44 I amikset ytimestä ihokarvoihin
vaan enemmänkin käsillä olevaan elämän vaiheen muutokseen, itsenäisen elämän alkuun ja vastuun kasvamiseen. Epävarmuus sosiaalisissa suhteissa on paljon pelottavampaa, kuin toimeentulossa. Monivalinta- ja avovastausten perusteella on siis ilmeistä, että amiksen onni on hyvin pitkälle kiinni vuorovaikutuksesta muiden ihmisten kanssa. Siinä mielessä ei ole yllätys, että tärkeimmäksi tekijäksi tulevan työpaikan valinnassa nostettiin hyvä työilmapiiri ja työpaikalla koettava yhteisöllisyys. Työn yleinen mielekkyys, uuden oppiminen ja itsensä toteuttamisen mahdollisuus ovat myös huomattavan tärkeitä seikkoja. Hyvä toimeentulo sitä vastoin tulee vasta viidentenä listalla, mutta jottei totuus unohtuisi, pieksee hyvä toimeentulo, mennen tullen, toisen valittavan vaihtoehdon, eli ”kohtuullisen toimeentulon”. Hyvän työpaikan määritelmä on hyvin linjassa niiden toiveiden ja tavoitteiden kanssa, joita amis noudattaa muuallakin elämässä. Ihannetyöpaikassa on hyvä olla ja siellä viihtyy. Omasta koulutuksesta on hyötyä ja työtehtävät antoisia ja koulutuksen mukaisia. Kiva olisi, jos mukava työporukka olisi myös kannustava ja johtajat puolestaan reiluja ja tasapuolisia. Työssä amis viihtyy paremmin jos tulee hyväksytyksi omana itsenään, eikä tarvitse pyytää anteeksi tai pelätä sitä että on nuori, kokematon, tai omasta mielestään vielä oppimassa hyväksi työtekijäksi. Eli yhteenvetona esitettäköön, että työelämässä amikselle tärkeintä on ”ettei aamulla v**uta lähteä töihin”.
Johtopäätösten paikka Mitä sitten näin valtavasta aineistosta voidaan päätellä? Mitä tutkimuksen ensimmäinen osa kertoo meille tästä porukasta, kun ottaa askeleen taaksepäin, sytyttää piipullisen tupakkaa ja keskittyy päätelmiin aitoon Nikke Knatterton -tyyliin? Amisten elämässä on rosoa ja niin kuuluukin olla. Avovastauksista pystyi lukemaan melkoisia horror-tarinoita, joiden päätteeksi vastaaja kuitenkin totesi elävänsä melko tavallista, ihan ok elämää. Se, että elämä on jo tähän mennessä tarjonnut haasteita, on yksilötasolla valtavan valitettavaa. Mutta kolikon kauniimpi puoli kertoo, että amis ei helposti hämäänny, sillä vaikeudet on tehty voitettaviksi ja tämä kaikki on elämää. Hyvänä tästä olivat avovastausten vapaan palautteen kautta esitetyt kymmenet toivomukset tutkimuksen tekijöille, että vastaajien taustatiedoissa pitäisi olla mahdollista valita myös vaihtoehto ”vastaajalla ei ole isää”. Tämäkin oli siis seikka, joka kaikessa valitettavuudessaan on vain osa elämää. Kun vastaukset annetaan nimettömänä ja vastaajia on tuhansia, niin totuus tulee ilmi. Ne asiat, joita kaveriporukassa ei uskaltaisi sanoa ääneen, kasvojen menettämisen pelossa, nousevat uudestaan ja uudestaan esiin vastauksissa. Ollaksemme onnellisia tarvitsemme toisia ihmisiä, kannustavaa opettajaa, välittäviä ystäviä, hyväksyvää perhettä ja omaa rakastavaa elämänkumppania. Amiksen elämä on yhtä aikaa itsenäistä ja muista riippuvaista. Amis on elämässä, opiskelussa ja työnteossa kunnianhimoinen, mutta uralta ei haluta rahaa, asemaa tai valtaa, vaan tavallista elämää, suomalaista unelmaa, jonka saavuttaminen on meille ihan kunnia asia. Kun tutkimuksen keinoin pääsee katsomaan sen naamion taakse, jonka keskiverto amis kasvojensa eteen arjessa kiskoo, voi löytämästään olla vain tyytyväinen. Elämän ilot, surut ja haasteet, tavoitteet ja pelot, tai toiveet ja unelmat asettuvat keskenään sellaiseen järjestykseen jonka perusteella voi vaan yhtyä vastaajien näkemykseen siitä, että on hyvä olla amis. Teksti Petri Rajaniemi Kuvat Miisa Lopperi