Sotilaskoti -lehti 5/2018

5/2018

Liiton ja yhdistysten yhteistyĂś toimii

Kokemuksia juhlaleiriltä Yhdistykset juhlivat

SISÄLTÖ Pääkirjoitus............................................3 Päätoimittajan kynästä...........................5 Sotilaskotisisarten juhlaleiri Kajaanissa..............................................6 Täsmätietoa Sotilaskotiliitosta.............10 Kuulumisia Sotilaskotiliiton syyskokouksesta ..................................12 Sodesiskot ja -veljet Skotlantia kiertämässä...........................................14 Helsingissä juhlittiin yhdistyksen sataa vuotta...........................................18 Poimintoja Lappeenrannan Sotilaskotiyhdistyksen 100-vuotiselta taipaleelta.............................................20 Tilanteita lennoston sisarena................24 Terveisiä Porista!.................................27 Koparaterveiset Napapiiriltä!...............28 Varusmiesten hyvinvoinnin tukeminen Oulun Sotilaskotiyhdistyksen tavoitteena............................................32 Munkkiaihiot pakasteesta.....................36 Monessa mukana..................................38 Muistamme..........................................39 Ilmoitustaulu........................................40

51. vuosikerta / n:o 5/2018 Julkaisija: Sotilaskotiliitto Soldathemsförbundet ry Simonkatu 12 A 9 00100 Helsinki Puh. 045 123 2820 www.sotilaskotiliitto.fi Päätoimittaja: Satu Mustalahti satu.mustalahti@sotilaskotiliitto.fi Puh. 045 120 3368 Toimitus: Sotilaskotiliitto Simonkatu 12 A 9 00100 Helsinki Valmiit aineistot: toimitus@sotilaskotiliitto.fi Toimitustyö ja editointi: Elina Halminen Puh. 044 518 1803 Osoitteenmuutokset ja tilausten peruutukset tehdään suoraan sotilaskotiyhdistykseen.

Paino: Painotalo Plus Digital Oy/ Lahti Teemat 2019: N:o 1 Yhdistystoiminta Aineisto 14.1. Ilmestyy 25.2.

N:o 2 Poikkeusolojen sotilaskotitoiminta Aineisto 1.4. Ilmestyy 20.5.

N:o 3 Koulutus Aineisto 12.8. Ilmestyy 20.9.

N:o 4 Sotilaskotitoiminnan vaikuttavuus Aineisto 4.11. Ilmestyy 16.12.

Aikakauslehtien Liiton jäsen ISSN 0355-9343

Kansikuva: Satu Mustalahti.

PÄÄKIRJOITUS Eva Lindblad Sotilaskotiliiton kunniajäsen 17.12.2018

Muutama ajatus sotilaskotiyhdistysten ja Sotilaskotiliiton yhteistyöstä

A

loite Sotilaskotiliiton perustamisesta lähti syksyllä 1920 niin sanotulta kentältä. Aktiiviset sotilaskotisisaret tunsivat huolta vireästi alkaneen sotilaskotitoiminnan tulevaisuudesta, kääntyivät Helsingin Sotilaskotiyhdistyksen puheenjohtajan Katri Bergholmin puoleen ja pyysivät häntä kutsumaan kokoon sotilaskotiyhdistysten edustajat yhteiseen neuvonpitoon. Katri Bergholm ryhtyi heti toimiin, ja huhtikuussa 1921 kokoontuivat 23 yhdistyksen edustajat Helsingissä.

Myös Sotaministeriön edustaja osallistui neuvotteluihin. Pitkien ja perusteellisten keskustelujen jälkeen päätettiin perustaa keskusjärjestö Suomen Sotilaskotiliitto. Osa yhdistyksistä suhtautui hankkeeseen epäillen. Pelättiin Helsinki- keskeisyyttä ja toiminnan aiheuttamia kustannuksia. Uuteen järjestöön liittyi alkuvaiheessa 19 yhdistystä.

Lähtökohtana toiminnalle on alusta saakka ollut, että Sotilaskotiliitto on olemassa nimenomaan yhdistysten tarpeita varten eikä päinvastoin.

Sotilaskotityötä on aina tehty kentällä, ja liiton päätehtävänä on varmistaa yhdistysten toimintaedellytykset.

Sotilaskotiliiton sääntöjen tarkoituspykälässä säädetään muun muassa, että Sotilaskotiliiton tarkoituksena on osallistua kansalaisten kriisivalmiustaitojen parantamiseen sekä edistää vapaaehtoista maanpuolustustyötä. Mielestäni tämä tehtävä on jäänyt Sotilaskotiliiton toiminnassa melkoisesti taka-alalle.

Ymmärrän toki, ettei niissä yhdistyksissä, joissa tehdään perinteistä sotilaskotityötä, ehkä riitä voimavaroja tähän toimintaan, mutta varmasti tätä kautta

voisi löytyä tehtäväkenttää niille yhdistyksille, joilla ei ole mahdollisuutta osallistua säännöllisesti perinteiseen sotilaskotityöhön. Tällainen kansalaisiin suunnattu työ ei ole mikään uusi asia järjestössämme. 1920- ja 1930-luvuilla yksi Sotilaskotiliiton toimintamuoto oli rajaseututyö, jonka puitteissa tehtiin valistustyötä niin rajavartiosotilaiden kuin myös rajaseudun väestön keskuudessa. Toivon, että Sotilaskotiliitossa löytyisi voimavaroja myös tämän tarkoituspykälän tehtävän kehittämiseen.

Yhdistysten on hyvä muistaa, että toiminnan suunnan päättäminen on yhdistysten käsissä. Toki Sotilaskotiliiton hallitus laatii toimintasuunnitelmaja talousarvioesitykset, mutta päätösvalta on yhdistyksillä vuosikokouksissa. Toivon, että jokaisen yhdistyksen hallitus muodostaa yhdistyksen kannan esille tuleviin kokousasioihin ja evästää edustajiaan yhdistyksen näkemyksistä. Tällainen ennakkovalmennus antaa edustajille eväitä osallistua täysipainoisesti asioiden käsittelyyn liiton kokouksissa.

Toisaalta yhdistysten tulee muistaa, että kokouksessa tehdyt päätökset sitovat ja velvoittavat yhdistystä, ellei yhdistys ole jättänyt päätökseen eriävää mielipidettä. Käytännön toiminnassa tämä tosiasia tuntuu turhankin usein unohtuvan.

Ainoastaan yhdessä toimien voimme parhaalla mahdollisella tavalla täyttää tärkeän palvelutehtävämme. Tehkäämme sotilaskotityötä sekä yhdistyksissä että Sotilaskotiliitossa hymyllä ja sydämellä.

Näillä ajatuksilla toivotan kaikille Sotilaskoti-lehden lukijoille Rauhallista Joulua ja kaikkea hyvää vuodelle 2019. ■

3

Eva Lindblad Hedersmedlem i Soldathemsförbundet 17.12.2018

Några tankar om soldathemsföreningarnas och Soldathemsförbundets samarbete I nitiativet till att grunda Soldathemsförbundet utgick från det så kallade fältet hösten 1920.

Soldathemsverksamheten hade haft en livlig början, men aktiva soldathemssystrar var oroade över dess framtid och vände sig till Katri Bergholm, ordförande för Helsingfors Soldathemsförening, och bad henne sammankalla soldathemsföreningarnas representanter till ett gemensamt möte.

Katri Bergholm vidtog genast åtgärder och i april 1921 samlades representanterna för 23 föreningar i Helsingfors. Även krigsministeriets representant deltog i förhandlingarna. Efter en lång och ingående diskussion beslutade man sig för att grunda centralorganisationen Finlands Soldathemsförbund. En del av föreningarna var skeptiska till projektet. Man hade sina farhågor om centraliseringen till Helsingfors och de kostnader som verksamheten skulle medföra. I början anslöt sig 19 föreningar till den nya organisationen.

Utgångspunkten för verksamheten har ända från början varit att Soldathemsförbundet finns till för föreningarna och inte tvärtom. Soldathemsarbetet har alltid skett på fältet och förbundets främsta uppgift är att säkerställa föreningarnas verksamhetsförutsättningar.

I ändamålsparagrafen i Soldathemsförbundets stadgar föreskrivs det bland annat om att Soldathemsförbundets ändamål är att vara med och förbättra medborgarnas färdigheter i krisberedskap samt att främja det frivilliga försvarsarbetet. Jag anser att denna uppgift har hamnat rejält i skymundan i Soldathemsförbundets verksamhet. Jag förstår givetvis att de föreningar som gör det traditionella soldathemsarbetet kanske saknar resurser för ovan nämnda verksamhet, men säkerligen kunde man härigenom hitta uppgifter för de föreningar

4

som inte har möjligheter att delta regelbundet i det traditionella soldathemsarbetet. Ett dylikt arbete som är inriktat mot medborgarna är inget nytt för organisationen. På 1920- och 1930-talen var en av Soldathemsförbundets verksamhetsformer gränsnejdsarbetet, inom vilket man fostrade såväl gränsbevakningssoldater som befolkningen i gränsområdet. Jag hoppas att Soldathemsförbundet även skulle ha resurser för att utveckla den uppgift som hör samman med ändamålsparagrafen.

Det är viktigt att föreningarna kommer ihåg att det är upp till dem att besluta om i vilken riktning verksamheten ska utvecklas. Visserligen upprättar Soldathemsförbundets styrelse förslag till verksamhetsplan och budget, men beslutanderätten ligger hos föreningarna vid årsmötena. Jag hoppas att styrelsen för varje förening fastställer föreningens ståndpunkt beträffande det som diskuteras vid mötet och informerar sina representanter om föreningens åsikter. En sådan handledning på förhand ger representanterna möjligheter att fullt ut delta i behandlingen av ärenden vid förbundets möten. Å andra sidan ska föreningarna komma ihåg att de beslut som fattas vid mötet förbinder och förpliktar föreningen, om föreningen inte har uttryckt en avvikande åsikt om beslutet. I den praktiska verksamheten känns det som om detta faktum glöms bort alltför ofta.

Endast genom att arbeta tillsammans kan vi på bästa möjliga sätt utföra vår viktiga serviceuppgift. Låt oss göra soldathemsarbetet med ett leende och varmt hjärta i såväl föreningarna som Soldathemsförbundet.

Med dessa tankar önskar jag alla läsare av tidningen Sotilaskoti en fridfull jul och allt gott för 2019. ■

Päätoimittajan kynästä S

otilaskotitoiminnan 100-vuotisjuhlavuosi lähenee loppuaan. Juhlavuotemme suojelijaksi haluttiin kutsua Puolustusvoimain komentaja, kenraali Jarmo Lindberg. Tällä haluttiin tuoda esille koko järjestömme ja Puolustusvoimien historian mittaista yhteistyötä. Koko toimintamme perustuu siihen, että täytämme Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen sotilaskotipalveluiden tarpeet. Tämä yhteistyö antaa työllemme tarkoituksen, ja kumppaneilta saamamme tuki mahdollistaa toimintamme.

Juhlavuoden kunniaksi järjestön historia saatiin koottua kansien väliin. Pentti Airion kirjoittaman kirjan etukannessa on järjestömerkki ja takakannessa 100-vuotisjuhlavuotta varten suunniteltu logo. Tähän väliin mahtuu paljon eli 100 vuotta tarmokasta toimintaa niin sodan kuin rauhan aikana. Hienoa oli myös Avustus- ja eläkesäätiö Tuen lahjoitus, jonka avulla saatiin historia kirja kaikille järjestön jäsenille.

Ensimmäisenä 100-vuotisjuhlaansa vietti NMKY:n sotilaskoti, joka perustettiin 7.5.1918.

Juhlan järjesti NMKY:n sotilaskotiyhdistyksen

perinnettä vaaliva Helsinki-Santahaminan Sotilaskotiyhdistys. Loppuvuodesta vielä juhlivat ne yhdistykset, jotka perustettiin nopealla aikataululla jääkäreiden esittämän vetoomuksen jälkeen ja jotka edelleen toimivat eli Helsinki, Hämeenlinna, Lappeenranta, Mikkeli, Rannikko ja Turku.

Vuoden viimeisen lehden teemana on Sotilaskotiliiton toiminta. Sotilaskotiliitto perustettiin kattojärjestöksi kolme vuotta toiminnan aloittamisen jälkeen vuonna 1921. Meillä on siis muutama vuosi aikaa valmistautua liiton 100-vuotisjuhliin.

Tänä päivänä toivoisin, että kaikilla olisi sellainen tunne, että yhdistyksien ja liiton välit ovat mutkattomat. Toivoisin, että liiton toimiston kynnys on matala ja matkaisimme kohti yhteistä päämäärää toinen toistamme tukien. ■

Mukavaa joulunodotusta ja hyvää alkavaa vuotta kaikille toivottaa Satu

Elina Halminen

Salillinen vihreän sävyjä.

Kirsi Tulk

ki

Viestimistä monin keinoin

Sotilaskotisisarten juhlaleiri Kajaanissa

T

orstai-iltana ennen juhlaleiriä pakatessani tavaroita leirikirjeen listan mukaisesti mietin, mitä tuleva viikonloppu voisi tuoda tullessaan. Olin ilmoittautunut Sisar viestijänä -kurssille, ja päässäni pyöri kysymyksiä. Mitähän kaikkea kurssi pitää sisällään? Ketähän siellä on kouluttajina?

Millä kaikella tavalla sisar viestii joko tietoisesti tai tiedostamatta?

Perjantaiaamuna jo junamatkalla sain todeta, että vaatetukseni sotilaskotimaastopuku oli tärkeä osa viestintää. Junassa tunnistettiin ja arvattiin vaatetukseni väristä, minne olin matkalla. Samassa junassa oli tuttuni matkalla omaan opiskelureissuunsa sekä muita sisaria matkalla Kajaaniin, ja kaikki arvasivat että minä olin matkalla sotilaskotitapahtumaan.

Varuskunta-alueella vihreä väri jo maastoutui muuhun porukkaan. Sotilaskodissa sisarten ilmeet ja eleet kertoivat yllättävän paljon, ehkä enemmänkin kuin ne sanotut tervehdykset. Osa kätteli, osa halasi ja osa piti etäisyyttä, jokainen sisar saa pitää oman ”mukavuusalueen”. Oli ihana nähdä

6

tuttuja vuosien takaa ja tutustua uusiin tuttavuuksiin. Useamman kerran kuulin lausahduksen: ”Sinun kanssa ollaankin jo viestitelty paljon.”

Osan kanssa olin siis viestitellyt ennen leirin varsinaista kasvokkain kohtaamista paljon sähköpostilla, oli mukava saada nimille kasvot.

Lauantai alkoi harjoituksen avaustilaisuudella, jossa kaikki jäsenet olivat kutsuvieraita. Avaustilaisuudessa puheenvuoron käyttivät harjoituksen johtaja Kirsi Tulkki, Sotilaskotiliiton puheenjohtaja Kirsi Patrikainen ja Kajaanin yhdistyksen puheenjohtaja Heli Itkonen. Osallistujille esiteltiin kurssin organisaatio.

Tämän jälkeen alkoi varsinainen koulutus – Sisar viestijänä. Päivän aikana käytiin Eva Lindbladin johdolla läpi sotilaskotijärjestön arvoja ja niiden merkitystä viestinnässä. Järjestön jäsenen tulisi muistaa ja sisäistää arvot ja viestiä arvojen mukaisesti. Tuuli Kuutti johdatteli hiljaisen, sanattoman viestinnän saloihin. Jännää, kuinka paljon

Kirsi Tulkki

me kaikki oikeasti viestimme sanattomasti, joskus tahallisesti, joskus tahattomasti. Katriina Karhunen-Jouko palautti mieleen sotilaskotijärjestön asuhistoriaa esittelemällä eri aikakausien vaatteita.

Katriina myös muistutti kunnia- ja arvomerkkien käyttämisestä sotilaskotivaatetuksen kanssa. Sotilaskotijärjestön asut ja merkit ovat yksi merkittävä osa sotilaskotijäsenen hiljaista viestintää – kuva, tässä tapauksessa asu, kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Järjestön jäsen sotilaskotiasu päällä ei edusta vain itseään, vaan koko järjestöä. Sari Seppälä kertoi palveluetiketistä, asiakkaan kohtaamisesta ja palvelemisesta. Tärkeää on huomioida asiakas kaikissa asiakaspalvelutilanteissa. Riitta Rainio toi esille ajankohtaisen asian, muutosjoustavuuden, ja sen vaikutuksen eri tilanteissa.

Päivän aikana tuli paljon tietoa ja vanhan kertausta viestinnästä, viestinnän merkityksestä niin työssä kuin vapaaehtoistoiminnassa. Viestintä on todella laaja-alaista, yhdistyksen sisäistä ja ulkoista viestintää. Viestintää eivät ole vain kirjalliset viestit ja tiedotteet, facebook ja instagram – se on kaikki edellä mainittu yhdessä. Viestinnän suunnittelussa ja viestintäkanavaa valitessa on hyvä miettiä, kenelle viestitään ja mitä halutaan viestiä.

Kurssipäivän päiväkahvilla saimme nauttia Sisar maastossa -kurssin maistuvista munkeista. Kyllä ne tuoreet munkit vaan aina vievät kielen mennessään. #makeantoiminnanjoukot on hyvä termi tähän.

Itse jäin miettimään, että tämän päivän haasteena oli jo tietotulva. Tärkeitä ja vähemmän tärkeitä viestejä tulee monesta eri viestivälineestä, välillä voi jo olla hankalaa priorisoida viestejä ja niihin vastaamista.

Koulutuspäivän jälkeen rentouduttiin Kajaanin Sotilaskotiyhdistyksen järjestämässä iltajuhlassa. Juhla sisälsi järjestön jäsenten yhdessäoloa, iloista puheensorinaa, maittavaa ruokaa, viihdyttävää ja virkistävää ohjelmaa. Oli ihana nähdä, että vihreä väki oli mukana tunnelmassa hymyllä ja sydämellä.

Sunnuntaiaamun kruunasi kenttähartaus kauniin luonnon helmassa ehtoollisineen. Mieleeni painui positiivinen kokemus kenttähartaudesta.

Tuulen humistessa osa papin sanomasta hävisi, ja puheesta jäi ikävä kyllä osa kuulematta, mutta mieli lepäsi maisemia ja luontoa ihastellessa.

Nuori sisar -kurssilaisia Juhlaleirin päätöstilaisuus pidettiin kauniisti koristellussa Kajaanin sotilaskodissa. Leiriläiset saivat nauttia Lapin sotilassoittokunnan upeasta musisoinnista, Kainuun prikaatin komentaja, prikaatikenraali Tuomo Repo kertoi turvallisuustilanteesta Euroopassa, ja Sotilaskotiliiton puheenjohtaja Kirsi Patrikainen kertoi sotilaskotijärjestön muuttuneesta toimintaympäristöstä.

Päätöstilaisuuden lopuksi leirinjohtaja Kirsi Tulkki kiitti kaikkia osallistujia ja järjestäjiä onnistuneesta juhlaleiriviikonlopusta.

Yhteisöllisyys on järjestön tärkeä voimavara.

Jokaista yhdistystä ja jokaista jäsentä tarvitaan sotilaskotitoiminnassa. Yksi osaa yhtä ja toinen toista, ja yhdessä osaamme kaikkea. Toiminnassa täytyisi muistaa, ettei ole vain yhtä ainoaa oikeaa toimintatapaa päästä haluttuun päämäärään.

Järjestön ja sen jäsenten toimintaa kuitenkin ohjaavat järjestön arvot, säännöt ja ohjeet.

Kaikki loppuu aikanaan, niin myös juhlaleiri.

Kotiinpaluu sujui taas näppärästi junalla, asemalla kastuttiin juuri ennen junan tuloa, ja junaa vaihtaessa saimme sadekuuron niskaan. Maastopuku päällä pysyivät vaatteet kuivina, eivät sateet iloista mielialaa laskeneet. Viikonlopun aikana sain ”reppuuni uusia eväitä”, ideoita ja ajatuksia, joista on hyötyä niin harrastuksessa kuin työelämässä. Juhlaleirillä sain ihania uusia sodekavereita. Juhlaleirin iloinen tunnelma ja yhteenkuuluvuus pysyvät mielessä varmasti pitkään. ■ #hymyllä ja sydämellä Pia Ojala

7

Merja Autio

Vaellus Voitontien kirkkoon kenttähartauteen.

Elina Halminen

Vappu Alapeteri (vas.) opastaa kent täleipomossa.

Punaiset posket ja vihreät mietteet Kajaanista

S

eitsemän tunnin junamatkan aikana ehdin rauhanturvaajan sukan lisäksi mielessäni kutoa ajatuksia omasta sotilaskotityöstä ja kaikista niistä sisarista, jotka vähän kuin auringonsäteet ovat eri suunnista matkalla kohti ydintä, Kajaania. Tiesin, että omasta yhdistyksestäni Säkylästä oli tulossa muitakin, mutta matkustin yksin, ihan tyytyväisin ja odottavin mielin.

Rinkka selässä, uusi sotilaskotikassi olalla, kaunis, askarreltu nimineula rintapielessä etsin petipaikkani. Sauna

8

ja uinti eivät ole ehkä ikinä virkistäneet yhtä kokonaisvaltaisesti kuin koko päivän kestäneen matkan jälkeen. Kun loput säkyläläissisaret hienotunteisen hiljaa saapuivat myöhäiseltä junalta, uni oli jo voittanut.

Osallistuin Sisar maastossa -kurssille, jolta odotin ulkoilmaa sekä vastapainoa istumatyölle.

Ja sain. Nautin alusta pitäen leirin järjestäjien organisointitaidosta ja aikataulujen pitävyydestä.

Meitä oli maastokurssilla paljon, ja joukko jaettiin pienempiin ryhmiin, jotka taas rasteilla jaettiin vielä osiin. Liikkuvia osia oli monta, mutta kaikki toimi. Siinä kelpasi rivisisaren ottaa oppi vastaan.

Merja Autio

Kirsi Tulkki

essa.

Lapin sotilassoittokunta esiintyi päätöstilaisuud

Pyhäaamu

Näitä tapahtumia pitää olla aika ajoin, jotta pysyy mielessä, miksi sydän on vihreä. <3 ■ Elina Halminen

Elina Halminen

Ensiapu ja alkusammutus, myyntiauton inventointi ja maastouttaminen, auton kassatyöskentely sekä kaiken kruununa munkkien paisto kenttäleipomossa Rovaniemen Vapun tehokkaassa opetuksessa tuntuivat nopeuttavan ajan kulkua.

Kaikilla rasteilla opin uutta, vaikka kaikkea en ollut oppimassa ensimmäistä kertaa. Reippaat varusmiehet ensiapu- ja maastouttamisrasteilla sekä muiden rastien kouluttajasisarten asiantuntemus tekivät vaikutuksen. Kertaakaan en ehtinyt pitkästyä. Pienryhmässä oli lähes koko isänmaa edustettuna. Satakuntalainenkin herkesi epätavallisen vilkkaasti juttelemaan, kun taisi olla ainakin pohjalaista, lappilaista, hämäläistä, kainuulaista ja pirkanmaalaista seuraa. Kuinka eri tavoin voikaan eri paikkakunnilla sotilaskotityötä harrastaa, se kävi taas kerran selville siinä poristessamme.

Lauantaipäivän kurssiohjelman päätteeksi posket punoittivat runsaasta ulkoilma-annoksesta ja kainuulaisesta syyssäästä. Mukava oli rennosti istahtaa illanviettoon ja kaikin aistein vastaanottaa valmis ohjelma ja valmiit pöydän antimet. Kun sunnuntaikin oli vääjäämättä nautittu loppuun ja kun matka Länsi-Suomeen oli istuttu, huomasin vielä yhden hauskan asian, josta todella osasin iloita. Olin mennyt Kajaaniin ja saanut siellä syvemmin tutustua moneen oman yhdistykseni sisareen. Joskus vain täytyy mennä kauas päästäkseen lähelle.

Kiitos jokaiselle järjestelyyn osallistuneelle.

Merja Autio

Maastokurssin ensiapurastilla.

9

TÄSMÄTIETOA SOTILASKOTILIITOSTA Sotilaskotiliitto – Soldathemsförbundet ry Perustettu 1921, ensimmäinen puheenjohtaja Katri Bergholm Hallitus Puheenjohtaja Kirsi Patrikainen Rannikkosotilaskotiyhdistys ry Virpi Alapeteri, varsinainen jäsen Rovaniemen Sotilaskotiyhdistys ry Anne-May Asplund, varsinainen jäsen Dragsvik Soldathemsförening r.f.

Heli Itkonen, varsinainen jäsen Kajaanin Sotilaskotiyhdistys ry Hanna Kela, varsinainen jäsen Oulun Sotilaskotiyhdistys ry Riitta Rainio, varsinainen jäsen Helsingin Sotilaskotiyhdistys ry Marjaana Vihottula, varsinainen jäsen Säkylän Sotilaskotiyhdistys ry Pippa Rantala, varajäsen Rissalan Sotilaskotiyhdistys ry Inka Tiittanen, varajäsen Helsinki-Santahamina Sotilaskotiyhdistys ry Sari Seppälä, varajäsen Valkealan Sotilaskotiyhdistys ry Henkilökunta Toiminnanjohtaja Satu Mustalahti Järjestösihteeri Pia Ojala Toimisto sijaitsee Helsingissä osoitteessa Simonkatu 12 A 9 TOIMINTA Liiton toiminta organisoidaan ja ohjataan sekä toimintaa kehitetään prosessien mukaisesti.

Tunnistetut ydinprosessit ovat nimitys niille tehtäväkokonaisuuksille, joita liitto tuottaa asiakkailleen eli lähinnä jäsenyhdistyksilleen.

10

Prosessin omistaja ohjaa prosessin toimintaa ja kehittämistä yhdessä sovittujen arvojen, visioiden ja päämäärien mukaisesti. Ydinprosessien omistajina toimivat hallituksen jäsenet.

1 YDINPROSESSIT 1.1. Suunnittelu ja kehittäminen Prosessin tarkoituksena on kehittää järjestön toimintaa.

Prosessin omistaa Kirsi Patrikainen.

1.2. Sotilaskotipalvelu Prosessin tarkoituksena on tukea yhdistyksiä sotilaskotipalveluiden tuottamisessa ja kehittämisessä.

Prosessin omistaa Marjaana Vihottula.

1.3. Järjestötoiminta Prosessin tarkoituksena on kehittää jäsenyhdistyksille tuotettavia palveluita.

Prosessin omistaa Sari Seppälä.

STRATEGINEN TAVOITE – Myönteinen, iloinen ja hyvinvoiva jäsenistö 1.4. Poikkeusolo Prosessin tarkoituksena on sovittaa yhteen järjestön poikkeusolotoiminnan suunnittelua ja harjoittelua.

Prosessin omistaa Virpi Alapeteri.

STRATEGINEN TAVOITE – Valmius toimia normaaliolojen häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa 2 TUKIPROSESSIT Tukiprosessit ovat tehtäväkokonaisuuksia jotka tukevat ydinprosessien toimintaa ja palvelevat sisäisiä asiakkaita. Prosessit omistaa henkilökunta.

2.1. Hallinto STRATEGINEN TAVOITE - Sujuva ja tehokas toiminta Prosessin omistaa Satu Mustalahti.

2.2. Tapahtumat ja koulutustilaisuudet STRATEGINEN TAVOITE - Onnistuneet tapahtumat ja koulutustilaisuudet

• •

Prosessin omistaa Pia Ojala.

2.3. Viestintä STRATEGINEN TAVOITE - Avoin, ajanmukainen ja aktiivinen viestintä Prosessin omistaa Satu Mustalahti.

OSALLISTUU • Sotilaskotiliitto on jäsenenä mm. MPK:ssa, Naisten Valmiusliitossa, Opintotoiminnan Keskusliitossa, Matkailu- ja Ravitsemusalan liitossa, Kaupan liitossa, Reservin neuvottelukunnassa.

LIITON SÄÄNNÖT

EDUSTAA • Valtakunnalliset tapahtumat

Tarkoitus ja toiminta 2§ Sotilaskotiliitto on maanpuolustusjärjestö, jonka tarkoituksena on sotilaskotiyhdistysten sekä muiden sotilaskotityötä ja sotilaskotiaatetta edistävien yhdistysten toimintaedellytysten tukeminen ja tätä kautta tukea Puolustusvoimissa ja Rajavartiolaitoksessa palvelevien asevelvollisten ja vapaaehtoisessa asepalveluksessa olevien naisten vapaa-ajan viihtyvyyden lisäämistä, heidän henkisen kasvunsa edistämistä sekä myönteisten maanpuolustusasenteiden lujittamista.

Sotilaskotiliiton tarkoituksena on edistää sotilaskotiyhdistysten jäsenien valmiuksia selviytyä poikkeusoloissa ja osallistua kansalaisten kriisivalmiustaitojen parantamiseen sekä edistää vapaaehtoista maanpuolustustyötä.

Sotilaskotiliitto vaalii sotilaskotiperinnettä.

Sotilaskotiliitto toimii rekisteröityjen sotilaskotiyhdistysten sekä muiden sotilaskotitoimintaa ja sotilaskotiaatetta edistävien rekisteröityjen yhdistysten keskusliittona.

LIITON TARJOAMAT PALVELUT SUUNNITTELEE • Järjestön yhteinen toimintasuunnitelma NEUVOTTELEE • Koko järjestöä koskevat sopimukset Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen kanssa • Yhteiset sopimukset, esim. hankintasopimukset ja vakuutukset TARJOAA KÄYTTÖÖN • Jäsenrekisterin • Alustan kotisivuille

Fokka-painatuspalvelut Lehdistötiedotteiden jakelukanavan (ePressi)

MYY • Järjestötuotteita • Yhteishankintatuotteita JULKAISEE • Lehteä • Oppaita • Ohjeita • Esitteitä TIEDOTTAA • Yhteiskirje • www.sotilaskotiliitto.fi • Lehti • Some: Facebook ja Instagram LAINAA • Roll up -mainostelineitä • Marssilippua • Arkkuvaatetta MYÖNTÄÄ • Ansiomerkkejä • Avustuksia KOULUTTAA • Jäseniä • Luottamusjohtoa • Henkilökuntaa • Sidosryhmiä NEUVOO JA AVUSTAA • Henkilöstöasioissa • Talousasioissa • Järjestöasioissa • Asuasioissa • Jäsenrekisterin tai intran käytössä

11

Satu Mustalahti

Kirsi Patrikainen otti vastaan Huollon ansioristin kommodori Pasi Pajuselta.

On ilo olla mukana sotilaskotijärjestön uudella vuosisadalla kehittämässä järjestön toimintaa. Sotilaskodin palveluille on edelleen kysyntää, ja asiakkailta tuleva palaute kannustaa kaikkia järjestön jäseniä jatkamaan arvokasta vapaaehtoistyötä. On hienoa olla vihreä sisar!

Kuulumisia Sotilaskotiliiton syyskokouksesta Liiton syyskokous pidettiin lauantaina 27.10.2018 Santahaminassa Kaartin jääkärirykmentin 2. jääkärikomppanian auditoriossa. Aamupala ja päätöskahvit nautittiin Santahaminan Sotilaskodissa.

E

nnen kokouksen alkua kenttärovasti Janne Aalto piti aamuhartauden, jossa hän käsitteli valon merkitystä ihmiselle. Puolustusvoimien tervehdyksen toi Kaartin jääkärirykmentin komentaja, eversti Petteri Tervonen. Hän toivotti kokouksen osallistujat lämpimästi tervetulleiksi Santahaminaan. Lisäksi hän piti tärkeänä sotilaskotitoimintaa koskevan informaation lisäämistä etenkin nuorille Puolustusvoimien kouluttajille.

Liiton yhteysupseeri, kommodori Pasi Pajunen korosti puheenvuorossaan sotilaskotityön merkitystä varusmiehille ja henkilökunnalle.

Hän luovutti Sotilaskotiliitolle Puolustusvoimien sotatalouspäällikön, kenraalimajuri Timo Rotosen myöntämän Huollon ansioristin nro 525 tunnustuksena ansioista huollon ja sotilaallisen huoltovarmuuden sekä Puolustusvoimien logistiikan hyväksi. Sotilaskotiliiton puheenjohtaja Kirsi Patrikainen vastaanotti ansioristin.

Avauspuheenvuorossaan puheenjohtaja toivotti kunniajäsenet, kutsuvieraat, kokousedustajat ja seuraajat lämpimästi tervetulleiksi kokoukseen ja avasi kokouksen. Syyskokouksen puheenjohtajaksi valittiin Kirsi Tulkki Tampereen Seudun Sotilaskotiyhdistyksestä ja sihteereiksi toiminnanjohtaja Satu Mustalahti ja järjestösihteeri Pia Ojala. Kokoukseen osallistui 51 virallista edustajaa 29 yhdistyksestä, 15 Sotilaskotiliitto ry:n hallituksen jäsentä ja toimiston henkilökuntaa sekä 22 muuta seuraajaa.

Sotilaskotityön perinnepäiväksi 7.5.

Kokous hyväksyi sotilaskotijärjestön strategisen suunnitelman sekä Sotilaskotiliiton toimintasuunnitelman ja talousarvion vuodelle 2019. Vuoden 2019 teema on ”Hymyllä ja sydämellä – Yhdessä onnistuen”. Samalla päätettiin, että valtakunnallista sotilaskotitoiminnan perinnepäivää vietetään ensi vuodesta alkaen 7. päivänä toukokuuta.

Kirsi Patrikainen jatkaa liiton puheenjohtajana Sotilaskotiliiton puheenjohtajaksi kaudelle 20192021 valittiin yksimielisesti Kirsi Patrikainen (Rannikkosotilaskotiyhdistys ry). Hallituksen jäsenistä kolme oli erovuorossa, ja suoritetussa äänestyksessä hallitukseen valittiin kolmivuotiskaudelle edelleen Heli Itkonen (Kajaanin Sotilaskotiyhdistys ry) ja Marjaana Vihottula (Säkylän Sotilaskotiyhdistys ry). Uutena varajäsenenä hallitukseen valittiin Minna Nyström (Sotilaskotiperinneyhdistys ry/Hämeenlinnan Sotilaskotiyhdistys ry) kaudelle 2019-2021. Lämpimät onnittelut puheenjohtajalle ja hallituksen jäsenille.

Lisäksi kokouksessa päätettiin vuosimerkkiuudistuksesta. Vuosimerkit myönnetään 1.1.2019 alkaen 10 vuoden välein. Uutena merkkinä on 30 vuoden merkki (vihreä S hopeisella pohjalla) ja nykyinen 25 vuoden merkki (valkoinen S hopeisella pohjalla) vaihtuu 20 vuoden merkiksi.

Myös uudet leirisotilaskotirahaston säännöt hyväksyttiin. Kokouksen lopuksi liiton puheenjohtaja Kirsi Patrikainen kiitti kautensa hallituksessa päättävää Inka Tiittasta hänen hallituksessa tekemästään työstä ja ojensi hänelle kukkakimpun. Samoin kokouksen puheenjohtajana toimineelle Kirsi Tulkille ojennettiin kukat kiitokseksi hyvin ja jämäkästi johdetusta kokouksesta. ■ Riitta Rainio Sotilaskotiliiton hallituksen jäsen

13

Sodesiskot ja -veljet Skotlantia kiertämässä Lauantaina 1. päivänä syyskuuta varhain aamulla kokoontui 33 sotilaskotisisaren ja 3 veljen ryhmä Helsinki-Vantaan kentälle suuntana Skotlanti. Matkalaiset tulivat maamme eteläisimmistä aina Sodankylään asti ulottuvista sotilaskotiyhdistyksistä, ja näin jokainen meistä sai luotua uusia tuttavuussuhteita matkan aikana.

Matkanjohtajana oli Tarja Kiira Kajaanista, ja hänen vankalla kokemuksellaan matka sujui kaikin puolin hienosti.

L

askeuduttuamme Edinburghin lentokentälle lähdimme suomalaisen oppaamme Linda Perttulan eli ”Reittiopas Lindan” johdolla kohti Skotlannin Ylämaan laajoja nummialueita.

Matkamme ensimmäinen pysähdyspaikka ja tosi upea nähtävyys oli kuitenkin Kelpiesien patsaat.

Tämä mahtava taideteos on 30 metriä korkea, kahta hevosenpäätä kuvaava monumentti. Se valmistui vuoden 2013 lokakuussa, ja se tehtiin vahvistamaan Falkirkin alueen 16 yhteisön

liittoa. Ihailimme hevosten jaloa päiden muotoa ja ihmettelimme näiden jättiläispäiden yksityiskohtia.

Edelleen matkallamme ylämaille kuljimme läpi Glencoen kauniin laakson, jolla on surullinen historia: Jakobiittikapinoiden aikana vuoden 1692 verilöylyssä täällä tuhottiin lähes kokonaan yksi Skotlannin kuuluisimmista klaaneista, MacDonaldsin klaani.

Ensimmäinen linna, johon tutustuimme, oli

Tarja Kiira

14

Tarja Kiira

Inverary Castle. Se on Argyllin herttuoiden maaseutukoti. Sitä pidetään romanttisena ja yhtenä kauneimmista skottilaisista linnoista sekä rakennuksena että sisustuksensa puolesta. Mutta linnakäyntimme saivat tietenkin jatkoa, Skotlannissa kun oltiin. Eilean Donan linnasta sanotaan, että se on Skotlannin kuvatuin linna, ja onhan siellä filmattukin, esim. Bond-filmiä ”Kun maailma ei riitä”. Tämän linnan sisustus on entisöity täydellisesti. Kalusteiden lisäksi oli luotu mm normaalikokoisia ihmisnukkeja työn touhuissaan, ja keittiössä sekä ruokavarastossa oli esillä monia ruokalajeja, jotka olivat sen näköisiä, että niitä olisi voinut heti syödä. Jakobiittikapinassa vuonna 1719 Englannin laivasto tuhosi linnaa pahoin, mutta 1900-luvun alussa sen rauniot kunnostettiin, samoin koko sisustus.

Seuraava linnatuttavuutemme oli Urquhartin linna, tai paremminkin sen rauniot. Linna on ollut yksi Skotlannin vanhimmista, peräisin ainakin 1200-luvulta tai jo sitä aiemmalta ajalta. Se on ollut myös yksi vahvimmista, mikä on helppo uskoa, sillä niin laajat ovat jäljellä olevat rauniot.

Se on ollut tosi suuri. Tämä linna tunnetaan parhaiten siitä, että havainnot Loch Nessin hirviöstä on pääosin tehty sen läheisyydessä. Emme nähneet hirviöstä hännänpäätäkään.

Näkemämme linnat poikkesivat hyvin paljon toisistaan, mikä oli hyvä asia. Seuraava linna oli jälleen aivan asumiskelpoinen Blair Castle.

Se on ollut Atholl-perheen omistuksessa yli 700 vuotta ja on erittäin hyvin säilynyt. Suvun 10. herttua (George) Iain Murray kuoli vuonna 1996, ja koska hänellä ei ollut perillistä, piti mennä monta sukupolvea taaksepäin, mistä löytyi sellainen sukuhaara, jonka edustajan oli mahdollista saada Athollin 11. herttuan arvonimi.

Nyt on arvonimen haltija 12. herttua, ja hän asuu vakituisesti Etelä-Afrikassa, kuten edeltäjänsäkin, 11. herttua. Linna oli sisustettu upeasti, ja sitä ympäröi hyvin hoidettu puutarha vaikuttavan kokoisine puineen.

Sokerina linnavierailujemme pohjalla oli Glamis Castle, joka nykyään tunnetaan kuningataräiti Elisabethin kotilinnana ja siis nykyisen kuningatar Elisabethin mummolana. Siellä on myös syntynyt prinsessa Margaret Rose, jonka kaunis valokuva oli esillä. Yksi huone kokonaisuudessaan oli omistettu kuningataräidille, ja siellä oli myös hänen tyttäriensä Elisabethin ja Margaretin tavaroita.

Näissä viidessä linnassa vierailimme eri päivinä. Niissä oli niin paljon katsomista ja tietoa, että olisimme menneet varmaan sekaisin, ellei

niitä olisi hajautettu juuri näin.

Eihän Skotlannissa voi käydä tutustumatta ainakin yhteen viskitislaamoon. Emme siis tehneet poikkeusta. Meidän kohdetislaamomme oli Edradour, jota sanotaan Skotlannin pienimmäksi tislaamoksi. Siellä valmistetaan mallasviskiä vielä vanhanaikaisesti käsin. Saimme markkinointihenkilöltä, kilttipukuiselta komealta herralta, tyhjentävän opastuksen viskinvalmistuksesta ja tietenkin maistiaiset. Ja kyllä ryhmämme jätti varmaan ihan mukavankokoisen summan myymälän kassaankin.

Viimeisenä päivänä Edinburghin kaupunkikierroksella meillä oli eri kuljettaja kuin muina päivinä. Tämä oli hieno asia, sillä tämä uusi kuljettajamme oli aikaisemmin ajanut Edinburghin julkisen kaupunkiliikenteen busseja ja tunsi siis kaupungin kuin omat taskunsa. Näimme tuona päivänä kaupungin merkittävimmät nähtävyydet kuningattaren palatsi mukaan lukien. Viimeisen päivän ohjelmaamme sisältyi vielä käynti Da Vinci -koodin tunnetuksi tekemään Rosslynin kappeliin. Se oli kaunis, pieni, hyvin koristeltu kappeli jonkin matkaa kaupungin ulkopuolella.

Kauniita maisemia näimme ympäri Skotlantia länsi- ja pohjoisosien Ylämaan nummilta itä- ja eteläosien viljaviin vainioihin. Näimme myös St.

16

Andrewsin pienen kaupungin, jossa on kuitenkin kuuluisa yliopisto, sekä upeat, vanhat, maailmankuulut golfkentät. Teimme kiertoajelun näiden kenttien ympäri ja tunsimme historian havinan.

Yövyimme kolmessa eri hotellissa, kaksi yötä kussakin. Hotellit olivat ihan hyviä, ainoastaan ensimmäisen hotellimme puutteena oli lähes hissittömyys. Vain yksi pieni, erittäin hidas ja melko epävarma hissi oli käytössä, mutta sen korvasivat nuoret miehet, jotka hoitelivat laukkujen kantamisen ylös ja alas.

Matka oli ainakin minun mielestäni erittäin onnistunut, ja uskon, että muut ryhmämme jäsenet yhtyvät tähän. Myös Retkiopas-Linda oli todella hyvä opas. Hän oli asunut Edinburghissa 14 vuotta ja opiskellut siellä historiaa, joten kuulimme paljon jakobiittikapinoista yms. sekä sikäläisistä tavoista ja käytännöistä. Kuulimme myös tyhjentävän selostuksen Brexitin nykytilanteesta ja kansalaisten suhtautumisesta siihen.

Paljon kiitoksia Tarjalle koko meidän ryhmämme puolesta! ■ Arja Vesikallio Kouvolan-Utin Sotilaskotiyhdistys ry

Tarja Kiira

17

Jarno Mela

Puheenjohtaja Riitta Rainio ja varapuheenjohtaja Pirkko Huovinen vastaanottamassa vieraita. Tervehtimässä Helsinki-Santahamina Sotilaskotiyhdistyksen puheenjohtaja Terhi Tolla.

Helsingissä juhlittiin yhdistyksen sataa vuotta

R

akkaan yhdistyksemme kunniakasta taivalta kerääntyi juhlistamaan 70 kutsuvierasta -yhteistyökumppaneitamme, sisaryhdistysten puheenjohtajia ja tietysti omia sisariamme. Täsmälleen 100 vuotta sitten 11.11.1918 kokoontuivat Helsingin Antinkadulla aktiiviset maanpuolustuksesta kiinnostunet naiset perustamaan sotilaskotiyhdistystä. Perustajajäsen Katri Bergholmista tuli yhdistyksemme ensimmäinen puheenjohtaja.

Helsingfors Marthaförening luovutti käyttöömme kodikkaat tilansa Simonkadulla.

Kuvakooste kertokoon mieleenpainuvasta illasta. ■

Riitta Lentilä Helsingin Sotilaskotiyhdistys ry

Jarno Mela

Kaartin Soittokunnan soittajat viihdyttivät musisoinnillaan niin vieraiden saapuessa kuin ruokailun ja kahvittelun aikana. Soittajien säestyksellä sotilaskotijärjestön kunniamarssi Sotilaspoika sujui yleisöltäkin tahdikkaasti.

Puheenjohtaja Riitta Rainio toivottaa juhlaväen tervetulleiksi. Taustalla Katri Bergholmin kuva todistamassa tapahtumaa.

Prikaatikenraali Pentti Airiolta kuultiin juhlaesitelmä ”Helsinkiläista sotilaskotityötä 100 vuotta”. Etenkin yhdistyksen syntyvaiheet olivat varmasti monille kuulijoille uutta ja kiinnostavaa historiaa.

Viipurin Lauluveikkojen kvartetti ilahdutti läsnäolijoita erinomaisella ohjelmistollaan, mm.

Leevi Madetojan serenadi ”Hän kulkevi kuin yli kukkien” ja lopuksi aina yhtä koskettava Jean Sibeliuksen Finlandia. Kiitokset laulajille.

Tarjoilupäällikkö Liisa Siiralan avustajiensa kanssa loihtimat herkut tarjolla juhlavieraille.

Lappeenrannan Sotilaskotiyhdistys

Lappeenrannan sotilaskodin vuonna 1922 käyttöön otetussa salissa järjestettiin tuhansia tilaisuuksia. Penkit hankittiin elokuvanäytäntöjä varten. Sali 1930-luvulla.

Poimintoja Lappeenrannan Sotilaskotiyhdistyksen 100-vuotiselta taipaleelta Lappeenrannan Sotilaskotiyhdistys julkaisi allekirjoittaneen kirjoittaman satavuotishistoriikkinsa ”Kotoisasti Sotkussa” juhlansa yhteydessä 18.11.2018. Tuolloin tulee kuluneeksi päivälleen sata vuotta yhdistyksen perustamiskokouksesta, joka pidettiin Lappeenrannan Raatihuoneella kansalaissodan jälkitunnelmissa.

O

pettaja Edith Sahlgrenin johtamana aloittanut yhdistys sai sotilaskodin perustamista varten viisi huonetta entisen Seurahuoneen tiloista, joka oli siirtynyt kansalaissodan jälkeen Lappeenrannan suojeluskunnan käyttöön. Saksalaisten jääkärien majoittumisen jälkeen sinne saatiin kalustettua kaupunkilaisten lahjoituksin

20

viihtyisä sotilaskoti, joka avattiin jouluaattona.

Elintarvikepulasta huolimatta kodissa oli tarjolla kahvia ja teetä, mutta ilman sokeria. Joulujuhlaa vietettiin joulukuusen koristamassa kodissa. ”Kotiin pääsi asiakkaaksi, jos kantoi sotilaspukua, mutta asiakkaaksi pääsi myös aatteelle suopea siviili, joka lukemisen lisäksi saattoi pelata erän

shakkia tai ottelun suosittua korttipeliä Mustaa Pekkaa,” kertoi pakinoitsija Koukka sotilaskodin alkuvaiheista.

Lappeenrantaan 1800-luvun lopulla rakentuneen varuskunnan alueella oli tykistöä majoitettuna, ja siellä oli tykkiväen koulu.

Sotilaskodin avauduttua oppilaiden ei tarvinnut viettää aikaansa ”pelkästään kasarmilla tai katuja kuljeskellen”. Rykmenttien soittokunnat, pieni kirjasto ja luentotilaisuudet viihdyttivät kodissa asioineita sotilaita. Kodin toimintaan kerättiin varoja yhdistyksen järjestämissä hyväntekeväisyyskonserteissa, ja maalaisia kehotettiin tuomaan sinne maitoa ja ”Jumalan viljaa”. Historiateos kertoo, kuinka sotilaskoti sai kahvitettavakseen kaupunkiin Saimaa-laivalla saapuneen ”Valkoisen kenraalin” Carl Gustaf Mannerheimin elokuussa 1919.

Menestyksekkään ensimmäisen toimintavuoden jälkeen tuli 1920-luvun lopulla voimaan iltalomakielto, jolloin rykmentin ulkopuolella liikkuminen oli kiellettyä kello kuuden jälkeen.

Asiakaspulasta kärsinyt sotilaskoti sai uudet toimitilat varuskunnan porttien sisäpuolella sijainneesta rakennuksesta, jonka tilat osoittautuivat ahtaiksi viihdetilaisuuksien järjestämiseen.

Everstin rouva Sisko Wilkama toi Helsingissä 6.-8.4.1921 ensimmäistä kertaa järjestetyiltä koko maan sotilaskotipäiviltä terveiset: yhdistysten piti kiinnittää huomiota sotilaiden henkisten harrastusten kehittämiseen, missä vain huoneiston laajuus sen salli. Vuoden lopulla kaksi vuotta asiakkaina olleet tykistörykmentit siirtyivät uusiin ”garnisoonipaikkoihin”. Tilalle muutti kaksi ratsuväkirykmenttiä: Uudenmaan rakuunarykmentti alkuvuodesta ja Hämeen ratsurykmentti kokonaisuudessaan syksyllä.

Yhdistyksen ponnistelut parempien toimitilojen saamiseksi sotilaskodille tuottivat tulosta, ja se sai käyttöönsä venäläisellä kaudella toimineen entisen ruokalarakennuksen eli artellin, jonka tilat kunnostettiin arkkitehti Sune Maconin tekemien suunnitelmien mukaisesti. Rakennuksen vihkiäisissä elokuussa 1922 kunniavieraita olivat ministeri Jalander sotaministeriöstä, everstit Ingelberg ja Solin sekä Sotilaskotiliiton puheenjohtaja Katri Bergholm. Vihkimisen suoritti sotarovasti Malin.

Uudet toimitilat näyttämöineen, kirjastoineen ja kirjoitushuoneineen sopivat mainosti varusmiesten päivittäiseen asiointiin sekä viihdetilaisuuksien ja elokuvanäytäntöjen järjestämiseen.

Lappeenrannan Sotilaskotiyhdistys

Varuskuntasoittokunta otti vastaan huhtikuussa 1964 Sotilaskotiliiton vuosikokoukseen saapuneet sisaret Lappeenrannan rautatieasemalla.

21

Suomen Sotilaskotiliiton toiset sotilaskotipäivät pidettiin Viipurissa 24.-26.4.1924, jonka jälkeisinä kahtena päivänä joukko Viipurin kokoukseen osallistuneita sisaria vieraili Lappeenrannan sotilaskodissa.

Viidensille sotilaskotipäiville kokoonnuttiin huhtikuussa 1933 Lappeenrantaan. Liiton puheenjohtaja Katri Bergholmin mukaan puheenjohtaja Edith Sahlgren oli, kuten edellä mainitulla vierailullakin, ollut ”kaikkia yhdistävänä ja lämmittävänä vierailumme keskus”. Edith Salhgrenin toiveissa oli uuden sotilaskodin rakentaminen, jota varten yhdistys tilasi piirustukset Viipurin läänin arkkitehti Jalmari Lankiselta. Uusi sotilaskoti jäi kuitenkin unelmaksi niin vuonna 1937 menehtyneelle Edith Sahlgrenille kuin yhdistyksellekin, jonka suunnitelmat uudesta kodista hukkuivat sotavuosiin.

Uudella puheenjohtajalla Kerttu Suurosella oli edessään raskaat vuodet yhdistyksen johdossa.

Koti palveli ennen talvisodan puhkeamista palvelukseen kutsuttuja reserviläisiä, ja yhdistys perusti kahvituvan Linnoitukseen. Sota-aikana yhdistys avusti kaupungissa toimineita sotilassairaaloita, lähetti rintamalle paketteja ja kuusi sisarta joukkojen mukaan. Helmikuussa 1940 sotilaskoti vaurioitui ilmapommituksessa, ja toiminnassa oli vain Viestin kahvitupa Leirin mäellä. Sotilaskodin varasto evakuoitiin Lemille.

Sotilaskotiliiton puheenjohtaja Toini Jännes oli ystävystynyt Lappeenrannan yhdistyksen puheenjohtaja Kerttu Suurosen kanssa, ja historiikissa on otteita heidän sota-ajan tunnelmissa käydystä kirjeenvaihdostaan.

Seppo Pelkonen

Seppo Pelkonen ikuisti tuhansien saapasparien kuluttaman Keskussotilaskodin portaikon ennen ovien sulkemista 31.5.1917.

22

Välirauhan aikana sotilaskodissa pyrittiin järjestämää perinteistä ohjelmaa, ja jatkosodan alettua sotilaskodista tuli keskus, ”josta toiminta suuntautui eri säteisiin maastoon” rajoille siirtyvien joukkojen mukana. Yhdistys piti kaupungissa kahta kanttiinia ja luovutti myös henkilökuntaa SKE:n palvelukseen.

Rauhan tultua vuonna 1944 avattiin vuonna 1943 perustettu Leirikoti 14.9., Keskuskoti 4.11. ja Linnanmäen koti 15.11. Pula-ajasta kärsinyt yhdistys aloitti vuoden 1947 maaliskuussa Sotilaskotiliiton kehotuksesta viljatuotteiden myynnin kuponkeja vastaan. Liiton pyynnöstä suostuttiin myös osallistumaan Helsingin Olympiastadionilla pidettyjen Suurkisojen muonituksen järjestämiseen. Kodissa vuosittain järjestettyjen tilaisuuksien määrä nousi sodan jälkeen viiteenkymmeneen.

Viisi- ja kuusikymmenlukujen taitteen tunnelmiin historiikin lukija pääsee Rovajärven leirimuistoista kootun reissuvihkon kertomusten parissa, ja voi tutustua myös mm. Pahkajärven leirikodin vihkiäisiin vuonna 1959.

Lappeenrannan Sotilaskotiyhdistys perusti vuonna 1971 liikkuvan sotilaskotityön jaoston ja sai käyttönsä ensimmäisen kanttiiniautonsa.

Yhdistys otti myös hoitoonsa Taipalsaaren ampumaradan sotilaskodin. Vuosikymmenen lopulla jätettiin kaupungissa jäähyväisiä Vekaranjärvelle muuttaneelle tykistörykmentille, joka jätti yhdistykselle muistokseen telamiinamunkin.

Leirin sotilaskodin uusitut tilat saatiin käyttöön 1980-luvulla, ja pyrittiin vastaamaan varuskuntien vähenemisestä johtuneisiin haasteisiin.

Liikkuvan sotilaskotityön ja maanpuolustustyön merkitys lisääntyi, ja historiikin mukana käydään mm. Lohtajan leirillä 1990-luvulla ja kahden sisaren mukana ECCHOS-työssä Sarajevossa.

Vuonna 2011 parinkymmenen vuoden poissaolon jälkeen asiakkaiksi palanneet rakuunat otettiin vastaan valatilaisuudessa jaettujen villasukkien kera. Yhdistyksen toiminnan sydämenä vuodesta 1922 Rakuunamäellä toiminut Keskussotilaskoti peruskorjattiin vuonna 2012, mutta muutaman vuoden kuluttua yhdistyksessä elettiin jo jäähyväisten aikaa. Keväällä 2017 suljettiin yhdistyksen monivaiheisesta historiasta kertovan rakennuksen sotilaskotiin johtaneet ovet viimeisen kerran. ■ Mervi Kansonen

Risto Hyvärinen

Sotkun palvelu viedään sinne, mihin kahvi tilataan.

Olipa kyse isommasta tai pienemmästä tapahtumasta, pyrimme huolehtimaan siitä, että pannu pidetään kuumana ja kahvi toimitetaan perille, tarvittiinpa meitä missä hyvänsä.

Rissalan Sotilaskotiyhdistys

Laura Nurminen ja Pippa Rantala keikalla varalaskupaikalla.

Tilanteita Lennoston sisarena

P

uolustusvoimien yksi pieni mutta tärkeä joukko-osasto, Karjalan lennosto, sijaitsee Siilinjärvellä, Savon sydämessä. Meidän sisarten on turvallista tehdä työtämme Hornetien siipien suojissa. Tästä seuraa myös oma erityispiirre, kova ääni. Kuulosuojaimet olisi syytä olla käsilaukun varusteina, kun työvuoroon saapuu. Useammin kuin kerran ovat Hornetit nousseet ilmaan juuri, kun saat auton parkkiin ja astut autosta ulos.

Se ääni, kun kone nousee ilmaan, ei ole pientä piipitystä, vaan todella korvia koetteleva jyrinä.

Ja harvoin vain yksi kone lähtee, yleensä perässä tulevat heti seuraavat.

Mieleen on jäänyt tilanne vuoden takaa isosta

Lennoston harjoituksesta, jossa Horneteille järjestettiin varalaskupaikka maantielle. Olimme kahden sisaren voimin viemässä munkkikahveja harjoitukseen sovitulle paikalle pakettiautolla.

Paikka oli juuri tuolla varalaskupaikalla. Takana oli jo pitkä päivä, lähes 10 tuntia liikenteessä, ja kotiin vielä muutaman tunnin ajomatka. Väsymystä oli jo ilmassa. Seikkailun jälkeen löysimme paikan, johon sotku pitäisi perustaa, matkaa sinne oli vielä noin 200 metriä. Päästäksemme sinne saimme ohjeen, että auton renkaat on puhdistettava hiekasta ym. pölystä. Pitkän päivän päätteeksi ei ohje naurattanut, hymy meinasi hyytyä. Ymmärsimme kyllä syyn, Hornetin

25

Pippa Rantala

kiitoradalla ei saa olla mitään ylimääräistä kivenmurua tai muuta roskaa. Siitäkin selvittiin, saimme neuvoteltua myyntipaikkamme kiitoradan päähän, ja asiakkaamme kävelivät tuon 200 metrin matkan luoksemme. Hymyllä ja sydämellä – yhdessä onnistuen selvitimme tilanteen. ■

Pippa Rantala Rissalan Sotilaskotiyhdistys ry Sotilaskotiliiton hallituksen jäsen

Kuulosuojaimet vai kamera esiin, kun Hornet tulossa laskutelineet jo esillä?

S

otilaskotisisarten vapaaehtoistyö on ns. kutsumustyötä. Sitä tehdään hymyllä ja sydämellä monin eri tavoin. Meille lennoston sisarille oman erikoisen lisänsä sotilaskotityöhön tuovat Ilmavoimien läsnäolo ja lennostolliset erikoistapahtumat.

Yksi oman sotilaskotiuran mieleenpainuvimmista keikoista on ollut muutaman vuoden takainen kansainvälisten vierailijoiden kahvitus hävittäjän toimintanäytöksen yhteydessä. Tilaisuus järjestettiin arkipäivänä kiitoradan päässä kenttäolosuhteissa. Tarkkailijoita oli useasta eri maasta monikymmenpäinen joukko. Se, että kahvilapalvelut oli tuotu keskelle ei mitään ja että tehtävän hoitivat vapaaehtoiset sotilaskotisisaret, jotka eivät saa työstä palkkaa, vaan ovat valmiita ottamaan vapaata omasta siviilityöstään, oli tarkkailijoiden mielestä lähes yhtä kiinnostavaa kuin noin 50 metrin päässä tehdyt Hornetin manööverit. Ja enpä ennen keikalle lähtöä arvannut, että päädyn keskustelemaan munkkien koostumuksesta ja valmistuksesta monella eri kielellä.

Kun kahvitus oli hoidettu ja tavarat laitettu kuljetusta varten valmiiksi, tarjoutui uusi unohtumaton elämys. Saimme kuljetusapua tilaisuudessa mukana olleelta partiolta. Enpä ennen ollutkaan tehnyt matkaa Pasilla. Oli oma juttunsa kiivetä

26

kulkuneuvoon ja perillä sieltä pois. Kestohymy kokemuksesta oli kasvoillani ainakin viikon verran.

Olipa kyse isommasta tai pienemmästä tapahtumasta, pyrimme huolehtimaan siitä, että siellä sode, missä varusmies. Pannu pidetään kuumana ja kahvi toimitetaan perille, tarvittiinpa meitä missä hyvänsä. ■ Tiina Brunell puheenjohtaja Rissalan Sotilaskotiyhdistys ry Tiina Brunell

Kestohymyt Tiinalla ja Pipalla tässä kulkupelissä.

Porin Sotilaskotiyhdistys

SuomiAreena -sisaret valmiina päivän myyntitapahtumaan: Sirpa Linneva-Huhtala (vas.), Mirja Järvenpää, Lempi Lindqvist.

Terveisiä Porista!

T

änä vuonna vietetään sotilaskotityön 100-vuotisjuhlaa, minkä kunniaksi Sotilaskotiliitto järjesti juhlakonsertin Järvenpäässä. Konsertista pääsi nauttimaan myös kaksitoista jäsentämme.

Toinen juhlavuoteen liittyvä tapahtuma oli Sotilaskotiperinneyhdistyksen lokakuussa Parolassa järjestämä sisarpäivä, jossa olimme mukana.

Päivä oli todella antoisa juhlaesitelmineen ja musiikkiesityksineen.

Porin Sotilaskotiyhdistyksen 73. toimintakausi on meneillään. Vaikka olemme ”pojaton”, emme ihan toimeton. Vuoden aikana on monia perinteeksi tulleita tapahtumia, joissa saamme olla järjestämässä kahvituksia. Yhteistyökumppaneitamme ovat eri maanpuolustusjärjestöt ja seurakunnat. MPK järjesti ensi kertaa Porissa toukokuun lopulla Kesäyön marssin. Järjestelytoimikunnassa oli useita eri järjestöjä, myös meidän yhdistyksemme. Kaiken kaikkiaan tapahtuman järjestäjien ja kävelijöiden määrä oli noin tuhat henkeä. Ensi vuoden toukokuussa marssitaan myös Porissa, ja tapahtumakeskus on Yyterin sannoilla.

SuomiAreena järjestettiin 13. kerran

heinäkuussa Porissa. Viikkoa mainostettiin superviikkona, koska samaan aikaan olivat Asuntomessut ja Pori Jazz. Pääsimme mukaan Puolustusvoimien osastolle Etelärantakadulle pitämään sotilaskotikanttiinia. Helteestä huolimatta sisaremme nauttivat viikon toiminnasta ja SuomiAreenan tuomasta ilmapiiristä. Saimme myös osallistua MTV:n aamulähetyksen munkkikahvitarjoiluun.

Superhelle verotti kävijämäärää suuresti.

Mottonamme on ottaa osaa erilaisiin tapahtumiin ja tehtäviin toiminnallisuuden vuoksi, vaikka taloudellinen tulos ei olisi mitenkään mairitteleva.

Syyskuun sisariltana kävimme Harjavallassa viehättävässä Kukkilintu-käsityömuseossa, jossa omistaja Marja Siura kertoi tarinoita aarteistaan.

Päätimme yhdessä myös mennä Porin upeaan teatteriin katsomaan esitystä ”Arsenikkia ja vanhaa pitsiä”. Esitys oli hauska murhamysteeri.

Yhteisöllisyys on voimavara! ■ Sirkka Mahkonen Porin Sotilaskotiyhdistys ry

Tuija Paakki/RVL:

Salme ja Sissikomppanian varusmies.

Koparaterveiset Napapiiriltä!

R

ovaniemen osasto on pieni jäsenmäärältään, mutta toiminta on aktiivista. Pyrimme omalta osaltamme toimimaan Sotilaskotiliiton ohjeiden mukaisesti. Olimme mukana mm. valtakunnallisessa pop up -tapahtumassa 7.5.2018 Rovaniemen Revontulikeskuksessa yhteistyössä paikkakunnalla toimivien toisten sotilaskotien kanssa, kukin omassa myyntipisteessään.

Rovaniemen osasto järjestää kerran kuukaudessa sisarillan jäsenilleen. Tänä vuonna meillä on ollut Rajavartiolaitoksen kanssa yhteisiä tilai-

28

suuksia, mm. Lapin lennosto 100 vuotta, Puolustusvoimien konserttikiertue, joissa esiinnyimme yhdessä Rajajääkärikomppanian kanssa. Rajasisaret myivät munkkia ja kahvia, ja Sissikomppanian pojat esittelivät omaa toimintaansa. Mukana olivat myös koirapartiot ja helikopterikalustoa miehistöineen.

Meidän lähin varuskuntamme on Ivalossa, jonne keskitämme kaikki varainhankintamme.

Teemme myös keikkoja Ivaloon munkin paistoon tulo- ja kotiuttamisjuhliin sekä tietenkin valatilai-

Tuija Paakki/RVL:

Kesäkiertue Rovaniemen Lordin aukiolla. suuksiin. Meiltä lähtee 2-5 sisaren ”iskuryhmä” tarvittaessa Ivaloon. Jos matka ei olisi noin pitkä, sisaret kulkisivat mielellään useammin auttamassa, mutta talvi ja pitkä matka rajoittavat kulkemista. Kiitos, että jaksatte, rajasisaret!

Lopuksi haluan siteerata rajasisar Ellaa (Kemijärven osaston kuulumiset vuonna 1993):

”Miehen vuoksi mie aherran: Suomen nuoren varusmiehen, raavaammankin rajamiehen, remseän reserviläisen, jokaisen Suomen sotilaan.

Siinäpä sisar sinulla hyvä syy hypätä, paras aihe ahkeroida.

Tuttu työ jo kotoa!

Ennen oli enemmän tunteen paloa, vaalittiin aatetta suurta jaloa.

Nyt on mahti rahan ja aineen, eletään alla stressin ja paineen.

Lastenlorun lainauksella lausun lopuksi toiveen: Mistähän saisi sellaista taikaa, joka tois takaisin HITUSEN mennyttä aikaa!”

Näillä sanoilla hyvää joulun odotusta kaikkialle Suomeen, kaikille sisarille! ■

Rajajääkärikomppanian vala Ivalossa.

Leena Ruosteinen Rajasotilaskotiyhdistys ry Rovaniemen paikallisosasto

29

Rajavartiolaitos viettää 100-vuotisjuhliaan vuonna 2019.

Tulevan juhlavuoden kunniaksi Lapin rajavartiosto käynnisti kampanjan ”Rajamiehen reseptit”. Rovaniemen rajasotilaskotisisaret ovat keränneet muiden Rajavartioston yhteistyötahojen kanssa uusia ja vanhoja reseptejä. ”Rajamiehen reseptit” julkaistaan Rajavartiolaitoksen juhlavuonna 2019.

Mettäkakut Ainekset: 125 g voita 2 ½ dl sokeria 2 ½ dl piimää ½ dl kuohukermaa 8 dl vehnäjauhoja 1 tl ruokasoodaa Valmistus: Kaikki sekaisin, pidetään yön yli jääkaapissa.

Taikinasta tulee muotilla 24 kakkua.

Paista uunissa 200 asteessa 10 minuuttia.

Ripottele päälle tomusokeria.

Jälleennäkemisen iloa Ivalon valapäivänä.

Tuija Paakki/RVL

Ilmavoimien 100-vuotistilaisuus.

Kerttu, Maire, Irja, Hilkka, Kyllikki ja Salme.

Reijo Sallinen

Oulujoen seurakunnan elojuhlassa kahvittamassa Eva Lindblad, Jaana Myllylä ja Olli Piikivi.

Varusmiesten hyvinvoinnin tukeminen Oulun Sotilaskotiyhdistyksen tavoitteena

V

aikka varusmiesten koulutus lakkautettiin Oulussa 20 vuotta sitten, tärkein strateginen tavoite on edelleen varusmiesten ja reservin kertausharjoituksissa olevien viihtyvyys, hyvinvointi ja maanpuolustusmyönteisyys. Yhdistys jakaa vuosittain stipendejä Lapin Rajavartioston Rajajääkärikomppaniassa, Jääkäriprikaatissa, Lapin Ilmatorjuntarykmentissä ja Lapin lennostossa sekä Kainuun Prikaatissa palvelleille varus-

32

miehille. Rajajääkärikomppaniassa palveleville kummipojille lahjoitetaan mm. Sotilaan virsikirjat ja lehtien vuosikertoja. Viime vuonna lahjoitusten määrä oli lähes 7 000 euroa. Kummipoikia pyritään muistamaan henkilökohtaisilla lahjoituksilla, mm. antamalla henkilökohtaisia kahvilippuja sotilaskotiin. Tänä vuonna on lahjoitettu villasukat jokaiselle kotiutettavalle varusmiehelle.

Sotilaskotipalveluja viedään lukuisiin harjoi-

Reijo Sallinen

tuksiin, Jääkäriprikaatin ja Lennoston valajuhliin Rovaniemellä, Kainuun Prikaatin kotiväenpäiville, Kainuun Prikaatin leireille Maijanlammelle sekä lennostojen harjoituksiin Oulunsaloon.

Velijaosto merkittävässä roolissa Ilman kiinteää sotilaskotia toimintamme on pääsääntöisesti pyörien päällä. Myyntiauton palvelujen lisäksi toimintaa on monessa eri paikassa, jolloin kaikki materiaali on toimitettava kyseessä olevaan kohteeseen – on sitten kysymys perinteisestä sotilaskotitoiminnasta, kahvittamisesta tai muonituksesta. Vaikka monella sisarellakin on Puolustusvoimien ajolupa, tarvitaan velijaoston jäseniä myyntiauton lisäksi myös tila-auton kuljettajaksi. Messuilla ja muissa suurissa tapahtumissa velijaosto huolehtii monenlaisista tehtävistä. On telttojen pystyttämistä ja purkamista, kahvin keittämistä kenttäolosuhteissa, tavaroiden ja sisarten kuljettamista. Velijaosto huolehtii myös yhdistyksen ajoneuvojen kunnosta ja käyttövuoroista. Velijaosto on todellinen kantava voima yhdistyksessä.

Velijaostolla oli merkittävä osuus leipomokontin suunnittelussa ja hankinnassa. Konttia lainattiin kesäkuussa Ilmavoimien 100-vuotisjuhlanäytökseen Tikkakoskelle. Velijaosto teki suuren työn kontin siirtämisessä ja palauttamisessa. Kaikkiaan 15 oululaista jäsentä oli mukana tuossa hienossa tapahtumassa.

Oulun SKY:n jäseniä ja leipomokontti oli mukana Ilmavoimien 100-vuotisjuhlanäytöksessä Tikkakoskella. Kuvassa Maija-Liisa Ahtiainen ja Eeva Lampela aloittelemassa munkkien leipomista.

Erinomaista yhteistyötä aluetoimiston kanssa Yhteistyö Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun aluetoimiston kanssa on toiminnan kivijalka. Aluetoimisto käyttää Oulun Sotilaskotiyhdistyksen Oulun Sotilaskotiyhdistys

Aluetoimistolla ja sotilaskotiyhdistyksellä on vuoden mittaan monia tapaamisia. Kuvassa aluetoimiston päällikkö, evl Mika Seppä (vas.), puheenjohtaja Maria Vesterinen ja varapuheenjohtaja Iina Tuomela.

33

vaalivat osallistumalla MPK:n ja lukuisien maanpuolustusjärjestöjen toimintaan sotilaskotipalveluiden, kahvitusten ja muonitusten muodossa.

Myös Oulun luterilaiset seurakunnat, kaupunki ja tuomiokapituli ovat yhteistyökumppaneita. Messuilla ja muissa suurissa tapahtumissa saamme näkyvyyttä ja voimme kertoa toiminnastamme.

Olemme saaneet paljon jäseniä näiden tapahtumien kautta. Näistä tapahtumista saadaan myös tuloja yhdistyksen toiminnan pyörittämiseksi.

Sotilaskotityö kiinnostaa kaikenikäisiä Sinikka Louhimaa kaataa kahvia sotaveteraanien rosvopaistitapahtumassa. palveluja kaikissa tilaisuuksissaan. Yhteysupseeri osallistuu aktiivisesti hallituksen kokouksiin.

Aluetoimiston päällikön ja yhteysupseerin sekä yhdistyksen puheenjohtajien kanssa pidetään säännöllisin väliajoin neuvotteluja. Parhaillaan toteutuvissa Suur-Oulun kutsunnoissa sotilaskoti on mukana tarjoamalla munkkikahvit kutsunnanalaisille. Aluetoimisto on myös antanut yhdistyksen edustajille mahdollisuuden kertoa lyhyesti sotilaskotityöstä. Aluetoimiston ja sotilaskotiyhdistyksen yhteinen juhlaseminaari toteutui 5.12.

Vuoden mittaan on lukuisia yhteisiä tapaamisia.

Maanpuolustushengen edistäminen tärkeä tehtävä Sotilaskotijärjestön tehtävänä on myös toimia maanpuolustushenkeä ja -valmiutta edistävänä vapaaehtoisjärjestönä. Tätä tehtävää Oulun jäsenet

Sotilaskotityö on löytänyt paikkansa oululaisessa maanpuolustuskentässä. Sotilaskotitoiminta koetaan kiinnostavana. Saamme jatkuvasti kaikenikäisiä uusia jäseniä, myös miespuolisia. Pitkän aikaa jäseniä on liittynyt yli kymmenen vuodessa.

Vaikka iäkkäitä jäseniä poistuu keskuudestamme, jäsenmäärämme ei ole vähentynyt. Yllättävän moni nuori on todennut haluavansa tulla mukaan sotilaskotityöhön, koska he kokevat voivansa tehdä maanpuolustustyötä aivan käytännössä tässä monipuolisessa järjestössä. Nuoret jäsenet ovat myös uskaltaneet ottaa vastuullisia tehtäviä. Vapaaehtoisen työn määrä oli viime vuonna 15 070 tuntia. LSK- ja leipomotoiminta ovat jatkuvaa poikkeusolokoulutusta. Tuntimäärä on lähes kaksinkertaistunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tänä vuonna toiminta on ollut yhtä aktiivista.

Liiton toiminta yhdistävä tekijä Sotilaskotiliitto on perustettu koordinoimaan ja ohjaamaan sotilaskotiyhdistysten toimintaa. Liiton yksi perustehtävä on varmistaa sotilaskotiyhdistysten toimintaedellytykset, elinvoimaisuus ja järjestön maanpuolustusvalmius. On erinomainen asia, että on olemassa liitto sotilaskotiyhdistyksiä varten. Liiton toimiston henkilökunta ja puheenjohtaja ovat hyvin tavoitettavissa. Keskusteluyhteys toimii erinomaisesti, ja tarvittaessa saa aina apua ja neuvoja. ■ Tellervo Suoranta-Sallinen Oulun Sotilaskotiyhdistys ry

Sisaret veteraaneja muonittamassa.

34

Pohjankankaalla harjoitellaan poikkeusolojen sotilaskotitoimintaa ARROW 2019 -harjoituksessa 7.-18.5.2019.

Harjoituksen johtaa 2. Sotilaskotipiiri.

Arrow 2019 -harjoituksessa teemme sotilaskotityötä leirikodilla, saamme koulutusta eri tehtäviin sekä kokemusta maastossa toimimisesta.

Haemme harjoitukseen sisaria 2. Sotilaskotipiirin alueelta. Tehtäviä harjoituksessa on varastossa, leipomossa, toimistossa, leirikodilla ja myyntiautoissa. Harjoituksessa kierrätetään tehtäviä.

Yhteensä harjoitukseen valitaan noin 20 sisarta, jotka täyttävät seuraavat kriteerit: • • • • •

maastokelpoinen, hyvä terveys, yhteistyökykyinen ja valmis oppimaan uutta sekä tekemään kovasti työtä.

Harjoituksen sotilaskotitoiminta jaksotetaan kahteen osaan, 1. ryhmä 7.-12.5.2019 ja 2. ryhmä 12.-18.5.2019. Leirillä on telttamajoitus.

Sisarille maksetaan matkakustannukset, päivärahaa ei makseta.

Vapaamuotoiset hakemukset (lyhyesti sotilaskotityö, harjoitukset ja koulutus) 31.1.2019 mennessä osoitteeseen Kirsi Tulkki, Notkotie 1 F 57, 37130 Nokia, oman yhdistyksen tai paikallisosaston puheenjohtajan puollolla varustettuna.

Lisätietoja antaa harjoituksen johtaja Kirsi Tulkki, puh. 050 381 0201 tai kirsitulkki@gmail.com.

35

Anneli Ståhl

Anneli Ståhl

. t tuoreita munkkeja

Asiakkaat jonottava

Munkkeja leipom

assa Leena Sairane

n.

Munkkiaihiot pakasteesta Lahden Sotilaskotiyhdistyksellä ei ole omaa leipomoa Hämeen Rykmentin lakkauttamisen jälkeen. Kokonaisturvallisuus-tapahtumaan syyskuussa 2018 Lahden messukeskukseen odotettiin tuhansia kävijöitä. Mistä munkit, nyt hyvät neuvot olivat tarpeen.

O

limme tilanneet tapahtumaan kenttäleipomon, mutta tiesimme, ettemme pysty leipomaan tarvittavaa munkkimäärää tekemällä taikinat paikan päällä. Olimme yhteydessä Valkealan Sotilaskotiyhdistykseen ja kysyimme mahdollisuutta ostaa munkkiaihioita pakastettuna.

Valkealan Sotilaskotiyhdistyksen leipuri Sanna Inkilä testasi ”Munkkimix”-aihioiden pakastamisen ja paiston sulatuksen jälkeen. Tulos oli hyvä,

ja uskalsimme turvautua pakasteaihioihin, joita tilasimme 2000 kpl tapahtuman munkinpaiston ja -myynnin turvaamiseksi. Pakasteaihioiden kuljetus saatiin hoidettua tuttavan pakastekuljetusautolla, ja saimme aihiot myös sijoitettua heidän pakastimeensa, joka oli lähellä messualuetta.

Ensimmäisenä messupäivänä kokeilun jälkeen, kun aihiot saivat sulaa rauhassa, olivat munkit hyvän kokoisia eivätkä tarvinneet nostatuskaap-

pia. Paiston jälkeen munkkien pinta oli hieman röpelöinen, mutta sokerointi korjasi asian.

Paistoimme messuilla kahden päivän aikana n. 4500 munkkia, joten ”pakkasaihioapu” oli todella tarpeen. Toinen messupäivä oli kiireinen, ja munkit menivät suoraan paistosta myyntiin.

Myyntipisteitä tapahtumassa oli kolme: teltta ja kaksi autoa. Yhteisöllisyys toteutui monella tapaa.

Suurkiitos Valkealan Sotilaskotiyhdistykselle avoimesta suhtautumisesta ja työstä munkkiai-

hioiden kanssa, kiitokset Riihimäen, Valkealan, Tampereen seudun ja Helsinki-Santahaminan sotilaskotiyhdistyksille sisaravusta. Kiitos myös Hämeenlinnan Sotilaskotiyhdistykselle tehokkaan ja erittäin hyvin toimivan rasvakeittimen lainasta, se helpotti munkinpaistoa todella paljon. ■ Katriina Jouko ja Anja Rehula Lahden Sotilaskotiyhdistys ry

Sotilaskotijärjestön tuotteita tilattavissa Metallinen PIPARMINTTUPASTILLIRASIA sotilaskotilogolla.

Rasian koko n. 4 cm x 6 cm x 1,8 cm.

Hinta on 3,00 €/kpl sekä postikulut.

Tuotteiden tilaukset yhdistyksittäin Lyytin kautta linkistä https://www. lyyti.fi/questions/09fd104d0c.

Arabia Forte -SOTILASKOTIMUKI on hyvä lahjatuote ja muisto palvelusajasta, se kannattaa pitää sodessa hyvin esillä myös myyntituotteena. Arabia on valmistanut Sotilaskotiliitolle erikoismukin omalla painoaineistolla. Arabia Forte -muki kestää käyttöä ja konepesua sekä pinoutuu erinomaisesti.

Hinta on 16,00 €/kpl sekä postikulut.

Tuotteiden tilaukset yhdistyksittäin Lyytin kautta linkistä https://www. lyyti.fi/questions/93ed7457ba.

37

Monessa mukana Sotilaskotiyhdistysten jäsenet kertovat, mitä heidän sotilaskotiharrastukseensa sisältyy ja missä muussa harrastustoiminnassa ehtivät olla mukana. Voit antaa toimitukselle vinkkejä tuntemistasi järjestön jäsenistä, joilla on muitakin mielenkiintoisia harrastuksia eli jotka ovat ”monessa mukana”.

Nimi: Minna Mikkola Ikä: 38 Perhe: Kaksi poikaa, Tomi 19 v. ja Tuukka 13 v. sekä avomies Teemu, koira Etta ja kaksi kissaa, Harmi ja Virhe.  Mikä sana kuvaa minua parhaiten?

Touhukas.

Sotilaskotiyhdistys: Niinisalon Sotilaskotiyhdistys ry Yhdistykseen liittymisvuosi: 2004 Mikä sai tulemaan mukaan vihreään joukkoon?

Ystävän houkuttelu ja tutustuminen mukaviin sisariin sekä hyvää mieltä synnyttävä yhdistyksen toiminta.

Mitä kuuluu sotilaskotiharrastukseeni?

Olen tällä hetkellä herättelemässä harrastusta aktiivisemmaksi, kun ns. ruuhkavuodet alkavat hellittää. Koko ajan olen ollut osana grillijaostoa, mutta myös muut jaostot kiinnostavat, ja tarkoitukseni on päästä niihin piankin tutustumaan.

Hallituksessa olin jo vuosia sitten, mutta nyt 2018 uudelleen. Tämän vuoden syyskokouksessa minut valittiin puheenjohtajaksi 2019-2021.

Mitä muuta ehdin harrastaa ja mistä näiden harrastusten parissa erityisesti nautin?

Pelaan sählyä ja jääkiekkoa naiskaveriporukalla, emme kuitenkaan ole vielä mitään sarjatasoa.  Vuonna 2018 olen ollut kaverini kanssa järjestämässä lasten eräleiriä ja Naisten jahtipäivää metsästysseuran mukana. Tänä vuonna vedin myös muutaman Leader-projektin, jolla kunnostettiin metsästysseuran tiloja. Olen mukana milloin missäkin, riippuu ideoista! Nautin erityisesti ryhmässä olemisesta ja yhteistyöstä. Kummilapset, veljeni ja mieheni siskon pienet lapset pistävät myös liikkeelle, ja ystävät ovat perheen lisäksi tärkeitä elämässäni.

Mikä on tässä harrastuksessa parasta?

Leppoisa yhteisö, jossa hommat luistavat hyvällä yhteishengellä. Hymy varusmiesten kasvoilla!

Motto Matti Nykäseltä lainattu: ”Elämä on ihmisen parasta aikaa!” 

Muistamme Varpu Pöyry (1923-2018) Pitkän, vaiheikkaan elämän ja myös raskaan lotta- ja sotilaskotitaipaleen kulkenut sisar Varpu Pöyry nukkui pois 12.7.2018. Varpu syntyi Karjalassa, Pyhäjärven Konnitsan kylässä 3.3.1923. Perhe oli isänmaallishenkinen ja majoitti kotonaan talvisodan rintamalle matkaavia sotilaita. Evakkomatka päätyi Isoonkyröön, jossa Varpu kävi lottakurssin ja antoi lottalupauksen 1941. Ensimmäinen komennus oli lääkärilotaksi Vaasaan. Myöhemmin Varpulle osui komennus kaatuneiden evakuointikeskukseen. Tässä raskaassa tehtävässä Varpu palveli vielä Lapin sodassakin.

Avioiduttuaan 1946 perhe palveli Jääkäripataljoona 1:n esikunnassa Vaasassa: aviomies Urho sotilasmestarina ja Varpu esikunnan kanslistina. Varpu liittyi Vaasan Sotilaskotiyhdistykseen ja toimi vuosien mittaan sekä johtokunnassa että hengellisen jaoston ja sairaalajaoston päällikkönä.

Vuonna 1964 JP1 siirtyi Sodankylään ja vei Pöyryn perheen mukanaan. Siellä jatkui sekä kanslistin työ että ahkera toiminta paikallisessa sotilaskotiyhdistyksessä. Sodankylän aika jäi Varpulle pysyvästi mieleen rakkaana ajanjaksona. 1985 puolison kuoltua ja eläkkeelle

jäätyään Varpu palasi Vaasaan. Sotilaskoti- ja veteraanitoiminta toivat vaihtelua arkeen. Sotilaskotiuraa kertyi kunnioitettavat 72 vuotta.

Vaasan Sotilaskotiyhdistyksen kunniajäseneksi Varpu kutsuttiin vuonna 2013. Varpu Pöyrylle myönnettiin Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan 1. luokan mitali kultaristein 1983. Sotilaskotiliitto on huomioinut Varpua hopeisella ansiomerkillä, maanpuolustusmitalilla sekä 60-vuotismerkillä.

Elokuussa Varpun siunauksen jälkeen sotilaskodissa vietettiin kaunis ja mieleenpainuva muisteluhetki. Tilaisuuteen osallistuivat jo edesmenneen pojan lapset, lastenlapset sekä runsas joukko veteraaneja ja sisaria. Mieleen jäivät erityisesti pastori Lehtinevan lämpimät sanat Varpusta, jolle koti, uskonto ja isänmaa olivat elämän ohjenuorana.

Varpua lämmöllä muistaen Vaasan Sotilaskotiyhdistys – Vasa Soldathemsförening ry Raisa Kari

Sotilaskoti-lehden toimitus toivottaa kaikille lukijoille hyvää ja rauhallista joulua!

39

OIT US TAU LU ILM Ilmoitustaulu!

Muistathan,

että juhlavuoden verkkokauppa suljetaan vuodenvaihteessa.

Vielä ehtii ostoksille!

Onnittelut

Vihreät joulutortut 1 pkt torttutaikinaa 1 pkt vihreitä kuulia kananmunaa voiteluun tomusokeria koristeluun

Ohje: Muotoile taikinasta haluamasi muotoisia torttuja.

Halkaise vihreä kuula.

Paina torttuun paikka halkaistulle kuulalle ja aseta se paikkaan halkaisupinta alaspäin.

Voitele tortut kananmunalla.

Paista 225°C n. 12 min.

Koristele jäähtyneet tortut tomusokerilla.

tänä vuonna 100-vuotisjuhliaan viettäville yhdistyksille: • NMKY:n Sotilaskotiyhdistyksen perustama ensimmäinen sotilaskoti 7.5.1918 • Helsingin Sotilaskotiyhdistys ry • Hämeenlinnan Sotilaskotiyhdistys ry • Lappeenrannan Sotilaskotiyhdistys ry • Mikkelin Sotilaskotiyhdistys ry • Rannikkosotilaskotiyhdistys ry • Turun Sotilaskotiyhdistys ry

Sotilaskotiliiton kulttuurimatka järjestetään Wieniin ja Prahaan 5.-10.5.2019.

Matkaohjelma julkaistaan 7.1.2019 Sotilaskotiliiton kotisivuilla www.sotilaskotiliitto. fi/ajankohtaista.

40

Seuraavan Sotilaskoti-lehden aineistopäivä on 14.1.2019.

Lehden teema on ”Yhdistystoiminta”, mutta myös muista aiheista voi kirjoittaa. Kirjoitusvuorossa ovat Hämeenlinnan, Lahden, Korian ja Mikkelin sotilaskotiyhdistykset sekä Rannikkosotilaskotiyhdistyksen Suomenlinnan paikallisosasto ja Rajasotilaskotiyhdistyksen Helsingin ja Suomussalmen paikallisosastot. Kirjoitukset ja kuvat lähetetään osoitteeseen toimitus@sotilaskotiliitto.fi.