vasensuunta VARSINAISSUOMALAISTEN VASEMMISTOYHDISTYSTEN LEHTI
TALVI
2015-16
RADIKAALI VAIHTOEHTO
SIPILÄN KOPLA ULOS! SIPILÄN porvarihallitus on jo kautensa alussa tehnyt selväksi, että sen
politiikkaa ohjaavat ennen muuta elinkeinoelämän omistavan kerroksen ja työnantajien edut. Työelämän oikeuksien rajaukset, vaatimukset palkanalennuksista, osakeomistusten salaamisen mahdollistavat lait, valtionyhtiöiden, kuten VR:n ja YLE:n toiminnan yksityistäminen tuottavat nopeasti suuria hyötyjä yksityiselle pääomalle. Työttömien, lapsiperheiden, sairaiden ja vanhusten sosiaaliturvan ja palveluiden raskaat leikkaukset sekä asiakasmaksujen korotukset ovat varakkaiden keino vetäytyä vastuusta. Syntilista on tappavan pitkä, vaikka osa esityksistä onkin jo kaatunut. Useat asiantuntijat ovat arvostelleet lakeja puutteellisesti valmistelluiksi sekä perus- ja ihmisoikeuksia loukkaaviksi. Sekava ja huono lainvalmis-
telu kielivät siitä valtavasta kiireestä, mikä eliitillä on ulosmitata valta-asemansa avaamat hyötymismahdollisuudet ennen kuin hallitus kaatuu. Miljonääri-Sipilä on koonnut ympärilleen rahavaltaa ja vahvemman oikeutta tottumaan käyttäneen koplan. Ministeri Bernerillä ja Toivakalla on kytkökset jopa veroparatiiseihin, finanssialan juoksupoika Stubb on syyllistynyt suunnitelmalliseen valehteluun, loput koplan jäsenet pakoilevat kuumenevaa julkisuutta parhaansa mukaan. Oma lukunsa on hallituksen hengenvaarallinen ulko- ja tuvallisuuspolitiikka ja tapa, jolla se päästää väkivaltaisen äärioikeiston voimistumaan. Välikysymyksiä satelee, mutta ne eivät yksin riitä. Ay-liikkeen ja vasemmiston on pantava hallitus polvilleen. Sipilän rosvokopla on saatava ulos vaikka yleislakon avulla.
Vanhustenhoito Puolueettomuus retuperällä on Suomen etu s. 3 s.2 ja 7
Irti eurosta s. 6
TALVI 2015-16
2
Vasemmistoliitto korjasi kurssiaan
Suomen ei pidä antaa sotilaallista apua
VASEN SUUNTA
Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä otti marraskuussa kielteisen kannan EU:n ns. Lissabonin sopimuksen edellyttämään kansallisen lainsäädännön sopeuttamiseen, jolla Suomi sidotaan keskinäisen sotilaallisen avun antamiseen ja vastaanottamiseen. Eduskuntaryhmän kannanotto korjaa merkittävästi Vasemmistoliiton kurssia ja linjaa. Vielä noin kolme vuotta sitten Kataisen-Urpilaisen hallituksessa Vasemmistoliitto oli valmis lainsäädäntömme sopeuttamiseen. Sopimus ja keväällä 2013 eduskunnassa äänestyksessä vahvistettu turvallisuus- ja puolustusselonteko sitoivat ”yhteisvastuun ja keskinäisen sotilaallisen avun antamiseen ja vastaanottamiseen” sekä Suomen kansallisessa lainsäädännössä olevien esteiden poistamiseen. Tuolloin Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä äänesti selonteossa annetun sitoumuksen puolesta. Ainoastaan Vasenryhmän kansanedustajat Markus Mustajärvi ja Jyrki Yrttiaho äänestivät sitoumusta vastaan. - Jäimme asiassa Mustajärven kanssa kahden, sanoo tuolloin puolustusvaliokunnassa työskennellyt edustaja Jyrki Yrttiaho. - Puolustusvaliokunnassa jätin laajan perustellun eriävän mielipiteen valiokunnan lausuntoon. Ulkoasiainvaliokunnassa, joka antoi selonteosta mietinnön, hallituksen linja meni sotilaallisen avun ja lainsäädännön muuttamisen osalta läpi yksimielisesti. Ei edes Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän silloinen puheenjohtaja edustaja Annika Lapintie yhtynyt kantaani, Yrttiaho sanoo. - Nyt linjaa on korjattu. Pidän vastustavaa kantaa paljolti edustaja Mustajärven ansiona, sanoo Yrttiaho. Mustajärvi toimii nykyisin puolustusvaliokunnassa
Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä:
”Suomen ei sotilaallisesti liittoutumattomana maana pidä ryhtyä tarjoamaan sotilaallista apua muille EU-maille. On vaikea kuvitella, mitä konkreettista sotilaallista apua puolustusvoimat voisi Ranskalle tai muille suurvalloille tarjota. Suomen osaaminen on rauhanturvaamisessa YK-operaatioissa, kriisinvälityksessä ja siviilikriisinhallinnassa. Mikäli kansallista lainsäädäntöä muutetaan, on päätösvallan avun muodoista säilyttävä kaikissa tapauksissa Suomen hallituksella ja eduskunnalla. Lisäksi on pidettävä huoli siitä, että suomalaisia sotilaita ei osallistu sotatoimiin maamme rajojen ulkopuolella.”
- Kataisen-Urpilaisen hallituksessa Vasemmistoliitto oli valmis lainsäädäntömme sopeuttamiseen. Lissabonin sopimus ja eduskunnassa äänestyksellä vahvistettu turvallisuus- ja puolustusselonteko sitoivat ”yhteisvastuun ja keskinäisen sotilaallisen avun antamiseen ja vastaanottamiseen” sekä Suomen kansallisessa lainsäädännössä olevien esteiden poistamiseen, sanoo puolustusvaliokunnassa viime eduskuntakaudella vaikuttanut Jyrki Yrttiaho. Nyt eduskuntaryhmän linja on muuttunut.
"On pidettävä huoli, että suomalaisia sotilaita ei osallistu sotatoimiin maamme rajojen ulkopuolella."
Kolumni
Tarpeeton rollaattorin mentävä oviaukko? SIPILÄN hallitusohjelma on täynnä erilai-
sia säästöihin tähtääviä kirjauksia, joiden tarkempi tarkastelu osoittaa ne sekä säästöjen että yhteiskunnallisten vaikutusten kautta hölmöläisten hommaksi. Yksi esimerkki tällaisesta kirjauksesta koskee asuntotuotannon esteettömyysmääräysten lieventämistä. Kirjauksen mukaan rakentamisen kustannusten alentamiseksi asuntotuotannossa täysin esteettömiksi asunnoiksi edellytettäisiin jatkossa rakentamaan vain tietty osuus uudiskohteen asunnoista. Vaikka kirjauksen tarkoituksena tuskin on minkään ihmisryhmän tietoinen syrjintä ja marginalisointi, kertoo se hallitusohjelmaa rustanneiden poliitikkojen puolitiehen jääneestä yhteiskunnallisesta ajattelusta ja piittaamattomasta asenteesta ihmisten yhdenvertaisuutta kohtaan. Estettömyyden sivuuttaminen osassa uudistuotantoa toki pienessä mittakaavassa alentaisi asuntojen rakentamiskustannuksia, mutta etenkään julkisen talouden säästöjä ratkaisulla ei saada. Kirjauksen
mukainen lievennys tarkoittaisi käytännössä sitä, että rakennusaikaisten pienten säästöjen nimissä kunnille vyörytettäisiin huomattavasti suurempi lasku hankalien korjausinvestointien ja laitosasumisen tarpeen myötä lisääntyvien kustannusten muodossa. Uusien asuntojen esteettömyysmääräyksien lieventäminen olisi taloudellisesti hölmöä politiikkaa, mutta ennen kaikkea kirjauksen mukainen esteettömyyden heikentäminen tarkoittaisi selvää takapakkia ihmisten yhdenvertaisuudessa. Uusien asuntojen esteettömäksi rakentamisessa ei ole kyse pelkästään siitä, että taataan jokaiselle ihmiselle sopiva koti, jossa asua. Eläkseen täyttä elämää ihminen tarvitsee muutakin kuin asunnon. Myös pyörätuolia käyttävä ihminen on oikeutettu kyläilemään ystäviensä ja sukulaistensa luona. Mitä vähemmän esteettömiä asuntoja on, sitä todennäköisemmin myös kyseisen ihmisen ystävien ja sukulaisten asunnot ovat esteellisiä. Laajemmassa perspektiivissä es-
teettömyysmääräyksien lieventämistä koskevassa keskustelussa on kyse siitä teemmekö yhteiskuntaa, jossa ihmisen rakentaman ympäristön annetaan rajoittaa osan ihmisten vapautta elää, olla ja toimia maailmassa yhdenvertaisesti muiden ihmisten tavoin, vai teemmekö yhteiskunnastamme mahdollisimman esteetöntä, joka tukee jokaisen ihmisen vapautta ja mahdollisuuksia tavalliseen arkeen ja elämään. Itse valitsen jälkimmäisen. Joissain tiloissa ja ympäristöissä täydellisen esteettömyyden takaaminen on toki vaikeaa. Aikanaan korkean mäen päälle rakennettu maauimala tai esimerkiksi vanhan rakennuskannan korjaaminen esteettömäksi voi aiheuttaa todellista päänvaivaa tai huomattavia kustannuksia, mutta uusien asuntojen rakentamisessa esteettömyyden huomioiminen on melko helppoa ja kohtuuhintaista. Siksi esteettömyys on huomioitava mahdollisimman hyvin nimenomaan rakentamisvaiheessa. Vaikka rollaattorin mentävä oviaukko omassa kylpyhuoneessa tuntuisi juuri nyt
tarpeettomalta, on vaikea tietää etukäteen oletko se juuri sinä, kumppanisi, lapsesi tai vanhempasi, jonka toimiva arki vaatii esteettömyyttä jo huomenna.
ELINA SANDELIN TURUN KAUPUNGINVALTUUTETTU (VAS), ITÄ-TURUN VASEMMISTOLIITON PUHEENJOHTAJA
TALVI 2015-16
3
Yksityistämistä, leikkauksia ja maksujen korotuksia
Oikeistolaisen vanhuspolitiikan ruma resepti
ELINA SANDELIN – VANHUSTEN kotihoidossa on raja tul-
lut vastaan. Kotihoidossa on liian sairaita ikäihmisiä, jotka eivät enää pärjää yksin kotona vain sinne tuotujen palveluiden varassa”, turkulainen kaupunginvaltuutettu ja sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen Mirka Muukkonen kertoo. Kaupunginvaltuutettu Alpo Lähteenmäen mukaan koko ikäihmisten hoitoketjua Turussa hallitsee jonottaminen. – Eri määrä tuskaa ja kärsimystä sisältyy jokaiseen jonoon ja jonottajaan. Voi sanoa, että nykytilanteessa vanhukset joutuvat jonottamaan jopa sille viimeiselle portillekin. Lähteenmäen mukaan Turussa sosiaali- ja terveyslautakunnan vuodesta toiseen jatkuva alibudjetointi on johtanut nyt vallitsevaan vanhusten aseman heikkenemiseen. – Kun tähän yhdistetään Sipilän hallituksen sote-maksujen korotukset, lääkekorvausten leikkaukset sekä ”valinnanvapauden” nimissä vietävä hoito- ja hoivapalveluiden alistaminen yksityiselle voitontavoittelulle, resepti eriarvoiselle vanhuudelle on valmis. Lähteenmäki ja Muukkonen tarjoavat ongelmien ratkaisuksi sote-lautakunnan lisäresurssointia sekä kaupungin oman palveluasumistuotannon sekä pitkäaikaishoidon välitöntä lisäämistä. Turku-sopimuksessa mukana olevien puolueiden aikeet kotihoidon ulkoistamisesta sote-lautakunnan vasemmistolaiset jäsenet tyrmäävät oitis. – Kotihoidon ongelmat eivät johdu palveluntuottajan tehottomuudesta vaan siitä, että aliresurssoidun kotihoidon varaan jätetty ihmisiä, joiden ihmisarvon mukaista olisi saada omia tarpeita vastaava palveluasumis- tai hoitopaikka. Palvelun ulkoistaminen ja kilpailuttaminen ei tee kotihoidon tilanteesta yhtään nykyistä autuampaa, Muukkonen toteaa.
tipalvelutyöt ostetaan yksityisiltä palveluntuottajilta itse tai palvelusetelin avulla. Hoitajat ovat väsyneitä ja kokevat jatkuvasti huonoa omatuntoa siitä, etteivät pysty antamaan ihmisille sellaista hoitoa mitä haluaisivat. Asiakkaita on työvuoron aikana ainakin tuplasti, verraten kymmenen vuoden takaiseen. Nyt kotihoitoon tarvitaan kipeästi lisää hoitajia.
– Kun Turussa tehtiin periaatepäätös kotihoidon ulkoistamisesta, lautakunnalle annettiin hyvin niukat ja jopa puutteelliset tiedot muiden kuntien ulkoistamiskokemuksista. Tämä kuvastaa laajemmin ajanmukaista politiikkaa, jossa bisnesajattelun mukaisia uudistuksia pyritään viemään läpi vaikka väenvängällä, Muukkonen pohtii. – Kuntien pitää pystyä tuottamaan itse laadukkaat peruspalvelut, jolloin riskinä ei ole verorahojen kulkeutuminen kansainvälisille pörssiyhtiöille ja sitä kautta veroparatiiseihin.
LISÄÄ HOITAJIA KOTIHOITOON – Kotihoidossa ei ole lailla säädeltyjä hoitajamitoituksia, vaan ”asiakkaita” voi olla vaikka kuinka paljon, sairaanhoitaja, Loimaan kaupuginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen Eveliina Tyyskänen kertoo. Tyyskäsen mielestä termi ”asiakas” ei kuuluisi hoitoalalle lainkaan. Kaupallisten termien käytöllä hoitoalallekin ollaan saatu mukaan yhä enemmän itse ostamisenmeininkiä ja yksityisten palveluiden suosimista. Tämä kulkee käsikädessä Sipilän hallituksen politiikan kanssa. Tyyskäsen 13-vuotisen kotihoidon parissa vierähtäneen työuran aikana Loimaan kotihoidossa on tapahtunut huomattavia muutoksia. Samankaltaisia muutoksia on tehty kotihoitoon myös monissa muissa kunnissa. Asiakasmaksut ovat nousseet jatkuvasti, vaikka samaan aikaan kotona vietettävä aika eli suora hoitotyö on vähentynyt. Omaisten vastuuta hoidosta on kasvatettu. Kotipalvelu on lakkautettu ja ”asiakkaat” saavat nykyään kaupungilta vain perushoivan ja huolenpidon. Ns. ko-
Sairaanhoitaja, Loimaan kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen Eveliina Tyyskänen.
"Omaisten vastuuta hoidosta on kasvatettu. "
Turkulaiset kaupunginvaltuutetut, sosiaali- ja terveyslautakunnassa vaikuttavat Mirka Muukkonen ja Alpo Lähteenmäki.
TALVI 2015-16
4
"Varhaiskasvatuksen leikkaukset vievät vaaralliselle tielle"
Kunta voi päättää itse
Pia Jalkanen
VASEN SUUNTA - VARHAISKASVATUKSEN leikkaukset johtavat todella vaaralliselle tielle, ennustaa Kaarinan Vasemmistoliiton puheenjohtaja, perusturvalautakunnan jäsen Matti Kapanen. Hän viittaa porvarihallituksen suunnittelemaan subjektiivisen päivähoito-oikeuden romuttamiseen ja varhaiskasvatuksen ryhmäkokojen kasvattamiseen. Kapaselta löytyy ruohonjuuritason kokemusta leikkauspäätösten arvioimiseksi. Hän on ammatiltaan psykiatrinen sairaanhoitaja ja työskennellyt pitkään lastensuojelun parissa. - Ehkä hallituksessa ajatellaan päiväkotien olevan jonkinlaisia säilöntäpaikkoja, joihin lapset laitetaan oleilemaan päivän ajaksi. Pitäisi muistaa pedagoginen puoli: tarhassa opitaan elämäntaitoja. Päivähoidossa vietetyt vuodet ovat lasten kehityksen kannalta erittäin tärkeitä, ja niiden vaikutukset heijastuvat pitkälle myöhempään elämään. Kapanen katsoo epäonnistuneen varhaiskasvatuksen voivan osaltaan ohjata lapsia huonoille elämänpoluille, joita kulkiessa kohdattavat ongelmat kaatuvat myöhemmin sosiaali- ja terveyspuolen niskaan - ja aiheuttavat kuluja yhteiskunnalle. Työttömien lapsilta vietävä päivähoito-oikeus on Kapasen mukaan ongelmallista myös vanhempien kannalta. - Työnhaku ja muu työelämään pääsyyn tähtäävä toiminta, kuten kuntoutuskäynnit, hankaloituvat merkittävästi. Voi myös olla, että joissain perheissä eletään
VASEN SUUNTA KUNTIEN ei tarvitse toteuttaa hallituk-
Kaarinan Vasemmistoliiton puheenjohtaja Matti Kapanen pallottelee Eevin (sylissä) ja vaimonsa Katrin kanssa. Kapasen perheeseen kuuluu myös kuvan ulkopuolella touhuava Pihla-tytär.
alakulossa ja vanhemmilla on henkilökohtaisia ongelmia. Lapselle tekee hyvää päästä leikkimään kavereidensa seuraan toiseen ympäristöön, Kapanen miettii. - On jo lähtökohtaisesti ongelmallista, jos lapset jaetaan heti elämänsä alussa eri luokkiin perhetaustan perusteella. Subjektiivinen päivähoito-oikeus tarkoittaa lapsen oikeutta osallistua varhaiskasvatukseen. Oikeutta rajaamalla lasta rankaistaan vanhempien elämäntilanteen perusteella. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden romuttamisella rakennetaan ja pönkitetään luokkayhteiskuntaa. Kapanen arvelee ryhmäkokojen kas-
vattamisen olevan ongelmallista muun muassa henkilökunnan työssä jaksamisen kantilta. - Suuret ryhmäkoot ovat yksiselitteisesti huono asia pedagogisen työn onnistumisen kannalta. Ylityöllistetty henkilökunta väsyy ja sairastelee herkästi, mikä näkyy lisääntyvinä sairauslomina, jotka syövät suunnitellut säästöt. - Varhaiskasvatukseen kohdistuvat leikkaukset ovat taas yksi esimerkki suunnitelmista, joita tehdessä hallituksen olisi ollut syytä kuunnella niitä ”kaiken maailman dosentteja”, asiantuntijoita, ja tehdä päätökset vasta sitten.
sen suunnitelmia subjektiivisen päivähoito-oikeuden romuttamisesta ja päiväkotien ryhmäkokojen kasvattamisesta. Kuntapäättäjät voivat linjata, että varhaiskasvatuksen taso pidetään entisellään, eikä heikennyksiin suostuta. Ainakin Helsinki, Kotka, Tampere, Hämeenlinna ja Valkeakoski ovat jo näyttäneet esimerkkiä kieltäytymällä varhaiskasvatuksen leikkauksista. Turussa Vasemmistoliitto vaati kaupunginvaltuustoa tekemään vastaavan päätöksen, jonka myötä Turun lapsiperheet olisivat säästyneet hallituksen leikkurilta. Kokoomus, sdp ja vihreät olivat kuitenkin erimieltä ja päättivät, että varhaiskasvatuksen leikkauksista päätetään tuonnempana kaupunginhallituksessa visusti suljettujen ovien takana.
"Kokoomus, sdp ja vihreät halusivat sopia säästöistä suljettujen ovien takana."
Kolumni
Hallitus kurittaa ammatillista koulutusta TOISEN asteen ammatillisen koulutuk-
sen arvostus on kasvanut sen jälkeen, kun kaikki ammatilliset perustutkinnot noin 15 vuotta sitten muutettiin kolmivuotisiksi ja jatko-opintokelpoisuuden antaviksi. Tuon uudistuksen jälkeen ammatillinen koulutus on lisännyt suosiotaan ja lukiokoulutus puolestaan menettänyt suosiotaan peruskoulun päättäneiden oppilaiden keskuudessa. Tällä hetkellä toisen asteen koulutuksen aloituspaikkojen suhde on noin 60/40 ammatillisen koulutuksen osuuden ollessa suurempi. Ammatillisen koulutuksen lähiopetustunteja on karsittu jo huomattavasti, mutta siitä huolimatta hallitus aikoo edelleen leikata ammatillisen opetuksen määrärahoja, joka johtaa siihen, että lähiopetustunnit vähenevät entisestään. Käytännön taitojen, kuten hitsauksen, kokkauksen tai parturoinnin, oppiminen ei onnistu pelkästään kirjoista lukemalla, vaan niiden todellinen sisäistäminen vaatii myös riittävästi käytännön harjoittelua. Suomalainen ammatillinen koulutus on ollut kansainvälisestikin arvostettua ja suomalaiset opiskelijat ovat pärjänneet hyvin ammattitaidon WorldSkills-kilpailuissa. Tämän lisäksi ammatillinen koulutus on tuottanut hyvät perustaidot omaavia työntekijöitä jatkuvasti vaatimustasoaan nostaneille työmarkkinoille. Valitettavasti nykyhallitus ei arvosta näitä
saavutuksia, vaan aikoo heikentää koulutuksen laatua koulutukseen kohdistetuilla leikkauksillaan. Ammatillisesta koulutuksesta aiotaan tehdä entistä yksilöllisempää. Perustutkintojen tarkoituksena on antaa opiskelijalle perustiedot ja -taidot kyseisestä alasta ja luoda pohjaa mahdolliselle tulevalle erikoistumiselle. Saman alan perustutkinnon suorittaneiden tulisi myös maanlaajuisesti omata samanlaiset tiedot ja taidot, mutta opintojen yksilöllistäminen saattaa aiheuttaa sekaannusta tutkintojen sisällöstä. Säästöjen seurauksena saatetaan myös työssäoppimista ammatillisessa koulutuksessa lisätä. Vaikka työssäoppiminen voikin kehittää opiskelijan käytännön taitoja koulun opetusta enemmän, on se silti monelta osin ongelmallista. Ensinnäkin työssäoppijat ovat yrityksille ilmaista työvoimaa, joka voi vähentää yritysten tarvetta palkata työntekijöitä, väärentää kilpailua ja antaa muutoinkin vääristyneen kuvan siitä, että ilmaisen työvoiman käyttö olisi hyväksyttävää. Toiseksi, etenkin pienemmillä paikkakunnilla yksittäisten työnantajien tarpeet voivat ohjata liikaa koulutuksen sisältöä, vaikka perustutkinnon tulisikin olla yleispätevä ja antaa opiskelijalle laaja mahdollisuus valintaan alansa työpaikoista. Ammatilliseen koulutukseen on vii-
me vuosina lisätty yrittäjyyskasvatusta. Jos tämä koulutus lisää opiskelijoiden ymmärrystä yritysten rahaliikenteestä ja yhteiskunnallisista velvoitteista, niin se on paikkansa opetussuunnitelmassa ansainnut, mutta jos tarkoituksena on ainoastaan korostaa ”jokainen on oman onnensa seppä”- ideologiaa, ei sille ole todellista tarvetta. Sen sijaan yhteiskuntaopin määrän lisääminen ammatilliseen koulutukseen on tarpeellista, sillä opiskelijoiden tiedot työlainsäädännöstä, työehtosopimuksista ja yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta ovat aivan liian vähäiset.
vasensuunta Varsinaissuomalaisten vasemmistoyhdistysten julkaisu. Vastaava päätoimittaja: Markku Alin Painopaikka: Lehtisepät Oy Painosmäärä: 5 000 kpl Etusivun pääkuva: Pia Jalkanen
AKI HAAPANEN TURUN KASVATUS- JA OPETUSLAUTAKUNNAN JÄSEN (VAS)
TALVI 2015-16
5
Vasen suora
Artikkeli
Erään urakan loppu
Suurimmissa kaupungeissa valmistellaan vallan keskittämistä pienelle piirille, poliitikkojen ja virkamiesten muodostamalle kunnallispoliittiselle eliitille.
TOIMITUSJOHTAJA Arno Kuuppalanperä oli vittumainen mies. Hän johti noin neljänsadan hengen yritystä pohjoisessa lähellä Näkkälää. Tehtaan nimi oli Viiltoteräs Oy. Yrityksen tuotteisiin kuului lähinnä teräsrakenteita telakoille. Tehtaan pääluottamusmiehenä toimi taistolaiskommunisti Nikke Halonpää. Nikke oli saanut monia huomautuksia lakkoherkkyydestään ja yrityksen johtoa kohtaan tapahtuvista toimenpiteistä. Toimitusjohtaja Kuuppalanperä päätti kostaa Halonpäälle ja leikkasi urakkahinnoista 30 prosenttia laakista. Luottamusmies ei tästä lannistunut vaan teki vastavedon. Hän järjesti työmaakokouksen, jonka päätöksellä työtahtia hidastettiin 50 prosentilla. Työtahdin hidastusta jatkui puolisen vuotta, ja viimein yrityksen rahoittajien taholta alkoi tulla kommenttia siitä, että firma ei ole enää kannattava. Rahoittajat antoivat potkut Arno Kuuppalanperälle. Tällä välin pääluottamusmies Nikke Halonpää neuvotteli tehtaan uuden johdon kanssa uudet urakkasopimukset. Sopimuksella urakkahintoja korotettiin sadalla prosentilla. Tämän sopimuksen myötä työtahti nousi kuin itsestään ja parissa vuodessa voittoa alkoi tulla niin, että alettiin maksaa jopa tulospalkkioita. Tämän kuultuaan kenkää saanut Arno Kuuppalanperä meni narunjatkoksi Liedon hyppyrimäen taakse. Tämä oli erään urakan loppu.
Pia Jalkanen
PASI HEIKKILÄ LUOTTAMUSMIES MEYERIN TURUN TELAKALLA, TURUN KAUPUNGINVALTUUTETTU (VAS)
"Nikke oli saanut huomautuksia lakkoherkkyydestään."
Pormestari edustaa eliitin politiikkaa
Tamperetta on jo useamman vuoden johtanut kaupunginjohtajan sijasta pormestari, jonka valtuusto valitsee ja joka toimii kaupunginhallituksen puheenjohtajana, siis sekä päättäjänä että asioiden esittelijänä ja valmistelijana. Nyt Helsingissäkin ollaan siirtymässä pormestarimalliin. Turussa Sdp ja Vihreät liputtavat pormestarin valitsemisen puolesta. Turku siirtyi pari vuotta sitten varsin keskusjohtoiseen hallintomalliin. Vaaleilla valitun valtuuston ja lautakuntien valtaa siirrettiin merkittävästi kaupunginhallitukselle, sen palkalliselle puheenjohtajalle sekä kaupunginjohtajille ja toimialajohtajille. Demokratian kannalta ratkaisu oli väärä, järjestelmän edustuksellisuus on valtuuston ja lautakuntien vallan vähentämisen myötä heikentynyt merkittävästi. Ongelmat korostuvat, kun sekä kaupunginhallituksen ammattipuheenjohtaja että kaupunginjohtaja ovat Kokoomuksesta. Muodostuu voimakaksikko, jolla on runsaasti välineitä viedä kaupunginhallituksessa läpi haluamansa asiat.
VAHVAN HALLITUSVALLAN HAAVE Pormestarimalli lisäisi keskusjohtoisuutta entisestään. Se tarkoittaisi paluuta 70-luvun kuntalain uudistusta edeltäneeseen aikaan, jolloin kaupunginjohtaja oli myös kaupunginhallituksen puheenjohtaja. Tällainen kaupunginjohtajamalli luotiin 1920-luvulla, kun vapaiden vaalien kautta valtuustoihin oli alkanut nousta porvarien näkökulmasta arvaamatonta vasemmistolaista väkeä. Edustuksellisuuden laajenemisen vastapainoksi lisättiin voimakkaasti keskusjohtoisuutta ja virkamiesvaltaa. Kaupunginjohtajille rakennettiin suorastaan dominoiva valta-asema. Kaupunginjohtaja oli kaupunginhallituksen äänivaltainen puheenjohtaja ja samalla vastasi myös asioiden esittelystä ja valmistelusta. Hänet voitiin nimittää virkaan toistaiseksi, käytännössä siis vaikkapa eliniäksi. Kansallinen Kokoomus onnistui hankkimaan kaupunkien keskushallinnossa hiukan hyvitystä vuoden 1918 kuningasseikkailujen epäonnistumiselleen. Kaupungeissa sen haave vahvasta hallitusvallasta toteutui. Kaupunginjohtajien lisäksi apulaiskaupunginjohtajat olivat kaupunginhallituksen äänivaltaisia jäseniä ja johtivat puhetta teknisen toimen ja sosiaalitoimen lautakunnissa. Harvainvallan varmistamiseksi 1920 - 30 -luvuilla rajattiin lisäksi työväestön mahdollisuuksia osallistua vaaleihin kieltämällä Sdp:n vasemmalla puolelle sijoittuneiden työväenliikkeen järjestöjen toiminta sekä pidättämällä niiden aktiiveja ja viemällä heiltä vaalikelpoisuus.
SKDL EDISTYKSELLINEN Kunnallisen kansanvallan toteutumista rajoittanut kaupunginjohtajajärjestelmä
purettiin 1976 hyväksytyllä kunnallislailla Kokoomuksen, Keskustan ja Rkp:n vaatiessa aiemman järjestelmän säilyttämistä. Vasemmistoliiton edeltäjä SKDL vei yhdessä Sdp:n kanssa läpi muutoksen, jolla kaupunginjohtajan kaksoisrooli hallituksen puheenjohtajana purettiin, eikä apulaiskaupunginjohtajakaan voinut enää olla hallituksen äänivaltainen jäsen. SKDL:n tavoitteena oli lisäksi, että kaupunginjohtajat tulisi valita aina vain määräaikaiseen virkaan. Kanta jäi häviölle, kun Sdp löysi porvaripuolueet ja ne jättivät elinikäiset johtajapestit lakiin. Pormestarimallissa kaupunginjohtajan ja kaupunginhallituksen puheenjohtajan tehtävät yhdistettäisiin valtuuston valitsemalle pormestarille. Malli ei siten poikkeaisi paljoakaan edustuksellisen demokratian laajenemista patoamaan perustetusta vahvasta kaupunginjohtajajärjestelmästä, joka Suomen kaupungeissa oli käytössä puolen vuosisadan ajan. Poliittinen vastuu ja virkavastuu menisivät jälleen sekaisin. Päätös-, valmistelu- ja esittelyvalta keskitettäisiin yhdelle henkilölle.
POLITIIKAN AMMATTIMAISTUMINEN ETÄÄNNYTTÄÄ Kunnallisen itsehallinnon ideana on ollut kunnan jäsenten mahdollisimman laaja osallistuminen kunnan hallintoon. Kansanvalta on toteutettu valtuustovaalien kautta ja vaalien välillä asukkaat ovat voineet vaikuttaa mm. puolueissa, yhdistyksissä ja kunnallisissa luottamustoimissa. Pormestarimalli muuttaisi kunnallisvaalien luonnetta henkilö- ja mielikuvavaaleiksi asioiden ja niistä käytävän vakavan keskustelun kustannuksella. Koska suoraa kansanvaalimahdollisuutta ei nykylaissa ole olemassa, tehtäisiin valinta viimekädessä valtuustossa. Vaikka suora vaali joskus tulevaisuudessa olisikin mahdollinen, se lähinnä pahentaisi ongelmaa, kun asiat ja todelliset vallankäyttäjät jäisivät julkisuudessa pormestarin kasvojen taakse. Käytännössä vaaleissakin valituksi tulisi todennäköisimmin isolla rahalla. Ja tiedämme kyllä, mistä puolueista. Kuntademokratian kannalta negatiiviset vaikutukset ulottuisivat laajalle. Syntyisi ammattipoliitikkojen eliitti, mikä etäännyttäisi päätöksentekoa kuntalaisista. Poliitikoista tulisi entistä kiinteämpi osa virkakoneistoa. Uutteen kuntalakiin tehtiin tätä kehitystä jouduttavia muutoksia. Niin sanotussa valiokuntamallissa vain valtuutettuja ja varavaltuutettuja voidaan valita lautakuntiin eli valiokuntiin. Teoriassa tämä malli lisäisi kansan valitsemien edustajien suoraa valtaa ja siten demokratiaa, mutta käytännössä on selvää, että tehtävät keskittyisivät entistä harvemmille ja vaikutus edustuksellisuuteen olisi negatiivinen. Jatkossa myös ns. puheenjohtajamalli on mahdollinen. Siinä kaupunginhallituksen jäsenet tai jotkut heistä toimisivat lautakuntien puheenjohtajina. Valtaa siirtyisi lautakunnilta kaupunginhallitukseen ja lautakuntien sisällä puheenjohtajille.
lisäksi perustettaisiin varmasti liuta apulaispormestareita. Turun Kokoomus on puolestaan ollut mallista hiljaa. Se ei halua riskeerata nykyisiä valta-asemiaan. Pormestarimallissa huolestuttavinta on kaikkien keskeisten vallankäytön välineiden keskittäminen yhdelle henkilölle. Järjestelmään syntyy hallitsija, jonka suosiosta kilpaillaan ja johon kohdistetaan mitä moninaisinta vaikuttamista, usein julkisuudelta piilossa. Turussa valtaa on käyttänyt jo vuosikymmenien ajan Kokoomuksen ja Sdp:n yhteistyöakseli. Keskeisiin virkapaikkoihin on nimetty sinipunalle uskolliset henkilöt. Puolueita on nykyisin liki mahdoton erottaa toisistaan, kun niiden politiikkaa lähemmin tarkastelee. Kuvitteleeko joku, että pormestarin valinta muuttaisi tilannetta. Ei varmasti. Nykyinen meno jatkuisi, mutta ehkä jonkinlaisen pormestarin henkilöön ja valintatapaan ripustellun kansanvallan illuusion suojissa. Olennainen kysymys kuuluisi tuolloinkin, kuka tai ketkä käyttävät valtaa pormestarin kautta?
VALTA ASUKKAILLE JA VALTUUSTOLLE Vasemmistoliitto edeltäjineen on aina suhtautunut kuntien ylemmän keskusjohdon ylivaltaan kriittisesti. Vasemmistolaista kuntademokratiaa edustaa valtuuston päätösvallan ja lautakuntien kollektiivisen vallan lisääminen sekä muiden pidäkkeiden asettaminen virkamiesvallalle. Myös lautakuntien määrää ja jäsenmäärää tulisi lisätä. Pormestarijärjestelmän sijaan Turussakin tulisi tehdä kaupunginjohtajasta määräaikainen valtuustokausittain vaihtuva virkamies. Kaikkia keskeisiä vallankäytön välineitä ei missään oloissa saa keskittää yhdelle henkilölle, oli se sitten nimeltään pormestari, kaupunginjohtaja tai kaupunginhallituksen puheenjohtaja. Kansanäänestykset ja kaupunginosavaltuustot lisäisivät demokratiaa. Kaupunginosavaltuustoille voisi antaa myös budjettivaltaa ja vastuuta palveluiden järjestämisestä alueellaan. Kaupunginosavaltuustojen suorien vaalien mahdollistaminen laissa tarjoaisi kunnille entistä enemmän keinoja parantaa lähidemokratiaa ja ihmisten vaikutusmahdollisuuksia omiin paikallisiin asioihinsa. Kuntademokratiassa on paljon ongelmia, mutta niihin on myös tarjolla yksinkertaisia ratkaisuja. Ratkaisu ei todellakaan ole uusien superpoliitikkopestien luominen.
KUKA KÄYTTÄÄ PORMESTARIA? Turussa puheet pormestarin puolesta kumpuavat Sdp:n ja Vihreiden omista valtapyyteistä. Ne haluavat omat edustajansa uusiin johtajavirkoihin. Pormestarin
JOHANNES YRTTIAHO
TURUN KAUPUNGINVALTUUTETTU, KAUPUNGINHALLITUKSEN JÄSEN (VAS)
TALVI 2015-16
6
"Suvereeni talouspolitiikka vasemmiston asialistalle"
Talouskurista täystyöllisyyteen esimerkiksi verotusta ja sosiaaliturvaa koskevilla “sosiaalisemmilla” arvovalinnoilla.
JOONAS LAINE SIPILÄN hallitus toteuttaa Suomessa an-
karaa uusliberalistista talouskuria, jossa työntekijöiden palkkoja, työehtoja ja oikeuksia pyritään heikentämään ja hyvinvointivaltion perusrakenteita romuttamaan. Taloustutkijat Joel Kaitila Jyväskylän yliopistosta ja Antti Ronkainen Helsingin yliopistosta ovat laatineet raportin EMU-järjestelmään ja eurovaluuttaan perustuvan kuripolitiikan vaihtoehdoista. Vasemman Sunnan haastattelussa tutkijat kiteyttävät raportin tuloksia eivätkä säästele kritiikissään myöskään Suomen vasemmistoa.
4. MINKÄLAISELLA POLITIIKALLA SUOMESSA TULISI TEIDÄN MIELESTÄNNE VASTATA EUROKRIISIIN?
1. VASEMMISTOFOORUMI JULKAISI LOKAKUUSSA 2015 RAPORTTINNE TALOUSKURISTA AUTONOMIAAN. MIKÄ ON RAPORTIN KESKEINEN VIESTI? Raportin tarkoituksena on herättää keskustelua Suomen eurojäsenyyden mielekkyydestä. Rahaliitossa politiikkaa tehdään vientisektorin, pankkisektorin ja suurten jäsenmaiden ehdoilla, minkä johdosta jäsenmaat kilpailevat siitä, kuka leikkaa julkissektoriaan eniten ja polkee työläistensä palkkoja kovimmin. Tästä kärsivät erityisesti kotimarkkinat sekä naisvaltaiset alat. Varmaa on ainoastaan, että julkissektorilta otetaan rahaa pois. Leikkauspolitiikka yhdistettynä vakavimpaan pakolaiskriisiin toisen maailmansodan jälkeen on luonut myös kasvualustan muukalaisvihalle. Mikäli vasemmisto edelleen haluaa tehdä työväkeä hyödyttävää politiikkaa, sen on ymmärrettävä valtion merkitys kokonaiskysynnän säätelijänä ja siten ainoana toimijana, joka edes periaatteessa kykenee täystyöllisyyden ylläpitoon kapitalismissa. Vasemmisto on niellyt uusliberaalit käsitykset valtiosta turhan helposti. Raportin ydinviesti on, että valtio on hidas ja kömpelö ainoastaan, mikäli siitä aktiivisesti tehdään sellainen. 2. TALOUS- JA EUROKRIISIÄ ON NYT KESTÄNYT 5-7 VUOTTA. MIKSI SEN RATKAISU EI OLE ONNISTUNUT? Rahaliiton keskeisiä valuvikoja ei ole haluttu korjata. EKP:n mandaattia ei ole muutettu, tulonsiirrot on pidetty väliaikaisina, eikä elvytysohjelmia ole annettu aloittaa. Muutoksia ei ole tehty, koska oikeisto ei aio luopua koneistosta, joka varmistaa pääomaa hyödyttävän tulonjaon ja tekee vasemmistosta voimattoman. Sen sijaan rahaliittoa ollaan kehittämässä fiskaaliunioniksi, jossa talouskuria lisätään entisestään. Julkisen sektorin lisäksi syyniin ovat joutumassa myös
Lue koko talouskurista autonomiaan -raportti osoitteessa http://anttironkainen.fi/wordpress/wp-content/uploads/2015/10/talouskurista-autonomiaan.pdf.
palkat, mikä takaa että palkkamaltti ja yhteiskuntasopimukset ovat pelkkää alkusoittoa uudessa Euroopassa. Vasemmiston tavoitteet rahaliiton korjaamisesta loistavat poissaolollaan viime kesänä julkaistussa ns. viiden presidentin raportissa rahaliiton kehittämisestä, joten on aika alkaa etsiä omaehtoisia toimia talouskurin lopettamiseksi. 3. VASEMMISTOLIITTO JULKAISI MARRASKUUSSA KANNANOTON, JONKA MUKAAN ”VAIHTOEHTONA ON JOKO KORJATA TAI PURKAA EURO YHDESSÄ JA HALLITUSTI”. MITEN ARVIOITTE KANNANOTTOA? Viimeistään Kreikan tapahtumien pitäisi herättää siihen, ettei talouskurista ja sen merkitsemästä aggressiivisesta luokkapolitiikasta olla tinkimässä. Talouskurin vastaisesta retoriikas-
ta huolimatta vasemmistoliitolla ei ole periaatteellista ongelmaa kiristävän finanssipolitiikan kanssa. Se on hiljaisesti hyväksynyt oikeistolaisen kestävyysvaje-argumentin sekä vientivetoisen kasvumallin ainoana vaihtoehtona. Näin ollen vasemmiston strategia on tyynesti hyväksyä julkisen sektorin leikkaukset ja massatyöttömyyden normalisointi. Samalla se merkitsee kyvyttömyyttä vastata ekologiseen kriisiin. Vasemmistoliiton sanoutuminen irti kansallisesta euroerosta tarkoittaa, että sille talouskuri on pienempi paha kuin omaehtoinen talouspolitiikka. Halutaan olla äänestäjien ja median edessä “uskottavia” oikeiston, Euroopan komission ja Valtiovarainministeriön kehystämissä asiakysymyksissä. Tämän seurauksena vasemmiston tarjoama vaihtoehto on ainoastaan “pehmeämpi talouskuri”. Pehmeä talouskuri on sitoutumista kiristävään talouspolitiikkaan, mitä höystetään
Vastaus lähtee nykyisten talouskurisääntöjen haastamisesta. Raportissa esitämme kolme keinoa, jotka muodostavat jatkumon ja tukevat toisiaan. Ensimmäisessä vaiheessa rikotaan tietoisesti Euroopan vakaus- ja kasvusopimuksen sekä finanssipoliittisen sopimuksen talouskurisääntöjä. Alijäämän ja julkisvelan kasvu voidaan käyttää tehtyjen investointien lisäämiseen ja leikkauspäätösten perumiseen, minkä lisäksi valtionomaisuuden myynti voidaan lopettaa. Jo tämän turvin voidaan myös kasvattaa kokonaiskysyntää ja työllisyyttä. Toisessa vaiheessa otetaan käyttöön rinnakkaisvaluutta. Tämä mahdollistaa julkisen kulutuksen lisäyksen ilman pankkien lainanantoa. Rinnakkaisvaluutalla voidaan aloittaa mittavia työllisyysohjelmia sekä korottaa esimerkiksi minimipalkkaa ja sosiaaliturvaa. Lisäksi Kreikan tapahtumat osoittivat, että rinnakkaisvaluutta on välttämätön väline rahaliiton aggressiivisten manöövereiden varalle. Euroopan keskuspankki (EKP) sulki Kreikan pankkijärjestelmän ja maksuliikenteen. Mikäli Kreikka olisi ottanut käyttöön rinnakkaisvaluutan, ei rahaliikenteen ja taloudellisen toiminnan olisi tarvinnut pysähtyä. Kolmas vaihe on oman valuutan käyttöönotto ja eroaminen rahaliitosta. Valtiosta tulee rahan liikkeellelaskija, jonka myötä finanssipolitiikka ja rahapolitiikka voivat tukea toisiaan. Oma valuutta merkitsee sitä, että valtioilla ei ole välitöntä rahoitusrajoitetta kulutus- ja investointitoiminnalleen, vaan talouspolitiikan toimenpiteitä voidaan arvioida esimerkiksi työllisyystavoitteen kautta. Vasta rahaliitosta eroaminen mahdollistaa irtaantumisen leikkauspolitiikasta ja oman taloudellisen mallin luomisen. Tämä mahdollistaa sukupuolten tasa-arvon palkkapolitiikassa, hyvinvointivaltion kehittämisen sekä satsaukset koulutukseen ja ekologiseen modernisaatioon. Kapitalismin ristiriidat eivät tietenkään poistu, vaikka valtion avulla tehtäisiinkin nykyistä enemmän työväen etuja hyödyttävää politiikkaa. Tästä huolimatta talouspolitiikan liikkumavara kasvaisi roimasti ja sen rajoitteiksi tulevat ideologisten sääntöjen sijaan kansantalouden reaaliset työvoima- ja tuotantoresurssit. Jos vasemmisto haluaa tarjota vaihtoehdon vaihtoehdottomuudelle ja oikeistopopulismille, sen on otettava suvereeni talouspolitiikka ja valtio takaisin asialistalleen.
"Vasta rahaliitosta eroaminen mahdollistaa irtautumisen leikkauspolitiikasta ja oman taloudellisen mallin luomisen. "
TALVI 2015-16
7
Liittoutumattomuudesta on pidettävä kiinni VASEN SUUNTA HILJALLEEN satavuotisjuhliinsa valmistautuva itsenäinen Suomi lähestyy merkkipaalua tilanteessa, jossa päivänsankarin ulko- ja turvallisuuspoliittisesta liikkumatilasta nakerretaan palasia vähä vähältä. Suomen ulkopolitiikan suuntaviivoista ja ilmansuunnista Panimoravintola Koulun Bellman-salissa keskustelleet suurlähettiläs Heikki Talvitie, toimittaja Risto Repo, kansanedustaja Markus Mustajärvi (vas.) ja museonjohtaja Aimo Minkkinen arvioivat huolestuneina Suomen läheistä yhteistyötä sotilasliitto Naton kanssa. - Suomen Nato-jäsenyys viestittäisi Venäjälle, ettemme pysty huolehtimaan puolustuksestamme. Se heikentäisi Suomen turvallisuuspoliittista asemaa venäläisten silmissä, arvelee Talvitie. Talvitie alleeviivasi välittömien kahden välisten suhteiden merkitystä Suomen Venäjän politiikassa, ja toivoi nuoren politiikkosukupolven ylipäätään kiinnostuvan Venäjästä ja tutustuvan itänaapuriimme nykyistä hanakammin.
SUOMALAISET NATO-MAIDEN TAIVAALLA Mustajärvi kritisoi Suomen alati tiivistyvää yhteistyötä läntiseen sotilasliittoon kuuluvien valtioiden kanssa. - Suomi on valvonut Nato-maiden ilmatilaa Islannissa sekä Baltian-maiden yllä, ja viime vaalikaudella Suomi hyväksyi Naton isäntämaasopimuksen, Mustajärvi viittaa sopimukseen, joka antaa ulkomaisille sotajoukoille kulkuoikeuden Suomen rajojen sisäpuolella. Mustajärvi myös varoitti, ettei Suomen pidä avata kansallista lainsäädäntöään niin, että se mahdollistaisi automaattisesti EU:n Lissabonin sopimuksen avunantolausekkeen mukaisen sotilasavun lähettämistä apua pyytävään jäsenmaahan. - Suomen ei pidä osallistua kansainvä-
Kansanedustaja Markus Mustajärvi (vas.), toimittaja Risto Repo ja suurlähettiläs Heikki Talvitie keskustelivat Suomen ulkopolitiikan suunnista ja suuntauksista Panimoravintola Koulun Bellman-salissa. Kuvan ulkopuolella paneliin osallistunut museonjohtaja Aimo Minkkinen.
lisiin kriiseihin. Jos lähdemme pommittamaan milloin mitäkin maailman kolkkaa, vaarannamme samalla myös oman turvallisuutemme.
SUOMI VIETY MUKAAN UKRAINAN KONFLIKTIIN Mustajärvi huomautti, miten EU:n Venäjän vastaiseen pakoterintamaan hirttäytyminen on jo vienyt Suomen mukaan Uk-
"Suomi maksaa korkeinta hintaa Venäjän vastaisista pakotteista. "
rainan konfliktiin. - Suomi on osapuolena Ukrainan konfliktissa ja maksaa korkeinta hintaa pakotepolitiikasta. Mustajärvi toivoi nykyvasemmiston muistavan, että vahva ote sodan ja rauhan kysymyksiin muodosti merkittävän osan kivijalasta, jonka päälle rakentui SKDL:n ja SKP:n sotien jälkeinen vankka kannatus. - Tämä kannattaa pitää mielessä edelleen tänä päivänä.
meillä kansalaisilla on kuitenkin vähän keinoja todentaa yksittäisten intressiryhmien tosiasiallinen vaikutus. Varsinkin silloin, kun valmistelu on vahvasti salailevaa. Mutta onneksi meillä on ministeri Stubb. Ilman hänen möläytyksiään meillä olisi vuoden alusta voinut olla voimassa laki, joka olisi sallinut myös suomalaisten rekisteröidä omistuksensa häntä edustavan bulvaaniin nimiin. Se olisi tehnyt veronkierrosta huomattavasti nykyistä helpompaa. Mutta eipä nuolaista ennen kuin tipahtaa. Käsittelystä pois vedetty lakiesitys oli jo kolmas kaltaisensa viimeisten puolentoista vuoden aikana. Ja niin kauan kuin poliittisesti korruptoituneeseen lainvalmisteluun ei puututa, seuraava kehno lakiesitys voi nousta salaisesti valmisteltavaksi ilman, että me äänestäjät siitä mitään tiedämme. Ongelma ei siis ole vain Stubb. Stubbia
suurempi ongelma on finanssialaa koskevan lainvalmistelun riippuvuus Finanssialan keskusliitosta.
Rahan valta
Ongelma ei ole vain Stubb VASEMMISTOLIITTO ja Vihreät jättivät
joulukuussa välikysymyksen ministeri Stubbin toilailuista hallintarekisterilain valmistelussa. Välikysymyksen mukaan ministeri on vaarantanut asianmukaisen lainvalmistelun. Minusta tämä ongelma on Stubbia suurempi. Se, että ministeri puhuu pötyä, ei ole ongelman ydin. Ongelman ydin on se, että väärät tiedot ovat toistuvasti lähes yksi yhteen sen kanssa, mitä Finanssialan keskusliitto (FK) on asiasta lausunut. Näin siitä huolimatta, että FK edustaa vain yhtä ja selvästi vähemmistönä olevaa näkökantaa. Selkokielellä sanottuna: tällainen lainvalmistelu on poliittisesti korruptoitunutta. En väitä, että ketään olisi lahjottu. Mutta sekä ministerin että ministeriön valta-asemaa on käytetty yhden eturyhmän eduksi tavalla, josta ministeri itsekin kauhistui. Siksi ministeri otti selvästi piikkiinsä myös virheitä, joita hänen joh-
tamansa ministeriön osasto on keskusteluun tuottanut. Myös lain yleisperusteluista löytyy selviä valheita. Olisi siis nähtävä metsä puilta ja huomattava, että finanssialaa koskevan lainsäädännön valmistelussa pata on soimannut kattilaa jo pitempään, jo kauan ennen kuin työmarkkinaosapuolet saivat jalansijan työelämää koskevan lainsäädännön valmistelussa. Uutta on vain se, että ongelmasta on tullut läpinäkyvä. Finanssialan keskusliiton (FK) ja valtiovarainministeriön rahoitusmarkkinaosaston (RMO) on syntynyt ns. pyöröoviongelma, joka tekee mahdollisesti kaksoisroolit: virkamiehet voivat esiintyä sekä yleisen intressin että yksityisen intressin kantajina ilman että monikaan tietää, missä roolissa he milloinkin esiintyvät. Näin ei tietysti pitäisi olla. Hyvin toimivissa demokratioissa lainvalmistelu on aina yksittäisistä intressiryhmistä riippumatonta. Käytännössä
ERKKI LAUKKANEN KAUPPATIETEIDEN TOHTORI
TALVI 2015-16
8
Yläkoulu Pansioon - nyt! VASEN SUUNTA
Pohjois-Turkuun ja Hirvensaloon alkavat ensi vuonna rakentua pitkään kaivatut Yli-Maarian ja Syvälahden yläkoulut. Herää kysymys, miksi niin ikään kauan odotettu Pansion yläkoulu ei vieläkään ole toteutuslistalla? Vasen Suunta jututti kahta asiaan vihkiytynyttä turkulaispoliitikkoa. Kun Pansio-Pernon alueen yläkoulu suljettiin sisäilmaongelmien takia vuonna 2009, luvattiin uusi koulu rakentaa alueelle mahdollisimman nopeasti. Pansio-Pernon yläkoululaisia on jo seitsemän vuoden ajan pompoteltu ensin Rieskalähteen kouluun ja nyt Juhana Herttuan kouluun eikä omaa koulua kuulu vieläkään. Vasemmistoliitto on sulkemisesta asti vaatinut uuden yläkoulun rakentamista, mutta muut poliittiset ryhmät ovat viitanneet asialle kintaalla. - Kasvatus- ja opetuslautakunta hyväksyi vuonna 2012 Pansion yläkoulun hankesuunnitelman, mutta laajempi poliittinen tahto hankkeen eteenpäin viemiseksi on jäänyt puuttumaan. Asia on haudattu kaupunginjohtajan pöytälaatikkoon eikä sitä ole tuotu kaupunginhallituksen ja valtuuston käsiteltäväksi, sanoo kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen Johannes Yrttiaho.
YLÄKOULU VAHVISTAA TASA-ARVOA - Turun kaupungin polttavin ongelma on alueellinen eriarvoistuminen, jota pitkittyvä taantuma kiihdyttää. Nyt olisi korkea aika puuttua kehitykseen panostamalla tasa-arvoisesti kunnallisiin peruspalveluihin, joiden pysyvyyteen ja laatuun asukkaat voivat luottaa, vaatii Vasemmistoliiton kaupunginvaltuutettu Elina Sandelin. Vasemmistoliiton kaupunginvaltuutetut muistuttavat, että alueen asukkaidenkin toiveissa yläkoulu olisi tärkeimpiä panostuksia. Asukkaat keräsivät muutama vuosi sitten lähes 2 000 nimen adressin koulun puolesta. - Yläkoulu luo asuinalueille yhteisöllisyyttä ja omaleimaisuutta, houkuttelee lapsiperheitä ja tuo turvaa lasten, nuorten ja heidän perheidensä arkeen. Se vahvistaa tasa-arvoa ja estää eriarvoistumista, muistuttaa Yrttiaho.
VIIHTYISÄ JA MERELLINEN PANSIO Pernossa sijaitsee koko kaupunkiseudun merkittävin teollinen työpaikka, jonka tulevaisuus näyttää nyt lupaavalta. Telakka alihankkijoineen ilmoittaa tarvitsevansa lähivuosina jopa 3 000 uutta työntekijää. Turku aikoo myös kaavoittaa uusia teollisuustontteja telakan liepeille. - Jotta koko kaupunki hyötyy alueella viriävästä kasvusta ja työntekijöiden maksamista verotuloista, panostukset Pan-
Yläkoulu luo asuinalueille yhteisöllisyyttä, houkuttelee lapsiperheitä ja vahvistaa tasa-arvoa, muistuttavat kaupunginvaltuutetut Johannes Yrttiaho ja Elina Sandelin.
sio-Pernon alueen palveluihin ja asuinviihtyvyyteen ovat ensisijaisen tärkeitä, sanoo Yrttiaho. - Pansio-Pernon vahvuuksia on eittämättä meren läheisyys. Alueelle tulisi toteuttaa uusia pien- ja kerrostaloasumiseen soveltuvia viihtyisiä asuinalueita, joilta kulku merenrantaan olisi turvallisesti järjestetty. Koivuluoto olisi saatava puolustusvoimilta kaupungin käyttöön, esittää kaupunkisuunnittelu- ja ympäristölautakunnassakin vaikuttava Elina Sandelin. Uuden asuntorakentamisen mahdol-
lisuuksia voisi tutkia myös Härkämäen, Jyrkkälän, Aunelan ja Artukaisten alueilla. - Tietenkin rakentamisen sopivuus ympäristöön ja asuinviihtyvyys sekä palvelut tulisi kaikissa tapauksissa ottaa tarkoin huomioon, kaupunginvaltuutetut korostavat.
LÄHIÖT KEHITTÄMISEN KÄRKEEN - Turun johto satsaa elinkeinoelämälle tärkeisiin keskustan ja korkeakoulualueiden kehittämiseen, asuinalueista etusi-
jan näyttävät saavan pohjoisen ja saarten pientalovaltaiset alueet. Yhteiskunnallinen kehitys kuitenkin edellyttäisi havahtumista eriarvoistuvien asuinalueiden ongelmaan, muistuttaa Sandelin. Vasemmistoliitto onkin esittänyt, että lähiöiden kehittäminen asetettaisiin kehitystyön kärkeen. - Ihan ensiksi kaupunginjohtajan tulisi kaivaa pöytälaatikostaan Pansion yläkoulun hankesuunnitelma ja tuoda se kaupunginhallituksen ja -valtuuston käsittelyyn. Näin hanke saadaan eteenpäin, Sandelin ja Yrttiaho vaativat.