5/2011 5/2011
VA PA A E H TO I S T YÖ
Vapaaehtoistyö on perheenkin piiri Teksti ja kuvat Arja Liinamaa JYVÄSKYLÄ
P
Ilmajoen nykyisen kirkon rakensi tunnettu kirkonrakentaja Matti Honka 1760-luvulla.
erheelle ei ole niinkään oleellista, saako perheenjäsen tai perhe tukea vapaaehtoistyönä vai osana kunnallista tai valtiollista palvelujärjestelmää. Pääasia on, että apua tarvittaessa järjestyy ja että oman perheenjäsenen tarve sosiaalisiin suhteisiin, osallisuuteen yhteiskunnassa ja virkistävään vapaa-aikaan täyttyy. Vapaaehtoistyöllä on kuitenkin oma hehkunsa. Vertaisryhmän vetäjät kokevat auttamisen iloa ja vapaaehtoisia oman perheenjäsenen auttajia arvostetaan tietenkin enemmän kuin niitä, jotka auttavat, koska se kuuluu omaan työhön.
Äidit tiedonjakajina ja ryhmien vetäjinä Tuula Henttu, Eija Kauppinen, Marjo Rönkvist, Riitta Mehtovuori, Irmeli Manninen ja yksi nimettömänä esiintyvä kehitysvammaisen lapsen äiti Jyväskylästä vastasivat perhegalluppiin. He kertoivat, minkä verran ja miten vapaaehtoistyö koskettaa heidän perhettään. Neljä heistä kertoi toimivansa tai aiemmin toimineensa vertaisryhmän vetäjänä tai asiantuntijaalustajana esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksissa ja tapahtumissa. Miksi? ”Olemme saaneet ensitietovaiheessa tärkeää vertaistukea ja tämän vuoksi olen nyt vuosia myöhemmin halunnut antaa omaa aikaani uusia vertaisperheitä tukeakseni. Olen ollut aktiivisesti järjestämässä perhetapaamisia ja vertaistukikerhoja sekä jakamassa tietoa puhtaasta auttamisen ilosta”! ”Toimin kaupungin asumis-
Irmeli Manninen
palveluihin kuuluvan Ahokodin kehittämisryhmässä vanhempain edustajana. Pidimme muun muassa myyjäisiä, joiden tuotoilla saimme varahoitohuoneeseen kalusteita.” (Irmeli Manninen)
Tukihenkilö vai avustaja Kolme vastaajaa kertoi, että heidän kehitysvammaisella perheenjäsenellään on aiemmin ollut vapaaehtoistyönä kaupungin pienellä korvauksella toimiva tukihenkilö, mutta tällä hetkellä sellaista ei ole. Kaksi kertoi, ettei heidän perheenjäsenellään ole ollut koskaan tukihenkilöä. Yksi kertoi kyselleensä kaupungilta aikuiselle pojallensa tukihenkilöä. Pojalle saatiin henkilökohtaisen avun päätös, minkä jälkeen Henkilökohtaisen avun HAVU-keskuksen listoilta nuorukaiselle löytyi henkilökohtainen avustaja, joka on kaverina esimerkiksi vapaa-ajan harrastuksissa ja asioinnissa. Avustaja ei ole vapaaehtoistyöntekijä vaan palkkatyössä ja äiti kertoo saavansa HAVUkeskuksesta könttäsumman, jonka hän jakaa palkaksi avustajalle ja maksaa verot ja tekee tarvittavat ilmoitukset. ”Oma hommansa siinä on, mutta pääasia, että Johanneksella on kaveri! ”(Riitta Mehtovuori) Henkilökohtainen apu on tarkoitettu antamaan erityistukea tarvitseville ihmisille mahdollisuus sosiaalisiin suhteisiin ja osallisuuteen yhteiskunnassa. Myös Irmeli Mannisen aikuisella Idatyttärellä on henkilökohtainen
Eija Kauppinen
avustaja, joka antaa omaishoitajaäidille hengähdysaikaa ja Idalle itselleen toimintamahdollisuuksia. ”Oikeastaan omaishoitajuus on vapaaehtoistyötä, koska tähän kuuluu vain kolme vapaapäivää kuukaudessa, ei sairaslomamahdollisuutta tai rajallista työaikaa päivittäin ja palkka on pienempi kuin esimerkiksi avustajan.” (Irmeli Manninen)
Tukihenkilöys voi lopahtaa ” Best Buddies -projekti loppui ja siihen kuuluneet kaverit muuttivat toisille paikkakunnille ja muutenkin tapaamisia oli vaikea järjestää.” (Eija Kauppinen) ”Kaupungin maksama korvaus oli surkea työn vaatimukseen nähden ja kaupungin järjestämillä tukihenkilöillä ei ollut motivaatiota ja pesti loppui lyhyeen. Itse etsityt tukihenkilöt olivat pidempiaikaisia.” (Irmeli Manninen)
Ihmisiä oikeassa paikassa ”Seurakunnassa työskentelevä Henrik Ketola, joka järjestää vammaisnuorille kaikkea mukavaa yhdessäoloa on kyllä aarre. On leirejä, retkiä eri seurakuntiin, gospelkonsertteja. Siinä on ihminen oikeassa paikassa.” (Eija Kauppinen) ”Partiotoiminta on kai vapaaehtoisuuteen liittyvää. Se on hienoa toimintaa kehitysvammaisten parissa. Partion ja kerhojen kautta on löytynyt myös tukihenkilöitä.” (Irmeli Manninen)
21