Miltä tuntuu lähettää oma lapsi Filippiineille? s. 8 Mitä maailmankansalaisuus merkitsee sinulle? s. 4 Kulttuuriaktiviteetti ja miten se suunnitellaan s. 9 J ä s e n l e h t i – M e d l e m s t i d n i n g 2 0 1 6 – 2 0 1 7 // S u o m e n C I S V - l i i t t o – C I S V - f ö r b u n d e t i F i n l a n d
Emmi Poikulainen
International People’s Project 11 Helsingin -ohjelmassa tutkittiin globaalia ruokaturvaa
matka 6 Village-delegaation hakuleiriltä jäähyväisiin
Anna Holopainen
Sisällysluettelo Puheenjohtahan palsta: CISV is thankful for having you as a volunteer! ................ 3
Enemmän kuin leiri .................................................................. 6 Vanhemmiltakin vaaditaan rohkeutta .. ................................ 8
14 Inspiraatiota RTF-koulutuksesta
Suomi-suunnistusta Paimiossa .. ......................................... 10 Kasvatuksellisuus käytäntöön IPP:llä ............................... 11 Omstrukturering bakom kulisserna ................................... 12 Narrin elämää ......................................................................... 13 Kansainvälisiä koulutuksia toimintamme kehittämiseksi .............................................. 14 Työntekijän palsta: Töissä Suomen CISV-liitolla ................................................ 15 Yhteystiedot ............................................................................ 16
Toimitus Tiedotuskomitea ja Pauliina Sillfors
Cisvari = CISV:n jäsen
Taitto Annika Tenho
Cisvari = Suomen CISV-liitto ry:n jäsenlehti
Kansikuva Pauliina Sillfors Takakannen kuva Emma Ragot
Cisvari-lehdestä voi lähettää
Paino Ecoprint AS, Tartuma, Viro
palautetta tiedotuskomitealle
Julkaisija Suomen CISV-liitto ry
information.committee@fi.cisv.org.
Linda Nummelin
What does Global Citizenship mean to you? .. .................... 4
CISV is thankful for having you as a volunteer!
Kuva: Alessia Krisanovski
Text Bernardo Clementino
Wow! W h at a r i d e! When I joined the CISV Rio de Janeiro chapter, back in 1996, I would have never guessed that 20 years later I would be writing this letter as the president of CISV Finland. I was just one of the thousands of 11-year-olds that participate yearly in CISV’s Village programs. After that one month I spent in Chile, my life had changed forever: I was so excited about making friends from all over the world that I participated in virtually every CISV program that my parents would allow. In the summer of 2008, while participating in a CISV camp, I fell in love with Emma – the Finnish delegation leader. Since then, I moved to Finland, got married, and we are now parents to a Finnish-Brazilian baby. Looking back these 20 years, it is not an overstatement to say that I have more to thank CISV for than helping my love life. This organization has taught me to value human rights and to appreciate and respect differences in opinions and beliefs. CISV has taught me to solve the daily conflicts life presents me with dialogue and persistence, and to celebrate failures by instead viewing them as learning – by doing – opportunities. From my experience, volunteering in general is quite a different concept in Brazil than in Finland; in Brazil, it is a rare opportunity, while in Finland there are a number of options for putting any extra time to good use. So why then is volunteering with CISV different, and special? I believe that there are few opportunities in Finland that are as long-lasting and meaningful as CISV, and there are two big ideas that I hope will continue bringing meaning to our work. Firstly, gratitude. Thank you for being an active CISVer, beginning with reading this message and extending to the many other ways you contribute to our chapter. Being an active CISVer can mean a lot of hard work, and often over long periods. For more than 60 years, so many people have given their time to make CISV Finland a reality, and a country that so many others in CISV look up to. I personally want to express my gratitude to our chapters, their boards and committees, for the great work they have done. I would also encourage all the people in leadership positions in CISV to do the same to their volunteers! Secondly, impact. When thinking about why we work for CISV, our statement of purpose – “to educate and inspire action for a more just and peaceful world” – comes to mind. The question is: how can we be better at doing that? Having an impact is about the effect CISV has on individuals, but it also means having a broad reach and making a difference on a larger scale. How can we bring our message to more and more people. Does everyone you know also know about CISV? Why shouldn’t they? Having more people participating in our activities is just one way to have a stronger impact within Finnish society. Our board has been working diligently on empowering our chapters to deliver more impact while recognizing the work of our volunteers. Stay tuned for our actions on our Facebook page, and don’t hesitate to reach out with any questions or ideas you have.
Puheenjohtajan palsta
Kuv a
: An
nik a Te
nho
CISVARI 2016 3
s e o d t a h W ip h s n e z citi bal o ? l u g o y o t n a e m to anted w e W . in the izens isvers bal cit c o l d g e e k v hem. ti as ns to t me ac , and so we a o c e e m b s to ans nship ember actually me l citize m a s b t i o l e g t hat ucat hat i s to ed anding of w s to tell us w k e e s t CISV mme ders progra tter un e r Sillfors b e a a m n t i m i l u ge u s a ’s P inland photos d n CISV F a s ew
INTervi
Lee su min, South Korea, age 19 What does global citizenship mean? Global citizenship means understanding difference. Difference can mean cultural things or a different point of view, or it can mean different manners in different situations. Global citizenship also means we can accept and understand others. We can also grow ourselves by understanding other people’s views. I think global citizenship is understanding all of that. What does global citizenship mean to you? For example I hear about Korea here at the camp. When I express feelings about the political things in South Korea to others, it can be an act of global citizenship. I can also learn from what people think of me and South Korea and of what kind of stereotypes others have – and if there is a misunderstanding I can correct it and they can also learn from me.
Frederico Neto, Portugal, age 19 What does global citizenship mean? To be an active member of a worldwide community, being able to affect the outcome of decisions that involve more than one country. What does global citizenship mean to you? To be an informed person with a whole spectrum of choices and options that can have an impact on what goes outside of my country.
4 CISVARI 2016
Caroline Taylor, usa, age 16 What does global citizenship mean? It means citizenship incorporate ideas/values of other cultures in their everyday life, and use that to make an impact where they are. What does global citizenship mean to you? For me it means taking the things I have learned from CISV and sharing them with people at home. When I travel I feel comfortable in other countries. Do you see global citizenship in your everyday life? No I don’t. Most of my friends don’t travel a lot so they aren’t familiar with other cultures. We learn about global citizenship in school but it is hard to get to know if you haven’t experienced it first hand.
Oskari Renvall, Finland, age 16 What does global citizenship mean? Global citizenship means rather identifying yourself as a citizen of the world, not just one nation. What does global citizenship mean to you? I’m able to feel like at home anywhere I am. Do you see global citizenship in your everyday life? No (except in CISV).
Fiorella olcese müller, Spain/Peru, age 22 What does global citizenship mean? A person that feels identified with lots of different cultures of different countries. What does global citizenship mean to you? For me a global citizen is a person that doesn’t feel part of a particular country, instead he/she identifies a little bit with lots of countries.
Jonas johannessen eian, Norway, age 24 What does global citizenship mean? Global citizenship means identifying as someone from this planet and not as someone from a particular place or country. It also means viewing everyone as one large community and not focusing on things like nationality. What does global citizenship mean to you? That we should be open to getting to know anyone and not judge them before we know them as individuals. Do you see global citizenship in your everyday life? I see it a lot on the internet, because in forums like reddit it does not matter where you are from, just how you act. I also see it at the bar where I work as a volunteer because there are a lot of exchange students working there.
CISVARI 2016 5
Enemmän kuin leiri
Teksi ja kuvat Emmi Poikulainen
Village-kokemus on pitkä ja vaikuttava matka, joka ei rajoitu vain neljän viikon leiriin. Viime toimintakaudella toimin Helsingin paikallisyhdistyksen Village-vastaavana ja lähdin itse ryhmänvetäjäksi Goldfish Village -leirille Detroitiin, Yhdysvaltoihin ihanan delegaation kanssa. Niinpä sain aitiopaikalta katsella oman ryhmäni matkaa Village-hakijoista maailmankansalaisiksi. Tämä on matkakertomus siitä. Tammikuussa oli hakevien viikonloppuleiri, jonka aikana kaikki hakijat pääsivät tutustumaan toisiinsa ja me aikuiset pystyimme muodostamaan toimivia delegaatioita. Aluksi tunnelma oli jännittynyt, koska monet Village-hakijoista eivät tunteneet toisiaan. Viikonlopun edetessä ujous kuitenkin väistyi, vaikka osaa lapsista jännittikin niin kovasti, ettei uni meinannut tulla silmään. Leirin yhteydessä pidettiin myös kaikille hakijoille juttutuokiot, joissa kyseltiin hakijan tunnelmista ja minkälaista delegaatiota hän itselleen toivoisi. Kun kyselimme lasten odotuksista, he kertoivat toivovansa uusia kavereita ja kokemuksia, ja toisaalta taas englannin puhuminen jännitti monia. Sunnuntai-iltana minulla oli soitettavana monta ihanaa puhelua, kävi nimittäin niin onnellisesti, että hakijoita ja paikkoja leirille oli juuri sama määrä ja kaikki hakijat saivat paikan. Puhelimiin vastaili monta onnellisen kuuloista vanhempaa ja taustalta kuului useammassakin puhelussa lasten riemunkiljahduksia. Omaan delegaatiooni sain Okon, Alinan, Annan ja Rasmuksen.
6 CISVARI 2016
Kujeita ja jännitystä ilmassa Kevään aikana tapasimme monta kertaa lasten kotona. Kun tapasimme ensimmäistä kertaa Okon perheen luona, minä puhuin aikuisten kanssa käytännön järjestelyistä ja lapset pelailivat korttia alakerrassa. Delegaatio keksi myös ensimmäisen yhteisen vitsinsä. Kun söimme laskiaispullia, lapset täyttivät minullekin oman. Ryhmänvetäjän yllätys oli suuri, kun perinteisten hillon ja kermavaahdon lisäksi pullan välistä löytyi myös Tabasco-kastiketta. Lapset taisivat yllättyä vielä enemmän, kun uskalsin siitä huolimatta syödä koko pullan! Kevät kului valmistelujen parissa vauhdikkaasti ja toukokuussa meillä oli vielä lähtevien leiri kenraaliharjoitukseksi ennen matkaa. Leirillä valmistauduttiin tulevaan muun muassa harjoittelemalla letkajenkkaa, tekemällä delegaatiolle yhteiset säännöt sekä piirtämällä toiveita ja pelkoja leirin suhteen. Lapset hieman leikillään pohtivat, mitä jos käy niin, ettei saakaan yhtään kaveria ja joutuu istumaan yksin nurkassa syömässä tortillaa? Vanhempien ja muun perheen jättäminen pitkäksi aikaa jännitti vähän, entä jos tulee koti-
ikävä? Yhdessä tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että on ihan normaalia kaivata itselleen rakkaita ihmisiä, ja silloinhan voi aina tulla ryhmänvetäjän luo puhumaan asiasta. Viimeinen delegaatiotapaamisemme ennen Village-leiriä oli kaksi päivää ennen lähtöä. Tapaamisessa yritin kysellä lapsilta heidän lähtötunnelmiaan. Kaikki sanoivat kuin yhdestä suusta: “Hemuli!” Lasten vanhempien kanssa tulimme siihen tulokseen, että hemulimainen olotila taitaa tarkoittaa aika korkeaa matkakuumetta ja leirijännitystä, joka lähentelee jo hepulia. Lähtöaamuna lentokentällä tunnelma oli hieman samanlainen, mutta toisaalta myös päättäväinen – nyt tämä tapahtuu oikeasti!
70 uutta kaveria Heti leirin alussa oli isäntäperheviikonloppu, jolloin lapset pääsivät asumaan paikallisen perheen luo. Me aikuiset tutustuimme toisiimme leiripaikalla viikonlopun ajan ja sunnuntaina lapset saapuivat leirille tuoden mukanaan valtavan kasan energiaa. Ensimmäisinä päivinä delegaatiolaisten tunnelmat olivat odottavia ja voimat menivät uusien nimien opetteluun ja leiriarkeen totuttelemiseen. Uusia kavereita löytyi ensimmäisten viikkojen aikana, eikä kenenkään tarvinnut siis jäädä nurkkaan syömään tortilloita. Kaikki maat pitivät leirillä kansallisillan ja meidän vuoromme oli toisena. Esitimme Kalevalasta Sammon tarinan, tanssimme letkajenkkaa ja tarjosimme korvapuusteja. Lapset olivat ylpeitä siitä, että olimme ainut delegaatio, joka toi leirin johtorymälle lahjaksi jotain itsetehtyä, nimittäin villasukat.
Tunteiden vuoristoradassa Leirin puolivälissä oli toinen isäntäperheviikonloppu ja sitä seuranneet kaksi seuraavaa leiriviikkoa kuluivat nopeasti. Aktiviteetit muuttuivat syvällisemmiksi ja niissä riitti uutta opittavaa sekä osallistujilla että ryhmänvetäjillä. Myös vapaaajalla oli entistä enemmän mielenkiintoista tekemistä, kuten vaikkapa tavaroiden vaihtelu. Leirimme jokailtaiset laulutuokiot jäivät lasten mieleen, sillä useimpina iltoina lauloimme nuotion ympärillä, jolloin kaikki hoilasivat tunteella leirimme tunnukseksi muodostunutta Love Yourself -kappaletta.
Viimeisellä viikolla delegaatiota alkoi mietityttää kotiinpaluu. Alina kertoi, että on aika sekava tunnelma kun toisaalta on ikävä perhettä, mutta toisaalta taas haluaisi vielä viettää aikaa leirillä uusien ystävien kanssa. Anna puolestaan ikävöi perheen lisäksi myös suomalaista salmiakkia, joka oli loppunut omista varastoista jo kauan ennen leirin viimeistä viikkoa. Viimeisellä viikolla meillä oli vielä Gaalailta, jota lapset odottivat jo monta päivää etukäteen. Siellä pääsimme pitämään hauskaa nyt jo niin tutuiksi ja tärkeiksi tulleiden ihmisten kanssa. Pimeässä kiiltävät rannerenkaat vain heiluivat, kun koko leiri tanssi Macarenaa! Viimeisestä leiripäivästä jäi mieleen kyltin maalaaminen. Jokainen delegaatio maalasi leiripaikkaa varten kyltin, jossa luki matkan pituus omaan kotimaahan, ja jotka sitten pystytettiin nukkumajurttiemme läheisyyteen muistoksi meistä. Viimeinen ilta ja yö olivat hyvin tunteikkaita ja jokainen meistä puhui kynttiläseremoniassa kauniita ja viisaita sanoja. Anna kiteytti kaikkien ajatukset sanomalla, että vaikka aluksi pelotti lähteä matkaan, kannatti se kuitenkin, sillä kokemus oli niin hieno. Jäähyväiset olivat haikeat, mutta meidän onneksemme jaoimme osan kotimatkasta Italian delegaation kanssa ja heidät saimme hyvästellä vasta Amsterdamin kentällä. Surullisen tuokion jälkeen jatkoimme kuitenkin matkaa. Meillä oli pieni hetki aikaa haukata happea lentokoneiden katselutasanteella. Siellä muodostimme pikkuisen ympyrän ja pidimme lipun laskun CISV-lauluineen kaikkineen.
Väsyneet ja onnelliset Jälleennäkemisen hetki perheiden kanssa oli pakahduttava, olimmehan kaikki täynnä uusia kokemuksia, väsyneitä lennoista sekä vielä vähän surullisia erottuamme unohtumattomista ystävistä. Lapset halusivat kuulemma ensimmäiseksi Suomessa syödä ruisleipää, ja luulenpa, että niin he myös tekivät. Muutama viikko leirin jälkeen pidimme vielä yhden tapaamisen, jossa muistelimme leiriä. Lapset kertoivat, että lähtisivät uudestaankin Village-leirille ja aivan varmasti hakevat uudestaan CISV-ohjelmiin! Olemme jo yhdessä sopineet, että se ei jää viimeiseksi delegaatioajaksemme!
CISVARI 2016 7
Vanhemmiltakin vaaditaan rohkeutta Teksti Sari Korteniemi KUVAT Chrissie Domingo
Uuden CISV-äidin tunnelmia Vuosi sitten Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskus CIMO:lla työskentelevä kaverini mainitsi leiristä. Yksi sivulause: ”Hei ootko muuten kuullut…” – ja miten paljon sen jälkeen tapahtui. Ensin ajatus jäi hautumaan. Juttelin lapseni Saimin kanssa leiristä ja kyselin olisiko hänellä kiinnostusta: ”Joo, kyllä mä haluun”. Tutustuin CISV:n toimintaan järjestön suomalaisten ja kansainvälisten nettisivujen kautta, googlaamalla ja leiriltä otettuja videoita katsomalla. Kaikki vaikutti mielenkiintoiselta. Syksyn kiireissä koko asia jäi hieman sivummalle, mutta kun hakuaika Village-leireille alkoi, oli selvää että sinne on päästävä. Hakemus lähetettiin ja sitten jo odotettiin hakuleirin alkamista. Saimia jännitti, että kuinka paljon hakijoita mahtaa olla, mitä jos en pääsekään? Hakemuksen jättämisen jälkeen saimme tietää tämän vuoden Village-maat. Salaa mielessä muodostui ajatus toivekohteesta mutta hakuprosessin edetessä maat eivät enää olleet niin merkityksellisiä, kunhan nyt päästään johonkin! Hienoa Village-leireissä oli kaiken muun ohella nimenomaan se, että riippumatta kohdemaasta itse leiri oli ohjelmaltaan sama.
Delegaatiosta muodostui perhe Hakuleiri oli jo itsessään kokemus, Saimi oli innoissaan kaikista uusista kavereista, kivoista ohjaajista ja mieluisista aktiviteeteista. Kaiken kruunasi tietysti valinta Filippiinien Manilaan lähtevään delegaatioon, yhdessä kolmen muun mainion nuoren kanssa. Muutama päivä hakuleirin jälkeen kokoonnuttiin Suvilahdessa, Nuorten toimintakeskus Hapen
8 CISVARI 2016
tiloissa. Alusta asti oli selvää että Satu, delegaation ryhmänvetäjä, oli juuri oikea henkilö kuukauden ajan luotsaamaan tätä riemuisaa joukkoa. Jälkeenpäin ajatellen oli uskomatonta miten ryhmä vaikutti heti siltä kuin olisivat tunteneet jo kauan – he olivat kuin pienoisperhe. Yhdellä ryhmän perheellä oli kokemusta CISV:n toiminnasta isompien sisarusten osalta, se auttoi alkujärjestelyiden miettimisessä. Helmikuussa lähtö tuntui vielä kaukaiselta ja delegaatiomme alkoi hiljalleen miettimään to-do-listaa. Paljon sitä mietittävää ja muistettavaa sitten olikin. Jotenkin itse koen kuitenkin että tehtävät jakautuivat varsin tasaisesti ja jokainen sai tehdä osansa juuri niissä asioissa mitkä koki omimpana. Matka-asut, viisumit, lentoliput, rokotukset, valuutat, erilaiset lakisääteiset dokumentit, täishampoot, matkamuistot, vaihdettavat tavarat, Suomi-jutut, jne. Niin ne vaan hoitui, enkä usko että mitään kovin tärkeää edes unohdettiin.
Kotijoukotkin tarvitsevat uskallusta Olen itse ollut mielelläni mukana erilaisissa CISV:n vapaaehtoisjutuissa. Keväällä myytiin pesuaineita, niille oli yllättävän paljon kiinnostusta työkavereiden joukossa. Olin viikonlopun keittiöapuna lähtevien leirillä ja samalla sain kuulla juttuja aiemmin Village-leirille osallistuneilta. Kaikki kuulemani kyllä vahvisti näkemystäni siitä, että tää on hyvä juttu. Osallistuin myös Maailma Kylässä -festareilla CISV:n ständille ja sitä kautta päädyin kirjoittamaan tätä. Kaiken ohella olen päässyt kertomaan CISV:n toiminnasta ja uskoisin että olen onnistunut kylvämään muutamia kiinnostuksen siemeniä lähipiiriini. Vapaaehtoistyön tärkeys konkretisoitui myös siinä, miten kivoja kokemuksia Saimilla oli kahden perheviikonlopun ajalta Filippiineiltä. Toivottavasti pääsen vielä joskus tarjoamaan vastaavia kokemuksia Suomeen tuleville leiriläisille.
Erityisesti muistan lähtevien leiriltä keskustelun erään äidin kanssa jonka ties monesko lapsi oli lähdössä CISVohjelmaan kesällä. ”Voisin lähettää mun lapset tämän järjestön kautta ihan mihin tahansa, ja olla varma siitä että kaikki menee hyvin” – sillä lauseella oli itselleni rauhoittava vaikutus. Kaikki se pelko, mitä olin miettinyt liittyen Filippiinien turvallisuustilanteeseen ynnä muuhun, haihtui pois. Kun sain sähköpostin, jossa minua pyydettiin kirjoittamaan juttua uuden vanhemman näkökulmasta, tuli juuri tuo keskustelu mieleeni. Toivoisin että omilla sanoillani olisi jollekulle uudelle sellainen merkitys, että he siirtäisivät viimeisetkin epäilyt syrjään ja uskaltautuisivat antaa lastensa päästä nauttimaan ja kokemaan tämä mieletön tilaisuus.
Olihan se varmasti hyvä idea? Keväällä yhdessä hankitut lentoliput konkretisoivat lähdön. Juhannusviikolla sitten pakattiin. Leirikirjeestä oli suurta käytännön hyötyä: 10 kpl alushousuja, sadetakki, flipflopit, hyttyssuihkeet ja niin edelleen – miten helppoa kun joku oli miettinyt kaiken valmiiksi! Lähtöpäivän aikana Saimin ilme alkoi vakavoitua ja tyttö joka yleensä ei jännittänyt kysyi: ”äiti, olikohan tää sittenkään hyvä idea?”. Apua! No, juteltiin ja tultiin yhdessä siihen tulokseen että kyllä on. Juhannusaatonaaton iltana muuten melko hiljaisella lentokentällä sitten halattiin ja toivotettiin hyvää matkaa. Mikä seikkailu edessä ja kuukausi ilman sosiaalista mediaa, snapchatiä ja mitä-niitä-onkaan. Ja teki se minullekin hyvää, itse tällaisena hieman kontrolloivana vanhempana opin myös, että ihan joka hetki ei tarvitse olla tavoitettavissa. Kuukausi? Miten sä pystyt olemaan erossa? Etkö sä kuole ikävään? – Ihan hyvin meni ja yllättävän nopeasti. Ikäväkin ehti tulla vasta aivan viime metreillä, ehkä pahiten siinä kohtaa kun delegaatio myöhästyi jatkolennolta kotimatkalla ja vietti ylimääräisen vuorokauden Hong Kongissa. Pidimme delegaation muiden vanhempien kanssa tiiviisti yhteyttä Facebookin kautta, vaihdoimme kuulumisia ja aina jos jokin asia painoi mieltä, juteltiin niistä. Kertaalleen ehdimme jopa terassille. Ihan mahtavia tyyppejä jokainen, kiitos teille kaikille! Sunnuntaiaamuna 24.7.2016 kotiutui Filippiineiltä iloinen, väsynyt, takkuinen ja onnellinen tyttö! ”Äiti, mulla oli NIIN kivaa, ja sain tosi monta ystävää, siis ei kaveria vaan tiedätkö – YSTÄVIÄ!” Leiristä on juteltu kotona paljon ja siellä läpikäytyjä asioita palailee Saimin puheessa arkeemme. Ihan kuin se ennen kovin lyhyt pinnakin olisi aavistuksen pidempi. Siivoaminen on meillä muuttunut aktiviteetiksi ja uusia vaihtoonlähtösuunnitelmia ja -haaveita on tuotu esille. Itse pohjoisen pikkukaupungista kotoisin olevana ihailen sitä ennakkoluulottomuutta ja rohkeutta jota tytöstä löytyy. Se ei ole perittyä vaan sellaista, jota oppii kun uskaltaa lähteä uusiin seikkailuihin.
Toivoisin että omilla sanoillani olisi jollekulle uudelle sellainen merkitys, että he siirtäisivät viimeisetkin epäilyt syrjään ja uskaltautuisivat antaa lastensa päästä nauttimaan ja kokemaan tämä mieletön tilaisuus
CISVARI 2016 9
Suomisuunnistusta Paimiossa ...eli kulttuuriaktiviteetti suunnittelusta toteutukseen He l lo! O l e m m e Naantalin paikallisyhdistyksen järjestämän Step Up -leirin 2016 Suomen delegaatio; Antti, Atte, Bella, Nora ja Ulu, ja me ollaan Tampereelta. Vietimme heinäkuussa ihanat kolme viikkoa 14-vuotiaiden Step Up -leirillä, jossa oli leiriläisiä meidän lisäksemme Kanadasta, USA:sta, Meksikosta, Brasiliasta, Italiasta, Vietnamista, Hollannista ja Israelista. Leiri oli Paimion Kriivarin koululla, joka oli ihana pieni koulu luonnon helmassa, ja jossa kasvoi mustikoita muutaman metrin päässä ulko-ovesta. Village-leiristä poiketen Step Up –delegaatiot eivät järjestä kansallisiltoja, vaan delegaatioiden tehtävä on suunnitella kulttuuriaktiviteetti, jossa yhdistyvät sekä vuoden CISV-teema että oma kulttuuri. Kulttuuriaktiviteettia on hyvä alkaa suunnitella jo hyvissä ajoin ennen leiriä, sillä suuri osa ryhmän yhteisestä ajasta menee aktiviteetin suunnitteluun. Meidän kulttuuriaktiviteetin suunnittelu lähti liikkeelle hieman myöhään, mutta saimme heti ensimmäisessä tapaamisessa idean suomalaisesta suunnistusradasta ja aloimme heti suunnitella rasteja. Aluksi ideoimme erilaisia asioita, joita haluaisimme muille näyttää ja opettaa Suomesta. Mieliimme tuli heti mm. puhdas luonto, hyvä koulutus, suomen kieli ja suomalainen ruoka. Seuraavalla tapaamisella aloimme miettiä enemmän tämän vuoden CISV-teemaa eli kestävää kehitystä. Aiheena kestävä kehitys oli aluksi hankala ymmärtää, mutta kun näimme kuvan YK:n kestävän kehityksen tavoitteista, alkoi meillä raksuttaa. Kaivoimme esiin ensimmäisellä ryhmätapaamisella tehdyt muistiinpanot ja mietimme, kuinka voisimme yhdistää näitä eri asioita kestävän kehityksen tavoitteisiin. Lopulta kehitimme kuusi rastia: suomalaisten kaarnaveneiden teko,
10 CISVARI 2016
Kuva Nora Amirlatifi
kasvion kerääminen, suomalaisten ruokien maistaminen, suomenkielisten sanojen kirjoittaminen, tarinan keksiminen suomalaisista kuuluisista naisista sekä tietovisa Suomesta. Rastit liittyivät YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin vastuullisesta kuluttamisesta, elämästä maan päällä, nälän poistamisesta, hyvästä koulutuksesta, sukupuolten tasa-arvosta sekä kestävästä teollisuudesta, innovaatioista ja infrastruktuureista (tavoitteet 2, 4, 5, 9, 12 ja 15). Pääosin saimme aktiviteetin suunniteltua ennen leirille lähtöä, mutta osa valmisteluista jäi vielä leirille. Leiripaikalle päästyämme piirsimme hienon kartan leirialueesta ja sijoitimme rastit kartalle sekä sovimme käytännön järjestelyistä. Onneksi kulttuuriaktiviteettimme oli leirin alussa, joten meidän ei tarvinnut stressailla siitä pitkään. Jotkut delegaatiot nimittäin suunnittelivat aktiviteettiaan yötä myöten myöhemmin leirillä. Kultturiaktiviteetti meni paljon paremmin kuin odotimme. Aktiviteetti päättyi hyvään loppukeskusteluun, jossa näytimme leiriläisille kestävän kehityksen tavoitteet ja pyysimme heitä yhdistämään rastit tavoitteisiin. Leiriläiset osallistuivat hyvin keskusteluun ja löysivät yhtäläisyyksiä kestävän kehityksen tavoitteden kanssa. Saimme myös erittäin hyvää palautetta aktiviteetin järjestämisestä. Kolmen viikon jälkeen palasimme kotiin monta kokemusta rikkaampina. Kotiinlähtö oli surullista ja ikävää. Tuntui hassulta palata kotiin, vaikka koti olikin ollut koko ajan kahden tunnin bussimatkan päässä. Olemme leirin jälkeen pitäneet yhteyttä uusiin ystäviimme Whatsappissa, Snapchatissä ja Facebookissa – kiitos sosiaalinen media! ♥: Antti, Atte, Bella, Nora ja Ulu
Kasvatuksellisuus käytäntöön IPP:llä Teksti ja kuva Anna Holopainen Kotisirkkafarmausta, kaupunkiviljelyprojekteja, puutarhanhoitoa, hävikkiruokabrunsseja ja viiltävää debattia GMO-teknologian tulevaisuudesta. Tätä kaikkea, ja paljon muuta, oli CISV Helsingin International People’s Project kesällä 2016. Mitä saadaan, kun yhdistetään yhteiskuntatieteilijä, ravitsemustieteilijä, tutkiva journalisti – ja CISV:n kasvatukselliset näkökulmat? Osallistava ja informaationtäyteinen IPP-aktiviteetti, joka on suunnattu valveutuneelle joukolle globaalista ruokaturvasta kiinnostuneita aikuisia. IPP:n tavoitteena on tuoda käytäntöön ne tiedot ja taidot, joita CISV:n ohjelmissa opitaan. CISV Helsinki järjesti kesällä 2016 Suomen toisen IPP-ohjelman Access to good food, jonka teemoja olivat globaali ruokaturva ja kaupunkiviljely. Yhteistyössä paikallisten järjestöjen kanssa IPP:n osallistujat pääsivät upottamaan kätensä multaan ja auttamaan paikallisyhteisöä konkreettisesti kitkemällä, kuokkimalla, korjaamalla satoa, marjastamalla, mehustamalla sekä valmistamalla ja tarjoilemalla hävikkiruokabrunssin. Yhteistyökumppaneina toimivat ympäristöjärjestö Dodo ry ja lasten puutarhayhdistys Kumpulan Koulukasvitarha. Jokainen CISV-ohjelma on aina paitsi osallistujien, myös järjestäjämaan näköinen, ja IPP:llä ero korostuu entisestään. Suomen ruokaturvahaasteet ovat erilaiset kuin Kolumbi-
an tai Intian, ja lisäksi aikuiset osallistujat tuovat mukanaan ohjelmaan oman osaamisensa ja kiinnostuksenkohteensa. Kahden ja puolen viikon aikana tutustuttiin paitsi globaalin ruokaturvan ja kaupunkiviljelyn perusteisiin, myös erilaisiin teknologisiin ratkaisuihin (hävikkiruokasovellus ResQ), kansalaisliikkeisiin (sissiviljely) ja vaihtoehtoisiin ravinnonlähteisiin (kotisirkkaburgeri, anyone?).
Hävikkiruoasta herkuksi Kuumassa keittiössä tarjoilija pyyhkii hikeä otsalta, mutta hymy ei hyydy, vaikka kiireinen keittiövuoro on kestänyt jo työpäivän verran. Keittiössä on niin hauskaa, että moni osallistuja haluaisi tehdä tuplavuoroa Dodon kokkien apuna. Tilaa ei kuitenkaan riitä kaikille halukkaille, ja siksi hävikkiruokabrunssia on valmisteltu vuoroissa edellisestä päivästä lähtien. Mitä kokit ovat loihtineet kauppojen hävikkiruoasta ja Dodon kaupunkiviljelmän sadosta? Tarjoilijana toimiva kolumbialainen Patty kertoo, että vielä brunssipäivän alussa kokeilla ei ollut tarkkaa tietoa ruokalistasta, vaan se muotoutuu päivän mittaan. Ruokalähettipalveluiden ja trendidieettien aikakaudella tällainen epävarmuus seuraavasta ateriasta on länsimaissa harvinaista, mutta maailmassa elää edelleen 900 miljoona ihmistä, joille epävarmuus seuraavasta ateriasta on arkea. Viimeistään kun brunssin antimia alkaa ilmestyä pöytään, herää asiakkaiden mielenkiinto. Tämä kaikki ruoka – jolla brunssilla ruokitaan 80 ihmistä – olisi mennyt roskikseen!
CISVARI 2016 11
Omstrukturering bakom kulisserna Om programkommitténs födelse text och illustration Sara Frankenhaeuser Å r et va r 2007 då min goda vän rekryterade mig med i CISV Finlands Viisum-kommitté. Jag skulle ha som ansvarsområde IYM-lägren och arbetsbilden var för mig något diffus. Ett par år tidigare hade jag återvänt till CISV efter en längre paus och hade en ledar- och en stafferfarenhet i bagaget och planer för många fler. Att arbeta för en förening som låg mig nära hjärtat var en tillräcklig god orsak för att haka på också det här ansvaret. Så småningom klarnade det vad uppgiften handlade om och därefter har jag arbetat med både IYM och Step Up, som mellanhand mellan lokalföreningarna, den nationella nivån och den internationella nivån. Mycket skickande av e-post åt olika håll och ibland glada träffar ansikte mot ansikte med resten av kommittén.
Alla för en, tjänstemän för alla Frivilligarbete handlar om att så effektivt och med så små resurser som möjligt få till stånd så mycket som möjligt. Viisum-kommittén hade som ansvarsområde Village-, Step Upoch IYM-lägren och en ansvarsperson per program samt en ordförande. Mycket av arbetet sköttes individuellt, men vi sågs ändå ibland och kunde fatta både goda och kinkiga beslut tillsammans. Samtidigt fanns det ett antal kommittéer på 1–2 personer som skötte de andra internationella programmen. Kontakten mellan kommittéerna var sparsam och vi sågs väldigt sällan, ändå skötte vi alla liknande uppgifter och kunde ha haft nytta av både samarbete och av att dela med oss av erfarenheter. Föreningsarbete är ”work in progress” och både behoven och förutsättningarna förändras hela tiden. Då CISV Finland bestämde sig för att utöka föreningskoordinatorns arbetstid och ansvarsområde kunde den personen ta över en del av det arbete som kommittéerna skött. Uppgifterna minskade men ansvarspersonerna fanns ännu kvar. Tanken om en omstrukturering och utökat samarbete såddes och grydde under ett par års tid. I oktober 2015 gjorde höstmötet slag i saken och grundade en programkommitté som skulle ha alla internationella program som ansvarsområde. Antalet medlemmar bantades ner till 4–5 personer varav en skulle fungera som ordförande. För att hålla dialogen öppen mellan kommittén och CISV Finlands styrelse valdes även ordförande till medlem i styrelsen.
12 CISVARI 2016
Vad tror du att det hände sen? Fyra tidigare ansvarspersoner och en ny aktiv hoppade med i kommittén med mandatet att utforma och definiera kommitténs mål och arbetsfördelning internt. Ambitionerna var och är höga. Vi vill vara experter och ha erfarenhet av alla program och möjlighet att utöka vår expertis vid behov. Vi skall fungera som storebror och storasyster, de som kan och vet allt. Dela med oss av erfarenheter, ge stöd åt lokalföreningar och staff med de egna programmen och kontinuerligt utveckla både uppföljning av standarder och praxis. Vi har fortsättningsvis individuellt ansvar för de olika programmen men samtidigt är vi flexibla och stöder varandra. Kommitténs arbetsfördelning ses över i början av varje år och ändras vid behov. Allt har ändå inte förändrats. Kommittén tar fortsättningsvis emot de lägerinbjudningar som CISV Finland får från den internationella byrån och fördelar dem mellan lokalföreningarna. Vi tar i beaktande önskemål, hur många läger som arrangerats på orten och tidigare års fördelning. Att välja deltagare över 16 år (IYM, IPP och Semi) samt JC:n är även kommitténs ansvars. Nu är vi inne på slutändan av det första året och vi är ännu inte riktigt varma i kläderna, men framtidsutsikterna är goda. Målet för nästa år är att bli ännu bättre, aktivare och smartare. Vad som händer sen återstår att se.
Ohjelmakomiteaan kuuluu Sara Frankenhaeuser (pj), Heli Kandolin, Laura Latja-Ropponen, Eveliina Räty ja Sari Viljanen. Komiteaa tavoittaa osoitteesta programmes.committee@fi.cisv.org Vastuualueet: Village-, Step Up - ja IYM-leirit, Perhevaihto, seminaarileirit, IPP ja Mosaic Tavoitteet ja tehtävät: Ohjelmien asiantuntijuus, paikallisyhdistysten ja staffien tuki ohjelmiin liittyvissä asioissa, ohjelmien seuranta ja laadunvalvonta (PDPEF-kaavakkeet, pre-campit), ohjelmatoiveiden kerääminen ja ohjelmien kutsujako sekä yli 16vuotiaiden osallistujien valinnat (IYM, IPP, JC, Semi)
Narrin elämää NAR
Ä lä a nn a otsikon johtaa harhaan – roolini on suomen kielessä vääntynyt sopivasti narriksi. Virallinen titteli on kuitenkin NAR (National Association Representative) eli käytännössä Suomen CISV:n kansallinen edustaja. Päädyin narriksi pari vuotta sitten, kun olin hetken aikaa ollut jopa poissa CISV:n toiminnasta. Koin, että voisin tehdä taas enemmän CISV:n hyväksi, ja narrin rooli vaikutti minulle sopivalta. Missä ja miten minä sitten edustan Suomen CISV-liittoa? Vuosittainen Euroopan, Afrikan ja Lähi-idän CISV-maiden kokous pääsiäisen aikoihin taitaa olla näkyvin tapahtuma. Muutaman päivän tapahtuman aikana eri jäsenmaiden edustajat kokoontuvat keskustelemaan ja päättämään järjestön asioista ja samalla saamme lisätietoa kansainvälisen tason tapahtumista. Pääsiäiskokouksen lisäksi pidämme vuoden ympäri yhteyttä ja tarpeen tullen tapaamme myös virtuaalisesti. Voimme laittaa alulle erilaisia toiveita ja ehdotuksia esimerkiksi toimintatavoista, työryhmistä tai jopa säännöistä. Vaikka olenkin jo CISV-konkari niin ensimmäisen narrivuoden aikana kansainvälisen CISV:n organisaatio on auennut aivan uudella tavalla. Erilaiset komiteat, työryhmät ja hallinto ovat tulleet tutuiksi, ja tänä kesänä pääsin myös ensimmäistä kertaa äänestämään kansainvälisen CISV:n hallituksen jäsenistä. Hienointa on tavata vanhoja tuttuja vuosien takaa ja nähdä heidät vielä CISV:n toiminnassa mukana! NAR-rooli on melko uusi, se tuli osana koko kansainvälisen CISV:n organisaatiomuutosta. Ennen jokaisella jäsenmaalla oli oma edustajansa CISV:n ylimmässä päättävässä elimessä, mutta vuonna 2013 perustettiin yhdeksänhenkinen Govening Board, jossa vaihtuu kolme jäsentä joka vuosi. Myös erilaisten komiteoiden määrä väheni reilusta kahdestakymmenestä viiteen. Nyt komiteat keskittyvät strategiatyöhön ja alueelliset koordinaattorit ja tiimit vastaavat käytännön työstä. Kesällä 2015 CISV-historiassa kääntyi sivu, kun ensimmäinen paikallisyhdistyksille suunnattu kansainvälinen konferenssi (Global Conference) näki päivänvalon. Seuraavat konferenssit järjestetään kolmen vuoden välein, ja vuoden 2018 Global Conferencen valmistelutyöt onkin jo aloitettu. Sitä ennen ehtii kuitenkin tapahtua vielä kaikenlaista.
Annika Tenho
Pauliina Sillfors
Teksti Esa Turta
CISVARI 2016 13
Teksti ja kuva Linda Nummelin
Kansainvälisiä koulutuksia toimintamme kehittämiseksi K u n on tehnyt CISV:ssä vapaaehtoistyötä yli kymmenen vuotta ja löytää itsensä kansainvälisestä Chapter Development -koulutuksesta, tulee helposti mieleen kysymys: ”Mitä me täällä teemme?”. Luulisi, että kun järjestöä on pyöritetty Suomessa jo reippaasti yli 60 vuotta, tietäisimme tasan tarkkaan mikä on homman nimi ja miten CISV:n taustakoneisto pyörii mahdollistaen kaikki upeat kokemukset. Väärässä oltiin, jälleen kerran. Kokemusten vaihtaminen eri maista tulevien vapaaehtoisten – vanhemmista nuoriin aikuisiin – avasi jälleen kerran silmät sille, mitä kaikkea voisimme tehdä entistä paremmin, ja miten toimintaamme kannattaisi kehittää entisestään. Mukaan tarttui paljon hyviä työkaluja sekä kontakteja maailmalta, sekä “hei tätäkin voitaisiin kokeilla Suomessa” -tyyppisiä oivalluksia. Toisaalta ymmärsimme myös sen, että teemme jo paljon asioita todella hyvin. Koulutuksesta tuntuivat hyötyvän meidän kokeneiden lisäksi myös tuoreemmat cisvarit, ja neljän päivän aikana meistä hitsautui tiivis ryhmä, jolle voi koska vain laittaa viestin mikäli tarvitsee sparrausta tai neuvoja. Suomen CISV:n hallituksen jäseninä tuomme seuraavaksi nämä oppimamme tiedot paikallisyhdistyksiin eteenpäin. Suosittelen silti kenelle vain hallituksen jäsenelle tai vapaaehtoiselle RTF-koulutukseen lähtemistä, koska suurin inspiraatio tuli uusien tuttujen kohtaamisesta ja antoisista keskusteluista, joita koulutuksessa ehdittiin käymään. Kannattaa siis ensi vuonna muistaa hakuaikojen lähestyessä, että näihin koulutuksiin ovat tervetulleita ihan kaikki vapaaehtoisemme!
14 CISVARI 2016
Mikä? Regional Training Forum, CISV:n alueellinen viisipäiväinen tapahtuma, joissa järjestetään useita eriaiheisia koulutuksia Miksi? Kehitä taitojasi ja tietojasi liittyen CISV:n tavoitteisiin ja toimintaan. Erilaisia koulutuksia eri ohjelmiin, toiminnan kehittämiseen, kouluttamiseen tai vaikka riskienhallintaan liittyen Milloin? Tyypillisesti Euroopan alueella 2-3 kertaa vuodessa: Pääsiäisenä, Helatorstaiviikonloppuna sekä loka-marraskuussa Miten mukaan? Ilmoittautuminen suoraan kansainvälisen CISV:n kautta. Lisätietoja ja -apua saat myös paikallisyhdistyksestä tai CISV-liiton työntekijältä Paljonko maksaa? 100-200 € osallistumismaksu sekä matkakulut. CISV-toimintaan ja vapaaehtoistyöhön sitoutuvat voivat hakea avustusta sekä paikallisyhdistyksestä että Suomen CISV-liitolta.
Töissä Suomen CISV-liitolla Olen Pauliina ja toimin Suomen CISV-liitto ry:n järjestökoordinaattorina, tuttavallisemmin olen varmaan sellainen monitoiminainen, joka auttaa milloin missäkin ja järjestelee asioita kulissien takana. Työtehtäväni koostuvat pääasiassa käytännön koordinointitehtävistä, hallinnollisten asioiden valmistelusta ja viestinnästä. Sellaisista asioista, joista toiset eivät tykkää laisinkaan, mutta jotka itselleni tuntuvat hyvin mielekkäiltä. Parasta työssäni on kuitenkin työkaverit, eli CISV Suomen kaikki vapaaehtoiset: toimiva ja mukava vapaaehtoisporukka, jonka kanssa on mielekästä työskennellä ja josta saan inspiraatiota omaan työhöni. Parasta on myös se, että saan olla mukana ideoimassa ja kehittämässä toimintaa motivoituneiden ja osaavien ihmisten kanssa. Mukana on todellisia CISVarjen sankareita, jotka jaksavat yllättää ahkeruudellaan ja inspiroida minua ja monia muita kehittämään jatkuvasti järjestömme toimintaa! Yleensä teidän kauttanne kuulen ja näen myös sen mikä tekee työstäni erityisen merkityksellistä; lasten ja aikuisten saamat unohtumattomat kokemukset. Tulen aina iloiseksi, kun kuulen jostakusta joka on täynnä intoa ja energiaa ohjelman jälkeen ja joka haluaa kertoa koko maailmalle kuinka hauskoja ja opettavaisia kokemuksia jäi omaan reppuun. Se on parasta, kun pääsen näkemään, kuinka CISV-kokemukset kantavat lapsia ja nuoria – ja meitä aikuisiakin – pitkälle elämässä ja auttavat yllättävissäkin tilanteissa. Uskon siis, että omassa työssäni kantavia seikkoja ovat ne samat asiat kuin kaikille muillekin CISV:ssä: ne hetket, jolloin koen olevani osa jotain itseäni suurempaa, kun opin jotain uutta itsestäni ja ympäröivästä maailmasta, tai kun ylitän itseni ja tajuan että nyt oli nappisuoritus! Lisäksi ajoittain saamani kiitokset ja kehut eri tehtävissä toimivilta vapaaehtoisilta ovat todella tehneet työstäni palkitsevaa, kiitos niistä! Vaikka en ole lapsena, nuorena tai aikuisiällä osallistunut varsinaisiin CISV-ohjelmiin, on CISV myös minulle paikka, jossa luon uusia kokemuksia ja ystävyyssuhteita, heittäydyn ja ylitän itseni. On hienoa olla paraatipaikalla seuraamassa uusien kokemusten syntymistä sekä meidän kaikkien kasvua ja kehitystä. CISV inspiroi myös minua tekemään hyvää, ja jakamaan sitä eteenpäin. CISV:llä on varmasti monelle muullekin arjessa samanlainen merkitys.
Työn tek palst ijän a
Annika Tenho
Emma Ragot
Teksti Pauliin Sillfors
CISVARI 2016 15
CISV-liiton hallitus 2016
Ohjelmat
Paikallisyhdistykset
PUHEENJOHTAJA Bernardo Clementino: bernardo.clementino@fi.cisv.org
VILLAGE-LEIRI village@fi.cisv.org
HELSINKI helsinki@fi.cisv.org
varapuheenjohtaja Linda Nummelin: linda.nummelin@fi.cisv.org Talousvastaava Eetu Anttonen: eetu.anttonen@fi.cisv.org NATIONAL REPRESENTATIVE Esa Turta: esa.turta@fi.cisv.org JUNIOR BRANCH -edustaja, hallituksen jäsen Maria Järvelin: juniorbranch@fi.cisv.org maria.jarvelin@fi.cisv.org Muut HALLITUKSEN JÄSENET Sara Frankenhaeuser: sara.frankenhaeuser@fi.cisv.org
PERHEVAIHTO interchange@fi.cisv.org STEP UP -LEIRI stepup@fi.cisv.org IYM-LEIRI youthmeeting@fi.cisv.org SEMINAARILEIRI seminarcamp@fi.cisv.org INTERNATIONAL PEOPLE’S PROJECT ipp@fi.cisv.org MOSAIC mosaic@fi.cisv.org JUNIOR BRANCH juniorbranch.committee@fi.cisv.org
Tomi Sirviö: tomi.sirvio@fi.cisv.org Elina Tervonen: elina.tervonen@fi.cisv.org
CISV on sitoutumaton, vapaaehtoisvoimin toimiva globaalikasvatusjärjestö. Ohjelmamme tarjoavat erityisesti lapsille ja nuorille monikulttuurisia kokemuksia. Maailmanlaajuiseen ystävyyteen kasvaminen jo lapsena on CISV:n perusta.
LAPPEENRANTA lappeenranta@fi.cisv.org NAANTALI naantali@fi.cisv.org PORVOO porvoo@fi.cisv.org TAMPERE tampere@fi.cisv.org VAASA vaasa@fi.cisv.org
Muissa asioissa JÄRJESTÖKOORDINAATTORI office@fi.cisv.org Riskienhallinta riskmanagement.committee@fi.cisv.org TIEDOTUS & MARKKINOINTI information.committee@fi.cisv.org KOULUTUS & KASVATUS training.committee@fi.cisv.org