Vapaa-ajan Kalastaja 3/2020 (myyntilehti)

Page 1

KALASTUKSEN

PUOLESTA

3•2020 9,90 €

Monipuolisuutta jigien uittoon Merilohivieheet

Kalabongarille pienikin on suurta Suursuutareita Suomesta

Kalapaikkana Aurajoki

AHVENEN kesäinen rantakalastus


NORDIC SPORTS FINLAND OY

0

o¡

a

nordicsportsfinland

Puh. Email. Web.

05-8848 400 sales@nordicsports.fi www.nordicsports.fi


TOUKOKUU 2020

Sisällys

Pääkirjoitus 5 Pärskeitä 7

8

Kalabongarille pienikin on suurta

60

Kalapaikkana Aurajoki

44 Uutuudet 50 Lääkärin määräyksestä 16 Ahvenen kesäinen rantakalastus 22 Monipuolisuutta jigien uittoon 26 Merilohivieheet monipuolistuvat 30 Tutkittua Kassikasvatuksessa lohitäi lisääntyy ongelmaksi asti

32 Kalastuslaitureilta pääsee

52 Suppaillen ja switchaillen Norjassa 56 Suursuutareita Suomesta 66 Vavan varressa Ilkka Pirinen 68 Perhonurkka Kirjolohiperhoja jokikalastukseen

kalastamaan nyt Naantalissakin

vuoden lähikalastuspaikaksi

36 Henkilöuutisia 38 Inarijärven siika

nappaa hanakasti vaappuun

Mikä neuvoksi, kun kala ei syö

77 Kirjat 78 Melontavaellus 80 Lukijalta

33 Historian havinaa 34 Veitsiluodon kalapaikka valittiin

70

Onkijan madot

82 Neidenelva ja Nuorttijoki

42

Kalaherkut Siika kypsyy tulella meheväksi folion suojissa

84 Nuorten tärpit 88 Seurat esittelyssä Lempäälän Kalakerho

94 Kilpailutuloksia

VAPAA-AJAN KALASTAJA 3 2020

3


00

VUODESTA  2

SEURASSA

KANSIKUVA: OLLI SAARI

L A S S A H YV

TOIMITUS Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki puh. 050 525 7806 vapaa-ajankalastaja@vapaa-ajankalastaja.fi

KA

ÄS

20

TOIMISTO Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki, puh. 050 597 4933 Puhelinpalvelu on avoinna ma-to klo 9-16.

www.vapaa-ajankalastajalehti.fi

Sähköposti: vapaa-ajankalastaja@vapaa-ajankalastaja.fi

TOIMITUSKUNTA Stina Koivisto, Markku Nieminen ja Vesa Vaarama.

Pankki: IBAN: FI22 1469 3000 2432 67 • BIC: NDEAFIHH www.vapaa-ajankalastaja.fi

PÄÄTOIMITTAJA Jaana Vetikko, puh. 050 525 7806 jaana.vetikko@vapaa-ajankalastaja.fi

TOIMIHENKILÖT JA -PAIKAT TOIMINNANJOHTAJA: Olli Saari (toimisto), puh. 050 339 4660

JAK ELU NOIN 35 000 KAPPALETTA

TOIMITTAJA Ismo Malin, puh. 050 577 4656 ismo.malin@vapaa-ajankalastaja.fi

TIEDOTTAJA: Jaana Vetikko (toimisto), puh. 050 525 7806.

KUSTANTAJA Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki

KALATALOUSASIANTUNTIJAT Petter Nissén Vonkamiehentie 21, 94450 Keminmaa, puh. 0500 440 923

OSOITTEENMUUTOKSET JA JÄSENASIAT Vapaa-ajan Kalastaja, Tarja Lehtimäki Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki puh. 050 576 3302, tarja.lehtimaki@vapaa-ajankalastaja.fi

Juha Ojaharju Kuortaneen kunnantalo, Keskustie 52, 63100 Kuortane, puh. 045 113 3050

ILMOITUSMYYNTI Saarsalo Oy, Sorkkalantie 394, 33980 Pirkkala, Timo Lepistö puh. 044 534 9878 timo.lepisto@saarsalo.fi

Marcus Wikström (toimisto), puh. 045 110 2126

Janne Rautanen Käenpolku 3, 37830 Akaa, puh. 0400 946 968. Janne Tarkiainen Päivänkakkarantie 8, 50600 Mikkeli, puh. 044 547 9116 Janne Antila Sauniementie 25, 21195 Velkua, puh. 045 630 4280 TALOUSSIHTEERI Jaana Piskonen (toimisto), puh. 050 597 4933

Lehden suurin vastuu ilmoitusten julkaisemisessa tapahtuneesta virheestä on ilmoituksesta maksettu hinta. Jäsenyhdistysten ilmoitukset kirjallisesti toimitukseen.

JÄSENSIHTEERI Tarja Lehtimäki (toimisto), puh. 050 576 3302

TILAUKSET Vapaa-ajan Kalastaja, Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki puh. 050 577 4656

TOIMITTAJA/TOIMISTOTYÖNTEKIJÄ Ismo Malin (toimisto), puh. 050 577 4656

ILMEST YY 6 NUM EROA VUO DESSA

JUHLAKOORDINAATTORI – SVK 20 vuotta Johanna Antila (Velkua), puh. 050 573 9332

vapaa-ajankalastaja@vapaa-ajankalastaja.fi www.vapaa-ajankalastajalehti.fi

Sähköpostit etunimi.sukunimi@vapaa-ajankalastaja.fi

Vuosikertatilaus 45 € kotimaassa, Pohjoismaat 51 €, muut maat 58 €. ULKOASU JA TAITTO Graafinen suunnittelu P. Saha, Heidi Niemi KIRJAPAINO PunaMusta Oy ISSN 1795-5033 Toimitus vastaa vain tilatusta aineistosta. Tarjottu tai tilattu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää kaikissa lehden uudelleen julkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutus- ja jakelutavoista. Lehti ei vastaa taloudellisesti niistä vahingoista, jotka aiheutuvat resepteissä tai muissa ohjeissa olevista paino- tai muista virheistä. Tilatut lehdet toimitetaan force majeure -varauksin (ylivoimainen este, esim. lakko tai tuotannolliset häiriöt).

3 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

Kuva: Jaana Vetikko

AIK AK AUSL EHT IEN L IIT ON JÄSEN

4

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö edistää vastuullista vapaa-ajankalastusta, joka kestävällä tavalla ja monipuolisesti hyödyntää luontaisesti uusiutuvia kalakantoja.

0

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö Finlands Fritidsfiskares Centralorganisation

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön jäsenrekisterin tietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointitarkoituksiin. Jäsenillä on oikeus kieltää tietojensa luovuttamisen ja käyttämisen sekä tarkistaa rekisterissä olevat tietonsa. Ilmoita luovutuskiellosta: tarja.lehtimaki@vapaa-ajankalastaja.fi tai puh. 050 576 3302.


Kuva: Jaana Vetikko

TOUKOKUU 2020 JAANA VETIKKO

Pääkirjoitus

P

VIRKISTY KALASTAMALLA

oikkeuksellinen talvi sai peräänsä vielä poikkeuksellisemman kevään. Pikkupirulainen nimeltä koronavirus laittoi maan ja maailman sekaisin. Ihmiset suljettiin pitkälti etätöihin, etäkouluun, karanteeniin ja karanteenin kaltaisiin olosuhteisiin. Rajat suljettiin. Koulut, kirjastot, ravintolat, kulttuuri- ja liikuntapaikat ja monet muut suljettiin. Jopa Uusimaa suljettiin. Tapahtumat peruttiin tai siirrettiin. Yli kymmenen hengen kokoontumiset kiellettiin. Huoli terveydestä oli ja on edelleen kova.

Kalastus on kuitenkin sallittua ja jopa suotavaa sen tarjotessa mieltä ja kehoa virkistävän hengähdystauon raittiissa ilmassa koronauutistulvan keskelle. Ihmiset ovat ilahduttavasti löytäneet ulkoilun, ja monet myös kalastuksen, riemun. Ainakin näin voin päätellä kulkiessani pääkaupunkimme toisinaan jopa hivenen ruuhkaisilla rannoilla sekä kuullessani muun muassa kaupungin lupamyynnin kolminkertaistuneen viime vuoden vastaavaan aikaan verrattuna. Niin ikään kalastonhoitomaksua on lunastettu merkittävästi viime vuotta enemmän. Nyt onkin hyvä hetki kaikkien aloittaa kalastusharrastus, vaikkapa koko perheen voimin. Maamme jokamiehenoikeudet sekä helposti saavutettavat lähivedet tarjoavat siihen oivan mahdollisuuden.

Alkuun pääsee edullisesti ja helposti. Neuvoa ja oppia löytyy ja saa halutessaan esimerkiksi internetin syövereistä, kalatalousasiantuntijoiltamme ja kalastusohjaajiltamme sekä kalastusseurojemme konkareilta. Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö on sopeuttanut toimintaansa poikkeusolojen määräyksiä ja suosituksia vastaavasti. Muun muassa juhlavuotemme Suomi onkii ja silakkalitkaa -tapahtumat on siirretty syksyyn sekä kevään ja alkukesän kilpailuja on peruutettu tai siirretty. Toimintaa jatketaan terveys edellä tarkkaan viranomaisten ohjeita noudattaen. SVK kannustaa niin vanhoja kuin uusia kalastuksenharrastajia osallistumaan sosiaalisessa mediassa julkaistuun kalalajihaasteeseemme, kokeilemaan sen myötä uusia kalastustapoja tai tavoittelemaan uusia kohdelajeja sekä jakamaan niistä myös ruokaohjeita ja kuvia muiden iloksi. Tarmokkaat kalastusohjaajamme ovat aloittaneet kalastusaiheiset live-lähetykset Facebookissa Fisuun-sivullamme. Niistä on helppo napata niksit harrastukseen. Käykää tutustumassa! Voimaa ja virkistystä kalastuksesta.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 3 2020

5


Outbound Realtree MAX-5 NEOPREENISET KAHLUUHOUSUT

Ryhdikkäät sekä erinomaisesti istuvat Outbound Realtree MAX-5 -kahluuhousut on valmistettu miellyttävästä, 4 mm paksusta neopreenista. Istuvuus sekä joustavuus kaikissa asennoissa ovat tuotteen parhaimpia ominaisuuksia. Vedenpitävyys on varmistettu kaikkien saumojen liimauksin, teippauksin sekä tikkauksin. Saappaat on lämpöeristetty 200 gramman Thinsulate-vuorauksella. Integroidut, hyvin kulutusta kestävät polvivahvikkeet polvistuessa ! UUSSA karhealla ja kivisellä maaperällä. KESÄK A S IS • Monipuoliset säätöominaisuudet ATALO TAVAR • D-lenkit edessä ja takana • Kädenlämmitys- sekä tarviketasku rinnassa 55-09386 | 119,00

Shimano Nexave FE AVOKELAT

Nexave-kelojen koneistosta löytyy kolme laadukasta kuulalaakeria sekä Shimanon kehittämä RollerBearing-erikoislaakeri. Rakenne vastaa kilpailijoiden käyttämää perinteistä 7 kuulalaakerin ratkaisua. Testaajat ovat kehuneet herkkää käyntiä sekä soveltuvuutta jigaamiseen ja jopa raskaaseen jerkkaamiseen. Nexave FE -kelassa on väkivahva jarru, jolla taltutat ronskimmankin ennätyskalan (esim. C3000-kokoluokan kelassa jarruteho on 8,5 kg!). • Siimatilavuudet (mm-m) 0.18–170/0.20–140/0.25–90 55-03633–35 | 59,90

Sufix 832 FireCamo MONIKUITUSIIMAT 120 m

Erityisesti viehekalastukseen kehitetty kaksivärinen, neonkeltainenneonoranssi monikuitusiima näkyy kalastajalle kaikissa olosuhteissa auringon noususta laskuun asti, säätilasta ja veden väristä riippumatta. Siimaa ”lukemalla” voit kalastaa tehokkaammin! Tuotteessa yhdistyy Goretex-kalvostaan tunnetun Gore Inc:n tietämys erikoismateriaaleista yhdistettynä Sufix:in tietotaitoon siimojen valmistuksesta – tuloksena on maailman paras 8-kuituinen monikuitusiima. 55-09396–00 | 24,90

Rapala X-Rap Peto 14 HAUKIVAAPUT 14 cm 39 g

Puoliksi vaappu ja puoliksi haukijigi yhdistäen näiden parhaat puolet. Vaappumainen, kova etuosa tekee vieheestä helppo-, tarkka- ja pitkäheittoisen sekä parantaa kalan tartutusominaisuuksia. Haukishadimäinen melapyrstö on pehmeän herkkäliikkeinen ja kalastava. Rakenne on hitaasti uppoava. Helppo uittaa pyytävästi myös matalassa vedessä. Vieheen uinnissa yhdistyy vahva rungon kiertoliike melapyrstön potkuun. X-Rap Peto ei ole ainoastaan haukiviehe vaan se on suurhaukiviehe. Pakkaus sisältää valmiin vieheen lisäksi varapyrstön. Rapala-vieheissä käytetään laadukkaita VMC-koukkuja. 55-09546–66 | 14,90


JOHANNA ANTILA

Pärskeitä

KALASTUSTA EI OLE PERUTTU

M

uistan vieläkin kuin eilisen päivän erään lapsuuteni pilkkiretkistä. Se suuntautui isäni ja veljeni kanssa keskelle suhteellisen pientä lampea keskisessä Suomessa. Matka taittui autolta kohteeseen suksilla, isä hiihti edellä metsäsuksilla latua tehden. Lammen rantaan saavuttuamme näkymä teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Vaikka vuosia on välissä yli kolmekymmentä, avautuu maisema yhä tuoreena silmieni edessä. Valkoiset kuuran peittämät puut ympäröivät lampea kuin kristallihunnun saaneet jättiläiset. Pilkkijakkarat asetettiin paikoilleen, reiät kairattiin ja hiljaisuudessa odotimme Ahtia suomaan antimensa. Sormien kohmeuden alkaessa häiritä paistoimme makkaraa tervaskannosta tehdyllä nuotiolla. Eväsleipien välissä oli lauantaimakkaraa. Ja olo oli onnellinen. Ehkä kalaakin tuli? Sitä en oikein muista. Mutta aina se ei olekaan tärkeintä. Usein kyllä, mutta joskus tärkeimmät kalastusmuistot syntyvät ihan muista asioista. Monilla kalastusmuistot liittyvät kesäkalastukseen ja mökkeilyyn. Omista kesämuistoistani yhä suupilet hymyyn vetävä oli ahvenkeiton teko avotulella veljeni kanssa. Kattila oli sininen emalikattila, joka suurella rehvakkuudella iskettiin grilliin. Tästä se keitto syntyy, uhosimme! Hyvä keitto syntyikin. Kattila kylläkin koki hieman kovia ja jatkossa se tunnettiin nimellä musta emalikattila.

Tänä kesänä moni suomalaiseen kesään oleellisesti kuuluva asia on peruttu. Surumielin itsekin mietin monia tapahtumia, jotka jäävät välistä. Mutta tapahtumat tulevat takaisin kyllä. Vaikka kesä on tänä vuonna erilainen, sen ei kuitenkaan välttämättä tarvitse olla huonompi. Kenties jälkikäteen muistelemme tätä tulevaa erilaista kesää, jolloin olimme yhdessä kalassa perheen kanssa enemmän kuin koskaan. Tai ehkä se oli kesä, jolloin vihdoin löysin aikaa opetellakseni kalankäsittelyn jalon taidon. Kenties se oli kesä, kun lähdimme yhdessä lapsen kaverin perheen kanssa kaupunkikalastamaan ja löysimme uusia ennen näkemättömiä lajeja sillan alta ja kiven koloista, ihan siitä omasta lähiympäristöstä. Kukaties se oli kesä, kun tyttökavereiden kanssa suuntasimme perhokalastamaan ensimmäistä kertaa ikinä. Tänä kesänä paljon on toisin, mutta kalastusta ei ole peruttu! Emme toki voi nauttia siitä kokoontumalla yhteen suurin joukoin, mutta kylläkin pienemmällä porukalla. Tänä kesänä voimme kaikki luoda uusia iloisia muistoja kalastusharrastuksen parissa. Olisiko meidän kalastuksen ystävien yhteinen tehtävä kertoa tämä viesti eteenpäin? Suomessa sadat vapaaehtoiset seuratoimijat välittävät kalastuksen ilosanomaa tuleville sukupolville ja kalastuksesta kiinnostuneille. Nyt me kaikki voimme olla vapaaehtoisia kalastukseen opastajia ja kannustajia omassa lähipiirissämme. Vaikka kevät kalenterin mukaan on jo pitkällä, sytytän takkaan tulet. Tuohipussista löytyy isältäni saatuja tervastikkuja. Sytytän yhden ja ilmaan leijailee tuoksu, joka vie minut jälleen lapsuuteni kalastusretkelle.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 3 2020

7


KALABONGAUS

TEKSTI • KUVAT JARI TUISKUNEN

KALABONGARILLE pienikin on suurta Yleensä kalastajat halajavat mahdollisimman isoja kaloja, vaan eivät kuitenkaan kaikki. Koko menettää merkityksensä, kun puhutaan kalabongauksesta eli fongauksesta. Fongari on yhtä iloinen viiden sentin viisipiikistä kuin viiden kilon hauesta.

8

3 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

FONGARI yrittää saada mahdollisimman monta eri kalalajia.

PARAS Kalamaraton-kisan tulos on tehty vuonna 2014, 32 kalalajilla.


F

ongauksen filosofia on sama kuin lintubongauksen: Yritetään nähdä, tai tässä tapauksessa saada, mahdollisimman monia eri lajeja määrättyjen maantieteellisten, ajallisten ja pyyntitavallisten rajojen sisällä. Joku kerää vuosipisteitä Suomesta, toinen jahtaa lajeja omasta kotijärvestään, kolmas yrittää päästä tuloksiin pelkästään perhovälineillä, neljäs hyväksyy mukaan myös pyydyksillä saadut lajit, viides laskee vain elämänpinnoja, kuudes saattaa ottaa reviirikseen koko maapallon… Fongari tietää, että kun siiman jatkeena räpistelee kalalaji, jota on varta vasten etsimässä eikä ole sitä koskaan ennen saanut, saavuttaa yhtä hienon onnistumisen tunteen kuin ”tavallinen” kalastaja kymppikiloisen vonkaleen kanssa taistellessaan. Ainakin melkein.

KIVISIMPPU on yksi helpoimmista lirkkikohteista.

YLEISESTI lajimäärien kasvu on ollut hiipumassa.

FONGAUKSEN LYHYT HISTORIA Fongausta on harrastettu varmasti pienissä piireissä ties kuinka kauan, mutta oikeastaan vasta kalastuskilpailu nimeltä Helsingin Kalamaraton antoi ”kasvot” harrastukselle. Kalamaraton syntyi Suomen Kalastusmatkailun Edistämisseuran puheenjohtajan Jukka Halosen ideasta. Kolmehenkisin joukkuein käytävän kilpailun tavoitteena on pyydystää vapavälinein täyden vuorokauden aikana niin monta eri kalalajia kuin mahdollista Helsingin kuntarajojen sisäpuolelta. Sittemmin kilpailu laajeni myös Kotkaan, Turkuun ja Joensuuhun. Kalamaratonin vajaa 20-vuotinen historia Helsingissä antaa oivallisen kuvan siitä, kuinka fongausharrastus on vuosien saatossa kehittynyt. Ensimmäinen kilpailu lähetettiin liikkeelle Helsingin Honkaluodosta toukokuussa 2001. Tällöin RKTL:n kalatutkijoista koostuva joukkue voitti mittelön kovalta tuntuvalla 18 lajin tuloksella. Vuotta myöhemmin mestaruuteen riitti 15 lajia, mikä onkin koko kisahistorian vaatimattomin voittotulos. Vuonna 2005 lajimäärä kohosi ensimmäisen kerran yli kahdenkymmenen, kun Pietarit 1 voitti kilpailun 21 lajilla. Siitä eteenpäin tuloskehitys oli nopeampaa kuin ehkä useimmat osasivat odottaa, ja jo 2012 AC Delirium rikkoi huikean kolmenkymmenen lajin haamurajan.

Tätä kirjoitettaessa kaikkien aikojen paras Kalamaraton-noteeraus on Skes Taimentiimin vuonna 2014 saalistama 32 lajia. Kyseisessä kisassa olisi ensimmäisen vuoden voittotuloksella romahdettu sijalle 33, ja 15 lajia olisi riittänyt vasta sijaluvun 50 tienoille. Joukkueita oli kilpailemassa 61. Nyttemmin lajimäärien kasvu on hiipunut ja näyttää siltä, että neljänkymmenen lajin rikkoutuminen ei liene kovin todennäköistä lähi- eikä ehkä kauemmassakaan tulevaisuudessa. Teoriassa se on toki mahdollista, sillä Kalamaratonin historian aikana Helsingin vesiltä on saatu kaikkiaan 43 kalalajia. LIRKKIMÄLLÄ LÖYTÄÄ LAJEJA Syitä huikeaan tuloskehitykseen on useampia, mutta tärkein on tietenkin se, että kalastajat ovat oppineet löytämään ja pyytämään oikeanlaisilla välineillä yhä uusia kalalajeja. Monet kisajoukkueiden jäsenistä ovat aktiivisia fongareita ja käyttävät runsaasti aikaa harjoitteluun. Menestyminen vaatii paljon muutakin kuin onkien veteen heittämistä ja peukkujen pystyyn nostamista. Yksittäisistä pyyntitavoista niin sanotun lirkkimisen yleistyminen lienee vaikuttanut lajimääriin eniten. Lirkkimisellä ymmärretään fongaripiireissä matalissa rantavesissä, puroissa tms. harjoitettavaa nähdyn kalan tavoittelua erittäin kevyillä vapavälineillä. Kun kala havaitaan, tiputetaan syötti sen naaman eteen ja narrataan otus nappaamaan. Homma onnistuu myös sokkona, kun löydetään esimerkiksi isoista kivistä muodostuva vedenalainen louhikko, vaikkapa kivilaiturin reuna. Kivien salaperäisiä koloja on hauska ronkkia pienellä mormyskalla. Yllättäen kärkiviiksi voi niiata oikein pontevasti!

LIRKKIMINEN lienee fongarin tehokkain tapa lisätä lajimääriä.

KALAMARATONIN VAJAA 20-VUOTINEN HISTORIA HELSINGISSÄ ANTAA OIVALLISEN KUVAN SIITÄ, KUINKA FONGAUSHARRASTUS ON VUOSIEN SAATOSSA KEHITTYNYT.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 3 2020

9


MONIPUOLISET VÄLINEET Lirkkiongen ohella fongarin tärkein työväline on tavallinen mato-onki. Onkia saa olla useampia varustettuna eri paksuisilla siimoilla ja erikokoisilla kohoilla ja koukuilla riippuen kalalajeista, mitä kulloinkin tavoitellaan. Enemmän lajeja on kuitenkin tarjolla, jos kalusto painotetaan kevyeen suuntaan. Koukkukoko 16-20 toimii niin isojen ”vahinkokalojen” kuin pikkusinttienkin nostovälineenä. Myös pohjaonki on tärkeä työkalu, kun pyyntikohteena on esimerkiksi karppi, ankerias, siika, kampela tai vaikka sampi. Pohjaonki rakennetaan virveliin liukupainon, leikarin, siimatapsin ja koukun avulla. Helppo viritys, jonka jokainen siian ootto-onkimista harrastanut tuntee. Eikä unohtaa pidä uistin- ja perhovälineitäkään. Monet lohen sukulaiset viihtyvät koskissa, jossa elävän syötin käyttäminen on kielletty. Lohi, taimen, harjus ja toutain ovat esimerkkejä lajeista, joita haettaessa erilaiset vieheet ovat lähes välttämättömiä.

Lirkkivälineet Lirkkivälineet sopivat sinteille Lirkkien pyydettävät lajit edustavat kalafaunamme pienintä osastoa. Jotkut niistä ovat vain muutaman sentin mittaisia, joten luonnollisesti pyyntivälineetkin mitoitetaan sinteille sopiviksi. Vavaksi kelpaa mainiosti ohutsiimainen mormyskaonki, jonka päässä roikkuu kooltaan 20-30:n koukku mikroskooppisine syötteineen. Syöttinä voi käyttää pientä matoa, ja jos pyyntikohteen koko niin vaatii, siitäkin leikataan vain mitätön pätkä hännänkärkeä koukkuun. Tehokkainta lirkkiminen on yöllä, jolloin monet pikkuotukset lähtevät kivien koloista avoveteen ruokailemaan. Valonlähteenä on silloin otsalamppu. Osa kaloista säikähtää valoa, mutta yllättävän vähän siitä on kuitenkaan haittaa. Mitä nyt omia lajitovereita saattaa hiipiä oudon näköistä touhua selän taakse ihmettelemään.

LIRKKIJÄN pyyntikohteet ovat usein sellaisia, ettei tavallinen luonnontallaaja niitä edes huomaa. Tässä tavoitellaan kymmenpiikkiä.

RAHAA EI IHMEEMMIN UPPOA Vaikka fongari tarvitsee näennäisesti paljon vapakalustoa, rahaa ei niihin välttämättä ihmeemmin uppoa. Onget eivät paljon maksa, jos tyytyy edullisiin komposiittivapoihin. Pilkkivapoja saa alle kympillä ja virveleitä alle satasella. Useimmilta kalastuksen aktiiviharrastajilta sopiva kalusto löytyy jo entuudestaan. Vieheet ovat oma lukunsa, mutta koska fongari ei hae määrää vaan laatua, muutamalla hyvin valitulla perusvieheellä pärjää pitkälle. UUSIA FONGATTAVIA Suomeen on saatu viime vuosikymmeninä useita uusia kalalajeja, jotka rikastuttavat fongarien elämää entisestään. Ilmastonmuutoksen ja vesiliikenteen vuoksi lisääkin lienee odotettavissa.

FONGARI LÖYTÄÄ MIELENKIINTOISIA KALAPAIKKOJA VAIKKA KAUPUNKIEN SYDÄMESTÄ.

10

3 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

Yksi uutuuksista on hopearuutana, jonka läsnäolo Suomen vesillä vahvistettiin ensimmäisen kerran Helsingin Vanhankaupunginlahdelta vuonna 2005. Sittemmin tämä ruutanaa muistuttava tulokaslaji on levittäytynyt voimakkaasti niin itään kuin länteen, eikä sen pyydystäminen tavallisella mato-ongella ole vaikeaa. Heti ensiesiintymistä seuranneena vuonna laji bongattiin Kalamaratonissa, ja nykyisin se kuuluu jokaisen joukkueen ”pakollisiin” pyyntikohteisiin. Esimerkiksi vuonna 2013 vain kaksi joukkuetta 65:stä jäi ilman tätä lajipinnaa. Helppo paikka päästä tutus-

ONKIKALUSTO kannattaa painottaa kevyeen suuntaan.

tumaan hopearuutanaan löytyy esimerkiksi Helsingin Niemenmäen kaupunginosasta, jonka puistolammikoissa sitä on runsaasti. Toinen uusista mutta nykyään erittäin yleisistä tulokaslajeista on mustatäplätokko, joka nappasi Kalamaratoonarien onkiin ensimmäisen kerran vuonna 2009. Sittemmin leviämisen vauhti on ollut nopeaa, ja esimerkiksi vuoden 2016 kilpailussa kaikki kuusikymmentä joukkuetta toivat lajin näytille. Helsingin lisäksi mustatäplätokkoa löytyy muiltakin rannikon Kalamaraton-paikkakunnilta sekä monista kohteista niiden vä-

FONGAUS on edullinen harrastus.


ALLIKKOSALAKKA on pienin särkikalamme, joten pieni pitää syötinkin olla.

liltä. Helsingistä lajipinnan saa portfolioonsa hyvällä todennäköisyydellä vaikkapa Kaivopuiston ja Katajanokan väliseltä alueelta tai Ruoholahden kanavasta. Pohjalle tai pohjan tuntumaan viritetty mato-onki tekee tehtävänsä. Myös allikkosalakka on Kalamaratonien vakiosaalista, ollut sitä vuodesta 2008 saakka. Tirriäisen olemassaolo varmistettiin kotkalaisesta lammikosta vuonna 1992, josta sitä levitettiin muihinkin lähistön pikkulampiin. Paitsi ihmisvoimin laji levinnee myös vesilintujen mukana. Minikokoista salakkaa muistuttava allikon asukki jää alle kymmenen sentin mittaiseksi ja on melko helposti pyydystettävissä erittäin pientä koukkua ja madonpalaa tarjoten. Helsingin Viikissä lienee valtakunnan tunnetuin tämän lajin asuttama lampi.

KALAFAUNAAMME KUULUU KAIKKIAAN 71 VAKITUISTA LAJIA. Vähemmän tunnettu 2000-luvun lajiuutuus on valkoevätörö. Töröä muistuttava mutta ”värittömillä” evillä varustettu pikkukala löydettiin Saimaan kanavasta vuonna 2014, eikä sitä ole toistaiseksi muualta tavattukaan. Muutamat fongarit ovat onnistuneet lajipinnan kanavasta kaivamaan pieniä koukkuja ja syöttejä käyttäen. MUITA MIELENKIINTOISIA LAJEJA Kalafaunaamme kuuluu kaikkiaan 71 vakituista lajia, joista monet ovat kovillekin

FONGARIN ei pidä vierastaa vaatimattomankaan näköisiä kalapaikkoja, sillä niistä voi löytyä yllättäviä elämänmuotoja.

HOPEARUUTANA ja mustatäplätokko ovat uusia, mutta yleistyneitä lajeja.

LIRKKIMINEN on tehokkainta yön pimeydessä.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 3 2020

11


Särkikalat Helppoja ja vaikeita särkikaloja Särjen heimoa vesissämme vilistää 19 lajin edestä. Monet niistä ovat onkijoiden perussaalista, mutta osa tuttuja lähinnä vain fongareille. Edellä esittelimme jo allikkosalakan ja valkoevätörön, toinen helppo ja toinen vaikea fongattava. Valkoevätörön lähisukulainen törö kuuluu helpohkoihin tapauksiin, sillä laji on monissa etelärannikon joissa, esimerkiksi Vantaassa ja sen sivupuroissa, hyvin runsaslukuinen. Ottipaikka pitää kuitenkin löytää ja käyttää tarpeeksi pientä koukkua syötteineen, sillä kala ei paljon yli kymmensenttiseksi kasva. Isoilla rintaevillä ja terävällä vatsalla varustettu miekkasärki on monen Saimaan kanavalle matkustavan fongarin toivelistalla, mutta voi tämän viime vuosina hieman yleistyneen lajin yhyttää onnella myös muista etelärannikolle laskevista joista. Helsingin Kalamaratonissa muutamat joukkueet ovat saaneet sen Vanhankaupunginkosken suvannosta Vantaan alajuoksulta. Niin ikään särjen sukulaisiin kuuluva suutari on rehevien vesien melko kookkaaksi kasvava laji, jonka tunnistamisessa ei erehtymisen mahdollisuutta ole. Monelle ensi kertaa suutariin tutustuvalle saalis herättää ihmetystä, sillä aivan tavallisesta kalasta ei ole kysymys. Paitsi jos ottaa kohteekseen Tuusulan Jokelan keskustan liepeillä olevan lammen. Siinä suutaritiheys on niin suuri, että lajipinnan saa pois päiväjärjestyksestä usein muutamassa minuutissa. Tosin unelma vonkalekokoisesta kannattaa jättää kotiin, sillä 100-grammainenkin saattaa jäädä haaveeksi.

SILONEULA ei näytä kalalta ollenkaan, eikä sitä saa käytännössä suusta koukutettua.

HIETATOKKO on matalien rantavesien yleinen pohjakala, jota tavataan vain rannikolta.

SÄRKIKALAT ovat haasteellisia tunnistettavia, joten fongari joutuu pakostakin perehtymään lajituntemukseen. Kuvassa vasemmalta säyne, seipi ja pasuri.

PIENI suutari iskee matoon hanakasti.

kalamiehille ja -naisille tuiki tuntemattomia. Aktiivinen onkimista, pilkkimistä ja erilaista viehekalastusta harrastava saa elämänsä aikana Suomen vesiltä ehkä parikymmentä eri kalalajia. Paljon pitääkin kalastustottumuksia muuttaa kartuttaakseen elämänpinnamääränsä esimerkiksi viiteenkymmeneen. Monet fongarit ovat siihen lukemaan yltäneet, joten tavoite ei ole epärealistinen. Seuraavassa

12

3 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

tarkastelemme lyhyesti muutamia mahdollisia täydennyksiä pinnakokoelmaan. Kivisimppu on kautta maan yleinen pohjakala, joka viihtyy siellä, missä rantavedessä on kivikoita. Litteän kiven kääntäminen saattaa paljastaa alta pienen pohjaa vasten painautuneen kalan, ja jos sen naaman eteen tarjoaa syöttiä, tärppi on melko todennäköinen. Sarvipäinen härkäsimppu on rannikollamme paikoin yleinen ”verkkokalastajan vit-

MONET fongarit ovat yltäneet jopa viiteenkymmeneen pinnamäärään.

saus”, eikä se järin harvinainen ole pilkkisaaliinakaan. Härkistä kannattaakin tavoitella juuri talviaikaan, koska kesäksi se vetäytyy melkoisiin syvyyksiin. Aivan matalaan kala ei talvellakaan mieluusti tule, vaan antoisimmat pilkintäsyvyydet ovat kymmenen metrin paremmalla puolella. Tämän lajipinnan monet fongarit hakevat Airiston vesiltä. Tavallinen pystypilkki toukkasyötillä toimii pyyntivälineenä.

SÄRJEN heimosta on vesissämme 19 eri lajia.


Muikku Muikkuja mormyskalla Muikku on sisävesien ammattikalastajien tärkein saalis, mutta perin harvinainen tuttavuus vavanheiluttajille. Tämä johtunee siitä, että muikkuparvet viihtyvät pääasiassa selkävesillä, joilla vapakalastajat harvemmin uittavat kyllin pienikokoisia syöttejä riittävissä syvyyksissä. Mutta löytyy paikka, jossa muikku ei ole ollenkaan vaikea bongattava. Kokkolan edustan merialueella, aivan rannan tuntumassa, lajia esiintyy yhdessä siikojen kanssa vain parin metrin vedessä. Pikkuruinen mormyska toukkasyötillä voi antaa muikkuja jopa ruokatarpeiksi asti. Piikkikaloja lajistossamme on neljä. Niistä kolmipiikki on ylivoimaisesti yleisin vapakalastajan saalis ja tulee onkijan tutuksi ainakin etelärannikolla, vaikkei sitä erityisesti tavoittelisikaan.

TOKKOJA ON TARJOLLA RANNIKOLLA Maamme kalalajistoon kuuluu viisi tokkoa, jotka kaikki ovat rannikon asukkaita. Mustatäplätokko mainittiin jo edellä, mutta kohtuullisen helposti tavoitettava laji on myös mustatokko. Kivikoissa tai rakkoleväpuskissa lymyilevä parhaimmillaan noin kymmensenttinen otus nappaa pieneen matoon ahnaasti. Helsingin Ruoholahden kanavasta ongin niitä kerran kymmenittäin. Harmitti, sillä käynnissä oli mustatäplätokon SM-kilpailu, ja vain se laji kelpasi tuomaristolle. Hieta- ja liejutokko ovat hyvin toistensa näköisiä hiekanvärisiä minikaloja, ensin mainittu kuitenkin jälkimmäistä hieman isompi, jopa 6-7-senttinen. Molempia löytää parhaiten rannikon matalilta hiekka- ja sorarannoilta, jossa kalan hoksaa yleensä vasta sen pyrähdettyä kahlaajan edestä karkuun. Pakomatka on kuitenkin lyhyt metrin parin singahdus, ja kun zoomaa katseensa laskeutumispaikalle, voi tarjota mikrosyöttiä kalan arvosteltavaksi. Varsinkin 3-4-senttistä liejutokkoa houkuteltaessa koukku ei ole koskaan liian pieni.

Kymmenpiikki on bongauskohteena aavistuksen haastavampi lähinnä pienemmän kokonsa ja piilottelevamman elintapansa takia, mutta esimerkiksi edellä mainituista Niemenmäen lammikoista niitä löytyy. Kuusamon Rytilammesta olen onkinut peräti 11-senttisen vonkaleen, joka pitää hallussaan vapavälineiden Suomen ennätystä edelleen. Piikkikalojen kiehtovuusrankingin piikkipaikalle nousee vaskikala jo omituisen ulkonäkönsä ansiosta. Verkkaisesti liikkuva otus lymyilee rakkoleväpuskissa ja on vaikea havaita. Helppoa ei myöskään ole eläimen koukuttaminen, mutta viime vuosina muutamat fongarit ovat siinä onnistuneet. Helsingissä Lauttasaaren rantaa kannattaa katsella sillä silmällä.

tettu satunnaisesti vapakalastuskohteisiin. Sampia vesiltämme saavat lähinnä pyydyskalastajat silloin tällöin, mutta aktiivikalastajan on tätä pinnaa mieliessään syytä suunnata esimerkiksi Myllykosken Karppilammelle (www.jokamieskalastajat.fi). Karppilampi on pieni Kymijoesta eristetty sivuhaara, joka toimii pyydä ja päästä -kalastuskohteena. Sen erikoisuutena ovat isot särkikalat (etenkin karppi) ja siperiansampi. Sammen saa nappaamaan pohjalla tai pohjan tuntumassa olevaan syöttiin, esimerkiksi matoon. Jos hyvin käy, samalla reissulla voi kuittaantua myös monilta puuttuva karppipinna.

MYLLYKOSKEN KARPPILAMMELLA VOI UNELMA SAMMESTA TOTEUTUA.

SAMPI NAPPAA POHJALTA Eksoottisia sampia viljellään Suomessakin muutamassa laitoksessa, joista niitä on istu-

KOKKOLAN edustan merialueella voi vavanheiluttajakin löytää muikkuja.

SAMPEA on satunnaisesti istutettu vapakalastuskohteisiin.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 3 2020

13


ERÄMUSEO

ERÄMUSEON perustamishanke on käynnistynyt

JASPER Pääkkönen ja hänen ennätystaimenensa, joka tuli Virho-kategorian putkiperholla Sunray Shadow. VIRHO

LAATUPERHOJA netissä myyvä Superflies.com kerää rahaa Virholle Suomalainen laadukkaita perhoja myyvä Superflies on avannut nettisivuilleen Virho-kategorian. Jokaisesta sitä kautta myydystä perhosta lahjoitetaan euro virtavesien hoitoyhdistys Virhon tekemiin uhanalaisten taimenkantojen kutualuekunnostuksiin. Mustadin ja VMC:n laatukoukkuihin sidottujen Virho-perhojen hinnat vaihtelevat 1,89-3,19 euron välillä eli merkittävä osa perhon hinnasta menee suoraan hyvään tarkoitukseen. Superfliesin toisen perustajan Jasper Pääkkösen mukaan kyseessä on ns. hyvän mielen kampanja. ”Haluamme kantaa oman kortemme kekoon tällä tempauksella, jossa emme itse saa myydyistä perhoista käytännössä lainkaan voittoa. Toivomme voivamme myydä tuhansia Virho-perhoja kuluvan vuoden aikana”, Pääkkönen kertoo. Hänen mukaansa Virho-kategoriasta löytyy iso läjä huippulaatuisia lohiperhoja, kuten santikoita, snaeldoja ja franceksia, ja toki myös taimen- ja harjusperhomalleja. ”Virho saa muutaman tuhannen euron summalla isoja asioita aikaiseksi kunnostaessaan taimenen kutualueita”, Pääkkönen arvioi.     SUNRAY Shadow -putkiperho on Virho-kategorian perhoja. Jokaisesta Superflies.comin myydystä Virho-perhosta menee yksi euro Virholle taimenten kutualueiden kunnostamiseen.

Superflies.comin myyntisivut: www.superflies.com/fi/.

14

3 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

Suomen metsästysmuseo uutisoi, että vuosikymmenien tavoite metsästyksen ja kalastuksen yhteisen museon perustamiseksi on vihdoin edennyt käytännön tasolle. Maa- ja metsätalousministeriön tuella käynnistetyssä Erämuseo-perustamishankkeessa toimii kaksi työntekijää. Hankkeen projektipäällikkönä aloitti helmikuun alussa Metsähallituksen ympäristö- ja laatupäällikkö maatalousja metsätieteiden maisteri Timo Kukko. Hänellä on vankka kokemus hallinto-, yritys- ja museotoimintaan liittyvistä toimintaympäristöistä. Kukko on ollut muun muassa perustamassa Suomen luontokeskus Haltiaa Nuuksioon, laatimassa Saamelaismuseo Siidan perusnäyttelyä Inarissa ja toiminut Suomen Metsämuseo Luston johtajana. Hänen tehtävänään on vuoden 2021 toukokuun loppuun mennessä selvittää tilatarvetta, rakentamista, rahoitusta, yhteistyökumppaneita ja museokonseptin hallinnollista muotoutumista. Suomen Metsästysmuseoyhdistys hankkii projektipäällikön 50-prosenttisen työpanoksen ostopalveluna Metsähallitukselta, joka myös osallistuu hankkeeseen. Hankkeen toinen työntekijä, projektitutkija filosofian maisteri Anne Salo aloitti Suomen Kalastusmuseoyhdistyksen kokoelmien läpikäymisen ja luetteloinnin 13.1.2020. Parin kuukauden aikana Salo on ehtinyt jo muun muassa laatia esineluokitukset ja järjestää varastotilan toimivaksi luettelointia ja dokumentointia varten. Museohanke on erityisen tarpeellinen juuri kalastuksen osalta, sillä Suomesta puuttuu tällä hetkellä kalastusmuseo. Vuonna 1978 perustettu Kalastusmuseoyhdistys ry on kerännyt merkittävän esine- ja valokuvakokoelman, mutta vuosikymmenien yrityksestä huolimatta niitä ei ole vielä saatu ammatillisen museotoiminnan piiriin. Puolitoistavuotisen hankkeen tavoite on saada Erämuseon perustamiskonsepti ja rahoitusmalli valmiiksi keväällä 2021. Hanketta hallinnoi Suomen metsästysmuseo.


SÄ SEURASSA

0

VUODESTA   200

L A S S A H YV

ÄS

KA

20

Luontosuhde

Suomen Vapaa-ajankalastajien rahankeräyksen kautta voit tukea tärkeää toimintaa vapaa-ajankalastuksen edistämiseksi.

TUE

Auta nuoria oppimaan myönteinen luontosuhde.  Pidä huolta ympäristöstä ja niistä vesistä, joissa kalastamme.  Auta haukea sen erityisen tärkeässä tehtävässä vesistöjen hyvinvoinnin kannalta.  Tuellasi on merkitystä nyt ja tulevaisuudessa. 

Valittavissasi olevat lahjoituskohteet:

LAPSI- JA NUORISOTOIMINTA

Tukemalla lasten ja nuorten harrastekerhojen ja leirien kustannuksia olet auttamassa uutta sukupolvea kalastusharrastuksen pariin.

VASTUULLINEN VAPAA-AJANKALASTUS Tue järjestömme vastuullisen vapaa-ajankalastuksen tiedotusta ja valistustyötä ja olet kanssamme rakentamassa kestävämpää tulevaisuutta.

HAUKITEHTAAT

Tue haukien lisääntymisalueiden ennallistamista.

Lahjoita osoitteessa:

lahjoitus.vapaa-ajankalastaja.fi Heräsikö kysyttävää? Vastaamme mielellämme! Jaana Vetikko, p. 050 525 7806, jaana.vetikko@vapaa-ajankalastaja.fi Rahankeräysluvan saaja: Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö ry. Luvan numero RA/2019/1192


HEITTOKALASTUS

TEKSTI • KUVAT OLLI SAARI

Vauhdikkaasti kehittyvällä kalastuksen ja kalaveneiden kilpavarustelulla on vastavoimansa. Mieli kaipaa sittenkin perusasioita, kuten kalavesillä vietettyä aikaa ja sinnikkään yrittämisen palkitsevia tärppejä. Matalan kynnyksen seikkailuvaihtoehdon niihin tarjoavat metsäjärviemme rantapenkoissa saalistavat ahvenet.

16

3 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA


REPPUREISSULLA

ahvenia etsimässä Unohdettu rantakalastus viehättää

J

utun innoittajana toimiva kalapäivä toteutui juhannuksen tienoilla toissa kesänä keskellä pitkän vaellusreissun valmisteluja. Minun kalastusvuoteeni eivät sellaiset edes säännöllisesti kuulu, joten harvoihin reissuihin latautuu paljon odotuksia. Aiemmilta vaelluksilta palautuivat mieleen päiväreppureissut, joita tehdään leiristä lähiseutujen kalapaikoille. Mikä vapauttava tunne onkaan jättää raskas rinkka teltalle, pakata mukaan vain välttämättömät tarvikkeet ja viettää täysi päivä tuntemattomien vesien rannoilla vain olennaisimpaan keskittyen. Miksipä samaa tunnetilaa ei voisi tavoitella myös omalta kotiovelta lähtien? RANTAKALASTAJAN KARTTASULKEISET Vaelluksen varustelistan läpikäynti keskeytyi ja puhelimen karttasovellus aukesi. Silmä alkoi etsiä aivan toisenlaisia järviä kuin mihin se oli tottunut. Suuret, veneestä käsin operoitavat vesistöt karsittiin ensimmäisenä pois, sitten asutuksen piirittämät. Myöskään peltojen ja suomaan ympäröimät järvet eivät kiinnostaneet. Sopivaa järveä miettiessäni hain kartalta pieniä järviä ja lampia, joissa rannalta heittämällä yltää haravoimaan kohtuullisen pinta-alaosuuden. Lisäkriteerinä etsin vähäpuisia ja/tai kallioisia rantoja, joista jälkimmäiset yleensä tarjoavat parhaat edellytykset heittelyyn. Kiviset rannat jatkuvat yleensä myös pinnan alle ja keräävät ahvenia heittoetäisyydelle. Kun kiinnostava kohde oli löytynyt, silmäilin vielä netistä löytyviä ilmakuvia. Ke-

säkuvista kun voi saada vihiä vesikasvillisuuden täyttämistä alueista, jotka myös kaloja houkuttavat. Jos kyseessä on kirkas vesi, voi ilmakuvista näkyä myös uposlehtisten vesikasvien ja vedenalaisten matalikoiden sijainnit. Paikan valintaan vaikutti viime kädessä sen sijainti erämaisissa maisemissa, joissa patikointi jo itsessään olisi mieluinen kokemus. Vaelluksen reppureissun tunnelman jäljittelemiseksi jatkoin karttapohdintoja vielä reittivalinnan näkökulmasta. Suuremman eräreissun tuntua saa asutetummilla seuduilla aikaan sillä, ettei järvelle menemiseksi valitse lyhintä ja suorinta rantaan vievää polkua. Tulevan hikoilun tiedostamisesta huoli-

”AHVENET PIKKUNÄTIT SUOSIVAT KALLIOKÄRKIEN PENKKOJA.

matta auto saisi jäädä noin kilometrin päähän järven rannasta, eikä kävelyetappi kulkisi lainkaan karttaan merkittyjä polkuja pitkin. VIHDOIN PERILLÄ Hyvästä suunnittelusta huolimatta matka autolta järven rantaan oli kivinen ja hikinen. Kartassa näkyneet vaihtelevat korkeuskäyrät jäivät liian vähälle huomiolle ja tekivät maastossa tarpomisen odotettua rankemmaksi. Kosteammalta pätkältä seuraan liittyneet hyttyset ja mäkärät toivat oman mausteensa matkaan. Vaatettakin oli liikaa, ja ylimääräinen pusakka piti tunkea valmiiksi täyteen reppuun. Perillä olotila kuitenkin parani hetki hetkeltä ja alkoi tuntua siltä, että kaikki koettu kärsimys olikin kannattanut ja kohta alkava kalastus maistuisi entistäkin paremmalta. Kello kävi vielä selvästi aamupäivän tunteja ja meillä olisi koko päivä aikaa tutustua uuteen paikkaan. Lukitsimme päivän kalastussuunnitelman vasta rannassa, kun ennalta käymätön järvi näyttäytyi edessämme. Pohdittavana oli, kumpaan suuntaan lähdetään järveä kiertämään ja palataanko autolle samaa vai eri reittiä. Vastapäivään mennessä näkyisi tiheämmin helposti heitettävää kalliorantaa, sinne siis. Kasasin kevyet haspelisetit ja kiinnitin ohuen kuitusiiman jatkeeksi kotona tehdyt fluorocarbon-tapsit, joiden päässä oli pieni lukkoleikari. Niillä olisi hyvä heitellä kaikkia vieheitä, eikä sattumahaukikaan todennäköisesti viehevarkaudessa onnistuisi. VAPAA-AJAN KALASTAJA 3 2020

17


kä antoi toivoa järven kalaisuudesta. Milla joutui heittelemään hieman kauemmin, ennen kuin huudahti kalan napanneen pohjan tuntumassa väristellen uiteltuun pinkkiin jigiin. Kerkesin juuri sopivasti paikan päälle todistamaan, kun noin 400-grammainen ahven lipui kasvillisuuden seasta käden ulottuville. Jo tässä vaiheessa oli selvää, että järvivalinta oli onnistunut.

KALASTUSTA VAISTOON JA TOISTOON LUOTTAEN

Kun pohjakarttaa ja ennakkotietoa järvestä ei ole, paikkaavat aistit, vaistot ja kokemus tietovajetta. Aloituspaikassa oli harvaa puustoa rantaan saakka, joten kapusimme vielä viereisen kallion päälle tähystämään pahimpien pohjahakojen sijaintia. Ilmeistä vaaraa ei näkynyt ja rannan profiili antoi ymmärtää veden syvyyden kasvavan lyhyelläkin heittokantamalla, tästä olisi hyvä aloittaa. Hajaannuimme sopiviin puuston väliköihin ja Milla aloitti jigeillä, minä keveillä lusikoilla. Ensimmäisistä heitoista lähtien silmä alkoi tarkkaavaisesti seurata siiman liikkeitä ja vapakäsi odottaa pieniä tärähdyksiä merkkeinä kalojen kiinnostuksesta. Sama tarkkaavaisuus on hyödyksi myös tarpeettomien pohjakontaktien välttelyssä. Varovaisten tärppien jälkeen lusikkaani kävi maistamassa lyhyessä hetkessä sekä pieni ahven että hauki, mi-

VIEHEKOKEILUISSA kannattaa olla ennakkoluuloton, sillä ahvenet syövät monipuolista ravintoa. Kuvassa ahvenen syömiä sudenkorennontoukkia ja pienempiä lajitovereita. Kuva: Milla Velho.

HEITTELYÄ RANNAN SEN SALLIESSA Syvyyksiin viettävä kivikkoranta on hyvin jigattavissa, muttei antanut enempää kalatapahtumia. Jatkoimme rantaviivan seuraamista pysähtyen heittelemään aina rannan niin salliessa. Paikoin rannat olivat matalia ja kirkkaassa vedessä oli jännittävä seurata vieheen kulkua. Harmi vain, että kalat tuntuivat suosivan syvempää vettä, eikä tärppejä näkynyt eikä kuulunut. Heittelimme kokeilumielessä pienillä spinnerbaiteilla ja lipoilla myös lumpeikkoisia kohtia, mutta ahventärppien

Mitä mukaan? Mitä mukaan reppureissulle? Päivän mittaisillakaan reppureissuilla sopivien kenkien merkitystä ei pidä väheksyä. Maaston edellyttämästä kengän tukevuudesta riippuen esimerkiksi polkujuoksu- tai vaelluskengät sopivat hyvin päiväreissulle. Vaatetus valitaan lämpötilan mukaan kepeää kerrospukeutumista suosien. Ohut kuoritakki kannattaa pakata reppuun viiman ja sateen varalle. Kesälämmöillä tehty päiväretki kuluttaa reilusti energiaa, joten nestettä ja evästä tarvitaan reilusti koko päivälle. Ruokatermareihin on kätevää pakata lämmintä taikka kylmää (jälki)ruokaa, mutta muutakin energiapitoista popsittavaa tulee ottaa mukaan. Sen sijaan jokamiehenoikeuksin liikkuvan nuotiomakkaraa mielivän on muistettava, että avotulen saa tehdä vain viralliselle tulipaikalle. Ja silloinkin vain, jos metsäpalovaroitus ei ole voimassa. Retkikeitintä saa sen sijaan käyttää, jos sen katsoo olevan kantamisen arvoinen. Merkittävän tila- ja painohaasteen teettää juoma, jota tarvitaan useampi litra. Pohjoisen vaelluksellahan vesihuikka kaapaistaisiin kuksalla järvestä, mutta etelämpänä on otettava huomioon luonnonvesien epäpuhtaudet. Nämäkin haasteet ovat selätettävissä ja esimerkiksi LifeStraw Go on näppärä vedenpuhdistimen ja juomapullon yhdistelmä, jolla järvivesi muuntuu välittömästi juomakelpoiseksi.

18

3 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

Kalastusvälineistä vain välttämättömimmät mukaan Kalastusvälineistä ja varsinkin vieheistä kannattaa valita vain välttämättömät mukaan, vaikka se henkilökohtaisesti teetti tuskaa. Niinpä päädyin ratkaisuun, että olen valmis kantamaan yhtä varavapaa ja -kelaa sekä kokonaista viehelaukkua mukanani. Jälkikäteen totean, että päiväreissulle riittäisi nopeaa vieheen vaihtoa varten taskuun mahtuva vieherasia, ja muut vieheet isommassa rasiassa kulkisivat repussa. Metsäetapin ajaksi vavat pakataan hyvään suojaan, jottei hymy hyydy veden vihdoin tullessa vastaan. Haavia en sen sijaan ottaisi matkaan, vaikka se jyrkillä tai liukkailla rannoilla voisi olla tarpeen. Muita tarpeellisia tarvikkeita ovat pieni ensiapupakkaus, päähine, pihdit, puukko ja muut kalastustarvikkeet, sekä jo mainitut aurinkolasit. Pidempien siirtymien varalle kannattaa pakata reppuun paperikartta ja kompassi tai pieni virtapankki puhelimelle, jos käyttää karttasovellusta. Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä, on mukana kulkevan repun oltava ominaisuuksiltaan riittävän tilava ja mukava kannettava, mieluusti myös vettä hylkivä. Koska olimme Millan kanssa lähdössä reissuun kaksin, oli tavarat helpompi mahduttaa kahteen reppuun ja myös termospullot mahtuivat matkaan.


REISSUEVÄÄKSI käy mainiosti tuoreeltaan järvestä nostettu ahven. Pieni pussi suolaa riittää herkullisen tikkuahvenaterian loihtimiseen. Kuva: Milla Velho.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 3 2020

19


sijaan vain yksittäiset pienet hauet ilmoittivat läsnäolostaan. Hauskaa toki sekin. Eräästä kallionkärjestä pääsi isolta alalta heittelemään kauemmas rantaviivasta. Tunnusteluheittojen jälkeen uskaltauduimme käyttämään jigejä ja vajottamaan vieheitä pohjalle. Syvyyttä oli arviolta kolmen-viiden metrin verran, josta onnistuimmekin pienillä mikrojigeillä löytämään yksittäisiä ahvenia. Yksi heittosuunta osoittautui selvästi kalaisammaksi, ja hetken ajan miltei joka heitto päättyi noin satagrammaisen ahvenen tärppiin. Koska vastaavia rantoja näytti odottavan edessäpäin lisää ja maiseman vaihtaminen oli osa reissusuunnitelmaa, päätimme jatkaa matkaa. Sitä ennen oli pidettävä kunnon evästauko ja annettava silmien levätä keskikesän upeissa maisemissa. Energiaa tarvittaisiin patikoinnin jatkuessa pitkin paikoin vaikeakulkuista rantaa. Huolellisuuteen oli syynsä, sillä harha-askel voisi tietää useamman metrin pudotusta. Lisäksi käsissämme olivat heittovalmiu-

20

3 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

” JIGEJÄ KOURALLISELLA OLISI PÄRJÄNNYT

VARSINKIN”PIENESSÄ JÄRVESSÄ ISOT AHVENET ON SYYTÄ VAPAUTTAA

dessa olleet virvelit, joita ei soisi kolauttavan kiveen eikä puihin. PÄIVÄN TAKTIIKAT SELKIYTYVÄT Rantakalastuksen parhaat puolet kumpusivat esiin päivän edetessä, kun vastaan tuli koko ajan uudenlaisia rannanmuotoja. Kalastus vaati koko ajan sopivasti keskittymistä heittosuuntien sekä pohja- että kalatärppien suhteen. Jälkimmäiset olivat onneksi ja ihme kyllä tiheämmässä, joten mielenkiinnon horjumisesta ei ollut pelkoa. Isompia ahvenia ei kuitenkaan näkynyt, vaan ärhäkämmät tärpit olivat aina kiloluokan haukien tekosia. Koska ahvenet tuntuivat olevan hieman syvemmässä vedessä, roikkui siiman jatkeena yhä useammin mitä erilaisempi jigimalli. Monessa paikassa syvyys oli riittävä vasta kauempana rannasta, joten heitoista pystyi tehokkaasti hyödyntämään vain alkumatkan ja sitten jigi oli kelattava vauhdilla matalan alueen yli.


Matka jatkui yhteen selvästi ulospäin työntyvään niemekkeeseen, jossa oli aloituspaikan tavoin harvaa puustoa lähelle vesirajaa saakka. Molemmille löytyi mieluisat heittopaikat, kun itse tavoittelin niemenkärjen edustaa Millan jigatessa sen rinteitä. Kärki olikin kalaisa ja jo tutuksi tulleita satasia nousi useampia. Aktiivinen vapauitto tuntui vetoavan ahveniin, mutta sopivan jigipään paino ei saanut olla raskas. Ilmeisesti kalat olivat kerääntyneet syvemmän veden laitaan hieman irti pohjasta, eikä perinteinen kelaus, vajotus pohjaan, kelaus -tekniikka vasten kärjen rinnettä ollut tehokkain. MILLALLA OLI TOISENLAINEN STRATEGIA Millalla oli toisenlainen strategia käytössään. Hän oli kaivanut rasiasta jälleen pinkin kolmetuumaisen kalajigin, jolla kalasteli huolellisesti pohjia pitkin omalla paikallaan saaden yksittäisen tärpin ja kalan silloin tällöin. Niinhän siinä kävi, että huutoilmoituksen seurauksena minun oli jälleen juostava todistamaan parempaa tärppiä. Korkeam-

malta rinteeltä näin, että selvästi aamupäiväistä suurempi ahven ravisteli kohti rantaa. Kastelin kädet ja nappasin kalasta kiinni, näitähän täältä varovaisesti toivottiin. Millan ennätysahven pääsi yhteiskuviin ennen kuin se laskettiin takaisin rantapenkkaan päivystämään. Jälleen oli todettava, että yksin kalastaessa olisi saattanut nämä kalat jäädä allekirjoittaneelta näkemättä ja mielikuva järvestä olisi ollut tyystin toinen. Nyt molempiin heräsi valtava usko ja odotus siitä, millaisia ahvenen järkäleitä voisimmekaan vielä saada. Jatkoimme saman seudun heittelyä vielä hyvän tovin, mutta ehkä-tärppejä lukuun ottamatta isompia ei enempää näkynyt. LOPPUPÄÄTELMÄT Iltapäivällä aurinko vetäytyi tiiviin pilvimassan taakse ja elättelin toiveita ahventen siirtymisestä matalaan lähelle rantaa. Toive ei toteutunut, mutta rantaveden pohjanmuotojen ja hakojen tähystäminen muuttui paljon helpommaksi. Se säästi meidät todennäköisesti parilta varmalta viehemenetykseltä.

Ahventen ottihalukkuus huononi nopeasti, eivätkä syvemmätkään rannat enää antaneet kuin varovaisia tärppejä. Kevyimmillä, neljän gramman jigipäillä saattoi vielä pienen kalan saada, mutta reissun kalastusosuuden kliimaksi tuntui menneen jo ohi. Totesimme yksissä tuumin, että edessä siintäneet seuraavat rantapaikat saisivat jäädä seuraavaan kertaan. Ja silloin tulisimme vieläkin aikaisemmin, josko ahvenen suut menivät suppuun sittenkin kellon, ei kelin takia. Ehkä ottaisimme myös teltan mukaan, sillä ei tänään käytyäkään rantapätkää malttaisi olla kalastamatta uudestaan. Paluupatikointi läpi kumpuilevan metsikön ei ollut pidemmästä matkasta huolimatta yhtään niin rankka kuin aamulla. Arvelimme sen johtuneen kalapäivän tuottamasta mielihyvästä. Automatkalla väsymys jo näyttikin merkkejään ja seuraavana yönä nukutti erityisen hyvin. Seuraavana aamuna ajatukset eivät palautuneetkaan vaellusreissun valmisteluun, vaan silmät palasivat haarukoimaan uusia reppureissukohteita.

Vinkkejä Haot ja kivenkolot - uhka vai mahdollisuus Rantapyynnin kiroihin kuuluvat pohjatärpit. Kallio- ja kivikkopenkoissa heittäjän vieheitä väijyvät maankuulut maapallotärpit. Vieheen irrottaminen ravistelun ja ”ampumisen” avulla tuottaa onneksi toivotun tuloksen varsin usein. Armottomimpia ovat veteen kaatuneet puut, jotka oksineen ovat todellisia viehesyöppöjä. Polarisoiduilla aurinkolaseilla tehty ennakkokatselmus auttaa välttämään pahimmat haot. Vieheitä säästävä keino on välttää rannan suuntaisesti tehtyjä heittoja. Pelkästään rantapuustoa ja -penkkaa tarkastelemalla osaa yleensä karttaa pahimmat vedenalaisten puiden hautausmaat ja säästää sekä vieherasian sisältöä että omia hermoja. Joskus käy onni ja siima on kepukkaa vahvempi. Tällöin tasaisella vedolla saa vieheenryöstäjän pumpattua kädenulottuville saakka. Toisaalta vedenalaisia puita ei pidä täysin vältellä, koska ne tarjoavat hyviä suoja- ja saalistuspaikkoja ahvenille. Pintavieheillä ja kevyillä jigeillä kannattaakin kalastaa näkyvien uppopuiden liepeet tärpin toivossa. Pohjatärppien välttäminen viehevalinnoin Pohjatärppejä voi vältellä myös viehevalinnoin. Jos kalastettavan rannan syvyysprofiilista ei ole mitään ennakkotietoa, on turval-

lista aloittaa pintakulkuisilla vieheillä. Sekä vaaput että lipat ovat hyvä valinta, mutta myös kevennyt lusikat ja kevyimmät jigit ajavat asian. Jos kala- tai muitakaan tärppejä ei kuulu, kalastetaan asteittain syvempiä vesikerroksia. Vieheen upottaminen pidempään ja kelauksien väliset pysäytykset toimivat tässä hyvin. Uitossa on hyvä ottaa huomioon lähestyvä rantapenkka niin, että viehe pyritään vähitellen nostamaan lähemmäs pintaa. Pinta- ja välikerroksien jälkeen kannattaa paikasta riippuen kokeilla vielä pohjan tuntumasta jigillä, jonka ylöspäin osoittava koukun kärki pelastaa useimmiten pohjaan tarttumiselta. Silti pohjakosketusta ei kannata koko ajan ehdoin tahdoin odottaa, vaan uittoa rytmitetään lyhyin pysäytyksin ja kelauksin lähellä pohjaa. Kuhunkin heittopaikkaan soveltuvat kalastustavat löytyvät aika pian ja kalatapahtumat viime kädessä ohjaavat, mitä menetelmää pyritään suosimaan. Vaikka jotkin paikat keräävät muita enemmän ahvenia ympärilleen, eivät ne lämpimän veden aikaan onneksi tapaa kerääntyä yhdeksi megaparveksi. Juonenpäästä kiinni saatuaan voi tärppejä siksi odottaa lisää muistakin heittopaikoista.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 3 2020

21


JIGIKALASTUS

TEKSTI JARNO HEIKKILÄ KUVAT JUHA OJAHARJU

Jarnon sormikiva oli syntynyt. Vinkkasin keksintöni kipparille, joka omaksui jutun saman tien ja havaitsi myös hyväksi. Tyylin voittokulku ei rajoittunut kuitenkaan tuohon yhteen reissuun, vaan sillä saatiin hyviä tuloksia pitkin syksyä. Tämä tietysti aiheutti sen, että kyseinen tekniikka jäi myös elämään. MONIPUOLINEN UITTOTYYLI Tekniikka on lopulta hyvin yksinkertainen ja monipuolinenkin. Heitto, puola lukkoon, siima pikkusormen ja nimettömän alta sekä keski- ja etusormen päältä ja eikun sormilla hiplaamaan lisävärinää jigille. Sormia liikuttamalla saa tehtyä jigille monen sorttista liikettä, ihan mitättömän kevyestä keinutuksesta kovempiin, aggressiivisiin pomppuihin. Jos raitapaita ei jostain syystä heti ensimmäisellä laskulla imaissut vielä jigiä, kelaan reippaasti muutamia kammenkierroksia (yleensä 3-5 kierrosta) jigiä ylös ja otan uuden pudotuksen sormikivan kanssa. Mikäli appura on tontilla ja jigi on edes vähän oikean tyyppinen, tulee johonkin väliin tärppi. Sen tuntee mukavasti sormissa ja eikun vastaria mökkiin. Teen vastarin nostamalla vapaa tasaisesti ja samalla pidän toisella kädellä siimaa kireällä, kuitenkin vapaa kohti laskien siten, ettei siima pääse löystymään missään vaiheessa. Sen jälkeen ei tarvitsekaan kuin kelata häirikkö ylös ja jatkaa harjoituksia.

Monipuolisuutta jigien uittoon:

JARNON SORMIKIVA ja muut kikkailut Kun kala ei tyydy tavanomaiseen tai kalastaja haluaa saada päivästään paremman, joutuu kaivamaan kikkapakkia välillä hiukan tavallista syvemmältä. Aina kaikki ei ole ottivieheestä kiinni, vaan joskus uittotyyli on ratkaisevassa asemassa.

E

räällä jigireissulla kaverin kanssa hoksattiin, että ahven vaati uittoon väristystä pudotuksessa. Tai ei varsinaisesti vaatinut, se nyt vain sattui jostain syystä parantamaan ottia merkittävästi. Kalaa tuli jonkin verran ihan perusuitollakin, mutta laskuvaiheessa jigiä värisyttämällä meininki oli täysin eri. Silloin ei tarvinnut tärppiä odotella kovinkaan pitkään. Appuraa olikin vedetty aamun aikana jo sen verran, että meikäläisen vapakäden hentoinen ranne oli jo hellänä. Olin lähtenyt päivään varustautuneena kahdella 7’1” pitkällä hyrrävavalla. Vavan värisyttäminen ranneliikkeellä alkoi olemaan turhan raskasta, eikä sitä lyhyempää/kevyempää settiä sattunut olemaan mukana. Joo, punttisalitreenillä tietysti saisi vähän lisää jerkkua käpälään, mutta ei se siihen hätään auttanut.

22

3 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

HELPOINTA HYRRÄKALUSTOLLA Perusmuodossaan sormikiva on mielestäni helpointa hyrräkalustolla. Toimii se toki hasJARNON SORMIKIVAN SYNTY pelillakin samoin, mutta vastari on mielesSilloin muistui jostain pääkopan kiintole- täni helpompi tehdä, kun siima kulkee vavyn syövereistä mieleen YouTubesta katso- van yläpuolella. Ehkä se on vain tottumismani bassivideo, jossa kalastettiin ruoho- kysymys, kun itse olen jigannut lähes täysin puskia ja kaveri piti siimasta kiinni koko hyrrillä jo parikymmentä vuotta. ajan. Tyyppi vippaili jigiä puskiin, nosteli Käytän haspelia vain dropshot-seteissä vavalla ja piti siimaa toisessa kädessä uit- ja niissäkin saa sormikivalla loihdittua kotaessaan. Hetkinen, mitenkämeasti liikettä jigiin. Varsinhän se oikein toimisi? kin aivan se pieni, hento värisSEN JÄLKEEN EI tys on mielestäni helpompi tehKokeillaanpas jotenkin... Tuosta siima sormien päälle ja TARVIKSEKKAAN dä sormipelillä, kuin 8’ vavalla. hiplataan värinää jigille pudoSuosittelen lämpimästi kokeiKUIN KELATA tuksen aikana... Mikäs imu tuo lemaan, käytti sitten mitä keHÄIRIKKÖ YLÖS. oli? Kala! Siitä tasainen vastari latyyppiä tahansa. ja kylläpäs olikin ahven nielaisJos jigi ehtii saavuttaa pohjan sut syvälle. Sintti sumppuun, uusi heitto ja joutumatta nielaistuksi, saatan väristää jigiä uudelleen siima sormille ja väristystä jigiin. hetken paikoillaan pohjalla, ihan varmuuKappas vain. Sama imaisu toistuu. Ja tois- den vuoksi. Silloin tällöin nimittäin ahven haluaa noutaa jigin vasta pohjasta. tuu ja toistuu. Tämähän toimii!


SIIMAN kulku sormien välistä, pikkusormen sekä nimettömän alta ja keski- sekä etusormen päältä.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 3 2020

23


Sellaisiakin päiviä on tullut vastaan, ettei uiva jigi kelpaa käytännössä ollenkaan, vaan vasta hetken aikaa pohjalla keinutettu kumi on maiskahtanut makoisasti. Sormikiva-tekniikalla pystyy keinuttamaan jigiä rauhallisesti pohjassa paikoillaan tai vapaa hitaasti nostamalla ja samanaikaisesti sormilla värisyttämällä saadaan jigiä raahattua hitaasti ja houkuttelevasti pohjaa pitkin pölistellen. Ahven on luonteeltaan utelias kala ja pohjan pölistely onkin sille monesti vastustamaton houkute. Varsinkin rapuvesissä tätä tyyliä kannattaa kokeilla.

Välineet Käyttämäni välineistö Käytän normaalijigauksessa hyrräkalustoa. Vapoina minulla on nyt viime aikoina ollut enimmäkseen käytössä St.Croixin Mojo Bass -sarjan Jigs/Baits (11-28 g) ja Plastics (7-18 g). Molemmat ovat 216 senttiä pitkiä. Jäykempi on hiukan karu normaalille pannukarkealle ahvenelle, mutta oikein kiva kuhalle. Keloina näissä on ollut Daiwan Tatula CT100H Type-R ja vanhempi Daiwan T3 1016SHTW. Siimat ovat olleet 0,12 -0,15 milliä. Käytän yleensä fluorocarbon-peruketta solmittuna FG-solmulla. Perukkeen paksuus on normaalisti 0,45–0,70 mm. Jos haukivaara on erityisen suuri, käytän myös titaaniperuketta tai ohutta teräsvaijeriperuketta. Jos jigauksen kohteena on hauki, käytän tietysti metallista puruperuketta.

RUNTUPÄIVÄÄN APINAA Käytän ”apina-uitto”-termiä oikein rajusta ja nopeasta uitosta. Se on lähellä kapellimestaria, mutta vielä napsun vauhdikkaampaa. Teen vavalla rajuja, hyvin teräviä nykäyksiä, jolloin jigi poukkoilee terävästi. Näiden jälkeen pudotus pohjaan. Etenkin kuha ja hauki ovat ajoittain siihen erityisen mieltyneitä. Jos yhdistää apina-uittoon vielä putoavan lehden kirsikaksi eli päästää nykäysten jälkeen jigin putoamaan täysin löysässä siimassa, saa tehdä melko varmasti vastarin, jos lähimailla asustaa hauki. Jostain syystä erityisesti hauki tuntuu rakastavan kyseistä kombinaatiota. Jos jigi-skeneä on vähänkään seurannut, ovat varmasti esimerkiksi termit ”kapellimestari-uitto” tai ”putova lehti” tuttuja. Jos tekniikat eivät ole tuttuja, niistä löytyy hyviä videoita YouTubesta. KOKEILE ERILAISIA JUTTUJA ENNAKKOLUULOTTOMASTI Monesti ihan perussetti: ”kelaa, pudota pohjaan, kelaa, pudota pohjaan”, toimii riittävästi ja kalamies tai -nainen pääsee saaliin makuun. Jos perusuitolla tarjottu luottopeli ei kuitenkaan toimi, monesti vaihdetaan vain jigiä tai esimerkiksi tussataan/dippaillaan ja yritetään löytää ottipeli värirallilla. Joskus se ottipeli voikin olla jo valmiiksi siiman päässä, mutta uittotekniikka olikin väärä juuri siihen hetkeen. Jigipäälläkin, ja siten uinnin nopeudella, on joskus suuri vaikutus ottihalukkuuteen. Ajoittain kevyellä päällä ja paksulla fluoroperukkeella hitaasti leijutettu kumi maistuu erinomaisesti. Joskus taas yliraskaalla päällä varustettu, nopeasti ja raivokkaasti uitettu ottipeli kerää kaikki osumat. Nämä opit tietysti toimivat muillekin kaloille kuin ahvenelle. Kuha on yleensä mie-

24

3 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

MIKÄ OLISI TÄMÄN HETKEN OTTIKONE?

lestäni tarkempi jigin väristä kuin ahven tai hauki, mutta aina välillä sekin osaa olla raivostuttavan tarkka myös uittotyylistä. Erilaisia uittotyylejä kannattaakin opetella ”pahan päivän varalle”. Niitä kannattaa tietysti testailla ja soveltaa. Ja joskus löytyy siitä omasta kädestä ”se” uusi juttu, jolla päivän koodi aukenee ja pääsee kalan makuun.


TORNIONJOKI

ERÄVALVONTA

HEITTOPAINOJEN lyijystä pyritään vapaaehtoisesti eroon Tornionjoella

ERÄVALVONTARAPORTTI: Joka kymmenes rikkoi lakia luonnossa

Tornionjoella kesäkuun alusta sovellettavat kalastusmääräykset ovat vuoden 2020 kalastuskaudella lähes samat kuin viime vuonna. Uutta on esimerkiksi se, että siian ja hauen kalastamista voi jatkaa Kilpisjärvessä koko syyskauden ajan. Lisäksi aiemmasta poiketen Tornionjoen merialueella saatavat rasvaeväleikatut taimenet saa pitää saaliina. Rasvaevättömien taimenien saaliiksi ottamista merellä kuitenkin seurataan, jotta varmistetaan, ettei järjestely johda luonnonvaraisten taimenten pyyntipaineen kasvuun. Suomi ehdotti Ruotsille, että jokikalastuksessa kiellettäisiin uppoavien heittopainojen käyttö. Tästä ei maiden kesken päästy neuvotteluissa yksimielisyyteen, mutta sovittiin kalastuksenvalvojien seuraavan punttikalastusta tulevalla kaudella. Lisäksi pyritään paikallisesti sopimaan siitä, ettei heittopainoissa käytetä lyijyä. Suomi ehdotti neuvotteluissa myös, että Tornionjoen kalastussääntöön kuuluvalla merialueella rysiä tulisi nostaa merestä, kun lohikiintiö on täyttynyt tai vähintään kokea rysät kerran päivässä ja tyhjentää lohet niistä. Tästäkään ei voitu sopia, mutta maa- ja metsätalousministeriön mukaan keskustelu aiheesta jatkuu syksyllä. Tornionjoella on tarkoitus tänä kesänä myös testata sähköisen saalisilmoitusjärjestelmän toteuttamisvaihtoehtoja. Osaa luvanmyyntipaikoista koskevan kokeilun tarkoitus on kartoittaa toimivaa tapaa, jolla kalastajat voisivat ilmoittaa saaliinsa esimerkiksi kännykällä tutkimus- ja tilastointikäyttöä varten. Suomen maa- ja metsätalousministeriö ja Ruotsin meri- ja vesiviranomainen neuvottelevat Tornionjoen kalastusmääräyksistä vuosittain, jotta ne pysyisivät ajan tasalla suhteessa kalakantojen tilaan. Samalla pyritään varmistamaan, että kalastus sopimusalueella on kestävää.

Metsähallituksen erävalvonta tarkasti viime vuonna 8 700 maastossa liikkujaa. Joka kymmenes oli liikkeellä ilman harrastukseen tarvittavaa lupaa tai ei noudattanut lainsäädäntöä. Tavallisimmin rikkeihin syyllistyvät kalastajat selviää Metsähallituksen erävalvontaraportista. Tarkastetuista kalastajista 84 prosenttia kalasti täysin luvallisesti ja lain kirjaimen mukaan. Tyypillisiä rikkeitä olivat sen sijaan pyydysten puutteellinen merkintä ja kalastonhoitomaksun laiminlyönti. Metsästäjillä luvat olivat paremmin hallussa, kuten myös edellisvuosina. 96 prosenttia metsästäjistä selvisi tarkastuksesta puhtain paperein. Tyypilliset rikkeet olivat aseen kuljettaminen väärin ajoneuvossa ja puutteellinen suojavaatetus hirvijahdissa. Prosentuaalisesti eniten ongelmia oli maastoliikenteessä. Heistä 74 prosenttia oli liikkeellä luvallisesti ja laillisesti. Erävalvontaraportin mukaan luvaton kelkkailu urien ja reittien ulkopuolella on yleistynyt. Loppukesästä ja syksyisin ongelmana on mönkijöiden luvaton käyttö sieni- ja metsästysretkillä. Maastoliikenteeseen tarvitaan aina maanomistajan lupa. Rikkeiden osuus on pysynyt viime vuosina kymmenen prosentin tuntumassa, kun mukaan lasketaan kaikki erävalvonnan tekemät tarkastukset. Vielä kymmenen vuotta sitten rikkeiden osuus tarkastuksista pysytteli seitsemän prosentin tienoilla.

OSAKASKUNNAT

ETELÄ-SAVOON perustettiin 19 suurta osakaskuntaa helpottamaan kalastuksen järjestämistä Etelä-Savossa on saatu päätökseen valtakunnallisesti ainutlaatuinen hanke, jossa yhdistettiin 458 vesialueen osakaskuntaa 19 suureksi osakaskunnaksi. Suuret vesialueiden osakaskunnat pystyvät muun muassa myymään kalastuslupia keskitetysti laajoille alueille. Metsähallituksen hallinnoima hanke yhdisti Etelä-Savon kalavesiä kolmen vuoden aikana kiihtyvällä tahdilla. Siinä olivat mukana Metsähallituksen lisäksi ELY-keskukset, alueen kunnat, kalatalousalueet ja osakaskunnat. Hankkeen tavoitteena oli yhdistää osakaskuntia 50 000 hehtaarin alueella, mutta lopulta yhdistettyjä alueita kertyikin yli 121 000 hehtaaria. ”Aika oli kypsä”, Metsähallituksen eräsuunnittelija Eero Hartikainen sanoo. ”Osakaskunnat olivat hanketyöntekijöihin oma-aloitteisesti yhteydessä ja halusivat mukaan. Periaatteemme oli, että hanke tarjosi mahdollisuuden yhdistyä.” Esimerkiksi uudessa Pohjois-Haukiveden osakaskunnassa yhdis-

tyi peräti 66 osakaskuntaa ja yksityistä vesialueen omistajaa. Uusi osakaskunta tarjoaa palveluitaan osoitteessa pohjois-haukivesi.fi. Pinta-alaltaan suurin perustettu osakaskunta on Keski-Puulan osakaskunta, jossa yhdistyy 28 osakaskuntaa ja vesialueen omistajaa peräti 19 000 hehtaarin vesialueeksi. Sen palvelut löytyvät osoitteesta keskipuula.net. Myös suurin osa muista uusista osakaskunnista on perustanut verkkosivuston, josta esimerkiksi kalastajat löytävät tietoa. Heidän ei enää tarvitse koputtaa umpimähkään talojen oville kysyäkseen, kuka myy alueelle verkkolupia. Suurista osakaskunnista on paljon etua. ”Kalastuksen järjestäminen helpottuu. Myös osakkaat saavat kalastusoikeuden entistä laajemmalle alueelle”, Eero Hartikainen sanoo. Jopa mökkikiinteistöjen arvo, vähintään arvostus, voi Hartikaisen mukaan nousta. Monella kiinteistön omistajalla, jolla on ollut osuus yhteiseen vesialueeseen, kalavedet ovat yhdistymisen myötä laajentuneet kymmenkertaisiksi.     VAPAA-AJAN KALASTAJA 3 2020

25


VETOUISTELU

TEKSTI JANNE RAUTANEN

V

iehe on kalastajalle taikakalu, jonka pyytävyyteen tulee luottaa kuin vuoreen. Vuosien saatossa pakkiin kertyy suuri määrä vieheitä, mutta siiman päässä roikkuvat usein vain tutut saalista antaneet pyydöt. Vieheiden evoluutio on hidasta, mutta kehitystä tapahtuu silti kaiken aikaa. Suurimmat vieheinnovaatiot ovat tulleet viime vuosina suurimmaksi osaksi hauenkalastukseen, mutta vieheet muuttuvat muidenkin lajien pyynnissä. ALUKSI PELLIN VETOA RUOTSIN JA POHJOIS-AMERIKAN MALLIIN Mallia merilohen uisteluun otettiin alkuvuosina lähinnä Ruotsista, jossa lohen uistelun perinteet Itämeren olosuhteissa olivat pidemmät. Merilohibuumin alkuvuosina 1990-luvulla uistelussa käytettiin vieheinä lähes yksinomaan kookkaita vetopeltejä ja viehevalinnan tekeminen oli siten helppoa. Uistimet olivat tuolloin pääosin Ruotsissa tai Pohjois-Amerikassa valmistettuja 12-16 senttimetrin mittaisia vetopeltejä, jotka oli suunniteltu vauhdikkaaseen vetonopeuteen. Aavalla merellä lääniä riitti ja kaloja etsittiin laajoilta alueilta. Viehevalinta oli looginen, sillä kokemusta ei vielä ollut paljoa lohien ottipaikoista, ja navigointikin tapahtui merikarttojen sekä kompassin avulla. Myöhemmin avuksi tulivat yksinkertaiset navigaattorit, mutta siltikin harva uistelija tiesi tarkalleen sijaintinsa aavalla merellä. Nykyinen elektroniikka on tuonut huomattavaa lisätarkkuutta kalastukseen. Vedenalainen tieto on laadukkaampaa ja etenkin reaaliaikainen paikkatieto mahdollistaa kalapaikkojen tarkemman pyynnin. AVOIMUUS ON VAIKUTTANUT VIEHEKEHITYKSEEN Kokemus ja avoin tietojen vaihto toivat lohien ottipaikat kaikkien kalastajien tietoon viimeistään 1990-luvun lopulla. Raumanmeren lohisaalispäiväkirjassa ja vetouistelu.comissa julkaistut koordinaatit ja saalispäiväkirjat olivat kaiken kansan luettavissa. Lohia ei enää tarvinnut haravoida niin laajoilta alueilta, joten vetonopeuttakin voitiin vähentää. Yhä useampi uistelija keskittyikin kalastamaan tunnettuja ottiruutuja tai silakkapar-

26

3 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

MERILOHIVIEHEET monipuolistuvat

PLOOTUN valmistamia houkutuslevy- ja kuokkaviritelmiä. Kuva: Jari Hyvärinen.

Mitä ihmettä laittaisi siiman päähän? Sitoisinko siiman päähän raksin, lohipellin perinteiseen tapaan vai alkaisinko kuokkimaan tai kenties vänkyröimään? Siis mitä ihmettä, miettii tämän päivän merilohen uistelija.

KIRJOITTAJAN käyttämiä 14-senttisiä Vänkyröitä meriväreissä. Kuva: Janne Rautanen.


vien ympäristöä. Peltien ohella raksit, joissa käytetään syöttinä yleisimmin salakkaa, löysivät monen kalastajan siiman päähän. Lohenuistelussa käytettävät kookkaat veneet, kalastuksen apuvälineet ja elektroniikka ovat tehneet uistelusta yhä helpompaa. Vapojakin voidaan laittaa vetoon entistä enemmän. Mahdollisuus tehdä kokeiluja on kasvanut ja samalla uudet vieheet ovat löytäneet uistelijoiden kalapakkeihin.

YHTÄ SAATUA LOHTA KOHDEN MERILOHEN UISTELIJA JOUTUU KALASTAMAAN SUOMESSA KESKIMÄÄRIN 2,5 KALAPÄIVÄÄ.

RAKSEJA SYÖTITETÄÄN MYÖS JIGEILLÄ Viime vuosien innovaatioina voi pitää ainakin sitä, että luonnon syöttien puuttuessa tai mukavuudenhalusta rakseja saatetaan syötittää jigeillä. Niitä voi vetää myös suoraan houkutuslevyn perässä ilman huppua, pujottamalla siiman viistottain jigin rungon läpi. Rungon vahvistamiseen ja siiman pujotusta helpottamaan voi työntää ohuen putken, vaikka katkaistun topsiputken, jigin läpi. Aivan uusina vieheinä raksivaaput ovat tulleet uistelijoiden käyttöön. Lisäksi Suomenlahdella 1990-luvulla kehitetyn Porkkalan kuokan käyttö on yleistynyt. Vaikka uistelun harrastaminen on helpottunut, niin lohen saaminen ei ole edelleenkään helppoa. Yhtä saatua lohta kohden merilohen uistelija joutuu kalastamaan Suomessa keskimäärin 2,5 kalapäivää. MONIPUOLINEN VIEHETARJONTA TUO MIELENKIINTOA KALASTUKSEEN Merilohen uistelu on ollut minulle viime vuosina lähinnä muutaman meripäivän kattavia kalastustuokioita Selkämerellä. Lohipellit ovat pitäneet pintansa siiman päässä ja vedossa on lähinnä ollut Ismo Qwackeja ja IsoTiuroja eri väreissä. Uistelen yleensä 10-12 vavan kattauksella. Viimeisen kolmen vuoden aikana olen laittanut peltien ohella vetoon myös muita vieheitä. Vedossa on ollut jigejä, kuokkia sekä raksivaapuista Vänkyrää. Vieheitä on ollut suoravedossa sekä osa houkutuslevyjen perässä. Lyhyen kokeilujakson aikana jigiin en ole saanut tärppejä, mutta kuokkaan ja raksivaappuun olen saanut lohia ottamaan. Kaudella 2019 pääsin uistelemaan Porissa vain neljänä päivänä. Saimme ylös yhden noin kymmenen kilon lohen sekä pari alamittaista päästettiin takaisin. Vedossa pidin toisella puolella peltejä ja toisella puo-

ERI viehetyyppien kokeilu tuo mielenkiintoa kalastukseen. Pellit ovat saaneet kavereikseen jigin, kuokkia sekä raksivaappuja. Kuva: Janne Rautanen.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 3 2020

27


TEKIJÄMIESTEN NÄKEMYKSIÄ vieheistä lohen uistelemisesta Päätin kysyä suoraan uistinten kehittäjiltä heidän näkemyksiään valmistamistaan vieheistä sekä muutenkin lohenuisteluharrastuksesta. Haastateltaviksi valikoituivat Jari Hyvärinen (JH) sekä Jouko Heikkinen (JoHe). Kuka olet ja minkälaisia kokemuksia sinulla on lohenuistelusta? OLEN Hyvärisen Jari eli kutsumanimeltäni Janke ja asun Turengissa. Ensimmäiset lohenuistelukokemukseni ovat 1980-luvun puolesta välistä Suomenlahdelta. Lohen uistelun ohella olen uistellut paljon taimenta sekä järvilohta. Tällä hetkellä minulla ei ole omaa venettä, mutta kavereiden kanssa pääsee vesille. Lohireissut suuntautuvat etenkin Poriin ja järvistä Ruotsiin Vänernin suuntaan. Kotimaan uistelussa järvikalat ovat enimmäkseen kohteena, kun kalapaikat ovat lähellä. JH

OLEN Jouko Heikkinen eli kalamiesten keskuudessa Plootu. Suomussalmen korvilta olen kalastusintoni perinyt. Muutettuani Kirkkonummelle 1986 vene piti hankkia isojen taimenten toivossa, joista olin kuullut. Alkuun kävin heittelemässä karikoiden reunoilla ja olin tosi innoissani komeista kaloista. JoHe

VÄNKYRÄSSÄ on uintilista normaalivaapun tapaan, mutta se on rungoltaan mutkikas. Koukutus poikkeaa normaalivaapusta toisen koukun sijaitessa vieheen selkäpuolella. Kuva: Jari Hyvärinen.

len raksivaappua. Lisäksi peltiä ja kuokkaa oli takilaan viritettyinä. Tärpit vauraammilta kaloilta jakautuivat siten, että yksi tuli peltiin ja kolme sain raksivaappuihin. Peltiin ottanut lohi tuli ylös, mutta raksivaapusta lohet karkasivat. Viehe selvästi lohelle maistui, mutta ne pysyivät huonosti kiinni. Muilla raksivaapun vetäjillä kalat olivat pysyneet hyvin kiinni eli minulla saattoi olla vain huono tuuri. Kenties tuplarengastus takakoukussa auttaa jatkossa pitämään lohet paremmin kiinni, kun kala ei pääse vääntämään koukkua vaapun runkoa vasten. Ennakkoluuloton kalastaja voi hakea kalastukseensa mallia vaikkapa rapakon takaa, jossa Tyynenmeren lohien uistelu on suosittua puuhaa. En hetkeäkään epäile, etteikö sikäläisillä virityksillä petettäisi myös Tyynenmerenlohien atlanttista serkkua.

JARI ”Janke” Hyvärinen Vänkyrän pettämän järvilohen kera Vänernillä. Kuva: Jari Hyvärinen.

SELVITYS Suomen Vapaa-ajankalastajat tekivät viime vuonna selvityksen vuoden 2017 lohenuistelusta Suomessa. Julkaisu löytyy osoitteesta: issuu.com/vapaa-ajankalastajat/docs/merilohen_uistelu_suomessa_vuonna_2017

28

3 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA


Mikä on mielestäsi hyöty valmistamastasi vieheestä lohen uistelussa? VÄNKYRÄLLÄ pystyy vetämään sekavetoa peltien tai raksien kanssa, kun säätää uinnin kohdalleen. Vaapulla uistellessa ei tarvitse hankkia raksiin syöttikaloja. Ei myöskään tarvitse tarkistella rakseja, että ovatko ne kunnossa. Vänkyrää on nyt 11- ja 14-senttistä. Molemmat mallit ovat antaneet merilohia. Pinnoitteina ovat kromi, folio ja kide sekä päällä maali. Runko on muovivalua ja runkolanka täysipitkä, sisällä räminäkuula ja painotus pään seudulla. Vaappua voi vetää houkutuslevyn takana normaalilla tapsin pituudella tai suoravetona. Vänkyrävaappu valittiin Erä-lehdessä vuonna 2018 vuoden vetovieheeksi petokaloille. Vaappua saa nyt Jigiparatiisin verkkokaupasta. Myöhemmin myös muista kalastustarvikeliikkeistä, kun saan vieheitä tehtyä lisää. JH

JOUKO ”Plootu” Heikkinen ja kuokan pettämä 15 kilon painoinen merilohi. Kuva: Jari Hyvärinen.

Uisteluvälineistön hankkimisen jälkeen tuli ensimmäiset lohitapahtumat taimenenuistelun yhteydessä. Lohitapahtumien innoittamana piti pyrkiä yhä useammin syvemmille vesille. Nykyisin uistelen pääasiassa Porkkalan vesillä, koska vene on siellä laiturissa. Ahvenanmaalle ja Poriin tehdään myös reissuja. Valmistat itse vieheitä. Kerro, mikä on sinun innovaatiosi lohivieheisiin liittyen? VALMISTAN Vänkyrävaappua. Pari vuotta meni kehitysJH työhön, jotta sain myyntiin kelpuuttamani vieheen. Nyt viehe on mieleinen ja siihen saa viritettyä halutun uinnin. Vänkyrässä uinnin säätö on mahdollista nopeaan tai hitaaseen vetoon. Viehe värisee kuin vaappu, mutta pyörähtää ympäri kuin raksi. Se on valmistettu etenkin taimenelle, järvilohelle ja merilohelle. Jotkut käyttävät sitä myös kuhan uistelussa.

ALKUUN valmistin uistimia vain omaan pakkiin, mutta kysynnän kasvaessa oli aloitettava valmistaminen myyntiinkin. Nykyisin kuokat on muuttuneet ja niitä on 4 eri kokoa: 10, 12, 14 ja 19 cm. Vuonna 2018 kehitin Laser kuokan kylmään veteen sekä houkuttimen, joita on 3 eri kokoa: 20, 25 ja 29 cm. Kuokassa suurin hyöty peltiin ja vaappuun verrattuna on se, että siima menee uistimen läpi, ja näin kalalle jää vain koukku suuhun. Koukku pääsee irtaantumaan kuokasta, eikä lohi pääse vääntämään uistinta vasten koukkua irti. Vieheitä saa vain suoramyyntinä minulta puh. 040 570 7946. JoHe

Mitä muuta olisi mielen päällä lohivieheisiin tai muuten lohen kalastukseen liittyen? JH

LOHIEN tulisi antaa kutea rauhassa eli syyspuolen tummien lohien pyytäminen pitäisi lopettaa ja antaa niiden kutea. Lohi pitäisi kalastaa kirkkaana ja vielä hyvänmakuisena. Muutenkin kaloille tulisi turvata kuturauha.

JoHe

VALMISTAN Porkkalan kuokkaa. Huomasin että suurista pelleistä lohi pääsi usein vääntämään itsensä irti. Niinpä aloin kehittelemään uistinta, jossa koukku luistaa uistimesta irti. Olin kalakaverini Matin kanssa suunnitellut Ahvenanmaalle menoa, mutta ensin piti käydä testaamassa vene talven jäljitä Porkkalassa. Laitoinkin pari valmistamaani kenkälusikan tapaista uistinta peltien sekaan. Yllätys oli suuri kun, juuri siihen kenkälusikan tyyppiseen muoviläpyskään iski lohi. Matti huuteli kuskin paikalta, että millä sinä kuokit? Siinäpä sitten uistimelle nimi, Porkkalan kuokka. JoHe

MERILOHIKANTA ja samoin taimenkanta Suomenlahdella ovat heikkoja. Istutuksia ja jokien hoitoa pitäisi edelleen lisätä.

PORKKALAN kuokkia valmistetaan neljässä eri koossa. Kuva: Jari Hyvärinen.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 3 2020

29


Tutkittua TE

KS TI

JA K

IK KA

Maailmalla tehdään runsaasti vapaa-ajankalastusta koskevaa tutkimusta, jossa paljastuu paljon tavallista vapaa-ajankalastajaakin kiinnostavia seikkoja. Tällä palstalla esitellään lyhyesti ajankohtaisia kalatutkimuksia, ja taustoitetaan niitä tarpeen mukaan hieman vanhemmillakin töillä.

AIN IV UVA ANSS

K

Kassikasvatuksessa lohitäi lisääntyy ongelmaksi asti

aloilla esiintyy tauteja ja loisia, kuten ihmisilläkin. Siinä missä tiheään asutut suurkaupungit tarjoavat valtavan lisääntymisresurssin ihmiselle tauteja aiheuttaville viruksille, tiheät kalaparvet kalanviljelylaitoksissa ja verkkokasseissa ovat erinomainen resurssi kalojen loisille. Lohitäi (Lepeophtheirus salmonis) on lohikalojen luontainen pintaloinen meriympäristössä. Kalankasvatuksessa suuri kalojen tiheys saa tämän äyriäisiin kuuluvan loisen lisääntymään ongelmaksi asti, ja kasvatuskassit levittävät lohitäitä myös luonnonkaloihin. Lohitäit uhkaavat varsinkin Norjan rannikon meritaimen- ja merirautukantoja, sillä näiden lajien syönnösalueet sijaitsevat tyypillisesti vuonoissa verkkokassien lähettyvillä. Eva Thorstadin ym. (2015) mukaan lohikassit lisäävät meritaimenten lohitäikuormaa vähintään kolmenkymmenen kilometrin etäisyydelle asti, ja lohitutkimuksiin perus-

30

3 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

tuen lohitäiden aiheuttama lisäkuolleisuus voisi olla 12-29 prosenttia. Thorstadin mukaan Norjan meritaimenkannat ovat jo selvästi heikentyneitä alueilla, joilla lohen kassikasvatus on intensiivisintä. Rosa Maria Serra-Llinares ym. (2020) tutkivat kokeellisesti, miten lohitäi-infektio vaikuttaa meritaimenen smoltteihin Etelä-Norjassa. Kokeellinen infektio nosti villien smolttien kuolleisuuden 2,7-kertaiseksi. Infektion kanssa selvinneet smoltit viettivät terveitä enemmän aikaa makean veden läheisyydessä ja palasivat makeaan veteen ennenaikaisesti jo kahdeksantoista päivän jälkeen, kun terveet kalat viettivät merellä keskimäärin sata päivää ennen paluuta makeaan veteen. LOHITÄI EI PÄRJÄÄ MAKEASSA VEDESSÄ Lohitäi ei pärjää makeassa vedessä, joten kalat saavat jokiin ja jokisuihin hakeutu-

malla suojaa loisilta. Elina Halttusen ym. (2018) telemetriatutkimuksen mukaan meritaimenten kuolleisuus ei välttämättä suoraan nouse loisten takia, mutta kalat viettävät enemmän aikaa jokisuissa ja kasvavat sen takia hitaammin kuin merellä. Hidastunut kasvu taas vähentää aina kalojen poikastuotantoa. Lohen kassikasvatuksen yksi seuraus voikin olla, että meritaimenkannoista muotoutuu yhä enenevissä määrin paikallisia kantoja, jotka elävät koko elinkierron joessa käymättä merellä. Lyhyellä aikavälillä meritaimenten hakeutuminen jokisuihin helpottaa niiden kalastusta, mutta pitkällä tähtäimellä heikentää kantoja edelleen. Merivaelluksen tekevien rautukantojen osalta tutkimustietoa on vähemmän, mutta rauduilla lohitäikuorma voi Pål Arne Bjørnin ym. (2001) mukaan olla meritaimenten kanssa samaa haitallista tasoa.


ILMASTONMUUTOS Ilmastonmuutos pahentaa tautiongelmaa Ilmastonmuutos pahentaa monia tautiongelmia. Siinä missä monet lämpimän ilmaston taudit ja loiset leviävät yhä pohjoisemmaksi varsinkin kantajalajien levittäytymisen myötä, muuttuva ympäristö myös pahentaa jo tavattavia tauteja. Lämmenneet ja pitkittyneet syksyt ovat jo ilmeisesti vaikuttaneet vesihomeongelmien lisääntymiseen varsinkin kalanviljelylaitoksissa. Anti Vasemägi totesi kollegoineen (2017), että Suomenkin taimenkannoilla muun muassa Kuusamossa ja Siuntiojoella tavataan normaalisti suhteellisen harmitonta PKD:tä eli loisperäistä, Tetracapsula bryosalmonae -itiöeläimen aiheuttamaa munuaistautia. Tarkkaa tietoa taudin levinneisyydestä ei ole, mutta huolestuttavaa on, että taudin oireet pahenevat lämpimässä vedessä. Matthieu Bruneauxin ym. (2017) mukaan ilmastonmuutoksen myötä lisääntyvät hellejaksot voivat lisätä varsinkin taimenen poikasten kuolleisuutta PKD:n pahenevien oireiden myötä. Tämä on sangen huono uutinen jo muutenkin kuivuuden ja kuumuuden koettelemien pienivirtaisten jokien ja purojen taimenkannoille.

Kippari-lehti valitsi Hokka pelastusliivit

kestävän kehityksen tuotteeksi 35

vuotta

Testi-ja voitta2017 Vene

Hokka Special kelluntatakki

Hokka Sailing kelluntapukine

Kauluksellinen, joustava, helppokäyttöinen ja asustemainen kelluntapukine. Hyvät lämpö ja kelluntaominaisuudet. Heijastimet, pillit, tavara-/lämpötakskut ja kännykkätasku. Takki ympärivuotiseen käyttöön. Värit: Vihr./oranssi, sini/oranssi ja pinkki. Hinta: Special kelluntatakki 320€, Sailing kelluntaliivi190 €.

US!

UUTU

Hokka Swing Pehmeästi keinuva Swing jokaiseen kotiin. • • • • • •

Helpotusta selkä- ja niskakipuihin Lievittää jalkojen turvotusta Parantaa verenkiertoa Vähentää stressiä Äideille/isille lapsen kanssa Venyttelyyn ja voimisteluun

HOKKA OY

Kemijärvi | puh. 0400 237 728 myynti@hokka.info | www.hokka.info

Lue lisää: doi.org/10.3354/aei00142 doi.org/10.3354/meps13199 doi.org/10.1046/ j.1365-2109.2001.00627.x doi.org/10.1111/jfd.12749 doi.org/10.3354/dao03126 doi.org/10.1111/1365-2435.12701

KALASTAJAN VERKKOKAUPPA www.rialinna.fi

LOHIEN kassikasvatus Norjassa on merkittävä lohitäiden lähde.

95,-

Vetokela-klassikot lohenkalastukseen: Abu Ambassadeur HYRRÄKELA Salmon Special

Rialinna UISTELUSETTI l Bear Reel CL 600 -kela + Bear Stick Trolling 2,1 m vapa

45,-

89,-

Badger 360-7 KYNÄRUISKUSETTI l vieheiden ja pienoismallien maalaukseen

Salmon Special LC mittarikela

139,-

Orvis Encounter PERHOSETTI Orviksen huippulaatua edulliseen hintaan!

175,-

Penn Battle II AVOKELA l suosittu jigauskela l koot: 1000, 2000, 2500

79,-

Garmin Striker Plus 4 KAIKULUOTAIN l huipputarkka CHIRP-kaikukuva l helppokäyttöinen

139,-

Valikoimissa myös markkinoiden nykyaikaisimmat Garmin EchoMap -yhdistelmälaitteet sekä LiveScope -järjestelmät! Kalastajan verkkokauppa www.rialinna.fi Hulkontie 5, 70800 Kuopio, puh. (017) 363 3222 9 km Kuopiosta etelään, ABC Pitkälahti 500 m Seuraa viimeisimmät erikoisedut ja uutuudet facebookissa.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 3 2020

31


TEKSTI ISMO MALIN

INNOKKAIMMAT kalastajat kokeilivat Naantalin uusia onkilaitureita jo talven ja kevään aikana. Kuva: Janne Antila.

KALASTUSLAITUREILTA

pääsee kalastamaan nyt Naantalissakin

Vaasaan laiturit saatiin jo aiemmin

K

aupungeissakin riittää kalastuksenharrastajia, jotka kuitenkin joutuvat etsimään kalastamiseen sopivia ja vapaita rantoja usein pitkienkin matkojen takaa. Naantalissa ja Vaasassa Suomen Vapaa-ajankalastajien (SVK) aktiivit päättivät tehdä asialle jotain ja nyt heidän aloitteestaan kummassakin kaupungissa on harrastajien vapaassa käytössä olevat kalastuslaiturit. Naantalin kaksi onkilaituria asennettiin harrastuskalastajien suosimalle Raumakarille viime vuodenvaihteessa, joten niiden käyttö on ollut toistaiseksi sangen vähäistä. Laitureista aloitteen kaupungille tehnyt SVK:n kalatalousasiantuntija Janne Antila kuitenkin uskoo, että ne tulevat olemaan jatkossa ahkerassa käytössä. ”Jo leudon talven ja varhaisen kevään aikana laitureilla näkyi satunnaisesti kalastajia. Kesällä heitä on varmasti enemmän, mutta kovin sesonki on todennäköisesti vasta syksyllä, kun ahven ja kuha tulevat rantaan ja silkanlitkaajat ovat liikkeellä. Silloin Raumakarilla on kalastajia väliin tungokseen asti ja onkilaituritkin varmasti täynnä väkeä”, Antila ennakoi. VAASASSA VUK JA PILK KINGS ASIALLA Vaasan Urheilukalastajat (VUK) ja Pilk Kings alkoivat puuhata kalastuslaitureita, kun Vaasan kaupungissa ei juurikaan ollut vapaita rantoja kalastuksen harrastajien käyttöön.

32

3 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

”Myös SVK ja kalatalousasiantuntija Juha Ojaharju ovat olleet hankkeessamme mukana”, VUK:n puheenjohtaja Erkki Hietanen mainitsee. ”Ensimmäiseksi olimme yhteyksissä Vaasan kaupunkiin, ja kun sieltä näytettiin vihreää valoa, haimme ja saimme ELY-keskukselta rahoitusta hankkeeseen. Ensin Onkilahteen tuli maalaituri vuonna 2015 ja ponttonilaitureiden ensimmäinen osa 2018 ja toinen osa viime vuonna”, Hietanen kertoo. Nyt seurat ovat saaneet vielä luvan kymmenen metrin lisälaituriin mainittujen ponttonilaiturien päähän. Jos ELY-keskukselta tulee asiaan myönteinen rahoituspäätös, laituri saadaan paikalleen syksyllä. ”Lisäksi kaupungilta on tullut pyyntö, että selvittäisimme muitakin paikkoja kuin Onkilahti, joihin kalastuslaitureita voisi rakentaa”, Hietanen sanoo. Kalastusasioita on hänen mukaansa ollut Vaasassa hyvä hoitaa kaupungin kanssa, sillä suhtautuminen on ollut myötämielistä. Onkilahden laiturit ovat saaneet hyvän vastaanoton myös kaupunkilaisilta. ”Viime kesänäkin oli paljon pappoja ja mammoja lastenlasten kanssa ongella. Käyttöä niille on toki ollut muutenkin ja muulloinkin kuin kesällä. Tärkeää on myös, että laiturit avaavat kalastusmahdollisuuden myös liikuntaesteisille”, Hietanen korostaa.


Historian

havinaa

Artikkeleita, uutisia ja tarinoita menneiltä ajoilta kerännyt PERTTI KANERVA.

SYÖTTIKALALLA haukien onkimisesta käytettiin A. E. Salmelaisen Urheilukalastus-kirjasessa (1. painos 1914 ja 2. 1925) termiä slanttaus, joka tunnetaan myös sanalla torkkoaminen. Kyseessä on pitkällä vavalla kasvillisuuden seasta täkyonginta, tyyli on vähän kuin nykypäivän vetouistelijoiden pitkillä levittäjävavoilla harrastama säippäkalastus. Seuraavassa Salmelaisen kuvaus slanttauksesta, joka toimisi varmasti tänäkin päivänä.

Eri kalojen onkiminen, hauki

Eräänlainen uistelemisen ja onkimisen välimuoto on n. k. slanttaus (slantning). Tähän vehkeeseen kuuluu pitkä vapa. Siimaa tulee olla rullalla tahi vavan tyveen laadittujen nastojen väliin kierrettynä 20-30 metriä sekä erikoinen täkykoukkulaite (kuvat 97-100), joka upotetaan täkykalan (särki, salakka tai muu kirkassuomuinen pikkukala) suusta sisään. Peruke tulee ulos pyrstön juuresta, joten täkykala riippuu tässä koukkulaitteessa ylösalasin. Samaan tarkoitukseen käytettävä, hieman toisenlainen koukkulaite nähdään kuvassa 71. Tällaisella vehkeellä käy ”onkiminen” rannalta tahi, mikä on tavallisempaa, veneestä käsin. Toisen verkalleen meloessa venettä pitkin rantaa toinen heittelee (linkoilee) syöttiä heinikkojen lomiin. Kun hauki ottaa syötin, annetaan sen vapaasti viedä siimaa siksi kunnes se on ennättänyt niellä täyn. Hauki nimittäin pitää kalaa jonkun aikaa poikittain suussaan ennen kuin se nielee sen (pää edellä).

LÄHDE: Suomen kalakirjaston arkisto

VAPAA-AJAN KALASTAJA 3 2020

33


KALAPAIKKA

TEKSTI JUHA OJAHARJU KUVAT JARI VESALUOMA

VEITSILUODON KALAPAIKKA valittiin vuoden lähikalastuspaikaksi

V

uoden lähikalastuspaikaksi 2020 on valittu Veitsiluodon kalapaikka Kemissä. Veitsiluodon kalapaikka on kooltaan 65 hehtaaria, ja se toimii myös Stora Enso Veitsiluoto Oy:n raakavesialtaana. Altaaseen tuleva vesi pumpataan Kemijoesta ja ylimääräinen vesi valuu ylijuoksuna puroa pitkin mereen. Luontaisina kaloina kalapaikassa ovat hauki, ahven, särki, seipi, made, kiiski ja muikku. Lisäksi kalapaikalle istutetaan taimenta, kirjolohta, siikaa ja harjusta. HELPOSTI SAAVUTETTAVA KOHDE Kalapaikka sijaitsee noin kymmenen kilometriä Kemin kaupungin keskustasta etelään. Keskustasta sinne ajaa autolla noin viidessätoista minuutissa. Kalapaikalla on iso parkkipaikka mihin mahtuu isommatkin autot. Kalapaikalle pääsee kaupungista myös linja-autolla. Linja-auto kiertää Rytikarin työväentalolle, josta on noin 400 metrin kävelymatka perille. ESTEETÖNTÄ KALASTUSTA Veitsiluodon kalapaikalla on otettu huomioon myös liikuntarajoitteiset kalastajat. Alueella on esteetön kulku ja kalastaa voi vaikka pyörätuolista. Pyörätuolista kalastavia varten on kalastuspaikalle rakennettu oma kalastuslaituri. Sen lisäksi alueelle on rakennettu myös laavuja ja siltoja. KALASTUSLUVAT Kalastus Veitsiluodon kalapaikassa on maksullista. Kalastusluvan voi hankkia netistä osoitteesta kalakortti.com tai vaihtoehtoisesti luvan voi ostaa Neste Lapintuuli huoltoasemalta. Luvan hinta on 15 euroa/8 h ja lisävapa 5 euroa/8 h. Myyjä perii luvasta kahden euron toimitusmaksun. Lisäksi kaikkien 18-64-vuotiaiden, jotka käyttävät heittokalastusvälineitä, tulee maksaa valtion kalastonhoitomaksu. Kalastuksen valvontaa hoitavat seuran viralliset kalastuksenvalvojat. Alueella on myös kameravalvonta.

34

3 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

Valinta Vuoden lähikalastuspaikan valinnassa otettiin huomioon muun muassa kalastuspaikan sijainti (kaupunki-/taajama-alueella), kalan saamisen todennäköisyys, saavutettavuus myös julkisilla kulkuvälineillä, lasten ja liikuntaesteisten kalastusmahdollisuus sekä lupien ja tiedon saatavuus. Vuoden lähikalastuspaikan valinta tehtiin nyt viimeistä kertaa. Jatkossa valitaan Vuoden kalatalousalue.

SEURA Vireää seuratoimintaa Veitsiluodon kalapaikka on ollut nykyisessä muodossaan käytössä jo vuodesta 1994. Paikan ylläpidosta ja sen kehittämisestä vastaa Veitsiluodon Kalamiehet. Seura järjestää läheisen Hepolan koulun oppilaille kalastustapahtuman kalapaikalla kahdesti vuodessa. Parhaimmillaan mukana on ollut koulun kaikki kuusisataa oppilasta. Suurin vuosittainen tapahtuma kalapaikalla on Pitkäperjantain lohipilkit, johon osallistuu yleensä yli tuhat pilkkijää eri puolilta maata. Veitsiluodon kalapaikalla järjestetään myös vuoden 2022 lohipilkinnän SM-kilpailu. Veitsiluodon Kalamiehillä on kesäisin vuokrattavana viisi soutuvenettä kalastusta varten. Ajankohtaista tietoa kalapaikan tilanteesta löytyy Veitsiluodon Kalamiesten Facebook-sivulta.


Vapaa-ajankalastajan

KAUPPA EUMERIN

laadukkaat HEITTOPERHOT Tällä värityksellä on tilillään useita suurhaukia!

12€ SPINTUBE PIKE SVK

Haukiperho SVK:n väreissä l Paino 23 g

Tätä väriä ei hauki ole nähnyt missään!

SPINTUBE PIKE

YLIJUOKSUN laavu ja silta.

12€

Toimii erityisen hyvin tummissa humuksen värjäämissä vesissä l Paino 23 g

6 € ARCTIC LARGE

Toimii erityisen hyvin ahvenelle, taimenelle ja kirjolohelle l Kahdessa koossa: 6 g ja 8 g

PITKÄNPERJANTAIN Pilkit käynnissä Veitsiluodon kalapaikalla.

TILAUKSET vapaa-ajankalastaja.fi/kauppa tai toimistolta puh. 050 597 4933, jaana.piskonen@vapaa-ajankalastaja.fi Hintoihin lisätään toimituskulut.


HENKILÖUUTISET

OKKU Kalliokoski on Varsinais-Suomen ELY-keskuksen uusi kalatalouspäällikkö Okku Kalliokoski on toiminut Varsinais-Suomen ELY-keskuksen kalatalouspäällikkönä huhtikuun alusta alkaen. Hän on 43-vuotias ja koulutukseltaan juristi. Kalliokoski toimi ennen Varsinais-Suomen ELY-keskuksen kalatalouspäälliköksi siirtymistään maa- ja metsätalousministeriössä luonnonvaraosastolla elinkeinokalatalousyksikön erityisasiantuntijana. Siellä hänen vastuualueeseensa kuului Euroopan meri- ja kalatalousrahaston uuden ohjelmakauden kansallisen lainsäädännön valmistelu. ”Sinisen biotaloustiimin tehtävät ovat minulle kaikkein tutuimmat aiemmasta lakimiehen tehtävästäni Varsinais-Suomen ELY-keskuksessa. Sen sijaan kalavarat- ja kalastuksenvalvontatiimien tehtävät eivät ole niin tuttuja, joten opettelua riittää”, hän myöntää. Lisähaasteita hänen mukaansa tuo maantieteellisestikin laaja toimintakenttä, joka kattaa Kaakkois-Suomesta alkaen koko rannikon merialueen aina Pohjois-Pohjanmaalle asti.

OKKU Kalliokoski on toiminut Varsinais-Suomen ELY-keskuksen kalatalouspäällikkönä huhtikuun alusta alkaen. Kuva: Terhi Suominen/Varsinais-Suomen ELY-keskus.

”Toimimme siis kahdeksan maakunnan alueella”, Kalliokoski mainitsee. Kalatalouspäällikön tehtävien hoitoa helpottaa hänen mukaansa kuitenkin se, että työssä ovat apuna ammattitaitoiset tiiminvetäjät ja yksikön asiantuntijat. ”Odotankin eniten hyvää yhteistyötä niin yksikön sisällä, mutta myös laajemmin Elinkeinot-vastuualueen ja koko ELY-keskuksen sisällä”, Kalliokoski korostaa. Kala on hänen mielestään tällä hetkellä ilahduttavasti näkyvässä roolissa suomalaisessa yhteiskunnassa ja sen hyvistä ominaisuuksista, terveellisyydestä ja ilmastoystävällisyydestä haluavat päästä osallisiksi kaikki. ”Se asettaa kuitenkin myös haasteen, että meidän pitää Kalatalouspalvelut-yksikössä pystyä varmistamaan oma osuutemme kalan alkutuotannon eli kalastuksen ja vesiviljelyn toimintamahdollisuuksien turvaamisessa”, Kalliokoski korostaa.

SAMI Kainulaisesta vuoden vapaa-ajankalastaja Ehdolle vuoden 2019 vapaa-ajankalastajaksi saatiin kaksi erittäin tasapuolista kandidaattia, eikä valinta ollut helppo. SVK:n kilpailutoiminnan valintakriteerit ovat aktiivinen osallistuminen järjestön eri SM-kisoihin, osallistuminen seuratoimintaan sekä medianäkyvyys. Toimikunnan äänestyksessä Lahden Onki Teamia edustava Sami Kainulainen valittiin lopulta Vuoden Vapaa-ajankalastajaksi 2019. Kilpailutoimikunnan valintaan vaikuttivat muun muassa Samin henkilökohtainen kultamitali viime vuoden SM-pilkissä ja useammankin SM-kilpailun järjestelyvastuu. Lisäksi hän toimi parinkin kansainvälisen kilpailujoukkueen johtajana. Sami toimii aktiivisesti myös paikallistasolla, jossa hän on järjestänyt useita vapaa-ajankalastukseen liittyviä teemailtoja. Lisäksi hän toimii Kaakkois-Suomen Vapaa-ajankalastajapiirin varapuheenjohtajana. SVK onnittelee Samia valinnasta

SAMI tunnetaan myös aktiivisena kilpaonkijana. Kuva: Jaana Vetikko.

Piireillä on aikaa 31.12.20 asti pohtia ehdokasta kuluvan vuoden vapaa-ajankalastajaksi. Ehdotukset tulee toimittaa joko postitse tai sähköpostitse kilpailutoimikunnan sihteerille Marcus Wikströmille. Kilpailutoimikunta tekee päätöksensä seuraavan vuoden alussa.

36

3 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA


Vapaa-ajankalastajan

KAUPPA

TENO

UUDET Tenon kalastussäännöt helpottavat lastenlasten kanssa kalastamista

Tuote toimitetaan juhlavuoden lahjarasiassa.

20 €

SVK 20-vuotisjuhlauistin Suomen Vapaa-ajankalastajien 20-vuotisjuhlauistin on suunniteltu erityisesti tiedostavalle ja vastuulliselle vapaa-ajankalastajalle. Kuusamon Uistimen 20 grammainen klassikko-Räsänen nyt ensimmäistä kertaa väkäsettömällä koukulla ja ottavissa järjestön väreissä. Uistimen tausta on hopeanvärinen. Tuote on suunniteltu ja valmistettu Suomessa.

KA

L A S S A H YV ÄS

0

Valmistettu rajoitettu erä, joten ole nopea ja tilaa omasi! SÄ

00

RANNALTA kalastukseen on tullut Tenolla muutoksia viime vuoteen verrattuna, sillä rantakalastusluvan lupavuorokausi alkaa tänä kesänä klo 19 ja vuorokautinen rauhoitusaika siirtyy yöaikaan klo 24-07. Kuva: Janne Rautanen.

Väkäsetön koukku tarttuu paremmin – pidä vain siima kireällä ja kala pysyy! Koukku on myös erityisen helppo ja turvallinen irrottaa.

SEURASSA

VUODESTA  2

Tenojoen vesistön yläosan lohikantojen heikon tilan takia Tenon kalastussääntöön ei voitu tälle kaudelle tehdä muutoksia, jotka lisäisivät merkittävästi lohiin kohdistuvaa kalastuspainetta. Sen sijaan lasten kanssa kalastamista helpotettiin muun muassa vapalupien osalta. Tenojoella vuonna 2020 voimassa olevan säännön mukaan kaikkiin kalastuslupatyyppeihin on mahdollista liittää lasten kalastuslupia lapsille, jotka asuvat Tenon vesistön jokilaaksojen ulkopuolella. Lasten saamat saaliit raportoidaan luvanhaltijan saalisraportoinnin yhteydessä. Käytännössä tämä merkitsee esimerkiksi sitä, että muualla asuvan lapsenlapsen on mahdollista päästä kalaan Utsjoella asuvien isovanhempiensa kanssa. ”Tällaista mahdollisuutta on kaivattu kalastusperinteen siirtämistä varten”, kertoo neuvotteleva virkamies Tapio Hakaste maa- ja metsätalousministeriöstä. Paikkakuntalaisille lapsille ja nuorille puolestaan on käytössä edullinen kausilupa ilman rajoittavaa kytkentää aikuisten lupiin. Sen rinnalle ei kuitenkaan ole mahdollista liittää täysin ilmaista lupaa. Myös rannalta kalastukseen on tullut muutoksia viime vuoteen verrattuna, sillä rantakalastusluvan lupavuorokausi alkaa tänä kesänä klo 19 ja vuorokautinen rauhoitusaika siirtyy yöaikaan (klo 24-07). Norjan rantakalastuslupien aluekohtaista jakoa on muutettu niin, että lupia on runsaammin tarjolla Utsjoen kirkonkylän, Vetsikon ja Nuorgamin alueiden vastarannalla, vaikka siirretty määrä kokonaisuudessaan pienenee. Norjan kalastuslupia voi hankkia Norjan puolen lupakaupasta. Soutukalastukseen ei sen sijaan ole tullut muutoksia ja esimerkiksi soutajalta vaaditaan kalastuslupa viime vuoden tapaan. Tenon kalastussäännöstä päätetään Suomen ja Norjan välisten neuvotteluiden perusteella. Tänä vuonna niihin osallistui ministeriöiden ja kalataloushallinnon lisäksi kalastusoikeuden haltijoita molemmista maista. Muutoksista neuvoteltiin myös Saamelaiskäräjien kanssa.

20

TILAUKSET vapaa-ajankalastaja.fi/kauppa tai toimistolta puh. 050 597 4933, jaana.piskonen@vapaa-ajankalastaja.fi

Hintoihin lisätään toimituskulut.


VETOUISTELU

TEKSTI • KUVAT HANNU KOSTILAINEN

Vapaa-ajan kalastajille siika on mielenkiintoinen haaste. Joskus siikaparvi yllättää ja kalastaja saa runsaasti kaloja. Joskus käy niin, että siiat pysyvät piilossa ikään kuin niitä ei olisi ollenkaan.

INARIJÄRVEN

SIIKA nappaa hanakasti vaappuun

I

stun Inarijärven rannalla laiturilla ja nautin heinäkuun alun tosi lämpimästä ja tyynestä säästä. Sääsket pysyvät poissa, joten on mukava odotella kalastuksen alkua. Kaverini Kimmo Kokkarinen saapuu, irrottaa nopeasti akun autostaan ja astelee laituriin kiinnitettynä olevan puuveneen luo. Hän palaa vielä autolleen ja kävelee luokseni sähkökäyttöinen perämoottori kainalossaan. Nostelemme tavarat ja kalastusvälineet veneeseen ja ei kun menoksi siikoja nappaamaan. ”Tämä on isoisäni tekemä puuvene. On tukeva ja sopii hyvin kalastukseen. Vetouisteluun vene on tosi vakaa ja tilava”, Kimmo kehuu. Hän vetäisee käyntiin neliheppaisen Jammun ja suuntaa veneen nokan kohti edessä näkyvää Inarijärven ulappaa. Ajettuaan vain vajaat sata metriä hän kurkistaa veneen reunan yli. Teen samoin ja huomaan, että vettä on allamme vain parisen metriä. Kirkas hiekkapohja kimaltelee auringonvalossa. ”Olemme varmaan tulleet ihan väärään paikkaan? Emme me saa tästä siian siikaa”, mietin hiljaa itsekseni. SIIKAA VETOUISTELEMALLA Kimmo sammuttaa perämoottorin ja käynnistää sähkömoottorin. Alamme edetä matelemalla samalla, kun hän laskee pikkuvaappua veteen. Pääsemme tuskin kymmentä metriä, kun vapa jo taipuu. Kimmo ottaa vavan käteensä ja nostaa sitä. Samalla kala irtoaa. ”Siika se oli ihan varmasti”, hän ilmoittaa. Vaappu on nopeasti takaisin vedessä ja noin 15-20 metrin päässä. Kippari laskee toisen vaapun siikojen valtakuntaan. Sen vaapun olen saanut valita omasta pakistani. Valitsen 3,5-senttisen, kelluvan, oranssin värisen

38

3 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA


OTA mukaan veneeseen paljon pikkuvaappuja. Silloin on varaa vaihtaa viehettä ja kokeilla mihin siika nappaa.

vaapun, kun taas Kimmo luottaa samankokoiseen hopeiseen. Jatkamme pyyntiä kahdella vieheellä. Kolmatta ei kuulemma kannata laittaa ainakaan aluksi, sillä meille voisi tulla kiire haavia siikoja veneeseen. Pääsemme eteenpäin vain muutaman veneen mitan, kun Kimmon vaappuun iskee kala ja hän pysäyttää veneen. Otan toisen vavan käteeni ja kelaan vaapun pois. Kimmo saa kalan kohta veneen viereen ja nostaa sen nopeasti haavilla parempaan talteen. Pian hopeakylkinen kala on jo hänen kädessään. ”Tällaisia nämä ovat, hyviä ruokakaloja. Suurimmat saamani ovat yli kilon”, Kimmo kehuu. TYYNTÄ JA AURINKOA Kimmo kertoo seuranneensa tarkoin kalastuspäivämme edeltävien päivien sääen-

VÄLINEET KIMMO KOKKARINEN: Inarijärvi on hyvä siikajärvi ”Inarijärvellä vaapuista on toiminut parhaiten räikeän oranssi sekä kirkkaalla kelillä erikoisesti hopeakylki-vihreäselkä. Tummemmalla kelillä kannattaa kokeilla vaappuja, joissa on hopeakylki-violettiselkä ja sitä tummempia värejä. Käytän pienimmän koon Senioria ja Hotta-vaappuja, olisivatko ne kokoa 3,5 senttiä.” ”Kaikki pienet ja nopeaa väpätystä tekevät vaaput toimivat. Hitaassa vauhdissa kelluva vaappu on paras. Uppoavia en ole edes kokeillut. Parhaiten vaappu ui lenkkisolmulla siimaan kiinnitettynä ilman mitään lukkoja.” ”Siima saa olla niin ohutta, mihin kalastajan hermot riittävät. Väsytyksessä annan kaloille löysää, sillä siimani paksuudet ovat vain 0,12-0,25 milliä. Siima voi katketa, jos kitkajarru on liian kireällä. Kelaksi kelpaa mikä vain, johon mahtuu sata metriä siimaa.” ”Vapa saa olla mahdollisimman kevyt. Sellaisella tuntee heti siian varovaisen tärpin ja vavalla on mukava väsytellä kaloja. Siika iskee Inarijärvellä vaappuihin juhannuksen jälkeen kesäkuussa. Tämä syönnöksellä käynti jatkuu heinäkuun kahden ensimmäisen viikon ajan ainakin meillä Hietajoen Leirinnän korkeudella Sevettijärventien kupeessa. Inarijärvi on hyvä siikajärvi!”

VAPAA-AJAN KALASTAJA 3 2020

39


TUTKIMUS TUTKIJA ERNO SALONEN: Inarijärven siikoja tutkittiin kesällä 2018 Luonnonvarakeskus (Luke) tutki Inarijärven siikoja kesä-heinäkuussa 2018. Tutkimukseen Luken tutkijat nuottasivat kesä-heinäkuussa Inarijärven kolmesta lahdesta viisikymmentä siikaa jokaisesta, siis yhteensä 150 siikaa. Niiden kaikkien mahat olivat täynnä ja niiden sisältö tutkittiin Eurofirms Ahma Oy:n laboratoriossa Jyväskylässä. Ruoaksi siiat olivat syöneet prosenttimäärisesti eniten vesikirppuja (33,1), surviaissääskiä (32,6) sekä pikkusimpukoita (11). ”Tutkittujen siikojen mahoista löytyi myös muun muassa vesiperhosia (3,6 %) ja järvikatkoja 3,2 %). Myös yksi erittäin harvinainen ja uhanalainen äyriäinen, paljakkakilpiäinen (Lepidurus arcticus) löytyi yhden siian vatsasta. Siiat näyttävät tulevan Inarijärven mataliin lahtiin syönnökselle juuri tutkimaamme aikaan. Silloin kalat todennäköisesti nappaavat myös vapaa-ajankalastajien vieheisiin, kuten vaappuihin”, Luken tutkija Erno Salonen kertoo.

LÄHTEET: Eurofirms Environment Testing, Havaintoja Inarijärven siikojen ravinnonkäytöstä, Jyväskylä 2018 sekä tutkija Erno Salonen, Luke 2019.

SIIANUISTELUUN käy kela kuin kela. Haspeli on hyvä valinta.

40

3 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

nusteita. Huonossa kelissä ei kannata lähetä siikajahtiin. ”Aurinkoisella ja tyynellä järvellä siika nappaa parhaiten. Meillä käy hyvä tuuri, sillä tuuli on tosi mieto ja taivaalla näkyy vain muutamia pilviä. Kovassa aallokossa ja tuulessa en tule siikakalaan. Silloin kala ei nappaa, eikä järvellä ole mukava olla”, hän jatkaa. Vapani taipuu ja kelaan varoen kalaa lähemmäs. Tiedän, että siian suu on hauras, eikä se kestä liian kovia otteita. En halua menettää kalaa, joten kelan kitkajarru on löysällä ja väsytän saalista kaikessa rauhassa. Pian saan kalan lähelle venettä. Kirkkaassa vedessä kalan kyljet välkkyvät hopeaa. ”Siika tämä on, autahan haavilla”, huikkaan kaverilleni. Hän työntää haavin veteen ja minä kelaan siian haavin havaksen päälle. Kimmo nostaa ensimmäisen vaappusiikani talteen. Kiitän ja totean, että uskottava se on, että siika ottaa vetämällä tarjottuun vaappuun.


HIENO on saaliskala!

Kalastamme rannan suuntaisesti hiekkapohjan päällä siten, että allamme on vettä koko ajan 2-3 metriä. Etenemme pari sataa metriä kerralla ja palaamme saman verran takaisin. Näin jatkamme 2-3 tuntia. Siian uistelu on leppoista hommaa. Siinä ehti hyvin haukata välillä vähän evästä. Emme tarkoituksella laita useampia vapoja ja vaappuja pyyntiin. Voisi tulla hiki varsinkin silloin, jos useampi vapa taipuisi yhtä aikaa. HENNOILLA VÄLINEILLÄ HIENOJA KALOJA Saamme tärppejä lähes koko ajan. Välillä vaappuun iskee pieni harjus tai taimen. Ne vapautamme. Pari kertaa siika pääsee meiltä irti aivan haavin lähellä. Emme sitä harmittele, vaan jatkamme kalastusta. Jos vaappuun ei nappaa, niin vaihdamme viehettä aina käännöksen jälkeen. Meillä on pian jo puolen tusinaa komeita siikoja. Varmaan saman verran on päässyt irti. Kalastamme molemmat taipuisilla (hitailla) vavoilla, joissa on haspelikelat. Kela kuin kela käy siikajahtiin, mutta vapa ei saa olla

liian jäykkä. Siimani oli 0,20-millistä, varakelassa 0,25:ttä. Hyvin pelittävät molemmat. Käytän vieheen kiinnittämiseen lenkkisolmua. Hyvin sekin toimii.

lisen tuntia, mutta myötätuuleen mennessä veneen vauhti kiihtyy liikaa ja tärpit loppuvat. Kohta kippari pysäyttää sähkömoottorin ja kelaamme vaaput pois.

PIENET JA KELLUVAT VAAPUT KELPAAVAT Pienet ja kelluvat 2,5-4,0 sentin vaaput tuntuvat parhaiten kelpaavan siioille. Punaiseen ja oranssiin Hali-vaappuun nappaa hyvin, samoin hopeiseen pikku-Rapalaan. Saan parhaat kalani väreillä oranssi, muikku ja punainen. Kuuluisin siiantappaja lienee Senior. Sitä en uita, vaikka muutama on mukana pakissa. Ne tuntuvat liian pieniltä vetonopeuteen nähden. Kimmo ajaa ykkösellä ja ainakin se nopeus sopii jokaiselle vaapullemme. Testaamme niiden uinnin, ennen kuin laskemme niitä pyyntiin. Emme laita lisäpainoa vaappuihin ja se tuntuu hyvältä päätökseltä. Saamme hyvin saalista. Yhtäkkiä tuulen suunta kääntyy ja pian aallokko voimistuu. Kokeilemme vielä puo-

INARIJÄRVEN SIIKA ON HIMOITTU SAALIS Siika tulee tällä kohdin Inarijärveä syönnökselle juhannuksen jälkeen ja tankkaa ruokaa arviolta reilut parisen viikkoa. Parhaiten kalaa saa, kun veneen alla on hiekkapohja ja vettä 2-3 metriä. Siika nappaa vetäen tarjottuun vaappuun parhaiten, kun on tyyni ja aurinkoinen ilma. Neliheppaisen perämoottorin tyhjäkäynnin vauhti on liikaa pienille vaapuille, joten sähkömoottori on hyvä valinta. Vaappujen uinti kannattaa tarkastaa ennen kalaan lähtöä ja ainakin me saamme hyvin siikoja nopeudella 1. Suositeltava valinta on ottaa mukaan useita vapoja ja laittaa niihin lenkkisolmulla valmiiksi erilainen vaappu kuhunkin. Vapaa vaihtaessa vaihtuu nopeas  ti samalla myös vaappu.  VAPAA-AJAN KALASTAJA 3 2020

41


MP LÄ

SIIKAN IMÄT YY TIT

TEKSTIT JA KUVAT KARI NYBERG JA JAANA VETIKKO

KALAHERKUT

1-2 pientä (150–250 g) onkisiikaa ruokailijaa kohti uutta sipulia varsineen nippu tilliä 1-2 tl hienoa merisuolaa kalaa kohti 1-2 tl ”Piri-piri”-maustetta kalaa kohti pari voinokaretta (noin 10 g) kalaa kohti Siivuta sipulit varsineen ja hienonna tillinvarret. Kuivaa suomustetut ja avatut kalat sisäja ulkopuolelta. Tee siikojen kumpaankin kylkeen 4-5 kylkiruotojen suuntaista viiltoa. Aseta kalat omille foliopaloilleen. Ripottele siikojen nahalle sekä viiltoihin ja vatsaonteloon makusi mukaan hienoa suolaa ja ”Piri-piri”-maustetta. Täytä kalat sipulirenkailla ja tillisilpulla, joita voit ripotella myös kalojen pinnalle. Kruunaa koko komeus voinokareilla. Sulje nyytit tiukasti, niin että folion sauma jää sisällön yläpuolelle. Näin kalan herkulliset nesteet eivät pääse valumaan ulos kypsennyksen aikana. Kypsennä siikanyyttejä avotulella maltillisella lämmöllä 20-30 minuuttia. Silloin kala ehtii kypsyä ja imeä samalla itseensä makuja. Toki kalan paistoaika vaihtelee nyytin koon ja tulen voimakkuuden mukaan. Voit availla nyyttejä välillä, jos siikojen kypsyys on epäselvä ja laittaa paketin takaisin kypsymään. Nyytit voi kypsentää menestyksekkäästi myös hiili- tai kaasugrillissä. Kalojen kypsyttyä avaa varovasti kuumat folionyytit ja nauti keväinen herkku suoraan foliolta sormiruokana haarukkaa tai puutikkua apuna käyttäen tilanteeseen sopivan juoman kera.

42

3 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

  SIIAN voi täyttää mieleisillään vihanneksilla tai yrteillä. Tällä kertaa käytimme kevätsipulia ja tilliä.

  SIIKANYYTIT

kypsennetään maltillisella lämmöllä.

SIIKA kypsyy tulella meheväksi folion suojissa S

iika on herkullinen, mutta haurasrakenteinen kala, jota tulee käsitellä sen arvolle sopivasti eli huolellisesti ja varoen. Siian hienoarominen, mutta hento maku säilyy kalassa parhaiten, kun sen alkukäsittely ei ole turhan kovakouraista tai ylimitoitettua. Useimmiten jo suomustaminen ja sisälmysten poistaminen on riittävä alkukäsittelymenetelmä. Perattu siika on myös helppo viillottaa. Kokonaisena kypsennettävä siika maustuu tasaisesti ja tasaisemmin ja nopeammin, jos sen kylkien nahka viillotetaan molemmin puolin ennen suolan ja mausteiden lisäämistä. Lisäksi nahka viiltojen reunalta paahtuu herkullisen rapeaksi. Viillotus tehdään leikkaamalla terävällä veitsellä suomustuksen ja perkauksen jälkeen siian kumpaankin kylkeen syvät kylkiruotojensuuntaiset viillot sentin parin välein selkärankaan saakka ruotoja kuitenkaan katkaisematta. Jos Ahti on ollut antelias keväisen onkipäivän jälkeen, voit käsitellä pyytämäsi siiat jo rannassa. Suomusta siiat ja poista niistä kidukset sekä sisälmykset. Poista myös uimarakko ja viillä munuaiskalvo veitsenkärjellä halki. Kaavi veitsenkärjellä tai sormella munuaisveri irti selkärangasta ja huuhdo ruumiinontelo vedellä puhtaaksi. Ja näin siiat ovat valmiita käärittäväksi nyytteihin.


Vapaa-ajankalastajan

KAUPPA

VESIENSUOJELU

VESIENSUOJELUA tehostetaan lähes kahdeksalla miljoonalla eurolla Ympäristöministeriö jakaa vesiensuojelun tehostamisohjelmasta 7,6 miljoonaa euroa vesistöjen ja Itämeren tilaa parantaviin hankkeisiin. Summasta 4,8 miljoonaa euroa ohjataan vesistöjen kunnostushankkeisiin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksien kautta. Suomen ympäristökeskus saa noin 1,8 miljoonaa euroa tutkimushankkeelle, joka tutkii ravinteiden, erityisesti fosforin, kulkeutumista Saaristomereen ja sen vaikutuksia rehevöitymiseen. Hankkeessa kehitetään arviointi- ja mallinnustyökaluja, joita voidaan hyödyntää laajemminkin Itämeren tilan seurannassa ja vesien- ja merenhoidon toimia toteutettaessa. Etelä-Savon ELY-keskus saa miljoona euroa ympäri Suomea toteutettaviin hankkeisiin, joilla vähennetään haitallisten aineiden pääsemistä kaupunkien ja taajamien vesistöihin. Rahoituksen turvin tuetaan haitallisten aineiden poistamiseen soveltuvien tekniikoiden käyttöönottoa yhdyskuntajätevesien puhdistamojen saneerausten yhteydessä. Lisäksi etsitään kustannustehokkaimmat keinot, joilla haitallisten aineiden päästöjä voidaan ennaltaehkäistä, rajoittaa tai estää jätevesien käsittelyn keinoin. Viisivuotisen (2019-2023) vesiensuojelun tehostamisohjelman avulla vähennetään maa- ja metsätalouden ravinteiden päästöjä vesiin, kunnostetaan vesistöjä ja vahvistetaan asiantuntijoiden ja toimijoiden verkostoja, vähennetään kaupunkivesien haitallisten aineiden päätymistä kaupunkivesiin, saneerataan Itämeren ympäristölle   vaarallisia hylkyjä sekä rahoitetaan tutkimusta ja kehitystyötä.

Laadukkaat välineet KALANKÄSITTELYYN FILEOINTIVEITSI

joustavalla, suoralla 20 cm terällä

FILEOINTIVEITSI

joustavalla, suoralla 16 cm terällä:

TEROITUSPUIKKO laadukas Viktorinox

22€

24€ 32€

FOSFORI

LEUDON viime talven fosforikuorma Itämereen poikkeuksellisen suuri Talvi 2019-20 oli Suomessa paitsi mittaushistorian lämpimin myös poikkeuksellisen sateinen. Etelä-Suomessa jokien virtaamat nousivat tulvakorkeuksiin useaan kertaan joulu–helmikuussa. Tästä seurasi Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) ja Varsinais-Suomen ELY-keskuksen mukaan, että Itämereen päätynyt fosforikuorma nousi poikkeuksellisen suureksi. Esimerkiksi kolmen kuukauden fosforikuorma Saaristomereen oli lähes yhtä suuri kuin koko ennätysvuoden 2008 aikainen kuorma. Vantaanjoellakin talven fosforikuorma oli samaa luokkaa kuin keskimääräinen vuosikuorma 2010-luvulla. Suomen ympäristökeskuksen ennusteen mukaan ilmastonmuutos voi tulevaisuudessa pahimmillaan kasvattaa fosforin huuhtoumaa Saaristomeren valuma-alueen pelloilta 50 prosentilla ja typen runsaalla kolmanneksella vuoteen 2060 mennessä. Ravinnekuormat olivat huomattavasti normaalitalvea korkeampia myös muualla maassa aina Perämeren jokien valuma-aluetta myöden. Erityisesti fosforikuormat olivat poikkeuksellisia. Myös typpikuormat olivat suuria, mutta suhteessa normaaliin talveen niiden nousu oli   kuitenkin keskimäärin vähäisempää kuin fosforikuormien.

7€ KALAPIIKKI

l fileointiin l siivutukseen l paloitteluun

25€ RICU

(28,-)

Perkaa ja suomusta helposti ja turvallisesti!

KOLME ÄSSÄÄ erityisesti kuhanja hauenpyytäjän hihaan Vihreäsininen JESSE JR

l savi- ja humussameisiin vesiin

Lilakultainen JESSE RT l valoisiin olosuhteisiin

Punaoranssi JESSE MW

l ärsykeväri moniin vesistöihin TILAUKSET vapaa-ajankalastaja.fi/kauppa tai toimistolta puh. 050 597 4933, jaana.piskonen@vapaa-ajankalastaja.fi Hintoihin lisätään toimituskulut.

12€ kpl


uutta TEK S

LIN TI ISMO MA

Kalastusvälineiden valmistajat ja maahantuojat! Jos haluatte uutuustuotteillenne näkyvyyttä, lähettäkää niistä tietoa Vapaa-ajan Kalastaja -lehden toimitukseen kuvien kera sähköpostiosoitteella jaana.vetikko@ vapaa-ajankalastaja.fi. Voitte myös postittaa aineiston ja näytekappaleet tuotteista osoitteella Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö/Jaana Vetikko, Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki. Julkaisemme tuoteuutisia mahdollisuuksien mukaan joka numerossamme, joten Vapaa-ajan Kalastaja -lehteen 4/2020 (ilmestyy 14.8.) tarkoitetun aineiston on oltava toimituksen käytössä viimeistään 16.6. Lisätiedot: • Jaana Vetikko puh. 050 525 7806 • Ismo Malin puh. 050 577 4656 • ismo.malin@vapaa-ajankalastaja.fi

PERINTEISESTÄ Grosari-vaapusta on tullut täksi kesäksi myyntiin myös hologrammipintainen malli.

Grosari-vaappuihin hologrammipinta Perinteisistä Grosari-vaapuista on tullut kesälle 2020 myyntiin uudistettu, hologramminpintainen versio. Uutuusuistimissa on sileät hologrammikyljet, jotka heijastelevat ympäröiviä värejä petokaloja houkuttelevasti. Jarmo Saariniva Grosari-vaapuista arvioi, että uutuusvaappu toimii sekä kirkkaissa järvissä, mutta toisaalta myös merialueilla. Hologrammi-grosareita löytyy kolmessa koossa eli 10-, 12- ja 15-senttisinä. Värivaihtoehtoja on 12 kpl. ”Kaksi isointa kokoa ovat omiaan hauen- ja kuhankalastukseen. Pienin taas on osoittanut toimivansa virtaavassa vedessä taimenelle ja onpa sillä saatu lohiakin”, Saariniva kertoo. Lisätietoja: www.grosari.fi.

Sihvoselta Pyrstöjerkki jättihaukien etsintään Savonlinnalainen viehevalmistaja Markku Sihvonen on tuonut kesäksi 2020 markkinoille uuden ottipelin hauenkalastajille. Tällä erityisesti jättihaukien etsintään kehitetyllä Pyrstöjerkillä on mittaa 25 senttimetriä ja painoa 75 grammaa. Sihvosen uuden haukijerkin mallikalana on ollut siika ja se on valmistettu kokonaan silikonista. Vieheen sisällä on lisäksi ruostumattomasta teräksestä valmistettu teräslanka. Tämän ansiosta kalastaja voi itse muotoilla uistinta vääntämällä sen runkoa eri asentoihin ja siten säätää uintia tarpeen mukaan. ”Viehe on painotettu hitaasti uppoavaksi ja parhaimmillaan se on rantavirvelöinnissä hitaalla jerkkitekniikalla kalastettaessa. Myös syvän veden uistelussa se toimii takilan tai syvääjän perässä vetäen”, Sihvonen vinkkaa. Pyrstöjerkistä on valmiiksi olemassa kuusi eri värivaihtoehtoa, mutta asiakas voi esittää valmistajalle myös omia väritoivomuksiaan puhelimitse numeroon 050 555 6625. Lisätietoja: www.handmade.fi.

44

3 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

PYRSTÖJERKEILLÄ on pituutta 25 cm.


Easy Fishingiltä uutta pehmeää purtavaa petokaloille Hämeenlinnalaiselta Easy Fishingiltä on tullut tälle kesälle runsaasti uusia jigejä petokalojen pyytäjille. Seuraavassa esittelemme joitakin näistä uutuuksista, joista löytyy monenlaista pehmeää purtavaa etenkin hauelle ja ahvenelle, mutta myös kuhalle. Shark Shad on isoille petokaloille suunnattu 20-senttinen kalajigi, jonka on suunnitellut ruotsalainen viehevalmistaja Coffe Persson. Vieheen ylisuuri pyrstö liikkuu voimakkaasti samalla, kun evät hidastavat sen uintia. Tämä saa aikaan voimakkaan rullaavan liikkeen, kuten perinteinen sirppijigi, mutta ikään kuin ”hidastettuna”. Kymmensenttisen Baby Sharkin uintiliike on samalla tavoin sirppijigimäinen kuin ”isonveljensä” Shark Shadin ja se maistuu hauen lisäksi ahvenelle. Video Shark Shad -jigin uinnista: www.easyfishing.fi/kesakalastus/vieheet/jigit/shark-shad20cm-p-3101.html. Baby Dragon -jigillä on monihaaraisen pyrstö, minkä ansiosta sitä voidaan kelata hyvin hitaasti tai nopeasti sekä vaihdellen. Tavasta riippumatta sen uinti pysyy luonnollisena ja houkuttelevana. Tämä 11-senttinen ja 3,7-grammainen jigi toimii erinomaisesti isojen ahventen pyynnissä, mutta myös hauki nappaa mielellään sen suuhunsa. Se on varteenotettava vaihtoehto myös huonon syönnin aikaan sekä kylmässäkin vedessä. Vatsapuolella olevan halkion ansiosta jigi on helppo koukuttaa myös ruohosuojakoukuilla. Hooligan Roach -kalajigin on suunnitellut ruotsalainen Ola Rasmussen (Ola Lures). Vieheen aitoa kalaa muistuttava muoto ja uintiliike ovat osoittautuneet mieluiseksi hauelle. Sillä on vuoden aikana saatu useita yli 10-kiloisia haukia monenlaisista vesistöistä.

Jigin kokonaisvaltainen uintiliike sekä massiivinen muoto – pituutta 21 cm – näkyy ja tuntuu kauas, joten hauen on helppo se havaita. Matalissa vesissä jigi toimii pelkällä rigauksella ja painoa lisäämällä se saadaan uimaan myös syvemmissä vesissä. Giant Goby Single Tail -jigillä on pituutta 17 senttimetriä ja painoakin 55 grammaa. Omimmillaan se on haukea ja muita isoja petokaloja kalastettaessa. ”Giant Goby on todella herkkäuintinen ja kestävä upeisiin väreihin valmistettu viehe, joka on valmistettu myrkyttömistä materiaaleista, kuten muutkin myynnissä olevat jigimme. Lisäksi olemme ottaneet ympäristön huomioon korvaamalla lyijyn sinkillä pääosin omissa tuotteissamme”, Heikki Sarin Easy Fishingistä kertoo. HooÄssät ovat puolestaan uittavia jigipäitä, joita on tällä hetkellä saatavana kolmea eri kokoa: 4g/#2, 6g/#1/0 ja 9g/#3/0. Lisätietoja: www.easyfishing.fi.

GIANT Goby Sinle Tail -jigejä.

Ympäristöasiat otetaan huomioon Easy Fishingissä Easyfishingin yrittäjät Kirsi ja Heikki Sarin haluavat pysyä ajan tasalla tai jopa hieman sitä edellä tuotteidensa ympäristöystävällisyyden suhteen. He ovat esimerkiksi siirtymässä lyijyttömiin materiaalivaihtoehtoihin. ”Toki edelleen myymme myös lyijypainoja ja lyijystä valmistettuja jigipäitä, koska asiakkaamme niitä haluavat ja lyijykieltoa ei vielä ole. Olemme kuitenkin varautuneet lyijyttömiin vaihtoehtoihin ja niitä löytyy aika laaja valikoima myymälästämme”, Sarinit kertovat. Easy Fishing on Suomen suurin onkimatojen toimittaja, joka myy vuositasolla noin 150 000 purkkia hollantilaisia onkimatoja ja vielä ns. kilotavarat päälle. ”Kaikki matopurkkimme on valmistettu kierrätysmuovista ja ovat sataprosenttisesti edelleen kierrätettäviä”, Sarinit kertovat. Lisäksi pakkausteippien osalta Easy Fishing on aloittanut paperisen vaihtoehdon testauksen voidakseen luopua muoviteipeistä tulevaisuudessa kokonaan. Pakkausmateriaaleina yritys käyttää mahdollisuuksien mukaan kierrätyslaatikoita. ”Suurin osa markkinoimistamme jigeistä on täysin myrkyttömiä, ja ne kaikki täyttävät standardit ja vaatimukset. Tällä hetkellä varastossamme olevat uittavat jigipäät ovat kirjasinmetallia, mikä sisältää myös lyijyä. Tulevaisuudessa teetämme nekin lyijyttömänä”, Sarinit lupaavat.

UITTAVIA HooÄssä-jigipäitä.

SHARK Shad -kalajigejä. BABY Dragon -jigejä.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 3 2020

45


uutta VeneRollerin uutuus: Veneen rantavaunu kaksisuuntaisella vinssitekniikalla

  NILS Master Spearhead uutuusvärissä 250.

  NILS Master

Invincible Floating uutuusvärissä 183.

Finlandia Uistimelta uusia uistinvärejä Finlandia Uistin on tuonut täksi kesäksi perinteisiin vaappuihinsa ja lippoihinsa uutuusvärejä. Yksi uuden värityksen saaneista vieheistä on Nils Master Invincible Zoom -vaappu. Tämä 12-senttinen vaappu on suunniteltu erityisesti kuhankalastukseen Pohjoismaiden olosuhteissa. Sen muotoilu ja aktiivinen uintiliike pääsevät parhaiten oikeuksiinsa hitaassa, nimenomaan kuhanuisteluun sopivassa vauhdissa. Nils Master Invincible Floating on petokalojen suursuosikki ja kuhien saalistajana se sopii loistavasti heitto- ja vetouisteluun toimien hyvin eri vetonopeuksilla. Vaapun pienimmät mallit soveltuvat puolestaan hyvin taimen- ja lohikoskille tai kirjolohilammille soutu-uisteluun. Uintisyvyys vaapun koosta riippuen 1-6 metriä. Kokovaihtoehdot: 5, 8, 12 ja 15 cm. Nils Master Spearheadin hakeva ja tiuha uintiliike on houkuttanut vuosien saatossa monia ennätyslohia. Se tunnetaan ylivertaisena niin Tenolla kuin maailman muillakin huippukalavesillä. Parhaiten kahdeksansenttinen uistin toimii lohen soudussa, mutta herkkyytensä ja ainutlaatuisen uintinsa ansiosta se sopii monille eri kalalajeille ja useisiin eri kalastustapoihin. Lotto-lippa soveltuu niin järvi- kuin jokikalastukseenkin ja on lohikalojen suuressa suosiossa. Lipan kalanmuotoinen runko pysyy paikallaan kelattaessa, minkä ansiosta se ei kierrä siimaa. Runkomateriaalina 9-, 12ja 15-grammaisissa Lotoissa on muovi.

  BETEN Lot-

to-lippa uutuusvärissä MS-114.

Markkinoilla on useita erilaisia kiskoilla toimivia telakkaratkaisuja, jotka helpottavat veneen vesille laskua. Joskus esimerkiksi rannan muoto kuitenkin hankaloittaa kiskojen asentamista. Tämän ongelman ratkaisuksi kuopiolainen Olavi Venäläinen on kehittänyt rantavaunun laajentamaan telakoiden toimintamahdollisuuksia. Laitteessa on pyörillä liikkuva venevaunu, jolla vene lasketaan vesille ja vedetään takaisin kuivalle maalle. Näin vene ei ole koskaan alttiina myrskyille ja sen pohja pysyy puhtaana. Rantavaunu on vaihtoehto erityisesti veneilijöille, joiden rannan muoto on niin hankala, ettei siihen pysty asentamaan kiskoja. Ranta voi olla myös niin loiva, ettei telakan kelkka jaksa rullata veteen päin omalla painollaan. Uuden laitteen vinssi vetää kahteen suuntaan, mikä on mullistava keksintö alalla, ja mahdollistaa laitteen käytön hyvinkin loivassa rannassa tai vaikka tasamaalla. Rantavaunun kaksisuuntaista vinssitekniikkaa ohjataan langattomalla kauko-ohjaimella. Vakiokauko-ohjaimen toimintamatka on noin 50 metriä, ja erikoistilauksena saadaan pidempikantoinen laite. Pitkä toimintamatka takaa, että vene saadaan vietyä turvallisesti riittävän pitkälle ohi vaarallisten kivien ja muiden esteiden. Sopivan pituinen vetomatka valitaan rannan jyrkkyyden ja vedenpinnan vaihtelun mukaan. Rantavaunun yksi tärkeä hyöty on myös helppo talvitelakointi. Veneen voi jättää rantavaunun päälle talveksi. Ainoa tehtävä talveen valmistautumisessa on vetoköyden ja rissapyörän poistaminen pohja-ankkurista, mikä kestää noin puoli tuntia. Rantavaunun valmistaja on kuopiolainen Autorobot Finland Oy, jolla on kokemusta metalliteollisuudesta jo 43 vuotta. Se on kehittänyt myös vuonna 2013 markkinoille tulleen VeneRoller-telakan, jolle on myönnetty patentti.

  NILS Master

Spearheadin uutuusväri 249.

  NILS Master Invin-

cible Zoom uutuusvärissään 176.

46

3 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

VENE ajetaan venevaunuun. Sivuohjaimet auttavat rantautumisessa myös sivutuulella.


  PROFESSORIN

(1-koon) uusi väri.

  SANTERIN uusi papukaijaväri.

Kuusamon Uistin uudisti vieheidensä värimaailmaa Kuusamon Uistin on uudistanut vieheidensä värimaailmaa täksi kesäksi. Osa tutuista uistimista on saanut pintaansa jonkin perinteisen, mutta itselleen uuden värityksen. Esimerkiksi näin on käynyt legendaariselle Räsäsen lusikalle, jota on nyt saatavana myös kalastaviksi tiedetyissä väreissä muikku- ja savumuikku. Kuusamon Uistimen uusilla hilekiiltoisilla metallisävyillä maalatut savumuikku- ja muikkuväritykset puolestaan osoittautuivat testeissä hyvin kalastaviksi monissa uistinmalleissa ja usealle eri kalalle. Auringonvalon heijastus luo kontrastia hileisen pinnan, tummien selkävärien ja metallipinnan välillä. Uudistettua muikku- ja savumuikkuväriä löytyy Räsäsestä ja Lätkästä sekä uusittua savumuikkua Professorista. Santeri-vaapun pienintä mallia on myös nyt saatavana muikkuvärissä. Tämä ”hottamuikku” on testeissä ollut erityisen hyvä syksyisessä taimenen vedossa. Lisäksi Santeria on saatavana nyt uudessa papukaijavärissä, jonka ilmettä on uusittu pinkin ja violetin lisäyksellä ja hopeasuomulla. Tämä väri osoittautui koekalastuksessa todella pyytäväksi ahvenille, kuhille ja kirjolohille. Professorin 1-koon uuteen väritykseen idea on tullut muutamalta aktiiviselta uistelutiimiltä. Sen teho perustuu metallihileisen sinisen ja oranssin kontrastiin, johon on lisätty hopeisia raitoja. Valoa taittava hopeinen hileraita luo myös kontrastia messinkipohjan kanssa, mistä varsinkin hauet ja kuhat tuntuvat pitävän. Kalanpoikasta imitoivaan Kuusamon 10-grammaiseen Kummaan on myös tullut uusi räikeä papukaijaväri, johon lisätyt pinkki ja sininen näkyvät hyvin humuksen värjäämissä tai savisameissa vesissä. Väriyhdistelmä sopii erityisesti värikkäistä vieheistä pitävän kirjolohen pyyntiin. Lisätietoja: www.kuusamonuistin.fi.

  KUMMAN räikeä papukaijaväri.

RÄSÄNEN ja Lätkä uudessa hilekiiltoisessa savumuikku- ja muikkuvärissä.

ESIMERKIKSI kiehisten vuoleminen onnistuu mainiosti Varustelekan Terävä Skrama 200 -eräveitsellä.

Terävä-perheeseen uusi Skrama 200 -eräveitsi Suomessa valmistetut Terävä-puukot saavat uuden sisaruksen, kun Varusteleka lanseeraa uuden Skrama 200 -eräveitsen. Se on edeltäjäänsä hieman lyhyempi ja kevyempi yleiskäyttöinen eräveitsi. Varustelekan Terävä-tuotteista ensimmäinen lanseerattiin vuonna 2013 nimellä Varusteleka Skrama -eräveitsi. Sittemmin tuoteperhe on saanut jäsenikseen muutaman perinteisemmän puukon näköisen Jääkäripuukon sekä 80-senttiset versiot Skramasta ja Jääkäripuukosta. Skrama 200 on nimensä mukaisesti 200-millisellä terällä varustettu jykevä eräveitsi. Sen terä on valmistettu kestävästä työkaluteräksestä ja kahvamateriaaliksi on valittu pitävä ja käyttöä kestävä kumiseos. Terävä-brändin tuotteet valmistetaan Suomen puukkojen mekassa Kauhavalla. Valmistuksesta vastaa vuodesta 1918 puukkoja valmistanut perheyritys Laurin Metalli. Maailmalla brändi on otettu avosylin vastaan. Erityisesti Terävä-veitset ovat saavuttaneet suuren suosion etenkin Yhdysvalloissa ja Aasian maissa. “Suomalaista käsityötä arvostetaan selkeästi muuallakin maailmassa. Etenkin alkuvuosina meillä oli vaikeuksia pysyä kysynnän perässä, kun tuote-erät vaan lenteli käsistä. Nyt on nostettu tuotantokapasiteettia niin, että jokainen Terävää himoitseva sellaisen myös saa”, tuotepäällikkö Hemmo Päiveröinen Varustelekasta lupaa. Lisätietoja: www.varusteleka.fi/fi/category/uutuudet/339. VAPAA-AJAN KALASTAJA 3 2020

47


uutta SHIMANO Technium AX -haspelivapa.

Rapalalta ja Stormilta uutuusvieheitä kesän kalareissuille Rapala Rip Stop -vaappu on kuin luotu ahvenen matalavesikalastukseen. Sitä voi uittaa monipuolisesti muun muassa suoralla kelauksella, kelaa ja pysäytä- sekä jerkkausuitolla. Vedon loppuessa Rapala Rip Stop pysähtyy välittömästi liukumatta eteenpäin tai sivulle, kuten perinteiset vaaput tekevät. Tämä tekee sen uinnista omintakeisen ja mahdollistaa myös erittäin aggressiivisen uiton, jota vieheen liike ei hidasta. Ulkomuodoltaan Rip Stop on syöttikalamainen ja sen tunnistaa vaapun perässä olevasta uintilistasta. Vaikka se on mitoiltaan vaatimaton (9 cm/7 g tai 12 cm/14 g), se lentää helposti niin hyrrä- kuin avokelallakin. Jos halutaan kalastaa syvemmällä, Rapala Rip Stop sopii erinomaisesti myös vaappujigaukseen (https://www.kireitasiimoja. fi/vaappujigaus).

RAPALA Rip Stop -vaappu.

Rapala X-Rap Twichin’ Shad on pienikokokoinen (8 cm/13 g) uintilistaton viehe, joka laajentaa jerkin käyttöaluetta ja kohdekaloja merkittävästi. Se kuuluu niin ahvenen kuin taimenenkin herkkupaloihin, mutta myös hauenkalastus onnistuu sillä erityisesti matalassa vedessä. Suurhauelle sitä kannattaa tarjota silloin, kun kala on huonolla syönnillä, eivätkä isot vieheet toimi. Silloin pieni vikkelä ”outo” ilmestys saattaa avata haukimamman suun. Tätä hitaasti uppoavaa jerkkiä voi uittaa suoralla kelauksella ja pysäytä ja kelaa -tekniikalla. Sen saa uimaan puolelta toiselle vavalla ”twitsaamalla” eli vavan kärjellä rytmikkäästi vieheelle vauhtia antaen. Storm 360 GT Serach Bait Swimmer -jigissä on uintilistalla varustettu uittava jigipää. Sen ansiosta vieheessä yhdistyvät

48

3 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

jigirungon elastinen pehmeys ja melapyrstön potku tavalla, joka antaa sille ainutlaatuisen vaappumaisen liikkeen. Jigipäässä on myös räminäkammio ja sen alapuolella kiinnityspiste lisäkoukkua varten. Ftalaatittomasta materiaalista valmistetussa rungossa puolestaan on myös koukkukanava, joka tekee rungon vaihdon helpoksi. Myyntipakkauksessa yksi on valmis viehe ja kaksi vararunkoa. Kokovaihtoehdot: 5 cm/3,5 g ja 14 cm/12 g. Kela-, vapa- ja siimauutuuksia Vesitiiviin Shimano Twinpower FD -haspelikelan alumiininen runko on jämäkkä ja pitää koneiston täsmällisesti paikoillaan myös, kun kelaa rasitetaan äärimmilleen. Runko ei myöskään taivu missään kalastustilanteessa. Coreprotech-suojaus varmistaa, ettei kosteus pääse vaikuttamaan kelan toimintaan. Koneiston pääratas on puhdasta, kierrättämätöntä kylmätaottua alumiinia, minkä ansiosta se on kestävämpi, jäykempi ja paremmin toimiva kuin valamalla tehty. Kelan koneiston kriittiset komponentit on laakeroitu molemmista päistään tarkasti omalle paikalleen. Tämän ansiosta heti kammen ensikierroksesta lähtien koneisto käy tasaisesti, mutta vasta kelaa rasitettaessa käytössä oleva kelausvoima ja -vääntö tulevat toden teolla esiin.

SHIMANO Twinpower FD -haspelikela.

Shimano Technium AX on haspelivapa, jonka 100-prosenttisesti hiilikuituinen aihio on toiminnaltaan nopea/erittäin nopea. Se on varustettu Fujin vaparenkailla ja kelakiinnikkeillä. EVA-materiaalista valmistettu kahva täydentää toimivan kokonaisuuden. Vapa on kaksiosainen ja sitä löytyy viidessä eri luokassa, joissa vapapituudet vaihtelevat 198 senttimetristä 233 senttiin. Painoa vavoilla on 100-123 grammaa. Sufix 832 Advanced Superline -siima värissä Black Mamba on erityisesti hauen viehekalastukseen kehitetty laadukas monikuitusiima. Musta-valkoisena Black Mamba erottuu hyvin myös pilvisellä säällä, joten kalastaja huomaa varovaisetkin tärpit. Black Mamban puolapituus on 150 metriä, joten se täyttää kookkaan haukikelan ilman erillistä pohjasiimaa. Lisätietoja: www.normark.fi.

RAPALA X-Rap Twitchin’ Shad -vaappu. STORM 360 GT Search Bait Swimmer -jigi.

SUFIX 832 Advanced Superline -siima värissä Black Mamba.


Leathermanilta uusi Free K-sarjan taittoveitsi Yhdysvaltalainen Leatherman on uudistanut mallistonsa asiakkailta tulleiden toiveiden mukaisesti ja lanseerannut kaksi uuden Free-tuotesarjan monitoimityökalua sekä nyt uusimpana Free K -taittoveitsen. K-sarjassa on yhteensä neljä näppärää taittoveistä: K2, K2x, K4 ja K4x. Ne on tarkoitettu niin lähiretkeilyn harrastajille kuin pidemmällekin suuntaaville vaeltajille. Ne auttavat myös kodin jokapäiväisissä askareissa ja palvelevat käyttäjäänsä luotettavasti ja pitkään. Kuten muissakin Leatherman Free -malleissa, myös K-sarjassa on magneettinen rakenne, joka helpottaa työkalun käyttöä. Lisäksi se mahdollistaa veitsen nopean avaamisen ja sulkemisen yhdellä kädellä. K2-sarjan veitset sisältävät 8 eri työkalua. K2x taittoveitsessä on lisäksi yhdistelmäterä, jonka sahalaitainen osuus leikkaa erityisen hyvin karkeita ja tekstuurisia materiaaleja. K4-veitsessä on myös sakset, joten työkalujen määrä nousee yhdeksään. K4x sisältää myös yhdistelmäteräisen veitsen kuten Free K2x. Veitset on valmistettu ruostumattomasta teräksestä ja niiden terän pituus on 8,4 cm. Suljettuna työkalun pituus on 11,5 cm. Valmistaja antaa niille 25 vuoden takuun. Lisätietoja: www.nordictrail.fi/ leatherman/free.

Storm Sock -sukat pitävät jalat lämpiminä ja kuivina

STORM Sock Lightweight -sukkaa myydään nilkka-, pohje- ja polvipituisena.

Vandernet on tuonut markkinoille Bridgedalen Storm Sock Lighweight -sukat, jotka pitävät jalat lämpiminä ja kuivina. Tämä on niiden valmistuksessa käytetyn lämmittävän ja nopeasti kuivuvan kerrostekniikan ansiota. Uutuussukan sisäpinta on ohutta merinovillaa, joka on luonnostaan antibakteeritonta. Uloin kerros sen sijaan on nailonkuitua, joka lisää istuvuutta, kuivuu nopeasti ja kestää hyvin kulutusta. Tämän Fusion Tech -neuloksen ansiosta sukka siirtää kosteuden pois iholta, mutta ei päästä sitä ulkopuolelta sisään. Lisäksi se on vedenpitävyydestään huolimatta hengittävä. Uutuussukkaa on saatavana nilkka-, pohjeja polvipituisena hyvin varustelluista urheilu- ja retkeilykaupoista. Materiaali- ja valmistusvirhetakuu on viisi vuotta. Koot: Unisex. Valmistajan vinkki: Lisälämpöä saa, kun lisää Storm Sock -sukan alle Thermal Liner- alussukan. Lisätietoja: www.vandernet.com/sport/ valmistajat/Bridgedale.

VIENTI

KALAN ja kalatuotteiden viennin määrä kasvoi Suomesta vietiin kalaa ja kalatuotteita 87 miljoonaa kiloa vuonna 2019. Viennin määrä kasvoi vajaalla kahdella miljoonalla kilolla edellisvuodesta. Viennin arvo, 163 miljoonaa euroa, laski kuitenkin noin 18 miljoonalla eurolla. Kalan viennin arvon lasku johtui siitä, että Norjasta tuodun tuoreen kokonaisen lohen edelleen vienti muualle Eurooppaan väheni 137 miljoonasta eurosta 117 miljoonaan euroon. Tuoreen lohen vientimäärä oli hieman alle 21 miljoonaa kiloa. ”Ilman lohen kauttakulkuvientiä vientimäärä, 66 miljoonaa kiloa, oli neljä miljoonaa kiloa suurempi kuin vuonna 2018. Viennin arvo kasvoi yli kaksi miljoonaa euroa 47 miljoonaan euroon, kertoo yliaktuaari Pentti Moilanen Luonnonvarakeskuksesta (Luke). Tärkeimpiä vientituotteita Suomesta olivat tuore lohi ja kirjolohi, tuore ja pakastettu silakka ja kilohaili, lohijalosteet sekä mäti ja mätituotteet. Merkittävimmät kalan ja kalatuotteiden vientimaat olivat Iso-Britannia, Ranska, Liettua, Viro, Puola, Tanska ja Ruotsi. Tuoreen kokonaisen lohen viennistä yhteensä 40 prosenttia suuntautui Iso-Britanniaan ja Ranskaan. Suomeen tuotiin 100 miljoonaa kiloa kalaa ja kalatuotteita vuonna 2019. Edellisvuoteen verrattuna tuontimäärä pieneni 17 miljoonalla kilolla. Tuonnin arvo, 487 miljoonaa euroa, laski noin 39 miljoonalla eurolla. Tärkeimmät kalan ja kalatuotteiden tuontimaat olivat Norja, Ruot  si, Tanska ja Viro.  VAPAA-AJAN KALASTAJA 3 2020

49


Onkijan MADOT

M

adot eli lierot ovat onkijan perussyöttejä. Madolla voi saada käytännössä kaikkia Suomessa eläviä kalalajeja. Vanha sanonta kuuluukin, että: ”kaikki mikä ui, ottaa matoon”. Koska matoja on useita erilaisia, löytyy onkijalle aina sopiva mato kulloiseenkin tilanteeseen. Matojen keruu, tapahtuipa se sitten kaivamalla tai yöllä nurmikolta keräämällä, on sekin hauskaa puuhaa ja kuuluu olennaisena osana ongintaharrastukseen. Onkikuumeeseen löytyy nykyään helpotusta myös kaupasta, sillä matoja voi ostaa monista paikoista valmiiksi purkitettuina.

lääkärin TE

KS

RJ U

määräyksestä

A TI• JAH KUV AT JUHA O

Kastemato eli kasteliero (Lumbricus terrestris)

Kastemato on suurin matomme, se voi kasvaa jopa 30 sentin pituiseksi. Lajin tunnistaa paitsi suuresta koostaan, myös sen litteästä takapäästä. Kastematoja löytää parhaiten öisin, etenkin sateella tai sateen jälkeen, jolloin ne nousevat maan pinnalle. Silloin niitä voi kerätä suuria määriä, kunhan vain on ensin oppinut oikean tekniikan. Kastematojen kerääminen ei nimittäin ole aivan yksinkertaista. On edettävä hyvin varovasti, sillä madot painuvat pienimmästäkin tärähdyksestä takaisin maan alle. Kastematoja voi toki etsiä myös kaivamalla. Hyviä paikkoja ovat puutarhajätekasat, joissa on runsaasti hajoavaa kasvijätettä. Myös pellonpientareilta ja ojien reunoilta saattaa löytää hyviä kastematosaaliita. Kastemato on parhaimmillaan suuria kaloja ongittaessa. Etenkin lahnalle, säyneelle ja ahvenelle se on usein aivan ylivoimainen syötti. Pienet kalat jättävät yleensä isokokoisen kastemadon rauhaan, joten sen avulla voi valikoida suurempia kaloja. Koska kyseessä on kookas syötti, tulee myös koukun olla melko suuri. Sopiva koukkukoko löytyy yleensä väliltä 8-1.

50

3 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

LAHNALLE ja ahvenelle tuskin löytyy parempaa syöttiä kuin suuri ja mehevä kastemato.


Kaupan madot

TUNKIOLIERO maistuu myös nirsolle kalalle. Omalla matokompostilla voi varmistaa tunkiolierojen saatavuuden vuoden ympäri.

Tunkioliero eli kompostiliero (Eisenia fetida) Tunkiolieron tunnistaa sen tummanpunaisesta väristä ja vaaleankeltaisista renkaista. Hyvä tuntomerkki on myös lieron sisältämä keltainen ja pistävänhajuinen neste. Kyseinen tunkiolieron sisältämä neste voi joidenkin mielestä olla hieman epämiellyttävän hajuista, useimmat kalat sen sijaan pitävät sen tuoksua suorastaan vastustamattomana. Erityisen hyvin tunkioliero toimii lahnalle ja särjelle, mutta se maittaa hyvin muillekin lajeille. Etenkin kylmän veden aikaan ja varovaisella syönnillä tunkioliero on usein ylivoimainen syötti. Eräs tehokas tapa kiinnittää tunkioliero on katkaista se ja laittaa pätkät koukkuun katkaistusta päästä, näin kala napaa lieron mukana todennäköisesti myös koukun suuhunsa. Sopiva koukkukoko tunkiolierolla ongittaessa on 12-18. Tunkiolieroja löytää lantakasoista, komposteista ja rehevistä lehtikasoista. Niitä voi myös kasvattaa matokompostissa. Matokompostin pitäminen on helppoa ja se onnistuu myös sisätiloissa.

Kaupoissa myytävänä olevat onkimadot ovat tieteelliseltä nimeltään Eisenia hortensis tai Dendrobaena veneta. Usein kuulee puhuttavan Dendrobaena-madoista. Englanniksi kyseisten matojen nimi on European nightcrawler. Tämä lierolaji on hyvin suosittu matokomposteissa, sillä se voi syödä päivässä puolta omaa painoaan vastaavan määrän ruokaa. Sille kelpaa lähes kaikki eloperäinen ravinto, esimerkiksi kasvijätteet, ruoantähteet, kahvinpurut yms. Syöttinä Dendrobaena veneta on hyvin samankaltainen kuin kotimainen tunkioliero, joskin kookkaampi ja selvästi sitkeänahkaisempi. Sitkeämmän ihon takia se pysyy koukussa selvästi paremmin kuin kotimainen tunkioliero.

MATOJA voi nykyään ostaa kauppareissun yhteydessä, eikä ongelle lähtö ole enää kiinni matojen löytymisestä.

Savimato eli peltoliero (Aborrectodea caliginosa)

SAVIMATO on kestävä syötti, joka pysyy hyvin koukussa. Se on monen siianonkijan suosikkisyötti.

Savimato on suhteellisen kookas, keskimäärin 5-7 sentin mittainen liero. Väriltään se on pääosin vaalea tai vaaleanharmaa, etupäässä näkyy yleensä selvä vaalea ja tumma vyöhyke. Savimatoja löytää usein hyvin helposti, nimensä mukaisesti niitä elää pelloissa ja savisessa maaperässä. Sateen jälkeen niitä nousee usein runsaasti teille ja kaduille. Savimato pysyy hyvin kiinni koukussa ja on sitkeähenkinen. siksi se on hyvä syötti, kun kalaa tulee paljon. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi keväällä, kun ongitaan suurta kudulle nousevaa särkeä. Savimato ei kuitenkaan ole kovin maittava syötti. Arkaa kalaa ongittaessa kannattaakin savimadon sijaan tarjota vaikkapa tunkiolieroa. Vaihtoehtoisesti voi savimadon seuraksi laittaa koukkuun jonkin houkuttelevamman syötin, vaikka surviaissääsken toukan. Tällöin savimadon tehtävänä on tuoda syöttiin massaa ja näkyvyyttä, joka herättää kalan kiinnostuksen, ja savimadon päällä oleva toinen syötti saa sitten toivottavasti kalan nappaamaan. Siianonginnassa savimato on osoittautunut yllättävän tehokkaaksi, jopa niin tehok   kaaksi, että jotkut eivät edes lähde siikaongelle, jos ei savimatoja ole saatavilla.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 3 2020

51


PERHOKALASTUS

TEKSTI • KUVAT JUKKA HEIKKINEN

Suppaillen ja switchaillen

NORJASSA

52

3 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA


L

ähdimme perjantaina kesäkuun 15. päivänä vaunun kanssa liikkeelle kohti pohjoista. Teimme matkalla muutaman mutkan, joihin sisältyi heiton opetusta Kokemäenjoella, leiriytymiset Porin Yyterissä, Kalajoen hiekkasärkillä, Oulun Nallikarilla ja Inarin pohjoispuolella järven rannalla, ennen kuin saavuimme määränpäähän Varangin vuonolle Pykeijaan. Pykeijaan tutustuimme jo viime vuonna ja ihastuimme tähän kauniiseen paikkaan välittömästi. Luonto, maisemat ja ihmiset tekivät ison vaikutuksen. Positiivista on sekin, että vanhemman väen kanssa voi haastaa suomeksi. Kun kalastuskin sujui erittäin hyvin, oli tänne pakko tulla uudestaan. Eikä Pykeija pettänyt tälläkään reissulla. Alkuun ajoimme vaunun parkkiin rannan kupeessa sijaitsevalle leirintäalueelle, joka tosin muistuttaa enemmänkin kääntöpaikkaa tai jotain vastaavaa kuin varsinaisesti leirintäaluetta. Alueelta löytyy kuitenkin tilaa muutamalle vaunulle ja asuntoautolle sekä sähköt ja wc. Sitten olivatkin vuorossa SUP-laudan pumppaus ja lähtö kalaan. KALOJA EI NÄKYNYT Meloin suppilaudalla pitkin lahtea, mutta kaloja ei juuri näkynyt vedessä, eikä siiman päässä. Uudella itse rakennetulla Meiserin 9,9-jalkaisella ja kaksikätisellä 909 dh -perhovavalla heitot sujuivat alusta lähtien hyvin. Vapa on suunniteltu yliolanheittoon isoille kaloille ja perhoille. Pieni tuuli ei vaikuttanut mitään, sillä kahdella kädellä uppoavan siiman heittäminen oli helppoa ja kevyttä. Siimanopeus oli hyvä ja kohtuullisen kokoinen isoon merikoukkuun tehty perho lensi helposti yli kaksikymmentä metriä. Yksi switch-vapojen etu onkin, että niillä perhot saa heitettyä helposti hyviin pituuk-

siin. Itse olen heittänyt switchillä perhoa yli kolmekymmentä metriä ja heittäminen on ollut edelleen kevyttä ja helppoa. Tärkeää on pitää liikeradat suppeana ja käyttää kunnolla alakättä, ja jo vain siima ja perho lentävät kauas. TAHTINA PARI TURSKAA PÄIVÄSSÄ Edellisenä kesänä bongasimme kaloja veneestä ihan vain katsomalla, niin kirkasta vesi alueella on. Lisäksi käytimme kaikuluotainta ja siinäkin kaloja näkyi koko ajan, isojakin. Saimme myös hetkessä useita turskia sekä seitiä vaimoni kanssa niin perhoilla kuin uistimillakin. Nyt sain vain pari turskaa. Eikä seuraavan päivän parin tunnin suppailu ja perhokalastus sekä heittäen että perhoa perässä vetäen tuottanut sen parempaa saalista. Kolmantena ja viimeisenä päivänä oli niin kova tuuli, ettei vesille ollut asiaa. Lähdimme paikallisten neuvomana vuonon toiselle puolen katselemaan paikkoja. Löytyi upeita maisemia ja lohi- sekä meritaimenjokia. Mikäs siellä oli päivää vietellessä. Illan suussa palasimme takaisin vaunulle. Keli oli edelleen aika kova, vaikka tuuli olikin hieman laantunut.

  TUULET ja laineet

olivat tuoneet lahteen ison parven kalaa.

  Pykeija antoi

hyvät ruokaseitit.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 3 2020

53


PAKKO MENNÄ VESILLE

Koska aamulla oli lähtö kotiin, oli pakko mennä vielä vesille. Halusin tarkistaa, johtuuko vähäinen kalamäärä perhoista, vai jostain muusta? Kiinnitin aamulla vaunussa sidotun perhon perukkeeseen ja vaapun uistinvapaan. Meloin suppilautaa, kunnes sopivassa paikassa heitin kelluvan vaapun veteen. Sen jälkeen nakkasin nopeasti myös uppoavan siiman pyyntiin ja aloin edetä rauhalliseen tahtiin. Pääosin meloin ja heittelin polviltani, sillä laineet olivat melko suuret ja tuultakin oli kohtuullisen reippaasti. Kallioiden takana suojassa ollessa pystyin melomaan ja kalastamaan myös seisten. Homma tuntui ajoittain järjettömältä. Eräskin pariskunta yritti lähteä samoihin aikoihin vesille soutuveneellä, mutta keli oli heille liian kova. KALA ALKOI SYÖDÄ Olin melonut hyvin lyhyen hetken, kun ensimmäinen kala kävi kopaisemassa vaappua, mutta ei jäänyt kiinni. Hetken päästä samassa kepissä tärähti jälleen. Nyt kala pysyi kiinni ja päivän ensimmäinen ruokakala, seiti, oli ylhäällä. Kohta samassa kepissä tapahtui taas ja toinen seiti oli ylhäällä. Tilanne 2-0 uistimien hyväksi. Hetken pähkäiltyäni annoin perhosiiman ja perhon upota hieman syvemmälle, ennen kuin aloin meloa. Välittömästi myös perhovavassa tärähti, ja kelan puola (Danielsson original 3W) lähti pyörimään villiä vauhtia. Tämän kalan kanssa sai uudella Meiserin 909­-vavalla taistella jo hyvän tovin. Jarruton kela ja merenkäynti eivät väsytystä helpottaneet. Sain kuitenkin seitin ylös. Jees!

54

3 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

SUP-LAUTA varusteltuna kalastukseen.

Upotin jälleen perhon huolella, ennen kuin lähdin melomaan. Tarkistin, että vaappu ui oikein vavan kärkeä seuraamalla. Eipä mennyt jälleen kuin pari minuuttia ja taas perhoa vietiin. Tällä kertaa kala oli hiukan pienempi seiti. Nyt oli veneessä jo neljä kalaa, vaikka aloitin kalastuksen vasta hetki sitten. KALASTUSTA KUIN UNELMISTA Jälleen heitin aamulla sidotun ottiperhon veteen, lappasin löysiä siimoja perään ja annoin perhon upota huolella. Upottamisen aikana joku kävi tökkäisemässä ja kiskaisemassa perhoa, mutta ei jäänyt kiinni. Lisäsi löysää siimaa pari metriä perään, ja sitten melomaan. Taas oli kala kiinni ja pian uudestaan perhovehkeissä.

Kun useista saaduista ja menetetyistä kaloista, suurin osa oli perhovälineissä, kelasin uistimen pois ja keskityin pelkästään perhokalastukseen. Jonkin ajan päästä seitejä oli otettu ylös ja harrastettu pyydä ja päästä -kalastusta niin paljon, että aloin olla puhki. Myös melonta niissä olosuhteissa vaati veronsa. Tuulet ja laineet olivat tuoneet lahteen ison parven kalaa ja kalastus oli kuin unelmista, Olin mielestäni nyt saanut nauttia juhlasta riittävästi, kun kellokin oli jo 23. Seurasi enää kalojen fileointi, kalastusvälineiden purku ja pesu ennen nukkumaan menoa. Aamulla oli lähdön aika. Emme sano hyvästi Pykeija, vaan näkemiin. Tulemme tän   ne varmasti uudestaan!


Perho Pykeijan ottiperho Tämän perhon sidoin asuntovaunussa Pykeijalla. Se toimi todella tehokkaasti ja sain sillä lyhyessä ajassa kymmenkunta ellen useampiakin seitejä. Perhomallin eli Hailin alkuperäinen kehittäjä on Risto Asikainen ja perho noudattaa alkuperäisiä sidoksia melko tarkasti, vain kevyt painotus erona. Koukku: Kamasan B840, koko 2/0 Lanka: valkoinen Pyrstö: valkoinen bucktail Alusrunko: sininen flashabou/metallic braid. Kevyt painotus tungstenilla parantamaan uppoamista. Päällysrunko: mylar tube Iskupisteet: fluoro oranssi uni floss, sidontalanka ym käy. Lakkaa tai liimaa päälle. Alussiipi: valkoinen bucktail, ohut nippu, koukun varren mittaisena Siipi: seuraavaksi ohut nippu sinistä bucktailia, hieman edellistä pidempänä. Sitten ohut kimppu oliivia bucktailia, edellistä pidempänä. Päällyssiipi: riikinkukon herl, 4-6 kpl Kimalteet: flashabou, väri sekä pyrstön että siiven molemmille puolelle 1 kpl.

KIINNITÄ sidontalanka koukun varrelle, melko lähelle koukun silmää.

ASETA koukun varren pituinen tai hitusen lyhempi mylarputki koukun varrelle. Sido putken päälle perään oranssi tai LEIKKAA tungsten-matosta pala tungstevalkoinen sidontalanka. Kiinnitä oranssi nia, ikään kuin levynä ja melko ohuena. Kiinnitä se toisesta päästä sidontalangalla tai red unifloss ja kierrä iskupiste. Jos koukun alapuolelle joko kiertäen koukun käytössäsi on oranssi tai fluoro-oranssi varren ympärille tai asettaen tungsten-le- sidontalanka, voit sillä kiertäen muodostaa iskupisteen. Varo, ettei materiaalien vy koukun alapuolelle, jolloin koukku ui varmasti oikein päin. Kierrä sidontalankaa tai sidontalangan kierrokset tule pyrstön riittävästi tungstenin päälle, jotta se pysyy päälle, jotta pyrstö ei mene kasaan. Eli taatusti paikoillaan. Tähän voi laittaa vielä aina materiaalit kiinnitetään edellisten materiaalien eteen, näin myös siipien päälle hieman lakkaa tai pikaliimaa. kanssa. KIINNITÄ kimppu valkoista bucktailia pyrstöksi. Kimppu saa olla noin lyijykynän pak- KIINNITÄ uniflossin pää ja leikkaa lopsuinen tai vähän ohuempi. Levitä kimppua pupätkä poikki. Tee muutama kierros koukun varren sivuille peukalon kynnellä sidontalangalla kiinnityskohdan päälle, jotta kiinnityskohdasta tulee siisti ja painaen. Sido bucktail kiinni koukun varrelle, pitkälle matkalle. Laita pikkaisen pi- pitävä. Tee piilosolmu. (Jos teit iskupiskaliimaa tai lakkaa sidontalangalle. Kierrä teen sidontalangasta, niin sitten vain piilosolmun teko). Lisää tippa pikaliimaa vielä muutama kierros bucktailin päälle, jotta kalat eivät revi karvoja irti. Palaa ta- tai lakkaa iskupisteen ympäri levittäen aikataulun ja oman maun mukaan. kaisin pyrstön tyvelle. KIINNITÄ Flashabou kimalteet (1-2 kpl) molemmille puolin pyrstöä. Itse kiinnitän flashabout ja kimalteet ns. kaksinkerroin taittaen eli ensiksi toinen puoli paikoilleen ja kiinnitys koukun varrelle noin yhden sentin matkalta, sitten taitto toiselle puolen ja sidontalankaa päälle. Samalla varmistetaan, että flashabou asettuu nätisti paikoilleen. Tähänkin kohtaan voi laittaa tipan lakkaa tai pikaliimaa. SIDO runko metallic braidista tms. Hätätapauksessa vaikka dubbing käy. Tee päätössolmu, leikkaa sidontalanka irti ja laita solmuke sekä tippa pikaliimaa tai lakkaa.

KIINNITÄ mylarputki edestä ja toista juuri tehdyt toimenpiteet. KIINNITÄ alussiipi, levitä kynnellä. Voit halutessasi laittaa tipan lakkaa kiinnityskohdalle. Varo, ettei lakkaa leviä siiven päälle eli kiinnityskohdan yli. Kiinnitä seuraavat siipikimput, ohuina levittäen joka kimppu. Laita pikkaisen lakkaa joka kerta ohuelti ja varovaisesti. Kiinnitä riikinkukon herl taittaen, jolloin siitä tulee kestävämpi. Kiinnitä flashabout sivuille, 1-2 kpl per sivu. Muotoile sidontalangalla nätti pää ja päättele perho. Lisää lakkaa tai pikaliimaa päälle.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 3 2020

55


TEKSTI JUHA OJAHARJU

Suutari on monen mielestä yksi hienoimmista onkikaloista, ehkä jopa se kaikkein hienoin. Kuva: Juha Ojaharju.

SUURSUUTAREITA Suomesta Suutari on monilla suurten kalojen onkimiseen panostavilla kalastajilla hyvin korkealla arvoasteikossa. Eikä ihme, sillä kyseessä on voimakas ja kaunis kala, jonka saaminen vaatii perehtymistä sen elintapoihin ja kalastustekniikkaan.

S

uomen ennätystilastossa oleva suutarin vapaväline-ennätys, 2,5 kiloa, ei ole kovin suuri. Osittain tämä johtuu siitä, että suuria kaloja tavoittelevat onkijat punnitsevat kalansa useimmiten rannassa ja vapauttavat ne sen jälkeen. Kaloista ei tule ennätyskelpoisia, koska ennätyskalarekisterin säännöt eivät salli käsipuntarilla punnittuja kaloja virallisiksi ennätyksiksi. Toinen ja varmasti suurempi syy on, että suurten suutareiden ongintaan panostavia kalastajia ei maassamme ole montaa. Kun lajin harrastajia on vain vähän, ei uusia paikkoja löydy ja tule tietoon kovin usein. Suuria suutareita maastamme kuitenkin todistetusti löytyy. Siitä toimii hyvänä esimerkkinä tämänhetkinen Suomen ennätyssuutari, joka saatiin vuonna 2018. Kyseinen kala painoi komeat 4,07 kiloa. Kun tarkastellaan listaa 1900-luvun ennätyskaloista, löytyy tieto silloisesta SE-suutarista, jolle painoa oli kertynyt 4,5 kiloa.

56

3 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

ENNÄTYSKOKOISET SUUTARIT

Suutari on alkuperäiseltä levinneisyydeltään Etelä-Suomen kala. Sitä on kuitenkin istutettu laajasti eri puolille Suomea ja monin paikoin on muodostunut lisääntyvä ja elinvoimainen kanta. Suutari viihtyy parhaiten rehevissä ja lämpimissä vesissä. Sellaisia löytyy runsaasti suutarin ydinalueelta maan eteläosista.

SUOMEN ENNÄTYSSUUTARI PAINOI 4,07 KILOA. Ennätyskalarekisteriin hyväksyttyjen kalojen listaa, kun katsoo, niin kolmen suurimman suutarin pyyntipaikkakunnat ovat Laitila, Hämeenlinna ja Lempäälä. 1900-luvun ennätyskalojen kärkipaikalta löytyvä suutari oli puolestaan saatu Paraisilta.

Kaava näyttää selkeältä: Ennätyssuurta suutaria kannattaa kalastaa Etelä- tai Lounais-Suomessa. Kalapaikaksi kannattaa valita rehevä lampi, järvi tai merenlahti. SUURIA SUUTAREITA KUOPIOSTA Yksi paljon suurten kalojen ja etenkin suutareiden ongintaan satsannut kalamies on kuopiolainen Mauri Jylkkä. Hän on voittanut nyt kahtena vuonna peräkkäin SVK:n Vuoden Suurkalastaja -tittelin ja voittoon oikeuttaneiden suurkalojen joukossa komeilee hienoja suutareita. Suurimpana niistä on Maurin 16.6.2018 saama ja 3,040 kiloa painanut upea suutari, jonka saannista Mauri kertoo seuraavasti: ”Oli kevätilta ja puolipilvinen keli. Muutama lumme oli vasta noussut pintaan. Tietoa lammen kalastosta ei ollut muuta kuin, että isoa haukea löytyy. Ajatus oli kokeilla ruutanaa pienellä mäskäämisellä. Mäskäsin kaksi pistettä, toisen lähelle rantaa ja toisen


Terttu Leskinen kulkee avopuolisonsa Maurin kanssa kalassa. Viime kesänä nousi tämä upea suutari, joka painoi 3,068 kiloa ja oli 53 senttiä pitkä. Kuva: Mauri Jylkkä.

Mauri Jylkän saama 3,040 kilon suutari oli todella paksussa kunnossa. Kuva: Mauri Jylkkä.

noin 15-20 metrin päähän. Epäilys suutarista oli kuitenkin takaraivossa, koska eräs koiria lammella ulkoiluttava mies oli kertonut, että joskus kaksikymmentä vuotta sitten niitä oli siirtoistutettu 25 kappaletta toisesta lammesta ja hänen veljensä oli ollut mukana. Ilta hämärtyi ja aurinko alkoi laskea. Seurasin veden tapahtumia ja huomasin, että lyhyessä ajassa pohjasta nousi kolme kappaletta lumpeita, jotka liikkuivat hiljaa tuulen mukana. Mietin mikä kala pystyy tämän tekemään. Suunnittelin jo pois lähtöä, kun huomasin järkyttävän ison kalan pyörähtävän mäskin päällä. Soitin kaverilleni Tuukalle ja kerroin mitä havaitsin. Heitto mäskin yli rauhallisesti, kelasin syötin mäskin kohdalla ja odotusta. Yllätys oli, kun koho kaatui ja katosi hiljaa näkyvistä. Siiman kun kiristin, tiesin että nyt on iso kiinni. Kala otti noin kymmenen metrin rauhallisen spurtin ja kiersi muutaman

lumpeenvarren ympärille hetkeksi jumiin. Kalan tullessa rantaan huomasin, että kysymyksessä on suutari. Haavia nostaessa tiesin, että nyt on oma ennätyskala kysymyksessä. Vaaka näytti reilun kolme kiloa. Pidin kalaa vedessä haavissa ja odotin, että joku ottaisi saaliista ja minusta kuvan. Nuori opiskelijatyttö pysähtyi, kala punnittiin uudestaan ja pyysin tyttöä todistajaksi sekä kuvaamaan kalan ja minut. Suutari oli todella lihava ja tuntui kuin olisi pitänyt mätiä täynnä olevaa muovipussia kädessä. Kala vapautettiin hyvävointisena. Syöttinä minulla oli hair-rigattuna maissia ja liero.” Samasta paikasta, josta Mauri sai ennätyssuutarinsa, on saatu myös kaksi muuta isoa suutaria. Specimen Finland -seuran puheenjohtaja Markus Sällinen sai oman ennätysyksilönsä pari viikkoa Maurin jälkeen. Maurin avopuoliso Terttu Leskinen puolestaan oli asialla 19.6.2019. Silloin kuvattavaksi nousi 3,068 kilon painoinen suursuutari. Siitä, ovatko kalat eri yksilöitä vai onko sama kala noussut useamman kerran, ei ole täyttä varmuutta. MIELELLÄÄN VÄLTÄN UINTIREISSUA, JOS VAIN MAHDOLLISTA. Käyttämäni kelaonkirigi koostuu useimmiten hair-rigatusta koukusta kokoluokassa 8-14 ja hair-rigiin saan mahtumaan 1-3 maissijyvää. Maissijyvän/madon yhdistelmä on myös toimiva. Koukusta noin 10 sentin päähän 0,8-1,6 -grammainen tärppihauli ja 1,5-3 gramman koho, jos ei kovin paljon tuule. Syvyys laitetaan 10-20 senttiä ylisyväksi, kelaonki vapatelineeseen ja siimaa kiristetään niin kauan, että kohon kärkeä näkyy noin yksi sentti. Kun suutari nostaa syöttiä, koho nousee ylöspäin. Jos koho sukeltaa, niin melkein aina on kyse siimaan uivasta kalasta. Oma suursuutarini sattui tulemaan rantamäskille särjenonginnan yhteydessä. Vapa oli valmiina, ja kun rantavedessä alkoi kuplimaan, kelasin ylös pohjaongen ja heitin kelaongen mäskin päälle. Siitä jokunen minuutti ja koho pompahti pintaan, sitten mentiin. Onneksi haavi oli ulottuvilla ja kala lähti oikeaan suuntaan. Aika lyhyen taistelun jälkeen suutari sukelsi haaviin. Unelmaraja oli rikottu suutarin suhteen.

Ennätys Markuksen ennätyssuutari Markus Sällisen saama kala painoi 3,044 kiloa. Markus kertoo ennätyssuutarinsa saamisesta näin: ”Suutaria kalastaessa on olemassa sellaisia merkkejä, joita ei vain voi vastustaa. Kun pieniä kuplia alkaa ilmaantumaan lumpeiden joukosta tietää se, että kaloja on paikalla. Oma suutaritaktiikkani on hyvin yksinkertainen. Reippaasti houkutinainetta rannan tuntumaan lumpeiden lähelle. Kuitenkin niin, että tärpin sattuessa on mahdollista ohjata kala vapaalle vedelle, ettei se ui lumpeikkoon, jolloin joko siima menee poikki tai kala ui itsensä jumiin.

YLI kolmen kilon suutari ei ole helppo tavoite. Tämä Markus Sällisen saama kala painoi 3,044 kiloa. Kuva: Markus Sällinen.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 3 2020

57


Haastattelussa TEKSTI JUHA OJAHARJU

Haastattelussa suurten kalojen onkija Mauri Jylkkä Olemme Mauri Jylkän kanssa Kuopion keskustassa sijaitsevan Valkeisen rannalla. Onkipaikat on juuri harattu ja välineet laitettu valmiiksi, alamme pian onkia suutaria. Sitä ennen on kuitenkin sopivasti hetki aikaa jutella hieman onginnasta. KUINKA kauan olet onkinut suutareita? Aika tarkasti kahdeksan vuotta. KUINKA innostuit onkimaan nimenomaan suutareita? Kävelin tuolla rannalla ja Henrik Korkeamäki oli onkimassa niitä (suutareita). Kattelin, että on tosi nättejä kaloja ja siitä se alkoi. Alussa tuntui, että on todella haasteellisia kaloja. Oma onkiminen on sittemmin kehittynyt ja olen oppinut eri ongintatapoja. TÄÄLLÄ Kuopiossa tuntuu olevan hyvä ongintaskene. Täältä löytyy sinun lisäksesi ilmeisesti muitakin vakavammin ongintaan suhtautuvia? Pari kaveria täällä onkii ihan vakituisesti ja lisäksi on muita, jotka käyvät vähän harvemmin. Täällä on äärimmäisen hyvät mahdollisuudet onkia. MITKÄ ovat sinun vinkkisi aloittelevalle suutarinonkijalle. Miten saa isoja suutareita? Mäskäys on ehdottoman tärkeää, jotta kala oppii syömään esimerkiksi maissia. Syötin osalta periaatteenani on, että sillä ongit, millä mäskäät. Jos siis mäskin seassa on maissia, pitää sitä olla myös koukussa. Mäskään paljon myös pelkällä maissilla. Mäski tulee heittää mahdollisimman pienelle alueelle. Sitä pitää onginnan aikana heittää tai ritsata lisää usein ja tasaisin väliajoin. KUINKA usein heität lisää mäskiä onginnan aikana? Jos heitän tai ritsaan mäskipalloja, niin noin kymmenen minuutin välein on sopiva, mutta ei kovin paljoa kerrallaan. Jos mäskään pelkällä maissilla, niin puoli kourallista viiden minuutin välein. Kala lähtee onkipaikalta pois, jos syötävää tulee liian harvoin. Minkälaista välineistöä suosittelet? Hyvä kelaonki, 13-15-jalkainen vapa, siima 0,20-0,22 milliä. Toinen hyvä vaihtoehto on parttionki, jolla voi onkia hyvin täsmällisesti. MILLAINEN on hyvä onkipaikka? Paikan osalta on tärkeää, että ongittavalla kohdalla on puhdas pohja. Heinät ja muut vesikasvit pitää poistaa siltä

58

3 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

Maurilla on suutarien onkiminen hallussa.

pieneltä alueelta mistä onkii. Muuten mäski menee kasvien joukkoon ja koukku jää onkiessa vesikasveihin kiinni. Onkipaikan haraaminen on tärkeää. Ympärillä saa olla vaikka minkälainen vesikasvien viidakko, mutta ongittavan kohdan on oltava puhdas. Oikea ongintasyvyys on tärkeää. Syötti pitää saada ihan pohjaan. Jos syötti on kymmenen senttiä pohjan yläpuolella, suutarit eivät ota sitä. Syötti saa maata pohjassa, kunhan vain pohja on puhdas ja syötti hyvin näkyvissä. MIHIN aikaan vuorokaudesta ongit suutareita? Ilta ja iltahämärä ovat mielestäni parasta aikaa. Loppukesällä, esimerkiksi elokuussa, ongin klo 18-22. Pimeän las   keutuessa syönti yleensä hiipuu.


MERILUONTO

SUOMEN ekologisesti merkittävät vedenalaiset meriluontoalueet tunnistettu Vedenalaisen meriluonnon arvokohteet täytyy tunnistaa, jotta niiden tehokas suojelu ja kestävä käyttö on mahdollista. Nyt tieto Suomen rannikon 87 ekologisesti tärkeästä ns. EMMA-alueesta on ensimmäistä kertaa koottu yhteen. Suomenlahdelta Perämerelle ulottuvat kohteet ovat merkittäviä erityisesti lajien ja luontotyyppien monimuotoisuuden, uhanalaisuuden ja ainutlaatuisuuden kannalta. Mukana on myös geologisesti monimuotoisia ja luonnontilaisia kohteita. ”Suomen rannikolla on hyvin monenlaisia vedenalaisia luontoarvoja. Merkittävimpien alueiden tunnistaminen on haastavaa. Siksi arvoalueiden kuvaamisessa sovellettiin YK:n biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen ekologisesti tai biologisesti merkittävien merialueiden kuvauksiin liittyvää kriteeristöä”, työtä vetänyt tutkija Juho Lappalainen SYKEstä kertoo. ”Tiedosta on hyötyä esimerkiksi tuulivoimaloita sijoitettaessa, rakennushankkeita luvitettaessa ja suojelualueverkostoa kehitettäessä”, ympäristöministeriön neuvotteleva virkamies Penina Blankett kertoo. Suomen ekologisesti merkittävien vedenalaisten meriluontoalueiden (EMMA) kuvaukset on tehty yhteistyössä lukuisten meriluonnon asiantuntijoiden kanssa kattaviin aineistoihin ja kirjallisuuteen perustuen. Työhön osallistui viitisenkymmentä asiantuntijaa yli kymmenestä eri organisaatiosta. Tavoitteena oli tuottaa kuvaus tärkeimmistä vedenalaisista luontokohteista merialuesuunnittelun käyttöön. Aluerajaukset perustuvat pääasiassa Vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelmassa (VELMU) kerättyyn tietoon vesikasveista, makrolevistä, selkärangattomista, Itämeren luontotyypeistä sekä kalojen lisääntymisalueista. Aluekuvauksissa kerrotaan myös tärkeiden lintu- ja hyljealueiden ja rannikon maanpäällisten luontotyyppien luontoarvoista, mutta niitä ei ole käytetty alueita    rajattaessa.

ITÄISELLÄ Suomenlahdella merenpohjalta löytyy muun muassa rakko- ja rihmalevää, joiden edestä kuvassa ui kolmipiikki. Kuva: Metsähallitus/Maiju Lanki. MERITIETO

SUOMALAINEN meritieto koottiin verkko-osoitteeseen Itämeri.fi Suomalaiseen meritietoon pääsee nyt käsiksi yhdestä verkko-osoitteesta. Itämeri.fi-sivuston alle on koottu useiden suomalaisten laitosten tuottama tieto palvelemaan kaikkia merestä kiinnostuneita. Paula Kankaanpää Suomen ympäristökeskuksesta (SYKE) kertoo, että Itämeri. fi-sivusto on kolmen vuoden suururakan tulos. Eri laitokset ovat keränneet vuosikymmenien aikana valtavasti tietoa ja aineistoja Itämerestä, mutta vain osa siitä on ollut julkisesti saatavilla. ”Uutta palvelua varten meritietoa tuottavat suomalaiset laitokset yhdistivät voimansa, ja nyt se on lopultakin kaikkien merestä kiinnostuneiden saatavilla. Palvelu on kansainvälisestikin merkittävä kokonaisuus”, Kankaanpää iloitsee. Itämeri.fi-sivustossa on panostettu merellisen tutkimusdatan visualisointiin ja helppoon käytettävyyteen. Sen eri osioissa voi tutustua muun muassa Itämeren luontoon ja sen muutoksiin, merentutkimuksen eri osa-alueisiin ja tutkijoiden työhön sekä Itämeren yhteiskunnallisiin kytköksiin. Portaalin yhtenä osana on kehitetty datapalvelut Meriaineistot.fi ja Merihavainnot.fi, joiden kautta suurin osa eri laitoksissa tuotetuista merellisistä paikkatieto- ja tutkimusaineistoista on avoimesti käytettävissä. Uusien palveluiden avulla dataa pystyy hakemaan ja lataamaan eri laitosten tietokannoista ja katselemaan kartalla. Opi ja tutki -kokonaisuus tarjoaa tietoa ja materiaaleja merellisen ympäristökasvatuksen tueksi. Kokonaisuuteen kuuluu tietosivusto, jossa oppilaat voivat tutustua itsenäisesti erilaisiin teemoihin. Palvelun Itämeri nyt -osio tarjoaa mereltä reaaliaikaista tietoa muun muassa meriveden korkeudesta, sinilevätilanteesta ja laivaliikenteestä. Palveluun kuuluu myös kuvapankki, jonka valokuvat ovat paitsi katsottavissa myös vapaasti käytettävissä ei-kaupallisiin tarkoituksiin. Mobiilikäyttöön optimoitu ja reaaliaikaista meritietoa tarjoava Meriopas.fi on puolestaan kehitetty esimerkiksi veneilijöiden ja retkeilijöiden apuvälineeksi. Se kertoo muun muassa vierasvenesatamien sijainnit, säätietoja ja Itämerestä löydettyjen hylkyjen sijainnit.     VAPAA-AJAN KALASTAJA 3 2020

59


KALAPAIKKA

A

TEKSTI • KUVAT JANNE ANTILA

urajoki saa alkunsa Oripäästä ja virrattuaan linnuntietä yli 50 kilometriä se laskee mereen Turussa. Matkallaan se halkoo myös Pöytyän, Auran, Liedon ja Kaarinan kuntia. Aurajoen pääuomassa on kymmenkunta koskea ja sen sivujoista ja -puroista löytyy vielä monta lisää. Aurajoen suurin koski on Liedossa sijaitseva noin 600 metriä pitkä Nautelankoski, jossa kalastus on sallittua vain perhovälinein. Sen alin ja samalla lajirikkain koski puolestaan on Halistenkoski. Tässä kalapaikkaesittelyssä kuitenkin keskitytään Halistenkosken ja meren välillä olevaan kuusi kilometriä pitkään suvantomaiseen jokipätkään, jossa joen pinta on lähes meriveden tasolla. Meriveden korkeuden vaihtelut ja jokisuulla sijaitsevaan Turun satamaan saapuvien suurten alusten aiheuttamat ”aallot” voikin joskus havaita Halistenkosken alareunalla saakka. Ajoittain kuivan kauden pienillä virtaamilla ja meriveden sopivasti noustessa voi suolainen merivesi nousta melko pitkällekin jokeen. Kalareissua suunnitellessa kannattaa ottaa lisäksi huomioon, että vesi on alajuoksulla sameaa, sillä ennen Turkuun saapumistaan Aurajoki on lähes tyystin reunustettu viljelysmailla. Kovien sateiden jälkeen vesi samenee entisestään ja tällaisissa olosuhteissa, varsinkin kovemmilla virtaamilla, jokikalan saanti on tunnetusti haasteellista. Rau-

60

3 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

Aurajoen suvannot

TURUSSA tarjoavat city-kalastajalle hienoja elämyksiä

hallisemman tilanteen vallitessa saa saalista sen sijaan hyvällä varmuudella ja joukossa ui komeitakin kaloja. TEOLLISUUSMILJÖÖSTÄ LUONNONRAUHAAN Tämä kuusi kilometriä tasapintaista Aurajokea tarjoaa yllättävän suuren miljöökontrastin sitä pitkin etenevälle kalastajalle. Jokisuulta aloitettaessa on näkymä sataman ja

Wärtsilän entisen telakan vaikutuksesta kovin teollisuusmainen muuttuen sitten kaupunkimaiseksi kaikkine kerrostaloineen, siltoineen ja ravintolalaivoineen. Tuomiokirkkosillan jälkeen vaihtuvat täysin rakennetut rannat rakentamattomiksi ja kasvillisuus valtaa alaa, joskin puiden takaa näkyy vielä runsaasti taloja. Vielä pieni siirtymä ylävirtaan ja Rautatiesillan jälkeen voi jo helposti unohtaa olevansa lähelläkään


Kartta/Lähde: Aurajokisäätiö

Street fishing Street fishing kertoo paikan potentiaalista JOKISUULLA miljöö on teollisuusmainen, mutta toisaalta ollaan meren vaikutuspiirissä ja syvääkin vettä löytyy alta. Täällä on mahdollisuudet moneen eri kalalajiin.

ESIMERKIKSI tämä Forum Marinumin liepeillä oleva portaikkokulmaus antaa onkijalle hyvällä varmuudella kaloja. Vieressä on syvä vesi, josta nousee jyrkähkö penkka kohti matalaa portaikon edustaa. Myös kovempien virtausten aikoina kalat viihtyvät tällaisissa virralta suojaa antavissa paikoissa.

Kalapaikan potentiaalista kertoo myös se, että vuoden 2018 kolme kovinta Street fishing -tulosta napattiin juuri Turun keskustan kohdalta. Jutun juoni oli saada kaverin kanssa kolmessa tunnissa neljä eri vapaavalintaista kalalajia ja tulos muodostui näiden neljän eri lajia olevan kalayksilön yhteispituudesta. Turun voittotulos oli 148 senttiä (kuha, ahven, lahna ja pasuri) ja pronssiparillakin vielä 125,5 senttiä, jonka alle kaikkien muiden kahdentoista kaupungin voittotulokset jäivät. Kisa osoitti samalla senkin, että joessa ui nättiä kuhaa. Muutaman saadun ja pinnassa karkuutetun kuhan perusteella vaikuttaisi kuhien keskikoko Aurajoessa olevan suurempi kuin meren puolella. Harvoja satunnaisia pikkukuhia on vahingossa eksynyt mato-onkeenkin, mutta mittakuhaa kannattaa toki pyytää tarkoitushakuisemmin jigi- tai vaikka täkyvälinein. Omat kokemukseni joelta ovat puhtaasti päiväkalastusta, mutta tunnelmallinen ranta- ja siltavalaistus epäilemättä tarjoaa mahdollisuuksia urbaaniin kuhan narraamiseen myös pimeän saapuessa. VAPAA-AJAN KALASTAJA 3 2020

61


kaupunkikeskustaa. Kävelypolutkin kaartavat täällä joelta katsoen näkymättömiin, joten paikka on kalastajalle hyvin rauhaisa ja luonnonläheinen. Rauhaisaa ympäristöä jatkuu aina Halistenkoskelle saakka. VENEILLÄ KANNATTAA ITÄRANTAA PITKIN Veden alta löytyy hieman vastaavia kontrasteja, ja jokisuulta ylävirtaan lähtiessä pohja on ensin hyvin tasapaksua ja sileää. Jutussa oleva syvyyskartta alkaakin vasta Martinsillasta (2 km jokisuusta). Mitään mainittavia muotoja ei viistokaikuluotainkaan pohjasta tällä alkupätkällä paljasta. Ainoana poikkeuksena on ensimmäisen Wärtsilän nostokurjen kohdalla olevan rampin pää, jonka kohdalla on veden alla louhikkoa. Kohta kerää tietysti kalaa, mutta pohjatärppejä tulee myös väistämättä runsaasti. Veden syvyys on Forum Marinumin kohdalla reilut seitsemän metriä, josta se hitaasti madaltuu ollen Manillan kulttuuritehtaan kohdalla 4,5 metriä. Tämän jälkeen hyvin pitkällä matkalla pohja löytyy 3-4,5 metristä ja lopulta kolme kilometriä jokisuusta

62

3 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

ravintolalaiva Donnan kohdalla alkaa sileä pohja hieman röpelöitymään. Aurasillan kohdalta alkaen vedenalainen maailma sitten selvästi monipuolistuu syvyysvaihteluineen ja kivikkoineen. Tuomiokirkkosillan alla puolestaan alkaa matalikkovaara ja sillalla on karikoista varoittava merkki veneilijöille. Siitä ylävirtaan päin saa veneillä yleensä ihan omassa rauhassa, mutta se on syytä tehdä joen itäistä puolta pitkin, varovasti ja potkuri varmuuden vuoksi vähän lähempänä pintaa. Länsirannalla on hyvin matalaa ja paikoin pintakiviäkin, joista osan voi nähdä veden ollessa alhaalla. Tämä

VIIKONLOPPUAAMUISIN kaupunki nukkuu ja aamuvirkun on mahdollista kokea rauhallinen kalastustuokio. Keskustan kohdilla on runsaasti sopivaa pätkää rantakalastajalle. Kaiteita ei juuri ole kalastusta häiritsemässä, mutta ei myöskään veteen tippumista estämässä, joten terve varovaisuus on paikallaan. Kuvassa etummaisena on ravintolalaiva Donna, jonka kohdalla joen pohja alkaa vihdoin röpelöitymään.


Luvat Luvat ja rajoitukset Halistenkoskessa kalastava tarvitsee Halistenkosken virkistyskalastusalueen luvan (kalakortti.com) ja 18–64-vuotiaat lisäksi kalastonhoitomaksun (eraluvat.fi). Heti kosken alapuolella olevista kylteistä merelle päin voi kalastaa normaalisti yleiskalastusoikeuksin eli onkien, pilkkien tai heittokalastaen (18-64-vuotiaille heittokalastajille kalastonhoitomaksu).

matalampi ja arvaamattomampi puoli on isolta osin luotaamatonta aluetta tämän jutun yhteydessä olevassa syvyyskartassa. ENSIKOKEILUSSA SÄRKIKALOJA JA KOMEITA AHVENIA Kävin ensi kertaa tutustumassa Aurajoen tarjoamiin kaupunkikalastusmahdollisuuksiin toukokuussa 2016, kera polkupyörän, haavin ja neljän metrin mato-ongen. Aloitin onkimisen Forum Marinumin portaikkokulmauksen kohdalta ja lopetin vajaat kolme kilometriä ylempänä Tuomiokirkkosillan kupeeseen. Hyppäsin pyörän selästä aina sopivin välimatkoin ja laitoin madon pyytämään. Yhtäkään

HALISTENKOSKEN alapuolinen suvanto kosken ylittävältä sillalta kuvattuna. Vasemmalla rannalla on hyvää onkipaikkaa, jossa onkikilpailujakin ajoittain pidetään.

Aurajoki sivujokineen ja -puroineen on kalastuslaissa tarkoitettu vaelluskalavesistö, joten sen koski- ja virtapaikoissa on onkiminen ja pilkkiminen kielletty. Viehekalastusta voi koski- ja virtapaikoissa harrastaa kalastusoikeuden haltijan luvalla. Verkkokalastus on kielletty koko Aurajoessa. Alamittoja: Merilohi 60 cm, kuha 42 cm, rasvaeväleikattu taimen 50 cm, rasvaevällinen taimen on rauhoitettu kokonaan. Lohella, taimenella ja siialla on syysrauhoitus voimassa 1.9. – 30.11.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 3 2020

63


Missä saa kalastaa? Luvat aiheuttavat hämmennystä – Martinsilta vedenjakajana Halistenkosken ja meren välisellä jokipätkällä tarvittavat kalastusluvat ovat aiheuttaneet paljon epätietoisuutta ja väärinkäsityksiä. Osa on edelleen siinä uskossa, että Aurajoen merta lähimmästä sillasta (Martinsilta) alavirtaan ei saisi kalastaa tai että sen yläpuolella tarvittaisiin erillinen lupa. Kumpikaan ei pidä paikkaansa. Halistenkoskeen kalaan haluavien on ostettava Halistenkosken virkistyskalastusalueen lupa. Luvalla pääsee kalastamaan noin 140 metrin matkalta koski- ja virta-aluetta, johon ei ilman kyseistä lupaa ole kalastajilla asiaa. Heti kosken alla olevista kylteistä merelle päin on kalastus sallittua ilman kyseistä virkistyskalastusalueen lupaa eli toisin sanoen yleiskalastusoikeuksin. Kuitenkin virkistyskalastusalueen luvalla saa lupaehtojen mukaisesti kalastaa aina Martinsiltaan saakka, joka sijaitsee neljä kilometriä Halistenkoskesta alavirtaan. Kyseessä on siis kalastajia ymmärrettävästi hämmentävä neljän kilometrin pätkä, jossa voit kalastaa vapaasti yleiskalastusoikeuksilla tai sitten sinulla voi olla taskussa virkistyskalastusalueen lupa. Virkistyskalastusalueen lupa mahdollistaa myös siian ja kuoreen kalastamisen lippoamalla, mikä ei ole mahdollista yleiskalastusoikeuksin. Kuitenkin kun lippoamista harrastetaan käytännössä vain kosken loppuliukujen tuntumassa, ei

Halistenkosken virkistyskalastusalueen luvan ostaja nykyisellään hyödy luvastaan 140-metrisen koski- ja virta-alueen ulkopuolella mitenkään. Martinsillan alapuolisella jokipätkällä väärinkäsitykset johtuvat puolestaan siitä, että alue on Turun sataman hallinnassa ja satamajärjestyksessä mainitaan, että ”Vapaa-ajan viettoon käytettävien veneiden on vältettävä tarpeetonta liikkumista satama-alueella ja aina siirryttävä syrjään kauppa-alusten tieltä.” Lisäksi sanotaan, että ”Kalastaminen sataman suljetulla alueella kulkuväylällä, sillalla, satama-altaassa, laiturilla tai muulta niihin verrattavalta paikalta on kielletty.” Turun kaupunki myös ilmoittaa tämän lainatun tekstin kalastusmääräyksissään, joten moni kalastaja on lauseet lukenut. Satamamääräyksen ja sen karttaliitteet lukemalla käy kuitenkin ilmi, että koko Aurajoen alaosa ei ole se mitä satama-alueella tarkoitetaan. Summa summarum: Rannoilta voi kalastaa muualla paitsi satama-alueella, joka kattaa joen pohjoisrannan (= länsiranta) Forum Marinumin museokaupan kohdalta merelle päin. Veneestä puolestaan voit kalastaa, kun et pyöri jokisuussa olevassa satama-altaassa, väistät kauppa-aluksia, etkä ole muutoinkaan haitaksi liikenteelle.

RAUTATIESILLAN jälkeen miljöö on jo tyystin erilainen ja kalamies voi helposti unohtaa olevansa kivenheiton päässä kaupunkiytimestä. Täältä on vielä toista kilometriä matkaa Halistenkoskelle.

64

3 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA


Kaikuluotaintekniikasta on lisäksi oma apunsa niin pohjanmuotojen kuin kalojenkin etsimisessä. Veneilevän kalastajan tulee luonnollisesti pitää hoksottimet hereillä muun jokiliikenteen suhteen, sillä joen alaosalla ja keskustan paikkeilla liikennöi huviveneiden lisäksi jos jonkinlaista lauttaa ja alusta.

kalatonta pysähdystä ei matkalle osunut. Saalis oli särkikalavoittoista pasurien, lahnojen, särkien ja salakoiden ollessa vastuussa useimmista tapahtumista, mutta muutamat nätit 150-250-grammaiset ahvenetkin ilahduttivat uuteen paikkaan tutustuvaa onkijaa. Homman kruunasi lopulta 820 gramman kyrmyniska Tuomiokirkkosillan vierestä. Ai että! KORKEAT RANTAMUURIT HANKALOITTAVAT KALASTUSTA Lähempänä jokisuuta ovat rantamuurit paikoin korkeita, mikä hankaloittaa kalastusta, mutta erilaisia vettä kohti laskevia portaita tai muita alempia kohtia löytyy aina välillä. Keskustan tuntumassa rantamuurit mataloituvat ja siellä on tarjolla pitkiä, kalastuksen kannalta helpompia rantapätkiä, mutta pitkävartinen haavi on silti täälläkin tarpeen. Korkealta rannalta kalastavalle toimivimpia menetelmiä ovat perinteinen onginta, heittovälinein tapahtuva pohjaonginta ja jigaus. Useimmat muut viehetyypit kaipaavat avukseen erillisiä painotusratkaisuja, jos niitä haluaa menestyksellä korkealta uittaa. Missä kalastaja pääsee lähelle veden pintaa, voi tietysti muitakin viehetyyppejä heittää ilman kommervenkkejä. Rantamuurien seinäpinta tarjonnee kaloille syötävää, sillä niitä saa kovin usein ihan rantamuurin vierestä. Näiden kalojen narraaminen on kätevää vaikkapa pilkkivavalla, joten sitäkään ei tarvitse rannalta kalastavan kotiin jättää. Lienee selvää, että perinteiset ottipaikat, kuten laiturien ja siltojen aluset, erilaiset virransuojakatveet, kivikot ja muut poikkeavat pohjamuodostumat vetävät kaloja puoleensa myös Aurajoella. VENEESSÄ VALPPAANA MUUN LIIKENTEEN TAKIA Vene mahdollistaa joen eri kohtien kalastamisen kaikkein tarkimmin ja monipuolisimmin. Keskimatalikot, siltapilarit ja varsinkin alueen yläosan rehevät, kasvillisuusrikkaat jokirannat haukineen tulevat tällöin paremmin kalastajan ulottuville.

GRILLIT JA KAHVILAT MUUTAMAN ASKELEEN PÄÄSSÄ Kaupunkikeskustassa kalastavan on luonnollisesti kestettävä katseita, sillä harva asia kiinnostaa ohi kulkevia kaupunkilaisia enemmän kuin se, että saako kalastaja jotain. Veneeseen asti eivät uteliaatkaan ohikulkijat ole huudelleet, mutta rannalla kalastaessa aina ajoittain joku pysähtyy tiedustelemaan saalista. Yksi Aurajoen kaupunkikalastuksen hienoista puolista on se, että eväitä ei tarvita pitkäkestoisellekaan reissulle. Vatsan kurniessa voi näet muutaman askeleen päästä napata grilliltä makkaraperunat tai vaikka kahvilasta kuumat kaakaot. Keskustaolosuhteita karttava rantaonkija voi hyvin hakeutua Halistenkosken alle. Itäisempi ranta tarjoaa hyvät onkimahdollisuudet ilman ihmisvilinää. Sateiden jälkeen täällä tarvitaan kumpparit jalkaan, mutta kuivan jakson jälkeen pärjää hyvin tennareilla.

HYVÄ rannalta kalastavan työkalu on virvelisiiman päähän sidottu paino ja yläpuolella sivutapsissa koukku syötin kera. Tällä kertaa tärpistä vastasi pasuri.

MONIPUOLISEN SAALIIN JOKI Olen ollut täällä useita kertoja koululuokkien kanssa ongella ja saaliina on noussut ahventa, särkeä, lahnaa, pasuria, salakkaa, kiiskeä, haukea ja keväisin lisäksi vimpaa sekä kuoretta. Suutarinkin olen joesta nähnyt saadun. Halistenkoskeen ja sen kalaportaaseen nousee merestä taimenta ja lohta sekä syksyisin vaellussiikaa. Itselläni ei ole Aurajoelta talvisia pilkkikokemuksia, joten sen suhteen en osaa lukijoita auttaa. Kuhaa kuitenkin pilkitään hyvällä menestyksellä osasta eteläisen rannikon joista, joten en pitäisi mahdottomana, että Aurajoen alaosalla voisi olla tarjot   tavaa silläkin saralla.

Street fishing - Turku järjestetään 27.7. klo 17-20. Osallistumisohjeet ja lisätiedot: fisuun.fi/streetfishing2020 Tervetuloa mukaan!

VAPAA-AJAN KALASTAJA 3 2020

65


Kilpailutoimikunnan puheenjohtaja haluaisi nuorille mentoreita kalastuskisoihin Vavan

varressa TE KST

I ISMO

LIN MA

ILKKA PIRINEN tykkää järjestää muille mahdollisuuksia kalastaa

S

66

uomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön perhojaostossa ja kilpailutoimikunnassa vuodesta 2005 asti vaikuttanut Ilkka Pirinen haluaisi nuorille kokeneita kalastajia mentoreiksi kalastuskisoihin. Hänen ensimmäinen oma muistikuvansa kalastamisesta on isän kanssa Nilsiän Syväriltä Rapala Original -vaapulla saatu hauen pulikka. ”Pituutta tuolla ikimuistoisella hirmuisella hauella oli noin hartioideni leveys. Tosin tuo mitta on hieman muuttunut kasvuni mukana. Myöhemmin mopoiluiässä kalastelin enimmäkseen ongella sekä virvelillä ja ajokortin saatuani uistelin innostuen lopulta myös perhokalastuksesta”, Pirinen muistelee. Sen sijaan pilkkiminen on jäänyt hänen kohdallaan aina melko vähiin. ”Osin ehkä siksi, että olen varsin mukavuudenhaluinen ja kalastankin vain hyvällä säällä. Ellei kyseessä ole kilpailu tai kerran kesässä puolisoni, koirieni sekä ystävieni kanssa tekemämme vuosittainen "Yks’sarvisten Käsivarren reissu”, Pirinen selvittää.

raili aluksi sen toimintaa, kunnes liittyi itsekin mukaan. ”Aluksi olin ihan rivijäsenenä toisilta oppia saamassa, sitten hallituksessa, sihteerinä ja puheenjohtajana. Lopuksi he tekivät minusta kunniajäsenenkin seuran 25-vuotisjuhlassa”, hän mainitsee. ”SVK:n perhokalastusjaostoon tulin Petter Nissénin houkuttelemana ja sen puheenjohtajana olen ollut vuodesta 2005. Kilpailutoimikunnassa olen ollut mukana perhojaoston edustajana ja nyt puheenjohtajana neljättä vuotta”, Pirinen lisää.

PERHOKALASTUKSEN KAUTTA MUKAAN SEURATOIMINTAAN Seuratoiminnasta Pirinen kiinnostui 1980luvun alkupuolella, koska ei tuntenut ketään, keneltä olisi voinut saada neuvoja ja vinkkejä perhokalastukseen. ”Siksi liityin Pohjois-Pohjanmaan Urheilukalastajiin, jossa sain ensioppini perhojen sidontaan. Ensimmäisen Tenon reissunkin tein vasta tuolloin seuran porukalla”, Pirinen kertoo. Kun Oulun Seudun Perhokalastajat sitten perustettiin vuonna 1993, Pirinen seu-

”Jokainen jaosto vastaa omista asioistaan ottaen kuitenkin huomioon toisten mielipiteet ja kilpakalastuksen kokonaisuuden ja sen yhteiset haasteet”, Pirinen selvittää. Kilpailutoimikunnan tärkeimpiä tehtäviä Pirisen mukaan on kuunnella kilpailijoita ja viedä tietoa heidän mielipiteistään järjestön hallitukselle. ”Hallitukselle olemme aina esittäneet jäsenistön kilpailevan enemmistön kantoja kulloinkin käsiteltävänä olevaan asiaan ja näin varmasti jatkamme tulevaisuudessakin”, Pirinen sanoo.

3 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

JAOSTOJEN VÄLINEN YHTEISTYÖ ON SUJUVAA Pirinen kertoo, että yhteistyö SVK:n kilpailutoimikunnassa sujuu eri jaostojen kesken erinomaisesti.

hommissa on tullut ” Näissä myös paljon uusia ystäviä. Klisee, mutta niin vain on.

”Yritämme myös ottaa huomioon muuttuvien asenteiden aiheuttamat paineet ja löytää kuhunkin tilanteeseen sopivia ratkaisuja, jotka toteuttaisivat enemmistön kantoja. Tähän pyrimme myös, kun kalanpakkotaposta pilkkikilpailujen yhteydessä päätettiin”, hän jatkaa. TYKKÄÄ JÄRJESTÄÄ KISOJA Pirinen kertoo yrittävänsä kilpailijana aina täysillä, mutta hän ei kuitenkaan ota asiaa kovin vakavasti. ”Jos käy hyvä tuuri, saatan pärjätäkin, mutta jos tuuri on tavanomainen, olen luettelossa siellä jossain. Sekään ei kuitenkaan harmita”, hän vakuuttaa. Jo pitkään Pirisen oma kilpaileminen on ollut vähäistä, mutta yhteen perhokalastuksen SM-karsintakilpailuun hän sentään osallistuu pysyäkseen ajan tasalla. Oman kilpailu-uran hiipuminen ei kuitenkaan häntä harmita. ”Tykkään järjestää kilpailuja ja antaa siten mahdollisuuksia muille kalastaa. Toisten kalastamista ja kilpailemista seuraamalla olen myös oppinut paljon. Tämän ansiosta omat vähemmälle jääneet kalastuspäivät ovat muuttuneet paremmiksi ja kalastukseni on tehostunut”, Pirinen kertoo. ”Kilpailujen järjestäminen on vienyt minut lisäksi ympäri maailmaa paikkoihin, kuten Uuteen-Seelantiin, Sloveniaan, Slovakiaan ja Italiaan, joissa en olisi varmaan koskaan käynyt. Näissä hommissa on tullut myös paljon uusia ystäviä. Klisee, mutta niin vain on”, hän sanoo.


ON AIKA JÄÄDÄ POIS VETOVASTUUSTA

Pirinen kertoo aikoneensa jättää perhojaoston ja kilpailutoimikunnan puheenjohtajuudet jo Iijoelle vuodeksi 2017 kaavailtujen perhokalastuksen MM-kisojen jälkeen.Kun ne eivät toteutuneet järjestäjäpaikkakunnan Pudasjärven myönteisen Kollaja-kannan takia, hän päätti vielä jatkaa. Jälleen tänä vuonna piti Suomessa järjestää perhokalastuksen MM-kilpailut. Koronaepidemian vuoksi ne piti kuitenkin siirtää vuodella eteenpäin eli maailman parhaat perhokalastajat kokoontuvat Kuusamossa vasta elokuussa 2021. Jo tähän mennessä on Pirisen mukaan MM-kilpailujen eteen tehty todella kovasti töitä, joihin on osallistunut paljon ihmisiä eri perhoka-

lastusseuroista sekä merkittävällä panoksella Kuusamon ja Taivalkosken virkamiehiä, kalastuskuntia, kalastusseuroja ja muita vapaaehtoisia. ”On muun muassa järjestetty SM-kilpailuja tulevilla kisavesillä, jotta on saatu selville kalojen olinpaikat. Näin pystymme takaamaan MM-kisaan tulijoille tasavertaiset olosuhteet. Ilman tätä työtä kisat eivät tulisi olemaan niin hyvät kuin ne nyt toteutuessaan ovat”, hän kiittelee. ”Joka tapauksessa tämä vuosi 2020 on varmasti viimeinen kilpailutoimikunnassa ja perhojaostossa. Syykin siihen on selvä: ”Kenenkään ei pitäisi olla samassa tehtävässä vuosikausia, sillä kukaan ei säästy leipiintymiseltä, vaan uutta verta tarvitaan aika ajoin vetovastuuseen. Itse olen ollut nyt mukana viisitoista vuotta ja ja se    riittää”, Pirinen lisää.

Yks’ sarvisten syntytarina ”Keksimme porukallemme nimityksen Yks’ sarviset eräällä reissullamme, kun joku meistä toi ison poronsarven koristeeksi leiriin. Siinä nimeä miettiessämme satuin katsomaan sarvea. Nimiehdotukseni hyväksyttiin virallisin menoin ja ristiminen suoritettiin pitkän kaavan mukaan”, Pirinen muistelee.

  PERHOKALASTUS

on Ilkka Pirisen oma ns. leipälaji.

NUORET Nuorille mentoreita kilpailuihin Pirinen luottaa siihen, että SVK:n nuorille suunnatut hankkeet onnistuvat houkuttelemaan heitä mukaan myös kilpailuihin. Uusia keinoja lisätä nuorten innostusta kilpailemiseen pitäisi kuitenkin hänen mielestään löytää. ”Olen esimerkiksi miettinyt, voisimmeko yrittää houkutella heistä osan kilpailemaan eri lajeihin siten, että nuorella olisi kilpailussa apuna joku kokeneempi kalastaja häntä mentoroimassa. Samoin pitäisi pohtia, pitäisikö meidän entistä paremmin seurata perinteisten kalastustapojen muutosta ja muuntaa sen perusteella kilpailuja nuoria kiinnostavampaan suuntaan”, Pirinen sanoo. Tärkeää hänen mielestään on myös, että nuorten tapahtumat järjestettäisiin mahdollisuuksien mukaan hyvissä olosuhteissa. Muuten ne eivät välttämättä innosta uusia lapsia ja nuoria kalastuksen pariin, vaan saattavat vaikuttaa jopa päinvastaisesti. ”Muutama vuosi sitten, kun Oulussa oli ensimmäinen pilkkivapapäivä, kävi pureva viima ja monet nuoret olivat tulleet paikalle balettitossuissa ja ohuissa farkuissa. Ei tainnut tulla yhtään uutta pilkinnän harrastajaa siitä tapahtumasta”, Pirinen mainitsee.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 3 2020

67


TEKSTI SUOMEN PERHOKALASTUKSEN MM-JOUKKUE KUVAT HEIKKI KURTTI

KIRJOLOHIPERHOJA

jokikalastukseen perhonurkka

Liitsit

Koukku: #8-12 jigitai streamerkoukku Painotus: volframikuula 3,5-4 mm Pyrstö: marabou Runko: Spectra dubbing, straggle tai muu runkochenille

  MUSTA liitsi on

painotettu raskaasti kelluvalla siimalla tapahtuvaan kalastukseen. Pinkki liitsi puolestaan on sidottu upposiimakalastusta varten.

68

3 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

T

aimenkantojen ahdingon vuoksi koskikalastuspaineita on hyvä kohdistaa muihin kalalajeihin. Etenkin Suomen eteläosassa riittää koskikalastuskohteita, joihin istutetaan kirjolohta. Kirjolohi on hyvä perhokala, jonka pyynti on usein mainettaan haastavampaa. Tässä muutamia vinkkejä onnistuneeseen reissuun. SUVANTOJEN JA HITAIDEN VIRTOJEN OTTIPELIT Kirjolohi viihtyy koskien välisissä suvannoissa ja virtapaikoissa läpi vuoden, mutta

eniten kaloja tavoittaa tällaisista paikoista kylmän veden aikaan keväällä, syksyllä ja talvella. Hitaissa virroissa parhaiten toimivat perhot, joissa on eläväisiä materiaaleja. Käytännössä nämä ovat erilaisia liitsejä. Hitaiden virtojen, niskojen ja loppuliukujen kalastukseen on erilaisia lähestymistapoja. Yksi hyvä keino on käyttää kelluvaa perhosiimaa, pitkää peruketta ja raskaasti painotettuja perhoja. Kyseisellä setillä onnistuu perhojen upottaminen syvälle, mikä on yleensä avain kalansaannin kannalta. Toisaalta tämä setti mahdollistaa myös perhojen ”roikottelun” oletetussa ottipaikassa ilman niiden tarttumista pohjaan. Toinen lähestymistapa on käyttää uppovaa perhosiimaa, lyhyttä peruketta ja korkeintaan kevyesti painotettuja perhoja. Jopa kelluvia boobyja voi käyttää menestyksekkäästi tällä tekniikalla. Käytettävä perhosiima voi olla kaikkea intermediaten ja Di7 väliltä. Upposiimalla kalastettaessa on tärkeää päästä kalastettavan alueen lähelle, ettei siima raavi pohjaa jatkuvasti. Liitsien parhaat väritykset ovat yleensä oranssi, pinkki ja musta. Hiljattain istutetuille kaloille kelpaavat fluorivärit, mutta pidempään joessa viihtyneille kaloille musta on yleensä ehdoton ykkönen.

” KIRJOLOHI ON HYVÄ

PERHOKALA, JONKA PYYNTI ON USEIN MAINETTAAN HAASTAVAMPAA.


PERHOJA KOSKIKALASTUKSEEN

Kesäkuukausien ajaksi kirjolohet siirtyvät usein hapekkaisiin koskiin. Koskien perinteisiä ottipaikkoja ovat niskojen nielut, koskipeilit ja loppuliu´ut, mutta kirjolohi viihtyy myös rännimäisillä tasavirtaisilla koskiosuuksilla, jotka päällepäin eivät välttämättä näytä kummoisilta ottipaikoilta. Koskiosuuksien kalastus tapahtuu useimmiten tehokkaimmin ns. ranskalaistekniikkaan suunnitellun pitkän perukkeen avulla, joka mahdollistaa pitkät vapaat uitot. Toki tällaisella perukkeella voi perhoja tarjota myös alavirtaan roikottaen. Kirjolohen koskikalastuksessa on oleellista perhojen oikea painotus. Liian raskaat perhot eivät ui luonnollisesti, jolloin kalastus ei ole tehokasta. Toisaalta pohjan tuntumaan on kuitenkin päästävä. Siinä missä taimen hyväksyy perhot usein ensimmäisellä uitolla, kannattaa kirjolohenkalastajan olla hieman kärsivällisempi. Ottimonttujen huolellinen kalastaminen useaan otteeseen saa toisinaan myös apaattisemman kirjolohen avaamaan suunsa. Jutun alussa mainitut liitsit ovat oivallisia perhoja myös koskiosuuksien kalastamiseen. Kuitenkin noin viikon kuluttua istutuksesta alkaa liitsien teho nopeasti hiipua. Tässä vaiheessa koskiosuuksien kalastajan kannattaakin kääntyä nymfiaskin puoleen. Tummat nymfit ja vihreän sävyiset larvat ovat erinomaisia perhoja joen tavoille oppineille kirjolohille. Myös kumijalkanymfit ovat osoittaneet tehonsa moneen otteeseen. Myös erilaiset matojäljitelmät sekä aikaisemmassa Perhonurkassa esitellyt moppiperhot ovat vastustamattomia herkkupaloja jokien kirjolohille. Jokerikorttina voi kokeilla myös kotimaan vesillä hyvin harvoin nähtyä jigiblobia, joka eroaa selvästi muista käyte  tyistä perhomalleista.

Kumijalkanymfi

Koukku: jigikoukku #10-14 Painotus: kultainen volframikuula 3-3,5 mm, syvyyden mukaan Runko: riikinkukko Jalat: Veniard micro rubber legs, musta Kaulus: Spectra dubbing, oranssi   KUMIJALKANYMFI on kir-

jolohien herkkua, mutta ottaa siihen myös taimen. Kumijalkanymfiä kannattaa käyttää litkan ylimmäisenä perhona.   ORANSSIKUULAINEN

PT-nymfi on yksi varmimmista nymfeistä kirjolohelle. Käytän PT-nymfiä päätyperhona.

PT-nymfi

Koukku: jigikoukku #10-16 Painotus: oranssi volframikuula 3-4 mm Pyrstö: ruskea kukko Kierre: kuparilanka Runko: urosfasaani Kaulus: Spectra dubbing, musta tai tumman oliivi

Larva   ERIKOISPERHOINA

kirjolohelle kannattaa kokeilla eri värisiä matoja sekä jigiblobeja.

Koukku: larvakoukku #8-12 Painotus: kultainen volftramikuula 3-4 mm, syvyyden mukaan Kierteet: ohut siima ja litteä kulta Runko: vihreä tai chartreuse dubbing Selkä: lateksi

VIHREÄN sävyiset larvat ovat kirjolohien mieleen.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 3 2020

69


TEKSTI • KUVAT JARI TUISKUNEN

Mikä neuvoksi,

KUN KALA EI SYÖ? 70

3 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA


N NYKYAJAN kalastajalla on melkoinen välineylivoima verrattuna vaikkapa virkaveljiin viisikymmentä vuotta sitten. Silti saalis voi jäädä joskus hyvin ohkaiseksi.

Kalastaminen saattaisi olla tylsää, jos tietäisi aina saavansa saalista. Toisaalta tylsäksi se muuttuu myös silloin, jos ei juuri koskaan nappaa. Paljon on kuitenkin tehtävissä niin sanotun kalaonnen kohentamiseksi. Sattumalta eivät kalat rannalle tai veneeseen loiki.

okan edessä avautuu huippupaikka, josta kaverit ovat kertoneet hiukset nostattavia kalajuttujaan. Mutta nyt kun vihdoin olen itse täällä, tuntuu kuin Kuolleessameressä kalastaisin. Ei tärppiäkään. Tuttu tunne, minullekin. Kauan odotettu ja huolella valmisteltu reissu uhkaa kääntyä saaliiltaan katastrofiksi. Mikä mättää? Enkö muka osaa kalastaa? Voisiko tästä vielä jollain konstilla vääntää kelvollisen kalastuskokemuksen? OIKEA PAIKKA, MUTTA VÄÄRÄ AIKA Varmin tapa jäädä saaliitta on kalastaa paikalla, jossa kaloja ei ole. Esimerkiksi lohijoella voi käydä niin, ettei kauden ensimmäinen nousuparvi ole vielä ehtinyt sille korkeudelle, jossa vieheesi uivat. Tai sitten pääosa nousijoista on jo viilettänyt tukikohtasi ohitse. Nolla on silloin kohtalona. Haukea on melko turha uistella selkävesiltä keväällä, koska luunupit ovat paraikaa etsimässä kutupaikkaa matalista lahdenpoukamista tai täyttämässä vatsaansa kudun jälkeen matalikoilla pörräävillä pikkukaloilla. Meritaimenen tavoittaminen kevään ja syksyn ottipaikoilta on jokseenkin toivoton tehtävä keskellä kesää, koska viileän veden suosijoina täplätakit muuttavat sisäsaaristosta avomeren äärelle. Siianonkija on auttamattoman väärässä paikassa virittäessään ootto-onkiaan heinäkuussa rannoille, joista keväällä ja syksyllä saa saalista roppakaupalla. Ahventa, särkeä, lahnaa, pasuria ja monenlaista muuta eväniekkaa on kyllä luvassa senkin edestä. Ja niinkin yleinen kala kuin ahven osaa olla aika lailla hukassa jigikalastajalta kutuaikanaan keväällä ja alkukesällä, ilmestyäkseen taivuttelemaan vapoja vasta vesien reilusti lämmettyä. Esimerkkejä voisi antaa loputtomasti. Oikeassa paikassa, mutta väärään aikaan. Huono yhtälö. OPI PYYNTIKOHTEEN BIOLOGIAA Vältyt tältä erheeltä, jos opit tuntemaan pyyntikohteesi biologiasta ainakin sen

verran, että osaat etsiä sitä suunnilleen oikeantyyppisistä paikoista oikeaan aikaan. Paikkakohtaisessa hienosäädössä auttaa rutkasti, jos saa vuodenaikaan sidottuja vinkkejä kokeneemmilta kalastajilta tai vaikka sosiaalisesta mediasta. Tietysti arvokkaita vihjeitä saa myös pelkästään katselemalla, missä ja milloin muut kalastavat. Avoimella järvenselällä paljastuvat salaisimmatkin kuhapaikat ja ahvenkarikot kaikille näkökykyisille. Ei se sen vaikeampaa ole. Kun pelikenttä vapautuu, voit mennä itse kokeilemaan.

TAK” VETOUISTELIJAN TIIKKA RIIPPUU SUURESTI SIITÄ, MITÄ KALALAJIA TAVOITELLAAN.

KUN KELI KENKKUILEE On monia muitakin syitä, miksi kalantulo voi takkuilla. Yksi yleisimmistä nollareissun selityksistä on sää. Liian kova tuuli, liian kylmää, liian lämmintä, liian sateista tai kuivaa, ilmanpaine pielessä… Eivätkä sääselitykset toki ole pelkästään epätoivoisen kalamiehen maineenpelastusyrityksiä, vaan usein ihan todellisia ongelmia. Esimerkiksi peruslomailijan ihannesään auringonpaiste ja helle voivat pilata kauan odotetun lohireissun saalisodotukset täysin. Valitettavasti tällaiset pitemmät kalareissut joudutaan useimmiten lyömään lukkoon ja maksamaankin jo viikkoja tai kuukausia etukäteen ilman, että on mitään mahdollisuuksia ennakoida tulevia olosuhteita. NAMSENILLA KOETTUA Kaverini saivat houkuteltua minut Norjan Namsenille joskus toistakymmentä vuotta sitten. Luvat ja mökki oli varattu viikoksi parhaalta mahdolliselta alueelta tilastollisesti parhaana mahdollisena ajankohtana. Mutta niin vain Norjaan sattui tuolle alkukesän viikolle harvinaislaatuinen kolmenkymmenen asteen helle, joka lämVAPAA-AJAN KALASTAJA 3 2020

71


TUULI Tuulen merkitys isoilla vesillä Isoilla vesillä tuuli sanelee reunaehdot sille, missä voi turvallisesti kalastaa. Lukemattomat lohi- ja meritaimenreissut ovat jääneet haaveiden asteelle vain siksi, että ilma kulkee liian nopeasti ja hankalaan suuntaan. Edes kuhan tai ahvenen jigailukaan ei suju, jos lippistä tarvitsee pidellä päässä kahdella kädellä. Sen sijaan suojaisissa haukipoukamissa voi päästä kokemaan hienoa kalastusta, kunhan osoittaa ensin henkistä venymiskykyä ja unohtaa punalihaiset. Jos vesille ei pääse ollenkaan, apu kalastamisen tuskaan saattaa silloin löytyä vaikkapa siian ootto-onkimisesta, ahvenen jigittelystä rantakallioilta tai haukiruovikoiden heittelystä pelastautumispuku päällä kahlaten. Pitää vain älytä varustautua tarpeellisilla välineillä jo matkaan lähtiessä. Rantakalastajaa eivät tuulet koettele samalla tavalla. Maa ei keiku, eikä kaadu vaikka kuinka ujeltaisi. Sen sijaan kalastuksen menestyksekkyys voi riippua hyvinkin paljon siitä, valitseeko rannan vasta- vai myötätuulen puolelta. Jos kalat ovat kaukana rannasta kuten tunturivesillä usein, myötätuuleen heittämällä vieheen saa lentämään ennennäkemättömiin ulottuvuuksiin. Myös perhokalastajalle kunnon myötätuuli on verraton apu. Toisaalta varsinkin lämpimällä säällä kalat löytyvät yllättävän usein juuri tuulenpuoleisilta rannoilta, joten sitäkään vaihtoehtoa ei kannata sulkea pois.

72

3 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

mitti jokiveden yli 20-asteiseksi. Kun uutta ei satanut taivaalta, eikä paljon lirunut vuoriltakaan, olosuhteet olivat epätodellisen kehnot. Emme saaneet tuolla viikolla ensimmäistäkään lohta, eikä kukaan muukaan. Oli varsinaista siedätyshoitoa kuunnella kaverien juttuja aikaisempien reissujen puolensadan lohien saaliista. Valehtelisin rumasti, jos väittäisin, ettei silloin harmittanut, varsinkin kun tiesin kaverien samaan aikaan kiskovan kuhaa kotivesiltä oikein urakalla. VAIHDA MAISEMIA Kun sää oikuttelee, ei kannata hakata päätä seinään. Vaihda pyyntipaikkaa ja kalalajia, jos suinkin mahdollista. Esimerkiksi Tenolta kannattaa miettiä piipahdusta Ruijan rannikolle, jossa jonkinlainen saalis on lähestulkoon varma jopa rannalta heittäen (mekin kävimme Namsenin reissulla merellä). Jokisuiden tuntumasta voi tavoittaa turskan, seitin, merikissan, koljan ja muiden Jäämeren otusten lisäksi meritaimenia, jopa merirautuja ja lohia – ilmaiseksi.


  LOHEN jokikalastus on

erityisen suhdanneherkkää puuhaa, johon olosuhteet ja nousun ajoitus vaikuttavat todella paljon. Tässä kalastajia Tornionjoen Matkakoskella.

  VIEHEVALINTA on vapakalas-

tuksen suurimpia kysymyksiä. Tässä tapauksessa onnistunut valinta on antanut nätin lohen.   RAUTUREISSU

tunturiin voi pelastaa pieleen menneen lohiajoituksen Lapissa.

Toinen järkevä vaihtoehto on hakeutua ylös tunturiin rautulammen tai harjuspuron rannalle. Siellä olosuhteet voivat olla jopa ihanteelliset tunturikalojen pyynnille. PIENEMPI VIEHE, OHUEMPI SIIMA Hankalien kalastusolosuhteiden selättämiseksi löytyy toki monia mahdollisuuksia myös välinepuolelta. Yksi tunnetuimmista ja toimivimmista konsteista on pienentää viehettä. Kun kala tuntee olonsa kylläiseksi tai muulla tavalla ruokahaluttomaksi, sitä ei kannata kiusata isoja vieheitä viskomalla. Joskus sellainenkin kikka toimii, kun kala iskee kiinni silkasta suuttumuksesta, mutta useimmiten se reagoi säikkymällä tai passivoitumalla entisestään. Varmimmin näin tapahtuu kalastettaessa matalaa ja kirkasvetistä koskea, jonka kalat ovat kovasta pyyntipaineesta johtuen hyvin viehetietoisia. Silloin on pieniä luonnonmukaisia sidoksia taiten tarjoileva perhokalastaja vahvoilla.

PIENEMPÄÄ VIEHETTÄ MYÖS JIGIKALASTUKSEEN Vieheen pienentäminen koskee myös jigikalastajaa. Kun ahven tai kuha on syöntipäällä, niille kelpaavat isot silikonilötköt. Mutta kun paastopäivä koittaa, isoilla ei tahdo saada kuin varovaisia näpsyjä, jos niitäkään. Sen sijaan jigin pienentäminen esimerkiksi viiden sentin kokoluokkaan, jopa mikrojigitasolle, on varmin tapa saada saalista veneeseen saakka. Eikä pidä luulla, että pikkujigi antaa vain pieniä kaloja! Tähän väliin muutama sana mikrojigeistä, joita on alkanut viime vuosina ilmestyä yhden jos toisen valmistajan ohjelmaan. Itse olen heittänyt näitä jopa vain parin sentin mittaisia miniatyyrejä volframimormyskan ja 0,04-0,06 millin kuitusiiman avustuksella. Kun pää painaa tuskin grammaakaan, ei siima voi olla yhtään edellä mainittua paksumpaa. Mutta tämä yhdistelmä toimii välillä aivan hätkähdyttävin tehoin ja kaikenlaisille kalalajeille. Kirjolohi, taimen, harjus, ahven, kuha, hauki, säyne, toutain, särVAPAA-AJAN KALASTAJA 3 2020

73


ki, salakka, lahna, pasuri, sulkava… Näitä kaikkia olen mikron koukusta päästellyt, suurimpana ylös tulleena toistaiseksi neljän kilon toutain. VIEHE OIKEAAN SYVYYTEEN Paikka on oikea, kala syönnillään ja viehekin ok – silti siima ei kiristy. Missä vika? Muistuu mieleen tapaus jigikalastuksen alkuajoilta. Olimme kolmen hengen porukalla ahventa jigaamassa. Komea kyrmyniska nappasi miltei joka heitolla, paitsi yhdelle veneessä olijalle. Kun kaveri alkoi jo oikeasti suuttua meille ”ryöstökalastajille”, paljastimme hänelle ongelman ytimen. Jigi piti saada pohjalle, eikä uittaa sitä jossain kymmenmetrisen vesipatjan välikorkeudessa. Tämän oivaltaminen tasoitti puntit hetkessä ja pian palasi hymy kaverinkin kasvoille. Pohjauitto lienee itsestäänselvyys kaikille

74

3 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

KOSKIKALASTUS Vaihtoehtoista koskikalastusta Koskikalastaja joutuu varsinkin Etelä-Suomessa tottumaan siihen, että jalokalat sulkevat suunsa kesän kuumimpaan aikaan. Kun veden lämpö kipuaa pitkästi yli kahdenkymmenen asteen, viileyttä suosivat lohikalat muuttuvat passiivisiksi, saattavat pahimmassa tapauksessa jopa kuolla. Helteen uuvuttamia näkee kellumassa suvantojen reunoilla vatsa pystyssä paksuun homehuntuun verhoutuneena. Valitettavasti monet niistä ovat taitamattoman pyydä ja päästä -kalastuksen hedelmiä. Jos tällaisissa olosuhteissa sattuu lohikalan saamaan, sen vapauttaminen elinvoimaisena on tavallistakin haastavampaa kalan kokeman stressin vuoksi. Siksi erityisesti uhanalaiset taimenet pitäisi jättää kokonaan rauhaan helteiden ajaksi, eikä kirjolohiakaan kannata silloin turhaan pyydellä ja päästellä. Onneksi kalaistutuksetkin lopetetaan monissa paikoissa kesälämpimien ajaksi. Useimmissa koskissa tavataan kuitenkin muita mielenkiintoisia pyyntikohteita, jotka suorastaan pitävät lämpimästä vedestä. Kuha on tavallinen kesävieras koskien loppuliu´uissa, samoin ahven, hauki, säyne ja paikoin toutainkin. Näissä kaloissa riittää haastetta niin perho- kuin uistinkalastajalle, joka ei malta pitää koskitaukoa.


  MIKROJIGEJÄ eivät

kylläisimmätkään kalat osaa säikkyä. Kokeile näitä varsinkin matalan ja lämpimän veden aikaan.

  MATALA ja läm-

min vesi koskella on haastava tilanne kalastajalle. Ottipaikkoja ovat nyt kovempien kuohujen aluset. Myös illan hämärtymistä kannattaa mieluusti odottaa.

nykypäivän jigaajille, mutta monessa muussa kalastuksen lajissa saamattomuuden ongelma saattaa löytyä juuri tästä: Viehe ei kulje tarpeeksi syvällä. Erityisen tärkeää pohjatuntumaan pääseminen on kalastettaessa syviä, sameavetisiä virtoja. Koska kalat lepäävät yleensä miedompien pohjavirtojen alueella, ne eivät edes pysty näkemään kovin ylhäällä uivaa viehettä. Vaikka painojen käyttäminen upotusapuna lisää pohjatärppien riskiä, se riski kannattaa kyllä ottaa. VIEHE VOI UIDA LIIAN SYVÄLLÄKIN Sama ongelma vaivaa usein vetouistelussakin. Jos pyyntikohteena on esimerkiksi kuha ja vesi kylmää, vieheiden vetely ilman painojen tai takiloiden apua saattaa johtaa suunnitellun kalapäivällisen perumiseen. Tai jos lämpimän veden aikaan yrittää taimenta pinnasta, sama homma. Fossiiliset polttoaineet vain palavat ilman vastinetta veneenlaitojen sisäpuolelle. Harvinaisempi tilanne on, että viehe kulkee liian syvällä, kalan alitse. Näin voi tietysti käydä vaikkapa silloin, kun ahvenet ovat jahtaamassa pinnalla parveilevia pikkukaloja tai kuhat nousseet lämpimänä kesäyönä ylös saalistamaan. Toki silloinkin osa parvesta on aina syvemmällä, joten ei vieheen välttämättä tarvitse aivan pinnalla tulla. Nykyään oikean pyyntisyvyyden löytäminen on periaatteessa helppoa elektronisten apulaitteiden ansiosta, mutta ei niitäkään

SIIMA Siimaa on ohennettava Vieheen pienentäminen vaatii samalla siiman ohentamista, muuten uinti, uintisyvyys ja heittopituudet kärsivät, eikä siiman näkyminen kaloille ole eduksi sekään. Ohentamisen määrä riippuu toki myös pyynnin kohteesta, mutta nykyaikaiset kuitusiimat alkavat olla riittävän vahvoja jo 0,10-millisinä väsyttääkseen ylös vaikka kymppikalan. Arkoja kaloja narrattaessa voi olla viisasta jatkaa kuitusiimaa metrin mittaisella, vedessä näkymättömällä fluorihiilitapsilla paksuudeltaan esimerkiksi 0,20 milliä. Kun vielä lukkoleikari korvataan pienellä perho- tai vaappulukolla, on siimojen suhteen tehty kaikki voitava. Huippuohuilla siimoilla ”leikittäessä” kannattaa tarkistaa siiman kunto säännöllisesti, sillä nämä langat menettävät lujuutensa tavallista nopeammin. Yksinkertainen testi on tällainen: Tee siimaan simppeli lenkkisolmu ja vedä molemmista päistä. Jos siima katkeaa solmusta epätavallisen helposti, se on kulunut huolestuttavasti ja tämä osa joutaa poistettavaksi. Jostain alta löytyy lujempaa tavaraa, kunhan raaskit poistaa pintasiimaa tarpeeksi.

” KUHAN JIGITTELY ON OMA TAITEENLAJINSA, JOSSA OSAAVAN VIEHEVALINNAN LISÄKSI PITÄÄ TIETÄÄ, MISTÄ KALOJA LÖYTÄÄ MIHINKIN AIKAAN VUODESTA.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 3 2020

75


KEVÄÄLLÄ haukia etsitään matalista kutulahdista hitaasti uitetuilla vieheillä.

vesi, sitä pitempiä ovat pysäytykset ja sitä rauhallisemmin saa kampikäsi toimia.

pidä orjallisesti tuijottaa. Avoimin silmin voi nähdä asioita, joista luotaimet eivät tiedä mitään. HIDAS VAI NOPEA UITTO Vieheen uittotekniikka on omanlaisensa taiteenlaji, jossa voi helposti sortua kalansaannin romuttavaan taktiseen kömmähdykseen. Kun vesi on lähellä jäätymispistettään, pitää muistaa, että kalatkin ovat silloin kankeita ja hitaita. Kokematon koskikalastaja heittää vieheen poikkivirtaan ja veivaa sitä vakionopeudella sisään ymmärtämättä, että kuva kulkee aivan liian vikkelästi ja usein vielä turhan kaukana pohjasta. Ongelman oivaltamista vaikeuttaa sekin, että myös tällaisella tyylillä saa saalista silloin tällöin. Paremmin nappaa kuitenkin, kun annetaan virran hoitaa uittaminen ja kelataan vain sen verran, ettei uistin tartu pohjaan ja että se saa kunnollisen uintiliikkeen. Mikäli mahdollista, viehettä kannattaa jopa lilluttaa alavirrassa sopivan tärppipaikan päällä ja vain odottaa, koska nappaa.

76

3 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

” TALVELLA ON VESI

KYLMÄÄ JA KALAT KANKEALIIKKEISIÄ.

Hauen kalastuksessa vieheen pysäytykset kuuluvat taktiikkaan erityisesti kylmän veden aikaan. Monet viehetyypit kuten jerkit, isot kalajigit, pintavaaput ja muut käsialauitettavat suorastaan vaativat epäsäännöllisen uittoliikkeen toimiakseen. Mitä kylmempi

VÄLTÄ URAUTUMISTA Kesälämpimillä tilanne on tietenkin päinvastainen, mikä ei tosin tarkoita, että viehettä pitäisi joka tilanteessa uittaa vauhdilla. Kyllä hauki voi hitaaseen uittoon napata lämpöisenkin veden aikaan, mutta tehokkaampaa on silti hieman reippaampi kelaaminen. Ehtii sitä paitsi kalastaa laajemman alueen. Koskilla kannattaa kokeilla vastavirtaheittoja ja pikakelausta. Esimerkiksi toutaimelle ja taimenelle tällainen vauhdilla alas laskeutuva viehe (yleensä vaappu) on vastustamaton herkku. Nyt on myös oikea hetki kaivaa nirhat esille ja katsoa kalojen suhtautumista niihin. Tärkeää on välttää urautumista. Jos jokin viehe, menetelmä, paikka tms. ei anna tulosta, turha siihen on jämähtää kiinni. Pienikin korjausliike voi muuttaa nollareissun iki  muistoiseksi kalastuksen riemujuhlaksi.


Kirjat TE

KST LIN I ISMO MA

ANKERIAAN TESTAMENTTI Kiehtova kirja salaperäisestä kalasta

Ruotsalainen Patrik Svensson julkaisi viime vuonna esikoisteoksensa, jonka aiheeksi hän valitsi itselleen jo lapsuudessa tutuksi käyneen kalan eli ankeriaan. Näin siitäkin huolimatta, ettei hän alun perin ollut varma, voiko ankeriaasta kertovaa kirjaa edes julkaista. Kirjan kirjoittaminen kuitenkin kannatti, sillä Svenssonin Ankeriaan testamentti -teoksesta tuli nopeasti myyntimenestys Ruotsissa ja myöhemmin sen oikeudet on myyty yli kolmeenkymmeneen maahan. Menestyksen myös ymmärtää, sillä tämä esikoisteos on hämmästyttävän kypsä, monitasoinen ja kieleltään laadukas kokonaisuus. Kirjan ”keskushenkilö” on tietystikin ankerias, josta on lukuisten ihmissukupolvien mittaan vallinnut mitä erikoisimpia käsityksiä. Esimerkiksi antiikin merkittävin filosofi ja luonnontutkija Aristoteles oli varma, että ankerias syntyy itsestään mudasta, koska hän ei koskaan onnistunut luonnossa havaitsemaan ankeriaiden kutevan. Pitkään myös uskottiin, että kaikki ankeriaat ovat kaksineuvoisia, koska yrityksistään huolimatta tutkijat eivät löytäneet ankeriaiden lisääntymiselimiä. Olipa vallalla myös käsitys, ettei ankerias ole lainkaan kala, kun sen suomut ovat niin vaatimattomat, ettei niitä helposti huomaa. Hämmennystä on herättänyt myös se, että ankerias selviää pitkiäkin aikoja kuivalla maalla ja pystyy siirtymään vesistöstä toiseen. Vasta vähitellen viimeisimmän noin sadan vuoden aikana luonnontiede on selvittänyt valtaosan ankeriaaseen liittyneistä arvoituksista. Tunnemme nyt sen kehittymisen pienestä pajunlehtimäisestä toukkavaiheesta sukukypsäksi hopea-ankeriaaksi. Tiedämme myös sen, että ankeriaat kutevat Sargassomerellä. Tosin tarkkaa paikkaa siellä ei tiedetä, eikä kukaan ole koskaan nähnyt siellä sukukypsää ankeriasta edes kuolleena. Tiede ei siis vieläkään selvittänyt sataprosenttisesti ankeriaaseen liittyviä kysymyksiä. Ankeriaan testamentti -teos on vangitseva tietoteos salaperäisestä kalasta. Se on lisäksi koskettava tarina isästä ja pojasta, jotka vuosikymmeniä sitten yhdessä pyysivät tätä lähes mystistä, käärmemäistä ja sitkeähenkistä otusta. Jo tuolloin kirjan kirjoittaja innostui pohtimaan sitä, mikä ankerias perimmiltään oikein on. Kirjallaan Svensson pääsee kiitettävän lähelle vastausta tähän kysymykseen. Ehkä lähemmäksi kuin kukaan muu. Kirjan ajankohtaisuutta lisää valitettavasti se, että ankeriaskannat ovat kiihtyvällä tahdilla heikkenemässä, mihin pääsyyllinen on ihminen toiminnoillaan. Toivottavasti jonkin ajan kuluttua Ankeriaan Svenssonin ei kuitenkaan tarvitse kirjoittaa antestamentti keriaalle uutta testamenttia, vaan laji pystytään Patrik Svensson säästämään sukupuutolta. Tammi, 272 s. ISBN 978-952-04-1067-4

Meren maha on kipeä

Pirjo Havia Lasten Keskus 2020, 45 s ISBN 978-952-354-143-6

Tietosatukirja MEREN MAHA ON KIPEÄ auttaa lasta eläytymään ja oivaltamaan Ajankohtainen tietosatukirja Meren maha on kipeä kuvaa, miten merten saastuminen uhkaa luonnonvaraisten eläinten elinympäristöjä. Kirja muistuttaa, että maapallon vedet ja valtameret ovat meille kaikille yhteisiä, mutta käsittelee isoa aiheitta maalaamatta suuria uhkakuvia. Kauniisti kerrotun tarinan, erityislaatuisten kuvien sekä laulujen ja leikkien keinoin kirja auttaa lasta eläytymään ja oivaltamaan. Kirja tarkastelee merten saastumista ja kaikkien mahdollisuutta toimia puhtaamman ympäristön hyväksi. Pirjo Havian kirjoittamassa ja Viktor Amoussoun kuvittamassa tarinassa tavataan Länsi-Afrikassa asuvat kaksoset Afi ja Kofi, jotka huomaavat, että lähiseudun eläimet voivat huonosti. Meren maha on kipeä kaikesta sinne heitetystä muovista, ja merikilpikonnien elämä on uhattuna saastuneen ympäristön vuoksi. Afin ja Kofin arkeen lomittuu vanhan isoisän kertoma myyttinen tarina väkevästä vesien hallitsijasta Mami Watasta kilpikonnineen. Lapset alkavat tarkkailla ympäristöään ja rannalla kohtaamiensa merikilpikonnien elämää. He näkevät, miten ihmisten toimet vaikuttavat ympäristöön ja oppivat, miten pienilläkin teoilla voi parantaa eläinten elinmahdollisuuksia. Tarinan kirjoittanut Pirjo Havia on metsänomistuksen konsultti, tietokirjailija ja kouluttaja. Länsi-Afrikassa ollessaan hän partioi öisin kilpikonnien munintaa ja seurasi, kuinka poikaset kuoriutuivat ja ponnistelivat meren aaltoihin. Hän oli myös järjestämässä merenrannan siivoustalkoita ja suunnittelemassa paikallista ympäristökasvatushanketta. Ainutlaatuisen batiikkikuvituksen luonut Viktor Amoussou on beniniläinen kuvataiteilija, jonka länsiafrikkalaisesta perinteestä ammentavia töitä on ollut esillä näyt  telyissä Suomessa ja Beninissä.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 3 2020

77


TEKSTI • KUVAT JUSSI MALMINEN

LAIVA on lastattu. Viikon reissulle lapsiperhe tarvitsee runsaasti varusteita.

Pitkistäkin kalareissuista voi nauttia ilman turhaa rehkimistä, jos retkivarusteet ja eväät lastataan itsetyhjentyvään, koskenlaskuun tarkoitettuun kumiveneeseen. Se soveltuu mainiosti retkeilyyn, sillä sen materiaalit ja rakenteet kestävät hyvin jokien kivikkoiset kosket. Lisäksi siihen mahtuu 4-6 henkilöä varusteineen.

78

3 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

MELONTAREISSU Helpoin vaellus ikinä P

ohjois-Lapin joet kutsuvat luonnossa viihtyviä perheitä ja kalastuksesta, luontokuvauksesta tai koskenlaskusta innostuneita porukoita. Ikivanhojen kulkuväylien oikukkaat kosket tarjoavat riemastuttavia pärskeitä ja huikeita elämyksiä. Vasta erämaajoella tajuaa luonnon, kiireettömyyden ja hiljaisuuden merkityksen hyvinvoinnille. Väylän molemmin puolin löytyy runsaasti melontaan sopivia reitte-

jä sekä perheille että melontaa harrastaville porukoille. Matkailuyritykset järjestävät melontatapahtumia, joista legendaarisimpana pidetään Harrinivan Kultainen mela -koskenlaskukilpailua, joka ei jätä ketään kuivaksi. Eräpalvelut puolestaan tarjoaa koskenlaskua ja asiakkaiden toivomusten mukaan räätälöityjä melonta- sekä kalastusretkiä myös erityisryhmille.


Harjus

KOSKET VAATIMUSTASON MUKAAN

Kosket luokitellaan vaativuustason mukaan luokkiin 1-6. Niiden lisäksi on määritelty laskukelvottomat ja hengenvaaralliset X-luokan kosket. Aloitteleville melojille ja lapsiperheille soveltuvat parhaiten 1. ja 2. tason kosket. Pohjois-Lapista löytyy runsaasti joki- ja koskireittejä. Pöyrisjoessa, Palojoessa ja Ounasjoessa on etupäässä 1. ja 2. luokan koskia. Myös Väylän koskista suurin osa on helppoja. Könkämäenon ja Muonionjoen isot kosket voi myös ohittaa maata pitkin. Hyvin laadittu matkasuunnitelma on joustava ja sitä voi muuttaa luontevasti. Kiireettömän aamiaisen jälkeen lastataan vene, melotaan muutamia tunteja ja pidetään kahvitauko. Iltapäivällä syödään lounas, jolla pärjätään iltapalalle asti. ILTANUOTIOLLA TUNNELMOINTIA Iltanuotio tarjoaa mahdollisuuden tuleen tuijotteluun ja tunnelmointiin. Läheisen kosken kohina, tuulen suhina puissa ja tervastuli luovat jäljittelemättömän tunnelman. Nuotion loimulla kypsyvän harjuksen, nokipannukahvin, heittolettujen ja lakkahillon tuoksut hivelevät aisteja ja kutkuttavat makuhermoja. ”Hyvä ruoka antaa voimaa, kirkastaa aivot ja saa silmät tuikkimaan”, totesi jo Brillant-Savarin. Vaelluksella nautitaan taipaleesta, matkalla olosta, kalastuksesta sekä erämaan rauhasta ja tunnelmasta. Usean päivän kestävällä reissulla ainakin yksi päivämelonta kannattaa vaihtaa öiseen taipaleeseen. Yöllinen joki tarjoaa elämyksiä, jotka eivät hevin unohdu. SADEPÄIVÄT KATOKSEN ALLA Sadepäivän voi viettää katoksessa, jonka alle kaikki mahtuvat. Vaatteita ja varusteita varten tarvitaan vedenpitäviä pakkaussäkkejä, joissa tavarat pysyvät kuivina. Sääskihuppu on yksi tärkeimmistä varusteista! Kylmien päivien varalle ja iltanuotiolla istumista varten varataan mukaan lämpimiä vaatteita. Mukavuutta kaipaavat ottavat mukaan myös helposti kuljetettavan retkipöydän ja tuolit sekä tehokkaan, kaasupatruunoilla toimivan ThermaCell-hyttyskarkottimen, joka pitää pienen alueen lähes vapaana sääskistä.

Harjus – kulinaarinen herkku Harjus on pohjoisten jokien yleisin saaliskala, jolla on korkea ja purjemainen selkäevä. Harri kasvaa 30-60 sentin pituiseksi ja painaa yleensä alle kilon. Se on kulinaarinen herkku, joka tuoksuu miedosti timjamilta. Saamelaiset ovat käyttäneet sitä sekä ravintona että rohtona. Lihan rasvapitoisuuden vuoksi maku on parhaimmillaan tuoreena. Harjus syö lähinnä pohjasta löytyviä toukkia, nilviäisiä ja äyriäisiä sekä nivelmatoja. Se pyydystää myös lentäviä ja veden pinnalla räpiköiviä hyönteisiä. Kala viihtyy Pohjois-Suomen runsashappisissa, viileissä ja sorapohjaisissa vesissä. Harjuskanta ei kestä jokien lisärakentamista, eikä vesien pilaantumista.

PERHOKALASTAJA käyttää pinta- tai uppoperhoja, sen mukaan, mitä joessa sillä hetkellä tapahtuu. Jos harjus ei syö, voi hyödyntää sen reviirikäyttäytymisvaistoja.

OTA SEURAAVAT TULIJAT HUOMIOON

Pohjoisessa kylmä, tuuli ja räntäsade voivat yllättää. Tukeva aamiainen syödään aina, satoi tai paistoi. Sen aikana kartoitetaan tilanne ja päätetään, mitä tehdään. Meloessa pysyy lämpimänä, joten kauempaakin kannattaa meloa lähimmälle autiotuvalle tai kodalle lämmittelemään ja varusteita kuivaamaan. Navakka tuuli voi puhaltaa edestä tai sivulta. Sen vaikutusta voi hieman vähentää melomalla suojaisemman rannan tuntumassa. Urakka saattaa olla vaativa, ja sateelta päästään suojaan vasta myöhään yöllä. Kaikki ovat märkiä sekä kylmissään, ja voimatkin ovat vähissä. Juuri tällaisissa tilanteissa edellisten yöpyjien tulisi aina ottaa huomioon seuraavat

tulijat ja varata heille valmiiksi tulitikkuja, sytykkeitä sekä kuivia puita tulen tekoa ja lämmittelyä varten. VIRTA TUUPPAA ETEENPÄIN Palojoki on upea erämaan halki virtaava joki, jonka rantoja ei juurikaan ole rakennettu. Matkan varrella on vain yksi melojien käytössä oleva kota, joka on siisti, tunnelmallinen ja hyvin varustettu. Kodan puuvajasta löytyy kirves, saha ja pölkkyjä. Siisti ja hajuton ulkovessa ihastuttaa haiskahtaen jo lähes ylellisyydeltä. Jokivaellus on mainio tapa nautiskella aktiivisesta retkeilystä ja kalastuksesta. Se tarjoaa kylliksi haasteita ja riittävästi fyysistä ponnistelua, vaikka vene kantaa varusteet   ja virta tuuppaa eteenpäin.

Linkki koskimelontaa esitteleville sivuille: youtu.be/EljMIFKrWq0

VAPAA-AJAN KALASTAJA 3 2020

79


LUKIJALTA

HAUKEA TARVITAAN! Sen poistopyynti on haitallista vesistölle

Juha Jormanaisen artikkeli Vapaa-ajan Kalastaja -lehdessä 2/2020 valitettavasti kannustaa poistamaan haukia virtavesistä. Tosiasia kuitenkin on, että isot antavat tilaa pienemmille ja haukien lukumäärä kääntyy kasvuun, jos suuria yksilöitä poistetaan rajatulta alueelta. Enemmän hyötyä luonnontaimenelle olisi siitä, että energia käytettäisiin Äyskosken taimenten poikastuotantoalueiden lisäämiseen. Koskea voitaisiin ennemmin kivetä sopivilta osin, lisätä puumateriaalia pohjaan ja kaataa vaikka keskitetysti uusia turoja taimenten nollikkaiden suojaksi. Hauen poisto virtavesistä ei ole minkäänlainen ratkaisu tai parannuskeino taimenen elinvoimaisuudelle! HAUEN POISTO EI OLE HOITOKALASTUSTA Jos vesistöstä poistetaan suuria haukia, pienten haukien määrä kääntyy kasvuun. Nimenomaan pienemmät lajitoverit pääsevät helpommin matalampaan veteen saalistamaan, joihin usein esimerkiksi taimenen poikasetkin hakeutuvat elämänsä alkuvaiheilla. Hauen poistaminen virtavesistä ei ole hoitokalastusta, päinvastoin siitä on suurempi haitta kuin hyöty. Suuret hauet suosivat myös suurempia ravintokohteita ja sen ravinnonkäyttö kohdistuu lahnoihin ja yleisesti suurempiin särkikaloihin. Ravinnoksi kelpaa aivan varmasti istutettu taimenkin sen sattuessa tielle, mutta yleensä virtavesissä hauet keskittyvät ruokailemaan salakoilla, särjillä ja pienillä ahvenilla. Niiden saalistus on paljon helpompaa ja energiatehokasta. Luonnosta peräisin oleva taimen oppii varomaan saalistajia ja hauki on kömpelö matalassa ja kivikkoisessa koskessa. Lohimaan alueen suvannot ja loppuliuku sopivat erinomaisesti hauen lisääntymisalueiksi. Poistopyynti on lopulta tehotonta ja järvi ruokkii jatkuvasti aluetta uusilla, pienemmillä hauilla suurten yksilöiden vähentyessä. Välittömästi järvelle mentäessä saaliiksi saadaan usein kymmeniä haukia lyhyenkin kalastuksen aikana. Saaliin keskikoko on kuitenkin mielestäni laskenut vuosien aikana ja uskon, että osittain Juhan harjoittama poistopyynti heijastunee myös pienelle alueelle negatiivisesti hauen keskipainon

80

3 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

ISOT hauet saavat jatkaa arvoistansa elämää jahdaten särkikaloja. Kuva: Teemu Hiltunen.

laskuna, josta asiakkaani haluavat toistaiseksi vielä maksaa. HAUKI RUOKKII KALASTUSMATKAILUA Kalastusmatkailua ajatellen esimerkiksi venäläiset asiakkaat ovat hulluna erityisesti juuri haukeen. Olen vienyt heitä ja monia suomalaisiakin ryhmiä haukikalaan jo noin viiden vuoden ajan osittain samalle alueelle Äyskosken ympäristössä. Hauen arvostus Savossa on ollut hiljalleen nousussa ja sitä halutaan kalastaa pal-

jon enemmän heittovälinein kuin aiemmin. Nimenomaan suurhauki ja suuret yksilöt ovat halutuin saalis, kun opasvene irrottautuu laiturista ja suuntaa alapuoliseen vesistöön, maksavat asiakkaat kyydistään. Suurin vapautettu hauki on venynyt 118 sentin mittaan. Kalastustuotteena hauen heittokalastus on toiminut erinomaisesti, mutta suuri uhka leijuu kuitenkin sen yllä. Tuottoisat hauenkalastuspaikat ovat siirtyneet yhä kauemmaksi ja luovuutta on joutunut käyttämään suh-


teellisen herkällä ja pienimuotoisella vesistöllä, Koskivedellä. Joka toinen kaisla on täytynyt nimenomaan kääntää ja uusien paikkojen eteen on tehty työtä, joka jatkuu ymmärrettävistä syistä. Tuntuu suorastaan melko turhauttavalta kalastaa samalla alueella vastuullisesti ja valikoiden saalista, kun toisen toimesta haukia poistetaan ”tieltä”. Olemme useasti ottaneet ryhmän kanssa saaliiksi 1-2 kilon yksilöitä ja isommat hauet ovat saaneet jatkaa arvoistansa elämää jahdaten särkikaloja niin kuin tähänkin asti. SUURET HAUET OVAT EDELLYTYS MENESTYKSELLE Vapautusmatto, yksihaaraiset ja väkäsettömät koukut, kumihavaksinen haavi ja yleisesti lajiin soveltuvat varusteet ovat tuttu näky veneessä. Investointejakin on takana, ajettuja kilometrejä autolla sekä veneellä lukemattomia ja aikaa on käytetty paljon testikalastuksiin. Kaikki on ollut jostain muusta pois, mutta rakastan valintaani. Se, että joku ei ymmärrä hauen merkitystä, turhauttaa. On ainoastaan luonnontaimenen etu, ettei suuria haukiyksilöitä poisteta vesistä. Kalastusmatkailu erityisesti lisää Tervon ja lähiympäristön matkailutuloja ja houkuttelee asiakkaita pitkältäkin matkaa. Tuote ja tuotteet ovat mielestäni kunnossa. Ylimääräinen energia pitäisi keskittää johonkin enemmän merkitykselliseen, kuten taimenkantojen tukemiseen elinympäristön parantamisella ja yleisen tietouden levittämisellä. Suuret hauet kuuluvat kalastusmatkailuun ja ovat menestyneen yrityksen edellytys. TEEMU HILTUNEN kalastusopas, Lohimaa Fishing Services iktyonomi kalatalousaktivaattori

HAUEN POISTOPYYNTI VIRTAVESISTÄ ON IKILIIKKUJA Vapaa-ajan Kalastajan numerossa 2/2020 Juha Jormanainen kannusti haukien poistopyyntiin jokivesistä, tarkoituksena taimenen suojelu. Hauen pyynnissä tai syömisessä ei ole mitään moitittavaa. Mutta jos se tehdään taimenkantojen suojelemiseksi, ei työ lopu, mutta tuloksia saa odottaa. Virtavedet keräävät runsaasti erilaisia kaloja pienelle alueelle ja pedot saapuvat näiden perässä. Hyville apajille on jonoa, eikä hauen pyynti virtavesistä vähennä haukia siellä missä kuviteltiin, vaan aivan muualla. Kun tilaa vapautuu, paremman saalistuspaikan ottaa joku muu. Ja jos haukien määrä jossain vähenee, se vähenee huonommilla saalistusmailla. Eli siellä missä haukia on muutenkin vähän. Hauen poistopyynti virtavesistä on siis ikiliikkuja, jonka vaikutus taimenen poikastiheyksiin on olematon. Taimenen elinkierron elvyttäminen on tärkeää, mutta hauenpyyntiä tehokkaampaa on keskittyä sukukypsien taimenten suojeluun ja poikasalueiden lisäämiseen. Taimenen poikaset viihtyvät matalissa, alle puolen metrin syvyisissä ja kivikkoisissa sivuvirroissa ja päävirran reunoilla. Eli alueilla mistä haukia tapaa vain sattumalta. Taimen on myös reviirikala, jonka tontilla ei ole sijaa kilpailijoille. Tietty alue ei siis pysty tuottamaan poikasia määräänsä enempää, ja heikommat joutuvat väistämään. Tämä on osa luontoa, kuten jutussakin todettiin. Poikasille sopivan alueen ja kutusoraikkojen pinta-ala eri vedenkorkeuksilla on emokalojen määrän ohella suurin taimenen päälukua rajoittava tekijä. Haukien poistopyynti on siis resurssien haaskausta, jos tavoitteena on taimenkantojen elvyttäminen. Parempia tuloksia saadaan järvivaellukselle lähteneitä taimenia suojelemalla ja toteuttamalla kunnostuksia, joilla lisätään poikasille sopivia alueita eri vedenkorkeuksilla.

SVK haluaa kunnostaa haukikosteikkoja Hauen kutualueiden määrä on maassamme pienentynyt ja niiden laatu on heikentynyt. Haukikannoissa on paikoin ollut havaittavissa selkeää taantumista. Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön Haukitehdas-hankkeen avulla lisäämme hauen lisääntymisalueita ja kannustamme sekä autamme muitakin toimimaan samoin. Parhaiten onnistuneet kohteet ovat oikeita ”haukitehtaita”, joista voi syntyä satoja tuhansia hauen poikasia vuosittain. Meillä Suomessa ei ole varaa päästää haukikantoja liiaksi heikkenemään, vaan muutoksiin on vastattava ajoissa. Hauella on vesiemme huippupetona erityisen tärkeä tehtävä vesistöjen hyvinvoinnin kannalta. Vahvojen haukikantojen ekologiset hyötyvaikutukset ovat kiistattomat ja lisäksi hauki on kalastuksellisesti arvostettu laji, liikuttaen suuria euromääriä kalastuksen ympärille nivoutuvissa elinkeinoissa.    OSALLISTU kalojen luontaisen lisääntymisen edistämiseen tukemalla haukien lisääntymisalueiden ennallistamista osoitteessa lahjoitus.vapaa-ajankalastaja.fi.

TEEMU KOSKI Iktyonomi (AMK) Kalastustoimittaja VAPAA-AJAN KALASTAJA 3 2020

81


TEKSTI • KUVAT HANNU KOSTILAINEN

NEIDENELVALLA

lohet, meritaimenet, harjukset ja siiat soittavat kalastajien siimoja

N

äätämöjoen Norjan puolen Neidenelva odottaa myös tänä kesänä rannoilleen suomalaisia vapaa-ajan kalastajia. Rajan takana Neidenissä kalastuskausi alkaa 1. kesäkuuta ja kestää elokuun loppuun. Talvi on tuonut mukanaan erittäin paljon lunta Suomen puolen Näätämöjoen valuma-alueelle. Se voi tietää Neidenelvalle paljon vettä ainakin kesäkuun alussa. ”Meillä kalastuskausi alkaa 1. kesäkuuta ja lohestamaan pääsevät ainakin paikalliset kalastajat. Emme tällä hetkellä (22.4.) vielä tiedä onko raja Norjaan tuolloin auki. Toivottavasti on. Vaikea on sanoa, mikä on tuolloin vesitilanne, millä aikataululla lumi sulaa, tuleeko tulvaa eli miten joki reagoi lumimäärän sulamiseen”, Neidenelven Fiskefellsskap -kalastusseuran puheenjohtaja Karl-Magne Arvola pohtii. Puheenjohtajan mukaan kalastusseuran suunnitelmissa on järjestää perinteinen Neiden Laksefestival -lohikisa heinäkuun 1. lauantaina. Jos kaikki menee kuten ennen, niin tuo kisa pidetään entisellä paikallaan. Lohikisassa on myös nuorten sarja, jossa kalastetaan maalNEIDENELVAN Perhoalueelle pääsee ilmaiseksi kalaan tietyin ehdoin alle 14-vuotias.

82

3 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

ta, eikä nuoren osanotto maksa mitään. Kisan jokaisessa sarjassa on hyvät palkinnot. Neidenelvalle kalaan tulevan on ostettava valtion lohikortti ja haluttu päivä- tai esimerkiksi viikkolupa sivun neiden.no kautta. Mukaan Neideniin kannattaa ottaa oman tilin avainlukulista ja nettiin pääsee ainakin Retkeilykeskus Neiden Fjellstuen WiFi:llä. Fjellstuessa voi tehdä pakollisen kalastusvälineiden desinfioinnin. Kaikki kuitit on otettava mukaan joelle ja näytettävä vaadittaessa kalastuksenvalvojalle (elvevakt). Neidenelvan koskien rannat ovat paikoitellen helpot kävellä. Nuoret kalastajat pärjäävät hyvin muun muassa Korpinivan, Mutkakosken ja Veinesfossenin rannoilla. Kalastussääntöön tulee muutama muutos. Alle 14 -vuotiaat saavat heitellä ilmaiseksi perhoalueella vanhemman kalastajan välineillä vanhemman ollessa tauolla. Perhoalueen yläosassa saa kalastaa vain yksihaaraisella perholla. Neidenelvalla kalastetaan perholla, uistimella, lipalla ja vaapulla. Kalastussääntö kannattaa lukaista suomeksi tarkasti sivulta neiden.no. ENNEN NEIDENIIN LÄHTÖÄ kannattaa poiketa kalastusseuran kotisivulla neiden.no ja Facebookissa sivulla Neidenelvens Fiskefellesskap. Ajankohtaista tietoa löytyy myös sivulta www. hannu.nettihotelli.org.


Nuorttijoki

UPEA Nuorttijoki on haasteellinen kalapaikka.

Nuorttijoki odottaa jälleen vapaa-ajan kalastajia Lapissa, aivan itärajan tuntumassa virtaava Nuorttijoki odottaa jälleen rannoilleen nuoria ja vanhempia vapaa-ajankalastajia. Kalastuskausi kaukana Savukosken keskustasta pyörähtää käyntiin tuttuun tapaan 1. kesäkuuta ja joen kalastusluvat saa vaivattomasti paikan päältä Tulppion Majoilta. Myös Nuortin kalakisat käynnistyvät kalastuskauden alussa. Harrikisa loppuu 10. syyskuuta, taimenkisa päättyy syysrauhoitukseen 31. elokuuta. Osanotto kalakisoihin ei maksa mitään, mutta jokaisella täytyy olla maksettuna vaaditut kalaluvat. Kisaohjeet löytyvät Tiskon aulan ilmoitustaululta. Kisojen molemmissa sarjoissa on hyvät palkinnot. Mukana kisoja tukemassa ovat entiseen tapaan mm. Metsähallitus, Kuusamon Uistin Oy, Perhokalastus-lehti, toimittaja Hannu Kostilainen, Tulppion Majat sekä Vapaa-ajan Kalastaja -lehti. Tulppioon on suunnitteilla kalastusvälineiden ja -varusteiden desinfiointipaikka. Tuulomajoen vesistöön kuuluva Nuorttijoen vesistö ei kaipaa itselleen lohiloisriskiä. Siksi jokaisen on seurattava Tulppion päärakennuksen Tiskon aulan ilmoitustaulun ohjeita desinfioinnista. Ruokavirasto haluaa tutkia Nuortin harjuksia myös tänä kesänä. Kalastusseura Nuortin Elinkautisten jäsenet auttavat ja ohjeistavat kolmenkymmenen harjuksen selkä- ja rintaevien saamisessa näytepurkkeihin. Kalastaja saa joelle mukaan purkin lisäksi pienet sakset. Näillä näkymin Tulppion Majat aukaisee ovensa 1. kesäkuuta. Retkeilykeskus tarjoaa maittavan kotiruoan ja juoman lisäksi muun muassa mökkimajoitusta, caravan- ja teltta-alueen sekä saunamahdollisuuden ainutlaatuisessa kelosaunassa Tulppiojoen törmällä. Tulppion suuntaan matkaavan kannattaa seurata Facebook -sivuja Tulppion Majat, Hannu Kostilainen, Nuorttijoki ja Nuortin elinkautiset. Nettisivulla hannu.nettihotelli.org on ajankohtaista tietoa Nuorttijoesta ja Tulppiosta. Tiskossa on myös tänä kesänä koko kauden kestävät näyttelyt. Perhonsitojamestari Aimo Siulion muistonäyttelyyn ja yrittäjä Mika Vainion viehe  näyttelyyn on vapaa pääsy Tiskon aukioloaikoina.

HIILIKUORMA

TUTKIJOIDEN yllätykseksi leuto talvi pienensi järven hiilikuormaa Helsingin ja Itä-Suomen yliopistojen tutkimus paljastaa leudon talven vähentävän järven hiilikuormaa merkittävästi, jolloin järven kautta kulkee vähemmän kasvihuonekaasuja ilmakehään ja meriin. Tutkimuksessa selvisi myös, että järveen kulkeutuneen hiilen määrä oli normaalitalvena puolitoistakertainen verrattuna leutoon talveen. Järvet ovat olennainen osa valuma-alueiden hiilitasetta, joka muodostuu sidotun ja siitä vapautuvan hiilen määrästä. Järvien kautta kulkee merkittävä määrä metsien ja soiden hiilestä, mikä lopulta päätyy meriin ja ilmakehään. Orgaaniset hiiliyhdisteet vaikuttavat myös järviveden laatuun. Kaiken kaikkiaan lämmin talvi johti tilanteeseen, jossa hiiltä liikkui puroissa ja järvessä normaalia vähemmän. Kenttätutkimukset, joissa tarkasteltiin metsän, purojen ja järven muodostamaa kokonaisuutta, toivat esiin uutta, yllättävääkin, tietoa järviin kohdistuvasta hiilikuormasta muuttuvassa ilmastossa. ”Pelkkä lämpötilan nousu vaikuttikin vähentävästi hiilen määrään päinvastoin kuin aikaisemmin on ajateltu. Maiseman peruselementtien eli metsien, purojen ja järvien liittyminen yhteen kannattaa siis pitää mielessä pohdittaessa ilmastonmuutoksen vaikutuksia vesiekosysteemeihin”, toteaa tutkimusta johtanut Anne Ojala. Helsingin yliopiston tiedotteen mukaan järven hiilitaseen kannalta merkittävin aika osuu normaalina lumitalvena kevääseen lumen sulamisen aikaan. Lumitalven jälkeen vettä järviin tuovien purojen virtaamat, ja veden mukana kulkeutunut hiilikuorma kasvoi nopeasti huhtikuun puolen välin jälkeen, ja virtaamat olivat koholla aina toukokuun puoleen väliin asti. Leutona talvena keväinen virtaama kasvoi hyvin vähän, mutta talvella oli selvä virtaamapiikki jo tammikuussa. Virtaaman muutosten seurauksena myös hiilikuorma siirtyi keskitalveen eli aikaan, jolloin järvi oli jäässä. Normaalivuonna hiilikuorma ajoittui jäiden lähtöön. Virtaaman huipun siirtyminen keskitalveen vaikutti hiilikuorman ajoittumisen lisäksi myös sen määrään, mutta ei lisäävästi vaan vähentäen. ”Järveen kulkeutuneen hiilen määrä oli normaalitalvena puolitoistakertainen verrattuna leutoon talveen. Talven ja kevään sääoloista riippumatta yli kahdeksankymmentä prosenttia kulkeutuvasta hiilestä oli liuenneen orgaanisen hiilen muodossa eli yhdisteissä, jotka myös tummentavat vettä”, toteaa professori Jukka Pumpanen Itä-Suomen yli  opistosta.  VAPAA-AJAN KALASTAJA 3 2020

83


TEKSTI AKI HIRVONEN

nuorten tärpit LÄHETÄ

Ohjaajan opissa

runsasvesistöisessä

ETELÄ-SAVOSSA Kerhoissa opetetaan kalastusta, mutta myös kalankäsittelyä

kuvia, piirustuksia ja tarinoita hauskoista kalareissuista tai -kokemuksista. Vapaa-ajan Kalastaja NUORTEN TÄRPIT Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki vapaa-ajankalastaja@ vapaa-ajankalastaja.fi Julkaistusta materiaalista saat kalastusaiheisen yllätyspalkinnon. Liitä mukaan nimesi, ikäsi ja yhteystietosi.

Vastuullisuus

Myös vastuullisuutta ja eettisiä puolta tuodaan esille nuorille seuraavilla periaatteilla: Kalasta vain oman tarpeen määrä, älä siis ylikalasta. Harjoita valikoivaa kalastusta, vapauta tuottavat (suuret) yksilöt. Ylitä alamitat reilusti. Suosi/kalasta myös ns. vähempiarvoisia kalalajeja. Kalankäsittely alkaa jo pyynnin yhteydessä, tainnuta, verestä ja jäähdytä saaliisi. Valinta on sinun, harjoitatko pyydä ja päästä -kalastusta.

KALANKÄSITTELYÄ voi hyvin opettaa alle kouluikäisillekin lapsille kädestä pitäen. Kuva: Jaana Vetikko.

84

3 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA


Välineet Lyhyt oppimäärä kalankäsittelyvälineisiin

KALANKÄSITTELY on vakiinnuttanut paikkansa leirien ohjelmassa. Kuva: Jaana Vetikko.

E

telä-Savossa on tarjolla monentyyppisiä vesialueita aina pienvesistä suuriin järvialtaisiin. Myös vetovoimaisia kalastuskohteita alueella on useita, kuten Saimaan eri osat, Puula, Kyyvesi ja osa Puruvettä. Lisäksi maakunnassa riittää virtavesiä pienistä puroista suurempiin jokiin ja järviin. Kun katsoo Suomen karttaa, se on pääosin sinistä väriä täynnä Etelä-Savon kohdalla. Koska maakuntamme on tällainen, se tarjoaa myös monenlaisia kalastusmahdollisuuksia ja antaa mahdollisuuksia suunnitella ja toteuttaa monenlaista tarjontaa lapsille ja nuorille sekä lapsiperheille. Vesien ympäröimässä Etelä-Savossa avautuu myös runsas kalasto ja hyvät mahdollisuudet hyödyntää kalaa kotikeittiössä. Joku voi pitää kalankäsittelyä hankalana, mutta vanha viisaus, että harjoitus tekee mestarin, pätee tässäkin asiassa. Ja harjoittelukalathan ei meiltä ihan hetkeen lopu...

Myös maakuntakalamme muikun arvostusta pyritään nostamaan ja tuomaan sitä lähemmäksi nuoria. Muikku on toisaalta tuttu ja turvallinen kala, jota monissa kodeissa käytetään tai tarjotaan joko savustettuna tai paistettuna. Pyrimmekin tuomaan kotitaloustuntien kautta uusia valmistusideoita myös muikusta kotiin vietäväksi. Kalankäsittelyä opetetaan myös nuorten kalakerhoissa. Näihin kerhoiltoihin pyritään aina järjestämään monipuolisesti erilaista kalaa harjoitteluun. Myös nuorten huoltajia kannustetaan osallistumaan iltoihin ja saamaan ohjaajan oppia.

Ohjaajan opissa

KALANKÄSITTELYOPPIA KOULUISSA JA KERHOISSA Kalastusohjaajien työhön kuuluu paljon erilaisia tehtäviä. Pidämme esimerkiksi kalastuksen opetus- ja ohjaustilaisuuksia, mutta itse näen yhtä tärkeänä osa-alueena viedä oppia siitä, mitä saadusta saaliista voi valmistaa. Näin ollen kalastusohjaajia voi tavata myös koulujen kotitaloustunneilla niin veitsi kuin paistinpannu kädessä. Etelä-Savossa pidetäänkin kalankäsittelyyn liittyviä usein seitsemäsluokkalaisille suunnattuja teematilaisuuksia, joissa heille opetetaan kalankäsittelyä ja -valmistusta.

KALANKÄSITTELY KUULUU VAKIO-OHJELMISTOON Etelä- Savon alueella toimivissa nuorten kalakerhoissa kalankäsittelyä pyritään pitämään ohjelmassa niin kevät- kuin syyskaudellakin vähintään kerran, monesti parikin kertaa. Kalankäsittely kuuluu myös leirien vakio-ohjelmaan. On varmaan useampia vaihtoehtoja, miten tämä leireillä hoidetaan. Itse olen pitänyt leireillä linjana sen, että heti kalastussession jälkeen saalis välittömästi käsitellään ja laitetaan kylmään tai valmistusta varten valmiiksi. Monasti leireillä on erilaisia kisailuja ja visailuja ja usein palkintoina näissä on kalastusvälineitä. Hyvänä vinkkinä leirien järjestäjille se, että palkintopöydällä voi hyvin olla myös laadukkaita kalankäsittelyvälineitä nuorille kannustimena omatoimiseen kalankäsittelyn opetteluun muun muassa ko  tioloissa.

Varmaan jokaisesta kotitaloudesta löytyy kalankäsittelyyn sopivia välineitä laidasta laitaan. Mutta monesti jo parilla fileointiveitsellä pärjää loistavasti. On kuitenkin tärkeää pitää näistä välineistä hyvää huolta. Esimerkiksi veitsien säilytyspaikka ei ole vetolaatikossa soppakauhojen tms. välineiden joukossa. Isolle kalalle riittävän jämäkkä veitsi ja pienille kaloille notkeampi veitsi, näillä siis pärjää jo hyvin. Mielestäni hyvä fileointiveitsi on se, jolla on tottunut tekemään ja sopii käteesi hyvin. Muita välineitä, mitä tarvitset veitsien lisäksi:   Kalapiikki   Kalankäsittelysakset   Erillinen kalankäsittelyalusta + ikkunalasta puhdistusta varten   Teroituspuikko   Suomustin (suomustusrauta) Välineiden huoltaminen Pese välineet aina käytön jälkeen käsin. Älä siis laita esimerkiksi fileointivälineitä astianpesukoneeseen. Kuivaa välineet hyvin. Suojaa veitset teräsuojilla, jos säilytät kaikesta huolimatta niitä vetolaatikoissa. Paras säilytyspaikka veitsille on kuitenkin magneettiteline. Kalastus on kiva ja hyödyllinen harrastus. Lisätietoja alueemme kalastusseuroista ja niiden toiminnasta löydät osoitteesta www.etelasavonvapaa-ajankalastajapiiri.fi.

PARAS säilytyspaikka veitsille on seinään kiinnitettävä magneettiteline. Kuva: Aki Hirvonen. VAPAA-AJAN KALASTAJA 3 2020

85


nuorten tärpit

TEKSTI JANNE TARKIAINEN

KESÄLEIRIT 2020

V

aikka tällä hetkellä kokoontumiset ovat koronaviruksen takia kielletty, toiveissa on, että avovesikautena päästään vielä erilaisia tapahtumia ja leirejä järjestämään. Alla tietoa tulevista leireistä. Jos leirit joudutaan peruuttamaan, ilmoitetaan siitä ilmoittautuneille noin kuukautta ennen leiriä henkilökohtaisesti. SVK noudattaa viranomaisten suosituksia ja määräyksiä. Jos koronavirusepidemian takia leireihin tulee muutoksia, tiedotamme siitä fisuun. fi-sivuilla. Jos tilanne sallii, tulevana kesänä järjestetään kolme valtakunnallista leiriä:   Valtakunnallinen nuorten kesäleiri on suunniteltu pidettäväksi Rautavaaralla Metsäkartanossa 6.-8.7. Yhteyshenkilö Janne Tarkiainen (janne.tarkiainen@vapaa-ajankalastaja.fi).   Valtakunnallisen perheleirin pitopaikkana toimii Upilan leirikeskus Hollolassa 31.7.- 2.8. Yhteyshenkilö Janne Tarkiainen (janne.tarkiainen@vapaa-ajankalastaja.fi).    Toinen perheleiri järjestetään Manamansalossa 21.-23.8., yhteyshenkilö Matti Kulju   (matti.kulju@vapaa-ajankalastaja.fi).

86

3 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

MITALISARJOJA lasten, nuorten ja perheiden kalastuspäiviin!

SVK jakaa mitaleja nuorten ja perheiden kalastuspäiviin, joiden tavoitteena on edistää lasten, nuorten ja perheiden monipuolista kalastusharrastusta sekä saada kohderyhmä lähtemään kalaan ja tutustumaan kalastusseurojen toimintaan. Kalastuspäivän voi jokainen järjestää minkä tahansa kalastusmuodon ympärille, mutta lasten kestosuosikkeja ovat onkiminen ja heittokalastus. Tapahtuman yhteydessä kannattaa osallistujille markkinoida myös seuran muita tapahtumia sekä jäsenyyttä. Seuratoiminnan näkyvyyden lisäämiseksi, paikalle kannattaa pyytää paikallismedian edustajia tekemään juttua tapahtumasta sekä seuran toiminnasta.  MITALIEN HAKEMINEN onnistuu kätevimmin fisuun.fi-sivuilla olevalla tapahtumalomakkeella (kalastustapahtuman ilmoittaminen – onki- ja perhepäivä). Kohtaan ”tarvikepyyntö SVK:lle” tulee laittaa maininta tarvitsemienne mitalisarjojen määrästä (max. 4 sarjaa/tapahtuma). Hakemuksen voi tehdä myös sähköpostilla lähettämällä mitalipyynnön osoitteeseen janne.tarkiainen@vapaa-ajankalastaja.fi.


Vapaa-ajankalastajan

TEKSTI VESA VÄÄTÄINEN JA JANNE TARKIAINEN

KAUPPA

Joona vei voiton ennätyksellisessä vieheen värityskilpailussa

K

ilpailu vuosivieheen värityskilpailusta on ratkennut. Ennätyksellisen liki viidensadan kilpailuvärityksen joukosta voittajaksi äänestettiin Joona Jussilan väritys. 12-vuotias Joona kehitti kilpailutyön omia värimieltymyksiään mukaillen. Hän iloitsee, että oma teos voitti lopulta Facebookin yleisöäänestyksessä ja itse vieheestä tuli oikea namupala. Kalastusta Joona on harrastanut noin kuusi vuotta. Kalassa hän viihtyy parhaiten kavereiden seurassa. ”Hienointa harrastuksessa on se, kun pääsee kavereiden kanssa nauttimaan luonnosta ja myös kalojen saaminen on koukuttavaa puuhaa”, hän kertoo. Joona harrastaa kalastusta monipuolisesti muun muassa heittokalastaen, uistellen, onkien, jigaillen ja välillä pyydyskalastaen. Vaajakoskelainen Joona tykkää käydä kalassa kodin lähivesillä. Jyväskylän lähistöllä on kuulemma paljon hyviä ottipaikko-

ja. Tarkkoja kala-apajia hän ei kuitenkaan paljasta sen enempää. Joona haaveilee vielä jonain päivänä pääsystä Kaldoaivin erämaahan ja haaveena olisi saada siiman päähän ainakin rautu. Palkintona voitosta Joona saa Laxman-uistimen tuotepaketin, joka sisältää myös voittajavärityksestä tehdyn uistimen. Kaikkien kilpailuun osallistuneiden kesken arvonnassa onni suosi mikkeliläistä Niko Valjakkaa. Hänelle lähtee palkintona viehesarja. Onnea voittajalle ja kiitos kaikille   osallistuneille!

VUOSIVIEHE tilattavissa

Vuosiviehevärityskilpailu on SVK:n jokavuotinen lapsille ja nuorille tarkoitettu kilpailu, jonka voittajavärityksestä tehdään oikea viehe. Toista vuotta peräkkäin vuosivieheenä on Grosarin Laxman, joka tunnetaan maan mainiona haukivieheenä. Viehevärityskisan viehe on erikoisväri ja sitä voi tilata ainoastaan SVK:lta. Viehettä valmistetaan ainoastaan 200 kappaletta, joten jos haluat omasi, kannattaa olla nopea. Kalastusseurat voi tilata vieheitä hintaan 8 €/kpl. Suositushinta ulosmyyntiin on 12 €/ kpl. Toimitus 6 kpl laatikoissa. TILAUKSET vapaa-ajankalastaja.fi/kauppa tai toimistolta puh. 050 597 4933, jaana.piskonen@vapaa-ajankalastaja.fi

JOONA harrastaa kalastusta monipuolisesti.

Hintoihin lisätään toimituskulut.

TEKSTI JANNE TARKIAINEN

KERHOTUELLA kerhot käyntiin Kerhohuoneella alkaa olla säpinää. Ovesta paikalle tulee nuoria kysellen illan ohjelmaa. Viikko sitten aloitettu pilkkivavan teko on vielä kesken, huikkaa Pieksämäen kalakerhon vetäjät asetellessaan kerhoillassa tarvittavia tavaroita pöydälle. Rakentelun apuna käytetään tällä kertaa Kalakiva-kerhotukipaketista saatuja Karismaxin pilkkikärkiä sekä keloja. Lopputuloksena osallistujilla on kotiin viemisinä itse tehty pilkkivapa. Nuorten kerhotoimintaa järjestetään ympäri suomea. SVK jakaa yhteistyökumppaneilta saatuja kalastusvälineiden tekotarpeita kerhotoiminnan tueksi. Pakettien sisältönä on vaapuntekotarvikkeita (vaappuaihioita, maaleja, lakkaa, teippejä, hileitä, uistinrenkaita jne), pilkkivavan tekoa varten kärjet ja kelat, toimivaan onkilaitteeseen tarvittavat siimat, koho, koukku ja paino sekä sekalaista tavaraa, kuten muun muassa siimaleikkureita. Askartelumateriaalin lisäksi kerhoille maksetaan kerhotoiminnan kuluja Suomen Kalamiesten Keskusliiton stipendirahastosta sadalla eurolla kuitteja vastaan. Paketteja on jaossa vuosittain kymmenen kappaletta ja ne jaetaan hakemusten perusteella siinä järjestyksessä kuin hakemuksia tulee. Kerhotuki on tarkoitettu ensisijaisesti aloitteleville kerhoille, mutta erityistapauksissa niitä voidaan myöntää jo toiminnassa olevillekin.

FISUUN-kerhotukipaketti sisältää tarvikkeita useampaan kerhoiltaan.

NIMI MUUTTUU

Jatkossa Kalakiva-kerhotukipaketti tunnetaan nimellä Fisuun-kerhotukipaketti. Vaikka nimi muuttuu, tukimuoto pysyy samana. Jos olette aloittelemassa kerhotoimintaa, laittakaa hakemus tulemaan. Myös uudet tukijat ovat tervetulleita, sillä aloittelevissa kerhoissa on tarvetta kaikenlaisille askartelutarvikkeille ja työkaluille. Tänä vuonna kerhotoimintaa tukevat MH-toimi, Cab Coatings Finland Oy, Jojo-vaaput, Samfishing Oy sekä Karismax Kalastustarvike Ky. Suuri kiitos tukijoille!

KUINKA HAKEA KERHOTUKEA?

Kerhotukea voi hakea vapaamuotoisella hakemuksella lähettämällä sähköpostia osoitteeseen janne. tarkiainen@vapaa-ajankalastaja.fi. Kerhotuen saamisen ehtona on SVK:n jäsenyys ja pienimuotoinen raportointi käynnistetystä toiminnasta tukipaketin myöntövuoden   loppuun mennessä.  VAPAA-AJAN KALASTAJA 3 2020

87


LEMPÄÄLÄN KALAKERHON menestyslajit ovat kilpaonginta ja mormuskointi

L MA

IN

KU

AR K IST O RH ON

esittelyssä

KE

TEKSTI ISMO

seurat LA KA VAT LEMPÄÄLÄN

  LEMPÄÄLÄN Kalakerhon vetouisteli-

joille seuran oman Salonsaaren mökin lähivedet Pyhäjärvellä tarjoavat mainiot mahdollisuudet kalastaa esimerkiksi haukea ja kuhaa.   SEPPO Pönni voitti kilpaonginnan

maailmanmestaruuden viime vuonna.

88

3 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

L

empäälän Kalakerhon perustava kokous pidettiin noin 35 vuotta sitten, jolloin seuran tavoitteeksi määriteltiin luoda jäsenilleen mahdollisuuksia harrastaa kalastusta monimuotoisesti. Myös yhteiset kalastusmatkat siintelivät kalakerhoa puuhanneiden kalastusaktiivien mielessä. Lempäälän Kalakerhossa oli jo alusta mukana niin taitavia kalamiehiä, että se pärjäsi hyvin pilkki- ja onkikilpailuissa. ”Ensimmäisen kerran osallistuimme SM-kilpaonkeen 1991 ja sijoituimme kaikkien yllätykseksi joukkueena toiseksi”, pariinkin kertaan Lempäälän Kalakerhon puheenjohtajana toiminut Jarmo Heinonen kertoo.

Seuraavana vuonna kalakerho voitti SM-kultaa ja sen joukkue lähti kesällä 1993 Italian Ostellaattoon edustamaan Suomea. Rahoituksen kisamatkaan seura kokosi kaivamalla surviaisen toukkia. Kun yksi joukkueen jäsenistä oli estynyt lähtemästä, hänen tilalleen tuli Seppo Pönni, joka on vuosien mittaan osoittautunut melkoiseksi ”varamieheksi”. ”Tällä joukkueella menimme vuosia pärjäten hyvin kilpaonginnassa SM-tasolla. Nykyään joukkue on vaihtunut ja nuortunut Pönniä lukuun ottamatta, mutta menestys jatkuu yhä. Kilpaonkijoukkue on nyt voittanut Suomen mestaruuden viisi kertaa peräkkäin. Lisäksi henkilökohtaisia SM-mita-


leja löytyy runsaasti kilpaonginnan ohella pilkinnästä, ja seuran jäsenet ovat menestyneet hyvin myös uistelu-, jigi- ja ennen kaikkea morrikisoissa”, Ville Lehtinen puolestaan luettelee. KANSAINVÄLISTÄKIN MENESTYSTÄ ON RIITTÄNYT Menestys kotimaassa on tuottanut kalakerholle myös useita edustuspaikkoja sekä seurajoukkueena että henkilökohtaisella tasolla kansainvälisiin kisoihin. Suurimmat meriitit ovat tulleet kilpaonginnasta ja mormuskoinnista. Kilpaonginnan seurajoukkueiden MM-hopea Ranskasta vuodelta 2017 on Lehtisen mukaan suomalaisittain erittäin komea saavutus. ”Lisäksi Seppo Pönnin henkilökohtainen maailmanmestaruus kilpaonginnasta Masters-sarjassa Etelä-Afrikasta viime vuodelta on historiallinen saavutus. Seppo voitti myös morsmuskoinnin MM-pronssia Kuopiossa vuonna 2015”, Lehtinen sanoo. JIGICUP SUURIN VUOSITTAINEN TAPAHTUMA Ville Lehtisestä tuntuu, että takavuosiin verrattuna ihmisten tapa viettää vapaa-aikaa on muuttunut. ”Tämä heijastuu lähinnä siinä, että mahdollinen käytössä oleva vapaa-aika käytetään ennen kaikkea omiin kiinnostuksen kohteisiin ja talkoohenki tuntuu olevan katoamassa seuratyöstä”, hän täsmentää. Jigicupin Lempäälän osakilpailu on nykyään suurin Kalakerhon vuosittain järjestämä tapahtuma.

ONKIMAAN EI OPI KUIN ONKIMALLA, KILPAILEMAAN EI OPI KUIN KILPAILEMALLA. ”Aikanaan järjestimme paljonkin pilkkija kilpaonkikilpailuja. Osallistujakato näissä kisoissa on johtanut siihen, ettei niitä ole enää mielekästä järjestää niin paljon kuin ennen”, Lehtinen kertoo. Sama trendi on nähtävissä myös seuran perinteisissä sisäisissä kilpailuissa, joista myös osa on karsiutunut pois vähäisen osanoton vuoksi.

Team Colmic

LEMPÄÄLÄN Kalakerhon menestyksekäs kilpaongintajoukkue Team Colmic, joka on voittanut seurajoukkueiden SM-kultaa viisi kertaa peräkkäin ja MM-hopeaa vuonna 2017.

TEAM COLMIC – kilpaonginnan ykkösjoukkue Suomessa Kilpaonginnassa kalakerhoa edustaa Team Colmic, joka tuntuu vakiinnuttaneen asemansa lajin ykkösjoukkueena Suomessa. Sen toiminta perustuu täydelliseen avoimuuteen joukkueen jäsenten kesken. ”Asioista keskustellaan paljon ja niitä analysoidaan loputtomasti. Asioista väitellään ja monasti lopuksi todetaan, että oli se Seppo oikeassa sittenkin. Yhden asian olen kuitenkin oppinut kantapään kautta: ”Onkimaan ei opi kuin onkimalla, kilpailemaan ei opi kuin kilpailemalla.” Jatkuvuus on myös Team Colmicissa taattu, sillä vaikka karsintoja siihen pääsystä on joskus kokeiltu, niin käytännössä joukkueen paikat ovat kiinteät. ”Toki niitä voidaan perustellusti muuttaa, mutta ei kilpaonkijoita kuitenkaan seurassa kovin suurta määrää ole”, Lehtinen muistuttaa. Toisaalta innokkuutta pyrkiä Team Colmiciin hillitsee todennäköisesti osin se, että joukkueen jäsenen tulee olla valmis panostamaan touhuun rahallisesti ja valmis lähtemään edustusreissuihin maailmalle. ”Ei siitä oikein muuten mitään tule”, hän lisää. Käytännössä kilpaonkijat maksavat muutenkin pääosin harrastuksensa ja siihen liittyvät omasta lompakosta. ”Sirviön Tomppa on joukkuettamme auttanut omien resurssiensa mukaisesti ja jonkin verran olemme saaneet tukea välinevalmistaja Colmicilta. Myös SVK on tukenut joukkuetta sen saavuttaman menestyksen perusteella”, Lehtinen kertoo.

”Samalla olemme yrittäneet kehittää ajatuksia muusta toiminnasta, joka seuran jäseniä kiinnostaisi.” SALONSAAREN ERÄTUPA TARJOAA KALASTUSMAHDOLLISUUKSIA Pian perustamisensa jälkeen seura hankki vuokratontin Pyhäjärven Salonsaaresta ja pystytti sinne hirsimökin. Se toimii erätu-

pana, jonne viimeksikin tulleelle on aina annettava tilaa. ”Mökkiä ei voi siis varata, mutta siitä huolimatta ruuhkaa ei ole kuin korkeintaan parhaana kesäkautena sekä talkoiden ja kuhanuistelukisan aikaan”, Jarmo Heinonen kertoo. Heinosen mukaan mökki sijaitsee aivan erinomaisten kuha- ja haukipaikkojen vieressä ja talvisin sen ympäristö on pilkkijöiVAPAA-AJAN KALASTAJA 3 2020

89


Pahalampi Pahalampea hoidetaan kilpaonginnan harjoittelupaikkana Lempäälän Kalakerho kunnostaa Tampereen Pahalampea kilpaonginnan harjoitusalueeksi istuttamalla sinne tavanomaisesta poikkeavia isoja kilpailukaloja, kuten suutaria, ruutanaa, karppeja sekä isoja yksittäisiä lahnoja ja ahvenia. ”Käytännön toteutuksesta meillä vastaa Pekka Rintamaa, ja Tampereen kaupunki on ollut myös aktiivisesti mukana istuttamassa karppeja. Lampi on erityiskalastusalue, johon on omat sääntönsä ja kalastus on luvanvaraista”, Ville Lehtinen selvittää.

  SALONSAAREN

mökin kunnossapito vaatii Lempäälän Kalakerholta säännöllisiä siivous- ja kunnostustalkoita. Viimeisin suurempi urakka oli katon kuntoon laittaminen.   JARMO Heinonen on

ollut yksi Lempäälän Kalakerhon aktiivisimmista jäsenistä jo vuosia ja toiminut seuran puheenjohtajanakin kahteen otteeseen. Kaiken muun kalastuksen ohella karpinonginta kuuluu hänen mielipuuhiinsa.

seurat esittelyssä

JOSTAIN PITÄISI LÖYTÄÄ AIKAA NIILLE NUORILLE JA JOSTAIN TIETENKIN PITÄISI LÖYTÄÄ KALASTUKSESTA KIINNOSTUNEITA NUORIA.

90

3 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

den suosimaa. Tämä on seuran jäsenten kannalta mainio asia, sillä he kalastuskilpailuihin osallistumisen lisäksi kalastavat muutenkin hyvin monipuolisesti. ”On kavereita, jotka uistelevat, osa jigittää ja osa pilkkii, ja jos kilpaonkijoille Pahalampi on tärkeä paikka, niin muiden kalastuslajien harrastajille löytyy riittävästi pelipaikkoja jo kilometrin säteellä mökistä. Toki kalastettavaa aluetta Pyhäjärvellä riittää enemmänkin”, Heinonen sanoo.

MUKAVIA JA AKTIIVISIA HENKILÖITÄ TOIVOTAAN MUKAAN

Lempäälän Kalakerhon jäsenmäärä on pysynyt vuosia noin tasaisesti viidessäkymmenessä, vaikkei se olekaan millään tavalla pyrkinyt kalastelemaan itselleen lisäjäseniä. ”Meillä on aina ollut tarkoitus pysyä pienenä ns. kaveriporukan seurana, mutta toki mukavia ja aktiivisia henkilöitä toivotaan aina mukaan toimintaan”, Ville Lehtinen sanoo. Kovin aktiivisesti kalakerho ei ole hakenut myöskään lapsia ja nuoria riveihinsä, mikä johtuu lähinnä siitä, että he tarvitsevat ohjaajia, eikä seurassa ole juurikaan tähän hommaan ennättäviä ihmisiä. ”Oikeastaan vaan Rintamaan Pekka on pitänyt onkikursseja muun muassa Pahalammella. Tämä on valitettava tosiasia ja seurassa mukana olevat nuoret ovat aikuisjäsenten omasta perheestä”, Lehtinen myöntää. ”Jostain pitäisi löytää aikaa niille nuorille ja jostain tietenkin pitäisi löytää kalastuksesta kiinnostuneita nuoria. Muistan, kuinka itse olin lapsena niin innokas kalahommiin, etten muuta olisi koskaan halunnut tehdäkään. Jotenkin tuntuu, että tällaiset nuoret ovat nykyään harvassa. Kyllä se palo pitää lähteä nuoresta itsestään, sillä ketään ei voi pakottaa harrastamaan yhtään mitään”, Lehtinen miettii.


OTTIPAIKKA MEILTÄ PILKINTÄÄN:

syötit, morrit, pilkit, koukut, wolframit, tapsit, siimat jne. TUKKU- JA VÄHITTÄISMYYNTI. HUOM! Siimauutuus SLR-FLUOROCARBON.

Monipuolinen

KALASTUSTARVIKELIIKE Hki-Tre moottoritieltä n. 2 minuutin ajomatka (Riihimäki eteläinen liittymä). Ilmaiset isot parkkipaikat. Avoinna ark. 8–17, la 9–13.

HAUKKA-PILKKI OY www.haukka-pilkki.fi puh. 050 538 0714 info@haukka-pilkki.fi

Tehtaankatu 2, Riihimäki, 019-724700

www.korkiakoskenuistin.fi

Uutta ... hileet vaappuihin ! NEON, HOLOGRAMMI, “TAVALLISET” jne ... Hileissä mukana myös muutama erikoisempi väri

Sikamaisen laaja valikoima kuulapäitä Ja tietenkin yltiösuositut värijauheet

www.spelektroniikka.fi

l Kotimaiset kärpäsentoukat, surviaiset, l hollantilaiset madot

NÄSIVIEHE P.Koskinen puh. 0400 450 045 www.toukka-koskinen.fi

KALASTAJAT & METSÄSTÄJÄT!

3,-

Filetit ja sakset TERÄVIKSI!

/kpl

VAPAA-AJAN ASUNTOJA vaativille kalastajille https://www.huvilarannalla.fi/ ruotsi/majoitus/kalastus/jockfall https://www.huvilarannalla.fi/ suomi/hiittinen/ https://www.huvilarannalla.fi/ suomi/pernaja/ Vuokraus- ja palvelutiedustelut,

Joel Lingman +358 (0) 50 5629250 joel.lingman@eerolehti.fi

+ POSTIMAKSU

ELÄVÄT SYÖTIT Madot ja toukat

TOUKKAKASVATTAMO PENTTI KOSKINEN

Kuusamon Syötti ja Teroituspalvelut T:mi

➢Kärpäsentoukat suoraan kasvattajalta ➢Kotimaiset surviaiset ➢Hollantilaiset onkimadot ympäri vuoden

Ari Ronkainen p. 040 591 4116

Puh. 040 5212 046 / pilkkisyotit@kopteri.net

Tutusu lehtemme nettisivuihin osoitteessa:

www.vapaa-ajankalastajalehti.fi

Laaja-alaista kokemusta ja asiantuntemusta kaikilta juridiikan osa-alueilta.

ttu

Supersuosi

TOIVELAHJA

e kalamiehell ...) (50v., 60v.,70v.

lakimajakka.fi toimisto@lakimajakka.fi Puh. 040 849 6665

Ari Paatajan opastuksella

KALAAN SUOMENLAHDELLE KUHAA • HAUKEA • AHVENTA • MERITAIMENTA Kalatakuu!!!

p. 040 505 2225

www.apajamatkat.fi

ERÄ-LINDROOS Kalastuksen ja retkeilyn tavaratalo Launeenkatu 84 – LAHTI p. 03-7525 696 – Tervetuloa www.era-lindroos.fi

Paljon uutuuksia Yli 1000 uutta - Myymälässä poistoja tuotetta netissä

JIG, Just in Gross Pitkäniityntie 1 B, Espoo Onkitukku Tiilipojanlenkki 4, Puh. 045ROD 138Oy8888 Vantaa (Petikko) Ma-Pe 12-18, La 12-16

puh. 045 138 8888

Laita mato koukkuun ja ota Ottipaikka onkeesi! p. 044 534 9878 timo.lepisto@saarsalo.fi VAPAA-AJAN KALASTAJA 3 2020

91


MIKROMUOVI MUOVI

SYKE selvitti: Tieliikenne on merkittävin yksittäinen mikromuovin lähde

TUTKIMUS paljasti, että kalanpoikaset eivät osaa välttää mikromuovia. Kuvassa siianpoikanen, kokeessa ravintona käytettyä Artemia-eläinplanktonia ja pyöreitä mikromuovipallosia. Kuva: Hannu Huuskonen.

KALANPOIKASET eivät osaa välttää mikromuovia Itä-Suomen yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen tekemän tutkimuksen mukaan vastakuoriutuneet kalat syövät mikromuovia yhdessä luontaisen ravinnon kanssa, eikä niillä esiinny perinnöllistä vaihtelua, joka mahdollistaisi sopeutumisen mikromuovin välttämiseen. Vastakuoriutuneilla siianpoikasilla tehdyn kokeen mukaan kalat syövät muovia satunnaisesti eläinplanktonravinnon mukana, eivätkä ne pysty aktiivisesti välttämään muovin sisäänottoa. Lyhytaikaisissa kokeissa poikaset kuitenkin pääsivät hyvin eroon pyöreistä muovipartikkeleista. Tutkimuksen päätekijä Hannu Huuskonen kertoo, että mikromuovi voi muistuttaa kalanpoikasten luontaisia ravintokohteita, ja se voi muun muassa luontaisen ravinnon sulatusta haitatessaan luoda voimakkaita valintapaineita altistuneiden populaatioiden ravinnonkäyttöön. Muuttuneen käyttäytymisen avulla poikaset voisivat välttää muovien aiheuttaman haitan, mutta tutkimuksen mukaan sopeutumisen mahdollistavaa geneettistä vaihtelua ei ole. Tutkimuksessa pystyttiin arvioimaan emokalojen perinnöllinen vaikutus jälkeläisten luontaisen ravinnon ja mikromuovin syöntiin. Poikaset söivät keskimäärin vain vähän muovipartikkeleita, ja niiden sisäänotto vaikutti passiiviselta eli poikaset eivät ilmeisesti valikoineet niitä. Muovipartikkelien syönti oli valtaosin satunnaista ja ympäristötekijöiden kuten poikasparvien sisäisten vaikutusten ohjaamaa. Syödyn muovin määrä kasvoi yhdessä syödyn ravinnon määrän kanssa. Tutkimus on maailmanlaajuisesti ensimmäinen päänavaus kalanpoikasten sopeutumisessa mikromuovialtistukseen. Erikokoiset ja eri tavalla luontaista ruokaa muistuttavat muovipartikkelit voivat kenties olla kalojen vältettävissä. Kalojen on todettu sopeutuvan erilaisiin ihmisen aiheuttamiin ongelmiin, ja lisätutkimuksin voidaan selvittää, pystyvätkö kalat sopeutu  maan jatkuvasti kasvavaan muoviroskan määrään vesissä.

92

3 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) selvityksestä ilmenee, että asutuksen lähellä sijaitsevilla rannoilla paljaalla silmällä nähtävistä roskista 90 prosenttia on erilaisia muovi- ja vaahtomuovituotteita ja yleisin muoviroska on tupakantumppi. Mikromuovin lähteistä merkittävin on tieliikenne. SYKEn selvityksessä arvioitiin kaikenkokoisten mereen kulkeutuvien roskien määrää, laatua, lähteitä ja kulkeutumisreittejä koko Suomen rannikko- ja merialueella. Roskamäärät ovat odotetusti pienimpiä luonnontilaisilla rannoilla ja suurimpia kaupunkirannoilla. ”Noin 90 prosenttia rantaroskista on erilaisia muovi- tai vaahtomuovituotteita. Lähes 70 prosenttia kaikista kaupunkirantojen roskista on tupakantumppeja, kun taas luonnontilaisilla rannoilla tumppien osuus on vähäisempi, noin viisi prosenttia”, kertoo vanhempi tutkija Sanna Suikkanen SYKEstä. Merenrantakaupunkien ympäristoasiantuntijoille lähetetyn kyselytutkimuksen vastauksissa korostui hulevesien merkitys roskan kulkeutumisreittinä. Muita esiin nousseita roskaantumista aiheuttavia tekijöitä ovat viemärien ylivuototilanteet, laittomat kaatopaikat, kaduilta auratun lumen varastointi ja hävitys, roska-astioiden riittämättömyys sekä erilaiset rakennus- ja purkutyöt. Selvityksen perusteella tieliikenne on merkittävin yksittäinen mikromuovin lähde Suomessa. Pelkästään ajoneuvojen renkaiden kulumisesta syntyy noin 5 000-10 000 tonnia mikromuovipäästöjä vuodessa. Muovituotteiden raaka-aineista eli muovipelleteistä arvioidaan aiheutuvan vuositasolla noin 360 tonnin mikromuovipäästöt. Samaa suuruusluokkaa on maksimiarvio keinokuitutekstiilien pesusta aiheutuvista mikromuovipäästöistä (290 tn/vuosi). Pois huuhdeltavista kosmetiikka- ja hygieniatuotteista aiheutuvat mikromuovipäästöt (noin 5 tn/vuosi) ovat muita päästölähteitä pienemmät. Merellisistä roskalähteistä selvityksessä tarkasteltiin erityisesti kalastuksen ja kalankasvatuksen tuottamia mikromuovipäästöjä. Arvion mukaan Suomen merialueen kaupallisessa kalastuksessa pyydyksistä irtoaa enimmillään noin 17 tonnia ja kalankasvatuksen rakennemateriaaleista noin 30 tonnia mikro  muovia vuodessa.


KALANKASVATUS

KASKISTEN kalankasvatushankkeen ympäristövaikutukset joutuvat YVA-menettelyyn Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus on päättänyt, että Kaskisten kaupungin merialueen edustalle suunnitellun Nordic Trout Ab:n kalankasvatushankkeen ympäristövaikutukset on arvioitava ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä (YVA). Hanke käsittää kirjolohen jatkokasvatuksen verkkokasseissa avomerellä noin yhdeksän kilometrin etäisyydellä Kaskisten satamasta sekä kalojen talvisäilytyksen ja teuraskalojen väliaikaisen varastoinnin sataman läheisissä rannikkovesissä. Kirjolohen poikaset tuodaan poikaslaitokselta joko Kaskisten kalasatamaan talvisäilytykseen marras-joulukuussa tai suoraan jatkokasvatusalueelle avomerelle huhti-toukokuussa. Hankkeeseen kuuluu myös kalojen tainnutus ja verestys ja mahdollisesti perkuu satama-alueella. Kalankasvatuslaitoksen suunniteltu tuotantokapasiteetti on kalan 950 tonnin lisäkasvu vuodessa. YVA-menettelyä sovelletaan kalankasvatushankkeisiin aina, jos kalan lisäkasvu on vähintään miljoona kiloa vuodessa. YVA-menettelyä sovelletaan lisäksi hankkeisiin, jotka todennäköisesti aiheuttavat laajuudeltaan ja merkittäviä ympäristövaikutuksia. ”Kun otetaan huomioon yhteisvaikutukset alueen muiden toimintojen kanssa, Nordic Trout Ab:n hankkeen vesistö- ja muiden ympäristövaikutusten on katsottu kokonaisuutena arvioiden olevan merkittäviä YVA-lain tarkoittamalla tavalla”, toteaa ELY-keskus   perusteluissaan.

KORVAUKSET

KALATALOUSYRITYKSILLE avustusta vahinkoja aiheuttavien halliurosten poistamiskuluihin Kaupalliselle kalastukselle ja kalankasvatukselle on valtioneuvoston asetuksella alettu myöntää avustusta rannikolla vahinkoja aiheuttavien halliurosten poistamisesta aiheutuviin kustannuksiin. Asetus on voimassa vuoden 2023 loppuun ja sitä varten on valtion tämän vuoden talousarvioon otettu 300 000 euron määräraha. Avustusjärjestelmän tavoitteena on korvata niitä kustannuksia, jotka aiheutuvat rysiltä ja verkoilta sekä kalankasvatuslaitoksilta poistetuista halliuroksista ja varmistaa että kyseiset hallit käsitellään asianmukaisesti. Tavoitteena on myös se, että hallien vierailut pyydyksillä ja laitoksilla ajan myötä vähenisivät, mikä pienentäisi myös niiden aiheuttamia vahinkoja. Järjestelmä on rajoitettu enintään 400 halliurokseen vuodessa, millä varmistetaan, ettei järjestelmä aiheuta uhkaa hallikannalle. Hallien yleinen metsästys ei ole järjestelmän piirissä, koska metsästyksessä lähtökohtana on saaliin hyödyntäminen omassa käytössä. ”Hallikanta aiheuttaa kaupalliselle kalastukselle ja kalankasvatukselle merkittäviä vahinkoja, jotka uhkaavat monella rannikkoalueella kalastuksen jatkuvuutta ja kalankasvatuksen kannattavuutta. Hyljevahingot vähentävät osaltaan kotimaisen kalan tarjontaa. Siksi päätetty avustus on tarpeellinen”, maa- ja metsätalousministeri Ja  ri Leppä sanoo.

Vapaa-ajankalastajan

KAUPPA

Jokaisesta ostamastasi paidasta menee 10 euroa lyhentämättömänä haukitehtaiden konkreettisiin kunnostuksiin.

20€

Auta haukea! HAUKITEHDAS-T-PAITA Valitse paitasi joko mamma- tai kollihauen kuvalla. Todellinen hauenystävä valitsee molemmat. Hanki itselle tai lahjaksi vaikka puolisolle tai kalastavalle nuorelle. Paidan materiaali on 100 % puuvillaa. Pesu 40 asteessa. Silitys kuvan kohdalta nurjalta puolelta. KOOT: S, M, L, XL, XXL, XXXL. Lisää tietoa haukitehtaista osoitteessa

haukitehdas.fi

TILAUKSET vapaa-ajankalastaja.fi/kauppa tai toimistolta puh. 050 597 4933, jaana.piskonen@vapaa-ajankalastaja.fi Hintoihin lisätään toimituskulut.


KILPAILUT Pilkkimaajoukkue karsittiin Lahden Joutjärvellä Pilkkimaajoukkueen loppukarsinta vuodelle 2021 kisattiin 22.2. Lahden Joutjärvellä. Koska tämän vuoden kilpailu koronapandemian takia peruuntui, päätti SVK:n pilkkijaosto, että vuoden 2020 joukkue lähetetään vuoden 2021 kisoihin Ruotsiin. Samalla se tarkoittaa sitä, että nyt karsinut joukkue osallistuu vuoden 2022 Suomessa pidettävään kisaan. Ensi vuonna ei siten karsintoja järjestetä. Kisaan osallistui tällä kertaa 152 kilpailijaa, sangen hieno joukko! Saalista tuli jonkun verran, grammapeliin ei tarvinnut juurikaan mennä. Naisjuniorisarjan voitti Iida Issakainen ja naisten sarjan Tiina Karhunen. Miesjuniorisarja meni Lauri Heikkilälle ja miesten Jani Hartoselle. Miesveteraanisarjassa 70 v. voiton nappasi Ari Haanpää ja naisten vastaavassa sarjassa Tuula Arila.

TULOKSET (g): Naisjuniorit 1) Iida Issakainen 1126, 2) Helmi Sarpola 804, 3) Emmi Kinnunen 764. Miesjuniorit 1) Lauri Heikkilä 1444, 2) Eetu Kinnunen 1302, 3) Niko Saastamoinen 1178. Naiset 1) Tiina Karhunen 2368, 2) Marianne Viinikainen 2082, 3) Taina Koskinen 1882. Naisveteraanit 1) Jaana Väänänen 2494, 2) Paula Saarinen 2116, 3) Riitta Pekkinen 1862. Vanhemmat naisveteraanit 1) Tuula Arila 2336, 2) Seija Orpana 1932, 3) Vuokko Tuominen 1478. Miehet 1) Jani Hartonen 5126, 2) Vesa Kuusela 4932, 3) Ville Pesonen 4082. Miesveteraanit 1) Harri Nikula 4734, 2) Ari Lampila 4216, 3) Esko Voutilainen 3320. Vanhemmat miesveteraanit 1) Ari Haanpää 2800, 2) Toivo Saari 2626, 3) Martti Kainu  lainen 2262.

MM-morrin loppukarsinnat Lestijärvellä MM-morrin loppukarsinnat vuodelle 2021 kisattiin 14.-15.3. Lestijärvellä. Kisa on aina osallistujamäärältään pienehkö ja ennen kisaa annettiin järjestäjille ohjeistus juuri esille nousseen koronavirusvaaran torjumiseksi. Kisaan osallistui 25 kilpailijaa. Paikkansa vuoden 2021 morrijoukkueeseen lunastivat Vesa Kuusela, Olli Saarela, Petri Ahola, Seppo Pönni, Jussi Rossi ja Jaakko Kaski. TULOKSET (p): Vesa Kuusela 12, 2) Olli Saarela, 13, 3) Petri Ahola 14, 4) Seppo Pönni 17, 5) Jussi Rossi 18, 6) Jaakko Kaski 20.

LISÄÄ TULOKSIA osoitteesta vapaa-ajankalastaja.fi > Kilpailut > Tulokset.

OIKAISU

KORJAUS Huutokosken tilinumeroon Vapaa-ajan Kalastaja -lehden numerossa 2/2020 sivuilla 50-51 olleessa kalapaikkajutussa Huutokoskesta oli virheellistä ja puutteellista tietoa koskien kalastusluvan hankkimista alueelle. Jutussa oli virkistyskalastusalueen vanha tilinumero, johon lupaa ei kuitenkaan enää voi maksaa, sillä Huutokoski liittyi viime vuonna osaksi Sysmäjärven osakaskuntaa osakaskuntien yhdistämisen myötä. Samalla muuttui tilinumero, jonne luvan voi maksaa, ja se on nyt: FI81 4108 0011 5461 92. Lisäksi Sysmäjärven osakaskunta on tehnyt sopimuksen kalakortti.comin kanssa, joten lupia Huutokoskelle saa nyt myös sitä kautta internetistä osoitteesta www.kalakortti.com/. Lisätietoa Huutokosken kalastuksesta löytyy osoitteesta www.sysmajarvi.fi/.   Toimitus pahoittelee virhettä.

94

3 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

Vastuullinen kalastaja SVK haluaa muistuttaa koronapandemian aikana vastuullisen kalastajan askelmerkeistä:  Lähde kalaan vain terveenä. Jos tunnet itsesi yhtään kipeäksi, tai perheessäsi sairastetaan, jää kotiin.  Kalasta nyt lähivesillä tai omalla mökillä. Matkustamisen aika on myöhemmin.  Kalasta yksin tai perheen kera ja muista pitää turvaväli muihin ulkoilijoihin ja kalastajiin, vähintään kaksi metriä.  Toimi vastuullisesti myös saalismäärien kanssa ja ota vain sen verran kaloja kuin tarvitset. Kuva: Anssi Vainikka

Kesän SM-kilpailut SVK on yhdessä kilpailujaostojen ja -järjestäjien kanssa päättänyt koronapandemian takia perua/siirtää kesän SM-kilpailujamme. Loppukesän ja syksyn kilpailutilanne ratkeaa myöhemmin. Voit seurata kilpailutilanteen kehittymistä osoitteessa: vapaa-ajankalastaja.fi/kilpailut/kilpailukalenteri/


OLETKO SINÄ KAUPUNKISI TODELLINEN KALAKUNKKU 2020?

3 TUNTIA • 4 ERI KALALAJIA Yhteispituus ratkaisee! Huippujännittävissä STREET FISHING -kilpailuissa kisataan kahden hengen joukkueilla kaupunkiympäristössä.

Nuoret saav at 5 cm etumatkan.

TURKU ................ma 17.7. .............................. klo 17 – 20

VARKAUS.............. to 27.8................................ klo 17 – 20

ROVANIEMI ..............la 1.8. .............................. klo 12 – 15

JYVÄSKYLÄ...............ti 8.9................................ klo 17 – 20

MIKKELI.................. ke 5.8. ...... klo 17 – 20 (eri palkinnot)

UUSIKAUPUNKI?.....la 12.9................................ klo 12 – 15

HELSINKI............... to 13.8. .................... klo 17:30 – 20:30 RAAHE................... su 16.8................................ klo 18 – 21 TAMPERE............... ke 19.4................................ klo 17 – 20 OULU..................... su 23.8................................ klo 18 – 21 KAJAANI.................ti 25.8................................ klo 17 – 20

Kunkin kaupungin kolme kärkiparia palkitaan lahjakorteilla Suomen suurimpaan ja tuotevalikoimaltaan laajimpaan kalastustarvikeliike Ruoto Mega Storeen ja sen verkkokauppaan!

Kaupunkikohtaiset ilmoittautumiset, säännöt ja muut lisätiedot löydät osoitteesta:

fisuun.fi/streetfishing2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA 3 2020

95


Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö SVK on maamme suurin vapaa-ajankalastajien järjestö, joka edistää vapaa-ajankalastajien kalastusmahdollisuuksia sekä neuvoo järjestäytyneitä ja järjestäytymättömiä vapaa-ajankalastajia kestävän käytön mukaisessa kalastuksessa. Järjestön 13 vapaa-ajankalastajapiirin 490 seurassa toimii yhteensä noin 36 000 kalastuksen harrastajaa.

LIITY SVK:n jäseneksi LIITTYMISLAHJANA l erikoisvärinen viehe

Kuva: Marcus Wikström

l Viking Lineltä alennukset ryhmä- ja vapaa-ajanmatkoista l paljon muita etuja mm. kalastustarvikeliikkeistä sekä kalastusmatkailuun liittyen.

:N VK

J Ä S E NE

Saat Suomen parhaan kalastuslehden ja paljon muita rahanarvoisia jäsenetuja!

VAIN

40 € VUOSI

Tutustu: vapaa-ajankalastaja.fi/henkilojasenyys

LIITYN SVK:N JÄSENEKSI

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö ry maksaa postimaksun

Nimi Osoite

Syntymäaika

Puhelin Sähköposti

Haluan kohdentaa jäsenmaksustani 10 euroa (voit valita korkeintaan kaksi): Lisätietoa: vapaa-ajankalastaja.fi/henkilojasenyys Nuorisotoiminta

Haukitehtaat

Vastuullinen kalastus

Hyväksyn, että tietoni saa tallentaa vain jäsentietojen käsittelemiseksi. Haluan, että SVK voi lähettää minulle markkinointi- ja myyntiviestejä.

Palauta kuponki täytettynä, postimaksu on maksettu puolestasi.

96

3 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

N

Ä

l pääsy vain jäsenille olevalle Extranet-sivustolle, josta löydät Vapaa-ajan Kalastaja -lehdet, suurkalataulukot sekä paljon muuta

S

l jäsenlehti Vapaa-ajan Kalastaja (6 nroa vuodessa)

Tunnus 5001884 00003 VASTAUSLÄHETYS


SUOMENLAHTI

SUOMENLAHDEN happitilanne on parempi kuin vuosiin

KANGASKOSKEN pienvoimalan rakenteita puretaan kolmesta padosta ensimmäisenä, jotta Laatokan lohen ja taimenen kutualue laajenisi Hiitolanjoen vesistön Suomen puoleisiin osiin. Kuva: Jukka Alm, Luke. HIITOLANJOKI

PATOJEN purkamisen vaikutuksia tutkitaan laajassa yhteistyössä Hiitolanjoella Luonnonvarakeskus (Luke) on käynnistämässä monitieteisen tutkimuksen Hiitolanjoella. Tutkimuksessa selvitetään vesistön ilmastopäästöjä ennen ja jälkeen patojen purun ja koskien ennallistamisen vaikutuksia vaelluskaloihin sekä alueen asukkaiden kokemia haittoja ja hyötyjä vedenkorkeuden muuttuessa. Luken tutkimus tukee muuta Hiitolanjoella tehtävää patojen purkutöiden vaikutusten seurantaa, jota alueella toteuttaa Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimus Oy. Se on tutkinut joen vedenlaatua, kalastoa, pohjaeläimistöä ja sedimenttiä vuosikymmenten ajan ja myös toteuttanut vesistöalueen Suomen puoleisilla osilla laajamittaisia sähkökalastuksia ja Kangaskoskella kutupesälaskentoja. ”Yhteistyössä jo vuosien ajan kerätyt tutkimustulokset saadaan jalostettua suureksi kokonaiskuvaksi. Nykytiedolla sekä ennallistamisen aikaisilla että kunnostamisen jälkeen kerätyllä tutkimustiedolla voidaan kriittisesti arvioida ennallistamisen onnistuneisuutta ja vaikutuksia, Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimuksen vastuututkija limnologi Mikael Kraft sanoo. Hiitolanjoella on Suomessa edelläkävijän rooli pienten vesivoimaloiden purkuhankkeena. ”Ennallistamishanke on erittäin merkittävä maakunnallisesti ja ainutlaatuinen koko Suomen mittakaavassa. On tärkeää dokumentoida ja tutkia ennallistamisprosessin vaikutuksia laaja-alaisesti yhteistyön voimin, Etelä-Karjalan liiton ympäristöpäällikkö Matti Vaittinen kertoo. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa monipuolista tietoa tulevien padonpurkuhankkeiden tueksi. Vaelluskaladynamiikan tuntemuksen sekä yhteisön asenteiden, odotusten, hyötyjen ja haittojen kartoitustiedon avulla kehitetään valmiutta vastaavien uusien hankkeiden suunnitteluun. Havaintoja metaanipäästöistä jalostetaan käytettäväksi muun muassa kansallisessa maankäy  töstä koituvien metaanipäästöjen raportoinnissa.

Merentutkimusalus Arandan talviseurantamatkalla todettiin, että itäisimpiä havaintoasemia lukuun ottamatta Suomenlahden vesimassa oli tammikuun lopulla Hangon tasalle asti sekoittunut paikoin jopa sadan metrin syvyyteen asti. Tämän ansiosta happitilanne merialueella oli parempi kuin vuosiin. Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) mukaan sekoittuminen oli keskimääräiseen ajankohdan tilanteeseen verrattuna harvinaisen voimakasta. Tämä ilmeni kaikissa mitatuissa vedenlaadun ominaisuuksissa: lämpötilassa, suolaisuudessa, happipitoisuudessa ja ravinteiden pitoisuuksissa. Vesipatsaan hapekas yläkerros oli sekoittunut syvempiin kerroksiin. Tämän seurauksena vedessä oli happea sekoittumissyvyyteen asti erittäin hyvin ja Suomenlahden happitilanne oli viime vuosikymmenien tilanteeseen verrattuna poikkeuksellisen hyvä. Myrkyllistä rikkivetyä ei todettu Suomenlahdella lainkaan. Veden syvimpien kerrosten runsas fosforivaranto oli puolestaan sekoittunut koko vesikerrokseen. Suomenlahden pintaveden fosforipitoisuudet olivat suuria verrattuna vuosien 1990-2019 keskiarvoon. Yhdellä havaintoasemalla pintaveden fosfaattipitoisuus oli mittaushistorian korkein. Pohjalla fosfaattipitoisuudet olivat vastaavasti alhaisia. Itämeren pääaltaalla liukoista fosforia oli pohjan lähellä vähemmän kuin viime vuonna vastaavana ajankohtana. Myös pääaltaan parantunut happitilanne ja kohonnut suolapitoisuus viittaavat siihen, että Itämerelle olisi tullut Tanskan salmien kautta suolaisempaa ja hapekkaampaa   vettä loppuvuodesta 2019.

Kiinnostaako tieto? Tilaa SVK:n uutiskirje Suomen Vapaa-ajankalastajien sähköinen uutiskirje tuo sähköpostiisi tuoreimmat järjestökuulumiset, kausittaiset tuoteuutuudet, kiinnostavimmat tarjoukset ja muuta ajankohtaista vapaa-ajankalastuksen saralta. Kuule ensimmäisten joukossa missä mennään ja liity postituslistalle veloituksetta osoitteessa vapaa-ajankalastaja.fi.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 3 2020

97


4/2020 ilmestyy 14.8.

Mikrojigaus Haukea pintavieheillä

Syysharjuksen herkkupalat Kalapaikkana Simpeleenjärvi Kuva: Jaana Vetikko

LEHDET 2020 1 24.1. 2 27.3. 3 29.5. 4 14.8. 5 9.10. 6 4.12.

14.8. ILMESTYVÄÄN LEHTEEN toimituksellinen aineisto ja järjestöilmoitukset 16.6. MENNESSÄ toimitukseen: vapaa-ajankalastaja@vapaa-ajankalastaja.fi ILMOITUSMYYNTI: Saarsalo Oy, Sorkkalantie 394, 33980 Pirkkala Timo Lepistö puh. 044 534 9878, timo.lepisto@saarsalo.fi

KALASTONHOITOMAKSU 2020 l 45 €/vuosi l 15 €/viikko l 6 €/päivä Kalastonhoitomaksurekisteriä varten tulee ilmoittaa nimi, osoite, syntymäaika ja yhteystiedot. Tositteen saa maksutavasta riippumatta paperisena tai sähköisenä, ja kumpikin kelpaa tarkastustilanteessa.

98

3 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

MAKSAMINEN 1. VERKKOKAUPPA ERÄLUVAT.FI Verkkokaupassa kalastonhoitomaksun voi maksaa kirjautuneena tai kirjautumattomana ympäri vuorokauden. 2. PUHELINPALVELU 020 69 2424 Puhelinpalveluun voi soittaa arkisin kello 9-16. Soittaminen on maksutonta ja kalastonhoitomaksua varten saa laskulomakkeen. 3. PALVELUTISKIT Kalastonhoitomaksun voi maksaa eräissä Metsähallituksen luontokeskuksissa sekä kaikilla R-kioskeilla.

KALASTUSLUVISTA LISÄÄ TIETOA: l vapaa-ajankalastaja.fi l eraluvat.fi l kalat.fi KALASTUSRAJOITUKSISTA TIETOA: l kalastusrajoitus.fi



PAL. VKO.

2020 – 33

6 414886 500440

20003

6 50044 – 20 03

Turvallinen etäisyys on nyt vavan mitta ja toisen pakille ei mennä ainakaan yhtäaikaa.

1:1 UVPINNOITETTU

Räsänen 120 mm / 50 g /BL/G/R-C

1:1

Professor 1, 115 mm / 27 g /BL/FR/S-B

Tiukkoja siimoja ja lähiruokaa! kuusamonuistin.fi

Selaa verkossa tai hae Kuusamon Kalastajan Opas hyvin varustetuista urheilu-, kalastus- ja retkeilyalan liikkeistä tai tavaratalojen vapaa-ajan osastoilta.

kuusamo@kuusamonuistin.fi Kuusamon Uistin Oy, Professori Räsäsentie 1–2, 93600 Kuusamo, puh. 08 860 3400


Issuu converts static files into: digital portfolios, online yearbooks, online catalogs, digital photo albums and more. Sign up and create your flipbook.