jäähtyä. Ennen paistamista taikina voidaan tökkiä reikäiseksi haarukalla tai terävällä veitsellä. Levyt saavat jäädä vaaleanruskeiksi ja murunen voisi olla hieman tummempi.

Kreemin valmistamiseksi kiehauta maito (säästä ensin osa maidosta).

Vatkaa munat (tai munankeltuaiset) sokerin kanssa vaahdoksi, lisää kuivat aineet ja kaada sekaan loput maidosta. Sekoita hyvin.

Lisää seos kuumaan maitoon ja sekoita, kunnes kreemi sakeutuu.

Lämmön ei pitäisi nousta yli 85 asteen, älä anna kiehua. Jäähdytä.

Vaahdota voi ja lisää vaniljakastike annoksittain. Massan tulisi olla kermamainen. Haluttaessa lisää sitten kermavaahto.

Levitä taikinakerrokset ja kerma vuorotellen kakkulautaselle - aina ensin lehti ja sitten kerma. Voit myös laittaa kotitekoista hilloa, karpaloa tai vadelmaa yhteen kerrokseen - ei suositella kovin tummaa hilloa, se muuttaa kreemin liian tummaksi. Päällimmäiseksi kerrokseksi jää

Taikina: • 400 g vehnäjauhoja • 160 g voita • 160 g (1,6 dl) vettä • 3/4 tl etikkaa • 1 tl vodkaa • hieman suolaa • 1 kananmuna Kreemi: • 1 litra maitoa • 1–2 tl vaniljasokeria • 10 munankeltuaista tai 4 kananmunaa • 60 g vehnäjauhoja • 15 g perunajauhoja • 200–250 g sokeria • 300 g voita • 200 g kuohukermaa

kerma, jolle on siroteltu yhdestä taikinalevystä valmistettuja muruja.

Makujen sekoittamiseksi kakkua voisi pitää jääkaapissa yön yli - valmista se illalla ja syö aamulla. (Reseptin on kirjoittanut muistiin Britt Rosen, 22. helmikuuta 2014, Postimees)

Unelman toteutuminen Pille Peterson

O Pille Peterson on kukka-asetelman opettaja.

lin seurannut Tarton kansalaisopiston kukkaasettelukursseja vuosien ajan, ennen kuin tulin kurssille.

Yleensä esteenä oli rahojen vähyys, tai sitten en pystynyt sovittamaan kurssin aikaa työhöni. Vuonna 2006 onnistuin vihdoin toteuttamaan unelmani. Tänä vuonna kurssit aloitettiin floristin studiossa (Vaksali 7). Ryhmässämme oli kymmenkunta ihmistä ja syksyllä siitä tulee 10 vuotta – pieni juhla minun ja Tarton kansalaisopiston yhteistyössä. Kävin vuoden pituisen lauantaikurssin, kokoonnuimme joka toinen viikko. Opettajana oli Leili Alaoja-Rein. Jotenkin kävi niin, että jäin myös kesätöihin.

Opettaja Leili kutsui minut auttamaan kesähäissä, ja siitä lähtien kesäni ovat menneet tehdessä kukka-asetelmia häihin.

Sen jälkeen kävin vielä useita kukka-asettelukursseja ja olin pitkän linjan osallistuja kansalaisopiston kesäkouluissa. Yhdessä vaiheessa opettaja Leili pyysi minua korvaamaan hänet yhdellä kurssilla. Totta puhuakseni, minusta on mukava välittää taitojani ja nähdä opiskelijoiden kehittyvän, sain vastikkeeksi uusia ideoita ja inspiraatiota. Nyt olen jo useiden vuosien ajan ollut

kukka-asetelmakurssien ohjaaja Tarton kansalaisopistossa.

Sillä välin olen lasten kasvattamisen ohella valmistunut Räpinan puutarhakoulusta floristiksi. Tänä kesänä sain myös ammattiopettajan tutkintotodistuksen Tarton yliopistosta.

Kukkakaupassa työskentelyn lisäksi hoidan myös omaa yritystäni.

Voin olla kukkien keskellä joka päivä ja tehdä lempityötäni.

Voidaan sanoa, että vuosikymmenen takainen päätös tulla tänne opiskelemaan on tehnyt elämästäni kukikkaan. Toivon, että myös seuraavien kymmenen vuoden aikana osallistun Tarton kansanlaisopiston kukka-asetelmien kursseille ohjaajana.

Fragmentti floristin koulutuksen suorittaneen kimpusta, jota Pille arvioi.

Ruhnun kesäkoulu 2008 Marina Viia Marina Viia on englanninopettaja Viron sotilasakatemiassa.

Kesällä 2008 meillä oli neljä kurssia Ruhnun saarella: kuorolaulajia, valokuvaajia, taiteen harrastajia ja feng shui:n harjoittajia. Saapuminen kesti kokonaisen päivän: bussi lähti Tarton kansalaisopistosta yhdeksältä aamulla ja rantauduimme Ruhnuun puoli yhdeksän illalla, lisäksi matka leirintäalueelle kesti jonkin aikaa. Sään puolesta meitä onnisti, kesä oli erittäin kuuma.

Kun valokuvaajat pakenivat kuumuudesta luontoon, feng shui -ihmiset paahtivat itsensä reippaasti auringossa, ruskistuen aluksi hieman yksipuolisesti, mutta ensimmäisen päivän illalla sen huomatessamme aloimme muuttaa asentoa aika ajoin ja jatkoimme paistumista monipuolisesti.

Eräänä päivänä, kun tuli harjoittelun aika, kurssilaiset saivat tehtävän sirotella perheen puupino pitkin pihaa, tarkoitus oli merkitä vesisuonet. Hyvien harjoittelijoiden ansiosta piha näytti pian melko oudolta. Olimme kaverin kanssa opettajien avuksi, ohjasimme tekijöitä ja varmistivat, että kaikki halot olivat oikeassa paikassa. Me osasimme asian jo ennalta ja voimme kaikessa rauhassa paijata kissaa, kuten italialaiset sanovat. Kissoja saarella löytyi monta, ja naapuritilalla oli jopa oma kettu, joka iltaisin (vai oliko se aamuisin?) keikkui talon ullakkoikkunassa.

Se, että vesisuonet, olivatpa ne ulkotiloissa tai erämaassa, voivat olla suureksi hyödyksi, kävi selväksi jo ensimmäisellä leiripäivällä, kun jano tahtoi vaivata kuumassa auringossa. Vaikka ulkona olisi 28 astetta, kvassi pysyy hyvin kylmänä vesisuonen päällä. Se pysyy yhtä viileänä kuin olisi otettu jääkaapista. Teltan reuna riitti suojaksi

suoralta auringolta. Aina ja Ain, tämän teltan omistajat, siirsivät sen seuraavana iltana hieman toiselle sijalle. Teltan etuosassa oli hyvä jääkaappiefekti, mutta teltan asukkailla alkoi olla yöllä jalkakouristuksia.

Iltoja täyttivät kulttuuritapahtumat, kuten elokuvien katselu tai kansalaisopiston sekakuoron HaleBopp Singersin konsertti, joka pidettiin yhtenä mukavana iltana Ruhnun seurantalon pihalla.

Laulut olivat niin sähäkät, että yhden viihdyttävimmän suorituksen aikana jonkun villapaita päätyi seurantalon katolle.

Taputimme kovaa.

Valokuvauksen kesäkoulu Ruhnussa, vetäjänä Jaanus Järva.

Yhteinen toiminta kansalaisopiston kanssa Viive Einfeldt

M Viive Einfeldt on kansainvälisesti sertifioitu NLPkouluttaja.

inun yhteinen toimintani Maire Breeden kanssa alkoi vuonna 2006, kun hän tuli NLP: n praktikkojen kurssille Viron NLP-instituuttiin. Sitten alkoi yhteistyö Tarton kansalaisopiston kanssa, joka jotenkin hiipui vuonna 2015 (ilmeisesti ihmisten kiinnostus aiheisiin on muuttunut, ja alani on todennäköisesti laajentunut alueelle, joka ei kiinnosta ihmisiä tällä hetkellä). Välillä olevat vuodet olivat melko tiiviitä ja menestyksekkäitä yhteistyössämme. Olin aina mielelläni menemässä Tarttoon, koska kaikki oli kouluttajalle erittäin kätevää - tee vain työsi, kaikki on valmiina.

Voin sydämestäni todeta, että koulutusten järjestelyt olivat erinomaista ja vastaanotto loistava - tunsin itseni aina tervetulleeksi. Hyvä haltijatar Ene teki kaiken mahdollisen - ehkä myös vähän mahdotttoman. Jokainen toiveeni - onneksi niitä ei ollut paljon - täytettiin lennosta. Yhteistyö Ingridin kanssa oli luovaa ja tehokasta - keksimme yhdessä hyviä titteleitä tai koulutusideoita, jaoimme elämää ja kokemuksia. Taukojen aikana naurettiin paljon, koska keskustelu Ingridin, Enen ja Annelin kanssa ei vaan ollut mahdollista toisin ...

Tapaamispaikkana Toomemägi Ene Kapp

O

li vuosi 2007, olin juuri aloittanut työskentelyn Tarton kansalaisopiston koulutussihteerinä ja sain vastuullisen tehtävän tavata Toomemäellä Hillar Palamets, saadakseni häneltä toimeksiantosopimukselle allekirjoitus. Toomemäellä siksi, että maestro Palamets veti siellä kierrosta Tarton historiasta Tartumaan oppaiden koulutuksen puitteissa.

Vastuullinen tehtävä tietysti jännitti minua. Aluksi kaikki näytti sujuvan hienosti - tarvittavat asiakirjat tulostettiin ja laitettiin kansioon, tarkistin myös kynän (kirjoittaako se?) ja kellonajan. Lähdin varhain, jotta muodollisuudet saatiin suorittaa kiirettömästi ennen kierrosta.

Sää oli tuona syyspäivänä kaunis. Kun saavuin Toomelle ja näin ketterän iäkkään herrasmiehen istuvan melkein jokaisella penkillä, tuli selväksi suuri ja anteeksiantamaton puute valmistautuessani tähän tehtävään.

Minulla ei ollut aavistustakaan miltä Hillar Palamets näyttää! Ääni, joka kuultiin usein radiosta, oli niin tuttu, mutta kasvot… Seisoin hämmentyneenä ja yritin muistella ehkä jossain sanomalehdessä nähtyä pientä mustavalkoista, ei kovin tarkkaa valokuvaa, mutta se ei onnistunut. Minun oli nopeasti löydettävä joku keino löytää oikea henkilö ennen kierrosta. Lopulta en osannut keksiä mitään muuta kuin istua penkillä ensimmäisen vanhan herran viereen ja puhutella häntä. Sitten siirryin seuraavaan - vastaaako tuttu ääni vai ei? Näin olin häirinnyt jo useita heistä, kun yhtäkkiä kuulin takanani tutun

Ene Kapp on TRÜ: n koulutuspäällikkö ja sihteeri.

äänen, joka huusi: "Hei!" En vieläkään tiedä kuinka kauan maestro oli jo ollut paikalla, oliko hän huomannut etsintäni ja pitänyt hauskaa kustannuksellani, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin!

Etualalla Hillar Palamets, kameran kanssa Edvard Slavin.

Ruth Jõgi - TRÜ: n vuoden opettaja 2016

O

len työskentellyt Tarton kansalaisopistossa englanninopettajana 15 vuoden ajan. Kaikki nämä vuodet ovat olleet täynnä mielenkiintoista työtä, kiinnostavia ja opinhaluisia opiskelijoita. Olen iloinen voidessani sanoa, että ihmiset tulevat opiskelemaan vuosien ajaksi, koska kiinnostus oppimiseen on suuri. Näin olen hyvin tyytyväinen pitkäaikaisiin opiskelijoihini.

Tänä keväänä olin todella yllättynyt, kun Tarton kansalaisopisto valitsi minut vuoden opettajaksi. Olen hyvin liikuttunut ja kiitollinen siitä. Mielestäni on Tarton kansalaisopistossa mukavaa sekä opiskella että opettaa.

Opiskelijat Ruthista Terje Tartu: Ihmisillä voi olla suuria lahjakkuuksia ja kykyjä, mutta jos he eivät osaa niitä välittää, ne valitettavasti jäävät toteuttamatta.

Näin on jokaisella alalla. Aivan kuten huippukokki ei synny ilman fanaattista rakkautta keittiötaitoihin, niin kieltä ei voida opettaa todella rakastamatta kulttuuria ja kieltä. Muuten siitä tulee innotonta ja merkityksetöntä raadantaa, joka ei tuo toivottuja tuloksia kummallekaan puolelle. Ruthilla on selittämätön kyky antaa kaikkensa ja tehdä aihe selväksi.

Myös aikuisina ihmiset kuitenkin jäävät luennolla ihmisjoukoksi, jota on palautettava järjestykseen, jotta oppitunti ei yksinkertaisesti muutu keskustelukerhoksi. Hillitysti, mutta konkreettisesti Ruth pystyy hallitsemaan oppitunteja siten, että jokainen minuutti voidaan käyttää kiinnostavalla tavalla, ja pienet poikkeamat eivät hajota tuntia, vaan auttavat luomaan kielellisiä yhteyksiä mielissä. Itse asiassa luomme jatkuvasti aisteillamme ns ankkureita, joita voimme käyttää myöhemmin uusissa tilanteissa.

Ruth Jõgi

Ruth pystyy kärsivällisesti selittämään vaikeimmatkin aiheet.

Tapaamme ryhmämme ja Ruthin myös koulun ulkopuolella, ja nämä tapaamiset ovat aina mukavia ja toivottuja. Viisi vuotta sitten hyvin erilaiset ihmiset eri elämänaloilta tapasivat, ja englantia ei osattu lainkaan. Kiitos suurelta osin Ruthille olemme englannin lisäksi rikkaampia myös hyvien kaverien verran.

Lea Toots: Ruthille opettajaksi oleminen ei todellakaan ole vain ammatti, se on jotain paljon enemmän. Hänellä on erittäin korkea sisäinen motivaatio kehittää positiivisia ominaisuuksia ja saavutuksia, kyky lohduttaa ja kannustaa, kohdentaa ja analysoida, tukea... Se on suuri rakkaus ... rakkaus tähän työhön ja opiskelijoihin. Kaikki, mikä tulee sydämestä, onnistuu hyvin ja tuottaa tyydytystä. Ruth työskentelee sydämellään. Ruth on pystynyt yhdistämään kielen oppimisen ympärillämme oleviin eri aiheisiin ja keskusteluihin.

Oppitunti ei koskaan perustu vain oppikirjojen aiheisiin, mutta sisältää paljon todenmukaista ja kiinnostavaa. Olemme kasvaneet ystäviksi ja meillä kaikilla on hyvin erityinen paikka toistensa sydämessä. Ruth näyttää meille esimerkkiä omistautumisellaan ja sydämellisyydellään. Erittäin, erittäin herttainen opettaja.

Maiu Helmeste: Ruth on avulias ja motivoiva. Hän ei ole koskaan huonolla tuulella. Hänen luonteensa sopii minulle, hän tunnustaa, etsii aina vastauksia. Ilmapiiri ja oppimisympäristö ovat ystävällisiä. Tuntuu hyvältä, koska jos opettaja on positiivinen, niin myös ryhmä on positiivinen.

Testeissä ja kotitehtävissä vastauksia on aina useita ja ne kaikki analysoidaan tunnissa. Tarvittaessa löydetään muita ilmaisuja.

Ruth tunnistaa meidän haasteemme aina. Hän osaa sanoa, mikä on hyvin ja missä voisi olla vielä parempi.

Merike Heeringson: Olen työskennellyt Ruthin kanssa Karlova-koulussa vuosia.

Hänen suosituksestaan päädyin myös oppimaan englantia enkä ole katunut sitä. Ruth on avoin ja vilpitön, mutta myös hyvin herkkä. Ehkä hän joskus ottaa asiat liiankin vakavasti. Hän on inspiroiva, hän kehuu meitä joka askeleella, minkä vuoksi ryhmämme on jo viiden vuoden ikäinen. Ruthilla on hyvä huumorintaju ja hän on sanomattoman mukava henkilö.

TRÜ:ssä 2017/18 voi oppia 17 kieltä.

Learning is fun!

Das Lernen macht Spaß!

Plaisir d´apprendre!

Det är roligt att studera! Учиться приятно!

Estudiar es agradable!

Studiare è piacevole!

Õppida on mõnus!

Det er koselig å lære seg noe!

Opiskelu on mukavaa!

Slob sbyong byed yag la dga’ po yod!

É divertido estudar!

Koneet ja kansalaisopisto Hanno Vene Miksi pidät työskentelystä TRÜ:ssä?

Tämä on hyvä vaihtelu päätyölleni. Täällä voin soveltaa ammatillista tietoa, jota en voi käyttää päätyössäni. Organisaationa TRÜ on juuri oikean kokoinen, jotta voin täyttää ne erilaiset roolit, joita tietojärjestelmän kehittäminen vaatii. Tiimi on erittäin tukeva, avoin innovaatioille ja valmis kestämään väliaikaisia haittoja, jotka ovat väistämättä mukana uudistuksissa. Vastarinnan ja haluttomuuden keskellä ei olisi syntynyt mitään merkittävää.

Mikä on ollut vaikeinta?

Hanno Vene on TRÜ:n IT-asiantuntija.

Tehtävät, joka koskettavat osaamisalueeni rajoja. Ne liittyvät usein luovuuteen, kauneuteen ja makuun. Minun on myönnettävä tietämättömyyteni niillä aloilla.

Lyhyesti, minkälainen on ollut TRÜ: n kehitys IT-alalla? Mitä merkittävää on tapahtunut?

Hyppäsimme paperikansioiden kaudelta suoraan tietokauteen.

Kansalaisopiston ensimmäinen ohjelmisto tai tietojärjestelmä valmistui vuonna 2007 ja toinen päivitetty versio vuonna 2016. Tähän mennessä tietojärjestelmä on alkanut kommunikoida muiden samanlaisten kanssa, automatisoimalla erilaisia prosesseja, jotka manuaalisesti olisivat hitaita.

Mihin suuntaan IT voisi vielä kehittyä TRÜ:ssa?

Tietojärjestelmää on nykyaikaistettu lastentautivaiheessa, jonka aikana voi Aikuisiän saavuttamisen jälkeen on analysoivaan hakuun ja koneoppimiseen, seuraavan vuosikymmenen aikana.

ja se on parhaillaan ns. esiintyä yllättäviä virheitä. tarkoitus keskittyä tiedon josta on tulossa uusi normi

Uteliaisuus tuo värejä Kaja Kruusin elämään Aime Jõgi (6. tammikuuta 2016, Tartu Postimees -lehti)

K

irjastonhoitaja Kaja Kruus rakastaa töitään kirjojen keskellä.

Mutta se ei yksin riitä.

Kaja Kruus tykkää älykkäistä ja mielenkiintoisista ihmisistä.

Hän sanoo olevansa jopa hieman riippuvainen heistä. Hän työskentelee Tarton yliopiston kirjastossa, asuu Supilinnassa, ja kun hän menee töihin ja tulee töistä, matkan varrella on Tarton kansalaisopisto.

Kaja Kruus näyttää jäävään loukkuun Tarton kansalaisopiston rakennukseen Pepleri-kadulla. Asia on ottanut jopa sellaisen käänteen, että hänet on huomattu kieltenopiskelijana, jolla on hyvin erilaisia kiinnostuksen kohteita ja hänet on nimetty Tarton kansalaisopiston vuoden opiskelijaksi 2015.

On totta, että Kaja Kruus on käynyt opettaja Krista Pisukesin englanninopetuksessa jo pari vuotta.

Hän osallistui keskustelukursseille viime syyslukukaudella ja aikoo jatkaa niihin osallistumista kevätlukukaudella.

Englanniksi voit puhua kaikesta: pakolaiskriisistä vanhojen ja nuorten suhteisiin, matkustamiseen ja kuka vain haluaa - myös perheestä tai yksityiselämästä.

Opettaja Krista Pisuke on sanonut, että kun hän antaa tehtävän kielitunnin opiskelijoille ja kun muut opiskelijat vielä miettivät, Kajalta vastausta ei tarvitse odottaa kauan. "Hän on innokas oppimaan sekä tarmokas, ja sopii hyvin kansalaisopiston vuoden opiskelijaksi", hän totesi. Kielikoulutuksen johtaja Mairi Meizner on huomannut, että kun ihmiset yleensä sanovat, että heillä ei ole tarpeeksi aikaa itselleen, Kaja Kruus osaa arvostaa itseään ja saa kaikki häntä kiehtovat koulutukset mahtumaan viikkoon. "Hän on hyvä suunnittelija", Meizner sanoo.

Kaja Kruus on TRÜ: n vuoden opiskelija vuonna 2016.

Kuva: Sille Annuk

Terveys ja leipä Tarton kansalaisopiston koulutuskalenteri sisältää myös yhden illan seminaareja ja työpajoja, jotka vievät elämästäsi vain muutaman tunnin. Kaja Kruus on kiinnostunut esimerkiksi terveydestä, ja yksi hänen suosituimmista luennoitsijoistaan on Rene Bürkland, joka on valmistunut Tarton yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta ja opiskellut kiinalaista lääketiedettä.

Kaja Kruus ei poikkea kansalaisopistoon vain töihin mennessään tai töistä tullessaan, vaan tulee sinne myös viikonloppuisin. Syynä voi olla esimerkiksi Liisa Kaasikin tattarileivän paistopaja, vaikka - kuten Kaja Kruus itse sanoo leivonta ei ole hänen vahvin puolensa.

Mutta näette, juuri tattarileipä alkoi kiinnostaa häntä. Ei sillä, että hän pelkäisi gluteenia - kuten monet näyttävät nyt pelkäävän, mikä huolestuttaa myös lääkäreitä -vaan pikemminkin tattarin hyvän maun takia.

Mestari Liisa Kaasik antoi työpajansa opiskelijoille myös taikinanjuurta muovipussissa mukaan, ja vaikka se kuivui hieman liian kauan, juuri heräsi äskettäisessä leipomuksessa ja kohotti hänelle erittäin hyvän ja maukkaan leivän.

"Jopa teini-ikäinen poikani, joka on joskus skeptinen leivonnaisteni suhteen, kiinnostui leivästä", Kaja Kruus ylpeänä sanoo.

Olla yhtä mahtava kuin puu Viikonlopuista puhuen, Kaja Kruus pyrkii osallistumaan myös qigong-harjoitteluun, jota johtaa Triina Mänd.

"Olen aina ollut kiinnostunut Kiinan aiheista", myöntää Kaja Kruus. Hän selittää, että qigong-voimistelu perustuu ihmiskehon meridiaaneihin ja pisteisiin, ja näitä harjoituksia tehdessä on käytettävä kuvaannollista ajattelua.

Hänen mukaansa yksi erittäin voimakas harjoitus on puuharjoitus, jossa seisot suoraan, kuvittelet itsesi puuksi, vastaanotat energiaa maalta ja taivaalta ja puhdistat itsesi.

"Tiedän, että järkiperäiset ihmiset eivät juuri välitä näistä asioista, mutta minusta järkevän maailman ohella on aina ollut tuo toinen, henkinen maailma", hän sanoo.

Kaja Kruus tulee maalta ja metsästä. Hän varttui Avinurmen kunnan Vadin kylässä muutama vuotta vanhemman veljensä kanssa kolhoosityöntekijöiden perheessä.

Hän jatkoi opintojaan Tarton 5 lukiossa, koska Avinurmessa ei ollut tuolloin lukiota. Tartossa hän valitsi biologian ja maantieteen erityisluokan. Irene Leisner opetti siellä kirjallisuutta, ja tämä on voinut olla yksi syy siihen, miksi Kaja Kruus meni yliopistoon opiskelemaan viron kieltä ja kirjallisuutta. Samalla se on saattanut olla syy siihen, miksi hänestä ei tullut opettaja, vaan kirjastonhoitaja.

"Irene Leisnerin esimerkki oli minulle niin korkea, että minusta tuntui, etten halunnut noin vaan täyttää opettajan virkaa, enkä ikinä ylety hänen esimerkkiinsä ..."

Niinpä Kaja Kruus on työskennellyt Tarton yliopiston kirjastossa vuodesta 1984 kirjastonhoitajana tai tarkemmin konsulttina, luetteloijana ja avainsanojen rakentajana.

Avainsanojen suunnittelijan on ymmärrettävä jokaisen kirjan sisältö, jotta hän voi ilmaista sen avainsanoilla ottaen huomioon yhdellä tai toisella alalla käytetyt normisanat. Ja varmistettava, että kirjoille löydetyt avainsanat voidaan syöttää Viron virtuaaliseen avainsanakirjastoon eli EMS: iin, jota hallinnoi Viron kirjastoverkko-konsortio ELNET. Elämän avainsanat Mutta mitkä avainsanoja Kaja Kruus käyttää itsensä kuvaamiseksi? Hän miettii vähän ja listaa sitten: luonto, terveys, kiinnostus joogaan, kielet.

Mutta Kaja Kruus on kiinnostunut myös maalauksesta, kristalliterapiasta sekä feng shuista.

"Olen niin onnellinen voidessani kokea erilaisia ihmisiä ja myöntää, että maailma on jännä ja värikäs", hän sanoo.

Hän myöntää, että tällaiseen itsensä kehittämiseen menee paljon rahaa, mutta näin on elämässä kaikkialla.

"Jos asetat prioriteetit, rahat riittävät siihen, mitä olet valinnut", hän sanoo ja rohkaisee kaikkia kokeilemaan itseään muilla aloilla.

"Kaikenlaisia kykyjä voi syntyä ihmisessä", hän sanoo kertoen, kuinka hän kerran kansalaisopiston joogatunnin aikana huomasi seinillä maalausnäyttelyn. Ja sitten hän näki, että näiden taulujen tekijä on Iive Joamets, hänen poikansa pianonopettaja.

"Olin erittäin iloisesti yllättynyt", hän kuvailee. "joskus ennen sitä katsottiin niin, että jos et ole valmistunut taideinstituutista, älä tule "sotkemaan". Onneksi nyt on erilaista."

FREDAGSFLICKORNA eli kuinka kurssilaisista tuli ystäväpiiri

Kristel Vaino-Sävborg

K

ansalaisopiston opettajana oleminen on erittäin hauska.

Toisaalta on kansanopiston erittäin luova, hyväntahtoinen ja avulias tiimi, joka tukee sinua, ja toisaalta upeat kurssiin osallistujat. Erityiset kiitokset Mairelle, joka pystyy ratkaisemaan kaikki vaikeat tilanteet sujuvasti.

Mielestäni kansalaisopistossa on hyvän viestinnän vuoksi paljon opiskelijoita, ja myös opettajat työskentelevät mielellään täällä, koska heistä pidettään huolta.

Joskus istun luokassa, kun opiskelijat tekevät hiljaa jotain harjoitusta, ja ihmettelen, kuinka monta hienoa ja mukavaa ihmistä olen tavannut tämän työn ansiosta. Ja se on iloksi minulle ja heille. On suuri ilo olla hyvässä seurassa.

Muutama vuosi sitten meillä oli ryhmä edistyneitä ruotsin opiskelijoita, jotka tapasivat perjantai-iltapäivällä. He olivat käyneet eri kursseja eri vuosina, mutta perjantain ryhmässä he olivat suuren ruotsin kielen kiinnostuksensa vuoksi. Edistyneillä kursseilla on paljon suullista viestintää, ja luokassa teimme paljon pariharjoituksia ja ryhmätehtäviä. Tämä loi vieläkin vahvemman yhteenkuuluvuuden tunteen. Koska suurin osa osallistujista oli naisia, perjantairyhmää kutsuttiin nimellä "fredagsflickorna" tai "perjantaitytöt".

Jo kurssin aikana meillä oli mukava tapa yllättää muita ja tuoda mukaan kotitekoinen kakku tai pikkupurtavaa Ruotsista.

Perinteen aloitti Külli, joka tuli tunnille puolukkakaramellikakun kanssa. Hän kuvaili kakun valmistamista siten, että karamelli oli sekoitettava hyvin (noin puoli tuntia) ja samalla voit oppia ruotsin

Kristel Vaino - Sävborg on ruotsin kielen opettaja. Vuonna 2012 hänet valittiin Viron vuoden kouluttajaksi.

sanoja. Joten vietimme joulua ja syntymäpäiviä yhdessä. Koska kurssi pidettiin perjantai-iltapäivällä, kaikilla oli hauskaa rentoutua työviikon jälkeen. Jopa parhaat oppimisvinkit tulivat opiskelijoilta itseltään. Muistan kuinka Aira oppi kielen täydellisesti katsomalla ruotsalaisia elokuvia ja tapaamalla päivittäin ruotsalaisen työkaverin, jonka kanssa hän puhui vain ruotsia.

Lisäksi sain henkilökohtaisen kirjastonhoitajan, joka tuli tunneille ja lainasi minulle parhaat kirjat. Urve tunsi minut ja tiesi, mistä kirjoista pitäisin eniten. Noina vuosina luin monia hienoja kirjoja. Ei tarvinnut löytää aikaa mennä kirjastoon tai valita kirjoja.

Kesän lähestyessä meistä oli tullut niin läheisiä, että päätimme tavata myös kesällä, nyt jo vapaammassa muodossa. Olemme jatkaneet tapaamisia myöhemminkin. Kaverit olivat häissämme, tulivat onnittelemaan vastasyntynyttä tytärtämme, joskus käydään katsomassa ruotsalaisia elokuvia tai grillataan yhdessä. Usein kohtaamispaikka on Kadrin ja Urbanin vieraanvarainen koti, jossa on suuri piha. Koska perheissä on myös ruotsalaisia, puhumme tapaamisissa melko paljon ruotsia.

Järjestin mieheni 50-vuotispäivää viime vuoden joulukuussa.

Olin todella pulassa - lähes sata vierasta oli kutsuttu. Kun hätä on suurin, on apukin lähellä. Kirjoitin fredagsflickoreille ja pyysin heitä auttamaan juhlan järjestämisessä. He kaikki tulivat! He keksivät hyviä ideoita, pilkkoivat salaatteja, leikkasivat lihaa, koristelivat vateja, kattoivat pöydät, siivoivat salin juhlan jälkeen, pesivät astiat. Muistan, että olin melko pökerryksissä juhlan alkaessa. Tuntui niin hyvältä nähdä Ester sytyttämässä kakkuun 50 kynttilää - tiesin, että kaikki menee hyvin. Juhlat onnistuivat (Küllin taitavalla johdolla) ja meillä oli todella hauskaa. Se oli yksi elämäni

suurimmista opetuksista - voit aina luottaa ystäviisi.

Kiitos fredagsflickoreille ja kaikille muille opiskelijoille hauskasta yhdessäolosta!

TRÜ: n vuoden opiskelija 2014 Kristi Jõesaar Kristi, miksi olet Tarton kansalaisopistossa?

Se on sairaus, jota ei voida enää parantaa. Ollakseni rehellinen, voin sanoa, että olen ollut täällä ostamassa itselleni aikaa. Minulla on kolme lasta, ja on vaikea löytää aikaa itselleni kotona. Täällä voin omistautua asioille, jotka kiinnostavat minua. Oppimisessa on usein wow-vaikutus - yrität tehdä jotain uutta ja käy ilmi, että se onkin niin yksinkertaista.

Osallistut pääasiassa käsityö-, ruoanlaitto- ja puutarhanhoitokursseille. Kuinka teit valintasi?

Tulin puutarhakurssille, koska ostimme jokin aika sitten omakotitalon ja oli tarvetta puutarhapuuhiin. Aluksi menin opiskelemaan kivikkopuutarhan rakentamista ja nyt talvella puutarhasuunnittelua. Käsityö on ollut kanssani jo pienestä saakka.

Muistan hyvin, kuinka mummo yritti opettaa minulle virkkaamista.

Se näytti niin hankalalta enkä ymmärtänyt mitään. Itkin ja lupasin, etten koskaan tekisi sellaista, mutta nyt pidän siitä. Äitini oli erittäin hyvä ompelija. Toivoin aina, että joskus, kun minulla olisi enemmän aikaa, pyytäisin häntä jakamaan taitonsa minulle.

Valitettavasti äitini jätti meidät viime vuonna, enkä ehtinyt oppia ompelua. Olen kotoisin suuresta perheestä. Äidilläni on 18 sisarusta. Tätini leipoivat aina jotain hyvää ja herkullista, ja halusin myös osata sen.

Joten päätin tulla Wernerin konditoriakoulutukseen.

Kristi Jõesaar

Voisin tehdä reseptin mukaan kotona, mutta minulla on hyvä näkömuisti. Kun olen nähnyt jotain tehtynä, se onnistuu paremmin myöhemmin.

Mitä kansalaisopisto merkitsee sinulle?

Pian kansanopisto on jo perheeni, koska vietän täällä usein enemmän vapaa-aikaa kuin kotona. Se on kuin toinen koti. Neuvoin myös mieheni tulemaan tuolin restauroinnin kurssille, koska hän on kiinnostunut puutyöstä. Hän löysi inspiraatiota ja nyt hän on jo ilmoittautunut verhoilukurssille. Tyttäreni ja minä olemme tehneet koruja ja kukkia fimo-massasta.

Mitä mieltä olet vuoden oppijan tittelistä?

Minulle tämä titteli oli todellinen yllätys, koska en ole tehnyt mitään sen saamiseksi. Olen vain oppinut asioita, jotka kiinnostavat minua. Kun soitettiin, että minut oli valittu vuoden opiskelijaksi, hihkuin yli työpaikan lepohuoneen. Kun pyysin pomoltani lupaa tulla noutamaan palkintoa, sain heti myönteisen vastauksen. Paljon kiitoksia, että minut on huomattu.

Mitä kurssia suosittelisit tuttavillesi?

On vaikea ehdottaa mitään konkreettista. Olen varma, että jos jotain ei kiinnosta tai jos et tee sitä sydämellä, se ei myöskään onnistu.

Myös minulla on ollut juttuja, jotka epäonnistuvat ensimmäisellä yrityksellä. En luovuta, yritän hetken kuluttua uudelleen. Joskus on hyödyllistä antaa tiedon kypsyä hieman. Kuten se virkkaaminen lapsuudessa. Tänään ompelen, virkkaan ja kirjailen ristipistoihin, neulominen sujuu hyvin. Pidän todella yhdestä ajatuksesta, jonka haluan jakaa: „Älä koskaan sano, ettet tiedä, koska me kaikki tiedämme jotain. Älä koskaan sano, ettet osaa, koska me kaikki osaamme oppia.“

Laulaminen kuin tapaaminen itsensä kanssa Katre Sepp

O

piskelen kansalaisopistos sa laulua, opettajani on Vanemuisen solisti Simo Breede.

Laulajalla on erityinen suhde ja yhteys äänijärjestäjään. Simo ei halua tehdä minusta ketään muuta. Se innostaa minua jatkamaan työskentelyä. Laulan Püssirohukelder-ravintolassa.

Jotkut pitävät sitä keskin- ja yksinkertaiseksi. No joo, jos niin luulet. Jos laulamisen aikana ajattelet pesemättömiä astioita, asia ei kannata. Haluan tehdä ihmisistä onnellisia. Annan maksimini joka ilta. Paras palaute on: "En ole koskaan elämässäni tanssinut näin", tai kun ihminen menee kotiin, kengät kädessä, koska jalat ovat niin väsyneitä, tai kun joku sanoo: "Lauloit kuin omaa lauluasi." Joku toisen kappaleiden ei myöskään pitäisi olla konetuotteita. Suosikkini ovat niin sanotut isot äänet: Tina Turner, Adam Lambert, Freddy Mercury.

MITÄ LAULAMINEN OPETTAA? Laulamisen oppiminen on itsetutkiskelu. Sinun on käsiteltävä kaikki kehosi sopet. Ensinnäkin opit olemaan kehossasi äärimmäisen tarkasti. Mitä kehosi rakot, kalvo ja hengitys ylipäänsä sallivat? Sitten tiedostat sielusi - mitkä ovat tunteesi, kipusi, emotionaalinen erikoisalasi? Kun saavutat uuden sävyn, uuden nuotin, uuden värin, tämä on iso hyppäys kehityksessä.

Valtava tunteiden vapautuminen. Tulen tunnilta ja ei ole väliä onko tie loskaista, sataa vettä vai lunta, tunnen jonkinlaisen kirkastumisen.

Katre Sepp Roxy-yhtyeen solisti.

on

Hengitys on avain. Jos perustus puuttuu, sielua ei voida avata.

Musiikkikoulutuksen on oltava kokonaisvaltaista, koska se koskee tallentamiasi muistoja. Jos et uskalla kohdata muistojasi, sinusta ei tule laulajaa. Sinulla on oltava rohkeutta olla haavoittuvainen yleisön edessä. Tämä on hyvin vaikea aihe. Jos sinut on koskaan luokiteltu ("äänesi on liian matala", "sinulla on ankkaääni" jne.), se kaikki nousee pintaan. Jos et uskalla käsitellä esteitäsi, et saavuta henkisyyttä. Oppiminen antaa nuotit, loput täytyy löytää itse. Siksi monet ihmiset eivät koskaan tiedä, mikä heidän todellinen äänensä on. Jopa laulajat laulavat joskus maneerimaisella äänellä. Otat tekniikan pois ja kappaleesta ei ole mitään jäljellä.

Laulamisessa on yksi iso ansa ja mahdollisuus - lihasmuisti.

Vanha tapa säilyy. Jos et käytä tai harjoittele lihasta, taito katoaa.

Saat nuotin hetkeksi, mutta eri asia on käyttää sitä kappaleessa.

Pyrit vahvaan sisältöön ja samanaikaisesti taistelet tekniikan kanssa. Haluat tehdä jonkun tempun ja laulun tunnesävy menee hukkaan. Kun laulaessa ajattelet tekniikkaa, et voi enää olla vapaa.

Jos olet kuitenkin liian vapaa, alat chillata liikaa ja sitten kuuntelet - esitys oli puoli säveltä matalampi.

SIELUN KASVU Arvioin ihmisiä heidän äänensä perusteella. Tulevatko heidän äänensä ja ilmaisutapa sisältä, sydämestä? Nykyään lapsiinkin on jo ilmestynyt emotionaalinen kylmyys. Kuin laatikko olisi ympärillä. Ihmiset eivät enää pidä kiinni kädestä. Laulajan äänestä ei enää löydy sielua, on vain puhdas tekniikka. Siksi en usko, että todella lahjakas laulaja voi jäädä huomaamatta tai underrated.

Joskus kuuntelet laulajan yhtä kappaletta - erittäin hyvä, kuuntelet toista - myös melko hyvä, mutta sitten seuraava ei enää ota valtoihinsa.

Ihminen kasvaa ja muuttuu ajan myötä. Laulajan kehitys vaatii aikaa, rohkeutta, hullua itsekuria. Joskus mietin: "Lapsi on jo tulossa koulusta, mutta äiti tekee vieläkin vain ku-ku-kuu". Viiden kuukauden sisällä on

ehkä vain kolme heurekaa. Aika valuu käsistä. Mutta tiedän, että voin, jos haluan. Pienestä askeleesta on helppo innostua ja pysyä samalla aallolla, mutta sitten olet pysynyt tietämyksesi kanssa vanhalla tasolla. Jos et ole tarpeeksi valpas edistyessäsi, tapahtuu räjähdys joko itsessäsi tai jossain ulkopuolella. Se ravistaa itseluottamusta. Samaan aikaan muut eivät ehkä huomaa, että käsitykseni on muuttunut, ja jos joku tai jokin ei tue minua, epäilen, toiminko edelleen oikein. Se tekee herkäksi ja epävarmaksi. Teen asiasta yhä vaikeamman, haluan kehittyä yhä rehellisemmäksi itseäni, yleisöä ja lauluja kohtaan.

TRÜ:n vuoden opettaja 2014 Airi Gailit Kuinka jouduit TRÜ:n ja mitä opetat täällä?

Piret Tegova kutsui minut vuonna 2007 opettamaan kudontaa kangaspuilla. Pääalani oli tekstiili aika pitkään. Sitten ilmestyi useita perimätiedon aiheita: lampaanrasvakynttilät, värjäys kasveilla ja sienillä, ym. Sitten tulin Eva Krivonogovan luokse oppimaan keramiikkaa. Anna pirulle pikkusormi ja menetät kätesi ...

Mitä oikeastaan opetat ihmisille?

Itse tekemisen iloa ja siitä nauttimista. Yksi asia on tekniikka, toinen asia on tieto siitä, että vääriä asioita ei yksinkertaisesti synny. Savi on elävä materiaali. Kun menet huonolla tuulella, asiat halkeavat tai menevät vinoon. Tämä toiminta vaatii sitoutumista.

Jos illalla on tunti, minun on otettava siesta päivällä. Et voi mennä yli siitä, mistä aita on matalin. Itse asiassa se on melko hankalaa - tulen töiden jälkeen ja

kurssilaisilla on myös jo pitkä työpäivä takana. Se on kuin toisen työpäivän aloitus. Ottaa lujille. Se on kuin yhden näyttelijän esitys, joka kestää kolme tuntia. On kyettävä innostamaan ja inspiroimaan.

Oppitunnin on oltava hyvin valmisteltu voidakseni improvisoida.

Ainoastaan näin voin auttaa opiskelijoita ratkaisemaan kysymyksensä.

Meillä on aina yksilöllinen lähestymistapa. Mutta se ei todellakaan ole vain yksipuolinen - jos annat, saat myös. Joskus energiaa ei yksinkertaisesti riitä. Opettajana et itse ole koskaan valmis. Jokaisella mestarilla on oma temppunsa, jonka yritän koulutuksissa tallentaa ja ottaa käyttöön.

Sinut valittiin ensimmäiseksi vuoden opettajaksi.

Tunnustuksen saaminen on tavallaan kiusallista, mutta samalla tarvitsemme kaikki tunnustusta ja kehua. On erityisen miellyttävää, kun oma joukkueesi tunnustaa. Tittelin mukana tuli myös orkidea. On hyvin symbolista, että tämä orkidea on kasvattanut kaksi poikasta ja kukkinut jatkuvasti kolmen vuoden ajan, uskokaa tai älkää. Viimeinen kukka ei ollut vielä pudonnut, kun uusi oli avautumassa. Se on kuin symboli. Hän on keskeinen asia kodissani, ja puhun hänelle paljon.

Onko sinulla joku mukava tarina kerrottavana?

Ikään kuin minulla olisi aina joku energiajuttu ... Kun teimme kynttilöitä, vahaa valui liedelle ja savuhälyttimet alkoivat heti soida.

Talo meni hälytystilaan. Kaikki etsivät hädissään kaukosäädintä äänen hiljentämiseksi, mutta kaukosäädin oli kukkastudiossa eikä kukaan pystynyt vaientamaan sitä kauheaa meteliä. Kaikki ryntäsivät ohjaustaululle ja alkoivat kiistellä ... Helinä jatkui.

Kerran kankaan värjäyskurssilla ei ollut taas tarpeeksi ytyä - laitoin päälle liian monta sähköuunia ja sulakkeet paloivat. Jälleen hälytys.

Kun kangaspuut toimivat viereisessä huoneessa, rytmi tunkeutuu seinien läpi toimistoon ja koko päivän kuuluu pang-pang-pang.

Täällä Airi Gailit on opiskelijana raitahameen koulutuksessa. Ohjaaja Tiina Unt on toinen oikealta.

Näkymätön silmälle Ene Kapp Mitä teet kansalaisopistossa ja mitä muutoksia olet huomannut ajan myötä?

Ene Kapp on koulutuspäällikkö ja -sihteeri.

Vastuualuettani voidaan nimittää itsensä kehittämiseksi.

Kymmenen vuoden aikana teemat ovat muuttuneet paljon ja myös ihmisten asenne on varmasti muuttunut. Aikoinaan tapasimme selvänäkijöitä ja huipussaan olivat jooga, feng shui. Nyt ovat erittäin suosittuja esimerkiksi hieronta, itsepuolustus ja kristalliseminaarit.

Myös retket ns. voimapaikkoihin (Kuremäe, Kirna jne.).

Haluaisin sanoa, että pidän työstäni sen lisäarvon vuoksi, jonka nämä asiat tuottavat ihmisille. Tämä ei ole vain tavallinen myyntityö, vaan se antaa osallistujille mahdollisuuden muuttaa elämäänsä.

Ihmisen ajatusmaailma on muuttunut paljon. Kun joskus tultiin ja odotettiin, että joku muu tekee jotain, auttaa, nyt on yhä selvempää, että olemme kaikki vastuussa elämänlaadustamme. “Mitä voin tehdä itse?” Usein uusi taito ei välttämättä muutu objektiivisesti paljon, mutta alat vain nähdä asiat eri tavalla ja se voi muuttaa elämää.

Ihmiset oppivat selviytymään paremmin.

Energianvaihto on erittäin tärkeää. Olemme ehkä väsyneitä työpäivästä, mutta jos pysymme kotona, mikään ei muutu lainkaan.

Saat energiaa takaisin vain, kun itsekin panostat. Me kaikki tarvitsemme aikaa olla yksin, mutta uusien asioiden kehittämiseksi ja kokemiseksi tarvitaan ihmiset, hengenheimolaiset.

Mitä kansalaisopiston sihteeri tekee?

Anneli Käesel

Vuonna 2003 työni oli lähinnä kommunikointia puhelimitse.

Annoin

selityksiä kursseista, kerroin oppimateriaaleista, ajoista, kursseille ilmoittautumisesta, otin vastaan kurssimaksut ja kirjasin kaikki nämä tiedot. Kaikki oli mielettömän jännittävää.

Joskus en edes muistanut mennä kotiin ajoissa. Olen innostunut tähän päivään asti ja haluan osallistua melkein jokaiseen kurssiin.

Näin saan myös tietoa siitä, onko opiskelu vieläkin hauskaa, ja saan käsittää ympäristön oppijan näkökulmasta.

Vuonna 2006 aloitimme oman kurssijärjestelmän tietokannan - luomisen. Nyt on käytössä jo seuraava ja parannettu versio. Ilmoittautuminen, tiedon löytäminen ja tallentaminen on muuttunut radikaalisti verrattuna aloitusvuoteeni. Tässä yhteydessä on mukava todeta, että myös monet omat ideani ovat toteutuneet.

Yritämme olla tehokkaita kaikin tavoin, toimimalla järkevästi ja ajattelemalla laajemmin, jotta emme "tekisi asioita tekemisen vuoksi". Sihteeri on taustavoima, ryhmän ns selusta. Samalla ymmärrän, että olen myös osa kansalaisopiston kasvoista ja muokkaan kansanopiston imagoa sekä opiskelijoille että opettajille. Pystyn ylläpitämään opettajien ja opiskelijoiden mielialaa. Työskentelen tiiviisti kirjanpitäjän ja IT-ammattilaisen sekä tietysti muiden kollegoiden kanssa. Olen täällä tavannut monia inspiroivia ihmisiä, joiden kanssa muuten en ehkä olisi kohdannut. Se on ollut hyvin kehittävä ja rikastuttava.

Mitä toivon kansalaisopistolle syntymäpäiväksi?

Toivotan naisillemme viisautta pysyä ajan mukana. Tarkkaa katsetta havaita yhteiskunnan prosesseja ja muuttaa toiminnalla ympäröivää maailmaa paremmaksi ja ihmisten elämää

Anneli Käesel on sihteeri.

mielenkiintoisemmaksi, rikkaammaksi, iloisemmaksi, antaa uusia ajatussuuntia. Maailman muuttaminen alkaa ennen kaikkea itsestämme ja usein hyvin pienistä asioista.

Toivon, että työskentelisimme edelleenkin yhtenäisenä ja huolehtivana tiiminä. Tunnemme toistemme heikkoudet ja vahvuudet, voimme auttaa toisiamme. Paljon erilaisia persoonallisuuksia joukkueessa - se on suuri rikkaus.

Anneli Käesel kansion kanssa odottaa kesäkoululaisia Nõiariikissa

Eve Tamra

Opiskelu kansalaisopistossa

O

len TRÜ:ssa opiskellut ompelua, maalausta, piirtämistä ja kieliä. Olen saanut täällä paljon mukavia tuttavia.

Oppimisessa on tärkeää ihmisen läheisyys, tuntuma, jonka voi antaa vain toinen henkilö. Se herättää värejä elämään.

Koneviestintä ei ole sitä. Tietysti avoimuus on hyvin erilainen henkilöittäin. Oppijana olen ikään kuin parempi ihminen ja pidän itsestäni enemmän. Erikoiset opettajat tarjoavat myös aikuiselle elämää muuttavan kokemuksen.

Ehkä siksi, että olen muusikko, tykkään erityisesti kielten oppimisesta. Jokaisella kielellä on oma energiansa. Pidän kielestä sinänsä, sen soinnista; henkilön luonne muuttuu, kun hän puhuu vierasta kieltä. Opiskelin kansalaisopistossa italiaa ja italialainen opetti meitä. Muusikolle on monia tuttuja italialaisia sanoja. Aika pian tuntuu, että jo osaat kieltä. Tietysti kaikki rakastuivat sekä Simoneen että Italiaan. Kaunis ääntäminen, sytyttävä persoona. Samanaikaisesti ankara. Hyvin erilainen henki. Muistan, että järjestimme joulujuhlat, joissa jouduin soittamaan pianoa. Ensiksi annoimme opettajalle lahjaksi kovia italialaisia makeisia ja sitten aloimme rouskutella niitä yhdessä.

Simone varoitti minua: "Älä syö niin vauhdikkaasti!" En ottanut häntä kovin vakavasti, ja yhtäkkiä jotain napsautti suussani epäilyttävästi - puoli hampaasta oli poikki. Joululaulut jäivät melkein laulamatta ... Joten tässä on opetus - Italia ei olekaan niin turvallinen ja voi maksaa hampaan.

Eve Tamra on muusikko ja pianonopettaja Tarton I musiikkikoulussa.

Myös piirtäminen opetti minulle paljon, ja jotain erittäin tärkeää – marraskuu ei tunnu enää kamalalta. Näen harmaassa oksassa kauneuden, muodon. Nämä tunnit saivat maailman näyttämään erilaiselta. Ennen lehdetön pensas teki surulliseksi, mutta jos pensaalla ei ole lehtiä, se on itse asiassa muotona paljon jännittävämpi. Voin nyt loputtomiin katsella lumikelloa rakkaudella. Mikä luonnon ihme sen yksityiskohdissa!

Joustavuus on tärkeää Jüri Mälk Jüri Mälk opettaa hierontaa TRÜ: ssa.

Tehtäväni kansalaisopistossa on tarjota perustiedot hieronnasta.

Jotta ihmiset tuntisivat olonsa mukavammaksi vieraassa ympäristössä, olen eri hierontatyyleistä valinnut kiinalaisen hieronnan tuina'n. Ei tarvitse riisuutua eikä tehdä ihoa öljyiseksi.

Itsekin tykkään näin enemmän.

Eräänä päivänä selän hieronnan koulutuksessa pääni löi yhtäkkiä tyhjäksi - olin luvannut hieronnan henkilölle, joka ei voinut maata vatsalla hierontapöydällä. Ja niin sitten improvisoin yhden opiskelijan kanssa. Hän seisoi, minä hieroin hänen selkää peukaloilla minkä jaksoin. Pidin sitä yrityksen ja erehdyksen menetelmänä. Koska olin juuri puhunut uusien löytöjen rohkeudesta ja rohkaissut oppilaita olemaan pelkäämättä uusia tilanteita, otin koko tapahtuman - selkähieronta pystyasennossa testinä. Pyysin opiskelija Kristiä kumartumaan, jotta näkisin hänen joustavuutensa. Hän tuskin kosketti lattiaa sormillaan.

Pyysin kaikkia jakautumaan pareiksi ja tekemään hieronnan samalla tavalla. Kun olen työskennellyt oman potilaan kanssa muutaman minuutin, pyysin häntä kumartamaan uudelleen.

Ihmetteleviä huutoja seurasi - ei voi olla! Tyttö laski kämmenpohjat lattiaan kuin ammattilaisvoimistelija.

Sitten toinen nainen lähestyi minua, hän ei pystynyt tekemään spagaattia. Hän halusi tietää voisinko auttaa häntä.

Koska ensimmäinen kokeiluni oli onnistunut, olin valmis ottamaan seuraavan testin. Ja onnistui! Ihmettely ei ollut yhtä iloinen ja raju kuin ensimmäisessä tapauksessa, mutta suun kulmassa oli kyllä hillitty hymy. Oppitunti rohkeudesta päättyi onnellisesti ja käytännöllisesti!

Tuhannesti kiitoksia kansanyliopistolle! Parhaat opettajat ovat edelleen opiskelijat itse!

Haastattelu rouva Vallin kanssa Rouva Valli (75), miten päädyitte Tarton kansalaisopistoon ja mitä se on teille antanut?

Mieheni kuoli kaksi vuotta sitten. Se tuli odottamattomasti meille kaikille. Vaikka minulla on lapsia ja lapsenlapsia ja meillä menee hyvin, olin lohduttoman surullinen, koska jokaisella on kuitenkin oma elämänsä ja omat kumppaninsa. Kenelläkään ei ole aikaa pidellä minua kädestä. Koska olen työskennellyt ihmisten kanssa koko elämäni ja ollut ihmisten keskuudessa, olin tuplasti yksinäinen.

Tajusin, että minun täytyi päästä ulos. Aluksi ostin askelmittarin ja kävelin 10000 - 12000 askelta päivittäin.

Luin paljon.

Sitten tulin kansalaisopiston voimisteluryhmään. Tänä vuonna ajattelin aloittaa harmonikkasoiton

opinnot. Soitin sitä joskus nuoruudessani. Olisi mukavaa koettaa uudelleen.

Näin pelastan itseääni - olen liikkellä, olen ihmisten joukossa.

Kansalaisopistossa on erittäin lämmin ja kannustava ilmapiiri.

Qigongin kesäkoulu.

Kuinka Tarton kansalaisopiston sekakuoro syntyi?

Kuoronjohtaja Lauri Breede

M

aire valitti, ettei ollut paikkaa missä laulaa, mutta haluaisi kovasti. Sitten keksin idean muodostaa kuoro kansalaisopiston henkilökunnasta.

Menisimme yhdessä laulujuhlille ja tuntisimme suurta iloa yhdessä laulamisesta. Sovimme, että kokeita ei järjestetä eikä ketään "kuulustella". Sana laitettiin kiertämään ja kutsut lähetettiin. Laitoimme ilmoituksen myös sanomalehteen.

Harjoitukset piti olla yhtenä viikonloppuna kuukaudessa.

Se, mitä tapahtui ensimmäisessä tapaamisessa, oli uskomatonta. Tarton kansalaisopiston pieni sali oli niin täynnä ihmisiä, ettei lattialla ollut yhtäkään tyhjää neliöitä. Ihmiset liikehtivät suuntaan ja toiseen, jotta jalat mahtuisivat jotenkin.

Kuoroon ilmoittautui 160 laulajaa. Kävi selväksi, että tarvitsemme isomman harjoitustilan. Meillä oli nopeat neuvottelut Tiigi-kadun seuratalon kanssa ja siirsimme harjoitukset heidän saliinsa. Koska "kuulustelua" ei tapahtunut, kuorossa oli myös ihmisiä, jotka eivät pysyneet nuotissa. Joillekin oli vaikea selittää, että laula hieman hiljempaa ja yritä kuunnella, koska jos et kuule, et kuule.

Kuoron ensimmäinen tavoite oli mennä vuoden 2009 laulujuhlille. Sen ohjelmistolla siis aloitimme. Koska mukana oli myös kokemattomia laulajia, nauhoitin itse laulaen koko repertuaarin kaikki osat. Otin oppilaani apuun ja syntyi "pankki", jossa olivat tenorin, basson, alton ja sopraanon osat. Itse lauloin tenorin ja basson, tytöt lauloivat sopraanon ja alton. Se oli aivan omanlaisensa kokemus. Nämä tallenteet levisivät myöhemmin kuorojen kesken eri puolilla Viroa.

Ennen laulujuhlia alkoivat myös kuorojen "kuulustelut".

Lopulta meillä oli 130 laulajaa ja olimme tuolloin Viron suurin sekakuoro. Kun menimme koe-esintymiseen, Härma-koulun salin lava oli meille pieni.

Laulujuhlat pidettiin, ja syksyllä ilmoittin laulajien "kuulustelusta". Ne, jotka kokivat itsensä vahvoina, tulivat ja jatkoivat yhdessä laulamista. Onnistuin tasapainottamaan kuoron kokoonpanon ja tulos oli aika hyvä. Mikä tekee tästä kuorosta erityisen? Täällä on ihmisiä, jotka rakastavat laulamista hyvin paljon, mutta jotka eivät ehdi lauluharjoitukseen viikottain.

Harjoittelemme edelleen kerran kuussa sunnuntaisin ja silloin teemme 5-6 tuntia

Piensaarten laulujuhlilla Vilsandissa.

lauluharjoituksia. Lisäksi myös joitakin kahden päivän laululeirejä ja konserttivierailuja. Olemme kehittäneet omat perinteemme. Jouluna on kaikkien kuorojeni yhteinen konsertti.

Käymme piensaarten laulujuhlilla ja teemme myös muutaman oman konsertin.

Mairella ei ole enää paikkaa, missä laulaa, eikä kuorossa ole enää ketään kansalaisopiston suurperheestä. Joten aloitan uudelleen...

Mikä on TRÜ:n menestyksen salaisuus?

Terje Haidak

M

ielestäni on tässä useita tekijöitä. Ensinnäkin opetusja kulttuurikaupunki Tartto itsessään on loistava ympäristö. Se ei ole liian suuri nimettömyyden kannalta, eikä se ole liian pieni, jotta opiskelijoilla olisi puute tai riski muuttua suljetuksi klubiksi uusien ihmisten houkuttelemisen sijaan. TRÜ on ehdottomasti yksi Viron parhaista epävirallisen koulutuksen keskuksista.

Tarton kansalaisopistossa on erittäin taitava tiimi.

Työntekijöillä on hyvä empatiakyky ja he oivaltavat sosiaaliset muutokset ja tarpeet. Sydän on oikeassa paikassa, silmät loistavat. Heillä on halu olla oppijaa varten. Johtaja antaa hiljaisen ja lempeän vaikutelman, mutta on todella tehokas ja vilpitön.

Koululla on erittäin vahvat ja pitkäaikaiset yhteistyösuhteet Suomeen, mikä laajentaa ehdottomasti koko tiimin näköaloja.

Näyttää siltä, että epävirallisessa koulutuksessa opiskelija haluaa paitsi oppia jotain enemmän, myös laajentaa tuttavapiiriään ja vahvistaa sosiaalisia siteitä, hän haluaa kokea ns.

Terje Haidak on Viron tasavallan opetus- ja tutkimusministeriön aikuiskoulutusosaston johtaja.

hyvän tunteen. Hän saa muun muassa tietää, mitä kaupungissa tapahtuu, miten muut voivat.

Kouluttajan on nykyään oltava mukava ja avarakatseinen ihminen, joten myös hänen oma elämäntapansa on esimerkkinä.

Lyhyet kurssit tarjoavat kokemuksia, elämäntavan vaihtamiseen tarvitaan pidempää oppimista. Täällä koulutuksen tarjoajalla on oltava hyvä vaisto aavistaakseen, mitä ihmiset odottavat.

Tarttolaisena tykkään siitä, että Tartossa on kansalaisopisto. En ole kyllä vielä itse tullut tänne opiskelemaan, mutta usein selaan TRÜ-luetteloja kampaajan tai kosmetologin luona. Erittäin inspiroivaa ja jännittävää lukemista. Tulen ehdottomasti jonain päivänä opiskelemaan.

Haluan tukevan ympäristön, koska toistaiseksi monen epävirallisen koulutuksen keskuksen osana on ollut jatkuva itsensä todistaminen. Taistelut ovat olleet kovia - tarvitaanko epävirallista koulutusta ollenkaan? Uskon, että tarvitaan. Toivotan onnea ja mahdollisuuksia työskennellä rauhassa itsensä todistamisen sijaan.

Taivas suokoon viisaita johtajia ja monta oppijaa!

Kukin tehköön jotain muuten vain, itselleen

Aime Jõgi (6. tammikuuta 2016, Tartu Postimees -lehti)

T

arton kansalaisopisto valitsi vuoden opiskelijaksi Aimar Tusovin, kieltenopiskelijan, jolla on erilaisia kiinnostuksen kohteita. Aimar on ADDINOL Lube Oil OÜ: n tietotekniikkapäällikkö, joka täyttää tänä kesänä 14 vuotta ammattissaan. ”Vuoden opiskelija Aimar Tusov on monipuolinen ja pitkäaikainen osallistuja kansalaisopiston kielikursseille. Aimarin suosikit ovat olleet italian ja ranskan kielen koulutukset ", Tarton kansalaisopisto kirjoittaa uutisissaan viime vuoden palkitusta opiskelijasta.

Fyysikoksi kouluttautuneen Aimar Tusovin periaate on, että jos tilaisuus tulee, on sanottava: "Tule vaan!"

Aimarin kiinnostus italiaa kohtaan alkoi vuonna 2011 hänen ensimmäisen matkansa jälkeen Italiaan, upealle Como-järvelle.

Niin se italiankärpänen puraisi. Aimar osti italian oppikirjan ja aikoi oppia kielen. Tuolloin kirja jäi hyllylle, mutta muutama vuosi myöhemmin hän päätti ottaa itseään niskasta kiinni ja alkoi etsiä italian kursseja. Vasta syksyllä 2014 Aimar löysi paikan Tarton kansalaisopiston opettajan Annika Mikkelin luokassa italialaisen kielen alkeiskurssilla.

Opettaja Mikkel toteaa, että italian oppiminen vaatii virolaiselta hieman vaivannäköä, koska se eroaa suuresti viron kielestä ja kielioppi on monimutkainen. Hänen mukaansa opiskelija Aimar on aina läsnä, poissa vain matkustaessa ystäviensä kanssa Italiaan.

Vaimonsa ja ystäviensä kanssa Como-järven alueen lisäksi on muutamassa kesässä löydetty Toscanan maakunta, Firenze ja Siena, ja viime vuonna vierailtiin Genovassa, tutustumassa paikallisiin kalastajakyliin. Tänä vuonna Aimarilla on jännittävä suunnitelma päästä Italia-saappaan korkoon.

Aimar Tusov on TRÜ:n vuoden opiskelija.

Kuva: Sille Annuk

"Yritän tehdä ainakin yhden matkan vuodessa, pidän todella matkustamisesta", hän sanoi. Jo vieraillessaan Firenzessä ja Toscanassa, se, että hän pystyi kokeilemaan italiaa, lisäsi vauhtia.

"Olin tosi ylpeä", hän muisteli.

"Matkustan tunteiden vuoksi ja juuri kielitaito lisää näitä tunteita valtavasti", Aimar on vakuuttunut.

Hän käyttää useita elektronisia vempaimia ja sovelluksia sanojen opettelemiseen. Autossa hän kuuntelee kielenopetuslevyjä.

Hän on myös tilannut Elionin maksutelevisiokanavan italialaisilla tiedeohjelmilla, joilla on kuulovammaisille tarkoitetut tekstitykset, Mistä löytyy aika tähän kaikkeen - kielitunneille, ohjelmille, sovelluksille ja kirjojen lukemiseen? "Nukun kahdeksan tuntia, käyn töissä kahdeksan tuntia, ja sitten minulla on vielä kahdeksan tuntia tehdä jotain järkevää", mies vastaa. Aimar Tusov on äskettäin aloittanut myös ranskan opinnot kansanyliopistossa.

Hän on jo valinnut alueen Ranskassa, minne mennä harjoittelemaan ensimmäisiä taitojaan. Aimarin neljä ideaa, joita kaikki voisivat ottaa huomioon: 

  

Kansalaisopistossa on rento ilmapiiri, ei ole paremmuusjärjestyksiä, ei tenttikautta eikä PISA-testiä. Se antaa oppimiselle aivan toisenlaisen maun.

Opit paitsi kielen myös tapoja, kulttuuria ja historiaa. Mitä merkitystä on milläkin ja miten olla kohtelias.

Nukun 8 tuntia, käyn töissä 8 tuntia. Ja sitten minulla on vielä 8 tuntia jäljellä johonkin järkevään.

Jokaisella voisi olla elämässä enemmän sellaisia asioita, joita teet ihan muuten vaan!

KKKK eli kolme kysymystä koulutuspäällikkö Karinille?

1. Mitä asioita toimitat kansalaisopistossa?

Sydämenasiani on erityistarpeita omaavat lapset, heidän opettajansa ja vanhempansa - työni on olla heidän apunaan.

Toivon että se panokseni Tarton kansalaisopistolle.

2. Olet työskennellyt kansalaisopistossa vuoden. Mitä olet löytänyt ja oppinut täällä tänä aikana?

Olen kokenut monia yllätyksiä ja saanut uusia oppimiskokemuksia, Olen löytänyt kokonaan uuden toimialan, joka liittyy opetussuunnitelmiin ja oppimistuloksiin. TRÜ:llä on erittäin suuri ja tehokas järjestelmä, josta on apua koulutusten järjestämisessä.

Ihmettelen edelleen, kuinka nämä ihmiset kykenevät niin paljoon. Olen ymmärtänyt täällä hyvin selvästi, että opetuksen perusluonne on sosiaalistuminen, koska muuten sosiaalinen kehitys pysähtyy. Erityisesti nykyään voi esiintyä ns. sosiaalista nälkää; nuori ei edes opi kommunikoimaan.

Uskon, että tulevaisuudessa yksilöllisyys opetuksessa kasvaa entisestään kaikilla koulutustasoilla; aletaan pohjautua kaikkien tarpeisiin, taitoihin jne. Tietokoneistamiselle on oltava jokin kohtuullinen raja. Kansalaisopistojen tehtävä on saada ihmiset toimimaan yhdessä.

3. Sinulla on tulokkaan tuore näkökanta. Mitä sanot TRÜ: n työntekijöistä?

Aikaisempi työkokemukseni on ollut hyvin erilainen. Olen ollut mukana nuorisotyössä ja työskennellyt yksin. Täällä on iso ja mukava henkilökunta. Jo senkin vuoksi kannattaa käydä töissä täällä. Muutamista lauseista voi syntyä iso sisällökäs keskustelu. Vauhti on valtava. Tehtävää on niin paljon, että voisi jatkaa seitsemänä päivänä viikossa, eikä aikaa olisi siltikään liikaa. Samanaikaisesti nämä ihmiset ovat myös kasvaneet yhteen. He osallistuvat toistensa elämään. Kesti kauan selvittää, kuka on kenen lastenlapsi ja kenestä täällä on puhe juuri nyt.

Karin Küttis

Löytöretket kansalaisopistossa Ülle Pruks

Ülle Pruks on terveysalan ammattilainen.

Oppijan tarina kirjoituskilpailuun Minun kansalaisopistoni.

T

arton kansalaisopiston kanssa minulla on pitkä ja mielekäs "historia". Nimittäin aloitin kielimatkani vuonna 2006 opettaja Evelin Randin ystävällisellä johdolla. Ranskan kieli ei ole helppoa: kiersimme ja käänsimme suitamme, mutta jouduimme myöntämään, että opettaja oli paljon parempi kuin me!

Virossa pimeä aika kestää merkittävän osan vuotta ja tämä jakso on paras opiskelua varten. Kesällä haluaisin testata saatuja tietoja oikeassa elämässä, kierrellessäni vieraissa kylissä ja kiivetessäni vuorille. Italia tarjoaa matkailijalle kaiken: vuoret, kulttuurin ja tietysti hyvää ruokaa. Tutustuin saapasmaahan ensimmäisen kerran vuonna 2000, mutta kielen oppimisen aloitin vasta seitsemän vuotta sitten, ensimmäisenä opettajana Anneli Kurm. Sitten kohtalo vei minut yhteen Tarttoon saapuneen karismaattisen eteläitalialaisen Simone Cassanon kanssa.

Vuosien varrella italialaisesta kieliryhmästä tuli ystävyyspiiri.

Voin soittaa Urmakselle ja pyytää tuomaan työmatkalta mukaan Bell´Italia-lehden. Hänen maalaistalonsa ovet ovat aina auki loppukesän juhlaa varten, nurmikko on leikattu ja sauna lämmitetty. Matka Võrtsjärvelle on painunut mieleen. Simonen grillattu porsaanniska katoaa hetkessä, ja yön saapuessa hyvä ystävä Urmas pakkaa kaikille mukaan savustusuunista otetun lahnan. Noudattaen aina iloisen Õien vinkkejä, teen vuosia myöhemmin nuorilleni ihanan hääkakun. Even kanssa tapaamme konserteissa ja kahvilassa. Ei ole mikään salaisuus, että ensitapaaminen miniäni kanssa oli opiskellessani italiaa: en ollut koskaan ennen nähnyt ketään niin ahkeraa!

Uuden löytäminen inspiroi, ja vuonna 2015 aion poiketa italialaisesta kulttuurista espanjan kielen poluille, edelleen Tarton kansalaisopistossa. Opettaja Damaso Ortiz on luultavasti huomattavin hahmo opettajien laajassa galleriassa, jo Miina Härman lukion käytävällä hän pisti silmään siistillä tyylillään.

Pidin hänen omituisesta, mutta selvästä opetustyylistä: jokaisella tunnilla jotain oli jäätävä aivoihiin. Minun on myönnettävä, että kahden sukulaiskielen oppiminen samanaikaisesti ei ole niin helppoa kuin sanotaan: liian suuri samankaltaisuus aiheuttaa kaaosta. Kurssin lopussa kuitenkin suureksi yllätykseksemme puhumme espanjaa alkeistasolla. Kokenut opettaja ja hyvä menetelmä takaavat nopean kehityksen.

Vietän lukuvuoden 2015/16 jälleen kansalaisopistossa.

Ajatuksena on remontoida ranskan kielen "rauniot". Opettaja Merike Sulen elämänkokemus Ranskassa rohkaisee uuteen alkuun melko monimutkaisella kielellä uusien, aina nuorempien ryhmäkavereiden kanssa.

Sitten huomaan, että entinen ryhmäkaverini kielitunneilta, Terje Kruusimaa, työskentelee nyt kansalaisopistossa kielikoulutuksen koordinaattorina. Olimme tavanneet ehkä vuonna 2003, mutta toisessa koulussa. Yksi "kieliympyrä" sulkeutuu. Terje kannustaa minua käymään kreikan kielen kursseja uudella kaudella, mutta …minun täytyy vetää syvään henkeä, katsoa passiani ja myös löytää uusi motivaatio. Etsin edelleen omaa pönkkiäni.

Mitä olisi tapahtunut, jos ei olisi ollut kansalaisopistoa!? En halua edes ajatella. Kaikkea edellä mainittua ja paljon muutakin ei olisi ollut olemassa. Oppiminen on todella hauskaa ja vieraan kielen oppiminen ei lopu koskaan.

Kiitos! Eletään, nähdään!

Tartossa Vaksali-kadulta kansalaisopiston edestä löytyi sirkuksesta paennut hylje. "Yksi huolestunut Vaksali 7: n asukas soitti ja sanoi, ulkoiluttamassa koiraa aamulla oli löytänyt eksyneen hylkeen. Aluksi ajattelin, että hän vitsailee", paikalle kutsuttu poliisi kertoi. Vaksalikadun hylje on suuri mysteeri, koska eläin on kolmen kilometrin päässä lähimmästä avoimesta vedestä ja hyljesirkusta ei ole nähty täällä vuosiin. Kansalaisopiston taidekeskus on erittäin kiitollinen Tarton katutaiteelle ja toivottaa uuden vaakunaeläimen lämpimästi tervetulleeksi! ●●● Kesäkoulut päättyvät usein yhden päivän näyttelyillä. Vormsin kesäkoulussa ohjaajan Aime Asi maalasi kankaalle valkoiset hevoset. Sen jälkeen kierrettiin saari ja kyliin vietiin julisteita kutsuaksemme ihmisiä näyttelyä katsomaan. Kyläläiset sitten keskustelivat, että kyllä on mielenkiintoista, kuka saarella on ostanut itselleen valkoiset hevoset.

Kerran tapahtui näin... Kerran tapahtui näin... ●●● Kun Kaisa Hanssonista tuli koulutuspäällikkö syksyllä 2007, hänen bravuurikseen tuli puutarhasuunnittelukurssien järjestäminen. Koulutukset osoittautuivat huippumenestykseksi.

Neljä ryhmää aloitti toiminnan yhden sijaan! Tietenkin opettajia oli etsittävä lisää, koska yksi henkilö ei olisi voinut johtaa neljää ryhmää yhtä aikaa. Paikkaa kansalaisopiston puutarhan suunnittelukurssilla oli vaikea saada. Kerran soitettiin kurssilaisille ja täsmennetiin kurssin

yksityiskohtia. Puhelimeen vastasi hengästynyt nainen, kuunteli Kaisan kärsivällisesti ja sanoi käheästi: "Pahoittelen, olen synnyttämässä juuri nyt enkä voi puhua enempää, mutta älkää antakaa paikkaani pois missään nimessä, tulen ehdottomasti!" ●●● Kansalaisopisto teki yhteistyössä Viron aikuiskouluttajien liiton Andrasin kanssa videota koulun toiminnasta. Kuvatessaan Pepler-talossa kameramies kysyi yhtäkkiä, missä se teidän siisti tanssisalinne on. Nähdessään koulutusjohtajan hämmästyneet kasvot hän selitti, että teillähän on sambaluokka. Itse asiassa kansanopiston jargonissa on kyllä yksi pylväsluokka (viroksi "sambaklass"), koska huoneen keskellä on tukipylväs. Mutta siellä ei todellakaan tanssita sambaa. ●●● Kaisa Hansson ja Kersti Kohtla valmistelivat Ruhnun kesäkoulua, ja sen yhteydessä oli tehtävä käynti ottamaan selvää paikallisesta tilanteesta. Koska Ruhnun saarelle on erittäin pitkä matka meritse, päätettiin mennä lentäen. Kone oli hyvin pieni ja kolisi hirveästi. Kahden TRÜ:n edustajan lisäksi ns. matkustamossa oli vielä neljä henkilöä. Kaksi heistä oli paikallisia; he korkkasivat heti koneen nousemisen jälkeen pullollisen vahvaa alkoholijuomaa ja siemailivat aina sieltä. Jälkeenpäin he selittivät, etteivät muuten uskalla lentää tämän vehkeen kanssa, koska kaikenlaisia vikoja ja kommelluksia tapahtuu aina. Tuolloin TRÜ:n edustus saapui kuitenkin onnellisesti saarelle ja myöhemmin palasi myös mantereelle. ●●● Kansalaisopiston markkinoinnissa on oltava erittäin luova. On käytettävä kaikkia mahdollisia ja mahdottomia menetelmiä. Henkilökunta luki Mihkel Raudin menestyskirjan "Missä olen ja kuinka sinä voit edistyä paljon pidemmälle". Kun M. Raud kuvailee kirjassa intohimoisesti elinikäisen oppimisen merkitystä, TRÜ:n ajatushautomossa syttyi lamppu. Koulutuspäälikkö kirjoitti hänelle, että jos hän uskoo tähän ideaan niin paljon, mitä jos tekisimme siitä videon ja käytäisimme sitä TRÜ:n mainostamiseen elinikäisen oppimisen linnakkeena. Kirjailija suostui ja video tehtiin. Hän ei lähettänyt laskua suorituksestaan.

Kansalaisopiston naisjoukkue Suomessa, Bengtskärillä.

Opiskelijoiden määrä 2007-2017

Kolmen vuosikymmenen aikana on ollut lukemattomia näyttelyitä TRÜ: n opiskelijoiden ja opettajien töistä.

Koska kaikkien toimintojen kirjaaminen näyttää mahdottomalta, valitsimme joitain "kaiken-kaiken" faktoja.

Täällä ne ovat.

Kaiken ... ...ensimmäinen näyttely pidettiin Tarton Kaubamajassa (nykyinen Kvartal): virkkaus, neulominen ja kukkaasetelmat. ... korkein paikka , minne keramiikkaa, lasimaalauksia ja posliinia on raahattu, on - Tarton kaupunginkirjaston 3. kerros. ...ensimmäinen maalausnäyttely pidettiin Vanemuisen vanhassa teatteritalossa. ... keskeisin näyttelypaikka oli Tarton raathuoneentori (näyttely, konsertti ja työpaja). ... suurin seikkailu oli taidenäyttelyn vieminen Suomeen Turun kaupunkiin. ... kaukaisin näyttely Virossa pidettiin Ruhnun saarella (valokuvanäyttely). ... tuoksuvin näyttely oli, kun käsityönäyttelyssä oli esillä koiranvilla- neuleita. ...mittavin maalausnäyttely pidettiin Vanemuisen konserttisalissa. ... suurin, työvoimavaltaisin ja ensimmäinen ryhmätyönä valmistunut opinnäytetyö oli suuri mehiläispesä, joka sijoitettiin Tarton kasvitieteellisen puutarhan lastenkulmaan keväällä 2017. ... suuremmalle yleisölle Lõunakeskuksessa.

suunnatut

näyttelyt

ovat

olleet

kukkakauppiaiden

päättötöiden

esityksiä

...hankalin oli valokuvanäyttely Lõunakeskuksessa. Lattia oli liukas, joten mainostelineet tahtoivat tehdä spagaattia. ...öisin näyttely pidettiin Vaksalin ikkunagalleriassa, joka oli valaistu 24/7 ja koostui keramiikkakurssin lopputöistä. ...eniten yleisöä oli näyttelyn avajaisissa Viron maayliopiston urheiluhallissa. Nimittäin näyttelyn avaamisen lisäksi siellä oli myös eräs urheilutapahtuma. ... merkittävin näyttelypaikka on ollut opetusministeriö (valokuvat ja maalaukset). ... eniten eri kansallisuuksia osallistui Kahden veden väli -festivaalille. Kahden päivän aikana Anne-kanavan ja Emajoen väliin valmistuivat maisemataidekohteet, joita kaupunkilaiset saivat katsoa. ... käytännöllisin näyttely: posliinimaalareiden Tarton näköalalla koristettu posliiniastiasto on esillä pormestarin toimistossa.

Toivottavasti astiasto on myös käytössä! ... eksklusiivisin näyttely - Edward von Lõngus antoi meille lahjaksi kaavamaalauksen, joka sijaitsee Vaksali 7: n ulkoseinällä. ... ensimmäinen kansallisvaltiolle omistettu näyttely järjestetään vuonna 2017/2018. Harrastajamaalarit maalaavat viiden presidentin muotokuvat ja myös kuuluisia virolaisia tammia osana Viro 100 tapahtumia.

Kypsymisen kausi 2017- ...

Reiska – Tarton kansalaisopiston kummisetä Liioittelematta voi sanoa, että Reino Lemmetyinen on ihminen, jota ilman Tarton kansalaisopiston elämä ja toimet olisi varmasti olleet aivan toisenlaisia. Reiska itse on sanonut, että hänellä on aivan kuin kaksi kotikaupunkia: Turku ja Tartto. Laajoine kokemuksineen hän on ollut sekä tukena jokapäiväisessä työssä että rohkaisijana vaikeina aikoina. Myös aineellinen apu, jota hän on järjestänyt, on ollut tärkeää.

Antakaamme tosiasioiden puhua omasta puolesta: – Tarton kansalaisopiston säätiön perustaminen. Kun suuri sotku ja vakavat kamppailut johtivat säätiön toimintamuotoon, Reino auttoi saamaan Suomen aikuiskoulutuskeskuksen AKK:n henkilöstön mukaan säätiön valtuustoon. Tarton kaupunginhallituksen jäsenille järjestettiin useita opintomatkoja Suomeen tutustumaan suomalaiseen aikuiskoulutusjärjestelmään.

– Tartto-Turku kulttuuriyhdistyksen perustaminen.

Yhdistys sai itselleen tilat Ülikooli-kadulle. Tällä hetkellä kansalaisopisto vuokraa tilaa luokkahuoneena. Kulttuuriyhdistys välitti tietoa ja kontakteja ystävyyskaupungeista Turusta ja Tartosta.

– Aineellinen apu. Kaikki luokkahuoneiden kalustus on peräisin Suomesta ja edelleen käytössä. Kansalaisopistolla oli usean vuoden ajan oma bussi, jolla järjestettiin sekä luontoretkiä että opintomatkoja, opaskokeita ja opaskierroksia Tarton kaupungissa. Pepleri-kadun tilojen ensimmäisen korjauksen tekivät suomalaiset työmiehet.

Reiskan enkelit eli Tarton kansalaisopiston naisperhe.

– Apu henkilöstön koulutuksessa ja edunvalvonnassa.

TRÜ on oppinut Reiskalta demokraattista työkulttuuria, asiointia, ihmisten kunnioittamista, koska sellainenhan oli suomalainen yhteiskunta. Ehkä siksi oltiin aikanaan hieman muita edellä.

Reiska mainosti jatkuvasti Tarton kansalaisopistoa suomalaisissa kansalaisopistoissa, kirjamessuilla, ministeriöissä, auttoi löytämään yhteistyökumppaneita, vieraili virolaisten kaupunginjohtajien ja virkamiesten luona. Hän puhui jatkuvasti kansalaisopistosta, piti sen huomion keskipisteessä ja saattoi vaikuttaa jopa hankalalta joidenkin virkamiesten mielestä, mutta hän saavutti tavoitteensa - se oli suomalaista tyyliä.

Reiskan neljä teesiä: • Kun minä autan Sinua ja Sinä minua, niin me pärjäämme.

• Tämän talon töissä ei tarvitse olla hullu, mutta siitä on suunnattomasti apua.

• Viisaat pitävät maailmaa pystyssä, mutta hullut vievät sitä eteenpäin.

• Kaveria ei jätetä.

Reiska vietti 15.8.2009 Tartossa 70-vuotispäiväänsä.

Onnittelijoiden joukossa oli kaupunginjohtaja Urmas Kruuse, joka luovutti Reiskalle Tartto-mitalin.

Viron tasavallan presidentti Toomas Hendrik Ilves myönsi 9.5.2014 Reiskalle Marjamaan ristin kunniamerkin, joka luovutettiin 6. kesäkuuta Viron suurlähetystössä Helsingissä.

Jotkin sanat ovat edelleen kirjoittamatta Säilytän niitä ikuisuutta varten Indrek Hirv

Tarton kansalaisopisto on erittäin kiitollinen Reiskalle.

Mikä on epävirallisen koulutuksen salaisuus?

Reet Valgmaa

Reet Valgmaa on Viron vuoden kouluttaja 2003. Hän on opettanut Nõon lukiossa, Tarton yliopistossa ja Viljandin kulttuurikorkeakoulussa . Hän työskenteli 1995-1998 Viljandin kulttuurikorkeakoulussa apulaisprofessorina ja 1998-2003 professorina.

Hän perusti Tõru -koulutuskeskuksen vuonna 1992 ja on edelleen sen johtaja.

Reet Valgmaa on 30kertainen Viron mestari sulkapallossa.

S

iihen kysymykseen voidaan itse asiassa vastata hyvin lyhyesti ja täsmällisesti: meitä ohjaa itämainen viisaus, joka sanotaan Kahlil Gibranin kirjassa Profeeta seuraavasti: "Kukaan ei voi teille paljastaa mitään muuta kuin sen, mikä jo lepää puolihereillä teidän oman tietämisenne aamunkoitossa. Opettaja, joka kulkee temppelin varjossa oppilaittensa joukossa, ei jaa viisaudestaan vaan ennemmin uskosta oppilaisiin ja rakkauden hellyydestä. Jos hän siis on viisas, hän ei pyydä astumaan oman viisautensa taloon, vaan pikemminkin johdattaa teidät oman viisautenne kynnyspuulle. " (suomentanut Risto Ahti) Ei ole olemassa yleisesti hyvää opetusta, koska kaikki riippuu ja alkaa ihmisestä. Koneoppimisen on jo puolisataa vuotta odotettu vähentävän tätä "häiriötekijää". Aluksi se perustui testijärjestelmiin ja tietokoneavusteiseen opetukseen, nykyään ovat tietokoneet täynnä mahdollisuuksia ja verkko-oppiminen laajenee jatkuvasti.

Ne, joilla on uteliaisuutta ja oppimistaitoja, selviävät varmasti tällaisessa ympäristössä. Mutta oppiminen ei ole vain muistamista, aivan kuten opettaminen ei ole tiedottamista. Tämä salaperäinen taito, joka on mukana hyvässä opetusessa ja joka voidaan ilmaista hyvin eri tavoin (ele, katse, hiljaisuus, tunnustus ...), on erityinen kyky rakentaa silta (eli rakentaa luottamussuhde), jossa kaikki ovat tervetulleita sellaisina kuin he ovat juuri nyt. Loppujen lopuksi aloitat oppimisen sieltä kehitystasolta missä olet, ei siitä, mistä opetussuunnitelma kertoo. Matkallelähtö ei ole sama kaikille.

Rohkeus ja kestävyys kehittyvät vain ajan myötä ja toiminnan yhteydessä. Siksi hyvä oppiminen on aina syvästi eettistä toimintaa.

Tämä on satumainen retki.

Meillä kaikilla on oma kokemuksemme opettajasta, joka salaa vaikuttaa omaan olemukseemme. Muistoja selailemalla oivallamme opettajan merkityksen. Matematiikka ja venäjä eivät olleet suosikkiaineitani koulussa. Kuitenkin kiinnostuin niistä lukiossa ja sain hyvät loppuarvosanat. Syynä siihen oli opettaja, joka ei keskittynyt aiheeseen, tulokseen tai arvosanaan, mutta jonka tavoitteena oli meidän välisemme vuoropuhelu: mikä on tämän kaiken tarkoitus? mitä numero tarkoittaa? miten kieli voi ilmaista olemista? Tänään voin sanoa, että he olivat aiheensa yläpuolella ja aikaansa edellä. Mielenkiintoisia ja älykkäitä ihmisiä.

Tarton yliopiston emeritusprofessori Peeter Vihalemm ja Reet Valgmaa.

Peeter Vihalemm on mediatutkija ja sosiaalipsykologi. Hän on aktiivisesti tukenut epävirallisen aikuiskoulutuksen jälleensyntymistä Virossa.

Oppimisellakin on menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus.

Opetuksessa on vain "tässä ja nyt". "Menneisyytesi" (kokemus) ja "tulevaisuus" (toivo) opettajana kohtaavat siinä neulansilmässä, missä olet opiskelijoiden kanssa. Opettajana voimme opettaa vain sitä, mitä huomaamme ja mikä muuttuu merkitykselliseksi.

Toisella silmällä katsomme todella menneisyyttä, toisella tulevaisuutta, mutta henkisesti olemme täällä, missä luodaan mahdollisuuksia kaikille osapuolille. Siksi sano, mitä tiedät, tiedä mitä teet ja tee mitä sanot. Jos poweria eikä pointtia ei ole, myöskään PowerPoint ei auta.

Miten kuivailla NFA:ta eli Skandinavian jälkeä Viron vapaassa sivistyksessä?

Tiina Jääger

N Tiina Jääger on Viron vapaan sivistyksen liiton hallituksen jäsen.

FA oli Nordic Folk Academy, jossa vuosina 1991-1994 järjestettiin kesä- ja talviakatemioita, ja vuoteen 2005 asti muutaman viikon kursseja aikuiskoulutuksen suunnittelijoille Baltian maissa. NFA:n vaikutus oli Virossa erittäin merkittävä. Tärkeä tekijä oli kohdeyleisön valinta, mutta ei ainoastaan. Ensimmäiset kurssit olivat pitkiä – kuusi viikkoa.

Pohjoismaiden ja Baltian kollegat tapasivat; kursseille osallistui kunnallishallintojen henkilökuntaa, kansalaisjärjestöjen johtajia, koulutusten järjestäjiä ja opettajia. Seuraavina vuosina ja lyhyemmillä kursseilla kunnallishallinnon edustajat ja kansalaisjärjestöjen johtajat opiskelivat myös yhdessä.

Tallinnan yliopiston lehtorit pitivät muutama vuosi sitten fokusryhmähaastattelun ymmärtääkseen, mikä oli se tekijä, joka innosti osallistujat näin. Osallistuin näihin haastatteluihin pöydän molemmilla puolilla. Vastauksista tuli hyvin selkeä viesti: "Tämä koulutus muutti elämäni." 1990-luvun alussa kansamme suhtautui sellaiseen opintomatkaan aluksi varsin epäilevästi: "Miksi minun pitää osallistua tälle turistimatkalle? Ja vieläpä monta viikkoa?" Vasta jälkikäteen ymmärsimme, kuinka fiksusti ja taitavasti meidät saatiin vakuutettua, vaatimatta mitään.

Tärkein oppimismenetelmä oli vuoropuhelu, josta emme tuolloin olleet tietoisia. Kuuntelimme ja juttelimme, juttelimme ja juttelimme. Opimme näkemään, että kaikki se on ollut olemassa myös Virossa. Opimme arvostamaan menneisyyttä, perinteitä, näkemään mikä on tärkeää. Saimme tietoa ja kokemusta, näimme ruotsalaista epävirallista koulutusta, mutta aina korostettiin, että meidän on löydettävä oma tiemme, meidän on päätettävä itse, mitään ei voida siirtää yhdestä kulttuurista toiseen. Ja se toimi.

Se toimi parhaalla ja arvaamattomalla tavalla. Aivan kuin laukaisin.

NFA: n sydän oli ehdottomasti kirjasto. Siellä tuli vietettyä pitkiä iltoja vain lukemassa, siellä sai keskustella kollegoiden kanssa, joskus pidettiin jopa juhlat. NFA-talo sijaitsi Göteborgissa Götajoen rannalla. Talon takana voit kiivetä kallioille ja vain olla rauhassa ja hiljaisuudessa. Moni asia tuli selväksi.

Lopuksi pieni muistikuva, joka on minulle hyvin symbolinen.

Antra Carlsen oli Baltian maiden tutor ja lähetti meidät aina matkalle, kun odotimme taksejamme lentokentälle. Kun katsoimme taaksepäin, hän aina vilkutti meille. Se oli lämmin ja suloinen ele. Olin viimeksi NFA: ssa muutama kuukausi ennen sen sulkemista. Lentoni oli viimeinen ja tällä kertaa tapahtui, että Antra lähti ennen minua. Hän istui autoon, minä seisoin ovella ja vilkutin. Kymmenen vuoden ajan Antra oli vilkuttanut minulle, nyt minä vilkutin hänelle. Tämän talon

ovelta viimeisen kerran. Aurinko paistoi ja sen kaiken yllä oli jonkinlainen lempeä suru. Yksi vaihe oli ohi.

Yhteistyömme Pohjoismaiden kanssa on jatkunut, eri muodossa ja eri tavalla. Mutta NFA-kokemus vaikutti meihin kaikkiin suuresti, vaikka olimme kaikki jo aikuisia yksilöitä.

LAULAMISESTA JA ELÄMÄSTÄ Evi Vanamölder

L

aulaminen on näennäisesti hyvin yksinkertaista toimintaa.

Pidät vain suun auki ja laulat. Jos kuitenkin opiskelija alkaa kiinnittää enemmän huomiota toimintaansa, häntä odottaa suuri yllätys. Henkilö osallistuu laulamiseen sekä mentaalisesti että tunteellisesti. Hän toteuttaa mielentilansa fyysisesti. Joskus olen sanonut, että laulaminen on emotionaalinen mielenilmaus fyysisen toiminnan kautta.

Joillakin toiminta-alueilla hallitsee mieli, toisilla sielu, urheilussa varmasti keho, mutta millään alalla ei pärjää ilman muita komponentteja. Laulaminen luo kokonaisuuden - tunne ilmaistaan fyysisellä äänellä. Joten voidaan sanoa, että laulutunnilla minulla on mahdollisuus kehittää henkilöä kokonaisvaltaisesti. Se on tilaisuus antaa henkilölle käsitys siitä mihin hän pystyy. Laulaminen auttaa emotionaalisesti toteamaan omaa yhtenäisyyttä, koska voimme nähdä ihmisen olemuksen vain fyysisen toiminnan kautta.

Joten laulamisessa on hengen, sielun ja tunteiden harmonia.

Hengellisyys on välttämätöntä kehyksen luomiseksi, aivan kuten matematiikassa on sääntöjä tai aivan kuten elämässä on laulaja ei voi olla kyettävä tekemään suunnitelmia ja niitä on seurattava. Samalla tunteeton, koska muuten

liha, kuten sanotaan, ei liiku. Hyvä mieliala on ehdoton minimi.

Laulajalla on oltava emotionaalinen suhde, joka löytää heijastuman. Opettajana olen tuntenut voivani kehittää sitä.

Vuosien varrella laulutunneillani on ollut kolme päämäärää harrastuskoulutus, äänenhuolto ja jatkokoulutus. Henkilö voi tulla kiinnostuksesta laulamiseen, mutta sekin kehittää persoonallisuutta kokonaisuutena. Jos nuori äiti haluaa oppia kehtolauluja, niin tämä ohjelmisto kehittää häntä myös äitinä.

Kerran otorinolaryngologi neuvoi 16-vuotiasta astmaattista tyttöä harjoittamaan äänenhuoltoa ja laulua. Koordinoimme hengitystä ja hänen terveytensä parani. Jos luennoitsijan tai pastorin ääni on väsynyt, vaihdamme äänen alkukorkeutta.

Kerran suomalainen bändi tuli luokseni huolestuneena: "Opettaja, yksi meistä laulaa niin kovaa, että muut eivät voi laulaa. Kesyttäkää hänet! ” Se oli hauskaa.

Yhdelle annetaan ääni, toiselle kuulo, kolmannelle tunteet.

Kaikki nämä on koottava kokonaisuuteksi. Mitään ei tarvitse pakottaa ulos. Jos ihmisen kasvamisen historia on vaillinnainen, luonnollisten mahdollisuuksien avulla voidaan kehittää monia puutteita. Ja laulaminen on hyvin luonnollista toimintaa. Joskus joku sanoo oppineensa verkossa. Sitten nauran ja kysyn: "Mitä?"

Voit saada uutta tietoa Internetistä, mutta perustoiminta perustuu henkilön persoonallisuuteen.

Suurin ongelma on nykyään se, että ihmisten mielikuvitus ja kognitio heikkenevät. Laulamisen avulla voit kehittää mielikuvitusta. Pyydän esimerkiksi opiskelijaa hengittämään syvään. Hän kysyy: "Mistä tiedän, onko se on oikein?"

Henkilöllä on monia sisäisiä tuntemuksia. Kehossa on olemassa haukotuksen avaruus. "Sujahda haukotuksen viereen", sanon.

Hengitystiet

Evi Vanamölder on laulaja ja laulunopettaja. Vuosina 1971-1992 hän oli oopperaja operettisolisti Vanemuine -teatterissa.

Vuonna 1984 hänestä tuli Viron SNT:n ansioitunut taiteilija, ja vuonna 2006 hänet palkittiin Vanemuine -teatterin hopeamitalilla.

päättyvät nenään. Tämä tarkoittaa - hengitysteiden avautumisen tunne piileskelee haistelussa. Tunteet ja niiden havaitseminen tulevat esiin. Visuaalisuutta korostetaan nykyään liikaa, puute on yksilöstä huolehtimisesta, persoonallisuudesta.

Luokassa on liian monta oppilasta - opettajalla ei ole aikaa löytää heidän kykyään olla emotionaalisia.

Näin kerran kaksi poikaa tien varrella. Molemmat älypuhelimissa. Mutta he olivat ulkona! Sää oli kaunis, kuului lasten iloisia ääniä, aurinko paistoi. Vanhempana en antaisi heille puhelinta mukaan, mutta vanhemmat ovat tyytyväisiä - he voivat ottaa yhteyttä lapseen. Mutta mitä tapahtuu emotionaalisesti?

Poikien reaktio ei liittynyt ympäristöön. Heillä ei ollut mitään tekemistä sen kanssa. Visuaalinen piiri oli hyvin pieni. Se vasta on huono, oikeasti paha! Pääkysymys on aina, mikä on suhteesi maailmaan.

Minulla oli kerran opiskelija. Mukava tyttö, hyvillä edellytyksillä. Eräänä päivänä hän tuli ja lauloi ihanasti. Se oli eheää. Sanoin: "Jos haluat harjoittaa musiikkia päivittäin, sinun on laulettava niin koko ajan ja aina!" Hän vastasi: "Jos minun täytyy ponnistaa näin koko ajan, en haluakaan." Mutta teatterissa on välttämätöntä näyttää hahmon kehitys, yleisölle ei riitä pelkkä tunnistaminen. Sitten yleisöllä on oltava rohkeutta nousta ja lähteä. Muuten se on ajanhukkaa.

Metsä kasvaa. Jokainen puu on yksilöllinen. Yksi nousee muiden yläpuolelle. "Jos ei olisi metsää tiellä ..." Mutta silloin se yksikään ei nousisi. Ei tarvitse pelätä, ettemme tule Callakseksi ja Pavarottiksi. Niin, et tulekaan, sinulla ei ole edellytyksiä, mutta sinulla on sinä itse. Tässä paikassa olen suuri egoisti - jokainen ihminen on poikkeuksellinen ilmiö, merkillinen esiintymä.

Jokaisella on oma polkunsa. Jokainen henkilö on erityinen. Tässä koulussa on erittäin hyvä ilmapiiri. Voin olla vilpittömästi kiinnostunut henkilöstä ja hänen edellytyksistään. Voin osallistua hänen persoonallisuutensa kehittämiseen.

Kansalaisopiston kulttuurihistorialliset kävelyretket Tartossa tarttolaisille Hillar Palamets

I

hmisen muisti on tietysti valitsevainen. Suurin osa harmaasta arjesta on unohdettu, mutta jotkut yksityiskohdat ovat syöpyneet salamana ja vieläkin muistan ne tunnekuvana. Muistini mukaan viimeisimpiin kuuluu Tarton kansalaisopiston järjestämät lauantai-aamupäivän kulttuurihistorialliset kävelyretket Tartossa tarttolaisille. Olipa sitten nousevien kukkien ja lehtien aika keväällä tai putoavien lehtien värien runsaus syksyllä - luonnollinen tausta kohensi joka tapauksessa mielialaa. Myös osallistujien aktiivisuus, kun vaeltelimme sivuteitä ja takapihoja pitkin, joihin muita turisteja ei yleensä viety.

Seuraavassa annan lyhyen kuvauksen tällaisen kävelyn alusta, ei Toomelle, vaan Toomen taakse, alueelle, joka jää yleensä taka-alalle. Paikka kuitenkin ansaitsee huomiota paikallishistorian näkökulmasta ja se tarjoaa hyvän tutustumiskohteen juuri kansalaisopiston opiskelijoille. Joten lähdetään matkalle!

Olen aloittanut kulttuurihistoriallisen kävelyn kansalaisopiston edestä tarinalla Oettingenin veljeksistä, jotka omistivat lähiseudun maat ja talot 1800-luvun jälkipuoliskolla ja 1900-luvun alussa. Heitä oli kuusi veljeä, jotka olivat peräisin Kuremaa-kartanosta Pohjois-Tartumaan maakunnasta. He olivat Liivinmaan kuvernementissa erittäin vaikutusvaltaisen aatelissuvun poikia, joilla kaikilla oli korkeakoulutus Tarton

Hillar Palamets on historioitsija, opettaja ja historian opetuksen metodikko. Hän on rakastettu historian popularisoija.

yliopistosta, he opiskelivat ulkomailla ja menestyivät valitsemillaan aloilla. He nousivat johtaviin asemiin, säilyttäen siteet Tarttoon. Veljekset ostivat tontteja Vallihaudan kaakkois- ja eteläpuolella ja muodostivat täällä Oettingenin veljien huviloiden siirtomaan. Sen viehättävissä puutarhoissa sijaitsevat omakotitalot yhdistettiin poluilla ja porteilla. Huviloissa vierailivat paikalliset julkkikset, intellektuellit, keskusteltiin ajankohtaisista kulttuuritapahtumista ja harjoitettiin kaunotaiteita.

Muutama sana heistä tarkemmin. Vanhin veli August valittiin Liivinmaan marsalkaksi vuonna 1857 ja viisi vuotta myöhemmin hänet nimitettiin jopa Liivinmaan kuvernööriksi. Myöhemmin hänestä tuli Riian pormestari, joka erotettiin venäläistämisaallon saapuessa. Viimeiset elinvuodet hän vietti vetäytyneenä Tartossa.

Toinen veli, Georg, oli lääketieteen professori ja jonkin aikaa lääketieteellisen tiedekunnan dekaani, kunnes hänet valittiin yliopiston rehtoriksi. Hän toimi tässä tehtävässä 8 vuotta. Hän perusti silmäklinikan, jonka kaksikerroksinen puutalo on edelleen Vallikraavi-kadun alussa. Vuosina 1879-1891 hän johti yliopistokaupunkia pormestarina. Kolmas veli Nikolai oli opiskellut taloustiedettä ja nousi ensin pankkiiriksi, myöhemmin tuomariksi Tartossa. Neljäs veli Alexander oli teologian professori, liberaali teologi, jolla oli monipuolisia henkisia kiinnostuksia ja jonka myöhemmin kaksikerroksiseksi rakennetussa talossa on nyt Tarton kansalaisopisto.

Hänen aloitteestaan kaupungin tähänastinen sorakuoppa muutettiin Kassitoome-puistoksi. Viides veli, Eduard, oli vastuussa kirkko- ja koulutusalasta Liivinmaan kuvernementissa. Kuudes veli Arthur oli jo 31-vuotiaana yliopiston fysiikan professori, hän oli opiskellut Pariisissa ja Berliinissä.

Vuonna 1865 hän aloitti systemaattiset säähavainnot Tartossa, havainnointi suoritetiin kahdeksan kertaa päivässä. Koska yliopistolla ei ollut resursseja erillisen havaintoaseman rakentamiseen ja sisustamiseen, hän hankki tarvittavat mittauslaitteet itse ja asetti

ne yhdelle veljistään kuuluvan punatiilisen edustusrakennuksen torniin. Rakennus paloi sodan kesällä 1941, palautettiin sodan jälkeen terveydenhuollon työntekijöiden taloksi ja sitä käytetään tällä hetkellä Tiigi seuratalona. Se tässä vaiheessa Oettingenin veljistä ja heidän panoksestaan Toomemäen ja Vallihaudan alueen muodostumiseen.

Vihdoin pääsemme liikkeelle, mutta heti Pepler-kadun alussa pysähdymme voimistelusaliksi muunnettun pyhäkön - Tarton kihlakunnan virolaisseurakunnan Pyhän Marian kirkon muurien edessä. Kirkko, jossa on klassistinen julkisivu ja astettain kapeneva torni, valmistui vuonna 1842 ja se sijaitsi kaukana kaupungin muista rakennuksista. Yksinäinen rakennus näkyi selvästi lähestyessä Tarttoa Riian maantietä pitkin. Myöhemmin kaupunki kasvoi pyhäkköä kohti ja sen ohi. Kirkko kesti 99 vuotta, kunnes tuli jätti jäljelle vain vahvat, nokiset seinät.

Vuonna 1961 torni purettiin ja seinien väliin rakennettiin maatalousyliopiston kuntosali, johon lisättiin kaksikerroksinen siipiosa. Nyt urheilurakennus on palautettu kirkoksi.

Pyhän Marian kirkko on päätynyt Viron kulttuurihistoriaan ensimmäisen laulujuhlan pääharjoituksen paikana. Se tapahtui 17. kesäkuuta 1869. Laulujuhlien historiaa perusteellisesti tutkinut Rudolf Põldmäe kirjoitti, että harjoitus oli suljettu ja poikkeuksellisesti sinne päästettiin vain Suomesta saapuneita vieraita. Kirkkosalissa seisoi 800 mieslaulajaa vastapäätä kuorin päällä seisovia kuoronjohtajia. Kuorojohtajan oli tehtävä päätös toistaiseksi erikseen harjoittaneiden kuorojen harmoniasta: onko asianmukaista antaa heidän laulaa julkisesti vai ei? Upeasti soinut yhteislaulu antoi rohkeutta ja innostusta sekä laulajille että kuoronjohtajille. J.W. Jannsen, koko tapahtuman aloittaja ja päähenkilö, oli erityisen vaikuttunut. Nuori August Kitzberg, joka oli harjoituksessa laulajien keskuudessa, on saattanut muistaa koko elämänsä ajan, kuinka ”yksi muhkea mies ilmestyi kuoron

viereen, ja hän lähetti lentosuukkoja - tämä olikin Jannsen, jonka vilkas temperamentti ei pystynyt piilottamaan pursuvaa iloa. " Jannsenin oma pieni talo, jossa on tilava puutarha, oli vain muutaman sadan metrin päässä Pyhän Marian kirkosta, Tiigikadun kaakkoispuolella. Talo tuhoutui sodassa 1941. Upea muinainen tammi, jonka alla Lydia, salanimellä Koidula tunnetun postipapan tytär, on saattanut luoda isänmaallisia runojaan, on edelleen täydessä elinvoimassaan ja kulttuurihistoriallinen muisto.

Astutaan vähän sivuun ja muistetaan Jannssen-perheen rooli Tarton heräämisessä 1860-luvulla ja myöhemmin. Se on paikka, joka liittyy jonkin verran apeita tunnelmia. Koidulan koti oli täällä, kunnes hän meni naimisiin latvialaisen sotilaslääkärin kanssa ja muutettiin Kronstadtiin.

Johann Woldemarin viimeiset kymmenen elinvuotta halvaantuneena 1880-1890 kuluivat myös täällä.

Ihan lähellä, Pepler- ja Õpetaja-katujen kulmassa sijainneen lukion valmistelukoulun rakennuksessa asui ja kuoli suuri kirjailija Friedrich Reinhold Kreutzwald (1877-1882), ollessaan asunut vävynsä Gustav Blumbergin asunnossa viisi vuotta. Haluan kiinnittää huomion kadun nimeen, joka ei tullut koulusta, vaan pastorilta. Muuten se olisi ollut Koolmeistri-katu. Kadun saksalainen nimi olikin Pastoratstraße, koska täällä sijaitsi Marian seurakunnan pappila.

Nyt on mahdollista jatkaa kävelyä kolmessa suunnassa Tiigi-, Õpetaja- tai Vanemuise-katuja pitkin. Ne kaikki tarjoavat tietoa kulttuurihistoriasta, sekä menneisyyden että nykyajan näkökulmasta. Olen kysynyt kuulijalta, mitä Tarton katua voitaisiin pitää kaupunkimme pääkatuna kulttuurihistorian perusteella. Yleensä tarjotaan Yliopistonkatua, joka nimettiin useiden katujen mukaan vasta vuonna 1932 ja lahjana kaupunginhallitukselta

paikallisen yliopiston 300-vuotisjuhlan kunniaksi. Aiemmin yliopiston päärakennus oli Jaani-kadun vieressä (nimetty saksan seurakunnan Pyhän Johanneksen kirkon mukaan).

Luulen, että kulttuurihistoriallinen pääkatu voisi olla nykyinen Vanemuine-katu (aiemmin Aia-katu). Se oli tosin kaupungin laidalla oleva porvareiden puutarhamaa-alue, jonka rajalla oleva lampi puolestaan antoi nimensä rinnakkaiskadulle. Miksi juuri Aia-Vanemuise -katu ansaitsee sellaisen tunnustuksen? Yritetään nimetä kaikki tämän kadun varrella ovat koulutus- ja kulttuurilaitokset. Myös tarttolaisten yllätykseksi niitä voidaan nimetä toistakymmentä. Lukijakin voisi yrittää!

Minulla on erityisiä tunteita Tiigi-kadun rautatien puoleista päätä kohtaan. Opiskelijana asuin vuosina 1947–1951 täällä Tarton suurimmassa ja samalla kehnoimmassa asuntolassa, joka on neljännesvuosisadan ajan tarjonnut asuinpaikan ainakin 5 000 akateemiselle kansalaiselle. Olen vienyt ryhmän Tiigi 78talon pihalle kuulemaan tarinaa tupakkatehtaaksi rakennetusta sisäsiivestä, kaksikerroksisesta piharakennuksesta ja vauraamman kansakunnan kerrostalosta kadun varrella.

Konkurssiin menneen tehtaan avaria mutta hämäriä tiloja käytti 1900-luvun alussa vastaperustettu venäjänkielinen Pushkinin tyttökymnaasi, muutamaa vuotta myöhemmin ensimmäinen vironkielisen tyttölukio, nykyinen Miina Härma -lukio.

Tämän asuntolan ensimmäisinä asukkaina kumppaneitani olivat jonkin aikaa Lennart Meri (hän oli jopa vuoden huonetoverini), Eno Raud, Ando Liives, Valmen Hallap, Sergei Issakov, Ülo Tonts, Olaf Prinits, Erich Kukk, Johannes Lott, Heino Siigur, Endel Jürimäe, Karl-Samuel Rebane ja kymmenet muut arvostetut tiedemiehet ja julkisuuden henkilöt.

Senaikaisesta elämästä yliopiston asuntolassa kertoo hyvin "Lugusid Vanast Tiigist" (Vanhan Tiigin Tarinat, 2004), jossa käsitellään myös muut opiskelijatalot.

Seuraavaksi siirrymme Kastani-kadun EÜS:n taloon, 1900luvun alussa veljesten Jürin ja Jaan Tõnissonin omistaman suuren tontin keskustan puoleiseen päätyyn. Veljekset myivät tontit alennettuun hintaan tarkoituksenaan tukea sekä Viron ylioppilaiden seuran (EÜS) kansallisromanttisen rakennuksen että Viron nuorisokasvatusseuran modernin koulutalon rakentamista.

Molemmat rakennukset suunnitteli ensimmäinen virolainen ammattiarkkitehti, rakennusinsinööri Georg Hellat. Näihin rakennuksiin liittyy niin paljon historiallisia ja kulttuurihistoriallisia tapahtumia, että on valittava tarkoin, mistä kerron.

Haluan kiinnittää huomiota vaatimattomaan muistikolumniin, joka vakuuttaa, että Suomen ja NeuvostoVenäjän välinen rauhansopimus allekirjoitettiin 14.10.1920 juuri EÜS:n talossa. Tartossa vieraileville suomalaisille tämä on erityisen tärkeä paikka.

Yhtä ja toista voidaan kertoa Tarton oppositiohengen pääjohtajan, Koulu-Jaaniksi kutsutun Jaan Tõnissonin ja hänen puutarhuriveljensä Jürin toiminnasta samalla alueella. Tõnissonin veljekset rakensivat 1800-luvun lopulla nykyiselle Anna Haava -kadulle ison kasvihuoneen ja kauppapuutarhan, mutta luopuivat pian puutarhabisneksestä. Säilynyt on vaatimattoman näköinen vuonna 1901 rakennettu yksikerroksinen talo, joka oli Jaan Tõnissonin koti hänen olleessa sekä valtionpäämies että pääministeri vuoden 1940 loppuun asti, jolloin Neuvostoviranomaiset pidättivät hänet täällä, ja hänen myöhempi kohtalonsa on edelleen tuntematon. Olemme kiertäneet ränsistyvää taloa ja katsoneet metsittynyttä puutarhaa jota riitaan ajautuneet perilliset eivät ole kunnostaneet Jaan Tõnissonin talomuseoksi.

A. Haavan ja Vabriku -katujen kulmassa olen myös puhunut Jaan Maimin syntymäkodista, joka valmistui vuonna 1911.

Tuolloin se oli Tarton korkein rakennus, jossa oli myös eniten huoneistoja. Huoneistot sijaitsivat kolmessa kerroksessa, mutta neljännessä kerroksessa oli opiskelijoille tarkoitettu 40huoneinen täysihoitola, josta löytyy paljon muistelmia opiskelijaelämästä ennen sotaa. Sen vieressä on akateemisen kielitieteilijä J.V. Veskin tontti. Maaliskuun 1944 lopun ilmahyökkäyksessä täällä seisonut omakotitalo paloi, mutta sillä välin Elvassa asunut Veski rakennutti sodan jälkeen uuden talon.

Täällä hän vietti elämänsä viimeiset vuodet aktiivisessa kielitoiminnassa tyttärensä Asta Veskin hoivissa, joka vei isänsä Pobeda-autolla kanssa säännöllisesti Werner-kahvilaan keskustelemaan yliopistoväen kanssa. Ansiokas kielen uudistaja kuoli täällä 95-vuotiaana.

Jos katsomme nyt Toomemäelle päin, näemme vieläkin rakentamattoman sota-ajan rauniokentän takana yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan rakennuksen Iuridicumin. Se on kunnostettu entinen ns Rostovtsevin yksityisen yliopiston klinikka. Tarton yksityisen yliopiston kurssit toimivat vuosina 1908-1918. Tässä olivat lääketieteen, matematiikan ja fysiikan tiedekunnat. Myös naiset voivat hankkia täällä korkeamman lääketieteellisen koulutuksen - sellaista mahdollisuutta ei ollut keisarillisessa yliopistossa.

Naiset muodostivat selvän enemmistön yksityisen yliopiston ylioppilaskunnasta, mutta tämä on jo omanlaisensa tarina, jota voisi jatkaa paluumatkalla pysähtymällä uuden anatomianlaitoksen edessä tai vanhan anatomianlaitoksen takana Vallikraavi-kadun mutkaisella nousulla. Ollaan jälleen lähtökohdassa kansalaisopiston edessä.

Ehkä miellyttävin tunnustus tapahtuneesta on kysymys: minne mennään seuraavalle kävelylle? Olen vastannut: Ei syytä huoleen. Tallinnassa-Tartossa riittää kulttuurihistoriaan liittyviä paikkoja. Joko Emajoen rannalla, Raadin hautausmailla, Karlovan takapihoilla tai vaikka Supilinnassa. Eihän Tammelinn ja Maarjamõisan alue ole ilman kulttuurihistoriallista taustaa. Oskar Lutsin ja Juhan Simmin talot ovat jopa vierekkäin. Ja Paavalin hautausmaa on jo siellä lähellä. Joten - nähdään viikon tai kahden kuluttua ...

Hillar Palamets Tartossa, Riiamäellä, marraskuun ensimmäisellä puoliskolla 2016.

Oppiminen ja hukkuminen visuaalisuudessa

Peeter Krosmann

K

aiken tärkeintä visuaalisen ajattelun oppimisen kannalta on, että opimme katsomaan. Se, jota parhaillaan maalaamme, piirustamme tms. on toissijaista. Näen ja ymmärrän, mitä näen. Sitten vien näkemäni fyysiseen muotoon.

Maalaamisen avulla toiminta on helpompi oppia näkemään kuin millään muulla tavalla. Tämä on sopiva käytäntö eurooppalaisille. Katsomisen ja näkemisen oppimiseen on muitakin menetelmiä. Meillä länsimaissa ei ole yhtä vahvaa meditatiivista perustaa kuin idässä. Emme vain katso mukia niin kauan kunnes ymmärrämme sen, mutta silti ne kaksi ja puoli tuntia, kun katsomme ja piirrämme mukia, ajattelemme siitä eri tavalla.

Opiskellessamme kuvia unohdamme, kuinka suuri prosenttiosuus ihmisen havainnosta tulee näköaistin kautta ja kuinka saastunut näkökentämme on. Visuaalisen saasteen määrä on valtava. Ainoa tapa on oppia tunnistamaan, ymmärtämään, koska emme voi sammuttaa sitä. Marju Lepajõe on sanonut teksteistä, ette me luemme, käännämme, kommentoimme ja vasta sitten ymmärrämme. Jos sanastosi on pieni, noin 800 sanaa, puheesi on tyhjä. Et voi sanoa mitään.

Jos käsityksesi maailmasta perustuu kaikkien sääntöjen mukaisesti tehtyyn vilkkuvaan kuvaan, suurille markkinoille valmistuneisin elokuviin (on myönnettävä, että se ei vähennä niiden tehokkuutta, vain "näppäimiä" on hyvin vähän), jos visuaalista koulutusta ei ole, emme ymmärrä monimutkaista viestiä. Nykyaikana visuaalista infoa kulutetaan erottelematta ja hyvin paljon. Kuvasta tulee meemi. Se #¤ *@£ monistuu miljardettain, mitä aiemmin ei voinut tapahtua. Kulttuuritilassa sinua ympäröi puhdas #¤*@£. Mitä enemmän sosiaalinen media laajenee, sitä vähemmän

Peeter Krosmann on taiteilija, joka opettaa maalausta ja kuvitusta Tarton taidekoulussa.

Visuaali - se mikä on näkyvissä tai tehty näkyväksi, näkyvä puoli, näkyvä kuva („Ametniku soovitussõnastik“).

Meemi on idea, käytäntö, kuvio tai vastaava tietokompleksi, joka leviää, lisääntyy ja mutatoituu ihmiskulttuurin ympäristössä, enimmäkseen jäljittelemällä. Meemit voivat olla ajatuksia, ideoita, teorioita, tapoja, lauluja, tansseja ja niin edelleen. Meemiä kutsutaan kuvaannollisesti myös mielen virukseksi, joka toistaa itsensä ja lisääntyy kulttuurissa, sekä vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen.

huomaamme niitä, jotka ovat erilaisia. Toimivan järjestelmän luominen niin nopeasti kehittyvässä ympäristössä on vaikeaa.

Emme voi enää välittää arvoja. Emme voi tietää etukäteen, mihin tämä johtaa, mutta ihmiset alkavat varmasti oppia paljon enemmän itsenäisesti.

Valitettavasti keskimääräisen virolaisen visuaalinen koulutus rajoittuu usein aiheisiin "Kesäni", "Terve, syksy!" ja "Onnittelut äidille!". Koko ajan on käynnissä jonkinlaisen kohdistetun tuloksen saavuttaminen. Se ei olisikaan niin tyhmää, jos kohteita olisi enemmän. Jos opettaisimme ihmiselle 1000 kuvaketta, se ei olisi ollenkaan huono. Mutta jos me kaikki piirrämme yhden päivänkakkaran ja teemme yhden pokemonin, se ei riitä.

Aloittelijan unelma on usein saavuttaa sellainen sivellintekniikka, että jälkeä ei näy. Mutta itse asiassa väri on todella monimutkainen. Värin hallitsemista opitaan vuosia.

Maalaat ja itket ahdistuksesta. Kun siveltimenveto jo onnistuu, pitää kehittää värinäköä. Loputon kierre. Jotkut asiat ovat yksinkertaisempia kuin luullaan, jotkut monimutkaisempia. Hyvä sushi-mestari opiskelee ensin kymmenen vuotta, ja viiden ensimmäisen aikana häntä ei päästetä sushin lähellekään. Tämä on prosessi. Voit mennä minne tahansa kaikenpituista tietä.

Tarton kulttuuriyliopiston buddhalaisuuden laitos 1989-1991. Muistelmia ja mietteitä Märt Läänemets

A

janjakso 1989-1991 tunnetaan ja muistetaan Viron historiassa laulavan vallankumouksen ja itsenäistymisen aikana. Sen tuotokset olivat ensisijaisesti poliittisia: kansan itsetuntemuksen, rohkeuden ja toiminnan kasvun aallolla muodostettiin poliittiset puolueet, valittiin Viron kongressi, järjestettiin mielenosoituksia ja yölaulujuhlia, kaikki tämä liikehdintä lopulta johti Viron itsenäisyyden palauttamiseen ja uuteen aikakauteen.

Ulkonaisesti vaatimattomammalla ja vähemmän näkyvällä tavalla myös ihmisten hengelliset kiinnostukset laukaisivat padon murtumisen. Aikaisemmin kiellettyjä kirjoja alettiin julkaista; osuuskuntien laillistaminen merkitsi vapaan lehdistön ensimmäisiä pääskysiä eri tasoisten ja sisällöllisten lehtien muodossa; rajojen yli alkoivat saapua ns uushengelliset ryhmät ja liikkeet, kuten new age ja transsendenttinen meditaatio.

Muutoksen tuulet eivät jättäneet koskemattomiksi myöskään akateemista alaa, mukaan lukien oppi- ja harrastuslaitoksia.

Erityisesti jälkimmäiset, kuten Tarton kulttuuriyliopisto, reagoivat muutoksiin nopeasti ja sisällyttivät opetussuunnitelmiinsa mielenkiintoisia ja hengellisesti kehittäviä kursseja, joita ei olisi aiemmin voinut ajatella. Yksi tällainen ilmiö sinänsä oli syksyllä 1989 perustettu Tarton kulttuuriyliopiston buddhalaisuusosasto, jossa seuraavien kahden vuoden aikana voitiin kuulla kymmeniä korkean tason akateemisia luentoja oman alan

Märt Läänemets on orientalisti, Tarton yliopiston apulaisprofessori, orientalismikeskuksen johtaja; Tarton kansalaisopiston buddhalaisuusosaston entinen luennoitsija.

parhailta asiantuntijoilta. Buddhalaisuuden luennot olivat luultavasti yhdet suosituimmista kulttuuriyliopistossa.

Silloisen kulttuuriyliopiston johtajat tietävät paremmin, miksi päätettiin perustaa juuri buddhalaisuuden osasto, mutta muistan, että johtava virolainen orientalisti Linnart Mäll (19382010) kertoi kerran vuonna 1989 minulle ja vielä muutamalle opiskelijalleen, että kulttuuriyliopisto aikoo avata buddhalaisuuden osaston ja kutsui meidät osallistumaan sinne.

Tietysti me kaikki hyväksyimme tämän jännittävän haasteen innoissamme.

Yhtä ja toista oli jo tapahtunut orientalismin ja sen popularisoinnin alalla. Helmikuussa 1988 oli palautettu Viron akateeminen orientalismiseura, joka oli ollut valekuoleman tilassa lähes puoli vuosisataa Neuvostoliiton aikana. Seura teki itsensä näkyväksi vuotta myöhemmin julkaisemalla itäistä kulttuuriperintöä esittelevän kuukausilehden EAO Sõnumitooja.

Sen painosmäärä oli tänään uskomaton 30000 kappaletta, ja yksi menestyksen takaajista oli kiistattomasti kuuluisan intialaisen rakkausoppaan "Kamasutra" peräkkäinen julkaisu.

Vaikka se oli eräänlainen suuren yleisön julkaisu, sisällöstä ei tehty kompromisseja eikä myönnytyksiä pinnallisuuteen.

Selatessa sanomalehden numeroita melkein 30 vuotta myöhemmin ei ole syytä hävetä mitään. Kamasutran lisäksi lehti julkaisi artikkeleita ja käännöksiä buddhalaisuudesta ja muista aasialaisista opetuksista. Olin itse Sõnumitoojan päätoimittaja, ja muistan sen valtavan innostuksen, jolla teimme lehteä vähäisin välinein, vaatimattomissa oloissa ja jatkuvassa paperin puutteessa, koska kaikkien kustantajien oli hankittava paperi itse ja toimitettava se painotaloon. Vasta sitten painotalo hyväksyi sinut. (Kaikki Sõnumitoojan numerot ja tekstit ovat tällä hetkellä luettavissa verkko-osoitteesta www.eao.ee/tekstid/sonumitooja)

Sõnumitooja oli luultavasti yksi tärkeimmistä kiinnostuksen herättäjistä buddhalaisuutta kohtaan ja se kulttuurinen katalysaattori, joka sai Tarton kulttuuriopiston tekemään tällaisen valinnan.

(Joka tapauksessa muistan, että kulttuuriyliopisto oli yksi Sõnumitoojan aktiivisista jakelijoista sekä ennen buddhalaisuutta että sen aikana.) Ainakaan tätä ei ollut syytä katua, koska jäljellä olevien luetteloiden perusteella yli sata ihmistä oli rekisteröitynyt alkaneille buddhalaisuuden kursseille. Myöhemmin osallistujien määrä väheni jonkin verran, mutta myös muutamat kymmenet koko kaksivuotisen ohjelman suorittaneet olivat iso juttu.

Koko yrityksen moottori ja johtaja, ohjelman koostaja ja pääluennoitsija oli jo edellä mainittu Linnart Mäll: mies, joka tunnetaan laajalti orientalistina, kääntäjänä ja buddhalaisuuden tutkijana sekä Virossa että ulkomailla ja jonka käännöstyönä oli siihen mennessä viroksi julkaistu muutamat buddhalaiset perustekstit kuten Teemantsuutra 1975), Dhammapada (1977), Bodhitšarjāvatāra (1982), Südasuutra (1989). (Kaikki nämä tekstit on tarkistettuina käännöksinä julkaistu uudelleen kirjasarjan Budismi pühad raamatud kolmessa ensimmäisessä osassa vuosina 2004-2008.)

Buddhalaisuuden osaston ohjelmaa ja luentoluetteloa tarkasteltaessa on todettava sen laajuus ja perusteellisuus. Luettiin buddhalaisuuden historiaa ja suuntauksia maittain. Perusopetukset ja tekstit, sen keskeiset edustajat ja opettajat; buddhalaisen mytologian ja taiteen teemat,

buddhalaisuus

nykymaailmassa

jne.

Linnart

Mällin

ja

allekirjoittaneen lisäksi osallistuivat tibetologi Maret Kark, psykologi ja buddhalaisuuden opettaja, jäljempänä sotilasuralle antautunut Harri Ints ja myöhemmin diplomaattisen ja poliittisen uran suorittanut orientalisti, kääntäjä ja taidehistorioitsija Mart Helme. Lyhyesti sanottuna se oli vakava tehtävä kokopäiväisen yliopistokurssin mitassa ja sen tasolla.

Tarton kulttuuriyliopisto ei sittemmin enää järjestänyt niin pitkiä buddhalaisuuden kursseja, mutta 2000-luvulla - nyt jo Tarton kansalaisopiston nimellä - järjestettiin allekirjoittaneen vetämänä useita buddhalaisuuden kursseja ja jopa buddhalaisen mietiskelyn tai meditaation kursseja.

Tuolloinen buddhalaisuuden osasto oli varmasti edelläkävijä buddhalaisuuden akateemisessa opetuksessa. Tämän toiminnan rinnalla samat henkilöt perustivat Viron akateemisen orientalismiseuran Mahayana-instituutin, jossa opetettiin buddhalaisten tekstien kieliä - sanskritia, tiibetin kieltä ja klassista kiinaa. Mahayana-instituutti ei myöskään kestänyt kauan, mutta vuosikymmen myöhemmin, vuonna 2002, se perustettiin uudelleen korkeammalla ja vahvemmalla tasolla ja se toimii edelleen Buddhalaisuuden instituutin nimellä.

On myös tärkeää, että tuolloin nuoret luennoitsijat saivat kulttuuriyliopistolla ensimmäisen systemaattisen luennointikokemuksensa buddhalaisuudesta, sitä sovellettiin myöhemmin Mahayana-instituutin ja Buddhalaisuuden instituutin kursseilla ja nyt Tarton yliopiston buddhalaisuuden moduulissa.

Yhteenvetona voidaan todeta, että buddhalaisuuden laitos oli eräänlainen suuri aloite kulttuuriyliopistossa, joka koulutti ja inspiroi sekä kuuntelijoita-opiskelijoita että opettajia. Kunnia ja kiitos tuon ajan tekijöille ja järjestäjille!

Olkoon tämä vaatimaton kirjoitus omistettu Linnart Mällin muistolle.

Linnart Mällin luento TRÜ:n buddhalaisuuden osaston opiskelijoille.

Oppiiko vanha koira uusia temppuja?

Aleksei Turovski

Alexei Turovski on parasitologi, etologi ja zoosemiootikko. Hän on rakastettu luonnontarinoiden kertoja.

E

läinkunnassa aktiivisella oppimisella ja opettamisella on keskeinen, jopa elintärkeä rooli lämminverisille eli korkeammille selkärankaisille, linnuille ja nisäkkäille, mukaan lukien ihminen. Meitä, tällaisia lajeja, on noin 15 000, ja ilman opetusta näiden lajien nuoret eivät yksinkertaisesti pärjää.

Eli heistä ei synny sellaista jälkeläisten sukupolvea, joka puolestaan pystyisi opettamaan omia lapsiaan ja lastenlapsiaan. Eläinten biologinen tehokkuus arvioidaan lastenlasten laadun ja lukumäärän perusteella. Kaikki mainitut eläimet oppivat laadullisesti uusia konsteja ja taktiikoita, myös temppuja, nuorena.

Kyky oppia laadullisesti uusia asioita laskee äkillisesti ja häviää lopulta sekä linnuilla että nisäkkäillä, kun ne alkavat käyttäytyä seksuaalisesti kypsinä ja kokevat itsensä sellaisina. Useat professorit ovat väittäneet, että tänä elämänjaksona näemme väliaikaisesti samanlaisen taipumuksen ihmisillä ... Tämä tilanne oman sukukypsyyden tajuaminen ja vaativa seksuaalinen käyttäytyminen - liittyy tietysti fysiologiseen sukukypsyyteen, mutta ei aivan automaattisesti. Esimerkiksi teko-olosuhteissa syntyneet / kuoriutuneet nisäkkäät ja linnut alkavat käyttäytyä ja lisääntyä seksuaalisesti vaativina paljon aikaisemmin kuin heidän vapaasti elävät sukulaisensa. Toisaalta juuri teko-olosuhteissa syntyneitä eläimiä voi viedä tilanteeseen (ja muuttaa se käytännössä pysyväksi), jossa ne kokevat itsensä nuoriksi fysiologisesta sukukypsyydestä riippumatta. Sellaiset eläimet, joita kutsumme koulutetuiksi eläimiksi, säilyttävät kykynsä oppia, kunnes ne ovat suhteellisen iäkkäitä.

Kaikilla lämminverisillä eläimillä (luultavasti myös muilla eläimillä) on kyky ajatella ja muistaa. Nämä ominaisuudet ovat eläimillä tilannekohtaisia ja satunnaisia. Vanha koira pystyy ehdottomasti hiomaan tempputaitojaan, jos temppujen suorittamisen perustekniikat hankitaan nuoremmalla iällä.

Esimerkiksi nuorta koiraa voidaan opettaa jäljittelemään ihmisten liikkeitä, jopa joitain tanssiaskeleita. Jopa vanhemmalla iällä tällainen koira voi jäljitellä rytmisiä tanssimaisia liikkeitä, jotka eivät ole sillä ennestään tiedossa, mutta joita ihminen suorittaa. Tietysti, jos opetamme pennulle vain fokstrotin, se ei välttämättä sisäistä valssia kolmen tai neljän vuoden ikäisenä.

Kuitenkin, jos opetat imitaation ja koira sisäistää tämän toiminnan perusteet, hän voi myöhemmin jäljitellä myös Michael Jacksonia.

Toinen sopiva esimerkki ovat papukaijat, pihamainat, drongot, kottaraiset ja korpit. Kaikki nämä linnut jäljittelevät kaikenlaisia ääniä ja äännähdyksiä (mukaan lukien ihmisen puhe). Jos nuorelle linnulle opetetaan muutama tietty sana tai lause ja sitä tehdään pitkällä aikavälillä, se ei todellakaan menetä jäljittelykykyä myöhemmin, mutta ei myöskään loista siinä tulevaisuudessa. Kuitenkin, jos lintu hankkii uusien äänien jäljittelyn vain taitona, se voi tehdä sen paljon korkeammassa iässä, muistaen aina uusia ja hyvin monipuolisia sanoja.

Täällä voin kertoa erään tapauksen henkilökohtaisesta kokemuksestani. Vieraillessani Alfred Brehmhausin talossa ItäBerliinin eläintarhassa eräs pihamaina lensi luokseni, kajautti tusinan verran lauseita vähintään neljällä kielellä ja hiljeni.

Katsoin, että linnulla on korkea aika oppia myös viroa ja sanoin hänelle, että hän on mukava lintu keltaisilla korvilla. Lintu oli hetken hiljaa, sitten hän toisti lauseeni sanatarkasti, mutta lisäsi saksaksi: "Mutta herra professori, se ei ole mitään eläintiedettä."

Johtopäätös kaikesta tästä on hyvin yksinkertainen - oppimaan

oppinut koira voi oppia myös uusia temppuja.

Toimistokoira Oliver Siilike oppimassa uusia temppuja TRÜ: n kehitysseminaarissa.

Imbi Kruuv on tekstiilitaiteilija ja luennoitsija.

Ei ole parempia, ei huonompia aikoja ...

Imbi Kruuv

1990

-luvulla kansalaisopistoa oli melko helppo pyörittää yhdestä outosta syystä - siellä oli paljon ihmisiä, joilla oli runsaasti tietoa ja kokemusta.

Kun lapsemme kuulevat entisistä ajoista ja siitä, miten asiat tehtiin, heidän ikäisensä pitävät meitä usein ikivanhoina!

Innostusta oli paljon, vaikka elämä ja arki vaativat paljon enemmän huomiota.

Haluttiin palavasti omaksua joku uusi liike, uusi taito. Olipa se kukkien asettelu tai mukin valmistus, ihminen tiesi, että taidolla voi säästää aikaa ja rahaa. Tavaroita oli vähän. Tavarakultti syntyi siirtymäkaudella.

Nykyään sisällön sijaan on usein pakkaus. On syntynyt jopa pakkauskultti, ja myös koulutusten opetussuunnitelman on "täsmättävä", paperilla kaiken on oltava esillä viimeistä piirtoa myöten. Kaikki näyttää sopivan - oppituntien hinnat ja oppimistulokset ovat paikallaan, mutta ilo tahtoo kadota. Pakkaus on hyvä ja siisti, mutta paperityö uuvuttaa ja vie energian. Palautteessa ei haluta sanoa mitään pahaa, ehkä analyyttisiä taitoja ei ole. Emme itse asiassa tiedä, toteutuvatko oppimistulokset. Kukaan ei välitä siitä, voidaanko sisältöä käyttää. Vaahtoa on paljon. Järjestelmä tuottaa oppijoita. Joskus tuntuu, että jotkut ihmiset osaavat vain oppia, mutta he eivät osaa käyttää oppimaansa. Hän osaa muodostaa pakkauksia.

Tietoa on tällä hetkellä helppo saada. On ihmisiä, jotka käyttävät Internetiä erittäin fiksusti ja hankkivat tietoa. Mutta vain aika kehittää persoonallisuutta. Et voi säätää sitä nopeammaksi.

Lähestyminen ihmisten kanssa vie aikaa. Nyt on sellainen aikakausi, jolloin läheisempää vuorovaikutusta on vähemmän, ihmisten on ihan kuin murtauduttava seinän läpi. Kaikki syvälle menevä vie aikaa. Aina sitä ei löydy. Ikäihmisellä on enemmän aikaa, mutta hän ei jaksa enää innostua, energiaa on vähemmän.

Asiat, jotka haluan kokea ja tuntea, ovat aikaavieviä. Nautinto vie aikaa. Sitä on vaikea oppia ja vaikea selittää. Fiilis ei tule äkkiä.

Halutaan olla taitavia, mutta aikaa ei ole. Osaaminen - kyky toimiaa sujuvasti - vie aikaa. Toiminnat on pakattava kasaan.

Mutta pakattuna näemme vain fragmentin, yksityiskohdat jäävät huomaamatta, luodaan pelkkiä vaikutelmia. Aikuinen ei osaa enää leikkiä, ei näe merkkejä.

Eri taitojen hankkiminen on kuin saisi syödä jotain herkullista ensimmäistä kertaa. Havaitsemmehan aisteillamme. En ehkä edes tykkää uuden maun kokemisesta aluksi. Sitten alan tunnistaa tämän maun, kaipaan sitä. Kun olen piirtänyt puun, aloin ymmärtää, nähdä muiden tekemät puut. Kuinka värimaailma luodaan? Joka kerta ratkaiset jonkun ongelman, kaikki muu näyttää toissijaiselta. Se on kuin avautuva ikkuna.

Voin viedä itseni toiselle tasolle ja toiseen tilaan.

Se on jokaisen vapaa valinta, mitä haluaa, nopeaa tai hidasta.

Kielen oppimisen kultainen vuosikymmen Terje Keldoja on opettanut englantia TRÜ: n lisäksi yleissivistävässä ja ammatillisessa koulutuksessa sekä yliopistossa.

Terje Keldoja

E

nnen tämän kansalaisopiston syntymistä puhuttiin siitä, miten Skandinaviassa kuulemma on erilaisia mutta silti yliopistomaisia kouluja nimeltään Folkuniversitetet, jotka ovat avoinna kaikille ja joilla on myös epätavanomaisia opetussuunnitelmia. Se herätti kiinnostusta, koska tuolloin yhdistimme yliopiston käsitteen johonkin vaikeapääsyiseen ja konservatiiviseen. Pian kuitenkin kaikki tarvitsivat meillä uudelleen- ja jatkokoulutusta. Kansanyliopisto (universitas popularis eli sanaleikillisesti 'suosittu yliopisto') vastaa kaikin tavoin nykyajan tunnettuun haasteeseen oppia koko elämän ajan.

Jossain muodossa koko kansa on siis käynyt kansalaisopistoa, eli jokainen on suorittanut jonkinlaisen koulutuksen aikuisena (Windows 6, sitten 7 jne.).

Viime aikoina koen kieltenopettajana, että on tulossa kultainen vuosikymmen kielitaidon parantamiseksi. Motivaattorina ellei jopa pakottajana on monikielisessä ympäristössä kasvava nuoriso, mikä saa myös vanhemmat sukupolvet "virittämään kielensä".

Aloittavissa englanninkielisissä ryhmissä huomaan, että eriikäisillä ihmisillä on myös erilainen itsevarmuus tasonsa suhteen.

Joissakin paikoissa käy ilmi, että edistynyt eli C1-tasoinen oppikirja ei riitä ja että tarvitaan Proficiency English, eli korkeinta C2-tasoa.

Kiinnostuksen lisääntymistä ennustaa myös se, että jos äidinkieli ja vieras kieli ovat kuin saman yhtälön kaksi muuttujaa x ja y -, joiden määrittämisalueilla on kaikenlaista dynamiikkaa, positiivisia kokemuksia on yhä enemmän. Viron kielen instituutin kielineuvojat myöntävät, että

yhä useammin pyydetään neuvoja käännettäessä vieraasta kielestä viroksi (sic!). Kansalaisopiston englannin kielen ryhmissä on jo yllättävän paljon niitä, jotka uskovat, että englantilaista expertise -sanaa ei kuuluisi kääntää viron "ekspertiisiksi", joka tarkoittaakin tutkimusta. Tämä virolainen "ekspertiis" voidaan siis jättää rikostutkimuksen alalle.

Olen oikeassa kielten kultakauden tulon suhteen, jos löytyy riittävä määrä kieltenopiskelijoita, jotka kääntäessään lauseen „Independence has defined my life so far“ luopuvat sanasta "määritä" ja löytävät vaihtoehdon "Toistaiseksi olen ollut itsenäinen". Kieliharrastaja toteaa myös, että „I am good at dealing with uncertainties“ on yksi tapa ilmaista ajatus "Minulla on hyvä paineensietokyky".

Ja vielä - sekä vieraan että äidinkielen oppiminen saattavat saada enemmän huomiota yleisemmällä tavalla. Kielitaito on yhä suositumpaa, koska yhä enemmän tulee eteen tilanteita, joissa sanavalmius on tärkeää. Sekä hyvässä (selkeä viesti) että huonossa mielessä (hämääminen-manipulointi). Se, miten liikumme kielten välillä, riippuu myös siitä, miten kielten välistä täsmäyttämistä kohdellaan vieraan kielen oppimisessa. Kuinka ymmärrätte lauseen, jonka minulle antoi asiakaspalveljana työskentelevä kurssilainen, jolta oli kysytty: „Do you think you could post a picture of a girl with a somewhat more pronounced posterior?“

Peeter ja Eva oppimisesta

Peeter Krosmann

Peeter: Ihmiset voisivat maalata koko ajan. Vain huvin vuoksi ja ilman mitään tietoa. Ei tarvitse osata. Tiedepohjainen maailma on pilannut sen. Itse asiassa on outo paradoksi, että taiteilijoiksi tulevat ne, ketkä eivät osaa; he oppivat tätä taidemaalarin ammattia koko elämänsä ajan. Ne, joille koulussa kerrottiin, että he osaavat - heistä ei tule taiteilijoita. Se osoittaa kuinka monimutkainen asia todella on. Ei tarvita edes laajaa näköpiiriä.

Tärkeintä on kulkea. Jos suvaitset kävellä polkua, se johtaa jonnekin. Kansalaisopiston viehätys on, että A:n ja B:n välillä ei ole suoraa viivaa. Kuvitteellinen tila säilyy. Kaikkialla muualla edistetään lineaarista liikettä. Tiedämme, että A: n ja B: n välillä on 10 cm. Jos pääset sinne 11 cm: llä, olet liian hidas, jos pääset sinne 5 cm:llä, sinulla on turhauttavan tylsää, koska kukaan ei ole tekemisissä kanssasi.

8-9-vuotiaat ovat täysin erityisiä. Siitä eteenpäin ei ole enää merkitystä, onko kyseessä lapsi vai aikuinen. Seuraavaksi tulee "en voi, en halua, ei ole". 8-9-vuotiaan kanssa keskustelet, annat heidän toimia, vastaat kysymyksiin, sitten he parantavat, kaikki haluavat tietää, kaikki ovat onnellisia. Kuinka ratkaista tämä tilanne? Kuinka saada selville mitä vastaan taistelet?

Taidekoulussa on vain erityistarpeita omaavia ihmisiä, ja myös TRÜ:ssä heitä on paljon. Kaikki eivät ole vahingoittuneet etukäteen. Pelottavaa on, että Euroopassa sinulle näytetään paikka, mihin saapua. Jos ajattelee vaikka brittiläisiä poikamiehiä.

Mikä ilmiö tämä on? He näyttävät olevan hulluja mellakoivia miehiä, mutta ongelma on paljon syvempi. He ovat olleet erittäin hyviä 10-vuotiaista asti. Sana "hyvä" ilmaisee kauhun toista puolta.

Heidät syötetään koneeseen ja he tulevat ulos toisesta päästä. Siksi taiteilijoita ei rakasteta. He uhkaavat järjestelmää, he eivät pidä järjestelmistä.

Eva: Ei saa ottaa pois iloa ja innostusta. Me annamme suunnan, siementen kasvattaminen on aloitettava itse. Siksi pidän TRÜ:stä, koska ihmiseltä ei odoteta muuta kuin innostusta. Ei ole väliä, että he eivät täytä taiteilijan kriteerejä.

Todellisuudessa he luovat kulttuurin perustaa sen laajimmassa merkityksessä.

Peeter: On löydettävä tasapaino. Jos et vaadi ollenkaan, he eivät opi , mutta todellakin, tärkeintä on toimia ilolla. Riemu ei saa kadota. TRÜ:ssä on hyvä opettaa, koska kaikki ovat halukkaita. Tämä on valtava arvo. Jos henkilö haluaa jotain, hänen kanssaan on helppo työskennellä. Vaikeaa on niiden kanssa, jotka ovat tottuneet pakottamiseen. TRÜ on harrastuskoulutus. Kun tapahtuu jotain enemmän, se on erittäin hyvä, mutta se ei voi olla tavoite.

Eva: TRÜ on paikka, jonka avulla voit antaa itsesi mennä.

Maalaat kolme vuotta ja myöhemmin et ehkä koskaan enää.

Sillä ei ole merkitystä. Tärkeää on, että tämä kokemus on avartanut sinua. Et ehkä edes tiedosta sitä. Tämä tietämys siirtyy eteenpäin. Se on kuin lukutaito. Jokainen poimittu palanen johtaa jonnekin. Pahinta on olla tekemättä mitään. Ei ole koskaan liian myöhäistä aloittaa.

Peeter: Jos osaat vähän kieliä, aloita oppiminen. Jos visuaalinen havaintosi on heikosti kehittynyt, aloita oppiminen.

Ei ole väliä pystytkö piirtämään - ala toimia. Pidän paralleeleista musiikin kanssa - jos et opi kuuntelemaan, et kuule.

Eva Krivonogova on keramiikko ja keramiikan kurssien ohjaaja.

TRÜ: stä, oppimisesta ja muuttuvasta maailmasta Helmer Jõgi

K

un Tarton kansalaisopisto aloitti, siellä tehtiin kaikenlaisia asioita, koska ns. kipinä-ihmiset kokoontuivat sinne. Kurssit toivat yhteen persoonia, joita et edes tiennyt olevan Tartossa. Kaikenlaiset pipit ja papit tulivat paikalle. Kun erilaiset ihmiset kokoontuvat yhteen, he kehittävät aina toisiaan. Juuri tämä onkin sen paikan arvo - koulun on oltava paikka, joka tuo erilaiset ihmiset yhteen.

Helmer Jõgi on poliitikko ja opettaja.

Hän on tällä hetkellä Tarton Jaan Poskan lukion rehtori ja TRÜ: n neuvoston jäsen.

Sijainnilla oli varmasti vaikutusta, koska jokaisella paikalla on oma taikavoimansa. Kansalaisopiston tilat olivat kellarissa ja se oli täysi luola, mutta ydinkeskustassa ja paikalla, jolla oli vahva historiallinen henki. Konstantin Treffnerin huoneisto oli kerran siellä. Kansalaisopiston toimisto sijaitsi vanhan kylpyhuoneen yläpuolella. Siellä asuivat aikoinaan talonmies ja piika.

Nykyään innostusta on paljon vähemmän. Myös oppiminen on muuttunut. Me luimme perustekstejä. Nyt lapset oppivat esineiden avulla - "Kerro siitä kuvasta". Siksi on vaikea opettaa aihepiirin perusasioita ja ajattelutapaa. Jos ihminen osaa ajatella matemaattisesti, hän pärjää tehtävissä Googlen kanssa. Muuten hänen maailmankuvansa jää hajanaiseksi. Yhteiskunta on hyvin individualistista. Kolhoosihan oli kollektiivisen eläimne kasvatusta. Sitten "minä" tuli esiin. Keskitietä ei ole löytynyt.

Mikä voisi olla kansalaisopiston elinikä? Tietoa voidaan nyt saada vaikka kannon päällä istuessa. Kun tulet kouluun, haluat tehdä harjoittelujaksoja, leirejä. Sinun on valittava yksittäiset asiat, joista puhua

tarkemmin. Samalla halutaan aina kuunnella huippukykyjä, seurata heidän ajatuskulkujaan. Verkkokoulutusten määrä vähenee maailmanlaajuisesti. Myös Virossa IT-lastentauti on menossa ohi; siitä ei pääse eroon, mutta digillä ei kannata myös liioitella. Haluaisin jälleen opettaa puheella ja liidulla. Se osoittaa, että henkilö tarvitsee yhteenkuulumisen tunnetta eikä sen tarvitse tulla vain kuorolaulusta tai tanssista. Jopa Amerikassa havaitaan, että yhteistoiminta luo synergiaa. Bostonin metrossa on tuulikello, jonka yksi vipu on yhdellä, toinen toisella puolella raiteita. Vipuja voidaan liikuttaa vain yhdessä toimimalla. Näin yksi tuntematon kutsuu toisen tuntemattoman vetämään vipua.

Virossa keskusteltiin 1990-luvun alussa siitä, miksi ylipäänsä tarvitsemme laulujuhlia. Ollaksemme yhdessä, tietenkin.

TRÜ:n tavaramerkki on luotettavuus. Koulun kuuluu ehdottomasti olla ammattimainen. Sen on löydettävä omat erikoislajinsa, koska kouluun tullaan viettämään mielekkäämpää vapaa-aikaa. Se ei ole vain pieni kerho seuratalossa. Nykyään myös tilojen on tietysti oltava sopivia - jos kirkko ja kahvila ovat kauniita, koulukaan ei saisi joku vaja, koska sellaiseen emme halua tulla. En tiedä, lohduttaako se nyt kipinä-ihmisiä, jotka alkavat väsyä, mutta jo Bismarck on sanonut, että tekijät ammutaan aina, sivulliset palkitaan. Ihmisten odotuksia on vaikea täyttää, mutta jos on tahtoa, löytyy myös mahdollisuuksia.

Peeter Volkonski on rockmuusikko, säveltäjä, näyttelijä ja ohjaaja.

Hänen tunnetuimmat bändinsä ovat Propeller ja ROSTA Aknad.

Mietteitä yhdestä, toisesta ja kolmannestakin Peeter Volkonski

P

oikani kysyi kerran minulta, miksi hänen on opittava sitä tai tätä.

Vertasin sitä autolla ajamiseen. Sanoin, että Virossa nopeusrajoitus kesällä on 90 tai 110 km/h. "Jos sinun on valittava kahden auton välillä, joista yksi saavuttaa vain 110 km/h ja toinen 300 km/h, kumman valitset?

Mitä

voimakkaampi auto, sitä helpompaa on ajaa satasta. Jos autosi maksiminopeus on 1000 km/h, saavutat 100 km/h sekunnissa.

Sinun ei enää tarvitse painaa kaasua. Kumman auton valitset? ” Kuulin kansanyliopistosta ensimmäisen kerran lapsena.

Nõmmen kirjakaupan johtaja Hilda-täti ja isoäitini olivat ystäviä.

He sanoivat olleensa käyneet samaa yliopistoa - kansanyliopistoa.

Tuolloin oli käynnissä joku neuvostoajan kampanja, että kaikkien toimihenkilöiden on opittava.

He sitten opiskelivat kansanyliopistossa. Kemiaa.

Ihmisen oppimisen tavoitteena tulisi olla selvittää, mitä hän todella oppii. Jos sellaista tavoitetta ei ole, se ei ole oppimista, vaan pänttäämistä. Silloin ei tule olemaan yhteyksiä.

Olen erittäin huolestunut asiakaspalvelusuhteesta, jota ei voida hyväksyä terveydenhuollossa ja koulutuksessa. On potilas ja on lääkäri, sairas ja parantaja, tarvitseva ja auttaja, opettaja ja oppilas.

Aikanani opettaja kutsui isäni kouluun ja se oli kauheaa. Nyt opiskelija sanoo: "Jos vielä paljon soitat suuta, kutsun isäni kouluun!" Elämme huumorinjälkeisessä yhteiskunnassa.

Huumori tarvitsee vivahteita. Asiakaspalvelusuhteessa sitä ei ole. Se on sama, kun vertaisimme kirjaa ja nettiä, tai kulmakauppaa ja supermarkettia. Kulmakaupassa hymyiltiin sinulle koska olit sinä, pakkohymyä ei ollut. Sanottiin: "Huomasimme, että pidät lampaankyljyksestä ja tilasimme ..." tai "Korttimaksupääte ei toimi tänään. Jos sinulla ei ole käteistä, laitamme summan muistikirjaan.” Kun isäni onnistui pakenemaan Neuvostoliitosta vuonna 1973, hän kertoi eräässä lehtihaastattelussa: "Tulin keskitysleiriltä, mutta päädyin supermarkettiin." Meidän ei tarvinnut edes mennä minnekään.

Saimme supermarketin ihan kotiin toimitetuna.

Postitamme valokuvia ja musiikkia FB:iin. Jatkuvasti luen kommenteja: ”Vau, mitä värejä! Voi miten hyvältä kuulostaa! ” Mutta Steven Wilson kävelee kaduilla ja nappaa iPodeja ihmisten korvista: "Ette saa pilata aistejanne niin huonolla laadulla!"

Minulla on visuaalinen muisti. Kun luen kirjaa, muistamista tukee tieto, onko jotain oikeassa alakulmassa vai vasemmassa yläkulmassa. Wikipediassa kaikki sivut ovat samanlaisia.

Tietokoneella ei ole vasenta tai oikeaa. Luemme sen hetkessä ja unohdamme heti. Aivan kuten ihminen tarvitsee tapaamista reaaliajassa, hän tarvitsee myös kiinnekohtia. Koulussa ei ole enää edes karttoja seinillä.

Kun joku sukupolvestani ei ymmärtänyt, hän yritti selvittää mikä oli vialla, ns kelasi takaisin. Käytän analogiaa DVDsoittimen rewind-napin (taaksepäin kelaaminen) kanssa. Katsoin, kunnes ymmärsin, missä virhe oli. Nykyisin on käytössä ainoastaan fast forward - pikakelauspainike. Halutaan nopeasti päästä tavoitteeseen. Nämä ovat täysin erilaisia käsityksiä maailmasta.

206

Tarton kansalaisopiston tiimi vuonna 2017 Tarton kansalaisopistolla on 6000 opiskelijaa ja 600 kurssia vuodessa.

Toisella rivillä: Karin Küttis - koulutuspäällikkö: koti ja keittiö, psykologia ja tietokonekurssit, täydennyskoulutus.

Kaisa Hansson - markkinointipäällikkö.

Kristiina Kaarlõpp - koulutuspäällikkö ja sihteeri: puutarhanhoito.

Anneli Käesel - sihteeri, musiikkiin liittyviä kursseja.

Ena Drenkhan - projektipäällikkö.

Maire Breede - hallituksen jäsen.

Mairi Meizner - koulutuspäällikkö: kielten opetus.

Kersti Kohtla - koulutuspäällikkö: kuva- ja käyttötaide, näyttelyiden järjestäminen.

Eturivillä: Ene Kapp - koulutuspäällikkö ja sihteeri: terveyden ja persoonallisuuden kehittämiseen liittyviä aiheita.

Piret Tegova - koulutuspäällikkö: tekstiilit ja käsityöt, käyttötaide, yrittäjyyskurssit.

Ingrid Leinus - opetusosaston johtaja.

Terje Kruusimaa - koulutuspäällikkö: kielten opetus.

Eva Krivonogova - suunnittelija.

Kuvasta puuttuvat kirjanpitäjä Mari Preem, koulutusassistentit Siim Lääne, Sandra Seeman, Piret Rebane, Alice Susi ja Maiken Vähi, IT-asiantuntijat Hanno Vene ja Allan Laas sekä talousjohtaja Lauri Breede.

Tarton kansalaisopiston säätiön neuvoston jäsenet: Helmer Jõgi, Tiia Teppan, Terje Haidak, Harri Seikola, Tommi Forss, Reet Valgmaa, Lauri Breede.

Tarton kansalaisopiston opettajat vuosina 1987-2017 Aado Lintrop

Aita Keerberg

Andrus Kolonistov

Annika Kirs

Aale-Triinu Sonn

Aita Tavit

Angelika Maasikmäe

Annika Kiuru

Adik Levin

Aivar Kokk

Angelika Nöps

Annika Kupits

Aet Nurk

Aivar Lember

Anita Arst

Annika Köster

Aevar Valdas

Aive Mandel

Ann Seilenthal

Annika Landra

Age Salo

Aivi Parijõgi

Anna Humal

Annika Mikkel

Ago Teedema

Alar Tamming

Anna Regina Lokk

Annika Reinumägi

Ago-Endrik Kerge

Alarik Repo

Anna Savihhina

Anti Einpaul

Ahti Bachblum

Aleksander Pulver

Anna Verschik

Anti Karlin

Ahti Lyra

Aleksandra Josiptšuk

Anne Ainsalu

Ants Johanson

Ahti Seppet

Aleksei Peterson

Anne Ehasalu

Ants Juske

Ahto Kaasik

Aleksei Turovski

Anne Kalvi

Ants Järv

Aigi Vahing

Alexandros Maros

Anne Kütt

Ants-Johannes Martin

Aili Paju

Alfonso Botella

Anne Mallene

Anu Aluoja

Aili Saluveer

Alice Liblik

Anne Ormisson

Anu Laansalu

Aime Asi

Allen Allet

Anne Rudanovski

Anu Laas

Aime Piirsalu

Anastassia Rjabova

Anne Uibo

Anu Roio

Ain Ilves

Ando Kiviberg

Anne Vasar

Anu Rootalu-Wachsmann

Ain Mäeots

Ando Möldre

Anne Villems

Anu Russak

Ain Mäesalu

Andras Laugamets

Anneli Kaasik

Anu Ruuven

Ain Raal

Andreas Mäll

Anneli Kurm

Anu Tonts

Aina Rüütel

Andres Dvinjaninov

Anneli Kuuben

Anu Ulp

Aino Kartul-Najar

Andres Klemet

Anneli Kööba

Anuiri Markus

Aino Lunge

Andres Kull

Anneli Oja

Ao Peep

Airi Gailit

Andres Lomp

Anneli Zirkel

Apolinaria Repkina

Airi Kivi

Andres Rattasepp

Anne-Ly Lehtla

Ardi Ravalepik

Airi Teder

Andres Vaasa

Annely Maksan

Argo Teetsov

Aita Indrikson

Andres Viljasaar

Annereet Paatsi

Arni Thor Thorsteinsson

Arnold Kärbo

Edvard Slavin

Ene Asu-Õunas

Eva Orav

Artur Granström

Eerik Kross

Ene Ilves

Eva Õim

Arvi Haak

Eeva Relli-Meldre

Ene Lamp

Evald Kampus

Astrid Saava

Egge Edussaar-Harak

Ene Lõkov

Eve Eesmaa

Azhar Shaikh

Egle Heimonen

Ene Massakas

Eve Labi

Atko Viru

Egle Pullerits

Ene Muru

Eve Leimann

Ave Eero

Egle Remm

Ene Möldre

Eve Lukk

Ave Kängsepp

Eha Agu

Ene Nobel

Eve Soosalu

Ave Lindal

Eha Alt

Ene Paaver

Eve Veromann

Avo Veermäe

Eha Uuemõis

Ene Raid

Eveli Vavrenjuk

Bernardo Marques

Einar Asso

Ene Zirk

Evelin Arust

Birgit Tolman

Einike Vassel

Ene Torim

Evelin Rand

Birjo Urbas

Ele Viilipus

Ene-Lukka-Jegikjan

Evi Vanamölder

Bogdan Gerjak

Elen Tamm

Enn Kaup

Fatemeh Tavakoli

Bruno O'Ya

Eliisa Tammeorg

Enn Käiss

Fred Jüssi

Carmen Russ

Elle Sõrmus

Enn Veenpere

Fred Puss

Casey Collins

Elle Vaimann

Enriko Talvistu

Gabriel Tavits

Christopher Thompson

Ellen Hansen

Epp Hallik

Galina Kulikova

Dagmar Kutsar

Elli Boitsova

Epp Nõges

Gennadi Lapin

Damaso Domingues Ortiz

Elo Aasrand

Epp Preem

Hagani Gayibli

David Thomas

Elo Süld

Erika Hunt

Hando Tamm

David Vseviov

Elo Valdmets

Erika Pedak

Hans Ibrus

Davide Mario Pino

Elve Voltein

Erika Ulla

Hans Raudsik

Diana Mägi

Emily Ruul

Erki Enkvist

Harri Ints

Dirk Lloyd

Ena Drenkhan

Erki Tammleht

Harry Madisson

Djuddah Leijen

Ena Sööt

Erle Nõmm

Hector Alsinet Rodrigues

Eda Anton

Endel Nõgene

Erna Tamm

Heidi Iivari

Eda Kai Simmerman

Endel Ploom

Esko Süvari

Heidi Kaja Niidassoo

Edgar Salumaa

Endla Lipre

Eva Krivonogova

Heidi Reimann

Eduard Toman

Endla Pruks

Eva Kuusk

Heiki Kongi

Heiki Unt

Igor Mang

Irena Lümat

Jaks Lankots

Heiki Valk

Ilmar Anvelt

Irene Laur

Jameela Prits

Heinike Heinsoo

Ilmar Ebber

Irene Sepping

James Baxenfield

Heino Siigur

Ilmari Karro

Irina Bukk

Jana Tamm

Heivi Herne

Ilme Soonsein

Irina Külmoja

Jane Liiv

Helen Kaljuvee-Sepp

Ilona Laur-Põder

Irina Maaring

Jane Pakkanen

Helen Schmidt

Ilze Salnaja-Värv

Irje Karjus

Janek Tuttar

Helena Toots

Imbi Jaks

Iti Müürsepp

Janne Toom

Helga Kurm

Imbi Kruuv

Ivar Trikkel

Janno Kivimaa

Helge Alt

Imbi Mäger

Ivika Värton

Janno Seeder

Heli Ilves

Immar Puun

Jaak Eensalu

Jeffrey Vollmer

Heli Tuksam

Imme Viidalepp

Jaak Eensalu

Jekaterina Batištševa

Heli Tukson

Indrek Grigor

Jaak Kristjan Sutt

Jekaterina Desjatnikova

Helis Künnap

Indrek Haas

Jaak Palumets

Jelen Suik

Heljo Repkina

Indrek Kaeli

Jaak Eensalu

Jelena Jedomskihh

Helle Mürk

Indrek Saar

Jaan Allas

Jelena Müürsepp

Helle Paris

Ines Kuusik

Jaan Eensaar

Jelena Rootamm-Valter

Helmet Toots

Inga Kalvist

Jaan Huik

Jelena Suik

Helmut Piirimäe

Inga Loimet

Jaan Isotamm

Jljudmila Ruukel

Helve Nurk

Inga Lunge

Jaan Jääts

João Caridade

Helvi Teigar

Inga Silm

Jaan Kaplinski

Joel Hainsalu

Hene Binsol

Inge Kukk

Jaan Kivistik

Joel Kõivistik

Heno Sarv

Inge Pind

Jaan Luik

Jon Ender

Heret Pauskar

Inger Kraav

Jaan Riiv

Joni Ukkola

Hillar Heiti Karm

Ingrid Leinus

Jaan Tooming

Jorge Hinojosa

Hillar Palamets

Ingrid Rummo

Jaan Urvet

Joseph Enge

Hille Aasmäe

Ingrid Rüütel

Jaanus Järva

Juan Manuel Leal Funes

Hille Kõrgesaar

Ingvar Luhaäär

Jaanus Kangur

Juha Matti Aronen

Holger Oidjärv

Inna Põltsam

Jaanus Viese

Juhan Maiste

Igor Maasik

Irena Jõgeva

Jakov Slik

Juhani Koivuviita

Juhani Lemmik

Kadri Tomasson

Kalli Kalde

Kaur Alttoa

Juhani Pütsepp

Kadri Tomera

Kalli Kukk

Kayvo Kroon

Justin Petrone

Kadri Toomik

Karen Kuldnokk

Ken Kalling

Juta Hennoste

Kadri Uustal

Kariina Tšursin-Sootla

Keret Alpere

Juta Kuhlberg

Kai Klein

Karin Hango

Kersti Janson

Juta Mölder

Kai Libe

Karin Katja Rummo

Kersti Kals

Juta Tani

Kai Paks

Karin Muoni

Kersti Kohtla

Jüri Allik

Kai Punger

Karin Parts

Kersti Laar

Jüri Jagomägi

Kai Rünk

Karin Tsakuhhin

Kersti Luts

Jüri Juntson

Kai Tamm

Karl Anton

Kersti Raidma Suuman

Jüri Kuuskemaa

Kai Valtna

Karl Siidirätsep

Kerttu Lumi

Jüri Liivamägi

Kaia-Liisa Reinut

Karmen Linnamägi

Kiira Järv

Jüri Mälk

Kaido Kasak

Karmo Tüür

Krista Lehari

Jüri Mölder

Kaido Orula

Kazuko Kuratomi

Krista Noorkõiv

Jüri Saarma

Kaido Soom

Kati Männik

Krista Piirimäe

Jüri Sööt

Kaie Holter

Kati Orav

Krista Pisuke

Kaarel Koržets

Kail Paroll

Katie Kontson

Krista Sprenk

Kaarel-Kaspar Säre

Kaili Palts

Katri Kuusk

Kristel Põldma

Kaarina Rein

Kaire Nurk

Katrin Aedma

Kristel Jalak

Kaarina Sergejeff

Kaire Uiboleht

Katrin Alekand

Kristel Külljastinen

Kadi Tamm

Kairi Kutta

Katrin Hauk

Kristel Pallasma

Kadri Aua

Kaisa Hansson

Katrin Kiisler

Kristel Plangi

Kadri Carmen Russ

Kaja Hermlin

Katrin Kisand

Kristel Põldma

Kadri Gross

Kaja Kasak

Katrin Mikk

Kristel Vaino-Sävborg

Kadri Kuusk

Kaja Ruul

Katrin Pruulmann

Kristi Kuusmik-Orav

Kadri Kõiv

Kalev Kaarna

Katrin Põhako

Kristi Musteikis

Kadri Maikov

Kalju Toim

Katrin Vahimets

Kristi Põder

Kadri Okas

Kalle Müller

Katrin Õunap

Kristi Raava

Kadri Paal

Kalle Pabut

Kattri Taklaja

Kristi Rillo

Kadri Raudsepp

Kalle Pilt

Kaupo Saue

Kristi Salve

Kristiin Sulg

Lagle Aim

Lembit Mehilane

Linnart Mäll

Kristiina Kaasik

Laidi Laiverik

Lemme Haldre

Livia Kuuskvere

Kristiina Maria Frick

Laine Peep

Leno Morfin

Ljubov Kisseljova

Kristiina Punga

Lande Lampe-Kits

Leo Utter

Ljubov Mitt

Kristiina Singer

Larissa Jõgi

Leonardo Cancilleri

Ljudmila Ruukel

Kristin Lainemäe

Laur Järv

Lia Arand

Loone Ots

Kristin Sulg

Lauri Antsov

Liana Kurg

Luis Roberto Vera Cariño

Kristina Herodes

Lauri Breede

Liili Kippar

Luis Torres

Kristina Tammes

Lauri Mällo

Liina Arus

Luule Epner

Kristjan Hallik

Lauri Naber

Liina Järviste

Luule Kants

Kristjan Kuntu

Lauri Ööpik

Liina Jürisoo

Luule Lumi

Kristjan Otsmann

Lea Jürgenstein

Liina Kulikova

Ly Lobjakas

Kristo Käo

Lea Malin

Liina Lemsalu

Lydia Adone

Kristo Maripuu

Lea Mehilane

Liina Lukas

Maaja Mäll

Kudrun Vungi

Lea Nagirnaja

Liina Lõhmus

Maarika Mark

Kuldar Kudu

Lea Saks

Liina Martoja

Maarika Martins

Kulno Süvalepp

Lea Sinimäe

Liina Oja

Maarika Traat

Kärolin Kajalaid

Lea Sulev

Liina Soonsein

Maarika Tubli

Kärolin Prost

Lea Taul

Liis Merenäkk

Maarja Ervald

Kätlin Hommik-Mrabte

Lee Reinula

Liis Raal

Maarja Keba

Kätlin Tamm

Leena Laajo-Szankowska

Liisa Kaasik

Maarja Nõmme

Külli Kalamees-Pani

Leho Rubis

Liisa Rahusoo

Madean Altsoo

Külli Kukk

Lehte Hainsalu

Liisi Veski

Madis Liplap

Külli Laidla

Leida Tõugjas

Liivi Siim

Magdaleno Morfin

Külli Marga

Leili Alaoja-Rein

Lili Kängsepp

Martinez

Külli Muug

Leili Hansmann

Lilian Lääne

Mai Frick

Külli Saarniit

Leili Parhomenko

Lille Lindmäe

Mai Maser

Külli Valk

Leili Sägi

Linda Martis

Mai Timmi

Küllike Kollom

Lembit Eelmäe

Linda Püssa

Maie Špungina

Küllo Arjakas

Lembit Kuhlberg

Linnar Priimägi

Maigi Lepik

Maija Yli-Jokipii

Marge Haug

Marika Käggo

Mati Kark

Maila Käos

Marge Kohtla

Marilii Toots

Mati Laur

Mailis Viirmaa

Marge Käsper

Marin Krjukova

Mati Raal

Maima Grinberg

Margit Kuldsaar

Marina Beljajev

Mati Vaitmaa

Maire Audova

Margit Tiit

Maris Arulepp

Matt Mägi

Maire Jakobson-Pähk

Margot Must

Maris Rebane

Matti Laanes

Maire Tars

Margot Põlla

Marit Ilves

Matti Masing

Mairi Meizner

Margus Abel

Marje Leppik

Meeli Tonka

Mairi Tempel

Margus Laidre

Marje Metsis

Meelika Mihkelsaar

Malev Toom

Margus Mitt

Marju Aas

Meelika Peäske

Malika Ilisson

Margus Rump

Marju Koor

Meelis Hansing

Mall Hiiemäe

Margus Tõnnov

Marju Lani

Meelis Kihulane

Mall Tamm

Mari Edur

Marju Maasing

Meelis Resev

Mall Värva

Mari Jurtom

Marju Maasing

Meeme Karolin

Malle Blumenau

Mari Jurtom

Marju Varblane

Meeme Liivak

Malle Raus

Mari Kald

Marlit Veldi

Meeri Kougia

Mare Evard

Mari Karm

Mart Eller

Meeri Säre

Mare Joonsalu

Mari Reilson

Mart Helme

Mehis Adamson

Mare Kõiva

Mari Tõnisson

Mart Hiob

Merike Jürna

Mare Ruus

Mari Uba

Mart Kadastik

Merike Kaunissaare

Mare Sumberg

Maria Kristiina Frick

Mart Laanpere

Merike Kütt

Mare Tani

Maria Usk

Mart Laar

Merike Pääsuke

Marek Jakobi

Marian Hiire

Mart Parmas

Merike Sulbi

Marek Meristo

Marianne Liiv

Mart Salumaa

Merike Toomas

Maret Bogun

Marianne Metsar

Mart Sepp

Merike Trubert

Maret Kark

Marika Kaasik

Mart Siilivask

Merilaid Saava

Maret Kuura

Marika Käggo

Mart Siiroja

Merle Lõhmus

Maret Männik

Marika Külm

Mart Velsker

Merle Pärle

Maret Vadi

Marika Tani

Martin Kööbi

Merle Taggu

Margarete Otter

Marika Valk

Martin Roostar

Merliis Sulg

Miguel Angel Arata

Paul Senosi

Piret Peets

Reet Mark

Rosenthal

Pavel Lääne

Piret Pihtjõe

Reet Piiri

Milvi Martina Piir

Pavel Šlechta

Piret Päär

Reet Pulk

Mirjam Päkk

Peeter Krosmann

Piret Sillamaa

Reet Sõrra

Monika Hint

Peeter Lepisk

Piret Tegova

Reet Urbanik

Monika Karmin

Peeter Liiv

Piret Veski

Reet Uring

Monika Vändra

Peeter Prints

Piret Marmor

Reet Valgmaa

Moses Maimon

Peeter Tenjes

Priidu Beier

Reet Varblane

Märt Läänemets

Peeter Tulviste

Priit Allas

Reet Volmer

Märt Murrik

Peeter Volkonski

Priit Pajos

Regina Paabo

Märt Saarma

Piia Asper

Priit Pedajas

Rein Koha

Märt Treier

Piia Pääso

Priit Tannik

Rein Olli

Märt Uustalu

Pille Kriisa

Ragnar Siil

Rein Toomla

Naatan Haamer

Pille Pattak

Raido Prükk

Rein Veidemann

Nadežda Gerjak

Pille Peterson

Raimond Lepiste

Reino Lemmetyinen

Natalia Trofimova

Pille Pruulmann-

Rain Simmul

Remo Gramigna

Natalja Rediskina

Vengerfeldt

Raivo Adlas

Rene Bürkland

Nathalie Bonhomme

Pille Sahku

Raivo Leesalu

Reti Randoja Muts

Neenu Pavel

Pille Sirel

Raivo Riim

Riho Kütsar

Nele Keres

Pille Tammela

Ramesh Tanna

Riin Jürgenson

Nele Kõverik

Pille Valk

Rasma Rozenberga

Riin Laja

Nelly Randver

Piret Bristol

Raul Allikivi

Riin Tamm

Nestor Ljutjuk

Piret Erikson

Rebeka Kurg

Riina Einasto

Nicolas Legrand

Piret Hion

Reeli Engelbrecht

Riina Kasterpalu

Olesja Mironjuk

Piret Kirss

Reeli Kõiv

Riina Raudsik

Olev Suuder

Piret Kivilo

Reelika Rohtmaa

Riina Reinumägi

Olga Einasto

Piret Kullerkupp

Reelika Vähi

Riina Roasto

Olga Silaeva

Piret Lain

Reet Jakobson

Riina Trumm

Paul Hagu

Piret Marmor

Reet Leets

Ristu Raiesmaa

Paul Pääso

Piret Mägi

Reet Linkberg

Rita Rätsepp

Robert Suvi

Sirje Aher

Taisi Jürimäe

Tiina Kuus

Roy Lowthian

Sirje Kõrge

Taisi Oss

Tiina Käesel

Ruth Jõgi

Sirje Parve

Talis Bachmann

Tiina Leosk

Ruth Rehme Rähni

Sirje Pärna Roopalu

Tanel Keres

Tiina Paasik

Ruth Soonets

Sirje Rammo

Tanel Taaber

Tiina Rikas

Rutt Maantoa

Sirje Rump

Tarmo Kulmar

Tiina Unt

Rünno Vissak

Sirje Simson

Tarmo Tammes

Tiina Viirelaid

Sander Silm

Sirje Säde

Tarmo Koppel

Tiina Vint

Sebastien Burvenich

Sirje Vabrit

Tarvo Siilaberg

Tiina Välb

Selma Teesalu

Sirje Vasmann-Perend

Tatiana Tana-

Tiit Kuusemaa

Senta Michelson

Sirle Lorvi

seychuk-Meos

Tiit Kõnnussaar

Sergei Stadnikov

Sirle Võtti

Tauri Tallermaa

Tiit Varblane

Sergei Tšerenkov

Sirli Ehari

Teet Toome

Tiiu Annus

Signe Arusoo

Sirli Kivisaar

Terje Arula

Tiiu Hallap

Signe Hansen

Sirli Peterson

Terje Keldoja

Tiiu Kull

Signe Liiv

Steven Kingo

Terje Kruusimaa

Tiiu Lillestik

Siim Kuusik

Sulev Nurme

Terje Puistaja

Tiiu Silm

Siim Nemvalts

Sulev Vahtre

Tigrjan Tadevosjan

Tiiu Talvistu

Siiri Arst

Susan Turney

Tiia Leis

Tiiu Taur

Siiri Laur

Svea Salumäe

Tiia Niiduviir

Tiiu Usk

Siiri Raitar

Svetlana Salmijanova

Tiia Raudma

Tiiu Vihalemm

Siivi Raju

Sylvie Olagnon

Tiia Toomet

Tiiu Väinsaar

Silja Soon

Zachary Gagnon

Tiia Tulviste

Toivo Niiberg

Silvar Mahla

Zhanna Toht

Tiina Hallik

Toomas Jürgenstein

Silver Kontus

Taavi Tuvikene

Tiina Kaljumäe

Toomas Jüriado

Silvia Pütsep

Taie Kaasik

Tiina Kallavus

Toomas Roolaid

Silvia Russak

Taimi Tamm-Vask

Tiina Kikerpill

Toomas Vahur Lihtmaa

Simo Breede

Taimi Teder

Tiina Kohver

Triin Hio

Simone Cassano

Taimo Kuusik

Tiina Kraav

Triin Lillelaid

Siret Seeder

Taimo Tüür

Tiina Kukk

Triin Muiste

Triin Raudoja

Tõnu Peets

Valve Loolaid

Vladimir Karjalainen

Triina Mänd

Tõnu Talimaa

Veikko Täär

Voldemar Pall

Triinu Akkermann

Tõnu Tuvikene

Veiko Vasar

Väino Niitvägi

Triinu Guerrin

Tõnu Vorms

Vello Lillemets

Väino Post

Tuuli Bürkland

Udo Tiirmaa

Vello Lään

Õie Aasna

Tuuli Kägo

Udo Uffert

Veronika Krassavina

Õie Pritson

Tuuli Luiga

Udo Vool

Viia Saidla

Õnne Tikerpalu

Tuulike Mänd

Ulve Kangro

Viiu Tuulik

Ülle Külv

Tõnis Kallejärv

Unai Santos Marín

Viive Einfeldt

Ülle Luts

Tõnis Kriisa

Urmas Laansoo

Viive Vellemaa

Ülle Lõhmus

Tõnis Kusmin

Urmas Lest

Viivi Irs

Ülle Pikma

Tõnis Lukas

Urmas Lipand

Vilho Meier

Ülle Sarapik

Tõnn Sarv

Urve Ülper

Viljar Veebel

Ülle Sillamäe

Tõnno Jonuks

Urve Klandorf

Willem Georg Niesen

Ülo Tonts

Tõnu Jõgi

Vahur Aabrams

Virgi Plado

Ülo Valk

Tõnu Jürgenson

Vaike Tammes

Virve Hinnov

Ülo Vilimaa

Tõnu Jürjen

Valdur Lulla

Virve Kask

Xiaotian Zhang

Tõnu Lehtsaar

Valentina Jermikimova

Virve Tuubel

Tõnu Mina

Valeri Bezzubov

Virve Valtman-Valdson

Tõnu Ots

Valeria Salurand

Vivian Kuusk

Kiitos!

Oppiminen on hauskaa!