Sotilaskoti 2 2015 netti

2/2015

• • • •

Me sisaret – toimintaa yhteistyössä Sotilaskotiliiton Facebook-sivut avattu Uudet puheenjohtajat esittäytyvät Napapiirillä suuri ”puukotus”

Sisältö

48. vuosikerta – n:o 2/2015 Julkaisija: Sotilaskotiliitto – Soldathemsförbundet ry Simonkatu 12 A 9 00100 Helsinki Puh. 045 123 2820 www.sotilaskotiliitto.fi

Pääkirjoitus ...................................................................................3 Ledare...........................................................................................4 Uudet puheenjohtajat esittäytyvät ................................... 6-11 Kajaani.........................................................................................6 Sodankylä ..................................................................................7 Lappeenranta ............................................................................8 Helsinki........................................................................................9 Kouvola-Utti .............................................................................10 Riihimäki....................................................................................10 Rissala........................................................................................11 Vaasa .........................................................................................11 Viimeinen vala ..........................................................................12 Kolmekymmentä ja kolme vuotta ........................................14 Napapiirillä suuri ”puukotus”.................................................16 Vauhdikkaasti vuoteen 2015 .................................................18 Kuinka saada lisää nuoria mukaan toimintaan? ................19

Päätoimittaja Karoliina Hofmann karoliina.hofmann@sotilaskotiliitto.fi Puh. 040 704 6755 Toimitus Sotilaskotiliitto Simonkatu 12 A 9, 00100 Helsinki Valmiit aineistot: toimitus@sotilaskotiliitto.fi Toimitustyö Elina Halminen Puh. 044 518 1803 Osoitteenmuutokset ja tilausten peruutukset tehdään suoraan sotilaskotiyhdistykseen.

Paino SLY-Lehtipainot Oy/ Kirjapaino Uusimaa

Upinniemen leipuri Martti Kankkunen eläkkeelle...............20

Teemat 2015

Säkylän sisaret smoothie-opissa..........................................21

N:o 3 Vapaaehtoinen maanpuolustus Aineisto 11.5., ilmestyy 16.6.

Aurajoen ranta – Turun kesäolohuone.................................22 Anna-Liisa Rewellin säätiö 70 vuotta ..................................23 Sotilaskotiyhdistysten uudet vastuuhenkilöt tutustuivat liiton toimintaan ja tiloihin.......................................................25 Komea ryijy koristaa Sotilaskotiliiton toimistoa..................26

N:o 4 Lähtökohtana varusmies (Asiakaslähtöinen palvelu) Aineisto 3.8., ilmestyy 22.9.

N:o 5 Yhteisvastuullisuus Aineisto 2.11., ilmestyy 14.12.

Historian havinaa: Melkein vakavaa sotilaskotirintamalta................................................................27 SoMa -harjoitus........................................................................30 Kansikuva: Järjestösihteeri Pia Ojala esitteli maastopuvun kanssa käytettävää lippalakkia yhdistysten uusien vastuuhenkilöiden koulutuksessa. Kuva: Sotilaskotiliitto.

2

Aikakauslehtien Liiton jäsen ISSN 0355-9343

Pääkirjoitus

Pia Ojala Sotilaskotiliiton järjestösihteeri 9.4.2015

Me sisaret – toimintaa yhteistyössä

Y

hdistystoiminnassa jokainen jäsen on tärkeä. Jokaisen työpanos ja osaaminen ovat arvokkaita toiminnan tulevaisuudelle. Jokainen jäsen voi itse päättää, paljonko käyttää aikaansa vapaaehtoiseen yhdistystoimintaan. Vähintään on maksettava yhdistyksen jäsenmaksu. Lupautumalla luottamustehtävään jäsen sitoutuu hoitamaan sitä yhdistyksen etujen ja arvojen mukaisesti. Jokaisella jäsenellä on vastuu omista tekemisistään, mutta myös tekemättä jättämisistään. Hoitamaton tai huolimattomasti tehty työ kaatuu toisen jäsenen niskaan, ja viime kädessä huonosti hoidettujen asioiden seuraukset kohdistuvat varusmieheen.

Toimiakseen yhdistys tarvitsee vastuuhenkilöt. Sääntömääräisessä kokouksessa jäsenet, me sisaret, valitsemme puheenjohtajan, hallituksen ja muut vastuuhenkilöt ja pääsemme näin vaikuttamaan yhdistyksen toimintaan. Samoin yhdistykset pääsevät vaikuttamaan Sotilaskotiliiton ja koko järjestön toimintaan. Puheenjohtaja ja hallitus ovat vastuussa päätöksistään ja tekemisistään koko yhdistykselle. Yhteiskunta asettaa lainsäädännöllisin keinoin velvoitteita yhdistyksille. Hallituksen jäsenten siviiliosaamisen monipuolisuus on suuri rikkaus. Kaikki eivät voi tietää ja osata kaikkea. Tärkeää on ottaa asioista selvää ja selvittää oikeat toimintatavat.

Sotilaskotijärjestön arvot ovat vapaaehtoisuus, yhteisöllisyys, osaaminen ja itsensä kehittäminen, luotettavuus, iloisuus ja palvelualttius. Näiden lisäksi yhdistysten ja koko järjestön toimintaa tulisi ohjata mm. yhdistysten omat säännöt, yhdistyslaki, työaikalaki ja työnantajavelvoitteet. Yhteisesti hyväksymässämme järjestön toimintasuunnitelmassa on kirjattuna, että sotilaskotitoiminnan perusajatus on tukea varusmiesten ja reservin kertausharjoituksissa olevien hyvinvointia, varmistaa sotilaskotiyhdistysten toimintaedellytykset ja elinvoimaisuus sekä järjestön maanpuolustusvalmius, tukea jäsenten ja henkilöstön hyvinvointia sekä edistää vapaaehtoisjärjestönä maanpuolustushenkeä ja -valmiutta.

Sotilaskodissa työtä tekevän sisaren ja henkilökuntaan kuuluvan tulisi sisäistää arvojen ja toiminta-ajatuksen merkitys ja toimia niiden mukaisesti. Yhteiseen toimintaan varusmiesten hyväksi tarvitaan paljon, paljon yhteistyötä ja yhteen hiileen puhaltamista. Ongelmia ei voi lakaista maton alle. Matot tulee tuulettaa, sillä raikas ilma ja hyvä ilmapiiri auttavat jaksamaan ja motivoivat parempiin suorituksiin. Epäkohdista tulee keskustella avoimesti ja rehellisesti sekä etsiä niihin syyllisten sijaan ratkaisuja. On tilanteita, joissa ollaan eri mieltä. Silloin jokaisen tulisi katsoa peiliin ja miettiä asiaa myös toisen kannalta, jotta yhteistyö saadaan taas toimimaan. Asioita voi aina peilata perustehtävämme, varusmiehen hyväksi tehtävän työn kautta. Tarvitaan joustoa kaikkeen toimintaan. Jokainen tekee erehdyksiä ja virheitä, mutta niistäkin voidaan oppia ja sitten kääntää katse tulevaisuuteen.

Yhteistyössä on sisarten voima – yhdessä me sisaret osaamme mitä vain!

Toivon, että kuluva vuosi 2015 on yhteistyöntäyteinen, iloinen ja positiivinen!

Ledare 4

Pia Ojala Organisationssekreterare för Soldathemsförbundet 9.4.2015

Vi systrar – handlingar i samverkan

I

föreningsverksamhet är alla medlemmar viktiga. Allas arbetsinsats och kunnande är värdefulla för verksamhetens framtid. Alla medlemmar kan själva bestämma hur mycket tid de vill använda för frivillig föreningsverksamhet. Det minsta man måste göra är att betala föreningens medlemsavgift. Genom att åta sig ett förtroendeuppdrag förbinder sig medlemmen att sköta uppdraget i enlighet med föreningens intressen och värden. Varje medlem ansvarar för sina egna handlingar, med även för vad man låter bli att göra. Ett slarvigt arbete eller ett arbete som inte utförts faller på de andra medlemmarna, och i sista hand riktas konsekvenserna av dåligt skötta ärenden mot beväringarna.

En förening behöver ansvariga personer för att fungera. På det ordinarie mötet väljer medlemmarna, vi systrar, en ordförande, styrelsen och andra ansvariga personer och kan på detta sätt påverka föreningens verksamhet. På samma sätt kan föreningarna påverka Soldathemsförbundets och hela organisationens verksamhet. Ordföranden och styrelsen ansvarar för sina beslut och handlingar till hela föreningen. Samhället ålägger föreningar förpliktelser genom lagstiftning. Styrelsemedlemmarnas mångsidiga civila kunskaper är en stor rikedom. Alla kan inte veta och kunna allting. Det är viktigt att ta reda på saker och ting och utreda rätt handlingssätt.

Soldathemsförbundets värderingar är frivillighet, gemenskap, kunskap och självutveckling, pålitlighet, glädje och tjänstvillighet. Utöver dessa bör föreningarnas och hela organisationens verksamhet styras av bl.a. föreningarnas egna stadgar, föreningslagen, arbetstidslagen och arbetsgivarskyldigheter. I organisationens verksamhetsplan, som vi godkänt gemensamt, finns det inskrivet att soldathemsverksamhetens grundidé är att stödja välbefinnandet hos beväringar och reservister på reservövningar, trygga soldathemsföreningarnas verksamhetsförutsättningar och livskraft samt organisationens försvarsberedskap, stöda medlemmarnas och personalens välbefinnande samt som frivilligorganisation främja försvarsandan och försvarsberedskapen.

Systrar som arbetar på soldathem och de som hör till personalen borde tillägna sig värderingarnas och verksamhetsidéns betydelse och handla enligt dem. För en gemensam verksamhet för beväringarnas bästa krävs mycket, mycket samarbete och att vi jobbar mot samma mål. Problem kan inte sopas under mattan. Mattorna ska vädras, eftersom frisk luft och en god atmosfär hjälper till att orka och motiverar till allt bättre prestationer. Missförhållanden ska diskuteras öppet och ärligt och i stället för skyldiga ska man söka efter lösningar. Det finns situationer där man inte är överens. Då bör var och en ta en titt i spegeln och även fundera över saken ur den andras synpunkt för att åter få samarbetet att fungera. Saker och ting kan alltid speglas mot vår grunduppgift, arbetet för beväringar. Vi behöver flexibilitet i all verksamhet. Vi begår alla fel och misstag, men vi kan också lära oss av dem och sedan vända blicken mot framtiden.

Systrarnas styrka ligger i samarbetet – tillsammans kan vi systrar vad som helst!

Jag hoppas att 2015 blir ett år fyllt av samarbete, glädje och positivitet!

Sotilaskotiliitto on liittynyt some-rintamaan.

Facebook-sivut löytyvät osoitteesta www.facebook.com/ sotilaskotiliitto.

Tervetuloa tykkäämään!

Kiitokset Kiitoksia kaikille Yhteys kotiin -kampanjaan osallistujille, saavutimme tavoitteemme ja laitteiden hankintaprosessi on käynnissä. Kampanja oli hyvä osoitus miten paljon me samanhenkiset saamme halutessamme aikaan vielä varsinaisen perustoimintamme lisäksi.

Oli ilo olla vetämässä tällaista uudenlaista pilottihanketta.

Terveisin Marjo-Riitta

5

Uudet sotilaskotiyhdistysten puheenjohtajat esittäytyvät

Kajaani

O

len Maarit Rautiainen Kajaanin Sotilaskotiyhdistyksestä. Yhdistyksen toiminnassa olen ollut mukana 17 vuotta, joista yhteensä 11 vuotta johtokunnan jäsenenä. Olen saanut hoitaa mm. sotilaskodin työsuojelupäällikön, yhdistyksen varapuheenjohtajan sekä tarjoilun päällikön ja tarjoilun ryhmäpäällikön tehtävää.

Ammatiltani olen sosiaalityöntekijä.

Asun paikkakunnalla, jossa varuskunnan läsnäolo on pitkän aikaa antanut leimansa kaupunkikuvaan. Tämän johdosta oli hyvin luontevaa hakeutua sotilaskotitehtäviin ja päästä näkemään varuskunnan arkea myös porttien sisäpuolelta.

Perheeseeni kuuluu puoliso ja neljä nyt jo aikuisiän saavuttanutta lasta, kaksi poikaa ja kaksi tyttöä. Nuorin poika asuu vielä kotona. Kun nuorin lapsista alkoi pärjätä isänsä kanssa kotona, ilmoittauduin ensin silloisen MPK ry:n turvakurssille, jossa yhden illan aiheena oli sotilaskotityön esittely.

Turvakurssin päätyttyä jätin oman jäsenhakemukseni Kajaanin Sotilaskotiyhdistykseen. Silloinen tarjoilun ryhmäpäällikkö sopi kanssani tutustumiskäynnin sotilaskotiin. Käynti sattui yhdistyksen kevätkokouksen iltaan, mitä ryhmäpäällikköni harmitteli kovasti. Itse en ollut kevätkokouksen ajankohdasta pahoillani, koska näinhän

6

pääsin hyvin perille yhdistyksen toiminnasta ja tapasin muita sisaria. Lisäksi kokonaiskuva siitä, mihin olin ryhtymässä, selkiytyi.

Kainuun Prikaatin koko asettaa sotilaskotitoiminnalle Kajaanissa todellisen haasteen. Koska varusmiesvahvuus on suuri, kodin tilat ovat kovassa kulutuksessa, ja myyntituotteita on oltava tarjolla paljon. Järjestämme kaksi kertaa vuodessa kotiutumiskonsertin.

Joulukuussa kotiutuvien konsertti järjestetään prikaatin tilanpuutteen vuoksi Kajaanihallilla, kaupunkikeskustan tuntumassa.

Lahjoitamme kaikille varusmiehille pienen muistamisen kotiutumisen yhteydessä. Tämä tarkoittaa näissä mittasuhteissa monta käsiparia ojentamaan muistamisen ja toivottamaan hyvää jatkoa kotiutuvalle. Haastetta on myös oikein mitoitetun henkilökuntamäärän ja sisartyövoiman riittävyydessä.

Toivon, että osaan omana puheenjohtajakautenani tukea henkilökuntaa ja sisaria oikealla tavalla välillä paineisenkin työn ja tehtävän alla. Vaikka varusmiesvahvuus Kainuun Prikaatissa tekee sotilaskotityön suurten joukkojen palveluksi, näen sotilaskotityössä myös yksittäisen varusmiehen asiakkuuden merkityksen.

Sotilaskotityö on hieno mahdollisuus osallistua maanpuolustustyöhön. Tässä vapaaehtoisessa itsensä likoon laittamisessa voi kukin antaa oman tietotaitonsa yhdistyksen käyttöön ja lisäksi oppia uusia asioita ja taitoja. Helmikuussa järjestämme mm. leipurikurssin, jossa koulutetaan sisaria munkinpaiston saloihin. Joukkoomme mahtuu monta sisarta, jotka ovat innokkaita leipojia omassa arjessaan, mutta oman perheen pienennyttyä leivonnaisille ei tahdo löytyä syöjää. Onneksi meillä on sotilaskoti, jossa leivonnaiset maistuvat!

Sodankylä

O

len Maria-Liisa Tapaninen.

Aloitin Sodankylän Sotilaskotiyhdistyksen puheenjohtajan tehtävät tämän vuoden alussa.

Tehtävä on haasteellinen. Jääkäriprikaatissa tapahtuvat muutokset vaikuttavat myös sotilaskodin toimintaan. Sotilaskotisisarena olen toiminut 30 vuotta.

Lapsuudenkotini on Alavudella. Sodankyläläinen minusta tuli uuden Sokos-myymälän myötä, tulin sinne töihin. Elämäntyöni olen suorittanut liike-elämän palveluksessa, ja nyt olen ansaitulla eläkkeellä. Elämässäni koin ikävän muutoksen, kun mieheni kuoli 36-vuotiaana äkilliseen aivoverenvuotoon. Jäin yksinhuoltajaksi kymmenvuotiaalle pojalleni ja neljävuotiaalle tytölleni. Onneksi minulla oli hyvä anoppi tukenani, sillä oma äitini ja sisareni asuivat Etelä-Pohjanmaalla.

Sotilaskotitoimintaan minut houkutteli vuonna 1985 mukaan hyvä ystäväni, sotilaskotisisar Raili Naasko. Aluksi en ollut kovin aktiivinen, mutta liityin mukaan, koska oma poikani aloitti samana vuonna varusmiespalveluksen.

Vuonna 1989 tyttöni aloitti opiskelun Helsingin yliopistossa, ja jatkoin silloin sotilaskotitoimintaa aktiivisemmin LSK- ja tarjoilujaostossa. LSK-toiminta, leiritoiminta mukaan lukien, oli minulle tärkeää – monet vuodet olen vastannut leiritoiminnasta.

Vuonna 2001 minut valittiin sotilaskotiyhdistyksen johtokuntaan ja vuonna 2002 varapuheenjohtajaksi. Tässä tehtävässä toimin viime vuoden loppuun saakka. Vuoden alusta sain johdettavakseni hyvin toimivan sotilaskotiyhdistyksen. Sotilaskodissa on hyvä henkilökunta. Sotilaskotitoiminnan yhteistyö sujuu mutkattomasti.

Otan uudet haasteet vastaan mielelläni. Yhdessä niistä selvitään.

Sotilaskotityössä uusien jäsenten hankinta on ikuinen haaste. Toiminnan kannalta on tärkeää saada uusia aktiivisia jäseniä. On tärkeää myös muistaa, että soti-

laskotityön voimavara ovat nämä vapaaehtoiset sisaret, joiden palkkana on munkki, kahvi ja varusmiehiltä saatu kiitos ja hymy. Tämähän se kannustaa jaksamaan ja jatkamaan vuorosta toiseen. Suurkiitos tästä arvokkaasta työpanoksesta. Toivotan kaikille sisarille aurinkoisia ajatuksia ja mielenkiintoista vapaaehtoistyötä.

LSK-työtä haluan jatkaa. Saan pukea maastopuvun päälleni, villapipon päähäni ja Kuomat jalkaani. Sitten istun myyntiautossa, varusmiehet ajatuksissani, auton mennessä kohti Jääkäriprikaatin harjoitusaluetta Kyläjärveä. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

7

Uudet sotilaskotiyhdistysten puheenjohtajat esittäytyvät

Lappeenranta

O

len Marja-Liisa Heiskamo Lappeenrannan Sotilaskotiyhdistyksestä. Olen syntynyt Kokkolassa vuonna 1946. Ollessani 4-vuotias perheeni muutti Lappeenrannan Rakuunamäelle isäni työpaikan vuoksi. Lapsuuteni kului rakuunoiden hevostalleilla ja sotilaiden manöövereitä seuraten. Valmistuin sairaanhoitajaksi vuonna 1967, minkä jälkeen jatkoin erikoissairaanhoitajaksi. Hoitotyötä tein 22 vuotta osastonhoitajana Etelä-Saimaan Keskussairaalassa. Tuona aikana kiinnostuin tietotekniikasta ja opiskelin iltaisin ahkerasti uuden ammatin.

Pystyin hyödyntämään omaa ammattiosaamistani ja siirryin sairaalamme ATK-osastoon koordinaattoriksi. Tässä työssä toimin suunnittelijana sekä loppuaikana kahden sairaanhoitopiirin asiakkuuspäällikkönä. Eläkkeelle jäin täysin palvelleena vuonna 2007.

Perhetuttavani sisko houkutteli minut mukaan sotilaskotityöhön vuonna 2008. Tästä alkoi uusi elämänvaihe Rakuunamäellä.

Koen, että sotilaskotityö palkitsee tekijänsä monella tasolla. Tässä työssä saa olla nuorten kanssa tekemisissä. Sisartoiminta on antoisaa, ja sen kautta on helppo tutustua uusiin ihmisiin. Sotilaskotimme eri jaostot mahdollistavat monipuolisia tehtäviä. Olen toiminut mm. tarjoilu- ja käsityöjaostossa.

8

Liikkuvassa sotilaskodissa olin jaostovarapäällikkönä viisi vuotta.

Lisäksi toimin kummisisarena kouluttamassa uusia sisaria tehtäviinsä. Varasotilaskotipäällikkönä olin vuoden 2012. Johtokunnan jäsenenä olen ollut vuodesta 2009 ja varapuheenjohtajana vuodesta 2010. Kuulun myös yhdistyksemme talous- ja suunnittelutyöryhmään.

Antoisa ja haasteellinen sotilaskotityö vie suuren osan ajastani. Tämän lisäksi harrastan kutomista, lukemista, musiikin kuuntelemista, ristikoiden tekoa ja luon-

nossa liikkumista. Puolisoni kanssa vietämme suurimman osan vuodesta vapaa-ajan asunnolla Taipalsaarella, Saimaan rannalla.

Perheeseeni kuuluu myös kaksi aikuista lasta.

Helmikuun alusta tänä vuonna olemme saaneet uuden sotilaskodinjohtajan, jonka kanssa yhteistyö on lähtenyt hyvään vauhtiin.

Toivotamme kaikki lämpimästi tervetulleiksi tutustumaan Lappeenrannan Sotilaskotiyhdistyksen toimintaan.

Helsinki

O

len Riitta Rainio ja toimin Helsingin Sotilaskotiyhdistyksen puheenjohtajana tämän vuoden alusta alkaen. Aikaisemmin toimin yhdistyksemme varapuheenjohtajana vuodesta 2012 lukien ja sitä ennen vuoden hallituksen jäsenenä. Sotilaskotisisareksi liityin vuonna 2010, kun jäin eläkkeelle ympäristöministeriön hallintojohtajan tehtävästä. Sotilaskotityö kiinnosti minua, ja liityin vihreisiin sisariin hyvän ystäväni Outi Jalavan houkuttelemana. Enkä ole katunut liittymistäni. Sotilaskotityössä pidän erittäin tärkeänä sisarten välistä yhteistyötä, ja tulen erityisesti panostamaan kaikkien sisarten välisen yhteistyön kehittämiseen.

Olen koulutukseltani juristi, ja yhdistystoiminta ja vapaaehtoistyö ovat lähellä sydäntäni. Sotilaskotiyhdistyksen lisäksi toimin Mannerheimin lastensuojeluliiton Uudenmaan piirin Helsingin naistoimikunnassa, jonka sihteerin tehtävät jätin vuodenvaihteessa sotilaskotiyhdistyksen puheenjohtajuuden vuoksi. Olen myös MLL:n Uudenmaan piirin hallituksen asiantuntija.

Perheeseeni kuuluu aviomies ja kaksi jo omat perheensä perustanutta lasta. Olemme kahden lapsenlapsemme mamma ja pappa. Yhteisenä harrastuksenamme on Valkealan Tihvetjärvellä oleva

kesämökki, Lapin-matkailu, ulkoilu ja lukeminen.

Helsingin Sotilaskotiyhdistys on pojaton, muttei koditon, vaikka olemme joutuneet muuttamaan useasti sotilaskotiamme. Viime vuoden syyskuusta lähtien olemme toimineet Lauttasaaressa (Pohjoiskaari 36 A) ensin EteläSuomen sotilasläänin esikunnan ja tämän vuoden alusta Uudenmaan aluetoimiston yhteydessä.

Lisäksi meillä on Kruunuhaan So-

tamuseossa (Liisankatu 1) korsukahvila. Perustimme joulukuussa 2013 Helsinki-Santahaminan Sotilaskotiyhdistyksen kanssa kahvilaosakeyhtiön, Cafe Korvike Oy:n, joka aloittaa toimintansa 1.3.2015 Santahaminassa juuri avatussa Santahamina-talossa. Olemme edeltäjäni Riitta Lentilän kanssa osakeyhtiön hallituksen jäseniä.

Yhdistyksessämme on yhteensä 96 jäsentä.

9

Uudet sotilaskotiyhdistysten puheenjohtajat esittäytyvät

Kouvola-Utti yvää alkanutta vuotta kaikille Sotilaskoti-lehden lukijoille!

Olen Tiina Utti, ja aloitin Kouvolan-Utin Sotilaskotiyhdistyksen puheenjohtajana tämän vuoden alusta. Perheeseeni kuuluu kolme lasta ja aviomies sekä kaksi koiraa ja muutama kissa. Utin varuskunta on kuulunut läheisesti elämääni jo melkein kolmekymmentä vuotta eli saman ajan, jonka olen Utissa asunut, sijaitseehan kotimme reilun kilometrin päässä Utin lentokentästä ja varuskunnasta. Armeijan toiminta, niin helikopterit kuin laskuvarjohypytkin, on tuttua meille kaikille uttilaisille, ja siitä me olemme ylpeitä!

Riihimäki

O

len Arja-Liisa Mauno, riihimäkeläinen sotilaskotisisar vuodesta 1993. Juureni ovat Kymenlaaksossa, Salpausselän harjun kupeella, Haukkajärven rannassa. Sotaveteraanin tyttärenä ja sodassa palvelleiden suvun miesten koskettavia tarinoita jo lapsena kuunnelleena koen ja tunnistan maanpuolustusaatteen kasvaneen minuun syvälle jo varsin varhain. Myös neljän isoveljen ”armeijan harmaat” tekivät minuun aikanaan nuorena tyttönä vaikutuksen kerta toisensa jälkeen.

Riihimäkeläinen minusta tuli kohta 30 vuotta sitten, vuonna 1986. Perheeseeni kuuluu mieheni Ville ja kolme kotoa jo pois

10

Valokuvaamo Näppäri

H

Itse sotilaskotiharrastukseen olen tutustunut noin kuutisen vuotta sitten. Naapurissa asuva sisaremme Anita ehdotti minulle liittymistä yhdistykseen, kun vanhin poikamme oli kutsuntaiässä, ja

muuttanutta lasta sekä heidän kumppaninsa. Ja kaikki tämä siksi, että törmäsin koulutyttönä kotinurkillani kesän 1976 alussa savolaisjuuriseen nuoreen laskuvarjojääkäriin.

sillä tiellä nyt ollaan. Aluksi toimin vain kerran kuussa omalla vakiovuorollani, mutta vähitellen osallistuin myös muuhun toimintaan.

Minut pyydettiin mukaan myös johtokuntaan, jossa toimin tarjoilujaostossa. Viime vuoden puolella lupauduin sitten – muutaman unettoman yön jälkeen – myös tähän puheenjohtajan pestiin. Edellisen puheenjohtajamme Johannan jäljissä on kyllä hyvä jatkaa.

Sotilaskotityö on antanut minulle paljon uusia ystäviä ja ennen kaikkea hyvää mieltä siitä työstä, jota me kaikki sisaret ympäri Suomen teemme varusmiestemme ja -naistemme hyväksi.

Koko 30-vuotisen työurani olen tehnyt töitä eri järjestöissä. Tällä hetkellä toimin Mannerheimin Lastensuojeluliiton järjestöpäällikkönä.

Riihimäen Sotilaskotiyhdistys on tarjonnut minulle monia mahdollisuuksia toimia vapaaehtoisena. Ensimmäisellä aktiivikaudellani vuosina 1994-2005 mm. hallituksen jäsenyys, LSK-vastaava, varapuheenjohtaja ja viimeiset kolme vuotta puheenjohtaja. Nyt olen tässä, aloittamassa uutta aktiivirupeamaa yhdessä yhdistyksemme upeiden vihreiden sisarten kanssa. Olen iloinen ja kiitollinen siitä, että saan kuulua innokkaiden, sitoutuneiden ja arvopohjaltaan samanhenkisten sisarten joukkoon!

Rissala

O

len Tiina Brunell. Tulin mukaan Rissalan Sotilaskotiyhdistyksen toimintaan aluksi puolivahingossa. Keskustelin perjantaiostosten lomassa ruuhkaisen kaupan hyllyjen välissä, ja pian huomasin sopineeni munkinmyyntivuorosta. Kävin tutustumassa Rissalassa toimintaan, ja se oli menoa se. Päivääkään ei ole mukaan lähtemistä tarvinnut harmitella.

Maanpuolustusharrastus on meillä koko perheen yhteinen harrastus, ja minulle luontainen vaihtoehto toteuttaa sitä on sotilaskotisisarena toimiminen. Sotilaskoti-

Vaasa

O

len Pirjo Hämeenniemi, Vaasan Sotilaskotiyhdistyksen uusi 67-vuotias puheenjohtaja. Perheeseeni kuuluvat aviomies, kaksi tytärtä, yhdeksän lastenlasta ja yksi lastenlastenlapsi.

Kissoja meillä on kaksi. Työni olen tehnyt Vaasan kaupunginsairaalan vuodeosastolla perushoitajana 39 vuotta ja siitä viimeiset 6 vuotta psykogeriatrisella osastolla. Eläkkeelle jäin vuonna 2010.Sotilaskotiurani on moniin muihin sisariin verrattuna vielä sangen lyhyt. Liityin jäseneksi vuonna 2007 työkaverini innoittamana, ja olen viihtynyt. Vuonna 2009 aloitin johtokunnassa sekä suomenkielisenä tiedottajana että vuonna 2010 tar-

työ toimii hyvänä vastapainona leipätyölleni toiminnanjohtajana järjestösektorilla. Teen työtä vapaaehtoisten kanssa, ja vapaa-aikana teen itse vapaaehtoistyötä

joilujaostossa varajäsenenä. Näissä tehtävissä olen edelleen.

Pojattomassa sotilaskodissamme riittää toimintaa. Hoidamme eri maanpuolustus- ja veteraanijärjestöjen sekä Vaasan kaupungin sosiaali- ja terveysviraston yksiköiden kokous- ja koulutuspäivien tarjoilut. Musiikkitapahtumia

sisarena.

Näiden yli kymmenen sotilaskotisisarvuoden aikana olen saanut nähdä ja kokea monenmoista ja olla mukana erilaisissa luottamustehtävissä. Vuoden 2015 alussa alkanut yhdistyksen puheenjohtajan pesti on minulle tehtävänä uusi ja varmasti tähänastisen sotilaskotiurani vaativin. Aika näyttää, kuinka siitä selviän. Onneksi työtä ei tarvitse yksin tehdä, vaan tukenani on sisarten kokemus, osaaminen ja into. Yhdessä teemme iloisin mielin arvokasta ja isänmaallista työtä – varusmiesten hyväksi.

pyrimme järjestämään vuosittain, niistä mainittakoon kevätkonsertti sotilaskodissa, taiteiden yön soitannollinen osio myös sotilaskodissa ja mikkelinpäivän sävelhartaus Vaasan kirkossa. Puolustusvoimien järjestämään MILjazzkonserttiin Vaasan sisäsatamassa osallistumme myymällä sadoittain munkkeja ja kahvia.

Meidän sisarien virkistystilaisuuksia ovat eri jaostojen järjestämät sisarillat sekä jokavuotinen pieni kesäretki Vaasan lähiseudulle, vaikkapa jonkun sisaren kesäpaikkaan. Toivon uusia sisaria joukkoomme, koska jäsenistö ikääntyy, ja työtehtävissä aktiivisia on vähän.

Iloista kevättä sisarille Suomen aurinkoisimmasta kaupungista, Vaasasta!

11

Ella Wihinen

Keuruun varuskunnan viimeinen valatilaisuus Ampialan mäellä.

Viimeinen vala Kun vihollinen kolkutteli isonvihan aikaan Keuruun seutuja, kokosivat pitäjän kirkkoherra Herpmanin pojat ympärilleen joukon urhoollista väkeä, joka kävi onnistunutta sissisotaa toista vuotta. Näiden urheiden veljesten muistoksi on Keuruun Ampialan mäelle pystytetty muistokappeli, jonka juurella Keuruun varuskunnan kaikkien aikojen viimeiset noin 260 alokasta vannoivat sotilasvalansa 7. helmikuuta 2014.

J

a siellä, missä on varusmiehiä, on myös sotilaskoti. Omaiset ja juhlavieraat oli kutsuttu paikalle perjantaina aamupäivällä, mutta varusmiehet ja sotilaskotiauto olivat Ampialan pihapiirissä jo torstai-illan hämärtyessä. Alokkailla oli takanaan 25 kilometrin marssi valapaikalle, joten sotilaskodin herkut houkuttelivat. ”Paljon on men-

12

nyt kahvia, munkkeja ja karkkeja”, hihkaisi Kuuselan Maaret tiskin takaa. Tälle ahkeralle sotilaskotisisarelle tämä on neljäs ”valakeikka” ja vaikka kuinka mones kerta sotilaskodin tiskin takana. ”Pojat vaan on aina niin ihania, siksi minä tätä teen.”

Toisena ”sisarena” autossa häärikin oikea konkari, valatilai-

suuksia oli takana peräti 130! ”Tosin suurimman osan niistä olen ollut toisissa tehtävissä kuin sotilaskotityössä”, tunnusti armeijassa työuransa suorittanut sotilaskotiveli Samuli Kallio, joka suureksi suruksemme menehtyi kesällä 2014 äkillisesti. Samulin oli kannustanut sotilaskotityöhön omakohtainen kokemus siitä, kuinka

Leena Santaniemi

hyvältä tuntui, kun pääsi illalla sotkuun tai kun metsäkeikoilla huomasi sotilaskotiauton saapuvan. ”Se on tämän työn voima ja palkinto, kun tietää, että saa antaa saman kokemuksen muille”, totesi Samuli haikeissa tunnelmissa viimeisellä valakeikallaan.

Sotilaskotiauton vaiheille valatilaisuuden valmisteluja seuraamaan oli kokoontunut myös lähitienoon väkeä. ”Mielestäni tilaisuus on erittäin arvokas, ja monikansallisessa perheessämme kunnioitetaan erityisesti suomalaisia perinteitä ja isänmaallisuutta – kodin perintöä. Arvostamme suuresti, että viimeinen vala on täällä esi-isiemme mailla historiallisesti merkittävällä paikalla Herpmanin poikien maisemissa”, sanoo Elisa Ampiala-Schreckenbach, joka asuu Ampialan tilalla. Naapurin isäntä Hannu Ruokolainen muistelee itse myös vannoneensa oman sotilasvalansa tässä samassa paikassa vuonna 1982. ”Ja silloin saavuttiin hiihtäen”, hän muistelee. Olisivat nämä nykyiset, haastatteluhetkellä vielä alokkaat, mieluummin tulleet nytkin hiihtäen, jos lunta vain olisi ollut riittävästi. ”Vaan eipä tuo marssikaan pahalta tuntunut”, todistavat sekä Valkeisenmäki että Kuitunen kavereineen. Sotilaskoti saa pojilta varauksettomat kiitokset: munkit, hinnat ja palvelu parasta.

Valapäivät ovat sotilaskodille kiireisiä päiviä. Tälläkin kertaa sotilaskotiauto palveli maastossa torstai-illan, ja itse valapäivänä kolmessa kahvituspisteessä riitti kiirettä aamusta pitkälle iltapäivään asti. ”Erinomaisen hieno haaste”, kuten sotilaskodinhoitajamme Tiina Poutanen totesi.

Maaret Kuusela ja Samuli Kallio.

Leena Santaniemi

Sotilaskotiauto palveli jo valan aattoiltana.

Kaikki pelasi kuitenkin hienosti, ja moni isä sai jälleen muistella omaa palvelusaikaansa sotkumunkki huulillaan.

Tämä kyseinen vala oli meille kaikille keuruulaisille myös haikea paikka, olihan se lajinsa viimeinen.

Pioneerirykmentin komentaja, evl Jukka Kentala puhui valatilaisuudessa näin: ”Olemme antamassa luonnonkauniille Keurusseudulle yhteistä testamenttiamme. Jätäm-

me perinteikkääseen maastoon Pioneerirykmentin hengen niin, että Herpmanin poikien ja Pioneerirykmentin perinteet elävät täällä eteenpäin.” Siihen perinteeseen on hyvä liittää myös keuruulainen sotilaskotityö.

Leena Santaniemi Keuruun Sotilaskotiyhdistys ry

13

Marja-Leena Lähteenmäki

Eeva-Riitta Lähteenmäki ja Maaret Kuusela.

Kolmekymmentä ja kolme vuotta Keuruun sotilaskotiyhdistys on nähnyt monenlaisia vaiheita ja monenlaisia sisaria. Tässä heistä kahden, Eeva-Riitta Lähteenmäen ja Maaret Kuuselan kokemuksia sotilaskotityöstä.

K

euruun sotilaskotiyhdistyksen sisar Eeva-Riitta Lähteenmäki on konkari sotilaskotityössä, aktiivista toimintaa on kertynyt jo kolmekymmentä vuotta. ”Lähdin mukaan työkaverin innostamana vastapainoksi omalle toimistotyölleni, ja mukavaa on ollut”, Eeva-Riitta kertoo. Erityisesti työ liikkuvassa sotilaskodissa eli työskentely ”sotkuautossa” on ollut Eeva-Riitan lempitehtäviä. Monenlaisia ajoja sitä vuosien varrella on ollutkin, paljon metsäkeikko-

14

ja harjoituspaikoille ja leireille, suuria vala- ja juhlatapahtumia, omaistenpäiviä, maakuntamarsseja, markkinoita ja ralleja. Monesti illat ovat venyneet pitkiksi, mutta kokemukset ovat olleet mahtavia.

Yksi mieleenpainuvimmista kokemuksista on Eeva-Riitan mukaan ollut Talvisota-elokuvan filmaus Keuruun Riihossa 80-luvun lopulla. Kuvaukset kestivät monta päivää, ja aina välillä sisaret pakkasivat koppansa ja veivät ter-

moskannuilla kahvia sotilaskotiautosta kuvauspaikoille, kun väki ei muuten ehtinyt tauolle. ”Ja eihän sitä useasti saa jutella kuuluisien näyttelijöiden kanssa niin kuin sillä keikalla sai ”, naurahtaa Eeva-Riitta.

Myös eräs tavallinen ampumaleirin metsäkeikka on jäänyt erityisesti Eeva-Riitan mieleen. ”Meidät oli kutsuttu määrättyyn aikaan paikalle, mutta jostain syystä harjoitukset olivat viivästyneet. Sotilaskotiauton luo kurvasi

jeeppi, ja meille kerrottiin, että pojat eivät pääse tauolle vielä hetkeen aikaan, mutta voisimme tulla seuraamaan harjoituksia, jos haluaisimme. Ei sitä aikailtu, me hyppäsimme kyytiin, saimme kypärät päähämme, ja niin sitä mentiin.

Hieno oli näytös, ihan kuin olisi ilotulitusta seurannut”, kertoi EevaRiitta.

Kaikki mieleenpainuvat kokemukset eivät kuitenkaan välttämättä ole olleet tapahtumahetkellä kovin hohdokkaita. Esimerkiksi vuosi sitten itsenäisyyspäivän aattona sotilaskotiauto jäätyi tien päälle kotimatkalla lähes 60 km päähän kotitallista. Onneksi Hallin varikko oli lähellä, ja auto hinattiin sinne sulateltavaksi. ”Siellä me istuimme konehallilla odottamassa, että auto saataisiin taas liikkeelle ja pääsisimme lähtemään kotimatkalle. Samalla seurasimme, miten varikon väki juhli Suomen itsenäisyyttä vieressä. Omaan sänkyyn pääsin vasta aamuyöllä. Silloin ei ehkä naurattanut, mutta jäipähän tuo viimeinen sotkuautossa viettämäni itsenäisyyspäivä mieleen”, tuumaa Eeva-Riitta.

Nyt ovat sotkuautokeikat niin kuin muukin sotilaskotityö Keuruulla loppunut lähes kokonaan

varuskunnan lopettamisen myötä. ”Haikealta tuntuu”, tunnustaa Eeva-Riitta, ”mutta usko vapaaehtoistyöhön säilyy.”

Maaret Kuuselalla on vuosia vihreänä sisarena takanaan vasta kolme. ”Olin juuri jäänyt eläkkeelle, kun huomasin paikallislehdessä ilmoituksen, jossa kutsuttiin sotilaskotityöstä kiinnostuneita infotilaisuuteen. Ystävän kannustuksesta lähdin tilaisuuteen ja liityin heti mukaan toimintaan.” Maaret antaa tunnustusta viihtymisestään silloisen sotilaskodin työntekijöille, jotka opettivat auliisti uutta tulijaa, ja tietenkin varusmiehille, joita oli mukava palvella. Maaretin saattoikin löytää niin kassalta, tiskistä, autosta, pienistä tilauskahvituksista kuin suurista juhlistakin. Mieleenpainuvimpana hetkenä Maaret muistelee tapausta, jossa sotilaskotiauto oli tilattu rankan sotaharjoituksen välille. Väsynyt varusmiesjoukko huomasi auton. Hyväkuntoisin palasi takaisin kannustamaan viimeistä väsynyttä tulijaa, jotta tämä jaksaisi vielä vähän matkaa, kahvia ja munkkia olisi tarjolla vain kivenheiton päässä.

Vasta sotilaskotiauton luukulla havaittiin, ettei kukaan ollut osannut varautua ottamalla rahaa mukaan.

”Tiesimme, että saisimme sotilaskodinhoitajalta moitteita, mutta meidän tuli poikia ja tyttöä sääli, joten myimme heille poikkeuksellisesti ns. piikkiin. Ja niin onnellisia ja väsyneitä he olivat, että ihan itku tuli. Eikä siinä ollut itku kaukana meilläkään”, muistelee Maaret.

Ei pahana, mutta kiireisenä Maaret pitää Keuruun sotilaskodin alasajoaikaa. Sotilaskodinhoitaja oli lopuksi ainoa palkkahenkilö, mutta viimeisille varusmiehille haluttiin tarjota lähes täydet palvelut vapaaehtoisin sisarvoimin. Osaavana naisena Maaret sai kutsun usein. ”Monta reissua, jopa useampi päivässä, tuli sotilaskotiin tehtyä niinä kuukausina. Joskus tuli lähdettyä kesken matkavalmistelujen pariksi tunniksi tiskaamaan, kun soitettiin, että kerkiäisitkö millään avuksi.” Maaret oli työtehtävissä myös viimeisessä Keuruun sotilaskodissa ja koko rykmentissä järjestetyssä kahvitilaisuudessa. ”Haikein mielin katselin, kun lippu laskettiin viimeisen kerran, ja menot hiljeni. Nyt jää sitten enempi aikaa kutomiselle”, tuumaa Maaret.

Leena Santaniemi Keuruun Sotilaskotiyhdistys ry

Sotilaskotitunnus hautakiveen kiinnitettäväksi Sotilaskotiliitto on omaisten pyynnöstä teettänyt sotilaskotijärjestön tunnuksen kiinnitettäväksi poisnukkuneen sotilaskotisisaren hautakiveen.

Pronssista valetun tunnuksen halkaisija on 60 milliä.

Se kiinnitetään hautakiveen piilokiinnityksenä tunnuksen takaa kierretapeilla, jotka toimitetaan tunnuksen mukana.

Tunnus maksaa 35 euroa. Se tilataan Sotilaskotiliitosta puh. 045 123 2820 tai pia.ojala@sotilaskotiliitto.fi

15

LAPITR/Jaana Vienola

Puukot, olkaa hyvä.

Napapiirillä suuri ”puukotus”

R

ovaniemen Sotilaskotiyhdistys ry jakoi Lapin Ilmatorjuntarykmentin ja Lapin Lennoston viimeisille varusmiehille joukkoosaston ja sotilaskodin logoilla varustetun Marttiinin puukon. Puukkoja jaettiin yhteensä 540 kpl, joiden hankinnan taloudellisista kustannuksista vastasi Rovaniemen Sotilaskotiyhdistys sekä yksittäisiä yhdistyksen jäseniä, kiitos heille. ”Puukotusjuhlassa” 16.12. 2014 Lapin Ilmatorjuntarykmentin komentaja, evl Teijo Oksanen selosti puukon historiaa (suora lainaus puheesta): ”Suomalainen ja puukko on yli

16

2500 vuotta vanha, erottamaton yhdistelmä. Entisinä aikoina puukko killui turvan tuojana kantajansa sivulla. Se liikkui isäntänsä mukana kaikkialla pelastaen tämän jäisestä avannosta, tai vapautti hevosen kaatuneen kuorman puristuksesta. Puukko on ollut suomalaisen ensimmäinen apu ja viimeinen hengen turva. Se matkasi miehen mukana synkille sotareissuille vaientaen ääneti vihollisen vartiomiehen, tai veisti lastan haavoittuneen avuksi. Kun kylmä yllätti, se tarjoutui auttamaan synnyttämällä lastut nuotioon.

Nykyäänkin puukko ja suomalainen ovat edelleen erottamatto-

mat. Puukko kulkee kantajansa mukana metsästysmatkoille, kalareissuille, vaelluksille, ja siellä vuolee sihisevän lastun taitajansa käsissä.

Lapin Ilmatorjuntarykmentti elelee viimeistä kuukauttaan ennen kuin se itsenäisenä joukkoosastona lakkautetaan, ja jäljelle jäävät osat liitetään osaksi Jääkäriprikaatia sijoituspaikkana Rovaniemi. Te olette siis viimeiset varusmiehet Lapin Ilmatorjuntarykmentissä. Varusmieskoulutus kuitenkin jää tänne Someroharjulle lähes ennalleen, ja yksi näkyvistä asioista on Lapin Ilmatorjuntarykmentin tunnuksen vaihtuminen

Jääkäriprikaatin tunnukseen, eli ilmatorjunnan siivitetty ohjus vaihtuu ”Pohjantähteen”. Lapin Ilmatorjuntarykmentin logo jää siis historiaan ja toivottavasti myös teidän muistoihinne kohta luovutettavan puukon myötä.

Suuri kiitos Rovaniemen Sotilaskotiyhdistykselle, että olette järjestäneet tämän mieliinpainuvan tapahtuman rykmentin lakkauttamiseen liittyen.” (Lainaus päättyy.)

Tämän tapahtuman ”idean äitinä” ja järjestelijänä oli ilo huomata, kuinka innostuneena joukkoosastot osallistuivat tapahtuman järjestelyihin. Varusmiesten kiitospuheista ja yksittäisistä kiitoksista tulkittuna ”puukotus” otettiin kiitollisuudella ja lämmöllä vastaan.

Juhlaan osallistuivat Sotilaskotiliiton puheenjohtaja Satu Mustalahti, liittomme kunniajäsen Eva Lindblad sekä tietenkin Rovaniemen Sotilaskotiyhdistyksen sisa-

Puukot. ret jakamalla puukot varusmiehille. Musiikista juhlassa huolehti perinteisesti Lapin Sotilassoittokunta esittämällä huolella valitsemansa kappaleet ”Uskolliset aseenkantajat” sekä tietenkin ”Sotilaspoika”; liittomme kunniamarssin.

Tästä juhlasta muodostui yksi tapahtuma puolustusvoimauudis-

Vappu Alapeteri Rovaniemen Sotilaskotiyhdistys ry

Virpi Alapeteri

Lapin Sotilassoittokunnan anomana Sotilasmusiikkikilta ry on myöntänyt Rovaniemen Sotilaskotiyhdistykselle Sotilasmusiikkiristin.

Huomionosoitus myönnettiin historiansa ensimmäisen kerran yhdistykselle.

tuksessa, ja tästä on hyvä yhdistyksen jatkaa toimintaansa Lapin Lennoston ja Jääkäriprikaatin kanssa.

Kaikkea hyvää alkaneeseen vuoteen toivottaen

17

Riitta Jalava

Tämän porukan johdolla mennään eteenpäin vuonna 2015. Istumassa Ritva Anttila, Heli Laukkanen, kodinhoitaja Ansku Määttä, Sanna Huuhka. Ylärivissä puheenjohtaja Tiina Utti, Teija Laine, Leeni Leporanta, Aila Peltonen, Liisa Saarinen, Johanna Pyötsiä ja Anna Kellokoski.

Vauhdikkaasti vuoteen 2015

K

ouvolan-Utin yhdistyksessä aloitettiin vuosi 2015 uusien tuulten puhaltaessa. Yhdistystämme kolme vuotta johtanut Johanna Pyötsiä valitsi omien sanojensa mukaan navetan ja lehmät nyt meidän sisarten edelle, vaikkakin häntä edelleen myös sodehommissa nähdään. Myös koko yhdistyksemme olemassaolon ajan sotilaskotimme päivittäistoiminnoista vastannut sotilaskodinhoitaja Kirsti Ronkka siirtyi loman kautta sodereserviin niin ikään tammikuussa. Jotta niin uusi puheenjohtaja Tiina Utti kuin uusi sotilaskodinhoitaja Anne-Mari Määttäkin tulisi meille kaikille heti alusta tutuiksi, järjestettiin vapaamuotoinen seurustelu- ja tutustumistilaisuus pian vuoden vaihduttua Kouvolan ässätornin 8. kerroksen ka-

18

binettitiloissa, jonne saattoi tulla piipahtamaan tai viipymään pitemmäksikin aikaa – miten nyt kullekin siskolle sopi.

Sisaremme Heli Laukkasen taidolla tehdyn buffet-pöydän antimien, viinin ja kahvin lomassa syntyi jos minkälaista jutunjuurta.

Jokainen seurusteli vähän jokaisen kanssa välillä isommassa, välillä pienemmässä ryhmässä. Jossain nurkassa puhuttiin sodeasioita ja jossain toisessa parannettiin maailmaa muuten. Uusia sodevaatteita saattoi sovitella saunaosastolla, ja baaritiskiltä löytyi yhSanna Huuhka

Entinen ja uusi kodinhoitaja, Kirsti Ronkka ja Anne-Mari Määttä.

distyksemme valokuva-arkisto.

Kutsua noudatti liki 50 sisartamme. Erityisen onnellisia olimme kunniapuheenjohtajamme Paula Hämäläisen saavuttua tilaisuuteen.

Eikä tarvinnut kuin kaksi yötä nukkua, kun taas päästiin juhlimaan. Sotilaskodinhoitaja Kirsti Ronkan elämäntyötä sotilaskodissamme juhlistettiin kiitoksin ja kakkukahvein. Kirstiä oli tullut juhlimaan toistasataa ystävää niin yhdistyksestämme, Utin jääkärirykmentistä kuin varuskunta-alueella toimivista yhteistyökumppaneistakin. Uusi kodinhoitajamme Ansku oli taiteillut upean, sotilaskotimerkillä päällystetyn kakun, joka säästettiin Kirstin ja kotiväen syötäväksi. Monitaitoinen sisaremme Heli Tohka oli tehnyt sisarten lahjana sotilaskotihenkisen peitteen, jonka alla kelpaa päiväunia nautiskella.

Tämän lehden teemana on ”Me sisaret”. Vaikka päätarkoituksenamme on toimia varusmiestemme hyväksi, on tärkeää ylläpitää myös sisarten hyvinvointia ja keskinäistä kanssakäymistä. Kouvolan-Utin Sotilaskotiyhdistyksessä meillä on monipuolinen sisarjoukko – on kaupunkilaistyttöä ja maalaisemäntää, sotilaskotiharrastuksensa alkutaipaleella olevaa ja vuosikymmenten ajan toimineita, isoäitejä ja itsellisiä. Meillä on yhtenäinen ja sopuisa sisarjoukko, joiden on mukavaa tehdä työtä yhdessä. Ne haasteet, joita meillä on ollut, ovat vain hioneet tätä timanttia – Kouvolan-Utin Sotilaskotiyhdistystä – entisestään.

Sanna Huuhka Kouvolan-Utin Sotilaskotiyhdistys ry

Kuinka saada lisää nuoria mukaan toimintaan?

L

iityin Kouvolan-Utin Sotilaskotiyhdistykseen vajaat pari vuotta sitten ja harmittelin liittyessäni, että en ollut aiemmin löytänyt mukaan toimintaan. Olin nähnyt sisaria muutamassa valatilaisuudessa ja ulkoilmatapahtumassa, mutta en ollut ymmärtänyt, että kyseessä ei ole mikään sisäpiirin harrastus, vaan että kuka tahansa voi liittyä sisareksi. Uskon, että monella muulla maanpuolustustyöstä kiinnostuneella nuorella ja nuorella aikuisella on sama tilanne. Jos sotilaskotiyhdistykset haluavat lisää nuoria jäseniä, olisi niiden markkinoitava itseään näkyvämmin.

En usko, että isänmaallisuus ja maanpuolustushenkisyys ovat katoavia tai vähentyviä asioita. Päinvastoin luulen, että moni nuori voisi kokea sotilaskotityön omakseen ja löytää siitä itselleen mukavan harrastuksen. Itse sitouduin toimintaan viimeistään siinä vaiheessa, kun osallistuin sisarten joukossa itsenäisyyspäivän paraatiin ja koin tapahtumassa poikkeuksellisen voimakasta yhteisöllisyyttä ja ylpeyttä suomalaisuudesta.

Miten nuoria sitten voisi tavoittaa? Ainakin olemalla aiempaa näkyvämmin läsnä sosiaalisessa mediassa sekä markkinoimalla toimintaa nuorille suunnatuilla messuilla ja muissa yleisötapahtumissa. Ehkä vierailemalla oppilaitoksissa ja korkeakouluissa tai ainakin laittamalla mainoksia niiden ilmoi-

tustauluille. Sisaret voisivat tehdä enemmän julkisia kannanottoja, jotka liittyvät naisten vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön. Uskon, että tosi-tv -sarja ”Vihreät sisaret”, jossa seurattaisiin sisarten toimintaa eri puolilla Suomea, olisi yleisömenestys ja toisi yhdistyksille lukuisia uusia jäseniä.

Uusia jäseniä voisi löytyä myös kehittämällä pikkusisarten toimintaa. Sotilaskotityö olisi hieno keino opettaa tytöille tervehenkisesti isänmaallisuutta ja käytännön taitoja. Pikkusisarista olisi varmasti jännittävää päästä toimimaan armeijaympäristössä, ja heidän läsnäolonsa toisi myös lisää pirteyttä ja jatkuvuuden tunnetta sotilaskoteihin.

Saara Turkka Kouvolan-Utin Sotilaskotiyhdistys ry Teija Laine

19

Upinniemen leipuri Martti Kankkunen eläkkeelle

V

uoden 2014 viimeisenä päivänä, heti inventaarion jälkeen, kokoonnuimme sotilaskotiin juhlakahville. Saliin oli viritelty pitkä kahvipöytä, valkea liina ja paremmat posliinit. Tarjolla oli kahta sorttia voileipäkakkua ja upea Ohi on -täytekakku, kahvia ja kuohuviiniä unohtamatta. Martti istutettiin kunniapaikalle kahden entisen puheenjohtajan väliin, pidettiin puheita ja annettiin lahjoja.

Martin omien sanojen mukaan hän päätti käydä katsomassa, minkälainen paikka Upinniemi on.

Katsomiseen Kolin juurelta lähtenyt mies käytti seitsemäntoista vuotta. Me kaikki totuimme siihen, että kyllä Martti hoitaa. Leipurin tehtävien lisäksi hoituivat kaikki pienet murheet alta pois. Mieleeni on jäänyt yhtenä valapäivänä lukkiutunut kassalaatikko, Martti ja ruuvimeisseli. Hyvin siinä kävi, laatikko antautui. Varuskunta tottui erinomaisiin leipomotuotteisiin.

Martin sai kyllä hermostumaan, jos tupsahti hänen näkökenttäänsä ja pyysi huomiseksi täytekakkua kolmellesadalle. Sitä vitsiä ei

kannattanut käyttää kuin kerran.

Olen yrittänyt värvätä Marttia sisareksi – tai vaaleanvihreäksi veljeksi – eläkepäiviensä ratoksi. Vielä en ole jäsenhakemusta nähnyt.

Juhlapäivän huipennukseksi tarjosimme Martille Unelmamatkan kotiin. Sotilaskotiautomme Unelma oli koristeltu kaikella ohi on -kamalla, mitä löytyi. Kyljet oli koristeltu tarroilla, etuikkunoissa liehuivat viirit ja takaosan peitti suuri lakana. Siinä kerrottiin kaikille, kuka tässä ajaa ja miksi. Kuljettaja oli riemuissaan, kun annoimme ohjeet, että Elisa Huuskonen tämän pitää näkyä ja kuulua.

Varoitusvilkut päällä ja torvet soiden Martti Kankkunen lähti meidän jäädessämme huiskuttamaan. Kiitos hyvistä yhteisistä vuosista!

Liisa Lottanen RSKY/ Upinniemen paikallisosaston sisar

20

Säkylän sisaret smoothie-opissa

E

uralaisen hyvinvointialan yritys More Neon Anne Valtonen oli helmikuisessa Säkylän Sotilaskotiyhdistyksen sisarillassa neuvomassa terveellisen smoothien valmistamista. Illassa saatiin maistella niin vihreää kuin violettiakin smoothieta. Erilaisia resepSeija Heiska

tejä jäi taskuun kotonakin kokeiltavaksi.

Saman illan ilmoituksessa kyseltiin, onko sisarille jäänyt kaappiin ylimääräisiä, hyväkuntoisia sisarvaatteita. Ne sai viedä ”vaatekirppikselle” vaihtoon ja samalla katsoa, löytyikö sieltä tilalle muu-

ta. Myynnissä oli myös uusia sisarvaatteita. Yhdistyksen puheenjohtaja Marja Syrilä opasti lisäksi ansiomerkkien kiinnittämisessä.

Elina Halminen Säkylän Sotilaskotiyhdistys ry Seija Heiska

vaatekirppis

Sisarvaatteiden vaihtokirppikseltä löytyi vihreää päälle pantavaa.

Henna Ryömä

Anne Valtonen opasti smoothien saloihin.

Sodenvihreä smoothie houkuttelee maistamaan.

21

Tuula Pyyhtiä

Aurajoen ranta – Turun kesäolohuone

K

un aurinko alkaa paistaa, turkulaiset lähtevät joukolla Aurajoen rannoille. Tapahtumat jokirannassa vetävät aina väkeä, varsinkin, jos ilma on hyvä. Kesällä 2014 meillä Turun sotilaskodeilla oli taas kolme oivaa tapahtumaa tehdä työtämme tunnetuksi ja myydä kahvia ja munkkeja telttasotilaskodissa.

Olemme jo pitkään tehneet yhteistyötä Turun Sotilaskotiyhdistyksen kanssa suurissa turkulaisissa tapahtumissa, koska siten voimavarat riittävät paremmin hoitamaan asiat mallikkaasti. Aurajokiranta tarjoaa melko usein meille töitä, kun Rannikkolaivasto järjestää erilaisia mereen ja laivoihin liittyviä tapahtumia yleisölle. Jokirannan lisäksi meille tarjoutuu joka toinen vuosi tilaisuus olla yksi Puolustusvoimien osasto Turun Messuilla.

Usein varusmiehet pystyttävät telttamme jo edellisenä iltana ennen tapahtumaa, ja sitten aamulla saavumme tavarat mukanamme teltalle tai autolle. Ennen kuin tavarat löytävät paikkansa, on jono odottamassa tuoreita munkkeja ja

22

juotavaa. Onneksi meillä on aina ulkona pöytiä, joissa voi levähtää kahvikupposen ja munkin lomassa.

Viime kesän tapahtumissa meitä suosi aurinkoinen sää sekä turkulaisten jatkuva virta Aurajokisuulle ja taas takaisin kaupungin keskustaan. Forum Marinumin pihalla meillä oli sopiva puolen matkan krouvi, johon ihmiset kyllä löysivät tiensä. Onhan sotilaskodin tuore munkki meidän ehdoton vetonaulamme. Rantatapahtumissa myymme vain kahvia ja munkkeja, mutta messuilla meillä on valikoimassa myös hernekeitto, ja sitä kysytään paljon aina, kun telttamme on jossakin yleisön keskuu-

dessa. Myös monet yhteisöt toivat vieraitaan sotilaskotiteltalle kahville. Turun Sotilaskotiyhdistyksen kanssa saamme onneksi aina miehitettyä joen molemmat rannat.

Varuskuntamme on aina aktiivisesti kutsumassa meitä mukaan, kun heillä on joku tapahtuma – kuten Merivoimien vuosipäivä, MILJazz tai NoCo-regatan yleisötapahtuma viime kesänä.

Kiitos Saaristomeren meripuolustusalueelle!

Marjo Lindstedt Rannikkosotilaskotiyhdistys/ Turun paikallisosasto

Anna-Liisa Rewellin säätiö 70 vuotta Anja Räisänen

”Haluten pysyväisellä tavalla osoittaa kiitollisuutta kaikkia niitä Suomen naisia kohtaan, jotka aikaansa ja voimaansa säästämättä ovat vuosikymmenien varrella työskennelleet sotilaittemme virkistyshuollon ja valistustoiminnan hyväksi ja koottuamme tässä tarkoituksessa kolmekymmentätuhatta (30.000) markkaa olemme päättäneet tällä säädekirjalla luovuttaa nämä varat itsenäiseksi ”Anna-Liisa Rewellin säätiö” -nimiseksi säätiöksi. Säätiön tarkoituksena on säätiön hallituksen harkinnan mukaan varata mahdollisuuksia levon ja virkistyksen saamiseen Rannikkosotilaiden Huoltoyhdistys r.y.:n työssä olleille naisille sekä mikäli varoja siihen riittää, myöskin sotilaitten virkistyshuoltoon ja valistustoimintaan.”

Näin sanotaan säätiön perustamisasiakirjassa vuodelta 1944.

Säätiö sai nimensä perustajajäsenensä Anna-Liisa Rewellin mukaan. Säätiön historia on samalla osa hänen henkilöhistoriaansa sekä Rannikkosotilaskotiyhdistyksen historiaa.

Anna-Liisa Rewellin elämäntyö oli sotilaskotitoiminta merivoimissa ja rannikon linnakkeilla palvelleiden varusmiesten hyväksi.

Tämän työn hän aloitti ensimmäisten joukossa vuonna 1918, jolloin sotilaskotitoiminta Suomessa käynnistyi. Rannikkosotilaiden Huoltoyhdistyksen (nyk. Rannik-

Anna-Liisa Rewell

kosotilaskotiyhdistyksen) puheenjohtajana hän toimi reilut 30 vuotta. Hän oli myös Sotilaskotiliiton valtuuskunnan jäsen 1929-1945 ja hallituksen jäsen 1946-1961. Liiton kunniajäseneksi hänet kutsuttiin vuonna 1978, jolloin hän sai liiton kultaisen ansiomerkin. AnnaLiisa Rewellin säätiön hallituksen jäsenenä hän oli vielä vuonna

1985. Harvoin kohtaa ihmistä, joka on toiminut kahdeksalla eri vuosikymmenellä vapaaehtoisena saman asian puolesta.

Säätiön tuella on 70 vuoden aikana hankittu monenlaista tarviketta ja viihdykettä varusmiesten käyttöön. Alkuaikoina varoja kohdistettiin etupäässä uusien sotilaskotien kalustamiseen ja kirjas-

23

Anja Räisänen

Merisotilastoimikuntien edustajat olivat mukana 70-vuotisjuhlassa.

Erkki Rewell vaimoineen 70-vuotisjuhlassa. Vastaanottamassa Katriina Lindgren ja säätiön tilintarkastaja Leo Laitinmäki.

tojen perustamiseen. Sittemmin mm. koko musiikkilaitteiden kehitys on käyty läpi hankkimalla aluksi radioita, levysoittimia, kasettisoittimia, stereoita ja savikiekkoja, vinyyleitä, cd-levyjä. Myös televisioilla ja tietokoneilla on ollut samanlainen kehityskaari.

Säätiön toiminta on vuosien

24

mittaan jonkin verran muuttunut alkuperäisestä. Uusittujen sääntöjen mukaan säätiön tarkoituksena on osoittaa ja lahjoittaa varoja merivoimissa palvelevien sotilaiden virkistys- ja valistustoimintaan sekä tarveharkintaisesti Rannikkosotilaskotiyhdistys ry:n työssä olleiden tukemiseen. Tuettavat van-

hat työntekijät ovat aikaa myöten poistuneet, joten nykyinen tuki kohdistuu pääsääntöisesti merivoimien varusmiehiin. Tuki myönnetään yksiköistä tulleiden anomusten perusteella.

Viime vuoden joulukuun 11. päivänä säätiö juhli pienimuotoisella vastaanotolla 70-vuotispäiväänsä Katajanokalla Rannikkosotilaskotiyhdistyksen tiloissa. Tilaisuudessa julkistettiin säätiön historiikkikirja ja plaketti. Ensimmäiset plaketit myönnettiin AnnaLiisa Rewellin pojalle, Erkki Rewellille, sekä säätiön edelliselle puheenjohtajalle Lea-Kaarina Koivistolle. Säätiön nykyinen puheenjohtaja Marjatta Väisänen piti juhlapuheen, ja musiikista huolehtivat säätiön hallituksen jäsenen Tellervo Terävän mies ja poika. Tarjoilukin oli omaa tuotantoa, joten tilaisuus oli varsin lämminhenkinen ja kotoisa.

Anja Räisänen Anna-Liisa Rewellin säätiön sihteeri

Sotilaskotiyhdistysten uudet vastuuhenkilöt tutustuivat liiton toimintaan ja tiloihin Sotilaskotiliitto

V

oidaan kai sanoa, että liiton alkuvuoden perinteeksi on muodostunut sotilaskotiyhdistysten uusien puheenjohtajien, paikallisosastojen puheenjohtajien, sihteerien ja hallituksen jäsenten koulutus. Alkuvuosina koulutukseen kutsuttiin vain yhdistysten puheenjohtajat, mutta vuosien saatossa saatuihin palautteisiin vastaten toivotamme nykyään kaikki sotilaskotiyhdistysten ja paikallisosastojen uudet vastuutoimijat tervetulleiksi vuosittain Sotilaskotiliittoon.

Koulutuspäivään osallistui 21.2. lähes 30 uutta yhdistysten vastuunkantajaa. Samalla koulutukseen osallistujat tutustuvat liiton tiloihin, ja yhdistykset verkostoituvat. Agendalla ei ole pelkästään tiedon välittäminen yhdistyksille, vaan yhtä paljon tapahtumaa odotetaan liitossa. Saamme yhdistyksistä tietoa, miten voimme kehittää liiton palveluita tukemaan paremmin yhdistysten toimintaa.

Puheenjohtaja Satu Mustalahti neuvoi yhteensä 17 vuoden järjestömme puheenjohtajakokemuksella hyödyntämään prosessimaista ajattelua. Sotilaskotiyhdistyksissä toimintaa kannattaa jakaa prosesseihin ja hyödyntää näin yhdistysten jäsenten osaamista laajamittaisesti.

Kirsi Patrikaisen talouskoulutusosio antoi avaimia taitavaan taloushallintaan.

Pääsihteeri Karoliina Hofmann kertoi Sotilaskotiliiton yhdistyksille tarjoamista palveluista.

Sotilaskotiliiton Facebook-sivut on avattu, ja omat sivut ovat liiton puheenjohtajalla, järjestösihteerillä ja pääsihteerillä. Viestinnän tukipalveluina sotilaskotiyhdistykset voivat jakaa lehdistötiedotteita liiton valtakunnallisen jakelujärjestelmän kautta, ja yhdistysten kotisivut on mahdollista rakentaa liiton

kotisivujen yhteyteen.

Järjestösihteeri Pia Ojala kertasi intran kirjautumisohjeet, kertoi sen sisällöstä sekä avasi jäsenrekisterin käytön sääntöjä ja mahdollisuuksia yhdistystoiminnassa.

Mikäli intraan kirjautumisessa tulee ongelmia, kannattaa olla suoran yhteydessä Piaan. Jäsenrekisterissä olevien jäsentietojen oikeellisuudesta on vastuu myös jäsenellä. Oman yhdistyksen jäsen-

25

rekisterin hoitajalta saatavasta kantakortista jäsen voi tarkastaa omat tietonsa .

Edellisten vuosien tapaan eniten myönteistä palautetta sai Kaija Vesalan puheenvuoro yhdistyslaista sekä hallituksen jäsenten vastuista ja velvollisuuksista. Kaija oli terästä tälläkin kertaa, ja pitkä kokemus näkyi paneutumisena juuri niihin asioihin, joihin kuulijat eniten vastausta odottivat, mutta joita kukaan ei kehdannut kysyä.

Aamulla ennen tilaisuuden alkua ensimmäinen yhdistys oli jo valmiina tilikirjojen kanssa hakemassa neuvoa liiton hallituksen jäseneltä Kirsi Patrikaiselta. Hänen ammatillinen asiantuntemuksensa valoi meihin uskoa, että vaikealta vaikuttavat kirjapidon koukerot oikenevat ymmärrettäviksi numeroiksi ja lauseiksi ihan maalaisjärjelläkin ajateltuna.

Sotilaskotiliitto

Liitossa oli koulutuspäivänä vilskettä, vilinää ja iloista puheensorinaa.

Päivän voisi kiteyttää palautteista lainattuun lauseeseen: ”Kiitokset liiton väelle ja liiton hallitukselle! Toimistolle on helppo tulla

ja apua saa aina!”

Karoliina Hofmann Sotilaskotiliiton pääsihteeri

Komea ryijy koristaa Sotilaskotiliiton toimistoa

S

otilaskotiliitossa pidetyssä uusien puheenjohtajien, paikallisosastojen puheenjohtajien, sihteerien ja hallitusten jäsenten koulutuksessa lauantaina 21.2.

2015 moni ihaili pääsihteerin huoneessa ollutta kookasta ryijyä.

Ryijy löytyi vuonna 2010 Sotilaskotiliiton varastosta putkiremontin yhteydessä. Tarina ei kerro, miten se on liittoon päätynyt, mutta oheisessa vuonna 1959 otetussa valokuvassa ryijy on todistettavasti ollut liiton salin seinällä.

Tunteeko joku lukijoista ryijyn alkuperää? Entä tietääkö kukaan, mikä ryijymalli on kyseessä? Ker-

26

rothan tietosi liiton toimistoon, yhteystiedot löytyvät lehden sivulta 2.

Karoliina Hofmann

Kun 9 aseistettua ryssää antautui kolmelle sotilaskotitytölle, ja ”rintamarotta” toimi hengenpelastajana

Melkein vakavaa sotilaskotirintamalta

Aikana, jolloin poikamme käyvät menestyksellistä taisteluaan idän hurttilaumoja vastaan, jolloin Suomen miehet itsekieltäymyksen uhritietä kulkevat lopullisen voiton päivää kohti, viipyvät jokaisen ajatukset heidän parissaan. Miten voisin hyödyllisimmin olla mukana? Miten voisin olla edes hiukan avuksi pojille? Jo viime sodassa pysyi Suomen nainen uskollisesti miehen rinnalla, mihin hänet vuosisatojen perinteet velvoittivatkin. Tämän taistelun aikana on hänelle suotu vielä suurempia oikeuksia. Aina etulinjoille saakka hän seuraa sotilaita. Suomen Sotilaskotiliitto, jonka rauhanaikainen tehtävä lienee useimmille tuttu, on saanut vaihtaa sen kenttätyöksi. Työ on itse asiassa samaa, se tapahtuu vain eri muodoissa ja toisenlaisissa olosuhteissa. Savonmaan edustajalla oli mielenkiintoinen tilaisuus haastatella Sotilaskotiliiton keskusjohtokunnan jäsentä, rva Vendla Salokasta, joka käy rintamilla ja kenttäsairaaloissa tarkastamassa sotapesien toimintaa ja tuomassa liiton terveisiä haavoittuneille pojille sekä samalla olla mukana eräällä tällaisella kierroksella.

L

Historiaan havina Palstalla julkaistaan otteita sotilaskotityötä koskevista entisaikojen lehtiartikkeleista. Tämänkertainen kirjoitus on julkaistu Savonmaa-lehdessä 23.8.1941. Mielenkiintoisia lukuhetkiä!

ähdemme matkaan eräänä aurinkoisena päivänä. Ensikertaisen mielessä liikkuu jännittynyt odotus. Auto kiitää itää kohti.

Rva Salokas, pirteä terijokelainen, kertoilee Sotilaskotiliiton kenttätyöstä. Tuon tuostakin höystää juttua pieni pila, vaikka vakavaa työtä kuvataankin vakavassa hengessä.

- Työmme ei ole mitään suuren suurta eikä huomattavaa. Se on hiljaista auttamista vähässä. Mutta kokemus on osoittanut, että se on koitunut monessa tapauksessa siunaukseksi. Tehtävämme on huolehtia poikien henkisestä ja ruumiillisesta virkistämisestä.

- Meidän antimemme eivät ole

erikoisia. Eikä mehujen ja korvikkeen tarjoamista missään tapauksessa pidä sekoittaa armeijan muonitukseen. Ylimääräinen kuppi kuumaa taistelun tuoksinassa tekee pojille hyvää samoin kuin levähdystauonkin aikana.

Neuloja, nappeja, Niveaa Sotilaskotikeskuselimien perustamat kiinteät sotapesät ovat lähteneet liikkeelle niiden joukkojen mukana, joita ne ovat palvelleet rauhan aikana, ja seuraavat mukana uskollisesti niin pitkälle kuin suinkin on sallittua. Myytävänä on

27

SA-kuva

”Suursaaren seitsemäs sotapesä” kesällä 1942. korviketta, mehua ja makeisia, tupakkaa ja kirjoitustarpeita sekä yhtä ja toista pientä aina housunkannattimista neuloihin ja nappeihin.

- Ja jos saan tässä sanoa, naurahtaa rva Salokas, on Niveavoide erittäin suuressa suosiossa.

- Tarkoituksemme ei ole mitenkään rikastuttaa Liittoa tuloilla, joita näin kertyy. Puolet varoista annetaan sille joukko-osastolle, jota mikin elin palvelee, ja puolet jää Liitolle, joka käyttää sen poikien virkistämiseksi tavalla taikka toisella. Haluaisin tässä mainita, että äskettäin ostimme 50 kpl ehtoollisvälineitä kenttäpappien käyttöä varten rintamalla. Jumalanpalvelus ja ehtoollistoimitus joudutaan etulinjoilla suorittamaan maastossa. Vaatimaton, pieni, mutta silti kaunis alttariliina ja hopeinen pikari antavat siihen oman juhlallisuutensa.

28

Suurempi merkitys kuin aineellisella puolella työssämme, on henkisellä. Kristillisisänmaalliselta pohjalta lähtien se tahtoo antaa pojille siihen perustuvaa voimanlisää. Sotilaspastorit toimivat yhdysupseereina, jos niin saa sanoa, poikien ja meidän välillämme. Missä vain voidaan, järjestetään illanistujaisia, joissa on yhteislaulua, puheita ja muuta ohjelmaa, jos voimia riittää. Olemme painattaneet pienen kirjasen, Kenttähartauden, jossa on valikoima virsiä tällaisia tilaisuuksia varten. Sairaaloissa käydessämme suoritamme samanlaista ohjelmaa, mikäli pojat ovat niin pirteitä, että jaksavat kuunnella.

Rohkeita tyttöjä - Viime sodan aikana emme saaneet työskennellä niin lähellä kuin

nyt. Joustavasti siirtyy sotapesä joukkonsa mukana. Rohkeutta ei tytöiltä puutu. He tietävät, että poikamme tarvitsevat pientä virkistystä kuumassa työssään. Ihmeellinen varjelus on seurannut työntekijöitämme. On sattunut niin, että vierellä haavoittuu sotilas, toinen kaatuu, ja tyttömme ovat säilyneet naarmuakaan saamatta.

Kerrankin jaoimme kahvia eräässä kallioleikkauksessa. Oli parhaillaan keskitys. Kranaatinsirpaleet lensivät ylitsemme, mutta noiden kallioiden suojassa suoritettiin tehtävät kaikessa rauhassa.

Kerronpa tässä teille erään episoodin, joka oli muodostua tytöille kohtalokkaaksi, mutta joka näin perästäpäin on sekä ihmeellinen että varsin huvittava.

Eräänä iltana joutui kolme sotilaskodin tyttöä majoittumaan yöksi autoon. Kaikki sujui rauhal-

SA-kuva

lisesti, eikä unta häirinnyt mikään, mutta kun he aamulla nousivat ylös, huomasivat he 9 täysin aseistettua ryssää aivan auton läheisyydessä. Nämät olivat viettäneet yönsä sadan metrin päässä tytöistä. Miehet laskivat kiväärinsä ja automaattiaseensa, joilla olivat varustetut, käänsivät taskunsa nurin ja – antautuivat näille kolmelle aseettomalle naiselle sekä selittivät, että metsässä oli vielä 70 neuvostourhoa ja että he noutavat nekin, jos halutaan. Tyttöjen tunteita lienee turha selitellä. Uskomatonta, mutta totta.

Sotilaskotinaisten kiertävä sotapesä on saapunut Pojasjärven maastoon kesällä 1944, ja kauppa käy hyvin.

Nakerrus pelasti Muuan toinen tapaus. Eräs rouva nukkui tuvassa rintaman läheisyydessä. Yöllä hän heräsi siihen, että rotta istui keskellä lattiaa ja nakersi äänekkäästi. Rouvamme ei oikein välittänyt uudesta seuralaisestaan, vaan lähti aittaan, jossa tytöt nukkuivat. Lähtiessään hän kuitenkin otti mukaansa sotapesän rahat, joita oli useita tuhansia markkoja. Jonkin ajan kuluttua tuli taloon täysosuma ja se paloi perustuksiaan myöten. Sotilaat, jotka tiesivät talossa nukkuneen naisväkeä, riensivät paikalle ja sadattelivat: - Nyt ne naisen perhanat ovat hiilenä!

Hämmästys oli tietenkin kuvaamaton, kun k.o. rouva pistikin rauhallisesti päänsä esiin aitan ovesta ja huomautti: - Emme ole mitään perhanoita, mutta elossa kyllä.

Täysi kunnia rotalle urhoollisesta nakertamisesta, joka pelasti sekä ihmishengen että vielä sotilaskodin rahatkin.

Sattuu myöskin sellaista, että

Liikkuva Sotilaskoti etulinjalla, Tohmajärven lähellä kesällä 1941.

Huom. Vilkasta kauppaa! ryssät, kun eivät tiedä omista joukoistaan, asettuvat suomalaisten soppajonoon muitta mutkitta. Kerrankin kolme ryssää tuli suomalaisten kanssa aamukahville. Asettuivat vain ilman muuta jonon jatkoksi niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. - Lopuksi tahtoisin vielä sanoa, jatkaa rouva Salokas, että me haluamme palvella sotilaitamme iloisin ja reippain mielin. Rak-

kain tehtävämme on heidän auttamisensa, sanoo hän äänen kuvastaessa totista lämpöä. Tässä työssä on kanssamme Jumala ja Hänen voimansa, jonka varjeluksessa taistelumme tapahtuu kaikissa muodoissaan.

Auto seisahtuu. Olemme saapuneet ensimmäiseen pysähdyspaikkaan, erään kenttäsairaalan edustalle.

29

30

ILMOITUSTAULU Jäsenrekisteritietojen päivittäminen Olethan muistanut päivittää tietosi yhdistyksesi jäsenrekisteriin. Päivitettäviä tietoja ovat mm. osallistumiset järjestön koulutuksiin ja sotaharjoitusten sotilaskotitoimintaan, muuttuneet yhteystiedot sekä myönnetyt huomionosoitukset myös järjestön ulkopuolelta.

Sotilaskoti-logoihin uusi/vanha merkki Monessa yhteydessä Sotilaskotiliiton ja yhdistysten tuotteissa on mustalla pohjalla käytetty logoa, jossa SOTILASKOTI on kirjoitettu vihreällä, ja S-kirjaimen yläpuolella oleva “hattu” on keltainen. Koska tästä “virheestä” on tullut käytäntö, Sotilaskotiliiton hallitus hyväksyi ko. logon osaksi sotilaskotijärjestön graafista ohjetta.

SoMa -harjoitus 2015 Vuonna 2013 toteutettu harjoitus saa jatkoa (ilmoitus sivulla 30).

Olettehan joukolla mukana!

Yhdistysten kirjoitusvuorot Sotilaskoti-lehteen 3/2015 Seuraavan Sotilaskoti-lehden aineistopäivä on 11.5. Lehden teemana on vapaaehtoinen maanpuolustus. Kirjoitusvuorossa ovat Säkylän, Haminan, Tuusulan ja Luonetjärven Sotilaskotiyhdistykset, Rannikkosotilaskotiyhdistyksen Hangon paikallisosasto sekä Rajasotilaskotiyhdistyksen Imatran paikallisosasto.

Sotilaskotiliiton toimiston palveluajoissa poikkeuksia - vko 12 järjestösihteeri talvilomalla - vko 13 pääsihteeri talvilomalla