Vapaa-ajan Kalastaja 2/2020 (myyntilehti)

Page 1

KALASTUKSEN

PUOLESTA

2•2020 9,90 €

KOSKIHAUEN pyynti Koskitaidot KUNTOON Suomeen mormuskoinnin MM-kultaa Koillismaan harjusperhoja Esittelyssä Joroisten HUUTOKOSKI

SUURKALAT 2019



Sisällys

MAALISKUU 2020

Pääkirjoitus 5 Pärskeitä 7

8

Koskitaidot kuntoon

32

Tutkittua Ahven kärsii veden tummumisesta 16 Koskihaukia pyytämään 20 Kalaherkut Haukitortilloista maistuva retkieväs

22 Taimen – monimuotoinen

ja uhanalainen unelmasaalis

44 Valo aktivoi ahvenen 48 Perhonurkka Taimenen

perhokalastusta Tasmaniassa

50 Kalapaikka Joroisten Huutokoski

53 Hietatokon ja särjen

Suomen ennätykset uusiksi

54 Suurkalavuosi 2019 58 Historian havinaa

30 SVK panostaa vapaa-ajan-

64 Seurat esittelyssä Puijon Pilkki

34 SVK:n haaste innosti

68 Joulukuusista tehtiin taas

kalatalouden strategiaan

ahvenille kututuroja

suomalaiset joukolla madepilkille

36 Uutuudet 38 Lääkärin määräyksestä Koillismaan harjusperhoja

40 Vavan varressa Ilkka Mäkelä

60

Nuorten tärpit

70

Mormuskoinnin MM-kulta Suomeen

VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2020

3


0

VUODESTA  2

00

L A S S A H YV SEURASSA

TOIMITUS Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki puh. 050 525 7806 vapaa-ajankalastaja@vapaa-ajankalastaja.fi

KA

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö edistää vastuullista vapaa-ajankalastusta, joka kestävällä tavalla ja monipuolisesti hyödyntää luontaisesti uusiutuvia kalakantoja.

ÄS

20

TOIMISTO Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki, puh. 050 597 4933 Puhelinpalvelu on avoinna ma-to klo 9-16.

www.vapaa-ajankalastajalehti.fi

Sähköposti: vapaa-ajankalastaja@vapaa-ajankalastaja.fi

TOIMITUSKUNTA Stina Koivisto, Markku Nieminen ja Vesa Vaarama.

Pankki: IBAN: FI22 1469 3000 2432 67 • BIC: NDEAFIHH www.vapaa-ajankalastaja.fi

PÄÄTOIMITTAJA Jaana Vetikko, puh. 050 525 7806 jaana.vetikko@vapaa-ajankalastaja.fi

TOIMIHENKILÖT JA -PAIKAT TOIMINNANJOHTAJA: Olli Saari (toimisto), puh. 050 339 4660

JAK ELU NOIN 35 000 KAPPALETTA

TOIMITTAJA Ismo Malin, puh. 050 577 4656 ismo.malin@vapaa-ajankalastaja.fi

TIEDOTTAJA: Jaana Vetikko (toimisto), puh. 050 525 7806.

KUSTANTAJA Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki

KALATALOUSASIANTUNTIJAT Petter Nissén Vonkamiehentie 21, 94450 Keminmaa, puh. 0500 440 923

OSOITTEENMUUTOKSET JA JÄSENASIAT Vapaa-ajan Kalastaja, Tarja Lehtimäki Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki puh. 050 576 3302, tarja.lehtimaki@vapaa-ajankalastaja.fi

Juha Ojaharju Kuortaneen kunnantalo, Keskustie 52, 63100 Kuortane, puh. 045 113 3050

ILMOITUSMYYNTI Saarsalo Oy, Sorkkalantie 394, 33980 Pirkkala, Timo Lepistö puh. 044 534 9878 timo.lepisto@saarsalo.fi

Marcus Wikström (toimisto), puh. 045 110 2126

Janne Rautanen Käenpolku 3, 37830 Akaa, puh. 0400 946 968. Janne Tarkiainen Päivänkakkarantie 8, 50600 Mikkeli, puh. 044 547 9116 Janne Antila Sauniementie 25, 21195 Velkua, puh. 045 630 4280 TALOUSSIHTEERI Jaana Piskonen (toimisto), puh. 050 597 4933

Lehden suurin vastuu ilmoitusten julkaisemisessa tapahtuneesta virheestä on ilmoituksesta maksettu hinta. Jäsenyhdistysten ilmoitukset kirjallisesti toimitukseen.

JÄSENSIHTEERI Tarja Lehtimäki (toimisto), puh. 050 576 3302

TILAUKSET Vapaa-ajan Kalastaja, Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki puh. 050 577 4656

TOIMITTAJA/TOIMISTOTYÖNTEKIJÄ Ismo Malin (toimisto), puh. 050 577 4656

ILMEST YY 6 NUM EROA VUO DESSA

JUHLAKOORDINAATTORI – SVK 20 vuotta Johanna Antila (Velkua), puh. 050 573 9332

vapaa-ajankalastaja@vapaa-ajankalastaja.fi www.vapaa-ajankalastajalehti.fi

Sähköpostit etunimi.sukunimi@vapaa-ajankalastaja.fi

Vuosikertatilaus 45 € kotimaassa, Pohjoismaat 51 €, muut maat 58 €. ULKOASU JA TAITTO Graafinen suunnittelu P. Saha, Heidi Niemi KIRJAPAINO PunaMusta Oy ISSN 1795-5033 Toimitus vastaa vain tilatusta aineistosta. Tarjottu tai tilattu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää kaikissa lehden uudelleen julkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutus- ja jakelutavoista. Lehti ei vastaa taloudellisesti niistä vahingoista, jotka aiheutuvat resepteissä tai muissa ohjeissa olevista paino- tai muista virheistä. Tilatut lehdet toimitetaan force majeure -varauksin (ylivoimainen este, esim. lakko tai tuotannolliset häiriöt).

2 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

Kuva: Jaana Vetikko

AIK AK AUSL EHT IEN L IIT ON JÄSEN

4

KANSIKUVA: ANSSI VAINIKKA

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö Finlands Fritidsfiskares Centralorganisation

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön jäsenrekisterin tietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointitarkoituksiin. Jäsenillä on oikeus kieltää tietojensa luovuttamisen ja käyttämisen sekä tarkistaa rekisterissä olevat tietonsa. Ilmoita luovutuskiellosta: tarja.lehtimaki@vapaa-ajankalastaja.fi tai puh. 050 576 3302.


SUOMEN morrijoukkueen ammattimainen toiminta ja mahtava yhteishenki tuottivat MM-kilpailussa kirkkaimmat mitalit. Kuva: Jaana Vetikko.

K

MAALISKUU 2020 JAANA VETIKKO

Pääkirjoitus

MAHTAVA STARTTI JUHLAVUOTEEN

ulunut talvi on ollut sääolosuhteiltaan vähintäänkin poikkeuksellinen, ainakin eteläisemmässä Suomessa. Jäätä ei ole ollut nimeksikään, vettä vihmoo alas tämän tästä ja myrskytuuli vinkuu ikkunoissa. Pilkkimiesten ja -naisten hermot ovat olleet koetuksella. Kaipuu rakkaan harrastuksen pariin pilkkijäille on ollut käsin kosketeltavaa. Talven mittaan jouduttiin perumaan mittava määrä pilkkikilpailuja ja muita -tapahtumia jään puutteen vuoksi. Osansa kurimuksesta saivat niin valtakunnallinen pilkkileiri, pilkkivapapäivä kuin paikalliset pilkkitapahtumatkin. Helmikuun alussa juuri ennen järjestömme juhlavuoden Suomi madepilkkii -tapahtumia säänhaltija onneksi hymyili meille. Muutaman päivän pakkasjakso pelasti madetapahtumat yhtä lukuun ottamatta ja saimme kuin saimmekin juhlavuodelle näyttävän startin. Suomi

madepilkki kahdeksalla paikkakunnalla ja tapahtumissa madepilkinnän saloihin uppoutui useita satoja kiinnostuneita, osa aivan ensimmäistä kertaa. Toivottavasti antoisat tapahtumat antoivat alkusysäyksen uusille madepilkkijöille. Poikkeuksellisten sääolosuhteiden vuoksi myös MM-mormuskointikilpailu siirrettiin Liettuasta Suomeen vain kolmen viikon varoitusajalla. Ilman pientä, mutta sitäkin tehokkaampaa talkoolaistemme joukkoa tämä ei olisi ollut mahdollista. Kolmentoista maan kokoontuessa mittelöön Joroisten Valvatus-järvelle ei tiukka järjestelyaikataulu näkynyt osallistujille. Tästä on syytä olla ylpeä! Valtava ylpeyden aihe on myös Suomen morrijoukkueen kilpailussa nappaama MM-kulta sekä Harri Nikulan henkilökohtai-

nen kultamitali. Arvostusta herättää niin ikään Asa Palhomaan neljäs ja Jussi Rossin viides sija sekä joukkueen ensikertalaisten hieno suoriutuminen. Itse vaikutuin kuitenkin kaikista eniten joukkueen mahtavasta yhteishengestä sekä ammattimaisesta toiminnasta. Onnittelut koko porukalle! Nyt tämän neljä kuukautta kestäneen marraskuun jälkeen on aika kääntää katseet tulevaan kevääseen, nauttia valosta ja rakkaasta harrastuksestamme. Juhlavuotemme jatkuu omaehtoisen kalastuksen parissa maatamme riivaavan koronaviruksen vuoksi. Pilkkimistä jatketaan, vaikka kilpailut ja tapahtumat on peruutettu. Moni on myös avannut kauden siian onginnan, hauen kalastuksen ja muiden kalastustapojen parissa. Pääasia, että Suomi kalastaa ja pysyy terveenä.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2020

5



MIKKO "Peltsi" PELTOLA

O

Pärskeitä

KOHTI JÄRKEVÄMPÄÄ KALANKÄYTTÖÄ

len harrastanut kalastusta lähes koko ikäni. Pienenä se oli ongintaa joko yksin tai vanhempien kanssa mökkijärven rannalla Vihdissä. Muistan kuinka lahnat, särjet ja ahvenet otettiin, perattiin ja illalla takassa halstrattiin. Kiisket laskettiin takaisin järveen, ne eivät jostain syystä päätyneet syötäväksi. Harjoitin valikoivaa kalastusta siis jo pienenä. Valikoivuus on toki jatkunut myös aikuisiän kalastuksessa, osa saaliista otetaan syötäväksi, osa vapautetaan takaisin.

Kuvasimme viime kesänä ohjelmasarjan Itämeren suojelijat Peltsi ja Tom. Tapasimme paljon ihmisiä, jotka tekevät jotain hyvää Itämeren eteen. Keinoja meren pelastamiseksi on monia. Yksi sellainen, mihin me kalastajat voimme helposti ryhtyä, on särkikalan kalastaminen ja syöminen. On laskettu että särkikala- tai silakka-ateria viikossa neutralisoi yhden ihmisen jätevesipäästöt. Kalastamalla ja syömällä särkikalaa, tekee siis hyvää sekä Itämerelle että sisävesille. Lähes kaikki vesistömme, kun kuuluvat Itämeren valuma-alueeseen. Itse lupasin syödä silakka- tai särkikala-aterian kaksi kertaa viikossa. Se on tähän mennessä tuntunut hyvältä ja pienellä varioinnilla ei silakkaan ole ainakaan vielä kerennyt kyllästyä. Jos särkikalan kalastaminen ei aiheuta kalastuksellista nautintoa pidemmän päälle, kannattaa asiaa ajatella vesistön hoitotyönä ja pyhittää sille vaikkapa yksi viikonloppu. Särkikalaviikonlopun aikana pidetään hauskaa ja ongitaan särkiä ja lahnaa runsain määrin, perataan, savustetaan ja jauhetaan tahnaksi. Tahna annostellaan sopivasti ja pakastetaan. Vähärasvaisena kalana särkikala säilyy pakkasessa hyvin ja on kalapih-

veihin aivan täydellistä raaka-ainetta. Näin saadaan tehtyä jotain konkreettista ja hyvää sekä samalla harrastaa. Silakansyömisen lisäksi on hyvä välillä pysähtyä pohtimaan omaa harrastustaan. Mennäkö voimakkaalla saalisvietillä vai rauhaisammin luonnosta nauttien? Omalla kohdallani suunta on ollut jo usean vuoden melko rauhallinen ja nautintokeskeinen. En ole enää pitkään aikaan jaksanut vaikkapa olla pahoillaan, jos kalareissulla ei jostain syystä kalaa ole tullut. Mieli on tällöin täyttynyt jostain muusta. Viimeksi tammikuussa Tammisaaressa hauen puruhalu oli heikkoa, mutta päivän aikana nähty liki parinkymmenen merikotkan parvi oli melkoinen elämys, joka kyllä kruunasi muutoin hiljaisen päivän. Kalareissulla minulla on myös lähes aina mukana pieni karkkipussi lohdukkeena. Kun en muuten karkkia syö, tätä syntiä harjoittaa kalareissulla. Oman sääntöni mukaan pussin saa avata, kun on saanut kalan. Joitain kertoja karkkipussi on tuotu kotiin avaamattomana ja siitä on iloinen mieli. Tulevaan kesään kuuluu paljon kalastusta, mikäs sen parempi tapa on aikaansa kuluttaa. Pari kertaa saatan päästä pohjoisenkin kalavesille, jos hyvä tuuri käy, mutta onkireissu mökkijärvellekin on suunnitelmissa. Täällä Etelä-Suomessa, kun ollut kohta neljä kuukautta pitkä marraskuu, niin on ollut aikaa suunnitella tulevan kesän kalastuskoukeroita. Tällaisena aikana sitä huomaa, kuinka kokonaisvaltainen intohimo kalastus on. Se ei ole vain kalastusta vaan se on elämäntapa.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2020

7


KOSKIKALASTUS

TEKSTI JA KUVAT JARI TUISKUNEN

Kosket ovat teknisesti helppoja kalastuskohteita, sillä autolla pääsee usein vierelle, eikä venettä tai muita erityisvarusteita tarvita. On laitureita, pitkospolkuja, raivattuja heittoaukkoja, kenties laavuja ja tulipaikkojakin.

KOSKITAIDOT

KUNTOON ja kalalle!

8

2 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

KOSKIKOHTEISIIN vaaditaan kalapaikkakohtainen lupa.

MIETOVIRTAISET reunapoterot ovat yleensä ottipaikkoja.


M

yös kaloja koskissa on yleensä tiheämmin kuin seisovissa vesissä keskimäärin, joten kalattomuudesta ei saaliin saaminen jää kiinni. Mutta koska monet muutkin ovat hoksanneet koskikalastuksen auvoisuuden, kalojen huijaaminen ei välttämättä ole helppoa. Tietoa ja taitoa vaaditaan, jotta saamahenkilön kirjoihin pääsisi muutoinkin kuin tuurilla. Niin kiehtovaa ajanvietettä kuin koskikalastus onkin, pieniä varjojakin harrastuksen ylle lankeaa. Tavallisen taapertajan koski-innostusta voi rajoittaa esimerkiksi se, että kohteisiin vaaditaan kalapaikkakohtainen lupa. Sen vuorokausihinta saattaa liikkua vajaasta kympistä jopa kolmenumeroisiin euromääriin. Vuosiluvalla ahkera kävijä toki säästää, jos sellaista ylipäätään on tarjolla. EI UHANALAISTA KALAA PYYTÄMÄÄN Itseäni on viime aikoina harmittanut myös se, että monilla koskilla pääasiallisena pyyntikohteena on erittäin uhanalaiseksi luokiteltu taimen. Vaikka pyynti tapahtuisikin pyydä ja päästä -periaatteella, ei siiman päässä rimpuilu ja ilmaan kuvattavaksi nostaminen missään nimessä edesauta lajin säilymistä. Siksi olenkin itse jättänyt taimenkoskien

koluamisen viime vuosina minimiin ja keskittynyt sinne, missä ensisijaisena tavoitteena on kirjolohi tai joku monista rasvaevättömistä koskivieraista, joita eivät uhanalaisuusluokitukset koske. Niihin keskitymme tässäkin jutussa, virvelikalastajan näkökulmasta.

PYYNTI TAPAH” VAIKKA TUISIKIN PYYDÄ JA PÄÄSTÄ -PERIAATTEELLA, EI SIIMAN PÄÄSSÄ RIMPUILU JA ILMAAN KUVATTAVAKSI NOSTAMINEN EDESAUTA TAIMENEN SÄILYMISTÄ. VIEHE KALAN NÄKYVILLE Jokainen koski tai virtavesialue on omanlaisensa kalastettava. Virtauksen vuolaus, veden sameus, syvyys sekä ottipaikkojen luonne pitkälle ratkaisevat, kuinka kohdetta kannattaa lähestyä. Myös vuodenaika eli veden lämpötila sekä tavoiteltava kalalaji määrittävät käytettävän taktiikan.

On muutamia perusasioita, jotka tulee ottaa huomioon kohteessa kuin kohteessa. Ensimmäiseksi: Kalan pitää nähdä viehe ja sen tulee saapua tärppisektorille kyllin houkuttelevasti uiden. Jos virran vesi on sameaa, on tärkeää saada viehe pohjan tuntumaan eli sinne, missä kalat yleensä ovat. Vaikka kaloilla on kylkiviiva-aisti kertomassa veden värähtelyistä, näkö on kuitenkin useimpien petojen tärkein saalistusaisti. Ellei viehe näy kalalle, se ei välttämättä siihen reagoi, eikä saaliinsaamisen todennäköisyys ole silloin hääppöinen. Virtaavassa vedessä vieheen saaminen pohjan tuntumaan on jossain määrin ongelmallista. Jos käyttää liian syvälle sukeltavia, joutuu raskaan vieheveron uhriksi, sillä koskien pohjalouhikot, puunkarahkat, siimasyheröt ja vastaavat ovat kalojakin ahnaampia vieheruoan ystäviä. Toisaalta pintavesissä sukelteleva kuva ei välttämättä kalasta, vaikka alla olisi kosken paras ottipaikka. Valitse siis tarpeeksi, vaan ei liian syvälle sukeltava vaappu, lusikka, lippa tai vaikka jigi. Heitä uppoavaa viehettä hieman ylävirran puolelle ja anna hetki vaipua, mikäli paikan syvyys niin vaatii. Jos muu ei auta, käytä siimassa painoa upotusapuna.

KOSKIEN syvät,

mietovirtaiset reunapoterot ovat yleensä ottipaikkoja. Lämpimän veden aikaan niistä löytyy muun muassa ahvenia, kuhia ja särkikaloja.

KOSKET ovat

monimuotoisia kalapaikkoja, joiden oikea ”lukeminen” on tärkeää saaliinsaamisen kannalta. Kuva Isolta Lentuankoskelta, jossa kalastamista on helpotettu erilaisilla rakenteilla.

NÄKÖ on useimpien petokalojen tärkein saalistusaisti.

SAMEASSA virrassa on tärkeää saada viehe pohjan tuntumaan.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2020

9


PAINOTUSTAPOJA ON MONIA Painotustapoja on monia. Yksinkertaisimmin halkaistun haulin voi puristaa tai päärynäpainon pujottaa siimaan puolisen metriä vieheen etupuolelle. Menetelmän huono puoli on, että paino saattaa heikentää ajan kuluessa siimaa ja aiheuttaa katkeamisen pahimmalla hetkellä. Myös heittosotkut vieheen kanssa ovat tavallisia. Työläämpi mutta parempi tapa on käyttää niin sanottua spinfluga-painotusta. Siinä paino sidotaan erillisen, kolmitieleikarin alahaarakkeesta lähtevän siimatapsin päähän. Jos tämä siima on ohuempaa kuin pääsiima, pohjatärppitilanteessa menetetään usein vain paino itse vieheen säästyessä. Kuten termi spinfluga kertoo, tätä viritystä suositaan erityisesti perhojen viskomiseen virvelillä, mutta toki perhon tilalla voi lennättää mitä hyvänsä muutakin viehettä.

10

2 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

KOSKEN loppuliuku on erinomainen kalapaikka, jossa esimerkiksi kelluvaa vaappua tai nirhaa voi laskea pitkälle alas ja onkia kohde heitonkantaman ulkopuoleltakin. Kuva Heijostenkoskilta.

Olkoonkin, että systeemin heittäminen on hiukan tavallista hankalampaa. Käypäinen painotussysteemi myös koskihommiin on sama, josta jigaajat käyttävät termiä dropshot eli pohjapaino. Siinä paino solmitaan siiman päähän ja viehe, lähinnä

HALKAISTU hauli painona saattaa heikentää siimaa.

painottamaton jigi tai perho, lyhyeen siimatapsiin tai suoraan pääsiimaan esimerkiksi puolen metrin päähän painosta. Toki tämänkin systeemin menestyksekäs uittaminen edellyttää kohtuullisen ”siistiä” pohjaa, jottei paino jää kiinni jatkuvasti. MYÖS PINTAVIEHE SAATTAA TOIMIA Jottei lukijalle tulisi väärä käsitys aiheesta, aina ei suinkaan ole tarpeen toimittaa tarjousta syvälle, vaan pintaviehekin saattaa toimia loistavasti. Näin erityisesti kirkkaissa vesissä ja silloin, kun kalojen luontainen saalistusaktiviteetti on suuntautunut pinnalle. Tästä mahdollisuudesta lisää jäljempänä. Mutta mistä sitten kalan löytää? Milloin? Mitä viehettä sille kannattaa tarjota? Ja miten sitä olisi viisainta uittaa? Muun muassa näihin etsimme vastauksia tarkastelemalla asioita kalalajikohtaisesti.

PINTAVIEHE saattaa toimia loistavasti kirkkaissa vesissä.


Kirjolohi

nappaa viileässä vedessä

PALJON parjaustakin osakseen saanut kirjolohi on tavallaan pelastus ainakin eteläsuomalaiselle koskikalastukselle. Sen ansiosta kovan kalastuspaineen riivaamilla koskilla pystytään ylläpitämään edes kohtuullista saaliinsaamisen todennäköisyyttä. Kirren ansiosta pyyntipainetta saadaan ohjattua pois uhanalaisen taimenen asuttamilta reviireiltä, eikä istutuskalan kyseessä ollessa tarvitse potea huonoa omaatuntoa, vaikka saaliin kolkkaa ja valmistaa kotona ruoaksi. Sitä paitsi kirjolohi on erinomaisen kiukkuinen vastus siiman päässä, eikä suinkaan helppo huijattava, vaikka tankkiauton jälkeiset hetket saattavatkin sellaisen illuusion luoda. Kirjolohi suosii muiden lohikalojen tavoin viileitä vesiä, joten sen parasta pyyntiaikaa ovat kuukaudet kesän kummallakin puolella. Vedenlämmön ylittäessä kaksikymmentä astetta kala muuttuu ruokahaluttomaksi ja entistäkin vaikeammaksi pyydettäväksi. Edes lisäistutukset eivät silloin auta, ja monissa kohteissa ne lopetetaankin kesähelteiden ajaksi. OTTIPAIKAT VAIHTUVAT VESIEN LÄMMETESSÄ Myös ottipaikat riippuvat veden lämmöstä. Lämpötilan ollessa lähellä nollaa kalat suosivat mietovirtaisia nivoja ja suvantoja. Koskissa ne pysyttelevät suojaisimmissa reunapo-

KIRREN ansiosta saadaan pyyntipainetta pois taimenen reviireiltä.

teroissa, syvemmissä montuissa ja isojen kivien muodostamissa huopeissa. Lämpötilan kohotessa reilusti kymmenen asteen paremmalle puolelle kaloja alkaa löytää jo hyvinkin kuohuvista virranosista, samalla kun suvannot lakkaavat kiinnostamasta. Myös vieheen uittaminen saa nyt olla jonkin verran nopeampaa kuin kylmän veden aikaan. Koska kirjolohikosket kärsivät kalastuspaineesta, istukkaista kehittyy nopeasti ”kaiken nähneitä” viehetuntijoita, eikä niiden pettäminen ole helppoa. Tällöin kannattaa kokeilla vieheen koon pienentämistä ja siiman ohentamista yhdistettynä lujaan uskoon tekemiseensä. Tärppihetkiä tulee myös oppineille kaloille, ja silloin vieheen on syytä olla vedessä.

  KIRJOLOHI

on nykypäivän koskikalastajan tavallisin jalosaalis varsinkin Etelä-Suomessa. Räväkät värit, kuten punainen-hopeahile Rapala Team Esko, maittavat istukkaille.

  SALMO Hornet on yksi suosituimmista kirjolohivaapuista ja monen kalan viimeinen ateria.

AAMUN ENSIMMÄINEN ETULYÖNTIASEMASSA

Erittäin tärkeä merkitys on kalapaikan ajoittaisella rauhoittumisella. Jos suosittu ottimonttu saa olla vaikkapa vain tunnin ilman, että kukaan upottaa sinne viehettä, mahdollisuudet tärppiin paranevat oleellisesti. Samasta syystä aamun ensimmäinen kalastaja on etulyöntiasemassa myöhemmin tuleviin nähden. Virvelikalastajan vieheistä ehkä klassisimmat kirrenpettimet ovat viiden sentin Räsänen, Bete Lotto 9 ja 12 grammaa sekä neljän sentin Salmo Hornet syvännelevyllä varustettuna. Myös Rapalalta löytyy kelpo työkaluja, vaikkapa Shad Rap Deep Runnerin pienin koko. Tässä yhteydessä ei myöskään voida ohittaa liitsejä, joiden tunnetuin valmistaja on Markku Autio Ylöjärveltä. Värinkin merkitys on oleellinen. Kirjolohta kosiskellaan räikeillä karamelliväreillä varsinkin heti kohta istutuksen jälkeen, mutta niiden lumon haihduttua voivat maanläheisemmät sävyt pelastaa päivän. Vaihtelua kannattaa harrastaa.

ISTUKKAAT oppivat nopeasti karttamaan vieheitä.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2020

11


Ahven

on kesäkoskien kala

KUN vesi on lämmintä ja jalokalojen ottihalut olemattomat, hauskaa koskikalastusta pääsee kokemaan kansalliskalojemme ahventen parissa. Ahvenia löytyy lähes koskesta kuin koskesta, varmimmin kuitenkin silloin, kun lähellä on järvi, josta raitapaidat voivat virrassa piipahtaa. Virtaava vesi vetää puoleensa monenlaisia ahvenen suuhun sopivia pikkukaloja, vapun tienoilla ensin kutemaan saapuvia kuoreita ja hiukan myöhemmin salakoita, särkiä ynnä muita herkkupaloja. Myöhemmin kesällä koskien reunoilla parveilevat lukuisten lajien kevätkuduista kuoriutuneet poikaset. Myös vesihyönteistarjonta on runsasta, joten ei ihme, että assutkin virran pyörteissä viihtyvät. Ahvenia voi narrailla monenlaisilla pikkuvieheillä. Jokainen tietää Meppsin ja Vibraxin tyyppisten lippojen sekä terävästi tiristävien UL-vaappujen tehon, joten ei niistä tässä sen enempää. Otettakoon sen sijaan esille kaksi hieman tuntemattomampaa mutta silti ääritehokasta vieheryhmää.

Kuha

pitää virtavedestä KUHA vaeltaa koskeen mielellään alapuolisesta järvestä tai merestä, varsinkin jos kysymyksessä on puroa suurempi virta täynnä pikkukaloja. Isojen jokien syvillä ja mietovirtaisilla suvantoalueilla kuhat voivat myös talvehtia. Varmimmin kiiluvasilmäisiä tapaa joista kuitenkin vasta vesien reilusti lämmettyä ja kudunjälkeisen tankkausvaiheen käynnistyttyä. Tällöin eletään yleensä jo toukokuun loppua tai kesäkuuta. Parhaita ottipaikkoja ovat koskien syvät loppuliu´ut. Kuha ei viihdy kovan keskivirran alueella, vaan hakee sen reunoilta tyynempiä virtauksia ja suojaisia pohjapoteroita. Illan hämärissä kalat voivat nousta jopa pintaan saalistamaan, mutta päiväaikaan niitä narrataan aivan pohjan tuntumasta. Heittokalastajan kuhaviehe numero yksi on koskillakin jigi. Koska viehe pitää saada pohjan tuntumaan

Mikrojigeillä saa ahvenia välillä jopa hämmästyttävän tehokkaasti.

NIRHAT JA MIKROJIGIT Ensimmäisenä nirha, joka on useimmiten kynämäisen solakka vaappumainen viehe ilman nokkalevyä. Nirha kulkee pintakalvossa siihen viivaa viistäen, ja vapatyöskentelyllä kalastaja pystyy menoa elävöittämään haluamallaan tavalla. Kun ahvenet saalistavat pikkukaloja pinnasta, nirha on verrattoman hauska ja pyytävyydeltään ylivertainen viehe, johon saattaa posauttaa myös hauki, taimen tai vaikka toutain. Nirhakalastus on myös huoletonta, sillä pohjatärpeistä ei ole pelkoa matalissakaan paikoissa. Toisena tehovieheenä ottakaamme esille mikrojigit. Nämä aivan viime vuosina yleistyneet jigit ovat tosiaankin nimensä mukaisia, kooltaan vain muutaman sentin pituisia ja ohuudeltaan mallia surviaisen tai kärpäsen toukka. Vähäisestä koosta johtuen mikrojigi koukutetaan mieluiten pieneen volframimormyskaan. Näitä pienokaisia heitettäessä myös siiman tulee olla ohuinta mitä markkinoilta löytyy, luokkaa 0,04-0,06 millin kuitua. Sitten käytössä on todellinen tehoviehe, johon ahvenen ohella hullaantuvat kaikenkarvaiset särkikalat, kirjolohet, harjukset, siiat ja monet muut vesieläimet.

12

2 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

AHVENTA löytyy koskesta varmimmin, jos lähellä on järvi.

KUHAT eivät viihdy kovan keskivirran alueella.


ja virtavesillä pohjat ovat tunnetusti melkoisia vieherohmuja, edullinen pehmoviehe on siinäkin mielessä hyvä valinta. Viehemenetyksiä voi karsia käyttämällä reilun paksuista, esimerkiksi 0,25-0,30-millistä kuitusiimaa ja kohtuullisen meltolankaisia jigipäitä, jolloin koukun voi vetää suoraksi kivestä kiskottaessa. Hyvä koukku kestää useammankin suoristuksen, takaisin vääntämisen ja teroittamisen.

JIGIN KOKOA KANNATTAA PIENENTÄÄ

Koskilla toimivat käytännössä samat jigit kuin seisovissakin vesissä. Ehkä kokoa kannattaa hieman pienentää, jos on tottunut kuhastelemaan melko suurilla kumeilla. Tällöin virran tarttuminen vieheeseen vähenee ja uittotuntuma paranee. Tärkeintä on valita juuri sopivan painoinen jigipää, jolla pääsee pohjan tuntumaan

mutta joka ei kuitenkaan tömähdä sinne liian herkästi. Jälkimmäisessä tapauksessa viehettä joutuu uittamaan tarpeettoman nopeasti kalastavuuden kustannuksella. Koskensa pohjaprofiilin oppii tuntemaan yritysten ja erehdysten kautta vähitellen, jolloin parhaat uittolinjat hahmottuvat ja viehevero pienenee. Kannattaa myös käyttää hyvin erottuvaa kuitusiimaa, joka auttaa suuresti pohjakosketusten ja tärppien lukemisessa.

  KUHA viihtyy koskien

alapuolisissa virroissa ja on yleensä aktiivisimmillaan silloin, kun lohikalat ovat passiivisimmillaan eli lämpimässä vedessä.

  SÄYNEESSÄ on pe-

tomaista luonnetta sen verran, että se nappaa mielellään pieniin vieheisiin. Tämä joutui Räsäsen pettämäksi.

Säyne

saapuu iltaisin

SÄYNE on kookkaaksi kasvava särkikala, joka hakeutuu virtaavaan veteen ensimmäisen kerran jo kutuaikanaan keväällä. Isojen kutusäyneiden onkiminen on suosittua ajanvietettä muutamissa rannikolle laskevissa pikkupuroissa. Korttikoskilla sen sijaan ei onkimista sallita. Virvelikalastaja pääsee tutustumaan säyneisiin varmemmin kesällä vesien kunnolla lämmettyä. Illan hämyssä kosken niskalle tai alasuisteeseen saattaa saapua parvi vantteria taistelijoita, jotka nappaavat esimerkiksi pieneen ahvenkoon vaappuun tai lippaan hanakasti. Myös liitseiksi kutsutut perhojigit ovat tämän helposti yli kilon painoiseksi kasvavan veijarin mieliruokaa. Ennen säynettä arvostettiin ruokakalana paljonkin, nykyisin kalastajat laskevat sen useimmiten takaisin. Savupöntössä isosta yksilöstä saa kuitenkin mitä maistuvinta evästä, joten ruokakäyttöä kannattaa harkita.

SOPIVAN kokoisella jigipäällä pääsee pohjan tuntumaan.

SÄYNEESTÄ saa maittavaa savukalaa.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2020

13


Toutain

haastaa kalastajan

MONIKILOISEKSI varttuvasta toutaimesta on tullut viime vuosina yhä suositumpi pyyntikohde niissä virtavesissä, missä sitä runsaammin esiintyy. Meillä Kokemäenjoen vesistö on lajin ydinesiintymisaluetta, mutta pääsee tähän vielä 1980-luvulla uhanalaiseen mutta nykyään enää silmälläpidettävään otukseen tutustumaan myös Kymijoella, Vantaalla ja muutamissa muissakin Etelä-Suomen virroissa. Särkikaloihin kuuluva toutain on sukukuntansa yleisistä elintavoista poiketen peto, joka saalistaa etenkin nivoissa ja suvannoissa parveilevia salakoita. Se saalistaa usein reilun pärskeen kera, mikä ei jää kalastajilta huomaamatta. Silti turbosärjen houkutteleminen siiman jatkeeksi on vaikeampaa kuin kenties minkään muun kotimaisen petokalan. Toutain vaeltaa virtoihin kutemaan keväällä pian jäiden väistyttyä. Esimerkiksi Lempäälän Kuokkalankoskilla, joiden syvät nivat ovat maamme kenties parhaita paikkoja päästä kamppailemaan jopa ennätyskokoisten toutainten kanssa, kalastajat aloittavat heittotalkoonsa huhtikuun loppupuo-

lella. Tuolloin naaraskalojen painoa lisää mätilasti ja suurimmat vonkaleet voivat heilauttaa puntariin jopa yli kuusi kiloa. SYÖNTI HERKISTYY KUDUN JÄLKEEN Toutain kutee koskissa toukokuun alkupuolella. Sen jälkeen ne ryhtyvät hankkimaan täytettä tyhjentyneisiin vatsoihinsa ja iskevät tavallista herkemmin myös vieheisiin. Niitä voivat olla esimerkiksi pienehköt-keskikokoiset taimentyylin lusikat, salakan malliset vaaput, lipatkin. Pintatoimintaa esiintyessä myös nirhat ja popperit ovat kokeilemisen arvoisia. Kuokkalankoskilla viime vuosien ylivoimaiseksi vieheeksi on kuitenkin osoittautunut Spinmad Blade Bait King, pajunlehden mallinen voimakkaasti värisevä peltiläpykkä. Ennen kutua uistinta kannattaa uittaa hiukan syvemmällä kuin kudun jälkeen, jolloin toutaimen saalistus keskittyy pinnan tuntumaan. Moni on myös todennut, ettei toutainviehettä voi uittaa liian nopeasti, joten vauhtiakin voi kokeilla tehokeinona erityisesti lämpöiseen aikaan. Kärsivällisyys on toutaimen pyynnissä tärkeä ominaisuus, eikä nollapäivien pidä antaa lannistaa. Sellaisia sattuu tässä lajissa vääjäämättä.

TOUTAINAIKA alkaa jo ennen kuin puut ovat lehteen puhjenneet ja jatkuu kesän loppuun saakka syksyä kohti hiipuen.

14

2 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

TOUTAIN on petokaloistamme kenties vaikein saalistettava.

TOUTAINVIEHETTÄ pitää uittaa nopeasti.


Moottorinvaihtokampanja

Uusi elämä vanhalle veneellesi - hyödynnä nyt huikeat kampanjaedut!

JOPA

1 000€ TEHTAAN TUKI MOOTTORIN VAIHTOIHIN 25 - 30 hv ..................300 € 40 - 50 - 60 hv ............500 € 80 - 100 - 115 hv ........750 € 150 hv ....................1 000 €

Tehtaan tuki myönnetään valtuutetuilla Mercury-jälleenmyyjillä 6.2-31.5.2020 välisenä aikana tehtyihin irtomoottorikauppoihin, kun perämoottori ostetaan asennettavaksi käytettyyn veneeseen vanhan moottorin tilalle. Tuki tulee käyttää kaupantekotilaisuudessa kokonaisuudessaan. Tarkistathan tuotteiden saatavuuden lähimmältä jälleenmyyjältäsi. Pidätämme oikeuden hintojen muutoksiin.

mercurymarine.com 40 - 50 - 60 hv


KOSKIKALASTUS

TEKSTI JA KUVAT JUHA JORMANAINEN

Koskikalastajat himoitsevat taimenia, mutta maamme koskissa ja niiden suvannoissa elää väkevä haukikanta. Harva kalastaa niitä, mutta koskihauen pyynti on todella mielenkiintoista ja kalat voivat olla kookkaita. Suurten haukien vähentäminen koskivesistä auttaa myös luonnontaimenia selviämään paremmin. On aika lähteä koskikrokotiilin pyyntiin.

KOSKIHAUKIA PYYTÄMÄÄN Luonnontaimenet kiittävät

A

lkuun haluan sanoa, että en vihaa haukia. Ne kuuluvat koskivesistöihin siinä missä ahvenet, taimenet ja särjetkin. Mutta kun luupäitä lymyilee joka toisen kaislan takana, jotakin on tehtävä. Olen hoitokalastanut Äyskosken alasuvantoa ja Koskilampea yli kuusi vuotta. Haukia on tullut saaliiksi vallan hyvin.

” JOS TARKOITUKSESI

ON SUOJELLA VILLEJÄ TAIMENIA, OLISI SYYTÄ KIINNOSTUA HAUENPYYNNISTÄ.

16

2 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

Koskivesissä hauet ja taimenet ovat eläneet sulassa sovussa iät ja ajat. Luonnonvalinnan mukaan tyhmimmät pikkutaimenet päätyvät krokotiilien kitoihin ja fiksuimmat selviävät. OLISI SYYTÄ INNOSTUA HAUENPYYNNISTÄ VIRTAVESILLÄ Näin oli ennen – silloin, kun koskivesien taimenkannat olivat kunnossa. Nykyään luonnonkutu onnistuu, jos onnistuu ja taimenkannat ovat huonossa hapessa. Lisähappea annetaan poikasistutusten muodossa, mutta se ei tilannetta paranna. Istutusten jälkeen monen hauen vatsasta löytyy useita taimenistukkaita. Luonnontaimenet ovat pulassa. Osasyynä ovat kutupaikkojen vähyys ja luonnontai-

menien pieni populaatio. Yksi syy löytyy ylitiheistä suvantojen ja koskien niskojen haukipopulaatioista. Ennen maailmassa keväinen kutuhaukien pyynti oli suosittua, samoin syksyinen tuulastus. Silloin tasapaino säilyi. Nykyään harva jaksaa kiinnostua luupäiden jahtaamisesta virtavesillä. Jos tarkoituksesi on suojella villejä taimenia, olisi syytä kiinnostua. KUN KEVÄT KOITTAA Kun kevätaurinko sulattaa maastoon pälvipaikkoja, on aika aloittaa pyynti. Joissain koskissa kutuhauet nousevat aikaisin keväällä alasuvantojen hitaisiin virtoihin. Olen saanut Koskilammesta luupäitä maalis-huhtikuussa, kun taas Äyskosken alasuvantoon hauet nousevat vasta toukokuun puolella.


  KEVÄISEN iltapäivän uis-

telun tulos. Suurin luupää painoi seitsemän kiloa.

Vanha kunnon täkyraksi ilman huppua on erinomainen pyydys. Raksin uinti pitää virittää mahdollisimman laiskaksi ja soutuvauhdin pitää olla verkkainen. Ovela soutaja hiljentää vauhtia silloin tällöin ja antaa täkykalojen vajota kohti pohjaa. Sitten muutama rivakampi aironveto ja kun täkykalat syöksähtävät kohti pintaa, hauki on monesti kiinni. Nyrkkisääntönä pidän sitä, että aurinkoisella ilmalla pelittää ahven ja pilvisellä taas salakka tai muikku. Vaappu saa olla kookas, ja uinnin pitää olla lähes olematonta – kylkien vilkuttelu riittää. Vaikka suuremmat hauet iskevät hiljaisesta virrasta, koskeenkin on syytä uskaltautua. Eräskin viisikiloinen haukimamma puraisi salakkaraksia aivan kosken kuohusta, kun olin siirtymätaipaleella.

Aikaisen keväthauen pyytäjältä vaaditaan sitkeyttä. Joskus aamupäivä on aivan kuollut, mutta eräänkin kerran iltapäivän saalis oli neljä haukea, joista suurin painoi seitsemän kiloa. Aikaisen keväthauen pyynti on leppoisaa soutelua, kevään edistymisen tarkkailua ja kiireetöntä virralla oloa. TOUKOKUU ON TOSIKUUKAUSI Toukokuu on ollut kahtena viime vuonna Koskilammella lähes nollakuukausi, mutta Äyskosken alasuvannossa tapahtumia on riittänyt senkin edestä. Saalistilastojen mukaan hauet nousevat alasuvantoon toukokuun aikana. Ensiksi paikalle uivat isot haukimammat ja pienet seuraavat kesäkuun alussa. 2017 kalastus ajoittui välille 3.5.-9.6. ja saaliina oli 25 haukea, joista suurin 3,380 kiloa.

  SALAKAN virittäminen kylmän veden uisteluun onnistuu kahdella kolmihaarakoukulla ja rautalangan pätkällä. Muista hidas ja epätasainen soutuvauhti.

  JÄIDENLÄHDÖN jälkeen hauet alkavat uida kohti kutukaislikkoja. Vieheissä ja perhoissa tärkeintä on hidas uitto.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2020

17


  HYVIN kylmässä vedes-

sä Rapalan Max Rap on ottava vaappu.

Seuraava kevät oli hyvin opettavainen. HELTEEN HAUET Maalis-huhtikuu oli täysin kuollut, mutta 14.5. sain 2,6-kiloisen hauen. Seuraava- Kesä- ja heinäkuu ovat otollista aikaa virtana päivänä tuli kaksi tärppiä ja 16.5. hauki vesien haukien pyyntiin. Äyskosken alasupainoltaan 5,8 kiloa. 17.5. vaappuun iski vanto on kasvanut lähes umpeen ja kalastus 8,2-kiloinen isomus ja kolme päivää myö- on haastavaa, mutta tuloksekasta. Kun vesi lämpenee, suvannoista siirrytään hemmin taltutin 4,72 kilon hauen. Kaikkien kalojen vatsat olivat tyhjiä ja ne iskivät koskeen ja kovemman virran huopeisiin. Siellä syvästä akanvirran vieressä ne hauet vaanivat varomattomia olevasta montusta. taimenenpoikasia. PikkutaimenKun kosken vesi lämta imitoiva vaappu toimii pomISOJEN HAUKIEN penee toukokuun lopulla, minvarmasti, kun sitä uittaa rahauet siirtyvät kovempaan justi virran mukana alavirtaan. PYYNTI SUOJELEE virtaan. Ehkä ne odottaTämä vaatii haspelin, jossa on MYÖS VESILINTUJA. vat siellä ahvenien nouriittävän nopea välitys. sua koskeen. 2019 paras Myötävirtaan kalastaminen on päiväsaalis oli kahdeksan tehokasta, sillä hauelle ei jää aihaukea. Kovasta virrasta iski myös pitkälle kaa päättää, iskeekö vai ei. Useimmiten iskee. yli metrinen hauki, joka hyppi itsensä irti Koskihauet ovat kovia taistelijoita. Erään kerveneen vierellä. Kauden 2019 kokonaissaa- ran jouduin väsyttämään 97-senttistä, mutta lis oli 58 haukea. vain 5,3-kiloista haukea vartin verran. Alajuoksun naapuri oli vuosien aikana maJos saat jostakin paikasta hauen, kalasta nannut sitä, että sorsanpoikaset katosivat se uudelleen hetken kuluttua. Monesti saajäljettömiin ennen juhannusta. Kahtena vii- liina on toinenkin hauki. Hyvin usein vaapme syksynä alasuvannossa uiskenteli edelleen pu on kokonaan kidassa, sillä luupäät iskekeväällä muodostunut vesilintuparvi. Isojen vät vieheisiin tositarkoituksella. Perhokalashaukien pyynti suojelee myös vesilintuja. taja vaihtaa tukevamman perukkeen ja sitoo

  SUURET hauet nousevat Äys-

kosken alasuvantoon toukokuussa. Tämä painoi 8,2 kiloa.

18

2 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA


sen päähän vielä metalliperukkeen. Perhoksi valitaan suurikokoinen streamer, joka imitoi pikkutaimenta tai salakkaa. Heitto suunnataan hieman ylävirtaan ja perhoa uitetaan voimakkaasti virran mukana. Patolan suvannosta ja alasuvannon yläosista löytyy yllättävän kookkaita haukia pitkin kesää. Kalastakaa ne sieltä pois! KUN VEDET KYLMENEVÄT Elokuussa Äyskosken alasuvanto on kasvanut lähes umpeen. Kalastus on haastavaa, mutta elokuussa vesien viiletessä Äyskosken alasuvantoon nousee kookkaampia haukia. Spinnerbaitit ja kookkaat jigit ovat silloin ottavimpia vieheitä, koska niitä voi uittaa kasvillisuuden keskellä. Ikävä kyllä nykyään Äyskosken alasuvannossa on voimassa rauhoitus, joten haukia ei enää pääse kalastamaan vanhaan tyyliin.

LUUPÄÄT MAISTUVAT MAINIOILTA, ” KUN NE SAVUSTETAAN HUOLELLA JA MATALALLA LÄMMÖLLÄ. Tämä on huolestuttavaa, sillä vesien kylmetessä taimenet laskeutuvat alasuvantoon ja joutuvat haukien saaliiksi. Haukien kalastuksen pitäisi olla sallittua loka-marraskuussa taimenkoskien alasuvannoissa. Syksy 2018 oli hyvin erikoinen, kiitos matalan veden. Seuraavassa saalispäiväkirjan kertomaa: Moritzin kanssa uistelemassa, hauet 2 x 1,5 kiloa, 5,36 kiloa ja 6,3 kiloa. Alkusyksystä hauet 7,8, 5,24 ja 4,66 kiloa ja vuokraisäntäkin sai 4,5-kiloisen hauen. Lisäksi eräs kalastusvieras sai veneeseen yhden aamun aikana hauet 4,9 ja 5,12 kiloa. Kun laskin Koskilammen ja Alasuvannon kymmenen suurimman hauen keskipainon, se oli kunnioitettavat 5,840 kiloa. Suurin osa iski taimenimitaatiovaappuun viimeisenä tekonaan. Monen hauen vatsasta löytyi osittain sulaneita taimenenpoikasia – surullinen näky. Virtavesien hauenpyynti on todellista luonnontaimenien suojelua. Lisäksi se on hauskaa ja kylmän veden luupäät maistuvat mainioilta, kun ne savustetaan huolella ja matalalla lämmöllä. Siitä vain opettelemaan omien lempikoskien haukien ottipaikat ja metkut. Jos taimen pistää suunsa kiinni, hauki on aina syönnillään. Ja luonnontaimenet kiittävät.

Vaappu

Ylimpänä Karikon ”Pikkutaimenen” prototyyppi ja sen alla käytössä kuluneita kokeiluversioita. Vaapun runko on umpisolumuovia eikä se vety, vaikka hauet sitä hampaillaan murjovat. Näitä vaappuja on purtu ahkerasti viime vuosina – prototyyppi on jo eläkkeellä.

Karikon vaapusta tuunaamalla haukivaappu Ryhdyin useampi vuosi sitten kehittämään vaappua, joka toimisi virtavesien haukien saalistuksessa. Idea oli kristallinkirkas. Pikkutaimen on hauen suurinta herkkua ja siihen isketään, vaikka maha olisi kuinka täynnä. Aihiona toimi Karikon 13-senttinen vaappu, johon asennettiin tavallista paljon pienempi suora uintilevy. Ensikokeilut Äyskosken alasuvannossa olivat positiivisia. Hauet olivat hulluina vaappuun, ja talven savuhauet saatiin pakastimeen muutamassa päivässä. Sitten suuri hauki puuttui peliin. Luupää murjoi uintilevyn irti vaapusta. Ei muuta kuin uusi levy paikalleen, mutta se kesti vain yhden hauen verran. Oli pakko keksiä jotakin muuta. Eräänä talvi-iltana kaivoin Karikon pakista ja ryhdyin tutkimaan sitä. Etsin käsiini pienehkön satulalevyn ja liimasin sen vaappuun. Nyt minulla oli satulalevyllä varustettu vaappu. Koeuitossa se ui noin kymmenen senttiä veden alla ja liike oli sulavan laaja. Vaappu pyöritti kylkiään ja reagoi elävästi virran muutoksiin. Jälleen kerran ottava viehe syntyi sattumalta. Karikon ”Pikkutaimen” on osittain käsialavaappu ja sen avulla pystyy kalastamaan hyvinkin matalat paikat. Myöhään syksyllä hauet löytyvät joskus alle puolen metrin vedestä. Joskus heittelin ensin ottipaikat läpi normivieheillä tuloksetta. Kun vaihdoin perukkeen päähän ”Pikkutaimenen”, samoista paikoista alkoi nousta kookkaita luupäitä. Kylläinenkään hauki ei voi vastustaa herkullisen näköistä taimenimitaatiota.

TÄSTÄ syystä taimenkoskia pitää kalastaa silloin tällöin myös haukivaapuilla. Pienetkin hauet saalistavat yllättävän suuria taimenenpoikasia.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2020

19


H

ORTILLAT • 8 KIT KP U A

L

1 kg ruodotonta haukifileetä 8 vehnätortillaa (eli 1 paketti) 8 isoa salaatinlehteä 1 purkki (200 g) ruohosipulituorejuustoa 1 tuore kurkku 1 iso punainen paprika 1 tuore chilipaprika 1 purkki (200 g) fetajuustokuutioita suolavedessä 1 kukkura rkl Fajitas-mausteseosta (Santa Maria) 2 tl hienoa suolaa ruokaöljyä kalan paistamiseen Paloittele ruodoton haukifilee 1-1,5 cm leveiksi kuutioiksi. Laita haukikuutiot esim. pakastepussiin ja lisää Fajitas-mausteseos ja suola. Sekoita niin, että mausteseos peittää kalakuutiot tasaisesti. Anna palojen maustua viileässä yön yli tai vähintään 6 tunnin ajan. Kuivaa haukikuutioista ylimääräinen neste pois talouspaperin päällä. Leikkaa kurkku ja paprika hieman kalapaloja pienikokoisemmiksi kuutioiksi sekä chilipaprika ohuiksi suikaleiksi. Paista haukikuutiot kauniin ruskeiksi paistinpannulla ja anna niiden jäähtyä haaleiksi. Lisää haukikuutioiden sekaan kurkku- ja paprikakuutiot ja sekoita tortillan täytteet kevyesti keskenään. Anna täytteen maustua pannulla kannen alla noin puoli tuntia. Levitä tortillojen päälle reiluhko kerros ruohosipulituorejuustoa ja tortillankokoinen salaatinlehti. Levitä tasaisesti sopiva määrä täytettä pitkittäin tortillan keskiosalle salaatin päälle. Älä laita täytettä aivan tortillan reunaan saakka, koska muuten se pursuaa käärittäessä ulos. Ripottele täytteen päälle muutamia juustokuutioita. Taita tortillan toinen reuna täytteen yli ja kääri täyte kohtalaisen tiukasti tortillan sisälle. Leikkaa halutessasi tortillat vinosti puoliksi ja lado ne tarjoiluastialle salaatinlehtien päälle. Vaihtoehtoisesti voit kääriä ne yksitellen voipaperiin, jos haluat ottaa ne mukaan vaikkapa evääksi. Voit lisätä tarjoiluastiaan myös muita tuoreita vihanneksia, kuten tomaatti- ja kurkkulohkoja, joita nautitaan ”sormiruokana” tortillojen kanssa vaikkapa kivennäisveden tai meksikolaisen oluen kyydittämänä.

20

2 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

TEKSTIT JA KUVAT KARI NYBERG JA JAANA VETIKKO

KALAHERKUT

HAUKITORTILLOISTA

maistuva retkieväs

V

uoden vaihteessa telkkarissa esitettiin Peltsin ja Tomin tähdittämä ohjelmasarja, joka käsitteli Itämeren suojelua. Poikien kalastaessa ja käsitellessä saaliiksi pyytämiään särkikaloja he puhuivat vajaasti hyödynnettyjen Itämeren kalojen, kuten silakan, lahnan ja hauen käytön lisäämisestä suomalaisten ruokapöydissä. Tästä kipinän saatuani päätin antaa ”Kalaherkkuja”-palstan lukijoille yksinkertaisen, mutta herkullisen vinkin käyttää haukea poikkeavalla tavalla. TORTILLAT PARANIVAT VANHETESSAAN Monet uudet makuelämykset syntyvät, kun itselleen tuntematonta ruoan ainesosaa maistaessa välähtää kokeilemisenarvoinen idea. Maistoin muutama kesä sitten ystäväni evääksi tekemiä tortilloja. Ne maistuivat erityisen hyviltä ulkona mukavassa seurassa. Se ei kuitenkaan selittänyt minimaalisesti täytettyjen tortillojen maittavuutta. Tortilloissa oli päällisin puolin tarkasteltuna vain marinoitua broileria ja kurkkua sekä lähemmin tarkasteltuna myös ruohosipulituorejuustoa ja lehtisalaattia. Etenkin tuoreissa, hieman pehmenneissä kurkkukuutioissa oli erikoinen makuvivahde. Makoisan täytteen salaisuus oli suoraan pussista käyttövalmis meksikolaistyyppinen Fajitas-mausteseos, joka liitti täytteen ainekset herkulliseksi kokonaisuudeksi. Tortillat oli valmistettu edellisenä iltana ja ne olivat ehtineet maustua yön aikana. Muutaman viikon päästä onnistuin saamaan virvelillä parikiloisen hauen ja koukkua kalasta irrottaessani mieleeni tuli ajatus kokeilla Jaanan kanssa tortillojen valmistamista marinoidusta ruodottomasta haukifileestä. Siispä käytimme broilerin asemesta ruodotonta haukifileetä ja lisäsimme värin ja maun vuoksi sekä punaista paprikaa että chilipaprikaa ja fetajuustokuutioita. Maistelimme haukitortilloja paitsi pari tuntia niiden valmistuksesta myös seuraavana päivänä ja teimme saman havainnon kuin aikaisemmin. Myös haukitortillat olivat kuin vanha viini eli ne paranivat vanhetessaan.

Raikkaat haukitortillat maistuvat loistavasti myös retkieväänä.



TAIMEN

TEKSTI JA KUVAT ANSSI VAINIKKA

TAIMEN Monimuotoinen ja uhanalainen unelmasaalis Taimen on kotiutettu vieraslajina niin Australiaan, Uuteen Seelantiin kuin Amerikkoihinkin, mutta Suomessa se ei tahdo pärjätä parhaista yrityksistä huolimattakaan. Vaikka taimen on yksi eniten tutkittuja kaloja, tunnemmeko vieläkään taimenta lajina?

22

2 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

TAIMENEN erikoisen genetiikan vuoksi, sitä löytyy monenlaista kantaa.

TAIMEN on hyvin kutupaikkauskollinen kala.


S

iinä missä suurella osalla valkolihaisia kaloja on 48 ja ihmisellä 46 kromosomia, taimenella kromosomeja on 80. Lähes tuplamäärä geenejä on peruja lohikalojen historiasta, jossa jossain vaiheessa lohikaloista tuli tetraploideja eli niiden normaali kromosomisto tuplaantui. Tuplamäärä geenivariantteja on voinut tarkoittaa myös laajaa valikoimaa niin sanottuja taimenenvalmistusreseptejä. Taimen on sopeutunut erilaisiin ympäristöihin, kun jokaiseen on valikoitunut sopiva resepti. Vaikka geenistö on kehittynyt kohti normaalia mallia, jossa yksi vastinkromosomi tulee aina koiras- ja toinen naarasvanhemmalta, liittyy taimenen genetiikkaan edelleen erikoisuuksia, joita ei täysin tunneta. Kalastajaa geenit eivät välttämättä kiinnosta, mutta käytännön seuraus taimenen historiasta on, että jokainen taimenkanta on nykyään omanlaisensa. Mitä eristyneemmässä paikassa ja mitä paikallisemmin taimenkanta elää, sitä erilaisempi se on kaikista muista taimenkannoista. TAIMENEN KOTI ON JOESSA, EI JÄRVESSÄ Taimenen kutupaikkauskollisuus on hyvin tarkkaa. Vaikka esimerkiksi kaikki Kuusamon suuret joet Kitka, Oulanka ja Kuusinki laskevat Venäjällä Olangajokea pitkin Pääjärveen, eri pääuomien taimenkannat ovat toisistaan eriytyneitä.

Ruotsissa jopa saman tunturijärvikompleksin sisällä on tavattu kaksi erillistä taimenkantaa. Ruotsissa on myös todettu taimenten eroavan toisistaan perinnöllisesti sitä enemmän, mitä kauempaa joen sisällä niitä verrataan. Toisaalta vaeltaminen mahdollistaa keskenään lisääntyvien joukkojen eli populaatioiden sekoittumisen. Gotlannin ja Öölannin saarten eri jokien taimenkannoilla ei ole havaittu ainakaan merkittäviä geneettisiä eroja. Erojen puuttuminen johtunee kalojen pakosta käyttää opportunistisesti kutuun jokia, joiden vesitilanne kunakin syksynä on riittävä.

RADIOTELEMETRIA ON OLLUT TÄRKEÄ MENETELMÄ TAIMENTEN VAELLUSTEN YMMÄRTÄMISESSÄ. Radiotelemetriaseurannoin on voitu osoittaa, että joskus taimenet eksyvät joksikin aikaa väärään jokeen, mutta päätyvät lopulta kutemaan omaan kotijokeensa. Ongelmalliseksi kotipaikkauskollisuus käy, jos esimerkiksi vierasperäiset istukkaat nousevat jokeen, jonka vettä poikaset tuottanut kalanviljelylaitos käyttää.

JATKUVA SYÖMÄRI Koskessa eläessään taimen on reviirikala, joka hyödyntää usein vuodesta toiseen samaa saalistuspaikkaa. Esimerkiksi Norjan Hemsila-joella on havaittu, että vaikka taimenet kävivät välillä kudulla toisaalla ja talvehtimassa järvisyvänteissä, ne palasivat kesäksi syönnöstämään lähes samalle aarille. Koskessa taimen valitsee virran ja valaistuksen suhteen optimaalisen kohdan, jossa se keskittyy poimimaan virran mukana ajelehtivia hyönteisiä. Tässä mielessä taimen on vähän kuin hauki. Aktiivisinta syönnöstäminen on auringon laskiessa ja noustessa, mutta vähintään petokalojen puuttuessa taimenet voivat olla aktiivisia läpi päivänkin.

Vaeltaminen Vaeltaminen on perintötekijöissä Taimenet voidaan jaotella niiden vaelluskäyttäytymisen mukaan: anadromiset taimenet vaeltavat joesta mereen ja takaisin jokeen kudulle, kun taas potamodromiset taimenet vaeltavat joesta suurempaan jokeen tai järveen palatakseen kuoriutumispaikalle kudulle. Lisäksi tavataan paikallisia taimenia sekä joissa että hapekkaissa ja karuissa järvissä. Jako ei aina ole selvärajainen, ja tunnetaan myös kantoja, joissa osa kaloista vaeltaa ja osa ei vaella. Vaellustaipumukseen vaikuttaa joukko geenejä, joista todennäköisesti vain osa on toistaiseksi tunnistettu. Paikallisten ja vaeltavien taimenten erilainen perinnöllinen vaellustaipumus on varmis-

TAIMEN käyttää vuodesta toiseen samaa saalistuspaikkaa.

tettu niin siirtoistutuksin kuin kokeellisin kasvatuksin yhtäläisissä olosuhteissa. Osa löydetyistä niin sanotuista vaellusgeeneistä on liittynyt smolttiutumisen fysiologiaan ja osa on ollut samoja, jotka selittävät paikallisten kirjolohien ja vaeltavien teräspääkirjolohien välistä eroa. Käytännössä vaelluskäyttäytymisen geneettinen pohja tarkoittaa, että vaellustaipumus voi muuttua siihen kohdistuvan valinnan seurauksena. Esimerkiksi Konneveden koskilla suurin osa taimenista elää paikallisesti koskessa, koska koskielämä takaa kutumahdollisuuden todennäköisemmin kuin verkko- ja uistinviidakossa sukkulointi järvellä. Toisaalta paikallinen taimenkanta tuskin alkaa vaeltaa esimerkiksi purokunnostusten seurauksena.

AKTIIVISINTA syönnöstäminen on auringon laskiessa ja noustessa.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2020

23


Taimen poimii vain hyvin pienen osan ravinnostaan pohjalta. Hyönteisravinnolla kasvu jää hitaammaksi kuin kalaravinnolla. Koskissa kasvu voi olla vain muutamia senttejä vuodessa. Toisaalta myös koskilla kalaravinto muodostaa tärkeän osan varsinkin alkukesällä. SEISOVASSA VEDESSÄ TAIMEN ON AKTIIVINEN LIIKKUJA Järvillä kalaa syövä taimen viihtyy suuren osan vuotta syvänneseuduilla muikku- ja kuoreparvia seuraillen. Myös meritaimen liikkuu useiden neliökilometrien alueella, ja Itämeren suurten jokien kalat voivat tehdä lähes loheen verrattavia satojen kilometrien syönnösvaelluksia. Meritaimen vaikuttaisi olevan rantakalastajan parhaiten tavoitettavissa keväisin myöhään illalla ja syksyisin varhain aamulla, mikä selittynee kylmän veden aikaan esiintyvällä lämpöhakuisuudella. Myös Norjassa tehdyt telemetriatutkimukset kertovat, että pimeään aikaan meritaimen tulee hyvin matalaan. Vaeltavat taimenet kasvavat järvi- ja meriympäristössä kutuikään asti vähintään kymmenen senttiä vuodessa. Jopa Hossan pienissä metsälammissa todettiin istutustaimenilla keskimäärin 11,4 sentin vuosikasvu ensimmäisten kolmen vuoden aikana. Kuhmossa yli vuoden ikäisiksi selvinneiden taimenten vuosikasvu oli 7,17 senttiä pienellä tummavetisellä lammella ja 10,8 senttiä suuremmalla ja kirkasvetisemmällä lammella. Käytännössä Suomen eri vaeltavien taimenkantojen välillä ei juuri ole eroja kasvussa, ja kaikkien kantojen yksilöt voivat saavuttaa vähintään 12 kilon painon.

MERITAIMENET hakeutuvat rantoihin ravinnon ja lämmön perässä.

AKTIIVINEN LIIKKUMINEN KOITUU KOHTALOKSI

Järvillä aktiivinen liikkuminen ja varsinkin myöhäissyksyn tapa uiskennella rantojen lähellä tekevät taimenesta alttiin jäämään pyydyksiin. Istutustutkimukset ovat osoittaneet, että taimen elää Suomessa kovan pyyntipaineen vuoksi hyvin harvoin vuotta kauempaa istutuksen jälkeen. Kutukokoiseksi selvitäkseen taimenen pitäisi pystyä väistelemään pyytöjä vähintään kolme vuotta. Tästä syystä Suomessa tavataan luonnonvaraisia järvitaimenkantoja vain Inarinjärveen laskevissa joissa. Niissäkin istukasperäisten kalojen osuus on ollut nousussa vuosi vuodelta. Määrittely erittäin uhanalaiseksi on toiveajattelua monen järvitaimenkannan osalta. Suurin osa alkuperäisistä järvitaimenkan-

noista on kuollut sukupuuttoon ja jäljellä olevien luontainen lisääntyminen on hyvin vähäistä tai olematonta. Luonnonsuojelubiologian 50/500-perussääntöön on siihenkin matkaa. Kuvaavaa on, että taimenen luontaisesta elinkierrosta Suomessa ei juuri ole tietoa. Ei tiedetä kutisiko taimen sisävesillä esimerkiksi joka vuosi vai joka toinen vuosi, kun kutevia tai varsinkaan toista kertaa kutevia kaloja ei enää ole hengissä. Neuvostoliiton aikaan Kuusamon taimenkannoilla todettiin jopa kolmannen kerran kutijoita. Kuusamossa sukukypsyysiän saavuttaneet taimenet kutivat joka toinen vuosi.

MYÖS JÄRVILTÄ SAISI RANNALTA KALASTAMALLA TAIMENIA, JOS NIITÄ OLISI.

24

2 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

SUOMEN eri vaeltavien taimenkantojen välillä ei juuri ole eroja kasvussa.

PIMEÄÄN aikaan meritaimen tulee hyvin matalaan.


HELPPO KALASTETTAVA

  KOEKALASTUKSET isoh-

Istutettu taimen ei ole erityisen vaikea kalastettava. Istutimme Kuhmoon salaisiin lampikohteisiin liki yhdeksänsataa 2-vuotiasta taimenta. Kolmen miehen reilun kahden ja puolen viikon kalastuksella toisesta lammesta saatiin pyydettyä 77,9 prosenttia kaloista ja toisesta lammesta 18,2 prosenttia. Huonompi tulos ei sekään johtunut osaamattomista kalastajista, vaan hellekesästä. Kolmannes kaloista saatiin perholla, kolmannes uistimilla ja kolmannes verkoilla. Verkot laskettiin, kun vapasaalis laski nollaan. Verkoilla saadut kalat olivat kasvaneet nopeammin kuin vapavälinein saadut. Isoilla järvillä istukkaat hajautuvat laajemmalle alueelle, mutta ne ovat silti yhtä helppoja pyytää. Villit taimenet ovat tutkitusti vaikeampia kalastettavia.

koissakin lammissa ovat opettaneet, että kalat oppivat hyvin nopeasti välttämään vieheitä ja saalismäärä laskee pyyntitehon mukana.

ALTAILLA OPITTUA Taimen oppii nopeasti välttämään käytettyjä vieheitä ja perhoja. Kun ennen kalastusta kokemattomien taimenten altaaseen heittää vieheen, on tärppi välitön. Välitön tärppi voi seurata vielä seuraavilla kolmella

  JOKAINEN taimenkanta on omanlaisensa, myös väritykseltään. Villeillä taimenkannoilla lähes täydellinen pilkuttomuuskin on mahdollista.

SUURIN osa alkuperäisistä järvitaimenkannoista on kuollut sukupuuttoon.

heitolla, mutta sen jälkeen kalojen saaminen muuttuu koko ajan vaikeammaksi. Muutaman päivän kalastuksen jälkeen kalojen saaminen muuttuu toivottomaksi. Samoin jo kerran saatujen taimenten pyytäminen uudestaan on lähes mahdoton tehtävä.

KOSKEN RAUHOITTAMINEN ON USEIN FIKSUMPAA KUIN JATKUVA KALASTAMINEN.

VILLIT taimenet ovat tutkitusti vaikeampia kalastettavia.

On vielä mysteeri, miten kalat oppivat niin nopeasti, mutta kalastajalle viesti on kuitenkin selvä: Taimenenkalastajan on tehokkaampaa välillä istua rannalla ja rauhoittaa koski kuin yrittää intensiivisesti piiskaten saada kalaa. Tilanteen rauhoittuminen ja kalojen aikaisemmin näkemätön viehe tai perho voi pelastaa tilanteen. Kenties tästä syystä ensikertalaiset tapaavat onnistua, kun he tarjoavat viehettä, jota kukaan ns. vakavasti otettava kalastaja ei keksisi edes kokeilla.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2020

25


Purotaimen Onko purotaimenkannoista laitostuneiden kantojen pelastajaksi? Olemme selvittäneet, voitaisiinko laitoksissa ylläpidettyjen taimenkantojen kelpoisuutta parantaa risteyttämällä niitä paikallisten, viimeisten villien taimenkantojen kanssa. Risteyttäminen näyttäisi tekevän laitostaimenista käyttäytymiseltään varovaisempia ja parantavan ainakin joskus taimenten kykyä vältellä haukia. Villit paikalliset taimenet ovat kuitenkin olleet hidaskasvuisia, ja ilman muutamien sukupolvien valintaa, risteytysten vaarana voisi olla istutuspoikasten perinnöllisesti hidastunut kasvu, aikaistunut sukukypsyyden saavuttaminen tai heikentynyt vaellustaipumus. Kokeissa risteymät ovat kasvaneet yhtä hyvin tai lähes yhtä hyvin kuin puhtaat vaellustaimenet. Paltamon Varisjoessa risteymäpoikaset kasvoivat ensimmäisen kesän aikana jopa paremmin kuin puhtaat Oulujärven kannan järvitaimenet. Vaarainjoen purotaimenten jälkeläiset vaelsivat selvästi heikommin kuin Oulujärven laitosviljeltyjen järvitaimenten poikaset. Risteymäpoikaset olivat välimuotoisia vaeltajia. Valmista reseptiä purotaimenten ja laitostuneiden taimenkantojen risteyttämiseen ei siis vielä ole, ja jäljellä olevat vaeltavat taimenkannat olisi saatava pikaisesti lisääntymään luonnossa.

26

2 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

KYNÄKOSKELLA HAVAITTUA Olemme tehneet vuodesta 2012 alkaen istutustutkimuksia Hyrynsalmen Kynäkoskilla tavoitteena elvyttää kohteelle luonnonvarainen taimenkanta. Suurimmat istutetut kalat ovat olleet yli nelikiloisia, pienimmät yksikesäisiä poikasia. Aluksi kalastajilta pyydettiin koodipalautuksia pit-merkityistä taimenista, joiden id-koodi pystyttiin lukemaan kannettavalla lukijalla. Ensimmäisen kahden vuoden aikana palautuksia tuli jonkin verran, mutta kaloja saatiin paljon myös ilman, että niistä palautettiin tietoja. Istutetuista kaloista vain 15 prosenttia saatiin koodipalautustietojen perusteella saaliiksi. Yli 350 taimenesta ei saatu istutuksen jälkeen havaintoa. Viitisenkymmentä kalaa saatiin pyydettyä kerran, ja hyvin pieni määrä 2-6 kertaa. Suurin osa (80 %) pyydetyistä kaloista oli ns. standardikasvatettuja taimenia, vaikka niitä istukkaista oli vain 56 prosenttia. Verrokkeina istutetut virikekasvatetut taimenet olivat vaikeampia pyytää. Masentava lopputulos on ollut, ettei istukkaista ole jäänyt luontaista kantaa. Tutkimukset osoittivat, että istuttamalla kaloja saatiin vain muutamaksi kuukaudeksi. VAIKUTTAAKO KALASTUS TAIMENKANTOJEN OMINAISUUKSIIN? Periaatteessa kaikki perinnölliset ominaisuudet voivat muuttua, jos niihin kohdistuu systemaattista valintaa. Tutkimme kalastuksen vaikutuksia perhokalastamalla taimenia altaista, ja kasvattamalla saatujen taimenten ja ei-saatujen taimenten jälkeläisiä yhtäläisissä olosuhteissa. Villin kannan kalastetut

ISTUKKAISTA ei monestikaan jää luontaista kantaa.

KIVAKKATUNTURIN KALASTUKSELTA RAUHOITETUISSA MAISEMISSA KUUSAMON VAELLUSTAIMENTEN ON HYVÄ SIIRTYÄ KOHTI KUTUPAIKKOJA. taimenet saivat käyttäytymiskokeissa rohkeampia poikasia kuin ne taimenet, joita ei saatu pyydettyä. Kuitenkin laitostaimenilla tulos meni juuri päinvastoin. Kun poikasia myöhemmin kalastettiin niin altaista kuin pienistä järvistä Kuhmossa, systemaattista eroa niiden kalastusalttiudessa ei ollut. Näyttäisi, että kalastus voi vaikuttaa kalojen periytyvään käyttäytymiseen, mutta vielä yhdessä sukupolvessa pyydettävyys ei muutu havaittavasti. TAIMENEN KALASTAJA TARVITSEE MALTTIA Taimen on arvokala jo siksi, että se on luontaisesti harvinainen. Järvitaimen tulee sukukypsäksi aikaisintaan noin 55 sentin koossa ja tuottaa vähän mätimunia verrattuna muihin kaloihin. Tämä tarkoittaa mallinnusten perusteella, että yli 60 sentin mittaisista taimenista voidaan kestävästi pyytää enintään kolmannes vuodessa, mieluiten enintään neljännes. Alamittaisiin ei saisi kohdistua minkäänlaista kalastuskuolleisuutta. Tämä on edelleen haaste, jota kohti kaikkien taimenesta välittävien tulisi pyrkiä. Taimen voisi vielä jonain päivänä olla sisävesien lohi, jollaisena ihmiset sen tunsivat 1900-luvun alussa ennen vesivoimaa, nylonverkkoja ja uisteluveneitä.

JÄRVITAIMEN tuottaa vähän mätimunia.


Vapaa-ajankalastajan

KAUPPA

IIJOKI

LOHEN luonnonkierto on taas mahdollista Iijoella Toimenpiteet vaelluskalojen palauttamiseksi Iijoen vanhaan luonnonuomaan tuottavat tulosta. Uiskarin kalatietä pitkin vanhaan uomaan on kolmen seurantavuoden aikana noussut vuosi vuodelta enemmän kaloja. Lohi myös kutee sekä lisääntyy siellä luontaisesti ja isoimmat poikaset valmistautuvat jo merivaellukselle. Merkittävät askeleet kohti lohen luonnonkiertoa on Iijoen vanhan luonnonuoma -hankkeen ansiota. Iijoen Raasakan vanhaa uomaa kehitetään kalan nousun ja virkistyskäytön edistämiseksi Iin kunnan, PVO-Vesivoiman ja Etelä- ja Pohjois-Iin jakokuntien yhteisessä hankekokonaisuudessa vuosina 2017-2021. Vuoden 2019 merkittävimpiä löytöjä uomassa olivat talven yli selvinneet, luonnonkudusta syntyneet yli yksivuotiaat lohenpoikaset (19 kpl). Ne olivat kasvaneet niin isoiksi, että tästä talvesta selvittyään ne jo lähtenevät merivaellukselle. Syksyn koekalastuksen yhteydessä löytyi myös jo toisena vuonna peräkkäin nollikkaita (32 kpl) eli luonnonkudusta kuoriutuneita yhden kesän lohenpoikasia. Lohenkutua löytyi tutkimuksissa uomasta myös syksyllä 2019. Samassa yhteydessä todettiin, että poikastuotannon kannalta uomassa on liian vähän lohen kutuun sopivia sorapohjaisia alueita, ja potentiaalisia kutupaikkoja voidaan lisätä kutusoraikkoja rakentamalla. Hankkeen vuoden 2020 toimenpiteistä päätetään kevättalvella. Vuoden 2019 tarkkailujakson aikana uomassa sijaitsevan Uiskarinkosken kalatien laskuriin tallentui yhteensä 439 nousevaa kalaa, mikä on lähes 2,5 kertaa edellisvuotta enemmän. Lohia nousi Uiskaria pitkin vanhaan uomaan 56 kappaletta, mikä on yli kuusinkertainen määrä verrattuna vuoteen 2017. Suurin osa nousseista lohista oli yhden merivuoden lohia eli kosseja. Usean merivuoden lohia (yli 60 cm) oli arviolta 13 yksilöä, kun niitä vuonna 2017 oli vain yksi. Todellinen vanhaan uomaan nousseiden kalojen määrä on seuranta-aineistoa suurempi. Esimerkiksi Tukkilaiskisojen aikana, jolloin virtaama on suuri eikä laskuri ole käytössä, kaloja voi nousta merkittävästi ohi seurannan.

Laadukkaat välineet KALANKÄSITTELYYN FILEOINTIVEITSI

joustavalla, suoralla 20 cm terällä

FILEOINTIVEITSI

joustavalla, suoralla 16 cm terällä:

TEROITUSPUIKKO laadukas Viktorinox

7€ KALAPIIKKI

l fileointiin l siivutukseen l paloitteluun

22€

24€ 32€

25€ RICU

(28,-)

Perkaa ja suomusta helposti ja turvallisesti!

KOLME ÄSSÄÄ erityisesti kuhanja hauenpyytäjän hihaan Vihreäsininen JESSE JR

l savi- ja humussameisiin vesiin

Lilakultainen JESSE RT l valoisiin olosuhteisiin

Punaoranssi JESSE MW

l ärsykeväri moniin vesistöihin

12€ kpl

TILAUKSET: Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö

YLI yksivuotias lohenpoikanen haavissa Iijoella

S-POSTI jaana.piskonen@vapaa-ajankalastaja.fi PUH 050 597 4933 NETISTÄ www.vapaa-ajankalastaja.fi/kauppa. Hintoihin lisätään toimituskulut.


KALASTONHOITOMAKSU

HENKILÖUUTISET

KALASTONHOITOMAKSUISTA kertyi 8,9 miljoonaa euroa Suomalaiset lunastivat kalastonhoitomaksuja vuonna 2019 edellisvuotta aktiivisemmin. Vuoden loppuun mennessä ostettiin yli 254 000 kalastonhoitomaksua, joista vuosilupia oli yli 180 000 kappaletta. Tuotolla ylläpidetään kalastusmahdollisuuksia ja huolehditaan vesiluonnosta. Kalastonhoitomaksut kerää Metsähallitus, joka tilittää varat maa- ja metsätalousministeriölle. Maa- ja metsätalousministeriö myöntää varoja kalavesien kestävän käytön ja hoidon suunnitteluun ja toimeenpanoon sekä kalastuksenvalvontaan, järjestöille neuvontapalveluihin, kalatalousalueiden toimintaan sekä omistajakorvauksiin. Kalastonhoitomaksun voi ostaa koko vuodeksi, viikoksi tai vuorokaudeksi. Lyhytaikaisten lupien kysyntä kasvoi edelleen viime vuonna. Lyhytaikaisten maksujen suosio kertoo muutoksesta kalastajakunnassa ja suhtautumisesta kalastamiseen. ”Nuoret ostavat herkemmin lyhytaikaisen luvan ja kalastamassa käydään satunnaisemmin, ehkä kerran tai pari kertaa vuodessa”, kertoo Erätalousjohtaja Jukka Bisi Metsähallituksesta. Kalastonhoitomaksun voi ostaa Eräluvat. fi-verkkokaupasta, palvelunumerosta 020 69 2424, Metsähallituksen luvanmyyntipaikoista ja R-kioskeilta. Vuosiluvan hinta on 45 euroa, viikkoluvan 15 euroa ja vuorokausiluvan 6 euroa. Kalastonhoitomaksu tulee maksaa, jos on 18-64-vuotias ja kalastaa muuten kuin pilkkimällä, onkimalla tai silakkaa litkaamalla. Kalastonhoitomaksu perustuu kalastuslakiin.

VUODEN 2020 kalamies Mikko ”Peltsi” Peltola tuo valintaraadin mukaan ohjelmissaan kalastuksen lähelle katselijaa vastuullisuutta luontoystävällisyyttä korostaen. Kuva: Matti Huitila.

TOIMITTAJA Mikko ”Peltsi” Peltola on vuoden kalamies Vuoden kalamies 2020 on toimittaja Mikko ”Peltsi” Peltola ja kalastusopas lohjalainen Mari Elal. Valinnat teki Suomalaisen kalastusmatkailun edistämisseuran (SKES) kokoama raati, joka koostuu vaikutusvaltaisista kalastusalan toimijoista. Valintaraadin mukaan Peltola on tehnyt näyttävän uran toimittajana niin televisiossa kuin radiossa ja on erityisesti viime vuosina tullut tunnetuksi erä- ja luontoaiheisista ohjelmistaan. ”Peltola pistää itsensä täysillä mukaan ohjelmiinsa, eikä säästä itseään. Hänen ohjelmissaan ihmisen luontosuhde avautuu parhaimmillaan. Lisäksi Peltsin ”Erätulilla” -ohjelmasarja on tuonut kalastuksen lähelle, vastuullisuutta ja luontoystävällisyyttä korostaen. Tuoreimpana hän on nostattanut Itämeren uhkatekijät katsojien tietoisuuteen”, raati perustelee. Huolellisesta perehtymisestä aiheeseen kertoo raadin mukaan se, että Peltola on suorittanut työn ohessa kalastusoppaan ammattitutkinnon. Hän on myös kirjoittanut kalastuskirjoja, vauhdittanut juontajana lukuisia kalastusaiheisia tilaisuuksia, ja hän toimii kansallispuistokummina. Vuoden 2019 kalastusoppaan Mari Elalin kotivedet ovat Lohjanjärven ympäristössä. Hän on tarjonnut erityisryhmille, yrityksille ja yhteisöille voimaannuttavaa kalastusta, yhdistäen siihen fysioterapian ja koulutuspalvelut. Elalin yritys Therafish panostaa turvallisuuteen ja esteettömyyteen, joka mahdollistaa kalastuksen ja kuntouttavan toiminnan samanaikaisesti.

KUOLIMO

KALASTUSRAJOITUKSIA Kuolimolle saimaannieriän suojelemiseksi Varsinais-Suomen ja Pohjois-Savon ELY-keskukset ovat asettaneet kalastusrajoituksia Savitaipaleen ja entisen Suomenniemen Kuolimojärvelle. Rajoitukset astuivat voimaan kuluvan vuoden alusta alkaen. Isoselän rauhoitusalueen pinta-ala kasvaa ja tiedossa olevat saimaannieriän lisääntymisalueet kuuluvat jatkossa rauhoitusalueeseen. Morruuvuorenselälle perustettiin myös laajat syvännealueet kattava rauhoitusalue, jossa kielletään verkkokalastus, viehekalastus ja pilkkiminen. Vuodesta 2022 alkaen kalastusrajoitukset todennäköisesti lisääntyvät

28

2 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

Morruuvuorenselällä nieriän poikasten elossa säilymisen tehostamiseksi. Kalastusrajoitukset ovat voimassa 1.1.2020-31.12.2021. Tarvittaessa rajoituksia voidaan muuttaa, jos siihen ilmenee tarvetta. ELY-keskusten päätökset noudattavat laajapohjaisen saimaannieriän seurantaryhmän esityksiä asetettavista kalastusrajoituksista. Seurantaryhmä koostuu muun muassa kalatalousalueen, vesialueen omistajien, Savitaipaleen kunnan, järjestöjen, tutkimuksen, viranomaisten ja kalatalousneuvonnan edustajista.


Vapaa-ajankalastajan

MERITAIMEN

KAUPPA

MERITAIMENEN tilanne on parantunut kymmenen viime vuoden aikana Meritaimenkantojen tila on parantunut kalastuksen säätelyn, elinympäristöjen kunnostuksen ja vaellusesteiden poistamisen avulla. Erityisesti Suomenlahdella kehitys on ollut positiivista. Luonnonvarainen meritaimen on kuitenkin edelleen erittäin uhanalainen. Alkuperäistä meritaimenta elää nykyään vain viidessätoista joessa, kerrotaan Luonnonvarakeskuksen (Luke) tiedotteessa. Meritaimenen luonnonkantojen tilaa voidaan parantaa ja häviämisuhkaa pienentää alentamalla kalastuskuolevuutta meressä ja jokisuissa. Meritaimenten suojelussa myös kunnostukset, kalatiet, vesiensuojelutoimet ja paikallisten taimenkantojen suojelu on tärkeää. Rasvaevällinen taimen on rauhoitettu kaikilla merialueilla vuodesta 2019 alkaen. Alkuperäisten Suomenlahden meritaimenkantojen tila vaihtelee jokikohtaisesti. ”Kunnostus- ja hoitotyöt ovat tuottaneet tulosta esimerkiksi Ingarskilanjoella, jossa elää Mustajoen lisäksi toinen Suomenlahden viljelyyn otetuista luonnonvaraisista meritaimenkannoista”, tutkija Ari Saura Luonnonvarakeskuksesta kertoo. Meritaimenta on myös kotiutettu Suomenlahdella muun muassa Helsingin ja Espoon mereen laskeviin kaupunkipuroihin, Vantaanjokeen ja Kymijokeen. Esimerkiksi Vantaanjoen alimmassa sivupurossa Longinojassa poikastiheydet ovat vakiintuneet korkealle tasolle. Pohjanlahden meritaimenkantojen tila on heikentynyt viime vuosisadan puolivälistä lähtien. Merkittävimpiä syitä heikentymiseen ovat voimalaitospatojen ja muiden vaellusesteiden rakentaminen sekä liian suuri kalastuskuolevuus. Tornionjoella taimen rauhoitettiin vuonna 2013. Tornionjoen sivujokien luonnonpoikastiheydet ovat olleet 2000-luvun alusta lähtien korkeampia kuin 1980- ja 1990-luvuilla. Kutukaloja on kuitenkin yhä vähän suhteessa lisääntymisalueiden määrään. Isojoen taimenkannan tilan kehitystä seurataan pääasiassa laaja-alaisilla sähkökalastuksilla. Viime vuosina poikastiheydet ovat kasvaneet selvästi. Vuosina 2019-2020 toteutetaan lisäksi laaja nousutaimenten radiolähetinseuranta. Villamon poistetun vaellusesteen yläpuolisille alueille on seurantatulosten perusteella noussut kymmeniä kututaimenia jo syksyllä 2019.

vapaa-ajankalastaja.fi/kauppa

sta Jokaise ta ohis r a sukkap 4 € lasten e m m sjaa ten kala ja nuor astuksen r tushar iseen. tukem

Osta villasukat – tue nuorten kalastusharrastusta SVK:n 20-vuotisjuhlavuoden

AIDOT VILLASUKAT pitävät jalkasi sekä mielesi lämpimänä Kotimaista työtä olevat sukat on tehty yhteistyössä Helsingin Villasukkatehtaan kanssa, jonka tuotannossa yhdistyvät uskolliset 50-luvun neulontakoneet tarkkaan käsityöhön. Lopputuloksena on hyvin jalkaan istuva, erittäin rankkaa kulutusta kestävä ja hyvin lämmittävä villasukka. Sukkien materiaali on karstavillalankaa, jossa on 70% villaa ja 30% polyamidia. Villa on eettisesti tuotettua (mulesing-free) ja peräisin Uudesta-Seelannista.

23,90 pari

SEURASSA

00

VUODESTA  2

L A S S A H YV

l jäkälänharmaasta myös isot koot 46-48 ja 50-52

KUTEVIA meritaimenia Mustajoessa, jossa elää Ingarskilanjoen ohella toinen Suomenlahden toinen viljelyyn otetuista luonnonvaraisista meritaimenkannoista. Kuva: Esko Kivistö.

KA

ÄS

0

+ postituskulut

Koot: l mustikansininen, puolukanpunainen, jäkälänharmaa 37-39, 40-42 ja 43-45

20

OSTA VERKKOKAUPASTAMME: vapaa-ajankalastaja.fi/kauppa


SVK

TEKSTI MARKKU MARTTINEN

Vihdoinkin päivitetty vapaa-ajankalatalouden kehittämisstrategia!

SVK panostaa voimakkaasti strategian toteuttamiseen V

apaa-ajankalastus on Suomessa edelleen hyvin suosittu vapaa-ajan aktiviteetti, jota harrastaa lähes 1,5 miljoonaa suomalaista. Harrastusta ylläpitävät maamme laajat yleiskalastusoikeudet ja kesämökkikulttuuri. Vapaa-ajankalastus ja sen kehittäminen kuuluvat hallinnollisesti maa- ja metsätalousministeriön toimialaan. Vuonna 2001 ministeriö julkaisi Suomen vapaa-ajankalatalouden kehittämisstragian, jonka toiminnan suuntaviivat oli asetettu vuoteen 2010. Vapaa-ajankalataloudessa tapahtuneen nopean kehityksen vuoksi ministeriö päivitti vuonna 2006 strategiaa koskien vuosien 2007-2010 kehittämistavoitteita. Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö (SVK) on tämän jälkeen vaatinut vanhentuneen strategian päivittämistä nykyaikaan moneen kertaan. Vapaa-ajankalastus muuttuu muun yhteiskunnan mukana ja sen yhteiskunnallinen merkitys on suuri. KALASTUSHARRASTUKSESTA MONENLAISTA HYÖTYÄ Tuoreiden tutukimusten mukaan suomalaiset vapaa-ajankalastajat kuluttavat rahaa harrastukseensa 250 miljoonaa euroa vuodessa. Kalastuksesta haetaan yhä enenevässä määrin elämyksiä ja hyvinvointia. Vapaa-ajankalastus on merkittävässä osassa aktivoimassa ihmisiä liikkumaan ja edistämään jaksamista niin koulussa, työssä kuin eläkkeelläkin. Vapaa-ajankalastus on yksi tehokkaimmista keinoista vahvistaa ja ylläpitää luontokontaktia ja kasvattaa lapsia ja nuoria terveeseen luontosuhteeseen, jossa samalla kunnioitetaan ympäristöä ja luontoa. Tämä on

30

2 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

entistä tärkeämpää väestön kaupungistuessa voimakkaasti, mikä vieraannuttaa helposti ihmisiä luonnosta. SVK AKTIIVISESTI MUKANA OHJAUSRYHMÄSSÄ Vuonna 2013 ministeriö asetti SVK:n tulostavoitteeksi selvittää vapaa-ajankalastukseen liittyviä strategioita ja niiden sisältöä eri Euroopan maissa. Päivitettyjä, hyviä vapaa-ajankalastuksen kehittämisstrategioita oli tuolloin muun muassa Ruotsissa ja Englannissa. Vuonna 2017 järjestön nykyinen puheenjohtaja kansanedustaja Saara-Sofia Sirén teki kirjallisen kysymyksen Suomen vapaa-ajankalatalouden kehittämisstrategian uudistamisesta. Ministeri Jari Lepän vastauksessa tunnistettiin tarve strategian päivittämiselle, joka luvattiin toteuttaa vuoden 2018 aikana. Konsulttivetoinen (Gaia) srategiatyö toteutettiin kesä-joulukussa 2018 ministeriössä tiiviissä yhteistyössä ohjausryhmän kanssa, jossa SVK oli aktiivisesti mukana. Strategian tahtotilaksi kirjattiin, että vapaa-ajankalastus on lähivuosina suosittu ja yhteiskunnallisesti arvostettu luontoharrastus, joka kestävästi hyödyntää monipuolisia kalavesiä ja kalastusmahdollisuuksia. Vuoden 2019 alussa strategialuonnos lähetettiin laajalle lausuntokierrokselle. Kevään 2019 eduskuntavaaleihin liittyen SVK lähetti puolueiden ryhmäpuheenjohtajille kyselyn, jossa tiedusteltiin puolueiden suhtautumista vapaa-ajankalastuksen kehittämiseen. Vastausten mukaan nykyiset yleiskalastusoikeudet nauttivat puolueissa hyvin laajaa kannatusta ja vapaa-ajankalastuksen edellytyksiä haluttiin edistää.

KEHITTÄMINEN Kehittämisen elementit ovat nyt kasassa Hallinnon ja järjestöjen välinen yhteistyö halutaan tiiviiksi ja tehokkaaksi. Työlle tulee olla riittävät resurssit kaikilla toiminnan tasoilla. Koska vapaa-ajankalastuksella on voimakkaita kytkentöjä moniin ministeriöihin, pyrkii kalataloushallinto lisäämään yhteistyötä poikkihallinnollisesti eri ministeriöiden ja aluehallinnon välillä. Kalastusharrastuksen edistämis- ja neuvontatyötä tekevien järjestöjen tehtäviä pyritään lisäksi selkeyttämään. Elementit näyttävät siis vihdoin olevan kasassa suomalaiseen elämänmuotoon, kulttuuriin ja luontosuhteeseen olennaisesti kuuluvan vapaa-ajankalastuksen kehittämiseksi. Maamme suurimpana vapaa-ajankalastajien järjestönä SVK tulee panostamaan omassa toiminnassaan voimakkaasti strategian toteutumiseksi. SVK katsoo, että strategiasta on vielä saatava valtioneuvoston periaatepäätös ja sen toimeenpanemiseksi on perustettava poikkihallinnollinen toimeenpanoryhmä. Hyvin tärkeää on nivoa strategia parhaillaan tekeillä oleviin kalatalousalueiden käyttö- ja hoitosuunnitelmiin, kuten valtakunnallisten kalavarojen hoitosuunnitelmien osalta tehdään. Strategiaa on lisäksi jatkossa ahkerasti päivitettävä.


MMM:n vapaa-ajankalatalouden kehittämisstrategian tahtotila ja tavoitteet:

Hyvinvointia ja kalastusmahdollisuuksia

Lähivuosina vapaa-ajankalastus on suosittu ja yhteiskunnallisesti arvostettu luontoharrastus, joka kestävästi hyödyntää monipuolisia kalavesiä ja kalastusmahdollisuuksia.

Hyvät kalavedet ja elinvoimaiset kalakannat

Hyvä hallinto ja järjestötoiminta

Riittävä tietopohja

Osuva viestintä ja neuvonta

STRATEGIA SAATIIN UUTEEN HALLITUSOHJELMAAN

SVK:n pyrkimyksenä oli saada strategia myös uuteen hallitusohjelmaan. Rinteen ja myöhemmin Marinin hallituksen ohjelmassa luvataan nyt toimeenpanna strategiaa ja turvata kestävä vapaa-ajankalastus ja jokamiehenoikeudet. Lisäksi hallitus panostaa kalavesien hyvään hoitoon, edistää luonto- ja ympäristökasvatusta ja vahvistaa kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytyksiä. Strategia hyväksyttiin maa- ja metsätalousministeriössä lokakuussa 2019. Sen tahtotila ja tavoitteet on esitetty oheisessa kaaviossa. Koko strategia löytyy maa- ja metsätalousministeriön sivuilta mmm.fi/kalat/ strategiat-ja-ohjelmat/vapaa-ajankalastus. Strategian ensisijaisena tarkoituksena on ohjata lainsäädännöllä tai tulosohjauksella vapaa-ajankalastuksen edellytysten kehittämistä kalataloushallinnossa, tutkimuksessa, kalatalousalueilla ja neuvontajärjestöissä. Strategiassa ei ole esitetty tiettyjä toimenpiteitä, vaan kunkin toimijan odotetaan toteuttavan strategian tahtotilaa ja tavoitteita oman toimintansa puitteissa osana kokonaisuutta.

Paremmat edellytykset elinkeinolle

HYVÄT KALAVEDET OVAT KALASTUKSEN PERUSTA

Kalastuksen hyvinvointivaikutukset ja hyvät kalastusmahdollisuudet on nostettu strategiassa keskiöön. Hyvät kalavedet ja elinvoimaiset kalakannat ovat perusta kalastuksen harjoittamiselle. Erityisen suuressa roolissa ovat maamme vaelluskalakannat, joista on vain rippeet jäljellä. Niiden elvyttämiseksi on ministeriössä laadittu omia strategioita. On kuitenkin tosiasia, että myös monet muut kalakannat vaativat kalastuksen säätelyä ja muita hoitotoimia houkutellakseen harrastajia kalastuksen pariin. Aivan keskeisessä roolissa on yhtälailla osuva viestintä ja neuvonta. Strategia pyrkii luomaan myös parempia edellytyksiä vapaa-ajankalastukseen liittyville elinkeinoille. Riittävä tietopohja auttaa ohjaamaan vapaa-ajankalataloutta haluttuun suuntaaan ja tekemään päätöksiä kestävällä pohjalla. Tutkimusagendalle on tarkoitus vihdoinkin nostaa myös vapaa-ajankalatalouden sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset, mukaan lukien vaikutukset kansanterveyteen.

VAPAA-AJANKALASTUS on merkittävässä osassa aktivoimassa ihmisiä liikkumaan ja edistämään jaksamista. Kuva: Minna Wikström.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2020

31


TE

IK K

Tutkittua K

ST

A

Maailmalla tehdään runsaasti vapaa-ajankalastusta koskevaa tutkimusta, jossa paljastuu paljon tavallista vapaa-ajankalastajaakin kiinnostavia seikkoja. Tällä palstalla esitellään lyhyesti ajankohtaisia kalatutkimuksia, ja taustoitetaan niitä tarpeen mukaan hieman vanhemmillakin töillä.

IJ AK

N AI IV UVAT ANSS

KIRKASVETISET hyvät ahvenjärvet alkavat olla harvinaisia.

Ahven kärsii VEDEN TUMMUMISESTA

K

lassisen oppikirjaesimerkin mukaan pienet kalat syövät eläinplanktonia ja vähän isommat pohjaeläimiä. Eläinplanktonin ja pohjaeläinten ravinto taas on peräisin kasviplanktonin yhteyttämisestä. Kirkasvetisessä harjualueen latvajärvessä näin voikin olla, mutta moniin järviin tulee myös muualla syntynyttä perustuotantoa joko valumana maalta tai jokien mukana muista vesistä. Tätä resurssia tulee tummiin järviin selvästi enemmän kuin mitä järvessä itsessään tapahtuu yhteyttämistä. Tämän resurssilisän voisi ajatella lisäävän järven kalatuotantoa, kun eläinplanktonilla ja pohjaeläimillä on muutakin ruokaa kuin kasviplanktonin järven sisällä yhteyttämää ainesta. LIUENNUT ORGAANINEN HIILI MITTAUSKOHTEENA Tätä muualla tuotettua orgaanista ainesta voidaan mitata ns. liuenneena orgaanisena hiilenä eli DOC:ina, joka näkyy tutummin veden tummana värinä. Tummentava aines vähentää valon määrää vedessä ja sen vuoksi sekä planktonlevien että pohjakasvien ja -levien yhteyttämistä. Lisäksi tummentavaa ainesta syövät bakteerit ja miksotrofiset levät käyttävät vedestä ravinteita, jotka muuten olisivat le-

32

2 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

MAALTA valuu vesiin tummentavia aineita.

vien käytettävissä. Nämä eliöt ovat myös ravintoarvoltaan huonoja, joten vain pieni osa bakteerien kautta kulkevasta resurssista päätyy lopulta eläinplanktonin kautta kaloihin. VALUMA VOI HEIKENTÄÄ JÄRVEN KALANTUOTANTOA Uumajan yliopiston Jan Karlsson ym. (2015) tutkivat, miten kolmentoista pohjoisruotsalaisen järven kalatuotanto (pääosin

ahventen tuotanto) vaihtelee suhteessa maalta tulevaan vesiä tummentavaan ainekseen. Tarkkaan alkuaineiden isotooppikoostumukseen perustuen saatiin selville, että ahventen hyödyntämästä ravinnosta 26-57 prosenttia oli peräisin maalta tulevasta aineksesta. Osuus kasvoi veden DOC-pitoisuuden kasvaessa (7-22 mg/l). Tutkimuksen päätulos oli, että verkkoyksikkösaaliin avulla arvioitu ahventen bio-


KALANTUOTANTO Kestävä kalantuotanto suhteessa pyyntiponnistukseen Järvien kestävän kalantuotannon suhteesta pyyntiponnistukseen on tehty yllättävän vähän tutkimusta viime vuosina. Mielenkiintoisia tutkimuksia on toteutettu kuitenkin jo 1970-luvulla. Mosindy ym. (1987) selvittivät haukien ja valkosilmäkuhien populaatiokokoa merkintä-takaisinpyynnein 364 hehtaarin kokoisesta aiemmin lähes luonnontilaisesta matalasta metsäjärvestä Kanadan Ontariossa vuosina 1973-1978. Lopuksi järvellä kalastettiin tyypillisin uistin- ja pilkkivälinein sekä avovesi- että talviaikaan vuosina 1977-1978. Tutkimuksessa todettiin, että 1,24 tunnin hehtaarikohtainen kesäaikainen vapakalastuspaine poisti 50 prosenttia järven vuotuisesta kestävästä haukituotannosta, joksi arvioitiin 2,76 kg/ha. Kalastustuntia kohden haukisaalis oli laskennallisesti kuitenkin vain 0,88 kalaa ja pilkkimällä niin huono, ettei pilkkisaaliita otettu huomioon laskelmiin. Saaliskalojen kokojakauma vastasi järvessä todettua haukien kokojakaumaa, joten pyynti ei ollut kokoselektiivistä. Järven yli 35 sentin pituisten haukien kokonaismääräksi arvioitiin keskimäärin 2150 (8,7 kg/ha). Sadan hehtaarin järvelle tulos tarkoittaisi karkeasti arvioiden 250 tunnin pyyntiponnistusta, jolla saataisiin 276 kiloa haukia. Jos kalareissu kestäisi tyypillisesti viisi tuntia, voisi järvelle kestävästi tehdä viisikymmentä yhden hengen reissua vuodessa. Hauenkalastusmenetelmät ovat vuodesta 1977 tehostuneet, joten on ilmeistä, että isojen haukien vapauttaminen on tarpeen, kun pyyntiponnistus lähenee kahta tuntia per hehtaari vuosittain.

1/2020 LEHTIPISTEISSÄ

Tehoa syvältä uisteluun:

LED-VALO Veneen sähkökenttä

Yllättäviä saaliita löytää

HOUKUTTAA KALOJA

PIKKUVESILTÄ

HVaelluslohi hyödyntää merivirtoja HKalaan silloin kun vesi nousee HUistelemaan Ruotsin isoille järville HNäsijärvessä on hyvin kuhaa HRiittääkö veneessä virta H Uistelijan turvallisuus H Uistelu on parhaimmillaan ruuan hankintaa H Tornionjoella ui ”zombilohia” H Bornholmissa pitää löytää lohet HKap Verdellä uistellaan ennätyksiä H3D-tulostimella voi tehdä vaikka raksihuppuja ym.

www.vetouistelulehti.fi H puh. 03-7625 775

Kippari-lehti valitsi Hokka pelastusliivit

kestävän kehityksen tuotteeksi 35

vuotta

LUE LISÄÄ: https://doi.org/10.1577/1548-8659 (1987)7<493:IOAOTP>2.0.CO;2 Testi-ja voitta2017

massa sekä ahventen kasvuun perustuen laskettu kalatuotanto laskivat DOC-pitoisuuden kasvaessa. David Seekelin ym. (2005) mukaan vesien tuottavuus heikkenee, kun DOC-pitoisuus ylittää raja-arvon 4,8 mg/l. Esimerkiksi Pohjois-Karjalan metsäjärvien DOC-pitoisuus on tyypillisesti yli 10 mg/l. On tunnettua, että ahven visuaalisena saalistajana kärsii veden tummumisesta. Edes maalta tuleva lisäresurssi ei korvaa tummumisen aiheuttamaa haittaa, kun samalla järven oma perustuotanto vähenee. Tämän vuoksi ahvenen kalastajien kannattaa olla huolissaan kotijärven vedenlaadusta. Maalta tuleva tummentava valuma voi heikentää järvien kalantuotantoa.     LUE LISÄÄ: https://doi.org/10.1890/15-0515.1 https://doi.org/10.1002/lno.10096

Vene

Hokka Special kelluntatakki

Hokka Sailing kelluntapukine

Kauluksellinen, joustava, helppokäyttöinen ja asustemainen kelluntapukine. Hyvät lämpö ja kelluntaominaisuudet. Heijastimet, pillit, tavara-/lämpötakskut ja kännykkätasku. Takki ympärivuotiseen käyttöön. Värit: Vihr./oranssi, sini/oranssi ja pinkki. Hinta: Special kelluntatakki 320€, Sailing kelluntaliivi190 €.

US!

UUTU

Hokka Swing Pehmeästi keinuva Swing jokaiseen kotiin. • • • • • •

Helpotusta selkä- ja niskakipuihin Lievittää jalkojen turvotusta Parantaa verenkiertoa Vähentää stressiä Äideille/isille lapsen kanssa Venyttelyyn ja voimisteluun

HOKKA OY

Kemijärvi | puh. 0400 237 728 myynti@hokka.info | www.hokka.info

VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2020

33


TEKSTI ISMO MALIN

SVK:n haaste innosti suomalaiset joukolla

MADEPILKILLE Maan joka kolkasta löytyi ”matikasta” kiinnostuneita

K

LASS A HYV

VUODESTA  2

SEURASSA

34

00

KA

ÄS

0

ILLAN ykköstähti Vanajaveden made on nostettu jäälle. Kuva: Jyri Haapanen.

20

2 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

aksikymppisiään juhliva Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö (SVK) haastoi suomalaiset madepilkille lauantaina 8. helmikuuta. Ilahduttavasti haasteeseen vastattiin ja useita satoja ”matikan” pyynnistä kiinnostuneita ihmisiä osallistui eri puolilla maata järjestettyihin Suomi madepilkkii -tapahtumiin. Madepilkinnän teemapäivän valtakunnallista päätapahtumaa vietettiin Hattulan Tyrvännöllä Petäys Resortissa hyvänä madevetenä tunnetun Vanajaveden rannalla. Olosuhteet olivat mitä mainioimmat, sillä sää oli pilvinen, eikä sade pilkkijöitä kastellut lämpötilan ollessa hieman plussan puolella. Välillä puhaltanut kylmä viimakaan ei pilkkimistä pahemmin haitannut, sillä järjestäjien tarjoama lämmin mehu tai myynnissä ollut madekeitto lievensivät vilun tunnetta. ”Tuulesta on oikeastaan vain hyötyä, sillä tyynellä kelillä järvellä olisi sumua, joka kastelisi kaiken epämiellyttävän kosteaksi”, Vanajaveden tuntevat konkarikalastajat sanoivat. TYRVÄNNÖLLÄ NOIN SATA OSALLISTUJAA Kaikkiaan Tyrvännön tapahtuma keräsi noin sata osallistujaa. Jotkut heistä olivat tutustumassa itselleen uuteen lajiin, toiset vain aistimassa tunnelmaa ja osa lähinnä nauttimassa herkullista madekeittoa. Viitisentoista pilkkijää osallistui tapahtuman yhteydessä järjestettyyn Made HUKassa -pilkkikilpailuun. Vanajaveden made oli sangen aktiivisella päällä, joten saalista myös saatiin. Tämä näkyi varsinkin nuoremman, tulevaisuuden kalastajasukupolven iloisina ilmeinä. Kilpai-

lun voittanut Arpiajoen Kalastajien Martti Vuorinen pilkki yhteensä 6040 gramman madesaaliin. VALKEAKOSKELTA NUORIA PILKKIKILPAILUUN Tero Kariluoma Valkeakosken Kalaveikoista oli tullut paikan päälle osallistuakseen illan pilkkikilpailuun. Hän toi mukanaan myös neljä seuransa nuorta Tyrvännön tapahtumaan. Nuoret lähtivät kaikki rohkeasti mukaan kisaan, vaikkei heistä kenelläkään ollut aiempaa kokemusta mateen pilkkimisestä. ”Toki he ovat muuten pilkkineet ja kalastaneet kerhossa paljonkin”, Kariluoma kertoi. Yksi Valkeakoskelta Tyrvännölle kilpaa pilkkimään tulleista nuorista oli 14-vuotias Onni Salmi. Hän kertoi harrastaneensa kalastusta eli pilkkimistä, onkimista ja virvelöintiä neljä vuotta. Seuraan hän on kuulunut vuoden verran. ”Pilkillä olen kalastanut esimerkiksi ahventa ja haukea, mutta en aikaisemmin madetta. Kesäkalastuksessa kohdekaloina ovat ahven, kuha ja hauki”, Onni tarkensi. Tyrvännölle hänet houkutteli mahdollisuus kokeilla jotain ihan uutta eli madepilkintää. ”Lisäksi tämä oli tämän talven ensimmäinen pilkkikilpailu. Aiemmin ei ole ollut jäitä”, Onni selvitti. FISUUN TAMPERE ALOITTI PILKKIMÄLLÄ SYÖTTIKALOJA Fisuun Tampere ry:n lapset Nooa, Aaron ja Benjamin sekä aikuiset eli Nooan äiti Rebekka ja SVK:n kalastusohjaaja Jyri Haapanen olivat hyvissä ajoin rannassa valmistelemassa jäälle lähtöä.


Madetapahtumat Madetapahtumia yhteensä kahdeksalla paikkakunnalla

AIMO Hiltusen mademorriin nappasi Kemijokisuulta 1,060-kiloinen made. Kuva: Petter Nissén.

Aluksi viriteltiin madepilkki valmiiksi, vaikka se otettaisiin käyttöön vasta illan hämärtyessä. Sitten oli tavallisten pilkkivehkeiden vuoro, koska ennen mateen narraamista mentäisiin porukalla pyytämään syöttikaloja. Tosin lapset olisivat selvästikin halunneet heti päästä kokeilemaan mateen tartuttamista hienolla kelta-valkoisella SVK:n juhlavuoden mademorilla. ”Isoa kalaa!”, vastasi Nooa jännittyneenä tiedusteluun, mitä hän kilpailusta odottaa. VIIME HETKEN JÄÄT MAHDOLLISTIVAT TAPAHTUMAN SVK 20 vuotta -juhlakoordinaattori Johanna Antila kertoi, että tapahtuman järjestelyt onnistuivat hyvin, vaikka kävijämäärätavoitteesta hieman jäätiinkin. Hänen mukaansa epävarmat jääolosuhteet selittänevät osaltaan odotettua pienempää osallistujamäärää. ”Sikäli oli onnea matkassa, että muutaman päivän tiukka pakkasjakso loi tarvittavat jäät lauantain tapahtumapäiväksi. Sunnuntaina satoi ja jäällä oli paljon vettä”, Antila mainitsee. Tapahtuma sai paikalla olijoilta hyvää palautetta, ja tällaisia tapahtumia toivottiin Antilan mukaan lisää. ”Myös paikkaa kiiteltiin, koska se mahdollisti siirtymisen ulkoa sisälle ja päinvastoin tarpeen mukaan”, hän selvittää.

Suomi madepilkkii -tapahtuma järjestettiin Tyrvännön Lisäksi myös Keminmaalla, Kajaanissa, Oulussa, Liperissä, Imatralla, Pihtiputaalla ja Säkylässä. KEMINMAALLA madetapahtumaa vietettiin venesatamassa leppoisissa tunnelmissa. Osallistujia oli yhteensä lähes seitsemänkymmentä. Made ei ollut oikein kovalla syönnillä, mutta kahdeksan ruskeankirjavaa veijaria saatiin saaliiksi. KAJAANISSA madetapahtumaa vietettiin Kuluntalahdella, jossa koettiin ilahduttava yleisöryntäys, kun kolmenkymmenen paikalle odotetun sijaan väkeä saapui satakunta! Moni nuori oli ensimmäistä kertaa kokeilemassa madepilkintää ja ilmaiset makkarat tekivät hyvin kauppansa. Myös OULUN tapahtumaan Jukurinrantaan tuli odotettua enemmän innokkaita mateenpilkkijöitä. Heidän joukossaan myös perheitä ja nuoria kaveriporukoita. LIPERISSÄ madetapahtuma houkutteli paikalle nelisenkymmentä henkilöä, ja myös MTV3:n toimittajan, jonka tekemä uutispätkä tapahtumasta nähtiin sunnuntai-illan Kymmenen Uutisissa. IMATRALLA paikalle saapui lähes 35 henkilöä madeonneaan kokeilemaan ja illan suurimman yli 700-grammaisen mateen vesistä nosti Leevi. Moni osallistuja oli ensimmäistä kerta madepilkillä ja innostui lajiin jo ensikokeilulla. Myös PIHTIPUTAALLA ja SÄKYLÄSSÄ keräännyttiin mateenpilkinnän pariin, molemmissa kahdenkymmenen henkilön voimin. Säkylä kärsi eniten leudon talven aiheuttamista sääolosuhteista ja heikkojen jäiden takia tapahtumassa keskityttiin madeharojen palauttamiseen, mateenkalastuksen vinkkeihin ja aina tärkeään kahvitteluun.

KEMINMAAN Suomi madepilkkii -tapahtumassa oli runsaasti niin nuoria kuin aikuisiakin osanottajia. Kuva: Petter Nissén.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2020

35


uutta TEK S

LIN TI ISMO MA

Kalastusvälineiden valmistajat ja maahantuojat! Jos haluatte uutuustuotteillenne näkyvyyttä, lähettäkää niistä tietoa Vapaa-ajan Kalastaja -lehden toimitukseen kuvien kera sähköpostiosoitteella jaana.vetikko@ vapaa-ajankalastaja.fi. Voitte myös postittaa aineiston ja näytekappaleet tuotteista osoitteella Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö/Jaana Vetikko, Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki. Julkaisemme tuoteuutisia mahdollisuuksien mukaan joka numerossamme, joten Vapaa-ajan Kalastaja -lehteen 3/2020 (ilmestyy 29.5.) tarkoitetun aineiston on oltava toimituksen käytössä viimeistään 9.4. Lisätiedot: • Jaana Vetikko puh. 050 525 7806 • Ismo Malin puh. 050 577 4656 • ismo.malin@vapaa-ajankalastaja.fi

KORKIAKOSKEN Uistimen jigipilkit Jesse Mambo (alh.) ja Vibe.

Korkiakosken Uistimelta jigipilkit Jesse Mambo ja Vibe Korkiakosken Uistimelta on tullut myyntiin erityisesti ahvenen ja kuhan kalastamiseen suunnitellut jigipilkkiuutuudet Jesse Mambo ja Vibe. Molemmat toimivat tasapainopilkin tavoin talvikalastuksessa ja kesällä ne ovat omiaan venepilkintään ja vertikaalijigaukseen. Jesse Mambosta on tarjolla kaksi valmista jigipilkkiä, jotka ovat kooltaan 64 mm ja 3,5 grammaa sekä 85 mm ja 6,8 grammaa. Kummastakin löytyy kuusi värivaihtoehtoa. Irtojigipäitä Mamboon on tarjolla kolmea kokoa: 2,2, 4,2 ja 6,1 grammaa. Uinniltaan Mambo muistuttaa hyvin paljon tasapainopilkkiä ja se on osoittautunut todella kalastavaksi ahvenen ja kuhan pyynnissä. Pyrstö on hyvin herkkäliikkeinen ja saa kalat iskemään huonommallakin syönnillä aktiivisesti uittamalla. Myös Jesse Viben uinti on hyvin tasapainomainen, mutta sillä erotuksella, että Vibet värisevät ylöspäin nostettaessa. Pienin koko on toiminut sekä ahvenen että kuhan kalastuksessa. Isommat koot taas ovat parhaimmillaan kuhaa pyydettäessä. Vibestä on tarjolla koot 80 mm/13 g, 120 mm/34 g ja 150 mm/40 g. Joka kokoon löytyy kahdeksan erilaista väriä.

Suomalaiset KAARI-taskulamput valaisevat pitkään ja kirkkaasti

KAARI-taskulamput on suunniteltu ja testattu Suomessa.

36

2 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

USB-liitännän kautta ladattavat KAARI-taskulamput on suunniteltu pitkäaikaiseen ja kirkkaaseen valaistukseen. Ne ovat myös vankkarakenteisia ja iskunkestäviä, koska niiden runkomateriaalina käytetään kolmostyypin kova-anodisoitua alumiinia. Lisäksi ne ovat roiskeveden ja lian kestäviä (IP44/ IP54-luokitus). Tyylikkään mustat KAARI-taskulamput tarjoavat turvallisen, käytännöllisen ja ympäristöystävällisen valaistuksen mökkeilyyn, retkeilyyn ja monenlaiseen muuhun liikkuvaan käyttöön. KAARI LOISTE on uuden tuoteperheen lippulaivamalli 1000 lumenin todellisella valotehollaan. Säädettävän kolmitehoisen valokeilan tuottaa laadukas, kirkkaanvalkoista valoa loistava Luminus LED SST-40 -valokenno. Se saa tehonsa ladattavasta ja vaihdettavasta KAARI 26650 -litiumioniakusta.

Sen 5100 milliampeeritunnin Samsung-kennosto takaa taskulampulle täydellä teholla yli kahden tunnin toiminta-ajan yhdellä latauksella. Taskulamppu on ladattavissa tavallisen mikroUSB-liitännän kautta jopa 500 kertaa. KAARI LOISTE -taskulampun mitat ovat 167 x 43 millimetriä ja painoa akun kanssa on 306 grammaa. KAARI-taskulamput on suunniteltu ja testattu Suomessa ja niiden valmistaja vakuuttaa, että valoteho ja toiminta-aika ovat luvatun mukaisia. Kaikkiaan tuoteperheeseen kuuluu neljä erilaista taskulamppua, joita Loisteen ohella ovat Hohde ja Säihke sekä KAARI LOIMU X2 -plasmasytytin, jossa on myös kaksitehoinen led-taskulamppu. Tämän ansiosta se toimii sekä luotettavana tulentekovälineenä että lähiympäristön valaisijana. Lisätietoja: www.kaarilighters.com


Busterilta kaksi uutta isoa heittokalastusvenettä Busterin kalastusvenevalikoima laajeni S- ja M-kokoluokista jykevien kuuden metrin alumiiniveneiden luokkaan. Tehdasvalmisteinen kalastusvarustelusarja on nyt saatavilla myös vuosimallin 2020 Buster XL ja Buster XXL -veneisiin. Irrotettavaan kalastusvarustesarjaan kuuluvat vapalaatikot, heittotasot keulaan ja perään sekä keulamoottoriteline. Varustesarja on räätälöity Busterin uusimpia alumiinivenemalleja varten: 6,05 metriä pitkään ja 80 -115 hevosvoiman teholle suunniteltuun Buster XL -veneeseen sekä 6,25 metriä pitkään 115 -150 hevosvoiman Buster XXL -veneeseen. Buster XL ja XXL ovat vakaita avoveneitä, joiden perusvarustukseen kuuluvat huoleton alumiiniturkki, ruostumattomasta teräksestä valmistetut helat, hydrauliohjaus ja 10 tuuman Buster Q -älynäyttö elektronisine karttoineen. Veneiden keula muuttuu heittokalastajan työasemaksi, kun vene varustellaan keulaosan sivuille sijoitettavilla vapalaatikoilla ja niiden väliin tulevalla heittotasolla. Satunnaisia kalastusreissuja ajatellen keulaan saa kätevän heittotason hyödyntämällä lisävarusteena myytävää auringonottotasoa. Takapenkistä ja uimatasoista muodostuu veneen toinen heittotaso, kun takapenkin selkänoja

BUSTERIN uudet XL ja XXL -veneet ovat niille räätälöidyn kalastusvarustelusarjan ansiosta helposti muunnettavissa kalastusveneeksi. Esimerkiksi takapenkistä ja uimatasoista muodostuu heittotaso, kun takapenkin selkänoja korvataan tasaisella kansiluukulla. Taittuvan selkänojan ansiosta vene on myös helppo muuttaa takaisin retki- tai yhteysvenekäyttöön.

korvataan tasaisella kansiluukulla. Heittotasolla on pituutta 1,2 metriä ja luukun alle jää 1,6 metriä leveä säilytystila. Entistä pidempi 1,6-metrinen heittotaso syntyy, kun takapenkki peitetään liukuestekuvioidulla alumiinitasolla. Laidoille sijoitettavat vapalaatikot ja niiden väliin asetettava kaksiosainen taso muodostavat yhdessä etupenkin kanssa 1,2 metriä pitkän tasaisen heittotason. Tason alle jää reilun kokoinen säilytystila. Aktiiviharrastajien vaihtoehto on veneen keskelle sijoitettava pitkä vapalaatikko, joka ulottuu pulpettien väliin ja aina kuljettajan ja kartturin penkkien tasalle saakka. Buster XL:n ja XX:Ln lisävarusteisiin kuuluu mm. hapettava 22-litrainen sumppu, jonka voi sijoittaa takapenkin alle. Tämä sumppu mahtuu Buster S ja Buster M -malleissa keulan heittotason alle. Haluttaessa veneeseen voi hankkia monikäyttöisen vesihiihtokaaren. Kalastettaessa se palvelee sekä takaosalla heittotasolla liikkuvien tukena että esimerkiksi vapaputkien kiinnityspaikkana. Lisätiedot: www.buster.fi/fi/buster-kalastusveneet

KOKOONTAITTUVA Vonkale L -haavi kumihavaksella.

Vonkale-haavit Didan uutuutena Espoolainen Kalastustarvike Oy Dida panostaa tänä keväänä vahvarakenteisiin taittuviin haaveihin. Näitä Vonkale-haaveja löytyy kolmea eri kokoa, joista jokaista on saatavana muovi-, monofiili- tai kumihavaksella varustettuna. Vonkale-haavit on valmistettu alumiinista ja niissä on vahva kokoontaittuva teleskooppivarsi. Vonkale-M-mallin mitat ovat suljettuna 72 x 23 cm ja avoimena maksimissaan 168 cm. Kehikon koko on 44 x 50 cm ja havaksen syvyys on 80 cm. L-malissa mitat ovat suljettuna 81 x 27 cm ja avoimena maksimissaan 192 cm. Kehikon koko on 55 x 60 cm ja havaksen syvyys 100 cm. Suurimmassa XL-mallin mitat ovat suljettuna 104 x 30 cm ja avoimena maksimissaan 244 cm. Kehikon koko on 59 x 72 cm ja havaksen syvyys 110 cm. Kaikissa Vonkale-haaveissa on kädensijassa paksu kuminauha. Lisätietoja: www.dida.fi. VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2020

37


Suuri vesiperhosjäljitelmä järvien ja suurempien suvantojen alapuolisten jokien niska- ja virtapaikkoihin. Paras kalastusaika Koillismaalla kesäkuun loppupuolelta elokuulle saakka, silloin kun isot sirvikkäät kuoriutuvat.

ISO harmaa vesiperhonen.

38

2 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

KAIN EN

määräyksestä

SI DO KS E

IR ON

Laji: esim. isosirvikäs, Phryganea grandis tai järrisirvikäs, Phyganea bipunctata Koukku: Pitkävartinen pintaperhokoukku koko 6 Lanka: tummanruskea Runko: keskiharmaa gemssin eli vuorikauriin karva dubattuna lenkin avulla Siipi: alla likaisenruskea CDC-höyhenen kärki (3 kpl). Päällyssiipi valmistetaan metson harmaan täplikkäästä peitinhöyhenestä, joka on käsitelty sisäpuolelta uv-liimalla esim. Solarez Flex. Siipi taivutetaan ennen sidontaa kattolaskuiseksi. Rintakehä: vaaleanharmaata gemssin karvaa ja harmaan CDC-höyhenen siikasia dubattuna lenkin avulla Tuntosarvet: luonnonmusta gemssin karva Pää: ruskea

T• VA TEKSTI•KU

Iso harmaa vesiperhonen

lääkärin T•MALLIT

UN JO

Koillismaan HARJUSPERHOJA Vesiperhosten siipiä on helppo valmistaa kotimaisten riistalintujen peitinhöyhenistä. Värisävyjä ja höyhenen kokoa muuttamalla voidaan jäljitellä useita maassamme esiintyviä vesiperhoslajeja. Höyhenen on hyvä olla mahdollisimman symmetrinen väreiltään ja muodoltaan. Siiven pituus huomioon ottaen ylimääräiset siikaset riivitään pois. Höyhen asetetaan paperin päälle alapuoli ylöspäin ja käsitellään kauttaaltaan UV-liimalla. Liiman levitys on hyvä tehdä sidontaneulan varrella höyhenen kärkeä kohti sivellen. Tällöin myös poistetaan ylimääräinen liima. Höyheniä on hyvä käsitellä useampia samalla kerralla. Sen jälkeen ne valotetaan UV-valolla. Valmiit höyhenet voi varastoida tällaisenaan. Ennen perhonsidontaa käsitelty höyhen taivutetaan ruodon kohdalta kattolaskuiseksi esimerkiksi kynnellä painaen.

RUSKEA täplikäs vesiperhonen.

Ruskea täplikäs vesiperhonen Laji: esim. kultaharjakas, Philopotamus montanus Koukku: Pintaperhokoukku koko 10 Lanka: tummanruskea Runko: punertavanruskea gemssin eli vuorikauriin karva dubattuna lenkin avulla Siipi: alla vaaleanruskean CDC-höyhenen kärki (2 kpl). Päällyssiipi valmistetaan riekon ruskean täplikkäästä peitinhöyhenestä, joka käsitelty sisäpuolelta uv-liimalla esim. Solarez Flex. Siipi taivutetaan ennen sidontaa kattolaskuiseksi. Rintakehä: tummanruskeaa gemssin karvaa ja vaalean ruskean CDC-höyenen siikasia dubattuna lenkin avulla Tuntosarvet: vaaleanruskea gemssin karva Pää: ruskea Pienehkö vesiperhosjäljitelmä jokien vuolaisiin koskipaikkoihin. Virran reuna-alueet ja peilit. Hyvää kalastusaikaa keskikesällä kesäkuun loppupuolelta elokuulle.


CDC-vesiperhonen.

CDC-vesiperhonen Koukku: pintaperhokoukku koko 14-10 Lanka: tummanruskea Runko: Micro Fine Dry Fly Dubbing (Hareline) tummaruskea dubattuna Siipi: harmaanruskean CDC-höyhenen kärki (3 kpl) ja muutama harmaanruskea gemssin karva Häkilä: luonnonmusta kukko Pää: ruskea Pienehkö ruskeanharmaa vesiperhosjäljitelmä, joka toimii läpi kesän harjukselle. Perhoa kannattaa sitoa rasiaan monen kokoisena.

Musta nymfi Koukku: jigikoukku esim. Hends BL 120 koko 16-12 Lanka: musta Pyrstö: mustan kanan häkilän siikasia Runko: musta opossumin karva dubattuna vahventuen rintakehää kohden Kierre: kapea soikea kuparitinseli Rintakehä: Ice Dubbing, musta, dubattuna Jalat/häkilä: musta CDC-höyhen kierrettynä kuulan juureen Kuulapää: mustan metallin värinen wolframkuula 2,5-3,3 mm riippuen perhokoukun koosta Koskikorennon toukkaa jäljittelevä nymfisidos. Toimii läpi kesän. Vesien lämmettyä pienemmät koot toimivat paremmin.

MUSTA nymfi.

VESIPERHOSEN vihreä pupa.

Vesiperhosen vihreä pupa Koukku: suorasilmäinen ja hieman kaareva koukku esim. Orvis Wide Gap 1P13 koko 12-10 Lanka: musta Runko: vaaleanvihreä opossumin karva ja fluorikeltainen Yarn sekoitettuna ja dubattuna Selkä: vaaleanoliivi Flexibody suikale Kierre: 0,18 kirkas monofiilisiima Siipiaihiot: harmaanruskean kanan häkilähöyhenten kärjet sivuille alaviistoon Rintakehä: Ice Dub Holo Brown, ruskeanharmaa, dubattuna Jalat: harmaanruskean kanan häkilän siikasia koukun alapuolelle Tuntosarvet: harmaanruskean kanan häkilän ruodot Pää: musta

Oliivi nymfi Koukku: jigikoukku esim. Hends BL 120 koko 16-12 Lanka: musta Pyrstö: ruskean peltopyyn siikasia Runko: oliivi kanin karva dubattuna Kierre: kapea soikea kuparitinseli Rintakehä: Ice Dubbing Peacock Black, vihreänmusta, dubattuna Jalat/häkilä: harmaa CDChöyhen kierrettynä Selkä: rintakehän päälle käännetään Flashabou tinseli Kuulapää: oliivinvihreä wolframkuula 2,5-3,3 mm riippuen perhokoukun koosta Päiväkorennon toukkaa jäljittelevä nymfisidos. Toimii erikokoisina läpi kesän.

Vesiperhosen kuoriutuvaa koteloa eli pupaa jäljittelevä sidos. Keski- ja loppukesälle hyvä perhomalli käytettynä yläperhona yhdessä esimerkiksi vesiperhosen larvan kanssa. Uiton loppuvaiheessa perhoa kannattaa nostaa hitaasti pintaa kohden. Harjuksen isku tulee usein juuri nousevaan pupaan.

OLIIVI nymfi.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2020

39


Vavan

varressa TE KST

IN AL I ISMO M

ILKKA Mäkelä harrastaa itsekin mielellään kalastusta. Erityisesti hän pitää mormuskalla pilkkimisestä. Kuva: Bo Danielsbacka.

40

2 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA


Vapaa-ajankalastajien edunvalvonnan konkari

Asiantuntemus

ILKKA MÄKELÄ ”Keskeistä on saada Vapaa-ajankalastajien asiantuntemus osaksi päätöksentekoa”

J

os kuka, niin Ilkka Mäkelä tietää kokemuksesta, mitä vapaa-ajankalastajien edunvalvonta käytännössä tarkoittaa. Hän toimi eläkkeelle jäämiseensä asti vuodet 2002-2016 Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön (SVK) toiminnanjohtajana ja jo sitä ennen toistakymmentä vuotta vastaavassa toimessa Suomen Metsästäjä- ja Kalastajaliitossa. Vuosikymmenien mittaan hän on siis ennättänyt olla mukana monissa vapaa-ajankalastajien harrastusmahdollisuuksia lisänneissä ponnistuksissa ja myös taistelussa saavutusten turvaamiseksi. Esimerkkinä vaikkapa läänikohtaisen viehekortin toteuttaminen vuoden 1997 alusta, jolloin samanaikaisesti onkimisesta ja pilkkimisestä tuli ns. jokamiehenoikeuksia. Myös kalastuslain muuttaminen merkitsi vuosina 2008-2015 SVK:lle runsaasti työtä ja vaati vaikuttamista niin poliittisiin päättäjiin kuin valtionhallinnon virkamiehiinkin. ”Edunvalvonnassa ei kuitenkaan ole kyse vain valtakunnallisista asioista, vaan suuri osa siitä liittyy esimerkiksi alueellisiin alamittoihin, suojelutoimiin tai kalastuksen jokamiesoikeuksien rajoituksia koskeviin päätöksiin”, hän korostaa. UUDISTETTUUN LAKIIN KIRJATTIIN HYVIÄ PERIAATTEITA Mäkelän mukaan SVK:n päätavoitteita vuoden 2016 alusta voimaan tulleessa kalastuslain uudistuksessa olivat parempi kalastuksen säätely, kalastukseen kannustava lupajärjestelmä ja erityisesti yleiskalastusoikeuksien puolustaminen. ”Kalastuksen säätelyä SVK olisi halunnut parantaa kirjaamalla suoraan lakiin perus-

säännöt ja vahvistamalla kalastusviranomaisen asemaa, sillä kokemukset osakaskuntien ja kalastusalueiden kyvystä järjestää kestävää kalastusta olivat aikaisemmilta vuosikymmeniltä masentavia”, Mäkelä selvittää. ”Työryhmässä näkemykset saivat jonkin verran tukea, mutta lakiesityksen kirjoittajat ymmärsivät paremmin vesialueen omistajien näkemyksiä. Lakiin kyllä kirjattiin hyvät periaatteet, mutta niiden toteuttaminen jäi edelleen kalastusviranomaisen ja vesialueen omistajan tahtotilan varaan”, hän jatkaa.

säätelyä SVK olisi ” Kalastuksen halunnut parantaa kirjaamalla

suoraan lakiin perussäännöt ja vahvistamalla kalastusviranomaisen asemaa.

Myös suoraan lakiin kirjattiin Mäkelän mukaan kuitenkin myös merkittävä kalastuksen säätelyn parannus, kun vapaa-ajankalastuksessa käytettävien verkkojen määrää rajoitettiin. ”Sen vaikutukset verkkokalastukseen eivät liene järisyttäviä, mutta toivottavasti se kuitenkin näyttää tietä tulevalle verkkokalastuksen säätelylle.” LUPAJÄRJESTELMÄ YKSINKERTAISTUI Työryhmän enemmistön lähtökohtana kalastuslupajärjestelmän kehittämiselle oli lupamaksutulojen kasvattaminen poistamalla eläkeläisten oikeus maksuttomaan viehekalastukseen. SVK:lle taas tärkeintä oli kalas-

ILKKA Mäkelän mielestä on tärkeää saada tuoduksi vapaa-ajankalastuksesta kertynyt asiantuntemus osaksi päätöksentekoa. Kuva: Olli Saari.

Vapaa-ajankalastajien asiantuntemusta on runsaasti Mäkelän mielestä on erityisen tärkeää, että vapaa-ajankalastuksesta kertynyt asiantuntemus tuodaan mukaan päätöksentekoon. ”Eikä kyse ole vain kalastuksen harrastajien kunkin hetkisistä eduista, vaan vapaa-ajankalastuksen kehittämisestä niin, että se tuottaa sekä harrastajilleen että koko yhteiskunnalle parhaan mahdollisen hyödyn ja on kestävän käytön mukaista”, hän korostaa. Esimerkiksi SVK:ssa tätä asiantuntemusta on Mäkelän arvion mukaan runsaasti sekä jäsenistössä että työntekijäkunnassa. ”Se perustuu vankkaan kokemukseen harrastuksesta ja harrastajista sekä alan tutkimuksen tuottamaan tietoon, jota tosin kaipaisi huomattavasti lisää vapaa-ajankalastuksen taloudellisesta merkityksestä ja harrastuksen hyvinvointi- ja terveysvaikutuksista”, Mäkelä sanoo. Pääosa käytännön edunvalvonnasta on lausuntojen antamista eduskunnalle, valtioneuvostolle ja ministeriöille sekä myös kalastusja ympäristöhallinnon alueviranomaisille. ”Paljon aikaa vie myös osallistuminen erilaisiin työryhmiin, joissa valmistellaan lainsäädäntöä, kalakantojen hoitoa ja kalastusta ohjaavia muita toimia”, hän selvittää.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2020

41


tamiseen kannustava lupajärjestelmä ja eläkeläisten maksutvarressa tomien yleiskalastusoikeuksien säilyttäminen. ”Erityisesti järjestö halusi parantaa vetouistelijoiden lupatilannetta. Lopputuloksena oli, että maksujärjestelmää yksinkertaistettiin, kalastonhoitomaksun hinta pysyi kohtuullisena ja eläkeläisten oikeudet säilyivät entisellään.” Sen sijaan vetouistelijoiden tilanteeseen ei saatu SVK:n toivomaa muutosta. ”Useamman vieheen käytön salliminen eri maksusta olisi parantanut uistelijoiden lupatilannetta. Se olisi kasvattanut merkittävästi myös maksukertymää ja kalastusoikeuden haltijoille maksettavia korvauksia. Toivottavasti tätä uudistusta ei tarvitse odottaa seuraavaan kalastuslain uudistukseen asti, sillä siihen mennee kolmekymmentä vuotta”, Mäkelä sanoo.

Vavan

LOHIPOLITIIKAN PERUSONGELMA ON SÄILYNYT SAMANA Suomen lohipolitiikan peruskysymys on Mäkelän mukaan edelleen sama kuin kaksikymmentä vuotta sitten: Miten järjestää Itämeren lohenkalastus niin, että voidaan suojella uhanalaisia, voimistaa elpyviä ja kalastaa elinvoimaisia lohikantoja ja saa-

ILKKA Mäkelälle kalastusreissut hyvässä seurassa ovat eläkepäivien huippukohtia. Vuonna 2017 hän oli kalassa Jäämerellä Seilandetissa lähellä Hammerfestia. Saaliiksi tuli mm. mukavan kokoinen turska, ja kalakaverit yhtyvät saamamiehen iloon – totta kai. Kuva: Jarmo Kuntonen.

Opetukset Mitä Ilkalle jäi mieleen? Kalastuslain uudistamisesta Ilkka Mäkelälle jäi mieleen se, miten eri lailla eri tahot näkevät vapaa-ajankalastuksen. Hallinnolle se on lähinnä säätelyn ja kalavesien omistajille rahastuksen kohde periaatteella ”kassan kautta kalaan”. ”Itse haluaisin kuitenkin nähdä vapaa-ajankalastuksen harrastuksena, joka tuottaa harrastajalleen sekä henkistä että fyysistä hyvinvointia ja monin tavoin edistää taloudellista toimeliaisuutta niin kaupungeissa kuin maaseudullakin ja on siksi asia, jota kannattaa lainsäädännölläkin edistää”, Mäkelä määrittelee. Lohipolitiikan opetukset taas ovat Mäkelän mielestä moninaiset. Muutoksen perusteluksi eivät hänen kokemuksensa mukaan riitä vain luonnontaloudelliset faktat, vaan tarvitaan myös tietoa vapaa-ajankalastuksen, tässä tapauksessa lohenkalastuksen, taloudellisesta merkityksestä tavoitteen läpiviemiseen. ”Lohipolitiikan muuttaminen osoitti myös, kuinka tärkeitä yhteistyökumppaneita meille ovat ympäristöjärjestöt, unohtamatta myöskään kalastusmatkailuyrittäjiä ja lappilaisten vankkaa kokemusta edunvalvonnasta”, Mäkelä sanoo. ”Asian saattaminen näyttävästi julkisuuteen taas ei olisi ollut mahdollista ilman asian taitavaa julkisuuden henkilöä eli Jasper Pääkköstä. Osoittautui myös, että sosiaalinen media voi olla mahtava väline julkisuuden hallinnassa”, hän lisää.

42

2 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

da kalastuksesta paras mahdollinen hyöty koko yhteiskunnalle. ”Merikalastuksen ylisuuret pyyntikiintiöt estivät 2000-luvun alussa lohikantojen elpymisen ja lisäksi kaikkiin merellä vaeltaviin lohikantoihin kohdistuva kalastus oli uhka heikoille ja uhanalaisille lohikannoille”, Mäkelä mainitsee. Tilanne oli tämä, vaikka Kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) jokavuotinen tieteellinen neuvonanto edellytti lohen merikalastuksen voimakasta vähentämistä ja kalastuksen siirtämistä avomereltä jokiin tai jokisuihin, joissa kalastus voitaisiin säätää joen lohikannan tilan mukaisesti. ”Tällä ei kuitenkaan ollut vaikutusta EU:n päättämiin pyyntikiintiöihin, joita Suomi myös maa- ja metsätalousministeriön valmistelun mukaisesti kannatti. Pyyntikiintiöt ylittivät säännöllisesti ja moninkertaisesti ICESin suosituksen. Myöskään SVK:n tieteelliseen neuvonannon toteuttamista vaatineilla lausunnoilla ei ollut vaikutusta Suomen kantaan”, Mäkelä muistelee. POLITIIKAN SUUNTA MUUTTUI 2011 Jo vuoden 2007 lohiasetustyöryhmässä SVK nosti esille kysymyksen lohenkalastuksen eri muotojen taloudellisista vaikutuksista ja esitti laatimassaan muistiossa Suomessa ja muissa maissa tehtyihin selvityksiin perustuen, että Tornionjoen ja Simojoen matkailukalastuksessa lohikilosta saadaan monin-


Yhteistyö Yhteistyösuhteet pidettävä kunnossa Mäkelä korostaa, että on tärkeää pitää yhteyttä muihin kalastusalalla toimiviin viranomaisiin, tutkimuslaitoksiin, järjestöihin ja yrittäjiin sekä ympäristöjärjestöihin, joilla on merkittävä rooli kalastuksen järjestämisessä sekä vesien- ja uhanalaisten kalakantojen suojelussa. ”Hyviä esimerkkejä laaja-alaisesta yhteistyöstä, jossa vaikutetaan myös vapaa-ajankalastukseen, ovat muun muassa vesipuitedirektiivin toteuttaminen ja saimaannorpan suojelu. Vapaa-ajankalastus on osa luonnon virkistyskäyttöä ja paljon yhteistä edistettävää löytyy myös tämän alan järjestöjen kanssa, erityisesti luonnon virkistyskäytössä tärkeiden jokamiesoikeuksien edistämisessä”, Mäkelä arvioi.

ISTUTUSLAMMELTA on saaliiksi tullut toisinaan myös kirjolohi. Kuva: Markku Markkula.

kertainen hinta verrattuna lohen ammatti- roopan vapaa-ajankalastajaliiton (European kalastukseen Itämerellä. Anglers Alliance, EAA) työssä, jossa hän vii”Vasta kahta vuotta myöhemmin maa- ja me aikoina on vastannut erityisesti kalojen metsätalousministeriö teetti vertailun lo- hyvinvointiin liittyvistä asioista. Aihe on hänen mielestään tärkeä erityihenkalastuksen aluetaloudellisesta arvosta. Sen mukaan lohikilo matkailukalastukses- sesti keskustelussa kalastuksen hyväksytsa tuotti noin 20-kertaisen arvon verrattu- tävyydestä, jota monin paikoin Euroopassa na ammattikalastukseen merellä”, Mäke- yritetään asettaa kyseenalaiseksi. Esimerlä muistuttaa. kiksi Hollannin suurimmissa kaupungeisKäännekohta suomalaisessa lohipolitii- sa on viimeisen vuoden aikana vapaa-ajankassa koettiin Mäkelän mukaan kuitenkin kalastus haluttu kieltää. Perusteena on se, toden teolla vasta vuonna 2011, jolloin ko- että kalastajat kiusaavat kaloja. Kieltoa hamissio poikkeuksellisesti esitti Itämeren lo- kevat ovat merkittäviä poliittisia toimihelle ICESin tieteellisen neuvonannon mu- joita ja uhka kiellon toteuttamisesta on kaista pyyntikiintiötä. varteenotettava. ”Suomi kuitenkin vaati kolme kertaa suu”Minusta asiaan kannattaa suhtautua rempaa pyyntikiintiötä. Seurauksena oli laa- kaikella vakavuudella myös Suomessa ja ja vastalauseiden myrsky, jonka sosiaalinen SVK:n kannattaisi miettiä tarkkaan, mimedia levitti tehokkaasti myös päättäjille. ten saaliskaloja esimerkiksi pilkkikilpaiKun vielä silloinen maa- ja metsätalous- luissa kohdellaan”, Mäkelä sanoo. ministeri yritti kuitata asian pelkästään ihmettelemällä, miten ”joillakin on liikaa ai- VAPAA-AJANKALASTUS kaa”, lohipolitiikan muutos oli vääjäämät- TASAVERTAISEKSI TOIMIJAKSI tä alkanut”, Mäkelä toteaa. ”Suomalaista vapaa-ajankalastusta lähimLopulta valtioneuvosto hyväksyi 2014 pänä EAA:ssa on Itämeren lohenkalastus periaatepäätöksellään Kansallisen lohi- ja ja siihen vaikuttaminen. Yhdessä Ruotsin meritaimenstrategian 2020, jota SVK oli vapaa-ajankalastajien (Sportfiskarna) kanssa vuosia vaatinut. Siinä edellytetään, että ka- asiaa on voitu hoitaa EAA:ssa hyvällä melastuksen säätely perusnestyksellä”, hän arvioi. tuu parhaimman käytetToinen tärkeä asia Suotävissä olevaan tieteellimenkin kannalta on EU:n SVK:n kannattaisi miettiä yhteinen kalastuspolitiikseen ja muuhun kestätarkkaan, miten saalisvän kalastuksen kannalta ka, johon on vuosien kulueskaloja esimerkiksi pilkkiolennaiseen tietoon sesa sisällytetty yhä enemmän kilpailuissa kohdellaan. vapaa-ajankalastusta koskekä ennalta varautuvaan lähestymistapaan. via määräyksiä. Siten sillä on ”Näin suomalainen lovaikutuksia myös suomalaihipolitiikka oli muuttanut suuntaa ylisuu- seen vapaa-ajankalastukseen merialueilla. rista pyyntikiintiöistä kohti tieteellisen neu”Lohen ohella voi mainita esimerkiksi vonannon mukaista lohenkalastusta. Tulok- Itämerellä turskan päiväkohtaiset pyyntisia voi pitää erinomaisina.” kiintiöt. Vapaa-ajankalastuksen saalis meriSilti lohipolitiikassa on Mäkelän alueilla on merkittävä ja halu vapaa-ajanmielestä yhä paljon parantami- kalastuksen säätelyyn osana yhteistä kalassen varaa. tuspolitiikkaa kasvaa”, Mäkelä mainitsee. ”Erityisesti uhanalaisten lohiOngelmana Mäkelän mukaan on se, etkantojen suojelu edellyttäisi vie- tä yhteinen kalastuspolitiikka ei tunnista lä paljon tiukempaa merikalastuk- vapaa-ajankalastajia tasavertaisina toimisen säätelyä. Lisäksi olisi aika arvioi- joina ammattikalastajien ja kalanviljelida kansallisen, vuoteen 2020 asti laaditun, jöiden rinnalla. lohi- ja meritaimenstrategian toteutumista ”Siksi EAA:n tavoitteena on, että kun ja päivittää se”, Mäkelä korostaa. yhteistä kalastuspolitiikkaa ryhdytään uudistamaan mahdollisesti vuonna 2022, vaKALASTUKSEN HYVÄKSYTTÄVYYS paa-ajankalastus on tasavertainen toimija PUHUTTAA EAA:SSA ammattikalastuksen ja kalanviljelyn rinnalVaikka Mäkelä on ollut jo muutaman vuo- la ja sen taloudellinen sekä sosiaalinen merden eläkkeellä, hän on edelleen mukana Eu- kitys otetaan huomioon”, hän selvittää.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2020

43


PILKINTÄ

TEKSTI JA KUVAT JANNE RAUTANEN

Älä hortoile pimeässä

VALO aktivoi ahvenen

Kalamiestenkin aika on nykyisin kortilla ja arjen kiireet vievät liikenevän vapaa-ajan. Usein kalaan ennätetään vain muutaman tunnin pistoreissulle. Moni miettii, milloin ahvenpilkille kannattaa mennä, jotta tavoittaisi aktiivista kalaa?

MAALISKUUN lopulla päivänvaloa riittää kellon ympäri. Aamusyönniltä saaliiksi päätyi muutama pannukarkea paistinkala.

44

2 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

P

akkaslumi narskuu saappaiden alla. Vielä on hämärää, mutta nousevan auringon kajo siintää edessä näkyvän puurajan yllä. Se luo taivaalle keltapunaisen kauniin valon. Edessä isäni kävelee määrätietoisesti kohden tunnettua selkäpakan ahvenkivikkoa. Pienelle matkantekijälle parin kilometrin kävely tuntuu tuskaisen pitkältä, mutta mahdollisuus upeaan pilkkisaaliiseen motivoi. Perillä ollaan hyvissä ajoin ennen auringon nousua. Tasapainopilkit sujahtavat avantoon ja odotus selkäveden pannukarkean tärpistä pitää aistit valppaina. Hiljaista. OLIMMEKO LIIKKEELLÄ LIIANKIN AIKAISIN? Hetken kuluttua kairataan toiset reiät pakan sivulle, mutta ei vieläkään mitään. Aika kuluu ja aurinko nousee puunrajan yläpuolelle. Ensimmäinen ahvenen puhallus tasapainoon heilauttaa siimaa, mutta kala ei ota pilkkiä suuhunsa. Vasta auringon noustua ensimmäinen kunnon tärppi saa siiman naukaisemaan. Kaloja nousee harvakseen, mutta ei kovin suuria. Tänään ei löytynyt aktiivista ajoahvenparvea. Tällainen on lähes ensimmäinen pilkkimuistoni nuoruudesta. Kalaan piti mennä aikaisin, jos meinasi saada vauraampaa ahventa. Mutta menimmekö ahvenpilkille jopa liian aikaisin? Päätin toistaa ka-

VÄRIKÄS tasapainopilkki sekä kaikuluotain olivat aamusyönnin testireissun tärkeimmät välineet.


lareissun ja selvittää, milloin ahven aktivoituu. Apuna käytössäni oli nykyaikaista elektroniikkaa kaikuluotaimen muodossa. TESTIREISSU HELMIKUUSSA Todella myöhään, vasta helmikuun alussa tullut ohut jäävaippa peitti Vesilahden Pyhäjärven selkää 6. helmikuuta 2020, jolloin tein testireissun tutulle kalapaikalle. Jää oli osin paljas ja paikoin sitä koristi noin sentin paksuinen lumikerros. Valon läpäisy oli hyvää, koska jäätä oli kertynyt vain hieman alle kymmenen senttiä. Sää oli täysin pilvetön ja pakkasta oli kymmenisen astetta. Tiesin, että ylijäähtynyt vesi saisi kalat passiivisiksi, mutta täytyi silti yrittää. Paikka ei ollut aivan sama kuin lapsuuden kalamatkalla, mutta saman järvenselän alueella liikuttiin. Helmikuussa päivä on jo pidentynyt verrattuna joulukuun pimeimpään ajankohtaan. Aurinko nousi kello 8.42 ja mailleen se painui kello 16.37. Sujautin pilkkini veteen tasan auringon nousun aikaan kello 8.42.

RAILON viereen muodostuva tumma jää läpäisee hyvin valoa. Pilkkijän kannattaa kokeilla, olisiko ahvenparvi kerääntynyt railolle syömään.

KIRKKAAN jään aikaan niin sanottu maitojää ehkäisee valon läpäisyä ja saattaa kerätä kaloja alleen.

ETTÄ YLIJÄÄH” TIESIN, TYNYT VESI SAISI KALAT PASSIIVISIKSI, MUTTA TÄYTYI SILTI YRITTÄÄ.

Tarkoituksena oli pilkkiä kolmea reikää, jotka olin aamuhämärässä kairannut penkan reunaan noin viidentoista metrin välein. Vettä niissä oli alla 5,2 metriä, 4,2 metriä ja 3,7 metriä. Pilkkiaika oli noin viisi minuuttia reikää kohden. Kalastin värikoukulla varustetulla Karismaxin tasapainolla ensin välivedestä kahden metrin syvyydestä ja sen jälkeen noin puoli metriä pohjan yläpuolelta.

JOSKUS jääpeite on väritykseltään tasainen, eikä poikkeavuuksia löydy. Nyt kannattaa suunnata tutuille hyville pilkkipaikoille.

KALAT AKTIVOITUIVAT VASTA AURINGON NOUSTUA Auringonnousun aikaan kalat loistivat poissaolollaan. Ei tuntunut tärppiä, eikä luotainkaan paljastanut kalojen läsnäoloa. Kolmannella, matalimmassa olevalla reiällä kala kiinnostui pohjan lähellä uitetusta pilkisVAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2020

45


VUODEN 2017 keväällä jää oli lähes kauttaaltaan paljas, mutta saaren taustalle tuiskunnut lumi toi kaloille kaivattua varjoa. Kalat olivat kerääntyneet varjopaikkaan laajalta alueelta ja pilkkisaaliit olivat hyviä.

  TESTIREISSULLA kala kiinnostui pilkistä auringon juuri noustua. Vielä ei kiinnostus riittänyt tärppiin asti.

tä, mutta kävi vain laiskasti kurkkaamas- PÄIVÄ PITENEE KEVÄÄLLÄ OLENNAISESTI sa ja poistui. Toisen pilkkikierroksen alussa syvimmäl- Valon määrään jään alla vaikuttavat molä reiällä kello 8.58 ahven nousi jo välive- net seikat. Talvikauden aikana valon määrä teen ja kävi kurkkaamassa viehettä, mut- muuttuu olennaisesti päivän pituuden muutta ei tärppiä tuessa. Joulukuussa päivän pituus keskeisesTämän jälkeen alkoi muillakin reillä nä- sä osassa maata on alle kuusi tuntia. Alkukyä yksittäisiä kaloja, mutta ei vielä syön- talven päivä on lyhyt ja usein jäätä peittää tiä. Aurinko oli noussut puurajan yläpuo- myös lumikerros. Valo jään alla on vähäistä. lelle noin kello 9. Ensimmäinen kala otti Maaliskuun lopulla päivä on venynyt jo pilkkiin matalimmassa siyli kahdentoista tunnin mittaisekjaitsevalla reiällä kello 9.17. si. Keväällä aurinko nousee korkealPian sain toisenkin, mutta le ja kirkkaita päivän tunteja riittää AHVEN ON jopa niin paljon, että harva kalastatärpit olivat sangen varovaiSELVÄSTI sia. Ahven aktivoitui muilja jaksaa olla jäällä auringon noulakin avannoilla tämän jälsusta sen laskuun asti. Keväällä jäät VALOAKTIIkeen, mutta kovalle syönnilovat muuttuneet lumesta paljaiksi ja VINEN KALA. valon läpäisy jäästä on parantunut. le kala ei innostunut. Kaloja sain saaliiksi vain pohjan läPelkkä auringon kierto ei kuitenheisyydestä. Poistuin paikalta noin kello 10. kaan vaikuta valon määrään jään alla. PilviTekemäni testireissu vahvistaa omia ko- syyden ohella myös jään paksuus ja väri sekemuksiani ahvenen aktivoitumisesta vasta kä lumipeite jään päällä vaikuttavat asiaan. auringon nousun jälkeen. Kuhan pilkkijälle Myös veden väri vaihtelee ja etenkin jokiaamun ensimmäiset ja iltapäivän viimeiset suistojen alueella virtaamien kasvaessa vehetket ovat otollisimpia. Sen sijaan ahven dellä on taipumus samentua. Tarvitaan koon selvästi valoaktiivisempi kala ja vain har- kemusta eri olosuhteista, jotta pilkkipaikan voin olen saanut hämärässä hyvin saalista. suhteen osataan tehdä hyviä valintoja.

46

2 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA


MILLOIN KALAAN?

Omien kokemuksieni mukaan ahven on alkukaudesta aktiivinen koko valoisan ajan. Kovin syönti painottuu usein kuitenkin aamupäivään, mutta syönti voi jatkua koko valoisan ajan. Keväällä aamu- ja iltasyönti alkavat erottua. Itse pyrin menemään jäälle aamulla auringon juuri noustua. Viime vuosina luotaimen kanssa pilkkiessä olen huomannut saman asian kuin koereissuillani. Hämärässä kalat ovat vielä passiivisia, eivätkä ne nouse väliveteen syömään. Vasta päivän kunnolla valjettua alkaa aktiivisin syöntijakso. Parhaina päivinä kala pysyy aktiivisena lähes koko päivän, mutta hyvin tyypillistä on kalan passivoituminen ainakin hetkellisesti. Syönnin ollessa vaisua kaloja tulee saaliiksi tyypillisesti vain pohjan läheisyydestä. Varsinaista iltasyöntiä ahvenen pilkinnässä olen päässyt kokemaan harvoin. Kalat aktivoituvat usein iltapäivällä auringon hieman laskiessa, mutta auringon tavoittaessa puunlatvat kalat ovat jo passivoituneet. Kalaan toki ennättää keväällä työpäivän jälkeenkin, mutta valoisan viime hetkillä on usein liian myöhäistä, jos tavoittelee painavaa kalapussia. Toki auringon nousu, kuten laskukin, ovat luonnonilmiöitä, joita kelpaa ihastella, vaikka kala ei syönnillä olisikaan.

”KEVÄINEN PILKKIREISSU ON

OLLUT TUOTTOISA. KALAT LÖYTYIVÄT LUMISEN JÄÄN ALUEELTA PENKAN REUNASTA.

AURINGON kajo pilkistää taivaanrannassa. Vielä ei ole kiire pilkille, mutta aamukahvit kannattaa jo keitellä ja sitten lähteä jäälle.

Kalapaikat Etsi aktiivisesti kalapaikkoja Ahvenen syöntiin vaikuttavat valon ohella myös monet muut seikat. Joskus syönti alkaa ravintotilanteen parantuessa. Paikalle osunut kuoreparvi voi olla aktivoiva tekijä. Välillä käy myös niin, että ei löydä oikeita kalapaikkoja. Paluumatkalla tehty reikä voi osua juuri sopivasti aktiiviseen kalaparveen ja kalapussi täyttyy nopeasti. Kalaan kannattaa mennä aina, kun se on mahdollista, mutta oikeilla valinnoilla ja pelisilmällä parannat saalisvarmuutta. Pelisilmällä tarkoitan ympäristön lukua ja kykyä erottaa jäätä tarkastelemalla mahdolliset kalapaikat. Pohjanmuodot ja -rakenne vaikuttavat kalojen esiintymiseen valtavasti, mutta niiden ohella myös jää- ja lumiolosuhteilla on merkitystä. Poikkeuksellisissa jääoloissa nimenomaan muista alueista poikkeava valon läpäisy voi kerätä kalat alleen. Nyrkkisääntönä sanoisin, että ahvenen pilkkijän kannattaa etsiä alkuja keskitalvella heikon valon aikaan jäästä mahdollisimman hyvin valoa läpäiseviä alueita. Usein tällaisia ovat railojen läheiset alueet, jotka ovat jäätyneet tai suuremmat painuma-alueet, joissa vesi on noussut jäälle ja ohentanut lumipeitettä. Alkutalven kirkkaan jääpeitteen aikana niin sanotut maitojään alueet voivat olla kalaa kerääviä paikkoja. Keväällä tai muulloin olosuhteissa, joissa valoa pääsee hyvin jään läpi, kannattaa etsiä varjoa ja valon läpäisyä ehkäiseviä alueita. Tyypillisimmillään tällaisia ovat jäältä löytyvät lumiset läikät, saarten suojat tai lahdet. Oikeat kalapaikat löytyvät ennakkoluulottomasti kokeilemalla ja kokemuksen karttuessa hyviä valintoja alkaa tekemään lähes automaattisesti. Kokemus kartuttaa kalapussia.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2020

47


TEKSTI SUOMEN PERHOKALASTUKSEN MM-JOUKKUE KUVAT JARKKO SUOMINEN

perhonurkka

Taimenen perhokalastusta

Tasmaniassa

Perhot Perusperhoja järvelle Tasmanian järvet ovat tunnettuja runsaista hyönteiskuoriutumisistaan. Runsaiden kuoriutumisten aikaan pinnalla pyörii massoittain hyönteisiä. Kalastajan on silloin helppo tehdä riittävän tarkka lajintunnistus ja valita sopiva perho. Aina hyönteiset eivät kuitenkaan valtaa pintaa ja selkeää kalojen ravintokohdetta voi olla vaikea päätellä. Silloin on aika sitoa siiman päähän nämä perusvarmat ottiperhot. Perhoja kannattaa uittaa reippain vedoin ja varautua samalla tuhtiin tärppiin.

Musta oranssipäinen liitsi

Koukku: #10-14 uppoperhokoukku Kuula: 3 mm fl.oranssi wolframi Pyrstö: Musta marabou ja yksi suikale hologrammi punaista flashabouta pyrstön molemmille puolille Runko: Musta straggle

Shrek (variaatio)

Koukku: #10-14 uppoperhokoukku Kuula: 3 mm kultainen wolframi Pyrstö: Olive brown marabou ja kaksi suikaletta kultaista flashabouta pyrstön molemmille puolille Kierre: Punainen wire Runko: Vihreä tinseli Häkilä: Oliivi cdc

Tasmania on Australian osavaltio, joka sijaitsee Australian mantereen itäisen osan eteläpuolella suurin piirtein vastakkaisella puolella maapalloa Suomesta katsoen. Kolmannella yrityksellään vuonna 1864 brittiläiset siirtomaaisännät onnistuivat kuljettamaan taimenen mätiä elävänä Iso-Britanniasta Tasmaniaan. Tästä alkoi yhden maailman hienoimpiin lukeutuvan taimenen kalastuskohteen tarina.

T

aimen kotiutui Tasmanian olosuhteisiin erinomaisesti. Moniin muihin maihin ja paikkoihin verrattuna huomionarvoista on se, että taimen pärjää ja lisääntyy Tasmaniassa selvästi kirjolohta paremmin. Tänä päivänä taimen on kansoittanut lähes jokaisen pienen puron, lammen ja järven Tasmanian saarella, puhumattakaan isommista joista ja järvistä. Tasmanian taimenvesillä sallittua on vain ja ainoastaan vapakalastus. Tämä yhdistettynä hyviin kasvu- ja elinolosuhteisiin on johtanut erittäin elinvoimaisiin taimenkantoihin. Tasmanian taimenet on alkujaan tuotu Euroopasta, mutta nykyään kaikki kala saarella on siellä luontaisesti syntynyttä luonnonkalaa. Suomessa totuttuja laitoskasvatettujen kalojen istutuksia ei tehdä, koska sellaisille ei ole tarvetta. Paikallinen Inland Fisheries hallinnoi kaikkia vesis-

töjä ja niiden kalastusta Tasmaniassa. Sen edustajan mukana Tasmanian taimenkanta on niin runsas, että vain noin yksi prosentti kaloista päätyy kalamiesten ja -naisten saaliiksi ja 99 prosenttia kuolee vanhuuteen. RUNSAASTI LAADUKASTA JÄRVIKALASTUSTA Tasmania on erityisen tunnettu järvikalastuksestaan. Suurin osa järvistä on verrattain matalia, maksimissaan vain muutaman metrin syvyisiä ja sisältää runsaasti vesikasvillisuutta. Erityisen paljon järviä on Tasmanian keskisellä ylängöllä, missä sijaitsevat saaren suosituimmat kalastuskohteet, kuten Great Lake, Arthurs Lake, Woods Lake, Penstock Lagoon, Bronte Lagoon ja Little Pine Lagoon. Kalastus järvillä on suosittua veneestä, rannalta heittäen tai kahlaten ja kelluntarenkaasta. Keskisellä ylängöllä sijaitseva syrjäinen Western Lakesin alue tarjoaa vaeltavalle ka-

Shrek.

Musta oranssipäinen liitsi.

48

2 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA


Perhot

lastajalle erinomaista taimenen näkökalastusta. Paikalliset kutsuvat tätä nimellä ”polaroiding”. Helppoa kalastus ei missään nimessä ole. Kristallinkirkkaat vedet, matalat järvet ja valikoivasti ruokailevat luonnontaimenet pitävät siitä huolen.

Pintaperholla ja nymfillä joelle

JOKIEN PIENI KALASTUSPAINE Järvikalastuksen suosion myötä Tasmanian jokikalastuskohteet ovat jäänet hieman järvikohteiden varjoon. Tasmania tarjoaa kuitenkin paljon mielenkiintoisia jokikalastuskohteita eri puolilla maata. Suosituimpien kohteiden listalla ovat muun muassa Tyenna, South Esk, Meander, Mersey ja Derwent. Jokien kalastuspaine on huomattavasti järviä pienempi ja tämän johdosta kalastajaa voikin joella odottaa mukavat yllätykset. Joelle kalaan suuntaavan on hyvä tutustua karttoihin etukäteen tai kysyä apua paikallisista kalastusliikkeistä. Suurin osa maista jokien ympärillä on yksityisessä omistuksessa, eikä sikäläinen kulttuuri tunne jokamiehenoikeuksia. Tästä syystä kalastajalle tarjolla olevat kulkuväylät kannattaa selvittää etukäteen.

Grab All (muunnos)

TAIMENET Tasmanian järvillä ovat komeita ja kovia taistelijoita. Kuvan taimen nappasi Shrekiin Arthurs Lakelta.

Tasmanian jokien profiilista johtuen pintaperhon ja nymfin yhdistelmällä, ns. dry-dropper-tekniikalla, kalastaminen on erittäin suosittua ja myös toimivaa. Pintaperholta vaaditaan tällöin hieman normaalia parempaa kelluvuutta, jotta se jaksaa kannatella alapuolella roikkuvaa nymfiä hetken aikaa. Nymfissä tämä usein tarkoittaa puolestaan hieman pienempää kuulaa. Joella pätevät samat perusperiaatteet kuin järvillä. Jos on havaittavissa hyönteisiä, joista kalat aktivoituvat ovat ne luonnollinen jäljittelyn kohde. Jos selkeästi havaittavaa hyönteiselämää ei ole tarjolla, näillä Grab All. varmoilla ottipeleillä pääsee väsytyksen makuun.

Koukku: #12-16 ohutlankainen pupa- tai larvakoukku Siipiposti: Pinkki polypropyleeni tai vastaava Runko: Musta Superfine dubbing Laskuvarjohäkilä: Musta kukko

Hento PT

Koukku: #14-18 pintaperhokoukku Kuula: 2 mm kultainen wolframi Pyrstö: Coq de Leon Kierre: Kupariwire Runko: Fasaanin pyrstösulan siikaset kierrettynä Kaulus: Fl. oranssi sidontalanka Selkäkilpi: Musta UV-liima

Hento PT.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2020

49


KALAPAIKKA

TEKSTI JA KUVAT ILKKA HEIKKINEN

INFO Huutokosken luvat ja säännöt Vuorokausilupa: 23 euroa. 3 vrk:n lupa: 35 euroa. Vuosilupa: 100 euroa. (osakkaille 50 euroa) Rauhoitus: Toukokuun ajan Huutokoski on kokonaan rauhoitettu. Kiintiö: 3 kalaa/vrk, rasvaevälliset vapautettava. Alamitta: poikkeusluvalla 45 cm.

TAIMENTEN

jäljillä

Luvanmyyntipaikat: TB-Etappi Joroinen, puh. (017) 571 193. Riikka-Piikka (Liikenneasema JariPekka), Joroinen, puh. 020 734 1100. Luvan voi myös lunastaa maksamalla sen suoraan virkistyskalastusalueen tilille: FI51 4924 0010 3006 50. Merkitse viestikenttään luvanhaltijan nimi ja kalastuskohde sekä luvan voimassaoloaika. Luvat myynnissä myös kalapaikka.netissä. Maksukuitti on oltava kalassa mukana. Lähde: kalajoinen.info

Joroisten HUUTOKOSKELLA

J

oroisten Huutokoski Etelä-Savossa on monessakin mielessä erikoinen kalastuspaikka. Monesti Google löytää vähäpätöisimmistäkin kalastuskohteista keskustelua ja muuta informaatiota kahmalokaupalla, mutta Huutokosken asioista ei juuri netissä huudella. Tästä voisi vetää kenties johtopäätöksen, ettei paikka ainakaan kärsi kovin suuresta kalastuspaineesta. Toisaalta joku saattaisi ehkä kuvitella paikan olevan niin hyvässä maineessa, ettei sitä parane yleisöryntäyksen pelossa liikoja mainostella. Niin tai näin, sain kalakaverini Reposen Jarnon kanssa tilaisuuden tutustua tähän meille ennestään tuiki tuntemattomaan kohteeseen melkein heti kalastuskauden alussa, kesäkuun alkupäivinä.

50

2 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

KALAT MEITÄ OVELAMPIA Huutokoskeen istutetaan kalaa keväällä ja vielä toukokuun paikka on kokonaan rauhoituksen piirissä. Näin istukkaat ehtivät hieman tottua uuteen elinympäristöönsä, eikä niitä pyydetä välittömästi pois. Kun kausi kesäkuussa alkaa, pitäisi siis kalaa istutusten jäljiltä riittää. Näin me ai-

nakin kuvittelimme. Vanha sanonta ”helpommin sanottu kuin tehty” piti kuitenkin kutinsa, sillä Huutokosken taimenistukkaat osoittautuivat suurelta osin meitä ovelammiksi, vaikka yrityksen puutteesta ei meitäkään sovi moittia. Aamuntunteina pienen harhailun jälkeen löysimme viimein perille parkkipaikalle kosken välittömään läheisyyteen. Täällä oli myös infotaulu sääntöineen ja karttoineen. Mainiota! Ei muuta kuin kamppeet kuosiin ja kalalle. Lyhyen lompsinnan jälkeen olimmekin jo jokirannassa. Silmiemme eteen aukeni perin juurin hyvännäköistä virtaa; koskea joka välillä velloo reippaammin ja välillä verkkaisemmin välissään pari suvantoisempaa kohtaa.


KARHUA EI NÄKYNYT TÄLLÄ KERTAA

Kalastettava alue ei ole Huutokoskella suuren suuri, mutta noin kilometrin mittaisella pätkällä on kuitenkin monta kiventaustaa, akanvirtaa, ryteikönreunaa ja muuta kalalle ominaista piilopaikkaa. Pusikkoiset rannat vaikeuttavat heittelyä, mutta kahluutamineet pelastavat. Ruuhkaakaan ei alueella tunnu olevan. Päivän mittaan paikalla toki kävi monia paikallisia, mutta vain pistäytymässä. He heittelivät oletetut ässäspotit läpi ja poistuivat. Ilmeisesti vuosilupalaisia. Muutama tuli juttusillekin, ja opimme hiukan lisää Huutokosken ottipaikoista ja muistakin metkuista. Pidempään viipyviä kalastajia ei alueella meidän lisäksemme sinä päivänä näkynyt. Sen sijaan kuulimme yhdeltä paikalliselta, että pari päivää aiemmin joku kalastusporukka oli pelästynyt pahanpäiväisesti nähtyään karhun uimasilla aivan perhonkantaman päässä. No, me emme mesikämmeniin törmänneet, ja koska alueella ei siis ollut muutenkaan ryysistä, saimme valita heittoapajamme mielemme mukaan. KALAKONTAKTI TULI NOPEASTI Ensimmäinen kalakontakti ei antanut odottaa itseään kauaakaan, kun pienessä saaressa kalastanut Jarno jallitti muutaman kymmenen sentin mittaisen taimenen vaapulla. Saaresta avautui monta muutakin potentiaalisen näköistä ottipaikkaa kalastajan pommitettavaksi. Sellainen oli esimerkiksi varsin kalaisan näköinen niska-alue, joka tosin ei tällä kertaa antanut tärpin tärppiä. Saareen pääsee kätevästi siltaa pitkin, mutta kahlaaminenkin onnistuu. Sieltä löytyy myös tulipaikka taukojen ratoksi. Kalat kuitenkin pysyivät kätköissään. Koska tuikkeja tai pintomisia ei näkynyt ollenkaan, saivat pintaperhot jurnuttaa rasiassaan. Sainkin tujakan tärpin tinseliin, mutta kala ei tarttunut kiinni. Seuraavat tunnit menivätkin tyystin tärpeittä, vaikka siiman päässä kävi jos jonkinlaista sidosta. Jossain vaiheessa Jarno yhytti toisenkin alamittaisen, sen sijaan allekirjoittaneella ei ollut vielä ainuttakaan haavissa käynyttä. TYRIN KALAN KARKUUN! Päätin korjata tilanteen nakkelemalla mustaa muddleria sillan alle, juuri sellaiseen spot-

tiin, josta olin aiemmin muilla koskilla saanut saalista varsin mukavasti. Ja kas! Kohta kala oli kiinni. Kokemattomuuttani tyrin kuitenkin kalan karkuun ja vahingosta viisastuneena päätin kokeilla nopeasti samaa apajaa virvelillä. Ensimmäinen heitto ja jälleen oli kala koukussa. Yllättävän pirteä yksilö paljastui jälleen muutaman kymmenen sentin mittaiseksi taimeneksi. Kala takaisin veteen ja ei kun yrittämään uutta, josko se ruokakalakin sieltä vielä tulisi.

TÄLLÄ KERTAA EMME SAANEET RIITTÄVÄN KOKOISTA KALAA RUOKAKALAKSI. PIILEKSIJÄ EI ENÄÄ NÄYTTÄYTYNYT

Ottipaikaksi osoittautuneen sillan toiselta puolen löytyi vielä kosolti oivaa kalastettavaa. Sen verran matalaa, että kahlaamalla pääsi asemiin, joista saattoi hallita koko uoman suht’ sutjakkaasti. Pommitin perhoineni paria herkullisen näköistä kiventakusta ja rannanviertä paikasta, jossa veteen kaatunut puu loi ilmiselvästi kaloille oletetun piilopaikan. Täältä tulikin jokunen tärppi, mutta ilmeisesti perho oli väärä, ja kala halusi vain hätistää tunkeilijan sivummalle. Kokeilin eri perhotyyppejä, lippaa ja vaappuakin, mutta piileskelijä ei enää näyttäytynyt. Alkoi jo hiukan uuvuttaakin. Ei muuta kuin laavulle pitämään taukoa ja syömään eväitä. Koko maassa vallinneen metsäpalovaroituksen takia tulet jäivät tekemättä, mutta onneksi olimme osanneet tähän varautua.

RUOKALAT JÄIVÄT HAAVEEKSI

Taukoillessamme muuan paikallinen poikkesi jälleen juttusille. Saimme kuulla, että kevään istutussatsi oli tänä vuonna ollut varsin pienikokoista, ja tämän takia ruokakala saattaisi olla verrattain tiukassa. Hiukan siinä ihmettelimme moista istutuspolitiikkaa, mutta mitäpä tuosta; mehän vain sytymme haasteista. Ruokakalaa emme kuitenkaan onnistuneet sillä kerralla yhyttämään. Päivän suurin, nelikymmensenttinen, kävi Jarnon haavittavana, kun taas meikäläiselle ei siunaantunut enää tärppiäkään. POIKKEAN KOSKELLE VARMASTI TOISTEKIN Vaikka vuorikausilupa oli hiukan tyyris (23 euroa) ja ruokakalat jäivät saamatta, ei kokemus harmittanut. Uudet apajat herättävät aina allekirjoittaneessa uutta innostusta tuttujen ja turvallisten kohteiden vaihtoehtona. Varmasti poikkean Huutokoskelle vielä toistekin, etenkin kun kohde sijaitsee miltei viikoittaisen ajoreittini varrella. Toivoa sopii, että alamittaisina paikkaan istutetut taimenet saavat rauhassa kasvaa ja oppia ”talon tavoille”. Vastaistutetut pyyntikokoiset olisivat saattaneet olla liiankin helppo saalis. MUISTAKAAMME VASTUULLISUUS Jos oletetut saaliskalat ovat suurelta osin alamittaisia, kalastuksenkin täytyy olla verrattain vastuullista. Käsitelkäämme siis näitä kaloja hellävaroin ja pitäkäämme huolta, että vesistöön palauttamamme taimenet saavat jatkaa elämäänsä elinvoimaisina. Koukkujen väkäsettömyys ja yksihaaraiset koukut ovat siis oiva ratkaisu Huutokoskellakin, vaikka sellaisia ei alueen säännöissä olekaan mainittu. Kumihavaksellinen haavi ei sekään ole pahasta. Jos ruokakalakokoisen saaliin kuitenkin yhyttää voi sen ainakin minun mielestäni papittaa pannulle hyvällä omallatunnolla. Eihän kyseessä kuitenkaan ole luonnonkala, vaan kalastajia varten istutettu taimenyksilö, olkoonkin sitten hiukan kitukasvuisena. Säännöistä, istutuspolitiikasta ja kaikesta muustakin saa olla eri mieltä, mutta Huutokoski saa ainakin minulta synninpäästön. Se on yllättävän mukava ja ilmeikäs kalastuskohde kauniissa metsämaisemissa ja tulee toimimaan allekirjoittaneen sohlauksen näyttämönä jatkossakin.  VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2020

51


Vapaa-ajankalastajan

KAUPPA EUMERIN

laadukkaat HEITTOPERHOT Tällä värityksellä on tilillään useita suurhaukia!

12€

OIKAISU

TURISTIKALASTAJAT eivät saa pyytää kuningasrapua omatoimisesti Vapaa-ajan Kalastaja -lehden numerossa 1/2020 oli juttu, jossa käsiteltiin Pohjois-Norjassa sijaitsevaa Båtsfjod Bryggen -kalastuskeskusta. Jutussa kerrottiin myös alueelle vieraslajina levinneen kuningasravun pyynnistä. Siinä yhteydessä tuotiin myös esiin mahdollisuus kuningasravun omatoimiseen pyyntiin. Se on kuitenkin turistikalastajilta kiellettyä. Heille kuningasravun pyynti on sallittua vain asiaankuuluvat luvat omaavan paikallisen yrittäjän kanssa ”rapusafareilla”. Lisäksi jutussa kuvattu tapa pyytää kuningasrapua vapavälinein on kokonaan kiellettyä niin turisteilta kuin paikallisiltakin asukkailta. Lisätietoja kuningasravun pyynnistä löytyy Norjan kalastusviranomaisen sivuilta www.fiskeridir.no/Turistfiske/Turistfiske-etter-kongekrabbe. Jutun kirjoittaja ja Vapaa-ajan Kalastaja -lehden toimitus pahoittelevat jutussa olleita virheellisiä tietoja.

SPINTUBE PIKE SVK

Haukiperho SVK:n väreissä l Paino 23 g

OMA KALA

OMA KALA -palveluun kootaan laadukasta tietoa kalansaaliista Tätä väriä ei hauki ole nähnyt missään!

SPINTUBE PIKE

12€

Toimii erityisen hyvin tummissa humuksen värjäämissä vesissä l Paino 23 g

Maa- ja metsätalousministeriö on myöntänyt Luonnonvarakeskukselle 0,9 miljoonan euron määrärahan Kalatalouden tieto- ja suunnittelujärjestelmä -hankkeeseen. Tavoitteena on rakentaa vapaa-ajankalastajille helppokäyttöinen sähköinen asiointipalvelu, jonka avulla kerätään keskitetysti laadukasta tietoa kalansaaliista. Oma kala -palvelun avulla saatavat kalastustiedot tulevat tutkimuskäyttöön. Tietoa käytetään kalakantojen kestävän käytön, hoidon ja suojelun suunnitteluun sekä päätöksenteon tueksi. Palvelu tarjoaa tietoa myös kalastajille. ”Laadukkaan kalastustiedon avulla voidaan parantaa kalastusmahdollisuuksia tulevaisuudessa”, kertoo kalastusneuvos Eija Kirjavainen maa- ja metsätalousministeriöstä. Vapaa-ajankalastuksen saalisilmoitusjärjestelmän kehittäminen keskittyy vaelluskaloihin. Asiakaslähtöisen Oma kala -palvelun aikaansaamiseksi palvelua käyttävien sidosryhmien toivotaan osallistuvan palvelun kehittämistyöhön. Luonnonvarakeskus vastaa hankkeen koordinoinnista ja järjestelmäkehitystyöstä. Saalisilmoitusjärjestelmän osia pilotoidaan Tornionjoella kesällä 2020. Myöhemmin järjestelmä on laajennettavissa koko maan kattavaksi.

HAPPAMUUS

6 € ARCTIC LARGE

Toimii erityisen hyvin ahvenelle, taimenelle ja kirjolohelle l Kahdessa koossa: 6 g ja 8 g

TILAUKSET:

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö S-POSTI jaana.piskonen@vapaa-ajankalastaja.fi PUH. 050 597 4933 NETISTÄ www.vapaa-ajankalastaja.fi/kauppa. Hintoihin lisätään toimituskulut.

TUHKALANNOITUKSELLA pyritään ehkäisemään happamia vesistöpäästöjä HaSuMetsä-hankkeessa pyritään ehkäisemään metsänuudistamisalojen happamia vesistöpäästöjä tuhkalannoituksen avulla. Hankkeen koealueille on asennettu automaattiset vedenlaadun seurantamittarit ja alueiden tuhkalannoitukset, maanmuokkaukset ja istutukset on tehty. Tuhkan happamuutta vähentävää vaikutusta testataan Kruunupyyssä metsänuudistusalueella ja Yli-Iissä turvetuotannosta poistetulla alueella. Molemmilla kohteilla on todettu esiintyvän happamia sulfaattimaita. Tällä hetkellä hankkeessa odotetaan vesinäytteenoton tuloksia, jotta voidaan arvioida tuhkan vaikutusta valumaveden happamuuteen. Ympäristöministeriön 240 000 eurolla rahoittama hanke toteuttaa osaltaan Suomen vesien- ja merenhoidon toimenpideohjelmia, joissa esitetään toimet vesien hyvän tilan saavuttamiseksi. Tuhkan kierrättämisestä metsälannoitteena arvioidaan olevan myös se etu, että keinolannoitteiden käyttöä pystytään vähentämään.


Ennätyskalat TEKSTI JUHA OJAHARJU

1,420 kg 44 cm TÄSSÄ on uusi Suomen ennätyssärki. Pekka Kämäräisen laskemaan ahvenverkkoon uinut kala painoi 1,420 kiloa, pituutta oli kertynyt 44 senttiä. Pyyntiajankohta oli 22.9.2019 ja pyyntipaikkana Kuusamo. Kuva: Pekka Kämäräinen.

7,9 cm

S

TONI Keinänen sai tämän hietatokon Helsingin Kalamaraton-kilpailussa 25.5.2019. Onkimalla saadun kalan pituus oli 7,9 cm ja kyseessä on uusi Suomen ennätys. Kuva: Jussi Pennanen.

Hietatokon ja särjen Suomen ennätykset uusiksi

uomen ennätyskalalautakunta on kokoontunut 17.9.2019 ja 4.2.2020. Uusia ennätyksiä on syntynyt kaksi ja lisäksi kirjattiin kaksi uutta pyyntitavan ennätystä. Viime vuoden syksynä pidetyssä kokouksessa kirjattiin rekisteriin uutena SE-kalana hietatokko 7,9 senttiä. Uudeksi pyyntitavan ennätykseksi kirjattiin vapavälinein saatu makrilli, joka painoi 0,477 kiloa.

Hietatokon ilmoitusrajaa nostettiin kokouksen päätöksellä seitsemään senttiin. Helmikuun neljäs päivä pidetyssä kokouksessa hyväksyttiin yksi uusi SE-kala, joka oli 1,42 kiloa painanut särki. Myös uusi pyyntitavan ennätys saatiin. Kyseessä oli 0,188 kilon painoinen seipi. Lautakunnan pitkäaikainen jäsen Jussi Pennanen ilmoitti jäävänsä pois. Hänen tilalleen tulee Sami Vesala Luonnonvarakeskuksesta.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2020

53


KILPAILUT

TEKSTI JUHA OJAHARJU

Suurkaloja voi ilmoittaa osoitteessa: vapaa-ajankalastaja.fi/kalailmoitus/

SUURKALAVUOSI 2019

O

n taas aika tarkastella menneen vuoden suurkaloja. Saimme yhteensä 195 suurkalailmoitusta. Edellisvuotiseen 228 ilmoitukseen verrattuna se on hieman vähemmän, mutta ei mitään hälyttävää. Vertailun vuoksi kymmenen vuotta sitten, eli vuonna 2009 vastaanotimme vain 68 ilmoitusta. Suurten kalojen kalastaminen on siis suosittua ja ilmoituksia lähetetään ilahduttavan paljon. Ilmoitetuista 195 suurkalasta suurin osa oli vapautettu takaisin kasvamaan. Vapautettujen suurkalojen määrä oli 110. Suurin osa suurkaloista oli saatu vapavälinein. Muilla välineillä saatuja kaloja ilmoitettiin vain 18 kappaletta. SUOSITUIMMAT LAJIT Hauki ja ahven ovat totutusti olleet suurkalakisan suosituimmat lajit. Tällä kerralla ilmoitettiin eniten ahvenia, yhteensä 40 kappaletta. Suurin osa ilmoitetuista suurahvenista oli kalastettu pilkkimällä ja heittokalastamalla, kummallakin tavalla

54

2 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

saatuja ahvenia ilmoitettiin 14 kappaletta. Toiseksi eniten ilmoitettiin haukia, joka oli lajina 27 ilmoituksessa. Kolmanneksi eniten ilmoitettiin suutareita ja säyneitä, kumpiakin 15 kappaletta. Muita suurkaloja ilmoitettiin seuraavasti: kuha 12 kpl, sorva 10 kpl, pasuri 9 kpl, lahna 8 kpl, harjus, särki ja toutain 6 kpl, merilohi ja meritaimen 5 kpl, kuore, seipi ja turpa 4 kpl, karppi, made ja vimpa 3 kpl, ruutana ja salakka 2 kpl, sekä ankerias, härkäsimppu, järvitaimen, piikkimonni ja silakka 1 kpl LUE TARINAT SUURKALOISTA Vapaa-ajan Kalastaja -lehden nettisivuilla on viime vuoden syyskuun alusta lähtien julkaistu suurkalojen saajien haastatteluja. Ismo Malinin tekemissä haastatteluissa taustoitetaan kunkin suurkalan saantia ja kyseisen kalan saantiin johtaneita asioita. Haastattelut löydät osoitteesta: vapaa-ajankalastajalehti.fi/kategoria/suurkalat/

  TÄMÄ hieno turpa nap-

pasi Marko Hakkaraisen heittämään spinflugaan. Painoa turvalla oli 2,6 kiloa ja pituutta 57 senttiä.

  TUOMAS Isohanni ilmoitti vuoden suurimman harjuksen. Komealla kalalla on painoa 1,660 kiloa ja pituutta 56 senttiä. Pyyntimuotona oli perhokalastus.

  KALLE Kiviniemi sai

tämän hienon taimenen soutu-uistelemalla. Kalalle oli kertynyt painoa 6,027 kiloa ja se oli vuoden suurin ilmoitettu meritaimen.


Suurkalastajan Kultainen Ansiomerkki

Vuoden suurkalastaja 2019

Vuoden Suurkalastaja-arvonimi menee sille, joka on vuoden aikana saanut, vapauttanut ja ilmoittanut eniten suurkaloja. Tulokseen lasketaan kolme suurkalaa per laji kalastajaa kohden. Jokaisesta vapautetusta suurkalasta saa yhden pisteen, eli yhdestä lajista pystyy saamaan kokoon maksimissaan kolme pistettä. Listalle päästäkseen tulee olla jäsenenä jossain SVK:n alaisessa seurassa tai suoraan SVK:ssa. Kisan voitti viime vuoden tapaan kuopiolainen Mauri Jylkkä, joka keräsi 16 pistettä. Toiseksi sijoittui niin ikään kuopiolainen Tuukka Tissari 8 lajilla ja kolmanneksi vaasalainen Kari Harjunpää. Nuorten sarjassa voiton vei jälleen Niklas Sällinen, joka edustaa Specimen Finland-seuraa.

Jokaisen kalalajin vuoden suurimman yksilön pyytäjälle on Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö myöntänyt Suurkalastajan Kultaisen Ansiomerkin. Merkit on myönnetty molemmissa sarjoissa. Ansiomerkkien saajat käyvät kalojensa pyyntitietojen kera ilmi oheisesta listasta.

Vuoden 2019 suurimmat kalat vapavälinein LAJI Ahven

KG PYYTÄJÄ 2,205

VÄLINE

PAIKKA

AIKA

Ville Partanen

Pilkintä, tasapaino

Punkaharju

17.3.

Harjus

1,66

Tuomas Isohanni

Perhokalastus

Inari

Hauki

16,71

Markku Ahonen

Heittokalastus, Jesse 7 cm

Ruovesi

13.7.

Härkäsimppu 0,31

Jari-Pekka Virta

Pohjaonki, mato

Loviisa

19.4.

Järvitaimen 90 cm

Lauri Hiekkataipale

Perhokalastus

Jyväskylä

22.4.

Karppi

18,44

Maarit Pilvilinna

Pohjaonki, Pop up boilie

Lohja

22.6.

Kuha

14,9

Perttu Haanpää

Vertikaalijigaus

Järvi

13.5.

Lahna

3,797

Milo Smeds

Onginta

Loppi

16.6.

Made

6,48

Tommi Rundgren

Pilkintä, mademorri

Oulu, merialue

30.1.

23,14

Merilohi

7.7.

Janne Rautanen

Perhokalastus

Tenojoki

29.6.

Meritaimen 6,027

Kalle Kiviniemi

Soutu-uistelu, vaappu

Oulujoki

25.5.

Pasuri

0,63

Tuukka Tissari

Pohjaonki, method feeder

Kuopio

17.5.

Piikkimonni 0,225

Juha Hatanpää

Onginta, mato

Loppi

29.7.

Ruutana

1,615

Tuukka Tissari

Pohjaonki, method feeder

Kuopio

13.7.

Seipi

0,188

Ilmari Juutilainen

Onginta

Oulu

19.8.

Silakka

0,305

Pentti Rantala

Silakkalitka

Sipoo

19.5.

Sorva

1,16

Mika Pylsy

Onginta, mato ja maissi

Kouvola

14.9.

Terttu Leskinen

Kelaonginta

Kuopio

19.6.

Tommi Suopajärvi

Pilkintä, Saku-liukupilkki

Rovaniemi

12.4.

Suutari

3,068

Särki

0,89

Säyne

2,755

Pera Mörsky

Heittokalastus, Mepps

Loimaa

Toutain

6,845

Emma Saarinen

Täkyonginta, Salakka

Lohja

Marko Hakkarainen

Heittokalastus, putkiperho

Kotka

Henri Lillman

Pohjaonki

Turpa

2,6

Vimpa

0,506

1.7. 13.7. 6.7. 15.5.

Vuoden 2019 suurimmat kalat, muut välineet LAJI

VÄLINE

PAIKKA

AIKA

Ahven

2,31

KG PYYTÄJÄ Jarmo Leiniö

Verkko 60

Uusikaupunki

29.4.

Ankerias

2,47

Teemu Säteri

Pitkäsiima

Kärkölä

24.5.

Karppi

12,9

Hannu Suominen

Riimuverkko

Sammatti

30.5.

Kuore

0,204

Risto Iltanen

Verkko

Simo

17.2.

Lahna

3,4

Jouko Niemelä

Riimuverkko 100

Kuusamo

4.6.

Made

6,58

Martti Karvinen

Verkko 90

Pyhäselkä

26.1.

Sorva

1,315

Lassi Nummela

Verkko 60

Uusikaupunki Eurajoki

3.1.

Suutari

2,6

Teuvo Saarelainen

Verkko 50

Säyne

1,8

Derya Bubik Turkkila

Pitkäsiima, kastemato Savitaipale

13.5.

Toutain

4,4

Timo Jussila

Verkko 55

19.8.

Sastamala

10.7.

Ilmoitetut suurkalat löytyvät kalarekisteristä: vapaa-ajankalastaja.fi/kalarekisteri/

VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2020

55


KILPAILUT Palkinnot 2020 Vuoden 2020 suurkalakilpailun muiden pyyntivälineiden sarjan palkinnoiksi lahjoittaa Kivikangas Oy neljä Pietarin kaksoispaulaverkkoa kuhalle ym. (solmuväli 55 mm, korkeus 1,8 m, lanka 0,17 mm).

puh. (06) 781 2900 l www.kivikangas.fi

Vuoden 2020 suurkalakilpailun vapavälineiden sarjan palkinnoiksi lahjoittaa Kalastuskolmio vapa-kela-siima -setit: Kela Konger Ultris 1120 FD Vapa Konger Troker Spin M 210 cm, 10-30 g Siima Unyl Flex Plus 0,25 mm l puh. (03) 644 120 l www.kalastuskolmio.fi

Suurkalakilpailu Suurkalakisassa palkitaan vuosittain vapavälineiden ja muiden pyyntivälineiden -sarjoissa ryhmien A, B, C ja D prosentuaalisesti suurimpien kalojen pyytäjät kalastusvälinein. Kalan suhteellinen suuruus lasketaan siitä, kuinka monella prosentilla sen paino ylittää Suurkalastajan Ansiomerkkiin oikeuttavan vähimmäispainorajan. Suurimman prosenttiluvun saaneen kalan pyytäjä on ryhmän voittaja. Vuoden 2019 voittajat selviävät oheisesta taulukosta.

Vapavälineet RYHMÄ PYYTÄJÄ

LAJI

PAINO KG

Kuha

14,900

298

23,140

178

Sorva

1,160

232

Piikkimonni

0,225

113

A

Perttu Haanpää

B

Janne Rautanen Merilohi

C

Mika Pylsy

D

Juha Hatanpää

% RAJASTA

Muut välineet RYHMÄ PYYTÄJÄ

LAJI

PAINO KG

% RAJASTA

A

Jarmo Leiniö

Ahven

2,310

231

C

Lassi Nummela

Sorva

1,315

263

D

Risto Iltanen

Kuore

0,204

204

Hall of Fame

H

all of Fame listalle on noussut paljon uusia nimiä, mutta kärkikolmikko pysyy edelleen samana. Pentti Rantala Helsingistä jatkaa kärjessä 14 lajilla. Jani Hakkarainen ja Kari Harjunpää jakavat edelleen kakkossijan 12 lajilla. Uusia nimiä 10 suurkalalajia saaneiden listalle tulee varmasti lisää jo tämän vuoden aikana. Jarno Laihisella, Oskari Kujasella ja Pauli Varsilalla on kaikilla 9 lajia ja joku heistä todennäköisesti saa tämän vuoden aikana sen kymmenennen suurkalalajin.

Hall of Fame top 11

eli vähintään seitsemän eri lajin suurkalaa (13.2.2020)

ARTTU Kuirin saama turpa oli turpasarjan toiseksi suurin. Se painoi 2,570 kiloa ja oli 57,5 senttiä pitkä. Painoa olisi tuohon pituuteen mahtunut vielä enemmänkin.

Pentti Rantala, Helsinki, 14 lajia (ahven, hauki, härkäsimppu, kuha, kuore, made, meritaimen, pasuri, siika, sorva, suutari, särki, säyne ja vimpa) Jani Hakkarainen, Raisio, 12 lajia (harjus, hauki, hopearuutana, kuha, pasuri, ruutana, sulkava, suutari, särki, säyne, toutain ja turpa) Kari Harjunpää, Vaasa, 12 lajia (ahven, hauki, lahna, meritaimen, pasuri, ruutana, seipi, sorva, suutari, särki, säyne ja turpa) Juha Ojaharju, Kuortane, 11 lajia (ahven, hauki, lahna, pasuri, ruutana, seipi, sorva, suutari, särki, säyne ja turpa) Markus Sällinen, Kokkola, 10 lajia (ahven, hauki, kuha, pasuri, ruutana, seipi, sorva, suutari, säyne ja turpa)

56

2 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

Jarno Laihinen, 9 lajia (harjus, pasuri, salakka, sorva, suutari, sulkava, särki, säyne ja turpa) Oskari Kujanen, Espoo, 9 lajia (ahven, harjus, hauki, karppi, lahna, ruutana, sorva, suutari, säyne) Pauli Varsila, 9 lajia (ankerias, hauki, harjus, karppi, pasuri, piikkimonni, ruutana, sorva ja suutari) Henri Lillman, Siltakylä 8, lajia (hopearuutana, lahna, pasuri, piikkimonni, sorva, suutari, turpa ja vimpa) Heikki Vatanen, Savonlinna, 7 lajia (ahven, lahna, pasuri, ruutana, sorva, suutari ja säyne) Mauri Jylkkä, Kuopio, 7 lajia, (ahven, pasuri, ruutana, sorva, suutari, särki ja säyne)


Vapautussarjan palkinnot VUODEN komein kala oli tämä Perttu Haanpään saama kuha. Vertikaalijigaamalla saadulla kuhalla oli painoa huikeat 14,9 kiloa.

RAPALA palkitsee eri ryhmien suurimmat vapautetut kalat. Palkintona on tarvikelaukku, joka pitää sisällään kattavan valikoiman vastuullisessa kalastuksessa tarvittavaa välineistöä. CVC Suurimman hauen vapauttanut palkitaan CVC:n BFT Instinct 7,10” H X-Fast, Pike Versatile -130g, kaksiosaisella haukivavalla.

Suurkalakilpailun

vapautussarja

V

apautussarjaan tuli 110 ilmoitusta. Suurin osa suurkalakilpailuun ilmoitetuista kaloista oli siis vapautettu. Lajikohtaisesti eniten ilmoituksia tuli hauesta (22), ahvenesta (15), suutarista (11) ja säyneestä (10). SVK palkitsee ryhmäkohtaiset voittajat Koolla on Väliä -hankkeen vieheillä. Suurkalakilpailun vapautussarjaa 2020 ovat tukemassa tunnetut välinevalmistajat ja kauppiaat, jotka haluavat näin edistää vastuullista kalastusta. Vapautussarjassa palkitaan sekä ryhmien (petokalat, lohikalat, särkikalat ja muut kalat), että tiettyjen lajien suurimpien vapautettujen kalojen saajat.

RUOTO Pisimmän taimenen vapauttaja saa valita Ruodon tarjoamista tuotteista palkinnokseen joko Saxa Shade Gen2 -heittovavan tai Grimman Origo -perhokelan.

VISION palkitsee pisimmän lohen vapauttajan XLV LOHI -perhokelalla ja pisimmän harjuksen vapauttajan XLV NYMPH -perhokelalla.

Voittajat 2019 Ryhmä

Pyytäjä

Laji

A

Perttu Haanpää

Kuha

Paino kg/Pit. cm 14,900

298

B

Lauri Hiekkataipale

Järvitaimen

90 cm

120

C

Mika Pylsy

Sorva

1,160

232

D

Jari-Pekka Virta

Härkäsimppu

0,310

103

Palkitsija

Pyytäjä

Laji

Ruoto

Lauri Hiekkataipale

Järvitaimen

90 cm

120

Vision

Tuomas Isohanni

Harjus

56 cm

106

CWC

Markku Ahonen

Hauki

16,710

167

Silli Lures

Mikko Rukko

Ahven

1,780

178

Gofish.fi

Jukka Kotola

Lahna

3,060

122

Gofish.fi

Terttu Leskinen

Suutari

3,068

205

Gofish.fi

Mauri Jylkkä

Särki

0,797

159

Gofish.fi

Tommi Nyrönen

Säyne

2,400

141

Paino kg/Pit. cm

% rajasta

% rajasta

SILLI LURES palkitsee suurimman ahvenen vapauttajan legendaarisella Sillin kevennetyllä tasapainopilkillä. GOFISH.FI lahjoittaa suurimman lahnan, suutarin, särjen ja säyneen vapauttaneille Starfish-suurkalamäskiä, arvo noin 50 €.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2020

57


Harvinaista kalastusta Terijoella

Historian

havinaa

Käsin lohia Terijoesta ottavat kalastajat aina myrskyn aikana, jolloin kalat nousevat merestä jokea ylös. Pyydystäessään he eivät tarvitse muita apuneuvoja kuin pienen käyrän kepin, jolla koettavat missä päin kala on voidakseen ottaa sen käteensä. Kuvassa kalastaja Sorvali juuri kiinni ottamansa lohi kädessään. Hän oli samana yönä saanut 19 kpl 1-5 kg:n painoisia lohia.

Artikkeleita, uutisia ja tarinoita menneiltä ajoilta kerännyt PERTTI KANERVA.

”KEPPIKALASTUS” on vanha ja katoavaa kansanperinnettä edustava kalastustapa, jossa kepin avulla tunnustellaan sekä ohjataan kalaa ja pyydetään kala paljain käsin. Aikaisemmin olen lukenut keppikalatarinoita keväisin pieniä puroja kutemaan nousevista hauista, mutta tällä kertaa silmiin osui vuoden 1929 Suomen Kuvalehden nro 42:ssa ”Itä-Suomen kuvia” aukeamalta pieni juttu hienon kuvan kera lohenpyynnistä käyrällä kepillä.

LEVÄT

ITÄMEREN levien uhanalaisuusarvio paljasti tietopuutteita – erityisesti viherlevät tunnetaan huonosti Tuoreimmassa Suomen lajien uhanalaisuusarvioinnissa maamme merialueilla tavattavista levistä kymmenen arvoitiin uhanalaiseksi tai silmälläpidettäviksi. Tiedon puutteen johdoksi peräti 39 lajin kohdalla arviota ei kuitenkaan kyetty tekemään. Ensimmäinen kattava arvio Suomen levien uhanalaisuudesta nosti esiin rehevöitymisestä kärsivät näkinpartaislevät ja kalliopohjien kookkaat punalevät ja ruskeat levät. Aikaisemmissa arvioinneissa lajimäärä on ollut huomattavasti alhaisempi, joten vertailua edellisiin arviointei-

58

2 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

hin on vaikea tehdä muuten kuin näkinpartaisten kohdalla. Rehevöityminen vaikuttaa leviin monin eri tavoin. Rehevöityneissä olosuhteissa vesi on sameaa ja valon määrä ja laatu muuttuvat, jolloin monivuotisten levien elintila kapenee kalliorannoilla ja matalissa merenlahdissa. Rehevöitymisen seurauksena kalliopinnoille kertyy orgaanista ainesta, joka estää levien kiinnittymisen. Tämän lisäksi nopeakasvuiset, usein yksivuotiset rihmalevät hyötyvät ravinnerikkaasta vedestä, runsastuvat ja valtaavat kasvupinnat

nopeasti keväällä estäen hidaskasvuisten lajien leviämistä ja kasvua Vaikka tiedon määrä oli edellisestä arviointikierroksesta moninkertaistunut, jäi silti yli kolmannes makrolevälajeista arvioimatta. Tiedon puute painottui pienikokoisiin, vaikeasti määritettäviin ja vesirajassa esiintyviin lajeihin. Erityisesti viherlevien kohdalla tiedonpuute oli huomattava, sillä yli seitsemänkymmentä prosenttia lajeista jäi arvioimatta puutteellisen tietopohjan seurauksena.



TEKSTI JA KUVAT VESA VÄÄTÄINEN

nuorten

PERHOJA VALMISTUU

tärpit LÄHETÄ

kuvia, piirustuksia ja tarinoita hauskoista kalareissuista tai -kokemuksista. Vapaa-ajan Kalastaja NUORTEN TÄRPIT Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki vapaa-ajankalastaja@ vapaa-ajankalastaja.fi Julkaistusta materiaalista saat kalastusaiheisen yllätyspalkinnon. Liitä mukaan nimesi, ikäsi ja yhteystietosi.

SQUIRMY wormy esittää pehmeää ja venyvää matoperhoa.

O

Ohjaajan opissa

n tiistai-ilta Jyväskylässä ja kalakerhon väki alkaa kokoontua Vaajakummun koulun puukäsityön luokkaan. Tällä kertaa paikalle on saapunut yhteensä viisitoista lasta ja nuorta. Nuorimmat kerholaiset ovat noin kahdeksanvuotiaita, mutta kerhossa viihtyvät myös yläkouluikäiset. Muutama lapsen vanhempikin jää seuraamaan kerhoiltaa ja toimii tarvittaessa auttavana kätenä. No, mikäs on ollut parasta kalakerhossa, kyselevät kerhon vetäjät nuorilta? ”Mieleenpainuvin kokemus kalakerhossa on viime kesältä, kun oltiin kerhon kalareissulla ja kalat pomppivat aivan nenän edessä liekkilammella Jyväskylässä”, vastaa 13-vuotias Sami suu messingillä. ”Moni kerholainen sai napattua kirjolohen ja myös minä sain yhden. Kerhon toiminnassa mukana olen ollut noin kaksi vuotta,” nuori kalamies kertoo innostuneena. Kun kalakerho viime syksynä alkoi, Sami kutsui kaverinsa Kallen mukaan ja heti tärppäsi. ”Nyt on koko syksy ja talvi käyty joka tiistai kalakerhossa. Hauskinta kerhossa on ollut erilaisten heittoperhojen eli spintubien tekeminen ja vaappujen valmistus ihan itse”, hän kertoo. KALAKERHOSSA ON HAUSKAA, MUTTA MILLAINEN SE ON? Se on kalastuksesta ja luonnossa liikkumisesta kiinnostuneille lapsille ja nuorille suunnattu kokoontumispaikka. Kerhon tapahtumissa nuoret tutustuvat ikäisiinsä kalakavereihin ja pääsevät yhdessä ohjatuille kalareissuille. Kerhojen vetäjinä toimii yleensä jo pitkään lajin parissa mukana olleita aikuisia, jotka opastavat ja kannustavat nuoria kalastamaan. Yksi keskeisiä aiheita kerhoissa on kalastusvälineiden ja erilaisten vieheiden

60

2 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

VAAJAKOSKEN Koukun ja Paukun kalakerhon nuorimmat selvittävät haastavaa kalastajan polkua yhdessä. Polun tekeminen on ennen kaikkea sosiaalinen tapahtuma, jossa tutustutaan toisiin kerholaisiin ja samalla saadaan hyödyllistä oppia muun muassa kalastuksesta, kalankäsittelystä ja turvavälineistä.

ja pyydyksien valmistus itse. Kalakerhossa halutaan myös painottaa tärkeitä periaatteita, kuten kalastuksen vastuullisuutta ja luonnon kunnioittamista. Mukaan lapset ja nuoret pääsevät usein jo pelkällä nuorisojäsenmaksun hinnalla. Kerhon ohjaaja kiteyttää, että kalakerho tarkoittaa ennen kaikkea yhdessäoloa, jännittäviä hetkiä vesien äärellä ja uusien asioiden oppimista niin kalastuksesta kuin välineiden askartelustakin. Yhteiset kalareissut muistetaan vielä vuosien jälkeen, ja näitä reissuja nuoret odottavat varmasti eniten. Luonnollisesti nuorten kädentaidot kehittyvät välillä hyvin tarkkojenkin askareiden ohessa ja nuoret oppivat pitkäjänteisyyttä.


nuorten kalakerhossa Jyväskylässä Ohjaaja

Kalastusohjaajan opissa Kalastusohjaajan työssä yhdistyvät mitä parhain harrastus ja työ. Tätä kalastuksen tuomaa intoa voi aistia nuorista, mikä onkin allekirjoittaneelle ohjaajatyön parhaita puolia. Tämän takia toimintaa järjestetään lähes ympäri vuoden. Kerhon ohjaajilla on merkittävä rooli uusien kalastajan alkujen ohjaamisessa ja sitouttamisessa mukaan toimintaan. Ohjaajan tehtävänä on varsinkin alussa tutustua uuteen kerholaiseen sekä innostaa ja opastaa häntä kerhotoiminnassa alkuun pääsemiseksi. Perhonsidonta on herättänyt monen uuden kerholaisen kiinnostuksen. Alussa opastan kerhoon tullutta nuorta alkuun perhonsidonnassa ja tutustutaan yhdessä perusteisiin, sidonnassa käytettäviin työkaluihin, sidontamateriaaleihin ja itse perhoihin. Ensimmäiset perhot sidotaan yhdessä ohjaajan kanssa ja opetellaan eri sidontatekniikoita. Vastasyntyneitä perhoja esitellään jo kerhoillan loputtua ylpeänä vanhemmille. Nuoret ovat todella nopeita oppimaan ja mikä parasta, kokeneemmat monesti auttavat uudempia kerholaisia alun askareissa. Kun ymmärtää perhonsidonnan toimintaperiaatteen, voi taitoja hyödyntää soveltuvin osin muuallakin, kuten esimerkiksi pilkin karvapyrstön tekemisessä tai vaikkapa irronneen vaparenkaan kiinnittämiseen vapaan uudelleen.

Seura

Koukun ja Paukun kalakerholla pitkä historia Vaajakoskella Koukun ja Paukun kalakerholla on pitkä historia kalakerhojen parissa sekä lapsien ja nuorien perehdyttämisessä kalastuksen pariin. Vuosien saatossa on tehty lähikoulujen kanssa paljon yhteistyötä ja käyty pitämässä oppitunteja kalastuksesta. Pitkän linjan kalakummi ja vuonna 1998 nuoriso- ja kalakerhotoimintaan mukaan lähtenyt Hemmo Hirvonen kuvailee, että kerhoillat ovat aina olleet kiinnostavia nuorten keskuudessa. Nuorisovastaava kertoo, että viime vuosina seuran nuorisotoiminta on saanut mukavaa aktiivisuutta ja kesällekin on saatu nuorille toimintaa, kiitos aktiivisten apukäsien. Vaajakosken Koukku ja Paukku Facebook-sivut www.koukkupaukku.net koukkupaukku@gmail.com

Kerhosta saa myös kavereita ja nämä kaverisuhteet voivat kestää hyvinkin pitkään. MISTÄ KAVERUKSET SAAVAT IDEANSA UUSIIN PERHOIHIN? Kaverukset ovat yhtä mieltä siitä, että innostusta ja perhojen sidontaohjeita etsitään sosiaalisen median palveluista. Suosituimpia ovat YouTube ja Instagram. Tietoa haetaan paljon myös Googlesta ja tilaisuuden tullen uusista perhoista ja niiden käyttötekniikoista kysellään myös muilta kalastajilta. ”Kun aloitin perhokalastuksen, halusin alkaa tekemään itse erilaisia perhoja ja hyviä vinkkejä sain Eumer Fishingin YouTube-videoista”, Kalle vastaa. Hän jatkaa, että oma lempiperho on oranssi kuulapää leech, koska sillä on tullut eniten kalakontakteja. Näitä marabou-höyhenistä koostuvia perhoja onkin kerhoilloissa syntynyt jo rasiallinen. Myös uudenlaiset perhonsidontamateriaalit saavat jalansijaa perhonsitojien keskuudessa, mikä myös näkyy kerholaisten sidoksissa.

Samin ykkösperho on Squirmy wormy, joka esittää pehmeää ja venyvää matoperhoa. Se koostuu pienestä koukusta, lisäpainoa tuovasta messinkikuulasta ja pehmoisesta silikonikumista. Tätä kumimateriaalia saa useissa eri väreissä, mutta pinkki on todella suosittu väri. Sami vielä vitsailee, että tietäjät tietää Squirmy wormyn. Kuulemma on riittänyt tapahtumia nuorella miehellä juuri tuohon ottipeliin. Perhonsidonnassa on parasta, kun saa tehdä juuri omaa silmää miellyttäviä perhoja. Molempien puheista selviää, että perhonsidonta on mukavaa ajanvietettä silloin, kun ei pääse kalalle ja sen avulla pystyy myös rauhoittumaan hetkeksi kiireiseltä arjelta. ENSIMMÄINEN PERHO SIDOTAAN USEIN KALAKERHOSSA Moni lapsi on päässyt sitomaan ensimmäisen perhonsa juuri kalakerhossa. Perhonsidonta on hauskaa ja se on noussut useiden nuorien lempijutuksi kalakerhossa Jyväskylässä. Sidonnan lomassa voi aikuinen samalla kertoa, VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2020

61


Ohjaajan opissa

mille kohdekalalle perho voisi sopia ja miten sitä käytetään. Taitojen kehittyessä alkaa soveltava vaihe, jossa kehitellään täysin omia ja hullunkurisia perhoreseptejä sekä testaillaan kaikkea uutta. Yleisistä perhomalleista on kerätty vaihe vaiheelta ohjeita, jotka usein toimivat mallina sidonnassa ja luonnollisesti näihin löytyy myös sidontamateriaaleja valmiina. Värikkäät liitsit, pienet nymfit ja larvat, kalajäljitelmät sekä heittoperhot lienevät yleisimpiä kerhossa sidottavia perhomalleja. Painotettu heittoperho lentää mukavasti kuitusiimalla varustetulla kevyellä virvelillä ja se on hieman kokemattomammalle oikein helppo tapa lähestyä perhokalastusta. Heittoperhot ovat käteviä varsinkin nuoremmille kalastajille, jotka eivät välttämättä ole vielä päässeet kokeilemaan perhokalastusta sanan oikeassa merkityksessä. Heittotekniikat normaalissa perhokalastuksessa ja virvelikalastuksessa ovat tietysti erilaiset, mutta näissä yhteisenä piirteenä voidaan oppia pyydyksen uittamista virtaavassa vedessä. Heittoperhon ja perinteisen perhovavalla heitettävän kalajäljitelmäperhon uittaminen koskessa sisältää osittain samanlaisia tekijöitä, kuten veden virtauksen hyödyntämisen kalastuksessa, vieheen tai perhon virran poikki kelaamisen sekä pysäyttelyn kelauksen välissä. Pysäyttelyllä saadaan aikaan poukkoilevaa liikettä, jolloin usein saadaan kalan hermo pettämään ja iskemään pyydykseen. KESÄLLÄ PERHOKALASTUSTA PÄÄSTÄÄN TESTAAMAAN Kesän tullen alkavat kerhon kalareissut Keski-Suomen upeilla järvillä ja virtavesillä, jolloin päästään testaamaan myös perhokalastusta. Siiman päähän innokkaimmat solmivat tietysti talven aikana itsetehdyt perhot. Virkistävä luontokokemus ja uuden kalastusmuodon opettelu on jännittävää. Kalareissuilla nuoret pääsevät tutustumaan aikuisten opastuksella perhokalastukseen ja siinä käytettäviin välineisiin. Perhokalastus eri muotoineen on todella aktiivista ja heittoharjoituksia voi ruveta tekemään jo ensimmäisestä kerrasta lähtien. Lisäksi kerhossa saa hyviä tietoja kalapaikoista ja runsaasti vinkkejä tekemiseen. Koskikalastus ja sen säännöt voivat tuntua alussa epäselviltä ja varsinkin ensikertalaiselle voi olla työlästä päästä alkuun. Itseohjautuvalle oppijalle löytyy netistä runsaasti tietoa aiheesta, mutta kerhossa kalastuksen rajoitukset ja yleiset pelisäännöt selvenevät.

62

2 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

TEKSTI JA KUVAT HEIDI PERNU

KIRJOLOHI teemakalana Pohjanmaan piirin nuorten pilkkileirillä

P

ohjanmaan Vapaa-ajankalastajapiirin nuoriso- ja perhetoimikunnan tammikuun lopulla järjestämä pilkkileiri oli järjestyksessään neljäs. Voidaan siis puhua jo perinteestä. Aiempina vuosina leireillä on keskitytty pääasiassa ahvenen pilkintään, mutta tänä vuonna teemakalaksi valikoitui kirjolohi. Aikaisemman yhteistyön perusteella leirin kalastuspaikaksi valittiin Säläisjärvi Kurikan Jurvassa. Meillä kävi erinomainen tuuri ajankohdan suhteen, sillä järveen oli muutamia päiviä aiemmin istutettu kirjolohia. Tiedossa olisi siis todennäköisesti paljon kalatapahtumia. Perjantai-ilta sujui askartelun merkeissä, kun leiriläiset valmistivat ohjaajien avulla ootto-ongen ja morrivavan kirjolohelle. Myös madepilkkiretkeä varten tehtiin oma vapansa. SEETI LAUANTAIN MESTARIKALASTAJANA Lauantaiaamuna siirryimme heti jäälle kokeilemaan rakennettujen välineiden toimivuutta ja eipä aikaakaan, kun ensimmäiset kirjolohet antoivat merkin olemassaolostaan. Päivän teemaksi tuntui nousevan kalojen menettäminen. Erityisesti tahnapalloon tarttuneet kirjolohet tuntuivat pääsevän karkuun vähän jokaisella. Kalan väsyttämiseen tarvittaisiin enemmän malttia! Iltapäivän lähestyessä oppi tuntui menevän perille ja kalat alkoivat nousta jäälle asti. JUHO Mäenpää ja kirjolohi.

Päivän mestarikalastaja oli ehdottomasti Seeti, joka kalasti kolme kirjolohta päivän aikana. Koko muun joukon saalis jäi yhteen kalaan. MADEPILKINTÄÄ JA TIETOVISAILUA Päivän päätteeksi merkitsimme parhaat alueet ja siirryimme takaisin majoitukseen punomaan uusia juonia kirjolohien päiden menoksi. Illalla teimme vielä madepilkkiretken Kivi- ja Levalammelle, mutta joko mateet eivät olleet syönnillään tai sitten ne eivät vielä olleet saapuneet kutupaikoille. Joka tapauksessa emme saaneet tärpin tärppiä. Loppuillan vietimme majoituksessa ja ilta kului tietovisailun, harrastemerkkikokeiden ja sekä uusimman Pikemasters-jakson parissa rattoisasti. TAPAHTUMIA JO OOTTO-ONKIA VIRITELLESSÄ Sunnuntaiaamu valkeni lumisena, sillä lunta oli satanut muutama sentti lisää. Tuumailimme, vaikuttaisiko se kalan syöntiin negatiivisesti. Iloksemme saimme kuitenkin todeta, että kirjolohet olivat edelleen syönnillään ja ensimmäiset tapahtumat saimme jo ootto-onkia viritellessä. Tällä kertaa kalatapahtumat jakaantuivat tasaisemmin osallistujien kesken ja saimme saaliiksi viisi kirjolohta sekä jokusen siian ja ahvenen. Muutama epäonninen kalan menetys kuuluu tietenkin asiaan, mutta yhdessä iloitsimme jokaisen onnistuneen väsytyksen jälkeen. Kirjolohien pilkkiminen tuntui kiinnostavan nuoria kovasti, joten jatkossakin otamme sen varmasti mukaan leiriohjelmaan. Pohjanmaan vapaa-ajankalastajapiirin nuoriso- ja perhetoimikunta haluaa vielä lähettää lämpimän kiitoksen kaikille leirin järjestelyyn osallistuneille, sekä yhteistyökumppaneilleen!     LISÄTIETOA: www.lohisalli.fi/


OTTIPAIKKA MEILTÄ PILKINTÄÄN:

syötit, morrit, pilkit, koukut, wolframit, tapsit, siimat jne. TUKKU- JA VÄHITTÄISMYYNTI. HUOM! Siimauutuus SLR-FLUOROCARBON.

Monipuolinen

KALASTUSTARVIKELIIKE Hki-Tre moottoritieltä n. 2 minuutin ajomatka (Riihimäki eteläinen liittymä). Ilmaiset isot parkkipaikat. Avoinna ark. 8–17, la 9–13.

HAUKKA-PILKKI OY www.haukka-pilkki.fi puh. 050 538 0714 info@haukka-pilkki.fi

Tehtaankatu 2, Riihimäki, 019-724700

www.korkiakoskenuistin.fi

Uutta ... hileet vaappuihin ! NEON, HOLOGRAMMI, “TAVALLISET” jne ... Hileissä mukana myös muutama erikoisempi väri

Sikamaisen laaja valikoima kuulapäitä Ja tietenkin yltiösuositut värijauheet

www.spelektroniikka.fi

l Kotimaiset kärpäsentoukat, surviaiset, l hollantilaiset madot

NÄSIVIEHE P.Koskinen puh. 0400 450 045 www.toukka-koskinen.fi

KALASTAJAT & METSÄSTÄJÄT!

3,-

Filetit ja sakset TERÄVIKSI!

/kpl

VAPAA-AJAN ASUNTOJA vaativille kalastajille https://www.huvilarannalla.fi/ ruotsi/majoitus/kalastus/jockfall https://www.huvilarannalla.fi/ suomi/hiittinen/ https://www.huvilarannalla.fi/ suomi/pernaja/ Vuokraus- ja palvelutiedustelut,

Joel Lingman +358 (0) 50 5629250 joel.lingman@eerolehti.fi

+ POSTIMAKSU

ELÄVÄT SYÖTIT Madot ja toukat

TOUKKAKASVATTAMO PENTTI KOSKINEN

Kuusamon Syötti ja Teroituspalvelut T:mi

➢Kärpäsentoukat suoraan kasvattajalta ➢Kotimaiset surviaiset ➢Hollantilaiset onkimadot ympäri vuoden

Ari Ronkainen p. 040 591 4116

Puh. 040 5212 046 / pilkkisyotit@kopteri.net

KILPAPILKKIJÖIDEN SUOSIMAT pilkit ja morrit.

Laaja-alaista kokemusta ja asiantuntemusta kaikilta juridiikan osa-alueilta.

ttu

Supersuosi

TOIVELAHJA

e kalamiehell ...) (50v., 60v.,70v.

lakimajakka.fi toimisto@lakimajakka.fi Puh. 040 849 6665

Ari Paatajan opastuksella

KALAAN SUOMENLAHDELLE KUHAA • HAUKEA • AHVENTA • MERITAIMENTA Kalatakuu!!!

p. 040 505 2225

www.apajamatkat.fi

ERÄ-LINDROOS Kalastuksen ja retkeilyn tavaratalo Launeenkatu 84 – LAHTI p. 03-7525 696 – Tervetuloa www.era-lindroos.fi

Kalamiehen asialla

JO VUODESTA 1985 Malminkartanontie 1 (sisäpiha) 00390 Helsinki, puh. 09-665 001 www.wobbleri.fi www.facebook.com/wobbleri

OTA OTTIPAIKKA ONKEESI! p. 044 534 9878 timo.lepisto@saarsalo.fi

VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2020

63


Luotettava kisajärjestäjä ja mitalien kerääjä

Kilpailut ovat

PUIJON PILKIN IS TI

M

O

K

uopiolaisen Puijon Pilkin perusti marraskuussa 1976 joukko pohjoissavolaisia kalastuksen harrastajia, jotka kuuluivat henkilöjäseninä silloiseen Suomen Kalamiesten Keskusliittoon (SKK). He halusivat kuitenkin panna pystyyn myös kalastusseuran, joka olisi SKK:n jäsen. Puijon Pilkin (PuPi) nykyinen puheenjohtaja Aarne Keurulainen kertoo, että seuran perustaneiden ykköstavoitteena olivat silti yhteiset kalastusretket ja yhdessä kalastaminen. Tässä hänen mukaansa myös onnistuttiin, sillä reissuja tehtiin tiiviiseen tahtiin aina 1990-luvun alkupuoliskolle asti. Keurulaisen mukaan seuran toiminnan painopiste on ollut kuitenkin jo pitkään kilpailutoiminnassa. Erityisesti talvella pilkkikilpailut ja kesällä onki- ja laituripilkkikisat ovat PuPin toiminnan ydintä. ”Olemme varmasti yksi aktiivisimmista seuroista kilpailurintamalla koko maassa”, hän arvioi. Toisaalta Keurulainen korostaa, että seuran jäsenistä monet harrastavat kilpailemisen lisäksi myös ns. hupikalastusta. ”Harrastajia meillä riittää myös laidasta laitaan eli pilkkimisen ja onkimisen ohella monet myös uistelevat ja heittokalastavat”, hän mainitsee. LUOTETTU KISAJÄRJESTÄJÄ JA MITALIEN KERÄÄJÄ Puijon Pilkki järjestää tietenkin seuran omia sisäisiä kilpailuja, joissa riittää osallistujia 25-30 henkilöä kisaa kohden. Tämän päälle tulevat vielä piiritason kisat, mutta seura

64

2 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

on näyttänyt kykynsä kisajärjestäjänä myös valtakunnallisella ja jopa kansainväliselläkin tasolla. ”Olemme ilmeisesti onnistuneet, koska meille tulee järjestettäväksi käytännössä joka vuosi joku isompi kisa. On ollut SM-laituria, SM-lohipilkkiä sekä SM-morria ja esimerkiksi MM-morrin karsinnan järjestimme vuosina 2011, 2014 ja 2019. Myös PM-pilkin 2013 sekä MM-morrin 2015 järjestelyissä olimme aktiivisesti mukana ”, Keurulainen luettelee. Ensi vuodeksi Puijon Pilkille on myönnetty SM-morrin järjestämisvastuu ja myös tämänvuotisen Kallaveden SM-pilkin järjestelyissä on ollut mukana suuri joukko seuran väkeä talkoolaisina. ”Tämä jatkuvuus on hyvä asia siinäkin mielessä, että uusien kisojen myötä väkisinkin tulee uusia kasvoja mukaan toimintaan ja tietotaito kisajärjestäjänä pysyy yllä”, Keurulainen korostaa. Puijon Pilkki ja sen edustajat ovat myös tehneet tasaisen varmaa työtä kilpailujen osanottajina ja Keurulainen luonnehtii seuran menestystä tässä suhteessa erinomaiseksi. ”Joka vuosi on jonkin kalastusmuodon kilpailussa saatu SM-mitali ja kahdesti olemme olleet SM-pilkin menestynein seura”, Keurulainen mainitsee. KALAKERHO ON VIREYTTÄNYT NUORISOTOIMINTAA Puijon Pilkki on säännöllisesti ollut mukana valtakunnallisen Vapapäivän järjestelyissä ja seuran omia tapahtumia ovat jokavuo-

MA

LIN

EN

esittelyssä

UR UL AIN

TEKS

toiminnan ydintä

seurat E EK KUVAT AARN

  PUIJON Pilkki on kunnostautunut lukuisten valtakunnallisen tason kilpailujen järjestäjänä. Kuvassa jonotetaan punnitukseen SM-morrissa.

  PUIJON Pilkin puheenjohtaja Aarne Keurulainen mielipuuhassaan.


tiset lapsille ja nuorille suunnatut pilkki- ja loppumaan. Tämän kehityksen pysäyttämionkipäivät. Niissä on riittänyt osanottajia, nen on välttämätöntä pikaisesti. Kannattaa mutta ne eivät ole kuitenkaan kovin hyvin myös pitää huolta siitä, että some- ja nettuoneet uusia kalastajanalkuja mukaan seu- timaailma pysyy ajan tasalla, sillä jos se jää ran toimintaan. laahaamaan jälkeen, kiinnostus seuraa ja sen ”Näin siitä huolimatta, että kynnystä heil- toimintaa kohtaan helposti hiipuu. Meilläkin le on pidetty matalalla siten, on tässä asiassa parantamisen ettei nuorilta peritä lainkaan varaa”, Keurulainen sanoo. Hän myös perää lisää seujäsen- tai liittymismaksuja”, Puijon Pilkin jäsenet ovat Keurulainen selvittää. rojen välistä yhteistyötä, sillä myös innokkaita laituriPuijon Pilkissä on tällä hän uskoo sen avulla piristetpilkinnän harrastajia. hetkellä noin 180 jäsentä, tävän kaikkien mukana olejoista nuoria on noin kakvien toimintaa. Esimerkiksi sikymmentä. Heistä noin reilu puolet käy kalastusseurojen keskinäiset kilpailut pitäiSVK:n työntekijän Ilkka Heikkisen kans- si Keurulaisen mielestä elvyttää. ”Niistä voi tehdä sellaisia, ettei kaikkien sa pyöritettävissä kerhoilloissa, joita on taas järjestetty parin vuoden ajan. osallistujien tarvitse olla mitään mestarika”Kalakerho onkin selvästi vireyttänyt lastajia, jolloin mukaan saataisiin ehkä hounuorisotoimintaamme pitkän suvantovai- kuteltua mukaan ihan uusiakin kalastamiheen jälkeen. Silti meidän olisi entisestään sesta kiinnostuneita”, Keurulainen pohtii. aktivoitava toimintaamme nuorten saamiseksi kalastuksen seuratoiminnan pariin”, MALTILLISEMPAA KESKUSTELUA KALANTAPOSTA Keurulainen korostaa. Keurulainen kertoo, että Puijon Pilkissä on AKTIIVISIA TOIMIJOITA TARVITAAN huolestuneena seurattu keskustelua kalojen Nuorten ja lasten aktivoinnissa vanhemmat ns. tappopakosta varsinkin pilkkikilpailuiovat Keurulaisen mukaan avainasemassa. den yhteydessä. ”Olemme porukalla tulleet siihen tulok”Esimerkiksi jos vanhemmat eivät itse harrasta kalastusta, he eivät kovinkaan usein seen, että siinä esitetyt mielipiteet ovat turkuljeta lapsiaan kalastamaan tai kalaker- han kärjekkäitä. Mielestämme pitää muistaa, hoihin. Tähän ongelmaan olemme vastan- että Suomessa on paljon vapaa-ajankalastaneet kuljetuskummitoiminnalla eli samalta jia, jotka eivät kilpaile, vaan pyytävät kalaa suunnalta tulevat pääsevät yhteisellä kyydillä omaan tarpeeseensa maamme kalaisista järseuran tapahtumiin”, Keurulainen kertoo. vistä. Useimmille kalastus on ennen muu”Myös aktiivisten toimijoiden vähenemi- ta hyvä harrastus, jossa saa olla luonnossa”, nen ja ikääntyminen seuroissa olisi saatava hän korostaa.

Vinkit Muovipussiton punnitus ja paikkaarvonta kisapäivänä Puijon Pilkki ja Pohjois-Savon Vapaa-ajankalastajapiiri ovat siirtyneet 2017 muovittomaan aikaan kalastuskilpailuissa. Samaa Keurulainen suosittelee muillekin kalastusseuroille ja vapaa-ajankalastajapiireille. Se tarkoittaa, ettei kilpailijoille enää jaeta muovipusseja kaloja varten, vaan kalat punnitaan kisan päätyttyä koreissa, jotka käytön jälkeen puhdistetaan ja palautetaan punnitusjonoon. ”Toki isommissa kisoissa tämä ei onnistu, koska koreja pitäisi olla niin paljon, että niiden jatkuva puhdistaminen olisi hankalaa”, hän sanoo. Keurulaisen mielestä muiden seurojen kannattaisi Puijon Pilkin mallin mukaisesti myös kokeilla käytäntöä, jossa kilpailupaikka arvotaan vasta kisapäivänä. Syy tähän on yksinkertainen: ”Kisoista tulee tällä tavalla tasapuolisempia, kun kukaan ei pääse etukäteen treenaamaan kisa-alueella”, hän sanoo. VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2020

65


Vapaa-ajankalastajan

KAUPPA LEGENDAARINEN lusikkauistin

12€

Värisee herkullisesti

JK-UISTIN

kpl

Kevennetty lusikka, joka on suunniteltu erityisesti lohikalojen pyyntiin, toimii muillekkin petokaloille. Kolme eri väriä.

TILAUKSET:

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö S-POSTI jaana.piskonen@vapaa-ajankalastaja.fi PUH. 050 597 4933 NETISTÄ www.vapaa-ajankalastaja.fi/kauppa. Hintoihin lisätään toimituskulut.

PUULA

PUULAAN laskevien jokien kalataloudelliset kunnostukset alkaneet Puulaan laskevien jokien kalataloudelliset kunnostukset ovat alkaneet Etelä-Savossa. Kunnostuksissa ennallistetaan jokien uomia ja lisätään uhanalaisen järvitaimenen lisääntymis- ja pienpoikasalueiden määrää. Tavoitteena on parantaa järvitaimenen liikkumismahdollisuuksia ja turvata lajin lisääntymistä. Olemassa olevat jokirapukannat otetaan huomioon kunnostuksen toteuttamisessa. Kunnostettavat kohteet ovat Vuojakoski, Kokkoniemenkoski, Tiiholankoski, Äkrynkoski, Kolhonkoski, Tamaranjoki ja Korpikoski. Lisäksi Vuojakosken nykyinen säännöstelypato muutetaan kalojen liikkumisen mahdollistavaksi pohjapadoksi. Pato on suunniteltu siten, että Vuojakoskeen laskevan Syväjärven keskivedenkorkeus pysyy ennallaan. Kunnostuksessa Vuojakosken padon alapuolelta poistetaan toinenkin nousueste. Kunnostustöitä tehdään talven ja syksyn 2020 aikana sääolosuhteiden ja virtaamien salliessa. Jos kunnostukset eivät toteudu suunnitellulla tavalla vuonna 2020, töitä jatketaan talvella 2021. Kunnostustyöt toteuttaa Etelä-Savon ELY-keskus. Puula on Mäntyharjunreitin suurin järvi, jota uhanalainen järvitaimen käyttää syönnösalueena ja vaellusreittinä. Puula on kuuluisa erityisen nopeakasvuisista järvilohista ja -taimenista. Etelä-Savon virtavesien kunnostusohjelmassa Läsäkoski on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi kohteeksi. Vuojakoski ja Hännilänjokireitti on luokiteltu maakunnallisesti arvokkaaksi.   Paikallisesti arvokkaita ovat Korpikoski ja Tamaranjoki.

KORPIKOSKI on yksi kunnostettavista koskista. Kuva: Pasi Perämäki.

PALKINTO

PELASTA Itämeri -palkinnon voitti Origin by Ocean Vene 20 Båt -messuilla palkittiin Origin by Ocean Suomen Messusäätiön Pelasta Itämeri -palkinnolla merkittävästä työstä, jota yritys tekee ympäristön ja erityisesti Itämeren hyväksi. Toiminnallaan yritys osoittaa, että ympäristön pelastaminen voidaan myös kääntää taloudelliseksi voitoksi. Origin by Oceanin visiona on luoda Itämeren levää hyödyntävää liiketoimintaa Suomeen. Vesistössä sinilevä on myrkyllinen ihmiselle ja tuhoaa monen eläin- ja kasvilajin elinympäristöä. Sinilevä ja rakkohauru sisältävät kuitenkin aineosia, joita elintarvike-, kosmetiikka- ja lääketeollisuus voivat hyödyntää raaka-aineina, kuten sakeuttajina. Osana visiota on luoda Itämeren

66

2 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

levään pohjautuva liiketoiminnan ekosysteemi Suomeen, joka auttaisi Itämeren rehevöitymisongelman ratkaisemisessa kaupallisesti kannattavin keinoin. Raati kiinnitti valinnassa erityisesti huomiota innovaation tasoon, sen skaalautuvuuteen, tehokkuuteen ja kansainvälistymisen mahdollisuuksiin. Origin by Ocean täytti kaikki palkinnolle laaditut kriteerit. Sen luoma liiketoiminta on aito ja ekologisesti erittäin innovatiivinen. Se tulee heti käyttöön otettaessa parantamaan Itämeren tilaa. Liiketoiminnalla on myös suuri potentiaali kansainväliselle kasvulle. Origin by Ocean on kääntänyt ympäristöongelman taloudelliseksi voitoksi ja

osoittaa, ettei ympäristön pelastaminen ole aina vain kuluerä. Nyt toista kertaa venemessujen yhteydessä jaettu 5000 euron rahapalkinto annetaan vuosittain yritykselle, yhteisölle tai ihmiselle, joka on kehittänyt innovaation, joka vaikuttaa merien, erityisesti Itämeren puhtauteen, tuo Suomen cleantech-alalle positiivista imagoa ja josta voi kehittyä kansainvälisestikin merkittävä tuote. Suomen Messusäätiö jakaa palkinnon yhteistyössä Baltic Sea Action Groupin, John Nurmisen Säätiön ja Pidä Saaristo Siistinä ry:n kanssa. Vuonna 2019 Pelasta Itämeri -palkinnon voitti Solar Water Solutions Oy.


Vapaa-ajan Kalastaja -lehden

LUKIJAMATKAT KILPISJÄRVELLE MA 27.– PE 31.7.2020

MATKALLA KALASTETAAN TUNTURIMAISEMISSA KILPISJÄRVEN YMPÄRISTÖSSÄ MONIPUOLISILLA KALAVESILLÄ. MATKAN TUKIKOHTA ON TASOKASTA MAJOITUSTA TARJOAVA SAIVAARAMÖKIT KILPISJÄRVEN KESKUSTAN TUNTUMASSA LÄHELLÄ PALVELUJA. Alueella on mahdollista kalastaa harjusta, rautua ja siikaa tunturivesillä. Päiväretkellä Jäämerelle voi harrastaa myös merikalastusta. Helposti saavutettavia huippukohteita ovat muun muassa suurharjusten Könkämäeno ja pienen patikkamatkan päässä tieltä sijaitseva Ailakkajärvi. Kilpisjärvestä voi tavoitella kookasta rautua tai patikoida Saanajärvelle raudunpyyntiin rantakalastuksen merkeissä. Antoisia siikavesiä on tarjolla useita ja joissakin kohteissa on myös taimenta.

KUORMITUS

MAALTA meriin tuleva kuormitus laskee kaikkialla Euroopassa Maalta tuleva ravinteiden ja vaarallisten aineiden kuormitus on laskemassa kaikilla Euroopan merialueilla, mutta kuormituksen aiheuttamat ongelmat eivät toki ole vielä väistyneet. Samoin useimmat kalakannat alkavat toipua Euroopan pohjoisilla merialueilla. Välimerellä ja Mustallamerellä liikakalastus on kuitenkin edelleen suuri ongelma. Nämä asiat selviävät kahdesta uudesta raportista, joita Suomen ympäristökeskuksen merentutkijat ovat olleet tekemässä ensimmäistä kertaa Euroopan mittakaavassa. Huolta herättää myös se, että ihmisen toiminta merialueilla on kaiken aikaa kasvamassa. SYKEn karttapohjaisessa arviossa kalastus kattaa yli neljäkymmentä prosenttia reunamerien pinta-alasta ja vastaavasti laivaliikenne yli yhdeksänkymmentä prosenttia. Matalien reunamerialueiden pohjatroolaus muuttaa kokonaisten merialueiden pohjan elinympäristöjä. Vedenalaisen melun ongelmiin on havahduttu viime aikoina, mutta laivaliikenteen aiheuttaman melun kokonaisvaikutuksia ei vielä tunneta tarpeeksi, jotta voitaisiin arvioida haitan vakavuutta. Yhteensä ihmispaineiden kokonaisvaikutusten arviossa käytettiin viidentoista ihmisen toimintaa kuvaavaa alueellista aineistoa, joiden vaikutuksia arvioitiin kolmellekymmenelle meriekosysteemin osatekijälle. Molemmat raportit osoittavat, että vahvoilla ja konkreettisilla toimilla voidaan ympäristön tilaa parantaa, kuten esimerkiksi sinievätonnikalan kantojen elpyminen kalastuskiellon ansiosta Atlantilla osoittaa. Toisaalta raporttien mukaan heikosti suunnitelluilla toimenpiteillä ei näytä olevan merkittävää vaikutusta.

Lukijamatkan hinta on SVK:n jäseniltä alkaen 135 €/hlö/4 vrk (ei jäsenet 155 €). Hintaan sisältyy majoitus 4-6 hengen tasokkaissa mökeissä, joissa on oma sauna joka mökissä, kodinkoneet, täysi keittiövarustus, jääkaappi pakastinlokerolla, TV ja wifi-yhteys. Pihalta löytyy kota, jossa on tulipaikka ja savustusmahdollisuus, sekä näköala Saana-tunturille. Majoituspaikka on Kilpisjärven kylän palveluiden, kaupan, huoltoaseman ja ravintoloiden läheisyydessä. Matkalla on tarjolla monipuoliset palvelut ja autolla pääsee pihaan. Matkalla on mukana paikalliset kalavedet tunteva matkanvetäjä, jolta saa vinkkejä kalastukseen ennen matkaa ja kohteessa. Kalastus kohteessa on omatoimista ja itselle sopivan aikataulun mukaan. Muutama vene löytyy eri kohteissa mökkien asiakkaille vuokralle. Hintaan ei sisälly ruokailuja, kalastuslupia, kuljetuksia, henkilökohtaista kalastusopasta ja matkoja kohteeseen. Lisätiedot: Petter Nissén puh. 0500 440 923 tai petter.nissen@vapaa-ajankalastaja.fi. Ilmoittautumiset viimeistään 15.5. mennessä: Jaana Piskonen puh. 050 597 4933 tai jaana.piskonen@vapaa-ajankalastaja.fi. Matkalle mahtuu 16-20 ensimmäiseksi ilmoittautunutta. Majapaikan kotisivuilta voit tutustua mökkeihin ja puitteisiin www.saivaaramokit.fi.

Nyt mukaan reissuun kalakaverin tai pikkuporukan kanssa!


TEKSTI JA KUVA JUHA OJAHARJU

LAPSET viihtyivät turotapahtumassa erinomaisesti.

Joulukuusista tehtiin taas ahvenille kututuroja

J

o perinteeksi muodostuneet turotapahtumat järjestettiin taas loppiaisviikonloppuna. Vaasassa oli vuorossa jo neljäs kaikille avoin turotapahtuma ja Kokkolassa turoja upotettiin nyt kolmatta kertaa. Etenkin kaupungeissa on rantojen rakentamisen myötä hävinnyt paljon ruovikoita ja muita sopivia kutualueita. Joulukuusista tehtävien turojen avulla voidaan osittain korvata puuttuvia kutupaikkoja. Kokkolan turotapahtuma järjestettiin sunnuntaina 5. tammikuuta. Tapahtumapaikkana oli entuudestaan tuttu Isokari eli Friisin saari. Paikalle tuotiin noin kolmekymmentä joulukuusta. Jokainen kuusen tuoja sai halutessaan upottaa oman kuusituronsa painolla varustettuna jään alle. Tapahtuma järjestettiin yhteistyössä Specimen Finland -kalastusseuran kanssa. VAASAN TAPAHTUMA VASKILUODOSSA Seuraavana päivänä 6. tammikuuta oli vuorossa Vaasan turotapahtuma. Paikkana oli tällä kertaa Paratiisisaari Vaskiluodossa. Keli oli edellisen päivän tapaan aurinkoinen, eikä tuultakaan ollut lainkaan. Moni paikalle tullut perhe yhdistikin kuusen upottamiseen myös ulkoilua. Paikalla pääsi lisäksi opettelemaan pilkkimistä Vaasan Urheilukalastajien ja Pilk Kingsin osaajien opastuksella. Kaikkiaan Vaasan tapahtumassa upotettiin tänä vuonna 68 joulukuusta ahventen kututuroiksi.

68

2 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA


KETKÄ OVAT

Suomen parhaat viehekalastajat?

VIEHEKALASTUKSEN

Arvo 7 500 euroa!

PÄÄPALKINTONA Alutroll 400 Flatfish Mercury F6 MH Majava VT750 Classic Flat

12.-14.6.2020 Puruvesi Ilmoittautuminen käynnissä • Live-lähetys ja -tulosseuranta • Tulosveikkauskisa 11.6. saakka

www.viehekalastuksen-sm.fi MUU OHJELMA

Pääyhteistyökumppanit:

Punkaharjulla kilpailukeskus Harjun Portissa la 13.6. • Ongintaa ja muuta Käkipäivien ohjelmaa perheille • Jalkapallon EM-kisastudio Tanska-Suomi, klo 19 • Iltabileet Tuunaansaaren luolastossa, Oku Luukkainen, ovet klo 22

Järjestäjänä:

VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2020

69


KILPAILUT

TEKSTI ISMO MALIN KUVAT JAANA VETIKKO

V

arkaudessa helmikuun puolivälissä pidettyjä mormuskoinnin MM-kilpailuja voi pitää suurena onnistumisena Suomen pilkkiväeltä. Vain kolmessa viikossa täynnä talkoohenkeä olleet kisajärjestäjät loivat tapahtumalle loistavat puitteet ja organisaation, joka toimi kitkatta alusta loppuun. Kaiken kruunasi kisaisäntien hurja tahti Valvatus-järven jäällä: Harri Nikula voitti henkilökohtaisen kullan ja Suomi vei myös joukkuemestaruuden. Alun perin MM-morri piti järjestää Liettuassa, josta ei jäätä pilkkimiseen asti löytynyt ja kisat olivat vaarassa peruuntua. Tällöin Suomen kilpapilkkijät yhdessä Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön ja Varkauden kaupungin kanssa tulivat hätiin ja mormuskapilkkijöiden parhaimmisto pääsi mittelemään Joroisten Valvatukselle. Siellä Suomen joukkueen sopima treenipäivien perusteella laadittu taktiikka toimi lähes täydellisesti. Harri Nikula voitti kumpanakin päivänä oman ruutunsa selvällä erolla seuraavaan ja vei henkilökohtaisen mestaruuden ylivoimaisesti maksimipistein. Kun lisäksi Asa Palhomaa ja Jussi Rossi sijoittuivat mitalin tuntumaan neljänneksi ja viidenneksi, joukkuekultakin ratkesi Suomen hyväksi Venäjän ja Ukrainan viedessä muut mitalit. Henkilökohtaisessa kilpailussa hopeaa nappasi Ukrainan Vitalii Stadnichenko ja

MORMUSKOINTI-kilpailussa kalastetaan tarkasti rajatuissa suorakaiteen muotoisissa ruuduissa, joissa toimintaa valvovat kilpailutuomarit. Kunkin maan joukkueessa on viisi kalastajaa kumpanakin päivänä ja heidät arvotaan kukin eri ruutuun.

70

2 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

SUOMEN voittoisa MM-morrijoukkue.

Valvatus-järven ihme toi MM-KULTAA HARRI NIKULALLE ja SUOMEN JOUKKUEELLE Suomen kannatti pelastaa mormuskoinnin MM-kisat


pronssia Latvian Kinerts ”Olemme tehneet homKILPAILIJOIDEN SYÖTIT masta Raimonds. Kilpailun enammattimaisempaa TARKISTETTIIN KUMPA- myös siten, että olemme sikertalainen Raine KorNAKIN PÄIVÄNÄ ENNEN sopineet Elisa ja Olli Saatet oli 15., Samppa Ylönen 62. ja Eija Lokasaarelan olevan joukkueen RUUTUUN MENOA. mukana ainakin kolme ri-Leskiranta 64. (kaksi viimeksi mainittua pilkkivät vain toisena vuotta. Silläkin tavoin olemme saaneet lipäivänä). Suomen joukkueen kapteenina toi- sää jatkuvuutta. Samalla kilpailijat ovat voimi Olli Saarela apunaan Elisa Saarela, Ve- neet paremmin keskittyä kisoissa pilkkimisa Kuusela ja Kimmo Lintilä. seen”, Nikula selvittää. Hän korostaa myös MM-morrin olevan TÄRKEINTÄ ON JOUKKUEEN MENESTYS ennen muuta joukkuekilpailu, jossa henkiMaailmanmestarin mielestä kotikenttäetu lökohtainen kisa on lopulta vain sivujuonne. oli tämän vuoden kilpailussa tavanomaista ”Meillä on joukkueen kesken hyvä, avoin pienempi viime hetkeen ajoittuneen kisa- ilmapiiri ja yhdessä tekeminen mahdollispaikan vaihtumisen vuoksi. Suomen jouk- tivat tämän onnistumiseni MM-kisoissa. Se kue ei päässyt harjoittelemaan merkittäväs- on jo nyt minulle tärkeämpää kuin yksittäiti aikaisemmin kuin muut, kuten järjestä- nen voitto”, Nikula korostaa. jämaan pilkkijät yleensä tekevät. ”Toki se, että lähes koko Suomen jouk- PASURISTA TULI PÄÄKOHDEKALA kue oli muutama vuosi sitten pilkkinyt pa- Nikulan mukaan kisoja edeltävistä harjoiri pilkkikisaa kisajärvellä, auttoi merkittä- tuspäivistä ensimmäinen ei antanut yhtään västi. Lisäksi joroislaiselle Asa Palhomaalle mitään, sillä joukkue pilkki täysin kalattoValvatus on lähes kotijärvi, eikä siitäkään ai- milta vaikuttaneilla alueilla. ”Korkeintaan se palautti maan pinnalle, nakaan meille haittaa ollut”, Nikula sanoo. Kotiedun sijaan hän nostaa menestyksen mikä sekin voi olla hyväksi”, hän naurahtaa. selittäjäksi sen, että Suomen mormuskaToisena ja kolmantena treenipäivänä kapilkinnän maajoukkue on kehittynyt vii- lat löytyivät ja sopivat syöttöaineet, toimime vuosina, minkä on osaltaan mahdollis- vimmat morrit ja isomman kalan pilkkisytanut se, että joukkueen runko on säily- vyydet alkoivat selvitä. nyt jo pitkään samana, vaikka välillä pieniä ”Neljäntenä harjoituspäivänä pidimme vaihdoksia tapahtuu. omalla porukalla noin kahden ja puolen tun-

KUKA?

HARRI Nikula voitti kumpanakin päivänä oman ruutunsa ja sen myötä henkilökohtaisen maailmanmestaruuden.

Hurahti täysin kilpailemiseen Nyt 54-vuotias Harri Nikula kertoo aloittaneensa kalastuksen noin 5-vuotiaana ensin pilkkien ja onkien sekä hieman myöhemmin haukia virvelöiden. ”Kilpailemisen aloitin noin 20-vuotiaana ja hurahdin siihen täysin. Nykyisin uistelen kilpaa ja normipilkintä on ollut ehkä suurin intohimoni, mutta viime vuosina painotus on siirtynyt hieman uistelun suuntaan.” ”MM-morriurani aloitin hyvän ystäväni Kuuselan Vesan ”pakottamana” vuonna 2004, jolloin olin ensimmäisissä MM-kisoissani Latviassa pronssilla eli ei näitä henkilökohtaisia mitaleja liian tiuhaan tupsahda”, Nikula myhäilee. Tuon avauskisan jälkeen hänelle on mormuskoinnin MM-kisoista mitalikaappiin kertynyt myös joukkuehopeaa Yhdysvalloista vuodelta 2013 ja Kuopiosta vuodelta 2015. Tähänastisen uran kruununa ovat tämän vuoden MM-kultamitalit henkilökohtaisessa ja joukkuekilpailussa. Mormuskoinnissa hän on menestynyt myös SM-tasolla saavuttaen kolme SM-kultaa, kaksi SM-hopeaa ja yhden SM-pronssin henkilökohtaisessa kilpailussa sekä useamman joukkuemestaruuden. Lisäksi Nikulalla on pilkinnästä henkilökohtaisesti yksi SM-kulta ja kaksi SM-pronssia. Lisäksi hän on ollut voittamassa kuusi kertaa joukkueiden SM-kultaa Lahden Onki Teamin joukkueessa. VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2020

71


PASURIT olivat haluttua saalista MM-morrissa. Niistä kertyi painoa huomattavasti kiiskiä ja ahvenia nopeammin.

MORRI Värillä oli tällä kertaa väliä Nikula kertoo, ettei hän yleensä ole kovin tarkka morrin väristä, vaan pitää sen kokoa usein vielä merkittävämpänä tekijänä. ”Itse suosin isohkoja välineitä ja käytin MM-kilpailussa 3,6 millin morria, kun monet käyttävät kahden millin kokoa.” Pilkkimissyvyys vaikuttaa myös merkittävästi morrin kokoon. ”Ei minun hermoillani pudoteta kahden millin morria seitsemään metriin. Lisäksi hieman isommalla morrilla saan nopeamman syklin pilkintään, mistä on hyötyä, kun tykkään vaihtaa reikää melko tiuhaan”, Nikula selvittää. Hänen mukaansa morrin väri puolestaan määräytyy pitkälti veden värin perusteella. ”Humusvesissä toimivat oranssi sekä kupari ja sinistä kannattaa käyttää kirkkaassa vedessä”, Nikula luettelee. ”Esimerkiksi venäläiset mormuskoivat metallin värisillä morreilla, ja itsekin käytän yleensä metallia ja kirkasta väriä. Nyt Valvatuksella valitsimme värillisen ja tulokset näyttäisivät siltä, että valitsimme oikein”, hän jatkaa.

72

2 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

”Molempina päivinä keskityin pääasiassa 5,5-7 metrin syvyyteen ja kohteena olivat pasurit, mutta toki muutkin otettiin kyytiin. Lauantaina homma pelitti alusta alkaen ja kaikkiaan sain ensimmäisestä ruudusta 60 kalaa, joista kertyi reilu 900 gramman ero seuraavaan”, Nikula summaa. Toisen kilpailupäivän hän aloitti mormuskoimalla neljän metrin vedestä pikkuahvenia, mutta siirtyi pian edellispäivänä hyvää tulosta tuottaneeseen syvemmän veden pasurijahtiin. Tällä kertaa tuloksena oli 78 kalan saalis, ruutuvoitto ja nytkin selvä, 600 gramman, marginin kisan, jossa kalaa tuSYÖTTÖÖN TULI li hyvin eli 2,5-4,7 kiloa kakkoseen. KOLMEA ERI MÄSKIÄ, naali kullekin. Samalla saimme Vaikka Nikulan voittoa voi JOKERIA JA RUNvahvistuksen sille, että sepitää jopa ylivoimaisena, ei SAASTI SURVIAISTA. hänen kilpailunsa sujunut kä syöttö että välineet toimivat pasurille, jota pikommelluksitta. dimme tärkeimpänä kohdekalana suurim”Toisena päivänä minulta meni koukku massa osassa ruutuja”, Nikula sanoo. poikki noin kahden tunnin kohdalla ja josSyöttöön tuli hänen mukaansa kolmea eri tain kumman syystä en ollut toista täysin mäskiä, jokeria ja runsaasti surviaista. samanlaista siimaan sitonut. Loppu meni ”Morriksi valikoin jo aikaisessa vaihees- sitten hieman pienemmällä morrilla pilksa 3,6 millin hopeisen ns. valvatus-morrin, kiessä”, hän mainitsee. jossa oli tuunattuna hieman vihreää ja punaista. Sillä pilkin käytännössä koko kisan MESTARIN TAKTIIKKA: 0,08 millin vahvuisella siimalla”, Nikula PITÄÄ OLLA MUITA EDELLÄ mainitsee. Nikula korostaa, että pärjätäkseen kovataJotkut maat keskittyivät pasurin sijasta soisissa mormuskointikisoissa pitää kilpaimormuskoimaan pienempää kalaa, kuten lijalla olla ensinnäkin riittävä syöttötaito ja ahvenia, kiiskiä ja särkiä lähempänä rantaa. muutenkin morrilla pilkkimisen perusosaa”Tämä ei mielestämme ollut toimiva tak- minen hallussa. Suuri merkitys hänen mietiikka, sillä laskimme sillä tavoin päästävän lestään on myös ruutukäyttäytymisellä. ”Pitää tietää, mitä muut tekevät ja pyrvain noin kilon saaliiseen, mikä olisi liian vähän, jos aikoi menestyä” Nikula selvittää. kiä olemaan mieluummin askeleen edellä kuin perässä.” RUUTUVOITOT REILULLA ”Nyt Valvatuksella toki morrittelin hieEROLLA KAKKOSIIN man poikkeuksellisesti, kun luotin ruudun Nikula kertoo, että arpa heitti hänet ensim- reunalla olleiden tiimikavereideni ohjeisiin mäisenä kilpailupäivänä ruutuun, joka ei ol- ja saatoin keskittyä lähinnä saamaan mahlut hänelle mieluisin vaihtoehto. Se ei kui- dollisimman paljon kalaa. On hienoa toimia tenkaan vääksyläisen mestaripilkkijän tah- näin hyvähenkisessä ja hyvin toimivassa jouktia haitannut. kueessa yhtenä osatekijänä”, hän kiittelee.

Jutun pidempi versio: vapaa-ajankalastajalehti.fi


SAIMAANNORPPA

VÄITÖSTUTKIMUS: Saimaannorppa on herkkä häiriöille talvella Saimaannorppakanta on saavuttanut 400 yksilön rajan, mutta ilmastonmuutos ja ihmistoiminta uhkaavat yhä uhanalaista populaatiota. Filosofian maisteri Lauri Liukkosen väitöstutkimuksessa selvitettiin norpan talviaikaista käyttäytymistä ja rantarakentamisen vaikutuksia pesinnän onnistumiseen. Itä-Suomen yliopistossa toteutetussa tutkimuksessa selvisi, että noin kolmasosa Saimaan rannoista on norpan pesinnälle huonosti soveltuvaa aluetta rantarakentamisen vuoksi. Lisäksi havaittiin, että rantarakennusten läheisyys sekä suuri rakennustiheys lisäävät pesäpoikaskuolleisuuden riskiä. Norppien pesintään huonoiten soveltuvat alueet sijaitsevat erityisesti suurien kaupunkien läheisyydessä. Ihmisten liikkuminen norppien pesimäalueilla lisääntymisaikaan häiritsee norppaemoa, joka voi häirinnän takia joutua pakenemaan pesästä, mikä puolestaan johtaa emosta riippuvaisen kuutin selviytymismahdollisuuksien heikkenemiseen. Rantarakentamista tulisi ohjata jo valmiiksi tiheästi rakennetuille alueille ja rauhoittaa muut alueet norpan pesinnälle. Pesälaskentoihin ja lähetinseurantatietoihin perustuen ilmenee myös, etteivät naaraiden lisääntymisaikaisten elinpiirien ydinalueet risteä toistensa kanssa. Tulos antaa viitteitä, että norppanaaraat puolustavat arvokasta pesimisympäristöään. Tutkimus korostaa norpan talviaikaisten elinalueiden suojelun tärkeyttä. Lisäksi kehitettiin uusi, yksilöpohjainen saimaannorpan liikkumismalli, joka avaa uudenlaisia mahdollisuuksia suojelutoimien kehittämiseen ja niiden tehokkuuden arviointiin. Mallia edelleen kehittämällä voidaan tutkia eri suojeluskenaarioiden vaikutuksia saimaannorppakannan kehitykseen. Ennustettavuus edistää nopeaa reagointia kannansuojelun näkökulmasta.

Perhokalastuksen kauden 2020-2021 SM-kilpailujen ja -karsintojen järjestelyoikeudet haettavana Perhokalastusjaosto asettaa vuoden 2021 SM-kilpailujen ja SM-karsintojen järjestelyoikeudet haettavaksi. Karsintaa voi hakea järjestettäväksi vuoden 2020 syksyksi ja vuoden 2021 kesäksi. Perhokalastuksen SM-kilpailun järjestämisoikeutta voi hakea seuraaviin kilpailuihin: SM-loppukilpailu (finaali), SM-joukkuekilpailu, SM-nuoret, SM-naiset, SM-masters ja SM-kelluntarengas. SM-loppukilpailun järjestämisajankohta on heinäkuun loppu – elokuu. SM-syyskarsintakilpailun järjestämisoikeutta voi hakea ajanjaksolle 1.9.-31.10.2020. SM-kesäkarsintakilpailun järjestämisoikeutta voi hakea ajanjaksolle 1.5.-31.7.2021. Kilpailujen järjestelyiden tulee vastata SVK:n SM-perhokalastuksen sääntöjä. Säännöt löytyvät SVK:n kotisivuilta kohdasta Kilpailutoiminta. Järjestävän yhdistyksen tulee olla SVK:n jäsen. Vapaamuotoisessa hakemuksessa tulee mainita kilpailun paikkakunta, ensisijainen päivämäärä ja mahdollinen varapäivämäärä, vesistö, kilpailukalojen laji ja alamitat, suunnitellut kalastusjaksot, järjestäjän esittämät sääntömuutokset, osallistumismaksu ja sen sisältämät palvelut, järjestäjä, järjestäjän tilinumero ja karsinnan yhteyshenkilö. Vuoden 2020 syyskarsintojen hakemukset tulee lähettää 15.4.2020 mennessä. Vuoden 2020 SM-kilpailujen ja kesäkarsintojen hakemukset tulee lähettää 31.8.2020 mennessä. Hakemukset Perhokalastusjaoston sihteerille Petter Nissén, Vonkamiehentie 21, 94450 Keminmaa tai sähköpostilla petter.nissen@vapaa-ajankalastaja.fi. Lisätiedot Petter Nissén tai Ilkka Pirinen puh. 040 704 8906 tai pkj@vapaa-ajankalastaja.fi. Hyväksytyt kilpailut ja hakuohjeet julkaistaan SVK:n kotisivuilla: www.vapaa-ajankalastaja.fi kohdassa Kilpailutoiminta > SM-kutsut.

Missä SVK menee? l 25.4. Katariinan Karnevaalit, Turku, Janne Antila l 25.4. SVK:n kevätneuvottelupäivä ja -kokous, Hotelli Arthur, Helsinki, Jaana Vetikko l 2.5. Merikarvianjokipäivä, Merikarvia, Jaana Vetikko l 23.5. Suomi onkii ja silakkalitkaa -tapahtumat eri piireissä, Johanna Antila Silakan litkaus, päätapahtuma, Raippaluoto, Veli-Matti Mäenpää, puh. 040 559 9463 Onki, päätapahtuma, Satamatori, Lappeenranta, Pekka Turunen, puh. 0400 633 263 Tapahtumien siirtoa harkitaan. Yhteyshenkilöiden tiedot löytyvät järjestön infolaatikosta sivulta 4.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2020

73


3/2020 ilmestyy 29.5. Vinkkejä lajikalastukseen Vieheet lohen vetouisteluun Siikaa soutaen Lähikalastuspaikkana Turun Aurajoki Ahvenen kesäinen rantakalastus Kuva: Jaana Vetikko.

LEHDET 2020 1 24.1. 2 27.3. 3 29.5. 4 14.8. 5 9.10. 6 4.12.

29.5. ILMESTYVÄÄN LEHTEEN toimituksellinen aineisto ja järjestöilmoitukset 7.4. MENNESSÄ toimitukseen: vapaa-ajankalastaja@vapaa-ajankalastaja.fi ILMOITUSMYYNTI: Saarsalo Oy, Sorkkalantie 394, 33980 Pirkkala Timo Lepistö puh. 044 534 9878, timo.lepisto@saarsalo.fi

KALASTONHOITOMAKSU 2020 l 45 €/vuosi l 15 €/viikko l 6 €/päivä Kalastonhoitomaksurekisteriä varten tulee ilmoittaa nimi, osoite, syntymäaika ja yhteystiedot. Tositteen saa maksutavasta riippumatta paperisena tai sähköisenä, ja kumpikin kelpaa tarkastustilanteessa.

74

2 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

MAKSAMINEN 1. VERKKOKAUPPA ERÄLUVAT.FI Verkkokaupassa kalastonhoitomaksun voi maksaa kirjautuneena tai kirjautumattomana ympäri vuorokauden. 2. PUHELINPALVELU 020 69 2424 Puhelinpalveluun voi soittaa arkisin kello 9-16. Soittaminen on maksutonta ja kalastonhoitomaksua varten saa laskulomakkeen. 3. PALVELUTISKIT Kalastonhoitomaksun voi maksaa eräissä Metsähallituksen luontokeskuksissa sekä kaikilla R-kioskeilla.

KALASTUSLUVISTA LISÄÄ TIETOA: l vapaa-ajankalastaja.fi l eraluvat.fi l kalat.fi KALASTUSRAJOITUKSISTA TIETOA: l kalastusrajoitus.fi



PAL. VKO.

2020 – 22

6 414886 500440

20002

6 50044 – 20 02

IKKUNA PINNAN ALLE Element™ CHIRP kaikuluotain/GPS-sarja tuo käteesi valttikortit kalojen löytämiseen ja pyydystämiseen. Terävimmät vedenalaiset näkymät tarjoava HyperVision™ 1,2 megahertsin kaikuluotainteknologia parantaa DownVision-, SideVision- ja RealVision 3D -kuvantamistarkkuuden aivan uudelle tasolle. Erotat rakenteet, kasvillisuuden ja kalat uskomattomalla selkeydellä. Element HV on mahdollista varustaa myös pilkkijäille, joko pelkällä pilkkianturilla tai anturin, akun ja laturin sisältävällä kassilla. Uusi ulottuvuus ja jännitys, joka vie pilkille uudestaan ja uudestaan!

Element pilkkikalastussarja saatavissa optiona.

Lisätietoja raymarine.fi/element-series/element-hv


Issuu converts static files into: digital portfolios, online yearbooks, online catalogs, digital photo albums and more. Sign up and create your flipbook.