Sotilaskoti 4 2014 netti by Sotilaskotiliitto

4/2014

• Miten minusta tuli sotilaskotisisar? • Poikkeusolo-organisaatio koekäytössä Rovajärvellä • Sotilaskotiperinneyhdistys täytti 20 vuotta • Terveisiä sisarpäiviltä

Sisältö

47. vuosikerta – n:o 4/2014 Julkaisija: Sotilaskotiliitto – Soldathemsförbundet ry Simonkatu 12 A 9 00100 Helsinki Puh. 045 123 2820 www.sotilaskotiliitto.fi

Pääkirjoitus ...................................................................................4 Ledare...........................................................................................5 Sotilaskotitoiminta poikkeusoloissa .............................................6 MVH2014 -poikkeusolo-organisaatio koekäytössä Rovajärvellä..............................................................8 Miten minusta tuli sotilaskotisisar? ...................................... 11-16 Maanpuolustushenkisyys ja yhteisöllisyys motivoivat sotilaskotitoimintaan ..................................................................11 Oulun Sotilaskotiyhdistyksessä eri aikakausia, eri tarinoita ja sisarhenki voimissaan .............................................................13 Tämä on minun juttuni! ...............................................................15 Aktiivinen koditon osasto tukee varusmiesten hyvinvointia .......17 Tulojuhla toivottaa alokkaat tervetulleiksi Säkylään....................18 Makeaa mahan täydeltä..............................................................20 Ilmailusta ammatti ......................................................................21

Päätoimittaja Karoliina Hofmann karoliina.hofmann@sotilaskotiliitto.fi Puh. 040 704 6755 Toimitus Sotilaskotiliitto Simonkatu 12 A 9, 00100 Helsinki Valmiit aineistot: toimitus@sotilaskotiliitto.fi Toimitustyö Elina Halminen Puh. 044 518 1803 Osoitteenmuutokset ja tilausten peruutukset tehdään suoraan sotilaskotiyhdistykseen. Paino SLY-Lehtipainot Oy/ Kirjapaino Uusimaa

Sotilaskotiyhdistykset perustivat osakeyhtiön ...........................22 Kainuun rajasiskot virkistyivät Kuusamossa ..............................23 Sotilaskotityö tukee vapaaehtoista maanpuolustusta.................25 Sotilaskotiperinneyhdistys täytti 20 vuotta .................................27 Osaamismerkit sotilaskotijärjestössä .........................................32

Teemat 2014 N:o 5 Muutos on uusi mahdollisuus Aineisto 3.11., ilmestyy 12.12.

Sotilaskotiliiton uudet kotisivut julkaistu.....................................33 Oivallista tietoa............................................................................34 Facebookin saloja auki koulutuksen avulla.................................35 Valtakunnallisten sotilaskotisisarpäivien muistoissa ..................37 Ilmoitustaulu ...............................................................................40

Kansikuva: Anne Niska Tampereen seudun Sotilaskotiyhdistyksestä sisarpäivillä Mikkelissä. Kuva: Kirsi Tulkki.

Aikakauslehtien Liiton jäsen ISSN 0355-9343

YHTEYS KOTIIN

Keräyslupa 2020/2012/3770

Yhdessä enemmän! Sotilaskotiliitto haastaa sotilaskotiyhdistykset ja –sisaret

- HAASTEKERÄYKSEEN 1.4. – 31.12.2014

Kertyneillä varoilla hankitaan laitteita, joilla jokaisen varusmiehen on mahdollista, varallisuudesta riippumatta, olla yhteydessä lähimmäisiinsä digitaalisten välineiden avulla. Tuodaan some ja sähköposti kaikkien ulottuville!

NÄIN OSALLISTUT Maksa haluamasi summa keräystilille: Sotilaskotiliitto FI67 1555 3000 1156 35 Kirjoita viestikenttään: Haaste 2014, haastaja ja haastetun nimi (lähetä tieto myös haastetulle). Keräyksen etenemistä seurataan ilmoittamalla haastajien ja haastettujen nimet yhteiskirjeissä ja yhdistysten jäsentiedotteissa. Kiitos lahjoittajille!

Pääkirjoitus 4

Johanna Pyötsiä puheenjohtaja Kouvolan-Utin Sotilaskotiyhdistys ry.

Miten minusta tuli sotilaskotisisar?

alkealan Sotilaskotiyhdistys on perustettu samana vuonna kun synnyin. Äitini liittyi sotilaskotisisareksi 1970-luvulla, ja kateellisena katselin, kun varusmies haki äidin työvuorolle sotilaskotiin muutamia kertoja kuukaudessa. Ajattelin, että sitten isona minustakin tulee sotilaskotisisar! Äidin mukana pääsin vuoroille Vekaranjärvelle. Illan aluksi joimme kahvit ja söimme herkulliset munkit tai viinerit ja sen jälkeen jaoimme työt. Vapaaehtoiset hoitivat noihin aikoihin tiskausta ja alakerran kioskia. Kioski oli mukavin paikka, koska siinä näki varusmiehiä, mutta toisaalta kassan käyttö, hintojen etsiminen ja jono, joka ei tuntunut loppuvan koko illassa, sai minut yleensä valitsemaan helpomman työn. Sain valita, olenko laittamassa likaisia astioita tiskikoneeseen vai ottamassa puhtaita astioita koneesta pois. Kiiturit, jotka olivat varusmiehiä, toivat likaisia astioita salista tiskikoneelle ja veivät puhtaita takaisin linjastoon. Palkattu henkilökunta hoiti myymisen linjastolta. Illan lopuksi olin niin väsynyt, että ajattelin, että uudestaan en jaksa tulla. Kuitenkin joku työssä veti puoleensa, mukava päivystysryhmä, iloiset matkat vuorolle ja yhdessä tekemisen ilo. Työn suolaa olivat maastokeikat ja leirit. Metsän pimennosta ilmestyvä varusmiehen väsynyt, mutta iloinen ilme oli paras palkinto vapaaehtoisesta sotilaskotityöstä. Uttiin muutettuani en heti huomannut liittyä sotilaskotisisareksi. Lapset syntyivät, ja maalaistalon miniän elämä oli kiireistä ja työntäyteistä kotona. Kuitenkin elämä varuskunnan porttien sisäpuolella alkoi kiehtoa, ja olin tosi iloinen, kun muistin, miten porttien sisäpuolelle pääsee kurkistamaan. Sotilaskotisisarena on aina tervetullut varuskunnan alueelle. Äitinä olen saanut jatkaa sotilaskotityötä. Utissa päivystysvuoroille osallistuminen on monipuolisempaa kuin mihin nuorena Vekaranjärvellä totuin. Ilta- ja viikonloppuvuorot vapaaehtoiset hoitavat itsenäisesti. Kotona sängyssä vielä miettii, tuliko pakastimen ovi laitettua lukkoon ja siivouskomerosta valo sammutettua. Työssä parasta on varusmiehen ja -naisen kohtaaminen ja hänen hyvinvointiinsa osallistuminen, vaikka sitten myymällä sen munkin. Sotilaskotityö käy kaikenikäisille ja monitaitoisille ihmisille. Yhdessä tekeminen, iloisuus ja luotettavuus ovat arvoja, jotka jokainen sotilaskotisisar tunnistaa omakseen. Työ varusmiehen hyväksi jatkuu, oli tekijä sitten sisar-, äiti- tai mummoikäinen. Kotona on kaikenikäisten hyvä olla, sellaista kotia me rakennamme myös sotilaskodista. Näin minusta tuli sotilaskotisisar, perin työn äidiltäni. Omia tyttäriäni en ole saanut innostumaan vapaaehtoistyöstä. Nuorten houkuttelemiseen työn pariin pitää keksiä muita keinoja kuin pelkkä iloinen varusmies. Vaikka sekin on hyvä houkutin!

Ledare

Johanna Pyötsiä ordförande Kouvolan-Utin Sotilaskotiyhdistys ry.

Hur blev jag en soldathemssyster?

oldathemsförbundet i Valkeala grundades samma år som jag föddes. Min mamma blev en soldathemssyster på 1970-talet, och det var med avund jag såg hur beväringarna hämtade mamma till arbetsskiftet på soldathemmet några gånger i månaden. Jag tänkte att jag också skulle bli en soldathemssyster när jag blir stor! Jag fick åka med på arbetspass till Vekaranjärvi med mamma. I början av kvällen drack vi kaffe och åt läckra munkar eller wienerbröd och därefter började vi jobba. På den tiden var det frivilliga som tog hand om disken och kiosken på nedre våningen. Kiosken var den trevligaste platsen, eftersom man där fick se beväringar, men användningen av kassan, sökande efter priser och en kö som inte verkade ta slut under hela kvällen fick mig oftast att välja ett lättare arbete. Jag fick välja om jag ville lägga smutsig disk i diskmaskinen eller ta ut rena kärl från maskinen. Skyttlarna, som var beväringar, hämtade smutsiga kärl från salen till diskmaskinen och förde rena kärl tillbaka till linjen. Den avlönade personalen skötte försäljningen vid linjen. I slutet av kvällen var jag så trött att jag tänkte att jag inte orkar komma på nytt. Det var ändå något som lockade i arbetet, den trevliga jourgruppen, de glada resorna till arbetspasset och glädjen av att göra något tillsammans. Kryddan i arbetet var terrängturerna och lägren. Beväringens trötta, men glada min, som framträdde ur skogens dunkel, var den bästa belöningen för det frivilliga soldathemsarbetet. Efter att jag flyttat till Uttis förstod jag inte genast att ansluta mig som soldathemssyster. Barnen föddes och livet som svärdotter på en lantgård var hetsigt och fyllt av arbete hemma. Livet innanför garnisonsportarna började ändå fascinera, och jag var glad när jag kom ihåg hur man kommer åt att ta sig en titt innanför portarna. Som soldathemssyster är jag alltid välkommen på garnisonsområdet. Som mamma har jag fått fortsätta med soldathemsarbetet. Det är mångsidigare att delta på jourturerna i Uttis än vad jag blev van med som ung i Vekaranjärvi. Kvälls- och veckoslutsturerna sköts självständigt av frivilliga. Hemma i sängen funderar jag ännu om jag säkert kom ihåg att låsa frysen och släcka lampan i städskrubben. Det bästa i arbetet är mötet med de manliga – och kvinnliga – beväringarna och delta i deras välbefinnande, om det så är genom att sälja munkar åt dem. Soldathemsarbetet passar alla personer med mångsidiga färdigheter oavsett ålder. Att göra tillsammans, vara glad och tillförlitlig är värden som varje soldathemssyster kan identifiera sig med. Arbetet för beväringarnas bästa fortsätter, vare sig den som gör det är i systers-, mors-, eller mormorsåldern. Hemma har personer i alla åldrar det bra att vara. Ett sådant hem bygger vi även upp i soldathemmet. Så här blev jag en soldathemssyster, jag ärvde arbetet efter min mamma. Mina egna döttrar har jag inte lyckat inspirera till frivilligarbetet. För att locka unga till arbetet måste man hitta på andra knep än endast glada beväringar. Även om också det är ett bra lockbete!

Kirsi Tulkki

Sotilaskotitoiminta poikkeusoloissa Kaiken perustana on yhteistoimintasopimus Sotilaskotiliitto on jo 1990-luvulla luvannut tuottaa sotilaskotipalvelut Puolustusvoimille kaikissa olosuhteissa. Yhteistoimintasopimus sotilaskoti- ja kanttiinitoiminnasta poikkeusoloissa on tehty vuonna 2007, ja sopimuksen liitteenä annettiin ohje sotilaskoti- ja kanttiinitoimintojen järjestelyistä poikkeusoloissa. Kuten muuallakin yhteiskunnassa, sotilaskotijärjestön toiminta poikkeusoloissa perustuu valmiussuunnitelmiin. Puolustusvoimien tuleva organisaatiouudistus näkyy monella tavalla myös sotilaskotitoiminnassa, ja uudistus antoikin vauhtia järjestön valmius-

suunnitelmien uudistamiselle. Työ on edelleen kesken, mutta tarkoitus on saada järjestön kaikki toimintatasot kattavat suunnitelmat voimaan 1.1.2015.

Millainen on sotilaskotijärjestön tuleva poikkeusolo-organisaatio? Sotilaskotijärjestön muodostavat Sotilaskotiliitto ja sen jäseninä olevat eri puolella Suomea toimivat sotilaskotiyhdistykset. Sotilaskotiliitto johtaa sotilaskotitoimintaa poikkeusoloissa. Johtamisen helpottamiseksi järjestö jaetaan jatkossa sotilaskotipiireihin, joita johtavat piiripäälliköt. Aikaisemmasta sotilaskotiläänijaosta luovutaan ainakin poikkeusoloissa, ja

tulevat piirit mukailevat Puolustusvoimien tulevaa huolto-organisaatiota. Sotilaskotipiirit jakautuvat puolestaan sotilaskotiyksikköihin. Yksiköt muodostuvat samalla alueella toimivasta yhdestä tai useammasta sotilaskotiyhdistyksestä tai yhdistysten paikallisosastoista. Tarkoituksena on alueellisella tasolla yhdistää eri yhdistysten erilaiset voimavarat. Joukkojen keskittyminen suuriin varuskuntiin näkyy myös sotilaskotitoiminnassa. Suurten varuskuntien yhteydessä toimivia yhdistyksiä on vain vähemmistö Sotilaskotiliiton jäsenyhdistyksistä. Suurimmalla osalla yhdistyksistä on mahdollisuus palvella vain pientä joukkoa varusmiehiä, tai sitten varusmiehiä ei ole yhdistyksen toiminta-alueella ollen-

kaan. Kaikilla yhdistyksillä on kuitenkin tarjota joitakin voimavaroja poikkeusolojen sotilaskotitoimintaan, olivat ne sitten sisaria tai vaikkapa kahvinkeittovälineitä. Piiripäälliköiden avuksi perustetaan piiritoimistot, joista käsin ohjataan ja johdetaan sotilaskotiyksikköjä sekä kanttiinijoukkueita. Kanttiinijoukkueet ovat valtakunnallisia yksiköitä, joita siirretään tarpeen mukaan koko valtakunnan alueella. Joukkue koostuu toimistosta, varastosta, kanttiiniryhmistä sekä tarvittaessa leipomosta.

Mitä on poikkeusolojen sotilaskotitoiminta? Poikkeusolojen sotilaskotitoiminta on samanlaista kuin normaaliajan sotilaskotitoiminta, aukiolot vain ovat laajempia (tarvittaessa 24 tuntia seitsemänä päivänä viikossa) ja henkilöresurssit suurempia. Sotilaskotiyhdistykset ja alueelliset sotilaskotiyksiköt vastaavat valmiuden kohottamisen alkuvaiheessa tarvittavien sotilaskotipalvelujen tuottamisesta. Poikkeusoloihin siirryttäessä painopiste on valtakunnallisten kanttiinijoukkueiden tarjoamissa sotilaskotipalveluissa. Kanttiinijoukkueet tukevat sotilaskotipalveluin vain taisteluista irti olevia Puolustusvoimien joukkoja. Puolustusvoimat ei tule tulevaisuudessa virallisesti sijoittamaan vapaaehtoisia sotilaskotisisaria tai sotilaskotiyhdistysten palkattuja työntekijöitä poikkeusolotehtäviin. Sotilaskotiyhdistykset ja Sotilaskotiliitto kouluttavat ja harjoittavat itse poikkeusolotehtäviin

Reittisuunnittelua Rovajärvellä järjestön sisäisesti varattavat henkilöt yhteistyössä Puolustusvoimien ja MPK ry:n kanssa. Koska poikkeusoloissa tarvittavien palvelujen määrää on vaikea ennakoida, on lähdetty siitä, millä resursseilla pystytään palvelemaan esimerkiksi 500 varusmiestä. Käynnissä on juuri tällä hetkellä koko järjestön olemassa olevien resurssien kartoitus, jonka jälkeen on mahdollista todeta, mikä on mahdollinen poikkeusoloissa tarjottavien sotilaskotipalvelujen määrä.

Miten poikkeusoloihin harjoitellaan? Sotilaskotiliitto johtaa isoja sotaharjoituksia voidakseen harjoitella omaa poikkeusolojen toimintaansa ja siinä lähinnä kanttiinijoukkueen toimintaa. Tällainen harjoitus oli MVH2014 Rovajärvellä toukokuussa 2014. Harjoituksen johtohenkilöt olivat uuden organisaation mukaisesti tehtävään erityises-

ti valittuja. Sisaret taas koottiin hakemusten perusteella ympäri Suomea eri yhdistyksistä. Alueelliset harjoitukset tarjoavat sotilaskotiyksiköille hyvät mahdollisuudet harjoitella yksikköön kuuluvien sotilaskotiyhdistysten yhteistoimintaa. Tämä ei vielä tänä vuonna ole ollut mahdollista, mutta jatkossa tässä on kaikille sotilaskotisisarille hyvä mahdollisuus päästä harjoittelemaan poikkeusolojen toimintaa. Pojattomuus eli varuskunnan puuttuminen ei ole siis este. Toivomme, että sotilaskotipalveluja saa jatkossakin eri harjoituksissa ympäri Suomea yhtä sujuvasti kuin tähänkin asti, uudesta poikkeusolo-organisaatiostamme huolimatta tai ehkä juuri sen vuoksi. Toivottavasti myös mahdollisimman moni sisar saa mahdollisuuden osallistua harjoitteluun ja saada sen myötä ikimuistoisia kokemuksia. Kirsi Patrikainen Poikkeusoloprosessin omistaja

MVH2014 – Poikkeusolo-organisaatio koekäytössä Rovajärvellä

aavoimien vaikuttamisharjoitus 2014 Rovajärvellä 19.30.5.2014 oli ensimmäinen harjoitus, jossa sovellettiin järjestön vuonna 2015 voimaan tulevaa uutta poikkeusolojen organisaatiota. Harjoituksen valmistelu aloitettiin jo vuoden 2014 puolella hyvässä yhteistyössä harjoituksesta vastuussa olleiden Puolustusvoimien edustajien kanssa. Harjoituksen johto tuli Sotilaskotiliitosta. Ensimmäisen viikon piiripäällikkönä toimi liiton poikkeusoloprosessin omistaja Kirsi Patrikainen ja toisen viikon piiripäällikkönä liiton sotilaskotipäällikkö Kirsi Tulkki. Tällä tavalla oli Puolustusvoimien edustajien helppo muistaa nimi, vaikka henkilö vaihtui välillä. Kanttiinijoukkueen johtajina olivat ensin Itä-Suomen huoltorykmentin sotilaskotipäällikkö Margetta Ala-Krekola ja toisella viikolla Länsi-Suomen huoltorykmentin sotilaskotipäällikkö Anja Rehula. Kanttiinijoukkue jakautui viiteen eri ryhmään: sali-/keittiö(Heinuvaara), toimisto-, varasto-, leipomo- ja kanttiiniryhmä. Näiden ryhmien johtajat kutsuttiin sotilaskotiläänien valmiusryhmistä huoltorykmenttien sotilaskotipäälliköi-

Kuvat: Kirsi Tulkki ja Margetta Ala-Krekola

den esityksestä. Sisaria harjoitukseen haettiin ilmoituksella Sotilaskoti-lehdessä ja yhteiskirjeellä. Iloksemme yli 50 sisarta lähetti hakemuksensa harjoitukseen. Harjoitukseen valitut edustivat 19 eri sotilaskotiyhdistystä eri puolilta Suomea. Myös pojattomia yhdistyksiä oli edustettuna, joten tavoite tarjota kaikille mahdollisuus osallistua poikkeusolojen toimintaan toteutui hienosti. Uutta oli kaikille yhteinen koulutuspäivä ennen harjoitusta.

Se pidettiin maaliskuussa Santahaminassa.

Tyhjäkäyntiä ja vilskettä Noin puolet sisarista oli paikalla ensimmäisen viikon harjoituksen perustamisvaiheesta alkaen. Jatkossa tätä mallia tulee harkita uudelleen, koska suuri sisarmäärä oli ajoittain toistensa jaloissa ennen asiakkaiden tuloa. Toiseksi ongel-

maksi muodostui, että autotilauksia oli paljon ennakoitua vähemmän. Harjoituksessa oli peräti viisi sotilaskotiautoa eri yhdistyksistä. Kun autokeikat huollon mukana varsinaiselle harjoitusalueelle eivät toteutuneetkaan, oli sisarilla ja autoilla tyhjäkäyntiä. Onneksi sisaret suhtautuivat kaikkeen oikealla asenteella, ja joulupukin avustuksella saatiin kaikkien aika kulumaan mielekkäästi. Toisen viikon sisarilla olikin sitten haasteellisempi aloitus,

kun he saapuivat keskelle huoltopäivän vilskettä. Perehdyttäminen tehtäviin tapahtui vauhdilla. Huoltoviikonlopun jälkeen maastotoiminta jälleen hiljeni vuorokaudeksi, mutta Puolustusvoimien huolto-organisaation tuella ja mainonnalla saatiin myyntiautot jälleen liikkeelle harjoituksen loppupäivien ajaksi. Harjoituksen aikana tehtiin yhteensä 19 autokeikkaa, keitettiin 1920 litraa kahvia ja leivottiin 14278 munkkia tai muuta leivonnaista. Vapaaehtoi-

sia työtunteja tuli noin 4120.

Puolustusvoimien tuki tärkeää Puolustusvoimat tuki meitä koko harjoituksen suunnittelun ja itse harjoituksen ajan hienosti. Esimerkiksi poikkeuksellisen suuri sisarmäärä aiheutti haasteita majoitukselle, mutta kaikesta selvittiin hyvin, vaikka liiton puheenjohtaja nukkuikin yhden yön pöydän alla.

Tiedottamiseen tarjolla olevista sotilaskotipalveluista on jatkossa kuitenkin kiinnitettävä enemmän huomiota. Harjoitus oli korvaamattoman arvokas poikkeusolosuunnitelmien laatimisen kannalta. Moni asia kirkastui uudella tavalla, kun paperilta siirryttiin käytäntöön. Harjoituksesta jäi päällimmäiseksi usko järjestömme kykyyn hoitaa tehtävämme myös poikkeusoloissa. Sen saivat aikaan kaikki harjoitukseen osallistuneet, sisartyöhön sitoutuneet ja iloiset sisaret eri puolilta Suomea sekä yhdistykset, jotka lähettivät sisaria sekä myyntikalustoa harjoitukseen ja jotka ostivat harjoituksen loppuvaraston. Yhteinen poikkeusolotehtävämme edellyttää yhdistysten ja liiton välistä saumatonta yhteistyötä. Kiitos mukana olleille sisarille: nähdään seuraavissa harjoituksissa, ja tervetuloa mukaan kaikki muutkin sisaret! Kirsi Patrikainen Poikkeusoloprosessin omistaja Sotilaskotiliitto ry. Kirsi Tulkki Sotilaskotipäällikkö Sotilaskotiliitto ry.

Miten minusta tuli sotilaskotisisar?

Maanpuolustushenkisyys ja yhteisöllisyys motivoivat sotilaskotitoimintaan

79-vuotias rajasotilaskotisisar, Kuhmon osaston kunniapuheenjohtaja Helli Hyytiäinen liittyi Rajasotilaskotiyhdistykseen vuonna 1977. Suuri innoittaja liittymiseen oli kodinperintönä tullut maanpuolustushenkisyys. - Siirryin vuonna 1977 opettajaksi Kuhmon Jämäksen koululle, kun edellinen pesti loppui Kattilakosken koulun lakkauttamisen myötä. Kuhmon Jämäksessä sijaitsi tuolloin Kainuun rajavartiostoon kuuluneen Kuhmon rajakomppanian komentopaikka. Rajasotilaskotisisareksi liittyminen kävi helposti. - Olin kyllä jo aiemminkin tietoinen sotilaskotitoiminnasta. Joku Kuhmon osaston Jämäksessä asuvista rajasotilaskotisisarista houkutteli minut toimintaan. Aluksi valtakunnallisen yhdistyksen toiminnan monikerroksisuus hämmästytti. Kuhmolaiset rajasotilaskotisisaret muodostivat Kuhmon paikallisosaston. Paikallisosastot muodostivat Rajasotilaskotiyhdistyksen, jolla oli yhteinen toiminnanjohtaja. Rajasotilaskotiyhdistys kuului sitten vielä Sotilaskotiliittoon. - Lupautumalla jo vuoden päästä liittymisestä Kuhmon osaston sihteerin tehtäviin pääsin hyvin sisälle koko Rajasotilaskotiyhdistyksen monikerroksiseen toimintaan, muistelee Hyytiäinen. Kuhmon osaston puheenjohtajana rajasotilaskotisisar Hyytiäinen

toimi pitkään. Joskus paikallisosaston toiminnan jatkuminen oli Hellin puheenjohtajana jatkamisesta kiinni. Yhteistyö rajavartioston henkilökunnan ja varusmiesten kanssa oli sujuvaa. - Varoja hankittiin vappujuhlia järjestämällä, Naisten messuille osallistumalla, hernekeittomyynnillä ja tilauskahvituksilla. Reserviläisten

kertausharjoituksiin ja varusmiesten maastoharjoituksiin lähdettiin kahvittamaan aina tilaisuuden tullen. Kuhmon osaston rajasotilaskotisisaret kävivät kahvittamassa rajavartioston varusmiehiä Kajaanissa ja Kuivassalmen ampumaleirialueella Suomussalmella aina vuoteen 2007 saakka, jolloin varusmieskoulutus Kainuun rajavartiostossa loppui. Jaana Mattila

- Maanpuolustustietouden jakaminen seuraaville sukupolville on tärkeää. Perinnetyöllä saadaan näkyvyyttä myös rajasotilaskotisisarille, pohtii Helli Hyytiäinen.

Yhteisöllisyys on pitänyt mukana sotilaskotityössä - Joululauluiltoja järjestettiin Kuhmon rajakomppanian alueella tuolloin toimineilla seitsemällä rajavartioasemalla vuorovuosina. Rajaseutu ja rajakylien ihmiset tulivat näin tutuiksi. Helli toi joululauluiltamallin Kuhmoon Kuusamon osastosta. Kainuulaisten rajasotilaskotisisarten virkistyspäivien järjestämisellä ja yhteistyöllä on pitkät perinteet. - Sisarten joukossa oli näytelmien ja sketsien kirjoittajia ja esittäjiä, jotka hauskuuttivat yleisöä ohjelmillaan myös kainuulaisten rajasotilaskotisisarten yhteisissä tapaamisissa. Hyytiäinen mainitsee tässä yhteydessä nimeltä rajasotilaskotisisaret Marja-Leena Moilasen, Bertta Haverisen ja Iiris Puhakan. Kuhmon rajasotilaskotisisarilla oli tapana viettää yhteistä aikaa myös jumppaamalla, uimalla ja saunomalla. Tilat tälle virkistystoiminalle tarjosi Kuhmon rajakomppania. - Virkistystoiminta oli myös hyvä kanava saada uusia rajasotilaskotisisaria toimintaan mukaan, pohtii Hyytiäinen. Rajasotilaskotiyhdistyksen Kuhmon osaston toiminta on hiljentynyt ja muuttunut toimintaympäristön ja sotilaskotijärjestön sääntöjen muut-

tumisen myötä. Kuhmon rajavartioalueella toimii enää kaksi rajavartioasemaa. Toinen niistä toimii kansainvälisellä rajanylityspaikalla Vartiuksessa ja toinen Jämäksessä, jossa rajasotilaskotisisaretkin kokoontuvat silloin tällöin sisariltoihin.

Lapsuutta varjosti isän kaatuminen talvisodassa Helli Hyytiäinen syntyi maaliskuussa 1935 Suursaaressa, joka evakuoitiin asukkaista lokakuun lopussa 1939. - Isä kaatui Huovarin saaressa talvisodassa 6.3.1940, Helli kertoo. Hän oli isän kaatuessa 5-vuotias. - Minulla on selkeä muistikuva isästäni. Muistan, kuinka kiipesin aamuisin pihaportin päälle, avasin sen ja juoksin rantaan katsomaan aallonmurtajan rakennustyömaalta saapuva isää. Muistan myös rannalle saapuneet kalastajat, jotka suorivat (ravistivat irti) saaliinsa verkosta. - Lapsuuteni oli kuitenkin onnellinen, vaikka taloudellinen tilanne leskiäidin ja kahden tyttären perheessä oli tiukka. Äitimme huolehti siitä, ettemme nähneet koskaan nälkää, muistaa Hyytiäinen. Isän menettämisestä Helli ei tunne katkeruutta. - Olen ylpeä isästäni, hän toteaa. - Tyttölyseon aikaan minulla oli ”varaisä”, joka rikastutti elämääPuukko luovutetaan hyvin varusmiespalveluksessa menestyneelle kuhmolaiselle nuorelle.

ni. Hän soitti mandoliinia ja kirjoitti näytelmiä, joita me nuoret näyttelimme Mussalossa Saaripirtin iltamissa.

Maanpuolustushenki ja työ lasten ja nuorten parissa Helli Hyytiäinen on aktiivinen yhdistystoiminnassa laajemminkin. Hän on ollut mukana perustamassa Kuhmon Kalevalaisia Naisia, Reservin Upseerien Naisia ja runoperinnettä vaalivaa Helkanuorten Kuhmon yhdistystä. Sydäntä lähellä on myös toiminta Kuhmon Suomi-Saksa -yhdistyksessä. Helli on vuonna 2010 palkittu Suomen Leijonan Ritarikunnan ansioristillä tekemästään maanpuolustus- ja kulttuurityöstä. Hyytiäinen on työskennellyt aina lasten ja nuorten parissa. Työura alkoi nuorisonohjaajana Helsingissä. Opettajan työ ja rakkaus toivat Hellin Kainuuseen. Opettajan työrupeama kesti 35 vuotta. - Pitkä ammattiura lasten ja nuorten parissa johti siihen, että halusin perustaa stipendirahastoja nimenomaan lapsille ja nuorille. Hyytiäisen puukkorahasto, Helkanuorten rahasto ja SuomiSaksa -yhdistyksen rahasto tukevat lapsia ja nuoria. - Meidän sukupolvemme kasvatettiin velvollisuudentuntoiseksi. Velvollisuudentunto on vienyt elämässä ja harrastuksissa eteenpäin. Maanpuolustustietouden jakaminen seuraaville sukupolville on tärkeää. Perinnetyöllä saadaan näkyvyyttä myös rajasotilaskotisisarille, sanoo Hyytiäinen. Jaana Mattila Rajasotilaskotiyhdistys ry. Kuhmon paikallisosasto

Näin meistä tuli sotilaskotisisaria

Oulun Sotilaskotiyhdistyksessä eri aikakausia, eri tarinoita ja sisarhenki voimissaan Arja Ylönen

Arjan lapsuudenkoti oli Oulun Kastellissa, ja siinä ympäristössä sotilaat olivat tuttu näky. Lapsuuden hiihtoladutkin Lämsänjärvellä ja Kontinkankaalla olivat sotilaiden tekemiä. Molemmissa sodissa lottana toiminut äiti oli sotilaskotisisar, sittemmin myös sotilaskodin työntekijä. Jo silloin Arja sai olla apuna sotilaskodissa. Vuonna 1966 Oulun Sotilaskotiyhdistys järjesti kampanjan nuorten jäsenten saamiseksi yhdistykseen. Silloin Arjan äiti aktivoi kolmen oman tyttärensä lisäksi vielä kolme muutakin nuorta naista yhdistyksen jäseniksi ja virallisesti mukaan toimintaan. Arja on siis yksi niistä, joka sai kipinän sotilaskotityöhön jo ”äidinmaidossa”. Sisaria todella tarvittiin. Oulussa oli iso varuskunta, ja palvelu sotilaskodissa oli täydellistä, eli kaiken ostamansa varusmies sai käteen ojennettuna. Arja muistaa, että ennen kuin uudet alokkaat edes pääsivät sotilaskotiin, heille järjestettiin iltaisin sotilaskotipalvelua komppanian tiloissa, ja esim. puolikurssijuhlat järjestettiin Urheiluseura Pyrinnöllä. Maastokeikalla käytiin pakettiautolla, ja myyntipiste rakennettiin ulos.

Käytössä ei vielä ollut hienoja ”mersuja”. Sotilaskotityö on pysynyt Arjan harrastuksena eri elämäntilanteissa. Lomillaan opiskelija- Arja saattoi hoitaa työvuoroja tutussa sotilaskodissa. Vuosien kuluessa tulivat tutuiksi erityisesti kirjastojaosto, mutta myös messut, lennoston keikat Oulunsalossa sekä kahvi- ja munkkimyynti soittokunnan esiintymisten yhteydessä Oulun kävelykatu Rotuaarilla. Uusimpia tehtäviä ovat havuseppeleen lasku rintamasisarten hautajaisissa ja tekstinluku kirkossa sotilaskodin kirkkopyhinä. Arja hoitaa nykyisin myös Kiltasisarten kuukausitapaamisten kahvit.

Aura Lassila

Auran hyvä ystävä Helena Isotalus toimi sotilaskodinhoitajana Kasarmin Sotilaskodissa ja houkutteli yhä uudestaan Auraa: ”Tuu sinäkin…!” Lopulta Aura täytti jäsenanomuskaavakkeen ja liittyi vuonna 1971 jäseneksi Oulun Sotilaskotiyhdistykseen. Näin lähtivät käyntiin kuukausittaiset arki-iltojen päivystysvuorot, jotka toivat vaihtelua työelämään. Toiset sisaret ja henkilökunta tulivat tutuiksi, ja työskentely sujui leppoisissa, joskus kiirei-

sissäkin tunnelmissa. ”Pelottaviakin” hetkiä Aura alkuun koki, kun joku tarmokas ja tietäväinen vanhempi sisar kärkkäästi huomautti esim. nimineulan puuttumisesta. Sotilaskotityöstä tuli noistakin hetkistä huolimatta Auralle vuosikymmeniä kestänyt ja edelleen jatkuva harrastus. Myös hän muistaa vielä ”kädestä käteen” -palvelun. Tutuiksi ovat tulleet niin erilaiset tehtävät arjessa ja juhlassa kuin Heinuvaaran leirikotikin. Varusmieskoulutuksen loputtua sisaret alkoivat Oulussa hoitaa leipomoa, ja Aura oli yksi innokkaista. Myös käsityöjaosto löysi hänestä tekijän. Tänä päivänä tahti on hiljentynyt, mutta tutut sisaret vetävät yhä mukaan. Käsityöjaosto kokoontuu kuukausittain Torikodissa, ja Aura asuu vain kivenheiton päässä. Mieluinen on myös leipomojaoston Eevan kutsu – yhdessä pyöräytetään erityistilaisuuksiin satsi pikkupullia tai muita leivonnaisia perinteisten munkkien lisäksi tarjottavaksi.

Eeva Ukonmaanaho

Eeva toimi siviilityössään kudonnanneuvojana. Helmi Hulkkonen - innokas sotilaskotisisar kävi kutomassa hänen opasta-

Reijo Sallinen

Iloiset sisaret Iina, Aura, Eeva, Arja ja Maria.

manaan ja alkoi houkutella Eevaa mukaan sotilaskotitoimintaan. Kun vielä omat pojatkin olivat varusmiesiässä, hakeutui Eeva vuonna 1991 jäseneksi sotilaskotiyhdistykseen. Tarjoilujaostosta kaikki alkoi, Hiukkavaaran Sotilaskodin tiskivuoroista. Eevan sisartoiminta laajeni pian myös LSK- ja leipomojaostoihin. Vuosia hän toimi myös käsityöjaoston vetäjänä. Eevan polkupyörä rullasi yhtä keveästi Hiukkavaaraan kuin lähemmäksi Kasarmin kotiin. Yhteistyö palkatun henkilöstön kanssa oli sujuvaa. Varsinainen lottovoitto yhdistykselle oli ystävysten Eevan ja Sylvin aikaansaama leipomotoiminnan herätys Sarriojärvellä. Aikanaan yhdistys oli kustannussyistä luopunut palkatun leipomohenkilökunnan käytöstä leireillä, ja

muutaman vuoden ajan munkit oli ostettu joko Heinuvaaran leirikodista tai yksityiseltä leipomolta. ”Munkkimaisterit” saivat ansioistaan myöhemmin myös Ritarimaljan Sotilaskotiliiton huomionosoituksena. Eeva on laskenut, että hänelle on kertynyt kaikkiaan 500 leiripäivää. Siinä on ehtinyt syntyä munkki poikineen. Yhä tänä päivänä Eeva vetää leipomojaostoa - ja munkkeja syntyy, mutta aikaa jaksavaiselta sisarelta löytyy myös käsityöjaostolle ja tarvittaessa moneen muuhun.

Maria Vesterinen

Maria liittyi sotilaskotiyhdistyksen jäseneksi 18-vuotiaana vuonna 1995. Naapurin mummokin oli sotilaskotisisar, mutta varsinaisen kipinän Maria sai ollessaan hakeu-

tumassa naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen – vihreät sisaret olivat siinäkin tilaisuudessa mukana munkkeineen ja omine esitteineen. Ilolla yhdistyksessä otettiin vastaan nuori nainen, joka nopeasti tarttui tehtävään kuin tehtävään. Hän myös houkutteli toimintaan kavereitaan, ja näin yhdistyksessä oli pian näppärä joukko nuoria, jotka hoitivat niin maastokeikat kuin juhlamusisoinnit. Maria ja hänen ystävänsä hoitivat monesti Sotilaan virsikirjojen lahjoitukset Kainuun rajajääkärikomppanian alokkaille sekä joulukahvit ja -tortut varusmiehille. Tänä päivänä Länsi-Suomen Merivartiostossa vanhempana merivartijana toimiva Maria kertoo, että on saanut myös ammattinsa sotilaskodin kautta. Rajan keikoil-

la kun henkilökunnalla oli tapana houkutella alikersanttina vapaaehtoisen asepalveluksensa päättänyttä nuorta naista hakeutumaan heille töihin. Ja niinhän siinä sitten kävi. Vaativa vuorotyö sallii kuitenkin mieluisan harrastuksen. Maria toimii nykyisin mm. yhdistyksen hallituksessa ja käsityöjaoston vetäjänä – ja yhä ilmeisesti meidän vanhempien sisarten silmissä nuorena.

Iina Tuomela

Vuonna 2012 Iinan aviomies – silloinen poikaystävä – suoritti varusmiespalvelustaan Rovaniemellä. Valatilaisuuden kahvittelun yhteydessä paikalliset sotilaskotisisaret kertoivat vapaaehtoisesta sotilaskotityöstä ja siitä, kuinka

mukaan voi tulla. Kesällä 2012 Iina sitten liittyi jäseneksi nimenomaan Rovaniemen Sotilaskotiyhdistykseen. Heti aluksi hän matkusti viikoksi Oulusta pohjoiseen varuskuntakaupunkiin, asusti kaverin asunnossa - ja teki joka päivä työvuoroja Someroharjun Sotilaskodissa. Tuon ensimmäisen viikon aikana Iina koki saaneensa melko hyvän perehdytyksen sotilaskotityöhön ja sisarten väliseen yhteisöllisyyteen. Sittemmin Iina rekisteröityi myös kotipaikkansa Oulun Sotilaskotiyhdistykseen ja kävi peruskurssin Maijanlammella samana syksynä. Ahkerasti erilaisiin tehtäviin osallistunut Iina kokee tähän mennessä vaikuttavimmiksi tapahtumiksi LSK-keikat viime talven il-

mavoimien sotaharjoituksessa Pudasjärvellä ja Oulunsalossa. Tuorein työkeikka puolestaan oli kesällä veteraanien liittokokouksessa. Nuori Iina sanoo sotilaskotityön olevan ”mahtavaa”, nykyään melko harvinaista vapaaehtoistyötä, jossa hänen mielestään ovat arvot ja asenteet kohdallaan. Hän kokee sen tervetulleeksi vastapainoksi opiskelulle ja musiikkiharrastukselle. ”Tähän iloiseen ja avuliaaseen joukkoon minäkin haluan kuulua – ja palvella maailman kärsivällisimpiä asiakkaita!” Riitta Möttönen Oulun Sotilaskotiyhdistys ry.

Tämä on minun juttuni! Kaksi Riihimäen Sotilaskotiyhdistyksen jäsentä kertoo, kuinka heistä tuli sotilaskotisisaria ja mikä vapaaehtoistyössä viehättää. Anna-Lotta Maalo, sisarena 5 vuotta:

Anniina Matikka

”Isäni kehotti minua lähtemään mukaan sotilaskotitoimintaan, koska käsivammani vuoksi en pääse varusmiespalvelukseen. Olen kiinnostunut isänmaallisuudesta ja Suomen historiasta, joten sotilaskotityö tuntui heti omalta. On mukavaa tehdä työtä muiden hyväksi. Tällä hetkellä olen Riihimäen Sotilaskodissa palkattuna työntekijänä, lisäksi teen vapaaehtoisvuoroja kaksi kertaa kuussa

Marjatta Hinkkala

Pipsa Nord

ja toimin nuorten jaoston vetäjänä. Yhdistyksessämme on itseni lisäksi viisi nuorta sisarta. Syksyllä käymme nuorten jaoston toisen vetäjän kanssa yläkouluissa kertomassa sotilaskotityöstä, jotta saisimme uusia nuoria mukaan toimintaan. Sotilaskotityö on mukavaa, koska ilmapiiri sisarten ja henkilökunnan kesken on hyvä. Kaikki ovat keskenään tasa-arvoisia, eikä kukaan kiusaa tai arvostele toista. Sotilaskoti otti minut töihin, vaikka minulla on vamma, enkä pysty tekemään kaikkia työtehtäviä. Kaikki työpaikat eivät ole yhtä avarakatseisia. Olen omistautunut tälle harrastukselle niin paljon, ettei tämä tule katoamaan elämästäni ikinä.”

Pipsa Nord, sisarena yli 50 vuotta: ”Olin 1960-luvulla Lahden Sotilaskodissa palkattuna työntekijänä, kunnes minua kehotettiin liittymään sotilaskotisisareksi. Lahdessa oli siihen aikaan vielä rintamalla palvelleita sisaria, joten koen saaneeni hyvin syvällisen koulutuksen työhön. Tämä harrastus tuntui luontevimmalta, muita ei käynyt mielessäkään. Haluan olla nuorten tukena ja auttaa tekemään asepalveluksesta miellyttävämmän. Parhaat hetket sotilaskotityössä olen kokenut maastossa. Tulee hyvä mieli, kun menee metsään ja näkee, kuinka varusmiehet juoksevat sotilaskotiautolle. On muka-

vaa ilahduttaa toisia. Kun teimme Lahdessa ensimmäisiä maastokeikkoja, sotilaskodilla ei vielä ollut mitään omia varusteita. Lainasimme armeijalta kengät ja karvalakit, ja myimme kuorma-auton lavalta. Minulle on aina ollut itsestään selvää, että minullekin kuuluu oma harrastus. Välillä on tietenkin pitänyt jäädä lasten kanssa kotiin, enkä ole ehtinyt tehdä vakituisia työvuoroja. Jollain tavalla olen kuitenkin ollut mukana aina.” Ida-Annika Niva Riihimäen Sotilaskotiyhdistys ry.

Tunnustus Parikkalan paikallisosastolle

Aktiivinen koditon osasto tukee varusmiesten hyvinvointia Helena Jantunen

ajaseutuliitto ry. piti vuotuisen rajakuntajuhlansa vuoden 2013 rajakunnaksi valitussa Parikkalassa itsenäisyyspäivänä 6.12.2013. Tässä arvokkaassa ja isänmaallisessa tilaisuudessa Rajaseutuliitto palkitsi vuoden rajakunnan toimijoita. Palkittuja oli yhteensä kahdeksan, joista osa Rajaseutuliiton ja osa Parikkalan kunnan nimeämiä. Yksi juhlassa palkituista toimijoista oli Rajasotilaskotiyhdistyksen Parikkalan paikallisosasto. Osaston edustajille ojennettiin kehystetty kunniataulu ja Rajan joutsen -tunnustuspalkinto (kuvassa). Kunniataulussa mainitaan huomionosoituksen perustelu: “Rajasotilaskotiyhdistys ry. - Parikkalan osasto Rajaseutuliitto antaa Parikkalan - vuoden 2013 rajakunnan hyvän kansalaistoimijan tunnustuksena Teille tämän kunniataulun. Olette ansiokkaasti ylläpitänyt rajasotilaskotityötä Parikkalassa ja myötävaikuttanut varusmiesten viihtymiseen ja henkiseen hyvinvointiin. Itsenäisyyspäivien ja veteraanipäivien tapahtumissa olette kunnan luotettu yhteistyökumppani.

Parikkalassa 6.12.2013 Rajaseutuliitto ry. Timo A. Säkkinen, puheenjohtaja Arno Latvus, varapuheenjohtaja” Parikkalan rajasisaret Terttu Kettunen, Maija Tuunanen ja kunniajäsen Inkeri Ahoranta vastaanottivat puheenjohtaja Säkkisen ojentamat huomionosoitukset Parikkalan paikallisosaston sisarten pitkäaikainen ja ahkera yhteistyö sekä Parikkalan kunnan, seurakunnan että muutamien muiden paikallisten toimijoiden kanssa sai tässä mieleenpainuvan ja

arvokkaan palkinnon. Ilman omaa sotilaskotia olevien sotilaskotisisarten on mahdollista toimia yhteiseksi hyväksi. Parikkalan rajasisaret tukevatkin aktiivisesti sekä suoraan Rajavartiolaitoksessa palvelevia varusmiehiä että rajan varusmiehille sotilaskotipalvelut tarjoavaa emoyhdistystään. Hienoa, Parikkalan sisaret! Helena Jantunen Rajasotilaskotiyhdistys ry.

Tulojuhla toivottaa alokkaat tervetulleiksi Säkylään Tulojuhlan tarkoituksena on tarjota alokkaille pieni rento hetki sekä lyhyesti kertoa sotilaskotitoiminnasta. Sen ajankohta on ensimmäisen palvelusviikon torstai-ilta. Seija Heiska

Rokkia ja tyttöjä Tulojuhla pidetään Porin prikaatin elokuvaluokassa, jonne varusmiehet saapuvat aina 2-3 komppaniaa kerrallaan. Kun yleisö on salissa, alkaa varsinainen ohjelma. Ohjelmarunko on pysynyt suunnilleen samana aina siitä lähtien, kun sotilaskodin esittelyvideo tuli tiensä päähän. Illan aloittaa bändi soittamalla pari biisiä. Kyseessä ei ole mikään humppapumppu, vaan enemmänkin raskaamman rokin edustaja. Pitkään bändinä toimi Like Tomorrow, mutta pari viimeistä kertaa on musiikista vastannut joku muu, viimeksi Crash Course Highway. Bändin jälkeen on sotilaskodin edustajan vuoro. Hän kertoo lyhyesti sotilaskotiyhdistyksen historiasta ja esittelee toimintoja. Ettei illasta tulisi mitään luentoa, kuulutetaan välillä Säkylän Naisvoimistelijoiden tytöt lavalle keventämään tunnelmaa. Yleensä viimeistään tämä ohjelmanumero herättää pojat horroksesta. Makeaa ei tarjota mahan täydeltä, vaan tyttöjen vaihtaessa toiset esiintymisasut on vuorossa lisää sotilas-

Tulojuhlaan mars!

kotiesittelyä. Toisen tanssiesityksen jälkeen kuusi onnellista varusmiestä saa kukittaa tanssitytöt. Vapaaehtoisista ei ole tässä vaiheessa koskaan ollut pulaa!

Yhteisen illan päätteeksi bändi soittaa vielä kolme kappaletta. Poistuessaan varusmiehet saavat vielä tervetulolahjana alokaspussin. Sen kokoavat jakokuntoon

Seija Heiska

Tunnelma katossa. Juomat lattialla, pojat penkeillä.

yhdistyksemme ikivihreät sisaret. Pussista löytyy tietoa sotilaskodin aukioloajoista, kirjaston lainauskorttihakemus, kynä, kahvilippu sekä huulirasva. Tulojuhlan jälkeen kaksi ensimmäistä erää pääsee asioimaan sotilaskotiin ja kolmas palaa takaisin komppanioihin aikataulullisista syistä.

Mitä käteen jää? Tulojuhlan illat ovat vetovastuussa oleville sisarille varsin vauhdikkaita. Ohjelma toistuu illan aikana kolme kertaa, yleisöä vain vaihdetaan välillä. Esiintyjille tämä ei ole helpoin talousnakki, kun kaikki kolme kertaa vedetään täysillä, ja esitysten välillä on aina taukoa. Bändin osa on vaikein, mutta komeasti pojat keräävät pisteet kotiin ja saavat alokkaat riehaan mukaan. Nyt ei tarvitse jäpittää, nyt ollaan rock-konsertissa!

Energialataus on huima! Tunnelma nousee kattoon, ja varsinkin kesällä voi ihan oikeasti toivottaa pojat lämpimästi tervetulleiksi. Olen ollut juontamassa tulojuhlaa viitisen vuotta, ja vaikka en juontajan hommaa työkseni ole koskaan ajatellutkaan, ymmärrän kyllä, miksi jotkut sitä haluavat tehdä. Varusmiehet ovat paras mahdollinen yleisö. Aplodit irtoavat myös vihreälle sisarelle, joskaan ei yhtä raivokkaana kuin tanssitytöille. Joskus tulee mieleen, mitä varusmiehille jää käteen tulojuhlasta. Konkreettisesti alokaspussi, mutta mitä muuta? Pari vuotta sitten myös VMTK kävi lyhyesti esittäytymässä tilaisuuden aluksi. He sanoivat, etteivät muista tulojuhlasta oikeastaan mitään. Vastaus laittoi hiukan miettimään, onko tosiaan noin? Toisenlaista palautetta tuli hiljattain, heinäkuun saapumiserän tulojuhlassa. Yksi esiintyneen bändin jäsen kertoi, miten suuren vaikutuksen tulojuhla oli häneen aikoinaan tehnyt. Musiikkimiehenä hän arvosti sitä, että

heille esiintyi kunnon bändi. Kontrasti ympäristöön ja edessä olevaan palvelusaikaan oli ollut jotain käsittämätöntä. Tulojuhla oli siis tehnyt häneen unohtumattoman vaikutuksen. Sattumalta samana iltana myös naisvoimistelijoiden ohjaaja kertoili omia muistojaan siltä ajalta, kun hän oli ollut esiintymässä. ”Voisin vaikka kirjoittaa niistä kokemuksista kirjan!” hän totesi. Ulko-ovella kuuntelin, miten alikersantit ohjeistivat alokkaita ennen sisäänmenoa. Niistä ohjeista päätellen heille oli jäänyt jotain tulojuhlasta mieleen. Myös varusmiesten spontaanit kiitokset ja kehut heidän poistuessaan tilaisuudesta kertovat meidän onnistuneen. Ensivaikutelman voi tehdä vain kerran. Toivottavasti sotilaskotiyhdistys tekee tulojuhlalla varusmiehiin lähtemättömän vaikutuksen. Heidän hyväksemme me tätä työtä teemme! Seija Heiska Säkylän Sotilaskotiyhdistys ry.

Marja-Liisa Plukka

Kurssilaiset ohjaajineen nauttimassa herkullisista ja näyttävistä täytekakuista. ”Moni kakku päältä kaunis”, mutta tässä tilanteessa myös maku oli erinomainen.

Osa kakunkoristelukurssin sadosta.

Makeaa mahan täydeltä

itienpäivää edeltävänä torstaina sotilaskotisisarillamme oli mahdollisuus osallistua kakunkoristelukurssille sotilaskotimme tiloissa. Koristelun saloja oli opettelemassa kymmenkunta sisarta pikkusisarista lähtien. Sokerimassa ja pikeerit ovat saavuttaneet suuren suosion kakunkoristelutaiteen saralla. Täytekakuista voi luoda toinen toistaan näyttävämpiä teoksia. Kaksi aktiivista sotilaskotisisartamme Suna Rautavaara ja Sari Salomaa järjestivät sisarten pyynnöstä illan, jolloin kaikilla sisarilla oli mahdollisuus koristella oma täytekakkunsa haluamallaan tavalla. Rautavaara ja Salomaa ovat loistaneet mitä hienoimmilla leipomuksilla kotikondiittoreina, joiden tiedot ja taidot ovat ammattilaistasoa.

Kondiittorin aarreaitta Sotilaskotimme iso keittiö oli

muuttunut todelliseksi leipurin ja kondiittorin aarreaitaksi. Hienoja muotteja, koristeita, kimalteita ja helmiä oli vapaasti käytettävissä. ”Kuinka näitä kaikkia hienouksia oikein käytetään?” kysyi yksi jos toinenkin kurssilaisista. Ainoa vaatimus oli, että täytekakku piti olla etukäteen leivottu ja täytetty valmiiksi. Aluksi saimme kaikki tehtäväksemme ottaa sokerimassaa ja värjätä sen haluamallamme värillä. Kun massa oli värjätty, kaulitsimme sen silikonisella kaulinta-alustalla. Kaulitun massan tuli peittää koko täytekakku. Muovisella pyöräleikkurilla leikattiin ylimääräiset sokerimassat pois, ja sen jälkeen alkoi kaikkein luovin osuus. Nyt sai koristella täytekakusta juuri sellaisen kuin halusi, mikä oli helpommin sanottu kuin tehty. Erilaiset koristeluleikkurit saivat sisarten keskuudessa suuren suosion. Kuinka näppärää niillä olikin tehdä esi-

merkiksi kukkia, kuten liljoja ja muratteja. Mahtavasti sisaremme suoriutuivat tehtävästään, ja illan päätteeksi pöydällä komeili toistakymmentä persoonallista ja kaunista luomusta. Kunnianhimoisimmat sisaret ehtivät koristella parikin kakkua illan aikana. Paras hetkistä oli tietenkin se, kun kurssimme vetäjät antoivat omat täytekakkunsa kaikkien maisteltaviksi. Toki meillä oli myös ainutlaatuinen mahdollisuus saada ohjaajilta ”salaisia” reseptejä muun muassa herkullisiin kreemeihin. Täytekakkukahvien ääressä saimme vielä jutustella hetkisen ja kertailla oppimaamme. Annukka Lamminpää Kauhavan Sotilaskotiyhdistys ry.

Hanna Salakka

Kaunis sää ja tapahtumassa esiintynyt Elastinen houkuttelivat paikalle satoja koululaisia ja ilmailusta kiinnostuneita.

Ilmailusta ammatti

uonetjärven sotilaskotiyhdistys osallistui vuosittain järjestettävään Ilmailusta ammatti –tapahtumaan 15.5.2014. Tapahtuma on suunnattu lähiympäristön koululaisille ja opiskelijoille sekä kaikille ilmailusta kiinnostuneille. Tapahtuma pidettiin Jyväskylän lentokentällä Tikkakoskella, ja sinne oli vapaa pääsy. Sotilaskodilla oli tapahtumassa kolme myyntipistettä: LSKvaunu sekä kahvi- ja makkarakatokset. Sää oli vilakka ja tuulinen, joten lämpimät tarjottavat tekivät kauppansa. Jopa niinkin hyvin, että makkaroita käytiin välillä ostamassa lisää. Ilmailusta ammatti -tapahtumassa oli nähtävää ja kuultavaa. Paikalla oli erilaista ilmailuun liittyvää kalustoa, mm. helikopteri. Elastinen viihdytti paikalla olijoita

Hanna Salakka

LSK-vaunussa oli tunnelmaa. Myyntipuuhissa Leena Viinikainen, Laura Ikonen ja Mirka Kerkelä. tunnin mittaisella esityksellään, ja iltapäivän kruunasivat taidokkaat taitolentoesitykset.

Hanna Salakka Luonetjärven Sotilaskotiyhdistys ry.

Sotilaskotiyhdistykset perustivat osakeyhtiön Koko Suomi elää muutosten aikaa, niin myös sotilaskodit ja siskot sen myötä. Monella on tänä vuonna lopettamisen tuskaa, ja moni harjoittelee uusia toimintatapoja sanottuaan hyvästit varusmiehille.

eilläkin Helsinki-Santahaminan Sotilaskotiyhdistyksessä on muutosten tuulia ilmassa. Olemme tosin luomassa uutta toimintatapaa. Santahaminaan, melkein portin pieleen rakennetaan uusi monitoimitalo, jota hallinnoi Maanpuolustuskorkeakoulu. Rakennukseen tulee aulakahvio, iso auditorio, työhuoneita, kaikille avoin Maanpuolustuskorkeakoulun pääkirjasto, opiskelutiloja ja vuodepaikkoja. Rakennukseen muuttavat kokonaisuudessaan Puolustusvoimien kansainvälinen toiminta ja muita Maanpuolustuskorkeakoulun alaisuuteen kuuluvia toimintoja. Rakennusta tulevat käyttämään ensisijaisesti kantahenkilökunta, kadetit, ulkomailta tulevat opiskelijat ja siviilivieraat. Aulakahviota tarjottiin meidän

sotilaskotiyhdistyksellemme, koska Santahaminassa olimme. Aloimme miettiä, miten toimimme, koska kahvio ei ole pääasiallisesti varusmiesten käytössä eikä siis sotilaskoti. Koska se ei voi olla sotilaskoti, päätimme yhdistyksessä perustaa Cafe Korvike Oy:n. Osakeyhtiön perustamispäätöksen jälkeen mietimme, perustammeko sen yksin vai otammeko mukaan kaverin. Päädyimme pyytämään toiseksi osakkaaksi Helsingin Sotilaskotiyhdistyksen. Kun hekin innostuivat asiasta, aloitimme tositoimet. Ensimmäinen tehtävä oli yhtiöjärjestyksen hiominen. Osakeyhtiöstä tuli yleishyödyllinen oy, jonka osakkeita voivat omistaa vain rekisteröidyt sotilaskotiyhdistykset. Osingot tulee palauttaa omistajayhdistysten kautta varusmiesten ja kadettien hyväksi. Sirpa Nieminen

Santahamina-talo rakenteilla.

Avoimilla markkinoilla Miksi perustimme osakeyhtiön? Emme halua haavoittaa mitenkään sotilaskotityötä ja sen oikeuksia, koska olemme samoissa tiloissa Leijona Cateringin kanssa. Olemme avoimilla markkinoilla, avoinna kaikille talossa kävijöille. Maksamme lakisääteiset alv:t ja muut verot. Voimme palvella asiakkaita toreilla ja turuilla. Emme tiedä tulevaisuudesta, mutta tämä on yksi mahdollisuus tehdä työtä varusmiesten hyväksi. Korvike toimii kuten muutkin kahviot, ja sen osakkaina on kaksi sotilaskotiyhdistystä. Korvike tekee kaikki sopimuksensa itse ja käyttää vain palkattua työvoimaa. Nykyisen tiedon mukaan rakennus valmistuu tammikuussa 2015, ja liiketoimintaa pääsemme varmaankin harjoittelemaan helmikuusta. Aluksi palkkaamme yhden kokoaikaisen työtekijän ja kysymme hänelle avuksi tarvittaessa tuntityöläisiä. Palkat maksetaan työehtosopimusten mukaisesti. Tulevaisuus näyttää, miten onnistumme ja olemmeko esimerkki ja edelläkävijä muillekin muutoksen tuulissa maassamme oleville sotilaskotiyhdistyksille. Inka Tiittanen Helsinki-Santahaminan Sotilaskotiyhdistys ry.

Mari Karjalainen

Mato-onginta on rentouttavaa puuhaa. Onkikohot sukelsivat Nilonjärvessä harvakseltaan. Onkimassa rajasiskot Jaana Mattila ja Aino-Leena Lumpus.

Kainuun rajasiskot virkistyivät Kuusamossa Kainuun rajasotilaskotisisaret kokoontuivat perinteisille virkistyspäiville 2.-3.8. Kuusamon rajavartioasemalle Nilonjärven rannalle

ervetulotoivotusten, ruokailun ja majoittumisen jälkeen rajavartiomestari Ari Maaninka kertoi Kainuun rajavartioston toiminnasta Kuusamossa. Sisarjoukko sai kattavan tietopaketin rajavartioston tehtävistä, resursseista ja yhteistyöstä muiden viranomaistahojen kanssa. - Kainuun rajavartiosto on mukana HARVA-toiminnassa, jonka

tavoitteena on harvaan asuttujen alueiden turvallisuuspalvelujen parantaminen yhteistyöllä eri viranomaisten kanssa. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että tapaturmapaikalle saapuukin ensimmäisenä lähin rajapartio, jolla on valmiudet ensivastetoimintaan, kertoo Maaninka. Päiväkahvittelun jälkeen laskeuduttiin Nilonjärven rantaan

mato-ongintakilpailuun. Mato-ongintakilpailun ainoa saalis oli särki, jonka rajasisko Jaana Mattila onnistui kiskomaan rannalle.

Mukavaa yhdessäoloa Iltapäivä jatkui makkaranpaistolla grillikatoksessa. Makkaranpaiston lomassa saatiin seurata vuolutai-

Mari Karjalainen

- Kainuun rajasiskojen virkistyspäivät ovat lämminhenkisiä ja voimia antavia. Olen kiitollinen tästä rajasiskojen joukosta, kertoo 60 vuotta sotilaskotityötä tehnyt rajasisko Inkeri Haikonen. Inkeri asui rajamiespuoliso Pentin ja lasten kanssa Kuusamossa vuosina 1965-69 ja vuonna 1972. Inkerin kanssa kuvassa kuusamolainen vuolutaiteilija ja rajamies Lasse Karjalainen.

teilija, rajamies Lasse Karjalaisen vuolunäytöstä. Rajasiskot saivat arvuutella vuolutyön lopputulosta. - Paistolasta, puuhaarukka, tuomaanristi, kiehinen, karhu, lintu, enkeli ja kuukkeli, kuultiin ehdotuksia sisarjoukosta. Lopputulos oli kaunis lintu, joka päätyi iltajuhlan arpajaisten palkinnoksi. Ennen illanviettoa päästiin nauttimaan rantasaunan makoisista löylyistä. Illanvietto sujui mukavasti seurustellen, ruokaillen ja bingoa pelaten. Palkintopöytä oli runsas. Koko Rajasotilaskotiyhdistyksen ja myös Kuusamon osaston puheenjohtaja, rajasisko Hilkka Paloniemi kertoi yhdistyksen ja hal-

lituksen kuulumisia. - Rajasotilaskotiyhdistys on isojen haasteiden edessä, kertoi Paloniemi. Sunnuntain virkistävän ja runsaan aamupalan jälkeen siirryttiin Kuusamon sankarihautausmaalle seppeleen laskuun. Haudalla laulettiin virsi 125 ”Kosketa minua Henki”. Kirkkopyhän teemana oli Kristuksen kirkastumisen päivä – kirkastussunnuntai. Teema näkyi raamatunlukukappaleissa ja virsissä. Päähuomio jumalanpalveluksessa kohdistui rippikoulujen konfirmaatioon. - Oli hienoa olla mukana näiden nuorten tärkeässä juhlassa, todettiin sisarjoukossa. Jumalanpalveluksen jälkeen saa-

tiin kuulla vielä esittely Kuusamon kirkosta. Virkistyspäivät päätettiin lähtölounaalla ja -kahvilla. Lämmin kiitos Kuusamon osaston rajasiskoille ja rajavartioston edustajille vieraanvaraisuudesta ja hienoista järjestelyistä. Seuraavat virkistyspäivät järjestetään Kuhmossa. Yhteisöllisyys on arvo, joka vie tätä hajallaan toimivaa sisarjoukkoa eteenpäin. Jaana Mattila Rajasotilaskotiyhdistys ry. Kuhmon paikallisosasto

Sotilaskotityö tukee vapaaehtoista maanpuolustusta

otilaskotisisar tunnetaan vihreästä asustaan. Onpa se mitä vuosimallia tahansa, se on se, joka meidät kaikki saa tietämään, että olemme sotilaskotisisaria. Mutta mikä on kimmoke, joka saa meidät liittymään tähän vapaaehtoistyöhön? Moni liittyy siinä vaiheessa, kun poikakaveri tai oma poika astuu armeijan palvelukseen tai kun jää eläkkeelle ja on antaa aikaa harrastukselle. Kodinomainen tunnelma saa meidät kiinnostumaan tästä harrastuksesta. On olemassa paikka, jossa varusmies voi viettää vapaaaikaansa ilman ostopakkoa ja jossa voi tavata armeijakavereita, läheisiä ja ystäviä, jutella ja vaihtaa kuulumisia. Meidän tehtävämme on varusmiehen ja reserviläisen hyvinvoinnin tukeminen toiminnallamme. Mutta pitäisikö tätä pohtia lisää? Onko se meille kimmoke liittymiseen, että varusmies saa kahvikupin ja munkin tai sämpylän halvemmalla, kun teemme vapaaehtoista työtä? Onhan se tärkeä tekijä, koska varusmiehen päivärahalla ei paljon hankintoja tehdä, mutta onko se pohjana vapaaehtoistyöllemme? Lähtisimmekö kuitenkin etsimään työn arvoa maanpuolustushengestä, isänmaan puolustamisen tärkeydestä? Sehän se on, mikä meidät saa liikkeelle, kun lähdemme harjoittelemaan poikkeus-

Hannele Lindstén

Keijo Kylmälä Järvenpään reservinupseereista avustaa vihreää sisarta veteraanien rosvopaistitilaisuudessa.

olojen sotilaskotitoimintaa, kun osallistumme johtamiskoulutukseen, kun lähdemme sotilaskotiin työvuorolle. Toiminnallamme autamme palveluksessa olevien varusmiesten jaksamista, kun tuemme mm. urheilutoimintaa, hengellistä toimintaa ja kirjastoja. Tehtävämme on myös luoda sotilaskotiin se henki, että sinne on kiva tulla sekä varusmiehen, kantahenkilökunnan, reserviläisen että sisaren näkökulmasta.

Maaria Karpo

Yhteistyötä Tätä työtä tehdään yhdessä. Yhdessä oman yhdistyksen sisarten kanssa, yhdessä läänin sisarten kanssa. Yhteistyötä tehdään eri reserviläisyhdistysten, veteraanijärjestöjen, oman joukko-osaston, varuskunnan, aluetoimiston, seurakuntien, kuntien ja Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen kanssa. Tämä verkostoituminen toimii tärkeänä tukipilarina toiminnallemme. Se tuo mukanaan uusia tuttavuuksia, tutustumista erilaisiin toimintoihin ja tapahtumiin. Se antaa meille mukanaolijoille kokemuksia ja elämyksiä.

Vuosi 2014 Tuusulassa Tämä vuosi on ”Sotilaskotitoimintaa Tuusulassa 95 vuotta” -juhlavuosi. Juhlavuoden merkeissä järjestimme konserttitapahtuman Taistelukoululla huhtikuussa. Konsertissamme esiintyivät Kaartin

Artikkelin kirjoittaja Hannele Lindstén harrastuksensa parissa rosvopaistitilaisuudessa.

Soittokunnan varusmiesbändi, Nurmijärven reserviläiskuoro sekä Keravan mieslaulajat. Konsertin jälkeen tarjottiin yleisölle ja esiintyjille kakkukahvit sotilaskotimme tiloissa. Ja saimme sielläkin kuulla musiikki- ja lauluesityksiä. Huhtikuun veteraanipäivänä olimme sekä Tuusulassa että Keravalla auttamassa päivän juhlatilaisuuksien järjestämisessä. Kesäkuussa Maanpuolustuskoulutusyhdistys järjesti Tuusulassa kesäyön marssin. Olimme alusta asti sen suunnittelussa mukana. Marssiin osallistui noin 500 henkeä. Kesäkuussa järjestettiin veteraaneille rosvopaistitilaisuus, ja sitäkin olimme muiden mukana suunnittelemassa ja toteuttamas-

sa. Osallistuimme myös Tuusulan Taiteiden yöhön - kiitos HelsinkiSantahaminan yhdistykselle auton lainasta. Syyskuussa on veteraanien kirkkopyhä Järvenpäässä, ja olemme siellä myös apuna. Lokakuussa olemme lähdössä pienellä joukolla Berliiniin sisarmatkalle, ja lisäksi avustanemme Keravalla kutsuntojen muonituksessa. Monessa olemme siis mukana ja teemme eri yhteistyötahojen kanssa yhteistyötä. Meitä siskoja ei Tuusulassa ole kovin paljon, ja kaikilla on tietysti muitakin harrastuksia. Haasteena on uusien sisarten rekrytointi ja jo jäsenenä olevien mukana pitäminen. Tänä vuonna toiminnastamme on käyty kertomassa ainakin kolmessa eri tilaisuudessa. Olemme myös pyytäneet joihinkin tilaisuuksiin apua esim. Naisten Valmiusliiton Uudenmaan alueneuvottelukunnasta, Turvakurssin Killasta sekä reserviläisten puolisojen ja reserviläisten joukosta. Kun meillä on sotilaskotiauto käytössämme, sitä ajavat reserviläiset. Yhteistyötä tehden, iloisesti ja palvelualttiisti eteenpäin!

Hannele Lindstén puheenjohtaja Tuusulan Sotilaskotiyhdistys ry.

Sotilaskotiperinneyhdistys täytti 20 vuotta

otilaskotiperinneyhdistyksen helmikuinen vuosikokous pidettiin Hämeen linnan leivintuvassa 20-vuotisjuhlan merkeissä. Tilaisuus alkoi katsauksella sekä yhdistyksen perustamiseen johtaneisiin tapahtumiin että yhdistyksen ensimmäisiin vuosiin. Yhdistyksemme perustaminen 20 vuotta sitten oli tiukasti yhteydessä Tykistömuseon siirtymiseen Kankaanpäästä Linnankasarmille, joten oli luontevaa, että Militaria-museoksi muuttuneen entisen yhteistyökumppanin nykyinen johtaja Jaakko Martikainen esitteli museonsa taustaa ja nykyvaiheita. Sotilaskotiperinneyhdistys perustettiin 16.5.1994 Hämeenlinnassa. Perustamiskirjan ensimmäinen allekirjoittaja oli Sotilaskotiliiton silloinen puheenjohtaja Kaija Vesala. Lisäksi Santahaminan, Riihimäen, Tampereen ja Hämeenlinnan sotilaskotiyhdistysten puheenjohtajat olivat perustamassa yhdistystä yksityisten sisarien lisäksi. Yhdistyksen perustaminen juuri Hämeenlinnassa ei ollut sattuma, mutta aiheutti alkuvuosina vastustusta siitä huolimatta, että liiton johdon mukanaolo painotti hankkeen valtakunnallista merkitystä. Vuodesta 1978 lähtien oli keskusteltu sotilaskotiperinteen tallentamisen ja tutkimisen tarpeesta. Monet yhdistykset järjestivät

sotilaskotityön 60-vuotisjuhlavuonna näyttelyjä, joiden yhteydessä kävi ilmi, miten paljon aineistoa oli hävinnyt tai hävitetty. Yhdistysten teettämät historiikit keskittyivät lähinnä paikalliseen toimintaan. Vuonna 1974 oli ilmestynyt Jouko Lahteron kirjoittama kirja Vihreät sisaret - Sotilaskotiliitto 1921-1971. Se oli kattava katsaus liiton toiminnasta, mutta se ei täyttänyt monitieteisen kriittisen tutkimuksen tarpeita. Ei riitä, että tiedetään, mitä tehtiin. Pitää tietää, miksi ja mihin se johti sekä miten kokemusta voidaan hyödyntää tulevaisuudessa. 1970-luvulla oli vielä sisaria, joiden kokemuksia toiminnan alkuvuosilta olisi ehtinyt tallentaa. Silloin ei kuitenkaan vielä tunnettu mielenkiintoa laajempaan perinteenkeruuseen, saati museon perustamiseen, mutta ajatus jäi monen mieleen hautumaan.

Esityksiä ja neuvotteluja Vuonna 1980 Sotilaskotiliitto teki puolustusministeriölle esityksen sotilaskotimuseo-hankkeen käynnistämisestä. Tuo esitys ei tuottanut tulosta. Vuosien mittaan asia kuitenkin tuli esille eri yhteyksissä. Vuonna 1991 puolustusministeri-

ön, Tykistömuseon edustajien ja Sotilaskotiliiton välillä käytiin neuvotteluja museon perustamisesta Linnankasarmille Hämeenlinnaan. Valtioneuvoston perustaman Hämeen linna -toimikunnan mietinnössä kartoitettiin Linnankasarmin kehittämistä mm. museoalueena. Tässä yhteydessä kuultiin Hämeenlinnan Sotilaskotiyhdistystä, joka ilmoitti kiinnostuksensa sotilaskotinäyttelyn ja -kahvion ylläpitämiseen. Tarkoitukseen oli varattu tilat vuosina 1932-1985 toimineen sotilaskodin tiloista. Tilaa oli ylläpidetty ja säilytetty tulevaa sotilaskotimuseota varten. Myös puolustusministeriö oli ”korvamerkinnyt” tilan tähän tarkoitukseen. Siksi oli lähes uskomaton isku, että vuoden 1994 tammikuun alussa Tykkimiehet ry. käski tyhjentää tilan ja ilmoitti, että koko kasarmi oli varattu Tykistömuseolle. Hämeenlinnan Sotilaskotiyhdistys perusti museotyöryhmän aloittamaan neuvottelut Tykkimiehet ry:n kanssa tilojen saamisesta sotilaskotimuseon käyttöön. Samalla Sotilaskotiliiton hallitus esitti puolustusministeriölle neuvotteluja tilaratkaisusta. Ministeriön edustaja myönsi, että sotilaskotiosapuoli oli unohdettu, mutta ehdotti yhteistyötä ja neuvotteluja Tykkimiehet ry:n kanssa. Sotilaskotiliiton edellisen puheenjohtajan Kirsti Ikosen johtama työryhmä

Kävijöitä ja esittelijöitä Maanpuolustusmessuilla 1997.

aloitti neuvottelut, mutta toisen osapuolen haluttomuus yhteistyöhön kariutti ne varsin pian. Museotyöryhmä ehdotti Sotilaskotiliitolle sotilaskotihistorian keräämiseen, tallentamiseen ja tutkimiseen keskittyvän yhdistyksen perustamista. Tavoitteeksi asetettiin sotilaskotimuseon perustaminen Hämeenlinnan Linnankasarmilta vapautuvaan tilaan. Tiedettiin, että kasarmin ja linnan alueelle oli kehittymässä merkittävä museorypäs, jota täydensi Panssarimuseo. Yhdistyksen kotipaikaksi oli luonnollista määrätä Hämeenlinna, koska museo tulisi sinne sijoittumaan. Hämeenlinnan Sotilaskotiyhdistys myös rahoitti hanketta alkuvuosina. Moni asia olisi jäänyt toteutumatta ilman paikallisen sisaryhdistyksen rahallista tukea, tiloja sekä osaavan henkilöstön työpanosta. Erityisesti on mainittava Tuulikki Liukkula, jonka työmäärä kuluneiden 20 vuoden aikana on ollut valtava.

Vasta perustetun yhdistyksen onni oli saada varhaisessa vaiheessa riviinsä sotilaskotihistorian asiantuntija Annamari Vanonen, joka miehensä Jaakon kanssa oli jo aiemmin järjestänyt sotilaskotihistoriaa esitteleviä näyttelyitä. Vain puoli vuotta yhdistyksen rekisteröinnistä meillä oli jo esiteltävänä näyttely linnan leivintuvassa. Näyttely sai yllättävän suuren suosion: lyhyen ajan sisällä yli 2000 vierailijaa sai kattavan kuvan työstämme sodan ankarina vuosina.

Koulutuksia ja näyttelyjä Vuonna 1996 järjestetty ensimmäinen koulutus koski perinteen tallentamista. Vuoden tavoitteena oli myös perinnekeräyksen aloittaminen. Keräys yhdistyksiltä ja rintamasisarilta tuotti vain vähän tulosta, mutta saimme tietoa materiaaleista, jotka olisivat myöhem-

mässä vaiheessa saatavana museon kokoelmiin. Vuosi 1997 oli rankka vähälukuiselle toimivalle sisarjoukolle. Suurtapahtuma oli Helsingin Messukeskuksessa järjestetty Maanpuolustus 97 -näyttely. Sotilaskotiliiton ja Sotamuseon yhteisessä näyttelytyöryhmässä perinneyhdistystä edustivat Annamari Vanosen lisäksi yhdistyksen puheenjohtaja Marika Porras ja varapuheenjohtaja Eeva Viljanen. Annamari Vanonen valmisti tapahtumaan uuden valokuvanäyttelyn, joka keskittyi vuosien 1918-1939 kuvaamiseen. Näyttelyyn valmistui myös Seppo ja Leena Pukin valmistama interiööri, joka kuvasi sotilaskotisisaren asumusta siellä jossakin. Näyttelyllä oli myös suuri merkitys alkavalle yhteistyölle Sotamuseon kanssa, jonka seuraavan vuoden päänäyttely tuli olemaan sotilaskotityön historian laaja esittely. Valokuvanäyttelyt olivat samana kesänä esillä Parolassa. Sotilaskoti sodassa -näyttely oli esillä Lahden ja Säkylän sotilaskodeissa. Haastatteluja tehtiin jonkin verran, mutta haastattelijoiden vähäisyys vaikeutti kerrotun tiedon systemaattista keruuta. Sotilaskotiliitto sai perinnetutkimuksen aloittamiseen 100 000 markkaa Maanpuolustuksen kannatussäätiöltä. Tällä rahoitettiin tarvittavia laitteita sekä koulutusta ja tietojen käsittelyä. 1997 aloitettiin myös neuvottelut Hämeenlinnan kaupungin historiallisen museon johtajan Marja-Liisa Ripatin kanssa, jonka asiantuntemus ja paneutuminen museoasiaamme tuli olemaan merkittävä tuki myöhemmässä vaiheessa. Museomme tilaratkaisu joutui odottamaan puo-

lustusministeriön kiinteistöjen kokonaisselvitystä. Sotilaskotityön 80-vuotisjuhlavuotta juhlisti Sotamuseon 80 vuotta sotilaskotityötä -näyttely. Näyttelyn avasi sotilaskotisisar, eduskunnan puhemies Riitta Uosukainen. Näyttely sai runsaasti julkisuutta tiedotusvälineissä. Keväällä 1998 julkaistiin vihdoin puolustusministeriön asettaman museotyöryhmän mietintö kiinteistömenoista ja museotilojen käytön tehostamisesta. Siinä viitataan Sotilaskotiliiton esitykseen, että Linnankasarmille perustettaisiin sotilaskotimuseo. Museotyöryhmän lausunto: Työryhmän käsityksen mukaan paikkana Linnankasarmin alue soveltuisi hyvin sotilaskotimuseon sijaintipaikaksi. Museoksi esitetty rakennus sijaitsee Tykistömuseon ja Hämeen linnan sisäänkäynnin yhteydessä. Mikäli hanketta ryhdytään toteuttamaan ehdottaa työryhmä toiminnan aloittamista säätiöpohjaisena. Lisäksi on kuitenkin todettava, että uuden museon perustaminen lisää aina kiinteistökustannuksia. Tätä kannanottoa oli odotettu, ja se osoitti, että tarvittava tila oli saatavissa, mutta oli myös luotava uusi toimintapohja. Suurta päämäärää kohti kuljettaessa työmäärä oli valtava ja tekijöitä vähän. Toukokuussa 1999 avattiin Linnankasarmilla sotilaskotinäyttely ja Cafe Katri.

työryhmä teki lujasti työtä tutkiakseen asiaa mahdollisimman realistisesti sekä historiantutkimuksen tarpeet että taloudelliset tosiasiat huomioon ottaen. Työryhmä päätyi yksimieliseen esitykseen sotilaskotimuseon perustamisesta, sen sijoittamisesta Linnankasarmille Hämeenlinnaan sekä säätiön perustamisesta museon perustamista ja ylläpitoa varten. Ryhmä ehdotti myös, että Sotilaskotiliitto yksin tai yhdessä Sotilaskotiperinneyhdistyksen kanssa palkkaa ammattitaitoisen tutkijan, joka kerää ja luetteloi museon tarpeisiin sopivaa ja tutkimuksen kannalta kiintoisaa aineistoa, joka myöhemmin voidaan sijoittaa Sotilaskotimuseoon. Esitys jätettiin liiton

hallitukselle 17.3.2000. Vastaanottopuheessaan liiton puheenjohtaja ilmoitti, että asia tulee käsiteltäväksi hallituksen kokouksessa kevään kuluessa. Kevät muuttui kesäksi ja aikaa kului, mutta tietoa asian etenemisestä ei kuulunut. Vihdoin asian alulle panneen Sotilaskotiperinneyhdistyksen puheenjohtaja tiedusteli asiaa liiton edustajilta kirjallisesti. Vastaukseksi saatiin tieto, että Sotilaskotiliiton hallitus oli noin vuotta aiemmin päättänyt, ettei sotilaskotimuseon perustamiselle ole edellytyksiä. Päätökseen vaikuttivat oletettavasti taloudelliset syyt. Niitä käsiteltäessä ei ollut otettu huomioon mahdollisuuksia EU-rahoituksesta, valtion sekä

”80 vuotta sotilaskotityötä” –juhlanäyttely vuonna 1998 Sotamuseossa. Riitta Uosukainen (vas.), Marika Porras ja Annamari Vanonen.

Ehdotuksia ja pettymyksiä Syyskuussa Sotilaskotiliitto perusti asiantuntijaryhmän perinneyhdistyksen silloisen puheenjohtajan Eeva Viljasen aloitteesta. Museo-

ton ja yhdistysten arkistojen muodostamisen nykyvaatimuksia vastaavaksi. Järjestetyn arkistointikoulutuksen ansiosta jokaisessa yhdistyksessä pitäisi olla arkistoinnista vastaava sisar. Perinneyhdistys sai uudesta Tykistömuseosta pienen tilan omille kokoelmilleen, mutta museaaliseen tutkimukseen ei ole ollut mahdollisuuksia. Cafe Katri siirtyi samalla Tykistömuseon tiloihin, joissa se toimi vapaaehtoisten sisarien avulla Militaria-museon perustamiseen asti. Nyt ollaan taas alkupisteessä: ei ole tilaa aineistoille eikä tuloja. Onneksi on sisaria, jotka ymmärtävät, ettei kestävää uutta synny, ellei tunneta ja kunnioiteta menneisyyttä. Siksi yhdistys edelleen jatkaa myös koulutusta.

Suunnitelmia ja tutkimuskohteita

Sotilaskotiperinneyhdistys ry:n näyttely Hämeen linnan leivintuvassa vuonna 1996. Kuvassa oikealla Annamari Vanonen.

Hämeenlinnan kaupungin tuesta ja muusta ulkopuolisesta rahoituksesta. Samanaikaisesti mm. maanpuolustussäätiöt kertoivat, ettei hyviä rahoituskohteita ollut. Hankkeemme olisi lisännyt merkittävästi esimerkiksi naistutkimusta sekä aate- ja kasvatushistoriallisia tutkimuksia. Marja-Liisa Ripatti oli aukonut reittejä laajalle rintamalle, kiinnostusta ja tukea tuli, mutta päätöksiä ei mikään taho voinut tehdä ennen kuin oli varmaa, että Sotilaskotiliitto tekee

päätöksen museon perustamisesta. Sotilaskotiperinneyhdistykseltä oli toistaiseksi suljettu tie alkuperäiseen päämäärään pääsylle. Kunnioitan syvästi yhdistyksen silloista johtoa, joka ei ”lyönyt hanskoja tiskiin”, vaan jatkoi sitkeästi työtään. Koko järjestömme kannalta merkittävä asia oli liiton arkistosäännön aikaansaaminen. Yhdistyksemme oli saanut riveihinsä arkistoalan asiantuntija Pirkko Melan, joka organisoi lii-

Toimintasuunnitelmaan vuodelle 1997 hahmottelin tärkeitä asioita: museohankkeen lisäksi perustutkimuksen aloittaminen, Katri Bergholm -tutkimuksen aikaansaaminen ja tutkijaverkoston luominen. Lisäksi oli kahdeksan muuta kohtaa, jotka toteutuivat joko heti tai vuosien mittaan. Katri Bergholm -tutkimus toteutui viimeisimpänä, kun vuonna 2010 ilmestyi Annamari Vanosen teos Katri Bergholm - suomalaisen sotilaskotityön perustaja. Kaavailemani tutkijaverkosto on edelleen haave huolimatta eri korkeakoulujen edustajien halusta aluksi pro gradu -töiden kautta ryhtyä tutkimukseen. Tietääkseni yhdistyksemme alkuvuosien aktivistin Anne Virtasen pro gradu -tutkielma

vuodelta 1995 ”Saariston vihreät sisaret. Sotilaskotitoiminta Rannikkosotilaiden Huoltoyhdistyksen Turun piirissä vuosina 1940-1956” on toistaiseksi viimeinen yliopistotason tutkimus sotilaskotimaailmasta. Painotin aikanaan, ettei sotilaskotihistorian tutkiminen ole kiinnostavaa vain menneiden sotilaskotisisarpolvien työn kunnioittamiseksi. Sotilaskotityö läpäisee koko yhteiskunnan, sillä valtaosa suomalaisista miehistä kohtaa sotilaskodin elämänsä merkittävässä käännekohdassa varusmiespalveluksessa. Se on edelleen suomalaisen miehen aikuistumisriitti, jolla on merkitystä vastaisessa elämässä. Siihen ajanjaksoon kuuluu myös sotilaskoti, josta on jäänyt lämmin muisto huolenpidosta. Sotilaskodit ovat olleet myös talou-

dellisia vaikuttajia pienillä paikkakunnilla, joissa on suuri varuskunta. Alkuaikojen sivistys- ja kasvatustyö olivat merkittäviä asioita nuoressa tasavallassa, mutta ne jatkuvat edelleen päivitettynä tämän päivän digimaailmaan. Annamari Vanonen on vuosia yrittänyt saada Museovirastolle luovutettua opetusneuvos Uuno Peltoniemen valokuvakokoelmaa tutkittavaksi. Peltoniemi toimi itsenäisyyden alkuvuosikymmenillä Sotilaskotiliiton palkkaamana rajaneuvojana, jonka tehtäviin kuului levottoman ja syrjäisen seudun asujien sivistäminen, kansanperinteen kerääminen ja seutujen valokuvaaminen. Tänä päivänä tiedämme, että tämä toiminta palveli myös sotilaallista tiedustelua, mikä oli harvaan asutulla rajaseudulla äärimmäisen tärkeätä. Näitä

rajaneuvojia oli muitakin, mutta kuvakokoelman ja rajaseututyönsä kautta ansioitunut Peltoniemi on tunnetuin. Tutkittavaa riittäisi siis myös sotahistorian tutkijoille. Miksi Sotilaskotiliitto oli toimijana tällä sektorilla? Entä sotilaskotijohdon läheiset perhesuhteet valtion ja puolustusvoimien ylempään johtoon; miten ne vaikuttivat sodanaikaiseen toimintaan? Ajankohtaisempiakin aiheita tietysti riittää, tärkeintä olisi saada tutkimusta alkuun. Lopuksi huokaan kuin Kirsti Ikonen 20-vuotistilaisuudessa esitykseni jälkeen: ”Huh, huh! Missä kaikessa onkaan tullut oltua mukana!” Marika Porras Sotilaskotiperinneyhdistys ry.

Katri Bergholmilla oli oma osastonsa ”80 vuotta sotilaskotityötä” –juhlanäyttelyssä vuonna 1998 Sotamuseossa.

Jäsenrekisteriosaaja

Sotilaskotitoiminnan perusteet

Sotilaskotitoiminnan maasto-osaaminen

Osaamismerkit sotilaskotijärjestössä

otilaskotiliiton koulutusprosessi on kuluvan vuoden aikana osallistunut Ok-opintokeskuksen Open Badge Factory -hankkeeseen. Hankkeen tarkoituksena on tuoda osaamismerkeillä merkin saajan osaaminen näkyväksi. Open Badge Factory -hanketta rahoittaa Tekes (Teknologian ja innovaatioiden kehittämiskeskus), ja sitä koordinoi Discendum Oy. Ok-opintokeskus toimii hankkeen kokeiluympäristönä, ja Sotilaskotiliitto on pääsyt mukaan Ok-opintokeskuksen jäsenjärjestönä. Hankkeen aikana kehitetään pilvipalveluna toimiva järjestelmä, jonka avulla eri organisaatiot voivat luoda, myöntää ja hallinnoida Open Badge -osaamismerkkejä.

Koulutusprosessin omistaja, järjestösihteeri Pia Ojala on kuluvana vuonna osallistunut osaamismerkkikoulutukseen ja luonut sotilaskotijärjestön käyttöön seuraavat sähköiset osaamismerkit: Jäsenrekisteriosaaja, Sotilaskotitoiminnan perusteet ja Sotilaskotitoiminnan maasto-osaaminen. Merkkien graafinen suunnittelija on Heli Penttinen. Kesäkuun hallituksen kokouksessa Sotilaskotiliiton hallitus hyväksyi ko. merkit käytettäväksi sotilaskotijärjestössä. Osaamismerkki kuvaa omistajansa osaamista, taitoa tai saavutusta. Sähköisellä osaamismerkillä osaaminen tehdään läpinäkyväksi ja tunnistettavaksi, ja osaamiselle voidaan rakentaa eri tasoja. Osaamismerkin avulla voidaan tunnistaa ja tunnustaa muutakin kuin koulussa opittua, mm. harrastustoiminnassa ja vapaaehtoistyössä syntyvää osaamista,

sekä tehdä tämä osaaminen julkiseksi järjestön toiminnassa mukana oleville sekä muulle maailmalle. Esimerkiksi sosiaalisessa mediassa voi merkin omistaja tuoda itse osaamistaan esiin uudella tavalla. Sotilaskotiliitto on jo myöntänyt ensimmäiset osaamismerkit. Samalla on testattu ja harjoiteltu Open Badge Factoryn käyttöä ja annettu Ok-opintokeskuksen kautta palautetta Discendum Oy:lle järjestelmän jatkokehitystä varten. Liiton koulutusprosessin jäsenrekisterikoulutuksen kouluttaja myöntää Jäsenrekisteriosaajamerkin koulutuksen käyneille sisarille. Kesän aikana merkit myönnettiin vuosina 2013 ja 2014 jäsenrekisterikoulutuksen käyneille. Sähköisen osaamismerkin vastaanottamista varten sisar tarvitsee sähköpostiosoitteen sekä Mozilla Persona -tunnuksen, jon-

ka voi helposti luoda ensimmäisen merkin vastaanoton yhteydessä. Mozilla Persona -tunnukseksi kannattaa valita sähköposti, jota tulet ja pääset käyttämään pitkään (esim. gmail). Jatkossa kaikki myönnetyt merkit pystyy keräämään saman tunnuksen alle. Yhteiskirjeessä 6/2014 lähetetään yhdistyksiin ohjeet merkkien vastaanottamiseen. Sotilaskotitoiminnan perusteet -merkki voidaan myöntää sisarelle, joka on käynyt Sotilaskotitoiminnan peruskoulutuksen omassa yhdistyksessä tai MPK:n kurssina tai muuten käytännön kautta oppinut tarvittavat asiat.

Vaatimukset ovat samat kuin sotilaskotijärjestön jäsenmerkin saamiseen. Sotilaskotiliitto myöntää merkin, kun yhdistys anoo sitä yksittäiselle sisarelle, joka on ansioitunut merkin vaatimusten edellyttämällä tavalla. Sotilaskotitoiminnan maastoosaaminen -merkki voidaan myöntää sisarelle, joka on käynyt Sotilaskotitoiminnan jatkokurssin ”Sisar maastossa” joko omassa yhdistyksessä tai MPK:n kurssina tai muuten käytännön kautta oppinut tarvittavat asiat. Sotilaskotiliitto myöntää merkin, kun yhdistys anoo sitä yksittäiselle sisarelle, joka on ansioitunut merkin vaa-

timusten edellyttämällä tavalla. Sisaret, jotka haluavat saada osaamismerkin, ovat yhteydessä omaan sotilaskotiyhdistykseen. Sotilaskotiyhdistykset ilmoittavat kootusti järjestösihteerille merkkeihin ansioituneet sisaret esim. Excel-taulukkona (sisaren nimi ja sähköpostiosoite) 30.9.2014 mennessä. Tarkemmat kriteerit olivat yhteiskirjeessä 5/2014. Pia Ojala Sotilaskotiliiton koulutusprosessi

Sotilaskotiliiton uudet kotisivut on julkaistu Uudet kotisivut aukaistiin 19.8. Sivut aukeavat osoitteissa www.sotilaskoti.fi, www.soldathemmet.fi ja www.sotilaskotiliitto.fi.

Oivallista tietoa Kuvat: Evira

iva-merkit ovat Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran ylläpitämä valvontatietojen julkistamisjärjestelmä. Tämän vuoden alusta Oiva-raportin voi lukea sotilaskodin sisäänkäynnin vierestä niissä sotilaskodeissa, joissa elintarvikevalvojat ovat ehtinet vierailla. Oivan avulla sotilaskodit voivat kertoa asiakkailleen omasta toiminnastaan. Lainsäädännöllisesti elintarvikehuoneistojen tarkastuksiin ei ole tullut muutoksia. Sotilaskodin toiminnassa muutos näkyy eniten siinä, että nyt tarkastuksista saatu arvosana julkistetaan. Tarkastuksen tulos ilmoitetaan neljällä eri symbolilla: oivallinen, hyvä, korjattavaa ja huono. Lisäksi julkaistavassa raportissa annetaan sanallinen Oiva-huomio ja yleisarvosana. Yleisarvosana muodostuu eri asiakokonaisuuksista saadun huonoimman arvosanan mukaan, joten arviointijärjestelmä on armoton. Jos yksi arvioitava osa-alue saa arvosanan huono, niin sotilaskoti saa arvion sen mukaan, vaik-

ka kaikki muut osa-alueet olisivat esimerkillisesti hoidettuja. Tarkastuksessa voi tulla ilmi myös sellaisia seikkoja, joita sotilaskotiyhdistys ei voi heti omatoimisesti korjata. Tilojen kunto voi olla este oivallisen arvosanan saavuttamiseksi. Sotilaskodeissa jokaisen toimijan on noudatettava elintarvikehygieniaa koskevia määräyksiä. Lainsäädäntö ei näe eroa siinä, onko siivousvälineet jättänyt likaiseksi palkattuun henkilökuntaan kuuluva vai vapaaehtoinen sotilaskotisisar. Tarkastukset ovat maksullisia, ja huono tulos keventää sotilaskodin kukkaroa uusinta-

käynneistä johtuvilla kustannuksilla. Huono tulos vaikuttaa epäilemättä myös sotilaskodin maineeseen ja tätä kautta talouteen. Tarkastukset tehdään pääsääntöisesti ennalta ilmoittamatta. Oiva-merkintä tulee internetiin kuuden päivän kuluessa tarkastuksesta, ja samoihin aikoihin raportti tulee asettaa näkyville myös sotilaskodin sisäänkäynnin lähelle. Annetaan hymyn loistaa jo sotilaskodin ulko-ovella. Karoliina Hofmann Sotilaskotiliiton pääsihteeri

Facebookin saloja auki koulutuksen avulla

nnen kesän kovimpia helteitä Sotilaskotiliiton väki kokoontui Hämeenlinnaan hotelli Rantasipi Aulankoon 6.-7. kesäkuuta. Ohjelmassa oli myös sosiaalisen median koulutusta järjestön avainhenkilöille. Kouluttajana toimi viestintätoimisto AC-Sanaforin Tuomas Mäkinen. - Koulutuksen ideana oli tehdä sosiaalista mediaa tutummaksi hallituksellemme ja päästä yhdessä pohtimaan, miten voisimme järjestönä mennä sosiaaliseen mediaan, kertoo Sotilaskotiliiton puheenjohtaja Satu Mustalahti. - Osa yhdistyksistä on jo löytänyt sosiaalisen median ilot. Tällaisen koulutuksen myötä liitolla on paremmat valmiudet tukea yhdistyksiä tässä asiassa ja näyttää tarvittaessa positiivista esimerkkiä. Hyvä suunnittelu ja varautuminen ovat kaiken a ja o tässäkin.

Nykyään monet haluavat jakaa vaikkapa lomamatkaltaan nappaamansa valokuvan saman tien, eivätkä odottaa kotiinpaluuseen asti. Facebook, Twitter ja monet muut sosiaalisen median palvelut ovat tehneet tämän mahdolliseksi. Suosiota selittää myös, että ihmiset pitävät yhteyden ja yhteenkuuluvuuden tunteesta. Sosiaalisen median palvelut ovat tehneet mahdolliseksi helpon yhteydenpidon kaukanakin asuviin ystäviin ja sukulaisiin vaikka päivittäin – eivätkä ennen vanhaan kal-

liiksi tulleet kaukopuhelumaksut tule tässä väliin. Myös harrastuksistaan ja kiinnostuksen kohteistaan on sosiaalisessa mediassa helppo päästä juttelemaan tai nauttimaan muiden samanhenkisten kanssa. Jos ennen oli naapuruston ainoa postimerkkien keräilijä eikä millään löytänyt aiheesta ymmärtävää juttukaveria, on nykyään helppo tarkastaa netistä, onko paikallisella postimerkkikerholla keskusteluryhmää vaikkapa Facebookissa. Kolmas selkeä syy on, että sosiaalisesta mediasta löytyy paljon Tuomas Mäkinen

Yhteydenpitoa, ryhmähenkeä ja tietoa Sosiaalisen median eri kanavat ovat tasaisesti valloittaneet myös Suomen. Nuorten aikuisten keskuudessa tuntuu nykyään olevan suorastaan harvinaisuus, jos ei omista Facebook-tiliä. Miksi sosiaalisesta mediasta on innostuttu niin kovasti? Yksinkertaisin syy on, että maailman tahti on nopeutunut.

Some-koulutuksessa pohdittiin tehtäviä ryhmissä.

Sosiaalinen media pähkinänkuoressa • Internetissä toimivia kanavia ja palveluita, joihin kuka tahansa voi liittyä mukaan. • Yleisimmin sosiaalisessa mediassa käydään kirjeenvaihtoa ystävien kesken sekä jaetaan kuvia, uutisia ja itseä kiinnostavia sisältöjä. • Sosiaalisessa mediassa usein myös seurataan itseä kiinnostavia asioita, yrityksiä ja järjestöjä sekä niihin liittyvää uutisointia ja toimintaa. • Suosituimpia kanavia mm. Facebook (2,2 miljoonaa suomalaista käyttäjää) ja Twitter (210 000 Twitter-tiliä, joilta lähetetty viesti suomeksi).

tietoa. Ihmiset jakavat keskenään päivän kuulumisten lisäksi myös uutisia ja artikkeleita ajankohtaisista asioista. Käytännön informaatiotakin kalastellaan verkosta paljon. Esimerkiksi uutta ruokareseptiä tai innoitusta olohuoneen kalustukseen hakeva voi nyt kauppiaan tai liikkeenpitäjän sijaan kysyä ajatuksia muilta kotikokeilta ja amatöörisisustajilta.

Työ tekijäänsä opettaa Rantasipi Aulangossa pidetty sosiaalisen median koulutus pyrki tarjoamaan osallistujille katsauksen sosiaalisen median historiaan ja taustoihin sekä tuomaan heille esimerkkejä ja vinkkejä siitä, miten vaikkapa Facebookissa ja Twitterissä voi menestyä. Kouluttaja itse oli erittäin tyytyväinen yleisöönsä. - Olin hyvillä mielin siitä, että ihmiset lähtivät mukaan keskuste-

luun ja toivat ajatuksiaan rohkeasti esiin, Tuomas Mäkinen AC-Sanaforilta kertoo. – Itselleni aihe on työn ja vapaa-ajan puolesta tuttu ja läheinen; oli virkistävää kuulla erilaisia näkemyksiä tästä. Minulta kyseltiin epäröimättä, ja pääsimme oikeasti keskustelemaan asioista. - Pistin osallistujat pariin otteeseen keskustelemaan ryhmätehtävien muodossa ja suunnittelemaankin, mitä Sotilaskotiliitto voisi sanoa sosiaalisessa mediassa erilaisissa tilanteissa. On aina helppo pistää paperille näkemyksiä ja suuria linjoja, mutta käytännön tilanne ja sen harjoittelu opettavat eniten. Mäkinen toivoo, että koulutus madalsi kynnystä tutustua sosiaaliseen mediaan ja olla aktiivinen siellä. Hän tiivisti vinkkinsä siihen, että Facebookissa, Twitterissä ja monissa muissakin kanavissa kannattaa muistaa huumori ja rentous, viestiä nopsasti ja ajallaan ja

keskustella rohkeasti muiden kanssa. - Ja kannattaa laittaa mukaan kuva, jos sellainen löytyy! hän muistuttaa. – Vaikka onkin vähän klisee sanoa näin, niin se hyvä foto todellakin kertoo joskus enemmän kuin tuhat sanaa. Tämä vanha sääntö pätee uudenaikaisessakin mediassa. Tuomas Mäkinen Viestintätoimisto AC-Sanafor

Sisarten some-kyselyn arvonnassa sotilaskotifleecen voitti Eira Viitanen Kankaanpäästä. Onnea!

Valtakunnallisten sotilaskotisisarpäivien muistoissa Mikkelin Sotilaskotiyhdistys kiittää valtakunnallisten sisarpäivien osallistujia! Kolmesataa sotilaskotisisarta kokoontui kesäkuun puolessa välissä Mikkeliin yhteiseen tapaamiseen.

odittomana ja pojattomana yhdistyksenä olemisesta Mikkelillä on jo lähes kymmenen vuoden kokemus, ja sen vuoksi moni asia yllätti meidät järjestäjät. Eniten päänvaivaa aiheuttivat yhteisten ruokailujen ja retkien aikataulut. Onneksi saimme varuskunnan entisen muonituskeskuksen lounaspaikaksi. Ravintola Pitopadan kanssa yhteistyö sujui hyvin, vaikka remonttityöt valmistuivat vasta edellisellä viikolla. Ruokapöytiä siirreltiinkin vielä edellisenä iltana salista toiseen. Mikkelin sotilaskotisisarpäivien suunnitteluryhmä kokoontui lukuisia kertoja vuoden aikana, ja lopulta ohjelma saatiin valmiiksi. Perjantai-iltana pidettiin vielä yhteinen palaveri, jossa ryhmien vetäjinä toimivat sisaret saivat viime hetken ohjeet, ja talkooporukka jakoi kasseihin mainosmateriaalit ja käsiohjelmat. Puolustusvoimat tuki tapahtumaa mm. kuljetuksissa, ja saimme Rakuunasoittokunnan Mikaeliin esiintymään. Yhdistyksestämme (127 jäsentä) osallistui 30 sisarta päivien järjestelyihin. Kiireisen kevään aikana saimme jo huhtikuussa esimakua sisarellisesta ryhmätyöstä, kun Mikkelissä järjestettiin valtakunnalliset veteraanipäivät. Osallistuimme runsain joukoin juhlavieraiden muonitukseen.

Halusimme sisarpäivien aikana esitellä Mikkeliä ja antaa miellyttäviä elämyksiä historian, kulttuurin ja yhdessäolon keinoin. Yhteinen majoitus kasarmilla olisi ollut elämys ja antanut enemmän aikaa toisiin sisariin tutustumiseen, mutta se ei valitettavasti ollut mahdollista. Toivoimme myös lämmintä säätä, kun tiesimme taistelunäytöksen Porrassalmella kestävän matkoineen tunteja. Osallistujilta kerättiin palautetta päivistä. Koottuna sitä kertyikin melkoinen määrä. Kiitos kaikille teille, jotka kerroitte meille mielipiteenne. Luettuamme palautteet vakuutuimme siitä, että onnis-

tuimme. Kolealle säälle emme tietenkään voineet mitään.

Mikä parasta sisarpäivillä? ”Luento Marsalkka Mannerheimista Mikkelin klubilla ja museot. Rakuunasoittokunnan konsertti. Hartaushetki kirkkopuistossa, se oli koskettava ja arvokas. Reippaat ja ystävälliset paikalliset sisaret sekä erittäin hyvä ruoka.” Olisiko tässä lauseessa kiteytettynä se kaikki, mitä pystyimme tarjoamaan kesäkuisena viikonloppuna Mikkelissä? Kirsi Tulkki

Tuomiorovasti Simo S. Salo lähettää seppelepartion, vasemmalta Kaija Vesala, Aila Väresmaa, Satu Mustalahti, Asta Kurki, Tuula Randelin ja Tuire Himanen

Kirsi Tulkki

Taistelunäytös Porrassalmella.

Lisää lainauksia palautteista: Yhdessäolo ”omien” sisarten kesken sekä tapaaminen vanhojen tuttujen kanssa ja tutustuminen uusiin sisariin. Konsertti ja aamuhartaus olivat mieleenpainuvia. Sunnuntaiaamun hartaus kosketti kaikkia mukana olleita, ja juhlavuutta lisäsi Rakuunasoittokunnan mukanaolo. Päiväohjelmaa oli liikaakin, olisi ollut mukava, jos olisi ollut vähän ”vapaata” lauantaina. Yritys saada uusia kohtaamisia oli hyvä, retkipäivät nämä olivat enemmän kuin sisarpäivät... Silti viihdyin. Ohjelman suhteen jäin kaipaamaan tilaisuutta, missä olisi käsitelty sotilaskotiaatetta ja arvojamme. Liiton puheenjohtajan puhe konsertin yhteydessä oli hyvä ja ajankohtainen, mutta ei korvannut aate- ja arvoesitystä.

Vihreää väriä eri sävyissä Mikaelissa. Kaulaan ripustettavaksi annettu ”retkipassi” kaikkine tietoineen oli loistava! Siitä saattoi hetkessä ja helposti tarkistaa monta asiaa. ”Toivoisin, että yhdistykset kannustaisivat kovasti sisariaan osallistumaan tällaisiin tilaisuuksiin. Jos osallistuminen on rahakysymys, esittäisin että perustettaisiin juhlarahasto, josta esim. juhliin osallistujat voisivat anoa avustusta. Sotilaskotijärjestöhän täyttää kohta 100 vuotta, joten juhlaan on kohta aihetta. Koska en ole käynyt Mikkelissä aikaisemmin, heräsi kiinnostus käy-

mään uudelleen ja tutustumaan tarkemmin paikkakuntaan. Upea tapahtuma! Mikkeli tuli tutuksi. Lopuksi voisi sanoa, että hyvin meni, mutta menköön. Talkooporukka kokoontuu muistelemaan menneitä ja tutustumaan palautteisiin elokuun aikana. Lämpimästi tervetuloa Mikkeliin uudelleen! Eija Nummela Mikkelin Sotilaskotiyhdistys ry.

ILMOITUSTAULU

Seuraavat kirjoitusvuorot Sotilaskoti-lehdessä Odotamme yhdistysten kuulumisia Sotilaskoti-lehteen 5/2014 Helsingistä, Jyväskylästä, Valkealasta, Rissalasta, Rovaniemeltä, Tampereen seudulta, Vaasasta ja Ähtäristä. Aineistopäivä on 3.11. Lehteen ovat luonnollisesti tervetulleita myös muiden yhdistysten ja sisarten kirjoitukset. Artikkelit lähetetään osoitteeseen toimitus@sotilaskotiliitto.fi. Muistattehan lähettää myös kuvat ja kuvatekstit. Lehti ei valitettavasti voi julkaista kuvaa, jos lähettäjä ei ole ilmoittanut kuvien ottajaa. Myös kuvista selvästi erottuvilta henkilöiltä lähettäjän on pyydettävä julkaisulupa. Ohjeet kirjoittajalle ovat Sotilaskotiliiton kotisivuilla. Lehden teema on ”Muutos on uusi mahdollisuus”. Jäsenrekisterin tiedot ajan tasalle Sotilaskotiyhdistykset tekevät hakemukset ansio- ja kunniamerkeistä Sotilaskotiliittoon 10.11. mennessä. Tiedot hakemukseen saadaan jäsenrekisteristä. Yhdistyksen jäsenrekisterinhoitajalta voi pyytää tiedot omista jäsenrekisteritiedoista ja tarvittaessa täydentää puuttuvat tiedot. Sisarten osallistumiset sotaharjoitusten sotilaskotitoimintaan, koulutukset, merkit ja vaikuttaminen järjestössä ovat tärkeää tietoa ansioituneita sisaria palkittaessa. Ruutuvaatteita P&M Design tiedotti, että suoraan varastosta löytyy joitakin ruutuvaatteita. Tällä hetkellä ruutupaitoja joka koosta 34-54 löytyy 1-10 kpl, huiveja ja essuja on muutama kymmen. Tiedustelut ja tilaukset suoraan P&M Design Oy, Heikkiläntie 8 B, 00210 Helsinki. Sähköposti: tiina.hayry@pmdesign.fi, puh. 010 423 2450, fax 09 612 3023. Paketti tuntemattomalle rauhanturvaajalle Sotilaskotiliiton ja Rauhanturvaajaliiton yhteistyöprojekti ”Paketti tuntemattomalle rauhanturvaajalle” käynnistyy. Projektista vastaa Sotilaskotiliitossa sotilaskotipalveluprosessi. Säkylän Sotilaskotiyhdistys ry on luvannut antaa sisarapua projektiin. Asuasiaa Luonnonvalkoista materiaalia slimmattuun lyhyt- ja pitkähihaiseen t-paitaan ei ole enää saatavissa. T-paita muutetaan samaa materiaalia olevaan puhtaanvalkoiseen materiaaliin. Slimmatun t-paidan mitoituksia on tarkistettu mallimestarin kanssa. Paitaan lisätään pituutta 5-6 cm, hihaa kavennetaan 1,5 cm ja hartialinjaa niukennetaan 1 cm. Pienimmissä kokonumeroissa slimmausta lisätään. Arkistokurssi Sotilaskotiperinneyhdistys ry. järjestää arkistokurssin la 4.10.2014 klo 10-16 Sotilaskotiliiton toimistossa Helsingissä. Aiheena ”Sotilaskotien muistot talteen”, haastattelukoulutusta ja arkiston ajankohtaisia asioita. Ilmoittautuminen 25.9. mennessä sähköpostitse irja.ollila@gmail.com tai puhelimitse 050 303 4941. Tiedustelut Pirkko Mela, p. 040 505 9429 tai pirkko.mela@gmail.com.