Policy 3/2013

POLICY 3/2013

POLICY 3 / 2013 Syksy on kulunut vauhdilla, opintopisteitä on tippunut kuin lehtiä puusta ja kohta on taas joulu ja sitten onkin jälleen juhannus. VOOlaiset ovat aiheuttaneet niin iloa kuin mielipahaa ympäri Skandinaviaa ja Vermon ravikenttiä, mutta Vain elämää on onneksi jälleen saapunut pelastamaan kvalitatiivisiin tutkimusmenetelmiin turhautuneet pienet tutkijanalut. Elämä VOOlaisena on sitä kuuluisaa hyvää elämää, kun muistaa 1. pelata petankkia (valtio-opillisessa petankkiklubissa) ja 2. aina löytyy toinen Foucault’n lukemiseen kyllästynyt toveri viettämään iltaa olutravintolassa.

Tämänkertainen Policy tarjoaa printtinä ja näyttöpäättellä sinulle upea lukijamme hurjan lukupaketin. Maailmantilaa kartoitamme aina Pohjois-Suomesta ja saamelaisista (8) Afganistaniin (14) ja Palestiinaan upealla kuvasarjalla (12), osoitamme tasa-arvon puutetta keskustakampuksella (16) ja annamme lukijoillemme tuottavimmat ja tieteellisimmät horoskoopit. Tutustumme myös ihan oikeasti tieteeseen (7) ja tämän syksyn opintokuulumisiin (6).

Huhhuh ja hurlumhei, tsemppiä vikaan periodiin<3 Joonas ja Sara

Policy 3/13 | 3

Policy 3/2013 Pääkirjoitus - 3 Puheenjohtajalta - 5 Opintoasiaa - 6 Petankkiklubia ja hyvää elämää - 6 Poliittinen taloustiede ja Sorsa - 7 Saamelaiset ja politiikka - 8 Uusi valtio Euroopassa? - 11 Kotien tuhoaminen ja etnisen puhdistuksen monet muodot - 12 Minne menet, Afganistan? - 14 Pyöräilijät vaativat parannuksia kampuksille - 15 Rullaillen pitkin kampusta - 16 Vihainen voolainen - 18 Horoskoopit - 19 Politiikka puuhana - 20 Päätoimittajat Joonas Aitonurmi Sara Sandström Toimittajat Otto Haario Pauli Huotari Liisa Kankaanpää Anni Kyröläinen Pessi Marttunen Taru Saloheimo Iiro Toikka Taitto Max Laihonen

Olennaisimmat Iranin presidentiksi valittiin Hasan Ruhani, rautarouva Angela jyräsi jälleen Saksassa, HJK ratkaisi itselleen mestaruuden (Hähää, Honka!), itsenäisyyspäivän juhlavastaanotolla nähdään lyhyitä hameita, Guggenheimin säätiö palasi Suomeen, Perussuomalaiset antoivat potkut persulle, kansanedustaja James “Erkki Kalevi” Hirvisaarelle ja Mannerheim teki jatkosodassa “kohtalokkaita virheitä”, joita myös ohjaaja Renny Harlin seuraa.

Viime numerossa ollut Politiikka puuhana -tehtävä “Teivon nelinkenttä” sai oikean vastauksensa. Kysyimme, mikä seuraavista ei kuulunut joukkoon: kuntauudistus, euro, rusinaton maksalaatikko vai Kataisen hallitus. Oikean vastauksen lähetti metatutkija Ville A., jonka vastaus kuuluu seuraavasti: “Teivon nelikenttään pujahtanut ylimääräinen osio on Kataisen hallitus, koska kaikki muut ovat oikeasti olemassa. Kataisen hallitus on vain globaalin talouseliitin luoma harha, jonka taustalla sikarit palavat ja henkselien pauke antaa tahtia rajattomana virtaavalle taloudelle. Uusliberalismin kätyrit ovat bulvaaniensa avulla hivuttamassa eteenpäin politiikkaa, jonka myötä demokratia ajetaan nurkkaan häpeämään ja kimmeltävät järvet pullotetaan Vichy-vedeksi. Euron ”yllätyksenä tulleen” kriisin kautta koko Eurooppaan ajetaan yhteiskunnallinen reformi, jonka lämmittelyä kotimainen ”pakottava” kuntauudistus on. Massikeisarien silmittömältä ahneudelta ei säästy kukaan ja köyhiltä viedään rusinatkin maksalaatikosta. Jäljelle jää vain köyhyyttä, kärsimystä, riisiä ja jauhettuja sisäelimiä.” Onnittelemme Villeä ja toimitamme hänelle hetimiten palkinnoksi siiderin ja vapaalipun Vermon Toto75-raveihin!

Sitaatit

Kannen kuva Pauli Huotari

”Aira Samulinin valtava Woima-sonni ruuhkauttaa liikennettä pitkin Etelä-Suomea” Ilta-Sanomat, 17.9.2013

Julkaisija Valtio-opin opiskelijat ry PL 54 00014 Helsingin Yliopisto

”Suomen Keskusta @Keskusta 58 min: Pitäisikö kotona tehdystä hoivatyöstä kertyä työeläkettä? #keskusta #lapset #perhe” ”Juhana Vartiainen @filsdeproust 5 min: @Keskusta Ei.” Napakkaa debattia Twitterissä 15.10.

Policy saa HYY:n järjestölehtitukea.

“Nostan hattua sille, että Kanniainen näki vaivaa ja luki vuonna 2012 julkaistun kirjani Eurokriisin anatomia sekä kirjoitti lukemiskokemustensa pohjalta pitkän vuodatuksen, jota voinee hyvällä tahdolla luonnehtia kirja-arvioksi” Professori Patomäki kirjassaan Tulevaisuuden politiikkaa (s. 26)

Yhteystiedot policy@voo.fi Painos 100 kpl.

ISSN 1235-4031 (painettu) ISSN 2323-9468 (verkkojulkaisu)

Policy 3/13 | 4

Puheenjohtajalta Lomat lusittu, kesätentit tentitty ja reputettu. Uudet fuksitkin tulivat. Mukaviahan ne ovat. Kiitos fuksien ihailtavan innokkuuden, VOOn taloudellinen tilanne kohenee entisestään.

Muutenkin on kivaa saada uutta verta. Fuksit ovat myös erinomainen tekosyy vanhoille parroille rellestää. ”VOOn fuksiaiset, pakkohan sinne on mennä”.

Kansainvälisyys on ollut syksyllä vahva teema järjestön toiminnassa. VOO on järjestänyt vaihtari-iltamia Uudella ja Kuppalassa, ja peräti 34 VOOlaista matkasi Ruotsin Karlstadiin tutustumaan paikalliseen kollegajärjestöön, SVIK:iin, ja uppoutumaan kansankodin pohjattomaan kulttuurilliseen kehtoon.

Roomalaiset juhlittiin tuttuun tapaan yhdessä KTTOn kanssa Uudella. Viini virtasi ja toogat liehuivat. Myös loppusiivous oli mukavaa. Vastapainoksi välimerelliselle viinin lipittämiselle tiedossa on germaanista ilonpitoa jo toistamiseen VOOn historiassa. Oktoberfest-sitsejä vietetään viime vuoden tapaan lokakuussa taas Alinassa yhdessä Polhon kanssa.

Syyskaudella VOOta kestii Työ- ja elinkeinoministeriö sekä Yhdysvaltain suurlähetystö. Sennujen kanssa puhutaan duunista ja juodaan kaljaa. Kulttuuriakin on luvassa.. Myös urheilun ystäville on tarjolla puuhaa. Yhdistyksen vaalikokous järjestettäneen 11.11.2013. Rohkaisen kaikkia hallitustoiminnasta ja järjestödemokratiasta kiinnostuneita tulemaan paikalle.

Hallitus on kehitellyt uutta konseptia marraskuun toiselle viikolle (4-8.11). Työnimikkeenä on ”VOO-viikko”. Pyrkimyksenä on järjestää valtio-opillista tai voomaista toimintaa viikon jokaisena päivänä. Luvassa on ainakin hallitusesittely hallitustoiminnasta kiinnostuneille, oppiainekahvit henkilökunnan kanssa, ja erilaisia keskustelutapahtumia.

Marraskuun lopulla odottaakin syyskauden kiistaton kohokohta, VOOn sitsit. Joulukuussa tiedossa taas perinteiset pikkujouluilakoinnit henkilökunnan kera. Ja pikkuhiljaa alkaa siintää tammikuu ja uusi hallitus ja uudet kuviot.

Marrasterveisin, Iiro Toikka

Policy 3/13 | 5

Opintokuulumiset – uudet fuksit ja uudet kujeet Syksy räjähti käyntiin perinteitä vaalien uusien fuksien kuorruttamana. Opintovastaavan pestiä pyörittävälle kyseessä oli uudenlainen haaste, johon valmistauduin tietoisesti hakemalla tutoriksi. Tarkoituksenani oli tutustua ulkopuolisen näkökulmasta siihen, millä tavalla fuksit integroituvat tiedekuntaamme ja oppiaineisiimme. Päämotiivini oli kuitenkin auttaa ja olla tukena eri lähtökohdista tuleville opiskelijoille ja vastailla heidän esittämilleen visaisille kysymyksilleen hauskanpitoa unohtamatta.

Jälkeenpäin tarkasteltuna hakeminen kannatti, sillä tiedekuntamme uusiin opiskelijoihin kontaktin luominen on edistänyt toimintaperspektiivini laajentumista ja asiantuntemustani opintovastaavan tehtävässä. Uskon, että en olisi tänä syksynä saanut hoitaa luottamustehtävääni yhtä monipuolisesti, jos en olisi osallistunut tutortoimintaan.

Uudet fuksit ja uudet kujeet antavat ajattelun aihetta myös meille vanhemmille opiskelijoille. Vastikään yliopistomme hallintoon valittiin kaksivuoti-

seksi kaudeksi uusia opiskelijajäseniä, jotka edustavat opiskelijoiden etuja eri tasoilla. Toivon jokaiselle menestystä omassa luottamustehtävässään ja olevan kiinteästi yhteydessä kanssaopiskelijoihin heitä koskevissa päätöksissä. Luottamustehtäviä kohden näytettiin Valtio-opin suunnalta suurta kiinnostusta ja ilahduksekseni saan todeta, että lähes jokainen halukas pääsi jollain tapaa edustamaan opiskelijoiden intressejä.

Uutta tuulta purjeisiin tulee myös tiedekunnan suunnalta oppiaineisiin.

Tiedekunnassamme käynnistyy ensi vuonna oppiaineita koskevat rakenneuudistukset, joiden pohjalta kursseja pyritään ainakin peruskurssien osalta yhdistelemään ja karsimaan suurempien kokonaisuuksien saavuttamiseksi. Täyttä konsensusta tuskin yksikään oppiaine tunnustaa, mutta kompromissi on silti löydettävä. Valtio-opin keskeisenä ongelmana on varsinkin peruskursseissa jo sen valmiiksi tieteellisesti laaja katsantoalue, jota uudistus voi muuttaa vielä laajemmaksi. Niin opiskelijaedustajien kuin

henkilökunnankin on pidettävä huoli siitä, että Valtio-opin opiskelijat saavat jatkossa laadukasta opetusta, jota ei ole vesitetty yleishyödyllisillä massakursseilla. Myös opiskelijavalintoihin on tulossa uudistuksia, mutta niiden tulokset nähdään aikaisintaan vuoden 2014 syksyllä.

Nykyiset opiskelijat voivat kuitenkin huokaista, sillä yllä mainitut uudistukset eivät tule koskemaan meitä. Uudistukset astuvat voimaan tiedekunnan tuleville opiskelijoille, mutta tämä ei tarkoita sitä, etteikö meidän velvollisuutemme olisi suhtautua kriittisesti avoimin mielin tuleville uudistuksille. Opiskelijoiden mielipiteen ilmaiseminen oppiaineen ja tiedekuntamme päätöksenteossa on ensiarvoisen tärkeää huippuyliopiston toteutumisessa. Opintovastaavana toivon, että opiskelijat osoittavat jatkossakin syvää mielenkiintoa omaa oppiainettaan ja sen tulevaisuutta kohtaan.

VOOn Opintovastaava, Jesse Jääskeläinen

Petankkiklubia ja hyvää elämää Policy haastatteli Valtio-opillisen petankkiklubin presidenttiä Niko Ruostetsaarta.

Miksi petanque?

- Petankki on pohjimmiltaan hyvin VOOlainen laji. Petankki ei edellytä pelaajalta juurikaan fyysisiä ominaisuuksia, jokainen ottelu tarjoaa rutkasti mahdollisuuksia perinteiselle VOOlaiselle nillitykselle ja peliin sisältyy usein jatkuvaa hyväntahtoista viininmaistelua viihtyisässä puistomiljöössä. Vanhoilla miehillä lienee yllättävän paljon yhteistä valtio-opillisuuden kanssa.

Kuka saa tulla mukaan, tarvitanko etukäteistaitoja/lahjoja?

- Mukaan saa tulla kuka vain itsensä valtio-opilliseksi tunteva. Aiempaa kokemusta kuulainkäsittelystä ei tarvita, sillä kokeneemmat pelaajat ovat enemmän Policy 3/13 | 6

kuin ilahtuneita päästessään raottamaan aloittelijoille pelillisiä salaisuuksien kammioitaan. Eritoten toistaiseksi vaihto-opiskeleva kapteenimme palanee halusta päästä tyhjentämään pussinsa tiedonjanoisille uusille tulokkaille. Pelaajilta ei vaadita lahjuksia, vaikkakin ne toki ilahduttavat johtoporrastamme.

Mitä varten järjestö piti perustaa?

- Mehän aloitimme petankin pelaamisen aluksi täysin vapaamuotoisesti, eikä suunnitelmissamme ollutkaan järjestön perustaminen. Pian kävi kuitenkin ilmeiseksi VOOlaisten ylitsepursuava neuvottomuus ilman järjestäytynyttä organisaatiomuotoa. Siitä se ajatus sitten lähti.

Mitä meinasitte nyt syksyllä ja talvella tehdä?

- Aikomuksemme on kuivaharjoitella läpi kauden. Myös muutama kuivankostea jäsenilta on suunnitteilla. Ehkä teemme myös muutaman talvisen ekskursion kotikentällemme Karhupuistoon ja muistelemme menneen kesäkauden auvoa.

Niko Ruostetsaaren lisäksi petankkiklubia pyörittävät klubin puheenjohtaja Joonas Aitonurmi ja klubin virkavapaalla oleva kapteeni Eero Lantto. Seuraa ja tietoja peleistä voit seurata Facebookissa: www.facebook.com/voonpetankkiklubi

Poliittinen taloustiede ja Sorsa Joonas Aitonurmi Poliittisen taloustieteen tutkimuksen seura (ry) aloitti toimintansa Helsingissä kesällä 2013. Facebookissa hurjan määrän tykkäyksiä kerännyt yhdistys kokoaa alleen poliittisen taloustieteen tutkijoita ja asiasta kiinnostuneita. Seuran puheenjohtaja, tutkija-tohtori Ville-Pekka Sorsa vastasi Policyn uteluihin seurasta ja poliittisesta taloustieteestä.

Mitä poliittinen taloustiede nyt oikein olikaan? ”Kaikki taloustiede on poliittista taloustiedettä, koska taloustiede luo ymmärryksen taloudesta ja sen politiikasta.

Taloutta ei voida irrottaa yhteiskunnasta omaksi maailmakseen ilman, että joku määrittelee, millaisten periaatteiden varaan talous rakentuu ja mitä on taloudellinen tieto ja toiminta. On olemassa liberaalia, kapitalistista, sosialistista, anarkistista ja jos jonkinlaista taloustiedettä. Pelkästään kapitalistisessa taloustieteessä on satoja toisistaan merkittävästi eroavia koulukuntia”, kertoo Ville-Pekka ja jatkaa seuran perustamiseen liittyvistä taustoista: ” On tyystin toinen kysymys, missä määrin taloustieteen koulukuntia

ja talouspuheen poliittisia lähtökohtia halutaan tuoda esiin ja opettaa. Koska Suomessa ei ole ollut poliittisen talouden oppiainetta, on tämä tapahtunut hyvin hajanaisesti. Yksi motiivi seuran perustamiseen on ollut juuri se, että kotimaisen taloustieteen parissa käydään hyvin vähän talousteoreettista keskustelua.

Poliittisten lähtökohtien ymmärryksen osalta taloustieteen opetus on Suomessa nykyään kapeampaa kuin esimerkiksi 1980-luvulla. Makrotaloustieteen opetusta on hyvin vähän, enkä ole missään yliopistossa törmännyt kursseihin, jossa esiteltäisiin hyvin laajasti edes kapitalistisen taloustieteen koulukuntien eroja. Kotimainen taloustiede näyttää hyvin vähän pohtivan, millaista maailmaa sen on oikeastaan tarkoitus tutkia - saati sitten millaista maailmaa se toiminnallaan tuottaa.”

Ville-Pekka Sorsa kertoo seuran jatkossa järjestävän monenlaisia tilaisuuksia, isommista pienempiin ja väläyttää, että ”koska seuran tarkoituksena on myös muodostaa tutkijaverkostoa, opin-

näytetöiden tekijät voivat mahdollisesti löytää sen kautta itselleen tukea oman aihepiirin kartoittamiseen.” Opiskelijat Ville-Pekka toivottaa tervetulleeksi mukaan seuran toimintaa, osallistumaan keskusteluihin, järjestämään tilaisuuksia ja ideoimaan.

Talous kiinnostaa, mutta suuresta määrästä hyviä aineistoja, artikkeleja ja kirjoja voi olla vaikea löytää kaikkein parhaimpia tekstejä, joten mitä Ville-Pekka Sorsa suosittelee luettavaksi? ”Kirjaosastolta suosittelisin itse ainakin Philip Mirowskin tekstejä. Hän on tarkastellut paitsi taloustieteen kehitystä tieteenä myös taloudellisen tiedon rakentamista ja leviämistä nyky-yhteiskunnassa.

Myös taloustieteen performatiivisuutta koskevat pohdinnat ovat kullan arvoisia kaikille, jotka haluavat ymmärtää taloustieteen poliittisia lähtökohtia.” Ville-Pekka vinkkaa myös seuraamaan seuran blogia ja tulevaa Poliittinen talous -lehteä. www.poliittinentalous.fi

Policy 3/13 | 7

Saamelaisuus ja politiikka teksti Joonas Aitonurmi Lokakuun alku on Rovaniemellä yllättävän lämmin, 10 astetta lämmintä ja ruskaa, kun soitan Lapin yliopiston tutkijalle Sanna Valkoselle. Valkonen on väitellyt tohtoriksi kirjallaan Poliittinen saamelaisuus (Vastapaino, 2009), jossa hän tutkii saamelaisia kansana ja miten alkuperäiskansaa tuottavia käytäntöjä luodaan.

Saamelaiskäräjien 1. varapuheenjohtaja, opettaja ja muusikko Tiina Sanila-Aikio vastaa puhelimeen ja kertoo potevansa huonoa omatuntoa, ettei ole auttamassa miestään poroerotuksessa.

Alkutalvi on kirkas ja kuulas kun soitan hänelle myöhemmin lokakuussa.

Kerron Valkoselle ja Sanila-Aikiolle, miten minusta tuntuu että olen oppinut koulussa enemmän Pohjois-Amerikan intiaaneista kuin oman maani alkuperäiskansasta. Valkonen kertoo, miten saamelaiset itsekin ovat opiskelleet intiaaneja, mutta eivät omaa historiaansa.

Yhtä hölmöltä tuntuu Valkosen kertomana, miten pohjoisessa opetettiin koulukirjan mukaan, että leskenlehti on kevään ensimmäinen kukkanen. Omasta opetuksestani muistan, miten saamelaisista luotiin jossain määrin stereotyyppistä ja eksoottista kuvaa, mutta onneksi asiat ovat muuttumassa. Professori Janne Hukkisen ympäristöpolitiikan johdantokurssilla tutkimme poronhoidon ja Lapin alueiden kestävää kehitystä, sivuten saamelaisia, ja huomasin samalla, etten tiedä oman maani alkuperäiskansasta juuri paljoakaan. Siksi tuntuu hieman hurjalta kirjoittaa saamelaisuuden poliittisuudesta, kun en edes taida tietää kuka on saamelainen ja kuka saa olla saamelainen?

Kuka on saamelainen?

Valkonen tiivistää kysymyksen saamelaisuudesta suurimmaksi ja kuumimmaksi kysymykseksi: ”Saamelaisena ja politiikan tutkijana nämä ovat mielenkiintoisia kysymyksiä. Saamelaisuuden historia ei ole yksiulotteinen ja saamelaisuuden identiteettiin liittyy monia kysymyksiä.”

Policy 3/13 | 8

Valkonen korostaa sukuihin perustuvaa tunnistamista saamelaista määriteltäessä ja kuinka kysymys on etnisestä ryhmästä.

Valkonen muistuttaa, että määritelmät alkuperäiskansoista ovat myös kolonisaation tuotosta, jakoa uudisasukkaisiin ja natiiveihin. Jakoa, jollaiseen kansainvälisen työjärjestön ILO:n sopimus numero 169 myös perustuu. ”Saamelaiset kuitenkin tietävät kuka on saamelainen.

Idealistina ja tutkijana mielestäni saamelaisilla tulee olla oikeus määritellä itse itsensä omiin tietojärjestelmiinsä ja sosiaalisiin käytöntöihin perustuen”, sanoo pohjoissaamelainen Valkonen. Kielen merkitystä saamelaisidentiteetille ja yhdistävänä tekijänä Valkonen pitää erittäin tärkeänä yhdessä suvun merkityksen kanssa.

Periytyvä kieli on ensimmäinen Suomen saamelaiskäräjien määritelmistä saamelaiseksi: laki saamelaiskäräjistä, 17.7.1995/974, 3§: ”Saamelaisella tarkoitetaan tässä laissa henkilöä, joka pitää itseään saamelaisena, edellyttäen: 1) että hän itse tai ainakin yksi hänen vanhemmistaan tai isovanhemmistaan on oppinut saamen kielen ensimmäisenä kielenään” (www.finlex.fi). Kielenopettelu ei tee ei-saamelaisesta saamelaista, mutta kuitenkin erilaiset kielen puhujat elvyttävät kulttuuria ja otetaan yhteisöön mukaan. Sanna Valkonen kertoo kuinka kansainvälistä konferenssia järjestänyt inarinsaamea opiskellut suomenkielinen nainen hoiti inarinsaameksi asioita paikallisten toimijoiden kanssa. Vaikka kysymykset saamelaisuudesta ja oikeuksista herättävät voimakkaita tunteita ja on erimielisyyksiä, ovat rivit tiivistyneet ulkopuolista vastaan.

Tiina Sanila-Aikio on isänsä puolelta kolttasaamelainen ja kasvanut saamelaiseen identiteettiin, kulttuuriin ja perinteisiin poroperheessä Sevettijärvellä.

Sanila-Aikiolle saamelaisuus ilmenee tavoissa elää, ajatella ja hahmottaa maailmaa. Sanila-Aikio työskentelee kielen parissa niin kolttasaamen ja kulttuurin

opettajana Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa kuin muusikkonakin, ja korostaa oman kielen merkitystä niin itselleen kuin (kolttasaamelaiselle) yhteisöllekin: ”Tuntuu, että kieli on valinnut minut ja siksi teen tätä työtä. Kieli on vahva tunnusmerkki, joka tekee kansasta oman kansan”. Saamelaisuus on kokonaisvaltaista, mutta saamelaisnuoret joutuvat kestämään ”etnostressiä” ja elämään kahdenlaisen kulttuurin välillä: ”Olla saamelainen perinteiden ja kulttuurin kautta ja osallistua esimerkiksi perinteisiin elinkeinoihin, mutta samaan aikaan elää länsimaisen muotin mukaan ja panostaa esimerkiksi koulutukseen ja uraan”, kuvailee Sanila-AIkio. Sanila-Aikio on todella huolestunut kielityöntekijöiden ja saamenkielisen opiskelun mahdollisuudesta esikoulusta lukioon, erityisesti kolttasaamen osalta. Sanila-Aikio muistuttaa, miten ihmisiä on vähän ja yhteisö tarvitsee tukea, mutta muistuttaa, että on itsekin tehnyt mitä haluaa ja valittuja polkuja on mahdollisuus hyödyntää saamelaisyhteisössä.

Saamelaisuus on IN Sanna Valkonen oli järjestämässä kansainvälistä saamentutkimuksen konferenssia, johon osallistui yli 200 osallistujaa. Yleisö täyttyi saamea puhuvista ja saamenpukuihin pukeutuneista ihmisistä. Ajat jolloin saamelaisuus koettiin häpeänä tai saamelaisuutensa vuoksi joutui kiusatuksi koulussa ovat jo takanapäin.

Tänä päivänä saamelaisuus on in, jonka puolesta puhuu esimerkiksi kiinnostus saamenkielistä kulttuuria ja erityisesti musiikkia kohtaan. Valkonen ylistää nuoria saamelaisia ”kosmopoliiteiksi ja koulutetuiksi nuoriksi, jotka ovat vahvoja saamelaisuudessaan ja tuovat uusia näkökulmia”. Myös sosiaalinen media on mahdollistanut kansainvälisen kanssakäymisen aivan uudella tasolla.

Sanila-Aikio korostaa kielen ja kulttuurin merkitystä yksilön kohdalla. Miehensäkin hän tapasi poroerotusaidalla ja lapselleen hän vastaa puhelumme aikana koltansaameksi. Sanila-Aikio myös huomauttaa saamelaisten kokemasta syrjinnästä ja vaikeista ajoista. Erityisesti kolttasaamelaisten kohdalla puhutaan vähemmistöstä vähemmistössä ja nykypäivän kehitystä peilatessa historiaan,

pitää huomioida traumaattisia ja traagisiakin tapahtumia, kuten pakkosiirtoja, asuntola-asumista ja kiusaamista.

Sanila-Aikio kuvailee ongelmia (mm. henkistä pahoinvointia ja traumataakkojen siirtymistä sukupolvelta toiselle, jotka johtuvat esimerkiksi saamelaisuuden peittämisestä ja kieltämisestä ja jotka estävät kielen ja kulttuurin elvyttämistä) vierivänä, kasvavana lumipallona, joka vauhti pitäisi saada pysäytettyä ja jonka kasvukaura pitäisi saada muutettua. Nykyisin kolttasaamelaisilla oma kulttuuri ja identiteetin arvostus on nousussa, johon Sanila-Aikio yhdistää henkisen hyvinvoinnin ja poliittisten päätösten vaikutuksen yhteisöön ja saamelaisuuteen.

Ongelmia saadaan purettua mm. opettamalla saamen kieltä ja kulttuuria, jotta traumataakkoja saadaan kevennettyä ja niin nuoret kuin vanhatkin sukupolvet pääsevät oppimaan kieltä ja kulttuuria sekä täydentämään omaa identiteettiään, esimerkiksi kielipesien avulla. Sanila-Aikio kertoo valtion suunnitelleen kielipesien vuoden 2014 määrärahojen leikkausta tuntuvasti. Tämän suuntainen päätös pitkällä aikavälillä heikentää kielen säilymistä ja siirtämistä tuleville sukupolville. Valkonen ja Sanila-Aikio korostavat juuri oman, saamenkielisen opetuksen turvaamista ja sen merkitystä saamelaisuuden jatkumisessa ja säilymisessä.

Saamelaispolitiikan uudet muodot Kansainvälisesti korkein saamelaisten kattojärjestö (kansalaisjärjestö, NGO) on vuonna 1956 perustettu saamelaisneuvosto (Sámiráđđi), joka edistää saamelaisten asioita Suomen, Ruotsin, Norjan ja Venäjän lainsäädännössä. Kansainvälisesti saamelaiset toimivat myös YK:n puitteissa. Suomessa korkein saamelaispoliittinen elin on 1996 perustettu saamelaiskäräjät (Sámediggi), jonka alaisuuteen kuuluu hallituksen, puheenjohtajan ja kokouksien lisäksi lautakunnat, jotka valmistelevat asioita. Myös Norjassa ja Ruotsissa toimivat saamelaiskäräjät ja Venäjällä tällainen on valmisteilla. Valtio rahoittaa saamelaiskäräjiä, joka on erityisesti kulttuuri-itsehallintoelin, joka jakaa rahaa, mutta myös edustaa ja edistää saamelaisasioita ja alkuperäiskansoihin liittyviä asioita. Saamelaiskäräjien valta Policy 3/13 | 9

saamelaisia koskevaan päätöksentekoon on kansallisella tasolla vielä jossain määrin rajallinen.

Politiikan tutkimuksen opiskelijaa kutkuttavat ajatukset demokratian uusista muodoista. Ajatukseen yhdestä saamelaisille eli alkuperäiskansalle varatusta vakituisesta paikasta eduskunnassa (kuten maoreilla Uudessa-Seelannissa) kuulostaa Sanna Valkosesta hyvältä ajatukselta, oma edustaja voisi ajaa saamelaispoliittisia intressejä eduskunnassa.

Valkonen esittää myös, että Norjassa toimii saamelaisasioista vastaava valtiosihteeri. Tällainen valtiosihteeri voisi toimia juuri vähemmistövaltuutetun rinnalla. Myös Tiina Sanila-Aikion mielestä vakituinen paikka eduskunnassa kuulostaa erittäin hyvältä. Sanila-Aikio kertoo myös kolttasaamelaisten omasta, ikiaikaisesta hallinnollisesta elimestä, kolttien kyläkokouksesta, joka pohjautuu vanhaan siidajärjestelmään. Kolttien kyläkokouksesta säädetään kolttalaissa (1995/253). Kyläkokous päättää yhteisten asioiden hoidosta ja yhteisöä koskevista asioista ja on näin kolttasaamelaisten ylin päättävä elin. Sanila-Aikion mukaan tämä on nykyisinkin toimiva järjestelmä, ja sitä voitaisiin käyttää vaikuttamiseen hyvin erilaisissa asiayhteyksissä nykyisestään.

ILO169 Suomi ei ole ratifioinut kansainvälisen työjärjestön ILO:n alkuperäis- ja heimokansoja koskevaa yleissopimusta nro 169, joka takaa alkuperäiskansoille mm. oikeuden perinteisiin asuinalueisiin ja niiden luonnonvaroihin ja perinteisiin, joista Suomessa maaoikeuksiin liittyvät kysymykset ovat toistaiseksi selvittämättä. Pohjoismaista vain Norja on ratifioinut ILO:n sopimuksen. Jyrki Kataisen hallitus on linjannut ILO:n sopimuksen ratifioinnin tavoitteeksi hallituskauden aikana ja nostanut ratifioinnin yhdeksi Suomen arktisen strategian osaksi. ILO:n sopimuksen huomio on kohdistunut maaoikeuksiin ja tämä saattaa johtaa myös omaneduntavoitteluun, joka voi aiheuttaa halua hyödyntää kaukaisiakin saamelaisia sukujuuria. Epäselvä tilanne aiheuttaa ristiriitoja ja pitäisi saada ratkaistua. Valkonen muistuttaa, että pitää ymmärtää miten Lapissa saamelaisten Policy 3/13 | 10

rinnalla muilla pitkään asuneilla voi olla myös oikeuksia, jotka pitää tunnustaa tekemättä heistä saamelaisia. ”On aika hurjaa, jos tänä päivänäkään ei kunnioiteta saamelaisten oikeutta itsemäärittelyyn”, sanoo Sanna Valkonen ja kertoo, että maaoikeudet ovat yksi osa saamelaisten oikeuksia ja yhtä tärkeää olisi kiinnittää huomiota mm. laadukkaan saamenkielisen esiopetuksen ja koulutuksen järjestämiseen. Valkonen kertoo Tromssan yliopiston Mattias Åhrenin todenneen, että sopimuksen oikeuksia toteutuu myös muualla, ratifiointi pitää saada toteutettua käytännössä ja että sopimuksen vahvistamisella on myös symbolinen merkitys.

Tiina Sanila-Aikio lähestyy ILO:n sopimusta luontoyhteyden ja poronhoidon kautta. Sanila-Aikion mielestä poronhoito on yksi saamelaisen kulttuurin kulmakivistä, joka siirtyy sukupolvelta toiselle. Poronhoidon mukana siirtyvät myös kieli, kulttuuri, perinteet ja luontoyhteys. Poronhoito tarvitsee maita, jotta se olisi kestävää. Vaikka yksiselitteistä ratkaisua ei maaoikeus-kysymykseen ole, Sanila-Aikio nostaa esille maankäytön merkityksen mm. arktisen alueen tulevaisuuden osalta, sillä arktisella alueella elää paljon alkuperäiskansoja. Hyvän, huonon esimerkin Sanila-Aikio ottaa Talvivaarasta ja miten Talvivaaran kaltainen tragedia voi olla mahdollinen teknologisesti korkeatasoisessa Suomessa, ja tällainen katastrofi saamelaisten kotiseudulla olisi luonnosta ammentavalle saamelaiskulttuurille viimeinen isku. On myös todella huolestuttavaa, jos pohjoisen alueita myydään halvalla sekä luontoa kunnioittamatta, ja millaiset näivettävät vaikutukset tällaisella lyhytkatseisella politiikalla on saamelaisiin. ”Länsimaisella ahneudella voi olla todella vaarallisia vaikutuksia saamelaiskulttuurin tulevaisuudelle. Huoli on iso, sillä uskallanko lastani vuosien kuluttua enää kannustaa jatkamaan esi-isien perintöä?” kysyy Sanila-Aikio vakavana. Suomen valtion on mahdotonta vaatia esimerkiksi Venäjältä alkuperäiskansojen kunnioittamista arktisen alueen kysymyksissä, mikäli Suomessakaan eivät alkuperäiskansan oikeudet täysimittaisesti toteudu.

Uusi valtio Euroopassa?

Teksti ja kuva Liisa Kankaanpää

Skotlannin ja Pohjois-Italian tavoin itsenäisyyshaaveet kasvavat myös Kataloniassa.

Barcelonassa, tai oikeastaan missä tahansa muussakaan Katalonian kylässä tai kaupungissa liikkuessaan ei voi välttyä törmäämästä La Senyeraan. Koillis-Espanjassa sijaitsevan itsehallintoalueen puna-keltaraidallisen lipun rinnalla on viime vuosina yleistynyt myös versio, jossa lipun yläreunaa koristaa sinisellä pohjalla valkoinen tähti. Se on alueen separatistiliikkeen tunnus.

Suurimmat itsenäisyyttä vaativat manifestit ajoittuvat yleensä Katalonian kansallispäivälle, jota juhlitaan 11. syyskuuta. Tänä vuonna paikallinen väestö muodosti toisiaan käsistä kiinni pitäen valtavan ihmisketjun maan halki, imitoiden vuonna 1989 Baltian maissa järjestettyä Baltic Wayta. Ketjulle tuli mittaa noin 400 kilometriä ja siihen osallistui arviolta 1,6 miljoonaa ihmistä. Vuonna 2012 samaisena päivänä järjestettiin Barcelonassa suurmielenosoitus, jonka slogan oli ”Katalonia, Euroopan seuraava uusi valtio”. Arviot osallistujien määrästä vaihtelevat; Barcelonan poliisin mukaan mielenosoitukseen osallistui noin 1,5 miljoonaa ihmistä. Katalonian väkiluku on noin 7,5 miljoonaa.

Mutta mikä saa tällaisen määrän ihmisiä liikkeelle? Kataloniallahan on jo varsin laaja itsehallinto: se on yksi Espanjan seitsemästätoista autonomisesta alueesta, ja myös sen asema kansakuntana on tunnustettu. Katalonialla on oma parlamentti, hallitus ja presidentti, ja näistä muodostuva la Generalitat vastaa esimerkiksi alueen koululaitoksesta ja poliisivoimista.

Viime vuosien itsenäisyyden kannatuksen nousua selitetään usein Espanjaa

koettelevalla talouskriisillä: katalaanit kokevat maksavansa veroja suhteessa enemmän verrattuna muihin autonomisiin alueisiin, mutta eivät saa itse täysin päättää varojen käytöstä. Toisaalta kyse on myös identiteetistä. Paikalliset ihmiset pitävät usein itseään nimenomaan katalaaneina, eivät espanjalaisina – onhan heillä oma kulttuurinsa ja kielensä. Ka-

talaani on espanjan ohella alueen toinen virallinen kieli ja sitä puhutaan yleisesti.

Katalonialaisen identiteetin ja kansallistunteen vahvistumiseen on osaltaan vaikuttanut myös katalaanien Francon diktatuurin aikana kokema sorto. Espanjan sisällissodan (1936-1939) aikana Katalonia taisteli kenraali Francisco Francon joukkoja vastaan, ja sodan ratkettua kansallismielisten voitoksi Katalonia menetti autonomisen asemansa,

katalaanin kielen käyttö kiellettiin ja tuhansia diktatuurin vastustajia vangittiin ja teloitettiin. Katalonia sai autonomisen asemansa takaisin vasta Francon kuoltua vuonna 1975.

Ensimmäiset itsenäisyyttä vaatineet puolueet syntyivät 1900-luvun alussa. Nykyisin itsenäisyyttä kannattavilla puolueilla on Katalonian parlamentissa enemmistö, 87 paikkaa 135:sta. Myös nykyinen presidentti Artur Mas ja hänen edustamansa puolue CiU (Convergència i Unió) kannattavat eroa Espanjasta. Mas on suunnitellut itsenäisyyttä koskevan kansanäänestyksen järjestämistä vuonna 2014, mikä saattaa kuitenkin pitkittyä, sillä Espanja vastustaa äänestyksen järjestämistä kiivaasti.

Kansalaisten mielipidemittauksissa itsenäisyyttä tukee noin puolet väestöstä.

Kuitenkin lähes 80 % haluaisi, että asiasta järjestettäisiin äänestys.

Mitä mahdollisesta itsenäistymisestä sitten seuraisi? Ei ole varmaa, miten Katalonian EU-jäsenyydelle kävisi – unionilla kun ei ole valmiita menettelytapoja tilanteeseen, jossa osa jäsenvaltiosta itsenäistyy. Separatistiliikkeen tavoitteena ei ole irrottaa aluetta Euroopan Unionista, mikä kuitenkin Euroopan komission mukaan olisi itsenäistymisen välitön seuraus. Katalonia on Espanjan autonomisista alueista rikkain, mutta samalla velkaantunein - myös käsitykset siitä, miten sen talous kestäisi eron Espanjasta, vaihtelevat.

Vaikuttaakin siltä, että katalaanit joutuvat vielä odottamaan omaa valtiotaan.

Vaikka erilaiset mielenilmaukset voittaisivatkin puolelleen kansainvälistä sympatiaa, on Espanja haluton luopumaan alueestaan.

Policy 3/13 | 11

Kotien tuhoaminen ja etnisen puhdistuksen monet keinot teksti ja kuvat Pauli Huotari

Osallistuin elokuussa kuuden muun suomalaisen kanssa ihmisoikeusjärjestö ICAHD:in (Israeli Committee Against House Demolitions) jälleenrakennusleirille Israelin miehittämällä Länsirannalla. Kunnostimme kuudesti tuhotun Shawamrehin perheen kodin, jonka he ovat antaneet rauhankeskukseksi ICAHD:in käyttöön. Raunioista muodostui muistomerkki miehitetyillä palestiinalaisalueilla vuoden 1967 jälkeen tuhotulle 28 000:lle palestiinalaisten rakennukselle. Israel pyrkii antamaan kuvan, jonka mukaan kaikki sen palestiinalaisiin negatiivisesti vaikuttava toiminta on turvallisuustoimintaa. Israelin valtion oman tilastoinnin mukaan kuitenkin vain 2 prosenttia taloista on tuhottu turvallisuusperustein.

Länsiranta on jaettu A-, B- ja C-alueisiin, joista C-alue on täysin Israelin kontrolloima. Itä-Jerusalem on lisäksi oma alueensa. C-alue ja Itä-Jerusalem kattavat yhteensä 70 prosenttia Länsirannasta ja rakentaakseen näille alueille palestiinalaisten on haettava lupaa Israelin viranomaisilta. Luvan hakeminen maksaa yli 3500 euroa ja viime vuosina yli 94 prosenttia hakemuksista on hylätty. Suurin osa miehitettyjen alueiden asukkaista elää köyhyydessä ja harvoilla on ylipäänsä varaa lupaprosessiin. Shawamrehin perheen isä, Salim, oli työskennellyt Saudi-Arabiassa, joten hänellä oli varaa kalliiseen prosessiin. Hänen hakemuksensa kuitenkin hylättiin kerta toisensa jälkeen erinäisin tekosyin, mutta hän päätti rakentaa siitä huolimatta, sillä hän omisti oman tonttinsa, eikä hänellä ollut muuta

Policy 3/13 | 12

paikkaa minne perheensä kanssa mennä.

Itä-Jerusalemissa palestiinalaiset saavat rakentaa vain noin 13:sta prosentille alueesta ja C-alueella noin yhdelle prosentille.

Apartheidia infrastruktuurilla Siirryttäessä Länsi-Jerusalemista Itä-Jerusalemin palestiinalaisille asuinalueille, infrastruktuuri katoaa lähes kokonaan.

Jätehuoltoa, julkista liikennettä tai jalkakäytäviä ei näillä alueilla näy. ICAHD:in perustajajäsenen ja entisen Nobelin rauhanpalkinnon ehdokkaan Jeff Halperin mukaan Jerusalemin väestöstä yksi kolmannes on palestiinalaisia. He maksavat noin 40 prosenttia veroista ja saavat verotuloista hyötyä noin kahdeksan prosentin edestä. Israel perustelee tätä palestiinalaisten aiheuttamilla turvallisuuskustannuksilla.

Infrastruktuuri on muutenkin yksi avainkysymys Israel-Palestiina -konfliktissa. Israel on esimerkiksi rakentanut Länsirannalle moottoriteitä, jotka ovat ainoastaan israelinjuutalaisia varten.

Siirtokuntien laajentaminen on johtanut tilanteeseen, jossa palestiinalaiset eivät pääse liikkumaan paikasta toiseen Länsirannan sisällä. Jopa Yhdysvallat, joka tukee Israelia varauksetta, on myöntänyt, että jos Israel rakentaa E1-alueelle, joka käytännössä jakaa Länsirannan kahtia, kahden valtion ratkaisumalli on mennyttä. Israelin valtio tukee siirtokunta-asumista taloudellisesti ja suurin osa israelilaisista muuttaakin siirtokuntiin taloudellisista syistä.

Siirtokunnissa vieraillessa iskee sil-

mään niiden vehreys. Ympärillä leviää autiomaa, mutta siirtokunnissa suihkulähteet ja koristealtaat liplattavat ja kaikkialla on vihreää. Maailmanpankin arvion mukaan Israel käyttää noin 88 prosenttia Länsirannan vedestä. Se myös kontrolloi lähes kaikkia vesivaroja ja myy vettä palestiinalaisille. Israelinkin puolella palestiinalaisen asuinalueen tunnistaa katoilla olevista mustista tynnyreistä, joihin vettä säilötään; israelinjuutalaisille vedensaanti on aina taattu, palestiinalaistaustaisille ei.

Miehityksen kaksi eri todellisuutta Israel on tehokkaasti normalisoinut miehityksen ja institutionalisoinut etnisen erottelun. Israelin puolella miehityksen olemassaolosta ei tarvitse välittää, eikä se juurikaan vaikuta tavallisten ihmisten elämään. Sotilaita tosin on paljon kaikkialla ja Global Military Indexin mukaan Israel onkin maailman militarisoitunein yhteiskunta. Miehitettyjen palestiinalaisalueiden todellisuus on hyvin toisenlainen. Miehitys on näkyvillä kaiken aikaa ja sillä on suuri vaikutus ihmisten jokapäiväiseen elämään.

Shawamrehin perhe ei kuitenkaan ole lähdössä minnekään, vaikka kuusi kodintuhoamista onkin jättänyt traumansa, varsinkin perheen nuorimpiin lapsiin.

He asettavat toivonsa kansainväliseen kansalaisyhteiskuntaan ja sen kykyyn painostaa hallituksia kansainvälisen oikeuden mukaisen ratkaisun saavuttamiseksi.

Policy 3/13 | 13

Minne menet, Afganistan?

Teksti Otto Haario Lähi-idän opiskelijat ry järjesti keskiviikkona 18. syyskuuta paneelikeskustelun Kaisa-talossa Afganistanin tulevaisuudesta - mitä on odotettavissa länsiliittouman poistuessa? Onko maa tuomittu epäonnistumaan, vai onko Afganistanin tilanteen toivottomuutta liioiteltu mediassa? Tilaisuudessa olivat puhumassa historioitsija Andrei Sergejeff, ISAF:n poliittisena neuvonantajana toiminut Mikko Harjulehto, Antti Kuusi Suomen Kabulin suurlähetystöstä sekä keskustelua kommentoimassa Suomen afgaani Nasima Razmyar.

Normaalin maan normaali historia Andrei Sergejeff avasi tilaisuuden selittämällä, että Afganistanin historia on kuin minkä tahansa muun maan historia – eikä erityisen raaka ja väkivaltainen kuten helposti on tapana ajatella. Maan historia on kehittynyt nykyiseen pisteeseen vasta viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana. Näihin kolmeenkymmeneen vuoteen on mahtunut kaksi miehitystä, sisällissota sekä ääriliike Talibanin valtakausi. Onko siis mikään ihme, että Afganistanin nykyinen tilanne on mitä on?

Policy 3/13 | 14

Onnistuvatko vaalit?

Antti Kuusi puhui Afganistanin taloudesta ja vaalien merkityksestä. Hän piti selvänä, että Afganistanin talouskasvu ei voi jatkua entisellään eikä se tule olemaan riittävä elintason nousemiseksi.

Varallisuuden epätasainen jakautuminen, sodan pirstaloima maa ja riippuvuus ulkomaisesta tuesta eivät luo talouden kasvulle otollista maaperää.

Kuusen mukaan vuoden 2014 presidentinvaalit määrittävät pitkälti, mitä Afganistanille tulevaisuudessa tapahtuu.

Vaalien onnistuessa maan kehittyminen voisi jatkua pienen talouskasvun ja demokratian hitaan kehittymisen myötä.

Tätä Kuusi tosin piti ihanteellisena tulevaisuudenkuvana. Vaihtoehtona voi myös olla vaalien täydellinen epäonnistuminen, mikä voisi johtaa hallinnon legitimiteettikriisiin ja pahimmillaan uuteen sisällissotaan.

Turvallisuustilanteen ongelmallisuus Mikko Harjulehto ennusti puheenvuorossaan Afganistanille synkkää tulevaisuutta – turvallisuustilanne on yksinkertaisesti heikko. Afganistanin omat turvallisuusjoukot eivät kykene pitämään

maata hallussaan, eikä keskushallinto tosiallisesti hallitse läheskään koko maata.

Periferialla valtaa pitävät alueelliset voimahahmot sekä Taliban, joka ei ole taipuvainen tekemään rauhaa. Vaalien onnistuessakaan hallitus ei siis kykene koko maata koskettaviin uudistuksiin.

Harjulehdon mukaan pelastuksena voisi olla konsensushakuisuus. Jos vallanjaosta päästäisiin yhteisymmärrykseen, voisi hidas rauhanomainen kehitys olla mahdollista.

Unohdetaanko Afganistan?

Nasima Razmyarin mukaan Afganistanin pahin pelko on sen mahdollinen unohtuminen maailmanpolitiikan näyttämöllä. Mikäli ulkomaiset avustajat lähtevät lopullisesti, on mahdollinen kehitys huomattavasti vaikeammin saavutettavissa. Afganistania vaivaava pääoma- ja aivovuoto luultavasti vain kiihtyisi, kurjistaen maan tilannetta edelleen. Razmyar syytti myös kansainvälistä yhteisöä epärealistisista kehitystoiveista ja toivoi jatkossa enemmän faktoihin perustuvaa arviointia oman maansa tulevaisuudesta. http://lahiidanopiskelijat.wordpress.com/

Pyöräilijät vaativat parannuksia kampuksille Teksti ja kuvat Taru Saloheimo Pyöräileminen Helsingin yliopiston kampuksilla voisi olla helpompaa. Syyskuussa pyöräilyaktiivit osoittivat mieltä parannusten puolesta. Valtsikkalaisen toivelistalta löytyy ainakin pyöräilykaista Hämeentielle ja mukulakivistä vapaa Unioninkatu.

HYY, Helsingin polkupyöräilijät ja Maan ystävät järjestivät syyskuussa mielenilmauksen, jossa vaadittiin parempia mahdollisuuksia kampuksilla pyöräilyyn. Syksyisenä tiistai-iltana 160 pyöräilijää oli kokoontunut Kampin Narinkkatorille valmiina kiertämään Meilahden, Kumpulan ja keskustan kampusalueet.

Joka kuukausi järjestettävä mielenosoitus kulkee nimellä kriittinen pyöräretki, ja se kohdistaa huomion joka kerralla eri teemaan. Syyslukukauden alku oli hyvä ajankohta nostaa esiin yliopiston ongelmakohtia. Pyöräillen oma kunto pysyy yllä eikä luontoon joudu päästöjä autoilun tai bussilla kulkemisen takia. Kaiken järjen mukaan opiskelijoiden pyöräilyyn kannattaisi panostaa.

Vaatimuksia ja lupauksia Ennen pyöräilemään lähtemistä Narinkkatorilla kuultiin puheita. Puheissa vaadittiin kampuksille suihkutiloja, runkolukittavia pyörätelineitä ja pyöräteitä keskustan keskeisille kulkuväylille. HYY:n edustaja Meri Norola kertoi puheessaan, että pyöräilyn edistäminen on ollut HYY:n kaupunkivaikuttamisen kärkiteemoja jo pitkään. Edistystä on

tapahtunut, mutta suuri muutos edellyttäisi kaupunkilaisten asenteiden muuttumista.

Helsingin polkupyöräilijöiden Otso Kivekäs tenttasi Narinkkatorilla kaupungin virallista fillarivirkamiestä Marek Salermoa Hämeentien kohtalosta.

Hämeentiellä ei ole pyöräteitä lainkaan vaikka se on keskeinen kantakaupunkiin vievä väylä. Asiaankuuluvan virkamieskiemurtelun jälkeen saatiin kuulla, että asiassa on tapahtunut edistystä. Kaupungin tavoitteena todella on tehdä kadusta pyöräilykelpoinen, ja ensimmäiset suunnitelmat asiasta tehdään tänä syksynä. Älkäämme siis menettäkö toivoa!

Sujuvaa pyöräilyä Sitten pyörän selkään! Tiedossa oli noin tunnin kestävä ajo. Poliisipartiot varmistivat, että mielenosoittajien joukko pääsi ajamaan turvallisesti ajoväylillä, jotka ovat tavallisesti autoilijoiden käytössä.

Nyt autoilijat saivat kuitenkin odottaa.

Joidenkin rattien takana näkyi hermostunutta sormien naputtelua pyöräkulkueen lipuessa ohi. Toiset autot osoittivat tukeaan tööttäämällä.

Isossa pyöräilyporukassa ajaminen on jo itsessään hieno kokemus. Samalla saa mielikuvan siitä, minkälaista liikkuminen todellisessa pyöräilykaupungissa voisi olla.

Kunnon ajoväylällä ajaminen on sujuvaa. Ei ole reunakiveyksiä, töyssyjä, äkkikäännöksiä eikä tyhjään päättyviä

pyörätien pätkiä. Ei ole jalankulkualueelta pyörätielle syöksähteleviä koiria, lapsia eikä turisteja. Ajo oli niin sujuvaa, että matka Kampista Meilahteen ja edelleen Kumpulan kampukselle oli kuljettu melkein huomaamatta.

Hämeentien kautta keskustakampukselle Hämeentiellä Kurviin pääseminen oli kriittisen pyöräretken hienoimpia hetkiä.

Tavallisesti useimmat pyöräilijät kiertävät Hämeentien Sörnäisten rantatien kautta tai puikkelehtivat jalankulkijoiden seassa.

Hämeentiellä koettu vauhdin hurma tyssäsi nopeasti Kaisaniemen kohdalla.

Mukulakivillä verhoiltu Unioninkatu on pyöräilevän valtsikkalaisen inhokki. Tilannetta parantaisivat pyöräväylät, joilla olisi mukulakivien sijaan tasainen kiveys.

Pohjoisesta käsin päärakennukselle tai Porthaniaan tähdätessä Unioninkatu on ainoa järkevä reitti, ellei pyöräänsä halua taluttaa.

Unioninkadulla saa tuntumaa siihen, miltä pyöräily 1800-luvulla on tuntunut; nyky-pyörän yhtä edeltäjää kutsuttiin ”luunravistajaksi” (bone shaker). Renkaat tehtiin umpiraudasta ennen kumirenkaiden keksimistä, joten meno oli melko töyssyistä.

Tänä päivänä pyörien mekaniikka on kunnossa, mutta kaupunkisuunnittelussa ja käytännöissä riittää vielä parannettavaa.

Policy 3/13 | 15

Rullaillen pitkin kampusta: Keskustakampuksen esteellisyysraportti Teksti Anni Kyröläinen ja Iiro Toikka

Ihmisen oikeus saada opiskella ja liikkua häiriöttä yliopistolla ja muilla julkisilla paikoilla ei liene kenenkään oikeustajun vastaista. Silti kulkiessamme Helsingin yliopiston keskustakampuksella, olemme kohdanneet kerta toisensa jälkeen haastavia tilanteita tilojen esteellisyyden takia. Näin ei kuitenkaan pitäisi olla, mikäli on Suomen perustuslakiin ja yliopiston sekä ylioppilaskunnan yhdenvertaisuussuunnitelmiin uskominen.

Suomen perustuslain kuudes pykälä käsittelee yhdenvertaisuutta. Sen mukaan “Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn peruseella”. Helsingin yliopiston tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunitelma 2013-2016 käsittää esteettömän ympäristön sellaiseksi, jossa “kaikki pystyvät toimimaan tasavertaisesti riippumatta henkilökohtaisista ominaisuuksista, jotka liittyvät näkemiseen, kuulemiseen, liikkumiseen, ikään, oppimisvaikeuksiin tai muihin tekijöihin.” Myös HYY:n yhdenvertaisuussuunnitelma 2013-2016 listaa fyysisen esteettömyyden tärkeäksi yhdenvertaisuuden aspektiksi, ja ilmoittaa ylioppilaskunnan pyrkivän parantamaan asiaintilaa. Suunnitelma valittelee Uuden ylioppilastalon esteellisyyttä, ja lupailee remonttien kustannusten selvittelyä.

Kumpikaan suunnitelma ei kuitenkaan tarkempaan erittele ongelmakohtia, joten päätimme suorittaa ensikäden empiriaa keskustakampuksen esteellisyydestä ja sen puutteesta. Koska valtio-oppineen tulee määritellä käsitteensä tarkkaan, tahdomme rajata esteellisyyden käsitteen tässä raportissa ainoastaan fyysiseen esteellisyyteen. Tämän lisäksi, koska tarkkailemme todellisuuden ilmenemistä itsellemme omassa kokemusmaailmassamme äpäräfenomenologisesti, olemme rajoittaneet tutkimusparadigman rakennuksiin ja tiloihin, joita valtiotieteilijöinä eniten frekventoimme.

Porthania Porthanian pääovilla pyörätuolilla liikkuvat on huomioitu omalla sähköisellä ovella. Oven avauspainike on sopivan alhaalla ja sisääntulo vaivatonta. Mikäli Porthaniassa pysyttelee vain katutason kerroksessa, toimii esteettömyys hyvin.

Invavessat löytyvät ja pääsy Tiedekulmaan onnistuu vaivatta loivan ja hyvän luiskan ansiosta. Ikävä kyllä joskus on kuitenkin käytävä muissakin kerroksissa. Vaikeudet alkavat jo hisseillä. Ovet ovat jäykkiä ja ne tulee avata manuaalisesti kahvoista, jotka ovat niin korkealla, että pyörätuolista niihin on mahdotonta ylettää. Myös hissien tilauspainikkeet sijaitsevat pyörätuolilla liikkuvan tai kävelevän lyhytkasvuisen henkilön ulottumattomissa. Ilman avustajaa liikkuessa ainoa mahdollisuus onkin odotella muita hissinkäyttäjiä, jotka sattuisivat olemaan menossa samaan suuntaan. Hissit ovat myös melko ahtaita; testiryhmän käyttämä, hieman normaalia pienempi sähköpyörätuoli kyllä mahtuu kyytiin, mutta ylimääräistä tilaa ei juuri jää. Muista kerroksista löytyy luiskia mahdollisten tasoerojen ja kynnysten kohdilla, mutta ongelmaksi koituvat etenkin yhdyskäytävillä olevat väliovet. Joissakin ovissa sähköinen avaus on, mutta toisista se jostain syystä uupuu. Esimerkiksi Porthaniasta Aleksandriaan kulkiessa tämä on ongelma.

Uusi ylioppilastalo Uusi ylioppilastalo on raadin mielestä ongelmallisin tapaus. A-rappu on sellai-

Policy 3/13 | 16

selle pyörätuolin käyttäjälle, joka ei voi istua tai liikkua laisinkaan ilman tuoliaan, täysin saavuttamattomissa. Sähköpyörätuolit painavat pääosin yli sata kilogrammaa, joten vaikka kantajia löytyisi, ei pääseminen Uudelle ylioppilastalolle ole mahdollista turvallisesti tai ollenkaan. Myös manuaalisella pyörätuolilla se ei ole mielekästä. Mikäli sähköpyörätuolissa istuva on mahdollista kantaa sisälle, on ongelmana se, että tuoli jää ulos vilkkaalle keskusta-alueelle. Tämä on erityisen ongelmallista etenkin ilta- ja yöaikaan tai sadesäällä. Ongelmallinen rakennuksen esteellisyys on siksi, että todella iso osa ainejärjestöjen, osakuntien ja muiden järjestöjen toiminnasta tapahtuu juuri Uudella ylioppilastalolla.

Tällä on syrjäyttävä ja esimerkiksi verkostoitumista ja osallistumista estävä vaikutus. Jokainen yliopistossa opiskellut tietää, kuinka suuri rooli vaikkapa ainejärjestötoiminnalla on. Fuksivuonna on vaikea edes tutustua uusiin opiskelutovereihinsa, jos ei pääse osallistumaan syksyn lukuisiin, tärkeisiin tapahtumiin.

Mielestämme oli myös ironisesti kuvaavaa, että HYY:n yhdenvertaisuustilaisuus ja esimerkiksi yhdenvertaisuusvastaavan viran esittely järjestettiin Uudella ylioppilastalolla täysin esteellisessä tilassa neljännessä kerroksessa. B-rappu on näennäisesti esteetön, mutta alaoven luiska on todella hankala, eikä itsenäisesti käytettävissä. Sähköpyörätuolilla liikkuessa käytävät ovat kapeita, eikä WC-tiloihin pääse. Uuden ylioppilastalon esteellisyydestä on puhuttu paljon, mutta rakennuksen historiallinen arvo ja esteettömyyden korkea hinta ovat usein käytettyjä argumentteja esteettömyyttä vastaan. Esteettömyyttä Uudella ylioppilastalolla ei ole mahdotonta toteuttaa, mikäli tahtoa löytyy.

Kaisa-talo ja Aleksandria Kaisa-talossa ja Aleksandriassa esteettömyys on otettu hyvin huomioon, mikä selittyy varmasti sillä, että tilat ovat uusia. Hissit ja kulkureitit toimivat sekä manuaalisella että sähkökäyttöisellä pyörätuolilla, ja henkilökunta on avuliasta.

Täältä löytyvät myös hyvät ja toimivat WC-tilat. Ainoan miinusmerkkinsä Kaisa-talo saa sisäpihan ovista, jotka ovat todella raskaat, eivätkä jostain syystä

avaudu sähköisesti, vaikka näin ilmeisesti pitäisi olla. Nämä samaiset ovet ovat käytössä, jos haluaa tulla Aleksandriaan sisäpihan kautta. Onneksi liikenne sinne on sen verran vilkasta, että ilman avustajaa liikkuessa oven avaajaa ei tarvitse kauaa odotella. Myöskään Aleksandrian porras- ja hissikäytävän tai tulostushuoneiden ovet eivät ole sähköisiä ja siksi hankalia avata pyörätuolista käsin.

U37, Valtiotieteellinen Valtiotieteelliselle saapuessa on väistämättä kuljettava reittiä, jossa on mukulakiviä. Erityisesti sisäpihan mukulakivet ja käynti Kuppalaan ovat todella hankalat, sillä vanhoilla, epätasaisilla mukulakivillä on sähköpyörätuolilla hankala ja manuaalituolilla lähes mahdoton liikkua.

Liikuntavammaisille on valtiotieteelliseen oma sisäänkäyntinsä sähköisen ovenavauksen kera. On kuitenkin erikoista, että ovi on lukossa, ja on soitettava joko ovikelloa (johon ei aina vastata) tai hankittava kulkuavain. Hissi valtiotieteellisellä on toimiva ja uudehko, tosin tilauspainike joissakin kerroksissa turhan ylhäällä myös. Invavessat toimivat hyvin ja käytävillä on ramppeja tasaamassa mahdollisia korkeuseroja. Jostain syystä kuitenkin ravintolaan mennessä luiskaa ei ole, vaan siinä on ovella korkea kynnys, joka on erittäin hankala ylittää itse.

Vanhaksi rakennukseksi valtiotieteellisen tiedekunnan tilat ovat kuitenkin yllättävän toimivat pyörätuolillakin.

Metsätalokin on suhteellisen toimiva, ainoastaan hissi on hieman ahdas.

Päärakennus Päärakennuksessa esteettömyysasiat eivät ole parhaimmalla mahdollisella tolalla. Invavessa on toimiva, joskin ovi on sisäpuolelta hyvin hankala avata itse, sillä lukko on korkealla ja siinä on sekä käännettävä lukkoa että painettava kahvasta ja työnnettävä ovea päästäkseen ulos.

Jos täytyy vielä samalla kelata manuaalisella tuolilla, voi se olla hankalaa. Liikkuminen uuden puolen ensimmäisessä kerroksessa onnistuu hyvin ja esimerkiksi kahvilaan on toimiva luiska. Vanha puoli on lähes kokonaan esteellinen.

Yhdyskäytävää pitkin sinne kyllä pääsee, mutta siellä oleviin tiloihin tiettyä osaa juhlasalista lukuunottamatta ei pyörä-

tuolilla ole pääsyä. Uudella puolella suurin ongelma on hissit. Kahdessa hisseistä on manuaalisesti oven eteen vedettävä verkko, joka on mahdoton pyörätuolin käyttäjälle ilman avustajaa. Kolmannessa hississä verkkoa ei ole, mutta ovi on suorakaiteen muotoisen hissin pitkän sivun toisessa nurkassa ja kääntyminen hissiin sähköpyörätuolilla on hankalaa. Isommilla tuoleilla mahdotonta. Kun hissiin on päässyt kääntymään, ei enää yletä painaa painikkeita ja pois peruuttaminen ja kääntyminen jyrkästä kulmasta ilman apua on todella vaikeaa.

Yhteenveto Keskustakampuksella opiskelija joutuu usein saman päivän aikana liikkumaan usean eri rakennuksen välillä. Lähes jokaisella reitillä on paljon mukulakiviä, jotka tekevät liikkumisesta hidasta ja vaikeaa. Usein puolen tunnin luentotauko kuluukin siihen, että ehtii vaihtaa vaikkapa valtiotieteelliseltä päärakennukselle. Talvisin vielä lumi ja huonosti tehdyt lumityöt tuovat oman lisähaasteensa liikkumiseen. Monissa luentosaleissa ei myöskään ole kunnollista paikkaa pyörätuolilla kulkevalle - ainoaksi vaihtoehdoksi jääkin irtopöytä huonolla paikalla joko aivan edessä tai takana, riippuen hieman missä salin ovi on. Monet liikuntavammaiset tarvitsevat myös opiskelunsa apuvälineeksi tietokoneen ja keskustakampuksella latauspistokkeiden määrä on kovin alhainen. Yleisesti ottaen paljon parannettavaa esteettömyydessä on kaunopuheista huolimatta. Esteettömyys liikuntavammaisen näkökulmasta ei tarkoita vain konkreettista siirtymistä paikasta toiseen, vaan sillä on paljon välillisiä vaikutuksia vammaisten henkilöiden sosiaalisuuden ja opintojen kannalta. Vaikeasti avattavat ja painavat ovet, kiertoreitit ja hankalat hissit vievät luentopäivästä paljon sellaista aikaa, jonka muut voivat käyttää sosiaaliseen toimintaan, vapaa-aikaan tai vaikkapa pikaiseen tenttikertaukseen. Juhla- ja järjestötilojen esteellisyydellä on myös merkittävä vaikutus syrjäytymiseen. Valitettavan usein liikuntavammaisten asiat jäävät mediaseksikkäämpien pyrkimysten varjoon. Onneksi suunnitelmia asioiden parantamiseen on. On myös hyvä, että niitä tähän maailman mahtuu mukavasti.

Policy 3/13 | 17

Vihainen voolainen Kävinpä kerran UniCafessa, niinkuin monena muunakin päivänä olen käynyt tuossa pakottavassa lounasravintolassa.

Voisi luulla, että haluaisin huomauttaa ironisen tekstin kautta, miten mautonta mutta pahanmakuista ruokaa UniCafessa oli. Mutta haluankin kertoa tapakäyttäytymisestä kuin Kaarina Suonperä konsanaan.

Olin juuri laskenut tarjottimeni linjastolle ottaakseni maitoa. Edellä olevaan sosiologiin jätin pienen välimatkan. Ei sen vuoksi, että hän oli sosiologi, mutta sen vuoksi, että en halua hengittää hänen niskaansa. Otin kevytmaitoa ja siirsin tarjotintani eteenpäin hieman. Takanani ollut henkilö huomasi että tarjottimeni taakse oli syntynyt rako, johon saisi väkisin tungettua tarjottimen. Eihän se siihen olisi mahtunut ellen olisi taas joutunut siirtämään tarjotinta eteenpäin, mutta halusin olla kohtelias. Eipä hän enää ainakaan joutuisi työntämään tarjotinta tarjottimeeni kiinni, vasemman käden sormieni pitäessä tarjottimen vasemmasta reunasta otetta. Mutta kas! Hän luulee, että jono kulkisi nopeammin mitä enemmän kiinni olisimme toisissamme! Hän hivuttaa tarjottimensa tarjottimeeni kiinni, niin että hänen tarjottimensa kulunut reuna raapii hienovaraisesti rystysiäni.

Mulkaisen häntä ohimennen ja jonon kulkiessa eteenpäin, enemmän kuin 10

senttiä, siirrän tarjotintani. Ja niin siirtää takana oleva henkilökin. Ja sormeni ovat taas kahden tarjottimen aggressiviisessa puristuksessa. Me molemmat haluaisimme jo olla jonon päässä - minä hermojeni, hän välinpitämättömyytensä vuoksi - kertomassa Simolle, kuinka ottaisimme sitruunaiset kalaleikkeet ja tilli-kermaviilikastiketta. ”Kalameininkiä!” huikkaisi Simo lopuksi.

Sama juttu toistuu eri henkilöiden kohdalla, kerta toisensa jälkeen, niin linjastolla kuin astioiden palautuksessa. Onko aivan mahdotonta pitää pieni etäisyys toiseen ihmiseen. Meillä kaikilla on nälkä ja haluaisimme että jono liikkuisi nopeammin. Mutta se ei liiku vaikka kuinka lähekkäin toisiamme olisimme! Minä en halua että minua pökitään tarjottimella tai että joudun hengittämään edessä olevan repussa roikkuvaa joogamattoa!

Arvon hätäilijät, jos haluatte kaltaistanne malttamatonta, pahansuopaista, minäminäminäensin-henkistä, thaiboxing-ottelua muistuttavaa kamppailua elintarvikkeista, menkää Hulluille päiville tai Prismaan niiden avautuessa. Tuuppikaa nyt vielä kirkon ehtoollisellakin.

Kirjoittaja on vihainen voolainen, joka ei ylläolevasta huolimatta pelkää halata ihmistä.

Oinas Liukastut suihkussa, paralleelisti tusautat olkapääsi ja kaiken kukkuraksi kaadat punaviinit ruotsin harjoitusmonisteiden päälle. Rakkauden jumalalla Afroditella on kuitenkin suunnitelma varallesi.

Kasvisruokavaliosi jatkuu nimittäin lakto-ovo-hengen mukaisesti lihattoman lokakuun jälkeen munattomalla marraskuulla.

Härkä Karppaus on so last season, nyt on aika skarpata. Ota niskalenkki itsestäsi, tai älä. Kyse on vain premissieroista, koska Alf Rehn vittu sanoo niin. Mikäli et halua skarpata, voit ruveta selittelyn mestariksi. Kaikki muistavat viimeisimmänkin tarinan siitä, kuinka selitit mystisestä Ruotsinreissusta johtuneet poissaolot hyväksesi tulevaisuuden kyborgin tartuttamalla multippeliskleroosilla. Selitys upposi panegyyriseen professori Petomäkeenkin kuin aulis häkä.

Kaksoset Tulet tulevalla Itä-Euraasian ekskursiollasi valloittamaan Venäjän parlamentin alahuoneen nuorimpien herrasmiesten sydämet. Sinä duumanainen. Mikäli olet kuitenkin mies, olet oman elämäsi David Duchovny. Onneksi olkoon, paljon paskemminkin olisi voinut käydä. Kokemäen poikamiesyhdistyksen ilmainen mammografia tulee olemaan suuri pettymys. Skippaa se.

Rapu Susikoira Roi oli pitkään ajanut kilpaa ja oli kuuluisa varsin hurjista kaarrenopeuksistaan. Hurjapäätä kuvattiin kerran varsin edistyneellä tutkalla, joka näytti kiitävän kaaharihurttamme muodot.

Koska Roin vauhti oli melkoinen ja tangentiaalikiihtyvyys tajuton, näytti hän kuvassa aivan kananmunalta ja samalla sankari ajoikin kaarteessa ulos, läsäyttäen kilpurinsa metsähallituksen tontille. Tästä Roin kilpatoverit saivat aiheen veistellä: ”Harva mutkassa tunaroi niin

Policy 3/13 | 18

Horoskoopit Susikoirista ja ruotsinlaivan lakanoista ennusti “Pepe”. kuin tutkassa muna-Roi!”. Tämä tarina kertoi joko sinusta tai eräästä Pekka Himasen kaltaisesta läheisestäsi. Otathan opiksi, älä keuli liikaa.

Leijona Ylimalkaisen huokuva flegmaattisuutesi tullee samaan jo redundanttisia piirteitä. Sinulla on kuitenkin vielä muutama ässä hihassasi, sillä kansallissosialistisen puolueen perintö elää idioot..idiosynkraattisella tavalla. Horatsuläpät tekevät jo lähtöään limbisesta järjestelmästä, ja anna niiden mennä. Uusien harrastusten riemusta huolimatta sokeainkirjoituksen opettelu kannattaa lopettaa aina tiettyyn pisteeseen.

Neitsyt Opintotukien takaisinperimisprosessin aikana tulet tutustumaan elusiiviseen virkailijahenkilöön, joka valloittaa sydämesi, tahtomattaan. Älä kuitenkaan anna hippuloidesi vinkua, sillä mysteerinen ex-horoskooppitaitelija on jo rengastanut kyseisen ihkubyrokraatin. Kelaa sitä. Elämäsi kompassi on kuin onkin vain suuntaa-antava, sillä idiopaattinen päivän jumala, Hemera, on todennut mahdollisuutesi pseudoperformatiiviseen koitukseen olevan lähes absoluuttinen negaatio. Kahvisi tullaan tarjoileman sinulle joko ilman kermaa, tai ilman maitoa. Capiché.

Vaaka Vaikka pööpöily onkin varsin mukavata, lopetathan silti Paulo Coelhon tavaamisen. Ethän halua alistua modernin kulttuurimaailmamme Molokille, jolle tänään pystytetään patsas, mutta huomenna tullaan unhoittaman. Rahahuoliisi tohtori Höntsä-Makkonen suosittelee ilmaista kahvia sekä viittä mikrogrammaa solipsismia päivittäin. Vai mitä muuta voitkaan saada, kun yhdistät vitsin retoriseen kysymykseen?

Skorpioni Liiketoiminnalliset ambitiosi ja opintosuunnitelmalliset manööverisi tulevat olemaan yhtä luokattomia kuin marxilainen utopia. Influenssarokotteen sivuvaikutuksena opit tanssimaan lambadaa, mutta käytä voimiasi harkiten, nuori padawan.

Vielä yksikin facebook-päivitys ruskan kauneudesta tai elämän ihanuudesta niin.. aijaijai.

Jousimies Sä halusit saada hyötyy ilman kipuu, naah nigga. Kandintutkielmasi teoreettinen viitekehys on juuttunut jo viidesti Alexandrian ykköskerroksen printteriin. Pulma on visainen, mutta lämminhenkinen ja tahdonluja susikoiramme tietää vastauksen: ”Harva älppäriä faktoroi, niin kuin falppäriä äkto-Roi.” Getsemanen yksinäisyys ja faustimainen kaksinaisuus tulevat vielä päätökseen, ja olosi Joulun jälkeen tulee olevan rempseä.

Kauris Ilmastoviikolta ylijääneet kaalikääryleet voivat koitua kohtaloksesi, mutta rakkauselämääsi pyytämättä ja yllättäen faksattu skumppapullo saattaa uida liiveihisi hetkellä minä hyvänsä. Aatelista, vai mitä mamma?

Tarina ei kuitenkaan pääty vielä tähän, sillä rengastusbileiden jatkoilta löytämäsi naapurihumanistin mummovainaan kultaiset korvarenkaat eivät jääneet vaille etsijää. Neptunuksen rinkulain kiertorata vaikuttaakin arkeesi dramaattisin sekä drastisin kääntein; kihlasormuksesta saat nähdä unta vain, ovat mäkkärin munkkirenkaat lähinnä onnea näin. Rikoksesta kiinni jäät, ja sinivuokko tulee sinulle tarjoileman valtion rannerenkaat.

Vesimies Ilosi malja on muljahdellen äyskäröivä, loiskuva yli äyräiden, varo ettet pulloa tyhjää. Ilakoinnin jälkimainingeissa tähtitieteilijäin raffinoiduin raati suosittaa rauhanomaista eskapismia, sillä porauslautalla kiinnijäämisestä aiheutuva itku voikin olla vain psykosomaattista: yläpää ei tunne pelkoa mutta jalat tutisevat. Liiallinen carpe diem voi olla vaaraksi, jopa katastrofiksi, mutta kuuluisan filosofin sanoin: ”Pikkuleipiä tässä tilanteessa?

No ehkä yksi...”

Kalat Horoskooppitieteilijä ei kyennyt tähdistälukemaan Kalojen tulevaisuuden käänteitä yllättävien hankaloittavien asianhaarain vuoksi: eilisiltainen sumu oli ollutkin Sakea. Siksi harmillista tilannetta kompensoiva hätäsuolistaennustaminen saattoi ilmoille varsin ennalta-arvatun povauksen: Jasper Pääkkönen oli nuoruutesi idoli, etkä ole malttanut päästää Jeppeä irti henkisestä kalastuskiintiöstäsi vieläkään. Tough luck. Paletista puuttuu enää vihreiden jäsenkirja, avot.

Policy 3/13 | 19