Metsähallituksen lehti kesäkuu 3 • 2012
CTI-järjestelmä helpottaa puukuljetuksia sivu 6 Lintujen elinympäristö kohenee Ilmakkiaavalla sivu 11 Metsähallitus pinnan alla sivu 16
Kansallispuistot juhlivat 30-vuotista taivaltaan sivut 8–9
3 • 2012
2
Kuva Hanna Kaurala
Palstan reunalta Uusi lehti kääntyy
”
Käsissäsi on nyt uudennäköinen Metsä. fi-lehti. Lehden uudella ilmeellä haluamme ottaa jo hieman etäisyyttä vanhaan Metsähallitukseen ja asennoitua tulevaan.
Virasto, erityisyhtiö, julkisoikeudellinen laitos – vai sittenkin liikelaitos? Haasteelliseksi osoittautunut hanke uuden organisaatiomallin löytämiseksi Metsähallitukselle alkaa kääntyä loppusuoralle. Hallinnon ja aluekehityksen ministeriryhmän tuore linjaus valtion eritysliikelaitoksesta on hyvä uutinen. Erityisliikelaitos on meille luonteva toimintamalli. Se mahdollistaa sekä liiketoimintojen että luontopalvelujen kehittämisen ja ottaa huomioon Metsähallituksen kiistattomat erityispiirteet valtiokonsernissa. Linjaukseen sisältyy myös muutoksia, isoimpana metsätalouden yhtiöittäminen. Samoin kuin Metsähallituksen, myös pääliiketoimintamme metsätalouden erityispiirteet on otettava huomioon nyt alkavassa lainsäädäntöhankkeessa. Metsätalouden roolista Metsähallituksen omistamana, erityistehtävää hoitavana yhtiönä pitääkin säätää lailla niin, että sen yksinoikeus valtion talousmetsiin säilyy nykyisellään. Metsähallituksen uutta toimintamallia on haettu jo viitisen vuotta. Epätietoisuus on luonut levottomuutta siitä, minne Met-
sähallitus on matkalla. Siitä huolimatta: tulokset ja tuottavuus ovat parantuneet edelleen, suoritteet kasvaneet ja asiakastyytyväisyys pysynyt varsin hyvänä. Rohkeitakin linjauksia on pystytty tekemään. Esimerkkinä on tuore päätös luopua matkailuohjelmapalvelujen liiketoiminnasta. Päätös selkeyttää Metsähallituksen profiilia merkittävästi. Käsissäsi on nyt uudennäköinen Metsä.fi-lehti. Lehden uudella ilmeellä ja rakenteella haluamme ottaa jo hieman etäisyyttä vanhaan Metsähallitukseen ja asennoitua tulevaan. Toivomme, että lehti on aiempaa selkeämpi, raikkaampi ja osaltaan viitoittaisi Metsähallitusta kohti entistäkin parempaa tulevaisuutta.
Tikkurilassa 4.6.2012 Juha Mäkinen Viestintäjohtaja
Tässä numerossa 6 3
11
14 7
8–9
Metsä.fi on Metsähallituksen sidosryhmälehti. Osoite: Metsähallitus, Pl 94, 01301 Vantaa Internet: www.metsa.fi Puhelin: 0205 64 100 Vastaava toimittaja: Juha Mäkinen, Toimittaja: Hanna Kaurala Toimitussihteeri: Leena Hulsi/Viestintätoimisto Jokiranta Oy Toimituskunta: Juha Mäkinen (pj), Outi Ala-Härkönen, Markku Eklund, Leena Hulsi, Timo Karhapää, Hanna Kaurala, Pauli Määttä, Anne Paakkarinen
Taitto: Tuuli Holopainen/Jokiranta Oy Osoitteenmuutokset: Leena Pöllä p. 0205 64 4214, metsafilehti@metsa.fi Aineisto toimitukseen: 4 /2012 6.8. mennessä. Toimitus pidättää oikeuden lyhentää ja toimittaa Metsä.fi-lehteen lähetettyjä tekstejä. Painopaikka: Jaakkoo-Taara Oy Painosmäärä: 21 000 kpl, ISSN 1458-4700 (painettu) ISSN 1458-4719 (verkkoversio) Tämä lehti on painettu ympäristömerkitylle paperille.
3
Kuva Jari Salonen
3 • 2012
Nokialaiselle aktiivisuunnistajalle Marika Pakariselle metsä on toinen koti. Se tarjoaa haastetta ja palkitsee.
Kompassi kädessä mukavuusalueella Kylätien varret täynnä autoja ja valtava määrä ihmisiä menossa metsään. Mistä oikein on kyse? Pian selviää, että meneillään on suunnistustapahtuma. Suunnistus liikuttaa jo yli 60 000 suomalaista ja sen suosio kasvaa koko ajan. Jari Salonen
P
aljon puhutaan, että suomalaiset ovat vieraantumassa metsästä. Tätä on vaikea uskoa tienvarrelta metsään katoavien suunnistajien määrää ihmetellessä. Eikä kyseinen näky ole mitenkään ainutkertainen. Iltarastit ja muut suunnistustapahtumat vetävät luontoon satoja tuhansia ihmisiä. Nopealla silmäyksellä huomaa, että harrastajien ikähaitari on suuri. Pitkän linjan pihkaniskoja riittää, sillä pehmeä metsämaasto hellii vihoitteleviakin niveliä. Suunnistus on monella tapaa mielenkiintoinen laji. Se on koko kropan yhteispeliä ja aivojumppaa samanaikaisesti. – Suunnistus on mitä parhainta metsien monikäyttöä. Se liikuttaa isoja joukkoja, ja lajin äärellä voidaan puhua myös valtavista kansanterveydellisistä hyödyistä. Tällaista toimintaa mekin olemme mielellämme tukemassa, Metsähallituksen monikäyttöpäällikkö Pauli Wallenius tiivistää. Metsien moninaiset terveyshyödyt ovat nousemassa puheenaiheeksi laajemminkin. Luonnossa
liikkuminen tuo ihmisille hyvinvointia, virkistystä ja terveyttä. Juuri metsien terveysvaikutusten tutkimus on kovassa nousussa, ja Metsähallitus on tässä työssä tiiviisti mukana. – Voisi sanoa, että 1990-luvulta alkaen maisemaa ja virkistyskäyttöä on painotettu vahvasti Metsähallituksen metsäsuunnittelussa. Nyt myös terveys- ja hyvinvointikysymykset ovat nousemassa niiden rinnalle. Helppo ennustaa, että ne ovat tulevaisuuden isoja juttuja, Wallenius sanoo.
Luonnossa stressi laukeaa luonnostaan Monikäyttöpäällikkö tietää, mistä puhuu, hän on itsekin aktiivinen kuntosuunnistaja. Kun nappaskengät viskataan nurkkaan, otetaan kartta ja kompassi käteen ja lähdetään metsään, ollaan ehdottomasti mukavuusvyöhykkeellä. – Suunnistaja pääsee varmasti helpommin irti arjen hälystä kuin tienvartta läpsyttelevä hölkkääjä. Ympärillä on aina erilainen luonto, lintujen liverrys ja metsän tunnelma. Ja sitten tietysti se mieletön tunne, kun reitinvalinnan jälkeen lähdet hölkkäilemään kohti pää-
määrää ja rasti löytyy juuri sieltä, mistä olet ajatellutkin. Se on hieno fiilis, Wallenius hehkuttaa. Tutkimuksetkin kertovat, että luonnossa liikkuminen laukaisee tehokkaasti stressiä. Suunnistuksessa yhdistyvät sopivasti monipuolinen liikunta, luontoympäristö, sosiaalisuus ja haaste. Se on myös mukavan palkitsevaa, ja kansalaistaidoksikin sitä voisi kutsua. Ei siis ole yllättävää, että 60 000 suomalaista harrastaa suunnistusta. Kesäajan iltarastitapahtumat ja muut kuntotapahtumat lajin ympärillä liikuttavat vuoden mittaan
yhteensä satoja tuhansia ihmisiä. – Pääkaupunkiseudulla jokaisilla iltarasteilla on havaintojeni mukaan satoja osallistujia. Parkkipaikan löytyminen autolle on usein illan suurin haaste, Wallenius nauraa.
Vastuuntuntoisia ulkoilijoita Metsähallitus hallinnoi kolmasosaa Suomen metsistä. Suunnistusharrastajille riittää tilaa erityisesti talousmetsissä, ja esimerkiksi suunnistustapahtumien järjestämiseen suhtaudutaan Metsähallituksessa hyvin myönteisesti. – Suunnistajat ovat vastuuntuntoisia luonnossa liikkujia. Isonkaan tapahtuman jälkiä ei tarvitse siivoilla tai paikkailla. Myös luontoarvot otetaan huomioon, tärkeimmät lintupaikat jätetään alkukesästä rauhaan ja
herkät luontokohteet kierretään, tietää Metsähallituksen maankäyttö- ja ympäristöpäällikkö Antti Maukonen, itsekin entinen aktiivisuunnistaja. Siinä missä useimmat retkeilijät lähtevät polkuja pitkin suojelualueille, valtaosa suunnistuksen harrastajista loikkaa polkujen ulkopuolelle tuiki tavallisissa talousmetsissä. – Jukolan viesti on hyvä esimerkki. Siellä juostaan sekä taloumetsissä että suojelualueilla. Jokamiehenoikeus antaa hyvät mahdollisuudet harjoitella suunnistusta missä päin Suomea tahansa. Kilpailuihin on kuitenkin haettava lupa maanomistajalta. Siitä kansalaistaidosta vielä. Vaikka elämme kovasti GPS-aikaa, perinteisen paperikartan ja kompassin valtakausi jatkuu yhä – viimeistään siinä vaiheessa, kun teknisen vekottimen paristo hiipuu.
Info Valio-Jukola Sipoonkorvessa Kesäkuun 16.–17. Sipoonkorvessa juostaan 64. Jukolan viesti ja 35. Venlojen viesti. Reiteille lähdetään Vantaan Hakunilan Urheilupuistosta. Metsähallitus on Jukolassa vahvasti mukana. Pääjohtaja Jyrki Kangas on kisan suojelija, ja Metsähallitus on miesten viestin toisen osuuden osuusisäntä. Kilpailumaasto sijaitsee osin Sipoonkorves-
sa, joka on yksi merkittävimmistä rakentamattomista metsäalueista pääkaupunkiseudun läheisyydessä. Kansallispuisto, arvokkaat ja suojeltavat luontokohteet, harvinaisten eläin- ja kasvilajien esiintymät sekä lintujen pesintä asettavat rajoituksia kilpailujen järjestämiselle. Valio-Jukolan ratasuunnittelussa nämä asiat on otettu erityisesti huomioon.
4
3 • 2012
makasiini PIENRIISTAKAUSILUPIA haki tänä vuonna 2 731 metsästäjää. Metsähallituksen kausilupia haetaan huhtikuun aikana. Tänä keväänä eräsuunnittelijat myönsivät kausiluvan yli 1 700 hakijalle, eli 64 prosenttia hakijoista sai lupansa. Pohjois-Suomessa metsästäjille myönnetään lähinnä sellaisia kausilupia, joilla saa metsästää muuta pienriistaa kuin kanalintuja. Etelä-Suomessa lupaan sisältyvät myös kanalinnut. Lyhytaikaisten pienriistalupien myynti alkoi kesäkuun alussa. Kesällä myynnissä on noin puolet kiintiöistä, ja loput tulevat myyntiin elokuun lopussa. Lappiin myydään toistaiseksi riekkolupia vain vuoden loppuun asti.
Metsähallitus ennallistaa ensi kertaa kunnan omistamia suojelusoita
Kuva Sari Kaartinen
Viimeiset pienriistaluvat myyntiin elokuun lopussa
OULUN KAUPUNKI ja Metsähallituksen luontopalvelut ovat sopineet Oulun omistamien yksityisten suojelualueiden ennallistamisesta. Toimintamallia, jossa kunta tai yhteisö rahoittaa Metsähallituksen toteuttamia ennallistamistoimia maillaan, kokeillaan nyt ensimmäistä kertaa Suomessa.
< Vesitalouden säätely on yksi keino soiden ennallistamisessa.
Saimaannorppien pesintä onnistui SAIMAAN NORPPALASKENNOISSA havaittiin 58 kuuttia, joista kaksi oli pesäkuolleita. Lukumäärältään tulos vastaa norpan lisääntymisen odotusarvoa. Pesäkuolleisuus oli vähäistä, mutta laskentatulokset tarkentuvat vielä kesään mennessä. Pesäolosuhteet säilyivät monilla alueilla hyvinä aina huhtikuun alkuviikoille asti, joten poikasten imetysaika näyttää onnistuneen hyvin. Kalastusrajoitukset on paras keino tukea kuuttien selviämistä. Kaikki tänä keväänä havaitut norpanpoikaset syntyivät alueella, jolla vuosittainen verkkokalastuskielto on voimassa. Valtaosa Saimaan vesialueiden omistajista on tehnyt korvausta vastaan sopimuksen, että verkoilla ei kalasteta 15.4.–30.6. MARTTA FReDRIKSON
Z
Pilpasuon, Räkäsuon ja Harakkasuon suojelualueilla on arvokasta, valtaosin ojittamattomana säilynyttä suoluontoa. Alueiden luonnontilaa heikentävät kuitenkin osalla alueita vanhat metsäojitukset. Tukkimalla ojia ja poistamalla ojituksen seurauksena syntynyttä puustoa mahdollistetaan soiden toipuminen kohti luonnontilaa. Soiden ennallistaminen aloitetaan syksyllä 2012. MARTTA FReDRIKSON
Puolen hehtaarin metsistä innovaatiopalkinto METSÄHALLITUKSELLA on tuhansia noin hehtaarin suuruisia, muusta valtion maasta erillään olevia irtopalstoja. Palstatiedot koottiin yhteen Laatumaan tuotekehitysvastaava Jorma Siiran aloitteesta, ja palstoja ryhdyttiin myymään yksityisille viime syksynä. Hankkeen ideoijille, Jorma Siiralle, ja pienpalstaprojektin vetäjälle Esko Maukoselle, myönnettiin Metsähallituksen tämänvuotinen innovaatiopalkinto. Pienpalstat ovat herättäneet paljon kiinnostusta. Jo nyt parisataa uutta maanomistajaa on hankkinut niin kutsuttuja ”puolen hehtaarin metsiä”. Palstoja on myynnissä ympäri maata, ja lisää kohteita tulee myyntiin myöhemmin. Metsähallituksen pääjohtaja Jyrki Kangas halusi palkinnolla osoittaa, että pienistäkin kokonaisuuksista koostuva aloite voi osoittautua todella merkittäväksi. Hankkeelle asetettu kolmen miljoonan euron
Säilytä saimaannorppa! AKU AHLHOLM
Seuraa a llitust a h ä s t Me okissa o b e c a F
myyntitavoite onkin täyttymässä hyvää vauhtia. Pääjohtaja Kangas palkitsi kunniamaininnalla myös kaksi muuta innovaatiota. Ensimmäisen kunniamaininnan saivat Metsähallituksen tytäryhtiöt Fin Forelia Oy ja Morenia Oy, joiden yhteistyön tuloksena on syntynyt ympäristöystävällinen ja energiatehokas kasvihuone taimituotantoon. Uudenlainen pohjarakenne, käsittelyvesien keräysjärjestelmä ja muunneltava energiantuottomahdollisuus ovat merkittäviä askeleita passiivienergiakasvihuoneen suuntaan. Toisen kunniamaininnan sai metsätalouden ympäristöasiantuntija Niklas Björkqvist, joka on ideoinut maiseman käyttöpaineindeksin. Sen avulla voidaan arvottaa maiseman merkitystä ja tarkastella, ovatko nykyiset maankäyttöratkaisut ja maisemapanostukset kohdallaan.
Pääjohtaja Kangas myönsi Metsähallituksen kultaiset ansiomerkit tunnustuksena ansiokkaasta työstä valtakunnan metsätalouden, luonnonsuojelun ja luonnonvarojen monikäytön hyväksi seuraaville henkilöille:
Maakuntajohtaja Pauli Harju, Pohjois-Pohjanmaan maakuntaliitto Maakuntajohtaja Pentti Hyttinen, Pohjois-Karjalan maakuntaliitto Maakuntajohtaja Olav Jern, Pohjanmaan maakuntaliitto Pääjohtaja Lea Kauppi, Suomen ympäristökeskus Ampumahiihtäjä, maailmanmestari Kaisa Mäkäräinen Toimitusjohtaja Heikki Pajuoja, Metsäteho Oy
MARTTA FReDRIKSON
Metsähallituksen urakoitsija palkittiin
IKEA tukee ympäristökasvatusta
EINARI VIDGRÉNIN elämäntyötä jatkava säätiö myönsi toukokuun lopulla Einarin Palkinnon kolmelle ansioituneelle metsäkoneyritykselle. 15 000 euron suuruisen palkinnon vastaanottivat Metsä- ja Maansiirto Kastinen Oy, Metsähallitukselle urakoiva Kalevi Määttä Oy ja Veljekset Lönnroth Ay. Kalevi Määttä Oy on pitkän linjan metsäkoneyritys Kuhmosta. Hallituksen puheenjohtajan perustaman perheyrityksen palkkalistoilla on 16 työntekijää. Einarin Tunnustuspalkinnon sai metsien kestävää käyttöä elämyksellisesti esittelevä Metsähallituksen Tiedekeskus Pilke. 1000 euron palkinto myönnettiin työstä metsäalan tunnettuuden edistämiseksi lasten ja nuorten parissa.
IKEA ESPOON tavaratalo tukee lasten ja nuorten luontokasvatusta Nuuksion kansallispuistossa. Tavaratalo lahjoittaa jokaisesta Family-Cardin käytöstä 0,02 senttiä Metsähallitukselle ympäristökasvatustyöhön. Tuen avulla tarjotaan lapsille ja nuorille mahdollisuus oppia lisää luonnosta ja innostetaan heitä suojelemaan luontoa. IKEAn antama tuki käytetään vuonna 2012 etenkin yläkoulujen oppilaille järjestettävien luontoretkien suunnitteluun ja opetusmateriaalien tuottamiseen. Metsähallituksen luontopalvelut järjestää koululaisille opastettuja retkiä kansallispuistoihin, kouluttaa opettajia ja tuottaa ympäristökasvatusaineistoja.
HANNA KAURALA
OUTI ALA-HÄRKÖNEN
3 • 2012
Koululaisten kesäloman avaus eli Vapapäivä järjestettiin kolmannen kerran kesäkuun toisena lauantaina.
Ilmoita kalasaaliit! Metsähallitus tarjoaa ilmaisen kalastuspäiväkirjan osoitteessa www.tuikki.fi.
Juuri Nyt
Selkämeren kansallispuisto valittiin kesäisen postimerkin aiheeksi. Merkin vedenalaisen maiseman on kuvannut Metsähallituksen meribiologi Heidi Arponen.
Kalastajat voivat hankkia valtion kalastuskortin kännykällä vaikka keskellä yötä numerosta 0600 828 221.
Laatumaa myy tontteja, kämppiä ja metsäpalstoja Laatumaan toimintaa leimaa tänä vuonna monipuolisuus. Tarjolle tulee 130 uutta rantatonttia, esimerkiksi Puumalaan, Varkauteen ja Leppävirralle. Nyt asiakas voi myös ostaa tontin omakseen ennalta sovittuun hintaan viiden vuoden vuokrakauden jälkeen. Sopimushetken hintaa korjataan
ainoastaan elinkustannusindeksillä. Toukokuussa tuli tarjolle uusi erä aiemmin Villin Pohjolan käytössä olleita eräkämppiä. Viime vuodesta alkaen kämppiä on myyty tähän mennessä kolmisenkymmentä kappaletta eli noin 900 000 euron arvosta. Todennä-
köisesti myyntiin on tulossa lisää kämppiä jo loppusyksystä. Osa kämpistä jää kuitenkin pysyvästi Metsähallitukselle. Maaliskuun loppupuolella Laatumaa aloitti metsätalousmaiden myynnin. Myyntiin laitettiin yli 4 000 hehtaaria erillispalstoja, jotka ovat Metsähallituksen oman
Metsähallitus myy Eräsetti Oy:n
toiminnan kannalta vähemmän merkityksellisiä, mutta joiden myynnillä osaltaan paikataan valtion rahantarvetta. Samaa tarkoitusta palvelee pienpalstojen ja taustamaiden myynti, jota Laatumaa on käynnistämässä. TIMO KARHAPÄÄ
Haltian henkilöstön rekrytoinnit käynnissä – monipuolista osaamista Suomesta ja ulkomailta Lisää tietoa Haltiasta osoitteessa www.haltia.com
taava asiakasneuvoja Liisa Neuvonen ja asiakasneuvoja Tuomas Uola. Petra vastasi ennen Haltiaan siirtymistä Rukan ja Pyhätunturin kansainvälisestä markkinoinnista, ja hän on työskennellyt myös hiihto-oppaana Keski-Euroopassa. Liisa on työskennellyt Suomen Lapissa asiakaspalvelutehtävissä sekä muun muassa koiravaljakko- ja moottorikelkkaoppaana. Liisa tuntee myös Islannin matkailualan hyvin vietettyään kolme vuotta saarella seikkailuaktiviteet-
tien vetäjänä ja koskenlaskutukikohdan vastaavana. Anglosaksiset maat ovat tuttuja puolestaan Tuomakselle, joka ympäristöekologian kandidaatin tutkinnon jälkeen on opiskellut luonnonvarojen hallintaa Yhdysvalloissa ja Englannissa. Kahden Syötteen luontokeskuksessa vietetyn vuoden jälkeen Tuomas toimi vuoden verran vapaaehtoiskoordinaattorina oregonilaisessa kansallispuistossa. Haltian näyttelyissä tarvitaan huippuluokan mediateknologian lisäksi teknistä osaamista ja kädentaitoja. Näyttelypäällikkö Petri Ryöppy on ollut toteuttamassa näyttelyjä Tiedekeskus Heurekassa, Kiasmassa ja Merikeskus Vellamossa sekä näyttelyjohtajana Shanghain maailmannäyttelyssä. Näyttelyteknikko Seppo Kivenniemi on työskennellyt muun
muassa Hanasaaren kulttuurikeskuksessa ja käyttömestarina Vantaan kaupungilla. Näyttelytuottaja Mikko Lamminpää on toiminut Retki-lehden päätoimittajana, Hämeen Partiolaisten toiminnanjohtajana ja Partioretken myymäläpäällikkönä sekä Euroopan komission palveluksessa Dublinissa ja Brysselissä. Asiakaspalvelun ja näyttelyjen lisäksi kolmantena tärkeänä osa-alueena on luontokasvatus, jota Haltia tarjoaa usealle pääkaupunkiseudun lapselle ja nuorelle. Luontokasvatuksesta tulee vastaamaan vuodesta 1999 Metsähallituksessa työskennellyt erikoissuunnittelija Elina Pilke. Elina on työskennellyt neljässä eri luontokeskuksessa ennen siirtymistään Nuuksioon. OUTI ALA-HÄRKÖNEN
Kuva Jari Kostet
Nuuksioon rakennettavan Suomen luontokeskus Haltian rakentamisessa on siirrytty puurakenteiden pystytyksestä juhlimaan harjakaisia. Myös Haltian toimintaa pyörittävän henkilötiimin kokoaminen on hyvässä vauhdissa, lopullisesti joukko täydentyy lähempänä keskuksen avaamista. – Haltiaan ollaan kokoamassa tiimiä, jossa on laajaa osaamista ja työkokemusta, kertoo Nuuksiokeskus Oy:n toimitusjohtaja Timo Kukko. Myös Inarin Siidan luontokeskusta ja Metsämuseo Lustoa luotsannut Kukko aloittaa Haltian johtajana, kun luontokeskus avataan yleisölle keväällä 2013. Haltian asiakas-, kokous-, ravintola- ja myymäläpalveluita suunnitellaan parhaillaan. Kokonaisuudesta vastaa palvelupäällikkö Petra Niskanen apunaan vas-
5
Metsähallitus myi kesäkuun alussa Eräsetti Oy:n Lapland Safaris Group Oy:lle. Myynti on jatkoa viime vuonna alkaneelle Metsähallituksen matkailuliiketoiminnan järjestelylle. – Kauppa täsmentää rooliamme matkailutoimialalla. Matkailu ei kuulu ydinliiketoimintaamme, emmekä liiketoiminnassamme tuota enää matkailuun liittyviä ohjelmapalveluita, Metsähallituksen pääjohtaja Jyrki Kangas sanoo. Matkailu on Lapin keskeisiä elinkeinoja ja toimialan menestys on tärkeää myös Metsähallitukselle. –Kaupalla varmistamme, että matkailu kehittyy yksityisin voimin, Eräsetti Oy:n väliaikaisena toimitusjohtajana toiminut Harri Saxlund sanoo. juha mäkinen
Kansallispuistolähettilään tunnustus Yleisradion TV2:lle METSÄHALLITUKSEN luontopalvelut myönsi kansallispuistolähettilään tunnustuksen Yle:n TV2kanavalle. Tunnustus myönnetään vuosittain henkilölle tai toimijalle, joka on merkittävällä tavalla edistänyt Suomen kansallispuistojen ja muun luonnon hyvää tilaa ja tunnettuutta. TV2 on pitkään esittänyt korkeatasoisia TVsarjoja, jotka eri tavoin esittelevät Suomen luontoa sekä luonnon tuottamaa iloa ja hyötyä ihmisille. Palkintoperusteluissa mainitaan erityisesti Erätulilla-sarja, joka mukaansa tempaavalla tavalla näyttää, mitä kaikkea hauskaa luonnossa voi kokea ja tehdä. Erityismaininnan saavat myös DocArt Oy:n TV2:lle tuottamat korkeatasoiset luontodokumenttisarjat, jotka ovat monen vuoden ajan esitelleet Suomen luonnon kirkkaimpia helmiä.
< Haltiatiimiläiset ryhmäkuvassa. Ylärivissa Liisa Neuvonen (vas.), Timo Kukko, Petra Niskanen, Seppo Kivenniemi, alarivissä Mikko Lamminpää (vas.) ja Petri Ryöppy.
3 • 2012
Kuvat Olli Autonen
6
Puunkuljetusautoissa käyttöön otettu CTI-järjestelmä lyhentää kelirikoista aiheutuvia seisokkiaikoja.
CTI-järjestelmä yleistyy puutavarakuljetuksessa Säädettävillä rengaspaineilla varustetut puutavara-autot ovat helpottaneet Metsähallituksen puuhuoltoa ja lyhentäneet kuljetusyrittäjien seisokkia. Määrätyillä tieosuuksilla CTI-autoilla saa operoida ELY-keskuksen erityisluvalla myös kelirikkoaikaan.
Olli Autonen
T
yhjä puutavararekka kääntyy Rovaniemeltä Meltaukseen johtavalta seututieltä Suopajärven soratieosuudelle. Kuljetusyrittäjä Pentti Karvonen valitsee kojelaudalle sijoitetusta CTI-järjestelmän ohjauspaneelista tyhjä auto soratiellä -asetuksen, ja pian ajomelun seasta erottuu rengaspaineiden laskusta kertova suhina. Liikennemerkki tien sivussa muistuttaa meneillään olevasta kelirikkoajasta ja 12 tonnin painorajoituksesta. – Tie näyttää yllättävän hyväkuntoiselta. Pitkä lämmin jakso ja tuulinen sää ovat kuivattaneet tiet nopeasti, pahimmalta kelirikolta taidettiin tänä keväänä välttyä, Karvonen tuumailee. Toissasyksynä hankittu Volvo FH16 on yksi yhdestätoista Metsähallitukselle operoivista puutavarayhdistelmistä, joihin on asennettu säädettävä rengaspainejärjestelmä. Karvosen reilun vuoden mittaiset kokemukset järjestelmästä ovat pääosin myönteisiä. – Isoja ongelmia ei ole ollut,
ainoastaan joitakin kuluvia osia on joutunut jonkin verran uusimaan ja renkaiden vaihto kestää letkujen
parantunut. Lisäksi renkaat kuluvat aiempaa tasaisemmin, kun kaikissa renkaissa on kokoajan
”
Puutavaran
ajo alhaisilla rengaspaineilla näytti jopa tasoittavan aiemmin syntyneitä uria.”
irrottamisen takia hieman pidempään. Pohjoisen roudan pieksämillä teillä kyyti saattaa olla röykkyistä, mutta rengaspaineiden vähentäminen CTI-järjestelmän avulla tekee kyydistä pehmeämpää. – Ajomukavuus on totta kai
oikeat paineet. Järjestelmä on helppokäyttöinen, sen kyllä oppii nopeasti jokainen automies. Säädettävän rengaspainejärjestelmän suurin etu saavutetaan kuitenkin pehmeillä kelirikkoteillä, joilla täydessä puutavaralastissa ja kovilla rengaspaineilla varustetun
rekan kulku on usein mahdotonta. Alhaisimmilla rengaspaineilla ajettaessa renkaiden maahan vastaava osuus saattaa jopa kolminkertaistua kuorman kanssa. – Ensikokemukset CTI:stä yllättivät. Vuosi sitten huhtikuussa ajoimme puuta Oijärven suunnalla, jossa kelirikon takia ajot toisella autolla oli jouduttu lopettamaan jo viikkoa aikaisemmin. Pudotin tällä uudella autolla paineet minimiin ja hain puita täyden kuormallisen. Niin sieltä vain ajamalla tultiin, vaikka auto upposi välillä akseleita myöten. Suopajärventieltä risteää metsäautotie Saittajärvelle, missä pari pinollista mäntytukkia odottelee kuljetusta Kuusamoon Pölkky Oy:lle. Kuorman lastaamisen jälkeen Karvonen suuntaa kuudenkymmenen tonnin painoisen yhdistelmärekkansa takaisin Rovaniemelle ja luovuttaa ajovuoron sovitussa paikassa kuskinvaihtoa odottavalle kuljettajalle.
Kelirikkoteille vain erityisluvalla CTI-järjestelmän käyttöönottoprojektia vetänyt projektipäällikkö Ari Siekkinen Metsähallituksesta kertoo, että käytännön tutkimustulokset tukevat käsitystä järjestelmän eduista. Metsähallitus teetti viime kesänä ulkopuolisella teiden mittaamiseen erikoistuneella yrityksellä tutkimuksen, jossa selvitettiin matalampien rengaspaineiden vaikutusta sora- ja metsäautoteiden kuntoon.
– Savukoskella sijaitsevalle yli 60 kilometrin mittaiselle tieosuudelle tehtiin laserskannaus ennen ja jälkeen ajojen, ja tulosten perusteella voitiin todeta, että puutavaran ajo alhaisilla rengaspaineilla ei aiheuttanut tiehen urautumista. Itse asiassa järjestelmän voitiin todeta jopa tasoittaneen aiemmin syntyneitä uria. Vastaavanlaisia tutkimustuloksia on saatu muun muassa Kanadassa, Siekkinen kertoo. Siekkisen mukaan kuljetusyrittäjät ja puutavara-autojen kuljettajat ovat pienen alkuvarovaisuuden jälkeen ymmärtäneet alhaisten rengaspaineiden tuomat edut. – Järjestelmää käyttäneet kuljettajat kehuvat työmukavuuden parantuneen. Aluksi oltiin varovaisia käyttämään erityisesti matalimpia paineita kiinnijäämistilanteissa, mutta kokemusten myötä kuljettavat ovat oppineet hyödyntämään alhaisia paineita. Teidenpidosta vastaava ELY-keskus on myöntänyt kelirikkoajalle määrätyille tieosuuksille erityisluvan, jolla puutavarakuljetuksia saa tehdä vain CTI-järjestelmällä varustetulla kalustolla. Siekkisen mukaan CTI-varusteltuja autoja on tulossa liikenteeseen lisää jo tänä kesänä ja kiinnostus järjestelmää kohtaan on herännyt Metsähallituksen ulkopuolellakin. – Tällä hetkellä viimeistelyvaiheessa on kaksi CTI-järjestelmällä varustettua puutavara-autoa. Järjestelmä on kiinnostanut myös muita ajon antajia, kuten Stora Ensoa.
3 • 2012
7
Kansallispuistokummien kanssa metsässä Saimi Hoyer, Mikko ”Peltsi” Peltola ja Patrik Borg ovat Metsähallituksen luontopalvelujen kansallispuistokummikampanjan keulahahmoja. Mikä on saanut tunnetun tv-kasvon, radiojuontajan ja ravitsemusasiantuntijan kannustamaan ihmisiä metsään? Eva Loikkanen
K
auniina alkukesän päivänä Nuuksion metsissä liikkuu tutunnäköisiä kasvoja. Yksi heistä on kansainvälisestä mallinurastaan tunnettu Saimi Hoyer, joka on aina viihtynyt luonnossa vähintään yhtä hyvin kuin catwalkeilla. Ulkomailla asuessaan hän kaipasi kotimaasta ystäviensä lisäksi eniten suomalaista luontoa. – Se oli enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että kun tulin Suomeen, ajoimme lentokentältä suoraan mökille. Metsässä ja mökillä olen eniten oma itseni, Saimi Hoyer kertoo. Saimi on harrastanut luontoilua ja metsässä liikkumista myös kahden pienen lapsensa kanssa. Tästä kumpuaa innostus kansallispuistokummiuteen. – Luontosuhde luodaan lapsuudessa. Kummiudella tähtään siihen, että kaupunkilaislapsiperheet lähtisivät huvipuistojen sijaan kansallispuistoihin ja luontoon.
Peltsi suosii kestävyyslajeja
Superruokaa marjoista ja sienistä Patrik Borgin mukaan luonto tarjoaa terveyttä, hyvinvointia ja jaksamista. Silti monelle kaupunkilaiselle metsään lähteminen tuntuu mahdottomalta ajatukselta: ei ole autoa, ei tietoa minne mennä ja eksyäkin voi. – Tekosyitä! Pääkaupunkiseudullakin on kaksi kansallispuistoa, Nuuksio ja Sipoonkorpi, joihin pääsee julkisilla kulkuvälineillä. Lähimmän kansallispuiston löytää helposti netistä, Patrik Borg neuvoo. Marjoja ja sieniä poimimalla voi myös unohtaa kaukaa lennätetystä ”superruoasta” vouhottamisen. – Mitä enemmän ruokaa on käsitelty, sitä vähemmän siinä on vitaaliaineita tallella. Sen vuoksi läheltä poimittu ja itse säilötty ruoka on todellista superruokaa, sanoo Borg. Borg haluaakin kummiudellaan kannustaa ihmisiä ja perheitä ulkoilemaan ja marjastamaan. – Meidän kansallispuistokummien lisäksi jokainen suomalainen voisi ottaa tavoitteekseen houkutella ainakin yhden ystävän mukaansa kansallispuistoon.
> Ravitsemusasiantuntija Patrik Borg retkeili Nuuksiossa kahden lapsensa kanssa. Nimekkäät suomalaiskasvot Saimi Hoyer, Fatbardhe Hetemaj, Patrik Borg, Mikko ”Peltsi” Peltola ja Lauri Tähkä aloittivat Metsähallituksen luontopalveluiden kansallispuistokummeina 24.5.2012. Kummikampanjan tavoitteena on tehdä kansallispuistot aktiviteetteineen ihmisille tutuksi. Kampanjalla Metsähallituksen luontopalvelut vastaa Suomen maabrändivaltuuskunnan antamaan tehtävään saada suomalaisia yhä enemmän kansallispuistoihin ja muihin luontokohteisiin. Samalla kummit antavat kasvot luontopalveluiden kehittämälle vapaaehtoistoiminnalle. Kummien yhteinen viesti on, että kansallispuistot ovat kaikkien ulottuvilla. Jakamalla omia kansallispuistokokemuksiaan ja -vinkkejään, he kannustavat muitakin luontoon liikkumaan.
Kuvat Niclas Mäkelä
Radiotoimittaja Mikko ”Peltsi” Peltola on käynyt noin parissakymmenessä Suomen 37 kansallispuistosta. Kansallispuistokummina hän haaveilee pääsevänsä koluamaan loputkin. Samalla hän haluaa innostaa muitakin liikkumaan kansallispuistoissa. Varsinkin kestävyyslajien harrastajat voivat ottaa mallia Peltolasta, sillä hän on löytänyt parhaat maastot aktiivi-
harrastuksilleen juuri kansallispuistoista. Puistoista löytyy toki valinnanvaraa kaikenkuntoisille liikkujille, sillä niissä on myös lyhyitä reittejä. Liikuntamaaston lisäksi kansallispuistot ovat Peltolalle henkireikiä arjesta. – Kummiuden kautta saan ääntäni kuuluville metsien puolesta. Metsät ovat meille todella tärkeitä, mutta helposti ne myös saadaan tuhottua.
Info
> Patrik Borg (vas.), Mikko ”Peltsi” Peltola ja Saimi Hoyer kannustavat ihmisiä nauttimaan kansallispuistojen tarjoamista retkeily- ja harrastusmahdollisuuksista.
8
3 • 2012
Suomi sai 30 vuotta sitten kertarysäyksellä 11 uutta kansallispuistoa
Hektisessä maailmassa tarvitaan jotain pysyvää vievät viimeisetkin metsurit ja heidän työnsä. Ja kuinkas sitten kävikään? Kymmenen vuoden kuluttua alueen metsureiden suurin työllistäjä oli kansallispuisto, Koivurinne sanoo. – Paljonhan noihin aikoihin puhuttiin siitäkin, että valtion maiden suojelu turvaa vain karumpia luontotyyppejä. Katseita kohdistettiin rehevimmille kohteille, yksityismaille siis. Sittemmin saatiinkin omat suojeluohjelmat tähän tarkoitukseen, Koivurinne lisää.
Hyvä sienipaikka paikallaan myös ensi vuonna
> Lehdistöä kiinnosti kovasti, jos täällä tapahtui jotain uutta. Ja kovasti nuorempia näköjään oltiin, Jorma tutkailee Seitsemisen luontokeskuksen leikekirjoista.
Länsi-Suomen puistoalueen entinen aluejohtaja Jorma Koivurinne kävelee vetreästi Seitsemisen luontokeskukselle. Vasta kuusi vuotta eläkkeellä olleen miehen tuoreessa muistissa ovat vielä tapahtumat kolmen vuosikymmenen takaa, jolloin Suomen kansallispuistokartta laitettiin uusiksi.
T
Jari Salonen ässä pesi viirupöllö, äkäisintä lajia kaiken lisäksi, Koivurinne heittää luontokeskuksen lähikuusikossa. – Siinä kävi vähän hassusti, sillä rakensimme tähän lapsille suunnatun Tikanpuupolun. Toimme kolopuita ja muita pesäpaikkoja linnuille, mutta tähän asettuikin viirupöllö. Luontopolku piti sulkea turvallisuussyistä, Koivurinne naurahtaa. Viisas ratkaisu, sillä tuore kansallispuisto olisi saattanut päätyä heti alkumetreillään iltapäivälehdistön lööppeihin. Moninaisia olivat siis kansallispuiston nokkamiehen arjen murheet, mutta
1970-luvulla mietittiin suurempiakin kysymyksiä. Valtakunnassa pohdittiin kansallispuistoverkon heikkoa tilaa. Maassa oli laajoja alueita vailla mitään suojelualueita, erityisesti Etelä-Suomessa. Monia luontotyyppejäkin puuttui tyystin suojelun piiristä. Selvityksiä tehtiin, maastotyötä puurrettiin ja viimein vuonna 1976 saatiin aikaan radikaali esitys: valtakuntaan aiottiin perustaa peräti 42 uutta kansallispuistoa. Lopulta määrä kutistui selvästi ja vuonna 1982 voitiin juhlia 11 uuden kansallispuiston syntyä. – Minunkin alueelleni tuli neljä puistoa, Helvetinjärvi, Lauhanvuori, Kauhaneva,- Pohjankangas ja Seitseminen. Melkoinen määrä, semminkin kun jokaiselle piti läh-
teä heti laatimaan käyttö- ja hoitosuunnitelmia. Mutta kuten aina Metsähallituksen työkulttuurissa, toimeksi pantiin nopeasti, Koivurinne muistelee.
Metsureille riitti töitä Asenneilmasto kansallispuistojen perustamiselle oli tuohon aikaan jo suopea. Tuoreessa muistissa olivat kuitenkin 1970-luvun tiukat väännöt: monissa pikkukunnissa suojelualueita vastustettiin kiivaasti. Lähetystöjä ramppasi Helsingissä vaatimassa kansallispuistosuunnitelmien hautaamista työllisyyssyihin vedoten. – Tuttu juttu, Kurusta ja Ruovedeltäkin kävi etelässä valtuuskuntia. Suojelualueiden pelättiin
1980-luvulla vahvassa pääroolissa oli itse luonnon suojelu. Esimerkiksi Seitsemisessä se oli ymmärrettävää, alueen vanhat metsät olivat laajan seutukunnan viimeisiä. – Ajatus oli, että nämä alueet saavat kehittyä tästä eteenpäin vapaasti ja turvassa. Vasta paljon myöhemmin alettiin puhua kansallispuistojen valtavista aluetaloudellisista vaikutuksista. Ei Metsähallituksessa eikä yrittäjienkään piirissä vielä tuolloin ymmärretty suojelualueiden taloudellista potentiaalia. Nykyään kansallispuistojen ympärillä liikkuu vuosittain rahaa yli 100 miljoonaa euroa ja työpaikkojakin noin 1400. – Miten se menikään? Jokainen tänne sijoitettu euro poikii kymmenen euroa lähialueille. Retkeilijöiden lisäksi täällä liikkuvat isot rahat, laskee Koivurinne. Hiljalleen alettiin pohtia ääneen myös metsien ja suojelualueiden aineettomia arvoja, virkistystä, terveyttä ja hyvinvointia. Niitä ei voi tänäänkään liikaa korostaa. – Minusta ne ovat aivan tärkeimpiä perusteita tälle toiminnalle, Koivurinne painottaa. Samaan hengenvetoon konkari nostaa pintaan pysyvyyden arvot. – Maailma muuttuu nopeasti. Kansallispuistot tarjoavat tähän loistavan vastapainon: täällä muutos on hidasta, hädin tuskin havaittavaa. On lohduttavaa tietää, että jos löydät tänä vuonna hyvän sienipaikan, osapuilleen
samanlaisena se löytyy täältä ensi vuonnakin. Siinä on jotain syvältä koskettavaa.
Yli kaksi miljoonaa kävijää vuodessa 1980-luvulla ei voitu vielä uneksiakaan, että kansallispuistoissamme olisi yli kaksi miljoonaa kävijää vuodessa. – Ei kävijämääristä aluksi edes puhuttu, mutta kun niitä alettiin mitata, tuntuihan se hyvältä. Se toi työhön motivaatiota. Resursseista käydään aina vääntöä, mutta päästiinkö 1980-luvulla paistattelemaan rajattomien resurssien ihanuudella? – Resurssien rajallisuus on ikuisuusaihe, on aina ollut ja tu-
9 Kuvat Jari Salonen
3 • 2012
> Kansallispuistoja perustettaessa painotettiin suojelun tärkeyttä. Hiljalleen mukaan nousi myös virkistyskäyttö ja moninaiset terveysvaikutukset.
lee aina olemaan. Kyllä sitä nousuvuosinakin jaettiin niukkuutta ja katsottiin hyvin tarkasti, mitä tehdään ja mikä jätetään tekemättä. Mutta jos oli hyviä kohteita ja ideoita, niin rahoitusta kyllä saatiin. Esimerkiksi Seitsemistä voitiin kehittää aikalailla kansallispuistojen eturivissä, Koivurinne muistaa. – Meidän etuna oli heti vuonna 1982 palkattu ensimmäinen puistonhoitaja, Juhani Rinnemaa. Hän pisti toimeksi ja monista tänäänkin toimivista asioista on kiittäminen häntä. Nythän painetta näyttää olevan kovasti henkilöstön vähentämiseen. Mutta sanoisin, että ei tätä maailmaa saada hetkessä valmiiksi, vaikka
meillä olisi rajattomat resurssit. Joskus nopeasti tehdyt ratkaisut ovat niitä huonoimpia, Koivurinne pohdiskelee.
Lauhanvuori ehdoton suosikki Kun metsähallituslainen on tehnyt yli 30 vuoden päivätyön metsissä ja luontoasioiden äärellä, mitä hän eläkepäivillään suunnittelee? Tottakai retkiä alueille, joita on aikanaan ollut rakentamassa ja kehittämässä. – Vaimokin huomauttaa aika ajoin, että taasko mennään tänne, eikö jo johonkin muualle, eläkeläinen nauraa. Ja kun puhe kääntyy eläkkeellä olevan aluejohtajan mielipaik-
koihin, hän vetäisee yllätyskortin hihasta. – Lauhanvuori on ehdoton suosikkini. Luonto ja maiseman avaruus on siellä hieno yhdistelmä. Mutta jos vieraat pitää viedä ensi kertaa johonkin sykähdyttävään paikkaan, tuon heidän Seitsemiseen ja Multiharjulle. Ja Koveroon ehdottomasti. Yhden tärpin Koivurinne haluaa heittää vanhalle toimialueelleen. – Kukkeimman kesän ja leppeän alkusyksyn aikaan täällä on huomattavan vilkasta, sieniaikaankin satoja autoja tien varsilla. Mutta lokakuusta huhtikuulle pitäisi löytää joku vetonaula. Hiljaisuus? Pimeys?
Info vuonna 1982 suomeen perustettiin 11 uutta kansallispuistoa Helvetinjärvi Hiidenportti Isojärvi Itäinen Suomenlahti Kauhaneva–Pohjankangas Lauhanvuori Patvinsuo Riisitunturi Salamajärvi Seitseminen Tiilikkajärvi
3 • 2012 Kuvat Tuija Lundelin
10
> Hyvin merkityt laavut, sillat, mökit ja polut parantavat retkeilijän turvallisuutta.
Turvallisesti patikkaretkelle Retkeilijäporukka reippailee Seitsemisen saloilla niin innoissaan, ettei huomaa poikenneensa merkityltä polulta. Kukaan ei enää tiedä, mihin suuntaan pitäisi lähteä. Lisäksi yhdeltä kaverilta nyrjähtää nilkka ja diabeetikko alkaa väsyä. Tuija Lundelin
M
etsähallituksen luontopalvelujen tekemän asiakasturvallisuusselvityksen mukaan tällaiset tilanteet ovat kansallispuistoissa kuitenkin harvinaisia. Suomalaiset retkeilijät osaavat liikkua maastossa, ja ulkomaalaiset kävijät kulkevat yleensä ryhmissä tai opastetuilla retkillä. Retkeilijöiden tavallisimpia onnettomuuksia ovat nilkkojen nyrjähdykset, hiertymät, palovammat ja pikkuhaavat. Myös uupumus saattaa joskus yllättää kesken matkan. Talviaikaan nopea hämärän tulo voi sekoittaa suunnan ja aiheuttaa eksymisiä. Kansallispuistojen kävijämääriin nähden haavereita on kuitenkin hyvin vähän. Tosin pienimmät vahingot eivät yleensä päädy tilastoihin. – Onnettomuuksia pyritään ehkäisemään ennalta huolehtimalla puistojen rakenteiden kunnosta ja selkeistä opasteista. Tietoa on entistä enemmän esillä luontokeskuksissa, ja henkilökunnan on osattava kertoa reiteistä ja nähtävyyksistä myös turvallisuuden kannalta. Hätänumeron näkyvyttää eri paikoissa olisi vielä lisättävä, Metsähallituksen erikoissuunnittelija Tapani Eskola sanoo. – Retkeilijällä on myös oma vastuunsa, Eskola muistuttaa.
Puistoissa ja luonnossa liikkujien evästyksessä pyritäänkin yhä enemmän korostamaan sitä, että retkelle lähtijän kannattaa varautua etukäteen myös yllättäviin tilanteisiin. Metsähallituksen Luontoon.fi-sivustolla on Retkeilyn ABC -osio, josta saa vinkkejä muun muassa sopivien retkeilyvarusteiden valintaan sekä tietoa reiteistä, retkiruoasta ja turvallisuudesta.
112 toimii metsässäkin Nykyisin melkein jokaisella on mukanaan matkapuhelimet, joista on apua ilman kartta- ja navigointijärjestelmiäkin. Kännykällä voi soittaa yleiseen hätänumeroon myös silloin, jos oma verkkoyhteys ei toimi. Tällaisessa tilanteessa hätäpuhelu siirtyy suoraan toisen operaattorin verkkoon. On kuitenkin hyvä muistaa, että yleisestä hätänumerosta 112 pyydetään apua vakavaan tilanteeseen, josta ei omin avuin selvitä. Ongelmatilanteessa eksyneen tai loukkaantuneen retkeilijän kannattaa yrittää ensin rauhoittua ja muistella, minkälaisia kylttejä ja maaston muotoja hän on nähnyt viimeksi. Tämä on tärkeää, jotta hän osaisi kuvata sijaintinsa mahdollisimman tarkoin apua pyytäessään. Metsähallituksen reiteillä avun pyytämistä helpottaa kohdetietojärjestelmä, jossa jokaisella laavulla ja rakenteella on oma nimensä. – Nimet jäävät paremmin mie-
leen kuin koordinaatit tai numerot. Auttajat osaavat etsiä kartalta nopeasti oikean paikan ja suunnata apua tarvitsevan luo ilma turhia viiveitä, Eskola sanoo.
Opettele kartanlukuja ensiaputaitoja Täydellisillä katvealueilla kännykät ja GPS-laitteet saattavat jättää pulaan, minkä vuoksi kartanlukutaito ja tilanteiden ennakointi on tarpeen kaikilla retkillä. Myös ensiaputaidot kannattaa pitää ajantasalla. Punainen Risti järjestää ensiapukursseja ympäri Suomea, ja SPR:n verkkosivulta saa neuvoja monenlaisiin ensiaputilanteisiin. – Retkelle pitää ottaa mukaan sopiva ensiapuvarustus, tarvittavat lääkkeet ja asialliset retkivarusteet. Ennen lähtöä on syytä tarkistaa, että puhelin toimii. On myös tärkeää arvioida omat voimat oikein ja pitemmille retkille lähdettäessä kertoa jollekin, mihin menee ja milloin on tulossa pois, SPR:n Tampereen osaston toiminnanjohtaja Liisa Flink-Vasama tiivistää.
Vaativuusluokitus helpottaa reitin valintaa Suomen laaja reittiverkosto tarjoaa kaikentyyppisille retkeilijöille sopivan haastavia maastoja. – Suomen Latu kouluttaa retkireittien vaativuusluokittelijoita, joita on nyt alun toistasataa. He luokittelevat myös Metsähallituksen polkuja, kertoo Suomen La-
dun olosuhdetyön koordinaattori Anne Rautiainen. Vaativuusluokiteltuja reittejä on Suomessa jo yli 800 kilometriä. Luokittelu auttaa retkeijää valitsemaan itselleen parhaiten sopivat retkikohteet. Helppo reitti on merkitty maastoon siten, että eksymisen vaaraa ei ole. Maininta reitin esteettömyydestä tarkoittaa puolestaan sitä, että kohteella on mahdollista liikkua pyörätuolilla. Vaativaksi luokitellulla reitillä on muun muassa korkeuseroja ja ehkä myös kahluuta vaativia kohtia. Metsähallitus on keskittynyt luokittelemaan helppoja ja esteettömiä reittejä, koska se haluaa
taata kaikille yhtäläisen pääsyn metsäluontoon. Osalle retkeilijöistä on erityisen tärkeää tietää, millainen on reitin korkeusprofiili, onko polulla vettä, riippusiltoja ja pääseekö nuotiopaikalle pyörätuolilla tai lastenrattailla. Reittiluokittelu onkin otettu osaksi Matkailun edistämiskeskuksen tuotesuosituksia. Luokitellut reitit löytyvät Suomen Ladun verkkosivuilta http://www.suomenlatu. fi/suomen_latu/ulkoilunolosuhdetyo/reittiluokittelu/.
Info Retkipäivän päätteeksi kannattaa tehdä huolellinen punkkisyyni. Ihoon kiinnittyneen punkin saa parhaiten irti punkkipinseteilla. Ensiavuksi retkeilijän reppuun haavapyyhkeet ja desinfiointiaine laastarit ja perhoslaastarit viiltohaavoihin pikakylmäpakkaukset tukiside, sideharso ja kiinnitysteippi punkkipinsetit kyypakkaus antihistamiini palovammageeli kipu- ja kuumelääke ripulilääke ja lääkehiilitabletit hyönteiskarkotteet mieto kortisonivoide aurinkosuojavoiteet omat reseptilääkkeet kuvitetut ensiapuohjeet
3 • 2012
Eräsuunnittelija Nilla Aikio ja metsänhoitoesimies Teuvo Riipi silmäilevät tyytyväisinä edessä levittyvää Ilmakkiaavan 50 hehtaarin laajuista aukeaa. Vielä muutama viikko sitten siellä kasvoi kitukasvuinen mäntyrämeikkö. Nyt kahden motoketjun tekemien hakkuiden jäljiltä tulevan suon keskeltä kurkottelee vain muutama vanha känkkyrämänty ja hoikkia kelohonkia.
Olli Autonen
M
etsähallituksen vuonna 2007 aloittaman riistaeläinten elinympäristöjen kehittämiseen keskittyneen REAH-projektin tavoitteena on ollut metsäkana- ja vesilintujen elinympäristöjen kehittäminen valtion maa- ja sisävesialueilla. Lähtöajatuksena oli, että riistan elinympäristöjen hoitoa voidaan kehittää erityisesti metsätalouden kitu- ja joutomaa-alueilla, kuten Sodankylän Ilmakkiaavan tyyppisellä tuottamattomalla ojitusalueella. Kuusi metsuria viimeistelee parhaillaan Ilmakkiaavan aluetta raivaussahojen kanssa. He jättävät aukean reunamille polveutumia riistalle sopiviksi suojapaikoiksi tehden paikasta samalla mahdollisimman paljon alkuperäistä muistuttavan. – Työ on onnistunut yli odotusten. Tässä on kyllä aineksia yhdeksi tulevista koulutuspaikoista. Erityisesti täytyy kiitellä meidän metsureitamme, jotka ovat ottaneet kohteen ennallistamistyöt kunnia-asiakseen, Teuvo Riipi myhäilee. – Paikka muistuttaa jo hyvin läheisesti mallia, mitä olemme katsoneet 50-luvulla otetuista ilmakuvista, Nilla Aikio jatkaa. Ilmakkiaavan ennallistamiskohde on osoitus Metsähallituksen eri yksiköiden välisestä yhteistyöstä. Aloite lähti luontopalveluilta, josta kohteen ennallistamista ehdotettiin Itä-Lapin metsätaloudelle. Ilmakkiaapa kuuluu Sodankylän metsätiimin alueeseen ja ehdotusta käsiteltyään he laativat alueen puunkorjuun toimenpidesuunnitelman. Toimenpidesuunnitelma sisälsi metsätalouden ja suojelualueen alat.
Alueen vesitalous palautetaan luonnontilaan Jo 1960-luvulla ojitetulta suoalueelta korjattiin 1200 kiintokuutiota energiapuuta, joka kuivuttuaan kuljetetaan 10 kilometrin päähän avattavalle Kevitsan kaivokselle haketettavaksi. – Puu ei ole alkanut kasvaa alueella odotusten mukaisesti, vaan metsä on ollut kitumaaluokituksella vuosikymmenet. Metsätalouden kannalta alueella ei siis ol-
Kuvat Olli Autonen
Ilmakkiaapa palaa entiselleen
> Metsähallituksen eri yksiköt tekevät yhteistyötä Sodankylän Ilmakkiaavan ennallistamiskohteelle.
lut käytännössä arvoa lainkaan, taustoittaa suunnittelija Markku Korkalo. Luontopalvelut vastaa Ilmakkiaavalla syksyllä käynnistyvistä kaivinkonetöistä, joilla alueen vesitalouden palautuminen luonnontilaan pyritään saamaan käyntiin. Ojat täyttämällä saadaan pohjaveden pinta nousemaan ja puiden uudelleenkasvaminen estymään. – Näin kasvillisuus ja muu suoluonto lähtee vähitellen ennallistumaan. Vaikka koko prosessi voi viedä satakin vuotta, tapahtuvat jotkut muutoksista nopeasti. Riekot ja teeret ottanevat uuden soidinpaikan omakseen jo ensi keväänä, kasvillisuudessa muutoksia voi havaita kolmen vuoden sisällä, Aikio sanoo.
Linnut löytävät uuden kosteikon Muutaman kilometrin päässä sijaitsevalta Viiankiaavan lintusuolta kantautuu kurkien mekastusta ja läheisestä metsäsaarekkeesta erottuu punakylkirastaan liverrys. Luontopalveluiden suunnittelija Markku Pernu seuraa ennallistamistyön edistymistä hymyssä suin. Kevään äänet ja metsureiden työnjälki miellyttävät selvästi lintuharrastajaa. – Maisema alkaa näyttää jo paremmalta, mitä alkuun osasin kuvitella. Uskon, että linnut löytävät paikan jo tulevana kesänä: aukealle tulevat ensiksi suolajit, kuten kahlaajat, eikä kurkikaan ole poissuljettu. – Jos Ilmakkiaavasta saadaan kunnon rimpisuo, mitä se vanhojen ilmakuvien perusteella näyttäisi olleen, niin miksipä täällä ei tulevaisuudessa voitaisi nähdä vesilintuja ja jopa metsähanhia, Pernu lisää. Pian metsuritkin saapuvat honkatulille pitämään lounastaukoaan. Vaikka eletään jo toukokuun puoliväliä, on Pomokairassa lunta vielä siinä määrin, että lumikengät kuuluvat pakolliseen varustukseen. Metsurin töitä 30 vuotta tehnyt Teuvo Kaaretkoski kaivaa repustaan eväslaatikon ja hengähtää hetken jatkaakseen raivaustöitä vielä iltapäivään. – Jänkäähän tässä yritetään tehä ja hyvä niin. Maisema pitää saaha semmoseksi, mitä se on aikanaan ollu. Se on nähty, että hyvää mettää ei väkisin saada aikaseksi jänkiä kuivattamalla.
11
> Ilmakkiaavan kunnostamisessa hyödynnetään vanhoja ilmakuvia.
12
3 • 2012
Kuva Allecon kuva-arkisto
Jokihelmisimpukka kaipaa kaverikseen lohen tai taimenen Maamme eläimistön pitkäikäisimpien lajien joukkoon lukeutuva jokihelmisimpukka eli raakku elää usein jopa yli 100-vuotiaaksi. Raakkua tavataan yhä lajin perinteisillä esiintymisalueilla, mutta raakun lisääntymiselle suotuisat vesistöt ovat käyneet harvinaisiksi.
Pentti Pieski
U
hanalainen raakku saavuttaa sukukypsyyden parikymppisenä ja pystyy tuottamaan jälkeläisiä koko ikänsä. Suurin syy raakkukantojen heikkenemiseen on aikaisemmin ollut helmenpyynti, myöhemmin muun muassa ojitukset ja vesistöjen laadun heikkeneminen. – Pelkästään puhdas vesistö ei vielä takaa raakun lisääntymistä, sillä raakku tarvitsee isäntäkalakseen lohen tai taimenen. Raakun toukka kasvaa kalan kiduksissa simpukkavaiheeseen. Talven yli kestävän kidusvaiheen jälkeen pienet simpukat pudottautuvat joen pohjaan ja kaivautuvat pohjasedimenttiin 4–8 vuodeksi, Panu Oulasvirta Metsähallituksesta kertoo. Kesäkuussa 2011 aloitettiin Suomen, Ruotsin ja Norjan välinen kolmivuotinen Interreg-hanke, jonka tavoitteena on elvyttää uhanalaisia ja lisääntymiskyvyttömiä jokihelmisimpukan eli raakun populaatioita. Hankealue käsittää koko pohjoisen Fennoskandian.
Helmenpyynti vaaransi raakun tulevaisuuden Hankkeen norjalaisen yhteistyökumppanin, Bioforskin tutkija Paul Aspholmin mukaan Ruotsin ja Tanska-Norjan kuninkaiden suunnaton mieltymys helmiin koitui paikoin raakkujen kohtaloksi. – Kuninkaat vaativat enemmän ja enemmän helmiä. Yhdessä kuninkaallisessa päähineessä saattoi olla jopa 2 000 helmeä. Venäjän puolella Petsamojoki oli aikoinaan tärkeä helmijoki, mutta nykyään se on tuhottu, Paul Aspholm kertoo. – Usein myös piispan kaapujen helmet pyydettiin pohjoisen joista. Yhteen asuun tarvittiin jopa 30 000 helmeä, ja vain noin yksi tuhannesta raakusta sisältää helmen.
Raakkupopulaatioiden tilaa kartoitetaan Hankealueella selvitetään raakkupopulaatioiden tilaa sekä etsitään syitä populaatioiden taantumiseen ja simpukoiden lisääntymisen
> Metsähallituksen projektipäällikkö Panu Oulasvirta mittaa täysikasvuista raakkua Petsamossa. Inarin urheilusukeltajien Jukka Savunen on valmiina palauttamaan mitatut raakut takaisin jokeen.
Vain noin yksi tuhannesta raakusta sisältää helmen.
loppumiseen. Apuna käytetään muun muassa geneettisiä tutkimuksia. Isäntäkalariippuvuutta tutkitaan myös kokeellisesti infektoimalla kaloja raakun toukilla sumputuskokeissa ja laboratoriossa. Tarkoituksena on selvittää, ovatko jotkin raakkupopulaatiot lisääntymisessään riippuvaisia merilohesta vai riittävätkö paikalliset purotaimenkannat raakun
toukkien väli-isänniksi. Metsähallituksen Lapin luontopalvelujen vetämässä hankkeessa ovat mukana myös Pohjanmaan luontopalvelut, Lapin ELY-keskus, Jyväskylän yliopisto sekä norjalaisia ja ruotsalaisia yhteistyökumppaneita. Hanketta rahoittavat EU:n aluekehitysrahasto, Suomen ELY-keskus ja hankepartnerit.
Kuva kuvaliiteri.fi / Hannu Hautala
Fakta Raakun suojelusta hyötyvät muutkin lajit Jokihelmisimpukka eli raakku on varsin vaativa elinympäristönsä suhteen. Erityisesti nuoruusvaihettaan eläville raakuille oikeat olosuhteet ovat elintärkeitä. Kasvaakseen raakku tarvitsee puhtaan ja hapekkaan ympäristön, minkä lisäksi joen pohjan laadun on oltava oikeanlainen ja joen virtauksen sopivan voimakas. Lisäksi se tarvitsee riittävästi lohia ja taimenia isäntäkaloikseen. Raakku on niin sanottu in-
dikaattorilaji. Tämä tarkoittaa sitä, että lisääntyvä raakkukanta ilmentää hyvin luonnontilaista jokiekosysteemiä ja jokiluonnon puhtautta. Se on myös elinympäristönsä ekosysteemin kannalta arvokas avainlaji. Lisäksi vaativa raakku lukeutuu lippulaivalajeihin, koska sen suojelusta on hyötyä myös monille muille lajeille. Suomessa tunnetaan 95 raakkujokea, mutta niistä vain 32:ssa raakun lisääntyminen onnistuu. Suomessa esiintyvistä makean
veden simpukoista raakku on kooltaan suurin ja ainoa, joka esiintyy koko maassa. Tosin Oulun eteläpuolella raakkua ei enää juuri tavata. Vuonna 2010 raakun uhanalaisuusluokitus muutettiin vaarantuneesta erittäin uhanalaiseksi. Raakun ikä määritellään kuoren vuosirenkaista. Raakku kasvaa koko ikänsä ja elää usein yli satavuotiaaksi. Vanhin Ruotsissa tutkittu raakku on ollut iältään jopa 280 vuotta.
3 • 2012
13
Sähköinen kilpailutus kiinnosti puunkorjuu- ja autokuljetusyrittäjiä Metsähallitus otti ensimmäisenä käyttöön sähköisen tarjousmenettelyn puunkorjuuja autokuljetuspalveluiden hankinnassa. Sähköinen menettely helpottaa ja tehostaa sekä tarjousten jättämistä että niiden käsittelyä. Sari Hiltunen
M
etsähallituksen tarjoamat puunkorjuu- ja autokuljetusurakat kiinnostivat alan yrittäjiä entiseen tapaan. Kevään kilpailutuksessa oli tarjolla seitsemän puunkorjuuerää, ja tarjouksia tuli yhteensä 55 kappaletta 35 eri yrittäjältä. Autokuljetuserän kilpailutukseen jätti tarjouksensa kaikkiaan 11 yritystä. Uutta kevään kilpailutuksessa oli sähköinen tarjousmenettely. – Kevään tarjouskilpailu on selvästi syksyn kilpailutusta pienempi, joten nyt oli hyvä hetki hankkia kokemuksia sähköisestä
tarjouspalvelusta, resurssipäällikkö Erkki Herttuainen Metsähallituksesta kertoo. Tällä kertaa yrittäjät täyttivät sähköiset tarjousasiakirjat suoraan internetissä. Myös tarjousten käsittely hoidettiin samassa tarjouspalvelussa. Uusi toimintamalli sai osakseen myönteisen vastaanoton. – Tekniikka pelasi hyvin, ja suurin osa yrittäjistä käytti tarjouspalvelua ilman ongelmia. Tosin muutama internetpalveluihin tottumattomampi yrittäjä tarvitsi alkuun jonkin verran opastusta, kokeiluun tyytyväinen Herttuainen sanoo. Myös yrittäjiltä on saatu pää-
asiassa myönteistä palautetta. Kuljetusyritysten verkosto QTeamin toimitusjohtaja Pasi Korhosen mielestä sähköinen tarjousmenettely oli selvästi perinteistä parempi. – Kirjautuminen ja palvelun käyttöönotto oli helppoa. Palvelu oli selkeä ja kaikki kilpailutukseen liittyvät tiedot ja asiakirjat löytyivät kätevästi. Palvelu ohjaa antamaan tarvittavat tiedot, ja tarjousta oli helppo muokata tai täydentää. Sähköpostiin tuli jopa muistutus, kun tarjouksen jättöaika lähestyi. Lisäksi omat tarjoukset säilyvät tallessa ja niitä voi tarkastella myös myöhemmin. Korhonen piti hyvänä myös si-
> – Kaikki kilpailutukseen liittyvät tiedot löytyivät helposti, QTeamin toimitusjohtaja Pasi Korhonen kiittelee.
tä, että tarjouksensa jättäneet saivat hankintapäätöslinkin omaan sähköpostiinsa. – Näin välttyi paperipostitusviiveeltä ja yhdeltä postireissulta. Sähköinen tarjouskilpailu tehostaa tarjousten käsittelyä myös Metsähallituksessa, kun asiakirjojen
skannaus ja tallentaminen jäi pois. – Todennäköisesti myös syksyn tarjouskilpailu toteutetaan sähköisenä. Meillä on nyt hyvää aikaa hioa joitakin yksityiskohtia, jotta palvelusta saadaan vieläkin toimivampi ja käyttäjäystävällisempi, Herttuainen sanoo.
Luontopalvelut työllistää nuoria
Mirka Sillanpää
M
etsähallituksen luontopalveluille eduskunnan lisätalousarviossa myönnetty lisämääräraha mahdollistaa noin 150 työttömän nuoren työllistämisen kuluvan vuoden aikana. Määräraha on osa nuorten työllisyyden parantamiseen tähtäävää hallituksen ohjelmaa. – Tarkoitus on työllistää alle 25-vuotiaita tai alle 30-vuotiaita vastavalmistuneita työttömiä nuoria. Mahdollisuuksien mukaan työllistämme myös opiskelijoita. Meillä on hyvät valmiudet työllistää nuoria myös paikkakunnilla, joilla on vaikea saada töitä, kehittämispäällikkö Pertti Itkonen Metsähallituksen luontopalveluista sanoo.
< Nuorisotyöllistettävä korjaa opastusrakennusta Merenkurkun saaristossa Vaasassa.
Kuva Anders Isaksson
Metsähallituksen luontopalvelut työllistää tänä vuonna noin 150 nuorta eduskunnan myöntämän lisämäärärahan turvin. Nuoria palkataan muun muassa erilaisiin luonnonhoitohankkeisiin sekä luontokeskusten asiakaspalvelutehtäviin eri puolille maata. Nuorten työsuhteiden pituudet vaihtelevat kolmen kuukauden pesteistä aina vuoden kestäviin asiantuntijatehtäviin. – Työsuhteiden pituudet vaihtelevat tehtävien ja tarpeen mukaan. Tarjolla on paljon niin sanottuja avustavia tehtäviä, jotka eivät vaadi alan koulutusta, mutta avoinna on myös akateemista loppututkintoa vaativia paikkoja, Itkonen kertoo.
Monipuolisia työtehtäviä Nuorille on tarjolla töitä eri puolilla Suomea, sillä luontopalveluiden luonnonsuojelu- ja virkistysalueverkosto kattaa koko maan. Itkonen huomauttaa, että rekrytointi ei ole sidottu alueisiin. Esimerkiksi Etelä-Suomesta voi halutessaan hakea töihin PohjoisSuomeen.
Meillä on hyvät valmiudet työllistää nuoria myös paikkakunnilla, joilla on vaikea saada töitä.”
– Suurimmat virkistyskäyttöön tarkoitetut alueet sijaitsevat Pohjois- ja Itä-Suomessa, missä tekijöitä tarvitaan muun muassa reittien ja taukopaikkojen rakentamiseen ja huoltamiseen. Luontokeskuksissa nuoria palkataan muun muassa asiakaspalvelutehtäviin ja verkkopalvelujen ylläpitoon. – Etelä-Suomessa on tarjolla erityisesti luonnonhoitotyötä eli perinneympäristöjen hoitoa sekä metsien ja soiden ennallistamistyötä. Apua kaivataan myös uhanalaisten lajien kartoitukseen, Itkonen lisää. Metsähallituksen luontopalveluilla on kokemusta nuorten työllistämisestä jo parin vuoden takaa. – Kokemukset ovat pelkästään positiivisia, tästä hyötyvät molemmat osapuolet. Työnantajan näkökulmasta nuoret tuovat kaivattua lisätyövoimaa. Nuoret puolestaan saavat mielekästä työtä ja ansioita sekä arvokasta työkokemusta ja kontakteja, joista voi olla hyötyä työnhaussa tulevaisuudessa, Itkonen sanoo.
14
3 • 2012
Metsähallitus työllistää sesongin ulkopuolellakin
Olli Autonen
K
ausityöntekijä Henrika Itäniemi tekee kasvihuoneessa taimienharvennustyötä. Taimitarhan työtehtävistä se vaatii eniten työpanosta. Juhannukseen mennessä tarhalla on käyty läpi runsaat 100 000 taimikennoa, jossa kussakin on 121 tainta. – Olen tehnyt harvennustyötä nyt viikon ajan ja pikkuhiljaa alkaa homma sujua tehokkaammin. Työhön kun kunnolla uppoutuu, saattaa huomaamatta hurahtaa useampi tunti kelloon katsomatta. Itäniemi työskentelee talvet Eräsetillä safarioppaana ja sai keväällä kuulla mahdollisuudesta työllistyä kesäaikaan Fin Forelian taimitarhalla Imarissa. Hänen mukaansa työ taimitarhalla eroaa
safarioppaan arjesta täysin. – Vaikka tykkäänkin asiakaspalvelutyöstä, tämä on sille mahtavaa vastapainoa. Saa keskittyä itsenäiseen työhön MP3-soittimen kuulokkeet korvilla, eikä kenenkään muiden tekemisistä tarvitse kantaa vastuuta. Rovaniemen taimitarhanhoitaja Kalle Mäkikokko seurailee Itäniemen otteita tyytyväisenä ja kiittelee samalla Metsähallituksen eri yksiköiden välisen henkilöstölainauksen sujuvuutta. – Meille tuli täksi kevääksi neljä työntekijää Eräsetiltä ja myöhemmin saamme lisätyövoimaa myös naapurista Siemen Forelialta. Uudet työntekijämme ovat lyhyen perehdytyksen jälkeen oppineet tehtävänsä hyvin ja työmotivaatio on ollut ihailtavaa. Sesonkiajat Metsähallituksen portfolioyritysten eri toimialoilla
Kuva Olli Autonen
Rovaniemen taimitarhalla käy vilske, vaikka myöhäinen lumen sulaminen onkin viivästyttänyt sesonkia parilla kolmella viikolla.
> Henrika Itäniemen mukaan työ taimitarhalla eroaa safarioppaan arjesta täysin. Kalle Mäkikokko Rovaniemen taimitarhalta kiittelee uusien sesonkityöntekijöiden työmotivaatiota.
vaihtelevat suuresti, joten henkilöstön lainaamisesta yksiköstä toiseen hyötyvät Fin Forelian toimitusjohtaja Juha Hotin mukaan kaikki. – Mallia kokeiltiin viime keväänä Saarijärven taimitarhalla, jonne lisätyövoimaa saatiin samassa pi-
hapiirissä toimivalta Siemen Forelialta heidän sesonkinsa loputtua. Kokeilusta jäi pelkästään hyviä kokemuksia, ja niinpä päätimme kokeilla vastaavaa toimintatapaa myös Rovaniemellä Eräsetin ja Siemen Forelian kanssa. – Vaikka tässä vaiheessa puhu-
taankin vain muutamien henkilöiden työllistämisestä, on sillä yksittäiselle palkansaajalle suuri merkitys ja samalla hyötyvät tietysti yritykset. Haemmekin koko ajan uusia yhteistyömahdollisuuksia eri yksiköiden välillä, Hotti lisää.
ERÄKOKKINA Raija Kärenlampi
Rentunruususta ruuaksi Pauli Määttä Luonto ja sen antimet ovat aina olleet olennainen osa Raija Kärenlammen elämää. – Uravalintani suoritin huomaamattani vanhempien perässä marja- ja sienimetsässä rämpiessäni ja isän mukana kalastus- ja rengastusreissuilla kulkiessani. Mahlaa juotiin, pihkasalvaa keitettiin ja peltokortteella ruiskutettiin mansikkamaat, kertoo Raija, joka tällä hetkellä työskentelee suunnittelijana Pohjanmaan luontopalveluissa Rokua Geopark -hankkeen parissa. – Tunnustan olevani intohimoinen sienestäjä, mutta yrttien käyttö on nykyään jäänyt vähemmälle. Aiemmin olen poiminut kaupalliseen rohdoskäyttöön
sianpuolukkaa, kihokkia ja suopursua. Sieni- ja yrttineuvojana olen vetänyt erilaisia kursseja ja retkiä, ja olen myös opettanut toisen asteen oppilaitoksissa. – Joka kevät kokeilen jotain uutta yrttiruokaa, mutta pysyn myös uskollisena hyväksi havaituille ruokaohjeille. Eniten käytän nokkosta, jonka ryöppään ja pakastan, muut yrtit yleensä kuivaan ja säilytän lasipurkeissa. Sieltä niitä on helppo ripotella keittoihin, taikinoihin ja levitteisiin. – Entisaikoina luonnonantimia käytettiin paljon enemmän kuin nykyään, jo siksikin, että ruuasta oli pula. Vakaasti uskottiin myös yrttien parantaviin voimiin. Nykyinen ”pakastepitsasukupolvi” on löytämässä lähiruuan uudelleen, mutta liian usein sitä etsitään kaupan hyllyiltä. Mikä onkaan parempaa hyötyliikuntaa kuin poimia luonnon vitamiinit ja hivenaineet itse talteen ja nauttia samalla Suomen puhtaasta luonnosta! Yrtit kannattaa poimia kuivalla säällä, puhtailta paikoilta ja kerätä ainoastaan niitä lajeja, jotka varmasti tuntee. Martat, kansalaisopistot ja 4H-kerhot järjestävät useilla paikkakunnilla villiyrttien käyttöön perehdyttäviä kursseja, joilta voi tarvittaessa hankkia hyödyllistä lisätietoa. – Yrttiaika on nyt parhaimmillaan, joten suosittelen kaikkia kokeilemaan rohkeasti vaikkapa salaattia, yrttipestoa, levitteitä, keittoja ja sämpylöitä, ohjeita löytyy netistä, Raija kehottaa.
HORSMA-PORKKANAKEITTO 500 g porkkanaa 500 g perunaa 1 sipuli 2 valkosipulinkynttä noin 8 dl vettä 2 kasvisliemikuutiota mustapippuria 1 dl maitohorsmasilppua 100g koskenlaskijajuustoa
Kaada kattilaan tilkka öljyä ja kuullota hienonnetut sipulit. Lisää joukkoon lohkotut perunat ja porkkanat. Kaada kattilaan sen verran vettä, että kasvikset peittyvät. Lisää kasvisliemikuutiot. Keitä kypsäksi ja soseuta. Lisää lopuksi horsmasilppu ja sulatejuusto. Tarjoile keiton kanssa nokkossämpylöitä ja yrttilevitettä. Hyvän yrttilevitteen saat, kun sekoitat tölkilliseen maitorahkaa noin 175 grammaa voita, yrttejä oman makusi mukaan ja pari kynttä valkosipulia.
Nokkossämpylöiden ohje osoitteessa www.metsa.fi-lehti.fi. Kuva Esko Keski-Oja
PYSTYMETSÄSTÄ
3 • 2012
15
Teuvo Kumpare, 65, on tehnyt pitkän uran Metsähallituksessa. – Metsäkoneiden toimivuus ja käyttöaste oli kohentunut vuosikymmenten mittaan huimasti. Ensimmäisten ajokoneiden käyttöaste oli 30–40 prosentin luokkaa, ja asentajat olivat enemmän työllistettyjä kuin kuskit, Teuvo muistelee.
Kuka olet ja mistä tulet? – Olen Teuvo Kumpare ja työskentelen Metsähallituksen projektiassistenttina Rovaniemellä. Tulin tänne työn perässä vuonna 1976, jolloin olin ehtinyt työskennellä jo kaksi vuotta Metsähallitukselle. Millainen on työhistoriasi? – Tulin taloon metsäkoneasentajaksi aikana, jolloin ensimmäiset koneyhdistelmät ilmestyivät metsätyömaille. Savukosken Suoltijoella puut juonnettiin Lokkeri-kaato-juontokoneella kokorunkoina metsästä tienlaitaan, missä PIKA 50 -prosessori karsi ja katkoi puut autokuljetusta varten. Harvestereiden ensimmäisten prototyyppien parissa Parkanossa vietin pari vuotta 70-luvun lopulla. Asennushommat jatkuivat Rovaniemellä Parkanon keikan jälkeen, kun ensimmäinen nollasarjan Lokomo tuotiin tänne. Ajelin itsekin konetta aina silloin, kun se sattui
ni tapaturman seurauksena pari senttiä.
olemaan kunnossa. Samaisella työkoneella minulle sattui vakavampi tapaturma vuonna 1980, jonka jälkeen työnkuvani muuttui. Mitä oikein tapahtui? – Olimme työmaalla Suopajärvellä, Rovaniemen pohjoispuolella. Prototyyppikoneen hydrauliikkaan tuli vikaa ja puunlajitteluun käytetyt kaksi taskua menivät jumiin ja jäivät auki. Olin konetilassa korjaamassa vikaa, kun paineet yhtäkkiä nousivat ja huomasin toisen taskuista syöksyvän päälleni. Olin juuri heittäytymässä sivuun, kun toinen tasku nappasi lantiostani kiinni ja puristi minut koneen runkorakenteita vasten muutaman kymmenen sentin mittaiseen väliin. Tuhat kiloa rautaa puristi ympärilläni, ja ehdin vain toivoa, että taju menisi ennen kuin silmät pullahtavat päästä. Koneen melu hukutti huutoni, mutta onneksi toinen kuljettajista sattui näkemään minut koneen taskun välissä. Tasku saatiin nostetuksi koneen puomiin kytke-
NIMITYKSIÄ Aluejohtaja Arto Ahokumpu on nimitetty luontopalvelujen kehitysjohtajaksi 23.4.2012– 23.4.2014, toimipaikkana Kuusamo. Sonja Kinnunen on valittu Syötteen luontokeskuksen asiakasneuvojaksi 21.5.2012 alkaen. MMM Timo Kukko on valittu Suomen luontokeskus Haltian johtajaksi. Merkantti ja eräopas Sami Lapinniemi on valittu Lapin luontopalveluiden virkistyskäyttöprosessin Tunturi-Lapin puistoalueen luontovalvojaksi, toimipaikkana Pallasjärvi. Mti Eeva Lipponen on valittu Nurmeksen metsätiimin suunnittelijaksi, toimipaikkana Valtimo. FM Jouni Penttinen on valittu valtakunnallisen Suoverkosto-LIFE-hankkeen projektipäälliköksi 1.5.2012–31.12.2014, toimipaikkana Jyväskylä. FM, tutkija Jukka Salmela on valittu Lapin luontopalvelujen suojelubiologiksi, toimipaikkana Rovaniemi. Matti Siipola on valittu tietojärjestelmäasiantuntijaksi metsätalouden tietojärjestelmät -toimintoon 1.5.2012–15.3.2013, toimipaikkana Rovaniemi. FM Samuli Sillman on valittu Pohjanmaan luontopalvelujen aluejohtajan viransijaiseksi 1.5.2012–23.4.2014. FM Liinu Törvi on valittu erikoissuunnittelijaksi Lapin luontopalvelujen maankäytön suunnitteluun ja edunvalvontatehtäviin, toimipaikkana Rovaniemi. MMM Inari Ylläsjärvi on valittu Lapin luontopalveluiden virkistyskäyttöprosessin TunturiLapin puistoalueen erikoissuunnittelijaksi, toimipaikkana Luontokeskus Kellokas.
Pystyit kuitenkin palaamaan työelämään, mitä olet tehnyt tapaturman jälkeen? – Kyllä, kahdeksan kuukauden sairasloman jälkeen palasin töihin, mutta en enää asennushommiin. Onnettomuuden jälkeen siirryin kehittämisjaostoon tutkimus- ja selvityshankkeisiin ja niitä hommia teen käytännössä edelleenkin. Välillä olen opiskellut metsätalousteknikoksi, paperit sain vuonna 1990.
> Teuvo Kumpare
tyn ketjun avulla, ja pääsin pois puristuksista. Edessä oli vielä 70 kilometrin ambulanssimatka sairaalaan, missä makasin puolitoista kuukautta selälläni. Alavartaloon tuli murtumia ja suoliluu irtosi selkärangasta. Toivuin lopulta hyvin, vaikkakin toinen jalka lyhe-
Miten työympäristö on muuttunut 36 vuodessa? – Liikelaitosmalli on sujuvoittanut toimintaa kaikella tapaa. Takavuosikymmenten virastokulttuurista muistuu mieleeni eräskin tapaus, kun yritin tilata lomakkeita loppuneiden tilalle soittamalla lomaketoimituksista vastaavalle henkilölle Metsähallituksen pääkonttoriin Helsinkiin. Puhelimen toisessa päässä vastattiin, että uusia lomakkeita
voi tilata vain täyttämällä lomakkeidentilauslomakkeen! Pienen keskustelun jälkeen asia kuitenkin hoitui puhelimitse. Mittariisi pyörähtää pian 66 vuotta. Eivätkö työtunnit ole pian jo täynnä? – Töihin on joka aamu niin mukava lähteä, että ei tunnu vielä ajankohtaiselta. Työtehtäväni vaihtuvat vuoden mittaan usein ja saan touhuta mielenkiintoisissa projekteissa ympäri Suomea. Ja kun terveyttäkin riittää, niin mikäs on töitä tehdessä. Mitä teet vapaa-ajalla? – Talvisin hiihdän ja käyn laskettelemassa. Tänä talvena kertyi perinteisellä 750 kilometriä, mikä on parisataa vähemmän kuin normaalitalvina pitkästä pakkasjaksosta johtuen. Kesäisin harrastan vanhoja moottoripyöriä. Tallista löytyy kaksi -56 vuosimallin Ariel-brittipyörää, jotka ovat 350- ja 500-kuutioisia. Matkapyöränä palvelee 850-kuutioinen poliisin käytössä ollut Moto Guzzi vuodelta -73, jolla vaimon kanssa reissataan joka kesä.
TAPAHTUMIA 17.6.2012 KLO 13–15 POHJOISEN KASVIT TUTUKSI INARISSA Kaikissa Pohjoismaissa vietettävän Luonnonkukkien päivän tavoitteena on edistää kasviharrastusta ja tarjota mielenkiintoisia luontokokemuksia mahdollisimman monille. Inarissa pohjoisen kasveihin tutustutaan Metsähallituksen suojelubiologi Mia Vuomajoen opastuksella. Retki alkaa Ylä-Lapin luontokeskus Siidan pihalta. Tervetuloa mukaan! 25.6.–8.7. Loma-asuntomessut Lappeenrannassa Loma-asuntomessuilla Lappeenrannan Rauhassa esitellään loma-asuntoja huviloista pieniin mökkeihin ja monipuolisia ratkaisuja piharakentamiseen. Saimaan äärellä, kymmenen hehtaarin messualueella on nähtävillä 21 mielenkiintoista hirsi-, lauta- ja kivirakennusta. Messujen ajaksi rakennetaan nyt ensimmäistä kertaa myös saunamaailma. Lisäksi messuilla esitellään rakennus-, remontointi-, sisustus- ja viherrakentajien palveluja ja uutuustuotteita.
29.7. klo 15–16 Kitara soi Hämeen luontokeskuksessa Diplomikitaristi Janne Lehtinen soittaa klassisen kitaran suosituimpia kappaleita Espanjasta ja Etelä-Amerikasta Hämeen luontokeskuksen sisäpihalla (sateella auditoriossa). Lehtisen soitto vie kuulijan vaihteleviin maisemiin vuorille, tasangoille ja suuriin sademetsiin. Liput konserttiin 10 e, lapset 5 e. Tervetuloa kuuntelemaan latinalais-amerikkalaista kitaramusiikkia Hämeen maisemiin. 18.8. Selkämeren majakat avoinna yleisölle Selkämeren kansallispuistossa vietetään kansainvälistä majakkapäivää avaamalla Säpin, Kylmäpihlajan ja Isokarin majakoiden ovet yleisölle. Saarille järjestetään maksullisia kuljetuksia, joiden tarkemmat aikataulut päivitetään luontoon.fi-nettisivuille.
7.7. klo 11–17 Heinäntekoon Korteniemelle Koko perhe on tervetullut heinänniittoon Korteniemen perinnetilalle Liesjärven kansallispuistoon. Heinäpellolla käy kuhina, kun viikatteet niittävät heinää nurin ja ahkerat haravoijat ja hankojen käyttäjät nostavat heinät seipäille. Mukaan tarvitaan myös tappityttöjä ja -poikia ja tietysti päällysmiehiä. Työssä nousseen hien voi pestä pois savusaunan pehmeissä löylyissä ja Liesjärven aalloissa. Tuvassa on myynnissä ruokaa ja kahvia virvoittamaan väsyneitä ihmisiä. Tapahtumaan on vapaa pääsy.
Lisätietoja tapahtumista osoitteessa www.luontoon.fi
Kuva Risto Suomi
Olli Autonen
3 • 2012
16
Metsähallitus kartoittaa meriluontoa
Kuva Esko Keski-Oja
Pinnan alla Kapea tie kiemurtelee kohti Hankoniemellä sijaitsevaa Tvärminnen luonnontieteellistä asemaa, joka toimii yhtenä Metsähallituksen meribiologien tukikohtana toukokuusta lokakuuhun. Kesällä ja syksyllä Itämeren pinnan alta kerätään tärkeää tietoa, jota käytetään merialueiden suojelun, hoidon ja käytön suunnittelun tukena. > Mats Westerbom ja Anu Riihimäki esittelevät vedenalaista kameraa. Mirka Sillanpää
L
okit kirkuvat ja aurinko näyttäytyy pilvien takaa, mutta ilma on vielä keväisen viileä, kun Metsähallituksen meribiologit Mats Westerbom ja Anu Riihimäki kantavat varusteitaan veneeseen. –Työskentelemme kahden tai kolmen hengen tiimeissä, yksin ei tässä hommassa pärjää. Yksi ohjaa venettä, toinen käyttää vedenalaista kameraa ja kolmas tarkkailee näytöltä kameran näyttämää kuvaa sekä kirjaa tiedot ylös. Kameran kuvaama materiaali tallentuu suoraan myös tietokoneelle, Westerbom kertoo.
– Keräämme tietoa merialueen pohjanlaadusta ja eliöstöstä muun muassa meriluonnon suojelemiseksi sekä merialueiden hoidon ja käytön suunnittelun tueksi, Riihimäki sanoo. Westerbom esittelee köyden päässä oleva laitetta, jossa on kamera teräsputken sisällä ja sen molemmilla puolilla lamput. – Rakensimme tämän Anun kanssa. Ei olisi aikoinaan uskonut, että luonnontieteilijän työssä joutuu insinöörinkin hommiin, Westerbom naurahtaa. Laituri jää kauas taakse, kun moottorivene suuntaa ulapalle. Veneen plotteriin on syötetty tarkat koordinaatit paikasta, johon kame-
ra lasketaan. Westerbom pitää venettä paikoillaan, kun Riihimäki alkaa laskea köyden varassa olevaa kameraa pohjaan. – Pystymme kuvaamaan jopa 70 metrin syvyydestä. Paras sää on pilvinen ja tyyni ilma. Jos tuulee paljon, venettä on vaikea pitää paikoillaan ja kovassa aallokossa myös vedenalainen kamera heiluu liikaa, Westerbom kertoo. – Tyyninä päivinä töitä tehdään aamusta iltaan. Pääasiallisesti operoimme kameran kanssa, mutta jonkun verran myös sukellamme. Tuulisina päivinä usein sukellamme, pidämme kertyneitä vapaita tai tulkitsemme kuvia, Riihimäki sanoo.
Sata pistettä hyvän päivän saldo Etelä-Suomessa elo-syyskuu on parasta aikaa vedenalaiselle kuvaukselle, silloin vesi on kirkasta eikä pohjan kuvaamista haittaavaa rihmalevää enää esiinny. Westerbom kertoo, että merenpohjaa kuvataan yhdessä paikassa minuutin ajan, sen jälkeen vaihdetaan paikkaa. – Ennen kauden alkua laskemme pisteet, joihin kamera lasketaan. 1000 pistettä on laskettu sadan metrin välein rannasta kauas ulapalle, toiset 1000 pistettä on sijoitettu satunnaisesti Hangosta Porkkalanniemelle. Osa näistä pisteistä sijaitsee jopa 25 kilo-
metrin päässä avomerellä, keskellä Suomenlahtea. Kesän aikana tavoitteena on saada valmiiksi kaikki 2000 pistettä, vähintään 20 sukelluslinjaa ja 150 julkaisukelpoista vedenalaista valokuvaa. – Oikein hyvänä päivänä saamme kerättyä noin sata pistettä. Suurin haaste on saada kuvattua kaukaiset pisteet avomereltä. Meitä on täällä kesän aikana kolme venetiimiä. Alkukesästä teemme työtä Anun kanssa kahdestaan, heinäkuussa tulee kaksi luontokartoittajaa lisää ja elokuussa loput. Parhaimmillaan meitä on täällä seitsemän yhtä aikaa, Westerbom sanoo, kun vene kaartaa takaisin laituriin.
VELMU tuo tietoa vedenalaisesta luonnosta
Kuva Mats Westerbom
Metsähallitus hallinnoi 3,4 miljoonan hehtaarin vesialueita, joista yli kolme miljoonaa hehtaaria on merivesiä. Laajat vesialueet sisältävät viisi mereistä kansallispuistoa, suojeluohjelmiin hankittuja alueita, valtion yleisiä vesialueita, merenkulkulaitoksen kiinteistöjä sekä puolustusvoimien ja museoviraston alueita. – Metsähallituksen luontopalvelut vastaa Suomen meriluonnonsuojelusta, ja tavoitteena on saavuttaa yhdessä muiden valtion merisuojelutoimijoiden kanssa Suomen merille hyvä ympäristön tila vuoteen 2020 mennessä. Osallistumme myös yhdessä maan muiden meritoimijoiden kanssa kansallisten ja kansainvälisten
velvoitteiden hoitamiseen, erikoissuunnittelija ja meribiologi Jan Ekebom kertoo. – Toimintamme on osa EU:n meristrategiadirektiivin toteutusta. Tavoitteena on myös saavuttaa EU:n luonto- ja lintudirektiivissä mainittujen meri- ja rannikkoluontotyyppien ja lajien osalta suotuisa suojelutaso, Ekebom lisää. Ekebomin mukaan luontopalvelujen tehtävänä on hankkia analysoitua tietoa Suomen vesialueilta niin pinnan alta kuin sen päältä merialueiden suojelun, hoidon ja käytön suunnittelun tueksi. – Jalostetun tiedon avulla voimme suunnitella ja kehittää vesiensuojelualueverkostoa. Tarvitsemme tutkittua tietoa
myös direktiiviraportointeja ja asiantuntijatyötä varten sekä kansainvälisen HELCOM-yhteistyön tueksi. Ekebom huomauttaa, että vaikka Itämeri itsessään on lajistoköyhä, Suomen meriluonto on hyvin monimuotoinen. Suomen pitkältä rantaviivalta löytyy niin hiekka-, kallio-, sora- kuin kivipohjaa. – Meitä työllistää jo muutaman vuoden käynnissä ollut VELMU-hanke eli Suomen vedenalaisen luonnon monimuotoisuuden inventointiohjelma. Tässä asiassa olemme edelläkävijöitä, sillä olemme keränneet VELMUn puitteissa valtavan määrän tietoa jo ennen EU:n meristrategiapuitedirektiivin voimaantuloa.