Policy 3/2008 by Policy

2/2008 3/2008

PÄÄKIRJOITUS 31. vuosikerta _____________________ Päätoimitus Vappu Kaarenoja Joni Karjalainen Julkaisija Valtio-opin opiskelijat ry PL54 Unioninkatu 37 www.voo.fi Taitto ja ulkoasu Vappu Kaarenoja Joni Karjalainen Toimittajat Timo Aulanko Charlotta Falenius Essi Huotari Julia Jousilahti Vappu Kaarenoja Joni Karjalainen Antti Kirkkala Jari Kuikanmäki Noora Maijala Johannes Niemeläinen Sampo Puukko Pyry Takala Anna-Maria Tammi Robert Torvelainen

Tyylitön Policy

anomalehtien tilaajia yhdistää maantieteellinen sijainti. Sanomalehden tilaajat ovat esimerkiksi porukka porilaisia, hampurilaisia tai hufvudstadi-

laisia.

Turun Sanomia tilaavat turkulaiset naiset, turkulaiset jalkapalloilijat, turkulaiset koiranomistajat, turkulaiset ukot ja turkulainen Teemu Brunila. Riittää, että on Turuust. Aikakauslehden tilaajat ovat hankalampi joukkio. Heitä yhdistää jokin muu kuin maantieteellinen sijainti: Divaani kelpaa kaiken maailman sisustajille ja Odotus yhtä hyvin mahassa muhivan tulevan töölöläisen kuin kajaanilaisenkin äidille. Policyssa ei ole tarkoin määritellylle kohderyhmälle räätälöityjä juttuja toisin kuin monissa muissa aikakauslehdissä. Esimerkiksi Anna-leh-

Policy 3 | 2008

Avustajat Paula Kylä-Harakka Mitro Repo

den toimituksessa tiedetään tarkkaan, millaiselle lukijalle jutut kirjoitetaan. Tilaajat saavat mitä tilaavat. Policyn lukijat eivät saa mitä tilaavat. Syksyn ensimmäisessä suunnittelukokouksessa fuksi kysyi, millaisista aiheista Policyyn saa kirjoittaa. Sanoimme, että melkeinpä mistä vain. Emme suunnittele teemanumeroita. Emme vaadi toimittajilta ”policymaista otetta”, jolla miellytämme kohderyhmäämme. Policyn käsittelemiä hyvin erilaisia aiheita yhdistää se, että tekijät opiskelevat valtio-oppia Helsingissä. Aiheet vaihtelevat numerosta toiseen. Voitte olla varmoja vain siitä, että kaiken takana on voolainen. Se on meidän aikakauslehtemme konsepti. Vappu Kaarenoja ja Joni Karjalainen Päätoimittajat

Kuvaajat ja kuvittajat Charlotta Falenius Jouni Hopia Essi Huotari Tuomas Jalava Otto Juote Eeva Kares Joni Karjalainen Panu Koskimäki Niklas Saxén Pyry Takala Tuuli Teelahti Internet www.voo.fi/policy Painopaikka ja painos Painotalo Casper Oy, 2008. 800 kpl. Irtonumero: 3 € Kestotilaus: 12 € / vuosi Palaute ja tilaukset policy@voo.fi ISSN: 1235-4031 Kansi: Multiart Silk 150 g/m2 Paperi: G-Print 100 g/m2

TUOMAS JALAVA

Sisällys Pääkirjoitus

Kuka mitä häh?

Laitokselta

Kirjeitä

Pallon toisella puolella Oikislainen vapaaehtoistyössä

Taidetta ja politiikkaa Opiskelun monet muodot

Puoli vuotta nuoruudestani Arkipäivää muurien sisällä

Lukijaraati analysoi Ministeriöiden tuotoksia ja jätöksiä

Viimeinen oljenkorsi Sossun luukulla

Äänestäminen ei sovi kaikille 20 Esko Valtaoja politiikasta ja maailmanlopusta Onko iällä merkitystä? Kuntavaalit 2008

Konservatiivisuus murroksessa Silmäys Science Pohon

Äidinkielenaineeni Miten valtsikalaispoika kirjoitti lukiossa?

Yöllinen yleisöryntäys We Love Helsingin taustat

Urho-Matti, uusiks meni Syyt uuden Webmailin ongelmiin

Kolumni & Klixin korvat

Oktoberfest 30.10 Pikkujouluristeily 2.-4.11 Median vuosijuhlat 8.11 Hallitusvaalit viikolla 47 VOOn sitsit 21.11 KTTO:n vuosijuhlat 22.11 Laitospikkujoulut 2.12

Policy 3 | 2008

KUKA MITÄ HÄH?

VOOn läträäminen kauhistutti Tynkkystä

Oras Tynkkynen osallistui VOOn viime vuosijuhliin juhlapuhujana. Pian niiden jälkeen absolutistiksi tiedetty Tynkkynen kirjoitti blogiinsa kokemuksesta. ”– – pidin juhlapuheen Helsingin yliopiston valtio-opin opiskelijoiden vuosijuhlassa. – – En ole koskaan eläissäni ollut tilaisuudessa, joka pyörii niin pitkälle alkoholin ympärillä. Lahjat olivat viinaa, laulut käsittelivät viinaa ja koko ajan juotiin viinaa. Koko ajan. Tai muut joivat - minä kilistelin vesilasia”, kirjoittaa kansanedustaja. Puhelinhaastattelussa Oras Tynkkynen vahvistaa kokeneensa vuosijuhlissa melkoisen kulttuurishokin. Vuosijuhlakulttuurissa miestä hämmästytti esimerkiksi puhe miehelle ja puhe naiselle. ”Ja miksi korkeakoulutettujen, sivistyneiden nuor-

ten pitää laulaa juuri anaaliseksistä, Karjalan valtaamisesta, pedofiliasta ja oksentamisesta?” hän kirjoittaa blogissa. Tampereella opiskellut Tynkkynen sanoo vältelleensä omina opiskeluaikoinaan opiskelijarientoja viimeiseen asti. Hän on ollut kerran aikaisemmin tradenomiopiskelijoiden juhlassa puhujana. ”Aika lailla samanlaistahan siellä oli. Mutta VOOn touhu oli viety astetta pidemmälle. Olin yllättynyt siitä, että koko juhla rakentui alkoholin käytölle. Yllättävää oli sekin, miten paljon siellä juodaan – jopa siinä määrin että ruokaa ei meinannut saada syötyä lämpimänä.” Pitäisikö asiaan Tynkkysen mielestä puuttua? ”Se on opiskelijajärjestöjen oma asia. Mutta minusta on kyllä kummallista, että opiskelijat

Tynkkynen sanoo suoraan, että harkitsee tästä lähtien tarkasti opiskelijoiden juhlakutsuja. Hän ei välttämättä jatkossa jää illallispöytien ääreen, vaan käy ehkä vain pitämässä puheen. Onneksi Tynkkynen päättää blogimerkintänsä myönnytykseen: “En silti voinut välttyä tunteelta, että juhlassa oli jotain oudolla tavalla hauskaa.” Oras Tynkkysen kyseinen blogimerkintä on osoitteessa http://www.orastynkkynen.fi/?p=529

VAPPU KAARENOJA

Polte auttaa jatko-opiskelijaa

Sama kirja, eri kurssi – mitä teen?

Polte perustettiin syksyllä 2007 edustamaan valtio-opin jatko-opiskelijoiden intressejä. Noin kymmenen aktiivisen ryhmä pyörittää yhteisöä, joka on toistaiseksi löyhärakenteinen. Nimi Polte syntyi nimikilpailun tuloksena.

Opiskelijat ovat kurtistelleet syksyllä kulmiaan, kun osa on huomannut jo tentittyjen kirjojen ilmestyneen eteen uudestaan, nyt vain eri kurssille. Näin on käynyt ainakin maailmanpolitiikan aineopinnoissa. Esimerkiksi Patomäen ja Teivaisen ”Globaali demokratia” on vaihtanut paikkaa, samoin Simon Dolbyn ja David Heldin teokset.

Jatko-opiskelijoiden ongelmien samankaltaisuus ja tarve niiden analysointiin synnyttivät keskustelua ja tarpeen muutokselle. Agendalle nousivat esimerkiksi kirjalistoihin vaikuttaminen, vaihtoehtoiset suoritustavat tenteille, opintopistemäärien selkeytys ja seminaarien järjestäminen perheellisille paremmin sopivaan virka-aikaan. Muutosta on myös tapahtunut. Tavoitteena on myös jossain vaiheessa saada edustaja valtio-opin laitoksen johtoryhmään. ”Meille tärkeää on tutkijan ja opiskelijan roolin suhteuttaminen niin, että edes toisen voisi hoitaa kunnolla. Resurssit eivät välttämättä riitä molempiin, jos väitöskirjan ja pakollisten opintosuoritusten vaaditaan opettamista ja artikkelien julkaisemista”, toteaa tohtorikoulutettava Ossi Piironen. Hän painottaa, ettei Poltteen ole todellakaan tarkoitus olla mikään tiukka eturyhmä vaan se haluaa tuoda keskusteluun rakentavia muutosehdotuksia. Roolin määrittäminen johdonmukaisella tavalla on yksi tulevaisuuden kehityskohdista. Vaikka jatko-opiskelijalla ei välttämättä ole tarvetta profiloitua vain yhteen rooliin, rajoille kuitenkin on tarvetta. NOORA MAIJALA

päättävät osallistua sen kollektiivisen ajatuksen luomiseen, että alkoholin käyttö on suotavaa. Suomessa kuolee 3000 ihmistä vuodessa alkoholin aiheuttamiin haittoihin.”

Policy 3 | 2008

Laitoksen johtaja Teivo Teivainen, miten näin on päässyt käymään? ”Taustalla on uusien kirjojen ilmestyminen ja niille tilan raivaaminen”, Teivainen valottaa. Uudet kirjat sommitellaan niille sopiville paikoille ja kun lisäksi vanhat halutaan säilyttää, kirjat vaihtavat paikkaa. Opiskelija on joutunut kirjapalapelin uhriksi. Tenttikirjoja vaihdetaan kolmen vuoden välein, keväällä päätettiin opinnoissa tentittävästä kirjallisuudessa vuosille 2008–2011. Kehen opiskelijan pitäisi ottaa yhteyttä? ”Periaate on, ettei samaa kirjaa saa tenttiä uudestaan.” Älä siis valitse tenttiin kirjaa, jonka olet jo lukenut, mutta entä jos muuta vaihtoehtoa ei vain ole? ”Silloin tulee ottaa yhteys tentaattoriin.”

JONI KARJALAINEN

Päätoimittajille potkut?

Policyn lukijoille ei palkintoa

Valveutuneena yhteiskunnan tarkkailijana olen huolissani eri instituutioiden johtavilla paikoilla toimivista henkilöistä ja heidän taustoistaan. Tämä koskee etenkin valtio-opin opiskelijoiden järjestölehteä Policya.

Policy perusti syyskuussa tekstaripalstan. Lukijatutkimusten mukaan tekstiviestipalstat ovat lehtien luetuimpia osioita.

Kallion kaduilla kuulee huhua, että V. Kaarenoja asustelee kahden NAISEN kanssa. Tämän voisi vielä lukea erotiikan piiriin, mutta pöyristyttävää on J. Karjalaisen asuminen MIEHEN kanssa. Eikö VOOn kansan tietoon kuuluisi tulla nämä yksityiselämää koskevat tiedot ennen päätoimittajien valintaa?

Hiljattain Policy järjesti lukijoilleen kilpailun. Kilpailussa parhaan tekstiviestin lähettäjä palkittaisiin lehden ilmestyttyä yllästyspalkinnolla.

Kaarenojan kimppakivoista ei ole tarkempaa tietoa, mutta varmat lähteet todistavat Karjalaisen ”kumppanin” kuuluvan kuuluisaan homoseuraan (Faggot Club) FC Torspoon. Mikä itseään kunnioittava lehti pystyy pitämään kyseisen taustan omaavia henkilöitä päätoimittajina?

Voolaiset ovat niin tylsiä, etteivät lähettäneet tekstaripalstalle yhtään viestiä. Hävetkää. Näin ollen mitään palkintoakaan ei jaeta.

Lehden perinteisten arvojen romahdukseen on olemassa ratkaisu: Annukka Median täytyy erottaa päätoimittajat. Oppikirjan mukaan tämä olisi syytä tehdä kuitenkin jo ennen töiden aloittamista. Tyytyväisiä ratkaisuun olisivat ainakin Policyn lukijakuntaan kuuluvat lukemattomat humalaiset poromiehet.

Tekstiviestipalstan tulevaisuus on tällä hetkellä hämärän peitossa.

NIMIM. EXIT ONLY!

PÄÄTOIMITUS

Kampusgallup: Mikä on se juttu? TEKSTI JA KUVAT: JULIA JOUSILAHTI

Pavel Zhuraljov, venäjän kieli ja kirjallisuus ”Se voi olla pieni asia tai ilmiö, mikä tahansa. Esimerkiksi se, että ihmiset törmää kadulla.”

Saara Heikinheimo, taidehistoria ”Intia. Kun antaa, niin saa.”

Riitta-Liisa Kemppainen, oikeustiede ”Punaiset lehdet.”

Liina Luga, yleinen valtio-oppi ”Ai kompetenssi-kompetenssi? Se on se, että voi käyttää valtaa kaikkien toimielinten sekä itsensä yli.”

Joel Kinnunen, estetiikka Tietysti flaneeraaminen, kaduilla harhailu ilman päämäärää. Välillä pitää käydä kahvilla ja katsoa ohi kulkevia ihmisiä ikkunan läpi.

Policy 3 | 2008

KUKA MITÄ HÄH? TEKSTI: JONI KARJALAINEN KUVITUS: OTTO JUOTE

KESÄN AIKANA MAAILMALLE LÄHTI JOUKKO VOOLAISIA. TAVOITIMME OSAN: Millä perusteella valitsit kohteesi? ”Yliopisto muistutti Tylypahkaa.” -Lauri Pulkka, Philipps-Universität Marburg ”Kohdemaan piti olla saksankielinen maa, jossa on hyvät mäenlaskumahdollisuudet.” - Annika Ahtiainen, Universität Bern ”Upeat maisemat (lue: helpoin sisäänpääsy tällä kielitaidolla).” - Pyry Solala, L’Université Pierre Mendès, Grenoble

Odotitko vaihdolta opiskelua vai biletystä? ”Fuksivuodet ovat jo takanapäin, joten opiskelua ja omia seikkailuja.” - Anna Hynynen, L’Université Concordia, Montreal ”Kurinalaista opiskelua.” - Antoni Airikkala, Uniwersytet Jagielloński, Krakova ”Bilettäessä oppii, joten odotin kaiketi jonkinlaista 50/60 yhdistelmää.” - Lauri Pulkka Suosikkiruoka? ”Vaahterasiirappi: sitä voi syödä minkä tahansa ruoan kanssa, jopa makkaran. Suosittelen! ” - Anna Hynynen ”Opiskelijahintaisen viinin kanssa aika moni ruoka maistuu paljon paremmalta.” - Outi Nieminen, Sciences Po, Pariisi ”Pakko sanoa että Unicafea on tullut ikävä kun on pari kertaa järsinyt jälkiruokalautasen kokoista pasta-annosta (hinta noin 5,5€).” - Heikki Kaijalainen, Uppsala Universitet

Parasta vaihdossa? ”Tyypit. Niin vaihtarit kuin saksalaisetkin ovat olleet kaikki todella sydämellisiä. Lisäksi olen tosi rakastunut minun lumenvalkoiseen Peugeot -fillariin…” - Lauri Pulkka ”Täällä meidän korridoorissa, 12 hlöä jakaa keittiön, asuu yli neljäkymmenvuotias ruotsalaiskaveri Magnus, joka kulkee kasarihenkseleissä ympäriinsä ja elää työttömyystuella. On asunut täällä viimeiset 21 vuotta. Kansankodillakin on omat luuserinsa kaapissaan.” - Laura Mynttinen, Uppsala Universitet

Terveiset Suomeen ”¡Madridissa ei vittu kierrätetä mitään ja merikin on liian kaukana!” - Ari Honkanen, Universidad Complutense de Madrid ”Hajotkaa räntäsateeseen! Saa tulla käymään.” Satu Simelius, L’Université de Genève ”Opiskelkaa ahkerasti, älkääkä tuhlatko yhteiskunnan varoja!” - Antoni Airikkala ”Oon hyvä kielissä mutta vieraan kielen puhuminen koko ajan ja kaikissa yhteyksissä on haastavaa. Varsinkin jos on perfektionisti.” - Emma Alatalo, Ludwig-Maximilians-Universität, München

Hakuajat syksyksi 2009 yliopiston kahdenvälisiin vaihtoihin Euroopan ulkopuolelle ovat loka-joulukuussa 2008. Ensi syksyn Nordplus ja Erasmus –vaihtopaikkoja haetaan helmi-maaliskuussa 2009. Valtio-opin laitoksella vaihtokysymyksiin vastaa vuonna 2008 Olli Hyvärinen. Yliopiston kansainvälisten kohteiden yleisneuvonnasta vastaavat yliopiston kansainväliset palvelut päärakennuksella ja opiskelijavaihdon koordinaattori Tuula Hellstedt.

Policy 3 | 2008

LAITOKSELTA

Yllättävän radikaalit hallintotieteilijät

TEKSTI: JARI KUIKANMÄKI KUVA: JONI KARJALAINEN

Viime keväänä kuului kummia. Hallinnon linjaa oltiin erottamassa omaksi oppiaineekseen. Vielä kummallisempi oli aikataulu: jo tänä syksynä hallinnon linjalaisten oli määrä opiskella omalla laitoksellaan.

uhuja vallankumouksellisista suunnitelmista alkoi liikkua huhtikuussa. Laitoksella aiottiin kuulemma muuttaa yleisen valtio-opin linjajakoa. Opiskelijat kuulivat epämääräisiä huhuja, että maailmanpolitiikan ja politiikan linjat jatkaisivat kuten ennenkin, mutta hallinnon ja organisaatioiden tutkimuksen linjasta tulisi erillinen oppiaine. Radikaali suunnitelma sai opiskelijan hätkähtämään, mutta tieto aikataulusta pudotti opiskelijan tuolilta: jo elokuussa valtiotieteellisessä tiedekunnassa oli määrä olla upouusi laitos. Itsenäistymisjulistus torpattiin Suunnitelman kantava voima oli hallinnon ja organisaatioiden tutkimuksen linjan professori Turo Virtanen. Johtoryhmän opiskelijaedustajaa pyydettiin jopa allekirjoittamaan kannanotto, jonka mukaan hallinnon linjan opiskelijat kannattavat uudistusta – ennen kuin opiskelijoille oli edes kerrottu, että heidän pääainettaan ollaan muuttamassa. Kun allekirjoitusta ei saatu, järjestettiin hallinnon linjalaisille keskustelutilaisuus uudistuksesta ja sen vaikutuksista. Hallintotieteilijät perustelivat outoa menettelyä uudistusten kiireellisyydellä. Tiedotustilaisuudessa Virtanen sanoi, ettei nykyisissä puitteissa ”hallinnon linjalla ole enää luontevia kehitysmahdollisuuksia”. Taustalla olivat muun muassa tieteelliset näkemyserot ja osittain tulehtuneet henkilökemiat, mutta ennen kaikkea resurssien jako eri linjojen välillä. Yksi syistä kiireiseen aikatauluun oli professorien nimitysruletti: seuraavat kaksi eläkkeelle jäävää professoria ovat juuri hallinnon linjalta. Uudistus olisi varmistanut sen, että vapautuvat professuurit menisivät hallinnon linjalle. Kesäkuussa suunnitelmasta äänestettiin johto-

Policy 3 | 2008

ryhmän kokouksessa. Policyn saamien tietojen mukaan hallinnon ja organisaatioiden tutkimuksen linjan henkilökunta oli tuolloin yksimielisesti uudistuksen kannalla. Hanke kuitenkin kaatui kahden muun linjan henkilökunnan vastustukseen. Virtanen kertoo, ettei ole haudannut tavoitetta hallinnon linjan erottamisesta erilliseksi pääaineeksi. “Laitoksen toiminta on monipuolistunut ja laajentunut. Identiteettien tunnustaminen on viisauden alku, joka mahdollistaa myös yhteistyön vahvemmalla pohjalla,” hän sanoo. Yleisen linjan ja maailmanpolitiikan linjan suhteen Virtanen sanoo olevansa “kuuloetäisyydellä”.

sa asioihin vaikuttamiseen, vaan he voivat keskittyä opiskeluun”, Teivainen sanoo sarkasmin pilke silmäkulmassa. ”Aluksi en ollut uskoa korviani, kun kuulin tämän. Sitten huomasin, että he ovatkin tosissaan. Tapa argumentoida uudistuksia on ollut monelta osin perustavanlaatuisesti autoritaarinen”, Teivainen vakavoituu. Kuinka tässä näin pääsi käymään? Kursseilla opiskelijoille kerrotaan hyvästä hallinnosta, päätöksenteon avoimuudesta ja demokratian tärkeydestä, mutta kun muutoksia alkaa tapahtua omassa tiedekunnassamme, ei suutarin lapsilla näytäkään olevan kenkiä. ”Valta keskittyy harvoille ja poimituille”

Yliopistouudistus ja voolainen Vaikkei hallintotieteilijöiden suunnitelma mennyt läpi, nyt huhutaan uuden yliopistolain vaikutuksista voolaiseen. Uusimpana käänteenä on puhuttu tiedekuntamme laitosten lakkauttamisesta tai yhdistämisestä, jolloin myös linjojen erottamissuunnitelma heräisi uudelleen henkiin. Uusi laki myös mahdollistaa ulkopuolisten henkilöiden ottamisen mukaan tiedekunnan hallintoon.

Koko yliopistolakiuudistusta on Teivo Teivaisen mukaan leimannut top-down -tyyppinen toteutustapa: ”Valta keskittyy, ei harvoille ja valituille, vaan harvoille ja poimituille, ylhäältä alas. Samalla muutosta viedään läpi ikään kuin niillä säännöillä, joita vasta ollaan ajamassa läpi.” Teivaisen mielestä opiskelijat voivat syyttää jossain määrin itseään vaikutusmahdollisuuksiensa kaventumisesta.

Valmistelisiko esimerkiksi kansantaloustieteilijä, sosiologi tai tilastotieteilijä tulevaisuudessa valtio-opin tutkintovaatimuksia, vai peräti joku täysin ulkopuolinen? Ilman laitosta ei myöskään olisi esimerkiksi laitoksen johtoryhmää tai sen opiskelijaedustusta. Mitä tulee tilalle?

”Yleinen apaattisuus ja passiivisuus tuntuu olevan ajan henki. Toisaalta uudistusten aikataulut ja toteutustapa on tehty sellaiseksi, ettei muutosvastarintaa ehdi syntyä”, hän toteaa.

Opiskelijat pidettiin pimennossa

Professori Turo Virtanen sen sijaan rauhoittelee edustuksestaan huolestuneita opiskelijoita. Virtasen mielestä opiskelijoiden vaikutusvalta voi tulevaisuudessa saada uusia muotoa, kun yliopistojen kilpailu hyvistä opiskelijoista kiristyy.

Jos edelliset kappaleet tulivat jollekin yllätyksenä, se ei välttämättä ole sattumaa. Laitoksen johtaja, maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen on arvostellut koko yliopistolakiuudistusta salailusta ja epädemokraattisuudesta. ”Opiskelijoiden ei enää tarvitse käyttää aikaan-

”Opiskelijoilla ei syytä olla huolissaan”

“Yliopisto ei voi toimia kunnolla, jos opiskeli-

joilla ei ole vaikutusmahdollisuuksia,” hän sanoo. Virtasen mukaan etenkin koulutusasioita tulisi jatkossakin käsitellä yhdessä. Hallintotieteilijä Virtasen mielestä tavoitteena tulisi olla, että henkilökunta voisi keskittyä ydintehtäviinsä ja opiskelijat opintoihinsa. “Määrämuotoisen hallinnon pyörittämiseen menee oppiainetasolla liikaa opettajien, tutkijoiden ja

opiskelijoiden työaikaa,” Virtanen listaa kysyttäessä nykytilanteen pahimpia ongelmia. Toisin kuin Teivaisen mielestä, Virtasen mukaan opiskelijat ovat osallistuneet yliopistolain uudistamisen valmisteluun siinä missä monet muutkin sidosryhmät. “En tiedä, onko heidän äänensä kuulunut. Jos

siihen halutaan selvyyttä, on parasta tutkia asiaa tieteellisesti – ja verrata vaikkapa henkilöstön äänen kuulumiseen. Tämä ei saisi olla uskon asia.” Virtanen ei halua ottaa kantaa väitteisiin viimeaikaisten uudistusten epädemokraattisuudesta: “Jos pahantahtoisia salaliittoja on, ainakin minulta ne ovat pysyneet piilossa.”

Siirtomarkkinat kävivät kuumina

Markku Koivusalo

TEKSTI: JONI KARJALAINEN KUVAT: TUOMAS JALAVA Kesän aikana valtio-opin laitoksella vaihtui väkeä. Tilalle laitos on saanut riveihinsä uusia ja uusvanhoja vahvistuksia. Poistujien joukossa oli Tampereelle lähtenyt maailmanpolitiikan professori Tuomas Forsberg, YLE:lle kokopäiväiseksi työntekijäksi siirtynyt Tuija Kurvinen ja vuoden virkavapaalle jäänyt Kyösti Pekonen. Minna Tiilin ja Petri Minkkisen määräaikaiset pestit laitoksella päättyivät. Heikki Patomäki jatkaa yhä virkavapaalla. Liisa Laakso astui maailmanpolitiikan linjan professuuriin kahdeksi vuodeksi. Laakso palasi valtio-opin laitokselle Jyväskylästä pitkän poissaolon jälkeen. Maailmanpolitiikan lehtorina puolestaan aloitti Mikael Mattlin. Hän on työskennellyt aiemmin muun muassa Suomen Pankissa ja UPI:ssa. Lehtorina hänen erikoisalueensa on ulkopolitiikka ja diplomatia.

Mikael Mattlin

Anna-Liisa Heusala aloitti hallinnon linjan lehtorina. Hän hoitaa samantyyppisiä tehtäviä kuin Minna Tiili aikaisemmin. Pot-taustainen, aikanaan Policyakin päätoimittanut Markku Koivusalo, on ollut pitkään tutkijana ja tuntiopettajana. Lokakuun alusta Koivusalo on hoitanut map-linjan yliopisto-opettajan virkaa. Lisäksi tähän asti tutkijana toiminut Juha Jokela nimitettiin Eurooppa-tutkimuksen verkoston johtajaksi. Kyösti Pekosen professuuria hoitaa nyt Johanna Kantola. Ensi vuonna pelaajasiirtoihin vaikuttaa ainakin hallinnon linjan professuurin avautuminen yleiseen hakuun. Nyt virkaa hoitaa Turo Virtanen. Lisäksi Tuija Kurvisen lähdettyä ja Esko Tantarinmäen viettäessä talossa viimeisiä vuosiaan, tarvitaan jo keväällä taloon uutta verta. Anna-Liisa Heusala

Policy 3 | 2008

a t l taja

KIRJEITÄ

h o j en

e h u P

un olin fuksi, taisin olla aika fiiliksissä omasta ainejärjestöstäni. Tutustuin vauhdilla muihin valtio-oppia opiskeleviin ja nopeasti oma kaveripiiri löytyikin. Tunsin muista ainejärjestöistä vain harvoja ja oli helppo yleistää muiden aineiden opiskelijat tietynlaisiksi. Myöhemmin ainejärjestötoiminnan kautta, vähän kuin ”työn ohella”, tutustui paremmin näihin opiskelijoihin siitä järjestöstä x.

tunut jo aiemmin.

Yllättäen kansislaiset olivatkin mitä mainiointa porukkaa ja sosiologien kanssa löytyi yhteisiä puheenaiheita! Ennakkoluulot osoittautuivat hölmöiksi alta aikayksikön. Enää harmittaa se, ettei kaikkiin mahtaviin tyyppeihin tutus-

Koko aihe tuli mieleeni jonkin aikaa sitten, kun päädyin morjenstamaan tuttuja järjestön x pirskeisiin. Suureksi yllätyksekseni löysin sieltä lauman oman järjestöni fukseja. Vastaus kysymykseen, miten ihmeessä porukka päätyi paikalle, kuului: ”No kun tätä mainostettiin kaapelissa.” Ideaalitilanteessa kaikki Valtsikan opiskelijat toimisivat juuri näin. Opiskelijat osallistuisivat muihinkin kuin oman järjestönsä tapahtumiin, ilman että kenenkään tarvitsisi ihmetellä asiaa. Totta kai kannattaa olla aktiivinen omassa järjestössä, mutta on välillä hyvä muistaa, että elämää on VOOn ulkopuolellakin. Kannustankin kaikkia, niin fukseja kuin jo kauemmin opiskelleita, tutustukaa lähimmäisiinne. Fuksit, jotka olitte ennakkoluulottomasti muun kuin oman järjestönne tapahtumassa: RESPECT!

TEELA

HTI

Anna-Maria Tammi VOOn puheenjohtaja 2008

TUULI

m V

uosi sitten lueskelin Aarresaaren työpaikkailmoituksia. Silmiini osui ilmoitus, jolla Helsingin Kokoomus haki kunnallis- ja tiedotussihteeriä. Hain paikkaa, vaikka taustani ei ollutkaan umpikokoomuslainen, mitä nyt opiskeluaikanani olin ollut Kokoomuksen meppejä avustavana harjoittelijana Euroopan parlamentissa. Hakemuksen kirjoittamiseen vaikutti tietenkin kiinnostukseni politiikkaan. Toisena syynä oli haluni saada lisää kokemusta tiedotustehtävistä. Toimin sekä Kokoomuksen kunnallissihteerinä Helsingissä että Helsingin piirin tiedotussihteerinä. Avustan valtuustoryhmää taustoittamalla ajankohtaisia kysymyksiä ja tiedottamalla ryhmän poliittisista näkökannoista. Lisäksi vastaan piirin tiedotuksesta: päivitän verkkosivuja, päätoimitan piirin lehteä, valokuvaan, kirjoitan tiedotteita, laadin lehti-ilmoituksia, järjestän tapahtumia, ja niin edelleen. Näin kunnallisvaalisyksynä vaalikampanjamateriaalin tuottami-

Policy 3 | 2008

Tervei si

ä työel

ämästä

nen vie suuren osan työajastani. Työssäni on parasta se, että sen sisältönä on politiikka. Olen lisäksi oppinut paljon uutta tiedottamisesta, aivan kuten halusinkin. Pidän myös erilaisten ihmisten kanssa toimimisesta. Näin on oltavakin, sillä työssäni toimin yhteistyössä muun muassa 27 valtuutetun ja tällä hetkellä 127 kunnallisvaaliehdokkaan kanssa. Koen, että teen työtä, joka vastaa koulutustani. Eniten iloa on varmaankin ollut Suomen poliittisen järjestelmän tuntemuksesta ja perustiedoista erilaisista poliittisista ilmiöistä. Tietenkin myös sivuaineeni viestinnän opinnoista on ollut apua. Aivan hukkaan eivät ole menneet hieman käytännönläheisemmätkään kurssit, kuten taittokurssi ja kuvankäsittelyn kurssi. Työni monipuolisuudesta ja mielekkyydestä huolimatta Helsingin Kokoomus on kuitenkaan tuskin työurani päätepysäkki tai edes vä-

lietappi kovin pitkän aikaa. Vaalien jälkeen, kun kiire hellittää, on kenties aika pohtia kysymystä siitä, mitä seuraavaksi. Aloittaessani Helsingin Kokoomuksen kunnallis- ja tiedotussihteerinä minulla oli takanani kesätöitä valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelijavalinnoissa, harjoittelu Euroopan parlamentissa, korkeakouluharjoittelu puolustusministeriön tiedotusyksikössä ja Lontoon suurlähetystön poliittisella osastolla sekä pari vuotta suunnitteluttelutehtävissä yliopistolla. Uskon, että politiikka ja viestintä liittyvät tuleviin työtehtäviini. Palstalla vuorottelevat valtio-opin seniorit. Paula Kylä-Harakka Kunnallis- ja tiedotussihteeri Helsingin Kokoomus ry

TEKSTI: TIMO AULANKO

KUVA: PANU KOSKIMÄKI

Vaihtoehto vaihtovuodelle

Heinäkuussa 2008 suomalainen opiskelija istui lehdistötilaisuudessa Tansanian entisessä pääkaupungissa Dar Es Salaamissa. Paikalla oli myös Tansanian entinen presidentti William Benjamin Mkapa sekä joukko 11-vuotiaita poikia pyhävaatteet päällä ja nappikset jalassa.

arinan opiskelija on Panu Koskimäki, viidennen vuoden oikeustieteilijä. Hän oli jo pitkään suunnitellut lähtevänsä ulkomaille. Toisin kuin suurin osa opiskelijoista, hän ei kuitenkaan ollut aikeissa lähteä vaihto-oppilaaksi. ”Halusin nimenomaan pitää vähän taukoa opiskelusta ja tehdä jotain täysin muuta. Vaihdossa päivät olisivat kuitenkin olleet samanlaista lain opiskelua, vaikkakin eri ympäristössä. Halusin nimenomaan irti oikeustieteellisestä”, Koskimäki kertoo. Koskimäki ei halunnut myöskään vain matkustaa paikasta toiseen. Yhdeksi vaihtoehdoksi nousi kehitysyhteistyö. Mies otti yhteyttä Kehitysyhteistyön palvelukeskukseen, ja Koskimäki valittiin mukaan vapaaehtoiseksi, yhtenä harvoista miehistä. Oikeustieteilijä lähti viime tammikuussa Kepan ja Liike ry:n kautta Tansaniaan opettamaan liikuntaa peruskouluissa. Mukana hänellä oli 25 kiloa eri keräyksissä haalittuja urheiluvälineitä.

Arki Tansaniassa Urheiluvälineet tulivatkin tarpeeseen Tansanian kuumuudessa, ja lisääkin olisi tarvittu.

Liike ry:n yksi tavoite onkin nimenomaan saada liikunnan avulla lapset kiinnostumaan koulusta ja jatkamaan kouluttautumistaan. FC Vito

”Liikuntatuntien pitäminen oli erittäin haastavaa johtuen jopa 100 hengen luokkakooista ja välineistön olemattomuudesta. Jalkapalloa on vaikea pelata kun yhdessä joukkueessa on yli 20 pelaajaa”, Koskimäki toteaa. Suurin osa liikuntatunneista vietettiin yksinkertaisten leikkien kuten rosvon ja poliisin leikkimiseen. Tansaniassa on poistettu liikunta peruskoulun opetusohjelmasta kokonaan, joten ilman ulkopuolista apua lapsilla ei olisi kouluaikana kuin luokkaopetusta. ”Lapset selkeästi nauttivat koululiikunnasta, vaikka kyse olikin yksinkertaisista leikeistä.” ”Tansanian kouluilmapiiri on selkeästi rajumpi kuin Suomessa. Opettajat ovat vahvoja auktoriteetteja eikä rajujakaan rankaisukeinoja kaihdeta. Auttaa selkeästi koulussa pysymistä jos siellä on välillä jopa ihan kivaa”.

Liike ry:n näkyvin projekti Suomessa on ollut pitkään FC Vito. Projektissa Mtwaran läänin vuosittain vaihtuvasta maakunnasta kasataan jalkapallojoukkue joko tytöistä tai pojista. Projekti huipentuu vuosittain FC Viton osallistumiseen Helsinki Cupissa. Panu Koskimäki valmensi tänä vuonna sivutyönään projektin joukkuetta Tansaniassa. Yllä kuvattu tiedotustilaisuus pidettiin ennen tämänvuotisen joukkueen lähtöä Suomeen. ”FC Vito oli erittäin hieno kokemus. Paras yksittäinen kokemus matkasta oli nähdä kirjaimellisesti savimajoissa asuvien poikien pääsy ensimmäistä kertaa miljoonakaupunkiin, Dar Es Salaamiin. He pelasivat tuolloin myös ensimmäisen kunnollisen ottelunsa, ja voittivat sen. Juhlat olivat sen mukaiset.”

Policy 3 | 2008

Taikin arki ei tunne Miten valtiotiede ja Taideteollinen korkeakoulu mahtuvat samaan päähän? Sisältyykö myyttiseen taidekoululaisen arkeen tanssia sateessa auton katolla? Te tiedätte millaista on opiskelu yliopistolla. Tämä on täysin subjektiivinen näkemys siitä, millaista se on Taikissa.

äärin työni pakettiin ja sammuttelen valot luokasta. Kello seinällä näyttää puoli kahta. Taikin ulkopuolella tihkusateessa tajuan, ettei mikään julkinen kulkuneuvo tietenkään kulje enää tähän aikaan. Päästyäni kävellen kotikulmilleni tajuan myös, ettei jääkaappiin jäänyt aamulla juuri mitään. Poikkean siis Kurvin grillille. Jonossa Irish Pubin antimista nauttiva setä aloittaa keskustelun kanssani ja melkein kaatuu päälleni. Ei, en ole tulossa baarista vaan koulusta. Ja ei, en todellakaan halua lähteä mihinkään jatkoille. Kun mainitsen opiskelevani valtio-opin lisäksi keramiikka- ja lasitaidetta Taikissa, keskustelukumppanini aika usein olettaa opintoihini sisältyvän paljonkin punaviinin litkimistä ja inspiraation odottelua tulevien akulouhimiesten ja paolasuhosten kanssa.

Lina Luga yleinen valtio-oppi

Vaikka ylläkuvatun kaltaisia 14-tuntisia koulupäiviä on melko harvoin, opiskelu Taikissa on pääosin tiukkaa työntekoa. Opiskelijoilta odotetaan viimeisteltyä jälkeä. Tämä tarkoittaa omassa koulutusohjelmassani sitä, että joudun usein vastaamaan kieltävästi kun kaveri soittaa illalla ja pyytää kahville, koska olen edelleen koululla kädet kyynärpäitä myöten kipsisaavissa. Taikissa opiskellaan yleensä yhtä tai kahta kurssia päivässä. Lasinpuhallusvälineitä ei tietenkään kannata ottaa esiin puolen tunnin takia. Päivät alkavat yhdeksältä ja tavallisesti kääntelen avainta kotioven lukossa seuraavan kerran vasta kuuden tai seitsemän aikoihin. Usein silloin pitäisi vielä loihtia jokin vaikuttava designidea seuraavalle päivälle, vaikka mieli tekisi lähinnä tuijottaa seinää. Itselleni juuri väsyneenä suunnittelu on opiske-

Leo Aarnio yleinen valtio-oppi

Policy 3 | 2008

Katri Kinnunen yleinen valtio-oppi

lun rankin puoli. Jos töitä ja aikatauluja ei suunnittele ajoissa, ei pysty hyödyntämään kursseihin varattua työskentelyaikaa. Silloin kahvihuoneen sohva tulee hyvinkin tutuksi lukukausien viimeisinä öinä. Kukkamaljakkoja ei tehdä öisin Opintopisteitä ei Taikissa varsinaisesti satele. Kävin viime keväänä Lasin perusteet -kurssin, joka sisälsi puolitoista päivää eli noin 11 tuntia opetusta viikossa koko kevätlukukauden ajan sekä jonkin verran itsenäistä työskentelyä. Sain siitä kokonaiset viisi opintopistettä. Nihkeys johtuu tietysti siitä, että opintopisteisiin laskettu työmäärä muutetaan konkreettisiksi tuotoksiksi. En voi esitellä kritiikkitilaisuudessa edellisenä yönä kirjoitettua ideaa kukkamaljakosta, vaan itse vaasin on ilmestyttävä kritiikkipöydälle puhallettuna, hiottuna ja kiillotettuna.

Martin Citarella Juho Korhonen vaihto-opiskelija, yleinen valtio-oppi poliittinen historia

glamouria Opetus on Taikissa laadukasta. On helppo huomata, että korkeakoulun resursseista menee suurempi osa opetukseen kuin yliopistolla. Parhaimmillaan opettaja on paikalla kymmenen hengen luokkaamme varten kahdeksan tuntia päivässä. Vaikuttaa myös siltä, ettei luokan eteen päästetä heilumaan ketä tahansa. Kaikki opettajamme ovat syvällisesti perillä omasta alastaan ja heiltä saa todella paljon. Opetusyhteisö on pieni: opettajat ja kaikki koulutusohjelmassa kandia suorittavat noin 30 opiskelijaa tuntevat toisensa ainakin ulkonäöltä. Jos yliopistolla täytyy selvittää jokin mutkikas asia, joutuu usein lähettämään sähköposteja laajassa ympyrässä, joka päättyy siihen että viimeinen ihminen, jolta tiedustelee asiaa, ohjaa takaisin ensimmäisen luo. Taikissa voi ohimennen kysäistä käytävällä opettajatutoriltaan, olisiko tällä hetki aikaa jutella.

TEKSTI JA KUVAT: ESSI HUOTARI

”Olen oppinut tykkäämään haasteellisuudesta. Tämä on juuri sitä, mitä haluan tehdä.” Hänen ja Pekka Kuivamäen mielestä parasta opiskelussa on käsin tekeminen.

itsetutkiskeluprosessia. Sen sijaan jos opettaja tyrmää ideoiden läpikäyntipalaverissa latteaksi ajatuksen, jota olen pyöritellyt ja suunnitellut viikon, se kirpaisee.

On palkitsevaa huomata, että on osannut toteuttaa jonkin esineen haluamallaan tavalla ja oma idea on muuttunut konkreettiseksi. Lauran mielestä on myös huojentavaa, että opiskeluaikaa on vielä paljon jäljellä. On siis vielä aikaa oppia kaikenlaista mikä kiinnostaa – ja hyödyntää koulun ilmaisia materiaaleja.

Ideoiden pitäisi olla hyviä, perusteltuja ja uusia. Niiden esittäminen paljon nähneiden opettajien ja lahjakkaiden luokkakavereiden edessä ei aina ole helppoa. Luovuus ei ole enää pelkkää vapautumista ja itsensä toteuttamista varten kuten joskus taidelukiossa. Siitä pitäisi muokata työkalu, joka toimii edes jotenkin myös silloin, kun ei huvittaisi istua suunnittelemassa.

Taikin parhaista puolista Elisa Ikonen on yhtä mieltä Pekan ja Lauran kanssa. Parasta on, kun työ jopa ylittää omat odotukset. ”Joskus kuitenkin miettii, onko tämä vähän turhaa? Onko tällä merkitystä yhteiskunnalle? Esimerkiksi tieteellisestä tutkimuksesta on hyötyä muillekin ihmisille. Joskus tuntuu, että Taikissa töitä tehdään vain itselle, vähän kuin jossain harrastuksessa.”

Tekeminen on parasta

Luova työ = työ, ihan oikeasti!

Jos Taikissa opiskelu on kerran rankkaa, mikä siinä sitten motivoi? Kysyin luokkakavereiltani, eikö heidän ikinä tekisi mieli tehdä jotain helpompaa. ”Ei ikinä”, vastaa Laura Pehkonen,

Jatkuva oman luovuuden kannassa pinnistely ja opiskelun henkilökohtaisuus on välillä rankkaa. Jos joku valtio-opin tentti ei mene läpi, voin aina yrittää uudestaan ilman sen kummempaa

Yasmine Zein keramiikka- ja lasitaide

Pekka Kuivamäki keramiikka- ja lasitaide

Laura Pehkonen keramiikka- ja lasitaide

Minulle on tärkeää, että pystyn yhdistämään analyyttistä ajattelua, jonkinlaista maailman kommentointia visuaalisiin ideoihin. Kun tuotemuotoilun perusteet -kurssilla piti esitellä jokin kiinnostava keraaminen esine, suurin osa valitsi jonkin hyvännäköisen designesineen. Minä löysin itseni puhumasta japanilaisen teeseremoniakupin kulttuurisesta kontekstista. Olen päättänyt opiskella sekä valtio-oppia että keramiikka- ja lasitaidetta, koska haluan kehittää niihin kumpaankin tarvittavia ajattelutapoja. Tai ehkä olen valinnut Taikin vain siksi, että lasinpuhallus vaan on ihan älyttömän kivaa!

Elisa Ikonen keramiikka- ja lasitaide

Policy 3 | 2008

Laura Timosaari keramiikka- ja lasitaide

Va n ta a l a i s p o ja n vankilAreissu Vantaalaisen pikajuoksun harrastajan sekä urheiluhierojan Eetu Kansanahon oli määrä aloittaa varusmiespalveluksensa kesällä 2006. Hän kuitenkin teki epäsovinnaisen valinnan. Kansanaho kieltäytyi asepalveluksesta sekä mahdollisuudesta suorittaa vaihtoehtoinen siviilipalvelus. TEKSTI JA KUVAT: PYRY TAKALA

loitamme juttutuokion pyöräretkellä Seutulassa. Aiomme ottaa muutaman kuvan avovankilan edustalla. Kun sen jälkeen poistumme vankilan läheisyydestä, Eetu Kansanaho vaikuttaa helpottuneelta.

1414

Policy 3 | 2008

”Minua haastateltiin varmaankin noin 50 sekuntia. Ehdin lähinnä esittäytyä ja sitten laitoinkin jo nimeä paperiin”, aloittaa Kansanaho turhautuneena kokemuksestaan kertomisen. Päästäkseen suljetun vankilan sijaan avovanki-

laan totaalikieltäytyjän on osoitettava yhteistyökykyä, ensimmäisen kerran jo esitutkintavaiheessa. Totaalikieltäytyjän oikeusprosessi kesti noin 11

kuukautta. Pitkän ruljanssin jälkeen Kansanaho aloitti tuomionsa suorittamisen syyskuussa 2007. Alkuhämmennystä Vantaalla Vaikka Kansanaho pääsi suorittamaan tuomiotaan avovankilaan, hänen tuli ensin ilmoittautua Sörnäisten suljettuun vankilaan. ”Olo oli lähinnä epätodellinen. Käynti Sörnäisissä ei paikan karuudesta huolimatta ollut kovinkaan tunteisiin vetoava kokemus.” Sörnäisissä Kansanahoa odotti ensimmäisenä puhalluskoe ja huumetestit, joilla lopullisesti sinetöitiin hänen kelpoisuutensa siirtyä Vantaan avo-osastolle. ”Varsinainen paniikki iski vasta, kun saavuin Vantaalle. Poikkeavan olemukseni ja pukeutumiseni vuoksi tunsin olevani huomion kohteena. Tunteiden myllerrys kuitenkin helpotti jo parissa tunnissa, kun uudet asuintoverini ottivat minut vastaan ystävällisesti”, kuvailee Kansanaho. Rakkautta ja piikkilankaa Kuten armeijassa, Vantaan avovankilassa vangit jaetaan normaalisti tupiin. Tuvissa vankien määrä vaihtelee noin viidestä seitsemään. Vankeja ei jaeta tupiin tuomioiden mukaan, vaan samassa huoneessa saattaa asua toisistaan paljon poikkeavien tuomioiden saaneita. ”Siellä on esimerkiksi rattijuoppoja, taposta tai pahoinpitelystä tuomittuja sekä talousrikollisia. Yhdessä vaiheessa tuvassa vierelläni sekä vastapäätä punkkailivat murhasta tuomitut tyypit, jotka olivat siirtyneet kärsimään tuomionsa loppua osastollemme”, kuvailee Kansanaho tyynesti, hieman hymyillen. Kaikesta huolimatta miehen mukaan vankien keskinäinen luottamus oli kohdallaan: ”Kerrankin kävin hakemassa toverini lompakon tuvassa olevan takin taskusta hänen pyynnöstään. Myös lainarahat maksettiin aina takaisin – jopa var-

memmin kuin siviilissä.”

EETUN TAVALLINEN PÄIVÄ VANKILASSA _____________________ • klo 6.00 herätys, aamutoimet, siivous ja aamupala • klo 7.30 kuntosalitreeni • klo 9.30 suihku • klo 10.00 töihin lähtö • klo 11.00 ensimmäinen asiakas • klo 15.00 työt loppuvat • klo 16.15 päivällinen • klo 16.30–22.00 vapaa-aikaa (lukemista, treenaamista, lepäilyä) • klo 22.00 hiljaisuus

Silloin tällöin asuntolassa tehdään yllätys- ja tupatarkastuksia, jolloin vankien lukumäärä tarkastetaan. Samoin tarkastuksia tehdään työssäkäyvien vankien työpaikoille, jolloin on paras olla paikalla. Myös puhelimen kautta on oltava tavoitettavissa. Työssäkäynnin mahdollisuuden vuoksi avovankilan virallinen nimitys on ollut myös ”työsiirtola”. Illuusio vapaudesta Ulospäin vankilan asuintilat näyttävät lähes tavalliselta rivitaloalueelta. Valvontakameroita ei näy lukuun ottamatta vankilan ruokalaa, jossa myös vieraat voivat pistäytyä viikonloppuisin. Aseistettuja vartijoita, koiria tai piikkilanka-aidalla reunustettuja muureja on turha yrittää etsiä. Mäntymetsää vankila-alueen ulkopuolella on karsittu hieman näkyvyyden parantamiseksi, mutta esimerkiksi lukuisat koiranulkoiluttajat kävelevät aivan vankila-alueen takana kulkevalla polulla. Vankien asuntoloita ympäröi metrin korkuinen aita, jonka yli jokainen normaalimittainen henkilö voisi halutessaan saksata. Asuntola-alueen sisäiset käytännötkään eivät noudata vankilastereotypiaa. Kansanahon mukaan ainoa käytössä oleva lukko on vessan ovessa. ”Pamppuja” eli vartijoita ei aina välttämättä erota ulkoisen olemuksensa perusteella vangeista. Esimerkiksi treenikaveriansa vankilassa moikkaamassa poikennut Markus Pöyhönen erehtyi pitämään ulkomuodoltaan siistiä ja rotevaa huumerikollista vanginvartijana. ”Kun asiat hoituvat, kaikki menee rennosti”, kuvailee Kansanaho osaston perusmeininkiä. Karkureita, onko heitä? Kansanahon aikana hiukan alle kymmenen henkilöä karkasi ja noin 20 henkilöä siirrettiin tuomionsa loppuajaksi ”kivitaloon” eli suljettuun vankilaan Sörnäisiin tai Riihimäelle. Yleensä syynä siirtoon olivat talon sääntöjen rikkomi-

set, esimerkiksi alkoholin tai kevyiden huumeiden käyttö vankila-alueella. Halutessaan olisi ollut helppoa ostaa vaikkapa hormoneja. Avovankilan suuri liikkumavara aiheuttaa toisaalta myös houkutuksia. Todellisen vapauden rajallisuudesta kertoo, että vangeille myönnetään lomapäiviä nihkeästi: kun kolmasosa tuomiosta on kärsitty, kahta kuukautta kohti saa kolme vuorokautta lomaa. Voidaan kai sanoa, että vaikka vapautta näennäisesti on laajasti, kontrolli säilytetään jatkuvasti. Kansanahon kokemukset erityisen inhottavasta vartijasta tuovat mieleen lukuisat elokuvat – vaikkapa klassikon Pako Alcatrazista. Vankeusrangaistuksen päätyttyä Kansanaho on tyytyväinen tekemäänsä ratkaisuun: ”Ihan hyvä fiilis on edelleen, mutta kyllä kerta vankilassa riittää. Jos saisin valita, mitään en kuitenkaan tekisi toisin. Sivarissa en olisi voinut harjoittaa urheiluhierojan ammattiani, ja nytkin sain treeniasiat järjestettyä runsaan vapaa-ajan puitteissa – tosin hieman hankalissa olosuhteissa.” Kansanahon mukaan on myös erittäin avartava kokemus asua vankien seurassa. Poikkileikkaus vankilaelämään tuo arkielämään mielenkiintoisen kontrastin. Asiat näyttäytyvät aivan uudenlaisessa horisontissa. On hyvä muistaa, kuten hän asian ilmaisee, että ”elämässä asiat voivat todella mennä myös pieleen”.

TOTAALIKIELTÄYTYMINEN SUOMESSA Totaalikieltäytyjät voidaan jakaa koko asevelvollisuutta vastustaviin ja lähinnä siviilipalveluksen epäkohtia vastustaviin. Vuosina 1999–2006 totaalikieltäytyjiä on ollut vuosittain noin 40–80. Totaalikieltäytyjän vankeustuomio on pisimmillään 181 vuorokautta. Totaalikieltäytymisestä langetetusta tuomiosta ei tule merkintää rikosrekisteriin. Amnesty International pitää siviilipalveluksesta kieltäytyneitä mielipidevankeina. Totaalikieltäytyjiin ei päde yleinen ensikertalaista koskeva sääntö, jossa langetetusta vankeusrangaistuksesta kärsitään vain puolet. Lähde: Aseistakieltäytyjäliitto

Policy 3 | 2008

Lehtikasaa haravoimassa TEKSTI: ROBERT TORVELAINEN

KUVA: EEVA KARES

”Suomen oikeusapu kiinnostaa ulkomailla”, ”Forum Linux with love”, ”Saako nainen olla johtajana oma itsensä?”. Maamme ministeriöt kirjoittavat monenlaisista aiheista. Policyn raati otti tuntemattomista lehdistä selvää ja arvioi niistä viisi.

”M

ä vaan koen suurta epätoivoa!”, Emmi-Julia Tiitta, lehtiraadin jäsen protestoi silmäillessään Valtiotyönantaja-lehteä. ”Tää lehti on niin melankolinen ja ankean näköinen.” Valtiovarainministeriön julkaisu ei tosiaan houkuttele lukijaa ulkoasullaan: mustavalkoista höystettynä oransseilla otsikoilla ja viivoilla. Kenties se ei kuitenkaan vaivaa kohdeyleisöä – ylempää valtionhallintoa ja virastojen henkilöstöasioiden parissa toimivia. Avainsanoja ovatkin johtaja, johtaminen sekä hallinnon kehittäminen ja työ. ”Samanlaista jargonia oon lukenu tosi erilaisissa yhteyksissä, konsulttiteksteissä ja sellaisissa”, toteaa Kaisa Toroskainen. Ulkopuoliselta lehti jää lukematta, eikä vähiten harmaan ilmeen takia. Raati

Policy 3 | 2008

päätyy murska-arvioon. Seuraava lehti. Alvar Aalto leading the way Focus on the economy and technology 2008 ottaa lukijansa vastaan lähikuvalla vihreästä Aalto-maljakosta. Kansi herättää keskustelua, osan mielestä tylsä, toisista mukiinmenevä. Jo ensimmäisellä aukeamalla ilme muuttuu: ”Täähän on kuin Image!” raati summaa. TEM:n kansliapäällikkö Erkki Virtasen pääkirjoitus on otsikoitu kissankokoisin kirjaimin ”Leading the way”; suomalaiset yritykset ovat kehityksen kärjessä ympäristöteknologiassa. Tyylikkääseen ulkoasuun löytyy syy: lehteä tekemässä on ollut AD:ta ja tuottajaa sekä joukko Sanoma Magazinesin henkilökuntaa. Työ- ja elinkeinoministeriö on ollut isolla rahal-

la liikenteessä – tai ehkä ei budjettia ole sittenkään jouduttu venyttämään niin paljon. Julkaisijoista löytyy TEM:n lisäksi UM:n viestintä- ja kulttuuriosasto, Finnfacts ja Tekes. Kun lehteä lukee eteenpäin, ei voi olla huomaamatta yksityisen sektorin vahvaa läsnäoloa. Jokaisessa artikkelissa suomalaiset yritykset, osaaminen ja ympäristöystävällisyys pääsevät parrasvaloihin. ”Tää on vähän kuin matkaopas, näytetään vaan mitkä asiat on hyvin”, Yacine Mbaye kiteyttää. ”Mulle kans tulee mieleen ne lentokoneissa olevat esittelylehdet”, Emmi-Julia jatkaa. Trendikkäällä graafisella ilmeellä on pyritty luomaan Suomi-kuvaa. Kaiken kaikkiaan lehti olisi voinut olla todella kiinnostava ilman läpitunkevaa mainostusta. Selvästi ulkomaisen kohderyhmän huomioiden se on kuitenkin ymmärrettävää.

Uutisia ja kotiinkuljetuksia ”Selkeä ja ymmärrettävä, ihan luettavia juttuja nämä”, toteaa Veera Vilokkinen seuraavasta lehdestä, liikenne- ja viestintäministeriön julkaisemasta EU-vaihde -lehdestä. Lehden ensimmäinen artikkeli, aukeaman pituinen juttu Galileo-satelliittinavigoinnista, on samalla myös pisin. Loogisesti osioihin jaettuina sitä seuraavat pienet, uutismaiset jutut EU:n liikenne- ja viestintäpäätöksistä. ”Hyvä, yksinkertainen ja pysyy asiassa”, koko raati summaa. OHOI-lehti tunnettiin aiemmin nimellä Oikeushallinto informoi. Uudistukset ovat kui-

VALTIOTYÖNANTAJA

tenkin tainneet rajoittua nimen vaihtamiseen. Tekstiä on paljon, lehti on pieni ja taitto tiivis. Puhti alkaa loppua, juristi saa lukea julkaisun loppuun. Pluspisteitä kuitenkin ministeriölle ripeästä palvelusta: näytenumerot olivat yhteydenotosta seuraavana aamuna eteisen lattialla.

joillaan uutisia metsästä, ministereiden haastattelu, jopa ruokaa. Laadukkaista jutuista ja vaihtelevuudesta muodostuu aidon lehden tuntu. 60◦ North esittelee luontoamme ja kulttuuria luontevasti. Toivottavasti Suomen maabrändityöryhmällä on oma kopionsa.

Jos metsään haluat mennä nyt…

Policyn raati meni syksyiseen lehtimetsään ja löysi monta kellastunutta, muutaman ruskaisen ja yhden elinvoimaansa loistavan lehden. Ulkoisille sidosryhmille suunnatut lehdet olivat omaa luokkaansa – ainakin osaksi kiitos taitavan teknisen toteutuksen. Muiden lehtien heikkous oli niiden monotonisuus; kolumneja ja muita tekstityyppejä olisi voitu käyttää runsaammin.

Niin takuulla yllätyt, sillä lehtiviisikon kirkkain tähti on Maa- ja metsätalousministeriön 60◦ North -lehti. Merkittävimpänä erona muihin on sen monipuolisuus. Upeiden valokuvien lisäksi graafista ilmettä piristävät piirrokset hahmoineen. Lyhyiden infojen jälkeen lukijalle tar-

LUKIJA

ULKOASU

SISÄLTÖ JA TYYLI

- hot on aina hot...

- asiallinen, väritön

- hallinnosta ja johtamisesta

Valtionvarainministeriö

ARVOSANA D

- ei aukea ulkopuoliselle - tuo mieleen Imagen ja

- informatiivinen, havainnol-

Kuukasiliitteen

listava, yrityskeskeinen

- EU-intoilijat

- selkeä, ei paljon kuvia

- päätöksistä ja valmisteluista

DDD

OHOI

- vain juristi jaksaa lukea

- huono luettavuus

- oikeushallinnon muutoksia

Oikeusministeriö

pientä pränttiä

60◦ NORTH

- metsäpomo kokousta

- tyylikäs, näyttävät kuvat

- teemana biodiversiteetti

Maa- ja metsätalousministeriö

odotellessaan

- jopa sarjakuva!

- rento, informatiivinen

FOCUS

- Al Gore

TEM + mm. Tekes EU-VAIHDE

DDDD

Liikenne- ja viestintäministeriö

ja uutisia DDDDD

Poliisi, Haaste ja kumppanit - mistä on ministeriöiden lehdet tehty? Tiukan seulan Policyn arvosteluun läpäisi viisi ministeriöiden lehteä. Ulkopuolelle jäi yli 30 julkaisua, mm. Tommy Tabermannillekin tuttu Poliisi-lehti. Kun Tabermannia keväällä pyydettiin kirjoittamaan rakkaaseen lehteemme, vastaus oli kauhistuneen kysyvä ”Poliisilehteen?”. Sinivuokkojen henkilöstölehdestä ei ensimmäisenä kyllä odottaisikaan löytävänsä runoilijan kolumnia. Useimmat ministeriöiden lehtijulkaisuista, kuten Poliisi, Rajamme Vartijat ja Valtiotyönantaja onkin suunnattu valtion henkilöstölle. Osa

kattaa myös sidosryhmien tarpeita ja muutamat, esimerkiksi ‌ 60◦ North ja Focus, ovat selvästi pelkästään ministeriöiden markkinointimateriaalia. Ministeriöiden laaja lehtivalikoima kattaa jos jonkinlaisia aiheita ja aloja. Esimerkiksi oikeusministeriö julkaisee OHOI-lehden lisäksi Haastetta: ”Asiantuntevasti rikoksentorjunnasta ja kriminaalipolitiikasta”. Anne Holmlundin alaiset ovat niin painettujen kuin verkkolehtien tehtailussa ahkerimpia. Sisä-

asiainministeriön repertuaari kattoi vielä toissa vuonna yhdeksän lehteä. Lehtien yhteenlaskettu vuosipainos oli tuolloin yli 100 000 lehteä. Viimeisen kahden vuoden aikana painettujen lehtien määrä on vähentynyt, mikä on pitkälti seurausta julkaisutoiminnan siirtymisestä verkkoon. Monen lehden visuaalinen ilme on kärsinyt muutoksessa – kuvat ovat kadonneet ja teksti on yksipalstaista. Kato ei ole kohdannut kaikkia, ja muun muassa Poliisi-lehti ilmestyy sekä painettuna että sähköisenä.

Policy 3 | 2008

TEKSTI: JOHANNES NIEMELÄINEN KUVAT: ESSI HUOTARI

Luukku Kalliossa Jalat heiluivat ja iskelmä soi, kun Policyn toimittaja kävi arkipäivänä sosiaalivirastolla. 18

Policy 3 | 2008

sakan alta pilkottavat kauluspaita ja slipoveri, jalassa on nappaskengät. Odottaessaan mies yrittää selailla päivän Metroa, muttei pysty keskittymään lukemiseen. Sivut kääntyvät jatkuvasti edestakaisin.

Pariskunnan vihalle on syynsä: päätös toimeentulotuen myöntämisestä on tehty, mutta rahat eivät ole ilmestyneet tilille. ”Mä haluun tietää missä mun rahat viipyy!” huutaa nuori nainen kovaan ääneen.

Viisikymppinen, kukkakuviolliseen satiinitakkiin pukeutunut saa asiansa hoidettua nopeasti, mutta turhautuneen oloinen maahanmuuttajataustainen mies ei suostu hyväksymään toimeentulotuen epäystä.

Myös vaalea pitkätukkainen mies kauhtuneessa ruskeassa nahkatakissa on hermostunut. Jalka heiluu taustalla soivan iskelmän tahtiin niin kuin nuorella pojalla. Hetken kuluttua heilutus on tarttunut koko aulaan. Hermostunut tunnelma leviää, kun neljä miestä, minä mukaan lukien, heiluttaa jalkojaan yhtä aikaa.

Kirosanoja viljellen mies pyrkii hoitamaan asiaa, kunnes vahtimestari saapuu paikalle ja käskee molempia rauhoittumaan. Mies käskee naista vaatimaan rahansa sekillä, mutta nainen haistattaa miehelle ja sanoo haluavansa itse hoitaa asiansa.

elsingin kaupungin sosiaalivirastolla on maanantaiaamuna rauhallista. Toimeentulotuen hakemisen ja maksatuksen neuvonnassa, tuttavallisemmin sossun luukulla, on vain kaksi asiakasta tasan kello kymmenen.

Valittaminen Kelan ja Työvoimatoimistojen byrokratiaa ja sosiaaliviraston päätöstä vastaan ei ota loppuakseen. Miehen mielestä sossun ”tuomio paljon jää elämälle rahaa” on riittämätön. Vuokran jälkeen kuukaudessa pitäisi olla 300€ käytettävissä muihin menoihin. Kohtuullista sanoisin, opiskelijathan joutuvat tulemaan toimeen vielä vähemmällä. Rahaa mies ei kuitenkaan saa, ja hän poistuu paikalta pettyneenä. Saan kuulla vahtimestarilta, että kuukauden ensimmäinen viikko on kaikkein hiljaisin. Kiireisintä on juuri ennen kuun vaihdetta, kun toimeentulonhakijat jättävät kuukausittaiset hakemuksensa. Järjestyshäiriöitä ei asiakkaista aiheudu. Vahtimestari on joutunut poistamaan vain muutamia häiriköitä ulos asti. Pari kertaa tosin on jouduttu turvautumaan poliisiin. Vaikka asioiminen sossun luukulla herättää tunteita, useimmat tilanteet selviävät puhumalla, vahtimestari kertoo. Hänen mukaansa suurin ongelma ovat maahanmuuttajataustaiset, jotka eivät kielimuurin takia ymmärrä päätöksiä ja alkavat metelöidä. Merkille pantavaa on, että kaikki ulkomaalaisilta näyttävät miehet ovat pukeutuneet siististi kauluspaitoihin ja suoriin housuihin ja naiset mekkoihin. Suomalaisista moni on likainen, pukeutunut epäsiististi ja kiroilee äänekkäästi. Johtuukohan kulttuuriero siitä, että maahanmuuttajataustaiset tulevat hakemaan toimeentulotukea pikemmin heikompien työllisyysmahdollisuuksien ja syrjivien työmarkkinoiden kuin alkoholismin tai muun elämän epäonnen takia? Kiilaajamummo villasukissa Yhdentoista aikaan odotusaula alkaa täyttyä. Ihmiset joutuvat odottamaan vuoroaan. Paikalle saapuu vanha mies, jolla on henkilökohtainen tapaaminen sosiaalityöntekijän kanssa. Mies on selvästi panostanut tapaamiseen. Keltaisen pu-

Kaikki eivät jaksa odottaa. Ohitseni pyyhältää mummo mustissa korkokengissä ja valkoisissa villasukissa suoraan tiskille kiilaten kaikki muut jonossa olevat. Pikaisen asioinnin jälkeen hän poistuu paikalta yhtä nopeasti kuin saapuikin, eikä kukaan kerkeä reagoimaan paheksuvasti. Otan eteeni toimeentulotukihakemuslomakkeet, etten erottuisi joukosta. Olo on ulkopuolinen. Viereeni istuu nainen täyttämään omaansa. Samalla hän levittää pöydälle kymmenittäin erinäköisiä ja erikokoisia paperilappuja ja pyörittelee niitä yli puoli tuntia ympyröiden tärkeitä tietoja. Hakemusta varten vaaditaan kuitteja, erilaisia sopimuksia ja tositteita kaikista mahdollisista tuloista ja menoista. Hakemista ei ole tehty helpoksi. Perustulomallissa ei vastaavia ongelmia olisi. Tunnelma on alakuloisista ihmisistä huolimatta leppoisa koko aamupäivän. Odotusaulan seurakuntamallisilla puupenkeillä ei häiriköitä istu. Vahtimestaria on uskominen, kun hän sanoo paikan olevan rauhallinen. Toimeentulotuen neuvontapalveluiden asiakkailla on kaikilla kuitenkin oma katuosoite. Asunnottomien sosiaalipalveluiden puolella meininki on kuulemma rauhattomampaa. Paikalle on pitänyt palkata vartijoita ylläpitämään järjestystä. Rahat sekillä Alan jo tehdä lähtöä, kun paikalle saapuu vihainen pariskunta. Nainen on nuori, alle kolmikymppinen, eikä miehelläkään ole ikää juuri enempää. Nainen on meikannut vahvasti ja pukeutunut kireisiin farkkuihin ja korkeakorkoisiin kenkiin. Miehellä on yllään Adidaksen kolmiraitaiset tuulipuvunhousut ja -takki. Vaalean hiuspehkon alta paljastuvat rengaskorvakorut.

Kun nainen vielä asioi tiskillä, mies alkaa puhua itsekseen ja syyttää sosiaalivirastoa: ”Tää on firman vika, kun edellistä päätöstä ei oo purettu. Nyt ne rahat pitää saada sekillä!” Paikalle saapuu myös toinen pariskunta, edellisten tuttavia. Hetken keskusteltuaan jälkimmäisen pariskunnan nainen kiroaa ääneen, koska on unohtanut kuitteja kotiin. Samalla kireäfarkkuinen nainen palaa tiskiltä sekki kädessä ja kaikki neljä poistuvat paikalta, edelleen vihaisina. Poistun paikalta parin tunnin havainnoimisen jälkeen. Jätän lomakkeeni täyttämättöminä pöydälle ja kävelen ulos. Sisään kävelee mies, jolla on yllään aniliinipunaiset farkut, kirkkaan punaiset sukat ja liian pieni pilottitakki.

TOIMEENTULOTUKI Toimeentulotuen avulla turvataan viimesijainen perusturva esimerkiksi työttömyyden aikana. Ennen toimeentulotuen myöntämistä selvitetään mahdollisuudet muihin tulolähteisiin. Toimeentulotuen päätös tehdään kirjallisen hakemuksen perusteella. Päätös perustuu hakijan ja hänen perheensä tulojen ja toimeentulotuessa hyväksyttävien menojen väliseen erotukseen. Toimeentulotukipäätös on saatava seitsemässä arkipäivässä. Toimeentulotuki muodostuu perustoimeentulotuesta ja täydentävästä toimeentulotuesta. Vuonna 2006 toimeentulotukea myönnettiin 226 617 kotitaloudelle ja 358 369 henkilölle. Maamme väestöstä 6,8 prosenttia sai toimeentulotukea. Toimeentulotuen bruttomenot vuonna 2006 olivat 445,8 miljoonaa euroa. Helsingissä toimeentulotuen neuvonta- ja maksatuspisteitä on yhdeksän, mm. Kalliossa, Haagassa ja Itäkeskuksessa.

Policy 3 | 2008

TÄHTITORNIN EPÄKORREKTI Esko Valtaoja saa päivittäin sähköpostin maailmanlopusta huolestuneelta ihmiseltä. Tiedemies haluaa herättää ihmiset ajattelemaan. Mutta se ei tarkoita, että kuntavaaleissa kannattaisi äänestää. TEKSTI: VAPPU KAARENOJA KUVAT: TUOMAS JALAVA

sko Valtaojan olohuoneessa on paljon kirjoja, jotka käsittelevät historiaa, rock-musiikkia, kielitiedettä, kirjallisuutta ja matematiikka. Romaaneja professori ei juuri lue, sillä hänen mielestään totuus on tarua ihmeellisempää.

”Valtio-oppi on yksi niitä harvoja asioita, jotka minua eivät kiinnosta.”

”Kaikenlaista paranormaalia ufoista uskontoon”, mies itse kuvailee kirjahyllyään. Valtaoja kertoo, että hänellä on vaikeuksia nimetä asiaa, josta hän ei olisi kiinnostunut.

Esko Valtaoja oli epäkorrekti Tuomas Enbusken tv-ohjelmassa. Avaruustähtitieteen professori kertoi televisiohaastattelussa, ettei ole koskaan äänestänyt.

Minäpä tiedän mikä muu ei kiinnosta professoria: äänestäminen. Professori paljasti sen telkkarissa.

”Ei kannata äänestää. Siihen on kolme syytä”, sanoo Esko Valtaoja ja syö jaffa-keksin. Keksit Valtaoja on saanut vastineeksi siitä, että on päästänyt Policyn kotiinsa puhuttelemaan häntä epäkorrektien kannanottojen takia. Tieteilijät pidättäytyköön politiikasta

Policy 3 | 2008

Professori Valtaoja on pohjimmiltaan anarkisti. Se on ensimmäinen syy vakaaseen päätökseen pysyä poissa vaaliuurnilta. ”En tosin ole sellai-

nen anarkisti, joka potkii mummoja”, Valtaoja tarkentaa. Valtaoja teki äänestämättäjättämispäätöksensä ennen kuin täytti 18 vuotta. Hänestä on outoa, että kansalaisille on annettu oikeus vaikuttaa kaikkeen mahdolliseen.

”Valtaoja vertaa demokratiaa bussiin, jossa matkustajat äänestävät parhaasta ajoreitistä Maunulaan.” ”Demokratia perustuu mielipiteiden tasa-arvoon, mutta eihän siinä ole paljoa järkeä. Sinä tiedät jostain asioista enemmän kuin minä, ja minä tiedän toisista enemmän kuin sinä. Opetan yleistä suhteellisuusteoriaa, mutta siitä huolimatta pääsemme demokratiassa sanomaan mielipiteemme aivan samoista asioista.” Valtaoja vertaa demokratiaa bussiin, jossa matkustajat äänestävät parhaasta ajoreitistä Maunulaan. ”Kuski koittaa vikistä, että hän tuntee reitin hyvin, mutta kukaan ei kuuntele.” Ihmisten ei siis pitäisi päättää asioista, joista he eivät tiedä mitään. Tähtitieteilijä sanoo voivansa harkita äänestyskoppiin uskaltautumista ainoastaan, jos ydinvoimasta järjestettäisiin kansanäänestys. Toinen syy epäkorrektiin päätökseen on Esko Valtaojan vakaa käsitys siitä, ettei tieteilijöiden tulisi sekaantua politiikkaan. ”Kuinka voi uskoa asiantuntijan mielipiteeseen, jos heti nimen perässä lukee sulkeiden sisällä kok. tai vas.?” Tieteen populisti Nekin jotka eivät ymmärrä yleistä suhteellisuusteoriaa, tunnistavat kaljun ja tuuheapartaisen avaruustähtitieteen asiantuntijan. Esko Valtaoja tunnetaan taitavana tieteen popularisoijana. Paitsi että hän on yksi Suomen viitatuimmista tähtitieteilijöistä, hän on myös yksi Suomen haastatelluimmista tähtitieteilijöistä. Jos toimittajat haluavat haastateltavan avaruutta käsittelevään juttuun, soitetaan Valtaojalle. Cernin hiukkaskiihdyttimen valmistuminen on saanut puhelimen soimaan tavallistakin useammin. Valtaojan kirjoittaman tietokirjatrilogian nous-

Esko Valtaoja • • • • • • •

Esko Valtaoja on omien sanojensa mukaan ”tutkija, kirjailija ja varttijulkku”. Avaruustähtitieteen professori Turun yliopistossa. Kotoisin Lapista. Kiinnostui jo alle 10-vuotiaana tähtitieteestä. Asuu osan viikosta Helsingissä galleristina työskentelevän vaimonsa kanssa, osan viikosta asuu Turussa. Voitti vuonna 2002 Tieto-Finlandian kirjallaan Kotona maailmankaikkeudessa. Julkaissut yhdessä Tampereen piispan kanssa teoksen Nurkkaan ajettu Jumala.

tua yleisömenestykseksi toimittajat ovat alkaneet tehdä miehestä myös henkilöjuttuja. Naljailua kahvipöydässä ”Teen varsinaista tutkimustyötäni Tuorlan observatoriossa Turussa. Siellä kollegat pilkkaavat minua iloisesti, että sähän olit Anna-lehdessä”, Valtaoja kertoo. Anna-lehti haastatteli Esko Valtaojaa Mies puhuu naisesta -palstalleen. Jutussa Valtaoja kertoo muun muassa avioeronsa tuskallisuudesta. Eikö vääränlainen julkisuus kolhi asiantuntijan uskottavuutta poliittisia kannanottoja pahemmin? ”Senkin ajan mikä minulla menee haastatteluiden antamiseen, voisin tietysti käyttää tieteelliseen tutkimukseen. Mutta yliopiston kolmas tehtävä on yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja kansan valistus”, Valtaoja toteaa. Professoria ei haittaa maine tieteen popularisoijana. ”Ryhdyin kirjoittamaan ensimmäistä kirjaani, koska ihmiset eivät vielä tiedä kuinka paljon me tiedämme. Haluan haastaa ihmisiä ajattelemaan itse.”

Nibiru ei hirvitä Esko Valtaoja kertoo saavansa päivittäin ainakin yhden sähköpostin huolestuneelta kansalaiselta, joka kysyy tuleeko maailmanloppu tosiaan vuonna 2012. ”Vuonna 2012 mayaintiaanien syklinen kalenteri alkaa alusta, ja sen takia jotkut pelkäävät maailmanloppua. Viime aikoina ihmisiä on sen sijaan huolestuttanut ulkoavaruudesta mukamas maapalloa lähestyvä Nibiru-planeetta.” Valtaoja kertoo pyrkivänsä vastaamaan kaikille huolestuneille kirjoittajille, että ei ole syytä huoleen. ”Minä voin henkilökohtaisesti taata, että maailmanloppu ei tule meidän elinaikanamme”, Valtaoja sanoo lempeästi. Esko Valtaojan mielestä pahin maapalloa tällä hetkellä uhkaava vaara on ilmastonmuutos. Sitäkin enemmän hän on kuitenkin huolissaan tietämättömyydestä. Tietämättömyyden takia Esko Valtaoja kieltäytyy äänestämästä. ”Kyllä jokaisen pitäisi pitää turpa kiinni, jos ei asiasta tiedä,” Valtaoja napauttaa.

Policy 3 | 2008

Poliitikonalut palvelutalossa Sunnuntaina järjestettävissä kuntavaaleissa valitaan jälleen, ketkä päättävät kotikuntamme asioista seuraavat neljä vuotta. Ne ovat siitä mielenkiintoiset, että ehdokkaaksi asettumisessa ei ole suurta kynnystä, ja siten listat täyttyvät monin paikoin hyvinkin erilaisista ja eri-ikäisistä ihmisistä. TEKSTI: SAMPO PUUKKO KUVAT: JONI KARJALAINEN

ampin palvelukeskuksen oven takana odottaa Helsingin vanhin ehdokas, 82-vuotias lauttasaarelainen Martta Sartemo.

Alun perin Suonenjoelta kotoisin oleva ison talon tytär muutti aikanaan Helsinkiin kosmetologia-alan töiden perässä. 1940-luvulla hän oli mukana kiertävässä teatteriryhmässä. Nyt Sartemo on Kampin palvelutalon pr-emäntä ja ehdoilla kuntavaaleissa. Hän suostui ehdokkaaksi, kun keskusta pyysi häntä listalleen. Kun kävelemme palvelutalon alakerran poikki, nainen kertoo innoissaan palvelutalon viikoittaisista lauluilloista ja tansseista.

Policy 3 | 2008

Oppitunneilta vaalitaistoon

Nuoret ja vanhat, yhdes ylös kasvaa

Kanssani Sartemoa on tullut tapaamaan 18vuotias Sibelius-lukion abiturientti Esko Mattila. Hän on myös ehdolla kunnallisvaaleissa. Sitoutumattomana ehdokkaana Mattilalla on ollut vaikeuksia saada tunnuksia vaalikoneisiin.

Vaalien seniorin ja juniorin yhteishaastattelua varten on varattu huone palvelutalosta. Ehdokkaat istuvat kiltisti pitkän huoneen pitkän pöytärivin päähän.

Esko Mattila on asunut koko ikänsä Helsingissä. Hän kiinnostui yhteiskunnallisiin asioihin vaikuttamisesta lukion yhteiskuntaopin tunneilla. Kavereidensa kanssa keskusteltuaan muusikko päätti itse perustaa valitsijamiesyhdistyksen ja lähteä sitoutumattomana yrittämään vaaleihin. Vuosaarelainen Mattila on kuntavaalien nuorin ehdokas, Sartemo on vanhin. Varsin erilaisista lähtökohdistaan huolimatta heillä on myös yhdistäviä tekijöitä: molemmat ovat laulaneet helsinkiläisissä kuoroissa ja toisaalta myös kuntavaaliehdokkuus on molemmille ensimmäinen.

Vaikka kahdella haastateltavalla ei ole yhteisiä sukupolvikokemuksia, yhteinen sävel löytyy heti. Sartemo avaa pelin yllättäen ilmoittamalla tärkeimmän tavoitteensa olevan nuoret vastaan vanhat -vastakkainasettelun poistaminen. ”Ovathan nuoret ja vanhat ennenkin tulleet toimeen keskenään”, Sartemo juttelee. Sartemon mielestään nuorille tulisi olla Helsingissä oleskelupaikka, jonne myös vanhat voisivat tulla; nuoret puolestaan voisivat tulla viettämään enemmän aikaa vanhusten kanssa. Keinotekoinen vastakkainasettelu purkautuisi ja yh-

teisöllisyys palaisi takaisin nyky-yhteiskuntaan.

telussa tunteet eivät tosiaan kuumene.

Mattila on yhtä mieltä siitä, että Helsinkiin pitää saada lisää nuorisotiloja. Hänen mielestään Sartemon toive nuorten ja vanhusten välisen yhteistyön ja vuorovaikutuksen lisäämisestä ei ole lainkaan huono.

Kumpikin ehdokkaista olisi valmis laskemaan kuntavaalien äänestysikärajaa. Molempien mielestä 16-vuotiaat ovat jo tarpeeksi kypsiä äänestämään. Mattila huomauttaa, että ”on hyvä opettaa ihmiset äänestämään aiemmin”.

Abiturientti ilmoittaa kantavansa huolta huoltosuhteen muuttumisesta. Joko vastakkainasettelu nuorimman ja vanhimman ehdokkaan välillä ohjaa myös keskustelua, tai sitten molemmat ovat varsin yhteistyökykyisiä poliitikonalkuja.

Pientä erimielisyyttä syntyy vihdoin, kun alamme keskustella kuntaliitoksista. Sartemo olisi valmis liittämään Espoon, Vantaan ja Kauniaisen Helsinkiin, mutta Mattila puolustaa näiden kuntien itsenäisyyttä.

Aatteita, autottomuutta ja asuntoja Kuin yhdestä suusta ehdokkaat listaavat epäkohdiksi Helsingissä terveydenhuollon palvelut sekä kunnallisen terveydenhuoltojärjestelmän byrokraattisuuden. Keskustan iäkkään naisehdokkaan ja urbaanin abiturienttimiehen keskus-

Ehdokkaat käyttävät puheenvuoroja myös ikätovereidensa etujen puolesta puhumiseen. Martta Sartemo on huolissaan vanhusten toimeentulosta. Hän vaatii ilmaista joukkoliikennettä ja kuntoutuspalveluita, kuten uimahalli- ja jumppakäyntejä eläkeläisille.

miota nuorten hyvinvointiin ja pienentää opetusryhmien kokoja erityisesti kielissä ja matematiikassa. Entä mitä ehdokkaat tekisivät opiskelijoiden hyväksi? Molemmilla on kysymykseen selvä vastaus: lisää edullisia asuntoja Helsinkiin purkamaan opiskelijoiden asuntohuolia! Haastattelun aikana alakerran biljardipöydät ovat keränneet pelaajia ja katselijoita. Sartemo sulautuu joukkoon, pellavapäisellä abiturientilla on vielä matkaa biljardipöytien ääreen. Kaksikko todistaa, ettei tarvitse olla ammattipoliitikko lähteäkseen ehdolle vaaleissa – halu vaikuttaa riittää.

Abiturientti vastaavasti haluaa kiinnittää huo-

Policy 3 | 2008

TEKSTI JA KUVA: CHARLOTTA FALENIUS

Eliitti ei enää naura murteille Pariisin ydinkeskustassa, hienostoliikkeiden kupeessa sijaitsevan Sciences Pon käytävillä on hyvin erinäköistä kuin muutama vuosi sitten. Useista eri kansallisuuksista koostuva eläväinen oppilasjoukko kertoo arvostetussa koulussa tapahtuneesta muutoksesta.

ciences Possa on koulutettu muun muassa Jacques Chirac ja Ségolène Royal. Huippupolitiikkojen ponnahduslautaa leimasi 90-luvun puoliväliin asti Ranskan korkeakoulujärjestelmälle ominainen sulkeutuneisuus. Viime vuosina koulu on uudistanut itseään päättäväisesti.

Monien mielestä muutoksen takana on Richard Descoings, vuonna 1997 virkaan astunut rehtori. Koulu määrittelee itsensä nykyään Ranskan korkeakoulujärjestelmän taitekohtaan, Grandes Ecoles -korkeakoulujen ja tavallisten yliopistojen välimaastoon. Rehtorin mielestä Sciences Po on uusi suunnannäyttäjä järjestelmässä, joka on pitkään uusintanut eliittiä.

tiohin on vaativaa. Eliitin seulominen alkaa jo lukiossa, josta vain parhailla keskiarvoilla pääsee valmistaville luokille. Valmistavien luokkien 2–3 vuotta kestävä koulutus avaa nokkelimmille ovet ruusuisen tulevaisuuden työelämässä takaaviin oppilaitoksiin, kuten humanisteja kouluttavaan Ecole Normale Supérieureen, tekniikan huippukorkeakouluun Ecole Polytechniqueen tai Sciences Pohon. Eliittiyliopistojen vastapaino ovat tavalliset yliopistot, joihin ei ole sisäänpääsykokeita. Tilastot kertovat karua kieltä järjestelmän kahtiajaosta: noin puolet tavallisissa yliopistoissa kandidaatinopinnon aloittaneista opiskelijoista ei pääse opinnoissaan ensimmäistä vuotta pidemmälle.

Aika tarkistaa pääsykokeita Sisäänpääsy Ranskan Grandes Ecoles -instituu-

Tutkinnon suorittaneille puolestaan ei ole tarpeeksi työpaikkoja. Ranskan hierarkkinen jär-

jestelmä tuottaa työmarkkinoille kahden kerroksen väkeä. Sosiologi Pierre Bourdieu kirjoitti vuonna 1989 Ranskan eliitin uusintavan itseään siten, että se legitimoi olemassaoloaan koulutuksen avulla. Tilanne on patistanut eliittiyliopistoja kuten Sciences Pota tarkistamaan sisäänpääsykokeitaan. Eliitin ja neutraaliksi oletetun opetusjärjestelmän kulttuurit ovat lähellä toisiaan. Sen takia järjestelmä seuloo yhtenäisen oppilasmateriaalin eliittiyliopistoihin, kansakunnan kaapin päälle. Ranskan korkeakoulutuksen jäykkyys ilmenee yllättävän selvinä rajoina eri sosiaaliluokkien koulutustasojen välillä.

Positiivinen syrjintä

Kulttuurierojen ja kielimuurien ylittämistä

Uusi ilme, uudet kujeet?

Sciences Po otti suuren kansainvälisen mediajulkisuuden saattelemana vuonna 2001 käyttöön positiivisen syrjinnän: 17 lähiökoulujen oppilasta aloitti yliopistotaipaleensa mukautettujen pääsykokeiden jälkeen.

EU- ja Affaires Publiques- opintokokonaisuuksista vastaavan Karim Amellalin mukaan englanninkielisen opetuksen lisääminen on ainoa todellinen keino kansainvälisen kilpailukyvyn saavuttamiseksi: ”Menestystä ei saavuteta linnoittautumalla yksinäiseksi saarekkeeksi”.

Kun Sciences Pon oppilaat palasivat tammikuussa 2008 opintojensa pariin, heitä odotti Rue St. Guillaumen varrella pintaremontoitu koulurakennus, jonka sisäänkäynnin eteen oli ripustettu punaiset, koulun nimeä ja uutta logoa kantavat liput. Opiskelijat hämmästelivät koulun uutta ilmettä spekuloiden samalla muutoksen merkitystä.

Ensimmäiset kokeiluun osallistuneet valmistuivat Science Posta vuonna 2006. Aloitetta pidettiin onnistuneena. Sen jälkeen toivottiin lisää keinoja, jotka edesauttaisivat oppilaiden valitsemista motivaation ja potentiaalin eikä kulttuurisen sopivuuden perusteella. Muutos Sciences Possa on selvä: viidennen vuoden opiskelijat kertovat, kuinka vielä heidän yliopistouransa alussa stereotyyppiseksi oppilaaksi miellettiin pukuun sonnustautunut uraohjus. Esitelmien jälkeen Ranskan eteläosista kotoisin olevan oppilaan erilaista murretta saatettiin hämmästellä. Enää kilpailukykyä ei etsitä eristämällä koulua yhtenäisen eliitin kulkureitiksi. Nyt korostetaan kansainvälistymistä. Koulu panostaa vaihto-ohjelmiin sekä kaksoistutkintoihin London School of Economicsin ja Columbia Universityn kaltaisten huippuyliopistojen kanssa.

Edistysaskeleita ovatkin laajentunut englanninkielinen kurssivalikoimaa sekä osittain kaksikielinen International Security -opintokokonaisuus. Ulkomaalaisille hakijoille vaikean ranskalaisen pääsykokeen rinnalle on perustettu ”procédure internationale”. Nykyään kolmannes koulun reilusta 2000 oppilaasta on ulkomaalaisia. Kuinka monikulttuurinen opiskelijajoukko sitten integroidaan ranskalaisen opiskelijakulttuurin ja Science Pon opetustapoihin? Tiukka ranskalainen arvosteluasteikko, esiintymistaitoa korostavat konferenssit ja lukiomainen valvonta saattavat aiheuttaa hämmennystä. Kuinka kansainvälisen oppilaan tulisi selittää omalle yliopistolleen tai potentiaalisille työnantajilleen, ettei arvosana 12/20 vastaa yksikantaan amerikkalaisen asteikon D:tä?

Herkullisia tyhmyyksiä

elaan lukiossa kirjoittamiani äidinkielen aineita ja minua alkaa hävettää. Kirjoitushetkellä kuvittelin luovani tosi hyvää matskua, mutta 16-vuotiaana syvällisiltä tuntuneet yhteiskunnalliset avautumiset tuntuvat nyt lapsellisilta. ”Joo, sama fiilis. Hieman yksinkertaisiltahan omat aineet nyt tuntuvat”, kertoo kolmannen vuoden valtio-opin opiskelija Antti Kirkkala. Hän kahlasi läpi lukiossa kirjoittamansa aineet ja antoi yhden niistä julkaistavaksi. ”Huh. En muistanutkaan kirjoittaneeni aivan näin poleemista kapitalismin ylistystä jo lukion ensimmäisenä vuonna”, Kirkkala kommentoi ainettaan Sananvapaus mainosten käsissä? seitsemän vuotta sen kirjoittamisen jälkeen. ”Mukana on tahallista kärjistämistä. Aineistoaineista oli vaikea lypsää hyviä pisteitä, jos ei lietsonut itseään vimmaiseen hyökkäykseen ai-

neiston kirjoittajan näkökulmia vastaan”, Kirkkala muistelee. Kerran viikossa hymyilyttää Olarin lukiossa opettanut äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori Ale Toijonen muistaa entisen oppilaansa: ”Kirkkala? Muistan kyllä hänet. Kerro Antille terveisiä.” Toijonen rauhoittelee lukioaikaisia tekeleitään häpeäviä: hänen mukaansa opettajat eivät räkätä oppilaidensa sydänverellä kirjoittamille teksteille kollegoiden kanssa. ”Kyllähän lukion ekaluokkalaiset ovat yleensä vielä aika lapsekkaita. Mutta heidän aineitaan luetaankin ykkösluokkalaissilmälaseilla”, lehtori kertoo. Toijonen kuitenkin myöntää aineissa olevan välillä niin herkullisia tyhmyyksiä, ettei niitä voi lukea vakavalla naamalla. ”Sanotaanko, että kerran viikossa jokin aine hymyilyttää.”

Uuden ilmeen takana oleva rehtori Descoings korostaa blogissaan, että muutos ilmentää Sciences Pon identiteettiä itsenäisenä, omat ratkaisunsa tekevänä huippuyliopistona, jonka tarkoituksena on ennen kaikkea pärjätä kansainvälisessä kilpailussa. Aika näyttää kuinka Science Po onnistuu hyvin alkaneessa projektissaan. Alku näyttää lupaavalta. Vaikka monet koulun uudistukset kuten positiivinen syrjintä ovat saaneet osakseen kritiikkiä, ovat useat Grandes Ecoles -yliopistot seuranneet Science Pon esimerkkiä.

Kirjoittaja oli lukuvuoden 2007–2008 opiskelijavaihdossa Science Possa.

TEKSTI: VAPPU KAARENOJA

Kapulakieli opetellaan yliopistossa Nuorten lukiolaisten kirjoitukset ovat toisinaan lapsellisia, mutta Ale Toijosen mukaan niitä lukiessa ei tarvitse kurtistella kulmia kapulakielelle. ”Yleensä oppilaat kirjoittavat tosi hyvin. Kapulakieli opitaan yliopistolla.” Yliopistossa kehittyy analyyttisyys ja yleissivistys, mutta monen olisi syytä hävetä yliopistossa kirjoittamiaan esseitä enemmän kuin naiiveja lukioaineita. Preferoinnista, konstruktoinnista, resurssien puitteissa tekemisestä ja substanssista puhuminen luo me-henkeä tieteenalan sisälle. ”Oikeasti asioista perillä oleva keksii suomenkielisen vastineen sivistyssanalle. Ei turhien termien käyttö kovin tyylikkäältä vaikuta.” Antti Kirkkalan lukioaine seuraavalla sivulla.

Policy 3 | 2008

Lukioaineeni

Sananvapaus mainosten käsissä?

(2.12.2002, Antti Kirkkala 1A)

Kaupallisella mainostamisella on nyky-yhteiskunnassamme kiistämätön asema: kotona sen eri muodot tulvivat postilaatikosta, radiosta, televisiosta, puhelimesta; työmatkalla mainoksia näkee väistämättä teiden varsilla; sanomalehdet, aikakauslehdet ja sarjakuvat ovat niitä täynnä. Mainostajat rahoittavat suurta osaa mediasta, mutta onko se pelkästään hyvä asia? Jaan Kaplinski, virolainen kirjailija, esittää Yliopistolehden numerossa 18/1997 vahvaa kritiikkiä mainontaa kohtaan. Hänen mukaansa mainos on kuin propagandaa, joka esittää yksipuolisen hyvän kuvan itsestään eikä vetoa älyyn vaan tunteisiin. Hän väittää, että mainostajilla on luja ote lehdistöstä, koska mikään lehti ei pysty elämään ilman mainosten tarjoamaa taloudellista tukea. Tästä johtuen mainostajat pystyisivät jopa säätelemään lehden sisältöä. Mielestäni Kaplinskilla on ollut tätä artikkeliaan kirjoittaessaan hieman yksipuolinen käsitys mainonnasta. Hän on sortunut täysin samaan mustavalkoiseen linjaan kuin arvostelemansa mainokset. Kaplinski ei ota kirjoituksessaan esiin mitään mainostamisen hyviä puolia. Hän unohtaa kokonaan, että kaikkien pienlehtien ylipäätään julkaisemisen mahdollistavat nämä samaiset ”sananvapautemme vievät” mainokset. Esimerkiksi Suomessa joukkoliikennevälineissä ilmaiseksi jaettava Metro-lehti rahoittaa toimintansa kokonaan mainoksilla. Tietysti mitä huonommin taloudellisesti jollakin lehdellä menee, sitä enemmän se janoaa mainoksien perään ja voi olla jopa valmis muuttamaan sisältöään tulevaisuutensa turvaamiseksi. Kaplinski toteaa vielä, että mainosten takia lehtiä on vain rikkaille, menestyville ja kauniille, eikä tavallisille, köyhille ihmisille. Mutta tätähän se kapitalismi on, lehtiä myydään niille jotka niitä ostavat. Miksi siis suunnata tuotteensa ihmisille, jotka eivät sitä halua? Varmasti jokaiselle löytyy jostain mieluisa lehti, ja yhtä varmasti kaikille eivät kaikki lehdet sovi. Mielestäni tämä on ennen kaikkea valinnanvapautta eikä niinkään minkäänlaista rajoittamista. Länsimaiseen kauppatalouteen kuuluvat siis mainokset aivan yhtä kiinteästi kuin potkuri kuuluu laivaan. Tuotteiden hintojen laskua nopeuttaa yritysten välinen kova kilpailu. Jokainen yrittää saada äänensä esiin – syydetään valtavia rahasummia mainontaan, jotta saadaan ihmisille hyvä kuva omasta tuotteesta; yritetään saada heidät muistamaan juuri oma tuote kilpailijoiden seasta. Kapitalismi käyttää ennen kaikkea ihmisten ahneutta hyväkseen: koska kauppias haluaa rahaa, hänen on tehtävä parempia tuotteita kuin kilpailijansa. Parhaimmillaan tästä järjestelmästä on suunnaton hyöty tavalliselle kuluttajalle. Mutta johonkin on vedettävä raja. Mainoksille ei saa antaa monopolia maailmasta. Valtioiden on tarkkailtava, etteivät mitkään mainostajat pääse missään vaiheessa vaikuttamaan sen enempää uutisointiin kuin valtion päätöksentekoonkaan. Yhdysvalloissa yrityksillä onkin huomattava osuus vaaleissa: ei ollut yllätys, ettei suurten teollisuusyhtiöiden tukema George W. Bush hyväksynyt saastepäästöjä rajoittavaa Kioto-sopimusta. Kehittyneen koulutuksen ja informaatiotekniikan ansiosta mainonnalla ei voi ikinä olla propagandaan verrattavaa vaikutusta, ainakaan länsimaisissa sivistysvaltioissa: paras puolustus mainoksia vastaan on hyvä yleistieto. Opettajan arvio: 90 pistettä. Tämähän on loistava: ajatusta on helppo seurata, ja otat esiin tuoreita näkökulmia.

Policy 3 | 2008

TEKSTI: VAPPU KAARENOJA KUVAT: ESSI HUOTARI

KA U P U N K I R A K KA U DE N HITTI Viimeistään Alppipuiston kaupunkifestivaalien jälkeen kaikki puhuivat We Love Helsingistä. Helsinki rakastaa Timo Santalan kavereineen järjestämiä retrobileitä.

Policy 3 | 2008

uhannuksena Kuudennelle linjalle jonotti monen sadan metrin letka kukkamekkoihin pukeutuneita tyttöjä ja henkseleitään paukuttavia hattupäisiä poikia. Juhannustanssien jälkeen järjestettiin Redrumissa Kotihipat, joissa juhli reilut 700.

lokuvaajana. Hän on kuudetta vuotta yliopistossa kirjoilla Latinalaisen Amerikan tutkimuksen opiskelijana.

Tytöt alkoivat sovitella mekkoja seuraaviin retrobileisiin: Syystansseihin olivat tulossa jo ihan kaikki. Kaikki halusivat tanssia valssia Olavi Virran, Laila Kinnusen, Annikki Tähden ja Reino Helismaan kappaleiden tahtiin.

Kauluspaitoja ja kukkamekkoja

Retrotanssit vapaaehtoisvoimin

”Tytöt olivat laittautuneet uskomattoman kauniiksi. Juhannuksena huomattiin, että ihmiset tykkäävät pukeutua ja että perinteinen suomalainen musiikki kiinnostaa. Ja miksei kiinnostaisi. Ne ovat hienoja lauluja ja hienoja sovituksia,” Santala toteaa.

Useimmille We Love Helsinki on yhtä kuin hyvät bileet. Ennen bileitä oli kuitenkin lehti. ”Halusin aloittaa nettilehden Helsingin tapahtumista ja ihmisistä. Viime toukokuussa ryhdyin houkuttelemaan siihen väkeä”, kertoo yhteisön perustaja Timo Santala. ”Bilehomma alkoi, kun mietin mitä itse haluan tehdä juhannuksena. Siitä keksin iskelmäbileet, joissa on lavatanssimeininkiä.” Dj:n töitä tekevä Santala oli ennen Juhannustanssejakin pitänyt klubeja kutosella. Hänellä oli siellä vakioklubi. Kun vakioklubipäivä osui juhannukseksi, syntyi ajatus retrotansseista. Santala päätti järjestää Juhannustanssit yhdessä noin 50-henkisen We Love Helsinki -porukan kanssa. ”Nimi We Love Helsinki kertoo, mistä on kysymys. Halusin, että tämä on porukka, yhteisö. Kerromme Helsingistä tarinoita. Meitä yhdistää se, että me rakastetaan Helsinkiä”, Santala sanoo. ”Vaikka juhlien järjestämisessä 90 prosenttia vastuusta on minulla, ihmiset tuntevat olevansa osa jotain suurempaa kokonaisuutta. Haluan tehdä niin hyvän porukan, että ihmiset haluavat tehdä tätä yhdessä.” Ennen kaikkea dj Timo Santala on todella cool tyyppi. Hän on mukava, pukeutuu älyttömän tyylikkäästi, järjestää supersuosittuja bileitä ja on kaiken kukkuraksi dj. Santala muutti 11 vuotta sitten Lappeenrannasta Helsinkiin lukioon. Nyt 27-vuotias Santala on ”yksityinen elinkeinoharjoittaja”. Hän työskentelee dj:nä, tapahtumatuottajana, klubipromoottorina, freelance-toimittajana ja -va-

”En oikein osaa sanoa, mikä on päähommani. Ehkä olen ennen kaikkea dj.”

Retroilu yökerhossa upposi nuorisoon. Väki villiintyi iskelmäklassikoista ja rakasti pukeutua tansseihin.

Miehen mukaan iskelmän uudesta tulemisesta on ollut merkkejä. Ihmiset kaipaavat vaihtelua muoviselle ja tehotuotetulle musiikille. Retrotansseissa musiikkia ei miksata. Kappaleiden välissä on tauko, jonka aikana mennään hakemaan tanssipari. ”Normaalilla klubilla on useimmiten perusperjantaikännimeininki. Mielestäni esimerkiksi Juhannustansseissa oli toisenlainen tunnelma. Niiden jälkeen hymyilytti vielä seuraavakin viikko.” Syystansseissakin tunnelma oli kieltämättä herttainen, kun We Love Helsinki -porukka jakoi jonossa värjötteleville kuumaa mehua. Bileet pyhäpäivinä Suosiosta huolimatta tapahtumat eivät toistaiseksi ole tuottaneet merkittävää voittoa järjestäjille. ”Esimerkiksi kaupunkifestareilla kävi 2000– 3000 ihmistä. Niistä ei kukaan saanut voittoa. Dj-piknikin jälkeen siivosimme yhdessä koko Alppipuiston.” ”Mielestäni ihmiset alistuvat nykyään liian helposti sellaiseen ajatteluun, että ei me muka voida tehdä mitään, kun ei ole rahaa.” Seuraavat tanssit pidetään uudenvuodenaattona. Ensi vuonna juhlitaan myös ystävänpäivänä, pääsiäisenä, vappuna ja helluntaina. We Love Helsinki -bileitä aiotaan järjestää suomalaisten kalenteripyhien rytmissä. ”Ei siihen voi kyllästyä, että jossain juhlissa on hauskaa.”

Policy 3 | 2008

TEKSTI: VAPPU KAARENOJA KUVA: JONI KARJALAINEN

Pieleen meni Voi vitun vitun vittu! Heittikö tää saatanan runkkari mut taas ulos?! Nyt vitun äpärä! Webmail ei taaskaan toimi. Kämppikseni kiroilee julkeasti ja tilanne uhkaa eskaloitua hyvin vakavaksi. Läppäri on vaarassa lentää ulos ikkunasta. Helsingin yliopiston tietohallintojohtaja Ilkka Siissalo, miten tähän on tultu? Miksi vanha hyvä sähköpostiohjelma vaihdettiin surkeaan uudistuneeseen webmailiin? ”Vanha webmail oli ikivanha, se oli tietoturvallisuusriski. Se olisi itse asiassa pitänyt vaihtaa uuteen jo aikoja sitten”, perustelee Siissalo. Vanha sähköpostiohjelma poistui käytöstä elokuun lopussa. ”Uusi webmail on edeltäjäänsä monipuolisempi ja käytettävämpi”, lupailtiin tietotekniikkaosaston sivulla. Katin kontit. Uudistusta seurasi pitkä käyttökatko sähköpostiohjelmassa. Virallisen käyttökatkonkaan jälkeen ohjelma ei päästänyt käyttäjää lukemaan sähköpostejaan. Vanha kunnon hyvien aikojen webmail.

”Kun käyttäjä ottaa uuden webmail-version ensimmäisen kerran käyttöön, ohjelma käynnistää niin sanotun konversioajon. Uutta versiota testattiin hyvin paljon kevään aikana. Kukaan ei kuitenkaan ollut hoksannut, että konversioajojen käynnistyessä kaikilla yhtä aikaa palvelimelle tulee liikaa kuormitusta”, selittää Siissalo ongelman syytä. Tietotekniikkaosasto ruoskii itseään Tietotekniikkaosastolle on annettava tunnustusta siitä, että ainakin siellä reilusti myönnetään webmail-päivityksen epäonnistuminen. ”Siinä meni monta juttua huonosti. Tiedottaminenkaan ei toiminut siinä tilanteessa”, Ilkka Siissalo pahoittelee. Kuulostaa siltä, että Siissalo on saanut kylliksi nalkutusta ja kärttyisiä puhelinsoittoja osakseen. ”Käyttöönotto olisi pitänyt tehdä hiljaisena kesäaikana. Jotain oli kuitenkin tehtävä, koska vanhaan versioon ei ollut tukeakaan saata-

Policy 3 | 2008

villa.” Helsingin yliopiston tietotekniikkaosaston tietotekniikkapäällikkö Minna Harjuniemi, opiskelijat kiroavat webmail-uudistusta. ”Aika selväähän se on, että uudistus meni pieleen. Ei se ketään ilahduttanut. Suurinta osaa helppareista koko soppa harmittaa aivan mielettömästi. Hölmöhän olisin, jos vähättelisin ongelmaa”, Harjuniemi toteaa reippaasti.

Webmailissa on muitakin käsittämättömiä sanoja kuin ”merkitse jatkoksi”. Ainakaan ”keskustelusäie” ei ole oikea sana. Sijamuodoille näytetään keskisormea, kun käyttäjälle tarjotaan mahdollisuutta joko merkitä viesti ”harmittomana” tai ”roskapostina”. Harjuniemi kertoo sähköpostin perustuvan ”avoimen koodin horde-projektiin”. Washingtonin yliopistossa kehitettyä hordea on suomennettu vapaaehtoisvoimin, mistä johtuvat webmailin ontuvat suomennokset.

Keskustelusäie ja mystinen horde Paitsi käyttökatkoilla, uusi webmail raivostutti kadottamalla sähköposteja, osoitekirjoja, kalenterimerkintöjä ja mylläämällä vaivalla säädettyjä roskapostisuodattimia. Viestien päivämäärät sekoilivat, eikä viestejä voinut merkata tärkeiksi. ”Itse asiassa toiminto on yhä olemassa. Viestin saa merkattua tärkeäksi, mutta pitää valita kohta merkitse jatkoksi”, Minna Harjuniemi paljastaa. Hänen mukaansa myös inboxin värejä voi muuttaa mieleisekseen asetuksia ropeloimalla.

Onko uudessa webmailissa mitään hyvää verrattuna vanhaan? ”No ainakin tietoturva. Ja se on aika iso asia”. Harjuniemen mukaan ongelmia korjataan sitä mukaa, kun niitä ilmenee. Tekeillä on myös käyttöopas uuteen webmailiin. ”Ja kyllä meidän porukka sitä uudistusta ihan tosissaan teki. Aivan varmasti joka ainoaa hatuttaa, tämä oli vähän kunniakysymyskin.”

KOLUMNI & KLIXIN KORVAT

ISÄ MITRO

Quo vadis? Minne olet menossa, Suomi? Ulkoministeriön päätös koota erityinen Suomibrändikomitea herätti monenlaisia mielipiteitä. Terve kansakunta ja sen terve itsetunto voi perustua yksin ja vain sen kansalaisten kasvojen välittämiin ilmeisiin ja niiden taakse kätkeytyviin tunteisiin. Suomi riisuttiin alasti yhdessä päivässä jo kolmannen kerran neljän vuoden sisällä. Raskaan rautaisen työn raatajan mainetta kantanut kansa sai hetkessä uuden brändin. Nyt se tunnetaan maailmalla keskenkasvuisten, mieleltään järkkyneitten nuorten miesten teurastamona. Itseänsä yli-ihmisinä pitävät nuorukaiset toteuttavat käytännössä kaiken sen helvetillisen infernaalin, johon heavyrockbändit pystyvät rekvisiitallaan vain viittaamaan. Ehkä nukkevauvan räjäyttäminen lastenvaunussa kesken konserttia on hauskaa katsottavaa, mutta miltä tuntuu oikea joukkomurha, verilöyly ja teurastus! Oh, my Lord!

Minä olin menossa tiistaina 23. syyskuuta puhumaan 300 helsinkiläiselle vireälle vanhukselle mielen eheydestä. Sodan käynyt sukupolvi oli nähnyt kasvoista kasvoihin mielettömyyden todelliset hirviöt ja ehkäpä juuri siksi he ovat osanneet arvostaa itseään ja kunnioittaa myös kanssaihmisiään.

Mitä me haluamme muistaa, vai haluammeko vain unohtaa? Uskallammeko katsoa peiliin? Joka tapauksessa nuo kolme onnetonta nuorta miestä kertovat meistä aika paljon kaikenlaista kaiken muun brändäilyn ohella.

Iltapäivällä olin menossa kahden lahjakkaan naisjohtajan kanssa erään suuryrityksen henkilöstölehden haastateltavaksi teemasta vastuullisuus. Itse hätkähdin sitä, että kaikki se, mitä minulla oli ollut etukäteen mielessä lausua mielen eheydestä ja vastuullisuuden teemasta, korreloitui siihen mielettömään anarkiaan ja terroriin, joka oli käynyt toteen jälleen kerran juuri tuona päivänä. Minä siis periaatteessa tiesin tai ainakin vaistosin, minne olin tuona kohtalokkaana päivänä menossa, koska en ollut voinut unohtaa, mitä tapahtui vajaa vuosi sitten ja pari vuotta sitä ennen, mutta tiedämmekö me kansakuntana, minne me olemme menossa?

KLIXIN KORVAT

KUVA: JOUNI HO

PIA

- Älä pelleile! Laitoksemme fundamentit ovat vahvat. Näin absoluuttinen tasa-arvo jättää jenkkien pressanvaalien asetelmat kakkoseksi.

- Tänä vuonna laitoksellamme on tasa-arvo huipussaan. VOOn fuksien sukupuolijakauma on melkeinpä tarkalleen puolet ja puolet. - Huolestuttavaa. Ostin juuri uudet pillifarkutkin tuoreiden mappilaistyttöjen metsästystä ajatellen. Puunhalaajaneitojen pienenevä kanta saattaa johtaa pettymykselliseen syksyyn VOOn pick-up artisteille.

- Paskanvitut vahvat fundamentit. Naisten määrä laitoksellahan on pienentynyt ja Palinin hölmöys tuskin antaa aihetta domppa-pullojen poksauttelulle edes tiukimmissa feministipiireissä. Naisen tytärhän meinasi aiheuttaa ensimmäisen skandaalin reilussa päivässä Palinin valinnan jälkeen. - Tasa-arvoa yhtä kaikki. Tyttären teiniraskaus oli varmaankin paha paikka republikaaneille. Tuollainen lätkäpoikien kuksiminen ei taida oikein sopia valistuneille kristityille. - Teiniraskaus? Tarkoitin tietenkin tyttären nimen paljastumisen aiheuttamaa skandaalia. Miten juntti pitää olla, että antaa lapselleen nimeksi Bristol! Muiden lapsien nimet olivat tässä tämän päivän Metrossa. - Luuletko saavasi mappilaisfuksia tuolla asenteella?

- Puraisehan tätä: Track, Willow, Piper ja Trig. - Kauhistuttavaa piittaamattomuutta lasten hyvinvoinnista. - Ensimmäiset Obama ’08 -paidat on bongattu Klixillä jo viime keväänä. Katu-uskottavampaa vaateartefaktia lienee mahdotonta löytää näiltä leveysasteilta. - Kehoittaisin näitä obamisteja toivomaan vanhuksen ja sikiömissin voittoa. Eihän kukaan halua paidallaan ilmaista tukevansa vallitsevaa hallintoa. - Se vasta olisikin katu-uskottava valinta. Ajattele miten radikaalia! - Obaman voitettua on syytä odottaa kampanjapaitojen täyttävän maamme UFF:t ja lähetystorit. Sieltä vain hakemaan omaa paitaa jos tunnet olosi vaalien jälkeen maltillisen radikaaliksi. - Edellyttäen demokraattien voittoa tietenkin.

Policy 3 | 2008