Hyvinvointia rakentamassa. Orionin vuosisata by Spiritus Historiae

Antti Parpola & Timo Joutsivuo

Hyvinvointia rakentamassa kuvaa Orionin taivalta modernisoituvassa Suomessa yhtiön valmistamien lääkkeiden ja suomalaisten terveyden kautta. Samalla seurataan Orionin kasvua kansainväliseksi lääkeyhtiöksi ja yhdeksi kotimaisen kemianteollisuuden kärkinimeksi. Sadassa vuodessa pienestä, kolmen miehen perustamasta lääketehtaasta on kasvanut suomalainen instituutio ja kansainvälinen yhtiö, jonka tuotteita käyttävät miljoonat ihmiset ympäri maailmaa.

HYVINVOINTIA RAKENTAMASSA

Orionin lääkkeet ovat olleet olennainen osa suomalaista terveydenhoitoa jo sadan vuoden ajan. Tänä aikana monet vakavat kansantaudit ovat kadonneet kokonaan. Samalla väestön eläessä yhä pitempään ja diagnostiikan kehittyessä monet muut taudit ovat vaatineet uusien lääkkeiden kehittämistä. Tämän seurauksena suhtautumisemme niin sairauteen kuin terveyteenkin on muuttunut.

ORIONIN V U O S I S ATA

ORIONIN VUOSISATA

Antti Parpola & Timo Joutsivuo

H Y V I N VOIN T I A RAKENTAMASSA ORIONIN V U O S I S ATA

VTT Antti Parpola on yrityshistorioitsija ja FT Timo Joutsivuo lääketieteen historiaan erikoistunut Helsingin yliopiston dosentti.

o tava . f i

63.5 isbn

59.2

978-951-1-30817-1

Otava

Antti Parpola & Timo Joutsivuo

H Y V I N VOIN T I A RAKENTAMASSA O R I O N I N V U O S I S ATA

he l s ing is s ä kustannu s os a key ht iö Otava

Orion – ensimmäiset sata vuotta hyvinvointia rakentamassa 6 luKijalle 7

PROLOGI:

Kiväärejä ja sokeria 9 Lapset ja riisi 23

Epidemia ja vaksiini 42 Lääke ja huume 58 Keuhkot ja parantolat 75 Hometta ja sieniä 95 Diagnoosi ja maailma 114 Suolaa ja sydämiä 127 Mieli ja sen huolto 140 Vanhuus ja heikkous 160 Särky ja setelit 176 EPILOGI:

uutta ja vanhaa 189

Liitteet 200, Viitteet 203, Lähteet ja kirjallisuus 218, Henkilöhakemisto 221

Orion – ensimmäiset sata vuotta hyvinvointia rakentamassa

adan vuoden ikä on yritykselle merkittävä saavutus. Orion täyttää sata vuotta vuonna 2017, samana vuonna, jolloin Suomi juhlii itsenäisyytensä satavuotisjuhlaa. Orionin historia nivoutuu monin tavoin koko suomalaisen terveydenhuollon kehitykseen. Se on myös kertomus suomalaisen teollisuuden historiasta. Siitä, miten laajentuminen kotimarkkinoilla johti ensimmäisen viidenkymmenen vuoden aikana monialayhtiön muodostumiseen ja kuinka myöhemmin kansainvälistyminen johti yhtiön keskittymiseen lääke- ja diagnostiikkateollisuuteen. Orionin toiminta on sen tuotteiden kautta koskenut monia suomalaisia vauvasta (Devisol-tipat) vaariin (Marevan-verenohennuslääke). Tuhannet suomalaiset ovat olleet joko suoraan Orionin palveluksessa tai jollain tavoin yhteistyössä yhtiön kanssa. Monella Suomen lääketeollisuuden vaikuttajallakin on ollut jossain uransa vaiheessa työsuhde yhtiöön. Orionin tuotteita käyttävät miljoonat potilaat Suomen ulkopuolella. Niitä markkinoidaan kaikilla mantereilla Etelämannerta lukuun otta-

matta. Tätäkin voi pitää melkoisena saavutuksena yritykselle, joka alkoi hyvin vaatimattomissa oloissa pienenä start-up-yrityksenä kolmen yrittäjän johdolla. Orionin ja suomalaisen yhteiskunnan sidok sia ovat vahvistaneet monet henkilöt, joilla on ollut tärkeitä yhteiskunnallisia tehtäviä ja jotka ovat samalla osallistuneet yhtiön vastuullisiin tehtäviin. Kun Orionin 100-vuotishistoriateoksesta yhtiössä alussa keskusteltiin, keskeisenä teemana oli juuri analysoida yhtiön merkitystä osana Suomen historiaa. Valtiotieteen tohtori Antti Parpola ja filosofian tohtori Timo Joutsivuo ovat mielestäni onnistuneet työssään mainiosti. He ovat käyttäneet lähteinään paitsi yhtiön omaa arkistomateriaalia ammentaneet laajasti näkökulmia myös yhtiön ulkoisilta sidosryhmiltä. Tämä historiateos on kunnianosoitus niille tuhansille sitoutuneille orionilaisille, jotka ovat työllään varmistaneet, että Orion on valmiina astumaan seuraavalle vuosisadalle osana kansainvälistä terveydenhuoltoa entistä vahvempana ja tietoisena suomalaisista juuristaan.

Espoossa 25.10.2016 Timo Lappalainen Toimitusjohtaja Orion Oyj

Lukijalle

rion on lääkevalmistaja, ja siksi tämän kirjan keskiössä ovat Orionin valmistamat lääkkeet. Viimeisen sadan vuoden ajan Orionin lääkkeet ovat kuuluneet suomalaisten arkeen, niin terveyteen kuin sairauteenkin, ja valmisteidensa kautta Orionilla on ollut merkittävä vaikutus suomalaiseen yhteiskuntaan. Tämä teos koostuu kymmenestä luvusta, joista jokaisessa kuvataan yhtä terveydellistä ongelmaa sekä sen hoitoon tarkoitettuja Orionin lääkevalmisteita; esimerkiksi ensimmäisessä luvussa kuvataan riisitautia ja vitamiineja, toisessa tartuntatauteja ja rokotteita. Jokainen luku kattaa ajallisesti noin kymmenen vuotta, jolloin kirjan kymmenen luvun myötä kuvataan yhteensä sadan vuoden ajanjakso. Terveydenhuollon ja lääkkeiden ohella kuvataan myös Orionin kehitystä yhtiönä – sen kasvua ja tätä kautta tapahtunutta tavoitteiden laajentumista. Lisäksi kirjan johdannossa kuvataan yleisemmin Orionin perustamisen taustoja, ja epilogissa vedetään yhteen yhtiön tähänastisen historian keskeiset piirteet. Vaikka yhtiön nimi on vaihtunut vuosien saatossa (1917–1954 Lääketehdas Orion, 1954– 1970 Regulus, 1970–2007 Orion-yhtymä ja

vuodesta 2007 lähtien Orion), selkeyden vuoksi tekstissä puhutaan aina Orionista. Tekstissä esiintyvät markka- ja euromääräiset summat on ilmoitettu silloisen rahanarvon mukaan, ja inflaatiotarkistettu tieto yhtiön liikevaihdon kehityksestä löytyy kirjan loppuosan liiteosiosta. Pääosan tekstistä on kirjoittanut valtiotieteen tohtori Antti Parpola, ja luvut Mieli ja sen huolto, Vanhuus ja heikkous sekä Särky ja setelit on kirjoittanut filosofian tohtori Timo Joutsivuo. Kuvatoimituksesta vastasi Antti Parpola. Liiteosion henkilöluettelot ja tilastot ovat Orionin koostamat. Suuri ansio kirjan kehittymisessä lopulliseen muotoonsa oli Orionin asettamalla historiatoimikunnalla, johon kuuluivat yhtiön toimitusjohtaja Timo Lappalainen sekä yhtiön hallituksen puheenjohtaja Hannu Syrjänen ja hallituksen jäsen Timo Maasilta. Asiantuntijana tekstiä kommentoi myös esikuntatoimintojen johtaja Olli Huotari. Vastuu kirjan sisällöstä on kuitenkin yksin tekijöiden. Orionin juhlavuoden viestinnästä vastannut viestintäjohtaja Terhi Ormio huolehti kirjahankkeen ja juhlavuoden muiden tapahtumien yhteensovittamisesta. Haluamme kiittää historiatoimikunnan jäseniä sekä kaikkia muita orionilaisia avusta kirjan

tekemisessä. Kiitämme myös kollegoitamme filosofian lisensiaatti Mikko Laaksoa ja filosofian maisteri Laura Puroa arvokkaista kommenteista ja parannusehdotuksista. Lisäksi kiitämme tutkimusapulaisiamme valtiotieteen maisteri Jaakko Taipaletta avusta tilastomateriaalin koostamisessa sekä humanististen tieteiden kandidaatti Hanna Lundell-Reinilää avusta kuvatoimitustyössä. Lisäksi esitämme

kiitoksemmekaikille haastatelluille henkilöille avartavista keskustelutuokioista, sekä Otavan graafikko Piia Aholle ja kustannustoimittaja Irja Hämäläiselle hienosta työstä kirjan viimeistelyssä. Suurin yksittäinen kiitos kuuluu kuitenkin Orionin arkistonhoitaja Isto Peltoselle. Mikäli Iston tietämyksen saisi suoraan siirrettyä teksti muotoon, ei meitä historiantutkijoita tarvittaisi.

Helsingissä 19.10.2016 Antti Parpola ja Timo Joutsivuo Oy Spiritus Historiae Ab

prologi

KIVÄÄREJÄ JA SOKERIA Orion perustetaan suurin toivein. Alku on kuitenkin vaatimaton, ja menestys löytyy yllättävältä suunnalta.

uonna 1916, keskellä ensimmäistä maailmansotaa, proviisori, filosofian maisteri Onni Turpeinen jätti työnsä helsinkiläisen lääketehdas Medican teknillisenä johtajana. Turpeinen oli seurannut läheltä työnantajansa kehityskaarta, jossa vaisua alkua oli seurannut rakettimainen kasvu. Yhtiön nopean kasvun syy löytyi maailmanpolitiikasta. Ensimmäinen maailmansota oli syttynyt loppukesällä 1914 ja lopettanut kertaheitolla ulkomaisten lääkevalmisteiden maahantuonnin. Medican oli kuitenkin onnistunut ostaa tarvitsemiaan aineita Norjasta, jossa oli saatavilla amerikkalaisia raaka-aineita – ja kun niitä sai ja kilpailevia ulkomaisia valmisteita ei tullut maahan, oli kysyntä taattu.1 Sotavuosina liike-elämä kukoisti muutoinkin, sillä ikkuna länteen oli avoinna Norjan ja Ruotsin kautta, minkä lisäksi Venäjän laajat markkinat olivat käytettävissä. Näinä vuosina tehtiin ennätyksellisiä voittoja, ja Kauppalehti totesi vuoden 1916 katsauksessaan, ettei pa-

rempaa aikaa liikemiesten kannalta voinut kuvitellakaan.2 Korkeasuhdanne loppui kuitenkin lyhyeen, kun Venäjän markkinat sulkeutuivat maaliskuussa 1917 alkaneen vallankumouksen seurauksena. Vaikka yleiset taloussuhdanteet kääntyivätkin, lääketeollisuuden suhdanteet näyttivät silti lupaavilta. Kemian kehittymisen myötä koko lääketiede oli perinpohjaisessa muutoksessa, ja antiikin ajoilta periytynyt galeeninen eli homeopaattinen lääketiede oli alkanut vaihtua kemialliseen lääketieteeseen. Kemia oli edennyt 1800-luvulta lähtien huimin harppauksin: atomiteoria esitettiin vuosisadan alkupuolella, ja 1860-luvulla alkoi orgaanisen kemian vallankumous, kun saksalainen Friedrich August Kekulé selvitti bentseenin rengasrakenteen. Tämän keksinnön myötä syntyi ymmärrys molekyylien rakenteesta ja rakentumisesta, mikä antoi mahdollisuuden suunnitella molekyylejä ja valmistaa luonnossa esiintymättömiä orgaanisia yhdisteitä. Näistä oli puolestaan mahdollista valmistaa

Osakeyhtiö Orion toimi vuosina 1917–1934 Helsin gin Kruununhaassa Mariankatu 24 sisäpihan raken nuksessa, entisen Mortensenin kasvisvoitehtaan tiloissa. ”Köyhyys ja pääomien puute pakottivat Orionin toimimaan pienessä rakennuksessa, jota nykyoloissa sanoisin mörskäksi”, totesi myöhemmin Orionin hallintoneuvoston puheenjohtaja, professori Arvo Ylppö.

Saksalaisen Bayerin tehdasalue Leverkusenissa vuonna 1913. Bayerin tehtaan kemistien keksinnöt fenasetiini (1888) ja aspiriini (1889) saivat alun perin väriteolli suudessa toimineen yhtiön aloittamaan oman lääketeollisen tuotannon. Saksassa tuotantoa kasvatti myös vuonna 1883 säädetty yleinen sairausvakuutuslaki. Ensim mäisen maailmansodan syttyessä vuonna 1913 saksalaisvalmisteisista lääkkeistä 60 prosenttia myytiin maan rajojen ulkopuolella – myös Suomessa. Kuva: Bayer.

uudenlaisia synteettisiä värejä, muoveja ja lääkkeitä. Näin syntyi moderni farmakologia.3

uuden kemiallisen lääke teollisuuden edelläkävijämaa oli Saksa, jota kutsuttiin ”maailman apteekiksi”.

Kemianteollisuuden ja uuden kemiallisen lääketeollisuuden edelläkävijämaa oli Saksa, jota kutsuttiin ”maailman apteekiksi”. Suurten saksalaistehtaiden tuotteita oli tarjolla myös suomalaisapteekeissa.4 Saksalaisten lääketehtaiden menestyksen takana oli ennen kaikkea yliopistomaailman ja teollisuuden välinen luonteva linkki, yhteiskunnallisten instituutioiden ja teknologian hedelmällinen ristiinkytkös. Yliopistoista ja muista koulutuslaitoksista virtasi tasainen keksintöjen virta teollisuuden laboratorioihin, joissa tieteen löydöt jalostettiin kaupalliseen käyttöön. Suuri merkitys oli myös tiedemaailman kärkinimillä, maailmankuuluilla professoreilla, joilla oli lääketeollisuudessa kaksoisrooli: yhtäältä he toivat uusimman tieteellisen tiedon teollisuuden käyttöön, toisaalta he olivat teollisuuden käytettävissä asiantuntijoina ja omistajina.5 Saksassa innovaatioita puolusti myös teollisuutta ymmärtävä lainsäädäntö. Saksan enttilainsäädäntö turvasi lääkkeen valpat mistusmenetelmän, minkä lisäksi maan oikeusjärjestelmä salli lääkkeiden tuotteistamisen ja antoi näin rekisteröidyille tavaramerkeille kattavan suojan. Näiden kahden juridisen selkänojan turvin saksalaisella lääketeollisuudella oli kotimarkkinoillaan lähes monopoli.6 Lisäksi saksalainen lääketeollisuus vaali etujaan niin kotimaassa kuin ulkomailla. Alan

toimijoiden etujärjestö Freia (Freie Vereinigung zum Schutze pharmazeutischer Originalpräparate) kattoi myös kemianjättien ulkomaiset tytäryhtiöt, joten siitä tuli maailmanlaajuinen erikoisvalmisteiden keksijöiden ja valmista jien puolustaja, eräänlainen saksalainen innovaatiokartelli. Tämä kartelli toimi aina toisen maailmansodan loppuun asti.7 Samat lainalaisuudet, jotka vaikuttivat saksalaisyhtiöiden menestykseen, toimivat myös Suomessa, joskin maa oli tässä kehityksessä myöhäisherännäinen. Suomen teollistuminen oli alkanut eurooppalaisittain myöhään, vasta 1800-luvun jälkimmäisellä puoliskolla, kun läntisessä Euroopassa asialla oli oltu jo sata vuotta aikaisemmin. 1800-luvun jälkimmäisellä puoliskolla tapahtuneen kansallisen heräämisen myötä oli Suomeen kuitenkin alettu rakentaa suomenkielistä hallintoa ja suomalaista talouselämää. Virallisen kielen aseman suomi oli saanut vuoden 1863 kieli asetuksen myötä, ja merkittäviksi kansallisiksi tekijöiksi sittemmin nousseet yhtiöt, kuten Kansallis-Osake-Pankki, Henkivakuutusyhtiö Suomi ja Palovakuutusyhtiö Pohjola, oli

roolissa oli hammaslääketieteen professori Matti Äyräpää (alk. Europaeus), joka ruotsinkielisyydestään huolimatta oli kiihkeä fennomaani. Äyräpää oli mukana perustamassa lukuisia sinivalkoisen pääoma linnakkeita, ja hänen aloitteestaan perustettiin myös suomalaislääkärien yhdistys Duodecim. Äyräpään ja duodecimläisten lääkärien johdolla perustettiin vuosisadan vaihteessa myös Instrumentarium Oy, joka välitti suomalaislääkäreille heidän tarvitsemiaan laitteita ja kojeita – osin vastavetona ruotsinkielisten lääkärien suosimalle ostopaikalle Christian Nissenille.10 Suomalaiseksi julistautunutta lääketehdasta Suomessa ei kuitenkaan ollut. Suomalaisia lääketehtaita oli kyllä perustettu 1800-luvun lopulta lähtien kaikkiin suuriin kaupunkeihin ja jopa pienempiin kauppaloihin. Ensimmäinen oli Tampereelle vuonna 1897 perustettu Medicinskt tekniska fabriken i Tammerforss, ja kaksi vuotta myöhemmin vuorossa oli Nurmijärven apteekkari Albin Koposen perustama ja itsensä mukaan nimeämä lääketehdas. Tampereen Rohdos Oy:n tehdas nousi Tampereelle vuonna 1907, Helsinkiin perustettiin Medica 1911 ja Turkuun Vanamo 1913.11 Ja sitten, syyskuun 21. päivänä 1917, Onni Turpeinen ja kaksi hänen proviisorikollegaansa, Eemil Tuurala ja Wikki Walkama, perustivat Osakeyhtiö Orionin.12

perustettu tämän uuden suomenmielisyyden siivittäminä 1880- ja 1890-lukujen taitteessa. Tavoitteena suomenmielisillä piireillä oli vähentää riippuvuutta ulkomaailmasta ja auttaa Suomea kohoamaan kansakunnaksi kansakuntien joukkoon.8 Vahvan alun jälkeen suomalaisten yritysten perustaminen kuitenkin hiipui 1910-luvulle tultaessa, ja osin niistä tuli jopa pilkan kohteita. Kirjailija Volter Kilpi kuvasi kirjassaan Kansallista itsetutkistelua (1917) ”liikemiestä näytteleviä touhuilijoita”, joiden bisnes perustui ”ylimalkaiseen, summittaiseen toivorikkauteen”. Maila Talvio puolestaan kuvasi uusia suomalaisia liikemiehiä kirjassaan Niniven lapset (1914) varsin raadollisella tavalla: suomalaisuus oli näille haukoille vain pintasilaus, joka antoi oikeutuksen kyseenalaiselle oman edun tavoittelulle. Näissä oloissa suomenmieliset uudistivat vaatimuksensa suomenkielisen liike-elämän synnyttämiseksi. Turkulaisen Uusi Aura -lehden päätoimittaja K. N. Rantakarin vuonna 1916 ilmestynyt pamfletti Kansallisesta periaatteesta ja suomalais-kansallisesta liike-elämästä osallistui väittelyyn liike-elämän ja suomalaisuusliikkeen välisistä suhteista. Rantakarin mukaan suomalaisuuden aatteen toteuttaminen kaikilla elämän aloilla, myös talouselämässä, oli Suomen kansan säilymisen ehto. Suomalaiskansallisten liikelaitosten tuli omalla panoksellaan vahvistaa suomalaisuuden asemaa.9 Suomen lääkärikunnassa suomalaisuus aatteella oli vahva kannatus. Suomalaisuusliikkeen ensimmäisessä aallossa näkyvässä

Apteekkari Albin Koponen perusti 1899 Nurmijärvelle nimeään kantavan lääketehtaan. Koponen oli suunnitellut tuotantolaitoksensa koneet ja laitteet itse. Tehtaan hittituote oli alvejuuresta valmistettu matolääke. Tehdas siirtyi Orionin omistukseen vuonna 1960.

Gustaf Komppa (1867–1949), ”Mestari”, on suomalaisen kemian kansainvälisesti tunnetuim pia edustajia. Maailmanmaineensa Komppa sai keksimänsä kamferin kokonaissynteesin ansiosta. Lähes 200 tieteellisen artikkelin kirjoittamisen lisäksi Komppa ehti toimia professorina ja Turun yliopiston kanslerina sekä olla perustamassa mm. Suomen Tiedeakatemiaa ja Suomalaisten Kemistien Seuraa. Komppa toimi myös Orionin hallituksessa vuosina 1917–1948 ja hallituksen puheenjohtajana 1921–1928.

Orion osakeyhtiön perustajat vasemmalta oikealle: proviisorit Onni Turpeinen (1879–1928), Eemil Tuurala (1877–1924) ja Wikki Walkama (1889–1928). Yhtiösopimuskirjassa määritel tiin, että kukin osakas otti 20 osaketta ja jäljelle jääneet 40 osaketta jätettiin merkittäväksi myöhemmin.

lestaan oli suomalaisen kemian supertähti ja kansainvälisesti tunnettu synteetikko, jota tietyissä piireissä tavattiin kutsua ”Mestariksi”. Kompan maine perustui kamferin kaksirenkaisen rakenteen selvittämiseen. (Aasiassa kasvavasta kamferipuusta valmistettiin yskänlääkkeitä, kipulääkkeitä ja jopa muovin pehmentimiä.) Komppa oli saksalaistyylinen tiedemies, joka luontevasti yhdisti tieteellisen tutkimustyön ja teollisen tuotannon. Kuvaavaa Kompan toimintatavalle on, että selvitettyään kamferin rakenteen hän jatkoi työtään keksimällä menetelmän kamferin teolliseksi valmistamiseksi.15 Ennen Orionin perustamista Komppa oli antanut asiantuntemuksensa ja keksintönsä Medican käyttöön. Tämän yhteistyön tuloksena Medica oli vuonna 1914 aloittanut Kompan ohjeen mukaan valmistetun Collojod-jodivalmisteen tuotannon.16 Orionin perustamisen jälkeen Komppa vaihtoi yhtiötä ja siirtyi Orionin palvelukseen. Vastaperustetulle lääketehtaalle ”Mestari” toi kipeästi kaivattua uskottavuutta.

Uuden yhtiön peruskirja oli samaan aikaan ytimekäs ja muotoilultaan väljä: yhtiön tarkoituksena oli ”valmistaa, myydä ja välittää kemiallisia sekä lääkitys ja hygienisiin tarkoituksiin tarvittavia aineita, Helsingin kaupunki kotipaikkanaan”. Suomalaisuudesta tai suomenmielisyydestä peruskirjassa ei mainittu sanallakaan. Senaatti vahvisti yhtiön yhtiöjärjestyksen 17.10.1917, ja marraskuun 3. päivänä Kauppatorin laidalla hotelli Seurahuoneella pidetyssä kokouksessa Onni Turpeinen valittiin johtokunnan puheenjohtajaksi, Wikki Walkama johtokunnan varajäseneksi ja Eemil Tuurala yhtiön teknilliseksi johtajaksi eli toimitusjohtajaksi. Johtokunnan muiksi jäseniksi varsinaisen perustajakolmikon ulkopuolelta valittiin kemian professori Gustaf Komppa ja lääketieteen tohtori K.F. Hirvisalo.13 Hirvisalo oli innokas fennomaani, joka vuonna 1906 oli paitsi suomentanut sukunimensä Englundista Hirvisaloksi, myös perustanut maan ensimmäisen suomenkielisen yksityissairaalan Mehiläisen.14 Komppa puo-

Orionin tehtaalle löytyi sijoituspaikka läheltä yliopiston laitoksia Helsingin Kruununhaasta, vajaat kymmenen vuotta aikaisemmin Mariankatu 24:ään valmistuneen korean kivitalon vähemmän koreasta pihasiivestä. Sokkeloisen pihan perällä olevissa tiloissa oli aiemmin sijainnut Mortensenin kasvisvoitehdas. Kaupan myötäjäisinä Orion sai haltuunsa Mortensenin tehtaan vanhat koneet. Näistä ainoastaan höyrypannu, taikinakone ja sähkömoottori olivat Orionille hyödyksi, muista laitteista johtokunta päätti yrittää hankkiutua eroon.17 Ylimääräisten koneiden myynti – kuten myös tehtaan tuotannon aloittaminen – oli kuitenkin hankalaa. Venäjän vallankumous oli päättynyt bolševikkien voittoon marraskuussa, mutta vallankumouksen ja maailmansodan pitkien vuosien synnyttämä yhteiskunnallinen levottomuus ei suinkaan päättynyt. Suomen itsenäistyminen, josta maan eduskunta päätti istunnossaan 6. joulu kuuta 1917, lisäsi poliittisia jännitteitä, ja lopulta latautunut poliittinen ilmapiiri puhkesi sisällissodaksi tammikuussa 1918. Maan terveydenhuolto oli kaaoksessa, ja kulkutaudit tekivät tuhoaan. Lääkintöhallituksen keinot puuttua tilanteeseen olivat hyvin rajoitetut, sillä keskusviraston rahat olivat loppuneet jo hyvinä vuosina – ensin loppuivat iltapäiväkahvit leivoksineen, ja vuonna 1915 virkailijat olisivat jääneet ilman palkkaa ellei pääjohtaja Laitinen olisi maksanut palkkoja omasta lompakostaan.18

Näissä kaoottisissa oloissa Orionia auttoivat yhtiöjärjestyksen väljät muotoilut, jotka sallivat yhtiön valmistaa, välittää ja myydä kemiallisia aineita. Sisällissota päättyi toukokuussa 1918, minkä jälkeen markkinoilla oli paljon punakaarteilta ja venäläisjoukoilta takavarikoitua omaisuutta. Tämän tavaran realisoiminen oli sotasaaliskonttorin tehtävä, ja se kauppasi kaikkea venäläisrakenteisten betonilinnakkeiden teräspalkeista, rautalangasta ja puhelinkaapeleista alkaen. Orionkin pyrki hyödyntämään tätä tavarantoimittajaa ja lähestyi sotasaaliskonttoria pyynnöllä saada ostaa trinitrotolueenia eli räjähdysaine TNT:tä. Räjähdysaineen yhtiö olisi vaihtanut Saksassa makeutusaine sakariiniin. Tämän kaupan toteutumisesta ei ole säilynyt tietoa, mutta joka tapauksessa yksi Orionin ensimmäisen toimintavuoden menestyksiä oli keinotekoinen makeutusaine dulsiini, jonka mainostettiin olevan ”200 kertaa sokeria vahvempaa”. Lisäksi yhtiö välitti mm. lysolia ja valmistamaansa ammoniakkia. Näillä eväillä yhtiö pärjäsi ensimmäisenä toimintavuotenaan oloihin nähden erinomaisesti. Yhtiön ensimmäisessä vuosikertomuksessa todettiin vuoden olleen yritykselle hyvinkin tuottavan, ”huolimatta siitä, että heti vuoden alussa jouduttiin kapinan tähden seisaustilaan”. Menestys oli niin hyvää, että Orion teki lääketehtailija Albin Koposen perikunnalle tarjouksen Nurmijärven tehtaasta koneineen, patentteineen, tontteineen, rakennuksineen ja varastoineen. Tarjottu hinta, 400 000 mk sekä varastojen käypä arvo,

Hämeenlinnan Poltiahon kasarmi toimi Suomen sisällissodan jälkeen vankileirinä muutaman kuu kauden ajan. Leirillä riehuivat kulkutaudit, kuten tulirokko, pilkkukuume ja isorokko, ja vankeina olleista noin 12 000 punaisesta menehtyi liki 2 500. Kuva: Yliopistomuseo.

Tartuntatautiepidemiat, kuten kolera ja lavantauti, olivat yleisiä Suomen suurissa kaupungeissa 1900-luvun alkuvuosikymme ninä. Saastuneesta vesijohtovedestä sairastui lavantautiin vuosina 1915–1916 yli 3 000 tamperelaista, joista liki 300 menehtyi. Kuvassa Helsingin koleraparkki vuoden 1908 pandemian aikaan. Kuva: YliopIstomuseo.

oli merkittävä ottaen huomioon Orionin resurssit: yhtiön koko osakepääoma oli tuolloin 100 000 markkaa. Kauppa ei toteutunut, mutta tarjous osoittaa ainakin sen, että Orionin omistajat olivat valmiita sijoittamaan varojaan yhtiön tulevaisuuteen.19 Poikkeusolojen päättyminen vuoden 1919 kuluessa avasi hiljalleen Suomen markkinat ulkomaiselle kilpailulle, mikä alkoi pienentää kotimaisten tuottajien katteita ja kaventaa niiden liikkumatilaa entisestään. Makeutusaine dulsiinia, joka oli tuonut Orionille niin hyvän tuloksen edellisenä vuonna, jouduttiin myymään alennuksella ulkomaisten tuotteiden palattua Suomen markkinoille. Ammoniakin valmistus oli samasta syystä lopetettava kokonaan. Uusien tuotteiden kauppaan saattaminen ei myöskään sujunut ongelmitta. Erilaiset rautavalmisteet olivat tuolloin kysyttyjä, joten Orion päätti tuoda markkinoille oman rautavalmisteensa Tinct. ferri aromatican. Tämän makean ravintolisän yksi keskeisiä valmistusaineita oli sokeri, mutta kotimaisen sokerin puutteessa se oli korvattava tanskalaisella sokeripitoisella rautasakkariitilla. Lisenssi- ja rahoitusvaikeuksien takia tilaus tehtiin luotolla ja ulkomaanvaluutassa. Tilauksen toimitus viivästyi, ja toimitusta odottaessa epävakaat valuuttakurssit muuttuivat nopeasti, minkä seurauksena hankinta kallistui. Kun valmiste lopulta saatiin kauppaan, oli sen kanssa kilpailemassa saksalainen vastaava tuote, Athenstädt, ja vieläpä puolta huokeammalla hinnalla. Tinct. ferri aromatica ei ollut toivottu kaupal-

rikunta hankki suuren osan elannostaan alkoholireseptejä kirjoittamalla. Kieltolaki oli astunut voimaan 1919, ja sen myötä alkoholin myyminen oli sallittua vain apteekeista ja ainoastaan lääkinnällisiin tarkoituksiin. Kieltolain myötä apteekkien käsittelemien reseptien määrä nousi vuodessa kolmasosalla, eikä ole vaikea arvata, mitä ainetta resepteillä määrättiin.21 Ensimmäisinä toimintavuosinaan Orion ei pyrkinyt profiloitumaan erityisen suomalaisena yhtiönä, tai edes erottautumaan kilpailijoistaan. Yhtiön ensimmäiset vuodet olivat hyvin käytännönläheisen ja illuusiottoman toiminnan aikaa.

linen menestys, sillä tuotteen myyntikate kutistui kahdeksasosaan suunnitellusta, mutta yhtiön pelastajaksi kohosi toinen uusi tuote, kivääriöljy Bellistol.20

Kivääriöljyä ja keinotekoisia makeutusaineita myyvä lääketehdas ei varmastikaan täyttänyt perustajiensa toiveita tai yltänyt suomenmielisten piirien asettamiin yleviin tavoitteisiin, vaan pikemminkin se rinnastui Maila Talvion pilkkaamiin, suomenmielisyyden sateenvarjon alla kyseenalaisin keinoin operoineisiin bisneshaukkoihin. Mutta vertailun vuoksi: samaan aikaan Suomen lääkäri- ja apteekka-

Bellistol-kivääriöljyn ilmoitus 1930-luvulta. Kuva: Kansalliskirjasto.

Kieltolain aikaan alkoholia sai helpoimmin apteekista. Kuva: Yliopistomuseo.

LAPSET JA RIISI Aurinko ja oikea ravinto suojaavat monelta puutostaudilta, mutta köyhässä ja pimeässä Pohjolassa tarvitaan muitakin keinoja.

un lastenlääkäri Arvo Ylppö palasi Helsinkiin kesällä 1920, hän järkyttyi. Seitsemän Berliinissä vietettyä vuotta olivat totuttaneet nuoren miehen vauraampaan todellisuuteen, johon lasten vajaaravitsemus ja sen mukanaan tuomat kehityshäiriöt eivät edes maailmansodan melskeissä kuuluneet. Mutta kun Ylppö avasi ensimmäisen oman vastaanottonsa Fredrikinkatu 19:ään, hänen luokseen tulvi lapsia kaukaa maan syrjäseuduilta Paltamosta ja Kemistä asti – länkisäärisiä, kananrintaisia, riisitaudin runtelemia lapsia. Vajaaravitsemuksen aiheuttamaa riisitautia oli niin paljon, että Ylpön oli vaikea uskoa näkemäänsä todeksi. Jälkikäteen on arvioitu, että suomalaislapsista riisitautia sairasti peräti 44–80 prosenttia – optimistisimmankin arvion mukaan sairaus jätti jälkensä siis lähes joka toiseen suomalaislapseen.22 Suomi oli nuori valtio, ja niin oli suuri osa sen kolmemiljoonaisesta kansastakin. Syntyvyys oli 1900-luvun alussa edelleen korkealla

tasolla – suomalaisnaiset synnyttivät tuolloin keskimäärin viisi lasta – ja kuolleisuus oli alentunut merkittävästi 1800-luvun suurten nälkävuosien jälkeen. Korkea syntyvyys ja alentunut kuolleisuus olivat johtaneet no peaan väestönkasvuun. Suomen itsenäistyessä yli kolmannes suomalaisista, 35 prosenttia, oli alle 14-vuotiaita (2000-luvulla vastaava osuus on vain 16 prosenttia).23 Lapsilla oli vasta itsenäistyneessä maassa suuri symbolinen merkitys. Lapsissa ja nuorissa oli tulevaisuus, ja heihin ladattiin poikkeuksellisen paljon odotuksia. Uudesta polvesta toivottiin sivistyneempää kuin veljessotaan ajautuneet edeltäjänsä, ja toiveissa oli myös fyysisesti parempikuntoinen nuoriso, joka tulevaisuudessa kykenisi turvaamaan maan hauraan itsenäisyyden. Pian kotiinpaluunsa jälkeen, lokakuussa 1920, Arvo Ylppö oli mukana perustamassa yhdistystä, joka pyrki tekemään näistä toiveista totta. Nimeksi yhdistykselle tuli Kenraali Mannerheimin Lastensuojeluliitto (myöhemmin

Arvo Ylppö tutkimassa riisitautisen lapsen röntgenkuvaa. Käyrät länkisääret olivat yksi riisitaudin ulkoisista tunnus merkeistä.

Lapsipotilas Arvo Ylpรถn vastaanotolla.

Tämä pyrkimys näkyi monissa muissakin nuoren tasavallan säätämissä laeissa. Vuonna 1921 säädetty laki yleisestä oppivelvollisuudesta oli merkittävä myös kansanterveydellisesti, sillä se piti sisällään velvoitteen järjestää koululaisten terveydenhoito. Näin kokonaiset ikäluokat, tytöt ja pojat, tulivat kansakoulussa säännöllisten terveystarkastusten piiriin. Lisäksi kansakoulussa opetettiin oikean ravitsemuksen, puhtauden ja terveydenhoidon tärkeyttä. Vuonna 1922 otettiin ensimmäiset askeleet maanlaajuisen lastenneuvolaverkoston rakentamiseksi, kun maan ensimmäinen neuvola aloitti toimintansa Helsingin vanhassa Lastenlinnassa.27

annerheiminLastensuojeluliitto MLL), joM ka otti valvoakseen, että uusi polvi kasvatettaisiin terveeksi, työkuntoiseksi ja isänmaataan rakastavaksi.24 Lasten yleisimmät kuolemanaiheuttajat olivat ripulitaudit, keuhkokuume ja erilaiset tartuntataudit, kuten kolera ja influenssat.25 Yksin espanjantautina tunnettu influenssa epidemia tappoi vuosien 1918–1919 aikana arviolta 19 000–27 000 suomalaista. Espanjantaudin kaltaisten tartuntatautien estäminen ja hoito vaativat suuren osan terveydenhuollon pienistä resursseista, mutta lasten oloja voitiin parantaa yksinkertaisin keinoin. Tarkka hygienia, riittävä ravinto ja oikea hoito olivat keinoja, joiden avulla monia ongelmia voitiin ehkäistä ennalta.26 Ennaltaehkäisy oli paitsi tehokasta, myös kustannustehokasta. Köyhässä Suomessa jouduttiin terveydenhuollon linjauksista päätettäessä priorisoimaan hoitokeinoja pitkälti vaikuttavuuden ja kustannusten mukaan. Vuonna 1928 säädetyssä terveydenhoitolaissa ja siihen liittyneessä terveydenhoitosäännössä ennaltaehkäisevä terveydenhuoltotyö näkyi selvästi; molemmat tähtäsivät terveysolojen kohentamiseen ja kuolleisuuden, erityisesti lapsikuolleisuuden, pienentämiseen. Ennaltaehkäisyä painotti myös Arvo Ylppö, joka uupumatta kirjoitti päivälehtiin lastenhoidollisia valistuskirjoituksia ja kiersi maata lastentauteja kuvaavan saksalaisen vahanukkekokoelmansa kanssa. Lastentautien ennaltaehkäisyyn keskittyi koko nouseva lasten tautioppi.

Arvo Ylpön toimittama terveysaapinen jakoi konk reettista terveystietoa pienten lasten vanhemmille.

Arvo Ylpön saksalaisesta mallista muokkaama opetustaulu, jota käytettiin 1920-luvulta alkaen valistustyössä. Kuva: Lastenlinnan museo.

Mutta joka toista lasta vaivaavaa riisitautia ei näillä keinoilla hoidettu. Lääkkeet tautiin kyllä tiedettiin: auringon ja kalanmaksaöljyn teho ”riisiä” vastaan oli tunnettu Suomessa jo pitkään. Vuonna 1839 Elias Lönnrot oli ensimmäisenä suomalaisena kuvannut riisitaudin oireet kirjassaan Suomalaisen talonpojan koti-lääkäri. Taudin hoidoksi Lönnrot suositteli ”apoteikista saatavaa kalanmaksaraswaa” ja ulkoilua ”lämpiminä kesäisinä aikoina”.28

Vuonna 1921 Orion toi markkinoille oman riisitaudin ehkäisemiseen tarkoitetun myyntiartikkelinsa, kauppanimen Nutrol saaneen ravintoaineen, joka sisälsi kalanmaksaöljyä ja mallasmehua. Nutrol oli tavattoman yksinkertainen tuote, käytännössä kahden pääraaka-aineensa sekoitus, joten sen valmistus onnistui margariinitehtaalta perityillä laitteillakin. Tavallisen Nutrolin lisäksi Orion valmisti myös Nutrolia jodiraudalla tai fosforilla höystettynä.29

Maitopisarayhdistys aloitti lasten neuvolatoiminnan Suomessa vuonna 1904. Varsinainen neuvolatoiminta käynnistyi 1920-luvun alussa Arvo Ylpön Saksasta tuoman mallin mukaisesti. Mannerheimin Lastensuojeluliitto oli mukana rakentamassa suomalaista neuvolajärjestelmää sen kunnallistamiseen vuonna 1944 saakka.

ta suojaava ja parantava vaikutus. Toisin kuin kalanmaksaöljy ja siihen pohjautuneet lisäravinnesekoitukset, valohoito oli täysin mautonta ja hajutonta ja ennen kaikkea ehdottoman modernia. ”Valon viljelystä” tuli muotia, erään aikalaislääkärin arvion mukaan suorastaan ”tavoiteltu päämäärä ja muodinmukaisimman elämisen muoto”. Rikkaimmat matkustivat jo tuolloin ulkomaille ottamaan aurinkokylpyjä, ja vauraisiin yksityiskoteihin hankittiin näitä ”valohoitokojeita”.31. Hyväosaisille oli siis tarjolla riisitaudilta suojaavia keinoja, mutta köyhien lasten riisitaudin hoitamiseksi tarvittiin jotain helppokäyttöisempää ja edullisempaa. Edellytykset uudenlaisten hoitokeinojen löytämiseen alkoivat 1920-luvun alussa olla olemassa. Vitamiinit oli löydetty vasta kymmenen vuotta aikaisemmin, kun puolalainen biokemisti Kazimierz Funk oli puutostauteja tutkiessaan löytänyt aineen, joka ehkäisi puutostauti beriberiä. Tämä aine kuului amiineihin, joten löytöönsä pohjautuen Funk esitti hypoteesin, jonka mukaan puutostaudit johtuisivat elämää ylläpitävien amiinien eli ”vitamiinien” puutteesta. Tätä ennen ravintoaineista oli tunnettu vain hiilihydraatit, rasvat, valkuaisja kivennäisaineet sekä vesi. Vuonna 1912 Funkin hypoteesi vahvistettiin eläinkokeissa ja alkoi kilpajuoksu erilaisten vitamiinien löytämiseksi. Löydetyt vitamiinit nimettiin aakkosjärjestyksessä.32 Riisitaudin ja D-vitamiinin välinen kytkös selvisi 1920-luvun alkuvuosina, ja D-vitamiinin kemiallisen perusrakenteen selvitti lopulta

Hyväosaisille oli siis tarjolla riisitaudilta suojaavia keinoja, mutta köyhien lasten riisitaudin hoitamiseksi tarvittiin jotain helppokäyttöisempää. Nutrol sisälsi kaikki riisitaudin voittamiseksi tarvittavat aineet, mutta myös kaikki kalanmaksaöljyn epämiellyttävät puolet – koostumuksensa ja erityisesti makunsa takia siitä oli vaikea pitää. Lisäksi sitä tuli käyttää talvikuukausina melko paljon, pakkausselosteen mukaan lusikallinen päivässä, joten 400 gramman lasipulloja olisi keskikokoisessa viisilapsisessa perheessä kulunut talven aikana 15. Maaseudun talvisten liikenneolojen ja harvan apteekkiverkon vuoksi Nutrol ei ollut ratkaisu köyhimmän väestönosan tarpeisiin.30 Riisitaudin tehokkaat hoitokeinot olivat siten pääasiassa vain hyvinvoivan kansanosan ulottuvilla. Vauraissa perheissä varsinkin valohoidosta tuli suosittua. Vuonna 1919 Ylpön lääkäritoveri Berliinin Kaiserin Auguste Victoria Hausista, saksalainen Karl Huld schinsky oli osoittanut, että keinotekoisen ultra violettivalon eli ”alppiaurinkolampun” avulla oli mahdollista saada aikaan riisitaudil-

Lapselle annetaan valohoitoa â&#x20AC;?alppiaurinkolampullaâ&#x20AC;?. Kuva: Yliopistomuseo.

Orionin tehtaan työntekijöitä Mariankatu 24:n sisäpihalla.

vuonna 1926 saksalainen kemisti Adolf Wind aus, joka kehitti myös menetelmän synnyttää D-vitamiinia säteilyttämällä hiivan ergo steroleita ultraviolettivalolla. Windaus patentoi menetelmän ja luovutti patenttinsa saksalaisille Merckille ja Bayerille. Nämä toivat Wind ausin keksintöihin perustuvan D2-vitamiinia eli ergokalsiferolia sisältävän tiivisteen, kauppanimeltään Vigantol, Saksan markkinoille vuonna 1927.33 Merckin ja Bayerin tiivisteellä oli selkeä etu muihin D-vitamiinivalmisteisiin ja riisitaudin hoitoon tarkoitettuihin valmisteisiin nähden. Se oli halpaa, ja synteettisessä valmisteessa ei ollut kalanmaksaöljyyn liittyvää tunkkaista, eltaantunutta makua. Tiiviste oli

verraten yksinkertainen valmistaa, mutta silti Orionilla ei ollut vastaavaa valmistetta tuotevalikoimassaan. Orion kamppaili tuolloin kaikille pienyrityksille tyypillisten vaikeuksien kanssa: riittämättömällä organisaatiolla oli täysi työ päivittäisen tekemisen kanssa, eikä kehitystyölle tahtonut löytyä aikaa. Yhtiön pyörittäminen oli käytännössä toimitusjohtaja, proviisori Wikki Walkaman ja hänen apulaisensa, proviisori J. Sormusen harteilla. Yhteensä Orionin palkkalistoilla oli kymmenisen henkeä. Vertailun vuoksi: saksalaisella Bayerilla, joka muiden kansainvälisten lääkeyhtiöiden tavoin kilpaili Suomen markkinoista, oli 1920-luvun puolivälissä palkkalistoillaan 10 000 henkeä.34

Orionin tuotteita pakataan.

tuotteen, Rachitose-ravintolisän. Jauhemainen Rachitose oli kalkki- ja fosforivalmiste, joka oli tarkoitettu vahvistamaan riisitautisten lasten luustoa. Erityisesti oli paneuduttu tuotteen ulkomuotoon ja makuun. Jauheena se oli kevyempää ja helpommin annosteltavaa kuin nestemäinen Nutrol; lisäksi tuotteen makua pyrittiin parantamaan makeutusaine sakariinilla, jota tuotteen koostumuksesta suurin osa oli.36 Rachitose ei kuitenkaan ollut kaupallinen menestys, sen paremmin kuin jo useamman vuoden myynnissä ollut Nutrolkaan – tai itse asiassa mikään Orionin tuotteista. Orionin toiminta oli 1920-luvun lähetessä loppuaan erittäin heikoissa kantimissa. Yhtiön toimitusjohtajana vuodesta 1919 lähtien toimineen proviisori Wikki Walkaman kuoltua alkuvuonna 1928 paljastui merkittäviä taloudellisia epäselvyyksiä, joiden selvittäminen annettiin uudeksi toimitusjohtajaksi valitun Onni Turpeisen tehtäväksi. Turpeisen yllättävä kuolema lokakuussa 1928 asetti Orionin yhä vaikeampaan tilanteeseen. Yhtiön toiminnasta vastanneet kaksi miestä olivat yllättäen menehtyneet, ja samaan aikaan yhtiön taloudellinen tilanne oli erittäin hutera. Yhtiön omistajien oli kokoonnuttava ottamaan kantaa perustavanlaatuiseen kysymykseen: jatkaako yhtiön toimintaa vai lopettaa se?37 Huhtikuun 3. päivänä 1929 kokoontunut yhtiökokous päätti yksimielisesti jatkaa yrittä-

Pienuuden ongelma tiedostettiin myös Orionilla, ja yhtiön osakepääomaa korotettiin osakeannilla vuonna 1922. Arvo Ylppö osallistui antiin professori Gustaf Kompan suosituksesta. Komppa oli kemian professori ja Orionin hallituksen puheenjohtaja, mutta myös Ylpön naapuri Fredrikinkadulta. Ylppö, joka omalla erikoisalallaan pyrki nostamaan Suomen korkeimmalle kansainväliselle tasolle, ymmärsi hyvin kotimaisen lääkevalmistuksen osaamisen tärkeyden. Suomenmielinen lastenlääkäri ja suomalainen lääketehdas sopivat toisilleen hyvin, ja yhtiökokouksessa 1925 Ylppö valittiin yhtiön johtokuntaan.35 Keväällä 1926 Orion toi markkinoille riisitaudin hoitoon tarkoitetun uudenlaisen 34

maan lääkärit ja apteekkarit Orionin pelastussuunnitelmaa pitivät. Yhtiön johtokunta päättikin lähettää asiamiehen markkinoimaan osakeantia maaseudun suomenmielisten lääkäreiden ja apteekkarien keskuuteen. Tässä suhteessa paras asiamies istui kuitenkin Orionin johtokunnassa: Arvo Ylppö, joka yhtiökokouksessa oli valittu johtokunnan puheenjohtajaksi tehtävästä luopuneen Gustaf Kompan tilalle. Samaan aikaan Ylppö istui myös Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin johtokunnassa, joten Ylppö saattoi vedota lääkärikollegoihinsa Orionin pelastamiseksi myös tällä keskeisen tärkeällä foorumilla.39 Orionin hätähuuto tuli kuulluksi. Kun yhtiön saneeraussuunnitelma vietiin ylimääräisen yhtiökokouksen käsittelyyn 30.4.1929, se vahvisti suunnitelman ja päätti samalla korottaa osakepääomaa entisestään, 525 000 markkaan. Tämä laajennettu antikin tuli ylimerkityksi, ja samalla suomenkielisistä lääkäreistä tuli Orionin suurin osakasryhmä apteekkarien sijaan. Käytännössä Orion aloitti toimintansa uudelleen, ja syntyi uusi Orion, josta Orionin johdossa käytettiin myöhemmin nimeä Orion reconstructa. Tärkein ero vanhan ja uuden Orionin välillä oli ymmärrys siitä, että uuden Orionin tuli olla suurempi niin tuotannon, liikevaihdon kuin kansanterveydellisen merkittävyydenkin suhteen mikäli se mieli kilpailla kansainvälisten jättien ja kotimaisten kilpailijoiden kanssa.40 Tämän operaation johtoon ja yhtiön uudek si toimitusjohtajaksi nimitettiin apteekkari V. A. Wirtanen, joka tuli toimeensa yhtiön ulkopuolelta. Tuotannon uudistamiseksi lop-

Elsa ja Onni Turpeinen. Aviopuolisot toimivat Orionin toimitusjohtajina yhtiön kriisivuosina, Onni vajaan vuoden verran vuonna 1928 ja Elsa miehensä kuoleman jälkeen 1928–1929.

mistä. Ensiksi yhtiön taloudelliset ja tuotannolliset ongelmat tuli hoitaa kuntoon. Tämän saneerauksen lisäksi oli luotava sellaiset toimintaedellytykset, että yhtiö voisi paremmin vastata itseään monta kertaa suurempien yh tiöiden kilpailuun. Saneeraus oli raju. Velkojen maksamiseksi osakepääomaa supistettiin 75 prosenttia, 600 000 markasta 150 000 markkaan. Näin menetetyt pääomat suunniteltiin korvattavaksi uudella osakeannilla, jolla yhtiön osakepääomaa korotettaisiin 400 000 markkaan.38 Tämän osakeannin onnistumisen kannalta ratkaisevaa oli, kuinka toteuttamiskelpoisena

Orionin uusi alku osui vaikeaan historialliseen hetkeen. Vuoden 1930 kuluessa Suomeen levisi ulkomailta New Yorkin pörssiromahduksesta lokakuussa 1929 alkanut talouslama, joka vähensi suomalaisten ostokykyä. Mutta lamalla oli myös toisia – ja Orionin kannalta positiivisia – vaikutuksia. Maailmanlama muutti kansainvälistä tullipolitiikkaa, kun valtiot pyrkivät suojaamaan omaa kotimarkkinateollisuuttaan ja sitä kautta työllisyyttä. Kaikkialla maailmassa korotettiin tulleja, ja niin tehtiin myös Suomessa. Vuosina 1929–1931 toteutetut tullikorotukset siirtyivät suoraan ulkomaisten lääkevalmisteiden hintoihin. Orionille tällä oli suuri merkitys, sillä yhtiön kilpailijoista suuri osa oli ulkomaisia.43 Orionin vuoden 1932 toimintakertomuksessa asiaa käsiteltiin kaksijakoisesti: toisaalta valittaen todettiin kolmatta vuotta jatkuva ”kaikkien kansankerrosten köyhtyminen”, mutta samaan aikaan saatettiin kertoa yhtiön myynnin kasvaneen yli odotusten; vuoden kuluessa yhtiön liikevaihto oli kasvanut viidenneksellä. Orionin edellisvuoden toimintakertomuksessa kasvua oli uumoiltukin: ”Ulkolaisten erikoislääkkeiden huikea hinnannousu ei voi olla vaikuttamatta kotimaisten valmisteiden menekkiin.”44 Ulkomaisten kilpailijoiden tuotteiden kallistumisen lisäksi Orionin myyntiä kasvatti muuttunut suomalainen asenneilmasto. Kotimaisen tuotannon suosimiseksi olivat eri järjestöt, Kotimaisen Työn Liitto etunenässä, tehneet töitä jo usean vuosikymmenen ajan,

uuden kemiallisen lääke teollisuuden edelläkävijämaa oli Saksa, jota kutsuttiin ”maailman apteekiksi”. puun kuluneita laitteita korjattiin ja uusia koneita hankittiin. Seuraavan kahden vuoden kuluessa tehtaalle ostettiin uusi jauhemylly, kaksi käytettyä tyhjiökonetta ja tyhjiöpumppu, tislauskone ja tyhjiökuivauskaappi. Vuonna 1932 hankittiin vielä uusi tablettikone. Tuotannon laajentaminen edellytti myös satsauksia uusiin työntekijöihin. Yhtiöön palkattiin uusi proviisori ja kemisti jo vuoden 1929 aikana.41 Myös markkinointi nostettiin uudelle tasolle. Puhtaasti myynninedistämistarkoituksissa aloitettiin yhtiön tuotteiden mainostaminen Kotiliedessä, johon Ylppö oli jo pitkään kirjoittanut lastenhoidollisia artikkeleita. Laveammin tarkoitusperin solmittiin Duodecim-lehden kanssa sopimus, jonka myötä Orion ja sen tuotteet näkyivät lehden kannessa seuraavien viiden vuoden ajan. Tämä sopimus palveli niin myynninedistämistä kuin yhtiön suhdetoimintaakin. Lisäksi suurimpiin kaupunkeihin – Turkuun, Viipuriin, Tampereelle, Kuopioon, Vaasaan ja Ouluun – palkattiin paikallisia edustajia, jotka markkinoivat lääkäreille ja apteekkareille paitsi Orionin tuotteita, myös yhtiön osakkeita.42

Vitol-ilmoitus vuodelta 1934.

mutta vasta lamakausi sai tämän sanoman uppoamaan hedelmälliseen maaperään. Kotimaisen tuotannon suosiminen muuttui nopeasti tärkeäksi niin valtiovallan kuin tavallisten kansalaistenkin mielissä. Tämä trendi oli suomalaisuuttaan korostavan Orionin kannalta mieluisa. Tässä yhteydessä on huomionarvoisaa, että leimallisesti ruotsinkielisten piirien omistaman Medican myynti polki samaan aikaan paikallaan.45 Riisitaudin vastainen kamppailu ei kuitenkaan hyötynyt lamakaudesta tai suomalaisuusaatteen nosteesta. Kalanmaksaöljy sekä Orionin valmisteet Nutrol ja Rachitose olivat köyhtyneille ostajille entistä kalliimpia. Lama taittui vasta vähitellen vuodesta 1933 eteenpäin, minkä jälkeen edellytykset riisitaudin

vastaisen kamppailun voittamiseksi alkoivat olla olemassa. Vuoden 1934 alussa Orion toi markkinoille oman D-vitamiinitiivisteensä, joka sai nimen Vitol. Vitol ei sisältänyt synteettisesti valmistettua D-vitamiinia, vaan se oli perinteisempi kampelan maksasta valmistettu vitamiiniuute, joka sisälsi runsaasti A- ja D-vitamiinia. Etiketin mukaan yksi tippa Vitolia vastasi yhtä teelusikallista parasta kalanmaksaöljyä. Vitolin mainostettiin antavan ”kesäauringon kasvuvoimaa” ja auttavan ”kevätväsymykseen” sekä vitamiinien puutteeseen.46 Haasteena Vitolin markkinoinnissa oli kuitenkin edelleen kalanmaksaöljylle ominainen eltaantunut maku. Tuotteen varhainen markkinointi keskittyikin tämän makuongelman sivuuttamiseen. Vitol-tippojen kerrottiin kor-

Vitol-vitamiinitippojen myynti noudatteli vuodenkiertoa: aurinkoiseen kesäaikaan tuotetta myytiin vähän, talvella paljon. Erkki Leikolan käsin piirtämä myynti taulukko.

1950-luvulla Vitol oli jo niin tunnettu, että sen mainonnan saattoi jättää mielikuvien varaan.

vaavan ”inhottavan” kalanmaksaöljylusikallisen ja lasten sanottiin ottavan mielellään Vitol-kalanmaksaöljyä. Mutta vakuutteluista huolimatta maku oli ongelma. Vitol kehotettiin antamaan maitoon tai ruokaan sekoitettuna, mutta maidonkin läpi Vitolin maku työntyi esiin, ja pian alettiin suositella tippojen laittamista appelsiiniin.47 Vitol-tippojen ikävä maku ei kuitenkaan estänyt niiden menestystä, sillä muuten tuotteessa oli kaikki kohdallaan: tipat olivat toimivia, edullisia ja helppoja käyttää. Näiden ominaisuuksien siivittämänä Vitolin myyntiluvut nousivat vuosi vuodelta. Vielä 1950-lu-

vulla Vitol-tipat olivat Orionin myydyin tuote, ennen rautavalmiste Hepator Extraa ja kalkki-vitamiinivalmiste D-Calsoria, siitäkin huolimatta, että tarjolla oli tuolloin jo paremmalta maistuvia vaihtoehtoja. Vuonna 1953 Orion toi markkinoille tuotteen seuraavan sukupolven, sitruunanmakuiset Vitol-pastillit. Näiden valmistusta varten tehtaalle hankittiin suuritehoinen tablettikone, jonka kapasiteetti oli peräti neljä miljoonaa pastillia päivässä. Lisäksi Orion toi myyntiin Vitol-suklaan, jonka yhdessä palassa oli viisi tippaa Vitolia. Lopullisesti kalanmaksaöljyn mausta päästiin eroon, kun Vitolia alettiin vuonna 1958 pakata

Lopullisesti kalanmaksaöljyn mausta päästiin eroon, kun Vitolia alettiin vuonna 1958 pakata ohueen liivatekuoreen. ohueen liivatekuoreen. Vitol-helmet nielaistiin kokonaisina, jolloin helmen sisältämä öljy vapautui elimistöön vasta kuoren sulaessa vatsalaukussa, joten kielen makunystyröihin koski vain helmen neutraali liivatekuori.48 1920-luvulla alkanut riisitaudin vastainen taistelu kesti puoli vuosisataa. D-vitamiinivalmisteiden ohella ratkaiseva tekijä tässä taistelussa oli maanlaajuinen neuvolaverkosto, jossa D-vitamiinilisän tärkeydestä muistutettiin käytännössä jokaisen suomalaisen lapsen vanhemmille. Kattavan neuvolajärjestelmän ansiosta taistelun etenemistä on myös mahdollista seurata lähes reaaliajassa: neuvolakorttien mukaan riisitaudin yleisyys Helsingin seudulla väheni vuoteen 1948 mennessä 30 prosenttiin ja vuoteen 1956 mennessä 20 prosenttiin; vuonna 1962 riisitautioireita esiintyi enää seitsemällä prosentilla. Taistelu

riisitautia vastaan oli voitettu 1970-luvulle tultaessa: taudin oireita näkyi vuonna 1972 enää 0,6 prosentilla lapsista.49 Menestyksekäs riisitaudin vastainen taistelu kuvaa hyvin Suomen terveydenhuoltojärjestelmän rakentumisen sekä Orionin varhaisen toiminnan yhteisiä piirteitä. Yhteisenä julkilausuttuna tavoitteena oli suomalaisten terveyden kohottaminen kotimaisin voimin, ja molemmilla työkentillä työtä tehtiin rajallisten resurssien takia pienten ja mahdollisimman kustannustehokkaiden keinojen avulla. Orionin ja terveydenhuollon yhtymäkohdassa tämän taistelun näkyvin hahmo oli Arvo Ylppö, mutta suuri rooli oli myös Orionin toimintaan sitoutuneilla apteekkareilla ja lääkäreillä – ja viime kädessä myös suosiollisella tullipolitiikalla.