Vapaa-ajan Kalastaja 2/2019 (myyntilehti)

kalastaja VAPAA-AJAN

2 2019

9 €

Kalastajan kevyet

VESIKULKUNEUVOT

Suomeen kilpaonginnan

MM-KULTA

SUURKALAT

2018

Kalastajien VAALIKYSELY Hyrräkelan HUOLTO

Heittokalastajan PIENVEDET

SISÄLTÖ

Aikakauslehtien liiton jäsen

kalastaja VAPAA-AJAN

5 Pääkirjoitus 7

Pärskeitä: Oodi suomalaiselle kalalle

8

Kevyet vesikulkuneuvot kalastajalle

16

Heittokalastajan helposti

Jakelu noin 37 000 kpl Ilmestyy 6 numeroa vuodessa

8

TOIMITUS Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki puh. 050 525 7806 vapaa-ajankalastaja@vapaa-ajankalastaja.fi www.vapaa-ajankalastajalehti.fi

tavoitettavat pienvedet 20

Kalaherkkuja: Kuoreesta saa

TOIMITUSKUNTA Stina Koivisto, Markku Nieminen ja Vesa Vaarama.

helposti herkkua 22 Tärppejä valtateiden varsilta 29 Henkilöuutisia

PÄÄTOIMITTAJA Jaana Vetikko, puh. 050 525 7806 jaana.vetikko@vapaa-ajankalastaja.fi

22

TOIMITTAJA Ismo Malin, puh. 050 577 4656, ismo.malin@vapaa-ajankalastaja.fi

30 Kalastajien vaalikysely

KUSTANTAJA Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki

34 Tutkittua 36 Uutuudet

ILMOITUSMYYNTI

38 Lääkärin määräyksestä: Putkiperhoja Finnmarkin lohijoille

44

40 Vavan varressa: Saara-Sofia Sirén

Saarsalo Oy Sorkkalantie 394, 33980 Pirkkala, Timo Lepistö, puh. 044 534 9878, timo.lepisto@saarsalo.fi Lehden suurin vastuu ilmoitusten julkaisemisessa tapahtuneesta virheestä on ilmoituksesta maksettu hinta.

43 Kututuroja tehtiin taas

Jäsenyhdistysten ilmoitukset kirjallisesti toimitukseen.

44 Hyrräkelan huolto

TILAUKSET Vapaa-ajan Kalastaja Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki puh. 050 577 4656, vapaa-ajankalastaja@vapaa-ajankalastaja.fi www.vapaa-ajankalastajalehti.fi Vuosikertatilaus 45 € kotimaassa, Pohjoismaat 51 €, muut maat 58 €.

48 Perhonurkka: Suvantoja ja sumukorentoja keväästä syksyyn 50 Kalapaikkana: Kuopio 53 Uusia Suomen ennätyskaloja 54 Vuoden 2018 suurkalat 58 Historian havinaa 60 Nuorten tärpit 64 Seurat esittelyssä: Oulun Erä- ja Kennelkerho 66 Kilpaonginnan MM-kisat

50 66

OSOITTEENMUUTOKSET JA JÄSENASIAT Vapaa-ajan Kalastaja, Tarja Lehtimäki Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki puh. 050 576 3302, tarja.lehtimaki@vapaa-ajankalastaja.fi ULKOASU JA TAITTO Graafinen suunnittelu P. Saha, Hirvenportaantie 12, 38210 Sastamala KIRJAPAINO PunaMusta Oy, Joensuu ISSN 1795-5033

Tykkää meistä Facebookissa.

Kannen kuva: Teemu Koski

70 Mormuskoinnin MM-kisat 2 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 3

KETKÄ OVAT

Suomen parhaat viehekalastajat?

VIEHEKALASTUKSEN

Arvo 9 000 euroa!

PÄÄPALKINTONA Alutroll 400 Flatfish Mercury F6 MH Majava VT750 Classic Flat Raymarine Element 9 HV

16.6.2019 Hauho www.viehekalastuksen-sm.fi Ilmoittautuminen alkaa 2.4. klo 18 Pääyhteistyökumppanit:

Järjestäjänä:

PÄÄKIRJOITUS

MAALISKUU2019

Vapaa-ajankalastuksen edistäminen saa laajaa kannatusta puolueilta Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön eduskuntapuolueille tekemän kyselyn perusteella puolueilla on laajasti halua edistää vapaa-ajankalastuksen edellytyksiä parantamalla niin kalavesiä kuin kalakantoja. Lisäksi SDP ja Keskusta haluavat kehittää vapaa-ajankalastusta ja kalastusmatkailua.

Lähes kaikki puolueet kannattavat vesilain tarkistamista kalatalousvelvoitteen määräämiseksi vanhoihin vesivoimalalupiin sekä yleisen edunvalvonnan pysymistä itsenäisenä hallinnon uudistuksissa. Itämeren lohikiintiöissä tieteellistä neuvonantoa pidetään tärkeänä, mutta moni puolue toivoo siihen joustoa. Kalastusjärjestöjen valitusoikeuden kirjaaminen kalastuslakiin jakaa puolueita eniten.

SVK:n puolueille tekemää kyselyä ruoditaan tarkemmin toisaalla tässä lehdessä. On mahtavaa, että suomalaiseen elämänmuotoon, kulttuuriin ja luontosuhteeseen olennaisesti liittyvä vapaa-ajankalastus ja elinvoimaiset kalakannat nauttivat näin laajaa kannatusta maamme puoluekentässä.

Jäämme mielenkiinnolla odottamaan, pysyvätkö puolueiden esittämät lupaukset myös tulevassa eduskunnassa. l l l Talven aikana maahamme saatiin perustettua lähes kaikki 118 kalatalousaluetta. Vain parin osalta homma jäi kesken. Kalatalousalueet on tarkoitettu yhteistyöelimiksi, jotka käyttö- ja hoitosuunnitelmiensa kautta ohjaavat vesiään ja kalastusta niillä. Siksi onkin ilahduttavaa, että monilla alueilla etenkin järvi-Suomessa ja osassa rannikkoa on niiden perustavat kokoukset viety läpi hyvässä yhteishengessä ja valittu myös suurimman vesien käyttäjäryhmän eli vapaa-ajankalastajien edustaja hallitukseen.

Toivottavasti jatkossa nähdään useammin myös suomalaisten tähtihetkiä kalastuksen kansainvälisissä kilpailuissa. Kuva: Jaana Vetikko.

Valitettavasti kaikilla alueilla ei tilanne ole yhtä hyvä. Erityisen huolestuttava se on itäisellä Suomenlahdella, jossa vapaa-ajankalastajat on jätetty ulos hallituksista. Surullisinta on se, että myös PorvooSipoon kalatalousalueessa vapaa-ajankalastajat jätettiin ulos hallituksesta, vaikka alue on valittu tekemään käyttö- ja hoitosuunnitelman mallia kaikkien rannikon kalatalousalueiden käyttöön. Näin suurimman vesien käyttäjäryhmän vaikutusmahdollisuudet vaimennettiin.

Talven hienoin hetki koettiin helmikuussa Seppo Pönnin voittaessa Suomeen historiallisen kilpaonginnan MM-kullan, jota täydensi Antti Sillanpään hopea MM-morrista. Toivottavasti näitä upeita suorituksia saadaan lisää!

JAANA VETIKKO

2 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 5

MOOTTORINVAIHTOKAMPANJA

Mercuryls Dea Uusi elämä vanhalle veneellesi - hyödynnä nyt huikeat kampanjaedut!

JOPA

1 000€

TEHTAAN TUKI MOOTTORIN VAIHTOIHIN

25 - 30 hv

300 €

40 - 50 - 60 hv

500 €

80 - 100 - 115 hv

750 €

150 hv

1 000 €

Active Trim VesselView Mobile

299€ 199 €

Tehtaan tuki myönnetään valtuutetuilla Mercury-jälleenmyyjillä 7.2-31.5.2019 välisenä aikana tehtyihin irtomoottorikauppoihin, kun perämoottori ostetaan asennettavaksi käytettyyn veneeseen vanhan moottorin tilalle.

Tuki tulee käyttää kaupantekotilaisuudessa kokonaisuudessan.

Tarkistathan tuotteiden saatavuuden lähimmältä jälleenmyyjältäsi. Pidätämme oikeuden hintojen muutoksiin.

mercurymarine.com

PÄRSKEITÄ Oodi suomalaiselle kalalle

J

oulun alla kaiken kiireen ja tohinan kesken ovikello soi, ja Lehikoisen Jari, tuttu kalamies Polvijärveltä, seisoi muovikassi kädessä verannalla. Ei ehtinyt jäädä kahville, vaan oli kerettävä eteenpäin, sillä monta hommaa oli hänelläkin vielä hoidettavana.

Kassista paljastui muutama messinginvärinen metallipurkki. Niiden kansiin oli tussilla kirjoitettu iso M-kirjain ja päivämäärä. Muutaman päivän kuluttua pistäydyin vieraisilla Pielisjoen toisella puolella Pelkosen Hannun luona. Läksiäisiksi sain häneltäkin peltipurkin, jossa oli teksti ja päivämäärä.

Kumpikin peltipurkki sisälsi samanmoisen kalaherkun, ja joka ainoan kerran purkkia avatessani, saatan vain ihmetellä, kuinka herkullista järvikalaa meillä osataan valmistaa. Öljyssä ja/tai tomaattikastikkeessa purkitettu tuore särkisäilyke voittaa kevyesti ulkomailta tuodut sardiinit ja muut vastaavat kalat – anteeksi vaan kalatuotteiden maahantuojat.

Eikä Puruveden tai minkään muunkaan Suomen järven muikusta valmistettu purkkikala paljon särkisäilykkeelle häviä. Tähän joku sanoo, että muikku on jopa parempi. Se onkin sitten makuasia, josta ei käy kiisteleminen. l l l

Suomen vedet ovat etenkin särkikalojen osalta monin paikoin alikalastettuja. Samaa voi sanoa kuoreesta, jonka käyttöä ei osata ollenkaan. Keväisin Joensuun koskista lipotuista kuoreista osa kulkee kumipyörillä Niiralan raja-aseman kautta venäläisiin ruokapöytiin Sortavalaan ja kuulemani mukaan aina Petroskoihin saakka. Lohikaloista kuore on vähiten arvostettu, vaikka sen isokokoisemmat ”serkut” herättävät suuria intohimoja.

Suomen vesistöjen sanotaan usein voivan huonosti kalamäärillä mitattuna. Se ei mielestäni pidä paikkaansa. Muutamat avainlajit, kuten järvilohi ja -taimen, ovat taantuneet ihmisen toiminnan takia. Kuha taas on paikoin noussut valtalajiksi ja esimerkiksi siika on saanut väistyä

sen tieltä. Pohjois-Karjalan korkeudella myös ennen tuntematon sorva on vallannut alaa vesistöjen muutoksen takia. l l l Konstailemattomasti valmistettu purkitettu kala sopii ainakin minun makuuni, ja vaikka edellä hehkutinkin särkeä, kyllä muutkin kalat aina haukea myöten kelpaavat ja maistuvat. Jopa pohjoisen pikku rautujakin olen maistanut purkista. Joskus olen toki kokenut pettymyksenkin ylimaustamisen takia. Liialla pippurilla, chilillä ja paprikalla maustaminen hävittää kalan oman maun käytännössä kokonaan. Vain tuoteselosteesta selviää, mitä on syömässä.

Hyvä ystäväni Holopaisen Janne muutti jokunen vuosi Outokummusta Rovaniemen seudulle. Siellä hän pyörittää yritystä, joka jalostaa kotimaista järvikalaa erilaisiksi tuotteiksi. Jannen mukaan suomalaisilla kalatuotteilla on erittäin laajat ja potentiaaliset mahdollisuudet, ja erilaisia innovaatioitakin miehen kalajalosteista löytyy.

Ongelmana ovat kalan hinnat. Vaikkapa Rovaniemen seudulla matkailijat maksavat satoja euroja yöltä revontulihotelleissa. Niissä on silti tarjolla useimmin Norjan lohta, sillä se on yleensä keittiömestarille halvempi vaihtoehto kuin kotimainen lähituotettu kalajaloste.

Onko siis kannattavampaa kuljettaa suomalaiseen ruokapöytään vaikkapa Vietnamista kasvatettua pangasiusta eli haimonnia tai Puolassa savustettua ja Ruotsissa kasvatettua kirjolohta kuin tarjota kotimaista kalaa?

Näissä mietteissä haastan kaikki lehden lukijat kokeilemaan vaihtoehtona ulkomailta tuotavalle kalalle vaikkapa ensin vain kerran kuukaudessa kotimaista vaihtoehtoa.

Pahimmassa, vai sanoisinko parhaassa tapauksessa, kotimaiseen kalaan voi jäädä ”koukkuun”, sillä kenenpä suu olisi tuohesta tehty...

MATTI KETTUNEN

VESIKULKUNEUVOT

◗ TEKSTI JA KUVAT: TEEMU KOSKI

KEVYET vesikulkuneuvot kalastajalle

8 Vapaa-ajan Kalastaja 2 • 2019

◗ Kalastusaluksen hankintaan vaikuttaa monet asiat.

◗ Kevyt kokoluokka tarjoaa jokaiselle jotakin.

Kalastusalusten höyhensarja palvelee montaa tarkoitusta. Yhdelle tämä on budjettikysymys ja toinen kavahtaa ajatusta ison veneen säilytyksestä.

Joku ajattelee ympäristöä ja vaivattomuutta neljännen tahtoessa kalastaa vesillä, joille isolla veneellä ei edes pääse. Kevyt kokoluokka tarjoaa jokaiselle jotakin, kun vaan keksii mikä olisi itselle sopivin laite.

M

oni on pannut merkille kalastusveneiden koon ja moottoritehon tasaisen kasvun. Toinen toistaan näyttävämpiä aluksia ihastellessa jää kuitenkin helposti huomaamatta, että suurin osa todella isoista kaloista nostetaan varsin vaatimattomiin aluksiin.

Eikä kyseessä ole pelkästään epäsuhta soutuveneiden ja ”amerikanalumiinien” määrässä: Kevyet ja helposti liikuteltavat vesilelut tuovat kalastajan

ulottuville rajattoman määrän erilaisia vesiä, joiden seassa on todellisia helmiä jokaisen löydettäväksi. Ja näistä suurin osa on isojen veneiden ulottumattomissa. Tutkimusmatkailu on hauskaa ja jännittävää, ja viime vuosina nämä tutkan alapuolella lipuvat kalastuskulttuurin kaukopartiot ovat yleistyneet.

Valinnan vaikeus Helposti liikuteltavia kalastusaluksia on monenlaisia, kuten on tarpeitakin. Käytännön

Pelican Predator tarjoaa luksusta kevytveneiden sarjaan. Kompakti ja vakaa laite ja selkänojalliset pyörivät penkit tekevät olemisesta ja kalastuksesta kerrassaan leppoisaa.

◗ Helposti liikuteltavien vesilelujen ulottuvilla on rajaton määrä kalavesiä.

◗ Suurin osa todella isoista kaloista nostetaan varsin vaatimattomiin aluksiin.

2 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 9

VESIKULKUNEUVOT LAITE

SOUTUVENE

ALUMIINIKIPOT

TASAPOHJAINEN LOTJA

PIENI KALASTUSLAVETTI

Paino

50-150 kg

40-80 kg

50-100 kg

50-100 kg

Hinta

0-2000 €

Lähinnä käytettyjä, 200-800 €

500-1000 €

>1000 €

Kuljetus/säilytys

Peräkärry/ venetraileri

Peräkärry/ Traileri

Peräkärry/ auton katolla

Peräkärry

Kantavuus

1-3 hlö

1-3 hlö

1-2 hlö

1-2 hlö

<20 km

<20 km

<15 km

<15 km

Muunneltava.

Mallista riippuen hyvin muunneltava.

Hyvin muunneltava.

Käyttötarkoitus huomioitu valmiiksi.

l Tilava. l Liikkuminen soutaen tai moottorilla. l Pitkä toimintasäde. l Liikkuminen juohevaa. l Sopii moneen käyttötarkoitukseen. l Käytetyt soutarit ovat halpoja. l Kestää kohtalaista aallokkoa.

l Kestävä materiaali. l Kokoonsa nähden kevyitä. l Mallista riippuen kantavuus. ja vakaus huippuluokkaa. l Mahdollisuus ajaa moottorilla.

l Erittäin tilava. l Paljon lattiatilaa. l Voi käyttää moottorilla. l Vakaa. l Hyvä kantavuus suhteessa kokoon. l Kevyehkö. l Helppo kuljettaa maalla lyhyitä matkoja.

l Sisätilat optimoitu kahdelle kalastajalle. l Hyvät istuimet. l Säilytystiloja. l Voi käyttää moottorilla. l Vakaa. l Hyvä kantavuus. l Helppo liikutella maalla.

l Kiikkerä. l Vaatii vetokoukun ja peräkärryn/trailerin. l Työläs liikutella käsin.

l Hankala korjata. l Niittiveneet voivat vuotaa. l Ei kellu vedellä täyttyneenä. l Hyvät tekevät kauppansa nopeasti. l Vaikea löytää. l Vaatii peräkärryn/trailerin.

l Matalat laidat. l Ei kovaan aallokkoon. l Hankala soutaa.

l Kalastus onnistuu vain istualtaan. l Ahdas liikkua. l Aallokossa epämukava. l Soutaminen työlästä. l Vaatii peräkärryn.

Toimintasäde Muunneltavuus

Plussat

Miinukset

Soutuvene ei kummoista ramppia vaadi.

10 Vapaa-ajan Kalastaja 2 • 2019

asioista auto, peräkärry, säilytystilat ja budjetti lienevät monen mietteissä päällimmäisinä. Toinen taas miettii toimintasädettä vesillä, omia kalastustottumuksiaan ja kalakavereitaan.

Eikä aivan yhdentekevää ole sekään, miten laitteen saa kulkemaan kalapaikalle, jos parkkipaikan ja rannan välissä sattuu olemaan vaikka jyrkkä rantapenkka tai kaistale metsää.

Usein joutuu tyytymään kompromissiin, mutta tämä artikkeli toivottavasti tarjoaa apuja vaihtoehtojen vertailuun. Seuraavassa esitellään yleisimmät kalastuskäyttöön sopivat vesikulkuneuvot kalastajan näkökulmasta.

◗ Soutuveneen paino on suoraan suhteessa sen vakauteen.

Soutuvene on yleisin Perinteinen soutuvene lienee maamme yleisin kalastusvene, ja niitä löytyy lähes jokaisen järven rannasta. Soutuvene onkin helppo ja edullinen valinta, mutta vaatii vähintään peräkärryn järveltä toiselle kulkeakseen.

Soutuveneen parhaita puolia on liikkumisen sulavuus ja kantavuus: Soutamallakin tekee kevyesti muutaman kilometrin siirtymiä kerrallaan ja moottorilla vielä pidempiä. Kalastajan kannattaa valita sähkömoottori ja investoida kunnolliseen 70100 Ah:n akkuun, jolla selviää useimmista kalapäivistä.

Soutuvenettä hankkiessa on syytä kiinnittää huomiota ve-

◗ Veneen pituus tuo suuntavakautta ja parantaa soutuominaisuuksia.

KUMIVENE

KALASTUSKAJAKKI

KELLUNTARENGAS

25-45 kg

15-45 kg

5-15 kg

400-1000 €

500-2000 €

200-600 €

Peräkärry/ auton tavaratila

Auton katolla/ peräkärry

Auton sisällä/isossa kuljetuskassissa

1 hlö

1 hlö

1hlö

Soutaen max 5 km, moottorilla enemmän.

<20 km

Max 5 km

Muuntelu hankalaa.

Rakentelu osa harrastusta.

Heikko.

l Mahtuu autoon sisälle. l Helpohko varastoida kotona. l Mahdollisuus käyttää moottoria. l Saa kannettua maastossa. l Lähes mahdoton kaataa. l Vakaa seistä (kovapohjaiset).

l Kuljettaminen onnistuu auton katolla. l Ei vaadi kohtuutonta säilytystilaa. l Kevyt kantaa lyhyitä matkoja. l Melominen kevyttä. l Ketterä. l Tukevimmissa malleissa kalastus onnistuu seisten. l Kestää kohtuullisesti keliä. l Poljettavat mallit nopeita ja kevyitä.

l Helppo kuljettaa ja säilyttää. l Sijainninhallinta helppoa. l Tarkka kalastus onnistuu vaikka myrskyssä. l Kaatuminen lähes mahdotonta.

l Ahdas. l Suuntavakaus puuttuu täysin. l Ajelehtii tuulessa kovaa vauhtia. l Työläs soutaa.

l Liikkuminen/asennon vaihtaminen ei onnistu. l Ahdas. l Kalakaveri ei mahdu kyytiin. l Mahdollisuus kaatua.

l Hidas, liikkuminen raskasta. l Istutaan jalat vedessä (tarvitaan kahluuhousut ja räpylät). l Kylmään vuodenaikaan kylmä. l Kalastus onnistuu vain istuen. l Ahdas.

neen painoon: kevein paatti on usein myös kiikkerin. Tässä kohtaa kannattaa miettiä kumpaa arvostaa enemmän: vakautta ja tilaa vai veneen ”maastoominaisuuksia”. Eli kuinka usein ja pitkiä matkoja venettä joutuu rantaan raahaamaan.

Sivuponttoonit ja tasalattia helpottavat tavaroiden säilytystä ja veneessä liikkumista, mutta kuten pituuskin tuovat myös lisää painoa. Pituus taas tuo suuntavakautta ja parantaa soutuominaisuuksia, mutta hankaloittaa käsittelyä. Pienvesiä koluavan kannattaa siis satsata lyhyempään paattiin aavempien ulapoiden reunoilla liikkuvan arvostaessa pituutta.

Suomi on täynnä käytettyjä soutuveneitä ja myynti-il-

◗ Kelluntarengas on ollut lähinnä perhokalastajien suosiossa.

Kelluntarengas ei vaadi paljoa tilaa ja on tarkin kuviteltavissa oleva kalastusalusta. Huonoin puoli laitteessa on hidas vauhti, joka pakottaa kalastajan valitsemaan kalastuskohteensa tarkkaan. Kuvassa tammikuisena myrskypäivän perhoon iskenyt kymppihauki. Kuva Lauri Pihl.

KELLUNTARENGAS

KELLUNTARENKAASTA TARKINTA KALASTUSTA Kelluntarenkaat ovat olleet lähinnä perhokalastajien suosiossa, mutta yhä useampi virvelikalastajakin on rengasta kokeillut. IKEAkassiin mahtuvan renkaan pumppaa käyttökuntoon muutamassa minuutissa.

Kelluntarengas on kevytsarjalaisista rajoittunein, mutta myös tarkin. Kalastaja istuu V-mallisen aluksen keskellä jalat vedessä ja ohjaa laitetta räpylöillä. Istuimena on joko paksu solumuovi tai ilmatäytteinen tyyny, joka pitää takapuolen vesirajan yläpuolella.

Istuin ja lantion sivuille jäävät kellukkeet toimivat myös eristeinä, joten takapuoli ja keskivartalo pysyvät lämpiminä kylmälläkin.

Jalat toki ovat kylmälle alttiina, mikä rajoittaa reissujen pituutta varsinkin kylmään

vuodenaikaan. Vaatetuksen lisäksi kylmää voi karkottaa laittamalla veren kiertämään reippaalla polskintakierroksella.

Räpylävoimin liikkuessa matkanopeus jää alle kahteen kilometriin tunnissa, joten pitkiä siirtymiä laitteella ei voi tehdä. Polskimalla tuulta vastaan on kelluntarengas kuitenkin ehdottomasti tarkin alusta kelissä kuin kelissä. Varsinkin moni hauenkalastaja päätyy kovimpina myrskypäivinä renkailemaan.

Renkaasta kalastavan kannattaa viehevalinnoissaan suosia kevyempää kalustoa ja yksikoukkuisia vieheitä. Pitkä takakahva on hankala käsitellä, samoin kuin avokelasetti, jota joutuu kannattelemaan hartiat jäykkinä.

Perhovapa tai kevyt, seiskajalkainen hyrräsetti on hyvä valinta kelluntarenkaaseen.

◗ Moni hauenkalastaja päätyy kovina myrskypäivinä renkailemaan.

2 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 11

VESIKULKUNEUVOT KAJAKKI

KAJAKKI SOPII TUTKIMUSRETKEILIJÄLLE

Kalastuskajakissa yhdistyvät helppo liikuteltavuus, liikkuvuus ja ketteryys. Ja kiireettömyys. Tästä syystä moni lienee kokonaan hurahtanut lajiin.

Leveä, kalastukseen sopiva Sit On Top -kajakki (SOT) on monipuolinen laite, joka sopii tutkimusmatkailusta pitävälle kalastajalle. Rauhallisesti meloen matka taittuu mukavasti ja kajakissa rinta on aina menosuuntaan päin. Isot selkävedet voivat olla puuduttavia, mutta pienimuotoisilla vesillä kajakkikalastus on suorastaan loistavaa.

SOT-kajakit ovat leveitä ja vakaita ja niitä on hankala saada kaatumaan. Vakaimmissa malleissa voi omalla vastuullaan myös seistä.

Kajakkia hankkiessa kannattaa miettiä, missä mieluiten kalastaa. Pitkä ja kapea runko on kevyempi ja nopeampi meloa, lyhyt ketterämpi ja leveä vakaampi.

Fiskarsin vanha Kello 2 on alumiinikippojen aatelia.

Tilava, vakaa, kantava ja käsipelillä liikuteltava. Jos tällaisen löytää, kannattaa siitä pitää kiinni.

12 Vapaa-ajan Kalastaja 2 • 2019

◗ Kajakeista löytyy sekä soudettavia että poljettavia malleja.

◗ Fiskarsin Kello on vakaa ja kantava aarre alumiiniveneiden sarjassa.

välinehullusta kalastajasta, kahdesta akusta ja kaikesta tarpeellisesta tavarasta.

Lattiarallien ansiosta veneessä on enemmän vapaata lattiatilaa kuin M-koon Busterissa, mutta tarvittaessa kipon laskee ja nostaa vaikka siltapenkereeltä.

Pienillä vesillä haukea kalastava valitsee usein lyhyen ja leveän rungon, kun taas pidempiä matkoja liikkuva pitkän ja kapean.

Nykyään lähes jokaiselta valmistajalta löytyy myös poljettavat, joko evillä tai potkurilla liikkuvat mallit.

Polkemalla liikkuminen on kevyttä ja nopeaa ja kädet ovat koko ajan vapaina kalastukseen.

Potkurimalleissa vaivattomuutta lisää kulkusuunnan vaihtaminen simppelisti polkusuuntaa vaihtamalla. Sisätiloiltaan kajakki on kuitenkin varsin ahdas, mikä asettaa rajoituksia mukana kulkevan kaluston määrälle.

Kajakki kulkee auton katolla ja sen saa vesille mistä vain. Parhaimmillaan laite on uteliaan ja kiireettömän tutkimusretkeilijän aluksena.

moituksia katselemalla voi löytää hyvänkin paatin edullisesti. Sammalta kasvavaa, ryhtinsä menettänyttä ja painavan tuntuista venettä ei silti kannata ostaa edes halvalla. Vettynyt lasikuitu on parhaat päivänsä nähnyt, eikä kestä kovaa rääkkiä.

Pidempiaikaista elämänkumppania etsivän kannattaa tässä nähdä hiukan vaivaa.

Tasapohjaiset lotjat suojaisille vesille

Pelican Intruder (vasemmalla) ja Predator sopivat hyvin heittokalastajan täsmätyökaluiksi. Intruder tarjoaa vakautta ja tasaista lattiatilaa, Predator taas hiukan luksusta pyörivien kuppipenkkien ja toimivien tilojen myötä.

Tasapohjaiset, joko alumiiniset tai muoviset ”lotjat” sopivat parhaiten suojaisilla vesillä liikkumiseen. Tasapohjaisina veneet ovat tilavia ja vakaita, mutta usein hiukan raskaskulkuisia ja matalalaitaisia.

Tilavaan paattiin on mahdollista pakata tavaraa reippaanlaisesti, mutta reilusti kuormattuna laitavaraa jää niukanlaisesti. Kaatumisvaara on pieni, mutta tuulella saa olla tarkkana, ettei aalto tule sisään. Parhaiten lotja kulkee sähkömoottorilla tai pienellä perämoottorilla.

Yleensä tämäntyyppiset paatit ovat kevyitä ja kulkevat myös auton katolle sidottuna. Tasaisessa maastossa tällaista on helppo raahata lyhyitä matkoja.

Pienet kalastuslavetit ovat kuninkuusluokka Pienet kalastuslavetit ovat pienveneiden kuninkuusluokka. Lyhyt ja leveä, kahdella pyörivällä istuimella varustettu pikkupaatti on suorastaan loistava alusta kevyeen heittokalastukseen. Yleensä tämäntyyppiset paatit on tarkoitettu joko sähkömoottorilla tai pienellä perämoottorilla kulkeviksi.

Kalastus on leppoisaa heittelyä ja kevyttä kippoa on helppo hallita sähkömoottorilla.

Kokoisekseen laite on vakaa, mutta kovin paljon tavaraa mukaan ei mahdu. Muutama vapa, pari rasiallista vieheitä ja eväät kulkevat mukana, mutta esimerkiksi suurhauenkalastajan viehearsenaalin pakkaami-

Alumiinikipon voi löytää myyntipalstalta Kevyet alumiiniveneet ovat yleensä joko vanhoja tai kalliita ja sopivan löytäminen on tuurista kiinni. Pieniä Bustereita ja etenkin tämän edeltäjiä, Fiskarsin Kelloja löytyy myyntipalstoilta silloin tällöin ja vakaa, kantava ja tasaperäinen, noin 50-kiloinen alumiinikippo on oikea aarre ”täsmäpulkkaa” etsivälle.

Esimerkiksi 4,5-metrinen Kello 2 painaa itsessään noin viisikymmentä kiloa ja kulkee sähkömoottorilla tai neliheppaisella peräprutkulla. Kantavuutta siitä löytyy sen verran, ettei se ole moksiskaan kahdesta

◗ Tasapohjaveneet ovat tilavia ja vakaita, mutta hieman raskaita.

◗ Helppokulkuiselta pieneltä kalastuslavetilta heittely on leppoisaa.

2 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 13

VESIKULKUNEUVOT nen kyytiin on hiukan haastavaa.

Tällä hetkellä Suomen markkinoilta löytyy ainoastaan amerikkalaisia Pelicanmerkkisiä laitteita, joiden hankkimista hillitsee likelle kahta tonnia kipuava hinta.

Mutta kevyttä ja leppoisaa kalastusalustaa etsivä saa kyllä niistä myös vastinetta rahoilleen.

Varustelussa muistettava paino Täsmäaseen varustelu on monelle iso osa harrastusta. Rajatussa tilassa tavarat pitää saada kohdalleen ja laite toimivaksi.

Varustelua suunnitellessa kannattaa muistaa laitteen kokonaispaino.

Esimerkiksi soutuveneeseen saa vanerilevystä tasalattian, eikä kymmenen kiloa tunnu paljolta. Erilaisista tarvikkeista kuitenkin kertyy painoa kuin

14 Vapaa-ajan Kalastaja 2 • 2019

KUMIVENE

KUMIVENE ON HELPPO KULJETTAA Itänaapurin suosimat pienet kumiveneet ovat Suomessa melko harvinainen näky.

Kumiveneen vahvuus on sen helppo kuljetettavuus.

Pakattuna laite kulkee auton perässä ja täyttäminen sujuu vartissa. Pienellä moottorilla se kuitenkin kulkee mukavaa vauhtia ja sen saa vesille mistä tahansa.

Kumiveneiden heikkouksia ovat sisätilojen ahtaus ja suuntavakauden puute. 2,7-metrisestä veneestä suurin osa on kellukkeita, joiden sisäpuolelle jää tilaa juuri viehepakille ja yhdelle ihmiselle. Hiukan lisätilaa saa, jos viehepakki tai eväslaukku toimii samalla istuimena.

Kölitön ja syväykseltään olematon kumivene vaatii jatkuvaa ohjaamista ja ajelehtii tuulen mukana hurjaa vauhtia. Tämä tekee kulkemisesta ja kalastuksesta hiukan työlästä ja kalastajalle sähkömoottori onkin ainoa järkevä laite kumpparin voimanlähteeksi.

Kumivenettä hankkivan viehekalastajan kannattaa suosiolla unohtaa halpisversiot ja varmistaa, että pohja on jäykistetty.

Kumivene on vakaa ja helppo laite pistäytyä suojaisilla vesillä. Tasapohjaisena se on kuin lastu laineilla ja sisätiloiltaan toivottoman ahdas.

Kuvassa vesinäytteenottovarusteilla lastattu kumppari, johon ei paljon muuta mahdukaan.

◗ Kumivene on helppo kuljettaa ja sen saa vesille mistä tahansa.

varkain ja venettä siirreltäessä pienikin lisäpaino tuntuu kertaantuvan. Mitä vähemmän kiinteitä kappaleita alukseensa siis asentaa, sitä parempi lopputulos yleensä on. Ankkuri, muutama vapateline ja laahusankkuri ovat pikkupaatin pakolliset varusteet, kuten myös valittu käyttövoima.

Pieni perämoottori lisää toimintasädettä ja matkanopeutta sähkömoottorin ollessa vaivattomampi ja kalastustilanteessa ylivoimainen. Airot taas ovat ekologisin ja käyttövarmin vaihtoehto, ja niiden pitää olla mukana vähintään varavoimanlähteenä.

Usein on tehtävä kompromissi Itselleen sopivinta laitetta valitessa joutuu usein tyytymään jonkinlaiseen kompromissiin.

Tilan ja vakauden kylkiäisinä tulee painoa, ketteryyden ja keveyden ahtautta ja kelirajoituksia. Pieneen tilaan pakattava laite on väkisinkin pieni, eikä soutuvenettä saa mahtumaan parvekkeelle eteisen kaapista puhumattakaan.

Mutta rannalta kalastajaan verrattuna kelluntarenkaan omistaja on vähintään kuin yksisilmäinen sokeiden valtakunnassa ja hienoimmankin kalastusveneen omistaja haaveilee jostain vielä hienommasta.

Vaikka kalastuksen ulkopuolisen elämän rajoitukset pakottaisivat haaveista tinkimään, ei silti kannata lannistua. Paraskaan kampe kun ei tuo ainuttakaan kalaa kyytiin.

Tärkeämpää on keskittyä itse tekemiseen ja harrastuksesta nauttimiseen. Ja sitähän kalastus parhaimmillaan on: Uuden opettelua ja itsensä voittamista. l

◗ Ankkuri, vapateline ja laahusankkuri ovat pikkupaatin pakolliset varusteet.

HEITTOKALASTUS

◗ TEKSTI JA KUVAT: TEEMU KOSKI

Vesirajassa istuvan kalastajan kannattaa suosia lyhyitä ja tarkkoja heittoja, jolloin vieheen hallinta on helpompaa.

Tästä syystä kalastajan on helpompaa keskittää kalastus näkyvien kiintopisteiden läheisyyteen.

Heittokalastajan helposti tavoitettavat

PIENVEDET Kevyillä kulkuneuvoilla liikkuvalle kalastajalle on Suomessa tarjolla lukematon määrä kalapaikkoja. Jonkinlainen suunnitelma urakan helpottamiseksi on paikallaan, joten suokaamme hetki aikaa mahdollisuuksien pohtimiselle.

16 Vapaa-ajan Kalastaja 2 • 2019

◗ Kevyillä laitteilla liikkuva kalastaja tavoittaa lähes kaikki vedenelävät.

K

evyiden kulkuneuvojen paras puoli on ehdottomasti niiden helppo liikuteltavuus ja vesillelasku.

Heikkoutena tietysti lyhyt toimintasäde ja alttius kovalle kelille, mikä rajaa isot selkävedet kalastajan ulottumattomiin.

Jäljelle siis jäävät pienet järvet ja lammet, puroa suuremmat jokivedet ja isompien vesien suojaiset lahdet ja salmet.

Näitäkin löytyy kyllä riittämiin.

Kalapaikkaa etukäteen miettimällä kevyilläkin laitteilla liikkuva kalastaja tavoittaa ainakin kaikki kolme suosituinta petokalaamme ja hiukan vaivaa näkemällä myös loput vavalla pyydettävät vedenelävät.

◗ Karttapalvelut ja -sovellukset kannattaa hyödyntää kalapaikkaa valitessa.

Taktiikkapalaveri Kun toimintasäde on rajattu, pitää käytännössä pelata niillä korteilla, joita kädessä on. Tämä on sekä hyvä että huono asia. Paikan valinnan merkitys korostuu ja kohdetta valitessa kannattaa miettiä, paljonko kalastettavaa toimintasäteen sisäpuolella on.

Yhden spotin varaan laskeva kalastaja löytää ennemmin tai myöhemmin kädestään Mustapekan. Varasuunnitelma voi olla hiukan pidempi siirtymä joko vesillä tai maitse kokonaan toiselle paikalle. Tämä kannattaa pitää mielessä pitkin päivää.

Ei ole lainkaan liioiteltua laittaa puhelimeen hälytystä, vaikka keskipäivälle, jolloin pysähdytään hetkeksi ja mietitään, mitä halutaan loppupäivä tehdä. Onko kalaa tullut ja onko tällä paikalla riittävästi mielenkiintoista kalastettavaa loppupäivälle?

Toinen taktiikka, jota varsinkin suurkaloja tavoittelevan kannattaa pohtia, on hiukan tylsempi: Valitaan kohde ja kalastetaan sitä tarkasti ja tekniikoita vaihdellen. Tähän pikkupaatit sopivat kuin nenä päähän. Kun pitkät ja nopeat siirtymät eivät ole mahdollisia, tulee valittu alue joka tapauksessa kalastettua tarkemmin.

Kalapaikan etsintää Karttapalvelut ja -sovellukset ovat tutkimusmatkailijalle tärkeitä työkaluja, joita kannattaa opetella hyödyntämään. Syvyyskartat ja ilmakuvat kertovat paljon kohteen luonteesta.

Maastonmuodoista voi niin ikään arvuutella kohteen profiilia. Jyrkkien rinteiden rajaama järvi on todennäköisesti syvä, kun taas loivasti viettävät rannat ovat matalampia. Rantojen profiilin ja ilmakuvien ver-

◗ Alkuvaiheessa pitää selvittää myös vesillelaskupaikka.

Matalat, rehevät pienet järvet ovat oivallisia kalastuskohteita haukea tavoittelevalle.

Parhaimmillaan näistä voi saada siimansa päähän myös varsin raskaita yllätyksiä.

tailu vain laajentaa ymmärrystä kohteesta.

Toinen kartalla ratkaistava ongelma on vesillelaskupaikka. Kajakin ja kelluntarenkaan kantaa rantaan yksinkin, mutta muille laitteille sata metriä on jo pitkä matka. Maastosta riippuen jopa mahdoton. Mitä useampi korkeuskäyrä parkkipaikan ja rannan väliin jää, sitä enemmän jumppaa on tiedossa.

Levähdyspaikat, uimakauden ulkopuolella uimarannat, kuntien venerannat ynnä muut julkiset paikat ovat helppoja paikkoja. Ojia pitkin veneen voi saada vesille sauvottua ja ojarumpujen tienoilta löytyy usein myös tasaista maata parkkipaikaksi.

PIHAPIIRIT

PIHAPIIREISSÄ EI PIDÄ LIIKKUA Mökkien pihapiireissä ja yksityisalueilla ei ilman lupaa pidä liikkua. Pihapiirejä kiertelevä kalastaja voi saada ikävän vastaanoton ja tyhjänkin mökin pihaan jätetyt tuntemattomat jäljet saavat omistajan pohtimaan millä asialla kävijä on liikkunut.

Mökkimurrot ovat ikävän yleisiä, ja vesillelaskupaikkaa etsivä kalastaja saattaa saada palautetta täysilaidallisen, vaikka ei pahat mielessä liikukaan.

Jos huomaa paikallisten asukkaiden mielenkiinnon heränneen, kannattaa käydä esittäytymässä. Avoin ja reipas ote murtaa jäätä ja usein näistä keskusteluista saa hyödyllistä tietoa kalapaikastakin.

Pienet järvet Pienillä järvillä yleisimpiä saaliskaloja ovat hauki ja ahven.

Moniin Etelä-Suomen reheviin pikkujärviin on myös istutettu kuhaa. Pienet järvet ovat monipuolisia kohteita kaupunkialueiden lähivesistä syrjäisiin erämaajärviin. Niissä myös kalasto vaihtelee suuresti.

◗ Pihapiireissä ja yksityisalueilla ei ilman lupaa pidä kalastajankaan liikkua.

Kirkasvetiset ja pohjavesisyöttöiset lammet tai pienetkin lampareet voivat olla oikeita ahvenenkalastajan aarreaittoja.

Sameat ja rehevät, peltojen ympäröivät järvet taas ovat kuhalle sopivampia ja monesti näihin on kuhaa myös istutettu.

Haukea löytyy käytännössä jokaisesta järvestä, missä kaloja ylipäätään esiintyy, ja ne voi-

2 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 17

HEITTOKALASTUS MERI

MERENLAHDET Valkolihaiset petokalamme hauki, ahven ja kuha tuntuvat merellä siirtyvän jatkuvasti matalampaan veteen ja isoimmat yksilöt saadaan nykyään paikoista, joissa aiemmin on kalastettu pelkkää haukea. Ja tämähän sopii kalastusalusten kevytsarjalaisille paremmin kuin hyvin.

Mereltä löytyy runsaasti kohteita, joilla keli ei aivan myrskylukemia lukuun ottamatta muodostu ongelmaksi. Kun näin käy, kaivetaan varastosta kelluntarengas ja lähdetään kalastamaan haukea matalista lahtivesistä. Harvassa muunlaisessa paikassa kelluntarenkailija pääsee yhtä tehokkaasti haukea kalastamaan, ja räpylöillä tuulta vasten paikallaan pidettävä rengas on myrskylukemissa kiistatta tarkin mahdollinen kalastusalusta.

Hiukan reippaammalla toimintasäteellä liikkuvalle kalastajalle sisäselät ja isommat lahtivedet tarjoavat mahdollisuuden erinomaiseen ahvenenkalastukseenkin, kunhan vaan onnistuu parven yhyttämään.

Alkukesästä myös kuha liikkuu sisäselillä ja on pikkupaatilla tavoitettavissa. Loppukesällä, ahvenkauden ollessa parhaimmillaan, kuha on näillä vesillä kuitenkin lähinnä satunnainen tuttavuus.

Pienellä paatilla liikkuvankaan ei siis kannata merta unohtaa, varsinkin jos asuu lähellä rannikkoa.

vat kasvaa isoiksikin. Hyviä suurhaukijärviä on kuitenkin harvemmassa, mutta jos tarjolla on riittävästi ravintoa kasvaa haukikin isoksi.

Humuksiset ja usein happamat järvet taas ovat niukkatuottoisia ja niistä ei ainakaan suurkalojen etsintää kannata aloittaa. Sen sijaan normaalikokoista haukea ja ahventa, ja niiden myötä hauskaa kalastustakin voi olla tarjolla runsaasti.

Pienille järville parhaiten soveltuvia laitteita ovat pienet ve-

neet ja kajakki, joiden toimintasäde riittää kattamaan muutaman kilometrin pituisen järven kauttaaltaan. Kelluntarenkaalla liikkuvan kannattaa joko kartoittaa ottipaikat mahdollisimman tarkkaan etukäteen tai valita kohteeksi sellaisia järviä, joilla siirtymät pysyvät kohtuullisina.

Reittivedet ja isot järvet Hyvällä kelillä järvenselillä liikkuminen ei kummoista alusta vaadi, mutta tuulen noustessa

Keväistä hauenkalastusta kajakista. Suojaisille merenlahdille ja sisäselille kajakki on sopiva kulkuneuvo.

18 Vapaa-ajan Kalastaja 2 • 2019

◗ Hauki, ahven ja kuha siirtyvät jatkuvasti merellä matalampaan veteen.

◗ Suurkaloja ei kannata etsiä humuksisista ja happamista järvistä.

voi pikkupaatilla huomata olevansa ongelmissa. Näitä ei silti kannata kokonaan hylätä.

Vuolteet ja muut virtaavat kapeikot keräävät alueelle monenlaista kalaa ja usein kevyen paatin saa veteen suoraan kalapaikalle. Kuhaa kajakilla tai kelluntarenkaalla tavoittelevan kannattaa keskittyä juuri vuolteisiin.

Suojaisat lahtivedet tarjoavat myös mielenkiintoista kalastusta kohtuullisilla siirtymillä. Kutuaikaan keväällä ja uudestaan

JOET

VIRTAVEDET Keskikokoiset ja sitä isommat joet tarjoavat myös hyvää kalastusta kevyellä kalustolla liikkuvalle. Kunhan vain muistaa varoa, sillä varsinkin isompien jokien virralla on voimaa ja huolimaton kalastaja saattaa joutua hankaliin tilanteisiin.

Valtavirroilla, joissa virtaama on satoja kuutioita ja syvyydetkin useita metrejä, kalastus vaatii jonkin verran kokemusta, mutta pienempien jokien suvantojaksoilla ketterällä aluksella liikkuva kalastaja on kuin kotonaan. Vaikka joen pystyisi hallit-

semaan rannaltakin, on liikkuminen vettä pitkin paljon vaivattomampaa.

Jokivesillä kalastus vaatii kuitenkin usein vesialueen omistajan luvan, vaikka lohikaloja ei tavoittelisi tai niitä vesistössä olisikaan. Valkolihaisten petokalojen perässä kulkeva kalastaja on tässä hiukan väliinputoaja, mutta eipähän lakiin ainakaan jää tulkinnanvaraa. Vaikka kalastuksenvalvojan kohtaaminen epätodennäköistä onkin, on silti tyylikästä huolehtia, että luvat ovat kunnossa.

Pienet ja keskisuuret joet ovat niinikään kevyiden ja liikuteltavien alusten valtakuntaa. Kunhan muistaa että sen mikä menee alas, pitää tulla myös ylös. Virran mukana on kiva lipua alavirtaan rennosti kalastellen. Ja matka taittuu kuin varkain.

syksyllä lahtivesiin ja niiden syvänteisiin voi kertyä lujasti ahventa ja haukea, eikä kuhakaan tavaton ole. Kalojen vaellus lahtivesiin on yleisempää rehevämmillä järvillä, joissa petokalojen ravinto koostuu särkikaloista ja kuoreesta. Karuilla muikkujärvillä petokalatkin pysyvät selkävesillä ja muikkuparvien tuntumassa.

Lahtivesillä siirtymät kuitenkin venähtävät helposti muutamiin kilometreihin, joten niitä koluavan kannattaa valita alus,

◗ Pienillä joilla kalastus on ketterällä aluksella vaivatonta.

jolla tällaiset siivut vielä onnistuvat.

Löytöretkeilyä, seikkailuja ja täsmäiskuja Jos asiaa pysähtyy miettimään, voi todeta suomalaisen kalastajan olevan onnellisessa asemassa. Tuskin missään muualla kalastajien ja kalavesien suhde on niin paljon kalastajan eduksi kuin Suomessa, eikä lupapolitiikassakaan ole heittokalastajalla valittamista. Kevyttä paattia mukanaan kuljettavan

◗ Tuulisella kelillä selkävesillä kalastus vaatii jo hieman vakaamman paatin.

kalastajan ulottuvilla on vielä hurja joukko sellaisia vesiä, joihin isoilla veneillä ei edes pääse.

Harrastit kalastusta sitten mukavaksi ajankuluksi tai intohimoisesti suurkaloja tavoitellen, löytyy kevyellä kalustolla liikkuvalle kalastajalle jokaiselle jotain. Luonnon rauhaa, seikkailuja, uusia kalapaikkoja ja parhaimmillaan tietysti mojovia saaliita. Mahdollisuuksien horisonttia ei ainakaan kalavesien puute pääse rajoittamaan. l

2 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 19

KUOREESTA saa helposti herkkua

P

ienikokoisimmista ruokakaloistamme vain silakka ja muikku ovat vakiinnuttaneet paikkansa kalaa ravinnokseen käyttävien vapaaajankalastajien ruokalistalla. Kuore eli norssi on jäänyt silakan ja muikun varjoon, vaikka se on jo rasvaevänsä perusteella lohikalojen sukulainen ja lisäksi vielä herkullinen ruokakala.

Syy kalanystävien kuoreen syrjintään lienee sille ominainen voimakas tuoreen kurkun tuoksu tai haju, joka on lähtöisin sen niskapuolella sijaitsevasta hajurauhasesta. Tämä ”odööri-ongelma” poistuu, kun kalasta irrotetaan pää ruumiista niskapuolelta alaspäin taittamalla ja vetäisemällä pää samalla sisälmyksien kanssa irti kalasta. Kuoreen mahan voi lisäksi halutessaan leikata auki ja poistaa selkärankaa vasten kiinni olevan munuaisveren.

Isot kuoreet fileeksi Kookkaat, yli 20 sentin pituiset useimmiten merialueelta saaliiksi saatavat norssit eivät sovellu kypsennettäviksi kokonaisina yhtä hyvin kuin pienemmät, sillä niiden ruodot eivät ehdi pehmetä ennen kuin syötävä lihas kypsyy pinnalta kuivaksi korpuksi.

Isot kuoreet onkin siksi suositeltavinta fileoida ennen friteeraamista joko käsin silakkafileiden tapaan tai pienen notkeateräisen veitsen avulla.

Kun kuoreiden selkärangat otetaan pois, paistettavien fileiden kypsennysaika lyhenee. Fileoitavien kuoreiden pään ja selkärangan poistaminen riittää eikä kylkiruotoja tarvitse poistaa, sillä ne pehmenevät pannulla paistettaessa.

Kuoreen paistaminen Maustetuilla korppu- tai ruisjauhoilla leivittäminen eli paneeraaminen suojaa pannulla voissa tai voin ja rypsiöljyn seoksessa paistamalla kypsennettävän kuoreen pintaa palamiselta.

Moni myös pitää paneerattua rapeaa kalan nahkaa sen parhaalta maistuvana osana.

Kuore on ruumiinrakenteeltaan silakkaan tai muikkuun verrattuna leveämpi eli sen fileet ovat paksummat kuin kuoretta ”korkeampikylkisillä” silakalla ja muikulla. Tämä on hyvä ottaa huomioon kokonaisia kuoreita paistettaessa, sillä kuoreen läpikotainen kypsyminen vaatii hieman pidemmän paistoajan kuin silakka ja muikku.

Paistetut kuoreet ovat loistavaa näppiruokaa.

KALA

HERKUT ◗ TEKSTI JA KUVAT: KARI NYBERG JA JAANA VETIKKO

Paistetut kuoreet ja salsadippi n päättömiksi perattuja tai fileoituja kuoreita n korppu- tai ruisjauhoja n hienoa suolaa n maun mukaista pippuria (viispippuri, sitruunapippuri tms.) n curryä n voita paistamiseen Sekoita jauhot ja mausteet. Pyörittele peratut kuoreet jauhoseoksessa.

Paista kuoreet kauniin ruskeiksi ja rapeiksi kuumalla pannulla voissa tai voin ja rypsiöljyn seoksessa.

Paistetut kuoreet maistuvat salsadippikastikkeen kanssa sellaisenaan tai raikkaan kasvissalaatin kera sormiruokana.

SALSADIPPI n 1 prk (200 g) salsadippiä (Pirkka) n 1 prk (200 g) ranskankermaa n 1 (puna)sipuli n 1 punainen chili n ½ dl hienoksi leikattua tilliä (myös ruohosipuli käy) n 1 pieni maustekurkku n sitruunamehua, kurkkulientä tai kivennäisvettä tarvittaessa Sekoita salsadippi ja ranskankerma.

Lisää kastikkeeseen hienonnettu sipuli, pieneksi leikattu chili (siemenineen tai ilman) ja maustekurkku sekä tilli. Jos dippikastike on liian paksua, ohenna sitä sitruunamehulla, kurkkuliemellä tai kivennäisvedellä.

Laita salsadippi jääkaappiin maustumaan parin tunnin ajaksi ennen sen nauttimista. l

20 Vapaa-ajan Kalastaja 2 • 2019

Seipi on pohjoisten vesien tavallinen särkikala.

◗TEKSTI JA KUVAT: JARI TUISKUNEN

TÄRPPEJÄ valtateiden varsilta Testissä väli Tampere-Kuusamo

Street fishing eli katukalastus on nouseva trendi maailmalla.

Ihmiset alkavat vähitellen huomata, että laadukasta kalastusta voi kokea muuallakin kuin kaukana erämaassa tai kalliilla erityislupakohteilla. Eikä välineiden tarvitse maksaa paljon.

M

yös Suomessa on loistavat mahdollisuudet katukalastuksen harrastamiselle. Rajautuvathan useat vesistömme kaupunkeihin ja muihin asutustaajamiin.

Myös maantiet kulkevat monin paikoin vesiä viistäen, joten kalapaikat saavuttaa mahdollisimman helposti vaikka lomamatkan yhteydessä.

Katukalastusteemalla toteutin myös tämän juttuni. Ajoin Tampereelta suorinta reittiä eli Jyväskylän-Kuopion-Kajaanin-Suomussalmen kautta Kuusamoon ja pysähtelin P-paikoissa, joissa järvi tai lampi on aivan asfaltin vieressä korkeintaan viidenkymmenen metrin päässä siitä.

Kussakin kohteessa kalastin noin viisitoista minuuttia ja useimmiten lähestulkoon yksil-

22 Vapaa-ajan Kalastaja 2 • 2019

Mikrojigivapa on ykköstyökalu

Katukalastajan kevyet työkalut.

tä jalansijoilta, lähtemättä etsimään ”parempia kalapaikkoja” kauempaa.

Virtavedet jätin valikoimasta pois, koska niissä tarvitaan usein kalapaikkakohtainen lupa. Järvi-

ja lampikalastuksessa sen sijaan pärjää, joitakin erityiskohteita lukuun ottamatta, koko maan kattavalla kalastonhoitomaksulla. Sen voi lunastaa osoitteesta www.eraluvat.fi.

◗ Järvi- ja lampikalastuksessa pärjää koko maan kattavalla kalastonhoitomaksulla.

Ykköstyökaluksi turneelleni valitsin mikrojigivavan 0,06-millisellä kuitusiimalla. Sillä heitin 0,5-1 gramman painoisia eli hyvin pieniä volframimormyskoita maustettuna Trigger-X Wax Tail tai Spike Worm -mikrojigillä värissä punainen tai musta.

Paikkoihin, joissa mikrojigittely oli kasvillisuuden tai tuulen vuoksi mahdotonta, varasin kahdenkymmenen euron Spro Spartan -televavan 0,15-millisine kuitusiimoineen. Vieheiksi kelpuutin erityisesti hauille mieleisiä ja ruohikoiden valloitukseen ihanteellisia Rapala Minnow Spooneja ruohosuojattuna. Lisäksi repussa oli

◗ Likolahdella kala nappasi joka heitolla.

rasiallinen lippoja ja muita pienehköjä perusvieheitä.

Kesä-heinäkuun taitteeseen suunnitellun reissuni menomatka sattui kenties kesän kauheimpaan säärintamaan. Tuulelle povattiin myrskylukemia ja sadetta saataisiin paikoin jopa sata milliä päivän aikana. Menomatkalle suunniteltu kalastaminen jäi siksi muutaman jo lähellä Kuusamoa olevan paikan varaan, joten loput kuittasin kaksi päivää myöhemmin paluumatkalla. Silloin sääkin jo suosi.

Sakaranjärven Likolahti Ensimmäisen kerran Tampereelta lähtemisen jälkeen sade osoitti hellittämisen merkkejä vasta 553 kilometrin päässä, pienehköön Sakarajärveen kuuluvan Likolahden kohdalla.

Olin siis jo kaukana Kainuussa, hyvän matkaa Hyrynsalmen keskustan pohjoispuolella.

Aivan parkkilevikkeen vierellä avautui viehättävä lahdenpoukama. Rannassa oli sopivasti heittotilaa, eikä kumisaappaitakaan tarvittu. Kun lisäksi pohja tuntui syvenevän sopivasti, eikä vesikasvillisuus tukkinut heittomahdollisuuksia liikaa, pelipaikka vaikutti lähes ihanteelliselta.

Ensimmäinen heitto. Mikrojigi lopsahti tummaan veteen.

Muutama uittonykäys ja kammen kierros – kala kiinni! Ylös räpisteli pikkuruinen hauki. Sitä irrotellessani sadekin taas alkoi.

Toinen heitto hiukan eri sektorille, jälleen tärppi lähes välittömästi. Nyt siiman päässä sähkötti pieni ahven, ja sama kolmannellakin heitolla.

Kun sade tuntui nopeasti yltyvän, päätin lopettaa kalastuksen ensimmäiseen tyhjään heittoon. Sitä ei kuitenkaan tullut, vaan tuli neljä ahventa lisää.

Likolahden maisemia.

Piristävä alku projektille Vuorossa oli jo yhdeksäs heitto, kun hento vapa kumarsi kunnolla. Mikrojigiä retuutti noin kilon painoinen hauki. Se kuitenkin onnistui katkomaan hiuksenohuen siiman hampaissaan.

En viitsinyt enää jäädä odottelemaan kalatonta heittoa, sillä se olisi vaatinut uuden vie-

heen virittämisen kaato-merkkiseksi muuttuneessa sateessa.

Mutta olipa piristävä avaus projektille. Kala joka heitolla, yksiltä jalansijoilta.

Kovajärvi Seuraavan kerran sade taukosi Suomussalmen jälkeen. Reilu kymmenen kilometriä Ämmänsaaren pohjoispuolella valtatie

lävistää pohjoisen Pirttijärven ja eteläisen Kovajärven tarjoten kulkijoille oivallisen parkkilevikkeen Kovajärven rannalta.

Poutaantumisesta huolimatta säätä ei voinut erityisen kalastajaystävälliseksi kehua, sillä lämpömittari nakitti kahdeksassa asteessa ja pohjoistuuli puhalsi edelleen lähes myrskylukemissa. Onneksi Kovajärvellä pystyi heittämään myötätuuleen, muuten ei mikrojigauksesta olisi tullut yhtään mitään.

Ranta osoittautui karuksi kivikoksi ja hyvin matalaksi. Ensivaikutelma ei ihmeitä lupaillut, mutta kun yksi pinnalla räpiköinyt päivänkorento katosi pirteään tuikkirenkaaseen juuri ja juuri heitonkantaman päässä, toiveet jopa jalosaaliista virisivät.

Ei tullut jalokaloja, vaan kahden karkuutuksen jälkeen kolme seipiä ja yksi ahven. Tässä olisi saattanut viettää hauskoja hetkiä kahluuhousuihin son-

Kovajärvellä saa kalastaa miellyttävässä ympäristössä.

◗ Kovajärvellä on karua, kivikkoista ja matalaa rantaa.

◗ Kovajärveltä on mahdollisuus saada lohensuikuisiakin kaloja.

2 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 23

nustautuneena. Varmasti niihin lohensukuisiinkin voisi olla mahdollisuuksia.

Paskolampi ei ollut ollenkaan p..kempi kalapaikka.

Paskolampi Viitisen kilometriä eteenpäin ja taas on tien oikealla puolella näpsäkän näköinen, vaikkei niinkään niminen kalapaikka.

Vesirajaan matkaa muutama askel asfaltilta.

Pieni pyöreä Paskolampi pukkaa rantavyöhykkeellään sen verran ulpukkaa ja muuta vihervartista, että päätän aloittaa Minnow Spoonilla. Vieheen viisisenttinen uutuuskoko tuntuu kuin luodulta tienvarsikalastajan tarpeisiin.

Ensimmäisellä heitolla Minnaria lyödään kovaa tarttumatta kuitenkaan kiinni. Peräaallosta päätellen hauki ei ollut sinttiosastoa ollenkaan. Valitettavasti uutta iskua ei enää tule. Sai sen verran rautaa leuoilleen.

Vaihdan mikrojigiin ja nostan sillä kaksi pientä ahventa noin kymmenellä heitolla. Ei tyhjä arpa tämäkään.

Polojärvi Ensimmäisen ja sinä päivänä myös viimeisen kerran aurinko tuikahti ujosti näkyville Taivalkosken ja Kuusamon rajalla olevan Polojärven paikkeilla. Karurantainen, kivikkoinen Polo kuuluu Iijoen vesistön latvajärviin, joten kalaston voi olettaa sisältävän vaikkapa monenlaisia rasvaevällisiä elämänmuotoja.

Valitettavasti tuuli jatkui edelleen kovana ja puhalsi suoraan siihen rantaan, jossa aioin kalastaa. Mikrojigailut piti unohtaa. Sen sijaan laitoin siiman päähän Bete Bingon, lippasuosikkini jo hamasta lapsuudesta.

Saalisodotukset eivät näissä olosuhteissa aivan pilviä hipo-

24 Vapaa-ajan Kalastaja 2 • 2019

Musta Bingo kelpasi Polojärven harjukselle.

Raatelammen asukki.

neet, mutta niin vain kolmannella heitolla Bingo raahasi mukanaan kiukkuisesti räpiköivän noin 25-senttisen harjuksen.

Kävi mielessä lähteä kalastamaan rantaa pitemmällekin, sillä samanlaista avaraa kivikkobaanaa näytti riittävän vaikka usean tunnin tarpeiksi. Hyinen viima kuitenkin hyydytti halut nopeasti. Mutta kivalla kelillä ja kiireettömän etenemisen taktiikalla tässä voisi viihtyä pitempäänkin. Saaliin voi sitten grillata viereisellä tulipaikalla.

Raatelampi Kuusamoon oli matkaa enää reilu kaksikymmentä kilometriä, kun tien poskessa siinteli

pikkunätti pyöreä Raatelampi.

Vaikka lampi loikoilee suon ympäröimänä, sen rannat ovat mukavan kovat ja helposti lähestyttävät. Myös syvyyttä riittää.

Lammesta on olemassa peräti syvyyskartoitus maksimimontun ulottuessa 4,8 metriin.

Taas oli ensimmäisellä heitolla vientiä. Tulokas osoittautui mikrojigaajan perussaaliiksi, pieneksi tummaksi raitapaidaksi. Ja sama seuraavillakin heitoilla. Aina ei tirriäinen pysynyt kiinni rantaan saakka, mutta vähintään tärpiltä ei voinut välttyä.

Käytin rantaviivan kuivemmalla puolella kaikkiaan yhdeksän maksimissaan 60 gramman ahventa, kunnes syönti viimein

◗ Paskolampi on pieni, pyöreä ja rantavyöhykkeeltään vehreä.

◗ Polojärvellä iski useampikin hauki ahnaasti kiinni vieheeseen.

Tässä Polojärven lahdelmassa hauet iskivät Minnow Spooniin raivokkaasti.

Suksilammella ei tarvinnut kalatonta heittoa heittää.

taukosi. Jos olisi viitsinyt siirtää saappaitaan hiukan eteenpäin, ahvenia olisi takuuvarmasti ropissut laariin lisää. Sitä tarvetta ei kuitenkaan enää ollut.

Polojärvi uudestaan Paluupäiväksi sää muuttui täysin. Aurinko paistoi, tuuli puhalteli leppeästi ja lämpötilakin kiipesi päivän mittaan yli kahdenkymmenen asteen. Nyt

oli hyvä ”paikata” menomatkalla sateen vuoksi menetettyjä pysäkkejä.

Ensimmäinen stoppini oli jo menomatkalla korkatun Polojärven rannassa, nyt kuitenkin sen eteläisimmässä nipukassa.

Täällä tie kurvaa aivan rantaa hipoen, ja sen penkalle hakeuduin minäkin heittovehkeineni. Ranta osoittautui perin matalaksi ja ruohikkoiseksi, joten

◗ Ahven otti siimaan Suksijärvellä lukemattomia kertoja.

viehevalinta kohdistui ilman epäröintiä Minnow Spooniin.

Muutamaan heittoon ei tapahtunut mitään, mutta kun täräytin ruoholusikkani rannan tuntumassa töröttävään tiheään saraikkoon, sieltä syöksyi arviolta kolmekiloinen hauki puoleksi ilmassa lentäen kiinni vieheeseen. Omaa tyhmyyttä, etten ollut viitsinyt laittaa siimaan peruketta, sillä poikkihan piuha paukahti ensinykäisystä.

Seuraavalla heitolla oli jo peruke pelissä. Sainkin uudella Minnarilla kontaktin kahteen noin kilon haukeen, mutta kumpikaan ei tarttunut pysyvästi. Nollat tästä, mutta paremmalla onnella saalis olisi voinut kivuta varsin muhkeaksi.

Suksilampi Taivalkosken ja Suomussalmen rajalla lainehtii Pistojärvi, jonka eteläpäästä hiukan etelään siintelee tien itäpuolella Suksilampi. Vaikkei kohdalla varsinaista

◗ Pieni Antinjärvi on matalarantainen ja ruohikkoinen allas.

P-levikkiä olekaan, päätin pysähtyä, olivathan tähänastiset kokemukset eri lampareilta olleet sangen kalaisia.

Suorantaisen Suksilammen vesirajaan pääsi vaivattomasti.

Vesi osoittautui kirkkaaksi, ja heti siinä näkyi myös ahvenia.

Pieniä, jo perin tutuksi tulleita piikkiniskoja.

Harvoin voi olla täysin varma ensimmäisen heiton kalasta, mutta nyt ei suuria epäilyksiä sen suhteen ollut. Tuskin oli mikrojigi kastumaan ehtinyt, kun siiman heilahdus jo kertoi silikonitarjouksen kelvanneen.

Sama toistui ja toistui, heitto heiton perästä. Sain kalan peräti 17 peräkkäisellä heitolla. Enemmänkin olisi varmasti tullut, mutta alati sakeneva mäkäräpilvi sai lopulta perääntymään. Tästä ei ahvenen narraaminen voi enää helpommaksi muuttua!

Pieni Antinjärvi Suksilammesta vajaa kymmenen kilometriä etelään makaavat vieretysten Pieni ja Iso Antinjärvi. Parkkilevike löytyy ensin mainitun puolivälin paikkeilta.

Tiheän pusikon ja hyllyvän suonkaistaleen takana pilkotti erittäin matalarantainen ja ruohikkoinen allas, jonka ajattelin aluksi hylätä heittämättä heittoakaan. Kun kerran olin rantaan saakka rämpinyt, päätin kuitenkin yrittää.

Ainoa järkevä viehe siiman päähän oli ruohouistin, siis Minnow Spoon. Sitä kun viskelin sarapöheikköihin aikani, sain lopulta pakollisen hauen.

Ei se kummoinen ollut, ehkä 300-grammainen, mutta eipä tarvinnut tästäkään paikasta kalatta poistua. Mutta en voi suositella.

2 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 25

Piispajärvi

Hoikkajärvi

Seuraava pysäkkini oli edellisen vastakohta, ainakin mitä paikan ulkonäköön ja kalastettavuuteen tulee. Piispajärvelle päästäkseen ei tarvinnut pudotella kohti etelää kuin rapiat kymmenen kilometriä. Sitten saapui katoksin ja ruokailuryhmin varustetulle taukopysäkille, jossa vesi kimmelsi niemekkeen kummallakin puolella. Olipa paikalla Kainuun korpisoturien urotöistä kertova muistomerkkikin Autoparkista lähinnä oli järvestä parilla tierummulla erotettu lahti, josta aloitin. Särki ja ahven sekä muutama karkuutus tallentuivat saaliskirjanpitoon.

Ei kuitenkaan mitään kala joka heitolla -tahtia, johon olin parilla aiemmalla lammella tottunut.

Seuraavaksi vaihdoin järven ”isolle” puolelle. Sen matalat, ruohikkoiset poukamat antoivat odottaa vihreiden vesipetojen syöksähtelyä Minnarin kimppuun. Eikä ajatelma pettänyt taaskaan, sillä heti ensimmäisellä heitolla rehukon reunalle pärskyi vesi mukavankokoisen hauen hamutessa viehettä hampaisiinsa.

Sama toistui peräti viisi kertaa, vaan yksikään tärpeistä ei tarttunut kunnolla. Eipä silti, että olisin hauenlimaa käsiini erityisesti kaivannut, mutta kyllä hauenkalastus tuntui sillä hetkellä helpolta. Heititpä melkein mihin ruohotuppaaseen hyvänsä, tärppi tärskähti suurella todennäköisyydellä.

Ja jos tätä melko hankalakulkuista rantaa olisi vaivautunut rämpimään eteenpäin kymmentä askelta enemmän, olisi tapahtunut vaikka mitä. Luulen.

Matka oli edennyt noin kahdeksankymmenen kilometrin päähän Kajaanista. Tie ylittää pitkän kapean Hoikkajärven, ja kohta sillan jälkeen autoilijaa hemmotellaan P-levikkeellä.

Puolensadan metrin päässä, vessapapereilla ja ulostekasoilla verhotun polun takana, avautui yksi reissun viehättävimmistä onkipaikoista. Kallioniemeke, josta pääsi rokottamaan niin syvää avovettä kuin matalia, lumpeikkoisia lahdenpoukamia niemen kummallakin puolella.

Mikrojigi antoi lukuisia tärppejä ja hetkellisiä kiinniroikkujia, mutta niin pieniä olivat ahvenet, ettei yksikään kestänyt koukussa ylös saakka.

Ruovikot ronkin luonnollisesti Minnow Spoonilla, mutta yhtä reipasta tärppiä lukuun ottamatta ei saalistilasto komistunut haukirintamallakaan. Reissun kymmenes pysäkki osoittautui mp-kohteeksi. Toki eipä

26 Vapaa-ajan Kalastaja 2 • 2019

Antinjärven antimia.

Piispajärven pysäkillä on tarjolla kalastusta ja kulttuuria.

Hoikkajärvellä ranta avautuu näin nätin näköisenä. Kalat vain jäivät saamatta.

◗ Piispajärvellä löytyi hauen tärppi melkein mistä tahansa.

◗ Hoikkajärvellä ei koukkuun tarttunut kuin pieniä ahvenia.

sitä aina vartissa kalaa saa paremmistakaan paikoista.

Lapinlahti Kajaanin jälkeen saa posotella pitkään, ennen kuin varteenotettava järvi pysähdyspaikkoineen ilmestyy näkösektoriin.

Sellainen löytyi vasta Lapinlahdelta, samannimisen lahdenpoukaman rannalta, Teknologiatalon viereltä.

Rantavyöhyke oli parkkipaikan edessä varsin ruohottunutta, mutta muutamista kohdista sentään Minnarilla haravoitavissa. Ensimmäisen kerran jouduin yllättymään, sillä luottolusikkani ei antanut tärppiäkään.

Olisiko joku muukin älynnyt tässä haukia kalastella lähiaikoina?

Vaihdoin mikrojigiin ja kävelin alueen ainoalle ruohottomalle aukolle veneenlaskuluiskan luo. Yllätys ei ollut se, että ensimmäisellä heitolla nappasi, mutta tulokkaan laji hieman yllätti: kiiski.

Yllätykset jatkuivat, sillä seuraava heitto toi mukanaan pienen säyneen. Ja vielä kolmannella porukkaa säesti sintti ahven. Hauskan kalakimaran päätti neljä miniahventa, jonka jälkeen olikin jo vartti tuhlattu ja matka jatkui.

Mikrojigi kelpaa kaikenlaisille kaloille. Lapinlahdelta nappasivat säyne, ahven ja kiiski.

Kapeen lumpeikosta nappasi hauen sijasta ahven.

Pikku-Saitta Lapinlahden jälkeen saikin taas päästellä pitkän siivun ennen seuraavia siimanoikomismahdollisuuksia. Vesistöjä toki ohi vilahteli, mutta joko rannat olivat asuttuja tai niiden kohdalla ei ollut kunnollista pysäköintipaikkaa.

Pikku-Saitta löytyy Suonenjoelta toistakymmentä kilometriä Kuopion suuntaan. Suorakulmaisen kolmion mallinen lampare kärsi yllättäen tulvasta.

◗ Lapinlahdelta löytyi kaikenlaisia kaloja.

Joko parin päivän takainen kaatosade oli tehnyt tepposensa, tai sitten maisema-arkkitehti nimeltä majava oli rakentanut vastikään padon laskuojan suuhun.

Tulva aiheutti sen, etten päässyt kunnon heittopaikkaan edes saappailla. Kun vielä tuuli puhalsi melko napakasti päin kasvoja, mikrojigin heittämishaaveet sai haudata. Riuhtaisin muutaman heiton Bingo-lipalla tervanmustaan veteen vain ke-

latakseni sen tyhjänä takaisin.

Kaipa tästä sinnikkäämpi olisi kalankin napannut, minä sen sijaan annoin periksi alle kymmenen heiton jälkeen. Ensimmäinen kohde ilman ainuttakaan kalakontaktia.

Kapee Ilta oli ehtinyt jo pitkälle saapuessani Kapeelle, toistakymmentä kilometriä Suonenjoelta Jyväskylään päin. Pitkulainen,

◗ Pikku-Saitta oli ensimmäinen kohde ilman yhtäkään kalakontaktia.

kirkasvetinen järvi loikoilee rotkomaisten kallioiden katveessa tuoden mieleen maisemat vaikkapa Inarijärven suunnalta. Syvyyskäyrätkin altaalle löytyvät ja kertovat, että 11,5 metriä on vesipatjalla paksuutta parhaimmillaan.

Kova vastatuuli tuhosi jälleen mikrojigittelyhaaveet, joten tyydyin viskomaan Minnaria. Haukea ei tällä kerralla löytynyt, mutta yksi kauniin värinen ahven onnistui tartuttamaan itsensä ruohosuojakoukkuun.

Haasteellinen kalapaikka hankalien rantojen vuoksi.

Mehtiö Taas rapiat kymmenen kilometriä kohti Jyväskylää. Ilta-aurinko oli jo pudottautunut lähelle horisonttia ja paistoi pilvettömältä taivaalta. Mehtiö-niminen järvi kimmelsi kauniina aivan parkkipaikan tuntumassa.

Mikrojigit pykälään ja rantakiville viskomaan.

2 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 27

Keskiosiltaan jopa 48 metriin sukeltava Mehtiö vaikutti hyvinkin potentiaaliselta saantipaikalta, sillä rannat syvenivät sopivan loivasti, olivat enimmäkseen rehuvapaita ja monen kokoisten kivien elävöittämiä.

Kun vielä tuuliolosuhteetkin sallivat alle gramman painoisen mormyskan ja olemattoman kokoisen jigihännän tarkan tarjoilemisen, olin lähes varma ensiheiton kalasta.

Vaan ihmeiden aika ei ollut ohi, miinusmerkkistenkään. En saanut paikasta tärppiäkään, vaikka venytin kalastustani viisi minuuttia yliajan puolelle. Terveellinen muistutus siitä, että kaikissa tilanteissa toimiva viehe odottaa sittenkin vielä keksijäänsä.

YHTEENVETOA Vähä Valkeajärvellä on asfaltti ja kioskikin aivan vesirajan tuntumassa.

Patalahti Ilta alkoi hämärtyä ja reissuni lähestyä loppusuoraa. Toiseksi viimeiseksi kohteeksi valitsin Jämsän Patalahden, joka tunnetaan matkailijapiireissä paremmin huoltoasemastaan. Huoltamo parkkilevikkeineen sijaitsee aivan lahden, tai pikemminkin pitkulaisen, noin seitsenkilometrisen järven perimmäisessä pohjukassa, joka oli ulpukoiden ja muiden vesikasvien lähes täydellisesti tukkima.

Ei kuitenkaan niin, etteikö Minnow Spoon olisi onnistunut vedessäkin pulahtelemaan. Sehän yleensä hauelle riittää, kastautuminen lehtimaton rei´issä silloin tällöin.

Olin pysähtynyt paikalla joskus aiemminkin ja saanut haukia hyvin, mutta nyt eivät puskarosvot tuntuneet yhteistyöhaluisilta ollenkaan. Lopulta yksi puolikiloinen läväytti lusikkaan ja tuli kyydillä miltei rantaan saakka ravauttaen siinä kuitenkin itsensä irti.

28 Vapaa-ajan Kalastaja 2 • 2019

Haavilla senkin olisi saanut, jos olisi sellaista viitsinyt mukana kuljettaa.

Vähä Valkeajärvi Reissuni viimeinen etappi Vähä Valkeajärven rannalla oli jo hieman väsynyttä tekemistä, vaikka paikan puitteet olisivat antaneet aihetta pitempäänkin pysähtymiseen. Kioski, pöytiä, tuoleja, jopa uimakoppi uimapaikkoineen.

Kirkasvetinen, syvyystietojen mukaan lähelle kymmentä metriä putoava lampi tarjoili runsasta rantakasvillisuutta ja niukasti vapaita aukkoja mikrojigailuun, joten viehevalinta oli jälleen helppo.

Eikä mikään olisi voinut vähempää yllättää kuin hauen isku Minnariin kolmannella heitolla. Kala ei kuitenkaan jäänyt kiinni, mutta paikkoheitto tuotti tulosta ja reissu päättyi samalla tavalla kuin alkoikin: Hauen irrottamiseen koukusta. l

TIENVARSIPAIKAT YLLÄTTÄVÄN HYVIÄ KALAPAIKKOJA Kalastuskimarani osoitti, että tienvarsijärvet ja -lammet ovat yllättävän hyviä kalapaikkoja. Voisi luulla tällaisten paikkojen kärsivän jonkinlaisesta kalastuspaineesta, mutta näin ei ilmeisesti ole. Kalastajista tai edes heidän jättämistä jätteistä en havainnut kuin pari vähäistä merkkiä (siimanpätkiä, yksi viehepakkaus).

Kaikenlaista muuta roskaa oli sitten enemmänkin.

Kuudestatoista kohteesta vain kahdessa en saanut minkäänlaista tuntumaa kaloihin, niistäkin toisessa saamattomuus johtui epäilemättä olosuhteista. Yhtä monessa kohteessa en heittänyt ensimmäistäkään kalatonta heittoa.

Kaikkiaan saaliini käsitti 42 ahventa, kolme haukea, kolme seipiä, yhden harjuksen, säyneen, särjen ja kiisken. Kun karkuutuksia ei lasketa, ylös nousi 52 kalaa.

YLÖSSAANTIPROSENTTI JÄI HUONOKSI Varsinkin haukien ylössaantiprosentti oli huono, joten reissun ylivoimaisesti suurimmat kalat jäivät saamatta. Siihen tosin vaikutti käyttämäni löysä teleskooppivapa sekä se, etten kovin tosissani edes yrittänyt saada haukia kuivalle maalle. Riitti kun näki niiden olemassaolon ja iskuhalukkuuden.

Vielä pitää korostaa, että kalastin useimmissa tapauksissa yksiltä jalansijoilta, eikä siihen käytetty aikaa kuin keskimäärin varttitunnin verran per kohde.

Heittopaikkoja vaihtelemalla ja aikaa uhraamalla tulos olisi ollut aivan toisen näköinen.

Jos siis katukalastus yhtään sytyttää, seuraavalle automatkalle kannattaa ilman muuta ottaa virveli mukaan. Unohtamatta mikrojigejä ja Minnow Spooneja.

◗ Vähä Valkeajärvellä oli mukavat puitteet pidempäänkin pysähtymiseen.

◗ Vartin kalastuksella per kohde on 52 ylösnostettua kalaa jo mainio tulos.

HENKILÖUUTISET ◗TUNNUSTUS Vuoden 2019 Vapaa-ajankalastuksen ”Nobel” toimittaja Jari Tuiskuselle Vuoden 2019 Vapaa-ajankalastuksen ”Nobel” myönnettiin toimittaja Jari Tuiskuselle sekä elämäntyöpalkintona että hänen kirjoittajana vapakalastuksen edistämiseksi tekemänsä työn ansiosta.

Tuiskunen tunnetaan erityisesti ERÄ-lehteen vuosikymmenien mittaan tekemistään jutuista. Lisäksi hän on toiminut monien muidenkin suomalaisten kalastuslehtien, kuten esimerkiksi Vapaa-ajan Kalastajan avustajana.

Valintaraadin mukaan tällaista vuosia kestävää kirjoittajan uraa ei pysty kukaan tekemään ilman uudistumista ja eri kalastuslajien hallintaa.

”Hänen juttunsa ovat ihastuttaneet, vihastuttaneet, opettaneet ja innostaneet.

Tuiskunen on ollut lehtien sivuilla urheilukalastuksen lähettilään roolissa”, raati totesi perusteluissaan.

Turkulaisen kalastusseura West Coast Trolling Teamin perustaman palkinnon voi saada henkilö, yritys, yhdistys tai viranomainen, joka on edistänyt vapaa-ajankalastusta ja kalastusharrastusta. Ensimmäinen Vapaa-ajankalastuksen ”Nobel” jaettiin vuonna 1998. Palkinnon ovat aiemmin saaneet esimerkiksi entinen sisäministeri Kari Rajamäki, näyttelijä Jasper Pääkkönen ja K-Kalapolut -hanke. l

Vuoden 2019 Vapaa-ajankalastuksen Nobel -palkinto myönnettiin toimittaja Jari Tuiskuselle. Kuva: Jari Tuiskusen arkisto.

◗NIMITYS Mika Oraluoma aloitti Pohjois-Suomen kalatalouspäällikkönä Mika Oraluoma aloitti helmikuun alusta Pohjois-Suomen kalatalouspäällikön tehtävissä.

Hän on koulutukseltaan kalabiologi ja valmistunut Jyväskylän yliopistosta filosofian maisteriksi.

Kalatalouspäällikkönä Oraluoma johtaa ELY-keskuksen kalatalousyksikköä, jonka toimialueena ovat Kainuun, Lapin ja Poh-

Mika Oraluoma on toiminut Pohjois-Suomen kalatalouspäällikkönä helmikuun alusta alkaen.

jois-Pohjanmaan maakunnat.

Hänen toimipaikkansa on Lapin ELY-keskus Rovaniemellä.

Aiemmin Oraluoma on työskennellyt ympäri Suomea tehtävissä, jotka ovat liittyneet monipuolisesti kalakantojen sekä vesistöjen tilan seurantaan ja hoitoon. Viimeksi ennen siirtymistään Pohjois-Suomen kalatalouspäälliköksi hän toimi kalatalousasiantuntijana Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestössä.

Oraluoma on vapaa-aikanaan innokas kalamies, joka käy ahkerasti esimerkiksi rannikkovesillä perhokalastamassa haukea. Myös Lapin lohijoet ovat tulleet hänelle tutuiksi jokakesäisillä perhokalastusreissuilla.

Talviharrastuksiin taas kuuluu muun muassa aktiivinen ahvenen pilkkiminen. l

Tule ja tutustu kelluntapukineisiin Korkeat kelluntaominaisuudet, käyttömukavuus ja hyvä lämpövaikutus

Testivoittaja7 Vene 201

Olemme messuilla!

28.-31.3.

4.-7.4.

6.-7.4.

17.-19.5.

Kallaves, Kuopio Mökkimessut, Helsinki Sport expo, Vaasa Erämessut, Oulu

Hokka Sailing kelluntapukine

Hyvät kelluntaominaisuudet.

Muotoutuva pallorakenne.

Hinta: 190 €.

HOKKA OY

Kemijärvi | puh. 0400 237 728 myynti@hokka.info | www.hokka.info 2 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 29

VAALIT

◗ TEKSTI: MARKKU MARTTINEN

Vapaa-ajankalastuksen ja luontaisten saavat puolueissa laajan kannatuksen

T

uleviin eduskuntavaaleihin liittyen Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö lähetti vuodenvaihteessa kyselyn nykyisten eduskuntapuolueiden ryhmäpuheenjohtajille. Kysymykset koskivat puolueiden suhtautumista nykyisiin yleiskalastusoikeuksiin sekä toimenpiteisiin, joilla edistetään vapaa-ajankalastusta, parannetaan kalastusjärjestöjen valitusoikeutta, tarkistetaan vesilakia kalatalousvelvoitteiden osalta, turvataan yleisen edun valvonta maakuntauudistuksessa sekä järjestetään lohenkalastusta.

Pyysimme puolueita antamaan kouluarvosanat (4-10) esitettyjen toimenpiteiden tärkeydestä sekä antamaan myös tarkentavia vastauksia.

PUOLUEIDEN KOULUARVOSANAVASTAUKSET: MITEN TÄRKEÄNÄ pidätte Suomen vapaa-ajankalatalouden kehittämisstrategian tahtotilan sisällyttämistä hallitusohjelmaan?

MITEN TÄRKEÄNÄ pidätte kalastuslain tarkistamista siten, että lain muutoksenhakupykälään nimetään kalatalousjärjestöt, joilla on valitusoikeus viranomaisen tekemistä kalastuksen säätelypäätöksistä?

MITEN TÄRKEÄNÄ pidätte vesilain tarkistamista siten, että vailla kalatalousvelvoitetta oleviin vanhoihin voimalalupiin voidaan jälkikäteen määrätä velvoite rakentaa kalatie luvan haltijan kustannuksella?

MITEN TÄRKEÄNÄ pidätte yleisen edun riippumattoman valvonnan turvaamista Luovassa ja maakunnissa?

MITEN TÄRKEÄNÄ pidätte tieteellisen neuvonannon noudattamista Suomen muodostaessa kantaa Itämeren lohikiintiöistä?

Järjestön esittämät kysymykset ja puolueiden vastaukset ovat luettavissa kotisivuillamme www.vapaa-ajankalastaja.fi.

Kyselyyn vastasivat kaikki eduskuntapuolueet paitsi Liike Nyt ja Tähtiliike.

Tyytyväisyys nykyisiin yleiskalastusoikeuksiin SDP:tä lukuun ottamatta kaikki puolueet pitivät nykyisiä yleiskalastusoikeuksia sopivina. SDP haluaa laajentaa yleiskalastusoikeuksia niin, että esimerkiksi maksuttoman onginnan määritelmään tulee sisällyttää oikeus käyttää heittämiseen soveltuvaa kelaa ja vapaa. Lisäksi kalastus katiskalla on puolueen mielestä säädettävä maksuttomaksi jokamiesoikeudeksi.

Keskusta katsoi, että tuleval-

10 9 8 7

9,4

K

K

IA ESK RV

10

O

30 Vapaa-ajan Kalastaja 2 • 2019

7,6

IA ESK RV

O

8,4

IA ESK RV

O

4

IA ESK RV

O

K

5

K

6

kalakantojen edistäminen la hallituskaudella on tarkasteltava keinoja vahvistaa maksukertymää. Perussuomalaiset pitivät puolestaan erittäin tärkeänä, ettei maksua edelleenkään kerätä alle 18-vuotiailta, eikä 65 vuotta täyttäneiltä.

Puolueiden suhtautuminen esitettyihin toimenpiteisiin SDP, Vihreät, Siniset ja Keskusta suhtautuivat erittäin myönteisesti (arvosanat 9-10) kaikkiin tai lähes kaikkiin järjestömme esittämiin toimenpiteisiin.

Vapaa-ajankalastuksen edistäminen Järjestömme aloitteesta maa- ja metsätalousministeriö on päivittänyt Suomen vanhentuneen vapaa-ajankalatalouden kehittämisstrategian. Strategian tahtotilana on, että jo lähivuosina

vapaa-ajankalastus on suosittu ja yhteiskunnallisesti arvostettu luontoharrastus, joka kestävästi hyödyntää monipuolisia kalavesiä ja kalastusmahdollisuuksia.

Tahtotilan sisällyttämistä hallitusohjelmaan pitivät erittäin tärkeänä SDP, Perussuomalaiset, Kristillisdemokraatit, Keskusta ja Siniset. Kokoomuksen mielestä vapaa-ajankalatalouden kehittämisstrategia antaa vahvan suunnan kehittää vapaa-ajankalastusta ilman mainintaa strategisessa hallitusohjelmassa.

Puolueilla on laajasti halua edistää vapaa-ajankalastuksen edellytyksiä parantamalla kalavesiä ja kalakantoja. SDP ja Keskusta osoittivat lisäksi aktiivista halua kehittää vapaaajankalastusta ja kalastusmatkailua. SDP:n mukaan erityisesti lapsia ja nuoria tulee

kannustaa harrastuksen pariin. Vapaa-ajankalastus harrastuksena vahvistaa heidän luontosuhdettaan ja se on tärkeä osa ympäristökasvatusta.

Asia vaatisi SDP:n mielestä maaja metsätalousministeriön lisäksi myös muiden ministeriöiden huomiota ja resursseja. Vapaaajankalastusta tukevan infran parantaminen, virtavesien kunnostus sekä kalastusoppaiden työn tukeminen voisivat olla esimerkkejä asioista, joita SDP voisi nostaa valtion päätöksenteossa isompaan rooliin. Arvokas virtavesien suojeluun tähtäävä vapaaehtoistyö tarvitsee tuekseen myös valtion toimia.

Vapaa-ajankalatalouden kehittämisstrategian visio kiteyttää Keskustan mielestä hyvin virkistyskalastuksen tavoitetilan Suomessa ja se sopisi hyvin seuraavan hallituksen erä- ja luon-

Lohikiintiöistä päätettäessä tieteellistä neuvoa pidetään tärkeänä.

Kuva: Janne Rautanen.

topolitiikan linjaan. Keskusta pitää tärkeänä, että jokaisella suomalaisella on mahdollisuus harrastaa kalastusta, asui sitten kaupungissa tai maalla.

Kalastusjärjestöjen valitusoikeus Luonnonsuojelu- ja metsästyslaeissa on säädetty yhdistysten valitusoikeudesta, joka edistää luonnon- tai ympäristönsuojelua. Kalastuslaista vastaavanlainen säännös puuttuu kalastusjärjestöiltä. Lainsäätäjä on katsonut, että kalastusjärjestö-

10 9 8 7

8,6

K

K

K

K

IA ESK RV

7,4

5

O

9

IA ESK RV

O

8,8

IA ESK RV

O

9,4

IA ESK RV

O

IA ESK RV

O

K

6

4

2 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 31

VAALIT VESILAKI

VESILAIN TARKISTAMINEN KALATALOUSVELVOITTEIDEN OSALTA Suomessa on viisikymmentä vanhaa pienvesivoimalaa, joissa ei ole mitään kalatalousvelvoitetta ja joihin ei voi jälkikäteen määrätä kalatalousvelvoitetta (esim. kalatie) nykyisen vesilain nojalla. Näiden alle viiden megawatin voimaloiden osuus Suomen vesivoimatuotannosta on viisi prosenttia. Nykyinen tilanne hidastaa kalatiestrategian toteutumista ja on EU:n vesipuitedirektiivin ja uusitun kalastuslain tavoitteiden vastainen.

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö, Suomen Luonnonsuojeluliitto ja WWF Suomi ovat tehneet yhteisen esityksen vesilain tarkistamiseksi kalatalousvelvoitteen saamiseksi voimalalupiin, joissa ei ole mitään kalatalousvelvoitetta. Oikeusministeriössä on

laadittu järjestöjen esityksestä arviomuistio, jonka mukaan vaelluskalakantojen nykyistä tehokkaampi turvaaminen vesitalouslupien kautta on oikeudellisesti mahdollista.

Kaikki muut puolueet paitsi Perussuomalaiset, Kristillisdemokraatit ja RKP pitävät erittäin tärkeänä järjestöjen esitystä. Kristillisdemokraatitkin ovat avoinna lain muutokselle ja RKP:n mukaan asiaa pitää selvittää.

Keskusta katsoo, että Suomessa on valtavasti potentiaalia kalakantoja vahvistaville vesistökunnostuksille. On merkittävää, että suurista puolueista nyt myös Keskusta on vesilain tarkistamisen kannalla, sillä vuonna 2015 tekemässämme puoluekyselyssä puolue ei ottanut tähän asiaan lainkaan kantaa.

Kuva: Jaana Vetikko.

jen osallistumismahdollisuudet turvataan osallistumalla kalatalousalueiden ja yhteistyöryhmien toimintaan. Järjestömme on vaatinut kalastuslain tarkistamista tältä osin.

Puolueiden suhtautuminen tähän esitykseemme jakaantuu.

Nimettyjen kalastusjärjestöjen

valitusoikeuden kirjaamista kalastuslakiin pitivät erittäin tärkeänä SDP, Siniset, Vihreät ja Perussuomalaiset.

Maakuntauudistus ja yleisen edun valvonta Kala- ja rapukannat ovat olennainen osa suomalaista vesiluontoa

ja kalastus tärkeimpiä suomalaisten luontoharrastuksia. Luontoarvojen säilymiseksi viranomaiset valvovat yleistä etua muun muassa vesiluontoa ja kalakantoja vaurioittavissa hankkeissa.

Yleisen edun valvontatehtävää hoidetaan nyt viranomaisten itsenäisellä puhevallalla.

Maakuntauudistuksessa yleisen edun valvonta hoidettaisiin valtion lupa- ja valvontavirastossa (Luova) sisäisillä lausunnoilla. Luovasta puuttuisi itsenäinen valvontayksikkö, jolla olisi valitusoikeus. Maakuntiin siirrettävät ELY-keskusten kalaviranomaiset sulautettaisiin puolestaan vesitaloutta (mm.

SDP:tä lukuunottamatta kaikki puolueet pitävät nykyisiä yleiskalastusoikeuksia sopivina. Kuva: Teemu Koski.

32 Vapaa-ajan Kalastaja 2 • 2019

Lue puolueiden vastaukset: vapaa-ajankalastaja.fi/vaalikysely tulvasuojelu ja muu vesirakentaminen) hoitaviin yksiköihin, joissa yleisen kalatalousedun valvonta voi osoittautua hyvin vaikeaksi riippuen maakuntien agendoista.

Kaikki muut puolueet paitsi Perussuomalaiset ja RKP pitävät erittäin tärkeänä, että viranomaisen suorittama yleisen edun valvonta turvataan maakuntauudistuksessa. Perussuomalaisten mukaan yleisen edun turvaaminen ei saa merkitä kohtuutonta yksityisen edun syrjäyttämistä. Keskusta ei puolestaan tuo ilmi, miten valvonnan riippumattomuus Luovassa hoidetaan. Kokoomus pitää tärkeänä, että Luovassa on tarpeellinen määrä asiantuntevia virkamiehiä, jotka pystyvät suorittamaan riippumatonta valvontaa.

Demarit ja Vihreät haluavat perustaa Luova-virastoon itse-

näisen valvontayksikön. Vihreät katsovat, että myös kalatalousviranomaisen itsenäinen toimivalta maakunnissa on tärkeää turvata. Vasemmistoliitto näkee maakuntauudistuksen systemaattisena ympäristöhallinnon alasajona.

Lohenkalastuksen järjestäminen Nousulohien määrät ovat viime vuosina jääneet Tornionjoessa merkittävästi tavoitetasoa pienemmiksi. Valtioneuvoston hyväksymän kansallisen lohi- ja meritaimenstrategian mukaan Suomi toimii niin, että EU:n ja kansalliset päätökset lohesta ottaisivat huomioon tieteelliset neuvot. Kansainvälinen merentutkimusneuvosto antaa vuosittain suositukset Itämeren lohikiintiöiksi. Muodostaessaan kantaa Itämeren lohikiintiöistä

kalastaja

Suomi on kuitenkin kannattanut tieteellisen neuvon suuntaisia lohikiintiöitä ja ilmoittanut hyväksyvänsä myös ratkaisut, joissa kiintiöt on pidetty tieteellistä neuvonantoa korkeampina.

Tieteellisen neuvonannon noudattamista pitävät lähes kaikki puolueet erittäin tärkeänä. Kokoomus katsoo, että lohenkalastuksen tulee perustua mahdollisimman lähelle neuvonantoa. Perussuomalaiset pitävät hyvänä, että kalastuskiintiössä voidaan hieman joustaa, jotta pystytään säilyttämään kalastuselinkeinot maassamme.

Kristillisdemokraattien mukaan kiintiön asettamisessa tulee käyttää kokonaisharkintaa.

Keskusta katsoo, että Suomen lähtökohtana on tieteelliseen tietoon perustuvat lohen pyyntisuositukset ja toteaa, että lohi-

kiintiöt ovat EU-tason neuvotteluiden tulos, jossa Suomi ei yksin sanele lopputulosta.

Monet puolueet paheksuivat Itämerellä tapahtuvaa laitonta ja väärinraportoitua lohenkalastusta, johon tulee voimakkaasti puuttua. Kokoomuksen mukaan kalastuksen painopistettä tulee jalokalojen osalta siirtää entistä enemmän kalastusmatkailua ja vapaa-ajankalastusta suosivaksi unohtamatta ammattimaisen kalastuksen toimintaedellytyksiä.

SDP haluaa kehittää kalastusmatkailua ja turvata Vihreiden tavoin lohen nousun Tornionjokeen. SDP:n mielestä lohi tulee kalastaa siellä, missä sillä on suurin arvo. Keskusta esittää selvitettäväksi, voitaisiinko kaupallisten merikalastajien kiintiöitä lunastaa pois korvausta vastaan erilliseltä markkinapaikalta. l

VAPAA-AJAN

Vapaa-ajan Kalastaja -lehden lukijamatka

TORNIONJOELLE KESÄN MATKALLA

1.-5. heinäkuuta kalastetaan lohta Tornionjoella kuuluisalla Lappean alueella Kolarissa parhaimpaan pyyntiaikaan.

Matkan tukikohta on Lappean Lohi, josta on varattu majoitus majatalon huoneista, sekä jokiveneet moottoreineen. Paikalliset kalastusluvat voi hankkia paikanpäältä. Matka on omatoiminen ja kokemus soutu-uistelusta on hyväksi. Lappean Lohi tarjoaa tarvitseville myös opastusta ja lohensoutukoulutusta. Paikalla on mahdollista kalastaa myös rannasta heittäen.

Lue lisää kohteesta ja palveluista www.kylmamaa.fi.

Lukijamatkan hinta on SVK:n jäseniltä 369 €/hlö/4 vrk (ei jäsenet 389 €). Hintaan sisältyy majoitus 2-4 hengen huoneessa, liinavaatteet, jokivene ja perämoottori (2 hlö/ vene), sauna joka päivä yleisellä vuorolla, vinkit kalastukseen ennen matkaa ja paikanpäällä. Majoitusrakennuksessamme on hyvät yhteiset keittiötilat. Wc:t ja suihkutilat yhteiset. Vastaanotossa palvelee kahvila/ravintola. Hintaan ei sisälly ruokailuja, kalastuslupia (noin 60 €/ hlö), kuljetuksia, henkilökohtaista kalastusopasta ja matkoja kohteeseen.

Parillinen määrä lähtijöitä per kalaporukka eli 2 hlö/vene.

Lisätiedot: Petter Nissén puh. 0500 440 923 tai petter.nissen@vapaaajankalastaja.fi. Ilmoittautumiset viimeistään 15.4. mennessä Jaana Piskonen puh. 050 597 4933 tai jaana.piskonen@vapaa-ajankalastaja.fi. Matkalle mahtuu 20 ensimmäiseksi ilmoittautunutta.

2 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 33

TUTKITTUA ◗ TEKSTI JA KUVAT: ANSSI VAINIKKA

Maailmalla tehdään runsaasti vapaa-ajankalastusta koskevaa tutkimusta, jossa paljastuu paljon tavallista vapaa-ajankalastajaakin kiinnostavia seikkoja. Tällä palstalla esitellään lyhyesti ajankohtaisia kalatutkimuksia, ja taustoitetaan niitä tarpeen mukaan hieman vanhemmillakin töillä.

Uuden haukikauden lähestyessä on hyvä kerrata hieman haukeen liittyvää tietoutta varsinkin, kun hauen tosiystäville on ilmestynyt viime vuonna lähes kaiken oleellisen hauesta esittelevä Christian Skov’n ja Anders Nilssonin toimittama kirja: Biology and Ecology of Pike.

Kirjassa esimerkiksi Olof Engstedt kollegoineen esittelee erityisesti Ruotsissa ja Tanskassa paljon käytettyjen niin kutsuttujen haukitehtaiden kykyä parantaa hauen lisääntymistä. He varoittavat kaivamasta kutualueita liiaksi, sillä hauen mäti on äärimmäisen herkkää sedimentin kerääntymiselle.

Laiskuuden maksimointia Kiinnostavin haukea koskeva tutkimus, jota tehdään reilun sadan tieteellisen julkaisun vuositahdilla, koskee kuitenkin hauen käyttäytymistä.

Hauen, kuten muiden eläintenkin, oletetaan maksimoivan laiskuuden niin, että mahdollisimman vähällä liikkumisella ja riskinotolla ravinnonhankinta maksimoituu.

Saalista paikoillaan kyttäävän hauen tapauksessa tämä tarkoittaa hauen kokoon suhteutettuna optimaalisten ravintokalojen odottamista. Ei liene ihme, että iso viehe pyytää isoa kalaa. Koska pienikokoisena haukikin on saalis muille pedoille ja saaliin perään säntääminen paljastaa oman olinpai-

34 Vapaa-ajan Kalastaja 2 • 2019

ja vaihtavan saalistuspaikkaa, ja isot (yli 50 cm) hauet voivat tehdä näin riskittömämmin kuin pienet hauet, sillä hauki pystyy syömään jopa 80 prosenttia omasta pituudestaan olevan lajitoverin. Suurhauki voi lähes vailla huolen häivää liikkua saaliin perässä väijymässä häikäilemättömästi kaikkea syötävältä näyttävää ihmispoloista vesilintuihin.

Hauella on hyvä näkö kan, voi pienelle hauelle olla optimaalista yrittää syödä myös mahdollisimman isoa ruokaa.

Haukien pedot voivat siis selittää, miksi 40-senttiseen kumikalaan haukkaa joskus 40-senttinen hauenpulikka. Toisaalta hauen tiedetään liikkuvan

Pieni hauki viihtyy kasvillisuuden joukossa, jossa se saa helposti myös kalajuotikkaita.

Hauella on hyvä näkö, ja sen saalistustehokkuus perustuukin siihen, että se pystyy näkemään saaliskalansa ennen kuin esimerkiksi sen oma haju saavuttaa saaliskalan. Haukea kalastaneet voivatkin vahvistaa tämän, sillä usein nälkäinen hauki lähtee jopa kymmenien metrien

KÄYTTÄYTYMINEN

YKSILÖLLISET EROT KÄYTTÄYTYMISESSÄ Hauilla, kuten muillakin kaloilla, on havaittu yksilöllisiä eroja käyttäytymisessä. Marina Nyqvistin ym.

(2017) tutkimuksessa eniten liikkuvien hauenpoikasten todettiin kasvavan parhaiten ja saavuttavan korkeimman aseman ravintoverkossa. Kobler ym.

(2009) tunnistivat hauilta kolme käyttäytymistyyppiä: 1) ruovikossa viihtyvät, 2) uposkasvillisuuden seassa viihtyvät ja 3) liikkuvat opportunistit. Nämä haukityypit erosivat liikkuvuudessa, mutta eivät kasvunopeudessa.

Alós ym. mallinsivat vuoden 2012 työssään tyypillisten kalastusmuotojen aiheuttamaa valintaa kalojen liikkumisessa ja tyypillisen esiintymisalueen koossa. He totesivat kaikkien kalan kannalta passiivisten kalastusmuotojen, joihin tässä tapauksessa luettiin myös paljon liikkuvat vapakalastajat, suosivan vähiten aktiivisia kalayksilöitä, kun taas vain yhdessä pisteessä toteutettu kalastus suosi pienempää tyypillisen esiintymisalueen kokoa.

Hauen osalta tutkimustulos tarkoittaa, että etenkin vakiopaikassa pidetyt verkot tai muut pyydykset pyytävät haukiyksilöitä, joiden liikkumisalue on iso. Mallinnus ei kuitenkaan ottanut huomioon sitä, että kalastajat oppivat kalojen olinpaikat.

Eräänlainen kilpavarustelu kalojen ja kalastajien välillä siis jatkuu, ja tutkimusta tarvitaan edelleen erottamaan opittu käyttäytyminen periytyvästä.

päästä syöksymään kohti uistinta tai perhoa.

Pilkillä vastaavasti hauki voi ampaista pohjasta hyvinkin korkealle vesipatsaaseen napatakseen sille tai ahvenelle tarjotun tasapainon.

Hauki on viileän veden kala Eri kokoisten haukien eri syvyysvyöhykkeiden käyttöön ja habitaatin valintaan tarjoaa mielenkiintoista tietoa Piercen ym. vuonna 2013 julkaistu telemetriatutkimus. Tässä USA:n Minnesotassa tehdyssä tutkimuksessa havaittiin haukien ensinnäkin välttelevän syvimpiä alueita niiden heikon happipitoisuuden takia, vaikka hauet toisinaan sietivätkin jopa alle 3 mg/l happipitoisuuksia.

Isojen yli 70 -senttisten haukien todettiin hakevan kesäisin ensisijaisesti viileää vettä, sillä opti-

milämpötilan ylittävässä vedessä hauki käytännössä vain menettäisi painoaan.

Talvella ja täyskierron aikaan hauet käyttivät eri syvyyksiä tasaisemmin. Pienet hauet etsivät kesäisin ensisijaisesti kasvillisuuden suojaa ja niille lämpötila näytti olevan toissijaista.

Isot hauet olivat tutkimusjärvissä perhokalastajan tavoitettavissa alle kolmen metrin syvyyksillä pääasiassa keväällä ja alkukesästä, ja osassa järviä syyskuun jälkeen, kun taas heinä-elokuussa isot hauet painuivat usein keskimäärin yli neljän metrin syvyyteen.

Hauki ja varsinkin iso hauki on lopulta viileän veden kala, ja näinä ilmastonmuutoksen aikoina suurhauen kalastajan kannattaakin suunnata karttatiedustelunsa yhä pohjoisempiin vesiin. l

1/19 NYT LEHTIPISTEISSÄ

Letkeänlaiska pehmoviehe

HOUKUTTELEE

ISOA HAUKEA

Päijänteeltä

saadaan

TAIMENIA

Hauet nousevat jo ennen vappua kudulle mereen laskeviin jokiin ja tulvaniityille.

HSäkylän Pyhäjärvi kasvattaa ahvenet isoksi HJättiläistonnikalat palasivat Tanskan vesille HKainuun Lentua on kuin pikku-Inari HUisteluveneen varustelu kalaoppaalle HMarkku rakensi tukevan uistelulautan HEsittelyssä kalavesille sopivia veneitä HVäylän lohi tykkäsi, kun vaapun kylki vilkkui HEnsimmäiset virikekasvatetut järvilohet vesiin HKemijolle kalaan oppaan kyydissä HPieliseltä uistellaan nyt kuhaa lohen sijasta HUistelemaan Pohjois-Ruotsin Jämtlantiin HMalediiveille kalaan pienemmällä rahalla.

www.vetouistelulehti.fi H puh. 03-7625 775 2 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 35

UUTTA ◗ TEKSTI: ISMO MALIN

Hyvät kalastusvälineiden valmistajat ja maahantuojat!

Jos haluatte uutuustuotteillenne näkyvyyttä, lähettäkää niistä tietoa Vapaa-ajan Kalastaja -lehden toimitukseen kuvien kera sähköpostiosoitteella jaana.vetikko@vapaa-ajankalastaja.fi.

Voitte myös postittaa aineiston ja näytekappaleet tuotteista osoitteella Suomen Vapaaajankalastajien Keskusjärjestö/Jaana Vetikko, Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki.

Julkaisemme tuoteuutisia mahdollisuuksien mukaan joka numerossamme, joten Vapaa-ajan Kalastaja -lehteen 3/2019 (ilmestyy 31.5.) tarkoitetun aineiston on oltava toimituksen käytössä viimeistään 9.4.

Lisätiedot: Jaana Vetikko, puh. 050 525 7806 tai Ismo Malin, puh. 050 577 4656 ja sähköposti: ismo.malin@vapaa-ajankalastaja.fi.

UUDEN AJAN LUMIKENKÄ EVA ALL-FOAM MUKAUTUU MAASTOON Crescent Moonin EVA All-Foam -lumikengän joustava valmistusmateriaali ja tarkkaan suunniteltu muotoilu mahdollistavat jalan normaalin liikkeen ja luonnollisen kävelyn sekä jopa juoksemisen lumessa. Ne myös mukautuvat kävellessä maastoon aivan kuten tavalliset vaelluskengät, koska niistä puuttuu muille lumikenkämalleille tyypillinen saranamekanismi.

Pohjan rouhea muotoilu ja nastat takaavat turvallisen liikkumisen myös jäisemmillä alustoilla. Polymeerimuovi on lisäksi hyvin eristävä ja lämmin materiaali, joka säilyttää joustavuutensa myös kovemmilla pakkasilla. Nämä lumikengät ovat myös hiljaiset käytössä, joten ne sopivat mainiosti vaikkapa luontokuvaajalle.

EVA All-Foam -lumikengät sopivat kaikenkokoisille kengille. Ne ovat helppo- ja nopeakäyttöiset tarrakiinnityksensä ansiosta.

Pituus 61 cm ja paino 800 g. Värivaihtoehdot: Sininen, punainen, vihreä, Kantavuus: Noin 90 kg saakka. l EVA All-Foam lumikengät on valmistettu polymeerimuovista, joka säilyttää joustavuutensa kovassakin pakkasessa.

NA-FO-KOTELO SUOJAA ÄLYLAITETTA KOVASSA KELISSÄ Suomessa kehitetyn NA-FO-kotelon ansiosta puhelimen tai esimerkiksi gps-laitteen voi pitää nyt esillä kovissakin keleissä. Se mahdollistaa myös laitteen keskeytyksettömän käytön esimerkiksi kalastuksen, metsästyksen tai muun luonnossa liikkumisen aikana.

Kotelossa on läpinäkyvä vesitiivis suojakalvo, jonka läpi laitteen käyttö onnistuu joko paljaalla sormella tai ns. touch-käsineellä. Neopreenistä valmistetussa takarungossa on 40 Na-Fo-kotelossa älylaite ei kastu ja kotelon suojakalvo kestää jopa 25 asteen pakkasta tai 30 asteen hellettä.

36 Vapaa-ajan Kalastaja 2 • 2019

millin nailonvyö solki- tai tarrakiinnityksellä. Kotelo voidaan kiinnittää esimerkiksi ranteeseen siten, että käyttäjällä on aina suora katsekontakti itse laitteeseen. Kiinnityksen kätisyys on vaihdettavissa.

Na-Fo-kotelo kestää niin lämmintä (+30) kuin pakkastakin (-25). Sitä on saatavana kahdessa eri koossa: S-kotelon ulkomitat ovat 105 x 175 mm ja sisään mahtuvan laitteen maksimikoko on 85 x 155 mm. Mkotelon ulkomitat ovat 115 x 185 mm ja sisään mahtuvan laitteen maksimikoko on 100 x 165 mm.

NA-FO-koteloa valmistaa T:mi Suhonen Valtimolla.

LISÄTIEDOT: www.nafo.fi. l

ASSERIN PILKKIUUTUUKSIA Talvikalastajien käyttöön on kuluvaksi talveksi saatu kaksi uutta Asseri-pilkkiä. Niistä MT Pro on liukupilkki, joka sopii erinomaisesti myös kilpapilkintään.

Asserin liukupilkkiä myydään kahdessa koossa isomman ollessa 85 milliä pitkä ja 22 grammaa painava. Pienemmän version mitat ovat 65 milliä ja 12 grammaa. Värivaihtoehdot ovat kulta, kupari ja hopea, mutta pilkin sisäpuoli on aina kirkas.

Uutta Asserin kevennettyä tasapainoa on saatavana kymmenessä eri värissä. Pilkillä on pituutta 80 milliä ja painoa 18 grammaa ja sen erikoisominaisuus on poikkeuksellisen pitkä liuku. Pilkki on varustettu laadukkaalla kemiallisella 3-h-värikoukulla.

Asserilta on tullut myyntiin myös käyttövalmis pilkkicompo-setti. Se koostuu korkkikahvaisesta säätökärjellä varustetusta pilkkivavasta sekä yhdestä MT Pro -liukupilkistä ja Karvisen volframimorrista.

Asseri-pilkit on valmistettu Latviassa ja niiden myyntiedustajana Suomessa toimii Jouni Lukkari, puh. 044 777 1201, sähköposti: jouni@arctixsport.com. l

Asseri MT Pro -liukupilkin värivaihtoehdot ovat kulta, kupari ja hopea.

Pilkin sisäpuoli on kuitenkin aina kirkas.

Pilkkicompo on Asserin käyttövalmis pilkkisetti, joka koostuu korkkikahvaisesta ja säätökärjellä varustetusta pilkkivavasta sekä MT Pro -liukupilkistä ja Karvisvolframimorrista.

Asserin kevennetty tasapainopilkki on 80 milliä pitkä ja se painaa 18 grammaa.

Kuusamon Uistimen Suur-Räsäsen värivalikoimasta löytyy runsaasti haukea houkuttelevia vaihtoehtoja.

RÄSÄSEN UISTINPERHE KASVOI SUURHAUKIVIEHEELLÄ Kuusamon Uistimen Räsäsen seiskasta alkunsa saanut uistinperhe on laajentunut suurhaukivieheellä. Tällä Suur-Räsäseksi nimetyllä ottipelillä on pituutta 12 senttiä ja se painaa 50 grammaa.

Normaalista Räsäsestä poikkeavasti uudessa haukihoukuttimessa on yksihaarakoukku, joka helpottaa kalastusta vesikasvillisuuden seassa ja mahdollistaa kalan nopean irrottamisen koukusta. Uutuuslusikan uinti on perinteisen ”räsäsmäinen” ja sitä voi virittää esimerkiksi lisäämällä jigipyrstön koukkuun.

Pyrstö myös hidastaa lusikan uppoamista.

Tehokas uittotyyli uutuudelle on hidas kelaus maustettuna nopeilla vavan nykäisyillä. Syvemmässä vedessä lusikkaa voi myös pysäytellä. ”Jättikokoinen Räsänen on vahvapotkuinen, pitkäheittoinen ja helppouittoinen uistin. Se toimii sekä lämpimässä että kylmässä vedessä.

Värikartta on suunniteltu erityisesti hauelle ja se kattaa useita UV-lakattuja värejä, jotka on jo aiemmin havaittu hyväksi hauelle”, kertoo yhtiön toimitusjohtaja Kimmo Korpua.

Uutuuden myötä Räsäsestä on nyt saatavilla yksitoista erilaista mallia sekä yli 135 erilaista väriä. Uistinta on myyty miljoonia kappaleita kymmeniin maihin. Tuotteen tuntevat niin lohensoutajat kuin taimenen- ja hauenkalastajatkin. Räsänen on yksi Suomen vanhimmista ja suosituimmista vieheistä saalisvarmuutensa ja helppouittoisuutensa ansiosta. l

2 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 37

PUTKIPERHOJA

LÄÄKÄRIN MÄÄRÄYKSESTÄ

◗ TEKSTI JA KUVAT: JOUNI RONKAINEN

Finnmarkin LOHIJOILLE Lääkärin määräämät kuusi loistavaa ottiperhoa Finnmarkin lohijoille.

LEPPÄSAARENPUAS 1 SIDOS JA MALLI: Jouni Ronkainen PUTKI: Sisäputki kirkas, päällysputki keltainen 35 mm HELA: Soikea hopea JATKE: Keltainen Flatbraid-nauha PYRSTÖ: Vaaleankeltainen Fluoro Fibre RUNKO: ½ hopea Flatbraid-nauha, ½ musta silkki KIERRE: Soikea hopea RUNKOHÄKILÄ: Musta kukko, mustalle osalle KAULUSHÄKILÄ: Fluoresoiva chartreuse kukko SIIPI: Alla vaalean oliivinvihreä jääkarhu, päällä 4 kpl Crystal Mirror Flash kimalle väri Peacock, päällä musta temppelikoira ja musta vuohi SIVUT: Viidakkokukkoa PÄÄ: Fluoresoiva vaaleanvihreä Half Turbo Cone, koko L Hyvä alkuillan perho etenkin hieman kovempaan virtaan. Half Turbo Cone -pää antaa perholle hyvän ja eloisan uinnin. Käytän usein lohireissun aloitusperhona. Tämä onkin antanut hyvin jalka- ja lohiluokan kaloja.

THE BIG E SIDOS JA MALLI: Jouni Ronkainen PUTKI: Sisäputki kirkas, päällysputki kirkas 35 mm HELA: Soikea hopea JATKE: Kermankeltainen silkki PYRSTÖ: Vaaleankeltainen Fluoro Fibre VYÖ: Riikinkukon silmähöyhenen siikanen RUNKO: ¼ fluoresoiva chartreuse silkki, ¼ fluoresoiva magenta silkki, 2/4 musta silkki KIERRE: Soikea hopea joka osalle HUNNUT: Fluoresoiva chartreuse kukko vihreälle osalle ja fluoresoiva magenta kukko pinkille osalle VÄLIVYÖT: Riikinkukon silmähöyhenen siikanen RUNKOHÄKILÄ: Musta kukko mustalle osalle KAULUSHÄKILÄ: Musta kukko SIIPI: Alla valkoinen jääkarhu, päällä musta temppelikoira ja kettu sekä muutama pitempi musta vuohen karva, ylinnä 2 kpl riikinkukon silmähöyhenen siikasia SIVUT: Viidakkokukkoa PÄÄ: Musta Kalakaverille suunnittelemani lahjaperhon kalastava putkiversio. Illan ja yön hämäriin hetkiin. Osoitti toimivuutensa heti ensimmäisenä lohikesänään antamalla kahdella perättäisellä laskulla lohijalan ja titin.

38 Vapaa-ajan Kalastaja 2 • 2019

PURPPURAPUTKI

SANTIKKA SIDOS JA MALLI: Jouni Ronkainen PUTKI: FD Tubes Brocade hileputki, 30 mm, kirkas putki ja sinivihreä hile RUNKO: Flashabou Flatbraid-nauha KIERRE: Soikea hopea SIIPI: Alla haaleanvihreä jääkarhu, 4 kpl Crystal Mirror Flash-kimalle väri keltainen, päällä musta temppelikoira, ylinnä 4 kpl riikinkukon silmähöyhenen siikasia PÄÄ: Musta

SIDOS JA MALLI: Jouni Ronkainen PUTKI: Kirkas putki 15 mm RUNKO: Purppuranvärinen Pearly-kimalle kierrettynä. Perhon rungon voi vahvistaa kirkkaalla kutistesukalla KAULUSHÄKILÄ: Lohenvaaleanpunainen kukko SIIPI: Alla valkokärkinen orava, päällä viinipunainen hopeakettu, ylinnä nippu lappapuuron (vispipuuron) väristä Wing n´ Flash -kimalletta SIVUT: Viidakkokukkoa PÄÄ: Musta Puolipilvisen kelin perho lohen kalastukseen. On toiminut myös kirkkaalla auringonpaisteella.

Alkuperäisestä Sunray Shadow -perhosta muunneltu versio. Kirkas auringonpaisteinen keli asettaa yleensä kovia haasteita lohen kalastukseen. Usein Santikka pelastaa päivän tai jopa reissun antamalla sen ainoan kalan. Perhoa kannattaa sitoa useampia eri kokoja ja vaihdella niitä päivän aikana, jos tapahtumia ei kuulu.

TIENSUU LIGHT SIDOS: Jouni Ronkainen ALKUP.MALLI: Fabian Benedikter PUTKI: Sisäputki kirkas, päällysputki kirkas 25 mm HELA: Soikea hopea JATKE: Fluoresoiva kirkkaanvihreä sidontasilkki PYRSTÖ: Chartreuse Fluoro Fibre RUNKO: Hopea Flatbraid-nauha KIERRE: Soikea hopea RUNKOHÄKILÄ: Fluoresoiva vaaleansininen kukko KAULUSHÄKILÄ: Silver Badger -kukko SIIPI: Alla valkoinen suden karva, päällä harmaa hopeakettu ja musta kettu SIVUT: Sinistä viidakkokukkoa PÄÄ: Fluoresoiva kirkkaanvihreä sidontasilkki Lakselvan taitavan ja sinnikkään perhokalastajan perhomalli lohen kalastukseen päivällä. Antanut perhon kehittäjälle useita lohiluokan kaloja. Fabianin mukaan muita perhomalleja päivälle ei tarvita.

PIENI VIHREÄMUSTA SIDOS JA MALLI: Jouni Ronkainen PUTKI: Valmis 14 mm messinkirunko, sisäputki keltainen RUNKO: Fluoresoiva vaaleanvihreä silkki (Hot Green) KAULUSHÄKILÄ: Musta kukko SIIPI: Alla vaalean oliivinvihreä jääkarhu, päällä musta kettu PÄÄ: Musta Vihreä-mustat putki- ja koukkuperhot ovat olleet Finnmarkin lohenkalastajien luottoperhoja jo usean vuoden ajan. Runkona pelkkä vihreä putki ja siipi mustaa karvaa Santikan tyyliin sidottuna toimii kirkkaissa vesissä. Välillä on hyvä pienentää perhon kokoa reilusti samoin kuin vaihdella kalastustekniikkaa. Toisinaan se palkitsee hiljaisen päivän lohen upealla otilla. l 2 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 39

VAVAN

VARRESSA

◗ TEKSTI: ISMO MALIN ◗ KUVAT: HANNA STENGÅRD

Saara-Sofia Sirén on viihtynyt lapsesta asti veneessä ja saaristossa. On tärkeää, että meri on lähellä.

40 Vapaa-ajan Kalastaja 2 • 2019

SAARA-SOFIA SIRÉN huolehtii vesistöjen ja kalakantojen hyvinvoinnista T

urkulaiselle kansanedustajalle (kok) Saara-Sofia Sirénille merestä tuli keskeinen osa elämää jo lapsena, sillä hänen perheensä vietti paljon aikaa Turun saaristossa purjehtien. Erityisesti hänelle on jäänyt mieleen, että silloin oli vielä paikkoja, joista sai ostaa savustettua kampelaa. ”Nykyisin ikävä kyllä kampelaa ei enää saa oikein mistään”, harmittelee Sirén, jolle rakkaus luontoa kohtaan ja halu sen suojelemiseen ovat yhä tärkeä osa hänen elämäänsä niin työssä kuin vapaa-ajallakin.

Kansanedustajana Sirén esimerkiksi pääsee vaikuttamaan itselleen tärkeiden asioiden puolesta ympäristövaliokunnan jäsenenä. Huoli vesistöistä ja uhanalaisista kalakannoista saivat hänet kiinnostumaan myös Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestöstä (SVK), jonka varapuheenjohtajana hän juuri aloitti toisen kautensa.

Kalastusta sukupolvelta toiselle Kalastaminen on Saara-Sofialle itselleenkin tuttua puuhaa, sillä hän muistaa onkineensa mökkilaiturilta jo pikkutyttönä. Nykyisin hän pilkkii satunnaisesti ja virvelillä heittelykin sujuu. ”Perheemme varsinainen kalamies on kuitenkin puolisoni Sami, joka suunnittelee yhdessä

viisivuotiaan tyttäremme kanssa yhteisiä kalaretkiä. Hänestä on hyvää kyytiä tulossa isän kalakaveri. Näin kalastusharrastus parhaiten periytyy ja on koko perheen yhteinen harrastus, kun se menee sukupolvelta toiselle.”

Luontoa Sirénit tuovat tyttärilleen tutuksi myös retkeilemällä metsässä. ”Kesällä käymme usein torilla yhdessä katsomassa kalatarjontaa ja harmittavan usein se on pääosin Norjan lohta.”

Työtä Itämeren puolesta Sirén on paitsi ympäristövaliokunnan, myös Itämeren parlamentaarikkokonferenssin Suomen valtuuskunnan jäsen. Hänen tehtäviinsä kuuluu seurata ja raportoida Itämeren rehevöitymistä koskevaa tutkimusta ja toisaalta esille tulevia keinoja meren tilan parantamiseksi esimerkiksi muille Itämeren alueen parlamentaarikoille. ”Edelleen maatalouden päästöt ovat merkittävin Itämerta kuormittava tekijä. Esimerkiksi peltojen kipsikäsittelyt ovat hyvä ensiapu, jolla vähentää maatalouden vesistöille aiheuttamaa kuormitusta. Lähtökohta pitäisi kuitenkin olla rakenteissa ja huomio pitäisi kohdistaa esimerkiksi peltojen tasapainoon, kasvipeitteisyyteen ja maaperään”, Sirén selvittää.

Huoli vesistöistä ja uhanalaisista kalakannoista sai kansanedustaja SaaraSofia Sirénin tulemaan mukaan SVK:n toimintaan ja hän on toiminut järjestön varapuheenjohtajana vuodesta 2017.

KUKA?

SAARA-SOFIA SIRÉN ➤ Syntynyt 10.7.1986 Mikkelissä ➤ Asuu Turussa ➤ Kokoomuksen kansanedustaja vuodesta 2015

➤ Suomen Vapaa-ajan Kalastajien Keskusjärjestön varapuheenjohtaja vuodesta 2017

➤ Perhe: Aviomies ja kaksi tytärtä ➤ Harrastukset: veneily ja luontoliikunta

2 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 41

VAVAN

VARRESSA

KOTIMAINEN KALA

Kalastusmatkailulle lisää huomiota

Työpapereihin tutustumista eduskunnassa.

Patoja purettava ja vesilakia rukattava

KOTIMAISTA KALAA RUOKAPÖYTÄÄN Sirénistä olisi myös tärkeää, että suomalaiset söisivät kotimaista kalaa nykyistä enemmän. Hänen mukaansa terveellisyyden ja herkullisuuden lisäksi suomalaisen kalan hyviä puolia on, että sen syöminen on luonnon ja ilmaston kannalta hyvä valinta. ”Itämeren kala, kotimainen kala, lähiruoka ja itse pyydetty kala, mikäs sen hienompaa”, hän tiivistää.

Omaksi suosikkikalakseen Sirén mainitsee ahvenen, jota hän itsekin välillä pyytää pilkkien niin talvella kuin avovesikaudellakin. ”Ceviche taas on mielestäni kalaherkuista paras”, hän lisää.

Ahvenet ovat kalareissujen perussaalista.

Kuva: Saara-Sofia Sirénin arkisto.

42 Vapaa-ajan Kalastaja 2 • 2019

”Sinänsähän nämä asiat eivät sisällöltään ole huonoja. Varsinkaan tämä uhanalaisten kalojen pyynnistä seuraava sanktiomaksu, jota olen itsekin ehdottanut jo vuonna 2016. Ylä-Lapin tapauksessa minulle taas jäi tunne, että esimerkiksi matkailunäkökulma jäi kokonaan huomiotta”, Sirén ihmettelee.

Suomessa onkin ollut hänen mielestään ongelmana, ettei kalastusmatkailua ole juurikaan otettu huomioon päätöksenteossa. ”Nyt kun on käynnissä vapaaajankalatalouden uuden strategian laatiminen, pitäisi sitä valmisteltaessa matkailukalastuksen suuri merkitys vihdoin tunnustaa”, Sirén korostaa.

Keskustan toiminta yllätti Keskustan tapa tuoda kalastuslain muutosesitykset eduskuntaan yllätti Sirénin mukaan hallituskumppanit. Lausunnoissa alkuperäinen esitys sai paljon kritiikkiä ja kaikki muu siitä karsittiinkin, paitsi uhanalaisten ja taantuneiden kalalajien laittomaan pyyntiin liittyvä seuraamusmaksu ja Ylä-Lapin asukkaiden kalastusmahdollisuuksien parantaminen. ”Siitä huolimatta jäi sellainen tunne, että valmistelussa ei lähtökohtaisesti kaikkia intressiryhmiä kuultu kunnolla.

Minusta olisi ollut parempi, että olisi käyty koko laki huolellisesti läpi vasta seuraavassa eduskunnassa, kun nyt työhön lähdettiin kiireellä. Tässä kokonaisuudessaan hyvässä laissa on myös korjattavaa, joka nyt jäi tekemättä”, Sirén sanoo.

Tulevalla vaalikaudella olisi Sirénin mielestä uhanalaisten vaelluskalojen tilannetta saatava helpotetuksi esimerkiksi energiantuotannon kannalta vähämerkityksisiä patoja purkamalla. ”Olisi lisäksi löydettävä erilaisia toimivia kalatieratkaisuja, koska vesistötkin ovat erilaisia”, Sirén pohtii.

Myös vesilakia olisi hänen mielestään rukattava, koska tällä hetkellä vanhoihin vesitalouslupiin voidaan puuttua vain rajallisesti, vaikkei niissä olisi minkäänlaisia kalatalousvelvoitteita.

Positiivisena merkkinä vesilain muuttamismahdollisuuksien suhteen hän pitää oikeusministeriössä viime syksynä valmistunutta arviomuistiota, jonka mukaan vesitalousluvan avaamiselle jälkikäteen tai uusien lupamääräysten asettamiselle ei ole perustuslaista johtuvia esteitä. l

◗ TEKSTI JA KUVAT: JUHA OJAHARJU

Kokkolassa ja Vaasassa

tehtiin taas kututuroja

L

oppiaisviikonloppuna upotettiin jälleen joulukuusia ahventen kututuroiksi.

Mahdollisuus oman joulukuusen kierrättämiseksi kalojen hyväksi sai ihmiset liikkeelle ja uusia kututuroja syntyi yli sata kappaletta.

SVK:n Koolla on väliä -hankkeen turotapahtumissa luodaan ahvenille sopivia kutupaikkoja kaupunkien rantavesiin ja pyritään sitä kautta kasvattamaan näiden alueiden ahvenkantoja.

Kaupunkien rantavedet ovat pitkälti rakennettuja, jolloin ongelmaksi muodostuu sopivien kutupaikkojen vähyys. Monen rannikolla sijaitsevan kaupungin ja kunnan rannoista jopa yli kuusikymmentä prosenttia on rakennettuja. Tämä tarkoittaa, että moni alkuperäinen kutupaikka on jäänyt rakentamisen alle tai hävinnyt ruoppaamisen myötä.

ta kantavia kaupunkilaisia alkoi virrata jäälle jo heti aamukymmeneltä ja kuusen tuojia riitti aina tapahtuman loppuun eli kahteen iltapäivällä saakka. Onkilahteen upotettiin päivän aikana noin sata joulukuusta, mikä on ennätys tähän mennessä.

Kaikkiin upotettuihin kuusiin sidottiin tiiliskivi painoksi, jotta ne pysyvät paikallaan.

Kumpikin tapahtumapaikka oli valittu niin, että kuuset eivät aiheuta haittaa veneilijöille tai muulle vesien käytölle. Lupa tapahtumien järjestämiselle ja kuusten upottamiselle haettiin vesialueen omistajilta, eli Kokkolan ja Vaasan kaupungeilta.

Näin isoon joulukuuseen mahtuu runsaasti mätinauhoja.

Kuusen tuojia riitti Kokkolassa upotettiin kuusia nyt toista kertaa. Paikka oli sama kuin viime vuonna eli Isokari, joka myös Friisin saarena tunnetaan. Joulukuusia tuotiin ja upotettiin päivän aikana noin kaksikymmentä eli saman verran kuin vuotta aiemmin.

Vaasassa kaikille avoin turotapahtuma järjestettiin nyt kolmannen kerran ja siitä alkaa hiljalleen muodostua perinne.

Tällä kerralla tapahtuma järjestettiin Onkilahden rannassa, tosin eri puolella lahtea kuin edellisenä vuonna. Joulukuus-

Paikallisin voimin

Turojen upottaminen on oikea hyvän mielen tapahtuma.

Tapahtumat järjestettiin yhteistyössä paikallisten kalastusseurojen kanssa. Kokkolassa mukana oli Specimen Finlandin väkeä ja Vaasassa tapahtumaa järjestämässä oli Vaasan Urheilukalastajien ja Pilk Kingsin edustajia.

Kummassakin tapahtumassa oli tarjolla lämmintä makkaraa ja lapsille mehua. Moni perhe viihtyikin paikalla pidempään kuin olivat ehkä aikoneet. Yleisesti toivottiin turotapahtumille jatkoa myös ensi vuonna. l 2 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 43

VÄLINEET

◗ TEKSTI JA KUVAT: MARKKU NIEMINEN

Hyrräkelan HUOLTO – aluksi ”räjäytyskuva” esille K alastusharrastukseni alkuvaiheessa yksi vuoden kohokohdista oli ABUvuosikirjan lukeminen. Muitakin välinemerkkejä oli jonkun verran tarjolla, mutta ABUmerkkiset olivat luotettavia ja nk. ”täytyy-välineitä”.

Avokela kuului umpikelan ohella varustuksiini, mutta siihen aikaan hyrräkela tuntui mystiseltä välineeltä. Lähipiirissäni ei ollut ketään, joka sitä olisi käyttänyt.

Lapsuuden ystäväni isä, vaikka ei juuri kalastanutkaan, oli jostain Abu Rekord -merkkisen hyrräkelan kuitenkin hankkinut. Uteliaisuuttamme otimme kelan ja siihen soveltuvan vavan salaa kokeiluumme, joka ei päättynyt kovin onnellisesti.

Olemattoman heittokokemuksen myötä saimme aikaan oikein komean ”harakanpesän”, jollaisesta vuosikirjassakin oli varoitettu. Kokeilut jäivät siihen paikkaan odottamaan ko-

kemusta, aikuisikää ja keskipakojarrun kehitystä.

Sittemmin hyrräkela on tullut tutuksi pääasiassa vetouistelussa ja jäämeren kalastuksessa.

Jonkin verran olen sitä käyttänyt myös haukien jerkkaamisessa ja jigaamisessa. Käytössä on edelleen säilynyt ABU Ambassadeur ja lisäksi on tullut pari muuta merkkiä.

Räjäytyskuva auttaa Vaikka hyrräkelan käyttö jääkin monesti vähäiseksi, on sitäkin huollettava, kuten useammin käytössä olevaa avokelaakin. Pitkä säilytys kaapin hyllyllä kuivattaa hyrräkelan hienot öljyt laakereista ja saa aikaan epämiellyttävää kitkaa ja kitinää.

Hyrräkela näyttää päällisin puolin yksinkertaiselta paketilta. Sisällä on kuitenkin paljon osia, joiden tarkoitus ei ensi katsomalta selviä. On syytä ottaa esiin pakkauksessa oleva ”räjäytyskuva”, ennen kuin ryhtyy

purkamaan kelaa pieniin osiin.

Osat kannattaa purkaa isolle vaalealle alustalle sellaiseen järjestykseen, että niiden paikat muistuvat kelaa taas kootessa.

Kauden aikana tehtävässä huollossa riittää puhdistus sekä liikkuvien osien öljyäminen ja rasvaaminen. Purkamista tarvitaan vain siihen asti, että päästään käsiksi laakereihin. Vuosihuollossa kela puretaan pienempiin osiin ja samalla nähdään myös niiden kunto.

Käytän huoltoesimerkkinä ABU Ambassadeur 5500 CS Pro Rocket -mallista kelaa. Se on oikeakätinen ja kierteet ovat normaaleja, myötäpäivään kiristyviä. Vasenkätisessä kelassa taas osa kierteistä aukeaa myötäpäivään, mikä pitää muistaa huollon yhteydessä.

Purkaminen alkaa kammesta Purkaminen aloitetaan kammesta, jonka mutteri avataan

KAMPIASETELMAN osat Kammen akselin pään sokka.

Kammenpuoleinen sivu.

Kammen mutteri Jarrun siipimutteri.

Jarrun siipimutterin prikat.

jakoavaimella tai yleensä 10 millin lenkkiavaimella. Ennen avaamista poistetaan mutterin lukituslevy, joka on ruuvilla kiinni kammessa. Kampiakselin päässä oleva hevosenkenkäsokka poistetaan varovasti, minkä jälkeen kampi ja sen alla oleva lukitusprikka saadaan irti.

Tämän jälkeen avataan kammen vastapuolinen sivu, joka on kiinni kolmella pienellä ruuvilla. Nyt saadaan puola irti. Puolan keskiön molemmissa päissä on laakerit, jotka voidellaan parilla tipalla hienoa öljyä laakeria kohden.

Toista laakeria peittävä muovinen ratas lähtee helposti vetämällä irti. Sen jälkeen puretaan rungosta siimanohjaimen ”matoruuvi” avaamalla ohjaimen ruuvi irti. Ruuvin alta saadaan ravistamalla pois matoruuvin kynsi. Seuraavaksi poistetaan rungossa oleva lukituslevy, jolloin matoruuvi vaippoineen lähtee irti rungosta.

Matoruuvi puhdistetaan liasta ja rasvasta, tarvittaessa liuotinta käyttäen. Joskus se on uutena tehdasrasvattu ja puhdistus on ennen käyttöönottoa tarpeellinen. Vaippa on helppo puhdistaa esimerkiksi puhdistuspuikolla.

Tähtimutteri auki Kammen ja jarrun sipimutterin välissä oleva kiristysprikka

Kammen mutterin lukituslevy Kampi

44 Vapaa-ajan Kalastaja 2 • 2019

Poista pisteet

Kammen sivun purkaminen alkaa kiertämällä tähtimutteri auki. Runko saadaan irti löysäämällä kolme sormiruuvia. Sivuposki on koneistopakassa kiinni kahdella ruuvilla. Kampiakselin ympäril-

SIIMAOHJAIMEN osat

HUOLTO

Matoruuvi vaippoineen ohjaimen läpi.

Ohjaimen ruuvi

HUOLTOJA MYÖS KAUDEN KULUESSA

Kynsi

Ohjain

Vaippa

Matoruuvi

Lukituslevy

lä on päällekkäin kaksi kuperaa prikkaa, jotka poistetaan. Koottaessa tulee muistaa, että prikat asetetaan eri päin eli kuperat puolet eri suuntiin. Nyt painetaan kampiakselia alaspäin, jolloin koko koneistopakka irtoaa sivuposkesta.

Rataskoneisto nostetaan pois akselistaan ja neulalaakerin holkki otetaan pois. Koneiston alla akselin ympärillä on pieni kupariprikka, jota ei tarvitse poistaa. Koneiston päällä on prikkalevy ja sen alla kolme jarrulevyä sekä niiden välissä prikkalevyt. Prikkojen ja jarrulevyjen määrä vaihtelee eri kelamalleissa.

Jarrulevyt puhdistetaan ja kuivataan, mutta ei rasvata. Keskimmäisen prikkalevyn sivuissa on nystyrät, jotka kootessa kohdistetaan rattaan reunoissa oleviin koloihin. Koneistopakan akselin ratas sekä koneiston ratas puhdistetaan ja rasvataan.

Itse pakan osia ei tarvitse purkaa, jos mitään rikkinäistä ei ole näkyvissä. Pohjaa vasten liikkuva laukaisimen vipu kannattaa myös rasvata liikkumisen parantamiseksi.

Neulalaakeri puhtaaksi Sivuposkessa kampiakselin reiän ympärillä on neulalaakeri (IAR), joka estää kampea pyörimästä taaksepäin. Se puhdistetaan puhdistuspuikolla varovasti. Puhdistuksessa voidaan käyttää sellaista liuotinta, joka ei syövytä sen sisällä olevia muoviosia. Useampi peräkkäinen öljyäminen ja puhdistus yleensä riittää.

Puhdistuksen jälkeen neulalaakeri öljytään ja päälle laitetaan suojaava rasvakerros. Kammen vastakkaisen puoleisen sivuposken muovirattaat puhdistetaan ja rasvataan.

Samoin keskiössä olevaan keskipakojarrusäätimen kuppiin voi laittaa tipan öljyä. Säätimen voi myös irrottaa ja puh-

KONEISTOPAKAN osat

distaa. Joissain malleissa se on kammen puoleisessa poskessa.

Osat takaisin paikoilleen Kun kaikki laakerit on öljytty ja rattaat rasvattu, aloitetaan kokoaminen siitä, mihin purkamisessa jäätiin. Koneisto upotetaan akseliinsa ja puhdistetut prikat ja jarrulevyt asetetaan paikoilleen. Puhdistettu neulalaakerin holkki pujotetaan viimeisenä.

Koneistopakka kiinnitetään kammenpuoleiseen sivuun kahdella ruuvilla. Sen jälkeen asetetaan jarrun siipipyörän prikat paikoilleen kuperat puolet eri suuntiin, jolloin niihin tulee jousivoimaa.

Puolan akseli

Kupariprikka

Kalastuskauden aikana siimanohjaimen matoruuvi öljytään muutaman kerran ja oikein tunnollinen kelanomistaja suorittaa edellä kerrotun huollon jossain vaiheessa kautta.

Vetouistelussa hyrräkelat ovat kovilla varsinkin merellä, jossa suolavesi voi tehdä kepposia huoltamattomille välineille. Merikeikan jälkeen kelat on huuhdeltava makealla vedellä, eikä pesu ole pahitteeksi sisävesilläkään. Aina käytön jälkeen tulee jarrun siipiratas löysätä, mikä ylläpitää jarrun moitteettoman toiminnan.

Abu Ambassadeur -keloja on vuosikymmenten aikana kehitelty ja malleja siunaantunut lukuisia. Niiden osat ovat myös muuttuneet, joten räjäytyskuvan merkitystä ei voi kyseenalaistaa.

Jos joku osa kaipaa päivitystä tai hukkuu, siitä voi ottaa talteen osan valmistusnumeron. Netistä löytää myös varaosasivuja ja sieltä kautta voi tilata osia.

Hyrräkelan huoltoon löytyy myös apua videoiden muodossa.

Puolan laukaisin

Koneiston akseli

Neulalaakerin holkki

Jarrun prikat

Neulalaakeri IAR

2 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 45

VÄLINEET Siipipyörä kierretään paikoilleen muistaen oikea kiertosuunta kelan kätisyyden mukaan. Kiertämistä helpottaa, kun pitää akselin päästä kiinni sormin tai kampea apuna käyttäen. Kammen lukitusprikka asetetaan paikalleen kupera puoli ylöspäin ja sen jälkeen kampi paikalleen. Tämän jälkeen asetetaan akselin pään hevosenkenkäsokka paikalleen pientä talttameisseliä apuna käyttäen.

Sitten kierretään lukitusmutteri kammen päälle sopivan kireälle varoen, etteivät messinkierteet vahingoitu akselissa.

Mutterin päälle kiinnitetään lukituslevy ruuvin reiät vastakkain. Kammen pidikkeiden sisään on tässä vaiheessa hyvä laittaa pari tippaa öljyä, jotta ne pyörivät kevyesti.

Rungon kasaaminen Runko kasataan pujottamalla siimanohjain paikalleen. Joissain malleissa on matoruuvin vaipan päässä laakeri, joka myös öljytään. Voitelu onnistuu myös kasauksen jälkeen laittamalla tippa öljyä vaipan päähän.

Kitkajarrun räikkä Puolan laukaisija

Keskipakojarrun säädin

Kasauksen viimeistely

VIDEO

NETISSÄ MAINIO HUOLTOVIDEO Mainio huoltovideo löytyy osoitteesta https://ruotoblog.com/2014/11/24/ambassadeur-huoltovideo/. Kuten jutusta on nähtävissä, hyrräkelan purkaminen ja kokoaminen ei ole aivan läpihuutojuttu.

Kun kelan muutaman kerran purkaa ja kasaa, oppii paremmin tuntemaan osien merkityksen ja ymmärtämään huollon ja kelan hyvänä pidon tarpeellisuuden.

PUOLA ja runko Runko

Siimaohjainasetelman lukituslevy

Vaippa pujotetaan runkoon siimanohjaimen läpi ja matoruuvi työnnetään vaippaan. Pujotusvaiheessa varmistetaan, että ohjaimen kärki on urassaan.

Matoruuvi lukitaan runkoon lukituslevyllä, jonka jälkeen matoruuvin kynsi pudotetaan koloonsa ja ruuvi kiristetään paikoilleen. Matoruuvin päästä pyöritetään, kunnes ohjainyksikkö alkaa toimia. Vaipan sisään laitetaan muutama tippa öljyä, ei rasvaa.

Kammen vastakkainen sivu

Runko kiinnitetään kampi-/koneistopakkaan kolmella sormimutterilla. Nyt voidaan työntää puolan akseli paikalleen. Akselin päässä on ura ja kiertämällä sitä puoli kierrosta se lukittuu tiukemmin paikalleen sivuposken keskiössä oleviin haittoihin.

Ennen kuin puola työnnetään paikalleen, tarkistetaan, että keskipakojarrun kärkien pienet holkit ovat paikoillaan.

Kuvan kelassa kärkiä on kaksi, mutta uudemmissa malleissa niitä on enemmän. Kun puola on paikoillaan ja molemmat keskiön laakerit öljytty, painetaan muovinen puolan ratas paikalleen. Kammen vastainen sivuposki kiinnitetään paikalleen kolmella ruuvilla. Kela on nyt kasattu. l

Laakeri Keskipakosäätimen kuppi

Keskipakojarrun palat

46 Vapaa-ajan Kalastaja 2 • 2019

Puolan muoviratas

Muoviratas painetaan laakerin päälle

◗HAUKITEHTAAT

◗KOTIKUNTA

SVK:lta opas haukitehtaan perustamiseen

Merkitystä eräluvissa: Tosiasiallinen asuinpaikka määrittelee kotikunnan

Suomessa on ryhdytty ahkerasti kunnostamaan kosteikkoja niin ravinteiden pidättäjiksi kuin linnustonkin hyväksi, mutta kaMaanomistajan pohlaston vaatimuksia kuntiessa haukitehtaan perustamista mailnostustoimissa ei aiemmin leen, voi SVK:n ole riittävästi osattu ottaa asiantuntijoilta pyyhuomioon. Vastauksena tää apua. Toinen keino talkoilla hauen tähän Suomen Vapaa-ajanhyväksi on liittyä kalastajien Keskusjärjestö SVK:n henkilöjäseon julkaissut tietopaketin neksi ja kohdentaa osa jäsenmaksusta nimeltä ”Haukitehtaat osaHaukitehtaiden pena kalaston- ja ympäristönrustamiseen. hoitoa”.

Opas ohjeistaa kunnostamaan kosteikkoja niin, että ne soveltuisivat erinomaisesti haukien ja samalla monien muiden kalojen lisääntymiseen. Oppaasta myös selviää, mitä kartoituksen ja suunnittelun eri työvaiheita projektissa on ja millainen on haukitehtaalle sopiva paikka, rakenne ja ominaisuudet. Oppaassa mainitaan myös muita menetelmiä hauen lisääntymisalueiden ja -menestyksen lisäämiseksi.

Haukien lisääntymismenestyksen parantaminen on tärkeää, koska lisääntymisalueiden pinta-ala on pienentynyt ja niiden soveltuvuus lisääntymiseen on heikentynyt ihmistoiminnan myötä. Hauella on tärkeä rooli ylläpitää tasapainoista kalastorakennetta ja se hillitsee myös osaltaan rehevöitymistä. Lisäksi hauki on korkealle arvostettu urheilukala ja sen kalastuksen ympärillä pyörii suuria euromääriä.

Moni nykyisellään huonosti hauen lisääntymiseen soveltuva kosteikko voitaisiin kunnostaa merkittäväksi hauen lisääntymisalueeksi – haukitehtaaksi. Esimerkiksi Ruotsissa onnistuttiin satakertaistamaan kosteikosta mereen lähte-vien hauen poikasten määrä melko pienillä toimenpiteillä. Kunnostuksen jälkeinen poikastuotto oli noin kymmenen poikasta/neliömetri. Toimivilla haukitehtailla on lisäksi runsas linnusto ja muu eliöstö. Haukitehtaan voi perustaa usein myös laidunmaalle. Tällöin alue tuottaa keväällä runsaasti kalanpoikasia ja kesällä samalla alueella voidaan laiduntaa karjaa.

Tietopaketin laadinnassa on ollut mukana alan asiantuntijoita ja se on rahoitettu osittain maa- ja metsätalousministeriön myöntämistä kalastonhoitomaksuvaroista.

Oppaan ja videon aiheesta löydät osoitteesta: www. vapaa-ajankalastaja.fi/vastuullinen/haukitehtaat/. Molempia saa jakaa vapaasti. l

Kotikuntalain ja korkeimman hallinto-oikeuden mukaan henkilö asuu kunnassa, johon hänellä on kiinteä yhteys: esimerkiksi perhe, työpaikka tai hoitosuhde.

Henkilön kotikunta ei siis välttämättä muutu, vaikka hän itse ilmoittaisi osoitteensa kakkosasuntoonsa, jos hän kuitenkin tosiasiallisesti asuu muualla.

Jos metsästäjä tai kalastaja on epävarma omasta tilanteestaan, asian voi tarkistaa esimerkiksi Kuntaliiton internetsivuilta, jonne on kerätty esimerkkitapauksia siitä, miten kotikunta määräytyy. Ratkaisevaa ovat selvät siteet kuntaan.

Eränkäynnissä kotikunnalla on merkitystä. Pohjois-Suomes-

sa (Metsästyslaki 8§) metsästäjillä on oikeus metsästää ilmaiseksi kotikuntansa valtion alueilla. Lisäksi Lapissa kalastajilla voi olla erityisoikeuksia omassa kunnassaan: esimerkiksi Ylä-Lapin asukkaat saavat maksuttoman kalastusluvan omassa kotikunnassaan sijaitseville valtion vesille.

Maksuton kalastuslupa ei kata tällä hetkellä lohen ja taimenen nousuvesiä, jotka kalastuslaissa erikseen luokitellaan. Väärinkäytökset säännösten noudattamisessa voivat johtaa rikosoikeudellisiin seuraamuksiin.

Lisää aiheesta Kuntaliiton sivuilla www.kuntaliitto.fi/asiantuntijapalvelut/laki/kuntien-itsehallinto/kotikunta. l

◗AVUSTUS Rapala Rahaston avustukset taas haettavissa Rapala VMC Oyj:n ja Normark Suomi Oy:n ylläpitämän Rapala Rahaston avustukset ovat taas haettavissa. Avustuksen suuruus on 300-3000 euroa ja avustushakemukset on toimitettava huhtikuun puoliväliin mennessä.

Rapala Rahaston avustuksilla tuetaan kotimaisia vapaa-ajankalastusta edistäviä hankkeita. Tukea voivat hakea esimerkiksi osakas- ja hoitokunnat, kalastusseurat ja -piirit sekä vesien tai luonnon hoito- ja suojeluyhdistykset.

Avustuksia voidaan myöntää myös paikallisille yhteisöille ja talkooporukoille sekä tutkijoille ja opiskelijoille. Periaatteena kuitenkin on, että Rahasto ei ohjaa varoja varsinaisiin kalojen istutuksiin. Kalastusvälineillä puo-

lestaan tuetaan tilaisuuksia, joissa tarjotaan lapsille, nuorille ja muille erityisryhmille mahdollisuus kalastusharrastukseen ja siihen liittyvien tietojen sekä taitojen syventämiseen.

Hakemukset on lähetettävä huhtikuun puoliväliin mennessä joko sähköpostilla osoitteeseen rahasto@rapala.fi tai postitse osoitteella Rapala VMC Oyj, Rapala Rahasto, Mäkelänkatu 91, 00610 Helsinki.

Hakemus voi olla muuten vapaamuotoinen, mutta siitä pitää ilmetä seuraavat asiat: hanke, tapahtuma, tutkimus tai muu tarve, avustuksen tai lahjoituksen haluttu arvo tai määrä, perustelut, hakijan taustatiedot ja yhteyshenkilön kontaktitiedot. l 2 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 47

Kun aurinko alkaa pitkän talven jälkeen lämmittää jokialueita, luonto heräilee vähitellen ja veden pinnalla alkaa näkyä liikettä ensin kaksisiipisten muodossa. Kun päivän pituus ja valon määrä ovat riittäviä, myös sumukorentojen kuoriutuminen pääsee vauhtiin. Nämä mielenkiintoiset koskikorentojen lahkoon kuuluvat hyönteiset herättävät niin kalat kuin kalastajatkin talviunilta.

SUVANTOJA ja SUMUKORENTOJA keväästä syksyyn

O

PERH

NURKKA

◗TEKSTI JA KUVAT: JYRKI HILTUNEN

P

arhaimmillaan sumukorentokalastus on huippuluokan pintaperhokalastusta aurinkoisessa ja lämpimässä kevätkelissä hankien ympäröimänä. Usein kalastaja voi kuitenkin suosiolla jäädä lämpimään mökkiin perhoja sitomaan.

Pakkanen on korrikalastajan pahin "vihollinen”. Sen jälkeen hyvänä kakkosena tulee tuuli, mutta kapeilla metsäjoilla kalastettaessa löytyy aina tuulettomia paikkoja.

Toisinaan on taas päiviä, jolloin kelit ovat viimeisen päälle kohdallaan, mutta joko korreja ei tulekaan, tai jos tulee, niin jostain syystä kalat eivät aktivoidu. Nämä kaikki elementit tekevät korrikalastuksesta todella haastavaa. Se onkin asia, joka vetää koskien ääreen vuosittain.

48 Vapaa-ajan Kalastaja 2 • 2019

Kun olosuhteet ovat kohdallaan, niin saalistakin tulee.

Tuulenpuuskat välillä hyvästä Paras keli korrikalastukselle ei ole täysin tyyni ja aurinkoinen.

Riittää hyvin, että ilma on plussalla ja tuuli on noin 1-2 metriä sekunnissa. Pienet tuulenpuuskat ovat välillä hyvästä, koska ne puhaltavat korreja lentoon ja si-

tä myötä veden pinnalle. Kalatkaan eivät ole aivan niin arkoja, kun pinnalla on pientä värettä.

Joskus olen sattunut huippukuoriutumisiin niin kovassa räntäsateessa, että veden pinnalla menee reilusti hyhmää, mutta kalaa pintoo joka puolella. Hetkeä aikaisemmin auringon paistaessa pintakäynneistä

ei ollut tietoakaan. Sitten rajut tuulenpuuskat ja äkillinen räntäsade heittivät massoittain korreja veteen herättäen suvannon eloon.

Ei myöskään kannata vieroksua kalastamista iltahämärässä, sillä toisinaan kalat aktivoituvat vasta silloin. Muistan useammankin kerran kalojen alka-

teen oransseja. Kalvoroikkujia ja korkealla kelluvia pintaperhoja löytyy usein siiman päästä.

Perukkeen vahvuudella ei tässä vaiheessa kautta ole vielä suurta merkitystä, joten vahvemmallakin (0,18-0,20) pärjää vallan mainiosti.

PERHOT

Nymfillä kaloja tasaisen varmasti Kalastettaessa kannattaa pitää mielessä se, että ainakin omien havaintojeni mukaan suurin osa kalojen ravinnosta koostuu nymfeistä. Ne antavat tasaisen varmasti kaloja, vaikka pintaperhot pettäisivätkin.

Välillä näkee kaloja, jotka ovat erikoistuneet syömään aivan pintakalvossa olevia nymfejä, ja ne ovatkin usein hankalimpia onkia. Näille kaloille kun eivät kelpaa pintaperhot, vaan rasvatut ja kalvossa uitetut nymfit.

Sumukorentokalastajan perhoja.

PINTAPERHO KOUKKU: #10-14 RUNKO: Musta dupping SIIPI: 2-3 kpl cdchöyheniä HÄKILÄ: Musta tai harmaa kukko (voidaan tehdä myös laskuvarjohäkilänä)

Mustat perhot toimivat loppukaudesta

NYMFI KOUKKU: #10-14 PYRSTÖ: Musta kukko RUNKO: Musta dupping KIERRE: Musta Vinyl rib SELKÄKILPI: Musta niini taitettuna kaksinkerroin (jätetään kolmion muotoon päältä katsottuna) HÄKILÄ: Musta cdc Tämä on toiminut hyvänä yleisnymfinä niin pintakalvossa kuin sen allakin kalastettuna. Olen tehnyt siitä oranssiin vivahtavan ruskeita ja täysin mustia malleja.

Sopiva tuulenvire pinnalla on parempi kuin täysin peilityyni keli.

neen yllättäen pintoa, kun olen tehnyt lähtöä koskelta. Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten hankalasti kuoriutumiset ovat ennustettavissa.

Alkukauden luottavaiset kalat Sumukorentokausi kestää yleensä noin 3-5 viikkoa paikasta ja vuodesta riippuen. Kauden alkupuolella kalat ovat usein hyvinkin helppoja saada nousemaan perhoihin.

Pitkä talvi on takana ja useimmissa paikoissa kalat eivät ole nähneet perhoja moneen kuukauteen. Ne ovatkin siksi luottavaisia ottamaan hyvinkin monentyyppisiin perhoihin, kunhan vain perhon hahmo ja koko ovat lähellä oikeaa sumukorentoa.

Itse käytän alkukaudesta enemmän oranssiin vivahtavia perhoja, koska silloin kalat syövät pääasiassa juuri kuoriutuneita yksilöitä, jotka ovat ruos-

Kun mennään loppukautta kohden, sumukorentoja ei enää kuoriudu, vaan pinnalla parveilevat yksilöt ovat jo jonkin aikaa sitten kuorituneita munintalennolla olevia aikuisia. Tällöin niiden väritys on huomattavasti alkukautta tummempi ja mustat perhot toimivat yleensä parhaiten.

Kovan kalastuspaineen alla olevilla koskilla kalat alkavat olla tässä vaiheessa niin arkoja, että jopa säännöllisesti pintovan kalan saaminen voi olla todella haastavaa. Vaihtelemalla perhokokoja ja ohentamalla perukkeen vahvuutta nämäkin kalat saa lopulta ottamaan.

Todella ohuitakin perukkeita voi käyttää, koska kalat ovat pääasiassa hyvin hidasvirtaisissa suvannoissa ja kylmän veden kangistamia. Jopa 0,10 perukkeille on löytynyt käyttöä kaiken nähneiden kalojen kanssa. l 2 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 49

Monipuolista kalastusta kalakukkojen kaupungissa

KALA PAIKKA

-

KUOPIOSSA on pieniä ja suuria vesiä tarjolla

◗TEKSTI JA KUVAT: JANNE TARKIAINEN

V

Iso-Valkeinen Sammakkolampi Keskustan Valkeinen Kolmisoppi Leväsenlampi

Kuopion kaupungin vesialueet

Kallaveden saaristo

Kaupunkialueen vapakalastusalueet Urheilukalastuspaikka Iso-Valkeinen Retkeilypalveluja Kallaveden saaristossa Veneluiska (rakennettu tai luonnonluiska) Kuopion kansallinen kaupunkipuisto Karttapohja (C) MML 2019

Kirjolohet houkuttelevat pilkkijöitä Keskustan Valkeiselle.

50 Vapaa-ajan Kalastaja 2 • 2019

uonna 1775 perustettu kalakukkojen kotikaupunki Kuopio on oivallinen esimerkki paikkakunnasta, joka tarjoaa paljon erilaisia mahdollisuuksia kalastusta harrastavalle. Kaupungilla on reilut 9000 hehtaaria vesialueita, jotka käsittävät erityiskalastuspaikkoja, lampia sekä suurempia selkiä ja reittivettä.

Oivallista ja erittäin edistyksellistä koko Suomea ajatellen on, että kaupungin pienvesillä saa kalastaa ainoastaan vapakalastusmenetelmiä käyttäen. Monipuoliset vesialueet palvelevat toki myös matkailijoita, mutta tuovat erityisesti kaupungissa asuville viihtyvyyttä ja kalastusharrastusmahdollisuuden jokapäiväiseen elämään.

Erilaiset vedet tarjoavat myös hyvän mahdollisuuden kalastaa eri kalastusmuodoilla eri lajeja ja jopa ennätyskokoisia kaloja.

Suuri Kallavesi ympärillä Kuopiota ympäröi Kallavesi, joka on ollut myös monen laulun ja runon lähde. Suomen kymmenenneksi suurin ja Pohjois-Savon suurin järvi tarjoaa kaupunkikalastajalle monia mahdollisuuksia niin rannalta kuin veneellä kalastamiseen. Kuha on noussut järven tärkeimmäksi saaliskalaksi vuosien varrella.

Punalihaisenkin tavoittaminen on Kallavedellä mahdollista, sillä taimenta istutetaan sen vesialueelle säännöllisesti.

Myös haukikanta on vahva ja ahventa on Kallavedessä niin runsaasti, että ainakin kukkokaloja saa varmuudella, muttei isojen liki kiloisten kyrmyniskojenkaan saaminen ole mahdotonta.

Vesille pääsee helposti Kaupungin tai kyläyhdistysten ylläpitämiä veneilijöiden ja kalastajien vapaassa käytössä ole-

via laavuja, kalamajoja ja rantautumispaikkoja tulisijoineen löytyy kymmeniä ympäri Kallavettä. Myös kaupunkia lähellä olevissa saarissa on niitä useita.

Veneenlasku on Kuopiossa helppoa, sillä kaupungin alueelta veneen saa vesille kahdeksasta eri kohdasta. Vesille pääsee myös ilman omaa venettä kesäaikaan useamman kerran päivässä Kuopion satamasta lähtevillä risteilyillä.

Järvellä on kisattu vuosien varrella monia erilaisia kalastuskilpailuja muun muassa pilkkimällä. Lähitulevaisuuden suurin koitos käydään vuonna 2020, jolloin SM-pilkkimestaruudet ratkotaan parinkymmenen vuoden tauon jälkeen Kallavedellä.

Lammet ovat oivia paikkoja kaupunkikalastajalle. Niihin pääsee helposti kävellen, polkupyörällä tai bussilla.

Kalaan kävellen, fillarilla tai bussilla Kuopiossa kalastaminen on helppoa, eikä se vaadi välttämättä omaa autoa. Kalastamaan voi mennä vaikka kävellen, fillarilla tai bussilla, sillä Kallaveden lisäksi eri puolilla Kuopiota

Leväsenlammesta voi saada vaikkapa suutarin. Kuva: Juha Ojaharju.

YHTENÄISLUVAT

KALLAVEDELLÄ ON USEITA KALASTUSALUEITA Etelä- ja Pohjois-Kallavedellä toimivat yhtenäislupa-alueet, jotka palvelevat useammalla vavalla uistelevia. Etelä-Kallaveden alue alkaa Kallansiltojen eteläpuolelta ja jatkuu aina Puutossalmeen saakka, muutamia poisluettavia alueita lukuun ottamatta.

Puutossalmen eteläpuolelta alkaa KoiKeskustan Valkeisella rus-Sotkan viehekalastusalue, joka käsiton järjestetty muun tää lohipilkkikilalueita Sotkanselältä ja Koirusselän muassa pailuja hyvällä menestyksellä.

kokonaan. Pohjois-Kallaveden yhtenäislupa-alue alkaa Kallansiltojen pohjoispuolelta ja jatkuu aina Petynsaareen saakka. Tarkat lupa-aluetiedot löytyvät jatkossa kalatalousalueiden nettisivuilta.

Kuopion kaupunki myy omistamallensa vesialueelle Kallavedellä vapakalastuslupaa hintaan kahdeksan euroa/vapa/vuosi sekä viiden euron hintaista tuulastus- ja sukelluskalastuslupaa.

on useita kaupungin omistamia lampia, jotka toimivat vapakalastusalueena. Niillä saa kalastaa ainoastaan vapavälinein.

Lammet ovat hyvä lisä kaupunkikalastajalle, sillä ne tarjoavat myös paljon mahdollisuuksia eri kalalajien pyytämiseen. Sammakkolammelta voi saada isoja ruutanoita, Leväsenlammesta särjen, säyneen, suutarin ja sorvan lisäksi myös ennätyskokoisia pasureita.

Keskustan Valkeiselta, jossa on järjestetty myös muun muassa SM-lohipilkkejä ja useita koululaisten kalastuspäiviä, voi siiman päähän saada särkikalojen lisäksi siian, kirjolohen, suutarin, sammen tai vaikkapa karpin.

Moneen lampeen on istutettu myös siikaa, jota pilkkijät käyvät talvisin pilkkimässä. Kuopion toinen Valkeinen, kirjolohen ja siian erityiskalastuspaikka (IsoValkeinen) sijaitsee moottoritien jakaman Iso-Valkeisen lammen itäpuolella hotelli Iso-Valkeisen kupeessa. Iso-Valkeisen länsipuoli ja muun muassa Kolmisoppi ovat taas suosittuja siianpilkintäkohteita.

Hyviä kalapaikkoja on siis Kuopiossa paljon ja kalastaa voi monia eri kalalajeja. Aina ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan päästäkseen ottipaikoille.

Tutustuminen Kuopion vesialueisiin kannattaa tehdä joko vavan kanssa tai ilman. Nähtävää ja koettavaa on paljon. l

määräyksistä: Lisää tietoa luvista ja

luvat www.kuopio.fi/kalastus

2 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 51

◗LAJIKALASTUS Timi Laitisen 47. kalalaji, isosimppu, tuli jigillä Märketiltä 18. elokuuta. Kuva: Mediataju/Skes.

Näitä p voit h erhoja eittää VIRVE LILLÄ

laadukkaat

SPINTUBE PIKE SVK

Suomalaisen kalastusmatkailun edistämisseura SKES selvitti, kuinka monta kalalajia lajikalastajat vuoden 2018 aikana onnistuivat saamaan.

Tulos oli yhteensä 55 lajia.

Eniten lajeja koukutti tuusulalainen Timi Laitinen, joka onnistui saamaan 52 eri kalalajia Suomen vesistä. Se on kaikkien aikojen ennätyslukema Suomessa. Vanhat ennätykset rikkoi myös turkulainen Mikael Jaakkola, joka sai vain yhden lajin vähemmän kuin Laitinen.

Lajipisteeseen ei riittänyt pelkkä oma ilmoitus, sillä erityisesti lukuisat särkikalalajit sekä pienet tokot menevät helposti sekaisin. Jokainen saatu kalalaji tuli dokumentoida selkeällä valokuvalla, ja saalislaji tarkas-

HEITTOPERHOT

EUMERIN Tätä väriä ei hauki ole nähnyt missään!

Timi Laitinen sai saaliiksi 52 kalalajia vuoden aikana tettiin ja määritettiin sen perusteella. Tilastoihin ei hyväksytty mukaan rauhoitettuja tai alamittaisia kaloja.

Taimen ja siika laskettiin molemmat asiaan kuuluvasti yhdeksi saaduksi lajiksi.

Kalalajeja olisi mahdollista saada Suomen vesiltä enemmänkin kuin viime vuoden 55 lajia. Esimerkiksi kilohailia, nokkakalaa tai piikkisimppua ei viime vuonna kukaan lajirekisterin ilmoittajista saanut koukkuun. ”Siloneula ja särmäneula ovat niin pienisuisia, että ainakaan vielä lajikalastajat eivät ole niitä onnistuneet tavoittamaan”, SKES:n puheenjohtaja Jukka Halonen sanoo.

Laji-ilmoitukset 2019 voi lähettää osoitteeseen info@skes.fi. l

JK-UISTIMET 14 g

12,-

12,-

l Haukiperho SVK:n väreissä l Paino 23 g

Tä värity llä ksellä tilillää on n suurh useita aukia !

kpl 20 g

SPINTUBE PIKE

12,-

ARCTIC LARGE l Toimii erityisen hyvin ahvenelle, taimenelle ja kirjolohelle l Kahdessa koossa: 6 g ja 8 g

12,-

l Toimii erityisen hyvin tummissa humuksen värjäämissä vesissä l Paino 23 g

kpl JK-UISTIN on legendaari-

6,-

nen kevennetty lusikkauistin.

Kolme eri väriä: JT, JR ja PN.

TILAUKSET: Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö S-POSTI jaana.piskonen@vapaa-ajankalastaja.fi PUH. 050 597 4933 NETISTÄ www.vapaa-ajankalastaja.fi/kauppa. Hintoihin lisätään toimituskulut.

52 Vapaa-ajan Kalastaja 2 • 2019

◗TEKSTI: JUHA OJAHARJU

Sakari Vuoriaho Laitilasta sai tämän huikean paksun suutarin, joka painoi 4,070 kg ja oli 52 cm pitkä. Kyseessä on uusi SE.

Uusia Suomen

ENNÄTYSKALOJA

S

uomen ennätyskalalautakunta on kokouksissaan käsitellyt taas joukon uusia ilmoituksia. Uusia ennätyksiä syntyi yhteensä seitsemän, joista kaksi sivuaa vanhaa, jo voimassa olevaa ennätystä. Lisäksi kirjattiin kolme uutta pyyntitavan ennätystä. Vain yksi ilmoitus hylättiin, kyseessä oli virheellinen lajinmääritys.

Viime vuoden syksyllä pidetyssä kokouksessa kirjattiin rekisteriin seuraa-

Tämä ennätyskokoinen piikkimonni ui Teuvo Koskisen katiskaan. Pyyntipaikkana oli Loppi ja siellä Saarijärvi.

Kala punnittiin kädessä pidettävällä digivaa’alla, minkä seurauksena kala sai luokituksen C. Eli hyväksytty, mutta ei virallinen SE.

vat Suomen ennätykset ja niitä sivuavat lukemat: hietatokko 7,1 cm, made 8,05 kg, ruutana 2,99 kg, suutari 4,07 kg ja viisipiikki 5,8 cm (sama kuin entinen SE).

Uusiksi pyyntitavan ennätyksiksi vapavälineiden sarjaan tulivat piikkimonni 0,333 kg, silakka 0,45 kg ja törö 14,2 cm.

Helmikuussa pidetyssä kokouksessa hyväksyttiin kaksi uutta SE-kalaa, jotka olivat allikkosalakka 9,1 cm ja lahna 7,45 kg.

Näistä lahna sivuaa entistä ennätystä. l

2 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 53

KILPAILUT

◗TEKSTI: JUHA OJAHARJU JA OLLI SAARI

Suurkalakilpailun ja -rekisterin säännöt, ilmoitusrajat sekä ilmoituskaavake: www.vapaa-ajankalastaja.fi > suurkalat.

Voit tilata ne myös puh. 050 597 4933, s-posti: vapaa-ajankalastaja@vapaa-ajankalastaja.fi. Lisätietoja suurkalakisasta antaa Jaana Vetikko puh. 050 525 7806.

S

uurten kalojen kalastaminen on viime vuosina kasvattanut jatkuvasti suosiotaan, ainakin kun sitä mitataan meille lähetettyjen suurkalailmoitusten määrällä. Vastaanotimme viime vuotta koskien upeat 228 suurkalailmoitusta, kun vuotta aikaisemmin määrä oli 192. Kasvua oli siis 36 ilmoituksen verran. Suurkiitos kaikille kaloja ilmoittaneille!

Ilmoitetuista 228 suurkalasta kaikkiaan 152 oli vapautettu takaisin kasvamaan. Tälläkin sektorilla on tullut kasvua viime vuosina.

Muilla kuin vapavälinein saatuja kaloja ilmoitettiin kaksikymmentä, niistä 17 oli saatu verkolla ja kolme katiskalla.

Vuoden 2018

SUURKALAT Tämän hienon säyneen sai Niklas Sällinen pohjaongella ja mansikan makuisella maissinjyvällä. Vaaka näytti säyneen painoksi 1,830 kiloa.

Suosituimmat lajit Eniten ilmoitettiin haukia, yhteensä 47 kappaletta. Suurin osa ilmoitetuista suurhauis-

Iso ahven sai järjestöpäällikön ilmeen maireaksi.

Kala nappasi Ollin tarjoilemaan viisituumaiseen Keitech Easy Shiner -jigiin. Ahvenella oli painoa 1,860 kiloa ja pituutta 51 senttiä.

ta oli saatu heittokalastamalla.

Toiseksi eniten ilmoitettiin ahvenia, joka oli lajina 35 ilmoituksessa. Kolmanneksi eniten ilmoitettiin suutareita, yhteensä 21 kappaletta. Yhtä lukuun ottamatta kaikki suutarit oli kalastettu onkimalla. Muita suurkaloja ilmoitettiin seuraavasti: kuha 18, sorva 17, säyne 17, särki 13, ruutana 9, pasuri 10, me-

rilohi 3, meritaimen 2, turpa 3, harjus 7, lahna 6, silakka 3, karppi 2, piikkimonni 2, hopearuutana 2, järvitaimen 2, kuore 1, made 1, seipi 1, ja toutain 6.

Vuoden suurkalastaja 2018 Vuoden Suurkalastaja-titteli oli jaossa nyt toista kertaa. Arvonimen saa se, joka on vuoden aikana saanut, vapauttanut ja il-

SUURKALAkilpailu

Suurkalakisassa palkitaan vuosittain vapavälineiden ja muiden pyyntivälineiden -sarjoissa ryhmien A, B, C ja D prosentuaalisesti suurimpien kalojen pyytäjät kalastusvälinein. Kalan suhteellinen suuruus lasketaan siitä, kuinka monella prosentilla sen paino ylittää Suurkalastajan Ansiomerkkiin oikeuttavan vähimmäispainorajan. Suurimman prosenttiluvun saaneen kalan pyytäjä on ryhmän voittaja. Vuoden 2018 voittajat selviävät oheisesta taulukosta.

54 Vapaa-ajan Kalastaja 2 • 2019

KILPAILUT SUURKALASTAJAN Kultainen Ansiomerkki

moittanut eniten suurkaloja. Tulokseen lasketaan kolme suurkalaa per laji kalastajaa kohden. Jokaisesta vapautetusta suurkalasta saa yhden pisteen, eli yhdestä lajista pystyy saamaan kokoon maksimissaan kolme pistettä. Listalle päästäkseen tulee olla jäsenenä jossain SVK:n alaisessa seurassa tai suoraan SVK:ssa.

Kisan voitti melko ylivoimaisesti kuopiolainen Mauri Jylkkä, joka keräsi 18 pistettä. Maurin suurkalalistalta löytyivät seuraavat lajit: ahven, pasuri, ruutana, sorva, suutari ja säyne.

Nuorten sarjassa voiton vei toisen kerran peräkkäin Specimen Finland -seuraa edustava Niklas Sällinen. Niklas sai syyskuun alussa onkimalla komean suursäyneen.

Jokaisen kalalajin vuoden suurimman yksilön pyytäjälle on Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö myöntänyt SUURKALASTAJAN KULTAISEN ANSIOMERKIN. Merkit on myönnetty molemmissa sarjoissa. Ansiomerkkien saajat käyvät kalojensa pyyntitietojen kera ilmi oheisesta listasta.

VUODEN 2018 SUURIMMAT KALAT AKTIIVISIN VÄLINEIN LAJI

KG PYYTÄJÄ

Ahven

VÄLINE

PAIKKA

AIKA

1,860

Olli Saari

Jigaus, Keitech Easy Shiner 5" Järvi

28.9.

Harjus

1,650

Jyrki Lindh

Pilkintä, Mosarin tasuri

Järvi, Inari

28.4.

Hauki

14,780

Ville Tepsa

Vetouistelu, Nils Master Invincible

Kemijoki

22.6.

Hopearuutana 1,757

Henri Lillman

Onginta

15.8.

Järvitaimen 7,150

Tomislav Kukulj

Perho

1.12.

Muuramenjoki

Karppi 14,100 Olavi Kujanen Pohjaonginta 22.8.

Kuha

10,600

Antti Henriksson

Vertikaalijigaus, Westin Twin 8"

Järvi

30.4.

Lahna

3,100

Henry Merikallio

Pohjaonki, boilie

Espoo, järvi

26.8.

Jani Saren

Vetouistelu, täkyraksi

Ahvenanmaa, Eckerö

23.5.

Merilohi

17,940

Meritaimen

6,220

Pentti Rantala

Putkiperho

Kotka, Korkeakoski

Pasuri

0,780

Mauri Jylkkä

Kelaonginta

Kuopio, lampi

29.12.

20.5.

Piikkimonni 0,333

Vesa Sivonen

Onginta, mato

Kotka, Katariina

19.5.

Ruutana

1,800

Pauli Varsila

Pohjaonki, tekomaissi

Uusimaa, järvi

30.5.

Seipi

0,136

Kari Lahtinen

Onginta, mato

Pori, Mäntyluoto

Silakka

0,460

Janne Almgren

Silakkalitka

Raasepori

Sorva

1,035

Mikael Järvinen

Jigaus

Vanajavesi, Rauttunselkä 12.7.

Suutari

3,044

Markus Sällinen

Onginta, mato+maissi

Kuopio, järvi

Särki

0,790

Tuukka Tissari

Kelaonginta, maissi

Kuopio

13.6.

Säyne

2,300

Veikka Kansanniva

Vetouistelu, katko muikku Rapala

Simojärvi

18.7.

Toutain

6,500

Juhani Järvinen

Perhokalastus

Tuulensuun joki

30.4.

Turpa

2,400

Liisa Vatanen

Onki, teleskooppi, mato

Pyhtää, Hattarinjärvi

20.5.

3.7.

10.3.

2.7.

VUODEN 2018 SUURIMMAT KALAT MUILLA VÄLINEILLÄ LAJI

Vuoden suurimman merilohen ilmoitti Jani Saren. Painoa upealla lohella oli 17,940 kiloa ja pituutta 124 senttiä. Kalastusmuotona oli vetouistelu ja siiman päässä täkyraksi.

KG PYYTÄJÄ

Ahven

2,000

Hauki

17,210

Kuore

0,156

VÄLINE

PAIKKA

Vesa Hurskainen

Verkko 60

Uukuniemi, Kesälahti

Anne ja Harri Lähteenkorva

Verkko 45

Sastamala

Risto Iltanen

Verkko 60

Kemi, Perämeri

Lahna 7,450

Hannu Seppänen Verkko 60 Juva, lampi ja Hannu Rautiainen

Made

8,050

AIKA 16.7.

21.10.

24.2.

9.11.

Hannu Kauhanen

Riimuverkko 60

Iisalmi, Haapajärvi

Piikkimonni 0,750

Teuvo Koskinen

Katiska

Loppi, Saarijärvi

4.10.

Ruutana

2,990

Markus Tuunainen

Verkko 55

Jalasjärvi, Jalasjärvi

12.3.

Silakka

0,374

Tommi Pirttimäki

Pohjaverkko

Pori, Outoori

Suutari

4,070

Sakari Vuoriaho

Verkko 45

Laitila

23.7.

Särki

0,940

Tuomas Heinonen

Verkko 55

Haapamäki, Valkeinen

2.10.

Säyne

2,370

Olavi Alatalo

Verkko 30

Piehinki, Ulkokarin ranta 2.7.

Vapavälineet

9.4.

5.5.

Muut välineet

RYHMÄ

PYYTÄJÄ

LAJI

PAINO KG

RYHMÄ

PYYTÄJÄ

LAJI

A

Antti Henriksson

Kuha

10,600

% RAJASTA 212

A

Hannu Kauhanen

Made

PAINO KG 8,050

% RAJASTA 201,2

B

Jyrki Lindh

Harjus

1,650

165

C

Markus Tuunainen

Ruutana

2,990

299

C

Mikael Järvinen

Sorva

1,035

207

D

Teuvo Koskinen

Piikkimonni

0,750

375

D

Vesa Sivonen

Piikkimonni

0,333

166,5 2 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 55

KILPAILUT

Suurkaloja voi ilmoittaa osoitteessa:

vapaa-ajankalastaja.fi/kalailmoitus/

PALKINNOT 2019

VUODEN 2019 SUURKALAKILPAILUN MUIDEN PYYNTIVÄLINEIDEN SARJAN palkinnoiksi lahjoittaa Kivikangas Oy ➤ kaksi Ufo-katiskaa ja ➤ kaksi Pietarin verkkoa 55 mm solmuvälillä (55 mm x 1,8 m x 7F/30 m, Ironsilk).

Tämä hieno karppi nappasi Olavi Kujasen pohjaonkeen aamuyöllä 22. päivä elokuuta. Painoa kalalle oli kertynyt 14,1 kiloa.

Isoja toutaimia voi saada muulloinkin kuin keväällä. Tässä mallia näyttää Jere Kurkioja, joka sai tämän toutaimen 8.9.

Jigaamalla saadulla kalalla oli painoa 4,280 kiloa.

puh. (06) 781 2900 www.kivikangas.fi

VUODEN 2019 SUURKALAKILPAILUN VAPAVÄLINEIDEN SARJAN palkinnoiksi lahjoittaa Kalastuskolmio vapa-kela-siima -setit: ➤ Kela Konger Ultris 1120 FD ➤ Vapa Konger Troker Spin M 210 cm, 10-30 g ➤ Siima Unyl Flex Plus 0,25 mm

puh. (03) 644 120 www.kalastuskolmio.fi

56 Vapaa-ajan Kalastaja 2 • 2019

HALL OF FAME Pentti Rantala Helsingistä jatkaa Hall Of Fame ➤ Juha Ojaharju, Kuortane, 11 lajia (ahven, -listan kärjessä. Meritaimenen myötä Pentin hauki, lahna, pasuri, ruutana, seipi, sorva, lajimäärä kasvoi neljääntoista. Jani Hakkaraisuutari, särki, säyne ja turpa) nen ja Kari Harjunpää jakavat kakkossijan kah- ➤ Markus Sällinen, Kokkola, 10 lajia (ahven, dellatoista lajilla. Markus Sällinen sai listalhauki, kuha, pasuri, ruutana, seipi, sorva, leen ahvenen ja nousi sen myötä kymmenen suutari, säyne ja turpa) lajin porukkaan. ➤ Oskari Kujanen, Espoo, 8 lajia (ahven, harUusia nimiä kymmenen suurkalalajia saaneijus, hauki, karppi, ruutana, sorva, suutari, den listalle tulee varmasti lisää jo tämän vuosäyne) den aikana. ➤ Pauli Varsila, 8 lajia (ankerias, hauki, harjus, karppi, piikkimonni, ruutana, sorva ja HALL OF FAME TOP 11, eli vähintään suutari) seitsemän eri lajin suurkalaa 22.2.2019 ➤ Heikki Vatanen, Savonlinna, 7 lajia (ahven, ➤ Pentti Rantala, Helsinki, 14 lajia (ahven, lahna, pasuri, ruutana, sorva, suutari ja hauki, härkäsimppu, kuha, kuore, made, säyne) meritaimen, pasuri, siika, sorva, suutari, ➤ Henri Lillman, Siltakylä 7, lajia (hopearuusärki, säyne ja vimpa) tana, lahna, pasuri, piikkimonni, sorva, ➤ Jani Hakkarainen, Raisio, 12 lajia (harjus, suutari ja turpa) hauki, hopearuutana, kuha, pasuri, ruuta➤ Jarno Laihinen, 7 lajia (harjus, pasuri, na, sulkava, suutari, särki, säyne, toutain suutari, sulkava, särki, säyne ja turpa) ja turpa) ➤ Mauri Jylkkä, Kuopio, 7 lajia, (ahven, ➤ Kari Harjunpää, Vaasa, 12 lajia (ahven, pasuri, ruutana, sorva, suutari, särki ja hauki, lahna, meritaimen, pasuri, ruutana, seipi, sorva, suutari, särki, säyne ja turpa) säyne) l

KILPAILUT

Ilmoitetut suurkalat löytyvät kalarekisteristä:

vapaa-ajankalastaja.fi/kalarekisteri/

Suurkalakilpailun VAPAUTUSSARJA Vapautussarjaan ilmoitettiin viime vuonna 152 vapautettua suurkalaa, mikä tarkoitti jälleen uutta saalisilmoituksien ennätystä. Lajeista yleisimpiä olivat hauki (38 ilmoitusta), suutari (18), ahven (15) ja säyne (14).

OPM:n lahjoittamat pääpalkinnot, Lowrance Hook2 5x-gps -kaikuluotaimet, voittivat petokalaryhmässä Antti Henriksson (kuha 10,6 kg), lohikalaryhmässä Tomislav Kukulj (järvitaimen 90 cm) ja särkikalaryhmässä Mikael Järvinen (sorva 1,035 kg). Muiden lajien ryhmän pääpalkinto jäi jakamatta sääntöjen mukaisten saalisilmoituksien puuttumisen takia. Kaikki voittajat selviävät oheisesta taulukosta.

Voittajat 2018 Ryhmä

Pyytäjä

Laji

A

Antti Henriksson

Kuha

Paino kg / Pituus cm % rajasta 10,600

212

B

Tomislav Kukulj

Järvitaimen

90 cm

120

C

Mikael Järvinen

Sorva

1,035

207

Palkintokategoria

Palkitsija

Pyytäjä

Laji

Pääpalkinto, suurin petokala

OPM

Antti Henriksson

Kuha

Pääpalkinto, suurin lohikala

OPM

Tomislav Kukulj

Järvitaimen

Pääpalkinto, suurin särkikala OPM

Mikael Järvinen

Sorva

Suurin lohi

Vision

Jani Saren

Merilohi

Suurin harjus

Vision

Mari Virtanen

Suurin järvitaimen

Ruoto

Tomislav Kukulj

Suurin hauki

CWC

Jarkko Tattari

Suurin ahven

Silli Lures

Suurin karppi Suurin lahna

VAPAUTUSSARJA 2019

Vapautussarja 2019 on jo käynnissä ja odottaa ilmoituksia vapautetuista ja vapautettavista suurkaloista. Kalojen välistä suuruutta ratkotaan neljässä suurkalaryhmässä (petokalat, lohikalat, särkikalat ja muut kalat), joista kunkin suhteessa suurimman kalan vapauttajat palkitaan.

Lajikohtaisien palkintojen ja arvontapalkintojen muodossa suurten kalojen vapauttamista ovat tukemassa Vision, CWC, Gofish. fi, Ruoto ja Silli Lures. Lisätiedot ja säännöt Vapautussarjasta löytyvät osoitteesta: www.vapaa-ajankalastaja.fi/vastuullinen/ vapautussarja

Paino kg/Pituus cm % rajasta 10,6 kg

212

90 cm

120

1,035 kg

207

124 cm

112,7

Harjus

51 cm

108,5

Järvitaimen

90 cm

120

Hauki

14,51 kg

145,1

Olli Saari

Ahven

1,86 kg

186

Onkitukku

Olavi Kujanen

Karppi

14,1 kg

141

Onkitukku

Henry Merikallio

Lahna

3,1 kg

124

Suurin ruutana

Onkitukku

Pauli Varsila

Ruutana

1,8 kg

180

Suurin suutari

Onkitukku

Markus Sällinen

Suutari

3,044 kg

202,9

Ahvenarvonta

SYP

Timo Räsänen

Ahven

1,4 kg

140

Haukiarvonta

CWC

Tomi Kujala

Hauki

11,5 kg

115

Arvonta

Koolla on väliä Kari Harjunpää

Turpa

1,68 kg

129

Arvonta

Koolla on väliä Erik Rostedt

Hauki

10,0 kg

100

Onpa upea taimen.

Se nappasi Tomislav Kukuljin perhoon 1.12. Kalan strategiset mitat olivat 7,150 kiloa ja 90 senttiä.

Suurimman hauen vapauttanut palkitaan CWC:n BFT Instinct X7 -hyrräkelalla.

Silli Lures palkitsee suurimman ahvenen vapauttajan legendaarisella Sillin kevennetyllä tasapainopilkillä.

Pisimmän taimenen vapauttaja saa Ruodon tarjoamista tuotteista valita palkinnokseen joko Saxa Shade Gen2 -heittovavan tai Grimman Origo -perhokelan.

Vision palkitsee pisimmän lohen vapauttajan XLV LOHI -perhokelalla ja pisimmän harjuksen vapauttajan XLV NYMPH -perhokelalla.

Gofish.fi lahjoittaa suurimman lahnan, suutarin, särjen ja säyneen vapauttaneille Starfish-suurkalamäskiä, arvo noin 50 €.

2 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 57

HISTORIAN HAVINAA

☛

ARTIKKELEITA, UUTISIA JA TARINOITA menneiltä ajoilta kerännyt PERTTI KANERVA.

Valtamerien urheilukalastus on nykyään useille suomalaisille intohimoinen harrastus.

Suurista valtamerien urheilukaloista on toki kerrottu jo yli sata vuotta sitten. Metsästys ja kalastus -lehden ensimmäisen vuosikerran 1912 helmikuun numerossa oli ”Uutisia ja pikku tietoja” -palstalla tarinaa tarponista lennokkaan kuvan kera.

"Tarponi”. Varsin pidetty urheilu amerikkalaisten onkiurheilijain keskuudessa on tarponin pyynti, joka kala kuuluu sillinsukuun ja jonka latinalainen nimi on Megalops cyprinoides ja Megalops thrissoides, joista jälkimäinen on varsinainen tarponi.

Se asuu Meksikon lahdessa, mutta nousee jokia ylös niin pitkälle kuin niissä on suolasekaista vettä. Se kasvaa 2-3 metr. pituiseksi ja 500-600 kilon painoiseksi.

Tarponin pyynti on vaarallista, se kun voi kaataa pienemmän veneen, minkä vuoksi kaikki eivät uskalla sitä pyytää. Liha, joka muuten on karkeasyistä ja maultaan muistuttaa tonnikalaa, ei esiinny kaupassa, vaikka kala itsessään on hyvin tavallinen Floridan jokisuissa. Sitä pyydetään harppuunalla (väkäkeihäällä) ja sattuu monasti, että harppuunan satuttama kala tekemällä ylivoimaisia ponnistuksia ja voimakkaita ilmahyppyjä, kaataa veneen. Pudotessaan ilmasta takaisin veteen oikaiseksi se suoraksi koko pituudelleen, joten syntyy sellaiset hyökyaallot kuin jos hevonen tahi härkä heitettäisiin korkealta veteen. (St. Hubertus).

LÄHDE: Suomen kalakirjaston arkisto.

58 Vapaa-ajan Kalastaja 2 • 2019

◗ELOHOPEA Ahventen elohopeapitoisuuksissa suuret vaihtelut Uudenmaan järvillä Ahventen elohopeapitoisuuksia on tutkittu Uudellamaalla vuosien 2016-2018 aikana yhteensä 42 järvellä sekä Gennarbyvikenillä, joka on padottu merenlahti. Erot vesistöjen välillä ovat merkittäviä.

Myös yksittäisten kalojen väliset erot ovat joissakin järvissä suuria. Tutkimusjärvet sijaitsevat eri puolilla Uuttamaata. Mittaustuloksia käytetään vesien tilan luokittelussa vuonna 2019.

Luokittelussa ahventen kylkilihaksesta mitattuja pitoisuuksia verrataan elohopean ympäristönlaatunormiin, joka vaihtelee erityyppisissä vesistöissä välillä 0,20-0,25 mg/kg kalan tuorepainoa kohti laskettua. Laatunormin raja-arvo koskee 15-20 senttiä pitkiä ahvenia.

Tutkituilla järvillä elohopeapitoisuuden keskiarvot vaihtelivat välillä 0,07-0,72 mg/ kg.

Erot Uudenmaan järvien ahventen elohopeapitoisuuksissa ovat eri vesistöjen välillä suuria, mutta myös yksittäisten kalojen väliset erot samassakin järvessä voivat olla merkittäviä.

Kuva: Tero Taponen.

Kirkasvetisissä eli vähähumuksisissa järvissä keskiarvo oli 0,21 mg/kg, humusjärvissä hieman korkeampi 0,27 mg/kg ja runsasravinteisissa, usein savisameissa järvissä 0,14 mg/kg.

Erityisesti kirkasvetisissä järvissä vaihtelu oli suurta: niiden joukosta löytyivät sekä kaikkein korkeimmat että kaikkein matalimmat elohopeapitoisuudet.

Uudenmaan ELY-keskus on seu-

rannut kalojen elohopeapitoisuutta vuodesta 2013 lähtien. Jo alussa huomattiin, että pitoisuudet vaihtelevat vesistöjen ja kalayksilöiden välillä. Uusi Helsingin yliopiston kanssa toteutettu laajempi selvitys varmistaa, että elohopeaa koskevia tuloksia ei voi yleistää koskemaan kaikkia samantyyppisiä vesistöjä. Järvet ovat yksilöitä, ja elohopeapitoisuus voi vaihdella aivan lähekkäinkin sijaitsevilla järvillä. l

◗SUOMENLAHTI Suomenlahden happitilanne on poikkeuksellisen huono Suomenlahden happitilanne havaittiin poikkeuksellisen huonoksi SYKEn merentutkimusalus Arandan tutkimusmatkalla tammi-helmikuun vaihteessa. Syvien pohjien heikko happitilanne näkyy korkeina ravinnepitoisuuksina. Myös Selkämeren syvänteiden happitilanne on heikentynyt.

Arandan tämänkertaisen matkan tutkimusalueina olivat Suomenlahti, Itämeren pääaltaan pohjoisosa, Saaristomeri ja Selkämeri. Perämerelle ei tällä kertaa päästy Merenkurkun jäätilanteen takia. ”Matkan merkittävin havainto oli Suomenlahden ja Itämeren pääaltaan pohjoisosan syvän vesimassan vuodenaikaan nähden poikkeuksellisen korkea fosforipitoisuus ja heikko happitilanne”, toteaa matkanjohtaja, erikoistutkija Harri Kan-

kaanpää Suomen ympäristökeskuksesta.

Suomenlahdella vallitsee voimakas suolakerrosteisuus, joka on seurausta lahdelle virranneesta Itämeren pääaltaan suolaisesta ja vähähappisesta syvävedestä. Sen myötä merialueelle on tullut myös paljon fosforia. Voimakas kerrostuneisuus ja huono happitilanne mahdollistavat fosforin vapautumisen Suomenlahden pohjilta, mikä on edelleen nostanut ravinnepitoisuuksia.

Tällä hetkellä Suomenlahden syvät pohjat ovat monin paikoin vähähappisia tai täysin hapettomia ja paikoin esiintyy myös myrkyllistä rikkivetyä. Näin huono happitilanne tavataan Suomenlahdella kerran tai kaksi kertaa vuosikymmenessä. Suomenlahden pintakerroksen leville käyttö-

kelpoisen fosforin varanto on nyt lähellä talven 2017 tilannetta, jolloin se oli poikkeuksellisen suuri. Varanto voi kuitenkin kasvaa edelleen, mikäli lopputalven tai kevään aikana esiintyy kovan tuulen jaksoja, jotka sekoittavat runsasfosforista syvävettä pintakerrokseen.

Saaristomeren ulko-osissa happitilanne oli vuodenaikaan nähden normaali. Merkkejä kohonneista pintakerroksen fosfaattipitoisuuksista oli havaittavissa. Pitoisuudet olivat alhaisempia kuin läntisellä Suomenlahdella. Selkämerellä syvien osien happitilanne on hitaasti heikentynyt. Pintakerroksen fosforipitoisuudet puolestaan olivat korkeampia kuin aiempina vuosina, mikä on osoitus Selkämeren hitaasta rehevöitymisestä. l 2 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 59

NUORTEN TÄRPIT

n Vapaa-ajan Kalastaja, Nuorten tärpit n Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki n vapaa-ajankalastaja@vapaa-ajankalastaja.fi

◗ TEKSTI JA KUVA: AKI HIRVONEN

KALASTUSKÄRPÄSEN uusi puraisu nuorten kalakerhossa N uorten kerhotoiminnan kautta voi myös vanhemmalla iällä löytää entisen harrastuksen. Näin kävi esimerkiksi Rauno Tuukkaselle, joka käy aktiivisesti kahdeksanvuotiaan poikansa Jooan kanssa Mikkelissä toimivan Rantakylän Kalakaverit ry:n nuorten kalakerhossa.

Rauno kertoo, että hän nuorempana harrasti aktiivisesti vetouistelua ja pilkkimistä, mutta muun muassa töiden takia oma kalastusharrastus pääsi hiipumaan. Ja kun perhekin alkoi kasvaa, aikaa harrastuksille ei työ- ja kotivelvoitteiden takia jäänyt.

Jooalla kalastuskipinä syttyi isäRaunon kanssa tehdyllä mato-onkiretkellä. Jooa sai ongella isohkon lahnan ja siitähän se innostus alkoi.

Vaikka Jooa on vasta 8-vuotias miehenalku, hän on näyttänyt sorminäppäryyttä kerhon askarteluissa ja suurta paloa kalastusta kohtaan.

Toivotaan siis, että kipinästä syttyy vielä suuri roihu Jooan kohdalla.

Kerhossa on kiva käydä Jooa kertoo, että kerhossa on ollut kivaa käydä. Isä-Rauno puolestaan sanoo, että myös hänelle on tullut paljon uutta oppia uusista asioista kalakerhon myötä. Rauno kiteyttääkin, että hän löysi kalastusharrastuksen uudestaan Jooan sekä kerhotoiminnan myötä.

Kerhossa saatuja vinkkejä he jatkavat ja jalostavat myös kotona ajan sallimissa puitteissa. Kotona ja ker60 Vapaa-ajan Kalastaja 2 • 2019

Rauno ja Jooa tutustuvat erilaisiin vaappuaihioihin kerhoillassa.

hossa tehtyjä välineitä ja tarvikkeita he taas käyvät sitten testaamassa yhdessä, mutta missä? Ja pitihän Jooalta kysyä se kuumin kalapaikkakin.

Selvästi Jooa kalamiehenä hieman panttaili tietoa, mutta lopulta hän paljasti mielikalapaikkansa, joka löytyy läheltä kotia. Poikaan ja isään voi viikonloppuisin törmätä kalastamassa aivan kaupungin kupeella sijaitsevalla Pitkäjärvellä, jossa on hyvät mahdollisuudet saada siikaa ja ihan körmyniska-ahveniakin siiman päähän. Jooan mielestä on kivaa, kun ottipaikka löytyy ja kalaa rupeaa tulemaan. l

ARVOKKAITA KOKEMUKSIA

VANHEMMAT JA LAPSET YHDESSÄ Mielestäni kerhotoimintaan tarvitaan tällaisia isä-lapsi/äiti-lapsi -pareja enemmänkin. Niin kerho kuin yhteiset kalaretket ovat ensinnäkin laatuaikaa lapsen kanssa ja sitä yhdessä tekemistä parhaasta päästä.

Tällaista ei voi mitenkään hinnoitella, eikä asettaa hintalappua. Kalastus ja siihen liittyvät sivujuonteet ovat arvokkaita asioita, elämyksiä ja kokemuksia, joita ei ikinä voi riistää pois.

◗ Lähetä kuvia, piirustuksia ja tarinoita hauskoista kalareissuista tai -kokemuksista.

◗ Julkaistusta materiaalista saat kalastusaiheisen yllätyspalkinnon.

◗ Liitä mukaan nimesi, ikäsi ja yhteystietosi.

◗ TEKSTI: JENNI VETIKKO

FISUUN-sivuilta kalastustietoutta ja -tapahtumia FISUUN.FI -sivuilla on paljon ajanvietettä lapsille ja nuorille askartelusta blogikirjoituksiin. Lisäksi niiltä löytyy paljon mielenkiintoisia, tulevia kalastustapahtumia, kuten leirejä. Monipuoliset Fisuun-sivut tarjoavat myös tekemistä muun muassa pelien muodossa sekä tietoa kalastusvinkkien ja kalaklinikan avulla.

Fisuun-sivuilta löytyy paljon erilaisia askarteluohjeita, joita voidaan hyödyntää muun muassa kalastusseurojen kerhoilloissa. Lisäksi ohjeet soveltuvat mainiosti myös esimerkiksi perheen kesken kalastustarvikkeiden nikkarointiin ja kunnostukseen. Varsinkin sivujen askartelukirjasta löytyy paljon ohjeita “tee se itse” -tyypeille.

Erilaiset Fisuun-sivuille linkatut kalastuspelit ovat myös mukava tapa viettää aikaa. Vaihtoehtoja on useita ja niitä on eri-ikäisille.

Fisuun-sivuilta löytyy myös kiinnostavaa sisältöä sosiaalisesta mediasta ja Suomen yleisimmistä kalalajeista. Kalojen esittelyissä kerrotaan tuntomerkeistä, ravinnosta, levinneisyydestä ja elinympäristöstä sekä kasvusta.

Sivuilta löytyy myös nuorten kirjoittamia kalastukseen liittyviä blogitekstejä.

Sivujen tapahtumakartassa on omat kategoriansa nuorten kalastusseuroille, kerhoille, leireille, kilpailuille, street fishing -tapahtumille sekä onki- ja perhepäiville, joten käytännössä kaikki nuorten tapahtumat mahtuvat mukaan.

Näkyvyys tapahtumakartalla mahdollistaa innokkaiden nuorien osallistumisen esimerkiksi myös pienemmille leireille eri puolilla Suomea. Erilaisten leirien ja tapahtumien ilmoittaminen Fisuun-sivuille pitää seurat ja nuoret kalastuksen harrastajat yhteydessä.

Mahdollisuus kannattaa siis käyttää! l

Valtakunnallinen PERHELEIRI Pohjois-Savon Vapaa-ajankalastajapiiri järjestää valtakunnallisen perheleirin Rautavaaran Metsäkartanossa 15.-18.7.

Leirin hinta on 50 €/aikuinen ja 30 €/nuori. Leirimaksu sisältää askartelumateriaalit, majoituksen, ruokailut, sekä ohjatun ohjelman. Leirille mahtuu mukaan 15 ensimmäiseksi ilmoittautunutta perhettä.

Ilmoittautumiset viimeistään 20.6. mennessä fisuun.fi-sivujen kautta.

Lisätietoja saa tarvittaessa Kyösti Kauppiselta numerosta 044 330 4320 tai sähköpostilla kyosti.k7@gmail.com.

Tervetuloa mukaan monipuoliselle leirille, Rautavaaran upeisiin maisemiin. Mukaan kannattaa ilmoittautua heti, jotta saat varmistettua leiripaikan.

Kalastusseuroilla ja -piireillä on hieno mahdollisuus saada tapahtumilleen lisänäkyvyyttä ilmoittamalla ne Fisuun -sivujen tapahtumakartalle. Homma hoituu omatoimisesti ja ilmoittautumisen tapahtumiin voi myös hoitaa sivujen kautta.

Kuva: Janne Tarkiainen

Ilmoitattehan tapahtumanne

2 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 61

OTTIPAIKKA OTTIPAIKKA

pe

VAPAA-AJAN ASUNTOJA vaativille kalastajille

https://www.huvilarannalla.fi/ ruotsi/majoitus/kalastus/jockfall

lektron i

https://www.huvilarannalla.fi/ suomi/hiittinen/

ikk

a.fi

www .s

Fosforijauheet, balsat, vaappusilmät, teipit, mätikoukkupallukat !!!

https://www.huvilarannalla.fi/ suomi/pernaja/ Vuokraus- ja palvelutiedustelut,

Perhonsidontatarvikkeet, uistinrenkaat, vaappuaihiot ...

Joel Lingman +358 (0) 50 5629250 joel.lingman@eerolehti.fi

www.spelektroniikka.fi Kalamiehen asialla

JO VUODESTA 1985 Malminkartanontie 1 (sisäpiha) 00390 Helsinki, puh. 09-665 001 www.wobbleri.fi www.facebook.com/wobbleri

Saukko-pilkki

on myös hyvä värikoukkupilkki

ttu

Supersuosi

TOIVELAHJA

e kalamiehell ...)

(50v., 60v.,70v.

Ari Paatajan opastuksella

KALAAN SUOMENLAHDELLE KUHAA • HAUKEA • AHVENTA • MERITAIMENTA Kalatakuu!!!

p. 040 505 2225

www.apajamatkat.fi

ERÄ-LINDROOS Kalastuksen ja retkeilyn tavaratalo Launeenkatu 84 – LAHTI p. 03-7525 696 – Tervetuloa www.era-lindroos.fi

l Kotimaiset kärpäsentoukat, surviaiset, l hollantilaiset madot

NÄSIVIEHE P.Koskinen puh. 0400 450 045 www.toukka-koskinen.fi

PURUVEDEN LOHIKUNINGAS 2019 Suomen suurin soutu-uistelukilpailu Kesälahdella 29.-30.6.2019 Muikkumarkkinat

Ilmoittautuminen ja säännöt p. 050 349 2444 toimisto@karjalankalamiehet.fi www.karjalankalamiehet.fi

Tutustu UUSIIN SIVUIHIMME netissä:

SUURIN LOHIKALA

10.000€

WWW.VAPAA-AJANKALASTAJALEHTI.FI 62 Vapaa-ajan Kalastaja 2 • 2019

MEILTÄ ONGINTAAN:

◗JÄÄPEITE

Maver-hiilikuituvavat, siimat, koukut, kohot, onkilaitteet ym.

Väitös: Suomen vesistöt jään peitossa aiempaa lyhyempään

ONKILAITETARJOUS: 2,20 €/kpl, minimitilaus 20 kpl

Suomen ympäristökeskuksen kehittämispäällikkö Johanna Korhonen selvitti väitöstutkimuksessaan talvi- ja kevätkauden hydrologisia pitkäaikaismuutoksia ja vaihteluja maassamme. Tutkimustulosten perusteella jääpeitekausi on lyhentynyt Suomen sisävesillä leutojen talvien myötä, ja vastaavasti talvi- ja kevätkauden jokien virtaamat ovat kasvaneet.

Korhosen väitöstyön tulokset perustuvat Suomessa kerättyihin pitkiin jääja virtaama-aikasarjoihin. Ne osoittavat, että jäätyminen on myöhentynyt, jäidenlähtö aikaistunut samoin kuin jääpeitekausi lyhentynyt. Viime vuosikymmeninä muutokset ovat tulleet entistä selvemmiksi ja erittäin aikaisten jäänlähtöjen sekä erittäin myöhäisten jäätymisten määrä on kasvanut. ”Jääpeitehavainnoissa saavutettiin uusia ennätyksiä 2000-luvulla. Vesistöt jäätyivät 2000-luvulla keskimääräistä myöhemmin noin yhdeksänä vuotena kymmenestä. Keskiarvo on laskettu jaksolta 1961-2000. Jäät myös lähtivät keskimääräistä aikaisemmin noin yhdeksänä vuotena kymmenestä.”

Vuoteen 2002 saakka oli jään maksimipaksuudessa havaittavissa kasvavia trendejä paikoin maan pohjois- ja keskiosassa ja ohenevia trendejä etelässä.

Talveen 2017-2018 asti päivitetty aineisto todistaa edelleen ohenevia jään maksimipaksuustrendejä etelässä, mutta Keski- ja Pohjois-Suomessa ei ole havaittavissa mitään trendejä. ”Väitöstutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää monenlaisessa suunnittelussa ja tutkimuksessa, esimerkiksi vesistöjen säännöstelyssä ja vesivoiman tuotannossa, tulvariskien hallinnassa, vesistöjen virkistyskäytössä sekä biologisessa ja ekologisessa tutkimuksessa”, Korhonen sanoo. l

HAUKKA-PILKKI OY www.haukka-pilkki.fi puh. 050 538 0714 info@haukka-pilkki.fi

Monipuolinen

KALASTUSTARVIKELIIKE Hki-Tre moottoritieltä n. 2 minuutin ajomatka (Riihimäki eteläinen liittymä).

Ilmaiset isot parkkipaikat.

Avoinna ark. 8–17, la 9–13.

Tehtaankatu 2, Riihimäki, 019-724700

www.korkiakoskenuistin.fi TOUKKAKASVATTAMO PENTTI KOSKINEN

➢Kärpäsentoukat suoraan kasvattajalta ➢Kotimaiset surviaiset ➢Hollantilaiset onkimadot ympäri vuoden Puh. 040 5212 046 / pilkkisyotit@kopteri.net

✶ ✶ ✶ ✶

Neljän tähden kalapaikka Lammilla Kuohijärvellä (iso lähdevesistö) www.einorask.fi p. 0400 512 358

Ota Ottipaikka onkeesi! p. 044 534 9878

timo.lepisto@saarsalo.fi

JÄÄKAIRAN TEROITUKSET yrityksille ja yksityisille Kaikki mallit!!

Onkimatoja, surviaisia, kärpäsentoukkia yms.

Kuusamon Syötti ja Teroituspalvelut T:mi Ari Ronkainen p. 040 591 4116

◗LOHI WWF kaupallisesta lohenkalastuksesta: Pyynnin aikaistuksesta luovuttava ja lohelle säädettävä ylämitta Kaupallista lohenkalastusta Suomen rannikoilla aikaistettiin 1,5 kuukaudella vuonna 2017. Sen myötä ammattikalastajat ovat Pohjanlahdella voineet aloittaa lohenpyynnin toukokuun alussa, kun aikaisemmin kalastuskausi alkoi kesäkuussa.

Aikaistamiskokeilun vaikutuksia lohisaaliin koostumukseen esiteltiin helmikuussa maa- ja metsätalousministeriössä. WWF:n mukaan on selvää, ettei kokeilua tule jatkaa.

Kalastuskauden aikaistamisen takia pyynnin kohteeksi on joutunut erityisesti kookkaita lohia, sillä ne nousevat ensimmäisinä jokiin kutemaan. ”Juuri niiden tulisi kuitenkin päästä lisääntymään, sillä ne ovat lohikantojen selviy-

tymisen kannalta elintärkeitä. Kalastusta ei missään nimessä tule enää kohdistaa näihin muutenkin vähälukuisempiin yksilöihin”, sanoo WWF:n suojeluasiantuntija Olli Sivonen.

Kookkaat lohet ovat tutkitusti hyvin tärkeitä lohikantojen selviytymisen kannalta. Sen takia suuria lohia tulee WWF:n mielestä suojella luopumalla kalastuskauden aikaistuksesta ja säätämällä lohelle 85 sentin ylämitta koko kalastuskaudelle niin meri- kuin jokikalastukseen.

Suuriin yksilöihin ei tällä hetkellä kohdistu mitään suojelutoimia, vaikka niitä suojelemalla turvataan samalla koko Itämeren lohen tulevaisuutta ja kalastuksen jatkuvuutta”, Sivonen muistuttaa. l 2 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 63

Oulun Erä- ja Kennelkerhon kalastusjaoston puheenjohtaja Matti Mätäsaho opettamassa heittovavan käyttöä Valtakunnallisen kalastuspäivän koululaisrastilla Oulussa elokuussa 2017.

SEURAT ESITTELYSSÄ ◗ TEKSTI: ISMO MALIN ◗ KUVAT: PETTER NISSÉN

E

nsi lokakuussa tulee kuluneeksi sata vuotta siitä, kun oululaiset metsästyksen harrastajat perustivat yhdyssiteekseen Oulun Erä- ja Kennelkerhon. Kalastusjaos seuraan saatiin neljäkymmentä vuotta myöhemmin. Nykyisin kerhoon kuuluu kaikkiaan

64 Vapaa-ajan Kalastaja 2 • 2019

Omat erämajat jäsenistön ahkerassa käytössä

OULUN ERÄ- ja KENNELKERHO

on vireä satavuotias noin 800 jäsentä, joista suuri osa sekä metsästää että kalastaa.

Virallisesti kalastusjaostoon kuuluu kuitenkin ”vain” noin sata jäsentä, mikä toki sekin on kunnioitettavan suuri määrä.

Kalastusjaoston tehtäviin kuuluu osallistua kaikkeen vapaaajankalastukseen liittyvään toi-

mintaan lähtien seuratasolta ja päättyen maajoukkuetason kilpakalastukseen.

Kalastusjaosto järjestää esimerkiksi jäsentenvälisiä sekä kaikille avoimia pilkki-, onki- ja uistelukilpailuja sekä erilaisia kalastukseen liittyviä kurssi- ja harrastustapahtumia.

”Yksi kerhomme pitkään jatkuneista perinteistä on jokakeväinen pilkkiretki, jonka kuluessa makkaran paiston lisäksi järjestämme jäsentenvälisen pilkkikilpailun”, kalastusjaoston puheenjohtaja Matti Mätäsaho mainitsee.

Lasten ja nuorten onkitapahtuma Myös kerhoon kuulumattomille ja mahdollisille uusille jäsenille on suunnattu joka kesäkuussa järjestettävä lasten ja nuorten kalastustapahtuma.

Siihen on saatu ihan mukavasti 6-18-vuotiaita osallistujia, jotka pääsevät kisaamaan onkimisessa ikäluokittain yhteensä kahdeksassa eri sarjassa. Lisäksi kerho järjestää muitakin kalastustapahtumia esimerkiksi

koululaisille, joista monet ovat selvästikin kiinnostuneita kalastuksesta. Tästä huolimatta nuoria on nykyään Oulun Erä- ja Kennelkerhon puheenjohtajan Reijo Härkmanin mukaan vaikea houkutella mukaan seuratoimintaan. ”Vaikeus on siinä, etteivät monet vanhemmatkaan nykyisin harrasta kalastusta, minkä takia on jäänyt ikään kuin yksi sukupolvi välistä, eikä kalastus periydy suvussa niin kuin ennen. Tästä huolimatta kalastavia ja siten tietokonemaailmasta edes väliin irti pääseviä nuoria sentään onneksi vielä riittää. Itse olen vienyt omia lapsenlapsiani kalastamaan ja yrittänyt siten huolehtia harrastuksen jatkuvuudesta”, Härkman sanoo.

Mökit ahkerassa käytössä Härkmanin mielestä Erä- ja Kennelkerhon erityispiirre on sen vahva satsaus omiin mökkeihin eli erämajoihin ja niiden jäsenistölle tarjoamiin kalastus-

ja metsästysmahdollisuuksiin.

Konkarin mietteitä Mökkejä on kolme ja ne sijaitsevat Posiolla, Utajärvellä ja SuoReijo Härkman on ollut Oulun mussalmella. Utajärven mökille Erä- ja kennelkerhon puheenjohtaja jo yli kahdenkymmematkaa Oulusta on noin kahdensankymmentä ja kahdelle nen vuoden ajan. Pitkän kokemuksensa perusteella hän pimuulle kaksisataa kilometriä. tää seuratyössä tärkeimpänä ”Mökkejä vuokrataan jäsenillemme edullisesti, ja kun hinsitä, että vetovastuussa olevat taan – 30 euroa henkilöltä vuokuuntelevat herkällä korvalla rokautta kohden – sisältyvät esijäsenistöä. merkiksi vene ja kalastusluvat, ”Jäsenten toiveet pitää ottaa myös huomioon ja kehittää on käyttöaste ollut korkea. Varsinkin perheet ovat ilahduttaseuran toimintaa niiden muvasti löytäneet ne omikkaisesti. Seuratyö onseen”, Härkman kerkin jatkuva prosessi, eitoo. kä paikalleen voi jäädä. ”Mökeille myös pääJoka seurassa on lisäksee aina helposti ympäsi omat erityispiirteenESITTELYSSÄ ri vuoden, sillä talvisin sä, joten ulkopuolisen tiet aurataan pihaan ason vaikea ruveta neuti. Lisäksi rakennukset ovat aina vomaan, miten muualla pitäisi valmiiksi lämpimiä eli kenentoimia”, Härkman miettii. kään ei tarvitse tulla kylmään ”Seuratyö sekä antaa että ottaa. Aikaa siihen ainakin upmökkiin palelemaan. Nämä poaa, mutta toisaalta se antaa erämajamme ovatkin selvästi paljon hienoja hetkiä ja suoosaltaan lisänneet kiinnostusta sittelenkin mukaan lähtemistä, jäsenyyttämme kohtaan”, Härkman sanoo. jos se vain suinkin on mahdol-

SEURAT

lista. Osallistumalla voi myös kehittää asioita haluamaansa suuntaan”, hän lisää.

Satavuotisjuhlat marraskuussa Oulun Erä- ja kennelkerhon perustava kokous järjestettiin 8. lokakuuta 1919. Aluksi se oli metsästyksen ja kenneltoiminnan harrastajien yhdysside, kunnes kerhoon saatiin myös kalastusjaosto vuonna 1959.

Merkkivuoden kunniaksi kerho järjestää 100-vuotisjuhlat ensi marraskuussa. Paikkaa ja tapaa ei ole vielä lyöty lukkoon.

Rahat juhlia varten ovat kuitenkin jo kerhon budjetissa.

Juhlavuoden kunniaksi tulevana syksynä julkaistaan kerhon uusi historiikki. Sen on tarkoitus keskittyä Oulun Erä- ja Kennelkerhon toimintaan viimeisimpien kahden vuosikymmenen ajalta. Edeltävät kahdeksankymmentä vuotta on jo kirjattu aikaisempiin historiikkeihin. l

EMOKALAPYYNTI

SIIAN LIPPOAMISTA SYKSYISIN Oulun Erä- ja Kennelkerhon rooli on suuri Oulujokisuun jokasyksyisen siian lippoamisen järjestelyissä, jotka toteutetaan yhteistyössä Oulun kaupungin, Oulun Energian ja Fortumin kanssa.

Kaksiviikkoisessa tapahtumassa ideana on, että lippoaja saa pitää pyytämänsä koirassiiat ja muut rauhoittamattomat kalat itsellään.

Naarassiiat sen sijaan on luovutettava Oulun kaupungin vaellussiikavelvoitteiden hoitoa varten mädinlypsyyn. ”Meiltä on koko kahden viikon ajan neljä kaveria kalastuksenvalvojina vuorokaudet ympäri siten, että joku on aina paikalla. Tästä talkootyöstä saamme kerhollemme myönteisen näkyvyyden ohella myös varoja toimintamme pyörittämiseen”, Härkman mainitsee.

Oulun Erä- ja Kennelkerhoa yli kaksikymmentä vuotta puheenjohtajana vetäneen Reijo Härkman yhden lempiharrastuksensa parissa SM-ongessa Iijoella elokuussa 2010.

2 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 65

KILPAILUT

◗ TEKSTI: ISMO MALIN ◗ KUVAT: ALESSANDRO CARRUS JA JAANA VETIKKO

S

uomi pääsi ensimmäistä kertaa kautta aikojen juhlimaan kilpaonginnan maailmanmestaruutta helmikuussa Etelä-Afrikassa.

Historiallisen kultamitalin toi Suomeen Masters-sarjassa kumpanakin päivänä oman sektorinsa voittanut kokenut kilpaonkija ja -pilkkijä Seppo Pönni.

Vaal-joella Veerenigingissä järjestetyissä kisoissa kilpailivat MM-mitaleista 55 vuotta täyttäneiden ”mastersien” ohella myös maailman parhaat naiskilpaonkijat. Suomelle oli hilkulla tulla Etelä-Afrikasta jopa jättipotti, sillä myös molemmat joukkueemme kamppailivat mitaleista, mutta taipuivat lopulta neljänneksi ja viidenneksi.

Huippumenestys kilpaonginnassa onkin Suomelle harvinaista herkkua, sillä EteläAfrikasta saadun kullan lisäksi maallamme on vain yksi MMhopea, joka irtosi seurajoukkueiden kisoista pari vuotta sitten Ranskan St. Quentinissä.

Sitäkin mitalia Pönni oli voittamassa seuransa Lempäälän Kalakerhon Team Colmicin joukkueessa.

Suomelle historiallinen

KILPAONGINNAN

MM-KULTA

Etelä-Afrikasta Seppo Pönni voitti sektorinsa kumpanakin kilpailupäivänä

Yhteistyöstä suuri apu Pönni on kiertänyt kilpaonginnan arvokisoja vuodesta 1994 niin, että vain parina vuonna hän ei ole osallistunut EM- tai MM-kisoihin. Lisäksi hän on edustanut Suomea lukuisia kertoja myös kansainvälisissä pilkkikisoissa.

Kokemus on opettanut, että olosuhteet ja myös kalojen käyttäytyminen, vaikka olisivat samaa lajiakin, ovat muualla maailmassa usein sangen erilaisia kuin koti-Suomessa. Pönnin mukaan esimerkiksi kotimaassa kisapaikat ovat tavallisesti sellaisia, että saaliskalat jäävät kouk66 Vapaa-ajan Kalastaja 2 • 2019

Mastersien MM-kilpaongen mitalistit.

KILPAILUT KUKA?

KILPAKALASTUSTA JO PUOLI VUOSISATAA

Mastersien joukkue pärjäsi hienosti MM-kisoissa sijoittuen neljänneksi.

kuun yleensä ensimmäistä kertaa ja ovat siten helppoja pyytää. ”Ulkomailla kalat taas ovat joutuneet ehkä moneenkin kertaan ongituiksi ja ovat oppineet varovaisiksi. Silloin on suureksi avuksi, jos joukkueellamme on käytössä joku kumppani vaikkapa Keski- tai Etelä-Euroopasta. Häneltä saa varmasti hyviä vinkkejä ja ajatuksia sen suhteen, miten kilpailussa kannattaa toimia”, Pönni toteaa.

Esimerkiksi Etelä-Afrikassa sekä mastersien että naisten joukkueen kapteenina toimineen italialaisen Alessandro Carruksen panos oli merkittävä kisataktiikoiden laadinnassa. ”Paikalla oli myös itselleni ennestään esimerkiksi seurajoukkueestamme tuttu hollantilainen Ramon Pasmans, jonka kanssa iltaisin käydyt keskustelut olivat myös hyödyllisiä”, Pönni mainitsee.

Arpaonni potki tällä kertaa Voittoon vaaditaan Pönnin mukaan myös hyvää arpaonnea, sillä jos joutuu kisassa kalastamaan paikkaa, jossa ei kalaa

ole, niin taitavinkin onkija saa haudata menestyshaaveensa. ”Etelä-Afrikassa minulle kävi tässä asiassa hyvin, sillä pääsin onkimaan molempina kisapäivinä samassa erinomaisessa paikassa, jossa kalaa riitti. Voitin kumpanakin päivänä oman sektorini ja sain kaksi sijapistettä.”

Pönni ei kuitenkaan ollut kilpailussa ylivoimainen, sillä myös toiseksi sijoittunut Ranskan Francois Bergault voitti omat sektorinsa ja hävisi saaliin painossakin vain noin 1,5 kiloa. ”Tasaisen kilpailusuorituksen kruunasi sitten toisena päivänä tullut noin 5,5 kilon karppi, jonka merkitys voiton kannalta oli sangen ratkaiseva.”

Kangasalta kotoisin oleva Seppo Pönni on 59-vuotias ja työskentelee Lassila-Tikanojalla kehityspäällikkönä. Hänen kalastusharrastuksensa alkoi onkimisella isän kanssa alle kouluikäisenä. Ensimmäiset pilkkikisansa hän kävi noin 10-vuotiaana ja muutamaa vuotta myöhemmin hän aloitti kilpailemisen myös onginnassa. Siitä pitäen hän on kilpaillut niin pilkkimisessä kuin onkimisessa ja aikoo tehdä niin vastakin. Mittaa miehen kilpakalastajan uralla on siis jo noin viisikymmentä vuotta.

Aiemmin Pönni osallistui myös ns. mato-ongintakisoihin, mutta viimeisimmät parikymmentä vuotta hän on keskittynyt erityisesti kilpaongintaan. Hän edustaa Lempäälän Kalakerhoa ja sen kilpaongintajoukkuetta Team Colmicia.

Tällä hetkellä Pönni toimii Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön onkijaoston puheenjohtajana. Hän on myös aiemmin toiminut usean eri kalastusseuran hallituksessa ja aktiivisesti osallistunut kilpailutapahtumien järjestämiseen kilpailemisen ohella.

Taktiikka oli kohdallaan Onnen lisäksi myös Suomen joukkueen tiedot, taidot ja näkemys olivat kohdillaan ja miehistömme onnistuikin treeniviikon aikana laatimaan toimivan kisataktiikan ja löytämään oikeat houkutinaineet. ”Houkuttimeksi tuli tumma mäski pohjaan. Siihen oli lisätty silputtuja matoja. Lisäksi syötettiin myös vaaleaa alas mennessä hajoavaa ja pil-

Tämä karppi taisi lopulta ratkaista kultamitalin Sepon hyväksi.

2 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 67

KILPAILUT veä muodostavaa mäskiä houkuttelemaan kalat paikalle.”

Pönni kertoo onkineensa kilpailussa muun joukkueen tavoin jatkopala- eli parttivavalla.

Pääosa saaliista tuli seitsemän metrin etäisyydeltä, mutta myös 11,5 metristä tuli muutama tärkeä kala. Osa joukkueesta käytti myös kelaonkia, joilla saatiin myös muutamia monneja.

Särkikalaa ja bonuskarppeja ”Onkipaikassani veden syvyys oli noin 3,5 metriä ja kalat löytyivät aivan pohjan tuntumas-

ta. Kala poimi syötin pohjasta, mutta ylisyvää piti olla vain sen verran, ettei aallokko liikuttanut syöttiä pohjassa. Toisaalta ylisyvää ei saanut olla liikaa, jotta tärpin näki mahdollisimman nopeasti ja siihen ehti reagoida”, Pönni kertoo.

Hänen ensimmäisen kilpailupäivän saaliinsa koostui pääosin moggeleista, joilla on painoa tyypillisesti noin 700-1000 grammaa. Saaliin täydensi reilun kahden kilon ruohokarppi. ”Toisena kilpailupäivänä tuli sekakalaa, erityisesti pienempää särkikalaa (yellow fish) ja

bonuskalana karppi. Kumpanakin päivänä ensimmäinen tunti neljästä oli hiljaista, ja sen aikana tuli vain yksi kala. Sitten rupesi kuitenkin tapahtumaan ja kalaa tuli sen jälkeen tasaisesti onginta-ajan loppuun asti”, kertaa Pönni kisatapahtumia. ”Menestyimme myös joukkueena mukavasti ja olimme lopulta neljänsiä. Varsinkin toinen kisapäivä meni mainiosti ja olimme silloin kakkosia, kun avauspäivänä jouduimme tyytymään kahdeksanteen sijaan.

Pystyimme siis hienosti kehittämään kalastustamme avauspäi-

◗ TEKSTI: ALESSANDRO CARRUS ◗ KÄÄNNÖS: JENNI JA JAANA VETIKKO ◗ KUVAT: JAANA VETIKKO

vän kokemusten ja havaintojen perusteella”, Pönni myhäilee.

Pönnin lisäksi Suomen mastersien joukkueessa kilpailivat Matti Sakkara, Seppo Vähäsarja ja Jari Seppälä. Kapteenina toimi Alessandro Carrus ja tukijoukkona Mika Kankaanpää.

Tulokset (pisteet): MAAT: 1) Ranska 25, 2) Italia 25, 3) Englanti 34, 4) Suomi 36…

HENKILÖKOHTAINEN: 1) Seppo Pönni 2, 2) Francois Bergault, Ranska 2, 3) Gino Bacci, Italia 4… 20) Matti Sakkara 10, 22) Seppo Vähäsarja 12, 27) Jari Seppälä 12. l

SUOMEN NAISET yllättivät EteläMitalitaistossa mukana viimeiseen tuntiin saakka

N

aisten kilpaonkimaajoukkue taisteli mitaleista helmikuussa Veerenigingissä Etelä-Afrikassa.

Naisten MM-kisat järjestettiin samaan aikaan mastersien MM-kisojen kanssa Vaal -joella.

Joukkueessa kilpailivat Anne Isokorpi, Riitta Isokorpi, Stina Koivisto, Eija Saarela-Mäkynen ja Sarianne Snellman. Kapteenina toimi italialainen Alessandro Carrus ja tukijoukkoina Minna Eskola, Satu JokipeltoKiili ja Jaana Vetikko.

Kilpailupaikkana Vaal-joki oli hankala. Moni joukkue sai harjoituksissa huonosti kalaa, mikä vaikeutti hyvän taktiikan tekemistä.

Satunnaiset valtavat monnit näyttivät olevan avainasemassa ja meillä oli vaikeuksia saada niitä. Joitain pienempiä kaloja kyllä tuli, joten keskityimme niihin kalastamalla lyhyemmil-

68 Vapaa-ajan Kalastaja 2 • 2019

Naisten joukkue pärjäsi hyvin MM-onkikisoissa sijoittuen viidenneksi.

KILPAILUT JATKO Mestari väsytyspuuhissa.

URA JATKUU VARMASTI

Masters-sarjaan osallistuvan pitää olla vähintään 55-vuotias, joten ikänsä puolesta Pönni olisi voinut kilpailla tässä sarjassa jo aikaisemminkin. Ennen Etelä-Afrikan kisoja hän oli kuitenkin osallistunut yleisen sarjan kisoihin.

Pönni ei ole vielä päättänyt, missä sarjassa hän tulevaisuudessa aikoo kilpailla. Miehen oma onkiura jatkuu joka tapauksessa varmasti. Hän myös toivoo, että MM-kulta innostaisi myös kaikkia Suomen kilpakalastajia panostamaan entistä enemmän omaan lajiinsa. ”Olihan se osoitus siitä, että meillä suoma-

Afrikassa

Tulokset (pisteet): MAAT: 1) Unkari 40, 2) Italia 48, 3) Englanti 51, 4) Ranska 53, 5) Suomi 54.

HENKILÖKOHTAINEN: 1) Joanna Drgas, Puola 5, 2) Elsie Sophia Kleynhans, Etelä-Afrikka 6, 3) Kayleigh Smith, Englanti 6, … 12) Riitta Isokorpi 7, 17) Anne Isokorpi 9, 25) Stina Koivisto 11, 36) Eija Saarela-Mäkynen 13, 40) Sarianne Snellman 14.

lä, noin seitsemän metrin pituisilla parteilla. Harjoituksissa oli tarkoituksena selvittää, miten houkutella näitä pienempiä kaloja, ja keskittyä niiden onkimiseen.

Taktiikka muutettiin viimeisenä iltana Viimeisenä iltana ennen kilpailua muutimme täysin mäskäysja kalastustaktiikkamme, koska pienempää kalaa tuli melko hyvin ja ne pystyivät takaamaan hyvän sijoituksen millä tahansa sektorilla.

Kisaruuduissa oli eroja, eivätkä kaikki voineet kalastaa samoin lyhyillä vavoilla. Monnit pysyttelivät 11,5 metrin päässä neljän metrin syvyydessä, kun taas pieniä kaloja saatiin 7,5 metrin päästä kolmen metrin syvyydestä.

Kaikissa ruuduissa ei ollut yhtä syvää ja joissain ruuduissa

laisillakin on mahdollisuus pärjätä kansainvälisissä kilpailuissa”, hän sanoo.

Pönni toivoo myös lisää uusia kasvoja mukaan kilpaongintaan, jota vaivaa puute varsinkin nuorista harrastajista. ”Etsikää vaikka paikallisen kalastusseuran kautta käsiinne joku kokenut lajinharrastaja ja kysykää häneltä ohjeita. Siitä sitten voi ruveta kehittämään itseään kohti menestystä. Itse ainakin olen valmis avoimesti kertomaan kaikesta kilpakalastukseen liittyvästä”, Pönni lupaa onkikisoista kiinnostuneille.

Kilpailussa käytimme kahta erilaista mäskiä.

Tummempaa käytettiin matojen kanssa tekemään mäskipatja onkipaikan pohjalle ja vaaleamman tehtävänä oli tehdä pilveä veteen. Tässä Sarin alkuvalmistelua.

11,5 metrin päässä saattoi olla vain kolme metriä vettä. Silloin 7,5 metrin päässä oli liian matalaa, joten niissä suunnitelmaa piti muuttaa. Suunnitelmana näissä oli pienien kalojen kalastaminen 11,5 metrin partilla koko ajan.

Ekan päivän jälkeen toisena Suomen naisilla meni hienosti kilpailussa. Saimme kaloja, kun muut eivät. Ensimmäisen kilpailupäivän päätyttyä joukkueemme oli toisena. Mahtavaa!

Sääli, ettei meillä vielä silloin ollut ratkaisua pienten kalojen saamiseksi 11,5 metrin partilla matalasta vedestä. Kun ymmärsimme miten pitää toimia, meillä oli hyvät mahdollisuudet viedä joukkue mitaleille ja taistella yksilöllisestä maailmanmestaruudesta.

Taktiikkamme toimi viimeiseen kisatuntiin asti ja olimme

kiinni hopeassa. Sitten italialaiset saivat valtavan monnin, joka toi heille hopeaa. Muutkin joukkueet saivat satunnaisia monneja ja toivomme mitalista katosi. Lopulta joukkueemme taipui viidenneksi. Mitali oli todella lähellä!

Haluan rohkaista suomalaisia naisia ja tyttöjä, jotka ovat kiinnostuneita onkimisesta, kokeilemaan kilpaongintaa.

Suomalaisten naisten sijoitusta kilpaonginnan MM-kisoissa on mahdollista nostaa mitaleille.

Se ei ole helppoa, mutta tämä joukkue näytti, että se on mahdollista. l 2 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 69

KILPAILUT

◗ TEKSTI JA KUVAT: ELISA SAARELA

Antti Sillanpää mormuskoi S

uomen joukkue sijoittui viidenneksi Bulgarian Batakissa tammikuun lopussa 16. kerran käydyissä talvikalastuksen eli morripilkinnän maailmanmestaruuskisoissa. Kisat pilkittiin todella rankoissa vuoristo-olosuhteissa, sillä järven peitti polveen asti yltävä lumisohjo.

Yhdeksänhenkisen joukkueen jäsenistä kokkolalainen Antti Sillanpää sijoittui henkilökohtaisessa kilpailussa toiseksi. Henkilökohtaiset mitalisijat ovat suomalaisille olleet MM-kisoissa harvinaista herkkua, mikä nostaa Antin suorituksen arvoa.

Joukkueen muut kilpailijat olivat Harri Nikula, Vesa Kuusela, Asa Palhomaa, Seppo Pönni ja Jussi Rossi. Valmennusjohtoon puolestaan kuuluivat Elisa Saarela, Olli Saarela ja Samppa Ylönen. Kilpailuun osallistui viisitoista maata.

Neljä sijoituspistettä riitti hopeaan Vuosittain käytävä kilpailu muodostui kolmesta virallisesta harjoittelupäivästä kilpailualueen reunoilla sekä viikonloppuna käydyistä kahdesta kolmen tunnin osakilpailuista.

Joukkuetuloksen ratkaisivat kilpailijoiden yhteenlasketut ruutukohtaiset sijoituspisteet.

Antti sijoittui osakilpailuissa kolmanneksi ja ensimmäiseksi omissa kilpailuruuduissaan.

Neljä sijoituspistettä riitti toiseen sijaan.

70 Vapaa-ajan Kalastaja 2 • 2019

Kokkolalainen Antti Sillanpää sijoittui osakilpailuissa kolmanneksi ja ensimmäiseksi, mikä riitti toiseen sijaan ja MM-hopeaan.

Ennen kaikkea joukkuekilpailu Kyseessä on ennen kaikkea joukkuekilpailu, jossa jokaisen joukkueen jäsenen osaamista hyödynnetään harjoittelupäivien aikana. Kisaa edeltävän harjoittelun onnistumisen kaava on hyvin yksinkertainen. Ensimmäisen epävirallisen harjoituspäivän tarkoitus on selvittää kalalajit ja niiden tyypillinen oleskelusyvyys vesistössä.

Viralliset harjoittelupäivät sisältävät lisäksi ruutualueiden kala-alueiden selvittämisen, syöttömenetelmän systemaattisen testauksen, morrin ja siiman koon optimoinnin ja pohjamittausten sekä syvyyskarttojen laatimisen.

Suomen vahvuuksiksi nousivat hyvä joukkuetyöskentely, viime vuosina kehittynyt syöttötaito sekä kilpailualueiden poh-

Tuloksia (pisteet): MAAT: 1) Liettua, 27 p (13894 g), 2) Valko-Venäjä, 42 (10276), 3) Ukraina, 46 (9877), 4) Latvia, 53 (9161), 5) Suomi, 61 (8853), 6) Venäjä, 68 (8338).

HENKILÖKOHTAINEN: 1) Balsevicius Gintas, Liettua, 4 p (3203 g), 2) Antti Sillanpää, Suomi, 4 (2721), 3) Jaciauskas Marius, Liettua, 4 (1977), 4) Rackauskas Deividas, Liettua, 5 (3327), 5) Dzen Ivan, Valko-Venäjä, 5 (2083), 6) Robert Florczak, Puola, 6 (2872)…

16) Asa Palhomaa, Suomi, 8 (1800), 30) Harri Nikula, 13 (1536) 36) Vesa Kuusela, Suomi, 15 (1667), 50) Jussi Rossi, Suomi, 21 (1129).

LISÄÄ TULOKSIA:

vapaa-ajankalastaja.fi > Kilpailut > Tulokset

KILPAILUT

MM-HOPEAAN BULGARIASSA

janmuotojen tulkinta kilpailualueiden ulkopuolelta. Joukkue onnistui systemaattisessa syöttötestauksessa ja teki oikeita havaintoja riittävän herkän kalastusvälineistön käyttämisen tärkeydestä.

MM-kilpailussa menestyminen vaatii tiukkaa keskittymistä kisasuoritukseen.

Rajua panostusta monilta mailta Moni maa panosti rajusti kilpailuun. Esimerkiksi Ukraina, Puola ja Liettua harjoittelivat alueella 1-2 viikkoa ennen rauhoitusajan alkamista. Harjoittelu hyvin syövällä kalalla kuitenkin poikkeaa paljon kisojen aikaisesta tilanteesta, jolloin syötetty kala passivoituu voimakkaasti.

Pohjassa oleva pienempi kala oli passiivisempaa, mutta niin Asa kuin Anttikin onnistuivat syöttämään aktiivisen isomman ahvenen väliveteen ison toukan pintasyötöllä. Suurimmassa osassa ruutuja kalapaikat sijaitsivat täysin ruutualueiden reunoilla ja niitä oli rajallisesti.

Ensikertalainen Asa Palhomaa pilkki hienosti 16. sijalle henkilökohtaisessa kilpailussa.

Tämä osoittaa, että kokeneessa joukkueessa uusilla ja nuorilla kilpailijoilla on täydet menestymisen mahdollisuudet myös MM-kilpailussa.

Karsinnat pääsystä ensi vuoden MM-kisoihin Liettuaan järjestetään 23.-24.3. Kuopiossa. l 2 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 71

SUOMEN VAPAA-AJANKALASTAJIEN KESKUSJÄRJESTÖ SVK on maamme suurin vapaa-ajankalastajien järjestö, joka edistää vapaa-ajankalastajien kalastusmahdollisuuksia sekä neuvoo järjestäytyneitä ja järjestäytymättömiä vapaa-ajankalastajia kestävän käytön mukaisessa kalastuksessa. Järjestön 13 vapaa-ajankalastajapiirin 506 seurassa toimii yhteensä noin 38 000 kalastuksen harrastajaa.

SVK:n

LIITY

SVK:n jäsenennä Saat Suomen parhaan

KALASTUSLEHDEN ja paljon muita rahanarvoisia jäsenetuja!

jäseneksi VAIN

40,-

Kuva: Marcus Wikström

VUOSI

Liittymislahjana l erikoisvärinen JESSE-VAAPPU l JÄSENLEHTI VAPAA-AJAN KALASTAJA (6 nroa vuodessa) l pääsy vain jäsenille olevalle EXTRANET-sivustolle, josta löydät Vapaa-ajan Kalastaja -lehdet, suurkalataulukot sekä paljon muuta l VIKING LINELTÄ ALENNUKSET ryhmä- ja vapaa-ajanmatkoista

Tutustu: www.vapaa-ajankalastaja.fi/henkilojasenyys

l PALJON MUITA ETUJA mm. kalastustarvikeliikkeistä sekä kalastusmatkailuun liittyen.

LIITYN SVK:n jäseneksi Nimi Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö ry maksaa postimaksun

Osoite

Puhelin

Syntymäaika

00003 VASTAUSLÄHETYS

Sähköposti Haluan kohdentaa jäsenmaksustani 10 € (voit valita korkeintaan kaksi): Lisätietoa: www.vapaa-ajankalastaja.fi/henkilojasenyys

Nuorisotoiminta

Tunnus 5001884

Haukitehtaat

Vastuullinen kalastus

Hyväksyn, että tietoni saa tallentaa vain jäsentietojen käsittelemiseksi.

Haluan, että SVK voi lähettää minulle markkinointi- ja myyntiviestejä.

✁

Palauta kuponki täytettynä, postimaksu on maksettu puolestasi.

Tulevia SM-kilpailuja

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö Finlands Fritidsfiskares Centralorganisation

SM-pilkki la 6.4. Kemissä. Kilpailualue sijaitsee Kemin edustan merialueella. Kilpailualueen kartta: www.vapaa-ajankalastaja.fi/wp-content/ uploads/2017/05/SMpilkki2019kartta.pdf. Lisätietoja antavat Petter Nissén, p. 0500 440 923, petter.nissen@vapaa-ajankalastaja.fi, ja Mika Jaako p. 0400 576 188, mika.jaako@luukku.com.

TOIMISTO Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki, puh. 050 597 4933.

Puhelinpalvelu on avoinna ma-to klo 9-16.

Sähköposti: vapaa-ajankalastaja@vapaa-ajankalastaja.fi Pankki: IBAN: FI22 1469 3000 2432 67, BIC: NDEAFIHH Internet-sivut: www.vapaa-ajankalastaja.fi

SM-rautupilkki la 13.4. klo 12-16 Inarin Tuulispääjärvellä. Nuoret kilpailevat ilmaiseksi. Ilmoittaudutaan kilpailupaikalla kello 10 alkaen (joukkuejäsenten nimet ilmoitettava etukäteen). Lisätietoja: Ensio Pehkonen p. 0400 965 356, Aarre Seurujärvi p. 0400 398 558, Jorma Kaaretkoski p. 040 569 6488.

Kilpailukutsut ovat luettavissa kokonaan SVK:n kotisivuilla www.vapaa-ajankalastaja.fi > Kilpailut > Kilpailukutsut.

TOIMIHENKILÖT JA -PAIKAT Toiminnanjohtaja: Markku Marttinen, (toimisto), puh. 044 759 9717 Järjestöpäällikkö: Olli Saari (toimisto), puh. 050 339 4660.

Tiedottaja: Jaana Vetikko, (toimisto), puh. 050 525 7806.

Perhokalastuksen kauden 2019-2020 SM-kilpailujen ja -karsintojen järjestelyoikeudet haettavana

Kalatalousasiantuntijat: Petter Nissén, Vonkamiehentie 21, 94450 Keminmaa, puh. 0500 440 923 Juha Ojaharju, Kuortaneen kunnantalo, Keskustie 52, 63100 Kuortane, puh. 045 113 3050 Janne Rautanen, Käenpolku 3, 37830 Akaa, puh. 0400 946 968.

Perhokalastusjaosto asettaa vuoden 2020 SMkilpailujen ja SM-karsintojen järjestelyoikeudet haettavaksi. Karsintaa voi hakea järjestettäväksi vuoden 2019 syksyksi ja vuoden 2020 kesäksi.

Janne Tarkiainen, Päivänkakkarantie 8, 50600 Mikkeli, puh. 044 547 9116 Marcus Wikström, (toimisto), puh. 045 110 2126 Janne Antila, Sauniementie 25, 21195 Velkua, puh. 045 630 4280 Taloussihteeri: Jaana Piskonen (toimisto), puh. 050 597 4933

Perhokalastuksen SM-kilpailun järjestämisoikeutta voi hakea seuraaviin kilpailuihin: SM-loppukilpailu (finaali), SM-joukkuekilpailu, SM-nuoret, SM-naiset, SM-seniorit ja SM-kelluntarengas. SMloppukilpailun järjestämisajankohta on heinäkuun loppu-elokuu.

Jäsensihteeri: Tarja Lehtimäki (toimisto), puh. 050 576 3302 Sähköpostit: etunimi.sukunimi@vapaa-ajankalastaja.fi

SM-syyskarsintakilpailun järjestämisoikeutta voi hakea ajanjaksolle 1.9.-31.10.2019. SM-kesäkarsintakilpailun järjestämisoikeutta voi hakea ajanjaksolle 1.5.-31.7.2020.

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön jäsenrekisterin tietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointitarkoituksiin. Jäsenillä on oikeus kieltää tietojensa luovuttamisen ja käyttämisen sekä tarkistaa rekisterissä olevat tietonsa.

Ilmoita luovutuskiellosta: tarja.lehtimaki@vapaa-ajankalastaja. fi tai puh. 050 576 3302.

Kilpailujen järjestelyiden tulee vastata SVK:n SM-perhokalastuksen sääntöjä. Säännöt löytyvät SVK:n kotisivuilta kohdasta >Kilpailutoiminta.

Järjestävän yhdistyksen tulee olla SVK:n jäsen.

Vapaamuotoisessa hakemuksessa tulee mainita kilpailun paikkakunta, ensisijainen päivämäärä ja mahdollinen varapäivämäärä, vesistö, kilpailukalojen lajit ja alamitat, suunnitellut kalastusjaksot, järjestäjän esittämät sääntömuutokset, osallistumismaksu ja sen sisältämät palvelut, järjestäjä, järjestäjän tilinumero ja karsinnan yhteyshenkilö.

Vuoden 2019 syyskarsintojen hakemukset tulee lähettää 15.4.2019 mennessä.

Vuoden 2020 SM-kilpailujen ja kesäkarsintojen hakemukset tulee lähettää 31.8.2019 mennessä.

Missä SVK menee?

Hakemukset perhokalastusjaoston sihteerille Petter Nissén, Vonkamiehentie 21, 94450 Keminmaa tai sähköpostilla petter.nissen@vapaa-ajankalastaja.fi.

n 29.-31.3. Mökki & Meri -messut, Turku, Jaana Vetikko n 11.-12.4. EAA:n kokous, Helsinki, Markku Marttinen

Lisätiedot: Petter Nissén tai Ilkka Pirinen puh. 040 704 8906 tai pkj@vapaa-ajankalastaja.fi. Hyväksytyt kilpailut ja hakuohjeet julkaistaan SVK:n kotisivuilla www.vapaaajankalastaja.fi kohdassa Kilpailutoiminta > SM-kutsut.

n 12.-14.4. Lapsimessut, Helsinki, Marcus Wikström n 4.5. SVK:n kevätneuvottelupäivä ja -kokous, Helsinki, Jaana Vetikko n 17.-19.5. Pohjois-Suomen Erämessut, Oulu, Petter Nissén

Kuva: Petter Nissén

Yhteyshenkilöiden tiedot löytyvät järjestön infolaatikosta.

2 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 73

kalastaja VAPAA-AJAN

3/2019 ilmestyy 31.5.

KALASTONHOITOMAKSU 2019 ➤ 45 €/vuosi ➤ 15 €/viikko ➤ 6 €/päivä Kalastonhoitomaksurekisteriä varten tulee ilmoittaa nimi, osoite, syntymäaika ja yhteystiedot.

Tositteen saa maksutavasta riippumatta paperisena tai sähköisenä, ja kumpikin kelpaa tarkastustilanteessa.

MAKSAMINEN 1. Verkkokauppa Eräluvat.fi Verkkokaupassa kalastonhoitomaksun voi maksaa kirjautuneena tai kirjautumattomana ympäri vuorokauden.

2. Puhelinpalvelu 020 69 2424 Puhelinpalveluun voi soittaa arkisin kello 9-16. Soittaminen on maksutonta ja kalastonhoitomaksua varten saa laskulomakkeen.

3. Palvelutiskit Kalastonhoitomaksun voi maksaa eräissä Metsähallituksen luontokeskuksissa sekä kaikilla R-kioskeilla.

Kalastusluvista lisää tietoa:

➤ vapaa-ajankalastaja.fi ➤ eraluvat.fi ➤ kalat.fi Kalastusrajoituksista tietoa:

➤ kalastusrajoitus.fi

74 Vapaa-ajan Kalastaja 2 • 2019

kalastaja VAPAA-AJAN

-lehden ilmestyminen 2019 31.5. ilmestyvään lehteen toimituksellinen aineisto ja järjestöilmoitukset 9.4. mennessä toimitukseen, s-posti: vapaa-ajankalastaja@ vapaa-ajankalastaja.fi

NRO

Kuva: Jaana Vetikko

◗ Kalapaikkana MERIKARVIA ◗ HAUKEA RUOHIKOSTA ◗ JIGAUSTA sisäselillä ◗ LAHNAN kesäinen onginta ◗ KALAJÄLJITELMÄT, isojen kalojen koskiperhot

1 25.1.

2 29.3.

3 31.5.

4 16.8.

5 11.10.

6 5.12.

ILMOITUSMYYNTI Saarsalo Oy

Sorkkalantie 394, 33980 Pirkkala Timo Lepistö l puh. 044 534 9878 l timo.lepisto@saarsalo.fi

PAL. VKO.

2019 – 22

6 414886 500440

19002

6500 44 – 1 90 2

NOSTETAAN EROTTELUKYKY UUDELLE TASOLLE ELEMENT™ JA HYPERVISION™ LUOVAT TODENMUKAISEN KAIKUKUVAN Elementin 1,2 megahertsin HyperVision™ vie kaikuluotauksen uudelle tarkkuustasolle. DownVision, SideVision tai upea RealVision 3D, Elementin HyperVision™ -tilassa näet pohjanrakenteet ja kalat uskomattoman todenmukaisesti. Luokassaan ainutlaatuisella 4-ydinprosessorilla sekä intuitiivisella LightHouse Sport -käyttöjärjestelmällä varustettu Element vie ottipaikalle nopeasti ja näet sekä pyydystät kaloja, joita muut kalastajat eivät havaitse.

Tutustu Elementin tehoon raymarine.fi/element