Tietoa, taitoa Turun kautta koko maahan… Turun kaupungin ammatilliset oppilaitokset ja niiden edeltäjät vuoteen 2009 Olavi Solin ja Matti Haapanen
ISBN 978-952-5892-15-4 (nid.) ISBN 978-952-5892-16-1 (pdf)
Tekij채t Olavi Solin ja Matti Haapanen Taitto
Markku Pennanen
Paino
TAI painopalvelut
SISÄLLYSLUETTELO Luku 1: Innovatiivinen merkkituote Johtavan rehtorin alkusanat...................................................................... 4 Turun kasvatus- ja opetustoimen organisaatio.......................................... 6 Turun ammatti-instituutti........................................................................... 8 Oppilaitoksen tavoitteet ja arvot.............................................................. 10 Suomen koululaitoksen kuluista ja eduista.............................................. 12 Luku 2: Ammatillisen koulutuksen alkuvaiheita Ammattikuntalaitos................................................................................. 14 Tekniikan koulutuksen alkuvaiheita ( 1833 – 1998 )................................. 16 Kaupan ja liiketalouden koulutuksen alkuvaiheita ( 1839 – 1998 )............ 18 Terveysalan koulutuksen alkuvaiheita ( 1893 – 1998 ).............................. 20 Yksittäisistä kouluista monialaiseen yhteisöön......................................... 22 Peruskoulu syntyy................................................................................... 24 Keskiasteen uudistus.............................................................................. 27 Yhdistymisen aika 1998-2010- Turun ammatti-instituutti syntyy.............. 30 Luku 3: Ammatti-instituutti tänään Tekniikan alan koulutus........................................................................... 32 Kaupan ja palvelun koulutus................................................................... 34 Terveyden ja hyvinvoinnin koulutus.......................................................... 36 Nopeasti kehittynyt aikuiskoulutus ......................................................... 38 Kehitysyksikkö – uusi organisaatio kokosi kehitystoimet yhteen.............. 42 Opinto-ohjauksen muodot...................................................................... 45 Opiskelijakunnan toiminta....................................................................... 46 Suomi Euroopan unionin jäseneksi 1995................................................ 48 Ammatillinen kilpailutoiminta................................................................... 50 Luku 4: ... ja meistä tuli... Osaava nuori työllistyy............................................................................ 54 Mekatroniikan huippuosaaja, Juha Liitola................................................ 56 ”Palaset kohdallaan”, Hanna Laine......................................................... 58 Kun harrastuksesta tuli ammatti, Pekka Lähde ja Antti saarinen.............. 60 Nuoret ammatti-idolit.............................................................................. 62
4
INNOVATIIVINEN MERKKITUOTE Seija Mattila Johtava rehtori
JOHTAVAN REHTORIN ALKUSANAT
Turun ammatti-instituutti – Åbo yrkesinstitut aloitti toimintansa 1.8.1998. Ammatti-instituutti tai tuttavallisesti TAI on toisen asteen oppilaitos, joka syntyi ammatillisen koulutuksen rakenteellisen uudistuksen vuosina yhdessä ammattikorkeakoulujärjestelmän kanssa. Kymmenen vuoden ikäinen ammatillinen oppilaitos saa harvoin muistonsa ihan kirjaksi saakka, mutta uusi oppilaitos pohjautuu Turun kaupungin ammatillisen koulutuksen lähes 200-vuotiseen historiaan. On suorastaan ihme, että neljästä toimintatavaltaan täysin erilaisesta ammattioppilaitoksesta muodostunut ammatti-instituutti on saavuttanut valtakunnallisilla mittareilla mitattuna johtavan aseman maamme ammatillisen koulutuksen eri osa-alueilla. Vähäinen keskeyttäminen, valmistuvien opiskelijoiden suuri määrä ja monipuolinen kehittämistoiminta tunnetaan valtakunnallisesti. Tunnettuutta on lisännyt myös vankka osaaminen ammattitaitokilpailujen järjestäjänä sekä kotimaassa että maailmalla.
Ammatillisen koulutuksen arvostus näkyy hakijamäärien jatkuvana kasvuna ja kokonaisopiskelijamäärän lisääntymisenä oppilaitoksen toiminta-aikana yli tuhannella perustutkintoopiskelijalla. Aikuisten ammatillinen koulutus on monipuolistunut ja määrällisesti lisääntynyt kysyntää vastaavaksi. Ammatti-instituutin alkuvaiheessa johtamisjärjestelmää kehitettiin strategisen johtamisen suuntaan, kuten Turun kaupungissa oli päätetty. Koko henkilökunta sidottiin strategiseen johtamisjärjestelmään pohjautuviin tuloskortteihin, joissa on selvästi määritelty tavoitteet, niiden mittarit, aikataulu ja vastuuhenkilöt. Järjestelmä hämmensi alussa henkilökuntaa, koska kaksi kertaa vuodessa käytiin johtavan rehtorin kanssa navigointikeskustelut siitä, miten tavoitteet oli saavutettu. Kun järjestelmä opittiin, tuloksia alkoi näkyä ja järjestelmä hyväksyttiin positiivisena vuoropuheluna. Usean oppilaitoksen voimavarojen yhdistäminen mahdollisti uusien ja resursoitujen toimintojen käyttöönoton. Ammatti-instituuttiin
5
perustettiin kehitysyksikkö, joka on hanketoiminnallaan koonnut yhteen varsinaissuomalaisia ammatillisia oppilaitoksia, nuorisotoimen ja ympäristökuntien perusopetuksen. Kumppanuusperiaatteella on onnistuttu menestyksellisesti hankkimaan toimintojen kehittämiseen tarvittavia hankerahoja. Näillä Turun kaupungin ulkopuolelta saaduilla varoilla on kehitetty valtakunnallisesti merkittäviä malleja, mm. koulutustakuumalli, jossa tasoitetaan tietä peruskoulusta toiselle asteelle. Merkittävä saavutus ammatti-instituutissa on ollut opintojen keskeyttämisen vähentyminen jopa seitsemällä prosenttiyksiköllä. Opiskelijoiden kansainvälistä liikkuvuutta on edistetty monimuotoisilla hankkeilla sekä valtakunnallisilla ja kansainvälisillä ammattitaitokilpailuilla. Toiminta on nostanut ammatti-instituutin valtakunnalliseksi ykköseksi ja jopa halutuksi yhteistyökumppaniksi ympäri maailmaa. Tiedotus- ja markkinointiyksikkömme on vuosikymmenen aikana kehittynyt varsinaiseksi ammattiosaajaksi.
Tällä hetkellä on täysin ennustamatonta, mitä seuraava vuosikymmen tuo tullessaan ammattiinstituutille. Turun kaupungin päättäjät ovat sopineet, että kuluvalla valtuustokaudella opetuksen hallintokunnat yhdistetään yhden viraston alaisuuteen. Valmistelutyö on meneillään tätä kirjoittaessani, ja lopulliset päätökset saataneen tämän vuoden lopulla. Nykyiset tulokset ovat syntyneet sitoutuneen ja peräänantamattoman henkilökunnan yhteistyöllä ja ammattiopetuslautakuntien päättäjien vilpittömällä halulla kehittää toimintaamme. Tästä on hyvä jatkaa tuleville vuosikymmenille.
Turussa maaliskuussa 2010 Johtava rehtori Seija Mattila
6
INNOVATIIVINEN MERKKITUOTE
TURUN KASVATUS- JA OPETUSTOIMEN ORGANISAATIO
Nuorten ja aikuisten koulutuksesta huolehtii Turussa Lukio- ja ammattiopetuslautakunta. Tämän lautakunnan alaisuudessa toimii kolme tulosaluetta. Turun ammatti-instituutti on Lukio- ja ammattiopetuslautakunnan alainen tulosalue, jonka päällikkönä toimii tulosaluejohtaja Seija Mattila. Ammatti-instituutti jakautuu kolmeen ammattialasektoriin, vastuualueeseen: Tekniikka, rehtorina Hannu Immonen Kauppa ja palvelu, rehtorina Terhi Hotokka Terveys ja hyvinvointi, rehtorina Soile Lehto Uusi organisaatio on lähinnä hallinnollinen ja taloudellinen ratkaisu, jonka vaikutukset jokapäiväiseen koulunkäyntiin ovat vähäiset. Toisin sanoen opiskelijat käyvät koulua kuten ennenkin. Uudessa organisaatiossa on toteutettu niin sanottu tilaaja-tuottajamalli. Siinä palvelujen tuottajat on eriytetty tilaajaportaasta. Molempien tuki-organisaationa toimii Talous- ja tilapalvelut.
Turun koulutoimen organisaatio uusittiin vuoden 2011 alusta lukien. Uusi hallintokunta jakautuu kahteen pääprosessiin siten, että lasten päiväkodit ja peruskoulu muodostavat ensimmäisen prosessin hallintokunnasta ja nuorten ja aikuisten koulutus toisen prosessin. Kummallakin pääprosessilla on oma lautakuntansa. Lautakuntien esittelijänä toimii virastopäällikkö johtaja Timo Jalonen.
Tila-asioiden vastuualue suunnittelupäällikkö Tapio Alapaattikoski
Ammatillisen opetuksen sisäisten tukitoimintojen vastuualue talouspäällikkö Markku Häyrinen
TALOUS- JA TILAPALVELUT talouspäällikkö Anne Takalo
nuorten ja aikuisten koulutus palvelujohtaja Mika Helva
Suunnittelu- ja kehittämispalveluiden vastuualue kehittämispäällikkö Pia Lagercrantz Ruotsinkielisten palveluiden vastuualue ruotsinkielisten palveluiden johtaja Liliane Kjellman Lasten kasvatus ja opetus palvelujohtaja Vesa Kulmala
hallintopäällikkö Pentti Merta
tulosaluejohtaja Raili Koski
VARhAISKASVATUS
LUKIO-OPETUS tulosaluejohtaja Esko Heikkonen
tulosaluejohtaja Outi Rinne
Oppisopimustoimisto
tulosaluejohtaja Päivi Lehtinen
AIKUISKOULUTUS
Kasvatus- ja opetusvirasto 3.3.2011
tulosaluejohtaja Seija Mattila
AMMATILLInEn KOULUTUS
nUORTEn JA AIKUISTEn KOULUTUKSEn PääPROSESSIn TULOSALUEET
PERUSOPETUS
LASTEn KASVATUKSEn JA OPETUKSEn PääPROSESSIn TULOSALUEET
Timo Jalonen kasvatus- ja opetustoimen johtaja
Ruotsinkielinen jaosto
Lukio- ja ammattiopetuslautakunta
KASVATUS- JA OPETUSTOIMI
Ruotsinkielinen jaosto
YLEIShALLInTO JA hEnKILöSTöPALVELUT
KASVATUS- JA OPETUSVIRASTO
Suomenkielinen jaosto
Varhaiskasvatus- ja perusopetuslautakunta
Kaupunginhallitus
Kaupunginvaltuusto
7
8
INNOVATIIVINEN MERKKITUOTE
TURUN AMMATTI-INSTITUUTTI
Turun ammatti-instituutilla on seitsemän vakinaista koulutaloa sekä yksi väliaikainen toimipiste. Viime mainittu on logistiikan toimipiste, joka sijaitsee kaupungin liikennelaitoksen entisessä raitiotievaunuhallissa Amiraaliston kadulla. Vakinaiset koulutalot ovat ikäjärjestyksessä: Aninkaisten koulutalo on valmistunut vuonna 1951. Turun ystävyyskaupunki Göteborg avusti lahjoitusvaroin ja laittein koulun rakentamista sotien jälkeisenä aikana. Juhannuskukkulan koulutalo valmistui 1958. Kaupunkiin rakennettiin vesitorni ja sen alapuolelle valmistettiin tilat tekniikan opetusta varten. Yläpuolisessa vesisäiliössä on 9 000 kuutiometriä vettä eli yhtä monta tonnia. Kellonsoittajankadun koulutalo valmistui 1968. Sen paikalla oli aikaisemmin kaupungin toinen paloasema vuodelta 1920 ja joka purettiin koulutalon tieltä.
Uudenmaantien koulutalo valmistui 1980. Se oli silloin valtion Terveydenhoito-oppilaitos, joka kunnallistettiin ja toisen asteen koulutuksen osalta liitettiin instituuttiin 1998. Tommilankadun koulutalo valmistui 1983. Se oli aluksi Turun Marttayhdistyksen ylläpitämä Turun kotitalousoppilaitos, mikä siirtyi kaupungin ylläpidettäväksi 1991. Peltolan koulutalo valmistui 1986 ja on tiloiltaan instituutin suurin koulutalo. Sen lattiapinta-ala on 22 000 neliömetriä ja tontin ala 5,5 hehtaaria. Viereisestä taulukosta näkee, mitä ja kuinka paljon koulutusta kullakin tulosalueella annetaan. Turun ammatti-instituutin nuorisoasteen koulutuksessa on lähes 4 000 opiskelijaa.
9
Syyskuu 2010
Tammikuu 2011
Kauppa ja palvelu (opiskelijamäärät) Handel och administration
114
110
Kaupan ja hallinnon ala
586
564
Catering-ala
215
194
Hotelli-,ravintola- ja matkailuala
319
297
91
93
Elintarvikeala Tekstiili- ja vaatetusala
76
71
1401
1319
317
295
69
64
Kemian ala
105
99
Kone- ja metalliala
270
246
LVI-ala
159
155
Maanmittausala
42
40
Puuala
96
82
Rakennusala
155
143
Sähköala
409
405
1622
1529
91
80
Kauneudenhoitoala
127
121
Sosiaali- ja terveysala
524
552
Maahanmuuttajien valmistava
55
53
Valmentava ja kuntouttava
14
16
Ohjaava ja valmistava
28
29
839
851
3862
3699
Yhteensä Tekniikka (opiskelijamäärät) Auto- ja kuljetusala Graafinen ala
Yhteensä Terveys ja hyvinvointi (opiskelijamäärät) Kotitalous- ja puhdistusala
Yhteensä Nuorten perustutkinnot yhteensä
10
INNOVATIIVINEN MERKKITUOTE
OPPILAITOKSEN TAVOITTEET JA ARVOT
Toiminta-ajatus Monialainen Turun ammatti-instituutti – Åbo yrkesinstitut on työelämälähtöinen, osaava, kehittyvä ja verkostoitunut eurooppalaisen ammattisivistyksen keskus kaikenikäisille opiskelijoille.
Koulu haluaa olla edistämässä maakuntansa yritysten ja laitosten menestymistä kouluttamalla oikeaan aikaan, oikeita määriä ja oikealla tavalla opettaen osaavia nuoria työelämän palvelukseen.
Visio 2015
Turun ammatti-instituutin arvot
Turun ammatti-instituutti – Åbo yrkesinstitut on Varsinais-Suomen ammatillisen koulutuksen innovatiivinen merkkituote, joka luo pohjan sekä yksilön että elinkeinoelämän menestymiselle muuttuvassa maailmassa.
Asiakaslähtöisyys, sisäinen yrittäjyys, osaaminen ja luovuus, kestävä kehitys, oikeudenmukaisuus ja yhteistyö.
Tällaiset ylätason ilmaisut jäävät usein lukijalle hämäriksi. Lyhyesti sanoen instituutti haluaa olla kansainvälisesti laadukas oppilaitos. Sen kansainvälisyys näkyy esimerkiksi ulkomaisina työssäoppimisen jaksoina, World Skills- ja EuroSkills Competition-toimintana. Koulu haluaa olla maakuntansa ammatillisen koulutuksen ”veturi”. Tämä vaatii jatkuvaa kehittymistä; ei vain opiskelijoiden kohdalla vaan myös opettajien ja koko henkilökunnan osalta.
Se merkitsee opintojen näkökulmasta: Asiakaslähtöisyys Opiskelijat eivät ole koulua varten, vaan koulu on opiskelijoita varten. Koulun tulee ottaa huomioon kunkin yksilölliset tarpeet. Koululla on opiskelijoiden tukiverkko, johon kuuluu psykologi, opo, sosiaaliohjaaja, urasuunnittelija ja terveydenhoitaja. Tärkein henkilö opiskelijalle on oma luokanvalvoja. He kaikki yrittävät toimia opiskelijan parhaaksi vaikeuksien kohdatessa.
11 Lehtori Helena Hiiron tervehdyssanat uudelle oppilaitokselle: Merellinen oppilaitos syntyi
Jokaisella on omat purjeet
Oppilaitoksen logo valmistui ja se lanseerattiin käyttöön elokuussa. Logo muodostuu jokikuviosta palloineen. Logon pallo kuvaa yhtenäistä oppilaitosta ja Turun kaupunkia, sininen aalto symboloi Aurajokea. Aalto ja pallo muodostavat yhdessä a-kirjaimen = ammatti/ Åbo.
ja haluttu suunta
Turun ammatti-instituutin opintolinjat vuonna 1998 kaupan, hallinnon, kotitalouden ja terveyden alat.
Pidä lujasti ruorista kiinni
jota päivien tuulet ja elämän myrskyt sekoittavat piirretyn reitin suuntaa muutellen
Ja anna mennä – Täysin purjein
Sisäinen yrittäjyys Kaikilla ei ole yhtäläisiä edellytyksiä oppimiseen. Tärkeintä on kuitenkin yrittäminen, mielen palo oppimiseen. Luokkayhteisössä parhaimman tuloksen tuottaa yhteinen yrittäjyys, jossa ”koko sakki painaa vimosen päälle”. Opetuksen yksi arviointikriteeri on ”jatkuvan näytön seuraaminen”. Tuolloin nimenomaan mitataan opiskelijan henkilökohtaista kehittymistä ja edistymistä.
jätevesilaitoksia? Esimerkkejä on vaikka kuinka paljon. Oikeudenmukaisuus Kaikkia tulee kohdella samanarvoisesti riippumatta sukupuolesta, rodusta tai iästä. Koulussa kuten muuallakin säännöt ovat kaikille samat ja kaikilla on oikeus opiskella häiriöttä ja velvollisuudet ovat yhteisiä.
Osaaminen ja luovuus Ammattinsa osaaminen on itsestään selvyys, mutta osaatko soveltaa taitoasi hankaliin tapauksiin. Luovuus, innovatiivisyys on sitä, että osaat kehittää paremman työtavan tai keksiä kokonaan uutta.
Yhteistyö Hyvä luokkahenki tuottaa hyviä oppimistuloksia. Se lisää opiskelun viihtyvyyttä ja tuottaa mielihyvää kaikille. Huomennakin on kiva koulupäivä!
Kestävä kehitys Maailman luonnonvarat ovat rajalliset. Monet käytännöt ovat aineellisesti tuhlaavia. On paljon työtapoja, jotka taloudellisesti ovat epäkelpoja. Osaatko esimerkiksi lajitella jätteet? Osaatko kierrättää raaka-aineita? Tuhlaatko vettä, siksi tarvitaan entistä suurempia ja tehokkaampia
12
INNOVATIIVINEN MERKKITUOTE Suomessa vakituisesti asuvilla lapsilla on lakiin perustuva oppivelvollisuus. Se tarkoittaa velvollisuutta hankkia perusopetuslaissa ja perusopetuksen opetussuunnitelman mukainen perusopetuksen oppimäärä.
SUOMEN KOULULAITOKSEN KULUISTA JA EDUISTA
Suomen nykyisen oppivelvollisuuden ytimen muodostaa peruskoulu. Normaalisti peruskoulun käyminen alkaa sinä vuonna, jona lapsi täyttää seitsemän vuotta. Ennen peruskoulua lapsi voi käydä esikoulua, mikä ei kuulu oppivelvollisuuteen. Tätä koulumuotoa kokeiltiin ensimmäisen kerran vuonna 1971 kuudella eri paikkakunnalla. Hyvien kokemusten nojalla esikoulu nopeasti laajeni niin, että vuodesta 2 000 maksuton esikoulu otettiin käyttöön jo kaikissa Suomen kunnissa. Useissa kunnissa esikoulun järjestää joko kunnan koululaitos tai päiväkodit. Turussa vuoden 2011 alussa päiväkodit ja esikoulu liitettiin osaksi koululaitosta. Kouluruokailu Suomessa aloitettiin vuonna 1948 kaikille oppivelvollisuuskoulujen oppilaille. Nykyään kouluruokailun piiriin kuuluvat myös lukiot ja ammatilliset oppilaitokset. Noin 900 000 koululaista ja opiskelijaa nauttii päivittäin kouluaterian.
Suomi on niitä harvinaisia maita maailmassa, joissa yhteiskunta maksaa koulutuskustannukset jopa korkeakouluja myöten. Tällä on haluttu taata jokaiselle suomalaiselle tasavertaiset koulutusmahdollisuudet. Nykyään oppilaitoksissa on lisäksi monipuolinen opiskelijoiden turvaverkko eli kouluterveydenhuolto, opiskelijahuolto ja erilaiset opintotuet. Koulutuskustannuksista vastaa valtio ja opiskelijan kotikunta. Seuraavassa on poimittu koulutuskustannuksia
13
Lähde: Opetushallituksen tilastot
Turun koulujen osalta Opetushallituksen raporteista vuodelta 2009: Esiopetus eli ”eskarit” maksoivat Turussa 5 087 euroa oppilasta kohden vuodessa. Peruskoulujen kustannukset olivat 6 503 €/oppilas vuodessa. Toisen asteen ammatillinen koulutus on suhteellisen kallista työnopetuksen takia. Keskimääräinen hinta ammatti-instituutissa on 9 567 euroa per opiskelija vuodessa. Alakohtaiset kustannukset näkyvät alla olevasta taulukosta, joka on poimittu Opetushallituksen vuoden 2009 raportista. Taulukosta havaitaan, että instituutin kallein opetus on linja-auton tai yhdistelmäajoneuvon kuljettajan koulutus 14 552 €/opiskelija vuodessa. Halvinta opetus on kaupan ja hallinnon perustutkinnossa 5 997 €/opiskelija.
Keskimäärin instituutista valmistuneen opiskelijan koulutuskustannukset kokonaisuudessaan yhteiskunnalle olivat: Yksivuotinen esikoulu + 9 vuotta peruskoulua + 3 vuotta ammatillista koulutusta = 5 087 + 9 x 6 503 + 3 x 9 567 = 92 315 €/opiskelija. Suomen koululaitos on menestynyt erinomaisesti kansainvälisissä vertailuissa. Sen vahvuuksina on pidetty sosiaalista tasa-arvoisuutta, monipuolisuutta ja sen sisältämiä yksilöllisiä vaihtoehtoja. Nykyiset työssäoppimisjaksot työelämässä on koettu lisäksi onnistuneeksi tavaksi valmentaa nuorta työelämään.
14
AMMATILLISEN KOULUTUKSEN ALKUVAIHEITA Perinteisesti lasten vanhemmat ovat aina opettaneet lapsilleen perustaidot ja tiedot. Käsityötaitojen kehittyessä tuli tarpeen luoda koulutusjärjestelmä uusien ammattilaisten kasvattamiseksi - syntyi ammattikuntalaitos, jossa mestari opetti oppipoikia ja kisällejä ammatin saloihin ja taitoihin.
AMMATTIKUNTALAITOS OPPIPOJAT JA KISÄLLIT
Ensimmäiset ammattikuntajärjestyksen säännöt valtio oli antanut jo vuonna 1621. Niiden mukaan oppipojaksi voitiin ottaa 14 vuotta täyttänyt avioliitossa syntynyt poika. Oppipoika-aika kesti kolmesta viiteen vuotta ja sinä aikana hän työskenteli saman mestarin alaisuudessa. Hän asui oppiaikansa perheenjäsenenä mestarin kotona. Mitään palkkaa hän ei saanut työstään, vain asunnon ja ruuan. Kun ensimmäinen vuosi kului enimmäkseen siihen, että oppipoikaa kädestä pitäen piti neuvoa, ei hänestä mestarille ollut juurikaan hyötyä. Niinpä mestarit yrittivätkin usein venyttää oppiajan pituutta, ehtiäkseen saada myös jotain hyötyä korvaukseksi oppiajasta. Oppipojan osa oli suuresti riippuvainen isännän mielialasta ja varmaa on, että moni kelpo mestari tarttui keppiin liiankin hanakasti. Oppipoikia erosi työstään melko paljon erilaisista syistä. Esimerkiksi leipurin oppipojista vuosilta 1777-1809 alle 60 %.a sai aikanaan kisällikirjan. Kisällit halusivat säilyttää saavuttamansa riippumattomuuden, mutta helppoa se ei ollut, koska useimmiten myös he asuivat mestarin perheessä. Kisällien vapauden parhaiten turvasi heidän liikkuvaisuutensa. Sääntöjen mukaan op-
pisopimus oli tehtävä vähintään kuukaudeksi, mutta yleisin sopimusaika oli puoli vuotta. Työ oli ajalle ominaiseen tapaan raskasta ja mestarin tiukassa komennossa. Suurimmalla osalla oli kuitenkin ajatus päästä aikanaan mestariksi ja oman työpajan haltijaksi. Moni tosin ei koskaan saavuttanut itsenäistä asemaa, mutta sillä ei välttämättä ollut suurta merkitystä hänen elämäänsä. Kun tie mestariksi oli tukossa, oli kisälli tavallisesti ehtinyt elämässään jo avioitua ja elämä soljui eteenpäin muiden mestarien palveluksessa. Koulutuksesta maksettiin palkkaa Kisällit nauttivat palkkaa. Yleensä se oli viikkopalkka. Palkan suuruuteen vaikuttivat töiden vaativuuden lisäksi se, asuiko kisälli mestarin perheessä vai muualla. Huolehtiko kisälli itse ruokailunsa vai hoidettiinko se mestarin toimesta. Ammattikuntalaitoksen loisteliain kausi oli joitakin kymmeniä vuosia vuoden 1800 molemmin puolin. Tuona vuonna Turun asukasluku oli
15
9082 henkeä. Rekisteröityjä mestareita oli 257, kisällejä 367 ja oppipoikia 260 henkeä. Vaikka käsityön ja teollisuuden ammattikasvatus ammattikunnissa oli 1860-luvulle saakka merkittävin ammattikasvatuksen muoto, se ei koskenut edes käsityöläisten enemmistöä eikä varsinkaan manufaktuurien työntekijöitä. Manufaktuurit olivat halleja tai teollisuusrakennuksia, joihin oli koottu kymmeniä käsityöläisiä harjoittamaan ammattiaan. Niihin syntyi valmistustekninen järjestelmä työnjakoineen ja erikoistumisineen. Manufaktuurit olivat siis valmistusteollisuuden esiasteita. Oppipoika-kisällikoulutus ei kovinkaan hyvin palvellut teollista työnjakoihin perustuvaa valmistustekniikkaa. Niinpä Turkuun perustettu Suomen Talousseura esitti perus-
tettavaksi koko maan kattavan kouluverkon, jonka yksityiskohtaisen suunnitelman laati yliopiston professori Johan Gadolin. Ehdotus ei koskaan toteutunut, mutta syksyllä 1833 käynnistyi viikonloppukoulu, Sunnuntai-koulu (Söndagsskolan i Åbo). Venäjän keisari Aleksanteri II antoi 1868 asetuksen jonka mukaan ”hyvämaineiset miehet ja vaimo-ihmiset saavat oikeuden harjoittaa sitä kauppa-, vapriiki- tahi hantvärkki-elinkeinoa, jonka hyväksi näkee, kuin myös varustamaan laivoja”. Tämä elinkeinovapauslaki lakkautti ammattikuntalaitoksen siinä muodossa kuin se siihen asti oli olemassa. Elinkeinon harjoittamislupien käsittely siirtyi nyt kaupungin maistraatille.
16
AMMATILLISEN KOULUTUKSEN ALKUVAIHEITA 1800-luvun ammattimieheltä alettiin vaatia myös yleissivistystä. Kisälli- tai mestarinkirjaa ei saanut ilman kirjoitus- ja laskutaitoa. Lisäksi hänen piti osata kristinoppia ja isänmaan historiaa.
TEKNIIKAN KOULUTUKSEN ALKUVAIHEITA
TEOLLISTUVAN TURUN TYÖVOIMAN TARVE KEHITTI KOULUTUSJÄRJESTELMÄÄ Turun Sunnuntaikoulu Uusien taitojen ja tietojen oppiminen ilman ohjausta ei yleensä onnistunut itse opiskellen. Turun molemmat seurakunnat, sekä ruotsin- että suomenkielinen, perustivat 1833 Sunnuntaikoulun ( Söndagskolan i Åbo). Jo ensimmäisenä syksynä kouluun ilmoittautui 332 oppilasta, jotka olivat iältään 10-49-vuotiaita. Koulusta saadut hyvät kokemukset johtivat siihen, että 10 vuotta myöhemmin julkaistiin koko maata koskeva sunnuntaikouluasetus ”hantverkkareitten ja käsityöläisten valmistamisesta Suomenmaassa”. Koulujen ylläpitäjäksi tuli tällöin kaupungit, jotka saivat valtiolta sitä varten määrärahat Vuonna 1858 sunnuntaikoulujen lisäksi tulivat iltakoulut ja koulutus järjestettiin uudelleen. Sunnuntaikoulut olivat oppipoikia varten ja kaksivuotiset iltakoulut kisälleille. Teknilliset reaalikoulut Vuonna 1849 aloittivat Helsingin , Turun ja Vaasan teknilliset reaalikoulut toimintansa. Näiden opetus oli tarkoitettu kokeneille ammattimiehille ja heistä tuli manufaktuurien ja teollisuuslaitosten työnjohtajia tai erikoisammattimiehiä.
Nämä koulut kehittyivät aikojen kuluessa teknillisiksi oppilaitoksiksi ja nykyisiksi ammattikorkeakouluiksi. Helsingin teknillinen reaalikoulu sai erityisaseman, jolloin se saattoi kehittyä nopeammin edelleen korkeammaksi opinahjoksi niin, että vuodesta 1908 siitä tuli teknillinen korkeakoulu. Turun Käsityöläiskoulu Turun teollisuus kehittyi vahvasti 1800-luvun puolivälin jälkeen. Nimenomaan konepaja- ja telakkateollisuus kehittyivät suuryrityksiksi unohtamatta tekstiili- ja elintarviketeollisuutta. Seurauksena ammatit muuttuivat ja erikoistuivat entistä enemmän. Myös kansakoululaitos vuosisadan lopulla pääsääntöisesti huolehti yleissivistyksen perustaidoista ja tiedoista. Niinpä Sunnuntaikoulu lakkautettiin ja uusi Turun käsityöläiskoulu aloitti toimintansa 1.10.1887. Koulu jakautui kahteen osaan alempaan ja ylempään käsityöläiskouluun. Alempi koulu oli kaksivuotinen ja toimi viikonloppukouluna ja oli tarkoitettu kansakoulua käymättömille nuorille. Ylempi käsityöläiskoulu
17
Turun kaupungin ammattioppilaitokset Syksyllä 1941 lokakuun 6. päivänä käynnistyivät Turun ammattioppilaitokset. Koulu jakaantui kahteen osaan. Oli poikien valmistava ammattikoulu ja tyttöjen valmistava ammattikoulu. Kouluun pyrittiin kansakoulun ( nykyisen peruskoulun) kuudennen luokan jälkeen. Oppiaika oli 2 vuotta. Koulu oli ensimmäistä kertaa päiväkoulu; siis aika lailla nykyisen kaltainen. Turun teknillinen ammattikoulu
oli myös kaksivuotinen toimien pääasiassa iltakouluna. Ylemmällä luokalla opiskeltiin vain ammatillisia sisältöjä. Kouluun ilmoittautui sen alkaessa suomenkielisiä oppilaita 153 ja ruotsinkielisiä 50. Kouluun otettiin nyt myös tyttöjä oppilaiksi. Vuonna 1901 opetussuunnitelmat uudistettiin. Kansakoulut olivat silloin jo kaikkien kaupunkilaisten saatavilla joten alemman asteen opetus muutettiin yhä ammatillisemmaksi ja ylempi koulutus entistä alakohtaisemmaksi. Turun ammattilaiskoulu Vuonna 1920 annettiin uusi asetus ammattikoulutuksen järjestämiseksi. Asetus määritteli kolmenlaisia opinahjoja. Harvinaisille ammattialoille valmistavia kouluja esimerkiksi kelloseppäkoulu. Toisena tyyppinä olivat erikoisammattikoulut eli teollisuuden ammattikoulut ja kolmantena käsityöläiskoulut muutettiin yleisiksi ammattilaiskouluiksi. Turussa toteutettiin kaksi jälkimmäistä koulutyyppiä. Turun ammattilaiskoulu aloitti toimintansa syksyllä 1922.
Vuonna 1951 valmistui Aninkaisten koulutalo käyttöön ja samalla oppilasmäärät kohosivat. Niinpä vuonna 1954 oppilaitoksen koulut eriytettiin omiksi yksiköikseen ja samalla nimet muutettiin. Tuli teknillinen ammattikoulu ja Turun ompelu- ja talouskoulu. Juhannuskukkulan koulutalo valmistui 1958. Turun teknillinen ammattioppilaitos Vuonna 1986 annettiin lupa perustaa aikuiskoulutusosastoja ja myös lukiopohjaisia opintolinjoja lisättiin. Tuolloin koulut saattoivat muuttaa nimensä ammattioppilaitoksiksi. Samalla toteutettiin myös toisen kouluasteen uudistaminen, jonka yhteydessä opintolinjat vuosien saatossa muuttuivat kaikki kolmevuotisiksi. Turun ammatti-instituutti 1990-luku oli jälleen ammatillisen koulutuksen uudistamisvuosi. Kehitettiin kokonaan uusi oppilaitosmuoto ammattikorkeakoulut. Turussa useiden koulujen opintolinjoja siirtyi ammattikorkeakouluun niin runsaasti, että tuli tarve organisoida ammatillinen koulutus kokonaan uudestaan. Vuosikymmenen lopulla 1998 aloitti nykyinen ammatti-instituutti toimintansa. Opinahjoon oli koottu kaikki kaupungin ylläpitämät ammatilliset oppilaitokset.
18
AMMATILLISEN KOULUTUKSEN ALKUVAIHEITA Tapulikaupunkioikeudet kehittivät Turusta liike-elämän keskuksen. Niinpä kaupungin liikemiehet perustivat Suomen ensimmäisen kauppakoulun Turkuun saadakseen koulutettua työvoimaa palvelukseensa.
KAUPAN JA LIIKETALOUDEN KOULUTUKSEN ALKUVAIHEITA
KOULUMUOTOISEN OPETUKSEN URANUURTAJA
Merkantilismin aika
Handelsinstitutet i Åbo
Merkantilistinen kauppapolitiikka oli käytössä 1600-luvulta aina 1800-luvun puoliväliin saakka. Tuohon aikaan kauppiaaksi pääsemistä sääteli kauppiaiden ammattikunta. Kauppaoppilaaksi pyrkivän oli oltava 15 vuotta täyttänyt poika ja osattava lukea ja kirjoittaa. Oppipojasta kauppiaaksi haluavan oli suoritettava 12 vuoden harjoittelu ja kauppatutkinto, jonka vastaanotti ammattikunta. Liiallisen kilpailun pelossa ammattikunta usein rajoitti uusien kauppiaiden tuloa.
Vuodesta 1880 koulun nimi oli Handelsinstitutet. Koska kansakoulu-opetus oli jo yleisesti saatavilla ainakin kaupungeissa, koulun pääsyvaatimuksia korotettiin. Nyt pohjavaatimuksena oli kuusivuotisen kansakoulun suorittaminen. Myös oppikoulua käyneiden määrä alkoi näinä aikoina lisääntyä. Pääsyvaatimusten tiukentumisen johdosta alkeisoppiaineet vähennettiin opetusohjelmasta.
Handelsskolan i Åbo Turkulainen suurliikemies Abraham Kingelin järjesti kaupungin liikemiesten keskuudessa rahan keräyksen perustettavaa kauppakoulua varten. Kaupunki antoi riittävät varat tiloihin ja ylläpitoon. Keisari Nikolai I myönsi perustamisluvan ehdolla, että oppilaita otetaan kaikkialta Suomesta ja myönsi samalla kymmeneksi vuodeksi 400 hopearuplaa vuotuisiin menoihin sekä 1000 paperiruplaa opetusvälineistön hankintaan. Kauppakoulun opetus alkoi 7.10.1839. Opetuskieli oli ruotsin kieli. Kouluun ilmoittautui ensimmäisenä Abraham Kingelinin oma poika.
Vuonna 1897 annettiin uusi asetus kauppaoppilaitoksista. Sen mukaan kaupallisia oppilaitoksia oli kolme tyyppiä: kauppaopistot, kauppakoulut ja kauppa-apulaiskoulut. Tuolloin maassamme oli kolme kauppaopistoa ja kahdeksan kauppakoulua. Kauppa-apulaiskouluja perustettiin vuosisadan vaihteen jälkeen. Suomen kolme kauppaopistoa olivat Handelsinstitutet i Åbo (1880), Raahen Porvari- ja Kauppakoulu (1882) sekä Liikemiesten Kauppaopisto Helsingissä (1898) Handelsinstitutet i Åbo – Turun Kauppaopisto Turun koulussa oli Suomen kieli vapaaehtoisena oppiaineena vuodesta 1884 alkaen, mutta jo kolmen vuoden kuluttua pakollisena oppiai-
19
asteen lisäksi saatava myös kouluasteen opetusta. Kauppaopiston johtokunta vastusti hanketta. Niinpä kaupunki ryhtyi itse ylläpitäjäksi ja perusti Turun Kauppakoulun, joka käynnistyi syksyllä 1919. Koulu toimi aina vuoteen 1983, jolloin se keskiasteen uudistuksen yhteydessä yhdistettiin Kauppaopistoon.
neena. Syynä oli, että suomen kieli oli tuolloin päässyt jo useilla aloilla tasavertaiseen asemaan ruotsin kielen kanssa. Suomen kieli oli tullut myös laajalti käyttöön liikekirjeenvaihdossa. Turun Suomalainen Klubi tekikin 1903 aloitteen suomenkielisen opiston perustamisesta Handelsinstituutin yhteyteen. Kaupunki lupautui suorittamaan viidesosan suomenkielisen osaston kuluista. Senaatti myönsi luvan osaton perustamiseen ja niin syksystä 1905 suomenkielinen osasto aloitti toimintansa. Opetusohjelma oli sama kummallakin osastolla. Turun kaupungin kauppakoulu Turun Liikeapulaiskoulu Vuosisadan vaihteessa kaikki Suomen kauppaoppilaitokset olivat yksityisiä, yhdistysten tai säätiöiden ylläpitämiä. Kauppaopetuksen komitea ei kannattanut näiden valtiollistamista tai kunnallistamista. Osin syynä oli talous ja osin se, että kauppiailla säilyi näin suurempi määräysvalta kouluihin. Kaupunki esitti Kauppaopetussäätiölle, että kaupallista koulutusta on lisättävä ja opisto-
Turun Liikemiesyhdistys perusti vuonna 1921 Turun Liikeapulaiskoulun. Koulussa iltaopetuksena oli mahdollista opiskella ammatillisia aineita 8-9 tuntia viikossa kahden vuoden ajan. Koulu käytti Turun kauppakoulun tiloja opetukseen ja 1950-luvulta lähtien se sai sekä valtion että kaupungin avustusta toimintaansa. Kauppaopiston saatua uuden Kellonsoittajankadun koulutalon käyttöönsä syksyllä 1968 Liikeapulaiskoulun toimi myös siellä. Koulujärjestelmien kehittyessä liikeapulaiskoulut menettivät merkitystään. Niinpä 1970-luvulla nämä koulut poistettiin valtionapua saavien kauppaoppilaitosten ryhmästä ja toiminta Turussa päättyi vuosikymmenen puolivälissä. Virallinen lopettamispäätös tehtiin 1979. Turun KauppaoppilaitosHandelsläroverket i Åbo Keskiasteen uudistuksen ja Turun kauppakoulun yhdistämisen jälkeen oppilaitoksen koulutus oli varsin monipuolista. Oli sekä merkonomin tutkintoon liittyvää ylioppilas- ja peruskoulupohjaisia opinto-ohjelmia. Oli merkantin tutkintoon johtavia peruskoulupohjaisia opinto-ohjelmia sekä vuodesta 1989 lähtien laajaa iltaopetuksena olevaa kurssitoimintaa. Oppilaitoksen opiskelijamäärä kohosi parhaimmillaan noin 1 200 opiskelijaan. 1990-luvulla kehitetty ammattikorkeakoulu muutti koulutusrakenteita jälleen kerran ja oppilaitoksen opistoasteen opintolinjat siirtyivät Turun ammattikorkeakouluun. Tämä merkitsi opiskelijamäärän kaventumista lähes puoleen entisestä. Vuodesta 1998 oppilaitos muuttui osaksi Turun ammatti-instituuttia.
20
AMMATILLISEN KOULUTUKSEN ALKUVAIHEITA Englantilainen sairaanhoitaja Florence Nightingale kunnostautui Krimin sodassa järjestämällä Englannin armeijan lääkintähuollon. Sodan jälkeen hän perusti 1860 maailman ensimmäisen varsinaisen sairaanhoitajakoulun.
TERVEYSALAN KOULUTUKSEN ALKUVAIHEITA
KANSANTERVEYSTYÖSTÄ AMMATILLISEEN KOULUTUKSEEN
Sairaanhoitajattarien kurssitoiminta 1893 – 1930 Turun lääninsairaala perustettiin 1794 ja 1800-luvulla perustettiin muidenkin läänien sairaalat. Alkuun hoitajattarina toimivat suurelta osin varakkaitten perheiden tyttäriä ja varsinkin maaseudulla ”viisaat muijat”. Vuosisadan lopulla alettiin lääninsairaaloissa kurssittaa sairaanhoitajattaria. Turussa ensimmäinen kuuden oppilaan ryhmä aloitti oppinsa 19.4.1893. Kurssi kesti puoli vuotta, ja sitä pidennettiin vuoden mittaiseksi 1913. Turun sairaanhoitajatarkoulu Uusi asetus Sairaanhoitajattarien koulutuksesta annettiin ja valtio perusti kaikkiin läänien pääkaupunkeihin sekä Tampereelle Sairaanhoitajatarkoulut 1929. Koulutuspituus oli nyt kolme vuotta. Turun koulu sai myös omat tilat. Lääninsairaalan hallintorakennukseen saneerattiin tarvittavat opetustilat ja 100-paikkainen oppilaskoti.
Turun sairaanhoitajakoulu Komiteamietintö ”Sairaanhoitohenkilökunnan koulutus ja työnjako” vuodelta 1954 sisälsi useita kehittämisehdotuksia. Keskeistä asetuksessa oli koulutuksen kolmitasoinen opetus: perus-, erikois- ja jatkokoulutus. Komitean erimielisyydestä johtuen erikoistumiskoulutus Turussa ei tuolloin päässyt käyntiin. Koulun nimeksi tuli Turun sairaanhoitajakoulu ja sen koulutuspituudeksi tuli 2,5 vuotta. Turun sairaanhoitajaopisto Erikoiskoulutusosasto sai luvan aloittaa toimintansa syksyllä 1962 ja ensimmäiset erikoissairaanhoitajat suorittivat tutkintonsa keväällä 1963. Samoihin aikoihin käynnistyi myös sairaanhoitajien jatkokoulutus. Vuodesta 1963 alkaen koulu siirtyi omaan lukukausijärjestelmään eli muiden koulujen lukuvuosirytmiin. Koulun nimikin jälleen muuttui. Nyt se oli Turun sairaanhoitajaopisto.
21
Sairaanhoitajaoppilaitos vuosina 1931-1979
Koulutason opetus
Ammattikasvatushallitus hyväksyi koulun uuden ohjesäännön syksystä 1971 ja koulun nimeksi tuli Turun sairaanhoito-oppilaitos. Uuden johtosäännön mukaan oppilaaksi voitiin hyväksyä myös miehiä.
Terveydenhoito vaati erikoistuneita tukiammatteja joihin 1960-luvulla alettiin kouluttamaan osaajia.
Oppilaitoksessa aloitettiin mielisairaanhoitajien ja 1973 lääkintävahtimestari-sairaankuljettajan tutkintoon johtava koulutus.
Laboratorioteknillisten apulaisten koulutus oli vuoden mittaisilla kursseilla aloitettu 1955. Kaksivuotinen sairaalalaborantin koulutus käynnistyi 1964 ja Laboratoriohoitajaopisto liitettiin sairaanhoito-oppilaitokseen 1971.
Vuonna 1981 käynnistyi lääketyöntekijän ja vuotta myöhemmin vielä lastenhoitajien koulutus.
Apuhoitajien (sittemmin perushoitajien) ja röntgenhoitajien koulutus käynnistyivät 1963 .
Keskiasteen koulunuudistus toteutettiin lailla ammatillisista oppilaitoksista ja koulukohtaisilla asetuksilla mm. asetus Terveydenhuoltooppilaitoksista 1987. Koulutus järjestettiin peruslinjoittain, jotka sisälsivät vuoden kestäneen yleisjakson ja kolme lukukautta kestäneen erikoistumisjakson. Terveydenhuolto-oppilaitoksen uusi nimi otettiin käyttöön helmikuussa 1988.
Hammashoitajien koulutus aloitettiin 1966 ja vuotta myöhemmin lääkintävoimistelijoiden. Kaikki nämä siirtyivät 1971 sairaanhoito-oppilaitokseen. Turun sairaanhoito-oppilaitos Vuoden 1968 asetuksessa sairaanhoito-oppilaitoksella tarkoitettiin opinahjoa, jossa suoritettiin sairaanhoitajatutkinnon lisäksi laboratoriohoitajan, lääkintävoimistelijan ja röntgenhoitajan perustutkintoja. Näiden tutkintojen pituus oli 4 lukukautta. Sairaanhoitajan tutkinnon kesto oli 5 lukukautta. Erikoistumistutkintoon ja ylihoitajan tutkintoon meni vielä kaksi lukukautta.
Turun terveydenhuolto-oppilaitos
Seuraavalla vuosikymmenellä opetussuunnitelmat taas kerran uudistettiin. Samalla tuli uusi oppilaitostyyppi, ammattikorkeakoulut. Opistoasteen tutkinnot siirtyivät ammattikorkeakouluun ja toisen asteen koulutus eriytyi omaksi yksikökseen, mikä liitettiin vuonna 1998 perustettuun Turun ammatti-instituuttiin.
22
AMMATILLISEN KOULUTUKSEN ALKUVAIHEITA Luku- ja kirjoitustaito lisäsivät väestön tiedonjanoa. Ammatillisesti oli parasta käydä alan kouluja.
YKSITTÄISISTÄ KOULUISTA MONIALAISEEN YHTEISÖÖN
Turun kotitalousoppilaitos
koulu itsenäistyi omaksi yksikökseen vuonna 1958. Samassa yhteydessä myös koulujen niTurun suomenkielinen Marttaliitto perusti 1924 met vaihdettiin. Poikien koulusta tuli teknillinen Turun Marttayhdistyksen Kotitalouskoulun ja ammattikoulu. ruotsinkieliset omansa, Hemslöjdsskolan. Laki Kotitalousoppilaitoksista säädettiin v. 1929 ja samalla valtionavun saamisen ehdot tuli lailTurun ompelu- ja la vahvistetuksi. Vuonna 1931 talousammattikoulu kouluun yhdistettiin yksityinen Kaupunki perusti Vuonna 1958 koululla oli kaksi osasTurun Uusi Talouskoulu valtiontoa. Vaatetusosaston opintolinjoina oli avun saamiseksi, mutta Turun päiväkouluna toiliinavaate-, puku- sekä teollisuusomyhtyneiden Talouskoulujen taimivat kaupungin pelulinjat. Talousosastolla olivat kotival purkautui kolme vuotta myöammattioppilaitokset, jotka jakautuitalouden ja ravintotalouden linjat. Parhemmin. Tästä eteenpäin Turun vat kahteen osaan turi-kampaajan opintolinja aloitti 1958 Kotitalousoppilaitos jatkoi toityttöjen ja poikien ja kosmetologit 1965. Vielä myöhemmintaansa lähes 50 vuotta. valmistavaan ammin tuli neljäs osasto, elintarviketekmattikouluun. niikka. Koulun oppilasmäärä vuonna Turun kaupungin 1958 oli 513. ammattioppilaitokset Kaupunki perusti päiväkouluna toimivat kaupungin ammattioppilaitokset, jotka jakautuivat kahteen osaan tyttöjen ja poikien valmistavaan ammattikouluun. Vuonna 1951 valmistui Aninkaisten koulutalo käyttöönsä, mistä johtuen myös oppilasmäärät kasvoivat yli 50 %. Niinpä kumpikin valmistava ammatti-
Aninkaisten ammattioppilaitos Vuodesta 1986 lähtien ammattikouluilla oli lupa perustaa aikuiskoulutusosastot ja myös lukiopohjaista koulutusta lisättiin. Keskiasteen koulu-uudistus astui voimaan ja kaikki opintolinjat muuttuivat kolmivuotisiksi. Tuolloin koulut
23
tola-alan koulutustarvetta. Toimikunnan esityksestä valtio perusti 1970-luvulla hotelli- ja ravintolakoulut Rovaniemelle, Kuopioon ja Jyväskylään. Turussa heräsi myös ajatus koulun perustamisesta. Kaupunki vuokrasi Turun Ylioppilaskyläsäätiöltä tilat koulua varten ja niin Turun hotelli- ja ravintolakoulu aloitti toimintansa 15.08.1982 nykyisen hotelli Holiday Club Caribian alueella. Keskiasteen uudistuksen jälkeen 1986 koulu sai nimeksi Turun hotelli- ja ravintolaoppilaitos. Sen uusi koulutalo nykyisessä Data-Cityssä valmistui 1989 ja opiskelijamäärä kohosi 230:een. Turun Ammattiinstituutti
muuttuivat ammattioppilaitoksiksi. Ompelu- ja talousammattikoulun nimeä pidettiin vanhanaikaisena ja vuodesta 1987 oli nimeltään Aninkaisten ammattioppilaitos. Koulussa oli tuohon aikaan 626 opiskelijaa. Turun Hotelli- ja ravintolaoppilaitos Vuonna 1967 kauppa- ja teollisuusministeriö asetti toimikunnan tutkimaan hotelli- ja ravin-
1990-luvulla opistoasteen opintolinjat olivat siirtymässä ammattikorkeakouluun. Lisäksi Aninkaisten, Hotelli- ja ravintola sekä Kotitalousoppilaitoksilla oli päällekkäisyyttä koulutuksen tarjonnassa. Ns. palvelualojen koulutus organisoitiin uudelleen. Mainitut kolme oppilaitosta yhdistettiin vuonna 1994 Turun Ammatti-instituutiksi. Huomattakoon, että tämä instituutti ei ole sama, joka perustettiin neljä vuotta myöhemmin eli nykyinen ammatti-instituutti. Ero näkyy myös nimessä. Vuonna 1994 perustettu instituutti kirjoitettiin isolla A-kirjaimella.
24
AMMATILLISEN KOULUTUKSEN ALKUVAIHEITA Kansakoulu oli kuusivuotinen oppilaitos, joita alettiin perustaa vuoden 1866 kansakouluasetuksen myötä ja jotka lakkautettiin peruskoulu-uudistuksen yhteydessä 1970-luvulla. Kansakoulussa kukin sai opiskella omalla äidinkielellään, mikä oli merkittävä parannus erityisesti suomenkieliselle väestölle.
PERUSKOULU SYNTYY
Koululaitoksen kehittäminen 1960 ja 1970 –luvuilla Suomen koululaitoksen kehittäminen on ollut eri vaiheissaan asteittaista. Kokonaisvaltaisia, kaikkia koulumuotoja kattavia uudistuksia ei ole saatu yhtä aikaa toteutetuiksi. Kun vuonna 1958 saatiin hyväksytyksi uusi ammattikoululaki, ei siitä aiheutunut uudistuksia muilla opintoasteilla. Lain voimaantulo ei vaikuttanut kansakoulun jälkeisen opintien yhtenäistämiseen, vaan kuusivuotisen kansakoulun jatkona säilyivät kahdesta kolmeen vuotta kestänyt kansalaiskoulu- ja ammattikouluopetus. Kansakoulujärjestelmä 4-vuotinen
kansakoulu
2-vuotinen jatkokoulu/ kansalaiskoulu
2-3 -vuotinen
ammattikoulu
Oppivelvollisuuskoulu oli 1960-luvulle tultaessa kahdeksanvuotinen. Sen kaksi viimeistä luokkaa muodostivat kansalaiskoulun, joka oli kaksivuotinen ja linjajakoinen. Yleislinjalla oli mahdollisuus puu- ja metallitöiden tekemiseen tai käsitöiden ja kotitalouden harjoittamiseen. Liikelinjalla keskityttiin kaupallisten aineiden opetukseen ja luonnonopillisella linjalla fysiikkaan ja kemiaan. Lisäksi opetusta annettiin uskonnossa, yhteiskuntaopissa, äidinkielessä, kirjallisuudessa ja vieraiden kielten oppimiseenkin oli mahdollisuus. Tällä tavalla kansakoulun käyneet 13-vuotiaat nuoret saivat lisäaikaa myöhemmin tapahtuvaa ammatinvalintaansa varten. Siellä ei siis vielä valmistettu mihinkään erityiseen ammattiin, vaan kyseessä oli lähinnä ammatillisten opintojen ohjaava vaihe. Perinteisiä sukupuolija roolirajoja korostettiin ja niinpä lähinnä pojat saivat kokeilla metalli-, sähkö-, puu- ja maalaustöitä. Tytöt vastaavasti ohjattiin kaupan, konttorin ja kotitalouden työtehtäviin. Varsinaista ammatinvalintaa annettiin yhden viikkotunnin ajan ja samalla käytiin tutustumassa alueen työpaikkoihin ja niihin päästiin myös tarvittaessa harjoittelemaan.
25
4-vuotinen kansakoulu
5-vuotinen
3-vuotinen
oppikoulu/ keskikoulu/ lyseo
lukioluokat
Samanlaisen osauudistuksen leima jäi näkyviin myös kymmenen vuotta myöhemmin hyväksyttyyn yhtenäiskoululakiin, jolla muokattiin vain perusasteen koulutus niveltämättä sitä mitenkään ammattiopetuksen suunnitelmiin. Siinä varsinainen kansakoulu, kansalaiskoulu ja keskikoulu yhdistettiin yleistä peruskasvatusta antavaksi yhdeksänvuotiseksi yhtenäiseksi peruskouluksi. Peruskoulujärjestelmä 6-vuotinen 3-vuotinen
peruskoulun alaaste
peruskoulun yläaste
1-vuotinen
3-vuotinen
kymppiluokka
keskiaste/ toinen aste lukio/ ammattiopetus
Turussa peruskoulujärjestelmään siirryttiin syyslukukauden alussa v. 1977, kun peruskoulukokeilu oli lähtenyt Pohjois-Suomesta liikkeelle jo v. 1971. Tuolloin entiset, viisiluokkaisina keskikouluina tai kahdeksanluokkaisina lyseoina toimineet oppikoulut lakkasivat vähitellen olemasta. Oppikoulun kolmesta ylimmästä luokasta tuli lukio, joka perustui peruskoulun oppimäärälle ja jonka päätteeksi tuli suorittaa ylioppilastutkinto. Oppikoulun viisi alinta luokkaa eli keskikoulu kokonaisuudessaan sulautui peruskouluun. Muutoksen jälkeen lukioita ja ammatilliseen perustutkintoon johtavia kouluja alettiin kutsua toisen asteen kouluiksi erotuksena peruskoulun ensiasteelle ja myöhemmin kehitettävälle ns. kolmannelle asteelle.
Peruskoulun jälkeen alettiin kehittää keskiastetta Ensimmäiset konkreettiset askeleet peruskoulun jälkeisen koulutustason kehittämiseksi otettiin vasta 1970-luvun alussa. Silloin nostettiin esille monia koulutuksellisesti polttavia kysymyksiä. Varsinkin keskiasteen rinnakkaisten opintosuuntien, lukion ja ammattikoulun välinen suhde herätti keskustelua. Ammatillisten oppilaitosten asema pyrittiin säilyttämään selkeästi vaihto-ehtoisena yleissivistyspohjaisen lukion rinnalla. Se merkitsi ammatilliselle koulutukselle melkoista kehitystarvetta, jotta se pystyi tarjoamaan oppilailleen ammattitaidon ohella myös sellaisen yleissivistävän pohjan, jonka varassa nuori saattoi ryhtyä rakentamaan tulevaisuuttaan ammattitaitoisena ihmisenä ja tasapainoisena kansalaisena. Myös joustavia jatko-opintomahdollisuuksia tuli vaalia ja ammattikoulun suorittaneille haluttiin antaa entistä paremmat mahdollisuudet jatko-opintojen suorittamiseen myös korkeakouluissa. Varsinaisena uhkana lukiota ei ammattikoulutukselle pidetty, mutta silti sen paisumista pelättiin. Kuntien väärä suhtautuminen koulutuksen kehittämiseen tosiasiassa hidasti alueellista uudistumista ja sysäsi työkykyisen ja ammattitaitoisen väen kasvukeskuksiin ensin opiskelemaan ja sitten jäämään sinne työhön. Lukuisat ennusmerkit kertoivat opiskelijavirtojen suunnasta, esim. vuosien 1960 ja 1971 välisenä aikana koko maan lukioiden oppilasmäärät olivat kasvaneet miltei kaksinkertaisiksi ammattioppilaitoksiin verrattuna. Pohjois- ja Itä-Suomessa tilanne oli heikoin. Siellä opiskelupaikkoja ei ammatillisessa koulutuksessa ollut riittävästi. Koulujen uudisrakentamisen aikaa Turussa Suurten ikäluokkien paine tuntui kansakoulussa 1950-luvun alussa ja jatko-opetuksessa saman vuosikymmenen lopulla. Turussa elettiin tuolloin uudistuskautta koko maata ajatellen, sillä kou-
26
lurakennuksia kohosi tiiviiseen tahtiin kaikilla kouluasteilla. Nopeasti Aninkaistenkoulun rakentamisen jälkeen nousi mm. kaupungin itäiselle puolelle Kupittaankadun ja Sepänkadun kulmaan 42 luokkaa käsittävä kansalaiskoulurakennus vuonna 1958. Toinen suuri kansalaiskoulu, 44 luokkahuonetta, valmistui kaupungin läntiselle puolelle, Rieskalähteen puistoon v. 1964. Vuonna 1970 mahtuivat kaikki kansakoulujen ja kansalaiskoulujen oppilaat tulemaan yhteen vuoroon. Lukioiden perustaminen ja ylläpito olikin kunnille helpon ja halvan koulutuspolitiikan toteutusmuoto, vaikka se ei millään tavalla vastannutkaan alueellista työvoimatarvetta teollisuudessa ja palvelualoilla. Kymppiluokat painetta tasoittamaan Ammatillisen koulutuksen tarjonnan alueellista epätasa-arvoa lievitettiin myös 1977 – 78 käyttöön otetuilla peruskoulun 10. luokilla. Aluksi kokeiluina aloitettujen ”tilapäisten lisäluokkien” toiminta lähti liikkeelle 15 luvan saaneesta Lapin ja Oulun läänin kunnasta. Perustamisen syinä olivat nuorten heikko työllisyystilanne sekä
erityisesti keskiasteenalueellisten aloituspaikkojen riittämättömyys. Tarkoituksena oli myös tukea oppilaiden valmiuksia siirtyä jatko-opintoihin. Taustalla oli niin ikään tilanne, jonka peruskouluun siirtyminen oli aiheuttanut. Tuolloin osa oppilaista jättäytyi tieten tahtoen luokalle voidakseen suorittaa oppivelvollisuutensa uuden peruskoulun mukaisesti. Siirtymävaiheessa perustetut kymppiluokat saivat toteuttaa valitsemaansa etenemistietä vuosikausia omissa oloissaan. Vasta 1980-luvun alussa kokeilu laajeni niin, että kaikille kunnille annettiin mahdollisuus perustaa kymppiluokka. Alkuaikojen kympit olivat lähes pelkästään yhdeksännen luokan kertauskursseja, joissa oppilaat kiersivät tunnilta toiselle opettajien vaihtuessa tiuhaan tahtiin. Nykyään opiskelijoille tehdään henkilökohtaiset opintosuunnitelmat, joiden mukaan he käyvät läpi parantamista vaativia oppisisältöjä. Kaikkia yläasteen aineita ei tarvitse opiskella, vaan panostaa niihin aineisiin, joissa on ongelmia. Suomen vanhimman kymppiluokan, Nivavaaran (nyk. Napapiirin) yläaste tekee läheistä yhteistyötä Lapin ammattiopiston kanssa.
AMMATILLISEN KOULUTUKSEN ALKUVAIHEITA
KESKIASTEEN UUDISTUS
Ammatillisen koulutuksen mullistus 1984 - 1988 Keskiasteen kehittämislain tultua hyväksytyksi keväällä 1978 alkoi Turussakin koulutuksen rakenteellinen remontti päästä käyntiin. Vuonna 1988 keskiaste saatiin täysimääräisesti toteutetuksi kaikilla opintolinjoilla ja luokka-asteilla. Suurista muutoksista oli todella kysymys, sillä jo peruskoulututkintoon pohjautuvat ammatilliset opinnot päätettiin tuossa vaiheessa organisoida laaja-alaisiksi peruslinjoiksi, jotka yhteisen yleisjakson jälkeen eriytyivät eriasteisiksi erikoistumislinjoiksi. Tällaisia vuoden perusopiskelun jälkeen avautuvia erikoistumisasteita olivat silloista ammattikoulua vastaava ammattikouluaste, teknikkokoulutuksen korvaava opistoaste ja insinöörikoulutuksen tilalle tuleva ylempi opistoaste. Myös eteneminen teknillisen korkeakoulun oppimääriin tuli mahdolliseksi korkeakouluasteen avautumisen myötä. Yksinomaan teknillisillä aloilla aloitettiin kaikkiaan 11 peruslinjaa, joista avautui lukuisia laaja-alaisia koulutusammatteja.
Opetussuunnitelmissa korostettiin tuolloin ammatillisen koulutuksen tavoitteiden kannalta tärkeimmiksi ammattiteoreettisten tietojen opettamista, ja niissä erityisesti matematiikka ja fysiikka olivat keskeisessä asemassa. Teoreettinen opetus ei kuitenkaan saanut jättää varjoonsa ammatillista, vaan niitä oli toteutettava keskenään kiinteässä yhteistyössä. Varsinaisen ongelman opetussuunnitelmien laadinnassa aiheutti yleissivistävien aineiden vahvasti korostettu merkitys. Päätöksen mukaan peruslinjojen yleisjaksojen yhteisiksi ja kaikille pakollisiksi yleissivistäväksi aineiksi tulivat äidinkieli, vieras kieli, toinen kotimainen kieli, matematiikka, fysiikka ja kemia, kansalaistieto, liikunta ja terveystieto sekä taide- ja ympäristökasvatus. Niiden yhteisen tuntimäärän tuli olla ensimmäisenä opintovuonna vähintään 500 tuntia, mikä tarkoitti prosenttiosuutena peräti 45 % kaikista opetustunneista. Lisäksi aineiden oppimäärät jatkuivat erikoistumislinjoilla.
27
28
AMMATILLISEN KOULUTUKSEN ALKUVAIHEITA
Yhteisten aineiden opintomäärien jyrkkä lisäys Vieraiden kielten roolin korostaminen oli opetuksessa melko uutta, sillä vasta v. 1957 englannin opetus oli otettu ensimmäistä kertaa kokeiluluontoisesti kansakoulujen opetusohjelmaan. Vuodesta 1967 lähtien oli vieraan kielen opetus ollut pakollista kansakoulun 3. luokalta alkaen. Englannin rinnalle tuli valinnaiseksi ruotsi Turun suurimmissa kansakouluissa. Suomen kieli tuli 1967 pakolliseksi aineeksi ruotsinkielisissä kansakouluissa, vuoden 1969 vahvistetun ruotsinkielisten kansakoulujen opetussuunnitelman mukaan suomen kieli oli pakollinen aine, englanti vapaaehtoinen. Joustavan koulutusrakenteen tulo Uusi järjestelmä peruslinjoineen ja yleisjaksoineen muodostui liian raskaaksi toteuttaa ja jo 1990-luvun alussa julkistettiin suunnitelmat joustavaan koulutusrakenteeseen siirtymiseksi. Sen myötä oppilaiden valinnanmahdollisuuksia, koulukohtaisia opetussuunnitelmia ja oppilaitosten välistä yhteistyötä lisättiin merkittävästi. Kun 1988 toteutunut keskiasteen perusuudistus oli merkinnyt yhteisten aineiden oppimäärien lisä-
ystä, vähensi v. 1995 voimaan tullut uudistus huomattavasti liikunnan ja yhteiskuntatiedon määrää opetuksessa. Yhteiskuntatiedon opetuksen tuntimäärien palauttamisen lähes keskiasteen uudistusta edeltäneelle tasolle pelättiin vaikuttavan opiskelijoiden kansalaisaktiivisuuden tasoon. Myöhemmin v. 2008 Turun yliopiston suorittaman tutkimuksen mukaan onkin todettu, että ammattikoululaisten ja lukiolaisten politiikan tiedoissa ja kiinnostuksessa politiikkaan on merkittäviä eroja lukiolaisten hyväksi. Merkittävimpänä syynä tutkijat pitävät oppilaitoksissa annettavaa opetusta. Heidän mielestään lukioissa kasvatetaan aktiivisia kansalaisia, mutta ammatillisissa oppi laitoksissa tavoitellaan sen sijaan velvollisuudentuntoisten alamaisten kehittämistä. Keskeisimpänä erona politiikan tutkija Kimmo Elo näkee juuri aiemmin mainitun yhteiskuntaopin tavoiteasettelun ja sitä varten varatun vähäisen tuntimäärän. Esim. tutkimuksen yhteydessä suoritetun kyselyn mukaan lukiolaisista runsaat 40 prosenttia piti äänestämistä tärkeänä, mutta ammatillisissa oppilaitoksissa luku oli vain 20 prosenttia.
29
Vuoden 1999 alussa voimaan tulleessa uudessa koululainsäädännössä ammatillista toisen asteen koulutusta määritteli laki, jonka mukaan kaikki toisen asteen tutkinnot muokattiin kolmivuotisiksi (120 ov) ja niihin sisällytettiin uutena elementtinä vähintään puolen vuoden mittainen työssäoppimisen jakso. Tutkinnot määriteltiin laajuudeltaan opintoviikoiksi. Yksi opintovuosi sisälsi 40 opintoviikkoa (ov) ja yksi opintoviikko vastasi opiskelijan 40 tunnin työpanosta. Silloin katsottiin, että ammatillisen peruskoulutuksen tehtävä oli peruskoulun ja lukion kasvatustehtävää jatkaen tai työkokemukseen perustuen antaa yhteiskunnan, työelämän sekä niiden kehittymisen edellyttämiä, ammattitaidon saavuttamiseksi ja ylläpitämiseksi sekä jatko-opintojen harjoittamiseksi tarpeellisia taitoja. Laaja-alaisiksi miellettyihin yhteisten aineiden tavoitteisiin sekä opetuksen ja arvioinnin kehittämisperiaatteisiin sisältyivät myös opinto-ohjauksen, erityisopetuksen ja opiskelija-arvioinnin sekä opintojen hyväksi lukemisen periaatteet. Kaikille yhteisten oppiaineiden laajuus määriteltiin 20 opintoviikoksi, joista pakollisia opintoja oli 16 opintoviikkoa ja valinnaisia neljä opintoviikkoa. Opiskelija sai itse vapaasti valita ja liittää tutkintoonsa kiinnostuksensa ja ammatillisen suuntautumisensa mukaan joko oman tai jonkun muun toisen asteen oppilaitoksen tarjonnasta. Turun ammatti-instituutin ulkopuolelta valintoja ei tiettävästi kuitenkaan tehty ja eri koulutalojenkin väliset valinnatkin kaatuivat pääasiassa pitkistä välimatkoista aiheutuneisiin hankaluuksiin. Näin kunkin tulosalueen tehtäväksi jäi huolehtia opiskelijan valitsemien oppiaineiden tarjonnasta. Tosiasiassa tarjonta ei koskaan ollut kaikilla opintolinjoilla edellä luetellun laajuista, vaan oppilaita opastettiin valintojen tekemiseen yhtei
sissä ohjaustilanteissa. Periaatteessa etiikan opiskelukin olisi ollut mahdollista, jos sitä varten olisi saatu riittävän suuri opintoryhmä kootuksi. Yhteisten aineiden tukiopetus ja maahanmuuttajien suomen kielen opetus Nuoren menestyminen peruskouluopinnoissa on hyvin oleellinen seikka ennustettaessa tulevaa. Ammatilliset opinnot sisältävät paljon tietopuolisia opintoja, joissa menestyminen edellyttää riittäviä kielellisiä ja matemaattisia valmiuksia. Monen peruskoulunsa päättävän nuoren tiedot näiltä osa-alueilta ovat valitettavasti puutteellisia. Turun ammatti-instituutissa tukiopetus onkin kohdistettu yhteisissä oppiaineissa erityisesti vieraisiin kieliin ja matematiikkaan. Maahanmuuttajataustaisten opiskelijoiden pahimpana ongelmana on ollut suomen kielen taidon puutteellisuus, mikä on välittömästi heijastunut muiden yhteisten oppiaineiden lisäksi myös ammatillisten aineiden oppimiseen. Tilannetta on pyritty helpottamaan nuorille maahanmuuttajille suunnatulla ammatillisiin opintoihin valmistavalla koulutuksella ja erityisellä äidinkielen opetuksen yhteydessä järjestettävällä suomi toisena kielenä tukiopetuksella. Valmistavan koulutuksen tavoitteena on antaa opiskelijalle kielelliset ja muut tarvittavat valmiudet ammatillisiin opintoihin siirtymistä varten. Koulutuksen laajuus on määritelty vähintään 20 ja enintään 40 opintoviikon laajuiseksi. Koulutuksessa noudatetaan Opetushallituksen vahvistaman opetussuunnitelman valtakunnallisia perusteita. Tällä hetkellä luvan oikeuttaman kiintiön puitteissa järjestetään opetusta kolmessa nuorten ryhmässä ja kolmessa yli 25-vuotiaille maahanmuuttajille varatussa ryhmässä.
30
AMMATILLISEN KOULUTUKSEN ALKUVAIHEITA
Turun kaupungin ammatillisen koulutuksen suuret muutokset tapahtuivat jo 1990-luvulla. Tuota aikaa voidaan kutsua koko maassa ammatillisen koulutuk sen yhdistymisen vuosikymmeneksi.
YHDISTYMISEN AIKA 1998 - 2009 - TURUN AMMATTI-INSTITUUTTI SYNTYY
Uudistusten ja haasteiden vuosi 1998 Turussa suuret fuusiot alkoivat toteutua kaupungin hallinnon tasolla, kun kolmen erillisen ammatillisen oppilaitoksen johtokunnat lakkautettiin ja tilalle nimettiin kaikille yhteinen ammatillisen opetuksen lautakunta. Tuolloin perustettiin myös ns. ammatillisen koulutuksen palvelukeskus, joka koordinoi yhdessä kolmen aiemmin itsenäisen oppilaitoksen rehtorien kanssa lähes koko Turun kaupungin ammatillisen opetuksen kenttää. Mukaan kuuluivat teknillinen ammattioppilaitos, kauppaoppilaitos, kotitalousoppilaitos, Aninkaisten ammattioppilaitos ja hotelli- ja ravintolaoppilaitos. Vielä tuolloin mukana olivat myös taiteen ja viestinnän oppilaitos, työväenopisto ja lukuisat ylioppilaspohjaiset opintolinjat, jotka yhdessä kohottivat opiskelijamäärän lähes 4000 opiskelijaan ja 700 opettajaan. Ammattikorkeakoulun perustamisen myötä opiskelijamäärä väheni, kun useat opintolinjat siirtyivät sen hoidettaviksi. Uudistukset näkyivät voimakkaina myös normaalissa koulutyössä kaikissa uusissa yksiköissä. Keskeistä oli se, että uudistuksia hallinnoitiin nyt keskitetysti ja tavoitteena oli koko oppilaitoksen kehittäminen samaan suuntaan. Vuon-
na 1998 rehtori Olavi Solinin sanoin edessä oli haasteiden vuosi, jota sävyttivät uuteen tutkintorakenteeseen liittyvä 20 opintoviikon työssäoppimisjakso, opiskelijoille tarjottavat moninaiset valintamahdollisuudet ja laatujärjestelmän rakentamistyön jatkaminen sekä oppilaitoksen uusi organisaatio. Uudesta ajattelutavasta käytettiin strategian nimitystä ja sitä höystettiin liike-elämästä tutuilla termeillä, jotka eivät alkuun ottaneet istuakseen oppilaitoksen henkilökuntaan. Seija Mattila, johtava rehtori: ”Muutosprosessi on kuluneen lukuvuoden aikana muuntunut konkreettiseksi toiminnaksi. Tavoitteet, painopisteet ja strategiat on valittu. Nyt kuljemme määrätietoisesti kohti yhteisesti sovittua visiota. Yhteisön inhimillisen pääoman tärkeimmät elementit ovat tutkimusten mukaan organisaation maine, palvelujen maine ja henkilöstön osaaminen sekä organisaatiokulttuuri. Kolme ensimmäistä elementtiä ovat varmasti kunnossa, mutta ammatti-instituutin organisaatiokulttuuri on vielä muotoutumassa ja vaatii vaalimista. Se muodostuu vanhojen kulttuurien arvokkaista osista, joihin liitetään ripaus uutta, tämän päivän kehitystä.”
Tekniikan koulutusyksikkö/ Peltola
Tekniikan koulutusyksikkö/ Aninkainen
Tekniikaan koulutusyksikkö/ Juhannuskukkula
rehtori Olavi Solin Auto- ja kuljetusala: - ajoneuvoasentajan perustutkinto - autokorikorjaajan perustutkinto - kuljetusalan perustutkinto Kone- ja metalliala:
Tekstiili- ja vaatetusala: - pukuompelija - vaatturi - vaatetusteknikko, opistoaste Elintarvikeala: - elintarvikealan perustutkinto - kondiittori
Sähköala: - sähkövoimatekniikan perustutkinto - tietotekniikan perustutkinto Paperi- ja kemianteollisuuden ala: - kemiantekniikan
-
kone- ja metallialan perustutkinto - koneistuksen perustutkinto LVI-ala: - LVI-alan perustutkinto - kiinteistöalan perustutkinto Puuala: - puualan perustutkinto Rakennusala: - rakennusalan perustutkinto
Väliaikainen koulutus/ Kaarina ja Lieto - sähköasentaja, - asentajakoneistaja - metallityöalan yleislinja
perustutkinto - laboratorioalan perustutkinto Maanmittausala: - Kartoittaja Muu tekniikka ja liikenne: - tekninen piirtäjä Graafinen ala: - Graafisen alan perustutkinto Kone- ja metalliala: - koneenasennuksen perustutkinto
Koti, laitostalous ja puhdistuspalvelu ala/ Tommilankatu
Ravintola- ja suurtalousala/ Aninkainen
Kaupan ja hallinnon ala/ Kellonsoittajankatu
Hotelli-, ravintola ja suurtalousala/ Lemminkäisenkatu
Sosiaali- ja terveysala/ Uudenmaantie
rehtori Raili Rinne/ Terhi Hotokka
rehtori Terhi Hotokka
rehtori Raili Rinne/ Terhi Hotokka
rehtori Seija Välilä/ Marja-Helena Salmio
Hotelli-, ravintolaja suurtalousalan perustutkinto Ruokapalvelun perustutkinto Suurtalousesimies Ravintotalousosasto opintolinjoina: ravintola-alan peruslinja, keittäjä, kotitaloudenhoitaja, leipuri, elintarvike teollisuuden perus linja, suurtalouden peruslinja
Liiketalouden perustutkinto Grundexamen inom företagseko nomi Myynti- ja asiakaspalvelun perustutkinto
Hotelli-, ravintolaja suurtalousalan perustutkinto Hotelli- ja ravinto laesimies
Sosiaali- ja terveysalan perustutkinto, lähihoitaja Opistoaste: - sairaanhoitaja - laboratorio hoitaja - röntgenhoitaja - hammashuoltaja - fysioterapeutti - toimintaterpeutti - kätilö - terveydenhoitaja - erikoisparturikampaaja Kauneudenhoito-ala: Parturi-kampaaja (Aninkainen) Kosmetologi (Aninkainen)
Koti-, laitostalo us- ja puhdis tuspalvelualan perustutkinto Laitoshuoltaja Muu opetus: Talouskoulu Opistoaste: - siivousteknikko
31
32
AMMATTI-INSTITUUTTI TÄNÄÄN Hannu Immonen Tekniikan vastuualueen rehtori suunnittelua, sen rahoittamista, yritysyhteistyötä kuin henkilötuntemustaan. Hyvä verkosto avaa myös keskusteluyhteydet kaikkiin oppilaitoksiin, hallinnon eri tasoille ja näkemysten laajentamiseen.
TEKNIIKAN ALAN KOULUTUS Hannu Immonen, tekniikan tulosalueen rehtori, tuntee koulutusalueensa perin juurin. Tullessaan LVI-tekniikan sijaisopettajaksi Peltolan koulutaloon v. 1992 hän oli hankkinut kokemusta laivanrakennuksen parissa ja toiminut pienyrittäjänä. Sijaisuus muuttui viraksi ja opettajatehtävät jatkuivat aina vuoteen 2001 saakka, jolloin hänet valittiin talotekniikan koulutusvastaavaksi. Vahvaa tekniikan yleisosaamistaan hän on kehittänyt lukuisissa ammattitaitokilpailutoiminnan tehtävissä, ensin toimiessaan LVI-alan eksperttinä v. 1999 Montrealissa ja 2001 Soulissa. Sen jälkeen Suomen maajoukkueen johtajana St Gallenissa, Helsingin World Skills -kisojen tekniikkapäällikkönä ja varapääsihteerinä v. 2005 ja Suomen teknisenä delegaattina Japanin ja Kanadan kilpailuissa. Palattuaan kahden vuoden virkavapaalta hänet valittiin ensin tekniikan kehittämispäälliköksi ja edelleen rehtoriksi lokakuussa 2006. Immonen kuvaa SkillsFinland ry:n palveluksessa viettämäänsä vaihetta avaimena koulutuksen kehittämisen laajaan maailmaan. Silloin luotiin pohja sille laajalle verkostolle, jonka varaan rehtorina pystyy rakentamaan kansallisesti ja kansainvälisesti niin koulutustoiminnan
Rehtorilla onkin selkeä visio tekniikan alan koulutusten tulevaisuudesta; se liittyy vahvasti elinkeinoelämän alueellisiin tarpeisiin. Olemme luoneet kiinteät neuvotteluyhteydet meriklusterin kehittämiseksi yhdessä Turun ja Rauman telakkayritysten kanssa ja saaneet vahvan jalansijan talotekniikan yritysten kouluttajana niin nuorisokuin aikuisasteellakin. Nyt on mentävä eteenpäin ja liitettävä mukaan vahva osaamisemme logistiikan ja ajoneuvotekniikan osalta. ”Mielestäni ammatillinen kehittäminen saisi pyöränsä maahan, jos lukioyhteistyön sijasta panostaisimme entistä vahvemmin koko Turun alueen aikuiskoulutuksen liittämiseen tähän toimintaan mukaan, kuten opetusministeriön suosittama ammattiopistostrategia edellyttää. Nyt on sellainen tuntuma, että ajamme kuin kuntopyörää, uutta energiaa syntyy, mutta se jää pääosin käyttämättä.” Hannu Immosen kaavailemissa avauksissa on vahvasti mukana myös ammattikorkeakouluyhteistyö. ”Kyllä tekniikan alan opetuksen tulee tarjota monipuolisia vaihtoehtoja, osittain jopa moniarvoisia. Emme voi lähteä siitä, että tuotamme vain kolmen vuoden koulutusta peruskoulun päättäneille oppilaille.” Immonen perustelee näkemystään sillä, että nuorten taustat ovat erilaisia, heidän perusosaamisensa ja innostuksensa vaihtelee; näitä ominaisuuksia voidaan hyödyntää tarjoamalla tuki- ja erikoiskursseja niitä haluaville ja panostamalla ammatillisesti lahjakkaisiinkin. Toisaalta oppilaitos pystyy myös lisäämään työssä oppimisjaksojen laajuuksia. Perinteisen vähintään 20 opintovii-
33
kon korvaamista 40 – 60 opintoviikkojen kokonaisuuksilla tullaankin kokeilemaan meriklusteriyhteistyössä. Yksi mahdollinen keino kehityksen pyörän vauhdittamiseen olisi myös kokonaisopiskeluja työaikaan siirtyminen. Silloin kesälukukausien hyödyntäminen kävisi mahdolliseksi mm. niille, jotka muutenkin osallistuvat lomiensa aikana alansa työtehtäviin. Tavoitteena on saada nuoret työelämään nopeammin ja myös pysymään siellä. Opiskeluaikojen lyhentäminen ei sinän-
sä tule kysymykseen. Nuoren on saatava olla nuori ja kehittymään muiden ikäistensä kanssa, mutta toisaalta emme halua oppilaitoksesta myöskään paikkaa, johon nuoret varastoidaan pahimman ikävaiheensa ajaksi. Uudenlaista kehityskaarta tulisi vetää Immosen mielestä myös opettajien jatkokoulutuksessa, niin pedagogisessa kuin ammatillisen osaamisenkin päivittämisessä. Vaatimukset opettajuudesta käyvät vuosi vuodelta haasteellisemmiksi ja alojen tekninen kehittyminen on niin nopeaa, että vain kovilla ponnistuksilla oppilaitos pysyy siinä mukana. ”Tässä tilanteessa olemme onnellisessa asemassa, kun käytössämme on Koneteknologiakeskuksen kaltainen aarre. Siellä elinkeinoelämä- ja korkeakouluyhteistyö on jokapäiväistä, ja käsillä on teollisuuden parhaat laitteet niin työstötekniikan, hitsauksen, mekatroniikan, elektroniikan kuin logistiikankin alueilta”, toteaa Immonen. ”Nyt jo olemme saaneet huippuvalmennusyksikön statuksen monella alalla, meillä koulutetaan monella alalla niitä Suomen parhaita, jotka pyrkivät maailman parhaiksi.”
34
AMMATTI-INSTITUUTTI TÄNÄÄN Terhi Hotokka Kaupan ja palvelun vastuualueen rehtori
KAUPAN JA PALVELUALAN KOULUTUS
Rehtori Terhi Hotokka tuli vuonna 1974 entisen kauppaoppilaitoksen opettajaksi. Vuosien varrella tehtävät usein muuttuivat. Tästä oli hyötyä niin, että laaja-alainen kokemus karttui. Olipa hän välillä taideoppilaitoksenkin rehtorina. Kaupan ja palvelun vastuualueen rehtoriksi hänet nimitettiin vuonna 1998. Kysyttäessä miten hän kokee tämän hetkisen poikkeuksellisen laajan ”valtakuntansa” hän toteaa, ettei tarvitse olla kaikkien alojen asiantuntija. Hänellä on hyvä henkilökunta hoitamassa asioita. Kysyttäessä mitä hän haluaisi kertoa opiskelijoille hän vastaa: Kaupan ja palvelun tulosalue on laaja-alainen sisältäen kaupan, tietotekniikan, hotelli-, ravintola ja catering alan, matkailun, vaatetus ja elintarviketekniikan. Kaikilla näillä aloilla on kuitenkin paljonkin yhteistä. Kokonaisuus muodostuu ihmisen erilaisiin perustarpeisiin vastaamisesta ja asiakaslähtöisen palvelutilanteen hallitsemisesta ollaanpa sitten työtehtävissä erikoistavarakaupassa, elintarvikekaupassa, vaatetusliikkeessä ja ompelimossa, matkatoimistossa, hotellissa, erilaisissa ravintoloissa ja suurkeittiöllä, leipomossa tai einestuotannossa. Kaikilla
aloilla lähtökohtana on ihmisen palveleminen ja hänen elämänsä helpottaminen. Vastuualueen useissa oppimisympäristöissä kohdataan asiakas ja häntä palvellaan. Omat ravintolat ja myymälä tuottaa palveluita turkulaisille ja opiskelija kohtaa asiakkaan todellisessa tilanteessa jo opiskelun aikana ei pelkästään työssäoppimistilanteessa yrityksessä koulun ulkopuolella vaan myös itse oppilaitoksen omassa toimintaympäristössä. Laaja-alaisuus rehtorin tehtävissä merkitsee perehtymistä vastuualueen alojen työelämän laajaan kirjoon ja eri alojen yritysten tarpeiden ja toimintatapojen tuntemista. Elinkeinoelämän tarpeet ovat oppilaitoksen toiminnan lähtökohta. Hyvien suhteiden ylläpito elinkeinoelämään on olennainen osa oppilaitoksen toimintaa. Opetussuunnitelmien laatiminen työelämälähtöisiksi ja työelämän äänen kuuleminen opetuksen suunnittelussa on ammatillisessa koulutuksessa kaiken perusta. Vastuualueen tutkinnot tarjoavat monia mahdollisuuksia sekä jatko-opinnoille, että työpaikan valinnalle. Jatko-opintoihin valmentavat opin-
35
not mahdollistavat hyvän lähtökohdan ammattikorkeakoulussa jatkamiselle ja pärjäämiselle.
ovat menestyneet hienosti kansallisissa ja kansainvälisissä ammattitaitokilpailuissa.
Työtilanne vastuualueen tutkinnoissa on ollut hyvä ja opiskelijat ovat sijoittuneet työmarkkinoille valmistumisensa jälkeen erinomaisesti. Vastuualueelta jatko-opintoihin siirtyvien osuudet ovat merkittävät. Yhteistyötä ammattikorkeakoulun ja tiedekorkeakoulun kanssa kehitetään. Opiskelussa korostetaan asiakaspalvelutaitoja, asiakkaan kohtaamista erilaisissa palvelutilanteissa ja korkealaatuisten, luotettavien tuotteiden valmistamista ja hygienian ja kestävän kehityksen periaatteiden mukaan. vastuualueen opiskelijat
Tulosalueen alojen tulevaisuudennäkymät ovat valoisat. palvelualojen työntekijätarve on kasvava ja monien alojen työntekijöistä on pulaa jo tänä päivänä. Opetusta pyritään edelleen muokkaamaan työelämään liittyväksi pidentämällä työelämäjaksoja ja soveltamalla yksilöllisiä oppimistapoja ja kehittämällä erilaisia tutkinnonsuorittamisvaihtoehtoja.
36
AMMATTI-INSTITUUTTI TÄNÄÄN Soile Lehto Terveyden- ja hyvinvoinnin rehtori ThM Soile Lehto tuli instituutin terveyden- ja hyvinvoinnin vs. rehtoriksi vuonna 2008 silloisen rehtori Marja-Helena Salmion paikalle tämän ollessa opetushallituksen projektissa. Vuotta myöhemmin hänet nimitettiin vakinaiseksi hoitamaan rehtorin virkaa. Ennen tätä hän oli Kaarinan sosiaali- ja terveysalan rehtorina viisi vuotta.
TERVEYDEN JA HYVINVOINNIN KOULUTUS
Terveyden ja hyvinvoinnin vastuualueella koulutetaan ammattilaisia, joiden työpanoksella käytännössä voidaan vaikuttaa asiakkaiden hyvinvointiin ja elämänlaatuun. Valmistuneet työllistyvät hyvin. Sosiaali- ja terveysalalla jää eläkkeelle suuri määrä työvoimaa lähivuosina ja samanaikaisesti ikääntyvien ihmisten palvelujen tarve kasvaa. Terveys- ja hyvinvointipalvelujen tulevaisuuteen vaikuttavat sekä maailmanlaajuiset että paikalliset tekijät. Ammattitaidossa keskeisiä ovat ihmissuhde- ja vuorovaikutustaidot, joita tarvitaan muuttuupa hoitoympäristö ja teknologia miten paljon tahansa. Sosiaali- ja terveysalan perustutkinto, lähihoitaja. Lähihoitajakoulutus on laaja-alainen, moniin erilaisiin työtehtäviin valmistava koulutus. Pakollisten ammatillisten tutkinnon osien lisäksi opiskelijan on valittava yksi yhdeksästä eri koulutusohjelmavaihtoehdosta. Lähihoitajien työpaikkoja voivat olla esimerkiksi kotihoito, palveluskeskukset, asuntolat, toimintakeskukset, päiväkodit, vanhainkodit ja terveyskeskukset. Työ on monipuolista ihmissuhdetyötä, joka vaa-
tii tekijältään hyvää fyysistä- ja psyykkistä kuntoa. Työtä pitää pystyä tekemään eri ikäisten, kulttuuritaustaltaan ja elämäntilanteeltaan erilaisten ihmisten kanssa sekä itsenäisesti, että moniammatillisten työryhmien jäsenenä. Lääkealan perustutkinto Lääkehuolto on osa terveydenhuoltojärjestelmää ja lääkealan perustutkinto kouluttaa perustason työntekijöitä alan tarpeisiin. Perustutkintoon kuuluu kaksi valinnaista koulutusohjelmaa: lääkealan koulutusohjelma, farmanomi ja apteekkialan koulutusohjelma, lääketeknikko. Apteekit ovat valmistuneiden pääasiallisia työllistäjiä ja TAI:ssa onkin päätetty keskittyä apteekkialan koulutusohjelman toteuttamiseen. Valmistuneita voidaan palkata myös lääketeollisuuteen. Lääkealan perustutkinnon suorittaneella on osaamista lääkehuollon toimistotyössä, taloustoiminnoissa, materiaalihallinnassa, lääkelogistiikassa sekä tietotekniikassa. Ala kehittyy nopeasti. Parhaillaan apteekkityötä muuttaa sähköiset reseptit sekä kosmetiikan ja muiden hyvinvointia edistävien tuotteiden myynnin
37
Haaveena hyvinvointitalo lisääntyminen. Koulutuksessa yritetään pysyä muutoksessa mukana ja tehdään sujuvaa yhteistyötä työelämän kanssa. Kauneudenhoitoalan koulutus Kauneudenhoitoalan ammatit ovat kädentaitoja vaativia palveluammatteja, joiden tehtävänä on tuottaa hyvinvointia ja terveyttä. Palvelut kohdistuvat asiakkaan ihoon, hiuksiin ja partaan. Alojen erikoisvaatimuksia ovat sosiaalinen luonne sekä halu tehdä töitä ihmisten kanssa sekä hyvä terveys. Kauneudenhoitoala on nuorten keskuudessa hyvin suosittu ja hakijoita on paljon enemmän kuin opiskelijoita voidaan ottaa. Ala muuttuu ja elää muotitrendien ja tuotekehityksen myötä ja valmistumisen jälkeenkin pitää muistaa jatkuvasti päivittää ammattitaitoaan. Kotityö- ja puhdistuspalvelualan koulutus Kotityö- ja puhdistuspalvelualan ammattilaisista on kova pula. Koulutuksen suorittaneet työllistyvät erittäin hyvin. Väestön ikääntyminen asettaa haasteita kotityöpalvelualan kehittämiseksi. Monipuolisen kotityön ammattilaisilla on tulevaisuudessa kysyntää. Puhdistuspalveluala koneistuu hurjaa vauhtia. Voimme vain kuvitella millaisia tulevaisuuden puhdistuskoneita on tulossa. Alan ammattilaisia ei kuitenkaan kokonaan voi koneilla korvata. Nivelvaihekoulutukset Lisäksi terveyden ja hyvinvoinnin vastuualueelle toteutetaan ns. nivelvaihekoulutuksia joiden tarkoituksena on lisätä nuorten opiskeluvalmiuksia ja elämänhallintataitoja ennen ammatilliseen koulutukseen siirtymistä.
Haaveenani on saada koottua kaikki edellä luetellut koulutukset saman katon alle. Silloin pystyisimme tarjoamaa asiakkaille monipuolisia hyvinvointipalveluja, ja jo opiskeluaikana totuttamaan opiskelijat eri alojen edustajien väliseen yhteistyöhön. Tällä hetkellä koulutusta ja siihen liittyvää asiakaspalvelua toteutetaan monessa eri pisteessä. Hiusalan opiskelijat opettelevat asiakaspalvelua Aninkaistenkadun koulutalossa omissa ahtaissa tiloissaan, kosmetologiopiskelijat omissaan. Lähihoitajaopiskelijat pyörittävät kaupungilla Puuhapirttiä, joka tarjoaa lastenhoitopalveluja ja Senioriklubia, joka järjestää ikäihmisille suunnattua viriketoimintaa. Kotityö- ja puhdistuspalvelualan opiskelijat hoitavat asiakkaiden liinavaatehuoltoa ja valmistavat tilattuja ruokia Tommilankadun koulutalossa ja tekevät lisäksi ”kotikeikkoja”. Uudenmaantiellä (Ruiskadulla) opiskelevat lähihoitajaopiskelijat joutuvat siirtymään kotitaloustunteja varten Tommilankadulle jne. Hajallaan olevan opetuksen ja palvelujen keskittämisellä olisi monenlaisia kestävään kehitykseen ja hyvinvoinnin lisäämiseen liittyviä etuja. Rahaa ja aikaa säästyisi kun opettajien ja opiskelijoiden ei tarvitsisi liikkua ympäri kaupunkia toimipisteestä toiseen, tarvikkeiden tilaaminen ja eri alojen välinen yhteistoiminta tehostuisi jne. Myös asiakkaiden kannalta keskittämisellä saavutettaisiin etuja: samalla kyydillä voisi tulla isä parturiin, äiti kampaajalle, lapset omaan ja isovanhemmat omaan ”kerhoonsa”, perheen liinavaatteet pesuun ja päälle voisivat kaikki vielä nauttia talouskoululaisten valmistaman lounaan. Jos ja kun ammattikorkeakoulun kampushanke toteutuu ja Ruiskadun kiinteistö vapautuu, meillä olisi mahdollisuus keskittää omaa toimintaamme vapautuviin tiloihin. Siis toivotan onnea ja pikaista toteutumista amk:n kampushankkeelle!
38
AMMATTI-INSTITUUTTI TÄNÄÄN Päivi Lehtinen Tulosaluejohtaja
NOPEASTI KEHITTYNYT AIKUISKOULUTUS
Ammattiopetukseen on sen koko historian ajan kuulunut läheisesti aikuisten kouluttaminen. Jo 1800-luvun lopun käsityöläiskoulun ja sen seuraajan yleisen ammattilaiskoulun toimintaa voi hyvin kuvata aikuisten kurssiopetukseksi. Opetusta annettiin silloinkin pääsääntöisesti ilta-aikaan ja yhteistyössä elinkeinoelämän kanssa ja tarpeisiin vastaten. Vuosien 1967 – 70 aikana järjestettiin teknillisessä ammattikoulussa 13 työllisyyskurssia, mikä oli selvä osoitus yhteiskuntaa tuolloin ahdistaneesta heikentyneestä työllisyystilanteesta. 1970-luvun loppupuolella ammattiopetus oli vahvasti mukana ajan sykkeessä ja järjesti mm. kiinteistönhuollon, ilmastointialan levyse pän, väri-tv -tekniikan, kaasukromatografian ja offset-tekniikan kursseja. Ompelu- ja talousammattikoulussa tuotettiin puolestaan lukuisia ruoanvalmistuksen, kotiavustuksen, pukuompelun sekä teollisuusompelun kursseja. Tuossa vaiheessa, 1970-luvun alussa, toiminnan kasvun rajoitteena oli uuden oppilaitoksen, Turun ammattikurssikeskuksen perustaminen. Sen tehtäväksi tuli aikuisten laajan päiväkurssikoulutustoiminnan hoitaminen, jolloin vastaavasti ammattioppilaitosten rooli tällä
opintosaralla väheni huomattavasti. 2000-luvulla aikuiskoulutuksen opiskelijamäärät ovat kasvaneet, koulutusten kestojen lyhentyessä näyttötutkintojen ja henkilökohtaistamisen myötä. Turun ammatti-instituutin aikuiskoulutuksessa opiskelee nykyisin vuosittain noin 6000 aikuisopiskelijaa. Lukuisilla eri alojen kehittämishankkeilla aikuiskoulutus on yhdessä elinkeinoelämän ja muiden aikuiskouluttajien kanssa luonut uusia palveluita ja kehittänyt olemassa olevaa tarjontaa. Tärkeä merkkipaalu on ollut jo v. 1999 tapahtunut Ravintola-Akatemian perustaminen. Sen toiminta vakiintui nopeasti aikuiskoulutuksen liiketalouden- ja ravitsemispalveluiden yhteyteen hotelli-, ravintola- ja suurtalousalan tiloihin, DataCityyn. Akatemia on komeasta nimestään huolimatta erittäin käytännön ja elinkeinoelämäläheinen koulutuspaikka. Alusta toiminnassa mukana ollut silloinen aikuiskoulutuspäällikkö Helena Mero kuvaa ”akatemiamuurin” suojassa tapahtunutta toimintaa ”tuotebrändiksi” ja koulutusten markkinointikeinoksi enemmän kuin koulutusyksiköksi. RavintolaAkatemia tarjoaa edelleen työelämässä toimiville hotelli- ja ravintola-alan ammattilaisille jat-
39
ko- ja täydennyskoulutusta ja mahdollisuuden kehittää ammattitaitoaan huippuammattilaisen tasolle. Tarjonta koostuu eri mittaisista koulutuksista ja käsittää osaksi perinteisiä keittiö- ja palvelualan kursseja sekä uusia, alan liike-elämän tarpeista syntyneitä koulutuksia. Näistä merkittävimmäksi muodostui nopeasti viinimestarikoulutus. Näyttäen tutkintoon Nopeasti uudistuva aikuiskoulutus vaatii vankkaa näyttötutkintotoiminnan asiantuntemusta ja jatkuvaa yhteistyötä elinkeinoelämän kanssa. Tämä on korostunut erityisesti näyttötutkintotoiminnan kehittämisessä, jossa kaikki alueen koulutuksen järjestäjät ja lukuisat työnantajat ovat olleet mukana. Aikuiskoulutuksen laajassa kentässä panostettiin jo vuonna 1998 tutkintoti laisuuksien ja niihin valmentavan koulutuksen kehittämiseen. Nykyisin Turun ammatti-instituutin aikuiskoulutuksella on tutkintojen järjestämisoikeuksia yli 60 tutkintoon. Näyttötutkinto on aikuiselle joustava tapa suorittaa tutkinto. Sen suorittaminen soveltuu aikuisen elämäntilanteeseen hyvin, sillä tutkinnon voi suorittaa myös osina. Näyttötutkinnon suorittaminen ei
edellytä koulutusta, vaan on osaamisen hankintatavasta riippumatonta. Yleensä tutkintotilaisuutta kuitenkin edeltää valmistava koulutus. Tulevaisuuteen luotetaan Vuoden 2009 keväällä valmistuneessa Varsinais-Suomen aikuiskoulutuksen strategian valmistelutyössä ovat korostuneet aikuiskoulutuksen lukemattomat mahdollisuudet, mutta myös niitä vaanivat uhat. Vahvuuksina nähdään järjestäjäverkon seudullisen yhteistyön onnistuneisuus ja alan vahva ammattitaito. Näiden lisäksi koulutusten tarjonnan ja niiden alueellisen kattavuuden koetaan olevan kunnossa. Niin ikään oppilaitosten työelämäsuhteiden, asiantuntijaverkostojen ja toimintaresurssien katsotaan olevan jatkossakin riittäviä. Myös ammatti-instituutin aikuiskoulutuksessa on asiaa pohdittu ja pääteemoiksi on sisäisen kehittämisen saralla otettu neljä selkeää periaatetta. Ne ovat yhdessä tekeminen, jo hankitun osaamisen hyödyntäminen, osaamisen ja hyvien käytäntöjen jakaminen sekä osaamisen jatkuva kehittäminen. Uhkakuviksi on kuitenkin piirretty paikallisen kouluttajayhteistyön
40
AMMATTI-INSTITUUTTI TÄNÄÄN Pekka Koivisto Koulutustarjastaja
puutteet ja aikuiskoulutuksen roolin vähäisyys alueellisessa kehittämistyössä. Onnistuneella yhteistyöllä katsotaan saavutettavan myönteisiä asioita, kuten koulutusalan uusia tuotteita, koulutuksen ennakointia ja yhä niukemmiksi käyvien resurssien tehokasta hyödyntämistä alueen elinkeinoelämän hyödyksi. Jo nähtävissä olevaa opettajapulaakin voitaisiin lieventää niin kouluttajien kuin yritysten kanssa tehtävän aktiivisen yhteistyön avulla. Oppisopimuksella ammattiin Perustutkinnon jälkeen avautuvat ammatti- ja erikoisammattitutkinnot Peruskoulusta pääsevän nuoren pääasiallinen vaihtoehto on lukion ohella perus tutkinnon suorittaminen ammatillisten oppilaitosten järjestämissä ammatillisissa opinnoissa. Ammatillisen perustutkinnon saavuttaminen oppisopimuskoulutuksena kestää kahdesta ja puolesta kolmeen vuoteen, jonka jälkeen kolmen vuoden työkokemuksella voi lähteä opiskelemaan saman alan ammattitutkintoa. Oppi-
sopimuksella on mahdollisuus valmistua myös sellaiseen ammattiin, jota Turun alueen koulutustarjonnassa ei ole. Näitä ovat esim. suutarin, kellosepän tai kulta- ja hopeasepän ammatit. Tällöin opiskelijan tulee harvinaisimpien ammat tien kyseessä ollessa osallistua toisella paikkakunnalla järjestettäviin tietopuolisiin opintoihin. Vuonna 1968 voimaan tulleessa laissa työnantajat alkoivat saada koulutuskorvausta samalla kun heidät velvoitettiin huolehtimaan koulutettavan osallistumisesta myös tietopuoliseen opetukseen. Uusi oppisopimuslaki velvoitti kunnat järjestämään mahdollisuuden oppisopimusten solmimiseen ja aiemmin yleisten kisällin ja mestarin tutkintojen tilalle tulivat ammattitutkinto ja ylempi ammattitutkinto. Keväällä 1991 Turun oppisopimustoimisto siirtyi ammattioppilaitosten johtokunnan alaisuuteen ja oppisopimus sai koulutusmuotona vankan jalansijan oppilaitoksen tarjoamissa aikuiskoulutuspalveluissa. Vuonna 2003 Turun oppisopimustoimisto teki yhteistyösopimuksen ammatti-instituutin, aikuiskoulutuskeskuksen ja kesäyliopiston kanssa. Sen mukaisesti oppiso-
41
Elinikäinen oppiminen tarkoittaa näkemystä, jonka mukaan ihmisen tulisi koko elinkänsä kehittää taitojaan ja oppia uusia asioita. Käytännössä elinikäisen oppimisen korostamisella pyritään aktiivisen kansalaisuuden ja työllistämisen edistämiseen.
pimuskoulutusta lähdettiin keskittämään aloittain eri koulutuksen järjestäjille ja turvaamaan koulutukseen tarvittavat riittävät resurssit sekä mahdollisuus pitkäjänteiseen koulutuksen kehittämis- ja edistämistyöhön. Koulutustarkastaja Pekka Koivisto kertoo, että oppisopimus on nykyään joustava ja käytännönläheinen koulutusmuoto. ”Siinä opiskelija ja työnantaja solmivat yhteisesti työ- ja koulutussuhteen, ja opiskelija itse vastaa oppisopimustyöpaikan hankkimisesta. Oppisopimuksella voi opiskella kaikkiin ammatillisiin tutkintoihin ja se soveltuu sekä nuorille että aikuisille. Oppisopimukseen liitetään henkilökohtainen opiskeluohjelma, joka laaditaan Opetushallituksen vahvistamien tutkinnon perusteiden pohjalta.” Oppisopimus voi olla myös valmistavaa koulu tusta näyttötutkintona suoritettaviin ammatillisiin perustutkintoihin tai ammatti- ja erikoisammattitutkintoihin. Oppisopimuksena voi suorittaa myös ei-tutkintotavoitteista lisäkoulutusta, ja esim. yrittäjät pystyvät kouluttamaan itseään oppisopimuksella omassa yrityksessään. Noin 70 - 80 prosenttia oppisopimuskoulutuksesta
tapahtuukin työpaikalla, jossa koulutuksesta huolehtii opiskelijan vastuullinen työpaikkaohjaaja tai -ohjaajat. Tällä hetkellä Turun oppisopimustoimiston vastaamista koulutuksista valmistuu vuosittain satoja oppisopimustutkinnon suorittaneita ammattilaisia eri aloilla. Suosituimpia tutkintoja olivat lähihoitajan, merkonomin ja tekniikan alojen erikoisammattitutkinnot. Turun ammatti-instituutin toiminta-aikana nämä ovat olleet eniten kasvava koulutusmuoto. Vuoden 2009 aikana oppisopimussuhteisia opiskelijoita oli 1454 henkilöä, joista 402 suoritti ammatillista perustutkintoa, 533 ammattitutkintoa, 432 erikoisammattitutkintoa ja 99 henkilöä erilaisissa lisäkoulutuksissa. Oppisopimuksilla on myös työnantajien vankka tuki. Elinkeinoelämän keskusliiton mukaan parhaat aikuisten koulutustulokset on saatu kautta aikojen oppisopimuskoulutusten, yhteishankintakoulutusten ja muiden yhdessä työpaikkojen ja oppilaitosten kanssa suunnitelluista koulutuksista.
42
AMMATTI-INSTITUUTTI TÄNÄÄN PIa Lagercrantz Kehittämispäällikkö
KEHITYSYKSIKKÖ - uusi organisaatio kokosi kehitystoimet yhteen
Turun ammatti-instituutin kehitysyksikön taival saatiin luotua toimintaa, jota muualla edelleen alkoi oppilaitosten yhdistyessä v. 1998. Yksikön kadehtien seurataan. toiminta-alue oli heti alkuun hyvin laaja. Tehtäviin kuuluivat niin opetussuunnitelmien keKuraattorille kuuluvat opiskelijoiden vaikeukhittäminen kuin henkilöstön työtyytyväisyyskysien selvittäminen opinto-ohjaajien ja muun selytkin. Toiminta laajeni entisestään vuoden henkilöstön kanssa, opiskelijoiden läsnäolon 2003 toimintasääntöuudistuksen yhteydessä, ja opintojen etenemisen edistäminen sekä oijolloin opintotarpeiden ennakeusturvasta huolehtiminen. Häkointi, tiedotus ja markkinointi nen työtään on myös kiusaaja kansainvälisen toiminnan mistilanteiden ehkäiseminen ja Kun opiskelijoiden opinkoordinointi koottiin osaktojen loppuun saattamisselvittäminen. Lisäksi kuraattosi kehitysyksikön toimintaa. ta tukemaan saatiin myös rit vastaavat ammatti-instituutin Samalla myös opiskelijoiden psykologin ja urasuunnittepäihdetyöstä. Psykologien työtukemiseen suunnatut kulijan vakanssit, syntyi näistä hön kuuluvat opiskelukyvyn ylläraattorien, sosiaaliohjaajan ja palveluista tukitiimi. pitoon tähtäävät tukikeskustelut opiskelijakuntatoiminnan tukisekä tarvittaessa jatkohoitoon palvelut koottiin yhteen. Kun ohjaaminen. Lisäksi psykologit opiskelijoiden opintojen loppuun saattamista antavat konsultaatioapua opettajille. Urasuuntukemaan saatiin myös psykologin ja urasuunnittelijat ohjaavat opiskelijoita työelämään liitnittelijan vakanssit, syntyi näistä palveluista tukityvissä kysymyksissä ja tukevat opintojensa tiimi. Tukitiimin toimijoiden määrää lisättiin aluksi keskeyttämistä harkitsevia opiskelijoita uusihankerahoituksella vielä toisella psykologilla ja en vaihtoehtojen löytämisessä. Urasuunnitteliurasuunnittelijalla. Hankerahoituksella kehittyjat käyvät peruskoulujen 9. luokilla kertomassa neet toimintamallit osoittautuivat tuloksekkaiksi Turun ammatti-instituutin tarjoamista koulutusja toiminnat saatiin hankerahoituksen päätyttyä vaihtoehdoista. vakinaistettua vakansseineen. Näin instituuttiin
43
Sosiaalikuraattori opastaa ja ohjaa nuoria mm. taloudellisissa vaikeuksissa, asunnonhaussa ja elämänhallinnan vaikeuksissa. Yhteistyötahoina ovat mm. Turun sosiaalikeskus ja Kela.Opiskelijatoiminnan koordinaattori tukee opiskelijakuntatoimintaa kaikissa koulutaloissa ja ohjaa opiskelijoita elämänhallinnan vaikeuksissa. Tukitiimi osallistuu eri koulutalojen opiskelijahuoltotyöryhmiin ja tekee yhteistyötä opinto-ohjaajien, opettajien, terveydenhoitajien ja opiskelijoiden lähiverkoston kanssa. Ohjaavan työn lisäksi tukitiimin jäsenet osallistuvat mm. tutor-oppaiden kouluttamiseen sekä luokkayhteisöjen ilmapiirin kehittämiseen. Kehitysyksikön rahoitus Kehittämistyön laaja kenttä ja sen mukanaan tuoma suuri muutos velvoitti kehitysyksikön yhdessä opetuksen tulosalueiden kanssa hankkimaan ulkopuolista rahoitusta mm. opetusministeriöltä, opetushallitukselta, työministeriöltä ja monilta muilta tahoilta. Keskeisenä toimintaperiaatteena on ollut oman henkilöstön osaamisen hyödyntäminen myös toiminnan kehittämisessä ja hankkeiden vetäjät onkin saatu suurimmaksi osaksi rekrytoitua instituutista. Instituutin ensimmäisiä osin Euroopan sosiaalirahaston osittain rahoittamia hankkeita oli tekniikan alan innovatiivinen työpajaprojekti, jonka tavoitteena oli ehkäistä nuorten syrjäytymiskehitystä. Tähän työpajakokeiluun valittiin opiskelijat työttömistä vailla ammatillista tutkintoa olevista nuorista. Heidän ensisijaisena tavoitteenaan olikin tutkinnon tai sen osan suorittaminen. Hanketoiminta vilkastui vuodesta 1999, jolloin opettajien työelämäjaksojen toteuttaminen alkoi ESR-rahoituksella. 2000-luvun alun suurimpia saavutuksia oli Koneteknologiakeskuksen perustaminen Euroopan Unionin aluekehitysvaroin. Instituutin alkuvuosina kehittämishankkeet palvelivat pääasiassa jonkin alan tai muutaman
alan kehittymistarpeita. Tällaisia olivat esim. eri aloilla toteutuneet ammattiosaamisen näyttöjen pilotointihankkeet, kone- ja metallialan kehittäminen ja logistiikka-alan strategiatyö. Instituuttia ja lähialueen ammatillisia oppilai toksia tuettiin kouluttamalla työpaikkaohjaajia useille eri aloille. Samanaikaisesti nuorisoasteen kehittämisen kanssa on laajaa kehittämistyötä tehty myös aikuiskoulutuksessa. Tällaisia molempia koulutusmuotoja hyödyttäviä hankkeita ovat olleet mm. opiskelun henkilökohtaistamisen työmenetelmien kehitystyö AiHe ja Osaamisen avain. Näiden lisäksi erityisesti aikuisopetukseen keskittyviä hankkeita on ollut InNoste, jolla lähdettiin kehittämään ilman ammattitutkintoa olevien, työelämässä toimivien henkilöiden ammattitaitoa. Verkostomainen InNoste kattoi koko Varsinais-Suomen ja sillä oli myös valtakunnallisia yhteyksiä muualla Suomessa toteutettuihin osahankkeisiin. Verkostomainen kehittäminen jatkui myös v. 2001 aloitetussa maahanmuuttajakoulutuksien kehittämishankkeessa Aboavita, joka kokosi yhteen kahdeksan turkulaisen oppilaitoksen yhteistyötarpeet ja tarjosi kehitystyön ohessa myös laajan joukon maahanmuuttajille tarpeellisia testaus- ja lyhytkoulutusjaksoja. Projektityön avulla saatiin kehitettyä paljon uusia toimintamalleja ja hyviä käytäntöjä, jotka otettiin osaksi oppilaitoksen jokapäiväistä työtä. Silloin luotiin verkko-opinto-ohjaajapalvelu Oponaattori koko Varsinais-Suomen alueella ja juurrutettiin jo aiemmin aloitettujen työpaikkaohjaajien koulutusmallia koko oppilaitoksen mitassa. Samaan aikaan toteutettiin myös kolmivuotinen VaSkooli-hanke, jossa kehitettiin Turun ja Salon seutukuntiin koulutustakuumalli, joka toimi käyttökelpoisena mallina myös koko Suomelle.
44
AMMATTI-INSTITUUTTI TÄNÄÄN
Malli perustuu moniammatillisiin ohjaus- ja tukitoimiin, joustavaan työelämäyhteistyöhön, oikeanlaisten koulutuspaikkojen riittävyyden varmistamiseen, vanhempien kasvatusvastuun tukemiseen sekä oppilaiden elämänhallinnan ja työelämäkokemusten lisäämiseen. Selvityksillä tukea päätöksentekoon
vaiheessa huomattiin, että esimerkiksi maahanmuuttajataustaisten nuorten ammatillisen koulutuksen keskeyttämisprosentti oli selvästi valtaväestöä korkeampi. Kehittämistyötä jatketaan edelleen, ja aivan uutena asiana tulee kuluvana lukuvuonna Turun seudun maahanmuuttajakoulutusten yhteishaku, jossa ovat mukana kaikki keskeiset oppilaitokset.
Kehitysyksikön tehtäviin on kuulunut myös selLaakeri-hankkeen avulla lisätään yhteistyötä vitystöiden tekeminen. Niistä viimeisin on ollut työpaikkojen ja Varsinais-Suomen ammatillisOpetushallituksen toimeksiannosta suoritetten oppilaitosten välillä tavoitteena työssäoppitu maahanmuuttajataustaisten opiskelijoiden misen laadun parantaminen. Yhteistyömuotoja ammatillisen opetussuunnitelmaovat työpaikkaohjaajien koulutus, perusteisen peruskoulutuksen opettajien työelämäjaksot ja alukeskeyttämisen syiden ja siihen eelliset kehittämispäivät. Lyhyessä vaikuttavien tekijöiden selvittäOpetuksen ja ohjaajassa hanke on pystynyt paranminen. Selvitys oli yhteistyöhanuksen kehittäminen tamaan työssäoppimisen laatua ke, jonka ruotsinkielisestä osuu(MAST), työelämäpalesimerkiksi luomalla yritysten ja desta vastasi Yrkesakademin i veluiden kehittäminen oppilaitosten käyttöön työssäoppiÖsterbotten. Toimeksianto liittyi (Laakeri) ja monikultmisen virtuaalisen palvelupisteen, opetusministeriön ja Opetushaljosta löytyvät tarkemmat tiedot yh tuurisuuden kehittälituksen väliseen tulossopimukteistyön toteutusmalleista ja työminen (Maahanmuutseen vuosille 2008 - 2009. paikkaohjaajien koulutuksista. tajanuorten VaSkooli) Kärkihankkeiden nimeäminen Nyttemmin kehitysyksikön hallinnoima ammattiinstituutin hankekenttä on jaettu pääosin kolmeksi kokonaisuudeksi, joille kullekin on nimetty oma kärkihankkeensa. Tällaisia kokonaisuuksia ovat opetuksen ja ohjauksen kehittäminen (MAST), työelämäpalveluiden kehittäminen (Laakeri) ja monikulttuurisuuden kehittäminen (Maahanmuuttajanuorten VaSkooli). Kärkihankkeiden lisäksi oppilaitoksessa on kymmeniä kapeamman toiminta-alueen erityishankkeita, jotka tiivistävät hankekenttäkokonaisuutta. Maahanmuuttajanuorten VaSkoolissa kehitetään maahanmuuttajanuorten kou lutustakuumalli Turun ja Salon seutukuntiin. Hankkeen idea lähti vuosina 2004 - 2007 toteutetusta VaSkooli-hankkeesta, jonka loppu-
Laakeri-hanke jatkuu vuoden 2011 loppuun asti, johon mennessä tavoitteena on kouluttaa 1400 työpaikkaohjaajaa. Työpaikalla tapahtuvan oppimisen käytäntöjä kehitetään noin 300 yrityksessä ja kymmenessä kunnallisessa organisaatiossa. Opettajien työelämäosaamista lisätään toteuttamalla 90 kuukauden mittaista opettajien työelämäjaksoa, johon liittyy aina myös työssäoppimiseen liittyvä kehitystehtävä.
Turun ammatti-instituutin opintoohjaajina toimivat v. 2011 seuraavat henkilöt:
OPINTOOHJAUKSEN MUODOT
Kellonsoittajankatu: Ulrika Gullqvist, Arja Herpiö, Hanna Arola Lemminkäisenkatu: Merja Heijari, Carita Kankaro Peltola: Heli Kemi, Erkki Mäkelä Juhannuskukkula: Liisa Saarelainen, Sari Hyvärinen Uudenmaantie: Merja Manner Aninkaistenkatu: Maarit Vahti
Oppilaan ohjauksen kehittyminen on edennyt ripeästi kahden vuosikymmenen takaisesta tilanteesta, jolloin ensimmäiset opot aloittivat tehtävänsä. Aluksi opettajat eivät hyväksyneet sitä, ettei heidän ammattitaitoonsa luotettu. Kysyttiin, miksi tähän tehtävään pitää hankkia joku muu. Opettajan tehtäviinhän tämä ohjaus on ennenkin kuulunut. Nykyisin opinto-ohjaajan työtä pidetään itsestään selvyytenä, koska siihen on jo peruskoulussa totuttu. Keskiasteen uudistuksen toteuduttua oli jokaisen oppilaan vuoden kestävän peruslinjan suorittamisen jälkeen päätettävä, mille erikoistumislinjalle hän siirtyi. Valinta ei välttämättä ollut helppoa ja erityisongelmaksi muo dostuivat suosikkilinjat, joille kaikki eivät yrityksistään huolimatta mahtuneet. Nykyään opintokokonaisuudet koostuvat ammatillisissa opinnoissa peruskoulun tapaan edelleen valinnaisuuksien sekamelskasta, josta juuri opojen yhdessä nuorten ja heidän vanhempiensa kanssa on löydettävä se punainen lanka. Tie, joka nykyään johtaa tutkintoon, on henkilökohtainen opintopolku ja se voi olla esi merkiksi työ-, yrittäjyys-, kansainvälisyys-, kilpailutoiminta- tai koulutuspainotteinen. Se tie on löydettävä. Valintoja tosin helpottaa se, että opiskelijat valitsevat alusta alkaen jonkin koulutusalan, ja alojen sisäinen ohjaus sisällytetään muuhun opetukseen ja työssäoppimisjaksoihin. Aiheeseen on paneuduttu eri tavalla eri yksiköissä. Sosiaali- ja terveysalalla on oppimisen ja ohjauksen kehittämisen pohjana ollut ammatti-instituutin oppimisen ja ohjauksen strategia.
Tommilankatu: Heidi Hakkarainen
Yksikössä on suunniteltu tukipiste-toimintaa, jonka tarkoituksena on toimia opiskelijoiden ja opetuksen apuna. Opiskelijoita ohjataan ja tuetaan yksilöllisesti. Näin opiskelija pystyy ottamaan vastuuta omasta oppimisestaan, ja hänen motivaationsa opiskeluun kasvaa. Opiskelijalle kehittyy näin realistinen käsitys itsestään ja samalla tuetaan hänen luottamustaan omaan ke hittymiseensä. Tukipisteen toiminta alkoi vuonna 2003. Tärkeänä tukimuotona on toiminut ns. Oppisoppi, joka toimii ns. klinikkaopetuksen toimipisteenä. Se tarjosi tekniikan pajaopetuksen tavoin myös tilapäistä tukea opinnoissa sitä tarvitseville. Opiskelijalla oli mahdollisuus joko omasta aloitteestaan tai opettajan lähettämänä osallistua yksilö- tai pienryhmäohjaukseen ja saada tarvitsemaansa tukea. Opinto-ohjauksen suurimmat haasteet sijoittuvat perusasteen opetukseen, jonka aikana opiskelijan tulee valita peruskoulun jälkeinen opetussuunta. Peruskouluissa mielletään edelleen, että lukion valinneille avautuvat yliopisto-opinnot ja korkeakoulutasoinen koulutus yleensäkin. Kuitenkin vain kolmasosa lukion suorittaneista pääsee näihin opintoihin, yksi kolmasosa ammattikorkeakouluihin ja loput sitten muihin oppilaitoksiin, erityisesti ammatilliseen opetukseen. Näin merkittävin osa opinto-ohjaajille suunnattavasta valistustyöstä tulisikin suunnata nykyään peruskouluihin ja antaa heille mahdollisuudet työelämään tutustumiseen ja oikean tiedon hankkimiseen myös ammatillisesta opetuksesta.
45
46
AMMATTI-INSTITUUTTI TÄNÄÄN Opiskelijakunnan ”emo” Satu Hyppönen
Voi perustellusti todeta: ”On helmee olla amis”.
OPISKELIJAKUNNAN TOIMINTA
Jokaisessa koulutalossa ja niiden sivupisteessä on toiminut oppilaskuntia, joiden jäseniksi ovat päässeet automaattisesti kaikki opiskelijat. Niiden tehtävänä on ollut ohjata opiskelijat keskinäiseen yhteistyöhön, pyrkiä parantamaan opiskelijoiden asemaa koulussa ja edistää opiskelijoiden harrastustoimintaa sekä vastuuta yhteisten asioiden hoidosta. Aiemmin syksyn alussa luokat valitsivat keskuudestaan edustajat valtuustoon, joka puolestaan valitsi opiskelijakunnan hallituksen. Hallitukset olivat avainasemassa toiminnan pyörittämisessä. Niiden toiminnan tavoitteina oli antaa edellytykset opiskelijakunnan hallituksen jäsenille kasvaa aktiivisiksi toimijoiksi ja tuleviksi päätöksentekijöiksi, kehittää luokkien yhteisöllistä toimintakulttuuria ja tukea opiskelijoiden mahdollisuutta osallistua yhteisiä asioita koskevaan keskusteluun. Mikäli hallitukset ovat esittäneet päätösehdotuksia, jotka ovat koskeneet koko opiskelijakuntaa, on ne ollut saatettava koko valtuuston hyväksyttäväksi. Voidaan sanoa, että välit niin koko opiskelijakuntaan kuin oppilaitoksen johtoonkin ovat kuitenkin olleet mutkattomat ko-
ko 1990-luvun ajan, sillä kynnys keskustelujen käymiseen ja yhteyden ottoon on ollut hyvin matala. Opiskelijoiden itsensä näkökulmasta tärkeintä on ollut se, että heillä on ollut omien etujensa esille tuova taho. Edut eivät ole olleet mitenkään ristiriidassa koulun tavoitteiden kanssa. Ongelmana on ollut vain saada ne kuuluville ja tässä ovat aktiiviset hallitukset vuosi vuodelta onnistuneet. Opiskelijakunnat ovat olleet vahvasti mukana järjestämässä tapahtumia, kampanjoita, leirikoulutoimintaa, urheilu- ja avointen ovien päiviä. Suurimpia tempauksia oli Next step -messutoiminta, joiden työväkenä opiskelijakunnan kymmenet aktiivit ahkerasti puursivat. Nykyään ammatti-instituutin opiskelijakunta Taika ry on Suomen opiskelija-allianssi ry:n jäsenyhdistys. Tämän keskusjärjestön kautta opiskelijat saavat kuvallisen opiskelijakortin ja siihen liittyvät edut. Koulutalokohtaiset opiskelijakunnan puheenjohtajat ja toinen opiskelijakunnan jäsen kuulu-
47
vat Taikan hallitukseen (14 henkilöä). Opiskelijakuntien toiminta oli alkuun aktiivisuudeltaan vaisua ja selkiintymätöntä. Opiskelijakuntien tueksi perustettiin opiskelijatoiminnan koordinaattorin toimi. Sen jälkeen sekä aktiivisuus että monipuolisuus toiminnassa on lisääntynyt. Tähän ”opiskelijakunnan emon” toimeen valittiin Satu Hyppönen. Opiskelijayhdistyksen tulot kertyvät juotava-automaattien myynnistä. Lisäksi koulu tarvittaessa tukee toimintaa myös rahallisesti. Taikan tuotteiden myynnistä ei juuri tuloa kerry koska myyntihinnat ovat hankintakustannusten tasoa tai jopa alle sen esimerkiksi koulupaitojen myynti. Koulun ja opiskelijoiden kannalta merkittävintä työtä on tutor-toiminta. Tutor-opiskelija on oman luokkansa tai ammattialansa edustaja. Hän on vastaanottamassa uusia opiskelijoita ja neuvoo ja tukee heitä tarvittaessa. Hän on opojen mukana peruskoulujen markkinointitapahtumissa. Hän on mukana koulujen eri tilaisuuksissa oppaina ja jopa kahvitarjoilujen järjestäjänä. On selvää, että tutorin tulee olla reipas, esiintymiskykyinen ja ahkera, sillä oma opiskelu ei tämän vuoksi saa jäädä ”kuudenneksitoista sivuharrastukseksi”. Tutor-opiskelijat koulutetaan tehtäväänsä ja on heillä omiakin tilaisuuksia esimerkiksi yhteiset illanvietot. Opiskelijakunnat valitsevat edustajansa ( kaksi opiskelijaa) oman tulosalueensa johtoryhmään. Näissä merkittävimpiä asioita on opetussuunnitelmien hyväksyminen, tulosalueen hankinto-
jen ja talouden käsittely sekä muut tulosaluetta koskevat asiat. Myös ammatillisissa neuvottelukunnissa on opiskelijoiden edustus. Opiskelijayhdistysten toiminta on siis tänä päivänä varsin vastuunalaista ja sillä on mahdollisuus vaikuttaa moniin jokapäiväisiin asioihin kouluyhteisössä. Niinpä ei ole ihme, kun esimerkiksi jonkin yrityksen luottamusmiehen ansioluettelossa mainitaan kouluaikainen opiskelijakunnan toiminta. Tehtävä kouluttaa tekijäänsä tulevaisuutta varten. Opiskelijakuntien perinteinen vapaa-ajan toiminta on tietenkin myös mukana. Taika ry järjestää pari kolme koulubilettä vuosittain ravintola Marilynissa tai jossakin muualla. Taika on myös mukana kaksoistutkintolaisten ”vanhojen tansseissa”, joita ovat aina edeltäneet tanssikurssit, mutta niitä järjestetään muillekin halukkaille. Opiskelijakunnat järjestävät vuosittain useita liikuntatilaisuuksia. On sähly-turnausta, futsaalia ja opettajat vastaan opiskelijat lentopallokisaa. Toukokuussa Aurajoessa soudetaan kirkkoveneillä Amis-soudut. Keväisin Taika ry käyttää opiskelijakunnaksi varsin huomattavan rahasumman stipendeihin. Vuonna 2009 tähän käytettiin 4 000 €. Taika osallistuu myös koulun sosiaaliseen toimintaan. Esimerkkinä on sosiaalikuraattori Kati Länsiön hoitama ”Katin kellari”, joka saa lahjoituksia henkilökunnalta ja jota myös Taika tukee rahallisesti.
48
AMMATTI-INSTITUUTTI TÄNÄÄN
SUOMI EUROOPAN UNIONIN JÄSENEKSI V. 1995
Vuosi 1995 oli Suomelle merkittävää kansainvälistymisen aikaa Euroopan unionin jäsenyyden alkaessa. Ulkomaiset työssäoppimisjaksot on siitä lähtien ollut mahdollista suorittaa ulkomailla itse hankitussa paikassa, jolloin opiskelijalla on mahdollisuus hakea ulkomaan jakson ylimääräisiin kuluihin avustusta. Toisaalta opiskelijan on ollut myös mahdollista osallistua oppilaitoksen ja sen ulkomaisten yhteistyöorganisaatioiden välisiin kahdenvälisiin työssäoppimisprojekteihin. Jaksot ovat olleet vastavuoroisia, jolloin instituutti sekä lähettää että vastaanottaa opiskelijoita. Viimeksi mainitussa tapauksessa oppilaitoksemme vastuulla on ollut ulkomaisten opiskelijoiden työssäoppiminen Turussa, arkielämään liittyvät asumisjärjestelyt ja muu tukitoiminta. Tukitehtäviin on koulutettu erillinen kv-tutoreiden ryhmä, joiden apua voidaan tarvittaessa käyttää muidenkin hankkeiden toteuttamiseen. Vaikka vierailevien opiskelijaryhmien tulo oli sijoittunut tasaisesti ympäri vuoden, on ollut näin suuren ryhmän majoittaminen hyvin haastava asia. Oppilaitoksella oli aiemmin yhteistyösopimus Turun taiteen ja viestinnän oppilaitoksen kanssa Tuureporinkadulla sijaitsevasta majata-
lo Onnikasta. Siellä oli käytössä kymmenkunta vuodepaikkaa lähinnä vierailevien opettajien ja luennoitsijoiden käyttöön. Vuonna 1991 majoitustilanne parani oleellisesti, kun oppilaitos sai kaupungilta käyttöönsä Luolavuoren vanhainkodin yhteydessä olleen tyhjäksi jääneen dementiaosaston tilat. Rakennuksessa tehtiin oppilasvoimin asiallinen pintaremontti ja tiloihin hankittiin käytännölliset kalusteet. Yhteensä huoneita oli kahdessa kerroksessa 20 kappaletta. Majoituskapasiteetti riitti parhaimmillaan 36 asukkaalle. Kansainvälisen toiminnan käytössä ollut asuntola Virvoitus sai nimensä osoitteen sa mukaan. Se sijaitsi Virvoituksentiellä, Turun Luolavuoressa. Ammatti-instituutin kaikilla tulosalueilla nuorisoasteen kansainvälistymisprojektien tärkeimpiä rahoituslähteitä ovat olleet EU-rahoituksen ohella Pohjoismaiden ministerineuvoston takaamat harjoitteluapurahat sekä Opetushallituksen kautta kanavoituva kansainvälistymisen erillismääräraha. Erityisesti OPH on tukenut laajaalaisesti lukuisaa joukkoa kehityshankkeita. Yksi niistä oli Vietnamiin suuntautuva erikoisprojekti, jolla lähdettiin ammattitaitoisten metallimiesten ja terveydenhuollon opiskelijoiden valmentamiseen erilaisiin kieli- ja kulttuurioloihin sopeutuviksi työntekijöiksi. Hanke muuttui v. 2001 ulkoministeriön kehitysyhteistyöosaston rahoittamaksi toiminnaksi ja sitä jatkettiin yhteistyössä Turun ammatilliset opettajat ry:n kanssa. Hankkeen päättyessä v. 2006 se palkittiin tasavallan presidentin antamalla kunniamaininnalla kilpailussa
49
Yllä olevan taulukon mukaisesti vastavuoroisia opintomatkoja on tehty runsaasti. Vilkkaimpina vuosina oppilaitoksessa vieraili yli sata opiskelijaa ja opettajaa.
Suomen parhaasta yhdistyksen toteuttamasta kehitysyhteistyöprojektista. Ulkomaista työssäoppimista tukevat verkosto- ja erillishankkeet sekä opiskelijoiden kv-tutortoimintaa ja opettajien kansainvälisyystaitoja parantavat hankkeet Työssäoppimista tukevissa verkosto- ja erillishankkeissa on toimittu kansainvälisesti joko yhden maan, koulutusalan tai toimintamuodon puitteissa yhdessä muiden suomalaisten han-
ketoimijoiden kanssa. Verkostohankkeita ovat olleet mm. Venäjä- ja Kiina-verkostot sekä Varsinais-Suomen kv-verkosto. Viimeksi mainitun kokouksiin on osallistunut alueen oppilaitosten kansainvälisyysasioista vastaavia henkilöitä. Venäjä-verkoston työssäoppimispaikat on järjestetty Pietarin alueella ja Kiinan kanssa aloitettu yhteistyö on keskittynyt erityisesti Suzhoun kaupunkiin. Kiina-hanke toimi aluksi v. 2005 Pirkanmaan koulutuskuntayhtymän koordinoimana, kunnes se kolmea vuotta myöhemmin siirtyi Turun ammatti-instituutin järjestämisvastuulle.
50
AMMATTI-INSTITUUTTI TÄNÄÄN
AMMATILLINEN KILPAILUTOIMINTA
Kansallisen ammatillisen kilpailutoiminnan lähtölaukaus Taitaja-tapahtumat käynnistyivät jo vuonna 1988, kun yleisten ammattikoulujen liitto YAL järjesti yhdessä ammattikasvatushallituksen kanssa ensimmäisen valtakunnallisen ammattitaitokilpailun v. 1988 Hämeenlinnassa. Turun kannalta merkittävää oli se, että jo vuotta aiemmin Peltolassa oli pidetty maan ensimmäiset alueelliset kilpailut, Lounais-Suomen ammattikoulujen ammattitaitokilpailut. Uudistuneilla kilpailuilla haluttiin innostaa nuoria suuntautumaan ammattiopintoihin ja hankkia myönteistä julkisuutta koulutuksille. Samalla kannustettiin jo ammatillisessa koulutuksessa opiskelevia nuoria sekä heidän opettajiaan. Myös muiden alojen yksittäisiä ammatillisia taitokilpailuja oli järjestetty 1970-luvulta lähtien, ja erityisesti parturi-kampaajan ja kauneudenhoidon aloilla kilpailuista muodostui käytäntö. Niiden kilpailuihin oppilaitos lähetti edustajia aktiivisesti vuosittain. Sitä ennen, jo v. 1948 järjestettiin ensimmäistä kertaa teollisuuden ylläpitämät kilpailut. Ne to-
teutettiin Työtaitokilvan nimellä Lohjan Kirkniemessä. Mukana kisassa oli 12 koulua ja voittaja palkittiin suurmestarin arvolla ja rahapalkinnoil la. Tuossa vaiheessa kilpailu koostui teoreettisia ja käytännön taitoja mittaavilla tehtävillä. Vuotta myöhemmin pitopaikaksi tuli ensimmäistä kertaa oppilaitos, Etelä-Hämeen keskusammattikoulu. Teollisuuden ylläpitämistä työtaitotapahtumista luovuttiin kuitenkin melko pian niiden työläyden ja ammattikoulutuksen kokonaisuuden kannalta kapea-alaisten tehtävien vuoksi. V. 1954 kilpailutoiminta ulotettiin myös henkisten arvojen puolella piirustuksen ja lausunnan kilpailuilla. Se oli aikaa, jolloin kulttuurijärjestö Saku ry aloitti toimintansa. Kansallinen Taitaja-kilpailutoiminta laajeni vuosi vuodelta kattamaan yhä useampia ammatteja ja ammattialoja. Vuoteen 1999 mennessä Taitajalajien määrä oli kasvanut lähes kahteenkymmeneen ja v. 2005 yli 40 lajiin. Kansallisen ja kansainvälisen ammattitaitokilpailutoiminnan mullistava merkitys; kansainvälisyydelle luotiin globaalit puitteet
51
Suomi sai uuden kansainvälistymisen mahdollisuuden lähtemällä mukaan maailmanlaajuisiin ammattitaitokilpailuihin, jotka pidettiin Birminghamissa v. 1989. Suomen kilpailijat Birminghamiin valittiin Turussa v. 1987 ensimmäisen kerran pidetyistä kansallisista Taitaja-kilpailuista ja teollisuuden omista taitokilpailuista. Maailmanmenestystä ei ensimmäisellä osallistumiskerralla vielä tullut, mutta joka toinen vuosi järjestettäviin kisoihin päätettiin osallistua sen jälkeen säännöllisesti. Amsterdamissa vuoden 1991 kesällä Suomi saavutti muurauksen pronssimitalin. Turun ensimmäisiä mitaleja saatiin kuitenkin vielä odottaa vuoteen 2003 saakka, jolloin tuli oikea jättipotti; Erno Sundell sai elektroniikassa hopeaa, Mika Vilpo tietokoneet ja verkot -lajissa pronssia ja Markus Jauhiainen pronssia graafisen suunnittelun -lajissa. Lukuisten mitalien lisäksi menestys onkin näkynyt diplomisijoituksina. Vuoteen 2009 mennessä turkulaisten valmentajien ja heidän valmennettaviensa mitalitili on jo kasvanut kuuteen mitaliin. Vuoden 2003 St Gallenin kilpailussa Suomi saavutti erinomaisen menestyksen ja Turun ammatti-instituutti sai kolme mitalia. Seuraavan aukeaman kuvassa kilpailijat Erno Sundell ja Mika Vilpo sekä heidän valmentajansa Marianna Pirilä ja Olavi Lähteinen. Taitaja 2005 – ammattitaidon SM-kilpailut järjestettiin Turun messu- ja kongressikeskuksessa sekä Turku-hallissa 19. - 21.1.2005. Turun ammatti-instituutin opiskelijat nappasivat kilpailussa kahdeksan mitalia: kolme kultaa, neljä hopeaa ja yhden pronssin.
Laji
Sijoitus Nimi
Hiusmuotoilu
2.
Essi Kangas
Ilmastointiasennus
3.
Niko Stengård
Kondiittori Lihatuotteiden valmistus Puhdistuspalvelu
1.
Taru Salminen
1.
Miika Tuomi
2.
Mia Mäntyniemi
Tarjoilija
1.
Susanna Paananen
Tietojenkäsittely
2.
Jyri Vahtera
Laborantti/ Prosessinhoitaja
1. ja 2.
Esa Virtanen Nico Vuola
Menestyshistoria (2005-2009) Turun ammatti-instituutin osallistuminen Taitajakilpailujen semifinaali- ja finaalitasolla sekä saavutettujen Taitaja-mitalien määrät.
finaalit
mitalit
2005
semifinaaliosallistuminen 64
20
8
2006
62
22
7
2007
40
10
6
2008
50
12
6
2009
51
13
3
Taitajien Taitaja on ammattiosaamisen keulakuva Taitajien Taitajaksi, ammattiosaamisen keulakuvaksi, valittiin v. 2005 tarjoilija-sarjassa kilpaillut ammatti-instituutin opiskelija Susanna Paananen. Palkintona hän sai vuodeksi käyttöönsä upouuden auton. Turun vuoden 2005 -tapahtuman kaltaisesta kisamenestyksestä on oppilaitos saanut nauttia lähes jatkuvasti, sillä jo vuotta myöhemmin Tampereella kultaa voittivat ilmastointiasennuksen Jouni Tuominen ja tar-
52
AMMATTI-INSTITUUTTI TÄNÄÄN joilijatyön Heidi Tuominen. Kaikkiaan oppilaitos sai seitsemän mitalia, niistä kaksi kultaa, kolme hopeaa ja kaksi pronssia. V. 2007 Joensuussa kultaa tuli taas ilmastointiasennuksessa, nyt Mikko Lundille sekä puhdistuspalvelun Melisa Kivimäelle, kokonaisuudessaan 6 mitalia. Edelleen v. 2008 Espoossa kuusi mitalia ja v. 2009 Vaasassa kolme. Kaiken kaikkiaan mitalisaalis on ollut vaikuttava kautta linjan ja menestystä ovat täydentäneet lukuisat pistesijoitukset, esim. Jyväskylän kisassa merkittäviä pistesijoja saavutettiin kuusi kappaletta ja Turussa lähes saman verran. Kilpailuvalmennusjärjestelmä on vuosien kuluessa hioitunut ammattimaiseksi toiminnaksi ja monen ammattialan kyseessä ollessa on syytä puhua valmennuskeskuksista. Sen vuoksi kokonaan oman lukunsa vaatisi se suunnaton työmäärä, jonka opettajat ovat oman päätyönsä ohessa tehneet kilpailuvalmennuksen hyväksi. Turun ammatti-instituutti on taannut vuodesta toiseen laajaa valmennusta myös Turun ulkopuolisille oppilaitoksille. Taitaja-tapahtuman uudet ulottuvuudet Taitajaa on johdonmukaisesti laajennettu vuosi vuodelta ja enää ei puhutakaan vain kilpailusta, vaan tapahtumien kokonaisuudesta. Niihin kuuluvat itse kisan ohella koulutusmessut, erilaiset uusien ammattien esittelynäytökset. Myös peruskouluoppilaiden mukaan ottamiseen on panostettu runsaasti, kun Taitaja 9 –kilpailut aloitettiin. Se on peruskoulun 9-luokkalaisille tarkoitettu kilpailu, jossa kisaillaan hauskasti ja innostavasti ja samalla nostetaan taitoaineiden - erityisesti tekniikan, tekstiilityön ja kotitalousalojen -tuntemusta. Taitaja9 kilpailu on mielenkiintoinen ja hauska tapa tutustua eri ammattialoihin ja kilpailun avulla lisätään myös peruskoulujen ja yritysten välistä yhteistyötä. Uutta ovat niin ikään ns. opintopolut, joiden avustuksella peruskoululaiset voivat tutustua monipuolisesti heitä kiinnostaviin ammattialoi-
hin. Niihin sisällytetyt tehtävät helpottavat nuorta itse tapahtumaan tutustumisessa ja toimivat apuna ja tukena koulutus- ja urasuunnittelussa. Esim. Vaasan 2009 –tapahtumassa tarjolla oli seitsemän ohjeistettua, itsenäisesti suoritettavaa polkua, jotka kattoivat kaikki kilpailulajit. Polkujen sisällöt ovat kuitenkin yksilöllisiä ja ammattiperheisiin jaettuja, mutta niihin liittyviä tehtäviä saattoivat koululaiset tehdä itsenäisesti tai niitä pystyttiin hyödyntämään opinto-ohjauksen tunneilla, ohjauksellisissa pienryhmissä tai henkilökohtaisissa ohjauksissa. Koko Taitaja-tapahtuman sisältöä on kehitetty myös koulutuksellisesta näkökulmasta siten, että kilpailutehtäviä on alettu käyttää ammatillisen osaamisen näyttökokeina tai niiden osina. Kyse on tässä vaiheessa vasta kokeiluluonteisesta toiminnasta, mutta tavoitteena on saada kehitettyä ammatillisiin perustutkintoihin perustuvista korkeatasoisista kilpailutehtävistä todellisia opetuksen näyttötilaisuuksia. Kilpailutehtäviä tultaisiin näin arvioimaan lähtökohtaisesti perustutkintojen kiitettävän tason pohjalta. Tämä olisi jo nyt aivan mahdollista, sillä todellisiin työelämän tilanteisiin verrattavat tehtävät ovat koneiltaan, laitteiltaan ja työskentely-ympäristöltään lähes täydellisesti työelämää muistuttavia. Lisäksi on muistettava, että tehtävien arvioitsijoina toimivat jo nyt niin opetuksen kuin työelämänkin edustajat. Kansainvälisten ammattitaitokilpailujen uudet tuulet Vuonna 2001 järjestettiin lisäksi mekatroniikan ja elektroniikan Baltic Sea Technology Games -tapahtuma, johon osallistuivat kahdeksan maan edustajat. Mukana olivat Suomen lisäksi Ruotsi, Venäjä, Viro, Latvia, Liettua, Puola ja Alankomaat. Ensimmäisiin EuroSkills-kilpailuihin v. 2008 osallistui kaikkiaan 419 ammattiosaajaa 29 Euroopan maasta. Mitaleista kamppailtiin 49
53
Mitalistit Mika Vilpo ja Erno Sundell (kesk.) ja heidän valmentajansa Marianna Virtanen (ent. Pirilä) ja Olavi Lähteinen
Turun ammatti-instituutin Taitaja-kilpailuissa saavuttama menestys mitalein mitattuna 2001 Lahti
2002 Imatra
2003 Jyväskylä
2004 Seinäjoki
2005 Turku
2006 Tampere
2007 Joensuu
2008 Espoo
2009 Vaasa
Kulta
2
4
1
4
2
2
2
1
Hopea
1
-
-
4
3
1
1
1
Pronssi
1
-
2
-
2
3
3
1
lajissa. Jatkossa EuroSkills-kilpailut tullaan järjestämään joka toinen vuosi. Kilpailuiden tavoitteena on eurooppalaisen huippuosaamisen ja kilpailukyvyn edistäminen, ammatillisen osaamisen tunnetuksi tekeminen ja osaamistarpeiden kartoittaminen. Tavoitteena on myös ammatillisten oppilaitosten, yritysten ja muiden sidosryhmien välisen yhteistyön vahvistaminen. Lisäksi kilpailun päämääränä on ammatillisten tutkintojen läpinäkyvyyden ja vertailtavuuden sekä ammattiosaajien liikkuvuuden lisääminen. Suomen joukkue, TeamFinland, saavutti histo-
rian ensimmäisissä EuroSkills-kilpailussa kahdeksan mitalia. Saaliina oli neljä kultaa ja neljä pronssia. Kultaa Suomelle Rotterdamista tuoneet lajit olivat tietokone ja verkot, kirvesmies, lähihoitaja ja elektroniikka. Pronssia Suomi saavutti yhdistelmäajoneuvonkuljettaja-, rakennuspeltiseppä-, rakennustyö- ja muurauslajissa.
54
... JA MEISTÄ TULI... Hyvin suoritettu ammatillinen perustutkinto luo monipuoliset valmiudet työllistyä.
OSAAVA NUORI TYÖLLISTYY
Elinkeinoelämän Keskusliitto (EK) korostaa jatkuvasti koulutuksen arvoa työelämälle ja siellä menestymiselle. Tavoitteena on tiivis yhteistyö paikallisten yritysten ja koulutuksen kanssa. Tämähän näkyy mm. opiskelijoiden työssäoppimisjaksojen toteuttamisessa. Toinen merkittävä yhteistyön muoto on työelämän edustajien mukana olo koulujen ammatillisissa neuvottelukunnissa.
Nuorisotyöttömyys on valtakunnallinen ongelma, johon pyritään vaikuttamaan sitä vähentävästi. Tavallisesti ilmoitetaan kuinka monta prosenttia nuorista on työttömänä. Näitä arvioitaessa on huomioitava, että laskelmassa ovat mukana 17-24 -vuotiaat työelämässä olevat ja työttömäksi ilmoittautuneet. Suuri osa tämän ikäisistä nuorista on vielä suorittamassa opintojaan eikä ole laskennassa mukana. Parem-
Kuvio. Nuoret työttömät työnhakijat kuukausittain vuosina 2006-2011 Lähde: Työ- ja elinkeinoministeriön työllisyyskatsaus
55
min nuorisotyöttömyyttä kuvaa lukumääräinen tilasto, josta graafinen esitys on oheisena. Sen mukaan vuoden 2010 lopussa oli noin 30 000 nuorta vailla työtä. Opetusministeriö julkaisee loppuvuodesta koulukohtaiset tilastot neljän vuoden ajalta tutkintonsa suorittaneiden toiminnasta koulun jälkeen. Viereisellä sivulla on viimeisin Turun ammatti-instituutin tilasto. Taulukosta havaitaan, että työllisiä ja työllisiä opiskelijoita yhteensä oli 71,7 %. Päätoimisia
opiskelijoita oli 8,1 %. Työttömien osuus oli 9,9 %. Miten luvut jakautuvat ammatti-alakohtaisesti jää lukijan arvioitavaksi. Opetusministeriö on lanseerannut ajatuksen elinikäisestä oppimisesta. Yhteiskunta on varautunut tähän hyvin monipuolisesti. Aikuiskoulutusta on saatavilla sekä tutkintotavoitteeseen että kurssimuotoiseen koulutukseen liki ”joka lähtöön”. Varaudu ja suunnittele tämä myös omalta kohdaltasi.
56
... JA MEISTÄ TULI... Juha Liitola Tuotekehitysinsinööri
MEKATRONIIKAN HUIPPUOSAAJA
Ennen Turun ammatti-instituutin aikaa ammamiiksi, ja tehtäviä riitti. Päivittäisten oppimistillisesta opetuksesta vastasi Turussa viisi eriltehtävien lisäksi tarjolla oli myös suurempia listä oppilaitosta. Yksi niistä oli Turun teknillihaasteita, jotka tarjosivat suoria näköaloja työnen ammattioppilaitos, Tutaol. Sen opintolinjat elämään. olivat pääasiassa tekniikan ammatteihin suuntaavia, kuten kone- ja metallitekniikan mekatYksi parhaista mieleen jääneistä hankkeista oli roniikka. Ala, jonka opiskelijoilla oli 1990-luvun osallistuminen ammatilliseen kilpailutoimintaan alussa loistavat työllistymismahensin kansallisissa karsintakisoisdollisuudet päästä tuotantoelämän sa ja myöhemmin v. 1997 maailpalvelukseen koneellisten kuljetusmanmestaruuskisoissa Sveitsin St St Gallen 1997 oli Gallenissa. Sieltä Juha ja työparijärjestelmien, pakkauslaitteiden ja upea saavutus ja na toiminut Kimmo Puola toivat robotiikan asennustehtäviin. edelleen paras suomukanaan World Skills –kisan viimalaisen tiimin sijoidennen tilan. Se oli upea saavutus Vuonna 1995 aloitti opintonsa metus kovassa kisassa. ja edelleen paras suomalaisen tiikatroniikan ylioppilaspohjaisessa min sijoitus kovassa kisassa, jota koulutuksessa nuori mies nimeltä ovat pitkään hallinneet mekatroJuha Liitola. Hän menestyi opinniikan aasialaiset mahtimaat kuten Korea, Janoissaan hyvin ja valmistui muun ryhmän mupani ja Singapore. kana v.1997 Erityisen hyvänä asiana opintojen aikana Juha muistelee mekatroniikan opetuksen ryhmätyöskentelytapoja. Opettaja oli siellä enemmän ohjaaja kuin opettaja. Opettaja antoi opetukselle suunnat ja opiskelijat vastasivat, että ohjeiden mukaiset tehtävät tulivat määräajassaan val-
Kilpailuvuoden lopulla oli edessä ammatinvalinta, ja kun käsissä pysyivät sekä työkalut että kynä oli vasta valmistuneella mekatroniikan asentajalla kovaa kysyntää. Asepalveluksen jälkeen lisäopinnot ja teollisuus veivätkin miehen mukanaan. Insinööriksi hän valmistui keväällä
57
Mekatroniikan opiskelua Peltolassa
2000 Turun ammattikorkeakoulun koneautomaatiolinjalta puoli vuotta etuajassa, vaikka viimeistä opiskeluvuotta sävyttivät alan suunnittelutehtävät teollisuuden palveluksessa. Insinööriksi valmistuttuaan on kysyntää riittänyt myös teollisuuden eri aloilla ja työtehtäviä oli tarjolla useita. Juha on ollut suunnittelemassa laiva- ja paperiteollisuuden erilaisia nosto- ja siirtolaitteistoja sekä Haloila Oy:ssä huippunopeita lavakäärintäautomaatteja. Kielitaitoisella työntekijällä on ollut kirjaimellisesti vientiä. Työtehtävät ovat vieneet miestä pitkin maailmaa jo uran alkuajoista lähtien ja kiirettä on pitänyt. Teollisuuden työtehtävien lisäksi Juha on toiminut automaatiotekniikan aineiden opettajana Turun ammatti-instituutissa yhteensä kolmen lukuvuoden ajan. Tuona aikana hän toimi myös ammattitaitokilpailutoiminnassa valtakunnallisena mekatroniikkalajin lajipäällikkönä ja toimi lajinsa kansainvälisenä tuomarina kaksissa WorldSkills-kilpailuissa. Keväällä 2008 olivat edessä uudet haasteet ja työpaikka vaihtui kaarinalaiseen ilmanvaihtolaitteiden valmistajaan, joka oli suurella yrityskau-
palla kasvatettu entistä ehommaksi. Nyt firman nimi on Swegon ILTO Oy. – Siellä tehtäväni ovat erittäin haastavia. Tuotekehitysinsinöörinä vastaan siellä sähkö- ja ohjausjärjestelmistä ja pääsen suunnittelemaan energiansäästöön liittyviä laitekokonaisuuksia ja tekemään koko ajan uusia sovelluksia vanhoihin hyviksi koettuihin laiteratkaisuihin. Tänä päivänä Juha on työssä käyvä ja naimisissa oleva perheenisä. Kaarinan kodissa touhuaa kolme lasta, joista kaksi on jo kasvanut kouluikään. Elämä on mallillaan. – Tunnen oikeasti saavuttaneeni sellaisen olotilan, jota olen itse tavoitellutkin, päättää tyytyväinen Juha hänelle suunnatun haastattelun.
58
... JA MEISTÄ TULI... Hanna Laine (os. Säilä) Diplomi-insinööri
”PALASET KOHDALLAAN” Hanna valmistui 1998 Aninkaisten pukuompelulinjalta. Samana keväänä hän voitti Taitajakisojen mestaruuden. Ura jatkui Tampereella oppisopimuskoulutuksessa ja Turussa Atelier Arja Gustawsilla sekä Raisa-Tuote Oy:ssä työharjoittelussa. Eipä siis ihme, että Hanna edusti Suomea Montrealin World Skills Competitionkisoissa 1999 sijoittuen neljänneksi. ”Maailman neljänneksi paras ompelijatar” olikin myöhemmin mm. Suomen joukkueen pukuompelun experttinä St. Gallenin 2003 ja Helsingin 2005 World Skills-kisoissa. Montrealin jälkeen Hanna aloitti opinnot Tampereen teknillisessä yliopistossa valmistuen vuonna 2005 alan diplomi-insinööriksi. Diplomityöpaikkana oli työvaatteita valmistava Topper Tuotanto Oy. Kysyessäni, mitä tuo ajanjakso hänen mielestään merkitsi ammatillisesti, hän vastasi, että tietenkin hän sai vahvan ja monipuolisen perusammattitaidon. Ekspertin työ oli rankka vaihe, mutta siinä oppi pitämään puoliaan tiukoissa tuomarikokouksissa. Kaikkihan vetivät omiin päin ja piti olla valmius myös englanninkielisiin neuvotteluihin. Eihän niissä kukaan puhunut suomea.
Nuo kokemukset ovat hyödyksi tänäkin päivänä. Topper Uniformissa Hanna vastaa tuotekehityksestä ja mallitiimistä. Yrityksellä on tytäryhtiö Viron Viljandissa ja hänen tehtävänsä siellä on paitsi teknisten valmiuksien luominen niin myös vastata laadusta. Monesti hän on ompelijoille siellä kertonut, että tuo työ onnistuu kyllä ja tarvittaessa itse mennyt koneelle ja näyttänyt kuinka se käy. Tämä on tuottanut työntekijöiden luottamuksen häneen ja tottakai se vaikuttaa myös ilmapiiriin ainakin hänen kohdallaan. Toki Hanna ilmaisi, että alkaa tulla pientä pelkoa kuinka kauan hän näin voi toimia, kun nykyisin on niin vähän koneen takana. Hanna on nykyään firman osakas, tuotejohtaja ja lisäksi hallituksen puheenjohtajana. Tämä onkin kiva yhdistelmä sikäli, että tehtaalla hän on toimitusjohtajan alainen, mutta hallinnossa esimies-alaissuhde onkin päinvastainen. Ei se ongelma ole, Hanna vastaa. Sopuisasti asiat on hoidettu. Kysyin mitä mieltä hän on koulun opetussuunnitelmista. Napakka vastaus tulee välittömästi. Koulussa opetetaan suunnittelijaksi, kaavoittajaksi ja ompelijaksi. Se on vähän sellaista ”sillisalaattia”. Parempi olisi keskittyä enemmän
59
vähempään eli kouluttaa enemmän erikoistuneita johonkin noista kolmesta. On harmi, että teknikkokoulutus lakkautettiin. Alalta loppuvat mallimestarit, koska koulutus ei tuota heitä riittämiin. Erityinen piikki tulee ammattikorkeakouluille. Kun lukiotasolta mennään ammattikorkeaan, niin tulee kyllä designereita, mutta heiltä puuttuu perusammattitaito. Heidät tulee työpaikalla kouluttaa siihen. Topper Tuotannossa onneksi ykkösmallimestari on erinomainen. Leena Kinnunen toimi ennen heitä kymmenisen vuotta Marimekossa. Hauskin koulumuisto on jokakeväisten muotinäytösten järjestäminen. Sitten tulee kysyjälle yllätys. Opiskelijat eivät osaa arvostaa koulun palveluja. Näin jälkeenpäin kaiholla muistelee kuinka ruokailu oli päivittäin aina valmiina. Jos oli tiedon puutetta, niin opettajat kertoivat tai ainakin neuvoivat. Nyt ei ole mitään tällaista valmiina edessä. Kaikki on hoidettava tai haettava itse. Hanna on aviossa yrittäjämiehensä kanssa. Perheessä on 3-vuotias Olivia-tyttö. Työn puolesta paljon matkustavat vanhemmat yrittävät porrastaa menonsa niin, että toinen olisi kotona aina. Toisinaan se ei onnistu, mutta onneksi Hannan vanhemmat asuvat omakotitalossaan naapurissa, joten apu on lähellä. ”Elämän palaset ovat kohdallaan”, toteaa Hanna lopuksi.
Topper Uniform valmistaa mm. useiden eri laitosten virkapukuja. Kuvassa Hanna on puolustusvoimien jääkärisoittokunnan puvun kanssa.
60
... JA MEISTÄ TULI... Valmennuspäälliköt Pekka Lähde, Turun NMKY Antti Saarinen, Kaarinan Ura
KUN HARRASTUKSESTA TULI AMMATTI
Tekniikan tulosalue toimi 1990-luvulla urheiliLähde ja autonasentajaksi Antti Saarinen. Heijoiden ammattioppilaitoksena. Nykyään koko dän kumpaisenkin harrastuksena oli koripallo. ammatti-instituutti on osana ”urheilijoiden akaMolemmat suorittivat myös ammattikorkeakoutemiaa”. Se merkitsee, että heille tehdään yklun. Harrastus on ainakin toistaiseksi muuttunut silöllinen opetussuunnitelma, jonka puitteissa ”leipätyöksi”. Molemmat toimivat koripalloilun kouluaikana annetaan neljästä kahdeksaan tunvalmennuspäälliköinä. tia lajikohtaista valmennusta viikossa. Oppilaitos on osallistunut aktiivisesti SAKUn Antti Saarinen suoritti kak(Suomen ammattioppilaitosten kultsoistutkinnon ja sitten in”Nuoren urheilijan tär- sinööritutkinnon ammattuuri- ja urheiluliitto) kisoihin voittaen kein tavoite on suorit- tikorkeassa. Hän piti tätä useita mestaruuksia. taa koulunsa tutkinto etenemistapaa parempaTämän päivän nuorisolle tunnetuimna kuin lukiota. Sen sijaan kunnolla” pia entisiä opiskelijoita olivat Miikka Pekka Lähde suoritti amitKiprusoff, Aki-Petteri Berg ja AntTPS:n valmentaja Vla- sun jälkeen vielä lukion ja ti Aalto, joiden ammatiksi tuli jäädimir Jursinov Pelto- sitten ammattikorkeakoukiekkoilu ja kaikki kolme ylsivät aina lun valmistuen ympäristölassa 1993 NHL:n joukkueisiin. suunnittelijaksi. Nuorempaa ikäluokkaa edustavat mm. Joni Kauko ja Sami Rähmönen, jotka pelaavat jalkapalloa Turun Interin ja Palloseuran edustusjoukkueessa. Yllä olevan Vladimir Jursinovin moton mukaisesti koululla opiskelivat puutekniikkaa Pekka
Molemmat näkevät urheiluakatemian tarkoituksenmukaisena opiskelumuotona urheilu-urasta haaveilevalle nuorelle, vaikka se jääkin vielä harrastelija-asteelle. Huipulle pyrkiville kouluaikainen valmennus ei riitä ja asenteissa pitää olla rankka kilpailuvietti olla paras sekä kentällä että opinnoissa. ”Jos har-
61
rastaa urheilua ja harrastaa koulua ja saadaan tyydyttävän paperit, niin kummastakaan ei tule mitään”, totesi Pekka Lähde. Useimmin huippuurheilijan ura jää saavuttamatta jolloin on hyvä, jos ammatti on kuitenkin olemassa. ” Lisäksi urheilu-ura on kuitenkin varsin lyhyt, joten on hyvä, kun ei jää tyhjän päälle urheilun jälkeen”. Kysyttäessä mitä tulee ensimmäisenä mieleen omasta koulunkäynnistä ammatti-instituutissa Antti Saarinen iloisena virnisteli ”…ettei se Yrjö Jerkku ollut niin paha kuin oli maine. Meillä oli kivaa. Käytiin talvisin Himoksella ja kesällä Välimerellä Kosin saarella surffaamassa.” Tuntui olevan tyytyväinen luokanvalvojaansa. Pekka Lähde muisteli kuinka jännitettiin Humu Jurissonin ensimmäistä koripalloharjoitustuntia. Siitä tuli paras muisto ja opettaja on edelleenkin hyvä työtoveri, kun nyt itsekin on koripallovalmentaja. Oppia ikä kaikki.
62
... JA MEISTÄ TULI...
NUORET AMMATTI-IDOLIT
Kulunut syksy vakiinnutti turkulaisen ammattiopetuksen tason varsin laajalla rintamalla Euroopan huipulle. Näin voimme hyvällä syyllä sanoa, sillä koko Suomen ammatillisen kilpailutoiminnan maajoukkueen 25 mitalista oli turkulaisten opiskelijoiden ja valmentajien yhteistyöllä ansaitsemia mitaleita ennätysmäärä. Turkuun todella tulvi mitaleita: Juhannuskukkulalla painotekniikkaa opiskelleen Susanna Virtasen lisäksi kultaa tuli tietokone ja -verkot -tiimille, jossa oli mukana TAI:n Cisco-asiantuntija Markus Lintuala. Lisäksi turkulaisvalmennuksessa ollut rakennuspeltiseppä Jan Kakko ja elektroniikkalajin Jussi Holsti ja Ville Viitala olivat kultamitalisteja. Hopeisen mitalin tuomisikseen nappasi Heidi Tuominen, joka sai tarjoilijalajin lisäksi ravintolapalvelut-tiimin hopean. Sattuma tämä ei ollut, sillä kyse oli toisista perättäisistä EM-kisoista, joissa tuomiset ovat olleet kultaluokkaa; edellisen kerran v. 2008 Rotterdamissa ja nyt syksyllä 2010 Portugalin Lissabonissa.
Henkilökohtaista kultaa voittanut Susanna Virtanen sai myös Suomen parhaan kilpailijan tittelin ja kannustavan hopean yhdistelmätiimissä, jonka nimi oli juhlallisesti Eurooppalainen monikanavajulkaisutyö. Tyttöjen menestyminen kansainvälisissä kilpailuissa ei ollut sattumaa sekään, sillä niin vahvana on heidän roolinsa näkynyt kansallisella tasolla, että kyse on ollut vain odottaa sitä läpimurron vuotta. Se sattui nyt kohdalleen joulukuussa 2010. ”Heidi Tuominen oli ensimmäinen TAIn tarjoilijalajin opiskelija, joka pääsi edustamaan Suomea EuroSkills-kilpailuihin ja alusta lähtien tiesin, että hyvin tulemme pärjäämään”, toteaa suojattiinsa tyytyväinen opettaja Vuokko Lindström. Valmentautuminen kilpailuihin on kisoja ennen lähes keskeytyksetöntä. Normaalin koulupäivän päätteeksi asioita pohditaan ja hiotaan kunnes viikonlopun harjoituksissa kaikki asiat käydään toimintatasolla lävitse. ”Tällaisessa paineessa nuoret kuitenkin viihtyvät, he tietävät saavansa mahdollisuuden ammattitaitonsa näyttämiseen.
63
Heidi Tuominen ja Vuokko Lindström
Sellaisten tulevaisuuden tekijöiden kanssa opettajakin viihtyy”, jatkaa Vuokko. ”Tunnen tämän Heidin ammattitaidon ja persoonan niin hyvin, ettei yhteistyö voisi enää olla parempaa”. Valmentajien mielestä nuorten ammattitaitokilpailuja tulisikin arvostaa paljon enemmän. Näkyvyyttä pitäisi saada valtakunnallisesti ja päästä esille niin että muutkin nuoret havahtuisivat ammattitaidon merkitykseen. ”Alakynnessä ollaan, kun verrataan näkyvyyttä urheilukisoihin, joiden edustajia palkitaan ja kunnioitetaan ylen määrin. Nämä ammattitaitoiset nuoret tekevät suorituksia aloilla, joista muodostuu heidän elämän uransa. Kyllä kysymys on ehdottomasti tärkeämmistä saavutuksista kuin yhdessä urheilulajissa menestymisestä.”
Tietoa, taitoa Turun kautta koko maahan…
Tieto on valtaa, sanotaan… Onko sinulla jotakin uutta, kuvia tai tekstejä, jotka haluaisit koulumme kotisivun kautta julkisuuteen? Lähetä viestisi sähköpostilla osoitteeseen: historia@turkuai.fi Me toimitamme ne edelleen ja siirrämme menneen tulevaisuuteen.
Kirjan tekijät Olavi Solin ja Matti Haapanen