1 /1 4
Kulissien takana
K
U
S
L
I
I
2 3 5 9 12 15 16 21 25 26
S
S
S
I
E
N
Ä
T
L
A
L
K
A
Y
N
A
S:
Päätoimittajalta
Mythoksen hallitus 2014
Mikä työ? Tiede ja elämän suuret kysymykset Pyhäkirja‐arvio: Principia Discordia Kulo ry:n terveiset Kysy uskontotieteilijältä Vierailu Hare Krishna ‐liikkeen sunnuntaijuhlassa Taustapiru Toimituksen ilmoitusasiaa
Päätoimittaja Roosa Haimila Kuvat: Roosa Haimila
Toimittaja Essi Mäkelä
Taittaja Anna Lindfors
2
Toimittaja Piia Sorvoja
M
Y
N
T
H
O
S
1
/
2
0
1
4
Päätoimittajalta Tervetuloa kevät! Näin huudahdin vielä muutama kuukausi sitten kulkiessani mieli kepeänä Senaatintorilla, gradusemmasta napattu kakkupala kourassa. Nyt kuitenkin kesä, niin ihanan kuumottava kuin se onkin, on tuonut tauon opintoihin ja yhteisiin juhliin. Päätimme toimituksen kera rientää hätiin ja ohessa julkaisemme tuhdin joskin kevyen uskontotieteellisen lukupaketin kesäaikaisen ikävän liennyttämiseksi. (Pahimmanlaatuisen eroahdistuksen yllättäessä voi hallituksen esittelystä pyytää julisteversion.) Tässä numerossa kurkistamme uskontotieteilijöiden värikkääseen arkeen ja ajatuksiin. Esittelyssä on sekä oppiaineen sisäisiä että monitieteisiä yhteisöjä. Käsittelemme myös uskontotieteilijöiden kenties sitkeintä vitsausta: työelämäkriisiä, johon Anna Lindforsin työelämäartikkeli toimii hyvänä lääkkeenä. Lisäksi diskordianismin pyhistä pyhimmän kirjan suomentaja paljastaa oman näkemyksensä teoksesta kirja-arvostelun muodossa ja kurkistamme muun muassa Helsingin Hare Krishna -liikkeen sunnuntaijuhlaan. Lopuksi palaamme keväisiin tunnelmiin, kun anonyymi pakinoitsijamme avaa sanaisen arkkunsa kansakuntaa jälleen kuohuttaneesta Suvivirsi-keskustelusta. Leppoisia lukuhetkiä toivottavat,
Roosa Haimila & toimitus
"Uskontotieteilijät ovat järjestään rumia." Arno Kotron kuolematon lausahdus julkaistiin Ylioppilaslehdessä 13/1998, ja sitaatti nousi hetkeksi jopa ainejärjestölehtemme nimeksi. Rakas julkaisumme on tunnettu vuosien saatossa myös mm. Numinöösinä ja Ikuisuuskysymyksenä.
Kannen kuva: Bible Pictures and What They Teach Us by Charles Foster
3
K
U
L
I
S
S
I
E
N
T
A
K
A
N
A
M Y T H O K S E N H A L L I T U S 2 0 1 4:
Hallituksen yhteystiedot: etunimi.sukunimi @helsinki.fi
Kehys: Vladirochka | Stock Free Images. Pergamentti: zcool.com.cn
Ohessa esimakua siitä, millaisia tyyppejä Mythoksessa oikein piileskelee, lisätietoja saat nykäisemällä hihasta. Tervetuloa mukaan kesäpiknikille torstaina 26.6.! Ainejärjestömme hallituksen komea konkkaronkka ikuistettiin ravintola Antiokia Atabarissa järjestetyssä etnoruokailussa 2.4. Kaikki eivät päässeet paikalle, joten kuvaa on muokattu. Kiitos paikan päältä värvätyille stunt-hallituslaisille sekä kuvaajalle!
4
M
Y
N
T
H
O
S
1
Tiia Martiskainen, puheenjohtaja
logiasta
/
2
ja
0
1
uskonnon
4 vaikutuksesta
Tiia on hallituksen puheenjohtaja, joten hänen mielenterveyteen. Sofia ei pidä odottamisesta tai elämässään ei mikään ole salaista tai kulissien ta- aikatauluista, mutta nauttii maailmaa parantavista kana. Tiia innostuu Buffy vampyyrintappajasta ja sekä päättömistä keskusteluista, pannukakuista ja spontaaneista hymyistä. nauttii oliiveja vain martinien kanssa.
Anna Lindfors, opintovastaava
Ilkka Niskanen, varapuheenjohtaja
Kertomansa mukaan Ilkka on ihan kiva (tälle on Uskontotieteessä Annaa kiinnostaa muun muassa myös todistajia). Ilkka innostuu viskistä ja on us- uskontojen luontosuhde ja yhteiskunnallinen akkontotieteessä kiinnostunut siitä, miten kummalli- tiivisuus. Toisinaan hän vetäytyy yksinäisyyteen ja pohtimaan ihmisluontoa (ja sitä tarvitsisiko nen eläin ihminen on.
Helmi Halonen, sihteeri
piipun rekvisiitaksi).
Hannu Oksman, tiedottaja
eurolla ostamaansa maailmankartta-julistetta. Ra-
Helmi tekee musiikkia ja pitää Beethovenista, hy- Rania Taina, opintovastaava Kulissien takana Rania opiskelee ulkoa neljällä västä seurasta sekä vaikeista kysymyksistä. Tiedottajamme on hallituksen oma hämähäkki- nian (puoli)salainen taito on leffarepliikkien armies, sillä hän kiipeilee (ja on ollut apuna monis- vaaminen.
Jonne Kytölä, kulttuuri- ja yöelämävasMarja Lehtovuori, rahastonhoitaja, kult- taava Hallituksemme Suuren moinen jäsen, joka innostuuri- ja yöelämävastaava sa tiukoissa tilanteissa, toim. huom.).
Marja on "ylpeä hölmöläinen Turuust", jota kiin- tuu hölmönnäköisistä eläimistä ja kiihkeistä väitnostavat uskonnot vallankäytön välineenä ja po- telyistä. Opiskelujen ulkopuolella Jonne kertoo pulaarikulttuurissa. Vapaa-ajallaan Marja tienaa leikkivänsä voimailijaöyhöä. Ja soittavansa bastai tuhlaa, ja kävelee korkeille paikoille tiiraile- sokitaraa. maan.
Suvi Aaltonen, ulkosuhdevastaava
Piia Sorvoja, tilavastaava, ympäristövastaava
Uskontotieteessä Suviaa kiinnostavat erityisesti
Hallituksen nörtteilevä idealisti Piia innostuu sar- uskonnot Intiassa - opiskelujen ulkopuolella hän jakuvista, pelaamisesta, seikkailuista kaukomail- laittaa herkullista ruokaa ja matkustelee. Kulissien la,
kiinan
kielestä
ja
puutarhanhoidosta. takana Suvi pitää huolta Mythoksen ulkosuhteista.
Uskontotieteessä hän on erityisen kiinnostunut sen tarjoamista mahdollisuuksista ymmärtää eri-
Aura Alarto, työelämävastaava Laura Ruohonen, tasa-arvovastaava
laisia ihmisiä ja kulttuureja.
Johanna Kälkäjä, ympäristövastaava Johanna on omien sanojensa mukaan yliopistoallerginen muka-uskontotieteiljä, joka leipoo usein. Hän kertoo myös lauleskelevansa naapurien kiusaksi ja tuhlaavansa paperia monin eri tavoin.
Roosa Haimila, Mynthos-lehden päätoimittaja Töiden ohessa Roosa kirjoittaa puujalkavitsejä (silloin kun gradu ei suju) ja gradua (kun puujalkavitsit eivät suju). Kulissien takana Roosa häpe-
Sofia Latva-Koivisto, jäsenrekisterivastaava Sofia on nauravainen tunnelmoitsija, joka on viime aikoina kiinnostunut erityisesti uskontopsyko-
5
ää pahettaan lukea TV-sarjojen ja kirjojen juonia etukäteen Wikipediasta.
K
U
L
I
S
S
I
E
N
T
A
K
A
N
A
MIKÄ TYÖ?
”Uskontieteestä valmistuneiden uratarinat ovat kirjoitus- ja toimitusvaiheessa. Sivut päivitetään mahdollisimman pian.” Näin valottaa uskontotieteilijän työelämää Turun yliopisto. Helsingin yliopistolla työelämäosiota ei ole olemassakaan. Mitä sitten tapahtuu yliopistovuosien kuluessa vihdoin loppuun? Mitä tekee uskontotieteilijä? Lukuisista työttömyysvitseistä huolimatta uskontotieteilijät vaikuttavat työllistyvän hyvin. Yliopistojen uraseurantakyselyjen mukaan vain 5 % uskontotieteestä valmistuneista on työttömänä. Määräaikaisessa työssä on 26 % ja freelanceina tai yrittäjinä 3 %, joten pätkittäisyyskään ei ole enemmistön tulevaisuus. Opiskelijaiston keskuudessa onkin tarve itsetunnon nostatukselle, sillä häm-
mentävää kyllä, me tulemme työllistymään. Uskontotieteilijöiden työllistyminen on moninaista. Suurin osa työllistyy kunnille, yksityisyrityksille tai valtioyhtiöille. Myös järjestöt ja seurakunnat työllistävät huomattavan osan uskontotieteilijöistä. Nimikkeitä on lukuisia, kuten ohesta huomaatte. En ole kaunistellut ammattinimikkeitä, joten mukana löytyy myös taksikuski ja sairaanhoitaja, jotka tuskin kuvaavat kovin monen uskontotieteenopiskelijan tulevia ammattihaaveita. On kuitenkin muistettava, etteivät urat ole yksioikoisia. Vaikka uskontotieteen opiskeluista nauttisikin, eivät kaikki kuitenkaan lopulta toivo akateemista uraa. On myös totta, ettei työllistyminen ole helppoa – uskontotietelijänä tai muutenkaan.
"5% uskontotietei lijöistä on työttömänä"
6
M
Y
N
T
H
O
S
1
7
/
2
0
1
4
K
U
L
I
S
S
I
E
N
Mikä työllistää? Yhdessä yliopiston piristävistä aloitusluennoista humanistien vahvuudeksi työelämässä todettiin palautteen antaminen ja ottaminen. Samassa yhteydessä todettiin, että on tärkeää osata kommunikoida omia vahvuuksiaan. Jos jätämme palautteen sivuun, mitä vahvuuksia humanisteilla on tai oletetaan olevan? Humanistisen tiedekunnan teettämän Rakentava kumppanuus -raportin mukaan humanistit menestyvät työelämässä kieli- ja viestintätaidoillaan sekä tiedon soveltamiseen liittyvällä osaamisellaan. Tämän työnantajien tekemän humanistisen koulutuksen arvion lisäksi myös humanistiset uskontotieteen alumnit kokivat vuonna 1998 tehdyn selvityksen mukaan, että kieliosaamisesta on suurta hyötyä (sen sijaan teologien kokemus oli päinvastainen). Tämän lisäksi alumnit kokivat hyödyllisiksi erityisesti aiemmat työsuhteet ja kontaktit työelämään, mikä otetaan esille myös Rakentavat kumppanuus -raportissa. Selvityksen mukaan lähes kaikki uskontotieteen opiskelijat kerryttivät ainakin jonkin verran moninaista työkokemusta erityisesti pätkä- ja kesätöiden kautta. Valmistumisen jälkeen suurella osalla oli työ, jonka kelpoisuusvaatimuksena oli ylempi korkeakoulututkinto. Rakentava kumppanuus -raportti tuo esille humanistien tiedonhankinta- ja ongelman-
8
T
A
K
A
N
A
ratkaisutaitoja sekä kriittistä ajattelua. Myös projektinhallintataidot saavat raportissa paljon tilaa ja raportti suhtautuukin kannustavasti järjestötoimintaan osallistumiseen. Vuoden 1998 selvitys ei kartoittanut varsinaisen järjestötoiminnan merkitystä, mutta harrastukset nähtiin merkityksettöminä työllistymisen kannalta. Uskontotieteen opiskelijoiden kannalta ilahduttavasti Rakentava kumppanuus -raportti painottaa asiaproosan kirjoittamisen tärkeyttä ja kehottaa yliopistoa lisäämään kirjoittamista opinnoissa. Esseepainotteisten opintojen ansiosta uskontotiede on tässä edelläkävijä. Raportin tärkeäksi nimeämä palautteen saaminen kirjoittamisesta on myös mahdollista ja kannustettua uskontotieteessä, joskin sitä ei välttämättä hyödynnetä tarpeeksi laaja-alaisesti. Jonoja vastaanotoille!
Miten töihin? Alumniselvityksen mukaan suurin osa (noin 42 %) uskontotieteilijöistä oli saanut työpaikkansa ottamalla suoraan yhteyden työnantajaan. Helsingin yliopiston Urapalveluiden mukaan jopa kaksi kolmasosaa työpaikoista on ”piilotyöpaikkoja”, eli työpaikkoja, jotka eivät tule koskaan avoimille markkinoille, vaan täytetään sopivan
M
Y
N
T
H
O
ihmisen sattuessa polulle. Uskontotieteen laitoksen selvityksen mukaan vain 3 % työnhakijoista oli saanut työpaikan työvoimatoimiston kautta, joten oma aktiivisuus ja työelämätuntemus on tarpeen. Helsingin yliopiston opiskelijoina meillä on mahdollisuus saada kaikennäköistä apua ja ohjausta työnhakuun ja urasuunnitteluun. Yliopiston Urapalvelut tarjoavat valmennusta, apua hakupapereiden kirjoittamisessa, henkilökohtaista mentorointia ja verkostoitumismuotoja. Harjoittelupaikkoja etsiessä kannattaa ottaa kiinnostaviin tahoihin suoraan yhteyttä, mutta harjoittelu- ja työpaikkailmoituksia julkaistaan myös Helsingin yliopiston työpaikkatietokannassa ja Aarresaari.net-palvelussa. Myös ammattijärjestömme Specia tarjoaa työelämätuntemusta edunvalvonnan lisäksi. Specialta on mahdollista saada myös rahallista tukea gradun tekoon. Uskontotieteilijän kuten muidenkin generalistihumanistien työelämä on siten epävarmaa, ettei voi olla varma mihin päätyy. Mutta eri vaihtoehtoja on paljon, ja on suuri todennäköisyys, että päätyy tekemään jotain hienoa.
S
1
/
2
0
1
4
Lisätietoa: aarresaari.net - akateemiset rekrytointipalvelut Metsäterä, Helena ja Pirinen, Mari: Elämänfilosofia, tiede & toimeentulo: Uskontotieteilijöiden ajatuksia opinnoista, työllistymisestä ja oppialasta. Uskontotieteen laitos : Helsinki. 1 998.
Opas piilotyöpaikan etsijälle Rakentavat kumppanit -loppuraportti Rekryforum - Helsingin yliopiston opiskelijoiden ja alumnien työpaikkatietokanta Specia - asiantuntijoiden ja ylempien toimihenkilöiden ammattiliitto Toissa.fi Urapalvelut - henkilökohtaista työelämävalmennusta, mentoritoimintaa, hakupapereiden arviointia ja tietoa työelämästä
Teksti: Anna Lindfors Kuva: Paul Mercuri (Wikimedia commons) Kirjoittaja toimii Mythoksen opintovastaavana ja on ajoittain toivottoman epätietoinen tulevaisuudestaan.
9
K
U
L
I
S
S
I
E
N
T
A
K
A
N
A
Tiede ja Elämän suuret kysymykset Hypistellessäni hyllyjä Aleksandriassa kiinnitän huomioni johonkin pieneen ja siniseen. Uskonto luonnontieteen tutkimuskohteena -keskustelutilaisuuden esitteessä hohtavat koeputki, suurennuslasi sekä kukaties vielä ratkaisemattomat yhtälöt. Mistä oikein on kyse?
kurtistanut otsia. Vilkaisen vielä kerran Facebook-tapahtuman kuvausta. Illan aikana pyritään selvittämään: 1. Mitä biologinen ja psykologinen uskonnontutkimus kertovat meille uskonnoista? 2. Mitä mahdollisuuksia ne antavat ja missä kulkevat tutkimukset rajat? 3. Voidaanko uskonto selittää pois?
Katseeni harhailee Metsätalon lähes täydessä luontosalissa. ”…Onko tieteen ja uskonnon välillä jokin sovittamaton jännite tai ristiriita ja miten meidän pitäisi tähän suhtautua?” Veritas Forumin järjestämän tilaisuuden moderaattori, Jyväskylän yliopiston filosofian professori Sami Pihlström esittelee illan keskustelun lähtökohtia. Näen ympärilläni lähinnä uteliaita kasvoja, mutta ilmeisesti uskontojen tutkimus on taas nostattanut kulmia ja
Kysymykset ovat kovia, ja niihin perehtyessä ovat kostuneet yhden jos toisen uskontotieteilijän kainalot. Seuraavaksi kurtistuvatkin omat kulmani. Illan aiheesta keskustelevat teoreettisen filosofian tohtorikoulutettava Tomi Kokkonen, joka on perehtynyt ihmisen käyttäytymisen evolutiivisiin selityksiin sekä teologian tohtori Aku Visala, joka on tutkinut kognitiivista uskontotiedettä uskonnollisuuden selittäjänä. Missä ovat uskontotieteilijät?
10
M
Y
N
T
H
O
S
1
Pikainen vilkaus ympärille tarjoaa vastauksen: yleisössä.
Ateismi: alituinen vieras Kokkonen ja Visala aloittavat omilla vartin puheenvuoroillaan, joissa puhutaan enimmäkseen samaa kieltä. Molemmat ovat yhtä mieltä siitä, että uskontoja voidaan tutkia mielekkäästi myös luonnontieteistä käsin. Keskustelussa uskonnollisuutta tutkiviin luonnontieteisiin luetaan evoluutiobiologia ja -psykologia sekä kognitiivinen uskontotiede. Sekä Kokkonen että Visala kuvaavat ihmisille yhteisten kognitiivisten kykyjen, kuten toimijan havaitsemisen, yhteyttä uskonnollisuuteen. Molemmat korostavat, etteivät tämäntyyppiset luonnolliset syyt sinällään tee uskonnollisista uskomuksista tosia tai epätosia. Puheenvuorojen jatkuessa sekä Kokkosen että Visalan painopiste kuitenkin hiipii kognitiivisen uskonnontutkimuksen yleisten piirteiden kuvauksesta kannanottoihin tämän potentiaalista uhata tai tukea erilaisten ontologisten näkemysten totuusarvoa. Tälle kulttuuri- ja käyttäytymistieteiden opiskelijalle tilaisuuden juoni onkin pian Lost in Translation. Vaikka osa kognitiivisen uskontotieteen edustajista ottaakin populaareissa julkaisuissaan kantaa Jumalan olemassaoloon ja ateismiin,
11
/
2
0
1
4
on tieteenalan keskeinen tutkimuskohde ihmisen tapa käsitellä tietoa. Keskustelu olisikin voinut olla kiehtova myös tällä fokuksella. Kokkonen ja Visala kuitenkin karkaavat tuon tuosta soveltamaan tutkimustuloksia spekuloidakseen, missä määrin nämä tukevat teismiä tai ateismia. Reiluuden nimissä täytyy todeta, että tapahtuman järjestäjä Veritas Forum Finland pyrkii nettisivujensa mukaan tarjoamaan näkökulmia ”elämän suuriin kysymyksiin”, joita ”korkeakouluopetuksessa ei muuten oteta esille”. Tästä lähtökohdasta ei sinällään ole kummallista, että keskustelussa on esillä lähinnä uskonnon opillinen taso esimerkiksi rituaaleihin pureutumisen sijaan.
Filosofit ja muut Visalan ja Kokkosen alustusten jälkeen on vuorossa varsinainen keskustelu. Ehkä nautit keskustelusta, mutta penkki maistuu puulta, ilmoittaa takapuoleni. Kohennan asentoa. Keskustelun kuluessa epäilen aistivani jotain, mitä humanistikuplastani kutsuisin filosofikuopaksi. Ihmiset kuvataan järkeviksi, ja sekä Kokkonen että Visala tuntuvat erottavan järkevyyden ja tunteen toisistaan. Lisäksi keskustelijat maalailevat uskonnollisen vakaumuksen tai sen puut-
K
U
L
I
S
S
I
E
N
teen olevan tietoisen ja puntaroivan päätöksen tulosta. Siirrymme yleisökysymyksiin, joissa kvanttifysiikasta kiinnostunut osallistuja heittää visaisen haasteen. Visala ottaa kopin. Vastauksensa myötä hän pääsee siihen, kuinka ihmiset pyrkivät rakentamaan mahdollisimman yhteensopivan käsityksen todellisuudesta ja minimoimaan tästä ristiriidat. Filosofit, pyörittelen päätä ja vellon jälleen tieteidenvälisissä ennakkoluuloissani. Itsestäni ainakin vaikuttaa, että ihmisillä on toinen toistaan ihmeellisempiä ja potentiaalisesti ristiriitaisiksi miellettäviä käsityksiä ympäristöstään. Lisäksi ihmisten on esitetty soveltavan keskenään ristiriitaisilta vaikuttavia selityksiä rinta rinnan juuri elämän suuriin kysymyksiin kuten kuolemaan ja sairauteen liittyen. Keskustelun jatkuessa kysymyksissä ja vastauksissa tuntuvat sekoittuvan iloisesti tutkimustieto, Visalan ja Kokkosen omat näkemykset todellisuudesta sekä se, miten ihmisten heidän mielestään tulisi ajatella. Varsinaista väittelyä ei kuitenkaan synny – ainakaan Visalan ja Kokkosen välille. Molemmat vaikuttavat raskaan sarjan evidentialisteilta, joten keskustelun loppuvaiheessa vastakkainasettelu tuntuu muodostuvan yleisön ja yhdistyneen filosofirintaman välille. Toisaalta on huojentavaa havaita, että suuria tunteita herättävästä aiheesta kyetään keskustelemaan myös yhteisymmärryksessä. Päällimmäisenä tapahtumasta jäävät kuitenkin mieleen kognitiivisen uskontotieteen herättämät reaktiot – uteliaisuus, hehkutus sekä hienoisesti kuorrutettu huoli. Voisivatko uskontotieteilijät vastata tähän huoleen? Entä kannattaako uskonnollispohjaisiin, tutkimustuloksia tulkitseviin keskusteluihin osallistua ja missä roolissa? Metsätalon portailla kuitenkin ravistelen kysymykset olkapäiltäni ja suuntaan kohti Topeliaa. Luvassa on viiniä.
12
T
A
K
A
N
A
Veritas Forum Finland - Voittoa tavoittelematon verkosto, joka järjestää keskusteluja ”elämän suurista kysymyksistä” oppilaitoksissa eri puolilla Suomea. - Toimii kristilliseltä arvopohjalta. - Osa kansainvälistä Veritas Forum -järjestöä, joka toimii Suomen lisäksi Yhdysvalloissa, Alankomaissa, Ranskassa ja Iso-Britanniassa. - Veritas Forum sai alkunsa 1 992 opiskelijapohjalta Harvardissa, Yhdysvalloissa. Kansainvälinen liike julkaisee nykyään myös kirjoja sekä Exploreruutiskirjettä. - Kansainvälisen järjestön tavoite on yhdistää olemassaoloon liittyvät kysymykset Jeesuksen elämään ja persoonaan.
Teksti ja kuva: Roosa Haimila Kuva: Stan Oleson (Fotopedia) Kirjoittaja vieraili Veritas Forum Finlandin keskustelutilaisuudessa Metsätalolla 1 1 . joulukuuta. Veritas Forum Finlandin lisäksi tapahtuman järjestivät Teologian Ylioppilaiden Tiedekuntayhdistys, Helsingin opiskelija- ja koululaislähetys, Atheos – ateistiteekkarit sekä Ristinkilta.
Lähteet: http://www.veritasforum.fi/ http://www.veritasforum.eu/ http://veritas.org/
M
Y
N
T
H
O
S
1
Pyhäkirja-arvio:
Principia Discordia or How I Found Goddess, and What I Did to Her When I Found Her Wherein is Explained Absolutely Everything Worth Knowing About Absolutely Anything Tahi epävirallisen i suomennoksen mukaan: Principia Discordia – eli miten löysin jumalattaren ja mitä tein hänelle löydettyäni hänet. Jossa selitetään aivan kaikki tietämisen arvoinen aivan kaikesta. Olen valmistautunut tämän pyhän kirjan lukemiseen palvomalla ensin vatsataudissa porsliini-istuinta ja siitä selvittyäni pyhittämällä ruumiini kuohuviinin jumalille, jotta hermoratani olisivat mahdollisimman raa'asti aukirevityt käydessäni tälle henkiselle matkalle diskordianistien pyhä1 teoksen uumeniin. Aloitan matkani kirjan kansista. Käytössäni on Steve Jackson Gamesin painos vuodelta 1994. Etukannessa on kuvituksena aukihalkaistu omena, jossa on kirjain K. Hyvin minimalistinen tyyli jatkuu takakannessa, joka on käsittämättömän täynnä tekstiä. Sil-
/
2
0
1
4
mille pomppaavat lähinnä teksti ”100% DISCORDIAN CATMA”, jonka kai diskordiaaniseksi kismaksi voisi kääntää (lieneekö suunnattu kissaihmisille?). Epäilen, että matkasta saattaa tulla aikamoinen. Onneksi olen valmistautunut hyvin2, sillä takakansi varoittaa avaamaan mielen ennen lukemista. Mieleni on avoin. Steve Jacksonin esipuheesta selviää, että painos on fanin tekemä ja kirjoittaja vakuuttaa, että hauskuuden ja tyhmyyden seassa on koherentti filosofia. Näin tulisi kaikkien pyhien kirjojen alkaa: älkää välittäkö niistä tyhmistä osista niin paljon, kunhan tajuatte filosofian, niin maailmasta tulee parempi paikka.3 Itse kirja alkaa kunnianhimottomasti viidestä käskystä (tai viislaatasta), jotka tarinan mukaan löysi erakkoapostoli Zarathups rakentaessaan aurinkoterassia luolaansa. Ei ole muita jumalattaria kuin jumalatar ja hän on sinun jumalattaresi. No niin, tästä pääsee hyvin liikkeelle uskonnollisesti pidäkkeettömään elämän säännöstelyyn. Diskordiaanin tulee aina käyttää virallista
1 Käytän sanaa pyhä tässä yhteydessä täysin häikäilemättömän epäanalyyttisesti ja kehotan kaikkia hetken miettimään keskenänsä, mitä tarkoittavat käsitteellä pyhä, kun se liitetään esineeseen nimeltä kirja. Erityisesti kehotan pohtimaan määritelmän lähteen hegemonisia asetelmia: onko kyseessä ns. valtionkirkon määritelmä? Tai ehkä ns. maailmanuskonnon? Onko tulkinta äärimmäinen tai ainakin todella voimakkaita mielleyhtymiä herättävä? Miksi käytät tätä määritelmää? Onko mikään pyhää? Oletko kenties opiskellut teorioita pyhästä ja mietit, miten pyhä ilmenee parodiauskonnossa? Oletko sinä(kin) diskordianisti, jolle Principia on vain jäänne 1900-luvun puolivälistä ja tulisiko sinunkin ehkä kirjoittaa oma pyhä kirja ja ottaa oma pyhyytesi omaan haltuusi? Toisin sanoen teoksen pyhyys lähinnä korrelloi käsitykseen, että uskonnon perusopit on luettavissa jostain teoksesta, joka ei kuitenkaan välttämättä anna suoria vastauksia kaikkeen, vaan kenties herättää enemmän kysymyksiä, kuin mihin vastaa.
13
K
U
L
I
S
S
I
E
diskordiaanista numerointijärjestelmää ja valaistumisen jälkeisenä perjantaina tulee syödä hodari. Diskordiaanin on kiellettyä nauttia hodarileipää, tahi uskoa mitään lukemaansa. Niin on kirjoitettu, joten niin olkoon. Niin on luettu ja niin olkoon!4 Kokonaisuudessaan Principia Discordiassa on kyse kokoelmasta erilaisia uskonnollissävytteisiä kirjoituksia. Löytyy mytologiaa – sekä kreikkalaista, että diskordianismin syntyyn liittyvää aivan uutta sellaista – ja zen-tarinoita, on papiston hierarkiajärjestystä, rituaaleja ja loitsuja, filosofiaa, runoja, dadaa, nonsensea, pyhimyksiä ja lopulta kirjoittajan abstrakti haastattelu, jossa keskustelee useampi persoona, jotka kaikki mahtuvat samaan postilokeroon. Myyttinen tausta selittää myös kannen kirjaimen K: kreikkalaisessa panteonissa epäjärjestyksen jumalattaren titteliä kantava Eris jäi kutsumatta eräisiin kriittisiin häihin Olympos vuorella ja tästä suivaantuneena hän loi omenan, johon oli kirjaillut sanan ”kallisti” (kreik. Kauneimmalle). Tästä seurasi erinäistä eripuraa ja muun muassa Troijan sota. Diskordianismi nykyisenä liikkeenä syntyi parin kalifornialaisnuoren kahvitellessa
N
T
A
K
A
N
A
keilahallissa maailman ongelmia ratkoen, kun aika pysähtyi ja paikalle ilmestyi apina kyselemään kaiken maailman kysymyksiä ja laittamaan nuorten miesten päitä sekaisin. Syvempi meditointi paljasti hulluuden Kaikkeuden taustalla ja nuoret miehet valaistuivat. Eris on valinnut nämä kaksi sanansaattajikseen jälkimoderniin länsimaiseen maailmaan ja kaiken maailman byrokratiaa mukaillen Principia Discordia on muotoiltu täysin käsittämätöntä jargonia sisältäväksi, anarkististen pamflettien muotoon asetelluksi, huonoa englantia ja huonoja vitsejä, hyvää parodiaa ja syvällistä filosofiaa esitteleväksi teokseksi, josta vähemmälläkin krapulalla saa ilon irti useampaankin otteeseen. Pelkkää iloa ja riemua ei ole luvassa ja kirjoittajat toteavat itsekin, että jos Principia on mielestäsi pelkkää hahaa, lienee paras lukea uudestaan – ajatuksen kanssa. Peter Jackson Gamesin versiossa alkuperäisen osuuden jälkeen seuraa erilaista juuri tätä painosta varten kerättyä diskordianistista aineistoa vitseistä (”Lukihäiriöinen kristitty myi sielunsa Santanalle”) tehtäviin (”Käytä
"Jos Principia on mielestäsi pelkkää hahaa, lienee paras lukea uudestaan"
2 Vähemmän varautuneille lienee helpointa aloittaa Principian lukeminen netistä: www.principiadiscordia.com. 3 Internetissä julkaistu versio on erilainen, koska kyse on Loompanicsin versiosta, eli aiemmasta painoksesta. Siinä on Robert Anton Wilsonin esipuhe, joka lienee astetta ns. alkuperäisempi sikälimikäli historian siipien havina sytyttää. 4 Koska taloudestamme ei tähän hätään löydy hodarinakkeja, tyydyn keitettyyn munaan ja toivon, että näiden ruokalajien yhteinen seksuaalinen symboliikka riittää tyydyttämään diskordiaanisen ruokarajoitteisen säännöstön vaatimukset. 5 Robert Anton Wilson ja Robert Shea ovat julkaisseet scifi-trilogian Illuminatus!, joka syventää diskordianismin ja Illuminatuksen suhdetta vielä vähän enemmän. Se kannattaa lukea myös, jos Principiasta päästyään on puulla päähän lyöty olo, muttei ole vielä saanut halosta tarpeekseen. Illuminatus! on käännetty suomenkielelle, kuten pian Principia Discordiakin ja molemmissa käännöskukkaset lienevät vähintään yhtä kammottavia, joten kannattaa tutustua molempiin heti, kun Tajunta Media tai muu vastaava pienkustantamo saa suomenkielisen painoksen ulos sisuksistaan. Joka
14
M
Y
N
T
H
O
S
1
annettuja kirjaimia kirjoittaaksesi Raamattun kolmas testamentti. Saatat joutua käyttämään joitain kirjaimia useampaan otteeseen: ABCDEFGHIJKLMNOPQRSTUVWXYZ”) ja hymneihin (”Infinity Bottles of Beer on the Wall”) ynnä muihin. Näitä materiaaleja ei löydy principiadiscordia.com -sivustolla julkaistusta versiosta, joten painoksen hankkiminen on essentiaalista, mikäli haluaa päästä leikkelemään aukkoja pyramidin kärkeen vahingoittamatta kirjaa ja tutustumaan Illuminatin organisaatiotaulukkoon. Illuminati on tärkeä osa diskordianistista ajattelua: kaiken takana hääräävä salaliitto on amerikkalaista vastakulttuuriperinnettä, jota ilman ei näinkään esoteerista teosta olisi saattanut koota.5 Nyt tämä arvostelu on jo aivan liian laaja ja alaviitteitä on takuulla enemmän kuin varsinaista leipätekstiä, joten sanottakoon, että kokonaisuutena Principia Discordia on yllättävän koherentti ja syvällisen filosofinen6 teos. Kuvitus on omituista, jutut vielä omituisempia. Huumori noudattelee hyvin perinteistä kansanperinnelinjaa7 ja olisi takuulla nostanut vähintään Jumalan pilkkasyytteet kirjoittajilleen, jos se olisi julkaistu kuusikymmenluvun Suomessa. Olkaamme siis onnellisia, että teos ilmestyi Kaliforniassa, missä jo tuolloin oli totuttu paljon hurjempiinkin juttuihin ja olkaamme tyytyväisiä, että globalisaatio8 on tuonut sen myös
/
2
0
1
4
Suomeen edes näin jälkikäteen. Jos et ole lukenut alaviitteitä, mainittakoon vielä, että kirja on paraikaa käännettävänä suomeksi ja kunhan viimeisetkin termihirviöt on taisteltu ja uudet kielioppisäännöt opeteltu9, pääsemme testaamaan nykykirjallisen kulttuurin suvaitsevaisuutta myös julkisemmassa levityksessä. Sitä odotellessa, suosittelen lukasemaan tämän10 ja meditoimaan esiinnousevien ajatusten parissa. Tai jos et jaksa Principiaa, niin lue edes allekirjoittaneen gradu diskordianismista11, koska sivistys kannattaa aina. Istuta siemenesi ja levitä sanaa, sillä jokainen ihminen on oman elämänsä paavi.
Essi Mäkelä, Hän Joka Etsii Äneensä, Pita Kebab, Väitöstutkija, FM, HuK ii
i Suomennos on epävirallinen, koska käännöstyöryhmä taistelee edelleen erinäisten diskordianististen kismojen ja katmojen, pentalaattojen ja viispuklujen välimaastossa. Olen tässä arvostelussa käyttänyt epävirallisia käännöksiä termeille, joiden lopullisesta käännösmuotoilusta en ole (yksin) vastuussa, mutta joiden käytöstä tässä ja gradussani otan täyden ja ylpeän vastuun. ii Kirjoittajan gradu on luettavissa E-thesis palvelussa. Tarkka osoite on http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201206085940
muuten ei tapahdu ihan heti, koska meillä on vielä toistakymmentä sivua kääntämättä ja suuret suunnitelmat esipuheiden, johdantojen, jälkisanojen ja pro- sekä epilogien ja muiden epilaattorien suhteen. Eli muistakaa kanavilla surffaillessanne myös tämä taajuus. Eetteri ei suinkaan ole vielä hiljennyt. 6 Wau, Steve Jackson ei ollut väärässä esipuheessaan. Tai ehkä tämäkin on vain yhden menetetyn sielun viimeinen korahdus ennen kuin se sulautuu suureen diskordianistiseen kaaoksenkaikkeuteen. 7 Kirjasta löytyy mm. pilasähke Jumalalle, mikä hivelee omaa sisäistä folkloristiani. 8 Ja Internet. Erityisesti Internet. 9 Karvat ajeltu ja esseet kirjoiteltu... 10 Tarkoitan Principia Discordiaa,mutta toivon sinun toki lukeneen myös tämän arvion. 11 Jossa on vähintään yhtäpaljon disinformaatiota kuin Principiassakin. Kansi: Steve Jackson Games Omenat: Pitr (Openclipart)
15
K
U
L
I
S
S
I
E
N
Kulttuurintutkimuksen opiskelijat Kulo ry. on kaikille kulttuurintutkimuksen alan opiskelijoille ja ainejärjestöille avoin yhdistys. Kulon perustivat Turussa 15. toukokuuta 2010 joensuulaiset, jyväskyläläiset ja turkulaiset yliopisto-opiskelijat edistämään Suomen lukuisten kulttuurintutkimuksellisten ainejärjestöjen ja alan opiskelijoiden välistä poikkitieteellistä yhteistyötä ja keskustelua. Lisäksi valtakunnan rajat ylittävä yhteistyö vaikuttaa väistämättömältä. Yhdistyksen tarkoituksena on myös parantaa kulttuurintutkimuksellisen koulutuksen asemaa ja lisätä sen tunnettuutta sekä edistää kulttuurintutkimuksen vaikuttavuutta koulutuspoliittisessa päätöksenteossa sekä yhteiskunnallisessa keskustelussa. Vuoden 2014 alussa Kuloon kuuluu kuusi jäsenjärjestöä: Oulun yliopiston kulttuuritieteiden opiskelijoiden Kultu ry, NEFA-Helsinki ry, NEFAJoensuu ry, NEFA-Jyväskylä ry, NEFA-Turku ry sekä Turun yliopiston uskontotieteen opiskelijoiden Nirvana ry. Kuluvana vuonna jatketaan etenkin Kulon seminaariperinteen parissa: lokakuussa järjestetään Helsingissä jo järjestyksessään neljäs vuosittainen Kuloseminaari, aiheella myytit ja rituaalit. Semman yhteydessä on perinteisesti järjestetty myös yhdistyksen syksyinen yhdis-
T
A
K
A
N
A
tyskokous, jonne kaikki Kulon toiminnasta kiinnostuneet ovat kanssa lämpimästi tervetulleita. Kulo on viime vuosina myös pitänyt yllä suhteita maan rajojen ulkopuolelle - parina viime kesänä ollaan järjestetty ekskursio Tarttoon. Nyt kesäkuun alkuun on suunnitteilla ekskursio Vilnaan, sekä syksymmällä Budapestiin. Seminaarin ja ekskursioiden ohella yksi keskeisimpiä hankkeita tälle vuodella on valtakunnallisen opinnäyteverkon ensimmäisen version julkaiseminen: opinnäyteverkossa ajatuksena on tarjota opiskelijoille mahdollisuus keskustella ja saada kommentteja omista opinnäyteteksteistään, sekä saada näitä tekstejä julki. Hankkeita valmistellaan kaikille kiinnostuneille avoimissa työryhmissä, joihin voi liittyä mukaan halutessaan ja jotka velvoittavat nakittautumaan vain niin paljon kuin itse nakittautua haluaa. Viimeisimmät tiedot yhdistyksen toiminnasta päivitetään Kulon kaikille avoimeen Facebook-ryhmään, sähköpostilistalle ja nettisivuille. Kulon hallituksen tavoittaa osoitteesta kulory@lists.jyu.fi -
"mahdollisuus keskustella ja saada kommentteja omista opin näyteteks teistään"
16
Mukavaa kesää! Yst. terv. Tero Ahlgren, puheenjohtaja Kulttuurintutkimuksen opiskelijat Kulo ry.
Mythos kuuluu nykyään Kulo ry:n jäsenjärjestöihin.
Linkit: https://www.facebook.com/groups/ kulory kulo-info@lists.jyu.fi http://kulory.wordpress.com/
M
Y
N
T
H
O
S
1
Millaisia rituaaleja muinaissuomalaiset harjoittivat? Näkyvätkö uskonnolliset kokemukset ihmisen aivokäyrissä? Kysy uskontotieteilijältä -sivu on Facebookissa toimiva avoin ja julkinen palvelu, jossa kuka vain voi kysyä uskontoon liittyviä kysymyksiä uskontotieteen opiskelijoista ja tutkijoista koostuvalta ryhmältä. Palvelu syntyi uskontotieteen opiskelijoiden aloitteesta tammikuussa 2014 ja se toteutetaan vapaaehtoisvoimin. Palvelun taustalla toimiva ryhmä koostuu Helsingin ja Turun yliopistojen uskontotieteen opiskelijoista ja jatko-opiskelijoista, mutta se ei edusta mitään yksittäistä tahoa. Kysy uskontotieteilijältä -taustaryhmään kuuluu tällä hetkellä 70 uskontotieteilijää, ja ryhmän ja sivun toimintaa koordinoi yhdeksän ylläpitäjää. Ylläpitäjät välittävät Facebook-käyttäjien kysymykset taustaryhmälle. Kysymykselle yritetään saada paras mahdollinen vastaus, joko taustaryhmästä tai ryhmän ulkopuoliselta tutkijalta. Osa vastauksista rakentuu aktiivisen taustaryhmässä käydyn keskustelun pohjalta, osa taas perustuu yksittäisen vastaajan asiantuntemukseen. Kaikkiin
17
/
2
0
1
4
vastauksiin pyydetään kommentteja muilta taustaryhmän jäseniltä ja vastauksessa näkyy aina vastaajan tai konsultoidun asiantuntijan nimi. Kysy uskontotieteilijältä -sivun tavoitteena on levittää yleistajuista uskontotieteellistä tietoa ja tuoda tieteenalalle näkyvyyttä. Lisäksi pyrimme edistämään uskontotieteen kytkeytymistä julkiseen keskusteluun sekä yhteistyötä uskontotieteilijöiden välillä. Tarvitsemme jatkuvasti asiantuntija-apua vastaamiseen. Mikäli olet halukas auttamaan, voit ilmoittaa nimesi ja erikoisosaamisalueesi sähköpostitse osoitteeseen suvi.laakso(at)helsinki.fi. Otamme yhteyttä, kun asiantuntemustasi tarvitaan. Jos taas olet kiinnostunut osallistumaan taustaryhmässä käytävään uskontotieteelliseen keskusteluun vastauksista, voit ilmaista sen Facebookissa lähettämällä yksityisviestin sivun ylläpidolle. Tervetuloa mukaan! www.facebook.com/kysyuskontotieteilijalta
Toimitus julkaisee ohessa kaksi Kysy uskontotieteilijältä -sivulla julkaistua kysymystä ja vastausta. Kuva: Helena Veijalainen
K
U
L
I
S
S
I
E
N
Kysymys: Minkälaista informaatiota Raamatusta löytyy homoseksuaalisuutta koskien? Voisiko sitä siis tosiaan sen avulla perustella vääräksi paremmin kuin muita Raamatussa kiellettyjä, sittemmin mahdollisesti hyväksyttyjä, asioita? Vastaus: Kysymyksessä lähtökohtana on Raamattu, mutta tutkija voi harvoin sivuuttaa sitä aikaa, jolloin Raamatun tekstit ovat saaneet alkunsa. Raamattu on kirjoitettu n.1000 vuoden ajanjakson aikana, joten on ymmärrettävää, että opeissa on ristiriitaisuutta. Raamatun kirjoittamisen ajankohta vaikuttaa teksteissä samalla tavalla, kuin oma aikamme vaikuttaa meihin lukiessamme näitä tekstejä. Raamatun ajan ja nykypäivän käsitykset sukupuolesta ja seksuaalisuudesta eroavat monilta osin toisistaan. Raamatun kirjoittamisen aikaan miestä pidettiin naista korkeammassa arvossa: mies oli aktiivinen ja nainen passiivinen. Miehen makaamista toisen miehen kanssa on tutkimuksissa pidetty voimannäytteenä, jossa vastaanottava mies alistettiin naisen passiiviseen asemaan. Onkin kyseenalaista, voimmeko siirtää Raamatun oppeja homoseksuaalisesta käyttäytymisestä
T
K
A
N
A
nykypäivään, kun käsityksemme sukupuolesta on niin erilainen. Sanana homoseksuaali/homoseksuaalisuus ei esiinny Raamatussa. Samaa sukupuolta olevien parien suhteista ei myöskään puhuta Raamatussa siinä merkityksessä kuin käsite ymmärretään esimerkiksi Pohjoismaissa tänä päivänä. Uskonnon ja seksuaalisuuden tutkijat ovat nykyään pitkälti sitä mieltä, että Raamatun ajan ja tämän päivän homoseksuaalisuuskeskusteluissa ei puhuta samasta ilmiöstä. Raamatun homoseksuaalisuuteen viittaavissa kohdissa käsitellään seksiakteja tai jopa raiskaamista, muttei esimerkiksi heterosuhteisiin verrattavia parisuhteita. Paavali kannustaa kristittyjä selibaattiin, mutta mahdollistaa myös (hetero)seksuaalisen kanssakäymisen jos se toteutetaan avioliitossa (1. Kor. 7:8–9). Homoseksuaaliset aktit Paavali näkee vääräuskoisille ominaisina, ja hän kuvailee samaa sukupuolta olevien ihmisten välistä seksuaalista kanssakäymistä himoksi ja säädyttömyydeksi (Room. 1:26–27). Jeesus – kristinuskon tärkein UT:n henkilö – ei ota kantaa homoseksuaaliseen käyttäytymiseen. Jeesuksen sivuuttaessa aiheen samaa sukupuolta olevien henkilöiden kanssakäymisestä, hän sen sijaan korostaa rakkautta, uskoa, pelastusta ja armoa. On hyvä muistaa, että Jeesuksen ja Paavalin aikana hyväksyttävä tapa toteuttaa seksuaalisuutta oli siis avioliitto. Ei voida olettaa, että UT:ssa kannustettaisiin esimerkiksi avoliittoihin, koska moderni avoliitto ei ollut vielä olemassa. Tänä päivänä Suomen evankelisluterilainen kirkko kuitenkin hyväksyy* avoliitot ja myös avioerot, vaikka Jeesus ei kovin suo-
"Paavali kannustaa kristittyjä selibaattiin"
18
A
M
Y
N
T
H
O
peasti suhtautunut avioeroihin (Matt. 19: 6–9). Kirkko ei myöskään vaadi Paavalin tapaan naisia vaikenemaan seurakunnan kokouksissa, vaan on sallinut naispappeuden jo 1980-luvulta saakka (1. Kor. 14:34–35). Jotta ei sorruta anakronismiin (eli meidän aikamme käsitteen sijoittamiseen Raamatun ajan maailmaan), on Raamatun lukijan pidettävä mielessä se muutos, joka on tapahtunut käsityksissämme sukupuolesta ja seksuaalisuudesta. Meidän aikamme käsitteet eivät aina kuvasta 2000 vuoden takaista maailmaa. Samalla tavalla Raamatun viittaukset homoseksuaalisuuteen eivät suoraan vastaa sitä keskustelua, jota käydään homoseksuaalisuudesta 2000-luvulla. Uskontotieteessä ei oteta kantaa siihen, mikä on oikeaa tai väärää sen perusteella, mitä Raamattu sanoo tai ei sano jostakin ilmiöstä. Sen sijaan voidaan todeta, että tämän päivän kirkko on sallinut sellaisia toimintatapoja, joissa korostuu aikuisten ihmisten oikeus päättää omasta kehostaan, niin kauan, kun toiminta ei ole muille haitaksi. Muutokset pohjoismaisissa kirkoissa kuvastavat laajempaa pohjoismaista käsitystä sukupuolesta ja seksuaalisuudesta tänä päivänä, aivan kuten Raamatun ajan sukupuolikäsitys on nähtävissä Raamatun seksuaalisuuteen liittyvissä opeissa. Homoseksuaalisuus onkin hyvä suhteuttaa näihin keskusteluihin.
S
1
/
2
0
1
4
Lisää luettavaa (suomeksi): Raamatun on perinteisesti nähty viittaavan miesten väliseen seksiin kohdissa 1 . Moos. 1 9; 3. Moos. 1 8:22; 20:1 3 (VT) ja Room. 1 :27; 1 . Kor. 6:9; 1 .; Tim. 1 :9–1 0 (UT). Naisten välisestä seksuaalisesta kanssakäymisestä vaikuttaisi olevan vain yksi maininta (Room 1 :26, UT). Lesbouden näkymättömyys kertonee naisten asemasta yleisesti Raamatun kirjoittamisen aikaan. Sukupuoli ja seksuaalisuus raamatun aikaisessa maailmassa: Nissinen, Martti 1 994 Homoerotiikka Raamatun maailmassa. Helsinki: Yliopistopaino. (myös: http://www.helsinki.fi/teol/pro/ihminen/seksi/seksi3-1 .html Sukupuoli ja kristinusko: Kainulainen Pauliina ja Aulikki Mäkinen (Toim.) 2006, Näen Jumalan toisin. Kristinuskon feministisiä tulkintoja. Homoseksuaalisuus, Raamattu ja Suomen evankelisluterilainen kirkko: Saarelma, Antti (toim.) 2007 Homoseksuaalisuus Raamatussa ja kirkon opetuksessa. Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja 1 01 . Helsinki: Gummerus
Vastaaja: Nina Järviö, FM, tohtorikoulutettava, Helsingin yliopisto * Joskin kirkko kuitenkin kannustaa solmimaan avioliiton
19
K
U
L
I
S
S
I
E
N
Kysymys: Onko tutkittu protouskonnon mahdollisuutta? Siis onko kaikilla uskonnoilla jokin kaava mihin ne sopisivat? Voidaanko protouskontoajatusta viedä pisteeseen, että ihmisillä olisi syntynyt jokin alkuperäinen uskonto, joka olisi ollut yksinkertainen ja kaikki nykyiset uskonnot olisivat syntyneet tästä? (Kysymystä lyhennetty.) Vastaus: Uskonnon erilaisia aspekteja on yritetty määritellä pitkin uskontotieteen historiaa. Ehkä tunnetuimpia on Ninian Smartin jako uskonnon seitsemään ulottuvuuteen, jotka ovat: 1) käytännön ja rituaalien ulottuvuus, 2) kokemuksen ja tunteen ulottuvuus, 3) kertomusten ja myyttien ulottuvuus, 4) opin ja filosofian ulottuvuus, 5) etiikan ja säädösten ulottuvuus, 6) yhteisöjen ja instituutioiden ulottuvuus ja 7) materiaalinen eli aineellinen ulottuvuus.
Toinen mahdollinen jaottelu on Pascal Boyerin jako viiteen representaation kenttään: a) usko yliluonnollisiin olentoihin, b) tietyt toimintamallit eli rituaalit, c) tunne ryhmään kuulumisesta, d) moraalisten säädösten joukko ja e) tietyt kokemukset ja niihin liittyvät tunnetilat.
Jaot on tarkoitettu suuntaa antaviksi, eikä niitä voida pitää lopullisina totuuksina. Jos kuitenkin yritetään etsiä jonkinlaista yhteistä nimittäjää kaikille uskonnoksi kutsutuille järjestelmille, on näistä helppo lähteä liikkeelle. Itse kysymys proto-uskonnollisuudesta eli ihmiskunnan alkuperäisestä uskonnosta on vä-
20
T
A
K
A
N
A
hintäänkin spekulatiivinen, monitulkintainen ja mielenkiintoinen - ehkä siksi sitä onkin käsitelty melko laajasti, ja tässä mahtuu esittelemään vain joitakin teorioita. Kulttuurievoluution teorian nostaessa päätään etenkin Charles Darwinin teorian jälkeen 1800-luvun lopussa pyrkivät sen kannattajat löytämään jonkinlaista kaikille kulttuureille yhteistä evolutiivista linjaa, joka selittäisi yhtäältä maailman kulttuurien monimuotoisuuden ja toisaalta niiden samankaltaisuuden. Heistä kuuluisimpia oli antropologian isänä pidetty britti E.B. Tylor, joka näki animismin eli eräänlaisen sielu-uskon kaikkien uskontojen alkupisteenä. Hänen teoriansa mukaan uskonnot kehittyivät animismista hiljalleen polyteismin eli monijumalaisuuden kautta monoteistisiin eli yksijumalaisiin uskontoihin ja siitä edelleen tieteeseen, joka oli kulttuurievoluution lopullinen päätepiste. Tylorin ja hengenheimolaisten teoriat on nykyaikana laajalti hylätty mm. objektiivisuuden puutteen takia. Jokainen pyrki perustelemaan oman kantansa olevan evoluution lakipiste, oli se sitten monoteismi tai ateismi. Kulttuurievoluutioon sisältyy myös ajatus alkukantaisista villi-ihmisistä, joka on lähtökohdiltaan kyseenalainen ja moderneissa ihmistieteissä kannatetun kulttuurirelativismin vastainen. Ongelmaa on pyritty väistämään mm. Julian Stewardin toimesta, joka esitteli ajatuksen multilineaarisesta evoluutiosta eli siitä, että jokainen kulttuuri kehittyy omaa tahtiaan. Kuitenkin ajatus proto-uskonnosta tulee tällöin mahdottomaksi sen ollessa yleistys. Kulttuurievoluution kannattajien lisäksi myös monet muut ovat tutkineet jonkinlaisen proto-uskonnon mahdollisuutta. Esimerkiksi
M
Y
N
T
H
O
S
1
Sigmund Freud esitti teorian, jonka mukaan uskonnollisuus heijastelee yleisinhimillistä traumaa: hänen mukaansa uskonto syntyi ihmisen esi-isien varhaisessa yhteisössä alfauroksen poikien surmatessa isänsä, joka oli yhteisön johtaja. Myöhemmin katumapäälle tultuaan pojat kohottivat isänsä jumalan asemaan. Ihmisten kaipuu uskontoon juontaa juurensa tähän isänmurhaan, joka on ihmiskunnan yhteinen kollektiivinen trauma. Jonkinlaista proto-uskontoa on yleensä etsitty tarkkailemalla metsästäjä-keräilijöiden uskonnollisia järjestelmiä. Siinä tapauksessa voidaan varmuudella sanoa, ettei se ole ainakaan ollut yksinkertainen ja muuttumaton järkäle vaan monimutkainen ja dynaaminen järjestelmä. Monet tutkijat, mm. Mircea Eliade, ovat esittäneen shamanismia jonkinlaiseksi proto-uskonnoksi. Shamanismin määritelmä on kuitenkin niin hankala ja kulttuurikohtainen, että yhtenäistä shamanismi-ilmiötä ei välttämättä voida eritellä eikä kokonaisia uskonnollisia järjestelmiä voida nimetä yhden spesialistin mukaan. Moderni kognitiivinen uskontotiede lähestyy aihetta eri kantilta: nykyään kysytään, mikä ihmismielen rakenteissa selittää uskonnollisen ajattelun. Steward Guthrie esitti kirjassaan “Faces in the clouds” teorian, jonka mukaan kaikille uskonnoille yhteistä on elollistaminen tai ihmisenkaltaistaminen; ihmismieli pyrkii löytämään merkityksiä ja ihmisenkaltaista toimijuutta myös siellä, missä sitä ei ole. Samankaltaisuutta on nähtävissä myös muiden kädellisten käytöksessä ja esim. simpanssit suhtautuvat ukkoseen kuin uhkaavaan kilpailijaan. Kädellisten toimintaa
" Mithen:
/
2
0
1
4
ei kuitenkaan voida nähdä uskonnollisena alussa esitettyjen kriteerien mukaan, eikä uskonto ole pelkästään ympäristön elollistamista. Eräs viime vuosisadan lopulla uskonnon syntymistä teoretisoinut tutkija on Steven Mithen, jonka teorian mukaan nykyihmisen uskonnollinen käytös on seurausta ”mielen seinien kaatumisesta”. Perustaen argumenttinsa arkeologisiin todisteisiin ja moderniin psykologiaan hän väittää, että ihminen alkoi n. 30 000 vuotta sitten käyttää mieltään uudella tavalla. Tämä ”kulttuurin alkuräjähdys” loi uskonnon ja taiteen kaltaisia monimutkaisia symbolijärjestelmiä. Viime aikoina esimerkiksi Michael Winkelmann on esittänyt shamanismia eräänlaiseksi ”proto-uskonnoksi” käyttäen perusteluinaan Guthrien ja Mithenin teorioita.
'Nykyihmisen uskonnollinen käytös on seurausta 'mielen seinien kaatumisesta''"
21
Vastaaja: Konsta Kaikkonen, HuK, Helsingin yliopisto Lisälukemista: Guthrie, Stewart: Faces in the clouds (1 993) Mithen, Steven: The prehistory of the mind: a search for the origins of art, religion, and science (1 996) Steward, Julian: Theory of culture change (1 955) Freud, Sigmund: Toteemi ja tabu (1 989, alkup. Totem und Tabu 1 91 3) Sjöblom, Tom: Pyhän Piranin seurakunta (2002) Teoksessa ”Eläin ihmisen mielenmaisemassa”, toim. Ilomäki &Lauhakangas.
K
U
L
I
S
S
I
E
N
T
A
K
A
N
A
Vierailu Hare Krishna-liikkeen sunnuntaijuhlaan Moni on saattanut nähdä vilauksen oranssikaapuisista munkeista sekä intialaisittain pukeutuneista naisista laulamassa laulua jossa toistuvat sanat Hare Krishna, pistäytyä heidän kasvisruokakojullaan jossakin suuremmassa tapahtumassa tai kuullut Hare Krishna -liikkeen nimen joskus ohimennen. Muuten liike on voinut jäädä mystiseksi ja sen käsitykset sekä toimintatavat vieraiksi. Näin oli ainakin omalla kohdallani, joten tartuin muutaman muun uteliaan uskontotieteilijän kanssa Mythoksen tarjoamaan tilaisuuteen päästä tutustumaan Hare Krishnojen sunnuntaijuhlaan 1 6.2.201 4.
22
Mikä Hare Krishna -liike? Hare Krishna -liikkeen perusti intialainen munkki ja henkinen opettaja A.C Bhaktivedanta Swami Prabhupada Yhdysvalloissa vuonna 1966. Liikkeen virallinen nimi on ISKCON (International Society for Krishna Consciousness). Se kuuluu gaudiya vaishnava -perinteeseen, jonka käsitykset ja elämäntavan vakiinnutti 1400-1500-lukujen taitteessa elänyt mystikko, uskonnollinen uudistaja ja pyhimys Sri Caitanya Mahaprabhu. Vaishnava-perinne on eräs nykyhindulaisuuden pääsuuntauksista. Siinä bhaktin eli antautuvan palvonnan kohteena on Vishnu sekä hänen avataransa eli inkarnaationsa.
M
Y
N
T
H
O
S
1
Krishna on Vishnun 8. avatara ja Hare Krishna -liikkeen bhaktin kohde. Tätä kautta Krishna-liike kytkeytyy tiukasti hindulaisuuteen ja voidaan pohtia, onko sitä syytä laskea uudeksi uskonnolliseksi liikkeeksi vai yhdeksi hindulaisuuden lukemattomista muodoista. Hare Krishna -liike on tiukan monoteistinen ja sen kannattajien edellytetään keskittyvän jumaluuden ylimmäksi persoonaksi miellettyyn Krishnaan täyden Krishna-tietoisuuden saavuttamisksi. Tämän uskotaan johtavan sielun takaisin jumaluuteen. Tavoitteen saavuttamiseksi ei riitä pelkkä usko Krishnaan vaan se vaatii myös konkreettista sitoutumista muun muassa laulamalla päivittäin Krishnan nimeä eli mahamantraa. Liikkeen jäsenten on elettävä tiettyjen periaatteiden mukaisesti: he eivät saa syödä lihaa, kalaa tai kananmunia, pelata uhkapelejä tai käyttää päihteitä. Päihteiden joukkoon lasketaan myös kahvi, tee ja suklaa. Myös seksin harrastamiseen liittyy tiettyjä rajoituksia: avioliiton ulkopuoliset suhteet ovat kiellettyjä ja avioliitossakin seksi on sallittua vain Krishnatietoisten lasten hankkimista varten. Viikon kohokohta on sunnuntaijuhla, jonka ohjelmaan kuuluu Hare Krishna -mantran laulamista, luento Bhagavad-Gitasta sekä juhla-ateria. Juuri tähän tapahtumaan lähdim-
2
0
1
4
me tutustumaan saadaksemme jonkinlaista käsitystä siitä, miten liikkeessä harjoitetaan uskontoa.
Sunnuntaijuhla Helmikuisena iltapäivänä kokoonnuimme rautatieasemalle, josta tarkoituksenamme oli nousta Malmille menevään junaan. Määränpäänämme oli Malminkylän kartano, jonne Hare Krishna -liike on vasta muuttanut. Perillä meidät toivotettiin lämpimästi tervetulleiksi. Astuimme sisään huoneeseen, jossa juhlaa tultaisiin viettämään. Huoneesta löytyi suuri ja koristeellinen Krishnalle omistettu alttari. Paikalla oli jo muutamia liikkeen jäseniä, jotka lauloivat sanskritin kielellä ja soittivat. Istuimme lattiatyynyille odottamaan juhlan alkamista. Paikalle saapui lisää krishnalaisia tasaisena virtana ja he liittyivät lauluun. Hieman ennen juhlan alkamista meitä ohjeistettiin siirtymään miesten ja naisten ryhmiin jotka olivat hieman erillään toisistaan. Juhla käynnistyi Arati seremonialla, joka oli hyvin kaunista katsottavaa. Seremonian aikana alttaripappi tarjosi Krishnalle suitsukkeita, kukkia ja vettä ojentamalla niitä vuorotellen kohti Krishnan alttaria. Samaan aikaan liikkeen muut jäsenet lauloivat mahamantraa ja sanskritin kielisiä hymnejä, soittivat musiikkia sekä tanssivat. Eräs liikkeen jäsenistä kuljetti ympäri huonetta pientä lamppua jossa
"Oranssi kaapuiset munkit jättivät naiset huomiot ta"
23
/
K
U
L
I
S
S
I
E
N
24
T
A
K
A
N
A
M
Y
N
T
H
O
S
1
paloi tuli ja pysähtyi jokaisen huoneessaolijan eteen. Jokainen ojensi vuorollaan kämmenensä kohti tulta ja kosketti sitten kasvojaan. Tunnelma oli käsinkosketeltava ja ihmiset vaikuttivat iloisilta. Arati-seremonian jälkeen istuimme alas kuuntelemaan erään liikkeeseen kuuluvan munkin pitämää saarnaa, joka tulkattiin myös englanniksi. Saarnan aluksi munkki luki pätkän Bhagavad-Gitasta, jonka jälkeen hän siirtyi pohtimaan vapautta ja sen olemusta. Saarnan jälkeen istuimme yhdessä liikkeen jäsenten kanssa nauttimaan sunnuntaijuhlan päättävästä herkullisesta ateriasta. Ruokailua varten jakauduimme kahteen erilliseen piiriin, joista toisessa istuivat miehet ja toisessa naiset sekä lapset. Kaksi krishnalaista kiersivät suurten kattiloiden kanssa jakamassa Krishnan siunaamaa kasvisruokaa. Tarjolla oli riisiä, kahta erilaista kastiketta sekä kahta jälkiruokaa.
Mielikuvat vierailusta Koin vierailun varsin onnistuneeksi ja saimme mielenkiintoisen kurkistuksen Hare Krishna-liikkeen uskonnon harjoittamiseen. Juhla oli kaunis ja hyvä tunnelma tarttui. Ruoka oli erinomaista ja meidät toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi. Vierailun ainoaksi negatiiviseksi kokemukseksi kohdallani jäi vaikutelma liikkeessä vallitsevasta sukupuolijaottelusta. Tämä ilmeni juhlan aikana pienistä asioista: siitä, että naiset ja miehet istuivat erillään, tanssivat erillään, söivät erillään ja miehille tarjoiltiin ensimmäisenä. Oranssikaapuiset munkit myös keskustelivat seurueemme miespuoleisten jäsenien kanssa, mutta jättivät seurueemme naispuoleiset jä-
25
/
2
0
1
4
senet suurimmaksi osaksi huomiotta. Näitä seikkoja lukuunottamatta Hare Krishnojen sunnuntaijuhlaan osallistuminen oli positiivinen kokemus.
Lähteet Krishna-liike ISKCONin internetsivut: http://www.krishna.fi/ Partridge, Cristopher (toim.): Uusien uskontojen käsikirja. 2004 Teksti: Piia Sorvoja Kuvitus: Michelle Gomes (Flickr) ja noeleen.eu (Flickr ); Shrinet27 (Wikimedia Commons) Kirjoittaja vieraili Hare Krishnojen sunnuntaijuhlassa Helsingissä yhdessä jokusen muun mythoslaisen kanssa. Jutun kuvat eivät liity kyseiseen Hare Krishna -järjestöön.
K
U
L
I
S
S
I
E
N
T
A
K
A
N
A
Taustapiru Tällä palstalla vihapostinkaipuinen pakinoitsija lyttää valitsemansa aiheet tai kaiken paitsi itsensä.
Suvivirsigate Kyllä minä niin mieleni pahoitin. Aurinkoisten kevätpäivien saapuessa huomaan lumen sulamisen taas paljastavan muutakin kuin koirankakkaa. Jokavuotinen Suvivirsigate kolkuttaa ovella. Vanhat veisut toistuvat jälleen paitsi koulujen juhlasaleissa myös lehdissä, somessa sekä isänmaantuntoisten kansalaisten sydämissä. Seurattuaan keskustelua noin kaksi päivää Taustapiru on mielestään pätevöitynyt tarjoamaan teille kattauksen Suvivirren kouluissa laulamista julkisessa keskustelussa puoltavia argumentteja. 1. Miksi Suvivirren sanoja pitäisi muuttaa? Nehän ovat vain sanoja. Kiinnostava perustelu, joka kuitenkin tuntuu pätevän vain, kun kirjoittaja on samaa mieltä sanojen sisältämän viestin kanssa. Muuten “hyvyyttäs Jumala” kohdan voisi laulaa vaikka “teetä ja nakkeja” tai kenties: “ihanuuttas Saatana”. Taustapirulta peukut! 2. Maassa maan tavalla. Kyllä. Vastuu Suvivirren poistamisvaatimuksista sälytetään usein maahanmuuttajien harteille. Koska maahanmuuttaja on sama kuin muslimi. Ja muslimit nyt vastustavat kaikkea. 3. Suvivirren poistaminen koulun kevätjuhlasta voisi lisätä rasismia. Susi kukkahatussa. Paras tapa ehkäistä rasismia on ylläpitää syrjiviä käytäntöjä. 4. Suvivirsi on koskettanut minua. Humaani tunne! Uskonnollisen veisuun vaatiminen kaikilta maan koululaisilta oman tunnekokemuksen perusteella = vähemmän humaania. 5. Perinteitä tulee noudattaa! Perinteet yhteiskunnan johtotähtenä sopivat meille kuin nyrkki silmään. Kirjaimellisesti. 6. Suvaitsevaisuus on erilaisten näkemysten hyväksymistä, ei kaiken kieltämistä. Tämä nyt on nurinkurisuuden multihuipentuma, mutta myös juonikasta. “Jos ratsastan samoilla argumenteilla kuin vastapuoli, ei minua pysäytä mikään.” Teemu Laajasalo, we’re on to you. 7. Meillä on nyt paljon yhteisiä juhlia. Haluammeko todella murentaa tämän? Ilman muuta. Koulujen kevätjuhlakäytäntö tulee Suvivirren vuoksi lopettaa. Perun myös lapsesi syntymäpäivät tai vähintään puhkon ilmapallot.
Toimitus irtisanoutuu Taustapirun kirjoituksessa esitetyistä mielipiteistä. Mainittakoon, että Mynthos ei nettijulkaisuna myöskään ole tekemisissä Taustapirun lähisukulaisen, Painovirhepaholaisen kanssa. Tausta: Geralt (pixabay) Kuva: Library of Congress (openclipart)
26
M
Y
N
T
H
O
S
1
/
2
0
1
4
HOI LUKIJA! Jäikö jokin mietityttämään? Haluatko jakaa palautteesi ja mielipiteesi kanssamme? Kirjoita toimitukselle! Meitä voi lähestyä mailitse osoitteeseen: roosa.haimila(at)helsinki.fi, tai yhyttämällä päätoimittajan Mythoksen tapahtumissa. Ilmoitathan, saako palautteesi julkaista.
MYNTHOS HAKEE RIVEIHINSÄ... KUVITTAJAA Mahdollisuus luovaan työskentelyyn mukavassa porukassa. KIRJOITTAJIA ja JUTTUJA Haluatko kartuttaa kirjoituskokemustasi? Kiinnostaako pintaa syvemmälle sukeltaminen esimerkiksi henkilöhaastattelun laatijana? Mynthos vastaanottaa ideoita sekä tekstejä 1 2/201 4 ilmestyvään numeroonsa. Arvostamme eri toten kandi- ja graduaiheiden esittelyjä.
27
Mythoksen uuden logon suunnittelivat Sofia Latva-Koivisto ja Rania Taina. Liity Mythoksen sähköpostilistalle: lähetä subscribe mythos-list ilman otsikko osoitteeseen majordomo@helsinki.fi Liity Mythoksen jäseneksi: lähetä jäsenhakemus osoitteeseen mythos-rekisteri@helsinki.fi. Mukaan seuraavat tiedot: - sukunimi ja etunimet - asuinpaikka - sähköpostiosoite - oletko uskontotieteen pää- vai sivuaineopiskelija, henkilökunnan jäsen, vai jotakin muuta? Jäsenmaksu maksetaan tilille FI77 8000 1 501 4003 95. Ole hyvä ja käytä seuraavaa viitenumeroa: 1 1 1 9. Jäsenmaksu on 5 euroa ja kattaa 1 0 lukuvuotta kuluvasta lukuvuodesta alkaen.