Inspehtorin pärinät
When Kannu meets Krunan mammat
P
ääsiäisen jälkeisenä arkipäivänä yliopisto täräytti. Kauan odotettu reformiryhmän raportti kertoi, missä yliopistollamme on parannettavaa. (Rehtorihan asetti 25.10.2011 reformiryhmän esittämään näkemyksensä siitä, miten yliopiston profilointia tulisi konkretisoida ja talous rakentaa kestävämmälle pohjalle.) Raportti kiinnosti minua kovin. Niinpä kokeilin find’illä, mitä siinä mahdetaankaan todeta yhteiskunnallisesta vuorovaikutuksesta. Arvatenkin niitä yli nelikymmensivuisesta dokkarista löytyy, kun kerran yliopiston tunnuksena on Huipulle ja yhteiskuntaan. Hittejä kertyi tasan kaksi. Sivulla 32 todetaan, että ”Yliopistolla on Suomessa viisi kenttäasemaa kahdessa eri tiedekunnassa. Asemat toimivat biotieteiden ja muiden luonnonympäristöä tutkivien tieteiden kenttäopetuksen ja tutkimuksen tukikohtina. Asemilla on merkittävä rooli yliopiston näkyvyydessä ja yhteiskunnallisessa vuorovaikutuksessa pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Sen lisäksi asemat tarjoavat henkilökunnalle virkistystoimintaa sekä toimivat yliopiston ulkopuolisten seminaarien ja kurssien pitopaikkana.” Sivulla 34 “[R]eformiryhmä katsoo, että yliopiston toiminnalla Vaasassa on merkittävä rooli yhteiskunnallisessa vuorovaikutuksessa ja siitä on yliopistolle myös korkeakoulupoliittista hyötyä”. Hei haloo. Ymmärrän hyvin Vaasan, onhan se Itsenäisen Suomen Ensimmäinen Pääkaupunki. Vaan rakennetaanko Helsingin yliopiston yhteiskunnallista vaikuttavuutta oikeasti Kilpisjärvellä, Lammilla, Tvärminnessä, Värriössä ja Juupajoen Hyytiälässä? Uudelleen reformiraportin 63 ehdotusta luettuani huomasin, että eivät kai asiat niin hassusti olekaan. Jos muita reformeja yhteiskunnalliseen vuorovaikutukseen ei tarvita kuin Värriön ja Hyytiälän uudelleen organisointi, niin mikäs tässä on ollessa. Ongelma taitaa olla, että yhteiskunnallista vuorovaikutusta pidetään niin itsestään selvänä, ettei se kaipaa uudistamista.
”Hey, no hätä! Ylevimmät taideteokset ovat syntyneet taiteilijan hoippuessa nälkäkuoleman partaalla.”
Katsellaan nyt vaikka omaa tiedekuntaamme. Valtsikka ON Helsingin yliopiston yvvtiedekunta, ihan luonnostaan. Tutkimme yhteiskunnallisia ilmiöitä ja koulutamme teitä, rakkaat kannunvalajat, yhteiskunnallisesti merkittäviin tehtäviin. Tiedekunnan asiantuntijat ovat median kentillä aina, kun jotain yhteiskunnallisesti tärkeää tapahtuu. Vaan eipä meitä ole siunattu kovin suurin yvv-voimavaroin. Hey, no hätä! Ylevimmät taideteokset ovat syntyneet taiteilijan hoippuessa nälkäkuoleman partaalla. Sortokaudet kirvoittivat suomalaisen musiikin ja kuvataiteen ylittämättömiin suorituksiin – ja nostivat pintaan sellaista poliittista terävyyttä, jota voi vain ihailla. Toki yhteiskunnalliset ongelmat tämän päivän maailmassa ovat sen verran haastavia, että pelkkä talkoohenki ei riitä. Olemme kouluosaamisen ykkösmaita – samaan aikaan kouluissa kiusataan ja ammutaan. Olemme maailman onnellisimpia kansoja – samaan aikaan perheväkivalta ja nuorten syrjäytyminen saavat huolestuttavat mittasuhteet. Poliittinen toimintakulttuuri ui sameissa vesissä. Monet yritykset eivät toimi yhteiskuntavastuun periaatteiden mukaisesti. Hallitsijat ampuvat kansalaisiaan. Uusi viestintä nostaa kansalaismielipiteen uudeksi valtiomahdiksi. Me valtsikkalaiset voisimme ottaa vieläkin aktiivisemman roolin Helsingin yliopiston yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen keihäänkärkenä. Vuorovaikutus on kaunis sana, paljon dynaamisempi kuin pelkkä dialogi. Vuorovaikutus on aitoa kuuntelua, aitoa välittämistä ja aitoa tahtoa ratkaista ongelmia. Siten yhteiskunnallisenkin vuorovaikutuksen ytimessä on ihmisten aito kohtaaminen. Ellet usko, tule tiedekunnan karnevaaleihin keskiviikkona 9.5. Siellä kannunvalaja tapaa Krunan mammat – kolmannen asteen yhteys! Leif Åberg Kirjoittaja on Kannunvalajien inspehtori, tiedekunnan yvv-varadekaani ja organisaatioviestinnän professori.
Tutkain 2/2012
27
Kuva: Valtiotieteellinen tdk, kuva manipuloitu
Palstalla Kannunvalajien inspehtori, professori Leif Åberg analysoi ajankohtaisia teemoja kulttimaineessa olevan energiajuoman voimalla.