Lähde Kalaan - Perhokalastus

Page 1

Suomen VAPAA-AJANKALASTAJAT

Lähde KALAAN

PERHOKALASTUS

Yhdessä paremman kalastuksen puolesta

PERHOKALASTUS

Perhokalastus on haasteellinen ja monipuolinen kalastusmuoto. Perhon heittäminen perinteisellä perhovavalla ja perhosiimalla vaatii harrastuksen alkumetreillä muita kalastusmuotoja enemmän harjoittelua, mutta kaikki sen oppivat. Vesiluonnon ja -hyönteisten tuntemus on tärkeä osa harrastusta. Perholla voi kalastaa kaikkia kalalajeja hyönteisten syöjistä petokaloihin. Useat perhokalastajat harrastavat myös perhonsidontaa, jolloin harrastuksesta saa iloa läpi vuoden.

Perhokalastajan välineet

Perinteiseen perhokalastukseen tarvitaan tarkasti kalastusmuotoa varten räätälöidyt välineet. Heiton onnistumisen peruste on yhteensopiva vapa ja siima. Siitä syystä välinevalmistajat nojautuvat yleensä kansainväliseen AFTM-luokitukseen, jonka perusteella keskenään sopivat välineet löytyvät. AFTM-luokitus määräytyy perhosiiman kärkiosan painon mukaan. Vavoissa ja keloissa olevat merkinnät kertovat niiden olevan yhteensopivat kyseisen siiman kanssa. Eri AFTM-luokkia on 1-21, joista 1 on kevein luokka ja 21 raskain. Suomessa käytetään pääasiassa luokkia 3-12, joista keveimmät sopivat pienille kaloille ja raskaimmat lohen kalastukseen. Toisinaan välineiden AFTM kirjaimet on korvattu #-merkillä (AFTM6 = #6).

Perhovapa

Perhovapa valitaan omien kalastusmieltymysten mukaan. Saatavilla on yhden- ja kahdenkäden vapoja. Yhdenkäden vavat on yleensä tarkoitettu kevyempään kalastukseen ja kahdenkäden vavat raskaita siimoja heittämään. Pienille puroille ja kaloille sopii AFTM 3-4 vapa. AFTM 5-6 ovat suosituimmat luokat yleiskalastukseen ja ne sopivat harjuksille, taimenille, kirjolohille, sekä muillekin vastaavan kokoisille kaloille. Kookkaammat saaliskalat ja kalastuksessa käytettävät suuremmat perhot vaativat vavaltakin voimaa. AFTM 7-9-luokat sopivat hyvin hauelle, taimenelle ja lohelle. Luokat 10-12 ovat pääasiassa lohenkalastajien välineitä ja kaksikätisiä vapoja. Nykyaikaisten

AFTM-luokka- ja pituusmerkinnät perhovavassa.

perhovapojen materiaali on useimmiten hiilikuitu, joten ne ovat jänteviä ja kevei tä. Vapojen pituudet vaihtelevat luokkien mukaan. Suosituimmissa 5-6-luokissa yleinen valinta on 9 jalan (1 jalka = noin 30,5 cm) mittainen vapa. Perhovapo jen pituudet ilmoitetaan pääosin jalkoina.

Perhokela

Perhokelan valinnassa ensisijainen kriteeri on puolan tilavuus. Kelojen merkinnät kertovat niiden siimakapasiteetista eli minkä AFTM-luokan siima mahtuu puolalle. Yleensä kelat on tehty yhteensopivaksi useammalle siimaluokalle ja merkintä voi olla esimerkiksi AFTM 4-7. Heittosiiman lisäksi puolalle tulee mahtua pohjasiimaa 50-150 metriä. Hyvä kelan ominaisuus on myös keveys. Kelan jarruominaisuudet tulevat tärkeiksi, kun kalastetaan suuria kaloja AFTM-luokissa 7-12 lajista riippumatta. Hyvin toimivasta jarrusta ei ole koskaan haittaa myöskään keveimmissä AFTM-luokissa. Osa harrastajista kalastaa keveillä välineillä myös suurimpia kalalajeja, jolloin jarrun varma toiminta on kullan arvoista.

Perhosiima

Perhosiimoja on saatavissa kelluvina F (floating), uppoavina S (sinking) ja niiden uppoavakärkisinä yhdistelminä F/S. Käyttövalmiin heittosiiman pituus on yleensä noin 30 metriä. Kelluvalla siimalla kalastetaan käytettäessä kelluvia pintaperhoja, sekä uppoperhoilla, kun kalastetaan matalassa vedessä tai pinnan läheisyydestä. Kelluva siima on useilla kalastajilla myös yleissiimana, jolloin perhon painotuksella tai perukkeen pituudella ja painotuksella muutetaan uintisyvyyttä. Uppoavia siimoja käytetään, kun halutaan kalastaa syvemmältä. Siiman tyyppi valitaan siis kalastustilanteen ja -tavan mukaan. Perho pyritään sopivan siiman avulla saamaan siihen syvyyteen, jossa kalat kulloinkin oleskelevat. Perhosiiman muotoilu, kartiointi, vaikuttaa määräävästi sen heitto-ominaisuuksiin. Yleisimmät siimatyypit ovat etupainoinen siima WF (weight forward) ja molemmista päistään tasaisesti kartioitu DT (double taper). WF on nykyisin käytetyin siimatyyppi ja se soveltuu hyvin pitkiin perusheittoihin. DT-siimat ovat helposti hallittavia siimoja, joilla on pääsääntöisesti pitkälle heitettäessä WF-siimaa paremmat rullausheitto-ominaisuudet. Lyhyillä siimapituuksilla kalastettaessa siimojen erot ovat pieniä. Uppoavat siimat luokitellaan AFTM-luokan lisäksi niiden

uppoamisvauhdin perusteella. Yleisesti uppoamisvauhti (tuumaa/sekunti) ilmoitetaan numerona 1-7 siiman pakkauksessa (esim. WF6S1, jossa 1 uppoamisnopeus). Uppoamisnopeuden mukaan luokka 1 uppoaa noin 2,5 senttiä sekunnissa. Vastaavaa hyvin hitaasti uppoavaa siimaa kutsutaan myös Intermediate-siimaksi ( I ). Mainittujen lisäksi on olemassa monenlaisia erikoissiimoja. Heittosiiman alle tulee aina perhokelalle kalastusmuodosta riippuen 50-150 metriä pohjasiimaa, jonka suosituin materiaali on dacron. Pohjasiiman tarkoitus on antaa siimalle tarvittaessa lisää pituutta kalan väsytyksen aikana.

Peruke

Heittosiiman päähän kiinnitetään aina peruke, jonka päähän perho sidotaan. Saatavissa on kelluvia ja uppoavia perukkeita. Sopiva pituus vaihtelee kalastustavan mukaan, mutta hyvä yleissääntö on vavan mittainen peruke. Materiaaleina perukesiimoissa on yleensä monofiili ja nykyisin myös fluorocarbon. Perukkeet ovat kartion mallisia, jotta perhosiima oikenee heitossa hyvin ja perho laskeutuu halutun kevyesti veteen. Tehdaskartioidun solmuttoman perukkeen voi ostaa valmiina. Perukkeen voi tehdä myös itse useammasta erivahvuisesta siimasta solmien. Perukkeen voi liittää heittosiimaan suoraan solmimalla tai käyttää sen päässä siimalenkkiä, joka pujotetaan heittosiiman päähän kiinnitettyyn siimalenkkiin kahdeksikko-solmulla. Perukkeen kärjen vahvuus määräytyy kalastettavan kalalajin ja tarvittavan vetolujuuden perusteella.

Perhot

Musta leech.

Larva.

Perinteiset perhot voidaan jakaa karkeasti kahteen tyyppiin: veden pinnalta pyytäviin enimmäkseen hyönteisiä jäljitteleviin pintaperhoihin, sekä uppoperhoihin, jotka voivat jäljitellä hyönteisiä tai kalanpoikasia. Käytössä on myös monenlaisia erikoisperhoja, esimerkiksi kelluva kalanpoikasjäljitelmä ”surffilauta”. Pelkkään ärsykkeeseen, kuten esimerkiksi kirkkaaseen väritykseen perustuvia perhojakin käytetään paljon. Perhoissa käytetyt koukut ovat nykyisin usein väkäsettömiä, mikä on vaatimuksenakin säännöissä useilla kalastuskohteilla.

Sidokset ja kuvat:

Pertti Kanerva.

Goddard Caddis.

Perhokalastajan solmut

Oleellisempaa on opetella muutama solmu hyvin kuin pyrkiä hallitsemaan paljon erilaisia solmuja. Perussolmuja on viisi: pohjasiiman sitominen puolaan, pohjasiiman sitominen perhosiimaan, perukkeen sitominen perhosiimaan, perhon sitominen perukkeeseen ja perukkeen osien yhdistäminen toisiinsa.

Neulasolmu. Sopii perinteisen perhosiiman ja perukkeen tai pohjasiiman liittämiseen toisiinsa.

Kirurgin solmu. Sopii sivuperukkeen tekemiseen ja siimojen yhdistämiseen. Suosittu perukesolmuna perhokalastuksessa.

Uni-solmu. Perhojen kiinnittämiseen. Sopii myös puolanakselisolmuksi pohjasiiman solmimiseen kiinni kelaan.

Heittotekniikka

Erilaisissa kalastustilanteissa selviää pääasiassa kahdella heittotyylillä. Perus- eli yläheitto vaatii takatilaa, mutta rullausheitolla selviää paikoissa, joissa esimerkiksi takana oleva puusto rajoittaa heittämistä. Perusheiton harjoittelu aloitetaan siten, että perhosiimaa vedetään vavan kärkirenkaiden läpi muutama metri. Oikeankätinen heittäjä lukitsee puolalta tulevan siiman vasempaan käteensä ja aloittaa takaheiton vavan ollessa noin klo 9-10 kohdalla. Takaheitto tehdään taaksepäin kiihtyvällä liikkeellä siten, että vavan liike pysäytetään olkapään taakse terävästi noin klo 13-14. Vavan pysäytyksen aikana siiman annetaan oieta lähes suoraksi taakse ja etuheitto aloitetaan kiihtyvällä liikkeellä ja pysäytetään noin klo 10.30, jolloin siima oikenee eteen. Jos heittoa ei jatketa uuteen takaheittoon, vavan pysäytyksen klo 10.30 tulee tapahtua terävästi ja samalla hitaasti vapaa alaspäin saattaen klo 9 saakka, jotta siima ja peruke laskeutuvat suoraksi veteen.

Kalastusluvat

Perhokalastuksen kohteet ovat usein erityiskalastuskohteita, joita hoidetaan lohikalaistutuksin tai ovat vesistöjen virta- tai koskipaikkoja. Niihin myydään kalastusluvat kohdekohtaisesti.

Kalastonhoitomaksu mahdollistaa perhokalastuksen muualla kuin erityiskohteissa ja vesistöjen virta- tai koskipaikoissa.

18-69-vuotias tarvitsee aina perhovavalla kalastettaessa lisäksi tositteen valtion kalastonhoitomaksun suorittamisesta.

Käyttäytyminen kalavesillä

 Huolehdi aina, että kalastuslupasi on kunnossa.

 Älä käyttäydy häiritsevästi kalavesillä.

 Kunnioita saaliskiintiöitä ja muista kohtuus saaliissa.

 Kunnioita saalista ja käsittele kaloja oikein.

 Älä varaa ottipaikkoja itsellesi, anna tilaa myös toisille.

 Huolehdi turvallisuudestasi virtavesillä ja veneessä.

Suomen

VAPAA-AJANKALASTAJAT

Rahoitettu osittain maa- ja metsätalousministeriön kalastonhoitomaksuvaroista.
Heittotekniikka vapaa-ajankalastaja@vapaa-ajankalastaja.fi vapaa-ajankalastaja.fi
Issuu converts static files into: digital portfolios, online yearbooks, online catalogs, digital photo albums and more. Sign up and create your flipbook.