Vapaa-ajan Kalastaja 4/2019 (myyntilehti)

kalastaja VAPAA-AJAN

HOSSA

kalastajan paratiisi

Pintaperhokalastusta

ISTUTUSJÄRVILLÄ

Ultrakevyttä kalastusta tehokkaasti Hauenkalastajan

JÄTTIKUMIT

HAUKEA virtavesistä

9 €

✘

4 2019

TARJOUS

5,90 €

Aikakauslehtien liiton jäsen

kalastaja VAPAA-AJAN

SISÄLTÖ

10

Jakelu noin 37 000 kpl Ilmestyy 6 numeroa vuodessa

7 Pääkirjoitus 9

Pärskeitä: Kalamiehen vaimo voittaa aina

10

Haukea virtavesistä

18

Ultrakevyttä kalastusta tehokkaasti

25 Kalaherkkuja: Marinoimalla makua grillattavaan kalaan

TOIMITUS Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki puh. 050 525 7806 vapaa-ajankalastaja@vapaa-ajankalastaja.fi www.vapaa-ajankalastajalehti.fi TOIMITUSKUNTA Stina Koivisto, Markku Nieminen ja Vesa Vaarama.

PÄÄTOIMITTAJA Jaana Vetikko, puh. 050 525 7806 jaana.vetikko@vapaa-ajankalastaja.fi

26

26 Kalapaikkana Hossa

TOIMITTAJA Ismo Malin, puh. 050 577 4656, ismo.malin@vapaa-ajankalastaja.fi

33 Uutuuksia

KUSTANTAJA Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki

34 Lääkärin määräyksestä: Hauenkalastajan jättikumit

ILMOITUSMYYNTI

36 Historian havinaa 38 Uhanalaisten kalojen suojeluarvoilla torjutaan laitonta kalastusta

34

40 Perhonurkka: Kolme kovaa ottiperhoa syysharjuksen kalastukseen

TILAUKSET Vapaa-ajan Kalastaja Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki puh. 050 577 4656, vapaa-ajankalastaja@vapaa-ajankalastaja.fi www.vapaa-ajankalastajalehti.fi Vuosikertatilaus 45 € kotimaassa, Pohjoismaat 51 €, muut maat 58 €.

44 Pintaperhokalastusta istutusjärvillä 50 Nuorten tärpit 54 Millainen vapaa-ajankalastaja olet?

58 Seurat esittelyssä: Kala ja Kulaus

62 Viehekalastuksen SM 64 Kilpailutuloksia

Lehden suurin vastuu ilmoitusten julkaisemisessa tapahtuneesta virheestä on ilmoituksesta maksettu hinta.

Jäsenyhdistysten ilmoitukset kirjallisesti toimitukseen.

42 Vavan varressa: Eemeli Rautanen

60 Rauhoitetusta Ala-Koitajoesta pyydetään pois petokaloja

Saarsalo Oy Sorkkalantie 394, 33980 Pirkkala, Timo Lepistö, puh. 044 534 9878, timo.lepisto@saarsalo.fi

OSOITTEENMUUTOKSET JA JÄSENASIAT Vapaa-ajan Kalastaja, Tarja Lehtimäki Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki puh. 050 576 3302, tarja.lehtimaki@vapaa-ajankalastaja.fi

54 62

ULKOASU JA TAITTO Graafinen suunnittelu P. Saha, Hirvenportaantie 12, 38210 Sastamala KIRJAPAINO PunaMusta Oy, Joensuu ISSN 1795-5033

Tykkää meistä Facebookissa.

Kannen kuva: Teemu Koski.

4 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 3

LAADUKKAAT VÄLINEET KALASTUKSEEN EXTRAEDULLISESTI VENDETTA 8’ ALLROUND Ensiluokkaisessa kalastussarjassa on 0,17 mm Fireline-siima, SilverMax 30 -kela ja SZ McMio 22 g. Heittopainosuositus: 10–45 g. TN: 1138345

119 WAVERIDER PONTON BOAT Ponttoonivene, jossa jauhemaalattu alumiinirunko ja taitettava muovi-istuin.

Veneen mukana toimitetaan hankaimet ja 180 cm:n pituiset alumiiniairot. Enimmäiskuormitus: 175 kg. Pituus 250 cm.

TN: 1154519

149

LIGHTNING ROD LRVSE 33-8 2P 8’ 10-30 GR Erinomainen vapa, jossa yhdistyvät voima ja herkkyys ainutlaatuisella tavalla. Kun kala nappaa, kokemus on miellyttävä.

TN: 1081776

349

XXL.FI JA XXL-TAVARATALOT: HELSINKI, ESPOO, VANTAA, JYVÄSKYLÄ, KUOPIO, LAHTI, LAPPEENRANTA, OULU, PORI, TAMPERE, RAISIO, TURKU, VAASA

29

90

SIENNA 4000FE Kevyeen järvi- ja merivesikalastukseen etujarrullinen avokela. Kalan väsytykseen tasainen ja tehokas etujarru.

TN: 1123864

KATSO AUKIOLOT

XXL.FI

Hinnat voimassa vähintään 8.9.2019 asti XXL-tavarataloissa ja XXL.fi. Tuotteita on rajoitettu määrä. Ei jälleenmyyjille. Pidätämme oikeuden painovirheisiin ja tuotetoimitusten viivästymiseen.

KALASTUSSETIT

3990

CARDINAL COMBO PIKE 7FT Korkkikahvainen vapa.

Valmiiksi puolattu 0,35 mm monofiilisiima. TN: 1114330

5990

TROLLING COMBO 7’ Edullinen vetosetti, jossa on Abu Garcia 700 -kela ja 7’ jämäkkä vetovapa.

TN: 1099857

6990

XXV JUBILEE -COMBO PIKE 244 CM Jäykkä avokelavapa, jossa on valmiina kela. TN: 1139247

229

HATCH II KIT 9’ #9 Perhokalastussetti hauen kalastajille. 9 jalan vapa.

Kelassa voimakas ja tasainen jarru. TN: 1161526

290

PETER LAHTI SHAD 13,5CM 06 Peter Lahti Shad jigi.

TN: 1099244

KELAT

49 90

CARDINAL SX 30 + FIRELINE FLAME GREEN 0.20MM Fireline Flame Green 0,20 mm siima. TN: 1165582

54

105

90

OKUMA MAGDA DXT 30 TROLLING REEL Kevyt kela vetouisteluun.

Mekaaninen siimalaskuri.

TN: 1125684

BATTLE II 4000 Runko ja roottori alumiinia ja ruostumatonta terästä, nopea välitys sekä kestävä jarru.

TN: 1114322

139

AMBASSADEUR 5601 JERK Carbon Matrix -jarrulevyt, synkronoitu siimanohjain ja keskipakojarru ru, jossa kuusi jarrulevyä. TN: 1114318

690

SVARTZONKER SPIN FLEX 27G FIRE TIGER Näyttävä uistin. Höyhenellä verhottu koukku. TN: 1099739

VAVAT

34 90

UGLY STIK GOLD TUFF 8FT 15-40LB Ugly Stick Gold Tuff on vapa, joka kestää lähes mitä tahansa! TN: 1124330

49

119

90

PATRIOT PIKE SPECIALIST SPINNING ROD 240CM Kevyt ja kestävä avokelavapa haukikalastukseen. Heittopaino: 25–75 g. TN: 1125681

SG MPP2 8’6” 259CM TRIGGER ->90G - 2SEC Monipuolinen vapa, joka sopii hauen virveli- ja vetouistelukalastukseen. TN: 1153743

129

BEASTMASTER EX 240 M 240CM/10-30G Monipuolinen ja kestävä hiilikuituvapa heittokalastukseen. TN: 1135945

790

R.I.P T-BONE 7” 18CM Hyvä haukishagi. Rauhallinen ja leveä uinti. Pituus 18 cm, paino 42 g. TN: 1158319

KALASTUSVAATTEET

990

4990

RANGER NEOPRENE -SAAPPAAT Kevyet ja kestävät saappaat vesitiivistä ja lämpöeristävää neopreenia. TN: 1069120

9990

169

KOOT S−XXL

ABU GARCIA HAALARI S-XXL Lämmin 1-osainen kelluttava haalari. (XXL-hinta 139 €).

TN: 1053072/1053073/10530

HATCH WADING JACKET Runsaasti taskuja, tukeva 2,5-kerroskangas. Kaistale perhojen kiinnittämiseen.

TN: 1113167

199

HATCH V2 WADER Kahluuhousut vedenpitävällä rintataskulla. Säädettävät olkaimet. TN: 1136497

KALASTUSTARVIKKEET

590

DIGITAL SCALE 40KG (10G) Digitaalinen kalavaaka jopa 40 kg:n painoisille kaloille.

TN: 1165502

790

HOOK REMOVER 9,5” Pitkät kalapihdit, joissa jousi.

Pinnassa Teflon-käsittely.

Pituus 24 cm. TN: 1165506

PROFESSOR 1, HELMI, PAINAVA 115/36 GR-B Painava versio Professor 1 -mallista. Helppo heittää.

TN: 1112703

1390

3790

PATRIOT BOAT LANDING NET WITH RUBBER MESH Kätevä kalahaavi, jossa kumiverkko. Taitettava kahva.

TN: 1153115

4490

TACKLE BAG L W/2 BOX Viehelaatikko, jossa kaksi lokeroa uistimille ja tarvikkeille. Säädettävä olkahihna. TN: 1165519

ASIANTUNTEVA PALVELU KAIKISSA XXL-TAVARATALOISSA MUISTA MYÖS HINTALUPAUS SEKÄ MUUT ERINOMAISET ASIAKASLUPAUKSET KATSO KOKO LAAJA VALIKOIMA XXL.FI TAI XXL-TAVARATALOT

SUPER SHAD RAP 14CM/45G RFSH Korkeakylkinen, kookas uistin.TN: 1100968

PÄÄKIRJOITUS

ELOKUU2019

Merkittävä voitto vaelluskaloille Heinäkuussa kuului Hiitolanjoelta Etelä-Karjalasta upeita uutisia. Suomen ja Venäjän rajan yli virtaavasta joesta puretaan kolme voimalaitosta ja ennallistetaan sen merkittävät Suomen puoleiset kosket. Töiden suunnittelu alkaa jo tänä syksynä.

Muutosten myötä maamme ainoa luonnonvaraisesti lisääntyvä ja äärimmäisen uhanalainen Laatokan järvilohi pääsee lähivuosina nousemaan ja lisääntymään koskiin. Laatokan lohen lisäksi jokeen nousee kookkaaksi kasvavaa taimenta.

Hiitolanjoen vapauttaminen on vuosikausien sitkeän yhteistyön tulos. Sen eteen ovat tehneet työtä niin viranomaiset, poliitikot, säätiöt, yhdistykset, yritykset kuin kalastuksen harrastajatkin.

Valtion osallistuminen hankkeeseen on osa Sipilän hallituksen Luontopolitiikkaa luottamuksella ja reiluin keinoin -kärkihankkeen vaelluskalatoimenpidettä. Lisäksi voimaloiden lunastamista ja koskien ennallistamista ovat tukemassa monet julkiset tahot ja yksityiset lahjoittajat.

Hiitolanjoen patojen purkaminen on kooltaan ja merkitykseltään maassamme ainutlaatuinen tapaus. Venäjä on poistanut omat nousuesteensä joesta jo 1990-luvulla.

Patojen purkamisesta odotetaan merkittävää piristysruisketta alueen matkailulle. Lohikannan

Hiitolanjoen Lahnasenkosken vanhaa uomaa. Kuva: Etelä-Karjalan liitto.

vahvistuessa Hiitolanjoesta kehittyy Suomen merkittävin järvilohijoki, joka mahdollistaa kalastusmatkailun sekä muun virkistys- ja matkailutoiminnan joella.

Mukavia uutisia saatiin heinäkuussa myös Lapista. Inarissa selvitetään Suomen pohjoisimman vesivoimalan lakkauttamista ja taimenen palauttamista. Voimala katkaisi 1950-luvun alussa vaelluskalojen lisääntymis- ja syönnösvaelluksen Inarinjärven ja Kirakkajoen vesistön välillä. Toivottavasti hanke toteutuu.

Hiitolanjoen menestystarina ja Inarin valonpilkahdus saavat jälleen ajatukset kääntymään Helsingin Vanhankaupunginkoskeen, jossa ilman asianmukaista lupaa jauhava tippavoimala patoineen sulkee tehokkaasti vaelluskalojen reitin kutualueilleen. Ongelma on tunnistettu jo vuosikausia sitten, erilaisia selvityksiä on tehty ja asianosaisia kuultu, mutta kaupungin päätöksenteko tuntuu tökkivän. Jos tahtoa löytyy, on eri intressit yhteensovitettavissa. Kulttuuri- ja luontoarvojen ei tarvitse olla törmäyskurssilla. Ja eikös todellinen kulttuurihistoriallinen arvo olisi palauttaa koski 1300-luvun tyyliin vapaana virtaavaksi, kaloja ja kaupunkilaisia palvelevaksi virkistyskeitaaksi?

JAANA VETIKKO

4 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 7

Näitä p voit h erhoja eittää VIRVE LILLÄ

HEITTOPERHOT

EUMERIN laadukkaat Tätä väriä ei hauki ole nähnyt missään!

SPINTUBE PIKE SVK

JK-UISTIMET 14 g

12,-

12,-

l Haukiperho SVK:n väreissä l Paino 23 g

Tä värity llä k tilillää sellä on n suurh useita aukia !

kpl 20 g

SPINTUBE PIKE

12,-

ARCTIC LARGE l Toimii erityisen hyvin ahvenelle, taimenelle ja kirjolohelle l Kahdessa koossa: 6 g ja 8 g

12,-

l Toimii erityisen hyvin tummissa humuksen värjäämissä vesissä l Paino 23 g

kpl JK-UISTIN on legendaari-

6,-

nen kevennetty lusikkauistin.

Kolme eri väriä: JT, JR ja PN.

Laadukkaat välineet KALANKÄSITTELYYN

24,22,32,-

FILEOINTIVEITSI joustavalla suoralla 20 cm terällä:

KALAPIIKKI n fileointiin n siivutukseen n paloitteluun

7,-

FILEOINTIVEITSI joustavalla suoralla 16 cm terällä:

TEROITUSPUIKKO laadukas Viktorinox-teroituspuikko:

OLE NOPE A! Myynniss ä 200 kpl:n rajoitettu erä.

RICU

Perkaa ja suomusta turvallisesti!

Vuosiviehe 2019 MAINIO HAUKIVIEHE Grosarin Laxman erikoisvärillä, 12,jota voit tilata ainoastaan meiltä.

TILAUKSET: Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö S-POSTI jaana.piskonen@vapaa-ajankalastaja.fi PUH. 050 597 4933 NETISTÄ www.vapaa-ajankalastaja.fi/kauppa. Hintoihin lisätään toimituskulut.

28,-

PÄRSKEITÄ Kalamiehen vaimo voittaa aina

K

alamiehen vaimon rooli on aina olla näennäisesti kakkonen. Tai kolmonen.

Kyse ei ole siitä, etteikö kalamiehen vaimo haluaisi olla ykkönen, mutta elämän realiteetit huomioon ottaen, kalamiehen vaimolla ei sellaiseen haihatteluun ole varaa. Jos ajatus meni yli hilseen, ei huolta. Antakaas kun selitän.

Kun kalamiehen vietti herää, häntä ei pidättele mikään. Ahti kutsuu kovempaa kuin vaimon hiljalleen vaimenevat huudot kotirannalta. Sovittuun aikaan miestä ei näy eikä kuulu. ”Valitsemaanne numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä” tai kännykästä kuuluu korkeintaan ”ssskkkuuussshhhh… ei kuul…. sskkuusshh…mitä?” Ja sitten loppuu akku. Yhteydet kyllä alkavat toimia siinä vaiheessa, kun kokka on käännetty kohti kotirantaa ja kalamiehen vatsassa kurnii hauen nälkä.

Kalamies 1 – vaimo 0

kalleimmat, tai ainakin uusimmat ja kiiltävimmät, kalastusvehkeet, on koko homma ”tosi leimii”, eikä ainakaan ”ebin”, ennemminkin lähellä ”epic fail”.

Kalamies arvelee, että varmaan ne nauraa siellä snapchatissä ja tiktokissa, joista kalamies ei oikeastaan edes mitään käsitä. Panostus yhteiseen harrastukseen on siksi laitettava potenssiin tsiljoona.

Kalamies ja lapsi 3 – vaimo 0 Mutta silloin, juuri silloin, vaimo astuu elämässään sille korkeimmalle henkiselle valaistumisen tasolle, jonka vain kalamiehen vaimot pystyvät saavuttamaan. Kun kalamies ja lapsi ovat Ahtia kylässä, vaimo sytyttää tulen hiljaisen mökin takkaan, korkkaa hyvän viinipullon ja leikkaa pari palaa jääkaapin perälle jemmattua artesaanijuustoa. Siinä palavien klapien rasahdellessa hän nostaa jalat sohvalle ja viinilasin huulille.

Kyllä kalamiehen vaimo voittaa aina.

Kun kalamies päättää ottaa vaimon mukaan vesille, alkaa varustelu. Jos sellaisia ei vaimolla ennalta ole, tälle luonnollisesti hankitaan hienot vehkeet. Pitäähän nyt frouvalla olla kunnon pelit, että ilkee näyttäytyä, jos se vaikka ottaa kuvia ja laittaa niitä ihan instagramiin.

Liian höveli ei toki kalamiehen kuitenkaan pidä olla. Vain sen verran hienot vavat ja kelat vaimolle, etteivät nyt omia sentään paremmat ole. Tai ainakaan kalliimmat.

Kun kalamies saa lapsen, vaimon pelistä saattaa puhti loppua. Jos lapsi osoittaa edes hivenen kiinnostusta kalastamiseen, peli on lopullisesti menetetty. Jollei lapsella ole perheen

Kuva: Riina Monthan.

Kalamies 2 – vaimo 1

MINNA WIKSTRÖM

4 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 9

HEITTOKALASTUS

◗TEKSTI JA KUVAT: TEEMU KOSKI

Syksyn tullen tästä virrasta kalastetaan lohia. Kesäksi kuninkaan viitta puetaan hauelle.

Vanttera jokihauki on jännittävä kalastettava

HIENOA hauenkalastusta

VIRTAVESISSÄ Jokia ja virtavesiä on monenlaisia, mutta suurinta osaa näistä yhdistää yksi asia: Hauki, joka elää, kasvaa ja voi hyvin. Kalapaikkojen kirjo on laaja ja virrassa kasvanut vanttera hauki on jännittävä kalastettava. Virtavedet ovat kokonaan oma lukunsa hauenkalastajan pelikirjassa.

H

aukea esiintyy aivan tunturivesiä lukuun ottamatta jokaisessa vesistössä, missä kaloja ylipäätään on.

Tämä pätee myös virtavesiin: hauen voi saada yhtä hyvin latvavesien yliharpattavasta metsäpurosta kuin suuresta mereen laskevasta valtavirrastakin.

On sanomattakin selvää, että kalastus näissä paikoissa on hyvin erilaista, sillä metsäpurossa metrin syvyinen putama on jo syvänne, kun taas valtavirtojen patoaltaissa ja suvannoissa vettä löytyy kymmeniä metrejä.

Tämä tarkoittaa myös sitä, että jokaiselle löytyy jotakin. Isojen valtavirtojen kalastus keskittyy usein suuriin yksilöihin

10 Vapaa-ajan Kalastaja 4 • 2019

ja muistuttaa tärppiväliltään lohenkalastusta. Pienissä joissa haukea taas voi olla määrällisesti paljon, mutta koko on normaalimpaa. Nautit sitten erämaajokien hiljaisuudesta ja tarkasta ja kiireettömästä kalastuksesta tai syvän jokiuoman perkaamisesta jättimäisillä vieheillä, tarjoavat joet hienoa kalastusta myös hauen ystäville.

Kalapaikkojen monimuotoisuudesta johtuen virtavesien luokittelu on varsin hankalaa.

Kapea koskipaikka saattaa heti mutkan jälkeen levitä järvimäiseksi suvannoksi ja iso joki haarautua useampaan pieneen uomaan. Yksiselitteisiä ohjeita ei ole ja lukijalle jää siis paljon

◗ Haukea esiintyy lähes jokaisessa vesistössä.

sovellettavaa ottipaikkoja etsiessään.

Valtavirtojen suurhauet Kemijoesta nousseiden mahtihaukien myötä isoista virroista on muodostunut jonkinlainen hauenkalastuksen kuninkuusluokka. Isot virrat tuottavat isoja haukia, mutta niiden pyydystäminen ei suinkaan ole helppoa. Tärppiväli voi olla tuskastuttavan pitkä, mutta keskipaino on omilla kiloluvuillaan.

Isot jokemme ovat säännösteltyjä ja voimaloiden juoksutus vaikuttaa kalan sijoittumiseen ja aktiivisuuteen. Erityisiä ottihetkiä ovat juoksutuksen muu-

◗ Vanttera hauki on jännittävä kalastettava.

◗ Pienissä joissa haukea saattaa olla paljon, koon ollessa maltillisempi.

◗ Isoista virroista on muodostunut hauenkalastuksen kuninkuusluokka.

4 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 11

HEITTOKALASTUS

Alkukesän haukimaisema voi näyttää vaikka tältä.

Koskien loppuliu’ut virranreunoineen kannattaa kalastaa tarkasti.

Harvojen jäljellä olevien koskipaikkojen alapuolet ovat myös ottipaikkoja ja niistä isokin kala voi löytyä aivan matalasta, vaikka muualla rantamatalat ovat usein pikkuhaukien valtaamia.

Kalustotappioita saa hiukan vähennettyä laittamalla koukun vieheen selkään.

Vatsaan ruuvattu apupaino pitää paketin oikeassa asennossa. Yksi kolmihaara riittää koukutukseksi varsin hyvin, hauki tähtää iskunsa lähes poikkeuksetta kohteen etuosaan.

tokset, jolloin kala myös usein vaihtaa paikkaa. Vesivoima on säätövoimaa ja juoksutus vaihtelee sähkönkulutuksen mukaan.

Arkisin sähköä tarvitaan eniten päiväsaikaan, jolloin voimalan turbiinien pitää pyöriä. Usein juoksutus lopetetaan illan tul-

12 Vapaa-ajan Kalastaja 4 • 2019

Isoilla joilla kalastetaan syvästä

len ja varsinkin kesäaikaan voimalat ovat kiinni myös viikonloppuisin. Kalatkin ovat sopeutuneet ihmiskunnan rytmiin ja reagoivat muutoksiin nopeasti.

Nyrkkisääntönä voi sanoa, että virtaaman ollessa suuri kalat löytyvät syvistä akanvirrois-

ta. Sieltä ne liikahtavat virralle alttiina olevien kivikoiden tai muiden muotojen tuntumaan juoksutuksen seisahtaessa. Pienen virtaaman aikaan pohjanmuotojen tuntumaan jäävät tasaiset ”hyllyt” kannattaa myös kalastaa tarkkaan.

◗ Erityisiä ottihetkiä isoilla joilla ovat juoksutuksen muutokset.

Isoilla joilla kalastetaan usein syvästä. Akanvirroissa vettä voi olla yli kymmenen metriä ja hauki luurailla missä osassa penkkaa tahansa. Kivikkoiset pohjat, joissa on vielä kaikenlaista virran mukanaan tuomaa rytöä, vaativat veronsa, jos viehettä liikaa vajottelee.

Riittävän iso viehe sen sijaan saa hauen liikkeelle, vaikka ei ihan nenän eteen osuisikaan.

Riittää, että vieheen saa uimaan muutaman metrin syvyydessä,

◗ Virtaaman ollessa suuri kalat löytyvät syvistä akanvirroista.

aktiivinen hauki nousee sen perään parhaimmillaan metrien päästä.

Jättikokoiset pehmovieheet ja 5-40 gramman lisäpainot ovat isoilla virroilla toimiva yhdistelmä. Sopiva painotus valitaan kokemuksen kautta: Jos viehe jää pohjaan, on painoa liikaa.

Jos se taas tulee näkyviin jo metrejä ennen venettä, on painoa liian vähän tai viehettä uitettu liian nopeasti.

Helppoja kaloja etsivän kannattaakin unohtaa isot virrat suosiolla, niitä nimittäin ei ole tarjolla. Jos taas saat palkintosi siitä, että päivän ainoa kala voi painaa yli kymmenen kiloa ja parhaimmillaan paljon enemmänkin, kannattaa perehtyä valtavirtojen metkuihin.

LUVAT

LUVAT JA RAJOITUKSET Kalastonhoitomaksuun kuuluva yleiskalastusoikeus ei kata kaikkia virtavesiä.

Sillä ei saa kalastaa vaelluskalavesistöjen koski- ja virta-alueilla, eikä erityiskohteissa. Niihin on hankittava lupa vesialueen omistajalta. Tämä voi olla hankalaa, mutta asia on syytä ottaa huomioon. Luvattomasta kalastuksesta kun pahimmillaan napsahtaa sakko.

Kalastus on kiellettyä kalatiessä ja sen ylä- ja alapuolella 200 metrin matkalla sekä (voimalaitokseen) vettä johtavassa kanavassa ja 100 metrin matkalla vesistön poikki rakennetun padon alapuolella. ELY-keskus on saattanut jois-

sakin kohteissa laajentaa tai lieventää patoon, voimalaitokseen tai kalatien yläja alapuoleen kohdistuvaa rajoitusaluetta.

Rajoitusten tavoitteena on vaelluskalojen elinkierron turvaaminen. Hauenkalastajan näkökulmasta tässä on pieni ristiriita: Hauki on yksi yleisimmistä kaloistamme, eikä hauenkalastus uhkaa vaelluskalakantoja. Mutta lain kirjain ei hauenkalastajaa muista erottele, vaikka henkeä hauki ei kiinnostaisikaan.

Lisäksi, jos saaliiksi saadaan rauhoitettuja tai alamittaisia kaloja, ne on aina laskettava takaisin.

Isot valtavirrat ovat vesivoiman säännöstelemiä ja olosuhteet vaihtelevat lähes järvimäisistä vuolaaseen ja voimakkaaseen virtaan. Suurhauenpyynti isoilta joilta vaatii hyviä hermoja ja oikeaa ajoitusta.

◗ Helppoja kaloja etsivän kannattaa unohtaa isot virrat.

◗ Kalastonhoitomaksulla ei saa kalastaa vaelluskalavesistöjen koski- ja virta-alueilla.

4 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 13

HEITTOKALASTUS Keskikokoiset joet Keskikokoiset joet ovat laaja ja monipuolinen käsite. Alivirtaaman aikaan koskipaikoista voi päästä yli kahlaamalla, mutta koskien väliin jäävät suvannot vaativat jonkinlaisen vesikulkuneuvon.

Koskien niskat ja aluset sekä hitaasti virtaavat nivat ovat kalapaikkoina helpoiten hallittavia ja mielenkiintoisia kalastettavia, mutta isoimmat kalat saadaan usein yksittäisinä kaloina pitkiltä suvantojaksoilta.

Rannalta kalastavan kannattaa keskittää kalastuksensa juuri virtapaikkoihin, joissa kalapaikat on helppo tavoittaa kahlaamalla. Vuolaista koskista peruspuikkaria isompia haukia tavoittaa lähinnä sattumalta, sillä isommat hauet viihtyvät syvemmissä virranosissa. Kalat sijoittuvat usein akanvirtoihin ja virran reunoihin, eikä suvantojen alaosiakaan kannata unohtaa. Varsinkin suvantoon työntyvien terävien virranjuonteiden reunat kannattaa kalastaa tarkasti.

Kalastus on siis sitä, mitä kalastus virtavesissä parhaimmillaan on: Tarkkoja heittoja ennalta määrättyihin paikkoihin, vieheen uittamista virran avulla ja salamannopeita tärppejä.

Ja tilanteen lukemista: Päivän suvantomontussa loikoilleet hauet voivat illan hämärtyessä ilmestyä aivan matalaan, missä pedon läsnäolon paljastavat pakoon loikkivat saaliskalat.

Paikallistuntemuksesta on verraton apu Suvantojaksoilla virranliepeiden sähköinen tunnelma usein hiukan laimenee. Aluetta on laajalti, ja varsinkin jos ottipaikoista ei ole ennalta tietoa, on

14 Vapaa-ajan Kalastaja 4 • 2019

VÄLINEET Vähintään kahdeksanjalkainen, keskiraskas vapa on rannalta kalastajalle sopiva valinta keskikokoisilla joilla. Tämän lisäksi tarvitaan vielä nippu vieheitä, apupainoja ja laukku, jossa vieheet ja työkalut kulkevat mukana.

VÄLINEET VIRTAVESIIN Virtavesissä pärjää pitkälti samoilla välineillä kuin muuallakin. Pohjassa vaanivat puut ja muut rydöt rokottavat vieherasiaa vääjäämättä, mutta viehemenetyksiin voi varautua astetta paksumman siiman tai hieman pehmeämpien koukkujen kanssa.

Virta tarttuu paksuun siimaan hanakammin, mutta välillä risukkoon syöksyvää kalaa joutuu käskemään kovalla kädellä. Optimitilanne olisi, että koukun saa tarvittaessa vedettyä suoraksi, mutta kala ei sitä kuitenkaan saa oikaistua. Esimerkiksi Mustadilta löytyy edullisia kolmihaarakoukkuja virtavesikalastajalle.

Rannalta kalastaessa pitkästä vavasta on hyötyä paitsi pidempien heittojen, myös ulottuvuuden myötä. Vieheen ohjailu luonnistuu paremmin pitkällä vavalla. Niinpä vapa saisi olla yli kahdeksanjalkainen.

Työkaluista koukkuviila ja tongit ovat tärkeimmät. Koukut osuvat kiviin ja välillä viehettä vedetään pohjasta irti väkisin. Koukkuja siis joutuu viilaamaan ja oikomaan usein. Jos aikoo vapauttaa kaloja, niitä ei voi vetää suoraan mättäälle. Sen sijaan kalastaja voi astua rantaveteen ja irrottaa kalan koukuista vedestä nostamatta.

Vaihtoehtoisesti mukaan pitää varata jonkinlainen pressunpala tai punnituspussi, jonka voi levittää painialustaksi. Isommilla joilla kahluuhousuista on korvaamaton apu.

luvassa työltä tuntuvaa puurtamista. Vähintäänkin kaikki poikkeamat monotonisessa uomassa kannattaa kalastaa tarkasti.

Varsinkin suvantojaksoja kalastaessa kannattaa muistaa, että yksikään kala ei ole paikallaan sattumalta. Vaikka oma silmä ei erottaisi tärppipaikasta mitään poikkeavaa, kannat-

taa se painaa mieleen ja uhrata kohtaan heitto tai pari seuraavallakin kerralla.

Ennen pitkää jyvät erottuvat akanoista, ja mitä useampi ottipaikka kalastajalla on tiedossaan, sitä paremmat mahdollisuudet on myös saada kala siiman päähän. Joessa pienikin poikkeama voi saada kalan py-

◗ Keskikokoisilla joilla rannalta kalastavan kannattaa kalastaa virtapaikoilta.

sähtymään väijylle ja iskemään aina lähes sentilleen samasta paikasta. Jo muutama metri voi olla ratkaisevan paljon, ja paikallistuntemuksesta on verraton apu.

Kirjolohipaikat Kokonaan oma lukunsa ovat joet, joihin istutetaan kirjolo-

◗ Viehemenetyksiin kannattaa varautua astetta paksummalla siimalla.

hia. Laitoksessa parhaiten menestyvät ahnaimmin papanaautomaatin alle parkkeeranneet yksilöt, jotka luonnossa kuitenkin päätyvät ensimmäisinä pedon kitaan. Sukupolvien jalostustyön tuloksena kasvatetun kalan ominaisuudet eivät enää tue luonnossa selviytymistä. Kirjolohi onkin hauelle helppo ja ravitseva suupala.

Hauen kasvettua riittävän isoksi saalistamaan onkikokoisia istukkaita on sillä mahdollisuus kerätä massaa nopeasti ja paljon. Ei siis ole ihme, että kirjolohikohteista saadaan silloin tällöin todella isoja haukia.

Tyypillistä tällaisille kohteille on, että isoja kaloja ei ole paljoa, mutta ne voivat olla todella isoja. Harva kalastaja tätä korttia on kuitenkaan kääntänyt, vaikka huhuja moni onkin kuullut. Luvassa on varmasti raskaita yllätyksiä sille, joka tähän perehtyy.

Pienet joet Haukea esiintyy likimain jokaisessa purossa, missä kaloja ylipäätään elää. Pienimmät puropahaset hauenkalastajan kannattaa kuitenkin sivuuttaa, mutta jo muutaman sadan litran keskivirtaama riittää ylläpitämään vireää haukikantaa.

Pikkujoilla on aivan oma tunnelmansa. Suurhaukea pienistä vesistä ei kannata odottaa, mutta se harvoin on tarkoituskaan.

Kevyet välineet, tarkka kalastus ja räjähtävän kiukkuiset tärpit ovat pienten jokien juttu. Kovaksikeitetyn suurhaukihörhön näkökulmasta oman suolansa tuo vielä kalastuksen tavoitteettomuus. Kalastus on kiireetöntä ja rentoa, vailla sen kummempaa suunnitelmaa. Lyhyt irtiotto arjesta, kun siihen tarjoutuu tilaisuus.

◗ Kasvatettu kirjolohi on hauelle helppo ja ravinteikas saalis.

Virranreunasta iskenyt noin kuuden kilon hauki on hyvillä haukijoilla tavallinen tuttavuus.

Syksyllä pikkukalat kerääntyvät monttuihin ja hitaasti virtaaville jokiosuuksille. Tällaiset paikat on helpointa tavoittaa veneellä.

Pienimuotoiset paikat on helppo hallita kahlaamatta ja kalastus on tarkkaa vippailua.

Ja hauen isku räjähtävän kiukkuinen.

Kokeile myös pintavieheitä Ottipaikkojen suhteen puroilla pätevät samat säännöt kuin muualla. Koskien aluset, niskat ja veden ylle kaartuvien puiden muodostamat suojapaikat kannattaa kalastaa tarkasti. Purois-

◗ Räjähtävän kiukkuiset tärpit ovat pienten jokien juttu.

4 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 15

HEITTOKALASTUS sa hauki ei epäröi nousta koskipaikkoihinkaan. Kovassa virrassa kalastajan kannattaa ottaa huomioon varsinkin välisuvannot ja muut kohdat, joissa virta hetkeksi seisahtuu.

Pienillä joilla kannattaa ehdottomasti kokeilla myös pintavieheitä. Epäilemättä sammakoilla ja hiirillä sun muilla vesirajan asukeilla on pikkujokien hauen ruokavaliossa isompi rooli, joten hauki iskee hanakasti erilaisiin pintavieheisiin.

Yhtä kaikki, hauenkalastajan ei pidä väheksyä pienvesiä, vaikka niistä ei suurhaukia saisikaan. Kalastuksen intensiivisyys ja jännitys kyllä korvaa puuttuvat kilot.

LOHIKALAT

HAUKI JA LOHIKALAT

Joissa elävä hauki mielletään usein haittaeläimeksi, jonka pelätään syövän jalokalat: Usein hauen uskotaan yleistyessään hävittäneen aiemmin yleiset vaelluskalat. Totta on, että hauki on yleistynyt ja jalokalat vähentyneet, mutta on erheellistä väittää hauen olevan syypää lohikalojen ahdinkoon.

Vaellusesteet, rehevöityminen ja koskipaikkojen katoaminen patoaltaisiin tai uoman perkauksien myötä on murhaa lohikaloille, mutta nannaa hauelle. Hauen lisääntyminen ei siis ole lohikaloja hävittänyt, vaan ihmisen toiminta. Josta hauki taas on hyötynyt. Vähän samaan tapaan kuin jäätelönkulutuksen ja hukkumiskuolemien tilastollinen yhteys, vaikka todellisuudessa molemmat johtuvat vain kesästä. Silloin ihmiset syövät jäätelöä ja viettävät aikaa vesien äärellä.

Kokonaan toinen lukunsa ovat istukkaat. Laitoksessa monen sukupolven ajan kasvaneet pullalohet ovat yhtä villejä kuin broileri, mihin niitä usein verrataankin. Kaikille on selvää, ettei metsäkanalintuja voi korvata maatiaiskanoilla, miksi siis kuvitellaan, että kadonneet vaelluskalat voidaan korvata kirjolohella? Luonnosta löytyy kyllä molemmille ottajansa, jos ne vapaaksi päästetään.

Tarjoile viehe luonnollisesti Virrassa elävä kala on oppinut, että helpoin saalis tulee virran mukana. Ajeessa sätkivä raanakko on helppo suupala, kun taas suoraan vastavirtaan vipeltävä kilpauimari on vaikea ja luonnoton kohde. Niinpä viehekin tulisi aina pyrkiä tarjoamaan kalalle virran mukana.

Hyvä taktiikka on heittää viehe hieman ylävirtaan ja uittaa sitä hiukan virtaa nopeammin.

Vieheen ehtiessä alavirran puolelle uittoa hidastetaan ja annetaan virran uittaa viehettä virran voimaa vavalla myötäillen.

Kelaaminen aloitetaan vasta, kun virta ei enää saa viehettä uimaan. Lyhyet pysäytykset, jolloin viehe leijuu hetken virran vietävänä ovat usein tärppihetkiä ja silloin kannattaa olla tarkkana.

Virranreunat, jotka ovat usein hyviä ottipaikkoja, kannattaa pyrkiä heittämään aina kohteen sivusta. Viehe heitetään kovaan virtaan, josta se uitetaan virran reunaan ja teh-

16 Vapaa-ajan Kalastaja 4 • 2019

Hauen kasvuvauhti hypähtää uudelle käyrälle sen kasvaessa riittävän isoksi saalistamaan kirjolohia. Ruokakalaksi päätyneen vitosen toiseksi viimeinen ateria oli akvaattinen broileri.

dään lyhyt pysäytys. Seuraava heitto tähdätään aina metrin pari ylemmäs, kunnes koko paikka on kalastettu.

Jos paikalla oli kaloja tai muuten vaan jäi sopiva tunne, vaihdetaan viehettä ja toistetaan homma. Hauki on kyllä havainnut vieheen, jos se paikalla on, mutta ei osaa varautua kalastajan kieroiluun ja uudenlaiseen vieheeseen. Usein tärppi tulee

heti ensimmäiseen heittoon vieheen vaihduttua.

Omaa kalapaikkaa etsimään Viimeisen kymmenen vuoden aikana hauenkalastus, ja varsinkin heittokalastus on kokenut suuren murroksen. Vuosien ajan suurhaukea tavoittelevat kalastajat suuntasivat merelle, mutta kokemus on osoitta-

◗ Viehe tulisi pyrkiä tarjoilemaan aina virran mukana.

nut, että Suomessa voi harrastaa erinomaista hauenkalastusta muuallakin. Suomesta löytyy lukematon määrä erilaisia vesiä hauen heittokalastajalle ja varsinkin keskikokoiset ja pienet joet ovat monen saavutettavissa. Jos sanotaan että ihmiselle on lottovoitto syntyä Suomeen, niin sitä se on myös hauenkalastajalle. l

◗ Hauenkalastajalle on lottovoitto syntyä Suomeen.

◗KALASTONHOITOMAKSU

◗AURINKOAHVEN

Lyhytaikaiset kalastusluvat kasvattaneet suosiotaan

Vieraslaji aurinkoahventa ei saa päästää luontoon

Kalastonhoitomaksuja myytiin kesäkuun loppuun mennessä 172 000 kappaletta ja lähes seitsemän miljoonan euron edestä. Kertymä oli sillä hetkellä myyntivuoden alusta asti laskettuna suurempi kuin kertaakaan kalastonhoitomaksun historiassa.

Kalastonhoitomaksuista oli kesäkuun loppuun mennessä kertynyt 6 974 000 euroa. Viime vuonna vastaavaan aikaan kertymä oli 6 591 000 euroa.

Aiemmin kokonaismyynti on jäänyt hieman alle yhdeksään miljoonaan euroon, mutta tänä vuonna näyttäisi olevan toivoa päästä vihdoin tuon haamurajan yli.

Vuosimaksuja myytiin vuoden ensimmäisellä puoliskolla 150 000, viikkomaksuja 11 000 ja päivämaksuja niin ikään 11 000 kappaletta. Eduskunnan korotettua kalastonhoitomaksun hintoja on lyhyiden lupien suosio kasvanut vuosilupien kustannuksella.

Niin viikko- kuin päivälupien osalta näyttää siltä, että tänä vuonna tehdään uudet ennätykset: esimerkiksi viime vuonna määrä on tässä vaiheessa ollut noin tuhat kappaletta vähemmän.

Metsähallitus muistuttaa, että myös vuosimaksu on yhä edelleen varteenotettava vaihtoehto, sillä se on huoleton satunnaisestikin kalastavalle ja siihen sisältyy postitse kotiin saapuva Suomu-aikakauslehti kalastuskortteineen. Maksun voi myös nähdä sijoituksena luontoon.

Kalastuslain mukaan kalastonhoitomaksu tulee maksaa, jos on iältään 18–64-vuotias ja kalastaa vieheellä tai pyydyksillä tai ravustaa. Eri tutkimusten perusteella on arvioitu, että kalastonhoitomaksun jättää syystä tai toisesta maksamatta suuri joukko maksuvelvollisia. Nyt kuitenkin suunta näyttää olevan parempaan päin, joskin kaikkia viesti kalastonhoitomaksun merkityksestä kalastuksen tulevaisuudelle ei näytä edelleenkään tavoittaneen.

EU:n luetteloa haitallisista vieraslajeista täydennettiin kesäkuussa jäsenmaiden yhteisellä päätöksellä. Aiemmin 49 lajia sisältäneessä luettelossa on nyt yhteensä 66 lajia, joiden maahantuonti, myynti, kasvatus, käyttö ja ympäristöön päästäminen on kiellettyä koko EU:ssa.

Luetteloon lisättiin yhteensä kolmetoista kasvilajia ja eläinlajeista kaksi kalaa eli aurinkoahven ja juovakorallimonni, yksi lintu eli pihamaina sekä laakamatoihin kuuluva uudenseelanninlattana. EU:n vieraslajiluetteloon lisätyistä uusista eläinlajeista Suomessa tavataan luontoon levinneenä todennäköisesti vain aurinkoahventa.

Pohjois-Amerikasta alun perin kotoisin olevia aurinkoahvenia on ainakin Lounais-Suomessa päästetty akvaarioista useampaan lampeen, joista muutamissa laji on myös tuottanut jälkeläisiä. Aggressiivisena pesän puolustajana ja voimakkaana kilpailijana aurinkoahven uhkaa levitessään alkuperäisiä kalalajejamme ja muuta vesieliöstöä.

Aurinkoahvenen värikäs, sivulta litistynyt, korkeahko ruumiinmuoto pilkkuineen ja raitoineen muistuttaa muodoltaan kurpitsansiementä, mistä se onkin saanut englanninkielisen nimensä (pumpkinseed).

Saaliiksi saatua aurinkoahventa ei saa päästää takaisin vesistöön, ja mahdollisista havainnoista luonnossa tulee ilmoittaa joko Kansalliseen vieraslajiportaaliin tai Luonnonvarakeskuksen Kalahavainnot-palveluun. l

Aurinkoahvenia on Suomessa havaittu Lounais-Suomessa useissa lammissa, joihin niitä on päästetty akvaarioista. Joissain tapauksissa se on pystynyt myös lisääntymään näissä lammissa. Kuva: Lauri Urho.

Kalastonhoitomaksun voi maksaa Eräluvat.fi-verkkokaupassa, palvelunumerossa 020 69 2424, Metsähallituksen luvanmyyntipisteissä ja R-kioskeilla. Kalastuskortti on henkilökohtainen, joten maksun yhteydessä kysytään nimi, yhteystiedot ja syntymäaika. Kalastonhoitomaksun hinta on 45 euroa koko vuosi, 15 euroa viikko ja 6 euroa päivä. l

4 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 17

HEITTOKALASTUS

◗ TEKSTI JA KUVAT: JARI TUISKUNEN

18 Vapaa-ajan Kalastaja 4 • 2019

◗ UL-kalastus alkoi yleistyä 1980-luvulla.

◗ Kevyillä välineillä kalastettaessa pienikin kala tuntuu vastustajalta.

Ultrakevyttä KALASTUSTA tehokkaasti

Ultra light eli ultrakevyt kalastus alkoi yleistyä 1980-luvulla, kun kalastusvälinevalmistajat alkoivat tuoda markkinoille entistä pienempiä keloja ja herkempiä vapoja. Niiden avulla pystyi ohentamaan siimoja ja käyttämään entistä kevyempiä vieheitä.

N

Ultrakevyt koskikalastus on todella jännää puuhaa, kun vapa saattaa taipua huolella.

Kahluuhousuista on paljon hyötyä.

yt kevytkalastus on ollut arkipäivää jo pitkään ja saavuttanut vakiintuneen aseman yhtenä monista mutta usein myös tehokkaimmista kalannarraamisen tekniikoista.

Ultra light -kalastusta markkinoidaan yleensä sillä, että kevyitä vapavälineitä käyttämällä pienikin kala tuntuu kunnon vastustajalta ja tarjoaa väsytysjännitystä rutkasti enemmän kuin järeän kepin päässä rimpuillessaan.

Tämä on tietenkin totta ja yksi syy harkita siirtymistä UL-kalastuksen harrastajaksi. Mutta ehkä vielä tärkeämpi pointti on, että ultravälineillä pystyy heittämään ja uittamaan entistä pienempiä vieheitä, jotka ovat monesti jopa kalansaamisen edellytys.

Kolmas etu ultravälineistä on, että ne mahtuvat hyvin pieneen

◗ Kevyet välineet ovat kannettavissa helposti vaikkapa rinkkavaelluksilla.

tilaan, eivätkä paina juuri mitään. Melkoinen viehearsenaali kulkee vaivattomasti parissa pienessä vieherasiassa verrattuna vaikkapa suurhauen kalastajaan, jolla vastaava viehemäärä täyttää helposti muutaman Ikeakassin. Vapavälineiden kuljettaminen on siis helppoa vaikkapa rinkkavaelluksella erämaassa, kun ei tarvitse tiristää ylimääräistä hikeä kalastuskamppeiden vuoksi.

Ahven ja haasteellisempi kuha Suomen vesissä sopivia ultrakalastuksen kohteita riittää. Yksi sopivimmista on totta kai ahven, jolle UL-koon vieheet ovat ihanteellisia. Kun ahvenet saalistavat matalissa vesissä tai jahtaavat pikkukaloja pinnasta, niiden tavoittaminen on helppoa. Mutta myös syvänteisiin pystyy kalas-

◗ UL-koon välineet ovat sopivan kokoiset erityisesti ahventa kalastaessa.

taja tarjouksensa toimittamaan käyttämällä vaikkapa jigejä.

Kuha on hieman haasteellisempi tapaus johtuen siitä, että matalista vesistä niitä tapaa harvemmin. Mutta jigittely tietysti toimii, ja vaikka ultravavalla napakan vastaiskun tekeminen onkin vaikeampaa, saalista voi saada silti. Harvoin kuhat ovat niin isoja, että ne ohuenkaan siiman kestävyyden kyseenalaistaisivat.

Haukijahtiin ultravälineet soveltuvat melko huonosti, sillä haukipaikoilla on usein vesikasvillisuutta, ja hennolla siimalla vieheen irrottaminen sitkeästä lumpeenvarresta tai vastaavasta on hieman onnessaan.

Myös kooltaan varsinaiset haukivieheet ylittävät UL-painorajat reippaasti, mutta toki pikkuvieheetkin saattavat nälkäisille pedoille kelvata. Toivottavasti suojana on silloin peruke.

4 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 19

HEITTOKALASTUS Lohikaloissa on ihanteellisia pyyntikohteita Lohikaloista harjus, siika, rautu, taimen ja kirjolohi ovat ihanteellisia kevytkalastajan pyyntikohteita, jos nyt laskusta jätetään pois suurtaimenet merellä ja joissa.

Lohensukuisille kelpaavat pienetkin vieheet. Itse asiassa kovan pyyntipaineen alaisissa paikoissa, kuten koskilla, ne saattavat olla ohuen siiman kera tarjottuna jopa ainoita toimivia suunaukaisijoita. Ja jokai-

Iso toutain on raju vastus keveille vapavälineille, mutta toki voitettavissa.

nenhan tietää lohikalojen räyhäkkäät rituaalit siiman päässä.

Mikäpä sen kutkuttavampi elämys kuin kahvaa myöten taipuvan pikkutikun pitely pistävästä huulikoristeesta raivostuneen kirjolohen rynniessä koskipoolia edestakaisin.

Pikkuvieheet maistuvat myös särkikaloille Vesissämme elää lisäksi joukko särkikaloja, joista ainakin toutain, turpa ja säyne iskevät vieheisiin mielellään. Viiden kilon toutain saattaa olla ultravavan vääntäjälle turhan raju vastus, mutta kilon parin turvat ja säyneet sopivat kalastusmuotoon oikein hyvin. Lisäksi pikkuvieheet houkuttelevat satunnaisemmin särkiä, lahnoja, pasureita, salakoita ja seipejä tutustumaan mikrokoukkujen terävyyteen.

20 Vapaa-ajan Kalastaja 4 • 2019

KELAT

KELAVALINTA KOHDISTUU HASPELIIN UL-kalastajan kelavalinta kohdistuu haspeliin, ellei jokin ideologinen päähänpinttymä ehdottomasti vaadi pitäytymään hyrräkelassa.

Haspeleissa tarjonta on kuitenkin ylivoimainen, eikä vähiten siksi, että niillä pystyy heittämään vaivattomasti jopa vain gramman painoisia vieheitä hankalissakin paikoissa ja keliolosuhteissa.

Numeroin ilmaistuna haspelin sopiva kokoluokka UL-hommiin on 500-1000. Vaikka kela näyttää isompiin tottuneen silmissä nauret-

◗ Lohensukuisille kaloille kevytvälineet voivat olla toisinaan ainoat mihin ne reagoivat.

tavan pieneltä, siihen kuitenkin mahtuu ultraohutta siimaa riittävästi. Yli 0,20-millistä ei tällaiselle kelalle pidäkään missään nimessä puolata.

Kelojen hinnat liikkuvat parista kympistä useisiin satasiin. Vaikka nykyään osataan tehdä halvallakin käyttökelpoista tavaraa, hinta on edelleen laadun ja kestävyyden tae. Tärkeintä on, että kelan jarru ja sanka toimivat moitteettomasti, ollaanhan tekemisissä ohuiden, herkästi katkeilevien siimojen kanssa.

◗ Turvat ja säyneet käyvät mielellään kiinni pikkuvieheisiin.

VAVAT

KEVYET JA NOTKEAT VAVAT

Särkikalat ovat UL-kalastajalle tuttua saalista.

Tässä pieni säyne.

Mitä taas tulee UL-kalastukseen soveltuviin vesistöihin, niin periaatteessa lajia voi harrastaa kaikkialla puroilta merelle, jos vain olosuhteet ovat kohdallaan.

Mutta kuten sanottu, vesikasvit, uppopuut ja muut viehesyöpöt aiheuttavat haastetta ohuelle siimalle. Myös tuuli voi tehdä hommasta vaikeaa. Erityisen pitkiä heittoja vaativissa kalapaikoissa UL-varustus ei ole edukseen. Eikä tietenkään silloin, kun tavoitellaan kookkaita kaloja, kuten lohia, suurtaimenia tai -haukia.

den. Käytettävät siimapaksuudet ovat jotakuinkin samoja kuin ihmisen hiuksilla, joiden vaihteluväli on 0,04-0,12 milliä.

Ohuimmat markkinoilla olevat kuitusiimat ovat juurikin 0,04-millisiä. Puolakanteen präntättyjen lupausten mukaan vetolujuuden pitäisi silti riittää vähän paremmallekin sattumasaaliille. Esimerkiksi 0,04-millisellä Sufix Nanobraidilla lujuuslupaus on 2,8 kiloa.

Ultrakevyet vavat puolestaan löytyvät notkeusasteikon alkupäästä. Viehesuosituksista puhuttaessa vavan maksimiviehepaino ei saisi ylittää kymmentä grammaa, jos todellista ultravapaa haetaan. Tavallisin suositus on noin 1-7 grammaa.

Painoa näillä kepeillä on tuskin sataakaan grammaa, joten kelan kanssa paketin paino voi jäädä alle 300 gramman.

Joskus viehepainosuosituksiin kannattaa suhtautua tietyllä epäluuloisuudella. Vapa saattaa olla rankattu hyvin kevyille vieheille, vaikka se on järeytensä puolesta kaikkea muuta kuin UL-kamaa. Samalla tällaisille vavoille on saatettu antaa epänormaalin pitkiä takuita. Haiskahtaakin siltä, että valmistaja haluaa tällä kikalla varmistaa vapansa kestämisen hamaan takuun päättymiseen saakka.

Pituudeltaan UL-vavat ovat yleensä väliltä 5-7,5 jalkaa. Itse suosin pitkähköjä vapoja, sillä kohtuullisesta pituudesta on hyötyä parempaa heittoulottuvuutta haettaessa. Se taas ei ole mikrovieheillä koskaan liian hyvä. Myös vieheen ohjailu vedessä helpottuu pituuden kasvaessa.

Kuitusiimaa ultrakelalle Siima on erittäin oleellinen osa varustelukierrettä. Siitä riippuu mitä suurimmassa määrin, kuinka pitkälle viehe lentää, kuinka syvällä ja eloisasti se ui, kuinka lujilla kalaa uskaltaa pidellä ja mikä on siiman pelotusvaikutus vedessä.

Nykyään useimmat ultrakalastajat valitsevat kuitua, koska se tarjoaa ohuimpinakin versioina kohtuullisen vetolujuu-

◗ Useimmat ultrakalastajat valitsevat siimaksi kuitua.

Mikrojigi on niin pienikokoinen, että kylläinenkin kala jaksaa sellaisen nielaista.

◗ Vapaostoksilla kannattaa ULvapaa hankkivan olla tarkkana.

4 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 21

HEITTOKALASTUS MIKROJIGIT

MIKROJIGIT TULEVAT Äärimmäisen tärkeä ultravirvelöijän vieheryhmä on jigit, joihin liitsitkin voidaan lukea. Jigien vahvuudet tulevat esiin erityisesti silloin, kun pitää kalastaa syvyyksistä, minne ei muilla viehetyypeillä järkevästi pääse.

Liitsit ovat painopääkoukkuun sidottuja leech-tyylisiä (leech = juotikas) perhoja, joissa suositaan herkästi vedessä eläviä materiaaleja, marabouhöyhen etunenässä. Näitä vieheitä käytetään erityisesti lohikalojen narrauksessa, mutta erittäin hyvin ne kelpaavat myös ahvenelle ja monille särjensukuisille. Onpa kuhallekin kehitetty omat liitsiversionsa.

Viime vuosina erityisen kuumia ultravieheitä ovat olleet niin sanotut mikrojigit, joiden pituus on pienimmillään vain sentin parin ja paksuus surviaissääskenkärpästoukan luokkaa. Painopäänä käy-

tetään usein volframimormyskoita, jotka saattavat olla alle gramman painoisia, mutta painavimmillaankin tuskin yli viisigrammaisia.

Jotta miniatyyrejä voisi heittää edes siedettävästi, käytetään kaikkein kevyimpiä vapoja ja ohuimpia 0,04-0,06 millin kuitusiimoja. Mutta kun tällainen namu sitten saadaan osaavan väristyksen kera ahvenen, kirjolohen, harjuksen tai vaikka siian naaman eteen, tärpin todennäköisyys on poikkeuksellisen korkea.

Mikrojigailu asettaa kuitenkin hieman vaatimuksia olosuhteille. Esimerkiksi kovassa tuulessa tai liikkuvassa veneessä kalastus ei tahdo onnistua. Mutta kun homma toimii, voi kitsaankin kalantulon päivänä nauttia menestyksestä, jota ei voi kuin ihmetellä.

Vaikka tehtaiden antamat lupaukset tuppaavatkin liioittelemaan, vetolujuudet ovat kuitenkin omaa luokkaansa saman paksuisiin monofiilisiimoihin verrattuna. Niillä yllettäisiin tuskin puoleen kiloon.

Ääriohuudesta seuraa myös ongelmia Ääriohuissa kuitusiimoissa on kuitenkin ongelmansa. Kuitupunokset ovat perinteisesti olleet herkkiä teräville nykäyksille, kuten esimerkiksi pohjaan tarttuneen vieheen irti tempomisille, ja näissä ohuuksissa ongelma korostuu. Paitsi, että kalat pitää väsyttää tarpeeksi hellällä kädellä ja jarrulla, myös vieheiden irrottamisessa on syytä välttää voimariuhtaisuja. Niistä eivät toki tykkää vavatkaan.

Toinen ongelma on ohuudesta aiheutuva sotkeutumisalttius. Heittämisessä kannattaa erityisesti varoa, ettei siimakerrosten alle pääse syntymään

Tunturijärvillä on joskus oleellista, että vieheen saa lentämään pitkälle. Lusikka saattaa olla hyvä valinta.

Mikrojigejä on monenlaisia, tässä esimerkkinä Trigger X -merkkisiä.

22 Vapaa-ajan Kalastaja 4 • 2019

◗ Jigillä pääsee syvyyksiin, mihin muilla vieheillä ei pääse.

◗ Kuitusiiman katkeamisherkkyys tulee esiin pohjaan tarttuneen vieheen irti tempomisessa.

ulos törröttäviä lenkkejä, jotka sitten seuraavassa heitossa kostautuvat ankarana siimahässäkkänä. Sellaisen selvittäminen on erittäin hankalaa, ja jos puukkohommiin joudutaan niin kallistakin.

Tietysti ohuet siimat myös kuluvat paksuja nopeammin, joten solmua on syytä uusia ja kulunutta siimanpäätä katkoa pois jopa useampia kertoja kalastuspäivässä. Sitä useammin, mitä rankemmalle rasitukselle siima joutuu. Itse käytän tavallista uni-solmua, mutta teen sen aina kaksin kerroin taitetulla siimalla, jolloin lujuutta saadaan selvästi lisää.

Jos UL-kelalle halutaan pyörittää monofiilisiimaa, se on toki sallittua. Tällöin sopiva paksuus löytyy väliltä 0,14-0,20 milliä. Monofiilisiimassa on kyllä etunsa, sillä jousto auttaa kalaa pysymään paremmin kiinni väsytyksessä. Vetolujuudessa ja kalastustuntumassa kuitenkin menetetään paljon.

Lippaa ahvenelle ja jalokaloille UL-kalastajan viehekirjo on yhtä ylenpalttinen kuin kaikissa muissakin kalastuksen lajeissa.

Lähinnä pitäisi oppia päättämään, mitä kannattaa käyttää missäkin tilanteessa.

Perinteisimpiä kevytvieheitä ovat pienet lipat. Mepps Agliat, Bete Lotot, Vibraxit, Kuusamo Loimulipat ja Kuffit, Calico Catit, Abu Droppenit, Reflexit ja kumppanit ovat tuttuja jo vapakalastuksen kivikaudelta ja toimivat yhä edelleen tappavalla teholla.

Lippojen parhaita käyttökohteita ovat ahven-jalokalavedet, kun viehettä ei tarvitse saada syvälle. Esimerkiksi matalat ja vuolaat kosket soveltuvat lippahommiin mitä mainioimmin.

Lapin tunturipurot ja rautulompolot suorastaan huutavat lippaa laineisiinsa, ja etelän metsälammillakin pirteä hyrisijä haastaa ahvenet erinomaisella tavalla.

◗ UL-kelalla käytettävän monofiilisiiman sopiva paksuus on noin 0,14-0,20 milliä.

Plussaa sekin, ettei lippa ole kaikkein herkin viehetyyppi jäämään kiinni kasveihin ja kiviin, sillä sen lehti ehkäisee pyörimisellään koukkua tarraamasta luvattomiin paikkoihin. Lisäksi monet lipat ovat varsin pitkäheittoisia kokoisekseen.

Peltiä pitkiin heittoihin Lusikoissa UL-vieheiden tarjonta ei ole aivan yhtä runsasta kuin muissa vieheryhmissä, mutta kyllä peltitavaraakin löytyy. Nämä vieheet pääsevät paalupaikalle, kun heittojen pitää kantaa mahdollisimman kauas.

Solakka pikkulusikka, vaikkapa neljän sentin Räsänen, loiskahtaa veteen jopa useamman kymmenen metrin päässä ja laajentaa rannalta kalastavan reviiriä merkittävästi. Lusikkaa voi myös helposti vajottaa heiton aluksi tai kelauksen aikana, mikäli on tarvetta saada viehe syvälle. Erinomaisia aseita lohikalojen jokikalastuksessa, esimerkiksi.

◗ Lipoille sopii parhaiten matalat ja vuolaat kosket.

Kevyttä vaaputtelua Ehkä käytetyimpiä ultravieheitä ovat kuitenkin vaaput. Painonsa puolesta tähän kategoriaan mahtuvat melko isotkin kapulat, esimerkiksi 13-senttinen Rapala Original painaa vain seitsemän grammaa. Varsinaisina UL-vaappuina voidaan kuitenkin pitää myös ulkomitoiltaan pieniä, esimerkiksi alle kuusisenttisiä pulikoita.

Erittäin tunnettuja merkkejä ovat muun muassa klassikko Rapala Countdown lukuisten nuorempien UL-versioiden kanssa, Nils Master Invinciblen pienin koko sekä puolalainen Salmo Hornet monine malleineen ja kopioineen. Kotimaisten pienpajojen tuotteista mainittakoon Seniori, joka on niittänyt mainetta erityisesti siikavaappuna.

Vaappujen paras pelialue löytyy kalavesiltä, missä lyhyilläkin heitoilla pärjää. Kirjolohen, taimenen ja harjuksen koskikalastus, ahvenen pyynti metsälam-

4 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 23

HEITTOKALASTUS milla, kevyt soutu-uistelu, purokalastus, siinäpä muutamia vaappuottelijan näytönpaikkoja.

Kelluvalla vaapulla hankaliin paikkoihin Kelluvien vaappujen suuri etu on, että vaikka heitot eivät kanna kauas, pulikoita pystyy päästämään virran mukana pitkälle alavirtaan ja saavuttamaan alueita, jotka muutoin jäisivät ulottumattomiin. Esimerkiksi puroilla on paljon paikkoja, missä rantapuut ja puskat kenottavat virran yllä estäen heittämisen.

Kelluvan vieheen voi ajeluttaa osaavasti oksien alle, jossa usein myös kalat piilottelevat.

Syvännelevyllisillä vaapuilla pääsee myös syvemmälle kuin ultrakoon lipoilla ja lusikoilla, millä voi olla suuri merkitys esimerkiksi koskikalastuksessa.

Kun vesi on sameaa tai syönti laimeaa, kalat eivät nouse mielellään korkealla yläpuolella viilettävään vieheeseen.

24 Vapaa-ajan Kalastaja 4 • 2019

Salmo Hornet on erittäin suosittu vaappu varsinkin kirjolohikoskilla.

Metsälammet sopivat UL-kalastukseen mainiosti edellyttäen, ettei vesikasveja ole haitaksi asti.

◗ Kelluvia vaappuja ajeluttamalla saavuttaa alueita ulommalta.

Kiristyssolmu pilaa uinnin Vaappujen uinnin voi kuitenkin pilata hyvin helposti. Varmin tapa tuhota se on solmia kuva siimaan kiristyssolmulla tai kytkeä liian isoon leikariin tai peräti haukiperukkeeseen.

Parhaan toiminnan vaapulle

saa sitomalla lenkkisolmuun tai käyttämällä pientä kevyttä lukkoa/lukkoleikaria. Niin sanotut perholukotkin toimivat.

Huomaa kuitenkin, että läheskään kaikkia vaappuja ei ole edes tehty kestämään kovassa virrassa, joten niitä ei tule koskikalastuksessa käyttää. l

◗ Varmin tapa tuhota vaapun uinti on solmia se siimaan kiristyssolmulla.

KALA

Kirjolohivartaat maistuvat vaikkapa kevyenä lounaana salaatin kera.

HERKUT Marinoimalla makua grillattavaan kalaan

Valkosipuli, inkivääri, lime ja chili antavat potkua jugurttimarinadiin.

◗ TEKSTI JA KUVAT: KARI NYBERG JA JAANA VETIKKO

M

arinointia on käytetty jo pitkään paitsi lihan myös kalan raakakypsentämiseen eli syötäväksi valmistamiseen myös ilman lämmittämistä happaman etikan, viinin tai sitrushedelmistä puristetun tuoremehun avulla. Marinointi syventää kalan makua ja lisää kypsentämättömän kalan säilyvyyttä samalla mureuttaen ja maustaen kalan pintaa syvemmältä.

Nykyisin marinointia käytetään paitsi miellyttävän lisämaun myös mehukkuuden ja rasvaisuuden lisäämiseksi grillattavaan tai paistettavaan kalaan.

Kalan marinoiminen on helppoa. Tarvitaan ainoastaan jotain hapanta marinointinestettä, kuten etikkaa, viinietikkaa, viiniä tai sitrushedelmien (mm. lime, sitruuna ja appelsiini) mehua. Happamuuden terävyyttä voi halutessaan pehmentää rypsi- tai

oliiviöljyllä ja osan öljystä voi korvata vaikkapa kookosmaidolla tai maustamattomalla jugurtilla.

Grillattava kala saa runsaasti lisämakua sopivilla mausteilla terästetystä jugurtista, joka ritilällä kypsyessään ruskistuu ja tarttuessaan kalan pintaan kiinni antaa maun lisäksi kauniin ulkonäön.

Marinoi kätevästi muovipussissa Jugurttimarinadi valmistetaan sekoittamalla kaikki marinadin ainekset (jugurtti, kasvikset, yrttimausteet, suola, mausteet ja hedelmämehu) yhteen sopivassa astiassa.

Kalafilee paloitellaan varrastikkuihin sopiviksi paloiksi, jotka upotetaan jugurttiin.

Kalanpalat on kätevää marinoida myös muovipussissa, josta ilmakuplat voidaan pusertaa helposti pois, ja jonka suun voi solmia tiiviisti. Pus-

sia on helppo käännellä ja sen sisältöä voi liikutella puolelta toiselle siten, että marinadi tarttuu paloihin tasaisesti. Pussin mahdolliset vuotovauriot jääkaapissa voi välttää, jos pussi laitetaan vielä sopivan kokoiseen kulhoon, kun se laitetaan marinoitumaan kylmään vähintään tunnin ajaksi.

Marinoituneet kalanpalat nostetaan huoneenlämpöön lämpenemään ennen grillausta noin tunnin ajaksi. Kirjolohivartaista tulee mehukkaampia, kun kala laitetaan huoneenlämpöisenä grilliin.

Ylimääräisen marinadin voi halutessaan pyyhkiä pois tai jättää pyyhkimättä palojen pinnalta ennen kuin ne pujotetaan vartaisiin.

Vartaat grillataan kypsiksi niin kauan, kunnes kalanpalat ja niiden päällä oleva jugurtti ovat saaneet pinnalleen kauniin ruskean ja rapean pinnan. l

Jugurttimarinoitu kirjolohivarras n n n n

n n n n n n

kirjolohifileetä 2,5 dl kreikkalaista jugurttia 3 valkosipulinkynttä hienonnettuna peukalonpään kokoinen pala inkivääriä raastettuna 1 limen mehu ja kuori raastettuna 1 tl jauhettua korianteria 1 tl kardemummaa 1 tl chilijauhetta 1 tl hienoa merisuolaa 1/3 ruukkua Aasian minttua hienonnettuna

Sekoita kaikki marinadin ainekset. Paloittele kalafilee vartaisiin sopiviksi paloiksi ja laita marinoitumaan tunniksi.

Pujota kalapalat grillivartaisiin ja grillaa kypsäksi.

4 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 25

KALA PAIKKA

-

◗ TEKSTI JA KUVAT: ANSSI VAINIKKA

HOSSA järvikalastajan paratiisi Hossan kalavesiä markkinoitiin takavuosina kalamiehen paratiisina. Hossan retkeilyalue perustetiin vuonna 1979 ja vierailijoita palveleva luontokeskus valmistui vuonna 1991. Vuodesta 2017, kansallispuistostatuksen saamisen myötä, Hossan matkailijamäärät ovat olleet jyrkässä kasvussa.

Kalastajia Hossa houkuttaa edelleen sukupuoleen katsomatta.

Hossan kesäyössä on kalastajalla hyvä olla.

26 Vapaa-ajan Kalastaja 4 • 2019

◗ Hossaan perustettiin kansallispuisto kesällä 2017.

◗ Upeassa ympäristössä kalastajaa palvelee kattava valikoima retkeilyrakenteita.

S

uomussalmen kunnan koilliskolkassa sijaitseva Hossan alue jää helposti niin sanotusti silmien väliin, kun monien reissusuunnitelmissa kiiltävät Kuusamon vedet tai peräti Jäämereen laskevat joet latvajärvineen. Vitostien eli E63:n länsipuolelle hieman Hossan pohjoispuolelle jää Kylmäluoman retkeilyalue, ja Suomussalmen kirkonkylältä kaakkoon löytyy vielä Kevättijärvi sekä joukko muita Metsähallituksen hallinnoimia nimeämättömiä suurahvenvesiä.

Koko itäinen Suomi Kuhmosta Sallaan on kiinnostavaa aluetta, mutta erityisesti Hossaan on monta syytä suunnata. Syistä pienin ei ole se, että upeassa ympäristössä kalastajaa palvelee kattava valikoima retkeilyrakenteita tulipaikoista ja laavuista aina autiotupiin asti.

KALASTUSSÄÄNNÖT

ALAMITAT JA RAUHOITUKSET ➤ TAIMEN, rasvaevällinen 60 cm (rauhoitettu koski- ja virta-alueilla 1.9.-30.11.) ➤ TAIMEN, rasvaevätön 50 cm (rauhoitettu koski- ja virta-alueilla 1.9.-30.11.) ➤ JÄRVILOHI 60 cm ➤ HARJUS 35 cm (rauhoitettu 1.4.-31.5.) ➤ 3 TUNNIN LUVALLA saa ottaa saaliiksi 1 lohikalan ➤ VUOROKAUSILUVALLA saa ottaa saaliiksi 1 taimenen tai järvilohen tai 3 kirjolohta, harjusta tai siikaa.

➤ VIIKKOLUVALLA saa ottaa saaliiksi 2 lohikalaa/vrk ja kalastaa myös Kylmäluomassa. ➤ Kalastuksen päätyttyä saalisilmoitus tulee tehdä osoitteessa www.tuikki.fi.

Myös vapautetut kalat tulee ilmoittaa.

➤ Veneen säilyttäminen kansallispuistossa vaatii erillisen, maksullisen luvan. Luvan voi hankkia Pentti Hamuselta, pentti.hamunen@metsa.fi, puh. 0400 291 014.

Iso-Valkeaisen kaunis pintaperhoharjus.

Hossanjoella mahdollisuus koskikalastukseen Hossan vetovoima perustuu pääosin seisovan veden kohteisiin. Kansallispuiston alueelta Kiantajärveen virtaa kirkasvetinen ja luonnonkaunis 1990-luvulla kunnostettu Hossanjoki, joten seisovan veden kalastuksen sivussa voi kuitenkin kokeilla myös koskikalastusta yhdellä ja samalla kalastusluvalla.

Hossanjokeen istutetaan pyyntikokoista taimenta, ja joessa tavataan yksittäisiä Kiantajärvestä nousseita vaellustaimenia. Hossanjoen viiden kilometrin lupa-alue tarjoaa luontaisen siika- ja harjuskannan. Harjusta tavataan myös muissa alueen virtavesissä. Hossanjoella Kuusikosken ja Vääräkosken välisellä alueella Perangan maantien

◗ Hossanjoella voi kokeilla myös koskikalastusta.

pohjoispuolella vain perhokalastus on sallittu.

Vetovoimana upeat järvet ja luontainen kalasto Hossan vedet ovat Suomen olosuhteissa poikkeuksellisen kirkkaita, ja suurinta osaa järvistä ympäröi harjuinen mäntykangas. Näkösyvyyttä voi olla jopa kymmenen metriä, ja vedenkestävillä kameroilla ja kännyköillä voi kuvata helposti isoja

ahvenparvia luontaisessa ympäristössään.

Rannat ovat usein hiekkaa ja kasvillisuutta on vähän. Keskimäärin syvissä järvissä on kuitenkin runsas pohjakasvillisuus, ja monet järvet elättävät jääkauden jäljiltä järvikatkaa, muita äyriäisiä ja kymmenpiikkiä. Isoimmissa järvissä tavataan myös muikkua. Runsaat ravintovarat selittävät ahventen ja lohikalojen nopean kas-

◗ Hossan vedet ovat Suomen olosuhteissa poikkeuksellisen kirkkaita.

vun sekä pullean olomuodon.

Siikaa esiintyy monissa järvissä luontaisesti, mutta se ei Hossassa kasva kehukalan mittoihin, vaan järkyttäviin 4-5 kilon porsaslukemiin. Kilon painoinen ahven ei Hossassa ole erityinen harvinaisuus, eikä alle 45 sentin harjuksista kannata juuri kalastajamainetta kasvattaakseen iloita. Taimenta esiintyy Hossan alueella harvalukuisesti luontaisesti Hossanjoessa ja

4 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 27

sen yläpuolisilla reiteillä. Myös istutetut KALA- kalat voivat levitä PAIKKA luontaisia puroreittejä pitkin järvistä toisiin.

Hossassa tyypillinen saalisahven olisi kehukala monessa muussa vesistössä.

Keihäslampi on toinen Hossan kirjolohikohteista.

Palkitseva haaste Muiden kirkkaiden vesien tapaan Hossan vedet ovat oikukkaita, eikä kalatta jääminen vaadi erityistä osaamattomuutta tai vääränlaisia vieheitä. Hossan siiat ovat todella hienoja luonnonkaloja, mutta vaativat perhokalastajaltakin todellista hyönteismaailman ja kalojen käyttäytymisen tuntemusta.

Harjusta pidetään helppona kalana, mutta helppo sekään ei suinkaan aina ole. Hossa on haaste, mutta parhaimmillaan sellaisena hyvin palkitseva.

Keihäs- ja Huosilampi Käytännössä kaikki Hossan mielenkiintoisimmat kohteet sijaitsevat Luontokeskuksen

KALASTUS

KALASTUS MUUTTUU VUONNA 2021 Laki Hossan kansallispuistosta muuttaa kalastusta vuodesta 2021 alkaen. Suomessa kansallispuistoissa saa lähtökohtaisesti kalastaa yleiskalastusoikeuksin, mikä on hieman outoakin ajatellen kansallispuistojen roolia luonnonsuojelussa. Kansallispuistostatus estää kuitenkin yleisesti onginta- ja pilkki- ja viehekalastuskiellon saamisen, minkä vuoksi kansallispuistojen alueella ei ole kannattavaa harjoittaa istutustoimintaa, vaikka se ei suoraan uhkaisikaan kansallispuiston suojelutavoitteita.

Metsähallituksen Kainuun alueesta vastaava eräsuunnittelija Pasi Korhonen kertoo, että kalastusmahdollisuudet otettiin huomioon Hossan kansallispuiston perustamisvaiheessa erinomaisesti. Kirjolohilammet rajattiin jo alun perin kansallispuiston ulkopuolelle. Laissa Hossan

kansallispuistosta (296/2017) säädetään alueen kalastuksesta.

Vuoden 2020 jälkeen taimenen ja harjuksen istuttaminen ja siihen perustuva kalastaminen loppuvat Ala- ja Keski-Valkeaisessa, Pitkä-Hoilua/Kokalmuksessa sekä Kirkasvetisessä. Istutustoiminta jatkuu siis edelleen Iso-Valkeaisessa sekä Umpi-Valkeaisessa, joissa kalastaminen vaatii jatkossakin Hossan vapaluvan.

Pasi Korhosen mukaan samaan aikaan vuoden 2021 taitteessa voidaan ehkä vapauttaa esimerkiksi Umpi-Valkeainen kelluntarengaskalastukselle. Toisaalta esimerkiksi Pitkä-Hoilua/Kokalmuksen, Ala- ja Keski-Valkeaisen sekä todennäköisesti myös Kirkasvetisen siikakannat ovat luontaisia, ja niiden kalastus voi jatkua yleiskalastusoikeuksin.

Ala-Valkeainen.

28 Vapaa-ajan Kalastaja 4 • 2019

◗ Hossan siian kalastaminen vaatii kalastajalta todellista tuntemusta.

◗ Hossan kirjolohilammet rajattiin kansallispuiston ulkopuolelle.

Umpi-Valkeainen on perhokalastajan kalastettavissa myös rannalta.

Umpi-Valkeaisen peräosa kannattaa käydä tutkimassa.

länsipuolella suhteellisen pienellä alueella, ja ovat kalastettavissa samalla Hossan luvalla (Erälupien numero 5502).

Ensimmäisenä Luontokeskukselta lähdettäessä vastaan tulevat pyyntikokoisen kirjolohen istutuskohteet, Keihäs- ja Huosilampi. Lammilla ei saa käyttää tahnaonkia ja muita epäurheilijamaisia välineitä, mutta ei myöskään esimerkiksi omaa kelluntarengasta tai muutakaan venettä.

Keihäslampi on jollakin tavalla kalastettavissa hyvin rullausheittoon soveltuvilla välineillä, ja takaheittotilaakin on paikoin, mutta molemmat lammet soveltuvat paremmin uistin- kuin perhokalastukseen. Talviaikaan toki myös ulappa-alueet ovat pilkkijän saavutettavissa. Lampien ym-

pärillä on useita tulipaikkoja sekä Huosiuslammen laavu, joten rakenteiden puolesta kohteet ovat stressittömiä.

Iso-Valkeainen ja Umpi-Valkeainen Iso-Valkeainen ja Umpi-Valkeainen ovat syviä kirkasvetisiä harjujärviä Luontokeskukselta tulevan tien vastakkaisin puolin. IsoValkeaisesta voi tavoittaa myös muikuilla lihoneen useampikiloisen järvilohen, mutta UmpiValkeainen on kokonsa puolesta varsinkin rantakalastajan helpommin kalastettavissa.

Iso-Valkeaisella on sallittua käyttää myös omaa venettä tai kelluntarengasta toisin kuin Umpi-Valkeaisella. Järvi on varsinkin tuulisella säällä jopa liian iso kelluntarenkailuun, vaikka

◗ Keihäs- ja Huosilammelta löytyy pyyntikokoista kirjolohta.

lähimmille kalapaikoille ei venerannasta olekaan kovin pitkä matka, kunhan muistaa suunnata oikeaan.

Molemmissa järvissä tavataan huikeisiin mittoihin kasvavia siikoja, taimenia ja harjuksia. Tyypillinen saalisahven on myös 200-600 -grammainen. Kummallakin järvellä on tarjolla muutamia vuokraveneitä, joiden saatavuus kannattaa varmistaa Luontokeskuksesta hyvissä ajoin ennen aiottua reissua.

Umpi-Valkeainen on monen Hossan kävijän suosikki, ja järvessä on selkeitä ottipaikkoja.

Löytämisen ilon säilyttämiseksi todettakoon tässä vain, että venerannasta ei välttämättä kannata mennä kovin kauas ja toisaalta ruuhka-aikaan lähtörannasta vasemmalle jäävän salmen takaa

◗ Hossan alueelta löytyy huikeisiin mittoihin kasvavia saaliskaloja.

aukeava peräosa voi pelastaa vaikean päivän.

Iso-Valkeaisella tuuli tuo selvän elementin, jonka mukaan kalat liikkuvat. Harjukset voivat päiväsaikaan löytyä tuulen alapuolisilta rannoilta ja syvästäkin, kun taas illalla ja yöllä harjukset pintautuvat kuoriutuvia vesihyönteisiä puskevien soraikkorantojen päällä hyvinkin matalassa.

Ahventen jallitukseen Iso-Valkeaisessa on selkeitä pakkoja ja penkkoja, ja järvilohen sekä taimenen pyyntiin selkeä syvännealue. Siian kalastus perustuu molemmilla järvillä pitkälti pintaruokailevien kalojen näköaistin varaiseen paikallistamiseen ja täsmäkalastukseen.

Järvet ovat niin syviä, etteivät ne lämpene lohikaloille täysin

4 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 29

KALA PAIKKA

-

sietämättömäksi edes kuumimpaan aikaan, mutta kalat voivat kyllä painua varsin syvälle, eikä syvältä pyydetyn alamittaisen kalan vapautus aina ole yksinkertaista.

Kirkasvetinen. Yksi Hossan parhaista siikajärvistä.

Ala-Valkeaisen ja Kokalmusperän välinen puro. Vedenlaadussa ei ole vikaa.

Muita Hossan kohteita Keski- ja Ala-Valkeainen sijaitsevat alavirtaan Iso-Valkeaisesta ja Kirkasvetinen Iso-Valkeaisen länsipuolella.

Keski-Valkeainen ja Kirkasvetinen ovat Kokalmusperän ohella Hossan parhaita siikajärviä, ja soveltuvat hyvin siian pintaperhokalastukseen. Ala-Valkeaiseen ei istuteta kalaa, mutta se sijaitsee istutusjärvien välissä ja voi joskus yllättää.

Molemmille Iso-Valkeaisen alapuolisille Valkeaisille joutuu kävelemään jonkun matkaa kaikilta teiltä, mikä tekee niistä kalastuspaineen suhteen kiinnostavia kohteita.

Pitkä-Hoilua/Kokalmus ja Öllöri ovat alueen suurimpia reittien ulkopuolisia järviä. Ne ovat olleet mukana Isoja elämyksiä Pohjolan kalavesiltä -hankkeessa, jossa pyrittiin luomaan todellisia suurkalajärviä. Hankkeessa istutetut osin villien emojen jälkeläistaimenet ovat osoittautuneet vaikeiksi kalastaa.

30 Vapaa-ajan Kalastaja 4 • 2019

Näille järville suuntaavien kannattaa kuitenkin pyytää Luontokeskukselta kalalle varusteeksi istutuskalojen tunnistesirujen lukuun tarkoitettu pieni lukija, jollei satu omistamaan koirien tunnistekoodin lukemiseen tarkoitettua laitetta omasta takaa.

MAJOITUS

Kalan koodi verkkolomakkeelle Jos ns. kooditaimenen saa saaliiksi, kannattaa kalan koodi syöttää kalan kokotietoineen verkkolomakkeella osoitteessa www.kalamerkkipalautus.fi.

Vastineeksi kalastaja saa tiedon pyytämänsä kalan alkuperästä (villi paikallinen taimen, Oulujoen vesistön vaellustaimen tai näiden kahden risteymä).

Tieto paikallisten ja vaeltavien taimenten kasvusta järvialueilla olisi ensiarvoisen tärkeää taimenkantojen hoitoa ajatellen.

◗ Istutustaimenten koodien ilmoitus: www.kalamerkkipalautus.fi

MAJOITUS KANNATTAA VARATA AJOISSA

Majoitustarjonta Hossan alueella on kasvussa, mutta runsaan suosion takia varsinkin kesäreissuille majoitus kannattaa varata hyvissä ajoin. Hossa on autolla täysin saavutettavissa myös Kylmäluomasta, joten tarvittaessa majoituksen voi ottaa myös sieltä. Molempien kohteiden mökkitarjonta löytyy helposti osoitteesta www.hossa-kylmaluoma.fi.

Metsähallituksen erämökkien tarjonnan tarkistus ja varaus onnistuvat kätevästi Eräluvat-verkkokaupasta vaikkapa kirjoittamalla hakusanaksi Hossa. Yleistietoa Hossasta saa reilusti Metsähallituksen sivuilta www.luontoon.fi/hossa sekä kaupallisemmin sivustolta hossa.fi. Hossan luontokeskus on avoinna 1.3.-30.10. ja tilauksesta myös muina aikoina.

◗ Lisää yleistietoa Hossasta: www.luontoon.fi/hossa

OTTIAJAT

PUOLILTAPÄIVIN KALOILLA ON AKTIIVUUSPIIKKI Yleisesti ottaen vaikuttaisi, että kaloilla on Hossassa aamupäivällä jonkinlainen aktiivisuuspiikki. Puolen päivän aika on paras käyttää ahvenen kalastukseen, mutta iltapäivän kuluessa varsinkin harjuksia voi alkaa tavoittaa sopivilta tuulen alaisilta rannoilta ja penkoista, joskus jopa viidenkin metrin syvyydestä.

Iltaa kohti tapahtumat vähenevät syvällä, ja iltakymmenen-yhdentoista maissa kalat aloittavat tuulen tyyntyessä pintaruokailun. Silloin ne muuttuvat huomattavasti aremmiksi ja tarkemmiksi perhojen suhteen.

Jos heitot eivät omin heittotaidoin ja välinein tavoita arkoja kaloja, voi pinta-

perhollakin kalastaa päästämällä veneen kanssa heittosiimaa riittävän pitkälle. Tämä tekniikka osoittautui toimivaksi kesällä 2018 hyvin arkoja pinnasta ruokailleita harjuksia Iso-Valkeaisella kalastettaessa.

Syksyä kohti aamuaktiivisuus vaikuttaisi muuttuvan tärkeämmäksi, ja vesillä on syytä olla jo ensimmäisten valonsäteiden kajastaessa. Yleisesti ottaen kirkkailla vesillä pilvinen päivä on aina parempi kuin aurinkoinen. Ennen ukkosta ja ukkosen aikaan myös lohikalat hullaantuvat joskus huikealle syönnille, mutta ukkossateen jälkeen on paras suunnata mökille tai telttaleiriin odottelemaan seuraavaa päivää tai joskus jopa ylihuomista.

Keskikesällä keskipäivän voi käyttää ahventen narrailuun vaikka perhovälinein.

sähallituksen Luontopalvelut, jotka toimivat budjettirahoitteisesti ilman taloudellisen voiton tavoittelua.

Toisaalta esimerkiksi Hossan alueella istutustoiminnan toteuttamista arvioidaan myös aluetaloudelle koituvien hyötyjen kautta. Metsähallituksen eräsuunnittelija Pasi Korhonen täsmentää, että esimerkiksi kalastajille tarkoitetun laavun puuttuminen Umpi-Valkeaiselta on sekin puhtaasti resurssikysymys, ja voi rantaan ilmaantua, jos Luontopalveluiden valtiolta saama rahoitus kasvaa.

Korhonen kertoo, että lähivuosina Hossan kansallispuiston virtavedet on tarkoitus inventoida ja tarvittaessa kunnostaa lohikalojen lisääntymismenestyksen parantamiseksi. Hossanjoen reitillä olisi epäilemättä potentiaalia myös todelliseksi paratiisiksi varsinkin, jos Kiantajärven kalastus mahdollistaisi taimenten selviämisen kutukokoon.

Hossan matkailu on kasvussa

Perangan ja Someron reitit tarjoavat lukuisia kauniita järviä ja lampia varsinkin ahvenen kalastajille. Näillä kohteilla saa kalastaa rauhassa, ja kalat ovat keskimäärin erittäin hyvän kokoisia. Saalista otettaessa kannattaa pitää tolkku mielessä, ja muistaa, että pienissä lammissa

jo kymmenen kilon saalis voi olla merkittävä osa koko lammen kalakannasta.

Hienoja järviä on myös Hossan kansallispuistosta itään, mutta alueella osa pienistä järvistä on vuokrattu yksityisille ja luvalliset paikat on syytä tarkistaa kalastusrajoitus.fi:stä.

◗ Kalastuspaikat voi tarkistaa: kalastusrajoitus.fi

Kansallispuiston virtavedet inventoidaan lähivuosina Metsähallitusta syytetään usein perusteetta rahanahneudesta.

Vaikka Metsähallituksen Eräpalveluiden toiminta perustuu metsästys- ja kalastusluvista saatavaan tuottoon, esimerkiksi retkeilyrakenteista vastaa Met-

◗ Hossan kaloilla on yleensä aamupäivisin jonkinlainen aktiivisuuspiikki.

Hossan luontokeskusta pyörittävät Timo Korhonen ja Ari Juntunen ovat yrittäjinä myös läheisellä Kylmäluoman retkeilyalueella. Ari Juntusen mukaan maastopyöräilijät ja muut retkeilijät ovat lukumääräisesti kansallispuistostatuksen myötä ohittaneet kalastajat, ja Hossasta on kehittynyt kaikkien luontomatkailijoiden suosikkikohde. Toisaalta Hossan polut varmasti kestävätkin enemmän retkeilijöitä kuin vedet kalastajia, ja aktiivikalastajalle ruuhkakalastus ei koskaan ole houkuttelevaa.

Ari Juntusen mukaan parasta avoveden kalastusaikaa ovat alkukesä ja syksy, kun vedet ovat viileitä ja lohikalat aktiivisia.

4 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 31

Harjuksen ja ahvenen kannalta myös KALA- keskikesä on hyvä.

PAIKKA Suurimmat ahvenet saadaan Juntusen mukaan joulu-tammikuussa, kun kelit ovat haastavia, mutta varsinainen pilkkisesonki käynnistyy huhtikuun loppupuolella. Huhtikuussa kelit ovat valoisia, ja ahven sekä lohikalat purevat tasapainopilkkeihin. Jäät Hossasta lähtevät toukokuun puolella.

Juntusen mukaan pilkkijöissä näkyy ukkoontuminen, ja kenties pilkkimiseen perustuva kalastusmatkailu hieman hakee muotoaan nuorempien kalastajien osalta. Aktiiviselle ison ahvenen tai lohikalojen pilkkijäryhmälle Hossa tarjoaa kuitenkin oivallisen ja rauhallisen kohteen, jossa eivät vaihtoehdot helposti lopu kesken.

Kalastustekniikka koetuksella Hossan kalastuksen vetovoima perustuu luontaisiin kaloihin, jotka eivät ole kovin usein pyydettävissä perusliitseillä ja muilla isokokoisilla perhoilla. Alku- ja loppukaudesta lentävän hyönteisfaunan pääosan muodostavat kaksisiipiset, joiden lajikohtainen jäljittely haastaa kokeneenkin perhokalastajan.

Juhannuksen alla alkavat kuoriutua pienemmät päivänkorennot ja juhannuksen aikoihin isoimmat. Loppukesää kohti lajisto monipuolistuu edelleen ja lajikohtainen jäljittely vaatii vahvaa hyönteistuntemusta. Lisäksi oikeanlainen perho on osattava uittaa juuri oikealla tavalla pinnalla, pintakalvossa, juuri pintakalvon alla tai joskus jopa metrien syvyydessä.

Perhokalastajan hermoja voi koetella myös vaikeiden kalojen kyky napata täsmällisestä

32 Vapaa-ajan Kalastaja 4 • 2019

LIIKUNTARAJOITTEISET

Huosilampi - toinen Hossan kirjolohikohteista.

HOSSA SOVELTUU MYÖS LIIKUNTARAJOITTEISILLE KALASTAJILLE Luontokeskuksen läheisyydessä sijaitsevalle Huosilammelle pääsee kirjolohta kalastamaan myös pyörätuolilla. Lammella on neljä vuonna 2017 uusittua heittolaituria. Yhteensä lammen rannalla on noin 600 metriä esteetöntä, sorastettua ja osin puurakenteista polkua.

Hossa on esteettömän kalastuksen edelläkävijä myös Somerjoen Lihapyörteen heittolaiturialueen myötä. Lihapyörteelle pääsee Värikallion pysäköintialueelta sorastettua noin 200 metriä pitkää polkua pitkin.

Hossassa kalastajaa palvelee koko joukko retkeilyrakenteita.

ruokailukulttuurista huolimatta Lotto-lippaan tai johonkin balsakapulaan. Uistinkalastajan kannalta tämä toki tarkoittaa, että kalaa voi saada kalaa ärsyttämällä ilman täsmällistä ravintokohteiden jäljittelyäkin. Osa Hossan vesistä on niin isoja, et-

◗ Hossa on esteettömän kalastuksen edelläkävijä.

tä soutu-uistelija on pelkästään kalojen löytämisessä perhokalastajaa paremmassa asemassa.

Talvikalastajan erämainen kohde Todellista erämaafiilistä hakevalle Hossa on parhaimmillaan

talvella. Autiotuvat tarjoavat kulkijoille tukikohtia, ja kirkkaissa vesissä kala on aktiivista koko talven, joskin parhaat ajat ovat aina ensimmäisillä ja viimeisillä jäillä. Lumen häviäminen jäältä voi saada joidenkin kirkkaiden vesien kalat katoamaan täysin, joten välttämättä aivan vappuun asti ei kannata reissua lykätä.

Hossassa voi keskittyä pilkkimään tasapainolla taimenta syvänteiden päältä jään alta, harjusta matalista penkoista ja ahvenia sekä siikoja erilaisista penkoista ja pakkojen laitamilta.

Ahvenparvet ovat keskimäärin harvassa, mutta parvet voivat olla isoja ja koostua isokokoisista kaloista. Hossan kalat ovat ensiluokkaisia ruokapöydässä, mutta karujen vesien rajallinen tuotto kannattaa pitää mielessä.

Toisaalta ahvenjärviä on Hossan alueella niin paljon, että kalastuspaine jää monilla vesillä pieneksi.

Yleisesti ottaen kokemukset talvikalastuksesta palvelevat kesäkalastusta ja päinvastoin, sillä tietyt kalojen suosikkipaikat ovat sitä vuodenajasta toiseen, ja syvyyskäyrät eivät muutu vuodenaikojen mukana.

Kansallispuiston vesistä Iso- ja Pikkukukkuri, Iso Syrjäjärvi, Aittojärvi, Talasjärvi, Puukkojärvi, Syvä Suottajärvi, Matala Suottajärvi ja Saari Hoilua kuuluvat myös Suomussalmen pyydyskalastusluvan piiriin. Ennätysahvenia etsivien kannattanee ottaa tämä lista huomioon karttatiedusteluja tehdessään.

Hossan vedet tarjoavat järvikalastajalle vuosikausiksi koluttavaa, ja lukijaa onkin varoitettava, että kertakäynnistä voi muodostua helposti pitkän viikonlopun mittainen meno useiksi vuosiksi eteenpäin. l

◗ Hossan talven parhaat kalastusajat ovat ensimmäisillä ja viimeisillä jäillä.

UUTTA ◗ TEKSTI: ISMO MALIN

Hyvät kalastusvälineiden valmistajat ja maahantuojat!

Julkaisemme tuoteuutisia mahdollisuuksien mukaan joka numerossamme, joten Vapaa-ajan Kalastaja -lehteen 5/2019 (ilmestyy 11.10.) tarkoitetun aineiston on oltava toimituksen käytössä viimeistään 28.8.

Lisätiedot: Jaana Vetikko puh. 050 525 7806 tai Ismo Malin puh. 050 577 4656 ja sähköposti: ismo.malin@ vapaa-ajankalastaja.fi.

RAYMARINE AXIOM TUKEE NYT YAMAHA COMMAND LINK -INTEGROINTIA Raymarinen Axiom®-monitoiminäyttöjen tuoteperheeseen on lisätty Yamaha Command Link ja Command Link Plus -järjestelmät. Tämän ansiosta Yamahan sertifioimissa Raymarinen Axiom-monitoiminäytöissä näkyy nyt jopa neljän Yamaha-perämoottorin instrumentointi yhdessä näytössä. Moottoritietojen Axiom-näytön ulkoasu ja tuntuma vastaavat Yamahan digitaalisia instrumenttinäyttöjä, ja se on yhteensopiva monenlaisten nykyisiin ja uusiin veneisiin asennettujen Yamaha-perämoottorien kanssa.

Raymarinen integrointi Yamaha-perämoottoreihin antaa veneilijöille suuren näytön näkymän moottorin parametreihin, säiliötasoihin, akun tilaan ja paljon muuta. Raymarinen ja Yamahan integrointi on ihanteellinen ratkaisu kaksoisohjauspisteellä varustettuihin veneisiin. Sen ansiosta kapteenit näkevät verkkoon kytketystä Raymarine Axiom -näytöstä täsmälleen, mitä moottoreissa tapahtuu.

Lähes mikä tahansa Yamaha Command Link- tai Command Link Plus -järjestelmällä varustettu vene voidaan integroida Raymarinen Axiom-monitoiminäyttöihin Yamahan

Yhdestä ja samasta Raymarinen Axiommonitoiminäytöstä voi uuden linkitysominaisuuden ansiosta seurata nyt jopa neljän Yamaha-perämoottorin toimintoja samanaikaisesti.

lisävarusteena saatavalla NMEA 2000 -verkolla ja adapterikaapelilla. Yamaha Helm Master- tai Set Point -järjestelmillä varustetut veneet voidaan myös integroida Raymarineen Yamahan lisävarusteena saatavalla NMEA 2000 -verkolla (6YG) ja Yamahan CL7-näytöllä.

Tämä uusi toiminto on yksi monista uusista ominaisuuksista hiljattain julkaistussa Axiomin LightHouse Annapolis 3.9 -käyttöjärjestelmässä. Sen voi ladata veloituksetta ja helposti osoitteesta www.raymarine.com/ multifunction-displays/lighthouse3/. l

◗ KUNNOSTUS Kulttuuriperintö otettava huomioon vesistökunnostuksissa Museoviraston antamalla ohjeella pyritään riittävään ja oikea-aikaiseen yhteistyöhön kulttuuriympäristön asiantuntijoiden ja kunnostusten valmistelijoiden kesken. Museovirasto korostaa luonto- ja kulttuuriperintöarvojen yhteensovittamisen tärkeyttä kulttuuriperinnön turvaamiseksi.

Vesistö- ja merialueiden ympäristöhankkeet ovat tarpeellisia vesien hyvän ekologisen tilan saavuttamiseksi sekä kalatalouden kestävyyden turvaamiseksi. Nyt julkaistulla ohjeella Museovirasto pyrkii selkeyttämään ja helpottamaan kulttuuriperin-

Salon Latokartanonkosken mylly kuuluu Muinaisjäännösrekisterin kohteisiin, jollaiset on otettava huomioon vesistökunnostuksia suunniteltaessa. Kuva: Maija Matikka/Museovirasto.

nön huomioon ottamista erilaisissa vesiin liittyvissä hankkeissa.

Ohje on suunnattu virtavesien, kosteikkojen ja ranta-alueiden kunnostus- ja rakennushankkeiden suunnittelijoille ja toteut-

tajille sekä hankkeiden parissa työskenteleville viranomaisille.

Se on hyödyllinen myös maastossa inventointeja, tarkastuksia ja dokumentointia tekeville kulttuuriperinnön ammattilaisille se-

kä muille vesiin liittyvästä kulttuuriperinnöstä kiinnostuneille tahoille.

Uudessa ohjeessa kuvataan ihmisen toiminnan synnyttämiä erilaisia vesiin liittyviä kulttuuriympäristöjä, kerrotaan niiden inventointi- ja tutkimustilanteesta sekä muusta käytettävissä olevasta tiedosta. l

Ohje löytyy Museoviraston sivustolta https://www.museovirasto.fi/uploads/Kulttuuriymparisto/Kalatalousohjeistus.pdf.

4 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 33

Illex Dexter Shad 34 cm Iso Dexter on hiukan kolhon näköinen ja voimakasuintinen viehe, josta on muutamassa vuodessa tullut käsite hauenkalastajien keskuudessa. Vieheen valmistus on jo kerran lopetettu, mutta yleisön pyynnöstä se on nostettu takaisin valikoimaan. Harvassa ovat ne vieheet, joilla on kontollaan suora 16 kiloon saakka, mutta Dexter on näistä yksi.

Solakan ruumiinmuotonsa ansiosta paino ei kasva kohtuuttomaksi ja heittäminenkin vielä onnistuu.

Kun pakista löytyvät Dexterin ”Pike” ja ”Atomic Chicken” ei kalantulo jää ainakaan vieheistä kiinni.

LÄÄKÄRIN MÄÄRÄYKSESTÄ

◗ TTEKSTI JA KUVAT: TEEMU KOSKI

Hauenkalastajan

JÄTTIKUMIT A ll in eli kaikki tai ei mitään. Yli 30-senttinen viehe saattaa näyttää isolta, kunnes sitä sovittaa kymppihauen kitaan. Asiaa tutkiessaan tohtori on tullut siihen tulokseen, että koko on suhteellinen käsite.

Iso viehe saa ison hauen liikkeelle. Pienemmät matkasta karsiutuvat, mutta nämähän ovat suurhauenpyynnissä vain haitaksi. Pikkuhauet houkuttelevat kalastajan peräänsä ja kuin varkain suurhauenkalastus lipsahtaakin ihan tavalliseksi hauenkalastukseksi.

Jättivieheet ovat tähän tehokas troppi, niinpä lääkäri määrääkin suurhaukea mielivän kasvattamaan vieheidensä kokoa. Alkua helpottaakseen tohtori esittelee kumien heimon kuusi kivenkovaa korstoa, joukossa sekä teollisesti tuotettuja massavieheitä kuin kotimaista käsityötä.

34 Vapaa-ajan Kalastaja 4 • 2019

Captain Ollie Papa Shad 35 cm ”Papparainen” edustaa kotimaista käsityötä parhaimmillaan. Uinti on pyrstön korkkiruuvimaista kiertoa ja pehmeän keinahtelevaa rungon kallistelua, jotka käynnistyvät ilman minkäänlaista kynnystä.

Pappa on tällä hetkellä suurhaukivieheiden kiistaton ykkönen ja valloittanut valtakuntansa kuin Hunni Attila; Jos on vahvin, ei tarvitse turvautua kommervenkkeihin.

190 gramman paino asettaa heittokalustolle ja heittäjälle vaatimuksia, joten moni käyttää viehettä lähinnä uistellessa. Heittäminenkin onnistuu, kunhan vavasta löytyy tarpeeksi voimaa.

Papa Shad väreissä Saksanlippu ja Nieppi.

Rutava Slayer 30 cm

Värikoodit ovat tylsiä, mutta hauet eivät siitä välitä. 022 ja 024 toimivat.

SnackBaits XXL 32 cm Kotimaista suunnittelua edustaa myös SnackBaits, jonka XXL-koko on paikkansa jättivieheiden kärkikolmikossa ansainnut. Snackin uinti on hieman muita mainittuja pehmeämpää, eikä se tunnu yhtä selvästi vapaa pitelevään käteen. Mutta hetkensä tälläkin vieheellä on, minkä todistavat useat vieheellä saadut suurhauet.

Mainetta hieman varjostavat sekaan osuneet maanantaikappaleet. Vieheen materiaali on erittäin pehmeää, mistä syystä on suositeltavaa käyttää rigaamiseen isointa jigiruuvia minkä löytää. Eikä tippa pikaliimaakaan ole pahitteeksi pitoa varmistamaan.

Painoa vieheellä on 160 grammaa, mikä tekee vieheestä sekä heittokalastajan että uistelijan työkalun.

Rutavan Orjuuttaja on Huittisen kotipaikakseen mainitsevan Team Free Rutavan taidonnäyte. Solakampien kumien seasta Slayer erottuu madetta tapailevalla hahmollaan, johon massiivinen lapiopyrstö loihtii herkullisesti vaappuvan uinnin. Profiili tuo vieheelle massaa noin 300 gramman edestä ja etupäässä täsmäuisteluun Vapaan Rutavan ritarit sanovat vieheen suunnitelleensa.

Ja epäilemättä voimakkaasta uinnista ja hahmosta on etua seudun savisameiden jokien suurhaukia narratessa.

Slayer edustaa pienpajatuotantoa ja sitä valmistetaan vain muutaman kappaleen erissä. Saatavuutta voi kauniisti kysellä valmistajilta itseltään, röyhkimys kun saattaa jäädä ilman erinomaista ottipeliä.

Rutava Slayer esikuvaansa imitoivassa madekuosissa.

Bixter Shad 45 cm Vastaistutettu kirjolohi on villi kuin lehmä. Ja siitä syystä hauelle helppo saalis.

Savage Gear Line Thru Trout 40 cm ”Komean lohen sait!” Huudahti lähellä onkinut ukko, kun kalastaja vieheensä vedestä nosti. Tarkasti esikuvaansa imitoiva ”Troutti” on jyhkeä ilmestys. Optimisti saa olla se pikkuhauki, joka tähän iskee. Lötkö painii omassa sarjassaan ja 760 gramman paino ohjaa valitsemaan tekniikaksi uistelun.

Troutti vaatii hiukan pikkuveljiään enemmän vauhtia uidakseen, mutta käynnistyessään uinti on tuttua, todella aidon näköistä kiemurtelua.

Uittoa kevyin nykäyksin tehostamalla voi saada aikaan kalaakin kalamaisempia nyökkäyksiä ja liukuja. Tämän lähemmäksi luonnonsyöttiä viehe tuskin pääsee.

Tuoteperheeseen kuuluu myös trouttia isompi hauki omaan sukuunsa mieltyneiden petojen pään menoksi.

Ja kuten jo alussa todettiin, kymppihauen kidassa on kyllä tilaa tällaisellekin.

Bixter on niinikään pienpajavalmiste, jonka luoja on Karkkilan kiusa suurkuhille, Perttu Haanpää. Viehe edustaa solakkaa viehemallia, jossa koko tuo uintiin letkeyttä ja itsevarmuutta. Korkkiruuvia uiva pyrstö ja voimakas runkouinti ovat Bixterinkin salaisuus.

Kuvassa esiintyvän Bixterin ensimmäisen sukupolven elinkaari taisi kestää vain ensimmäisistä sulista jäidenlähtöön, mutta jo siinä ajassa vieheellä ehdittiin saada komeita kaloja, kruununa 11-kiloinen hauenpötkö.

Kakkosversiossa kuulemma on leveämpi profiili ja vielä herkempi uinti. Näidenkin hankkimiseksi joutuu näkemään hiukan vaivaa, koska jättikumien valaminen on työlästä ja tarkkaa puuhaa. Onnistuneeseen valuun menee aikaa tunnin verran, eikä yhdellä muotilla operoiva valaja suuriin tuotantomääriin yllä. l

Bixterissä ei ole blingiä, mutta mojoa löytyy.

4 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 35

HISTORIAN HAVINAA

◗ TEKSTI JA KUVAT: NIKO SATTO

PELLINGIN PARHAAT elävät ja voivat hyvin Kädessäsi olevan julkaisun edeltäjä, Urheilukalastuslehti, kertoi vuonna 1969 haukivieheiden kuumimman kärjen. Tuolloin, tismalleen 50 vuotta sitten, kaikki myydyimpään kymppiin mahtuneet uistimet ovat yhä edelleen markkinoilla olevia, useimmille tuttuja uistimia.

Hi-Lolla saa yhä haukia.

Lötkö vapa ja joustava siima sen sijaan ovat nykykalastajalle haastava yhdistelmä. Kuva: Mika Nummisto.

36 Vapaa-ajan Kalastaja 4 • 2019

Yllä. Vuoden 1969 kymmenen myydyintä elävät ja paranevat. Esimerkiksi Krokodilin, Calico Catin, Droppenin ja Invinciblen värit ovat tuoreita uutuuksia.

V

uoden 1969 myydyin viehe oli ranskalaisen Meppsin legendaarinen Aglia-lippa. Melko tavanomaisen näköisessä lipassa ovat rakennuspalikat olleet kohdallaan, sillä Aglia on ollut vuosikymmeniä erittäin suosittu.

Toisella sijalla on ikoninen haukilusikka, Bete Krokodil, jonka valmistus siirtyi Ruotsista Finlandia-uistimelle Suomeen vuonna 1978. Vuonna 1969 ”Krokon” kartassa oli kahdeksan maalattua väriä ja muutama metalliväri. Sittemmin värivaihtoehtoja on esitelty kymmeniä.

Ruotsalaisen Abun uistimia myydyimpien listalta löytyy kolme, 1956 esitelty Toby ja 1946 esitelty Atom sekä heti vuoden 1967 esittelystä supersuosioon noussut Droppen. Nykyisin Kalastuskolmion omistuksessa olevista brändeistä listalle yltivät Saaristomeren rannoilla kehitetty Jak-lusikka sekä kaikille tuttu Calico Cat -lippa.

Kotimaisista valmistajista porskutti Rapala, jonka mallia ei ollut listassa tarkemmin eritelty. Tuolloin tarjolla olivat alkuperäinen Original, 1965 esitelty CountDown sekä vuoden 1969 uutuus, Magnum.

Nils Masterin muutamaa vuotta aiemmin esittelemä Invincible oli myös kohonnut varsin nopeasti kymppikärkeen. Urheilutarpeita Karhu Oy:n 1980-luvun taitteessa Kuusamon Uistimelle myymä Professor on niin ikään ollut kymmenien vuosien ajan virkistyskalastajien suosiossa.

Nämä kaikki kymmenen viehettä ovat pitäneet pintansa, vaikka uusia viehemalleja ja kokonaan uusia viehetyyppejäkin on matkan varrella syntynyt kasapäin. Uusia värejä ja toisinaan kokojakin esitellään klassikkomalleihin tasaisin väliajoin. Erityisesti kirkkaat fluorivärit ja uusimpana hehkuvat UV-värit ovat pitäneet ostajien mielenkiintoa yllä.

Pellingin ykköstykki hauille oli Krokodil (alla).

Kakkossijan nappasi Hi-Lo. Vuoden 1969 ottivärejä saattoivat olla LYS ja YP.

Pellingin tilastojen kertomaa Vuonna 1969 kalastusta ei sopinut harrastaa missä tahansa, kuten nykyisin. Pellingissä, Porvoon eteläpuolisessa saaristossa oli kuitenkin Suomen Urheilukalastajain liiton (SUKL) vesialue, jossa liiton jäsenet pääsivät luvallisesti kelpo haukivesien äärelle. Tämän ansiosta Pellingin vesiltä pystyttiin keräämään kalapäiväkirja, johon kertyi vuoden aikana 211 haukea.

Myyntitilaston kakkonen, Krokodil, oli Pellingin tilaston selvä ykkönen 50 hauella. Kakkossijalle ylti säädettävällä uintilistalla varustettu haukivaappulegenda Abu Hi-Lo 33 hauellaan. Vaikka Hi-Lo ei mahtunut kymmenen myydyimmän joukkoon, erittäin suosittu se oli vuosikymmenien ajan. Nyt Hi-Lo elää uutta tulemistaan, kun uintilistan säätöä on parannettu, uusi 20 sentin koko tuotu tarjolle ja värikartta päivitetty nykyaikaiseksi.

Kalatilaston kolmanneksi nousi Rapala 31 hauellaan. Vaikka Rapala-brändillä on esitelty kolmesataa erilaista malli- ja kokoyhdistelmää, se on parin vuosikymmenen ajan ollut hiukan ulkona hauenkalastuksen trendeistä. Viime vuonna Rapala otti ison askeleen ja esitteli X-Rap Peto, X-Rap Scoop ja Super Shadow Rap -nimiset haukimallit. Tänä vuonna mallisarja sai jatkoa X-Rap Otus -kippurahäntäjättiläisestä. l

Vanhoilla klassikoillakin yhä pärjää Pellingissä.

Tämän todistimme Kalastajan Kanavan Jyri Kuusisalon kanssa toukokuussa 2019. Löydät jakson KALASTAJAN KANAVALTA YouTubesta.

Rapala Rahaston suurimmat avustukset suunnattiin tänäkin vuonna erittäin tukalassa tilanteessa olevan luonnontaimenen tulevaisuuden turvaamiseen. Kuva: Rapala Rahasto.

◗ RAPALA RAHASTO Rapala Rahastolta tukea luonnontaimenen turvaamiseen Rapala VMC Oyj:n ja Normark Suomi Oy:n yhteisesti perustaman Rapala Rahaston merkittävimmät, usean tuhannen euron raha-avustukset suunnattiin tänäkin vuonna äärimmäisen tukalassa tilanteessa olevan luonnontaimenen tulevaisuuden turvaamiseen.

Tukea kohdistettiin Heinäveden reitillä Kermassa sijaitsevan Kissankosken jatkokunnostukseen, taimenen palauttamiseen Vuoksen vesistöön kuuluvalle Nilsiän reitille, Päijänteen vedet Kymenvirran kautta Ruotsalaiseen yhdistävän kuuluisan Kalkkistenkosken kalataloudelliseen kunnostukseen sekä Kokemäenjoen vesistön latvavesiin kuuluvan Multian Soutujoen reitin taimenen kutualueiden ennallistamiseen.

Pienempiä, satojen eurojen avustuksia saivat myös kunnostushankkeet Ylläsjärven Vähäjoella, Ullavan Alikylällä sijaitsevalla Ullavajoen Myllykoskella sekä Vantaanjoen latvavesistöön kuuluvalla Keihäsjoella.

Tuhannen euron avustuksen sai myös Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön (SVK) hanke, jossa Hiidenvedelle rakennetaan säätelypadon ja kalojen nousu-uoman avulla Suomen ensimmäinen sisävesille perustettava ”haukitehdas” eli haukien lisääntymisen erityistarpeet huomioon ottava kosteikko.

Tarkoituksensa mukaisesti Rapala Rahasto järjestää kerran vuodessa yleensä alkuvuodesta avoimen hakumenettelyn, jonka perusteella rahallista tukea tai kalastusvälinelahjoituksia voivat hakea mitkä tahot tahansa.

Lisätietoa Rapala Rahaston toiminnasta ja hakumenettelystä www.rahasto.rapala.fi. l 4 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 37

TEKSTI: ISMO MALIN

Myös suojeluarvon saaneiden uhanalaisten kalojen kalastaminen on edelleen sallittua rauhoitusaikojen, pyyntimittojen ja muiden kalastusrajoitusten puitteissa. Sama koskee tietysti viehekalastajien perussaaliskaloja, kuten haukea ja ahventa, jotka eivät ole uhanalaisia, eikä niille ole määritelty suojeluarvoa. Kuva: Jaana Vetikko.

Pyydykseen jäänyt laiton kala pitää vapauttaa välittömästi

Uhanalaisten kalojen suojeluarvoilla torjutaan

S

uomessa tuli toukokuussa voimaan asetus, joka määritteli uhanalaisille ja taantuneille kalalajeille suojeluarvon. Kalastuksenvalvonnassa tämä otetaan kuluvan avovesikauden aikana huomioon tehostetulla valtakunnallisella valvontakampanjalla, jonka erityiskohteena on uhanalaisten kalojen kalastus.

Metsähallituksen erätarkastaja Antti Niemen mukaan lakimuutos on tervetullut myös kalastuksenvalvonnan näkökulmasta, vaikka se ei valvo-

jien käytännön työhön juurikaan vaikuta. Suurin merkitys sillä hänen mielestään kuitenkin on kalakantojen suojelun tehostajana. ”Kalat tästä eniten hyötyvät, sillä nyt säännöksistä piittaamattomatkin varmaan miettivät tarkkaan, kannattaako uhanlaista kalaa ottaa laittomasti saaliiksi, kun sen seurauksena joutuu kiinnijäädessään maksamaan lajin suojeluarvon mukaisen summan, joka voi olla tuhansia euroja.

Tähän astihan tällaisesta ri-

koksesta on selvinnyt sakoilla, minkä takia esimerkiksi kalojen vapauttamissäännöksiä ei ole otettu aina huomioon”, hän arvioi.

Laiton kala pitää aina vapauttaa Kalastuksen harrastajan ei sen sijaan Niemen mukaan tarvitse olla huolissaan, vaikka hänen pyydykseensä jäisi kala, jolla on suojeluarvo, kunhan se on kalastettu säännösten mukaisesti. Jos kyseinen kala sen sijaan jää saaliiksi rauhoitusaikana, se

on ala- tai ylämittainen tai saaliskiintiö ylittyy, se pitää välittömästi laskea takaisin veteen elävänä tai kuolleena.

Näin kannattaa myös toimia, sillä muussa tapauksessa kalastaja saattaa joutua maksamaan suojeluarvon mukaisen korvaussumman valtiolle, minkä päälle tulevat vielä sakot. ”Suojellun, alamittaisen tai laittomilla menetelmillä pyydetyn kalan hallussapito on aina rangaistava teko, vaikka se olisi jäänyt saaliiksi vahingossa”, Niemi muistuttaa.

LAILLINEN KALASTUS Suurin suojeluarvo 7510 euroa on Vuoksen vesistöalueen järvilohella.

Kuva: Janne Tarkiainen.

38 Vapaa-ajan Kalastaja 4 • 2019

LAILLINEN KALASTUS JATKUU ENTISELLÄÄN Maa- ja metsätalousministeriöstä korostetaan, että myös uhanalaisten ja taantuneiden kalalajien kalastus on edelleen sallittua rauhoitusaikojen, pyyntimittojen ja muiden kalastusrajoitusten puitteissa.

Kalalaji ja -kantakohtaisten suojelusäännösten lisäksi kalastaessa tulee ottaa huomioon ja kunnioittaa kalastuslain yleisiä kalastuskieltoja ja -rajoituksia. Rajoitukset voi tarkistaa Kalastusrajoitus.fi-sivustolta.

Kalastajan TASKUTIETO

laitonta kalastusta Lajit, joilla on suojeluarvo Maa- ja metsätalousministeriön asetus uhanalaisten ja taantuneiden kalalajien arvoista tuli voimaan toukokuussa. Sen mukaan vaarantuneisiin lajeihin kalastusrikosten ja -rikkomusten yhteydessä tuomitaan valtiolle menetettäväksi se arvo, joka laittomasti saaliiksi otetulla kalalla on lajinsa edustajana.

Kalalajit, joita asetus koskee, ovat lohi, järvilohi, ankerias, nahkiainen, taimen, harjus, nieriä ja mereen laskevassa joessa tai purossa oleva siika sekä lisäksi jokirapu. Yksittäiset lajit on jaettu asetuksessa tarkoituksenmukaisiin suojeluyksiköihin tuoreimman uhanalaisuusarvioinnin ja kalastusasetuksen perusteella.

Suojeluarvoja koskevassa asetuksessa on yhteensä 23 erilaista arvoa, jotka vaihtelevat välillä 50–7 510 euroa. Suurin arvo on äärimmäisen uhanalaisella Vuoksen vesistöalueen järvilohella ja pienin arvo jokiravulla.

Suojeluarvot perustuvat

Luonnonvarakeskuksen laskelmiin siitä, miten kalliiksi suojeluyksikön korvaaminen uudella vastaavalla yksiköllä käytännössä tulee. Arvojen määrittely perustuu kunkin yksikön suojelun tarpeeseen, uusiutumiskykyyn ja lisääntymisikäisen kannan kokoon.

Tavallisimmat satunnaiskalastajan saaliskalat, kuten hauki ja ahven eivät ole uhanalaisia, eikä niille siten ole määritelty suojeluarvoa.

Tavoitteena rikosten vähentäminen Uuden suojeluarvoon perustuvan maksun tavoitteena on tehostaa uhanalaisia ja taantuneita kalalajeja koskevien pyyntimitta-, rauhoitus- sekä saaliskiintiösäännösten noudattamista ja samalla lajien suojelua ja kantojen elpymistä. Vahvistettujen arvojen uskotaan helpottavan myös rikosten ja rikkomusten käsittelyä tuomioistuimissa, kun arvot ovat helposti saatavilla, eikä niitä jouduta erikseen arvioimaan. l

Vuoden 2020 kalenterista löydät tietoa mm. l särkikalojen tunnistuksesta l haukijigien rigauksesta l koukkujen vaihtamisesta l haukitehtaista l ennätyskaloista l siimoista ja solmuista l kalojen ottipäivistä l kalastuslaista

11,Kalenteri ilmestyy lokakuussa.

Oman Vapaa-ajankalastajan kalenterisi voit tilata hintaan 11 €. Tilatessasi niitä myyntiin vähintään 10 kappaletta, laskutamme vain 9 €/kalenteri.

TILAUKSET: S-POSTI jaana.piskonen@vapaa-ajankalastaja.fi PUH. 050 597 4933 Hintoihin lisätään toimituskulut.

O

PERH

NURKKA

◗TEKSTI JA KUVAT: PIETARI SIPPONEN

Yksinkertainen on kaunista

KOLME KOVAA OTTIPERHOA syysharjuksen kalastukseen

S

yksy tekee tuloaan ja harjuksen perhokalastajan sesonki on pian parhaimmillaan.

Vaikka virtavesien syysrauhoitus alkaa syyskuun alussa, niin useissa paikoissa harjusta on mahdollista

kalastaa loppusyksyyn asti. Tässä artikkelissa esittelen kolme yksinkertaista, mutta todella tehokasta perhoa harjuksen syyskalastukseen.

Talvea varten tankkaavat harjukset syövät syksyllä monenlaista ra-

vintoa hyönteisen toukista pikkukalojen kautta aina hengettömiin kaksisiipisiin. Oheista kolmea eri perhomallia varioimalla pärjää kuitenkin syysharjusjahdissa jo pitkälle.

PINKKI SQUIRMY WORM KOUKKU: #12-16 väkäsetön jigikoukku PYRSTÖ: Pinkki squirmy worm body RUNKO: Pinkki squirmy worm body KUULA: 3-4 mm volframikuula Kiistelty ja kiitelty perhomalli, joka on herättänyt viimeisen muutaman vuoden aikana tunteita laidasta laitaan. Monen mielestä nämä kumimadot eivät ole perhoja laisinkaan. Jotain kertoo sekin, että Squirmy Wormien käyttö kiellettiin MM- ja EM-kilpailuissa vuodesta 2019 lähtien. Mitään muuta järkevää selitystä tähän ei löytynyt kuin se, että perho on liian tehokas.

Tehokas perho Squirmy todella onkin, erityisesti harjukselle. Välillä kolmen perhon litkaa uitellessa lähes jokainen kala roikkuu matoperhossa kiinni. Pinkki on hyvä yleisväri Squirmy Wormeihin yhdessä punaisen kanssa, mutta ajoittain luonnonruskea matoperho toimii ärsykevärejä paremmin.

Squirmya kannattaa uittaa vapaasti virran mukana nymfikalastustekniikoin. Vapaata uittoa voi höystää ajoittaisilla pienillä nykäyksillä, jotka antavat perholle lisäeloa vedessä. Aloittelevalle kalakontakteja hake-

Taimenen syysrauhoitus rajoittaa monin paikoin harjuksenkalastajan paikkavalikoimaa, mutta muun muassa Iijoen yläosilla Taivalkoskella on mahdollista kalastaa harjusta vielä syys-lokakuussa.

40 Vapaa-ajan Kalastaja 4 • 2019

Pinkki Squirmy Worm.

valle perhokalastajalle Squirmy Worm on siitä hyvä perho, että sen tehon ollessa parhaimmillaan harjukset hyväksyvät perhon monilla erilaisilla uittotekniikoilla. Squirmya voi myös uittaa pienillä nykäyksillä poikkivirtaan heitettynä tai vaikkapa alavirtaan roikotettuna.

Parhaimmillaan Squirmy Wormin teho on yleensä veden ollessa hieman korkealla ja värjäytynyttä. Eli siis juuri silloin, kun madot ovat muutenkin kalojen ruokalistalla. Aina eivät kuitenkaan Squirmy Wormitkaan pelaa, vaan kalastajan tulee itse kokeilemalla tunnistaa tilanteet, jolloin nymfilitkan jatkoksi kannattaa laittaa perinteisempiä nymfejä ja larvoja.

PIENI MUSTA NYMFI KOUKKU: #16-18 väkäsetön jigikoukku PYRSTÖ: Musta kukko RUNKO: Musta Ice Dubbing THORAX: Pinkki Ice Dubbing (tarvittaessa) KUULA: 2,5-3 mm hopeanvärinen volframikuula Vaatimaton ja yksinkertainen musta nymfi, joka on äärimmäisen tehokas harjusperho. Pienet tummat nymfit ovat harjusten ruokalistalla läpi vuoden, joten näitä perhoja tulisi aina löytyä harjuksenkalastajan rasioista.

Itse käytän perhosta kahta eri versiota, pinkkikauluksista sekä kokomustaa nymfiä. Vaikka harjus rakastaa iskupisteitä, niin välillä on myös paikallaan kalastaa luonnonmukaisemmilla perhoilla. Pienikokoinen kokomusta nymfi on monesti tehokkaimmillaan silloin, kun harjukset ovat hieman arkoja ja nähneet paljon hieman isompia ja värikkäämpiä nymfejä.

Yleensä pikkumusta nymfi roikkuu nymfilitkassani yläperhona.

Napanöyhtä.

NAPANÖYHTÄ

Pienet mustat nymfit.

KOUKKU: #12-16 väkäsetön pintaperhokoukku PYRSTÖ: Muutama säie helmiäisflashabouta RUNKO: Lenkkiin dubattu harmaa CDC koko rungon matkalta

Syysharjukset tankkaavat ravintoa ahkerasti ja ovat monesti pulskassa kunnossa.

Yksinkertainen ja hieman suttuisen näköinen pintaperhomalli. Napanöyhtä on Euroopassa tunnettu ottiperho, mutta Suomessa ehkä vielä hieman vähemmän tunnettu malli. Lenkkiin dubattu CDC antaa perholle pintakalvossa sopivan suttuisen vaikutelman. Pidän tätä yhtenä parhaista yleispintaperhoista, joka toimii sekä kesällä että syksyllä. Napanöyhtä jäljittelee ehkä parhaiten vesiperhosta, mutta kelvannee kaloille myös monen muun pintakalvolla räpiköivän hyönteisen jäljitelmänä.

Jos perhoon haluaa lisä-ärsykettä, pyrstön helmiäisflashaboun voi korvata esimerkiksi pienellä oranssilla keinokuitutupsulla. Parhaiten napanöyhtä kalastaa pintakalvosta, mutta se on kelvannut lukemattomia kertoja harjuksille myös uponneena.

Vettynyt perho kannattaa kyllästää kuivauspulverilla, jonka jälkeen se kelluu taas ja on valmiina syysharjusten jallitukseen. l 4 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 41

Painijalupaus EEMELI RAUTANEN kalastaa mieluiten perholla

VAVAN

VARRESSA ◗ TEKSTI: ISMO MALIN ◗ KUVAT: JANNE RAUTANEN

Tenon lohireissu on vuoden kohokohta

T

änä syksynä kahdeksantoista vuotta täyttävän Eemeli Rautasen elämä on varsinkin talvella tarkkaan aikataulutettua, kun opiskelu Kuortaneen urheilulukiossa sekä painitreenit ja -kilpailut venyttävät päivät ja viikot pitkiksi. Siksi pilkkiminen on tältä innokkaalta nuorelta kalamieheltä jäänyt vähiin viime aikoina. Kesällä kuitenkin on onneksi enemmän aikaa kalastaa, vaikka painiharjoittelu on ympärivuotista.

Eemeli kertoo, että niin kalastusharrastus kuin painiminenkin tulivat hänelle tutuiksi jo lähes taaperoiässä. ”Isä vei minut pilkille ensimmäisiä kertoja, kun olin noin parivuotias, ja painisalille lajia kokeilemaan muutama vuosi myöhemmin”, hän mainitsee.

Kalahommissa pilkkimistä seu-

42 Vapaa-ajan Kalastaja 4 • 2019

rasivat onkiminen ja virvelikalastus. Tällä hetkellä Eemeli pyytää esimerkiksi perheen Pyhäjärven mökillä lipalla ja jigillä ahventa ja haukea. ”Jälkimmäistä kalastan ruohikkouistimilla ja erityisesti isoilla kalajigeillä”, Eemeli selvittää.

Perhokalastus mieluisinta Keväinen lohenuistelu Selkämerellä Reposaaren vesillä on jo myös ennättänyt muodostua muutaman reissun mittaiseksi perinteeksi. ”Kalaa on väliin tullut hyvin ja itsekin olen sieltä saanut seitsemän kilon lohen. Toisaalta koh-

Eemeli ja hänen Tenon ennätyslohensa, jolla oli painoa 8,4 kiloa.

Kala otti oliivinvihreään putkiperhoon.

dalle on sattunut tyhjiäkin kalastuspäiviä”, Eemeli myöntää.

Mieluisimmaksi hänelle kaikista kalastustavoista on kuitenkin muotoutunut perhokalastus. Eemeli on myös itse sitonut jonkin verran perhoja ja pitää sitä mukavana puuhana, ”jos sii-

hen riittää aikaa ja jos muistaa”.

Pääosin hän kalastaa kuitenkin Janne-isänsä valmistamilla perhoilla.

Joskus Eemeli käy perhokalassa kotiseudullaan Viialan Haihunkoskella, mutta vuoden ehdoton kohokohta on jokakesäinen Tenon reissu, joita hänelle on ehtinyt kertyä ikävuosiin nähden kunnioitettava määrä. ”Jonkin kerran olemme soutaneetkin, mutta pääasiassa perhokalastamme lohta rannalta.

Lisäksi heittelemme välillä harjusta rannalta ja olemmepa kerran käyneet pohjoisen reissulla myös Jäämerellä kalassa”, Eemeli mainitsee.

Tenon titti on hienoin kokemus Eemeli kertoo saaneensa Tenolta toistaiseksi lähinnä titte-

jä, mutta sentään yhden 8,4 kivanmyyntiä selvästi rajoitettiin lon lohenkin hän on onnistuaiempaan käytäntöön verrattunut rannalle asti jallittamaan. na. ”Se tuli isän sitomalla oliivin”Minusta olisi sen sijaan kavihreällä putkiperholla. Sellailakantojen eheyttämiseksi voitu sia käytämme muutenkin palasettaa esimerkiksi kahden kajon Tenolla”, Eemeli kertoo. lan saaliskiintiö lupaa kohden”, Tenolta saamaansa ensimhän miettii. mäistä tittiä hän pitää toistaiNyt voimassa olevan säänseksi hienoimpana nön ikäviin puoliin kokemuksenaan kakuuluu Eemelin mulastuksessa. kaan myös se, että kalastamisesta Tenolla ”Olin ennättänyt VARRESSA tuli nuorille selvästi yhden titin jo samana päivänä karkuutaiempaa kalliimpaa. taa. Ehkä juuri siksi tuntui niin ”Kun aikaisemmin nuori sai mahtavalta, kun väsytys uudella kalastaa viidellä eurolla viikon, yrityksellä onnistui.” niin nyt hänen pitää maksaa sama kuin aikuisenkin eli 25 euMuuttunut Tenon roa vuorokaudelta. Lisäksi kun sääntö harmittaa lupia on myynnissä sangen väHieman Eemeliä harmittaa, hän ja ne myydään nopeasti loppuun nettikaupassa, on hankala kun Tenon kalastussääntöä pari vuotta sitten muutettiin ja lupäästä haluamaansa paikkaan

VAVAN

kalaan silloin kuin haluaa”, hän harmittelee.

Vastuullisuus on erittäin tärkeää Vastuullisuus kalastuksessa merkitsee Eemelille paljon. Siis esimerkiksi se, miten kalavesillä käyttäytyy ja miten saalista käsittelee. Hänestä on myös tärkeää noudattaa periaatetta, että saaliiksi otetaan vain sen verran kuin aikoo hyödyntää. Hyödynnettäväksi eli ruokakaloiksi hänestä sopivat yleensä parhaiten ns. välikoon kalat. ”Alamittoja pitää kunnioittaa totta kai eli pienet pääsevät takaisin kasvamaan. Lisäksi isoimmat ovat arvokkaampia järvessä kuin lautasella eli myös suuret kalat päästän yleensä jatkamaan sukuaan”, Eemeli selvittää. l

PAINI

PYRKII PAINISSA MAAILMAN HUIPULLE Eemeli aloittaa tänä syksynä Kuortaneen urheilulukiossa toisen opintovuoden ja hänellä on tavoitteena valmistua vuonna 2021. Jatko sen jälkeen opiskelujen suhteen on vielä avoin, sillä kaikki aineet ovat hänestä tasaisen mielenkiintoisia, eikä ns. lempparia ole vielä löytynyt.

Se on kuitenkin varmaa, että painiharjoittelu jatkuu tosi mielessä ja tavoitteeksi on asetettu kansainväliselle huipulle pääsy, jopa olympiamitali. ”On mahdollista pärjätä. Se on itsestä kiinni”, Eemeli uskoo.

Toki hän tietää, että menestyminen aikuisten sarjoissa vaatii kovaa panostusta ja keskittymistä painiin. ”Tarvitaan paljon monipuolista harjoittelua ja täytyy kiinnittää huomiota myös siihen, että pysyy terveenä ja välttää loukkaantumiset”, Eemeli selvittää.

Jo nyt Eemeli on joka tapauksessa oman ikäluokkansa 17-20-vuotiaiden huippuja ja hän voitti Pohjoismaiden nuorten mestaruuden viime vuonna kukistaen kaikki vastustajansa ylivoimaisella pistevoitolla. EM-kisamatka Makedoniaan sen sijaan toi lä-

hinnä kokemusta, sillä bulgarialainen vastustaja osoittautui liian kovaksi vastukseksi. ”Siitä reissusta jäi sopivasti hampaankoloon ja treenimotivaatio vain kasvoi”, kreikkalaisroomalaisessa painimuodossa yleensä 55 kilon sarjassa kilpaileva Eemeli vakuuttaa.

Eemeli edustaa Suomea kreikkalaisroomalaisessa painimuodossa 17-vuotiaissa nuorissa. Tällä kertaa punavalkoisissa painitrikoissa painivalla Eemelillä on vastassaan Latvian Harjis Janusauskas.

4 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 43

PERHOKALASTUS ◗ TEKSTI JA KUVAT: PERTTI KANERVA

ISTUTUSJÄRVIEN

pintaperhokalastus tarjoaa vauhtia ja vaarallisia tilanteita

44 Vapaa-ajan Kalastaja 4 • 2019

◗ Tuikista voi parhaimmillaan arvioida, mitä kala syö pinnasta.

◗◗ Pintaperhokalastus on helpompaa, mitä yleisesti mielletään.

Pintaperhokalastus on hienointa mitä perhokalastus tarjoaa. Mikä onkaan jännittävämpää kuin seurata isojen tuikkirenkaiden lähestyvän ja heittää pintaperho odottamaan kalan ruokailulinjalle – huoliiko iso kala perhon vai ei?

P

intaperhokalastaja astelee rantaan ja luo silmäyksen järvelle – näkyykö pinnassa tuikkeja? Kalojen tuikkirenkaat ovat kuin käyntikortteja, ne paljastavat paljon asioita.

Parhaimmillaan kalastaja osaa arvioida tuikeista, mitä kala pinnasta syö, ja valita toimivan pintaperhon sen mukaan.

Lisäksi näkyvistä tuikeista voi arvioida kalan kokoa, kalalajia, ravintokohdetta, kalojen sijaintia ja kalan uintisuuntaa jne.

Tuikki on siis paljon enemmän kuin pelkkä merkki kalan pintakäynnistä.

Pintaperhokalastus saatetaan mieltää vaikeaksi, mutta loppujen lopuksi helppoahan se näkyvän kelluvan perhon seuraaminen on. Kalan ottaessa perhoon, tehdään tartuttava vastaisku ja väsytetään kala haaviin.

Foamikoppis lähti pinnasta kuin rusakko makuulta eikä ihme, kesäkuinen kirjolohi oli hurjalla syönnillä. Vatsan avaus paljasti syönnökset.

Pintaperhokalastuksen hohto on kalatapahtuman näkemisessä, kun kala nousee perhoon ja nappaa sen suuhunsa. Hetki piirtyy takaraivoon toisinaan niin voimakkaasti ja mieleenpainuvasti, että siinä on helposti kalan ohella koukussa myös kalastaja.

Pintaperho pettää vanhemman kalan Istutusjärvien saalis on useimmiten 1-2 kilon kirjolohi, mutta toisinaan myös siika, taimen tai normaali järvikala. Kokemus opettaa arvioimaan tuikeista kalalajia, mutta yllätyksiäkin voi tapahtua. Taannoin liki puolen kilon särki yllätti minut täysin.

Särki voi näyttää pinnassa käydessään eviltään kuin olisi siika ja sen ravinnon rouhaisu ja voima siimassa saattaa olla kuin kirjolohen.

Ja jos mietitään erityisesti kirjolohen ruokailutottumuksia, niin se on Amerikasta tuotuna geeneiltään enemmän hyönteissyöjä kuin pikkukaloilla mässäilevä petokala. Käytännössä se tarkoittaa, että mitä pidempi aika kalojen istutuksesta on, sitä todennäköisempää on saada kala hyönteisiä jäljittele-

Pintaperhokalastuksen hohto on kalatapahtuman näkemisessä, kun kala nousee perhoon ja nappaa sen suuhunsa.

◗ Toisinaan pintaperhoon voi napata isompi särkikin.

◗ Mitä pidempi aika kalojen istuksesta, sen todennäköisemmin toimii hyönteisjäljitelmä.

4 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 45

PERHOKALASTUS villä perhoilla kuin isoilla ärsyke- ja kalajäljitelmäperholla.

Toki erilaiset uppoperhotekniikat ja ärsykeväriset perhot ovat tehokkaita erityisesti heti istutusten jälkeen, mutta istutettujen kalojen perhomieltymykset vaihtuvat ajan kuluessa arkisempien hyönteisjäljitelmien suuntaan ja pintaperhokalastus on usein hyvin antoisaa. Toki aina on olemassa poikkeuksia. Joku istukas voi oppia popsimaan vaikka uimassa olevia hiiriä.

Tuikeista kalat on helppo paikallistaa Pintaperhokalastuksessa pyritään jäljittelemään kalojen ravintoa, yleensä erilaisia kuoriutuvia tai munimassa olevia vesihyönteisiä tai veteen pudonneita maahyönteisiä, joita kalat napsivat pinnasta tai aivan sen alta.

Vesihyönteisistä ruokalistalla voi olla esimerkiksi vesiperhosia, päivänkorentoja, sääskilajeja jne. Maahyönteisistä kaloille tärkeitä ovat muun muassa muurahaiset ja koppakuoriaiset sekä paikallisesti ja ajallisesti veteen pudonneet hyönteiset ampiaisista kirvoihin. Toimivat pintaperhot ovat usein niiden mukaisia, vaikka kirjolohia perattaessa kalojen vatsasta paljastuu usein kaikkea mahdollista puunpalasista sammaliin.

Kalojen ruokailu näkyy kalastajalle enemmän tai vähemmän erottuvina tuikkeina, joista kalat on ainakin helppo paikallistaa. Erilaisista tuikeista voi arvioida, onko kala ottamassa ravintoa pinnan päältä vai alta ja samalla arvioida kalojen sen hetkistä ruokalistaa.

Räväkkä rouhaisu tai pieni pistotuikki Räväkkä rouhaisu tarkoittaa pinnan päältä noukittua ruo-

46 Vapaa-ajan Kalastaja 4 • 2019

Maahyönteisjäljitelmät ovat syyskesällä kovaa valuuttaa. Indikaattorimurkun pettämä paksu kirjolohi on hyvä ruokakala.

Istutusjärvillä toimineita pintaperhoja.

Ylärivi vasemmalta: Vaaksiainen, Cluster Midge (Griffith’s Gnat), Foamiroikkuja ja Foamikoppis. Alarivi: Potemkin muunnos, Harmaa Klinkki, Foamimurkku ja Indikaattorimurkku.

kaa, pinnan päällä kelluvaa hyönteistä. Pieni pistotuikki taas kertoo pintakalvon alta noukitusta pienestä ötökästä, esimerkiksi pintakalvossa kuoriutumassa olevasta sääsken pupasta. Pinnalle jäävä pyörre puolestaan kertoo, että kala nappaa jonkin verran pinnan

alta ravintoa, kenties kuoriutumaan nousevia hyönteistoukkia.

Tuikit paljastavat siis kalojen sijainnin, ja siellähän kalat usein ovat, mistä ne löytävät hyönteisiä ravinnoksi, ovat ne kuoriutuvia, pintaan pudonneita tai vesivirtausten paikalle

◗ Räväkkä rouhaisu kertoo kalan ruokailevan pinnan päältä.

kuskaamia. Tuikkien perusteella pyritään valitsemaan ja tarjoamaan kaloille sopiva pintaperho ja yritetään huijata ne ottamaan koukkuun.

Toisinaan perhon alle jää pyörre, mikä on merkki perhon hylkäämisestä. Silloin on perhonvaihdon aika. Ja vaikka

◗◗ Pinnalle jäävä pyörre kertoo kalan aterioivan pinnan alta.

kalojen tuikkeja ei aina näkyisikään, pintaperho saattaa silti kelvata.

Tyynen sään kalastusta

Kirkkaina kesäpäivinä kalat heräävät ja uskaltautuvat syömään pinnasta vasta illan hämärtyessä.

VÄLINEET

PITKÄ JA HYVIN OIKENEVA PERUKEKÄRKI Istutusjärvien pintaperhokalastus onnistuu hyvin samalla # 4-6 -kalustolla ja kelluvalla siimalla kuin kesäinen koskikalastus, mutta peruke on pidempi. Järvien pinturikalastukseen voi hankkia myöhemmin oman kaluston, pitkävartista haavia unohtamatta.

Pitkästä vavasta on järvillä etunsa. Järvikalastus vaatii usein pitkiä heittoja, mutta vavan liika paino voi myös rasittaa heittokättä.

Lisäksi pintaperhokalastuksessa kevyen luokan siima ei pelota niin paljoa kaloja kuin raskaamman siiman läiskähdys pintakalvoon.

Pintaperhokalastuksessa perukkeen oikeneminen on tärkeää. Oma järviperukkeeni on 3,5-5 metriä. Perukkeen tyvenä on 9-jalkainen valmis kartioperuke (2X > kärkipaksuus

◗ Pitkästä vavasta on usein järvillä hyötyä.

n. 0,22 mm), johon solmin usein 1-2 metriä perukekärkeä.

Istutusjärvien peruskirjolohille kärkenä on reilu metrin pätkä 0,16-0,20 millin siimaa.

Jos tiedossa on isompia kirjolohia, saatan laittaa hieman paksumman perukekärjen.

Hyvin ronkeleille kaloille saatan ohentaa perukekärkeä 0,12–0,16 millin haarukkaan, joskus tätäkin ohuemmaksi.

Pintaperhot käsitellään kellunta-aineella kelluvuuden parantamiseksi, paitsi foamiperhot. Perhosolmuna käytän useimmiten avointa lenkkisolmua ja useimmiten vain yhtä pintaperhoa perukkeessa, mutta jos säännöt sallivat, niin useampaakin voi käyttää.

◗ Kesähelteellä kalat eivät useinkaan uskalla aterioida pinnassa.

Pintaperhokalastus on parhaimmillaan tyynellä säällä, jolloin pienetkin tuikit ja pyörteet erottuvat kohtuullisesti, saati ilmaan hyppäävän kalan molskaus, joka näkyy ja kuuluu kauas.

Tyynellä säällä on mukava seurailla kaloja. Kirjolohet saattavat kurvailla ja kiemuroida kasvustojen lähellä ja käydä kurkistamassa vähän kaikkea pinnalla näkyvää. Siiat puolestaan uivat usein parvissa keskemmällä suoraviivaisesti, eivätkä paljoa poikkea ruokailulinjoiltaan.

Useimmiten istutusjärvellä on edes jokunen kala aktiivinen, mutta yksittäisen pintakäynnin perään ei kannata rynnätä. Kalojen ollessa aktiivisia, tuikkeja näkyy jatkuvasti ja se on perhostelijalle selvä merkki kaivaa pintaperhot esiin.

Kalat eivät toki aina ole kiinnostuneita pintaravinnosta, vaikka pinta olisi puuronaan hyönteisiä. Jos tuikkeja ei näy, kalat ovat syvemmällä, eikä ole pintaperhon paras aika. Näin on usein kirkkaana päivänä tai kesähelteellä, jolloin kalat eivät uskalla näyttäytyä pinnassa tai pintavesi on liian lämmintä. Näinä päivinä kalat ilmestyvät ruokailemaan pinnasta illan hämyssä, jos ovat tullakseen.

Myöskään sade, kova tuuli tai usva eivät ole otollisia pintaperhosäitä, mutta se ei tarkoita, että kala ei voisi ottaa pintaperhoon.

Sade ja tuuli voivat pudottaa rantapuista ötököitä, joita valveutuneet kirjolohet ovat oppineet syömään.

Ja vaikka olosuhteet näyttäisivät otollisilta, aina ei ole pinta-

4 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 47

PERHOKALASTUS perhon aika. Sitkeällä yrittämisellä saattaa huonoinakin hetkinä onnistua, mutta pinnan ollessa täysin eloton, on uppoperhojen aika. Leechit, nymfit ja ärsytysperhot takaavat varmemmin tapahtumia.

Pintakalvossa roikkuva perho erottuu sivusuunnassa paremmin kuin pintakalvon päällä oleva. Aktiivinen kala hakee näkyvän perhon kauempaa, tarkka kala puolestaan voi tarkastella perhoa läheltä ja siinä tilanteessa luonnollisuus on valttia.

Onko Nalle Puh järviperho?

Mitä pintaperhoja järvillä sitten käytetään, voiko koskiperhoja käyttää järvillä ja pitääkö erikseen olla järviperhot?

Vastaus on helppo: Järvillä voi käyttää koskien pintaperhoja, jopa Nalle Puhia. Koskiperhoissa vain on usein tuuheampi häkilä kelluvuuden varmistamiseksi kuohujen seassa. Järvien tyynille pinnoille riittää niukemmat sidokset ja hyönteismäisemmin kelluvat perhot, jotka kalastavat tarkkoja kaloja varmemmin. Laskuvarjohäkilä on järviperhossa suositeltavampi kuin tavanomainen tuuhea koukun varren ympäri kierretty.

Lisäksi pintakalvossa tai aivan sen alla leijuvat perhot erottuvat myös sivusuunnassa paljon kauemmaksi aktiivisesti ravintoa hakeville kaloille.

VENEELLÄ

VENEELLÄ, JOS MAHDOLLISTA Pintaperhokalastaja luo kalastussuunnitelmansa usein vasta rantaan tultaessa, katselee hetken missä päin järveä kalat tuikkivat ja lähtee sinne missä tapahtuu.

Usein tuuli, veden päälle kasvavat puut, rantametsä, purot, ojat jne. ohjaavat pintaravinnon kasautumista eri paikkoihin eri päivinä ja aikoina.

Jos on mahdollisuus veneeseen, se kannattaa ehdottomasti ottaa käyttöön. Vene lisää mahdollisuuksia todella paljon esimerkiksi seurata kaloja, hakeutua hyvään heittopaikkaan ja vaihtaa nopeasti paikkaa.

Kalat osaavat myös välttää venettä. Kolistelu ja liika soutuinto vain pahentavat tilannetta. Maltillinen odottelu ja tuulen mukana ajelehtiminen saattavat toimia paremmin kuin kilpasoutu tuikkien perässä.

Järven pinta on kuin peili alta katsottuna, eikä korkealla kelluva perho erotu kuin läheltä, jos perhoa ei liikauttele huomion herättämiseksi. Pinnan roskaisuus heikentää perhon erottumista entisestään.

Hyvän syönnin foamiperho Perhomateriaalien valinnoilla ja sidontatekniikoilla voi vaikuttaa perhojen kelluvuuteen.

Koskiperhojen koukunvarrelle tuuheina kierretyt häkilät vaihtuvat vaakatasossa kierrettyihin laskuvarjohäkilöihin ja möhkä-

Laidan päällä pidettävä venepenkki helpottaa heittämistä, mutta nostaa veneen painopistettä ja vakaus heikkenee – paukkuliivit ovat tärkeä osa veneturvallisuutta. Polaroideilla näkee paremmin veteen ja lasit suojaavat silmiä epäonnistuneilta heitoilta.

48 Vapaa-ajan Kalastaja 4 • 2019

◗ Järvien tyynille pinnoille riittää niukemmat sidokset.

◗◗ Foamiperhot ovat helppoja erityisesti rantakalastajille.

lemäiset umpisolumuovit luonnonmukaisempiin höyhenmateriaaleihin.

Foamiperhot ovat ”takuukelluvina” helppoja pintaperhoja erityisesti rantakalastajalle paikoissa, joissa pintaperhon kuivatukselle ei ole valeheittotilaa.

Venekalastajalle perhon kuivattelu valeheitoin on helppoa, jolloin hentoiset pintaperhotkin ovat helpompia käyttää.

Molempia tarvitaan, sillä foamiperho ei aina kelpaa tarkalle kalalle, jolloin on syytä vaihtaa höyhenmateriaaleista tehty pintaperho tilalle.

Syyskuun kalassa on laatua Kalanistutuksien jälkeiset päivät ovat luonnollisesti uppoperhokalastajille tapahtumarikkaita aikoja, mutta pintaperhokalastajalle istutusjärvet tarjoavat hyviä mahdollisuuksia toukokuusta jäiden tuloon saakka.

Loppukesä ja erityisesti syyskuu on perinteisesti erinomaista pintaperhoaikaa, jolloin hyönteisiä vielä liikkuu lämpiminä päivinä ja kalat ovat viilentyneissä syysvesissä aktiivisia.

Kevätkutuisena kalana kirjolohi tankkaa talvea varten.

Myös matalien istutusjärvien kesäiset makuhaitat ovat poissa ja kirjolohien taistelutahto, kunto ja maku ovat usein ensiluokkaisia.

Syksyn edetessä hyönteismaailma surkastuu, samoin kalojen pintaruokailu. Päivän valoisimpina ja lämpimimpinä hetkinä marraskuulla voi vielä noukkia kalan pari pintaperhoilla, mutta helppoa kalan huijaaminen pinturilla ei enää ole.

On aika valmistautua pilkkikauteen ja istua perhopenkin ääreen sitomaan uusia pintaperhoja tulevan kesän koitoksiin. l

HEITTÄMINEN

HEITÄ HARKITEN

Kalastaja pyrkii luonnollisesti heittoetäisyydelle, mutta on hyvin tyypillistä, että kalat karttavan niin veteen läpsyvää siimaa kuin lähestyvää venettä. On usein antoisampaa odotella heittoetäisyydelle ilmestyvää tuikkia tai heittää perho odottamaan hieman kauemmaksi kalan eteen, kuin yrittää piiskata liian innokkaasti tyyntä pintaa.

Kun sitten on heittoetäisyydellä, kirjolohen tuikkiin kannattaa heittää heti, jolloin kala melko usein ottaa perhoon, tilaisuus tekee varkaan.

Jos aikaa kuluu esimerkiksi puoli minuuttia, kala on ehtinyt siirtymään tai sukeltamaan syvemmälle, ja otti jää useimmiten tulematta.

Normaalisti karikoiden laidat, niemien kärjet, syvän ja matalan laidat eli selvästi tasaisesta ”pohjamaastosta” poikkeavat alueet ovat kalojen mieleen. Tuuli ja virtaukset kuljettavat pintaravintoa, ja tuikit paljastavat ruokailevia kaloja.

Tuulen ja tyynen reunaa kannattaa tarkkailla, samoin kalat kiertävät mieluusti roskalauttojen reunoja, rantapuiden alustoja ja poimivat sieltä makupaloja.

Terve ja pitkään järvessä ollut kirjolohi on siiman päässä tulta ja tappuraa huomattuaan tulleensa huijatuksi.

Syksyllä kalat kiertävät usein rantoja odottaen puista putoilevia kylmän kangistamia ötököitä. Perhokalastajan kannattaa olla pintaperhoineen paikalla.

◗ Istutusjärvet tarjoavat mahdollisuuksia toukokuusta jäiden tuloon asti.

◗ Kirjolohi tankkaa talvea varten ahnaasti vielä pitkälle syksyyn.

4 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 49

NUORTEN TÄRPIT

n Vapaa-ajan Kalastaja, Nuorten tärpit n Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki n vapaa-ajankalastaja@vapaa-ajankalastaja.fi

◗ TEKSTI JA KUVAT: PETTER NISSÉN

Siimat soivat ja vavat taipuivat

FISUUN NUORISOLEIRILLÄ

kalastettiin Simossa ”Tämä oli paras leiri ikinä”, tuumivat nuoret päätöspäivän lopputilaisuudessa. Sitä ennen oli touhuttu kaikenlaista. Mukana oli 16 leiriläistä. Oltiin kalastettu mahdollisimman paljon, sidottu perhoja, tutustuttu haukijigien virittämiseen ja vierailtu Ranuan eläinpuistossa.

Simojoen kosket olivat pääosassa, kun heitettiin uistinta ja perhoa, ja toivottiin lohen tai harjuksen nappaavan. Yksi päivä oli varattu istutuskalojen kirjolohien ja taimenten pyyntiin Arppeenlammella.

vedenkorkeus ja lähes helteiset aurinkoiset päivät hankaloittivat hieman kalastusta. Niinpä joen saalis jäikin hieman laihaksi useissa kohteissa. Onnistumisiakin koettiin, kun siiman päässä pärskivät harjukset, ahvenet, särjet, hauet ja pienen pienet särkikalat mudut.

Monelle leiriläiselle mieluista oli oikealla perhovavalla kalastaminen, perhon heiton oppiminen ja kalan saanti perholla.

Uistimella kalastaminen tuotti myös saalista. Monilla olikin mukana kalaretkillä välineet molempiin kalastusmuotoihin.

Nuoret saivat Arppeenlammelta huippusaaliin ja iloisia ilmeitä näkyi ympäri lampea.

Simojoen Tainikoskella kalastettiin leirin ensimmäisenä päivänä.

50 Vapaa-ajan Kalastaja 4 • 2019

Vaikein saaliskala lohi jäi saamatta

Istutuskalat olivat hurjalla syönnillä

Simojoen koskipaikoista leiriläiset saivat siiman päähän monenlaisia kaloja, mutta joessa esiintyvä villi lohi jäi odottamaan seuraavaan kertaan. Hieman normaalia ylempänä ollut

”Kirjolohi, taimen, tuokaa haavi!”, huudot kaikuivat Arppeenlammen kesäillassa. Kirkasvetinen noin viiden hehtaarin kokoinen lampi sijaitsee aivan Simon kunnan pohjoisrajan

◗ Lähetä kuvia, piirustuksia ja tarinoita hauskoista kalareissuista tai -kokemuksista.

Arppeenlammesta löytyy lisätietoja netissä

www.arppeenlampi.fi tuntumassa keskellä hiljaista erämaata. Lammen ympäri pääsee kävelemään pitkospuita pitkin ja tarjolla on laavuja ja kota kalastajille. Varauskota oli isommalle porukalle hyvä tukikohta ruokailuun ja muuhunkin touhuun. Majoittuminenkin on mahdollista lammen kämpän vuokraamalla.

Arppeeseen istutetaan monenlaista lohikalaa ympäri vuoden. Siiman päähän voi napata kirjolohi, taimen, siika tai harjus. Leiriläiset onnistuivat saalistamaan yhteensä yli kaksikymmentä lohikalaa lammesta, eli yli yhden kalan per leiriläinen. Kuten kuvitella saattaa, nuoret olivat aivan innoissaan huippusaaliista.

Suurin osa kaloista oli taimenia ja kirjolohia. Lisäksi saatiin pieniä ahvenia. Osa saaliista savustettiin lammen rannassa iltapalapöytään.

Retkellä Ranuan eläinpuistoon kierrettiin katselemassa puiston eläimiä ja ruokailtiin ravintolan seisovasta pöydästä. Eläinten touhujen seuraaminen oli kivaa ja leiriläiset pääsivät myös yhteiskuvaan puiston maskottikarhun kanssa.

Valtakunnallisen leirin järjestelyistä vastasivat Länsi-Pohjan Perhokalastajat yhdessä SVK:n kanssa. Leiri oli neljäs Simojoella järjestetty valtakunnan nuorisoleiri. Leiripaikka sijaitsi Lapin Vapaa-ajankalastajien toimialueen eteläpäässä. l

◗ Julkaistusta materiaalista saat kalastusaiheisen yllätyspalkinnon.

◗ Liitä mukaan nimesi, ikäsi ja yhteystietosi.

◗ TEKSTI JA KUVAT: PETTER NISSÉN

KYMMENES VAPAPÄIVÄ houkutteli 1200 nuorta

S

uomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön ja Metsähallituksen Eräpalveluiden yhteistyössä järjestämä Vapapäivä rikkoi pyöreitä vuosia täyttäessään osallistujaennätyksen, kun mukana oli noin 1200 nuorta. Huoltajia tapahtumissa oli suunnilleen saman verran. Metsähallituksen kalastuskohteissa järjestettävän nuorisotapahtuman suosio on kasvanut vuosi vuodelta.

Kesäloman ensimmäiseen vapaaseen lauantaihin sijoitettu tapahtuma oli maksuton alle 18-vuotiaille. Tavoitteena oli kalastuskärpäsen puraisun jatkuminen koko kesälomien ajaksi.

Runsaasti kohteita Vapapäivänä kalastettiin nuorison voimin viisi tuntia kolmessatoista opastetussa kohteessa, joissa oli SVK:n kalakummit ja kalastusohjaajat opastamassa nuoria. Iltapäivällä kolmelta kohteet avautuivat normaaliin kalastukseen ja lupien myynti käynnistyi myös täysi-ikäisil-

le. Kohteita oli mukana ympäri Suomen.

Lisäksi Metsähallituksella oli yhdeksäntoista muuta vapakalastuskohdetta avoinna maksuttomaan kalastukseen koko päivän ajan ja useita laajempia lupa-alueita. Näissä omatoimikohteissa nuoren lisäksi myös huoltaja sai kalastaa maksutta päivän ajan.

Tapahtumapäivän saalis oli yli neljäsataa kalaa, joista kirjolohia oli 364. Muuta saaliskalaa olivat muun muassa ahven, hauki, harjus ja taimen.

Ensimmäisinä kohteisiin saapuneille nuorille jaettiin kahdeksansataa Kuusamon Uistimen erikoisväristä Vapapäivä-Räsästä. Uis-

timet loppuivat kesken useimmissa kohteissa ja jatkosuunnitelmissa on mahdollista suuremman määrän tilaaminen, jotta kasvava osallistujamäärä tulee otetuksi huomioon.

Tänä vuonna Vapapäivää oli mahdollista seurata useasta kohteesta livenä Kalastajan Kanavasta facebookista. l

Vapapäivän saaliista suurin osa oli kirjolohia, joita saatiin yhteensä 364 eri puolilta maata.

Leirit 2020 Nyt on aika suunnitella leirejä vuodelle 2020. SVK:n nuoriso- ja perhetoimikunta hakee leirinjärjestäjiä ensi vuoden nuorten valtakunnalliselle kesäleirille sekä perheleirille. Nuorten leirille tulisi sopia vähintään 25 osanottajaa ja perheleirille 30. Leirien tulee olla kaikille avoimia ja ne tulisi järjestää kesä-elokuun välisenä aikana. Leirien kesto voi vaihdella 3-6 päivään.

SVK:n nuoriso- ja perhetoimikunta myöntää järjestäjille tukea 1 000-1500 €/leiri riippuen osallistujamäärästä ja kustannuksista. Rahallisen avun lisäksi apua leirin järjestämiseen saa tarvittaessa SVK:n toimihenkilöiltä. Järjestämisoikeutta voivat anoa ainoastaan SVK:n piirit ja/tai seurat.

Hakemukset tulee toimittaa 30.11. mennessä osoitteeseen janne.tarkiainen@vapaa-ajankalastaja.fi. Mukaan tulee liittää tieto leiripaikasta ja alustava leiriajankohta. Lisäksi hakemukseen voi liittää tiedon leirin tulevasta ohjelmasta ja kalastusmahdollisuuksista.

Lisätiedot: Janne Tarkiainen puh. 044 547 9116.

4 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 51

◗ SÄRKIKALAT

◗ VERKOT

Ei mikään roskakala -hanke: Ilmastoystävällistä ruokaa särjestä

Saimaalta poistetuista kalaverkoista valmistetaan alushousuja

Leppävirran Urheilijat ry:n Ei mikään roskakala -hanke oli osa ympäristöministeriön rahoittamaa Hiilijalanjälki puoliksi -kokeilua. Hankkeessa haettiin uusia mahdollisuuksia ilmastoystävällisempään ruokailuun ja lähikalan hyödyntämiseen.

Maaliskuussa alkaneen ja heinäkuun loppuun asti kestäneen hankkeen aikana Leppävirran Urheilijat toi särkikaloja tunnetuksi terveellisenä ja ympäristöystävällisenä lähiruokana lukuisissa tapahtumissa, kuten esimerkiksi Leppävirran Järvikalapäivässä sekä Suonenjoen mansikkakarnevaalien yhteydessä järjestetyillä Vege- ja lähiruokamessuilla. ”Järjestimme hankeaikana myös yhteensä noin viisikymmentä avointa pilkki- ja onkikilpailua, joihin kaikki halukkaat ovat voineet osallistua, ja kisojen jälkeen kaloja on jaettu maksutta yksityiskäyttöön. Nettisivuille olemme lisäksi koonneet kalaruokareseptejä ja muuta hyödyllistä tietoa muun muassa kalankäsittelystä. Tätä työtä jatketaan hankkeen jälkeenkin”, kertoo Elina Huerta Leppävirran Urheilijoista.

Hän kertoo, että Leppävirran Urheilijat on paitsi urheiluseura, myös aktiivinen pilkki- ja onkiseura, joka on aiemminkin pyrkinyt tekemään särkeä tunnetuksi ruokakalana. ”Hankkeen avulla pystyimme kuitenkin nostamaan aiheen esiin aivan eri mittakaavassa. Ravitsemuksellisen näkökulman lisäksi haluamme tuoda esille kalastusta perheiden yhteisenä harrastuksena ja sukupolvien välisen tiedon jakamisen merkityksen”, Huerta korostaa.

Hänen mukaansa hanke sai hyvän vastaanoton ja pääsi kiitettävästi esille paikallisessa mediassa. ”Ilahduttavasti huomasimme aiheen kiinnostavan myös perheitä, ja esimerkiksi vanhempi väki kertoi tapahtumissa kalaruokamuistojaan. Tämän perinnetiedon haluaisimme välittyvän eteenpäin, sillä särkihän oli aiemmin runsaasti käytetty talouskala”, Huerta muistuttaa. l

Suomen Luonnonsuojeluliitto luovutti Saimaan alueen vapaa-ajankalastajilta vastaanottamansa kalaverkot suomalaiselle the other danish guy -yritykselle. Yritys valmistaa miesten alusvaatteita sataprosenttisesti kierrätetystä nailonlangasta.

Suomen Luonnonsuojeluliiton Puumalassa heinäkuussa järjestämässä Vaihda verkot katiskaan -tapahtumassa Saimaan alueen vapaa-ajankalastajat luovuttivat pois vanhoja kalaverkkojaan. Vastineeksi kalastajille jaettiin norppaturvallisia Saimaa-katiskoja.

Sekä verkkoja että katiskoja oli tapahtumassa ennätysmäärä. Katiskoja oli jaossa kaikkiaan 132 kappaletta, ja ne jaettiin loppuun puolessa tunnissa.

Käytöstä poistetut kalaverkot haluttiin saada uusiokäyttöön. Verkkojen luovutuskohteeksi valikoitui suomalainen the other danish guy -alusvaateyritys. Yritys käyttää housuissaan kangasta, joka on valmistettu merten muoviroskasta ja hylätyistä kalaverkoista. ”Tämä on hieno juttu. Toisin kuin saimaannorppa, me emme huku verkkoihin, me pääsemme niistä eroon. Suurin osa käyttämästämme materiaalista tulee valtameristä, mutta tehdään kotivesien hyväksi se mitä voidaan”, sanoo the other danish guyn toimitusjohtaja Tommi Lähde. l

Leppävirran Urheilijat korostaa, ettei ole olemassa roskakalaa. On vain älyttömän hyvän makuista, terveellistä järvikalaa!

52 Vapaa-ajan Kalastaja 4 • 2019

◗ VERKKOKALASTUS Opas kestävämpään verkkokalastukseen Lainsäädäntöön ja kalastusviranomaisten päätöksiin perustuva verkkokalastuksen säätely luo edellytykset kalavarojen monipuoliselle hyödyntämiselle sekä uhanalaisten kalalajien ja -kantojen suojelulle ja hyville verkkosaaliille.

Jokainen verkkokalastaja voi kuitenkin myös itse harjoittaa pyyntiä siten, että se kohdistuu mahdollisimman tarkoin juuri haluttuun kalalajiin ja sivusaalis jää mahdollisimman vähäiseksi. Esimerkiksi tiheäsilmäisestä verkosta saatu muikku ja harvasta verkosta saatu parikiloinen kuha ovat oikein valikoituneita saaliskalo-

ja. Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön juuri julkaisemasta oppaasta Kestävämpää verkkokalastusta löytyvät vinkit siihen, miten tämä onnistuu.

Opas kertoo muun muassa, millaisilla verkoilla, mistä ja milloin kutakin kalalajia kannattaa pyytää. Siitä löytyvät lisäksi esimerkiksi ohjeet verkkosaaliin käsittelyyn, verkkojen oikeaan merkintään ja säilytykseen sekä verkkokalastusta koskevat kalastussäännökset. l

Kestävämpää verkkokalastusta -oppaan löydät: https://issuu.com/ vapaa-ajankalastajat/docs/kestavampaa_verkkokalastusta.

Linkkiä saa jakaa vapaasti.

OTTIPAIKKA OTTIPAIKKA MEILTÄ ONGINTAAN: Maver-hiilikuituvavat, siimat, koukut, kohot, onkilaitteet ym.

ONKILAITETARJOUS: 2,20 €/kpl, minimitilaus 20 kpl

Monipuolinen

KALASTUSTARVIKELIIKE Hki-Tre moottoritieltä n. 2 minuutin ajomatka (Riihimäki eteläinen liittymä).

Ilmaiset isot parkkipaikat.

Avoinna ark. 8–17, la 9–13.

VAPAA-AJAN ASUNTOJA vaativille kalastajille

HAUKKA-PILKKI OY www.haukka-pilkki.fi puh. 050 538 0714 info@haukka-pilkki.fi

https://www.huvilarannalla.fi/ ruotsi/majoitus/kalastus/jockfall

Tehtaankatu 2, Riihimäki, 019-724700

www.korkiakoskenuistin.fi

https://www.huvilarannalla.fi/ suomi/hiittinen/

Putiikki täynnä uutuuksia !!!

https://www.huvilarannalla.fi/ suomi/pernaja/ Vuokraus- ja palvelutiedustelut,

Joel Lingman +358 (0) 50 5629250 joel.lingman@eerolehti.fi

Sikamaisen laaja valikoima kuulapäitä ✶ ✶ ✶ ✶

www.spelektroniikka.fi

Neljän tähden kalapaikka Lammilla Kuohijärvellä (iso lähdevesistö) www.einorask.fi p. 0400 512 358

l Kotimaiset kärpäsentoukat, surviaiset, l hollantilaiset madot

NÄSIVIEHE P.Koskinen puh. 0400 450 045 www.toukka-koskinen.fi

Kalamiehen asialla

JO VUODESTA 1985 Malminkartanontie 1 (sisäpiha) 00390 Helsinki, puh. 09-665 001 www.wobbleri.fi www.facebook.com/wobbleri

ttu

Supersuosi

TOIVELAHJA

e kalamiehell ...)

(50v., 60v.,70v.

Ari Paatajan opastuksella

KALAAN SUOMENLAHDELLE KUHAA • HAUKEA • AHVENTA • MERITAIMENTA Kalatakuu!!!

p. 040 505 2225

www.apajamatkat.fi

ERÄ-LINDROOS Kalastuksen ja retkeilyn tavaratalo Launeenkatu 84 – LAHTI p. 03-7525 696 – Tervetuloa www.era-lindroos.fi

Ota Ottipaikka onkeesi!

Varaa ilmoitustilasi: puh. 044 534 9878 timo.lepisto@saarsalo.fi

Tutustu SIVUIHIMME netissä:

WWW.VAPAA-AJANKALASTAJALEHTI.FI 4 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 53

TUTKITTUA

Maailmalla tehdään runsaasti vapaa-ajankalastusta koskevaa tutkimusta, jossa paljastuu paljon tavallista vapaa-ajankalastajaakin kiinnostavia seikkoja. Tällä palstalla esitellään lyhyesti ajankohtaisia kalatutkimuksia, ja taustoitetaan niitä tarpeen mukaan hieman vanhemmillakin töillä.

◗ TEKSTI: JANI PELLIKKA JA PÄIVI ESKELINEN ◗ PIIRROKSET: ASMO RAIMOAHO

MILLAINEN vapaa-ajankalastaja olet?

R

unsaat 20 000 suomalaista vapa-ajankalastajaa sai viime loka-marraskuussa postiluukkuunsa tai sähköpostiinsa kutsun osallistua vapaa-ajankalastustaan käsittelevään kyselyyn. Kysely oli suunnattu arvotulle joukolle 18−64-vuotiaita Manner-Suomen kalastajia, jotka olivat maksaneet kalastonhoitomaksun tai -maksuja (’kalastuskortin’) vuonna 2018.

Kalastukseen liittyvää toimintaa ja kalastajien taustoja monipuolisesti kartoittaneeseen kyselyyn vastasi runsaat kolmesataa vapaa-ajankalastajaa kustakin maakunnasta.

Tutkimuksen toteutti Luonnonvarakeskus (Luke) yhteistyössä Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön, Kalatalouden Keskusliiton ja Metsähallituksen kanssa.

Viisi profiilia Kalastuskortin lunastaa tätä nykyä runsaat 190 000 suomalaista vapaaajankalastajaa. Maksu yhdistyy liki aina aikeisiin kalastaa vähintäänkin satunnaisesti. Aktiivisempi kalastusharrastus suuntautuu ani harvoin vain yhteen pyyntimuodoista. Lähes aina kalastamista harjoitetaan useilla tavoilla, mutta erilaisin painotuksin. Liki 90 prosentilla yksi pyyntivälineistä on heittovapa.

Pyyntitapojen yhdistelmien ja ajankäytöllisten painopisteiden pohjalta tunnistettiin viisi kalastajaprofiilia. Yleisyysjärjestyksessä nämä profiilit ovat aktiiviset vapakalastajat, satunnaiset vapakalastajat, himokalastajat, pyydyspainotteiset aktiivikalastajat sekä satunnaiset generalistit. Millaisia näiden profiilien kalastajat oikein ovat?

54 Vapaa-ajan Kalastaja 4 • 2019

Tuoreessa profiloinnissa tunnistettiin lähes 5 700 vapaa-ajankalastajan raportoiman pyyntitoiminnan pohjalta, millaisia ovat tämän päivän kalastajaprofiilit. Tässä artikkelissa kuvaillaan viisi tutkimuksessa tunnistettua kalastajatyyppiä.

AKTIIVINEN VAPAKALASTAJA Oletkohan aktiivinen vapakalastaja?

Kalastuskortin maksaneista suomalaisista noin kolmannes (34 %) viettää runsaasti aikaa heittovapa kädessään, ja tämän lisäksi verraten usein myös pilkillä, vetouistellen, perhovälineillä tai kelaongella kaloja tavoitellen. Muita pyyntivälineitä he eivät juuri käytä. Noin 4/5 näistä kalastajista käy kalastamassa 10-40 päivänä vuodessa.

Aktiiviset vapakalastajat ovat erityisen usein nuoria aikuisia tai keski-ikäisiä ja miespuolisia. Eniten heissä on ammattikoulun käyneitä (35 %) tai opistotason tutkinnon suorittaneita (30 %). Aktiivisia vapakalastajia asuu suhteessa muihin profiileihin nähden erityisen usein Pirkanmaalla sekä Etelä- ja Pohjois-Pohjanmaalla.

Profiilin kalastajat tähyävät etenkin petokalojen perään. Saalislajeina yleisimpiä ovat tutut ahven, hauki ja kuha – vähemmistölle myös lohikalat ja niistä etenkin taimenet. Erotteleva piirre muihin profiileihin nähden liittyy saaliin käyttötapaan – erityisesti juuri aktiivisista vapakalastajista monet harjoittavat ahvenen ja etenkin hauen kohdalla pyydystä ja päästä -kalastusta.

Aktiiviset vapakalastajat matkustavat kalastamaan Aktiiviset vapakalastajat matkustavat kalastamaan tai kalastavat osana matkailuaan.

Heistä peräti 66 prosenttia oli käynyt kalastamassa vähintään kahdessa ja 32 prosenttia vähintään kolmessa maakunnassa viimeisen vuoden aikana. Ulkomailla kalastamassa oli aktiivisista vapakalastajista käynyt samana ajanjaksona 19 prosenttia, kun kaikista kalastuskortin lunastaneista heitä on 11 prosenttia.

Muista aktiivikalastajista tässä profiilissa erotaan myös siinä, että osakaskuntien toiminnassa ja talkoissa mukanaolo ei ole yhtä aktiivista. Toiminnassa kiinnitytään pikemminkin omaan kaveriporukkaan kuin paikallisten kalastajien joukkoon. Tiedonvaihto ja muu vuorovaikutus tapahtuu enenevästi sosiaalisissa medioissa. Some on 43 prosentille kolmen tärkeimmän kalastusmedian joukossa.

40 % 20 % 0 %

Aktiivisia vapakalastajia asuu eniten Pirkanmaalla, sekä Etelä- ja PohjoisPohjanmaalla.

SATUNNAINEN KALASTAJA Ei niin aktiivinen vapakalastaja Jos huomasit edellä esitellyt kuvailut monilta osin tutuiksi, mutta kalastuspäiviä kertyy useimmiten alle kymmenkunta ja lähinnä kesäkuukausina, tai olet vasta aloittelemassa kalastamista, olet ehkä pikemminkin satunnainen vapakalastaja.

Tämän profiilin edustajia, kuten kaikkien muidenkin, löytyy mistä päin Suomea tahansa, mutta hieman muita alueita todennäköisemmin heitä tapaa Uudellamaalla, Pirkanmaalla ja Pohjois-Pohjanmaalla asuvista kalastajista. Kaiken kaikkiaan profiiliin on luokiteltavissa noin neljännes kalastuskortin lunastaneista.

Tässä profiilissa matkailu ei juuri yhdisty kalastamiseen, kalastaminen ei ole se tärkein harrastus, ja saaliin saantikaan ei ole itsestään selvää, eikä ehkä kovin tärkeääkään. Satunnaiset vapakalastajat viettävät aikaa kalastaen

40 % 20 % 0 %

Satunnaisia kalastajia asuu useimmiten Uudellamaalla, Pirkanmaalla ja Pohjois-Pohjanmaalla.

usein perheenjäsenten (47 %) tai ystävien (34 %) kanssa, harvimmin (18 %) yksin.

Satunnaiset vapakalastajat eivät ole juurikaan kiinnittyneitä osakaskuntien ja kalastusseurojen toimintaan tai hoitotalkoisiin. He eivät ainakaan vielä näytä kokevan omakseen myöskään ”urbaanimpaa” kulttuuria, jossa neuvonnan sekä välineiden ja kalatuotteiden ym. markkinoinnin ympärille on rakentunut tapahtumia, uudenlaisia kilpailuja ja muuta toimintaa.

Kalastukseen suuntautuvana rahankäyttäjänä satunnaisten vapakalastajien kulutus asettuu kaikkein vähiten ja eniten rahaa käyttävien profiilien välimaastoon.

HIMOKALASTAJA Kuuluvatko välineistöösi seisovat pyydykset?

Jos pyyntisi on hyvin aktiivista ja liki ympärivuotista, käytät vapavälineiden rinnalla myös monipuolisesti seisovia pyydyksiä, ja olet myös ehkä kalastusseura-aktiivi, olet luultavasti himokalastaja. Kalastuspäivien määrä on tässä profiilissa muihin profiileihin nähden omaa luokkaansa – peräti 36 prosentille niitä kertyy vähintään viisikymmentä, osalle reippaasti enemmänkin.

Himokalastajia on runsas viidennes kalastuskortin lunastaneista.

Himokalastajat ovat liki yhtä usein miehiä (92 %) kuin aktiiviset vapakalastajat (94 %), ja kalastuskortin maksaneissa useimmiten 36-64-vuotiaita. Profiiliin kuuluminen on hieman todennäköisempää Keski- ja ItäSuomessa kuin muissa maakunnissa, vaikka lukumääräisesti heitä, kuten muidenkin profiilien edustajia, on eniten Uudellamaalla, jonne maamme väestö on keskittynyttä.

Pyydysten käytön monipuolisuus näkyy monipuolisuutena saalislajistossa, vaikka pääpaino tässäkin profiilissa on petokaloissa. Rahallinen panostus kalastamiseen on lähes aktiivisen vapakalastajan tasoa, mutta kuluihin ei sisälly yhtä usein ulkomaan matkoja. Toiminta painottuu enemmän kotimaahan.

Himokalastaja on aktiivinen muutenkin

Himokalastajaa kuvaa suuri aktiivisuus itse kalastamisen lisäksi myös monenlaisissa muissa aktiviteeteissä.

Himokalastaja osallistuu tapahtumiin ja kilpailuihin yhtä innokkaasti kuin muutkin aktiivikalastajat, samoin erilaisiin kalakantojen hoitotoimiin ja muihin aktiviteetteihin.

Muihin profiileihin verrattuna himokalastaja on useimmin kalastusseuratoiminnan aktiivi (21 % himokalastajista) ja tämänkin lehden lukija.

Kun ottaa huomioon, että kalastus on tärkein tai melko tärkeä harrastus lähes kaikille profiilin edustajille, ei ehkä yllätä, että himokalastajat ovat myös aktiivisia kalastustaitojen välittäjiä omalle jälkikasvulle (69 % edustajista), muille läheisille kotitaloudessa (41 %) ja kalastuskummeja myös sen ulkopuolella (53 %).

40 % 20 % 0 %

Himokalastaja asuu todennäköisimmin Keski- ja Itä-Suomessa.

4 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 55

TUTKITTUA PYYDYSPAINOTTEINEN AKTIIVIKALASTAJA Aktiivista pyydyskalastusta osana mökkeilyä?

Jos kalastamisesi on aktiivista, mutta et edellisistä kuvauksista vielä löytänyt itseäsi, olet ehkä pyydyspainotteinen aktiivikalastaja. Et haikaile uusille kalavesille kauas kotoa tai loma-asunnolta, ikävuosia on takana luultavasti yli viisikymmentä, ja keskityt pyyntiin tutuilla kalavesillä.

Kalastaminen on tässä profiilissa useimmiten osa aktiivista vapaa-ajan mökkeilyä. Se on myös keskeinen osa omaa elämäntapaa, jota välitetään perhepiirissä jälkipolville.

Monipuolinen pyydysvälineistö tarkoittaa sitä, että välineiden huolto ja tekeminen ovat tässä profiilissa arkinen osa kalastusaktiviteetteja, mutta toimeliaisuus ei rajoitu tähän. Pyydyspainotteiset aktiivikalastajat ovat himokalastajien ohella monien osakaskuntien kantavia voimia, hoitotoimien puuhamiehiä ja osallistujia sekä erityisen aktiivisia osakaskuntien lupien ostajia ja hyödyntäjiä (49 %).

Monipuolinen ja ympärivuotinen pyyntitoiminta (erityisesti verkkojen pito) näkyy varmana ja monipuolisena saaliin saantina ahvenen, hauen, kuhan ja etenkin siian suhteen. Saatu saalis hyödynnetään kaikkia muita profiileja useammin ruokakalana. Toiminta on luonteeltaan kotitarvekalastusta.

40 % 20 % 0 %

Pyydyspainotteinen kalastaja on yleisin Itä- ja Keski-Suomessa sekä Kainuussa ja Lapissa.

SATUNNAINEN GENERALISTI Monella tapaa kalastusta ja kenties merellä 40 % 20 % 0 %

Satunnainen generalisti on vahvimmin edustettuna Uudellamaalla asuvien vapaa-ajankalastajien joukossa.

56 Vapaa-ajan Kalastaja 4 • 2019

Viimeinen ja harvinaisin tutkimuksessa tunnistetusta viidestä profiilista on satunnaiset generalistit. Heitä on noin yhdeksän prosenttia eli runsaat 17 000 henkilöä kalastuskortin lunastaneista. Edustajat ovat usein 56-64-vuotiaita, muihin profiileihin verrattuna hieman useammin naisia, akateemisesti koulutettuja.

Kalastuspäiviä kertyy profiilin edustajille vähän, liki puolella (48 %) pyyntiä alle kymmenenä päivänä vuodessa, pienelle osalle ei lainkaan.

Satunnainen pyynti tapahtuu heittovavalla ja verkoilla, mutta myös muita pyyntivälineitä käytetään satunnaisesti.

Profiili on vahvasti edustettuna suhteessa muihin profiileihin Uudellamaalla, ja suhteellisesti yleinen myös muualla etelä- ja länsirannikolla ja Pohjanmaalla. Satunnaiset generalistit kalastavat erityisen usein (23 %) merellä.

Profiilin edustajat ovat hyvin säntillisiä kalastuskortin vuosilupana maksavia verrattuna muihin satunnaisesti kalastaviin, jotka hyödyntävät useammin myös päivä- ja viikkolupia.

Satunnaiset generalistit käyttävät kalastusharrastukseensa vähemmän rahaa kuin muissa profiileissa. Tätä selittää osin vähäinen kalastamassa käynti. Kalastaminen tapahtuu usein monen muun tekemisen ohessa ja toissijaisena, etenkin kesämökkeilyn yhteydessä.

TULOKSIA

EROJA JA YHTÄLÄISYYKSIÄ Tutkimus havainnollistaa sitä, miten monia tapoja on olla vapaa-ajankalastaja.

Me kaikki olemme kalastajina hieman erilaisia ja yksilöllisiä, mutta toisaalta yleisellä tasolla yhtäläisyyksiä on myös paljon. Voisi esimerkiksi kuvitella, että eri alueiden kalastajat, tulo- ja koulutustasoltaan erilaiset kalastajat ja monet muut tekijät tuottaisivat hyvin selvästi toisistaan erottuvia kalastajaprofiileja, mutta näin ei näytä tapahtuvan. Edes kalastustapojen suhteen eivät profiilit rakennu vahvasti erottuvien ja eri tavoilla suuntautuneiden spesialistien varaan, vaan kyse on pikemminkin painopiste-eroista.

Haluamme kiittää lämpimästi kaikkia kyselyymme vastanneita. l

Kalastusmuotojen alueelliset painopisteet.

Kyselyssä tiedusteltiin kalastustavoittain, mikä on "pääasiallinen alue, jolla kalastit". Luvut on yleistetty aluepainotettuna perusjoukkoon.

KIINNOSTUITKO? Lue lisää raportista, joka on luettavissa kokonaan osoitteesta http://jukuri.luke.fi/bitstream/handle/10024/544264/luke-luobio_41_2019.pdf?sequence=1&isAllowed=y

4 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 57

SEURAT

KALA JA KULAUS Jyväskylästä on opiskelijoiden oma kalastusseura

ESITTELYSSÄ ◗ TEKSTI: ISMO MALIN ◗ KUVAT: TOPI VÄKEVÄ

Kala ja Kulauksen aktiiveja: Emmi Ventelä ja Topi Väkevä. Heistä Emmi on toiminut seuran varapuheenjohtajana ja Topi on seuran nykyinen puheenjohtaja.

58 Vapaa-ajan Kalastaja 4 • 2019

J

yväskylän yliopiston biologian opiskelijat perustivat oman kalastusseuransa Kalan ja kulauksen reilu kolmekymmentä vuotta sitten. Sen jäsenistön selkärankana ovat olleet erityisesti yliopiston kalastuksesta kiinnostuneet biologian opiskelijat, mutta tälläkin hetkellä mukana on myös esimerkiksi kemistejä ja tietoteknikkoja.

Kalan ja kulauksen nykyinen puheenjohtaja Topi Väkevä kertoo, että kerran seuran historiassa on ollut tilanne, jossa toiminta on ollut loppumassa, mutta silloinkin se saatiin ponnistettua pystyyn. ”Sinä aikana, kun itse olen ollut mukana, jäsenmäärä on pysynyt tasaisesti neljänkymmenen paikkeilla. Heistä reissuillemme osallistuu noin puolet

osan ollessa todellisia aktiiveja, sitten ovat silloin tällöin osallistuvat ja jotkut näyttäytyvät kerran, pari vuodessa”, hän selvittää.

Kulauksen jäsenhankinnalla on kuitenkin Väkevän mukaan edessään uudenlainen haaste. ”Meidän on entistä enemmän mainostettava toimintaamme ympäri Jyväskylän yliopistoa. Tähän asti seura on

luottanut akvaattisten tieteiden opiskelijoiden tuovan tasaisen virran jäsenistöön. Kun akvaattinen linja lopetettiin, tarvitsemme uusia jäseniä muualtakin”, Väkevä sanoo.

nustaa liittymään seuran jäseneksi, jos aikoo käydä useammassakin tapahtumassa”, Väkevä selvittää.

Vastuullisuutta noudatetaan käytännössä

Toiminta suunnattu opiskelijoille Väkevä kertoo, että Kalan ja kulauksen jäseneksi pääsevät vain Jyväskylän alueella opiskelevat ja hiljattain valmistuneet yliopisto- ja korkeakouluopiskelijat. Myös seuran järjestämät tapahtumat on suunnattu ja niitä markkinoidaan ensisijaisesti heille. ”Toki yksittäiseen tapahtumaan saavat tulla muutkin, jos vain mukaan mahtuu”, hän korostaa.

Vaikka seura keskittyykin toiminnassaan opiskelijoihin, niin toki sen jäsenet ovat mukana monessa muussakin toiminnassa kalastukseen liittyen. ”Jäseniämme on ollut esimerkiksi opastamassa koululaisia kalastuspäivänä ja mukana Jyväsjärvellä katiskapyynnin MM-kisojen järjestelyissä viime vuonna”, Väkevä mainitsee. ”Toisinaan meillä on myös mukana oma joukkue jossain kalastuskilpailussa, kuten tänä keväänä Kotkan Kalamaratonissa, jossa sijoituimme mukavasti viidenneksi 21 kalalajilla tasapistein neljänneksi tulleen Kalavaleen kanssa”, hän lisää.

Kiinnostuksen kohteet vaihtelevat Väkevän mukaan seurassa on ollut havaittavissa, että jäsenistön aktiivisuus vaihtelee suurestikin vuodesta toiseen. Samoin se, minkälainen kalastus kulloinkin on erityisessä suosiossa. ”Tällä hetkellä esimerkiksi fongaus on jälleen nostanut

Syksyllä pilkitään laiturilta uusien opiskelijoiden kanssa Jyväskylän sataman rannassa. Tässä yhteydessä Kala ja Kulaus opettaa heille muun muassa oikeaoppista saaliinkäsittelyä.

ASIANTUNTIJOITA

ASIANTUNTEMUSTA TARJOLLA Kulausta voi pitää kalastus- ja vesistöasioiden asiantuntijajoukkona, sillä sen jäsenistö koostuu pitkälti ihmisistä, jotka ovat niihin opintojensa myötä ainakin jonkin verran tutustuneet. ”Harrastuksessamme asiantuntemus näkyy esimerkiksi fongauksessa, jossa pääsemme soveltamaan tietojamme lajintunnistuksesta ja kalojen elintavoista”, Väkevä mainitsee.

Asiantuntemustaan seura on myös talkoohengessä, mutta pientä korvausta vastaan valmis hyödyntämään esimerkiksi virtavesikunnostuksiin osallistumalla. ”Kaikki tuki on tervetullutta, jotta saadaan tapahtumien hinnat alemmas ja opiskelijaystävällisemmiksi”, Väkevä korostaa.

päätään. Toki aina löytyy muutama jäsen, jotka ovat innosta pinkeinä mukana kaikissa mahdollisissa kalastustapahtumissa.

Itsekin kuulun näihin kaikenlaisesta kalastuksesta innostuneisiin”, Väkevä sanoo.

Vakiintuneita ja tärkeitä tapahtumia seuralle ovat sen tekemät reissut kalastamaan eri puolille Suomea viikonlopuksi tai pidemmäksikin aikaa. Näihin kuuluvat muun muassa syysreissu sekä pilkki- ja siikareissu. Lisäksi toimintaan kuu-

luu jäsentenvälisten kalastuskilpailujen, kalastusvälineiden valmistustilaisuuksien, ja kun opiskelijoita ollaan, niin myös hupi-iltamien järjestäminen. ”Opetamme kursseillamme myös eri kalastustapoja, kuten esimerkiksi pilkkimistä, sekä kalan käsittelyä ja valmistamista ravinnoksi. Tapahtumat ovat avoimia kaikille Jyväskylän yliopiston ja ammattikorkeakoulun opiskelijoille, mutta jäsenet pääsevät reissuille muita halvemmalla. Tällä yritetään kan-

Kalan ja kulauksen säännöissä seuran toiminnan tavoitteiksi määritellään esimerkiksi vastuullisen kalastuksen ja kalastuskulttuurin edistäminen Suomessa. Lisäksi mainitaan muun muassa pyrkimys turvata kalastusharrastuksen jatkuvuus maassamme.

Puheenjohtaja Väkevän mukaan pääosin opiskelijoista koostuvalla seuralla ei ole satsata suuria rahasummia päämääriin pääsemiseksi. Esimerkiksi omien kalavesien vuokraaminen ja niillä kalastuksen järjestäminen ei tunnu hänestä seuran kannalta realistiselta vaihtoehdolta. ”Sen sijaan otamme vastuullisuuden huomioon käytännössä esimerkiksi siten, että kun olemme reissussa, emme ota saalista enempää kuin käytämme sitä ruoaksi. Lisäksi jätämme isot mätikalat kasvamaan ja otamme vain sopivan kokoisia ruokakaloja, jos niitäkään”, hän kertoo. ”Omissa leikkimielisissä kalastuskilpailuissamme taas tapamme kalat heti, ellei niitä ole tarkoitus vapauttaa. Omalla tavalla eettisyyttä osoittaa myös se, ettei seuran jäseniä heidän keskinäisissä kisoissaan valvota, vaan osanottajien rehellisyyteen luotetaan.”

"Syksyisin viemme lisäksi uusia opiskelijoita laituripilkille, jolloin tarjoutuu hyvä tilaisuus opettaa heille oikeaoppista saaliin käsittelyä ja esimerkiksi sitä, miten saaliiksi otettavat kalat lopetetaan niin, etteivät ne joudu kärsimään”, Väkevä jatkaa. l 4 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 59

◗ TEKSTI: ISMO MALIN ◗ KUVAT: MATTI PASANEN

Rauhoitetusta ALA-KOITAJOESTA pyydetään pois petokaloja Tavoitteena on parantaa lohenpoikasten selviytymistä alasvaellukselle.

T

oukokuussa käynnistyi Petokalapyynti Ala-Koitajoella -hanke, jonka ansiosta rauhoitetulla joella nähdään tänä vuonna viehekalastajia vuosien tauon jälkeen. Hanke on saanut avustusta kalastonhoitomaksuvaroista Pohjois-Savon ELY-keskukselta ja sen hallinnoijana toimii Pohjois-Karjalan Vapaa-ajankalastajapiiri.

Hankkeen tavoitteena on vähentää petokalojen määrää AlaKoitajoella, jotta lohenpoikasten mahdollisuudet selvitä vaellusikäisiksi saakka ja edelleen alasvaellukselle paranisivat. Samalla kerätään Luonnonvarakeskukselle (Luke) tutkimusaineistoa.

Pyynnin kohteena ovat erityisesti hauki, kuha ja ahven, mutta myös saaliiksi saatujen mateiden ja säyneiden vatsojen sisältö toimitetaan Luonnonvarakeskukselle analysoitavaksi. Tutkimusten avulla selvitetään joen petokalakantojen rakenteita, ravintoa ja niiden saalistuksen vaikutusta lohenpoikasten kuolleisuuteen jokivuosien aikana.

Lesnan Naputtajien jäseniä petokaloja pyytämässä AlaKoitajoella kesäkuun puolivälissä.

Kuha on hauen ohella Ala-Koitajoen lohenpoikasten suurin uhka.

Valvottua ja tarkkaan säädeltyä Kalastus Ala-Koitajoella on sallittu vain poikkeusluvan saaneille, joiden on pitänyt osallistua perehdyttämiskoulutukseen ja sitoutua pyyntiä koskeviin ehtoihin. Lisäksi kalastaa saa vain erikseen sovittuina valvottuina aikoina ja rajatuilla alueilla. Ilman poikkeuslupaa viehekalastus on edelleen ehdottomasti kielletty Ala-Koitajoella.

60 Vapaa-ajan Kalastaja 4 • 2019

Hankekoordinaattorina toimivan Matti Pasasen mukaan poikkeusluvan saaneita koulutettuja kalastajia on noin kahdeksankymmentä, eli reilusti yli tavoitteen. ”Enemmänkin olisi tulijoita ollut, mutta suuremman määrän kouluttamiseen ja valvomiseen eivät resurssit olisi riittäneet”, Pasanen selvittää.

”Toteutimme Lesnan Naputtajien voimin aiemmin poikkeusluvalla pienimuotoisen koepyynnin, jossa selvitimme, onko Ala-Koitajoessa lohen

vaelluspoikasia eli smoltteja.

Tulosten perusteella sovimme sitten Luken kanssa tämän petokalojen poistopyynnin”, hän kertoo.

Petokalat todellinen uhka lohelle Luken tutkija Jorma Piirosen mukaan petokalat aiheuttavat lohille todellisen uhan Ala-Koitajoessa syöden lohenpoikasia koko niiden jokivaiheen ajan.

Erityisessä vaarassa lohenpoikaset kuitenkin ovat silloin, kun ne lähtevät smoltteina pois koskialueilta vaeltamaan kohti Saimaata. ”Vaelluspoikasten määrät ovat nykyisin niin pieniä, että niillä ei ole suvantoihin tullessaan parven antamaa suojaa, vaan ne joutuvat herkästi haukien ja joen alkuperäiseen lajistoon kuulumattoman kuhan syömiksi”, Piironen kertoo.

Hänen mielestään tänä kesänä aloitettu petokalojen pyynti pitäisi sen vuoksi saada jatkuvaksi käytännöksi. Pelkkä vapakalastus ei myöskään ole hänen mukaansa riittävän tehokasta, vaan esimerkiksi haukea voisi kalastaa joesta jopa verkoilla. ”Verkkopyyntiä hauelle voisi harkita esimerkiksi syksyksi, jolloin lohismoltit ovat jo poissa joesta. Tästä päättäminen on kuitenkin kalavesien omistajan ja kalastusviranomaisten asia”, Piironen toteaa.

Saimaanlohi lisääntyy taas Ala-Koitajoessa Saimaanlohen kantaa on pidetty hengissä kalanviljelylaitosten avulla sen jälkeen, kun voima-

laitosrakentaminen oli tuhonnut sen viimeisetkin lisääntymisalueet Ala-Koitajoesta ja Pielisjoesta vuonna 1971.

Vuosien saatossa kuitenkin havaittiin, ettei laitosviljely yksinään riitä turvaamaan järvilohen säilymistä ja elinkelpoisuutta. Siksi vuonna 2013 AlaKoitajoen virtaamaa nostettiin KHO:n päätöksellä kahdesta kuutiometristä sekunnissa keskimäärin kuuteen kuutiometriin sekunnissa.

Jo tämä virtaaman nosto mahdollisti saimaanlohen lisääntymisen Ala-Koitajoessa vuosikymmenten tauon jälkeen.

Lohilla on myös mahdollisuus lähteä allasvaellukselle Saimaan alueelle, mutta päästäk-

seen takaisin jokeen se tarvitsee ihmisen apua. Siksi emokaloja pyydetään vuosittain Kuurnankosken padon alta ja siirretään kutupaikoille Ala-Koitajokeen.

Vaikka lohenpoikaset ovat aina olleet osa jokien petokalojen ravintoa ja osa niistä joutuu joka tapauksessa petokalojen saaliiksi, niin luontaisesti virranneessa joessa petokalakannat olivat huomattavasti nykyistä pienemmät. Vuolas joki tarjosi myös huomattavasti enemmän suojapaikkoja poikasille. Lisäksi kokonaan uutena uhkana lohenpoikasille Ala-Koitajoessa nykyisin ovat Koitereeseen tehdyistä istutuksista peräisin olevat kuhat, jotka eivät kuulu joen alkuperäiseen lajistoon. l

OTA ONKEESI TILAA NYT

kalastaja VAPAA-AJAN

-LEHTI

NYT VAIN

35,-

6 NROA

Tartu tilaisuuteen!

VAPAA-AJAN KALASTAJA -lehti ilmestyy 6 kertaa vuodessa. Lehti kertoo kaikesta vapakalastuksesta, kalapaikoista, kalastustekniikoista, kalastusvälineistä ja ottaa kantaa kalastuspolitiikkaan.

Tilaukset:

ismo.malin@vapaa-ajankalastaja.fi

050 577 4656

KILPAILUT

TEKSTI: OLLI SAARI

Yksipäiväiseen kisaan starttasi 47 venekuntaa

Ylivertaiset hauet ratkaisivat

VIEHEKALASTUKSEN SM-KILPAILUN

K

esäkuun 16. päivä setvittiin viehekalastuksen Suomen mestarit vuosimallia 2019 Hauhon Alvettulassa. Lajin SM-mitaleista kilpailtiin nyt toista kertaa venekunta- ja joukkuesarjoissa. Jo huhtikuussa tunnissa täyteen myydyssä kilpailussa kalastustyyli oli vapaa, kunhan kerrallaan on käytössä vain yksi vapa ja viehe. Kilpailun järjesti Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön Koolla on väliä -hanke.

Yksipäiväiseksi muuntuneen Viehekalastuksen SM-kilpailun alue koostui peräti kolmesta eri selästä (Ilmoilanselkä, Hauhonselkä ja Iso-Roine) kattaen yhteensä yli 6 000 hehtaaria. Tasapuolisen alun varmistamiseksi jokaiselle altaalle oli oma saattoveneensä ja läh-

62 Vapaa-ajan Kalastaja 4 • 2019

tö tapahtui yhtäaikaisella merkillä. Kilpailijoiden tavoitteena oli saada kolme mahdollisimman pitkää haukea ja ahventa, jolla oli käytössä tasoitusker-

Viehekalastuksen SM-kilpailun voittajat 2019: Jani Hanka ja Jari Hakanen. Kuva: Jyri Haapanen.

Viehekalastuksen SM-kilpailuun starttasi kaikkiaan 47 venekuntaa. Kuva: Jyri Haapanen.

KILPAILUT roin 2,5. Kalojen yhteispituus ratkaisi voiton.

MESTARIT

Saalisilmoitukset reaaliajassa Kalat mitattiin heti veneessä ja kuvatodisteet lähetettiin kännykällä tuomaristolle tarkistettavaksi. Saalisilmoitukset hyväksyttiin reaaliajassa ja päivittyvää tuloslistaa pystyi seuraamaan netin kautta. Koko tapahtuma myös videoitiin Kalastajan Kanavan toimesta livenä kilpailun facebook-sivulle.

Kisajärjestäjän etukäteen tilaama poutasää tuntui pistäneen suurimpien kalojen suut kiinni, mikä teki kilpailusta äärimmäisen tasaisen. Massasta erottui vain JH-niminen venekunta, joka onnistui kilpailun alussa puolessa tunnissa saamaan kolme yli 90 senttistä haukea.

Voitto ratkesi kuitenkin vasta viimeisillä tunneilla, kun venekunta vihdoin kahdenkymmenen tyhjän paikan jälkeen löysi tuloskorttiin tarvitsemansa kolme mitallista ahventa. Muista mitalisijoista käytiin sen sijaan vääntöä kirjaimellisesti viimeisiin minuutteihin saakka. l

SUOMEN MESTARUUDET KARVIALLE JA HIRVENSALMELLE

JH-venekunnan haukikortilla ei ollut tilaa vain 87 sentin hauelle.

Tulokset (p): VENEKUNNAT: 1) Jani Hanka ja Jari Hakanen, JH, 464,5, 2) Jarkko Uimonen ja Valtteri Sirén, K.P Baits, 415, 3) Mika Mujunen ja Mika Tuominen, Team Gator / American Tackle Company, 411, 4) Juha-Matti Kuitunen ja Tuomas Tanttu, Hirvensalmen Kalamiehet 1, 409,5, 5) Jesse Lindgren ja Jouni Saarinen, JJteam, 409, 6) Miika Kojola ja Toni Sillanpää, PäijätmotoTohatsu, 404.

JOUKKUEET: 1) Hirvensalmen Kalamiehet, 790, 2) Raymarine, 773,5, 3) Minn Kota United, 768,5, 4) Wake, 739, 5) Kuhaveljet Ry, 598,5, 6) Gone Fishing, 577,5.

Viehekalastuksen Suomen mestaruuden voittaneeseen JH-venekuntaan kuuluivat Jani Hanka ja Jari Hakanen Karvialta. Kaksikko paljasti saaneensa isot hauet täsmävertikaalilla, eli kalat paikallistettiin ennen pyyntiä kaikuluotaimella. Kultamitaleiden ja kiertopokaalin lisäksi voittajien pottiin kuului kilpailun pääpalkinto, eli Alutrollin Flatfishvene, sitä varten Majavan suunnittelema traileri, Mercuryn perämoottori ja Raymarinen Elementyhdistelmälaite, kokonaisarvo 9000 euroa.

Hopealle kiri KP Baits, jossa Jarkko Uimosen kanssa kilpaillut Valtteri Sirén puolusti viime vuotista voittoa. Pronssisijalle nousi vain 1,5 pisteen marginaalilla Team Gator/American Tackle Company -venekuntaa edustaneet Mika Mujunen ja Mika Tuominen, saatuaan kilpailun toiseksi pisimmän ahvenen viisi minuuttia ennen kilpailuajan loppua.

Viehekalastuksen Suomen mestaruus -mitalit jaettiin myös yhdistyksille ja yrityksille tarkoitetussa joukkuesarjassa, jossa otettiin huomioon kahden venekunnan yhteistulos. Voittajaksi kruunattiin Hirvensalmen Kalamiehet. Hopea meni Raymarine-joukkueelle ja pronssi Minn Kota Unitedille.

Tulokset löytyvät kokonaan osoitteesta www.viehekalastuksen-sm.fi.

Kilpailuraportti löytyy osoitteesta www.vapaa-ajankalastajalehti.fi.

Kilpailun livelähetys-taltioinnit ovat osoitteessa www.facebook.com/viehekalastuksenSM/

4 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 63

KILPAILUT ◗Tulokset kokonaan:

www.vapaa-ajankalastaja.fi > Kilpailut

◗Tulokset ovat grammoina, jos ei toisin ilmoiteta.

Tulevia SM-kilpailuja SM-laituripilkki Lahdessa, Teivaalan venelaitureilla su 15.9. klo 9.30-14.30 (osoite: Kariniemenkatu).

Ilmoittautuminen piiri-/seurakohtaisesti 9.9. mennessä Antti Tuomainen, p. 040 835 2928 tai ajtuomainen@gmail.com, lomake tulostettavissa: www.vapavarkaus.net. Aikuiset 20 €, nuoret ilmaiseksi. Mies-/miesveteraanijoukkueet 30 €, nais-/naisveteraanijoukkueet 20 €, nuorten joukkueet ilmaiseksi.

Lisätiedot: Sami Kainulainen, p. 050 559 3357, Veikko Karinkanta, p. 040 132 5774.

SM-soutu-uisteluun osallistui 32 venekuntaa.

SM-SOUTU-UISTELU, Lieksa 6.7.

1) Sami Oinonen ja Simo Sarkkinen 38830 p, 2) Kari Turunen 35770 p, 3) Kirsi ja Juha Kosonen 33650 p. l

Epävirallinen MM-tuulastus 27.9. Vuoksella, klo 20-24.

Kilpailukeskus Vuoksen Kalastuspuisto, Kotipolku 4, 55120 Imatra.

40 €/venekunta.

Ilmoittautuminen Esko Ijäkselle, esko.ijas@jippii.fi. Osallistumismaksut 19.9. mennessä Ruokolahden Urheilukalastajien tilille FI6454021520013609. Jälki-ilmoittautuminen kisapäivänä +5 €.

Lisätiedot: Esko Ijäs puh. 0400 838 565.

SM-HEITTOUISTELU, Joroinen 14.7.

1) Pitkänen Mika, Purhonen Henry, Vapa Varkaus 24000, 2) Salonen Jukka, Rantanen Usko, Itä-Päijänteen Kk 23610, 3) Kontkanen Jukka, Nivanaho Petri, Liperin Uk 20938.

SM-tuulastus 28.9. Saimaalla Syyspohjanlahdella, klo 20-24.

Kilpailukanslia Sopupirtin majalla Ruokolahdella, Sopupirtintie 70, 56310 Syyspohja. 40 €/ venekunta. Joukkuekilpailu 20 €/ joukkue.

Ilmoittautuminen Esko Ijäkselle, esko.ijas@jippii.fi. Osallistumismaksut 19.9. mennessä Ruokolahden Urheilukalastajien tilille: FI6454021520013609. Jälki-ilmoittautuminen kisapäivänä +5 €.

Lisätiedot: Esko Ijäs puh. 0400 838 565.

JOUKKUEET: 1) Tonteri Matti, Pahkala Esko, Timo Lepistö, Tuomo Kuusinen, Toni Neuvonen, Jouni Neuvonen, Itä-Päijänteen Kk 2, 52292, 2) Juha Kosonen, Mika Kinnunen Jukka Kontkanen, Petri Nivanaho, Mika Sainio, Markku Tanskanen, Liperin Uk 43354, 3) Rosengård Matts, Berndt Rosenlund, Mäki Olavi, Koski Lasse, Kjell Antus, Ralkf Dahlin, Pilk Kings 39296. l

Kutsut ovat kokonaan luettavissa osoitteessa www.vapaa-ajankalastaja.fi > Kilpailut > SM-kutsut.

SVK:N MESTARUUSVETOUISTELU,

Joroinen 15.7.

1) Airaksinen Reijo, Suikka Timo, Vapa Varkaus 40704, 2) Neuvonen Toni, Neuvonen Jouni, Itä-Päijänteen Kk 36358, 3) Sainio Mika, Tanskanen Markku, Liperin Uk 31698.

JOUKKUEET: 1) Tonteri Matti, Pahkala Esko, Toni Neuvonen, Jouni Neuvonen, Salonen Jukka, Rantanen Usko, Itä-Päijänteen Kk 69896, 2) Karvinen Eero, Voutilainen Heikki, Airaksinen Reijo, Suikka Timo, Koponen Tomi, Valkonen Antti, Vapa Varkaus 58474, 3) Kosonen Juha, Sainio Mika, Tanskanen Markku, Liperin Uk 35640. l

Kuva: Janne Tarkiainen

Vuoden uistelijoiksi Joroisissa kalastivat Jouni ja Toni Neuvonen, jotka tässä valmistautuvat SM-heittouistelukisaan.

64 Vapaa-ajan Kalastaja 4 • 2019

LUE KILPAILUUUTISET LEHTEMME SIVUILTA

www.vapaa-ajankalastajalehti.fi

◗ TENO Tenojoen lohet kehittyvät sukukypsiksi aiemmin ja ovat kooltaan pienempiä Turun yliopistossa valmistuneen väitöstutkimuksen mukaan suurikokoiset ja myöhään sukukypsiksi kehittyvät Tenojoen lohet eivät selviydy ja lisäänny yhtä tehokkaasti kuin aiemmin ja pienempinä sukukypsyyden saavuttavat yksilöt. Tämä vähentää suurikokoisten lohien geenien siirtymistä seuraavalle sukupolvelle.

Lisäksi Yann Czorlich osoitti väitöstutkimuksessaan, että Tenojoen lohien merellä viettämä aika on vähentynyt viimeisen 40 vuoden aikana. Tulos on merkittävä, sillä lohien merivaelluksen kesto määrittää lohien koon, kun ne palaavat jokeen kutemaan.

Tutkimuksessa selvisi myös, että Tenojoessa kutevat Atlantin lohet käyttävät elinkaarensa aikana maailman monipuolisimpia strategioita mitä tulee niiden elinympäristöihin: lohet viettävät 2-8 vuotta makeassa vedessä, jossa ne kehittyvät poikasina, 1-5 vuotta meressä kasvaen sukukypsiksi ja nousevat jopa neljä kertaa takasin jokeen kutemaan. ”Monipuoliset strategiat ovat tärkeitä, sillä ne saattavat vähentää kausittaisten tai paikallisten huonojen olosuhteiden vaikutusta lohikantaan”, Czorlich toteaa. l

◗ PYYDÄ JA PÄÄSTÄ

◗ KUNNOSTUS Virhon talkoita riittää lokakuuhun asti Virtavesien hoitoyhdistys Virhon virtavesien kunnostustalkoot jatkuvat pääkaupunkiseudulla lokakuuhun asti. Talkoilla muun muassa parannetaan vaelluskalojen ja vesihyönteisten elinympäristöjä.

Vihtijoella järjestetään talkoot sunnuntaina 18.8.

Muita loppukesän ja syksyn talkookohteita ovat Mustapuro Itä-Helsingissä (24.8.), Mellunkylänpuro ItäHelsingissä (31.8. ja 7.9.), Haaganpuro keskuspuiston osuudella (21.9.), Mätäjoki Pitäjänmäellä ja Kaarelassa (21.9.) ja Lukupuro Espoossa (5.10.).

Virho vastaa talkoomateriaaleista ja työkaluista sekä talkoolaisten muonittamisesta ja vakuuttamisesta.

Talkoovarusteiksi suositellaan säänmukaista vaatetusta ja saappaita. l

Lisätietoja Virho ry:n sivuilta https://virho.fi/talkookalenteri-2018/.

Virtavesitalkoolaisia kokoamassa kiviä kottikärryyn. Kuva: Jouni Simola.

Valtaosa kalastusmatkailijoista suhtautuu myönteisesti C&R-kalastukseen Lähes kaksi kolmesta suomalaisesta kalastusmatkailijasta suhtautuu myönteisesti pyydä ja päästä -kalastukseen. Viidennes tutkimukseen osallistuneista vastustaa sitä ja vajaa viidennes ei osaa tai halua ottaa asiaan kantaa.

Tutkimuksen mukaan etenkin alle 25-vuotiaat hyväksyvät muita todennäköisemmin pyydä ja päästä -kalastuksen. Myöskin kalastajat, jotka kalastavat vuositasolla vähintään 40 päivänä suhtautuvat siihen positiivisemmin. Passiivisilla menetelmillä, kuten verkolla, katiskalla ja rysällä sekä onkimalla tai pilkkimällä kalastavat suhtautuvat muita kielteisemmin kalojen vapauttamiseen.

Positiivisimmin pyydä ja päästä -kalastukseen suhtautuvat pääkaupunkiseudulla asuvat. Heistä lähes 80 prosenttia kannattaa sitä ja 16,8 prosenttia käyttää sitä aina kalastaessaan. Negatiivisimmin suhtautuivat Lapin ja entisen Oulun läänin alueilla asuvat. Tutkimuksen perusteella noin 40 prosenttia naisista ei harrasta koskaan pyydä ja päästä -kalastusta, miehillä vastaava luku on 23,4 prosenttia.

Lauri Turusen Itä-Suomen yliopistossa tekemään pro gradu -tutkielmaan vastasi yli 900 suomalaista kalastusmatkailijaa. Kyselytutkimuksen tulokset keskittyvät ainoastaan vastaajiin, jotka olivat tehneet yöpymisen sisältävän matkan, jonka pääasiallinen tarkoitus oli kalastus. l 4 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 65

◗ HIITOLANJOKI Hiitolanjoen voimalapadot puretaan ja kosket ennallistetaan Hiitolanjoen Kangaskosken ja Ritakosken vesivoimalaitosten ja kiinteistöjen siirtyminen Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiön omistukseen on varmistunut. Hiitolanjoen Voiman osakekannan omistama Suomen Pienvoima ja säätiö sopivat asiasta heinäkuussa.

Kaupan myötä Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiö omistaa Ritakosken, Lahnasenkosken ja Kangaskosken voimalaitokset kiinteistöineen. Voimalaitospadot tullaan purkamaan ja kosket ennallistamaan, jolloin Laatokan lohelle ja taimenelle muodostuu runsaasti uutta lisääntymisalaa sekä avautuu vapaa nousuyhteys latvavesien laajoille koskialueille.

Ennallistamishanke tulee vakiinnuttamaan luonnonvaraisen järvilohen paikan Suomen lajistossa sekä jopa kaksinkertaistamaan Hiitolanjoen lohikalatuotannon, joka nykytilanteessa tapahtuu lähes kokonaan joen Venäjän puoleisilla osilla.

Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiön hallituksen puheenjohtaja Ilkka Nokelainen kertoo, että säätiö toteuttaa Hiitolanjoen koskien ennallistusprojektissa maakunnallista tehtäväänsä virkistysmahdollisuuksien kehittäjänä. ”Koskien vapautus on merkittävä ennen kaikkea uhanalaisille vaelluskaloille, mutta myös Etelä-Karjalan elinvoimaisuudelle.

Hiitolanjoesta tulee valtakunnallisesti kiinnostava kohde kalastusja luontomatkailuun”, Nokelainen toteaa. l

◗ BIOJÄTE Biojätteen keräys tehostui Saaristomeren venesatamissa Pidä Saaristo Siistinä ry:llä on useita uusia biojätteen keräysastioita venesatamissa Saaristomerellä. Biojäteastiat löytyvät Seilistä, Trunsöstä, Gullkronasta, Jurmosta, Bödosta ja Öröstä.

Biojätekeräyksen aloittaminen kyseissä saaristokohteissa on osa Pidä Saaristo Siistinä ry:n ja Turun yliopiston yhteistä SaaRa – Ravinnekiertoa saariston matkailukohteissa -hanketta. Sen aikana pyritään muun muassa vähentämään ruokahävikin syntyä ja edistämään biojätteen lajittelua saaristossa. ”Biojätteen keräys venesatamissa on usein puutteellista, mutta nyt tilanteeseen on saatu merkittävä parannus Saaristomeren osalta. Biojätteen keräyksen ansiosta ravinteet saadaan hyödynnettyä takaisin kiertoon, ja samalla polttokelpoisen jätteen määrä pienenee ja sen laatu paranee, jolloin myös käsittelykustannukset kevenevät”, kertoo PSS ry:n projektipäällikkö Hanna Haaksi.

Haaksi muistuttaa, että biojätteen keräyksen lisäksi ruokahävikin vähentäminen on erityisen tärkeää saaristokohteissa, joissa jätehuolto on haasteellista ja ainutlaatuinen meriluonto herkkää. ”Vesillä liikkuessa olisi hyvä suunnitella ruokailut tarkasti siten, ettei hävikkiä pääsisi syntymään. Ruoantuotanto aiheuttaa noin 30 prosenttia vesistöjä rehevöittävistä päästöistä, haaksi sanoo. l 66 Vapaa-ajan Kalastaja 4 • 2019

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö Finlands Fritidsfiskares Centralorganisation TOIMISTO Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki, puh. 050 597 4933.

Puhelinpalvelu on avoinna ma-to klo 9-16.

Sähköposti: vapaa-ajankalastaja@vapaa-ajankalastaja.fi Pankki: IBAN: FI22 1469 3000 2432 67, BIC: NDEAFIHH Internet-sivut: www.vapaa-ajankalastaja.fi TOIMIHENKILÖT JA -PAIKAT Toiminnanjohtaja: Markku Marttinen, (toimisto), puh. 044 759 9717 Järjestöpäällikkö: Olli Saari (toimisto), puh. 050 339 4660.

Tiedottaja: Jaana Vetikko, (toimisto), puh. 050 525 7806.

Kalatalousasiantuntijat: Petter Nissén, Vonkamiehentie 21, 94450 Keminmaa, puh. 0500 440 923 Juha Ojaharju, Kuortaneen kunnantalo, Keskustie 52, 63100 Kuortane, puh. 045 113 3050 Janne Rautanen, Käenpolku 3, 37830 Akaa, puh. 0400 946 968.

Janne Tarkiainen, Päivänkakkarantie 8, 50600 Mikkeli, puh. 044 547 9116 Marcus Wikström, (toimisto), puh. 045 110 2126 Janne Antila, Sauniementie 25, 21195 Velkua, puh. 045 630 4280 Taloussihteeri: Jaana Piskonen (toimisto), puh. 050 597 4933 Jäsensihteeri: Tarja Lehtimäki (toimisto), puh. 050 576 3302 Toimittaja/toimistotyöntekijä: Ismo Malin (toimisto), puh. 050 577 4656 Sähköpostit: etunimi.sukunimi@vapaa-ajankalastaja.fi

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön jäsenrekisterin tietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointitarkoituksiin. Jäsenillä on oikeus kieltää tietojensa luovuttamisen ja käyttämisen sekä tarkistaa rekisterissä olevat tietonsa.

Ilmoita luovutuskiellosta: tarja.lehtimaki@vapaa-ajankalastaja. fi tai puh. 050 576 3302.

Missä SVK menee? n 31.8.-1.9. Nuorten SM-toimintakilpailu, Janne Rautanen n 8.10. Eduskunnan kalapäivä, Jaana Vetikko

Yhteyshenkilöiden tiedot löytyvät järjestön infolaatikosta.

kalastaja 5/2019 ilmestyy 11.10.

VAPAA-AJAN

➤ 45 €/vuosi ➤ 15 €/viikko ➤ 6 €/päivä Kalastonhoitomaksurekisteriä varten tulee ilmoittaa nimi, osoite, syntymäaika ja yhteystiedot.

Tositteen saa maksutavasta riippumatta paperisena tai sähköisenä, ja kumpikin kelpaa tarkastustilanteessa.

MAKSAMINEN 1. Verkkokauppa Eräluvat.fi Verkkokaupassa kalastonhoitomaksun voi maksaa kirjautuneena tai kirjautumattomana ympäri vuorokauden.

2. Puhelinpalvelu 020 69 2424 Puhelinpalveluun voi soittaa arkisin kello 9-16. Soittaminen on maksutonta ja kalastonhoitomaksua varten saa laskulomakkeen.

3. Palvelutiskit Kalastonhoitomaksun voi maksaa eräissä Metsähallituksen luontokeskuksissa sekä kaikilla R-kioskeilla.

Kalastusluvista lisää tietoa:

➤ vapaa-ajankalastaja.fi ➤ eraluvat.fi ➤ kalat.fi Kalastusrajoituksista tietoa:

➤ kalastusrajoitus.fi

kalastaja VAPAA-AJAN

-lehden ilmestyminen 2019 11.10. ilmestyvään lehteen toimituksellinen aineisto ja järjestöilmoitukset 20.8. mennessä toimitukseen, s-posti: vapaa-ajankalastaja@ vapaa-ajankalastaja.fi

NRO

KALASTONHOITOMAKSU 2019

Kuva: Jaana Vetikko

◗ KAIKULUOTAIN hauenkalastajan työkaluna ◗ Hauen KOHOUISTELU ◗ TUULASTAJAN syksy ◗ Kalapaikkana laatuapaja RAIPPALUOTO

1 25.1.

2 29.3.

3 31.5.

4 16.8.

5 11.10.

6 5.12.

ILMOITUSMYYNTI Saarsalo Oy

Sorkkalantie 394, 33980 Pirkkala Timo Lepistö l puh. 044 534 9878 l timo.lepisto@saarsalo.fi

4 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 67

PAL. VKO.

2019 – 41

6 414886 500440

6500 44 – 1 90 4

19004