Metsähallituksen lehti joulukuu • 6 • 2013
Saaristomeren parhaat paikat kartalle sivu 6 Koko ketju kunnossa sivu 7 Metsäautoteitä maastopyörällä sivu 16
Kaikki valmiina vieraiden tuloon
sivut 8–9
2
6 • 2013
Kuva Pekka Koski
Palstan reunalta Kehittämistyötä monella rintamalla
”
Jos eduskunta päättää yhtiöittää metsätalouden, on tärkeää, että se saa pysyvän käyttöoikeuden valtion maille.
Henkilöstön edustajia on syksyn aikana työllistänyt kaksi tavallista suurempaa teemaa: tukipalvelujen kehittäminen ja Metsähallituksen organisointi. Metsähallituksen sisäisessä kehittämisessä Palvelukeskuksen toiminta otettiin tarkasteluun kesällä. Kohteena oli koko tukipalveluprosessi, mutta suurimmat muutokset koskettavat Palvelukeskusta. Yt-neuvottelut olivat raskaat ja tiedottaminen henkilöstölle vähäistä. Hyvä asia oli kuitenkin se, ettei kyse ollut palveluiden ulkoistamisesta. Neuvotteluissa työnantaja ilmoitti, että henkilöstövähennyksiltä ei vältytä. Tämä koettiin epäoikeudenmukaisena sekä Palvelukeskuksessa että muun henkilöstön edustajien keskuudessa. Yt-neuvottelut kuitenkin osoittivat, että yhteisellä tahdolla voidaan löytää molempia osapuolia tyydyttävä ratkaisu. Metsähallituksen henkilöstö ja johto ovat sitoutuneet edustajiensa kautta siihen, että kehittämisen kautta säästöjä syntyy, vaikka ainakaan puoleentoista vuoteen ei irtisanomisia tehdä. Luopumalla osasta tulospalkkiota osoitettiin yhteen hiileen puhaltamista, tasa-arvoisuutta ja yhteenkuuluvuutta. Kehittämiseen saatiin siis jatkoaika. Työnantaja on päättänyt keskittää Palvelukeskuksen henkilöt viidelle paikkakunnalle. Monet meistä ovat sitä mieltä, että nykyaikaisilla työvälineillä pystyisi hyvin tekemään etätyötä. Paikkakunnan vaihtoon kykeneville on luvattu hyvä taloudellinen tuki. Samoin heille, jotka voivat valita eropaketin. Suurimmalle osalle tukipaketit eivät kuitenkaan sovi, ja heistä on pidettävä huolta. Työnantajalla on näytön paikka. Uusia tehtäviä täytettäessä tarvitaan ava-
rakatseisuutta ja luovuutta. Palvelukeskuksessa on ammattitaitoinen henkilöstö, josta löytyy sellaisenaan tai lisäkoulutuksella osaamista muihinkin Metsähallituksen yksiköihin. Metsähallituksen organisaation kehittämisessä on meneillään lakiesityksen laatiminen. Metsätalouden toimiminen osakeyhtiömuodossa ja maankäytön eriyttäminen epäilyttää henkilöstöä eniten. EU ei vaadi metsätalouden yhtiöittämistä, vaan sitä, että sille tulee samanlaiset kilpailun vapauteen ja markkinoiden toimivuuteen liittyvät perusvaatimukset kuin yksityisillä yrityksillä. Metsätalous voisikin olla erityisliikelaitoksen osa, jolle säädettäisiin konkurssikelpoisuus. Läpinäkyvyys on jo nyt eurooppalaisittain katsottuna erinomainen. Jos eduskunta päättää yhtiöittää metsätalouden, on erityisen tärkeää, että se saa pysyvän käyttöoikeuden valtion maille. Maankäyttöasiat pitäisi delegoida edelleenkin metsätaloudelle. Tämä mahdollistaisi nykyisen kiitosta saaneen mallin, jossa maiden eri käyttömuodot on mahdollista yhteensovittaa ja jossa otetaan kattavasti huomioon erilaiset paikalliset toimijat. Metsähallituksen henkilöstön edustajat ovat aktiivisesti ottaneet kantaa lakiuudistukseen. Toivottavasti keskustelu jatkuu avoimena, onhan kyse Suomen kansallisomaisuuden tulevaisuudesta. Hyvää joulun odotusta ja pitäkää itsestänne huolta! Rovaniemellä 2.12.2013 Irene Rantala Kuljetusesimies, hallituksen jäsen
Kuva Jari Salonen
10
Kuva Esko Keski-Oja
Kuva Juha Paso
Kuva Olli Autonen
Tässä numerossa 16
8–9 Metsä.fi on Metsähallituksen sidosryhmälehti. www.metsafi-lehti.fi Osoite: Metsähallitus, Pl 94, 01301 Vantaa Internet: www.metsa.fi Puhelin: 0205 64 100 Vastaava toimittaja: Juha Mäkinen, Toimittaja: Sari Hiltunen Toimitus: Leena Hulsi / Viestintätoimisto Jokiranta Oy Toimituskunta: Juha Mäkinen (pj), Outi Ala-Härkönen, Markku Eklund, Sari Hiltunen, Leena Hulsi, Hanna Kaurala, Kari Koivumaa, Pauli Määttä, Anne Paakkarinen, Ritva Vaarala
Taitto: Tuuli Holopainen / Viestintätoimisto Jokiranta Oy Kannen kuva: Olli Autonen Osoitteenmuutokset: Minna Pihlström p. 0205 64 4443, metsafilehti@metsa.fi Aineisto toimitukseen: Metsä.fi 1/2014 27.1.2014 mennessä. Toimitus pidättää oikeuden lyhentää ja toimittaa Metsä.fi-lehteen lähetettyjä tekstejä. Painopaikka: Jaakkoo-Taara Oy Painosmäärä: 12 000 kpl kpl, ISSN 1458-4700 (painettu) ISSN 1458-4719 (verkkoversio) Tämä lehti on painettu ympäristömerkitylle paperille.
14
6 • 2013
3
> – Yhtenäinen organisaatio tehostaa toimintaa, tuo synergiaetuja ja varmistaa, että kestävään metsien käyttöön liittyvät näkökohdat pystytään ottamaan parhaalla mahdollisella tavalla huomioon, Markus Ziegeler sanoo.
EU ei ole ongelma liikelaitoksille Euroopan metsähallitukset jatkavat liikelaitoksina EU:sta huolimatta – tai sen vuoksi. Vaikka useimpien maiden metsähallituksissa läpinäkyvyys ja kilpailuneutraliteetti on toteutettu selvästi kevyemmin kuin Suomessa, ei EU ole edellyttämässä muutoksia niiden organisaatiomuotoihin. Juha Mäkinen
V
altionmetsäorganisaatiot vastaavat kolmanneksesta EU:n hakkuumäärästä. EU-maiden metsähallituksia edustava EUSTAFOR selvitti vuosi sitten jäsentensä puukauppamuotoja; 13 selvitykseen osallistuneesta 14 eurooppalaisesta liikelaitoksesta tai vastaavasta myi puunsa joko tienvarsi- tai tehdastoimituksilla. Pelkästään pystykauppaa harjoitettiin vain Tsekin valtion metsissä. Selvityksen mukaan ”metsävaltiot” pyrkivät lisäämään puun tehdastoimitusten osuutta eli ottamaan puun toimitusketjun kokonaan haltuunsa.
Läpinäkyvyys ei estä yhtenäisyyttä Liikelaitosmuoto on yleinen myös Saksan osavaltioissa, ja toiminnan läpinäkyvyyttä seurataan keskieurooppalaiseen tapaan joustavasti. Esimerkiksi Hessenissä, yhdessä maan tärkeimmistä metsäosavaltioista, sikäläisellä valtion liikelaitoksella Hessen-Forstilla on yhtenäinen organisaatio. Saman aluejohtajan alaisuudessa hoidetaan valtion talousmetsien käyttö, suojelualueiden hoito ja liikelaitoksen kumppaneina olevien yksityismetsänomistajien metsien hoito. – Sama yksikkö ja samat henkilöt voivat hoitaa kaikkia näitä tehtäviä, aluejohtaja Karsten Schulze sanoo. Toiminnan läpinäkyvyys on
tärkeää ja riittävää, Saksan metsätalousneuvoston toiminnanjohtaja ja vakituisessa tehtävässään Hessen-Forstin controllerina toimiva Markus Ziegeler tähdentää. – Emme halua joutua alttiiksi esimerkiksi metsäpalveluyritysten arvostelulle. Läpinäkyvyys ja kilpailuneutraliteetti varmistetaan ajankäytön seurannalla sekä kohdistamalla yhteisiä hankintoja koskevat kulut eri käyttömuodoille. – Yhtenäinen organisaatio tehostaa toimintaa, tuo synergiaetuja ja varmistaa, että kestävään metsien käyttöön liittyvät näkökohdat pystytään ottamaan parhaalla mahdollisella tavalla huomioon. Emme tarvitse eri yksiköihin kolmea ihmistä hoitamaan asioita, jotka voidaan hoitaa yhdessäkin yksikössä yhden
tai kahden ihmisen voimin. – Emme myöskään koe mitään painetta EU:n suunnasta muuttaa tätä hyvää käytäntöä, Ziegeler jatkaa. Hessen-Forstilla on 330 000 hehtaaria valtion maita, mukaan lukien osavaltion yksi kansallispuisto ja lukuisat Natura 2000- ja muut suojelualueet. Valtion metsiä on 40 prosenttia osavaltion metsistä. Lisäksi Hessen-Forst hoitaa osaa kuntien ja yksityisten metsistä, joten liikelaitoksen hoidossa on valtaosa osavaltion metsistä. Toimihenkilöitä on kaksituhatta. Hessen-Forstin tapainen organisointi on monien Saksan osavaltioiden lisäksi myös Ranskan valtion metsäorganisaatiossa ONF:ssä.
Puolan valtion metsiä hoitava Lasy Panstwowe toimii samoin liikelaitosmuodossa. Se myy puuta 30 miljoonaa kuutiometriä vuodessa, valtaosan koko maan hakkuumäärästä. Myös Lasy Panstwowella on laajasti palvelua metsätaloudessaan, liikelaitos myy pääosan puusta tienvarressa. Eräissä Saksan osavaltioissa valtion maiden toiminnot on eriytetty. Esimerkiksi Baijerissa luonnonsuojelualueita varten on oma organisaationsa, talousmetsistä taas vastaa liikelaitos Bayerische Staatsforsten. – Baijerissa ollaan tyytyväisiä luonnonsuojelualueiden hallinnon ja talousmetsien eriyttämiseen, viestintäjohtaja Philipp Bahnmüller sanoo. Bayerische Staatsforstenin
puunmyynti on lähes samaa luokkaa kuin Suomen Metsähallituksen, mutta osuus osavaltion puumarkkinoista on merkittävästi suurempi. Laitos on myynyt puunsa pääosin tienvarsikauppoina mutta jatkossa yhä enemmän tehtaan portille toimitettuna. Bahnmüllerin mukaan laitoksen toiminta on sopusoinnussa EU:n kanssa, eikä metsätalouden yhtiöittämiseen ole paineita. Suomen Metsähallituksen organisaatiomuutos herättää kysymyksiä EUSTAFORissa. Järjestö onkin perustanut ”Risk management” -työryhmän pohtimaan liikelaitoksiin mahdollisesti kohdistuvia uhkia sekä keinoja niiden välttämiseen.
Metsätalouden eriyttämisestä tulossa merkittävin muutos Metsähallituksen organisaatiomuutos on lähestymässä loppusuoraa. Maa- ja metsätalousministeriössä kirjoitetaan uuden Metsähallitus-lain pykäliä, ja ministeriö on esitellyt lakihanketta maakunnallisissa tilaisuuksissa. Lakiesitystä on valmisteltu virkamiestyönä hallinnon ja aluekehityksen ministeriryhmän HALKEn toukokuussa 2012 tekemän linjauksen pohjalta. Sen mukaan Metsähallitus jatkaa yhtenäisenä erityisliikelaitoksena, mutta sen liiketoiminnat siirrettäisiin liikelaitoksen omistamiin tytäryhtiöihin. Muutos on merkittävä, koska Metsähallituksen merkittävin yksikkö metsätalous eriytettäisiin näin omaan yhtiöönsä. Luontopalveluihin lakimuutos ei juuri toisi muutosta. Metsähallituksen pääjohtaja Jyrki Kangas pitää HALKEn linjausta toteuttamiskelpoisena, kunhan muutamat reunaehdot saadaan
lainvalmistelussa varmistettua. Metsähallituksessa ollaan huolissaan metsätalouden ja siihen kohdistettujen yleisten yhteiskunnallisten velvoitteiden asemasta. Maa- ja metsätalousministeriön mukaan laki ei kuitenkaan muuttaisi metsätalouden harjoittamista eikä haittaisi valtion talousmetsien toimintojen yhteensovittamista. Kangas pitää tärkeänä, että yhtiöitettäväkin metsätalous on kiinteä, pysyvä osa erityisliikelaitosta ja että sillä on sama käytännön päätös- ja toimivalta valtion metsissä kuin Metsähallituksen metsätaloudella nykyään. Keskeistä hänen mukaansa on, että uudet lait eivät avaisi edes teoriassa mahdollisuutta valtion metsien metsätalouden irrottamiselle kokonaan Metsähallituksesta. Lakiesitys on tarkoitus tuoda eduskunnan käsittelyyn tulevana keväänä, ja kaavailujen mukaan uusi laki tulisi voimaan vuoden 2015 alusta.
4
6 • 2013
makasiini
Camera Borealis kokosi lähes tuhat kävijää Siidaan
Kuva Kari Leo
Uusi pakkauslinja tehostaa toimintaa Nurmijärvellä
eistä m ä ä Tykk okissa! bo Face
Fin Forelian Nurmijärven taimitarhalle on hankittu uusi pakkauslinja. Linjassa pakataan kennoissa kasvatettuja taimia pahvilaatikoihin. Pakkauslinja nopeuttaa pakkausprosessia, mikä tuo kustannustehokkuutta ja lisää tuotannon tasaisuutta. Tasaisuus helpottaa toiminnan ennustettavuutta sekä asiakaskohtaisen pakkaus- ja varastointisuunnitelman toteuttamista. Pakkauslinja on osa Nurmijärven taimitarhan pitkän aikavälin investointiohjelmaa. Investoinneilla parannetaan yrityksen tuotantokykyä ja lisätään automaatioastetta. Aiemmin tänä vuonna Nurmijärvelle hankittiin uusi taimien kasvatuskenttä kastelujärjestelmineen.
Seitsemisen kansallispuiston leirikoulutarjonnasta esite Seitsemisen kansallispuiston monipuolinen leirikoulutarjonta on koottu esitteeksi. Esitteestä löytyy toistakymmentä Metsähallituksen yhteistyöyrittäjien tarjoamaa ohjelmapakettia, joiden sisältö vaihtelee sokkojalkapalloturnauksesta hemmottelusaunomiseen ja kädentaidoista kalastukseen. Aiemmin Seitsemisen kansallispuistossa vierailevat leirikouluryhmät koostivat itse ohjelmansa hajallaan olevasta tarjonnasta, mutta
nyt ryhmät pääsevät valitsemaan aktiviteetteja valmiista ohjelmapaketeista. Kohderyhmänä ovat etenkin 6.- ja 9.-luokkalaiset, mutta paketit soveltuvat hyvin muillekin luokka-asteille sekä aikuisryhmille. Leirikouluohjelmien kesto vaihtelee muutamasta tunnista kokonaiseen kouluviikkoon. Ohjelmaksi voi valita esimerkiksi aarteenetsintää, metsämytologiaa, luontoliikuntaa, lajitutkimusta tai nuotioruokien valmistusta. Osa ohjelmista voidaan
toteuttaa ympäri vuoden. Esitteen leirikoulutarjonnasta sekä kansallispuiston omasta ohjelmasta voi tilata sähköpostitse Seitsemisen luontokeskuksesta. Ohjelmalistan on koostanut Metsähallituksen asiakasneuvoja Leena Hiltunen osana tuotekehittäjän ammattitutkintoaan. Leirikoulupaketit varataan suoraan yrittäjiltä ja kansallispuiston oma ohjelma sekä majoitus Seitsemisen luontokeskuksesta.
Camera Borealis -luontovalokuvatapahtumaa vietettiin marraskuussa Inarissa jo 17. kerran. Kolmipäiväinen tapahtuma keräsi Luontokeskus Siidaan lähes tuhat luontovalokuvista kiinnostunutta kävijää kahteentoista eri esitykseen. Tapahtuman teema ”Luontoa diasta digiin” näkyi luontokuvaajien ohjelmissa. Ensimmäistä kertaa Camera Borealis -tapahtumassa mukana ollut pitkän linjan luontovalokuvaaja Hannu Hautala ja valokuvaaja Martti Rikkonen esittivät molemmat pitkän uransa varrelta materiaalia, joka on kuvattu ennen digikamera-aikaan siirtymistä. Perjantaina järjestetyssä lasten päivässä Inarin koululaiset pääsivät katsomaan Metsän tarina -elokuvan. Yksi elokuvan tekijöistä, Hannu Siitonen, oli paikalla vastailemassa koululaisten kysymyksiin ja kertomassa elokuvan tekemisestä. Illalla ensi-iltansa saivat neljä saamenkielistä lyhytelokuvaa. Ne oli suunniteltu ja kuvattu elokuussa lasten saamenkielisellä elokuvaleirillä, jonka Metsähallitus järjesti yhdessä muiden toimijoiden kanssa Inarissa.
Örön saari osaksi Saaristomeren kansallispuistoa Sotahistoria ja hieno saaristoluonto Itämeren avoimen ulapan äärellä avautuvat yleisölle, kun Örön saari liitetään Saaristomeren kansallispuistoon vuoden 2015 alussa. Saaren hallinnasta ja kehittämisestä vastaa jatkossa Metsähallituksen luontopalvelut. Metsähallituksen tavoitteena on kehittää sadan vuoden ajan sotilastukikohtana palvelleesta saaresta luonto- ja saaristomatkailun tukikohta.
Sosiaalinen media on nykyään suorin tie kansalaisten näyttöpäätteille, ja Metsähallituksen toiminta Facebookissa on lisääntynyt koko ajan. Facebook-sivuillamme julkaistaan luonnonystäviä kiinnostavia ajankohtaisia uutisia ja kuvia päivittäin. Tykkääjiäkin on pian viisinumeroinen luku. Tammikuun alkuun asti on menossa talvisen lintulaudan vierailijoiden tunnistuskisa – käy osallistumassa, sillä palkintojakin on luvassa. Omat sivunsa Facebookissa on myös muun muassa kansallispuistoilla ja erilaisilla Metsähallituksen vetämillä hankkeilla, kuten Tulevaisuuden huipuilla. Satu Sorjonen
Kuva Keijo Kallunki
Peukuta Metsähallitusta Facebookissa
– Yhteistyö merivoimien kanssa on sujunut erinomaisesti, kun tulevaa hallinnan siirtoa on suunniteltu. Näyttää siltä, että Örön saaresta tulee eräs Saaristomeren kansallispuiston upeimmista retkikohteista, jonka merkitys varmasti kasvaa koko saaristomatkailun suosion kasvaessa. Varsinais-Suomen liitto on nostanut Örön kehittämisen yhdeksi kärkihankkeekseen, kertoo Metsähallituksen erikoissuunnittelija Jouko Högmander, joka vetää vastikään
alkanutta Örön kehittämishanketta. Örön kehittäminen matkailukäyttöön tulee viemään useita vuosia ja vaatimaan investointeja. Vuoden 2014 loppuun saakka saari on vielä sotilasaluetta. Tavoitteena on kuitenkin juhlia satavuotista Örön linnaketta kansallispuistossa toukokuussa 2015, niin että saarella on jo silloin joitain luontomatkailu- ja virkistyskäyttöpalveluja. Martta Fredrikson
Metsähallitus esittäytyi metsämessuilla Helsingin Messukeskuksessa vietettiin marraskuun lopulla Meidän viikonloppu-tapahtumaa. Perinteisten metsämessujen ohella tapahtumassa oli runsaasti nähtävää ja ohjelmaa koko perheelle. Metsähallituksen osastolla olivat esillä niin metsätalous, Laatumaan tonttitarjonta kuin Luontokeskus Haltiakin. Erityisen suosittuja olivat palapelin teko ja seinällä oleva Suomen kartta, jonne sai kirjoittaa metsään liittyviä ajatuksia. Myös Metsähallituksen Eräkokki-kirja oli näyttävästi esillä ohjelmalavalla parinakin päivänä.
Juuri Nyt
Hirvenmetsästyksen alueluvat valtion maille haetaan tammikuun aikana. Haku alkaa 1.1.2014. Hakijoiden toivotaan käyttävän sähköistä lupahakujärjestelmää. Lisätietoja www.eraluvat.fi
Kuva Hannu Huttu
6 • 2013 Pohjois-Suomessa joulukuusiluvan Metsähallituksen talousmetsiin voi ostaa matkapuhelimella. Mobiililupa on käytössä entisten Lapin ja Oulun läänien alueilla. Tarkemmat ohjeet www.metsa.fi/ajankohtaista.
5
Metsähallitus hyödyntää jo Lapissa talviteitä puutavaran autokuljetuksissa. Talviteitä käytetään kohteissa, joihin ei ympäristö- tai kustannussyistä kannata rakentaa pysyvää tieyhteyttä.
Suomi valittiin Unescon maailmanperintökomitean jäseneksi Suomi valittiin Unescon maailmanperintökomitean jäseneksi Pariisissa marraskuussa järjestetyssä vaalissa. Suomea Unescon maailmanperintökomiteassa edustavat Metsähallituksen luontopalvelujohtaja Rauno Väisänen ja Museoviraston pääjohtaja Juhani Kostet. Suomen jäsenyys komiteassa kestää neljä vuotta. Maailmanperintökomitea päättää maailmanperintöluetteloon vuosittain valittavista uusista kulttuuri- ja ympäristökohteista sekä seuraa maailmanperintökohteiden tilaa. Listalla on tällä hetkellä noin tuhat kohdetta ja vuosittain valitaan noin 25 uutta. Valintoihin kohdistuu suurta mielenkiintoa muun muassa siksi, että
maailmanperintökohteen statuksella on suurta merkitystä matkailun edistämisen kannalta. Suomessa on seitsemän maailmanperintökohdetta, joista viisi edustaa kulttuuriperintöä, yksi tiedettä ja yksi luontoa. Metsähallituksen hallinnoima Merenkurkun saariston maailmanperintökohde edustaa yhdessä Ruotsin Höga Kusten -alueen kanssa ainulaatuista maankohoamisrannikon luontoa. Struven ketju kertoo maanmittauksen historiasta. Kulttuurihistorialliset kohteet ovat Suomenlinna, Vanha Rauma, Petäjäveden vanha puukirkko, Verlan puuhiomo ja pahvitehdas sekä Sammallahdenmäen muinainen hautaröykkiöalue.
Etsitään suurimman hyötykuorman puutavara-autoja
Kuva Esko Keski-Oja
Metsähallitus kannustaa sopimusyrittäjiään etsimään uusia, edistyksellisiä ratkaisuja kuormakokojen kasvattamiseksi järjestämällä innovaatiokilpailun. Suurimpien hyötykuormien 68- ja 76-tonniset puutavara-autot palkitaan rahapalkinnoilla, joita jaetaan yhteensä 20 000 euroa. Mukaan voi ilmoittautua maaliskuun 2014 loppuun asti. Kilpailuun ilmoittautuneista ajoneuvoyhdistelmistä valitaan molemmista sarjoista enintään kolme tilaisuuteen, jossa punnitaan samalla puutavaralla ja säädösten mukaisesti kuormatut yhdistelmät silta- ja akselipainovaaoilla yhdistelmän omamassan,
kokonaismassan ja kuorman massojen selvittämiseksi. Suurimpien hyötykuormien yhdistelmien omistajat molemmissa sarjoissa palkitaan yhteensä 10 000 eurolla. Palkintosumma jaetaan siten, että ensimmäiseksi sijoittunut saa 7 000, toiseksi sijoittunut 2 000 ja kolmanneksi sijoittunut 1 000 euroa. Martta Fredrikson
Lisätietoja kilpailusta www.metsa.fi/ajankohtaista
Laatumaa kartoitti osaamistaan
Harri Saxlund MH-Kivi Oy:n toimitusjohtajaksi
Laatumaa kartoitti kuluvan vuoden aikana osaamistaan. Syyskuussa päättyneessä projektissa selvitettiin, mitä osaamista Laatumaassa tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa sekä määritettiin, mikä on tarvittavan osaamisen nykytila ja tavoitetila. Tätä kautta muodostettiin yhteinen käsitys Laatumaan kokonaisosaamisesta sekä eri prosesseissa tarvittavista osaamisista. Samalla päästiin käsiksi Laatumaan osaamisen vahvuuksiin ja kehittämisalueisiin. Monivaiheisen osaamisen kartoittamisen prosessin lähtökohtana olivat Laatumaan strategia ja tavoitteet. Näkökulma oli tulevaisuussuuntautunut, ja olennaista oli toiminnassa, toimintaympäristössä ja sidosryhmien odotuk-
HTM Harri Saxlund on valittu MH-Kivi Oy:n toimitusjohtajaksi 1.12.2013 alkaen. Hän on aiemmin toiminut Metsähallituksen liiketoimintaportfoliossa business controllerina. MH-Kivi Oy:n perustaminen ja toimitusjohtajan nimitys liittyy loppukesästä toteutettuun Morenia Oy:n liiketoiminnan myyntiin. Metsähallitus jatkaa edelleen hallinnassaan olevien maa-ainespaikkojen vuokrausta ja myy varastoissaan olevia maaaineksia MH-Kiven kautta.
sissa mahdollisesti tapahtuvien muutosten ennakointi. Keskeistä oli myös johdon ja henkilöstön sitoutuminen ja osallistuminen. Osaamisen kartoittaminen antaa vankan pohjan kehittää Laatumaan osaamista suunnitelmallisesti suuntaan, jota strategia ja tavoitteet edellyttävät sekä valmiudet reagoida mahdollisiin osaamisen puutteisiin ajoissa. Tulevina vuosina tulokset tulevat näkymään Laatumaan osaamisen kehittämisen päälinjauksissa ja painopistealueissa sekä henkilöstön henkilökohtaisissa kehittämissuunnitelmissa. Systemaattisella seurannalla varmistetaan osaamisen kehittyminen valittuun suuntaan. Sivi Oikarinen
Vuoden 2013 Puupalkinto Haltialle Vuoden 2013 Puupalkinto myönnettiin Puupäivillä 28.11. Suomen luontokeskus Haltialle, jonka on suunnitellut Arkkitehdit Lahdelma & Mahlamäki. Palkinnon myöntämisperusteissa mainittiin, että Haltia on ensimmäinen ristiin liimatuista mas-
> Luontokeskus Haltia avautui yleisölle viime kesäkuussa.
siivipuulevyistä rakennettu julkinen rakennus Suomessa, ja sitä voidaan pitää puurakentamisen suunnannäyttäjänä. Muualla maailmassa nopeasti yleistyvää tekniikkaa ei ole aikaisemmin tässä mittakaavassa käytetty Suomessa. Haltiaa kiitettiin arkkitehtuuriltaan erittäin korkeatasoiseksi. Tuomariston mukaan koko rakennuksessa on vahvasti läsnä moderni puun tuntu.
Eino-myrsky kaatoi Suomen pisimmän puun Marraskuussa riehunut Einomyrsky kaatoi Suomen pisimmän puun, joka kasvoi Kuusmäen vanhojen metsien suojelualueella Muuramessa Jyväskylän kupeessa. Yli 44 metriä pitkä kuusi oli syntynyt vuonna 1852 ja kohtasi nyt siis matkansa pään. Kuusi jatkaa elämäänsä paitsi luonnon kiertokulussa lahopuusta nauttivan lajiston ravintona, myös metsätalousalueilla. Se valittiin 1950-luvulla niin sanottu pluspuuksi, lajinsa uljaaksi edustajaksi, jonka oksista vartettiin siemenviljelyksille uusia puita tuottamaan siementä metsänviljelytarkoituksiin. Raimo itkonen
6
6 • 2013
Paikkatieto avuksi alueiden suunnitteluun
Saaristomeren parhaat paikat kartalle
Mikä maisema sykähdyttää? Mikä tekee jostakin paikasta erityisen? Metsähallitus testasi viime kesänä uutta karttapohjaista internetkyselyä, jolla kerättiin vastaajien mielipiteitä ja kokemuksia Saaristomeren kansallispuiston maisemista. Mirka Sillanpää
K
aikille avoin Minun Saaristomereni -internetkysely oli auki Luontoon. fi-sivustolla lokakuun puoliväliin asti. Vastaajat asettivat kartalle muun muassa itselleen tärkeitä maisemanäkymiä ja kauneimpia reittejä. Nettikysely toteutettiin karttapohjaisen Harava-internetkyselyn avulla. – Eurooppalaisen maisemayleissopimuksen mukaan maisemien arvo on pitkälti katsojan mieltämä, ja siksi onkin olennaista ottaa huomioon yleisön mielipiteet ja kokemukset. Tähän asti maiseman arvoa on ollut vaikea tutkia, mutta karttapohjaisten internetkyselyjen avulla henkilökohtainen kokemus voidaan muuttaa konkreettiseksi aineistoksi. Voimme hyödyntää tietoja muun muassa hallinnoimiemme alueiden suunnittelussa, erikoissuunnittelija Henrik Jansson Metsähallituksesta sanoo. Kesällä tehty Minun Saaristomereni -kysely on osa Metsähallituksen luontopalvelujen ja Turun yliopiston yhteistä hanketta, jonka tavoitteena on kehittää maiseman kartoitusta sekä alueen hoidon ja käytön suunnittelua. Uusilla paikkatietoa hyödyntävillä kyselyillä voidaan edistää kansalaisten ja yhteisöjen vaikutusmahdollisuuksia omaan elinympäristöönsä liittyvässä suunnittelussa ja rakentamisessa. – Upea maisema on usein yksi tärkeimmistä syitä, miksi jokin kohde on vetovoimaisempi kuin toiset. Metsähallitus hoitaa alueen luontoarvojen lisäksi myös kulttuuriperintöarvoja, maisema sisältää nämä molemmat. Tavoitteemme onkin tuoda maisema luonnolliseksi osaksi toimintaamme, Jansson sanoo. Turun yliopiston maantieteen ja geologian laitos on hankkeessa mukana asiantuntijana. – Yhteistyömme Metsähallituksen kanssa on tiivistä, toimivaa ja antoisaa. Opetuksen ja tutkimuksen lisäksi yhteiskunnallinen vuorovaikutus on meille tärkeää, dosentti Niina Käyhkö Turun yliopiston maantieteen ja geologian
laitokselta sanoo. Käyhkö jatkaa, että maisematutkimuksella on maantieteessä pitkät perinteet. – Tutkimme muun muassa sitä, miten maisemat ajan myötä muuttuvat sekä sitä, miten ihmiset maisemaa eri tavoin arvottavat ja siihen vaikuttavat. Historiasta ja nykypäivästä kumpuavat tulevaisuuden hoitolinjat. On hienoa huomata, että Metsähallituksella on aito kiinnostus osallistamiseen, paikkatietoperusteiseen alueiden suunnitteluun ja näissä käytettävien menetelmien kehittämiseen.
”
Mielipiteitä pitää kysyä heiltä, jotka luonnossa liikkuvat.”
Tulokset osaksi päätöksentekoa Janssonin mukaan karttapohjainen osallistava tutkimus voi kehittyä tärkeäksi osaksi Metsähallituksen päätöksentekoprosessia. – Meillä on pitkä perinne kävijätutkimusten hyödyntämisessä, ja nyt olemme eturintamassa kehittämässä osallistavan paikkatiedon keräämistä ja hyödyntämistä. Kun kävijätutkimus liitetään paikkatietoon, tarvitaan osaamista myös Metsähallituksen ulko-
puolelta. Olemme iloisia, että yhteistyömme yliopiston kanssa toimii hyvin. Karttapohjaisissa internetkyselyissä on vielä paljon kehitettävää ja erityisesti avoimessa kyselyssä on monia epävarmuustekijöitä, joten paljon on vielä työtä edessä. – Haasteena on saada nyt Harava-kyselyn kautta kerätty tieto niin käyttökelpoiseksi, että voimme hyödyntää sitä mahdollisimman monissa toiminnoissamme, Jansson täydentää.
Tuttuja ja tuntemattomia maisemia Minun Saaristomereni -kyselyssä haluttiin selvittää kävijöiden maisema-arvoja nimenomaan yksilön näkökulmasta. – Mielipiteitä pitää kysyä heiltä, jotka luonnossa liikkuvat. Maisema ei yleensä ole pelkästään visuaalinen elämys vaan kokonaisvaltainen kokemus. Olemme pohtineet paljon sitä, miten pääsisimme käsiksi näihin kokemuksiin, siksi olemme halunneet kehittää nimenomaan osallistavia menetelmiä. Osallistavan paikkatiedon käyttö on yleistymässä koko ajan, tutkijatohtori Nora Fagerholm Turun yliopistolta sanoo. Noin seitsemästäsadasta internet-kyselyn avanneesta kävijästä lähes viisisataa vastasi kyselyyn, ja heistä 270 kartoitti myös paikkoja, joita kertyi yli kaksituhatta. – Kysyimme muun muassa sitä, missä vastaajat kulkevat, mitä he jossain tietyssä paikassa tekevät tai minkälaisia arvoja he siihen paikkaan liittävät. Kysyimme myös alueiden hoitoon liittyviä kysymyksiä eli sitä, kaipaako jokin kohde vastaajien mielestä parempaa hoitoa, Fagerholm kertoo. – Metsähallituksen kannalta on ihanteellista, jos saamme tietoa siitä, mitä ihmiset eri kohteissa kokevat. Se auttaa suunnittelemaan sitä, mihin ohjaamme kävijöitä ja teemme rakenteita. Kyselyssä nostettiin Saaristomereltä esiin monia tuttuja paikkoja, mutta erityisesti veneilijät olivat merkinneet myös paikkoja, joista emme olleet aikaisemmin tietoisia, Jansson lisää.
> Saaristomeri-kyselyyn vastanneet merkitsivät runsaasti paikkoja muun muassa Berghamnin saarelle. Myös Tunturi-Lapissa kokeillaan uutta osallistamismenetelmää Metsähallituksen projektipäällikkö Annakaisa Heikkonen on opinnäytetyössään tutkinut sitä, miten internetpohjaisia osallistavan paikkatiedon sovelluksia voidaan hyödyntää Metsähallituksen luonnonvarasuunnittelussa sidosryhmien uutena osallistamismenetelmänä. – Näistä uusista sähköisistä sovelluksista etenkään sidosryhmien osallistamisessa ei Metsähallituksessa ole vielä paljon kokemusta. Tavoitteeni oli selvittää Metsähallituksen kannalta keskeisiä haasteita, mahdollisuuksia ja käytännön toteuttamiseen liittyviä kysymyksiä, jotka liittyvät osallistavan paikkatiedon hyödyntämiseen Lapin alueella. Heikkonen kertoo, että Yli-Muonion alueella on juuri alkamassa Metsähallituksen ja
Muonion kunnan yhteistyönä Tunturi-Lapin maakuntakaavan velvoittaman maankäyttösuunnitelman laadinta. Sen yhteydessä on tarkoitus käyttää internetpohjaista kartoitusmenetelmää yhtenä osallistamisen välineenä. – Suunnittelijan työ helpottuu, kun voimme yhdistää suoraan karttaan paikannetun tiedon muuhun suunnitteluaineistoon. Internetpohjaisen kyselyn etuna on vastaajien kannalta se, ettei se ole sidottu aikaan ja paikkaan, vaan siihen voi vastata juuri silloin kun itselle sopii. Nettikyselyn avulla toivomme saavamme kuuluviin myös sen hiljaisen enemmistön äänen, joka ei välttämättä tuo mielipiteitään esiin yhteisissä kokoontumisissa, Heikkonen sanoo.
6 • 2013
Kuvat Sari Hiltunen
Koko ketju kunnossa
7
Metsähallitusta pidetään luotettavana puuntoimittajana. Koko ketjun leimikkosuunnittelusta puuntoimituksiin on toimittava yhteen, jotta asiakkaat saavat haluamansa puut oikean laatuisina ja oikeaan aikaan. Yhteistyön merkitys korostuu erityisesti hankalissa sääoloissa ja erityiskohteilla. Sari Hiltunen
M
etsähallitus toimittaa puut kokonaispalveluna kannolta tehtaalle. Palvelu pitää sisällään myös ympäristönäkökohtien huomioon ottamisen. Ennen kuin tukkikuorma on sahalla tai kuitupuut tehtaan portilla, on moni alan ammattilainen antanut työpanoksensa. Matkan varrella on myös monia saumakohtia, joissa vaaditaan tiivistä yhteistyötä. Korjuuesimiehet laativat monitoimikoneille puolivuosittain korjuuohjelmat, joita täsmennetään kuukausittain. Muutoksia korjuusuunnitelmiin joudutaan tekemään varsinkin loppusyksyllä ja kevättalvella, jolloin olosuhteet ovat usein haastavat ja voivat vaihtua nopeasti. Keski-Suomessa loppusyksyn runsaat sateet aiheuttivat ongelmia ja korjuukohteita jouduttiin vaihtamaan – Kesä oli korjuun kannalta erittäin hyvä. Nyt vettä alkaa olla joka paikassa niin paljon, että tiet kärsivät, ja muutenkin täytyy harkita tarkkaan, minne korjuukoneita voi ohjata, kertoo korjuuesimies Juha Järvelä Jyväskylästä marraskuun puolivälissä.
Vaihtuvat tilanteet lisäävät kiirettä Nopeasti muuttuvat tilanteet pitävät korjuuesimiehet kiireisinä. Ennen kuin koneita voi ohjata uuteen paikkaan, on varmistettava kohteen korjuukelpoisuus vallitsevissa olosuhteissa. Samalla tarkistetaan teiden kunto, jotta puut saadaan kuljetettua myös metsätien varresta eteenpäin. Suunnittelijat puolestaan vastaavat siitä, että korjuuesimiehellä
roitusajalla. Juha Järvelä pitääkin tiivistä yhteyttä alueensa suunnittelijoihin, muun muassa Mikko Kuituseen. – Varsinkin erityiskohteilla toimittaessa, esimerkiksi Metlan tai puolustusvoimien mailla, olen usein vielä ennen korjuun aloittamista yhteydessä suunnittelijaan. Suunnittelija tuntee alueen ja siihen liittyvät rajoitukset ja on hoitanut myös yhteydenpidon alueen käyttäjän suuntaan, Järvelä kertoo.
”
Paikkatietojärjestelmään on talletettu arvokkaat luontokohteet, jotka on rajattu kokonaan toimenpiteiden ulkopuolelle.”
on riittävästi korjuuvalmiita leimikoita varastossa ja että metsät tulevat hoidettua ajallaan. Suurin osa leimikkosuunnitelmista tulee toteutettavaksi vasta myöhemmin, mutta välillä korvaavia kohteita joudutaan etsimään lyhyellä va-
> Juha Järvelä (vas.) ja Mikko Kuitunen käyvät tarvittaessa yhdessä myös maastossa.
Suunnittelussa huomioitava monta asiaa Suunnittelija onkin paljon vartijana. Suunnittelussa on otettava huomioon puunkorjuun ja metsänhoidollisten näkökohtien
> Mikko Kuitusella on maastotietolaitteessa kaikki suunnittelussa tarvittava taustatieto. ohella myös monimuotoisuus, virkistyskäyttö, riistan elinolosuhteet sekä maisemanäkökohdat. Paikkatietojärjestelmästä löytyy valtava määrä tietoa, joka toimii suunnittelussa tausta-aineistona. – Järjestelmään on talletettu arvokkaat luontokohteet, jotka on rajattu kokonaan toimenpiteiden ulkopuolelle sekä kaikki muut hakkuisiin vaikuttavat rajoitukset. Suojelualueiden läheisyydessä toimittaessa ollaan aina etukäteen yhteydessä myös luontopalveluihin, suunnittelija Mikko Kuitunen sanoo. Suunnittelijalla on maastoon mennessään mukana kaikki taustatieto maastotietolaitteeseen tallennettuna. Maastossa päivitetään puustotiedot ja tarkistetaan toimenpide-ehdotukset sekä tehdään tarvittavat nauhoitukset. Tarvitta-
> Motokuski Tero Ritvanen (vas.) ja Juha Järvelä pitävät yhteyttä pääasiassa puhelimitse ja langattoman tiedonsiirron välityksellä.
essa suunnittelija on jo suunnitteluvaiheessa yhteydessä korjuuesimieheen. – Joskus pitää varmistaa etukäteen, että maastoltaan erityisen hankala kohde on varmasti korjattavissa koneellisesti. Ja toisinaan käydään rajanvetoa, kannattaako joku taimikko vielä perata vai siirtää energiapuun korjuukohteeksi, Kuitunen kertoo. Viimeisenä lenkkinä puunkorjuuketjussa on vielä monitoimikoneen kuljettaja. Tieto puutavaran katkontamitoista, hakkuussa huomioon otettavista asioista ja käsittelyn ulkopuolelle rajatuista luontokohteista menee sähköisesti hakkuukoneen kuljettajalle. Viime kädessä kuljettaja vastaa siitä, että ympäristöasiat on otettu suunnittelijan määrittelemällä tavalla huomioon ja että korjuujälki on ohjeiden mukaista.
Kuvat Olli Autonen
8 6 • 2013
6 • 2013
9
Kaikki valmista vieraiden tuloon Hyyverovan männikössä kuuluu taas pian reenjalasten suihke ja ajohirvaiden röhkiminen. Kolarilaisille Hannu ja Sirpa Utterströmille poro tuo leipää eripuolilta maailmaa tulevia asiakkaita kyyditsemällä.
Olli Autonen
K
olarin Äkäsjokisuussa valmistaudutaan kiireiseen jouluun. Hannu Utterström sovittelee valjaita viisivuotiaalle Valo-härälle, joka erottuu hyvin tummanharmaiden lajitovereidensa joukosta. Ajokkaat, eli rekeä vetävät ajoporot, ovat vielä kotiaitauksessa tankkaamassa ravintoa ja lepäilemässä, mutta pian ne vetävät rekeä muutaman kymmenen kilometrin päässä Luosun kylässä, Hyyverovan aihkimännikössä. Metsäkoneurakointia päätyönään yli 20 vuotta tehnyt Hannu vaihtoi jäkälämoottorilla käyviin nelijalkaisiin 90-luvun alussa. Harvesterikoneet yleistyivät, ja kokonaisurakointiin siirryttäessä olisi ajokoneita omistaneen yrittäjän uran jatko vaatinut mittavia lisäinvestointeja.
– Alkuun oli vieroitusoireita, mutta nyt pystyn ajamaan puupinon ohi ilman, että lasken kuutioita ja arvioin pinon laatua, Hannu naurahtaa.
Pyhäajeluista leipätyö Urakoinnista luopumassa ollut konemies hommasi pihaansa ajokkaan, jolla oli aluksi vain tarkoitus ajella kauniina pyhäpäivinä Muonionjoen jäällä omaksi iloksi. Pian Hannua kuitenkin pyydettiin ajeluttamaan turisteja Ylläsjärvellä, ja parin kokeilutalven jälkeen mies otti yhteyttä Metsähallitukseen vuokratakseen valtion maille kuuluvan syrjäisen metsäalueen porosafarikäyttöön. – Ihmiset arvelivat, että nyt se on menettänyt viimisetki järjen rippeet. Tuumivat, ettei sinne mettään ihmisiä saa, kylänpinnassa ne turistit viihtyvät, Hannu tuumii. Yhteistyö matkanjärjestäjien ja safarifirmojen kanssa poiki kuitenkin perheelle uuden leipätyön. Brittien ja keskieurooppalaisten charterlentojen alettua koittivat Hyyverovan hullut talvet. – Parhaina talvina asiakkaita kävi yli kuusituhatta. Joulunaikaan saatoimme olla puoliltaöin kotona ja aamuviideltä oli lähdet-
tävä valmistelemaan paikkoja aamun ensimmäistä ryhmää varten, Sirpa-vaimo muistelee. Kiireisimpinä aikoina yritys työllisti myös muutaman kausityöläisen, mutta nyt pariskunta huolehtii asiakkaista omin voimin.
”
Hiljaisuutta vieraat arvostavat yli kaiken.”
– Suuria, yli 20 hengen ryhmiä ei enää oteta. Kalenteri on kyllä silti täysi huhtikuulle saakka. Paria tuhatta asiakasta odotellaan, Hannu kertoo.
Hiljainen metsä lumoaa Hannun Ajokhaiden lopputuote on yksinkertainen mutta yksityiskohdiltaan tarkasti mietitty. Hyyverovassa ei turisti näe jäljen tekoon käytettyä moottorikelkkaa, ja piilossa pysyvät myös muovilapiot, sähkövalolla toimivat otsalamput ja modernit tekstiilit. On
> – Rekimatka huurrelumen peittämässä männikössä on varsinkin kaukaa tulleille unohtumaton elämys, Hannu Utterström sanoo.
vain poronkuseman mittainen poroajelu ja lähimetsien marjoista tehty höyryävä mehu kodan lämmössä nautittuna. Rekimatka huurrelumen peittämässä aihkimännikössä pakkastaivaan alla on unohtumaton elämys kenelle tahansa, etenkin kauempaa tulleelle. – Hiljaisuutta ihmiset arvostavat yli kaiken. Ja tänä päivänä ehkä entistä enemmän. Täällä pieni voi asiakkaalle olla uskomattoman suurta. Reessäkin he puhuvat toisilleen kuiskaillen. – Tämä paikkahan on elinehtomme. Vastaavaa ei lähiseudulta löydy, ja onneksi ympäristö on säilytetty pieniä harvennuksia lukuun ottamatta luonnontilassa. Yrittäjiä on täällä kuunneltu, Hannu sanoo. Alueen hakkuut on suunniteltu yhdessä Utteströmin kanssa ja ne toteutettiin ennen sesonkia.
Elämyksiä ja onnistumisen tunnetta Asiakas kokee vain pienen retken, mutta sen valmistelu on ympärivuotista työtä. Toiminta poikkeaa täysin perinteisestä porotaloudesta, sillä ajoporot ruokitaan luonnonmukaisesti ja hoidetaan aitauksessa yli kesän. – Vaikka asiakkaita käy tuhansia vuosittain, olemme arvelleet
asiakaspalvelun muodostavan vain viisi prosenttia koko työstä, Sirpa sanoo. – Hotellityöntekijät ja safarioppaat laittavat luudan oven eteen keväällä, kun asiakkaat häipyvät. Meidän työ, tai paremminkin elämäntapa, porojen parissa jatkuu ympäri vuoden. Ajokkaita ei uskalla laskea luontoon vapaaksi, kuten tavallisessa poronhoidossa tehdään. Poro voi joutua pedon suuhun, jäädä auton alle tai kadota lukemattomilla muilla tavoilla. Sitä riskiä ei voi ottaa, sillä porojen on oltava valmiina turistien saapuessa, Hannu lisää. Hannu ja Sirpa eivät ole viettäneet omaa joulua kahteenkymmeneen vuoteen. Kuusi kyllä hommattiin viime vuonna pihalle, mutta pirttiin sitä ei koskaan ehditty tuoda. Pimeyttä valaisee tänäkin jouluna rakovalkea, jonka rätinän seasta erottuu ajokkaiden vetämien reenjalasten suihke. Yrittäjäpariskunnalle tilanne on arkinen, mutta asiakkaalle se tarjoaa unohtumattomia elämyksiä. – Joskus ovat takaisin Äkäslompoloon saavuttuaan asiakkaat kyselleet, että asuko se poromies siellä mettässä, tunteekohan se rahaa ja osaakohan lie lukeakaan. Silloin kokee jonkinlaista onnistumisen tunnetta, Hannu tuumii.
> Hannu Utterström antaa käyntikortiksi kiehisin koristellun kelopalikan.
6 • 2013
Kuva Juha Paso
10
> Pyhä-Luoston kansallispuisto.
Yhteistyötä ja hyviä naapuruussuhteita Kuva Eerika Niemelä
Naapuruusohjelmat ovat Euroopan unionin ulkorajaohjelmia, joilla pyritään edistämään raja-alueiden taloudellista ja sosiaalista kehitystä sekä hyvää naapuruutta. Metsähallitus on parhaillaan mukana neljässä naapuruushankkeessa, joissa pääpaino on luonnonsuojelun ja luontomatkailun kehittämisessä.
> ABCGheritage-hankkeessa testataan uutta geologista retkeilykarttaa Hiipinätuntureilla. Inka Musta
N
aapuruushankkeen alueet sijoittuvat Fennoskandian vihreälle vyöhykkeelle Suomen ja Venäjän välisen rajan molemmin puolin, pohjoisin alueista ulottuu myös Norjan puolelle. Alueilla on yhteensä 37 suojelualuetta. Suomen puolella alueita on 20, ja ne sijaitsevat Vätsärin erämaa-alueelta Petkeljärven kansallispuistoon. Hankkeiden osapuolina on yhteensä 20 tutkimuslaitosta, valtiollista toimijaa ja suojelualueiden hallinto-organisaatiota. ENPI-rahoitusohjelman hankkeiden yhteisbudjetti on 5,5 miljoonaa euroa.
Yhteistyöverkostoja, uusia reittejä ja parempia rakenteita Metsähallitus osallistuu parhail-
laan neljään naapuruusohjelmaan eli Quality CET -, Fennoscandian Green Belt -, Oulangan taimen ja ABCGheritage-hankkeisiin. Quality CET- ja Fennoscandian Green Belt -hankkeilla pyritään vahvistamaan luonnonsuojelualueiden luontomatkailua Karjalassa. Rajan eri puolilla sijaitsevien kansallis- ja luonnonpuistojen toimintaa vahvistetaan puistopari-yhteistyöllä. Niiden luontomatkailusuunnitelmia ja markkinointistrategioita yhtenäistetään, ja samalla luodaan uusia viestintä-, markkinointi- ja ympäristökasvatusmateriaaleja. Lisäksi uudistetaan Paanajärven, Oulangan ja Kolin luontokeskusten perusnäyttelyt. Uudentyyppisen puistopariajattelun toivotaan leviävän muuallekin.
Oulangan taimen -hankkeessa tutkitaan suomalais-venäläisenä yhteistyönä Oulangan taimenkannan tila sekä taloudellinen ja sosiaalinen merkitys Koillismaan ja Venäjän Karjalan asukkaille. Tutkimustietojen perusteella laaditaan yhteinen, rajan ylittävä toimintamalli, jota soveltamalla taimenkanta saadaan kasvuun ja sen kalastus kestävälle pohjalle. Oulangan taimenelle on perustettu omat internetsivut, joilla voi muun muassa pelata niiden rajanyliseen vaelluskäyttäytymiseen perustuvaa peliä.
Pohjoista perintöä vaalimassa ABCGheritage-hanketta luotsaa projektipäällikkö Riina Tervo. Kirjainyhdistelmä hankkeen nimessä viittaa arktiseen biologiseen, kulttuurihistorialliseen ja geologiseen perintöön.
”
Pohjois-Norjan luonnonsuojeluja virkistyskäyttöalueilla, Tervo kertoo. Tavoitteena on parantaa erityisesti koululaisten mutta myös matkailijoiden, paikallisten sekä luontomatkailuyrittäjien aluetietämystä, lisätä luonnonsuojelu- ja virkistysalueiden kestävää käyttöä sekä luoda uusia yhteistyöverkkoja luonnonsuojelutyön ja kestävän luontomatkailun saralle. – Ensi vuonna rytisee, kun hankkeessa edetään suunnittelusta toteutusvaiheeseen. Uusia luontopolkuja avataan, julkaistaan opaskirja geomatkailijoille, luontokasvatusmateriaalia kouluille ja lyhytfilmi Pasvik–Inarin rajapuistosta. Lisäksi tehdään kiertävä näyttely Fennoskandian vihreästä vyöhykkeestä lautapeleineen. – Aivan uutta on hankkeessa tuotettava mobiiliopastus PyhäLuoston ja Urho Kekkosen kan-
Luontomatkailusuunnitelmia ja markkinointistrategioita yhtenäistetään.”
– Hankkeen päätoteuttaja on Metsähallitus, ja mukana on yhdeksän muuta toimijaa Suomesta, Venäjältä ja Norjasta. Toimimme Itä-Lapin, Kuolan niemimaan ja
sallispuistojen geologisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaille kohteille. Opastukseen halutaan mukaan pelillisiä elementtejä kysymyksineen, vastauksineen ja
rasteineen. Kohderyhmänä ovat koululaiset ja matkailijat. Heillä on jo muutenkin älypuhelimet mukanaan, ja niiden uusista käyttömahdollisuuksista ollaan kiinnostuneita. Uskonkin, että osumme hyvin kohderyhmiin, Tervo lisää.
Tiukkoja aikatauluja ja käsillä puhumista Projektipäällikölle kertyy matkapäiviä, ja hankehallinnointi on välillä tiukkoine aikatauluineen raskasta. Yhteistyö uusien ihmisten kanssa sekä uusiin paikkoihin tutustuminen kääntävät kokonaisuuden kuitenkin reilusti plussan puolelle. – Kansainvälinen yhteistyö on antanut paljon ja ollut hyvin avartavaa. On rikkaus saada tehdä töitä omien alojensa huippuammattilaisten kanssa. Kulttuurierot ovat selvästi nähtävissä: venäläisille esimerkiksi yhteiset illanvietot ja sosiaalinen puoli ovat todella tärkeitä. Ja kielimuurista on selvitty tarvittaessa vaikka käsillä puhuen, Tervo summaa kokemuksiaan. – Olen nähnyt paikkoja, joihin en muuten todennäköisesti pääsisi koskaan. Erityisesti mieleen ovat jääneet Hiipinän tunturit, jotka ovat lumihuippuisia ja jylhiä – aivan mahtavia vaellusmaastoja! Kuolan niemimaalla on myös paljon kaivosteollisuutta. Pysäyttävää on nähdä valtava kontrasti luonnonsuojelualueiden ja aivan vieressä olevien ympäristötuhoista kärsivien alueiden välillä.
11
Kuvat Anu Kuustie
6 • 2013
> Kalimenlampea kuvaava seinämaalaus toteutettiin Elisa Kinnusen ottamasta valokuvasta. Aikaa työn valmistumiseen kului kaikkiaan noin viisi viikkoa.
> Maalaustyön toteuttivat työvalmentaja Anu Kuustie (vas.) sekä Anna Terävä, Krista Pitkänen ja Reetta Kanniainen.
Luontomaalauksista iloa lapsille ja nuorille Metsähallitus oli mukana hankkeessa, jonka ansiosta luontoaiheiset seinämaalaukset ilahduttavat nyt psykiatrista hoitoa tarvitsevia nuoria sekä lastenklinikalla hoidossa olevia lapsia Oulussa. Pauli Määttä
L
uonnossa oleskelulla ja jo pelkästään luontokuvien katselulla on todettu olevan rauhoittavia ja stressiä alentavia vaikutuksia. Metsähallituksen luontopalvelujen yhdessä paikallisten yhteistyökumppaneiden kanssa toteuttaman hankkeen tavoitteena oli tehdä myös tunnetuksi Oulun seudun luontokohteita ja lisätä tietoisuutta luonnon
tuottamista terveysvaikutuksista. Oulun taide- ja mediapajan nuoret maalasivat työvalmentaja Anu Kuustien johdolla luontoaiheisen maalauksen psykiatrisen vaativan hoidon osasto kolmen turvahuoneen seinälle. Työ aloitettiin valokuvaamalla sopivia luontokohteita, joista maalattavaksi valikoitui kuva Kalimenlammelta. Maalauksen suunnitteli Elisa Kinnunen. Valokuva otettiin toukokuussa, jonka jälkeen luonnosten työstöön
ja valintaprosessiin sekä alkuvalmisteluihin kului noin kuukausi. Varsinainen maalausurakka toteutettiin lokakuussa, ja siihen osallistui neljä nuorta viiden päivän ajan. – Niin asiakkaat kuin henkilökunta ovat olleet tyytyväisiä työhön. Kuvaa pidetään kauniina ja rauhoittavana, palveluesimies Helinä Korpimäki sanoo.
Luonto lähemmäksi Toinen vastaava maalausprojekti
valmistui lokakuun lopulla. Nuoret maalasivat luontokuvia Oulun yliopistollisen sairaalan lastenklinikan aulan seinille. Tavoitteena oli tuoda viihtyisyyttä 0–16-vuotiaille potilaille. – Metsähallituksen kanssa tehtävä yhteistyö on ollut mielenkiintoinen jatkumo teemalle tuoda luonto lähemmäksi niille, jotka eivät itse pääse paikan päälle siitä nauttimaan. Maalaukset myös luovat rauhoittavaa tunnelmaa pienille lapsille ja heidän perheilleen, kertoo
osastonhoitaja Mari Sipilä. Luontoaiheiset seinämaalaukset syntyivät monen toimijan yhteistyönä. Maalausten suunnittelusta ja toteutuksesta vastasivat Oulun kaupungin nuorten työpajatoimintaan kuuluvan Taide- ja mediapajan nuoret. Metsähallituksen luontopalvelut auttoivat kohteiden valinnassa ja materiaalihankinnoissa. Maalaukset toteutettiin psykiatrisen vaativan hoidon osasto kolmen ja Oulun yliopistollisen sairaalan lastenklinikan ohjeiden ja toivomusten mukaan.
Unelmatontin, eräkämpän tai metsäpalstan etsiminen helpottuu Laatumaan uudistetuilta verkkosivuilta on nyt entistä helpompaa löytää mieluinen tontti, sopiva eräkämppä tai metsäpalsta. Asiakas voi tilata myös RSS-syötteitä, jolloin hän saa nopeasti tiedon uusimmista myyntiin tulleista kohteista sähköpostiinsa. Sari Hiltunen
L
aatumaalla on myynnissä tai vuokrattavana yli tuhat tonttia. Etusivun karttanäkymästä saa nopeasti yleissilmäyksen, missä päin maata tontteja on myynnissä. Mieluista tonttia voi hakea myös erilaisten ominaisuuksien perusteella. – Olemme panostaneet erityisesti hakutoimintoihin sekä verkkopalvelun käytettävyyteen myös mobiililaitteilla. Parannetun
hakutoiminnon avulla asiakas voi kohdistaa haun entistä tarkemmin sellaisiin tontteihin, jotka parhaiten vastaavat hänen toiveitaan, kertoo Laatumaan markkinointipäällikkö Ritva Vaarala. Tontteja voi hakea joko sijainnin, tontin koon tai hinnan perusteella. Rantatonttien kohdalla hakua voi vielä täsmentää sen mukaan haluaako tontin järven vai virtaavan veden ääreltä. Etsinnän voi kohdistaa myös pelkästään vuokralle tarjottaviin tontteihin.
Tukikohtia eräharrastajille Laatumaan internetsivuilta löytyy myös tiedot kaikista myynnissä olevista mökeistä ja eräkämpistä. Monet kämpät sijaitsevat hyvien kalavesien tai riistamaiden läheisyydessä, joten ne soveltuvat erinomaisesti eräharrastusten tukikohdaksi. Tonttien tavoin tarjolla olevia kämppiäkin voi lajitella hakutoimintojen avulla muun muassa sijainnin, hinnan ja kämpän koon
mukaan. Kaikista kämpistä on tarkat tiedot ja myös kuvat. Osa kämpistä on omalla ja osa vuokratontilla. Lisäksi jotkut kämpät myydään poissiirrettäviksi. Rakennuksia myydään joko tarjousten perusteella tai kiinteillä hinnoilla. Metsähallitus myy myös yksityismaihin rajautuvia erillisiä metsäpalstoja. Metsämaan ostosta
>Alkkianlammen kämppä Parkanossa.
kiinnostuneille löytyy myynnissä olevien palstojen lisäksi runsaasti muutakin hyödyllistä tietoa muun muassa kaupan teon vaiheista sekä metsäpalstan hintaan vaikuttavista tekijöistä. Tutustu kohteisiin osoitteessa www.laatumaa.fi
12
5 • 2013
Euroopan metsäviikko Rovaniemellä
Kansainvälisiä vieraita ja metsällisiä yleisötapahtumia Euroopan metsäviikkoa vietetään 9.–13.12. Rovaniemellä näyttävästi. Kansainvälisen Metsä2013-kokouksen lisäksi viikon aikana on runsaasti kaikille avoimia yleisötapahtumia sekä metsällistä oheisohjelmaa. Sari Hiltunen
M
erkittävin yksittäinen tapahtuma on YK:n alueellinen Metsä 2013-kokous, johon osallistuu kansainvälisiä asiantuntijoita ja korkean tason vaikuttajia Euroopasta, Venäjältä, Keski-Aasiasta ja Pohjois-Amerikasta. Kokouksen pääteema on kestävän metsätalouden ja metsäsektorin rooli vihreän talouden edelläkävijänä. Virallisen kokouksen rinnalla järjestetään lukuisia seminaareja, kokouksia ja oheistapahtumia, joissa eurooppalainen ja suomalai-
nen metsäosaaminen tuotteineen pääsevät kansainväliseen valokeilaan. Kaikkiaan tapahtumaan osallistuu yli 400 vierasta, jotka edustavat eri maiden ministeriöitä, metsäalan kansainvälisiä organisaatioita, yrityksiä ja järjestöjä.
Metsähallituksella iso rooli järjestelyissä Metsähallitus on ollut mukana sekä suurelle yleisölle suunnatun Euroopan metsäviikon että virallisen Metsä2013-kokouksen järjestelyissä viime keväästä lähtien. Päävastuun on kantanut yhteyspäällikkö Kristiina Vuopala, joka
on koordinoinut yhdessä maa- ja metsätalousministeriön kanssa koko tapahtumakokonaisuutta. Tapahtumajärjestelyissä on mukana myös laaja joukko paikallisia yhteistyökumppaneita. Virallisen ohjelman yhteydessä järjestetään noin 40 oheistapahtumaa, side events, joista Metsähallitus on mukana kolmessa. Metsähallitus vastaa lisäksi virallisen ohjelman päätteeksi järjestettävästä retkeilystä. Metsähallituksen omassa oheistapahtumassa kerrotaan paikkatietoon perustuvasta IT-osaamisesta sekä sovellusten hyödyntämisestä
eri toiminnoissa. Käytännön esimerkeissä kerrotaan muun muassa modernien tietojärjestelmien hyödyntämisestä sekä metsätalouden toimenpidesuunnittelussa että luontopalveluiden toiminnassa. Toisessa, Saamelaiskäräjien järjestämässä tilaisuudessa esitellään Metsähallituksen ja Saamelaiskä-
räjien yhteistyötä. Puhujina ovat puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi ja Heikki Paltto Saamelaiskäräjiltä sekä Kii Korhonen, Pertti Heikkuri ja Jyrki Tolonen Metsähallituksesta. Metsähallitus on mukana myös Metlan metsien terveysvaikutuksia käsittelevässä oheistapahtumassa.
Monipuolista oheisohjelmaa Pilkkeessä ja Lordin aukiolla Euroopan metsäviikko ja virallinen Metsä2013kokous näkyvät monin tavoin Rovaniemen kaupunkikuvassa. Kaikille avoimet metsäviikon tapahtumat keskittyvät Lordin aukiolle sekä Tiedekeskus Pilkkeeseen. Sari Hiltunen
M
pia ja karmaisevimpia esityksiä. Lasten ja nuorten itse toteuttamissa lyhytelokuvissa on sekä päiväkoti-ikäisille soveltuvia animaatioita että yläasteikäisten käsikirjoittamia ja esittämiä metsällisiä kauhutarinoita. Viikolla julkistetaan myös Halaa puuta -valokuvakilpailun sekä Metsän jälki -kirjoituskilpailun voittajat. Pilkkeeseen on pystytetty viikon ajak-
si myös metsäaiheinen peliluola, jonne on koottu metsään liittyviä simulaattori-, tietokone- ja iPad-pelejä. Pelimaailma oli esillä ensimmäistä kertaa Helsingissä marraskuussa järjestetyillä Metsämessuilla, ja se saavutti siellä huiman suosion. Ruuhkan välttämiseksi päiväkoti- ja koululaisryhmät ovat varanneet sopivan vierailuajan etukäteen.
Kuvat Pekka Koski
etsäviikon ajaksi Lordin aukio verhoutuu Lordin metsäksi, kun aukiolle tuodaan satoja kuusia ja mäntyjä. Aukiolla on esillä myös lappilaisia käsitöitä sekä runsaasti erilaisia oheis-
tapahtumia poroineen ja metsäkoneineen. Torstai-ilta huipentuu Motobaletti-metsätyömaaretkeen, jossa pääsee tutustumaan metsäkoneen työskentelyyn talvisessa metsässä. Osa Euroopan metsäviikon tapahtumista on suunnattu erityisesti lapsille ja nuorille. Pilkkeessä esitetään ja palkitaan nuorten Kauhumetsä -elokuvakilpailun oivaltavim-
> Tiedekeskus Pilkkeeseen pystytetään viikon ajaksi peliluola, jossa voi pelata sekä perinteisiä että nykytekniikalla toimivia metsäaiheisia pelejä. Metsäkonesimulaattorissa (oikealla) voi testata taitojaan monitoimikoneen ohjaimissa.
6 • 2013
13
> Lieksan Naarajärveltä löytyivät vanhan hiilimiilun jäännökset.
Kulttuuriperintöinventoinneissa yhdistellään monia tietolähteitä Tiedot Metsähallituksen talousmetsien kätköissä sijaitsevista kulttuuriperintökohteista ovat viime kesän inventointien ansiosta jälleen täsmentyneet. Inventoinneissa on löytynyt muun muassa uusia kivikautisia asuinpaikkoja, pyyntikuoppia, hiilimiiluja ja sotahistoriallisia kohteita. Sari Hiltunen
M
etsähallituksen inventointiprojektissa kerätään tietoa valtion metsien kulttuuriperintökohteista kivikaudelta aina 1950–60-luvuille asti. Kohteet kertovat eri aikojen metsänkäytön historiasta. Joukossa on paljon eränkäyntiin, pyhiin paikkoihin, sotahistoriaan ja metsien varhaiseen hyödyntämiseen liittyviä kohteita. Projektipäällikkö Jouni Taivainen on kirjoittamassa viime kesän inventointiraporttia. Tiedot kulttuuriperintökohteista tallennetaan Metsähallituksen paikkatietojärjestelmään, jotta ne voidaan ottaa
huomioon metsien käytön suunnittelussa. Tietoja voidaan hyödyntää myös matkailun kehittämisessä ja opetuksessa. – Tiedot muinaismuistokohteista ilmoitetaan myös Museovirastolle, joka vie ne muinaisjäännösrekisteriin, Taivainen kertoo. Kulttuuriperintökohteiden inventointi muistuttaa salapoliisin työtä. Projektissa työskentelevät arkeologit yhdistelevät eri tietolähteistä saatuja taustatietoja sekä maastossa tehtyjä havaintoja. Taustatyön perusteella päätetään maastoinventointien kohdentamisesta. – Taustamateriaalina käytetään muun muassa vanhoja karttoja. Myös henkilöstön paikallistuntemuksesta ja paikallisten
yhdistysten avusta on ollut paljon hyötyä. Osa kohteista on jo merkintänä paikkatietojärjestelmässä, mutta tarkemmat tiedot ja rajaukset puuttuvat.
Uutta tekniikkaa avuksi Myös metsätalouden suunnittelua varten hankittu laserkeilausaineisto on osoittautumassa käyttökelpoiseksi taustamateriaaliksi. – Laserkeilausaineistosta pystytään tarkastelemaan jo etukäteen laajoja alueita ja suuntaamaan maastokäynnit sinne, missä on merkkejä potentiaalista kulttuuriperintökohteista, Taivainen sanoo. Projektissa työskentelevän erikoissuunnittelija Hans-Peter Schulzin laserkei-
lausaineistosta ja muinaisrantakorkeuksista tekemä mallinnos johdatti inventoijat mielenkiintoisille jäljille Haapajärven ja Pihtiputaan rajamailla. – Viime kesän mielenkiintoisimpiin löytöihin kuuluu Muinais-Päijänteen laskuuoman purkautumispaikka ja sen läheisyydestä löytynyt ennestään tuntematon kivikautinen asuinpaikka. Asuinpaikka kuuluu ajanjaksolle 6500–4900 eKr., jolloin Päijänne laski Pohjanlahteen ja sen lasku-uoma kulki Kotajoen kautta, Taivainen kertoo. Talven aikana kootaan raportit edellisen kesän inventoinneista ja valmistellaan ensi vuoden inventointikohteita. Siten inventoijilla on kaikki tarpeellinen taustatieto ja kartta-aineistot valmiina seuraavan maastokauden alkaessa.
Projektia voi seurata myös blogista http://kulttuuriperintoinventointi. blogspot.fi/
Metsänhoidon konetyöt ja tienrakennusurakat jaossa
Sari Hiltunen
M
etsähallitus hakee parhaillaan yrittäjiä maanmuokkaus- ja kunnostusojitustöihin, lentolannoituksiin, tienrakennus- ja perusparannustöihin sekä sorastukseen ja murskaukseen. Tarjolla on myös tienvarsivesakoiden raivausurakoita. – Meillä on tarjota vakaa toimintaympäristö, ja sovituista työmääristä pidetään kiinni. Työkohteet sijaitsevat kohtuullisen lähellä toisiaan, mikä vähentää siir-
tokustannuksia ja nostaa koneiden käyttöastetta, kertoo resurssipäällikkö Erkki Herttuainen.
Sähköinen menettely helpottaa tarjouksen jättämistä Tarjousten jättäminen ja niiden käsittely hoidetaan sähköisen tarjouspalvelun kautta. Metsähallitus on käyttänyt sähköistä tarjousmenettelyä puunkorjuu- ja autokuljetuspalveluiden hankinnassa jo pari vuotta. Nyt sama verkkopalvelu otetaan käyttöön myös metsän-
hoito- ja tienrakennuspalveluiden hankinnassa. – Kokemukset ja palaute sähköisestä tarjousmenettelystä ovat olleet hyviä. Sähköinen menettely helpottaa ja tehostaa sekä tarjousten jättämistä että niiden käsittelyä, Herttuainen sanoo. Yrittäjät rekisteröityvät tarjouspalveluun ja täyttävät tarjousasiakirjat suoraan sähköisessä muodossa, joten tarjouksia ei tarvitse enää erikseen tulostaa ja postittaa. – Rekisteröityminen on maksu-
Kuva Sari Hiltunen
Metsähallituksen metsätalous ostaa metsänhoitoon sekä teiden rakennukseen ja perusparannuksiin liittyvät konetyöt alan yrittäjiltä. Yrittäjät valitaan sähköisen tarjousmenettelyn avulla. tonta, ja samoilla tunnuksilla pääsee jatkossa tutustumaan kaikkiin Metsähallituksen tarjouspyyntöasiakirjoihin. Palvelussa on ohjeet, joihin kannattaa tutustua ennen rekisteröitymistä ja tarjouksen tekoa. Palvelu ohjaa antamaan tarvittavat tiedot, ja tarjousta voi muokata tai täydentää tammikuun alkupuolella olevaan määräaikaan asti. Myös tarjousten käsittely hoidetaan sähköisesti. Tarjousten käsittely nopeutuu, ja tieto hankintapäätöksestä lähtee järjestelmästä suoraan yrittäjän sähköpostiin.
Tarjouspyyntö ja siihen liittyvät asiakirjat löytyvät osoitteesta http://tarjouspalvelu.fi/ metsahallitus
14
6 • 2013
Eräkokit innostavat väkeä satoisaan luontoomme
Eräkokki – makuja kairasta kaupunkiin, toim. Marketta Kotilainen, Metsäkustannus, 208 sivua.
Juha Aaltoila
M Kuva Katri Suhonen
etsähallitus tarjoilee tuoreessa ruokakirjassaan ”Eräkokki – makuja kairasta kaupunkiin” luonnon antimia, niiden keruuta, pyyntiä ja herkuiksi loihtimista. Iso sivukoko ja selkeä hake-
misto toimivat hyvin. Väljä taitto ja runsas, oiva kuvitus koukuttavat. Tuo tyven olisi kiva rikkoa uistimella. Tervassavu tuoksuu. Kylmäsavulohirullat houkuttavat keittiöön. Kokkeina häärii 38 ”mettävaltion” työntekijää etelästä Lappiin, mereltä tunturiin, konttorista tu-
”
Eräkokkien teksteistä pilkahtelevat kivasti esiin myös työn ilot ja haasteet.
lille. Kaikessa on itse eletyn aito maku. Eräkokkien teksteistä pilkahtelee kivasti esiin myös työ, sen ilot ja haasteet. Rautukeiton teko on tarkkuuslaji. Pääjohtaja Jyrki Kangas loihtii riista- ja kalaherkut ”muistikuvien, intuition, tunteen ja maistelemisen pohjalta.” Kirja sopii yhtä hyvin valkohatulle kuin eilen munankeiton oppineellekin. Huumori on huippumauste liki kaikkeen, ja nyt se ryydittää Metsähallituksen eräkokkien ruokakirjaa. Esimerkiksi Aku Ahlholmin perheen lampaista riittää lyriikaksi ja lauluksi, vaikkei niille lampolaa rakennettukaan. Lapset oppivat, että Nelli ja Elli ovat ruokaa kuten Hanna-hirvikin. Ruuan raaka-aineen, niin hirven kuin horsmankin, hankinta on meillä helpompaa kuin
missään muussa maassa. Satoisa ulkoilu avaa mielen ja kehon jumeja. Maastosta työntyy köökkeihin rentoutuneen motivoitunutta väkeä, sen lukee suoraan teksteistä ja rivien väleistäkin. Ulkoilmaelämys kasvaa täyttymykseensä viini- tai simalasin ääressä yhdessä nauttien, koettua kerraten. Kirja innostaa väkeä metsiin ja vesille. Koin kiitosmieltä 1950- ja 1960-luvun vuosista, joina sain mettävaltiolaisen kläppinä istua harriveneessä, pilkillä Pisavaaran alla tai sääskisavuilla hillamaan rannassa. Jäi elinkautinen riippuvuus. Eräkokki-teos ilmestyy oivaan aikaan ja avaa aarreaitan urbanisoituvalle yt-aikoja elävälle kansalle. Kodit, koulut, partio, kalastus- ja metsästysjärjestöt saavat Eräkokista hyvän työkalun juurruttaa luonnon antien ilosanomaa jälkipolviin.
ERÄKOKKINA Kati Vähäsarja
> Kati Vähäsarja Martta Fredrikson
P
rojektipäällikkö Kati Vähäsarja tunnustautuu ennen kaikkea leipojaksi. Vähäsarjan juuret ovat syvällä Savossa, ja omalta kylältä on peräisin myös hänen käyttämänsä hapanleivän taikinajuuri. – Mummo teki ruisleipiä ja perunavelliä. Muuten olin vähäsyömänen, mutta ne maistuivat aina! Mummolta on peräisin myös halu pitää omaa kasvimaata ja käyttää luonnon antimia, Vähäsarja muistelee lapsuuttaan. Innostuksen leipomiseen, etenkin ruisleiväntekoon, Vähäsarja on saanut verenperintönä, mutta vasta aikuisiällä harrastus pääsi kunnolla käyntiin. Oma mummo ei ollut silloin enää neuvomassa, mutta Vähäsarja pääsi seuraamaan toisen ruisleiväntaitajan leipomisurakkaa. Hän sai myös muutaman välikäden kautta käyttöönsä taiki-
MUSTIKKAKUKKO ELI RÄTTÄNÄ
Kuva Esko Keski-Oja
najuuren, jonka kerrottiin olevan peräisin Vähäsarjan mummon käyttämästä juuresta. – Ensimmäisen kerran ruisleipää tehdessäni luin kirjan ohjeesta, että vaivaa taikinaa kunnes taikina natisee. Vaivasin ja vaivasin käteni kipeiksi, eikä taikina natissut. Taikinasta pitää saada tasaista ja kimmoisaa, mikä vaatii paljon vaivaamista, mutta ei se kyllä ikinä natise! Vähäsarja naurahtaa. Vähäsarjalla on iso leivinuuni, jossa paistuu yhdeksän ruisleipää kerrallaan. Edelleen hän vaivaa leipätaikinat käsin, jotta tuntuma taikinaan pysyy. Erilaiset leivät syntyvät näppituntumalla ilman ohjeita. Vähäsarja leipoo mielellään myös marjoista, joita käydään poimimassa mökillä koko perheen voimin. Lapset ovat marjaretkistä innoissaan, ja marjaherkut maistuvat takuulla kaikille. Luonnollisesti ruisleivän tekijältä syntyy muitakin rukiisia herkkuja. Kalakukkojen maassa osataan myös makeat kukot, ja yksi Vähäsarjan lempiherkuista onkin mustikkakukko eli rättänä. – Selailin vanhaa keittokirjaa, jonka ruokaohjeet perustuvat savolaisemäntien haastatteluihin. Löysin rättänän ohjeen sieltä. Kyllä on hyvää! Rättänää voi syödä sellaisenaan, mutta erityisen hyvältä se maistuu hetken jäähtyneenä vaniljajäätelön kera.
250 g voita / margariinia 1 dl sokeria 4 dl ruisjauhoja 1 dl ohrajauhoja 1 tl leivinjauhetta noin 1 l mustikoita 1–2 rkl perunajauhoja 1 dl sokeria
Sekoita ensin pehmeä rasva ja sokeri keskenään. Lisää joukkoon keskenään sekoitetut jauhot ja leivinjauhe. Sekoita taikina käsin tasaiseksi. Painele 2/3 taikinasta korkeareunaisen uunivuoan pohjalle ja reunoille. Sekoita mustikoihin sokeri ja perunajauhot (tuoreille mustikoille 1 rkl, pakastetuille reilut 2 rkl) ja kaada seos vuokaan. Kauli loput 1/3 taikinasta ruisjauhojen avulla kanneksi ja aseta mustikoiden päälle. Paista 200 asteessa noin 45 minuuttia. Tarjoa vaniljajäätelön kanssa.
> Mustikkakukko maistuu hyvältä sopivasti sulaneen vaniljajäätelön kera.
PYSTYMETSÄSTÄ
15 Kuva Anastasia Polojärvi
6 • 2013
Puistomestari Petteri Polojärvi tuli Inariin yli 20 vuotta sitten kiljuhanhen siivellä. Luonnonsuojelu on työssään kutsumustaan toteuttavan miehen sydäntä lähellä, ja huoli lajien sekä suojelualueiden tilasta on suuri.
Kuka olet ja mistä tulet? Olen Petteri Polojärvi, kotoisin Oulusta, mutta muutin Inariin yli 20 vuotta sitten. Etsin tuolloin WWF:n leivissä kiljuhanhia pohjoisessa, ja koska viihdyin niin hyvin, jäin sille tielle. Metsähallituksessa oli kysyntää lintujen tuntijalle, ja nyt työskentelen luontopalvelujen luonnonsuojelupuolella puistomestarina. Mitä työhösi kuuluu? Teen lähinnä lajiston suojeluun kuuluvia tehtäviä. Suurin työllistäjä on maakotka, mutta myös muut petolinnut ja suurpedot työllistävät. Ison osan ajasta vie kotkan pesien hakeminen, tarkistamme tunnettuja pesiäkin. Nykyisin tarkastuksissa on apuna helikopteri, joka helpottaa työtä. Välillä olen logistisena apuna kasvi- ja hyönteiskartoituksissa sekä osallistun jonkin verran myös kulttuuriperinnön töihin. Peurakuopat, muinaiset asuinpaikat ja purnut ovat tuttuja. Olen maastossa melkein aina, ja maastoöitä kertyykin enemmän kuin kotiöitä. Samalla kun kuljen maastossa, teen myös valvontaa. Jos jotain epäasiallista näkyy, ilmoitan erätarkastajalle ja tarvittaessa poliisille. Pääasiallinen toimialueeni on
NIMITYKSIÄ MMY Frans Haapaniemi on valittu Pohjamaan luontopalveluihin alueiden hallinta -prosessiin määräaikaiseksi erikoissuunnittelijaksi. MI, AMK Marko Haapalehto on valittu puistomestariksi VaaraKarjalan puistoalueelle. FM, eMBA Mika Hytönen on valittu Laatumaan tuulivoimatiimiin varantoasiantuntijaksi. Hytönen siirtyy Laatumaahan Morenia Oy:stä. FM Jouni Koskela on valittu Etelä-Suomen luontopalveluihin Saimaannorppa-Life -hankkeen suojelubiologiksi. FL Päivi Paalamo on valittu Lapin luontopalvelujen luonnonsuojeluprosessin aluepäällikön virkaan. HTM Harri Saxlund on valittu MH-Kivi Oy:n toimitusjohtajaksi. Tradenomi Ritva Vaarala on nimitetty 1.1.2014 alkaen Tiedekeskus Pilkkeen markkinointipäälliköksi Rovaniemelle. Hän toimii myös tiedekeskuksen asiakaspalvelun esimiehenä. TTM Viljo Kuuluvainen ja TTM Jenni Vertanen on valittu Luonto liikuttamaan -hankkeen suunnittelijoiksi Vaara-Karjalan puistoalueelle.
Pohjois-Lappi, mutta myös osa Savukosken ja Kittilän kunnista. Välillä kuljen jopa Käsivarressa ja Rovaniemellä asti. Teetkö työtä, jolla on tarkoitus? Kyllä, luonnonsuojelu on lähellä sydäntäni. Tämä on koko porukallemme kutsumusammatti. Tekemiseen täytyy olla polte, luonnosta ja eläimistä on välitettävä aidosti, jotta työn voi tehdä hyvin. Olen hyvin huolissani suojelualueiden tilasta. Väki vähenee kentältä, meitäkin on vain 3,5 miestä koko Lapin alueella tekemässä tätä työtä. Kaikenlaiset lieveilmiöt maastossa lisääntyvät. Suurpedotkaan eivät saa elää rauhassa, niin kuin niiden kuuluisi. Voi olla, että jonnekin kairaan ei kukaan ennätä viikkokausiin, ja sillä välin tapahtuu kaikenlaista. Monesti olen miettinyt, että mitä tästä luonnosta jää meidän jälkeemme. Riittääkö, että meillä on ahman kuva luontokeskuksessa, jos sitä ei ole enää siellä kairassa, missä sen kuuluisi olla? Tämän huolen jakavat meidän puistomestarien lisäksi monet muutkin. Onko työssäsi jotain, mistä et pidä? Yksin oleminen on välillä vähän tylsää. Olisi mukavaa ja turvallisempaakin, kun olisi kaveri mukana metsässä. Välillä alan jo juttelemaan itsekseni. Metsässä myös ollaan pitkiä
> Luontopalvelujen luonnonsuojelupuolella puistomestarina työskentelevä Petteri Polojärvi viihtyy metsässä niin työssään kuin vapaa-ajallaan.
aikoja, joten perhe ja ihmissuhteet kärsivät, kun kotoa ollaan poissa niin paljon. Mikä on mieleenpainuvin kokemus työurasi varrelta? Suurpetojen – ahman, karhun, ilveksen ja suden – näkeminen. Kotkat ja haukat eivät enää niin säväytä, mutta suurpetoja näkee niin harvoin, että ne jäävät kyllä aina mieleen. Äskettäin löysin kansallispuistosta susia. Hetken oli mukava tunne, mutta sitten tajusin, että ne eivät elä enää montaa
viikkoa. Meillä on velvollisuus ilmoittaa poroisännälle susihavainnoista, kun susille on viralliset tappoluvat. Todennäköisesti havaintoni perusteella sudet löydettiin ja sitten kaadettiin.
Mistä sinut löytää vapaa-ajallasi? Silloinkin olen metsässä. Metsästän ja kalastan kotitarpeiksi, ja yhä enenevissä määrin kuvioissa on mukana myös valokuvaus. Kollegani sanoi hyvin: metsä voi viedä miehen. Ja juuri näin minulle on käynyt.
TAPAHTUMIA 13.–14.12. Tammisaaren luontokeskus Jouluaskartelua ja joulusatuja lapsille saaristoympäristössä. Tarjoamme glögiä ja pipareita. Tervetuloa! Pe klo 15–20, la klo 9–16. 20.12. luontokeskus Naava, Pyhätunturi Iloiset joululaulut klo 17. Tervetuloa virittäytymään jouluiseen tunnelmaan Luontokeskus Naavaan! Pelkosenniemeläinen lauluryhmä Niemettäret laulattaa tuttuja ja hieman oudompia joululauluja. Vapaa pääsy!
Esityksen kesto on noin kaksi tuntia. Liput luontokeskus Ukosta 15 euroa, sisältää kahvit väliajalla. 15.2., 22.2. ja 19.2. Luontokeskus Sinisimpukka Lapsilla on mahdollisuus osallistua ohjattuun ötökkäjahtiin. Ohjelma alkaa klo 11 luontokeskuksen aulasta. Päivän aikana leikitään ötökkäaiheisia leikkejä, etsitään ötököitä luonnosta ja
tutkitaan niitä sisätiloissa. Pienen evästauon jälkeen jokainen voi askarrella kotiin vietäväksi hyönteishotellin. Omat eväät ja sään mukainen vaatetus mukaan. Ohjelma kestää noin kolme tuntia. Osallistumismaksu on 3 €/lapsi. Ikäsuositus 6–10 vuotta, pienimmät osallistujat saattavat tarvita vanhempien apua askartelussa. Ennakkoilmoittautuminen Luontokeskus Sinisimpukkaan. Jahti järjestetään suomeksi ja ruotsiksi. Kuva Vastavalo / Riitta Weijola
Inka Musta
23.12. ja 25.12.–6.1. luontokeskus Ukko, Lieksa Juha Taskisen lyhytelokuva ”Torstikuutin sukellusseikkailut Saimaalla” esitetään luontokeskus Ukossa 23.12. ja päivittäin 25.12.–6.1. klo 12.30. Elokuva kertoo kuutin elämästä muutaman päivän ikäisestä vieroitukseen asti. Kesto noin 10 minuuttia. Vapaa pääsy. 3.1. luontokeskus Ukko, Lieksa Rakkaus on ihmeellinen maa - venäläisen musiikin ilta. Joensuun kaupunginteatteri vierailee luontokeskus Ukossa pe 3.1.2014 klo 17. Venäläisen musiikin ilta kulkee herkistä romansseista intohimoiseen mustalaismusiikkiin. Esityksessä käytetään suomea ja venäjää, musiikki on akustista.
Lisää luontokeskusten tapahtumia osoitteessa www.luontoon.fi
6 • 2013
Kuvat Jari Salonen
16
> Matka kulkee, vaikka katse on kartassa.
> Ammattilainenkin viihtyy harrastelijakisoissa, Lotta Lepistö tykästyi Kurun maisemiin.
> – Hieno paikka rastille, tuumaa Jani Kemppi
Karhunkosken laavulla, ja matka jatkuu nopeasti.
”
Kovin haaste on mitoittaa reitti joukkueen suorituskyvyn mukaan.”
– Tässä ratkaistaan pitkälti se, kuka näissä kisoissa pärjää, tietävät rogaining-konkarit Jari Kaaja (vas) ja Topi Judén.
Metsäautoteitä maastopyörällä Aamu on valjennut Pirkanmaan sydänmailla ja Kuru Pyörärogaining on valmiina starttaamaan muutaman tunnin kuluttua. Autoja kaartaa pihaan, pyöriä viritellään, värikästä vaatetta vedetään ylle – ilmassa on urheilujuhlan tuntua. Jari Salonen
P
akko saada tämä kireälle, Jaakko Virtanen puuskuttaa ja vääntää karttatelinettä kiinni pyöränsä sarviin. Virtanen valmistautuu tänä vuonna toista kertaa järjestettävään Kuru Pyörärogaining -tapahtumaan. Kaikkiaan tapahtumaan osallistuu yli 70 pyöräilijää, jotka lähtevät liikkeelle kahden–viiden hengen joukkueissa. Kisailun nokkamiehenä toimivan Pekka Teivaanmäen mukaan kyse on ensisijaisesti pyöräilytapahtumasta, vaikka moni joukkue ajaakin tavoitteellisesti ja kilpailumielellä. Lyhyesti sanottuna tapahtuman idea on tämä: Kolmen tai kuuden tunnin aikana joukkueiden tehtävänä on etsiä maastosta
omaan tahtiinsa mahdollisimman monta rastia. Ne on pisteytetty kolmesta yhdeksään. Joukkue saa itse valita reittinsä ja eniten pisteitä kerännyt on voittaja. Palkintoja ei jaeta, mainetta ja kunniaa sataa sitäkin runsaammin. – Kovin haaste on mitoittaa reitti joukkueen suorituskyvyn mukaan. Arvelen, että parhaat joukkueet polkevat kuuden tunnin sarjassa tänään yli sata kilometriä, Teivaanmäki tuumii. Aivan ensikertalaisia ei matkaan lähde, konkareita paljonkin. – Laskin tässä hiljattain, että olen pyöräillyt metsässä tänä vuonna jo 18 000 kilometriä, Ismo Perttula kertoo. Samasta joukkueesta löytyy toinen huippukuski, Lotta Lepistö, joka aloittaa ensi vuonna ammattilaisuran sveitsiläisessä
maantiepyörätallissa. – Saattaa vielä ennen iltaa itku päästä, Lotta pohtii ja purskahtaa nauruun.
Metsäautotieverkko hyötykäytössä Yksi tapahtuman huippuhetki on lähestymässä. Puolitoista tuntia ennen starttia joukkueet saavat käteensä kartan. Sitten alkaa kuumeinen reittisuunnittelu. Kuka luottaa vain kartalle piirrettyyn värikkääseen viivaan, kuka virittelee mutkikkaan narusysteemin reittiä mukaillen. Tyylejä on monia. Kaikkien tarkoituksena on kuitenkin hahmottaa kutakuinkin valitun reitin pituus. – Tässä ratkaistaan tosi paljon. Ainakin puolet onnistumisesta perustuu huolelliseen ennakkosuunnitteluun. Pisteitä pitää nap-
sia pitkin matkaa, tietävät konkariosaston miehet, Jari Kaaja ja Topi Judén. Kello lyö 11, ja liki 70 pyörää säntää matkaan. Hiekka rahisee, kannustavia kommentteja raikaa ilmassa – ja äkkiä koko värikäs kilpajoukko on kadonnut metsän uumeniin. – Pyörärogainingeja on Suomessa vuosittain vain muutama. Enemmänkin tätä lajia kisataan juosten. Idea tähän meidän juttuun tuli siitä, että tällä alueella on laaja ja kattava metsätieverkosto. Se ei ohjaa kilpailijoita vain yhdelle reitille vaan antaa mahdollisuuden tehdä luovia ratkaisuja, Teivaanmäki sanoo.
Maisemaakin ehtii ihailla Lähdöstä on kulunut tunti ja 10
minuuttia, kun jotakin värikästä vilahtaa puiden takaa Karhunkosken laavulla. Täällä on yksi yhdeksän pisteen rasti. Koski kohisee, tintit hyppivät kuusten oksilla ja ensimmäinen joukkue porhaltaa paikalle. – Hyvä keli, mukavasti maastonmuotoja, ja mieskin vielä jaksaa, hymyilee Jani Kemppi ja leimaa rastin. Tuntia myöhemmin paikalla on käynyt kahdeksan joukkuetta, tyytyväisesti myhäillen. Pari joukkuetta on ennättänyt jopa ihailla koskea. – Eikä ole vielä itku tullut, Lotta huikkaa vauhdista. – Viime vuoden jälkeen moni kisailija on tullut tänne myös retkeilemään. Alue taisi saada taas lisää ystäviä, pohdiskelee Pekka päivän päättyessä.