Tutkain 3 / 2023

Page 1

Tutkain

Valtiotieteellinen ylioppilaslehti

VALLAN VAHTIKOIRA

VENÄJÄN

KANSALAISYHTEISKUNTA

ECUADORIN KANSANÄÄNESTYS ÖLJYNPORAUKSESTA

MIKSI AFRIKKAA

DEMONISOIDAAN

3/23

HELSINGIN YLIOPISTON

VALTAUKSEN KRONIKKA

Tekijät

Päätoimittaja Joakim Kullas

AD Ali Isokangas

Taitto Ali Isokangas

Kirjoittajat Joakim Kullas, Mii Vuorensalmi, Ali Isokangas, Olli Puumalainen, Siiri

Luukkanen, Venla Lehtinen, Kristian Keinänen

Kuvitus Adobe AI (s. 4), Reeta-Kaisla Behm (s. 6)

Kansikuva Olli Puumalainen

Logo Kare Hyvämäki

Julkaisija Kannunvalajat ry

Paino Picaset Oy

ISSN: 0787-0035

Sisällys

3 Pääkirjoitus

4 Gradukeilassa, Porthanian neljä vuodenaikaa

5 Pummipalsta, Tyhmä kysymys

7 Vallan vahtikoira

8 Valtauksen kronikka

16 Ecuadorin kansanäänestys öljynporauksesta

18 Afrikasta maalaillaan uhkakuvia

20 Mikä Venäjän kansalaisyhteiskuntaa vaivaa?

24 Kannut Kaakkoon

Yhteystiedot Sosiaalinen media

Tutkain ottaa ilolla vastaan palautetta ja juttuideoita. Etsimme myös jatkuvasti lisää kirjoittajia, kuvaajia ja kuvittajia.

Facebook / Tutkain Instagram / @tutkain Twitter / @tutkainlehti

joakim.kullas@helsinki.fi tutkainlehti.fi

Pääkirjoitus

Opiskelijoiden

kärsivällisyyttä koetellaan

Hallituksen opiskelijoille kaavailemat leikkaukset ovat saaneet opiskelijaliikkeen toimimaan kuin vuonna 1968, jolloin opiskelijat vastustivat muutoksia yliopiston hallintaan ja opetuksen sisältöön ja valtasivat Vanhan ylioppilastalon. Nyt nähty yliopiston päärakennuksen valtaus on niin ikään tapahtumana poikkeuksellinen, mutta niin ovat myös hallituksen opiskelijoihin kohdistamat toimet.

Petteri Orpon (kok) hallitus suunnittelee jäädyttävänsä opintorahan nykyiseen suuruteen hallituskauden ajaksi ja jäädyttää myös opiskelijoiden saaman yleisen asumistuen indeksit. Samalla tulojen vaikutus asumistukeen kiristyy, tukiprosentti laskee 80 prosentista 70 prosenttiin ja ansiotulovähennys

poistetaan. Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL on laskenut, että asumistuen leikkaukset, indeksijäädytykset sekä opintolainan osuuden kasvamisesta johtuva korkokulujen nousu heikentävät opiskelijoiden toimeentuloa jopa 130–180 eurolla kuukaudessa.

Kyseessä on suuri summa pelkän opintotuen ja tukien varassa eläville opiskelijoille. Aiheesta ovat älähtäneet lähes kaikki opiskelijajärjestö. Se on herättänyt tulista keskustelua myös eduskunnan kyselytunnilla, josta esimerkkinä mainittakoon perussuomalaisten kansanedustajan, historioitsija Teemu Keskisarjan puheenvuoro irtoripsistä ja tekokynsistä, joiden pohjalta syntyi myös todennäköinen kestohittikappale opiskelijabileisiin.

Keskisarjan anekdoottien lisäksi hallitus perustelee opiskelijoilta leikkaamista sillä, että se haluaa kohdistaa toimensa mieluummin niihin, jotka työllistyvät tulevaisuudessa helpommin ja joiden tulevaisuus on muutenkin taattu. Vaikka korkeakoulututkinto nostaa todistetusti palkkatasoa ja mahdollisuutta työllistymiseen, ei opiskelijoiden elämä ole aina ruusuilla tanssimista. Siksi opiskelijajärjestöjen huolet on helppo ymmärtää.

Samalla on syytä nostaa esille kysymys siitä, miten nyt tehtävä politiikka vaikuttaa sukupolvien väliseen tasa-arvoon. Samaan aikaan, kun opiskelijoiden tukitasoa heikennetään, ensiasunnon ostamisen verovapaus poistetaan ja määräaikaisten työsopimusten käyttämistä helpotetaan, esimerkiksi eläkeläiset selviävät sopeutustalkoista kuivin jaloin. Helppo analyysi olisi, että nuorten näkökulmasta sorsiva politiikka on seurausta nuorten alhaisesta äänestysaktiivisuudesta eläkeläisiin verrattuna. Tämä ei välttämättä ole koko totuus, joten asiasta on syytä käydä syvällisempää keskustelua.

Joakim Kullas Tutkaimen päätoimittaja

3

Gradukeilassa

Milloin kansantaloutta kannattelevasta työhevosesta tuli pelkkä harrastus tai terapiamuoto? Pro gradu -tutkielmassaan, Työttömät työhevoset, Ronja Haponen tarkastelee mikrohistoriallisesta näkökulmasta hevosern liitettyjen merkitysten muutosta maatalouden rakennemuutoksen myötä Suomessa 1950-1980-luvuilla.

Haponen kuvaa, kuinka työhevosta koskeva keskustelu on muuttuu tarkasteluajanjaksolla. Maaseudun Tulevaisuuden työhevosta käsitteleviä artikkeleja analysoimalla Haponen tunnistaa kolme diskurssia: kansantaloudelle välttämättömästä työhevosesta tuli maatalouden koneistuessa jotain suojeltavaa, ja 1970-luvulle tultaessa työhevosesta aletaan puhua tarpeettomana, menneisyyden jäänteenä. Aineistoissa on myös kiinnostavaa, kuinka vaikea rakennemuutosta on tunnistaa, vaikka se olisi jo käynnissä.

”Merkit viittaavat traktoreiden tuonnin supistumiseen. Meidän on syytä muistaa, että hevosta

Porthanian neljä vuodenaikaa

Kansanedustaja Teemu Keskisarjan (ps) iltapäivälehdille kertomat toiveet opiskelijoiden runsaammasta alkoholinkäytöstä ovat herättäneet keskustelua myös valtsikan Jodel-kanavalla. Eräs anonyymi opiskelija alkoi pohtia, mikseivät ihmiset enää alkoholisoidu, ja vastauksia oli tarjolla nopeasti.

Kommenteissa nostettiin esille, kuinka oikeassa Keskisarja lausunnoillaan oli. Palstalla arveltiin, että ihmiset valittaisivat vähemmän Jodelissakin, mikäli jaksaisivat käydä bilettämässä.

“Ei ketään ny jaksa mennä sinne selvänä”, kanssaopiskelijoita muistutettiin.

Nykynuorison pullamössöytyminen alkoholin käytön suhteen ja nuorten kasvava raittius herättivät yllättävän paljon kriittistä keskusteluai. Eräänä syypäänä pidettiin koronapandemiaa, sillä ennen koko maailman sulkenutta virusta “pääsi helposti sille perinteiselle matkalle kohti alkoholismia”.

Pullamössöä on myös se, mikäli keskittyy pelkkään suorittamiseen. Valtsikan tutkintojen “riittämättömyyttä mihinkään” pitäisikin käsitellä alkoholisoitumisen kautta, joka kuulemma auttaa myös verkostoitumisessa. Kysykää vaikka Ahti Karjalaiselta.

“Meidän alalla verkostoitumalla saa töitä, ei vitosen keskiarvolla. Ja tätä ei moni tunnu ymmärtä-

Suomen metsissä on traktorin erittäin vaikea korvata”, kirjoitetaan MT:ssä vuonna 1950.

Sanomalehtiaineistoa täydentää vuonna 2003 järjestetyn Hevostarinakeruu-kirjoituskilpailun tekstien pohjalta tehty muistiaineiston analyysi, jossa Haponen selvittää työhevosen roolia ihmisten muistissa.

Teksteistä Haponen nostaa hevosen roolin työvälineenä, työkumppanina ja perheenjäseninä. Etenkin kuvaukset hevosesta luopumisesta, lopettamisesta ja teuraalle viemisestä korostavat hevosen kanssa jaettua yhteyttä.

Haposen eläinkeskeinen näkökulma maatalouden rakennemuutokseen avaa mielenkiintoisella tavalla, kuinka yhteiskunnallinen muutos saattaa usein vaikuttaa olennaisemmin toiseen lajiin kuin ihmiseen. Työvoimana, kulkuvälineenä, sodassa ja nuorten harrastetoiminnassa käytetty hevonen on tutkimuskohteena monipuolinen ja varmasti monelle Helsingin yliopiston opiskelijalle, kirjoittaja mukaan lukien, yllättävän tuntematon aihe.

Ali Isokangas

vän”, eräs kommentoija nosti esiin.

Etanolin voimalla tehtävässä verkostoitumisessa on kuitenkin oltava tarkkana. Mikäli aivolohkojen liuottamisesta innostuu liikaa, illan aikana muodostettuja verkostoja voi olla myöhemmin vaikea muistaa.

Verkostoitumisen ja alkoholisoitumisen lisäksi valtsikalaisia mietityttää se, mitä ihmettä valtiotieteiden maisterin tutkinnolla oikein tehdään. Osasta opiskelijoista tuntuu siltä, etteivät työnantajat tunnista valtiotieteilijöiden osaamista, kun konsulttipöhisijät ja asiantuntijatkin ovat suurimmaksi osaksi luonnontieteilijöitä ja insinöörejä.

Eräs kommentoija huomautti, etteivät valtsikalaiset saa osaamista olemassa valtsikalaisia, vaan jokaisella on oma yksilöllinen osaamisensa. Tämän ovat ilmeisesti myös tajunneet työnantajat, sillä kommenttien mukaan VTM-tutkinto on ainoastaan merkki siitä, ettet ole “täysi idiootti”. Iloisella mielellä siis töitä hakemaan!

4
Joakim Kullas

Pummipalsta

Huhhuhh… pimeys velloo kaupungin katveissa, ja päivänvaloa on enää niukat kuusi tuntia. Sysimustan ja harmaan sävyissä kylpevän Helsingin loukussa olemista virkistäisi varmasti jokin mielekäs ajanviete, mutta euroja pitäisi jo kovasti säästää joulunviettoon. Siispä tässä sinulle, kanssapummi, ilmaisia tärppejä, jotka tasapainottavat joulunodotuksen vilskettä ja vaalivat hauskanpitoa!

(1)CreativeMornings

CreativeMornings -nimeä kantava tapahtumasarja koostuu kuukausittaisista tilaisuuksista, joita rytmittävät mehukkaat puheenvuorot sekä maukas aamiainen. Luentomuotoinen tapahtuma on kutsu yhteiseen dialogiin luovuuden monista ulottuvuuksista. Jokaisessa tilaisuudessa on uudet puhujat ja uusi aihe. Ajatuksia herättelevä aamunavaus on luonteeltaan poikkeuksellinen – luovien helsinkiläisten yhteentuleminen.

Kuukausittain, seuraava joulukuussa kello 8.15–10.00, päivämäärä tarkentuu

Designmuseo

Korkeavuorenkatu 23, 00130 Helsinki

www.creativemornings.com

(2)Uunisaari

Kylmän pakkashuurteen ja kristallisoituvien jääkiteiden koristama Uunisaari muuttuu talviaikaan miltei maagiseksi. Vastikään ripustettu kävelysilta Kaivopuiston kyljestä saaren pohjoispuolelle mahdollistaa ilmaisen visiitin merelliseen Helsinkiin. Talvisin saareen avattu kahvila on oiva paikka vaikka vain sormien ja varpaiden lämmittelylle. Illansuun sinessä paljas horisontti on maalauksenomainen.

Pääsy jalan, 18.11. alkaen Pohjoinen Uunisaari, Helsinki

(3)Kansalliskirjasto

Vaikka palautustehtävien ja reflektiopapereiden ääressä on usein istuttava päivittäin, voi opiskelun välillä viedä huomattavasti viehättävämpään miljööhön. Kansalliskirjaston kaikille avoimet lukusalit Eteläsali ja Pohjoissali tekevät tenttipänttäyksestä liki arvokkaan tuntuista. Rakennuksen sisätiloja kannattaa mennä ihastelemaan myös ilman kurssiesseiden aiheuttamaa stressiä. Tällöin katse kannattaa nostaa ylös henkeäsalpaaviin kattokuvioihin.

Arkipäivinä (pl. keskiviikko) auki 9–18, keskiviikkoisin 9–20

Kansalliskirjasto

Unioninkatu 36, 00170 Helsinki

Pummailun parsi kasaan Mii Vuorensalmi

Tyhmä kysymys

(+1)

Olemme kämppisteni kanssa täysin hurahtaneet avantouintiin. Sekä kehon että pään alhaiset energiat ampaisevat häkellyttävän helposti kaakkoon pikaisellakin pulahduksella. Siinäpä vasta ilmainen piikki hyvää oloa! Suositukseni on vähintään yksi käynti viikossa, jottei hyinen vesi karmaise liiaksi seuraavalla kerralla.

Poliittisen historian professori Juhana Aunesluoma: miksi RKP haluaa aina hallitukseen?

RKP sijoittuu poliittisen oikeiston ja vasemmiston leikkauspisteeseen, mikä tekee sille helpoksi osallistua sekä oikeisto- että vasemmistopainotteisiin hallituksiin. Vaikka puolueella on verraten vähäinen määrä eduskuntapaikkoja, on niitäkin usein tarvittu hallituskoalitioiden enemmistöjen vahvistamiseksi. Nyt syntynyt tilanne, jossa puolue on eduskuntavaalien jälkeen vaa’ankieliasemassa, on harvinainen. Nyt sen asema hallitusneuvotteluissa oli poikkeuksellisen vahva.

Ehkä olennaisinta kuitenkin on, että RKP:n puolueidentiteetille on muodostunut ymmärrys siitä, että se kykenee vaikuttamaan sille tärkeisiin asioihin vain ja ainoastaan hallituksen sisältä. Puolueelle keskeisten asioiden lista on muita suppeampi: ruotsinkielisen vähemmistön asema sekä joukko usein arvopohjaisia painotuksia. On varsin epätodennäköistä, että RKP:n joutuessa oppositioon muut puolueet ottaisivat sen agendalla olevia asioita omakseen. Esim. Perussuomalaiset ja vihreät ovat kyenneet vaikuttamaan muiden puolueiden linjauksiin myös tehokkaan oppositiopolitiikan kautta. RKP on myös sopeutunut pienpuolueen rooliinsa. Se ei elättele kuvitelmia, että se voisi oppositioasemaa hyödyntäen kasvaa suurimmaksi eduskuntapuolueeksi. Tässä se eroaa mm. Keskustasta. Hallituksessa RKP ei paitsi käytä sen tosiallisen kannatuksen ylittävää poliittista valtaa, vaan toteuttaa myös puolueen vakiintunutta identiteettiä. Oppositioasema on RKP:lle identiteettikriisi.

Tyhmän kysymyksen esitti Joakim Kullas

5

KOHTI TYÖELÄMÄÄ YKAN KANSSA

YKA on ammattiliittojen edelläkävijä ja mukana matkallasi työelämään.

Autamme löytämään uravaihtoehtoja ja kehittämään ammatti-identiteettiä

Valvomme yhteiskunta-alan opiskelijoiden etuja

Toimintamme on yhteisöllistä: ykalaiset kohtaavat tapahtumissa, opiskelijatoiminnassa, vertaisverkostoissa, paikallisyhdistyksissä ja mentoroinnissa

Lue lisää: yhteiskunta-ala.fi

Yhdessä yhteiskuntaa rakentamassa

► ► ►

Vallan Vahtikoira

Hau! Vallan Vahtikoira vahtii, haukkuu ja vainoaa vallanpitäjiä. Vallan Vahtikoira on neljännen valtiomahdin keskeisintä tehtävää ylläpitävä anonyymi palsta.

Ilmestyskirjassa Daniel puhuu pedosta, joka yleisimmän tulkinnan mukaan tarkoittaa valtiota, valtaapitäviä. Jumala antaa pedon hallita 42 kuukauden ajan. Kansalaiselle jää kaksi vaihtoehtoa: kumartaa petoa, tai kärsiä ahdistusta ja vaivaa jumalattoman vallan edessä.

Olisi kuitenkin typerää verrata Orpon hallitusta ilmestyskirjan petoon. Ei siksi, etteivätkö kansalaiset kärsisi jumalattoman vallan alla, mutta koska myös saatanaa kumartavat opiskelijat kärsivät sinimustan aivopierun seurauksista. Eläimenkin on helppo nauraa hallituksen toimille ja niitä seuraavalle valtionvelan kasvulle.

Opiskelijoiden ja muiden osatyökykyisten työnteon määrä tulee loogisesti räjähtämään käsiin kokonaistulotason leikkautuessa yhä tehokkaammin palkkatuloja saavalta. Oikeiston matikka ei todella petä. Vahtikoira ei malta odottaa vajoavansa yhä syvemmälle opiskelijalle kaivettuun köyhyysmonttuun, josta jatkossa edes nykyinen tassuja raapiva raataminen ei nosta. Ensisijaisesti vahtikoira haaveilee kuitenkin - eksponentiaalisesti kasvavan valtionvelan lisäksi - yhä muhkeammasta henkilökohtaisesta lainapotista. Hiiohoi, markkinat ja korkoa korolle!

Yliopiston vallanneet itkufestarit tarjosivat oletettavasti hetkellistä lohdutusta jokaiselle laiskuuttaan köyhälle opiskelijalle. Opiskelijoita viime vuosina kohdanneiden vastoinkäymisten valossa yllättävän myöhään realisoitunut kapina kaatui kuitenkin omaan miekkaansa. Yleislakko ja peppuleikit ovat kiistatta kauniita ajatuksia, mutta kuka todella ajatteli niiden mobilisoivan kansan laaja-alaisesti liikkeen taakse? Niinistön naamalle sylkeä

vihmoneet huligaanit olivat viimeinen naula opiskelijaliikkeen kansansuosion arkkuun.

Kansan reaalinen mobilisointi ja muutoksen saavuttaminen vaatisi edes hienoista strategista pelisilmää. Valtaosa kansasta vastustaa todennäköisesti opiskelijoiden ja muiden köyhien törkeää kaltoinkohtelua, kun rikkaille jaetaan samaan aikaan veronkevennyksiä. Mutta auta armias, kun mennään liian pitkälle. Silloin suomalainen karkaa kotikoloonsa tuomiten ankarasti kaikenlaisen eripuran.

Oman elämänsä vasemmistoälykköjä ja heidän kritisoimaansa eliittiä yhdistääkin yksi asia: ylimielisyys. Toisin kuin eliitillä norsunluutornissaan, ei vasemmistolla ole varaa olla tervehtimättä valtaukselle saapuvia valtaajanalkuja tai komeilla muiden riittävän uskottaviin kirpparivaatteisiin pukeutuneiden kanssa ylivertaisella marxistisen teorian tuntemuksellaan. Vasemmiston ainoa voima on kansassa; sen elävän ja hengittävän tuen yliopiston valtaus onnistui toimintansa luotaantyöntävyydellä ja tilanneälyn puutteella menettämään. Toki sekin on vahtikoiran mielestä sinänsä kunnioitettava saavutus.

Kyynelten katkun lävitse Vahtikoira haistaa kuitenkin kampuksella myös toivon pisaroita, jopa kliinisesti kuolleeksi todettu Tutkain alkoi piirtämään EKG-käyrää. Asioiden livetessä yhä kauemmaksi opiskelijan näppien ulottuvilta näkee Vahtikoira yllättävää arvoa Itämeren leppeiden aaltojen tarjoamassa, joskin legionellabakteerin tuoksuisessa, unohduksessa. Vuh vuh.

- Vahtikoira

7
Näin se meni – Helsingin yliopiston valtauksen kronikka

Helsingin yliopiston päärakennukselta 19.9.2023 alkanut maanlaajuinen opiskelijoiden valtausliike oli lajissaan Suomen laajin ja pitkäkestoisin. Sen pani alulle joukko leikkauspolitiikkaan kyllästyneitä opiskelijoita, joista monia yhdisti kokemus suorasta poliittisesta toiminnasta, vasemmistolaisuus ja aktiivisuus kesän 2023 mielenosoituksissa.

Teksti ja kuvat Olli Puumalainen

8

Alkusoitto

Keväällä 2023 alkoi näyttää siltä, että maahan saadaan oikeistohallitus. Kesäkuussa aavistuksista tuli totta, kun Petteri Orpon (kok) hallituksen hallitusohjelma valmistui ”juhannukseen mennessä”, kuten sanottiin. Säätytalolla osoitettiin mieltä hallitusohjelmaa vastaan jo julkistuspäivänä 16. kesäkuuta. Muuta toimintaa seurasi. Rasismikohusta syntyi Me emme vaikene! -mielenosoitus 3. syyskuuta.

Hallituksen leikkaukset osuisivat myös opiskelijoihin. Muodolliselta opiskelijaliikkeeltä, kuten Suomen ylioppilaskuntien liitolta, ei kesällä näyttänyt

syntyvän vastausta. Sellaista tavoittelevien olisi siis toimittava itse.

Kesän liikehdinnässä aktiivisten opiskelijoiden piirissä kypsyi ajatus toiminnasta yliopistolla. Esikuvia toki oli. Vanha ylioppilastalo vallattiin jo vuonna 1968, hallintorakennus, jonka paikalla on nyt Tiedekulma, 1990, päärakennus 1997 ja Porthania 2006, 2010 ja 2015. Yliopistolain uudistus 2009 poiki valtauksia ympäri Suomen, useita myös Helsingissä.

Sanoista teoiksi

Elokuun loppupuolella perustetaan Telegram-ryhmä yliopistotoimintaa varten. Ryhmässä on aluksi kymmenestä pariin kymmentä jäsentä. Ensimmäinen tapaaminen sovitaan syyskuun alkuun.

Usealla ryhmän jäsenellä on kokemusta suorasta toiminnasta, muun muassa. Elokapinassa. Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan Sitoutumaton vasemmisto (Sitvas ry) yhdistää myös monia. Kesän mielenosoitukset olivat tuottaneet uusia poliittisesti aktiivisia tuttavuuksia.

Yhteisistä nimittäjistä huolimatta ei valtauksella ollut takanaan valmista liikettä tai järjestäjää. Pienen maan pienessä pääkaupungissa piiritkin ovat pienet.

Torstaina 7. syyskuuta. tulevien valtaajien ydin kokoontuu ensimmäisen kerran Sitvasin tiloissa Ulrika-klusterilla. Päätetään, että valtaukseen ryhdytään hallituksen budjettiriihen alkaessa 19. syyskuuta. Kohteeksi valitaan yliopiston päärakennus. Aikaa on kaksi viikkoa.

Seuraava kokous pidetään viikkoa myöhemmin 14. syyskuuta. Telegramissa jäseniä on nyt kolmesta neljään kymmeneen. Viikonlopun aikana suunnitellaan viestintää ja laaditaan vaatimuslista. Sunnuntaina maalataan jo banderolleja.

Valtaussuunnitelmat oli alusta saakka päätetty pitää salassa sekä yliopistolta että ylioppilaskunnalta. Aiemmista valtauksista huolimatta valtaajia epäilyttää, tulisiko yliopistolta tai HYY:ltä tukea lainkaan. Tiukka salailu ei pilaisi yllätystä. Se tulisi valtaajien ehdoilla.

Telegram-ryhmän jäsenet saivat kutsua ryhmään muita luotettavia tekijöitä. Päivää ennen valtausta maanantaina 18. syyskuuta. kokoustetaan vielä kerran. Ryhmä on kasvanut jo satapäiseksi.

Paikan päällä on kahdesta kolmeen kymmeneen henkeä, etänä lisää. Käytännön asioista sovitaan, kuten päätöksentekotavasta, häiriötilannevastaavista ja neuvottelijoista. Järjestäytymisen menetelmät ovat monille tuttuja muista liikkeistä.

Vaikka valtaajat päättivät soveltaa oppeja muista mielenosoituksista, paljon jäi vielä avoimeksi. Kenellekään ei ole täyttä varmuutta siitä, mitä tapahtuu. Paljon on keksittävä lennosta.

9

Valtaus alkaa

Tiistaina 19. syyskuuta vartti ennen aamukahdeksaa valtaajien etujoukko kokoontuu Senaatintorille. Kahdeksalta parikymmentä määrätietoista jalkaparia kiipeää graniittiportaat päärakennuksen aulaan. Vaatimukset luetaan. Vahtimestarit kuuntelevat. Aula saa koristeekseen ensimmäiset iskulauselakanat, niistä suurimmassa seisoo ytimekkäästi ”Vallattu”. Teltat nousevat. Nyt se on alkanut.

Enää ei salailla. Medialle ja yliopiston päättäjille, rehtoraatille ja hallituksen puheenjohtajalle lähetetään tieto. Näin valtaajien ei tarvitse vängätä keskiportaan kanssa, vaan keskusteluyhteys avataan heti johtoon saakka.

Media reagoi nopeasti. Budjettiriiheä seuraavat toimittajat ovat äkkiä paikalla. Rehtori puhuu valtauksella jo ensimmäisenä aamuna.

Sana valtauksesta kiirii opiskelijoille somessa. Valtauksen Instagram-tilistä, @opiskelijatleikkauksiavastaan, tulee tärkeä tiedotuskanava. Tietoa levitetään myös perinteiseen tapaan pikaisesti tulostetuilla lentolehtisillä, joita kiikutetaan eri puolille keskustakampusta, sitten ainakin Kumpulaan ja Viikkiin.

Valtauksen alullepanijoista monella on taustaa ainejärjestössään ja he levittävät tietoa tahoillaan.

Ensimmäisten valtaajien seuraksi saapuu lisää Telegram-ryhmän jäseniä. Valtaukselle ilmaantuu nopeasti muitakin.

Iltapäivällä Näpit irti! -mielenosoituksen marssi päättyy yliopiston eteen. Marssijoita liittyy valtaukseen. Puheita pidetään.

Yliopistolle oli aamulla kerrottu, että valtaus kestää ainakin budjettiriihineuvottelujen ajan, vaikka valtauksen kestoa ei suoraan siihen kytkettykään.

Maan hallitus ilmoittaa jo samana päivänä, että budjettiriihi on saatu päätökseen. Valtaajien vaatimukset eivät ole saaneet vastausta, joten valtausta päätetään jatkaa.

Näin yksi kriittinen kynnys tuli ylitettyä – valtaukselle ei ole enää selvää loppua. Yliopisto ei pane vastaan. Johdon kanssa sovitaan vain käytännön järjestelyistä.

Ohjelmaa oli ideoitu jo suunnitteluvaiheessa. Nyt, kun valtaus oli selvinnyt ensimmäisistä tunneistaan, ohjelmasta voitiin tehdä totta. Jo ydinporukassa oli tapahtumatuotannon osaajia. DJ-vehkeet ja kovaääniset ilmestyvät paikalle iltaan mennessä.

Ensimmäisenä yönä valtauksella nukkuu useita kymmeniä valtaajia.

10
Valtaus ottaa muotonsa ja liike leviää

Politiikan teorian uudelleenkirjoittamisen sijaan valtauksen arki on käytäntöä: tapahtumia, kuten keikkoja, yleistä järjestelyä ja jaksamisesta huolehtimista.

Nyt muissakin oppilaitoksissa alkaa tapahtua. Lukiolaisia kävi tutustumassa tunnelmiin yliopistolla jo ensimmäisenä päivänä. Kallion lukio seuraa esimerkkiä seuraavana päivänä.

Turun yliopistolta ja Åbo Akademista ollaan yhteydessä päärakennukselle aamupäivällä 20. syyskuuta. Turku liittyy liikkeeseen vielä samana päivänä.

Valtausliike leviää inspiraatiolla. Päärakennukselta käsin ei ohjata sitä, mutta uusien valtausten syntyessä vaihdetaan käytännön neuvoja. Tätä tukemaan perustetaan valtakunnallinen Telegram-ryhmä, jonka linkkiä jaetaan ainakin Vasemmisto-opiskelijoiden kanavalla. Valtauksen Instagramissa julkaistaan yleiset valtausohjeet 20.9.

Tieto uusista valtauksista ja ohjelma paikan päällä antavat virtaa päärakennuksen valtaukselle. Sitä jatketaan, koska vaatimuksiin ei ole vastattu.

Päärakennukselle on liittynyt alusta saakka mukaan väkeä, joilla on kykyä ja osaamista toimia. Vaikka he eivät olleet olleet mukana suunnittelemassa, heistä tulee nopeasti osa ydinryhmää. Sitä ei pidä sekoittaa mihinkään elimeen tai organisaatioon, vaan kyse on valtauksen aktiivisimmista ja sitoutuneimmista osallistujista.

Valtauksella vierailee jatkuvasti eri tavoin osallistuvia: opiskelijoita, uteliaita, tukijoita, henkilökuntaa, poliitikkoja ja yliopiston ulkopuolisia.

Valtaajien toiveet Orpon hallituksen suhteen eivät liene suuria, mutta yliopistolta vaaditaan suoraa tukea. Johdon ympäripyöreä ymmärrys ei valtaajille riitä. Yliopiston hallitus pohtii kannanoton tekemistä, mutta se juuttuu hallinnollisten prosessien tahmaan.

Valtaajilla ja yliopistolla on eri käsitys siitä, mitä tuki tarkoittaa. Suuren yleisön silmissä saattoi tässä kohtaa näyttää, että yliopisto asettui valtauksen puolelle. Valtauksella taas vaadittiin tiukkaa linjaa.

Ensimmäisen valtausviikon perjantaina 22. syyskuuta päärakennuksella järjestetään juhlat, tupaantuliaiset. Valtaukselle löytää tiensä taas uutta väkeä.

11

Häädön uhka ja kansakunnan isä

Päärakennuksen valtaus asettuu ensimmäisen viikkonsa aikana uomiinsa. Liike kasvaa ja uusia oppilaitoksia liittyy mukaan. Ohjelmaa järjestetään, kuten keskustelutilaisuuksia, teach-in-luentoja ja musiikkia. Valtauksella vierailee väkeä, tuen osoituksia otetaan vastaan ja niin edelleen.

Valtaus leviää kampukselta toiselle. Viikissä ja Kumpulassa liitytään 26. syyskuuta, Siltavuorenpenkereellä 28. syyskuuta ja Meilahdessa 3. lokakuuta.

Alkupäivien kuhinan ja mediahuomion jälkeen päärakennuksen valtaus hiljenee ja arkistuu.

Tiistaina 26. syyskuuta, viikko aloituksen jälkeen, leviää tieto, että yliopiston johto haluaa häätää valtaajat. Seuraavana päivänä yliopisto ilmoittaa: valtauksen on siirryttävä yksityistilaisuuden tieltä torstaiksi 28. syyskuuta.

Keskiviikkona syyskuun 27. päivänä yliopiston henkilökunnan yli 1000 nimeä kerännyt tukiadressi valtauksen vaatimusten

puolesta luovutetaan yliopiston johdolle.

Valtaajat käyvät neuvotteluja toimitilajohtajan kanssa iltaan saakka. Yhteisymmärrystä ei synny.

Illalla kahdeksan aikaan, yliopiston johto esittää suoran vaatimuksen, että valtauksen on poistuttava. Valtaajat kieltäytyvät. Sille nähtiin symbolinen arvo – ei opiskelijoita voi hätää yliopistolta. Valtauksella ryhdytään valmistautumaan mahdolliseen poliisin väliintuloon. Tilanne ei ratkeaisi pyytämällä. Poliisin pitäisi kantaa väki pois.

Illalla kokoustetaan siitä, miten toimitaan. Mikään suora vastarinta ei tulisi kysymykseen, vaan kyse olisi väkivallattoman kansalaistottelemattomuuden keinovalikoimasta.

Neuvonpidon aikana nimetön ulkopuolinen vuotaja paljastaa, mistä torstain tilaisuudessa on kyse. Tila on varattu Maanpuolustuskurssiyhdistykselle (MPKY), joka järjestää tilaisuuksia valtakunnallisen maanpuolustuskurssin käyneille. Arvostetut kurssit on tarkoitettu yhteiskunnan avainhenkilöille.

Kun asiaa kaivellaan yhdistyksen verkkosivuilta, käy ilmi, että presidentti Sauli Niinistö on tilaisuuden pääpuhuja. Riemu repeää. Laaditaan ripeästi tiedote ja asia vuodetaan medialle. Valtaajien mediavoitoksi voidaan jälkeenpäin laskea, että ainakin Iltalehti käytti tiedotetta pitkälti sellaisenaan.

Sana valtauksen vaarasta kiirii somessa ja kaverilta toiselle. Aamulla 28. syyskuuta ilmassa on sähköä. Päivä saa valtaajien suussa nimen Supertorstai. Paikalla on päivän aikana parhaimmillaan yhdellä kertaa erään valtaajan arvion mukaan 400 ihmistä.

Aamupäivällä valtauksella otetaan käyttöön lisää muun muassa Elokapinasta tuttuja toimintatapoja. Kokeneemmat kouluttavat uusia väkivallattomasta kansalaistottelemattomuudesta.

Päätökset tehdään niin sanotuissa deli- eli deliberaatiokokouksissa. Niitä varten valtaajat on jaettu pienryhmiin, joista jokainen lähettää kokoukseen edustajan. Väkeä tulee ja menee päivän kuluessa, joten delikokouksienkin päättäjät vaihtuvat.

12

Tavallisina päivinä valtauksella on yhteiset aamu- ja iltakokoukset. Nyt intensiiviset neuvottelut vaativat jatkuvia päätöksiä. Yliopisto muun muassa ehdottaa, että 20 valtaajaa voisi jäädä tilaan. Tällaiset ehdotukset valtaajat torjuvat kohtuuttomina.

Yliopiston johdolle tuottaa vaikeuksia ymmärtää valtaajien päätöksentekotapaa. Neuvottelijoilla ei ole auktoriteettia komentaa muita, vaan tarjouksista, vastatarjouksista ja ratkaisuista on tehtävä yhteiset päätökset.

Lopulta yliopisto taipuu. Valtaajia on liikaa ja toisaalta heidän viestinsä on ollut, ettei heillä ole mitään tilaisuutta vastaan. Yliopiston kanssa sovitaan sisääntuloväylistä ja muista teknisistä yksityiskohdista.

Loppuiltapäivällä MPKY:n tilaisuuden varsin harmaahapsista väkeä alkaa valua päärakennuksen juhlasaliin. He saapuvat julkisivun portaille väkijoukon

keskelle avattuja käytäviä pitkin tai kerrosta alempaa. Seiniä myöten, kuten joku valtaaja asian ilmaisi. Tila on valtaajien ja sen tekee laulu, tanssi ja huuto selväksi. Toimittajat parveilivat. Valtaajien seassa liikkuu myös miehiä, joiden yrmeiden otsien takana liikkunee valtionjohdon turvallisuuteen liittyviä huolia.

Presidentti saapui pääovesta valtaajien keskelle, vaikuttaa toteavan äänitasot itselleen epäedullisiksi ja jatkaa matkaansa saliin. Jalopuuovet erottavat valtaajat arvovieraista, joihin kuuluu muun muassa Ruotsin entinen puolustusministeri Peter Hultqvist sekä Puolustusvoimain komentaja, kenraali Timo Kivinen. Valtaajilla olisi nyt mahdollisuus häiritä tilaisuutta. Sen estäminenkin olisi voinut onnistua, mutta kumpikaan ei ollut valtaajien suunnitelmissa. Yliopistolle oli ilmoitettu, että valtaajat ovat aulassa

13

Loppu

jäädäkseen, mutta rauhassa. Yliopistolla on tilaa. Tämä linja piti.

Tilaisuuden päätyttyä presidentti astelee aulaan jututtamaan valtaajia, kuten valtakunnan medioista saattoi koko Suomi todistaa. Niinistö kieltäytyy kaarrellen ottamasta kantaa hallituksen suunnitelmiin. Hänen viimeiset sanansa hukkuvat huutoihin.

Presidentti poistuu hämärtyvään iltaan. Valtauksen kliimaksi on ohi.

Yksi huippukohdista on vielä maanantaina 2. lokakuuta. Opiskelija Jonna Rajala Helsingin yliopistosta ja SAMOKin puheenjohtaja Joonas Soukkio kohtaavat nuorisoministeri Sandra Bergqvistin (r). Valtaajien argumentit ja vaatimukset kerrataan vielä tv-lähetyksessä, A-studiossa, suomalaisen julkisen keskustelun ykkösareenalla. Median osalta tapaus on nyt loppuun käsitelty.

Milloin valtaus loppuu? Kysymys on roikkunut ilmassa alusta saakka, oikeastaan jo ennen sitä. Valtaaminen on verottanut voimia. Jatkaminen ei näytä valtaukselta käsin enää kannattavalta.

Valtaus on kestänyt jo kaksi viikkoa, kun päätetään päätepisteestä. Se tulisi valtauksen 18. päivänä perjantaina 6. lokakuuta., ”toiminnan päivän” ja Leipää ei leikkauksia -marssin jälkeen.

Valtausliikkeen loppuvaiheisiin tuo dramatiikkaa poliisin päätös tyhjentää Meilahden kampuksen valtaus 3. lokakuuta. Päärakennuksella päätetään lähteä tueksi, mutta poliisi saa Meikun joukon korjattua ennen avun saapumista.

Päärakennuksella ajatellaan, ettei valtauksen päättäminen tarkoita liikkeen loppua. Punotut verkostot jäisivät elämään. Valtaus oli opettanut uudelle joukolle suoraa toimintaa ja poliittisen vaikuttamisen kirjoa. Leikkauksetkin ovat pysäyttämättä.

Perjantaina loppuiltapäivästä valtauksella on jäljellä valtauksen alkuperäistä etujoukkoa ja ydinryhmään liittyneitä. Porukka kerääntyy banderollien kanssa päärakennuksen portaille, huutaa huudatuksensa ja kävelee Senaatintorin yli valtioneuvoston linnan portaille. Otetaan kuvia ja ryhmä poistuu juhlimaan valtausta Sir Oliver -baariin Merihakaan karaokea laulamaan. Helsingin yliopiston valtaus päättyi siihen. Teatterikorkeakoulu jatkoi vielä muutaman päivän ja nappasi itselleen pisimmän akateemisen valtauksen ennätyksen.

14

Jälkinäytös

Monen valtaajan huomio siirtyi seuraavaksi Gazan tilanteeseen. Valtauksen somekanavat asettuivat nopeasti palestiinalaisten tueksi.

Kampin Kelalla järjestettiin kirjoittamishetkellä viimeinen leikkauksiin liittyvä tempaus torstaina 3. marraskuuta. Orpon hallituksen suunnitelmat eivät ole muuttuneet.

26. lokakuuta, yli kuukausi valtauksen alettua Helsingin yliopiston sivuille ilmestyi vähin äänin pieni uutinen: yliopiston hallitus lyttää maan hallituksen suunnitelmat koulutuspolitiikan tavoitteiden vastaisina.

Juttu on tehty haastattelemalla valtauksessa aktiivisia yliopistolaisia. Kirjoittaja vieraili valtauksella useasti dokumentoimassa sitä muun muassa kuvin, mutta ei kuulunut niin kutsuttuun ”ydinryhmään”.

15

Sí al Yasuní – Ecuadorin historiallinen kansanäänestys öljynporausta vastaan Amazonilla

Syyskuussa juhlittiin historiallista luonnonsuojelun voittoa fossiilikapitalismia vastaan, kun Ecuador kielsi kansanäänestyksellä öljynporauksen Yasunín kansallispuistossa Amazonilla. Toisin kuin aiheen ympärillä vallitsevasta narratiivista voisi päätellä, Yasuní on edelleen lukuisten uhkien armoilla.

Yasunín kansallispuisto Ecuadorissa kätkee sisäänsä enemmän eläin- ja kasvilajeja kuin mikään muu kolkka maapallolla. Vain yksi hehtaari tätä ikivanhaa sademetsää on koti useammille puulajeille kuin Yhdysvallat ja Kanada yhteensä. On selvää, että Yasunín kaltaista monimuotoisuuden keskittymää on suojeltava. Lisäksi kansallispuistoa asuttavat myös eräät maailman viimeisistä vapaaehtoisesti eristäytyneenä elävistä alkuperäiskansoista.

Tätä taustaa vasten on upeaa, että yli puolet ecuadorilaisista äänesti presidentinvaalien yhteydessä suojelun puolesta. Uurnien sulkeuduttua Instagram tulvi riemukkaita julkaisuja luonnon ja alkuperäiskansojen voitosta öljyjättejä vastaan, eikä perinteinenkään media ohittanut tapahtumaa olankohautuksella. Keskustelua väritti väite ”Ecuador kieltää öljynporauksen Yasunín kansallispuistossa”, joka sellaisenaan on kuitenkin valitettavan harhaanjohtava.

Todellisuudessa kansanäänestyksellä pää-

Teksti Siiri Luukkanen Kuvat Rok Lobnik

tettiin niin kutsutun ITT-blokin suojelusta, eli noin 2000 hehtaarin suuruisen alueen, josta 100 hehtaaria kuuluu Yasunín kansallispuistoon. Vaikka blokki on tärkeä suojelukohde, se muodostaa hyvin pienen osan lähes miljoonan hehtaarin puistosta. Öljyä porataan Yasunín alueella tälläkin hetkellä, kuten on tehty vuosikymmeniä. Lisäksi ITT-blokin alueen asukkaista suurin osa äänesti suojelua vastaan, joten huoleen tulevasta lienee aihetta.

Kulttuurin ja metsän tuhoa

Yasunísta tuskin voi puhua mainitsematta waoraneja, alkuperäiskansaa, jotka hallitsivat suurta aluetta Amazonasilla ennen öljy-yhtiöiden saapumista. Waoranien perinteinen elämäntyyli rakentui vaeltamisen ja metsästämisen ympärille pienissä perheyksiköissä, nanikaboissa. 1950-luvulta alkaen öljy-yhtiöt ovat toimineet waoranien elinalueella vaikuttaen perintei-

16

seen elämäntapaan. Suurimpia muutoksia öljy-yhtiöiden tulon myötä ovat olleet asettuminen pysyviin kyläyhteisöihin liikkuvasta elämäntavasta sekä rahatalouteen siirtyminen. Vaikka osa waoraneista elää edelleen öljy-yhtiöiden vaikutuksen ulottumattomissa, suuri osa kansasta asuttaa nyt maita näiden rakennuttaman infrastruktuurin äärellä.

Öljynporauksen aiheuttamien päästöjen ja ympäristön saastuttamisen lisäksi siihen tarvittavan infrastruktuurin tieltä hävitetään konkreettisesti metsää. Turmiolliset ympäristövaikutukset eivät kui-

Kulttuurin ja metsän tuhoa

Olisi helppoa, jos Yasuníssa olisi yksinkertainen ”öljypahikset vastaan luonto ja alkuperäiskansat” -asetelma. Suuryrityksiä on helppoa inhota joukolla. Vuosien varrella öljy-yhtiöt ovat kuitenkin onnistuneet luomaan eräänlaisen toksisen riippuvuussuhteen waoranien ja muiden alkuperäisten asukkaiden sekä itsensä välille. Tarjoamalla koulutusta, joskin laadutonta sellaista, ilmaisen liikkumisen alueella ja muita kompensaatioita yhtiöt näennäisesti tukevat asukkaita. Tämä on kuitenkin johtanut siihen, että osa waoraneista on jäänyt jumiin kahden maailman väliin – heillä ei ole riittäviä resursseja tai koulutusta menestyä modernissa maailmassa samaan aikaan, kun perinteiset taidot ja kulttuuri hiipuvat, eritoten nuoren polven kohdalla.

Kestämättömään tilanteeseen ei ole helppoja ratkaisuja. Ecuadorin valtio on riippuvainen öljytuloista, varsinkin nyt, kun huumeväkivalta riepottelee maata ja työttömyysaste on korkea. Öljyn poraamisen totaalinen kieltäminen ei siis ole realistista ainakaan lähiaikoina. Metsästämiseen puuttuminen ei myöskään ole ongelmatonta, sillä se on waoranien perinteinen ja kulttuurisesti merkittävä elinkeino.

Vaikeuksista huolimatta Yasunín kansallispuisto on edelleen pääosin hyvässä kunnossa. Koskematonta luontoa kuitenkin nakerretaan kaiken aikaa, joten suojelu on otettava vakavasti. Erääksi keinoksi vähentää öljynporausta alueella on esitetty suojelurahan maksamista Ecuadorille menetetyistä tuotoista. Tässä ratkaisussa tosin vaikeudeksi nousee maan riitaisa hallinto, joka on jo aiemmin pilannut yrityksen

tenkaan rajoitu tähän. Esimerkiksi metsästyksellä elantonsa hankkivien waoranien liikkuvan elämäntavan muuttuminen pysyväksi on aiheuttanut uhan alueiden villieläinpopulaatiolle. Öljy-yhtiöiden rakennuttamat tiet ja modernit aseet ovat johtaneet saalismäärien räjähdysmäiseen kasvuun. Aiemmin kestävä metsästys on muuttunut tuhoisaksi. Alueen eläinkantaa kuihduttavan ”villin lihan” korkeasta hinnasta hyötyvät kuitenkin ensisijaisesti ravintoloitsijat ja myyntimiehet metsästäjien osuuden jäädessä pieneksi.

maksaa luonnonsuojelusta. Vuonna 2013 Ecuadorin silloinen presidentti Rafael Correa hylkäsi aloitteen suojella Yasunía öljynporaukselta korvausta vastaan, vaikka rahoitusintoa tähän olisi löytynyt. Myös metsästyksen suhteen jonkinlainen vaihtoehtoinen tulo on välttämätön, mutta kuten todettu, siirtymä ei olisi ongelmaton. Positiivisiakin esimerkkejä kompensaatiosta tosin löytyy. Alueella toteutettiin muun muassa onnistuneesti projekti, jossa asukkaille maksettiin kilpikonnien munien suojelemisesta niiden keräämisen sijaan.

Yasunín suojelun kannalta tietämyksen lisääminen aiheesta kansainvälisesti on myös ensiarvoisen tärkeää, jotta päättäjiin kohdistuisi painetta toimia suojelun puolesta pelkkien puheiden sijaan. Tässä erinomaista työtä tekee esimerkiksi waoraniaktivisti Nemonte Nenquimo, joka kampanjoi Yasunín kansanäänestyksen puolesta näkyvästi niin sosiaalisessa mediassa kuin kaduilla. Hän on loistava esimerkki siitä, että 1950-luvulla alkanut taistelu öljy-yhtiöitä vastaan on käynnissä edelleen.

”Vuosien varrella öljy-yhtiöt ovat onnistuneet luomaan eräänlaisen toksisen riippuvuussuhteen waoranien ja muiden alkuperäisten asukkaiden sekä itsensä välille.”

17

Miksi Afrikasta

maalaillaan uhkakuvia?

Tauteja, sotaa, kuolemaa ja vaaraa.

Kolonialismin ajoilta periytyvät ajatukset Afrikan mantereesta ovat edelleen valtavirtaa, vaikka todellisuus paikan päällä on jotain aivan muuta. Asian ymmärtämisessä auttaa vaihtooppilaaksi lähteminen.

Teksti ja kuvat Venla Lehtinen

Asuin varhaislapsuudestani kolme vuotta Etiopiassa. Tuosta ajasta minulla on muistoja sekä erilaisia muistikuvia, joista osa on varmasti oman mielen tuotosta. Ajanjaksolla on ollut elämääni suuri merkitys ja olen tuntenut jonkinlaista yhteyttä Etiopiaan koko elämäni ajan. Suomessa luokkatoverini peruskoulussa ja jopa lukiossa esittivät minulle omasta mielestäni typeriä kysymyksiä esimerkiksi siitä, millaisessa talossa asuimme tuona aikana – kenties savimajassa? Tai onko Afrikassa ylipäänsä muunlaisia rakennuksia kuin savimajoja. Lapsena kysymykset kummastuttivat ja myöhemmin lähinnä koin turhautumista siitä, kuinka “primitiivisenä” suomalaiset näkevät Afrikan. Jälkikäteen olen pohtinut myös omaa tietämättömyyttäni: savimaja on aivan erinomainen asumismuoto lämmöneristys- ja lämmönvarastointiominaisuutensa vuoksi.

Palasin lokakuun lopussa Keniasta lukukausivaihdosta. Koin sujahtavani osaksi Kenian arkea erinomaisesti, enkä osaa sen suuremmin nimetä edes kulttuurishokkeja. Olin vaihdossa Nairobissa Strathmoren yliopistossa, missä opiskelin kansainvälisiä opintoja (International Studies).

Ennen vaihtoon lähtöä ja vaihdosta tultuani suurin osa minulle osoitetuista yksittäisistä kysymyksistä liittyi maan turvallisuustilanteeseen ja siihen, miten sen voi ottaa vaihdossa huomioon ja toisaalta vaihdon jälkeen minulta kyseltiin, koinko oloni turvalliseksi. Hakiessani vaihtoon en ollut itse miettinyt

koko asiaa ja turvallisuus alkoi mietityttämään vasta minulle esitettyjen kysymysten myötä. Muistan esimerkiksi keskustelun noin vuoden takaa, jossa muutama ystäväni pohti Kenian ihmiskauppatilannetta ja sanoivat suoraan, ettei sinne kannattaisi hakea vaihtoon.

Tämän jälkeen luin ulkoministeriön matkustustiedotteet ja perehdyin Keniaa koskeviin suosituksiin. Kenia kuuluu “noudata erityistä varovaisuutta” kategoriaan, mikä on yleinen monissa Afrikan, Aasian ja Latinalaisen Amerikan maissa. Poikkeavaksi turvallisuustasoksi on kategorisoitu Lamun saari terrorismin sekä kidnappausuhan vuoksi. Lisäksi Somalian raja-alueelle matkustamista tulisi välttää. Etsin Googlen syövereistä tietoa myös siitä, kuinka Nairobissa pystyy liikkumaan yksin naisena ja millaisia kulkuvälineitä kaupungissa on mahdollista käyttää. Google vakuutti minua pääkaupungin turvallisuudesta ja vaihdon alkaessa minulle tuli hyvin pian selväksi Kenian olevan turvallinen ja ystävällinen paikka turistille.

Strathmoressa eräällä luennolla meiltä vaihtareilta kysyttiin, millaisia virallisia matkustustiedotteita olemme saaneet omista valtioistamme. Paikalliset pitivät Somalian rajalle matkustamista todellisena turvallisuusriskinä, mutta naurahtelivat hieman kehotukselle välttää matkustamista Lamulle. Nimittäin Lamu on paikallisten yksi suosituimmista kotimaan matkakohteista ja erittäin kaunis sekä suosittu turis -

18

tikohde ulkomaalaisillekin. Lisäksi mainitsin ulkoministeriön sivuilla lukevan terrorismin uhan läsnäolon koko maassa. Tähän eräs opiskelija vastasi luettelemalla Euroopassa 2010-luvulla tapahtuneita terroristi-iskuja.

Miksi Afrikan maat pelottavat, mutta Ruotsi ei?

Heinäkuussa Keniassa järjestettiin hallinnon ja presidentin vastaisia mielenosoituksia, joita kutsuttiin swahiliksi termillä maandamano. Protesteissa keskeisessä asemassa oli muun muassa asumiskustannusten nousun vastustaminen. Kyseisissä protesteissa on 2023 vuoden aikana kuollut kymmeniä ihmisiä. Tämä osoittaa hyvin sen, että kyseessä on hyvinkin erilainen yhteiskunta verrattuna Suomeen. Mielivaltainen poliisiväkivalta sekä korruptio vaikuttavat osittain väkivaltaisuuksien taustalla.

Maandamano-protestipäivät oli ilmoitettu etukäteen, ja tällöin opiskelimme Zoomissa kotoa käsin. Samaan aikaan Ranskassa osoitettiin mieltä poliisiväkivaltaa vastaan, ryöstettiin kauppoja ja poltettiin autoja. En usko monen pohtivan vakavasti Ranskan turvallisuustilannetta hakiessaan maahan vaihtoon, vaikka esimerkiksi vuonna 2022 Ranskan poliisi ampui Ylen mukaan yhteensä 13 ihmistä kuoliaaksi. Toisaalta myös naapurimaassamme Ruotsissa ampumavälikohtaukset vaativat vuosittain kymmeniä henkiä ja jopa sivullisia uhreja. Itse en silti ole kertaakaan pysähtynyt todella miettimään omaa turvallisuuttani vuosittaisten Ruotsin reissujeni aikana.

Kolonialismi elää mielikuvissa

Muistan erään luennoitsijan kritisoineen vahvasti myös kehitysyhteistyötä ja sen taustalla vaikuttavia oletuksia siitä, että kenialaiset eivät ole kykeneviä hallitsemaan itse omaa maataan vakaudessa. Luennoitsija muistutti opiskelijoita mielen dekolonisaatiosta, jossa kolonialismin aikana juurtuneista ajattelu- ja kulttuurimalleista pyritään aktiivisesti eroon. Hänen mukaansa kolonialistiset narratiivit oikeuttavat edelleen kansainväliset interventiot ja hankkeet Afrikkaan niiden lukuisissa muodoissaan.

Väitän, että Kenian turvallisuustilanteen liioittelu ja Afrikan mantereen näkeminen sisäsyntyisesti epävakaana on kolonialistista osana sitä kurjuuskuvastoa, mitä olemme tottuneet näkemään länsimaisen median kautta. En vanhempana ole lainkaan ihmetellyt taannoisia kysymyksiä siitä, onko Afrikassa kerrostaloja tai ihmetystä rohkeudestani lähteä vaihtoon “vaaralliseen” Keniaan.

Kehottaisin myös kaikkia suomalaisia harjoittamaan mielen dekolonisaatiota. Valtsikankin tiedostavassa kehdossa monet kolonialistiset ajattelumallit ovat syvään juurtuneita. Käsityksemme Afrikan mantereesta perustuu edelleen vahvasti negatiivisiin aspekteihin, köyhyyskuvastoon, konflikteihin, terrorismiin ja sairauksiin.

Dekolonisaatioprosessissa tärkeää on afrikkalaisten äänien ja näkökulmien vahvistaminen ja Afrikan maiden näkeminen tasavertaisina kumppaneina. Tässä prosessissa Helsingin yliopiston kaltaisella instituutioilla olisi näytön paikka. Omissa opinnoissani olen tutustunut vain yksittäisiin ei-länsimaalaisiin ajattelijoihin, jotka harvoin edes esitetään länsimaalaisten ajattelijoiden joukossa vaan nimenomaan tituleerataan ”afrikkalaisiksi”. Mielen dekolonisaation rinnalla on huolehdittava länsimaiden vastuunotosta siirtomaa-ajan virheistä ja aiheutetun vahingon tunnustamisesta.

Lopuksi voisin todeta, että maalaisjärjellä pääsee pitkälle myös Keniassa. Ei esimerkiksi ole järkevää matkustaa humalassa yksin naisena Uberilla klubilta kotiin aamuyöllä. Tai toisaalta kävellä edes selvinpäin pimeällä yksin ulkona. Näiden suositusten voisi sanoa olevan voimassa lähes jokaisessa maailmankolkassa. Nämä kun muistaa, tulisi selvitä ihan hyvin hengissä. Itse tein molempia, ja selvisin silti.

19

Mikä Venäjän

kansalaisyhteiskuntaa vaivaa?

Ukrainan sodan alussa Venäjällä nähdyt mielenosoitukset ovat kadonneet katukuvasta ja oppositiopoliitikot istuvat vankiloissa. Venäjän kansalaisyhteiskunta on liian heikko vastustamaan Putinin hallintoa, mutta tilanteelle on nähtävissä selkeitä historiallisia syitä.

Teksti Kristian Keinänen Kuvat Wikipedia Commons

Täysimittaisen hyökkäyssodan alettua Ukrainassa 24. helmikuuta 2022, Venäjällä herättiin vastustamaan sotaa. Sodan ensimmäisinä kuukausina järjestettiin suuria mielenosoituksia ympäri Venäjää ja kerättiin nimiä sodanvastaisiin vetoomuksiin. Myös monet julkisuuden henkilöt ottivat kantaa sotaa vastaan. Näin teki muun muassa Venäjän päätelevisiokanavan toimittaja Maria Ovsjannikova, joka keskeytti suoran uutislähetyksen tuomalla ruutuun sodanvastaisen kyltin. Hetken aikaa vaikutti siltä, että järkytys sodan syttymisestä synnytti vakavasti otettavan vastavoiman Putinin hallinnolle.

Pian kuitenkin huomattiin, että kansalaisaktiivisuus hiipui, eikä protesteilla ollut juurikaan vaikutusta sodan kulkuun tai sen hyväksyntään kansalaisten keskuudessa. Samaan aikaan Ukrainassa, joka entisenä neuvostotasavaltana on Venäjän tavoin aiemmin kärsinyt alhaisesta osallistumisesta kansalaisyhteiskuntaan,

Mielenosoittajia Moskovassa joulukuussa 2011, WC / Bogomolov

ihmiset aktivoituivat erilaisissa kansalaisjärjestöissä ja muussa vapaaehtoistoiminnassa. Tämä herättää kysymyksen siitä, mistä kansalaisyhteiskunnan heikkous Venäjällä johtuu?

Perinteisesti kansalaisyhteiskunnalla tarkoitetaan sitä yhteiskunnan osa-aluetta, joka on itsenäinen valtiosta, markkinoista ja perheestä. Kansalaisyhteiskunta on tärkeä osa yhteiskuntaa siksi, että se yhtäältä toimii vastavoimana valtiolle ja toisaalta mahdollistaa ihmisten osallistumisen yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Lisäksi kansalaisyhteiskunnalla on usein yhteiskunnan palveluja täydentävä tehtävä ja järjestöt voivat organisoida esimerkiksi lastenhoitoa ja sosiaalija terveyspalveluita silloin, kun valtio ja kunnat eivät niitä järjestä.

Venäjän kansalaisyhteiskunnan heikkous on herättänyt mielenkiintoa akateemisessa tutkimuksessa jo Neuvostoliiton hajoamisesta asti. Syitä on löydetty useita, kansalaisyhteiskunnan heikkoudesta on syytetty niin neuvostohistoriasta kuin ortodoksisesta kulttuuristakin johtuvaa alhaista sosiaalista pääomaa ja puutteellista luottamusta yhteiskuntaan. Toisaalta taas nyky-Venäjällä kansalaisyhteiskunnan itsenäisen rahoituksen puute, yhteiskunnan taloudellinen epätasa-arvo ja epäonnistunut demokratisaatio nähdään syinä kansalaisyhteiskunnan heikkoudelle. Rakenteellisten tekijöiden lisäksi kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksiin vaikuttaa Venäjän valtion epäilevä, jopa vihamielinen suhtautuminen itsenäiseen kansalaisyhteiskuntaan.

Joidenkin tutkijoiden mukaan Venäläisen kansalaisyhteiskunnan kehittymistä tarkastellessa tu-

20

lee ottaa huomioon Venäjän historia. Venäjällä ei ole historiaa demokraattisesta järjestelmästä, mikä on johtanut autoritaarisen poliittisen kulttuurin syntymiseen ja alhaiseen luottamukseen yhteiskuntaa kohtaan Myös ortodoksista kulttuuria voidaan pitää syynä kansalaisaktiivisuuden heikkouteen. Tutkija Oleg Harhordin esittää, että ortodoksisessa kulttuurissa voidaan nähdä syitä heikkoudelle. Hänen näkemyksensä mukaan ortodoksinen käsitys yhteiskunnasta perustui kirkon määräysvaltaan maallisen yhteiskunnan yli. Sen myötä syntyi olosuhteet totalitaarisen poliittisen kulttuurin syntymiselle.

Neuvostoliitto tukahdutti kansalaisyhteiskunnan

Neuvostoliiton kommunistiseen ideologiaan kuului skeptinen asenne itsenäistä kansalaisyhteiskuntaa kohtaan. Kansalaisyhteiskuntaa pidettiin porvarillisena ja tarpeettomana kommunistisessa yhteiskunnassa, jossa valtion tuli pitää huolta kansalaisten tarpeista. Kommunistisesta puolueesta tulikin käytännössä ainut yhteiskunnallisen vaikuttamisen areena. Tärkeä osa neuvostoyhteiskuntaa olivat puolueen organisoimat kollektiivit, joiden kautta organisoitiin niin työtä, vapaa-ajan toimintaa kuin yhteisten asioiden hoitamista. Kollektiivit olivat kuitenkin tiukasti poliittisen eliitin hallinnassa ja niistä muodostui myös kontrollin väline, jolla toisinajattelijoiden näkemyksiä oli helppo kontrolloida. Tämän seurauksena kansalaiset eivät luottaneet kollektiiveihin, vaan loivat laajoja sukulaisista ja ystävistä koostuneita verkostoja, joissa yhteiskunnallisista asioista saattoi puhua avoimemmin.

Totalitaarinen neuvostoyhteiskunta myös johti siihen, että ihmisten arvomaailma muuttui myös totalitaariseksi, demokratia nähtiin kaoottisena ja yksilön mahdollisuuksia vaikuttaa demokraattiseen päätöksentekoon ei nähty mahdollisena. Se vaikutti myös siihen, että Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen osallistuminen yhteiskunnalliseen toimintaan oli matalaa, sillä sitä ei pidetty tehokkaana tapana vaikuttaa itselle tärkeisiin asioihin.

Myös Venäjän nyky-yhteiskunnassa on ongelmia, jotka vaikeuttavat kansalaisyhteiskunnan kehitystä. Yksi ongelma löytyy Venäjän taloudellisesta tilanteesta. Venäjällä tuloerot ovat suuret, ja suuri osa ihmisistä elää köyhyydessä. Varsinaista keskiluokkaa, joka muissa maissa osallistuu kaikista aktiivisimmin yhteiskunnalliseen toimintaan, ei Venäjällä juuri ole. Köyhyys vaikuttaa kansalaisyhteiskuntaan siten, että ihmiset joutuvat kantamaan huolta toimeentulostaan, eikä aikaa ja energiaa jää yhteiskunnalliseen toimintaan. Kun suurimmalla osalla kansasta tulot ovat pienet, yksityisiä lahjoituksia kansalaisjärjestöille on vähän. Näin kansalaisyhteiskunta on jäänyt pitkälti Venäjän valtion ja ulkomaisen rahoituksen varaan, jolloin tavallisten kansalaisten tarpeet jäivät pitkälti huomiotta ja kansalaisyhteiskuntaa on kehitetty toisaalta valtion ja toisaalta pitkälti länsimaisten rahoittajien lähtökohdista. Myös demokratisaation epäonnistuminen Neuvostoliiton hajottua 1990-luvulla nähdään yhtenä syynä kansalaisyhteiskunnan heikkouteen. Kun Neuvostoliitto hajosi, erilaisia kansalaisjärjestöjä perustettiin, ja myös oppositiota edustavat poliitikot kävivät vaalikampanjoita, joissa he saavuttivat varsin hyviä tuloksia. Esimerkiksi pitkään vankeusrangais

21
Putin ja patriarkka Kirill vuonna 2017, WC/ Venäjän presidentinhallinto

tukseen tuomittu Aleksei Navalnyi tuli Moskovan kuvernöörinvaaleissa vuonna 2013 toiseksi saaden 27 prosenttia annetuista äänistä. Kuitenkin osallistuminen kansalaisyhteiskunnan toimintaan oli edelleen matalaa, eivätkä uudet järjestöt saaneet kansalaisten luottamusta puolelleen.

Erityisesti kansalaisyhteiskuntaan heikentävästi vaikutti se, että Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen eri instituutiot olivat heikkoja ja yhteiskunnassa vallitsi yleinen kaaos. Ihmiset myös pettyivät siihen, ettei demokratisaatiossa onnistuttu, mikä johti pettymykseen politiikkaa kohtaan ja tunteeseen, ettei politiikkaan voi omalla toiminnallaan vaikuttaa.

Vladimir Putin tuhosi kansalaisyhteiskunnan rippeet

Venäjän yhteiskunnallista kehitystä käsitellessä ei voida olla ottamatta huomioon autoritaarista valtiota, joka aktiivisesti pyrkii estämään itsenäisen kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuudet. Valtion suhtautuminen kansalaisyhteiskuntaan muuttui epäilevämmäksi vuonna 2000, kun presidentti Vladimir Putin tuli valtaan. Putinin hallinnon aikana valtio on kohdistanut väkivaltaa erityisesti hallinnon vastaisina pidettyihin kansalaisyhteiskunnan toimijoihin, kuten oppositiopoliitikkoihin ja toimittajiin. Heitä on tuomittu kyseenalaisin perustein pitkiin vankeusrangaistuksiin, pahoinpidelty ja jopa murhattu. Putinin valtakauden alussa vuonna 2001 säädettiin uusi työmarkkinalaki, jonka tarkoituksena oli ”harmionisoida työmarkkinaosapuolten intressejä”. Tosiasiassa laki teki vaikeaksi lakkojen ja protestien organisoimisen, ja erityisesti ammattiliittojen toiminnan. Myös vuoden 2006 laki kansalaisjärjestöistä vaikeutti kansalaisyhteiskunnan asemaa lisäämällä byrokratiaa ja mahdollistamalla tai helpottamalla kansalaisjärjestöjen sulkemisen valtion toimesta. Tunnetuin kansalaisjärjestöjen vastaisista laeista on kui-

tenkin vuoden 2012 laki ulkomaisista agenteista, joka vaatii järjestöjä, jotka saavat rahoitusta ulkomailta rekisteröitymään ulkomaisiksi agenteiksi. Tämä johtaa siihen, että kansalaisjärjestöt ovat ennestään riippuvaisia valtion rahoituksesta, eivätkä pysty toimimaan itsenäisesti.

Tämän lisäksi Venäjän valtio on Putinin aikana pyrkinyt kehittämään valtiosta riippuvaista kansalaisyhteiskuntaa omiin tarkoituksiinsa. Presidentti Putin perusti vuonna 2004 ”julkisen kamarin” jonka tarkoituksena oli tarjota kansalaisjärjestöille mahdollisuus vaikuttaa valtion asioihin ja toisaalta lisätä valtion kontrollia kansalaisyhteiskunnasta. Venäjän valtio on perustanut myös omia järjestöjä kuten nuorisojärjestö Nashin, jossa koululaiset osallistuvat mielenosoituksiin ja kesäleireille. Siellä nuoret saavat isänmaallista kasvatusta ja oppivat muun muassa sotilastaitoja. Tutkimuksessa valtion ylläpitämiä ja kontrolloimia kansalaisjärjestöjä kutsutaan ”marionettikansalaisyhteiskunnaksi”, jonka toiminta vaikuttaa samalta, kuin demokraattisessa kansalaisyhteiskunnassa. Todellisuudessa sen tavoitteena on ylläpitää vallitsevaa poliittista järjestelmää eikä se näin pysty toimimaan itsenäisenä poliittisena voimana. Niin historialliset syyt, rakenteelliset ongelmat ja Venäjän kansalaisyhteiskuntaan vihamielisesti suhtautuva hallinto vaikuttavat kaikki Venäjän kansalaisyhteiskunnan heikkouteen. Yhdessä nämä tekijät ovat luoneet poliittisen kulttuurin, jossa kansalaiset eivät koe osallistumista kansalaisyhteiskuntaan mielekkäänä, eikä kansalaisyhteiskunta pysty toimimaan itsenäisesti ja vaikuttamaan kansalaisille tärkeisiin asioihin. Mikäli Venäjä joskus päätyy demokraattiselle tielle, kansalaisyhteiskunnan tukeminen on erityisen tärkeää, sillä se sitouttaa kansalaisia demokraattiseen päätöksentekoon ja antaa demokratisoitumisprosessille aidon mahdollisuuden onnistua.

22
Navalnyi oikeudessa vuonna 2021 WC/ Evgeny Feldman

TYÖELÄMÄ. PARAS AIKA OLLA ELOSSA.

Olemme Elo, suuri suomalainen työeläkevakuuttaja. Huolehdimme, että asiakkaamme saavat ansaitsemansa eläkkeet.

Autamme asiakasyrityksiämme menestymään ja vastaamaan muuttuvan työelämän haasteisiin. Hoidamme asiakkaidemme eläkevaroja tuottavasti, turvaavasti ja vastuullisesti.

Katso lisää osoitteessa elo.fi

KANNUT KAAKKOON

Kunsyksyn pimeys yrittää hiipiä mielen sopukoihin, Valtsikan Henki tarjoaa sisäistä valoa pienelle valtiotieteilijälle. Kannunvalajat toivottaa siis tapahtumarikasta ja mielenterveyttä ylläpitävää syksyä valtsikalaisille!

Vaikka nykyisen hallituksen valtakausi on jo kääntynyt ehtoon puolelle, pöhinämittarin neula näyttää edelleen korkeita lukemia. Syyslukukautta on Kannussa tahdittanut fuksien toivottaminen tervetulleeksi valtsikaan, minkä eteen koko hallitus on tehnyt hartiavoimin töitä. Näkyvin osa tätä on luonnollisesti tapahtumien järjestäminen (ja upea kolmiosainen haalarimerkkikokonaisuus). Kannun suurin työmäärä tehdään kuitenkin jäsenistöltä näkymättömissä.

Kulisseissa on tänä vuonna panostettu muun muassa kansainvälisyyteen. Kannunvalajat on osallistunut Lisää löylyä kv-toimintaan -projektiin, jossa on sekä tunnistettu kansainvälisten opiskelijoiden kohtaamia ongelmia että pohdittu niihin ratkaisuja. Kohtaamisen puute on osoittautunut yhdeksi suurimmista ongelmista: kv-opiskelijat toivoisivat enemmän aktiviteetteja, samalla kun ainejärjestöt haluaisivat enemmän kv-opiskelijoita tapahtumiinsa. Näihin ja muihin ongelmakohtiin on löydetty projektin myötä useita toimintamalleja, joita

Valtsikan järjestöt voivat hyödyntää tuodakseen kv-opiskelijoita osaksi valtsikayhteisöä. Valtsikahengen rakentaminen ei tietysti ole pelkästään järjestöjen vaan kaikkien valtsikalaisten tehtävä: yhteisö rakentuu arkipäiväisten kohtaamisten kautta. Liian usein kansainväliset opiskelijat jäävät tapahtumissa porukan ulkopuolelle. Toivoisin valveutuneiden valtsikalaisten kiinnittävän huomiota keskustelun kieleen, kun läsnä on opiskelijoita, jotka eivät osaa valtakieltä. Lisäksi on hyvä pitää mielessä, etteivät kansainvälisten tutkinto-ohjelmien opiskelijat ole vaihtareita – porukkaan kuuluu niin koti- kuin ulkomaalaisia opiskelijoita, jotka ovat tulleet valtsikaan suorittamaan kokonaista tutkintoa. Pienillä arjen teoilla on suuri merkitys. Pidetään siis valtsikahenkeä yllä kaikissa kohtaamisissa!

Valtsikan Henki asuu sydämien lisäksi fyysisessä tilassa. Kuppalassa ja Kannuklusterilla kokoustetaan, kohdataan ja keskustellaan sekä tutustutaan, tanssitaan ja tavataan. Kannun tehtävänä on ylläpitää ja kehittää tiloja, jotta ne palvelevat mahdollisimman hyvin niin jäsenistöä kuin ainejärjestöjä. Loppusyksyn aikana Kannuklusterilla tehdäänkin sisustusprojekti, jotta tilat palvelisivat entistä paremmin tarkoitustaan. Kirjoittamishetkellä työ on kovassa suunnitteluvaiheessa, ja näkyviä muutoksia alkanee jo näkyä tämän tekstin tullessa ulos. Projektia varten koottiin valtsikatoimijoista koostuva rempparyhmä, joten valtsikayhteisö pääsee taas näyttämään mitä kaikkea yhteistoiminnalla voidaan saavuttaa!

Jaksamista ja iloa syksyyn toivottaa, Henry Laakkonen kansainvälisyysvastaava, toinen tilavastaava Kannunvalajat ry

24
Issuu converts static files into: digital portfolios, online yearbooks, online catalogs, digital photo albums and more. Sign up and create your flipbook.