Sotilaskoti 3 2015 netti by Sotilaskotiliitto

3/2015

• • • •

Teemana vapaaehtoinen maanpuolustus Yhteistyötä koulutuksessa Kanttiinitoiminta kaupunkimaastossa Poikkeusoloasiaa poikkeusoloissa

Sisältö

48. vuosikerta – n:o 3/2015 Julkaisija: Sotilaskotiliitto – Soldathemsförbundet ry Simonkatu 12 A 9 00100 Helsinki Puh. 045 123 2820 www.sotilaskotiliitto.fi

Pääkirjoitus ....................................................................... 3 Ledare............................................................................... 4 Tuloksellista koulutusyhteistyötä ...................................... 6 Kanttiinitoiminta kaupunkimaastossa................................ 8 Vapaaehtoinen maanpuolustus sotilaskotisisaren ajatuksin ............................................. 12 Poikkeusoloasiaa poikkeusoloissa ................................. 14 Sisarvuoroja ja siivousta, palaveria ja pakkaamista – vapaaehtoisesti............................................................. 16 Kodittomat osastot rajasotilaskotien tukena .................. 17 Kirkkoilta Kajaanissa....................................................... 21 Sotkumuki Roomassa..................................................... 22 Vierailulla Oulun hiippakunnan piispantalossa ............... 23 Sotilaskotityötä Hangossa 90 vuotta Vihreät sisaret muistelevat............................................... 24 Terveiset mukavalta Irlannin kiertomatkalta! .................. 26 Avustus- ja eläkesäätiö Tuki............................................ 27 Haettavana uskollisuus- ja virkistyslomat 2015 ............. 27 Ryijyn tarina kiinnosti monia lehden lukijoita .................. 28

Päätoimittaja Karoliina Hofmann karoliina.hofmann@sotilaskotiliitto.fi Puh. 040 704 6755 Toimitus Sotilaskotiliitto Simonkatu 12 A 9, 00100 Helsinki Valmiit aineistot: toimitus@sotilaskotiliitto.fi Toimitustyö Elina Halminen Puh. 044 518 1803 Osoitteenmuutokset ja tilausten peruutukset tehdään suoraan sotilaskotiyhdistykseen. Paino SLY-Lehtipainot Oy/ Kirjapaino Uusimaa Teemat 2015 N:o 4 Lähtökohtana varusmies (Asiakaslähtöinen palvelu) Aineisto 3.8., ilmestyy 22.9. N:o 5 Yhteisvastuullisuus Aineisto 2.11., ilmestyy 14.12.

Sotilaskotiliitto vahvisti organisaatiotaan........................ 28 Historian havinaa............................................................. 28 In memoriam................................................................... 29 Ilmoitustaulu..............................................................................32 Kansikuva: NASTA-harjoitus Santahaminassa. Kuva: Merja Autio.

Aikakauslehtien Liiton jäsen ISSN 0355-9343

Pääkirjoitus

Juha Niemi Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen (MPK) koulutuspäällikkö 16.6.2015

Miten luodaan edellytykset poikkeusolojen toiminnalle?

Kanttiinijohdon ja -joukkojen koulutusohjelma

otilaskotiliitto ja Maanpuolustuskoulutusyhdistys (MPK) tekevät ja toteuttavat tiivistä koulutusyhteistyötä. Tämä on ollut molemmille osapuolille mieluisaa yhdessä tekemistä. Sotilaskotiliitto päätti hyödyntää poikkeusolojen koulutuksessaan täysimääräisesti MPK:n tarjoamia mahdollisuuksia kanttiinijohdon ja -joukkojen koulutuksessa. Näin on päästy pitkäjänteisesti luomaan edellytyksiä poikkeusolojen toiminnalle. Kyseistä mallia voisivat käyttää muutkin MPK:n järjestöt yhteistyön kehittämisessä. Kaikki alkoi siitä, kun harjoituskokemusten perusteella nousi tarve suunnitella sotilaskotijohdolle ja -joukoille koulutusohjelma, joka harjoittaa sisaria poikkeusoloihin sekä lisää johtamiskokemusta. Myös Puolustusvoimien asettamat vaatimukset edellyttivät laajemman koulutuskokonaisuuden suunnittelua. Tuloksena laadimme MPK:lle Sotilaskotijohdon johtamiskoulutusohjelman, jonka ensimmäinen johtamisen koulutusmoduuli toteutettiin jo syksyllä 2013. Vuonna 2014 testattiin Sotilaskotiliiton valmiussuunnitelmaa valmiusharjoituksessa, jossa sisaret toimivat sotapelissä tilanteenmukaisesti omissa poikkeusolojen tehtävissään. Kouluttajina toimivat MPK:n reserviläiset. Harjoitus oli menestys. Harjoituksen perusteella Sotilaskotiliitto asetti tavoitetilan, ja harjoituksesta kerätty kokemus siirretään käytäntöön. Tulevaisuudessa tavoitteena on, että Sotilaskotiliiton omat kouluttajat ja poikkeusolojen tehtäviin sijoitetut sisaret kykenevät toteuttamaan kaikki koulutusohjelmassa esitetyt koulutuskokonaisuudet. Vuonna 2015 Sotilaskotiliiton edustajat olivat mukana oppimassa MPK:n esikuntatyöskentelykurssilla. He toimivat esikunnan yhteydessä kanttiinitoiminnan suunnittelutehtävissä. Samalla haettiin kokemusta ja oppia vuoden 2016 valmiusharjoituksen sotapelin peliryhmän apukouluttajiksi. Koulutusohjelman päivitys on käynnistetty. Jo nyt tehty työ on selkeyttänyt toimintaa. Puolustusvoimat on ottanut kanttiinitoiminnan hyvin huomioon omissa suunnitelmissaan, harjoituksissaan ja normeissaan. Tulevaisuus näyttää hyvältä. Uskon vakaasti Sotilaskotiliiton saavuttavan kouluttajaomavaraisuuden vuoteen 2020 mennessä.

Ledare

Juha Niemi Utbildningschef vid Försvarsutbildningsföreningen (MPK) 16.6.2015

Hur skapar man goda förutsättningar för verksamheten vid undantagsförhållanden? Utbildningsprogrammet för kantinledning och -trupper

oldathemsförbundet och Försvarsutbildningsföreningen (MPK) har ett nära utbildningssamarbete. Detta har varit en trevlig gemensam sysselsättning för bägge parter. Soldathemsförbundet beslutade att i sin utbildning gällande undantagsförhållanden fullt ut dra nytta av de möjligheter som MPK erbjuder för utbildning av kantinledningen och -trupperna. På detta sätt har vi lyckats skapa goda förutsättningar för verksamheten vid undantagsförhållanden. Denna modell kan utnyttjas även av andra MPK-organisationer vid utvecklingen av samarbetet. Allt började när man utifrån erfarenheter från övningar märkte att det fanns behov av ett utbildningsprogram för soldathemsledningen och -trupperna, där systrarna får öva arbete vid undantagsförhållanden samt skaffa sig ytterligare ledarskapserfarenhet. Även Försvarsmaktens krav förutsatte planering av en mer omfattande utbildningshelhet. Som ett resultat utarbetade vi för MPK ett utbildningsprogram om ledningen av soldathem. Den första utbildningsmodulen genomfördes redan hösten 2013. År 2014 testades Soldathemsförbundets beredskapsplan vid en beredskapsövning, där systrarna i krigsspelet utförde sina arbetsuppgifter vid undantagsförhållanden, i enlighet med rådande situation. Utbildare var MPK:s reservister. Övningen var framgångsrik. Utifrån övningen satte Soldathemsförbundet upp ett mål, och den erfarenhet som erhölls kommer att omsättas i praktiken. I framtiden är målet att Soldathemsförbundets egna utbildare och systrar med placering och uppgifter vid undantagsförhållanden ska klara av att genomföra alla de utbildningsmoduler som presenteras i utbildningsprogrammet. År 2015 var Soldathemsförbundets representanter med och lärde sig under MPK:s kurs i stabsarbete. De arbetar i anknytning till staben med planering av kantinverksamheten. Samtidigt fick man erfarenheter och lärde sig att verka som hjälputbildare i spelgruppen för krigsspelet under beredskapsövningen 2016. En uppdatering av utbildningsprogrammet har påbörjats. Det genomförda arbetet har förtydligat verksamheten. Försvarsmakten har beaktat kantinverksamheten väl i sina planer, övningar och normer. Framtiden ser ljus ut. Jag är mycket övertygad om att Soldathemsförbundet år 2020 kan vara självförsörjande när det gäller utbildning.

Yhteiskunnan kokonaisturvallisuuden

suurtapahtuma

Järjestöt ja viranomaiset

Kyberturvallisuus ja tulevaisuus

Maanpuolustus ja taistelunäytökset

Luonnonkatastrofit ja uhkakuvat

Turvallisuusteknologiat

2015

Kokonaisturvallisuus 2015 -messut

Arjen turvallisuudesta maanpuolustukseen Kokonaisturvallisuus – Yhteiskunta yhdessä

4.-6.9.2015

Tampereen Messu- ja Urheilukeskus

Vain yksi alennus / kuponki. Lipun hinta ilman kuponkia 12 €. www.kokonaisturvallisuus.fi

STURVAL AI

UUS LIS

www.kokonaisturvallisuus.fi

5€

sisäänpääsy messuille tällä kupongilla KOKON

STURVAL AI

UUS LIS

KOKON

kuva: Jarno Riipinen

Arjen turvallisuus

2015

Tuloksellista koulutusyhteistyötä Merja Autio

otilaskotiliiton ja Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen (MPK) välisen koulutuksen suunnittelu ja muu toimintaan liittyvä yhteistyö toimii erinomaisesti. Tulokset nähdään nousujohteisessa koulutusohjelman laatimisessa sekä resurssien järkevässä suunnittelussa. Toiminnan kehittymisen myötä myös Puolustusvoimat on omassa suunnittelussaan, kuten normityöskentelyssä, ottanut erittäin hyvin huomioon kanttiinitoimintaan liittyvät esitykset.

Koulutusohjelman kehittäminen Syksyllä 2013 laadittu koulutusohjelma sisältää kolme MPK:n valtakunnallisena kurssina toteutettavaa moduulia. Nämä ovat johtamiskoulutus, tilanteenmukainen sotapeli ja poikkeusolojen kanttiinitoimintakurssi, jossa opetustavoitteena on kanttiiniryhmän kouluttaminen toimimaan taistelukentän olosuhteissa. Lisäksi koulutusohjelmassa on neljäntenä moduulina Sotilaskotiliiton järjestämä oma sotilaskotitoiminnan opetustilaisuus. Saatujen kokemusten perusteella MPK ja Sotilaskotiliitto ovat käynnistäneet yhdessä ohjelman päivityksen. Alustavasti on sovittu, että jatkossa joka toinen vuosi järjestetään valtakunnallisesti johtamiskoulutuskurssi ja joka toinen vuosi sotapelinä tilanteenmukainen valmiusharjoitus. Poikkeusolojen kanttiinitoimintakurssia jär-

Munkinpaistokoulutusta Santahaminan NASTA-harjoituksessa.

jestetään vuosittain alueellisten tarpeiden mukaisesti. Näiden lisäksi on havaittu tarve järjestää erilaisia kursseja leipomoryhmille, kanttiiniryhmille sotilaskotiautossa toimimisesta sekä kanttiinijoukkueiden varasto- ja toimistoryhmille. Jälkimmäiset ryhmät olisi järkevintä kouluttaa niissä Puolustusvoimien tai MPK:n isoissa harjoituksissa, joissa kanttiinitoiminnasta vastaa kanttiinijoukkue. Kanttiinijoukkojen ja -johdon päivitetty koulutusohjelma valmistuu vuoden 2015 loppuun mennessä.

ton valmiussuunnitelmaa ja harjaannuttaa henkilöstö johtamaan ja suunnittelemaan poikkeusolojen kanttiinitoimintaa. Tämä sama pyrkimys on aina, kun kanttiinijoukkoja käytetään joko MPK:n tai Puolustusvoimien isoissa harjoituksissa. Kanttiinitoiminta on yksi huollon alalaji. Kuten muussakin huollossa, myös kanttiinitoiminnassa Puolustusvoimat määrittää ajan, paikan ja huollettavan joukon määrän. Käytännön toteutus jätetään kanttiinijoukkojen johtajien vastuulle.

Harjaantuminen poikkeusolojen tehtäviin

Reserviläisten urapolku

Kahden vuoden välein järjestettävässä valmiusharjoituksessa on tavoitteena testata Sotilaskotilii-

MPK ja Sotilaskotiliitto ovat yhdessä päässeet vaikuttamaan uusiin Puolustusvoimien normeihin.

Niin sanotussa ylennysnormissa mahdollistetaan rinnasteisten kertausharjoitusvuorokausien myöntäminen asevelvolliselle, joka osallistuu MPK:n kanttiinijoukkoihin liittyvän koulutusohjelman mukaisille kursseille. Sama mahdollisuus pätee myös, kun toimitaan kanttiinijoukoissa Puolustusvoimien isoissa harjoituksissa. Jos asevelvollinen on varattu poikkeusolojen kanttiinijoukkojen tehtäviin, voidaan hänet ylentää reservissä. Tämä mahdollistaa reserviläisuran jatkumisen myös sen jälkeen kun sijoitus sodanajan joukoissa päättyy. Tämä mahdollisuus lisää todennäköisesti asepalveluksen suorittaneiden naisten mukaantuloa toimintaan. Tämä sopii myös erittäin hyvin MPK:n strategian mukaisiin tavoitteisiin, joissa pyritään lisäämään naisten osuutta kouluttaja- ja johtajatehtävissä.

Suunnittelu Vapaaehtoisessa maanpuolustuskoulutuksessa noudatetaan Puolustusvoimien suunnittelurytmiä, mikä edellyttää suurimpien harjoitusten resurssivarauksien tekemistä ja suunnittelun aloittamista jopa pari vuotta ennen harjoitusta. Valtakunnallisella tasolla MPK ja Sotilaskotiliitto sopivat koulutusohjelman kurssien toteutuksesta. Päätöksen jälkeen yksityiskohtaisempi suunnittelu tehdään MPK:ssa piiripäälliköiden tai Koulutus- ja tukiyksiköiden päälliköiden kanssa alueellisella tasolla. Sotilaskotiliiton keskusjohto määrittää, ketkä liiton puolesta toimivat harjoitusten suunnittelijoina, sekä nimeää kurssin johtajan. Mui-

den koulutustilaisuuksien osalta Sotilaskotiliitto tai sen piirit ja paikallisyhdistykset suunnittelevat kurssit tarpeiden mukaan. Käytännön toteutus sovitaan MPK:n piirien kanssa. MPK:n toivomus on, että kurssien toteutus sovittaisiin jonkin muun suuremman harjoituksen yhteyteen. Hyvä mahdollisuus on hyödyntää suuria MPK:n kursseina toteutettavia naisille suunnattuja NASTA- ja SoMa-harjoituksia. Puolustusvoimien tukeen liittyvä suunnittelu tapahtuu alueellisella tasolla MPK:n koulutuksen suunnittelurytmissä. Näissä neuvotteluissa sovitaan, mitä käytännön tukea tarvitaan eri koulutusten toteuttamiseen tai harjoituksiin osallistumiseen. Valtakunnallisella tasolla MPK ja Sotilaskotiliitto pyrkivät vaikuttamaan, että tarvittava tuki on varattu Puolustusvoimien toimintasuunnitelmiin. Myös kouluttajaresurssit on suunniteltava. Tähän liittyen Soti-

laskotiliiton tekemä päätös pyrkiä omavaraisuuteen viimeistään vuoteen 2020 mennessä on erittäin kannatettava. MPK tulee antamaan kaiken mahdollisen tukensa tämän tavoitteen toteuttamiseksi.

Yhteistoiminta laadun varmistamisessa Myöskään koulutuksen laatua ei ole unohdettu. Sotilaskotiliitto on esittänyt, että koko koulutusohjelma auditoitaisiin MPK:n laatujärjestelmän mukaisesti vuosina 2016-2017. MPK:n laatupäällikkönä otin tämän ehdotuksen mielelläni vastaan. Kaiken kaikkiaan yhteistyö ja pitkäjänteinen koulutussuunnittelu toteutuvat erinomaisesti MPK:n ja Sotilaskotiliiton kesken. Tämänkaltainen toiminta hyödyntää ja helpottaa kaikkien mukana olevien osapuolten toimintaa. Merja Autio

Juha Niemi Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen (MPK) koulutuspäällikkö

Puheenjohtaja Satu Mustalahti.

Merja Autio

”Sammutusapua ei tarvita, koska meillä on hommat hanskassa…”

Kanttiinitoiminta kaupunkimaastossa

NASTA-harjoitukset ovat Naisten Valmiusliiton tilaamia ja organisoimia, valtakunnallisia naisille kohdennettuja valmiusharjoituksia, jotka toteutetaan Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen (MPK) kursseina Puolustusvoimien tuella. Naisten Valmiusliiton alueneuvottelukunnat toteuttavat harjoitukset vapaaehtoisvoimin vuorollaan eri puolilla Suomea. Harjoitukset on tarkoitettu naisille, ja ne järjestetään vapaaehtoisten naisten voimin.

ASTA-harjoitus Santis 2015 kutsui lähes 400 naista viettämään huhtikuista viikonloppua keväiseen Santahaminaan. Kursseja oli kymmenen, ja yhtenä niistä ”Kanttiinitoiminta maastossa”. Harjoituksen yleissuunnittelu oli käynnistynyt Naisten Valmius-

liitossa jo paljon ennen kuin me hyppäsimme mukaan, ja kurssikin oli melkein valmiiksi suunniteltu. Ensimmäisessä palaverissa tuntui kuin kaikki toiset olisivat olleet kymmenkertaisia Nasta-guruja: kurssilaisina, kouluttajina ja johtajina jo valmiiksi tuttuja toisilleen.

Johda Nasta -kursseilla saimme arvokasta tietoa ryhmän johtamisesta ja kouluttamisesta. Tutustuimme toisiimme ja saimme kuulla kokemuksia aiemmilta kursseilta. Oli onnistumisia ja oli haasteitakin, mutta kaikesta selviää. Pari talvista viikonloppua vierähti opis-

kellessa, ja valmisteluissa useampikin iltapuhde. Ohjeita ja kyselyitä lenteli tuutin täydeltä koko kevään, ja tahti vain kiivastui kurssin lähetessä. Meillä oli etulyöntiasema siinä suhteessa, että tunnemme alueen ja paikat kuin omat taskumme. Välimatkat eivät huolettaneet, mutta ymmärrämme hyvin, että pelkän kartan perusteella on hankala hahmottaa liikkumista ja arvioida esimerkiksi, paljonko ruokailuun siirtymiseen on varattava aikaa. 31 naista eri puolilta Suomea kokoontui ilmoittautumispisteen kautta kanttiinikyltin alle määräaikaan mennessä. Ensimmäisenä vaativana tehtävänä oli varustesäkin täyttäminen. Alokkaalla säkki on täynnä jo ensimmäiseltä kierrokselta, meillä vain puolillaan, mutta on sitä siinäkin raahaamista, naisvoimin. Maastoasuun sonnustautumisen jälkeen kokoonnuimme sotilaskodin neuvottelutilaan kurssin aloitukseen. Tietoa oli lähetetty kaikille ennakkoon, mutta tärkeimmät toimintaohjeet vielä kerrattiin pikakelauksella. Koko

harjoitus sujui lähestulkoon suunniteltuun malliin, eikä muutoksia juurikaan tullut, vaikka niistä kovasti ennakkoon varoiteltiin. Kaikki toimi ajallaan, vaikka joku heittikin, että ”naisilla ei ole kelloja, vain kalenterit”. Iso kiitos hyvistä järjestelyistä niin harjoituksen johdolle kuin Kaartin jääkärirykmentille. Kurssit eivät ole sotilaallisia, mutta kun varuskunta-alueella ollaan, on mukava näyttää, miten naisetkin osaavat. Siirtymiset ruokailuun, majoitukseen, avajaisiin ja kurssipaikoille tehtiin yhdessä. Onhan se näyttävää, kun naiset puolen tunnin harjoittelun jälkeen osaavat asettua muotoon, pitävät sen ja vielä marssivat jotakuinkin samassa tahdissa. Kaartinjääkäritoimikunnan puheenjohtaja, alikersantti Antti Ahvonen ja graafikko, kaartinjääkäri Jeremias Makkonen sattuivat olemaan vielä paikalla, ja heidän erinomaisella avustuksellaan tulivat rivit ja ruodut järjestykseen ja tarpeelliset käskyt selviksi. Pienen kasarmialueella tehdyn harjoituskierrok-

sen jälkeen opettajat olivat valmiit lähtemään viikonloppuvapaille ja me valmiit marssimaan avajaisiin. Kaartin soittokunnan varusmiehet olivat rumpuineen tahdittamassa tuloamme avajaisiin ja päättäjäisiin. Pelkät marssitahtikäskyt eivät meille riittäneet, vaan kurssilaiset saivat nopeasti aikaan oman marssilaulun, jolla ihastutimme vieraitammekin. Kanttiini-Kaisojen marssilaulu Kanttiinitoiminta maastossa Meillä on munkit paistossa Kahvii, kahvii Munkkii, munkkii Mikrobitappajat paikalla Meillä on monta asetta Lämpöö, lämpöö Kaasuu, kaasuu Sammutusapua ei tarvita koska meillä on hommat hanskassa Kansii, kansii Peittoo, peittoo Meillä on kahvit keitossa Kymmenen litraa kerralla Kahvii, kahvii Munkkii, munkkii Ensiapuvalmius huipussaan Kaikkiin haavoihin Bepanthenia Vettä, vettä Rasvaa, rasvaa Torstaina olimme kauhistelleet tuulta ja merellä myrskyäviä vaahtopäitä. Onneksi säätiedotukset pitivät paikkansa, ja perjantai koitti melkein aurinkoisena ja tyynenä.

Munkkipadan äärellä.

Iltapäivän avajaisiin valmistautuessamme huomasimme taivaalle kertyvän mustia pilviä, jotka sitten avajaisten aikaan avautuivat. Lippukentällä seistessämme saimme nauttia niin rakeista, lumisateesta kuin vesisateestakin, ja pois marssiessamme alkoi taas aurinko paistaa. Lauantai, varsinainen kurssipäivä, oli aurinkoinen ja keväisen lämmin. Toimintaympäristömme Kaartin jääkärirykmentti kouluttaa kaupunkijääkäreitä, joten päätimme sovittaa kanttiinitoiminnan kaupunkimaastoon. Pöpelikkö Saharan laidalla ei kutsunut meitä, vaan toimintapiste rakennettiin sotilaskodin takapihan parkkipaikalle. Korjaamosuoja olisi ollut ihanteellinen ratkaisu, mutta sitä emme saaneet ja tokko olisimme saaneet pystyynkään sen päivän aikana. Pop-up -teltta ajoi saman asian, ja tuulensuoja rakennettiin kekseliäästi rullakoista ja ylimää-

räisistä vahakangasliinoista. Perjantai-iltana olimme saaneet pari pikakurssia kurssin turvallisuuteen liittyvistä asioista. Marco-Juhan Kainulainen, Santahaminan terveysaseman osastonhoitaja, kertoili elävään tapaansa kuvin ja sanoin erityisesti niistä vammoista, mitä voi tulla, kun ollaan ulkona maastossa tai ollaan tekemisissä tulen ja kuuman rasvan kanssa. Samalla hän kiinnitti huomiomme ennakointiin. Turvallisuussuunnitelmassamme olimme varautuneet moniin asioihin ja tilanteisiin ja pyrkineet pienentämään riskejä. Vain yksi puuttui. Keskityimme ulkotoiminnan vaaratilanteisiin, mutta olihan osa luennoista sisällä, ja mitä vaarallista meillä olikaan: jatkojohdot lattialla ja kompastumisvaara. Paloturvallisuusasiat tulivat tutuiksi, sillä koko kurssimme osallistui alkusammutuskurssille. Teoriaosuudessa näytettiin se sama

tulipalovideo, jonka ainakin minä olen nähnyt jo kymmenen kertaa. Silti se on aina yhtä vaikuttava, ja joka kerta sen jälkeen tarkistan kotona palovaroittimet ja alkusammutusvälineet. Käytännön harjoituksessa jokainen pääsi kokeilemaan sammuttimen ja sammutuspeitteen käyttöä sekä pienen rasvapalon tukahduttamista. Kaikki osuudet suorittaneet saivat lunastaa alkusammutuskortin. Sotilaskotiliiton puheenjohtaja Satu Mustalahti perehdytti kurssilaisia maastotoiminnan hygienia-asioihin. Olosuhteet ulkona paljaan taivaan alla ovat erilaiset kuin elintarviketehtaassa, mutta toisaalta tuotteet syötiin lähes saman tien, joten vaatimuksetkaan eivät ole aivan yhtä tiukat. Pieni pölykerros vain kasvattaa vastustuskykyä. Sotilaskodin leipurit olivat valmistaneet meille munkit, ja nostatuskin tapahtui lämpökaapissa. Taikinantekoa jäi joku kaipaamaan. Valitettavasti uskoimme vanhempaa valtiomiestä, joka sanoi, että pullataikinanhan jokainen osaa tehdä. Munkkipadan äärellä oltiin Minna Honkasen johdolla. Taikinapallerot muotoutuivat rinkuloiksi, ja voi sitä riemua, kun rasva viimeinkin oli tarpeeksi kuumaa ja ensimmäiset taikinanokareet olivat ruskistuneet ja sokeroitu. Maastossa kaikki maistuu paremmalta, niin munkitkin. Vai johtuisiko siitä, että rasvaa taisi imeytyä tavanomaista enemmän? Toinen ryhmä perehtyi alfakeittimen saloihin Raija Iso-Junnon opastuksella. Ensin keitettiin kuumaa vettä, ja siitä valmistettiin perinteisellä tavalla ison suodattimen avulla kahvia. Taisivat polttopuut olla kuivia ja tulenteko help-

Jäähyväisten aika sadetakeissa.

poa, koska kahvintuoksu levisi ympäristöön hieman ennen munkintuoksua. Tuotoksistamme nauttivat myös muiden kurssien osallistujat, sillä munkit ja kahvit vietiin sotilaskotiautoilla jokaisen saataville, ja sotilaskodissa saivat nopeimmat varusmiehetkin maistiaiset. Joukko kutsuvieraita oli tutustumassa harjoitukseen, ja saimme vierailun kruunuksi tarjota heille iltapäiväkahvit ja tuoreet munkit. Lauantain iltajuhlaa vietettiin sotilaskodin rannassa varusmiessoittajien tahdittamana. Tutut kappaleet ja hyvä rytmi pitivät kaikki liikkeessä ja lämpiminä. Violettien lippisten muodostama yhtenäinen matto lavan edessä oli mahtava näky. Iso ryhmä tuo omat haasteensa. Jokaisella ei ollut koko ajan tekemistä, mutta niinhän se on sotaväessäkin: oppii totisesti odottamaan. Se on huomattu myös

sotilaskotityössä, kun autokeikoille pakataan hiki hatussa ja perillä odotellaan, milloin varusmiehet pääsevätkään ostoksille. Satu Mustalahden hygieniaosaamiskurssi ja -testi veivät osan kurssiajasta, joskin muutamalla passi oli jo ennestään. Innostus ja kiinnostus taisi tarttua, sillä kaikki suorittivat testin hyväksytysti. Sillä aikaa oli muille tarjolla pieni Santahamina-kierros sekä siivousta ja lopputöitä, mutta kurssilaiset olivat niin ahkeria ja ripeitä, että ehdittiin vielä tekemään mukava sanatesti ennen kuin yhteinen ohjelma jatkui. Kaartin jääkärirykmentin sosiaalikuraattori Viivi Lehtinen kertoi varusmiespalveluksen tuomista muutoksista nuoren miehen tai naisen elämään ja muistutti samalla, miten tärkeää on kaikissa tilanteissa, erityisesti vapaaehtoistyössä, huolehtia omasta jaksamisestaan, tunnistaa omat voi-

mavarat, heikkoudet ja vahvuudet. Viivi on ollut mukana kehittämässä Puolustusvoimien uutta toimintakykymallia, jota on Kaartissa pilotoitu. Yksilön kykyä toimia vaativissa tilanteissa voidaan parantaa kehittämällä kaikkia toimintakyvyn osa-alueita: fyysistä, psyykkistä, eettistä ja sosiaalista. Uusi termi jaksamiselle. Sunnuntaina koitti jäähyväisten aika. Pirteät lilat lippikset eivät värittäneet päättäjäiskenttää, sillä jouduimme puolituntista varten kaivamaan varustesäkistä sadetakit kaiken peitoksi. Mukava ja antoisa viikonloppu, ihania ihmisiä ja mahtava tunnelma. Olimme kehittäneet itseämme kaikilla toimintakykymme osa-alueilla, siis oppineet uutta. Olo oli haikea, mutta mukava oli lähteä taas kotiinkin, uusia Nastoja odotellen. Leena Kosonen, kurssin johtaja Merja Autio, kurssin varajohtaja

Vapaaehtoinen maanpuolustus sotilaskotisisaren ajatuksin

asvaminen maanpuolustusajatteluun lähtee monilla jo kodin hengestä. Minä itse luin lapsena reserviläisen käsikirjaa ja kuuntelin enoni kertomuksia sotaajasta. Lisäksi hän luki meille monesti saunailtaisin mm. Ryhmyä ja Romppasta. Äitini puolestaan kertoi mottitalkoista, lasin keräämisestä ja pikku-lottien toiminnasta. Isäni myös kertoi siitä, kuinka he sotilaspojat osallistuivat sankarivainajien hautaamisiin. Isän äiti kertoi evakkotaipaleesta ja äidin äiti taas puolestaan siitä, kuinka he olivat sota-ajan työssään, koska he eivät lähteneet evakkoon työnsä takia. Marsalkka Mannerheimin kuva oli isoäidin olohuo-

neen seinällä. Sieltä se on kasvanut tuo henki vapaaehtoiseen maanpuolustukseen. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että kiinnostus toimintaan on kasvanut. Siihen vaikuttaa varmasti suuresti nykyinen maailman tilanne. On tullut tunne, että tarvitsemme enemmän erilaista arjen turvallisuuden osaamista. Se näkyy esim. naisten NASTA-harjoitusten osallistujamäärien kasvuna. Naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen on myös hakeutunut enemmän naisia kuin muutamina vuosina aiemmin. Vapaaehtoinen maanpuolustus on yhteistyötä yli yhdistysrajojen. Se on antanut mahdollisuuHannele Lindstén

Tiina Töyrylä (vas.) ja Riitta Liimatta munkinpaistokoulutuksessa.

den rohkeasti liittyä mukaan esim. reserviläistoimintaan. Maanpuolustuskoulutusyhdistys (MPK) tarjoaa meille tehtäviä, joissa voimme toteuttaa osaamistamme esim. muonituksen, huollon tai koulutuksen parissa. Naisten Valmiusliiton alueneuvottelukunnat suunnittelevat koulutusta naisille yhteistyössä MPK:n kanssa, ja sitä kautta verkostoidumme Valmiusliiton jäsenjärjestöihin kuuluvien yhdistysten ja henkilöiden kanssa. Kun olemme näissä verkostoissa mukana, pystymme saamaan uusia jäseniä omiin yhdistyksiimme sekä löytämään myös itsellemme uusia harrastusmahdollisuuksia. Tosiasia lienee, että me, jotka olemme vapaaehtoisessa maanpuolustuksessa mukana, olemme usein aktiivisia monessa toimintaan liittyvässä järjestössä. Sotilaskotisisar tekee pyyteetöntä vapaaehtoista maanpuolustustyötä sotilaskodissa niissä yhdistyksissä, joissa sotilaskoteja on. Mutta sisartyötä tehdään ihan samalla innolla myös niissä yhdistyksissä, joilla ei ole sotilaskotia eikä varusmiehiä. On kuitenkin haastavaa saada sisaret pysymään ja jäsenkunta kasvamaan siinä vaiheessa, kun yhdistyksistä tulee ns. pojattomia yhdistyksiä. Toisaalta vapaaehtoinen maanpuolustus ei voi perustua vain sotilaskotirakennukseen eikä varuskuntaan, vaan se on tuo henki. Se lähtee liikkeelle yhdessä tekemisestä ja toisiin tutustumisesta. Sitä henkeä meidän on ylläpidettävä menemällä mukaan reserviläis-

Hannele Lindstén

Talvisodan päättymispäivän juhlakahvituksen sisaria. ten harjoituksiin ja tapahtumiin ja tukemalla veteraanitoimintaa auttamalla heidän tilaisuuksissaan. Kertomalla näille järjestöille ja yhdistyksille, että me olemme olemassa ja teemme mielellämme yhteistyötä kanssanne. Tekemällä yhteisiä asioita, kuten retkiä, jotka virkistävät sisariamme ja tukevat harrastustoimintaamme. Myös sosiaalinen media tarjoaa meille mahdollisuuden verkostoitua ja tavoittaa uusia henkilöitä. Lähdetään mukaan siihenkin rohkeasti, mutta kuitenkin tiedostaen, mitä voimme mistäkin asiasta kertoa esim. facebookissa. Tuusulan Sotilaskotiyhdistyksen sisaret pitävät sisarhenkeä ja vapaaehtoista maanpuolustushenkeä yllä mm. tekemällä yhdessä retkiä ja matkoja. Tänä vuonna olemme käyneet Wienissä ja Turussa. Meille tärkeitä yhdessä tekemisen kohteita ovat myös mm. veteraanien erilaiset tilaisuudet, joissa olemme auttamassa. Tänä vuonna olemme taas uuden haasteen edessä. Tukikoh-

Jaani Koponen

Myyjäisissä ahkeroivat Tuusulan sisaret Seija Toivonen (vas.), Hannele Lindstén ja Johanna Luotonen. tamme eli sotilaskotimme sijaitsee Taistelukoulun perinteikkäällä alueella ja tiloissa. Toimimme aivan pohjakerroksessa, ja haasteena on, että meidät löydetään sieltä. Toimintamme perusta on, kuten ennenkin, varusmiesten sekä reserviläisten hyvinvointi. Olemme siis näinä ns. pojattomina vuosina tukeneet eri joukko-osastoissa palvelevien varusmiesten hyvinvointia, ja sama päämäärä meillä on jatkossakin.

Olemme toiveikkaita tulevaisuuden suhteen, mutta se vaatii meiltä vahvaa sitoutumista ja osallistumista toimintaan sekä sen kehittämiseen. Hannele Lindstén Tuusulan Sotilaskotiyhdistys ry, puheenjohtaja Keravan Reserviläiset ry, hallituksen jäsen Keski-Uudenmaan Rauhanturvaajat ry, sihteeri

Henna Ryömä

Koulutusristeilyllä.

Poikkeusoloasiaa poikkeusoloissa

iltei 40 Säkylän Sotilaskotiyhdistyksen vihreää sisarta lähti lauantaina 18.4.2015 aamutuimaan Puolustusvoimien vihreällä bussilla kohti Turkua, suuntana satama ja Viking Linen piknik-risteily. Päivän teemana oli sotilaskotijärjestön valmiussuunnittelu. Johtokunnan puheenjohtaja Marja Syrilä toivotti kaikki lämpimästi tervetulleiksi ja avasi risteilyn

teemaa. Sotilaskotiliiton mukaan jokaisen yhdistyksen sisarilloissa tullaan käsittelemään edellä mainittua aihetta kullekin yhdistykselle sopivana ajankohtana. Säkylä ehti ottaa ”varaslähdön”, sillä idea aiheesta oli valmiina jo hyvissä ajoin alkuvuodesta, kun vuoden sisartapahtumien toimintaa suunniteltiin. Luennoitsijaksi tilaisuuteen saimme Anja Rehulan Lahdesta.

Anja kertoi konkreettisin esimerkein, mitä poikkeusolojen kanttiinitoiminta tarkoittaa. Kanttiinitoiminnan tarkoituksena on sotilaskotipalvelujen riittävyys kaikissa olosuhteissa. Siirryttäessä normaaliolojen sotilaskotitoiminnasta poikkeusolojen sotilaskoti- ja kanttiinitoimintaan kanttiinijoukkueissa on järjestön poikkeusolojen painopiste. Sotilaskotiliitto käskee ja kutsuu piiripäälliköt

Päivi Perälä

Anja Rehula piti selkeän esityksen poikkeusolojen kanttiinitoiminnasta.

koolle. Kanttiinijoukkueeseen ilmoittautuneet sisaret ovat käytettävissä valtakunnallisesti, komennusten kesto on määrittelemätön. Omat sotilaskodit toimivat, mikäli siellä on väkeä. Suomi on jaettu piireihin ja yksiköihin. Säkylän sotilaskoti kuuluu 2. sotilaskotipiiriin, jonka yksiköt ovat Häme, KeskiSuomi, Lounais-Suomi, Pohjanmaa ja Satakunta. Satakunnan yksikköön kuuluvat Säkylä, Niinisalo ja Pori. Poikkeusoloissa on kolme toimintavaihetta: 1. vaihe on valmiuden tehostami nen, eli yhdistykset tehostavat toimintaansa. 2. vaihe on siirtyminen poikkeus olojen sotilaskoti- ja kanttiini toimintaan. 3. vaihe on kanttiinijoukkojen ko tiuttaminen ja siirtyminen nor maaliolojen sotilaskotitoimin taan.

Kanttiinitoiminnassa unohdetaan yhdistys- ja paikallisosastorajat. Anjan sanoja lainaten ”kaikki pojat ovat meidän kaikkien poikia”. Sotilaskotisisarten ja maanpuolustusnaisten valtakunnallinen SoMa -harjoitus pidetään Rovajärvellä 28.8.-30.8.2015. Mm. tämä harjoitus on hyvää poikkeusolotoiminnan harjoitusta. Säkylän sisarista 10 on ilmoittautunut mukaan kanttiinitoimintaan. Rekrytointia toki jatketaan vielä tämänkin jälkeen tulevissa sisartilaisuuksissa. Koulutusristeilyn muina aiheina olivat Säkylän oman kodin asiat, joista kertoi kodinjohtaja Merja Lankinen. Päivi Perälä kertoi iskuryhmän toiminnasta. Iskuryhmä toimii sotilaskodin henkilökunnan sijaisena esimerkiksi henkilökunnan koulutuspäivien aikana. Erilaiset isot tilaisuudet, kuten Pyhäjärvimessut, Louna-Jukola, Suomi-Areena ja elokuun vala

ovat hyvää harjoitusta poikkeusolo- ja kanttiinitoiminnasta vähän vieraammissakin paikoissa. Yhteen hiileen puhaltaen, teemalla ”sisarta ei jätetä”. Lisäksi jaostojen vetäjät kertasivat toimintaa. Henna Ryömä kertoi LSK:n ja Airi Kuusisto tarjoilujaoston asioista. Tuija Ryömä kertoi tulevista sisarilloista, joista ensimmäisenä on vuorossa tutustuminen Camp Mauriin toukokuussa. Koulutusristeilyltä keräämämme palautteen mukaan koulutuksen asiat olivat mielenkiintoisia, ja kouluttajat esittivät asiat selkeästi. Ohjelma oli monipuolinen ja mielenkiintoinen, ja kanttiinijoukoista saatiin hyvä, selkeä ja aito esitys. KIITOS vielä kerran Anjalle mukanaolosta. Päivi Perälä Säkylän Sotilaskotiyhdistys ry

Sisarvuoroja ja siivousta, palaveria ja pakkaamista – vapaaehtoisesti

”V

anhoina hyvinä aikoina” oli ehkä halutaan vaikuttaa yhteistalkoita, ja työtä tehtiin yh- kunnallisesti ja parantaa asioita siteisen hyvän eteen palkkaa kyse- tä kautta. Mielestäni sotilaskotitoilemättä. Ajat ovat muuttuneet, minta on yksi parhaimmista harmutta onneksi erilaisiin tehtäviin rastuksista, jossa vapaaehtoiseslöytyy edelleen vapaaehtoisia kä- ti tehdyllä työllä on ihan oikeasti si- ja jalkapareja. Tekijöiden löyty- suuri merkitys valtavalle määrälle minen ei ole kuitenkaan itsestään ihmisiä. Sotilaskoti on tärkeä paikselvää. Kalenterit tuppaavat täyt- ka ensisijaisesti tietenkin varustymään itse kullakin, ja on mietit- miespalvelustaan suorittaville tävä tarkkaan, mihin vapaa-aikan- nuorille miehille ja naisille. He tusa käyttää. Lasten harrastusten levat muistamaan ”inttiajan” ja sovälillä olisi hyvä ehtiä lenkille tai tilaskodin vielä vuosia palveluslaittaa sämpylätaikina kohoa- ajan päättymisen jälkeen. maan. Itseään Sotilaskotitulee kehittää toiminta on Sotilaskotitoiminta on niin henkisesti osa suuremmaanpuolustustyötä kuin fyysisesti, paa kokonairuohonjuuritasolla. joten mars kunsuutta, eli se tosalille ja kanon maanpuosalaisopistoon oppimaan uutta. lustustyötä ruohonjuuritasolla. Maailma paranee ja mieli kevenee Toimimme ”huoltojoukkoina” tarkahvikupposen äärellä ystävän joamalla vapaa-ajanviettopaikan kanssa, ja perheen koti-illoissa on ja ne kuuluisat tuoreet munkit palmahdollisuus jutella kuulumisia velustaan suorittaville. Viime aikorauhassa – samalla kun laittaa jen uutisia seuratessa myös ruopyykit ja suunnittelee tulevan vii- honjuuritasolla toimiminen on alkon ruokalistaa. Moneen paikkaan ja tehtävään pitäisi siis venyä, joten mistä löytyy aikaa ja innostusta vielä vapaaehtoistyöhön? Sotilaskotien lisäksi maksamattomia työtunteja kertyy myös seurakunnissa, urheiluseuroissa, erilaisissa järjestöissä jne. Oman vapaaehtoistyömuodon löytämiseen on monia reittejä: lehti-ilmoitus herättää kiinnostusta, ystävä houkuttelee mukaan, halutaan olla mukana lasten harrastuksissa, jotain uutta olisi kiva kokeilla, tai

kanut tuntua entistä tärkeämmältä. Mikä saa meidät vihreät sisaret innostumaan ja jaksamaan tätä harrastusta vuosien, ehkä vuosikymmenten ajan? Sotilaskodin asiakkaat, ilmapiiri ja tehdyn työn tärkeys ovat varmaan ne elementit, jotka koukuttavat meidät tähän vapaaehtoistyöhön - mitenkään väheksymättä palkaksi saatuja pullakahveja! Tyytyväinen ja iloinen asiakas linjaston toisella puolella tuo hyvän mielen itsellekin. Aika monesti minäkin olen mennyt sisarvuorolle väsyneenä työpäivän jälkeen, ja kas kas, illalla kotiin lähtiessä on ollut virkeä ja iloinen fiilis. Tämän harrastuksen myötä löytää uusia ystäviä ja tuttavuuksia ja pääsee myös näkemään ja kokemaan asioita, joihin ihan kaikilla rivikansalaisilla ei ole mahdollisuuksia. Ja kyllä sode-harrastus kasvattaa myös kuntoa: LSK-vaunun pakkaaminen, keittiövuorolaisen huojuvat astiapinot ja usean tunnin kokous vaativat melkoisen hyvää lihaskuntoa ja kestävyyttä. Niitähän meiltä sisarilta löytyy kyllä. Riemukasta kevättä kaikille! Vihreä väri valloittaa – myös pihalla. Hanna Salakka puheenjohtaja Luonetjärven sotilaskotiyhdistys ry

Kodittomat osastot rajasotilaskotien tukena Rajasotilaskotiyhdistykseen kuului vuoden 2014 lopussa 355 jäsentä. Yhdistyksen toiminta-alue on koko valtakunnan alue. Yhdistyksen päätösvaltaa käyttää yhdistyksen vuosikokous. Vuoden 2015 vuosikokous järjestettiin 14.-15.3.2015 Lapin rajavartioston Rajajääkärikomppanian tiloissa Ivalossa.

hdistyksen toimeenpanovaltaa käyttää ja sitä edustaa yhdistyksen hallitus. Yhdistystä johtaa puheenjohtaja Hilkka Paloniemi. Muut jäsenet hallituksessa ovat varapuheenjohtaja Jaana Mattila, varsinaiset jäsenet Merja Eskonpekka, Pia Kärhä, Hannele Lanko, Sonja Rapo ja Riitta Tepponen sekä varajäsenet Helena Jantunen ja Satu Airola. Rajasotilaskotiyhdistys ylläpitää kolmea sotilaskotia. Ne sijaitsevat Ivalossa, Onttolassa ja Imatralla. Palkattua henkilökuntaa on yhteensä 7. Toiminnanjohtaja Katri Kontkanen on henkilökunnan esimies. Henkilökuntaan kuuluvat sotilaskodinhoitaja Rauni Ronkainen ja sotilaskotityöntekijä Erja Siivikko Ivalossa, sotilaskodinhoitaja Anni Pitko ja sotilaskotityöntekijä Tarja Ruotsalainen Onttolassa sekä sotilaskodinhoitaja Arja Jantunen (Niina Autereen sijainen) ja sotilaskotityöntekijä Anne Puikkonen (Liisa Kolehmaisen sijainen) Imatralla. Yhdistyksessä toimii 11 paikallisosastoa – Helsinki, Imatra, Parikkala, Ilomantsi, Onttola, Liek-

sa, Kuhmo, Suomussalmi, Kuusamo, Salla ja Rovaniemi. Tärkeä linkki toiminnassamme on Rajavartiolaitoksen yhteysupseeri, vihreä veli, everstiluutnantti Hannu Markkula. Hän osallistuu myös hallituksen kokouksiin. - Rajasotilaskotitoiminta on joukkuepeliä. Kukaan ei voi yksinään ratkaista ja tehdä päätöksiä joukkueensa puolesta, toteaa puheenjohtaja Hilkka Paloniemi tervehdyspuheessaan vuosikokoukseen kokoontuneille rajasotilaskotisisarille. Vuosikokouksen alussa puheenjohtaja Paloniemi kertasi sotilaskotijärjestön tehtävät ja muistutti toimintaa ohjaavista arvoista. Tehtävänä on tukea varusmiesten ja reservin kertausharjoituksissa olevien hyvinvointia, varmistaa sotilaskotiyhdistysten toimintaedellytykset, elinvoimaisuus ja järjestön maanpuolustusvalmius, tukea jäsenten ja henkilöstön hyvinvointia sekä edistää vapaaehtoisjärjestönä maanpuolustushenkeä ja -valmiu tta.´Sotilaskotijärjestön tärkeät arvot ovat vapaaehtoisuus, yhteisöllisyys, osaaminen ja itsensä kehittäminen, luotettavuus sekä iloisuus ja palvelualttius.

Yhteistyösopimus velvoittaa Sotilaskotiliitto ja Rajavartiolaitos ovat tehneet keskenään yhteistyösopimuksen. Kyseessä on yleissopimus, jossa sovitaan sotilaskotitoiminnan järjestelyistä normaali- ja poikkeusoloissa. - Yhdistyksemme toiminnan tulee olla luottamuksen arvoista yhteistyökumppaniimme nähden, muistuttaa Paloniemi. Sopimuksen tavoitteena on varmistaa sotilaskotipalvelujen saatavuus varuskunnissa, harjoitusalueilla, sotaharjoituksissa ja maanpuolustustapahtumissa. Sopimukseen on kirjattu sopimusosapuolten tehtävät, velvoitteet ja keskinäinen tuki. Sopimuksen avulla koordinoidaan, yhtenäistetään ja selkeytetään paikallistason sotilaskotitoiminta yhteistyösopimuksen mukaiseksi. Yhteistyö mahdollistaa sotilaskotitoiminnan kehittämisen yhdessä sovittujen tavoitteiden mukaisesti. Sopimuksessa määritellään myös yhteistoimintatasot. Alueellisella tasolla yhteistyötä tekevät keskenään Rajavartiolaitoksen eri

Sara-Inga Airola

Sotilaskotityöntekijä Erja Siivikko ja sotilaskodinhoitaja Rauni Ronkainen toivottavat varusmiehet ja henkilökunnan tervetulleiksi Ivalon sotilaskotiin.

hallintoyksiköt ja Rajasotilaskotiyhdistyksen paikallisosastot. Paikallisella tasolla yhteistyötä tekevät ja käytännöistä sopivat varusmiesyksiköt ja niiden yhteydessä toimivat sotilaskodit. Rajasotilaskotiyhdistyksen tulee tarjota sotilaskoti, jossa varusmies voi viettää vapaa-aikaansa. Sotilaskodin tulee olla auki asiakkaiden tarpeiden mukaan. Sotilaskodista tulisi löytyä nykyaikaiset tietoliikenneyhteydet. Sotilaskodit ja paikallisosastot osallistuvat hengelliseen toimintaan ja tukevat sotilaspapin työtä. Lisäksi ne tukevat varusmiestoimikuntien toimintaa. Sotilaskoti lähtee tarvittaessa palvelemaan myös

”metsään” ja leireille. Tehtävien toteuttaminen olisi mahdotonta ilman Rajavartiolaitoksen tukea. Vihreät veljet hoitavat yhteysupseerin tehtävää Rajasotilaskotiyhdistyksen ja Rajavartiolaitoksen sekä paikallisosastojen, sotilaskotien ja asianomaisen hallintoyksikön välillä.

Muutoksia toiminnassa Rajasotilaskotiyhdistyksen, sen paikallisosastojen ja sotilaskotien toiminta on muuttunut ja muuttuu Rajavartiolaitoksen ja sen toimintaympäristön muutosten myötä.

Ennen rajavartiostojen alueet olivat tiiviitä asuinyhteisöjä. Uusia rajasotilaskotisisaria oli helppoa saada toimintaan mukaan näistä yhteisöistä. Nyt rajavartiostojen esikunta-alueilla ei juurikaan asuta. Myös kodittomien paikallisosastojen on luotava ja kehitettävä mielekästä toimintaa, jotta sisarjoukko pysyisi motivoituneena ja pystyisi hankkimaan varoja toimintaan. Paikallisosastojen tekemä vapaaehtoistyö ja rahallinen tuki Rajasotilaskotiyhdistykselle ja sen sotilaskodeille on tärkeää. - Vuoden 2014 vapaaehtoisten sotilaskotisisarten tekemät 6500 työtuntia on upea suoritus, iloitsee puheenjohtaja Paloniemi. - Toi-

mintavuoden 2014 aikana kaksi koditonta paikallisosastoa, Tohmajärvi ja Virolahti, lopettivat toimintansa. Rajasotilaskotiyhdistyksessä on jäljellä aiemmin mainitut 11 paikallisosastoa. Rajavartiolaitoksessa koulutettavien varusmiesten määrä on vakiintunut reiluun 500 henkilöön vuodessa. Varusmieskoulutusta on tiivistetty. Suuri osa koulutuksesta tapahtuu maastossa. Varusmiehillä on koko ajan vähemmän vapaa-aikaa. Tämä aiheuttaa paineita sotilaskotien aukiolo- ja henkilöstösuunnittelulle.

Maanpuolustustyö Sotilaskotijärjestö tarjoaa jäsenistölle mahdollisuuden osallistua käytännön maanpuolustustyöhön. Myös Rajasotilaskotiyhdistys edistää vapaaehtoisjärjestönä maanpuolustushenkeä ja -valmiutta. Haasteena Rajasotilaskotiyhdistyksen lähitulevaisuudessa odottaa poikkeusolosuunnitelman teko ja sen harjoitteleminen käytännössä. Oman haasteensa toimintaan tuovat lisääntyvät kertaus- ja sotaharjoitukset. Rajasotilaskotiyhdistyksen Suomussalmen paikallisosaston sisaret ovat osallistuneet erityisen aktiivisesti sotaharjoituksiin ja ansainneet näin varoja Rajavartiolaitoksessa palvelevien varusmiesten hyvinvointiin.

heenjohtaja Hilkka Paloniemellä on 30 vuoden kokemus sotilaskotityöstä eri tehtävissä. Rajasotilaskotiyhdistykseen Paloniemi liittyi 21.5.1986 Kuusamossa. Paikallisosaston puheenjohtajana hän on toiminut vuodesta 1997 alkaen. - Olen toiminut sotilaskotijärjestössä alue- ja piiritasoilla sekä nyt johdossa yhdistyksemme valtakunnallisella tasolla. Rajasotilaskotiyhdistyksen puheenjohtajana aloitin 16.3.2014, kertoo Hilkka Paloniemi. Hallitustyöskentely Rajasotilaskotiyhdistyksessä on vaativaa työtä. - Joudumme painiskelemaan vaativienkin asioiden kanssa. Uskon ja toivon, että kaikkiin kiperiinkin asioihin löydämme yhteisen näkemyksen, toteaa Paloniemi. - Uusien rajasotilaskotisisarten rekrytointi on haasteellista, mutta siihen tulee yhdistyksessämme panostaa. Sotilaskodilliset paikallisosastot ovat tässä avainasemassa. - Taloudelliseen tilanteeseen meidän tulee kiinnittää huomiota kaikilla osa alueella, toteaa Paloniemi. Samalla hän iloitsee useista Rajasotilaskotiyhdistyksen toimintaa tukeneista tahoista. - Kiitos kaikille tahoille, jotka ovat

vuonna 2014 tukeneet toimintaamme ja tekevät toivottavasti niin myös jatkossa.

Tuore toiminnanjohtaja Rajasotilaskotiyhdistyksen uusi toiminnanjohtaja on Katri Kontkanen. – Olen koulutukseltani suurtalousesimies ja merkonomi. Hoidan yhdistyksen toimintaa ja taloutta sotilaskotiyhdistyksen sääntöjen ja hallituksen ohjeiden mukaan, kertoo Katri. Sotilaskotityö on Katrille tuttua aiemmalta työuralta. Toiminnanjohtaja Kontkasen toimipiste sijaitsee Onttolassa. - Rajavartiolaitos on tärkein yhteistyökumppanimme, toteaa Kontkanen. Hän mainitsee tärkeiksi alueellisiksi yhteistyötahoiksi aluetoimistot, lähijoukkoosastot, sotilaskotiyhdistykset, yksityiset henkilöt ja yritykset sekä lukuisat maanpuolustusjärjestöt. Rajasotilaskotiyhdistyksen ja sotilaskotien tulevaisuutta Kontkanen pohtii näin: - Valtakunnan puolustaminen on aina ollut merkittävä Rajavartiolaitoksen tehtä-

Tästä hihatunnuksesta tunnistat rajasotilaskotisisaren.

Haasteista pitävä yhdistyksen puheenjohtaja Rajasotilaskotiyhdistyksen

pu-

Katri Kontkanen

Rajasotilaskotisisaret kokoontuivat yhdistyksen vuosikokoukseen 14.-15.3. Ivaloon. Lapin rajavartiosto tarjoisi kokous- ja majoitustilat Ivalon Rajajääkärikomppaniasta.

vä. Näen, että Rajasotilaskotiyhdistyksen henkilökunnalla sekä vapaaehtoisilla rajasotilaskotisisarilla riittää paljon työtä. Varusmiehiä koulutetaan ja reserviläisharjoitukset ovat tällä hetkellä taas lisääntymässä. - Sotilaskotityö on poikkeuksellinen harrastus. Sitä voi harrastaa juuri niin paljon tai niin vähän kuin senhetkinen aika riittää. Meillä on erilaisia tehtäviä sisarille, ja jokainen sisar on aarre yhdistykselle ikään katsomatta. Yhdessä muodostamme sellaisen voimavaran, josta jokaisen sotilaskotisisaren kannattaa olla ylpeä, muistuttaa toiminnanjohtaja Katri Kontkanen.

Sotilaskotityötä Ivalossa Ivalon sotilaskodinhoitajana työskentelevä Rauni Ronkainen kertoo tulleensa taloon vuonna 1993.

– Aloitin osa-aikaisena ja toimin välillä sotilaskodinhoitajan sijaisena. Vuodesta 2010 saakka olen ollut sotilaskodinhoitaja. - Ensimmäinen maastokeikkani sattui syystalvella kaamoksen aikaan. Metsässä oli tosi paljon lunta. Valona oli vain nuotio. Pian piti aloittaa munkkien ja kahvin myynti. Ikäväksemme huomasimme, että munkkien sokerointiin tarkoitettu hieno sokeri oli unohtunut sotilaskotiin. Onneksi silloinen alueemme päällikkö riensi apuun ja murskasi palasokeria puukapulla hienoksi, jotta saimme munkit sokeroitua. Tilanne oli näin pelastettu. Tulevaisuudesta sotilaskodinhoitaja Ronkainen toteaa: - Sotilaskodin tilanne on meille kaikille toimijoille haasteellinen. Kun meillä on kuitenkin varusmiehet, uskomme että tulevaisuus on turvattu. Uusia myyntituotteita täytyy aina miettiä asiakaskunnan tarpeen

mukaan ja pysyä virran mukana. Jokainen päivä on aina uusi mahdollisuus, kuittaa Ronkainen luottavaisesti. Tämän vuoden alussa aloittanut sotilaskotityöntekijä Erja Siivikko näkee Ivalon sotilaskodin tulevaisuuden valoisana. Erjalla on pitkä työkokemus myyntityöstä. - Varusmiehet käyvät lyhyellä vapaa-ajallaan sotilaskodissa rentoutumassa, seurustelemassa, herkuttelemassa sekä ostamassa kaikenlaisia pieniä tarvikkeita tarpeeseensa. Sotilaskodin tehtävänä on palvella varusmiehiä sekä tietenkin henkilökuntaa. Pienillä uudistuksilla voisimme parantaa palveluamme. Mieleenpainuvimmaksi tapahtumaksi vielä lyhyen sotilaskotiuransa ajalta Siivikko mainitsee Rajasotilaskotiyhdistyksen vuosikokousviikonlopun, joka huipentui sotilaskotiautolla harjoitusalueelle tehtyyn metsäkeikkaan.

- Minut rekrytoitiin sotilaskotitoimintaan mukaan vuonna 2002, kertoo Kuusamon osaston ivalolainen rajasotilaskotisisar Satu Airola. - Se tavallinen tarina. Rajamiehen vaimo puhuttiin mukaan toimintaan hiekkalaatikon laidalla. Maanpuolustushenki veti toiminnan pariin, ja toiminnan myötä henki on vain vahvistunut. Ivalon paikallisosasto lakkautettiin vuonna 2013. Ivalon rajasotilaskotisisaret liittyivät heidät avosylin vastaanottaneeseen Kuusamon paikallisosastoon. Miksi näin? - Ivalon osastossa tuskastuttiin pakollisten ”papereiden” pyö-

rittämiseen. Tekijöitä ei enää tahtonut löytyä eikä vastuullisia jäseniä johtokuntaan. Osastoa ei voi olla olemassa ilman toimihenkilöitä. Emme voineet lopettaa toimintaamme sotilaskodissa, halusimme vain keventää harrastuksen taakkaa luopumalla omasta osastosta, kertoo Airola. - Kiitos kuusamolaisille rajasotilaskotisisarille, jotka hoitavat paperityöt ja varainkeruuta. Me ivalolaiset keskitymme sotilaskodin tiskin takana työskentelyyn. Tyytyväiset varusmiehet saavat vihreän sisaren palaamaan vapaaehtoistyöhön kerta toisensa jälkeen. Me ivalolaiset rajasiskot kuljemme jat-

kossakin rajanmäellä vihreissä vaatteissa pitämässä sotkua auki Ivalossa palveleville pojille, vastaa tulevaisuuskyselyyn Airola. - Vaikka Sotilaskotijärjestö onkin vanha ja perinteinen maanpuolustusjärjestö, en näe syytä sille, etteikö toimintoja voi tehostaa ja päivittää paremmin nykyhetkeä vastaamaan, pohtii Airola. Jaana Mattila Rajasotilaskotiyhdistys ry, varapuheenjohtaja Artikkeli on julkaistu aiemmin tänä vuonna Rajamme Vartijat -lehdessä.

Kirkkoilta Kajaanissa

ajaanin sotilaskotisisaret viettivät 9.4. ilon iltaa Kajaanin kirkossa. Messussa saarnan piti kenttärovasti Jouni Parviainen, ja häntä avustivat Sanna Oikarinen seurakunnasta sekä sotilaskotisisaret. Messun jälkeen nautimme kirkkokahvit seurakun-

takodilla, ja kenttärovasti piti pienen hartaushetken. Hän oli iloinen saadessaan osallistua tähän tilaisuuteen, koska kesällä hän saavuttaa eläkeiän, ja pitkäaikainen yhteistyö sotilaskodin kanssa jää silloin viran puolesta. Mutta sotilaskotisisaria hän ei aio unohtaa! Marja-Leena Väisänen

Kahvitilaisuudessa luovutettiin seurakunnalle shekki yhteisvastuukeräykseen ja tietenkin pastoreille ja kanttorille oman leipomon tuotelaatikko. Kenttärovasti pitää läksiäissaarnan Kainuun prikaatin auditoriossa perjantaina 31.7. klo 9.00, ja sotilaskotisisaret ovat tervetulleita tilaisuuteen. Ulla-Maija Tiainen Kajaanin Sotilaskotiyhdistys ry

”Kainuun prikaatin sotilaskodin lehtisali tarjoaa mahdollisuuden pitää itsensä monipuolisesti ajan tasalla. Kenttärovasti Jouni Parviainen iloitsee siitä, että kirkollinen toimiala kuuluu Sotilaskotilehden jakelulistalle.”

Sotkumuki Roomassa

otilaskotimukikin on nähnyt maailmaa ja tällä kertaa se on Roomassa. Olisi mukava nähdä kuvia muidenkin sotilaskotimukeista erilaisissa paikoissa. Ehkä matkatavaroissa kulkee pahvimuki kevyemmin. Tämä posliinimuki on kuitenkin hyvin rakas eräälle jo reserviin siirtyneelle upseerille. Sotku on ollut mukana koko sotilasuran ajan niin metsäkeikoilla kuin juhlakahvituksissakin - joten kyllä se on matkassa mukana vieläkin! Terveiset Roomasta lähetti Hanni Kangasmäki Haminan Sotilaskotiyhdistys ry

Sotku-mukin takana on Palatium, mons Palatinus eli Palatinus-kukkula. Se on Capitoliumin ohella tärkeimpiä Rooman alkuperäisistä seitsemästä kukkulasta. Kukkula sijaitsee Forum Romanumin ja Circus Maximuksen välissä (joka näkyy mukin ja Palatiniumin välissä). Kukkulalla on ollut asutusta jo noin vuodesta 1000 eaa.

Hanni Kangasmäki

Colosseum (ital. il Colosseo) oli antiikin Rooman suurin amfiteatteri, jonne mahtui 40 000- 50 000 katsojaa. Colosseumin rakentamisen aloitti keisari Vespasianus 70-luvun alussa, ja se valmistui vuonna 80 Tituksen hallituskaudella. Teologi Beda Venerabilis kirjoitti 600-luvulla epigrammin, jossa hän viittasi luultavasti keisari Neron patsaaseen (coliseus), mutta säkeet on myöhemmin liitetty Colosseumiin: ”Niin kauan kuin Colosseum pysyy, pysyy Rooma. Kun Colosseum kaatuu, kaatuu Rooma. Kun Rooma kaatuu, kaatuu maailma.”

Vierailulla Oulun hiippakunnan piispantalossa

ulun Sotilaskotiyhdistys oli saanut mieluisan kutsun Oulun hiippakunnan Piispantaloon, jossa piispa Samuel Salmi puolisoineen otti vieraat ystävällisesti vastaan. Piispatar - virallisestikin piispansihteerinä toimiva hiippakunta-assistentti Hannele Salmi esitteli lyhyesti talon tilat ja tilaisuuden ohjelman. Purkutuomionkin alla ollut talo on yksi Oulun vanhimmista rakennuksista ja nykyisin myös korjattu arvoiseensa asuun. Tuomiokapitulitalon yläkerrassa olevat tunnelmalliset tilat, jotka vv. 1952-1979 toimivat piispan virka-asuntona, ovat nykyisin edustus- ja juhlahuoneistona. Myös piispan työhuone sijaitsee siellä. Kahvipöydän antimet olivat erinomaisia. Tarjoilutehtävästä suoriuduttuaan piispatar istuutui seuraamme ”pietarilaiseen saliin”. Kahvinjuonnin lomassa virisi mielenkiintoinen keskustelu ajankohtaisista aiheista ja erityisesti Piispan sauvakävely -tapahtumasta, jossa myös Oulun Sotilaskotiyhdistys on innokkaasti mukana. Tapahtuma järjestetään elokuun viimeisenä lauantaina jo yhdeksännen kerran. Piispan johdolla eriikäiset ja -kuntoiset kävelevät valitsemansa matkan. Mukana on useita kymmeniä yhteisöjä ja yhdistyksiä, jotka myös esittelevät toimintaansa. Piispa esitteli sanoin ja kuvin perinteikkään talon historiaa ja hiippakunnan toimintaa. Oulun

Reijo Sallinen

Piispa Samuel Salmi, Eva Lindblad, Tellervo Suoranta-Sallinen, Kirsti Leino ja piispatar Hannele Salmi. hiippakuntahan on maantieteellisesti Suomen suurin, ääripäinään pohjoisessa Utsjoen ja etelässä Perhon seurakunnat. Kuvakavalkadissa näimme kuvia mm. Lapin jylhistä tuntureista, Kalajoen kauniista rannoista, Kainuun puhuttelevista koskista ja vaaroista, Hailuodon omaleimaisista maisemista. Oulun hiippakuntaan kuuluu 60 seurakuntaa. Hartaushetken aluksi lauloimme Oulun hiippakunnan valoisan ja lohdullisen nimikkovirren ”Aurinkomme ylös nousi” (Vk 105). Mieliinpainuvan hengellisen sanoman lisäksi piispa kiitti lämpimästi sotilaskotityötä. Hän toi esille, miten munkkikahvien ja muiden palvelujen lisäksi sotilaskodilla on

varusmiehille suuri henkinen ja hengellinen merkitys. Piispa totesi, että tavatessaan sotilaskotisisaren hänelle tulee kotoinen olo. Sotilaskotijärjestöllä on tärkeä tehtävä myös maanpuolustushengen ylläpitäjänä. Hartaushetki päättyi nimikkovirteemme ”Kosketa minua henki”. Sotilaskotisisar Kirsti Leino toimi hartaushetken virsien säestäjänä. Tilaisuuden päätteeksi kiltajaoston päällikkö Kirsti Leino luovutti isäntäväelle sotilaskotimukit muistoksi vierailustamme. Riitta Möttönen ja Tellervo Suoranta-Sallinen Oulun Sotilaskotiyhdistys ry

Sotilaskotityötä Hangossa 90 vuotta

Vihreät sisaret muistelevat

annikkosotilaskotiyhdistys ry:n Hangon paikallisosaston pieni vihreiden sisarten joukko kokoontui marraskuisena iltana 2014 viettämään yhdistyksen 90-vuotisjuhlaa ravintola Makasiiniin. Juhlaa vietimme ikään kuin perhepiirissä, muistellen yhdessä kuljettua sotilaskotitaivalta. Juhlaillallisellemme olimme kutsuneet Rannikkosotilaskotiyhdistys ry:n puheenjohtajan Anne Kärjen. Onnittelupuheessaan Kärki totesi, että Hangon paikallisosasto on vanhin RSKY ry:n toimivista paikallisosastoista. Hangon paikallisosaston perustaminen tapahtui silloisessa

Paikallisosaston 90-vuotisjuhla.

maankuulussa Wigrenin kahvilakonditoriassa 8.10.1924, tuolloin nimellä Rannikkosotilaiden Huoltoyhdistyksen Hangon osasto. Koneella kirjoitetusta ruotsinkielisestä pöytäkirjasta selviää, että kokouksen puheenjohtajaksi valittiin kapteenska Inga Petäjäniemi, varapuheenjohtajaksi tohtorinna Gunnel Kumlin, sihteeriksi neiti Aino Sacklen ja rahastonhoitajaksi rouva Vilma Lindholm. Hallituksen muiksi jäseniksi tulivat tohtorinna Karin Nordlin ja insinöörinrouva Kiianlinna. Tänä päivänä paikallisosaston jäsenmäärä on pieni, vain 14 vihreää sisarta. Hangon Rannikko-

patteristo lopetti toimintansa 31.12.2002, ja varusmieskoulutus päättyi Russarössä vuonna 2005, mutta Hangon vihreät sisaret tekevät edelleen innolla sotilaskotityötä leirien aikana, jolloin Russarön sotilaskoti on auki. Vihreät sisaret näkyvät myös kahvittajina monissa eri tilaisuuksissa ja tapahtumissa Hangossa. Eräs sisaristamme lausahtikin kerran: ”Maasta se pienikin ponnistaa.” Yhdeksäänkymmeneen toimintavuoteen on mahtunut monenlaista toimintaa ja tapahtumaa. Paikallisosaston kaksi vanhinta sisarta, Elli Tenho (100 v.) ja Aira Lammassaari (83 v.), muistelevat toimintaansa sotilaskotisisarina. Molemmat sisaret liittyivät paikallisosastoon samaan aikaan vuonna 1969. Elli Tenhon pyysi mukaan vuorineuvoksetar Karjalainen ja Aira Lammassaaren majurin rouva Viivi Saramo. Maanpuolustushenki oli molempien liittymisen taustalla, sillä Elli oli itse aikanaan toiminut lottana, kuten myös Airan äiti. Aira toimi pitkään paikallisosaston puheenjohtajana, ja hän on saanut sotilaskotityöstä Katri Bergholm -mitalin. Elli puolestaan on saanut 40-vuotismerkin ansioistaan sotilaskotisisarena. Hän toimi vuosikaudet kirjastojaoston vetäjänä ja kirjastonhoitajana, mikä tehtävä oli hänelle mieluisa. Kirjallisuus kiinnostaa

Hangon paikallisosaston sisaret

Russarön sotilaskoti 1986. Takana vasemmalta Anja Tuppurainen ja Anita Akkanen. Istumassa vasemmalta Aira Lammassaari ja Hjördis Timola.

häntä edelleen, ja hän lukee paljon ja monenlaista, elämäkerroista kaunokirjallisuuteen. Mitä sotilaskotityö on antanut heille? - Uutena Oulusta muuttaneena hankolaisena sain ystäviä ja tuttavia. Monista sisarista on tullut pitkäaikaisia perhetuttuja ja ystäviä, Aira kertoo. Samaa mieltä on Elli. Heistä oli aina mukava lähteä pitämään sotilaskotia auki Russarössä tai kaupungissa. Kumpikin osallistuu yhä edelleen sotilaskotityöhön mm. tekemällä käsitöitä ja leipomalla vuotuisiin myyjäisiin. Mennyttä aikaa muistellen Elli kertoo, kuinka hän piti kolme viikkoa yksin sotilaskotia Hästö-Busössä, ja miten turvallista oli palata majapaikkaan rahakassa mukanaan.

Hän ei tiennyt saarella olevan käärmeitä, joita hän toki pelkää,

vaan ajatteli, että varusmiehet olivat koko ajan hänen ja rahojen tur-

vana. Kerran Elli ja Aira olivat leiponeet suuren määrän pullia ja sämpylöitä vietäväksi Russarön sotilaskotiin, mutta merenkäynti esti saareen pääsyn. Silti heille tuntemattomaksi jääneellä tavalla leipomukset oli saatu toimitettua Russaröhön. Kun keskustelu kääntyy vapaaehtoiseen maanpuolustukseen, toteavat molemmat sisaret lähes samoin sanoin, että sotilaskotityö on myös osa maanpuolustustyötä ja tavallaan kunnioitettavan Lotta-työn jatketta. Airi toteaa, että sotilaskotityö on myös aktivoivana tekijänä nykyisin suosittuihin naisten valmiusharjoituksiin. Sotilaskotityö opettaa myös yhteisvastuullisuuteen ja toimimiseen poikkeusoloissa. Sekä Elli että Aira ovat pitkän sotilaskotityönsä aikana tavanneet tuhansia varusmiehiä, joita kaikkia he pitävät kohteliaina ja reippaina. Varusmiesten hyvinvointi on tärkeä asia. Sotilaskodit ja siellä varusmiehiä palvelevat vihreät sisaret luovat vastapainon armeijan päiväohjelmalle. Kahvin ja munkin myynnin ohella voi toi-

Aira Lammassaari palvelemassa kaupungin sotilaskodissa vuonna 2002. mia kuuntelevana korvana ja joskus jopa käytännön neuvon antajana. Airalle mieleenpainuvin muisto on, kun eräs varusmies uskoutui hänelle ja oli kiitollinen löydettyään kuuntelijan huolilleen. Molemmat sisaret korostavat, että varusmiesten palveleminen on sotilaskotityön päätehtävä ja että sotilaskoti on nimensä mukaises-

ti kodin korvike varusmiehille. He lähettävät terveisiä muille vihreille sisarille ja toivovat, että sisarasu yhdistäisi sen kantajia ja vahvistaisi keskinäistä kunnioitusta eri ikäpolviin kuuluvien sisarten välillä. Ulla Laakkonen Rannikkosotilaskotiyhdistys ry:n Hangon paikallisosaston sisar

Terveiset mukavalta Irlannin kiertomatkalta!

aikki halukkaat eivät nyt mahtuneet mukaan, joten matkatyöryhmä kartoittaa tilannetta Irlannin matkan järjestämiseen uudelleen keväällä 2016. Ilmoita halukkuutesi matkalle 24.6.2015 mennessä: Rauni Myllyaho, puh. 040 594 2022 tai rauni.myllyaho(at)gmail.com

Avustus- ja eläkesäätiö Tuki

otilaskotiliiton Keskushallitus päätti 6.11.1944 pitämässään kokouksessa perustaa Sotilaskotiliiton johtajatarrahastosta Avustus- ja eläkesäätiö Tuen, joka merkittiin säätiörekisteriin 14.11.1944. Toimintatarkoituksena säätiöllä oli hallituksen harkinnan mukaan tukea taloudellisesti ensisijaisesti sotilaskotityössä toimineita Suomen naisia ja tällaisten naisten turvattomia lapsia, ja varojen salliessa saatettiin avustaa myös sotainvalideja ja sotaorpoja. Käytännössä Tuki maksoi pientä eläkettä sotilaskotien työntekijöille, koska yleistä eläketurvaa ei tuolloin vielä ollut. Vuonna 1990 säätiön sääntöjä muutettiin, ja tarkoituspykäläksi tuli ”säätiön hallituksen harkinnan mukaan tukea taloudellisesti sotilaskotityössä toimineita Suomen kansalaisia sekä edistää sotilaskotityötä”. Tämä mahdollisti laajemman toimintakentän, ja Avustus- ja eläkesäätiö Tuki kustansi yhdistysten palkallisille työntekijöille kuntoutusviikkoja. Vuonna 2009 Tuki kustansi kauan sotilaskotityötä tehneille vapaaehtoisille sisarille 4 päivän hemmottelulomia Tallinnaan. Matkalle osallistui 20 sisarta ja kaksi vetäjää. Kyseisenä vuonna tehtiin yhteensä seitsemän matkaa, kolme keväällä ja neljä syksyllä. Vuosien saatossa Tallinnassa on käyty virkistäytymässä 35 kertaa 916 sisaren voimin. Syksyllä 2015 tehdään vielä ainakin yksi virkistysmatka Tallinnaan. Tänä vuonna kevätkokouksessaan (25.3.2015) Tuki päätti kokeilla uutta toimintatapaa: Avustus- ja eläkesäätiö Tuki haluaa rohkaista sotilaskotiläänejä (-alueita) järjestämään ns. lääninsisarpäiviä avustamalla järjestelyjä huomattavalla summalla. Avustuksen saamisen edellytyksenä on ainoastaan, että kutsukirjeessä ja ohjelmassa mainitaan Avustus- ja eläkesäätiö Tuki yhtenä järjestäjänä. Lisäksi Sotilaskoti-lehteen tulee kirjoittaa juttu lääninsisarpäivistä.

Haettavana uskollisuus- ja virkistyslomat 2015 Avustus- ja eläkesäätiö Tuen hallitus on päättänyt – monien kyselyjen vuoksi - jatkaa virkistyslomien järjestämistä. Vuoden 2015 loma on syksyllä 24.27.9.2015. Kevään loma peruuntui, halukkaita oli liian vähän. Tallinnassa järjestettävien lomien saamisen edellytyksenä on vähintään seitsemän vuoden aktiivinen toiminta yhdistyksessä. Lomaa voivat hakea myös työntekijät, jotka ovat työskennelleet sotilaskodeissa yhtäjaksoisesti vähintään viisi vuotta. Lähtö on torstaiaamuna ja paluu sunnuntaina. Hakemukset vuoden 2015 lomille oman yhdistyksen kautta, syksyn matka-anomus 7.8.2015 mennessä Tuulikki Liukkulalle. Hakulomakkeita saa sotilaskotiyhdistyksen toimistoista tai yhdistyksen puheenjohtajalta. Huom.! Aikaisemmin lomiin osallistuneet eivät voi hakea uudelle lomalle! Matkaan sisältyvät: ✔ laivamatkat Helsinki-Tallinna-Helsinki ✔ majoitukset kahden hengen huoneissa ✔ aamiaiset ja päivälliset hotellissa ✔ 8 hoitoa Ottakaa huomioon, että satamissa on pitkät kävelymatkat, hotellissa portaita ja hoitoihin on mentävä yksin, joten lomalla tarvitaan omatoimisuutta. Sisaret maksavat itse edestakaisen matkan kotipaikkakunnalta Helsinkiin. PASSI tai VIRALLINEN HENKILÖLLISYYSTODISTUS on oltava mukana matkalla. LISÄTIEDOT: Tuulikki Liukkula puh. 041 461 8945 tai sähköposti tuulikki.liukkula@gmail.com

Avustus- ja eläkesäätiö Tuen hallitus

Ryijyn tarina kiinnosti monia lehden lukijoita

otilaskoti-lehdessä 2/2015 kuulutettiin lisätietoa Sotilaskotiliiton ryijystä. Saimme monta yhteydenottoa, ja mukavaa oli havaita, kuinka paljon vaivaa oli nähty tiedon selvittämiseen. Ryijyssä esiintyvä hahmo on Pyhä Yrjö (Yrjänä), joka on partiolaisten suojelija. Pyhä Yrjö kärsi sotilaana marttyyrikuoleman 200-luvulla. Kuvan symbolina nähdään pahan voittaminen. Ryijyä on valmistettu ainakin 1930-1940 -lukujen vaihteessa, ja se löytyy myös monesta

Karoliina Hofmann

muusta maanpuolustusjärjestöstä. Ryijyn valmistaja on sodan jälkeen perustettu Ryijypalvelu, joka oli alun perin Sotainvalidien Veljesliiton omistama lankaliike. Se toimi Kasarmikadulla. Sotilaskotiliiton toimisto sijaitsi tuolloin myös Kasarmikadulla Helsingin Sotilaskotiyhdistyksen tiloissa. Oletan, että järjestöjen sijainti lähellä toisiaan liittyy jotenkin ryijyn tarinaan. Karoliina Hofmann

Sotilaskotiliitto vahvisti organisaatiotaan

otilaskotiliiton toiminnanjohtajaksi on 1.6. alkaen nimitetty Satu Mustalahti. Sadun vastuulla on järjestön toiminnan strateginen suunnittelu ja toteuttaminen. Sotilaskotiliiton puheenjohtajan tehtäviä hoitaa vuoden 2015

loppuun asti 1. varapuheenjohtaja Tuuli Kuutti. Sotilaskotiliitolle valitaan uusi puheenjohtaja syyskokouksessa 24.10.2015. Sotilaskotiliiton järjestöpäälliköksi on 1.6. alkaen nimitetty Karoliina Hofmann. Hän toimii edelleen Sotilaskoti-lehden päätoimit-

Historian havinaa

tajana ja toteuttaa erilaisia järjestön hankkeita ja tapahtumia. Järjestösihteeri Pia Ojala hoitaa asiakaspalvelun, hankkii sotilaskotituotteita sekä neuvoo ja opastaa jäsenrekisteriasioissa kuten tähänkin asti.

Sotilaskotiliiton kevätkokous ja seminaari pidettiin Rissalassa 23.-24.5.2015. Tilaisuudesta ei valitettavasti otettu yhteiskuvaa. Vuonna 1928 Sotilaskotiliiton 7. kevätkokouksessa Haminassa osallistujat kokoontuivat yhdessä kuvattavaksi.

In memoriam Anni Jalkanen (28.9.1928-14.1.2015) Anni Jalkanen (o.s. Kurki) syntyi Viipurissa. Lapsuus katkesi talvisotaan. Anni sai käydä keskikoulun loppuun Viipurin Kaksoisyhteislyseossa. Evakkomatka kulki Janakkalaan, josta hän muutti Helsinkiin. Hän valmistui Kätilöopistosta 1953. Kolmen rohkean kätilön päähänpisto vei heidät 1957 töihin Oulaisiin. Sieltä Anni löysi elämänkumppanikseen toisen evakon, Ate Anselmin. Nuoren perheen tie johti 1960 Ouluun. Sairaala vaihtui neuvolaan, ja Anni teki työuran

Eila Urmo (21.10.1930-9.11.2014) Eila Urmo liittyi Kokkolan Sotilaskotiyhdistykseen 2.1.1964 ja toimi monenlaisissa tehtävissä yhdistyksessämme. Johtokunnan varajäsenenä hän aloitti jo 1966 ja toimi sen jälkeen varsinaisena jäsenenä, sihteerinä, rahastonhoitajana ja varapuheenjohtajana. Yhdistyksen puheenjohtajana hän toimi 1980-86, Pohjanmaan soti-

kaupungilla. Hän oli pidetty terveydenhoitaja ja työkaveri. AnnaMaija Ylimaula on kirjoittanut (Idylli, 1984): ”Neuvolan nainen on se henkilö, jonka avulla Ansa jaksaa nämä odotukset (…) Naisessa on jotain käsittämätöntä ja ehtymätöntä voimaa, jota hän jakaa potilailleen kitsastelematta, samalla kuitenkin tarkkaa työtä tehden, äidistä ja tulevasta lapsesta huolehtien.” Siteeraus kuulemma kuvailee Anni Jalkasta. Annille myönnettiin Ensi- ja turvakotien liiton hopeinen ansiomerkki 1978 ja Kuntaliiton 30-vuotismitali. Eläkkeelle jäätyään 1988 mummalla oli enemmän aikaa neljälle lapsenlapselleen. Vuoden 2014 lopulla hän ehti vielä tavata lapsenlapsenlapsensa. Sukujuuret ja ystävyyssiteet olivat Annille tärkeitä. Perinteitä ja

muistoja hän vaali Oulun Karjalaseurassa. Työn jäätyä taakse Anni löysi sotilaskotiharrastuksen. Hiukkavaaran sotkun kirjasto ja autokeikat tulivat tutuiksi. Hänelle myönnettiin 2007 Karjalan Liiton pronssinen ansiomerkki, 1999 maanpuolustusmitali ja 1995 Sotilaskotiliiton pronssinen ansiomerkki ja 25-vuotismitali. Äiti kertoi usein lapsuudestaan, sota-ajasta ja evakkomatkasta. Hän ehti myös kirjoittaa tarinansa jälkipolville: ”Sota-aikaan liittyi paljon pelkoa ja tuskaa. En muista mitään tunteistani. Ehkä ne ovat niin kipeitä muistoja, että olen sulkenut ne pois ajatuksistani.”

laskotiläänin läänintoimikunnan jäsenenä 1980-82 ja puheenjohtajana 1982-86, Pohjanmaan sotilaskotiläänin edustajana Sotilaskotiliiton valtuuskunnassa jäsenenä 1982-85 ja varapuheenjohtajana 1984-85. Hän oli mukana retkillämme ja sisarilloissamme iloisena ja kaikki huomioon ottavana. Sotilaskotityössä hän näki tärkeänä koko järjestön kehittämisen ajan vaatimusten mukaan. Hän myös piti tärkeänä, että sisarina edustamme aina koko järjestöä. Kokkolan Asekoulu palkitsi hänet Asekoulun Aseristillä 1996. Maanpuolustusmitalin kultaisin soljin hän sai 1992, Sotilaskotilii-

ton Hopeisen ansiomerkin 1975, Katri Bergholm -mitalin 1986 ja Sotilaskotiliiton pienoislipun 1990. Hän sai myös Suomen Valkoisen Ruusun 1. luokan mitalin vuonna 1992. Vaikea sairaus vei Eila-sisaremme voimia niin, ettei hän jaksanut enää olla mukanamme sisarilloissa eikä seniorisisartoiminnassa. Vuonna 2014 tuli 40 vuotta täyteen sotilaskotisisarena. Eilan muisto iloisena, elämänmyönteisenä ja sotilaskotityötä sydämellä tehneenä elää meidän hänet tunteneiden sisarten mielessä.

Juha Jalkanen Anni Jalkasen poika

Eija Luukkanen Kokkolan Sotilaskotiyhdistys ry

ILMOITUSTAULU

Intraan kirjautuminen Sotilaskotiliiton intrasivuilla on paljon sotilaskotitietoutta. Käy tutustumassa järjestön jäsenille tarkoitettuihin sivuihin. Ohjeet kirjautumiseen saat yhdistyksen puheenjohtajalta/sihteeriltä. Ongelmatapauksissa voit ottaa yhteyttä järjestösihteeri Pia Ojalaan, pia.ojala@sotilaskotiliitto.fi. Yhdistyksen myöntämien vuosi- ja ansiomerkkien tilaus Yhdistyksen myöntämien vuosi- ja ansiomerkkien tilaukset vuodelle 2016 tulee tehdä 9.11.2015 mennessä Sotilaskotiliiton järjestösihteerille. Merkkien tarvetta kannattaa ennakoida ajoissa ja tilata merkit jo ennen syksyä! Sotilaskotiliiton kevätkokouksen emännyys 2017 tarjolla Etsimme halukkaita kevätkokouksen 2017 järjestäjäksi. Hyvällä organisoinnilla pienikin yhdistys onnistuu järjestämään kevätkokouksen. Kertausharjoitusvuorokausia sotilaskotitoiminnasta Varusmiespalveluksen suorittaneilla sotilaskotisisarilla on mahdollisuus saada kertausharjoitusvuorokausia sotilaskotitoiminnasta. Sotilaskotiliiton tilaamat ja MPK:n toimeenpanemat Sotilaskotiliiton poikkeusolovalmiutta palvelevat koulutukset voidaan rinnastaa kertausharjoituspäiviin. Sotilaskotiliiton sotilaskotitoiminnan suunnittelu-, johto- ja toimeenpanotehtävien harjoituspäivät sota- ja ampumaharjoituksissa voidaan esityksestä hyväksyä kertausharjoituksiin rinnastettaviksi, kun harjoitellaan poikkeusolojen organisaatiossa. Edellä mainitut rinnastukset päättää aluetoimisto. Yhdistysten kirjoitusvuorot Sotilaskoti-lehteen 4/2015 Seuraavan lehden aineistopäivä on 3.8. Lehden teemana on asiakaslähtöinen palvelu, ”Lähtökohtana varusmies”. Kirjoitusvuorossa ovat Helsinki-Santahaminan, Turun, Kokkolan ja Kuoreveden Sotilaskotiyhdistykset, Rannikkosotilaskotiyhdistyksen Kyminlinnan paikallisosasto sekä Rajasotilaskotiyhdistyksen Kuhmon ja Imatran paikallisosastot. Toimiston kesälomat Sotilaskotiliiton toimiston henkilökunta on lomalla seuraavasti: Satu 8.6.-14.6. Karoliina 6.7.-26.7. ja 14.9.-20.9. Pia 22.6.-28.6. ja 13.7.-2.8.