Policy 4/17 by Policy

POLICY

4/17

Konflikti: ItĂ¤meri sivu 6

Runonurkkaus sivu 12

Ramppikuumetta sivu 18

1/POLICY

POLICY 4/17 Pääkirjoitus

Supersankarit

Tove ja mä

Diplomatiaa ja lehmänkauppoja - suursodan uhka Santahaminassa

Runonurkkaus

Suuri Tuntematon

Ramppikuumetta

Vihainen voolainen

Jouluskoopit.............................................................................................22

Päätoimitus Jan Ihatsu, Eevi Näsänen, Kaisa Pakarinen Kirjoittajat Jan Ihatsu Eevi Näsänen Kaisa Pakarinen Janne Suutarinen Teemu Vaarakallio Kannen kuva "Sapfo", fresko Pompeijissa. Tekijä tuntematon. Kirjoittajien kuvat: Vilma Lappalainen, Teemu Vaarakallio

2/POLICY

Taitto Jan Ihatsu, Eevi Näsänen, Kaisa Pakarinen Yhteystiedot policy@voo.fi Valtio-opin opiskelijat ry PL 54 00014 Helsingin Yliopisto HYY:n järjestölehtituella tuetaan Policy-lehteä. Painos 60kpl. ISSN 1235-4031 (painettu) ISSN 2323-9468 (verkkojulkaisu)

PÄÄKIRJOITUS

JAN, KAISA JA EEVI e valtiotieteilijät olemme intohimoista porukkaa.

Se näkyy. Luennoilla, keskusteluissa, somekäyttäytymisessä, bileissä ja poliittisissa kannoissa riittää tunteita ja paloa. Kukapa meistä ei olisi edes kerran antautunut pikkutunneilla savuiseen väittelyyn Kuppalassa ja seuraavana päivänä miettinyt, että oltiinko sitä edes loppujen lopuksi niin eri mieltä – ehkä sittenkin vain intohimoisia ja kiihkeitä. Valtiotieteilijä tietää, että muutokseen, politiikkaan, elämään ja taiteeseen tarvitaan intohimoa. Vuoden viimeisen lehden kannessa esiintyy Sapho, Lesboksen saarella asunut antiikin runoilija, jota innoittivat intohimo ja rakkaus. VOOlaisetkin ovat intoutuneet runoilemaan, mutta eivät rakkaudesta vaan politiikasta (tai ehkäpä rakkaudesta politiikkaan?), siitä löydät todisteita sivulta 12. Tämän lisäksi lehdessä kerrotaan myös, miten temppupyöräilijä Antti Rissasen intohimo pyöräilyyn syttyi, miksi Tove Jansson on niin verrattoman ihana, ja millaisia tunteita uusi Tuntematon on herättänyt Policyn kriitikoissa. Tutkaimen vastavalittu päätoimittaja Janne Suutarinen kirjoittaa laajan katsauksen alkusyksyn konfliktisimulaatioon sivulla 6, ja intohimon liekit räiskyvät aina perinteisiin horoskooppeihin asti.

olicyn päätoimitus haluaa kiittää lukijoita ja lehden tekoon osallistuneita ystäviä kuluneesta vuodesta. Lehdelle ei valittu uutta päätoimitusta vaalikokouksessa (mikä vahvistaa valt. yo. Ihatsun teorian nuorten sukupolvien kelvottomuudesta), joten se jää määrittelemättömän mittaiselle tauolle. Paitsi jos intohimonkipinä iskee juuri sinuun tätä lukiessasi - miten olisi, painaisitko kynäsi seuraavan Policyn sivuille? Voimme taata, että se kannattaa. Kentin sanoin, vi är för alltid. Intohimoisesti teidän, Eevi, Kaisa & Jan

3/POLICY

SUPERSANKARIT K

ävitpä sitten Tiedekulman rauhapöhinöissä, POP-päivillä Turkusessa, Lennoneiden twitterissä tai Pohjoismaisten Naisrauhanvälittäjien vuosikokouksessa Stadissa, olet huomannut rauhan olevan nyt kaikkien huulilla. Erityisen lipevästi rauha, kuten feminismikin, seikkailee länsimaisen keski-ikäisen miehen tarkoin harkituissa puheenvuoroissa, joissa twitterissä #feministiksi julistautunut, räätälöityyn pukuun ja sointuvaan taskuliinaan sonnustautunut oman aikamme supersankari kertaa viimeisimmän rauhanretkensä kohokohtia. Testosteronihöyryissään rautaa syövän ja kettinkiä paskovan kasarimachomiehen syrjäytti ensimmäisenä kuka muu muka kuin David Beckham, joka timanttikorviksillaan ja Lacosten eau de toiletten lemullaan johdatti meidät kohti aavistuksen pehmeämpää hegemonista maskuliinisuutta. Vuonna 2017 hegemoninen maskuliinisuus on kuitenkin jälleen murroksessa. Nyt yhteisömme kovimmat miehet, todelliset alfaurokset, lentävät helikoptereilla barbaaristen toisten keskuuteen viemään rauhaa, ja palaavat juhlittuina sankareina kotosuomeen näyttämään, miten tosimies toimii ja pelastaa. Kaikilla aikamme supersankareilla ei ole viittaa, mutta feministejä he varmasti ovat.

uskin ketään jaksaa enää yllättää, että tämä esimerkillinen ja etuoikeutettu alfa tekee feministisiä urotekojaan useimmiten naisten kustannuksella tai vähintäänkin heidät sivuun sysäten. Vaikka naisten ja tyttöjen asema on jo pitkään hyväksytty yhdeksi parhaista yhteiskunnan vakautta ja edistystä indikoivista mittareista, ei sankarillinen keski-ikäinen mies edelleenkään ota naisia mukaan konflikteja ratkaistessaan tai rauhaa rakentaessaan. Esimerkiksi YK:n mukaan vuoteen 2011 saakka rauhavälittäjänä toimi maailmanlaajuisessa tarkastelussa nainen noin kahdessa tapauksessa sadasta, ja allekirjoittajana noin neljässä tapauksessa sadasta. Rauhanvälityskoneisto on herrakerhon uusi hiekkalaatikko, jossa pippeleitä kalistellen jaetaan parhaat pestit vaikutusvaltaisella ja etuoikeutetulla poikaporukalla. Supersankarimme sysäävät “neidot pulassa” marginaaliin, ja alistavat siinä sivussa myös rauhan ihanteen yksilöllisten tavoitteidensa saavuttamiselle ja maabrändin kiillottamiselle. Suomen 2010 maabrändiraportissa rauhavälitys onkin yhtä kuin Ahtisaaren tuotteistus ja tämän saavutuksien valjastaminen pehmeän politiikan ja julkisen diplomatian työkaluiksi, matkalla kohti Suomen tärkeämpiä

4/POLICY

ulkopoliittisia tavoitteita. Rauhasta arvona itsessään on vaikea löytää mainintaa.

n itsestään selvää, että taloudelliset reunaehdot asettavat raamit, joiden sisällä rauhaa voidaan välittää. Silti oikestoliberaalin talousterminologian liukuminen rauhanvälitysdiskursseihin on erittäin huolestuttavaa. Havahtua kannattaa viimeistään siinä vaiheessa, kun rauhasta ei välttämättä olekaan enää luvassa taloudellista hyötyä, tai naisten osallistaminen rauhanprosessiin ei tuokaan tehokkuutta tai lisää resursseja. Olisikin syytä havahtua siihen, etteivät naiset ole mystifioitu toinen resurssi eikä rauhanvälitys brändityökalu, mikäli rauha halutaan säilyttää ultimaattisena ideaalina ja itsessään arvokkaana tavoitteena. Me vallan ja rauhansupersankaruuden seksuaalisista ulottuvuuksista kiihottuvat valtsikalaiset miehet kyräilemmekin jo tuskissamme, ettemmekö sitten saa osallistua rauhantyöhön laisinkaan, vaikka Dressmannilta hankittu pukuun sopiva taskuliina odottaa taidokkaasti rypytettynä puvun etutaskussa ensimmäistä rauhanviemismissiota. Kuinka me nyt sitten toteuttamme omaa miehuuttaamme ja osoittamme oman ylivertaisuutemme pari- ja irtosuhdemarkkinoilla?

i ole kuitenkaan syytä loukkaantua synnynnäisestä etuoikeudesta, sillä juuri valtsikalaisen miehen mahdollisuudet tehdä rauhaa ovat edelleen valovuoden edellä vieressä istuvan naiseksi oletetun opiskelukaverin mahdollisuuksia. Etuoikeuden tiedostamisen mukanaan tuomaa kiusaantunuuden tunnetta ei siis kannata säikähtää, vaan tutustua siihen rauhassa ja oppia elämään sen kanssa. Ehkäpä juuri tuosta epämukavuuden tunteesta kumpuaa jonain päivänä myös tasa-arvoisempia tapoja tehdä rauhaa, alfauroksien viimeinkin epäröidessä omaa ylivertaisuuttaan. Sitä odotellessa siirryn Twitteriin seuraamaan, minkälaisissa taskuliinan ja kravatin väriyhdistelmissä supersankarimme pelastavat tytöt ja naiset seuraavaksi. Teemu Vaarakallio

TOVE JA MÄ V

ielä vuosi sitten en osannut nimetä itselleni esikuvaa. Oli piirteitä, joita ihmisissä ihailin ja tekoja, joiden tekijöitä katsoin ylöspäin. Kukaan ei kuitenkaan pystynyt nousemaan muiden yli, täyttämään esikuvan raameja. Pidin tätä aika normaalina, peruskriittisen kyynikon luonnollisena valintana. Kaikissa meissä on virheemme, eikä kukaan yksin kykene saavuttamaan suuria. Miksipä siis nostaa ketään jalustalle? Viime toukokuussa haahuilin kirjastossa, kun vähän sattumalta törmäsin Tuula Karjalaisen kirjoittamaan Tove Janssonin elämänkertaan. Tartuin kirjaan ensisijaisesti kai siksi, etten ollut aikaisemmin lukenut elämänkertoja. Koin elämänkerrat turhan väritetyiksi ollakseen totta ja toisaalta liian arkisiksi ollakseen kiinnostavia. Tällä kertaa päätin kuitenkin yrittää. Kuinkas sitten kävikään - hurahdin täysin. Ahmin Toven tarinan yhdeltä istumalta, imin faktaa ja jäin makustelemaan yksityiskohtia. Samaistuin, liikutuin ja koin elämää suurempia oivalluksia. Yhteen naiseen kiteytyi kaikki mitä pidin tärkeänä ja millaiseksi tahdoin tulla.

ai Tove saapui juuri siihen saumaan elämässä, jossa muutenkin vähän etsii itseään. Edesmenneestä taiteilijasta oli helppo piirtää virheetön kuva, johon varovasti projisoida omia, parikymppisen unelmia ja tavoitteita. Oma haparointi ja haaveilu sai ikään kuin kiinnekohdan. Tuntui turvallisemmalta. Vaikka intohimoinen suhtautuminen yhteen ihmiseen on vähän hölmöä, on se myös kovin inhimillistä. Kaiken kriittisyyden ja kyseenalaistamisen keskellä on välillä kivaa vain varauksettomasti ihailla ja fiilistellä. Ymmärsin, ettei fanittamisen tarvitse olla vain teinien juttu. Hurmostilan hiljalleen hälvetessä omaa ihastusta osaa katsoa hieman kauempaa. Ehkä kirkassilmäinen fanittaminen on jonkinasteista eskapismia. Tai ehkä Tove on yksinkertaisesti vaan ihan tosi tosi ihana. Kaisa Pakarinen

yt puoli vuotta myöhemmin olen lukenut elämänkerran lisäksi Tovelta kolme muumikirjaa, kolme romaania ja kaksi novellikokoelmaa. Omistan kaksikymmentä Tove- ja muumiaiheista korttia, ja osaan nimetä Helsingistä taloja ja kortteleita, jotka ovat jotenkin keskeisiä Janssonin elämässä. Puhelimeni taustakuvana on joko kuva Tovesta Klovharussa tai Katajanokan ullakkoateljeessa. Kun kaverit siteeraavat Kleinia, minä lainaan Hosulia. Mitä oikein tapahtui? Ennen pärjäsin ilman idoleita, mutta nyt huomaan tukalassa tilanteessa toistavani mantraa what would Tove do. Tovesta tuli esikuvan lisäksi intohimo, voimakkaan fanituksen kohde.

Yhteen naiseen kiteytyi kaikki mitä pidin tärkeänä ja millaiseksi tahdoin tulla.

5/POLICY

KONFLIKTI: ITÄMERI •Järjestettiin viikonloppuna 30.9.-1.10. Santahaminassa, Maanpuolustuskorkeakoulun kampuksella. •Pelissä mukana seitsemän joukkuetta edustamassa seitsemää valtiota. Neuvottelupöydissä oli läsnä Suomi, Ruotsi, Venäjä, Puola, Viro, Saksa ja Yhdysvallat. •Joukkueiden jäsenet tulivat Helsingin, Tampereen, Lapin, Jyväskylän ja Turun yliopistoista, MPKKO:sta sekä Kansainvälisen politiikan yhdistyksestä (FAIA). •Lauantaina osallistujat nauttivat muun muassa pitkän linjan rauhanvälittäjä Pekka Haaviston, kapteeni Juha Kukkolan sekä kansainvälisen oikeuden asiantuntija Margareta Klabbersin luennoista. •Sunnuntaina polkaistiin käyntiin varsinainen simulaatio, joka osoittautui jälleen jännitysnäytelmäksi.

6/POLICY

DIPLOMATIAA JA LEHMÄNKAUPPOJA – SUURSODAN UHKA SANTAHAMINASSA Janne Suutarinen

onet maailman ratkaisuista ovat lose-lose-ratkaisuja. Rauhanvälittäjän tehtävän ihanne on auttaa konfliktiosapuolet löytämään win-win-ratkaisuja. Tähän tapaan sanaili Santahaminan kalsean lauantain avannut Pekka Haavisto, jolla on pitkä kokemus rauhanneuvotteluista maailmalla. "Sovinnon on oltava sankaritarina". Saa nähdä, millaisia urotekoja huomenna nähdään! Sunnuntai-aamuna alkoi tapahtua.

Venäjä on pyrkinyt palauttamaan entistä suurvalta-asemaansa esimerkiksi käyttäen asevoimiaan intressiensä turvaamiseksi vuonna 2008 Georgiassa ja 2014 Ukrainassa. Nato on laajentunut entisen Neuvostoliiton jäsenmaihin ja kohottanut valmiuttaan. Sekä Venäjä että Nato ovat lisänneet harjoitustoimintaansa Itämeren alueella. Jännitteet ovat kasvussa. 1.10. klo 21:00 pamahtaa. Räjähteillä lastattu miehittämätön alus räjähtää Arctic River -kaasuputken osia merenpohjaan laskeneen venäläisaluksen vieressä vahingoittaen aluksen miehistöä. Syylliseksi julistautuu Virosta käsin toiminut ympäristöterroristinen Baltic Environmental Battle Front (BEBF) -järjestö, joka uhkaa jatkaa taisteluaan kunnes kaasuputken rakentaminen keskeytyy. Venäjä laittaa kovan kovaa vastaan: jos Viro ei pysäytä ympäristöterroristeja, ryhtyy Venäjä sotilaallisiin toimiin turvatakseen valtionsa ja Saksan välisen energiayhteistyön. Venäjällä velloo huhuja, että terrorismi olisi CIA:n ja Puolan tiedustelupalvelun AW:n järjestämä. Soppa on valmis. Mukaansatempaava, jännittävä ja opettavainen soppa siitä syntyikin! Toimittajana konfliktiosapuolten pöytien välillä kahlaaminen oli todella hauskaa ja antoisasti uuvuttavaa. Nostan esiin kiintoisia tilannekuvia, joita vuoden poliittisen larpin tiimellyksessä sain kunnian todistaa.

Simulaation alkutilanne, pääkallo kuvaa paikkaa, jossa terroristit iskivät

7/POLICY

äytävillä kuhisee. Puheenparsi on kauttaaltaan formaalia, paikoittain suorastaan valtiomiesmäistä. Jokaisella valtiolla on sekä julkinen että salainen intressipaperinsa, joiden kohtia jokainen yrittää toteuttaa mahdollisimman hyvin. Viestiliikenne tiimien, liittoutumien ja järjestäjien välillä kulkee Slack-sovelluksen kautta. Peli voi alkaa. Kahden- tai kolmenvälisiä juonitteluita käydään siellä täällä, missä vaan sopivan privaatti katve sattuu löytymään. Vieraiden valtojen salakuuntelulta ei vältytä, vaan enemmän kuin kerran huomaan suureksi huvikseni keskustelun ulkopuolelle jääneen valtion diplomaattien höristelevän korviaan nurkkien takana ja rappusten toisissa päissä. Eri maiden kabinetteihin on väsätty erityyppisiä strategioinnin alustoja. Useimmissa huoneissa television näytöllä pyörii reaaliajassa päivittyvä tilannekartta, ja tussitaulut on täytetty ajatuskartoilla. Monet pöydät notkuvat energiajuomia ja naposteltavaa, jotka tulevat päivän mittaan tarpeeseen.

Hankkeen kärjessä olisivat Saksa, Viro ja Venäjä. Houkutteluista huolimatta idän karhu ei suostu "EU:n alaisuuteen". Saksalla on keskustelussa selvästi välittäjän rooli. Lieköhän tavoite valtion salaisessa intressipaperissa? Pöydässä ehdotetaan perustettavaksi Itämeren turvallisuusjärjestö ITJ, jonka tavoitteena olisi lieventää jännitteiden kasautumista Itämerellä. Tässä vaiheessa Venäjän neuvottelijoilla lennähtävät käsivarret puuskaan. Ettei vaan valtion tavoitteena olisi epävakauttaa sisämertamme?

“Santahamina-talossa pyörii politiikkanörtin leikittelevä päiväuni.

äytelmää on nautinnollista katsoa, sillä nopeatempoisessa sanailussa monen pokerinaama ja -vartalo rakoilevat paljonpuhuvasti. Kylmänviileyden säilyttämisestä haasteellista tekee varmasti myös se, että kaikilla on omat ennakkokäsityksensä

Suomen puolustusvoimien komentaja selittää sotasuunnitelmaansa Keskipäivän kumahdus julistaa ensimmäisen isom- muiden valtioiden mahdollisista aikeista. Virallinen sävy ja kasvojen kivi ikään kuin yrittävät kätkeä man kokouksen alkaneeksi. Santahamina-talon julkisia salaisuuksia. Näytelmä tuskin eroaa paljon sotilaskodin kahvipöytään kokoontuvat Itämertodellisten neuvottelupöytien dynamiikasta. Toisien valtioiden edustajat – jokainen peräti kahden naan naamiot kolahtavat sotkun lattialle naurunrediplomaatin voimin. Ilmanala on intresseistä tiheä. makan saattelemana, kun geopoliittiset stereotypiat Virolla on kovat puheet ja vetovastuu on selvästi kiikarissa. Valtio pyytää Venäjää mukaan Itämerellä nousevat esiin kaikkein mehukkaimmillaan tai joku yhtäkkiä esittääkin asiansa arkikielellä mesoten. järjestettävään terrorisminvastaiseen toimintaan. Paitsi että neuvottelut ovat jännittäviä, ovat ne myös Saksa ehdottaa tutkintakomitean perustamista. hauskoja. Santahamina-talossa pyörii politiikkanör8/POLICY

tin leikittelevä päiväuni. "YK:ta ei sekoiteta tähän, siinä tulee vain turhaa byrokratiaa", joku tuiskaisee. Viro jatkaa kovalla linjalla ja uhittelee Venäjälle Itämeren Nato-harjoituksien mahdollisuudella. Venäjän vastauksissa kuuluu ison valtion auktoriteetti. Viro ei kuitenkaan nöyristele. Ehkäpä hegeliläisenä herrakansana Venäjä arvostaakin taipumattomuuden näyttöjä. Valtiollinen Volkgeist

Suomen kabinetissa on kovaa sisäpoliittista vääntöä. Valtiota pyritään pelaamaan ulos neuvotteluista ja Suomi vaatii asiasta selvitystä. Suomen joukkueesta löytyy simulaation ehdottomasti tiukinta sotilaallista eläytymistä, jota tarjoaa M05-taistelupukuun sonnustautunut alikersantti Huuki. Kabinetti on myös selvästi simulaation riitaisin, ja kesken pelin paikalle joudutaankin kutsumaan puolueeton välittäjä selvittämään tiimin sisäisiä solmuja. Suomen

Es ist ein Deal! kuuluu ja näkyy! Kokous päättyy, Itämeren turvallisuusjärjestö ITJ perustetaan ja vilkkaat käytäväkeskustelut lähtevät jälleen käyntiin.

euvottelijoiden retoriikalla ja puhetaidoilla on selvästi suuri merkitys siinä, kuinka suuren roolin valtio voi pelata itselleen. Simulaation neuvottelupöydissä pääsee pienikin valtio pitkälle, jos sana on hallussa. Reaalipoliittisen voimapelin henki on taustalla läsnä. Voimasuhteisiin vihjaillaan rivien välistä, mutta niillä ei jyrätä – paitsi loppua kohden, kun aikaikkuna omien intressien toteuttamiseen alkaa uhkaavasti kaventua.

osalta simulaatio kuluukin pitkälti turhien tukkanuottasten merkeissä.

ällä välin Saksan kabinetissa soi dramaattinen orkesterimusiikki. Juhana Voutilainen aka liittokansleri Engel Merkel käyskentelee itsevarmasti muovaillen valtionsa toimintasuunnitelmaa diplomaattitiiminsä kanssa. On vaikea sanoa, onko Voutilaisen neuvotteluissa käyttämä kehonkielen tehokeino (ns. Merkel-kädet) hänen roolimalliltaan tahattomasti vai tahallisesti omaksuttu maneeri, mutta toimiva se ainakin on. Germaanien itseluottamus kokee hienoisen kolauksen vain silloin, kun Saksan salaisen intressipaperin huomataan ka9/POLICY

donneen. Postuumit huhumyllyt jauhoivat tarinaa nimettömän puolalaisen neuvottelijan taskusta, joka oli saattanut asiakirjan nielaista. Mene ja tiedä.

“

Olen tällaisessa simulaatiossa. Öljytankkerit tulee, ei ehdi nyt puhua."

valtiotieteilijänsä yskän.

apahtumien päälinjoissa pysyy kärryillä erityisesti yhteisen tilannekartan ja väliaikatiedotteiden, tuttavallisemmin Breaking Newsien, ansiosta. Näitä pusketaan eetteriin simulaation sydämestä, war roomista, käsin. War roomissa simulaation järjestäjät jakavat valtioille toimintaoikeuksia, päivittävät tilannekarttaa, valvovat Slackissa sinkoilevaa

Välineuvotteluissa ei päästy juuri puuta pidemmälle.

Venäjän duumassa toimittajan saapumiseen suhtaudutaan varauksella: sisäänpääsy myönnetään vasta usean puolueettomuuden vakuuttelun jälkeen. Epäluuloisuus ei yllätä, sillä lähes jokainen valtio on jo tähän mennessä vähintään puolivitsillä yrittänyt saada minusta vakoojaansa. Ironisesti ensimmäisenä kysyjänä taisi kuitenki olla Venäjän presidentti Milla "Putina" Pylvänäinen. Päätin kuitenkin ylpeänä kantaa Policyn lippua ja jättää RT:n, CNN:n, HBL:n ynnä muiden narratiivit omiin arvoihinsa. Duumassa soi puhelin. Kaarlo Somerton ajatustyö katkeaa, hän nostaa luurin korvalleen ja sanoo: "Olen tällaisessa simulaatiossa. Öljytankkerit tulee, ei ehdi nyt puhua." Äiti varmasti ymmärsi 10/POLICY

viestiliikennettä ja fiilistelevät yleistä tunnelmaa. Valtioiden diplomaatit käyvät tiuhaan war roomin ovella pyytämässä järjestäjätiimistä välittäjää heidän neuvotteluihin mukaan. Välittäjän virkaa hoitavat FAIA:n Eveliina Hannikainen ja Joel Linnainmäki saavat todella juosta keskustelusta toiseen. War roomissa majaa pitävät myös eri medioiden edustajat ja tapahtumasta aineistoa keräävät tutkijat. Onpa konfliktia seuraamassa myös kriisejä käsittelevään televisiosarjaan inspiraatiota hakeva dramaturgi. Totuttuun tapaan kovimmassa draivissa on Santahaminaan Ranskasta saakka saapunut ilopilleri Jark-

ko Nissinen, joka toimii tapahtuman pääjuontajana. Nissinen on innoissaan ja tyytyväinen reissustaan kotimaan kamaralle myös sen vuoksi, että hän tuntee Pariisilla olevan häneen vaarallisen bohemisoiva vaikutus. Lounastaukoa ennakoiva ja kaikki maat saman pöydän ääreen tuova välineuvottelu jättää pakan auki. Varusmiestason sapuskan äärellä nauretaan, juonitaan ja alta kulmain kysellään: kuka bluffaa?

äivän toisella puoliskolla tunteet alkavat olla tulisia. Takkiin jos toiseenkin hiipinyt diplomaattinen uupumus purkautuu mehukkaalla tavalla Saksan, Yhdysvaltojen ja Puolan salaisessa neuvottelussa, jota hiippailin kuuntelemaan. Kaasuputkesta puhuttaessa Yhdysvaltain edustaja vetää täysin puun takaa esiin eettiset ympäristöarvot, joita Saksan tulisi noudattaa ja laittaa stoppi koko kaasuputkihankkeelle. Jenkkidiplomaatille pölähtää jauhot suuhun, kun saksalainen kuittaa: "On täysin naurettavaa, että Yhdysvallat vetoavat ympäristöasioihin nykyisen hallintonsa aikana." Tässä vaiheessa paitsioon jätetyt Puolan edustajat lyövät hanskat tiskiin ja lähtevät neuvotteluista hyvästejä huikkaamatta. Ovi olisi paukahtanut, jos se ei olisi ollut nivelletty. Pelin loppua kohden alkaa myös Itämerellä myrskytä. Hengästyttävän informaatiokatkosten, yksipuolisten ratkaisujen ja laskeutuvan sodan uhan ristitulessa alkavat isot pyörät pyöriä. Kaasuputkikysymys unohtuu, kun Venäjä alkaa masinoida Krim vol. 2:sta Viron Narvassa, Nato työntyy Yhdysvaltain johdolla laivastoineen Itämerelle ja käytävillä kuiskitaan tilanteen todellisesta eskaloitumisesta. Vaikuttaa siltä, että Venäjä on laittanut vauhtivaihteen silmään, jotta saisi salaiset intressinsä täytettyä ennen loppuneuvottelua.

uulen kuulevani helpottuneen huokauksen, kun valtiot kutsutaan viimeiseen ETYJ:n hätäkokoukseen klo 18:30. Yhteisen pöydän ääressä tunnelma on sovinnolllinen. Yksikään taho ei halua sotaa. Kolmen vartin pallottelun päätteeksi Venäjä lupaa vetää joukkonsa pois Viron rajan tuntumasta. Rauhanvälittäjänä operoinut Joel Linnainmäki tokaisee: "45 minuutin aikana ollaan saatu yksi asia päätettyä – ja se on huomattavasti paremmin kuin viime vuonna!" Venäjän lupauksesta leppyneinä muutkin antavat liekaa: Yhdysvallat vetävät joukkonsa Itämereltä, Narvaan asetetaan puolueettomat tarkkailijat valvomaan tilannetta ja kaasuputken rakennustyöt keskeytetään siihen asti, kun selvitys terroristijärjestön toimista ja yleisestä turvallisuustilanteesta saadaan tehtyä. Lopuksi paljastetaan vielä simulaation "myyrät". Kovan tason kontiainen möyri Yhdysvaltain ylimmässä johdossa: itse herra Trump vetäen itsenäistä linjaansa. Maltillisemmat jenkkidiplomaatit olivat kuitenkin onnistuneet pitämään presidentin kurissa, vaikka hänellä olisi ollut kova hinku panna myllyt pystyyn. Myös Ruotsissa toimi soluttautuja, jonka tehtävänä oli tehdä mahdollisimman paljon asekauppaa edistäen valtion vientimarkkinoita. Ruotsin myyrä (mullvaden) oli kaiken kaikkiaan onnistunut tavoitteissaan ja heitti simulaation loppukaneetiksi: "Tiimi pelasi peliäni hyvin." Historiassaan toinen Konfliktinratkaisusimulaatio osoittautui tiukaksi cocktailiksi asiaa ja elämystä, ja kokemus jää taatusti elämään jokaisen osallistujan mieliin pitkäksi aikaa. Paljon tämän paremmin ei valtio-opin opiskelija voi viikonloppuaan viettää, ainakaan syksynkoleassa Helsingissä. Odotan innolla, millaisiin konflikteihin ja neuvottelupöytiin nuoret diplomaatit temmataan ensi vuonna!

“

45 minuutin aikana ollaan saatu yksi asia päätettyä – ja se on huomattavasti paremmin kuin viime vuonna!"

11/POLICY

RUNONURKKAUS Viime numerossa julkistettu Policyn kutsuhuuto poliittiselle runoudelle on kaikunut läpi kuluneen syksyn. Toimitus hykertelee tyytyväisyyttään, sillä runoja tuli kiitettävä määrä ja taiteellisuuden taso oli kerrassaan valtsikalainen. Tässä yhdeksän kauneinta!

"Nakki napsahtaa aina kahdesta päästä" Lattekommunisti itkee torilla, kun fillari menee nurin. Yää. Marksisti ei totu kulkemaan kansan mailla. Kokemattomalle se on kovaa kyytiä. Kokemuksesta tiedän. Tällä pojalla on aina ollut kevyt askel torien mukulakivillä. Eilen tuli kuluneeksi päivälleen 28-vuotta siitä, kun kävin ensimmäistä kertaa Kiuruveden torilla. Siellä oltiin taas paikanpäällä. Sirkka, minä ja Pekka. Maailmasta tiedetään yhtä ja toista ,mitä lehtimiehet Haapala ja Nurmi eivät tiedä. Mutta kansa kyllä tietää. Sirkka paistoi Kivikylän makkaroita. Tuttuja Parkkimasta ja Pörsänmäeltä saakka. Juttua riitti. Torilla. Siellä on Plokisti. Ja Plokistin hyvä olla. Viimassa ja vilussa. Makkaramukin lämmössä. Hyvän eteen kannattaa matkustaa. Vaikka pitkäkin matka. Mieluiten ulkomaille. -Plokisti

Minä haluaisin vain niin kovin hattaraa. Popcronia. Kimalletta, naurua ja roseviiniä. Eihän tämä planeetta minun ratkaisuistani kuihdu ja kuole Eihän -Uni-corn 12/POLICY 12/POLICY

"Sinine" Kumne siäl oikke o? Sää kysysi muult. Ossaak sää pittä salaisuure? Mää kysysi suult. Kyl mää kerro. Sil o konti keräl ja se nukaht juur, se ei ol viäl mikkä suure suur.   Se kerros hianoi tarinoit kesäsist rannoist, ja kyl se sit pauhaski omist kannoist. Se kattel ko gärväse ja pimpalaise siäl häärivä apila ja ruiskukkasten tiäl.    Sää halusis nähd se. Avata hilja luukku ettei herätet viäl.

Leväaallon alla, satama-altaan kaakelinsaumoissa kukkii tuntemattomia versoja Laivaa öljysi. Minä nukun sameaa, seisahtanutta unta Murtovesialtaassa, jykevällä kallioleualla huutaa merilokinpoika Kaiku kantaa Linjoille asti, kerrotaan. Meri odottaa huulet pyöreänä kuin pullonsuu, pyytää: anna minun muistaa vain vähän -Hauki

Siäl se katto ja näke semssi, uni sinissi. -Murrerunojen pesänjakajat

"Helsinki Haisee" Helsinki haisee Vanhalle ja Uudelle Rahalle Punaiselle Vihreälle Ummehtuneelle politiikalle Helsinki haisee merelle Hiilelle Kaukolämmölle Lehmänkaupoille Kalliolle Kaupunkibulevardeille Virtsalle ja Esplanadille Helsinki haisee Tupakalle. -Länsimetroseksuaali

13/POLICY 13/POLICY

Realismin happosade kasvoillani Iso pyörä poisti pääaineestani viisi kurssia

Tämä tyytymättömien, kaiken jo saavuttaneiden kohtu. Koti. Turva. Yritän istuttaa uusia normeja yliopiston instituutioon Hetkessä valtio huomaa Unicafessa ihmiset ovat edelleen tahallaan hitaita Ruudun sisällä on väittely täyteistä maahanmuutEro postkolonialismin ja post-kolonialismin välilläOn voihomoiltaa, vaikuttaarasismin viivan ohuelta kasvisruokagatea, translaittomuutOhut viiva auttaisi tänäkin yönä kuun ja tähtientokeskustelua, kanssa opiskellessa ta, tasa-arvoista avioliittolakia ja #metoo. Ihastuin siihen kurssiavustajaan Valtio huokaa. Silmäpeli oli yhtä intensivistä kuin neo-neo -debatti Sinä päivänä, kun kohdussani on tilaa kaikille olla juuri niin kuin haluaa ja tavoitella vapaasti juuri -lapsivesimeloni niitä omia unelmia Sinä päivänä herättäkää minut.

-SmashtheP Suomi sata, Suomi sitä. Herrat uusituissa huoneissaan, nostavat kyllä viinaveron, mutteivät päitään, ylikiehuneesta häkäpöntöstä.

Realismin happosade kasvoillani Iso pyörä poisti pääaineestani viisi kurssia Yritän istuttaa uusia normeja yliopiston instituutioon Unicafessa ihmiset ovat edelleen tahallaan hitaita Ero postkolonialismin ja post-kolonialismin välillä -Keittiöpsykologi voi vaikuttaa viivan ohuelta Ohut viiva auttaisi tänäkin yönä kuun ja tähtien kanssa opiskellessa Ihastuin siihen kurssiavustajaan Silmäpeli oli yhtä intensivistä kuin neo-neo –deValkoiset miehet vapauttavat ruskeat naiset ruskeilta miehiltä batti Revitään hunnut alas, saatana! "Sinine" Kumne siäl oikke o? Sää kysysi muult. Ossaak sää pittä salaisuure? Mää kysysi suult. Ja hyppääkin essentialistinen Foucault -Lapsivesimeloni Kyl puskasta mää kerro. Sil o konti keräl ja se nukaht juur, se ei ol viäl Nyt meillä vittu kivaa suklaata mikkä suureon suur. Se kerros hianoi tarinoit kesäsist rannoist, ja kyl se Maailmanpolitiikan opintojen kauneus sit pauhaski omist kanoist. Se kattel ko gärväse ja pimpalaise siäl häärivä -Kuusinen apila ja ruiskukkasten tiäl. Sää halusis nähd se. Avata hilja luukku ettei herätet viäl. Siäl se katto ja näke semssi, uni sinissi.

Suomi sata, Suomi sitä. Herrat uusituissa huoneissaan, nostavat kyllä viinaveron, mutteivät päitään, ylikiehuneesta häkäpöntöstä. -Keittiöpsykologi

-Murrerunojen pesänjakajat

- Olipa kerran hyvinvoiva valtio Joka istuu iltaisin television ääressä Katsoo A-studiota, valveutunut kun on Onnellinen 14/POLICY

14/POLICY

Valkoiset miehet vapauttavat ruskeat naiset ruskeilta miehiltä Revitään hunnut alas, saatana! Ja puskasta hyppääkin essentialistinen Foucault Nyt meillä on vittu kivaa suklaata Maailmanpolitiikan opintojen kauneus

-Kuusinen

15/POLICY 15/POLICY

SUURI TUNTEMATON Aku Louhimiehen uusi Tuntematon sotilas on herättänyt paljon keskustelua puolesta ja vastaan. Jan ”Positiivinen-Paavo” Ihatsu ja Eevi ”Negatiivinen-Nelli” Näsänen kävivät katsomassa elokuvan hyvin erilaisten lasien läpi. Jan: Suomalaisen sotilaan rehellinen kuvaus, sänki kasvaa ja kirosanat lentää. Äijät! Eevi: Kuinka monta kertaa täytyy vielä nähdä sama ”rehellinen kuvaus”? Onko Linnan näkemys sodasta ainoa ja oikea? J: Upseeriston inspiroiva isänmaallisuus, jolla välillä nahjusmaisestikin käyttäytyvä miehistö saatiin piiskattua sankaritekoihin. Ei askeltakaan taaksepäin! E: Juuri näin! Onko uljaampaa isänmaallisuuden ilmentymää kuin veripäissään karjuva ja vailla empatiaa lajitovereita lahtaava Rokka! Anteeksi, sanoinko isänmaallisuuden? Tarkoitin psykopatian. J: Historiallinen tarkkuus, mm. Suomen ja Saksan yhteistyö on selkeästi läsnä aina Mannerheimintien hakaristilippuja myöten. E: Historiallinen tarkkuus on vähän niin ja näin silloin kun rintamalla vaikuttaa olevan vain yksi lotta. J: Koko Suomi edustettuna aina Stadin kundeista Savon sankareihin, kaunista murretta ja slangia viljellään alati. E: Tarkoitat varmaan, että koko Suomen miehet edustettuina. Elokuvaa tarjoaa meille juuri sitä, mistä kulttuurikentällä todella on pula: valkoisten miesten historiankuvausta. J:Suomalainen luonto esiintyy elokuvassa kauneimmillaan, sotakuvauksen keskellä on aikaa ottaa lähikuvaa mm. perhosentoukista, pupuista ja perhosista. Sykähdyttävää ja rauhoittavaa yhtä aikaa. E: Kyllä se on sillä tavalla, että kun pitkään nälässä ollut ihminen tapaa metsässä villijäniksen (ja onnistuu houkuttelemaan vielä syliinkin), sitä ei jäädä silittelemään, vaan se syödään. Just saying.

16/POLICY 16/POLICY

J: Uudet sutkaukset, joita voi taas saunailloissa viljellä vanhojen klassikkojen, kuten "mää ole ahvena" rinnalla. E: Jos joku alkaa saunassa siteerata Tuntematonta, se on aikamoinen vastoinkäyminen. Silloin saa panna vastaan. Vastahan me edellisistä päästiin. Varjele noita suomalaisia katsojia, jotta eivät toista kertaa löisi päätään saunalauteen mäntyyn. J: Kotirintaman järkkymätön usko isänmaan asiaan ja sykähdyttävä sinnikkyys valaa toivoa epätoivoisessakin tilanteessa. E: Oli kieltämättä koskettavaa nähdä kotirintamaa välillä tekemässä tärkeitä töitä ja ylläpitämässä yhteiskuntaa. Tai siis pääasiassa kirmaamassa hidastettuna auringonlaskussa viljapellolla ja kiehnäämässä lakanoissa. J: Lippujonossa Finnkinon henkilökunnalla oli asianmukaiset univormut päällä. E: En kommentoi. J:Hillitty Finlandia lopputeksteissä. E: Miten voitaisiinkaan oikein teroittaa, että tässä elokuvassa on kyse Suomesta ja suomalaisuudesta, kun kuitenkin yleisöstä löytyy joku porilainen, joka ei tajua? Ah, no niinpä tietenkin, laitetaan Finlandia lopputeksteihin! Tietävätpähän milloin tiristää sinivalkoinen kyynel. J: Kulttuuripassilla ei tarvinnut itse maksaa Finnkinon riistohintoja, elokuvan pitäisi tosin muutenkin olla ilmainen kaikille Tuntematon sotilas-kahvipaketin ostajille. E: Elokuvaa lainatakseni: jeesusperkele, maksoin lipuista melkein kaksikymmentä euroa ja poppareista vielä kympin päälle. Toim.huom.! Huolimatta jutun ääripääasetelmasta voimme paljastaa, että valtiotieteiden ylioppilas Ihatsu löytää elokuvasta myös kritisoitavaa, ja että valtiotieteiden ylioppilas Näsänen aika ajoin nautti ja peräti koskettui, ja on viettänyt viimeviikot googlettamalla intensiivisesti Jussi Vatasta.

17/POLICY 17/POLICY

RAMPPIKUUMETTA Eevi Näsänen Antti Rissasen intohimo näyttää maallikon silmissä hurjalta ja henkeäsalpaavalta. Mikä saa freestyle-pyöräilijän palaamaan satulaan aina loukkaantumisen jälkeen?

elkä leikattiin 2009, oli välilevynpullistuma ja haljennut nikama. Siinä se ysiluokka sitten kului oikein mukavasti”, Antti Rissanen muistelee hyväntuulisesti. ”2012 meni eturistiside, juuri ennen kun oli tarkoitus lähteä kisaamaan maailmancupiin. Oikean olkapään kiertäjäkalvosin repesi 2013 ja vasen olkapää leikattiin 2016. Tällä hetkellä kunto on ihan hyvä, paitsi polvet ovat vähän kipuilleet.” Rissanen on freestyle-pyöräilijä, tai kuten hän itse kuvailee, temppupyöräilijä sanan varsinaisessa merkityksessä. Maallikon silmiin meno näyttää hurjalta: Rissanen tekee voltteja suurilta rampeilta, pyörii kaikkiin ilmansuuntiin, irrottaa kädet tangosta ja laskeutuu tyylikkäästi pyörille - ainakin useimmiten. "Voihan itsensä loukata missä vain”, Rissanen muistuttaa. ”Tämä on valinta – otan harrastuksessani

18/POLICY

harkitun riskin. Eikä tämä maailman hengenvaarallisin laji ole, on niitä pahempiakin. Jokaisen loukkaantumisen jälkeen on olo, että on oppinut jotakin itsestään ja haluaa palata vahvempana takaisin.”

issasen kiinnostus freestyle-lajeihin alkoi jo ala-asteella skeittaamisen ja lumilautailun kautta. Yksitoistavuotiaana Rissanen hyppäsi naapurin innostamana kuusitoistatuumaisen lastenpyörän satulaan ja sai ensikosketuksen lajiin. Polvi aukesi ensimmäisen kerran jo samana syksynä, mutta se ei vähentänyt innostusta. Rissanen sai ensimmäisen temppupyöränsä 12-vuotiaana. ”Ja sitten se oli menoa.”

yöräily oli pitkään Rissasen suurin intohimo. Hän päätti heti aloitettuaan, että hänestä tulee

Suomen paras. Kun tavoite alkoi näyttää realistiselta, piti kasvattaa panoksia: yläasteiässä Rissasen ainoa tavoite oli treenata itsensä maailman parhaaksi. Pyöräilyuran huippukohtia ei tarvitse pitkään miettiä. ”Oltiin ajamassa Tampereella vuonna 2011. Se oli melko tavallinen ajopäivä. Oli vähän fiilis että ei oikein lähtenyt”, Rissanen aloittaa hymyillen. ”Kaveri päätti kokeilla tuplavolttia ensimmäistä kertaa, eikä sitä oltu ennen Suomessa tehty. Mietin että olisi siistiä itsekin kokeilla jotakin ihan uutta.” Rissanen päätti kokeilla ”Cashroll”-temppua, joka tarkoittaa etuperinvolttia ja 360 asteen pyörähdystä vaakasuunnassa samanaikaisesti. Temppua pidettiin mahdottomana maastopyörälle, eikä sitä oltu ennen edes yritetty. ”Se onnistui käytännössä ensimmäisellä yrittämällä. Kuvattiin siitä video ja postattiin se yhdelle pyöräilysivustolle.”

”

Ensin jännitetään ja sitten selvitään

Kuva tempusta päätyi myös saksalaisen Freeride Magazin -pyörälehden keskiaukeamalle, ja kuvaa on tähän päivään mennessä katsottu netissä yli 600 000 kertaa. Tapaus nosti Rissasen kertaheitolla freestyle-harrastajien tietoisuuteen, ja kansainvälisiäkin sponsoreita alkoi ilmaantua.

oinen uran huippukohdista oli 2015, juuri Rissasen omien häiden alla tehty ”Double Flair”, joka tarkoittaa kaksoistakaperinvolttia, jossa pyöritään samaan aikaan vaakasuunnassa 180 astetta. ”Se oli tarkkaa suunnittelua”, Rissanen nauraa. ”Jos olisin loukkaantunut ja joutunut leikkaukseen, ennen häitä olisi ollut kuitenkin kaksi kuukautta toipumisaikaa. Että olisin pystynyt sitten omin jaloin kävelemään alttarille.”

ajissa on oma extreme-puolensa, sen Rissanen myöntää. Iso osa viehätyksestä tulee itsensä ylittämisestä, ja se tunne saa palaamaan satulaan aina

loukkaantumisten jälkeenkin. Palautteen pyöräilijä saa lajissa heti: tempussa joko onnistuu tai sitten ei. Uudet temput jännittävät aina, mutta se on Rissasen mukaan ”puolet koko hommasta”. ”Ensin jännitetään ja sitten selvitään”, Rissanen sanoo. ”Ja jos ei selvitä, sitten mitataan, miten paljon sitä oikeasti haluaa tehdä.” Epäonnistumisen jälkeen treenataan lisää tai keksitään uusia tavoitteita. Itseohjautuvuus ja vertaistuki ovat lajin parhaita puolia: harrastajat tsemppaavat toisiaan ja kannustavat parempiin suorituksiin. Loukkaantumiset eivät yleensä tapahdu uusissa tempuissa tai näyttävissä volteissa, vaan tutuissa perusjutuissa, joita tehdessä ei ole keskittynyt kunnolla. Suorittamisen pitää olla rentoa, Rissanen muistuttaa. Jos alkaa varoa ja jännittää, sattuu vain enemmän.

än myötä Rissasen suhde temppupyöräilyyn on muuttunut. Enää ei ole samalla tavalla hinkua päästä maineeseen ja kunniaan tai erottua. ”Olen aina pyrkinyt tekemään juttuja, jotka ovat jollakin tavalla erilaisia. Kun temppujen taso on noussut niin hurjaksi, treenaamisen, opiskelun ja töiden yhteensovittaminen ei ole enää yhtä helppoa. Nykyään keskityn tekemään juttuja, jotka tuntuvat hyviltä ja jotka saa rullaamaan omalla painolla. Jossakin vaiheessa homma meni vähän väkisin vääntämiseksi.”

yöräilyn lisäksi Rissanen opiskelee matematiikanopettajaksi ja maisema-arkkitehdiksi, laulaa kuorossa ja harrastaa intohimoisesti piirtämistä. ”On tärkeää löytää elämästä intohimon kohteita”, Rissanen sanoo. ”Jos tekee mitä vain antaumuksella, se on aina hienoa. On voimavara päästä tekemään jotakin, mistä tykkää todella paljon.” Vanheneminen ei Rissasen mukaan ole este pyöräilylle, mutta sille jää kiistatta vähemmän aikaa. ”Se on se vanhenemisen kirous: elämään tulee väkisinkin muita tärkeitä asioita. En halua jumittua vanhaan juttuun, vaan löytää uusia näkökulmia tekemiseen.”

Kuva: Lars Scharl

19/POLICY

VIHAINEN VOOLAINEN VOIKO VITUTUKSEEN KUOLLA?!

yllä lapsena oli helppoa.

Oli esimerkiksi helppoa tehdä vaikutus ihmisiin. Kun otti horjuvia bambinaskelia ja pyllähti, kaikki kehuivat ja taputtivat. Nykyään sanotaan vaan, että sulle ei sitten enää tarjoilla. Ruoan sai eteensä tekemättä itse yhtään mitään, jopa silloin kun oli ollut tuhma ja joutunut arestiin. Nykyään saa olla tosi, tosi tuhma, jos haluaa arestiin ja ruoan eteensä tekemättä itse mitään.

apsena koulukin oli helppoa. Sen kun meni ja vähän väritti vahaliiduilla, yritti pysyä rajojen sisäpuolella, ja kotona äiti puhalsi siihen kohtaan keskisormessa, jota liitu oli painanut ja johon oli jäänyt ikävä sininen tahra. Toisaalta koulu on tavallaan helppoa myös nykyään, sillä luentojen sijaan olen kotona peiton alla itkemässä. Lapsena lääkärissä kukaan ei kysynyt ennen reseptin kirjoitusta, että onko raskauden mahdollisuutta. Nykyään kun kysyn niin lääkärit loukkaantuvat. Elokuvat loppuivat aina onnellisesti ja niissä oli hyvä opetus. Vaikka Simban isä kuoli ja Simba karkotettiin kotoa, hän sai elää ihan mukavan nuoruuden rennossa homokommuunissa ja aikuisena pääsi kuninkaaksikin. Nykyään leijonat ovat homofobisia, enkä todellakaan halua nähdä yhtäkään johtotehtävissä muualla kuin kaukalossa. Voi siskot ja veljet, kun lapsena olikin helppoa!

aattoi muka-vahingossa puraista toista kädestä. Se oli kivaa ja siitähän se tora oikein roihahti, ja sitten päästiin hoitotädin puhutteluun. Nykyään hoitotädin puhuttelu kuulostaa joltain, jonne voisi ehkä päästä Tinderin kautta. Mummolassa sai juttuseuraa viisaista ja lempeistä isovanhemmista. Nykyään oma äiti kyselee, että milloin lapsuudenkodista tulisi mummola. Lapsena joku kertoi, minä päivinä karkkia sai syödä ja kuinka paljon. Nykyään viikossa on vain kaksi karkitonta päivää, sipsintai ja kaljantai. Lapsena hyvyyden konsepti ei tuntunut monimutkaiselta. Jos joku puhui ja käyttäytyi kuin paha, hän varmasti oli paha.

ykyään natsit ja ne, jotka vastustavat natseja mainitaan itsenäisyyspäivän poliisihaastattelussa samassa lauseessa. Ikään kuin kummastakin tulisi olla yhtä huolissaan. Ikään kuin olisivat yhtä pahoja. Eivät ole, lapsikin sen tietää.

20/POLICY

21/POLICY

J O U L U S KO O P I T SKORPIONI 24.10. –22.11.

VESIMIES 20.1.–19.2.

Skorpioni toivoo vieruskaveria, sillä salaisena haaveena on katsella Lumiukkoa yhdessä jonkun kivan tyypin kanssa. Ei muuten, mutta se Walking in the Air on niin kiva laulaa duettona, silleen söpösti. Muuten pehmoilu jää minimiin.

Vesimiehen tapaa tänä jouluna Tapsan tansseissa, jossa Vesimies ottaa suvereenisti tanssilattian haltuun. Kaikki, kenellä on sielussaan edes silaus joulumieltä, eivät voi olla tuntematta sielunkumppanuutta Vesimiehen ja tämän spontaanin juhlatuulen kanssa.

JOUSIMIES 23.11. –21.12

KALAT 20.2. –20.3.

Jousimiehestä tulee Skorpionin joulukamu, sillä ehdolla että katsotaan myös Joulupukki ja Noitarumpu. Jos tämä on kynnyskysymys, lähtee Jousimies Neitsyen matkaan. Joskus on tehtävä kompromisseja, tuumikoon tätä itse kukin.

Kalat vihaa joulua. Tunne on molemminpuolinen. Kunhan eivät tallaa toistensa varpaille niin molemmat voivat selvitä vuoden lopusta kolhuitta. Uutenavuotena molemmat hengähtävät helpotuksesta, taas on vuosi aikaa ensi jouluun.

KAURIS 22.12. –20.1.

OINAS 21.3. –20.4.

Kauris on todellinen joulutonttu, ainakin siinä mielessä että mikään ei tahdo mennä kuten suunniteltu. Kurssipalautukset ovat myöhässä koska kello on vielä kesäajassa ja lanttulaatikosta tulikin vahingossa perunalaatikko, mikä voi toki olla onnellinen yhteensattuma. Kauriin kaikki tonttuilut eivät ole kamalia, osa niistä päättyy varsin onnellisesti.

Oinaan joulumieli välittyy väistämättä muillekin, halusivat he sitä tai eivät. Tonttulakit, piparkakut ja kaikki mahdolliset lanttulaatikot hallitsevat Oinaan mieltä vielä loppiaiseen saakka. Tykästyköön ken voi.

22/POLICY

HÄRKÄ 21.4. –20.5.

LEIJONA 23.7. –22.8.

Härän pikkujoulut eivät mene putkeen ja välipäivin ä saattaakin iskeä pikku morkkis kaikesta siitä, mitä tuli sanottua tai tehtyä. Onneksi Härkä löytää uutenavuotena itsensä uudelleen, ja kenties jonkun joka ei katso menneitä mokia turhan karsaasti.

Leijonan onni on lahjojen antaminen. Pyyteetön leijona on joka kodin juhlavieras ja häneltä löytyy aina pikku namunen joulupöydän silkohapsille. Ensi vuonna pukki muistaa Leijonaa erityisellä lahjalla.

KAKSOSET 21.5. –21.6.

NEITSYT 23.8. –22.9.

Kaksoset saa joululahjaksi palan hiiltä ja risuja. Mitäs meni sekoilemaan vappuna, pukki kyllä tietää ja näkee! Siinä ei auta itku eikä hampaiden kiristys. Olkohon se nuorelle opiksi.

Neitsyt ei joulusta niinkään välitä, mutta itse pääjuhlaa edeltävä pikkujoulukausi on Neitsyen vuoden kohokohtia. Pikkumustat päälle ja pirskeisiin kuuluu Neitsyen motto, ja häntä todella piiritetään joka juhlissa. Pää kylmänä niin kyllä se siitä!

RAPU 22.6. –22.7. Rapu tekee sydämeensä joulun ja juhlii sitä Oinaan kanssa. Siinä missä Oinaan joulu on materiaa ja iloa, on Ravulla tavoitteena hengellisemmät päämäärät ja rauhoittuminen. Jotenkin he täydentävät toisiaan.

VAAKA 23.9.–23.10. Vaaka keskittyy jouluna juhlapöydän antimien nauttimiseen, kiitettävällä pieteetillä. Tämä lieneekin vuoden ainoa aika, jolloin vaaka ei ole täysin tasapainossa vaan kenties hieman etukenossa. Kinkunsulattajaiset starttaavat loppiaisena, ei hätiä.

23/POLICY

4 17

////////////////

24/POLICY