Reppu - opas seikkailijalle ja tarpojalle

Page 1

CY

2000 m 1500 m 1000 m 1000 m 750 m

Maastossa

1250 m

500 m

Vesillä

m = 500 Maastossa 1 cm

1:50 000

Maastokartalla Merikartalla

= 250 m

500 m 250 m

MY

Peruskartalla

CM

Partiolupaus Lupaan parhaani mukaan rakastaa Jumalaani, omaa maatani ja maailmaa, toteuttaa seikkalijoiden/tarpojien ihanteita ja olla avuksi toisille.

1 cm

Y

1:25 000

M

Oikeanpuoleinen

C

Reimarit

Vasemmanpuoleinen

Osaatko airopainia ja partiomarssin? Miten toimii veturi? Entä missä elää made? Mikä on HELP-asento? Kuinka monta partiolaista maailmassa on ja mitä tarkoittaa tracker? Vastaukset näihin ja muihinkin partion perusjuttuihin löydät Repusta.

jalle o p r a ja t e l l a j kaili k i e s Opas

Lättytaikina – 5 dl maitoa – 1 muna – 1 rkl öljyä – 0,5 tl suolaa – 2,5 dl vehnäjauhoja

Länsiviitta

Opas seikkailijalle ja tarpojalle

Opas seikkailijalle ja tarpojalle

Kunnioittaa toista ihmistä Rakastaa luontoa ja suojella ympäristöä Olla luotettava Rakentaa ystävyyttä yli rajojen Tuntea vastuunsa ja tarttua toimeen Kehittää itseään ihmisenä Etsiä elämän totuutta

Eteläviitta

Partiolaisen ihanteena on

2500 m

10:23:03

Itäviitta

3.7.2009

Pohjoisviitta

reppu-kansi-v3-FINAL.pdf

CMY

80

K

P

70 04 5

Pohjoinen

N NW

60

de

Ko ill

n ine

Lu o

5 31

30

SE

E

20 Millimetriä 0 10

Etelä

180

o kk

S

Ka a

s na

SW

I

40

E

13 5

Länsi

W

090

Lo u

270

50

NE

Itä

L

5 22

Suomen Partiolaiset - Finlands Scouter ry

Suomen Partiolaiset - Finlands Scouter ry

2009

000


reppu-etusisakansi-s2.pdf

12.10.2009

20:53:36

+22 v

15–17 v

+22 v

Aikuiset johtajat / Vuxna ledare / Adult leaders Aikuiset johtajat / Vuxna ledare / Adult leaders

Samoajat / Explorerscouter / Explorers

15–17 v

Samoajat valitsevat varuste-

Samoajat / Explorerscouter / Explorers

10–12 v

Seikkailijat / Äventyrsscouter / Adventurers

10–12 v Seikkailijat kulkevat Seikkailijat toiseen. / Äventyrsscouter ilmansuunnasta

pakettinsa ohjelman taskuista. Samoajat valitsevat varustepakettinsa ohjelman taskuista.

/ Adventurers

Seikkailijat kulkevat ilmansuunnasta toiseen.

7–9 v

Sudenpennut / Vargungar / Cubs C

M

7–9 v

Sudenpennut seuraavat Sudenpennut / Vargungar / Cubs partiossa jälkiä. partiossa jälkiä. Sudenpennut seuraavat

18–22 v

Vaeltajat / Roverscouter / Rovers

v Vaeltajat18–22 tekevät Vaeltajat / Roverscouter vaelluskartan.

Y

CM

/ Rovers

Vaeltajat tekevät vaelluskartan.

MY

CY

CMY

K

12–15 v

Tarpojat / Spejarscouter /

Trackers 12–15 v

Tarpojat valtaavat majakoita. Tarpojat / Spejarscouter / Trackers Tarpojat valtaavat majakoita.

PARTIOLAISEN IHANTEENA ON Kunnioittaa toista ihmistä Rakastaa luontoa ja suojella ympäristöä

Olla luotettava

Rakentaa ystävyyttä yli rajojen

Tuntea vastuunsa ja tarttua toimeen

Kehittää itseään ihmisenä

Etsiä elämän totuutta

PARTIOLUPAUS Lupaan parhaani mukaan rakastaa Jumalaani, omaa maatani ja maailmaa, toteuttaa seikkalijoiden/ tarpojien ihanteita ja olla avuksi toisille.


jalle o p r a e ja t l l a j i l i eikka s s a Op

Tämän kirjan omistaa: Nimi

Lippukunta

Puhelin/sähköposti


Lukijalle Moi. Teimme kirjan. Juuri sinulle. Annoimme sille nimeksi Reppu, sillä yritimme pakata mukaan kaikkea, mitä partiossa saatat tarvita: ohjeita maailman pelastamisesta metallivaluun ja jokien ylittämisestä anafylaktiseen sokkiin. Ja Repun voi avata missä tahansa - metsässä, merellä, kololla tai kotona - ja löytää uusia mielenkiintoisia juttuja kokeiltavaksi. Mutta Reppu ei ole partion oppikirja. Ennemmin se on muistilappu, sillä partiossa asioita opitaan tekemällä. Jos haluat siis löytää partion oppikirjan, täytyy sinun lähteä metsään, istua iltanuotiolle ja laulaa epävireisen kitaran tahdissa. Purjehtia ensimmäistä kertaa. Rämpiä sateen läpi lämpimään telttaan, huokaistaksesi "selvisimme!" Kirjan tekemisessä oli paljon työtä, mutta myös hyötyä ja hauskaa. Toivottavasti olet samaa mieltä kanssamme, ja Reppu todellakin on kirja juuri sinulle, kuka sitten oletkin: seikkailija tai tarpoja, samoaja tai luotsi, partiolainen tai ei. Hyvää matkaa! Muista ottaa Reppu mukaan. Marsu, Hanna, Heidi, Tupe, Henu, Kaisa

Reppu – opas seikkailijalle ja tarpojalle Toimituskunta: Marko ”Marsu” Yrjänä, Hanna Lempiäinen, Kaisa Laitinen, Heidi Niemenmaa, Henrik ”Henu” Sandholm, Tuomas ”Tupe” Turpeinen Kustannustoimittaja: Marjo Majlund Ulkoasu ja taitto: Tuomas Sauliala Grafiikkakuvat: Matteus Pentti, Tuomas Sauliala, Seela Sorvari Piirroskuvat: Maarit Kauppinen Julkaisija: Suomen Partiolaiset – Finlands Scouter ry Kustantaja: Oy Partio Scout Ab 2. painos ISBN-10

951-829-435-6

ISBN-13

978-951-829-435-4

Grano 2018


5 . . . . . . . . . . . . . . . . . . . a nt ku is Partio yhte t  Laulut  Huudot omenlippu  Leiki Partiohistoria  Su

. . 45 . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . tä Viestin ijutut  Netti Valokuvaus  Leht

. . . . . . . . . . . . 63 . . . . . tö is är p Luonto ja ym tönsuojelu Sää  Ympäris Kasvit  Eläimet 

101 . . . . . . . . . . . . . . ti in go vi na ja us Suunnist ordinaatit Merimerkit  Ko Kartta  Kompassi 

. . . . . . . . . . 129 . . . . . . . . . . . Veneellä vesillä tilanteet  Osat  Hätä Veneen ohjaaminen

iytyminen Liikkuminen ja leir

. . . . . . . . . . 165

rusteet Vaellus  Leirit  Va

. . 213 . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . ot id ta Käden at Leirirakennelm Solmut  Käsityöt 

7 . . . . . . . . . . . . 26 . . . . . . . . . . . . . Ensiapu . eisiä vaivoja ilmoitus  Yl Hätäensiapu  Hätä

. . . 291 . . . . . . . . . . . . . . . . s ey rv te ja to Ravin elämäntavat to  Terveet Puhtaus  Ruuanlait


Suomen Partiolaisten marssi

1. C F C G7 C Am Tie selvä on, ja marssi soi, C G ja lippu hulmuaa C F C G7 C Am Ei painumaan se joudakaan, C Am ei toivo kuolla saa Am E On määränpää, se yhdistää, F G7 kun käymme vierekkäin C G7 C F Maailmaa muu myös uudistuu ja

säv Jean Sibelius, san Jalmari Finne Copyright © 1921 Edition Wilhelm Hansel AS Copenhagen

4

säv Jean Sibelius, san Aale Tynni

Partiomarssista lauletaan nykymuodossa yhdistäen Aale Tynnin ”Tie selvä on” -kappaleen ensimmäinen säkeistö ja Jalmari Finnen ”Partiomarssin” ensimmäinen säkeistö

C G7 C F G7 C laulaa näin ja laulaa näin

2. Kun usko puhdas, säihkyvä on, niin vuoret siirtää voi Tää sielun varmuus horjumaton ain sankareita loi Jos uskos hyvään, oikeaan vain syttyy uudestaan, käy joukkohon ja horjuttaa ei milloinkaan sua esteet saa


PARTIO JA YHTEISKUNTA

5


Partioaate

6

Partio on leiri-iloa vesisateessa, kiitoshuuto iltanuotiolla, lettuja sadalle hengelle, partioparaatin humua ja oman vartion retken hiljainen hetki. Partioaatetta ei voi pukea sanoiksi. Silti partio opettaa meitä toimimaan toinen toistemme kanssa, liikkumaan luonnossa, olemaan oma-aloitteisia ja kantamaan vastuumme. Partiossa toimitaan ryhmissä ja tehdään partiomaisia asioita, partioohjelmaa. Partio-ohjelmaa on tarjolla aktiviteettien, tapahtumien, leirien, kisojen ja muun toiminnan muodossa 7–22-vuotiaille. Partio-ohjelmaan kuuluvat muun muassa partiolupaus,

merkit ja muu symboliikka, ikäkausijako sekä ikäkausiryhmien ja niiden johtamisen määrittely. Toiminta on jaettu viiteen ikäkauteen: sudenpentuihin (7–9 v.), seikkailijoihin (10–12 v.), tarpojiin (12–15 v.), samoajiin (15–17 v.) ja vaeltajiin (18–22 v.). Yli 22-vuotiaat ovat aikuisia, jotka mahdollistavat alle 22-vuotiaiden partiotoiminnan. Eri ikäkausien lisäksi on erilaisia tapoja harrastaa partiota. Meripartiossa tehdään tavallisen ohjelman lisäksi purjehdukseen ja muuhun vesillä olemiseen liittyviä meriaktiviteetteja. Sisupartiolaiset ovat aisti-, liikuntatai kehitysvammaisia partiolaisia,


joiden partio-ohjelmaa sovelletaan kunkin omien kykyjen mukaan. Muita "erikoispartiolajeja" ovat mm. partiokeräily, nettipartio ja opiskelijalippukuntatoiminta. Partion aatteen kulmakivet, muun muassa arvopohja, lupaus, ihanteet ja kasvatustavoitteet on kirjattu Suomen Partiolaisten peruskirjaan. Peruskirja määrittää, millaista suomalainen partio on. Peruskirja on WAGGGSin ja WOSMin vahvistama. Suomessa partiolaisia on noin 70 000 ja koko maailmassa noin 38 miljoonaa. Partiota harrastetaan noin 850 poika-, tyttö- tai yhteislippukunnassa

ympäri Suomen. Jokainen suomenkielinen lippukunta kuuluu johonkin partiopiireistä ja jokainen partiopiiri kuuluu keskusjärjestöön eli Suomen Partiolaiset - Finlands Scouter ry:hyn. Ruotsinkielisestä partiotoiminnasta vastaa koko maassa Finlands Svenska Scouter r.f.

Partiolupaus Lupaan parhaani mukaan rakastaa Jumalaani, omaa maatani ja maailmaa, toteuttaa ikäkauden ihanteita ja olla avuksi toisille.

Partiolaisen tunnus Ole valmis

Partioihanteet

Alkaen ikäkaudesta

Kunnioittaa toista ihmistä Rakastaa luontoa ja suojella ympäristöä

Sudenpennut

Olla luotettava

Seikkailijat

Rakentaa ystävyyttä yli rajojen

Tarpojat

Tuntea vastuunsa ja tarttua toimeen

Samoajat

Kehittää itseään ihmisenä Etsiä elämän totuutta

Vaeltajat

7


Partiohistoria - 1907 B-P järjesti

ensimmäisen partioleirin Brownsean saarella. Leirille osallistui 22 poikaa, jotka oli jaettu neljään vartioon.

- 1908 ”Scouting for boys” julkaistiin.

Sen oppien mukaan perustettiin partiolippukuntia ympäri Iso-Britanniaa.

- 1908 Järjestettiin ensim­mäinen virallinen

8

partioleiri Humshaugh campissa. Leirille pääsi mukaan 30 poikaa.

- 22.2.1857 Robert Baden-Powell

- 1910 Partiotyttö­toiminta

(B-P) syntyi kuusilapsiseen perheeseen Englannissa.

käynnistyi B-P:n siskon Agnes Baden-Powellin johdolla.

- 1876 B-P pääsi upseerikoulutukseen. Pian B-P lähti ensimmäiselle komennukselleen Intiaan.

- 1912 B-P ja Olave

menivät naimisiin.

- 1885 B-P sai komennuksen Afrikkaan. - 22.2.1889 Olave Soames syntyi.

- 1916 Olave Baden-

- 1899 B-P komennettiin jälleen Afrikkaan. B-P:n johtamat joukot joutuivat piiritetyiksi Mafekingissä. Piirityksen aikana B-P käytti kaupungin poikia lähettitehtävissä.

1850

Powell tuli mukaan partiotyttötoimintaan.

1900

Partioliike Suomessa Partio saapui Suomeen 1910 Ruotsin kautta. Pian partiotoiminta kiellettiin, koska Venäjä, johon Suomi kuului tuolloin, pelkäsi partiolaisten haluavan Suomen itsenäisyyttä. Vaikka partiotoiminta oli kiellettyä, jotkut

lippukunnat toimivat salaa. Keväällä 1917 vallankumouksen jälkeen Venäjän valta Suomessa väheni ja partiotoiminta käynnistyi uudelleen. Suomi itsenäistyi 6.12.1917. 1917 perustettiin Suomen Partioliitto - Finlands Scoutförbund, joka yhdisti kaikki Suomen partiolaiset. Liitto hajosi jo vuonna 1919. Pian tämän


1920 Ensimmäisellä jamboreella

1930 Lady Olave nimitettiin maailman

Lontoossa oli 8 000 partiolaista Päätöstilaisuudessa B-P julistettiin maailman partiolaisten ylijohtajaksi

partiotyttöjen ylijohtajaksi

1920 Partioliikkeen maailmanjärjestö (WOSM) perustettiin

1938 B-P ja Olave

muuttivat Keniaan

9

8.1.1941 B-P kuoli

1922 Tänä vuonna oli jo yli

miljoona partiolaista 31 valtiossa

1924 Toinen jamboree

Ermelundenissa, Tanskassa

19.6.1977 Olave kuoli

1928 Partiotyttöjen

maailmanliitto (WAGGGS) perustettiin

1929 Kolmas jamboree

2007 Partioliike

B-P aateloitiin Hänestä tuli Lord Baden-Powell of Gilwell Hänen vaimostaan tuli Lady Olave Baden-Powell

juhli näyttävästi 100-vuotista taivaltaan

1950

Robert BadenPowell

jälkeen Suomeen syntyi kahdeksan partioliittoa. Tytöt ja pojat toimivat erillään. Erosta huolimatta partio oli hyvin samanlaista kaikkialla Suomessa. Partio koostui viikoittaisista kokouksista, taitomerkeistä sekä retkeilystä. Tuohon aikaan oli tavallista, että viikoittaiset kokoukset pidettiin ulkona.

2000

Sota-aika, vuodet 1935– 1941, olivat vaikeaa aikaa myös partiolaisille. Partiolaisia osallistui sotien aikana väestönsuojelu-, ilmavalvonta-, lähetti-, sairaala- ja muihin vastaaviin tehtäviin. Partiossa ei annettu aseellista koulutusta sodan aikana. Pojat ja tytöt toimivat erillään vuoteen 1972 saakka, jolloin perustettiin Suomen Partiolaiset - Finlands Scouter. Yhteisen keskusjärjestön myötä alettiin perustaa yhteislippukuntia, joissa toimii sekä tyttöjä että poikia.

Alla P:n http php


Kansainvälinen partio

10

Kaikki Suomen Partiolaisten jäsenet kuuluvat maailmanjärjestö WAGGGSiin (World Association for Girl Guides and Girl Scouts) ja WOSMiin (World Organisation for the Scout Movement). WAGGGS ja WOSM tekevät yhteistyötä erilaisten järjestöjen kanssa. Yhteistyön tavoitteena on parantaa lasten ja nuorten elinoloja koko maailmassa. WAGGGS ja WOSM tekevät yhteistyötä esimerkiksi Euroopan neuvoston ja YK:n (Yhdistyneiden kansakuntien) kanssa. YK:n ohjelmista viime vuosina tärkeimmiksi ovat muodostuneet Millennium Development

Goals, joiden avulla pyritään edistämään tärkeimpiä ihmisten hyvinvointiin liittyviä asioita: rauhaa, köyhyyden vähentämistä ja luonnonsuojelua. Maailmanjärjestöjen toiminta näkyy tavallisille partiolaisille joka vuosi juhlittavana muistelemispäivänä sekä joka neljäs vuosi järjestettävänä maailman jamboreena. Käytännön kansainvälisyyttä partiossa ovat muun muassa kansainväliset partiomatkat, ulkomaiset partiovieraat Suomessa, kehitysyhteistyöprojektit ja vuosittaiset JOTA-, JOTI- ja JOTT-tapahtumat.


Partiosanasto Suomi

Ruotsi

Englanti

sudenpennut

vargungar

cub scouts

seikkailijat

äventyrsscouter

adventurers

tarpojat

spejarscouter

trackers

samoajat

explorerscouter

explorers

vaeltajat

roverscouter

rovers

lippukunta

scoutkår

troop

piiri

scoutdistrikten

district

partiohuivi

halsduk

neckerchief

kämppä

stuga

hut

kolo

kårlokal

meeting place

leiri

läger

camp

JOTA eli Jamboree-On-TheAir ja JOTI eli Jamboree-OnJOTI The-Internet ovat lokakuun kolmantena viikonloppuna JOTT pidettäviä maailmanlaajuisia tapahtumia, jolloin partiolaiset ympäri maailmaa kokoontuvat radioaalloille tai internetiin tapaamaan ja vaihtamaan kuulumisia. JOTIssa keskustelu tapahtuu pääasissa irc-kanavien kautta. JOTT tulee sanoista JamboreeOn-The-Trail. Sen tarkoitus on saada partiolaiset liikkeelle luontoon

JOTA

kansainvälisyys- eli kv-hengessä. JOTTia vietetään toukokuun toisena lauantaina. Swoppaukseksi kutsutaan merkkien vaihtamista keräilymielessä. Etenkin kv-leirien tai muiden tapahtumien aikana on hauskaa vaihdella partioaiheisia merkkejä muunmaalaisten partiolaisten kanssa. Kv-tapahtumiin kannattaa ottaa mukaan hauskannäköisiä suomalaisia partiomerkkejä. Erityisen suosittuja ovat merkit, joissa jotenkin näkyy Suomi.

11


Partioasu ja -tervehdys Partioasu yhdistää

12

Partioasu yhdistää kaikkia maailman partiolaisia. B-P:n ajatuksena oli, että rikkaiden ja köyhien poikien olisi helpompi toimia yhdessä, kun vaatteista ei näkisi perheen rahatilannetta. Suomalaisessa partioasussa on osia, joiden käyttö vaihtelee lippukunnan omien perinteiden mukaisesti. Lippukunnan samanlaiset partioasut osoittavat partiolaisen kuulumisen tähän joukkoon. Partioasussa edustat aina partiolaisia, joten silloin tulee muistaa kohteliaisuus tavallistakin paremmin. Partiohuivi voi olla minkä värinen tahansa. Huivissa on usein lippukunnan oma huivimerkki. On olemassa perinne, jonka mukaan partiohuivin kärkeen tehdään aamulla solmu, joka avataan, kun päivän hyvä työ on tehty. Partiohuivia käytetään kaikissa partiotilaisuuksissa.

Suomalainen partioasu Suomalainen partiopaita on sininen tai ruskea. Tytöt voivat käyttää myös partiomekkoa. Lupausmerkkeinä käytetään WOSMin ja WAGGGSin tunnuksia. Seikkailija- ja tarpojamerkit rakentuvat osista, joista keskiosan saa lupauksen annon jälkeen. Keskiosan ympärille kootaan ilmansuunnan tai tarpon jälkeen saatavat merkit. Ikäkauden päätyttyä seikkailijat ja tarpojat saavat ikäkauden päätösmer-

kin partiopaidan vasempaan taskuun. Päähineenä voidaan lippukunnan perinteen mukaan käyttää barettia, venelakkia tai leireillä väiskiä. Tarpojilla on violetti pillinaru, samoajilla vihreä ja vaeltajilla ruskea. Aikuisilla on sininen pillinaru. Partiojohtajakoulutuksen saaneilla aikuisilla ja vaeltajilla on valkoinen pillinaru ja nahkainen josefiinansolmu huivissa.

Partiotervehdys Seikkailijat ja sitä vanhemmat partiolaiset tervehtivät nostamalla oikean käden kolme sormea ohimolle. Sormet muistuttavat partiolupauksen kolmesta kohdasta eli jumalan, oman maan ja maailman rakastamisesta; partioihanteista sekä toisille avuksi olemisesta. Peukalon ja pikkusormen muodostama ympyrä muistuttaa partiolaisten keskinäisestä veljeydestä. Sudenpennut tervehtivät kahdella sormella, joiden sanotaan muistuttavat suden korvia. Partiolaiset kättelevät vasemmalla kädellä. Kerrotaan, että B-P toi tavan Afrikasta, jossa soturit kantoivat kilpeä vasemmassa kädessä. Tavatessaan ihmisen, johon he luottivat, he laskivat kilpensä ja kättelivät vasemmalla.


Seikkailijamerkki

Tarpojamerkki

Seikkailijoiden päätösmerkki

Tarpojien päätösmerkki

13

Osmonsolmu

Partiohuivi

Baretti

Pillinaru Seikkailija- tai tarpojamerkki

Paikkakuntatunnus Lippukunta- tai aluetunnus Piiritunnus Järjestötunnus Lupausmerkit

Seikkailijoiden taitomerkkejä Päätösmerkit


Vartion omat jutut ja heraldiikka Vartion perinteet

14

Jokaisella vartiolla on tapoja ja perinteitä, jotka ovat ryhmän ulkopuolisille vieraita tai jopa kummallisia. Nämä tavat tekevät omasta vartiosta juuri oman. Osa tavoista on yhteisiä, vaikka ne ovatkin kaikilla erilaisia. Vartion nimi on tärkeä osa vartion

me-henkeä. B-P nimesi vartiot eläinten mukaan. Pimeällä liikkuessaan vartio saattoi pitää yhtä matkimalla tunnuseläimensä ääntä. Joissain lippukunnissa on perintönimiä, jotka siirtyvät vartiolta toiselle. Nimiin voivat vaikuttaa myös ajan muu muoti tai televisio-ohjelmat. Tärkeintä nimessä

Vartiot kantavat usein mukanaan viiriä. Viiri voi tulla nimen mukana perintönä tai se suunnitellaan ja valmistetaan itse. Se kiinnitetään sauvaan tai viiritankoon. Viirissä voi hyödyntää vartion nimeä, tai sen voi tehdä vartion tunnukseksi heraldisten ohjeiden mukaan.


on, että se tuntuu vartion yhteiseltä. Päiväkirjaansa vartio merkitsee muistiin kokousten ja retkien tapahtumat ja muut tärkeät tiedot. Päiväkirjasta selviävät opitut asiat ja läsnä olleet. Päiväkirjaan voi sanojen lisäksi tallentaa tietoa kuvin. Vartiolle on hyvä tehdä yhdessä säännöt; ne helpottavat kaikkien toimintaa. Säännöt voi tallentaa päiväkirjaan, josta ne on tarvittaessa helppo tarkastaa. Vartiossa voidaan kaikille jakaa roolit. Vastuita voivat olla esimerkiksi blogin pitäjä, sihteeri, rahakirstunvartija tai varustepäällikkö. Vastuut voivat olla pysyviä, tai niitä voidaan vaihtaa. Salaiset menot ovat vartion omia tapoja, joista ei muille hiiskuta. Ne voivat olla tietynlainen tervehdys, osa kokoontumisia, esimerkiksi tietty aloitusrituaali tai se, että retkellä syödään aina toisena iltana lettuja mustikkahillolla. Tavat saattavat syntyä ajan myötä tai ne voidaan tarkoituksella sopia.

Partioheraldiikka Heraldiikan tavoitteena on tehdä tunnuksista selkeitä. Heraldisia sääntöjä voidaan käyttää apuna kaikkien tunnusten, esimerkiksi lippujen, vaakunoiden ja partiohuivin, suunnittelussa. Heraldiset säännöt voivat vaihdella eri maissa. Suomessa Partiolaisten tunnusryhmä vastaa lippukuntien ja piirien tunnusten hyväksymisestä. Näiden ohjeiden avulla voit suunnitella selkeän tunnuksen vartiolle tai lippukunnan kesäleirille.

Ohjeet heraldisen tunnuksen suunnitteluun 1. Käytä vain heraldisia värejä. Ne ovat metallit kulta ja hopea sekä punainen, sininen, musta ja vihreä. Lipuissa voidaan käyttää kullan sijaan keltaista ja hopean sijaan valkoista. 2. Pääsääntö on, että kerralla käytetään vain kahta väriä, joista toinen on metalli. Poikkeustapauksissa tunnuksessa voidaan käyttää kolmea väriä, mutta neljäs väri on liikaa. 3. Väri ei saa olla värin vieressä tai päällä eikä metalli metallin vieressä tai päällä. 4. Heraldiseen tunnukseen eivät kuulu kirjaimet, numerot tai tekstit. 5. Kuvioiden on oltava mahdollisimman suuria, helposti mieleen jääviä ja selkeitä. 6. Kuvioiden tulee olla kaksiulotteisia, eli niiden pitää olla tunnistettavia ilman varjostusta. 7. Ihanteellisessa heraldisessa tunnuksessa on ainoastaan yksi kuvio.

Järvi-Suomen Partiolaiset ry

Uudenmaan Partiopiiri ry

Kuinka hyvin nämä noudattavat heraldisia sääntöjä? Löydätkö logoista partioon viittaavat liljan ja apilan?

15


Partiovuosi Lippukunnan toimintavuoteen mahtuu monia tapahtumia. Oman lippukunnan ja vartion retkien ja leirien lisäksi ohjelmassa on sekä piirin että

16

SP:n järjestämiä tapahtumia. Toimintaa suunnitellessa on hyvä huomioida nämä kaikki ja lisäksi lähivuosien suuret tapahtumat. Partiota voisi olla kiva

Joulukuu vuoden viimeinen lippukuntalehti ilmestyy itsenäisyyspäivän soihtukulkue ja lupauksen anto lippukunnan joulumyyjäiset ja -juhla Marraskuu adventtikalentereiden myynti lippukunnan syyskokous tarpojien metsäreissu naapurilippukunnan tarpojien kanssa valtakunnallinen samoajatapahtuma (joka 3. vuosi) Lokakuu lippukunnan syysretki kämpän syystalkoot JOTA ja JOTI

Syyskuu toimintakauden aloitusiltamat kokoontumiset alkavat Rauhanpäivä syyskuun 3. tiistaina piirin syyspartiotaitokisat

Tämä on kuvitteellisen lippukunnan kuvitteellinen toimintakalenteri Kalenterissa on kumminkin tapahtumia, joita partiossa todella on Tässä on ehkä sellaisia tapahtumia, joita omassa lippukunnassasi

Suurleirit, kuten partiopiirien leirit, Satahanka ja finnjamboreet, kokoavat paljon partiolaisia yhteen Näitä ei järjestetä joka vuosi Suuria ja pienempiä leirejä kesäretkien kohteeksi löytyy myös muiden maiden partiolaisilta


harrastaa paljon, mutta kalenteriin on hyvä jättää myös partiottomia aikoja. Jos viikonloppuna on ollut retki, voi seuraavan viikon kokoontumisen perua. Näin aikaa jää myös koulutyölle ja muille harrastuksille. Lippukuntien erot toiminnassa voivat olla isoja. Meripartiolaisilla kesä

on kiireistä aikaa veneen kanssa. Sen sijaan monet maapartiolaiset viettävät silloin hiljaiseloa. Toimintaan eroja tuovat myös yhteistyö toisten lippukuntien kanssa – tai sen puuttuminen. Joissain tapauksissa piirin ohella myös aluejärjestöt järjestävät toimintaa.

Tammikuu toiminta käynnistyy taas laumojen ja vartioiden omia retkiä Helmikuu piirin talvikisat lippukunnan kevätkokous 22.2. muistelemispäivän iltatapahtuma ei ole, ja tästä puuttunee joitain oman lippukuntasi tapahtumia Erot lippukuntien toimintakalentereissa johtuvat muun muassa lippukunnan koosta, sijainnista ja toimintaympäristöstä

Maaliskuu piirin kevätkokous lippukunnan talvileiri lippukuntalehden vuoden ensimmäinen numero ilmestyy Huhtikuu partioviikko sillä viikolla, jolle Yrjönpäivä osuu 23.4. Yrjönpäivä, lippukunnan yrjönpäivänjuhla

Toukokuu kevättalkoot kämpällä partioparaati JOTT tarpojien osallistuminen piirimajakkaan Kesä–elokuu valtakunnallinen vaeltajatapahtuma lippukunnan leiri tai vaellus

17


Päättäminen ja lippukunnan toimijat Viralliset kokoukset

18

Lippukunnan jäsenet käyttävät päätösvaltaansa lippukunnan kokouksissa. Säännöistä riippuen kokouksia on joko yksi tai kaksi vuodessa. Mikäli kokouksia on yksi, se kannattaa pitää syksyllä, jolloin sen päätehtävänä on päättää seuraavan vuoden

toiminnasta ja taloudesta sekä tehdä henkilövalinnat. Mikäli kokouksia on kaksi, pidetään ne keväällä ja syksyllä, kevään kokous tarkastelee edellistä vuotta ja syksyn kokous seuraavaa vuotta edellä kerrotuin tavoin. Kokous kutsutaan koolle lippukunnan säännöissä määrätyllä tavalla.

Esityslista voisi olla esimerkiksi seuraava: 1. Kokouksen avaus 2. Laillisuuden ja päätösvaltaisuuden toteaminen 3. Puheenjohtajan, sihteerin, pöytäkirjan tarkastajien ja ääntenlaskijoiden valitseminen 4. Lippukunnan toimintakertomuksen ja tilinpäätöksen vahvistaminen sekä niiden ja tilintarkastajien lausunnon perusteella tili- ja vastuuvapauden myöntäminen hallitukselle 5.

Toimintasuunnitelman ja talousarvion vahvistaminen

6. Lippukunnanjohtajan valinta 7.

Lippukunnan hallituksen jäsenten lukumäärän vahvistaminen

8. Hallituksen jäsenten valinta 9.

Tilintarkastajien valinta

10. Muut kokouskutsussa mainitut asiat 11. Kokouksen päättäminen

Tämä esityslista on malli niiden lippukuntien vuosikokousesityslistasta, jotka sääntöjensä mukaan pitävät vain yhden kokouksen. Jos kokouksia on kaksi, esityslistan asiat jakaantuvat edellisen vuoden asioihin ja seuraa-

van vuoden asioihin. Lippukunnassa voidaan pitää myös ylimääräisiä kokouksia sen mukaisesti kuin sen säännöissä määrätään. Yhdistyslain mukaan, ellei yhdistyksen säännöissä toisin sanota, jokaisella 15 vuotta


Hallitus hoitaa lippukunnan asioita lippukunnan kokousten päätösten mukaisesti. Hallitus myös edustaa lippukuntaa, kehittää toimintaa tukee ja neuvoo johtajia sekä tekee lippukuntaa koskevat sopimukset. Lippukunnanjohtaja vastaa lippukunnan toiminnasta yhdessä hallituksen kanssa

Johtajaneuvosto koostuu tietyn tai kaikkien ikäkausien johtajista. He suunnittelevat ja toteuttavat retkiä, leirejä ja muuta toimintaa.

Sihteeri pitää huolen lippukunnan paperiasioista

Rahastonhoitaja vastaa lippukunnan taloudesta

Vaeltajavartio on ryhmä 18-22 -vuotiaita

Luotsi on tietyn ikäkauden toiminnasta vastaava aikuinen

Samoajavartio on ryhmä 15 - 17 -vuotiaita

Sampo on seikkailijajoukkueen johtaja

Tarpojavartio on ryhmä 12 - 15 -vuotiaita Seikkailijajoukkue on toimintaryhmä, jossa on 10 - 15 -seikkailijaa. Joukkue jakaantuu vartioihin.

Akela on suden­pentu­lauman johtaja

Lauma on sudenpentujen ryhmä, 7 - 9 -vuotiaita

täyttäneellä on virallinen äänioikeus yhdistyksen kokouksissa. Hallituksen puheenjohtajan pitää olla vähintään 18-vuotias, muiden hallituksen jäsenten vähintään 15 vuotta. Kokouksen puheenjohtaja jakaa puheenvuorot, huolehtii, että esityslistaa noudatetaan, vetää yhteen kunkin asiakohdan käsittelyn, esim. julistaa äänestystuloksen ja johtaa kokouksen alusta loppuun. Häneltä voi pyytää puheenvuoron esim. kättä nostamalla ja tehdä ehdotuksia esillä olevista asioista tai kannattaa tehtyä ehdotusta. Vaalissa ei henkilöjäsentä tarvitse

kannattaa, vaan ehdotus tulee otetuksi huomioon ilman kannatustakin. Käymällä kokouksissa voit vaikuttaa asioihin sekä opit kokoustekniikkaa.

Taustayhteisö Taustayhteisöllä ei ole päätösvaltaa lippukunnassa. Se tukee toimintaa taloudellisesti ja useimmiten tarjoaa toimitilat ja antaa arvopohjaa toiminnalle. Lippukunta puolestaan pyrkii toiminnassaan noudattamaan taustayhteisön periaatteita. Ylivoimaisesti yleisin taustayhteisö lippukunnille on seurakunta.

19


Suomen lippu ja liputuspäivät Suomen lipussa on valkoisella pohjalla sininen risti. Nykyinen siniristilippu hyväksyttiin Suomen lipuksi 27.5.1918. Lipun ovat suunnitelleet Eero Snellman ja Bruno Tuukkanen. Suomen lipun värit on määritetty valtioneuvoston asetuksella. Lipun mittasuhteet voit opetella myös Ukko Nooan sävelen avulla: ”Viisi-kolme-kymmenen on pituus lipussa, neljä-kolme-neljä, neljä-kolme-neljä, viisi-kolme-kymmenen on pituus lipussa.”

20

Liputuspäivät Lippu nostetaan kello 8 ja lasketaan auringon laskiessa. Kesällä lippu lasketaan viimeistään kello 21. Juhannusaaton liputus alkaa aattona klo 18. Lippu lasketaan juhannuspäivänä kello 21.

4 3 4 5

3

10

Kansallislippu on suorakaiteen muotoinen. Se voi olla muutakin kuin kankainen lippu. Kaikki kuviot, jotka täyttävät Suomen lipun mittasuhteista ja väreistä annetut määräykset, ovat Suomen lippuja. Esimerkiksi painettu tarra voi olla Suomen lippu. Kansallislippu on yleisin, ja sitä voivat käyttää kaikki.

Itsenäisyyspäivänä ja vaalipäivinä, jolloin äänestys päättyy auringon laskun jälkeen, lippu lasketaan kello 20. Viralliset liputuspäivät - 28.2. Kalevalan päivä eli suomalaisen kulttuurin päivä - 1.5. Vappu - toukokuun toinen sunnuntai, äitienpäivä - 4.6. puolustusvoimien lippujuhlan päivä - kesäkuun 20. ja 26. päivän välinen lauantai, juhannuspäivä - 6.12. itsenäisyyspäivä - yleiset vaalipäivät - päivä, jolloin tasavallan presidentti astuu virkaansa


Vakiintuneet liputuspäivät - 5.2. Kirjailija J.L. Runebergin päivä - 19.3. Kirjailija ja naisasianainen Minna Canthin päivä, tasa-arvon päivä - 9.4. Aapisen kirjoittaja ja Suomen kirjakielen isä Mikael Agricolan päivä, suomen kielen päivä - 27.4. Kansallinen veteraanipäivä - 12.5. Filosofi J.V. Snellmanin päivä, suomalaisuuden päivä - Toukokuun kolmas sunnuntai, kaatuneitten muistopäivä - 6.7. Runoilija Eino Leinon päivä, runon ja suven päivä - 10.10. Kansalliskirjailija Aleksis Kiven päivä, suomalaisen kirjallisuuden päivä - 24.10. Yhdistyneiden kansakuntien (YK) päivä - 6.11. ruotsalaisuuden päivä - Marraskuun toinen sunnuntai, isänpäivä Suruliputusta käytetään kunnioittamaan kuolleita. Suruliputuksessa lippu nostetaan ensin aivan ylös ja tämän jälkeen lippua lasketaan niin, että se on tangon 2/3-korkeudessa. Kun lippua otetaan pois, se nostetaan ensin aivan ylös ja lasketaan vasta sen jälkeen.

Lipunnosto 1. “Lipunnostajat” -komennon jälkeen nostajat kävelevät lipputangon luo. 2. Nostajat kiinnittävät lipun naruihin. 3. “Nosta lippu” -komennon jälkeen nostajat alkavat nostaa lippua rauhallisesti ja tasaisesti. Lipun pitäjä huolehtii, että lipun taitokset aukeavat ja että lippu ei osu maahaan. 4. Muut aloittavat partiotervehdyksen, kun lippu irtoaa pitäjän käsistä. Tervehdys jatkuu siihen saakka, kunnes lippu on aivan ylhäällä. 5. Nostajat solmivat lipun narut. 6. Nostajat peruuttavat kolme askelta, tekevät partiotervehdyksen, kääntyvät sisäkautta ympäri ja palaavat omalla paikalleen. Lipunlaskussa laskijat kävelevät noin kolmen askeleen päähän lipputangosta ja tervehtivät lippua. Edellisestä ohjeesta “nosta”-komennot korvataan sanalla “laske”. Lippua tervehditään, kun se liikkuu alaspäin. Lipunnoston ja -laskun aikana miehet ottavat hatut pois päästä, ellei se ole osa partio- tai virka-asua. Lipunnostoperinteet voivat vaihdella lippukunnittain. Leirin tai retken ensimmäisessä lipunnostossa on hyvä kerrata komennot ennen lipunnostoa.

21


Suomen lipun käyttö

22

Yksityishenkilöt, yhdistykset ja yhteisöt voivat vapaasti liputtaa normaalien liputuspäivien lisäksi tärkeissä ja juhlavissa tilanteissa. Partiossa tällaisia ovat leirit, retket, juhlat ja muut tapahtumat. Laumat ja vartiot voivat hyvin liputtaa omilla retkillään.

Kunnioitusta lipulle Lippua tulee kohdella kunnioituksel-

la: sitä säilytetään huolellisesti ja se pidetään puhtaana. Märkä lippu tulee kuivattaa ja likaisen lipun voi pestä varovasti. Vanha lippu hävitetään polttamalla. Kun lippuja pidetään tangossa, Suomen lippu on aina arvokkaimmalla paikalla eli katsojasta katsoen vasemmalla. Lippukunnan lippu ei ole koskaan yksin esimerkiksi paraatissa.

Suomen lipun viikkaaminen Kaksi partiolaista ottaa kiinni lipun päistä. Tämän jälkeen otetaan toisella kädellä kiinni pitkästä sinisestä osasta noin 5 cm etäisyydeltä valkoisesta osasta. Päästetään lippu laskeutumaan molemmista reunoistaan alas. Tämän jälkeen otetaan vapaalla kädellä kiinni uudelleen sinisen osan alareunasta, taas noin 5 cm etäisyydeltä valkoisesta osasta ja päästetään sininen osa taittumaan alas. Jäljelle jäänyt valkoinen lieve käännetään sinisen osan selkäpuolelle. Otetaan kiinni kahdella kädellä siten, että sininen osa on alapuolella.

Lippu viikataan ensin puolestavälistä sekä lopuksi kerien noin 15-20 cm levyiseksi pinoksi.


Jos partiotilaisuudessa Suomessa on useita lippuja, järjestys on vasemmalta oikealle seuraava: 1. Suomen lippu 2. niiden maiden liput, joista tilaisuudessa on osallistujia, ranskankielisten nimien mukaan aakkosjärjestyksessä 3. Ahvenanmaan lippu, jos tilaisuudessa on ahvenanmaalaisia 4. maailmanjärjestöjen liput, ensin WOSM, koska se on vanhempi, ja sitten WAGGGS 5. suomalaisten järjestöjen liput eli SP:n lippu 6. piirien liput ikäjärjestyksessä, vanhin ensin 7. lippukuntien liput ikäjärjestyksessä, vanhin ensin.

Lippujen käyttö paraatissa Suomen lippu kulkee paraatissa aina ensimmäisenä. Lippukunnan lipun paikka on paraatissa lippukunnan kyltin jälkeen, ennen lippukunnanjohtajaa. Lipuilla tulee olla airuet eli lipun vartijat. Airuet ovat kaksi henkilöä, jotka kulkevat lipunkantajan molemmilla sivuilla samassa linjassa lipunkantajan kanssa. Airuilla on käsissään valkoiset hanskat. Paraatin liikkuessa lippua kannetaan pystysuorassa. Lipulla tervehditään paraatin vastaanottajaa laskemalla lippua pystystä noin 45 asteen kulmaan. Lippu ei saa osua maahan.

Suomen lippu merellä Yleensä lippu on veneen arvokkaimmassa paikassa eli perässä lipputangossa. Lippua voi pitää myös mesaanimaston huipussa, mesaani- tai ainoan maston kahvelissa tai moottoriveneen suuren targakaaren keskelle kiinnitetyssä lippuliinassa. Lippua ei saa pitää perämaston huipussa, jos masto on pitempi tai yhtä pitkä kuin muut mastot, purjeveneen peräharuksessa, moottoriveneen mastossa, antennissa tai muissa vastaavissa paikoissa. Kulussa oleva alus käyttää aina lippua. Kilpailussa oleva vene ei kuitenkaan käytä lippua. Pursiseuran lippua saa käyttää ainoastaan silloin kun - vene on merkitty seuran rekisteriin - vene on katsastettu - mukana on rekisteröintiseuran jäsen. Jos alus ei ole kulussa, sen liputusajat ovat samat kuin esimerkiksi partioleirillä. Lipputervehdys voidaan tehdä esimerkiksi sotalaivan lipulle. Tervehdittäessä lippu lasketaan partaan tasalle tai, jos se on mastossa, noin 1/3 alaspäin ja pidetään laskettuna, kunnes toinen alus on vastannut eli laskenut ja nostanut oman lippunsa. Tämän jälkeen lippu nostetaan ylös. Tervehdyksen voi tehdä myös ottamalla lipputangon irti telineestä ja laskemalla sen vaakasuoraan vanaveden suuntaan.

23


Vieraat kulttuurit ja kansainvälisyys

24

Kulttuuri Kulttuuri on merkitykseltään laajimpia käsitteitä. Sitä käytetään yleensä yhdessä näistä kolmesta merkityksestä: taide, merkitysjärjestelmä tai elämäntapa. Taide on näistä merkityksistä suppein ja elämäntapa laajin. Ihmisillä ja yhteisöillä on tarve kulttuuriin, itsensä tunnistamiseen ja muista erottautumiseen. Oikeus omaan kulttuurin on ihmisoikeus. Kulttuuri luo ihmisryhmille, yhteisöille, persoonallisuuden. Kulttuuri tarkoittaa tavallisesti yhteisön henkisten ja aineellisten saavutusten kokonaisuutta. Tästä käytetään myös

sanaa sivistys. Aineellisia saavutuksia ovat esimerkiksi talojen rakennustyylit, soittimet ja korut. Henkisiä saavutuksia voivat puolestaan olla erilaiset taidot ja perinteet, kuten soittotaito, ruuanlaittotaito ja rakennustaito. Kulttuuri voidaan määritellä suppeasti tai laajasti. Joskus kulttuurilla tarkoitetaan vain taidetta, joskus taas kaikkea, mikä ei siirry perinnöllisesti. Joka tapauksessa kulttuuri määrittää ja luo yhteisölle käyttäytymisen malleja. Kulttuureja luovia yhteisöjä ovat esimerkiksi maat, uskonnot, ismit, ajanjaksot, ikä, harrastukset ja musiikki. Erilaisia kulttuureja voi ymmärtää mo-


nella tasolla. Helpointa on vain nähdä rajat kulttuurien välillä, tietää että Afrikassa on erilaista kuin Euroopassa. Seuraava taso on tietää kulttuurien välisiä eroja eli ymmärtää, millä tavalla Afrikassa on erilaista kuin Euroopassa. Kaikkein syvimmillään ymmärretään syitä kulttuurien synnylle. Tiedetään, miksi Afrikassa on erilaista.

Kansainvälisyys Kansainvälisyys on toimintaa, joka tapahtuu eri valtioiden kansalaisten välillä. Kansainvälistä toimintaa on esimerkiksi ulkomaalaiselle partioleirille osallistuminen, kirjeenvaihto ulkomaille ja kehitysyhteistyö. Mahdollisuuksia on yllättävän paljon. Ihmiset ympäri maailmaa ovat hyvin samanlaisia, mutta pieniä, kulttuurieroista johtuvia jänniä tapoja tulee usein vastaan. Erilaiset tavat toimia ovatkin kansainvälisen toiminnan suola, ja niihin kannattaa tutustua pintaakin syvemmältä. Saatat oppia jotain uutta ja hyödyllistä. Kulttuurieroja syntyy erityisesti uskonnoista, varallisuudesta, ilmastosta ja valtiomuodosta.

Kansainväliset partiomatkat Partio tarjoaa kansainvälisenä liikkeenä hyvän mahdollisuuden osallistua kansainväliseen toimintaan. Partiotoiminta ei erottele ihmisiä syntyperän, uskonnon tai minkään poliittisten syiden vuoksi, vaan kaikki ovat samanarvoisia. Kansainvälisistä leireistä ja kehitysyhteistyöprojekteista ilmoitetaan usein partiolehdissä ja internetsivuilla.

Partiomatkalle Kun lähdet partiomatkalle, huolehdi ainakin seuraavista asioista: - Ennen lähtöä: kontaktien huomioiminen, yhteyksien sopiminen, kulttuureihin tutustuminen - Dokumentit: passit, viisumit, lentoliput, matkavakuutus, matkatavaravakuutus. - Raha-asiat: valuutta, matkashekit, luottokortti. - Matkalla: Ole kohtelias, avoin ja utelias. - Matkan jälkeen: viestit uusille ystäville, kuvat albumiin tekstien kanssa.

Kehitysyhteistyö Kehitysyhteistyö on voimavarojen siirtoa kehittyneemmistä maista vähemmän kehittyneisiin maihin niiden elinolosuhteiden parantamiseksi. Kohteina ovat erityisesti köyhyys, terveys, ympäristö ja tasa-arvo. Monet organisaatiot ja kansalaisjärjestöt, kuten partio, tekevät kehitysyhteistyötä. Kehitysavun odotetaan parantavan avunsaajamaan olosuhteita pitkällä aikavälillä. Kriisiapu puolestaan lievittää hetkellistä hätää, esimerkiksi luonnonmullistuksen jälkeen. Kansalaisjärjestöjen tekemä kehitysyhteistyö on heille itselleen myös kansalaiskasvatusta.

25


Iltanuotion rakenne Iltanuotiolla on hyvä olla monipuolista ohjelmaa. Iltanuotion juontajana on nuotiomestari, jonka tehtävänä on suunnitella ja johtaa iltanuotion kulkua sekä vastata

26

itse nuotion huoltamisesta. Iltanuotion aloituksena voi toimia ”Syty nuotio, pala nuotio, valaise ja lämmitä meitä” -huuto tai vaikka Tänne polkumme johtaa -laulu.


Nuotiomestari johdattaa nuotion tunnelman saapumisesta innostuneeseen, riehakkaaseenkin tunnelmaan ja lopettaa nuotion rauhalliseen päätökseen. Myös kiitos-huudot esityksille kuuluvat nuotiomestarin vastuulle. Suunnittele iltanuotioohjelman rakenne siten, että yleisö pääsee osallistumaan ohjelmaan lauluissa, yhteisleikeissä tai huudoissa riittävän usein. Iltanuotion alkupuolella voi olla riehakastakin ohjelmaa. Iltanuotio kannattaa päättää rauhallisempaan lauluun, tarinaan ja sisaruspiiriin.

Iltanuotiolla voi olla teema Voit rakentaa iltanuotion erilaisten teemojen ympärille. Sirkusteema on yksi hauskoista esimerkeistä. Valitse silloin laulut, sketsit ja huudot sirkusteemaan sopiviksi. Iltanuotiota voikin juontaa sirkustirehtööri puhuvan apinansa kanssa. Esityksissä voi olla jonglööri, yhdellä jalalla hyppivät ja renkaan läpi syöksyvät leijonat ja tietenkin sirkuksen parrakas nainen. Lohikäärmeteemaisella iltanuotiolla lauletaan tietenkin Puff-laulu ja esitetään Pyhän Yrjön legenda.

Kokko Suuren kokon kasaamisessa tulee olla erityisen huolellinen. Kokko kasataan palamattomalle alustalle kuten muutkin nuotiot. Kokossa ei saa polttaa jätepuuta, vanhoja veneitä tai muuta sellaista, vaan samaa kuivaa polttopuuta kuin nuotioissakin. Älä kasaa kokkoa rantakalliolle, sillä kallioon jää pysyvä jälki.

Leijuva nuotio Kun maa on jäässä tai lumen peitossa olosuhteisiin sopii leijuva nuotio. Nuotio kasataan kanaverkosta valmistettuun häkkiin, joka nostetaan metallilangalla reilusti irti maasta. Muistathan vamistaa, että nuotion alla on palamaton alusta.

Soihdut Revi esimerkiksi vanhasta lakanasta puuvillaräsyä, kastele se lamppuöljyyn ja kääri tiukasti kepin ympäri. Kiinnitä räsy tiukasti metallilangalla, jotteivät palavat palaset tipu maahan. Sytytä varoen. Sammuta tukahduttamalla palopeitteellä tai maahan polkemalla.

27


Iltahiljentyminen

28

Hiljentyminen on hyvä tapa päättää kokous tai retkipäivä. Se on yhteinen hetki, joka luo ryhmähenkeä ja yhdistää ryhmän jäsenet toisiinsa. Hiljentyminen auttaa illalla ennen nukkumaan menoa rauhoittumaan päivän touhuista. Iltatarinoiden, hiljentymis- ja hartaushetkien tarkoitus on saada partiolaiset pohtimaan elämän tärkeitä asioita. Hiljentymisen tai iltahartauden ei tarvitse olla minkään uskontokunnan mukainen. Hiljentymishetkeä varten voi valita rauhallista musiikkia, kiinnostavan tarinan, sammuttaa valot ja sytyttää kynttilän.

Sisaruspiiri Koloillan lopuksi tapahtuvan hiljentymisen merkki voi olla vaikka kynttilän sytyttäminen ja sisaruspiiriin käyminen. Sisaruspiirissä seistään ringissä ja pidetään toisia kädestä kiinni. Kädet menevät ristiin niin, että vasen käsi on päällä. Sisaruspiirissä voidaan lausua muutama sana tai lukea teksti sekä laulaa jokin laulu, esimerkiksi ”Maa on niin kaunis” tai ”Partiolaisen iltavirsi”. Usein sisaruspiirissä myös sähkötetään eli lähetetään kädenpuristus kiertämään piirissä puristamalla seuraavan kättä. Sitten toivotetaan toisille hyvää yötä lippukunnan omien


tapojen mukaisesti ja lopuksi pyörähdetään ympäri, jolloin kädet aukeavat ja voidaan lähteä piiristä omille teille. Suomenruotsalaiset partiolaiset tekevät sisaruspiirin siten, että oikea käsi on vasemman päällä.

Kynttiläpolku Iltanuotiolle voidaan rauhoittua valmiiksi tulemalla hiljaisuuden polkua pitkin. Polku voidaan merkitä esimerkiksi kynttilöillä tai myrskylyhdyillä. Polulla voi olla ajatuksia herättäviä aforismeja, otteita Raamatusta, tekstikatkelmia sadusta tai vaikka partiolaisten itse kirjoittamia ajatuksia partioihanteista. Tärkeintä on, että polulla kuljetaan rauhallisesti. Polun pitää olla tarpeeksi pitkä, jotta se rauhoittaa. Noin 15 minuuttia on sopiva pituus. Polku ei saa kuitenkaan liian pitkä, ettei se kyllästytä tai pelota.

Luonnossa hiljentyminen Retkellä ja leirillä ollessa hiljentyminen voi tapahtua jossain kauniissa paikassa esimerkiksi korkealla mäellä tai järven rannassa. Mukavan paikan löydyttyä voidaan kuunnella ympäristön ääniä, kuten lintujen laulua, tuulen ujellusta, lehtien rapinaa tai veden loisketta. Maisemasta voi katseella etsiä itselleen mieluisen kohdan, kuten linnun pesän oksalla tai kauniin värisen kiven tai puun rungon.

Iltapiiri Iltatarinan kertomisen sijaan voi kaikille läsnäolijoille antaa mahdollisuuden kertoa omin sanoin tärkeistä asioista. Aiheena voi olla esimerkiksi, mitä partioihanteiden “rakentaa ystävyyttä yli rajojen” tarkoittaa minulle, mistä haluaisin tänään kiittää tai mitä haluaisin pyytää anteeksi.

Vinkkejä:

BSssh! Hiljaa olemista tarvitaan jo siksi, että kuullaan, mitä jollakin toisella on kerrottavana ja siten kunnioitetaan puhujaa. Jos hiljentyminen on ryhmässä vaikeaa, sitä voi harjoitella kellon kanssa: ”Ollaan 30 sekuntia hiljaa.” Voidaan myös kokeilla, kuka jaksaa tuijottaa nuotiota ihan hiljaa pisimpään.

BYksi tapa hiljentää ryhmä on sopia merkistä, jonka nähdessään partiolaiset sulkevat itse suunsa. Esimerkiksi pystyssä oleva peukalo on selkeä merkki. Tällaisella merkillä vältytään ylihuutamiselta, joka usein vain aiheuttaa lisää hermostumista.

29


Tarinat Tarinan kertomisen taito

30

Oletko koskaan ihaillut ihmisiä, jotka saavat toiset kuuntelemaan tarinaansa? Jokainen tarinankertoja on joskus kertonut sen ensimmäisen tarinansa, joten tarinan kerronta on opeteltavissa oleva taito. Valitse tarina, jonka haluat kertoa. Löydät tarinoita esimerkiksi Isosta nuotiotarinakirjasta (toim. Margareth Silf, Kirjapaja 2004). Kun olet löytänyt mielestäsi hyvän ja kertomisen arvoisen tarinan, opettele se ulkoa: opettele tarinan päähenkilöt, juonen käänteet ja loppuhuipennus tai tarinan opetus. Pienillä yksityiskohdilla ei ole suurta merkitystä. Voit keksiä tarinaa kertoessasi sopivia hahmojen tai ympäristön kuvailuja. Voit myös kertoa tarinan jonkin konkreettisen esineen kautta. Onko lippukuntasi huivilla tarina?

Ortodoksien Pyhä Yrjö Ortodoksinen kirkko tuntee Pyhän Yrjön suurmarttyyri Georgios Voittajana. Jo nuorena hän pestautui ratsuväen sotilaaksi, ja myöhemmin Georgios kuului keisari Diocletianuksen lähimpiin sotapäälliköihin. Hän oli kristitty, mutta keisari ei sitä tiennyt. Kun keisari oli antanut kristittyjen vainoamisesta yleisen määräyksen, Georgios valmistautui kohtaamaan kuoleman. Hän jakoi

Kun osaat tarinan mielestäsi riittävän hyvin, kerro sitä itsellesi. Puhu vaikka suihkussa, koiran kanssa ulkona ja kerro tarinaa itsellesi. Anna tarinan muokkautua sinulle sopivaksi. Se ei tarkoita, että sinusta tulee tarinan päähenkilö vaan että tarina kuulostaa sinun kertomaltasi tarinalta. Perinteisin partiotarina kertoo Pyhästä Yrjöstä Voi onnettomuutta Libyan voi tuskaa ja hätää sen! Oli eessä Libyan porttien lohikäärme hirmuinen. Se hengitti tulta ja kuolemaa satahammas-kidastaan, kuin korret kaasi seetripuut se panssaripurstollaan. Kaikk’ karja heitetty muureilta oli kitaan ahnaaseen. Yhä karjui uutta saalista maan kauhu ja hirmu veen. Ja itku ja parku äitien soi kaduilla Libyan, kun neuvonpito viisasten oli linnassa kuninkahan.

omaisuutensa köyhille ja päästi vapaiksi palvelijansa. Diocletianus käski kiduttaa Georgiosta, Kristuksen tunnustajaa. Maallisella kunnialla ja rikkaudella houkuttelukaan ei saanut Georgiosta kieltämään Kristusta, joten Diocletianus lopulta antoi hänet mestattavaksi. Ikoneissa kuvattu taistelu lohikäärmeen kanssa kuvaa ihmisen taistelua omaa syntistä minäänsä vastaan.


31

Siell’ lyötiin arpaa, pedolle ken uhriks syöstäisiin… Elya, tytär kuninkaan sai kuolon arvan niin. Elya kultakutrinen sai kuolon arvan sen. Ja ihanainen prinsessa yli syöstiin muurien. Maa vapisi, vapisi sydämet: lohikäärme lähestyi. Mut katso: orhilla ratsastain uros nuori ilmestyi. – Sa pakene, pakene luota mun, huus lapsi, on kuoltava mun! – Isän,

Pojan, Pyhän Hengen nimehen ma pelastan lapsi, sun! Pyhä Yrjö karkas taisteluun, löi lohikäärmehen. – Läpi aikain taru uudistuu. Sa ymmärrätkö sen? Elya kultakutrinen lohikäärmeen vallas’ on! Pyhä Yrjö, tartu miekkahas! Pyhä Yrjö, taistohon! Lauri Pohjanpää: Pyhä Yrjö. Valitut runot. WSOY 1943.


Tarinasta esitykseksi

32

Minkä tahansa tarinan voi muuttaa esitykseksi. Käsikirjoitus jakaa tarinan pienempiin osiin, kohtauksiksi. Käsikirjoituksen kohtaukset kertovat - mitä tapahtuu (juoni) - missä tapahtuu (näyttämö) - ketkä toimivat (hahmot). Pienessä esityksessä voidaan käsikirjoituksesta sopia puhumalla, mutta jos esityksestä halutaan valmistella näytelmä, kannattaa käsikirjoitus kirjoittaa paperille vuorosanoineen. Ennen käsikirjoituksen tekemistä täytyy kuitenkin tietää hieman tarinoista ja esityksistä.

Teema

A) Alku £ Tarina alkaa ongelmasta, jonka ratkaisemisesta tarina kertoo. £ Pyhän Yrjön legendassa ongelma on kaupunkia uhkaava lohikäärme. B) Kaupunki on vaarassa! C) Valeratkaisu £ Ongelma pyritään ratkaisemaan, mutta ensimmäinen ratkaisu ei toimi. £ Lohikäärmeen ruokkiminen paljastuu huonoksi ideaksi, kun kuninkaan oma tytär joutuu uhriksi. D) ”Lohikäärme jättää meidät rauhaan, kunhan ruokimme sitä.”

E) ”Voi ei, kuninkaan tytär tulee syödyksi!” F) Loppuratkaisu £ Ongelma ratkeaa oikeasti vasta toisella kerralla. £ Pyhä Yrjö pelastaa kuninkaan tyttären ja surmaa lohikäärmeen. G) ”Huh, kuninkaan tytär on turvassa ja lohikäärme kuollut.” H) Loppu

C B A

Ennen käsikirjoituksen tekemistä miettikää, mikä on teidän esityksenne teema. Teema on tärkein asia, joka tarinalla halutaan kertoa. Usein teema on jokin opetus. Pyhän Yrjön legendan opetuksena pidetään luottamusta ja peräänantamattomuutta, sillä vaikka Pyhä Yrjö kohtasi ylivoimaisen vihollisen, hän ei antanut periksi vaan luotti hyvän voittoon. Opetus voisi olla myös se, että pahoista asioista on päästävä eroon. Teeman avulla tarinan juonen ymmärtäminen on helpompaa.

F E D

G H


Juoni

Näyttämö

Tarinan tapahtumien järjestystä kutsutaan juoneksi. Lähes kaikki tarinat noudattavat seuraavaa kaavaa luodakseen tarinaan jännitystä. Pidä siitä kiinni muuttaessasi kertomusta esitykseksi.

Näyttämö on ympäristö, johon tarinan tapahtumat sijoittuvat. Näyttämöä voidaan rakennetaan monin keinoin – lavasteilla, valoilla, musiikilla ja kerronnalla. Näyttämön täytyy - kertoa tapahtumapaikka ja tunnelma - tukea kohtauksen tapahtumia. Pyhän Yrjön legendan alussa näyttämö voidaan rakentaa pahvilaatikoista, jotka esittävät kaupungin muuria. Metsässä muurina voi toimia näyttämön keskellä oleva puu. Tärkeää on, että - yleisö ymmärtää, että ollaan kaupungin muureilla - kaupunkilaiset voivat piilotella muurin takana raivoavalta lohikäärmeeltä.

Kohtaukset Juonen rakenne auttaa myös tarinan jakamisessa kohtauksiin. Pyhän Yrjön legendan voisi jakaa kolmeen kohtaukseen esimerkiksi näin: - Lohikäärme £ Mitä? Lohikäärme saapuu. Kaupunki on kauhuissaan. £ Ketkä? Lohikäärme, kaupunkilaisia. £ Missä? Kaupungin porttien edustalla. - Kuninkaan tytär £ Mitä? Lohikäärme päätetään lepyttää ruokkimalla sitä. Kuninkaan tytär joutuu syötäväksi. £ Ketkä? Kuningas, kuninkaan tytär, kaupunkilaisia. £ Missä? Kuninkaan linnassa. - Ritari £ Mitä? Lohikäärme yrittää syödä kuninkaan tyttären. Pyhä Yrjö saapuu ja surmaa pedon. £ Ketkä? Lohikäärme, kuninkaan tytär, Pyhä Yrjö. £ Missä? Kaupungin muurien ulkopuolella. Kohtaus voi vaihtua myös silloin, kun näyttämöllä tai hahmoissa tapahtuu suuria muutoksia. Juoni on kuitenkin tärkein jakaja.

Hahmot Hahmot ovat toimijoita, jotka kertovat tarinaa ja vievät juonta eteenpäin puhumalla ja tekemällä. Kun esität tarinan hahmoa, sinun täytyy tietää - kuka olet - mitä haluat - miten selvität vastoinkäymiset - miten suhtaudut muihin hahmoihin. Pyhän Yrjön legendan lohikäärme saattaisi vastata näin: - Olen hirveä ja paha lohikäärme. - Haluan tuhota kaupungin. £ Selvitän vastoinkäymiset syömällä toisen osapuolen. £ Muut hahmot? Ruokaa, mun lempparia.

33


Esiintymisharjoituksia Voitte käyttää näitä työtapoja harjoitellessanne esitystä tai nopeina leikkeinä tai sketseinä iltanuotiolla.

Lämmittely 34

Alkulämmittelyissä haetaan oikeaa, myönteistä tunnelmaa esiintymistä ja harjoittelua varten. Niin tehdään -leikki leikitään pareittain. Ensimmäinen pari tekee ehdotuksen, johon toinen vastaa “Niin tehdään!” ja jatkaa omalla ehdotuksellaan. Hullunkurisin tarina on paras! Esimerkki - Lähdetään kuuhun! - Niin lähdetään! Ja siellä rakennetaan puutarha! - Niin rakennetaan! Ja puutarhaan tulee kultaisia pandoja...

Tämä ois -leikissä toimitaan 3–5 hengen ryhmissä. Yksi ryhmästä keksii esineen tai asian, jota esittää. Muut lisäävät itsensä yksi kerrallaan kuvaan edellisen jatkoksi. Kun kaikki ovat mukana, saa viimeinen aloittaa seuraavan kierroksen. Esimerkki - Tämä ois lyhtypylväs. (Siirtyy esittämään lyhtypylvästä.) - Tämä ois koira lyhtypylvään vieressä. - Tämä ois mies, joka taluttaa koiraa...


Tarinan tutkiminen Tarinan tutkiminen tuo lisää syvyyttä esitykseen, ratkaisee ongelmatilanteita ja auttaa kehittämään roolihahmoja. Kätketyt ajatukset tuodaan esille siten, että yhden esittäessä hahmoa tai kohtausta toinen selostaa, mitä hahmo todella ajattelee. Vaihtoehtoisesti tilanne voidaan pysäyttää, ja jokainen käy hahmon luona kertomassa, mitä tämä ajattelee. Esimerkiksi mitä prinsessa todella ajatteli huutaessaan Pyhälle Yrjölle: “Sä pakene, pakene luota mun, on kuoltava mun”? Kuumassa tuolissa istuva roolihahmo pääsee muun ryhmän haastateltavaksi. Muut kysyvät kysymyksiä hahmon taustoista, aikomuksista ja ajatuksista, ja tuolissa istuva vastaa kuten ajattelee roolihahmonsa vastaavan. Harjoitus kannattaa tehdä pienissä ryhmissä.

Ilmaisun kehittäminen Ilmaisun kehittäminen auttaa parantamaan näyttelijän taitoja. Pantomiimissa harjoitellaan kertomaan hahmosta ilman ääntä. Esiintyjä valitsee itselleen roolin, esimerkiksi ammatin, ja yrittää saada muut arvaamaan, mitä hän esittää. Pantomiimin voi toteuttaa iltanuotiolla myös kilpailuna: mikä joukkue arvaa roolin nopeimmin? Tunnelman vaihdos on toinen äänetöntä ilmaisua vahvistava harjoitus, joka tehdään pienissä ryhmissä tai iltanuotiolla yleisön edessä.

Ryhmä näyttelee tuttua kohtausta tai lukee tekstiä. Kesken kaiken heitä pyydetään vaihtamaan tyyliä vaikka surulliseksi, nopeaksi tai hihittäväksi. Pyynnöt voivat tulla ryhmän jäseniltä, nuotiomestarilta tai katsojilta. Rooliasussa tärkeintä ei ole täydellinen puku vaan se, että yleisö saa kiinni ideasta. Intiaanille riittää höyhenpäähine, kissalle maalatut viikset ja professorille silmälasit. Sama asuste voi myös kuvata monta eri hahmoa. Mummolla nuotioviitta on nostettu pään yli hupuksi, supersankarilla se liehuu perässä ja hevosella lepää loimena selässä. £Lue lisää nuotioviitasta sivulta 242.

Mistä tarina? Satukirjat ovat täynnä tarinoita. Vanhaa tarinaa voi muokata mielenkiintoisemmaksi vaikkapa vaihtamalla hahmoja – entäpä jos Pyhän Yrjön legendassa pelastettavana olisikin ritari, jota pelottava kuninkaan tytär uhkaa? Onneksi ystävällinen lohikäärme saapuu pelastamaan hänet.

35


Leikit

36

Partiolaiset leikkivät usein ja kaikkialla. Opettele vetämään erilaisia leikkejä, niin saat iloa partiotapahtumiin. Leikeillä voidaan tutustuttaa ihmisiä toisiinsa, ryhmäyttää porukkaa tiiviimmäksi ja ennen kaikkea pitää hauskaa! Leikin tulee olla sellainen, että kaikki voivat osallistua. Hyvä leikki ei nolaa eikä ole pelottava, vaan se on hauska, turvallinen, monipuolinen ja sopivasti jännittävä. Monien leikkien perimmäinen idea kuitenkin taipuu tarkoitukseen kuin tarkoitukseen, ja muuntelemalla leikeistä saa omaan käyttöön ja aiheeseen sopivia helposti ja hauskasti. Voit muuttaa leikkiin tarvittavia esineitä tai vaatteita tai hipan tai leikin vetäjän nimitystä. Esimerkiksi hipassa voikin ”lippukunnanjohtaja” jahdata ”piirinjohtajaa”.

Leikin vetäjän tehtävät - Kerro leikin säännöt selkeästi. Näytä tarvittaessa mallisuoritus. - Kerro, milloin leikki päättyy. - Valvo, että leikki tai kilpailu sujuu sääntöjä noudattaen. - Lopeta leikki, kun se on vielä hauskaa. - Kerro leikin tai kilpailun tulos.

Tutustumisleikki Omena kiertää Omena kiertää piirissä. Ensimmäinen sanoo nimensä ja jatkaa: “Minulla on omena, jonka annan Erkille.” Seuraava sanoo: “Olen Erkki, minulla on omena, jonka sain Merjalta ja annan tämän Jaanalle.” Näin jatketaan piirin loppuun. Jos nimiä ei muisteta, kierros alkaa alusta.


Hippaleikki

Viestileikki

Vatsatauti Perushippa, jossa hippa tartuttaa oksennustautia, eli lyö tyynyllä muita leikkijöitä. Jos tyyny osuu, leikkijän täytyy tarttua tyynyyn eli oksennukseen ja hänestä tulee nyt hippa. Leikki päättyy, kun leikinjohtajan mielestä on juostu riittävästi.

Vaateviesti Leikkijät jaetaan joukkueisiin. Ensimmäinen juoksee jonkin matkan päässä olevan tuolin luo ja pukee päälleen tuolilla olevat paidan, housut, pipon ja käsineet. Puettuaan hän juoksee joukkueensa luo, riisuu vaatteet ja antaa ne seuraavalle. Tämä pukee vaatteet päälleen, juoksee tuolin ympäri takaisin joukkueen luo ja riisuu vaatteet seuraavalle. Viimeinen juoksee tuolin luo, riisuu vaatteet tuolille ja istuu vaatteiden päälle. Nopein joukkue voittaa.

Kimin kokeet Leikinjohtaja asettaa pöydälle esineitä, jotka leikkijät yrittävät painaa mieleensä minuutin aikana. Tämän jälkeen esineet piilotetaan ja leikkijät yrittävät muistaa esineet. Kimin kokeen voi tehdä myös toisin päin niin, että leikinjohtaja poistaa tavaroiden joukosta yhden esineen ja kysyy, mikä puuttuu. Kimin kokeen voi helposti yhdistää kokouksen teemaan – sitä voi leikkiä niin ensiaputarvikkeilla, kasveilla kuin merimerkeilläkin.

Riehumisleikki Halon kaato Leikkijät ovat piirissä ja ottavat toisiaan käsikynkästä. Piirin keskelle on asetettu halko pystyyn tai piirretty ympyrä. Piirissä olijat yrittävät saada vierustoverinsa koskemaan halkoon tai ympyrään siten, että kädet pysyvät kiinni toisissaan. Joka koskee palloon tai ympyrään, jää pelistä pois. Jos piiri siirtyy siten, että halko jää piirin ulkopuolelle, putoavat sitä lähimpänä olevat kaksi leikkijää pois pelistä.

Vesileikki Kirjainsukellus Leikkijät jaetaan kahteen tai useampaan joukkueeseen. Järven pohjaan on levitetty kirjaimia. Jokainen joukkue saa sanan, joka heidän on koottava kirjaimia sukeltamalla. Nopein joukkue voittaa. Toinen mahdollisuus on, että jokainen kerää yhden kirjaimen, ja joukkue yrittää koota kirjaimistaan sanan. Pisimmän sanan keksijä on tällöin voittaja.

Rantaleikki Airopaini Piirtäkää 6–8 metrin levyinen ympyrä maahan. Kaksi ihmistä seisoo piirissä pitäen oikealla kädellään kiinni yhteisestä airosta ja vasemmalla kädellä omasta olkapäästä. Pelin tarkoituksena on työntää vastustaja ulos piiristä. Vastustaja häviää myös, jos päästää irti airosta tai olkapäästään.

37


Huudot

38

Partiolaisten tapoihin ympäri maailmaa kuuluvat laulut, leikit ja huudot. Yksi B-P:n ajatus vartion tunnusmerkeistä oli vartion oma huuto, joka matki vartion nimikkoeläimen ääntelyä. Huutaminen on partiolaisille yhteenkuuluvuuden nostatuksen tapa. Huutoja voi käyttää myös kiit-

-tos!

Kiiiiii

tämiseen, kokoon kutsumiseen ja tai huomion herättämiseen. Minkälainen voisi olla sinun joukkueesi tai vartiosi huuto? - Loppusointuinen huuto - Vuorohuuto eli kysymys– vastaus-huuto - Kirjaimittain tavattu huuto


Huudon vetäjän tehtävä

Kiitos- ja iltanuotiohuutoja

Kiinnitä huomio itseesi siten, että kaikki kuulevat ja näkevät, miten huudon kuuluisi mennä. Käytä huudon vetämisessä käsimerkkejä, kuten sormien nostamista tai käden asentoja ylhäällä, jolloin huudetaan lujaa, ja alhaalla, jolloin kuiskataan. Laske aluksi 1-2-3 ja näytä sormimerkit. Partion tunnusta "Ole valmis" käytetään huutona seuraavasti: - Partiolaiset! Oletteko valmiina? £ Aina valmiina!

- Sano koo, sano ii, sano ii, sano

kii. Sano tee, sano oo, sano äs, sano tos. Sano kii-tos! - Okki vokki kalalokki, ikki vikki housut rikki! - Hoo-yy-vee-ää. Hyvä, hyvä, hyvä! - Hyvä, kiva, braa. Antaa tulla lisää vaan! - Rrrrrrräiskäle! - Braa-aa-aa-vo! - Aa-ii-vee. Rehu, rehu, rehu. Turhaan emme kehu, kehu, kehu!

Lippukuntien ja ryhmien huutoja

Ruokahuutoja

- Korpikurpat kukkuu!

- Emännille kiitos!

- Solmuun menee lankaset,

- Kiitoksia kokki, ruoka oli sokki!

tässä Kuuhankaset! - Missä parhaat teltat, majat, siellä Puijon Pakertajat! - Aliviivoo, aliveivoo, aliviivooveivoovum! Viti met! Viti sän! Viti kävi! Viti jät! Viti metsänkävijät, hei! - Nää-nää-nää-dät! - Aa-aa-alppi, kovempi kuin kalkki. Kauris, kauris parempi kuin nauris! - SinTy edestä, SinTy takaa. SinTy ei pinty, SinTy ei brakaa! - Nopeat, ovelat veljekset. Me ollaan MetsäIlvekset!

- Kiitos ruuasta, se - oli - hyvää! - Ravintola - avintola - vintola -

intola - ntola - tola - ola - la - a! - Är - uu - oo - koo - aa! Ruoka, ruoka näin, nyt ruokaa tuokaa tänne päin! Nyt jo hiukoo totta vie, ja vatsaan käy taas ruuan tie! Är uu - oo- koo - aa - ruoka! (Toimii myös R-A-K-A-S-laulun sävelellä.)

39


Partiolaulut B-P- spirit

40

F I've got the B-P spirit right in my head,

2.

C7 F right in my head, right in my head.

3.

F I've got the B-P spirit right in my head,

4.

C7 F right in my head to stay.

I've got the B-P spirit deep in my heart... I've got the B-P spirit all round my feet... I've got the B-P spirit all over me...

5. I’ve got the B-P spirit right in my head, deep in my heart, all round my feet. I’ve got the B-P spirit all over me, all over me to stay.

säv. ja san. trad Laululupa: 8 OEK: 8


Puolalainen nuotiolaulu 2.

dm A7 dm Meill on metsässä nuotiopiiri,

Tuli leiskuen nuolevi puuta, hämy verhoo metsän maan. Jutut kuulemme huudot, vaan muuta, sydän syttyy tuntemaan. :,: kerto :,:

A7 dm missä kuusten kuiske soi. dm A7 dm Kipunat kohti tähtiä kiirii, gm A7 dm lähipuutkin punervoi.

3.

Ja kun himmenee hiipivä hiillos, ja kun lankee lauha yö, viime laulussa harras soi kiitos, Pyhän Yrjön kutsuu työ. :,: kerto

F gm Kerto: :,: Ja me muistaen sankariaikaa C7 F sadun tenhon tunnemme taikaa, dm A7 dm kun laulumme yön yli kiirii

säv. ja san. trad Laululupa: 32 OEK: 10

gm A7 dm ja kun hongat huminoi :,:

Nyt laulan tästä taipaleesta C G7 C F Nyt laulan tästä taipaleesta, jok on sun ja mun, C A7 dm sekä vaivoistamme korven kulkijain.

G7

C G7 C Lauluin sointukohon leiriin sekä Suomen lippuhun, C G7 C yllä teltan mi hyttyspaikka on. G7 C Laulan vartiosta yllätyksineen, A7 dm G7 laulan puurosta mi pohjaan käynyt lie. C G7 C F Laulu sinun tää ja minun on ja niiden, joiden tie C G7 Baden-Powellin viitoittama lie. Jos me teillä elon tään joskus eroon eksytään meillä reppu täynnä muistojamme on. Terve teille! Meit on kumppaneita aivan täynnä tie, joita ylä- ja alamäki vie.

säv. ja san. trad Laululupa: 6 OEK: 10

41


Salakielet ja maamerkit

42

Partiolaiset käyttävät viestien välittämiseen maamerkkejä, joita tehdään polun varteen. Näillä merkeillä voidaan välittää viestejä perässä tuleville. Merkit voi piirtää maahan tai tehdä esimerkiksi oksista. Tässä on merkeistä vain osa, ja vartio voi myös sopia omia merkkejä. ”Olen mennyt kotiin” -merkkiä käytetään lisäksi partiolaisten muistokirjoituksissa. Maamerkit ovat monien partiolaisten tiedossa. Salakirjoitusten avulla voidaan suojata viestejä ulkopuolisilta, koska salakirjoitusten lukemiseen ja kirjoittamiseen tarvitaan avain. Kun avain on vain viestin lähettäjän ja vastaanottajan tiedossa, he voivat viestiä keskenään turvallisesti. Salakirjoitettu viesti voidaan sitten helposti lähettää

esimerkiksi paperilla, radiolla tai morsettamalla. Salakirjoitukset suojaavat viestien lisäksi monia asioita, esimerkiksi pankkiasiointia. Yksi hyvin vanha salakirjoitustapa on kirjainten korvaaminen toisilla. Julius Caesarin käyttämässä tavassa kirjain korvataan siitä aakkosjärjestyksessä kolme kirjainta myöhempänä olevalla, esimerkiksi A muuttuu D:ksi. Tällä tavalla avaimena toimii tieto siitä, kuinka monen kirjaimen päähän siirrytään. Kuvassa on taulukko, jossa salakirjoitettuun viestiin tuleva kirjain on alemmalla rivillä. Caesarsalauksessa on vain 29 mahdollista avainta, koska suomessa on vain 29 aakkosta, joten muut voivat selvittää viestin kokeilemalla näitä kaikkia.

Salakirjoitus voidaan tehdä myös jonkin pyöreän esineen, kuten taskulampun, avulla. Esineen ympäri kääritään yhtenäinen paperisuikale ja kirjoitetaan teksti siihen. Avattuna paperisuikaleesta on mahdoton tulkita viestiä. Tekstin voi lukea käärimällä paperisuikaleen täsmälleen samanlaisen esineen ympärille, jolloin kirjaimet asettuvat oikeisiin riveihin.


Paljon enemmän avaimia saadaan, jos valitaan jokaiselle kirjaimelle pari, jolla se korvataan. Tällöin avaimena ovat nämä 29 merkkiä, joiden ei tarvitse olla aakkosia, vaan voidaan käyttää esimerkiksi kuvia. Näistä merkeistä

voi tehdä avaimeksi kuvassa olevan kaltaisen taulukon. Tekstin voi piilottaa tavalliseen paperiin kirjoittamalla sen sitruunamehulla. Teksti tulee esiin kun sdshuld nxxphqwdd ydurydvwl.

43 A B C D E F G H I D E F G H I

J K L M N O P Q R S

T U V W X Y Z Å Ä Ö

J K L M N O P Q R S T U V W X Y Z Å Ä Ö A B C

Maamerkit Kulje nuolen suuntaan.

Vaara.

Älä seuraa tätä tietä.

Kirje nuolen suunnassa 3 askeleen päässä.

Kiirehdi nuolen suuntaan.

Odota tässä.

Jäljessä tulevat, tulkaa kotiin.

Olen mennyt kotiin.


Korkein kohta Halti, 1 328 m

NORJA

44

VENÄJÄ

- Pinta-ala 338 419,31 km² - Asukkaita noin 5,3 miljoonaa - Vuoden 2009 alusta kuntia 348, joista kaupunkeja 108

RUOTSI - Kansalliskielet ovat suomi, jota puhuu äidinkielenään 91,5 prosenttia, ja ruotsi, jota puhuu äidinkielenään 5,5 prosenttia. Lisäksi saamen- ja romaninkielellä sekä viittomakielellä on lailla turvattu asema. - Saamen kielen asemaa on pyritty parantamaan lailla, jonka mukaan saamelaisilla on oikeus käyttää omaa kieltään asioidessaan viranomaisten kanssa. Saamea on mahdollista opiskella äidinkielenään saamelaisten kotiseutualueella.

187 888 järveä, jotka ovat yli 500 neliömetrin kokoisia Maatalousmaata noin 9 %

Muuta maata 10 %

Uskontokuntiin kuulumattomia on noin 17 %.

Metsää 77 %

Muihin uskontokuntiin kuuluu noin 1%.

Ortodoksiseen kirkkoon kuuluu noin 1 %

Evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluu 81 %, Helsinki


VIESTINTÄ

45


TI

a pistää

syllä partiolaisista, kun sten Myötäpäivät valtaa vät on yksi viime vuonna simmäisistä tapahtumisko Piitulainen myhäilee

lkaisee käyntiin uuden in tapahtumissa, Jaakko nipuolista menoa tapahilmoittautuneelle. Syysmaan huivikaulat pääsevät kailemaan ikäkausiohjelälkeen sunnuntaina parlla paraatissa. tamista ja vauhtia, lupaamaa parhaillaan suunnitPäivi Kennilä.

Lehtijutut

46

Kaikki toimituksen kautta lehteen tulevat tekstin ja kuvien yhdistelmät ovat juttuja. Jutut voivat olla selvityksiä, kertomuksia tai kannanottoja. Kaikissa jutuissa ei tarvitse olla kuvitusta. Eri juttutyyppejä käyttämällä partiojulkaisuihin saadaan monipuolisuutta ja elävyyttä.

Reportaasi on laajahko yleistajuinen selostus asiasta, tapahtumasta, tapahtumasarjasta tai henkilöstä. Se sisältää runsaasti taustatietoa ja materiaalia. Se on kiinnostava ja uutta tietoa antava. Reportaasi voi toimia tunnelmien ja vaikuttimien välittäjänä. Se voi koostua myös valokuvista.

Uutinen on ennen julkaisematon tieto ajankohtaisesta, yleisesti kiinnostavasta asiasta. Se vastaa kysymyksiin kuka, mitä, missä, milloin, miten ja miksi. Se on luotettava, tasapuolinen ja ajankohtainen.

Pääkirjoitus on lehden oma kannanotto ajankohtaiseen asiaan. Se on päätoimittajan tai artikkelitoimittajan laatima. Se sijaitsee yleensä lehden ensimmäisillä sivuilla.

KOO N N U T: E LI N A E S KO L A

Johtajankansio kaupoissa ja taitokirjalle nimi

Päivitetyt turvallisohjeet

Partio-lehti 2/2009

Turvallisuusohjeet on nyt päivitetty vastaamaan uutta ohjelmaa Suomen Partiolaiset – Finlands Scouter ry:n jäsenlehti ja uusia ikäkausia. Ohjeet on toiUpouusi Johtajankansio on nyt myynnissä Toimitussihteeri, Elina Eskola ä K viiI R J O IT u S mitettu lippukunnillePä kevään partiokaupoissa. 500-sivuinen ja A4-kokoinen elina.eskola@partio� meisessä lippukuntapostissa, ja ne Johtajankansio sisältää kaikkien ikäkausien ohTaittaja, Tuomas Sauliala astuvat voimaan 1.9.2009. jelmien kuvaukset sekä aktiviteetit. Johtajan����������� Ohjeet voi kuitenkin ottaa käyttöön jo täkansioToimituskunta on edullisinta ostaa kokonaisena settinä, män kesän toiminnassa! Kesäleirejä ajatellen on jolloin hinta on 49 euroa (alv 22 %). Kansiosta Päätoimittaja hyvä muistaa tehdä turvallisuussuunnitelma, on mahdollisuus hankkia erikseen myös ikäMinna Tuomainen minna.tuomainen@partio� jonka pohja löytyy uusista ohjeista. Jos leirilkausiosiot 8 euron kappalehintaan. Kannet ja Toimittajat le osallistuu ei-partiolaisia, esimerkiksi lasten johdanto-osuus maksavat 19 euroa. Bigga Haataja bigga.haataja@gmail.com Gretta Sammalniemi gretta.sammalniemi@partio� vanhempia, tulee myös heidän vakuutusasiansa Seikkailijoille ja tarpojille suunnattu taitoHanna Alakulppi hanna.alakulppi@partio� hoitaa kuntoon. Heidän tulee maksaa partion kirja on saanut nimekseen Reppu. Kirja on parHanna Vilkman hanna�������� Heidi Marjamaa ����������� jäsenmaksu, tai vaihtoehtoisesti lippukunta voi haillaan työn alla. Se esittelee kaikki tärkeimInka Savolainen inka.savolainen@partio� ottaa heitä varten erillisen vakuutuksen. mät partioja erätaidot monin kuvin ja lyhyin Laura Malmiharju laura.malmiharju@hotmail.com Laura Uotilailmestyy kauppoihin ������������� Turvallista leirikesää! tekstein. Kirja syksyn toiHaluan tarjota sinulle haasteen kevääksi: tuo yksi ei-partioMaija Örnmark maija.ornmark@partio� Lue lisää turvallisuudesta sivuilta 18–19. mintakauden käynnistyessä. lainen kaverisi tutustumaan partioon. Kannattaakin alkaa

Kerro partiosta kaverille!

markus.helaniemi@gmail.com mikko.t.v������� miriam.ryth@gmail.com niina.lahtela@partio� �����������

heti miettiä, kenet lähipiiristäsi tutustutat partioon. Otatko isän mukaan retkelle, Kuvittaja Annu Martelius annumartelius@gmail.com äidin vaellukselle, Jyrki Vainio jvainio@ula���� koulukaverin koloiltaan Kuvaajat vai houkuttelisitko Ilmari Seppä iseppa@hotmail.com nettitutun samoaja- tai Teemu Heikkilä teemu.heikkila@partio� nlands Scouter ry:n kuudes suurleiri - Kilke järjes-sami.lahtivesi@partio� Sami Lahtivesi vaeltajatapahtumaan? volla, Hämeenlinnassa. Kilkettä onKalle valmistelemassa Rapi kalle.rapi@walliveljet.net Sillä jos jokainen meistä ahva vapaaehtoisista koostuva leiriorganisaatio. Tällä Minna ja pikkuveljensä Vesa. Vakituiset avustajat tuo yhden kaverinsa Joppeaikana Ranta mukaan a päälliköt on pestattuina ja kevään mukaan toimintaan, on areita ja muita tekijöitä. Oikoluku meitä partiolaisia pian Sini Palosaari 140 000! Julkaisija to partioasemalla Helsingissä tarvitsee siis vahvistusta. Etsimme Jaa, että miksikö haastan sinut mukaan? Me partiolaiset haluamme kasvaa! Järjestötasolla pohditaan, kuinka saataisiin www.partio� jäsenmäärä kasvamaan, uusia lippukuntia perustettua, entisiä stosta, avustamaan leiritoimikuntaa ja vastuulHyvä toimisto-, taittoja tietokantaohjelmien sekä leirin virallisten tuettua ja ihmisiä innostettua mukaan parhaimmillaan jopa Toimituksen yhteystiedot oteuttamisessa. Työt on tarkoitus jakaa/ Suomen valit- Partiolaiset kielten (suomi, ruotsi ja englanti) osaaminen katsotaan Lisäksi Partio-lehti elämäneduksi. mittaiseen seikkailuun. On kuitenkin hyvä muistaa

Partio-lehti 3/2009

TA PROJEKTISIHTEERIÄ Töölönkatu 55, 00250 Helsinki

Lauri Helle

Markus Helaniemi Mikko Vesa Miriam Luotsila Niina Lahtela Taina Kasso


Artikkeli on pohtiva ja usein kantaaottavaan sävyyn laadittu lehtikirjoitus esimerkiksi tieteellisestä tai taiteellisesta kysymyksestä. Artikkelilla tarkoitetaan usein myös lehden pääkirjoitusta. Haastattelun tarkoituksena on jonkun ihmisen taustan, ominaisuuksien ja taitojen selvittäminen, toisin sanoen henkilökuvan etsiminen. Haastattelu voi sisältää paljon lainauksia, ja sitä voi käyttää reportaasin pohjana, joko henkilö- tai asiakuvauksen tukena. Kolumni on säännöllisesti ilmestyvä, usein tunnetun henkilön nimellä ja monesti myös kuvalla varustettu kannanotto ajankohtaiseen tapahtumaan tai asiaan.

Sarjakuvassa yhdistyvät kuva, sanat ja erilaiset merkit. Näiden avulla sarjakuva kertoo oman tarinansa. Sarjakuvan perusmuoto on ruutu. Lehdissä ilmestyvissä sarjakuvissa on yleensä yhdestä neljään ruutua.

Pakina on viihdyttävä lyhyt teksti, joka ilmestyy säännöllisesti aikakaustai sanomalehdessä. Pakinan ei tarvitse olla kolumnin tavoin ajankohtainen. Mielipidekirjoituksilla myös lukijat pääsevät vaikuttamaan lehden sisältöön. Lehtien yleisönosastot julkaisevat kantaaottavia kirjoituksia, jotka voivat jatkua keskusteluna lehdestä toiseen.

47


Tiedote, mainos ja taitto Tiedote kertoo oleellisen Tiedotteeksi kutsutaan lyhyttä kirjoitusta, jossa on sen lukijoiden tarvitsemaa tietoa. Tiedote on esimerkiksi leirikirje ilmoittautuneille. Tiedote voi-

daan kirjoittaa kokonaisilla lauseilla tai tiiviinä listana. Tiedotteeseen valitaan yksi asia, jota painotetaan. Tarkoitus ei ole kertoa koko partiohistoriaa.

48 Muistilista tiedotteen tekoon 1 Mitkä kaikki asiat pitää tiedottaa tässä tiedotteessa? Tee lista suttupaperille ja alleviivaa tärkeimmät. 2 Mitä tiedotteen saajat jo tietävät tiedotteen aiheesta? Tämä määrittää, kuinka yksityiskohtaisesti asioista täytyy kertoa. 3 Mikä on tiedotteen muoto ja ulkoasu? Kuinka paljon tilaa on käytettävissä? Voit tehdä esimerkiksi kirjeen tai antaa tiedot listana. 4 Mieti otsikko, joka liittyy tiedotteen sisältöön. 5 Tee tiedote tekstinkäsittely- tai taitto-ohjelmalla. Noudata hyvän taiton ohjeita. 6 Muista ilmoittaa, keneltä saa lisätietoja tiedotteen aiheesta. 7 Tarkasta, että kaikki suttulistasi asiat ovat varmasti tiedotteessa.

Talviretki

Varustelista

Retken johtajan yht

eystiedot


Mainos houkuttelee toimintaan Mainos on lyhyt ilmoitus, jonka tavoitteena on vaikuttaa sen lukijaan. Hyvä mainos herättää mielenkiinnon ja saa lukijan esimerkiksi ilmoittautumaan vartion retkelle. Mainos eroaa tiedot-

teesta siinä, ettei sen tarvitse kertoa kaikkea tietoa. Mainos voi houkutella esimerkiksi salaperäisyydellä, ja se onkin usein lyhyempi ja iskevämpi kuin tiedote. Myös mainoksen ulkoasun pitää olla innostava.

49

2

Muistilista mainoksen tekoon 1 Mitä haluat lukijan tekevän? Voit yrittää hankkia esimerkiksi retkelle osallistujia. 2 Mikä houkuttelisi lukijaa toimintaan? Houkuttimena voivat olla esimerkiksi kanootit retken kulkuvälineinä tai retkestä saatava taitomerkki. 3 Keksi näiden asioiden pohjalta houkutteleva otsikko. 4 Mitä sinun täytyy kertoa mainoksen kohteesta, ja mitä haluat jättää vielä myöhemmin kerrottavaksi? 5 Minkälaisia kuvia voisit käyttää lukijan kiinnostuksen herättämiseksi? 6 Tee mainos tekstinkäsittelytai taitto-ohjelmaa käyttäen. Noudata hyvän taiton ohjeita! 7 Muista liittää mainokseen selkeä ohje siitä, mitä vastaanottajan tulisi seuraavaksi tehdä. 8 Muista kertoa, mistä tai keneltä saa lisätietoja mainoksen kohteesta.

3

5

4 7 8

Hyvä taitto helpottaa lukemista Taitoksi kutsutaan esimerkiksi tiedotteen, mainoksen tai muun tekstin yleistä ulkoasua ja kuvien asettelua. Hyvä taitto näyttää selkeältä, ja sitä on helppo lukea. Kirjoitettua tekstiä voi asetella eli taittaa tekstinkäsittelyohjelmien lisäksi tietokoneohjelmilla, jotka on tarkoitettu taiton tekemiseen.


Internetin maailma Internetsivuilla voidaan jakaa tietoa, ilmoittaa asioista ja kommunikoida eri välinein Sivuille voi liittää keskustelupalstoja, blogeja, kuvagallerioita ja muita internetsovelluksia

50

Työkaluja kommunikointiin Keskustelufoorumilla voidaan keskustella nimimerkeillä isolla joukolla Keskustelu ei ole reaaliaikaista, joten siihen voi osallistua, kun on aikaa

IRC ja erilaiset chatit tarjoavat mahdollisuuden keskustella reaaliaikaisesti isolla joukolla


Työkaluja tiedon välittämiseen Wikien artikkeleita saa muokata kuka tahansa Tiedon oikeellisuus perustuu siihen, että aina on joku, joka tietää asiasta

51

Blogi on henkilökohtainen julkinen päiväkirja Voit kirjoittaa sinne ajatuksiasi ja muut internetin käyttäjät pääsevät niitä lukemaan ja kommentoimaan

Kuvagalleriaan voidaan ladata digitaalisia kuvia kaikkien internetin käyttäjien nähtäväksi


Omat sivut Kotisivut ovat hyvä tapa tehdä vartiota tunnetuksi. Internet on maailman käytetyin media, ja sitä kautta vartion toimintaan pääsevät tutustumaan kaikki kiinnostuneet.

52 Sivujen tekeminen

Tavalliset www-sivut on tehty htmlkuvauskielellä. Html-kuvauskielellä voidaan kuvata sivujen sisältö erilaisilla elementeillä, kuten otsikot, kappalemuotoinen teksti, listat, taulukot, linkit ja kuvat. Erilaisin lisämäärein voidaan elementteihin lisätä tietoa ulkoasusta eli väristä, taustan väristä, taustakuvasta, muotoilusta ja fontista. Lisämääreet voidaan määrittää suoraan html-tiedostoon tai erilliseen tyylitiedostoon, jolloin samaa tyylitiedostoa voi käyttää monella sivulla.

Suositeltu tapa on erottaa toisistaan sivun sisältö (html-tiedosto) ja ulkoasu (css-tiedosto). Sivujen ulkoasun määritteleminen vaatii taitoa. Internetistä löytyy sivuja, joilla on vapaasti käytettäviä ulkoasuja. Näitä sivuja löydät hakusanoilla ”open source templates”. Niiden avulla voit kohtuullisen helposti rakentaa näyttävät kotisivut. Sivuja voidaan tehdä kirjoittamalla käsin tekstieditorilla htmlkuvauskieltä. Tämä vaatii, että tunnet kielen rakenteen ja toiminnan hyvin. Helpompi tapa on käyttää kotisivujen tekoon tarkoitettuja ohjelmia, joista osa on ilmaisia. WYSIWYG-editorilla (what you see is what you get) näet sivun suoraan semmoisena, kuin se internetselaimessakin näkyy.

Html-sivu koostuu header- ja bodyosioista. Body-osiossa määritellään sivun varsinainen sisältö html-elementeillä. Kuvassa on esitelty peruselementit htmlkielellä (oikealla) ja se, miten ne näkyvät selaimessa (vasemmalla).


Tavalliset html-elementit Html-sivu jakaantuu kahteen osaan: header ja body. Header-osa sisältää tietoa sivun sisällöstä, ja body-osa sisältää varsinaisen sisällön eli sivun ulkoasun kuvauksen. Body-osioon tulevat html-elementit sisältävät aloitus- ja lopetustagin. Html-elementtien avulla voidaan tehdä otsikoita, kappaletekstiä, listoja, taulukoita, linkkejä ja kuvia. Html-elementeillä on tietty kirjoitusmuoto. Niistä löytyy tarkemmin tietoa html-kieltä kehittävän organisaation www-sivuilta: www.w3.org.

Sivut internetiin Internetsivut tehdään ensin omalle koneelle, josta ne siirretään internetsivutilaan. Siirtämistä varten tarvitset muutaman tiedon: - sivutilan tiedonsiirto-osoitteen (esim: ftp.partio.fi) - tunnuksen ja salasanan - sallitut tiedonsiirtotavat (esim. ftp, sftp, scp) - sivujen varsinaisen www-osoitteen (esim. www.partio.fi/lpk).

Tiedonsiirtoon on olemassa eri käytäntöjä (ftp, sftp, scp). Sivutilan tarjoaja ilmoittaa, mitä kyseisillä sivuilla käytetään. Internetistä löytyy myös ilmaisia tiedonsiirto-ohjelmia. Siirtoa varten käynnistä ohjelma ja muodosta yhteys sivutilan tarjoajan ohjeiden mukaan. Sen jälkeen siirrä sivut ja niihin liittyvät kuvat sivutilaasi. Siellä on käytössä samanlainen kansiojärjestelmä kuin kotitietokoneellasikin. Siirretyt sivut näkyvät sivujen www-osoitteessa joko suoraan tai haluamassasi alakansiossa.

53

Lisäsovelluksia sivulle Sivuille voidaan lisäksi lisätä erilaisia internetohjelmia, joilla sivut saadaan interaktiivisemmiksi. Näitä ovat esimerkiksi vieraskirjat, blogit, kyselyt ja keskustelufoorumit. Ohjelmia löytyy palveluina, jolloin ne luodaan toiselle sivulle ja linkitetään omalla kotisivulle. Ohjelmia löytyy myös kooditiedostoina, jolloin ne pitää osata asentaa omaan sivutilaan. Header-osio sisältää sivuun liittyvää oheistietoa, kuten sivun tyypin, sivuilla käytetyn kielen ja selaimen ylärivissä näkyvän otsikon. Nämä ovat välttämättömiä, jotta selain osaa näyttää sivun oikein.


Median pelisäännöt Oikeutta tekijöille ja kuvattaville

54

Tekijänoikeus tarkoittaa oikeutta määrätä teoksen käytöstä. Lähtökohtaisesti teoksen tekijällä on tähän yksinoikeus. Tekijänoikeus syntyy teoksen luomishetkellä aina ihmiselle, joka teoksen on tehnyt. Tekijä voi luovuttaa osan tekijänoikeuksista muille. Teos on tekijänsä henkisen luomis-

työn tulos. Käytännössä teoksia voivat olla esimerkiksi kirjat, elokuvat ja musiikkikappaleet. Tekijänoikeudet jakautuvat talou­ dellisiin ja moraalisiin oikeuksiin. Taloudellisia oikeuksia ovat oikeus kappaleiden valmistamiseen ja oikeus saattaa teos yleisön saataviin. Tekijä voi myydä tai luovuttaa osan tai kaikki taloudelliset oikeutensa. Moraaliset oikeudet ovat isyysoikeus ja respektioikeus. Isyysoikeus tarkoittaa sitä, että tekijän nimi on aina mainittava teoksen yhteydessä. Respektioikeus puolestaan tarkoittaa sitä, että teosta ei saa muuttaa niin, että se loukkaisi tekijää. Moraalisia oikeuksia ei voi luovuttaa pois. Useimmista Euroopan maista tulevien teosten tekijänoikeussuoja säilyy tekijän eliniän


sekä 70 vuotta tämän kuolinvuoden jälkeen. Tavallisten valokuvien suojaaika on puolestaan 50 vuotta kuvanvalmistamisvuodesta. Kuvattavan oikeudet ja kuvaajan oikeudet ovat eri asioita. Kuvaajalla on aina tekijänoikeus ottamaansa teokseen, mutta kuvattavalla on oikeus päättää, käytetäänkö hänen kuvaansa julkisesti vai ei. Oikeusriitojen välttämiseksi kannattaa aina kysyä julkaisulupa kuvattavalta, hänen perillisiltään tai alaikäisen kohdalla huoltajilta. Internetissä jaetaan paljon laillista ja laitonta materiaalia. Tarjolla on pelejä, musiikkia, tietoa, kuvia, ohjelmistoja ja elokuvia ja paljon muuta. Tekijänoikeudet koskevat myös kaikkia näitä. Kun lataat netistä jotain, hyödynnä kaikille vapaa ja laillinen tarjonta.

Hyvät tavat mediassa Hyvä lehtimiestapa on termi toimittajien eettisille ohjeille, joiden avulla he säätelevät omaa toimintaansa. Hyvään lehtimiestapaan kuuluu esimerkiksi toimittajien vastuu välittää tietoa yhteiskunnan tapahtumista lukijoilleen, totuudessa pysyminen, tietojen tarkistus ja virheellisten tietojen korjaaminen, lähteiden mainitseminen käytettäessä toisen työtä, lahjomattomuus ja pidättäytyminen oman edun tavoittelusta. Hyvään toimittajuuteen kuuluu myös pyrkiä hienotunteisuuteen ihmisistä puhuttaessa. Hyvä toimittaja antaa myös jutun kohteen itse kertoa oman mielipiteensä.

Median monet muodot Sanomalehdet ovat pääasiassa luotettavia tiedonlähteitä, koska niiden täytyy lukijavastuunsa vuoksi varmistaa tiedon alkuperä. Mahdolliset virheet korjataan seuraavien päivien lehdissä. Vaikka sanomalehdet usein ilmoittavatkin olevansa poliittisesti sitoutumattomia, ne saattavat kannattaa jotakin aatetta esimerkiksi päätoimittajansa kautta. Radiokanavat käsittelevät lyhyesti tärkeimmät uutiset, tapahtumat ja keskustelut ja soittavat musiikkia. Kanavatyypit vaihtelevat viihteestä uskonnollisten tai poliittisten ryhmien aihekanaviin. Internet on medioista kaikkein runsain, mutta samalla epäluotettavin tiedonlähde. Internetin anonyymiy­ destä voi olla hyötyä esimerkiksi henkilökohtaisia ongelmia ratkoessa, mutta se mahdollistaa myös toisena henkilönä esiintymisen. Kannattaa tutustua netikettiin. Koskaan ei kannata antaa omia tietojaan tuntemattomille. Internetiin ei kannata luottaa ainoana lähteenään. Varauksella voi sanoa, että internetistä löytyy yleensä uusin tieto asioista. Aikakauslehdet ilmestyvät harvemmin kuin sanomalehdet. Toiset ovat yleismaailmallisia, ja toisilla on tietty kohdeyleisö, kuten nuoret, naiset, eläkeläiset tai metsästäjät. Artikkelit käsittelevät lukijakuntaa kiinnostavia aiheita, kuten muotia, erävinkkejä ja ajankohtaisia aiheita. Ne eivät käsittele yleisiä uutisia toisin kuin sanomalehdet.

55


Valokuvaus Maisemakuva

Muotokuva

56 Laukaisimet ovat usein kaksivaiheisia. Kun painat laukaisimen puoliväliin, kamera tarkentaa ja mittaa valotuksen. Kun painat laukaisimen pohjaan, kamera ottaa kuvan. Voit hyödyntää tätä kuvan sommittelussa: tähtää ensin kohteeseen ja tarkenna kuva, sitten siirrä kohde kuva-alueen reunaan ja ota kuva. Salamaa käytetään valaisemaan kuvattava kohde hämärässä. Salaman teho riittää valaisemaan kohteen vain lyhyen matkan päästä (1–10 m). Salamaa voi hyödyntää myös päivänvalossa. Täytesalama poistaa esimerkiksi kirkkaan auringonvalon aiheuttamat varjot kasvoilta. Objektiivi tuo valon kohteesta filmille tai kennolle. Objektiivilla on kaksi tärkeätä ominaisuutta, jotka vaikuttavat lopulliseen kuvaan: polttoväli ja aukko. Polttoväli määrittää objektiivin kuvakulman eli paljonko kuva suurentuu. Alle 35 mm:n objektiiveja kutsutaan laajakulmaobjektiiveiksi.

Niitä käytetään esimerkiksi maisemakuvauksessa. Normaaliobjektiivilla on n. 50 mm:n polttoväli, joka vastaa silmän polttoväliä. Yli 80 mm:n objektiiveja kutsutaan kaukoobjektiiveiksi, ja niitä käytetään usein luontokuvauksessa. Pokkarikameroissa useimmiten ilmoitetaan vain suurimman ja pienimmän polttovälin suhde (esim. 3 x zoom). Aukko kertoo, kuinka paljon valoa objektiivi kykenee päästämään lävitseen. Aukko ilmaistaan ns. f-lukuina, joka on polttovälin suhde linssin halkaisijaan. Mitä pienempi f-luku sitä isompi aukko on. Aukko vaikuttaa kuvan syväterävyyteen. Mitä isompi aukko, sitä lyhyempi kuvan terävä alue on. Maisemakuvauksessa käytetään pientä aukkoa (isoa f-lukua), jolloin koko kuva-alue saadaan teräväksi. Muotokuvauksessa käytetään puolestaan suurta aukkoa (pientä f-lukua), jolloin itse kohde


on terävä ja tausta epäterävä. Aukon vaikutus on erityisen selvä järjestelmäkameroissa. Kamerassa on kaksi lopulliseen kuvaan oleellisesti vaikuttavaa säätömahdollisuutta: valotusaika ja kennon tai filmin herkkyys. - Valotusaika määrittelee, kuinka kauan kamera ottaa kuvaa kohteesta. Valotusaika ilmaistaan yleensä muodossa 1/x, eli sekunnin murto-osina. - Kennon (filmin) herkkyys kertoo sen valoherkkyyden. Herkkyys ilmaistaan ISO-lukuna. Kaksinkertaistamalla ISO-luku voidaan valotusaika puolittaa. Esimerkiksi yhdistelmä ISO 100 ja valotusaika 1/30 s tuottaa samalla tavalla valottuneen kuvan kuin yhdistelmä ISO 200 ja valotusaika 1/60 s. Haittapuoli isoissa herkkyyksissä on kuvaan tuleva kohina tai filmissä esiintyvä rakeisuus. Yleensä kannattaa pyrkiä mahdollisimman pieneen ISO-lukuun.

Teknisesti onnistunut kuva Oikea valotus! Kuvan onnistumiseen vaikuttaa objektiivin läpi tulleen valon määrä. Liian vähäinen valomäärä aiheuttaa tummia kuvia ja liian suuri ylivalottuneita kuvia. Valotuksen onnistumiseen vaikuttavat seuraavat asiat: - valotusaika eli kuinka kauan valoa tulee kennolle - aukon koko eli kuinka paljon valoa tulee kennolle

- ISO-luku eli kuinka herkkä

kenno on valolle. Nykyiset kamerat osaavat laskea kaiken automaattisesti. Joissain kameroissa voit säätää näitä myös käsin, jolloin saat lisää mahdollisuuksia vaikuttaa lopulliseen kuvaan. Useimmiten voit myös säätää vain yhtä näistä ominaisuuksista ja kameran automatiikka hoitaa loput. Käytännössä aukon ja valotusajan suhde on valittava oikein. Jos haluat pienemmän aukon, on sinun vastaavasti pidennettävä valotusaikaa ja päin vastoin. Jos valotusajasta tulee kaikkien säätöjen jälkeen liian lyhyt, voit vielä vaikuttaa siihen suurentamalla ISO-herkkyyttä. Terävä kuva Epätarkat ja sumeat kuvat eivät näytä hyvältä. Epätarkka kuva johtuu joko väärästä tarkentamisesta tai kameran tärähtämisestä. Siihen voi vaikuttaa olemalla huolellinen tarkentamisessa ja valotusajan valitsemisessa. Pisin mahdollinen valotusaika käsivaralla kuvattaessa on noin 1 jaettuna polttovälillä sekuntia. Tarkan kuvan saamiseen on myös muutamia apuvälineitä: - Jalusta. Maisemakuvauksessa tukeva jalusta vähentää tärähtämisen riskiä. Yökuvauksessa jalustan avulla voidaan käyttää todella pitkiä valotusaikoja. - Salama. Salamalla voit valaista kohdettasi lisää, jolloin valotusaika lyhenee. Salama tosin latistaa helposti kuvan perspektiiviä poistamalla varjoja. £Lue lisää sommittelusta sivulta 58-62.

57


Videokuvaus

58

Videokameraa oppii kuka tahansa käyttämään, ja pienellä harjoittelulla myös videon editointi tietokoneella onnistuu. Onnistunut video vaatii kuitenkin myös kuvaussilmää ja kokemusta. Muutamalla tehokeinolla voit saada videoistasi paremman näköisiä.

Kuvakoot Pyri käyttämään kohteen mukaista kuvakokoa. Kuvakoot voidaan jakaa karkeasti luokkiin: 1. Yleiskuva esittelee kerralla koko kohteen. 2. Laajakuva on laajin kuva, jossa ihminen tai muu kohde on vielä tunnistettavissa. 3. Kokokuvassa ihminen tai muu kohde on kokonaan kuvassa, mutta myös tapahtumapaikka näkyy. 4. Puolikuvassa on puolikas ihminen tai kohde. Tausta ei enää ole niin selkeä. 5. Lähikuvassa kohteena on ihminen tai kohde, joka täyttää lähes koko kuvan. 6. Erikoislähikuva kuvaa yksityiskohtaa. Kuvaa kohdetta muutamalla eri kuvakoolla. Kun videota leikataan, leikkausrajat on hyvä tehdä yhden kuvakoon yli, eli esimerkiksi kokokuvasta siirrytään seuraavaksi lähikuvaan.

Sommittelu Pyri korostamaan kerronnan kannalta tärkeitä asioita. Vältä keskisommittelua ja käytä kolmanneksen sääntöä: jaa kuva mielessäsi kolmeen yhtä suureen osaan ja sijoita kuvattava kohde jompaankumpaan reunimmaiseen kolmannekseen. Yleensä katseen puolelle jätetään enemmän tilaa. Sovita kuvattava kohde ruutuun mahdollisimman isoksi. Muista tarkastaa kuvan tausta; vältä kohteen päästä lähteviä ylimääräisiä "sarvia" (esimerkiksi lyhtypylväitä tai oksia).

Kuvakulmat Kuvakulmalla luot kohteelle luonnetta. Normaalikuva otetaan samasta tasosta kuvattavan kohteen kanssa. Se antaa kohteesta neutraalin kuvan. Yläkulmasta kuvataan kohdetta alaspäin, mikä tekee kohteesta avuttoman ja heikon oloisen. Alakulmasta kohdetta kuvataan alhaalta ylöspäin, jolloin kohde vaikuttaa suurelta, voimakkaalta, uhkaavalta ja arvokkaalta. Vinot kuvakulmat ovat usein rauhattoman tuntuisia, mutta toisinaan saavat kohteen näyttämään modernilta.

Kameran liikuttaminen Tee liikkeitä, joilla on tarkoitus. Kameran liikuttamisessa pyritään tasaiseen ja rauhalliseen liikkeeseen.


Kun termit ovat kaikille samat, on helpompi puhua vaikkapa lippukuntalehteen tarvittavasta kuvankoosta Videokuvauksessa rajaus on aina vaakasuuntainen, tavallisesti 16:9

Erikoislähikuva Lähikuva Puolilähikuva

Puolikuva

59 Laaja puolikuva

Kokokuva

Käytä jalustaa aina kun mahdollista, silloin liikkeestä tulee tasaisempi. Jos jalustaa ei ole saatavilla, yritä keksiä ympäristöstä muita tukia, esimerkiksi roskiksen kansi tai puun runko. Tärkeätä on välttää turhia kameran liikkeitä ja zoomauksia. Liikkeillä on oltava tarkoitus. Aloita ja lopeta kuvaaminen liikkumattomaan tilaan. Panoroinnissa kameraa liikutetaan tasaisesti kuvattavan alueen yli. Panoroida voi vaaka- tai pystysuuntaan. Vaakapanorointia käytetään, kun kohteesta otetaan yleiskuvaa. Pystypanorointi havainnollistaa kohteen mittasuhteita.

Kamera-ajoksi kutsutaan kameran liikuttamista paikasta toiseen. Pyri tasaiseen liikkeeseen. Käytä apuna vaikkapa polkupyörää tai kärryjä avustajan työntämänä. Jos haluat korostaa henkilökohtaista näkökulmaa, kuvaa kävellen. Zoomaus tarkoittaa suurennussuhteen muuttamista. Se on ihmissilmälle luonnoton tapa, joten sitä tulee käyttää harkiten. Ulospäin zoomaaminen paljastaa uusia yksityiskohtia ja toimii videon aloituksena.

Ääni Yleensä äänitys on amatöörikuvauksessa haastavaa. Käytä ulkoista mikrofonia tai erillisiä äänitteitä tarvittaessa. Harkitse myös puheen nauhoittamista jälkikäteen.


Sommittelu Sommittelu on esteettisen tasapainon hakemista kuvassa olevien muotojen, värien ja tummuuksien 1/3

60

välillä. Tähän on käytettävissä joukko hyväksi havaittuja tehokeinoja.

2/3 Kuvattavat kohteet kannattaa sijoittaa kuvan jompaankumpaan kolmannekseen Se on jo keskiajalla todettu harmonisesti kauniiksi

Diagonaalinen sommittelu tarkoittaa kuvassa olevien muotojen suuntautumista kulmasta kulmaan Se tuo kuvaan liikkeen ja toiminnan tuntua Keskisommittelu (kohde on kuvan keskellä) tekee kuvasta hieman jähmeän, mutta rauhallisen oloisen Keskisommittelu yhdistettynä symmetriaan on hyvä tehokeino Kala on akvaariossa, aivan vedenpinnan alapuolella Symmetria muodostuu vedenpinnan heijastuksesta


Perspektiivi

Maisemakuvassa kuvasta tulee mielenkiintoisempi, kun kuvaan sijoitetaan kohteita eri etäisyyksille: etualalle, puoliväliin ja horisonttiin Perspektiivin tuntu horisonttiin katoavilla kappaleilla korostuu laajakulmaobjektiiveilla

Värien käyttö Jyrkkä kontrasti ja mustavalkoisuus korostavat ankeutta

Yllättävät värit herättävät katsojan mielenkiinnon Sävyttämällä kuva se voidaan saada tuntumaan erilaiselta, esimerkiksi seepia tuntuu vanhemmalta, sinertävä kylmältä ja punertava lämpimältä

Luontokuvissa halutaan usein tuoda esiin kohteen värien puhtaus ja kirkkaus Digitaalisissa kuvissa säädetään kuvan saturaatiota

61


Muotojen käyttö

62

Kohteiden ryhmittelyllä voidaan vaikuttaa kuvan ilmavuuteen Puhutaan avoimesta ja suljetusta kuvasta Kolmiot luovat kuvaan harmonisen ja silmää miellyttävän tunnelman

Kuvakulmat

Kuvattava kohde kannattaa kuvata mahdollisimman läheltä, jolloin kuvan varsinainen kohde ei jää epäselväksi Mielenkiintoinen kuvakulma ei useinkaan ole se helpoin kuvakulma Esimerkiksi kukka näyttää usein paremmalta sivulta kuin suoraan päältä kuvattuna

Ihmistä kuvattaessa alhainen kuvakulma korostaa ihmisen tärkeyttä, ylhäältä otettu kuva tuo esiin inhimillisyyttä


LUONTO JA YMPÄRISTÖ

63


Puut ja metsätyypit Metsätyyppiteorian taustalla on ajatus, että samanlaisille kasvupaikoille muodostuu samanlainen kasvillisuus. Metsätyyppi tunnistetaan alueen

64

Kasvupaikkatyyppi

kasvien perusteella. Jokaisella metsätyypillä on opaskasvit, jotka kasvavat sillä metsätyypillä mutta eivät sitä karummissa oloissa.

Kasvillisuusvyöhyke EteläSuomi

Pohjanmaa- PeräKainuu Pohjola

Metsä­ lappi

ClT

ClT

ClT

ClT

Kuiva kangas

CT

ECT

MCClT

UVET

Kuivahko kangas

VT

EVT

EMT

UEMT

Tuore kangas

MT

VMT

HMT

LMT

Lehtomainen kangas

OMT

GOMT

GMT

Lehto

OMaT

GDT

Karukkokangas

Kasvupaikkatyypit ovat kaikkialla Suomessa samat. Metsätyyppien lyhenteet tulevat metsätyypin tyypillisimpien eli nimikkokasvien tieteellisistä nimistä. Esimerkiksi tuoreen kankaan metsätyyppi on Etelä-Suomessa MT eli mustikkatyyppi ja Metsä-Lapissa LMT eli suopursu-mustikkatyyppi. Kaikkien metsätyyppien nimissä oleva T-kirjain tarkoittaa tyyppiä. Nimikkokasvit ovat - O - käenkaali - M - mustikka - De - metsälauha - L - suopursu - E - variksenmarja - U - juolukka - C - kanerva - Cl - poronjäkälä

- D - metsäimarre - V - puolukka - Ma - oravanmarja - F - saniaiset - He - sinivuokko - G - kurjenpolvi - Fi - angervo - Py - talvikki - H - Hyloc. Hae internetin tai kirjaston avulla käyttöösi oman kasvillisuusvyöhykkeesi metsätyyppien opaskasvit. Metsätyyppien määrityksessä alkuun auttavat myös kunkin metsätyypin nimikkokasvit. Kasvitunnistuksen lisäksi kannattaa arvioida, kuinka paljon kutakin lajia on. Jos alueella on paljon mustikkaa mutta puolukkaa on vain muutama varpu, mustikka on määrityksen kannalta tärkeämpi laji.


Puista lämpöä Puulajien palamisominaisuuksista yleisesti tiedetään, että mänty räiskii ja koivu palaa tasaisesti. Puulajilla ei ole suurta eroa lämmön saannissa.

Pääasia on, että poltettava puu on kuivaa, jolloin puut syttyvät helposti ja palavat tasaisesti. Kuivan puun tunnistaa siitä, että kun lyö kahta kalikkaa yhteen, kuulee kilahduksen.

Puulajit Mänty Mänty vaatii

auringonvaloa Se viihtyy parhaiten kuivahkolla kankaalla Sen paksu kaarna suojaa sitä hyvin tulelta; suuret männyt kestävät metsäpaloja Männyn paalujuuri työntyy syvälle maahan ja pitää puun pystyssä myös kovissa myrskyissä Sillä on pitkät neulaset ja pyöreähköt kävyt

Kuusi Kuusi kestää

varjostusta ja viihtyy rehevillä mailla Kuusen juuri on lähellä maan pintaa, joten kuusi kaatuu herkästi tuulessa Sen ohut kaarna ei suojaa tulelta Sillä on lyhyet neulaset ja pitkän soikea käpy

Koivu Koivu on

pioneeripuu eli se valtaa aukeat alueet ensimmäisten kasvien joukossa Se vaatii valoa ja viihtyy parhaiten järvien rannoilla ja kallioilla Suomessa kasvaa raudus-, hies- ja vaivaiskoivua Koivun runko on valkoinen, ja siinä on mustia viiruja

Haapa Haapa on

suorarunkoinen lehtipuu, jonka lehdet havisevat tuulessa Sen kaarna on harmaa Haapa on helppo tunnistaa jäykistä ylöspäin suuntautuvista oksista Sen lehdet ovat pyöreähköt

Pihlaja Pihlaja on pihapuu, joka

kasvaa myös karuilla kasvupaikoilla Se kukkii kesä– heinäkuussa valkoisia kukkia ja tuottaa punaisia C-vitamiinipitoisia marjoja Lehdet ovat parilehdykkäisiä Pihlajan runko on sileä ja harmaakuorinen

65


Kasvit

66

Suomessa kasvaa noin 1 300 putkilokasvilajia. Kasvikirjojen avulla voi oppia tunnistamaan niitä. Tärkeintä kasvilajien tunnistuksessa on uteliaisuus ja uutteruus: mitä enemmän itselle outoja kasveja tutkii ja tunnis-

taa, sitä enemmän taidot karttuvat. Kasvikirjoista löytyy myös tietoa siitä, mitkä kasvit ovat rauhoitettuja ja uhanalaisia. Rauhoitettuja ja uhanalaisia kasveja ei saa poimia.

Syötävät kasvit

Keräysohjeet Älä kerää tuntemattomia kasveja. Älä poimi kasveja 50–200 metriä lähempää maantietä, saastuttavien teollisuuslaitosten läheisyydestä tai kaupunkien keskustoista. Älä kerää alueilta, jonne on levitetty kasvimyrkkyä tai lannoitteita. Kerää terveitä, hyvännäköisiä kasveja. Kerää kohtuudella: kerää niin, että löydät samoja kasveja samalta paikalta seuraavallakin kerralla.

Syötäviä kasveja voidaan käyttää retkiruuan lisänä tai kotona ruuanlaitossa. Syötäviä kasveja käytetään juomissa, mausteena tai jopa lääkkeenä. Paras aika kerätä kasveja on kevät ja alkukesä.

Osmankäämi

Kamomillasaunio


Kerää yrtit ja lehdet ennen

keskipäivää, kuivalla säällä, aamukasteen haihduttua. Älä sekoita eri yrttejä, jotka vaativat erilaisen käsittelyn. Käytä ilmavia astioita, esimerkiksi koreja. Laita kasvit kuivumaan heti keräyksen jälkeen. Tutustu jokamiehenoikeuksiin ja noudata kerätessäsi niiden sääntöjä. Karkeasti voidaan sanoa, että saat poimia luonnonmarjoja ja -kukkia. Pyydä lupa maanomistajalta silloin, kun sitä vaaditaan. Lupa tarvitaan muun muassa koivunlehtien ja puuvartisten varpujen keruuseen.

Ruuanlaitossa voidaan käyttää luonnosta kerättyjä kasveja keitoissa, muhennoksissa, salaateissa, juuresten tapaan, mausteena ja teenä. Nokkosesta saa erinomaista keittoa ja muhennosta. Myös leskenlehti ja punaapila sopivat keittoihin. Salaatteihin voidaan käyttää esimerkiksi maitohorsmaa, voikukkaa ja vuohenputkea. Teetä voi tehdä ruusun lehdistä, terälehdistä ja kuivatuista marjoista. Kuusesta teetä tulee nimenomaan kerkistä. Juuresten tapaan keitettyinä maistuvat järviruoko ja osmankäämi. Kumina käy sekä keitettynä että mausteeksi.

Myrkylliset kasvit Kaikista Suomen putkilokasveista noin 100 on myrkyllisiä Yleisimpiä myrkyllisiä kasveja ovat kielo, leinikit, suopursu, vuokot, rentukka ja oravanmarja

Putkilokasvit ovat sammalten ohella toinen kasvikunnan alaryhmä Niitä sanotaan putkilokasveiksi, koska ne kuljettavat solujensa putkiloissa vettä ja ravinteita Lähes kaikki siemeniä tuottavat kasvit ovat siis putkilokasveja, myös puut

Suopursu

Rentukka Kielo

67


Sienet

68

Sieniretken suunnittelu on hyvä aloittaa paikan valinnalla. Jos et tiedä, minne olet menossa, mukaan kannattaa ottaa kartta ja kompassi. Sienien keruuastiaksi sopii laakea kori ja mukaan sienimetsään kannattaa ottaa myös harjapäinen sieniveitsi. Myös tavallinen juuresveitsi kelpaa. Sienestäjän tärkein sääntö on: kerää vain niitä sieniä, jotka varmasti tunnistat ja tiedät myrkyttömiksi.

Tunnistaminen Sienien tunnistus kannattaa aloittaa helpoista ruokasienistä. Sienien tun-

nistamisen apuna voi käyttää sienikirjaa, tai voi kysyä neuvoja kokeneilta sienestäjiltä. Jos sienellä on lakki, tarkastellaan sen kokoa, limaisuutta ja väriä. Kannattaa myös katsoa sienen lakin alle: onko siellä pillit vai heltat ja minkä värisiä ja kokoisia ne ovat. Tateilla on pillit ja monilla muilla sienillä heltat. Sienen jalkaa on myös syytä tutkia: onko se ontto vai täyteinen ja onko siinä rengas. Sienten ominaistuoksu voi olla erinomainen tuntomerkki. Kun sieniä oppii tuntemaan, niitä myös löytää helpommin.

lakki

heltat tai pillit

Kärpässieni – myrkyllinen

rengas jalka

tuppi rihmasto


Poimitut sienet kannattaa puhdistaa ja käsitellä mahdollisimman nopeasti, jotta ne säilyvät hyvinä. Useat sienet käsitellään puhdistuksen jälkeen keittämällä. Alkukäsittelyn jälkeen sienet voidaankin sitten säilöä suolaamalla, kuivattamalla tai pakastamalla tai käyttää heti ruuanlaitossa. Erinomaisia ruokasieniä ovat kantarelli eli keltavahvero, mustatorvisieni, herkkutatti, suppilovahvero ja kangasrousku.

Myrkkysienet

© www.sieniopas.info

Yleisimpiä myrkkysienilajeja Suomessa ovat seitikit ja kärpässienet. Jos olet vähänkään epävarma siitä, onko sieni myrkyllinen vai ei, jätä se poimimatta.

Kantarelli Keltavahvero eli kantarelli on herkullinen ruokasieni. Se on parhaimmillaan pannulla voissa paistettuna. Kantarelli viihtyy sekä lehti- että havumetsissä. Seitikki Seitikkejä on lähes kolmesataa lajia. Muutamat niistä ovat syötäviä, mutta suurin osa niistä on myrkyllisiä, jopa tappavia. Joitain seitikkejä käytetään lankojen värjäykseen.

© www.sieniopas.info

Musta­torvi­sieni Mustatorvisienen löytää varmimmin kosteasta ja rehevästä sekametsästä. Se on niin omalaatuisen näköinen, että sitä tuskin sekoittaa muihin sieniin. Lakki ja jalka ovat yksi tummanharmaa tai musta suppilo. Se on helppo säilöä kuivattamalla. Suppilovahvero Suppilovahvero on yleinen tuoreissa havumetsissä. Sitä löytyy varmimmin rahkasammaleen joukosta kuusikkorinteistä, soiden laidoilta ja kosteista notkelmista. Suppilovahveron harmaanruskeat lakit kasvavat 2–4 cm leveiksi. Keskellä lakkia on syvennys, joka muistuttaa suppiloa ja lakin reuna aaltoilee. Herkkutatti Herkkutattia kasvaa koko Suomessa havu- ja lehtimetsissä. Sen lakki on kupera ja väriltään keski- tai tummanruskea. Herkkutatin jalka on paksu ja tynnyriä muistuttava. Varma tuntomerkki on jalassa oleva, heti lakin alta alkava verkkomainen kuvio. Herkkutattia voi syödä myös raakana, mutta se on herkkua pannulla voissa paistettuna.

© www.sieniopas.info

Käyttö

69


Marjat Marjametsään

70

Marjoja voi poimia käsin tai poimurilla. Poimuri on hyvä poimittaessa kovia marjoja, esimerkiksi puolukoita. Myös mustikoita voi poimia poimurilla, mutta silloin on syytä olla varovainen, koska mustikat liiskaan-

tuvat helposti. Jos marjoja on vähän, poiminta onnistuu hyvin myös paljain käsin. Poimitut marjat voi laittaa astiaan, joka on kevyt ja helppo kantaa. Kannellinen muovisanko toimii hyvin. Marjapuhdistimella on helppo karistaa marjojen seassa olevat neulaset,

Mustikoita löytyy parhaiten kuusimetsien valoisista aukkopaikoista Mustikan varvut ovat noin 30 cm korkeita ja marjat sinisiä sekä pinnalta että sisältä Mustikanlehdistä saa terveellistä ja maukasta teetä Marjat kypsyvät heinä–elokuussa

Vadelma kasvaa lämpimillä, valoisilla ja aukeilla paikoilla, kuten hakkuuaukeilla Vadelman pensas voi kasvaa korkeaksi, jopa 2 metriä pitkäksi Marjat kypsyvät heinäkuussa

Puolukka viihtyy mäntykankailla Puolukan marjat ovat pinnalta punaiset, sisältä lähes valkoiset Marjat ovat happamia ja hieman kirpeitä Marjat kypsyvät elo– syyskuussa


lehdet ja muut roskat pois mustikoiden ja puolukoiden joukosta. Näiden lisäksi Suomen luonnosta löytyy monia muitakin hyviä syötäviä marjoja, kuten ahomansikka, mesimarja, lillukka, pihlajanmarja, katajanmarja, karpalo ja oratuomi. Muista kuitenkin varmistaa, ettet syö

myrkyllisiä marjoja! Myrkyllisiä ovat esimerkiksi sudenmarja, kielo, oravanmarja, kuusama ja terttuselja. Marjanpoimuri

71

Variksenmarja on pieni ja aivan pyöreä Se on sinimusta ja kiiltävä Variksenmarjan siemenet ovat kovia Variksenmarjan matalien varpujen lehdet muistuttavat havunneulasia Marja on mauton sellaisenaan, mutta se on hyvää mehuna tai hyytelönä yhdessä muiden marjojen kanssa Lakkaa kutsutaan myös hillaksi ja suomuuraimeksi Lakan marjat ovat vadelman kaltaisia, mutta suurempia Raaka marja on punainen Kypsyttyään se on kullankeltainen Lakka kasvaa kosteissa paikoissa, parhaiten soilla sammalten seassa Runsaimmat lakkasadot saadaan Pohjois-Suomessa Lakka kypsyy heinä–elokuun vaihteessa

Juolukka muistuttaa hieman mustikkaa, mutta se on kooltaan suurempi ja marja on sisältä vaalea Juolukan varpu on mustikan varpua korkeampi Marja on hieman vetinen, mutta ei myrkyllinen Juolukoita voi nauttia sellaisenaan, tai niitä voi sekoittaa muiden marjojen joukkoon


Linnut Lintulajit

Roger Olander

Merikotkan pää ja pyrstö ovat vaaleat, muuten lintu on tumma Nuoren merikotkan nokka on tumma, vanhan keltainen Sen pituus on 85–95 cm, siipien kärkiväli on 190–250 cm ja paino 3–6 kg

Lahko

Varpuslinnut

Heimo

Kiurut

Varikset

Laji

Närhi

Kuukkeli

Varis

Roger Olander

72

Suomessa on tavattu 6.1.2009 mennessä 454 luonnonvaraista lintulajia. Linnut jaetaan varpuslintuihin ja ei-varpuslintuihin. Varpuslinnut ovat yksi suuri lahko. Eivarpuslinnut jakaantuvat moniin lahkoihin, joita ovat esimerkiksi haikaralinnut ja päiväpetolinnut. Lahkot jakaantuvat heimoihin ja heimot lintulajeihin.

Pajulintu on Suomen yleisin lintulaji Se on keltavihreä Maha on valkoinen Sen tunnistaa hyvin näkyvistä silmäjuovista Pajulinnun pituus on noin 11–13 cm, siipien kärkiväli on 19 cm ja paino noin 8–10 g


Linturetkelle Talvella parhaita paikkoja lintujen tarkkailuun ovat ruokintapaikat. Maaliskuu on sen sijaan hyvä aika pöllöretkille. Toukokuu on puolestaan vilkkainta muuttolintujen saapumisaikaa. Kesäkuun öinä voi käydä kuuntelemassa yölaulajien soidinmenoja. Syys–lokakuun vaihde on vilkkain aika lintujen syysmuutolle. Lintujen tarkkailua voi verrata sienestykseen: alkuun niitä ei huomaa, mutta kun lintuja oppii tuntemaan, niitä näkee ja kuulee kaikkialla. Metsässä kannattaa katsoa puiden latvoihin. Lintuja voi havaita myös äänen perusteella. Lintuja näkyy usein erilaisilla reunoilla, kuten metsän reunassa, rantalepikoissa ja purojen varsilla. Linturetkelle tarvitset mukaan - kiikarit, mielellään jokaiselle omat - lintukirjan, johon kannattaa tutustua ennakkoon - muistivihkon ja kynän, sillä kirjoitetut havainnot ja piirretyt kuvat auttavat lintujen tunnistuksessa - lisäksi pidemmille retkille eväät ja riittävästi lämmintä vaatetta. Lintukirjat on usein jaoteltu heimoittain. Usein kirjan alusta löytyvät vesilinnut ja lopusta varpuslinnut. Älä häiritse lintuja. Käytä kiikaria, jotta voit tarkkailla kaukaa. Erityistä varovaisuutta on syytä noudattaa pesimäaikaan. Pesille ja niiden lähelle ei saa mennä missään tapauksessa. Linnuille on haittaa nauhalta soite-

tuista linnunäänistä ja yöllä lintujen etsintään käytetyistä keinovaloista. Muista jokamiehenoikeudet ja kulje luonnossa luontoa säästäen, roskaamatta ja turhaa kulutusta välttäen. Käytä mahdollisuuksien mukaan valmiita polkuja, pitkospuita ja lintutorneja. Kun lintu näkyy kiikarissa, sitä kannattaa seurata mahdollisimman pitkään. Tunnistamiseksi kannattaa tarkkailla seuraavia asioista: - Koko: vertaa lintua johonkin tuntemaasi lintuun, esimerkiksi varikseen. - Muoto: nokan, jalkojen ja kaulan koko ja niiden väliset suhteet kertovat paljon. - Liikkumistapa: peipot hyppivät maassa tasajalkaa, västäräkit vuoroaskelin. Lintujen liikkumista kannattaa tarkkailla sekä maassa että ilmassa. - Väritys: linnun väri muodostuu yksittäisistä sulista. Väriä arvioidessa tulee muistaa, että linnut vaihtavat sulkiaan ja nuoret yksilöt näyttävät usein erilaisilta kuin täysikasvuiset. - Äänet: käen kukunta on helppo tuntea, samoin pöllön huhuilu. Äänet voi oppia ainoastaan kuuntelemalla ja määrittämällä laulajan. Lauluja voi opetella CD-levyiltä. Linnuilla on myös erilaisia kutsu- ja varoitusääniä.

73


Kalastus Rapumerta

74 Katiska

Virveli

Aktiiviset kalastuskeinot Ongella kalastetaan usein pieniä kaloja, ahvenia ja särkiä. Virvelin avulla viehe voidaan viskata kauas veneestä sopiviin paikkoihin. Viehettä voidaan myös vetää veneen perässä. Pilkkimällä voidaan kalastaa monia kaloja talvella. Useimmiten saaliiksi saadaan pienkaloja, mutta sopivin välinein voidaan saada myös isompia kaloja. Perho perustuu hyönteistä jäljittelevän perhon käyttöön. Sitä käytetään usein lohen sukuisten kalojen pyydystämiseen. Uistelemalla voidaan käyttää yhtä aikaa useampia vieheitä veneen perässä.

Passiiviset kalastuskeinot Katiskalla saadaan useimmiten pienkaloja, mutta sinne voi välillä eksyä jokunen haukikin. Verkkokalastus on tehokas mutta tietoa ja taitoa vaativa kalastuslaji. Verkoilla voidaan pyytää lähes kaikkia kaloja. Iskukoukulla pyydetään yleensä isoja kaloja. Koukkuun laitetaan pieni kala houkuttimeksi.


Valtion kalastuksen­ hoitomaksu Viehekalastus yhdellä vavalla

Läänikohtainen viehe­kalastus­ maksu (1)

Paikallinen kalastuslupa (1)

Viehekalastus usealla vavalla Kalastus lohi- ja siikapitoisten vesien virtauspaikoissa tai vesialueella, jossa on rajoitettu kalastusoikeus

(2)

Pyydyskalastus katiskalla, verkolla tai muulla pyydyksellä

(3)

Nuottakalastus

(4)

Ravustus

(5)

Kalastus erikoisemmilla välineillä (esim. harppuunalla) 1) On hankittava jompikumpi, läänikohtainen tai aluekohtainen lupa.

2) Näillä alueilla on oma vesistökohtainen lupakäytäntönsä.

Kalastuslaki - Valtion kalastuksenhoitomaksu (kalastuskortti) on valtion keräämä kalastamiseen ja ravunpyyntiin tarvittava perusmaksu. Jokaisen 18–64-vuotiaan kalastajan on suoritettava kalastuksenhoitomaksu. Varoilla rahoitetaan mm. Itämeren ja Suomen sisävesistöjen suojelua sekä kalakantojen ylläpitoa. - Valtion läänikohtainen viehekalastusmaksu on valtion keräämä viehekalastukseen oikeuttava lupa. Maksu oikeuttaa kalastamaan yhdellä vavalla, kelalla ja vieheellä, ja se on voimassa vain asianomaisen läänin alueella. Varoilla tuetaan mm. paikallisten

3) Pyydysmerkki tai pyydyskalastuslupa. 4) Nuottakalastuslupa. 5) Ravustuslupa.

kalastusyhdistysten työtä, vesistöjen ja kalakantojen ylläpitoa. - Paikalliset kalastusluvat ovat paikallisen kalastusoikeuden haltijan eli kalastusalueen, kalastuskunnan, kunnan, kaupungin tai yksityisen maanomistajan myöntämiä lupia. Saatavilla olevat luvat sekä niiden ehdot vaihtelevat alueittain. Yleensä luvat jakautuvat viehekalastukseen oikeuttaviin viehelupiin sekä pyydyskalastukseen oikeuttaviin pyydysmerkkeihin. - Rapu on rauhoitettu suurimman osan vuodesta. Ravustus on sallittua vain ravustusluvan kera ravustusaikana 21.7. – 31.10.

75


Kalat

76

Kaloiksi kutsutaan vedessä eläviä, selkärankaisia ja kiduksilla hengittäviä eläimiä. Kalalajien ominaisuudet vaihtelevat muun muassa elinympäristön, ravinnon ja ulkomuodon mukaan. Esimerkiksi syvällä meressä elävät kalat

kuolisivat veden paine-eron takia, jos ne nostettaisiin lähelle pintaa. Kalat käyttävät ravintonaan vedessä olevaa kasviplanktonia tai toisia kaloja. Toisia, usein itseään pienempiä kaloja syövää kalaa kutsutaan petokalaksi.

Kiduskansi

Selkäevät

Silmä

Pyrstöevä Sierain

Rintaevä Vatsaevä

Peräevä

Kylkiviiva on kalan aisti, jolla se havaitsee veden paineen muutokset ja lähietäisyydellä olevat esteet.


Ahvenen tummat pystyjuovat ja punaiset evät ovat hyvä tuntomerkki. Ahven on yleinen kala, jota tavataan runsaasti kaikkialla Suomessa sekä koko Itämeren rannikolla. Lahna on särkikala. Se on sivuilta litistynyt ja keskivartalosta korkea. Lahna on yleinen järvissä, joissa ja merenrannoilla sekä saaristossa. Lahnaa pyydetään yleensä verkolla, katiskalla, pitkäsiimalla ja rysillä. Särki elää makeissa, rehevissä järvissä ja lammissa. Rehevöitymisen myötä sitä on tavattu myös Suomenlahdella ja Saaristomerellä. Särjen paras tuntomerkki ovat punaiset silmät. Särki on ollut aiemmin tärkeä ruokakala, jota on suolattu ja kuivattu. Sitä ja muita särkikaloja pyydetään paljon rehevistä vesistöistä, jotta niiden tilaa saataisiin parannettua poistamalla särkikaloja. Kuha on terävä­ hampainen ja piikkieväinen. Sillä on ahvenen lailla kaksi erillistä selkäevää. Kuhan suu on ahvenen suuta isompi. Sen yläleuka ulottuu lähes silmän takareunaan asti. Kuhaa esiintyy Suomen keski- ja eteläosissa. Rannikkoalueista kuhaa tavataan Ahvenanmaan itäosissa, Saaristomerellä, Suomenlahdella ja Lumparnissa. Pohjanlahdella kuhaa esiintyy lähinnä suurten jokien suistoalueilla. Kuha on petokala.

Muikku viihtyy suurilla ja avonaisilla vesillä. Merellä sitä tavataan lähinnä Perämeren ja Suomenlahden itäosien vähäsuolaisissa vesissä. Se elää parvessa ja on läheistä sukua siialle. Muikku on tärkeä sisävesien ammattikalastajille. Sitä pyydetään muun muassa nuotalla ja verkolla. Hauki on pitkä, hieman litteä kala. Sen kuonokin on pitkä ja litteä. Hauki on petokala. Se on yleinen sekä sisävesissä että rannikoilla. Siika kuuluu lohikaloihin. Suomessa esiintyy viisi erilaista siikamuotoa, joita tavataan muun muassa Perämeressä, Itämeressä sekä sisämaassa Saimaan ja Kemijoen vesistöissä. Siika on varovainen kala. Yleisin tapa pyytää sitä on verkkopyynti. Made asuu pohjan lähellä syvänteissä, joiden vesi säilyy kesälläkin kylmänä. Mateen pinta on liukas, sillä sen nahkaa peittää lima. Sen käsittely aloitetaan liman poistolla tai nahan nylkemisellä. Mateen mäti, maiti ja maksa ovat arvostettuja herkkuja. Taimenta kutsutaan usein virheellisesti loheksi. Nämä lajit muistuttavat toisiaan ja saattavat hämätä myös kokenutta kalastajaa. Lohen ja taimenen voi erottaa pyrstöstä: ison taimenen pyrstöevä on yleensä suora ja loveton, mutta lohen pyrstössä on selvä lovi. Taimen esiintyy Suomessa koko maassa sisävesissä, mereen laskevissa joissa sekä meressä.

77


Riistaeläimet ja metsästys

Roger Olander

78

Metsäjänistä tavataan koko maassa Se on 50–60 cm pitkä ja painaa yleensä 2,5–3,5 kg Talvella metsäjänis on valkoinen ja sen korvien kärjet ovat mustat Kesällä karva on selästä tummanharmaa ja mahasta vaaleanharmaa Metsäjäniksen metsästys ajokoiran kanssa on yksi suosituimmista metsästystavoista Suomessa

Sini- eli heinäsorsa on suuri ja tukevarakenteinen puolisukeltaja Sen siipi on tumma ja sinihohtoinen ja edestä ja takaa valkoreunainen Koiraan nokka on aina kellertävä Naaraan nokka on oranssi, ja siinä on ruskeita kuvioita Jalat ovat oranssinpunaiset

Metsästys tarkoittaa luonnossa vapaana elävien riistaeläinten pyydystämistä ja näin saadun saalin ottamista itselle. Metsästyslaki säätelee metsästystä tiukasti. Riistalla ja riistaeläimillä tarkoitetaan lihan tai turkisten vuoksi metsästettäviä eläimiä. Riistanhoito on aktiivista toimintaa riistan hyväksi. Riistanhoidolla pyritään parantamaan sekä yksittäisten

eläinten että ympäristön kaikkien eläinten elinolosuhteita. Riistanhoitoa on esimerkiksi jänisten talviruokinta ja suolaisten nuolukivien vieminen hirville. Metsästyksen avulla voidaan säädellä riistan määrää. Esimerkiksi liian suuri hirvien määrä on vaaraksi liikenteelle ja tuhoisaa taimikoille. Riistalaskennoilla saadaan tieto eläinten


määrästä ja sen perusteella määritetään kaatoluvat muun muassa hirville ja karhuille.

Luvat kuntoon Saadakseen metsästää Suomessa tarvitaan seuraavat luvat: 1 suomalainen metsästyskortti 2. metsästysoikeus tai metsästyslupa 3. oikeus kantaa ampuma-asetta. Metsästyskortin saa suorittamalla metsästäjätutkinnon. Ennen tutkintoa kannattaa osallistua tutkintoon valmentavaan koulutukseen. Koulutusta ja tutkintoja järjestävät riistanhoitoyhdistykset. Tutkinto on kirjallinen koe, jossa on 60 kysymystä. Lisäksi metsästäjän pitää kuulua johonkin metsästysseuraan ja maksaa vuosittain riistanhoitomaksu. Ilman metsästyskorttia saa olla mukana metsästyksessä, jos ei itse metsästä. Metsästysoikeus on maanomistajan oikeus, jota hän voi käyttää itse tai myydä metsästyslupana metsästysseuralle tai yksittäisille ihmisille. Metsästyslupa voidaan rajata koskemaan esimerkiksi tiettyjä riistaeläimiä tietyksi ajaksi. Luvan ampuma-aseeseen myöntää poliisi. Luvan voi saada 18 vuotta täyttänyt. Huoltajan suostumuksella 15 vuotta täyttäneelle voidaan myöntää rinnakkainen ampuma-aselupa. Silloin hän voi metsästää kyseisellä

aseella yksin. Jos alle 15-vuotias haluaa metsästää ampuma-aseella, hän voi käyttää yli 18-vuotiaan luvallista asetta, kun se, jolle lupa on myönnetty, valvoo aseen käyttöä koko ajan.

Mitä, koska, miten, milloin? Hirvieläinten ja karhun metsästystä varten tulee suorittaa erillinen ampumakoe. Tiettyjen eläinten, esimerkiksi hirven, euroopanmajavan ja hallin, metsästykseen tarvitaan erillinen pyyntilupa. Riistanhoitopiirin päätöksellä riistaeläimiä saa metsästää luvassa määrätyn määrän. Ampumisen lisäksi riistaeläimiä voidaan pyytää ansoilla, loukuilla tai raudoilla. Nämä tulee asettaa niin, että ne eivät aiheuta vaaraa ihmisille, kotieläimille tai rauhoitetuille eläimille. Metsästysajat vaihtelevat eri riistaeläimillä. Metsästyskausi alkaa pääasiassa elo–syyskuussa ja päättyy joulu–maaliskuussa. Retkeilyn kannalta tärkeintä on muistaa hirvenmetsästys, joka tapahtuu 27.9.–31.12. Tuolloin on hyvä pukea päälle punaisia vaatteita, jotta metsästäjä ei sekoita ihmistä hirveen. Jos et tunne metsästäjiä, voit ottaa yhteyttä paikalliseen riistanhoitoyhdistykseen. He osaavat neuvoa, kenen puoleen kääntyä, jos haluaa päästä mukaan hirvijahtiin tai muuten seuraamaan metsästystä.

79


Riistaeläimet Metsästyksen etiikka

80

Lakien mukaan metsästys on riistan pyydystämistä ja tappamista. Silti asia ei ole yksinkertainen. Riistaeläimet elävät luonnossa ja ovat osa kiertokulkua, jossa osa eläimistä syö kasvisravintoa ja osa toisia eläimiä. Ihminen on osa luontoa ja osin myös pakotettu hyödyntämään sitä. Metsästys voidaan jakaa kolmeen eri osaan: - riistan ottaminen ihmisen ravinnon tai muiden tarpeiden tähden - riistaeläinten aiheuttamien vahinkojen vähentäminen tai ehkäiseminen - riistaeläinten vähentäminen muille eläimille aiheutuneiden vahinkojen takia.

Kestävää metsästystä Metsästyksen on oltava kestävää luonnonkäyttöä. Tällöin tarkoitus on vähentää eläinlajeja enintään saman verran kuin uusia poikasia on syntynyt. Jos tiettyjä eläimiä on liikaa, niitä saatetaan tarkoituksella metsästää syntyneiden eläinten määrää enemmän. Tämän takia esimerkiksi vuosittain metsästettävien hirvien määrä vaihtelee.

Riistaa voidaan pitää luonnonmukaisena ravintona, sillä se on syntynyt ja elänyt vapaana luonnossa. Riistan tuottamiseen ei ole kasvatettu ravintoa eikä sitä varten ole tehty tuotantotiloja tai muuta, mikä kuormittaisi ympäristöä. Metsästetty riista on aiemmin ollut tärkeä ostetun tai viljellyn ravinnon lisä. Ravinnon lisäksi monista pienpedoista voidaan käyttää hyödyksi myös turkki. Joitain riistaeläimiä voidaan kasvattaa tarhoissa. Silloin ne eivät ole luonnonmukaista ravintoa, mutta silti lain kannalta riistaa. Laki määrittää, mitä riistaeläimiä saa tarhata. Tällaisia ovat esimerkiksi villisiat ja fasaanit. Eettisesti hyväksyttävään metsästykseen kuuluvat seuraavat asiat: - riistan etsiminen, löytäminen ja sopivalle pyyntietäisyydelle pääseminen - valitun saalisyksilön mahdollisimman kivuton tappaminen - saaliin kunnioittaminen ja tarkka hyödyntäminen.


Hirvi Tuntomerkit: Mustanruskea, vaaleat jalat, sarvet vain uroksilla Paino 220 - 550 kg Metsästys: Ampuma-ase, 279 - 3112 Riistanhoitopiirit myöntävät hirviporukoille luvat Metsästetään usein koiran avulla tai ihmisten muodostamalla ketjulla, jolloin ajetaan hirviä kohti ampujia

Metsäkauris Tuntomerkit: Kesällä punaruskea, talvella harmahtava Pieni ja siro, uroksilla sarvet Paino 15 - 30 kg Metsästys: Ampuma-ase, uros 1 9 - 311 ja 16 5 - 15 6 , naaras ja vasa 1 9 - 311 Apuna voidaan käyttää ajavaa koiraa ajalla 279 - 311

Majava Tuntomerkit: Suomuinen lituskahäntä, joka on 20-30 cm pitkä Paino 10-20 kg Metsästys: Euroopanmajava riistanhoitopiirin luvalla 20 8 -30 4 , kanadanmajava koko maassa 20 8 -30 4

Kettu Tuntomerkit: Punaruskea, Valkoinen rinta, kaula ja hännänpää sekä mustat jalkojen etupuolet ja korvan taustat Paino n 5 kg Metsästys: Ajokoirien avulla ampumaaseella, koko metsästysvuosi (naarasta, jolla on pentue, ei saa tappaa 1 5 -31 7)

Mäyrä Tuntomerkit: Yleisväri harmaa, pään yläosa valkoinen, valkoiset viivat mustien silmäjuovien alla Paino noin vaihtelee jopa 7 - 24 kg välillä Metsästys: Luolakoirien avulla ampumaaseella sekä loukoilla, koko metsästysvuosi (naarasta, jolla on pentue ei saa tappaa 1 5 -31 7)

81


Sää Sää vaikuttaa paljon turvallisuuteen ja mukavuuteen, kun kuljetaan vesillä sekä myös maalla, erityisesti vuoristossa ja erämaassa. Säätä voi ennus-

taa taivaanrannan pilvistä vajaan vuorokauden päähän ja sääkartasta muutaman vuorokauden päähän. £Lue lisää sivulta 84 säärintamat.

82

1.

2.

3.

Pilvet syntyvät, kun lämmin ilma nousee ylöspäin. Noustessaan ilma viilenee, eikä kaikki vesihöyry enää mahdu mukaan, vaan osa sataa maahan. Mitä kosteampaa ja kuumempaa ilma alunperin on, sitä kovempi sade syntyy.

Paine ja tuuli Suurin osa sääilmiöistä johtuu ilmakehän paine-eroista. Tuulen suunta on korkeammasta paineesta matalampaan päin, mutta maapallon pyörimisliike kääntää suuntaa Suomessa oikealle. Mitä suuremmat paine-erot ovat, sitä kovempaa tuuli puhaltaa.

Ilmankosteus ja sade Ilmankosteus kuvaa veden määrää ilmassa. Sitä mitataan prosentteina siitä, miten paljon ilmaan enintään

Ilmanpaine mitataan hehtopascaleina (hPa). Sääkartassa samalla viivalla eli isobaarilla on aina sama paine. Mitä tiheämmässä isobaarit ovat, sitä suuremmat ovat paine-erot.

”mahtuu” kosteutta. Mitä kylmempää ilma on, sitä vähemmän siihen mahtuu vesihöyryä. Kun ilmankosteus on 100 %, ei ilmaan mahdu enempää vesihöyryä vaan liika vesi muuttuu nesteeksi. Alkaa sataa. Sademäärää mitataan millimetreinä. Lämpötila ja pakkasen purevuus Lämpötilaa mitataan Suomessa celsiusasteikolla (°C). Liian korkeat tai matalat lämpötilat vahingoittavat ihmistä.


Sään huomioiminen vaelluksella Varaudu muuttuvaan säähän. Vaikka aamulla aurinko paistaisi, voi iltapäivällä olla jo myrsky. Älä oleta, että saat aina varmaa tietoa säätiedotusten avulla. Vaeltajan muistilista 1. Ota selvää tulevasta säästä vähintään vuorokaudeksi eteenpäin, mieluiten koko vaelluksen ajalta. 2. Seuraa sään muuttumista. Selviä merkkejä ovat muun muassa taivaan värin vaihtuminen, pilvien nopea kerääntyminen, ilman sähköisyyden kasvaminen, lumen pöllyäminen ylempänä huipuilla ja ilmanpaineen laskeminen. 3. Varaudu lyhentämään päivämatkaa sään muuttuessa. Selvitä etukäteen, miten sää vaikuttaa paikalliseen maastoon ja miten voit muuttaa reittiäsi tarvittaessa. 4. Selvitä sää myös yön ajaksi. Tarvittaessa kaiva sadeojat teltan ympärille. 5. Muista, että mitä korkeammalle menet, sitä kylmempi tulee.

Sää merellä Merellä tärkein säätekijä on tuulen suunta ja nopeus. Nopeutta mitataan Suomessa metreinä sekunnissa. Tärkeä on myös näkyvyys, johon vaikuttaa sade ja sumu.

Tuuliasteikko 0 m/s tyyntä 1–3 m/s heikkoa tuulta 4–7 m/s kohtalaista tuulta 8–13 m/s navakkaa tuulta 14–20 m/s kovaa tuulta 21–32 m/s myrskyä yli 32 m/s hirmumyrskyä Merisää luetaan Radio Suomen taajuudella joka päivä kello 5.50, 7.50, 12.45, 18.50 ja 21.50. Merisään voi myös tilata kännykkään tekstiviestillä.

£Lisätietoja saa ilmatieteenlaitoksen sivuilta www.fmi.fi.

Toimenpiteet myrskyn lähestyessä Myrskyn uhatessa vaelluksella suojaa itsesi ja varusteesi ajoissa. Katso kartasta mahdollisia suojapaikkoja, ja tarvittaessa pystytä teltta sellaiseen ennen myrskyn alkua. Ukkosmyrskyssä älä ole ympäristön korkein kohde. Pysyttele poissa huipuilta, kallionreunoilta ja jyrkiltä rinteiltä. Jos suojaudut korkeamman kohteen kuten puun alle, älä seiso sen vieressä, vaan hieman kauempana. Merellä myrsky pitää ottaa erittäin vakavasti. Päätä jatketaanko matkaa ja reivaa tai vaihda purjeet. Siivoa kansi ja sisätilat, kiinnitä esineet, tarkasta hätävarusteet ja valmistele ajoankkuri. Pue sään mukaiset varusteet ja turvavaljaat päällesi. Merkitse sijaintisi muistiin. Ruokaile ajoissa ja valmista kuumaa juotavaa ja syötävää. Tyhjennä pilssi, varmista pumpun toiminta ja sulje läpivientien venttiilit. Käytä moottori lämpimäksi, tarkista polttoaineen määrä ja lataa tarvittaessa akkuja.

83


Matalapaine ja säärintamat

84

Kun kaksi erilaista ilmamassaa törmää toisiinsa, syntyy säärintama. Kylmässä rintamassa kylmä ilmamassa työntyy lämpimän alle, lämpimässä taas lämmin ilmamassa nousee kylmän päälle. Useimmiten rintamat muodostuvat

peräkkäin niin, että kylmä rintama saavuttaa lämmintä. Kylmä ja lämmin rintama muodostavat yhdessä matalapaineen. Suomessa rintamat liikkuvat yleensä lännestä itään tai lounaasta koilliseen.

Verhopilvi Altostratus Kumpupilvi Cumulus

KYLMÄ ILMA

Hahtuvapilvi Altocumulus Korkea kuuropilvi High Cumulus

LÄMMIN ILMA Sadepilvi Nimbus

Maanpintarintama

Kylmä rintama Kylmä ilma tunkeutuu kiilana lämpimän ilmamassan alle kohottaen sitä ylöspäin ja synnyttää voimakkaita pystyvirtauksia. Kylmän rintaman nopeus vaihtelee 25–75 km/t välillä. Pilvet alkavat 80–160 km ennen rintamaa, varoitusaikaa on siis pahimmillaan vain 2 tuntia ensimmäisistä pilvistä. Koko rintaman ohitus kestää vain muutamia tunteja.

Tyypillinen kylmän rintaman ohitus Kylmän rintaman lähestymisestä kertovia näkyviä merkkejä on hyvin vähän Jos kuitenkin lämmin rintama on juuri ohittanut, ilma on kosteaa ja lämmintä, ilmapuntari on vakaa ja taivasta täplittävät kumpupilvien jonot, kylmä rintama on tulossa Ilmanpaine alkaa uudelleen laskea, cumulukset suurenevat ja ilmestyy mahtavien kuuropilvien jono Lämpimän ilman nopea kohoaminen synnyttää korkeita kuuropilviä Ukkosia kehittyy pitkin rintamaa Ne aiheuttavat rankkoja mutta lyhytaikaisia vesi- ja raesateita sekä ukkosta Tuuli on kovaa ja puuskaista, varsinkin kuuro- ja ukkospilvien lähellä Muutamassa tunnissa kylmä rintama sateineen on ohi ja näkyvyys paranee Lämpötila laskee jyrkästi ja ilmapuntari nousee nopeasti Tuuli kääntyy nopeasti länteen tai luoteeseen ja pysyy kovana ja puuskaisena Hajanaiset kumpupilvet kiitävät taivaalla ja pian muodostuu kuuropilviä


LÄMMIN ILMA

KYLMÄ ILMA

Kylmä rintama saavuttaa lopulta maanpinnalla lämpimän rintaman, ensin lähellä matalapaineen keskusta, sitten yhä kauempana Syntyy okluusiorintama Ennen okluusiorintamaa pilvet, sateet, ilmanpaine ja tuuli vastaavat lämmintä rintamaa Rintaman kohdalla ja sen jälkeen ne ovat samanlaiset kuin kylmässä rintamassa

KYLMÄ

VIILEÄ ILMA

Okluusiorintama

Kylmä okluusiorintama

LÄMMIN ILMA VIILEÄ ILMA

V

KYLMÄ ILMA LÄMMIN ILMA

Lämmin KYLMÄ ILMA okluusiorintama

VIILEÄ ILMA

85 Jaluspilvi Cirrus

LÄMMIN ILMA

KYLMÄ ILMA Harsopilvi Cirrostratus Verhopilvi Altostratus Aito sadepilvi Nimbostratus

Maanpintarintama

Lämmin rintama Lämmin ilma viilenee noustessaan kylmän ilman päälle ja sen kosteus tiivistyy pilviksi eri korkeuksille. Kesällä lämpimän rintaman etenemisnopeus on noin 25–40 km/t, siis 700–1 000 km vuorokaudessa. Ensimmäiset yläpilvet kulkevat 1 100–1 300 km rintaman edellä, ja ne antavat 15–24 tunnin varoitusajan. Koko lämpimän rintaman ohitus vie 1–2 vuorokautta.

Tyypillinen lämpimän rintaman ohitus Korkealle taivaalle ilmestyvät cirruspilvet

Ilmapuntari alkaa laskea Taivaan peittää cirrostratus-harso, jonka läpi aurinko näkyy vielä hyvin Jos lämmin rintama on voimakas, pilvet alenevat ja paksunevat nopeasti altostratuksiksi Ne saattavat sataa jo noin 500 km ennen maanpintarintamaa Heikomman rintaman verhopilvissä on aukkoja ja ohuita kohtia Tuuli kääntyy myötäpäivään ja voimistuu pikkuhiljaa Ilmanpaine laskee edelleen Matalia, harmaita stratuksia eli sumupilviä ilmestyy Ne yhtyvät nopeasti nimbostratuksiksi ja sateesta tulee kohtalaista ja jatkuvampaa Näkyvyys on yleensä huono rintaman ohitukseen asti Joskus voi tulla voimakkaita kuuro- ja ukkospilviä ja tuuli voi olla kovaa Kun maanpintarintama ohittaa, lämpötila nousee nopeasti, sade lakkaa, paksut pilvet alkavat rakoilla ja taivas selkenee Tuuli kääntyy nopeasti myötäpäivään Ilmanpaine vakiintuu tai laskee hitaasti Näkyvyys paranee vähitellen

VIILEÄ


Pilvet

Suluissa on pilven alarajan korkeus

Stratocumulus, Sc eli kumpukerrospilvi (0–2 km) Stratocumulus on kaikkialla maailmassa yleisin pilvityyppi, jonka yläpinta on yleensä epätasainen ja alapinta selvärajainen

86 Cumulus, Cu eli kumpupilvi (0–2 km) Cumuluspilvet, eli kauniin ilman poutapilvet, ovat yleisiä kesällä Ne syntyvät, kun lämmin ilma nousee paikallisesti ylös ja ilman vesihöyry tiivistyy Pilvet ovat pyöristyneet yläosastaan, mutta alaosa on hyvin tasainen

Cumulonimbus, Cb eli kuuropilvi (0–2 km) Cumulonimbus on hyvin korkea ja alapuolelta katsottuna tumma pilvi, joka syntyy voimakkaaseen konvektiovirtaukseen ilmakehän ollessa epävakaa Pilvi sataa aina, ja sade on kuuroittaista sekä selvärajaista Pilven yläosa on joko kukkakaalimainen, jolloin se koostuu vesipisaroista, tai haituvainen, jolloin se koostuu jääkiteistä Cirrus, Ci eli untuvapilvi (5–10 km) Cirrus on hyvin yleinen jääkidepilvi Pilvet liittyvät usein lämpimiin rintamiin ja suihkuvirtauksiin

Cirrostratus, Cs eli harsopilvi (5–10 km) Cirrostratus on hyvin yleinen, laaja-alainen pilvi Pilvi on tasainen, kuituinen ja vaalea tai lähes läpinäkyvä, ja siihen liittyvät hyvin usein haloilmiöt


Stratus, St eli sumupilvi (0–2 km) Stratus on harmaa, laaja-alainen pilvi, jonka paksuus vaihtelee sadoista metreistä aivan läpikuultavaan Se on hyvin yleinen rannikkoja vuoristoseutujen lähellä ja ainoa tihkua satava pilvi

87

Cirrocumulus, Cc eli palleropilvi (5–10 km) Cirrocumulus muodostuu pienistä kumpumaisista osista Pilvi voi näyttää myös kennomaiselta

Altostratus, As eli verhopilvi (2–6 km) Altostratus on ohut, laaja, verhomainen pilvi, joka syntyy laajan ilmamassan noustessa ylös ja sen sisältämän vesihöyryn tiivistyessä Verhopilvi voi sataa heikohkosti tai ennakoida sadetta

Altocumulus, Ac eli hahtuvapilvi (2–6 km) Altocumulus on laaja-alainen, kumpumainen pilvi, joka on usein kerrostunut Pilvi voi sataa, muttei koskaan maahan asti

Nimbostratus, Ns eli aito sadepilvi (2–6 km) Nimbostratus on paksu, harmaa pilvi, joka sataa aina Pilvestä tuleva sade on pitkäjaksoista ja melko voimakasta


LÄMMIN ILMA

KYLMÄ ILMA

Sääilmiöitä Suurten säärintamien lisäksi on huomioitava myös pienemmällä alueella vaikuttavia, paikallisia sääilmiöitä.

Paljon kosteutta

Ukkosrintaman kehittyminen 88

Paikallisia ukkospilviä syntyy kuumiLÄMMIN ILMA KYLMÄ ILMA na, kosteina päivinä ja usein myöhään iltapäivällä tai illalla. Merellä yksittäiset ukkosmyrskyt ovat harvinaisia, mutta maalla ne voivat kasvaa kuin itsestään keskellä rauhallista säätä.

LÄMMIN ILMA

Voimakkaasti nousevia KYLMÄ ILMA ilmavirtauksia

Joskus ukkosrintaman eteen muodostuu vyörypilvi, joka sijaitsee ukkospilven etuosassa olevan puuskarintaman yllä Kehittyessään pilvi liikkuu puuskarintaman mukana kauemmaksi itse ukkospilvestä LÄMMIN ILMA

KYLMÄ ILMA VIILEÄ ILMA

LÄMMIN, KOSTEA ILMA

Merisumu syntyy, kun kosteaa lämmintä ilmaa virtaa meren kylmälle pinnalle

Sumu

KYLMÄ ILMA SUMUA

KYLMÄ MERI

VIILEÄ ILMA

LMA

SUMUA

KYLMÄ ILMA

LÄMMIN MERI

Merisavu syntyy kylmässä ilmamassassa, joka imee itseensä lämpimästä vedestä haihtuvaa kosteutta LÄMMIN ILMA

Rintamasumu on alapilveä (stratus), joka voi ulottua pintaan asti. Vaikka Sumua muodostuu, kun ilmassa on VIILEÄ ILMA näkyvyys merenpinnalla olisikin paljon vesihöyryä ja lämpötila laskee kohtalainen, niin kauempana oleva nopeasti. Tällöin osa vesihöyrystä LÄMMIN ILMA LÄMMINmataILMA rannikko ja maamerkit häviävät tiivistyy nesteeksi ja muodostaa laan pilveen. sumupilven. VIILEÄ ILMA KYLMÄ ILMA VIILEÄ ILMA ilmenee talvisilla meri- KYLMÄ ILMA Merisavua Merisumu voi olla hyvin jyrkkäalueilla, ja Itämerelläkin se on yleinen. rajainen ja tiheä: näkyvyys voi olla Meri lämmittää ilman yleensä nopevain kymmenen metriä. Yleensä sen asti, ja merisavu onkin lyhytaikainen häviämiseen vaaditaan säätyypin sumu. täydellinen muutos.


Kun sumu tulee merellä Sumurintaman lähestyessä kiintopisteet tai valot katoavat näkyvistä ensin kauempana, sitten aina vain lähempänä. Tällöin kannattaa ahtailla vesillä tai vilkkaalla väylällä suunnata suojaisaan ankkuripaikkaan. Kun sumu peittää maiseman, ala antaa äänimerkkiä 2 minuutin välein. Säädä myös vauhti tarpeeksi hitaaksi niin, että pystyt tarvittaessa pysäyttämään aluksen näkyvyyden puoliväliin.

Väylällä ajaminen ei välttämättä ole sumussa paras ratkaisu, koska laivat ajavat väylää. Jos veden syvyys riittää, seuraa rannan suuntaista väylää niin, että ranta näkyy koko ajan. Saaret, viitat ja kummelit ovat hyviä kiintopisteitä. Trombi Ukkospilvien yhteydessä voi syntyä trombi eli pieni voimakas pyörremyrsky, josta erottuu selvä tuuli tai vesipatsas maahan asti

 Katso lisää äänimerkeistä sivulta 138.

Lämmennyt maanpinta

Jäähtynyt maanpinta

Auringon noustessa maa lämpenee nopeasti ja lämmittää yläpuolellaan olevaa ilmaa, joka lähtee kohoamaan ylöspäin aiheuttaen paikallisen matalapaineen Meren yläpuolella oleva viileämpi ilma pyrkii tasaamaan paine-eron ja tuuli alkaa puhaltaa mereltä maalle Yöllä taas ilma maanpinnalla jäähtyy nopeammin ja ilmiö on päinvastainen

Meri- ja maatuuli Merituuli on mereltä maalle päin puhaltava tuuli, joka voi syntyä melko nopeasti kääntäen tuulen suuntaa jopa 180°. Sen vaikutus voi ulottua 20–30 km rannikosta merelle päin, ja sen nopeus harvoin ylittää 4–6 m/s.

Merituulta esiintyy erityisesti aurinkoisina alkukesän päivinä. Maatuuli on vastaava, yöllä maalta merelle puhaltava heikompi tuuli, jonka vaikutus ulottuu vain noin 10 km rannikosta merelle.

89


Tähtitaivas Kaukoputki

90

Harrastelijakäytössä käytetään kahdentyyppisiä kaukoputkia, linssi- ja peilikaukoputkia. Linssikaukoputkessa käytetään tavallisia linssejä valon keräämiseen. Ongelmana on isojen linssien korkea hinta, joten suuret kaukoputket eivät yleensä ole linssikaukoputkia. Harrastelijakäyttöön löytyy edullisia ja hyviä linssikaukoputkia. Peilikaukoputkessa valon keräämiseen käytetään kuperaa peiliä. Peilikaukoputket ovat kooltaan hieman suurempia kuin linssikaukoputket. Suuret kaukoputket ovat yleensä peilikaukoputkia. Tähtien tarkkailemiseen voi käyttää myös tavallista kiikaria. Mitä valovoimaisempi kiikari on eli mitä isompi etulinssi

siinä on, sitä paremmin kiikari soveltuu tähtien tarkkailuun. Jos kaukoputkessa voi säätää suurennusta, käytä ensin pientä suurennosta ja tarkenna sitten haluamaasi yksityiskohtaan. Joissain kaukoputkissa on tähtäimen kaltainen kohdistin, jolla kaukoputki karkeasti suunnataan. Kiikareilla tähtiä tarkkaillessa käytä jotain tuttua, helposti löydettävää tähtikuviota apuna kohdistamisessa. Havaintopaikaksi kannattaa valita mahdollisimman pimeä paikka, jossa on vain vähän katuvaloja ja taloja. P

KARHUNVARTIJA

ISO KARHU

ILVES

PIENI KARHU

KAKSOSET

HERKULES

LOHIKÄÄRME

AJOMIES KEFEUS

LYYRA KASSIOPEIA

I PERSEUS

ORION

SISILISKO

HÄRKÄ

Syksyn tähtitaivas Taivas näkyy tässä asennossa syyskuussa syyspäiväntasauksen aikaan kello 1 kesäaikaa, lokakuun lopulla kello 22, marraskuun lopulla kello 20 ja jouluna kello 18.

L

JOUTSEN

KOLMIO ANDROMEDA DELFIINI OINAS

ERIDANUS PEGASUS KALAT

KOTKA PIENI HEVONEN

VESIMIES

VALASKALA

E

Hannu Karttunen/Ursa


Tähtikello Tähtiä voidaan käyttää kellonajan määrittelemiseen. Tarvitsee vain tietää kuukausi ja löytää taivaalta Pohjantähti ja Otava. 1. Kuvittele kellonviisari, joka osoittaa Pohjantähdestä Otavan kattilan muotoisen osan kahteen reunimmaiseen tähteen. Arvioi kellon lukema tästä viisarista, esimerkiksi 5 ja 1/3. 2. Laske kuukausiluku eli kuinka monta kuukautta on kulunut vuoden alusta, esimerkiksi marraskuun 21. päivänä luku on noin 10 ja 2/3. 3. Laske yhteen kellon lukema ja kuukausiluku ja kerro luku kahdella eli esimerkiksi 16 x 2 = 32. 4. Vähennä luku vuoden viikkojen (52 ja ½) lukumäärästä, eli esimerkiksi 52 ½ – 32 = 20 ½. 5. Kello on siis puoli yhdeksän. Jos tulos on yli 24, luvusta vähennetään 24.

oikeisiin suuntiinsa. Karttaa lukiessa kannattaa välttää kirkkaan valon käyttämistä, sillä silmien sopeutuminen pimeään kestää sen jälkeen hetken. Käytä punaista valoa tai etsi käsiisi pimeässä loistava tähtikartta. Tunnettuja tähtikuviota - Iso karhu (Otava on osa Isoa karhua) - Pikku karhu - Iso koira - Orion - Skorpioni - Lyyra - Kassiopeia - Seulaset Pohjantähti on suoraan maapallon akselin suunnassa pohjoisessa.

91

P

HERKULES

LYYRA JOUTSEN

LOHIKÄÄRME

KARHUNVARTIJA

Tähtikartta L

Tähtikartta suunnataan kääntämällä kartan reunassa näkyvät ilmansuunnat

SISILISKO

PIENI KARHU

KEFEUS KASSIOPEIA

PEGASUS

ISO KARHU KIRAHVI

ANDROMEDA

I

L PERSEUS

PIENI LEIJONA

Kevään tähtitaivas Taivas näkyy tässä asennossa tammikuun alussa keskiyöllä, helmikuun alussa kello 22 ja maaliskuun alussa kello 20.

KALAT

AJOMIES

ILVES

OINAS

LEIJONA

KRAPU

KAKSOSET

HÄRKÄ VALASKALA VESIKÄÄRME

ORION

PIENI KOIRA

ERIDANUS YKSISARVINEN SIRIUS

Hannu Karttunen/Ursa JÄNIS

ISO KOIRA

E


Ilmastonmuutos

92

Maapallon ilmakehässä olevat kasvihuonekaasut päästävät auringosta tulevan säteilyn lävitseen, mutta eivät kaikkea maapallon lämpösäteilyä karkuun. Tätä sanotaan kasvihuoneilmiöksi. Ilmakehä ja sen kasvihuoneilmiö ovat nykyisen kaltaisen elämän ehto; ilman kasvihuoneilmiön vaikutusta maapallon keskilämpötila olisi paljon pakkasen puolella. Parin viimeisen vuosisadan aikana kasvihuonekaasujen määrä ilmakehässä on kasvanut ihmisen toiminnan takia. Tämä voimistaa kasvihuoneilmiötä ja lämmittää ilmastoa. Lämpenemistä ja sen aiheuttamia häiriöitä kutsutaan ilmastonmuutokseksi.

Ulla Jauhiainen

Kasvihuonekaasumäärien kohoaminen johtuu ihmistoiminnasta, joka vapauttaa maaperään, kasvillisuuteen ja meriin sitoutuneita kasvihuonekaasuja takaisin ilmakehään. Kasvihuonekaasuilla tarkoitetaan useimmiten vesihöyryä, hiilidioksidia, metaania, typpioksiduulia, hiilivetyjä ja CFC-kaasuja eli freoneja. Erityisen haitallisia, mutta suhteellisen helposti vähennettävissä olevia kasvihuonekaasuja ovat hiilidioksidi ja metaani. Suurin osa kasvihuonekaasupäästöistä on peräisin energiantuotannosta, teollisuudesta, liikenteestä, metsien hakkuista ja maataloudesta. Ilmastonmuutoksen myötä maapallon nouseva keskilämpötila sulattaa napa- ja vuoristojäätiköitä ja siten nostaa merenpintaa, mikä johtaa saarivaltioiden ja alavien rannikkoseutujen hukkumiseen äärimmäiset sääilmiöt, kuten tulvat, pyörremyrskyt ja kuivuuskaudet lisääntyvät ja voimistuvat, mikä johtaa ainakin viljelysten satojen huononemiseen eri puolilla maailmaa trooppiset taudit ja tuhoeläimet leviävät entistä laajemmalle eliölajit kärsivät; ne pystyvät sopeutumaan hitaaseen muutokseen, mutta nopea muutos saattaa aiheuttaa monille lajeille jopa sukupuuton. Muutos vaikuttaa myös kasvillisuuteen.


Ilmastonmuutosta voidaan torjua vähentämällä kasvihuonekaasupäästöjä. Tehokkain tapa vähentää niitä on energian kulutuksen vähentäminen. Vähentämällä kulutusta säästät luonnonvaroja, omia rahojasi ja pienennät ekologista jalanjälkeäsi. Tuuleta nopeasti ristivedolla, älä jätä ikkunaa raolleen pitkäksi aikaa.

Lajittele jätteet.

Vähennä lihan käyttöä ja lisää kasvisten määrää ruuassasi.

Käytä pesukoneiden säästöohjelmia ja pese täysiä koneellisia. Useimmiten pesu 40 °C:ssa riittää.

Sulje vesihana, kun et tarvitse vettä esimerkiksi suihkussa tai tiskatessasi astioita käsin.

Istuta puita! Kasvillisuus sitoo kasvihuonekaasuja.

Suosi lihasvoimin liikkumista ja joukkoliikennettä.

Säädä huonelämpötila; +18–20 °C riittää.

Irrota laturit pistorasiasta, kun ne ovat tarpeettomia.

Huolla kodinkoneita säännöllisesti. Ostaessasi uuden laitteen, osta vähän kuluttava A-energialuokkaan kuuluva laite.

Sammuta laitteet aina virtakytkimestä tai ota niiden pistokkeet irti pistorasiasta.

Vaihda valaisimien hehkulamput energiansäästö­ lamppuihin. Sammuta valot tyhjistä huoneista.

93


Ekologinen jalanjälki ja -selkäreppu

94

Ekologinen selkäreppu on tapa vertailla erilaisten tavaroiden ympäristövaikutuksia. Se kertoo kiloina luonnonvarojen määrän, jonka tuotteen valmistaminen, käyttö ja jätehuolto kuluttavat. Ekologisen selkärepun suuruutta ei voi päätellä tuotteen koosta, sillä erilaisten materiaalien valmistus kuluttaa eri määriä luonnonvaroja. Itse tavaran paino ei ole mukana selkärepussa.

Ekologisessa selkärepussa on monenlaisia luonnonvaroja: - ei-eloperäisiä, esimerkiksi kiviä ja malmia kaivoksista ja öljyä energiantuotannosta - eloperäisiä, esimerkiksi viljeltyjä kasveja - maa-aineksia, joita syntyy, kun maaperä kuluu vaikkapa viljellessä - vettä, jota tarvitaan kasteluun ja vesivoiman tuotantoon, mutta sitä ei yleensä lasketa mukaan - ilmaa, jota kuluu esimerkiksi palamisessa.

Mitä jos ekologinen selkäreppu olisi näkyvä?

Tomaatti 1 kg

Kultasormus 2 700 kg

Matkapuhelin 40 kg


Ekologinen jalanjälki mittaa sitä, kuinka suuri pinta-ala tarvitaan ylläpitämään nykyinen kulutustaso. Se mitataan hehtaareina. Jalanjälkeen lasketaan pellot, laitumet ja kalastusalueet, joita tarvitaan tuottamaan ruokaa, sekä metsät ja muut alueet, joita tarvitaan sitomaan energiantuotannossa syntynyttä hiilidioksidia ja vastaanottamaan muut jätteet. Lisäksi ekologiseen jalanjälkeen lasketaan rakennettu alue, joka tarvitaan asumi-

Yksityis­ autoilu

seen ja liikkumiseen. Ekologinen jalanjälki lasketaan yleensä koko maalle ja jaetaan sen asukasluvulla. Suomalaisilla on melko suuri ekologinen jalanjälki, ja jos kaikki kuluttaisivat yhtä paljon kuin me, tarvittaisiin monta maapalloa. Vaikka monissa maissa jalanjälki on selvästi pienempi, on kaikkien maailman ihmisten ekologisten jalanjälkien pintaala enemmän kuin koko maapallon tuottava pinta-ala.

95

Veden ja sähkön tuhlaaminen

Lihansyönti

Jos maapallon tuottava pinta-ala jaettaisiin tasan kaikille ihmisille, jokainen saisi vähän alle 2 hehtaaria.

Suomalaisen keskimääräinen jalanjälki on kuitenkin paljon suurempi.

Ruuan heittäminen roskiin

Turhien tavaroiden ostelu

Lentokoneella matkustelu ulkomaille


Kierrätys

96

Kierrätys alkaa tavaroiden ostosta. Jätteen syntymistä voi ehkäistä valitsemalla tuotteita, joista tulee mahdollisimman vähän pakkausjätettä, korjaamalla ja huoltamalla tavaroita ja viemällä käytöstä pois jääneet tavarat kirpputorille. Voi myös miettiä vaihtoehtoja ostamiselle: usein tavaroita voi myös lainata, vuokrata tai käyttää yhteisesti. Kierrätyksen tarkoituksena on esineiden ja materiaalien uudelleen käyttäminen, jätteen määrän vähentäminen sekä haitallisten aineiden ympäristöön pääsyn estäminen. Lajittelu säästää luonnonvaroja ja vähentää kaatopaikkojen aiheuttamia ongelmia. Jätteet erotellaan materiaalien

Maito- ja mehutölkit ja kuivien tuotteiden kartonkipakkaukset

Huuhdellut säilykeja juomatölkit, puhdistetut alumiinivuoat ja -foliot

perusteella ja toimitetaan keräyspaikkoihin, joista ne kuljetetaan uudelleen käytettäviksi. Jätteiden keräys ja käsittely hoidetaan eri tavoin eri puolilla Suomea, joten sinun kannattaa tarkastaa oman alueesi jätteenlajitteluohjeet omasta kunnastasi tai kaupungistasi. Jätteet on syytä lajitella myös kololla, retkellä, leirillä ja vesillä.

Kompostointi Kompostoimalla kierrätetään eloperäiset jätteet mullaksi. Kompostissa pieneliöt lahottavat hiilipitoisen aineksen humukseksi, hiilidioksidiksi, vedeksi ja ravinteiksi. Talousjätteet kompostoidaan aina kiinteäpohjaisessa kannellisessa

Paristot kauppaan, lääkkeet apteekkiin, pantilliset lasi- ja muovipullot sekä juomatölkit kauppaan Ongelmajätettä on käytöstä poistettu aine tai esine, joka voi aiheuttaa erityistä vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle Ongelmajätteet on aina eroteltava muista jätteistä ja toimitettava ongelmajätekeräykseen Ongelmajätettä ovat esimerkiksi paristot, loisteputket ja öljyt


astiassa tai laatikossa, jonka pohjalla on tiheäsilmäinen verkko, niin etteivät jyrsijät ja kärpäset pääse kompostiin. Kompostointi aloitetaan laittamalla pohjalle kerros karkeaa seosainetta. Sen jälkeen kompostia täytetään kerroksittain biojätteellä ja seosaineella. Eläinperäinen jäte, kuten kalanperkuutähteet, on haudattava syvemmälle ja peitettävä huolellisesti. Tarkista säännöllisesti, miltä komposti näyttää, tuoksahtaa ja tuntuu. Hyvin toimiva komposti on lämmin ja haisee mullalta. Sekoita kompostia tarvittaessa. Pintaosien pöyhiminen kerran pari kuukaudessa yleensä riittää. Massaan voi pistellä talikolla ilmareikiä viikoittain. Komposti tyhjennetään, kun sen sisältö on maatunut tasalaatuiseksi mullannäköiseksi massaksi, josta lähtöaineita ei juuri erota. Maatunut aines jälkikompostoidaan kehikossa tai kasassa, esimerkiksi lehtikompostin kanssa. Multaa voi käyttää nurmi-

Sanomalehdestä voit taitella pussin biojäteastiaan, tai voit kierrättää sanomalehdet yhdessä aikakauslehtien ja muun paperin kanssa

Yleisesti hyödyntämiskelvottomat jätteet ovat sekajätettä

koiden, kukkaistutusten ja pensaiden lannoitukseen ja maanparannukseen. Hiekkaan sekoitettuna sitä voi käyttää myös kukkaruukussa.

Jätteiden käsittely vesillä Vesillä liikuttaessa jätteidenkäsittelyyn pätevät samat periaatteet kuin muutenkin: ”Sen, minkä tuon, vien myös mukanani.” Satamissa käytetään rakennettuja käymälöitä. Jätteet viedään lajiteltuina satamien kierrätyspisteisiin. Pidä saaristo siistinä -yhdistyksen Roska-Roope-jätteidenkeräyspisteitä voi käyttää, jos on maksanut vuosittaisen käyttömaksun. Veneiden käymälöiden septitankkeja ei saa tyhjentää merelle, vaan ne tyhjennetään imutyhjennysjärjestelmän avulla erillisissä tyhjennyspaikoissa. Näitä pisteitä on satamien yhteydessä, ja niistä vastaavat satamanpitäjät tai kunta.

Lumppuja eli vanhoja vaatteita ja kankaita voi käyttää esimerkiksi siivousrätteinä ja matonkuteina Kierrätyskeskukset ja kirpputorit ottavat vastaan ehjiä ja käyttökelpoisia vaatteita Biojätettä ovat kaikki eloperäiset, maatuvat ainekset Biojätteen voi kompostoida itse tai kerätä biojäteastiaan muualle kompostoitavaksi Huuhdellut lasipullot ja purkit

97


arjusinisiipi ainen mähäkki

Luonnonsuojelu ja luonnonsuojelualueet Luonnonsuojelu

98

lusta pinta-alasta on valtion mailla. Kansallis- ja luonnonpuistot muodosLuonnonsuojelu on toimintaa, jonka tavat rungon Suomen luonnonsuojetavoitteena on eliölajien, luontotyyplun alueverkostolle. Kansallispuistoispien, luonnon monimuotoisuuden, luonnonkauneuden ja maisema-arvo- sa on merkittyjä polkuja, huollettuja tulipaikkoja ja alueen luontoa ja jen säilyttäminen. kulttuuriperintöä esitteleviä opasteita. Luonnonsuojelu pyrkii ehkäiseAlueita hoitaa Metsähallitus. mään ihmisen aiheuttamia Luonnonpuistot palvemuutoksia luonnossa ja levat ensisijaisesti luonsäilyttämään perinneymnonsuojelua ja tieteellistä päristöjä, kuten ahoja ja tutkimusta. Liikkuminen niittyjä, sekä palauttamaan on niissä yleensä kielletty. ihmisen pilaamia ympärisNatura 2000 -alueiden vertöjä entiselleen. kostolla suojellaan EU:ssa tärkeitä luontotyyppejä Uhanalaiset lajit Naali on Suomessa ja lajeja. Suomen NaturaUhanalaisuusluokitus keruhanalainen laji. alueet ovat pääasiassa too, kuinka todennäköistä nykyisiä luonnonsuojeluon, että kaikki lajin edustaalueita, erämaa-alueita ja suojeluohjat kuolevat. Luokkia ovat elinvoimaijelmien kohteita. Niiden pinta-ala on nen, silmällä pidettävä, vaarantunut, yhteensä 49 000 km² eli 15 % Suomen erittäin uhanalainen, äärimmäisen pinta-alasta. uhanalainen, luonnosta hävinnyt ja hävinnyt. Uhanalaisilla lajeilla tarkoitetaan luokkia äärimmäisen uhanalaiset, erittäin uhanalaiset ja vaarantuneet lajit. Suomessa on yhteensä noin 1 500 uhanalaista lajia.

Suomen luonnonsuojelualueet Luonnonsuojelualueiden perustamisen tavoitteena on säilyttää kaikki Suomessa tavattavat luontotyypit. Samalla ylläpidetään niille tyypillistä eläin- ja kasvilajistoa ja turvataan uhanalaisia lajeja. Suurin osa suojel-

Itämeri Itämeri on yksi esimerkki kohteesta, jonka tilaa ihminen on toiminnallaan huonontanut ja joka tarvitsee suojelua. Itämeri on rehevöitynyt pahasti yli vuosisadan jatkuneesta ihmisen toiminnasta johtuen. Asutus, teollisuus ja maa- ja metsätalous ovat lisänneet meren ravinnemääriä. Eliölajit kärsivät rehevöitymisestä. Rehevöityminen myös lisää levien kukintaa ja veden sameutta.


Uhanalaisuus

Kasvi

Eläin

Hyönteinen

Uhanalaisia

Karvamaksaruoho

Saimaannorppa

Harjusinisiipi

Vaarantuneita

Hirvenkello

Rantakäärme

Jokisurviainen

Silmällä pidettäviä

Karhunlaukka

Ilves

Isoristihämähäkki

99 Kansallispuistot ovat luonnonsuojelu- ja retkeilyalueita, jotka ovat kaikille avoimia mutta joissa on järjestyssäännöt. Kansallispuistoissa on merkittyjä polkuja, huollettuja tulipaikkoja ja alueen luontoa ja kulttuuriperintöä esitteleviä opasteita. Puistoissa voi olla rajoituksia esimerkiksi lintujen pesimisaikaan. Alueita hoitaa Metsähallitus.


­Hätämajoite

100

Jos on yövyttävä maastossa ilman kunnon majoitetta, on pysyttävä kuivana, lämpimänä ja tuulensuojassa. Jos ei ole majoitetta, on etsittävä maastosta suojaisa paikka. Pressu tai sadeviitta sekä naru auttavat majoitteen rakentamisessa. Kylmyys Maa hohkaa kylmää. Makuupaikan eristys alta ja sivuilta on tärkeätä. Makuupaikan voi eristää havuilla tai repulla. Vaatteet kannattaa pitää päällä. Takki voi toimia hätämakuupussina: vedä hihat osittain sisään ja nuku kädet kokonaan takin sisällä. Myös jaloille voi kehitellä vaatteista pussin; näin raajat lämmittävät toisiaan. Alavat paikat ovat kylmiä, joten rakenna majoitteesi rinteelle.

Kosteus Kylmän vaikutusta pahentaa kosteus. Vaihda märät vaatteet kuiviin, jos mahdollista. Majoitteeseen voi tulla

kosteutta sateesta, maasta sekä ihmisestä. Rakentaessasi majoitetta ota huomioon maata pitkin valuva vesi: suojaa rinteen yläpuolinen sivu sekä pohja hyvin. Tuuli Kylmän vaikutusta pahentaa myös tuuli. Ota huomioon majoitetta rakentaessasi, että se antaa tuulensuojaa, vaikka tuuli kääntyisikin. Toisaalta pieni tuulenvire poistaa kosteutta. Majoite on parempi rakentaa metsän suojiin kuin aukealle. Rakenna majoitteesi tuulenkestäväksi. Pressu Pressu on hyvä hätämajoite liikuit sitten metsässä tai avotunturissa. Pressu on kevyt, vedenpitävä ja suhteellisen kestävä. Metsässä voi pressun sitoa puihin tai käyttää rankapuuta apuna. Avomaalla voi käyttää rinkkaa ja kiviä apuna. Pressuun ei saa kääriytyä, sillä se ei hengitä! Laavun katto rakennetaan havuista asettamalla niitä kehikon päälle kerroksittain alhaalta aloittaen. Katon jälkeen rakennetaan sivuseinät samaan tapaan, sekä suojataan nukkuma-alusta.


SUUNNISTUS JA NAVIGOINTI

101


Kartta Projektio

Pohjoinen on suunta pohjoisnavalle, etelä etelänavalle. Länteen kuljetaan, kun kierretään pohjoisnavan ympäri myötäpäivään, itään taas vastapäivään. Nimettyjen suuntien lisäksi suunnat voidaan ilmoittaa asteina välillä 0–360. Kompassissa suunnat näkyvät asteina.

Pyöreää maapalloa ei voida suoraan piirtää tasaiselle kartalle. Tapaa, jolla pallopinta kuvataan tasopinnalle, kutsutaan projektioksi. Suomen kartoissa käytetään lieriöprojektioita: Mercatorin projektiota merikartoissa ja Gauss-Krügerin projektiota maakartoissa. Gauss-Krügerin projektiosta ollaan siirtymässä UTMprojektioon.

Mittakaava Kartta on määräsuhteessa pienennetty kuva Maan pinnasta. Kartan pienennyssuhde ilmoitetaan mittakaavana, joka on merkitty karttaan. Esimerkiksi 1:50 000 tarkoittaa, että 1 senttimetri kartalla vastaa 50 000 senttimetriä eli 500 metriä luonnossa. Mittakaava on erilainen eri kartoissa. Karttamerkkien avulla selitetään, mitä kohteita kartan alueella P luonnossa on.

Mercatorin projektio

000 Pohjoinen

de

W

E

SE

Etelä

Lo u

5 22

180

E

13 5

S

Ka a

s na

SW

090

Länsi

NE

Itä

270

NW

L

Ko ill

N

Kartta piirretään lieriölle siten, että lieriö sivuaa maapalloa leveyspiirien suuntaisesti päiväntasaajaa pitkin. Leveys- ja pituuspiirit näkyvät kartalla suorina, ja kartta on oikeakulmainen, eli ilmansuuntien väliset kulmat ovat oikein. Tämä tekee koordinaattien ja suuntien mittaamisesta helppoa ja täsmällistä, mikä helpottaa navigointia vesillä. Mercatorin projektiolla piir04 5 retyn kartan mittasuhteet kuitenkin vääristyvät

n ine

Lu o

5 31

o kk

102

Ilmansuunnat

I


Projektio pallopinnalta tasolle. Pallopinta Tasopinta

N

Kartan virhe kasvaa päiväntasaajalta etäännyttäessä.

Pallopinta sivuaa lieriötä päiväntasaajalla.

N

Mercatorin Projektio

Projektiopinta oikaistuna tasolle muodostaa pohjan kartalle.

siirryttäessä päiväntasaajalta pohjoiseen tai etelään päin, ja Suomen pohjoisimmat osat näkyvät nelinkertaisina oikeaan pinta-alaansa nähden.

Gauss-Krügerin projektio Kartta piirretään lieriölle siten, että lieriö sivuaa maapalloa pituuspiirien suuntaisesti, kartan keskimmäistä pituuspiiriä pitkin.

Myös Gauss-Krügerin projektio on oikeakulmainen, mutta sen mittasuhteet vääristyvät siirryttäessä kartan keskeltä itään tai länteen. Projektio soveltuu parhaiten kapeiden pohjoinen– etelä-suuntaisten alueiden kuvaamiseen. Suomi onkin vanhoissa peruskartoissa jaettu neljään vyöhykkeeseen. UTM-projektio on periaatteeltaan samanlainen kuin Gauss-Krügerin projektio, mutta sen mittakaavaa on korjattu, jotta voidaan kerralla esittää laajempi alue.

Huolehdi kartoista Karttojen tulisi olla ajan tasalla; ne tulisi uusia säännöllisin väliajoin. Käytä aina riittävän tarkkaa karttaa. Huolehdi kartoista hyvin ja käsittele niitä huolellisesti. Säilytä karttoja suorassa, mikäli mahdollista. Vältä karttojen kastumista, äläkä käsittele niitä niin, että ne repeytyvät. Kartan sisäkehyksen mitta on ilmaistu, mikäli kartta pääsee vettymisen johdosta venymään tai repeytymään. Kuivaa kostunut kartta huolella. Vältä myös suoraa auringonvaloa.

103

Virhe jaett


Erilaiset kartat

Tiekartta kuvaa Suomen tieverkostoa, kaupunkeja ja kyliä. Sitä käytetään liikuttaessa pitkiä matkoja autolla. Suomi on jaettu 80 karttaruutuun, jotka ovat 100 × 100 km:n kokoisia. Tiekartan mittakaava on 1:800 000. Peruskartta kuvaa maastoa, ja sitä käytetään lähinnä vaeltamisen ja suunnistamisen apuna. Suomi on jaettu 12 × 42 km:n alueesiin, ja karttojen mittakaava on 1:25 000. Van-

hemmat peruskartat on tehty 10 × 10 km:n kokoisilta alueilta mittakaavassa 1:20 000, mutta ne ovat hiljalleen siirtymässä historiaan. Peruskartan lisäksi on saatavilla maastokarttaa tai vanhemmalta nimeltään topografiakarttaa mittakaavassa 1:50 000. Ulkoilukartat ovat peruskartan pohjalta tehtyjä karttoja, joihin on merkitty lisätietoja alueen ulkoilumahdollisuuksista, esimerkiksi nuotiokatokset, vedenottopaikat ja latureitit. Opaskartta kuvaa kaupungin tai kylän katuja, taloja ja maastoa. Sen avulla voi suunnistaa kaupungissa osoitteesta toiseen.

Peruskartta

Ulkoilukartta

Karttoja on saatavilla kaikenlaisiin käyttötarkoituksiin. Tässä esitellään niistä yleisimpiä.

Maalla käytettävät kartat 104

1:25 000

© Maanmittauslaitos, lupa nro 741/MML/09

1:50 000

© Kaupunkimittaus Tampere 2009


Merikartta

- CD-kartat

Merikartassa kuvataan saarien ja rannikon muodot, veden syvyys, väylät ja väylämerkit sekä muut merenkulussa tarvittavat tiedot. Suomalaiset merikartat ovat merenkulkulaitoksen julkaisemia. Ne perustuvat ns. siniseen INT-standardiin ja WGS-84koordinaattijärjestelmään. Suomalaisia merikarttoja on useissa mittakaavoissa ja nykyisin painettujen lisäksi myös sähköisinä: - yleiskartat 1:100 000–1:500 000 - rannikkokartat 1:50 000 - erikoiskartat 1:5 000–1:20 000 - karttasarjat 1:50 000 - järvialueiden kartat 1:30 000–1:50 000

- ENC-karttamateriaali

ammattikäyttöön ECDISjärjestelmille Elektronisten karttojen osalta täytyy pitää mielessä, että niiden vaatima sähkö voi loppua ja järjestelmät voivat mennä epäkuntoon. Tämän vuoksi pelkästään niihin ei voi luottaa, vaan on aina oltava myös paperiset kartat. Yleiskarttoja käytetään navigointiin avomerellä sekä koko merialueen tarkasteluun ja reittisuunnitteluun. Navigoinnissa rannikolla ja saaristossa käytetään yleensä merikarttasarjoja tai rannikkokarttoja, joiden mittakaava on 1:50 000.

Opaskartta

Merikartta

12

ra 3 itti

Le

Ukkope

n-

tu

ka

n

4a

ka 4 tu

Oja

va

6

nk

3

2

an

k

av7

10

1

2

4

1

ar ta

P 1 ku uuh ja iom on

2 u olk

1

ilä p

1

5

1

2

Kih lm

4

olk u

L 2 Tu aito rp sm iin ie in h Pe 4 1 ka enp tu o lla lku v 3 anlik 1 anpo lku

np

12

nin 1 ra itti Ta 3 4 e mp 6 spl ella an n 9 ad i 8

2

na 2 ka 1 tu

Ke er

vis e Au

4

Hä k

ti lah

us ta

M

a

1

Su

ika

3

aa

6

sm

4

3

2

2

ok

Sa

au ut2

1

51

u

5

3

atu

L lin und2 in ep

S Kalevan aukio

lh

Ly8 se

1

25

3

Ilv

Sa a

28

3

19

3

18

15

19

Ha

Sairaalank

4

kat

33

Sorsapuisto

Sorsalampi Tamperetalo

29

13

31

7-9

Lähteenkatu

55

3

1

16

48

2

53

5

49 Aaltosenkatu 40 44 39 45

52

2

3

Sorin

Ha

Kanslerin

2

2

19

49

1a

5

74

11

29

lt

12

41

tiRaank n

tu

4

Sumeliuksenkatu 18

40

kirkko

38 37

45

35

23

8

10

Åkerlundinkatu

11

3

27

11

29

37

10

16

24

24

1 Sorsapuisto

Varastok 8 1

9

ka een 20

7 50 62 Hamma13 reninkatu 2

19

14

Yliopistonkatu

27 nkatu Rau18tatie22 26

32

tu kirkonka

15

30

Sorin aukio

Vu4o

6

6

2-4

2

Kalevan puistotie

17

Tammelan pallo kenttä

Tammelankatu 18

9

18

45

36

35

42 41 Kaivok 3 Murtok

12

11

tu 10 toka Ortodoksinen

3

Tullikatu

2

V

7

42

7

13

20 21

40 41

katu

30

35

38

16 15

Väinölän

25

29

katu

15

20 19

38 35

17

30 11 5 Kyllikinraitti 2 6 17 21

26

Salhojankatu

katu

pään

34 33

rin

37

26 27

33

21

10

huoneen aukio aukio 1

5a

14 8 19 9 Puu-Tammelan raitti 16 6 12 19 15

29

14

10 11

11

12

9

15

32 33

katu

3

7

24

29

Aaltosenkatu 30

29

Mä- 28ki-

26

21

23

22

Peltokatu

puistokatu

22

22

19

10 11

12

7-9

1

4

2

21

16

17

20 17

19

14 13

Pinninkatu

16

Kyllikinkatu

Vellamon 8

2 5 kank Tammelank 2 5

5

10

9

14

Kullervonkatu

9

O

hjola Po30 nka 33 tu

12

22

Ilma

7

1

1

2

5

10-12

9

19

16

2

1

5-7

5

2 6Pohjan kulma

Moisionkatu

3

12

Tammelan

4

2 1-3

1

Kaivokatu

5

12 11

5

katu

36 31

1

7

15

5

2 asema PakkaTullikamarin

1

5 atu Otavalank 12 8

13

10 11

Tammelan tori

30

Osmonkuja Osmon 17 2 Annikinkuja Annikinkatu 8 4 5 11 19 21-23 Tapi- onraitti Tapionkatu 8 2 22 Puu-Tammelan 16 23 27 aukio 19 13

katu

Väinölän

3 Postikatu

15

5

26

katu

27

4

Kehrä- Koskisaari keskus

17

lan katu

18-20

2

11

6

21

7

1

6

7

4b

22

5

talo

Vuolteen tori

8

4

Tuomio

2a

katu

3

2

4 28

Välimaan polku

Rautatie- Itsenäisyydenkatu

9

23

1

2

katu3

3

17

terin

16

17 an lavatehta 8 5 Koskik

13a

12

10

15

Postitalo Tele

11

8

12

14

2

katu

Kyt tälän10

2

LaukonRatinan tori suvanto

2

3

7

Pohjo-

2-4

1

11

9

7

9-11

Ainon

u

ki10län kat

7

7

Osmonpuisto

11

9

7

rk Tuomio-E 6 kirkko

n atehtaa10 Matkailu-Verk 6 © Merenkulkulaitos 2

5

4

3

9

2

5

ukol ank Si

12

13

5

11

Tunturikatu

11-5 Välimaan 2 katu

5

ri katu

10

3 n g2 an6katu 10

10

41

43-4

34

12

4

Pel

35

40

1

11

15a 2 Värjärink 1

7 okatu Kir1kk 0a 15 katu

4

6b 2

14a

16

kylän

14

Ro

2 17

n pi

La

nkatu Hämee

28

katu

35

38

5

9

32

39

8

6

24

28

13a

13a

tieo

5

uja

Erkkilän hannus Ju aukee k

Palo asema 16

puisto

Keskustori

nk

1

kk

2

Vanha Vanha kirkko kirjastotalo

Kauppahalli

14

katu

Su

Pa nan lokun k

Palvelupiste Frenckell Koski-

2

su

3

atu

13b

2

26

27

nk

ja

2

Kiven Aleksis

10

an

28

20

rti

1

Frenckellin aukio

2

21

26

29 ankatu Näsilinn32

33

17

17

ka Kunin22

26

15 30

po

10

Raatihuone

5

llo

2

as

3

lo n 3 kat 2 u

10

11

atu

9

8

Ke

määränku

6

ta

n Aleksa

3

5

25

2

Pää

5

Itäinenk

Linnan aukio

2

1

oOikeuss talo ki

10

2 Väinö11

2

monk

6

18-20

atu

ke h po ruu lku n

4

3

Poltti-

12 3 9

M

6 Ju 7 hla

1 äenk Huhtim 4 2 7

är

13

M

26

22 3 Pol

3

1

4

itti

v

itti

5

erk

ysoninkuja

13

23

9

32

Ko14u

K 1 ku urila 2 ja n

3

1 tu 13 tu ka8 ka ja Pa ik

ra

ra

4

katu

n

7 Na istenlahde nk

ikatu ar Ka Si rjö lta Y 4

an

in

5

ntola

15 19

11

9

lin

3

ta

uja

1

So

2

5

4

22

14

33

28

12

rs

dink

2

8

1

2

6

19

27

6

5 katu 37

16

10

19

akatu9a Satam 13

7

atu

Papin

6 Mänty 4

21

20

25

ve

katu Finla

21

ak Kaupp11

26

s Hallitu21

2 5

16

23

2

24

11

15

25

29

13

Laiskolan kuja 8

2 tu

Ristika 7

3

10

24

Mariank

tie

14

en

2

33

1 4d

7

23

Kirjasto talo

24

20

25

14

rhakatu

20

21

18

i

Kanavaraitt

Finlaysonin

2

Sa 23

Puuta

6

30

32

2

6

Ala

2

1

Roh

Kaupin6 saira

Para

18 7 12 1 5 7 Haara katu 1 2 5 1 10 ppäk 13 Ihanakab tu 2 1 1 30

1

2

Pellavan tori

VapriikkiVeturiaukio2

Finlayson 3

katu

nk 2 a 3 tu

nkatu takunna

28

29

Ve r 5 staa

8

mm

Palatsinraitti

2

15

19

hdenkatu

18

enHämeto puis 14

32

33

22

6

9

10

10

tu26

25

33

1

2

3-7

Mustanla

hdenka

22 1819 ja Amurinku 22

37

2

Finlaysonin kirkko

kirkkopuisto

2 npäänk

Silla

9

P

15

36

15

14

7

21

a

lom 22 tu ä 19

13

ke

.

6

Aleksanterin Pyynikin Tampere © Kaupunkimittaus kirkko 2009

6

ä

16 nk 11

F.E

2

10

1 Saarik 2

1 Niemik 2 21

atu

19

2

Kisa-

Pa

7

10

Ta

2b

htaan5 uuvillate

7

5 tu Amurinka

13

15

11

a3 tu

7 Heinätori Pyynikin 5 6 tori

nt

40

43 49 57 10 18 14 ninkatu Makasii 13 15 34 30

14

Näsinpuisto

5

9

2

tu

5 50

Pirkank

2 na in Minanth C tu ka

2

6

9-11

Sotkank 16

14

9

56

7

Tallipiha

13

Kortela

6-8

5

6-8

5

11 3 atu Kankurink

Niemika

2

1

60

65

7 12

2

2

27

18

Tampella

Nääshalli

enka15tu Näsijärv

Suokatu17

e

rt Ko

1

4

2

4 lumallin polk u

Va

2

La

1

Vu

r

itu

5

26

ti lah

u

So

Törngreninaukio

3

4

4

n

12

2 1 lersik Heank Pu n 1 ele k H an n

Kek

6

anlahd9e uk

15

8

t ika

10

ntie kose

Huvipuisto 13

13

£Lue lisää peruskartasta sivulta 110 ja merikartasta sivulta 116-119.

Myllysaari

Särkänniemi

105


Maapallon asteverkko Pohjoisnapa, N 90° Napapiiri N 66° 33’

W

90 °

Greenwich, määrää nollameridiaanin

106 N 30°

on useita erilaisia, eivätkä eri järjestelmien antamat sijaintikoordinaatit ole vertailukelpoisia.

Sijainnin ilmaisu Päiv änta saaja N 0°

Koordinaatisto on maapallon pinnalle piirretty kuvitteellinen asteverkko, jota käytetään paikan määrittämisessä. Kartalla koordinaatisto näkyy ruudukkona sekä asteina kartan reunassa. Maantieteellinen koordinaatisto mahdollistaa maailmanlaajuisen sijainnin määrittelyn. Se muodostuu pohjois– eteläsuunnassa napojen kautta kulkevista pituuspiireistä (longitudeista eli meridiaaneista) sekä itä-länsisuunnassa kulkevista leveyspiireistä (latitudeista). Suorakulmaisessa koordinaatistossa koordinaattiviivat ovat luonnossa samansuuntaisia ja koordinaattiruudun koko ja viivojen väli pysyy samana leveysasteesta riippumatta. Suorakulmaisen koordinaatiston järjestelmiä

Paikka maantieteellisellä koordinaatistolla ilmoitetaan ja mitataan leveys- ja pituuspiirien mukaan asteina, minuutteina ja minuutin osina. Pohjois-eteläsuunnassa ilmoitetaan kulma päiväntasaajalta välillä 0°–90° pohjoista (N) tai eteläistä (S) leveyttä. Suomessa koordinaatit ovat pohjoista leveyttä. Itä-länsisuunnassa ilmoitetaan kulma nollameridiaanista (eli Greenwichin meridiaanista) välillä 0°–180° itäistä (E) tai läntistä (W) pituutta. Suomessa koordinaatit ovat itäistä pituutta. Suorakulmaisessa koordinaatistossa paikka ilmaistaan lukuparina, joka kuvaa sijaintia ruudukolla metreinä. Esimerkki sijainnin ilmoittamisesta eri koordinaatistoissa Maantieteellinen: N 60° 11’ 05,594”, E 024° 55’ 07,777” tai N 60° 11,27’, E 024° 55,13’ Suorakulmainen: N6673821, E384578 (UTM35)


Koordinaatisto kartalla

GPS

Merikartoissa käytetään maantieteellistä koordinaatistoa, koska se mahdollistaa sijainnin määrittelyn maailmanlaajuisesti. Siinä kulmat kartalla vastaavat kulmia luonnossa ja kompassisuunta on kartalla suora viiva. Peruskarttoihin painettu koordinaatisto on suorakulmainen. Siinä koordinaattiviivojen etäisyys luonnossa pysyy samana, joten sitä on suunnistuksessa selkeämpi käyttää. Uusissa peruskartoissa (vuodesta 2006, mittakaava 1:25 000) käytetään sekä kansainvälistä UTM-koordinaatistoa että siitä johdettua koko Suomen kattavaa koordinaatistoa. Suurimmassa osassa maata nämä koordinaatistot ovat sama asia, mutta Länsi-Suomessa ja aivan idässä koordinaatistot eroavat. Sijaintia ilmoitettaessa on tärkeä kertoa, mitä koordinaatistoa käytetään.

GPS (global positioning system) on satelliitteihin perustuva paikannuslaite. Se ilmoittaa sijainnin koordinaatteina tai pisteenä laitteen näytöllä olevalla kartalla. GPS vaatii toimiakseen avoimen näkymän taivaalle. Kehittyneimmissä GPS-laitteissa on sisäänrakennettu kompassi ja sähköisiä karttoja. Esimerkiksi auton navigaattorin ja veneen karttaplotterin toiminta perustuu GPS:ään. GPS on hyvä apuväline retkeilyssä, kaupungissa sekä merellä. Se toimii kuitenkin sähköllä, joten se voi mennä rikki tai paristot voivat loppua. Veneellä sähköjärjestelmään voi tulla ongelmia. Älä siis koskaan ole ainoastaan GPS:n varassa. Opettele suunnistamaan paperikartan ja kompassin avulla ja pidä ne retkillä ja purjehduksilla mukana. Muista myös, että GPS ei anna tietoa muista aluksista. Pidä siis vesillä aina huolta riittävästä tähystyksestä! Geocaching eli geokätkentä ja lodjaus ovat maastoon piilotettujen kätköjen etsimistä. Ne opettavat suunnistamista ja GPS-laitteiden käyttöä. Geokätkennässä kätköjä haetaan GPS-laitteen avulla. Kätköt ovat yleensä tavallisia pakasterasioita. Kätköjä löytyy maailman joka kolkasta. Suomessa niitä on yli 10 000 (vuonna 2009). Lodjauksessa kätköjä haetaan sanallisten ohjeiden perusteella. Lodjuja ei ole aivan yhtä paljon kuin geokätköjä, mutta lodjausta voi harrastaa ilman GPS-laitetta.

 Katso lisää koordinaatistosta ja sen mittaamisesta merikartalla sivulta 120.

UTM

34

UTM

35

UTM

36

Koordinaatistojen kanssa pitää olla erityisen tarkkana UTM34- ja UTM36 -kaistojen alueella (punaiset alueet)

107


Matka – aika – nopeus

108

Matkalla, ajalla ja nopeudella on tärkeä asema suunnistuksessa maissa ja navigoinnissa vesillä. Nopeuden avulla voidaan määrittää, miten pitkä matka päivän aikana voidaan edetä tai milloin tiettyyn paikkaan saavutaan.

Tätä tietoa voidaan käyttää erityisesti merellä myös paikantamiseen, jos muuta paikantamistietoa ei ole riittävästi käsillä. Nopeutta ja matkaa mitataan merellä loki-nimisellä mittarilla.

Matka 1 kilometri (km) = 1 000 metriä (m) 1 meripenin­kulma (mpk) = 10 kaapelinmittaa 1 mpk = 1,852 km 1 kaapeli = 185,2 m Aika 1 tunti (t) = 60 minuuttia (min) = 3 600 sekuntia (s) Nopeus 1 solmu (knot, kn) = 1 meripeninkulma tunnissa = 1,852 kilometriä tunnissa (km/t)

Niin maalla kuin merelläkin on tärkeää hallita matka-aika-nopeuslaskut: - matka = nopeus × aika - aika = matka / nopeus - nopeus = matka / aika Näiden avulla voit laskea matkaan kuluvan ajan, tietyssä ajassa kuljettavan matkan tai nopeuden, jolla etenet.

Matka Nopeus

Aika

Voit käyttää matka-nopeus-aika-kolmiota yllämainittujen kaavojen muistamiseen. Peittämällä sen, mitä haetaan, saadaan laskukaava etsittävälle suureelle.


Nopeus maastossa Tie tai leveä polku

Helppokulkuinen metsä

Vaikeakulkuinen metsä

ilman kantamusta

5 km/h

4 km/h

2,5 km/h

rinkan kanssa

4 km/h

3 km/h

2 km/h

Lisää 10 minuuttia matka-aikaan jokaista noustavaa 100 metriä kohden.

109 Parraslokaus eli Dutchmanin loki

Nopeuden arviointi vaelluksella

Merellä yksinkertainen ja summittainen vauhdin mittaustapa on mitata, kuinka kauan veteen heitetyn kelluvan esineen (puupalan, korkin tms.) kulku kestää veneen keulasta perään ja laskea siitä nopeus. Tätä kutsutaan parraslokaukseksi. Solmu on noin puoli metriä sekunnissa. Veneen nopeus saadaan tyydyttävällä tarkkuudella kaavasta:

Maastossa kuljettaessa nopeutta voidaan käyttää hyväksi vaelluksen suunnittelussa. Tällöin reitti jaetaan osamatkoiksi ja jokaisen osamatkan kohdalta lasketaan matkaan kuluva aika sekä tarvittaessa nousemiseen kuluva aika. Esimerkiksi jos kuljet rinkan kanssa 3 km metsässä, 1 km polkua pitkin ja 2 km vaaran rinnettä ylös, josta nousua on 300 m, matkaan kuluu aikaa seuraavasti: - 3 km metsässä (3 km/t) = 1 t (3 km / 3 km/t) - 1 km polkua pitkin (4 km/t) = 15 min (1 km / 4 km/t = 0,25 t) - 2 km vaaran rinnettä (3 km/t) = 40 min (2 km / 3 km/t = 0,66 t) - 300 m nousua (10 min per 100 m) = 30 min Kokonaismatka-aika on 2 t 25 min. Taulukosta löytyvät nopeudet ovat suuntaa-antavia ja vaihtelevat eri ihmisten välillä. Myös muun muassa sää ja ryhmän koko vaikuttavat nopeuteen.

2

Nopeus (solmua)

Veneen pituus (m) Aika

Esimerkiksi jos veneen pituus on 6 m ja veteen heitetyn esineen sivuuttamiseen kuluu 3 sekuntia saadaan veneen nopeudeksi 4 solmua. 2

6 4 solmua 3


Peruskartta Maastokarttaa mittasuhteessa 1:25 000 kutsutaan peruskartaksi. Peruskarttaa käytetään maastossa kulkemiseen, suunnistamiseen ja vaeltamiseen. Tällä aukeamalla käsitellään

110

peruskarttaa, mutta samat asiat koskevat myös muita maastokarttoja eli aiempaa topografiakarttaa mittakaavassa 1:50 000.

Kartan värit ja merkit Peruskartassa käytetään eri värejä ja merkkejä välittämään tietoa maastosta.

Peruskartan värit

Kasvillisuus

Valkoinen: helppokulkuinen metsä. Keltainen: pellot, niityt, hakkuut ja muut avoimet alueet. Sininen: järvet, suot, joet, ojat, lähteet ja muut vedet. Vihreä: puut, pensaat ja tiheä, kulkemista hidastava maasto. Harmaa: avokalliot ja suurien rakennusten katot. Ruskea: hiekka, asfaltti, kumpareet, korkeuskäyrät ja muut maanpinnan muodot. Musta: tiet, rakennukset, polut ja muut ihmisen aikaansaannokset; lisäksi kivet ja jyrkänteet.

havumetsä, lehtimetsä, sekametsä, varvikko

Tiet ja polut

järvi, joki, oja, pieni oja, epäselvä oja

polku, pieni polku ajotie, ajopolku maantie rautatie sähkölinja aita

yksittäinen puu kivi, louhikko tai kivikko

Rakennukset talo masto, näkötorni

Maastonmuodot korkeuskäyrä, kukkula, kuoppa, viettoviiva, korkeusarvo jyrkänne suppa

Vesistöt

vaikea ja helppokulkuinen suo, puuton su


Kartta oikein Jokaisen suunnistajan ja vaeltajan on tiedettävä maastossa liikkuessaan kaksi asia: - Missä olen kartalla? - Mikä on kulkusuuntani kartalla? Tietoa maastosta voidaan käyttää sekä itsensä paikantamiseen että kulkusuunnan määrittämiseen. Onko kartalla ja maastossa näkyvillä selkeitä teitä tai polkuja, sähkölinjoja, rakennuksia, jokia, ojia, järviä tai kukkuloita? Myös kompassia voidaan käyttää sekä kulkusuunnan määrittämiseen että paikantamiseen. Katso ensin kompassista pohjoisen suunta ja käänny sinne päin. Ota sen jälkeen kartta käsiisi ylälaita pohjoiseen päin, eli niin, että pystyt lukemaan tekstit. Paikantaaksesi itsesi kompassin avulla tarvitset kaksi selkeää maamerkkiä, jotka näet sekä maastossa että kartalla. Tähtää ensin kompassi suuntasivua pitkin ensimmäiseen maamerkkiin, ja käännä suuntakehää, kunnes kompassineula on pohjoishaarukassa. Siirrä sitten

kompassi kartalle, käännä sitä niin, että pohjoishaarukka osoittaa karttapohjoiseen, ja vie suuntasivun kärki maamerkin kohdalle kartalla. Piirrä suuntasivua pitkin kartalle viiva. Toista sama toisen maamerkin kohdalla. Oma sijaintisi on viivojen risteämispisteessä. Vältä näitä! - Kartta väärin päin. - Kompassi väärin.

Vinkki:

BUusimmat karttamerkit löytyvät karttapaikasta, www.karttapaikka.fi. BUseimmista kartoista löytyy myös selite, jossa kartassa käytetyt merkit on nimetty.

111


Käsikompassi Kompassi on laite, jossa vapaasti liikkuva neula osoittaa magneettikenttien vaikutuksesta pohjoisen. Nykyaikaisissa kompasseissa neularasia

on täytetty nesteellä, mikä parantaa huomattavasti kompassin tarkkuutta. Nestekompassi on alle 100-vuotias suomalainen keksintö.

112 Maastokompassin osat - pohjalevy - suuntasivu - neularasia - pohjoisneula

Kolme pohjoista Kompassin osoittama magneettinen pohjoinen ei ole aivan sama kuin napapohjoinen eli todellinen suunta maapallon pohjoisnavalle. Tämä johtuu siitä, että kompassineula asettuu maapallon magneettikentän suuntaiseksi, eikä magneettikenttä kulje maapallon navalta toiselle. Tätä eroa kutsutaan neulakorjaukseksi, merellä erannoksi. Lue asiasta lisää sivulta 124. Lisäksi suunnistuksessa käytettäviin peruskarttoihin merkitty karttapohjoinen eroaa näistä kahdesta karttojen suorakulmaisesta koordinaatistosta johtuen. Tarkempaa tietoa koordinaatistosta löydät sivulta 106.

- suuntakehä - pohjoishaarukka - kulkusuuntanuoli Lisäksi kompassin pohjalevyssä voi olla suunnistamista helpottamassa erilaisia mittaasteikoita, suurennuslasi ja rastinpiirtoreikiä.

Karttapohjoisen ja tosipohjoisen eroa kutsutaan napakorjaukseksi. Yleensä retkeilijän ei tarvitse välittää kompassin osoittaman pohjoisen ja karttapohjoisen välisestä erosta, mutta jos halutaan mitata suuntaa hyvin tarkasti, tapahtuu sen korjaaminen seuraavasti: - Karttasuunta (KS) = Magneettinen suunta (MS) + Kokonaiskorjaus (KOK) - Kokonaiskorjaus (KOK) = Napakorjaus (NAK) + Neulakorjaus (NEK) Napakorjaus ja neulakorjaus löytyvät peruskartalta erantoviuhkasta. Napakorjaus vaihtelee hieman siirryttäessä


kartan länsireunasta itäreunaan, ja neulakorjaus vaihtuu hieman vuosien kuluessa. Uudemmissa peruskartoissa on laskettu myös kokonaiskorjaus valmiiksi. Muista ottaa huomioon, että korjaukset voivat olla myös negatiivisia.

Suunnalla suunnistaminen Välillä maastossa voidaan kulkea seuraten polkuja tai pellon reunaa. Toisinaan taas lyhin ja nopein reitti kulkee helppokulkuisen metsän läpi ilman selkeitä maamerkkejä. Tällöin suunnistetaan suunnan avulla. Ensimmäiseksi otetaan tarvittava suunta kartalta. Aseta kompassin suuntasivu ku’lkemaan lähtöpisteestä määränpäähän niin, että suuntanuoli osoittaa kohti määränpäätä. Käännä sitten suuntakehää niin, että pohjoishaarukka osoittaa kartalla pohjoiseen. Seuraavaksi voidaan kulkea juuri kartalta ottamaasi suuntaan. Ota kompassi käteesi niin, että suuntanuoli osoittaa suoraan eteenpäin. Käänny sitten ympäri, kunnes pohjoisneula jää pohjoishaarukan väliin. Katsot nyt määränpääsi suuntaan. Pysyäksesi kulkiessasi oikeassa suunnassa, ota kulkusuunnastasi jokin kiintopiste, jota kohden kuljet, tarkista suunta aika ajoin kompassista ja kierrä esteet vuorotellen vasemmalta ja oikealta puolelta. Selkeässä maastossa, esimerkiksi Lapin tundralla, voit ottaa yhden kiintopisteen kaukaa ja kulkea sitä kohden turvallisesti useita kilometrejä. Hyviä kiintopisteitä ovat esimerkiksi isot kivet, puut tai muut maastosta selkeästi erottuvat asiat.

Huonomman näkyvyyden maastossa, vaikkapa kuusimetsässä, on suunta ja oma sijainti tarkistettava hyvinkin usein.

Ilmansuunnat maastossa Kompassin puuttuessa voidaan suunta löytää luontoa tarkkailemalla. Koska aurinko paistaa loivasti etelästä, saavat puiden, kivien ja rinteiden eteläpuolet eniten valoa ja lämpöä.

113

kiintopiste

pohjoinen

kulkusuunta

Tästä seuraa, että - puiden oksat ja koivun tuohi ovat tiheämmät ja tuuheammat puun eteläpuolella - puiden vuosirenkaat ovat leveämmät puun eteläpuolella - muurahaispesän loivin sivu on pesän eteläpuolella - jäkälä kasvaa parhaiten kivien eteläpuolella ja sammal pohjoispuolella. Luonnonmerkit eivät kuitenkaan ole kovin tarkkoja. Muista myös, että puolen päivän maissa aurinko paistaa etelästä.


Maastossa kulkeminen Reitin valinta

114

Reitti täytyy valita maaston ja oman kunnon mukaan. Useimmiten suora reitti ei ole paras mahdollinen. Välttämällä huonokulkuista maastoa päästään määränpäähän helpommin ja nopeammin. Reittiä suunniteltaessa täytyy ottaa huomioon sekä kulkua helpottavat että vaikeuttavat maaston muodot.  Lue lisää erilaisissa maastoissa kulkemiseen kuluvasta ajasta sivulta 109.

Kulkua helpottavia ovat tiet ja polut aukeamat helppokulkuinen metsä sähkölinjat. Kulkua vaikeuttavia tai estäviä ovat suot ja rämeiköt ylämäki ja jyrkkä alamäki vaikeakulkuinen metsä vesistöt ja jyrkänteet.

Reitin valinta Maali

Kierretään pelto, ja tullaan tielle Kierretään turhat puronylitykset, huomataan alamäki Ajopolun päättyessä otetaan suunta pellon päätyyn

Hyödynnetään ajopolkuja

Lähtö

© Maanmittauslaitos, lupa nro 741/MML/09


Reitin kulkeminen

Eksyksissä

Kulkiessasi valitsemaasi reittiä sinun on samalla seurattava sekä karttaa että maastoa. Hyvä suunnistaja ei koskaan kadota omaa sijaintiaan tai suuntaansa. Sinun kannattaa jakaa valitsemasi reitti osamatkoihin, joiden varrella on selkeät tarkistuspisteet eli maastokohteet, jotka tiedät tunnistavasi. Tällaisia voivat olla esimerkiksi sähkölinjat, teiden risteykset, talot tai vesistöt.

EI PANIIKKIA Eksyminen on yllättävän yleistä eikä useinkaan kovin vaarallista. Kun olette eksyneet pysykää rauhallisina, älkää syytelkö tai hätiköikö pysykää yhdessä ja pitäkää tauko kokeilkaa, voitteko paikantaa itsenne miettikää, missä viimeksi olitte kartalla, miten pitkälle on kuljettu ja millaista maastoa tarkistakaa, voitteko suunnistaa jonkin kiintopisteen luo, esimerkiksi tien tai joen, joka jatkuu pitkänä tietyssä suunnassa summittaisesta sijainnistanne tarkistakaa, voitteko soittaa apua. Jos mikään aiemmista ei auta, odottakaa etsijöitä paikoillanne. Muistakaa pysyä yhdessä, lämpiminä ja kuivina. Hätämerkkejä voi käyttää avuksi etsijöiden ohjaamisessa.

Kulkiessasi noudata seuraavia vaiheita: Lue karttaa ja seuraa etenemistäsi. Ennakoi, millainen maasto edessäpäin on. Varmista, että havaintosi vastaavat ennakointiasi ja karttaa.

Tarkistuspisteet Lähtö Risteys

Risteys

2

Ajouran päätös

Risteys Risteys

Mutka tiessä

Risteys Pellon nurkka

1 © Maanmittauslaitos, lupa nro 741/MML/09

Risteys

Maali Sähkölinjan ylitys

115


����������

������������

���������

���������� ��������������

���������� ��������������

������������� ������������ ��������������

���������������� �������������

��������������� ������������� ������������� ������ ����� ����

�� �

����� ������ ����

���������� ���������� �������� �����������

����� �������� ���������

���� �������� ����

���������� ������������� ������ ������������� ������������ ��������������� ������������

Merikartta ja merikarttamerkit

� �

�������������

�������������

������������

������������

�������������

�������������

���������������

��������������

�������������

������������

��������������

�������������

����������� ����� ��������� ������ ��������� ����

����������� �������� ������� ����������

����������� �������� ������������

����������� ����� ��������� �������� ��������� ���������

������ ����������� ���������� ������� ���������

���� ����

������������ �������� ������������

������������

�������� �������������

������������������ ��������������

��������������������������� ������������������������

��������������������������� �����������������������������

����� ����

��

��������������� ���

��

���� ����

������ ������

��������������� �����������������

������������������������ ���������������������������

����� ������

������������������ ������������������

�������������������� ������������������������������

�������

������������������������ ������������������������������

������ ����� �������������

���������������

������������� ��������������

����

��

���� ������������

��������������� �

�������

����������������� ��������������� ����

������������

������

���� ����

��

�����

������ ������

���� ������

���������� �����������

�������

������

������

�������������������

��������������������� ������������������ �����������������������

����������������������������� �������������

��������������������������� �������������������� ����������������������������

��������������������������������� ��������������������

��������������� ���������� �������������

������������ �������������

���������������������������� �������������������� ������������������������������

����������������������� �������������������������� �������������������

�����������

���������� ���������������

�������������

��������� ����������������������

 ���

��������������������������������������������

������������������������������������ �����������������������������������������������������

�����������������������������

������������������������� ����������������������������������������

�������������� ����������������� �������������

��� ���������� �������� ��������������������� ������������������ ����������������

����������

������������ ���������������

����������������������� ������� �����������������������

������

������� ����������

������������

����� ������

������������������������� �������������

����������

��������������� �����������������

��������

������������

�������� ���� ����������� ����������

������

��������������������������������

������������������������ ������������������������������

�����

������� ��������� ��������

����

������������������������������������

������������������� ��������������������� � ������

��������� ������������

����������������������

����������������� ���������������������������

���������

���������� �����������

����������������������������� �������������

����� �����

����� ����

��� �����

������������������������������

��������������������

���������

����������������������� ������������������� �������������������������� ��������������������� �������������������� ��������������������������������� ������������������ ��������������������������� ������������������������

� ���

���������������������������������������������

�������������������������������

������������� ����������������������

��� �

����� ������

������������������ ���������������������� ���������������������������������� ������������������� �������������������������������������

�������������

�������������������� ����������������������

��������� ����������

���������������������������������������

��������������

�������������� �����������������������������

������ ���������

����������

������������� ������������

��� ������������ �������������

Merikartta­ merkit

�������� ������������������������

������� ����������

������������ ������������ �������������������� ������������� ����������������� ������������

����

�������������������������� �������������������

����������� ������������

������������

�������������

����������� ������������

SUOMI FINLAND ROSSIJA VENÄJÄ RYSSLAND

�����������������������

SUOMI FINLAND

����������������� ������������������������������ ROSSIJA VENÄJÄ RYSSLAND

�����������������������

�������������� ����������� ��������������������

���� ������������

© Merenkulkulaitos

������������������������

������������������ �������������������������������

���������������������

�������������������������������� ����������� ��������������������������������

�������

������������ �������������

��������������������������������������������������������������������������� �������� ������������������������������� ������������������ ��������������������������������������� �������������������� ���������������� �������� ������� ����� �������� ����� ����� ����� ��� ���������� ������� ������ ��� ����������������������������������������������������������������

�������������������������������������� ���������������������������������������

��������������������������� ������������������������������

���������� �����������

�������������������������� ���������������������������

�������������������� ������������������

�������������� ���������������������

���� ������

���������������� �������������

���� �������� ����

������������

����������������������� �������������������

������������������������������������� �������������������������

���������������������������������� ������������������������������������������

�����

��

��������������������������� ������������������������������

�������� ����� ��������

������������ ������������������

Mercatorin projektioon. Tämän joh��������������������� ���������������������� �� � dosta niissä olevat kulmat vastaavat Suomalaiset merikartat ja niiden mer���������������������������� ��������������������������������� kulmia luonnossa, mutta mittakaava �������������������������������������� kit perustuvat ns. siniseen INT-stan����������������������������������� muuttuu leveysasteen ���� muuttuessa. ���������������������� �������������������� dardiin. Merikarttoihin on merkitty Aiemmin käytettiin ns. vihreitä - otsake: merikartan nimi, ���� ������ ���� ����� ������ ���� merikarttoja. INT-standardin mukaiset 1. painoksen julkaisuvuosi, kartat on otettu käyttöön vuonna 116 mittakaava ja keskileveyspiiri ��������������������� ��������������������� ��������������������������� 2003. Suurimpia muutoksia ovat julkaisee - painos: Merenkulkulaitos BLÅA SJÖKORT ���������������������������� �������������������������������� uusi väritys sekä koordinaatiston Tiedonantoja merenkulkijoille– Explanation of symbols kenförklaring muuttuminen KKJ:stä (kansallisesta ������ ������������ julkaisua, jossa on korjauksia�������������������������� (INT symbology) ationell INT-kartsymbolik) kartastokoordinaatistojärjestelmäsmerikarttoihin. Painos on viimeisin ���������������������������� ����������������������tä) WGS-84-järjestelmään. ��������������������������������������������������� ����������������������������������������������������������������������������������������� � Näiden julkaisu, joka���kartassa on otettu ���� ������� ��� ������������������ ����������� ������ ������� ���������� �������������������������������������������������������������������������������������������������������������� �������������������������� �������������������������������������������������������������������������� järjestelmien mukaisella paikalla on ������������������������������������ ����������������������� ��������������������������������� huomioon, esim. ”oikaistu hieman eroa. Käytettäessä erilaisia �������� ������ ������ ���������������������� ������������������������ mukaan lukien Tiedonantoja ��������������������� merikarttoja ��������� ��������� ������� ���������� onkin �������� varmistuttava ����������������������������������������������������������������� merenkulkijoille 5/20.2.2001”. ������� ��� ����������� �������� ����������� ������������������� koordinaattijärjestelmästä. �������������������� ��������������������� - koordinaatisto, sisäreunan �������������������� Merkinnät merikartalle tehdään koko ja kompassiruusu. ���������������� ���������� aina lyijykynällä, jotta ne voi myöKarttojen koordinaattijärjestelmänä hemmin pyyhkiä pois. ������������������������������������ ����� ������������ ��������� ����������������������������������� ����������� ���������� ����������� on WGS-84. Ne on tehty käänteiseen ��������������������

Merikartta

 

� SUOMI FINLAND

ROSSIJA VENÄJÄ RYSSLAN

��������


Teckenförklaring

���������������� �������������� ��������������� �������� ����� �����

��� �����������������

���������� (Internationell ������INT-kartsymbolik) ����� ����� ������ ���������� ���� ���� �����

����� ����

���� ����

������ ����

�������� ���������

�������� �����������

���������� ������������� ������ ������������� ������������ ��������������� ������������

����������������������������������������������������������������������������������������������� ���������� ��������� ������� ���� ������������ ������� ��� ������������������ ����������� ������ ������� ���������� ��� ������������� ���������������� ���������������������������������������������������������������������� ������

�������������������� ������������������ ���������������������

��������������������������� ������������������������ ������������������������ ����������� ������������ ���������� ���������� ��������� ��������������

����������

���������

���������� ��������������

���������������� �������������

������������� ������������� �����

����

������������� ������� ������������ ��������� ������������

���� �������� ����

����������������������� ������������ �������������

����������������������������������������������������������� ��������������������������������������������������������� ��������������������������� �������������

���������������

��������������

������������ ��������

����������� ����������

���������� ��������������������

������������ ������������������

������������������������������

��������������

����������� �������������

�����������

� ����������

���

�����������������

����������������������� �������������������

���������������������������������

����������������������

����

���������������������

��

�����

������ ������

�������� �������

������

���� ����

���������

���� ������������

� �

� �

����� ����

����������������������������������������� ��������� ���������������������������� ������ ��������������������������������������� ���������������������� ��������������������������������� ������������������������������������� � ���� ���� �� � ��������������� ����������������������������� ���������������� ���� ���� ��� ������������������������������������� ����������������������������������������� ��������������������������������������� ����������������

��������������������������� ������������������������

��������������������������� �����������������������������

��

����

���� ������

������

���������� �����������

� �

������� ��������������

������������������� ���������������

��������������������� ��������������������� ��������������������������� ������������������ ��������������

����������������������������

��������������������������������

�������������������������� ���������������������������

��������������� �����������������

��������������������������

������������ �������������

���������������������������� ������������������������������������ �������������������� �������������������������������������� ������������������������������ ���������������������������������������

������������� ������������������ �����������������

������������������������������������ ��������������������������������� ���������������������������������� ������� ��������������������� ������������������������ ������������������������������ ������ �����

����������������������� �������������������������� ������������� ������������������� ��� ������������

������� ���������� �������� ������������������ �������������������� ����������������� �������������������� ������������������������������ ������������������������������� ������������������ �������������������� ��������������������������������

��������

���������������� �������������� ��������������������

��������������������� ���������������������� ������������������ ��������� ���������������� ��������������������

����������

�������������������������� ����������� ������������ ��������������������� �������������������� ������������������

��������������� ������������������ ��������������

���������� ����������� ��������� ������������ ������������� ������������

���������� ��������� ����������

������

����� ������

© Merenkulkulaitos

� ��� �

���������

���������� �����������

������������������ ���������������������� ������������������� ��������������������

� �

������������

����� ������

���������������������� ������������������� ������������������

������������������������������������������ ��������� ���������������

������

������������������������ ���������������������������

��

����������������������

����������������������������

������������������������������������� �������������������������

������ ����������� ���������� ������� ���������

������������

������ ����������� ������������ ����������� �������� ���������� ������� ������������� ������������� ������� ���������� ���������

����������� �������� ������������

������������� ����� ������������� �������� �������������� ����������� ����������� ����������� ��� ����� ����� ��������� ��������� ��������� ��������������������� ��� ������ �������� ��������� ��������������������������� ��������� ��� ��������� ���� ���� ���������

������

117

�������������

� �

����������� �������� ������� ���������

��������������� ������������� �������������

�����������������������������

 

�� �

� �

�����

SUOMI FINLAN

ROSSIJA VENÄJÄ RY


Merimerkit

118

liskulkusuunta on mereltä satamaan, Ahtailla ja karikkoisilla vesillä navijolloin punaiset viitat ovat vasemmalgointi olisi vaivalloista pelkästään la ja vihreät oikealla. Rannikon suunmerikartan ja kompassin avulla. taisilla väylillä nimelliskulkusuunta on Apuna toimivat merimerkit, joista tärkeimpiä ovat kelluvat viitat ja poijut Suomenlahdella itään kohti Pietaria ja Pohjanlahdella pohjoiseen kohti sekä kiinteät linjataulut, kummelit, loistot ja majakat. Merimerkkien rikko- Oulua. Sisävesillä nimelliskulkusuunta misella voi olla vakavat seuraamukset, on kohti latvavesiä. Kuvassa ovat viitat ja niiden karttajoten se on ehdottomasti kiellettyä. merkit. Pimeässä navigointia helpotMerimerkkeihin ei myöskään saa tavat valotunnukset ja heijastimet. kiinnittäytyä. Valotunnukset määräytyvät kellon Viitoilla on merkitty turvallinen mukaan: itä on kolme lyhyttä vilkkua, väylä. Niiden nimi kertoo, miltä puolelta viittaa tulee kulkea. Oikean- ja va- etelä on kuusi lyhyttä (ja yksi pitkä), länsi on yhdeksän lyhyttä ja pohjoisemmanpuoleisen merkin kulkupuoli nen on jatkuva vilkku. määräytyy väylän nimelliskulkusuun(INT symbology) nan mukaan. Yleensä väylän nimel-

BLÅA SJÖKORT

Explanation of symbols

�������� � ������ ������� ���������� ���

����������������������������������������������������������������������������������������� �������������������������������������������������������������������������������������������������������������� ��������������������������������������������������������������������������

�������� ������ ������

��������������������

����������������������������������������������������������������� ������� ��� ����������� �������� ����������� ������������������� ��������������������

������ ����

��������������������������������������������������������������������������� ��������������������������������������� �������� ������� ����� �������� ����� ����� ����� ��� ���������� ������� ������ ��� ����������������������������������������������������������������

���� �������� ����

����������� ������� ����������

������������

�������� ������������������������

���������������������������������������

������������� ������������ ������������

�������������� ����������������������������� ���������

���������������������������������������������

������������������������������� �������������������������������������

��������������

�����������������������������������

������������������������������ ����������������������������������

������������� �������������

���� ������������

���� ������������

������������������ ��������������

�������������������

����

������

��������� ������������

������������

������������ ���������������

���� ����������

�������������������������

�������������

������������������� ���������������

��

�� ����

© Merenkulkulaitos

������� ��������� �������� �

����������������������

������

���������� �����������

��������������

�������

������

������������������������� �������������

���������� ������� ����������

�������������������

������

����������������������� ������� �����������������������

��������������������� ������������������ �����������������������


Merkkien selitys (Kansainvälinen INT-karttasymboliikka) ��������������������������������������������������������������������������������������������������������� ��������������������������������������������������������������������������������������������������������������������� ������������������������������������������������

�������������������� �������������������� �����������������������

���������������� ������������

���������� ��������������

������������� ������������ �������������� ���������������� �������������� ��������������� ������ ���� �����

�������� ����� �����

�������������������� ���������� �������� ���������������������

��������������� ������������� ������������� ���� ���� ����

������ ����� ����

����� ������ ����

����� �������� ���������

���������� ���������� �������� �����������

���������� ������������� ������ ������������� ������������ ��������������� ������������

������������� ���������������� ������

119 ����������� ���������� ��������� ������������� ������������� �����

��������

��������� ��������

����������������������� ������������ �������������

����������������������������������������������������������� ��������������������������������������������������������� ���������������������������

�������� ����� �������� ����������� ���������� ����������

����������� ��� ��������� ��� ��������� ����

����������� ����� ��������� ������ ��������� ����

����������� �������� ������������

����������� �������� ������� ����������

����������� ����� ��������� �������� ��������� ���������

������ ����������� ���������� ������� ���������

������

���� ����

�����������

��

��� ��

��

�� ��

�� ����������������������������������������� ���������������������� ��������������������������������� ����������������������������� ����������������������������������������� ���������������������������������������

��������� ���������������������������� ������������������������������� ������������������������������������� ���������������� ������������������������������������� ����������������

��

��� ��

��������������

���������������������� ����������������

��������������������� ������������������ ��������������

��

��� ����

��

��� ��

�������������������

������������������������������������

���������������������

�������

������������� �����������������

��������� ���������������

�������������������������������������� ���������������������������������������

������ �����

������������� ��� ������������

© Merenkulkulaitos

������������������ �������������������� ����������������� ������������������������������

����������������������

��������������

��������������������������

������������������ ��������������������������������

���������������

��������� ��������������������

���������������������

��

��� ��

������


Koordinaattien mittaaminen Paikan koordinaattien mittaaminen merikartalta

120

Esimerkki: Mitkä ovat Utön majakan koordinaatit? 1. Mittaa harpilla kohteesta etäisyys lähimpään kartalle painettuun leveyspiiriin. 2. Mittaa merikartan vasemmasta tai oikeasta reunasta leveys ja lue sille

lukuarvo: N 59° 46,9’ eli 59 astetta 46,9 minuuttia pohjoista leveyttä. 3. Vastaavasti mittaa etäisyys lähimpään kartalle painettuun pituuspiiriin. 4. Mittaa merikartan ylä- tai alareunasta pituus ja lue sille lukuarvo: E 21° 22,3’ eli 21 astetta 22,3 minuuttia itäistä pituutta.

4 3 2

1

3

4 1

Paikan merkitseminen merikarttaan Koordinaatin voi saada GPS:stä. Esimerkki: Mikä merimerkki on kartalla pisteessä N 59° 46,9’ E 21° 22,3’? 1. Mittaa harpilla pohjoislukeman etäisyys lähimpään kartalle painettuun leveyspiiriin kartan vasemmasta tai oikeasta reunasta. 2. Sijoita kolmioviivain (tai muu vastaava) kartalle saadun leveyspiirin kohdalle ja

2

Sija inti

vedä siihen viiva lyijykynällä arvioidun sijainnin paikkeille. 3. Mittaa harpilla itälukeman etäisyys lähimpään kartalle piirrettyyn pituuspiiriin kartan ylä- tai alareunasta. 4. Siirrä saatu etäisyys piirtämäsi viivan kohdalle ja piirrä siihen pystyviiva. Piirtämiesi viivojen risteys on etsitty paikka, tässä Utön majakka.


Paikan merkitseminen maastokarttaan Maastokartalla koordinaatti merkitään kartalle tavallisesti punaisella painetun koordinaattiruudukon mukaan. Tällöin täytyy varmistua, että koordinaattiarvo on varmasti käytössä olevalta UTM-kaistalta.

1. Etsitään kartan vasemmasta reunasta koordinaatin neljää ensimmäistä ja ylälaidasta kolmea ensimmäistä numeroa vastaavat lukemat. 2. Koordinaatin numerot vastavat metrejä. Jos koordinaattilinjan lukema on sama kuin koordinaatin neljä ensimmäistä numeroa, karttapiste on linjalta itään tai pohjoiseen. Metrit muutetaan senteiksi kartan mittakaavan mukaan ja piste piirretään kartalle.

121

Esimerkki - I: 534 312 → Linja 534, etäisyys linjasta 312 m itään - P: 6797 775 → Linja 6797, etäisyys linjasta 775 m pohjoiseen

UTM-kaistamerkintä

Maantieteelliset koordinaatit sinisellä. UTM34-koordinaatit punaisella.

6797 000 + 775 = P 6797 775 534 000 + 312 = I 534 312 UTM35-koordinaatit yksittäisinä risteinä.

© Maanmittauslaitos, lupa nro 741/MML/09


Suuntien ja etäisyyksien mittaaminen Etäisyyden mittaaminen

122

Merellä matkat mitataan meripeninkulmina (mpk). Meripeninkulman kymmenesosaa sanotaan kaapelinmitaksi. Yksi meripeninkulma on 1 852

metriä ja kaapelinmitta 185,2 metriä. Matkat mitataan kartalta merenkulkuharpin avulla. Harpin kärkien väliin mitataan haluttujen pisteiden välinen etäisyys,

Kahden pisteen välisen etäisyyden määrittäminen 1 2 2 1

Mittaa harpilla pisteiden välinen etäisyys Siirrä harppi merikartan vasempaan tai oikeaan reunaan ja laske, kuinka monta meripeninkulmaa harpin kärkien välille mahtuu

Matkan mittaaminen väylän mutkan yli 1 1

2 3 2 3

Siirrä harpin etummainen kärki väylän käännöspisteeseen Siirrä taempi kärki uuden väylän suunnan jatkeelle Tämän jälkeen voit jatkaa mittausta siirtämällä käännöspisteessä olevaa kärkeä eteenpäin, esimerkiksi seuraavaan käännöspisteeseen


jonka jälkeen kärkien väli mitataan kartan latitudiasteikolta kartan vasemmasta tai oikeasta reunasta. Koska kartan mittakaava muuttuu pohjoisesta etelään, on matka mitattava reunasta samalta korkeudelta. Jos mitattava matka on pidempi kuin harpin kärkien väli, lasketaan montako kertaa täysi harppi mahtuu mitattavaan matkaan ja lisätään summaan mahdollinen vajaa harpillinen.

Suunnan mittaaminen Suunta määritetään kompassin astejärjestelmän mukaisesti (0–360°). Suunnat mitataan kolmioviivainta apuna käyttäen. Merikartalta määritetty tai merikartalle piirretty suunta on aina tosisuunta (TS). Tarkista kompassiruususta, että saamasi suunta täsmää likimäärin etsimäsi suunnan kanssa.

Suunnan mittaaminen, mikäli mittauspisteiden läheisyydessä on pituuspiiri: 1 2

2

Aseta kolmioviivaimen nollakohta pituuspiirille Käännä kolmioviivaimen pitkä sivu mitattavan suunnan suuntaiseksi Muista pitää nollakohta pituuspiirillä Lue haettu suunta viivaimen astetaulusta pituuspiirin kohdalta

1

Suunnan mittaaminen, mikäli mitattavan suunnan läheisyydessä ei ole pituuspiiriä: 1 2

Aseta kolmioviivaimen pitkä sivu mitattavan suunnan suuntaiseksi Siirrä toista kolmioviivainta apuna käyttäen kolmioviivaimen nollakohta merikartan pituuspiirille ja lue haettu suunta viivaimen astetaulusta

1

2

123


Kompassi ja suunnat merellä Kompassin neula kääntyy magneettikentän suuntaiseksi

124

S

Magneettikompassin virheet merellä Pohjoinen (TS)

N

Magneettinen pohjoinen (MS) Kompassin osoittama pohjoinen (KS)

Eranto

Kokonaisvirhe Eksymä

Magneettikompassin toiminta perustuu Maan magneettikenttään: kompassineula kääntyy Maan magneettikentän suuntaiseksi. Magneettikompassin näyttämä suunta ja todellinen suunta eroavat toisistaan. Hyrräkompassissa on yksi tai useampi nopeasti pyörivä hyrrä, jotka maapallon pyörimisliikkeen avulla säilyttävät pyörimissuuntansa. Tämän vuoksi hyrräkompassi näyttää tosipohjoiseen.

Maapallon magneettikenttä Maan magneettikenttä muistuttaa tavallisen sauvamagneetin kenttää. Magneettikentässä on etelä- ja pohjoisnapa. Maantieteellisessä pohjoisessa on magneettinen etelänapa,

joka sijaitsee nykyisin Kanadan alueella. Etelässä, noin 3 000 kilometriä Etelänavalta Australian suuntaan on magneettinen pohjoinen. Magneettiset navat liikkuvat, etelänapa nopeammin, pohjoinen vain vähän. Maan magneettikenttä on epäsymmetrinen. Navat eivät sijaitse kohtisuoraan toisiaan vasten eivätkä kenttäviivat myöskään kulje suoraan magneettiselta navalta toiselle.

Eranto Koska Maan magneettikenttä on epäsymmetrinen, kompassineula ei osoita kohti magneettista pohjoisnapaa. Sen sijaan se näyttää magneettikentän suuntaa vain täsmälleen kyseisessä paikassa. Eranto on maantieteellisen pohjoissuunnan ja Maan magneettikentän kenttäviivan välinen kulma tietyssä pisteessä Maan pinnalla. Se on eri suuruinen eri paikoissa, eikä se riipu aluksesta.


Eranto myös muuttuu ajan kuluessa, koska magneettikenttä muuttuu. Suomessa eranto vaihtelee neljän ja kahdentoista asteen välillä ja kasvaa vuosittain. Erannolla on etumerkki (+ tai – eli itäinen tai läntinen), joka osoittaa, täytyykö eranto lisätä vai vähentää magneettisuunnasta tosisuunnan saamiseksi. Erannon merkki määräytyy sijainnin mukaan. Suomessa eranto on plusmerkkistä eli itäistä (E).

Eksymä Aluksen omat metalliosat ja sähkölaitteet aiheuttavat virheen magneettikompassin osoittamaan suuntaan. Kompassin näyttämän suunnan ja magneettisuunnan eli Maan magneettikentän suunnan erotusta kutsutaan eksymäksi. Eksymä vaihtelee kulkusuunnan mukaan ja on aluskohtainen. Tämän vuoksi jokaiselle alukselle on määriteltävä eksymäkäyrä, jossa esitetään eksymä kulkusuunnittain.

Suuntien muuntaminen Tosisuuntia voidaan muuttaa kompassisuunnaksi tai toisin päin seuraavien kaavojen mukaisesti. KS + Eks = MS + Er = TS

TS – Er = MS – Eks = KS

Eranto katsotaan aina kartalta lähimmästä kompassiruususta. Suuntimia otettaessa on muistettava ottaa eksymä eksymätaulukosta aluksen kurssin (eli aluksen keulan suunnan), ei suuntiman mukaan. Esimerkki peruskartan erantomerkinnästä KP35 KP34 NeP

KP35 Karttapohjoinen KP34 Kaistapohjoinen, eli punaisten koordinaatisto­ viivojen mukainen pohjoinen. Nep Neulapohjoinen, suunta johon kompassi osoittaa. Napapohjoinen, eli Maantieteellinen pohjoinen. Esimerkki peruskartan lehdestä M3322 Irjanne (UTM34)

Merikartassa oleva kompassiruusu kertoo erannon alueellisen suuruuden (esimerkiksi 5°0’ E vuonna 2005) sekä vuotuisen muutoksen (esimerkiksi 6’ E). Eranto kyseisellä merialueella vuonna 2010: 5°0’ + 5 × 6’ = 5° 30’

£Lue lisää peruskartan erannosta sivulta 112.

125


Paikanmääritys ja suuntimat merellä

126

Suuntima on aluksesta kohteeseen mitattu, kompassiin tai kulmaan aluksen keulasta perustuva suunta. Suuntima voidaan ottaa esimerkiksi ohjailukompassilla; tällöin eksymä katsotaan eksymätaulukosta aluksen suunnan kohdalta käsisuuntimakompassilla eli pusolilla; tällöin eksymää ei yleensä huomioida

keulasuuntimalevyllä; näin

saadaan keulasuuntima eli kulkusuunnan ja havaintokohteeseen otetun suuntiman välinen kulma. Keulasuuntima on joko vasemmantai oikeanpuoleinen. Eksymä katsotaan eksymätaulukosta aluksen suunnan kohdalta.

X N

90°

Ristisuuntima Aluksen paikan voi määrätä kahden kiinteän havaintokohteen perusteella käyttämällä ristisuuntimaa Suuntimat otetaan mahdollisimman samanaikaisesti ja muutetaan tosisuuntimiksi ennen kartalle piirtämistä Ristisuuntiman kohteet on valittava siten, että niiden ja oman aluksen muodostama kulma on mahdollisimman lähellä 90 astetta Tällöin saatava tulos on luotettava 1

2 3 4

Suunni suunnittavat kohteet käsisuuntimakompassilla, ohjailukompassilla tai muulla Muuta suunnat tosisuunniksi Piirrä nämä suunnat kartalle Ota koordinaatit

X

Kipparin suuntima

45°

Kipparin suuntimalla, eli neljän piirun tai 45 asteen suuntimalla, määritetään paikka silloin, kun on näkyvissä vain yksi suunnittava kohde Tässä käytetään hyväksi keulasuuntimia Etäisyys kohteeseen on sama kuin 45 ja 90 asteen keulasuuntimien välillä kuljettu matka (tasasivuinen kolmio) 1 2 3 4

Valitse kohde, joka näkyy 45 asteen keulakulmassa edessä Pidä nopeus ja kurssi vakaana Kun kohde on suoraan sivulla, 90 asteessa, laske kuljettu matka (X) Kohde sijaitsee kuljetun matkan päässä suoraan sivulla (X)


Kompassisuuntima muutetaan tosisuuntimaksi, kuten suunnat, ennen kartalle piirtämistä. Suuntimien tarkkuuteen vaikuttavat monet tekijät: sijoittajien lukumäärä, käytettävä suunnin ja suuntimatapa, suuntimien välinen kulma, joista paras on 90º, sekä suunnittavan kohteen luotettavuus.

Suunnittavien kohteiden luotettavuusjärjestys 1. kiinteät merimerkit 2. julkiset rakennukset 3. uivat merimerkit 4. pinnanmuodot Suuntimien tarkkuuteen vaikuttavat myös merkintätarkkuus merikortissa, eksymä ja eranto, aluksen suunnan tarkkuus, lokin virhe, säätila, merenkäynti ja omat taidot.

Muut sijoittajat

3,7

N

k

mp

330°

Sijainti suunnan ja etäisyyden avulla Tutkalla ja kompassilla paikka voidaan määrittää yhden suuntiman ja etäisyyden avulla

Kompassilla mitattavien suuntimien lisäksi paikka voidaan määrittää myös muilla sijoittajilla. Jompikumpi tai molemmat suuntimat voidaan esimerkiksi ristisuuntimassa korvata kahden kiinteän kohteen, esimerkiksi kahden saaren kärjen, tai linjataulun kautta kulkevalla linjalla. Paikka voidaan määrittää myös yhden suuntiman ja syvyystiedon avulla. Näin saatava paikka ei tosin ole kovin tarkka.

127


128


VENEELLÄ VESILLÄ

129


Veneily, purjehdukset ja varusteet £Merellä käytettävää sanastoa ja tietoa veneiden osista löytyy sivuilta 142-145

130

Vesillä liikkumista moottori- tai purjeveneellä kutsutaan partiossa useimmiten purjehdukseksi. Kuljettavat vesialueet vaihtelevat järvistä ja saaristosta koko Itämeren alueeseen ja kauemmaskin.

Reitti ja yöpyminen Reitti suunnitellaan osallistujien, sään sekä aluksen mukaan. Yöksi voi mennä vierassatamaan tai luonnonsatamaan, mutta ei aivan mökkirantaan tai yksityiseen laituriin. Jos yövytään maissa, täytyy olla maanomistajan lupa.

Mukaan purjehdukselle

Sanonnan mukaan merellä tuulee aina. Mukana on oltava tarpeeksi lämmintä Venematkoja ja purjehduksia on monen- ja tuulenpitävää vaatetta. Tavarat pakalaisia. Soutuveneellä ja kanootilla liikutaan taan pehmeään kassiin, ei rinkkaan eikä omin voimin. Veneellä voidaan myös kul- matkalaukkuun. Jollassa tavarat pakataan jettaa ihmisiä tai tavaraa. Muista tällöinkin vesitiiviisti ja ne sidotaan kiinni jollaan. Oheisessa taulukossa on lueteltu, mitä pelastusliivit! tarvitset erilaisilla purjehduksilla. Jollapurjehdukset kannattaa aloittaa hyvällä kelillä. Myöhemmin voi kokeilla jolVeneen varusteet lailua kovemmassa tuulessa. Pidemmällä jollaretkellä voi yöpyä ja ruokailla maissa. Veneessä täytyy aina olla pelastusliivit kaiPäivä- tai iltapurjehduksilla liikutaan kille, äyskäri, kiinnitysköysi, mela tai airot aluksen kotivesillä muutama tunti. Keväällä sekä riittävästi juomavettä. Pitemmälle on valoisaa, mutta syksymmällä ehtii tulla matkalle tarvitaan lisäksi ankkuri köysipimeä ja viileä. Viikonloppupurjehdukneen, merikartta, kompassi, taskulamppu, silla pääsee jo hiukan kauemmas. Varsinensiapuvälineet, juomaa ja ruokaa sekä kin myöhään syksyllä nekin voivat olla yöpymis- ja tulentekovälineet. vaativia. Matkapurjehdus on yli kolmen Veneretken suunnittelu yön pituinen purjehdus. Niillä pääsee jo kunnolla vene-elämän makuun. Joskus Tarkista sääennuste ja suunnittele reitti voidaan purjehtia yön yli. osallistujien ja sään mukaan. Vältä kovalla tuulella suuria aukkoja. Pyydä maanomisHyvä merimiestapa tajan lupa, jos yövytte maissa. Ilmoita Hyvät merimiestavat oppii veneillessä, ja purjehduksesta ja reitistä lippukunnanniiden noudattaminen on vesillä itsesjohtajalle. Tarkista, että osallistujilla on täänselvyys. Niihin kuuluvat veneilytaidot huoltajan lupa sekä partion jäsenmaksu sekä meriteiden sääntöjen noudattamimaksettuna. nen, samoin huolenpito veneestä ja sen Selvitä, miten saatte apua tarvittaessa varusteista. Muita veneilijöitä on kun(matkapuhelin, VHF). Selvitä, mistä saatte nioitettava ja heille tarjotaan apua niin juomavettä. Tarkista allergiat ja ota myös hädässä kuin muutenkin. Hyvä veneilijä varamuonaa. Tarkista veneen ja varusarvostaa ympäristöä ja myös rantojen asu- teiden kunto. Jos mahdollista, käyttäkää tusta. Erityisesti merta on kunnioitettava – turvavenettä. luonto on lopulta ihmistä voimakkaampi.

Erityyppiset purjehdukset


Viikonloppu- ja matkapurjehdus

Iltapurjehdus

Jollapurjehdus yön yli

Ota mukaan

Jollapur­jehdus

Tämän tarvitset useimmiten. Joitain varusteita voi olla veneellä myös valmiina. Tämän saatat tarvita. Tarkista sää ja purjehduksen luonne. Tämän voit ottaa jos haluat.

partiohuivi kassi veneilyliivit sadeasu päällyshousut, anorakki tai takki lämmintä vaatetta riittävästi vaihtovaatteita alusvaatteita, sukkia kengät (vaaleapohjaiset) saappaat (vaaleapohjaiset) pipo, kaulahuivi, hanskat, villasukat makuupussi aluslakana makuualusta tulitikut, nenäliinat, pienet ensiaputarvikkeet korjaus- ja ompeluvälineet ruokailuvälineet juomapullo uimapuku, pyyhe ja hygieniavälineet (hammasharja ja -tahna, saippua, yms.) henkilökohtaiset lääkkeet aurinkolasit, aurinkorasvaa, lakki puukko kompassi taskulamppu ja paristot kamera kännykkä kiikarit

131


Veneen ohjailu Veneen ohjailtavuuteen vaikuttavat vedenalainen muoto, syväys, massa, painopiste ja tuulipinta-ala sekä ohjailulaitteistoon liittyen moottoriteho,

potkurin muoto ja peräsinlavan koko. Lisäksi vaikuttavat tuuli, aallokko ja veden virtaus. Opettele tuntemaan oman veneesi ominaisuudet!

132 Veneen ominaisuuksien vaikutus Purjeveneet - Runko on matala, joten sen tuulipinta-ala on melko pieni. Köli vähentää sortoa. Ilman purjeitakin tuuli voi painaa takilan vuoksi. - Kääntyminen perustuu suureen peräsimeen. - Vanhemmissa veneissä on pitkä köli, joten ne kääntyvät hitaasti. - Uudemmissa on lyhyt ja syvä köli sekä suuri peräsin, joten ne kääntyvät ketterämmin. Moottoriveneet - Moottoriveneillä on usein korkea runko, mutta ei köliä, joten tuuli painaa niitä voimakkaasti. - Kääntyminen perustuu siihen, että potkuvirta osuu peräsimeen. Siksi pieni peräsinlapa riittää. - V-pohjaiset veneet sortavat vähemmän kuin tasapohjaiset, mutta rullaavat helposti aallokossa. - Tasapohjaiset veneet nousevat plaaniin ja kulkevat nopeammin, mutta sortavat herkemmin kuin V-pohjaiset.

Matala, pitkä köli ja pieni peräsin.

Tasapohjainen vene

V-pohjainen vene

Syvä köli ja iso, erillinen peräsin.


Ohjailu kulussa Kulussa alusta ohjaillaan pienillä ohjausliikkeillä, sillä äkkinäiset suuret ohjausliikkeet kallistavat venettä ja voivat aiheuttaa jopa vaaratilanteita. Purjeveneessä suuret peräsinkulmat myös hidastavat kulkua. Suoraan ajamista helpottaa keulassa oleva kiintopiste eli esimerkiksi loisto tai saarenkärki, jota kohti ajetaan. Toinen vaihtoehto on ajaa kompassisuuntia. Väylällä ajetaan oikeaa reunaa ja aina muut alukset huomioiden.

Myötä- ja vastatuuli vaikuttavat aluksen nopeuteen. Sivutuuli taas aiheuttaa sortoa, eli aluksen ”valumista” sivuttain tuulen mukana. Purjeveneillä sorto on suurimmillaan vastatuulella. Sorron voi ottaa huomioon siten,

että ohjataan sorron verran kohti tuulta suoran reitin yläpuolelle. Silloin alus kulkee valittua reittiä. Manöverointi Satamaan ajettaessa on syytä ajaa hiljempaa kuin kulussa, jotta reagointiaikaa on enemmän eikä synny aaltoja. Nopeutta on kuitenkin oltava riittävästi aluksen ohjailtavuuden säilyttämiseen, koska peräsimen toiminta perustuu sen ohi virtaavaan veteen. Mitä kovempaa tuulee, sitä kovempaa on ajettava. Pysähtyneellä aluksella ei ole ohjailtavuutta. Ohjata voi myös potkurivirralla. Kun moottorin veto on eteenpäin potkurivirta osuu peräsimeen ja ohjailtavuus on hyvä vaikka vene ei liikkuisi. Peruutettaessa taas potkurivirta ei osu peräsimeen ja ohjailtavuus on huono. Potkurivirran lisäksi myös itse potkuri pyrkii kääntämään veneen perää joko oikealle tai vasemmalle. Tämä vaikutus voi olla suuri erityisesti peruutettaessa. Eteenpäin mentäessä sitä ei juuri huomaa, koska potkurivirta osuu peräsimeen. Tuulta vasten ajaminen helpottaa ohjailua, koska tuulipinta-ala pienenee. Rantaan ja laituriin kannattaakin pyrkiä ajamaan vasta- tai myötätuuleen. Sivutuuli on manöövereiden kannalta hankalin, koska silloin tuuli painaa venettä eniten.

133


Veneen kiinnittäminen ja ankkurointi Kiinnittäytymiseen valmistautuminen 134

Ennen rantautumista kippari antaa miehistölle ohjeet siitä, miten kiinnittäydytään ja mitä köysiä tarvitaan. Yleensä koko miehistö on kiinnittäy-

1. Laituriin kiinnittäytyminen – keula tai perä edellä Vene voidaan kiinnittää laituriin nähden poikittain joko keula tai perä edellä. Laituriin kiinnitettävät köydet on asetettava siten, että ne estävät samalla sekä aluksen pitkittäis- että poikittaisliikkeen. Parhaassa tapauksessa köydet sidotaan 45 asteen kulmaan veneen keskiviivaan nähden. Aluksen toinen pää voidaan sitten kiinnittää ankkurilla tai poijuun tai tolppiin.

tymisessä kannella. Tarpeen mukaan otetaan esille keula- ja peräköydet, ankkuri köysineen, poijuköysi ja -haka sekä lepuuttajat. Köydet selvitetään valmiiksi, jotta kiinnittäytyminen sujuu nopeammin.

2. Kiinnittäytyminen poijuun Poijun on oltava sopivan matkan päässä laiturista, sillä liian kaukana oleva poiju mahdollistaa veneen sivuttaisliikkeen ja liian lähellä oleva ei tue alusta. Sopiva etäisyys on noin kolmannes veneen pituudesta, kun poijuköysi on kiristetty. Poijun on myös oltava oikeassa paikassa laiturin pituussuunnan suhteen, jotta alus on suorassa laituria kohti. Poijuköyden kiinnityspaikan valinnalla voidaan vaikuttaa aluksen asentoon ja suoristaa venettä esimerkiksi tuulen kääntyessä.

45˚

45˚


45˚

45˚

Peräköysi

Springit

Keulaköysi

3. Laituriin kiinnittäytyminen – kyljittäin Kylkikiinnityksessä aluksen keskiviiva on samansuuntainen laiturin kanssa. Aluksen laiturin suuntainen liikkuminen estetään springeillä ja laiturissa kiinni pysyminen varmistetaan keulaja peräköydellä. Pienissä aluksissa käytetään usein vain keula- ja peräköyttä, joiden on jälleen hyvä olla 45 asteen kulmassa suhteessa aluksen keskiviivaan.

4. Ankkuroiminen Ankkuripaikaksi valitaan esimerkiksi suojaisa lahti, jossa kiinnittäytyminen ei häiritse muita vesillä liikkujia ja mahdollisia rannan asukkaita. Pohjanlaatu tarkistetaan merikartasta ja varmistetaan, että vesi on riittävän matalaa sekä ettei pohjassa kulje kaapelia. Ankkuri pitää parhaiten savi- tai hiekkapohjassa ja huonoiten kalliolla. Ennen ankkurin laskemista kiinnitetään ankkuriköyden toinen pää alukseen ja varmistetaan, että köysi pääsee juoksemaan vapaasti. Ankkuria ei milloinkaan heitetä, vaan se lasketaan rauhallisesti veteen ja köysi pidetään kireänä koko ajan, jotta se ei sotkeudu peräsimeen tai potkuriin. Kun riittävästi ankkuriköyttä on laskettu, tarkistetaan ankkurin pito. Ankkuri pitää sitä paremmin, mitä lähempänä vaakatasoa veto on. Ankkurin ja köyden välinen kettinki parantaa pitoa merkittävästi, koska se painaa köyttä pohjan suuntaisesti. Nyrkkisääntö on, että riittävän hyvän pidon saavuttamiseksi pitää ankkuriköyttä laskea 4–5 kertaa veden syvyys. Ketjua riittää lyhyempi mitta.

135


Väistämissäännöt Kaikki alukset Ahtaissa kulkuväylissä. Tuuli

136

Kuljetaan oikealla ja noudatetaan oikeanpuoleista liikennettä

On vältettävä ankkurointia.

Alle 20 metriä pitkä alus tai purjealus ei saa estää sellaisen aluksen kulkua, joka voi kulkea turvallisesti vain itse ahtaassa kulkuväylässä

Meriliikenteessä, kuten tieliikenteessäkin, noudatetaan tiettyjä sääntöjä turvallisen liikkumisen takaamiseksi. Nämä säännöt ovat erittäin tärkeitä ahtailla ja runsaasti liikennöidyillä vesiteillä, kuten Suomessa. Säännöt perustuvat kansainvälisiin sääntöihin, jotka säädettiin vuonna 1972 yhteentörmäyksien ehkäisemiseksi merellä. Tärkein kaikista säännöistä on, että jokaisen aluksen on aina pidettävä

Alus ei saa ylittää ahdasta kulkuväylää, jos ylitys estää sellaisen aluksen kulkua, joka voi kulkea turvallisesti vain itse kulkuväylässä

asianmukaista näkö- ja kuulotähystystä. Usein törmäykset johtuvat siitä, että toista alusta ei ole huomattu. Aluksen on myös aina kuljettava turvallisella nopeudella. Nopeus riippuu olosuhteista. Esimerkiksi sumussa on oltava tarkkana ja kuunneltava myös äänimerkkejä, samoin jos ollaan vilkkaalla väylällä. Myös sääolosuhteet ja aluksen ominaisuudet täytyy ottaa huomioon.


1

2

2

1

1

2

Konealukset

Purjealukset

Kun kaksi konealusta kohtaa keulat vastakkain, molemmat väistävät oikealle (1) Jos konealusten suunnat leikkaavat, vasemmalta tuleva väistää (2)

Kun kahdella purjeveneellä on tuuli eri puolilta, väistää se, jolla on tuuli vasemmalta puolelta (eli puomi oikealla puolella) (1) Jos kummankin veneen isopurje on samalla puolella, väistää se, joka on tuulen yläpuolella (2)

Ohittavan on väistettävä ohitettavaa

Kaikin keinoin on yritettävä selvittää, onko yhteentörmäyksen vaara olemassa. Jos ollaan epävarmoja, on lähdettävä siitä, että törmäysvaara on olemassa. Väistöliikkeet täytyy tehdä epäröimättä ja varmasti, riittävän ajoissa ja hyvää merimiestapaa noudattaen. Niiden täytyy olla niin suuria, että ne voi havaita toisesta aluksesta. Monia peräkkäisiä väistöliikkeitä ei saa tehdä. Väistettävän aluksen on pidettävä suuntansa ja nopeutensa. Jos väistämisvelvollinen ei ryhdy riittäviin

väistöliikkeisiin, on väistettävänkin aluksen ryhdyttävä toimenpiteisiin törmäyksen välttämiseksi. Väistämisvelvollisuus erilaisten alusten välillä (ylempi väistää alempaa): kulussa oleva konealus purjealus kalastusalus alus, jonka liikkuminen on syväyksen rajoittama alus, jonka ohjailukyky on rajoitettu ohjailukyvytön alus. Hyvä merimiestapa edellyttää lisäksi, että huvialus väistää ammattimaisessa liikenteessä olevia aluksia helpommin ohjailtava alus väistää vaikeammin ohjailtavaa ahtaasta satamasta lähtevällä on etuoikeus sinne tulevaan nähden vastavirtaan kulkeva väistää myötävirtaan kulkevaa.

137


Kulkuvalot ja päivämerkit

138

Alusten on pidettävä auringonlaskun ja -nousun välillä tiettyjä valoja väistämisen helpottamiseksi. Osan valoista tulee näkyä tiettyihin sektoreihin (ks. kuva), osan taas kaikkiin suuntiin. Päivällä käytetään merkkikuvioita. Valot ja merkkikuviot perustuvat vuonna 1972 sovittuihin kansainvälisiin sääntöihin, joilla ehkäistään yhteentörmäyksiä merellä.

Ääni- ja valomerkit Merellä voidaan käyttää äänimerkkejä alusten väliseen kommunikointiin. Niitä voidaan tehostaa samansisältöisillä valomerkeillä. Lyhyt merkki on noin 1 s pitkä, pitkä 4–6 s. Alusten ollessa toistensa näkyvissä Muutan suuntaani oikealle. Muutan suuntaani vasemmalle. Käytän potkurivoimaa taaksepäin. En ymmärrä aikeitanne. Ahtaissa kulkuväylissä Aion ohittaa oikealta. Aion ohittaa vasemmalta. Vastaus: Suostun ohitukseen. Lähestyn mutkaa tai aluetta esteen takaa. Mutkan tai esteen takana olevien on vastattava samalla äänimerkillä.

Punainen

Vihreä

112,5 °

5° 112, Valkoinen

Kun näkyvyys on rajoitettu (esim. sumussa) Konealus, joka liikkuu veden halki. Konealus, joka ei liiku veden halki. Hankalasti ohjailtava (ohjailukyky rajoitettu; kalastaja, purjealus jne.). Hinattava. Ankkuroitu alus (myös laivakello minuutin välein 5 s). Huomion voi herättää merkeillä, joita ei voi sekoittaa yllä oleviin. Valonheittimellä voidaan näyttää, missä on vaara.


Tärkeimpiä valotunnuksia ja päivämerkkejä Vasen etuviisto

Takaa viistosta

Alle 7 m:n konealus

Ankkuroitu alus

Kulussa oleva konealus, alle 50 m

139

Kulussa oleva konealus, yleensä yli 50 metriä. Purjeilla liikkuva purjealus Purjealus purjeet ylhäällä ja käyttää konevoimaa. Hinaava konealus ja hinattava. Hinauksen pituus yli 200 metriä.

Veden halki liikkuva alus, alle 50 m, harjoittaa laahuskalastusta (1) Veden halki liikkuva alus, alle 50 m, harjoittaa muuta kalastusta (1) Veden halki liikkuva ohjailukyvytön alus (1) Veden halki liikkuva alus, yli 50 m, ohjailukyky on rajoitettu (1) Veden halki liikkuva alus, yli 50 m, jonka liikkumista rajoittaa sen syväys (1)

(1) Paikallaan olevassa aluksessa ei käytetä sivu- eikä perävaloa.

Karilla oleva alus, yli 50 m, karilla oleva alus


Lokikirja MALLIAUKEAMA

AUKEAMAN REITTI: AIKA

20.7.01

1506

140

1510 1610 1710 1730 1800 2315

SÄÄ

RUISSALO - SEILI MERENKULKU JA TAPAHTUMAT

ALUKSELLE: KIPPARI VILLE IIRIÄINEN, ANSELMI HAULIVUORI, RIITTA HAULIVUORI, MARKO PURELMA, SANELMA PURELMA, VÄINÖ NUKUTTU, EERO HAUKI, JUHANI HARUS KARTTA 27 SW 1B,K VENE KUNNOSSA, OTETTU 30l DIESELÖLJYÄ JA 20l VETTÄ IRTI RUISSALON BENSALAITURI SW 3B,Pp RAJAKARI , PURJEET YLÖS, KONE SEIS ORHISAARI KONE KÄY, PURJEET ALAS KIINNI SEILIN KIRKKOLAITURI SW 2B SYTYTETTIIN KULKUVALOT, IRTI SEILIN LAITURI PURJEET YLÖS, KONE SEIS

2330 21.7.01 0010 S2B,Sa/2 INSINÖÖRI PETTERSSON 0040 KAASLUOTO , SIIRRYTTIIN KARTALLE 26 0130 KONE KÄY, PURJEET ALAS 0140 S 1B,Sa ANKKURIIN KUKVIKIIN¹, PIENI ANKKURI, KÖYTTÄ 30 M, SAVIPOHJA, SYTYTETTIIN ANKKURIVALO, LIPPU ALAS

2

¹PITÄÄ OLLA: KUGGVIKIIN KORJ. V.I.

Partioaluksella on pidettävä lokikirjaa eli laivapäiväkirjaa niin, että siitä voidaan myöhemmin seurata aluksen kulkua ja tapahtumia sekä todeta, keitä aluksella on ollut. Lokikirja on virallinen asiakirja, jota voidaan käyttää todistuskappaleena esimerkiksi vakuutuskorvausta haettaessa tai oikeudessa meriselitystä annettaessa. Lokikirjan pitäminen johtaa myös kiinnittämään huomiota moneen sellaiseen seikkaan, joka muuten ehkä jäisi huomaamatta. Näin saa veneretkestä paljon enemmän irti varsinkin jälkeenpäin.

Lokikirjan pitäminen 1. Lokikirjaa on pidettävä hyvällä käsialalla ja siististi.

MALLIAUKEAMA

KUGGVIK

MPK

0

ERIKOIKUVAUKSET JA PIIRROKSET

LAIVA ON LASTATTU... SAPUSKALLA, SAKILLA MUKAVALLA - LOMA VOI ALKAA!! MUKANA REISSULLA TUOREITA LAIVAPOIKIA KAKSIN KAPPALEIN!

2,5 9,0

KAHVIA JA VOI VOILEIPÄÄ, AH JA VOI LEIPÄÄ! “ONKS TOI ÖLJYNPORAUSTORNI ?” KYSYI SANELMA KUN ORHISAAREN NÄKI. KATSOTTIIN KIRKKOA. NÄHTIIN PALJON KALOJA!!

4,5 3,0

SATAA KUIN SAAVISTA

11,0

YÖPALAN AIKA

YHT. 30,0 NUKKUMATTI KUTSUU, KUUNTELEN.

3

2. Merkinnät on tehtävä välittömästi kunkin tapahtuman jälkeen. 3. Merkintöjen on oltava ehdottoman totuudenmukaisia. 4. Merkintöjen on oltava niin tarkkoja, että matka voidaan rekonstruoida vielä vuosienkin kuluttua. 5. Merkinnät tehdään lyijykynällä, sillä lokikirjan tulee olla luettava, vaikka se olisi välillä ollut kuukauden meren pohjassa. 6. Pyyhekumia ei saa käyttää. Korjaukset tehdään erottamalla virheellinen kohta sulkuihin ja vetämällä ohut viiva merkinnän yli. Kohtaan laitetaan viitemerkintä ja tehdään korjausmerkintä saman sivun alareunaan.


7. Virallisten merkintöjen väliin ei jätetä tyhjiä rivejä. 8. Jos aluksella on useita päälliköitä, varmentaa jokainen oman matkansa aikana tehdyt merkinnät nimikirjoituksellaan ja vasen sivu suljetaan vinolla lukkoviivalla, Z-viivalla. Esimerkki lokikirjan pitämisestä - Aukeaman reitti eli lähtöpaikka ja pysähdyspaikat tulee otsikoksi. Esimerkiksi RUISSALO– BASTHOLM–KASNÄS. - Aukeamat on numeroitu. Lokikirjasta ei revitä irti sivuja. - Aika. Päivämäärä alleviivataan, esimerkiksi 15.8.2009. Kellonajat merkitään ilman pistettä, esimerkiksi 1300. - Sää. Sää merkitään lähtöhetkellä sekä silloin, kun sää on muuttunut. £ Tuulen suunta asteina (esim. 260°) tai pää- ja väliilmansuuntana (N = pohjoinen, E = itä, S = etelä, W = länsi, NE = koillinen, SE = kaakko, SW = lounas, NW = luode). £ Tuulen voimakkuus beauforteina tai metreinä sekunnissa (ks. aukeama Sää). £ Merkintä näkyvyydestä esimerkiksi piirroksilla tai seuraavilla merkeillä: Pilvet selkeää puolipilvistä pilvistä

Sää V vesisadetta U ukkosta S sumua

Sade- ja sumumerkintöihin voi liittää näkyvyyden (V/2 = vesisadetta, näkyvyys 2 mpk). Kirjata voi myös ilmanpaineen. - Merenkulku ja tapahtumat. Tähän tulee pelkkää asiaa täsmällisesti ja lyhyesti; luonnonkuvausten, ruokalistojen ja vitsien paikka on toisaalla. £ Alukselle tulijat merkitään matkaan lähdettäessä ja silloin, kun tulee lisää miehistöä. Poistujat merkitään jonkun lähtiessä. Merkintä kirjoitetaan muotoon ”alukselle/alukselta (nimet)”. Purjehduksen päättyessä kotisatamaan ei poistujia tarvitse merkitä. £ Sijainti merkitään esimerkiksi jonkin paikan sivuutuksena (”siv. Rajakari” tai ”Rajakari–” = Rajakari on suoraan oikealla) tai koordinaatteina. Lisäksi merkitään esimerkiksi - irrotus tai kiinnitys (”irti/ kiinni Nauvo”) - ankkurin nosto tai lasku (”laskettiin/nostettiin ankkuri”) - koneen käynnistys tai pysäytys (”kone käyntiin/seis”) - purjeiden nostot ja laskut (”genoa I ylös/alas”) - kulkuvalojen sytytys tai sammutus (”kulkuvalot päälle/pois”) - mies yli laidan -harjoitus (MOB) tai paloharjoitus.

141


Meritermit

142

Jiippi

TUULI

Alapuoli: veneen suojan puoli. Avotuuli: tuuli, joka puhaltaa aluksen poikkiviivan peräpuolelta. Eksymä: kompassineulan poikkeama magneettisesta meridiaanista aluksen rautaosien vaikutuksesta. Elämänlanka: aluksen kannen yli pingotettu köysi, johon voi tukeutua kulkiessaan myrskyssä kannella. Elää: purje elää silloin, kun tuuli pääsee siihen suojan puolelta; purje lepattaa. Eranto: maantieteellisen ja magneettisen meridiaanin välinen kulma. Falli: nostin; köysi, jolla purje nostetaan. Fendari eli lepuuttaja: köydestä, kumista tai puusta tehty iskunvaimentaja aluksen ja laiturin välillä. Fokka: eräs keulapurje. Försti: aluksen 1. perämies. Gasti: purjeveneen miehistön jäsen. Genoa: eräs keulapurje. Halssi: purjevene kulkee oikeanpuoleisella eli styyrpuurin halssilla, kun tuuli tulee oikealta ja puomi on vasemmalla. Kun tuuli tulee vasemmalta, vene kulkee vasemmanpuoleisella eli paapuurin halssilla. Hankain: Y:n muotoinen pyörivä hela, jota käytetään airon tukena soudettaessa. Jalka: (engl. foot) pituusmitta, 30,48 cm.

1

Paapuurin halssi

2

3

Jiippi

Styyrpuurin halssi

Jiippi: vene jiippaa, kun se kääntyessään myötätuulessa vaihtaa halssia eli puomi kääntyy puolelta toiselle. Jolla: pieni vene, johon mahtuu yleensä 1–3 henkilöä ja jonka köli ei ole painoköli. Kaapelimitta: merenkulussa käytetty pituusmitta; 1/10 meripeninkulmaa eli 185,2 m. Knaapi: hela, jonka ympäri aluksessa kiinnitetään köysi. Kryssiä: luovia, purjehtia vastatuuleen.


TUULI

Venda

3

2

Paapuurin halssi

Venda tuulensilmän yli

1

Styyrpuurin halssi

Venda: vastakäännös, luovi; vene kääntyy toiselle halssille niin, että keula käy vastatuulessa. Yläpuoli: veneen tuulen puoli. TUULI

Kurssi: pohjoissuunnan ja aluksen kulkusuunnan välinen kulma. Laskea: kääntää keulaa poispäin tuulesta tai laskea purje. Meridiaani: maapallon pintaa napojen kautta kulkeva ympyrä. Merikartta: kartta, johon on merkitty väylät, merimerkit, veden syvyys ja pohjan laatu. Meripeninkulma: pituusmitta 1852 m; 1 mpk on päiväntasaajan yhden kaariminuutin pituinen eli 1/21600 päiväntasaajasta. Navigoida: ohjata alusta, purjehtia merikarttaa lukien, merimerkkejä tai merkintälaskua apuna käyttäen. Nostaa: kääntää keulaa kohti tuulta tai nostaa purje. Plaanata: veneen vauhti kasvaa yli runkonopeuden, kun vene nousee itse muodostamansa aallon alkuvaiheen ylämäen yli ja peräaallon huippu irtoaa peräpeilistä. Edellyttää tasaista pohjaa ja kovaa tuulta tai tehokasta moottoria. Pläkä: (ruots. bleke) tyyni. Reimari: viitta. Runkonopeus: nopeus, jossa veneen peräaalto on veneen pituinen ja sen huippu on peräpeilin kohdalla. Skuutti (eli jalus): köysi, jonka avulla muutetaan purjeen kulmaa tuuleen. Solmu: nopeusmitta; meripeninkulma/tunti eli 1,852 km/h. Suuntima: jonkin kohteen suunta aluksesta mitattuna (ei siis aluksen kulkusuunta). Takila (eli riki): masto taikka mastot, köysistö ja purjeet yhdessä

Luovi, kryssi

Luovi, kryssi

Vastatuuli Sivutuuli

Sivutuuli Avotuuli

Slööri

Slööri Lenssi

143


Veneen osat Purjevene Staagi on vaijeri, joka tukee mastoa veneen pituussuunnassa. Vantti tukee mastoa vastaavasti poikittaissuunnassa. Dirkki kannattaa puomia.

Toppi

144

Takila (riki)

Ylävantti Takastaagi

Saalinki Keulastaagi (Förstaagi)

Dirkki Paarpuuri

Alavantti Masto

Puomi

Keula (kokka, fööri)

Isopurjeen skuutti

Keulapulpetti Täkki (kansi)

Sitlooda

Kylki

Peräsin (pinna)

Mastokenkä Vesilinja Reelinki, parras Ruffi, kajuutta

Perä (ahteri)

Mantooki

Peräpeili Skegi Peräsin (lapa)

Köli

Styyrpuuri


Avovene

Maston huippu

Runko

Toppi

Tuulilasi Ruori

Tuhto

Windex

Kaasukahva Kulkuvalo

Falli (nostin)

Knaapi

Pohja

Perämoottori Reelinki, parras

145 Toppi

Takaliikki Portaat

Purjeen osat

Latat

Peräpeili

Etuliikki (isopurjeessa mastoliikki)

Ahvenselkä

Ratsastaja Reivireiät Halssikulma Vahvike

Skuutti eli jalus on köysi, jonka avulla säädellään purjeiden kulmaa tuuleen Sitä käsitellään purjehduksen aikana enemmän kuin mitään muuta köyttä

Skuuttikulma

Alaliikki, puomiliikki

Purjevene (tässä ketsitakila) Isomasto

Isopurje Mesaanimasto

Spinaakkeri (pallopurje)

Mesaani (purje)

Keulapurje Takila (riki)

Isopuomi

Mesaanin skuutti Iso skuutti

Runko

Spinaakkerin puomi Spinaakkerin kaija Pukspröötti

Spinaakkerin skuutti Keulapurjeen skuutti


Veneen tekniikka Perämoottori Kaasukahva

146

Vaihdevipu: Eteen, tyhjä ja taakse.

Veneen moottori Veneissä käytetään perä-, sisäperä- ja sisämoottoreita. Ne voivat olla kaksitai nelitahtisia työtavan mukaan. Polttoaineena käytetään joko bensiiniä tai dieseliä. Tankkaa aina oikeaa ainetta! Suuremmat moottorit on varustettu sähkötoimisella starttimoottorilla. Ne käynnistetään avaimesta vääntämällä tai nappia painamalla. Pienet perämoottorit käynnistetään käynnistysnarusta käsin vetämällä. Laita ensin kaasukahva start-asentoon, pumppaa muutama kerta bensiinin käsipumpusta ja avaa ns. ryyppy. Moottoria käytetään kaasukahvalla. Älä pidä kaasua aivan pohjassa, niin säästät polttoainetta. Vaihteita ovat eteen, tyhjä ja taakse. Ne on usein yhdistetty kaasukahvaan. Jos kaasukahva on kiinni perämoottorissa, vaihdevipu on erikseen. Säädä kaasu pienelle ennen vaihteen vaihtamista.

Moottorin voiteluun käytetään öljyä. Joissain perämoottoreissa öljyä lisätään suoraan bensiinin joukkoon, yleensä 1–4 %. Katso lisää moottorin ohjekirjasta. Jos öljyä varten on oma säiliönsä, öljyn määrän näkee mittatikulla. Jäähdytykseen käytetään vettä. Sisämoottorissa kiertää yleensä makea vesi, jota jäähdytetään erikseen merivedellä. Perämoottorissa kiertää merivesi. Ennen lähtöä - Tarkista polttoaineen määrä. - Tarkista voiteluöljyn määrä öljytikulla ja lisää tarvittaessa. - Tarkasta ja lisää tarvittaessa makeaa jäähdytysvettä.

Veneen järjestelmät Pienveneissä, kuten jollissa, ei yleensä ole moottorin lisäksi juurikaan tekniikkaa. Suuremmissa on sähköä, vesijärjestelmä, liesi ja wc. Sähköt Monet veneen laitteet tarvitsevat sähköä: valot, mittarit, tutka, GPS, radiopuhelin, lämmitin ja pumput. Sähkö saadaan akuista, joita ladataan moottorin laturilla tai sähköjohdolla maista. Kaikissa veneissä on pääkytkin, josta saa sähkön pois koko veneestä. Eri laitteiden virran saa yleensä päälle ja pois sähkötaulusta.


Kaasupullon paineensäätimen liittäminen

Veneissä on tasavirtajärjestelmä, joten tavallisia sähkölaitteita ei voi käyttää. Jos sähköä otetaan maista, voidaan tavallisia sähkölaitteita käyttää satamassa, joissain veneissä myös kulussa. Muista! Jos sähköjärjestelmään tulee vika, eivät navigointilaitteet toimi. Pidä aina mukana paperikarttaa! Älä päästä sähköä loppumaan akuista. Sammuta kaikki tarpeettomat sähkölaitteet ja valot. Lähdettäessä veneestä laita kaikki sähkölaitteet pois päältä ja käännä pääkytkin kiinni. Keittiö ja kaasu Veneliedet toimivat polttonesteillä tai kaasulla. Pyyhi aina täytössä ohi mennyt polttoneste pois ennen lieden sytyttämistä. Veneessä voivat kaasulla toimia lieden lisäksi vedenlämmitin ja jääkaappi. Kaasu johdetaan niihin kaasupullosta putkilla. Kaasuventtiileitä on monta. Pääventtiili on letkukiinnittimessä pullon päällä, hellan lähellä on toinen ja itse hellassa vielä kolmas. Veneestä lähdettäessä ja yöksi on kaikki venttiilit suljettava. Kaasun kanssa on oltava varovainen, koska se voi räjähtää. Kaasu on

hajustettu varoitusmerkiksi. Koska kaasu on ilmaa raskaampaa, se painuu aluksen pohjalle. Huolehdi ilmanvaihdosta. Jos tunnet kaasun hajua sulje heti pulloventtiili älä tupakoi äläkä käytä avotulta älä käytä sähkökatkaisijoita tuuleta vene – avaa kaikki luukut, myös pilssi. Tuulettamisen jälkeen tarkista letkut ja liitokset saippuavedellä. Vesi Purjehduksella juomavettä täytyy olla riittävästi. Makeaa vettä tankataan satamassa. Veneiden vesivessoissa käytetään yleensä järvi- tai merivettä. Käsikäyttöisillä ja sähköisillä pilssipumpuilla tyhjennetään vesi pilssistä. Wc ja septitankki Veneestä ei saa päästää wc-jätettä mereen vaan se on kerättävä talteen. Vain jos lähimpään rantaan on yli 12 mpk, wc-jätteen voi laskea mereen. Suuremmissa veneissä on vesivessa, josta jätteet johdetaan veneen septitankkiin. Septitankki tyhjennetään imutyhjennyksellä. Veneessä voi myös olla kemiallinen tai kuivakäymälä. Nekin on tyhjennettävä tyhjennyspaikalla.

147


Veneen huolto

148

Kausihuolto keväällä ja syksyllä auttaa pitämään veneen hyvässä kunnossa pitempään. Venettä täytyy tarvittaessa huoltaa myös veneilykauden aikana. Jollalla tai kanootilla vesille lähdettäessä tarkista veneen ja varusteiden kunto, puhdista roskat ja laita pohjatulppa kiinni. Maihin tultaessa vie varusteet varastoon, tyhjennä runko vedestä, vedä vene maihin riittävän ylös ja kiinnitä se huolellisesti. Muista ympäristö! Myrkkymaalien tarkoitus on vähentää kasvillisuuden kasvua veneen pohjaan. Öljyä taas käytetään voitelemaan konetta. Ylijäämämaalit, jäteöljyt ja muut kemikaalit on kerättävä talteen ja toimitettava ongelmajätepisteisiin.

Keväällä Kyljet ja pohja Lasikuituveneestä ja maalatusta veneestä pestään ja vahataan kyljet. Tämä suojaa kylkiä lialta ja UV-säteilyltä. Vaha levitetään liinalla, ja sen annetaan kuivua niin, että kylkeen muodostuu harmaa kerros. Sitten kylki kiillotetaan puhtaalla liinalla tai trasselilla. Veneen pohja maalataan myrkkymaalilla. Jos vanha väripinta on ehjä, voi paikkamaalaus riittää. Ennen maalausta veneen pohja hiotaan tarvitta-

essa ja pestään ja vesilinja teipataan maalarinteipillä. Kansi Kansi pestään harjalla ja pesuaineella. Älä pese tiikkikantta painepesurilla! Kaidevaijereiden kunto ja kiinnitys tarkistetaan. Purjeveneessä katsotaan, että vinssit, plokit, knaapit ja köysilukot ovat kunnossa. Sisätilat Sisätilat pestään huolellisesti. Desinfioiva pesuaine tappaa homekasvustot. Kaikki turvallisuusvälineet täytyy tarkistaa huolellisesti.


Syksyllä

Puuosat ja puuveneet Lakkaamattomat puuosat öljytään ja lakatut lakataan. Puuveneissä hilseilevä maali tai lakka raaputetaan pois skrapalla pariin kertaan talven aikana. Kun vene on kunnolla kuivunut, aloitetaan lakkaus tai maalaus. Kerrosten välillä pinta hiotaan. Veneen moottori ja tekniikka Moottoriin vaihdetaan öljyt sekä öljyn, polttoaineen ja ilman suodattimet. Lisäksi tarkistetaan, että potkuri ja sen akseli sekä peräsin ja ohjausvaijerit ovat kunnossa. Veneen pohjan läpivientien kunto tarkistetaan, samoin akkujen kunto. Takila Purjeveneessä masto pestään ja vahataan. Samalla tarkistetaan takilan osien sekä maston sähköliitosten ja polttimoiden kunto. Jolla ja kanootti Pienveneen kevätkunnostus on pitkälle samanlaista kuin suuremmankin. Ne pestään ja vahataan, mutta pohjaan ei vedetä myrkkymaalia. Helojen kunto tarkistetaan ja rikkinäiset vaihdetaan. Rungon kolot ja reiät paikataan, kun vene on vielä kuiva.

Runko ja takila Veneen pohja kannattaa pestä heti noston jälkeen, koska lika irtoaa märkänä helpoiten. Vene peitetään siten, että ilma pääsee kiertämään pressun sisällä. Lasikuituveneen rungon naarmut ja halkeamat korjataan, kun vene on ehtinyt kuivua. Maston vaijerit ja nostimet paketoidaan siististi maston ympärille. Masto nostetaan talveksi telineille ja peitetään pressulla. Tyhjennys ja kuivatus Vene tyhjennetään ja patjat, verhot, purjeet ja köydet, sekä akut ja elektroniikka viedään kuivaan tilaan. Purjeveneessä purjeet viikataan huolellisesti. Vesitankit, septitankki ja vesiputket tyhjennetään talveksi. Tuuletusventtiilit ja pohjan läpivientien sulkuventtiilit jätetään auki. Moottori Diesel-polttoainetankki täytetään. Moottoriin vaihdetaan öljyt ja suodattimet talveksi. Jäähdytysjärjestelmän merivesipuoleen syötetään makeaa vettä sekä pakkasnestettä. Perämoottori viedään sisätiloihin talveksi. Jolla ja kanootti Pienvene pestään hyvin. Vesi tyhjennetään rungosta. Kaikki irtoavat varusteet viedään varastoon. Vene nostetaan pukille ylösalaisin ja peitetään pressulla huolellisesti.

149


Purjeiden käsittely ja huolto

150

Purjeet ovat purjeveneen ”moottori”, siksi niistä tulee pitää erityistä huolta niin purjehduksen aikana kuin veneen ollessa rannassa. Oikea purjeiden käyttö ja huolto pidentävät purjeiden käyttöikää ja suorituskykyä.

Purjehduksen aikana Purjehduksen aikana tulee välttää purjeiden lepattamista ja liikkien vapinaa. Nämä heikentävät purjekankaiden ominaisuuksia huomattavasti ja purje heikkenee nopeasti. Mekaaninen hankaaminen on myös yksi purjeiden kuluttaja. Näitä molempia voidaan välttää omalla huolellisuudella ja oikealla tiedolla. - Säädä vauhti minimiin ja ohjaa vastaiseen, kun nostat isopurjeen. Säilytä silti ohjailtavuus. - Vältä ajamasta koneella, kun isopurje on ylhäällä. Jos kuitenkin joudut ajamaan koneella purjeen ollessa ylhäällä, trimmaa purje niin, että purje vetää. Muista laittaa mastoon tällöin myös musta kolmio kärki alaspäin. - Kovassa tuulessa tulee reivata, pienentää purjetta. - Muista kiristää liikkien säätönaruja eli snörppejä, etteivät liikit pääse vapisemaan. - Minimoi purjeiden hankautuminen veneen runkoon ja takilaan. Kaikki mekaaninen hankaaminen

heikentää purjetta. Tarkista, ettei purje hankaa esimerkiksi vantteihin tai saalinkeihin. Varo myös purjeen kannella ollessa plokeja, kulmia ja luukkuja. - Usein hankautuvat kohdat voi myös teipata purjeteipillä, esimerkiksi isopurjeen saalinkeihin hankautuvat kohdat.

Rannassa ollessa - Kesäisin purjeveneet ovat pääosin

liikkeellä, mutta satamapäiviäkin kesään mahtuu. Satamassa kannattaa huoltaa purjeita ja säilyttää ne niin, että lisätuhoa syntyy mahdollisimman vähän. - Aurinko on purjeiden pahin vihollinen. Auringonvalo ja uvsäteily aiheuttavat purjekankaan haurastumista. Kun purjetta ei käytetä, tulee se suojata hyvin auringonvalolta. Isopurjeen paras suoja auringolta on puomipeite, joka levitetään laskostetun purjeen päälle. Rullagenoassa tulee olla ehdottomasti uv-suoja taka- ja alaliikissä. Tämä suojaa purjetta purjeen ollessa rullattuna. - Laskosta eli viikkaa purjeet veneen kannella. Jos viet purjeet laiturille laskostettavaksi, voivat laiturilla olevat kivet tai muut sellaiset rikkoa purjeen pintaa. Laskostaessa tulee välttää sitä, että


Purjehduskauden päätyttyä käy taite tulisi aina samaan kohtaan. purjeet huolella läpi. Tarkista ainakin Varmista myös, että taitoksia seuraavat asiat: on vain laskosten kohdalla. Jos veneessä on tilaa, paras tapa on - kaikki purjeessa olevat helat säilyttää purjeet rullattuina. ja niiden kiinnitykset - Jos mahdollista pyri kuivattamaan - purjeen pinta mahdollisten purjeet heti rantaan tultuasi takilan tai kaiteiden aiheuttamien esimerkiksi kannella, jos ne ovat vaurioiden varalta kostuneet purjehduksen aikana. - snörpit ja niiden säätömekanismit Kostea purje homehtuu helposti. - lattapussien päät ja - Jos huomaat purjeeseen tulleen kiinnitysmekanismit pienen repeämän tai hankauman, - saumat, purjenumerot korjaa se heti. Ensiavuksi laita ja virtauslangat. purjeteippiä purjeen molemmille - Säilytä purjeet talven puolille. Yleensä teippaus auttaa. yli tasalämpöisessä ja Isommissa rei’issä pitää kohta kuivassa paikassa. ommella purjelangalla ja -neulalla ja vasta tämän jälkeen teipata. - Jos purje likaantuu, pese se rannassa. Lämmin vesi, jossa on käsitiskiainetta, ja pehmeä harja Näin viikkaat purjeen 50-100 cm ovat paras tapa puhdistaa likatahrat. - Purjeita ei tulisi säilyttää kuumissa paikoissa.

Talvisäilytys Purjehduskausi on Suomessa lyhyt, joten purjeiden talvisäilytykseen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Ennen talvisäilytykseen vientiä tarkista purjeen tai purjeiden kunto, korjaa vauriot itse tai korjauta ne purjeneulomossa.

151


Purjeiden trimmaaminen Trimmaamalla purjeet oikein saadaan purjevene kulkemaan mahdollisimman nopeasti ja voidaan myös tehdä matkasta mukavampaa vähentämällä veneen kallistusta kovalla tuulella.

Nyrkkisääntönä trimmit kiristetään kryssillä ja kovalla tuulella, avotuulella ja kevyemmällä kelillä löysätään. Jos vene kallistuu 20-25 astetta, pienennä purjeita.

152 Purjeiden muototekijät

Isopurje

Genoa Purjeen kiertymä Purjeen syvyys (eli pussikkuus)

Syvimmän kohdan (eli pussin) paikka

Purjeen kiertymä

Purjeen syvyys (eli pussikkuus)

Skuutti

Syvimmän kohdan (eli pussin) paikka

Skuuttipiste

Keulapurjeen säädöt Säädöt

Kiristäminen

Löysääminen

skuutti

latistaa, vähentää kiertymää

lisää pussikkuutta ja kiertymää

skuuttipiste

siirto eteenpäin vähentää kiertymää

siirto taaksepäin lisää kiertymää

etustaagin taipuma (eli takastaagi)

latistaa, siirtää pussia taaksepäin

lisää pussia ja siirtää sitä eteenpäin

etuliikki (eli falli)

siirtää pussia eteenpäin

siirtää pussia taaksepäin

Isopurjeen säädöt Säädöt

Kiristäminen

Löysääminen

skuutti

vähentää kiertymää

lisää kiertymää

takastaagi

latistaa purjeen yläosaa, siirtää pussia taaksepäin

lisää pussia ylhäällä, siirtää sitä eteenpäin

puomiliikki

latistaa purjeen alaosaa

lisää pussia alaosassa

cunningham

siirtää pussia eteenpäin

siirtää pussia taaksepäin

levanki

leventää purjeiden välistä solaa

kaventaa solaa


Trimmaus vastatuulella Kryssillä veneen kulma todelliseen tuuleen on noin 45 astetta. Älä prässää liian ylös, jottei vauhti lopu! 1) Kevyellä tuulella ja suurella aallokolla tarvitaan voimaa, jotta saadaan vauhtia. Purjeet trimmataan hieman pussikkaiksi. Pussin paikka on hiukan purjeen keskikohdan etupuolella ja kiertymää on selvästi. Skuutit ja puomiliikki hiukan löysemmällä, genoan skuuttipiste taaempana, takastaagi, cunningham ja genoan falli löysällä, levanki ylempänä.

Purje on trimmattu oikein kurssiin nähden

2) Keskituulella voidaan hakea nousukykyä. Purjeet trimmataan litteämmiksi, pussin paikka on taaempana ja kiertymää on vain vähän. Skuutit ja puomiliikki kireämmällä, genoan skuuttipiste edessä, genoan falli ja cunningham varsin löysällä, takastaagi keskikireällä, levanki ylempänä. 3) Kovalla tuulella vähennetään purjeiden (sivuttais)voimaa ja siis kallistusta. Purjeet ovat hyvin litteät, kiertymää on hiukan enemmän ja pussin paikka on edessä. Genoan skuutti kireällä ja skuuttipiste taempana, ison skuuttia löysätään hiukan. Puomiliikki, genoan falli, cunningham ja takastaagi kireällä, levanki hieman alempana.

Skuutti on liian löysällä tai purjehditaan liian ylös

Skuutti on liian kireällä tai purjehditaan liian alas

Genoan virtauslangat

Trimmaus avotuulella

Virtauslangoista näkee, onko genoan skuutti ja skuuttipiste säädetty oikein. Skuuttipiste on oikein, kun skuuttia löystämällä kaikki tuulenpuolen virtauslangat alkavat lepattaa samanaikaisesti.

Purjeista halutaan saada voimaa. Niiden täytyy siis olla pussikkaat ja pussin täytyy olla melko takana. Kovalla tuulella voimaa täytyy vähentää. Genoan skuutti ja skuuttipiste säädetään virtauslankojen mukaan, ison skuutti niin, että purjeen etuosa elää hiukan koko matkalta. Genoan falli, puomiliikki, takastaagi ja cunningham löysällä. Puomin alasvedintä kiristetään hiukan.

153


Vesiturvallisuus Uimarin ohjeita

154

Ui aina vähintään kaksistaan ja rannan suuntaisesti, jolloin turva on lähellä. Pidä itsesi lämpimänä ennen uintia ja lämmittele liikkumalla uinnin jälkeen. Odota vähintään tunti, mieluiten kaksi, ennen kuin lähdet aterian jälkeen uimaan. Alkoholi ja uiminen eivät sovi yhteen. Älä tönäise toista veteen. Tönäisty voi satuttaa itsensä tai pudota jo vedessä olevien päälle. Aina ei ole varmaa, osaako tönäisty uida. Älä myöskään vedä toista veden alle. Tarkasta veden syvyys, ennen kuin hyppäät. Katso myös, että alue on vapaa. Älä hyppää pää edellä, jos et

Paukkuliivien tarkastus Ota irti ensin hiilidioksidipullo, sitten sulake Tarkista, että pullon kärki on ehjä ja sulake on kunnossa Puhalla liivit täyteen Niiden pitäisi kestää noin vuorokausi tyhjentymättä Kun kokoat liivit, laita ensin sulake paikalleen ja sen jälkeen hiilidioksidipullo

ole täysin varma syvyydestä. Älä jää uimaan paikkoihin, joihin hypitään. Vältä uimista siltojen ja laitureiden alla sekä pyörteissä ja virtaavassa vedessä. Huuda apua, jos olet vaarassa, mutta älä milloinkaan huviksesi!

Pelastusliivit Veneessä täytyy olla pelastusliivit kaikille mukanaolijoille. Muista myös käyttää liivejä! Pelastusliivit puetaan päälle siten, että solmu, solki tai vetoketju tulee eteen ja jalkaremmit ovat kiinni. Veteen meneminen liivit päällä tapahtuu siten, että käsiä pidetään rinnan päällä kyynärpäät kyljissä kiin-


ni ja käsillä painetaan liivejä. Näin liivit eivät veteen jouduttaessa valahda pään yli. Veteen ei hypätä, vaan astutaan rauhallisesti eteenpäin. Ilmatäytteiset pelastusliivit eli ns. paukkuliivit puetaan aina päällimmäiseksi, jotta ne mahtuvat täyttymään. Paukkuliiveissä on pieni hiilidioksidipullo. Veteen pudottaessa liivien suolasulake sulaa, iskuri tekee reiän pullon kärkeen ja hiilidioksidi täyttää liivit. Iskurin voi laukaista myös narusta vetämällä. Kolmas tapa on puhaltaa liivit täyteen niissä olevalla putkella. Turvavaljaat Isommissa veneissä käytetään veneeseen kiinnitettäviä turvavaljaita. Valjaita on viisasta käyttää varsinkin pimeän aikaan, kovassa säässä ja silloin, kun vesi on kylmää. Kannella turvavaljaat kiinnitetään elämänlankaan tai muuhun kestävään pisteeseen, mutta ei kaidevaijeriin eikä juoksevaan köysistöön.

Pelastusrengas Heitä pelastusrengas heti kun näet, että joku on pudonnut veteen! Vedessä tartu ympyrän muotoisen pelastusrenkaan lähimpään ulkoreunaan ja paina rengasta koko painollasi. Anna renkaan kääntyä pääsi yli niin, että jäät sen sisälle. Ota kiinni renkaan reunoista ja anna sen kantaa sinua. Hevosenkenkärengas pujotetaan kainaloiden alle. HELP-kellunta-asento HELP-asento (Heat Escape Lessening Posture) on tehokkain yksin tehtävä lämmönhukkaa estävä asento. Se vähentää lämmönhukan noin puoleen. Tarkoituksena on pitää lämpiminä ne ruumiinosat, joissa suuret verisuonet kulkevat lähellä ihon pintaa, eli kainalot, nivuset ja kyynär- ja polvitaipeet. Asento onnistuu parhaiten pelastusliiveillä, joissa on leveä niskatuki.

Jos joudut veden varaan Pysy rauhallisena. Huuda apua. Veneen kaatuessa pysy sen

luona ja yritä kiivetä sen päälle. Jos venettä tai muuta kelluttavaa ei ole, ota HELP- tai huddling-asento. Ota tarvittaessa pois raskaat ja upottavat vaatteet, kuten kumisaappaat ja toppavaatteet. Puseron saa vedetyksi päältään helpoiten veden pinnan alla.

Huddling- eli ryhmäkellunta-asento Hakeudutaan yhteen ja kietoudutaan toisiinsa kasvot vastakkain. Kädet laitetaan toisten kainaloihin lomittain alaspäin. Loukkaantuneet, uimataidottomat ja lapset sekä liivittömät kannattaa sijoittaa ryhmän keskelle. Asento ei vaadi pelastusliivejä.

155


Muiden lähellä oleminen rohkaisee ja auttaa kestämään. Elämänhalulla on hädässä suuri merkitys!

156

Heittoköysi Heitto- eli pelastusköysi on vähintään 20 metrin pituinen köysi, jonka toisessa päässä on paino. Säilytä heittoköyttä hyvin vyyhdettynä niin, että se on tarvittaessa nopeasti käytettävissä. Kiinnitä köyden toinen pää käteen, jalkaan tai veneeseen. Kerää köysi kiepille vasempaan käteen ja ota heittokäteen vajaa puolet kiepistä, siitä päästä, jossa paino on. Heiluta heittokättä kuin heiluria edestakaisin, riittävällä vauhdilla ja päästä köysi irti käden heilahtaessa eteen. Päästä samalla toisesta kädestä köysi purkautumaan. Älä tähtää maaliin vaan maalin yli. Tarkoitus ei ole osua painolla vedessä olevan päähän! Köysi voidaan näin heittää myös

ilman painoa. Ellet ensiheitolla saa köyttä hädässä olijalle, vyyhdi köysi uudelleen nopeasti mutta huolellisesti ja heitä uudelleen. Heittoköyttä voi hengenpelastuksen lisäksi käyttää myös kiinnitysköyden saamiseen laiturille vastaanottajalle. Heittoköyden toinen pää sidotaan kiinni kiinnitysköyteen ja painopää heitetään laiturille. Vastaanottaja vetää sillä varsinaisen kiinnitysköyden laiturille. Heittopussi Heittopussissa on valmiiksi pussiin pakattuna sekä köysi että kelluva paino. Tämä helpottaa köyden säilyttämistä aina käyttövalmiina. Laita rannelenkki heittokäden ranteeseen ja avaa pussin aukon sulkeva tarranauha. Ota pussin yläpäästä tukeva ote, heilauta ja tähtää kuten heittoköydellä.

Hätämerkit maalla ja merellä Hätämerkit Merellä apua pyydetään kansainvälisillä hätämerkeillä. Lisäksi voi käyttää mitä tahansa huomiota herättävää keinoa. Maissa käytetään samoja merkkejä niin pitkälle kuin mahdollista. Näkyvien merkkien on oltava riittävän suuria. Joitain merkkejä täytyy toistaa, esimerkiksi kolmea laukausta.

- sivuille ojennettujen käsivarsien

verkkainen ja jatkuva nostaminen ja laskeminen - punainen laskuvarjoraketti tai käsisoihtu - oranssi savu - yksitellen lyhyin väliajoin ammutut raketit tai pommit, jotka sinkoavat punaisia tähtiä - tulenliekit aluksessa


- viestiliput N ja C - nelikulmainen esine ja sen

ylä- tai alapuolella oleva pallo - musta neliö ja ympyrä oranssinvärisellä kankaalla - veden värjäysaine. - tykinlaukaus tai muu pamahdusmerkki 1 minuutin välein - keskeytymätön ääni jollakin sumumerkinantolaitteella ) - SOS ( radiosähkötyksellä tai muulla viestitysmenetelmällä - radiopuhelimella annettu “M A Y D A Y”-viesti - radiopuhelimen hälytysmerkki (DSC-hätäviesti eli digitaalinen hätäviesti VHF-DSC-laitteella) - hätäpaikkaa ilmaisevan poijun radiomerkit (EPIRB) - radioliikennejärjestelmillä lähetetyt hyväksytyt merkit, mukaan lukien pelastusalusten tutkalähettimet Hätämerkkejä ei saa käyttää muuten kuin hädässä ollessaan. Sama koskee muita merkkejä, jotka voidaan sekoittaa niihin.

Hätämerkit maasta ilmaan Hätämerkkejä voidaan antaa myös lentokoneeseen maassa olevilla kirjaimilla. Kirjainten on oltava riittävän suuria (2,5 m) ja ne voi tehdä mistä tahansa materiaaleista. - V-kirjain: ”Apua tarvitaan.” - X-kirjain: ”Lääkärin apua tarvitaan.”

157

Merenkulun hätäpoiju EPIRB Yksi tapa tehdä hätähälytys on Cospas-Sarsat-satelliittijärjestelmään kuuluva merenkulun hätäpoiju eli EPIRB (Emergency Position Indigating Radio Beacon). Se on kelluva, luvanvarainen radiolähetin. EPIRB lähettää 406 MHz:n taajuudella omaa tunnustaan, joka on aluksen yksilöllinen meriradionumero (DSCnumero). Lisäksi se lähettää 121,5 MHz:n taajuudella heikkotehoista jatkuvaa uikuttavaa ääntä poijun suuntimisen avuksi.


Hätätilanteet vesillä Avun hälyttäminen Hätäilmoitus puhelimella: Meripelastuksen hälytysnumero on 0204 1000. DSC kanava 70: paina hälytysnappulaa 5–6 s. VHF-kanavalla 16: ”MAYDAY (× 3), TÄSSÄ X.” (X = aluksen nimi)

158 Ohjailu pudonneen luo Ohjailu purjeilla

Williamsonin käännös Käännös moottoriveneellä

MOB

Jiipin kautta

Lähesty tuulen alapuolelta ja säädä purjeilla vauhtia niin, että vene pysähtyy uhrin vierelle keula tuuleen

1

2

Jiipin kautta kääntyminen on nopein tapa erityisesti kryssillä

TUULI

3

MOB

Vastakäännöksellä ja jiipillä vene pysähtyy nopeasti, mutta tämä tapa voi olla vaikea

Lue kompassisuunta, käännä 60° styyrpuuriin (oikeakätisellä potkurilla)

MOB

60°

Ruori yli paapuuriin

Pysäytä kääntyminen, kun ollaan alkuperäissuunnan vastakkaiskurssilla

TUULI

TUULI

MOB

Kääntymis- ja putoamispaikan välinen linja on kohtisuora tuuleen nähden

Kahdeksikko on hyvä tapa, jos jiippi ei onnistu esimerkiksi kovan tuulen vuoksi


Mies yli laidan (Man Over Board, MOB) Kaikkein tärkeintä on, että veneestä pudonnut ei katoa näkyvistä. - Hälytä kaikki kannelle huutamalla: ”MIES YLI LAIDAN!” – Kaikille pelastusliivit päälle. - Osoita pudonneen paikkaa taukoamatta. - Heitä pelastusrengas ja MOB-valo. - Pysäytä vene. Moottoriveneessä nosta kahva pystyyn, purjeveneessä käännä keula tuuleen, käynnistä moottori ja laske purjeet. - Kytke GPS:n ja tutkan MOBtoiminto. Merkitse putoamisaika tai viimeinen havaintoaika muistiin. - Hälytä tarvittaessa apua. - Ohjaa alus pudonneen luokse. - Nosta pudonnut suojan puolelta tai sivulta keula tuuleen, ettei vene ajelehdi nostettavan päälle. £Uhrin vierellä ota koneesta veto pois. £Suunnittele paras nostotapa. Käytä pintapelastajaa ja apuvälineitä. Pelastajalla pitää olla liivit ja hänet pitää kiinnitettää köydellä veneeseen. £Jos nostolenkki pujotetaan uhrin kainaloiden alta, uhrin täytyy pitää kätensä alhaalla koko noston ajan. Nosta uhri kasvot veneeseen päin, jotta hän voi auttaa eikä loukkaa itseään.

Tulipalo Tulipalo on vaarallisin hätätilanne vesillä. Siinä on toimittava todella nopeasti. - Hälytä kaikki veneessä olijat kannelle. - Hälytä lisäapua. - Arvioi tilanne: missä ja mikä palaa?

- Yritä alkusammutusta. Bensiinipalo ei sammu vedellä. Märkä huopa on parempi ja jauhesammutin paras. Jos palo on moottoritilassa, älä avaa moottorikoppaa, vaan ruiskuta sammutusaine raollaan olevasta luukusta. - Käännä vene niin, että palopesäke on tuulen alapuolella. - Sulje polttoaine- ja kaasujärjestelmät, pysäytä moottori ja katkaise päävirta. - Jos pystyt, ohjaa vene maihin. - Valmistaudu jättämään vene. Jos alkusammutus ei tuota tulosta, tee evakuointipäätös nopeasti. Sammutin tyhjenee nopeasti. Lue siis käyttöohjeet ja harjoittele sen käyttöä jo etukäteen.

Karilleajo ja vuoto - Hälytä veneessä olijat. - Tarkasta vahingot. – Ovatko kaikki veneessä? Onko loukkaantuneita? Onko vuotoja? - Tuki vuodot. Käytä tulppia ja kangasta, laita esimerkiksi matto tai purje veneen alle. - Aloita tyhjennys pilssipumpulla tai äyskärillä ja jatka niin kauan kuin mahdollista. - Arvioi tilanne. – Voiko purjehdusta jatkaa? Onko turvallista jäädä veneeseen? - Hälytä tarvittaessa apua. - Ehkäise lisävahingot. Pidä vene turvallisilla vesillä. Ohjaa vene tarvittaessa lähelle rantaa tai suojasatamaan. - Jos vene pysyy pinnalla, pysy sen luona ja yritä kiivetä sen päälle. Viimeisenä vaihtoehtona, jos vene ei pysy pinnalla, valmistaudu jättämään vene.

159


ksilla. ,

vat

avia

Hätäviestit radioteitse VHF ja digitaaliselektiivikutsu

160

VHF (Very High Frequency) on radiopuhelin, joka lähettää ja vastaanottaa hyvin korkeilla taajuuksilla. Siinä on eri kanavia, joilla kutsutaan, vastataan ja keskustellaan. Merellä käytetään meriVHF:ää, jonka kanavat ovat 155-162 MHz taajuuksilla. Huviveneiden välillä käytetään kanavia L1, L2 ja L3. 16 on hätäkanava. DSC (digital selective call) on digitaalinen kutsujärjestelmä, jossa kullakin radiovastaanottimella on oma meriradionumero. Vastaanotinta kutsutaan lähettämällä sen meriradionumeroa, jolloin vastaanotin antaa äänimerkin ja sen ruudulle tulee tieto kutsusta. Kutsuun vastataan DSC:llä, mutta varsinainen radioliikenne käydään sen jälkeen puheella VHF:llä. DSC voidaan kytkeä esimerkiksi GPSpaikantimeen. DSC:llä tai VHF:llä hälytetään apua, jos aluksen päällikön mielestä alus tai ihmishenki on vaarassa ja välitöntä apua tarvitaan – esimerkiksi jos ihminen on pudonnut yli laidan.

Hätähälytys (distress alert) DSC:llä Uudessa maailmanlaajuisessa hätä- ja turvallisuusjärjestelmässä (GMDSS, global maritime distress and safety system) hätähälytys lähetetään DSC:llä. Hätähälytys sisältää hätätapausta koskevia tietoja, kuten hädässä olevan aluksen sijainnin.

Hätähälytys lähetetään kanavalla 70 näin: 1. Jos on aikaa, valitse DSClaitteeseen seuraavat tiedot: - aluksen viimeisen tunnetun sijainnin koordinaatit - kellonaika (UTC), jolloin sijainti todettiin - hädän laatu. 2 Lähetä hätähälytys painamalla hätähälytysnappulaa yhtäjaksoisesti n. 5–6 s. 3. Jos DSC:lle on oma, VHF:stä erillinen vastaanotin, ryhdy kuuntelemaan VHF:llä kanavaa 16. Muuten pysy kanavalla 70 kunnes saat DSC-kuittauksen. Opettele etukäteen hätähälytyksen lähettäminen omasta DSC:stä. Kun hätähälytys on käynnistetty, laite lähettää sitä noin 4 min välein, kunnes hätähälytys kuitataan DSC:llä tai hädässä oleva alus itse keskeyttää sen lähettämisen. Kun hätähälytys on lähetetty ja kuitattu, varsinainen hätäliikenne käydään puheella kanavalla 16. Hädässä oleva alus aloittaa hätäliikenteen kanavalla 16 seuraavasti: - ”MAYDAY” - ”Tässä...” tai ”This is...” jos käytetään englantia - aluksen meriradionumero ja tunnus tai nimi - aluksen sijainti


tarvittaessa muita tietoja, jotka

voivat helpottaa pelastustoimia hädän laatu ja tarvittaessa tieto

siitä, millaista apua tarvitaan.

Hätäliikenne VHF:llä VHF:llä hätäliikenteessä käytetään kanavaa 16. Kun kanavalla kuuluu ensimmäisen kerran hätämerkki MAYDAY, kaikki muu liikenne tällä kanavalla on keskeytettävä välittömästi. VHF:llä lähetetään ensin hätäkutsu ja hetken päästä hätäsanoma. Ne saa lähettää vain aluksen päällikön luvalla. Hätäkutsu Hätäkutsua ei varsinaisesti osoiteta kenellekään. Sen tarkoituksena on hiljentää kanava muulta liikenteeltä sekä kertoa muille aluksille ja rannikkoradioasemille, että hätäsanoma on tulossa. Hätäkutsun muoto on ”MAYDAY MAYDAY MAYDAY” (äännetään ”meidei” tai ”medee”) ”Tässä...” tai ”This is...” mikäli hätäsanoma lähetetään englanniksi aluksen nimi tai tunnus kolme kertaa. Esimerkki hätäkutsusta: ”MAYDAY MAYDAY MAYDAY TÄSSÄ TIINA TIINA TIINA OG2468.” Hätäkutsun kuultuaan aluksen on jatkettava kuuntelua samalla kanavalla. Hätäkutsuun ei vastata.

VHF ja GSM

Hätäsanoma Pidä hätäkutsun lähettämisen jälkeen lyhyt tauko ennen hätäsanoman lähettämistä, jos tilanne sen sallii. Näin kuulijat ehtivät valmistautua hätäsanoman vastaanottamiseen. Hätäsanoman muoto on ”MAYDAY” aluksen nimi tai tunnus sijainti (koordinaatit tai suunta ja etäisyys tietystä kohteesta) hädän laatu tarvittavan avun laatu muita mahdollisia tietoja, jotka voivat helpottaa pelastustoimintaa. Lue hätäsanoma hitaasti ja rauhallisesti, jotta kuulijat ehtivät kirjoittaa muistiin tärkeimmät asiat. Aluksen sijainti on syytä lähettää kahdesti. Esimerkki hätäsanomasta: ”MAYDAY TIINA OG2468 SIJAINTI 120 ASTETTA 4 MERIPENINKULMAA YTTERGRUNDIN MAJAKASTA TOISTAN 120 ASTETTA 4 MERIPENINKULMAA YTTERGRUNDIN MAJAKASTA OLEMME KARILLA TARVITAAN VÄLITÖNTÄ APUA.”

161


Viestiliput

162

Kansainvälisiä viesti- eli signaalilippuja käytetään vesillä alusten välisessä viestinnässä. Kirjainviestien lisäksi lipuille on määritelty erityismerkityksiä eli signaaleja, joita ne tarkoittavat yksinään tai tiettyinä yhdistelminä nostettuna. Tärkeimpiä lippuja ja niiden yksilippusignaaleja ovat A, D, E, F, I, L, O, P, S, U, V ja Z sekä hätämerkki N ja C. Juhlaliputus voidaan nostaa juhlallisissa tilaisuuksissa. Siinä liput ovat keulasta mastonhuipun kautta perään: A, B, C, 1, D, E, F, 2, G, H, I, 3, J, K, L, 4, M, N, O, 5, P, Q, R, 6, S, U, V, 7, W, Y, Z, 8, 1., 2. ja 3. korvausviiri. Suomen lipun näköistä X:ää ei juhlaliputuksessa käytetä. Myös T:n voi jättää pois. Radioliikenteessä käytetään sanoja tavattaessa kansainvälisiä tavausaakkosia. Näin toimitaan, vaikka vasta-asema olisi suomalainen. Numerot

Morse-koodi Sähkötys eli morsetus on viestintätapa, jossa viestejä välitetään pisteistä ja viivoista koostuvina morsemerkkeinä, yleensä valo- tai äänilähteen avulla. Harjoitellessa kannattaa alusta lähtien opetella kuuntelemaan “valmis kirjain”, eikä merkitä muistiin ensin sanomaa morsemerkein ja sitten jälkeenpäin kääntää sitä selväkieliseksi. Piste Viiva Merkin osien väli Morsemerkkien väli Sanaväli

Aikayks. 1 3 1 3 7

Viestilipuilla N ja C yhdessä (ei ja kyllä) on hätämerkki, Morse-koodilla SOS ( ).

Korvausviirit

1

6

Korvausviiri 1

2

7

Korvausviiri 2

3

8

Korvausviiri 3

4

9

Korvausviiri 4

5

0


Kirjain Aakkosnimi a

Viestilippu

Morse

Yksilippusignaali

alpha

Sukeltaja vedessä

b

bravo

Lastaan/puran/kuljetan vaarallisia aineita

c

charlie

Kyllä

d

delta

Pysykää loitolla; minulla on ohjailuvaikeuksia

e

echo

Muutan suuntaani oikealle

f

foxtrot

Olen vaurioitunut. Pyydän ottamaan yhteyttä minuun.

g

golf

Tarvitsen luotsin

h

hotel

Aluksella on luotsi

i

india

Muutan suuntaani vasemmalle

j

juliet

Pysytelkää etäällä: aluksella on tulipalo, ja lastina on vaarallisia aineita.

k

kilo

Haluan yhteyden teihin

l

lima

Pysähdy heti

m

mike

Alukseni on pysäytetty eikä se liiku veden halki

n

november

Ei

o

oscar

Mies yli laidan

p

papa

Satamassa: alus lähdössä, kaikki alukselle.

q

quebec

Pyydetään tullausta ja maahantulotarkastusta

r

romeo

s

sierra

Käytän potkurivoimaani taaksepäin

t

tango

Suoritan paritroolausta

u

uniform

Olette menossa kohti vaaraa

v

victor

Tarvitsen apua

w

whiskey

Tarvitsen lääkäriä

x

X-ray

Keskeyttäkää toimenne ja seuratkaa viestejäni

y

yankee

Ankkurini ei pidä

z

zulu

Tarvitsen hinaajaa

å

alfa alfa (AA)

ä

alfa-echo (AE)

ö

oscar-echo (OE)

163


24.00

Vahtien nimet

00.00

Vahdit ja vahtivuorot Iltavahti

164

20.

Yövahti eli koiravahti 0

00

4.0

Toinen puolivahti Aamuvahti

18.00 Ensimmäinen puolivahti 8.0

00

0

16.

Iltapäivävahti

Aamupäivävahti 12.00

Aluksen miehistö on jaettu kahteen vahtiin – oikeaan ja vasempaan – jotka ovat vuorotellen merivahdissa. Sitä osaa miehistöstä, joka lepää, sanotaan vapaavahdiksi. Nykyään kauppa-aluksilla on kolme vahtia, jotka ovat merivahdissa neljä ja vapaana kahdeksan tuntia.

Lasien lyöminen Laivakellon lyöminen puolen tunnin välein ja tämän toimituksen nimi, lasi, ovat peräisin tiimalasista, jossa hiekan valuminen kesti puoli tuntia. Kun tiimalasi käännettiin toiseen asentoon, lyötiin samalla kelloa.

Lasit lyödään seuraavasti: - 12.30 yksi lasi (yksittäinen kilautus eli ”halvan”) - 13.00 kaksi lasia (kaksi kilautusta, ns. parilyönti eli ”helan”) - 13.30 kolme lasia (parilyönti ja kilautus) - 14.00 neljä lasia (kaksi parilyöntiä) Näin jatketaan klo 16.00 asti, jolloin lyödään 8 lasia (neljä paria). - 16.30 yksi lasi... - 20.00 kahdeksan lasia jne. Laseja lyödään yleensä vain aluksen ollessa kulussa, mutta ei yöaikaan.


LIIKKUMINEN JA LEIRIYTYMINEN

165


Vaellus Vaelluksia on kaikenlaisia. Vaelluksilla voit saada luontoelämyksiä, ulkoilmaa, vaihtelua arkeen, kokemuksia kavereiden kanssa ja voit tutustua uu-

siin paikkoihin. Vaikka kulkemistapa, majoittuminen, ympäristö, ajallinen kesto ja seura voivat muuttua, perusasiat vaelluksilla ovat samoja.

166 Reittisuunnitelma Muista tehdä merkintä autiotuvan vieraskirjaan tai vastaavaan, erityisesti jos muutat reittisuunnitelmaasi kesken vaelluksen

Ruokatäydennys

Mahdollinen ylitys? Lounaspaikka (valmis laavu)

Yöpyminen teltoissa

© Maanmittauslaitos, lupa nro 741/MML/09

Turvallisuus Vaella ryhmässä! Yksin vaeltaessa onnettomuudet voivat olla hengenvaarallisia. Muista, että vaelluksen ei pidä olla kilpailu itsesi tai kavereidesi kanssa, ei myöskään vaarallista tai extremeä. Tiedä rajasi; ei kannata lähteä liian vaativalle vaellukselle vähäisellä kokemuksella. Vaellusten haasteita

voi kasvattaa vähän kerrallaan. Aloita lyhyistä vaelluksista lähimaastossa.

Mihin tulee varautua Reittisuunnitelmaa tehdessä mietitään yöpymispaikat ja ruuan- ja vedensaanti sekä tutkitaan reitin haasteet. Lisäksi arvioidaan aikataulu. Reittisuunnitelma aikatauluineen annetaan jollekin tutulle, joka voi sitten


tarvittaessa avustaa hätätilanteissa. Tälle tutulle lähetetään tilanneraportti säännöllisin väliajoin. Hätäsuunnitelmaa varten mietitään toimintaa ongelmatapauksissa. Kuinka pysyt kuivana, lämpimänä, ravittuna ja levänneenä kaikissa vaelluksen olosuhteissa? Mitä jos nyrjäytät nilkkasi? Entä jos sataa kaatamalla viikon tai kaadut rinkan kanssa puroon? Kuinka kylmää voi olla? Mitä jos keittimesi pettää tai et pääsekään ruokakätkölle? Entä jos eksyt? Mitäpä jos suunnitellulla reitillä on pysyvä este? Kun hahmotat riskit, osaat myös varautua niihin. Aina on oltava varasuunnitelma perustarpeiden turvaamiseksi. Perustarpeita ovat juominen, syöminen, yöpyminen ja lämpimänä pysyminen. Turvallisuussuunnitelma Tee reittisuunnitelma aikatauluineen. Anna kopio suunnitelmasta jollekin tutulle ja kerro, mitä olette tekemässä. Tee hätäsuunnitelma, josta selviää miten toimitte, jos jokin meneekin pieleen. Miten ja keneen otetaan yhteyttä missäkin tapauksessa? Käytetäänkö esimerkiksi kännykkää vai hätärakettia? Huomioi majoituspaikan suojaisuus sateella tai myrskyssä. Kesäisin varjoisa paikka on mukava, erityisesti aamulla. Muista jokamiehenoikeudet!

Päivärytmi Vaelluksella kannattaa herätä heti auringon noustessa, jolloin kaikki valoisa aika saadaan hyödynnettyä. Aamupala on tukeva ja hiilihydraattipainottei-

Päivän aikataulutus 7 00 8 30 13 00 17 00 21 00 22 00

herätys ja aamupala, leirin purku liikkeelle lounas leiriytyminen ja päivällinen iltapala nukkumaan

nen, esimerkiksi puuroa ja leipää. Lounaaksi syödään jotain helposti sulavaa ja hiilihydraattipitoista, esimerkiksi pastaa. Jos lounas syödään huonoissa olosuhteissa, kannattaa se tehdä jo aamulla termospulloon. Päivällinen on päivän tukevin ateria. Siinä pitää olla myös rasvaa ja proteiinia, kuten lihaa tai soijaa. Illalla huolla itsesi ja varusteesi. Tutustu ympäristöön, tee puhdetöitä ja istu iltanuotiolla. Kunnon yöunet takaavat jaksamisen myös seuraavana päivänä.

Ruoka Hyvä vaellusruoka on helposti kannettavaa ja kevyttä, ja se sisältää paljon energiaa. Energiasisältöön on syytä tutustua hyvin, sillä liian vähäisellä energialla vaeltaminen on tuskallista. Normaali energiantarve vaelluksella on noin 2 000–4 000 kilokaloria vuorokaudessa, riippuen vaelluksen vaativuudesta ja henkilökohtaisista ominaisuuksista. Talvella energiaa kuluu enemmän kuin kesällä. Erityishuomiota kannattaa kiinnittää ruokien pakkauksiin. Ne on joko tuotava pois metsästä tai voitava polttaa. Mukaan on hyvä varata myös pieniä välipaloja, joita voi nauttia liikkeessä ollessaan tai taukojen aikana.

167


Maastossa Kun vaellus on päässyt viimein itse maastossa olemiseen ja liikkumiseen on tavoitteena saada mukava ja hallittu kokemus. Sitä varten täytyy huomioida seuraavia asioita.

168 Vaellusrytmi

Kulkeminen maistuu, kun muistaa tauot. Lyhyt, noin 10 minuutin tauko tunnin välein pitää virkeämpänä kuin kolmen tunnin kävely ja pitkä tauko. Lisäksi kannattaa pitää ensimmäisen puolen tunnin aikana tauko, jonka aikana vaeltajat voivat säätää varusteitaan ja venytellä. Kylmällä on hyvä pukea lämmin taukotakki. Tauolla on

hyvä juoda ja syödä pieniä eväitä, kuten pähkinöitä, rusinoita ja leipää. Lyhyt seisahdus raskaan pätkän jälkeen palauttaa. Vaelluksella ei ole tarkoitus hikoilla. Sovita vauhti maaston vaativuuden ja voimiesi mukaan. Muutoin vaatteesi kastuvat turhaan ja väsytät itsesi. Vaelluksella on tärkeää pitää varusteet käyttökelpoisina koko ajan. Märät vaatteet kuivataan ensi tilassa nuotiolla tai tauon aikana. Makuupussi kuivatetaan aamuisin.

Nestetasapaino Kuivunut elimistö väsähtää. Juo suullinen noin 20 minuutin välein. Juoma imeytyy hyvin pienissä erissä. Juomaksi käy puhdas vesi tai laimea mehu. Nestehukan merkkejä ovat päänsärky, apaattisuus ja väsymys. 45-kiloinen ihminen kuluttaa levossa Rinkkaa kantaessa lantiovyön pitäisi kannattaa suurinta osaa rinkan painosta. Olkahihnojen tehtävä on pitää rinkka tukevasti selkää vasten. Rinkan painopiste on saatava mahdollisimman lähelle selkää. Painopisteen sijainti pystysuunnassa riippuu maaston vaativuudesta. Helpossa maastossa ylhäällä oleva painopiste on miellyttävä kantaa. Vaikeassa maastossa alhaalla sijaitseva painopiste mahdollistaa paremman tasapainon.


kaksi litraa vettä päivässä. Vaeltaessa sama määrä voi kulua jopa muutamassa tunnissa. Kylmällä janon tunne on heikompi, mutta veden tarve ei vähene.

Ryhmässä liikkuminen Ihmisten fyysiset ominaisuudet ovat erilaisia: toiset liikkuvat nopeammin ja toiset hitaammin. Yleisen viihtyvyyden vuoksi vaellusnopeus tulisi valita hitaimman liikkujan mukaan. On myös pidettävä huolta, että myös hitaammin liikkuvat saavat pitää riittävästi lepotaukoja. Helposti käy niin, että nopeasti taukopaikalle saapuneet turhautuvat ja haluavat päästä nopeasti liikkeelle hitaiden vasta saavuttua.

Varusteiden kuljettaminen Varusteiden kuljettamistapa riippuu vaelluksen luonteesta ja pituudesta. Tavanomaisilla metsävaelluksilla rinkka on yleisin kantoväline. Talvella käy-

tössä voi olla myös ahkio. Tavaroiden kantamisessa kannattaa huomioida energian minimoimissääntö: pyritään aina valitsemaan olosuhteiden mukaan mahdollisimman miellyttävä ja helppo tavaroiden kuljetustapa. Tämä tarkoittaa siis oikeata pakkausja kanto- tai kuljetustekniikkaa.

Eteneminen jalan Liiku ryhdikkäässä asennossa. Tasaisella maalla pidä selkä suorana. Ylämäkeen kiivetessäsi älä nojaa eteenpäin liikaa, sillä se rasittaa vartaloa. Pyri astuessasi pitämään jalkaterät suorana, sillä ulos- tai sisäänpäin osoittavat jalat aiheuttavat niille epätavallista rasitusta. Jyrkkään alamäkeen käveleminen on raskasta polville. Jos polvesi kipeytyvät, yritä vaihtaa asentoa hieman enemmän etukenoon. Alamäkeen kävellessä kenkien sopivuus on tärkeää. Huonosti istuvat kengät hakkaavat varpaiden kärkiin kipeyttäen ne.

169

Vaelluksella on tärkeää pitää varusteet käyttökelpoisina koko ajan. Märät vaatteet kuivataan ensi tilassa nuotiolla tai tauon aikana. Makuupussi kuivatetaan aamuisin.


Jokamiehenoikeudet

170

Jokamiehenoikeuksien ansiosta kaikki ihmiset saavat Suomessa käyttää luontoa vapaasti. Sillä ei ole merkitystä, kuka omistaa maan. Luonnossa liikkumiseen ei tarvita lupaa, eikä siitä tarvitse maksaa. Jokamiehenoikeudet ovat yleisesti hyväksytty tapa, ja ne perustuvat lakeihin. Kaikki ihmiset

voivat hyödyntää jokamiehenoikeuksia, myös ulkomaalaiset. Oikeuksista huolimatta luonnossa ei kumminkaan saa aiheuttaa haittaa tai häiriötä. Nämä oikeudet pätevät Suomen ohella pääosin myös muissa Pohjoismaissa. Euroopassa oikeudet vaihtelevat maittain.

Katso lisää jokamiehenoikeuksista: www.ymparisto.fi/jokamiehenoikeudet

Jokamiehenoikeuksien mukaan sallittua on:

Aina kiellettyä on:

Liikkua maastossa jalan, polkupyörällä ja hiihtäen.

Puiden kaataminen ja vahingoittaminen, sammaleen ja varpujen (puuvartisten kasvien) repiminen.

Uida ja liikkua vesistössä ja jäällä.

Lintujen ja muiden eläinten häirintä.


Oleskella ja telttailla vähän aikaa, esimerkiksi yksi yö.

Roskaaminen.

Onkia ja pilkkiä.

Mönkijällä, mopolla tai muilla moottoriajoneuvoilla ajaminen.

Veneillä, ankkuroitua vähäksi aikaa sekä rantautua.

Pitkäaikainen leiriytyminen ilman lupaa ja kotirauhan häiritseminen meluamalla.

Poimia kukkia, sieniä ja luonnon marjoja.

Tulen tekeminen muualle kuin valmiille nuotiopaikoille ilman maanomistajan lupaa. Tulen tekeminen metsäpalovaroituksen aikaan.

Näitä tehdessä ei kumminkaan saa oleskella liian lähellä toisten pihoja tai meluta, aiheuttaa tuhoa pelloille tai istutuksille tai häiritä ihmisiä tai luonnoneläimiä.

Tulen voi tehdä ilman lupaa, jos on äärimmäinen hätätilanne, kuten paleltumisvaara.

171


Lihashuolto

172

Lihashuollon avulla parannetaan palautumisen lisäksi lihasten taipuisuutta ja toimintakykyä sekä ehkäistään rasitusvammojen syntymistä. Tässä käsitellään lihashuollosta lähinnä venytyksiä. Vaeltajan lihashuollossa tärkeintä on hyvä verryttely eli lämmittely ennen ja jälkeen suorituksen sekä venyttely. Etenkin pitkäkestoisissa suorituksissa on tärkeätä muistaa verrytellä, esimerkiksi siis vaikkapa

ennen vaellusta. Pitkällä vaelluksella ei ole varaa jäädä jälkeen kipeiden lihasten vuoksi. Ennen ja jälkeen Ennen vaellusta lämmitellään ja venytellään lyhyesti (kunkin venytyksen kesto 10–15 s). Lämmittelyn voi suorittaa myös siten, että etenet rauhallisesti noin 10–15 minuutin ajan ja pysähdyt sitten venyttelemään. Tällöin lihakset ovat jo hiukan lämmenneet eli alkulämmittely on suoritettu.

Kävely ja pyöräily Lonkan ojentajat: Vedä polvea kainaloa kohden, kunnes venytys tuntuu pakarassa

Lonkan ulkokiertäjät: Paina jalkaa toisella alaspäin, kunnes venytys tuntuu lonkassa

Polven koukistajat: Pidä selkä suorassa ja nosta jalkaa eteenpäin käsillä tukien, kunnes venytys tuntuu reidessä

Reiden etuosa: Vedä kantapäätä kohti pakaraa, kunnes venytys tuntuu reiden etuosassa Pidä jalat yhdessä

Nilkan koukistajat: Istu jalkojen päälle varpaat taakse päin ojennettuina

Varpaiden ja nilkan koukistajat: Aseta varpaat seinää tai puuta vasten koholle ja nojaudu jalka suorana eteenpäin, kunnes venytys tuntuu pohkeessa Toista polvi koukistettuna


Rinkka ja muut kantamukset lasketaan alas venyttelyn ajaksi. Vaelluksen jälkeen tehdään lyhyet palauttavat venytykset, jotka ovat kestoltaan samanmittaisia kuin alkulämmittelyn yhteydessä tehdyt venytykset. Pitkäkestoisen ja rankan suorituksen jälkeen tulee lihasten antaa palautua muutaman tunnin ajan ennen kuin suoritetaan pidempikestoiset venyttelyt (venytyksen kesto 30–120 s).

Hieronta Kipeytynyttä ja jännittynyttä lihasta voi helpottaa hieromalla sitä hellästi

Rinkan rasitus Vartalon ojentajat: Nojaudu seinää tai puuta vasten ja työnnä vartaloa jaloilla pois päin, kunnes venytys tuntuu selässä Vartalon sivutaivutus: Istu toinen jalka suorassa ja toinen koukussa ja kurkota kohti suoraa jalkaa, kunnes venytys tuntuu alaselässä Voit myös itse keksiä lisää venytyksiä Tärkeää on, että tunnet venytyksen vaikutuksen rasittuneessa lihaksessa Muista toistaa venytykset kummallekin puolelle kehoa!

muutaman minuutin ajan. Jos hieronta tuntuu hyvältä, on siitä apua, mutta jos se sattuu, on lihas niin jumissa, ettei hieronnasta siinä tilanteessa ole hyötyä.

Venytykset Aina kannattaa venyttää ainakin ne lihakset, jotka ovat joutuneet tekemään työtä suorituksen aikana. Kävelyn ja pyöräilyn kohdalla tämä tarkoittaa ainakin alavartalon päälihasryhmien venyttelyä. Myös kantamusten alla väsyneet hartiat, rinta ja selkä on hyvä venyttää.

Lavan lähentäjä: Vedä polven avulla sen päällä lepääviä käsiä alaspäin, kunnes venytys tuntuu lapaluissa Rintalihakset: Aseta käsi seinää tai puuta vasten ja kierrä vartaloa, kunnes venytys tuntuu rinnassa Käden korkeutta voi vaihtaa Hartioiden nosto: Vedä kättä toisella alaspäin ja kallista päätä vastakkaiseen suuntaan, kunnes venytys tuntuu hartioissa

173


Polkupyörä Polkupyörä on yllättävän nopea vaellusväline; maisemat ehtivät vaihtua paljon päivän aikana. Myös tavaraa on helpompi kuljettaa pyörällä kuin kävellen.

174 Pyöräretken suunnittelu Matka - Hyväkuntoinen, aiemmin ainakin jonkin verran pyöräillyt aikuinen pystyy polkemaan kunnossa olevalla vaihdepyörällä varusteiden kanssa 20 km tunnissa ja 100 km päivässä taukoineen, jos maasto ei ole erityisen mäkistä. - Seikkailijat ja tarpojat pystyvät polkemaan taukoineen 10–15 km tunnissa ja 20–50 km päivässä iän, kunnon ja välineiden mukaan. Turvallinen päivämatka on 20–40 km.

Pyörän pakkaaminen - Satulalaukut ovat suurena

apuna pakkauksessa. Laukkuja kannattaa olla kaksi, tällöin repun tai makuualustan voi virittää niiden päälle tukevasti ja pyörä on tasapainoinen. - Älä pakkaa liikaa painoa taakse, muuten pyörästä voi tulla hutera ajaa.

Korjaukset matkan aikana - Jos ketjut putoavat pois rattailta,

nosta ketju takaisin rattaan alkuosaan ja polkaise, jolloin ketju menee kokonaan paikalleen. - Sateen jälkeen rasvaa ketjut. - Säädä tankoa ja satulaa tarpeen mukaan. Näin paikkaat ja vaihdat sisäkumin: - Irrota hajonnut rengas pyörästä. Tarvitset kaksi sopivaa jakoavainta. Käännä akselin molemmista päistä jakoavaimella, kun irrotat rengasta. - Irrota päällyskumi kampeamalla rengasraudalla joka puolelta. - Irrota ensin venttiili ja sitten sisärengas ja etsi reikä. - Paikkaa reikä: Karhenna reiän ympäristö. Lisää liimaa ja odota noin 10 minuuttia. Ota sitten paikasta folio pois ja paina se paikalleen. Paina paikkaa hetki ja lopuksi poista suojamuovi sen päältä.


Pyörän huolto

Käännä pyörä ylösalaisin, pyöräytä sekä etu- että takapyörää ja varmista, että ne pyörivät hyvin. Tarkista, että pyörät pyörivät suoraan eivätkä heilu sivuille tai ylös ja alas. Rengas oikaistaan pinnoja sopivasti säätämällä. Oikaisu on parasta teettää pyörähuollossa.

Tarkista, että satulan ja tangon säädöt ovat sopivat. Istuessasi satulassa jalan pitäisi olla lähes suorana polkimen ollessa alhaalla. Ohjaustangon tulee olla suunnilleen samalla korkeudella tai vähän alempana.

Tarkista, että lamppu toimii. Jos lamppu on patterikäyttöinen, ota varaparistot mukaan.

175

Testaa, että jarrut toimivat moitteetta. Tarvittaessa vaihda jarrupalat.

Varmista, että heijastimet ovat ehjät ja paikallaan.

Kokeile, että vaihteet toimivat hyvin, ja säädä niitä tarvittaessa. Katso lisätietoa pyörän omista ohjeista tai käytä pyöräliikettä apuna.

Tarkista, että ketjut ovat kunnossa, ja lisää öljyä. Jos ketjut eivät pysy paikallaan polkiessa, rattaat ja ketju on syytä vaihtaa.

Tarkista renkaat ja täytä tarvittaessa. Rengas ei saisi joustaa paljon, kun sitä painaa keskeltä.


Sukset Lumella liikkuminen suksilla tai lumikengillä on sujuvampaa ja kevyempää kuin jalan. Talvivaellus on vaativaa, joten harjoittele perustaidot ensin kesällä ja syksyllä.

176

Erilaiset sukset - Latusuksi on hyvä ja nopea urilla. Kapeana se ei sovellu umpihankeen. Monot ovat huonot vaelluksilla. - Metsäsuksi on hyvä umpihangessa, koska se on leveä ja pitkä. Metsäsuksi on hitaampi urilla. Monona on huopavuorillinen kumisaapas, joka on hyvä vaelluksilla. - Tunturisuksi sopii runsaasti tunturialueilla hiihtävälle. Laskettavuus ja pito jäisillä sivurinteillä on hyvä erilaisen siteen ja kanttien ansiosta. - Lumikenkä sopii pehmeään lumeen mäkisissä tai pensaikkoisissa maastoissa.

Voitelu Mukavan hiihdon kannalta suksen voitelu on tärkeätä. Perinteisessä hiihdossa suksen keskellä on pitoalue ja muualla luistoalue. Perinteisen hiihdon suksen pohja on hieman kaareva, jolloin pitoalue ei kosketa latua ellei paino ole suksen päällä. Pitoalueensa voi tarkistaa pyytämällä kaveria liikuttamaan paperia suksen alla, kun seisoo normaalisti suksien päällä lattialla. Pitoalue on se kohta, jossa paperi liikkuu vapaasti. Luisteluhiihdossa koko suksen pohja on luistava. Luistovoitelu aloitetaan poistamalla vanha voide pohjasta. Sopivaa luistovoidetta sulatetaan luistoalueelle suksen pohjaan ohut vana, joka tasoitetaan koko suksen leveydelle. Voiteen annetaan kovettua ja ylijäämävoide poistetaan siklillä. Lopuksi pohja harjataan nylonharjalla. Pitovoitelu tehdään pitoalueelle, mikä mahdollistaa potkun perintei-

45° Pitoalue Siklaamalla voidaan poistaa vanhat voiteet suksen pohjasta ja tasoittaa uudet. Pitopohja ja pitoalue. Joissain vaellussuksissa käytetään suomupohjaa, joka takaa peruspidon kaikissa tilanteissa. Sitä ei voidella.


sessä hiihdossa. Helpoin pitovoitelu on pitoteippi. Sillä saa vaivattomasti tehtyä kestävän pitoalueen suksen pohjaan. Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää purkkivoiteita, joista valitaan sään mukainen. Aluksi pitoalue voidaan kevyesti karhentaa hiekkapaperilla. Voide levitetään purkista pitoalueelle mahdollisimman tasaisesti. Voide tasoitetaan hankaamalla korkilla. Voiteen kulumiskestävyyttä voidaan parantaa pohjavoiteilla. Oikean voiteen valitseminen vaatii asiantuntemusta: voiteen tyyppi riippuu pakkasesta ja lumen rakenteesta ja iästä.

Tekniikka Perinteisessä tyylissä ladulla liike saadaan aikaan potkulla. Potkun alussa painopiste on potkaisevan jalan päällä. Suksella potkaistaan vauhtia, jolloin potkusuksen pitoalueen pitäisi tarrautua lumeen ja jalan liikkeen työntää hiihtäjää eteenpäin. Potku suoritetaan koko vartaloa hyväksikäyttäen, ja sen voimasta vartalo saadaan eteen ja hieman ylös

suuntautuneeseen liikkeeseen. Liike keventää suksia, jolloin ne luistavat paremmin. Liike jatkuu liukuvaiheena, kunnes vauhdin hiipuessa suoritetaan uusi potku toisella jalalla. Erähiihdossa hiihtotekniikka riippuu maastosta. Käytännössä esimerkiksi ahkiota vedettäessä suksen pito on tärkeämpää kuin sen luisto. Vaativissa paikoissa voidaan käyttää ns. nousukarvoja lisäämään pitoa.

Varusteiden kuljetus Lyhyillä retkillä reppu on hyvä maastosta riippumatta. Rinkka soveltuu tiheään ja mäkiseen maastossa. Ahkiota käytetään pitkillä tunturivaelluksilla. Ahkion käyttö edellyttää usein nousukarvoja; rinkalla hyvä voitelu riittää. Eräsuksivinkki Lyhyen jyrkän ylämäen voi tampata sivuttain nostamalla suksia vuorotellen rinnakkain ylämäkeen. Pitkän mäen voi edetä siksakkia lapinkäännöksiä käyttäen.

Lapinkäännös

Lapinkäännös on kaksivaiheinen Ensin käännetään toinen suksi ulkokautta osoittamaan taaksepäin Tämän jälkeen käännetään myös toinen suksi

177


Soutuvene ja kanootti airo

178

perä

penkki

kiinnitysnaru ja sen lenkki keulassa kokka eli keula

järvihankain

Suomessa kaksi yleisintä järvivenemallia ovat hämäläis- ja savolaismallit. Hämäläinen vene on korkea ja kankeahko käännöksistään. Se on hyvä matkaveneenä. Savolainen on matalampi ja ketterä. Se soveltuu hyvin peruskäyttöön. Lisäksi on vakaampi merivene. Perinteisesti veneet valmistetaan puusta, mutta nykyään veneet valmistetaan usein lasikuidusta tai alumiinista. Puuveneet saattavat aluksi vuotaa, mutta raot turpoavat vedessä. Soutuvene on hyvä liikkumisväline pienelle joukolle. Siihen sopii paljon tavaraa, sen lastaus on helppoa, se on turvallinen ja sen käytön oppii lyhyellä harjoittelulla.

Soutaminen Venettä liikutetaan eteenpäin soutamalla ja taaksepäin huopaamalla. Soutuliike aloitetaan liikkumalla eteenpäin penkillä, nojautumalla eteen ja laskemalla airot veteen

Merillä veneissä käytetään U:n muotoista hankainta, joka mahdollistaa airojen vapaamman liikuttamisen.

niin pitkälle keulan suuntaan kuin luontevalta tuntuu. Seuraavaksi airoja vedetään taaksepäin. Liikkeen aluksi pidetään kädet suorana. Voima airoihin saadaan yläkropan taaksepäin suuntautuneesta liikkeestä ja työntämällä jalkoja jalkatukea vasten. Takapuoli luistaa penkillä taaksepäin. Liike viimeistellään koukistamalla kädet. Heti perään aloitetaan sulavasti uusi soutuliike. Huopaaminen on tilapäinen tapa liikuttaa venettä, joten siinä tekniikka ei ole tärkeä. Huovatessa airot lasketaan veteen mahdollisimman perään. Samanaikaisesti oikaistaan kädet ja työnnetään ylävartalolla eteenpäin. Hämäläisveneessä airot menevät ristiin, joten varo peukaloitasi.

Veneen ohjaaminen ja kääntäminen Veneen ohjaamiseen on kaksi tapaa: soutamalla tai veneen perästä melalla tai peräsimellä. Jos soutaja


ohjaa venettä, ohjaaminen tapahtuu säätelemällä vedon voimaa oikean ja vasemman airon välillä. Kun vene on liikkeessä, oikealle käännyttäessä soudetaan voimakkaammin vasemman puoleisella airolla ja päinvastoin. Pienissä ohjausliikkeissä soudetaan molemmilla airoilla. Isommassa kääntöliikkeessä toinen airo jätetään kokonaan ilmaan. Paikoillaan käännyttäessä toinen airo soutaa ja toinen huopaa. Kun venettä ohjataan perästä melan tai peräsimen avulla, soutaja soutaa koko ajan yhtä voimakkaasti molemmilla airolla. Käännös saadaan aikaan kääntämällä melaa tai peräsintä poikittain veneen kulkusuuntaan nähden. Matalassa vedessä venettä voidaan liikuttaa sauvomalla.

Kanootti ja kajakki Kanootti ja kajakki ovat venettä nopeampia, kiikkerämpiä ja ahtaampia vesikulkuneuvoja. Kanoottiin mahtuu 2–3 henkeä tavaroineen. Melominen Sekä kanootilla että kajakilla melomisessa pätevät samat periaatteet. Melominen aloitetaan kääntämällä ylävartaloa ja kurkottamalla mela etuviistoon veteen. Mela pyritään saamaan veteen kohtisuoraan. Seuraavaksi melaa vedetään pystysuorassa kiertämällä ylävartaloa. Kuvittele, että yrität kiskoa kanoottisi melan kohdalle. Lopuksi mela nostetaan uutta vetoa varten koukistamalla käsi. Kanoottia meloo kaksi henkeä. Melojat melovat eri puolilta. Takim-

mainen meloja vaikuttaa enemmän kanootin suuntaan, joten hän vastaa kanootin suunnasta. Jos molemmat melojat melovat yhtä suurella voimalla, alkaa kanootti kääntyä etumelojan puolelle. Tämä voidaan estää käyttämällä takana ns. J-vetoa. J-vedossa liikkeen lopussa mela käännetään kanootin suuntaiseksi ja mela viedään kanootista poispäin. Mela toimii hetken ikään kuin peräsimenä. Hätätilanne vesillä Muistakaa tarvittavat turvavälineet: pelastusliivit, äyskäri, köysi ja vesitiiviisti pakatut varusteet, myös kännykkä. Miettikää etukäteen mahdollisia tilanteita. Jos joku menee kaikesta huolimatta pieleen, toimikaa näin: 1. Varmistakaa ensisijainen turvallisuus: se, että kaikki ovat pinnalla ja tajuissaan ja että kaikilla on jonkinlainen kelluntaväline. Jos vene tai kanootti kelluu, pitäkää siitä kiinni ja kiivetkää sen päälle. 2. Jos mahdollista, kääntäkää kulkuväline oikein päin ja tyhjentäkää se äyskärillä tai pumpulla. Takaisin kyytiin voi kiivetä keulasta tai perästä. 3. Jos ranta on lähellä, pyrkikää potkimaan veneen kanssa sinne. Älä yritä uida yksin, sillä välimatka voi olla liian pitkä. 4. Yrittäkää saada apua puhaltamalla pelastusliivin pilliin, heiluttamalla käsiä pään päällä tai soittamalla kännykällä. 5. Vaihtakaa mahdollisimman pian lämpimät vaatteet.

179


Vesistön ylitys

180

Vesistön ylittäminen

Ylitystapoja

Toisinaan vaelluksilla tulee vastaan vesistöjä, jokia tai järviä, joiden kiertäminen ei ole kannattavaa. Tällöin vesistö pitää ylittää. Ylittämiseen on monia tapoja, mutta tärkeintä on, että ylitys tehdään turvallisesti. Ylittämispäätökseen ja tapaan vaikuttavat ainakin seuraavat asiat: - Ylittäjien taidot: osataanko tehdä varmasti vedenpitävä ylitysväline ja osataanko uida. Hengenvaarallisia riskejä ei pidä ottaa. - Veden kylmyys: pystytäänkö uimaan vai tehdäänkö kelluva ylitysväline. - Rantojen välinen matka: jaksetaanko uida tai onko mahdollista saada köysi rantojen välille. - Veden virtaus: syvää vuolaasti virtaavaa jokea ei pysty turvallisesti ylittämään.

Uimalla: Tarvitaan 1–2 reiätöntä jätesäkkiä per ylittäjä. Myös sadeviittaa voi käyttää. Rinkka ja päällysvaatteet laitetaan jätesäkkiin. Varmuuden vuoksi rinkan päälle voi laittaa toisenkin jätesäkin suuaukko eri suuntaan. Suuaukko rullataan vähintään kolme kierrosta ja solmitaan kiinni. Jätesäkkiin voi jättää hieman ilmaa, jolloin se kelluu paremmin. Rinkan kanssa uidaan siten, että rinkkaa työnnetään edellä. Vaihtoehtoisesti rinkkaan voi tehdä hinausnarun. Naruun tehdään iso lenkki, joka ei kiristy ja jonka voi helposti irrottaa.

A-pukki: A-pukkia voi käyttää ylitykseen monin tavoin. Siitä voi tehdä rinkkalautan rungon, jolloin kellukkeet laitetaan nurkkiin ja itse istutaan A:n poikkiviivalla. Isolla A-pukilla voi ylittää joen myös kaatamalla sen joen yli siten, että ylittäjä istuu poikkiviivalla.


Rinkkalautalla: Rinkkalautan periaate on, että useampaa, toisiinsa yhdistettyä rinkkaa käytetään kellukkeina. Rinkat voidaan tehdä vedenpitäviksi jätesäkillä tai jopa pelkällä rinkan sadesuojalla. Vedenpitävät rinkat yhdistetään toisiinsa tukevilla kepeillä. Vaihtoehtoisesti ensin yhdistetään rinkat toisiinsa ja sen jälkeen laitetaan ne pressun tai muun vedenpitävän vaatteen (laavun, louteen) sisälle. Tällöin voidaan lautan täytteenä käyttää lisäksi risuja, jotka lisäävät lautan kelluvuutta. Rinkkalautalla liikutaan usein makaamalla sen päällä ja melomalla käsin.

Kahlaamalla: Matalat joet voi ylittää kahlaamalla. Turvavarusteena kahlatessa käytetään keppiä horjahdusten tai kovan virtauksen vastaisena tukena. Kahlatessasi ota lyhyitä askelia, jolloin tasapainosi säilyy paremmin. Jotkut käyttävät uimakenkiä tai muita jalkineita parantamaan pitoa liukkaista kivistä. Rinkan vyötärö- ja rintaremmi irrotetaan ja varmistetaan, että rinkan saa hätätapauksessa nopeasti pois selästä. Syvässä joessa hankalissa olosuhteissa rinkan voi kiskoa köydellä toiselta puolelta, kun on ensin itse päässyt yli. Helpoissa olosuhteissa rinkan voi kantaa pään päällä.

Donitsilautalla: Donitsi on oksista, narusta ja pressusta tehtävä lautta, jolla voi kulkea useampikin ihminen. Lautalla edetään melomalla. Lauttaan voi kiinnittää pitkän köyden, jolla sen saa vedettyä takaisin vastarannalta. Mela voidaan tehdä etsimällä metsästä keppi, jossa on Y-haara. Haaran päälle laitetaan vedenpitävä kangas, kuten muovipussi tai makuupussin pussi.

181


Jääturvallisuus

182

Jään kantokyky pitää mitata teräsjään eli kiinteän syysjään mukaan. Jään vahvuus voi esimerkiksi virtauksista ja pohjan laadusta riippuen vaihdella paljon lyhyelläkin matkalla. Kiinteä 5 cm:n paksuinen syysjää kestää yhden

henkilön. Kun liikkeellä on suurempi joukko, on jään vahvuuden oltava jo 10 cm. Auringon haurastama kevätjää saattaa pettää jopa 30 cm:n paksuisena. Liiku jäällä aina kaverin kanssa. Yksin ei kannata mennä jäälle!

Heikot jäät – vaarallisia paikkoja

Joet, järvien kapeikot, jokien ja purojen suistot.

Kaislat tekevät jäästä seulan ja samalla hauraan.

Äkkijyrkästi veteen putoavien rantapenkereiden vierustat.

Halkeaman kohdalla jään kantavuus heikkenee.

Järvessä olevien lähteiden kohdat, vedenalaisten karien ympäristö.


Jäällä liikkujan varusteet Hyvä jääpiikkisauva on sellainen, joka läpäisee 5 cm:n jään yhdellä iskulla. Sen avulla voi kokeilla jään kestävyyttä ja myös hädän tullen auttaa itsensä tai toisen ylös avannosta. Tavallinen puukeppikin on parempi kuin ei mitään. Jäistä pelastautuminen - Säilytä malttisi ja yritä hengittää rauhallisesti. - Huuda heti apua ja puhalla pilliin. - Käänny siihen suuntaan, josta olit tulossa. Irrota sukset. - Riko jäätä edelläsi niin pitkälle kuin se särkyy. - Kohota itsesi uintipotkuilla vaakaasentoon ja ponnista itsesi jään päälle. Käytä sauvoja naskaleina. - Kieri, ryömi ja konttaa, kunnes olet varmasti kestävällä jäällä. Pysy liikkeessä. - Hakeudu nopeasti lämpimään. - Jos et pääse ylös, pidä kiinni jään reunasta, pysy liikkumattomana lämpöhukan pienentämiseksi ja huuda apua. Hypotermia voi viedä hengen. Vaikka pääsisikin ylös vedestä, on erittäin suuri riski, että kehon lämpö laskee alle +35 asteen. Tätä tilaa kutsutaan alilämpöisyydeksi eli hypotermiaksi. Se on erittäin vaarallista, ellei potilas heti saa ensiapua. £Lue lisää hypotermiasta sivulta Lämpö- ja kylmävammat 280.

Jos toinen tarvitsee apuasi - Etsi jotakin kättä pidempää, esimerkiksi köysi, riuku, oksa, airot tai oma takki. - Lähesty avantoa vahvan jään suunnasta, konttaamalla ja ryömimällä viimeiset metrit. - Jos auttajia on useampi, voitte muodostaa pelastusketjun. - Liikuttele kylmettynyttä varovaisesti. Jäällä liikkuessa tärkeät varusteet ovat: - jäänaskalit - pilli, jolla hälytetään apua - tukeva jääpiikkisauva - heittoköysi ja reppu, joka toimii kellunta-apuna, kun siihen on pakattu vesitiiviiseen pussiin varavaatekerta ja pyyhe.

183


Pakkaaminen ja varustelista

Laavu, teltta, loue tms. majoite Kartat ja karttalaukku Narua Ensiapuvälineet Ilmastointiteippiä Retkikeitin ja polttoaine Tulitikkuja Jätesäkkejä Kirves + saha Ompelutarvikkeet ja rautalankaa Tiskiharja ja –ainetta Vessapaperia Vartion viiri Saha, vasara, vintilä tms. nikkarointivälineitä

kisat

vaellus

talvileiri

kesäleiri

Vartiokohtaiset varusteet

Tämän tarvitset useimmiten. Joskus esimerkiksi majoitteet ja ruuantekovälineet löytyvät leireiltä valmiina, eikä vartion tarvitse tuoda niitä itse. Tämän saatat tarvita. Tarkista sää ja tapahtuman luonne. Tämän voit ottaa mukaan, mikäli haluat. Varmista, että esimerkiksi matkapuhelimen ottaminen mukaan on sallittua!

yöretki

184

Oheisissa taulukoissa on lueteltu, millaisia varusteita tarvitset erilaisilla retkillä, leireillä tai vaelluksilla. Jokaiselle vaellukselle, leirille, retkelle tai kisoihin voi tarvita varusteita, jotka ilmoitetaan erikseen. Oma johtajasi antaa lisää ohjeita tapahtumiin tarvittavista varusteista. Vaatteita voit pakata mukaan sen verran, mitä aiot käyttää. Varaudu odotettavissa olevan sään mukaisesti. Tavarat kannattaa aina pakata vedenpitävästi ja itse, vaikka vanhempien avustuksella. Näin tavarat löytyvät määränpäässä rinkasta tai

repusta paremmin. Aina varusteiden ei tarvitse olla uusimpia ja hienoimpia. Varusteita kannattaa kysyä lainaksi oman lippukunnan johtajilta tai vanhemmilta partiolaisilta. Tavaroiden nimikoiminen on aina hyvä idea, ainakin isoimmilla leireillä!

päiväretki

Varustelista


kisat

vaellus

talvileiri

kesäleiri

yöretki

päiväretki

Henkilökohtaiset varusteet Makuupussi Makuualusta Istuinalusta Ruokailuvälineet, lautanen muki lusikka haarukka veitsi kankaisessa pussissa Rinkka/Reppu + sadesuoja Kuoriasu/Sadeasu/Sadeviitta Toppa-asu Vaihtoalusvaatteita ja sukkia Fleecetakki, villapaita tms. vastaava pitkähihainen paita Alusasu Hanskat+pipo Aurinkolasit Sandaalit Puukko Kamera Saappaat tai muut vedenpitävät kengät Partiopaita Partiohuivi Matkapuhelin Kompassi Pyyhe Uikkarit Ötökkämyrkkyä Henkilökohtaiset lääkkeet Hammasharja + tahna Tasku-/Otsalamppu + varaparistot Juomapullo Villasukat Yö-asu Kiikarit Aurinkovoidetta Muistiinpanovälineet

185


su

Pukeutuminen

186

Kosteus, kylmyys ja tuuli ovat retkeilijän pahimmat viholliset. Mitä kylmempää ulkona on, mitä kovemmin tuulee ja mitä märempi ilma ja retkeilijä itse on, sitä nopeammin keho menettää lämpöä. Sään lisäksi pukeutumiseen vaikuttavat kehon yksilöllinen lämmöntuotanto ja hikoilu. Liika pukeutuminen on yhtä vaarallista kuin liian vähäinenkin, sillä vaatteet kastuvat hiestä ja ennen pitkää tulee kylmä. Oikean vaatetuksen löytäminen lämpö on siis myös kokemuksen ja kokeilujen aluskerros tulos.

välikerros

ulkokerros: kuoritakki

hiki

sade ja tuuli

Taukokerros: taukotakki ulkokerros: kuorihousut


Kerrospukeutumisen periaatteita Useita ohuita kerroksia käyttämällä on vaatetusta helppo säädellä ja tarvittaessa kuivattaa ja huoltaa. Kerrosten väliin jäävä ilma eristää tehokkaasti. Aluskerros pitää ihon kuivana siirtämällä kosteuden seuraaviin kerroksiin. Asun on oltava ihon myötäinen ja joustava. Hyvä alusasu tuntuu miellyttävältä eikä aiheuta hankaumia kovassakaan käytössä. Keinokuitu on oikea valinta. Välikerros pitää kehon lämpimänä ja välittää kosteutta edelleen. Hyvä väliasu on ilmava ja väljä, esimerkiksi villa- tai fleecepaita. Lämmönsäätely tapahtuu lisäämällä tai vähentämällä vaatteita välikerroksesta – talvella voidaan käyttää useampaa väliasua päällekkäin. Ulkokerros suojaa tuulelta ja sateelta sekä välittää kosteutta edelleen ulkoilmaan. Asun tulee olla kestävä rajuissakin tilanteissa ja leikeissä. Talveksi ja kesäksi ei välttämättä tarvitse kahta erillistä asua. Suositeltava asu on hengittävällä vedenpitävällä kalvolla varustettu kuoriasu. Ääreisosat, kädet, jalat ja pää, ovat herkkiä kylmälle ja paleltumille. Varmista, että nilkat, ranteet, ristiselkä ja kaula tulee suojattua hyvin ja että jalat pysyvät kuivina ja lämpiminä. Taukokerrosta käytetään vaativilla retkillä ja vaelluksilla. Se on tilava ja lämmin vaate, joka puetaan muiden vaatteiden päälle, kun lämmöntuotanto tauon aikana vähenee.

Varusteista Ohuet sormikkaat tai kynsikkäät ovat kätevät tarkkuutta vaativissa töissä, ja niiden päälle voi helposti vetää lämpimämmät rukkaset. Pipo toimii pään alus- ja välikerroksena. Vaativissa olosuhteissa ulkokerrokseksi sopii tuulenpitävä huppu, joka suojaa samalla myös niskaa. Alussukkien on oltava ohuet ja hyvin sopivat. Niiden päälle lisätään tarpeen mukaan lämpimämmät villasukat. Sukkien lisäksi voidaan käyttää myös eristäviä talvipohjallisia. Kumisaappaat sopivat parhaiten märkään maastoon. Saatavilla on retkeilykäyttöön muotoiltuja ja talvivuorella varustettuja saappaita. Kumisaappaissa on hyvä pitää aina pohjallisia ja villasukkia. Kaulaliina ja putkipäähineet ovat monikäyttöisiä ja soveltuvat hyvin niskan ja kasvojen suojaamiseen. Vaelluskengät on muotoiltu tukemaan jalkaa vaikeassa maastossa. Ne suojaavat hyvin kosteudelta ja kylmyydeltä, mutta ne myös hengittävät. Vaelluskenkien on sovittava jalkaan tismalleen. Nahkaiset kengät vaativat muutaman viikon tai kuukauden käytön, ennen kuin nahka pehmenee mukavaksi. Vaelluskenkien tai kumisaappaiden lisäksi on hyvä pitää mukana kevyempiä leirikenkiä. Ne antavat mahdollisuuden lepuuttaa jalkoja ja kuivata toisia jalkineita. £Lisätietoa vaatteiden ja varusteiden materiaaleista saa sivulta 190.

187


Rinkka Rinkkoja on karkeasti ottaen kahdenlaisia: Putkirinkassa on putkimainen runko rinkan ulkopuolella.

188

Rosna- eli anatomisessa rinkassa runko on rinkan sisällä.

Rinkan laittaminen selkään 1. Löysää kaikki kantohihnat. Kiristä kompressiohihnat (anatomisessa rinkassa). Rinkkaa on mukavampi kantaa, jos se ei hölsky. 2. Lantiovyön on tarkoitus kantaa noin puolet rinkan painosta. Kun laitat rinkan selkään, kiristä ensin lantiovyö lonkkaluun kohdalle. Jos rinkassa on rintaremmi, sen voi kiinnittää aivan ensimmäisenä, jolloin rinkka pysyy paremmin paikoillaan.

3. Olkahihnat kannattelevat loput rinkan painosta. Kun olet saanut lantiovyön kiristettyä, kiristä olkahihnat tasaisesti ja sopivan tiukalle. 4. Kiristä tasapaino­ hihnat lopuksi tiukalle. Jos olkapäitäsi alkaa särkeä, löysää tasapaino­hihnoja.


Edellä olevien säätöjen lähtökohta on, että rinkka on säädetty kantajalleen sopivaksi. Erityisesti lantiovyön ja olkahihnojen välin pitää olla sopiva. Kun rinkka on selässä, lantiovyön täytyy asettua lonkkaluun kohdalle silloin kun olkahihnat ovat luontevasti paikallaan. Käytännössä lantiovyön ja olkahihnojen etäisyys on muutaman sentin lyhyempi kuin matka lonkkaluun kärjestä olkalihaksen päälle. Molemmat rinkkamallit soveltuvat partiokäyttöön. Putkirinkka on perinteinen vaellusrinkka. Siihen saa kiinnitettyä paljon tavaraa ulkopuolelle, ja sitä on hyvä kantaa myös painavana. Anatominen rinkka on kompaktimpi ja oikein pakattuna hyvä kantaa. Anatominen rinkka soveltuu kapeamman profiilinsa puolesta matkustamiseen ja hankalampiin maastoihin.

Rinkan korjaaminen Neulan ja vahvan langan avulla voit korjata ratkeamat rinkasta. Maastoolosuhteissa rautalanka on kaikkein luotettavinta. Katkenneet tai rispaantuneet hihnat voi vaihtaa. Uusia solkia saa monista kaupoista. Jos et itse osaa ommella riittävän kestävästi, vie rinkka suutarille.

Pakkaaminen Rinkan kantomukavuus on tärkeätä pitkillä vaelluksilla. Oleellista on rinkan painopiste eli käytännössä se kohta, jossa rinkassa sijaitsevat kaikkein painavimmat esineet. Painopiste pitää sijoittaa aina mahdollisimman lähelle selkää. Pystysuunnassa paino-

pisteen paikka on henkilökohtaisista mieltymyksistä kiinni. Kun rinkkaa kannetaan pitkiä matkoja helpossa maastossa, painopiste voi olla ylhäällä, olkapäiden korkeudella. Haastavassa maastossa alhaisempi painopiste parantaa tasapainoa. Faktoja - Rinkka saa pakattuna painaa maksimissaan neljänneksen kantajansa painosta. - Usein tarvittavat tavarat kannattaa pakata helposti saataville. - Vaatteet pakataan vedenpitävästi esimerkiksi muovipusseihin. Samaan pussiin pakataan samanlaisia vaatteita. - Vältä rinkan ulkona heiluvia esineitä: ne haittaavat tasapainoa ja ovat tiellä, kun rinkasta etsitään jotain. - Hiihtäessä rinkan painopiste tulee olla matalammalla kuin kävellessä.

189

Yksi tapa pakata rinkka. Jos mukaan tulee vielä teltta, sen voi sijoittaa makuualustan alle tai alataskuun makuupussin tilalle, jolloin makuupussi tulee läpän alle.


Varusteiden materiaalit

190

Retkeilyvarusteita ostaessasi pyydä myyjää kertomaan varusteiden ominaisuuksista ja huollosta. Jotta voit huoltaa varusteesi oikein, sinun pitää tuntea varusteittesi materiaalit ja hoito-ohjeet. Väärä pesu saattaa

kutistaa tai venyttää kuituja. Varusteita on pestävä, sillä lika tukkii kuitujen väliin jäävät ilmaraot ja estää siten lämmittävän ilmakerroksen syntymisen. Kun huollat varusteet oikein, kestävät ne pidempään.

Kuoritakin hoito-ohje - Pestään 30 asteen vesipesussa. - Kloorivalkaisu kielletty. - Silitys kielletty. - Rumpukuivaus kielletty.

Luonnonkuidut Puuvilla 40 CO Puuvillaa saadaan puuvillakasvin kukinnosta. Se on miellyttävä 30 ja pehmeä WO kuitu, joka sitoo tehokkaasti kosteutta. Se ei eristä lämpöä ja tuntuu siksi 30 viileältä myös helteellä. Kylmällä säällä SE puuvillaa ei kannata käyttää alusvaatetuksessa, kuten sukissa, sillä märkä 30 puuvilla on todella kylmää. Myös makuupussin sisäpintana puuvilla on 40 CO huono materiaali. Villa 30 WO Villa on lampaan karvaa. Se on lämmintä, sillä jokainen karva on sisältä 30 SE 30

ontto. Villa mukautuu muuttuviin olosuhteisiin: se eristää kosteanakin, hengittää ja on paloturvallista. Se soveltuu hyvin sekä alus- että välikerrokseen, mutta se voi aiheuttaa kutinaa herkällä iholla. Villan pesussa tulee olla varovainen.40 Paksuille CO villapaidoille riittää puhdistukseksi kunnon tuuletus. 30 WO Silkki Silkkiä saadaan silk30 kiperhosen toukan SE kotelosta. Se on kesällä vilpoinen ja talvella lämmin. 30 Silkki toimii samoin kuin villa eikä siksi tunnu iholla kostealta tai kylmältä. Silkkivaatteet tulee pestä riittävän


40

usein, sillä hiki heikentää niiden30 kestävyyttä. Silkkituotteille suositellaan vesipesua 30-asteisessa vedessä 30 neutraalilla pesuaineella.

CO Tekokuidut WO

Erilaisia tekokuituja valmistetaan öljystä tai selluloosasta. Erityisesti SE polyamidia (nylon, perlon) ja polyesUntuva teriä (Coolmax, terylene) käytetään ulkoiluvaatteissa. Kestävyytensä Untuvaa saadaan vesilintu30 vuoksi tekokuidut soveltuvat hyvin jen höyhenpeitteestä. Sen ulkokerrokseen ja kosteudensiirominaisuudet perustuvat huokoiseen tokykynsä vuoksi aluskerrokseen. rakenteeseen, joka sitoo itseensä Lämmöneristyksessä ja palonkestäpaljon ilmaa. Untuvaa käytetään vyydessä luonnonkuidut kuitenkin makuupussien ja talvitakkien täytvoittavat vielä tekokuidut. Usein teenä. Untuva on hyvin kulutusta ja 40 CO pyritään yhdistämään teko- ja luonpesua kestävää, mikä takaa varusnonkuitujen parhaat ominaisuudet teiden pitkäikäisyyden ja lämpimyy30 WO sekoitemateriaaleissa. Tekokuitukanden lukuistenkin pesujen jälkeen. kaat ovat erittäin herkkiä syttymään Untuvatuotteet pestään 30 asteen ja pienikin kipinä tekee helposti reiän hienopesussa, huuhdellaan runsaalla 30 SE kankaaseen. vedellä, lingotaan täysillä kierroksilla Mikrokuitu tarkoittaa mikroskoopmahdollisimman kuivaksi ja kuivataan pisen pientä kuitua, joka kehrätään rumpukuivaajassa alhaisessa lämpö30 langaksi. Mikrokuidusta saadaan tiivis tilassa. kudos, joka pitää tuulta, hylkii vettä ja Nahka on samalla miellyttävän tuntuinen. Nahka on materiaali, jota Hengittävät kalvot saadaan parkitsemalla Kuoriasut voidaan varustaa tuulen ja eläinten vuotia. Se on kestävää ja veden pitävällä kalvolla, jonka läpi hiki joustavaa ja toimii erityisesti jalkineispääsee höyrynä. Erityyppisiä kalvoja sa. Poista nahasta tahrat heti niiden on useita ja niiden ominaisuudet ilmaannuttua puhtaalla, nihkeällä hengittävyyden ja vedenpitävyyden pyyhkeellä. Käytä säännöllisesti suhteen vaihtelevat. Kannattaa tutushoitovoidetta. Mustalle ja ruskealle tua vaatteiden ominaisuuksiin ennen nahalle on olemassa värivoiteita, ostopäätöstä. Kalvoja on kahden vaalea nahka suojataan värittömällä tyyppisiä, laminoituja ja pinnoitettuja. voiteella. Voide pyöritellään kengän pintaan kenkäharjalla, ja sen annetaan Laminoitu kalvo kestää pesua ja käyttöä paremmin kuin pinnoitettu. imeytyä. Kenkä kiillotetaan kuivalla Hengittävät kuorivaatteet tarvitsepyyhkeellä kiiltäväksi. Viimeistele vat jatkuvaa huoltoa. Kalvon huokosuihkuttamalla kengän päälle nahanset tukkeutuvat liasta ja varsinaisen suoja-ainetta ja uusi käsittely tarvittakankaan pintakäsittely kuluu pois. essa. Nahansuoja-aine suojaa kenkää Pintakäsittelyä voi parantaa kyllästysliialta kosteudelta ja antaa pinnalle pesuaineilla. kestävyyttä.

191


Makuupussi ja -alusta

192

Makuupussi on monikäyttöinen yöpymisväline, jossa voi yöpyä sisällä ja ulkona, kesällä ja talvella. Makuupussin kätevyys perustuu sen helppoon kannettavuuteen ja hyvään lämmöneristyskykyyn. Makuupussin kanssa on käytettävä makuualustaa, joka toimii sekä eristeenä että pehmikkeenä nukkujan alla. Makuupusseja on kahta mallia: suorakaiteen muotoinen peittomakuupussi ja muumiopussi. Peittomakuupussissa on tilaa kääntyillä vapaammin. Muumiopussit ovat puolestaan pienempiä ja siten kevyempiä. Vähäisemmän hukkatilan vuoksi ne ovat lämpimämpiä kuin peittomakuupussit. Liian pitkän makuupussin voi lyhentää sopivaksi irtohihnalla.

Materiaalit Makuupussit muodostuvat pintakankaasta, eristekerroksesta ja vuorista. Pintakangas on tekokuitua. Kalleim-

missa malleissa siinä on vedenpitävä hengittävä kalvo. Vuori on halvemmissa makuupusseissa puuvillaa, joka on miellyttävä mutta epäkäytännöllinen materiaali. Kalliimmissa makuupusseissa vuori on tekokuitua, kuten polyesteriä. Tekokuidut siirtävät paremmin kosteutta. Eristemateriaalina käytetään joko untuvaa tai tekokuituja. Untuvan hyvä puoli on eristyskyky, jolloin makuupussista saadaan kevyempi. Sen huonoja puolia ovat paakkuuntuminen ja eristyskyvyn merkittävä huononeminen märkänä. Tekokuidut eristävät myös kosteina ja kuivuvat untuvaa nopeammin. Toisaalta tekokuidut ovat herkempiä syttymään kipinästä. Eristekerroksen on hyvä olla tasapaksu (erityisesti läpitikatut saumat ovat ongelmalliset), jolloin siihen ei pääse muodostumaan kylmäsiltoja. Myös vetoketjun on syytä olla hyvin suojattu.


Huoltaminen

Käyttö

Makuupussin ominaisuudet heikkenevät, jollei sitä huolleta ja säilytetä oikein. - Säilytä makuupussi poissa pakkauspussistaan. - Pakkaa makuupussi sullomalla, jotta täytteet eivät paakkuunnu. - Kuivata makuupussi aamuisin. - Pese makuupussi, kun se tuntuu likaiselta. - Käytä irtonaista sisäpussia tai makuupussilakanaa.

Makuupussin teho perustuu sen eristyskykyyn, joten makuupussiin kannattaa mennä lämpimänä. Liiku reippaasti ennen nukkumaanmenoa. Pään kautta haihtuu runsaasti lämpöä, joten on tärkeää, että makuupussin pääosa saadaan tarvittaessa myötäilemään päätä ja pysymään paikoillaan. Pipoa kannattaa käyttää kovalla pakkasella. Makuupussiin ei kannata pukea liikaa vaatetta. Univaatteeksi soveltuu parhaiten hengittävä kerrasto tai sitäkin vähemmät vaatteet. Nukkumaan mennessä kannattaa vaihtaa kuivat vaatteet päälle. Oikein kylmällä ilmalla makuupussiin voi pukea lisää. Vaatteiden on hyvä olla ilmavat ja eristävät, esimerkiksi fleecekangasta. Järkevä vaihtoehto on hankkia kaksi makuupussia, kolmen vuodenajan pussi ja kesäpussi, jolloin talvella voi käyttää niitä päällekkäin.

Lämpötila-alueet Valitse makuupussisi sen käyttölämpötilan mukaan. Liian eristävä makuupussi sisätiloissa on tuskallinen ja liian kylmä makuupussi ulkona on jopa vaarallinen. EN 13537 -standardi määrittelee Euroopassa makuupussien käyttölämpötila-alueen. Lämpötila-alueita on neljä: - Yläraja on korkein lämpötila, jossa tyypillinen aikuinen mies voi nukkua mukavasti hikoilematta. - Mukavan lämpötilan alue perustuu tyypillisen naisen miellyttävään uneen. - Alaraja perustuu alimpaan lämpötilaan, jossa tyypillisen aikuisen miehen uskotaan voivan nukkua mukavasti. - Ääriraja on tyypillisen aikuisen naisen eloonjäämisraja (makuupussia ei suositella käytettäväksi tässä lämpötilassa muuten kuin hätätapauksessa).

Makuualusta Mukavan yöpymiskokemuksen kannalta makuualusta on hyvin tärkeä. Makuualustan tärkein tehtävä on eristää maasta hohkaava kylmyys. Talvella voi käyttää kahta makuualustaa päällekkäin. Solumuoviset alustat ovat kestäviä ja varmoja. Ilmatäytteiset makuualustat menevät pieneen tilaan, eristävät hyvin ja ovat pehmeitä. Ilmatäytteistä makuualustaa käytettäessä kannattaa varata paikkamateriaalia mukaan.

193


Valaisimet

194

Nykyisin lähes kaikki lamput ovat ledpolttimollisia. Ledit ovat kirkkaita ja kuluttavat huomattavasti vähemmän virtaa kuin tavalliset hehkulankapolttimot. Kun led-lampusta loppuu virta, se yleensä sammuu yhtäkkiä kokonaan tai ei suostu enää syttymään sammuttamisen jälkeen.

Otsa- ja taskulamput

Hehkulaka­polt­ timon valokeila

Led-lampun valokeila

- Paristokotelo: otsalampussa

irrotettava paristokotelo voidaan Lamppua hankkiessasi asettaa vaatteiden alle. tutustu seuraaviin asioihin: - Polttimotyyppi: led-polttimot - Valoteho: onko se riittävä ovat ylivoimaisia verrattuna käyttötarkoitukseesi? hehkulamppuihin. Suunnistuskäytössä tarvitaan - Rakenne: Otsalamppu on kätevä, paljon valotehoa. Leirikäytössä jos tarvitset molempia käsiäsi. säädettävä lamppu on kätevä, Vaellukselle kevyt valaisin, koska sitä voidaan käyttää leirillä isommallakin pärjää. myös lukuvalona teltassa. - Patterien ja polttimon vaihdon - Valokeilan muoto: jotkut on onnistuttava myös pimeässä. lamput on suunniteltu antamaan - Lampun käytön on hyvä onnistua mahdollisimman pitkälle kantava myös rukkaset kädessä. valokeila, toisissa valokeila on leveä. - Paristot: paristojen on hyvä olla standardimallia Irtoparistokotelo (AA, AAA, C, D), mahdollistaa sen jolloin uusia saa laittamisen talvella vaatteiden alle ruokakaupoista tai lämpimään. ne voidaan korvata ladattavilla akuilla.

Kevyet led-lamput on helppo ottaa mukaan, ja ne tuottavat riittävästi valoa normaaliin toimintaan.


Lasin kehikkoineen saa käännettyä sivulle nostamalla yläosaa.

Lampun avausvipu

Ladattava myrskylyhty on turvallinen esimerkiksi sudenpentujen käytössä. Kannattaa kiinnittää huomiota lampun kestävyyteen ja akkujen kestoon. Metsässä ei ole mahdollista ladata lamppua.

Myrskylyhty Myrskylyhty on säänkestävä ja tunnelmallinen valaisin, joka toimii hyvin sähköttömissä kämppäolosuhteissa ja leireillä. Myrskylyhdyn hyvä puoli on sen taloudellisuus ja helppohoitoisuus. Yksi säiliöllinen öljyä riittää pitkäksi aikaa. Huonoja puolia ovat särkyvyys, heikko valaisuteho ja mahdollinen vuotaminen. Polttoaineena myrskylyhdyissä käytetään huoltoasemilla myytävää lamppuöljyä eli valopetrolia. Lampun sijoittelussa kannattaa olla tarkka, sillä lamppu ei kestä kuumuutta ja kuumenee itsekin yläosastaan. Käyttö ja huolto Myrskylyhdyn lasi nostetaan avausvivulla ylös, jonka jälkeen sydän voidaan sytyttää tulitikulla. Sydämen pituutta säätämällä voidaan vaikuttaa liekin kokoon. Liekki ei saa savuttaa. Myrskylyhty sammutetaan nostamalla lasi ja puhaltamalla liekki

Sydämen säätönuppi

Poltin irtoaa usein kiertämällä.

Polttoöljyn täyttöaukko

sammuksiin. Jos liekki sammuu itsestään, polttoneste on todennäköisesti loppunut. Täytä säiliö kiertämällä korkki auki ja kaatamalla sinne lisää lamppuöljyä suppilon avulla. Lampun täyttö on syytä tehdä ulkona, sillä osa nesteestä todennäköisesti valuu lampun ulkopuolelle. Myrskylyhdyssä on kaksi tärkeätä huoltokohdetta: sydän ja lasi. Lasi on hyvä puhdistaa liekin noettua sen tummaksi. Lasin puhdistus aloitetaan irrottamalla se. Lasin sisäpuoli voidaan puhdistaa esimerkiksi sanomalehdellä hankaamalla. Pinttyneen noen saa irti hankaamalla lamppuöljyyn kastetulla paperilla. Sydämen uusiminen vaatii poltinosan irrottamista. Joissain lampuissa poltinosa jakautuu vielä kahteen osaan. Uusi sydän saadaan paikalleen ujuttamalla se aluilleen joko ylä- tai alakautta ja kiertämällä säätövivulla sopivaan mittaan.

195


Kikkapussi

196

Kikkapussi on pieni ja helposti mukaan otettava paketti, joka sisältää apuvälineitä yllättävien ongelmien hoitamiseen. Kikkapusseja voi tehdä monenlaisia ja moniin tarkoituksiin, esimerkiksi retkelle, hiihtovaellukselle,

kaupunkiin, ensiapuun, matkoille ja hätätapauksia varten. Oleellista on miettiä, minkälaisia hätätapauksia voit kohdata ja mikä on minimivarustus, jolla niistä selviät. Tässä muutamia esimerkkejä.

Selviytymisvarusteet - Alumiinipurkki, johon varusteet kerätään. Purkkia voi käyttää hätätapauksessa myös veden keittämiseen. - Sytytyspaloja nuotion sytyttämiseen tai kynttilä. Kosteata säätä varten voi olla myös polttoainepuristeita. - Taskulamppu valaisemista ja hätäviestejä varten. Paristot kannattaa laittaa väärinpäin, jolloin

ne eivät vahingossa tyhjene. Litiumparistot kestävät pitkään. - Hätälippu kirkkaasta, mahdollisesti fluoresoivasta kankaasta. - Tulitikkuja pakattuna vedenpitävästi. Tulitikkuja kannattaa olla mahdollisimman paljon, sillä niitä tarvitsee aina. Vaihtoehtoisesti magnesiumtulus. - Teetä tai muuta lämmintä juotavaa. Hätätilanteessa kupponen kuumaa rauhoittaa mieltä.


- Ruokaa; pussikeitto tai

vastaava ensihätään - Lusikka, jota voi käyttää

myös kalastusvieheenä - Siimaa ja koukkuja - Kynä ja paperia muistiinpanoja varten. Asioita kannattaa kirjoittaa muistiin, sillä niistä voi olla hyötyä myöhemmin. - Mahdollisuuksien puitteissa myös hätäraketti tai merkinantolaite - Pieni teräase - Avaruuspeite - Vahvaa narua, esimerkiksi paracordia - Iso jätesäkki suojapeitteeksi. Jos löydät kirkkaan jätesäkin, voit jättää hätälipun pois - Pilli, jota voit käyttää, kun et enää jaksa huutaa Retki tai vaellus - Vahvaa lankaa varusteiden korjaamiseen - Ilmastointiteippiä pikaiseen korjaamiseen ja paikkaamiseen - Neula - Hakaneuloja - Liimaa - Rautalankaa - Irtohihnoja - Irtoholkki katkenneen telttakepin korjaamiseen

Hiihtovälineiden korjaukseen - Siteisiin sopivia ruuveja - Vararemmit - Varakärki katkenneen tilalle - Ahkioon varanaru, -lukko ja -koukku - Alumiiniputken pätkä katkenneen sauvan tai aisan korjaamiseen (Molemmat päät kiristetään korjattavan putken ympärille letkunpidikkeillä.) Ulkomaanmatka - Kynä ja paperia osoitteiden, puhelinnumeroiden yms. kirjoittamiseksi muistiin - Valokuvia Suomesta näytettäväksi uteliaille - Taskulamppu sähkökatkosten varalle - Paristoja taskulamppuun ja kameraan - Tärkeitä puhelinnumeroita, esimerkiksi suurlähetystö, vakuutusyhtiö, luottokunta - Aurinkorasva - Särkylääke - Ilmastointiteippiä satunnaisiin korjauksiin - Korvatulpat unirauhan takaamiseksi - Kopio passista ja vakuutuskortista

Vinkki: £Ensiavun kikkapakki – lue ohjeet sivulta 273: Ensiapuvälineet.

197


Retkikeitin

198

Retkikeittimellä voidaan valmistaa ruokaa 1–4 henkilölle. Hyvä keitin on kevyt ja kestävä, ja se voidaan pakata pieneen tilaan. Spriikeitin on helppokäyttöinen ja varmatoiminen. Nykyisin myös kaasukeittimet ovat suosittuja.

Spriipolttimon käyttö

Retkikeitin pakattuna Pienimmän kattilan sisällä säilytetään polttimoa ja kahvaa Mukaan mahtuvat myös tiskausvälineet, tulitikut ja lämpökynttilä omiin pusseihinsa pakattuna

Retkikeitin käyttövalmiina, tasaisella ja palamattomalla alustalla Tuulensuoja ja tukijalka lukitaan toisiinsa pohjistaan, ja poltin asetetaan tukijalan keskellä olevaan reikään Tuuliaukot suunnataan tuulen suuntaan Tukijalan pidikkeet asetetaan kattiloita varten alas ja paistinpannua varten ylös

Polttoainetta kaadetaan polttimoon korkeintaan 3/4 sen tilavuudesta. Tulen annetaan aina palaa loppuun, eikä sitä voida lisätä tai kantta kiinnittää tai pakata ennen kuin polttimo on jäähtynyt. Liekinrajoitinta käytetään vain ruuan hauduttamiseen. Rajoittimella voi myös sammuttaa tulen.

Pääventtiili Rengaspoltin Paineenalennin


Muut keittimet ja polttimot Tässä esitellyn perusmallin lisäksi keittimiä ja polttimoita on useita. Spriipolttimon lisäksi useimpiin retkikeittimiin on saatavilla myös kaasu- ja monipolttoainepolttimot.

Leirikeittimet Leirikeittiössä käytetään kaasupolttimoita, joilla voidaan valmistaa ruokaa 10–50 hengelle. Näitä polttimoja varten kaasua myydään 2–10 kg:n pulloissa. Ennen leiriä kaasupullon, polttimon ja letkun kunto tarkistetaan ja letkua

taivutellaan kulumien löytämiseksi. Vahingoittuneet osat vaihdetaan. Vuotoa epäiltäessä tulen käyttö lopetetaan välittömästi, sillä kaasu muodostaa ilman kanssa räjähtävän seoksen. Vuotokohta etsitään saippuavedellä sivelemällä. Vuodon varalta kaasu on hajustettu pahanhajuiseksi. Käytössä kaasupullo sijoitetaan aina pystyasentoon ja pääventtiili avataan ennen polttimon venttiiliä. Palaessaan kaasu tarvitsee paljon ilmaa ja hyvän tuuletuksen. Hyvin palava liekki on sininen, huonosti palava kellertävä.

Sprii

Kaasu

Monipolttoaine

Kiehumisaika, 1 l vettä

11 min

3,5 min

3,5 min

Kulutus, 1 l vettä

5 cl

Vaihtelee keitintyypin mukaan.

Alin 0 °C, esilämmit­imellä toimimislämpötila –40 °C

–10 °C

–40 °C

Muuta

nopea ja helppo, muttei talvikäyttöön

nopea ja monipuolinen, mutta monimutkainen ja kallis

helppo ja edullinen, mutta hidas

Käyttövinkit BTalvella kylmä sprii ei syty helposti. Polttimoa voi lämmittää sen alle asetettavalla lämpökynttilällä. Ns. talvipolttimossa on tähän tarkoitettu esilämmitinkuppi.

BLumessa tuulensuojan alle kannattaa asettaa risuja, ettei lumi sula. BNokeentuminen hidastaa keittimen toimintaa. Kun kattilan pohjan voitelee tiskiaineella, on noki helppo huudella pois. Nokeentumista voi estää myös laimentamalla polttoainetta tilkalla vettä (korkeintaan yksi kymmenesosaa).

BKovalla tuulella tuulensuojan reiät on hyvä kääntää sivutuuleen.

199


Majoittuminen

200

Ulkona yöpyvälle on tarjolla monenlaista suojaa, jos ei luota hyvään säähän ja nuku paljaan taivaan alla. Majoitteet voidaan jakaa hätämajoitteisiin, avotulimajoitteisiin ja telttoihin.

Käyttötarkoitus Valmismajoitteet voidaan karkeasti jakaa leiri- ja vaellusmajoitteisiin. Leirimajoitteissa oleellisia ovat hyvät ja toimivat tilat. Leireillä teltat halutaan usein sijoittaa organisoidusti ja pitää vartiot ja laumat yhtenä kokonaisuutena omassa teltassaan. Vaelluskäytössä usein keveys, käytännöllisyys, säänkestävyys ja pystytyksen helppous ovat tärkeitä ominaisuuksia. Vaelluksen tyyppi sanelee osin myös majoitetarpeen.

Erilaisia majoitteita Hätämajoitteita käytetään nimensä mukaisesti vain silloin, kun muita majoitteita ei ole tarjolla. Hätämajoitteita ovat esimerkiksi kesällä luonnontarpeista tehdyt laavut, talvella lumiluolat ja iglut. Avotulimajoitteissa nukkuja voi yöpyä nuotiotulen lämmössä tai varusteiden mukaan myös ilman tulia. Ne ovat kevyitä kantaa ja siksi oivia vaellusmajoitteita. Avotulimajoitteita ovat mm. laavu, loue, erätoveri, rankinen ja kota. Teltat voidaan jakaa karkeasti vaellus- ja leiritelttoihin. Vaellusteltat ovat

kevyitä, helposti kannettavia 1–4 hengen telttoja. Leiritelttoja käytetään silloin, kun asutaan samassa paikassa pidempään ja teltan kuljettaminen ei ole ongelma. Leiriteltta ei ole täysin vedenpitävä, joten erillinen sadesuoja on tarpeen. Tarjolla on myös lukuisia tekokuiduista valmistettuja leiritelttoja, jotka materiaaleiltaan ja muodoiltaan ovat vaellustelttojen kaltaisia. Leiriolosuhteissa oleellista on myös teltan ympäristön rakentaminen toimivaksi. Tarvitaan esimerkiksi kuivaus- ja rinkkatelineitä. Talvileirikäyttöön on paloturvallisia kamiinatelttoja, joista yleisimmät ovat kymppiteltta ja puolijoukkueteltta. Pienemmille ryhmille on lisäksi sissiteltat ja kamiinakodat. Talviteltoissa lämmön nukkujille varmistaa kamiina. Puolijoukkueteltta

Lapissa on kattava autiotupaverkosto. Autiotupa on tarkoitettu vaeltajien tilapäiseen levähtämis- ja yöpymiskäyttöön. Tuvissa on käytössä oma etikettinsä, jonka mukaan esimerkiksi uusille tulijoille on annettava tilaa eli


viimeiseksi tulleilla on etusija yöpyä. Autiotupien säännöt löytyvät internetistä. Niihin on hyvä tutustua ennen Lapin-vaellukselle lähtöä.

Vaellusteltta Irrotettava sisäteltta on hyödyllinen, sillä ulkoteltan kastuessa jää sisäteltta kuivaksi. Kaikissa telttamalleissa sisäteltta ei ole irrotettava tai sitä ei välttämättä ole ollenkaan.

Tunneliteltta absidilla

tai geodeettisia telttoja, jotka näyttävät kupolilta, mutta joissa on useampia kaaria. Telttaa valitessa kannattaa miettiä käyttöolosuhteita. Sisävesien saarilla et pysty upottamaan kiiloja kallion takia, toisaalta tuuli ei ole ongelma. Myös teltan paino on otettava huomioon. Yleensä tunneliteltoissa on parempi tila–paino-suhde.

Laavu Pystytä laavu tasaiselle paikalle. Huomioi pystytettäessä tuulen suunta. Kun tuulee laavuun nähden sivulta, ei savu kierrä laavuun. Pystyttäminen onnistuu parhaiten neljän ihmisen yhteistyönä siten, että kukin pystyttäjä sijoittuu laavun kulmaan ja pystyttää oman kulmansa.

Joissain teltoissa on absidi, johon voit jättää rinkan tai vaikka koiran. Vaellustelttoja on pääasiassa kahdenlaisia: kupoli- ja tunnelitelttoja. Kupoliteltat ovat itsestään seisovia puolipalloja, kun taas tunneliteltat vaatiLaavu vat vähintään neljä maahan kiinnitettyä kiilaa pysyäkseen Laavu on kevyt ja yksinkertainen majoite, mutta se ei sidä kovaa tuulta eikä eristä pystyssä. Telttamalleja on olemassa lämpöä muunkinlaisia, esimerkiksi ”yksiöitä” Kupoliteltta seisoo itsestään on nopeampi pystyttää.

Tunneliteltta on luotettavampi tuulella on sisätilaltaan suurempi suhteessa painoon.

201


202

Laavun pystytys Avaa laavu pakkauksestaan ja tarkista, että kiinnitysnarut ovat solmuttomia ja ehjiä. Aseta laavun nurkkakeppi paikoilleen laavun yläkulmassa olevaan kiinnityspisteeseen. Etukulmien kepit ovat noin 110 cm ja takakulmien kepit noin 70 cm. Kiinnitä laavun kulmanarut maakiilaan. Kulmanarut kiinnitetään ristikkäisen kulman kanssa samansuuntaisesti. Käytä kiinnittämiseen sopivaa solmua, esimerkiksi 2–3 puolipolvea ja viimeisenä solmuna vetosolmu. Kiinnitä laavun takaseinän keskimmäinen naru maakiilaan. Kiristä laavun kulmanarut. Tarkista, että laavun katto ei muodosta pussia, johon mahdollinen sadevesi voisi kerääntyä. Kiinnitä sivuseinien ja takaseinän alareuna kiiloilla maahan.

Loue Loue on kevyt ja monikäyttöinen tuulensuoja ja majoite erilaisilla retkillä. Sillä on hyvin monia kiinnitystapoja, tilanteen ja maaston mukaan. Seuraavassa on kuvattu muutama tyypillinen pystytystapa. Kiinnitä louteen yläkulma puuhun, oksaan tai louteen takaa maahan upotettuun ohueen puuhun. Voit myös taivuttaa ohuen puun latvan maata kohden ja kiinnittää sen narulla ja kiilalla maahan. Kiinnitä louteen yläkulma taivutettuun latvaan tai aseta loue tämän puun päälle. Näin saat kätevästi kahdelle louteelle kiinnityskohdan. Kiinnitä louteen keskimmäinen maakiila ja sen jälkeen loput kiilat siten, että loue kiristyy muotoonsa. Huomioi pystytyksessä tuulen suunta: sen täytyy olla sivulta, ei takaa tai edestä. Tällöin louteeseen ei tule niin paljon savua.

Loue avotulimajoitteena Louteen voi pystyttää avoimella paikalla myös kolmijalkaa käyttäen


Erätoveri

Vaelluskota

Erätoveri sopii yhden tai kahden hengen majoitteeksi pystytystavasta riippuen. Sen rakenne mahdollistaa monta tapaa käyttää sitä majoitteena tai jopa vesistön ylityksessä donitsilautan pohjana. Erätoveri on neliön muotoinen tiivis kangas, jonka nurkissa on renkaita tai naruja ja jonka yläpinnassa on useampia kiinnitysnaruja.

Vaelluskota on kevyt ja kohtuullisen tilava majoite. Se pystytetään korkean keskisalon varaan. Kodassa voidaan pitää pientä nuotiota, joten se on lämmin myös viileissä olosuhteissa.

203

Erätoveri pystytettynä eri tavoin. Erätoveri on kevyt kantaa ja sen voi pystyttää monin eri tavoin, esimerkiksi louteen, teltan tai laavun tavoin


Yöpymistulet Lämpöä nuotiosta

204

Nuotio lämmittää retkeilijää kylminä öinä. Pikkupakkasessa voi nuotiolla nukkua taivasalla, mutta sateella kannattaa pystyttää laavu, loue tai jokin muu majoite suojaksi. Yöpymistulen kanssa pitää olla erityisen tarkkana, jottei tuli leviä ympäristöön tai majoitteeseen. Selvitä tuulen suunta ennen majoitteen pystytystä ja nuotion sytytystä.

Majoite pystytetään siten, että tuuli puhaltaa takaseinää päin. Tällöin tuuli ei paina tulta nukkujia päin eikä majoitteen sisään tuule. Avomajoitteen edustalla olevan nuotiopaikan kivet kannattaa kasata takaa korkeammaksi. Yösijan voi myös laittaa ison kiven viereen, jolloin lämpö ohjautuu paremmin majoitteeseen. Puulajeina yöpymistulissa kannattaa käyttää puita, jotka eivät räisky, kuten koivu ja mänty. Kuusi ja paju ovat helposti räiskyviä puita, joten niitä ei kannata käyttää. Yöpymistulet tehdään isoista puista tai kannoista, koska niistä saadaan lämpöä pitkäksi aikaa. Nuotion ympärillä ei saa olla hel-

Viuhkatuli on hyvä yöpymistuli, koska se palaa kauan ja heijastaa lämmön hyvin laavuun.


posti syttyviä asioita, kuten humusta, kuivaa ruohoa tai retkeilyvarusteita. Puiden on hyvä olla suhteellisen kuivia, jolloin ne eivät savuta niin paljon ja antavat paremmin lämpöä.

Kiinteät tulisijat Kamiinan, saunan ja muiden kiinteiden tulisijojen kanssa tärkeintä on varmistaa, että pelti on auki. Tämä tarkoittaa sitä, että piipussa oleva luukku avataan, jolloin savu pääsee kulkemaan ulos. Tulipesän alaosassa olevat ilma-aukot täytyy myös avata, jotta palava tuli saa ilmaa. Kun tarvittavat luukut on avattu, tulen voi tehdä normaalisti. Jos halutaan saada nopeasti korkeaa lämpöä, pitää tulisijan pesä laittaa täyteen puita.

Kipinämikko turvaa Kipinämikon tehtävänä on huolehtia nukkujien turvallisuudesta ja pitää huolta tulesta yön aikana. Kipinämikko on tarpeen kaminateltassa sekä avotulimajoitteissa, kuten laavussa, yövyttäessä. Kipinämikoille tehdään vahtivuorot illalla ennen nukkumaan menoa. Yksi vuoro voi kestää ½–2 tuntia. Vahtia voidaan pitää yksin tai pareittain. Kipinämikko tarvitsee seuraavat tavarat:

vähintään ämpärillisen sammutusvettä, lämpöä kestävät hanskat, taskulampun, puukon, tulitikut, kellon, juomapullon sekä vuorolistan. Kipinämikon tehtävät 1. Pidä huoli, että tulesta ei ole vaaraa: nukkujat, polttopuut ja kuivatettavat tavarat eivät saa joutua liian lähelle tulta. 2. Varmista, että sytykkeitä, polttopuita ja (sulaa) sammutusvettä on tarpeeksi. Hae tai tee lisää, jos näitä on vähän. 3. Lisää puita nuotioon tai kamiinaan mieluiten yksi kerrallaan, jotta lämpö pysyy tasaisena. 4. Pysy hereillä. 5. Herätä seuraava kipinämikko ja varmistu, että hän on todella herännyt. Tämän jälkeen voit itse jatkaa uniasi.

Kantotuli. Tervaskantoja löytyy kaikista mäntymetsistä. Tervaskannon tunnistaa helposti: se on pehmenneen näköinen kova kanto männikössä. Kaivamalla ylös 3–4 tervaskantoa saadaan koko yöksi poltettavaa. Nuotion mallilla ei ole kovin suurta väliä, sillä aamulla kaikki nuotiot ovat enemmän tai vähemmän samannäköisiä. Muista, että tervaskantoja ei saa kaivaa metsästä ilman maanomistajan lupaa. Myös tulentekoon tarvitaan lupa, jos kyseessä ei ole hätätilanne.

205


Tulenteko

206

Nuotioita on jo aikojen alussa käytetty ruuan kypsentämiseen, petojen karkottamiseen ja yöllä lämmön ylläpitoon. Nuotiolla on myös helppo kuivata märkiä tavaroita. Unohtaa ei myöskään sovi iltanuotiota, jonka äärellä on hyvä kerrata päivän tapahtumat, valmistautua uusiin seikkailuihin ja hiljentyä iltaan. Nuotiopaikan valinnassa tärkeimpiä ovat paloturvallisuus ja nuotion käyttötarkoitus. Nuotion pohjan on

hyvä olla hiekalla, josta tuli ei pääse leviämään ympäristöön. Älä tee nuotiota kalliolle, sillä nuotiosta jää siihen pysyvä jälki. Älä myöskään tee nuotiota suolle, sillä sen sammuttaminen on hankalaa ja turve saattaa jäädä kytemään. Nuotiota ei saa tehdä ilman maanomistajan lupaa muuten kuin hätätilanteessa. Ruuanlaittovalkean ympärillä pitää olla tilaa touhuta joka puolella. Yöpymistulta käytetään usein avo-

Nuotion pohjan valmistelu aloitetaan poistamalla kaikki palava hiukan aiottua nuotiota isommalta alueelta. Tämän jälkeen hankitaan alkusammutusvesi ja mahdolliset reunakivet. Kivet eivät ole pakollisia, mutta ne on hyvä olla, jos samaan paikkaa tehdään nuotio useamman kerran. Talvella nuotion teko on hyvä aloittaa poistamalla lumi tai polkemalla se tiiviiksi. Sen jälkeen polttopuita asetellaan tiiviiksi matoksi nuotion alle, jotta tuli ei vajoa lumen sulaessa.


majoitteen, kuten laavun tai louteen, yhteydessä. Tärkein ero ruuanlaittovalkean ja yöpymistulen välillä ovat puut: pienillä puilla saadaan äkäinen keittotuli ja isoja käytetään silloin, kun tarvitaan tasaista lämpöä, esimerkiksi yöllä ja iltanuotioilla. Nuotio tulee aina sammuttaa huolella. Nuotion voi antaa hiipua puiden palaessa loppuun. Nuotioon voidaan kaataa vettä. Sen lisäksi hiiliä ja kekäleitä pitää pöyhiä, jotta tuli ei jää kytemään. Jos ei ole käytettävissä vettä, odota tulen hiipumista, siirrä palavia kekäleitä kauemmaksi toisistaan ja polje varoen hiilet sammuksiin. Talvella nuotion voi sammuttaa myös lumella.

Sytyttäminen Sytykkeinä voidaan käyttää mitä tahansa kuivaa ja hyvin palavaa materiaalia, esimerkiksi tuohta, kuusen alaoksia, tervasta tai paperia.. Sytyttäminen aloitetaan kasaamalla nuotio haluttuun muotoon. Tämän jälkeen tehdään kolo, johon kootaan sytykkeet ja niiden päälle pieniä puita. Kekotulen kokoaminen on helpointa aloittaa sytykkeistä. Talvella kannattaa ristikkotuli aloittaa isommilla puilla ja asettaa sytykkeet irti lumesta. Sytykkeisiin on hyvä muistisääntö: tuulella tuohta, sateella tervaksia. Tervaiset kiehiset palavat kosteinakin, ja tuohi ei pikkutuulesta sammu. Hyvin valmistellun nuotion saa syttymään yhdellä tikulla.

Kekotuli on hyvä yleisnuotio.

Viuhkatuli sopii hyvin yöpymistuleksi Etelä-Suomessa, jossa ei ole saatavilla keloja.

Pagodi on yhdistetty ristikko- ja kekotuli. Se on perinteinen iltanuotion muoto.

Ristikkotuli on paras keittotuleksi.

207


Kamiinateltta Kamiinateltaksi eli talviteltaksi sanotaan tavallisimmin puolijoukkuetelttaa tai 10-telttaa, joita voi lämmittää kamiinalla. Puolijoukkueteltta on tarkoitettu noin 20 hengelle ja 10-teltta 10 hengelle.

208 Teltan pystyttäminen

- Valitse teltan pohjaksi

tasainen paikka, joka on 7–9 m halkaisijaltaan. - Talvella tiivistä teltan pohjalla oleva lumi ja poista epätasaisuudet, oksat ja risut ennen pystytyksen aloittamista. - Levitä teltta auki ja tarkista, että narut ovat solmuttomia ja oviaukko on oikeaan suuntaan. - Aseta telttakepit teltan kulmissa oleviin kiinnityskohtiinsa ja keppien alapäät alalenkkiin ja kiristä teltta muotoonsa. Joka nurkkaan tarvitaan ihminen.

Turvallisuus - Lista kipinämikon tehtävistä löytyy sivulta 205. - Varaa telttaan vesisanko ja kauha ensisammutusvälineiksi. - Huolehdi kuivumassa olevista vaatteista. - Katso, ettei öljylampun polttoneste pääse kaasuuntumaan.

- Kiinnitä maakiilat tai lumiankkurit

ja kiristä teltan sivuseinät pystyyn aina vastakkaiset puolet kerrallaan. Lumiankkuri on noin 1 m pitkä ja 5–8 cm vahva puu, jonka keskikohtaan telttanaru kiinnitetään. Ankkuri haudataan lumeen ja lumi tiivistetään. Ankkurista on kuva seuraavalla aukeamalla.


- Asenna keskisalko paikoilleen

sopivaan korkeuteen ja kiristä telttanarut sopivasti. - Käännä teltan liepeet sisäänpäin ja lapioi seinän alaosaa vasten lunta, ettei teltassa vedä. Sisätilojen valmistelu - Talvella laita riittävästi havuja lämmöneristeeksi makuualueelle (40–50 cm vahvuudelta). Määrä lisääntyy ulkoreunaa kohden. Muista kysyä maanomistajan lupa havujen ottamiseen! - Asenna kynsipuut oviaukon molemmille puolille sekä kamiinan kannatuspuut. - Levitä maavaate makuualueelle. Kamiinan asennus telttaan - Asenna kamiina kiinnityspuihin rautalangalla 20–30 cm korkeudelle maasta. Kesällä kamiinan alta poistetaan palava pintakerros tai pintakerros peitetään hiekalla. - Asenna savutorvi.

Kamiinan ja teltan huolto päivittäin - Poista tuhka ja nuohoa savutorvet päivittäin. - Tarkasta narujen kireys ja poista katolla mahdollisesti oleva lumi. Kamiinateltan purkaminen ja pakkaaminen - Poista savutorvi ja kamiina teltasta. Nuohoa ne ja pakkaa torvet kamiinan sisälle. - Poista kannatusorret ja keskisalko. - Avaa telttanarut ja poista niistä solmut. Irrota telttakepit ja kiilat. - Laskosta teltta ja pakkaa se pussiin.

Vinkkejä

BRaskaita vaatekappaleita kuivatessa kannattaa rakentaa kuivaustelineet puusta ja kiinnittää ne sivukepeistä keskisalkoon. Näin kattoon ei tule ylimääräisiä poimuja, jotka keräävät vettä tai lunta.

BSavuhormin nuohoamiseen voi käyttää esimerkiksi kuusenoksaa. BKäytä pieneksi pilkottuja puita, jotta palaminen ja teltan sisälämpötila on helpompi pitää tasaisena.

BVältä polttopuuna kuusta, koska se kipinöi voimakkaasti ja piipusta putoavat kipinät tekevät telttakankaaseen reikiä. Mänty sisältää tervasta, joka nokeaa voimakkaasti.

209


Niger

210

Teltan pystyttäminen 1. Valitse teltalle tasainen paikka. 2. Levitä teltta auki ja tarkista, että narut ovat solmuttomia ja oviaukot on suljettu. Kiinnitä kulmakiilat ( ) tarvittaessa. 3. Aseta telttasalot paikoilleen ja nosta teltan harja pystyyn. 4. Kiinnitä telttasalkojen yläpäästä lähtevät narut ( ) maakiiloihin siten, että kiilojen väli on 1 metri. 5. Kiinnitä teltan kulmissa olevat narut. Narut kiinnitetään ristikkäisen kulman kanssa samansuuntaisesti. Katso, että teltan seinän korkeus on sopivassa kulmassa.

6. Kiinnitä katon reunoista lähtevät narut maakiiloihin. 7. Kiristä teltan pääty- ja sivunarut siten, että teltan harja ei ole notkolla ja katto on tasainen. 8. Kiinnitä seinän maakiilat paikoilleen. Teltan päivittäinen huolto Sido teltan liepeet päiväksi ylös, jotta teltan läpi kulkeva ilmavirta kuivattaa teltan. Tarkasta narujen kireys, ettei kattoon muodostu pusseja tai kangas repeä. Teltan purkaminen ja pakkaaminen 1. Kuivata teltta jos mahdollista. 2. Sulje teltan oviaukot. Irrota narut kiiloista ja poista niistä solmut. 3. Laskostele teltta ja laita narut suorana nipussa tai vyyhdittynä laskostetun teltan päälle. 4. Rullaa teltta ja pakkaa se pussiinsa. Puhdista maakiilat ja pakkaa ne ja telttasalot pusseihinsa.

Narujen kiristyssuunnat ja -järjestys

Talvella lumiankkurin voi tehdä vaikka puunoksasta Jätä telttanarulle kulku-ura, jos varmistat ankkurin vedellä jäädyttämällä – muuten narun irroittaminen jäisestä ankkurista on hankalaa


Majoitehuolto Majoitteiden käyttö ja huolto Varusteiden kunto pysyy pidempään hyvänä ja seuraavan retken tai leirin aloittaminen on paljon helpompaa, kun varusteet on huollettu. Tarkasta leiriltä tai retkeltä palattuasi, että kaikki mukana olleet tavarat ovat tallella. Ilmoita puuttuvista tai rikkoontuneista varusteista kalustonhoitajalle uusien hankkimiseksi. Tee jokaisen teltan tai majoitteen mukaan kiinteä varusteluettelo, josta voi tarkistaa, että kaikki majoitteen osat ovat tallella. Teltat ja laavut 1. Avaa leirin tai retken päätyttyä märät majoitteet pakkauksistaan, puhdista irtolika ja kuivaa ne huolellisesti. Märkinä pakatut varusteet homehtuvat. 2. Paikkaa majoitteisiin tulleet reiät. Reikien paikantaminen onnistuu katsomalla levitetyn majoitteen sisältä tai alapuolelta valoa kohden. Käytä paikkaamiseen kalustonhoitajan tai majoitteen valmistajan määrittelemiä materiaaleja ja aineita. 3. Avaa kiinnitysnaruista kaikki ylimääräiset solmut ja tarkasta kiinnitysnarujen kunto. Vaihda rikkinäiset narut.

Kepit ja kiilat 1. Tarkasta, että telttakepit ovat ehjiä ja puhtaita. Korjaa tai vaihda rikkoutuneet. 2. Tarkasta kiilojen kunto ja lukumäärä. Puhdista kiiloista lika ja oikaise vääntyneet kiilat. Vinkkejä - Ison kamiinateltan kuivaus onnistuu hyvin ripustamalla se keskirenkaastaan korkealle, esimerkiksi kattoon, väkipyörällä nostamalla ja levittämällä liepeet altapäin avoimeksi. - Telttakiilan yläpään maalaaminen jollain kirkkaalla värillä helpottaa niiden löytymistä maastosta. - Taittuneen telttakepin voi korjata väliaikaisesti sitomalla puukepin ”lastaksi” tukemaan taittunutta kohtaa. - Älä koskaan astu tai laske painavaa tavaraa telttakepin tai kaaren päälle. Raskas paino tekee telttakeppiin tai kaareen erittäin helposti lommon. Lommoutunut kaari tai keppi taittuu helposti käytössä.

Vinkki

BSateella teltan katto ei kestä koskettelua, vaan siitä seuraa vuoto. Voit peittää teltan muovilla tai kevytpeitteellä, jolloin vuotovaaraa ei ole.

211


Leiripaikan suunnittelu

212

Partioleirin perinteinen paikka on metsä. Leireily kuluttaa leiripaikkaa, siksi on parempi valita käytössä ollut leiripaikka kuin ihan uusi. Luonnonsuojelualueet, suot, taimikot tai lehdot eivät sovellu leireilyyn. Sen sijaan tuoreen ja kuivahkon kankaan metsätyypit sopivat hyvin leireilyyn ja yöpymiseen vaelluksilla. Leirialuetta suunnitellessa tulee miettiä ainakin seuraavat asiat: - Tie: Tuleehan leiripaikalle tie? Miten toimii ruokatäydennykset? - Majoitus: Sijoita teltat tasaiselle, pehmeälle ja kuivalle maalle. - Keittiö: Keittiön lähellä tulee olla tilaa myös ruokailulle. - Jätevedet: Leirillä syntyvää jätevettä ei saa heittää suoraan vesistöön. Käytetty pesuvesi kaadetaan maahan kaivettuun kuoppaan, joka on vähintään 10 metrin päässä vesistöstä.

- Käymälä: Jos leirialueella

ei ole käymälää, kaivetaan käymäläjätteille kuoppa paikkaan, joka on mahdollisimman kaukana vesistä, lähteistä, poluista ja leiriytymispaikasta. Leirin jälkeen peitetään kuoppa huolellisesti ja nostetaan maapaakku takaisin paikoilleen. - Roskan keräys: Leirilläkin tulee jätteet lajitella. Kaikki poltettavat roskat poltetaan. - Polut: Myös kulkureitit kannattaa suunnitella. Mieti reitit niin, ettei turhia oikopolkuja synny. - Tulentekopaikat: Mihin tulet tehdään ja miten huolehditaan paloturvallisuudesta esimerkiksi keittiössä, iltanuotiolla ja kuivausteltassa? - Rakennelmat: Rakennelmat rakennetaan niin, että ne on helppo purkaa. - Lupa: Maanomistajalta alueen käyttöön.

Muista, että partiolaisen tulisi jättää luontoon kaksi asiaa: kiitos ja ei mitään!


KÄDENTAIDOT

213


Köydet ja solmut Erilaiset köydet

214

Köysiä valmistetaan sekä luonnonkuiduista että tekokuiduista. Yleisesti voidaan sanoa, että tekokuituköydet ovat kestävämpiä ja liukkaampia kuin luonnonkuituköydet, mutta ominaisuudet vaihtelevat paljon eri kuitujen välillä. Esimerkiksi yleinen tekokuitu polypropyleeni ei kestä kulutusta eikä auringon valoa ja nailonköysi menettää lujuutensa kastuessaan. Tuttu sisal taas kestää erinomaisesti kosteutta.

Punottu puuvillanyöri

Köysiä valmistetaan punomalla ja kiertämällä eli lyömällä. Lyöty köysi valmistetaan yleensä kolmesta säikeestä, kiertäen joko vasempaan (Z-kierre eli touvi) tai oikeaan (S-kierre). Punotut köydet taas valmistetaan punomalla tai palmikoimalla säikeet yhteen. Punotut köydet voivat myös koostua löyhästä kuormaa kantavasta ytimestä ja sitä suojaavasta tiheämmästä vaipasta.

Punottu keinokuituköysi

Vaippa Ydin Lanka

Kierretty sisalköysi

Kierretty keinokuituköysi

köysi Kuitu Säie Z-kierre Köysi


Erilaiset solmut

kiipeilyssä luistaminen voi ottaa osan rasituksesta vastaan ja osa solmuista pitää vain kuormitettuna. Vahvuus tarkoittaa sitä, miten paljon solmu heikentää köyttä. Se ilmoitetaan prosentteina köyden alkuperäisestä kestävyydestä. Umpisolmu heikentää köyden kestävyyden alle puoleen (45 %), kun taas verisolmu ei juuri lainkaan (85 %). Jos köysi siis normaalisti kestää 200 kg painon, kestää se umpisolmun kanssa vain 90 kg painon. Lisäksi täytyy muistaa, että tasainen veto painon roikkuessa köydessä on eri asia kuin nykäisy saman painon tippuessa köyden varaan.

Solmut jaetaan käyttötarkoituksensa mukaan viiteen perusryhmään: pidäkesolmuihin, kytkyihin, sidontasolmuihin, sorkkiin ja silmukoihin. Samaan tarkoitukseen on siis olemassa useita erilaisia solmuja. Toisaalta samaa solmua voidaan soveltaa useisiin käyttötarkoituksiin. Lisäksi on olemassa punoksia, pujoksia ja köytöksiä, joita voidaan myös pitää solmuina. Käyttötarkoituksen lisäksi solmut eroavat toisistaan myös pitävyyden ja vahvuuden suhteen. Pitävyys tarkoittaa sitä, miten hyvin solmu pysyy käytössä solmittuna. Yleensä pitävä solmu on hyvä, mutta esimerkiksi

Solmun tekijän sanastoa Silmukka Mutka Polvi

Kiintopää Irtopää

 Opettele nämä termit, jolloin solmuohjeiden lukeminen helpottuu!

Oppiaksesi solmuja kannattaa mukana pitää lyhyttä solmunarua, jonka avulla voit harjoitella solmujen tekemistä vaikkapa retken luppoaikana

215


Köysien huolto ja säilytys Huolto

216

Köydet on pidettävä puhtaina ja kuivina. Kosteus, öljy ja hiekka syövät köyttä huomaamattomasti ja lyhentävät sen käyttöikää. Likaiset köydet pestään lämpimällä vedellä ja vähällä saippualla ja kuivataan ennen säilömistä. Vähemmän likaisen köyden voi myös puhdistaa harjaamalla. Vahingoittuneet köydet on vaihdettava

ehjiin tai korjattava lyhentämällä tai pujomalla. Sekä kierrettyjen että punottujen köysien päät täytyy sulkea purkautumisen estämiseksi. Päiden varmistaminen voidaan toteuttaa solmimalla, liimalla, kutistemuovilla, teipillä, sulattamalla tai langan avulla rihmaamalla. Kierrettyjen köysien päät voidaan myös punoa eli pleissata.

Solmimalla päätetty

Sulattamalla päätetty

Punomisella eli pleissaamalla päätetty

Narun pään teippaaminen

Pienen lankavyyhdin voi säilyttää solmimalla sen itsensä ympäri


Säilytys Köydet säilytetään vyyhdettyinä eli koilattuina. Oikein vyyhdetty köysi ei kehitä epämiellyttäviä ylimääräisiä kierteitä. Kierretty köysi vyyhdetään kiertämällä, Z-kiertoinen vastapäivään ja S-kierteinen myötäpäivään, ja vyyhLankarihmaus

ti avataan vastakkaiseen suuntaan. Punottu köysi puolestaan vyyhdetään kahdeksikon muotoon. Vyyhdit varmistetaan sitomalla tai solmimalla. Pienen vyyhdin voi varmistaa myös solmimalla sen päätesolmuun itsensä ympärille. Touviköyden koilaaminen Solmulla varmistettu nyörivyyhti

Tee langalla ensin silmukka köyden päähän

Kierrä sitten lankaa köyden pään ympäri niin, että se jättää silmukan sisäänsä ja painaa sen köyttä vasten

Aloita asettamalla köyden pää peukalon ja kämmenen väliin Kierrä köysi kämmenen ja kyynärpään ympäri Huomaa kiertosuunta

Jätä pitkä irtopää

Vedä lopuksi irtopää silmukan läpi ja kiristä vetämällä narun kummastakin päästä

ja tee siihen silmukka

Kierrä sitten irtopää muutamaan kertaan vyyhden ympäri ja sitten silmukan läpi Silmukka jää kierrosten sisään

Kiristä silmukka ja vyyhti on valmis

217


Köysien päättäminen ja yhteenliittäminen Pidäkesolmut

218

Pidäkesolmujen tarkoituksena on estää köyden liukuminen aukon läpi, lisätä painoa, muodostaa kädensija tai sulkea köyden pää. Pidäkesolmut tehdään yleensä köyden päähän. Veneellä pidäkesolmuja (yleensä kahdeksikkoa) käytetään esimerkiksi nostimien ja skuuttien päissä. Pallopurjeen köysissä ei pidäkesolmuja kuitenkaan käytetä, koska pallopurjeen köydet täytyy pystyä vapauttamaan nopeasti.

Päätesolmu 1.

Päätesolmu eli umpisolmu on solmuista tunnetuin, käytetyin ja yksinkertaisin. Se toimii monien muiden solmujen perustana. Päätesolmu tehdään pelastusköyteen tasavälein käsien liukumisen estämiseksi. Se lukkiutuu kiristettäessä eli on hankalasti avattava. Kahdeksikko on päätesolmua paksumpi ja helppo avata myös rasituksen jälkeen. Se on helppo tehdä ja monikäyttöinen. Myös kahdeksikon voi päättää silmukalla.

Kahdeksikko Tee köyteen kaksinkertainen polvi ja vedä irto­ pää viimeisimmän läpi. Kiristä vetä­ mällä kiinto- ja irtopäistä.

Tee köyteen polvi ja vedä irtopää sen lävitse. Vedä kiinto- ja irtopäästä kiristääksesi.

1.

2.

2

3.

Vetämällä irtopään sijaan silmukan polven läpi saat helposti avattavan vetosolmun. 3.

3.


Koristesolmuissa esitelty apinannyrkki kuuluu myös pidäkesolmuihin ja sopii erityisen hyvin painon lisäämiseen esimerkiksi heittoköyden päähän. Katso koristesolmut s. 225.

Kytkyt Kytkyillä kytketään yhteen kaksi köyttä. Köysien on oltava yleensä saman paksuisia. Irtopäät on jätettävä pitkiksi, jotta ne eivät luista kuormituksessa. Hyvän kytkyn saa helposti auki myös kuormituksen jälkeen. Jalussolmu on yleisin ja helpoin tapa liittää yhteen kaksi köyttä. Kerrattuna se käy myös kahden eripaksuisen köyden liittämiseen. Tällöin ohuempi köysi on kiertävä. Kerrattua jalussolmua kutsutaan myös lippusolmuksi.

Verisolmu on tehokas tapa yhdistää kaksi ohutta nyöriä tai siimaa. Se kestää erinomaisesti kuormitusta, mutta on lähes mahdoton aukaista. Irtopäät täytyy jättää melko pitkiksi solmun purkautumisen estämiseksi. Köysiä voidaan kytkeä yhteen myös kertaamalla. Erisuuntiin kerrattu päätesolmu muodostaa vesisolmun, joka soveltuu erityisesti litteiden nauhojen yhteen liittämiseen. Kahdeksikkoa käyttämällä saa solmusta vielä vahvemman.

Vesisolmu

Jalussolmu

Verisolmu

Tee paksumpaan köyteen mutka Vie ohuempi köysi mutkan lävitse, paksumman ympäri ja itsensä alitse Kertaa, jos köysissä on suuri paksuusero Kummankin irtopään on tarkoitus jäädä samalle puolelle Kiristä kiintopäistä vetämällä

Tee toisella köydellä polvi toisen ympärille Kierrä sitten köyttä itsensä ja toisen köyden ympäri ja varmista pujottamalla irtopää köysien välistä Toista toisen köyden kohdalla Kiristä vetämällä kiintopäistä

1

2

1

2

3

4

3

4

219


Köyden sitominen esineeseen Sidontasolmut

220

Sidontasolmuilla sidotaan esineen, esimerkiksi paketin tai tukkinipun, ympärille kierretty köysi sen paikoillaan pysymisen varmistamiseksi. Sidontasolmuja ei pidä käyttää kytkynä tai sorkkana, sillä ne voivat yllättäen avautua. Merimiessolmua eli reivisolmua käytettiin perinteisesti sitomaan reivi purjeeseen. Nuorimmat partiolaiset sitovat huivinsa päät yhteen merimiessolmulla. Merimiessolmua ei pidä käyttää kahden köyden yhteen liittämiseen, sillä se aukeaa helposti. Parempi on esimerkiksi jalussolmu. Lisäpujoksella merimiessolmusta

Merimiessolmu Vie köysi esineen ali, itsensä yli, uudelleen esineen ali ja lopuksi itsensä ali Kiristä tuomalla kumpikin lenkki lähelle toisiaan ja vetämällä kummastakin päästä

Siansorkka Vie toinen köyden pää toisen yli, ali ja yli uudelleen Kiristä Vie sama pää uudelleen toisen yli, ali ja uudelleen yli Kiristä vetämällä tasaisesti kumpaankin suuntaan sekä irto- että kiintopäistä

Tukkikytky Vie köysi esineen ali ja kiintopään ympäri Vie irtopää sitten esinettä ympäröivän köyden ali ja ympäri kolme kertaa

saa pitävämmän kirurgin solmun, ja kahdella vetosilmukalla kengistä ja paketeista tutun rusettisolmun. Siansorkkaa voidaan käyttää esimerkiksi paalujen ympärillä aluetta aidatessa tai kiinnitettäessä venettä pollariin. Kiinnityssolmuna sitä pitää kuitenkin käyttää vain väliaikaisesti ja pitkällä tai varmistetulla irtopäällä. Siansorkka voi myös olla vaikea avata raskaan kuormituksen jälkeen. Tukkikytky kiristyy ja tarttuu sitä paremmin mitä enemmän sitä kuormitetaan. Perinteisesti tukkikytkyä on käytetty köyden sitomiseen tukin tai puunipun ympärille. Tukkia vedettäessä voidaan tukkikytky tasapainottaa ylimääräisellä puolipolvella.


Sorkat Sorkilla sidotaan köysi kiinni esineeseen: paaluun, renkaaseen tai jopa toiseen köyteen. Sorkkaa tehtäessä on tärkeä varmistaa, että sitä kuormitetaan oikein, sillä muutoin sorkat avautuvat herkästi. Varmistettu ulkosorkka on perinteinen tapa kiinnittää köysi renkaaseen tai puuhun. Se kestää rasitusta varsin hyvin, mutta on silti aukaistavissa. Sisäsorkkaa käytetään samoin kuin ulkosorkkaa, mutta se kestää pa-

remmin rasitusta, varsinkin jatkuvaa liikettä. Sisäsorkkaa on kuitenkin vaikea avata rasituksen jälkeen. Veneellä fendarit kiinnitetään useimmiten sisäsorkalla. Prusikin solmulla tehdään otesilmukka pääköyteen. Toisin sanoen sillä saadaan aikaiseksi kädensija, joka pysyy paikoillaan kuormituksessa, mutta liukuu kuormituksen poistuessa. Solmua käytetään esimerkiksi kiipeilyssä. Pääköyden on oltava vähintään kaksi kertaa paksumpi kuin silmukan.

Ulkosorkka Vie köysi renkaan ympäri Tee irtopäällä polvi kiintopäähän ja toinen polvi heti tämä jälkeen, kuitenkin niin, että toinen polvi on ensimmäistä alempana kiintopäässä

Sisäsorkka Vie köysi renkaan ympäri kahdesti Tee irtopäällä polvi kiintopäähän ja toinen polvi heti tämä jälkeen

221


Prusikin solmu Aseta silmukka pääköyden alle ja vie se köyden yli ja ympäri kolme kertaa Tuo sen jälkeen kierrokset yhteen Solmu pitää silmukasta vedettäessä mutta liukuu kierroksista siirrettäessä

Köysien kiinnittäminen 222 veneessä Sidottaessa köyttä knaapiin tulee köysi ensin knaapin kauimmaiseen päähän. Köysi kierretään kierros suoraan, kaksi kertaa ristiin ja taas kierros suoraan. Samalla tavalla sidotaan köysi yksitolppaiseen pollariin.

Kiinnitettäessä venettä renkaaseen käytetään paalusolmua tai ulkosorkkaa. Rengas käännetään kohti venettä ja kiinnitysköysi pujotetaan siihen aina alhaalta ylöspäin, jottei köysi veneestä sisään vedettäessä jää jumiin. Kovalla tuulella voi tehdä U-lenkin, jossa köyden molemmat päät ovat veneessä. Köyden kiinnittäminen tolppaan, jossa on jo toinen köysi


Silmukat Alppiperhosen avulla voit kätevästi solmia luistamattoman silmukan keskelle köyttä. Sitä voi käyttää esimerkiksi pikatikkaiden tekemiseen. Alppiperhosta voidaan kuormittaa kummastakin suunnasta. Köyden päähän liukuvan silmukan

voi tehdä kerratulla päätesolmulla. Silmukka on kätevä siiman kiinnittämisessä koukkuun tai kelan puolanakseliin. Kerratulla kahdeksikolla saa nopean luistamattoman silmukan köyden päähän.

223 Alppiperhonen

Paalusolmu Tee köyteen polvi Jätä irtopää päällimmäiseksi Vie sen jälkeen irtopää tekemäsi polven läpi

Tee köydellä kolme kierrosta kätesi ympärille Vie sitten itseäsi lähimpänä oleva kierros kahden muun yli Vie nyt itseäsi lähimpänä oleva kierros jälleen kahden muun yli, ota siitä sormillasi kiinni

kiintopään ali ja uudelleen polven läpi Kiristä vetämällä silmukasta ja kiintopäästä

Liukuva silmukka

Vedä kätesi ja köysi kierrosten läpi Kiristä kummastakin päästä vetämällä

Kahdeksikko

Laita köysi kaksinkerroin ja sido siihen kahdeksikko


Muita solmuja Silmukat

224

Silmukan avulla köyden voi kiinnittää pollariin, vyötärölle tai koukun silmään. Kaksi hyvin eripaksuista köyttä voi liittää yhteen silmukan avulla. Paalusolmu on nopea yleissolmu, jonka avulla tehdään luistamaton silmukka köyden päähän. Paalusolmua on perinteisesti käytetty pelastusköyden päässä. Jos leikkaat silmukan auki ja vertaat solmua jalussolmuun,

huomaat, että kyseessä on itse asiassa sama solmu. Veneellä paalusolmua käytetään nimensä mukaisesti kiinnitysköyden sitomiseen paaluun, joskus myös renkaaseen. Kiinnitysköysi pujotetaan renkaaseen aina alhaalta ylöspäin, ettei se veneestä sisään vedettäessä jää jumiin. Telttanarusolmua käytetään teltan narujen sitomisessa maakiilaan. Solmu on yksinkertainen tehdä, kiristää ja aukaista.

Telttanaru

Vie köysi haluamasi esineen, kuten kiilan, ympäri

Sido irtopäällä polvi kiintopään ympärille Toista pienin välein kunnes irtopää on käytetty

Varmista viimeinen polvi toisella polvella aivan edellisen vieressä Kiintopäähän täytyy kohdistua jatkuva veto, jotta solmu pysyy kiinni Telttanarusolmua voi kiristää hivuttamalla polvia yksi kerrallaan ylemmäs Trumpettisolmulla voidaan lyhentää liian pitkä köysi tai ohittaa rikkoutunut kohta


Koristesolmut 2

1

4

3

1

2 3 4

5

5

6

6 7 7

8

1

3

2

4

8

1

2

3 4

Osmonsolmu

Kierrä köysi kahteen kertaan sormiesi ympäri niin, että se kummallakin kierroksella menee edellisen kierroksen yli Kiintopää jää osoittamaan vinosti sinua kohden ja irtopää vinosti sinusta pois päin Vie irtopää sinusta päin katsottuna kauimmaisen kierroksen ali ja seuraavan yli Käännä kätesi toisin päin Nosta itseäsi lähempi kierros kauimmaisen yli Köyteen muodostuu kaksi polvea eli silmää Vie irtopää ensimmäisen silmän läpi, eli lähemmän köyden ali ja ylemmän yli Hivuta solmua hieman vasemmalle ja tuo toinen silmä näkyviin Vie irtopää silmän läpi Nyt osmonsolmun ensimmäinen kierros on valmis Käännä kätesi jälleen toisinpäin ja vie irtopää kiintopäätä seuraten alemman kierroksen ali Seuraa irtopäällä jo valmista punosta, kunnes osmonsolmusi on kaksin- tai kolminkertainen

Apinannyrkki

Kierrä köysi kolme kertaa sormiesi ympäri niin, että kierrokset jäävät vieri viereen Kierrä sitten köysi kolme kertaa aiemmin tekemiesi kierrosten ympäri sormiesi välissä Ota solmu varovasti pois sormistasi ja vie köysi vielä kolme kertaa läpi sormiesi jättämistä aukoista Kiristä apinannyrkki kierros kerrallaan Apinannyrkki koristekäytössä Solmun sisälle on asetettu puuhelmi

225


Köytökset Kaikki leirillä tarvittavat rakennelmat voidaan valmistaa riu’uilla ja köydellä. Oikein tehtynä rakennelmat kestävät ja ovat helppoja purkaa leirin lopuksi.

226

Tällaista riukujen yhteen liittämistä köysien avulla kutsutaan köytösten tekemiseksi.

Köytöksen aloittaminen Köytökset aloitetaan solmimalla köysi kiinni yhteen riu’uista Tähän voit käyttää perinteistä siansorkkaa tai hieman helpompaa tukkimiehenkytkyä Jätä pitkä irtopää

Pukkiköytös Riu’uista toinen on pystysuorassa ja toinen vaakasuorassa Kierrä köysi vuoroin alimmaisen riu’un alta, vuoroin ylimmäisen päältä Muista kiristää joka kierroksen jälkeen Varmista köytös kiristyskierroksilla

Ristiköytös Riu’ut ovat vaakatasoon nähden vinossa Kierrä köysi riukujen ympäri ensin pystysuorassa ja sitten vaakasuorassa Muista kiristää joka kierroksen jälkeen Varmista köytös kiristyskierroksilla

Yhdysköytös Yhdysköytöstä käytetään jatkamaan riukua toisella Se tehdään kiertämällä köysi riukujen ympäri, mielellään kahdesta eri kohdasta ja pitkältä matkalta Yhdysköytös ei ole kovin vahva, joten on suositeltavaa, että pyrit löytämään tarvittavan pituiset riu’ut sellaisenaan

Köytöksen lopettaminen Köytökset lopetetaan solmimalla köysi jälleen kiinni yhteen riu’uista Tällöin köytös ei purkaudu Tähän voit käyttää perinteistä siansorkkaa tai hieman helpompaa merimiessolmua Merimiessolmun toisena köytenä käytetään pitkäksi jätettyä irtopäätä Kiristä siansorkka vetämällä köyttä ensimmäisen kierroksen jälkeen sen tulosuuntaan


A-pukki A-pukki on kolmesta riu’usta koostuva A:n muotoinen rakennelma Sinällään sitä voi käyttää vaikkapa joen ylittämiseen Mikä tärkeämpää, useimmat rakennelmat koostuvat yhteen liitetyistä A-pukeista tai kolmijaloista A-pukin tärkein ominaisuus on siinä, että sen muodostama kolmio on geometrisesti jäykkä Tämä tarkoittaa, että se ei muotonsa takia huoju eikä horju – olettaen toki, että köytökset on tehty hyvin A-pukin tukipuu sidotaan kiinni pukkiköytöksellä ja huippu ristiköytöksellä

227

Kolmijalka Kolmijalka on ikään kuin kolmiulotteinen A-pukki, ja sitäkin käytetään muiden rakennelmien osana Samaa köytöstä voidaan käyttää myös useamman riu’un yhteen sitomiseen Viimeistelläksesi kolmijalan sido tukipuut jokaisen jalan väliin pukkiköytöksellä kuten A-pukissa Kierrä köysi löyhästi kaikkien kolmen riu’un ympäri Tee jokaiselle riu’ulle erikseen kiristyskierrokset

Köytöksen vahvuudesta Aikuisen painon kestävään köytökseen riittää kolme kierrosta kolmikierteistä sisalnyöriä sekä itse köytökseen että kiristyskierroksiin. Jos köytöksen tulee kestää hyppimistä tai suurempaa painoa, voi kierrosten määrän tuplata.

Avaa nippu pyramidin muotoon Riukujen täytyy nojata toisiinsa, ei roikkua köyden varassa

Yhtä tärkeää kuin köyden kestävyys on siis myös köytöksen oikea käyttö ja kireys. Pyri asettamaan puu vasten puuta ja vältä rakenteita, joissa riuku jää roikkumaan köyden varaan. Hyvin suurta rasitusta vaativiin liitoksiin suositellaan loveamista. Loveaminen tarkoittaa loven kovertamista riukuihin siten, että riu’ut tulevat köytöksessä osittain toistensa sisään


Puukko Puukko on käyttäjälleen sopivan kokoinen, kun puukon terän pituus on yhtä pitkä kuin käyttäjän kämmenen leveys. Puukko säilytetään tupessa. Puukkoa tulee säilyttää kuivana ja

mieluiten poissa kosteasta tupesta. Ruoste hiotaan pois. Terän voi öljytä suolattomalla öljyllä ruostumisen estämiseksi.

228 Puukon osat Kärki Hamara Terä Ruoto (kahvan sisällä)

Kahva

Ponsi

Tyvi

Erilaiset vuolutekniikat

Itsestä pois päin

Ojenna puukko kaverille kahva edellä. Pidä itse kiinni sormenpäillä puukon hamarasta.

Itseen päin


Puukon teroitus - Kun puukko teroitetaan käsin hiomakivellä, sen terää liikutellaan kiven pinnalla pyörivin liikkein koko teroituspinnalta (palko). - Terä pidetään pienessä kulmassa kiveen nähden. Missään nimessä puukkoa 25° ei saa teroittaa teroituskulmaa eli palkoa jyrkemmässä kulmassa. - Vuolupuukossa teroituskulma on 20–25 astetta. Jos puukon terä on tylsynyt tai saanut osumia, sen hiominen aloitetaan karkealla tai keskikarkealla hiomakivellä ja viimeistellään hienolla hiomakivellä.

Pajupilli Pajujen katkominen ei ole jokamie­ henoikeus, vaan siihen on pyydettävä maanomistajan lupa. Pajupillin voi tehdä toukokuusta keskikesään, jolloin kuori irtoaa parhaiten. 1. Pilliin tarvitset suoran, ehytkuorisen, noin sormenpaksuisen ja vaaksanpituisen oksanpätkän, jossa ei ole oksia. Pillejä voi tehdä myös pihlajasta tai harmaalepästä. 2. Oksanpätkä katkaistaan soittopäästä viistosti. 3. Oksanpätkän toiseen päähän pyöräytetään puukolla kuoren paksuinen viilto oksan ympäri ja oksan toiseen päähän tehdään pieni lovi. 4. Kuorta viillon ja soittopään välistä koputellaan varovasti vaikkapa puukon kahvalla, jolloin kuori irtoaa helposti. Kuori on saatava ehjänä irti, sillä se pujotetaan myöhemmin takaisin.

1. 3. 5.

5. Kun kuori on irti, suurennetaan jo tehtyä lovea ja veistetään soittopään ja loven välistä palanen pois pinnasta. Sitten kuori pujotetaan takaisin pillin päälle ja ryhdytään kokeilemaan, miten pajupilli soi!

229


Kirves ja saha Kirves ja saha ovat partion metsäreissujen perustyökaluja. Osaathan käyttää ja huoltaa niitä!

230 Kirves

Hamara

Varsi

Ponsi Terä

Kirvestä säilytetään aina tupessa.

Kaarisaha

Kirvesmiehensaha

Kaari- eli jännesahassa on usein isot hampaat. Se soveltuu hyvin tukkien sahaamiseen. Kaarisahan terän voit vaihtaa helposti. Kädensijasta nostamalla sahan jänne löystyy kiinnikkeistään. Säilytä saha aina teräsuojuksessa.

Kirvesmiehensahan hampaat ovat hiukan pienemmät kuin kaarisahan. Se soveltuu hyvin esimerkiksi lautojen sahaamiseen.


Kirveen käyttö eri tilanteissa

231

Halkoja hakataan tukevassa haara-asennossa Ota hanskat pois kädestä, ettei kirveen varsi luista Pidä kiinni kaksin käsin varren päästä ja ota lyöntiin vauhtia pään päältä Aloita puun halkaiseminen reunasta

Puuta karsittaessa ollaan puun rungon suojassa eli toisella puolella kuin kirves Kirveellä lyödään oksan hankaan oksan yläpuolelta

Sahan hampaiden oikominen Jos sahaaminen tuntuu työläältä, on mahdollista, että sahan hammastus on vääntynyt tai hampaiden terät kuluneet. Tarkista, että joka toinen hammas on kallellaan oikealle ja joka

Turvallinen kirveen kantoasento Pidä kiinni terästä, jottei terä pääse heilahtamaan sääreesi!

toinen hammas vasemmalle. Sahan oikeaoppiseen haritukseen tarvitset harituspihdit. Sahan kuluneet hampaat voi myös viilata teräviksi alkuperäisten teräkulmien mukaisesti.


Puuliitokset Kaira eli vintilä

Hiomapaperia

Puunuija Kairan terä

232 Tasataltta

Merkkausnasta

Saha Poratappi Liimapuristin

Viila

Purasin

Työkalut eivät ole keskenään mittakaavassa

Tappi- eli hankaliitos

1 1 2

2

2 3

3 4

4

Esim leirijakkara Merkitse lyijykynällä tapin ja reiän paikat Rajaa merkityn reiän reunat taltan suoralla sivulla Käytä puunuijaa apuna: lyö nuijalla taltan päähän Talttaa poistettava puu myötäsyyhyn vuosirengasviivojen suuntaan Sahaa tappipuolen ylimääräinen puuaines Laita tappiin liimaa, laita tappi paikoilleen ja anna liiman kuivua liimapuristimissa


1

Poratappiliitos näkyvillä

2 1

Poraa lappeeseen reiät Kohdista lape päätypuuhun ja merkitse lyijykynällä tai merkkausnastalla reikien paikat Poraa päätypuuhun reiät

2

3

3

Laita reikiin liimaa, poratappi paikoilleen ja purista liitos

4 4

1

Kun liima on kuivunut, hio poratapin pää siistiksi

2

Poratappiliitos piilossa 1

3

2

3 4

4

Poraa reikä päätypuuhun Reiän halkaisija voi olla noin puolet materiaalin vahvuudesta Esimerkiksi 16 mm paksuun puuhun voit porata 8 mm reiän Laita merkkausnasta porattuun reikään Paina liitospinnat vastakkain, jotta merkkausnastasta jää jälki toisen kappaleen lappeeseen Poraa lappeeseen reikä Varo ettei pora mene läpi Laita liimaa reikiin, poratappi paikoilleen ja purista liitos liimapuristimilla

233


Leirirakennelmia Katos Katos on monipuolinen leirirakennelma. Se palvelee varastona, suojana ruokailtaessa tai nukuttaessa.

234

A-pukkikatos Katosta varten tarvitaan viisi pitkää

riukua (2,5–4 m) ja kuusi lyhyttä (0,5–1 m). Rakenna kaksi A-pukin runkoa ja viritä niiden väliin pitkä riuku katoksen harjaksi. Lisää tukipuut. Viritä harjan yli pressu. A-pukkien alaosaan voi kätevästi rakentaa myös pöydän, tai useita tasoja varastoa varten.

Pressun kiinnittäminen köysikatokseen

Sadevesi Köysikatoksen köyden kiinnitys

suuntautuvasta osasta vetäen, ja solmi se lopulta sorkalla kiinni alempaan tukipuuhun. Näin saatte köyden tarpeeksi kireälle, jotta se kantaa pressun painon. Köyttä voi myöhemmin kiristää lisää ilman puuhun kiipeämistä. Köysikatos Köysikatosta varten tarvitaan kaksi sopivalla etäisyydellä olevaa puuta sekä paksu köysi. Kiinnitä köysi sorkalla puuhun haluamallesi korkeudelle. Kiinnitä sitten tukipuiksi toiseen puuhun kolme riukua, kaksi samalle korkeudelle kuin köysi ja yksi alas. Vedä köysi kuvan osoittamalla tavalla riukujen yli. Kiristä köysi yhdessä kaverisi kanssa kummastakin alaspäin

Paalukatos Paalukatosta varten paalataan eli upotetaan maahan kaksi pitkää riukua. Riukujen varaan viritetään köysi harjaksi siten, että se kulkee maakiilasta riukuun, siitä toiseen riukuun ja jälleen toisella puolella maahan. Käytä köyden kiinnittämiseen siansorkkaa. Viritä harjan yli pressu. Paalukatos ei ole täysin tukeva ennen kuin pressu on kiinnitetty hyvin.


Pressun kiinnittäminen Kukin katos tarvitsee ylleen pressun suojaamaan sateelta, tuulelta ja auringon valolta. Viritä pressu katoksen harjan yli ja kiinnitä se harjaan kummastakin päästään. Kiinnityssuunta on merkitty kuvassa nuolin. Kiinnitä pressu sen jälkeen jokaisesta neljästä kulmastaan maahan köyden ja kiilojen avulla. Pressun kulmiin voidaan sijoittaa riu’ut antamaan katokselle lisää kor-

P Pukkiköytös

K

K Kolmijalka

P

P

keutta. Älä kuitenkaan nosta kulmia harjaa ylemmäs. Sateisella säällä pressuun voidaan virittää vesikouru vetämällä maan puoleisen sivun keskikohta muita alemmaksi. Muuten sadevesi voi kertyä pressuun ja romahduttaa katoksen.

Pöytä ja penkit Nelijalkapöytä Tähän pöytään tarvitaan neljä pitkää riukua (3–4 m), kuusi keskipitkää (noin 2 m) ja useita lyhyempiä (1–2 m). Rakenna ensin nelijalka samaan tyylin kuin kolmijalkakin. Viritä sitten penkit ja pöytätaso kuvan osoittamalla tavalla. Paalutettu pöytä Tämä pöytä toteutetaan upottamalla tukipuut maahan (12 kpl 1,5 m) ja sitomalla pöytä ja penkit niiden päälle. Sopiva korkeus penkeille on 40–50 cm ja pöydälle 80–90 cm.

P Kaikki köytökset ovat pukkiköytöksiä.

235


Veturi

236

Veturi on perinteinen leirihella. Sen avulla ruoka valmistuu nopeammin kuin nuotiolla, koska savupiippu tehostaa palamista. Veturin seinät rakennetaan kivistä tai tiilistä savea tai laastia käyttäen, ja niiden päälle asetetaan puuhellan levyelementti eli metallinen kansi, jossa on yksi tai useampi paikka kattiloille. Veturin takaosaan tuetaan muutamia kamiinan putkia savupiipuksi ja

etuosa jätetään auki tulen ruokkimista varten. Veturin voi myös korottaa maasta isojen tukkien tai kivien avulla. Käytä aina puiden päällä paksua kerrosta hiekkaa ja savea eristämään kuumuutta.

Jätepiste Roskat täytyy leirillä lajitella. Roskapussit voidaan virittää joko kolmijalan

P Pukkiköytös R Ristiköytös K Kolmijalka

K

tai paalattujen riukujen päälle. Katso lisää lajittelusta sivulta 96.


Riukula Riukula tarkoittaa metsäleireillä vessana käytettävää käymäläkuoppaa, jonka rakentamiseen tarvitset maanomistajan luvan! Riukula rakennetaan paalaamalla kaksi puuta maahan, sitomalla niiden väliin penkki ja selkänoja sekä tukemalla ne kuvan osoittamalla tavalla. On sanomattakin selvää, että riukulan on kestettävä tilanteessa kuin tilanteessa!

Telttasauna Telttasauna voidaan rakentaa tavallisesta puolijoukkueteltasta peittämällä kamiina kivillä. Kivien kasaamisen helpottamiseksi voidaan kamiina upottaa osittain maahan. Tällainen sauna ei vielä kuitenkaan anna kovin hyviä löylyjä, vaan lämpö karkaa nopeasti. Lämmön eristyksen parantamiseksi voidaan teltan kattoon virittää vielä

P

R

237

ylimääräinen kangas eristyskerrokseksi ja koko teltta voidaan pystyttää kuoppaan, osittain maan sisään. On tärkeää varmistaa, että teltan helmat on peitetty maalla tai kivillä eikä teltassa vedä. Leirisaunan voi myös ostaa, jolloin teltta on valmiiksi kaksikerroksinen ja tiivis.


Portti Perinteisellä partioleirillä vartion tai lippukunnan alue aidataan ja sen sisäänkäynniksi rakennetaan leiriportti. Portti voidaan rakentaa kolmijaloista tai paaluttamalla. Käyttäkää mielikuvitusta portin koristelemisessa!

P Pukkiköytös R Ristiköytös K Kolmijalka

R

238 P

P

R

R K

P

Lipputanko Leirillä lipputanko voidaan rakentaa riu’uista, jollei sitä muuten leiripaikalla ole. Leirilipputangosta saa siistin kuorimalla lehtipuusta kuoren pois.

Tangon päähän kiinnitetään pieni pylpyrä, jota pitkin naru juoksee. Tue tanko hyvin maahan kepeillä ja kivillä, sillä kova tuuli vetää voimakkaasti lippua ja tankoa.


P

K P

R

P K

K

P

P

P

Tähystystorni ja karuselli Tähystystorni ja karuselli ovat vartion tai lippukunnan hauskoja rakenteluprojekteja leirin ratoksi. Saatteko pystytettyä neliönmuotoisen tornin kymmenessä minuutissa?

239


Ompelu

240

Pykäpistoilla voit esimerkiksi liittää ruokapussin reunat yhteen tai huolitella nuotioviitan hupun reunan. Voit myös kiinnittää niillä kankaiset merkit partiopaitaan. Siisti ompelujälki tulee, kun valitset kangasmerkin reunan värisen langan. Risti- ja ketjupistoilla voit koristella esimerkiksi villakankaisen nuotiovii-

tan helman. Kun lopetat ompelun, päättele lanka nurjalle puolelle. Pistä pienen pieni pisto kankaaseen, työnnä neula syntyneen lenkin läpi ja kiristä. Pistele kolme päättelypistoa päällekkäin samaan kohtaan. Katkaise lanka läheltä pistoa.

Ketjupisto Ompelun päättely

Ristipisto

Pykäpisto


Napin ompelu

1.

2.

241

3.

5.

4.

1. Pujota lanka neulansilmään. Tee langan toiseen päähän solmu. 2. Työnnä lanka nurjalta oikealle napin läpi. 3. Aseta tulitikku napin reiän alle napin ja kankaan väliin. Pistele ainakin kuusi pistoa nurjalta napin reikien läpi ylös ja alas. 4. Poista tulitikku. Pistä neula napin ja kankaan välistä ylös. Pyöritä lankaa ”kaulaksi” napin alle. 5. Vie lanka nurjalle ja päättele lanka.

Vinkki!

BJos napin tulee pysyä erityisen hyvin, voi sen ommella karhunlangalla, joka on tavallista lankaa kestävämpää.


Nuotioviitta

242

Viitan kankaaksi sopivat esimerkiksi fleece tai paksut villa- tai villasekoitekankaat. 150 cm leveän kankaan menekki tähän viittaan on kaksi metriä. Suurenna viereisen sivun viitan kaavoja (huppu, etukappale, takakappale)

oheisten mittojen mukaiseksi. Älä lisää kaavoihin saumanvaroja. Hupun ja viitan etureunoissa on 3 cm:n ja muualla 1 cm:n saumanvarat valmiina.

1. Ompele ja huolittele keskitakasauma. 2. Ompele ja huolittele sivusaumat. 3. Ompele ja huolittele huppukappaleet yhteen. 4. Ompele huppu pääntielle. 5. Huolittele viitan helma, etureunat ja hupun reuna siksakilla. 6. Käännä viitan etukappaleiden ja hupun reunasta 3 cm nurjalle puolelle ja ompele suoraommel 2,5 cm:n päähän reunasta. 7. Käännä viitan helmasta 1 cm nurjalle ja ompele suoraommel noin 0,5 cm:n päähän reunasta. 8. Tee napinlenkit esimerkiksi ketjusilmukoita virkkaamalla tai ompele ne nauhasta. Ompele napit.

Vinkkejä

BKatso ketjusilmukoiden virkkaus sivulta 246 ja napin ompelu sivulta 241. BFleecekankaan reunoja ei välttämättä tarvitse huolitella, sillä se ei purkaudu kovin helposti. Voit huolitella viitan reunat pykäpistoilla.


Huppu

39 cm Pieni hakki

Viitan etu- ja takakappale m 11 c 29 cm

cm 17

16 c m

4 cm

13 cm

Takakpl p채채ntie 14 cm

Etukpl p채채ntie

81 cm

90 c m

43 cm

52 cm

58 cm

38 cm

25 cm

243


Huovutus

244

Huovuttaminen perustuu villakuidun luontaisiin ominaisuuksiin. Kun villaa muokataan lämpimässä saippuavedessä, sen kuidut tarttuvat toisiinsa ja villa huopuu. Huovuttaa voi käsin hankaamalla, rullaamalla esim. hyt-

tysverkon, kaislamaton tai valoverhon sisällä tai jopa pyykinpesukoneen avulla. Huovutusneulalla villa saadaan huopumaan kuivana. Huovutusvillaa ja huovutusneuloja voit ostaa käsityöliikkeistä ja askartelukaupoista.

Kännykkäkotelon huovuttaminen Tarvikkeet Karstattua villaa (huovutusvillaa) Mäntysuopaa tai Marseille-saippuaa Lämmintä vettä (noin 40 °C)

1

Leikkaa paksuhkosta muovista noin 9x17 cm kokoinen kaava Lopullisen kotelon koko riippuu huovutuksen onnistumisesta

2

Asettele villat kerroksittain noin 3 cm kaavaa isommalle alalle Etukappaletta varten toiseen lyhyeen sivuun ei jätetä saumavaraa ollenkaan Takakappaleelle jätetään toiseen lyhyeen päähän läppää varten noin 4–5 cm ylimääräistä

3

Kastele villa lämpimällä saippuavedellä kaavan alalta Varo kastelemasta saumavaroja Painele ja hiero varovasti sormenpäillä niin, että villa alkaa tiivistyä Läpän voit huovuttaa heti kokonaan


Neulahuovutus Huovutusneula on neula, jossa on pieniä väkäsiä. Kun villaa pistellään vaahtomuovipalan päällä neulalla edestakaisin, se huopuu. Neulahuovutuksella voi esimerkiksi tehdä tarkkoja kuvioita muilla tekniikoilla huovutettuihin töihin.

245 4

Kun villaa on huovutettu sen verran, että se pysyy kasassa, aseta kaava paikoilleen Ohenna saumavaroja (älä kavenna!), taita ne kaavan päälle ja kostuta lämpimällä saippuavedellä

5

Aseta toinen, samaan vaiheeseen huovutettu kappale päälle ja huovuta varovasti varoen kastelemasta saumavaroja Käännä työ Ohenna saumavaroja ja taita ne jälleen työ päälle Huovuta ne kiinni toiseen kappaleeseen

6

Kun saumat tuntuvat huopuneen, ota kaava varovasti pussin sisältä pois ja jatka huovuttamista, kunnes huovasta ei nypätessä irtoa kuituja Rutistele ja rullaa työtä, kunnes se on kutistunut sopivan kokoiseksi Voit käyttää apuna lämmintä vettä Huuhtele lopuksi vuoroin kylmällä ja kuumalla vedellä

7

Ompele läppään nappi kiinnitykseksi ja naru kaulaan ripustamiseksi


Virkkaus

246

Virkkaus on yksinkertainen ja monipuolinen tekniikka: tarvitset vain lankaa ja virkkuukoukun. Virkkaamalla voi valmistaa melkein mitä tahansa, esimerkiksi asusteita, vaatteita, laukkuja, koruja, mattoja, joulukoristeita ja pehmoleluja. Virkkausmateriaaliksi käy melkein mikä tahansa lankamainen materiaali, esimerkiksi erilaiset langat, narut, matonkuteet, poppana, muovi- tai nahkasuikaleet. Kierrätysmateriaaleista (esim. sukkahousuista, kahvipusseista

ja muovipusseista) voi leikata noin 1 cm paksua suikaletta ”langaksi”. Langan on oltava venytystä kestävää, ja virkkausta helpottaa, jos lanka itsekin venyy ainakin jonkin verran. Virkkuukoukun paksuus riippuu käytettävän langan paksuudesta. Mitä paksumpi lanka, sitä paksumpi koukku. Lankakerän vyötteessä on aina suositeltava neulepuikon tai virkkuukoukun numero, jota voi käyttää apuna myös sopivaa virkkuukoukkua valitessa.

Silmukat

Aloitussilmukka (vrt vetosolmu)

Kiinteä silmukka (ks)

Ketjusilmukka (kjs)


Pipon virkkaaminen ylhäältä alas Silmukoiden tiheys: Ohje on koukulle nro 4 ja sille sopivalle langalle, jolloin 10 cm on 16 kiinteätä silmukkaa. Jos

virkkaat eri paksuisella langalla tai koukulla tai käsialasi on eri tiheyttä, voit joutua muokkaamaan ohjetta.

Tee 6 ketjusilmukkaa ja yhdistä ne renkaaksi piilosilmukalla, eli työnnä koukku ketjun ensimmäisestä silmukasta ja vedä lanka silmukasta läpi

Virkkaa muodostuneeseen renkaaseen 15 kiinteää silmukkaa (ks) Tästä tulee virkkaustyön ensimmäinen kerros

Virkkaa toinen kerros kiinteillä silmukoilla ensimmäisen kerroksen silmukoihin niin, että joka kolmanteen silmukkaan tulee 2 ks Seuraavalla kierroksella virkkaa 2 ks joka neljänteen silmukkaan Neljännellä kierroksella virkkaa 2 ks joka viidenteen silmukkaan, viidennellä kierroksella joka kuudenteen silmukkaan ja niin edelleen, kunnes työssä on 80 silmukkaa Näin virkaten työstä pitäisi tulla ikään kuin kuppi Lopeta nyt silmukoiden lisääminen ja virkkaa vain yksi ks jokaisen edellisen kierroksen silmukkaan, kunnes pipo on sopiva päähäsi

Lopeta työ katkaisemalla lanka n 10 sentin päästä ja vetämällä se viimeisestä silmukasta läpi Päättele lanka siististi neulan avulla virkkauksen sisään

247


Helppo korvapipo - Virkkaa ketjusilmukoita ketjuksi, jonka pituus on puolet päänympäryksestä + 1 cm. Virkkaa vielä 2 kjs. - Virkkaa sitten 1 ks ketjun kolmanteen kjs:aan virkkuukoukusta lähtien. Virkkaa jokaiseen kjs:aan yksi ks.

- Virkkaa 2 kjs, käännä työ ja

Pipon virkkaus alhaalta ylös - Tee aluksi ketjusilmukoita niin pitkä ketju, että se ulottuu hyvin pääsi ympäri. Yhdistä se renkaaksi piilosilmukalla. - Virkkaa jokaiseen ketjusilmukkaan yksi kiinteä silmukka.

- Virkkaa seuraavilla kierroksilla

248

virkkaa nyt jokaiseen edellisen kerroksen ks:aan 1 ks. - Jatka, kunnes työn pituus on kaksi kertaa sen leveys. - Päättele työ, taita kahtia ja ompele sivut kiinni. - Voit virkata myös kaksi eriväristä neliötä ja ommella ne yhteen pipoksi.

edelleen jokaisen edellisen kierroksen silmukkaan yksi ks, kunnes pipon suora osuus on halutun korkuinen ja haluat aloittaa kavennukset. - Voit aloittaa kaventamisen esim. jättämällä joka 20. silmukan väliin. Jatka kavennuksia lisäten niitä jokaisella tai joka toisella kierroksella. - Kaventaessa pipoa kannattaa sovittaa vaikka joka kierroksen jälkeen. Jos pipo kiristää, olet kaventanut liikaa, jos se tuntuu löysältä, olet kaventanut liian vähän. - Lopeta työ samalla tavalla kuin ylhäältä päin virkattu pipo.

Vinkki:

BRaitoja pipoon saat vaihtamalla lankaa kesken virkkauksen. Muista päätellä langanpäät huolellisesti, ettei pipo lähde purkaantumaan.


Värjäys Tekstiilien värjäykseen on monia erilaisia menetelmiä. Osa tekniikoista onnistuu hyvin leiriolosuhteissa, toisiin taas tarvitaan paljon aikaa ja pesukonetta. Värjäämällä voit toteuttaa persoonalliset leirihuivit, vartiosi t-paidat tai kolon uudet verhot.

kangas kankaanpainantaväreillä. Voit ohentaa pastaa vedellä suhteessa 1/3 vettä ja 2/3 kankaanpainopastaa. Anna kuivua yön yli. Rapsuta taikinat pois. Apuna voit käyttää ruokailuveistä. Kiinnitä väri silittämällä kankaanpainopastan ohjeiden mukaisesti.

Shibori-solmut

Aurinkovärjäys

Voit estää värin pääsyn tekstiiliin solmimalla kangasta eri tavoin. Laita solmittu kangas joko käsinvärjäysliemeen tai värjää se pesukoneessa. Värien käsittelyohjeet vaihtelevat. Tarkat värjäysohjeet saat väripaketista.

Nimestään huolimatta aurinkovärjäys ei perustu valoon vaan tekstiilin nopeaan kuivumiseen. Sekoita kankaanpainon ohueen ruiskuemulsioon väripigmenttiä. Maalaa tekstiili ruiskuemulsiolla kauttaaltaan märäksi. Asettele tekstiilin päälle tarkkarajaisia esineitä, esimerkiksi muki, prässättyjä kasveja tai avaimet. Anna kuivua. Nosta esineet kuivasta kankaasta ja huomaat, että väri on paennut esineiden alta.

Taikinamaalaus Tee vehnäjauhoista ja vedestä velli. Pingota kangas esimerkiksi maalarinteipillä pöytään. Pursota vellillä kuvioita kankaalle. Anna kuivua yön yli. Kun taikina on kuivunut, maalaa

Sido kankaaseen erilaisia solmuja napakasti joko tukevalla puuvillalangalla tai kuminauhoilla

249


Kankaanpainanta

250

Kankaanpainosapluunan voit leikata ohuesta, pehmeästä muovista. Esimerkiksi muovitaskujen muovi tai kontaktimuovi ovat hyviä materiaaleja sapluunan leikkaamiseen. Kankaanpainopastaa voit ostaa askartelu- ja käsityöliikkeistä. Paras työkalu painopastan levittämiseen on vaahtomuovista tehty tuputin. Suunnittele kuviosi ensin paperille ja ota huomioon, että ääriviivojen

sisällä olevia yksityiskohtia ei ole mahdollisia toteuttaa. Esimerkiksi kirjainkuvioiden suunnittelussa tämä tulee ottaa huomioon.

Esimerkiksi a-kirjan leikataan sapluunakuvioksi näin

Monivärisen kuvion painaminen

2 1

Kiinnitä sapluuna tekstiiliin teipillä Tuputa kuvion pohjaväri sapluunan läpi

Nosta sapluuna irti vielä, kun väri on kosteaa Anna värin kuivua


Vinkkejä:

 Jos haluat nopeuttaa kuivumista, voit puhaltaa hiustenkuivaajalla.  Robert Baden-Powell oli hyvä piirtäjä. B-P:n piirtämät hienot ehdotukset vartioiden nimikkoeläinten kuvioiksi löytyvät Partiopojan kirjasta.

 Samalla sapluunalla voit painaa kuvion myös puulle tai paperille!

251

Valmis painat us 4

3

Tee erillinen sapluuna yksityiskohtia varten Tuputa kuivuneen pohjavärin päälle yksityiskohdat tummemmalla värillä

Jos haluat, voit tehdä kuivuneen värin päälle lisää yksityiskohtia tekstiilitussilla


Paperimassa Uusiopaperia on helppo valmistaa kotikonstein.

252

Tarvikkeet - 2 kpl viiroja eli kehikkoja, joihin on pingotettu tiheä verkko - sanomalehtiä - ämpäri - vettä - laajasuinen vesiastia, esimerkiksi amme tai vati - sauvasekoitin tai porakone ja sementtivispilä

1. Uusiopaperin valmistaminen on märkää puuhaa. Työskentele tiskipöydällä, ulkona tai pesuhuoneessa. Suojaa pinnat vahaliinalla ja varaa lähelle rättejä. 2. Revi sanomalehti pieneksi silpuksi ämpäriin ja laita silppu veteen likoamaan yön yli.

3. Hienonna lionnut sanomalehtisilppu joko elintarvikekäytöstä poistetulla sauvasekoittimella tai akkuporakoneeseen kiinnitetyllä sementtivispilällä. 4. Siirrä massa laakeaan astiaan. Lisää astiaan vettä, jotta massa pääsee liikkumaan astiassa. Laita astiaan noin 1/5 paperimassaa ja 4/5 vettä.

5. Laske viira astiaan vaakatasossa. Heiluttele ristiin rastiin siten, että paperimassaa siirtyy tasaisesti verkon päälle. 6. Nosta viira vedestä. Tasoita reunat.


Vinkkejä:

BVärillistä paperimassaa saat, kun silppuat veteen sanomalehden lisäksi ohutta ja pehmeää paperia, kuten silkki-, kreppi-, tai vessapaperia. Läpivärjättyä paperia saat, kun värjäät liemen tekstiilien käsinvärjäysväreillä.

BPaperimassaa voi käyttää myös muovailumassana. Anna paperisilpun liota mahdollisimman vähässä vedessä. Hienonna silppu sauvasekoittimella ja lisää nesteeksi tapettiliisteriä tai runsaalla vedellä ohennettua yleisliimaa. Purista ylimääräinen vesi pois ja muotoile massa.

BKatso viirakehikon rakennus sivulta 232, Puuliitokset. Pingota kehikkoon hyttysverkko.

7. Laita toinen viira massan päälle. Purista viirojen välistä ylimääräinen vesi pois esimerkiksi käsiesi välissä vanerin palalla painamalla.

8. Käännä koko paketti ympäri. Purista vettä pois vielä uudestaan.

9. Nosta päällimmäinen viira ja kumoa uusiopaperi kuivumaan esimerkiksi vahaliinan tai tasaisen kankaan päälle.

253


Kynttilät

254

Steariinia tai parafiinia, sydänlankaa ja kynttilämassan värjäysjauhetta voit ostaa esimerkiksi askartelukaupoista. Kynttilämassaan voit sulattaa erivärisiä yli jääneitä kynttilänpätkiä ja värjätä massan värjäysjauheella haluamasi väriseksi.

Mitä paksumpia kynttilöitä teet, sitä paksumpaa sydänlankaa tarvitset. Ohuet kruunukynttilät tarvitsevat noin 2 mm paksua lankaa. Paksut, esimerkiksi maitopurkkiin valetut kynttilät tarvitsevat noin 3 mm paksua lankaa.

Kynttilöitä kastamalla 1. Laita syvään kattilaan runsaasti (noin 8 l) vettä ja sen sekaan sulatettava kynttilämassa. Kun kuumennat kattilaa hellalla, lämpenevä vesi sulattaa kynttilämassan. Kynttilämassa on kevyempää kuin vesi, joten se nousee veden pinnalle.

2. Solmi neulepuikkoon viisi sydänlankaa, jotka voivat olla korkeintaan kattilan syvyyden mittaisia. Kasta langat sulaneeseen massaan reippaasti, mutta rauhallisesti. Varmista, että massa ei pääse loppumaan.

3. Nosta sydänlangat kuivumaan jokaisen kastokerran jälkeen esimerkiksi kahden tuolin selän väliin.


Huomioi paloturvallisuus. Älä kuumenna kynttilämassakattilaa liikaa, jottei synny allaspaloa! Kynttilämassa syttyy palamaan, jos sitä roiskuu sähköliedelle tai kaasuliekkiin. Kynttilämassan sulamislämpötila on alle 100 °C. Vesihaudeveden ei siis tarvitse

kiehua. Sammuta palava kynttilämassa sammutuspeitteellä, älä missään tapauksessa vedellä. Kynttilöiden teko on sotkuista puuhaa! Suojaa lattiat, tuolit ja pöydät sanomalehdellä.

Kynttilät valamalla

255 1. Sulata kynttilämassa vesihauteessa siten, että sinulla on kaksi päällekkäistä kattilaa. Ulommassa kattilassa on vettä ja sisemmässä kattilassa kynttilämassa. Kun kuumennat ulomman vesikattilan hellalla, sisemmässä kattilassa oleva kynttilämassa sulaa.

2. Kaada sulanut massa muottiin vähitellen. Jos haluat raidallisen kynttilän, käytä erivärisiä massoja. Jäähtynyt massa tiivistyy, joten isoon kynttilämuottiin voi joutua lisäämään massaa.

Voit tehdä valumuotin esimerkiksi tyhjästä maitopurkista tai voit valaa uuden massan käytettyyn kynttilälasipurkkiin. Voit myös valaa massan hienoon hiekkaan tai suolaan.

Vinkki:

BOsta kynttiläkattilat kirpputorilta! Kynttiläkattilaa ei voi käyttää ruuanlaittoon.


Metallivalu

256

Metallivalutöistä saat hauskoja leirimerkkejä tai vaikka vartion logolla varustettuja avaimenperiä. Valumetalliksi sopivat lähinnä puhdas tina (Sn) ja valumetallina myytävä metalli, joiden sulamislämpötilat ovat riittävän alhaiset, jotta ne on mahdollista sulattaa sähköhellalla, nuotiossa tai nestekaasuliekillä. Tinan sulamislämpötila on 231,9 °C. Perinteiset uudenvuoden tinakengät sisältävät runsaasti lyijyä (Pb). Lyijy on myrkyllinen raskasmetalli, joka kertyy

elimistöön. Ethän käytä lyijypitoisia metalleja. Jos mahdollista, työskentele ulkotiloissa tai huolehdi sisällä hyvästä tuuletuksesta. Varo kuumia työvälineitä!

Metallivalu silikonimuottiin 1

Valmista työn malli esimerkiksi muovailuvahasta, savesta tai sinitarrasta Aseta malli purkin pohjalle ja sivele mallin päälle irroitusjauhetta Aseta malli purkin pohjalle

2

Sekoita silikonimassaan silikonin kovete Silikonin työstö- ja kovettumisajat vaihtelevat Lue tarkemmat käyttöohjeet silikonipurkista


3

Kaada silikonimassa mallin päälle Anna kovettua ohjeen mukaisen ajan, mieluiten yön yli

4

5

Kun muotti on kovettunut, irrota malli muotista

Sulata metalli pitkässä kauhassa tai pienessä kasarissa esimerkiksi hellalla

6

7

Vinkki!

 Valmista valumuotti kipsiin kovertamalla!

Kaada sulanut massa varovasti muottiin Anna jäähtyä kunnolla Kaada jäähtynyt metalli ulos muotistaan Jos työhön tuli valuvikoja, voit viilata tai hioa ne pois

257


Pajun punonta Pajun kerääminen

258

Pajun kerääminen luonnosta ei kuulu jokamiehenoikeuksiin, vaan keräämiseen tarvitaan aina maanomistajan lupa. Pajun keruuaika alkaa syksyllä lehtien pudottua ja loppuu tammikuussa. Parhaat punontapajut ovat oksattomia ja suoria.

Kerätyt pajut lajitellaan pituuden mukaan ja kuivataan tiukoissa nipuissa kuivassa ja viileässä 2–8 kuukautta. Ennen punomista pajuja liotetaan viileässä vedessä 5–10 päivää paksuudesta riippuen. Kuivattu ja liotettu paju ei kutistu kuivaessaan kuten tuore paju. Liotuksen avulla se kestää myös punomisen.

Korin punominen 1. Sahaa halkaisijaltaan 80–100 mm ja paksuudeltaan 15 mm oleva kiekko puun rungosta. Poraa kiekon sivuun 13 halkaisijaltaan 5–6 mm olevaa reikää tasaisin välein ja yksi keskelle kiekkoa. 2. Valitse loimiksi 13 kpl 70–90 cm pitkiä pajuja. Vuole pajujen tyvipäitä hieman, laita sivuilla oleviin reikiin puuliimaa ja työnnä pajut reikiin. Anna kuivua 20 minuuttia. 3. Valitse kuteeksi vähän ohuempia pajuja. Aloita punominen pajun tyvipäällä ja puno yhden loimen edestä, yhden takaa. Kun kude loppuu, anna uuden kuteen mennä parin loimen verran ristiin vanhan kanssa. 4. Kun olet punonut 5–7 cm, taivuta loimia ylöspäin muutaman sentin matkalta niin, että kori alkaa kaartumaan. Sido loimet latvoista yhteen. Puno ylöspäin, kunnes korin korkeus on sopiva. 5. Päättele työ: Taivuta valitsemasi loimi seuraavan loimen edestä, seuraavan takaa. Kolmannen loimen kohdalla

leikkaa se noin 5 cm:n pituiseksi ja upota kolmannen loimen viereen. Jatka, kunnes kaikki loimet on päätelty. 6. Valitse haluamasi pituinen oksa sangaksi. Poraa sen päihin pienet reiät, upota päät punokseen ja työnnä rei’istä läpi pienet tapit, jotka pitävät sangan paikallaan.


Pajuköysi Pajun kuori kannattaa kerätä keväällä juuri ennen lehtien puhkeamista. Tee pajuun viilto pitkittäin ja vedä kuori varovasti pois. Kiinnitä toinen pää tiukasti kiinni ja pyöritä kuorta niin, että kuoren ulkopinta jää päällepäin. Kuorta voi

jatkaa laittamalla loppu- ja alkupäät jonkin matkaa päällekkäin. Kun kuori on pyöritetty tiukaksi, yhdistä päät ja anna rullien kiertyä yhteen. Sido päät ohuella kuorisuikaleella.

259

Vaihtoehtoinen sanka

Valitse hieman paksumpi keppi ja vuole sen päät ohuemmiksi. Upota päät korin vastakkaisilla puolilla olevien loimien viereen. Upota kumpaankin päähän kolme pitkää taipuisaa pajua. Kieritä ensin toisen, sitten toisen puolen niput sangan

ympäri ja työnnä päät reunapunoksen alta reunasta läpi. Tee kalanruotokuvio yksi paju kerrallaan. Kiepauta paju sangan takaa ja upota se korin sisäpuolelle, jossa kaikki kolme pajua päätellään lopuksi itsensä alle.

Vinkki

BPunomisessa on tärkeää, että punoksesta tulee tiukkaa ja tiivistä. Tässä apuvälineenä voi käyttää esimerkiksi litteää metallipalaa, jolla voit työntää kudeloimia alaspäin.


Tuohityöt Tuohen hankinta

260

Tuohen irrottamiseen hies- tai rauduskoivun rungosta tarvitset aina maantai puunomistajan luvan. Tuohta saa vain metsurin kaatamasta rungosta, sillä konekaadossa tuohi rikkoutuu. Viillä koivun runkoon pitkä viilto. Tuohi irrotetaan isona palana.

Tuohi irtoaa parhaiten kaksi viikkoa ennen ja jälkeen juhannuksen, mutta myös syksyllä ja talvella suojasäällä voit kerätä tuohta. Viillä tuoheen puukolla viillot ja kisko tuohi rungosta joko levynä tai kapeana nauhana. Tuohi voidaan pestä heti irrottamisen jälkeen, jotta irrallinen naava ja hilse lähtevät valkoiselta puolelta. Tuohilevyt tai -nauhat säilyvät pitkään, kun säilytät ne ilmavasti. Jos käytät kuivunutta tuohta, liota sitä 30-asteisessa vedessä kaksi tuntia ennen punonnan aloittamista. Punontatyössä näkyviin laitetaan yleensä tuohen keltainen sisäpinta.

Tuohisormus 1.

1. 3.3. 2.2.

4.

4.

Leikkaa tuohesta noin 7 mm leveä ja 150 mm pitkä nauha. Taittele kuvan mukaan.


Suoraruutuisesti punottu kori 1

Leikkaa tuohesta noin 2 cm paksuja nauhoja

2

Aloita punonta pohjasta Ota työhön neljä nauhaa Tee alkuristikko: pujota kaksi nauhaa pystyja kaksi vaakasuoraan

3

Alkuristikkoa suurennettaessa lisää nauha vuorotellen kullekin sivulle Pujottele aina yhden yli ja yhden ali Lisää punontaan nauhoja, kunnes olet saanut korin pohjan kokoisen ristikon punottua 4

5

6

Kun pohjan koko on valmis, käännä reunat pystyyn pyykkipoikien avulla

Ota työhön lisää nauhoja seinien punontaa varten

Vinkki!

 Tuohitöiden ohjeella voit punoa erilaisia töitä myös päreistä. Voit leikata sopivaa nauhaa myös esimerkiksi kahvipussista.

7

8

Kun seinän korkeus on riittävä, käännä nauhat alas päin pyykkipoikien avulla

Aloita kaksinkertainen punonta Ota työhön lisää nauhoja ja puno ne seinän ulompaan kerrokseen Nauhan päättely Pujota viistoon leikatut nauhan päät toistensa alitse

9

Lopeta työ pohjan punontaan Päättele nauhat toistensa alitse

261


Nahkatyöt

262

Nahka on liestymätön askartelumateriaali eli sen reunat eivät purkaudu. Nahka on lujaa, eikä se repeä kovin helposti. Aitoa nahkaa voi kuvioida joko polttamalla tai lyömällä kuvioraudoilla sen pintaa. Tekonahka, joka

on usein valmistettu polyesteristä, on aitoa helpommin saatavilla olevaa, mutta sen pintaa ei voi polttaa tai kuvioida raudoilla. Tekonahkaa voi ostaa kangaskaupasta metritavarana. Aitoa nahkaa kannattaa kysellä nahkatuot-

Nyörin leikkaaminen Nahkanyöri leikataan pyöreästä kappaleesta Kokeile sopiva nauhan leveys, jotta nauha ei murru

Nauhan jatkaminen 1

Leikkaa nauhan päihin aukot 2

Pujota nauhat toistensa aukoista läpi

Kuviointi Kostuta nahan pinta kevyesti esimerkiksi pesusienellä Aseta kuviorauta kostutetulle nahalle ja lyö yksi kova napautus vasaralla

Kuumenna kuviorauta nuotiossa tai kaasuliekissä Kokeile raudan kuumuutta jätepalaan: kuinka kauan nahkaa voi polttaa, ettei se pala Polta kuumalla kuvioraudalla kappaleiden pintaan haluamasi kuviot


teita valmistavista yrityksistä. Nahkatöissä käsin ommeltu sauma tehdään usein koristeeksi materiaalin oikealle puolelle. Sopivia lankoja nahan ompeluun ovat esimerkiksi vahatut pellavalangat, hauenkoukkusiima ja napinläpisilkki sekä paksut puuvillalangat, kuten karhunlanka, helmilanka ja kalalanka. Myös nahkanyöriä tai nahasta leikattua suikaletta voi käyttää ompelulankana.

Ompeluun voi käyttää tavallisia parsinneuloja tai nahkaneulaa. Sormustin suojaa sormenpäitä. Paksua nahkaa ommellessa reuna on syytä rei’ittää reikäpihdeillä tai naskalilla. Valmiiksi rei’itetty reuna voidaan ommella myös ilman neulaa: langan pään voi kovettaa kastamalla sen liimaan tai lakkaan. Ompelun ajaksi reunat voi kiinnittää toisiinsa teipillä tai klemmareilla.

Tuluskukkaro 1

2

3

Leikkaa saksilla tai katkoteräveitsellä tuluskukkaron pohjaksi pyöreä kappale, jonka halkaisija on 10 cm ja seinäkappaleeksi pala, joka on 33 cm x 15 cm

Rei’itä ommeltavat reunat, seinäkappaleen lyhyet sivut, alareuna ja pyöreä pohjakappale

Ompele seinäkappaleen lyhyet sivut yhteen luotopistoilla siten, että siitä tulee lieriö Ompele lieriön alareuna kiinni pyöreään pohjaan 4

Rei’itä yläreuna ja pujota siihen nyöri

Valmis tulusk ukkaro

263


Makramee-solmeilu Makramee-solmeilulla voit tehdä erilaisia koristesolmuja, köytöksiä ja vaikka asusteita. Makramee-solmeiluun voit käyttää erilaisia materiaaleja, kuten puuvilla- ja villalankoja, ohuita

naruja tai taipuvia ja lujia sisal- tai manillaköysiä. Siistein lopputulos tulee sileäpintaisilla langoilla, jolloin solmujen kauniit yksityiskohdat näkyvät.

264

Kaksoissilmusolmun vaiheet 1

2

3

4

Mittaa keskimmäinen lanka työsi mittaiseksi Mittaa reunoilla kulkeva, solmuja tekevä lanka reilusti pidemmäksi Esimerkiksi rannekoruun sopivat 40 cm pitkä keskellä kulkeva tukilanka ja 240 cm pitkä solmuilulanka Solmi solmuilulanka keskikohdastaan kiinni tukilankaan Kiinnitä langat hakaneulalla vaikka tyynyyn Aseta lyhyt lanka keskelle Kierrä vasemman puoleinen lanka etukautta keskimmäisen langan ympärille (ulkopolvi) Tuo lanka itsensä yli ja kiristä solmu Kierrä oikean puoleinen lanka etukautta keskimmäisen langan ympärille (ulkopolvi) Tuo lanka itsensä yli ja kiristä solmu Solmut tehdään edelleen vuorotellen vasemman ja oikean puoleisilla langoilla keskellä olevien lankojen ympäri Jos haluat leveämmän nyörin, voit ottaa seuraavalla kerralla työhön useamman keskellä olevan langan


2

Tasosolmun vaiheet 1 2 3

3

4 4

5 6

5

6

Mittaa kaksi eripituista lankaa Taita solmuilulanka keskikohdastaan kahtia ja solmi keskikohdasta tukilankaan Aseta langat siten, että lyhyempi lanka kulkee keskellä ja pidemmät solmuilulangat ovat oikealla ja vasemmalla puolella Vasen lanka asetetaan kahden keskimmäisen yli ja äärimmäisenä oikealla olevan alta Äärimmäisenä oikealla ollut lanka viedään keskimmäisten lankojen alta ja ylös vasemman langan päältä Solmu kiristetään Sama solmu voidaan tehdä peilikuvana, jolloin oikea lanka asetetaan kahden langan yli ja äärimmäisenä vasemmalla olevan langan ali Jos teet monta saman suuntaista tasosolmua peräkkäin nyöri alkaa kiertyä spiraalin malliseksi Jos vaihtelet vuorotellen vasemmalla ja oikealla langalla aloitettuja tasosolmuja, nyöri pysyy tasaisena

265


Solmutaulu

Solmutaulu on perinteinen keino tutustuttaa solmujen ihmeelliseen maailmaan Se on myös kätevä käsityö, jota on helppo laajentaa hyvinkin laajaksi ja kattavaksi kokoelmaksi

1 2 3 4

Ystävyydensolmu

Vie vasemman puoleinen köysi oikean puoleisen alta Taita vasemman puoleinen köysi oikean puoleisen ali ja uudelleen tämän yli Vie lopuksi vasemman puoleinen ensin vasemman puoleisen yli ja sitten sen lävitse Kiristä vetämällä jokaisesta päästä vuorollaan

1

3

2

4

Ystävyydensolmu on myös hauska solmu esimerkiksi leirihuiviin 1

Irlantilainen koristesolmutekniikka 1 2 3

4 5

Perustekniikassa teet ensin köyteen polven viet sitten köyden ensimmäisen pään sen ali ja toisen pään sen yli, kuitenkin niin, että se kulkee juuri ali viedyn ensimmäisen pään alta Tämä lukitsee polven eikä se pääse enää aukeamaan Voit laajentaa tekniikkaa tekemällä useita polvia peräkkäin tai vierekkäin ja lukitsemalla ne samalla tavalla Mahdollisuudet ovat loputtomat!

2

3

4

5


ENSIAPU

267


Hätäensiapu Toiminta hätätilanteessa - Tee nopea arvio tilanteesta: £ Mitä on tapahtunut? £ Montako ihmistä on vaarassa

268

tai loukkaantunut? - Soita 112. - Pelasta vaarassa olevat ja estä lisäonnettomuudet. - Anna ensiapu. - Suojaa kylmältä, rauhoittele ja tarkkaile autettavia, kunnes saat apua. Jos auttajia on monta, toimii osaavin tilanteen johtajana antaen muille toimintaohjeita. Näin tilanne pysyy parhaiten hallinnassa.

Hätäpuhelu Useissa hätätapauksissa kaikkein tärkein toimenpide on hätäpuhelun soittaminen. Hätäkeskuksen kautta saat yhteyden poliisiin, palokuntaan ja sairaankuljetukseen. Hätäkeskukseen saa soittaa vain todellisessa hätätilanteessa. Hätäkeskuksen koulutetut työntekijät osaavat kysyä kaikki tarvittavat kysymykset, joten älä pelkää soittamista. - Soita numeroon 112. - Kerro, mitä on tapahtunut.

- Kerro, missä olet: katuosoite ja

kunta tai koordinaatit kartalta. - Vastaa esitettyihin kysymyksiin. - Toimi annettujen ohjeiden mukaan. - Sulje puhelin vasta saatuasi siihen luvan. - Järjestä opastus tapahtumapaikalle. - Älä soita muihin numeroihin ennen kuin apu on paikalla. - Jos potilaan tilassa tapahtuu muutos, soita uudelleen hätäkeskukseen.


269

Hätäensiapu Hätäensiapuun kuuluvat henkeä pelastavat toimet. Näitä ovat hengityksen turvaaminen, suurten verenvuotojen tyrehdyttäminen ja sokin ehkäisy. Jos autettavia on monta, aloita tutkimalla kaikki potilaat ripeästi. 1. Onko uhri tajuissaan vai tajuton? - Lähesty autettavaa varovaisesti jalkopäästä oman turvallisuutesi takia. - Puhuttele kovalla äänellä, ravistele tarvittaessa. - Käännä tajuton kylkiasentoon. 2. Hengittääkö uhri normaalisti? - Avaa hengitystiet. - Tyhjennä suu. - Jos uhri ei hengitä, aloita elvytys.

3. Onko näkyviä verenvuotoja? - Tyrehdytä suuret verenvuodot. - Aseta vuotokohta kohoasentoon. - Paina vuotokohtaa sidetaitoksilla, vaatteella tai hätätapauksessa pelkällä kädellä. 4. Onko sokin oireita? - Sokin oireita ovat levottomuus, sekavuus, janoisuus, kylmänhikisyys ja kalpeus. Rannepulssi on nopea ja heikko. - Aseta sokissa, mutta tajuissaan oleva selinmakuulle. - Nosta jalat koholle. - Rauhoita ja suojaa kylmältä.

Vinkki:

BHätäensiavun järjestys on ABC: airways, breathing, circulation (hengitystiet, hengitys, verenkierto).


Hätäensiavun jatkotoimenpiteet Sido pienemmät, vuotavat haavat. Tue murtumat mahdollisimman

270

kivuttomaan asentoon. Jäähdytä ja suojaa palovammat. Suojaa autettava kylmältä ja kosteudelta. Rauhoita loukkaantunutta keskustelemalla ja pysymällä itse rauhallisena.

Selvitä, onko autettavalla kipuja jossakin hengitysvaikeutta pahoinvointia kuumetta kylmä jano aikaisemmin todettuja sairauksia.

Kylkiasentoon kääntäminen 1 2

3 4 5

6


Verenvuodon tyrehdyttäminen Suuri verenvuoto tyrehdytetään välittömästi keinolla millä hyvänsä. - Kehota tai aseta autettava makuuasentoon. - Jos haava on kädessä tai jalassa, nosta se kohoasentoon.

- Tyrehdytä vuoto painamalla

vuotokohtaa. - Jos mahdollista, tee paineside. - Tajuissaan oleva voi itse painaa haavaa. - Suojaa itsesi. Vältä koskemasta haavaan paljain käsin.

271

Paineside kämmenen haavaan

Aseta haavalle imevää materiaalia, esim. sidetaitoksia.

Laita päälle painoksi esim. siderulla.

Kiinnitä napakasti joustositeellä.

Tue raaja kohoasentoon.

Samaa tekniikkaa voi soveltaa kaikkiin suuriin haavoihin.


Elvytys Puhallus-paineluelvytys (PPE)

272

Kun henkilö menee äkillisesti tajuttomaksi, hän tarvitsee heti apua. Jos sydän ei lyö, eivät elimet saa hapekasta verta. Hapen puute johtaa nopeasti solujen ja kudosten tuhoutumiseen. Erityisesti aivot ovat herkät hapenpuutteelle. Jo 10 minuutin sydänpysähdys johtaa peruuttamattomiin vaurioihin.

Soita 112. Ravistele, puhuttele.

1. Selvitä, onko autettava herätettävissä. Puhuttele ja ravistele. 2. Jos autettava ei herää, huuda apua ja soita heti 112. 3. Avaa hengitystiet nostamalla leuankärjestä ja painamalla otsasta. 4. Tarkasta hengitys. Tarkkaile, liikkuuko rintakehä, ja tunnustele ilmavirtaa poskella tai kämmenselällä. 5. Jos autettava hengittää, käännä hänet kylkiasentoon. 6. Jos autettava ei hengitä, aloita painelu-puhalluselvytys välittömästi. Onko hengitys normaalia?

- Paina keskeltä rintalastaa 30 kertaa. (Painallus on riittävä, kun rintakehä painuu 4-5 cm.)

- Nipistä uhrin nenä kiinni ja puhalla

keuhkoihin ilmaa 2 kertaa. (Puhallus on riittävä, kun näet rintakehän nousevan.) - Jatka rytmillä 30:2

Oikea painelupaikka ja käsien asento.


Ensiapuvälineet Ensiapupakkauksia on saatavilla monenkokoisia ja moneen eri tarpeeseen. Voit myös koota omasi. Välineet kannattaa pakata vedenpitävästi, jos

ensiapulaukkusi ei ole vedenpitävä. Vartion ensiapulaukku kannattaa huoltaa ja täydentää aina retken jälkeen.

Henkilökohtainen ea-pakkaus: - avaruuslakana - kangaslaastaria, monenkokoisia valmiiksi leikattuja paloja - haavateippejä (leukostrip, steri-strip) - rulla urheiluteippiä - sidetaitoksia - haavapyyhkeitä - 2 joustosiderullaa - jämäkkä tukiside, leveys 8 cm - iso ensiapuside - parasetamolia tai ibuprofeenia kuumeeseen ja särkyyn - omat lääkkeet - kyypakkaus - korvatulpat

Joukkueen tai vartion ea-pakkaus: - samat kuin henkilökohtaisessa ja lisäksi - sakset - pinsetit - huoneenlämmössä säilyviä rasvataitoksia - Bepanthen-voidetta tai vastaavaa - kortisonivoidetta - lämpöpeite, monikäyttöinen, sopii hätämajoitteeksi - kolmioliina, monikäyttöinen - kylmäpakkaus - tyttövartiolla terveyssiteitä

273


Tajuttomuus ja sokki Pyörtyminen ja tajuttomuus

274

Pyörtyminen on hetkellinen tajunnanmenetys, joka kestää korkeintaan pari minuuttia. Monet eri syyt voivat aiheuttaa pyörtymisen. Yleisin syy on veren pakkautuminen alaraajoihin ja vartaloon seistäessä pitkään paikallaan, esimerkiksi lippuvartiossa. Tällöin aivot eivät saa tarpeeksi verta ja ihminen menettää tajuntansa.

Muita yleisiä pyörtymiseen johtavia asioita ovat kipu, pelko, epämiellyttävät kokemukset, pahoinvointi, oksentaminen ja voimakas yskiminen. Ennen pyörtymistä ihminen voi kokea pahoinvointia, tasapainohäiriöitä tai näköhäiriöitä. Hän saattaa myös olla kalpea ja kylmänhikinen. Heti ennakko-oireiden ilmetessä pitäisi hakeutua istumaan tai makuulle.

Tajuttoman kääntäminen kylkiasentoon vatsalta 1

2

3

Sokkipotilaan ensiapu

Jos kyseessä on putoaminen ja epäilet selkärankaan kohdistunutta vammaa, pitää kylkiasentoon kääntämisessä olla varovainen Jos paikalla on kaksi auttajaa, toinen tukee niskaa kääntämisen ajan ja toinen kääntää vartalon mahdollisimman hallitusti Selkäranka jää loppuasennossa suoraan linjaan


Pyörtynyt virkoaa yleensä nopeasti. Jalkojen nostaminen ylös on hyvä ensiapu. Pyörtymistä esimerkiksi lippuvartiossa voi ehkäistä hengittämällä normaalisti ja tekemällä pientä, pumppaavaa liikettä jaloilla silloin tällöin. Tavallisen pyörtymisen jälkeen ei tarvitse mennä lääkäriin. Lyhytaikainen tajuttomuus voi kuitenkin johtua myös vakavammasta syystä, kuten sydämen rytmihäiriöstä. Jos mitään pyörtymiselle altistavaa asiaa ei ole, eikä henkilöllä ollut tyypillisiä ennakko-oireita, kannattaa käydä lääkärin vastaanotolla. Tajuton henkilö ei vastaa puhutteluun, mutta hengittää normaalisti. Tajuttomuuden voi aiheuttaa esimerkiksi diabetekseen liittyvä sokeritasapainon häiriö, myrkytys, päähän kohdistunut isku, hapenpuute tai vakava keskushermostoinfektio. Partiossa todennäköisimpiä aiheuttajia ovat erilaiset kaatumiset ja putoamiset, diabetes ja häkämyrkytys. Aiheuttajasta huolimatta ensiapu on aina sama. Tajuton, hengittävä ihminen käännetään kylkiasentoon ja hengitysteiden auki pysyminen varmistetaan. Soita kylkiasentoon kääntämisen jälkeen hätäkeskukseen. Hengitystä on tarkkailtava ammattiauttajien saapumiseen asti. Jos tajuton lakkaa hengittämästä, aloita painelu-puhalluselvytys.

Sokki Sokki tarkoittaa tilaa, jossa riittämättömän verenkierron takia kudokset eivät saa riittävästi verta. Sokki on hengenvaarallinen tila. Tärkeintä on saada autettava nopeasti sairaalahoitoon.

Sokin syynä voi olla - runsas verenvuoto - verenmyrkytyksen eli sepsiksen tai anafylaktisen reaktion aiheuttama verisuonten laajeneminen - laaja palovamman aiheuttama nestehukka - rajun ripulin tai oksentelun aiheuttama nestehukka - sydämen pumppausvoiman pettäminen sydäninfarktissa. Sokin oireita ovat mm. - nopea ja heikosti tuntuva syke - kylmänhikinen tai kalpea iho - tihentynyt hengitys - levottomuus, tuskaisuus, sekavuus - janon tunne - pahoinvointi - tajunnan menetys. Ensiapu - Tyrehdytä verenvuodot. - Soita 112. - Aseta autettava makuulle tai tajuton kylkiasentoon. - Tue jalat kohoasentoon. - Tarkkaile hengitystä. - Tue murtumat mahdollisimman kivuttomaan asentoon. - Suojaa autettava kylmältä. - Rauhoita autettavaa keskustelemalla. Älä jätä sokissa olevaa yksin. Seuraa hengitystä ja tajunnan tasoa lisäavun saapumiseen asti. Käsittele sokissa olevaa varovasti, sillä kipu pahentaa sokin oireita. Sokissa olevalle ei saa antaa mitään juotavaa tai syötävää.

275


Murtumat Alaraajan murtuman tukeminen makuualustalla

276

Onko se murtunut? Murtuman oireita kipu ja turvotus näkyvä virheasento raaja ei toimi normaalisti verenvuotosokin oireet (s. 274) pieni lapsi ei käytä murtunutta raajaa Toimi näin luunmurtumissa: Jos epäilet vakavaa murtumaa, soita hätänumeroon 112. Käännä tajuton kylkiasentoon. Liikuta vammautunutta aluetta mahdollisimman vähän. Tyrehdytä näkyvä verenvuoto. Seuraa autettavan tilaa ammattiavun tuloon saakka. Jos uhri on pudonnut tai joutunut liikenneonnettomuuteen, voi hänellä olla selkärankavamma. Toimi tällöin erityisen varovaisesti ja vältä uhrin liikuttelua. Jos avomurtuma vuotaa, tyrehdytä vuoto painamalla kevyesti

Rannemurtuma Solis- tai olkaluun murtuma

puhtaalla sidosmateriaalilla. Älä kierrä sidettä jalan ympäri, sillä jalan turvotessa se saattaa estää verenkierron.

Murtuman tukeminen Lastoitukseen kannattaa ryhtyä vain, jos loukkaantunutta on pakko siirtää tai jos raajan virheasento aiheuttaa voimakasta kipua. Kaupungissa ei missään tapauksessa pidä ryhtyä lastoittamaan. Murtuman tukemisessa voi käyttää tilapäisvälineinä esimerkiksi lautoja, keppejä tai makuualustaa. Pehmustetun lastan pitää ulottua murtuman molemmin puolin seuraavan nivelen yli.


Sairauskohtaukset Astmakohtaus Astmakohtauksessa keuhkoputket supistuvat ja aiheuttavat hengitysvaikeuden. Kohtauksen aikana hengitys vinkuu ja näyttää työläältä. Auta potilas lepäämään ja anna astmaatikon avaava lääke. Yleisin käytössä oleva lääkeaine on Salbutamoli. Jos lääkettä ei ole mukana tai kohtaus ei mene lääkkeellä nopeasti ohi, soita 112. Aseta tarvittaessa tajuton kylkiasentoon.

Diabeetikon pulmat Insuliinidiabeetikolle ongelmia aiheuttaa toisinaan liian alhainen verensokeri eli hypoglykemia. Se aiheuttaa aluksi insuliinituntemuksia, joita ovat sydämentykytys, hikoilu, nälän tunne ja käsien tärinä. Vakavassa hypoglykemiassa ilmenee myös päänsärkyä, sekavuutta, näköhäiriöitä, käytöshäiriöitä, kouristuksia ja tajuttomuutta. Ensiapuna anna diabeetikolle syötäväksi jokin näistä: - 1 dl hedelmätuoremehua tai 1 hedelmä - 1 rkl hunajaa tai siirappia - 1 dl sokerista virvoitusjuomaa - 3–5 sokeripalaa tai väkevää sokeriliuosta (10 palaa sokeria / 1 dl lämmintä vettä) - 1 rypälesokeritabletti (10 g) - 20 g tavallista suklaata Jos oireet eivät häviä 10 minuutissa, anna toinen annos. Tajuttomalle ei anneta syötävää. Vakavassa tilantees-

sa osaava henkilö voi antaa ensiapulääkettä, Glukagonia, pistoksena. Jos retkeilet diabeetikon kanssa, opettele hänen verensokerimittarin ja Glukagonin käyttö. Jos tilanne ei parane tai verensokeri on liian korkea, soita 112.

Kouristelu Kouristelua voi aiheuttaa moni asia, kuten epilepsia, verensokerin alhaisuus tai pienen lapsen korkea kuume. Kouristusten ensiapu on yksinkertainen: Estä kouristelijaa satuttamasta itseään. Kouristeluja ei saa estää. Jos kyseessä on tuntemasi epileptikko, voit odottaa kohtauksen rauhoittumista 5 minuuttia. Jos taas et tiedä syytä kouristukselle, soita heti 112. Aseta kouristelun loputtua tajuton kylkiasentoon ja seuraa tilannetta virkoamiseen tai lisäavun saapumiseen asti.

Aivoverenkiertohäiriö Erilaiset aivoverenkierron häiriöt ovat useimmiten aikuisten sairauksia. Hoidolla on erittäin kiire, siksi kaikenikäisten tulisi tunnistaa aivoverenkiertohäiriön oireet. Oireille yhteistä on äkillinen alku. Hälyttäviä oireita ovat: äkillinen käden tai jalan halvaus, äkisti alkanut puutuminen tai tuntohäiriö raajoissa, puheesta vaikea saada selvää, äkillinen näköhäiriö ja kaksoiskuvat, suupielen roikkuminen, huimaus, sekavuus ja erittäin kova päänsärky. Jos epäilet henkilön sairastuneen aivoverenkiertohäiriöön, soita heti 112 ja kerro epäilystäsi.

277


Allergiset reaktiot ja myrkytykset Puremat ja pistot

278

Hyttysen, mäkäräisen, paarman ja hirvikärpäsen puremat ovat ikäviä mutta useimmiten vaarattomia. Purema-alueelle nousee usein kutiava pahkura, joka saattaa tulehtua, jos sitä kovasti raapii. Ensiavuksi riittää useimmiten kortisonivoide, joka lievittää kutinaa. Myös apteekissa myytäviä antihistamiinivalmisteita voi käyttää. Jos purema tulehtuu, kannattaa se käydä näyttämässä lääkärille. Pistiäisten eli ampiaisen, kimalaisen ja mehiläisen pistot ovat hyönteisten pistoista vaarallisimpia. Pisto aiheuttaa välittömän kovan kivun ja pistoskohdan turpoamisen. Mehiläisen

pistettyä piikki ja siinä kiinni oleva myrkkyrakkula jäävät ihoon kiinni. Piikki poistetaan tällöin mahdollisimman nopeasti. Pistiäisten pistojen ensiapu on kylmä kääre. Useita samanaikaisia pistoja saanutta on syytä tarkkailla noin tunnin ajan. Myrkylle herkistynyt voi saada pistosta henkeä uhkaavan, yleistyneen allergisen reaktion eli anafylaksian. Aina jos pistoon liittyy turvotusta muualla kuin pistoskohdassa tai hengenahdistusta, tulee hakeutua nopeasti lääkäriin. Punkki eli Ixodes ricinus -puutiainen levittää borrelioosia, Kumlingen puutiaisenkefaliittivirusta sekä Uukuniemi-virusta. Paras suojautu-

Epipen allergisia hätätilanteita varten Epipen-adrenaliiniruisku on kertakäyttöinen automaattinen injektioruisku, joka sisältää 0,3 mg adrenaliinia (Epipen Jr 0,15 mg)

1

Irrota harmaa suojatulppa Kohdista musta ruiskun pää kohtisuoraan reittä vasten

Älä poista harmaata suojatulppaa ennen kuin tarvitset ruiskua hätätilanteessa

2

Paina lujasti ruiskua reittä vasten, kunnes automatiikka laukeaa, ja pidä ruiskua paikallaan muutaman sekunnin ajan Poista sitten ruisku ja heitä se pois


miskeino punkin puremaa vastaan ovat pitkävartiset saappaat ja pitkät housut. Punkkeja on ruohikoissa, ei puissa. Iholle tarttunutta punkkia ei välttämättä huomaa heti, vaan vasta sen täytyttyä verellä. Saaristossa liikkuessa kannattaa tehdä punkkitarkastus päivittäin. Punkki irrotetaan kiertämällä sitä varovaisesti tarkoitukseen suunnitelluilla punkkipihdeillä. Purema-aluetta kannattaa tarkkailla viikon ajan. Jos alueelle ilmestyy laajeneva, punoittava ihottumarengas, hakeudu lääkäriin.

Myrkytykset Jos tiedät tai epäilet henkilön nauttineen myrkyllistä ainetta - ota myrkyllinen aine uhrilta pois - tyhjennä suu - aseta tajuton kylkiasentoon vasemmalle kyljelle - soita 112 ja toimi saamiesi ohjeiden mukaan - yritä selvittää, mikä aine on kyseessä ja kuinka paljon sitä on nautittu. Myrkkyä nauttinutta ei saa oksettaa.

Kyyn purema Kyy on Suomen ainoa luonnonvarainen myrkyllinen käärme. Yleensä kyy pakenee ihmistä, mutta yllättävissä tilanteissa tai uhattuna se voi purra. Puremassa on tyypillisesti kaksi 3–4 mm:n etäisyydellä toisistaan sijaitsevaa pientä pistosreikää. Puremakohtaan ilmaantuu aluksi turvotusta. Myöhemmin voi tulla muita oireita, kuten päänsärkyä, ripulia ja pahoinvointia.

279

Ensiapu - Älä koske purema-alueeseen. - Rauhoita uhria. - Raajaa, johon on purtu, ei pidä käyttää. - Jos mahdollista, kanna uhri pois tapahtumapaikalta. - Toimita uhri aina lääkärin tarkastettavaksi. - Käärmepakkauksen voi ottaa, mutta siitä ei ole suurta hyötyä.

Myrkyllisen kemikaalin tunnistat näistä merkistä.

BMyrkytystietokeskus puh. (09) 471 977 BOsoitteessa www.myrkytystietokeskus.fi on tietoa myrkyllisistä ja myrkyttömistä aineista ja kasveista sekä lisää tietoa myrkytysten ensiavusta.


Lämpö- ja kylmävammat Palovammat Palovamma on kemiallisen aineen tai lämmön aiheuttama ihon vaurio. Palovammat luokitellaan syvyyden ja laajuuden mukaan.

280 1. asteen palovamma

2. asteen palovamma 3. asteen palovamma

Palovamman laajuus Toisen ja kolmannen asteen palovammoissa on sokin vaara, jos palovamman pinta-ala on aikuisella yli 15 % ja lapsella yli 5–10 %. 4,5 %

Palovamman syvyys Palovammat luokitellaan syvyyden mukaan kolmeen asteeseen. 1. asteen palovammassa iho punoittaa ja on kipeä, mutta rakkuloita ei muodostu. 2. asteen palovammassa ihon pintakerros on palautumattomasti varioitunut. Iholle nousee rakkuloita. 3. asteen palovammassa vaurio ulottuu kaikkien ihon kerrosten läpi. Palovammat syvenevät pari päivää vamman jälkeen. Kuivuminen ja tulehtuminen syventävät palovammaa. Palovamman ensiapu - Sammuta tuli vedellä tai tukahduttamalla. - Jos vaatteet palavat, uhri on heti saatava makuuasentoon. - Upota palanut alue huoneen­ lämpöiseen veteen 10–20 minuutiksi. - Peitä puhtaalla siteellä. - Suojaa kylmältä. - Rauhoita loukkaantunutta.

9% 18 %

9%

14 %

18 %

4,5 %

4,5 %

9%

9% 9% 14 %

9%

1%

Palovamman laajuutta voi arvioida potilaan kämmenen pintaalan mukaan.


Jos kyseessä on tulipalo, muista aina häkämyrkytyksen mahdollisuus. Siirrä loukkaantuneet ripeästi raittiiseen ilmaan. Tajuttomat asetetaan kylkiasentoon. Hengitysvaikeuksista kärsiville paras asento on puoli-istuva. Ihoon kiinni palaneita vaatteita ei saa ensiaputilanteessa irrottaa. Milloin lääkäriin? Lääkärin hoitoon kuuluvat - kasvojen ja käsien syvät palovammat - kaikki kämmentä suuremmat 2. asteen palovammat - kaikki 3. asteen palovammat - sähköpalovammat - hengitystiepalovammat - vanhusten palovammat - lasten palovammat.

Kylmävammat Pinnallinen paleltuma Uhkaavan paleltuman ensimmäinen oire on valkea laikku iholla. Väri muuttuu myöhemmin vahankalpeaksi, sinertäväksi tai marmoroituneeksi. Paleltumakohdassa tuntuu aluksi pistelevää kipua, myöhemmin iho menee tunnottomaksi. Paleltunut iho vaurioituu herkästi, siksi sitä ei saa lämmittää hieromalla. Paleltuma-alue sulatetaan nopeasti pitämällä sitä 40–42-asteisessa vedessä 15–30 minuutin ajan. Sulatetun kudoksen jäätyminen uudelleen on haitallista. Paleltuma peitetään kuivilla ja puhtailla sidoksilla, pidetään lämpimänä ja vältetään alueen tarpeetonta käsittelyä.

Hypotermia Alilämpöisyydellä eli hypotermialla tarkoitetaan ihmisen ydinlämpötilan laskua alle +35 °C. Lievimmillään alilämpöisyyden oireet ilmenevät paleluna, vilunväristyksinä ja ihon nousemisena kananlihalle. Hoitona on liikkuminen, sisätiloihin hakeutuminen, märkien vaatteiden vaihtaminen kuiviin ja lämpimän juoman juominen. Ruumiinlämmön laskiessa alle 34 asteen alkaa esiintyä voimakkaita lihasvärinöitä ja häiriöitä tajunnantasossa. Autettava tulisi saada nopeasti suojaan kylmältä. Märät vaatteet vaihdetaan kuiviin, ja autettava kääritään huopaan tai avaruuslakanaan. Mikäli sisätiloihin ei pääse, komenna kylmettynyt liikkumaan. Soita hätänumeroon 112 ja seuraa autettavan tilaa. Alle 30 asteen hypotermia voi aiheuttaa tajuttomuuden, ja lihakset alkavat jäykistyä. Soita heti hätänumeroon 112. Siirrä autettava sisätiloihin ja kääri hänet huopiin tai lämpöpeitteeseen. Alilämpöinen kuljetetaan makuuasennossa, jotta jaloista ei lähtisi liikkeelle kylmää verta aiheut­ tamaan sydämen rytmihäiriöitä. Tarpeetonta liikuttelua vältetään, siksi märkiä vaatteita ei riisuta tapahtumapaikalla. Sydän ja hengitys pysähtyvät alle 25 asteen lämpötilassa. Jos autettava ei hengitä, aloita painelupuhalluselvytys.

281


Loukkaantuneen kuljettaminen

282

Yleensä loukkaantunutta ei ole tarpeen kuljettaa. Kaupunkialueella riittää siirtäminen turvalliseen paikkaan, esimerkiksi pois ajoradalta. Retkelläkin on usein järkevämpää opastaa apu paikalle kuin ryhtyä itse kuljettaSiirtäminen Erilaisia tapoja siirtää ja nostaa loukkaantunutta

maan. Kuljetus ja esimerkiksi murtuman taitamaton lastoitus tuottaa usein loukkaantuneelle tarpeetonta kipua ja voi pahentaa hänen tilannettaan. Lue lisää murtumista ja niiden tukemisesta sivulta 276 murtumat.


Rastiharavointi

Eri tavalla vammautuneiden asennot tarkkailun ja kuljetuksen aikana

Selkään vammautunut selällään tai siinä asennossa, jossa löydettiin

283 Vatsan alueen vamma

Vuotava jalan haava kohoasentoon

Tajuton aina kylkiasentoon

Vuotava käden haava kohoasentoon Vatsakipuinen kyljellään jalat koukussa, myrkytystapauksessa vasemmalla kyljellä Sokkipotilas hyvin kylmältä suojattuna, jalat kohoasennossa

Hengitysvaikeuksista kärsivän paras asento on puoli-istuva


Haavat ja hiertymät Pienet haavat

Haava vaatii lääkärin hoitoa jos se vuotaa runsaasti jos se tulehtuu jos kyseessä on syvä pistohaava,

Pese kätesi

esimerkiksi naulaan astuminen

jos siihen jää hiekkaa tai multaa jos kyseessä on eläimen

284

Puhdista haava näkyvästä liasta huuhtelemalla vedellä Lähennä haavan reunat Sulje haava tarvittaessa haavateipillä, perhoslaastarilla tai laastarilla

tai ihmisen purema jos epäilet sen ulottuvan luuhun tai jänteeseen jos siinä on vierasesine Haava tulee pitää puhtaana ja kuivana Päällimmäinen sidos vaihdetaan tarpeen mukaan, jos se kastuu tai likaantuu Haavassa olevaa vierasesinettä ei saa poistaa

Peitä tarvittaessa suojasidoksella

Tarkista, onko jäykkäkouristusrokote voimassa


Hiertymät ja rakot Hiertymien ja rakkojen ehkäisy Pidä jalkasi puhtaina ja kuivina Käytä sopivankokoisia kenkiä Älä lähde uusilla kengillä vaellukselle Pese jalat kerran päivässä Hiertymien ja rakkojen hoito Suojaa hiertymä rakkolaastarilla

tai keinoiholla heti ensimmäisten oireiden ilmaantuessa Älä puhkaise rakkoja, jos mahdollista Jos rakko kuitenkin puhkeaa, puhdista ja suojaa se hyvin Pidä tarvittaessa lepopäivä

Nenäverenvuoto Asetu istumaan etukumaraan asentoon Niistä nenä tyhjäksi Paina vuotava sierain tukkoon nenän väliseinää vasten Jatka painamista vähintään 5 minuuttia Tyhjennä tarvittaessa nenä uudelleen hyytymistä niistämällä Työnnä vanutuppo sieraimeen Jatka painamista Älä niele verta, sillä se aiheuttaa pahoinvointia Halutessasi voit laittaa kylmäpakkauksen niskalle tai otsalle Jos vuoto ei lakkaa noin puolen tunnin kuluessa, mene lääkäriin

Vinkki:

 Tulehduksen merkkejä ovat turvotus, kuumotus, punoitus ja kipu.

285


Yleisiä vaivoja

286

Päänsärky Päänsärky voi johtua monesta syystä. Yleensä se on melko vaaraton oire. Yleisiä aiheuttajia lapsilla ja nuorilla ovat niskalihasten jatkuva jännitys, koulupelko, univaikeudet, migreeni, taittovika tai piilokarsastus, hammasraudat, hampaiden narskuttelu, purentavika ja poskiontelotulehdus. Myös oleskelu auringossa ilman päähinettä, liian vähäinen juominen tai epäsäännöllinen ruokailu voivat aiheuttaa päänsärkyä. Päänsärky voi joskus harvoin olla myös merkki va-

kavasta sairaudesta, kuten aivokasvaimesta tai pään sisäisestä verenvuodosta. Äkillisesti alkanut, erittäin kova päänsärky on aina hälyttävä oire. Soita heti hätänumeroon 112. Jos päätäsi särkee, mieti ensin, oletko juonut, syönyt ja nukkunut tarpeeksi. Kuivumiseen auttaa juominen, alhaiseen verensokeriin syöminen ja unen puutteeseen nukkuminen. Näistä on usein enemmän apua kuin lääkkeestä. Lihasjännityspäänsärky helpottuu usein liikunnalla; migreenikipua liikunta taas pahentaa. Migreenikivussa nopea lääkkeen ottaminen on tärkeää. Särkylääke tulisi ottaa heti, kun ensimmäiset ennakoivat oireet ilmenevät. Vakavassa tapauksessa saatat jopa joutua auttamaan kaveriasi migreenilääkkeen ottamisessa. Jos päätäsi särkee usein, mene juttelemaan asiasta kouluterveydenhoitajalle tai koululääkärille. Päänsäryn ensiapulääkkeenä turvallisin on parasetamoli. Tarkasta oikea annos pakkausselosteesta. Ripuli Talvisin ja keväisin on liikkeellä virusten aiheuttamia ripuli- ja oksennustauteja. Ne kestävät yleensä vain pari


päivää eivätkä ole terveille ihmisille vaarallisia – hankalia ja ikäviä kylläkin. Myös ruokamyrkytys on tavallinen ripulin aiheuttaja. Ruokamyrkytyksen voi aiheuttaa virus tai bakteeri. Ripuliin liittyy usein kouristavaa vatsakipua, pahoinvointia ja oksentelua, joskus kuumettakin. Ripulitautien paras ehkäisykeino on huolellinen käsihygienia. Pese kätesi aina vessassa käytyäsi, ennen ruuanlaiton aloittamista ja ennen ruokailua. Jos käsittelet raakaa kanaa, pese aina kätesi sekä käyttämäsi välineet ennen ruuanvalmistuksen jatkamista. Leireillä ja retkillä on tärkeää pestä ruokailuvälineet jokaisen ruokailun jälkeen huolellisesti riittävän kuumalla vedellä. Ripuli- ja oksennustautien hoidossa tärkeintä on riittävä nesteen saanti ja lepo. Mikä tahansa laimea juoma käy. Ruokaa voi syödä ruokahalun mukaan. Kannattaa kuitenkin aluksi syödä pieniä määriä useasti. Lääkäriin tulee mennä, jos tauti on rajuoireinen, esimerkiksi jos siihen liittyy korkea kuume tai sietämätön vatsakipu, jos ripulointi tai oksentelu kestää useita päiviä tai jos sairastunut vaikuttaa huomattavan voipuneelta. Pienet lapset ja vanhukset kuivuvat helposti ja heidän tulisi hakeutua lääkäriin herkemmin.

Ummetus Ummetuksesta puhutaan silloin, kun ulostaminen on harvaa tai kivuliasta. Lapsilla ja nuorilla ummetus liittyy useimmiten liian vähäiseen liikuntaan, vähän kuituja sisältävään ruokavalioon tai liian vähäiseen juomiseen. Ulosteen pidättely, vaikkapa leiriolosuhteissa tai koulupäivän aikana, aiheuttaa myös ummetusta. Ummetusta voi hoitaa lisäämällä ravintoon kuitupitoisia ruokia, kuten ruisleipää, vihanneksia ja hedelmiä. Kuivattuja luumujakin voi kokeilla. 3–6 luumua päivässä riittää. Liikunnan lisääminen lieventää ummetusta. Kuitulisän ja liikunnan vaikutus näkyy 1–2 kuukauden kuluttua. Koulun terveydenhoitajan puoleen kannattaa kääntyä, jos ulostamiseen liittyy kipua. Huulten rohtuminen Huulet rohtuvat etenkin talvella, koska sekä sisällä että ulkona ilma on kuivempaa. Oireita pahentaa huulien nuoleskelu ja pureminen, joita pitäisi välttää. Hoidoksi riittää useimmiten puhdistettu vaseliini tai tavallinen huulirasva, jota käytetään korkeintaan kahdesti päivässä. Toistuvasta rasvailusta ei ole apua. Hankalampiin oireisiin auttaa yleensä hydrokortisonivoide, jota saa käyttää korkeintaan viikon verran yhtä mittaa. Talvileirille tai -vaellukselle kannattaa ottaa huulirasva mukaan.

Vinkki:

B”Between eleven and three slip under a tree” Auringonpolttama on Suomessa mahdollinen maalis-elokuussa.

287


288

Lihaskivut Lihaskipu johtuu yleensä poikkeavasta rasituksesta. Esimerkiksi vaelluspäivän jälkeen ilmenevä polttelu lihaksissa johtuu matkan aikana syntyneistä pienen pienistä vaurioista lihaksessa. Parantuessaan lihas samalla kasvaa ja vahvistuu. Yleensä ei tarvita muuta hoitoa kuin lepo yön yli. Päivämatkat pitää suhteuttaa omaan kuntoon, ja tarvittaessa voi pitää välipäivän. Toisenlaista lihaskipua on ärtyneen, väärin tai liikaa kuormitetun lihaksen kipu. Esimerkiksi kovalla alustalla tai vääränlaisilla kengillä juokseminen voi aiheuttaa säären lihasten ärtymisen ja turpoamisen. Lihasten ympärillä on kalvo, joka ei juuri veny. Paineen nousu lihasaitiossa aiheuttaa kipua. Rasituksen välttäminen ja tulehduskipulääkkeet auttavat tähän vaivaan, mutta parantuminen voi viedä viikkoja. Jos lihaskipu alkaa äkisti, siihen liittyy suora isku, raaja ei toimi normaalisti tai kipu on erittäin kovaa, pitää mennä heti lääkäriin. Kyseessä voi olla lihaksen repeytyminen kiinnityskohdastaan tai nk. aitiopaineoireyhtymä, joka voi johtaa lihaksen kuolioon. KKK -hoito tai Koho, kompressio ja kylmä on lihastai nivelvamman ensiapu.

Lihasrevähdyksellä tarkoitetaan lihaksen vammaa, jossa osa tai kaikki lihaksen säikeet ovat katkenneet. Lihas on liikutettaessa kipeä, ja isossa revähdyksessä lihaksessa voi tuntua kuoppa. Tavallisimpia revähdyspaikkoja ovat hauis, vatsalihakset, reiden takaosan lihakset ja pohje. Revähdyspaikkaan ilmaantuu ensin kova kohta ja myöhemmin mustelma, koska verta vuotaa vammakohdasta kudoksiin. Lihaskouristuksia eli kramppeja voi ilmaantua kovassa rasituksessa. Väsynyt lihas voi krampata kovan rasituksen jälkeenkin. Liikkuminen kuumassa, runsas hikoilu ja vähäinen juominen altistavat krampeille. Kramppaava lihas tuntuu kovalta ja kipeältä. Kramppiin auttaa venytys. Ensiapuna voi juoda urheilujuomaa, laimeaa mehua tai vettä. Toistuva liike voi aiheuttaa myös lihaksen jänteen, jännetupen tai kiinnittymiskohdan tulehduksen, joka


on kivulias. Tulehtunut jänne tuntuu paksummalta ja liikutettaessa jänteen liike tuntuu käteen nykivältä, joskus voi jopa kuulua narinaa. Lepo on parasta lääkettä tässäkin vaivassa, mutta lääkärissä kannattaa myös käydä. Kaikkien lihas- ja nivelvammojen ensihoito on periaatteessa sama neljän K:n hoito. - Kohoasento - Kompressio eli puristus £ Vammakohtaa puristetaan aluksi käsin. £ Jatkohoidoksi tarvitaan tukeva side. - Kylmä £ Vammakohdan päälle asetetaan kylmäpakkaus 20 minuutiksi. £ Kylmähoitojaksoja toistetaan 1–2 tunnin välein. - Koti £ Vammakohdan on annettava levätä kunnolla! Urheiluvamman ensihoitovaihe kestää tavallisesti 2–3 vuorokautta. Kuormittaminen aloitetaan asteittain ja kivun rajoissa. Lopulliseen toipumiseen voi mennä viikkoja tai jopa kuukausia. Lihasvammojen parasta hoitoa on ennaltaehkäisy. Pidä itsesi hyvässä kunnossa, harjoittele maltillisesti, hanki oikeanlaiset kengät ja muista venytellä. Lue lisää venyttelystä sivulta 172. Auringonpistos Auringonpistos on lievä lämpösairaus, jonka aiheuttaa oleskelu tai liikunta auringossa ilman päähinettä. Oireita ovat mm. päänsärky, ärtymys, pahoin-

vointi ja huimaus. Auringonpistoksen saanut voi käyttäytyä omituisesti ja vastustella hoitoyrityksiä. Hoitona on siirtyminen heti viileään ja varjoiseen paikkaan, lepo ja nesteen nauttiminen. Auringonpolttamat Auringonpolttama on pinnallinen, UVB-säteilyn aiheuttama palovamma. Iho palaa usein herkästi vaatteen ja ihon rajakohdasta. Myös poskipäät, otsa ja nenä palavat herkästi. UVsäteily polttaa ihoa sitä voimakkaammin, mitä vaaleampi ja ohuempi iho on. Keskikesällä 15–30 minuutin oleskelu keskipäivän auringossa riittää polttamaan ihon. Auringonpolttama syntyy salakavalasti, sillä se näkyy ja tuntuu vasta muutaman tunnin kuluttua. Auringonpolttamia voi ehkäistä välttämällä auringossa oleskelemista keväällä ja kesällä kello 11–14 välisenä aikana. Ihoa voi suojata kevyillä, peittävillä vaatteilla ja paljaaksi jääviä alueita suojakertoimen 20–25 aurinkovoiteella. Leveälierinen hattu suojaa hyvin kasvoja ja niskaa. Rusketus on elimistön omaa suojautumista UVsäteilyltä. Jos iho on jo ehtinyt palaa, viilennä ihoa vedellä. Palaneelle alueelle voi sivellä apteekista saatavaa hydrokortisonivoidetta 2–3 kertaa päivässä. Tulehduskipulääke lievittää kipua hieman. Suojaa palanut alue auringolta vaatteilla. Rakkulaiset, toisen ja kolmannen asteen auringonpolttamat hoidetaan lääkärin ohjeiden mukaan.

289


ahaossa

va-

Maastoetsintä Näkötuntumaharavointi

Haravaharavointi

1. Kaavakuva ketjussa kulkemisesta näkötuntumaharavoinnissa. Esim. ylhäältä edestä kuvattu maastossa etenevä 10 hlön ketju, jossa henkilöiden etäisyys vakio. Reunimmainen merkkaa puita krepillä. Kuvateksti: Näkötuntumaharavointi 2. Kaavakuva haravaharavoinnista. Merkattuna etsijöiden reitit molempiin suuntiin. Kuvateksti: Haravaharavointi 3. Kaavakuva Rastiharavoinnista. Kuvateksti: Rastiharavointi

290

sijöihara-

hara-

Etsintämuotoja on monia. Käytännössä kannattaa opetella haravointitekniikat. Pakkaa etsintään mukaan seuraavat varusteet: säänmukainen asu kartta ja kompassi reppu sukat, varavaatteita, ruokailuvälineet ja ruokaa vuorokaudeksi otsalamppu tai taskulamppu, varaparistot ja tulitikut narua, köyttä ja ensiapuvälineitä kirves ja merkitsemispaperia pilli talvella sukset tai lumikengät. Näkötuntumaharavointi on yleisin etsintämuoto. Etsijät muodostavat aluksi etsittävän alueen reunaan ketjun. Etsijät ovat toisistaan sellaisen matkan päässä, että näkevät toisensa koko ajan. Ketju etenee johtajan käskystä etukäteen määrättyyn tavoitteeseen.

Erilaiset tiedotteet ja käskyt viestitetään henkilöltä toiselle ketjussa. Kun käsky on mennyt perille, lähettää ketjun reunimmainen takaisin viestin “käsky läpi”. Viestejä voi välittää myös pilleillä. Ketjussa kaikkien on pidettävä paikkansa, vaikka kuulostaisi siltä, että etsittävä löytyi. Yleensä kyseessä on väärä hälytys. Ketjun saa rikkoa vain käskystä. Ketju lähtee liikkeelle jostakin helposta paikasta. Ennen liikkeellelähtöä etsijöille tiedotetaan kompassisuunta, johon kuljetaan, välimatkat ja mihin päin näkötuntuma on pidettävä. Johtaja määrää vauhdin ja kyselee ketjujen reunimmaisilta sijainteja. Yksittäinen etsijä huolehtii omasta suunnastaan, maaston tarkkailusta, käskyjen välittämisestä ja omista etsintähuudoistaan. Etsintähuutona voidaan käyttää etsittävän nimeä. Ketjujen reunimmaiset merkitsevät reunan paperilla. Jos alue on leveämpi kuin ketju, haravoidaan pala kerrallaan. Reunamerkit auttavat varmistamaan, että koko alue on käyty läpi.


RAVINTO JA TERVEYS

291


Pysy terveenä

292 Nuku riittävästi

Syö sopivasti

9–10-vuotias tarvitsee unta noin 10 tuntia ja 11–15-vuotias vähintään 9 tuntia yössä. Tiedät nukkuneesi tarpeeksi, kun heräät aamulla virkeänä. Liian vähäinen uni aiheuttaa mm. kärsimättömyyttä, kiukuttelua ja päänsärkyä sekä altistaa erilaisille sairauksille, esimerkiksi tulehduksille ja vatsavaivoille. Koulussa liika valvominen näkyy keskittymis- ja oppimisvaikeuksina. Vaelluksella väsymys voi altistaa tapaturmille ja virhearvioinneille. Yritä viikonloppuisinkin mennä ajoissa nukkumaan, ettei alkuviikko mene univelkoja paikkaillessa. Älä urheile, katsele televisiota, pelaa, surffaile netissä tai tee muuta vireyttä nostavaa juuri ennen nukkumaan menoa, vaan anna aivojesi valmistautua nukkumiseen rauhassa. Syö kevyt iltapala ennen nukkumaan menoa – liian nälkäisenä tai liian täydellä vatsalla uni ei tule.

Jos elimistö ei saa kaikkia tarvitsemiaan ravintoaineita eikä riittävästi energiaa, alkaa paino laskea ja kasvu hidastua. Liian vähäinen ravinnonsaanti johtaa erilaisiin elimistön puutostiloihin ja hormonitoiminnan häiriöihin. Tytöillä kuukautiset saattavat jäädä tulematta. Paasto eli syömättömyys ja pelkkä veden ja mehujen nauttiminen aiheuttaa elimistössä suolatasapainon häiriöitä. Laihduttamisessa paastosta ei ole apua, sillä paastoaminen kuluttaa lihaksia yhtä paljon kuin rasvakudosta ja paino nousee nopeasti takaisin paaston jälkeen. Jos elimistö saa liikaa energiaa suhteessa kulutukseen, alkaa paino nousta. Ylipaino altistaa diabetekselle ja muille vakaville sairauksille. Sopiva ruuan määrä riippuu kulutuksestasi. Kulutukseen vaikuttavat pituus, paino ja fyysinen aktiivisuus. Erityisesti rankalla vaelluksella täytyy muistaa juoda ja syödä riittävästi energiapitoista ruokaa.


Liiku reippaasti Joka päivä tulisi liikkua ainakin puolitoista tuntia. Pyöräile tai kävele koulumatkat, juokse hippaa tai potki palloa välitunnilla ja käytä portaita hissin sijaan – näin aika tulee täyteen kuin itsestään! Monipuolinen liikunta parantaa kuntoa, auttaa pitämään lihakset ja luut vahvana ja erilaiset

kolotukset ja säryt poissa. Hikoile ja hengästy, käytä lihaksiasi, harjoittele notkeutta, nopeutta, reaktiokykyä ja tasapainoa. Säännöllinen liikunta pitää aineenvaihdunnan käynnissä ja helpottaa painonhallintaa. Liian vähäinen liikunta aiheuttaa muun muassa sydän- ja verisuonitauteja, diabetesta sekä luukatoa.

293

Testaa kuntosi  Voit arvioida oman kuntosi muutosta tietyn ajanjakson aikana yksinkertaisilla testeillä. Kun vertaat kahdella eri testauskerralla saamiasi tuloksia, voit päätellä, onko kuntosi parantunut vai huonontunut.


Puhtaus Maailma on täynnä bakteereja. Myös ihmiset ovat täynnä bakteereja. Niitä on miljoonittain muun muassa iholla, suussa ja suolistossa. Osa bakteereista on ihmisille hyödyllisiä, suorastaan

välttämättömiä. Osa taas aiheuttaa valloille päästyään erilaisia sairauksia. Huolehtimalla hygieniasta tauteja aiheuttavat bakteerit ja muut pieneliöt pidetään kurissa.

294 Kasvot: Pese kasvosi päivittäin ja aina tarvittaessa. Ks. myös seuraava sivu finnien hoidosta.

Kainalot: käytä deodoranttia puhtaalle ja kuivalle iholle jokaisen pesun jälkeen.

Hiukset: Pese hiuksesi aina kun ne tuntuvat likaisilta – vaikka joka päivä. Kiinnitä huomiota käyttämäsi sampoon sopivuuteen omalle hiuslaadullesi ja päänahallesi. Hampaat: Pese hampaasi aamuin illoin. Ks. seuraava sivu.

Kädet: Pese kädet aina, kun ne ovat likaiset, aina ennen ruokailua ja aina vessassa käynnin jälkeen. Käytä saippuaa ja kuivaa kädet kunnolla. Yleisessä vessassa vältä koskemasta hanaan puhtailla käsillä.

Vartalo: Käy suihkussa päivittäin ja aina, kun hikoilet. Jos ihosi kuivuu ja kiristää suihkun jälkeen, käytä perusvoidetta. Kevyt perusvoide käy myös pesuaineeksi kuivuuteen taipuvalle iholle.

Jalat: Pese jalat ja vaihda puhtaat sukat päivittäin. Kuivat ja puhtaat sukat ovat erityisen tärkeät vaelluksella. Likaiset sukat eivät pidä lämpöä ja märissä sukissa viihtyy jalkasieni. Pidä myös kengät kuivina.

Intiimialueet: Pese intiimialueet ja vaihda puhtaat alusvaatteet päivittäin ja aina tarvittaessa. Käytä tarvittaessa mietoa intiimialueille sopivaa pesuainetta. Tytöillä tiukkojen housujen tai jatkuva pikkuhousunsuojien käyttö saattaa altistaa hiivatulehdukselle.


Kun suihku jäi kotiin... Aina vaelluksella ei ole mahdollisuutta edes pulahtaa järveen pesulle. Yleensä vettä kuitenkin löytyy aina sen verran, että voit pestä pahimmat hiet pois. Erityisesti jalkojen puhtaudesta huolehtiminen vaelluksella on tärkeää. Muista pestä myös sukat. Talvella voit pestä jalkasi ja kätesi lumella. Vedetön pesu onnistuu myös kevyellä kosteusvoiteella tai kosteuspyyhkeillä. Kosteuspyyhkeet ovat hitaasti maatuvaa kuitukangasta, joten niitä ei saa jättää luontoon.

Valkoinen hymy ja terve suu Pese hampaat aamuin illoin ja aina tarvittaessa. Käytä pehmeää harjaa (soft) ja fluorihammastahnaa. Harjaa hampaiden sisä- ja ulkopinnat sekä purupinnat huolellisesti. Harjaa erityisen huolellisesti takana sijaitsevat poskihampaat. Lopuksi voit harjata kielen pinnan. Opettele käyttämään myös hammastikkuja ja hammaslankaa hammasvälien puhdistamiseen. Hammasharja vaihdetaan noin kolmen kuukauden välein.

Näppylöitä naamassa? Murrosiän myötä ilmaantuvat mustapäät ja finnit johtuvat elimistön hormonitoiminnasta. Toisille näppylöitä tulee enemmän, toisille vähemmän. Taipumus saada finnejä on osin perinnöllinen. Ruokavaliolla ei ole vaikutusta ihon rasvaisuuteen tai mustapäiden ja finnien muodostumiseen. Myöskään voiteet tai meikit eivät

pahenna tilannetta, jos ihon kunnosta pidetään muuten hyvin huolta. Pese kasvosi päivittäin vedellä ja nestemäisellä pesuaineella. Bakteerien lisääntymistä estävistä eli antibakteerisista aineista ei ole hyötyä, sillä ne voivat kuivattaa ihoa liikaa. Älä puristele finnejä. Puristelu voimistaa ihossa jo olevaa tulehdusta. Näppylöiden puristelu lisää myös arpien muodostumista. Jos akne äityy pahaksi, käänny terveydenhoitajan tai lääkärin puoleen.

Tyttöjen juttuja Jos kuukautiset sattuvat leirin tai vaelluksen ajaksi, muista huolehtia puhtaudesta päivittäin. Peseytymismahdollisuuden puuttuessa voit käyttää intiimialueille tarkoitettuja kosteuspyyhkeitä. Tamponin käyttö leirioloissa vaatii erittäin hyvää käsihygieniaa. Muista, että kertakäyttöiset terveyssiteet eivät maadu luonnossa, joten ne on tuotava metsästä pois. Myös kuukupin käyttö retkellä onnistuu, jos saatavilla on puhdasta vettä. Jos kuukautisesi ovat erityisen hankalat, runsaat tai kivuliaat, voit kysyä terveydenhoitajalta tai lääkäriltä mahdollisuutta niiden siirtoon lääkityksen avulla esimerkiksi kesäleirin tai vaelluksen ajaksi. Jos ensimmäiset kuukautiset alkavat retkellä tai leirillä, kerro asiasta omalle johtajallesi. Terveyssiteitä kannattaa pitää varalla sekä omassa että vartion ensiapulaukussa.

295


Puhtaus leirillä ja vaelluksella Puhtaus on puoli ruokaa

296

Jos leirillä ei ole kunnollisia kylmäsäilytystiloja, jätä helposti pilaantuvat ainekset pois. Välttämättömille elintarvikkeille voi järjestää kylmäsäilytyksen maakuopassa tai isoissa styroksilaatikoissa. Laatikon jäähdyttämiseen voi käyttää isoja jäädytettyjä kanistereita. Kanisterit vaihdetaan ennen kuin ne ovat ehtineet sulaa. Lämmin ruoka kuumennetaan kunnolla ennen tarjoilua. Tarjoiltaessa sen lämpötilan tulisi pysyä yli 60-asteisena. Alhaisemmassa lämpötilassa taudinaiheuttajat alkavat lisääntyä nopeasti ja ruoka pilaantuu. Ruokaa saa pitää tarjolla korkeintaan kaksi tuntia.

Puhtaat kädet Käsienpesu on tehokas tapa vähentää tartuntoja retkillä ja leireillä. Pese kädet, kun ne ovat likaiset, ennen

1. vati: viileä esipesu

Biojätesanko

ruokailua ja vessassa käynnin jälkeen. Erityisen tärkeää käsien puhtaus on niillä, jotka osallistuvat ruuan valmistukseen. Desinfiointihuuhde on keino varmistaa käsien puhtaus. Siitä ei ole kuitenkaan hyötyä, jos kädet ovat näkyvästi likaiset, eikä se korvaa kunnollista käsienpesua.

Tiskaaminen leirillä ja retkellä Valitse luonnossa hajoava tiskiaine. Vesistöissä ei saa tiskata. Tiskaa kuivalla maalla ja kaada likainen tiskivesi vähintään 20 metrin päähän rannasta. Kuivaa astiat kunnolla ennen kuin laitat ne takaisin ruokailuvälinepussiin. Vaelluksella tiskaus onnistuu retkikeittimen kattilassa. Isommat tiskit peset maahan kaivettuun kuoppaan asetetussa muovipussissa. Keittimen sisään voi pakata tiskiharjan pään tai hankaussienen muovipussissa.

2. vati: lämmin pesuainevesi

3. vati: kuuma huuhteluvesi


Viileän esipesun tarkoitus on säästää kuumaa vettä. Huuhteluveden tulee olla mahdollisimman kuumaa, jotta astiat puhdistuvat kunnolla. Huuhteluveden voi kierrättää pesutai esipesuvedeksi. Pese pesuvadit ja tiskiharjat kunnolla tiskauksen jälkeen.

Jätteet järjestykseen Valitse jo kaupassa mahdollisimman vähän roskaavia tuotteita ja jätä ylimääräiset pakkaukset kotiin. Biojätteet voi yleensä haudata maahan. Pysyvälle leirialueelle kannattaa rakentaa komposti. Paperit ja pahvit poltetaan nuotiossa. Kaikki muut jätteet tuodaan niille kuuluviin keräyspisteisiin pois luonnosta. Vain harvoissa retkipaikoissa jätehuolto on järjestetty niin, että voit jättää roskasi leiripaikalle jonkun toisen huolehdittavaksi.  Lue lisää kierrätyksestä sivulta 96 ja ruuan pakkauksesta sivulta 167, vaellusruoka.

Kun hätä yllättää Käymälöiden tulee sijaita paikassa, josta valumavedet eivät pääse vesistöihin tai muulle leirialueelle. Leirikäymälä ei saa sijaita pohjavesialueella. Riukulan rakentamiseen tarvitaan lupa maanomistajalta ja käymäläjätteiden kompostointiin tarvitaan lupa kunnalta. Jätekuoppa täytyy peittää huolellisesti. Leiriytyessä ilman mökkitukea on syytä sopia yhteinen vessapaikka vaellusporukan kesken. Tarkoitusta varten kaivetaan pidemmäksi aikaa leiriytyessä kuoppa. Aina tarpeilla käydessä pitää huolehtia siitä, ettei wcpaperi jää lojumaan ympäriinsä, vaan se peitetään huolellisesti maahan. Kuopat kaivetaan syrjään käytössä olevista kulkureiteistä. Lähellä vesistöjä ei saa käydä tarpeilla.  Lue lisää riukulan rakentamisesta sivulta 237, leirirakennelmia.

Pese kädet huolellisesti saippualla Huuhtele ja kuivaa kädet Ota reilusti desinfioivaa käsihuuhdetta kämmenelle Hiero käsihuuhdetta kaikkialle käsiin, kunnes huuhde on kuivunut

297


Terveellinen ravinto Energiaravintoaineet

298

Energian yksikkö on kalori (cal) tai joule (J). Energia saamme ruuan energiaravintoaineista, eli hiilihydraateista, proteiinista ja rasvoista. Seikkailija- ja tarpojaikäisten energiantarve on noin 1 900–2 700 kilokaloria (kcal) päivässä. Hiilihydraatteja saamme pääasiassa kasvikunnan tuotteista. Yhdessä grammassa hiilihydraattia on energiaa noin 4 kcal eli 17 kJ. Proteiineja saamme lihasta, kananmunista, palkokasveista, soijasta, pähkinöistä ja siemenistä. Yhdessä grammassa proteiinia on energiaa noin 4 kcal eli 17 kJ. Rasvaa saamme sekä liha- ja maitotuotteista että kasviöljyistä, siemenistä ja pähkinöistä. Yhdessä grammassa rasvaa on energiaa noin 9 kcal eli 37 kJ.

Mitä pitäisi syödä? Kasviksista, marjoista ja hedelmistä saat hiilihydraatteja ja kuituja. Ne sisältävät paljon vitamiineja ja kivennäisaineita sekä muita terveydelle tarpeellisia aineita, kuten antioksidantteja. Kasviksia, marjoja ja hedelmiä tulisi syödä vähintään viisi kourallista päivässä. Täysjyvävalmisteet sisältävät paljon kuitua, B-vitamiineja sekä kivennäisaineita. Täysjyvävalmisteita tulisi syödä jokaisella aterialla.

banaani 100 kcal

näkkileipä 30 kcal

iso karkkipussi 800 kcal

omena 60 kcal

pullapitkon pala 60 kcal

suklaapatukka 140 kcal

Maitotuotteiden kalsium vahvistaa luita. Maitotuotteista saa muitakin hivenaineita ja vitamiineja sekä proteiinia. Kala sisältää aivojen kehitykselle tärkeitä rasvahappoja, proteiinia sekä D-vitamiinia. Kalaa tulisi syödä vähintään kahdesti viikossa. Kasviöljyt sisältävät elimistölle välttämättömiä rasvahappoja. Vältä kovia eläinrasvoja sekä kovetettua kasvirasvaa. Myös kookosrasva ja palmuöljy ovat pääosin kovia rasvoja. Sokeri sisältää pelkkää energiaa. Suolaa ihminen saa riittävästi, vaikkei sitä lisättäisi ruokaan ollenkaan.


Lounas: keitettyjä perunoita, kalapala, kastike, salaatti ja salaatinkastike, näkkileipä, margariinia, ja lasi maitoa. Välipala: banaani, ruisleipä, margariinia sekä leikkele, ja lasi maitoa.

Iltapala: grahamsämpylä, margariinia, juustoa, tomaattiviipaleita ja salaatinlehtiä, ja mukillinen kaakaota.

299

Aamiainen: kaurapuuroa ja mustikoita, lasi maitoa ja täysjyväleipä, margariinia, juustoa ja muutama viipale kurkkua.

Päivällinen: riisiä, kanaviillokkia, porkkanaraastetta, raejuustoa, vihannessekoitusta, täysjyväleipä, margariinia, leikkele ja tomaattiviipaleita, lasi maitoa.

Miten pitäisi syödä?

Lautasmalli

Kun syöt kunnolla säännöllisin väliajoin, verensokeri ja vireys pysyvät tasaisena, turha napostelu jää pois eivätkä hampaat ole jatkuvasti happohyökkäykselle alttiina.

Lautasmallin avulla varmistat, että saat kaikkia tarpeellisia ravintoaineita oikeassa suhteessa. - Täytä puolet lautasesta kasviksilla - Ota neljännekselle lautasesta perunoita, riisiä tai pastaa. - Neljännekselle kalaa, lihaa, munaa tai palkokasveja. - Ruokajuomaksi vähärasvaista maitoa tai piimää tai vettä. - Pala täysjyväleipää ja sipaisu kasvirasvalevitettä. - Jälkiruuaksi marjoja tai hedelmiä.


Nuotioruokaa Nokipannukahvi -- 1 l vettä -- 1,5 dl pannukahvia

300

Kiehauta vesi nuotiolla. Ota pannu pois tulelta. Lisää kahvi. Anna pulpahtaa tulella, älä keitä. Ota pannu tulelta ja anna kahvin seistä 5 minuuttia. Uskomusten mukaan kahvinporot saadaan laskeutumaan koputtelemalla pannua tai lisäämällä pieni määrä kylmää vettä. Näillä toimenpiteillä tuskin on vaikutusta lopputulokseen, mutta ne kuuluvat perinteisiin kahvinkeittorituaaleihin. Ruuanlaittoon voi käyttää retkikeittimen lisäksi perinteistä nuotiokattilaa. Tällöin ruoka valmistetaan avotulella eli nuotiolla. Kattilan voi tukea monella tavalla, esimerkiksi sopivien kivien avulla. Muista suojata keittonuotiosi tuulelta.

Ooppaheija -- 400 g jauhelihaa -- 1 pss makaronia -- 1 sipuli -- suolaa -- öljyä paistamiseen Pilko sipuli. Kuullota öljyssä pehmeäksi. Ruskista jauheliha. Mausta. Ota jauheliha ja sipuli omaan astiaansa odottamaan. Keitä makaroni väljässä, suolalla maustetussa vedessä. Kaada makaronista vesi pois. Lisää kattilaan jauheliha ja sipuli. Sekoita ja kuumenna. Tarjoa ketsupin kera.

Vinkki!

BJauhelihan sijasta voi käyttää liotettua, ruskistettua, maustettua soijarouhetta tai lihapullia, nakkeja, säilykelihaa tai tonnikalaa. Voit myös lisätä pakastevihanneksia tai kuivattuja, liotettuja kasviksia.

BMausteiksi sopivat mm. curry tai jauhelihamauste, paprika, basilika, chili, kasvisliemikuutio, oregano ja mustapippuri. Kaikkia mausteita ei tietenkään käytetä samalla kertaa. Kokeilemalla löydät suosikkisi.

BMukaan voi sekoittaa vielä pussillisen valmista ruskeaakastiketta. BOoppaheijaa kutsutaan myös pääkalloksi ja putkimiehen erikoiseksi.


Keiton perusohje neljälle -- 5 dl vettä -- 1 kasvis-, kala-, liha- tai kanaliemikuutio -- 5 dl kasviksia (perunoita, porkkanoita, lanttua, naurista, sipulia, purjoa, kukkakaalia) pilkottuna -- n. 400 g lihaa, jauhelihaa, kalaa, kanaa, nakkeja tai äyriäisiä -- mausteita maun mukaan, esim. maustepippuria, mustapippuria, tilliä tai persiljaa Kiehauta vesi. Lisää liemikuutio. Lisää kasvikset ja liha. Hauduttele, kunnes juurekset ovat kypsyneet. Raaka liha ja kala kypsennetään ennen keittoon lisäämistä. Jos käytät lihapullia, nakkeja tai kalaa, lisää ne vasta, kun kasvikset ovat kypsiä, ja kiehauta keitto. Mausta. Lopuksi voi lisätä hieman vettä, jos lientä jäi liian vähän. Tätä keiton ohjetta voit soveltaa makusi mukaan. Suolaa ei yleensä tarvitse lisätä, sillä liemikuutiossa on runsaasti suolaa. Voit käyttää valmiita sekavihannes- tai keittojuurespusseja, mutta ne on käytettävä ensimmäisenä retkipäivänä. Kokeile lisätä peruskeittoon pastaa, joko perunan tilalle tai lisäksi.

Nuotioperunat -- 1–2 isoa perunaa ruokailijaa kohti -- foliota Pese perunat huolellisesti. Kääri perunat folioon ja kypsennä hiilloksella välillä käännellen, kunnes perunat ovat pehmenneet. Avaa foliota hiukan ja viillä perunan kuori auki. Nauti esimerkiksi voin, kasvisnyyttien tai makkaran kera. Sopii lisäkkeeksi moniin ruokiin, mutta perunat ovat painavia kantaa. Kasvisnyytit -- kasviksia ja juureksia, esim. paprikaa, sipulia, porkkanaa, kukkakaalia, tomaattia, kesäkurpitsaa, parsakaalia, ruusukaalia -- tuorejuustoa tai aurajuustoa -- suolaa, pippuria -- nokare margariinia -- halutessasi kypsää keitto- tai savukinkkua suikaleina -- paksua foliota tai ohutta kaksinkertaisena Pilko kasvikset ja juurekset. Jokainen voi koota itselleen oman nyytin lempikasviksistaan. Kierrä folio tarkasti kasvisten ympärille, sauma ylöspäin. Kypsennä hiilloksella. Älä käännä saumapuolta alaspäin. Ole varovainen nyyttiä avatessasi, sisältö on kuumaa ja paketissa on myös kasviksista irronnutta nestettä. Monista ruuista saat kasvis- tai muuta erikoisruokaa ottamalla osan ruokaa erilleen ennen lihan tai muun sopimattoman raaka-aineen lisäystä. Pientä määrää kasvisruokaa voi halutessaan jatkaa pavuilla tai muilla proteiinin lähteillä.

301


Herkkuja

302

Lättytaikina

Vinkkejä!

------

BLettujen perusmuistisääntö: 1 muna

5 dl maitoa 1 muna 1 rkl öljyä 0,5 tl suolaa 2,5 dl vehnäjauhoja

Mittaa maito kulhoon. Lisää muna, suola ja öljy. Vatkaa munan rakenne rikki. Lisää jauhot koko ajan vatkaten. Jätä taikina vetäytymään noin puoleksi tunniksi. Paista kuumalla paistinpannulla. Paistamiseen tarvitaan vähemmän rasvaa, koska sitä on taikinassa.

per puoli litraa nestettä, ja jauhoja puolet nesteen määrästä.

BMuurinpohjaletut valmistetaan korvaamalla 1 dl vehnäjauhoista ohrajauhoilla.

BVoit halutessasi lisätä taikinaan esimerkiksi kardemummaa tai kanelia.

BTarjoa letut sokerin tai hillon kanssa. Letut voi täyttää myös suolaisella täytteellä, esimerkiksi maustetulla jauhelihalla ja raejuustolla.

BLettutaikinan voi keväällä ja syksyllä tehdä valmiiksi pulloon ja kuljettaa siinä retkipaikalle.

BKesällä kannattaa käyttää kuljettamiseen termospulloa tai tehdä taikina paikan päällä valmiista ohukaisjauheesta.

BLätyt voi tehdä myös veteen, kaurajuomaan, kivennäisveteen tai soijamaitoon.

Hedelmää ja suklaata -- 1 banaani tai persikka -- 3 palaa suklaata -- (pala foliota) Viillä banaaniin pitkä viilto. Tunge suklaapalat viiltoon. Aseta hiilloksen reunalle kypsymään. Kääntele ahkerasti. Banaani on valmis, kun sen kuori on täysin mustunut ja suklaa on sulanut.

Halkaise persikka puoliksi. Poista kivi. Laita persikan sisällä kaksi palaa suklaata. Kääri persikka folioon. Kypsennä nuotion reunalla välillä käännellen, kunnes persikka tuntuu pehmeältä. Voit myös koota folionyyttiin erilaisia hedelmänpalasia ja marjoja, esimerkiksi mansikoita, ananasta, kiiviä ja banaania. Vuole päälle lastuja suklaasta tai valkosuklaasta. Hauduttele nuotiolla kypsäksi ja nauti lusikalla.


Makea tikkupulla Joskus vaan tekee mieli jotain parempaa... -- 4 dl maitoa -- 0,5 dl sokeria -- 1 tl suolaa -- 10 dl vehnäjauhoja -- 50 g margariinia -- 1 pss kuivahiivaa Lämmitä maito noin 40-asteiseksi. Maito tuntuu käteen lämpimältä, mutta ei kuumalta. Lisää sokeri ja suola. Sekoita, kunnes ne liukenevat. Sekoita hiiva jauhoihin. Sekoita ja vaivaa taikinaan jauhot. Lisää pehmeä margariini. Vaivaa, kunnes taikina irtoaa kulhon reunoista ja sormista. Lisää tarvittaessa varovaisesti jauhoja. Anna kohota lämpimässä paikassa noin puoli tuntia. Käsittele kuten suolaistakin taikinaa.

Energiapatukat -- 2 dl siirappia -- 1,5 dl sokeria -- 2,5 dl kermaa

Näistä keitetään kasaan paksua toffeeta.

Siihen sekoitetaan hyvin ja tasaisesti -- 5 dl kaurahiutaleita tai mysliä -- 1,5 dl auringonkukansiemeniä

Vinkkejä!

BVoit myös tehdä aivan tavallisen pullataikinan. Se säilyy kuitenkin huonommin, koska siinä on kananmunaa.

BVoit ottaa mukaan retkelle valmiin pakastepullataikinan. Käytä taikina samana päivänä. Taikinasta leikataan sopivia soiroja, jotka paistetaan kuten tavallinen tikkupulla.

BVoit lisätä halutessasi taikinaan kardemummaa. Makea taikina ei välttämättä kaipaa edes hilloa tai sokeria.

BTaikinan voi sekoittaa retkellä jauhopussissa, jossa on valmiina oikea määrä jauhoja.

BHiivan sijasta voit käyttää 2 tl leivinjauhetta. Tällöin taikinaa ei kohoteta.

-- 1,5 dl rusinoita -- 1 dl hienonnettuja pähkinöitä -- 1 dl hedelmäsokeria. Levitä tahna leivinpaperille. Laita toinen leivinpaperi päälle ja painele tai kauli noin sentin paksuiseksi levyksi. Anna jäähtyä ja paloittele.

Vinkki!

BKokeile myös kuivattuja hedelmiä ja erilaisia pähkinöitä makusi mukaan.

303


Kalan käsittely Kala on oiva retkiruoka. Se ei kuitenkaan säily pitkään, joten kala on käsiteltävä ja käytettävä mahdollisimman pian pyynnin jälkeen.

Kalareseptejä

304 Yksinkertaisimmillaan onkiretken saaliin saa kypsennettyä paistamalla sen pannulla voissa tai öljyssä suolalla ja

mahdollisesti pippurilla, tillillä ja muilla mausteilla maustettuna. Kala on kypsä, kun sen lihat irtoavat helposti eikä liha ole enää läpikuultavaa. Erityisesti hauet ja ahvenet täytyy kypsentää kunnolla lapamatojen toukkien tuhoamiseksi. Avotulella kalan voi valmistaa esimerkiksi hiilloksella tai loimuttamalla: Kalan esikäsittely

1 1 2

2

3 3 4 4

1

Tapa kala napakalla iskulla päähän Laske kalasta veri pois pistämällä puukko kalan sivulta kurkkuun Suomusta kala liikuttamalla suomustinta tai puukkoa kevyin vedoin kalan pinnalla aloittaen pyrstöstä kohti päätä Leikkaa selkäevä pois, viillä nahka auki pään alapuolelta ja vedä nahka pois Avaa kalan vatsa ja kaavi sisälmykset sormin pois Varo, ettei sappirakko puhkea Ota myös kidukset pois Huuhtele kala perkauksen jälkeen kylmällä vedellä

Silakan käsittely 2

1 2

Silakka perataan irrottamalla pää ja vetämällä sisälmykset pois etusormella Silakka fileoidaan työntämällä peukalot selkäruodon kohdalta kalan läpi nahkaan asti, avaamalla kala vetämällä peukaloita sivuille päin ja vetämällä lopuksi ruoto irti fileestä


Hiillossilakat

Kalan fileointi

Älä avaa silakan vatsaa vaan vedä sisäelimet pois kurkkuun tehdyn reiän kautta. Suolaa juuri ennen hiillostusta. Tarvitset noin 2 tl suolaa kilolle kaloja. Sivele öljyä kalojen pintaan tai öljyä halsteri. Lado silakat halsteriin ja hiillosta hehkuvalla hiilloksella. Silakat kypsyvät noin 10–15 minuutissa.

Fileoi isot kalat selkäpuolelta Irrota ensin päällimmäinen filee ja sitten selkäruoto alemmasta fileestä Parhaiten tämä onnistuu terävällä fileointiveitsellä

305

Loimulohi Naulaa lohifilee loimulautaan ja loimuta nuotion loimussa. Voit maustaa kalan esimerkiksi homejuustolla. Halsterissa kala kypsennetään hiilloksella.

Kalat ritilällä Ritilä kaloille Kuivat leppälastut

Tuli pöntön alla

Kalan savustus Savustukseen sopivat rasvaiset kalat, esimerkiksi lohikalat, silakka, muikku ja lahna Ennen savustusta kalaa suolataan koosta riippuen 1–4 tunnin ajan Suolauksen jälkeen kalan pinnasta pyyhitään ylimääräinen suola ja kosteus pois Kalan voi savustaa käärimällä se voideltuun voipaperiin ja useaan kerrokseen märkää sanomalehteä Hyvässä hiilloksessa kilon painoinen kala kypsyy noin 20–25 minuutissa


Leiriruoka

306

Leirin ruokalistaa suunnitellessa pitää ottaa huomioon monta asiaa. Tärkein on raaka-aineiden säilyvyys. Jos käytössä ei ole jääkaappia, kannattaa kesäleirillä välttää kylmäsäilytystä vaativia elintarvikkeita. Talvella kylmäsäilytys ei yleensä ole ongelma. Sen sijaan esimerkiksi maitotuotteita, hedelmiä ja vihanneksia

on suojeltava jäätymiseltä. Ruoka-ajat kannattaa sopia yhdessä leirin johtajien kanssa, jotta ruokailut limittyvät leiriohjelmaan saumattomasti. Keittiön avuksi tarvitaan usein leiriläisiä lämmittämään tiskivesiä ja tiskaamaan keittiön astioita sekä pilkkomaan ja kantamaan polttopuita. Näistä asioista kannattaa

Laskennalliset ruoka-ainemäärät/hlö Liha, kala ja makkara Kala, perattu

150–200 g

Fileoitu kala

100–150 g

Luutonta lihaa pataruokiin tai keittoon

75–100 g

Jauheliha

75–100 g

Eineslihapulla tai makkara

120–150 g

Lisäkkeeksi Perunaa (raakaa) keittoon

200 g

Perunaa (raakaa) lisäkkeeksi

200–250 g

Pasta (keittämätön)

60–75 g

Riisi (keittämätön)

50 g

Spagetti (keittämätön)

50 g

Muut Kaurahiutaleita puuroon

40 g

Sipulia (raakaa) keittoon/kastikkeeseen

20–30 g

Voileivät Juusto

20–30 g

Leikkeleet

20–30 g

Hiivaleipä (2 viipaletta)

40 g

Ruisleipä (1 viipale)

30 g


myös sopia heti leirin suunnitteluvaiheessa. Aamiaisella tarjotaan yleensä puuroa, esimerkiksi neljänviljanpuuroa, kaurapuuroa tai ruispuuroa. Puuron kera voi tarjota hilloja, kiisseleitä tai sokeria. Lisäksi yleensä kannattaa tarjota vähintään näkkileipää tai kuivattua ruisleipää sekä levitettä. Muroja voi aamiaisella tarjota vaihtelun vuoksi, mutta ne eivät pidä kovin hyvin nälkää. Lisäksi maidon säilyttäminen on ongelmallista ja sitä kuluu murojen kera paljon. Juomana aamiaisella tarjotaan mehua, kahvia ja teetä. Lounaalle kannattaa valita jokin keitto ja pehmeä leipä levitteen ja leikkeleen tai juuston kera. Keitot ovat edullisia ja helppoja valmistaa. Päivän raskaampi ateria sopii päivälliselle. Erilaiset padat sekä pastan tai perunan kera tarjottavat kastikkeet sopivat päivällisruuiksi. Iltapalalla on yleensä tarjolla lämmintä teetä, mehua tai kaakaota. Yhden iltapalan leirillä voi kuitata nuotiomakkaralla tai letuilla. Iltapalan ajoitus on tärkeä. Jos iltapalan jälkeen on ohjelmassa vielä esimerkiksi rankka maastoleikki, pitää leiriläisille järjestää erikseen mahdollisuus ruokailuun ohjelman päätteeksi. Nälkäisenä on kurja mennä nukkumaan. Yön aikainen paasto ei muutenkaan saisi venyä kohtuuttoman pitkäksi. Isolla leirillä on lähes poikkeuksetta useampiakin osallistujia, joilla on jokin erityisruokavalio. Allergioista ja ruokavalioista on tärkeä kysyä leiri-ilmoittautumisen yhteydessä.

Ruokalista kannattaa suunnitella sellaiseksi, että sama ruoka sopii mahdollisimman monelle. Usein tämä on mahdollista valitsemalla jo kaupassa oikeanlaiset tuotteet, esimerkiksi kaikki maitotuotteet vähälaktoosisina tai laktoosittomina. Kasvisruokaa saa yleensä valmistettua melko vaivattomasti ottamalla osan ruoka-annoksesta erikseen ennen lihan lisäämistä. Kasvissyöjän ruokaa voi höystää mm. erilaisilla pavuilla, linsseillä, tofulla, juustoilla, soijarouheella ja -suikaleilla. Ruuanlaitossa kannattaa hyödyntää erilaisia puolivalmisteita ja pakasteita mahdollisuuksien mukaan. Niiden käyttö vähentää ruuanlaittoon kuluvaa aikaa huomattavasti. Esimerkiksi valmiit kastikeainekset, perunamuusijauheet ja vihannessekoitukset kuuluvat leirikokin raaka-aineisiin. Näitä ei kuitenkaan tarvitse aina käyttää. Esimerkiksi hernekeitto kannattaa valmistaa itse, sillä vaikka herneiden liottaminen ja keiton keittäminen vie aikaa, on lopputulos edullisempi ja monin verroin maittavampi kuin säilykehernekeitto. Kun tiedät paljonko ruoka-aineita pitää varata henkeä kohden, voit helposti laskea suuremman aterian ainemäärät. Tätä listaa voit käyttää apuna niin vartion kuin koko leirinkin ruokien laskemisessa. Muista kuitenkin, että sudenpennut syövät vähemmän kuin aikuiset ja toisaalta kasvavat nuoret miehet ottavat yleensä isompia annoksia kuin samanikäiset tytöt. Poikalippukunnassa kannattaa käyttää laskelmissa annoskoon ylärajaa.

307


Ruokaohjeita Perunamuusi

308

Aineet perunoita maitojauhetta voita keitinlientä/vettä suolaa

10 hlö 3 kg 150 g 50 g 1l 1 rkl

Valmistus 1. Keitä kuoritut perunat suolavedessä kypsiksi. 2. Sirottele maitojauhe perunoiden sekaan samalla, kun soseutat perunoita.

25 hlö 7,5 kg 325 g 125 g 2,5 l 2 rkl

50 hlö 15 kg 750 g 250 g 5l 4 rkl

100 hlö 30 kg 1,5 kg 500 g 10 l 1 dl

3. Lisää margariini ja keitinliemi tai vesi. 4. Vatkaa kuohkeaksi ja mausta. 5. Ennen tarjoilua ripottele persiljaa koristeeksi.

Hernekeitto Aineet vettä kuivia herneitä sipulia kasvisliemikuutioita savukylkeä / jauhelihaa

10 hlö 4l 0,6 l 4 kpl 4 kpl 0,6 kg

Varaa aikaa todella runsaasti, sillä mitä enemmän keität sen parempi keitto on. Valmistus: 1. Pane edellisenä iltana herneet likoamaan, jotta ne ovat käyttövalmiita seuraavana päivänä. 2. Lisää vettä, mikäli herneet ovat imeneet kaiken. Laita herneet kiehumaan.

25 hlö 8l 2 kg 6 kpl 10 kpl 1,5 kg

50 hlö 17 l 4 kg 0,5 kg 20 kpl 3 kg

100 hlö 35 l 8 kg 1 kg 400 g 6 kg

3. Kuori ja paloittele porkkanat, sipulit, sellerit sekä palsternakat. 4. Keiton kiehuessa ruskista jauheliha ja lisää se loppuvaiheessa kuten myös paloiteltu savukylki. 5. Lisää lihaliemikuutiot keittämisen puolivälissä. 6. Mausta keitto. 7. Lisää suolaa varovasti.


Jauhelihakastike Aineet jauhelihaa sipulia margariinia (1 dl = 80 g) vettä vehnäjauhoja (100 g = 2,5 dl) suolaa valko- ja maustepippuria lihaliemikuutio

10 hlö 1 kg 150 g 1 dl 1l 100 g 2 tl 6 kpl 2 kpl

Valmistus 1. Kuori ja silppua sipuli pieneksi. 2. Ruskista jauheliha ja sipuli. 3. Mausta sipuli- ja jauhelihaseos suolalla ja pippurilla. 4. Sekoita joukkoon vehnäjauhot. 5. Lisää vesi tai valmis lihaliemi ja sekoita kunnolla. 6. Anna seoksen kiehahtaa ja vähennä sen jälkeen lämpöä. Anna kastikkeen kypsyä hiljalleen jonkin aikaa.

25 hlö 2,5 kg 370 g 3 dl 3l 250 g 1 rkl 10 kpl 3,5 kpl

50 hlö 5 kg 750 g 6 dl 6l 500 g 2 rkl 20 kpl 7 kpl

100 hlö 10 kg 1,5 kg 1,2 l 12 l 1 kg 1 dl 40 kpl 14 kpl

7. Mikäli kastike tuntuu liian löysältä, suurusta sitä lisää. Helpon suuruksen saat sekoittamalla kylmään veteen vispilällä jauhoja (1 osa jauhoja / 5 osaa vettä). Lisää seos kastikkeeseen ja kiehauta. Kypsennä vielä 10 min, jotta jauhot kypsyvät ja jauhon maku häviää. 8. Lisää joukkoon lopuksi halutessasi tomaattisosetta tai ruokakermaa ja mausta.

Kaurapuuro Aineet vettä suolaa kaurahiutaleita

10 hlö 3,2 l 1 rkl 400 g

Valmistus 1. Kiehauta vesi. 2. Lisää kiehuvaan veteen suola. 3. Lisää hiutaleet veteen vatkaten. 4. Sekoita koko ajan, kunnes puuro kiehuu. 5. Tarkista suola, sillä suolaton puuro ei uppoa kenellekään. 6. Sammuta liesi ja anna puuron hautua 10 minuuttia.

25 hlö 7,5 l 2 rkl 1 kg

50 hlö 15 l ½ dl 2 kg

100 hlö 30 l 1 dl 4 kg

Kikkailut - Voit lisätä puuron sekaan halutessasi marjoja tai hedelmiä. - Puuron mausta saa pehmeämpää lisäämällä veden joukkoon maitojauhetta.

309


Vaellusruoka

310

Vaellusruuan tulee olla kaikkien vaeltajien ruokavalioihin sopivaa, ravitsevaa, vaihtelevaa, hyvin säilyvää, kevyttä kantaa ja helppoa valmistaa. Valitse jo kaupassa mahdollisimman yksinkertaisesti pakattuja tuotteita. Jätä kaikki pahvipakkaukset kotiin. Ruuat kannattaa pakata valmiiksi ateria- tai päiväkohtaisiksi pakkauksiksi. Jos valmistat ruokaa itse perusraaka-aineista, voit käyttää tarvittavien määrien laskemisessa apuna leiriruoka-sivun taulukkoa. Valmisruokapussien kyljessä lukevat annosmäärät voi karkeasti jakaa kahdella. Vaelluksella neljälle hengelle tarkoitetusta pus-

Säilyketölkkejä kannattaa välttää. Ne painavat paljon vielä tyhjinäkin. Niiden varaan voi suunnitella korkeintaan yhden aterian. Muista kantaa tyhjä, huuhdeltu ja litistetty säilyketölkki kotiin metallinkeräykseen.

sista syö itsensä kylläiseksi kaksi tai korkeintaan kolme henkilöä. Aina on hyvä varata mukaan myös ylimääräistä ruokaa eksymisen tai aliarvioidun nälän varalta.

Elintarvikkeiden kuivaaminen Erilaisten kaupassa myytävien valmisruokien lisäksi voi ruokaa kuivata itse. Kuivaamiseen voi käyttää tavallista uunia tai kuivuria. Sopiva kuivauslämpötila uunissa on 50 astetta. Liha, kala ja kana tulee kypsentää ennen kuivausta. Vältä rasvan käyttöä kypsennyksessä ja käytä vähärasvaisia raakaaineita pilaantumisen estämiseksi.


Kasvikset, marjat ja hedelmät voi kuivata kypsentämättöminä. Ennen kuivaamista ne puhdistetaan, kuoritaan ja pilkotaan tai raastetaan. Peruna kannattaa keittää puolikypsäksi, jotta se ei mustu. Hedelmät kannattaa jättää hieman nihkeiksi, kasvikset ja juurekset kuivataan rapeiksi. Kuivaa vain tuoreita, hyvälaatuisia raakaaineita. Uunia käytettäessä luukku tulee pitää auki esimerkiksi haarukalla, jotta lämpötila ei kohoa ja haihtuva vesi pääsee ulos. Aikaa kuluu kuivaustavasta, raaka-aineen nestepitoisuudesta ja palakoosta riippuen muutamista tunneista kymmeniin tunteihin. Kuivatut tuotteet säilytetään ilmatiiviisti, valolta suojattuna huoneenlämmössä

tai viileässä. Hedelmät ja vihannekset voivat säilyä näin jopa vuosia, liha ja kala joitakin viikkoja. Raaka-aineiden paino on hyvä merkitä muistiin ennen kuivausta ja arvioida sopiva määrä sen perusteella. Kuivatessa paino laskee niin paljon, että sopivan määrän arviointi on hankalaa. Kuivatut ruuat voi hyvin maustaa jo kotona. Suola kannattaa kuitenkin lisätä vasta valmistushetkellä. Mausteet ovatkin yksi hyvä tapa lisätä vaellusruoan maistuvuutta. Perusmausteiden ja yrttien lisäksi kannattaa kokeilla erilaisia maustetahnoja ja maustesekoituksia. Ruuan valmistamista kuivatuista raaka-aineista kannattaa kokeilla kotona ennen vaellukselle lähtöä.

Mitä syötäis? Valitse yksi joka sarakkeesta ja kokkaa.

Hiilihydraatteja

Makua

Proteiinia

Sattumia

Nuudeleita Pastaa Riisiä (tai pikariisiä) Kuskusta Ohrasuurimoita Perunamuusi­ jauhetta tai -hiutaleita

Valmiskastike­pussi - ruskea kastike - punaviinikastike - currykastike Valmiskeitto­pussi - tomaattikeitto - juustokeitto

Säilykelihaa: - sika-nauta - kinkku - kalkkuna - poro Tonnikalasäilykettä Lohisäilykettä Kuivattua jauhelihaa tai broileria: - talvella voi käyttää esikypsennettyä Soijarouhetta tai -suikaleita Makkaraa tai meetwurstia

Mausteita: - Curry - Grillausmauste - Suola - Mustapippuri - Oregano Juustoa Pähkinöitä Kookos­hiutaleita Rusinoita Auringonkukan­ siemeniä Kuivattuja hedelmiä Kuivattuja vihanneksia Sipuli­rouhetta

311


Puhdas vesi Nesteen tarve

312

Keskikokoinen aikuinen (70 kg) menettää päivässä hikoilun, hengityksen, virtsan ja ulosteiden mukana noin kaksi litraa vettä. Saman verran tulee saada nestettä ruuasta ja juomasta. Tavallisena päivänä riittävä juodun nesteen määrä on noin 1–1,5 litraa. Loput saadaan ruuan mukana. Iholta ja hengityksen mukana haihtuvan veden määrään vaikuttavat ilman lämpötila, virtaus ja kosteus sekä vaatetus ja liikunta. Hikoilun tarkoituksena on estää kehon lämpötilan liiallinen nouseminen. Hieneritys voikin kasvaa erittäin kuumissa olosuhteissa liikuttaessa tavanomaisesta 1–2 desilitrasta päivässä jopa 2–3 litraan tunnissa. Vaelluksella kannattaa juoda pieniä määriä nestettä usein. Jos jano yllättää, olet laiminlyönyt nesteytyksen. Kuivuminen voi ilmetä myös väsymyksenä ja päänsärkynä.

Puhdasta vettä Aistinvaraisesti on mahdotonta arvioida veden juomakelpoisuutta. Siksi on tärkeää tietää, mistä vettä voi turval-

lisesti ottaa. Opettele tunnistamaan kartalta hyvät vedenottopaikat, kuten purot, lähteet ja kaivot. Muista myös tarkastaa vedenottopaikat aina ennen retkelle tai vaellukselle lähtemistä. Yhteiseen käyttöön tarkoitettujen kaivojen veden juomakelpoisuuden voi tarkistaa paikkakunnan terveystarkastajalta. Karttamerkki 312: Vesikaivo tai katettu lähde. Tällä merkitään myös betonirenkain katettu lähde. Karttamerkki 313: lähde ja siitä lähtevä puro.

Lähteiden vesi on pohjavettä, jota voi luonnontilaisilla alueilla turvallisesti käyttää juomavetenä. Suomessa myös keitettyä järvien ja purojen vettä voi yleensä käyttää juomavetenä turvallisin mielin. Vettä, jossa on sinilevää eli syanobakteereja, ei kuitenkaan pidä käyttää lainkaan, ei edes kylpemiseen tai löylyvetenä.

Ympäristökeskuksen jokamiehen levätestit

BKokeile nostaa levää kepillä. Jos levä nousee pitkänä rihmana kepin mukana, kyseessä on todennäköisesti vaaraton levä.

BOta vettä lasiin. Jos tunnin kuluessa veden pinnalle nousee vihertäviä hiukkasia, on vedessä todennäköisesti sinilevää.


Sulamisvedet ovat usein juomakelvottomia, mutta puhtaasta lumesta voi itse sulattaa vettä. Seisovaa vettä esimerkiksi ojasta tai lammikosta ei pidä käyttää. Myöskään maatilojen tai tehtaiden lähistöltä ei kannata ottaa vettä.

313

Veden puhdistaminen maastossa Keittäminen on yleensä hyvä tapa puhdistaa vettä. Keittäminen ei vaikuta veden makuun. Roskat ja muun mekaanisen lian voi poistaa suodattamalla veden kankaan läpi ennen keittämistä. Vettä kannattaa keittää ainakin viisi minuuttia, jotta useimmat taudinaiheuttajat tuhoutuisivat. Veden keittäminen ja jäähdyttäminen vie jonkin verran aikaa, mutta retkiolosuhteissa se on silti usein kätevin, halvin ja ennen kaikkea riittävä vedenpuhdistustapa. Retkikäyttöisen vedensuodattimen avulla voi poistaa järvi- tai sadevedestä sameuden ja värin, kolibakteerit, levät, loiset ja monia metalleja. Vedensuodattimia on saatavilla useita eri malleja retkeilyvälineitä myyvistä kaupoista. Suodatusnopeus ja suodatuskyky vaihtelevat suodatinmallin mukaan. Vettä voi puhdistaa kemiallisesti klooripitoisilla vedenpuhdistustableteilla tai 5-prosenttisella jodispriillä. Jodispriitä voi ostaa apteekista, kloo-

Retkikäyttöön tarkoitettu vedenpuhdistin ja vedenpuhdistustabletteja.

ritabletteja apteekista tai retkeilykaupasta. Tutustu huolellisesti kemikaalin käyttöohjeeseen ennen käyttöä. Ennen desinfiointia vesi kannattaa suodattaa, sillä samean veden puhdistumiseen tarvitaan enemmän aikaa ja puhdistavaa ainetta. Jos puhdistettava vesi on erittäin kylmää, kuluu puhdistumiseen huomattavasti enemmän aikaa. Desinfiointiin käytetyistä aineista jää veteen erikoinen maku, jodista lisäksi kellertävä väri. Puhdistetun veden makua voi parantaa lisäämällä puhdistusajan päätyttyä veteen pienen määrän C-vitamiinia eli askorbiinihappoa. C-vitamiinia voi ostaa jauheena apteekista. Maun parantamiseen sopii myös tavallinen mehutiiviste.


Ruokakaappi Ruokien säilytys ja pakkausmerkinnät

314

Lue elintarvikkeiden pakkausmerkinnät huolellisesti. Muun tarpeellisen tiedon lisäksi niissä on aina säilytysohje, jota pitää noudattaa. Usein on ohje sekä avaamattomalle että avatulle pakkaukselle, sillä monet tuotteet säilytetään eri tavalla riippuen siitä, onko pakkaus avattu vai ei. Huomaa myös, että elintarvikkeiden kuljetus, pakkaus ja jalostus kuluttavat paljon energiaa ja siten ympäristöä. Valitse mahdollisimman vähän pakattuja ja jalostettuja elintarvikkeita. Kuiva-ainekaapissa säilytetään kuivia elintarvikkeita, kuten jauhoja, mausteita ja teetä. Kaapissa säilytetään myös säilykkeet (esimerkiksi tomaattimurska) siihen asti, kunnes ne avataan. Avatut säilykkeet siirretään toiseen astiaan ja säilytetään jääkaapissa.

Jääkaapissa säilytetään elintarvikkeita, jotka muuten pilaantuvat herkästi. Jääkaapin lämpötila on +2–8 °C astetta. Jääkaapin eri osissa on erilainen lämpötila, joten katso jääkaapin käyttöohjeista, missä osassa mitäkin olisi hyvä säilyttää. Tuore kala kuuluu aina jääkaapin kylmimpään kohtaan. Valmiit ruuat säilyvät jääkaapissa noin 3–4 vrk. Älä laita leivonnaisia jääkaappiin, sillä ne voivat pilaantua kylmässä. Myös monet vihannekset paleltuvat jääkaapissa.

Päiväysmerkinnät Parasta ennen -merkintä tarkoittaa sananmukaisesti sitä, että elintarvike on parhaimmillaan ennen tätä päivämäärää. Tuotetta voi sekä myydä että käyttää parasta ennen -päivämäärän jälkeen. Katso, haista ja maista, miltä ruoka näyttää ennen kuin heität sen pois. Viimeinen käyttöpäivä -merkintää käytetään helposti pilaantuvissa elintarvikkeissa, kuten valmiiksi pakatuissa kaloissa ja lihoissa. Tämän päivämäärän jälkeen tuotetta ei saa enää myydä eikä käyttää, koska sen turvallisuutta ei voi taata.


Elintarvikkeista löytyviä merkintöjä Joutsenlippu tarkoittaa, että elintarvike on valmistettu Suomessa suomalaisista raaka-aineista

Luomu Luomu tarkoittaa luonnonmukaista tuotantoa Se on kestävän kehityksen periaatteiden mukaista elintarviketuotantoa, jossa huomioidaan ihmisten, eläinten ja luonnon hyvinvointi Valvotun luomutuotteen tunnistaa luomumerkeistä

Puhtaasti kotimainen -sirkkalehtilippu kertoo, että kasvikset ovat ensiluokkaisia ja viljelty Suomessa Kasvisvalmisteissa kaikki kasvisraaka-aine on suomalaista

Reilun kaupan merkki takaa, että kehitysmaiden tuottajat saavat korvauksen, joka kattaa kestävän tuotannon kustannukset Lisäksi Reilussa tuotannossa panostetaan ympäristönsuojeluun, ja siinä ei hyväksytä lapsityövoiman hyväksikäyttöä

Osassa kodeista on jääkaapin yhteydessä viileäkaappi, jossa voidaan säilyttää vihanneksia, juureksia, hedelmiä ja mehuja Viileäkaapin lämpötila on noin +10–12 astetta Jos viileäkaappia ei ole ja olet käyttämässä vihanneksia pian, voit pitää ne huoneenlämmössä Banaani ja monet muut eksoottiset hedelmät pitää säilyttää huoneenlämmössä

Pakastimessa säilytetään elintarvikkeita, joita ei syödä heti Esimerkiksi syksyllä kerätyt marjat eivät muuten säilyisi kevääseen asti ellei niitä pakastettaisi Retkelle lähtiessä esimerkiksi liha tai makkara kannattaa joskus pakastaa, jotta se pysyisi kauemmin kylmänä Pakastimen lämpötila on –18 °C astetta

315


Asiakokonaisuudet aakkosjärjestyksessä

316

Allergiset reaktiot ja myrkytykset . . . . 278 Ekologinen jalanjälki ja -selkäreppu . . . 94 Elvytys . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 272 Ensiapu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 267 Ensiapuvälineet . . . . . . . . . . . . . . . 273 Erilaiset kartat . . . . . . . . . . . . . . . . . 104 Esiintymisharjoituksia . . . . . . . . . . . . 34 Haavat ja hiertymät . . . . . . . . . . . . . 284 Herkkuja . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 302 Huovutus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 244 Huudot . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 38 Hätäensiapu . . . . . . . . . . . . . . . . . 268 ­Hätämajoite . . . . . . . . . . . . . . . . . . 100 Hätämerkit maalla ja merellä . . . . . . . 156 Hätätilanteet vesillä . . . . . . . . . . . . . 158 Hätäviestit radioteitse . . . . . . . . . . . 160 Ilmastonmuutos . . . . . . . . . . . . . . . . 92 Iltahiljentyminen . . . . . . . . . . . . . . . 28 Iltanuotion rakenne . . . . . . . . . . . . . 26 Internetin maailma . . . . . . . . . . . . . . 50 Jokamiehenoikeudet . . . . . . . . . . . . 170 Jääturvallisuus . . . . . . . . . . . . . . . . 182 Kalan käsittely . . . . . . . . . . . . . . . . 304 Kalastus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 74 Kalat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 76 Kamiinateltta . . . . . . . . . . . . . . . . . 208 Kankaanpainanta . . . . . . . . . . . . . . 250 Kansainvälinen partio . . . . . . . . . . . . 10 Kartta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 102 Kasvit . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 66 Kierrätys . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 96 Kikkapussi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 196 Kirves ja saha . . . . . . . . . . . . . . . . . 230 Kompassi ja suunnat merellä . . . . . . . 124 Koordinaattien mittaaminen . . . . . . . 120 Koristesolmut . . . . . . . . . . . . . . . . . 225 Kulkuvalot ja päivämerkit . . . . . . . . . 138 Kynttilät . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 254 Kädentaidot . . . . . . . . . . . . . . . . . . 213 Käsikompassi . . . . . . . . . . . . . . . . . . 112 Köyden sitominen esineeseen . . . . . . 220

Köydet ja solmut . . . . . . . . . . . . . . . 214 Köysien huolto ja säilytys . . . . . . . . . 216 Köysien päättäminen ja yhteenliittäminen . . . . . . . . . . . . 218 Köytökset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 226 Lehtijutut . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 46 Leikit . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 36 Leiripaikan suunnittelu . . . . . . . . . . . 212 Leirirakennelmia . . . . . . . . . . . . . . . 234 Leiriruoka . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 306 Lihashuolto . . . . . . . . . . . . . . . . . . 172 Liikkuminen ja leiriytyminen . . . . . . . 165 Linnut . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 72 Lokikirja . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 140 Loukkaantuneen kuljettaminen . . . . . 282 Luonnonsuojelu ja luonnonsuojelualueet . . . . . . . . . . 98 Luonto ja ympäristö . . . . . . . . . . . . . 63 Lämpö- ja kylmävammat . . . . . . . . . 280 Maapallon asteverkko . . . . . . . . . . . 106 Maastoetsintä . . . . . . . . . . . . . . . . 290 Maastossa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 168 Maastossa kulkeminen . . . . . . . . . . . 114 Majoitehuolto . . . . . . . . . . . . . . . . . 211 Majoittuminen . . . . . . . . . . . . . . . . 200 Makramee-solmeilu . . . . . . . . . . . . 264 Makuupussi ja -alusta . . . . . . . . . . . 192 Marjat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 70 Matalapaine ja säärintamat . . . . . . . . 84 Matka – aika – nopeus . . . . . . . . . . . 108 Median pelisäännöt . . . . . . . . . . . . . 54 Merikartta ja merikarttamerkit . . . . . . 116 Merimerkit . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 118 Meritermit . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 142 Metallivalu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 256 Muita solmuja . . . . . . . . . . . . . . . . 224 Murtumat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 276 Nahkatyöt . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 262 Niger . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 210 Nuotioruokaa . . . . . . . . . . . . . . . . . 300 Nuotioviitta . . . . . . . . . . . . . . . . . . 242


Omat sivut . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 52 Ompelu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 240 Paikanmääritys ja suuntimat merellä . . 126 Pajun punonta . . . . . . . . . . . . . . . . 258 Pakkaaminen ja varustelista . . . . . . . 184 Paperimassa . . . . . . . . . . . . . . . . . 252 Partio ja yhteiskunta . . . . . . . . . . . . . . 5 Partioaate . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 6 Partioasu ja -tervehdys . . . . . . . . . . . . 12 Partiohistoria . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8 Partiolaulut . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 40 Partiovuosi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 16 Peruskartta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 110 Pilvet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 86 Polkupyörä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 174 Puhdas vesi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 312 Puhtaus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 294 Puhtaus leirillä ja vaelluksella . . . . . . . 296 Pukeutuminen . . . . . . . . . . . . . . . . 186 Purjeiden käsittely ja huolto . . . . . . . 150 Purjeiden trimmaaminen . . . . . . . . . 152 Puukko . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 228 Puuliitokset . . . . . . . . . . . . . . . . . . 232 Puut ja metsätyypit . . . . . . . . . . . . . 64 Pysy terveenä . . . . . . . . . . . . . . . . 292 Päättäminen ja lippukunnan toimijat . . . . . . . . . . . 18 Ravinto ja terveys . . . . . . . . . . . . . . 291 Retkikeitin . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 198 Riistaeläimet . . . . . . . . . . . . . . . . . . 80 Riistaeläimet ja metsästys . . . . . . . . . . 78 Rinkka . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 188 Ruokakaappi . . . . . . . . . . . . . . . . . 314 Ruokaohjeita . . . . . . . . . . . . . . . . . 308 Sairauskohtaukset . . . . . . . . . . . . . . 277 Salakielet ja maamerkit . . . . . . . . . . . 42 Sienet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 68 Silmukat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 223 Sommittelu . . . . . . . . . . . . . . . . . . 60 Soutuvene ja kanootti . . . . . . . . . . . 178 Sukset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 176

Suomen lippu ja liputuspäivät . . . . . . 20 Suomen lipun käyttö . . . . . . . . . . . . 22 Suunnistus ja navigointi . . . . . . . . . . 101 Suuntien ja etäisyyksien mittaaminen . . . . . . . . . . . . . . . 122 Sää . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 82 Sääilmiöitä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 88 Tajuttomuus ja sokki . . . . . . . . . . . . 274 Tarinasta esitykseksi . . . . . . . . . . . . . 32 Tarinat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 30 Terveellinen ravinto . . . . . . . . . . . . . 298 Tiedote, mainos ja taitto . . . . . . . . . . 48 Tulenteko . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 206 Tuohityöt . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 260 Tähtitaivas . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 90 Vaellus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 166 Vaellusruoka . . . . . . . . . . . . . . . . . 310 Vahdit ja vahtivuorot . . . . . . . . . . . . 164 Valaisimet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 194 Valokuvaus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 56 Vartion omat jutut ja heraldiikka . . . . . 14 Varusteiden materiaalit . . . . . . . . . . 190 Veneellä vesillä . . . . . . . . . . . . . . . . 129 Veneen huolto . . . . . . . . . . . . . . . . 148 Veneen kiinnittäminen ja ankkurointi . . . . . . . . . . . . . . . . . 134 Veneen ohjailu . . . . . . . . . . . . . . . . 132 Veneen osat . . . . . . . . . . . . . . . . . . 144 Veneen tekniikka . . . . . . . . . . . . . . 146 Veneily, purjehdukset ja varusteet . . . 130 Vesistön ylitys . . . . . . . . . . . . . . . . . 180 Vesiturvallisuus . . . . . . . . . . . . . . . . 154 Videokuvaus . . . . . . . . . . . . . . . . . . 58 Vieraat kulttuurit ja kansainvälisyys . . . . 24 Viestiliput . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 162 Viestintä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 45 Virkkaus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 246 Väistämissäännöt . . . . . . . . . . . . . . 136 Värjäys . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 249 Yleisiä vaivoja . . . . . . . . . . . . . . . . . 286 Yöpymistulet . . . . . . . . . . . . . . . . . 204

317


Sisällys A Aivoverenkiertohäiriö 277 Allergia 278 Alppiperhonen 223 Anatominen rinkka 188 Ankkuroiminen 134 Apinannyrkki 225 A-pukki 180, 227 Astmakohtaus 277 Äänimerkit 138

318

B Baden-Powell 8

D Diabetes 277 Donitsi 181 Dramatisointi 34

E Ekologisuus 94 Eksyminen 115 Elintarvikkeiden kuivaus 310 Elvytys 272 Energian säästö 92 Energiapatukka 303 Ensiapu 6 Ensiapuvälineet 273 EPIRB 157 Eranto 120, 142 Erätoveri 202 Etäisyyden mittaaminen 120

F Fairtrade 314 Fielointi 304

G Genoa 152 Geokätkentä 107 GPS 107 GSM 161

H Haapa 64 Haavat 284 Hankaliitos 232 Haravaharavointi 290 Heikot jäät 182

HELP-kellunta-asento 155 Heraldiikka 14 Herkkutatti 69 Hernekeitto 308 Hieronta 172 Hiertymät 284 Hiillossilakat 304 Hiljentyminen 28 Huddling-asento 155 Huovuttaminen 244 Hypotermia 281 Hätäensiapu 268 Hätäkutsu 161 Hätämajoittuminen 100 Hätämerkit maalla 156 maasta ilmaan 157 merellä 156 Hätänumero 268 Hätäpuhelu 268 Hätätilanne vesillä 159, 179

I Ilmansuunnat 102 Ilmansuunnat maastossa 113 Iltanuotio 24 Internet 50 Irtopää 215 Isopurje 152

J Jalussolmu 219 Jauhelihakastike 309 Jiippi 142 Jokamiehenoikeudet 170 JOTA, JOTI, JOTT 10 Joutsenlippu 314 Juolukka 70 Jäistä pelastautuminen 183 Jätepiste 236 Jätteet 96 Jäällä liikkuminen 182 Jäänaskalit 182

K

L

Kaarisaha 230 Kaasupullo 146 Kahdeksikko 218, 223 Kalan käsittely 304 Kalastus 74 Kamiina 208 Kankaanpainanta 250 Kankaan värjäys 249 Kanootti 178 Kansainvälisyys 24 Kansallispuisto 98 Kantarelli 69 Karttamerkit 110 Katos 234 Kaukoputki 90 Kaurapuuro 309 Keitto 300 Kerrattu kahdeksikko 223 Kerrospukeutuminen 186 Ketjupisto 240 Kiintopää 215 Kikkapussi 196 Kipinämikko 204 Kirves 230 Koivu 64 Kolmijalka 227 Kompassi 113 Kompassi merellä 120 Koordinaatisto 107 Koordinaatit 120 Koordinaattien mittaaminen 120 Koristesolmutekniikka 266 Kotisivut 52 Kouristelu 277 Kuitu 215 Kulkuvalot 139 Kupoliteltta 200 Kuusi 64 Kuvan rajaaminen 60 Kylkiasento 270, 274 Kylmä rintama 84 Kylmävamma 281 Kynttilöiden valmistus 254 Kytky 219 Kyyn purema 279 Kärpässieni 69 Käsihygienia 296 Käsikompassi 113 Köydet 214 Köysien kiinnitys veneessä 222

Laavu 200 Lajittelu 96 Lakka 70 Lankarihmaus 217 Lasien lyöminen 164 Laulut 40 Lautasmalli 299 Leikit 36 Leirikeitin 199 Leiripaikka 212 Leiriruoka 306 Lihaskivut 288 Liikkuminen 293 Lintulajit 72 Linturetki 72 Lippukunnan toiminta 16 Lipputanko 238 Lipunnosto 20 Liukuva silmukka 223 Loimulohi 304 Lokikirja 140 Loue 202 Lumiankkuri 210 Luomu 314 Luonnonkuidut 190 Luonnonsuojelu 98 Lämmin rintama 84 Lämpötila 83 Lämpövamma 280

Köytökset 226

M Maamerkit 42 Maastoetsintä 290 Maastokartta 110 Maastoleikki 36 Majoitteiden huolto 211 Makramee 264 Makuualusta 192 Makuupussi 192 Manöverointi 132 Matalapaine 84 Materiaalit 190 Media 54 Melonta 178 Merikartta 105, 116 Merikarttamerkit 116 Merikotka 72 Merimerkit 118 Merimiessolmu 220 Meripelastus 158 Merisää 83 Meritermit 142 Merkit 12 Metallivalu 256


Metsästys 78, 80 Mies yli laidan 158 Mittakaava 102 MOB 158 Moottorivene 132 Morset 162 Murtumat 276 Mustatorvisieni 69 Mustikka 70 Mutka 215 Myrkylliset sienet 69 Myrkytykset 279 Myrskylyhty 195 Mänty 64

N Nahkatyöt 262 Napin ompelu 241 Nelijalkapöytä 234 Nenäverenvuoto 285 Nesteen tarve 312 Nestetasapaino 168 Niger 210 Nokipannukahvi 300 Nopeuden arviointi 107 Nuotio 204, 206 Nuotioperunat 300 Nuotioviitta 242 Näkötuntumaharavointi 290 Näytelmä 32

O Okluusiorintama 84 Onkiminen 74 Ooppaheija 300 Opaskartta 105 Organisaatio 18 Osmonsolmu 225 Otsalamppu 194

P Paalusolmu 223, 224 Paalutettu pöytä 234 Paineside 271 Pajulintu 72 Pajupilli 229 Pajutyöt 258 Pakkaaminen 189 Pakkausmerkinnät 314 Palovamma 280 Paperimassa 252 Parasta ennen 314 Parraslokaus 107 Partioasu 12 Partiohuuto 38 Partiolaulut 40 Partioliike 8

Partiomatka 24 Partiomerkit 12 Partioparaati 22 Partioperinteet 14 Partiotervehdys 12 Paukkuliivit 154 Pelastusliivit 154 Pelastusrengas 155 Perunamuusi 308 Peruskartta 105 Pidäkesolmu 218 Pihlaja 64 Pilli 182 Pilvityypit 86 Polkupyörä 174 Polvi 215 Poratappiliitos 233 Portti 238 Projektio 102 Prusikin solmu 221, 222 Puhdas vesi 312 Puhtaasti kotimainen 314 Puhtaat kädet 296 Puhtaus 294, 296 Pukkiköytös 226 Punkin purema 279 Puolijoukkueteltta 200 Puolukka 70 Purjeet 149 Purjehdukset 130 Purjevene 132 Putkirinkka 188 Puukon osat 228 Pyhä Yrjö 30, 32 Pykäpisto 240 Pyörä 174 Pyörän huolto 174 Päivärytmi 166 Päänsärky 286 Päätesolmu 218

R Rakot 285 Ravinto 298 Reilu kauppa 314 Reittisuunnitelma 166 Retkikeitin 198 Rinkka 188 Rinkkalautta 180, 181 Ripuli 286 Ristiköytös 226 Ristipisto 240 Riukula 237 Ruoka-ainemäärät 306 Ruokaohjeita 308 Ruokien säilytys 314 Ryhmässä liikkuminen 168

S

U

Saha 230 Sarjakuva 46 Seitikki 69 Siansorkka 220 Sidontasolmu 220 Silmukat 223 Silmukka 215 Sisäsorkka 221 Sokki 274 Solmutaulu 266 Someilu 264 Sommittelu 60 Sorkat 221 Soutuvene 178 Sukset 176 Sumen lippu merellä 22 Sumu 89 Suomen lippu 20, 22 Suomi 44 Suppilovahvero 69 Suunnan mittaaminen 120 Suunnat merellä 120 Suuntimat merellä 126 Sytyttäminen 206 Syötävät kasvit 67 Säie 215

Ukkonen 89 Ulkoilukartta 105 Unen tarve 292 Uni 292 Uutinen 46

T Tajuttomuus 274 Tappiliitos 232 Taskulamppu 194 Tekokuidut 191 Telttanarusolmu 224 Telttasauna 237 Terveellinen ravinto 298 Tiedottaminen 48 Tikkupulla 303 Tiskaaminen 296 Touviköyden koilaaminen 217 Trimmaus 153 Trumpettisolmu 224 Tulet 204 Tunneliteltta 200 Tuohi 260 Tuohityöt 260 Turvallisuus 166 Tuulen suunnat 142 Tuuli 83 Tykkikytky 220 Tähdet 90 Tähkämerkki 314

V Vadelma 70 Vaelluskota 202 Vaellusruoka 310 Vahtivuorot 164 Valaisin 194 Valokuvaus 56 Variksenmarja 70 Varmistettu ulkosorkka 221 Varusteiden kuljetus 168 Varustelista purjehdukselle 130 retkelle 184 Venda 142 Veneen huolto 149 Veneen osat 144 Veneen tekniikka 146 Venyttely 172 Verisolmu 219 Vesi 312 Vesisolmu 219 Vesistön ylittäminen 180 Veturi 236 VHF 160 Videokuvaus 58 Viestiliput 162 Viimeinen käyttöpäivä 314 Viira 252 Virkkaaminen 246 Virtauslangat 153 Voitelu 176 Vuosikokous 18 Väistämissäännöt merellä 137 Värjääminen 249

Y Yhdistystoiminta 18 Yhdysköytös 226 Yksilippusignaali 162 Ylitystapoja 180 Ympäristönsuojelu 94 Ystävyydensolmu 266

Z Z-kierre 215

319


Tämän kirjan tekijät Kiitämme lämpimästi kaikkia teitä, jotka mahdollistitte tämän kirjan tekemisen antamalla käyttöömme aikaanne, asiantuntemustanne, kuvia, piirroksia, tekstejä ja kommentteja! Kirjoittajat:

320

Eva Aitasalo Kati Havio Matti ”Takku” Hirvonen Anne Huhta Paavo Kaija Petri Kairinen Eemeli Kantola Antti ”Aake” Kerola Elina Kolppanen Kaisa Laitinen Timo ”Lätäkkö” Lampi Kaisu Lehti Kaisa ”Kride” Lehto Anna-Mari Lehmonen Hanna Lempiäinen Teppo Loikkanen Harri ”Porkkana” Lukander Otto Lumikko Juha Mäenalusta Heidi Niemenmaa Sini Palosaari Olli Pekanheimo Jari Päkkilä Erkki Rautiainen Katariina Sairinen Maarit Salo Christian Sandholm Henrik ”Henu” Sandholm Tuomas Sauliala Virva ”Herma” Savolainen Petra Sipari Mari Sundell Henny Tirkkonen Tuomas ”Tupe” Turpeinen Teemu Vehviläinen Pauliina Viljakainen Johanna Virkkula Maija Vuorinen Heikki Wilen Ari-Pekka Ylilehto Marko ”Marsu” Yrjänä

T-ryhmä:

Jussi Lares Jukka Kostiainen Anu Niilo-Rämä Mari Sundell Kari ”Poppis” Suomela

Kuvaajat:

Juha Auvinen Mikko Hieta Heikki Karjalainen Kai Koskinen Pihla Lehto Hanna Lempiäinen Vilhelmina Lindqvist Marjo Majlund Marko Majlund Meri Majlund Jari Päkkilä Kalle Rapi Christian Sandholm Henrik Sandholm Tuomas Sauliala Ilmari Seppä Tuomas Turpeinen Heikki Wilen Marko Yrjänä

Muut kuvat

s. 9 B-P:n kuva: Images reprinted by permission of The Scout Association s. 72 Linnut: Roger Olander s. 77 Kalat: Kalatalouden Keskusliitto, www.ahven.net s. 66 Osmankäämi: Helena Tuomaala / Kuvaliiteri s. 66 Kamomillasaunio: Hannu Salonen / Kuvaliiteri s. 67 Kielo: Berndt Hannelius / Kuvaliiteri s. 67 Suopursu: Eeva- Liisa Ryhänen / Kuvaliiteri s. 67 Rentukka: Berndt Hannelius / Kuvaliiteri s. 69 Sienet: www.sieniopas.info s. 71 Marjanpoimuri: Matti Ylätupa / Kuvaliiteri s. 71 Lakka: Ismo Pekkarinen / Kuvaliiteri s. 71 Juolukka: Matti Ylätupa / Kuvaliiteri s. 71 Variksenmarja: Paavo Hamunen / Kuvaliiteri s. 89 Trombi: Jenni Rauhala s. 78 Sinisorsa: Roger Olander s. 78 Metsäjänis: Hannu Hautala / Kuvaliiteri s. 81 Metsäkauris: Arto Niemeläinen / Kuvaliiteri s. 81 Majava: Heikki Kokkonen / Kuvaliiteri s. 81 Kettu: Markus Varesvuo / Kuvaliiteri s. 81 Mäyrä: Reijo Salminen / Kuvaliiteri s. 82 Euroopan sääkartta: Ilmatieteen laitos. s. 86–87 Pilvet: Ella-Maria Kyrö s. 90–91 Tähtikartat: Hannu Karttunen / Ursa s. 92 Ilmastonmuutos-kaavio: Ulla Jauhiainen s. 190–191 Pesumerkit: Inspecta Sertifiointi Oy s. 279 Myrkyllisen kemikaalin merkit: Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira s. 315 Hyvää Suomesta Joutsenlippu: Finfood – Suomen Ruokatieto Oy s. 315 Puhtaasti kotimainen: Kotimaiset Kasvikset ry s. 315 Reilu kauppa: Reilun kaupan edistämisyhdistys ry s. 315 Luomu ja EU:n Tähkämerkki: Elintarviketurvallisuusvirasto


SWSW

SE SE

S S

EE

Ka a Ka a

5 225 22

180180

30 30

50 50

Ko Ko ill ill

60 60

70 70

000000

E E

I I

40 40

80 80

PP

20 20

WW

090 090

Lo Lo u u

1 cm 250 m 250 m

750 m 750 m

1000 m 1000 m

250 m = m Maastossa = 250 Maastossa 500 m 500 m

1 cm Peruskartalla Peruskartalla

1:25 000 1:25 000

Oikeanpuoleinen Oikeanpuoleinen

Vasemmanpuoleinen Vasemmanpuoleinen

Länsiviitta Länsiviitta

Eteläviitta Eteläviitta

Itäviitta Itäviitta

Pohjoisviitta Pohjoisviitta

1250 m 1250 m

500 m 500 m

1500 m 1500 m

Vesillä

2000 m 2000 m

= Maastossa Vesillä

1000 m 1000 m

Maastokartalla Merikartalla Merikartalla

1:50 000 1:50 000

1 cm 500 m 1 cm = 500 m Maastokartalla Maastossa

Reimarit Reimarit

Millimetriä 0Millimetriä 10 0 10

NWNW

13 135 5

Lu o Lu o

PohPjoihnjeoninen

Itä Itä

s na s na

Länsi Länsi

N N n inen ine

LL

270 270

de de

EtelEätelä

5 5 31 31

o o kk kk

jajalllele o o p p r r a a att 2500 m 2500 m

Lättytaikina Lättytaikina – –5 5dldlmaitoa maitoa – –1 1muna muna – –1 1rklrklöljyä öljyä – –0,5 0,5tl tlsuolaa suolaa – –2,5 2,5dldlvehnäjauhoja vehnäjauhoja

04 04 5 5

NENE


CY

2000 m 1500 m 1000 m 1000 m 750 m

Maastossa

1250 m

500 m

Vesillä

m = 500 Maastossa 1 cm

1:50 000

Maastokartalla Merikartalla

= 250 m

500 m 250 m

MY

Peruskartalla

CM

Partiolupaus Lupaan parhaani mukaan rakastaa Jumalaani, omaa maatani ja maailmaa, toteuttaa seikkalijoiden/tarpojien ihanteita ja olla avuksi toisille.

1 cm

Y

1:25 000

M

Oikeanpuoleinen

C

Reimarit

Vasemmanpuoleinen

Osaatko airopainia ja partiomarssin? Miten toimii veturi? Entä missä elää made? Mikä on HELP-asento? Kuinka monta partiolaista maailmassa on ja mitä tarkoittaa tracker? Vastaukset näihin ja muihinkin partion perusjuttuihin löydät Repusta.

jalle o p r a ja t e l l a j kaili k i e s Opas

Lättytaikina – 5 dl maitoa – 1 muna – 1 rkl öljyä – 0,5 tl suolaa – 2,5 dl vehnäjauhoja

Länsiviitta

Opas seikkailijalle ja tarpojalle

Opas seikkailijalle ja tarpojalle

Kunnioittaa toista ihmistä Rakastaa luontoa ja suojella ympäristöä Olla luotettava Rakentaa ystävyyttä yli rajojen Tuntea vastuunsa ja tarttua toimeen Kehittää itseään ihmisenä Etsiä elämän totuutta

Eteläviitta

Partiolaisen ihanteena on

2500 m

10:23:03

Itäviitta

3.7.2009

Pohjoisviitta

reppu-kansi-v3-FINAL.pdf

CMY

80

K

P

70 04 5

Pohjoinen

N NW

60

de

Ko ill

n ine

Lu o

5 31

30

SE

E

20 Millimetriä 0 10

Etelä

180

o kk

S

Ka a

s na

SW

I

40

E

13 5

Länsi

W

090

Lo u

270

50

NE

Itä

L

5 22

Suomen Partiolaiset - Finlands Scouter ry

Suomen Partiolaiset - Finlands Scouter ry

2018

000


Issuu converts static files into: digital portfolios, online yearbooks, online catalogs, digital photo albums and more. Sign up and create your flipbook.