Vapaa-ajan Kalastaja 5/2020 (myyntilehti)

Page 1

KALASTUKSEN

PUOLESTA

5•2020 9,90 €

00

LASS A HYV

SÄ SEURASSA

VUODESTA  2

KA

ÄS

0

Juhlalehti

20

Syksyinen VETOUISTELU Kalapaikkana RUOVESI KALASTUSOIKEUKSIEN värikkäät vaiheet



LOKAKUU 2020

Sisällys

Pääkirjoitus 5

66 Kirjat

Pärskeitä 7

68 Onginnan historiaa

8

Syksyinen vetouistelu

46

Kalastusoikeuksien värikkäät vaiheet 56 Parhaita kalastusmuistoja 16 Veneen talvisäilytys 20 Kalapaikkana Ruovesi

64 Seurat esittelyssä Lohjan Kalaseura

76

Kalaherkut Hauki rakastaa myös voimakkaita makuja

78 Lukijalta 80 Kilpailutuloksia

26 Tutkittua Rosa Lee -ilmiö ja

miksi kalat eivät näytä kasvavan

28 SVK sai onkikansan liikkeelle ympäri Suomen

30 Vavan varressa Emmi Petäjämäki

32 Kohti tuntematonta 40 Uutuudet 42 Perhonurkka Syksyn haukiperhot

58

Nuorten tärpit

44 Historian havinaa

VAPAA-AJAN KALASTAJA 5 2020

3


0

00

VUODESTA  2

KANSIKUVA: TEEMU KOSKI

L A S S A H YV

20

TOIMISTO Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki, puh. 050 597 4933 Puhelinpalvelu on avoinna ma-to klo 9-16.

www.vapaa-ajankalastajalehti.fi

Sähköposti: vapaa-ajankalastaja@vapaa-ajankalastaja.fi

TOIMITUSKUNTA Stina Koivisto, Markku Nieminen ja Vesa Vaarama.

Pankki: IBAN: FI22 1469 3000 2432 67 • BIC: NDEAFIHH www.vapaa-ajankalastaja.fi

PÄÄTOIMITTAJA Jaana Vetikko, puh. 050 525 7806 jaana.vetikko@vapaa-ajankalastaja.fi

TOIMIHENKILÖT JA -PAIKAT TOIMINNANJOHTAJA: Olli Saari (toimisto), puh. 050 339 4660 TIEDOTTAJA: Jaana Vetikko (toimisto), puh. 050 525 7806.

KUSTANTAJA Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki

KALATALOUSASIANTUNTIJAT Petter Nissén Vonkamiehentie 21, 94450 Keminmaa, puh. 0500 440 923

OSOITTEENMUUTOKSET JA JÄSENASIAT Vapaa-ajan Kalastaja, Tarja Lehtimäki Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki puh. 050 576 3302, tarja.lehtimaki@vapaa-ajankalastaja.fi

Juha Ojaharju Kuortaneen kunnantalo, Keskustie 52, 63100 Kuortane, puh. 045 113 3050 Janne Rautanen Käenpolku 3, 37830 Akaa, puh. 0400 946 968. Janne Tarkiainen Päivänkakkarantie 8, 50600 Mikkeli, puh. 044 547 9116

ILMOITUSMYYNTI Saarsalo Oy, Sorkkalantie 394, 33980 Pirkkala, Timo Lepistö puh. 044 534 9878 timo.lepisto@saarsalo.fi

Marcus Wikström (toimisto), puh. 045 110 2126 Janne Antila Sauniementie 25, 21195 Velkua, puh. 045 630 4280 TALOUSSIHTEERI Jaana Piskonen (toimisto), puh. 050 597 4933

Lehden suurin vastuu ilmoitusten julkaisemisessa tapahtuneesta virheestä on ilmoituksesta maksettu hinta.

JÄSENSIHTEERI Tarja Lehtimäki (toimisto), puh. 050 576 3302

Jäsenyhdistysten ilmoitukset kirjallisesti toimitukseen. TILAUKSET Vapaa-ajan Kalastaja, Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki puh. 050 577 4656

TOIMITTAJA/TOIMISTOTYÖNTEKIJÄ Ismo Malin (toimisto), puh. 050 577 4656

ILMEST YY 6 NUM EROA VUO DESSA

JUHLAKOORDINAATTORI – SVK 20 vuotta Johanna Antila (Velkua), puh. 050 573 9332

vapaa-ajankalastaja@vapaa-ajankalastaja.fi www.vapaa-ajankalastajalehti.fi Vuosikertatilaus 45 € kotimaassa, Pohjoismaat 51 €, muut maat 58 €.

KALASTUSOHJAAJA/HANKETYÖNTEKIJÄ Mauri Suojanen Kristineborgintie 73, 07740 Gammelby, puh. 040 589 6692

ULKOASU JA TAITTO Graafinen suunnittelu P. Saha, Heidi Niemi

Sähköpostit etunimi.sukunimi@vapaa-ajankalastaja.fi

ISSN 1795-5033 Toimitus vastaa vain tilatusta aineistosta. Tarjottu tai tilattu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää kaikissa lehden uudelleen julkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutus- ja jakelutavoista. Lehti ei vastaa taloudellisesti niistä vahingoista, jotka aiheutuvat resepteissä tai muissa ohjeissa olevista paino- tai muista virheistä. Tilatut lehdet toimitetaan force majeure -varauksin (ylivoimainen este, esim. lakko tai tuotannolliset häiriöt).

5 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

Kuva: Jaana Vetikko

JAK ELU NOIN 35 000 KAPPALETTA

TOIMITTAJA Ismo Malin, puh. 050 577 4656 ismo.malin@vapaa-ajankalastaja.fi

KIRJAPAINO PunaMusta Oy

SEURASSA

TOIMITUS Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki puh. 050 525 7806 vapaa-ajankalastaja@vapaa-ajankalastaja.fi

KA

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö edistää vastuullista vapaa-ajankalastusta, joka kestävällä tavalla ja monipuolisesti hyödyntää luontaisesti uusiutuvia kalakantoja.

ÄS

AIK AK AUSL EHT IEN L IIT ON JÄSEN

4

.

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö Finlands Fritidsfiskares Centralorganisation

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön jäsenrekisterin tietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointitarkoituksiin. Jäsenillä on oikeus kieltää tietojensa luovuttamisen ja käyttämisen sekä tarkistaa rekisterissä olevat tietonsa. Ilmoita luovutuskiellosta: tarja.lehtimaki@vapaa-ajankalastaja.fi tai puh. 050 576 3302.


LOKAKUU 2020 JAANA VETIKKO

Pääkirjoitus

TIETOA kalastuksesta löytyy muun muassa internetistä vaikka kuinka paljon, mutta kalastustaitoja voi oppia vain tekemällä. Kalastusseurojemme opastuksella voi kartuttaa niin taitoja kuin kalakaverijoukkoa. Kuva: Jaana Vetikko.

S

KALASTUKSESTA KAVEREITA

uomen Vapaa-ajankalastajien 20-vuotisjuhlavuosi kääntyi viimeiselle neljännekselleen ja on aika juhlistaa kavereita. Harrastus yhdistää. Vuosien saatossa minulle onkin kertynyt paljon erilaisia kalakavereita. Varhaisin kalastusmuistoni liittyy onkimiseen, kuten varmasti valtaosalla muillakin kalastuksen harrastajilla. Olin alle kouluikäinen ja onkikaverinani oli isäni. Yhdessä sitä napitettiin silmät kiiluen sitä puna-valkoista ”Esson plottakohoa” odottaen edes pientä nykäisyä. Koululaisena parhaaksi kalakaverikseni nousi oppi-isäni, isäpuoleni, jonka myötävaikutuksella plottakoho ongessa vaihtui solakampiin kilpaonkikohoihin ja kahdenkeskiset onkituokiot paikallisen kalastusseuran onki- ja pilkkikilpailuihin. Samalla laajenivat niin tieto-taitoni kalastuksesta kuin kalakaverijoukkonikin kalaseuran konkarien jakaessa vuolaasti oppejaan pienelle kalastajan alulle. Kilpailuinnostuksen ja kalakavereiden myötävaikutuksella uskaltauduin nuorten kalastusleireille laajentaen jälleen kaverijoukkoani, myös oman maakuntani ulkopuolelle. Edelleen lämmöllä muistelen kaikkia niitä koiruuksia, joita leirikaverien kanssa vetäjien päänvaivaksi keksimme. Ehkä

siksi olikin luontevaa jatkaa matkaa leirivetäjäksi ja samaan aikaan aloittaa kalatalouden opiskelut. Opiskelujen myötä kiinnostukseni ja kavereilta saamani opit kasvoivat eri kalastustapoihin. Ja ennen kuin huomasinkaan olin hurahtanut niin heittokalastukseen, uisteluun kuin silakan litkaamiseen. Opiskelujeni aikana täytin 18 vuotta ja sitä myötä tuli velvollisuus suorittaa kalastuksenhoitomaksu. Onneksi järjestömme väki oli pitänyt puoliamme ja samoihin aikoihin pilkintäoikeus yhdistettiin kalastuksenhoitomaksuun, jonka maksamalla sai valtakunnallisen pilkintä- ja onkimisoikeuden. Se oli alkua harrastusalueeni laajennukselle. Valmistuttuani tieni vei töihin Satakunnan Kalamiespiiriin, sieltä Suomen Kalamiesten Keskusliittoon ja lopulta Suomen Vapaa-ajankalastajiin ja lehteemme. Matkaan on mahtunut ratkiriemukkaita hetkiä, ilon, onnen ja surunkin kyyneleitä, sekä merkittäviä läpimurtoja muun muassa kalastusoikeuksien parantamisessa. Kaikki yhdessä rakkaiden kalakavereiden kanssa, joita muuten nykyään löytyy lähes kaikista maakunnista sekä kansainvälisten kilpailujen myötä ulkomailta.

Nostetaan malja yleiskalastusoikeuksille ja kaikille järjestömme jäsenille. Kippis kalakaverit!

VAPAA-AJAN KALASTAJA 5 2020

5


TAKE IT TO THE LIMIT

SUOSITUSHINTA ALKAEN:

F175 ProXS 22 390 € F200 ProXS 25 890 € F300 ProXS 28 772 €

V-6 175 ja V-8 300/250/225/200 ProXS 4.6 litran V-8 ja 3.4 litran V-6 ProXS -perämoottorit on suunniteltu kaikkein vaativimmille veneilijöille, joille nopeus, kiihtyvyys ja keveys ovat kaikki kaikessa. Näissä ProXS -malleissa on suuri iskutilavuus ja suorituskykyyn sekä kiihtyvyyteen optimoitu rakenne, jossa kaksi kannen yläpuolista nokka-akselia ja optimoidut imukanavat antavat välittömän kaasuvasteen kaikilla nopeuksilla. Uusi Transient Spark -teknologia optimoi kipinän ajoituksen, mikä lisää vääntöä kiihdytyksessä. A.R.O. -laihaseostekniikka ja suljettu polttoaineenkierto säätävät yhdessä polttoaineseoksen täsmällisen tehokkaaksi tehden moottorista myös merkittävästi polttoainetaloudellisemman. mercurymarine.com


OLLI SAARI toiminnanjohtaja

Pärskeitä

ONKIVAPA – KALASTAJAN LINKKI LUONTOON

S

uomalaisista kalastaa vuosittain 1,5 miljoonaa ja onkeen tarttuu noin puolet kaikista kalastajista. Onginta onkin Suomen suosituin kalastusmuoto. Onginta on lukuisista kalastusmuodoista useimmille myös se ensimmäinen kalastusharrastukseen tutustuttava menetelmä. Onkivapa on siis suomalaisten kalastajien tärkein linkki luontoon. Onkivavan linkkiserkkuja ovat niin sienikorit, kiikarit, sukset kuin lukemattomat muutkin välineet. Linkit eivät ole yksisuuntaisia. Ne eivät ole vain välineitä luonnon ja sen antimien hyödyntämiseen. Samaa linkkiä pitkin ottaa luontokin omansa. Kuin vastapalveluksena antamistaan aineellisista ja aineettomista antimistaan se pyytää ihmistä pitämään puoliaan. Vastakkaiseen suuntaan, kuin huomaamatta, se kutsuu toimimaan luontoa kunnioittaen niin, että linkki ei katkea. Sitä kutsutaan luontosuhteeksi.

Tänä päivänä luontosuhde tarkoittaa käytännössä suhdetta muokatun luonnon kanssa. Metsät ovat monotonista talousmetsää. Suot ojitettuja tai kaivettuja. Järvet säännösteltyjä. Virtavedet padottuja. Itämeri rehevöitynyt. Kaivostoimintaan varataan maita kilpaa. Ja kalastamamme kalakannat ovat istutustoiminnan räsymattoja. Luonto on nöyrä ihmisen päätöksenteolle. Mutta osaa luonto muistuttaakin, että sen pelisääntöjä olisi pitänyt noudattaa. Myrkyttämiesi rikkaruohojen mukana vaikenee pörriäisen pörinä ja sinunkin pihamarjasi jäävät lopulta pölyttymättä. Veteen heittämäsi muoviroska päätyy lopulta sinunkin juomalasiisi. Koskesta tappamasi hauet eivät enää pidä nopeakasvuisimpien taimenien puolia ja sinunkin on lopulta tyytyminen pienempiin.

Onneksi luonto on ihmeellinen ja houkutteleva epätäydellisenäkin. Linnunpönttö pihapuussa, puisto kaupungissa tai laituri aallonmurtajalla riittää avaamaan väylän luon-

non ihmeiden näkemiseen ja kokemiseen. Jollekin ne riittävät täyttämään luonnosta haettavan tarpeen, toinen kaipaa enemmän. Suurella todennäköisyydellä kodin lähimetsä tai -järvi on ihmistoiminnan muokkaamaa ympäristöä. Silti se on hyvä paikka irrottautua hetkeksi arjesta. Monelle tulee jossain vaiheesta tarve lähteä etsimään sitä luontoa, joka on vähiten ihmisen muokkaamaa. Käymätöntä kolkkaa Suomesta tuskin enää löytää, mutta koskemattomaksi voi osaa paikoista vielä sanoa. Satunnainen ja vastuullinen kulkija kun ei luontoon jälkiä jätä. Silloin ymmärtää paremmin, millainen luonto pohjimmiltaan on ja mitä se on lähempänä asustustakin joskus ollut. Pelot ovat luonnosta vieraantumisen merkkejä. Ja pelon merkit ovat kasvussa. Älä ui vedessä, koska hauki. Älä mene metsään, koska hirvikärpänen. Äläkä kulje muuta kuin päällystettyä tietä pitkin, koska punkki. Vaikka niiden tarkoitus on suojella kuulijaa, voi viestillä olla kauaskantoisia seurauksia. Ja vaikka peikkoja ei pitäisi olla kuin saduissa, voi sellainen asua pelon kautta luontosuhteeseen kasvatetun kotioven ulkopuolella. Luontosuhde on yksi Vapaa-ajankalastajien jäsenten valitsemasta järjestömme neljästä arvosta. Se oli myös kantava teema elokuun lopun Suomi onkii -tapahtumissamme kautta maan. On helppo todeta jäsenten, seurojen, piirien ja koko järjestömme tekemisen olevan hyvin uomissaan, kun viemme jatkossakin uusia sukupolvia ongelle. Onkivavan kautta voi muuttuvassakin maailmassa suurella todennäköisyydellä juurruttaa luontosuhteen siemenen tuohon kelluvaa kohoa tuijottavaan pieneen ihmiseen. Minunkin ensilinkkini luontoon oli onkivapa. Tarkemmin kuvattuna se oli lyhyt puukeppi vailla siimaa ja koukkua. Vettäkään ei ollut, vaan mielikuvitukseni täytti työmaan kuopan sekä vedellä että kaloilla. En muista, sainko tuolla kertaa saalista, mutta sen tiedän, että sain sittemmin hyvän harrastuksen ja mielestäni myös vahvan luontosuhteen.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 5 2020

7


VETOUISTELU

TEKSTI JA KUVAT JANNE RAUTANEN

Syksy tarjoaa

UISTELIJALLE hyvin saalista

8

5 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

SYKSYLLÄ koittaa vetouistelun paras sesonki.

LOKA-MARRASKUUSSA veden täyskierron aikana alusvesikin hapettuu.


Mistä ja miten kohdekalat löytyvät? Päivät lyhenevät ja vedet jäähtyvät kiihtyvällä vauhdilla elokuussa. Vaikka päivälämpötilat vielä syyskuussakin nousevat parhaimmillaan 20-asteen tuntumaan, pidentyneet ja viilenneet yöt jäähdyttävät vettä tehokkaasti.

K

esä lähestyy loppuaan ja samalla kuumin mökkikausi on päättymässä. Monet suunnittelevat veneen nostoa järvestä odottamaan seuraavaa kevättä. Kalastuksesta kiinnostuneiden ei silti vielä kannata hätäillä, sillä syksyn tullen koittaa vetouistelun paras sesonki. Loka-marraskuussa koittaa veden täyskierron aika, kun pintavedet ovat jäähtyneet riittävästi ja raskas neliasteinen vesi puhkoo koko vesimassan painuessaan pohjalle. Samalla alusvedetkin hapettuvat ja ravinteet nousevat puolestaan veden pintakerrokseen. Viimeistään tuolloin veden lämpökerrostuneisuus poistuu ja kalastajan tulee tuntea kohdekalansa käyttäytymistavat saaliin saamiseksi. Kerrataanpa hieman, mistä ja miten tyypillisimmät uistelijan kohdekalat kuha, hauki, taimen ja järvilohi löytyvät syyskeleillä.

Kuva: Janne Tarkiainen.

SAVISAMEISSA vesissä kuhan tavoittaa koko valoisan ajan.

LÄMPÖÄ RAKASTAVA KUHA Kuha mielletään lähinnä keskikesän saalistajaksi, jota kalastetaan tyypillisimmin ulappavesiltä uistelemalla auringonlaskun aikaan. Savisameissa vesissä kuhan tavoittaa uistelemalla koko valoisan ajan. Monet kuhafileetä pannulle mielivät siirtyvät syksyn koittaessa pilkintään tai nykyisin enemmänkin jigaukseen. Ne ovatkin tehokkaita kalastusmuotoja, mutta kuhan tavoittaa hyvin myös uistelemalla. Kuha tankkaa syksyllä ravintoa ennen talven tuloa, joten kalatkin löytyvät luonnollisesti ravintokalojen lähettyviltä. Minne kuoreparvet, muikut tai salakat ovat kerääntyneet, niin kuhakin vaanii lähistöllä.

SYKSYLLÄ kuhankin löytää pikkukalaparvien lähistöltä.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 5 2020

9


SYKSYLLÄ kuhat ovat hyväkuntoisia ja ruokapöydässä erinomaisia.

Kuhan uistelua syksyllä leimaavat kuitenkin selvästi erottuvat syöntijaksot. Tyhjiä vetotunteja kertyy välillä, mutta kalojen innostuessa ruokailemaan saalista kertyy mukavasti. Saaliskalat ovat tuolloin rasvaisia ja hyväkuntoisia. Keskeisessä osassa maata ja Etelä-Suomessa kuhan ottihalukkuus tyrehtyy uistellen tarjottuihin vieheisiin marraskuussa ja silloin voi jo keskittyä uistelussa muihin kalalajeihin. USEITA VIEHEEN UPOTUSTAPOJA Tapoja vieheiden upottamiseen on useita. Painouistimilla tai ”tuplauistimilla”, joissa veturivaappuna käytetään syvännemallin viehettä, pääsee helposti 6-8 metrin syvyyteen. Hyviä vetureita ovat muun muassa syvänne-Bomberit, Rapala DD Husky Jerk, Jesse 14 cm syvännemalli sekä Karikot. Takilalla tai syvääjälevyllä päästään vieläkin syvemmälle. Takilassa pohjan läheisyydessä uitettu viehe kalastaa erittäin tehokkaasti ja usein takilalla saadun saaliin määrä korostuu suhteessa muihin vieheisiin. Syksyllä kuhanuistelussa kannattaa kaikki uistimet pudottaa suosiolla syvempiin vesikerroksiin. Kun oikea kalastussyvyys löytyy, koko tarjonta kannattaa laittaa samaan syvyyteen. Kuorevesissä parven alapinnan tasossa uitetut vaaput ovat kalastaneet hyvin ja vastaavan kalastussyvyyden luulisi toimivan muuallakin.

10

5 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

SYKSYN vaaput kuhalle saavat olla ravintokohteen kokoisia ja mielellään kovapintaisia tartuttavuuden parantamiseksi.

Kuhavieheet Kuhavieheet saavat olla ravintokohteen kokoisia Keskikesän kuhavieheet toimivat hyvin myös syksyn uistelussa, mutta kudunjälkeisessä pyynnissä toimineet suurikokoiset vieheet saa vaihtaa pienempiin malleihin. Kesällä pinnassa uitettu viehe tulee saada syvempiin vesikerroksiin. Vieheet saavat olla ravintokohteen kokoisia. Suurikokoisia kuhia tavoittelevien kannattaa aina muistaa pitää koukut terävinä ja valita vahvalankaiset koukut. Suuren kuhan tarttuvuutta parantaa se, että viehe on kovarunkoinen ja mielellään muovista valmistettu vaappu. Liian pehmeärunkoisen vaapun kylkeen kuha upottaa naskalimaiset hampaansa ja tärpistä jäävät muistoksi vain neljä reikää vaapun kyljissä. Kaloja kannattaa etsiä loivarinteisistä penkoista sekä aivan tasasyvyisiltäkin pohjilta. Syvissä järvissä pohja pakenee pohjauistelua mielivälle jo liiankin syvälle, mutta kalat löytyvät luotaimen avulla välivedestä. Sopiva uistelusyvyys on tyypillisesti savisameissa ja matalapiirteisissä järvissä 5-8 metriä, mutta syvissä karuissa järvissä uistimia voi joutua upottamaan 8-12 metrinkin syvyyteen. Koska kalastetaan veden syvemmissä kerroksissa, paras kalastusaika ajoittuu päivän valoisille tunneille. Vesiltä saa tulla rantaan viimeistään auringon lähestyessä horisonttia.

SYKSYLLÄ saaliskalat ovat rasvaisia ja hyväkuntoisia.

SYKSYLLÄ uistellessa kannattaa kuhaa hakea syvemmästä.


TUPLAT valmiina vetoon. Näillä viehepareilla tavoittaa kuuden metrin syvyyden ilman lisäpainotusta.

Lokakuussa uisteluvauhti saa olla jo varsin hidasta. Monesti plaanarissa sisäkurvin puolella uitetut vieheet antavat käännöksessä hyvin saalista. Silloin uistin liikkuu hitaasti ja sen uinti on leppoisaa kyljen kääntelyä. Jos veneessä on pilotti, jossa on mutkitteluominaisuus, se kannattaa ehdottomasti ottaa lokakuussa käyttöön. HAUKI PUREE INNOKKAASTI VIEHETTÄ Hauen kalastus on viime vuosina siirtynyt suurelta osin heittokalastukseen. Lupajärjestelmämme kankeus ja puutteet rannikolla ovat etunenässä johtaneet tähän kehitykseen. Heittokalastuksen suosiota on osaltaan lisännyt täsmäkalastukseen avuksi tullut elektroniikka, mutta sitä voi hyödyntää myös uistelussa. Hau-

HAUKI puree syksyllä innokkaasti myös uistellen tarjottua viehettä.

NÄMÄ veturit toimivat hyvin tuplauistinten vetureina syyskuhalle.

ki puree syksyllä innokkaasti myös uistellen tarjottua viehettä. Alkusyksystä vauraampi hauki pysyttelee edelleen syvemmällä selkävesien liepeillä. Syyskuussa sitä kannattaa tavoitella edelleen selkäpakkojen karikoiden kupeesta pohjan tuntumasta tai uistellen välivedestä parvikalojen läheisyydestä. Uistimia ei tarvitse välivesipyynHAUKI ottaa vieheisiin syksyllä hanakasti. Lahtivesillä uistelu käy hyvin vaikka pienemmälläkin mökkiveneellä.

ALKUSYKSYSTÄ hauki pysyttelee syvemmällä selkävesien liepeillä.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 5 2020

11


TAKILAN avulla vieheen saa vietyä tarkasti haluttuun syvyyteen.

nissä upottaa aivan yhtä syvälle kuin kuhaa tavoittelevan uistelijan. Syys-lokakuussa hauilla on taipumus painua muutamaksi viikoksi samoihin syvänteisiin, joissa kuhat viettävät talvensa. Tuolloin pohjan tuntumassa uitettu vaappu on erittäin tehokas pyydys. Upotuksessa voi käyttää apuna samoja keinoja kuin kuhan pyynnissä eli painouistimet, veturit sekä takila toimivat edelleen. HAUKI SIIRTYY MATALAMPIIN VESIIN Hauella on myös erittäin miellyttävä tapa siirtyä syksyn edetessä matalampiin vesiin. Viimeistään silloin, kun haapa on kauniissa ruskassa ja koivuista lehdet putoamassa, hauen tavoittaa myös reheviltä kaisla-

Vieheet hauelle Isot vieheet pyytämään Vieheinä hauen uistelussa toimivat parhaiten varsin kookkaat, jopa yli 20-senttiset vaaput, mutta perinteisiä isoja peltejäkään ei kannata unohtaa. Esimerkiksi vanha perinteinen Professori toimii edelleen loistavasti. Aikaansa seuraava uistelija voi laittaa vetoon kookkaan kumin. Etenkin syyshauen uistelijan kannattaa ottaa maltti mukaan vesille. Oikean kalastustekniikan ja -paikan tuloksena saaliit voivat olla todella suuria. Otetaan kaloja ruokapöytään sen verran kuin kohtuudella syödään.

12

5 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

SYKSYN raksikirjo on laaja. Oranssi, punainen, violetti ja sinisen eri variaatiot kromina ja mattana kuuluvat monen uistelijan vakioväreihin. Kuva: Janne Tarkiainen.

Vieheet lohikaloille Laaja vieheiden kirjo Lohikalojen uistelussa käytettyjen vieheiden kirjo on laaja. Osa uistelijoista vannoo luonnonsyötin nimeen ja käyttävät kalastuksessaan rakseja. Raksihuppuun kiinnitetään yleensä hyvin vedossa kestävä salakka, mutta myös muikuilla ja silakoilla saadaan saalista. Raksihuppujen värikirjo on todella laaja, ja monilla uistelijoilla ovatkin omat suosikkivärit. Raksihupuissa, kuten vaapuissakin, suosittuja värejä ovat violetin ja sinisen eri sävyt, vihreä ja punainen usein kromisella pohjalla. Vaappujen sekä vetopeltien koko mukailee pienten parvikalojen kokoa ja on yleisimmin 9-13 senttiä. Käytettävät vaaput, kuten pellitkin, ovat sangen kevyitä ja niiden uinti on yritetty saada mahdollisimman herkäksi. Epäsäännöllinen ja hakeva uintiliike vieheessä on suotavaa. Lohikalojen uistelussa käytetään usein myös houkutinlevyjä pyytöjen edessä. Yleisimmin viehe tai raksi kiinnitetään ympyrää uivan flasher-tyyppisen levyn taakse 70-100-senttisellä siimatapsilla.

rantaisilta lahtivesiltä. Vesi on jäähtynyt jo alle 10-asteiseksi. Uistelu on tehokasta tuolloin parin vavan suoravetona tai vieheet voi laittaa sivulle uimaan pikkuplaanareiden avulla. Pitkät levittäjävavat ja ”säippääminen” toimivat kalastuksessa tietenkin erinomaisesti. Syvälle sukeltavat vieheet saa tässä kalastustavassa vaihtaa lähempänä pintaa uiviin vieheisiin. Lahdet ovat suhteellisen matalia, joten vaappu ei voi sukeltaa syvälle tai saaliiksi tulee vain pohjaruohoja. Lisäksi aktiivinen syyshauki lahtivesillä hakee vieheen ylempääkin, vaikka sitä ei aivan sen nenän eteen tarjoiltaisikaan. Lahdissa, joissa pohja pakenee keskellä useamman metrin syvyyteen, on syytä upottaa vieheet lähemmäksi pohjaa.

HAUEN uistelussa toimivat parhaiten erittäin kookkaat vaaput ja isot pellit.

TAIMEN JA JÄRVILOHI

Viileää vettä suosivina kaloina lohikalojen vertikaalinen käyttäytyminen menee juuri päinvastoin kuin kuhalla. Syksyn edetessä taimenen ja järvilohen alkaa löytämään yhä lähempää veden pintakerosta. Alkusyksystä syyskuulla keskeisessä Suomessa lohikalojen uistelussa kannattaa vielä käyttää painotusta, jotta vieheet saadaan kalojen ruokailusyvyyteen. Vieheiden edessä kannattaa käyttää eri painotuksia, jotta koko vesikerros tulee tehokkaasti kalastettua. Upotuksessa apuna käytetään etenkin siimaan kiinnitettäviä etäpainoja, mutta myös takila sekä tuplauistimet toimivat hyvin. Viimeistään lokakuulla pintaveden jäähtyessä lähelle kymmentä astetta, kalat siir-

LOHIKALOJEN uistelussa käytetään usein houkutinlevyjä pyytöjen edessä.


Painouistimet

TEKSTI JA KUVA JANNE TARKIAINEN

Tuplauistin ja näppivapa Painouistin on erittäin tehokas viritys kuhanuistelussa. Sillä saadaan uistimet kulkemaan syvemmällä, mikä lisää myös kalastustehokkuutta kalan ollessa syvemmällä. Painouistin-vaappu-yhdistelmä toimii kuhan uistelussa kesällä sekä alkusyksystä hyvin. Painouistimen kulkusyvyyteen vaikuttaa paljon vetonopeus. Veturina voi käyttää vaihtoehtoisesti suurilevyisiä vaappuja, jotka toimivat myös haukea tavoiteltaessa. Tehokas yhdistelmä tuplilla vedettäessä on suuri laajaa liikettä tekevä veturi ja sen takana tuleva tiheää liikettä tekevä vaappu. Takana tulevana vieheenä voidaan käyttää myös peltiä. Alle kymmenen metrin vedessä hitaasti vedettävä painouistin/ vaappu-yhdistelmä toimii myös näppivavassa.

Näppivapa on kiva lisä muutaman vavan kuhanuistelussa, sillä kalan tärpin tuntee välittömästi. Tehoa näppivavan käyttöön saadaan kaikuluotaimella. Kun luotaimessa havaitaan kala pohjassa tai lähellä pohjaa, lasketaan siimaa niin kauan, että painouistin kolahtaa pohjaan. Tämän jälkeen puola laitetaan kiinni, minkä jälkeen uistin nousee hieman pohjasta syvyyteen, jossa luotaimella havaittu kala oli. Menetelmä vaatii tarkkaa luotaimen lukua, mutta on erittäin tehokas kalan ollessa lähellä pohjaa. Kovin romekkoisessa tai puunrunkoja paljon sisältävässä paikassa tätä ei kuitenkaan kannata tehdä. Mahakoukun poisto painouistimesta vähentää pohjaan tarttumisen riskiä huomattavasti.

PAINOUISTIMILLA pääsee helposti 6-8 metrin syvyyteen.

VIIMEISTÄÄN Lokakuulla kalat siirtyvät ruokailemaan pinnan läheisyyteen.

PAINOUISTIMESTA kannattaa poistaa mahakoukku pohjaan tarttumisen estämiseksi.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 5 2020

13


Lämpötila

tyvät ruokailemaan pinnan läheisyyteen, ja raskaimmista painotuksista voidaan luopua. Toki kaloja tavoittaa vielä tuolloin syvempääkin, joten osa vieheistä voidaan edelleen tarjoilla muutaman metrin syvyydessä. Lohikalojen uistelussa käytetään usein siimaan kiinnitettäviä pikkuplaanareita tai suurempia levittäjäkelkkoja, jotta kalastusaluetta saadaan laajennettua myös sivusuunnassa. Yleinen tapa on laittaa lähimpänä pintaa uivat vieheet uloimmiksi ja venettä kohden vieheiden upotussyvyys ja lisäpainojen määrä kasvaa. Potkurivirrassa muutaman metrin päässä moottorista uitettu viehe kannattaa pitää myös pyynnissä. TAIMEN SIIRTYY MATALAMPAAN Järvilohi ja -taimen löytyvät alkukaudesta samoilta alueilta, mutta syksyn edetessä niiden käyttäytyminen alkaa erottua toisistaan. Marraskuussa järvilohen tavoittaa edelleen syvänteiden reunoilta pintavedestä, mutta tuolloin taimenten pääjoukot ovat jo siirtyneet matalampiin vesiin. Niitä kannattaa tavoitella esimerkiksi matalien karikoiden vierestä, virtaavista salmista ja saarten kupeilta. Järvi- ja meritaimen käyttäytyvät hyvin samalla tapaa, mutta meritaimen hakeutuu järviserkkuaan vieläkin rannemmaksi. Loppukaudesta niitä kannattaa tavoitella todella matalilta karikoilta ja läheltä rantaa, jossa ne ovat herkuttelemassa kolmipiikeillä ja tuulenkaloilla.

TEKSTI JA KUVA JANNE TARKIAINEN

Veden lämpötilan mittaaminen

VANHA mutta toimiva Fish finder mittaa veden lämpötilan kahden metrin välein. Sen voi kiinnittää takilaan.

Merilohen uistelu syksyllä on vielä sangen vähäistä, vaikka kaloja on ainakin Selkämereltä tullut saaliiksi taimenen pyynnin yhteydessä. Kalat ovat löytyneet samoilta alueilta kuin kevään ensimmäiset syönnöslo-

MONI punalihaisen uistelija vannoo luonnonsyötin nimeen ja käyttää kalastuksessaan rakseja. Kuva: Janne Tarkiainen.

14

5 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

VEDEN lämpötilalla on suuri vaikutus kalojen käyttäytymiseen.

Veden lämpötilalla on suuri merkitys kalojen käyttäytymiseen. Jos veden lämpötila muuttuu kalalajille epäsuotuisaksi, etsii se sopivaa vettä eri vesikerroksista. Kesällä tämän näkee esimerkiksi lohikalojen hakeutuessa syvempiin vesiin, pintaveden lämmetessä. Veden lämpötila on harvoin sama pinnassa ja pohjassa. Yleensä pintavesi on lämpimämpää kuin pohjavesi. Kaikuluotain kertoo normaalisti pintaveden lämpötilan, mutta jos halutaan tarkempaa tietoa koko vesipatsaan lämpötilasta, avuksi on hyvä ottaa tätä varten suunniteltu mittari. Vaihtoehtoja ja malleja on useampiakin. Nykyaikaisilla vedenlämmön mittaamiseen tarkoitetuilla mittareilla saadaan reaaliaikaista tietoa veden lämpötilasta halutulta syvyydeltä.

het. Avomeren reunassa kahdenkymmenen metrin käyrällä ja sitä syvemmiltä alueilta kannattaa ennakkoluulottoman mennä merilohta kokeilemaan. UISTELUNOPEUS JA -PAIKKA RATKAISEVAT SAALIIN Vanha totuus kalastuksessa on, että paikka ratkaisee saaliin. Kalastus tulee keskittää alueille, joissa on ruokailevaa kalaa. Tämän itsestäänkin selvän totuuden lisäksi toinen tekijä on lähes ratkaisevassa roolissa saaliin saamiseksi. Syksyllä tarjoilunopeuden rooli korostuu. Kalat ovat vaihtolämpöisiä ja vesien viiletessä niiden liikkeet alkavat hidastua. Tämä korostuu etenkin kuhalla, mutta myös muilla kaloilla meno rauhoittuu. Jos vielä syys-lokakuulla vieheitä voi uittaa 3,55 km/tuntivauhdilla, niin viimeistään marraskuulla vauhtia on syytä ottaa pois. Hitaammin letkeästi uivat vieheet saavat tuolloin kuhan ja hauen iskuhalukuuden ärsytettyä yli kriittisen pisteen. Pieni vauhdin pudotus sopii hyvin myös lohikalojen ka  lastukseen.

VIIMEISTÄÄN marraskuulla kannattaa vieheen tarjoilunopeutta hidastaa.


VAELLUSKALAT SVK

VAPAA-AJANKALASTAJAT: Kalastusharrastuksen tukemiseen on lisättävä varoja Kalatalouden rahanjaossa tärkeimmäksi painopisteeksi on ensi vuodelle asetettava kalastusharrastuksen edistäminen, vaati koronapandemian syyskuulle siirtämä Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön (SVK) kevätkokous. Kuluva vuosi on osoittanut, että kalastusharrastuksella on edelleen valtava vetovoima nyky-yhteiskunnassa, mutta sitä ei voi pitää itsestään selvyytenä. Valtion talousarvioesityksessä vuodelle 2021 ei kalastusharrastuksen ja kalastonhoitomaksukertymän kasvattamisen etsikkoaikaa ole kuitenkaan järjestön mielestä tunnistettu. Vaikka kalatalouden budjetti on neljä prosenttia edellisvuotta suurempi, on harrastuksen ja harrastajien edistämiseen esitetty prosentuaalisesti vähiten lisäeuroja. SVK:n kevätkokous vaati, että nyt esitetyn 4 950 000 euron sijaan kalastusharrastuksen edistämiseen ja harrastajien neuvontaan tulee varata vähintään 5 700 000 euroa, joka vastaa vuoden 2020 maksajamäärän mukaista rahoituksen minimitarvetta. SVK:n kevätkokouksen mukaan tämä on sijoitus tulevaan. Samalla sillä vahvistetaan kalastonhoitomaksukertymän pitämistä vuoden 2020 tasolla myös tulevina vuosina. Lisäksi SVK:n kevätkokous toteaa, että kalatalouden vahvistamiseen on olemassa lisäkeinoja, kuten mahdollistamalla kalastonhoitomaksun rinnalla lunastettavia lupia lisävapojen käyttöön. SVK:n selvityksen mukaan lisävapalupien osto auttaisi myös ratkaisemaan paikallisesti puutteellisista lupatarjonnoista johtuvia kalastuksen harrastamisen rajoitteita, jotka osaltaan vähentävät sekä itse harrastamista että sen synnyttämiä rahavirtoja. SVK korostaa myös, että kalatalouden rahoituksen suuntaamisella ja lainsäädännöllä tulee kaikkien harrastamisen edellytykset turvata, olipa tarkoitusperä virkistäytyminen tai ruoan hankinta omaan käyttöön. Kalastajien omaehtoinen saaliskalojen valikointi ei ole kalakantojen uhka, vaan mahdollisuus yhteensovittaa harrastaminen   ja elinvoimaiset kalakannat.

FINNFOREL ja WWF Suomi yhteistyöhön vaelluskalojen suojelemiseksi Suomalainen ympäristöystävällisemmän kalankasvatuksen suunnannäyttäjä Finnforel ja ympäristöjärjestö WWF Suomi ovat käynnistäneet yhteistyön. Sen myötä jokaisesta myydystä Saimaan Tuoreen tuotteesta lahjoitetaan prosentin osuus WWF:lle uhanalaisten vaelluskalojen suojelemiseksi Saimaalla. Yhteistyösopimus kattaa kuluvan vuoden lisäksi kaksi seuraavaa vuotta. Yhteistyön ensimmäisessä vaiheessa varainkeruu kestää kolme kuukautta. Myöhemmin tuettavat kohteet Finnforel päättää yhdessä WWF Suomen kanssa. Finnforel on ensimmäinen suomalainen kalankasvatusyritys, jonka kanssa WWF Suomi on solminut yhteistyösopimuksen. Se kasvattaa kirjolohta ympäristöystävällisellä suljetulla kiertovesijärjestelmällä Saimaan Tuoreen kasvattamolla Varkaudessa. Kasvattamon tuotantokapasiteetti on miljoona kiloa vuodessa. Kalat kasvatetaan katon alla hallissa tarkasti optimoidussa ympäristössä. Saimaasta otettu vesi suodatetaan, biofilteröidään, desinfioidaan sekä hapetetaan. Puhdistuksen ansiosta kalat ovat terveitä ja kalankasvatuksesta aiheutuu mahdollisimman vähän kuormitus  ta ympäristöön. Puhdas vesi takaa puhtaan ja terveellisen kalan.

Kuhan uistelussa vaapun

VÄRILLÄ ON VÄLIÄ

4/2020 LEHTIPISTEISSÄ

Sari ja Timo

SAMASSA VENEESSÄ HLive-luotain näyttää vieheen HIsot vai pienet plaanarikelkat? HTuomas ja Veka haukien perässä HIso lohi saa enemmän jälkeläisiä HOnnistunut veneremontti H Uistinharava leveäksi syvätakilassa H Ahventa saa syysvesistä H Tenojoella vaikea lohikesä H Jäämeri on kalastajan aarre-aitta HKylmäsavukalan tekeminen on helppoa HUistelija toteutti veneunelmansa ym. ym.

www.vetouistelulehti.fi H puh. 03-7625 775

VAPAA-AJAN KALASTAJA 5 2020

15


VENEET

TEKSTI JYRI KUUSISALO KUVAT KALASTAJAN KANAVA

Vene kannattaa valmistella huolella

TALVISÄILYTYKSEEN BENSATANKKIIN kannattaa laittaa lisäaine, joka varmistaa polttoaineen säilyvyyden.

TARKISTA sinkkianodit ja vaihda tarvittaessa.

IRROTA potkuri ja tarkista ettei potkuriakselilla ole siimaa.

16

5 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

S

uomen talvi katkaisee joka vuosi veneilyn lähes koko maassa, vaikkakin etelässä on ajoittain päästy vesille lähes vuoden joka kuukausi. Jotta kalusto säilyisi mahdollisimman hyvänä läpi talven ja olisi valmiina uuteen kauteen, tarvitsee se huolenpitoa. Tässä jutussa käymme läpi yleisimpiä toimenpiteitä, mitä veneen talvisäilytyksessä olisi hyvä ottaa huomioon.

ammattitaitoisesti huolto-ohjelman mukaan. Jokaisella moottorilla on oma huolto-ohjelmansa, joten vaikka moottoria ei veisi viralliseen huoltoon, kannattaa huolto-ohjelmaa noudattaa ja kirjata itselleen ylös, mitä on milloinkin tehnyt. Tämä auttaa seuraavan vuoden huollossa, mutta myös moottoria myytäessä.

MOOTTORI HUOLLETAAN KAUDEN PÄÄTTEEKSI Suomessa on hyvin tyypillistä, että moottorit huolletaan aina kauden päätteeksi ja se onkin hyvä ajankohta tehdä vuosihuolto. Moottori tulee tarkastettua, öljyt ja siipipyörä vaihdettua. Näin vältetään myös perän osalta vahingot, mikäli peräöljyn sekaan olisi jostain syystä päässyt vettä. Jos huolto tehdään vasta keväällä, öljyn sekaan joutunut vesi pahimmillaan jäätyy ja rikkoo koneen. Huollon voi tehdä itse, mutta jos oma osaaminen ei riitä, kannattaa kääntyä huoltoliikkeiden puoleen. Niissä homma tehdään

MOOTTORI PESTÄÄN JA TARKISTETAAN Syyshuollon yhteydessä on syytä ottaa huomioon polttoaineen säilyminen kevääseen. Kiinteät tai irtotankit kannattaa täyttää ja lisätä tankkiin lisäaine, jolla bensiini säilyy talven yli käyttökelpoisena. Moottori pestään ja tarkistetaan mahdolliset vauriot. Moottorista irrotetaan myös sinkkianodit, jotka harjataan hapettumien osalta ja tarkistetaan niiden syöpyminen sekä tarvittaessa vaihdetaan ne. Potkuri kannattaa käyttää irti ja tarkastaa, ettei potkuriakselilta löydy siimanpätkiä. Jos vene on ollut viimeisillä reissuilla me-

SULAKKEET on hyvä käydä läpi ennen talvea.

VENE-ELEKTRONIIKKA laitetaan lämpimään suojaan talveksi.

KAUDEN pääte on hyvä ajankohta tehdä moottorin vuosihuolto.

KIINTEÄT tai irtotankit kannattaa täyttää säilytyksen ajaksi.


Suojaus Vene suojataan säältä Pakkanen ja jää ovat haasteellisia kavereita veneelle. Jäätyessään vesi laajenee ja riskit vahingoille ovat olemassa, jos vettä jää talven tullen veneessä vääriin paikoihin. Niin mahtavaa kuin se olisikin, että saisi veneen talveksi lämpimään halliin tai talliin, on se harvan veneen kohdalla mahdollista. Tästä syystä yksi tärkeimpiä toimenpiteitä on saada vene säältä suojaan, mieluiten tuulettuvan katoksen

AKKU varastoidaan viileään pois veneestä talveksi.

rivedessä, jäähdytyskanaviin kannattaa tehdä makeavesihuuhtelu. Huuhtelu onnistuu joko liittämällä vesiletku koneisiin, missä on liitin tai jos sitä ei löydy, niin laitetaan ”korvalaput” kylkiin ja kone hetkeksi käyntiin. Vaikka ei kone olisi merivedessä ollut, on huuhtelu hyvä tehdä. Samalla tulee tarkastettua, että vesi kiertää koneessa moitteettomasti. Jos vesi ei kierrä kunnolla, on siipipyörä syytä vaihtaa, vaikkei se ei ”huolto-ohjelmaan” kuuluisikaan.

tai pressun alle sen verran aikaisin, että se ennättää kuivua ennen ympärivuorokautisia pakkasia. Ennen veneen peittelyä on tärkeää, että se pestään huolellisesti ja tarkastetaan kaikki ulkoiset vauriot. Otathan huomioon: jos käytät liuottimia veneen pesuun, täytyy pesupaikka valita pesuaineiden mukaan. Luontoon ei saa päästää kuin biohajoavia pesuaineita.

mahdollista, on ne syytä kuivata huolellisesti ennen sulkemista, jotta ne eivät homehdu tai pääse jäätymään. Veneen pohjatulppa on syytä muistaa jättää auki ja saada vesi mahdollisimman hyvin pilssistä pois nostamalla veneen keulaa ylöspäin. Veneen valo- ja sähköpuoli on tärkeää ottaa huomioon. Kauden päätteeksi kannattaa testata kaikki valot, kytkimet ja sulakkeet. Jos ongelmia havaitaan, on ne hyvä korjata viipymättä tai lisätä kevään korjauslistalle. Vene-elektroniikka kannattaa irrottaa talvehtimaan kuiviin sisätiloihin mahdollisuuksien mukaan. Lopuksi veneestä otetaan akku irti, ladataan se ja jätetään mieluiten viileähköön (ei jäätyvään) tilaan odottamaan kevättä. Akkua on hyvä ladata myös talven aikana kerran tai pari ja varmistaa keväällä, että se on täynnä ennen kauden alkua. Kun nämä toimet on tehty, ajetaan vene yleisimmin pressutalliin tai peitellään

SUOMALAINEN Korrek Boat on biohajoava pesuaine veneille.

AKUT kannattaa ladata muutaman kerran talven aikana. VALMISTELINE on nopea pystyttää ja purkaa, sekä vie vähän tilaa.

TAVARAT POIS VENEEN LAATIKOISTA Ennen veneen pesua kannattaa tyhjentää kaikki tavarat pois sen laatikoista. Pesun jälkeen on tärkeää, että vesi ja kosteus haihtuvat pois mahdollisimman hyvin. Laatikot kannattaa silti jättää pressun alle talveksi auki. Jos laatikoiden auki jättäminen ei ole

VENE kannattaa varastoida, ennen kuin ympärivuorokautiset pakkaset saapuvat.

KAUDEN päätteeksi on hyvä testata kaikki valot, kytkimet ja sulakkeet.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 5 2020

17


PRESSU kannattaa sitoa huolella. Sen on oltava sen verran tiukalla, ettei lumi ja vesi jää pussille veneen päälle vaan valuu alas.

KEULAKONE on myös hyvä siirtää talveksi talliin.

18

5 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

se erikseen rakennetulla pressukatoksella. Suomen talveen kuuluu lumi ja sen kertyminen, sulaminen ja uudelleen jäätyminen on otettava huomioon katosta suunniteltaessa. Pressukatteen on oltava muodoltaan sellainen, ettei lumi eikä vesi pääse painamaan pressua kuopalle, vaan valuu pressulta alas maahan. Useimmat pressukatteet ovatkin kolmion mallisia ja niiden päälle napakalle kiristetyn pressun päälle ei jää lumi seisomaan. Veneen peitetelineen voi rakentaa itse a-pukkityylillä puutavarasta. Vaihtoehtoisesti voi käyttää valmiita pressutelineitä. Kuvauksissa hyödynsimme tähän tarkoitukseen suunniteltua Boat Techin veneen kansitelinettä. Sen voi kiinnittää kaiteisiin tai laskea suoraan veneen tasojen/turkin päälle. PRESSU ON SIDOTTAVA NAPAKASTI JA HUOLELLISESTI Kun pressuteline on saatu kasattua veneen päälle, on pressutuksen aika. Normaalin ”kevytpeitteen” sijaan, veneen talvipres-

VENEEN peitetelineen voi itsekin rakentaa a-pukkityylillä puutavarasta.

suksi kannattaa valita hieman paksumpi ja vahvempi peite. Pressun kannattaa olla juuri oikean kokoinen, jotta sen saa hyvin sidottua veneen ympärille. Liian isoa pressua on lähes mahdoton kiinnittää hyvin ja liian pieni taas ei suojaa venettä. Peitteen koko riippuu paljon korkeudesta ja se on sidottava huolellisesti. Itse olemme pyrkineet sitomaan peitteen trailerin runkoputkiin. Tällöin peite ei mene (ainakaan koko matkalta) veneen kylkiä nuollen ja mahdollistaa veneen tuulettumisen paremmin peitteen alla. Pressu sidotaan napakasti ja huolellisesti, jotta se pysyy päällä Suomen talvimyrskyissäkin. VENETRAILERIN TARKASTUS JA HUOLTO Jos vene kulkee vuoden aikana paljon trailerin päällä tai vaikka satunnaisestikin, tulee myös trailerin kuntoon kiinnittää huomiota.Traileri on hyvä pestä huolellisesti ennen talvea ja tarkastaa, että kärry on ulkoisesti kunnossa. Jos valoissa ja trailerin sähköissä on vikaa, kannattaa ne korjata joko välittömästi

TRAILERI on myös tärkeää tarkistaa ja huoltaa talven tullen.


tai kun olosuhteet antavat siihen mahdollisuuden, kuitenkin ennen seuraavaa kautta. Jos vene talvehtii trailerilla, on hyvä irrottaa kaikki kiristysliinat, huoltaa ja pestä ne talven aikana kuntoon. Trailerin sijoituspaikan olisi hyvä olla hiekkapohjainen tai asfalttipintainen. Nurmikolla kosteus kertyy, jolloin traileri sekä vene ovat aina kosteuden vaikutuksen alaisena. Eli mieluiten mahdollisimman kuivan pohjan päälle. Jos venettä säilytetään trailerilla, kannattaa sen renkaita sekä akselistoa säästää nostamalla vene trailereineen tunkeilla ylös ja laittaen koko paketti säilytyspukkien päälle siten, että trailerin renkaat ovat sentin pari irti maasta. Näin paketti ei pääse jäätymään kiinni maahan, eikä sen paino kuormita trailerin akselia tai renkaita.

LIINAT kannattaa pestä ja räikkä puhdistaa ja öljytä. VENEEN ollessa trailerilla kannattaa säästää akselia ja renkaita nostamalla paketti ylös.

LAAKEREIDEN KUNTO ON TARKISTETTAVA Samalla pystyy testaamaan trailerin laakereiden kunnon – onko renkaissa sivuttais-

LAAKEREIDEN kunto selviää ravistelemalla rengasta kahdella kädellä.

suuntaista välystä, rohisevatko laakerit ja laahaavatko esimerkiksi jarrut. Jos näissä on korjattavaa, on homma syytä hoitaa pois ennemmin kuin myöhemmin. Huonokuntoinen laakeri pahimmillaan johtaa renkaan irtoamiseen kärrystä, jolloin seuraukset voivat olla vaaralliset ja kalliit. Talven tullen kannattaa muistaa käydä ajoittain katsomassa, että pressu pysyy veneen päällä toivotusti ja etteivät vaihtelevat säät tee tepposia veneen omistajalle, talvehtii vene sitten kotipihassa tai muualla. Kun veneestä pitää huolta, varmistaa se huolettoman kauden aloituksen keväällä ja sen, että kalusto säilyy kunnossa ja varmatoimisempana myös tulevaisuudessa. Huoltotoimien laiminlyönti kostautuu nopeasti. Jos homman päästää liian pitkälle, maksaa se huomattavasti enemmän vaivaa, aikaa ja rahaa kuin ajoissa tehden. Hyvin huollettu ja pidetty vene säilyttää arvonsakin   paremmin.

Suomen vapaa-ajan kalastajien keskusjärjestö Sininen 80 mm Punainen 80 mm

Vihreä 80 mm

Suurille petokaloille suunniteltu Hauki Special on vuoden 2021 Vuosiuistin®. Aito 24 karaatin kultaus ja kolme kalastavaa väriä. Täydennä kokoelmaasi tai anna kalastavalle ystävällesi mieluinen lahja!

20 vuotta

Kuusamon Uistin onnittelee!


KALAPAIKKA TEKSTI JA KUVAT TEEMU KOSKI

Kalapaikkana

RUOVESI Sekajigaajan huippukohde 20

5 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

  PASSELI ruo-

kakuha. Ilman ruokakalaa Ruovedeltä tarvitsee harvoin lähteä.

  KARULLA Jäminginselällä on tilaa ja ison veden tunnelmaa. Varsinkin ahvenenkalastajalle tämä pikku-Pielinen tarjoaa haastetta.


Sekajigaus Opportunistinen sekajigaus Opportunistinen sekajigaus on kirjoittajan keksimä nimi kalastustyylille, jossa vene lastataan kalavehkeillä ja työnnetään vesille ilman sen kummempaa tavoitetta tai suunnitelmaa. Paitsi, että ajellaan ympäriinsä ja kalastetaan, sitä mitä eteen sattuu. Usein tällaiset reissut tehdään vielä yksin, jolloin vesillä saa haahuilla aivan oman mielensä mukaan. Ja lajia ja tekniikkaa voi vaihtaa lennosta: Sopivasti tuuleen jäävän syvän kaislapätkän voi kopaista vähän isommalla jigillä hauen toivossa, ja siitä siirtyä takaisin penkalle kuhia etsimään. Ehkä kuitenkin tuon karikon kautta, siinähän voisi olla vaikka ahvenia!

Tämä on erinomaista vastapainoa suurkalaorientoituneelle täsmäkalastukselle tai arjen kiireille. Opportunismi ei välttämättä luo edellytyksiä suuriin menestyksiin, mutta aina jotain saalista kertyy. Eivätkä suuret saaliit tässä lajissa ole tarkoituskaan, vaan lähinnä rentoutuminen, stressinpurku ja muutaman ruokakalan saaminen. Ruovesi tarjoaa erinomaiset puitteet tällaisille kalastusretkille. Monipuolinen kalasto ja rikkonaiset maastonmuodot sopivat sekakalastukseen erinomaisesti. Suojaisia alueita löytyy tuulisellakin säällä, eivätkä kalastettavat kulmat lopu kesken.

R

uovesi laskee vetensä Murolekosken kautta Näsijärveen. Nässyn asujaimisto kutsuukin Ruovettä usein ylävesiksi, ikään kuin se olisi jokin vähäisempi osa Näsijärveä. Mutta alavetisten näkemyksestä huolimatta Ruovesi on oma ja itsenäinen järvensä. Ruovesi saa vetensä pohjoisesta, Syvinkisalmen kautta Tarjannevedeltä ja idästä, Keurusselän ja Kuoreveden vesiä kuljettavasta Vilppulankoskesta. Kartalta mitattuna laivaväylää Muroleen ja Vilppulan välille mahtuu reilut kuusikymmentä kilometriä, joten reitin haltuun ottamiseen saa varata hetken aikaa. Matkan varrelle jää seitsemän isompaa selkää lahtivesineen ja kymmenkunta vuollepaikkaa. Seliltä löytyy syvyyttä kymmeniä metrejä, mutta laajoja ulappavesiä alueella ei montaa ole. Laivaväylät on hyvin merkitty, ja näiden ulkopuolelle jää lukematon määrä pakkoja, penkkoja, karikoita ja niemenkärkiä kalastajan koluttavaksi. Selkiä toisistaan erottavista vuolteista puhumattakaan. SÄÄNNÖSTELEMÄTÖN REITTI Suurin osa Kokemäenjoen vesistön järvistä on säännösteltyjä eli järven alapäästä löytyy voimalaitos. Näissä altaissa vedenpintaa lasketaan kevättalvella, jotta tulvavesille olisi tilaa. Ruovesi sen sijaan purkaa vetensä Murolekosken läpi oman rytminsä mukaan, ja keväisin järven vedenpinta on selvästi esimerkiksi alapuolista Näsijärveä korkeammalla. Tämä on eduksi kevätkutuisille kaloille, hauki etunenässä.

NÄSIJÄRVEN YLÄPUOLELLE JÄÄVÄ RUOVESI ON SIKERMÄ SELKÄVESIÄ JA NÄMÄ TOISISTAAN EROTTAVIA VUOLTEITA. VARSINKIN JIGIKALASTAJALLE REITILTÄ LÖYTYY KOLUTTAVAA VUOSIEN TARPEISIIN. Ruoveden vedenlaatu on humuksinen, ja varsinkin yläosiltaan rehevä. Mäntän paperitehtaan alapuolisena vesistönä Ruovesikin on saanut kantaa osansa Suomen vaurastumisesta, sillä 1950-80-luvuilla teollisuuden jätevedet johdettiin lähes puhdistamattomina alapuolisiin vesistöihin, mikä muutti Ruoveden yläosat sameaksi ja haisevaksi muljuksi, jossa ei huvittanut uida eikä kalastaa. Metsäteollisuuden rooli seudun ihmisten mielissä on edelleen hiukan kaksijakoinen. Tehtaat ovat tuoneet seudulle työtä ja vaurautta, ja tuohon aikaan paikkakunnalla asunut patruunasuku on tukenut myös kulttuuria sekä urheilu- ja nuorisotoimintaa alueella.

Toisaalta tehdas on myös pilannut alapuoliset vesistöt käyttökelvottomaan kuntoon. Mäntässä on edelleen Serlachiuksen nimeä kantava taidemuseo ja paikallismuseo. Suhtautuminen tehtaisiin ja niiden ympäristövaikutuksiin ei ole vieläkään aivan mutkaton, ja paikallismuseossakin paperiteollisuuden ympäristövaikutukset ohitetaan muutamalla sivulauseella. Näistä asioista museovirkailijalta kysyminen sai huoneen lämpötilan laskemaan noin kahdellakymmenellä asteella vielä 2010-luvullakin. VEDENLAATU ON NYT HYVÄLLÄ TASOLLA Vaikka kyseessä on kuitenkin melkoinen menestystarina: jätevesien puhdistamisen myötä reitin vedenlaatu parani nopeasti ollen nyt jo hyvällä tasolla. Usein ihminen on jättänyt jälkeensä melkoisen sotkun, mutta halutessaan se osaa myös siivota. Serlachiuksen suvulla asiaa on ehkä edesauttanut myös suvun kartanon sijainti Melasjärven rannalla, pahimmillaan pari kilometriä tehtaiden alapuolella. Edelleen etenkin Paloselän syvänteet kärsivät happiongelmista, mutta laajamittaisia happikatoja kalakuolemista puhumattakaan alueella ei esiinny. Ja isoimpia petokaloja lukuun ottamatta kaloja voi huoletta syödä. KUHA ON REITIN VALTALAJI Kuha on reitin valtalaji, ja sitä löytyy joka puolelta. Piikkiselkien kokojakaumakin on kalastajan kannalta mukavan monipuolinen. Kilon kuha on ihan peruskauraa, ja isomuksiakin saadaan melko usein. Ne vain ovat heittokalastajan tavoitettavissa harmillisen lyhyen ajan keväällä, kudun jälkeen. VAPAA-AJAN KALASTAJA 5 2020

21


Ruovesi kiinnostaa jonkin verran myös hauenkalastajia. Keväällä korkealle nouseva vesi luo hauelle hyvät olosuhteet lisääntyä, ja särkikala- ja kuorevaltainen saaliskalakirjo saavat hauen myös kasvamaan. Ahventa reitillä esiintyy myös, mutta niiden löytäminen on hiukan hankalampaa. Kuhanjigauksen sivuosumina tulee sattumakaloja, mutta pannukarkeiden ahventen parviin osuu lähinnä sattumalta. Ja ainakin kirjoittajan kokemuksen mukaan ne ovat oppineet pysymään hengissä koskaan syömättä. PALOSELKÄ ON TUNNETUIN ALUE Ruoveden tunnetuin alue lienee teollisuuden jätevesien aikanaan pilaama Vilppulan Paloselkä. Vuosikausien ajan alue kärsi veden likaisuudesta, joka sai pyydykset limoittumaan ja aiheutti kaloissa makuvirheitä. Rehevöityminen lisäsi veden tuottavuutta, mutta kalat saivat kasvaa kaikessa rauhassa. 1960-70-luvuille osuneiden kylmien kesien myötä myös reitin kuhakanta oli romahtanut, joten valtaistuimen valtasi hauki. Vesien puhdistuessa huomattiin, että Paloselällä asustaa hurja joukko hirmuisen suuria haukia. Parhaana vuonna 1990-luvun alussa sieltä lähetettiin Metsästys ja Kalastus -lehden kymppikerhoon yli kuusikymmentä ilmoitusta, mikä oli tuohon aikaan ennenkuulumaton määrä!

22

5 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA


Vieheet Ottivieheet Ruoveden ottivieheet eivät juuri muista humusveden peleistä eroa. Pohjalinjan kuhille vertikaalijigien ykköseksi on täälläkin noussut viisituumainen valkoinen Saira. Haukea ja kuhaa saa 4-6 tuuman muissakin seudun humuksisissa vesissä toimivilla vihreän, violetin ja harmaan sävyisillä kalajigeillä. Ahvenille, sikäli kuin ne mitään syövät, saattavat maistua pienet, kuoretta jäljittelevät jigit, joita on joskus kannattanut tarjota myös drop shot -rigillä.

  KALAA tulee, ja kaikilla

on hauskaa! Kuhan lisäksi jigikalastajan saalistilastoissa esiintyy haukia ja nättejä ahvenia.

  JÄMINGINSELÄN matalaa länsireunaa. Näistä penkoista löytyy kaikenlaista kalaa, kun vain viitsii etsiä.

Silloin isoja haukia ei kuitenkaan tavattu juuri vapautella, ja tiedon aiheuttama kalastajaryntäys teki melkoisen loven alueen suurhaukikantaan. Veden puhdistuessa myös rehevöitymisen tuoma kasvubuusti pikkuhiljaa vaimeni. 1990-luvun istutuksien ja suotuisien kesien myötä kuha on myös palannut Paloselälle, ja paikoin sitä saadaan hurjia määriä. Kaikuluotaimen käyttäjän tosin kannattaa opetella erottamaan sulkava ja kuha toisistaan, muuten heitettävän kokoista kalakaarta näkyy joka puolella. Edelleen Paloselän alue on loistavaa kalavettä sekä kuhaa että haukea tavoittelevalle. Kalaa on paljon, ja seassa myös kookkaita yksilöitä. Välillä siellä näkee kaikuluotaimessa sellaisia möykkyjä, ettei niitä tahdo kaloiksi edes uskoa. Ja joskus niidenkin on pakko syödä. MUSTASELKÄ REITTIEN RISTEYKSESSÄ Paloselältä alaspäin liikuttaessa Sotkanselän jälkeen tulee Mustaselkä, johon purkaa vetensä myös Tarjannevesi. Musta- ja Sotkanselkä ovat kokonaisuudessaankin hyvää kalavettä. Vuolteiden lisäksi kalastettavaa löytyy myös seliltä. Vuodenajasta riippuen kuhat majailevat 4-8 metrin vedessä, mistä löytyvät myös hauet.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 5 2020

23


ALKUKAUDESTA kuhat löytyvät penkkojen alaosista ja voivat olla hiukan haluttomia. Drop Shot-rigi voi pelastaa päivän.

24

5 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA


Kala vaihtaa paikkaansa tuulien mukaan, ja penkkoja ja pakkoja alueella riittää. Vertikaalijigaaja napsii näistä kuhan sieltä ja toisen täältä, mutta heittokalastajan kannattaa etsiä paikka, mihin kalaa on kertynyt reilummin. Alueelta löytyy myös kookkaita yksilöitä, jotka tosin viihtyvät usein välivedessä, mutta kuitenkin pohjanmuotojen tuntumassa. Kun kaikuluotaimen näytölle piirtyy jälkiä pikkukuhasta tai samaa kokoluokkaa olevista särkikaloista, on syytä tutkia aluetta hiukan tarkemmin. Usein lähistöllä väijyy myös reilumpi hauenroikale. Haukia etsivän kannattaa poiketa myös lahtiin jäävillä montuilla. Varsinkin keväällä ja syksyllä kuopille kerääntyy särkikaloja ja näiden perässä myös haukia. Toukokuun alkupuolella montuista saattaa tavoittaa myös isomuskuhan, joka iltapäivän auringon virkistämänä saattaa innostua jopa iskemään vieheeseen. JYLHÄ JÄMINGINSELKÄ Kolmantena mainitsemisen arvoisena paikkana reitin keskivaiheilla sijaitsee Helvetinjärven kanjonin jatke, kaakko-luode-suuntainen Jäminginselkä. Se lienee reitin selkävesistä suurin, ja karuine rantoineen sekä maisemaa hallitsevine mäkineen tuo mieleen Pielisen. Kartalta alueen kalapaikat luulee hahmottavansa jo ensi silmäyksellä, mutta liian helpolla itseään ei pidä päästää. Parhaat saaliit ovat löytyneet melko ilmeettömistä penkoista, osan selän keskimatalista ollessa lähes poikkeuksetta tyhjiä. Koilliskulmalle jäävä Miestämönsalmi on mielenkiintoinen paikka, kuten myös lounaaseen jäävä Jäminginvuolle. Matalan länsireunan kaislikoista ja penkoista löytyy myös kalaa, ja omassa pelikirjassani Jäminginselkä on reitin parasta ahvenaluetta. Toistaiseksi on vielä selvittämättä, milloin ne syövät. Kyllä puolikiloisen ahvenen on joskus ollut pakko jotain syödäkin, ja tämän kokoluokan kaloja ahvenparvien seassa heiluu. Näistä muutama on päästy määrittämään jopa ihan lajilleen. PERINTEISTÄ KUHAN HOLKITTAMISTA Jäminginvuolteen jälkeen tullaan Rataselälle, minkä jälkeen on vuorossa Kirnu-

Palvelut Veneluiskia harvakseltaan Yleisiä veneen laskupaikkoja reitiltä löytyy harvakseltaan. Kunnolliset luiskat löytyvät ainakin Muroleesta, Ruovedeltä ja Vilppulasta. Jäminginselältä ja Syvinkisalmesta löytyy myös päällystetyt luiskat, jotka tosin ovat jyrkähköjä. Etuvetoisella autolla näissä saattaa noston jälkeen kytkin hiukan haiskahtaa. Muroleen, Ruoveden ja Vilppulan satamista löytyy myös lounaspaikat ja tankkauspisteet.

REITILTÄ saadaan myös isompia kuhia. Nämä tosin ovat heittojigaajan ulottuvilla harmillisen lyhyen ajan. Kutupaikat kannattaa jättää rauhaan, mutta kesäkuun puolivälin maissa vuolteiden montuista saattaa jysäyttää hiukan raskaampikin pölli. Rikkonaisilla pohjilla hiukan ylipainotettu Drop shot -rigi toimii hyvin, eivätkä viehetappiot kasva sietämättömiksi.

salmi. Alue on kauttaaltaan hyvää kalavettä, ja Jäminginvuolteella kuuluu olevan pitkä historia kuhan holkituspaikkana. Holkittamisella tarkoitetaan ajopilkintää tupakan holkkiin valetulla painouistimen tapaisella vieheellä. Tällä vanha kansa on aikoinaan ruokakuhansa nostellut. Ja menetelmän suosion juuri Jäminginvuolteella ymmärtää hyvin. Virran alaosissa on kuhaa paljon, mutta louhikkoinen pohja on aivan ykkösluokan jiginielu. TELAKKARANNASTA LÖYTYY PALVELUJA Selän kaakkoiskulmasta löytyy myös käymisen arvoinen paikka, Telakanrannan vierasvenesatama. Aikoinaan Jäminkipohjassa on toiminut 150 henkeä työllistänyt saha, ja rantaan on uitettu puita sirkkelin siivutettavaksi. Sahan palettua ranta oli vuosikaudet hylättynä, mutta nyt alueella on vierassatamaa pyörittävä yrittäjä. Sieltä löytyy myös ramppi, josta veneen saa alas, jos ramppi ei ole muussa käytössä. Onneksi aivan vastarannalta löytyy myös kunnan ylläpitämä, tosin hiukan jyrkähkö betoniluiska. Satamassa on myös kahvio, joka toimii kutakuinkin samalla periaatteella kuin ramppikin. Paikalla on kuitenkin uniikki tunnelmansa, jota kannattaa käydä haistelemassa. Ja sopivilla tuulilla sataman eteen kerääntyy valtavia pikkukalaparvia, joiden alla makailee uteliaita, mutta ilmeisesti kovin kylläisiä ahvenia. SEKAJIGAAJAN SEIKKAILULEIRI Monimuotoinen Ruovesi monipuolisen kalastonsa kera tarjoaa jigikalastajalle koluttavaa pitkäksi aikaa. Kalaa on hyvin, mutta välillä sen saaminen iskemään teettää työtä. Myös isoihin kaloihin on hyvät mahdollisuudet. Suomen ennätyksiä tavoittelevalle löytyy ehkäpä potentiaalisempia vesistöjä muualta, mutta tavalliselle kalastajalle Pirkanmaan pohjoiset reittivedet ovat oivallinen kohde. Päivän reissulle alue kannattaa rajata johonkin reitin selistä, mutta kalastettavaa riittää pidemmänkin reissun tarpeisiin. Ja jos homma tuntuu liian helpolta, voi aina käydä katsomassa, josko Jäminginselän ahvenet olisi  vat syönnillä.  VAPAA-AJAN KALASTAJA 5 2020

25


ROSA LEE -ilmiö ja miksi kalat eivät näytä kasvavan

26

5 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

TE

NOPEASTI alamitan saavuttavien kuhien pyynti heikentää kuhakannasta saatavaa kokonaissaalista.

Tutkittua KS TI

JA K

IK KA

N

iin kutsuttu Rosa Lee -ilmiö (joskus vain Lee-ilmiö) kuuluu kalastusbiologian peruskäsitteisiin, mutta sen vaikutukset on otettu huomioon käytännössä valitettavan huonosti. Ilmiön luonne on helppo ymmärtää, kun ajatellaan kalojen vuosiluokkaa, jossa eri kalayksilöt kasvavat eri nopeudella. Yksilöiden välinen vaihtelu on normaalia ja kalat tunnetusti kasvavat läpi elämän. Nopeimmin kasvavat kalat saavuttavat nuorimpina alamitan tai koon, jossa ne alkavat takertua verkkoihin. Nuorissa ikäryhmissä kalastuskuolleisuus on korkeinta nopeimmin kasvaneilla yksilöillä, ja tämän takia hidaskasvuisten kalojen suhteellinen osuus lisääntyy jokaisen vuoden mittaan ja korostuu ikäryhmien myötä tiettyyn rajaan asti. Eri tavalla kasvavien kalojen suhteellisten osuuksien vinoutuminen lakkaa, kun kaikki yksilöt ovat yhtä lailla alttiita kalastukselle eli yleensä vasta vanhoissa ikäryhmissä. Suhteellisesti nopeakasvuiset kalat voivat vanhoissa ikäryhmissä jälleen suhteellisesti runsastua, jos kalastuksessa käytetään ylämittaa tai pyydystä, joka ei kovin hyvin pyydä isokokoisia kaloja. Ylämitta tarjoaa selviämisedun kalayksilöille, jotka nopeimmin saavuttavat sen. Jos kasvunopeuteen liittyy periytyviä osasia, kalakannan keskimääräinen kasvunopeus ei muutu sukupolvien välissä, kun lisääntyvä kalajoukko koostuu tasaisesti eri

AIN IV UVA ANSS

Maailmalla tehdään runsaasti vapaa-ajankalastusta koskevaa tutkimusta, jossa paljastuu paljon tavallista vapaa-ajankalastajaakin kiinnostavia seikkoja. Tällä palstalla esitellään lyhyesti ajankohtaisia kalatutkimuksia, ja taustoitetaan niitä tarpeen mukaan hieman vanhemmillakin töillä.

tavalla kasvavista kaloista. Kalastuksen ohjauksella tulisi välttää tilanteita, joissa nopeasti kasvavilla kaloilla on elämässään vähemmän mahdollisuuksia tuottaa poikasia kuin hitaasti alamitan saavuttavilla kaloilla. NÄENNÄISESTI HIDAS KASVU Jos tarkastellaan esimerkiksi Saaristomeren kuhien kasvua, kuhat jopa näennäisesti pienenevät kalastuskauden mittaan, koska nopeasti kasvavat pyydetään jo keväällä ja hitaammin kasvavat vasta syksyllä. Keskimääräinen kasvu koko kannan tasolla on tämän takia näennäi-

sesti negatiivista, vaikka luonnollisesti kaikki kuhat kasvavat, kunnes tulevat pyydetyksi. Rosa Lee -ilmiön ydin on siis siinä, että yksilöt kasvavat eri nopeudella kuin mitä koko kalakannan ikäryhmäkohtainen keskiarvokoko antaisi ymmärtää. Rosa Lee -ilmiön vaikutus kalakannan kasvurakenteeseen on sitä suurempi, mitä voimakkaampaa kalastus on. Saaristomeren kuhalla todennäköisyys kuolla alamitan saavuttamisen myötä on yli viisikymmentä prosenttia vuodessa. Jos kalastuspaine olisi pienempi, suurempi osa nopeakasvuisista kaloista eläisi pitkään, ja kokonaisuutena kalakanta tuottaisi enemmän kilomääräistä saalista kuin tapauksessa, jossa nopeakasvuiset kalat kuolevat heti alamitan saavutettuaan. Rosa Lee -ilmiön takia menetetään nopeakasvuisten kalojen tuottama saalishyöty. VAIKUTUS ON MERKITTÄVÄ POHDITTAESSA ALAMITTOJEN NOSTOA Kun kalakannan kasvunopeutta arvioidaan, yleensä pyydystetään näyte eri-ikäisiä kaloja. Jos Rosa Lee -ilmiö on vaikuttanut kalakantaan, näytteeksi saadut vanhat yksilöt ovat keskimäärin hidaskasvuisia ja nuoret suhteessa nopeakasvuisempia. Kun ikäryhmäkohtaisiin keskipituuksiin perustuen arvioidaan sitten esimer-


Vapaa-ajankalastajan

Laskelmat

KAUPPA

Perinteiset laskelmat saaliista vääristyvät Sarah Kraak ym. (2019) mallinsivat Rosa Lee -ilmiön vaikutuksia yleisesti. Heidän mukaansa esimerkiksi laskelmat alamitan muuttamisesta tai muusta pyydysten valikoivuuden muutoksesta koituvista seurauksista voivat olla jopa viisikymmentä prosenttia pielessä, jos ilmiötä ei oteta huomioon. Pelkästään kalastuspaineen muutoksen ennustetut vaikutukset voivat ilmiön takia vääristyä vähemmän, yleensä alle kymmenen prosenttia.

Tuote toimitetaan juhlavuoden lahjarasiassa.

20€

SVK 20-vuotisjuhlauistin Suomen Vapaa-ajankalastajien 20-vuotisjuhlauistin on suunniteltu erityisesti tiedostavalle ja vastuulliselle vapaa-ajankalastajalle. Kuusamon Uistimen 20 grammainen klassikko-Räsänen nyt ensimmäistä kertaa väkäsettömällä koukulla ja ottavissa järjestön väreissä. Uistimen tausta on hopeanvärinen. Tuote on suunniteltu ja valmistettu Suomessa.

Valmistettu rajoitettu erä, joten ole nopea ja tilaa omasi! L A S S A H YV ÄS

KA 0

LUE LISÄÄ https://doi.org/10.1093/icesjms/fsz107

Väkäsetön koukku tarttuu paremmin – pidä vain siima kireällä ja kala pysyy! Koukku on myös erityisen helppo ja turvallinen irrottaa.

SEURASSA

VUODESTA 2 00

kiksi kuhan alamitan noston hyötyjä, ei useinkaan oivalleta, että kuhat voisivat uuden alamitan myötä näennäisesti myös kasvaa nopeammin (vaikka todellisuudessa mitään muutosta yksittäisten kuhien kasvussa ei olisi). Jos kokovalikoiva pyynti on hyvin voimakasta, koostuu suurin osa kalakannasta alamittaisista tai muuten vain pienistä kaloista. Tämä kokorakenne on kalastuksen aiheuttamaa, eikä välttämättä liity millään tavalla kalojen todelliseen kasvunopeuteen. Tämä keskeinen ero todellisen, nuorten kalojen suomuista tai pään luista takautuvasti määritetyn kasvun ja kalakannassa havaittavien ikäryhmäkohtaisten keskipituuksien välillä ymmärtämällä kalatalousalueilla päästäisiin merkittävästi parempaan vesien tuottavuuteen ja kalastuksen laatuun. Suurimmassa osassa Suomen järvistä taimen kasvaa noin 10 senttiä ja kuha 5,5-10 senttiä vuodessa. Kasvu voitaisiin havaita myös alamitan täyttävillä kaloilla, jos ensimmäisenä alamitan täyttäviä kalo  ja ei heti pyydettäisi.

20

TILAUKSET vapaa-ajankalastaja.fi/kauppa tai toimistolta puh. 050 597 4933, jaana.piskonen@vapaa-ajankalastaja.fi

Hintoihin lisätään toimituskulut.


TEKSTI JA KUVAT ISMO MALIN

SVK SAI ONKIKANSAN LIIKKEELLE ym Lappeenrannassa Suomi onkii -päätapahtumassa oltiin hyvällä tuulella ja kaikki saivat kalaa

K

aksikymppisiään juhliva Suomen Vapaa-ajankalastajat (SVK) järjesti elokuun viimeisenä viikonloppuna Suomi onkii -tapahtuman 12 paikkakunnalla eri puolilla Suomea. Nämä perheystävälliset tapahtumat kutsuivat suomalaisia vahvistamaan luontosuhdetta ja juhlistamaan ongintaa yleiskalastusoikeutena. Tapahtumiin saapui SVK 20 vuotta -juhlakoordinaattori Johanna Antilan mukaan ilahduttavan runsaasti perheitä ja nuoria onkijoita viihtymään kalastuksen, kätköetsinnän ja yhdessäolon merkeissä siitäkin huolimatta, että samana viikonloppuna juhlittiin myös koulunsa päättäneitä. ”Merkittävää oli myös se, että keskeisillä sijainneilla toteutetut matalan kynnyksen tapahtumat nostivat esille kaupunkien lähikalastuspaikkoja ja pysäyttivät myös monia ohikulkijoita tapahtumien äärelle. Näin kahden päivän aikana järjestettyihin tapahtumiin osallistui peräti 1100 henkilöä”, Antila sanoo. Eniten kävijöitä vetivät Lappeenrannan päätapahtuma, jonka kokonaiskävijämäärä

oli noin 250, joista onkijoita 70, ja Lahden tapahtuma, jossa oli noin 60 onkijaa ja kaikkiaan noin 240 kävijää. Myös Helsingissä, Kemissä ja Mikkelissä päästiin yli sadan henkilön kokonaisosallistujamääriin. LAPPEENRANNASSA KAIKKI SAIVAT KALAA Sunnuntaisen päätapahtuman järjestelyistä päävastuun kantaneen Lappeenrannan Urheilukalastajien puheenjohtaja Pekka Tu-

rusen mielestä tapahtuma oli sangen onnistunut, sillä ajoittainen vähäinen sade ei latistanut tunnelmaa, vaan sekä onkimaan tulleet perheet että talkoolaiset olivat kaikki hyvällä tuulella. Eikä ihme, sillä jokainen onkimassa käynyt sai kokemuksen lisäksi myös kalaa. ”Toki sateen uhka ja koronatilanne jonkin verran varmaan vähensivät kävijöiden määrää, mutta toisaalta nyt osallistujia oli oikeastaan sopivasti tänne Satamatorille, joten ruuhkilta onkipaikalla pääosin vältyttiin. Sanoisin, että olen kokonaisuuteen 80-prosenttisesti tyytyväinen”, Turunen selvittää. Muidenkin kuin kalastusseurojen osallistuminen Lappeenrannan tapahtumaan oli Turusen mielestä oikeaan osunut ratkaisu. ”Täällä olivat mukana esimerkiksi Suomen Luonnonsuojeluliitto, Luontokeskus Saimaarium, Pepo Futis ja Etelä-Saimaan Meripelastusseura. Jatkossa voisi tällaista tapahtumayhteistyötä entisestään tiivistää esimerkiksi urheiluseurojen suuntaan,” Turunen pohtii.

KAHDEKSANVUOTIAS Joona esittelee ylpeänä onkisaalistaan. KAHDEN päivän aikana järjestettyihin Suomi onkii -tapahtumiin osallistui yhteensä noin 1100 henkilöä. Lappeenrannan päätapahtumassa vieraili yhteensä 250 ihmistä, joista noin 70 kävi myös ongella.

28

5 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA


päri Suomen

LAPPEENRANNAN keskustassa asuvalle 14-vuotiaalle Niko Ukolle Satamatori oli jo ennestään tuttu onkipaikka. Kuvassa myös lapsia ja nuoria ongittanut Vesa Poutanen. KEMIN Suomi onkii -tapahtuma järjestettiin oivassa kalakelissä Veitsiluodon kalapaikalla.

ONKIMINEN ON KOKO PERHEEN HARRASTUS

Kuusivuotias Emil Heikkeri ja hänen vanhempansa Amanda ja Petri ovat kaikki sangen kokemattomia kalastajia ja olivat hakemassa Suomi onkii -tapahtumasta oppia. Isä-Petri kertoo toki kalastaneensa jonkin verran nuorempana, mutta harrastuksen jääneen vuosiksi tauolle: ”Nyt olen pojan kanssa aloitellut uudelleen kalastuksen ja hänen ehdoillaan mennään jatkossakin.” Vasta tänä kesänä onkimisen aloittanut Emil sai heti ensi yrittämällä perheen mökkivesiltä kaksi noin 30-senttistä lahnaa. ”Tämä onkiminen onkin helppoa”, oli hän siihen todennut. Lappeenrannan keskustassa asuvalle 14-vuotiaalle Niko Ukolle Satamatorin rannat ovat tuttuja onkipaikkoja. Niko on kalastanut jo kahdeksan vuoden ajan eli yli puolet elämästään. Hän ei luottanutkaan järjestäjien onkiin ja vapoihin, vaan kalasti omilla välineillään. ”Aloitin kalastuksen vaarin ja isän kanssa lähivesillä. Lisäksi olen onkinut paljon myös Telkjärvellä ja Kotijärvellä. Onkiminen on minulle yhä mieluisin tapa kalastaa pilkkimisen ohella. Virvelikalastusta en juurikaan   harrasta”, Niko kertoo.

TAPAHTUMAT Kemissä ongittiin kirjolohikin Kemin Veitsiluodon kalapaikalle järjestettyyn tapahtumaan saapui yhteensä noin 110 osallistujaa, joista onkijoita oli 47. Veitsiluodon Kalamiesten puheenjohtaja Pekka Rajala kertoo olevansa erittäin tyytyväinen kävijämäärään. ”Myös onkijat ja huoltajat tuntuivat olevan tyytyväisiä, kun kaikki onkijat saivat kaloja. Yksi noin 10-vuotias onkija onnistui saamaan jopa kirjolohen, mikä ei ole ihan helppo temppu mato-ongella. Lisäksi kun talkoolaisia oli omasta seurasta peräti yksitoista, niin pystyimme hyvin opastamaan onkijoita ja kertomaan muutenkin kalastuksesta”, Rajala kertoo. Lahdessa Pikku-Vesijärven puiston tapahtuma veti kalastusohjaaja Veikko Karinkannnan mielestä kohtuullisesti nuoria onkijoita. Harmillista hänen mukaansa oli se, että kalan tulo oli huonoa mäskäyksestä huolimatta. Jos kalansaaliit jäivätkin Lahdessa pieniksi, Fisuun-kätköjen etsiminen sujui paremmin. ”Osa olisi halunnut jatkaa kätköjen etsimistä vielä palkintojen loputtuakin. Kätköilyä järjestetäänkin varmasti tulevissakin tapahtumissa, niin hyvin se otettiin nyt vastaan”, Karinkanta mainitsee. Seppo Karhu Kirkkonummen Kalapojista oli vetovastuussa Helsingin Suomi Onkii -tapahtumassa. Hänen mukaansa Vanhankaupungin suvannolle kerääntyi 52 nuorta ja suurin piirtein sama määrä vanhempia. ”Onkijoille annettiin onkivapa ja purkki kärpäsentoukkia koukkuun laitettavaksi. Tarpeen vaatiessa opastettiin syötin laittamisessa ja ongen heittämisessä. Meillä oli myös kalankäsittelijä paikalla ja hän näytti, miten kala valmistellaan pannulle paistettavaksi. Lopuksi jokaiselle onkijalle annettiin onkilaite kipinän antajaksi tulevalle kalastusharrastukselle”, hän selvittää.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 5 2020

29


Aloitteleva kalastaja vielä itsekin

innostaa muita kalastuksen pariin

KISTO JÄ MÄ

LIN

EN AR

varressa

A M

EMMI PETÄJÄMÄKI

O T E K S TI I S M

Tuore kalakummi

Vavan

TÄ PE •K UVAT EMMI

E

mmi Petäjämäki on aina nauttinut ve- joista on merkittävä hyöty elämässä myös sillä olemisesta, mutta kalastaminen al- myöhemmin. Voi sanoa, että kalastusharraskoi kiinnostaa toden teolla vasta viime tus on jatkuvaa oman osaamisen kehittämisvuonna. Silti hän on jo täysillä ja monipuo- tä. Sen parissa voi oppia kaikkea, jos haluaa, lisesti mukana kalastuksen parissa esimer- mutta pakko ei ole”, hän kertoo. ”Vaikka lajia tuntemattomat usein ehkä kiksi oman somekanavansa kautta ja Suomen Vapaa-ajankalastajien kalakummina. ajattelevat, että kalastus on tylsää ja yksiToki hän käy itsekin ahkerasti kalastamassa. toikkoista, se ei todellakaan ole sitä. KiehKalastaminen on 33-vuotiaan Emmin mu- tovaa kalastuksessa nimenomaan on se, etkaan osoittautunut jopa yllättei koskaan etukäteen tietävän antoisaksi harrastuksekdä, mitä kalapäivän aikaVoi sanoa, että kalassi, jonka myötä kokee sellaisiana tulee vastaan”, Emmi vakuuttaa. kin asioita, joita ei kotisohvalla tusharrastus on jatkuKalastamisen ja siihen osaa edes kuvitella. vaa oman osaamisen liittyvien taitojen lisäksi ”Olen kalareissuilla nähnyt kehittämistä. Emmin mielestä on täresimerkiksi peuran uimassa keskellä järveä ja satumaisia paikkeää juurruttaa kalastakoja vesistöjen uumenissa”, hän kuvailee. viin nuoriin vastuullista käytöstä luontoa Tietenkin myös hetket, jolloin hän on sy- kohtaan. dän pamppaillen väsyttänyt isoa kalaa, ovat ”Esimerkiksi, ettei roskata, ja arvostetaan jääneet mieleen. elämää luonnossa, eikä tuhota tai häiritä si”Minulla onkin jo tässä vaiheessa kalastuk- tä”, Emmi painottaa. sesta paljon upeita tarinoita ja hetkiä, jotka tulen aina muistamaan. Lisäksi kalastus on OMA SOMEKANAVA @EMMILUONTOON tuonut myös itsevarmuutta, kun olen huo- Emmi aloitti kalastusaiheisen somekanavanmannut, että osaan asioita. Toisaalta uuden sa @emmiluontoon syksyllä 2019. Aluksi opetteluun liittyvät kömmähdyksetkään ei- hän päivitti sitä satunnaisesti omiin kalavät pelota niin kuin aiemmin” hän vakuuttaa. reissuihin liittyvillä kuvilla ja tarinoilla. Kuluvan vuoden keväällä hän sitten löysi mieHALUNNUT AINA AUTTAA MUITA lestään sopivan tavan esittää sanottavansa. Emmi kertoo, että hänellä on aina ollut halu ”Tunnustan olevani aloittelija ja kerron auttaa muita ja tehneensä vuosia vapaaeh- niin kömmähdyksistä kuin onnistumisista. toistyötä vähävaraisten lapsiperheiden hy- Muistutan myös, ettei virheistä pidä lannisväksi. Siten lähteminen mukaan kalakum- tua, sillä kalastaminen vaatii jatkuvasti uumitoimintaan tämän vuoden keväällä oli hä- den opettelua. Juuri sen takia kalastus kiehnelle luonteva ratkaisu. tookin ja on sellainen laji, johon ei millään ”Vaikka itse olen vasta-alkaja, niin jos voin pysty kyllästymään”, Emmi kehuu. innostaa ja kannustaa sekä auttaa muita, niin Emmi kertoo kannustavansa seuraajiaan se on minulle iso juttu”, hän sanoo. vastuulliseen kalastamiseen ja siihen, etEmmi perustelee kalastuksen mielekkyyt- tei kalastuksessa ole kyse vain isosta saatä lasten ja nuorten harrastuksena sillä, et- liista, vaan siitä, kuinka se kehittää ihmitä kaikki käytännönläheinen tekeminen on sen luonnetta. hyväksi heidän kehitykselleen. ”Kärsivällisyyden kautta lajista saa par”Kalastamisen myötä oppii paljon asioita, haiten irti, sillä on niin paljon kaikkea mi-

30

5 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

  EMMIN mielestä kalastuksen harrastajat ovat reilua porukkaa.

  EMMIN saaliskalat ovat olleet pääasiassa ahvenia ja haukia.


ESIKUVAT Esikuvia tarvitaan kalastukseenkin

  MYÖS kirjolohi on

Emmille tuttu saaliskala.

Emmin mukaan esikuvia tarvitaan, jotta kiinnostus jotain harrastusta kohtaan kasvaa. Tämä pätee kaikkiin lajeihin, myös kalastukseen. ”Esikuvan pitäisi olla sellainen, että häneen on helppo samaistua, jotta seuraajat kokevat, että minäkin voin. Kalastaminen on lisäksi siinä mielessä mainio laji, että kulut eivät ole niin suuria kuin monessa muussa harrastuksessa. Tämä mahdollistaa sen, että useimmille kalastaminen on taloudellisesti mahdollista”, hän sanoo. Itse hän pyrkii sekä kalakummina että somekanavallaan saamaan lisää uusia nuoria ihmisiä, mutta myös aikuisia mukaan kalastusharrastukseen ja kalastusseuroihin. ”Varsinkin haluan rohkaista tyttöjä ja naisia kalastamaan, sillä heitä harrastajajoukossamme on vielä sangen vähän”, Emmi mainitsee. Uusien harrastajien houkuttelemiseksi kalastustapahtumissa hänen mielestään pitäisi tuoda taitojen ja tietojen isäksi esille niitä fiiliksiä ja tunteita, joita kalastus tuo tullessaan. Kannattaisi myös kokeilla koko perheen erätapahtumia, joissa olisi monia erilaisia aktiviteetteja, kuten esimerkiksi geokätköilyä ja suunnistusta ja tietenkin kalastusta”, Emmi miettii.

ta seuraajia sometileilleen. Esimerkiksi hänen Instagramillaan on noin kahdeksansataa eri-ikäistä seuraajaa, jotka lähes kaikki ovat nimenomaan kalastuksesta kiinnostuneita. ”Avoin ja rehellinen linjani on siis toiminut ja saamani palaute on ollut pääasiassa myönteistä ja kannustavaa. On ollut myös ilo nähdä, kuinka reilua porukkaa kalastuspiireistä löytyy. Somessa jaetaan avoimesti kokemuksia kalastamisesta, ja aina kun olen pyytänyt vinkkejä, olen niitä saanut. Jaan myös itse näitä vinkkejä muille”, hän kertoo.   EMMI pitää pilkkimisestä sekä kesällä että talvella.

tä pitää selvittää ja tehdä, jotta onnistuu”, hän miettii. ”Puhun myös paljon luonnon vaikutuksesta meihin ihmisiin, kun nykyään tekniset laitteet ja hektinen elämänrytmi vievät paljon energiaa. Tähän saa kalastuksen kautta mahtavasti rauhoittavaa vastapainoa. Ainakin omaan jaksamiseeni ja elämänlaatuuni tällä on erittäin myönteinen vaikutus”, Emmi sanoo. PÄÄASIASSA MYÖNTEISTÄ JA KANNUSTAVAA PALAUTETTA Emmi sanoo olevansa otettu siitä, että hän on lyhyessä ajassa saanut paljon sitoutunei-

Emmin ensimmäiset kalastuskokemukset tulivat mateenpilkinnästä talvella 2019. Kun jäät lähtivät, aikaa kului vetouistelun parissa yhdeksänkin tuntia mökkivesillä. ”Tämä kesä on kulunut kalastamisen ohessa kalastustietojen ja -taitojen hankinnassa. Ohjelmaan ovat kuuluneet erilaiset kalastustavat, -välineet ja kalankäsittely”, selvittää Emmi, joka myös laittaa ottamistaan saaliskaloista ruokaa. Hänen suosikkikalastustapoihinsa kuuluvat pilkkiminen niin kesällä kuin talvellakin, vetouistelu sekä jigaus ja heittokalasAVOMIES INNOSTI KALASTAMAAN tus. Ensi vuonna hän aikoo opetella myös Pieksämäeltä lähtöisen oleva Emmi vietti perhokalastamaan. lapsuudessaan paljon aikaa tätinsä mökillä ”Eniten tykkään kalastaa haukea ja ahAnttolassa. Tuolloin hänen lähipiirissään ei venta. Järvet ovat jo tulleet tutuiksi, mutta ollut ketään, joka olisi tutustuttanut hänet myös koskikalastus ja lohenpyynti kiinnoskalastukseen. tavat kovasti. Jälmimmäistä ”Tykkäsin kuitenkin olla onkin tarkoitus mennä kokeiveden äärellä, sillä huomasin lemaan Tornionjoelle”, EmTykkäsin kuitenkin olla sen rauhoittavan. Liikuimme veden äärellä, sillä huo- mi kertoo. muutenkin paljon luonnosToistaiseksi hän on onnistumasin sen rauhoittavan. nut saamaan saaliikseen pääsa marjastaen ja sienestäen”, hän muistelee. asiassa ahventa ja haukea, mutta kuhat eivät ole niinNykyään Jyväskylässä asuva Emmi kertoo harrastavansa fiiliksen mu- kään hänen vieheisiinsä toistaiseksi iskeneet. kaan ulkoilua, pallopelejä, kuntosalia ja mar”Kuoreen lippoaminen Vaajakosken Vaajajastusta. Hänellä on myös metsästäjätutkin- virralla oli myös mukava kokemus. Ne haisito. Kalastus tuli mukaan kuvioihin viime vat ihan tuoreelle kurkulle ja niitä tuli niin vuonna, mistä kuuluu kiitos avomies Jon- paljon, että annoin osan saaliista kavereilnelle, joka on innokas kalastaja. Myös Em- le, vaikka tavallisesti kalastan vain sen ver  min seitsemänvuotias tytär on jo käynyt pil- ran, mitä itse tarvitsen”, Emmi selvittää.  killä ja onkimassa.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 5 2020

31


KALAPAIKKA

TEKSTI JA KUVAT JARI TUISKUNEN

KOHTI TUNTEMATONTA PIKKUJÄRVET ovat sopivia kohteita rantakalastajalle. Niissä tavallisimpia lajeja ovat ahven ja hauki, jotka usein myös viihtyvät rantojen tuntumassa.

32

5 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

KARTTA on ensimmäinen ja tärkein hyödyke uuteen kalakohteeseen tutustuessa.

WWW.RETKIKARTTA.FI on Metsähallituksen ylläpitämä karttapalvelu.


Älä anna kalapaikan yllättää Tuttu on turvallista, mutta kukapa meistä ei kaipaisi joskus vaihtelua arkeen. Harva jaksaa kalastaa vuodesta toiseen samoja karin kupeita tai kosken kuohuja. Kun mieli halajaa uusille vesille, kannattaa etukäteistehtävissä olla tavallista huolellisempi.

U

seimmiten kalareissut suuntautuvat kotivesille. Silloin kulkureitit ovat selvillä, parhaat rannaltaheittopaikat tiedossa, mahdolliset karikivet muistissa ja kalojen ottipaikatkin vuosien kokemuksella päähän tai karttaplotterille tallennettuna. Haahuiluun ei tarvitse aikaa tuhlata. Saalista saa, jos edes kohtuullinen syöntipäivä sattuu kohdalle. Välillä tulee kuitenkin tilanteita, että tie vie itselle tuntemattoman kalapaikan äärelle. On vaikkapa tullut vuokrattua mökki viikoksi pariksi järven rannalta sillä ajatuksella, että kalastamaan olisi mukava päästä. Kerrankin rauhassa ja ajan kanssa, uutta vesistöä opiskellen.

Läheskään aina ei apua löydy suusta korviin -menetelmällä. Silloin pitää istahtaa tietokoneen tai paperikartan äärelle ja aloittaa alusta.

KARTAN ÄÄRELLE Kartta on ensimmäinen ja tärkein hyödyke, johon kalakohteeseen syvennyttäessä pitää tutustua. Uuteen kohteeseen mentäessä ei riittävän tarkkaa paperikarttaa ole yleensä käytettävissä, mutta netti pelastaa tilanteen. Metsähallituksen www.retkikartta.fi on yksi pätevistä karttapalveluista. Karttaa tutkimalla voi esimerkiksi päätellä, kuinka rannat kelpaavat kalastukseen, onko ja missä päin vesikasvillisuutta, kivikkoa, tuulilta suojaavia saaria, kaloja kerääETUKÄTEISTYÖ KANNATTAA viä karikoita, virtaisia salmia, purojen tai Jotta unelma toteutuisi jokien suita, niemen paikan päällä mahdollikärkiä, lahden pohjusimman täysimääräisenä, koita, mitä tahansa kaTUNTEMATTOMILLE VESILLE on viisautta tehdä hieman loja kiinnostavaa vaihetukäteistyötä eli yrittää televuutta ympäristössä. MATKATTAESSA EI AINA TIEDÄ, ronkkia vastauksia kaJos vesille mielitään MINKÄLAISISSA OLOSUHTEISSA veneellä, pitää veneilylastajan peruskysymykJOUTUU KALASTAMAAN. KARTsiin: Mitä, mistä, millä turvallisuuden nimissä TOJA JA ILMAKUVIA TUTKIMALja miten. tarkkailla kartasta myös LA PÄÄSEE USEIN JONKINLAImahdollisia karikiviä ja Ensimmäiseksi kanmatalikkoja. nattaa tietenkin jututtaa SEEN KÄSITYKSEEN. Kalastajalle erityisen mökin vuokraisäntää tai arvokasta tietoa tarjoa-emäntää. Heillä saattaa olla oikein varteenotettavaa tietoa paikal- vat tietysti syvyyskäyrät. Esimerkiksi viime lisista kalastuskuvioista. Tuskinpa kukaan kesänä uudistunut metsähallituksen Retkibisnekseensä vakavasti suhtautuva haluaa kartta.fi-palvelu salasi aiemmin reittivesien niitä vihjeitä pimittää asiakkailtaan, vaik- syvyystiedot, mutta nyt ne saa näkyville vaka kalakateus suomalaisten perisynteihin litsemalla Karttataso-valikosta "Syvyyskäylukeutuukin. rät". Syvimpien vesialueiden käyrästössä on

VENEILIJÄN pitää tarkkailla kartasta mahdolliset karikivet ja matalikot.

SYVYYSKÄYRÄT tarjoavat kalastajalle erityisen arvokasta tietoa.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 5 2020

33


JOKAISESSA vesistössä on omat ottipaikkansa, jotka saattavat paljastua vaikka vain katselemalla, missä muut kalastavat.

yhä puutteita, matalammat alueet kuuden metrin viivaan saakka sen sijaan näkyvät hyvin. Ja monilla pienemmillä vesillä käyrästö näkyy entiseen malliin, sikäli kun sitä on ylipäätään olemassa. Älypuhelimen omistajalla Retkikartta toimii kätevänä karttaplotterin pohjana, jonka avulla suunnistaminen vaikka selkäpakalle, syvänteen reunalle tai muuhun veden alle piiloon jäävään kohteeseen onnistuu helposti. Syvyyskäyristä on tietysti erityisen paljon iloa, jos pääsee kalastamaan veneestä, mutta kyllä rantakalastajankin kannattaa niitä tarkkailla. Pitkälle ulottuva, uposkasvillisuutta pukkaava matalavyöhyke saattaa olla onnen omiaan hauen hakijalle, kun taas nopeammin syvälle sukeltava penkka sopii paremmin vaikkapa ahvenen jigaajalle ja onkijalle. ILMAKUVA KERTOO Piirroskartan lisäksi kannattaa aina tutustua alueesta otettuihin ilmakuviin. Ne löy-

34

5 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

ÄLYPUHELIMEN KARTTASOVELLUKSET OVAT MAINIOITA APUJA VARSINKIN SILLOIN, KUN VESISTÖN SYVYYSTIEDOT NÄKYVÄT. tyvät myös edellä mainitusta Retkikartasta Ilmakuva-ikonia klikkaamalla. Vielä parempi on Google Earth -palvelu, joka antaa mahdollisuuden zoomata kohdetta hyvinkin

RETKIKARTTA toimii hyvänä karttaplotterin pohjana.

lähelle. Toki näkymätarkkuus riippuu mitä suurimmassa määrin siitä, minkä tasoista kuvamateriaalia sattuu hakemaltasi alueelta olemaan käytössä. Ilmakuvien avulla selviää parhaimmillaan upeita yksityiskohtia sellaisistakin vesistä, joita ei ole syvyysluodattu. Voit esimerkiksi erottaa vaaleampina kuultavia matalikkoja ja tummina peilautuvia syvänteitä, edellyttäen, että vesi on suhteellisen kirkasta. Vesikasvillisuus jopa yksittäistä lumpeenlehteä myöten näkyy olettaen, että kuva on otettu myöhemmin kesällä. Ympäröivän puuston tiheydestä pääsee käsitykseen ja mahdollisten kulkureittien kelpoisuudesta voi tehdä päätelmiä. Isommat kivet ja uppopuutkin saattavat kuvassa erottua. Sitä kartat ja useimmiten ilmakuvatkaan eivät kavalla, onko joku metsäautotie suljettu puomilla. Tämä vitsaus koettelee etenkin Etelä-Suomen metsäteitä ja saattaa tarkoittaa sitä, että kävelymatkaa kalapaikalle tulee ennakoitua enemmän. Vaan mikäpä helppokulkuista autouraa on patikoidessa.

ILMAKUVIEN avulla selviää yksityiskohtia vesistä, joita ei ole syvyysluodattu.


Vuodenaika Mitä vuodenaika vaikuttaa? Kalojen etsimisen kannalta on valtavasti väliä sillä, mihin vuodenaikaan ollaan liikkeellä. Vesistöt ovat hyvin erilaisia ja kalojen käyttäytyminen niissä vaihtelee, mutta tässä joitakin suuntaviivoja. Keväällä pian jäidenlähdön jälkeen monet kalalajit, kuten hauki, särjen sukulaiset ja osa ahvenistakin, kutevat. Tällöin ne löytyvät rantojen tuntumasta lämpimämmän veden alueelta. Kuha aloittaa kutunsa jonkin verran myöhemmin ja nousee sekin matalikoille elämäntehtäväänsä täyttämään. Kutuaikojen mentyä ohitse kalat ovat nälkäisiä ja hajaantuvat etsimään ravintoa lajilleen tyypillisesti. Rantavesistä löytää läpi vuoden ahvenia, varsinkin pienempiä haukia sekä särkikaloja, kun taas ulompana saalistavat kuhat, suuremmat hauet ja osa ahvenistakin. Kylmällä säällä petokalat usein passivoituvat ja painuvat syvemmälle pohjan tuntumaan, kun taas lämpimillä keleillä niitä voi tavoittaa välivedestä ja matalikoilta. Pinta-ajojakin esiintyy. Myös

NETISTÄ OTTIPAIKKA-APUA Mitä odottaa saaliiksi? Maamme eteläosissa uistinkalastajan todennäköisimmät hiilikuidun vääntäjät ovat hyvin ennakoitavissa, ellei kysymyksessä ole jokin jalokaloilla hoidettava istutusvesi. Lajit ovat ahven ja hauki. Kuha tulee hyvänä kolmosena. Varsinkin suuremmilla sameahkoilla vesillä kuhakannat saattavat olla niin vahvoja, että muodostavat viehekalastajan pääsaaliin. Mato-onkijalla puolestaan saalis koostuu ahventen ohella tyypillisimmin särkikaloista, kuten särjistä, salakoista, lahnoista, pasureista, säyneistä ja sorvista. Myös pohjoisessa ahven ja hauki säilyttävät paikkansa matalalla sijaitsevien järvien yleisimpinä viehesaaliina, mutta entistä vahvempana kuvaan tulevat lohikalat siika, harjus ja taimen. Kuhan olemassaolo sen sijaan lakkaa napapiirin tuntumaan. MYÖS GOOGLELTA KANNATTAA KYSYÄ Tulevaa pyyntistrategiaa hiottaessa kannattaa myös kysäistä Googlelta, josko sen uumenista löytyisi täsmätietoa paikallisesta kalastuksesta. Jos reissukohteena on hiukankin peruslamparetta isompi ja tunnetumpi kalavesi, melko varmasti netti kertoo siitä jotain. Hakukenttään vain järven nimi mahdollisella "kalastus"-lisäyksellä.

ERITYISESTI lohikaloja mielittäessä on syytä etukäteen selvittää alueen kalastusluvat.

virtaavat salmet ja jokien suualueet ovat erinomaisia kesäkalapaikkoja. Syksy tarkoittaa vesien viilenemistä ja päivän lyhenemistä, muttei välttämättä kalastuksen huononemista, sillä esimerkiksi ahvenet parveutuvat ja syövät ahnaasti talven varalle. Myös kuha saattaa olla yhä iskussa, kun ottipaikka syvänteiden rinteiltä löytyy. Tosin tuntuu siltä, että hyvä syyskalastus koskee varmemmin suuria järviä ja merialuetta, kun taas pienemmillä vesillä kalaelämä herkemmin hiljenee vesien kylmenemisen myötä. Syksy on useimpien lohikalojen kutuaikaa, ja sen turvaamiseksi monet virtavedet menevät rauhoitukseen 1.9.-30.11. väliseksi ajaksi. Myös järvillä ja merialueella on erilaisia rajoituksia voimassa. Lohikaloja mielittäessä onkin aina syytä etukäteen selvittää, onko kalastus luvallista, mitä lupia tarvitaan ja mitä kaloja saa mahdollisesti ottaa.

Herkästi Google nostaa esille jonkin keskusteluketjun, josta voi aueta runsaasti yksityiskohtia kalastosta, kalojen koosta, ottivieheistä, jopa ottipaikoista. Vaikkei näihin paljastuksiin kannata aina ihan sokeasti uskoa, antavat ne kuitenkin rakennuspalikoita tulevaa kalastustaktiikkaa suunniteltaessa. Ja tietysti voi keskustelupalstalla aina kysyä myös itse. Monet ovat valmiina kertomaan vinkkejä ensikertalaiselle, ihan rehellisestikin. NÄILLÄ EVÄILLÄ Viehemerkkejä ja -värejä mietittäessä ei kannata yleensä etukäteen hirmuisesti päätään vaivata. Keskimäärin samat vieheet, joilla on tottunut ka-

ISO hauki on monen unelmasaalis. Tällaisia onnistumisia lähdetään mieluusti hakemaan pitkienkin matkojen takaa.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 5 2020

35


Vieheet ”Varma” viehevalikoima

Jos kalastuskohde on jokseenkin tuntematon mutta jonkinlaisia vieheitä pitäisi raapia kokoon, kannattaa pitäytyä tunnetuissa ottipeleissä. Näillä pärjää.

TÄMÄN tyyppisellä viehevalikoimalla pärjää monenlaisissa olosuhteissa. Vasemmassa pystyrivissä lusikat Rapala Minnow Spoon, Professor ja Räsänen. Oikeassa pystyrivissä Vibrax, Bete Lotto (2 kpl) ja Rapala Rippin´ Rap. Alla Mikado Fishunter -jigejä ja jigipäitä.

BETE LOTTO 9-12 G: Lotto-lippa toimii niin ahvenille, hauille kuin jalokaloillekin. Erinomaisen helppo heitettävä ja uitettava, parhaimmillaan matalissa vesissä. BLUE FOX VIBRAX KOOT 1-4: Loton kaltainen lippaklassikko, joka koosta riippuen toimii kaikenlaisille eväkkäille. Leveän lehtensä ansiosta puikkelehtii melko näppärästi myös kasvillisuudessa. KUUSAMO RÄSÄNEN 5-7 CM: Perusviehe ahvenelle, hauelle ja lohikaloille, 5 cm koko toimii jigityylisesti uitettuna kuhallekin. Helppo ja kalastava etenkin 1-3 metrin vesissä. KUUSAMO PROFESSOR 2 26 G: Haukivieheklassikko parhaasta päästä. RAPALA MINNOW SPOON WEEDLESS: Minnari on ruohikkohauestajan ”pakollinen” hankinta. Toimii siellä, mistä hauet useimmiten löytyvät eli vesikasvustoissa. RAPALA RIPPIN´ RAP 5-6 CM: Niin sanottuihin räminävaappuihin kuuluva pitkäheittoinen viehe, jota voi uittaa hyvin monissa syvyyksissä, monilla tyyleillä ja kelausnopeuksilla. Toimii myös jigityylisesti tarjottuna kuhalle. MIKADO FISHUNTER 5-8 CM: Tällä erittäin ilmeikäsuintisella kalajigillä pärjää ahven- ja kuhahommissa, kun hankkii kohtuullisen koko- ja värivalikoiman sekä jigipäitä väliltä 5-15 g.

36

5 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

BETE LOTTO on parhaimmillaan matalissa vesissä.

lakantaa harventamaan omilla kotivesillä, toimivat hyvällä todennäköisyydellä tietyn lajisille ja kokoisille kaloille muuallakin. Ja jos nyt ei ihan parasta mahdollista ottipeliä satu omaan valikoimaan kuulumaan, mitä sitten? Kalastaminenhan ei ole useimmilla meistä kilpaurheilua, vaan rentoutumista ja luonnosta nauttimista. Tärkeää on kuitenkin varmistaa, että valitsee mukaan sellaisen sortimentin, jolla kyseinen kalapaikka on mahdollista kalastaa jotakuinkin tehokkaasti. Jos esimerkiksi järven vallitseva elementti on ruohikkoisuus, ruohovieheitä ei missään nimessä auta unohtaa matkasta. Sellainen harmittaa varmasti paikan päällä.

MINNARI on ruohikkohauestajan "pakollinen" hankinta.


Jos pyydettävien haukien koko on tavallista kiloluokkaa, voi suurimmat kumilötköt ja jättivaaput jättää turhana painolastina kotiin. Tai päinvastoin: Jos kohteessa luvataan olevan kookasta haukea, kannattaa magnumeitakin mukaan mahduttaa. Ellei etukäteistietoa ole, muutamia luottopelejä mukaan molemmista kokoluokista. Jos taas vaikuttaa siltä, että esimerkiksi kuhia ja ahvenia joutuu etsimään syvältä, pitää tilanteeseen varautua riittävän painavilla jigipäillä tai muilla syvänteisiin sukeltavilla pyydyksillä. Ja varautua siihenkin, että pohja vaatii veronsa. Pitkäheittoisista vieheistä on usein iloa rantakalastajalle, joten ellei venettä ole käytettävissä, muutamia solakoita lusikoita, painolippoja ja muita kaukaisuuteen liiteleviä luomuksia kannattaa kätkeä matkatavaroihin. Vieheiden värimaailmaa voi sen verran raottaa, että jos kalastuskohteessa on kirkas vesi, suosi enemmän luonnollisia viehevärejä. Jos taas vesi on saven tai humuksen samentamaa, painopiste voi olla voimakkaissa ärsyväreissä. Ja kylmään vuodenaikaan kylmiä, lämpimään lämpimiä värejä. VIISAS VARAA MYÖS MATO-ONGEN MUKAAN Jos saaliin saaminen on aivan välttämätöntä esimerkiksi etukäteen suunniteltujen kalaruokajuhlien vuoksi, viisas varaa mukaan mato-ongen. Mato toimii "varmasti", jos nyt kalastuksessa mikään varmaa on. Toimiminen kuitenkin edellyttää, että onkipaikassa ylipäätään on kaloja. Matoon nappaavat mielellään ainakin ahven, kiiski, särki, lahna, säyne, salakka ja moni muu särjen sukuhaaran edustaja. Onkisaaliin jalostaminen syötävään muotoon vaatii kokilta hiukan enemmän venymistä kuin kuhafileiden paistaminen.

  MATO-ONKI on melko saalisvarma pyydys. Valitettavasti sillä saatava lajisto ei välttämättä vastaa kokin käsitystä ihanneraaka-aineesta.

lailla ja pilaa kalastuksen tehokkaasti. Silloin varavapa on enemmän kuin sata särkeä. Kelasta huomiota vaativat yleinen toimivuus ja varsinkin siima. Jos sama lanka on maannut puolalla jopa vuosia, saattaa olla pieni kiirekin vaihtaa se uuteen. Samalla pitää huolehtia, että siima on kelan koko ja aiottu kalastusmuoto huomioon ottaen sopivan paksuista. Ja että sitä on puolalla riittävästi, vaan ei liikaa. Uusi siima kannattaa koeheittää ennen reissua, ettei tule (sotku)yllätyksiä paikan päällä. Investoi laadukkaaseen kuitusiimaan. Ne ovat monofiilisiimoja kalliimpia, mutta auttavat säästämään esimerkiksi vesikasveihin tarttuneita vieheitä. Hyvä paksuus yleiskalastukseen on noin 0,15-0,20 milliä, hauen pyyntiin 0,25 milliä. Haukihommissa siiman päätä on vielä syytä jatkaa perukkeella. Muita tarpeellisia tarvikkeita ovat puukko, pihdit, haavi, kalavaaka, siimaleikkuri, lukkoleikareita, hyttysmyrkky, aurinkoöljy, kamera, muovikasseja ja vaikkapa iso reppujakkara, jossa nämä plus saalis näppäräs  ti kulkevat.

  JOS ahven on reissun oletettu pääkohde, jigejä ei kannata unohtaa matkasta.

VAPAVARUSTUS KUNTOON Vavan järeysvalinnan ensisijaisena kriteerinä ovat käytettävien vieheiden painot, toissijaisena mahdollisten kalojen koko. Ennen reissua pitää tarkistaa ainakin vaparenkaiden kunto. Lohjennut keraaminen rengas katkoo siimaa leikkurin

VAPARENKAIDEN kunto on hyvä tarkistaa ennen reissua.

REISSUUN ei pidä lähteä välineillä, joiden toimimisesta ei ole varmuutta.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 5 2020

37


HENKILÖUUTINEN

ETELÄ-SAVO

KANSANEDUSTAJA Heli Järvinen Vapaa-ajankalastajien varapuheenjohtajaksi

ETELÄ-SAVON vetovoimaa järvija vapaa-ajankalastuskohteena kehitetään

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön (SVK) koronapandemian syyskuulle siirtämässä kevätkokouksessa valittiin järjestön varapuheenjohtajaksi kansanedustaja Heli Järvinen. SVK:n puheenjohtajana jatkaa kansanedustaja Saara-Sofia Sirén (kok) ja toisena varapuheenjohtaja kansanedustaja Seppo Eskelinen (sdp) Kaakkois-Suomesta kotoisin oleva toimittaja ja viestinnän opettaja (YTM) Heli JärVIHREIDEN kolmannen vinen on Vihreiden kolmankauden kansanedustaja Heli Järvinen valittiin nen kauden kansanedustaja syyskuussa Suomen sekä valtiovarainvaliokunVapaa-ajankalastajien nan ja maatalousjaoston jäKeskusjärjestön toiseksi sen. Hän toimii myös asunvarapuheenjohtajaksi. to- ja ympäristöjaoston puheenjohtajana. Heli Järvinen on varttunut Puruveden rannalla. Hän tunnustautuu ulkoilmaihmiseksi, joka on kalastanut monipuolisesti muun muassa heitto- ja perhokalastaen, lippoamalla, tuulastamalla sekä katiskoilla ja verkoilla. Norppavesien keskellä asuvana Heli on vuosikaudet aktiivisesti sovitellut yhteen kalastusta ja norpansuojelua. ”Ilokseni saan työssäni edistää luontoelämää laajasti myös lainsäädännön ja budjetin kautta. Uskon   työssäni vahvasti yhteistyön ja sovun rakentamiseen”, hän kertoo.

Metsähallituksen hallinnoima Etelä-Savosta vetovoimaisin järvi- ja vapaa-ajankalastuskohde -hanke käynnistyi syyskuun alussa. Vuoden 2022 loppuun asti kestävän hankkeen päätavoitteita ovat maakunnallisen kalastuslupasivuston kehittäminen sekä yhteistyön lisääminen kalataloudessa, matkailussa ja maaseudun kehittämisessä Etelä-Savon alueella. Etelä-Savon vesialueita omistavia pieniä osakaskuntia on viime vuosina yhdistetty suuriksi ja toimiviksi osakaskunniksi maaseudun kehittämishankkeissa. Nykyään yhdistetyt osakaskunnat ovat yhtenäisiä kalastuslupa-alueita, joiden toiminta, tiedotus ja palvelut ovat nousseet uudelle tasolle. Osakaskuntien kasvaessa vapaa-ajanasukkaiden, matkailijoiden ja vapaa-ajankalastajien kalastusmahdollisuudet ovat parantuneet. Syyskuun alussa käynnistyneessä hankkeessa jatketaan osakaskuntien yhdistämistä etenkin Saimaan alueella. Hankkeen tärkeimpänä jatkotoimenpiteenä on maakunnallisen kalastuslupasivuston kehittäminen sekä alueen matkailusivustojen kehittäminen kalastuksen ja palvelujen osalta. Hanke tarjoaa resursseja sähköisten palvelujen ja lupamyynnin kehittämiseen sekä kalastuslupatuotevalikoiman laajentamiseen. Jokaisen suuremman osakaskunnan kalastuslupatuotevalikoimaan pyritään saamaan muun muassa mökkiyrittäjälupa ja kalastusmatkailuyrittäjälupa. ”Etelä-Savon järvikalastuksessa on monipuolisia mahdollisuuksia, jotka ovat jääneet ottamatta huomioon matkailun markkinoinnissa. Vetovoimaisuutta kehittämällä tavoittelemme hyötyä alueen asukkaille, maaseutuyrittäjille ja kalastajille, kertoo Metsähallituksen projektipäällikkö   Sami Kurenniemi.

KALASTONHOITOMAKSU

KALASTONHOITOMAKSUJEN tuotto kasvanut viidenneksellä viime vuodesta Tänä vuonna lunastettujen kalastonhoitomaksujen tuotto ylitti syyskuun alussa 10 miljoonaa euroa, kun koko viime vuoden tuotto oli vajaa 8,9 miljoonaa. Metsähallituksen kyselyn mukaan tuoton kasvua selittää sekä kalastajien määrän lisääntyminen että aiemmin kalastaneiden suurempi maksamisaktiivisuus. Kalastonhoitomaksuista on kertynyt syyskuun alkuun mennessä tuottoa lähes kaksikymmentä prosenttia viime vuoden vastaavaa ajankohtaa enemmän. Metsähallituksen kyselyyn vastanneista, ensimmäistä kertaa kalastonhoitomaksun maksaneista noin kuusikymmentä prosenttia kertoi kalastaneensa tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Heistä noin puolet koki lisääntyneen vapaa-ajan vaikuttaneen harrastuksen aloittamiseen. Poikkeusajan ilmiöt, kuten kesämökin tai veneen hankinta, liittyivät usein ensimmäiseen kalastuskertaan. Noin kaksikym-

38

5 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

mentä prosenttia kalastonhoitomaksun ensimmäistä kertaa maksaneista vastaajista kertoi kalastaneensa aiempinakin vuosina kalastonhoitomaksua edellyttävillä tavoilla. Metsähallituksen verkkosivuliikenteen perusteella kiinnostus kalastonhoitomaksua kohtaan on kasvanut tänä vuonna maksuvelvollisten kaikissa ikäryhmissä. Suhteellisesti eniten kasvua viime vuoteen verrattuna näkyy ikähaarukan ääripäissä eli 55 vuotta täyttäneissä ja 18-25-vuotiaissa. Kalastonhoitomaksu tulee maksaa, jos on 18-64-vuotias ja kalastaa muuten kuin pilkkimällä, onkimalla tai silakkaa litkaamalla. Kalastonhoitomaksun voi ostaa Metsähallituksen verkkokaupasta osoitteesta www. eraluvat.fi, Eräluvat-sovelluksella, palvelunumerosta 020 69 2424, R-ki  oskeista sekä Metsähallituksen luontokeskuksista.


SÄ SEURASSA

0

VUODESTA   200

L A S S A H YV

ÄS

KA

20

Luontosuhde

Suomen Vapaa-ajankalastajien rahankeräyksen kautta voit tukea tärkeää toimintaa vapaa-ajankalastuksen edistämiseksi.

TUE

Auta nuoria oppimaan myönteinen luontosuhde.  Pidä huolta ympäristöstä ja niistä vesistä, joissa kalastamme.  Auta haukea sen erityisen tärkeässä tehtävässä vesistöjen hyvinvoinnin kannalta.  Tuellasi on merkitystä nyt ja tulevaisuudessa. 

Valittavissasi olevat lahjoituskohteet:

LAPSI- JA NUORISOTOIMINTA

Tukemalla lasten ja nuorten harrastekerhojen ja leirien kustannuksia olet auttamassa uutta sukupolvea kalastusharrastuksen pariin.

VASTUULLINEN VAPAA-AJANKALASTUS Tue järjestömme vastuullisen vapaa-ajankalastuksen tiedotusta ja valistustyötä ja olet kanssamme rakentamassa kestävämpää tulevaisuutta.

HAUKITEHTAAT

Tue haukien lisääntymisalueiden ennallistamista.

Lahjoita osoitteessa:

lahjoitus.vapaa-ajankalastaja.fi Heräsikö kysyttävää? Vastaamme mielellämme! Jaana Vetikko, p. 050 525 7806, jaana.vetikko@vapaa-ajankalastaja.fi Rahankeräysluvan saaja: Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö ry. Luvan numero RA/2019/1192

VAPAA-AJAN KALASTAJA 5 2020

39


uutta TEK S

LIN TI ISMO MA

Kalastusvälineiden valmistajat ja maahantuojat! Jos haluatte uutuustuotteillenne näkyvyyttä, lähettäkää niistä tietoa Vapaa-ajan Kalastaja -lehden toimitukseen kuvien kera sähköpostiosoitteella jaana.vetikko@ vapaa-ajankalastaja.fi. Voitte myös postittaa aineiston ja näytekappaleet tuotteista osoitteella Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö/Jaana Vetikko, Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki. Julkaisemme tuoteuutisia mahdollisuuksien mukaan joka numerossamme, joten Vapaa-ajan Kalastaja -lehteen 6/2020 (ilmestyy 4.12.) tarkoitetun aineiston on oltava toimituksen käytössä viimeistään 19.10. Lisätiedot: • Jaana Vetikko puh. 050 525 7806 • Ismo Malin puh. 050 577 4656 • ismo.malin@vapaa-ajankalastaja.fi

Purhut valmistuvat modernein menetelmin Joensuussa Joensuulainen kalastustarvikevalmistaja Purhu Oy käyttää vaappujensa valmistuksessa moderneja menetelmiä ja materiaaleja, minkä ansiosta ne ovat esimerkiksi ympäristöystävällisiä, tasalaatuisia ja kestäviä. Toki Purhut ovat osoittautuneet myös ottivieheiksi varsinkin kuhan- ja lohenkalastuksessa. Purhut suunnitellaan tietokonepohjaisesti erilaisia 3D-tulostus- sekä muotinvalmistusmenetelmiä hyödyntäen. Tämän ansiosta prototyyppejä on mahdollista mallintaa millimetrin tuhannesosien tarkkuudella. Purhun toimitusjohtaja Markus Penttisen mukaan valmistusmenetelmä mahdollistaa sen, että vaaput vastaavat keskenään toisiaan, eikä niiden laatu pääse ailahtelemaan. ”Purhut valmistetaan 100-prosenttisesti luontoa säästävästä biokomposiitista, jota jalostetaan elintarvike- tai metsäteollisuuden sivutuotteista. Lisäksi kompakti, omavarainen tuotanto, vain koukut ja myyntipakkaukset tulevat oman tuotannon ulkopuolelta, mahdollistaa pienen logistisen hiilijalanjäljen”, Penttinen sanoo. Kolme vaappumalla sekä lohelle että kuhalle Vuoden 2020 Purhu-mallistosta löytyy kolme erilaista vaappumallia sekä lohelle että kuhalle. ”Lohivaappujemme toimivuudesta kertoo esimerkiksi se, että kesällä 2017 yksi Tenojoen sesongin suurimmista lohista (22,57 kg) napattiin Purhulla. Lisäksi viidentoista kilon raja on rikkoutunut lyhyestä ajasta huolimatta jo useita kertoja”, Penttinen kehuu. ”Nyt myös kuhapuolelle on pystytty tuomaan perinteisten vaappumallien oheen jotain täysin uutta. Kuhan uisteluun on luotu vaihtoehtoisia malleja, jotka jäljittelevät ulkomuodoltaan kuhan luontaisia aterioita, salakkaa ja muikkua”, hän lisää. ”Vaikka lohi- ja kuhavaappujen ominaisuuksissa ulosmitataankin yli kahden vuosikymmenen tietotaito vastaamaan kokeneimmankin kalastajan vaatimuksia, ei aloittelijankaan ole syytä säikähtää. Ne toimivat vetouistelussa niin moottorilla kuin soutaen, mutta niihin on silti saatu mukaan myös erittäin miellyttävät heitto-ominaisuudet. Näin Purhut sopivat erinomaisesti asiaan vähemmän vihkiytyneenkin kalastajan käyttöön”, Penttinen lupaa. Lisätietoja Purhu Oy:stä ja sen tuotteista www.purhu.fi.

Uudet Ledlenser MH-otsavalaisimet sopivat kaikenlaiseen ulkoiluun Ledlenserin otsavalaisinten uudessa MH-sarjassa on yhdeksän ominaisuuksiltaan erilaista mallia, joista jokainen käyttäjä löytää ulkoilutarpeisiinsa sopivan valaisimen. Lisäksi saatavilla on nyt myös uutuutena huipputuotteena Ledlenser Powercase. Powercase on MH-otsavalaisimille täydellinen kuljetuskotelo, jota täydentää integroitu latausjärjestelmä. Magneettilatauksella varustettujen otsavalaisinten säilytykseen, kuljetukseen ja lataukseen soveltuvaa, vetoketjulla suljettavaa rasiaa voidaan käyttää myös varavirtalähteenä rasian ulkopuolella olevan USB-portin ansioista. Otsavalaisimista esimerkiksi metsästäjien ja kalastajien suosikki MH4 on kompakti ladattava

40

5 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

tehopakkaus, jolle paino ei ole rasite. Innovatiivisen kiinnitysmekanismin ansiosta valaisin on vaivaton irrottaa pääpannastaan ja käyttää sitä käsivalaisimena tai kiinnittää klipsillä vaikka repun viilekkeeseen. Tehokas MH11 taas on ensimmäinen täysin muokattavissa oleva otsavalaisin, jota voidaan ohjata älypuhelimen Ledlenser Connect -sovelluksella. Käyttäjä voi sovelluksen avulla määritellä, kuinka valaisin toimii jatkossa valaisimen katkaisijaa käytettäessä. Mukautettavat asetusvaihtoehdot, kuten ajastetusti hitaasti kirkastuva valo antavat mahdollisuuden siihen, että MH11 voi toimia myös herätysvalona, herättämällä käyttäjän kevyesti kas-

vavalla valon voimakkuudella. Käyttäjät, jotka haluavat lukea ennen nukkumaanmenoa, voivat käyttää toimintoa, joka kytkee automaattisesti valon pois tietyn ajan kuluttua. Sovellusta voidaan käyttää myös tiettyjen aikavälien määrittämiseen valomerkillä. Tämä mahdollistaa esimerkiksi valosignaaleja käyttävän intervalliharjoituksen, tai merkkivalon syttymisen tietyn ajanjakson päätteeksi. SOS-hälytysvalosignaali puolestaan antaa tukea hä-


PURHUN Salakat maistuvat erityisesti kuhalle.

LEDLENSER MH4 -otsavalaisin.

tätilanteissa. Kansainvälisesti tunnustettu valosignaali osoittaa avun tarpeen tehokkaasti ja kauas. Ledlenser MH11 tarjoaa valotehoa 1000 lumenia Boost-tilassa. Power-tilassa MH11 tuottaa 750 lumenin valotehon, jonka kantama on noin 300 m. Pienimmällä valoteholla akun kesto on jopa 100 tuntia. Lisätietoja: www.nordictrail.fi.

Victorinoxilta keräilyuutuus Hunter Pro Alox Damast -linkkuveitsi Hunter Pro Alox Damast Limited Edition 2020 -linkkuveitsi on kuluvan vuoden keräilyuutuus Victorinoxilta. Erikoismalli on valmistettu muinaista taontamenetelmää mukaillen terästä kerrostamalla. Ruostumattomasta Damascus-teräksestä valmistettuun terään on taottu 125 teräskerrosta, mikä tekee veitsestä kauniin ja uniikin keräilykappaleen. Veitsen kuparinvärinen, sulavalinjainen runko on anodisoitua alumiinia. Linkkuveitset on sarjanumeroitu ja niitä on valmistettu maailmanlaajuisesti vain 6000 kappaleen erä, joista viisi kappaletta on saatu myyntiin Suomeen.

Veitsen pituus on 130 mm ja korkeus 12 mm. Painoa sillä 169 grammaa. Suositushinta 452 euroa. Victorinox taskutyökaluja on saatavana hyvin varustetuista partiokaupoista sekä maahantuojan verkkokaupasta mastermarkbrands.fi/tuotemerkit/victorinox-taskutyökalut.    VAPAA-AJAN KALASTAJA 5 2020

41


V KU

A

I ST TEK

SA

CA MIL LA MÄKINEN

perhonurkka NT ER I

• KINNUNEN

Syksyn HAUKIPERHOT S

yksyllä vesien viiletessä hauen perhokalastajan on viimeistään aika kaivaa perhonsidontavälineensä esille. Syyskuun lopulta alkaa hauenkalastajan kulta-aika, jota kestää jäiden tuloon saakka. Eteläisellä merialueella, jossa enimmäkseen kalastan haukea, oma kauden aloitukseni osuu useimmiten syyskuun viimeisille viikoille. Viilennyt vesi tuo suuremmatkin merihauet jälleen perhokalastajan ulottuville. Tällöin kalat löytyvät usein hieman syvempien virtaavien salmien reunoilta, usein syvien tuulenpuoleisten kaislikkojen läheltä. Monesti syvemmät kaislan reunustat ovat pullollaan salakkaa ja osaava perhomies voi upposiimoja heittämällä sekä perhoa nopeasti uittamalla saada huijattua ruokailevan suurhauen. Alkukaudesta kannattaa normaalien ottiperhojen lisäksi kokeilla pienempiä taimenrasiasta normaalisti löytyviä tinseleitä.

42

5 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

Niillä saa usein hyviä tuloksia aikaan, varsinkin kovan kalastuspaineen alla olevista paikoista. PERHON TEHO PARANEE VESIEN VIILETESSÄ Kun vedet viilenevät lisää, perhon teho suhteessa uistimiin kasvaa. Mielestäni veden ollessa noin kuusiasteista perho alkaa usein olla pehmovieheitä ja muita uistimia tehokkaampi. Hitaalla uitolla kelluvaa siimaa käyttäen perhon saa uimaan niin hitaasti ja vastustamattomasti, että kaiken nähneet trailerikansan suosikkilahtien asukitkin haksahtavat. Suuremmat kalat löytyvät tyypillisesti isompien lahtien keskustoista ja parhaimmillaan jo todella matalastakin vedestä. Ikimuistoisimmat hauen perhokalastushetkeni olen viettänyt veden ollessa jo jäätymispisteessä. Lyhyen ja pimeän päivän keskellä pilkahtavat valonsäteet aktivoivat mo-

SYKSYN neljä ottiväriä: FL pinkki, pinkki-valkoinen, särki ja punamusta.

nesti todelliset ruohikkolahtien isomukset. Tässä vaiheessa vuotta tarvitaan urheilumieltä ja kylmänsietoa, mutta palkintona on monesti todellinen suurhauki. Kelluva siima ja todella hidas uitto pitkillä pysäytyksillä on valttia ja usein kalat ottavat pysähdyksissä olevaan perhoon. Hienointa kauden viimeisten päivien kalastuksessa on lahnoja saalistavan havaitun suurhauen näkökalastus matalassa vedessä.

ALKUKAUDEN salakkaimuri on haksahtanut pieneen perhoon. Kuva: Nicklas Kaivola.


Ohjeet Slinkyputki   Putki L- tai XL-paksuus ja pituus noin 5 cm.   Sidontalanka kevlar tai muu kestävä lanka mieltymyksen mukaan.   Runkoon kaksi nippua valitun väristä slinkyä tai muuta vastaavaa kuitua täyspitkänä kiinnitettynä keskeltä (sidotaan tuuheaksi pystyyn ja sekaan valittuja kimalteita). Nippujen välit dubataan rungon perusvärisellä dubbingilla.   Rungon kolmas nippu halutun väristä slinkyä puolitettuna.

KOUKKU-rigin valmistus vaiheittain.

  Päähän angel hair tai vastaava pehmeämpi kuitu.

MUUTAMALLA PERUSPERHOLLA PÄRJÄÄ Haukiperhojen malleja on viime vuosina ilmestynyt jos jonkinlaisia. Itse olen tykästynyt putkiin sidottuihin slinky-perhoihin niiden tehokkuuden, kestävyyden, muuntautuvuuden ja helpon sidottavuuden takia. Jo muutamalla värimallilla pärjää. Laiskana perhon vaihtajana rasiastani on viimeiset reilu kymmenen vuotta löytynyt käytännössä vain neljää eri perhoväriä. Moni perhomies vaihtaa jatkuvasti pyytöään etsien sitä oikeaa päivän väriä, mutta mielestäni muutamalla perusvärillä pärjää. Kirkkaissa vesissä kirkkaalla kelillä käytän lähes yksinomaan särkiväriä. Se on osoittanut toimivuutensa vuodesta toiseen ja toimii läpi kauden, jos rasiasta löytyy niitä muutamal-

ALKUKAUDESTA taimenrasiasta tutut perhot saattavat yllättää.

la eri painotuksella. Alkukauteen painotettua ja loppukauteen täysin painottamatonta. Kannattaa kokeilla sitoa särkivärin perho myös luomuna ilman kimalletta. Tämä versio toimii monesti vaikeina kirkkaina päivinä. Toinen valintani kirkkaisiin vesiin on valko-pinkki. Tämä klassikko toimii usein myös sameammassa vedessä, mutta hämärämmällä kelillä kirkkaissa vesissä se on varma valinta. Todella sameissa rutakkolahdissa itsestäänselvä valinta on fluoripinkki. Tussilla tehdyt poikkiraidat lisäävät entisestään kontrastia ja usein tähän perhoon haksahtavat todelliset mutalahtien kurnuttajat. Viimeisimpänä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä on varmasti eniten käyttämäni perho, punamusta fluorikeltaisella kauluksella. Usein pumu on niin ylivoimainen perho, että sitä ei paljoa päivän aikana tarvitse vaihdella. Mielestäni parhaimmillaan se on kuitenkin huonoissa valaistusolosuhteissa. KUNNON KOUKKU PERHOON Yksi tärkeimpiä perhon ominaisuuksia on mielestäni kunnon koukku. Olen yli kymmenen vuotta käyttänyt tuplakoukkurigiä, joka valmistetaan vaijeriliitosta apuna käyttäen. Huonolla syönnillä tuplakoukku on pelastanut lukemattomia päiviä. Hyvällä syönnillä putkiperhon koukku on helppo vaihtaa yksihaaraiseksi. Jos sinisen veden kalastus siintää suunnitelmissa, niin putkeen sidottuja slinky-perhoja on hyvä käyttää myös isoille merikaloille, kuten tarponille. Tällöin vain vaihdetaan perhon koukut paksulankaisemmiksi.

  Pikaliimaa perhon päähän ja joka väliin, niin perho kestää todella pitkään.   Viimeistelyksi silmät ja mahdollisesti UV-liima.   Perhon pituus noin 15-20 cm.

Koukkurigi   Koukku eteen Varivas Bigmouth XTRA 6/0 tai vastaava katkaistuna.   Koukku taakse Varivas Bigmouth XTRA 4/0 tai vastaava.   Vaijerina noin 25 cm 7x7 säikeistä haivaijeria.   Sidontalanka kevlar.   Päällystys UV-liima.

Vaijeri pujotetaan takakoukun silmästä, kierretään koukku ja pujotetaan se uudestaan samasta silmästä. Etukoukku katkaistaan noin 1 cm silmästä ja pohjustetaan kevlarlangalla sekä pikaliimalla. Tämän jälkeen vaijerit sidotaan kiinni runkoon siten, että toinen vaijeri päättyy katkaistun etukoukun etuosaan. Toisesta vaijerista muodostetaan noin 6 cm lenkki ja se käännetään takaisin sekä kiinnitetään myös kevlar-langalla runkoon. Pikaliima ja lopuksi UV-liima tai epoksi takaavat rigin kestävyyden. Käyttämällä riittävän paksulankaisia koukkuja kyseinen rigi soveltuu myös sinisen veden nopeille kaloille, kuten tarponille, purjekalalle ja marliineille.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 5 2020

43


Historian

havinaa

SEURASSA

VUODESTA  2

LASS A HYV

00

KA

ÄS

0

TEKSTI ISMO MALIN

20

Vuoden 2000

KALAMIES -lehdestä koukattuja

SUURKALOJA, LOHENSUOJELUA, VERKKOKALASTUSTA JA PALJON MUUTA

Ensimmäiset ennätykset hyväksyttiin

Vuoden 2000 merkittäviä uutisaiheita oli uuden vuosituhannen ennätyskala- ja suurkalarekisterin perustaminen. Ensimmäiset suur- ja ennätyskalat hyväksyttiin ennätyskalalautakunnassa 13. syyskuuta. Alimman paino- tai pituusrajan ylittäviä kalailmoituksia oli lehden 7/2000 kansijutun mukaan kertynyt lautakunnalle 24 kappaletta, joista 21 hyväksyttiin. Uusi Suomen ennätys kirjattiin 12 eri kalalajille. 2000-luvun ennätyskaloiksi kirjattiin mm. 11,45-kiloinen kuha, joka tuli verkolla Tuusulanjärvestä. Uusista ennätyksistä pienimpiä edusti 8,7 sentin pituinen kolmipiikki, joka lipottiin merestä Himangalla.

SM-pilkki keräsi lähdes 3700 pilkkijää

Sää- ja jääolot vaikuttavat paljon pilkkimiseen ja pilkkikisojen järjestämiseen varsinkin eteläisessä Suomessa. Vuonna 2000 jääongelmia ei kuitenkaan mitä ilmeisimmin ollut, sillä Kalamies-lehden 3/2000 -numerossa kerrottiin sään suosineen Säkylän Pyhäjärvellä käytyä SM-pilkkiä. Mittelöön mestaruudesta osallistui uutisen mukaan 3688 kilpailijaa, jotka nostivat 2,5 tonnin kokonaissaaliin.

Kestävä verkkokalastus oli neuvontatyön painopisteenä Numerossa 4/2000 puolestaan kerrottiin Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön julkaisseen Kestävän verkkokalastuksen perusteet -oppaan ja järjestäneen aiheesta myös seminaarin. Uutisessa korostetaan, ettei uusi julkaisu ole hyökkäys verkkokalastusta vastaan, vaan pikemminkin sen puolustus. Vastuullinen ja uusiutuvien luonnonvarojen kannalta kestävä pyyntikulttuuri säilyttää siihen liittyvät pyyntitavat, lehti muistutti.

44

5 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA


Vapaa-ajankalastajan

KAUPPA

Itämeren lohta puolustettiin

vapaa-ajankalastaja.fi/kauppa

Numerossa 5/2000 olleessa uutisessa kerrottiin Helsingin Senaatintorille kokoontuneesta Tornionjokilaakson yli sadan ihmisen lähetystöstä, joka vaati Itämeren villilohen pelastamista. Paikalla ollut Lapin läänin maaherra Hannele Pokka korosti puheessaan lohen merkitystä Lapin taloudelle ja kulttuurille. Suomen Kalamiesten Keskusliiton kannan esitti aluekalatalouskonsulentti Mikko Liukkonen, joka korosti valtion vastuuta ja pohjoismaista yhteistyötä lohikannan suojelussa.

Järvilohen suojelua tuettiin

Venäjältä Suomen puolelle Pieliseen laskeva Lieksanjoki, joka on järvilohen luontainen kutujoki, on yksi koko Suomea koskevan vuonna 2012 voimaan tulleen kalatiestrategian kärkikohteista. Lohta on kuitenkin yritetty palauttaa Lieksanjokeen jo tätä ennen esimerkiksi Ruunaan kalastusalueen Leader-hankkeella viime vuosituhannen vaihteessa. Hankkeesta kerrottiin Kalamies-lehdessä 6/2000. Jutussa mainittiin, että alustava kustannusarvio järvilohen kulkumahdollisuuksien palauttamiseksi Lieksanjokeen on noin viisi miljoonaa markkaa. Lehti piti summaa ja muita hankkeeseen liittyviä kuluja pieninä kustannuksina maamme arvokkaimpiin kuuluvan kalalajin säilyttämisestä huomioon ottaen myös kerrannaisvaikutukset virkistyskalastukseen   ja alueen matkailuun.

sta Jokaise ta ohis r a sukkap 4 € lasten e m m sjaa ten kala ja nuor astuksen r tushar iseen. tukem

Osta villasukat – tue nuorten kalastusharrastusta SVK:n 20-vuotisjuhlavuoden

AIDOT VILLASUKAT pitävät jalkasi sekä mielesi lämpimänä

Sukkien materiaali on karstavillalankaa, jossa on 70% villaa ja 30% polyamidia. Villa on eettisesti tuotettua (mulesing-free) ja peräisin Uudesta-Seelannista.

23,90 pari

+ postituskulut

L A S S A H YV

l jäkälänharmaasta myös isot koot 46-48 ja 50-52

SEURASSA

VUODESTA 2 00

0

KA

Koot: l mustikansininen, puolukanpunainen, jäkälänharmaa 37-39, 40-42 ja 43-45

ÄS

Kaikkiaan vuonna 2000 ilmestyi kahdeksan numeroa Kalamies-lehteä. Edellä käsiteltyjen aiheiden lisäksi lehdessä julkaistiin runsaasti juttuja eri kalastustavoista ja -välineistä, vieheistä, kalapaikoista ja otettiin kantaa kalastukseen liittyviin ajankohtaisiin kysymyksiin. Nuorten nurkassa pääsivät pienimmätkin kalastajan alut esiin, annettiin vinkkejä muun muassa onkimiseen ja kalalajeista esiteltiin miekkasärki, siloneula, seipi, mutu, piikkimonni, nahkiainen ja nieriä sekä äyriäisistä rapu. Kalamies-lehti oli Suomen Kalamiesten Keskusliiton jäsenlehti, joka ilmestyi vuoteen 2004 asti, jolloin lehden nimeksi muuttui Vapaa-ajan Kalastaja ja sen kustantajaksi Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö (SVK).

Kotimaista työtä olevat sukat on tehty yhteistyössä Helsingin Villasukkatehtaan kanssa, jonka tuotannossa yhdistyvät uskolliset 50-luvun neulontakoneet tarkkaan käsityöhön. Lopputuloksena on hyvin jalkaan istuva, erittäin rankkaa kulutusta kestävä ja hyvin lämmittävä villasukka.

20

OSTA VERKKOKAUPASTAMME: vapaa-ajankalastaja.fi/kauppa


0 00 VUODESTA  2

0 00

SEURASSA

SEURASSA

VUODESTA  2

Muistelijat

Vapaa-ajan Kalastaja -lehti julkaisee kolmen keskeisen vaikuttajan ja toimijan muisteluja vuosikymmeniltä, joiden aikana suomalaisten yleiskalastusoikeudet laajenivat nykyiselle hyvälle tasolle. Heidän kirjoituksistaan selviää, millaista taistelua niin onginta-, pilkki- kuin viehekalastusmahdollisuuksien parantaminen vaati. Kamppailun huipennuksena voidaan pitää vuoden 1996 kalastuslain uudistusta, joka toteutti vapaa-ajankalastajien pitkäaikaisen haaveen läänikohtaisesta viehekortista. Nämä muistelijat ovat Ilkka Sailo, Ilkka Mäkelä ja Markku Marttinen. Heistä Sailo työskenteli Suomen Kalamiesten Keskusliitossa kalatalouskonsulenttina vuodesta 1970 aina eläkkeelle jäämiseensä asti toimien myös liiton tiedottajana ja Kalamies-lehden toimitussihteerinä. Mäkelä toimi Suomen Metsästäjä- ja Kalastajaliiton (19882003) ja Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön (2002-2016) toiminnanjohtajana. Marttinen puolestaan oli SVK:n toiminnanjohtaja vuodet 20172019. Sitä ennen hän työskenteli vuodesta 1994 muun muassa kalatalousjohtajana kymmenen vuoden ajan Uudenmaan alueellisessa kalataloushallinnossa. 5 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

ÄS

20

SSA HY V

20

46

L A S S A H YV

ÄS

LA  KA

KA

TEKSTI MARKKU MARTTINEN

Maamme nykyiset YLEISKALASTUSOIKEUDET eivät ole itsestäänselvyys Lähtökohta ennen viehelakia – yhtenäislupien tarve oli huutava

V

iehekalastuksen yhtenäislupien saannille oli ennen läänikohtaista viehekorttia huutava tarve varsinkin suurilla kasvukeskusalueilla Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa. Vapakalastuksen lupatilanne oli Suomenlahdella ja Saaristomerellä ennen viehelakia selvästi muuta maatamme kehnompi. Kokonaisen kalastusalueen kattavia lupia ei maamme runsasväkisimmällä alueella Uudellamaalla ollut kuin yksi ainoa ja sekin sisämaassa. Omistuksellisesti hyvin pirstoutuneen rannikon yksityisvesistä vain viidesosa oli säännöllisen viehelupamyynnin piirissä. Hyvin tärkeä veteen piirretty viiva olikin kaukana ulkomerellä sijaitseva valtion yleisvesi, jossa kalastus oli kaikille vapaata. 1980-luvun lopussa tehdyn Uudenmaan virkistyskalastusselvityksen mukaan noin 95 prosenttia Uudenmaan merialueella vapaa-ajankalastusta harjoittavista henkilöistä toivoi koko merialueen kattavan viehekalastusluvan toteutumista. VIEHEKORTTI VAI KALASTUSALUEKOHTAINEN LUPA 1990-luvun alkupuolella vastakkain olivat mallit läänikohtainen viehekortti, jota vapaa-ajankalastusjärjestöt kannattivat ja kalavesien omistajien ajama kalastusaluekohtainen viehekalastuslupa. Maa- ja metsätalousministeriö asetti kalastuslain osittaisuudistusta pohtivan työryhmän vuonna 1992. Sen työn tuloksena muutettiin kalastuslainsäädäntöä niin, et-

MARKKU Marttinen.

tä pilkintäkorttijärjestelmästä luovuttiin ja kalastuksenhoitomaksun suorittaminen toi valtakunnallisen pilkintä- ja ongintaoikeuden. Samalla perinteinen kunnallinen koho-ongintaoikeus laajeni lähes valtakunnalliseksi. Lakimuutos astui voimaan vuoden 1994 alussa. KANSANEDUSTAJIEN ALOITE VIEHEKORTISTA EDUSKUNNALLE Vuonna 1995 yli sata kansanedustajaa jätti Kari Rajamäen (sd) johdolla lakialoitteen läänikohtaisesta viehekortista, joka mahdollistaisi maksua vastaan viehekalastuksen ko. läänin yksityisvesillä yhdellä vavalla ja vieheellä. Tällainen kalastaminen olisi täysin


0 00 VUODESTA  2

SYKSYLLÄ 1996 julkaistiin puolenkymmentä viehelakia vastustavaa ”Herätys-ilmoitusta”, joissa vedottiin kesämökin sekä maa- ja vesialueiden omistajiin, kalastajiin, metsästäjiin ja luontoystäviin sekä kokoomuksen, demareiden ja vihreiden kansanedustajiin.

SEURASSA

LAKIESITYKSEN KÄSITTELY EDUSKUNNASSA OLI MYRSKYISÄÄ Helsingin Sanomat otsikoi 24.10.1996 uutisessaan Viehekortti pisti eduskuntasalin

ESITYSTÄ VASTUSTETTIIN KIIHKEÄSTI Lukuisissa sanomalehdissä ja kalastusalan lehdissä oli runsaasti viehelakia vastustavia ja myös puolustavia kirjoituksia. Erityistä huolta lain vahingollisista vaikutuksista kannettiin maamme ruotsinkielisellä rannikolla. Räikeimmin olivat vastakkain Uudenmaan rannikolla asuvat ja kalastavat vesien omistajat ja pääkaupunkiseudulla asuvat aktiiviset kalastusharrastajat. Uudistusta ei koettu samalla tavalla uhaksi sisämaan kalavedenomistajien keskuudessa kuin maamme ruotsinkielisellä rannikkoseudulla. Ennen euro- ja kunnallisvaaleja Helsingin Sanomissa julkaistiin syksyllä 1996 puolenkymmentä viehelakia vastustavaa "Herätys-ilmoitusta", joissa vedottiin kesämökin sekä maa- ja vesialueiden omistajiin, kalastajiin, metsästäjiin ja luontoystäviin sekä kokoomuksen, demareiden ja vihreiden kansanedustajiin. Ilmoitukset olivat allekirjoittaneet vapaussoturi ja laivanvarustaja Ragnar Nordströmin jälkeläiset, eteläsuomalaiset vesialueiden omistajat sekä Porvoon Urheilukalastajat. (Helsingin Sanomat 24.10.1996)

L A S S A H YV

ÄS

maksutonta alle 18-vuotiaille ja 65 vuotta täyttäneille, jotka samassa lakiremontissa aiottiin vapauttaa myös kalastuksenhoitomaksusta. Maksut keräisi maa- ja metsätalousministeriö, joka palauttaisi rahat vesien omistajille. Kalastus olisi sallittua muualla paitsi lohi- ja siikapitoisten vesien koski- ja virtapaikoissa. Vesialueen omistaja tai haltija ja kalastusalue voisi hakea yleiskalastusoikeuksiin kieltoa. Kiellot voisivat olla yhteensä enintään neljänneksen kalastusalueen pinta-alasta.

KA

20

KARI Rajamäki oli yksi merkittävimmistä yleiskalastusoikeuksien esitaistelijoista. Hän muun muassa teki lakialoitteen, joka johti läänikohtaisen viehekalastuskortin hyväksymiseen eduskunnassa syksyllä 1996. Kuva: Ismo Malin.

sekaisin – RKP yritti turhaan siirtää käsittelyä muun muassa seuraavaa: ”Eduskunnan istuntosalissa käytettiin keskiviikkona sanoja, kuten kalakapitalismi, fasismi, sosialisointi ja vaino, kun käsittelyssä oli läänikohtainen viehekortti. Tunnelma muistutti parhaimmillaan touhua Venäjän duumassa”. Kansanedustaja Pertti Virtanen (Eko) istui salissa virveli mukana ja viehe rinnuksissa, mutta virvelin hän joutui viemään pois, kun häntä siihen kehotettiin. Marraskuun 8. päivänä 1996 eduskunta hyväksyi kiihkeän ja monipolvisen keskustelun jälkeen kalastuslain muutoksen läänikohtaisesta vieheluvasta äänin 105-58. Viehekorttia puolsivat sdp, vihreät, vasemmistoliitto, osa kokoomuksesta ja muutamat keskustan jäsenet. Asian käsittelyssä käytettiin eduskunnan istuntosalissa 222 puheenvuoroa ja äänessä oli 62 kansaedustajaa. Viehepuheiden määrällä päästiin melko lähelle koko budjetin lähetekeskustelun puhemäärää.


0 00

SEURASSA

VUODESTA  2

L A S S A H YV

ÄS

KA

20

TEKSTI ILKKA SAILO

Kalastusoikeuksien värikkäät vaiheet

S

Jokamiehen kalastuslaista LÄÄNIKOHTAISEEN VIEHEKORTTIIN

en muistan hyvin, että olin ensimmäisen kerran ongella särjennousussa Espoonjoella 1946 isäni opastamana. Samana keväänä nimittäin voitin suuren pussillisen parasta brasilialaista raakakahvia Stockmannin arpajaisissa, kun ensimmäinen kahvilaiva oli tullut maahan. Elintarvikepula oli kova vielä monta vuotta sodan jälkeen ja vähäisetkin kalat käytettiin ravinnoksi. Voimassa oli eräänlainen jokamiehen kalastuslaki sodan aiheuttaman vaikean tilanteen takia. Toin aina kalat, marjat ja sienet kotiin. Vuonna 1951 säädettiin kalastuslaki, joka tuli voimaan seuraavan vuoden alusta aiheuttaen nopeasti tunnelman kiristymisen kalavesillä. Me koululaiset emme tienneet tietenkään asiasta mitään. Vesiltä häätäminen tulikin yllätyksenä. Selvisi sittemmin, että uuden lain mukaan vain omassa kunnassa onkiminen oli luvallista. Samoihin aikoihin Suomen Kalamiesten Keskusliitto (SKK) pyrki helpottamaan kevyimpien kalastusmuotojen, kuten pilkinnän, harrastusmahdollisuuksia tekemällä ehdotuksia lainmuutoksista. Agraari-Suomi ei kuitenkaan ollut valmis edes näin vähäisiin muutoksiin. SKK:N PALVELUKSEEN Tulin Kalamiesten Keskusliiton palvelukseen elokuussa 1970. Harri Dahlström (1935-2012) oli silloin toiminnanjohtaja. Olin työskennellyt hänen alaisenaan Kalataloussäätiön kalantutkimusosastolla. Hän puhui jo tuolloin kalastuslain jälkeenjääneisyydestä ja kansalaisten epätasa-arvosta kalastusharrastuksen suhteen. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkijat Hannu Lehtonen (myöhemmin professori) ja Kalervo Salojärvi kirjoittivat Kalamies-lehteemme jutun, jossa käsiteltiin muun muassa kalastajaryhmiä ja

48

5 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

johdosta liittohallituksemme puheenjohtaja Toivo Koivisto laati Kalamies-lehteen pääkirjoituksen, jossa oli kohta: "Sanomme ystävyyden irti koko ruotsalaisporukasta." Tällä hän tarkoitti Rkp:n eduskuntaryhmää, joka kokonaisuudessaan äänesti 5.1.1982 kolmannessa äänestyksessä läänikohtaisen pilkkikortin tuonutta lakiuudistusta vastaan. Toki muidenkaan puolueiden lakia vastustaneita kansanedustajia ei pitänyt tulevaisuudessa äänestää, vaan äänet piti antaa muille ehdokkaille. Kalamiesten Keskusliiton puheenjohtaja Erkki Tuuli puolestaan luonnehti tapahtunutta upean juhlallisesti: "Suomen kansa on ottanut takaisin sille kuuluvan oikeuden." ILKKA Sailo.

niihin liittyviä asioita. Se oli liikaa Suomen Kalastusyhdistykselle (myöhemmin Kalatalouden Keskusliitto), joka on kalavesien omistajajärjestö. Ymmärsin, että vähänkään sosiaalisia asioita ei ole suotavaa tutkia. Paineet kuitenkin nousivat ja vuoden 1977 komiteamietinnön pohjalta valmisteltiin lainmuutosta. Tässä työssä juuri pilkkionginta oli vaikein asia. Sen eteenpäinviemiseksi olimme keränneet laajan 80 000 allekirjoittajan adressin, joka luovutettiin eduskunnalle. ESITYS LÄÄNIKOHTAISESTA PILKKIKORTISTA Uudessa hallituksessa kalastusasiat annettiin hoidettavaksi liikenneministeri Veikko Saarrolle (Skdl). Hän piti tervehdyspuheen SM-pilkissä Ryökäsvedellä 1978 luvaten myönteistä ratkaisua. Vuonna 1980 annettiin hallituksen esitys, joka sisälsi läänikohtaisen pilkkikortin. Rkp iski vielä loppuvuodesta 1981 yrittäen estää lakiehdotuksen etenemistä. Tämän

VIEHEKORTTIADRESSI EDUSKUNNALLE Koska myös maksulliseen viehekalaan pääsy oli vaikeaa hyvin monista syistä, päätimme lähteä sitä helpottamaan samaan tapaan kuin pilkkimistä. Lähes satatuhantinen viehekorttiadressi luovutettiin eduskunnalle vuonna 1989. Tämä aiheutti reagointeja, jotka poikkesivat vuosikymmenen takaisesta. Esimerkiksi Kalatalouden Keskusliitto yritti tarjota puheenjohtajansa Hannele Pokan johdolla "Kalapassia", joka olisi korvannut kalastuskortin ja läänikohtaisen pilkkikortin. Lisäksi se pyrki muodostamaan nopeasti kalastusaluekohtaisia viehelupia. Niitä syntyikin, mutta pääasiassa vain sinne, missä muutoinkin oli viehelupia kaupan. Pokan esittämä Kalapassi olisi oikeuttanut onkimaan ja pilkkimään koko valtakunnan alueella. Muuhun kalastukseen ja ravustukseen olisi kuitenkin tarvittu edelleen vesialueen omistajan tai kalastusalueen lupa. Passin hinnaksi kaavailtiin 60-80 markkaa. Kalapassin käyttöönotto olisi merkinnyt myös sitä, että kalastuspiirit ja niiden toimenkuva olisivat kokonaan poistuneet. Ti-


0 00

SEURASSA

VUODESTA  2

L A S S A H YV

ÄS

KA

20

Työryhmä päätyi vain kalastusaluekohtaiseen lupaan ja Kalamiesten Keskusliittoa ryhmässä edustanut Kalevi Hietala jätti esityksestä eriävän mielipiteen, jossa hän viittasi eduskunnan tahtoon todeten, ettei kalastusaluekohtainen lupajärjestelmä paranna riittävästi kansalaisten viehekalastusmahdollisuuksia. MINNA KARHUNEN SUOJELUSENKELINÄ Vuonna 1995 järjestettiin eduskuntavaalit ja heti uuden eduskuntatyön lähdettyä liikkeelle kansanedustaja Kari Rajamäki (Sdp) keräsi viehekorttialoitteeseensa 104 asiaa kannattavan kollegan nimeä. Hallitukset olivat olleet passiivisia tai aika oli loppunut kesken ja nyt määräsi eduskunnan enemmistö. Virkamiestyönä valmisteltiin Eduskunnan tahdon mukaisesti uusia pykäliä. Perustuslakivaliokunta sai ne puntaroitavakseen keväällä 1996 ja päätti, että pykälät sisälsivät riittävästi tarpeellisia rajoituksia ja säätelymahdollisuuksia niin, että 5/6:n määräenemmistöäänestys ei ole tarpeellinen. Tämä oli ensimmäinen myönteinen käänne. Syksyn tultua jännityksellä odotettiin, mitä eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunta lausuu lakiesityksestä. Kokoomuksen Minna Karhunen joutui vaa’ankieliasemaan. Hän puolsi esitystä ja muuttui näin kalastuksenharrastajien suojelusenkeliksi.

lalle olisi tullut 20 kalastusalueiden palvelukeskusta, joiden työtä olisi ohjannut Kalatalouden Keskusliiton tyyppinen yhdistys. KALASTUKSENHOITOMAKSUUN 167 PROSENTIN KOROTUS Hannele Pokan (Kesk.) toimiessa oikeusministerinä muutettiin kalastuslakia niin, että kalastuksenhoitomaksu nousi vuoden 1994 alusta 167 prosenttia, mutta sisälsi pilkkimisoikeuden melkein valtakunnallisesti. Mukava asia pilkkijälle, mutta ei maaseudun mummolle, joka pitää laiturin nokassa katiskaa omilla vesillään.

KARI Rajamäki onniteltavana, kun hänen lakialoitteensa läänikohtaisesta viehekortista on hyväksytty 8.11.1996. Kättelyvuorossa Pertti Paasio, keskellä Kalevi Olin.

Edellä mainitun kalastuslain muutoksen yhteydessä eduskunta velvoitti hallitusta tutkimaan läänikohtaisen viehekalastusluvan käyttöönoton edellytykset. Tähän työhön asetettiin työryhmä (ns. vapakalastustyöryhmä), jonka esitys luovutettiin ministerille keväällä 1995.

LÄÄNIKORTTI HYVÄKSYTTIIN ILOISISSA TUNNELMISSA Toista ja kolmatta käsittelyä oltiin tietysti seuraamassa eduskunnassa. Rkp yritti vieläkin hajottaa lain kannattajia lisäehdotuksellaan. Hienoa oli sen sijaan kuulla, kun Kari Rajamäki kiitti maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtajaa Timo Kallia (Kesk.) reiluudesta valiokunnan työn aikana. Kun puhemiehen nuija sitten 8.11. heilahti lain hyväksymisen merkiksi, osa yleisöä nousi seisomaan aplodeeraten. Eduskunnan järjestysmiehet heittivät heidät ulos salista. Voittoa seurasivat iloiset karonkat ja tunnelmat. Hauskimmin kanssamme juhli Savon Sanomat (Muikkusanomat), joka kuvasi ja haastatteli suoraan paikan päällä. Ei ole sen vertaista juttua muulloin vastaan tullut! Omalla tavallaan vaikuttavinta oli, kun veteraani soitti minulle töihin ja sanoi, että ensimmäisen kerran hänkin saa valtiolta jotain. Äyräpään harjulla 1944 rei’itetty vanha mies oli hänkin kalastuksen harrastaja. VAPAA-AJAN KALASTAJA 5 2020

49


0 00

SEURASSA

VUODESTA  2

L A S S A H YV

ÄS

KA

20

TEKSTI MARKKU MARTTINEN

VIEHEKALASTUKSEN KIELTORUMBAA ja virkamiesten painostusta

T

yöskentelin kalatalousjohtajana vuosina 1994-2014 Uudenmaan alueellisessa kalataloushallinnossa (Uudenmaan maaseutuelinkeinopiirin, TE-keskuksen ja ELY-keskuksen kalatalousyksikkö). Johtamassani Uudenmaan kalatalousyksikössä työskenteli tuolloin 4-6 virkamiestä ja yksikön toimialueella asui neljäsosa maamme vapaa-ajankalastajista. Vuonna 1995 Tammisaari-Snappertunan kalastusalue kanteli eduskunnan oikeusasiamiehelle kalatalousyksikön erään virkamiehen toimimisesta Suomen vapakalastajien keskusjärjestössä. Oikeusasiamies katsoi päätöksessään, ettei tähän ollut ko. virkamiehellä estettä. Turhautuneena mediassa olleeseen virheelliseen informaatioon viehekalastuksesta ja

Kuva: Olli Saari.

50

5 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

viehelain pyrkimyksistä lähetin Helsingin Sanomien mielipideosastolle kirjoitukseni Uudellamaalla huonot viehekalastusmahdollisuudet, jossa viitaten tutkimustietoon, pyrin oikaisemaan virheellisimpiä väittämiä ja perustelemaan miksi lakimuutosta tarvitaan (Helsingin Sanomat 21.10.1996). Kalatalousyksikön vapaa-ajankalastusta tukevista kannanotoista ja sen tekemistä päätöksistä seurasi jatkuvasti kovenevaa painostusta sitä kohtaan. VIEHEKALASTUSKIELTOON VAADITTIIN PERUSTEET Uuden kalastuslupajärjestelmän ulkopuolelle jäivät alueellisen kalatalousviranomaisen päättämät lohi- ja siikapitoisten vesistöjen koski- ja virtapaikat sekä erilliset kieltoalueet. Myös kalastusalueilla oli oikeus rajoittaa onkimista ja pilkkimistä, mutta enin-

tään puoleksi vuodeksi. Onkimis-, pilkkimis- ja viehekalastuskieltoja voitiin uuden lain mukaan antaa neljällä perusteella, jotka olivat 1) tavanomaista tehokkaamman kalakannan hoidon tulosten turvaamiseksi, 2) petokalojen tärkeiden kutualueiden suojelemiseksi, 3) liiallisen häirinnän estämiseksi ja 4) merilintujen pesimisen turvaamiseksi pesimäaikana. VIEHEKALASTUSKIELLOT RUMBANA UUDELLAMAALLA Kevään 1997 kuluessa Uudenmaan kalatalousyksikköön tuli yhteensä 117 viehekalastuskieltohakemusta, mikä oli aivan omaa luokkaansa muuhun maahamme verrattuna. Kieltohakemuksista 85 prosenttia oli rannikolta ja kahden kalastusalueen hakemus käsitti lukuisia vesialueita kalastuslain sallimaan maksimiin (25 % kalastusalueen pinta-alasta) saakka. Hakemusten perusteet olivat yleensä hyvin hataria ja moni hakija oletti saavansa automaattisesti viehekalastuskiellon. Kolmasosa hakemuksista sai myönteisen päätöksen ja päätöksistä vali-


0 00

SEURASSA

VUODESTA  2

L A S S A H YV

ÄS

KA

20

tettiin runsaasti aina korkeimpaan hallinto-oikeuteen asti. Vuonna 2001 teetin selvityksen alueellisen kalataloushallinnon vuosina 1997-2000 antamien yleiskalastuskieltojen toimeenpanosta, tulkinnasta ja toimivuudesta. TE-keskukset olivat käsitelleet yhteensä 656 kalastuskieltohakemusta, joista 390 oli myönnetty erityiskieltokohteille tavanomaista tehokkaamman kalakannan hoidon tulosten turvaamiseksi. Muihin kuin erityiskalastuskohteisiin oli massamme haettu 246 kieltoa (Uusimaa 95), joista 120 (Uusimaa 22) oli saanut myönteisen päätöksen. Viehekalastuskieltojen osuudet kalastusalueiden pinta-aloista jäivät maassamme huomattavasti (0,6 %) alle laissa sallitun enimmäismäärän (25 %). Selvityksessä todettiin lisäksi, että korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisujen mukaan kalataloushallinnon tulkinnat viehekalastuskielloista olivat oikeaan osuneita ja kiellot olivat saaneet selkeän sisällön (Kala- ja riistahallinnon julkaisuja 51/2001).

VIEHELAIN mentyä läpi julkaistiin 6.12.1996 Hufvudstadsbladet-lehdessä in memoriam-muistokirjoitus vapaasta omistusoikeudesta (Den fria äganderätten), joka kirjoituksen mukaan astui maassamme voimaan 6.12.1917 ja otettiin pois 8.11.1996. Ilmoitus oli signeerattu Suomen lainkuuliaisten kalastajien, vesienomistajien, vastuullisten luonnonystävien sekä kesämökin omistajien nimissä.

VIRKAMIEHIÄ PAINOSTETTIIN VOIMAKKAASTI Monet poliitikot arvostelivat ankarasti kalatalousyksikön viehekalastuskieltopäätöksiä vuoden 1997 aikana. RKP:n kaksi kansanedustajaa kysyi hallitukselta, mihin toimenpiteisiin se aikoo ryhtyä viehekalastuskieltojen myöntämiseksi Uudellamaalla täyteen 25 prosenttiin saakka kalatalousalueen pinta-alasta, jotta luonnonsuojelu ei kärsisi moottoroidusta vapaa-ajankalastuksesta. Joukko kansanedustajia (RKP ja Kok) kysyi puolestaan hallitukselta, mihin toimenpiteisiin veden omistajan on ryhdyttävä kalastusta edistävässä toiminnassa, häirinnän dokumentoinnissa ym. saadakseen viehekalastuskiellon 25 prosentille vesipin-

VAPAA-AJAN KALASTAJA 5 2020

51


SEURASSA

0 00 VUODESTA  2

52

L A S S A H YV

ÄS

ta-alasta sekä mitä hallitus aikoo tehdä, jotta viehekalastuskiellon saamisen väärät ehdot poistettaisiin. Ministeri Hemilä vastasi eduskunnassa asiallisesti kumpaankin kysymykseen ja puolusti Uudenmaan kalatalousyksikön toimia. Eduskuntakyselyyn johti myös Uudenmaan kalatalousyksikön tekemä maastotarkastus Tammisaareen haetuille monille viehekalastuskieltoalueille. Mukana yksikön veneessä olivat kahden kalatalousvirkamiehen lisäksi biosukeltaja ja kalataloustieteen professori. Väitetyt hauen tärkeät kutualueet osoittautuivat hapettomiksi sulfidipohjiksi, joten perusteita kiellon antamiseksi petokalojen tärkeiden kutualueiden suojelemiseksi viehekalastukselta ei ollut.

KA

20

VESIEN OMISTAJIEN PAINOSTUSTAVAT Myös vesien omistajien painostus Uudenmaan kalatalousyksikköä kohtaan oli kovaa. Jouduin vuosikausia ja kerta toisensa jälkeen toteamaan, kuinka vihamielisesti isoja vesialueita omistavat tahot suhtautuivat varsinkin pääkaupunkiseudulta heidän alueilleen tuleviin virkistyskalastajiin. Inkoossa sijaitsevan suuren kartanon omistaja piti Suomen jokamiehenoikeuksia turmiollisina ja ihaili Euroopan sivistyksen kehtoa Kreikkaa, jossa kulkeminen yksityisten mailla oli ankarasti kielletty. Hän kertoi minulle omistamiensa saarien olleen ennen valkoisenaan vesilintujen ulosteista, mutta nykyään viehekalastajien vessapapereista. Keväällä 1998 sama henkilö kanteli eduskunnan oikeusasiamiehelle tavastani käsitellä hänen viehekalastuskieltohakemustaan. Oikeusasiamies katsoi, ettei kantelu antanut aihetta toimenpiteisiin.

hallinto-oikeus kumosi yksikön päätöksen ja antoi kartanolle viehekalastuskiellon, joka tuolloin oli ainoa tällä perusteella myönnetty viehekalastuskielto Uudellamaalla. Keväällä 1998 kaksi RKP:n kansanedustajaa vetosi kirjeessään ministeri Hemilään, että viehekieltoja käsiteltäisiin laillisesti ja puolueettomasti Uudenmaan kalatalousyksikössä. Hemilä vastasi jälleen asiallisesti ja totesi, ettei täyttä 25 prosentin viehekalastuksen kieltoalaa voida määrätä, jos edellytykset sen saamiselle puuttuvat ja ettei ministeriö voi määrätä millä tavoin asianomainen viranomainen käyttää sille annettua toimivaltaa.

LIIALLINEN HÄIRINTÄ VAIKEIN TODENNETTAVA Ylivoimaisesti vaikein viehekalastuskiellon peruste oli liiallisen häirinnän estäminen, johon vaadin perusteellisen näytön, olisivathan hyvin monet vesialueet muuten sulkeutuneet heppoisin perustein viehekalastukselta. Kirkkonummella sijaitsevan Hirsalan kartanon omistaja haki tällä perusteella kieltoa kartanon edustan kapeaan salmeen. Kalatalousyksikkö ei kieltoa myöntänyt ja valitus eteni korkeimpaan hallinto-oikeuteen asti, joka maastoutui kartanon alueelle tarkastamaan kohdetta. Samassa yhteydessä käytiin katsomassa kartanon vieressä sijainnut laulajatar Carolan hauta. Korkein

PELOT OSOITTAUTUIVAT TURHIKSI Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkimusten sekä merivartioston, poliisin ja kalastusvirkamiesten valvonnan mukaan uusi järjestelmä meni kalavesillä vuonna 1997 rauhallisesti läpi. Näyttöä läänikortilla harjoitetun viehekalastuksen vahingollisista vaikutuksista petokalakantoihin ei tullut esille. Mitään yksityisvesiin kohdistuvaa uisteluinvaasiota tai pahoja konfliktitilanteita ei liioin ilmennyt. Suomenlahdella (Uudenmaan lääni) ja Saaristomerellä (Turun ja Porin lääni) uudet viehekortit muodostivat vuonna 1997 yli puolet koko maan lunastetuista vuosiluvista.

5 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

SEPPO Sarlund oli myös yksi merkittävä vaikuttaja, kun läänikohtaista viehekalastuslupaa 1990-luvulla ajettiin läpi eduskunnassa. Hän toimi Suomen Kalamiesten Keskusliiton (SKK) puheenjohtajana 1987-2001. Kuva: Eero Kokkarinen.

Vesien omistajien suhtautuminen järjestelmää kohtaan muuttui lain mukaisten korvausten myötä myönteisemmäksi järjestelmää kohtaan. Järjestelmä vastasi näin suureen tarpeeseen ja paransi olennaisesti virkistyskalastusmahdollisuuksia ja luonnossa nauttimista erityisesti maamme suurimpien kasvukeskusten alueilla. KALASTUSALUEIDEN KEPULIKONSTIT Kun viehekalastuskiellot eivät saaneet rannikon vesien omistajapiireissä haluttua lopputulosta, pyrkivät Sipoon ja Tammisaari-Snappertunan kalastusalueet kieltämään viehekalastuksen kalastuslain mukaisilla omilla päätöksillään. Näistä irvokkain oli Tammisaari-Snappertunan vuonna 1999 tekemä hauen rauhoituspäätös, jossa kalastus kiellettiin Tammisaaren koko ulkosaaristossa hauen kutuajaksi verkkokalastusta lukuun ottamatta. Uudenmaan kalatalousyksikkö teki kalastusalueelle oikaisuvaatimuksen

  KALASTUSLAIN uudistuksessa vuo-

den 2016 alusta onginta ja pilkintä säilytettiin maksuttomina yleiskalastusoikeuksina. Kuva: Anssi Vainikka.


0 00

SEURASSA

VUODESTA  2

L A S S A H YV

ÄS

laittomasta päätöksestä. Uudenmaan kalamiespiirin ja erämiespiirien edustajia ei hyväksytty oikaisuvaatimuskokouksen äänioikeutetuiksi jäseniksi ja edellä mainitut sekä kalatalousyksikkö valittivat päätöksistä maaseutuelinkeinojen valituslautakuntaan. Lautakunta kumosi kalastusalueen laittomat päätökset ja valitusten jälkeen korkein hallinto-oikeus vahvisti vuonna 2002 valituslautakunnan päätöksen.

KA

20

YLEISKALASTUSOIKEUKSISTA ON PIDETTÄVÄ KIINNI Kalastuslain uudistuksessa vuoden 2016 alusta onginta ja pilkintä säilytettiin maksuttomina yleiskalastusoikeuksina, kuten myös alle 18-vuotiaiden ja 65 vuotta täyttäneiden maksuton viehekalastus. Läänikohtainen viehekortti yhdistettiin kalastonhoitomaksuun samalla, kun läänikohtainen viehekalastusoikeus laajennettiin koskemaan koko maata Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Korjaamatta jäi kuitenkin vetouistelun lupajärjestelmän puutteet. Vuonna 2019 aloittaneiden uusien kalatalousalueiden käyttö- ja hoitosuunnitelmissa onkin nyt oltava ehdotukset vapaa-ajankalastuksen yhtenäislupa-alueiden kehittämiseksi. Kuten edellä esitetystä käy ilmi, matka nykyisiin laajoihin yleiskalastusoikeuksiin ja vapaa-ajankalastuksen tunnustamiseksi olennaiseksi osaksi Suomen kalataloutta on ollut mutkikas ja myrskyisä, mitä nykyiset nuoret viehekalastajat eivät välttämättä tiedä lainkaan. Saavutetuista yleiskalastusoikeuksista on syytä pitää maassamme tiukasti myös jatkossa kiinni!

VAPAA-AJAN KALASTAJA 5 2020

53


0 00

SEURASSA

VUODESTA  2

L A S S A H YV

ÄS

KA

20

TEKSTI ILKKA MÄKELÄ

YLEISKALASTUSOIKEUDET kannustavat kalastamaan Työ niiden puolesta alkoi kalastuksen kieltolaista vuonna 1951

V

apaa-ajankalastajat Suomessa ovat jo saaneet nauttia pitkään hyvin toimivasta kalastuksen lupajärjestelmästä, onginnan ja pilkinnän maksuttomasta sekä viehekalastuksen maksullisesta yleiskalastusoikeudesta. Alle 18-vuotiaat ja 65 vuotta täyttäneet kalastajat voivat kalastaa myös vieheellä ilman maksua. Nykyinen kalastamaan kannustava lupajärjestelmä on itsestäänselvyys useimmille nuorille kalastajille. Heille saattaa olla yllättävää tietää, että varttuneemmat kalakaverit aloittivat harrastuksensa aivan toisenlaisissa olosuhteissa ja että nykyiset yleiskalastusoikeudet ovat vapaa-ajankalastajien ja järjestöjensä sinnikkään, lähes 50 vuotta vaatineen toiminnan tulosta. Ilman 30-vuotista pilkkisotaa ja sitä seurannutta yli kymmenen vuoden viehekorttikampanjaa nykykalastajan lupajärjestelmä olisi kovasti kehnompi. Vapaa-ajankalastajien työ yleiskalastusoikeuksien puolesta alkoi vuoden 1951 kalastuslain kokonaisuudistuksen jälkeen. Uusi laki oli pettymys kalastuksen harrastajille ja laki tunnettiinkin myös kalastuksen kieltolakina. Harrastajien vaatimus pilkintäoikeuksista ei saanut ymmärtämystä kalastushallinnossa (maa- ja metsätalousministeriö), ja vaikka eduskunta useaan otteeseen edellytti asian selvittämistä, ei asia lainsäädännössä edennyt.

Kuva: Anssi Vainikka.

54

5 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

si, että seudun asukkaiden sunnuntairauha on mennyttä." Nämä komitean lisäperustelut kävivät huvittavan tutuiksi seuraavien vuosikymmenten aikana läänikohtaista pilkintäkorttia ja myöhemmin viehekorttia vastustaneiden puheissa ja kirjoituksissa.

ILKKA Mäkelä.

KUVAAVA MIETINTÖ VUODELTA 1959

Suhtautumista pilkintäoikeuksien vähäiseenkin parantamiseen (pilkinnän rinnastaminen onkimiseen, josta seuraisi oikeus vapaaseen pilkintään kotikunnassa) kuvasi hyvin kalastuslakikomitean mietintö, (1959), jonka mukaan pilkintä vaarantaa kalakannat ja satapäiset pilkkijäjoukot ovat uhka ranta-asukkaille. Mietinnön mukaan: "Tällainen järjestäytymätön joukko saattaa käyttäytyä röyhkeästi ja uhkaavastikin. Jos sillä on vielä väkijuomia mukanaan, meteli muodostuu sellaisek-

JOS LÄÄNIKOHTAINEN PILKKIKORTTI TAI VIEHEKORTTI OLISI JÄÄNYT HAAVEEKSI? Ilman maksullista läänikohtaista pilkkikorttia ennen vuotta 1983 onkiminen kotikunnan alueella oli vapaata, mutta pilkille tai viehekalaan pääsi vain vesialueen omistajan luvalla. Luvansaanti oli sekin tuurissaan, sillä kalastuskunnat eivät olleet erityisen halukkaita myymään lupia, tiedonsaanti lupaalueista oli vaikeaa ja pilkintäkortin torjumiseksi synnytettyjä yhtenäislupa-alueita oli kovin niukasti. Kalastusharrastuksen suosion kannalta pilkkisodan päättyminen vapaa-ajankalastajien voittoon oli merkittävä edistysaskel. Läänikohtaisen pilkintäkortin myötä luvan lunastaneiden määrät kasvoivat nopeasti, ja mitä ilmeisimmin kalastusharrastuksen suosio yleensäkin kasvoi. Läänikohtaisesta pilkintäkortista ja vuonna 1994 kalastuksenhoitomaksuun liitetystä valtakunnallisesta pilkintäoikeudesta saadut kokemukset osoittivat, että yleiskalastusjär-


SEURASSA

0 VUODESTA  2

00

L A S S A H YV

ÄS

KA

20 jestelmä toimi. Kalakantoja ei tuhottu, rauhattomuus kalavesillä ja kesämökkien rannoissa ei lisääntynyt ja valtio keräsi ja tilitti vesialueen omistajille kertyneet lupamaksut. Ennen läänikohtaisen viehekortin toteuttamista vuonna 1996 viehekalastuksen lupajärjestelmää oli kalastusoikeuden haltijoiden toimesta parannettu ja tietoa lupa-alueista oli saatavilla huomattavasti paremmin kuin kalastuksen kieltolain (1952-82) aikana. Ilkka Sailon vuonna 1995 tekemän selvityksen mukaan esimerkiksi Pohjois-Karjalassa luvanmyynnin piirissä oli 88 prosenttia ja Pohjois-Savossa 50 prosenttia vesipinta-alasta, mutta runsasväestöisillä alueilla, kuten Uudellamaalla vain 26 prosenttia. Vesialueiden pirstaleisuus heikensi lupajärjestelmän toimivuutta ja veteen piirrettyjen rajojen lukeminen oli hankalaa. Niinpä jos yleiskalastusoikeuksia ei olisi saatu, joutuisi nykypilkkijä sekä -onkija ja viehekalastaja ennen kalalle lähtöä selvittämään, missä ja milloin lupia myydään ja missä kulkevat lupa-alueen rajat.

Hankaluudet eivät päättyisi luvan saantiin. Tarvittaisiin tarkka GPS tai muu paikannuslaite, jotta mahdollisesti kymmeniin osiin jaetulta vesialueelta löytyisivät luvan myöntäneen osakaskunnan tai yhtenäislupaalueessa mukana olevien osakaskuntien rajat. KALAKANTOJEN UHASTA KALASTONHOIDON RAHOITTAJAKSI Viimeisessä kalastuslain kokonaisuudistuksessa (2015) yleiskalastusoikeuksia ei enää juuri kyseenalaistettu. Maa- ja metsätalousministeriön yleisen osaston lausunnossa esitettiin, että yleiskalastusoikeuksia ei pidä ainakaan laajentaa ja kalavesien omistajajärjestö Kalatalouden Keskusliitto (KKL) esitti läänikohtaisen viehekortin muuttamista kalastusaluekohtaiseksi. Kovin paine kohdistui 65 vuotta täyttäneiden maksuttomiin yleiskalastusoikeuksiin, joita vaati poistettavaksi Kalatalouden Keskusliitto eräiden silloisten TE-keskusten kalatalousyksikköjen tuella. KKL:n mielestä myös 16 vuotta täyttäneiden maksuvelvolli-

suutta tuli harkita. Syynä oli tarve tehostaa varojen keräämistä kalastuksen harrastajilta. Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö oli jokseenkin yksin kalastuslakityöryhmässä vastustaessaan 65 vuotta täyttäneiden maksuvelvollisuutta. Hallituksen esityksessä eduskunnalle 65 vuotta täyttäneiden yleiskalastusoikeuksiin ei puututtu. Yleiskalastusoikeuksien toimivuutta ei enää asetettu kyseenalaiseksi, vaan ne nähtiin niin vesialueiden omistajien kuin kalastushallinnonkin piirissä tehokkaaksi tavaksi kerätä varoja kalastuksen harrastajilta kalavesien omistajille maksettaviin korvauksiin, kalastusaluetoimintaan, kalakantojen hoitoon ja kalastuksen valvontaan. Kalakantojen ja ranta-asukkaiden uhasta oli tullut kalastamaan kannustava lupajärjestelmä, joka ylläpitää kalastuksen suosiota ja rahoittaa valtaosan kalavesien hallinnon ja hoidon kuluista. Vapaa-ajankalastajat voivat syystä olla ylpeitä työnsä tuloksista ja yleiskalastusoikeuksista kannattaa pitää hy  vää huolta myös tulevaisuudessa.

Mitä ja milloin? Kalastuslupajärjestelmän muutos- ja taisteluvuodet VUODET 1941-1950 oli voimassa ns. jokamiehen kalastuslaki, joka sotavuosien elintarvikepulan vuoksi salli vettä omistamattomien kalastuksen toisen vedessä. VUODEN 1951 kalastuslaissa kalastusoikeus sidottiin maan- ja vesienomistukseen. Oman kunnan alueella onkiminen oli kuitenkin sallittua. VUONNA 1976 Suomen Kalamiesten Keskusliitto luovutti 80 000 allekirjoittajan adressin eduskunnalle yleiskalastusoikeuksien lisäämiseksi onginnassa, pilkinnässä ja viehekalastuksessa. VUODEN 1982 kalastuslaki, joka tunnetaan pilkkilakina käyttöön tulleen läänikohtaisen pilkkikortin ansiosta. VUONNA 1989 eduskunnalle luovutettiin viehekorttiadressi, jolla oli 93 155 allekirjoittajaa. VUODEN 1993 kalastuslain osittaisuudistuksessa pilkintäoikeus yhdistettiin kalastuksenhoitomaksuun, jonka

maksamalla sai valtakunnallisen pilkintä- ja onkimisoikeuden. VUONNA 1995 kansanedustajat tekivät hallitukselle esityksen läänikohtaisesta viehekalastusluvasta Kari Rajamäen johdolla. VUONNA 1996 kalastuslakimuutos eli ns. viehelaki, joka toi tullessaan läänikohtaisen viehekortin. Samalla pilkinnästä tuli onginnan rinnalle yleiskalastusoikeus ja alle 18-vuotiaat ja 65 vuotta täyttäneet vapautettiin viehekalastus- ja kalastuksenhoitomaksusta. VUONNA 2016 kalastuslaissa vanha kalastuksenhoitomaksu sekä läänikohtainen viehekalastusmaksu poistuivat ja ne yhdistettiin yhdeksi kalastonhoitomaksuksi, jonka kaikki 18–64-vuotiaat joutuvat maksamaan harjoittaessaan muuta kuin ongintaa, pilkintää tai silakan litkausta. Alle 18-vuotiaat ja yli 64-vuotiaat ovat vapautettuja kalastuksenhoitomaksusta kalastaessaan yhdellä vavalla ja vieheellä.

Juttu täydessä pituudessaan julkaistaan myöhemmin lehtemme nettisivuilla vapaa-ajankalastajalehti.fi. VAPAA-AJAN KALASTAJA 5 2020

55


SEURASSA

0

VUODESTA  2

00

LASS A HYV ÄS

KA

20

Parhaita kalastusmuistoja SVK:n kesäkampanjassa #kaveritkalassa kannustimme suomalaisia kertomaan mieleenpainuvimmat kalastusmuistonsa. Saimmekin niitä satoja, lämmin kiitos niistä! Saimme huomata, että kalastusmuistot todella kantavat pitkälle ja niihin kietoutuu monenlaisia elämäntapahtumia. Tässä muutamia toimituksemme valitsemia parhaita paloja. Lisää muistoja pääsette lukemaan syksyn aikana Facebook- ja nettisivuiltamme.

”Tindertreffit johti koskelle, koskireissu perhokalastukseen hurahtamiseen ja hurahdus lukuisiin mahtaviin kalareissuihin. Nyt monen monta kalareissua myöhemmin rinkassa mukana kulkee 1-vuotias perhokalastajan alku. Kannatti swaipata oikealle. ” - Nainen

”Viime kesänä kolusin Suomen itärajan kalastuspaikkoja. Siinä eräänä iltana katselin kartasta sopivaa paikkaa iltapistolle. Paikaksi valikoitui syrjäinen pieni joki. Vettä satoi kaatamalla ja joen rantaan pääsi ainoastaan melkoisen rämeikön läpi. Joen vesi oli todella kirkasta ja vettä oli kohtuullisesti. Luottolusikka kiinni siiman päähän ja eka heitto. Pari kammenpyöritystä ja näin kuinka uistin kiilautui kahden kiven väliin. Epätoivo jo valtasi mielen, että sinnekö se mun paras uistin jäi. Yritin siinä vesisateessa nyppiä uistinta irti ylävirrasta, alavirrasta, ei vaan lähde irti. Noh päätin siinä sitten, että uistin ei sinne jää, ei muuta kuin vaatteet pois ja kahlaamalla käyn irrottamassa uistimen. Olin siinä joentörmällä alasti ja päätin kerran vielä rämpäyttää siimaa, josko lähtisi irti, lähtihän se. Pari kammen pyöräytystä ja näin kuinka iso jokihauki iskee kiinni. Ultralight-kalavehkeet olivat aivan kaksin kerroin ja seuraavaksi sai pelätä kestääkö vapa ja siima. Aikani alasti kalan kanssa taisteltuani sain ennätyshaukeni rannalle, 98 cm ja 7,8 kg. Hauki nätisti takaisin jokeen uimaan ja märät vaatteet takaisin päälle, siihen oli hyvä lopettaa tapahtumarikas iltapisto. Jälkikäteen on naurattanut se, että jos jollain on ollut riistakamera joen rannalla. On siinä mahtanut olla eriskummallinen kuvasaldo.” – Mies

”Tämä tapahtui joskus 90-luvun lopulla syksypuolella. Olimme kaverini Pekan kanssa sopineet, että lähdemme illalla tuulastamaan Puurijärvelle. Silloin siellä sai vielä liikkua ja kalastaa. Nykyisin luonnonsuojelualuetta. Minä ajelin illalla 50 kilometriä Pekan luo, että pääsemme kalaan. Odotukset isoista kaloista korkealla. Pekan luo päästyäni aloimme lastata hänen tarvikkeitaan ja talvihaalarit autooni. Vielä ennen kuin järvelle lähdimme, sanoi Pekka käyvänsä vessassa, kun vatsa hieman kiertänyt illan aikana. Odottelun jälkeen pääsimme suuntaamaan muutaman kilometrin matkan järvelle. Varusteet veneeseen ja haalarit päälle. Ilma oli tosi viileä ja sumuinen. Alkumatkan soudettiin järvelle päin Kauvatsanjokea pitkin. Järvellä ei pystynyt soutamaan, koska siellä ei mennyt kuin hieman venettä leveämpi kulkuväylä. Minä työnsin veneen perästä kuusesta kuivatulla seipäällä. Pekka oli veneen keulassa valon kanssa ja tähyili, näkyisikö iskettävää kalaa. Hieman matkaa mennessämme, hän huudahti, että työnnä äkkiä tuohon pieneen saarekkeeseen, jossa sähköpylväs sijaitsee. Nyt mahassa muljahti pahasti. Rantaan päästyämme Pekka hyppäsi maihin ja tolpan taakse asioilleen. Sitten hän tokaisi ”nyt helpotti”. Odotin ja katselin sumuista ilmaa ja samassa Pekka huudahtaa saaresta: ”Saatana, suoraan huppuun. Heitä puukko sieltä veneestä tänne.” Noiden lauseiden jälkeen kaikui pimeässä ja sumuisessa Puurijärven illassa minun nauruni, jolle ei meinannut tulla loppua. Pekan haalarin huppu jäi saarelle ja me suuntasimme takaisin lähtörantaan. Tätä kalareissua muistellessa tulee vieläkin nauru ja hymy naamalle.” – Mies

56

5 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

”Miesystäväni sai minut tykästymään kalastuksen saloihin ja opetti kaiken heitoista uistinten vaihtoon. Yhtenä kesäiltana kun olimme kalassa meren rannalla, halusi mieheni tarkistaa siiman virvelistäni. Sen ajan heittelin hänen virvelillään. Mies ojensi minulle virvelin, joka oli jo heitettynä ja pyysi testaamaan, että kelaako hyvin. Kelasin, ja kirosin, että taas jäi joku risu kiinni. Nostin ylös saaliini, joka oli muovipussikäärö, tässä vaiheessa ajattelin saaneeni jonkun pullopostin meren pohjamudista. Avasin käärön, jossa oli lappu pussissa: Mennäänkö naimisiin? Ja kun käännyin, oli mieheni polvistunut taakseni. Vastasin kyllä.” – Nainen

”Hälytyskeskus ilmoitti laitapuolenkulkijan heittelevän virveliä Mannerheimintiellä. Onneksi vahinkoja ei ollut tapahtunut. Sain hieman pahapäisen kaverin maijaan kertomalla, että tästä nappaa huonosti, mennään Toivonkadulle, väsyttelin sieltä eilen parikiloisen hauen. ”Kalastaja” pääsi pahnoille.” – Mies

”Lapsena vaari otti minut kalareissuille kaveriksi, jos lupasin istua hiljaa veneessä, etteivät kalat säikähdä. Oli ihana istuskella veneessä vaarin kanssa aurinkoisella järvellä. Kalaa en niin saanut, mutta uitin käsiä vedessä ja katselin lumpeita. Oli myös ihanaa olla vaarin kanssa kahdestaan, tärkeitä hetkiä, joita muistelen nyt lämmöllä vaaria kaivaten.” – Nainen


”Olimme veljeni kanssa Pohjois-Norjassa kalassa. Pyydystimme parhaillaan syöttikaloja pikku virveleillä isompia saaliita varten, kun yhtäkkiä veneen vieressä alkoi ISO tumma möhkäle nousta pintaan. Olin varma, että sieltä nousee sukellusvene, joita olemme muutaman kerran noilla vesillä nähneet. Heittäydyin veneen pohjalle pitkäkseni ja ehdin varoittaa veljeäni. Siinä taisi pikkuisen lirahtaa jo housuihin ennen kuin tajusimme mikä se möykky oli. Sieltä nousi valas veneen viereen noin 10 metrin päähän. Hetki meni ennen kuin sai kameran käyntiin, mutta kuvaakin lopulta siitä saatiin.” – Mies

”Päivää Päijänne, tässä on ryöstökalastaja Polvijärveltä”, tuumasi 80-vuotias mummoni onkimaan aloittaessa. Legendaarinen lause on jäänyt elämään ja muistoihin mummon poistuttuakin.” – Nainen

”Tapahtui n. vuonna 1952. Olin silloin alle kouluikäinen. Pyysin isää tekemään minulle ongen, että voisin onkia läheisen rautatiesillan alitse menevästä pikku purosta. Iloni oli suuri, kun toiveeni toteutui. Siima oli tavallista paksuhkoa pumpulilankaa, silloin ei nailonsiimaa ollut saatavana ja tuskinpa isä sitä juuri etsikään ja koho oli vanha pullon korkki ja paino vanha plommi. Koukku kai sentään oli oikea. Isän ajatus oli luullakseni, että ei sieltä puolikuivasta purosta kuitenkaan mitään tule, mutta saahan poika onkia. Olipa juhlava tunne, kun sain pienen ahvenen ja kannoin sitä kotiin ja ylpeänä esittelin vanhemmilleni. Siitä se alkoi lähes 70 vuotta kestänyt ja edelleen jatkuva harrastus.” – Mies

”Paras eli paskin kalamuistoni tapahtui viime talvena, kun minä onnistuin pilkkimään muovipussillisen ahventa ja mieheni sai vain muutaman hassun kalan. Kalamestaruushan nousi minulla siinä määrin suoraan hattuun, että suunnittelin jo kuvaa sosiaaliseen mediaan, jossa miehen muutama kala laitetaan toiseen keittiön altaaseen ja toiseen altaaseen minun valtava kalasaaliini tekstillä ”ne kalastaa, jotka osaa”. No karma rankaisi minua tästä suunnitelmasta heti rankemman kautta, sillä kalapussissani oli reikä ja kaikki kalat tippuivat hiljalleen välille matkalla rantaan. Autolle päästessäni jäljellä oli kaksi kalaa. Voin kertoa, että nykyään ylivoimaista kalasuoritustani kehuessani saan vastauk  seksi ”kohta on taas ahvenet pitkin jäätä”.” – Nainen  VAPAA-AJAN KALASTAJA 5 2020

57


TEKSTI JA KUVAT MATTI KULJU

nuorten tärpit LÄHETÄ

kuvia, piirustuksia ja tarinoita hauskoista kalareissuista tai -kokemuksista. Vapaa-ajan Kalastaja NUORTEN TÄRPIT Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki vapaa-ajankalastaja@ vapaa-ajankalastaja.fi Julkaistusta materiaalista saat kalastusaiheisen yllätyspalkinnon. Liitä mukaan nimesi, ikäsi ja yhteystietosi.

A

urinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja Nuasjärven pinta on aivan tyyni. Vene lipuu hiljaa eteenpäin, ja siinä istuvat innokkaat nuoret kalastajat odottavat herkeämättä kalan ottia. Olemme uistelemassa kalastusleirin ensimmäisenä iltana ja jännitys on huipussaan. ”Nyt on kiinni”, eräs nuorista huudahtaa, ja väsytystaistelu voi alkaa! Kiivaan väsyttelyn päätteeksi haavissa pötköttää reilusti mitan täyttävä kuha, joka tietysti kuvausten jälkeen päätetään ottaa ruokakalaksi illan herkutteluja varten. Veneessä vallitsee riemukas tunnelma, mutta pidempään pysähdykseen ei ole aikaa, sillä kuha tuntuisi olevan syönnillään. Vieheet lentävät äkkiä taas veteen ja matka jatkuu kohti uutta elämystä. Kauan odotettu kesä ja nuorten kalastusleiri on viimein alkanut. ELÄMÄN MITTAISELLE MATKALLE Toimiminen Suomen Vapaa-ajankalastajien kalastusohjaajan työssä on minulle todellinen

58

5 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

SVK:n kalastusohjaajana toimiminen on Matti Kuljulle todellinen kutsumusammatti.

Kalastajan polulle

KAINUUSSA

– leiritoiminnan kautta kutsumusammatti. Oma kalastusharrastukseni on alkanut perinteisesti mato-onkien, mistä ensimmäiset muistot ovat isän kanssa tehdyistä retkistä. Muistan vieläkin ne hetket, kun tuijotin herkeämättä punavalkoista kohoa toivoen sen painuvan veden alle. Poikkeuksellisen omasta intohimostani kalastusta kohtaan tekee se, että olen todella allerginen kalalle. Kalaa en voi syödä lain-

Ohjaajan opissa

kaan, mutta käsittely kuitenkin onnistuu lähes aina ilman oireita. Intohimoni kalastusta kohtaan on kuitenkin niin palava, että allergiakaan ei ole sitä onnistunut sammuttamaan. Elämässä on seurattava omaa kutsumustaan, ja sitä seuraamalla olen saanut kokea hienoja hetkiä, joita en vaihtaisi pois mistään hinnasta. Lasten ja nuorten innostaminen kalastusharrastuksen pariin on kalastusohjaajan työn tärkein tavoite. Kalastusleirit, -kerhot ja kalastusaiheiset oppitunnit kouluissa ovat tilanteita, joissa moni nuori saa ensikosketuksensa kalastukseen ja kaikkeen siihen liittyvään. Kaverit, elämykset ja luontosuhde ovat arvoja, jotka moni kalastusta harrastava huomaamattaan saavuttaa.


Moni kohtaamani nuori on löytänyt kalastuksen kautta mitä hienoimpia kavereita, joiden kanssa on saanut kokea elämyksiä niin luonnossa kuin muussakin elämässä. Juuri tälle elämän mittaiselle luontomatkalle toivon mahdollisimman monen nuoren päätyvän. LEIRIEN KAUTTA KALASTAJAN POLULLE Nuorten kalastusleirin ohjelma on myös tänä vuonna todella monipuolinen. Leiri alkoi tutusta paikasta Joutenlammelta, jossa leiriläiset pääsivät ensimmäiseksi kokeilemaan kirjolohen narrauksen taitoja. Joutenlammella vietetyn antoisan päivän päätteeksi matkasimme Rehjan saareen Nuasjärvelle, josta tuli myös tukikohtamme loppuleirin ajaksi. Kalastelimme järvellä mitä moninaisimmin keinoin: Kalaa narrattiin uistelemalla, jigaamalla, onkimalla ja pilkkimällä. Varsinkin jigaaminen oli monen leiriläisen suosiossa, mutta myös veneestä pilkkimällä nostettiin todella komeita körmyniskoja. Eikä uistelelemalla saatu lähes yhdeksän kilon painoinen hauki ainakaan vähentänyt uistelun suosiota. Kalastusohjaajan työ sisältää erilaisten tapahtumien ja tilaisuuksien järjestelyä ja organisointia. Työssäni pyrin luomaan nuorille selkeän ns. kalastajan polun, jota seuraamalla kalastuksen aloittaminen ja myös sen jatkaminen olisi mahdollisimman vaivatonta. Ensikosketuksesta kalastukseen on yllättävän lyhyt matka esimerkiksi kalastusseuratoimintaan, joka osaltaan myös syventää harrastuksen laatua ja monipuolisuutta. Kainuussa on monta toimivaa kalastusseuraa, joilla monella on tarjota nuorille laadukasta toimintaa aina kalastuskerhoista aktiiviseen kilpakalastukseen.

Ohjaajan opissa

YHTEISTYÖSSÄ ON VOIMAA Omalla alueellani Kainuussa on hyvin vahva kalakummien verkosto, jota ilman moni hieno tapahtuma olisi vuosien mittaan jäänyt järjestämättä. Kalakummit ovat työssään omasta tahdostaan siirtämässä omaa kalastustietämystään ja kokemustaan eteenpäin nuoremmille. Kalastusharrastuksen edistäminen koetaan Kainuussa myös monen muun toimijan yhteiseksi asiaksi, ja esimerkiksi kalastusleirin järjestelyissä on jo monena vuonna ollut

JOUTENLAMPI on vakiintunut kalastusleirien pitopaikaksi, eikä syyttä, sillä vapa taipuu melko mukavalle kaarelle kirjolohien tärpeistä.

INFO Mukaan toimintaan Kainuussa!

Lähde sinäkin rohkeasti mukaan aktiiviseen kalastustoimintaan ottamalla suoraan yhteyttä allekirjoittaneeseen tai Kainuun toimiviin nuorten kalastusseuroihin. Kajaanin Kalastuskerho ry kajaaninkalastuskerho.simplesite.com/ Matti Kulju, matti.kulju@vapaa-ajankalastaja.fi Kajaanin Perhokerho ry www.kajaaninperhokerho.fi/ Kimmo Virtanen, kimmo.virtanen@vyh.fi Kuhmon Kalamiehet ry kuhmonkalamiehet.fi/ Marko Tihula, marko.tihula@luukku.com Sotkamon Kalamiehet ry Osmo Kokkonen, osmo.p.kokkonen@gmail.com Tulevat leirit ja muut tapahtumat voit tarkistaa osoitteesta: www.fisuun.fi/tulevia-kalastustapahtumia

mukana useampia yhteistyökumppaneita. Kainuun Vapaa-ajankalastajat, Kajaanin kaupungin nuorisotoimi, Joutenlammen kurssikeskus, Metsähallitus ja Kainuun Kalatalouskeskus ovat yhdessä tarjoamassa nuorille leiriläisille mahdollisuuden viettää kalastuksen täyteistä leirielämää. OMAN NÄKÖISTÄ TEKEMISTÄ Koko leirin ajan kisattiin siitä, kuka onnistuu pyydystämään vapavälinein mahdollisimman monta eri kalalajia. Lajikilpailu olikin todella innostava, ja useampi leiriläinen onnistui pyydystämään kalalajeja peräti seitsemän. Nuoret kalastajat olivat innoissaan jopa pilkillä saadusta pienestä kiiskestä, sillä tässä kilpailussa ei kalan koolla ollut merkitystä. Toki leirillä pidettiin myös perinteiset onkikilpailut ja pääsivätpä leiriläiset tutustumaan myös pitkäänsiimaan kalakummien avustamana. Leirillä on upeaa seurata sitä riemua, jonka nuoret kalastuksen kautta saavat, kun he samalla myös nauttivat rennosta ja mukavasta ilmapiiristä. Kalastusta ei pidä ottaa liian vakavasti, ja oma lempikalastustyyli löytyy kaikille varmasti. Leiritoiminta Kainuussa jatkuu myös tulevaisuudessa, ja syksyn lohileiriä sekä talven pilkkileiriä jäätiin jo odottamaan kuumeises  ti. Kyllä kalastusleireillä on mukavaa!  VAPAA-AJAN KALASTAJA 5 2020

59


TEKSTI HEIDI PERNU KUVAT TEEMU HUOVINEN

nuorten tärpit

JERE

on käynyt kalassa pienestä pitäen

Vaikeisiin paikkoihin vaikka isän kanssa reppuselässä JERE narraa kaloja pääosin pyörätuolissa. Vaikeapääsyisemmille kalapaikoille hän pääsee isänsä avustamana vaikka reppuselässä.

V

aasassa asuva Jere Huovinen on monessakin mielessä poikkeuksellinen nuori kalastaja. Kolmetoistavuotias Jere on innokas lajikalastaja ja hän on monille tuttu myös Instagramin kautta. Jere narraa kaloja pääosin pyörätuolissa ja tarpeen vaatiessa hän kulkee vaikeapääsyisemmille kalapaikoille isänsä avustamana vaikka reppuselässä. Jeren isä Teemu Huovinen on myös innokas kalamies ja kalareissuille Jere on päässyt mukaan jo aivan pienenä. Jere kertookin olleensa isänsä rinkassa mukana kalastamassa koskella ensimmäisen kerran jo yksivuotiaana. Isältä pojalle on periytynyt myös kiinnostus perhokalastukseen, jonka Jere mainitsee lempikalastusmuodokseen onkimisen lisäksi. INSTAGRAM-TILI "YLEISÖN" PYYNNÖSTÄ Pyörätuolistaan huolimatta Jere pystyy kalastamaan varsin monipuolisesti, tarvitaan vain kekseliäisyyttä. Kun on tahtoa, myös keinot löytyvät, ja tahtoa tällä kaksikolla piisaa. Jere ja Teemu haluavatkin toimia esimerkkeinä myös muille pyörätuolia käyttäville nuorille. Heidän ylläpitämänsä Instagram-tili @fishingboywithwheelchair perustettiin alunperin "yleisön" pyynnöstä ja se toimii inspiraation lähteenä kaikenikäisille kalastajille. Tilistä välittyy vilpitön innostus kalastukseen ja se kannustaa muita vastaavassa tilanteessa olevia nuoria, ja miksei vanhempiakin kalastuksen pariin. HARRASTUKSEN KAUTTA SAA UUSIA YSTÄVIÄ Fongausharrastus on tuonut Jerelle myös uusia ystäviä ja tuttavia ympäri Suomea. Pohjanmaan Vapaa-ajankalastajapiirin fongauskisassa mukana olevat nuoret vaihtavat aktiivisesti kalapaikka- ja viehevinkkejä keskenään kilpailun omassa Whatsapp-ryhmässä. Jere on saanut paljon arvokasta opastusta ja tukea myös muilta kalastajilta. Jeren ja Teemun kotikaupunki Vaasa tarjoaa rannikkokaupunkina erinomaiset mahdollisuudet lajikalastuksen aloittamiseen, mutta myös pidemmälle tehdyt kalastusmatkat ovat osa Jeren harrastusta. Haastattelun aikana nousee montaa kertaa esiin heinäkuun alussa tehty pääkaupunkiseudun kalastusretki, jossa Juha Salonen ja muut suomen lajikalastajat toimivat heille oppaana. Samalla reissulla Jere teki myös uuden lajiennätyksensä. Hänen kauttansa kokeneemmilta lajikalastajilta saadut arvokkaat vinkit ovat välittyneet myös muille Pohjanmaan nuorille. Tämä jos mikä vie tätä harrastusta varmasti eteenpäin. Tällaista avoimuutta ja pyyteetöntä avunantoa soisi lisää myös muihin kalastusmuotoihin.

60

5 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA


ä i r Vä puun! p a a v

Lajikalastus Kipinä lajikalastukseen Lajikalastuksesta Jere innostui kolmisen vuotta sitten Pohjanmaan Vapaa-ajankalastajapiirin nuorten fongauskilpailun myötä. Piirin fongauskisasta on muodostunut jokavuotinen matalan kynnyksen kilpailu, johon osallistuvat myös ne nuoret, joita tavanomaiset kilpailut eivät niin kiinnosta. Jere on ollut mukana kisassa jokaisena vuonna ja tämän vuotista fongauskilpailua hän johtaa ylivoimaisesti usean pisteen erolla seuraavaan kilpailijaan. Menestystä kisassa on tullut aiemminkin voiton ja hopeasijan verran. Eri kalalajeja eli elämänpisteitä Jere on ehtinyt kerätä jo 34 kappaletta. Jeren innostuksen myötä myös hänen isänsä löysi lajikalastuksen pariin. Isä-Teemu kertoo kuitenkin Jeren olevan vielä selvässä johdossa elämänpisteiden suhteen. Haastattelun aikaan heillä oli suunnitteilla usean eri kalalajin koukutus vielä tänä vuonna, ja molemmat odottavat uusia yhteisiä   kalaretkiä innolla.

SIVULTA

PÄÄLTÄ

ALTA

S

SYKSY SAAPUU, ON AIKA JULKISTAA VIEHEVÄRITYSKILPAILU ALKAVAKSI

uomen Vapaa-ajankalastajat yhteistyössä Laxman-uistimen kanssa julistaa avoimen viehevärityskilpailun kaikille alle 18-vuotiaille. Kilpailun voittajaväristä teetetään SVK:n 2021 vuoden vuosiviehe. Kilpailuvieheenä on hauen ja muiden petokalojen heittokalastuksessa sekä vetouistelussa mainiosti toimiva LAXMAN "KISA"-VAAPPU (90 mm, 29 g). Vaikka vaapun ulkonäkö voi viitata tavalliseen jerkkiin, kyseessä ei sellainen ole, sillä vaappu ui houkuttelevasti myös kelaamalla. Kalastusvälineiksi soveltuvat normaalit heittokalastusvälineet. Vaapun valmistuksesta vastaa Tmi Grosari-vaaput. Kilpailuun osallistujien tehtävänä on suunnitella uusi värimaailma vaapulle. Vaikutteita voi hakea omista suosikkivieheistä, luonnon värimaailmasta tai mistä vain, mikä saa värikynän liikkeelle. Leikkaa siis ohessa olevat vaapun kuvat päältä, kyljeltä ja alapuolelta, ja väritä ne. Voit myös itse tulostaa netistä värityspohjan WWW.FISUUN.FI nettisivuilta. SÄÄNNÖT: l Kilpailu on avoin kaikille alle 18-vuotiaille nuorille. l Kilpailun voittaa tyylikkäimmän värityksen suunnitellut kilpailija. Vaapun tulee olla tyylikäs väreiltään ja myös viehe, joka lumoaa kalat iskemään siihen. Mukaan voit halutessasi liittää lyhyen viestin, mistä olet väritysideasi saanut. l Kilpailuaika on 1.10.2020- 31.1.2021. l Kilpailun voittaja palkitaan Laxman-uistimen tuotepaketilla. Lisäksi kaikkien kilpailuun osallistuneiden kesken arvotaan viehesarja. l Oikeudet vaapun väriin jäävät SVK:lle. l Kilpailutöitä ei palauteta. l Kilpailun voittajan valitsee SVK:n nuoriso- ja perhetoimikunta. l Kilpailutyöt tulee lähettää osoitteeseen Janne Tarkiainen, Päivänkakkarantie 8, 50600 Mikkeli tai janne.tarkiainen@vapaa-ajankalastaja.fi VAPAA-AJAN KALASTAJA 5 2020

61


TEKSTI JA KUVAT JANNE TARKIAINEN

Korona kuritti kovalla kädellä nuorten toimintaa:

nuorten tärpit

VALTAKUNNALLISET KALASTUSLEIRIT saatiin toteutettua erityisjärjestelyin

K

orona on kurittanut isolla kädellä myös nuorille järjestettyä toimintaa. Kevään kaikki nuorten tapahtumat ja suuri joukko alkukesän tapahtumista jouduttiin perumaan koronaepidemian takia. Keskikesällä tilanne kuitenkin hieman rauhoittui, joten valtakunnalliset leirit pystyttiin toteuttamaan erityisjärjestelyin. Fisuun valtakunnallinen nuorten kalastuksellinen kesäleiri pidettiin tänä kesänä Pohjois-Savossa Rautavaaran Metsäkartanolla heinäkuun alkupäivinä. Pohjoissavolaisten lisäksi osallistujia leirillä oli Karjalasta, Etelä-Savosta, Etelä-Suomesta ja Varsinais-Suomesta. Leirin osallistujamäärää jouduttiin rajoittamaan reiluun pariin kymmeneen epidemian takia. Leiriä ei varjostanut tänä vuonna ainoastaan koronaepidemia, sillä monen nuorisoleirin, myös tämän vuotisen leirin puuhamies, Pohjois-Savon Vapaa-ajankalastajapiirin puheenjohtaja Kyösti Kauppinen menehtyi 14. toukokuuta. Kyöstin muistoa kunnioitettiin aloittamalla leiri hiljaisella hetkellä. KUMPPARIT JALKAAN JA LIRKKIMÄÄN Leirien alkutoimiin kuuluu perinteisesti kalastusvälineiden kunnostus, niin myös tällä kertaa. Kalastuskamat kuntoon ja kalalle. Alkuperäiseen suunnitelmaan kuitenkin piti heti tehdä muutos, sillä tuuli piiskasi Ylä-Keyritty-järveä siihen malliin, ettei soutuveneillä ollut sinne asiaa. Veneestä kalastaminen vaihdettiin lennosta kirjolohen kalastukseen muutaman kilometrin päässä sijaitsevalle kirjolohilammelle. Leireillä ensimmäinen ilta on yleensä vilkkain, joten ylimääräistä energiaa on hyvä päästä purkamaan mielekkään toiminnan parissa. Rautavaaralla junnuille järjestettiin ohjelmaa yömyöhään. Iltapala nassuun, kumpparit jalkaan ja lirkkimään. Puolenyön jälkeen suuri osa leiriläisistä oli valmiita jo yöunille, kun ylimääräinen ekan illan energia purkautui rantavedessä kahlaamiseen.

62

5 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

NUORTEN leirillä opeteltiin myös kalankäsittelyä.

LEIRIOLYMPIALAISET HUIPENNUKSENA Tiistaiaamu valkeni aurinkoisena, ja tuulikin oli hellittänyt jo lukemiin, joissa voidaan turvallisesti kalastaa soutuveneestä. Osa porukasta veneisiin, osa kirrelammelle kalaan ja jigikouluun. Ahkeran kalastuksen tuloksena illalla pääsimme saaliinkäsittelyopastuksen jälkeen syömään itse pyydettyä kalaa savus-

tettuna sekä liekitettynä. Iltapalan ja uimisen jälkeen halukkaat saivat jatkaa kalastusta vielä lirkkimisen ja rannalta heittelyn merkeissä. Kotiinlähtöpäivänä keskiviikkona leiriohjelmassa oli leiriolympialaiset. Lajeina tällä kertaa olivat onkiminen, tarkkuusheitto virvelillä sekä kohotikka, jossa käden tarkkuut-


Perheleiri Perheet kalassa Hollolassa Valtakunnallinen perheleiri keräsi jälleen yhteen kalastuksesta kiinnostuneita perheitä eri puolilta Suomea. Viikonlopun kestävällä leirillä osallistujat pääsivät kalastamaan onkimalla, heittämällä, uistelemalla ja lirkkimällä. Kalastuksen lisäksi leirillä opeteltiin saaliin käsittelyä, uitiin ja saunottiin sekä kisattiin leikkimielisesti muun muassa tarkkuusheitossa. Keli suosi leiriläisiä tänä vuonna, sillä aurinko paistoi komeasti leirin viimehetkille saakka. Leirin kokonaisvahvuus oli reilut kolmekymmentä henkeä. Järjestelyistä vastasi Kaakkois-Suomen Vapaa-ajankalastajapiiri yhdessä SVK.n kanssa. Leiripaikkana toimi Upilan leirikeskus Vesijärven rannalla Hollolassa. Tiukkaa yrittämistä Vesijärvessä on niin paljon kalaa, että petokalojen erottaminen kalamassasta oli vähintään haasteellista. Pakkeja kaivettiin ja monenmoista uistinta uitettiin, mutta tästä huolimatta Vesijärvi puolusti omiaan urhoollisesti. Kuhia saatiin muutama, haukia ja ahvenia hieman enemmän. Leirin suurimman hauen väsytteli tänä vuonna Tiana Marttinen. Suurimman kuhan sai Elias Kastarinen. Vaikka kalan tulo ei ihan mahdotonta tänä vuonna ollutkaan, jaksoivat osallistujat tiukasti yrittää leirin loppuun saakka. Tämän vuoden leiri osoitti taas sen, että tilausta perhetoiminnalle on paljon. Osallistujia olisi leirille ollut tulossa paljon enemmän mitä voitiin ottaa. Toivottavasti ensi kesäksi päästään eroon koronasta, jolloin osallistujamäärää voidaan kasvattaa kaikilla leireillä.

Vapaa-ajankalastajan

KAUPPA VUOSIVIEHE 2020 Vuosiviehevärityskilpailu on SVK:n jokavuotinen lapsille ja nuorille tarkoitettu kilpailu, jonka voittajavärityksestä tehdään oikea viehe. Tämänkin vuoden vuosivieheenä oli Grosarin Laxman, joka tunnetaan maan mainiona haukivieheenä. Viehevärityskisan viehe on erikoisväri ja sitä voi tilata ainoastaan SVK:lta. Viehettä valmistetaan ainoastaan 200 kappaletta, joten jos haluat omasi, kannattaa olla nopea. Kalastusseurat voi tilata vieheitä hintaan 8 €/kpl. Suositushinta ulosmyyntiin on 12 €/kpl. Toimitus 6 kpl laatikoissa. TILAUKSET vapaa-ajankalastaja.fi/kauppa tai toimistolta puh. 050 597 4933, jaana.piskonen@vapaa-ajankalastaja.fi Hintoihin lisätään toimituskulut.

TIANA Marttinen onnistui narraamaan leirillä komean hauen.

ta mitattiin heittämällä pisteytettyjä kohoja ämpäriin. Tiukka kisa ratkesi taitoon heittää uistin oikeaan paikkaan, eli napakymppiin tarkkuusheittomatolla. Palkintojen jaon jälkeen leiri purettiin ja lähdettiin kotimatkalle. Leirin järjestämisestä vastasi Pohjois-Savon Vapaa-ajankalastajapiiri yhdessä SVK:n   kanssa.

  ALOITIN kalastusharrastuksen viisivuotiaana. Ollaan käyty iskän ja kaverien kanssa monessa paikassa. Pääsin ekan kerran tänä kesänä Lapin erämaahan mukaan. Saatiin taimenia ja hieno rautu. Mun enkkakuha on 2,7 kiloa, jonka sain vaapulla. JUUSO 9 V.

  OLLAAN käyty Evolla kolmena kesänä kalassa lasten vapapäivänä. Olen saanut sieltä saaliiksi kirjolohia. Mun isoin kirjolohi painoi 1,3 kiloa ja sain sen lusikalla viime vuonna. Silloin oli tosi kuuma päivä. EMMA 10 V.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 5 2020

63


Kolmen liitosta syntyi vireä kokonaisuus

LOHJAN KALASEURASSA uistellaan, ongitaan ja pilkitään

L

ohjan Kalaseura (LOKS) syntyi, kun Lohjan Virkistyskalastajat, Kalkin Kalakerho ja Lohjan seudun Kala- ja Erämiehet yhdistivät voimansa vuoden 2006 alussa. Taustalla vaikutti jo vuosia kestänyt sujuva yhteistyö muun muassa kalastuskilpailujen ja -tapahtumien järjestelyissä. Lisäksi Kalkin Kalakerhon sekä Kala- ja Erämiesten toiminta oli hiipumassa ja jäsenistö ikääntymässä, joten hyntteiden yhteen lyömisestä haettiin myös uutta potkua toimintaan. ”Alkuun toiminta olikin vilkasta ja parhaimmillaan jäseniä oli noin 400, kun nyt ollaan 250 jäsenessä. Heistä nuoria on parisenkymmentä”, LOKSin nykyinen puheenjohtaja Stina Koivisto kertoo. Toki seura toimii tälläkin hetkellä vireästi järjestäen muun muassa liki kaksikymmentä kalastuskilpailua vuoden mittaan. Kilpailutarjontaa riittääkin niin pilkkijöille, onkijoille, heittokalastajille kuin vetouistelijoillekin. Osa LOKSin isännöimistä kilpailuista periytyy jo kolmen seuran ajoilta.

64

5 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

seurat esittelyssä

TE N KS TI ISMO MALI

”Tällaisiin kuuluu esimerkiksi vuodesta 1985 yhtäjaksoisesti järjestetty yön yli käytävä Kuhauistaja, joka lienee maamme vanhin yhtäjaksoisesti järjestetty uistelukilpailu. Se on myös edelleen vuonna 1993 aloitetun Lohjanjärvi-Cupin osakilpailu”, Koivisto selvittää.   AURLAHDESSA riittää säpinää aina, kun Happy Angler Challenge -heittokalastuskilpailu on alkamassa. Kuva: Tuomas Hutri.

KALAKUNINKUUDESTA KISATAAN MONESSA LAJISSA Happy Angler puolestaan on yksi maamme suosituimmista moderneista mittalautakisoista, jossa kilpailijat pääasiassa jigaavat haukea, kuhaa sekä ahventa, ja kalat kuvataan sekä vapautetaan. Kisan voitto ratkeaa kalojen pituuden perusteella. Kilpailun Lohjanjärven Kalakuninkuudesta tekee mielenkiintoiseksi se, että siinä on käytössä monia eri kalastustapoja, kuten perinteistä pilkkimistä, laituripilkintää, avovesipilkkimistä veneestä, onkimista ja uistelua. ”Kalakuninkuuden pystyy voittamaan, vaikka ilman venettä, kuten viime vuosina on käynytkin, kun menestyminen pilkkikisoissa on tuonut tittelin”, Koivisto mainitsee. ”Meillä on kaikkiaan kolme pilkkikisaa joka talvi, jos jääolosuhteet sen sallivat, kun Lohjanjärven pilkkimestaruuden ja seuran mestaruuskilpailun ohella järjestetään pitkäaikaisen aktiivisen jäsenemme Kalevi Erolahden muistokilpailu. Kesällä sitten jatketaan laituripilkki-, venepilkki- ja onkikisoil-


AKTIIVISENA KALASTUSALUETOIMINNASSA

KARI Kenttinen valittiin Lohjan Kalaseuran ensimmäiseksi puheenjohtajaksi seuran perustavassa kokouksessa ja hän jatkoi puheenjohtajana aina vuoteen 2017 asti. Nykyisin hän toimii Karjaanjoen vesistön kalatalousalueen puheenjohtajana. Kuva: Henrik Fagerholm.

la. Lisäksi käydään seuraottelu Inkoon Kalamiehiä vastaan”, Koivisto luettelee. Hänen mukaansa esimerkiksi uistelijat keskittyvät pääosin omaan lajiinsa, mutta myös jigaavat jonkin verran. ”Toki löytyy niitäkin, jotka harrastavat kaikkia lajeja eli pilkkivät talvella ja onkivat kesällä uistelun ja jigauksen lisäksi. Nuoria taas on vanhempiensa mukana niin pilkkikuin uistelukisoissakin”, Koivisto kertoo.

Koivisto nostaa esiin LOKSin aktiivisen roolin kalastusalue- ja nykyisessä kalatalousaluetoiminnassa. Tämän ansiosta seura on muun muassa päässyt vaikuttamaan kalastusjärjestelyihin esimerkiksi Lohjanjärven yhtenäislupaa toteutettaessa. ”Tällä hetkellä seuran pitkäaikainen puheenjohtaja Kari Kenttinen toimii Karjaanjoen vesistön kalatalousalueen, johon kuuluvat esimerkiksi Lohjanjärvi ja Hiidenvesi, puheenjohtajana. Lisäksi seuran jäsenet huolehtivat Lohjan kaupungin vesialueiden kalastuksenvalvonnasta ja saavat siitä henkilökohtaisen korvauksen”, Koivisto kertoo. Vähänkään isomman seuran kannattaisi harkita toimintansa jakamista jaostoihin, kuten LOKS on tehnyt. ”Meillä ainakin on uistelujaosto osoittautunut erittäin hyväksi ja toimivaksi ratkaisuksi, kun vuoden mittaan järjestetään useita suuria uistelukisoja. Aiemmin meillä oli myös pilkki- ja onkijaostot, mutta niiden osalta toiminta on sen verran pienentynyt, että hallitus, jonka jäsenet toimivat aktiivisesti, pystyy hoitamaan sen puolen”, Koivisto selvittää. ”Muutenkin seurasta löytyy mukavasti aktiivisuutta, vaikka aina saisi aktiiveja olla enemmänkin”, hän lisää. KALAMAJAN KÄYTTÖASTE NOUSI KORONAKEVÄÄNÄ Lohjan Kalaseuran jäsenten aktiivisuudesta kertoo esimerkiksi se, että seuran Lohjanjärven Liessaaressa sijaitsevan kalamajan kunnostustalkoisiin on riittänyt hyvin osanottajia.

Ajankohtainen kysymys Millä ihmiset mukaan kalastusseurojen toimintaan? Stina Koivistosta on ollut hienoa huomata, kuinka ihmisten kiinnostus kalastusta kohtaan on kasvanut. ”Nyt pitäisi vain löytää keinot, joilla heidän saisi mukaan seuratoimintaan”, hän korostaa.

”Siellä on aina jotain kunnostettavaa ja pitää tehdä hankintoja. Tuoreimpina jääkaappi ja grillikatos, joka syntyi omin voimin”, Koivisto kertoo. Hänen mukaansa omasta kalamajasta luopumistakin on harkittu, koska se on kaupungin maalla ja vuokra melko korkea jäseniltä perittyihin maksuihin nähden. Toisaalta se voi lisätä ihmisten kiinnostusta liittyä seuran jäseneksi. ”Majalta löytyy soutuvene, joka on vuokraajien vapaassa käytössä, ja onkia kalastamista varten”, Koivisto sanoo. ”Uusia jäseniä onkin tullut tänä vuonna tavallista enemmän, mikä liittynee yleiseen kalastuksen ja luonnossa liikkumisen kasvavaan suosioon. Varsinkin koronakevään aikana kalamajan käyttöaste nousi. Kun tavallisesti se on ollut käytössä vain viikonloppuisin, niin nyt siellä oli kävijöitä myös   viikolla”, Koivisto sanoo.

Nuorisotoiminta Nuorisotoiminta uuteen nousuun Koivisto kertoo toimivansa LOKSin puheenjohtajana ensimmäistä vuottaan. Yhdeksi tärkeimmistä tavoitteistaan hän on asettanut nuorisotoiminnan ja kerhoiltojen käynnistämisen muutaman vuoden tauon jälkeen. ”Tänä vuonna se ei ole oikein onnistunut koronan takia, mutta toivottavasti ensi vuonna päästään asiassa eteenpäin. Kerhoiltojen sijasta tai niiden lisäksi koulukäynnit voivat olla yksi vaihtoehto. Vetäjäkysymys pitäisi kuitenkin ensin ratkais-

ta, ja kouluille pitäisi olla sellainen, jolla on mahdollisuus tehdä päivävierailuja”, hän sanoo. Vaikka kerhoillat ovatkin olleet tauolla, seura on tehnyt kouluvierailuja ja järjestänyt yleisiä pilkki- ja onkitapahtumia. ”Yksi ongelma on, että jäsenistö on niin kilpailuhenkistä, että kaikki eivät ota nuoria mukaan ja opeta heille kalastuksen niksejä. Nyt kun joillakin heistä on omaa jälkikasvua, voisi ajatella tilanteen muuttuvan”, hän arvioi.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 5 2020

65


KANSALLISPUISTOT

KANSALLISPUISTOJEN käyntimäärässä kova kasvu – korona-aika tuonut uusia asiakkaita Kansallispuistojen käyntimäärät kasvoivat 20 prosentilla, kun niitä verrataan viime vuoden ajanjaksoon tammikuun alusta heinäkuun loppuun. Edellä mainitulla ajanjaksolla vuonna 2020 kansallispuistoihin tehtiin 2,4 miljoonaa käyntiä, josta 400 000 on kasvua. Pohjois-Suomessa koronasulku sulki Lapin matkailun maalis-toukokuun väliselle ajalle, mutta sielläkin kesäryntäys on kompensoinut jonkin verran perinteisesti korkean sesongin pudotusta. Metsähallitus uskoo, että iso osa uusista kävijöistä jää pysyviksi, kun he ovat löytäneet kansallispuistojen luonnon ja hyvät palvelut. Kansallispuistojen käyntimäärien kasvu on monen tekijän summa. Korona-kevät nosti lähiretkeilykohteiden suosion ennen näkemättömiin lukemiin. Kesällä suomalaiset lisäsivät kotimaan matkailua, ja myös pohjoisempien kohteiden kesämatkailu sai paljon uusia asiakkaita. Metsähallituksen Luontopalvelujen saama lisärahoitus kansallispuistojen maastopalvelujen korjausvelan kuromiseen tuli niin ikään oikeaan aikaan: parannetut reitit ja taukopaikat tekivät kansallispuistoista entistä parempia vierailukohteita myös ensikertalaisille. Neuvonnan merkitys uusille asiakkaille korostui niin verkossa, maastossa kuin luontokeskuksissa. ”Kansallispuistojen palveluille on kysyntää. Korona-aika on tuonut meille uusia asiakkaita, joista iso osa on varmaan tullut jäädäkseen. Kun pandemian helpottuessa kansainväliset asiakkaat palaavat kansallispuistojen kävijöiksi uskomme tänä vuonna saavutettavan käyntimäärätason pysyvän, ellei kasvavan tulevina vuosina”, sanoo luontopalvelujohtaja Timo Tanninen Metsähallituksesta.

66

5 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

Kirjat TE

KST LIN I ISMO MA

PERHOKALASTUSTA AASTA ÖÖHÖN ”Hissun” ja Tommin seurassa TV:n kalastusohjelmista ja monista kalastustapahtumistakin tutut näyttelijät Kari ”Hissu” Hietalahti ja Tommi Korpela ovat harrastaneet perhokalastusta noin kymmenen vuotta. Tästä rohkaistuneina he ovat julkaisseet aiheesta opaskirjan Perhokalastuksen jäljillä. Kymmenessä vuodessa he sanovat muuttuneensa kalastavista näyttelijöistä perhokalastajiksi, jotka toisinaan näyttelevät. Toki he eivät sentään pidä itseään vielä valmiina opastamaan muita, vaan he haastattelevat kirjassa heille vuosien varrella tutuiksi tulleita todellisia perholla kalastamisen taitajia. Heiltä parivaljakko kyselee nyt niitä tyhmiä ja aloitteleville perhoskalastajille perin hyödyllisiä kysymyksiä, joita he eivät itse aikanaan uskaltaneet kysyä. Vastaajina ovat esimerkiksi Juha Koivu (perhokalastusvälineet), Antti Guttorm (perhonheitto ja -uitto), Antti Vappula (harjuksen ja järvitaimenen perholastus), Markus Tandefelt (meritaimenen perhokalastus) ja Jasper Pääkkönen (lohen perhokalastus). Kotimaasta tuttujen kalojen ja vesien lisäksi Hietalahti ja Korpela tekevät lukijoille tutuksi myös lämpimien merivesien kaloja ja niiden ns. salttikalastusta perhoilla. Kohdelajeina ovat esimerkiksi barracuda, bonefish, tarponi sekä permit, ja kalastuspaikkoina muun muassa Kuuba ja Belize. Lisäksi kirjassa kalastetaan myös kalastusoppaiden ja perhonaisten kanssa. Vastapainoksi faktalle siinä viljellään myös huumoria. Sitä löytyy jonkin verran jo haastatteluissa, mutta erityisesti sitä sisältävät kirjan huikeat lyhyet kertomukset ”lastut” ja perhokalastajatyypit, joita ovat muun muassa Zen-mestari, Huopahattu ja Rambo. Heidän kaltaisiaan löytyy lähes joka kalastusseurueesta ja kalapaikasta. Perhokalastuksen jäljillä -kirjan lukeminen on varmasti hauska tapa opetella perhokalastusta aina aasta ööhän. Ainoa perhokalastukseen kuuluva perusasia, joka kirjasta puuttuu, on perhonsidonta. Toisaalta perinteisiin kirjoihin verrattuna ekstrana se sisältää nykytekniikan mahdollistamaa ns. Perhokalastuksen lisättyä todellisuutta. Sen saa toimijäljillä – Incredible maan lataamalla ensin ilmaisen sovelFly Fisihing with luksen puhelimeen. Sen jälkeen puheHissu ja Tommi limen kamera tunnistaa kirjan kuvan Kari Hietalahti ja ja käynnistää siihen liittyvän videon Tommi Korpela katseltavaksi. Tammi 2020, 208 s. ISBN 978-952-04-1046-9


OTTIPAIKKA MEILTÄ PILKINTÄÄN:

syötit, morrit, pilkit, koukut, wolframit, tapsit, siimat jne. TUKKU- JA VÄHITTÄISMYYNTI. HUOM! Siimauutuus SLR-FLUOROCARBON.

Monipuolinen

KALASTUSTARVIKELIIKE Hki-Tre moottoritieltä n. 2 minuutin ajomatka (Riihimäki eteläinen liittymä). Ilmaiset isot parkkipaikat. Avoinna ark. 8–17, la 9–13.

HAUKKA-PILKKI OY www.haukka-pilkki.fi puh. 050 538 0714 info@haukka-pilkki.fi

KILPAPILKKIJÖIDEN SUOSIMAT pilkit ja morrit.

Tehtaankatu 2, Riihimäki, 019-724700

www.korkiakoskenuistin.fi

Uutta ... hileet vaappuihin ! NEON, HOLOGRAMMI, “TAVALLISET” jne ... Hileissä mukana myös muutama erikoisempi väri

Sikamaisen laaja valikoima kuulapäitä Ja tietenkin yltiösuositut värijauheet

www.spelektroniikka.fi

Uusi iso myymälä Yli 1000 uutta tuotetta Auki Ti - Penetissä 10-18

l Kotimaiset kärpäsentoukat, surviaiset, l hollantilaiset madot

NÄSIVIEHE P.Koskinen puh. 0400 450 045 www.toukka-koskinen.fi

(muut ajat sopim. mukaan) Onkitukku ROD Oy Tiilipojanlenkki 4, Puh. 045Vantaa 138 8888 (Petikko)

JIG, Just Gross puh.in045 138(Onkitukku) 8888 Tiilipojanlenkki 2, Vantaa (Petikossa St1:n pihalla)

VAPAA-AJAN ASUNTOJA vaativille kalastajille https://www.huvilarannalla.fi/ ruotsi/majoitus/kalastus/jockfall https://www.huvilarannalla.fi/ suomi/hiittinen/

Tutusu lehtemme nettisivuihin osoitteessa:

www.vapaa-ajankalastajalehti.fi

https://www.huvilarannalla.fi/ suomi/pernaja/ Vuokraus- ja palvelutiedustelut,

Joel Lingman +358 (0) 50 5629250 joel.lingman@eerolehti.fi

Laaja-alaista kokemusta ja asiantuntemusta kaikilta juridiikan osa-alueilta.

ttu

Supersuosi

TOIVELAHJA

e kalamiehell ...) (50v., 60v.,70v.

lakimajakka.fi toimisto@lakimajakka.fi Puh. 040 849 6665

Ari Paatajan opastuksella

KALAAN SUOMENLAHDELLE KUHAA • HAUKEA • AHVENTA • MERITAIMENTA Kalatakuu!!!

p. 040 505 2225

www.apajamatkat.fi

ERÄ-LINDROOS Kalastuksen ja retkeilyn tavaratalo Launeenkatu 84 – LAHTI p. 03-7525 696 – Tervetuloa www.era-lindroos.fi

KALASTAJAT & METSÄSTÄJÄT!

3,-

Filetit ja sakset TERÄVIKSI!

/kpl

+ POSTIMAKSU

ELÄVÄT SYÖTIT Madot ja toukat

Kuusamon Syötti ja Teroituspalvelut T:mi Ari Ronkainen p. 040 591 4116

Laita mato koukkuun ja ota Ottipaikka onkeesi! p. 044 534 9878 timo.lepisto@saarsalo.fi VAPAA-AJAN KALASTAJA 5 2020

67


Historian

havinaa

TEKSTI JA KUVAT SULO TIAINEN

ONGINTA AIKAKIRJOJEN VALOSSA

68

5 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

MARKUN onkipäivän nimeä kantanut vuosittainen retki, kohteena tällä kertaa Lopen kunnan Vojakkalan alueen erämainen järvi.


Tutkimusmatka syöttionginnan historiaan Sosiaalisen median sivustoilla vierailleet vanhemman ikäpolven kalastajat ovat havainneet, että nuorempien suhtautuminen kaloihin, niiden pyyntitapoihin ja käyttöön ravintona on muuttumassa. Vuosisatainen perinne on vaarassa katketa.

S

aadaksemme tietää, koskeeko tämä myös ongintaa ja miten onginta on muuttunut aikojen kulussa, teemme kirjallisen matkan antiikkiin, kauemmaksikin. Selvitämme myös, miten ongintaa harjoitettiin keski- ja uudella ajalla sekä 19. vuosisadan alussa. 1950-2010-lukujen kuvaus perustuu kirjoittajan omiin kokemuksiin, muistikuviin ja arvioihin. PUISESTA LAUNISTA METALLIKOUKKUUN Varhaisessa ongessa, launissa käytettiin siimana sitkeitä juurikasvustoja, eläinten suonia, nahkasuikaleita ja muita luonnosta saatuja materiaaleja. Koukkua edelsi puusta tai luusta valmistettu, päistään teroitettu, keskeltä siimaan sidottu puikko (launi), johon syötti pujotettiin. Kalan nielaistessa syötin puikko kääntyi suussa poikittain estäen kalan irtoamisen. Käytössä oli myös nykyistä koukkua muistuttavia puu- ja luukoukkuja. Kotieläinten kesyttämisen yhteydessä hevosilta saatiin häntäjouhia siiman punomiseen. Pronssikaudella launin tilalle tulivat raskaat ja kömpelöt metallikoukut, rautakaudella keveät ja kehittyneemmät metallikoukut.

KEIHÄÄN, ATRAIMEN, ” KATISKAN JA VERKON

OHELLA SYÖTTIONKI ON VANHIMPIA KALANPYYDYKSIÄ.

Antiikin teksteissä on mainintoja onginnasta ja kuvastoissa esiintyy vapoja käyttäviä onkijoita. Lyhyt puinen vapa oli joko kädessä tai alapäästään rantapenkkaan upotettuna. Syötteinä käytettiin matoja ja toukkia, lihanpaloja, taikinaa ja leivänmuruja, pikkukaloja, kalanperkeitä ja vesien varrella lentäneitä hyönteisiä tai niitä jäljitteleviä tekoperhoja. Keihään, atraimen,

katiskan ja verkon ohella syöttionki on vanhimpia kalanpyydyksiä. Kautta pitkän historiansa ongen perusrakenne on säilynyt yllättävän samanlaisena.

WILLIAM Radcliffen Fishing From The Earliest Times -teoksen antiikkiaiheista kuvitusta; Onnellinen kalamies. Antiikin runoudesta on peräisin käsite Köyhä kalastaja.

ONGINTA VARHAIS- JA KESKIAJALLA Antiikin kirjallisuudessa on tekstejä myös kaloista ja kalastuksesta. Osa papyrukselle ja pergamentille kirjoitetuista teksteistä säilyi ja niitä kopioitiin varhais- ja keskiajalla. Metallikoukuilla harjoitettu syöttionginta, välineet ja onginnan taito kehittyivät paikallisesti ja levisivät ihmisten kanssakäymisen ja kaupankäynnin myötä muun muassa Rooman legioonia seuranneiden perheiden, palvelijoiden ja kaupustelijoiden mukana. Onkea oli helppo kuljettaa, syöttejä sai pai-

kan päältä ja niitä käytettiin seuraavan aterian hankkimiseen. Ongintaa esittelevistä teksteistä on säilynyt muun muassa Treatise on fishing -nimellä tunnettu tutkielma, joka käsitteli erään luostarin lähellä sijainneen joen kalastoa, kalastuskausia ja pyyntitapoja. Richard de Fournivalin De Vetula -runon kalastukseen paneutuvat säkeet kuvasivat pyynnin välineitä ja tapoja, mukana muun muassa madot ja VAPAA-AJAN KALASTAJA 5 2020

69


perhot. Mayno de Maynerin ja Nicolaus Pergamenuksen nimissä 1300-luvulla laadittu Di-

Historian

havinaa

alogus creaturarum moralisatus mainitaan siksi, että sen teksteissä ja kuvituksessa on kaloja ja vanhin tunnettu piirros koholla varustetusta ongesta ja sitä pitelevästä kalamiehestä. DAME JULIANA JA TUTKIELMA ONGINNASTA Dame Juliana Bernersin 1496 ilmestynyt A Treatyse of Fysshynge wyth An Angle -tutkielma onginnasta kuvasi kalastusta vavalla, siimalla, koholla ja koukulla, joko käyttäen luonnonsyöttiä tai korvaten syötin perholla. Vavan tyviosa (kädensija) oli pähkinäpuuta, pajua tai saarnea. Puu oli katkaistava mieluimmin talvella. Puun tuli olla hieman yli kaksi ja puoli metriä pitkä ja käsivarren paksuinen. Puu tehtiin ontoksi polttamalla ydin pois ja lisäksi sitä ohennettiin sopivan painoiseksi ja paksuiseksi. Kärkiosa tehtiin pähkinäpuusta, oratuomesta, villiomenapuusta tai katajasta ja koko vavan pituuden tuli olla neljä ja puoli metriä. Kärkiosa kiinnitettiin kädensijaan rauta- tai tinavanteilla. (Koller: Urheilukalastus, sivu 14).

1800-luku 1800-luvun kehityslinjat

Syöttionginnan ja perho-onginnan eriytyminen omiksi lajeikseen vei satoja vuosia. Englannissa onginta jäi rahvaan harrastukseksi, joskin myös varakkaammat harjoittivat sitä. Välineiden kehityksen myötä alkuaan vavan mittaisella siimalla harjoitettu perho-onginta moninkertaisti ulottuvuutensa ja muuttui nykymuotoiseksi perhokalastukseksi. 1800-luku vaikutti molempien lajien harjoittamiseen. Jo aiemmin työtovereiden ja ystävien kesken oli käyty kalassa ja tehty kauemmas suuntautuneita kalamatkoja. Matkojen rationalisointi johti kalastuskerhojen perustamiseen. Samalla saatiin foorumi keskusteluille, päivällisille ja ajanvietteelle. Onkijoilla se oli kyläpubi, perhokalastajilla jokivarren klubi. 1800-luku oli kalakerhojen ja klubien perustamisen kulta-aikaa. Kävijöiden lisäännyttyä kalavesillä niitä alettiin vuokrata kalakerhojen käyttöön: onkijat allastettuja vesiä, kanavia ja järviä, perhokalastajien perustamat klubit lohikalapitoisia virtavesiä aina Skotlantia, Norjaa, Ruotsia ja Suomea myöten. Retkillä järjestetyt, jäsentenväliset kilpailut käynnistivät kehityksen, joka näkyi 1900-luvun loppupuolella Suomessakin kalastuskilpailujen räjähdysmäisenä lisääntymisenä. Alkuaan leikkimielisinä pidetyt kilpailut muuttuivat lyhyessä ajassa yleisiksi. Osallistuminen laajeni ja palkinnot kasvoivat. Kansainvälisissä kilpailuissa vedonlyönti tuli mukaan.

LEIKKI” ALKUAAN MIELISINÄ PIDETYT

KILPAILUT MUUTTUIVAT LYHYESSÄ AJASSA YLEISIKSI.

Ohjeita oli myös siiman punomisesta hevosen häntäjouhista, siimojen värjäämisestä, koukkujen valmistamisesta teräsneuloista kuumentamalla, muotoilemalla ja taivuttamalla, lyijypainojen ja kohojen valmistuksesta ja syöttien, kalapaikkojen ja pyyntiajan valinnasta. Ahvenen, särjen, salakan, suutarin, lahnan ja kampelan ohella opas tarjosi ohjeita ankeriaan ja hauen pyyntiin. Kastemato oli tärkein syötti, mutta kannatti kokeilla myös ihraa, juustoa, sirkkoja, perhosten, kärpästen ja päivänkorentojen toukkia, kimalaisia ja heinäsirkkoja, jopa sammakkoja. ISAAC WALTONIN OPIT JA OHJEET Sataviisikymmentä vuotta Bernersistä Waltoniin ei tuottanut paljoakaan uutta. Va-

70

5 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

DIALOGUS Creaturarum moralisatuksen yksi monista editioista oli Ruotsissa 1483 painettu teos. Ongenkoho ei ollut mukana ruotsalaisen painoksen piirroksessa.


LUULTAVASTI TURVAT ” PAINUVAT POHJAA KOHTI HETI VAPANNE VARJON HUOMATTUAAN....

pa piteni, sen rakenne kehittyi ja se tehtiin kaksiosaiseksi. Käyttöön saatiin ensimmäiset silkkisiimat. Ongintakirjat lähinnä kopioivat Bernersin ja (myöhemmin) Waltonin tekstejä. Isaac Waltonin kirjallinen tutkielma Compleat Angler (1653) sisältää joukon ajatuksia onginnan filosofiaksi ja onkijoiden elämäntavan arvostamiseksi sekä käytännön ohjeita ja neuvoja ongintataidon kohottamiseksi. Lainaukset ovat Kai Kailan suomentamasta ja Otavan 1974 julkaisemasta Oivallinen onkimies -teoksesta.

RED Spinnerin (William Senior) Waterside Sketches -teoksen kuvitusta. Kumpaa hahmoa kirjailija tarkoitti lausahduksellaan Hooked Foul?

GALLEN Kallelan tunnelmallinen piirros onkivista veljeksistä Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen painoksesta vuodelta 1908.

…paitsi että onkiminen on vanha taito, … se ansaitsee kunnioituksemme ja on viisaalle miehelle tuntemisen ja harjoittamisen arvoinen. Älkää suinkaan epäilkö, sir, että onkiminen ei olisi taito, sillä eikö tarvita taitoa taimenen pettämiseen perholla. Onkiminen näet muistuttaa hiukan runoutta, siihen täytyy syntyä, tarkoitan, täytyy olla synnynnäisiä taipumuksia, vaikka molemmissa voi edistyä keskustelemalla ja harjoituksella. Miehellä, joka toivoo tulevansa hyväksi onkijaksi, täytyy olla paitsi tiedonhalua ja havaintokykyä myös paljon toiveikkuutta ja kärsivällisyyttä, intoa ja lahjoja (sivut 32-33) Ottakaa kävellessänne niityltä kaksi tai kolme heinäsirkkaa, hiipikää puun taakse ja seisokaa siellä niin hiljaa kuin suinkin. Kiinnittäkää sitten heinäsirkka koukkuunne ja asettakaa se riippumaan noin neljännesmetrin päähän vedestä, tukemalla vapaanne … puun oksaa vasten. Luultavasti turvat painuvat pohjaa kohti heti vapanne varjon huomattuaan … mutta nousevat pian takaisin pintaan ja lekottelevat siinä, kunnes jokin varjo ne jälleen säikäyttää … liikuttakaa vapaanne etanan vauhtia kalaanne kohti, antakaa vieheen (syötin) hitaasti vaipua veteen kahdeksan tai kymmenen senttimetrin päähän sen eteen ja turpa iskee varmasti (sivut 64-65). VAPAA-AJAN KALASTAJA 5 2020

71


OMAN MAAMME ONGINTAKULTTUURI Ongintakirjallisuutemme on myöhään ilmestynyttä ja vähäistä. Ensimmäinen opas oli 1882 julkaistu Konsten

Historian

havinaa

att meta, Ohjeita onkimisen taidosta, jonka kirjoit-

tajaksi oletetaan Onni Wetterhoff. Myös Salmo Salarin (Alex Hintze) Krokfiske som Sport ovh Yrke (1883) esitteli muun muassa syöttiongintaa. 1909 ilmestynyttä Iku Turson (Lauri Soini) Onkikalastuksen opasta pidetään ensimmäisenä suomenkielisenä onginnan opaskirjana. Edelle ehti kansalliskirjailija Aleksis Kivi 1870-luvun kaunokirjallisella tuokiokuvallaan. Lainaus on Seitsemän veljestä -teoksen luvusta 12:

Varhainen ja kaunis oli seuraava kevät. Ahkerasti harjoittelivat veljekset kalastamista kirkkaalla Ilves-järvellä; ja heidän verkkoonsa takertui tai onkeensa tarttui moni kyrmyniskainen ahven ja kultakylkinen sorva. Rannalla, tuoksuvan tuomen verhossa he istuivat monen kelmeän kesäaamun kajastaessa, lippaillen ylös ongillansa Ahtolan kiiltävää karjaa. Kiven tekstejä vanhempia ovat Zacharius Topeliuksen (1818-1898) nuoruusvuosiensa päiväkirjoihin (Dagböcker 1918-1924) ylösmerkitsemät kuvaukset onkiretkistä Kuddnäsin vesillä. Säyneen ollessa syönnillään opiskelu sai jäädä, sillä nuori mies viihtyi vapa kädessä. Juhani Ahon lastu Ensimmäinen onkeni kuvaa hellyttävän tarkkanäköisesti, kuinka säätyläisperheen isä avitti innokasta poikaansa onkijanelämän alkuun. August Liston Kalastus- ja metsästysmuistelmia -teoksessa kuvataan arkisemmin tekijän nuoruuden ajan ongintaa muun muassa Lumperoisella, Puulavedellä, Vesijärvellä ja Pohjanlahdella. Jääkauden jälkeisen asuttamisen myötä meillä on pitkä kalastushistoria. Kalat ovat olleet tärkeää ravintoa suomalaisille vaikuttaen jopa asuinpaikan valintaan. Kalapaikkojen synnyttämät erimielisyydet ja konfliktit ovat yhtä vanhaa perua kuin itse kalanpyynti. SIRELIUKSEN SUOMALAISTEN KALASTUS Uuno Taavi Sireliuksen kolmiosainen kansatieteellinen Suomalaisten kalastus (SKS 1906-08) on viimeisten vuosisatojen kalanpyynnin kirjallinen dokumentti. Sireliuksen

72

5 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

1800-luvulla onkijoille oli jo tarjolla erilaisia kohoja ja niiden käyttötapoja. Francis Francisin teos A Book on Angling.

Kotitarvepyynti Onginta oli kotitarvepyyntiä Onginta oli kotitarvepyyntiä, jota harjoitettiin iltaisin ja varhain aamulla, sunnuntaisinkin (paitsi kirkonmenojen aikaan). Elintärkeän ravinnon hankinnan ohella onginta ilmensi sitä harjoittaneen itsellisyyttä ja elämän hallintaa. Jokamiesoikeus harvaan asutussa maassa turvasi vapauden liikkua ja hyödyntää luontoa. Onginta oli tavanomaista, pojista vaareihin, rengeistä ja piioista hovioikeuden asessoriin, koko kansan harjoittamaa toimintaa. Historiamme on yhtäläinen pohjoismaiden kanssa ja eroaa suuresti onginnan emämaasta. Oma lukunsa on ajankohta, jolloin kalastuslakiin tuli määräys, että madolla tapahtuva onginta on kiellettyä siika- ja lohikalapitoisissa virta- ja koskipaikoissa. Perhokalastajat tietävät kokemuksestaan, että lohen ja taimenen smoltit (poikaset) iskevät herkemmin pieniin perhoihin, eivät niinkään usein matoon. Vuosisadan alussa virtavesiä vuokranneet urheilukalastajat taisivat suojata kiellolla vesiään paikallisilta ja kirjaus jäi kalastuslakiin.


teos kuvaa vanhaa kalastusvälineistöä ja käytettyjä pyyntitapoja, onginta yhtenä niistä. Sireliuksen mukaan onget jaettiin matala-, syvä-, harjus-, lohi-, perho-, polvi-, talvi- ja haukionkeen ja uistinpyytöön. Matalaongen siima tehtiin hevosen häntäjouhista, pellavasta, hampusta, pumpulista, silkistä, tavallisesta ompelurihmasta, hiuksistakin. Matalaongen vavan täytyi olla ohut, jotta se olisi keveä pidellä, jäntevä, jotta se kestäisi nostaa suurehkon kalan ja latvapäästään joustava, jotta siima saataisiin mukavasti veteen heitetyksi, eivätkä koukkuun

KUDUN jälkeinen lahnanonginta kutulahtien suualueilta on osa väistyvää suomalaista kalastusperinnettä. Ehkä nykyäänkin joku onkii vielä lahnoja.

VAVAN MATERIAALI JA ” PITUUS, SIIMA, KOUKUN MUOTO JA KOKO JA SYÖTTI VAIHTELIVAT PAIKKAKUNNITTAIN.

käyneen kalan suupielet nostaessa repeäisi ja kala pääsisi irti. Puulajit olivat pihlaja, koivu, kuusi, mänty, kataja, tuomi, haapa ja pähkinäpuu. Kun Sireliuksen kuvaamia ongintavälineitä vertaa keskenään, havaitsee että kyse oli perusrakenteeltaan saman välineen soveltamisesta eri pyyntitilanteisiin ja saaliskaloihin, niiden kokoon ja elinympäristöön. Vavan materiaali ja pituus, siima, koukun muoto ja koko ja syötti vaihtelivat paikkakunnittain. Tätä todistavat myös Ossi Seppovaaran teokset. 1950-1970 LUKUJEN HAIKAILUA Kirjoittajan nuoruudessa matalaonki tunnettiin pintaonkena, jolla kalastettiin rannalta ja veneestä ja syväonki pohjaonkena, jolla ongittiin ankkuroidusta veneestä. Pintaongen vapa oli mäntyä tai pihlajaa, 1950-luvulta lähtien rautakaupasta ostettua bamburuokoa. Siima oli mustaa rullarihmaa, 1950-luvulta lähtien monofiilia. Koho vuoltiin korkkilevystä tai ostettiin kaupasta. Paino käärittiin ohuesta lyijylevystä. Siiman päähän sidottiin Mustadin sivuväärä onkikoukku, joita oli käytössä kolmea kokoa. Syöttinä oli tavallisimmin mato. Pohjaongen vapa oli katajaa, siima kehittiin oksantynkien varaan, lyijypaino oli kierteellinen ja koukku isompi kuin pintaongessa. Syöttinä käytettiin alkukesästä matoa, keskikesän jälkeen mutua. Onkipaikkoina suosittiin ruovikkojen ulkopuolisia juuman VAPAA-AJAN KALASTAJA 5 2020

73


rinteitä, selkämatalikkoja ja karikkoja ja lahtien suualueita, vene ankkuroituna. Isä teroitti meille, että kotivesien ohella saimme onkia naapurikalastuskuntien vesillä ja kotikunnan alueella, mutta pyydyksiä oli lupa käyttää vain omilla vesillä. Milloin onginta (ja pilkintä) vapautuivat koko maassa, se jääköön nuorempien lukijoiden selvitettäväksi.

tuivat metalliholkein varusteja heimokulttuureikKOUKUT PIENENTYIVÄT, tuista kolmesta osasta kootulsi, joilla on omat tavat KOHOT ERILAISTUIVAT, la vavalla. ja sisäiset keskustelut KILPAILUISSA KALOJA Perhokalastuksen vallattua ja muita pyyntitapoHOUKUTELTIIN 1970-luvulla kirjoittajan ajanja koskeva käsitys oikäytön perinteinen onginta jäi keasta ja väärästä. SoMÄSKILLÄ. pysyvästi. 45 vuoden ajan olen siaalinen media on muutoksen areena. seurannut sivusta onginnan välineiden ja taidon kehitystä. Ensin tuli lasi- Opastoiminnan kasvun myötä pyynnin luonkuitu, sitten hiili- ja boronkuitu ja nii- teeseen on tullut elämysteollisuuden piirteitä. HEITTOVAPA MUUTTI KAIKEN den sekoitteet. Vavat pidentyivät ja Onginta voi edelleen melko hyvin. OnkijoiEnsimmäisillä palkkarakeventyivät, ja niitä oli tarjolla kaik- den määrä on pysynyt korkeana, jos heihin Historian hoilla ostettu heittovakiin tilanteisiin. Koukut pienentyi- lasketaan kaikki ne, jotka edes kerran vuohavinaa pa muutti kaiken. Pinvät, kohot erilaistuivat, kilpailuissa dessa tarttuvat vapaan. Ongintakin on erita- ja pohjaonginta vähekaloja houkuteltiin mäskillä. koistunut, meillä on karpin, säyneen, lahnan, Kilpaonkijoiden välineiden kanta- ahvenen ja silakan onkijoita, lajibongareita, nivät, tilalle tuli haukien jahtaaminen. Onginta teki comemisessa arvotulle paikalle oli oma vaivan- veneestä onkijoita, salakan, särjen ja mustabackin, kun kauppoihin tuli heitsa. Onginnan taito sai kirittäjäkseen kunnon to-ongintaan soveltuvia kohoja ja opimme oppaita, kuten Olli Aulion Onkijan kirja. heitto-onginnan tekniikan. Ulommas las- Onkijat tuntevat alansa minua paremmin, kettu ankkuri ei karkottanut ahvenparvea, joten en jatka pitemmälle. KEVÄÄN merkki on kalamiesten ja arkojen lahnojen ja säyneiden ongintaan ja kalanaisten kokoontuminen heitto-onki oli todella hyvä. Samoihin ai- ONGINTA JA MUUT PYYNTITAVAT joukolla Stadin onkeen, Mustikkoihin aiemmin yhtä ja samaa kappaletta Nuoremmissa kalanpyytäjissä on havaittakamaan ja Honkaluodon väliselolleet bambuvavat (rottinkivavat) korvau- vissa taipumusta hakeutua nettiyhteisöiksi le sillalle ja lähirannoille.

74

5 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA


Ne, jotka onkijan elämässään ovat ohittaneet vasta-alkajan vaiheen ja edenneet pyyntimiehen vaiheeseen, tutustukoot Harold F. Blaisdellin teoksen The Philosophical Fisherman juttuun kalamiehestä ja hänen ensimmäisestä Atlantin lohestaan. Saatuaan lopultakin sellaisen koukkuunsa kalamies juoksee perässä suunnattoman kiihtyneenä, kompastelee ja kaatuilee, nousee uudestaan, vuodattaa verta ja kyyneleitä, kunnes vihdoin uupuu. Paikalle osunut paikkakuntalainen taputtaa kalamiestä selkään ja sanoo: ennen kuin uurastat itsesi hengiltä, haluaisin muistuttaa sinua siitä, että tuo tuolla siimasi päässä on vain kala. (lähde: Field & Stream 1974) PERATUT ahvenet ovat menossa savupönttöön ja (myöhemmin) herkullisesti tuoksuvina ruokapöytään. Savustetut ahvenet syödään lämpiminä.

Pyydystä ja päästä Saako kaloja syödä Lee Wulffin kannanottoa vuodelta 1936, Game fish are too valuable to be caught only once, on pidetty pyydystä ja päästä -kalastuksen peruskirjana. Vaikka pyyntitavasta keskustellaan ajoittain kiivaasti, vavalla kalastavien enemmistö ottaa yhä saaliskalansa ja käyttää ne ravintonaan. Samaan aikaan lähes kaikki päästävät kaloja pois; alamittaiset ja rauhoitetut kalat ja päivittäisen käyttötarpeen ylittävät, vahingoittumattomat kalat. Bernersin ja Waltonin teoksissa varoiteltiin saalisahneudesta; kalojen ottamista niissä ei kielletty. Oivallisen onkimiehen päähenkilö on saanut koukkuun ison taimenen, väsyttää sen ja pian kala on haavissa. Metsästäjä: Todella komea taimen, mestari. Mitä sillä teemme? Onkimies: Tietysti syömme sen päivälliseksi.

tokon naruttajia jne. Kilpaonkijat ovat oma heimonsa. Onkijoiden hieno piirre on, että lajin suunnalta ei ärhennellä muille pyyntitavoille, eikä pyritä hallinnoimaan niitä. Syöttionginnan uuden nousun myötä onkijat jatkavat kalastuksen parhaita perinteitä. Tämän laatijalla on ollut mahdollisuus seurata Vantaanjokisuulla harjoitettua onginnan opetusta. Kokonaisia koululuokkia tulee Kuninkaankartanonsaareen kokeilemaan vapa kädessä ongintaa ja kalalajien tunnistusta. Vapaa-ajankalastus tulee hyötymään tästä. KOHTUUDEN YSTÄVÄT Lohilastujen ja kalakaskujen viimeisessä lastussa Sunnuntai, itseään enemmän on-

kimiehenä kuin kirjamiehenä pitänyt Juhani Aho, käytyään läpi kaikki mahdolliset näkökannat ja vaihtoehdot onginnan estetiikasta ja etiikasta, päätyy toteamaan:

Ja mikäli minä enää osaan ottaa mitään eetilliseltä kannalta, niin otan sen sikäli, että on epäeetillistä onkia silloin, kun se on vastenmielistä ja tympäisee ja kun tuntuu kylläiseltä eikä se oikein maita, mutta eetillistä silloin, kun se oikein huvittaa. On oltava kohtuudenystävä, kun ei jaksa olla ehdottoman raitis. Ja tämä on ainoa, minkä saan paremmasta itsestäni puristetuksi esiin urheiluonginnan etiikkaa.

NOKKA ” ONPERFEKTIONISTIN SATEELLA VAARASSA JA SUUSTA ON PERÄISIN LAUSE "VÄÄRIN KALASTETTU".

ERILAISIA ONKIVELJIÄ JA -SISARIA

Vapaa-ajan Kalastajassa 6/2012 laskin leikkiä onkivien veljien ja sisarten kustannuksella, seuraavaan tapaan. Pokaalinmetsästäjät ovat laidastaan vanhempaa ikäpolvea, joiden tehtävänä on selvittää keskinäinen paremmuus, ja siinä sivussa täyttää palkintovitriini. Perfektionisti tekee kaiken mihin ryhtyy oikein, erottuen muista ja antaen muiden ymmärtää sen. Perfektionistin nokka on sateella vaarassa ja suusta on peräisin lause "väärin kalastettu". Instrumentalisti keskittyy välineisiinsä rakastaen ja puunaten niitä kuin perintöhopeita. Jotkut jopa puhuvat niille hellittelynimin. Kelat kiiltävät, vieheet ovat hoonattuja, pakkien kantamiseen tarvitaan apuhenkilöstöä. Taito on samaa luokkaa. Mukamas kalamiehet ovat tuttuja kaikissa kokoonpanoissa, tunnuksena; ilo ilman … Virkistyminen kalaretkellä ottaa voimille siinä määrin, että tarvitaan toipumisloma. Muitakin on, kuten suojelun verukkeella poispäästettyjen kalojen kunniagalleristit, joiden määrä näyttää lisääntyvän. Mut  ta jääkööt toiseen kertaan.  VAPAA-AJAN KALASTAJA 5 2020

75


TEKSTIT JA KUVAT KARI NYBERG JA JAANA VETIKKO

KALAHERKUT

M

HAUKI rakastaa myös voimakkaita makuja

onet legendaarisista kalaruoista syntyvät reissuilla, joissa on tarjolla tuoretta ruokakalaa, yllin kyllin ruoanvalmistustaitoa ja etenkin riittävästi ruoanvalmistuksen neuvojia. Myös tämän kertainen tomaattinen chilipekonihaukipata näki aikoinaan päivänvalon Ahvenanmaalla syksyisellä hauenkalastusreissulla. Alun perin tulisena haukistroganoffina tai yksinkertaisesti chilihaukena tunnettu eines valmistettiin ensimmäistä kertaa uunivuoassa. Kun kuulimme myöhemmin omalla kalareissullamme jonkun kertovan meille tästä houkuttelevan tuntuisesta kalaruoasta, päätimme tehdä siitä oman versiomme. Kun tämä resepti keksittiin, ei vielä ollut kännyköitä, joista olisi voinut internetin kautta etsiskellä reseptejä. Siksi uunihauesta tuli visioissamme pataruokaa.

Mutta ei se haittaa, sillä myös tästä tuli menestyksekäs ruoka. Melko usein, kun olemme tekemässä hauesta ruokaa, muiden ruokailijoiden toivelistalla on tomaattinen chilipekonihaukipata. Kuten usein aikaisemmillakin kalareissuilla, myös tällä kerralla useamman päivän kestävän koitoksen aikana ruokavaraston antimet ehtivät haihtua vähiin ja ruokakaapista alettiin kaivella haukiruokaan käyttökelpoisia jäljellä olevia valmistusaineita. Jääkaapista löytyi pekonia, sipuleita, valkosipulia, porkkanoita, punaisia chilipalkoja, suolakurkkuja ja muutama kermapurkki. Kyllähän näistä hyvää kalaruokaa syntyisi, kun kuivatavarakaapista löytyi vielä useampi tölkki tomaattimurskaa, hunajaa, soijakastiketta sekä arsenaali erilaisia kuivamausteita.

TARJOA chilipekonihauki keitettyjen perunoiden ja suolakurkkukuutioiden kanssa. Kaveriksi sopivat raikas salaatti ja tumma olut, punaviini tai kivennäisvesi.

76

5 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA


TO MA A

NC

HILIPEKON IH

AU TA PA KI

E IN TT

(Valmistusainekset 6 nälkäiselle hauenkalastajalle) 1 kg nahatonta ja ruodotonta haukifileetä 200 g pekonisiivuja tai -kuutioita 2 isoa sipulia 4 valkosipulinkynttä 4 porkkanaa 3 prk (1200 g) tomaattimurskaa 1 iso tuore punainen chilipalko 4 dl kermaa 1 rkl hienoa merisuolaa 2 rkl hunajaa tai hienoa sokeria 1 dl soijakastiketta 2 dl keskitäyteläistä punaviiniä 2 tl rouhittua mustapippuria 2 rkl Provencen yrttimaustetta (tai 1 dl hienoksi leikattua tuoretta basilikaa tai timjamia) kuutioituja suolakurkkuja tarjolle haukipadan ja perunoiden kanssa

Paloittele ruodoton haukifilee parin sentin kokoisiksi kuutioiksi. Kuori porkkana, sipuli, valkosipuli sekä poista halkaistusta chilipalosta siemenet. Leikkaa kasvikset ja pekonisiivut veitsellä ohuehkoiksi siivuiksi. Käristä 4-5 litran vetoisessa padassa tai paksupohjaisessa kattilassa pekonista rasva ulos. Lisää pataan kasvikset ja mustapippuri. Freesaa kasviksia muutama minuutti pekonin rasvassa, jotta ne pehmenevät hieman. Lisää pataan tomaattimurska ja sekoita. Eri valmistajien tomaattimurskan happamuuksissa on suuria eroja. Jos tässä vaiheessa kastike vetää suupielet irvistykseen, lisää hunajaa tai sokeria pienissä erissä, kunnes happamuus ja makeus ovat tasapainossa. Hauduta kastikepohjaa kunnes porkkanasiivut pehmenevät. Lisää pataan soijakastike, punaviini

sekä haukikuutiot ja sekoita hellävaraisesti. Hauduta kastiketta miedolla lämmöllä niin, että se poreilee, mutta ei vielä kiehu. Kun haukikuutiot ovat kypsiä, tarkasta kastikkeen suolaisuus ja tulisuus ja säädä ne kohdalleen lisäämällä sekaan sopiva määrä kermaa. Tarjoile haukipata jauhoisten ja kuorineen keitettyjen perunoiden kera. Kuori perunat (tai jätä kuorimatta) vasta lautasella ja murskaa ne haarukalla. Lapa kauhalla kastiketta perunoiden päälle ja lisää annokseen maun mukaan hienoksi kuutioitua suolakurkkua. Tarjoile särpimeksi tuoretta salaattia. Huuhdo haukipata kurkusta alas ruoan valmistuksessa käytetyllä punaviinillä, tummalla ja täyteläisellä oluella tai raik  kaalla kivennäisvedellä.

KALASTAJAN TASKUTIETO Vuoden 2021 kalenterista löydät tietoa mm. • pilkkipaikan valinnasta • perhokalastuksen alkeista • särkikalojen tunnistuksesta • ennätyskaloista • siimoista ja solmuista • kalojen ottipäivistä • kalastuslaista

Oman Vapaa-ajankalastajan kalenterisi voit tilata hintaan 11 euroa. Tilatessasi niitä myyntiin vähintään 10 kappaletta, laskutamme vain 9 euroa/ kalenteri. Kalenteri ilmestyy lokakuussa.

11€

TILAUKSET vapaa-ajankalastaja.fi/kauppa tai toimistolta puh. 050 597 4933, jaana.piskonen@vapaa-ajankalastaja.fi Hintoihin lisätään toimituskulut.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 5 2020

77


LUKIJALTA

Missä viipyy Tenon lohestusperinnekeskus? Viime hetket koota mahtijoen ”sukukalleudet”

T

eno on eurooppalaisen lohenkalastusperinteen suurin ja kaunein. Joki pursuaa omaa ainutlaatuista historiaansa sekä perinnepyynnin että vapapyynninkin osalta. On jos jonkinnäköistä pyyntiviritystä padoista nuottiin ja verkoista vieheisiin. On pyytäjälegendoja jokivarren omista persoonista Petsamon sillitroolaajiin ja brittiläisiin perholoordeihin. Tenon soutu- ja heittokalastuksesta kertovaa kirjaani varten olen haastatellut nauhalle lähes sataa lohestuksen parissa taajonnutta pyytömiestä, niin paikallista taitajaa kuin etelän elinkautislohestajaakin. Haastatteluhetkissä tuli toistuvasti esille toivomus Tenon ikiomasta lohestusperinnekeskuksesta. Tapaamisteni kuluessa näin hienoja aarteita keskuksen vitriineihin laitettavaksi – silkkikaloja, devoneita, monenlaisten lukkareiden, kerästen ja tiitoloiden perhoja, omatekoisia vapoja ja keloja, perinne-

78

5 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

pyynti- ja venekalustoa. Miksei tällaisesta kalastuskulttuurin runsaudensarvesta ole aiemmin syntynyt konkretiaa, lohestushistorian pyhättöä? SUOMESSA EI OMAA LOHENKALASTUSMUSEOTA Suomessa on yli tuhat museota. Niistä ammatillisesti hoidettuja on yli 160 ja valtakunnallisia keskusmuseoita neljä: Suomen kansallismuseo, Valtion taidemuseo, Luonnontieteellinen keskusmuseo ja Saamelaismuseo Siida. Maakuntamuseoita on

MIKSEI TÄLLAISESTA KALASTUSKULTTUURIN RUNSAUDENSARVESTA OLE AIEMMIN SYNTYNYT KONKRETIAA?

kaksikymmentä, joista Lapin maakuntamuseo Arktikum on yksi. Noin seitsemääsataa kaikkiaan 940 paikallismuseosta ylläpidetään pääasiassa vapaaehtoisvoimin. Suomen kalastusperusteisten museoiden enemmistö on rannikolla, sisävesien kalastusmuseotoiminta on vieläkin vaatimattomampaa. Kalastusaineistoa on edellisten lisäksi tallennettu muun muassa Suomen kansallismuseoon sekä maakunta- ja paikallismuseoihin. Siida on Suomen saamelaisten kansallismuseo ja valtakunnallinen erikoismuseo, jonne on tallennettu Suomen saamelaisten henkistä ja aineellista kulttuuria. Inariin on tallennettu myös lohestusesineistöä Tenojokivarresta. Siida kuuluu luonnollisesti myös maailman alkuperäiskansojen museoverkostoon. Suomessa ei ole tällä hetkellä ainuttakaan jokiemme, saatikka lohestuskult-


tuuriin keskittyvää erikoismuseota. Sen sijaan maailmalta löytyy Atlantin lohta ja sen pyyntiä valottava museo esimerkiksi Kanadasta, Yhdysvalloista, Ruotsista, Norjasta sekä Skotlannista. MITÄ JÄRKEÄ ON HAIKAILLA LOHESTUSMUSEOTA UTSJOELLE? En suinkaan havittele yhtä uutta paikallista esinemuseota satojen aiempien paikallismuseoiden seuralaiseksi. Pyrkimyksenä on erikoismuseo, joka keskittyisi vain Tenoon, sen loheen ja pyyntikulttuuriin. Maailman merkittävimpänä Atlantin lohen kehtona Teno ansaitsee oman lohimuseon, etenkin kun koko maastamme sellainen puuttuu. Esineistöä, kalakenttiä, tarinaa, elävää pyyntikulttuuria löytyy runsaasti koko Tenojoen mitalta, mutta sille olisi saatava kansainvälisesti edustava ”katto pään päälle”. Esineistön säilytys- ja näyttelytilan lisäksi museo voisi tarjota tilat myös matkailuinfolle, lohitutkimuksen tuloksille ja vaikkapa pohjoissaamelaiselle kotiseututyölle. Museon menestymisen perusedellytys on huolellinen suunnittelu, verkostoituminen sekä laaja ja tavoitteellinen yhteistyö muiden kalastuskokoelmia ylläpitävien museoiden ja tiedemaailman kanssa. Samalla paranisivat mahdollisuudet julkiseen tukeen. Maailmalla toimivista lohestusmuseoista kannattaa poimia parhaat käytänteet ja ideat

sekä täydentää niitä ripauksella tenolaista omaperäisyyttä. LOHESTUSPERINTÖKESKUS OSAKSI SIIDAA Siida on aitoa kiinnostusta herättävä museo- ja luontokeskus, jonka toiminta on saanut ansaittua kiitosta. Tulossa olevan kunnostuksen jälkeen keskus on entistä ehompi saamelaiskulttuurin näyteikkuna ja lipunkantaja. Tässä roolissa sillä on vissi velvollisuus myös ohjata ja edistää koko saamelaisen kulttuuriperinnön, myös lohestukseen liittyvän, säilyttämistä. Näen ehdottamani Tenon lohestusperintökeskuksen erikoismuseona, jota Siida nimenomaan koordinoi ja johtaa, mutta joka fyysisesti sijaitsisi Utsjoella. Hajauttamista perustelen sillä, että kokemuksesta tiedän, etteivät tuhannet lohenkalastajat jarruttele Siidan kohdalla, vaan päästelevät suoraan lohikentilleen. Vasta Tenolla syntyy luppoaikaa viikko- ja vuorokausirau-

TENO ANSAITSEE OMAN LOHIMUSEON, ETENKIN KUN KOKO MAASTAMME SELLAINEN PUUTTUU.

hoituksen merkeissä. Silloin käydään kylällä kaupassa, tuttuja tapaamassa - ja Tenon lohestusperintökeskuksessa. Siidallekin paras ratkaisu olisi oma, viihtyisä loheen ja lohestukseen keskittynyt keskus Suomen kauneimman tien ja joen varrella, kehittyvässä matkailukunnassa ja lohestuksen ytimessä. Samalla Siidan esinekokoelmaa väljennettäisiin palauttamalla sen Teno-esineistö takaisin kotiin, Utsjoelle. TARVITAAN MYÖTÄISIÄ TUULIA Tenon lohestusperinnekeskus olisi suurenmoinen ja monia mahdollisuuksia ruokkiva kulttuuriteko. Toivon tälle aloitteelleni myötäisiä tuulia, vilkasta mielipiteen vaihtoa ja ripeää etenemistä. Utsjoen kunnalta tämä edellyttää suurta tahtoa ja johtajuutta. Tämän jälkeen pöydän ympärille tarvitaan runsaasti sitoutunutta yhteistyökumppanuutta niin Siidan, Metsähallituksen, Luken, ELY:n kuin lohestuskulttuuria elävienkin muodossa. Jos näiden jälkeen veneen keulaan löytyisi vielä samanlainen tulisieluinen tiennäyttäjä kuin Savikon Ari, jonka ansiokas ja sisukas puurtaminen johti suomalaisen kalakirjallisuuden pelastamiseen, niin silloin oltaisiin jo asiassa pitkällä. Niin tai näin, Teno, sen lohi ja sitä pyytänyt kansa on lohiperinnekeskuksensa ansainnut. ANSSI ELORANTA

VAPAA-AJAN KALASTAJA 5 2020

79


0 00

SÄ SEURASSA

VUODESTA  2

L A S S A H YV ÄS

KA

20

KILPAILUT

Tulokset ovat grammoina, jos ei toisin ilmoiteta. TULOKSET KOKONAAN vapaa-ajankalastaja.fi > Kilpailut

SM-laituripilkki, Suomenoja, Espoo 13.9. Nuoret 12 v. 1) Lauri Åman, Nummi-Pusulan Ks, 8175, 2) Seemi Kuusela, Kuusankosken Ks,7997, 3) Konsta Tohka, Kuusankosken Ks, 5517. Nuoret 15 v. 1) Jone Mustonen, Klaukkalan Kk, 3944, 2) Emppu Parkkonen, Klaukkalan Kk, 2519, 3) Anna Åman, Nummi-Pusulan Ks, 2269.

SM-veneonki kilpailtiin Joroisissa. Kuva: Janne Tarkiainen.

SM-veneonki, Joroisselkä, Joroinen 15.8.

Nuoret 19 v. 1) Niko Saastamoinen, Viitasaaren Kk, 3845, 2) Aapo Kukko, Viitasaaren Kk, 1694, 3) Onni Virtanen, Kirkkonummen Kalapojat, 1595. Naiset 1) Pia Salonen, Onki-86 Turku, 4631, 2) Tarja Väänänen, Lohjan Ks, 3781, 3) Jenni Laine, Toijalan Seudun Km, 3456.

1) Hämäläinen Mika, Tuomainen Antti, VaPa Varkaus 45556, 2) Palhomaa Asa ja Pertti, VaPa Varkaus 26144,   3) Juurikka Elisa, Syvärinen Juha, Iin Kalamiehet 24668.

Naisveteraanit 1) Ensi Aikio, Saarijärven Kaira, 7798, 2) Kaarina Peltola, Iitin Km, 6342, 3) Tuula Allén, Porvoon Talvionkijat, 6245.

SM-perho nuoret, Ylöjärvi, Julkujärvi 12.9.

Miehet 1) Kimmo Hyvärinen, Lappeenrannan Pilkkijät, 10 032, 2) Jouko Näppinen, Toijalan Seudun Km, 8791, 3) Harri Lindberg, Kaukasten Kk, 7581.

1) Ranta Matias 10 pistettä, 2) Hiltula Jami 12, 3) Loikkanen Lukas 15. Järjestäjä Pirkanmaan Perhokalasta  jat ry.

SM-perho joukkuekilpailu, Kinnula 22.-23.8.

Miesveteraanit 1) Ahti Pursiainen, Bodomin Koukkupojat, 6225, 2) Raimo Cederberg, Bodomin Koukkupojat, 5831, 3) Raimo Vallittu, Vuosaaren Uk, 5467.

JOUKKUEET Nuoret alle 12 v. 1) Kuusankosken Kalastusseura 1 (Seemi Kuusela, Konsta Tohka), 13 514. Nuoret 15-19 v. 1) Klaukkalan Kalastuskerho (Jone Mustonen, Emppu Parkkonen) 6463, 2) Viitasaaren Kalakaverit 1 (Aapo Kukko, Niko Saastamoinen) 5539, 3) Nummi-Pusulan Kalaseura 1 (Anna Åman, Oskari Urmas) 4413. Naiset/naisveteraanit 1) Iitin Kalamiehet 1 (Kaarina Peltola, Anneli Haaraoja) 8782, 2) Onki-86 Turku 1 (Ulla Holmberg, Liisa Renholm) 8572, 3) Vuosaaren Urheilukalastajat 2 (Tuula Arila, Marjatta Hurskainen) 7909. Miehet 1) Toijalan Seudun Kalamiehet 1 (Pasi Ahonen, Jouko Näppinen, Marko Helin) 17 664, 2) Kaukasten Kalakerho 1 (Harri Lindberg, Tomi Ojanperä, Mika Hämäläinen) 16 716, 3) Kuusankosken Kalastusseura 1 (Vesa Kuusela, Pekka Frantsi, Toni Stenberg) 15 546. Miesveteraanit 1) Bodomin Koukkupojat 1 (Matti Kanninen, Ahti Pursiainen, Vesa Pärkinen) 14 254, 2) Vuosaaren Urheilukalastajat 1 (Reijo Laurikainen, Toivo Saari, Raimo Vallittu) 11 612, 3) Bodomin Koukkupojat 2 (Martti Nurmi, Raimo Cederberg,   Mikko Buhanist) 11 352.

SUOMENOJAN venelaiturit tarjosivat oivat puitteet kilpailulle. Kuva: Marcus Wikström.

1) Pohjanmaan Kilpaperhokalastajat 3 (Ilves, Miettinen, Alakorpi) 11 pistettä, 2) Pohjanmaan Kilpaperhokalastajat 2 (Kujala, Ijäs, Levänen) 17, 3) Järvi-Suomen Kilpaperhokalastajat 1 (Jalkanen, Ollikainen, Virolainen) 21.   Järjestäjä Pohjanmaan Kilpaperhokalastajat ry.

SM-perho kelluntarengas, Ahvenlampi, Vekaranjärvi 20.9. 1) Ollikainen Juha-Pekka 11 pistettä, 2) Strandman Ville 16, 3) Strandman Juho 21. Järjestäjä Kouvolan Varuskun  nan Metsästäjät ry.

LUE KILPAILU-UUTISET netistä lehtemme sivuilta vapaa-ajankalastajalehti.fi > Kilpailut

80

5 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA


Kiinnostaako tieto? Tilaa SVK:n uutiskirje Suomen Vapaa-ajankalastajien sähköinen uutiskirje tuo sähköpostiisi tuoreimmat järjestökuulumiset, kausittaiset tuoteuutuudet, kiinnostavimmat tarjoukset ja muuta ajankohtaista vapaa-ajankalastuksen saralta. Kuule ensimmäisten joukossa missä mennään ja liity postituslistalle veloituksetta osoitteessa vapaa-ajankalastaja.fi.

KILPAONGINNASSA käytössä on melkoinen välinearsenaali. Kuva: Seppo Salo.

SM-kilpaonki, Uljuan tekoallas, Siikalatva 22.-23.8. Miesveteraanit 1) Seppo Pönni, Team Colmic Finland (2 pistettä), 2) Seppo Vähäsarja, F.I.S.H. (9) 3) Markku Koskela, SeSOnki (12). Miehet 1) Tero Kankaanpää, Team Colmic Finland (2 p.), 2) Pekka Rintamaa, Team Colmic Finland (2), 3) Arttu Ylinen, SeSOnki (4). Naiset 1) Heidi Pernu, SeSOnki (3 p.), 2) Tarja Huhtala, SeSOnki 1 (9), 3) Eija Saarela-Mäkynen, LUK (11).

Nuoret 19v.: Joukkuekilpailu: 1) Team Colmic Finland; Tero Kankaanpää, Seppo Pönni, Ville Lehtinen, Pekka Rintamaa, Erkki Lavonen (23 p.), 2) SeSOnki 2; Heidi Pernu, Tomi Etelä-Aho, Tarja Huhtala, Arttu Ylinen, Markku-Tapio Antila (36), 3) SeSOnki 1; Kari Ruohoniemi, Perttu Kuortti, Markku Koskela, Jukka Saarte  noja, Arto Salmela (48).

Missä SVK menee? l 28.11. SVK:n syysneuvottelupäivä, -kokous ja 20-vuotisjuhla (sisäinen), Helsinki (tarkempi paikka avoin), Jaana Vetikko l 3.12. SVK:n 20-vuotisjuhla (kutsuvierastilaisuus), Meripaviljonki, Helsinki, Johanna Antila Tapahtumiin saattaa tulla muutoksia pandemiatilanteesta riippuen. Yhteyshenkilöiden tiedot löytyvät järjestön infolaatikosta.

MIKROMUOVI

TUTKIMUS: Avomeren kaloissa vain vähän mikromuovia

MIKROMUOVIA mikroskoopissa. Kuva: Maiju Lehtiniemi/SYKE.

Suomen Ympäristökeskuksen ja Itä-Suomen yliopiston yhteistutkimuksessa selvisi, että mikromuoveja esiintyy kaikkialla vesistöissä sekä kaloissa, simpukoissa ja pohjaeläimissä. Mikromuovit aiheuttavat vesieliölle stressiä ja voivat altistaa ne haitta-aineille. Kalojen mikromuovimäärissä oli suuria eroja sekä eri kalalajien välillä että alueellisesti. Tutkimuksen mukaan avomeren silakasta, kilohailista ja kolmipiikistä löytyi hyvin vähän muovia. Huomattavasti useammin tai enemmän mikromuoveja löytyi Suomen rannikon ahvenesta, salakasta ja kolmipiikistä sekä Kallaveden ahvenesta ja muikusta. Kaikista eliöistä eniten mikromuoveja kertyy tutkimusten perusteella sinisimpukoihin,

jotka suodattavat vettä saadakseen ravintoa. Vähäisempiä määriä löydettiin merenpohjan yleisimmistä pohjaeläimistä eli liejusimpukoista, liejuputkimadoista ja surviaissääskien toukista. Mikromuovia päätyy vesieliöihin todennäköisimmin niiden ravinnonoton kautta. Altistumiseen vaikuttavat elinympäristö, ravinto ja ruokailutapa. Pintavesistä mikromuoveja löytyi vastaavina pitoisuuksina sekä Suomen rannikkovesistä että Kallavedeltä Kuopion kaupungin läheisyydestä. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että vesistöihin päätyvän mikromuovin lähteet sijaitsevat suurimmaksi osaksi maalla. Itämerellä kerrostuneisuus näyttäisi vaikuttavan mik  romuovipitoisuuksiin eri vesikerroksissa.  VAPAA-AJAN KALASTAJA 5 2020

81


6/2020 ilmestyy 4.12.

Pilkkihuumaa ensijäillä Ottiperhot talvikalastukseen Näin löydät talvehtivan suurhauen Pilkkikilpailuun valmistautuminen Kuva: Jaana Vetikko.

LEHDET 2020 1 24.1. 2 27.3. 3 29.5. 4 14.8. 5 9.10. 6 4.12.

4.12. ILMESTYVÄÄN LEHTEEN toimituksellinen aineisto ja järjestöilmoitukset 13.10. MENNESSÄ toimitukseen: vapaa-ajankalastaja@vapaa-ajankalastaja.fi ILMOITUSMYYNTI: Saarsalo Oy, Sorkkalantie 394, 33980 Pirkkala Timo Lepistö puh. 044 534 9878, timo.lepisto@saarsalo.fi

KALASTONHOITOMAKSU 2020 l 45 €/vuosi l 15 €/viikko l 6 €/päivä Kalastonhoitomaksurekisteriä varten tulee ilmoittaa nimi, osoite, syntymäaika ja yhteystiedot. Tositteen saa maksutavasta riippumatta paperisena tai sähköisenä, ja kumpikin kelpaa tarkastustilanteessa.

82

5 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

MAKSAMINEN 1. VERKKOKAUPPA ERÄLUVAT.FI Verkkokaupassa kalastonhoitomaksun voi maksaa kirjautuneena tai kirjautumattomana ympäri vuorokauden. 2. PUHELINPALVELU 020 69 2424 Puhelinpalveluun voi soittaa arkisin kello 9-16. Soittaminen on maksutonta ja kalastonhoitomaksua varten saa laskulomakkeen. 3. PALVELUTISKIT Kalastonhoitomaksun voi maksaa eräissä Metsähallituksen luontokeskuksissa sekä kaikilla R-kioskeilla.

KALASTUSLUVISTA LISÄÄ TIETOA: l vapaa-ajankalastaja.fi l eraluvat.fi l kalat.fi KALASTUSRAJOITUKSISTA TIETOA: l kalastusrajoitus.fi


Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö SVK on maamme suurin vapaa-ajankalastajien järjestö, joka edistää vapaa-ajankalastajien kalastusmahdollisuuksia sekä neuvoo järjestäytyneitä ja järjestäytymättömiä vapaa-ajankalastajia kestävän käytön mukaisessa kalastuksessa. Järjestön 13 vapaa-ajankalastajapiirin 490 seurassa toimii yhteensä noin 36 000 kalastuksen harrastajaa.

LIITY SVK:n jäseneksi LIITTYMISLAHJANA l erikoisvärinen viehe

Kuva: Marcus Wikström

l Viking Lineltä alennukset ryhmä- ja vapaa-ajanmatkoista l paljon muita etuja mm. kalastustarvikeliikkeistä sekä kalastusmatkailuun liittyen.

:N VK

J Ä S E NE

Saat Suomen parhaan kalastuslehden ja paljon muita rahanarvoisia jäsenetuja!

VAIN

40 € VUOSI

Tutustu: vapaa-ajankalastaja.fi/henkilojasenyys

LIITYN SVK:N JÄSENEKSI

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö ry maksaa postimaksun

Nimi Osoite

Syntymäaika

Puhelin Sähköposti

Haluan kohdentaa jäsenmaksustani 10 euroa (voit valita korkeintaan kaksi): Lisätietoa: vapaa-ajankalastaja.fi/henkilojasenyys Nuorisotoiminta

Haukitehtaat

Vastuullinen kalastus

Hyväksyn, että tietoni saa tallentaa vain jäsentietojen käsittelemiseksi. Haluan, että SVK voi lähettää minulle markkinointi- ja myyntiviestejä.

Palauta kuponki täytettynä, postimaksu on maksettu puolestasi.

N

Ä

l pääsy vain jäsenille olevalle Extranet-sivustolle, josta löydät Vapaa-ajan Kalastaja -lehdet, suurkalataulukot sekä paljon muuta

S

l jäsenlehti Vapaa-ajan Kalastaja (6 nroa vuodessa)

Tunnus 5001884 00003 VASTAUSLÄHETYS


PAL. VKO.

2020 – 49

6 414886 500440

6 50044 – 20 05

20005


Issuu converts static files into: digital portfolios, online yearbooks, online catalogs, digital photo albums and more. Sign up and create your flipbook.