Juurista ammentaen 2013 - Vitality from the Root up by Ylä-Savon Kehitys Oy

uurista ammentaen Vitality - from the Root up YLÄ-SAVON KEHITYS OY | YLÄ-SAVON KOULUTUSKUNTAYHTYMÄ 1

uurista ammentaen Vitality - from the Root up YLÄ-SAVON KEHITYS OY | YLÄ-SAVON KOULUTUSKUNTAYHTYMÄ

Kustantajat – Publishers

Ylä-Savon Kehitys Oy ja Ylä-Savon koulutuskuntayhtymä The Upper Savo Development Ltd and The Upper Savo Municipal Federation of Education

Toimittaja – Editor Visuaalinen suunnittelu ja taitto – Visual Design and Layout Tekstit – Writers

Tiia Räikkönen

Taina Karvonen, Markkinointiviestintä FC Mainonnantekijät Oy Juha Halonen, Tanja Helminen, Toini Kumpulainen, Minna Maukonen, Jouko Pennanen, Panu Pöyhtäri, Tiia Räikkönen, Sanna Saastamoinen-Barrois Valokuvat – Photographs Viivi Leppänen, Wille Markkanen, Tiia Räikkönen, Sanna Saastamoinen-Barrois, Sam Siltavuori Kannen valokuva – Cover Photograph Sanna Saastamoinen-Barrois Käännös – Translation Lingoneer Oy

Painotalo Seiska Iisalmi 2014 ISBN 978-952-93-3250-2 (sid.) ISBN 978-952-93-3251-9 (PDF)

Sisällys

Table of contents

Esipuhe

Preface

Kaski – savolaisuuden siemenistä syntyi yritteliäs Ylä-Savo

Slash-and-burn – The seeds of Savo grew into an enterprising Upper Savo

Naurispuuro 13

Turnip porridge

Villit herkut ja luonnon hoitokeinot parantaja Anna-Marin resepteinä

Wild delicacies and natural treatments in the recipes of healer Anna-Mari

Maitohorsmaparsa ja koiranputkihollandaise

Fireweed asparagus and cow parsley hollandaise

Suurmiesten synnyinseutu - Juhani Aho ja Urho Kekkonen

Birthplace of great men – Juhani Aho and Urho Kekkonen

Jussin kalalautanen

Jussi’s fish dish

Savolainen huumori hersyy myös kulttuurissa

Savonian humour lives in culture

Haukimakkara 27

Pike sausage

Koljonvirran kulttihahmot elävät yhä

Koljonvirta cult figures still live

Koiranputkimuurinpohjaletut ja ketunleipälassi

Cow parsley crepes and Wood sorrel lassi

Superruokaa Savon huipulta

Superfood from the top of Savo

Koivugranita 35

Birch granita

Maailmalle metallilla ja metsällä

To the world with metal and wood

Friteeratut nokkoset ja paistettu vuohenmaitojuusto

Deep-fried nettles and fried goat cheese

Elävä maaseutu ja lähiruoka

Living countryside and local food

Juustoinen porkkana-lipstikkakeitto

Carrot and lovage soup with cheese

Opintiellä kasvaa koko seudun menestys

Regional success comes from education

Erämiehen lounas

Huntsman’s lunch

Hyvän ympäröimänä on keskellä parasta

Surrounded by goodness is a great place to be

Berry pavlova

Marjapavlova 51

Esipuhe Kun 17 vuotta reissasin Iisalmi Pariisi väliä, kehitin omat tapani sanoa hyvästit lapsuuteni maisemille. Hiljaisesti niitä katselin, silmilläni syleilin. Ja kun Pariisista kotiin palasin, tutut maisemat ottivat syliinsä. Teki hyvää tunnistaa ikkunan ohi virtaavat pellot, harjut, metsät, talot, lumipeitteiset tai välkkyvät vedet - jokaisessa vuodenajassa rakkaan näköiset. Samoin teki hyvää juoda mummon marjamehua talvilomalla, ja raparperimehu kesällä kauniissa antiikkilasissa sai taivaalliset mittakaavat, kuten myös äitini jänispaisti, marjapiirakat ja isäni sienimuhennos. Se missä tutut maisemat ruokkivat sieluani, rakkaiden käsien läheltä tulleista maan lahjoista valmistama ruoka ravitsi vartaloani. Hirvipaisti suvun juhlapöydässä muistutti, kuinka muinoin hirven kuvia kallioihin piirrellyt kansa uskoi hirven olevan jumala, jolla oli kollektiivinen sielu. Näin jumala ruokki kansaansa vartalollaan. Hartaasti

leikkasin tyttärilleni lihaa ja vielä hartaammin sitä maistelin. Pariisissa opin ruokaostosten nautinnon taiteen. Leipä ostetaan leipurilta, joka leipoo ne itse aamuyöllä ja filosofoi intohimoisesti viljan kasvatuksesta. Samoin on viinin, juuston, vihannesten ja lihan laita. Raaka-aineiden alkuperä ja puhtaus mainitaan aina ensimmäisenä. Puhtaat, läheltä tulevat raaka-aineet ovat kauneinta luxusta. Aitoa elämänlaatua. Olemme mitä syömme, ja siksi olen onnellinen, että villiyrtit palaavat lautasellemme. Tuomme menneen tähän hetkeen kauneimmalla tavalla. Jos vielä saamme maiseman kauneuden aterian ympärille, oli se järvenranta, metsän sisin, luminen maisema ikkunasta tai niittykukkien koristama piknikki pihalla räsymatolla, voimme kohottaa lasejamme, toivottaa hyvää ruokahalua ja jakaa aterian yhdessä, aidolla ilolla.

Preface Sanna Saastamoinen-Barrois

When I travelled back and forth between Iisalmi and Paris for 17 years, I developed my own way of saying goodbye to the landscapes of my childhood. I silently watched them roll by and embraced them with my eyes. And when I returned from Paris, the landscapes were always there to welcome me home. It felt so good to recognise each field, ridge, forest, house and lake, whether it was covered with snow or reflecting sunlight, and always find them as dear as I had remembered. It felt equally good to have a cup of my grandma's home-made berry juice on winter vacation, and in the summer it was heaven to enjoy rhubarb juice and feast on my mother's roasted hare or my father's mushroom stew. Whereas the familiar landscapes fed my soul, the fresh food prepared with loving hands from the gifts of my own land nourished my body. The roast venison served at a family feast reminded me of the ancient people who drew pictures of elk in rocks and be-

lieved that the elk was a god with a collective soul. The god had taken this form to feed his people with his body. Devoutly I cut my daughters slices of the roast and even more devoutly savoured the roast myself. In Paris, I learnt to enjoy the art of grocery shopping. There you buy your bread from a baker, who bakes it at dawn and gives you a passionate lecture about the origins of the grain. The same goes for buying wine, cheese, vegetables and meat. Pure, locally produced food is the most beautiful luxury item of them all. It's what the real quality of life is all about. You are what you eat, and that's why I'm ecstatic to see wild herbs make a comeback to our plates. It's a beautiful way of bringing the past into the present. Furthermore, if we can surround our meals with a gorgeous landscape, be it a lakeshore, the heart of the woods or a backyard adorned with wild flowers, we can raise our glasses and wish each other bon appétit, with all the joy in our hearts.

Kaski

– savolaisuuden siemenistä syntyi yritteliäs Ylä-Savo Minna Maukonen

Kaskeaminen on osa Suomen maatalouden ja metsien käytön historiaa. Sen juuret ulottuvat Suomessa esihistorialliselle ajalle saakka. 1400-luvulta alkanut Pohjois-Savon asuttaminen perustui kaskeamiseen ja voikin väittää, että savolaisuus on syntynyt kaskeamisesta. Siirtyminen uusille alueille, vaikeisiin olosuhteisiin on vaatinut uskallusta. Kaskiviljelymuodoista erityisesti huuhtakaskessa, havumetsään tehdyssä kaskessa, on savolaisen uudisasutuksen teknillinen ja taloudellinen perusta. Kun muualla Suomessa siirryttiin peltoviljelyyn, säilyi kaskeaminen Karjalassa ja Savossa 1800-luvun loppupuolelle saakka merkittävänä maanviljelysmuotona. Sen valta väistyi vasta metsien arvonnousun ja metsäteollisuuden kehittymisen myötä. Itä-Suomessa voi yhä nähdä vanhan kaskenviljelyn perua olevia komeita koivikoita. Viimeiset perinteiset kasket poltettiin

Pohjois-Karjalassa 1930-luvulla ja Savossa 1940-luvulla. Kaskikulttuuria on elvytetty viime vuosikymmeninä muun muassa Kolin ja Linnansaaren kansallispuistoissa sekä Telkkämäen luonnonsuojelualueella Kaavilla, missä Metsähallitus on polttanut kaskea perinteisiä menetelmiä käyttäen vuodesta 1993 lähtien. Ylä-Savossa kaskikulttuurin jäänteisiin voi tutustua Lapinlahden Väisälänmäellä. Pohjois-Savon kansallismaisemaksi nimetty mäki on tunnettu muun muassa Eero Järnefeltin (1863–1937) siellä maalaamasta taulusta Raatajat rahanalaiset. Kotiseutuneuvos Leo Puurunen kirjoittaa taulun maalaamiseen liittyvistä aikalaismuistoista: ”Eero Järnefelt maalasi Kaski eli Raatajat rahanalaiset -taulunsa Väisälänmäen rinteillä ja Rannan-Puurulan talon piha-

maalla. Ukkini Heikki Puurunen oli tuolloin v. 1893 täyttänyt 14 vuotta. Taiteilija oli outo ilmestys keskellä kaskenpoltosta elävää maaseutua. Kylän pojat – ukkini myös – kerääntyivät Rannan-Puurulan talon aitan luhtiaukkoon katselemaan taiteilijan työskentelyä. Kaski-taulusta tuli kansallinen monumentti. Kun Eero Järnefelt oli jo vanha mies, hän kävi polvihousuissaan Rannan-Puurulassa. Tavatessaan Johannaemännän hän kysyi, vieläkö emäntä tunsi tulijan. Sama töhertäjä, sanoi emäntä. Tunsipa hyvinkin. Järnefelt kysyi vielä emännän arviota siitä, mikä taulu oli tuonut taitelijalle eniten mainetta. Sitäpä Johanna ei halunnut arvailla. Oikea vastaus oli Kaski-taulu.”

Kertomus innovaatioista ja kovan yrittämisen perinteestä Kaskeaminen vaikuttaa helposti nykypäivän ihmisestä muinaiselta ja vanhanaikaiselta työmenetelmältä, mutta se on ollut

aikansa edistyksellinen keksintö. Erityinen kaskiruis on mahdollistanut moninkertaiset sadot perinteiseen viljalajikkeeseen verrattuna. Kasken savu on tehnyt rukiin siemenestä hyvin säilyvän ja vahvistanut sen kestämään tehokkaasti tuholaisten hyökkäyksiä. Kasken antama hienostunut savun aromi on luonut savolaisesta leipäperinteestä ainutlaatuisen. Kaskeaminen on ollut kovaa työtä! Kovalla yrittämisellä on saatu sato talteen ja ruoka perheen pöytään. Liekö pohjoissavolainen yrittäminen ja edelläkävijämäinen ajattelumalli perintöä tuolta ajalta? Kuopiossa panostetaan innovaatioihin ja tutkimukseen Suomen laaja-alaisimman yliopiston, muiden oppilaitosten, hyvinvointiosaamisen ja lääketeollisuuden myötä. Pohjois-Savon teknologia- ja metsäteollisuus ovat Suomen kärkeä. Ylä-Savo, Iisalmi ympäristökuntineen, on Pohjois-Savon vientiveturi.

Slash-and-burn – The seeds of Savo grew into an enterprising Upper Savo Minna Maukonen Slash-and-burn is part of the history of Finnish agriculture and forestry. Its roots in Finland go back to prehistoric times. The settlement of North Savo began in the 1400s based on slash-and-burn agriculture. Moving into new areas in difficult conditions required daring. The technical and economic basis of Savonian settlements was particularly focused on a slash-and-burn method applied to coniferous forests. When other parts of Finland were transitioning into arable farming, slash-and-burn remained a significant agricultural method in Karelia and Savo until the late 1800s. It lost its dominant position only after the value of forests increased and the forest industry developed. You can still see handsome birch forests in Eastern Finland as a legacy of old slash-and-burn fields. The last traditional slash-and-burn fire was burnt in Savo in the 1940s.

The slash-and-burn culture has been revived in places such as the Koli and Linnansaari National Parks as well as the Telkkämäki Nature Preserve in Kaavi, where Metsähallitus, the state enterprise in charge of state-owned lands, has practised traditional slash-andburn methods since 1993. In Upper Savo, you can learn more about the remnants of slashand-burn culture in Väisälänmäki, Lapinlahti. The Väisälänmäki hill, which is known as the North Savo national landscape, is famous for the painting Under the Yoke (Burning the Brushwood), created there by Eero Järnefelt (1863–1937). Home District Counsellor Leo Puurunen has recorded contemporary memories of the painting: “Eero Järnefelt painted his Under the Yoke (Burning the Brushwood) on the slopes of Väisälänmäki and in the yard of the RannanPuurula farm. It was 1893, and my grandfather

Heikki Puurunen was 14 years old at the time. The artist was a strange sight in the countryside where slash-and-burn was the main source of livelihood. The village lads – including my grandfather – gathered to peek out of the barn loft at the Rannan-Puurula farm to see the artist at work. Burning the Brushwood became a national monument. When Eero Järnefelt was an old man, he visited Rannan-Puurula in his customary breeches. Upon meeting Johanna, the farmwife, he asked if she still recognised him. Well, if it isn’t that doodler! – the lady answered. She hadn’t forgotten. Järnefelt asked her which of his paintings would be the most famous, but Johanna refused to venture an opinion. The right answer was, of course, Burning the Brushwood.”

A story of innovations and the tradition of hard work For modern people, slash-and-burn seems like an ancient method, but it was cutting-edge technology in its time. The spe-

cial variety of burnt-land rye made it possible to grow crops that were several times larger than traditional crops. The smoke from the slash-and-burn fires made rye seeds keep better and strengthened them against pests. The subtle aroma of smoke from slash-and-burn fires has created a unique Savonian bread tradition. Slash-and-burn was hard work! Crops were harvested and families fed with great effort. One wonders if the enterprising North Savo spirit and pioneer thinking are a legacy of that time? Investments in innovations and research are being made in Kuopio with the most multidisciplinary university in Finland as well as other schools, expertise in well-being and the pharmaceutical industry. The technological and forest industries of North Savo are among the best in Finland. Upper Savo, or Iisalmi and its surrounding municipalities, is the export leader of North Savo.

Naurispuuro Neljälle 250 g naurista kuorittuna ja kuutioituna 5 dl vettä n. 100 g ruisjauhoa 1 ½ tl suolaa Kuori ja kuutioi nauriit. Keitä ne kypsäksi ja survo soseeksi. Kuumenna ja lisää jauhot. Lisää vielä vettä, jos tarvitaan. Anna hautua noin tunti. Mausta suolalla, tarjoile voisilmän ja puolukkasurvoksen kera.

Turnip porridge Serves four people 250 g turnip, peeled and cubed 5 dl water approx. 100 g rye flour 1 ½ tsp salt Peel and cube the turnips. Boil them until done and mash into a puree. Heat and add the flour. Add water if needed. Let simmer for about an hour. Add salt to taste, and serve with a dab of butter and lingonberry mash.

Villit

herkut ja luonnon hoitokeinot parantaja Anna-Marin resepteinä Minna Maukonen

Ennen vanhaan hoitokeinot vaivoihin ja tauteihin etsittiin luonnosta. Monia kasveja osattiin hyödyntää itse, ja vaikeimmissa ongelmissa käännyttiin kansanparantajien puoleen. Kehityksen myötä olemme kadottaneet päivittäisen kosketuksen luontoon ja sen hyvää tekeviin vaikutuksiin. Tiede ja ihmisten kaipuu juurilleen ovat onneksi ohjaamassa meitä uudelleen luonnon äärelle. Tiedämme, että luonto parantaa stressiä, lähiruoka on eettinen ja puhdas valinta ja luonnosta saa superfoodia sekä parantavia yrttejä. Villikasvikset ovat olleet jo usean vuoden ajan ravintoloiden suosikkilistalla. Ylä-Savo tuottaa villivihanneksia eri puolille Suomea, kouluttaa villivihannesten kerääjiä ja poimijoita sekä panostaa yrttialan yrittäjyyden kehittämiseen. Luomu-Suomen pääkaupungiksi julis-

tautuneen Kiuruveden alueella vaikutti aikoinaan tunnettu kansanparantaja ja selvännäkijä Anna-Mari Mård (1859– 1927). Mårdin maine levisi ajankohtaan nähden laajalle. Tähän vaikutti osaltaan Kiuruveden naapurikunnassa Iisalmessa sijaitseva Runnin terveyskylpylä, jonka asiakkaille välittyi tietoa lähikunnan tietäjä-parantajasta. Runni on Suomen vanhimpia toiminnassa olevia kylpylöitä. Sen rautapitoinen terveyslähde on houkuttanut luokseen arvovaltaisia vieraita, kuten marsalkka Mannerheimin ja kansallistaiteilija Akseli Gallen-Kallelan. Kansanparantaja Anna-Mari teki tarvitsemansa lääkkeet ja rohdot itse. Hän hankki niihin ainesosat luonnosta, apteekista ja sekatavarakaupasta. Luonnosta hän keräsi muun muassa paatsamaa, pihlajaa, katajaa, kuminaa, suopursua, lipstikkaa ja piharatamoa. Apteekista hän hankki lääkekeitoksiin aloeta, morfiinia, arsenikkia,

boorihappoa, oopiumia ja suolahappoa. Kiuruveden kunnanlääkärit suhtautuivat pääsääntöisesti hyvin kansanparantajan toimiin, mutta kuitenkin yksi haastoi hänet käräjille luvattomasta parantamisesta vuonna 1907. Vastaantodistajia ei ilmaantunut, joten syyte kumottiin. Käräjien jälkeen kunnanlääkärinkin tiedetään sanoneen potilailleen: ” jos minä en tiedä tautia, menkää Anna-Marin luo”. Anna-Marin kerrotaan olleen usein jo pihalla ennalta tulevaksi tietämäänsä vierasta vastassa. Kahvi oli valmiina odottamassa tuvassa, jonka ikkunan alla lääkekasvit kasvoivat penkeissään. Hän oli hyväntuulinen, vaatimaton ihminen, joka ei ottanut palkkaa tiedoistaan, vaan auttoi ihmisiä hädässä.

Lähteet: Eriksson, Reino & Nivalainen,Jouko: Haapakummun Anna-Mari: kansanparantaja ja selvänäkijä. 1994

Wild

delicacies and natural treatments in the recipes of healer Anna-Mari Minna Maukonen

In the old days, people found treatments for illnesses in the nature. They knew how to use many plants themselves, and they turned to folk healers for help with the most difficult problems. With modern development, we have lost the daily contact with nature and its beneficial effects. Luckily, science and people’s longing for their roots are now guiding us back to nature. We know that nature heals stress, that local food is an ethical and clean choice and that nature provides superfoods and healing herbs. For years, wild vegetables have been favourites at restaurants. Upper Savo produces wild vegetables for different parts of Finland, trains people in harvesting wild vegetables and invests in developing entrepreneurship in the field of herbs. Famous folk healer and clairvoyant An-

na-Mari Mård (1859–1927) worked in the region of Kiuruvesi, which has now declared itself Finland’s capital of sustainable development. Mård was widely known in her time. Her fame spread partly due to the Runni Spa in Iisalmi, where customers heard about the wise woman and healer in the neighbouring municipality of Kiuruvesi. Runni is one of the oldest still-operating spas in Finland. Its iron-rich spring with health benefits has attracted important guests, such as Field Marshal Mannerheim and Akseli Gallen-Kallela, Finland’s national artist. As a folk healer, Anna-Mari created the necessary medicines herself. She found the ingredients from nature, the apothecary and the grocery store. From nature, she collected buckthorn, rowan, juniper, cumin, marsh tea, lovage and greater plantain. From the apothecary, she bought aloe, morphine, arsenic, boric acid, opium

and hydrochloric acid for her medicines. The Kiuruvesi district doctors mainly considered the folk healer in a positive light; however, one of them charged her with unlicensed healing in 1907. There were no witnesses against her, and the charges were dropped. After the court case, even the district doctor was known to tell the patients: “If I don’t know what’s wrong, go see Anna-Mari.” It is said that Anna-Mari was often already in the yard to meet the patient she knew was coming. There was coffee waiting in the house, where medicinal plants grew under the window. She was a goodhumoured, modest person, who did not charge for her knowledge but helped people in need.

Sources: Eriksson, Reino & Nivalainen,Jouko: Haapakummun Anna-Mari: kansanparantaja ja selvänäkijä. 1994

Maitohorsma parsa ja koiran putkihollandaise Neljälle

Fireweed asparagus and cow parsley hollandaise Serves four people

Maitohorsmaparsa 15–20 cm pitkiä horsmanvarsia voita paistamiseen sitruunaa suolaa jauhettua mustapippuria

FIREWEED ASPARAGUS Fireweed stalks, 15–20 cm long butter for frying lemon salt black pepper, ground

Paista horsmat voissa pannulla pehmeiksi niin, että ne ottavat hieman väriä, mutta eivät tummu. Mausta sormisuolalla, sitruunalla ja mustapippurilla. Tarjoa heti.

Fry the fireweed in butter on a pan until soft so that they get a bit of colour, but do not become dark. Add salt flakes, lemon and black pepper to taste. Serve immediately.

Koiranputkihollandaise 4 kpl kananmunan keltuaisia ½ dl sitruunamehua ½ dl kivennäisvettä 200 g voita sulatettuna koiranputken lehtiä suoIaa

COW PARSLEY HOLLANDAISE 4 pcs egg yolks ½ dl lemon juice ½ dl mineral water 200 g melted butter Cow parsley leaves salt

Saosta keltuaiset ja neste vesihauteessa koko ajan sekoittaen. Ota pois hellalta. Lisää sula voi tipoittain koko ajan sekoittaen ja mausta suolalla. Lisää hienonnettu koiranputki.

Thicken the yolks and the liquid in a water bath, mixing continuously. Remove from heat. Add the melted butter drop by drop stirring continuously and add salt to taste. Add the chopped cow parsley leaves.

Suurmiesten

synnyinseutu - Juhani Aho ja Urho Kekkonen Minna Maukonen

Pielavedellä on tasavallan presidentti Urho Kekkosen (1900–1986) syntymäkoti, Lepikon torppa. Kekkoset muuttivat pois Pielavedeltä Urho Kekkosen ollessa kuusivuotias. Kekkonen ehti käydä koulua Lapinlahdella ja Iisalmessa ennen perheen muuttoa Kajaaniin. Lepikon torppa ansaitsee paikkansa kansallisena muistomerkkinä jo pelkästään sen vuoksi, että rakennus on maamme pitkäaikaisen presidentin syntymäkoti. Mutta se on enemmän kuin paikka, missä tasavallan presidentti Urho Kekkonen on sattunut syntymään. Se kuvaa myös Urho Kekkosen elämäntyötä, joka on riidattomassa sopusoinnussa hänen taustansa kanssa. Kekkonen vieraili usein Ylä-Savossa, ja näillä matkoilla hän kävi syntymätorpallaan vierailulla ja verestämässä lapsuuden muistoja.

Lepikko-säätiö hankki rakennuksen omistukseensa 1966, jonka jälkeen torppa entisöitiin Museoviraston opastuksella siihen asuun, joka sillä oli Kekkosten siinä asuessa 1900-luvun alussa. Lepikon torppa on kesäisin avoinna päivittäin. Kansalliskirjailijamme Juhani Aho (1861– 1921), ristimänimeltään Johannes Brofeldt, syntyi Lapinlahdella Väärnin pappilassa ja vietti lapsuutensa Iisalmen seudulla. Koulunsa Aho kävi Kuopion lyseossa ja siirtyi sen jälkeen opiskelemaan Helsingin yliopistoon. Ylä-Savossa on nykyisin vierailukohteina kolme Ahon kotia: Väärnin pappila, Juhani Ahon museo Iisalmen Koljonvirralla ja Kyrönniemen pappila Vieremällä. Juhani Aho oli ensimmäinen suomalainen ammattikirjailija. Hän kehitti määrätietoisesti suomen kieltä ja loi samalla pohjaa modernille kirjasuomelle. Aho kuvasi suomalaista, erityisesti savolaista luontoa.

Hänen teoksistaan välittyy lämmin, joskus myös kriittinen suhtautuminen kansanihmisiin ja maaseudun kulttuuriin. Ahon Lastuissa luonnonkuvaukset asettuvat usein rinnan ihmisen mielentilojen kanssa. Ahon teokset Rautatie ja Siihen aikaan kun isä lampun osti ovat tunnettuja kuvauksia tekniikan vaikutuksista maaseudun elämään. Kansalliskirjailijamme Juhani Aho piti itseään kuitenkin enemmän kalamiehenä kuin kynämiehenä. Jo lapsuudessa alkanut kalastusharrastus oli Aholle rakas ja se jatkui läpi elämän. Lapsuuden onkikivi vaihtui myöhemmin koskipaikkoihin ja perhokalastukseen. Läheisen Nurmijoen kosket tulivat tutuiksi, samoin Viitasaaren Huopanankoski. Aho on haudattu Iisalmeen Kustaa Aadolfin kirkon hautausmaalle, ja jopa hautaan on laitettu mukaan hänen rakkain vapansa, tärkeimmät perhot sekä vieheet.

Birthplace

of great men – Juhani Aho and Urho Kekkonen Minna Maukonen

In Pielavesi there is the Lepikko Cottage, the birthplace of Urho Kekkonen (1900–1986), President of Finland. The Kekkonen family moved away from Pielavesi when Urho Kekkonen was six years old. Kekkonen went to school in Lapinlahti and Iisalmi before the family moved to Kajaani. The Lepikko Cottage deserves its place as a national monument simply for its status as the birthplace of a long-term President of Finland. However, it is more than just the place where President Urho Kekkonen was born. It also symbolises Urho Kekkonen’s lifework, which is in harmony with his background. Kekkonen often visited Upper Savo and refreshed his childhood memories of the cottage of his birth. The Lepikko Foundation acquired the building in 1966 and restored the cottage

with the help of the National Board of Antiquities into the state it had been in when the Kekkonen family lived there in the early 1900s. The Lepikko Cottage is open for visitors daily during the summer. Finnish national author Juhani Aho (1861– 1921), originally Johannes Brofeldt, was born in the Väärni parsonage in Lapinlahti and spent his childhood in the Iisalmi region. Aho went to school at Kuopio Lyceum and continued his studies at the University of Helsinki. Three of Aho’s homes in Upper Savo are currently open for visitors: the Väärni parsonage, the Juhani Aho museum in Koljonvirta, Iisalmi, and the Kyrönniemi parsonage in Vieremä. Juhani Aho was the first Finnish professional author. He developed the Finnish language systematically and created a basis for modern written Finnish. Aho described the Finnish – and in particular the Savo-

nian – nature. His works convey a warm, occasionally critical attitude towards his fellow humans and rural culture. In Aho’s short stories, the descriptions of nature are often in parallel with human moods. Aho’s works Railroad and When Father Brought Home the Lamp are famous descriptions of the effects of technology on rural life. However, Finnish national author Juhani Aho considered himself more of a fisherman than an author. Aho loved fishing from childhood to the end of his life. Angling from a rock in his boyhood changed into fly-fishing in rapids. The rapids of the nearby Nurmijoki River became familiar to him, as did the Huopanankoski Rapids in Viitasaari. Aho is buried in the cemetery of the Kustaa Aadolf church in Iisalmi with his most beloved fishing pole and his most important flies and lures.

Jussin kalalautanen

Jussi’s fish dish

Neljälle

Serves four people

Peruna-sipuliseos 600 g perunaa 150 g sipulia 50 g voita 1 tl mustapippurirouhetta 2,5 dl ruokakermaa 0,5 dl maitoa 5 rkl tuoretta persiljaa 5 rkl tuoretta ruohosipulia

Valkoviinikastike 150 g sipulia 2 rkl ruokaöljyä 2 tl vehnäjauhoja 5 dl valkoviiniä 5 dl kuohukermaa 5 rkl voita 1 tl suolaa (vajaa lusikallinen) ¼ tl jauhettua valkopippuria

POTATO AND ONION MIX 600 g potatoes 150 g onion 50 g butter 1 tsp black pepper, coarsely ground 2.5 dl cooking cream 0.5 dl milk 5 tbsp fresh parsley 5 tbsp fresh chives

WHITE WINE SAUCE 150 g onion 2 tbsp cooking oil 2 tsp wheat flour 5 dl white wine 5 dl whipping cream 5 tbsp butter 1 tsp salt (less than a spoonful) ¼ tsp white pepper, ground

Kuori ja kuutioi perunat sekä sipulit. Sulata voi kattilassa. Kuullota peruna- ja sipulikuutiot voissa. Lisää kerma ja maito seokseen. Lisää mausteet ja hauduta kypsäksi. Lisää tuoreyrtit ja sekoita. Annostele lautaselle.

Hienonna sipuli ja kuullota se kattilassa. Lisää vehnäjauhot, sekoita. Lisää valkoviini ja kerma. Anna kastikkeen kiehua välillä sekoittaen, kunnes nesteestä on puolet haihtunut. Lisää mausteet ja soseuta sauvasekoittimella.

Peel and cube the potatoes and onions. Melt the butter in a kettle. Sweat the potato and onion cubes in butter. Add the cream and milk into the mix. Add the spices and let simmer until done. Add the fresh herbs and mix. Divide the portions on plates.

Chop the onion fine and sweat it in a kettle. Add the wheat flour and mix. Add the white wine and cream. Let the sauce boil, stirring occasionally, until roughly half of the liquid has evaporated. Add the spices and puree with an immersion blender.

Paistetut ahvenfileet 600 g ahvenfilettä 50 g voita n. 1 tl suolaa n. 2 rkl tuoretta tilliä 1 sitruuna Paista nahattomat ja ruodottomat kalafileet voissa. Ripottele paistetuille fileille suolaa. Asettele kypsät fileet peruna-sipuliseoksen päälle. Koristele halutessasi tillin oksalla ja leikkaa sitruunasta lohkoja lautaselle. Tarjoile annos lämpimänä.

FRIED PERCH FILLETS 600 g perch fillets 50 g butter approx. 1 tsp salt approx. 2 tbsp fresh dill 1 lemon Fry the skinless, boneless fish fillets in butter. Sprinkle salt on the fried fillets. Set the fried fillets on top of the potato and onion mixture. If desired, garnish with a twig of dill and cut lemon wedges on the plate. Serve the dish warm.

Savolainen

huumori hersyy myös kulttuurissa Juha Halonen

Kaikki ovat varmaankin samaa mieltä siitä, että Suomen eri kolkissa ihmisillä on varsin erilainen huumorintaju. Tämä tietysti heijastuu itse huumoriin, joka leimaa omalla tavallaan maamme eri alueita. Myös siitä lienemme yhtä mieltä, että juuri savolainen huumori herättää kaikkein eniten ristiriitaisia tunteita. Siitä joko pidetään tai sitä inhotaan, pahimmassa tapauksessa jopa vihataan. Mutta mikä savolaisessa huumorissa vihastuttaa? Yksi selitys saattaa liittyä siihen, että paikalliseen huumoriin tottumaton voi kokea, että häntä ei oteta täällä vakavasti. Savolaiset sanasepot pyrkivät sanomaan aina viimeisen sanan ja päättämään keskustelun rennon letkeään tunnelmaan. Savolaiset usein myös saavat viimeisen sanan sen vuoksi, että savolainen huumori ei ole vitsi, vaan sen ydin on ti-

lannekomiikassa – ja siinä savolaiset uivat kuin kalat vedessä! Ulkopaikkakuntalaiset ovat usein varmoja, että savolaiset tekevät huumorillaan heistä pilkkaa. Näin ei kuitenkaan ole. Pohjimmiltaan humoristinen tilannekomiikka on lempeää tai vähintäänkin inhimillistä. Sitä paitsi, toisin kuin väitetään, savolaiset osaavat nauraa myös itselleen. Ilman tätä suurta ominaisuutta eivät olisi syntyneet sellaiset ilmiöt kuin Sonkajärven Eukonkannon MM-kisat, Halavatun papat, Jaakko Teppo tai Jamppa Kääriäinen. Luettelo on veikeä siitä syystä, että monet tämän hetken tunnetuimmat savolaisen huumorin ilmentymät näyttävät liittyvän etupäässä Ylä-Savoon. Liekö siis niin, että myös Savon eri seuduilla on omat huumorin ominaispiirteensä? Oli miten oli, jokaiseen Savon sisäiseenkin huumorilajiin liittyy jo mainittu tilannekomiikka.

Tilannetaju voi myös itsessään synnyttää huumoria. Esimerkkinä vaikkapa seuraava tositapahtuma Varpaisjärveltä: Iäkkään pariskunnan vieraana oli metsuri, joka seurasi tuvan tapahtumia sivussa. Isäntä istui kiikkutuolissa hiljaa. Sen sijaan emäntä haukkui tätä taukoamatta ainakin puoli tuntia. Arvosteli milloin mistäkin, varsinkin laiskuudesta. Kun emännän paasaaminen vihdoin hellitti, isäntä kiikkustuolissaan vain tokaisi: ”Vakkaattiko tuo mittää?” Olisihan se riita voinut päättyä huonomminkin, vaikka eron partaalle, mutta savolainen huumori herätti varmasti myös emännän hellyyden. Tarina ei kerro, mitä emäntä mietti, mutta saattoi olla, että hän tuumasi vain: ”niinpähän taetaa olla, mitteepä se vakkaatti...”

Savonian

humour lives in culture Juha Halonen

Everyone must agree that the sense of humour of people in different parts of Finland varies a lot. Of course, this is reflected in the humour that characterises the different areas of Finland. We probably also agree that Savonian humour generates the most conflicting feelings. You either love it or hate it – or even loathe it. But what makes Savonian humour so aggravating? One explanation may be that people unfamiliar with the local sense of humour feel like nobody takes them seriously. Savonian wordsmiths always want to have the last word and to end the conversation in a relaxed mood. The Savonians often do get their last word because Savonian humour is not based on jokes, but on situational comedy – which is their natural habitat!

Outsiders are often certain that the Savonians are simply making fun of them, but this is not the case. At its heart, situational comedy is gentle, or at least humane. And despite claims to the contrary, the Savonians can laugh at themselves, too. Otherwise, the Wife Carrying World Championships in Sonkajärvi, the Halavatun papat (“Heck’s Grandpas”) moped club and comedy act, and folk artists Jaakko Teppo and Jamppa Kääriäinen could not exist. A quixotic feature of the list is that many of the most famous examples of Savonian humour seem to be concentrated in Upper Savo. Could it be that even the different areas of Savo have their characteristic humour? Either way, all types of humour in Savo contain situational comedy. Situational awareness itself can also be a source of comedy. For example, there is this true story from Varpaisjärvi:

A lumberjack visiting an elderly couple was observing events at the house. The farmer was sitting quietly in his rocking chair, and the farmwife kept scolding him nonstop for at least half an hour. She elaborated on his many failings, laziness in particular. When the wife finally ended her tirade, the old man in the rocking chair commented: “And did that settle anything?”

The argument could’ve ended in divorce at worst, but the well-timed comment must’ve touched the wife’s gentler feelings. The story doesn’t tell her final opinion, but maybe she thought: “Settled, settled... and what would it have settled...”

Haukimakkara

Pike sausage

Noin 25:lle henkilölle

Serves roughly 25 people

5 kg haukifilettä 3,5 kg ruokajogurttia 1 dl tilliä 1 dl ruohosipulia 1 dl koiranputkea 1 dl suolaheinää 1 dl nokkosta 15 tl suolaa (75 g) 1 tl jauhettua valkopippuria 1 sitruunan raastettu kuori 1 rkl Tabasco-kastiketta Jauha haukifileet esim. lihamyllyllä. Sekoita yleiskoneen kulhossa jauhettu haukimassa, suola ja mausteet. Lisää edelleen sekoittaen joukkoon ruokajogurtti.

5 kg pike fillet 3.5 kg cooking yogurt 1 dl dill 1 dl chives 1 dl cow parsley 1 dl common or sheep’s sorrel 1 dl nettles 15 tsp salt (75 g) 1 tsp white pepper, ground 1 lemon peel, grated 1 tbsp Tabasco sauce Grind the pike fillets, for example, in a meat grinder. Mix the ground pike, salt and spices together in the bowl of a food processor. While mixing, add in the cooking yogurt.

Lisää massan joukkoon raastettu sitruunan kuori ja Tabasco-kastiketta sekä hienonnetut tuoreyrtit, kutakin noin 1 dl verran. Vaivaa massaa, jotta siitä saadaan rakenteeltaan tasalaatuinen. Kypsennä koekakku, tarkista maku.

Add the grated lemon peel and Tabasco sauce into the mass. Mix in the chopped fresh herbs, approx. 1 dl of each. Knead the mass until it is even in texture. Fry a test cake and check the taste.

Pursota haukimassa makkarasuppiloa käyttäen kuoreen. Kypsennä höyryssä kunnes makkaroiden sisälämpötila on 65 astetta. Paista makkarat ennen tarjoilua paistinpannulla voissa tai öljyssä niin, että saat siihen herkullisen rapean ja ruskean pinnan. Tarjoile sinapin kanssa.

Pipe the pike mass into the skin using a sausage funnel. Cook in steam until the internal temperature of the sausages is 65 °C. Fry the sausages on a pan in butter or oil before serving so that the surface is deliciously crispy and brown. Serve with mustard.

Koljonvirran

kulttihahmot elävät yhä Jouko Pennanen

Venäjä ja Ruotsi mittelivät voimiaan Suomen sodassa vuosina 1808–1809. Yksi sodan legendaarisimmista taisteluista käytiin 27.10.1808 Iisalmen Koljonvirralla. Suomalaisessa kirjallisuudessa Koljonvirralla taistelleet sotilaat seikkailevat kansallisrunoilijamme J. L. Runebergin (1804–1877) teoksessa Vänrikki Stoolin tarinoita, jonka merkitys on ollut suuri kansallistunteen nostattajana vaikeina hetkinä, kuten routavuosien ja talvisodan aikoina. Koljonvirran miljööt, muistomerkit ja muinaisjäänteet kertovat paikan värikkäästä historiasta. Taistelualue on satojen sotilaiden kenttähauta. Alueella on muun muassa Koljonvirran taisteluissa surmansa saaneen venäläisen ruhtinas Dolgorukin muistomerkki vuodelta 1848, Virran muistomerkki eli Sandelsin patsas vuo-

delta 1885 ja puuveistos Koljonvirran taistelija vuodelta 2001. Sotavuodet nähneistä rakennuksista Kustaa Aadolfin kirkko ja kellotapuli sekä Kauppilan eloaitta ovat säilyneet meidän päiviimme saakka. J. L. Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoissa runot Sandels, Luutnantti Zidén ja Sven Dufva ovat kaunokirjallisia kertomuksia Koljonvirran taistelusta. Sandels-runon esikuva, eversti Johan August Sandels, sittemmin kenraali ja sotamarsalkka, lepää Tukholmassa Pyhän Klaran kirkossa. Vuonna 1885 Sandelsin esikoispoika hovimarsalkka Samuel Sandels lähetti Iisalmelle lahjan isänsä muistomerkkirahastoon. Sandelsin patsas on samalla siihen kirjoitettujen Sandelsin, Fahlanderin, Dunckerin, Malmin, Zidénin ja Stenbergin sekä kaikkien taistelussa kaatuneiden suomalaisten sotilaiden yhteinen muistomerkki. Luutnantti Zidénin esikuva, Vaasan ryk-

mentin Pietarsaaren komppanian nuori vänrikki Jaakko Henrik Zidén, lepää Koljonvirran sotilashaudassa. Runeberg tunsi Zidénin aseveljen Salmin ja monia muita Vaasan rykmentin veteraaneja, jotka kertoivat hänelle Koljonvirran taistelusta. Salm muisteli sodan jälkeen, että ”hänen tuli surku Zidéniä”.

ta ja näiden kertomuksista. Puutaiteilija Erkki Rytkösen ja kuvanveistäjä Seppo Kalliokosken vanhasta männystä veistämään Koljonvirran taistelija -patsaaseen on kirjoitettu Sven Dufva -runon sanat: ”Noin suomalainen taistelee, se vasta soturi.”

Runeberg kuuli kertomuksia vaikeasti haavoittuneen Vaasan rykmentin Bångin hurjasta lähitaistelusta Fahlanderin kolonnan vastaiskussa. Mustasaaren komppanian Johan Zacharias Bång (1782–1845) lepää Ruotsissa Vilhelminan hautausmaalla. Kerrottiin myös everstiluutnantti Dunckerin uskollisesta rengistä, joka seurasi päällikköään sotaretkelle, menehtyen sotatautiin kesällä 1808 Toivalassa. Sven Dufva on kaunokirjallinen hahmo, jossa on vaikutteita Koljonvirran sotilais-

Lähteet: Pennanen Jouko: Sven Dufva ja Koljonvirta 1808. Ylä-Savon säätiö, 1982

Koljonvirran

cult figures still live Jouko Pennanen

In the Finnish War in 1808–1809, Russia and Sweden battled. One of the most legendary battles of the war was fought on 27 October 1808 in Koljonvirta, Iisalmi. In Finnish literature, the soldiers who fought in Koljonvirta are immortalised in The Tales of Ensign Stål by Finnish national poet J. L. Runeberg (1804– 1877), which has kept patriotic feelings alive in difficult times, such as during the Russification of Finland and the Winter War. Koljonvirta’s milieus, monuments and relics tell stories about its colourful history. The battlefield is a grave for hundreds of soldiers. Among others in the area, there is the monument from 1848 for the Russian Prince Dolgorukov, who died in the Koljonvirta battle, the Virta monument (the statue of Sandels) from 1885 and the wooden sculpture of a Koljonvirta combatant

from 2001. Out of the buildings from the time of the war, the Kustaa Adolf church and bell tower and the Kauppila grain barn have been preserved to this day. In The Tales of Ensign Stål by J. L. Runeberg, the poems Sandels, Lieutenant Zidén and Sven Duva are fictional accounts of the Koljonvirta battles. Colonel Johan August Sandels, inspiration for the poem Sandels and later General and Field Marshal, is buried in the Klara church in Stockholm, Sweden. In 1885, Sandels’ eldest son Marshal of the Court Samuel Sandels sent a gift to Iisalmi for the fund for a monument in his father’s honour. The Sandels statue is also the common monument of Sandels, Fahlander, Duncker, Malm, Zidén and Stenberg as well as all of the Finnish soldiers who fell in the battle. The inspiration for Lieutenant Zidén, the young 2nd Lieutenant Jaakko Henrik Zi-

dén of the Pietarsaari Company of the Vaasa Regiment, is buried in a military grave in Koljonvirta. Runeberg knew Zidén’s brother-in-arms Salm as well as many other veterans of the Vaasa Regiment who told him about the Battle of Koljonvirta. After the war, Salm reminisced that he “felt sorry for Zidén”.

ta and their stories. On the statue Koljonvirran taistelija of a combatant carved by woodworking artist Erkki Rytkönen and sculptor Seppo Kalliokoski from an old pine, the words from the poem Sven Duva are inscribed: “That’s how a Finn should fight, ay, that’s a soldier, you may say.”

Runeberg heard stories of a furious close quarters combat by Bång from the Vaasa Regiment in the counterattack by Fahlander’s column. Johan Zacharias Bång (1782– 1845) of the Mustasaari Company is buried in Sweden in the Vilhelmina Cemetery. There were also stories of the faithful groom who followed Lieutenant Colonel Duncker to war and died of illness in Toivala in the summer of 1808. Sven Duva is a fictional character with characteristics of soldiers from Koljonvir-

Sources: Pennanen Jouko: Sven Dufva ja Koljonvirta 1808. Ylä-Savon säätiö, 1982

Koiranputki muurinpohja letut ja ketun leipälassi

Cow parsley crepes and Wood sorrel lassi Serves four people

Neljälle

Ketunleipälassi 1 l maustamatonta jogurttia 7 dl jäitä 1 dl sokeria reilusti ketunleipää muutama lehti villiä minttua (kivennäisvettä) Hienonna kaikki raaka-aineet tasaiseksi seokseksi tehosekoittimessa. Mausta sokerilla maun mukaan. Ohenna tarvittaessa kivennäisvedellä. Tarjoile kylmänä!

WOOD SORREL LASSI 1 l plain yogurt 7 dl ice 1 dl sugar plenty of wood sorrel a few leaves of wild mint (mineral water) Use a blender to mince and blend all ingredients together evenly. Add sugar to taste. If necessary, dilute with mineral water. Serve cold!

Koiranputkimuurinpohja letut 4 dl maitoa 2 kpl kananmunia 1 tl suolaa 1 tl sokeria 1,25 dl ohrajauhoja 5 rkl vehnäjauhoja 30 g voita hienonnettua koiranputkea (voita paistamiseen) Vatkaa maidon joukkoon kananmunat, kuivat aineet ja sulatettu voi. Sekoita tasaiseksi ja anna taikinan turvota ainakin puoli tuntia. Lisää hienonnettu koiranputki ja paista letut rapeiksi kuumalla pannulla.

COW PARSLEY CREPES 4 dl milk 2 pcs eggs 1 tsp salt 1 tsp sugar 1.25 dl barley flour 5 tbsp wheat flour 30 g butter cow parsley, chopped fine (butter for frying) Whisk eggs, the dry ingredients and the melted butter into the milk. Mix until smooth and let the batter swell for at least half an hour. Add the chopped cow parsley and fry the crepes on a large, hot pan until crispy.

Superruokaa

Savon huipulta Toini Kumpulainen

Vuonna 2013 valmistunut matkailututkimus paljastaa, että moni Ylä-Savoon suuntaava matkailija tulee viettämään tänne kiireetöntä mökkilomaa veden äärellä. Slow-life -lomailijat nauttivat rennosta savolaistunnelmasta ja alueen monipuolisista kulttuuri- ja hyvinvointipalveluista. He arvostavat laadukasta majoitusta, omaa tilaa ja rauhaa, luonnon kauneutta, runsaita kalavesiä sekä vehreitä marjaja sienimetsiä. Ylä-Savon upea puhdas luonto ja valoisat kesäyöt kasvattavat niin lomailijoiden kuin meidän paikallistenkin iloksi aina varhaiskeväästä loppusyksyyn saakka huippuruokaa, superfoodia. Varhain keväällä nousevat villivihannekset ja sen jälkeen marjat ja sienet. Kaikkien näiden satokausi kestää pitkälle syksyyn, aina lumentuloon saakka. Jokamiehenoikeudet

takaavat kaikille suomalaisille vapauden ja oikeuden liikkua metsissä ja niityillä, kunhan toimimme säädösten mukaisesti. Luonnontuotteita ravinnoksi kerätessä on ehdottomasti osattava erottaa myrkylliset lajit syötävistä lajeista. Keväällä heti lumien lähdettyä alkavat nokkoset pilkistellä kohti aurinkoa kauniin vihreinä. Nämä keväiset vitamiinipommit aloittavat meillä villivihanneskauden, joka kestää pitkälle syksyyn tuoden aisteja hiveleviä makunautintoja ja silmänruokaa lautaselle. Villivihannesten maku ja ravintosisältö ovat parhaimmillaan alkukesästä, jolloin viljelysmaille vasta kylvetään ja istutetaan viljelykasveja. Kesän edetessä kypsyvät marjoista ensimmäisinä ahomansikat kilpaa mustikoiden kanssa. Näitä seuraavat vadelmat sekä sienistä kantarellit ja herkkutatit. Syksyä

kohti mentäessä marjaja sienisato monipuolistuu entisestään.

säilöntäaineetonta puhdasta ruokaa, kun keräämme niitä oikeilta paikoilta.

Luonnontuotteiden keruuharrastus sopii koko perheelle kuntoa ja luonnontuntemusta lisääväksi harrastukseksi. Luonnossa liikkuja voi reittinsä varrelta kerätä sopivia kasveja ja marjoja ravinnon lisäksi ja mausteeksi. Luonnontuotteiden käyttöä on hyödyllistä harjoitella myös mahdollisten kriisiaikojen varalta, koska villivihannekset, sienet ja marjat ovat ravinteikasta hätäravintoa. Useimmat villivihanneksista sisältävät rautaa, vitamiineja ja hivenaineita enemmän kuin monet meidän tuntemamme viljelykasvit, vihannekset ja juurekset. Marjat sisältävät runsaasti erilaisia vitamiineja ja hivenaineita. Sienissä on vähän rasvaa mutta runsaasti valkuaisaineita, A-, B- ja D-vitamiineja sekä kuitua. Lisäksi kaikki keruutuotteet ovat lisä- ja

Superfood

from the top of Savo Toini Kumpulainen

The tourism study completed in 2013 shows that many tourists heading to Upper Savo come here to spend a stress-free cottage holiday near the water. Slow-life holidaymakers enjoy the relaxed Savonian atmosphere and the diverse cultural and well-being services in the region. They value high quality accommodation, their own space, peace, natural beauty, good fishing and verdant forests with berries and mushrooms. The pure, stunning nature of Upper Savo and the bright summer nights grow superfood for the enjoyment of both holidaymakers and locals from early spring to late summer. Early in the spring, wild vegetables sprout followed by berries and mushrooms. All of these are in season long into the autumn, until the first snowfall. Everymanâ&#x20AC;&#x2122;s rights guarantee all Finns the right

and freedom to roam forests and meadows, as long as we follow the rules. When collecting the products of nature for food, you must be able to tell poisonous species from edible ones. In the spring, immediately after the snow has melted, nettles start to peek out in vibrant green. These spring vitamin bombs start off our wild vegetable season, which lasts long into the autumn, bringing delicious taste sensations and visual delights to the table. The taste and nutritional contents of wild vegetables are at their best in early summer, when the cultivated plants are only being sown and planted. As the summer continues, the first berries to ripen are wild strawberries, in a close race with bilberries. They are followed by raspberries and mushrooms such as chanterelles and porcini. In the autumn, the harvest of berries and mushrooms diversifies further.

Collecting the products of nature is a suitable hobby for the whole family; it improves physical condition and knowledge of nature. A person roaming in nature can collect suitable plants and berries for condiments and food along the way. It is also good to practise the use of the products of nature in case of times of crisis as wild vegetables, mushrooms and berries are nutritious emergency food. Most wild vegetables contain more iron, vitamins and trace elements than many cultivated plants and leaf and root vegetables. Berries contain plenty of different vitamins and trace elements. Mushrooms contain little fat, but a lot of proteins, vitamins A, B and D, as well as fibre. In addition, all collected food is clear from additives and preservatives, as long as we collect it from the right locations.

Koivugranita Neljälle ½ dl sokeria 3 dl koivunmahlaa 1 rkl sitruunan mehua koivunlehtiä Keitä keskenään sokeri ja 1 dl mahlaa kunnes sokeri sulaa. Jäähdytä ja aja seos koivunlehtien kanssa blenderissä. Sekoita joukkoon loppu mahla ja lisää sitruunamehu. Kaada laakeaan astiaan ja laita pakkaseen. Sekoita tunnin välein kunnes saat aikaan sopivaa jäähilettä. Annostele valmis granita pieniin kulhoihin ja tarjoa heti.

Birch granita Serves four people ½ dl 3 dl 1 tbsp

sugar birch sap lemon juice birch leaves

Boil the sugar and 1 dl of sap until the sugar has melted. Cool the mixture down and blend it with the birch leaves in a blender. Mix in the rest of the sap and add the lemon juice. Pour into a shallow vessel and set inside a freezer. Mix once per hour until you have a suitable amount of ice crystals. Divide the finished granita into small bowls and serve immediately.

Maailmalle

metallilla ja metsällä Tiia Räikkönen

Pohjois-Savon teollisuusyritysten liikevaihto ja vienti ovat kasvaneet 2000-luvulla muuta Suomea nopeammin. Ylä-Savo, Iisalmi ympäristökuntineen, on Pohjois-Savon vientiveturi erityisesti metalliteollisuuden yritysten jatkuvan kasvuja kehityshakuisuuden ansiosta. Ylä-Savon keskeisiä vahvuuksia ovat kasvavan maidontuotannon lisäksi kansallisesti merkittävä metallialan yrityskeskittymä sekä maakunnan runsaita metsävaroja käyttävä mittava puunjalostusteollisuus. Teollisuus on seudullamme monialaista ja innovatiivista. Nykyaikaiseen ja kilpailukykyiseen teknologiatoimialan keskittymään kuuluu kansainvälisillä markkinoilla toimivia yrityksiä, joihin alihankkijat voivat verkostoitua. Maailmalla Ponssen metsäkoneet, Normetin kaivosajoneuvot ja Profile Vehiclesin ambulanssit tunne-

taan korkeasta laadustaan. Genelecin studiotarkkailukaiuttimet edustavat oman alansa kansainvälistä huippua, ja panimoyritys Olvi pitää huolen, ettei jano pääse yllättämään. Normet Oy:llä on lähes 50 vuoden kokemus maanalaisten kaivosten ja tunneleiden rakentamiseen tarvittavien laitteiden kehittämisestä, tuotannosta ja myynnistä. Yritys tarjoaa myös rakennuskemikaaleja, asiakasprosesseja tehostavia kokonaisratkaisuja sekä palveluja laitteiden huoltoon ja käyttöön sekä maanalaisen rakentamisen prosesseihin. Yli 9000 toimitetun laitteen myötä Normet on noussut yhdeksi markkinoiden johtavista yrityksistä alallaan. Normetin pääkonttorissa Iisalmessa on konsernihallinto sekä tuotteiden ja palvelujen tuotekehitys. Tuotantoa kansainvälisellä yrityksellä on Iisalmen lisäksi Santiagossa, Chilessä ja Ludvikassa, Ruotsissa.

Normet on perustanut maailmanlaajuisen jakelu- ja palveluverkoston voidakseen reagoida nopeammin ja paremmin muutoksiin, joita tapahtuu asiakkaiden toimintaympäristössä. Verkosto sisältää 37 myynti- ja tukitoimipistettä 24 maassa ja sitä koordinoidaan Sveitsistä Normet International Ltd:stä käsin.

valmiiden tuotteiden toimitukseen. Emoyhtiö Keitele Forest Oy:n lisäksi Keiteleyhtiöihin kuuluvat sahayhtiö Keitele Timber Oy, jatkojalostusyksikkö Keitele Forest Wood Production, liimapuuta valmistava Keitele Engineered Wood Oy sekä Keitele Energy Oy, joka tuottaa konsernin tarvitseman energian sahauksen sivutuotteista.

Suomen Yrittäjien valtakunnallisen yrittäjäpalkinnon vuonna 2013 saanut Keitele Forest Oy on vuonna 1981 perustettu perheyritys, josta on kasvanut yksi Suomen suurimmista mekaanisen puunjalostuksen toimijoista. Keitele Forest toimittaa pohjoisen hitaasti kasvaneesta, tiheäsyisestä havupuusta valmistettua korkealaatuista sahatavaraa sekä jalosteita liki 30 maahan. Yrityksen suurimmat markkinaalueet ovat EU-maat ja Japani. Keitele Groupin asiakaslähtöinen ideo logia ulottuu raaka-aineen hankinnasta

Lähteet: www.normet.fi ja www.keiteleforest.fi

To the world

with metal and wood Tiia Räikkönen

In the 2000s, the turnover and export of industrial companies in North Savo have grown faster than in the rest of Finland. Upper Savo, or Iisalmi and its surrounding municipalities, is North Savo’s export leader thanks to the growth- and development -oriented metal industry companies in particular. In addition to growing dairy production, the central strengths of Upper Savo include a nationally significant concentration of metal enterprises and the largescale wood processing industry, which uses the region’s plentiful forest resources. The industry of our region is diversified and innovative. The modern and competitive concentration of technology industry includes companies operating in the international market that subcontractors can network with. Forest machines by Ponsse,

underground vehicles by Normet and ambulances by Profile Vehicles are globally known for their high quality. Studio monitors by Genelec are the top of their field internationally, and brewery company Olvi makes sure you won’t be thirsty. Normet Oy has nearly 50 years of experience in the development, production and sales of construction equipment for underground mines and tunnels. The company also provides construction chemicals, general solutions to increase the efficiency of customer processes, equipment maintenance and operation services and underground construction processes. With over 9,000 machines delivered, Normet has become one of the leading companies in the field. The Group’s management and R&D for products and services are located in Normet’s head office in Iisalmi. In addition to Iisalmi, this international company has

production plants in Santiago, Chile, and Ludvika, Sweden. Normet has established a global distribution and service network in order to react faster and better to changes in the customers’ operating environments. The network has 37 sales and support facilities in 24 countries and is coordinated from Normet International Ltd in Switzerland. Keitele Forest Oy received the National Enterprise Award from the Federation of Finnish Enterprises in 2013. The family business, founded in 1981, has grown into one of Finland’s largest mechanical wood processing companies. Keitele Forest delivers high-quality timber and processed wood manufactured from slow-grown, fine-grained northern coniferous wood to 30 countries. The company’s largest market areas are the EU and Japan. Keitele Group’s customer-oriented ideol-

ogy extends from the purchase of raw materials to the delivery of finished products. In addition to the parent company, Keitele Forest Oy, Keitele Group includes sawmill company Keitele Timber Oy; the Keitele Forest Wood Production unit for further processing; Keitele Engineered Wood Oy, which manufactures glue-lam timber; and energy company Keitele Energy Oy, which produces the energy required by the entire Group from sawing by-products.

Sources: www.normet.fi and www.keiteleforest.fi

Friteeratut nokkoset ja paistettu vuohen maitojuusto

Deep-fried nettles and fried goat cheese

Neljälle

Serves four people

tuoreita nokkosia 300 g puolikovaa vuohenmaitojuustoa, esim. Arctic Milkin Pinja-juustoa 3 rkl rypsiöljyä 2 rkl oliiviöljyä 1,25 dl vehnäjauhoja 1/2 kananmuna

fresh nettles 300 g semi-hard goat cheese, such as Pinja by Arctic Milk 3 tbsp rapeseed oil 2 tbsp olive oil 1.25 dl wheat flour 1/2 egg

Friteeraa nokkoset 140-asteisessa öljyssä kauniin läpikuultaviksi. Valuta paperiin turha rasva ja suolaa nokkoset ennen kuin ne jäähtyvät. Jätä sivuun odottamaan.

Deep fry the nettles in oil at 140 °C until they are nicely translucent. Drain the excess oil on paper and salt the nettles before they cool down. Leave aside to wait.

Leikkaa juusto tangoiksi. Pyöritä juustotangot vehnäjauhossa, dippaa ne kananmunassa ja vielä uudestaan vehnäjauhossa. Paista tangot pannulla kauniin kullanruskeiksi oliivi-rypsiöljyseoksessa. Rakenna juustosta ja nokkosista kaunis keko kullekin syöjälle. Tarjoa kun juusto on vielä hieman lämmintä.

Cut the cheese into bars. Roll the bars in wheat flour, drench them in egg and roll them again in the flour. Fry the bars in a mixture of olive and rapeseed oils on a frying pan until they are a lovely golden brown. Arrange the cheese and nettles into an attractive stack for each person served. Serve when the cheese is still a bit warm.

Elävä

maaseutu ja lähiruoka Panu Pöyhtäri

Ylä-Savo on elävän maaseudun ydinaluetta. Meille maito on tärkeä tulonlähde ja työllistäjä, omalla seudulla tuotettu ruoka sydämenasia ja hevosurheilu sukupolvesta toiseen suosittu vapaa-ajanharrastus, josta moni saa myös elantonsa. Maatalouden investointitaso on Ylä-Savossa korkea ja tuotantotilat huippuluokkaa. Seudun merkitystä Suomen maidontuotannon keskuksena ei sovi vähätellä. Sadat maitotilat tuottavat satoja miljoonia litroja maitoa vuosittain. Lapinlahdella toimii Pohjoismaiden suurin maidonjalostuslaitos, joka tuottaa juustoa ja jauheita yli 60 miljoonaa kiloa vuosittain sekä kotimaan tarpeisiin että vientiin. Maito- ja panimoteollisuus ovat myös lähteneet ennakkoluulottomasti tekemään uudenlaista yhteistyötä iisalmelaisen Olvin ja suonenjokelaisen Maitomaan tuotekehitysprojekteissa.

Yhä useampi suomalainen haluaa lautaselleen lähiruokaa ja valtiovalta myös tukee lähiruoan parempaa saatavuutta yhä enemmän. Ylä-Savossa kunnat tekevät ruokahankintoja paikallisilta tuottajilta. Luomu- ja lähiruokakaupunki Kiuruveden ruokahuollon raaka-aineista yli puolet tulee lähiympäristöstä. Paikallisilla eväillä on hyvä ponnistaa kohti puhtaampaa ja laadukkaampaa tulevaisuutta! Ylä-Savoon on aina liitetty hevoset ja hevosurheilu. Täältä todella löytyy hevostalleja joka nurkalta! Ylä-Savon ammattiopistolla on Kiuruveden Hingunniemessä yksi Suomen parhaimmista hevostalouden koulutusta antavista yksiköistä. Hingunniemeen rakennettava eläinsairaala antaa apuja tulevaisuudessa monelle nelijalkaiselle. Laita myös mieleen Ylä-Savon ammattiopiston tallimestari Timo Vääräsen ohjastama Noriko, vuonna 2013 kuninkuusravien kuningatarkilpailun 4. si-

jan saavuttanut nuori upea tamma. Paikallisten oppilaitosten tarjoama maatalousalan koulutus luo hyvät juuret maaseudun kehittymiselle. Iisalmen Peltosalmella jo lähes 140 vuotta sitten alkaneella maatalous- ja meijerialan koulutuksella on ollut tärkeä rooli alueen kehittymisessä Suomen elinvoimaisimmaksi maidontuotanto ja -jalostusalueeksi. Ylä-Savon ammattiopistossa voi nykyisin opiskella muun muassa maaseutuyrittäjäksi, eläintenhoitajaksi tai maarakennuskoneenkuljettajaksi ja Savonia-ammattikorkeakoulussa Iisalmessa voi suorittaa agrologin tutkinnon ja ylemmän korkeakoulututkinnon.

Living

countryside and local food Panu Pöyhtäri

Upper Savo is the heartland of living countryside. Dairy is an important employer and source of income to us, food produced in our own area is close to our hearts and equestrian sports are a popular hobby and source of livelihood for many generations. The agricultural investment level in Upper Savo is high and production farms are at the top of their class. The importance of the region as a centre of Finnish dairy production is undeniable. Hundreds of dairy farms produce hundreds of millions of litres of milk every year. The largest milk processing plant in the Nordic countries operates in Lapinlahti. It produces over 60 million kilos of cheese and milk powder annually for both the domestic and the export market. The dairy and brewery industries have also begun to cooperate with an open mind in a new way in the product devel-

opment projects of Olvi from Iisalmi and Maitomaa from Suonenjoki. More and more Finns want local food on their table, and the state is also increasingly supporting the availability of local food. In Upper Savo, municipalities purchase food from local producers. In Kiuruvesi, a town dedicated to organic and local food, over half of the ingredients of the food supply are local. Local food is a good springboard towards a cleaner, higher-quality future! Horses and equestrian sports have always been linked with Upper Savo. There really is a stable at every corner! Ylä-Savo Vocational College has one of the best units in Finland providing education in horse management in Hingunniemi, Kiuruvesi. The veterinary hospital under construction in Hingunniemi will also help many fourfooted friends in the future. And don’t forget Noriko, the stunning young mare that

placed 4th in the competition for the title of Queen in the Finnhorse Trotting Championship in 2013, driven by Ylä-Savo Vocational College’s Stable Master Timo Vääränen. The agricultural education offered by local schools provides a good basis for rural development. The agricultural and dairy education that began already almost 140 years ago in Peltosalmi, Iisalmi, has played an important role in the region’s development as Finland’s strongest dairy production and processing area. Today, you can become a rural entrepreneur, an animal attendant or an earthmover operator at YläSavo Vocational College. At Savonia University of Applied Sciences in Iisalmi, you can study for the Bachelor’s and Master’s degree in natural resources.

Juustoinen porkkanalipstikkakeitto

Carrot and lovage soup with cheese

Neljälle

Serves four people

1 100 g ½ dl 4 dl 1 dl

sipuli porkkanaa (n. 2 kpl) oliiviöljyä kasvislientä tuoretta lipstikkaa hienonnettuna 1 dl ruokakermaa 1 dl sinihomejuustoa muruina 1 tl mustapippuria rouheena 1 laakerinlehti 1 tl punaista keskivahvaa chiliä hienonnettuna

1 100 g ½ dl 4 dl 1 dl

Kuullota sipuli ja pilkottu porkkana. Lisää kasvisliemi ja keitä kunnes porkkanat ovat kypsiä. Lisää lipstikka, mausteet, kerma ja juusto. Soseuta sauvasekoittimella. Tarkista maku. Jos keitto on sakeaa, lisää kasvis-

Sweat the onion and chopped carrot. Add the vegetable broth and boil until the carrots are done. Add the lovage, spices, cream and cheese. Puree with an immersion blender. Check the taste, and if the soup is thick, add vegetable broth as needed. Serve the soup hot.

lientä tarvittaessa. Tarjoa keitto kuumana.

1 dl 1 dl 1 tsp 1 1 tsp

onion carrots (approx. 2 pcs) olive oil vegetable broth fresh lovage, chopped fine cooking cream blue cheese crumbs black pepper, roughly ground bay leaf red medium-hot chili pepper, chopped fine

Opintiellä

kasvaa koko seudun menestys Panu Pöyhtäri

Juuso Lehto on valmistunut Ylä-Savon ammattiopistosta Mahis-opintojen kautta kokiksi ja lisäksi hän on suorittanut maaseutuyrittäjän opintoja, mikä mainio yhdistelmä! Kokkiopintojen lopputyössään Lehto loihti muun muassa naurispuuron ja salarakkaan herkkupiirakan uuteen kukoistukseen.

villiyrttien ja lähiraaka-aineiden saloihin ruokatyöpajassa Ravintola Oppimestarissa. Päivän ruokalistalla oli tarjolla alueen kulttuurihenkilöistä kertovien tarinoiden ympärille kehiteltyjen reseptien mukaan valmistettuja ruokia ja jälkiruokaherkkuja. Tähän kirjaan on koottu Juuso Lehdon luomia ja Ravintola Juuren kokkien kanssa ruokatyöpajassa kehiteltyjä reseptejä.

Opinnäytetyö Ylä-Savon alueen ruokatarinoita ja reseptejä tehtiin yhteistyössä YläSavon Kehitys Oy:n kanssa. Juuso Lehdon laatimia ruokaohjeita hyödynnettiin kesäteatteriesityksissä Iisalmen Mansikkaniemellä kesällä 2013. Salaisuudeksi on jäänyt, mihin hävisi kymmenen salarakkaan herkkupiirakkaa viimeisen esityksen jälkeen?

Ylä-Savossa voi opiskella kymmeniin eri ammatteihin muun muassa tekniikan, talouden ja liikenteen alalla, sosiaali-, terveys- ja liikunta-alalla sekä maatalous- ja ympäristöalalla. Ylä-Savon ammattiopisto, Savon ammatti- ja aikuisopisto, alueen lukiot ja Savonia-ammattikorkeakoulu ovat toisen asteen ja korkeakoulutuksen aktiivisia toimijoita seudulla. Opintopolut toisen asteen opiskeluista ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin ovat nykyään jo arkipäivää. Tutkinnot ja koulutukset ovat monipuolisesti tarjolla myös alueen asuk-

Juuso Lehto oli mukana myös, kun huippukokit Ilja Björs, Antti Ahokas sekä Christos Polichronis helsinkiläisestä Ravintola Juuresta kouluttivat alueen matkailuyrittäjiä

kaille ja yrityksille. Oppilaitosten ja yritysten välinen yhteistyö on seudullamme vilkasta, ja aktiiviset opiskelijat pääsevät toteuttamaan monenlaisia yhteistyöprojekteja paikallisten yritysten kanssa. Maatalousalan opiskelijoille ympäröivä vireä maaseutu tarjoaa hienot mahdollisuudet käytännön harjoitteluun ja polun työelämään. Samoin teknologiaalan osaajiksi kouluttautuvat työllistyvät usein paikallisiin yrityksiin. Kone- ja metallialan huippuosaaminen ja osaavien työntekijöiden jatkuva kouluttaminen on erityisen tärkeää koko seutumme menestymisen kannalta, minkä vuoksi kone- ja metallialan opetus ja kehittämistoiminta on yhtenä tärkeänä painopisteenä Ylä-Savon ammattiopistossa.

Regional success comes from education Panu Pöyhtäri Via the MAHIS studies, Juuso Lehto graduated as a cook from Ylä-Savo Vocational College and also completed some studies in rural entrepreneurship – what a combination! In the diploma work for his studies as a cook, Lehto created culinary delights in the form of turnip porridge and secret lover’s pie, among other things. The thesis about food stories and recipes from the Upper Savo area was made in cooperation with Ylä-Savon Kehitys Oy. Recipes by Juuso Lehto were used in amateur open air summer theatre performances in Mansikkaniemi, Iisalmi, in the summer of 2013. One mystery remains: where did the ten delicious secret lover’s pies disappear after the last show? Juuso Lehto was also involved when top chefs Ilja Björs, Antti Ahokas and Chris-

tos Polichronis from restaurant Juuri in Helsinki trained tourism entrepreneurs in the region in the secrets of wild herbs and local ingredients at a food workshop in restaurant Oppimestari. The menu of the day featured dishes and desserts made with recipes crafted around stories about cultural characters of the region. This book collects recipes created by Juuso Lehto together with the chefs of restaurant Juuri at the food workshop. In Upper Savo, you can study for dozens of professions in the fields of technology, economy and transport, social services, health and exercise, agriculture and environment, etc. Ylä-Savo Vocational College, the Savo Consortium for Education, local upper secondary schools and Savonia University of Applied Sciences are active in secondary and higher education in the area. Study paths from secondary education to universities and universities of applied sci-

ences are commonplace today. A variety of degrees and courses are also available for local residents and companies. There is extensive cooperation between educational institutions and companies in our region, and active students can implement diverse cooperation projects with local companies. The surrounding vibrant countryside offers excellent opportunities for students of agriculture for practical training and a path to working life. Students in the field of technology are also often employed by local companies. Superior expertise in the field of machinery and metal technology and continuous training of skilled workers are particularly important for the success of our region, which is why education and development in this field are one of the focus areas of Ylä-Savo Vocational College.

Erämiehen lounas

Huntsman’s lunch

2-3 henkilölle

Serves 2–3 people

Kansi 50 g 100 g 2 dl 1 tl

voita maustamatonta tuorejuustoa vehnäjauhoa leivinjauhetta

Käristys 200 g saatavilla olevaa riistaa ohuiksi lastuiksi leikattuna tai valmista riistakäristys-lihaa 1-2 porkkanaa (n. 70 g) 1 keskikokoinen sipuli 1-2 valkosipulin kynttä 50 g herkkusieniä 50 g ohrahelmiä 1 tl suolaa 2 tl voita jauhettua mustapippuria 1/2 dl ruohosipulia Uuniperuna rosamunda-perunoita (1 kpl/hlö) rosmariiniä suoIaa rypsiöljyä

Valmista taikina sekoittamalla ensin pehmeä voi ja tuorejuusto, lisää sitten jauhot. Laita taikina kylmään ja anna jäähtyä noin puoli tuntia. Ruskista käristeliha, lisää porkkana, sipuli, herkkusienet ja mausteet. Keitä ohrahelmet ja lisää ne joukkoon. Anna hautua liedellä tai laita uuniin miedolle lämmöIIe vähintään tunniksi. Maista ja lisää mausteita tarvittaessa. Jaa käristys annosvuokiin tai yhteen isompaan uunivuokaan. Kaulitse taikina ja leikkaa kansiksi, paista noin 250 asteessa 10 min kunnes taikina on kauniin ruskea. Tarjoile uuniperunan kanssa, koristele puolukoilla, freesatuilla kanttarelleilla ja ruohosipulilla.

Kuva s. 44

Lid 50 g 100 g 2 dl 1 tsp

butter soft cheese, plain wheat flour baking powder

Sauté 200 g any game available, cut into thin shavings, or game sold pre-cut for sautéing 1–2 carrots (approx. 70 g) 1 medium-sized onion 1–2 garlic cloves 50 g portobello mushrooms 50 g pearled barley 1 tsp salt 2 tsp butter black pepper, ground 1/2 dl chives Baked potatoes: Rosamunda potatoes (1 pc/person) rosemary salt rapeseed oil

Prepare the dough by mixing the softened butter with the soft cheese, then add the flour. Cool the dough (e.g., in the refrigerator) for roughly half an hour. Sauté the meat and add the carrots, onion, mushrooms and spices. Boil the pearled barley and add it to the meat. Let simmer on the stove, or set into the oven on low heat for at least an hour. Check and add spices to taste. Divide the sauté into ramekins or put it into a larger oven dish. Roll out the dough and cut it into lids, and bake at approx. 250 °C for 10 minutes until the dough is a lovely brown. Serve with a baked potato, decorate with lingonberries, sweated chanterelles and chives.

Photo on the page 44.

Hyvän

ympäröimänä on keskellä parasta Tanja Helminen

”Sitä pit’ lähtee kaavas, että osas nähhä lähelle.” Kuulin tämän vuosia sitten nuoren miehen lausumana, junassa matkalla Helsingistä Savoon. Meitä oli samassa vaunussa ainakin kaksi, jotka olivat ajautuneet muualle todetakseen, että kotiseudussa on sitä jotain. On hienoa, että jokaisen ei tarvitse tehdä mutkaa, ympyrää ja edestakaisin sahaamista, ennen kuin tietää olevansa kotona. Mutta onneksi mekin paluumuuttajat ja muuten vaan muuttajat voimme tuntea itsemme etuoikeutetuiksi täällä Ylä-Savossa. Minä palasin omalta lenkiltäni ensin Kuopioon, jossa tapasin mieheni; oli muuten Etelä-Suomesta kotoisin. Kun sitten tuli aika ottaa seuraavat ratkaisevat askeleet, ne kuljettivat Lapinlahdelle omaan taloon, lapsuudenkodin naapuriin. Arkielämän piirimme ulottuu kahden lä-

himmän taajaman lisäksi Iisalmeen ja Kuopioon. Silti koen, että kaikki tarvitsemamme – työpaikoista peruspalveluihin, ruokakaupoista ostoskeskuksiin ja kulttuuririentoihin – on lähellä. Kun ennen saatoin tuhlata reilun kymmenen kilometrin matkaan lähes tunnin, nykyään ehdin samassa ajassa huomattavasti enemmän ja pidemmälle. Lapsemmekin on päässyt niin hyvään päiväkotiin, ettei sellaista olisi kaikkialta löytynyt. Ylä-Savo pystyy tarjoamaan perheellemme sitä tärkeintä: turvallisen ja virikkeellisen kasvuympäristön lapselle sekä pienen paikkakunnan yhteisöllisyyden, joka on erityinen voimavara. Jotenkin tuntuu, että täällä saa samalla rahalla enemmän elämänlaatua. Ja ehkä arki on helppoa siksi, että kaikki on inhimillisessä mittakaavassa. Silti uskallan väittää, että perheemme ”antennit” on suunnattu kohti kansainvälisyyttä vahvemmin kuin monessa helsin-

kiläiskodissa. Saamme olla omassa rauhassa mutta keskellä kaikkea parasta. Muistelen aiemmin haaveilleeni täydestä elämästä. Nyt elän sitä. Siihen mahtuu yhtä hyvin aktiivinen yhdistystoiminta kuin liikkuminen lähiluonnossa metsästystä rakastavan puolison ja maastokelpoiseksi osoittautuneen jälkikasvun kanssa. Jos kaipaisin vielä täydempää elämää, tiedän, että lähellä on yllin kyllin mahdollisuuksia harrastuksiin ja vaikka opiskeluun. Arjen luksusta sekin.

kee metsän keskellä, kaupungin sykkeessä, puiston vehreydessä, veden äärellä. Niin upeita, että muualla tarvitsee vain piipahtaa, hieman uusia tuulia haistelemassa. Ylä-Savossa asuttu, eletty, koettu ja jaettu aika – se taitaa olla sitä todellista laatuaikaa.

Ylä-Savo on otollinen maaperä monenlaisille menestystarinoille: yritysten, yhteisöjen, perheiden, meidän kaikkien. Joitakuita meistä tämä maaperä vetää puoleensa niin voimallisesti, että se ajoittain käy kunnon päälle. Mutta ajatella, että metsä- ja pihanlaittopuuhista väsyneenäkin voi yllättää itsensä höpöttämästä ääneen jotain sielunmaisemasta! Sellaisiahan täällä nä-

Surrounded

by goodness is a great place to be Tanja Helminen

“You had to go far to be able to see close by.” I heard these words of a young man years ago on a train from Helsinki to Savo. There were at least two of us in the carriage who had drifted elsewhere, only to realise that home was something special. It’s great that not everyone has to turn around, travel in circles and go back and forth before knowing that they are home. Luckily, those of us moving either back home or just moving in can feel privileged here in Upper Savo. I returned from my own circuit first to Kuopio, where I met my husband – who is from Southern Finland. When the time came to take the next step, the path led to our own house in Lapinlahti, next door to my childhood home. The sphere of our daily lives extends to Iisalmi and Kuopio in addition to the two

nearest villages. I still feel that everything we need – from jobs to basic services, from grocery stores to shopping centres and cultural activities – is close by. When before I could spend an hour travelling little more than ten kilometres, now I can do more and go farther in the same time. Even our child has found such a good day care that you would be hard-pressed to find one like it.

I remember dreaming of a full life. Now, I’m living it. It includes both very active participation in associations and roaming in the nature nearby with my spouse, who loves hunting, and my offroad-capable offspring. If I wanted to fill my life even more, I know that there are plenty of opportunities for hobbies or studying nearby. Everyday luxuries!

Upper Savo can offer our family the most important things: a safe and stimulating environment for our child to grow up in and the sense of community of a small village, which is a special resource. It feels like you can get more quality of life here for the same cost. And perhaps daily life is easy because everything is on a human scale. Still, I will say that the “antennae” of our family are directed more towards international issues than many homes in Helsinki. We can live in peace, in the middle of all the best things in life.

Upper Savo is a fruitful soil for many success stories to grow in: companies, communities, families – all of us. Some are so attracted by the land that it can get exhausting. But to think that even tired out by roaming in the forest and yard work, you can surprise yourself by thinking out loud about spiritual landscapes! You do see them here, in the middle of the woods, in the heartbeat of the city, in verdant parks, close to water. They are so amazing that you only need brief visits elsewhere to sniff out new influences.

Time lived, experienced and shared in Upper Savo – this must be true quality time.

Marjapavlova

Berry pavlova

Neljälle

Serves four people

Marenkipohja 4 kpl kananmunan valkuaisia 2 dl sokeria 1 tl valkoviinietikkaa 1,5 tl maissitärkkelystä 1 tl vaniljasokeria

Meringue base 4 pcs egg whites 2 dl sugar 1 tsp white wine vinegar 1.5 tsp corn starch 1 tsp vanilla sugar

Päälle 1,5 dl kuohukerma Kotimaisia marjoja

Topping 1.5 dl whipping cream Finnish berries

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeria vähitellen koko ajan vatkaten. Seoksen ollessa kuohkeaa lisää viinietikka sekä siivilän läpi maissitärkkelys ja vaniljasokeri. Levitä tai pursota marenkiseos voidellulle leivinpaperille (1 x 24 cm:n ympyrä tai useampi pieni). Paista 100 asteessa 1,5 tuntia. Valmiin marenkipohjan pinta on rapea ja oljen värinen.

Whisk the egg whites into stiff peaks. Add sugar gradually, whisking all the time. When the mixture is airy, add the wine vinegar and then add the corn starch and vanilla sugar through a sieve. Spread or pipe the meringue mixture on a greased baking parchment (1 x 24 cm circle or several smaller ones). Bake in 100 °C for 1.5 hours. The crust of the finished meringue base is crispy and straw-coloured.

Koristele jäähtynyt pohja kuohkealla kermalla ja kotimaisilla marjoilla maun mukaan.

When the base is cool, decorate it with whipped cream and Finnish berries to taste.

Reseptit

Recipes

Koivugranita, ketunleipälassi, maitohorsmaparsa, haukimakkara, koiranputkihollandaise ja friteeratut nokkoset Ravintola Juuri, Antti Ahokas ja Jukka Nykänen.

Birch granita, wood sorrel lassi, fireweed asparagus, pike sausage, cow parsley hollandaise and deep-fried nettles by Restaurant Juuri, Antti Ahokas and Jukka Nykänen.

Muut reseptit Ylä-Savon ammattiopisto, Juuso Lehto, ryhmä HORECA10.

Other recipes by Ylä-Savo Vocational College, Juuso Lehto, group HORECA10.

Kuvat

Photos

Genelec Oyj, s. 52

Genelec Oyj, p. 52

Viivi Leppänen, ryhmä Media 11; ohjaajana valokuvauksen opettaja Kari Hurskainen; kuvausassistentti Rauni Juutinen; annokset hotelli-, ravintola- ja cateringalan opiskelijaryhmiltä HORECA13B ja HORECA11, ryhmänohjaajina Leena Nissinen ja Jaana Huttunen, Ylä-Savon ammattiopisto. Kuvaussuunnitelmat ja ohjaus Taina Karvonen, Markkinointiviestintä FC Mainonnantekijät Oy s. 13, 17, 23, 27, 31, 35, 39, 43, 44, 51

Viivi Leppänen, group Media 11; directed by photography teacher Kari Hurskainen; photography assistant Rauni Juutinen; dishes by hotel, restaurant and catering student groups HORECA13B and HORECA1, group directors Leena Nissinen and Jaana Huttunen, Upper Savo Vocational College. Photography planning and directing by Taina Karvonen, Markkinointiviestintä FC Mainonnantekijät Oy p. 13, 17, 23, 27, 31, 35, 39, 43, 44, 51

Wille Markkanen, s. 14, 21, 24, 32, 48, takakansi

Wille Markkanen, p. 14, 21, 24, 32, 48, back cover

Ponsse Oyj, s. 36

Ponsse Oyj, p. 36

Tiia Räikkönen, s. 18, 28

Tiia Räikkönen, p. 18, 28

Sanna Saastamoinen-Barrois, kansi, s. 8, 10

Sanna Saastamoinen-Barrois, cover, p. 8, 10

Sam Siltavuori, s 40, takakansi

Sam Siltavuori, p 40, back cover

Mistä on What is yläsavolaisuus tehty?

the spirit of Upper Savo made of?

Sitkeydestä, uranuurtajista, yrittämisestä, puhtaan luonnon antimista, silmäkulmasta pilkistävästä huumorista, aidosta elämästä. Ylä-Savon historiaa ja tätä päivää valaisevaa kirjaa höystävät laadukkaat valokuvat sekä herkulliset reseptit, joissa nykyhetki sekoittuu maukkaisiin muistoihin.

Tenacity, pioneering spirit, relentless endeavour, the gifts of nature, a twinkle in the eye, the essence of all that is true in life. This book, describing the history and modern times of Upper Savo is flavoured with high-quality photographs and delicious recipes that combine modern day with the tastiest of our memories.

Siitä on hyvä tehty. Juurista ammentaen.

That is what all good things are made of. From root to up.

Kirjan ovat yhdessä kustantaneet Ylä-Savon Kehitys Oy ja Ylä-Savon koulutuskuntayhtymä. Erityiskiitokset ideasta ja kuvamateriaalista Tarinat elämään -hankkeelle. This book was published in co-operation by The Upper Savo Development Ltd and The Ylä-Savo Municipal Federation of Education. Special thanks for the idea and photos to the Tarinat elämään project on cultural tradition.