Luonnonsuojelu voi olla teknologiaa.
Itämeren tehokas suojelu vaatii tietoa Tuomo Liljenbäck, Turku Turun vihreiden varapuheenjohtaja, biokemian opiskelija www.tuomoliljenback.net
I
tämeren pitkä ja kapea muoto sekä Tanskan salmet estävät veden tehokkaan sekoittumisen suurempaan vesimassaan. Siksi ihmisen toiminnan seurauksesta mereen kertyy jatkuvasti suuria pitoisuuksia erilaisia haitallisia yhdisteitä. Öljy, raskasmetallit ja lääkeaineet eivät yksiselitteisesti kuulu mereen. Pieninä pitoisuuksina tarpeelliset ravinteet aiheuttavat liian suurina pitoisuuksina rehevöitymistä, mistä seuraa lukuisia ongelmia. Itämereen saapui vuoden 2014 joulukuussa kauan odotettu suolapulssi. Harvinainen ilmiö on mahdollinen otollisten sääolojen ja hydrologisen tilanteen vallitessa. Pohjanmeren suolainen ja hapekas raskaampi vesi kulkee vähitellen Tanskan salmista Itämeren pohjaa pitkin eteenpäin syrjäyttäen tieltään hapetonta tai vähähappista vettä. Syvänteiden happikadon helpottuminen vähentää sisäisen kuormituksen aiheuttamaa rehevöitymistä. Hapettomissa oloissa pohjalle kertyneet ravinteet voivat vapautua jälleen vesistöön ja siten jatkaa rehevöitymistä, vaikka ulkoinen kuormitus olisikin vähentynyt. Emme voi kuitenkaan toivoa, että luonto pelastastaisi Itämeren puolestamme. Niin kauan kuin kuormitamme merta, meidän tulee myös aktiivisesti toimia sen puolesta. Rehevöitymisen merkittävin syy Suomessa on maataloudessa käytettyjen lannoitteiden typen ja fosforin valuminen pelloilta vesistöihin. Kuitenkin myös kaupunkien jätevedenpuhdistamot päästävät edelleen typpeä läpi. Typpi ja fosfori ovat olennaisia kaikkien eliöiden biomolekyylien rakenneosia. Niiden määrän lisääntyminen lisää levän ja kasviplanktonin kasvua sekä biomassan määrää.
34