työmaana Maailma
2 2017
Rankka kausi Suomeen poimitaan viinirypäleitä siellä, missä työtä ei aina tehdä laulaen
TUOTANTOKETJUT
Mistä tulee Fazerin Sinisen sokeri? s. 10 ER IT Y ISTALOUSALUEET
Investointien houkuttelua ihmisoikeuksista piittaamatta s. 22 KIRJE MOSAMBIKISTA
Minua syytetään varastamisesta, kun ruokatarvike loppuu s. 26
Ammattiosastot ja paikallisyhdistykset tukemassa ihmisarvoista työtä! SASKin kannatusjäsenenä ammattiosastosi tai paikallis yhdistyksesi on mukana parantamassa kymmenien tuhansien ihmisten elämää Suomessa ja maailmalla. Liittyminen on helppoa ja hinta vain 0,50 € / maksava jäsen vuodessa. Jäsenten käytettävissä ovat SASKin koulutukset, tapahtumat, viestintämateriaalit ja kampanjat. Tuo sinäkin osastosi tai yhdistykse si mukaan SASKin toimintaan! Lisätietoja www.sask.fi/tue tai Ellinoora Vesalalta ellinoora.vesala@sask.fi
SISÄLTÖ
22-25
Tervetuloa suuret bisnekset, täällä eivät maan lait päde! Työmaana maailma tutustui Filippiinien erityistalousalueisiin.
4 LYHYESTI Kaivostyöntekijöiden vaimot pistivät ison pyörän pyörimään Ghanassa.
5 UUTISIA Mitä Huomenta Suomessa sanailtiin avoimuudesta? Miten naisten asema paranee? 6 PÄÄKIRJOITUS Kotiapulaiset lähtevät kotimaastaan leveämmän leivän perässä. 7 SANASELITYS Mikä tekee slummiurakoitsija? 8–9 MAAILMANKUVA Søren Zeuth
otti erilaisen tuotekuvan. 10–11 TUOTANTOKETJUT Kuluttaja halusi tietää, mistä Fazerin Sinisen sokeri tulee. 12–13 GRAAFI Veronkierto vaikuttaa koko Afrikkaan. 14–21 RAPORTTI Nyt tiedämme, millä mielellä Pirkka-rypäleitä poimitaan maailmalla. SASK tutki Keskon alihankintaketjuja. 26–27 HENKILÖKUVA Mosambikilainen kotiapulainen lähestyy kirjeellä.
28–29 MAAILMA Sapulidisiskojen tuvassa puhutaan überisaatiosta
30 SASK-AKTIIVI Karatea harrastava Harri Kuismin uskoo nuoriin ja naisiin. 31 KUUKAUSILAHJOITTAJA Opiskelija Siina Hara haluaa tukea yhteiskuntien muutosta. 31 UKK Miksi vähentää köyhyyttä keskituloisissa maissa?
työmaana Maailma Toimitus: Päätoimittaja Laura Ventä Toimitussihteeri Katri Blomster Ulkoasu ja taitto Origine ky, Janne Hulkkonen ja Arto Kinnunen Painopaikka: Hämeen Kirjapaino Painos: 4 000 kpl Julkaisija: Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus SASK ry, Osoite: Kaikukatu 3 A, 00530 Helsinki, Puhelin: 0207 6998 20 Sähköposti: etunimi.sukunimi@sask.fi Osoitteenmuutokset ja tilaukset: viestinta@sask.f, ISSN: 1456-2030 Lehti on tilaajille maksuton ja se postitetaan kannatusjäsenille, SASK-lähettiläille, halukkaiden liittojen aktiiveille sekä yksityistilaajille. Lehden kirjoittajien mielipiteet ovat heidän omiaan eivätkä välttämättä edusta SASKin kantaa. Työmaana Maailma 2/2017 | 3
LYHYESTI
Monista kaivostyöläisten vaimoista on tullut päteviä pienyrittäjiä, jotka ansaitsevat elantonsa esimerkiksi korumyynnillä. SASKin koulutus toi naisille arvostusta ja avasi ovet kukoistavaan pikkubisnekseen.
Kaivosmiesten vaimot elättävät nyt perheensä Ghanassa naiset ovat perustaneet satoja yrityksiä. Niiden tuotoilla perheet selviävät, kun kaivokset eivät enää työllistä miehiä.
K
aivoksilla työllisyys
heittelee raaka-aineen hinnan muutosten tahtiin. Erityisesti Obuasin kaivoskaupungissa tilanne on paha. Kaivosmiehet jäivät työttömiksi, kun kultakaivos sulki ovensa uudistaakseen teknologiaa. Kun kaivos joskus avataan uudelleen, miehet tuskin saavat työtä, koska heillä ei ole digitalisaation vaatimaa osaamista. Stressi toimeentulosta on näkynyt perheissä riitoina ja masennuksena. Monet lapset ovat välillä joutuneet keskeyttämään koulunkäynnin rahapulan vuoksi. Naiset ovat ottaneet ohjat kuitenkin omiin käsiinsä. He ovat 4 | Työmaana Maailma 2/2017
kouluttautuneet ja pyörittävät nyt kukoistavaa pikkubisnestä eri aloilla. Ensimmäinen oma pankkitili
Viisikymppinen Elizabeth Botchway on viiden lapsen äiti. Ennen hän ei käynyt töissä, eivätkä rahat riittäneet, ja perhe oli aina velkakierteessä. SASKin tukemilla kursseilla Elizabeth on oppinut tekemään hibiskusjuomia ja jogurtteja myyntiin. – Ennen mieheni luuli aina minun tulevan pyytämään rahaa, kun halusin jutella. Nyt hän tietää, että minulla on omaa rahaa jopa säästöiksi asti. Kaivosmiesten vaimot Obuasin ja Tarkwan kaupungeissa ovat nyt
yhteisöjensä kantavia voimia. He tuovat perheille toimeentulon, ja monet työttömät tai lomautetut miehet auttavat nyt vaimojaan. Starttirahat kiertoon
SASK on tukenut kaivosmiesten vaimoja muun muassa Nenäpäivä-varoin. Hankkeeseen osallistui suoraan noin 3 000 naista, ja yrityksiä on perustettu sadoittain. Tuki on mahdollistanut esimerkiksi starttirahat. Kun apu on nyt päättymässä, naiset päättivät palauttaa saamansa starttirahat yhdistykselle 10 prosentin korolla, jotta sitä voidaan jakaa seuraaville aloittajille. ◆ TEKSTI: LAURA VENTÄ KUVA: MISTY MULTI MEDIA
LYHYESTI MÖLÄYTYS: FINNFUND JA ”VERRATEN KALLIS, TYÖLÄS JA KUORMITTAVA TAPA TOIMIA” Mitä tapahtui? Huomenta Suomen toimittaja kysyi Finnfundin toimitusjohtaja Jaakko Kangasniemeltä, aikooko Finnfund lisätä avoimuutta tiedotuksessaan ja käyttää kolmatta osapuolta rahastojen kautta tehtyjen hankkeidensa valvonnassa. Kangasniemi vastasi: ”Esimerkiksi metsähankkeissa tyypillisesti edellytetään kansainvälisesti arvostettua FSC-sertifikaattia, johon kuuluu, että riippumaton arvioija käy aika ajoin katsomassa tilannetta. Tämä on kuitenkin verraten kallis, työläs ja kuormittava tapa toimia ja jos toimitaan pienempien yritysten kanssa niin siitä voi helposti tulla este tehdä pienempiä hankkeita.”
Mistä on kyse? Finnfund on pääosin Suomen valtion omistama kehitysrahoitusyhtiö. Sen tavoitteena on tarjota yrityksille rahoitusta kannattaviin ja vastuullisiin investointeihin kehitysmaissa. Suomalaisten yritysten vastuullisuutta tutkiva Finnwatch oli päivää ennen haastattelua julkistanut raportin, jonka mukaan jopa viidennes Finnfundin rahastosijoituksista oli kyseenalaisia. Ne eivät joko kohdistuneet köyhimpiin maihin tai ne olivat muulla tavalla kehitysyhteistyön tavoitteiden vastaisia. Finnfundia kritisoitiin myös avoimuuden puutteesta.
SASKin toiminnan johtaja Janne Ronkai nen kommentoi: Kangasniemen vastaus kiertää kysymyksen. Avoimuus ja kolmannen osapuolen tekemä auditointi tarkoittavat, että riippumaton, ulkopuolinen taho voi tutkia hanketta. Toimittaja perää avoimuutta ja kolmannen osapuolen tarkastuksia, mutta vastauksessa puhutaan FSC-sertifikaatista, joka tähtää
lähinnä vastuulliseen metsänkäyttöön. Puhutaan siis kahdesta eri asiasta. On totta, että auditoinnit voivat olla kalliita ja työläitä kuten Kangasniemi toteaa, mutta kehitysvaikutuksiin tähtäävältä rahastolta tuleekin odottaa, että toiminnan tuloksista on tarkkaa tietoa. Muuten on kyseenalaista, miksi toimintaan on ohjattu kehitysyhteistyörahoja, jos tietoa toiminnan kehityshyödyistä ei ole selvillä. On myös kyseenalaista perustella auditointien jättämistä pois sen takia, ettei pienempien yritysten kanssa voi silloin tehdä hankkeita. Ensinnäkään pääosa Finnfundin hankkeista ei tapahdu pienten yritysten kanssa. Toisekseen myös pienemmiltä yrityksiltä ja hankkeilta tulee vaatia samaa läpinäkyvyyttä ja eettisyyttä kuin isommilta.
Miten jatkui? Sekä Finnwatchin selvityksen että Ylen julkistaman Paratiisin paperit -raportin mukaan Finnfund on kierrättänyt varoja myös veroparatiisina tunnetun Caymansaarten kautta. Finnfundin toimitusjohtaja Jaakko Kangasniemi
VAIKUTTAJALISTA
Amélia Amável de Santa Bibiana on tehnyt vuosikymmeniä töitä Mosambikin ay-liikkeessä. Tässä Bibianan vinkit naisten aseman parantamiseen.
1
Kartoita lähtötilanne Kun aloitin työt vuonna 1986, johtotehtävissä oli vähän naisia, ja he olivat ylikuormittuneita arjen pyörittämisestä. Kouluttautuneiltakin naisilta puuttui itseluottamusta, eivätkä he sen vuoksi olleet löytäneet paikkaansa työelämästä.
2
Miehet mukaan Jotta tasa-arvo voisi toteutua käytännössä, myös miesten tuli ymmärtää naisten yhteiskunnallisen osallistumisen merkitys.
3
Tietoa oikeuksista Tärkeä askel oli puhua naisten oikeuksista työpaikoilla ja yhteiskunnassa. Koulutuksissa naisten itseluottamus lisääntyi ja he kiinnostuivat omasta asemastaan.
4 5
Yhteistyö Yhteistyö muiden naisorganisaatioiden kautta on oleellinen osa vaikutustyötä. Vaikuttaminen päätöksentekoon Otimme yhteyttä naiskansanedustajiin ja vaikutimme siten kansalliseen päätöksentekoon.
6
Työn jatkuminen Naisten asema ei ole Mosambikissa vieläkään erinomainen, mutta eteenpäin on menty. Maan talouskriisi vaikuttaa etenkin yksinhuoltajaäiteihin, joiden oikeuksia tulee valvoa. Bibiana vieraili Suomessa SASKin asiantuntijavaihdossa, ja otti osaa tasa-arvokoulutukseen Mosambikissa. Työmaana Maailma 2/2017 | 5
PÄ Ä K I R J O I T U S
Kotiorjat eivät kuulu nykypäivään Kirjoittaja Laura Ventä on SASKin viestintäpäällikkö. Hän muistuttaa, että SASK on työntekijöiden asemaa parantava kehitysyhteistyöjärjestö. Työn kautta köyhyys vähenee kestävästi, jos työstä saa elämiseen riittävää palkkaa.
T
yöstä kuuluu maksaa palkka. Jokaisella
on oikeus vapaapäiviin ja vapaaseen liikkumiseen. Näiden ajattelisi olevan itsestään selviä asioita vuonna 2017. Silti iso joukko ihmisiä työskentelee maailmalla orjuuden kaltaisissa oloissa – etenkin ne, jotka ovat jättäneet perheensä lähteäkseen ulkomaille töihin leveämmän leivän perässä. Monet heistä ovat kotiapulaisia. Nekin kotiapulaiset, joiden asiat ovat ”paremmin”, työskentelevät usein epäinhimillisin ehdoin. SASK tukee heidän työolojensa parantamista viidessä maassa. Jossain ollaan vielä alkumetreillä, jossain pidemmällä, mutta kaikkialla on edistytty. Kotiapulaiset ovat yhdistäneet voimansa ja vaativat näkyvämmin oikeuksiaan yhteiskunnissa. Tässä numerossa pääsemme tutustumaan
mosambikilaisen Josinan sekä hänen indonesialaisten kanssasisartensa elämään. Molemmissa maissa pieni aikaansaava joukko taistelee koko ammattikunnan oikeuksien puolesta. Kotiapulaisten palkka lasketaan usein kymmenissä euroissa kuukaudessa. Sata on utopiaa. Hyvin harvassa maassa he yltävät edes minimipalkkaan, ja palkankorotuksia he voivat saada vain, jos ovat tarpeeksi rohkeita pyytämään. Elleivät heidän perustamansa ammattiliitot kouluttaisi heitä arvostamaan itseään ja pitämään puolensa, sitä ei tapahtuisi juuri koskaan. SASK nostaa kotiapulaisten aseman keskusteluun #kotiorjat-kampanjalla. Osallistua voi vaikka lahjoittamalla osoitteessa www.kotiorjat.fi. 6 | Työmaana Maailma 2/2017
LY H Y E S T I SANASELITYS
LUKULISTA
Työtä, lomaa ja turvaa Poimintoja SASKin saavutuksista. Näin ihmisten elämä muuttui vuonna 2016.
50%
nousivat metsästä elantonsa saavien työntekijöiden palkat Nepalissa.
5 000
tekstiilityöntekijää Pakistanissa sai oikeuden sosiaaliturvaan.
15 000
työntekijää hyötyi uusista tai uusituista työehtosopimuksista El Salvadorissa. Sopimukset parantavat erityisesti naisten ja nuorten työehtoja.
50 000 PIIRROS: HANNA SAKARA
Slummiurakoitsija Slummiurakoitsija omistaa ja rakentaa slummien asumuksia ja vuokraa niitä eteenpäin. Hän huolehtii turvallisuudesta sekä hoitaa tarvittaessa ongelmatilanteet poliisien ja muiden viranomaisten kanssa. Slummeja muodostuu yleensä valtion omistamille maille, ja niissä asuu parhaimmillaan tuhansia ihmisiä. Käymälöitä, juoksevaa vettä tai muita perusedellytyksiä ei yleensä ole. Usein slummeista muodostuu näkymätön todellisuus, josta löytyy työvoimareserviä puutarhureista ja silpputyöläisistä kokkeihin ja kotiapulaisiin lähellä olevien varakkaiden alueiden tarpeisin. Näin slummi toimii kuin rinnakkainen talousjärjestelmä. Intiassa slummiurakoitsijat ovat pikkuhiljaa syrjäyttäneet niin kutsutut slummilordit, jotka vuokraavat asumuksia ylihintaan ja käyttävät slummeja rikollisiin tarkoituksiin. ◆
ihmistä osallistui SASKin tuella järjestettyihin koulutuksiin ja tuntee nyt oikeutensa tai osaa edistää niitä paremmin.
750 000
pienipalkkaista kotiapulaista sai oikeuden lomarahaan Kolumbiassa.
Maria Roa taistelee kotiapulaisten oikeuksien puolesta Kolumbiassa.
Työmaana Maailma 2/2017 | 7
MAAILMANKUVA
8 | Työmaana Maailma 2/2017
MAAILMANKUVA
Maailmanlopun tuotekuvasto Rana Plazan vaatetehtaan romahduksessa Bangladeshissa kuoli yli 1100 ihmistä vuonna 2013. Tehtaassa valmistettiin vaatteita muun muassa Mangolle ja Benettonille. Tanskalainen valokuvaaja Søren Zeuth vieraili onnettomuuspaikalla 10 kuukautta onnettomuuden jälkeen. Kuvien tuotteet löytyivät raunioista. ”Yritykset asettavat tuotteille suuria laatuvaatimuksia, mutta työntekijöille ei taata minkäänlaista turvaa”, Zeuth toteaa. ◆ Työmaana Maailma 2/2017 | 9
TUOTANTOKETJU
Syynissä Fazerin suklaa
Fazerin käyttämä kaakao on verkkosivujen mukana sataprosenttisesti vastuullista, mutta onko näin? Entä mistä tulee sokeri? TEKSTI: KATRI BLOMSTER
10 | Työmaana Maailma 2/2017
TUOTANTOKETJU
Fazerin sininen Fazer
1
Tiedot nettisivuilta: Sokerin alkuperästä ei tietoa. Kaakaon osalta Fazer kertoo käyttävänsä kolmea sertifiointijärjestelmää: UTZ, Rainforest Alliance ja Fairtrade Cocoa Programme. Lisäksi Fazerilla on oma vastuullisuusohjelma, jonka kautta osa kaakaosta hankitaan.
2
Kysely: Lähetän kyselyn Fazerin nettisivujen kautta. Kysyn esimerkiksi, mistä makeisissa käytetty sokeri tulee ja miten yhtiö varmistaa, että työntekijöille maksetaan elämiseen riittävää palkkaa.
3
Vastaus: Sähköposti päivää myöhemmin. Kotimaista juurikassokeria käytetään niin paljon kuin sitä on saatavilla. Käytännössä noin 40 prosenttia tulee muun muassa Brasiliasta, Kuubasta ja Sudanista. Fazer ei vaadi sertifioitua sokeria, mutta perusvaatimukset vastuullisuudelle on. Auditointiraportteja Fazer ei julkaise, mutta viestissä on linkki vastuullisuusraporttiin, jossa ei kuitenkaan kerrota yksityiskohtia.
4
Lisäselvennys: Fazerilta tulee päivää myöhemmin lisäselvennys, että lokakuusta alkaen 40–45 prosenttia sokerista on suomalaista, 50–55 eurooppalaista juurikassokeria ja 5 prosenttia ruokosokeri Brasiliasta ja Kuubasta.
5
Lisäkysymys Fazerille: Kysyn, auditoidaanko Suomen ulkopuolelta tulevaa sokeria.
6
Vastaus: ”Fazer auditoi raaka-ainetoimittajat ennen niiden hyväksymistä ja määrävälein sen jälkeen. Euroopan ulkopuolelta tulevan sokerin/ruokosokerin osalta raaka-ainetoimittajamme auditoi toimitusketjuaan mukaan lukien viljelijät. Käymme keskustelua toimittajiemme kanssa toimitusketjusta ja sen vastuullisuudesta mukaan lukien siihen liittyvät haasteet ja kehitystarpeet. Sokerinhankinnassa prosessi menee siten, että Fazerin toimesta auditoidaan tavarantoimittaja, joka puolestaan vastaa auditoinneista ketjussa 'taaksepäin'. Siellä käytössä myös kolmansia osapuolia.”
7
Asiantuntija kommentoi: Sonja Vartiala, Finnwatch: ”On hyvä, että Fazer on kehittänyt kaakaohankintansa vastuullisuutta. Sen tulisi kuitenkin ottaa käyttöön sataprosenttisesti kolmannen osapuolen sertifioimaa kaakaota ja viestiä tästä kuluttajille tuotesertifioinnilla. Sertifikaateissa on iso ero, ja kuluttajien tulisi voida tietää mitä vastuullisuusvarmennusta heidän ostamassaan tuotteessa on käytetty. Finnwatch pitää nykyisistä sertifioinneista Reilua kauppaa kunnianhimoisimpana. Tuotteiden vastuullisuuden varmentamisessa tulee huomioida kaikki riskiraaka-aineet. Sokerin lisäksi näitä ovat esimerkiksi vanilja, mausteet, pähkinät ja palmuöljy.”
8
LOPPUTULOS
– Kaakao ei sataprosenttisesti kolmannen osapuolen sertifioimaa – Tuotteessa ei tietoa sertifikaateista – Kaakaosertifiointien kunnianhimossa eroja – Jää epäselväksi, valvotaanko kaikkea riskimaista tulevaa sokeria uskottavilla kolmannen osapuolen auditoinneilla + Sertifioidun kaakaon määrää nostettu + Kotimaisen sokerin määrä suuri + Palautteisiin vastataan nopeasti
TERMIT Vastuullisuusser tifiointi: Sertifikaatit varmistavat, että tuote on täyttänyt tietyt vastuullisuuskriteerit joko yhden tai useamman raaka-aineen osalta. Kriteerit koskevat esimerkiksi työntekijöiden oikeuksia ja ympäristöä. Eri sertifikaattien välillä on suuria eroja sen suhteen, miten tarkkoja ne ovat. Auditointi: Yritystoiminnan arviointi vastuullisuuden näkökulmasta. Auditoinnin avulla halutaan taata läpinäkyvyys. Kolmannen osapuolen tekemä auditointi tarkoittaa, että riippumaton taho arvioi yritystoiminnan. Finnwatch: kansalaisjärjestö, joka tarkkailee etenkin suomalaisten yritysten toiminnan ihmisoikeusvaikutuksia. Finnwatchin tutkimus Kaalimaan vartijat vertaili kotimaisten yritysten käyttämiä sertifiointijärjestelmiä. Tutkimuksen mukaan Reilun Kaupan ohjelma on UTZ- ja Rainforest Alliance -sertifikaatteja kunnianhimoisempi. Finnwatch nosti myös esille, ettei kuluttajilla ole mahdollisuuksia vertailla lukemattomia erilaisia järjestelmiä ja tehdä niiden perusteella ostopäätöksiä. VINKKI Osoita yritykselle, että tuotteiden tuotanto-olot kiinnostavat – siitäkin huolimatta, että saamasi vastaus menee yli hilseen. Sosiaalinen media on tehokas tapa vaikuttaa yrityksiin. KYSY Minkä tuotteen tuo tanto-olosuhteet kiinnostavat? Ehdota tuotetta: viestinta@sask.fi.
Työmaana Maailma 2/2017 | 11
INFOGRAFIIKKA TEKSTI JA GRAFIIKKA: JANNE HULKKONEN
Suomi
43,9*
OECD Keskiarvo
34,3
Tunisia * Luvut kertovat verotulojen prosenttiosuuden maiden bruttokansantuotteesta. Tiedot ovat vuodelta 2015.
Marokko
Lähde: Tilastokeskus
E-Amerikka
Afrikka
Keskiarvo
Keskiarvo
22,8
19,1
Niger Senegal
Verotusaste nousee Afrikassa Afrikan maiden kyky kerätä veroja on parantunut. Tutkittujen maiden verotusaste nousi 5 % vuosina 2000–2017. Maat ovat siis saaneet omat resurssinsa paremmin käyttöön.
Ghana
Togo
Norsunluurannikko
Kehitys vaatii verotuloja Koulujen, sairaaloiden ja liikenneyhteyksien rakentaminen vaatii rahaa. Mitä suurempi osa kerätään veroina, sitä vakaampaa on maan kehitys. Kehittyvien maiden on usein vaikea
saada kerättyä verotuloja. Vähäinen verotus tarkoittaa sitä, että maat joutuvat olemaan kehitysavun varassa. Verotulojen vähäisyys johtuu monesta tekijästä. Suuri osa työstä tehdään epävirallisissa työsuhteissa verottajan ulottumattomissa. Lisäksi merkittävä osa verotettavasta tulosta katoaa korruption tai rikollisuuden seurauksena
salaisille pankkitileille. Kaikkein eniten verotuloja kehittyvistä maista karkaa kuitenkin kansainvälisten yritysten aggressiivinen verosuunnittelun seurauksena. Kehittyvissä maissa tarvitaan kunnollista työtä, josta maksettavasta palkasta verotetaan osa yhteiskunnalle. Myös monikansallisten yritysten verovälttely täytyy estää.◆
Verovälttelyn takia menetyt verotulot verrattuna kehitysapuun (miljardia dollaria) Menetetyt verotulot*
200 95
Kehitysapu**
* IMF:n arvio matalan tulotason maiden menettämistä verotuloista ** OECD maiden kehitysapu 2015, YK
Lähde: Revenue Statistics in Africa -raportti. Afrikan unionin komission, Afrikan verohallintofoorumin ja OECD:n yhteisraportti
12 | Työmaana Maailma 2/2017
Kamerun
INFOGRAFIIKKA
Uganda Ruanda
Kongon demokraattinen tasavalta
Tunisia
E-Afrikka
Marokko
Togo
30,3
29,0
26,1
21,3
Senegal
Mauritius
Kap Verde
Kenia
20,8
19,9
19,2
18,4
Norsunluurannikko
Niger
Ruanda
Kamerun
17,6
17,0
16,7
16,4
Swasimaa
Ghana
Uganda
Kongon demok.
15,3
15,0
12,5
10,8
Kenia
Swasimaa
Etelä-Afrikka
” Hyvinvointivaltioita on mahdotonta luoda, elleivät kehitysmaat saa nostettua veroastettaan nykyisestä 13 prosentista vähintään 20–30 prosenttiin.” Ulkomaankauppa ja kehitysministeri Kai Mykkänen Transparency's Tipping Point -konferenssissa lokakuussa Helsingissä.
Työmaana Maailma 2/2017 | 13
REPORTAASI REPORTAASI
Rypäleen reitti Viinirypäleitä on tarjolla kaupan hedelmälaareissa ympäri vuoden. Jotta näin olisi, niitä on rahdattava eri mantereilta vuodenajasta riippuen. SASKin ja Keskon yhdessä teettämä tutkimus selvitti, missä oloissa Pirkka-rypäleitä tuotetaan Intiassa, Brasiliassa ja Etelä-Afrikassa. TEKSTI: JANNE HULKKONEN
Etelä-Afrikassa viini rypäleiden poimiminen on juuri joulukuussa alkamassa. Sesonki jatkuu maaliskuuhun asti.
14 | Työmaana Maailma 2/2017
KUVA: CHAD EHLERS / LEHTIKUVA
REPORTAASI
Työmaana Maailma 2/2017 | 15
Etelä-Afrikan viinirypäleplantaasit työllistävät tuhansia sesonkityöntekijöitä. Työtehtäviin kuuluu rypäleiden poimimista, köynnösten leikkaamista, versojen karsimista, pakkaamista ja siivoamista.
KUVA: LIVING4MEDIA / LEHTIKUVA
REPORTAASI
Työntekijöiden ihmisoikeuksien kannalta maatalou
M
arraskuun alussa lämpötila on Helsingissä himpun verran yli nollan eikä aurinkoa juuri näy. K-marketin hedelmähylly kylpee silti lämpimässä valossa, ja sieltä on helppo poimia viinirypäleitä. Puoli kiloa Pirkan brasilialaisia siemenettömiä rypäleitä maksaa 2,39 euroa. Lajike on Sweet Globe eli makea maapallo. Makeaa riittää suomalaiselle kuluttajalle. Pirkka-rypäleitä on tarjolla ympäri vuoden, kun Keskon alihankkijat maailman eri kolkista pukkaavat viikoittain rypäleillä pakattujen kylmäkonttien armadan kohti Suomea. Laivalastit lähtevät aina sieltä, missä sato kypsyy poimittavaksi. Siellä elämä ei aina ole yhtä makeaa. Työntekijöiden ihmisoikeuksien kannalta maatalous on riskiala, ja viinirypäleet yksi riskialtteimmista. Työvoimaa tarvitaan paljon, ja työntekijöillä on harvoin työsopimuksia tai tietoa oikeuksistaan.
Äärimmäisen köyhyyden rajalla
Marraskuun alussa K-kaupasta poimitut Pirkka-ry16 | Työmaana Maailma 2/2017
päleet ovat lähteneet lokakuun puolivälissä Salvadorin satamasta Brasilian rannikolta. Atlantin yli ne purjehtivat giganttisissa konttilaivoissa. Rotterdamin satamassa kontit on nostettu rekkojen perävaunuihin, joiden kyydissä ne ovat rullanneet Keskon keskusvarastoon Vantaalle. Etiketin mukaan rypäleet on pakannut Cooperativa Agricola Nova Allanca eli Coana. Se on São Franciscon laaksossa sijaitsevan Petrolinan alueen viljelysten perustama yritys, joka myy, tarkastaa ja pakkaa rypäleet ja järjestää niiden kuljetuksen satamaan. Coanaan kuuluvilla tiloilla on yhteensä noin 250 hehtaaria viljelysalaa. Rypäleitä poimitaan vuosittain 5000 tonnia, josta valtaosa päätyy vientiin. Petrolinan alueen tiloilla ahkeroi reilut 10 000 työntekijää, joista vähän yli puolet on miehiä. Tarjolla on paljon sesonkityötä, yleisimmin muutamasta kuukaudesta puoleen vuoteen. Työtehtäviin viinitiloilla kuuluu rypäleiden poimimisen lisäksi köynnösten leikkaamista ja sitomista, ylimääräisten versojen karsimista, pakkaamista ja siivoamista. Työstä maksetaan yleensä hiukan 240 euron
REPORTAASI
Yhteen konttiin mahtuu jopa 20 sänkyä Etelä-Afrikassa. Työntekijät rakentavat lakanoista sermejä, jotta he saisivat edes vähän yksityisyyttä.
s on riskiala, ja viinirypäleet yksi riskialtteimmista. minimikuukausipalkkaa enemmän. Tienesti ei juuri parane, vaikka töitä olisi tehnyt pitkään. Läheisellä Minas Geraisin kahvinviljelysalueella työntekijän pitäisi Global Living Wage -koalition perusteellisen laskelman mukaan ansaita vähintään 400 euroa, jotta palkka riittäisi perheen vaatimattomaan elämiseen – esimerkiksi asuntoon oikeassa talossa ja riittävään ravintoon. Samassa laskelmassa äärimmäisen köyhyyden rajana pidettiin 229 euron tuloja. Brasilia on ihmisoikeuksien kannalta kaksijakoinen. Tosin kuin monessa muussa maassa, Brasiliassa talouskasvu on hyödyttänyt myös köyhiä, ja tuloerot ovat kaventuneet. Lisäksi siellä on säädetty lakeja ja tehty uudistuksia, joilla köyhimpien oloja on pystytty parantamaan. Toisaalta maassa esiintyy edelleen paljon eriarvoisuutta ja siitä kumpuavaa väkivaltaa, johon pahimmillaan myös poliisit syyllistyvät. Laki määrää, että työehtosopimuksesta neuvotellaan kerran vuodessa. Ammattiliittojen ihmiset kiertävät tiloilla valistamassa työntekijöitä, ja suuri osa työntekijöistä ilmoittaakin kuuluvansa liittoon. – Chicôu (liiton johtaja) tulee puhumaan meille lounasaikaan ja se on hyvä. Pidämme siitä, sillä
opimme asioita ja se on ilmaista, eräs tutkimuksessa haastatelluista sanoi. Majoitusta konteissa
Ennen kauppana toimineessa talossa Etelä-Afrikan Hyväntoivonniemellä on ahdasta. Väsyneet työntekijät yrittävät rankan työpäivän jälkeen päästä lepäämään, mutta tilaa on niin vähän, että liikkumaan tuskin mahtuu. Oman vuoteen luo täytyy hivuttautua muiden välistä. Sänkyjen ympärille työntekijät ovat rakentaneet lakanoista ja peitoista sermejä, jotta olisi edes hiukan yksityisyyttä. Rypäleitä Keskollekin toimittavan viinitilan sesonkityöläisten asuntolaa ei ole varustettu mukavuuksilla. Huoneen nurkassa on pimeä putkitelevisio, jota ei voi pitää päällä, elleivät kaikki talossa asuvat 40 ihmistä halua katsoa samaa ohjelmaa. Pienellä pöydällä tv:n vieressä on keittolevy ja muutama kattila. Tällaisesta majoituksesta viinirypäleplantaasin työntekijät kuitenkin maksavat kuusi prosenttia palkastaan. Majoitusten taso vaihtelee: yleensä samassa huoneessa majoittuu kuusi työntekijää, mutta joskus Työmaana Maailma 2/2017 | 17
Plantaaseilla työskentelevien siirtotyöläisten väliaikaisia asumuksia Maharastran osavaltiossa Intiassa.
KUVA: PRAXIS
REPORTAASI
”Myrkytyksen jälkeisenä päivänä he ovat kärsineet silm asuntona toimii vanha kontti, johon on ahdettu jopa 20 sänkyä. Plantaasityöntekijöiden vuoden 2012 lakon jälkeen minimipalkkoja nostettiin. Samalla tilojen omistajat alkoivat kuitenkin tehdä vähennyksiä työntekijöiden palkoista. Aiemmin esimerkiksi kuljetuksista ja sähköstä ei laskutettu. Eräs työntekijä kertoo tutkimuksessa, että asumisvähennyksen lisäksi työnantaja laskuttaa sähköstä kolme kertaa suuremman summan. Kun kaikki vähennykset lasketaan yhteen, ne vievät 44 prosenttia hänen palkastaan. Tiloille kuljetetaan sesonkityöläisiä jopa 1000 kilometrin matkoja muualta Etelä-Afrikasta. Erään työntekijän mukaan kuljetus maksoi hänelle ensimmäisen kuukauden palkan. Karstenilla hymyillään, mutta komiteat määräävät
Keskolle viinirypäleitä Etelä-Afrikasta myyvä Karsten Group on maan suurin rypäleiden toimittaja. Se on monimutkainen yritysrypäs, joka hallitsee suurta osaa rypäleiden tuotantoketjusta. 18 | Työmaana Maailma 2/2017
Karstenin tiloilla työntekijät ovat työsuhteen alussa allekirjoittaneet työsopimukset. Omaa kopiota he eivät sopimuksesta kuitenkaan ole saaneet. Tilojen työntekijöille maksetaan keskimäärin 220 euroa kuukaudessa. Ylivoimainen enemmistö on kuitenkin sitä mieltä, että palkka ei ole ”elämiseen riittävällä tasolla”. Lähes puolet Karstenin työntekijöistä ilmoittaa, että he ovat työssään tekemisissä torjunta-aineiden kanssa. Myrkytyksen jälkeisenä päivänä he ovat kärsineet silmien kirvelystä, ihottumasta ja kasvojen turpoamisesta. Kolmannes työntekijöistä kertoo saavansa tilalta suojavälineitä. Harva karstenilainen kuuluu ammattiliittoon. Liittoja on seitsemän, mutta vain joka neljäs työntekijä edes tiesi niiden olemassaolosta. Karstenin tiloilla on kuitenkin pyrkimyksiä parantaa työoloja. Kaikilla tiloilla toimii työnantajan asettama komitea. Ne kyllä täyttävät kaupan eettisten standardien vaatimukset, mutta samalla ne laskevat työntekijöiden halua liittyä ammattiliittoihin. – Työntekijöillä on komitea, mutta asiat päätetään niin kuin työnantaja sanoo. Ne jotka lakkoilivat,
Rypäletyöläiset Brasiliassa
Hyvät työpaikat IntiassaREPORTAASI
Osuudet ikäluokittain vuonna 2015
Yksityisen sektorin osuudet aloittain vuonna 2012
15–17 vuotta 18–24 vuotta 25–29 vuotta 30–39 vuotta 40–49 vuotta 50–64 vuotta Yli 65 vuotta
0,17 % 18,30 % 18,31 % 34,43 % 20,18 % 8,50 % 0,11 %
Maatalous Energiateollisuus Kaivosteollisuus Rakennusteollisuus Kauppa Kuljetus, viestintä Liike- ja finanssiala Julkinen hallinto Teollisuus
%
1% 1% 1% 3% 6% 11 % 12 % 15 % 50 %
%
Rypäletyöläisten koulutus
Rypäletyöläisen vuosi Intiassa
Osuudet koulutustasoittain vuonna 2015 Lukutaidoton Ala-aste Yläaste Keskiaste Lukio Korkeakoulu
3,90 % 32,05 % 25,25 % 9,29 % 27,33 % 2,18 %
%
22–25 päivää kuussa Loka–maaliskuu; rypäletilat 18–20 päivää kuussa Huhti–toukokuu; rypäletilat ja muut 7–8 päivää kuussa Kesä–syyskuu; oma maanviljely; naiset eniten sipuliviljelmillä, miehet muissa töissä
11 10 09 08
12 01 kk 07 06
02 03 04 05
mien kirvelystä, ihottumasta ja kasvojen turpoamisesta.” joutuivat allekirjoittamaan kirjalliset varoitukset, eräs haastateltu kertoi. Työpaikan ilmapiiri saa kuitenkin myös kehuja: – Kaikki hymyilevät, jopa valkoinen pomo. Kukaan ei puhu karkeasti työntekijöille. Intia on riskimaa
Eteläafrikkalaisten kollegojensa tapaan sesonkityöläiset astelevat talvella viinirypälerivistöjen väliin myös Maharastran osavaltiossa Mumbain pohjoispuolella. Intia on työntekijöiden oikeuksien kannalta todellinen riskimaa, ja eniten niiden rikkomuksia esiintyy juuri pelloilla ja plantaaseilla. Arvioiden mukaan jopa seitsemän kymmenestä työssä käyvästä lapsesta työskentelee maataloudessa. Intia ei ole ratifioinut YK:n lapsityön kieltävää päätöslauselmaa. Kesko hankkii rypäleitä Intiasta kahdelta Maharastran osavaltiossa toimivalta yritykseltä: Freshtrop Fruitsilta ja Eurofruitsilta. Freshtrop Fruits palkkaa kiireisimpänä aikana jopa 350 sesonkityöntekijää. Rypäleet hankitaan lähiseudun plantaaseilta.
Ohjeita on, mutta niistä ei kerrota
Freshtrop Fruitsille rypäleitä myyvillä tiloilla päiväpalkka on 3,5–4 euroa. Se on hiukan enemmän kuin alueen minimipalkka. Työtä tehdään kahdeksan tuntia päivässä kuutena päivänä viikossa. Vakituisilla työntekijöillä on vuosittain 10–12 päivää lomaa ja viikon verran oikeus olla poissa sairauden takia. Kun työpaikalla tulee ongelmia, niistä ei voi valittaa. Joillain tiloilla on sertifikaatin ehtojen täyttämiseksi valitusmahdollisuus, mutta siitä ei ole kerrottu työntekijöille. Jos tilat ovat laatineet toimintaohjeet, niitä ei ole julkaistu paikallisella kielellä. Plantaasien sesonkityöntekijöillä ei ole käsitystä työntekijöiden oikeuksista tai ihmisoikeuksista ylipäätään. Ammattiliittoja ei ole. Haastatellut työntekijät eivät pystyneet edes kuvittelemaan, että he voisivat neuvotella palkoista tai työehdoista yhdessä tilojen omistajien kanssa. Freshtropin johto näkee ammattiliitot paikallisten gangsterien ja poliitikkojen välisenä yhteytenä. – Olemme työntekijöiden kanssa tekemisissä mieluummin käytännöllisemmillä tavoilla, kuin Työmaana Maailma 2/2017 | 19
REPORTAASI Suomi
Hollanti
Intia
Rypäleitä pallon ympäri
Brasilia
Etelä-Afrikka
Kesko tuo viinirypäleitä noin 10 maasta eri puolilta maapalloa. Tuontimaa vaihtelee sesongin mukaan: Brasiliasta marras– joulukuussa Etelä-Afrikasta joulumaaliskuussa ja Intiasta huhtitoukokuussa.
Työpaikan ilmapiiri saa kuitenkin myös kehuja. ”Ka että tukisimme heitä ammattiliiton perustamisessa, Freshtropin hallinto toteaa. Lapsityötä vaikea valvoa
Merkittävä osa Intian työvoimasta on lapsia. Poimivatko lapset myös Pirkka-rypäleitä? Keskon tuotantoketjuun Intiassa perehtynyt tutkimuslaitos Praxis ei havainnut työtä tekeviä lapsia tutkimillaan tiloilla. Haastatellut työntekijät eivät myöskään raportoineet lapsityöstä. Praxis kuitenkin arvioi, että lapsityötä saattaa esiintyä, kun sesongin huippu lähenee ja siirtotyöläisperheet saapuvat. Ongelma on, että Keskon tuotantoketjussa valvonta ei aina ulotu tiloille asti. Freshtrop toimitti Pirkka-rypäleitä yhteensä 23 tilalta. Niistä vain seitsemän on mukana BSCI-standardissa, jossa pyritään puuttumaan työntekijöiden oikeuksiin. Muiden osalta työntekijöiden oikeuksiin kohdistuvaa valvontaa ei juuri ole. Valvonnan järjestäminen on hankalaa, koska rypäleiden viljely tapahtuu ”epävirallisesti”: Fresh tropilla eikä tilojen työntekijöillä ole kirjallisia sopimuksia plantaasien omistajien kanssa. 20 | Työmaana Maailma 2/2017
Kuljetukset ongelma ketjussa
Viinirypäleiden tuotantoketjussa ongelmia ei esiinny vain plantaaseilla tai pakkaamoissa. Yksi tärkeä osa ketjua on viinirypäleiden kuljettaminen pakkaamosta satamaan. Esimerkiksi Etelä-Afrikassa ongelmana ovat kuljettajien pitkät työpäivät, jotka pahimmillaan venyvät jopa 18 tuntisiksi. Lepoaika näyttääkin määräytyvän sen mukaan, että klo 22–04 autojen vakuutus ei ole voimassa. Kuljettajat saavat vapaapäiviä vain joka viides viikonloppu. Pitkistä työajoista on vaikea kieltäytyä, sillä kuljettajien palkka muodostuu puoliksi erilaisista bonuksista. Brasiliassa kuljettajien työaikoja ei myöskään valvota. Käytetyillä yrityksillä ei ole vakituisia kuljettajia vaan ajajat palkataan jokaiselle keikalle erikseen. Valtatateiden varsilla esiintyy myös lapsiprostituutiota. Tutkimuksessa selvisi, että kuljetusyhtiöt eivät ole liittyneet aloitteisiin, joilla prostituutiota on Brasiliassa pyritty vähentämään. Keskon vastuullisuusjohtaja Matti Kalervo ker-
REPORTAASI
Kunnon työ viinirypäleiden tuotantoketjussa Milloin: Tutkimus on tehty 2015–2017 Missä: Intia, Brasilia, EteläAfrikka Tilaajat: Kesko ja SASK Intiassa: Praxis Institute for Participatory Practices Brasiliassa: Instituto Observatório Social (IOS) Etelä-Afrikassa: The International Labour Research and information Group (ILRIG) Tutkimusten yhteenveto: Merja Pentikäinen
Jäähdytetyt kontit eli reeferit mahdollistavat elintarvikkeiden rahtaamisen eri mantereilta.
ikki hymyilevät, jopa valkoinen pomo.” too, että tutkimuksen perusteella Kesko on tehnyt BSCI:lle ehdotuksen, että kuljetusyritysten toiminta otettaisiin sen auditointien piiriin. BSCI on kauppaketjujen perustama sosiaalista laadunvalvontaa tekevä järjestö. Kesko on sen jäsen. – He heti kyllä reagoivat. Katsotaan voisiko se vaikka oikeasti edetä johonkin, kun tällainen pikkuinen Kesko jostain Suomesta ehdottaa, Kalervo miettii. 60 000 tavarantoimittajaa
Tutkimus viinirypäleiden tuotantoketjusta on jatkoa Keskon ihmisoikeusarvioinnille, joka julkistettiin vuosi sitten. SASK osallistui myös sen tekemiseen. Arviota tehtäessä ymmärrettiin, että olisi syytä tutkia yhden tuotteen kohdalla tuotantoketju loppuun asti. – Viinirypäleet tulivat silloin mieleen, koska ne ovat meidän toiseksi myydyin hevi. Eli tosi suosittuja, Kalervo kertoo. Rypäleitä Kesko hankkii yhteensä noin kymmenestä maasta. Pääkeino riskimaista tehtävien hankintojen vastuullisuuden varmistamiseksi on kuuluminen BSCI-järjestelmään.
– Elintarvikkeissa meillä on omia merkkejä noin 3000. Jos yhdessä elintarvikkeessa on kymmenen ainesosaa, eri tavarantoimittajia on jo 30 000. Kaikilla on varmistuksena toiset toimittajat, eli yhteensä niitä on jo 60 000, Kalervo laskee. Näin suurta määrää Kesko ei pysty itse valvomaan. Intiassa rypäleitä poimitaan kuitenkin tiloilla, jotka eivät kuulu BSCI-järjestelmään. Kalervon mukaan Freshtropin pitäisi varmistaa, että ne liittyisivät mukaan. – Sitä pitää nyt vain paukuttaa ja paukuttaa, Kalervo sanoo. Kalervo kävi lokakuussa paikan päällä Intiassa kouluttamassa Keskon tekstiilipuolen tavarantoimittajia. – Se on pitkäjänteistä tahkoamista. Uskon, että askel kerrallaan mennään oikeaan suuntaan, Kalervo sanoo. Vaikka tutkimus osoitti puutteita myös BSCI-järjestelmässä, Kesko on silti ottanut merkittävän askeleen eteenpäin. Sillä on nimittäin yhden tuotteen osalta paremmin tietoa koko tuotantoketjusta. Se on enemmän kuin kilpailijoilla ◆ Työmaana Maailma 2/2017 | 21
FILIPPIINIT
22 | Työmaana Maailma 1/2017
FILIPPIINIT
Pimeät aidatut pihat Yhä useampi valtio houkuttelee yrityksiä veroeduilla, mutta millä hinnalla? Työmaana maailma tutustui erityistalousalueisiin Filippiineillä.
K
TEKSTI: KATRI BLOMSTER, KUVAT: 123RF
uvitellaan, että Suomen keskelle rakennettaisiin aidattu alue, jonne ulkomaiset yritykset rakentaisivat tehtaansa. Niitä eivät koskisi Suomen vero- tai työlainsäädäntö, vaikka alue työllistäisi puoli Pirkanmaata. Suomen valtio pitäisi järjestelyä niin hyvänä, että tehtaille raivattaisiin lisää tilaa asutusalueilta – siitäkin huolimatta, että maaseudun asukkaat häädettäisiin kodeistaan eikä työ toisi edes tarpeeksi ruokaa pöytään. Tilanne kirvoittaisi laajoja mielenosoituksia, joissa kuolisi muutama ihminen. Työmaana Maailma 1/2017 | 23
FILIPPIINIT
” Raportit ja kertomukset ovat keskenään ristiriitaisia, emmekä tiedä edelleenkään todellista uhriluku määrää.”
24 | Työmaana Maailma 1/2017
Tony Salvadorin mielestä Filippiinit tarvitsee ulkomaisia investointeja, mutta ei ympäristön ja työntekijöiden oikeuksien kustannuksella.
Suomi ei tietenkään ole työvoimavaltaisen tuotannon luvattu maa, mutta erityistalousalueet ovat täyttä totta yli sadassa valtiossa. Niiden tarkoituksena on houkutella ulkomaisia investointeja tarjoamalla esimerkiksi verohelpotuksia. Paikallisten sanotaan hyötyvän uusista työpaikoista ja liiketoiminnan luomasta taloudellisesta ja sosiaalisesta kehityksestä. Onnettomuus uutispimennossa
Surkeita työoloja, työntekijöiden kuolemia ja poljettuja kansalaisoikeuksia. Erityistalousalueiden historia Filippiineillä on vähintäänkin ristiriitainen. Paikallisen tutkimuslaitos LEARNin toiminnanjohtaja Jennifer AC Albanon tutkimustyö Baguio Cityn erityistalousalueella päättyi hänen omien sanojensa mukaan ”traagisesti ja sydäntäsärkevästi” vuonna 1990. – Alueelle iski maanjäristys, ja jälkijäristyksen seurauksena yhdessä tehtaista syttyi tulipalo. Työntekijät olivat pakotettuja tekemään ylityötä ja heidät oli lukittu tehtaaseen. Heitä ei voitu pelastaa. Yli 300 työntekijää kuoli, suurin osa naisia. Sydämeni särkyy joka kerta, kun ajattelen sitä, Albano kertoo. Albanon mukaan erityistalousalueita riivaavat vielä tänäkin päivänä samat ongelmat kuin vuosikymmeniä sitten: huonot työolot, pakko- ja silpputyö, nälkäpalkat ja järjestäytymisoikeuksien puute. Ammattiliittojen on vaikea päästä alueille, eivätkä työntekijät uskalla puhua. Albano kertoo myös kaksi vuotta sitten tapahtuneesta tulipalosta Caviten erityistalousalueella Rosarion kaupungissa lähellä Manilaa. Viiden ihmisen kerrotaan kuolleen japanilaisyhtiön omistamassa tehtaassa, mutta tarkkaa tietoa ei edelleenkään ole.
FILIPPIINIT
– Paikalliset viranomaiset pitivät huolen siitä, ettei tapausta uutisoitu. Raportit ja kertomukset ovat keskenään ristiriitaisia, emmekä tiedä edelleenkään todellista uhrien lukumäärää, Albano lisää. Peliä ja porkkanoita
Jos aiemmin yritysten ajateltiin pyyhältävän maasta toiseen halpojen työvoimakustannusten perässä, nyt niin käy lähinnä tekstiiliteollisuudessa. Yhä useammalle yritykselle vaakakupissa painavat kahdenkeskiset diilit, joita ne tekevät valtioiden kanssa. Houkutellakseen ulkomaisia investointeja Filippiinit jakaa ulkomaisille yrityksille meheviä porkkanoita. Niihin lukeutuvat muun muassa vapautus yhteisöverosta 4–8 vuodeksi, vapautus arvonlisäverosta paikallisissa hankinnoissa sekä raaka-aineiden verovapaa tuonti. Veroja myös kierretään. – Maamme verojärjestelmän kanssa voi pelata, ihan niin kuin missä tahansa maassa, toteaa Albanon kollega, erityistalousalueisiin syventynyt lakimies Tony Salvador LEARN-tutkimuskeskuksesta. Hänen mielestään erityistalousalueet ovat sekä siunaus että kirous. – Hyviäkin työpaikkoja on syntynyt, esimerkiksi autoteollisuuteen. Mielestäni maamme tarvitsee ulkomaisia investointeja mutta ei työntekijöiden oikeuksien, ympäristön ja verosaatavien kustannuksella. Asukkaat pois tehtaiden tieltä
Tapahtui joulukuussa 2012: Yli sadan hengen maanviljelijöiden ja Agta-alkuperäiskansaan kuuluvien ihmisten joukko marssi 350 kilometrin matkan Pohjois-Filippiineiltä pääkaupunkiin Manilaan. Heidän tavoitteensa oli estää APECOn talousalueen ja vapaasataman rakentaminen, joka ajaisi yli 3000 maanviljelijää, kalastajaa ja agtaa pois synnyinmailtaan ja elinkeinonsa ääreltä. Maan silloinen presidentti Benigno Aquino ei kuitenkaan taipunut asukkaiden tahtoon, ja nyt APECO kattaa yli 12 000 hehtaarin alueen Tyynenmeren rannalta. Näin siitäkin huolimatta, että maan perustuslaki kieltää maiden haltuunoton ilman alkuperäiskansojen suostumusta. Tapaus ei ole ainoa laatuaan, sillä alkuperäiskansojen ja maanviljelijöiden oikeuksia on poljettu järjestelmällisesti erityistalousalueiden tieltä. Selkkauksiin on liittynyt ihmisoikeusrikkomuksia, pelottelua, pakkohäätöjä ja jopa tappoja. – Oikeusvaltioperiaate ei ole vahva Filippiineillä,
Tony Salvador huokaa. – Voimassa olevia lakeja ei toimeenpanna. Pätkätyötä vuokratyöläisille
Tony Salvador istuu työpöytänsä äärellä Manilan Workers’ Housessa, jossa LEARN ja useat ammattiliitot pitävät toimistojaan. Nelikerroksista taloa ympyröi korkea aita ja turvakamerat. Varotoimenpiteitä lisättiin sen jälkeen, kun presidentti Rodrigo Duterte uhkasi murskaavansa ay-liikkeen sekavassa puheessaan. Osa LEARNin työntekijöistä on saanut myös tappouhkauksia, mutta Salvador ei vaikuta huolestuneelta. – Duterte ei ainakaan edistä ulkomaisia investointeja, Salvador toteaa lakonisesti. Suomeenkin on kantautunut uutisia mielivaltaisesta presidentistä, joka käy raivoisaa huumesotaa ja haukkuu Trumpin tavoin kenet haluaa. Harva sen sijaan tietää Duterten lupauksista vähäosaisille. – Kun Duterte valittiin presidentiksi, hän lupasi parantaa esimerkiksi vuokratyöläisten asemaa, mutta ei ole onnistunut siinä, Salvador lisää. Periaatteessa Filippiinien erityistalousalueet pyörivät vuokratyöläisten voimin. Heille tarjotaan työtä pätkissä, jotka kestävät korkeintaan viisi kuukautta. Sen jälkeen työntekijät joutuvat hakemaan töitä toisesta tehtaasta, mikä aiheuttaa myös kuluja. Työmarkkinat ovat syrjivät, eikä osa talousalueista edes palkkaa yli 35-vuotiaita. – Ongelma on, että syntyneet työpaikat ovat lähinnä alhaisen vaatimustason hommia. Tuotteet vain kootaan täällä ja lähetetään vientiin. Meille ei synny minkäänlaista aineetonta pääomaa, joka toisi sitä talouskasvua, Salvador huomauttaa. Tuotannon valkoiset norsut
Filippiinit ei ole ainoa maa, jossa erityistalousalueiden haitat puhuttavat. Alueisiin viitataankin usein valkoisina norsuina: isoina näennäisesti arvokkaina otuksina, jotka lopulta aiheuttavat vain kuluja. Afrikassa lukuisat erityistalousalueet ovat kaatuneet lyhyessä ajassa, sillä valtiot eivät ole satsanneet esimerkiksi toimiviin kulkuyhteyksiin. Intiassa yritykset valittavat byrokratiasta. Maailmanpankin asiantuntijat huomauttavat, että vaikka alueita perustetaan vilpittömin aikein, ne päätyvät lopulta vetämään palkkoja alas. Työpaikkoja syntyy periaatteella ”parempi on luoda huonoja kuin ei mitään”. Tässä kilpaillaan siitä, kuka osuu ensimmäisenä pohjaan, Salvador kiteyttää. ◆ Työmaana Maailma 1/2017 | 25
KOTIAPULAISET
” Päivittäiset rutiinini alkavat neljältä aamulla ennen auringon nousua.”
26 | Työmaana Maailma 2/2017
KOTIAPULAISET
Hei, Olen Josina Jacinto Mosambikista. Olen 42-vuotias neljän lapsen yksinhuoltaja. Aloin työskennellä kotiapulaisena sen jälkeen, kun mieheni kuoli liikenneonnettomuudessa. Ensimmäiset päivät olivat ongelmallisia, koska minulla ei ollut kokemusta kotitaloustyöstä. Olin käynyt vain kaksi viikkoa talouskoulua saadakseni perustiedot työstä. Siellä opin esimerkiksi pesemään pesukoneella ja käyttämään kaasuhellaa sekä mikroaaltouunia. Työskentelen perheessä, jossa on isä, äiti ja kaksi lasta. Työ kotiapulaisena on ollut – ja on edelleen – minulle elinehto, jotta voin kasvattaa ja kouluttaa lapseni. Päivittäiset rutiinini alkavat neljältä aamulla ennen auringonnousua. Ennen töihin lähtöä teen kotitöitä omassa kodissani. Lähden kotoa kuudelta, saavun työpaikalle 6.45 ja aloitan työt seitsemältä. Teen isäntäperheessä melkein kaiken. Ensin valmistan aamiaisen isäntäväelle, ja heidän lähdettyään töihin aloitan muut toimet. Töitä on paljon, joten yritän jaotella ne. Ensin siivoan, sitten pesen pyykkiä, laitan pyykit kuivumaan ja silitän. Kotitaloustyö on yhtä hyvää työtä kuin muukin työ, koska elätän sillä perheeni. Vähemmän hyvää työssä on isäntäväen arvostuksen puute, työajat, lomien puute ja hyvin matala palkka. Huono puoli on, että minua syytetään varastamisesta, kun jokin ruokatarvike loppuu tai katoaa. Se tuntuu pahalta, mutta minun täytyy vain niellä se ja jatkaa työntekoa. Teen töitä 10 tuntia päivässä. Se on aika raskasta, koska palaan kotiin vasta kuudelta tai seitsemältä illalla, ja 4 100 meticalin (75 euron) kuukausipalkka ei ole riittävä korvaus kaikesta vaivannäöstä. Ajattelin jo luovuttaa, mutta työ on minulle tärkeää, koska minun on elätettävä lapseni. Palkka ei kuitenkaan riitä ruokaan ja muihin päivittäisiin menoihin. Lapset eivät aina pääse kouluun, koska raha ei riitä bussilippuihin. En voi tehdä mitään muuta kuin töitä, koska ei ole rahaa – eikä aikaakaan, koska palaan aina vasta pimeän tullen. Ponnistelen taatakseni lapsilleni mahdollisimman hyvän elämän, koulutusta ja mahdollisuuksia. Jos minulla olisi enemmän aikaa, menisin iltaisin talouskurssille, jotta minusta tulisi kotitaloustöiden ammattilainen. Lisäksi opettelisin vähän englantia. Kerran minulta meni kielitaidon puutteen takia sivu suun hyväpalkkainen työpaikka tanskalaisperheen lapsenvahtina. Lopetin aikanaan koulunkäynnin, koska minulla ei kuitenkaan olisi ollut mahdollisuutta toisen asteen koulutukseen. Uskon, että jos kotiapulaisille olisi koulutuskeskuksia ja kunnollisia työnvälitystoimistoja, voisimme ansaita enemmän, ja meitä arvostettaisiin ja kohdeltaisiin kunnioittavammin. Olisi myös tärkeää, että kotiapulaisten ammattiliitto tekisi kaikkensa puolustaakseen oikeuksiamme, koska kärsimme epäoikeudenmukaisuuksista joka päivä. Josina Jacinto, Muhalaze, Mosambik Työmaana Maailma 2/2017 | 27
KOTIAPULAISET
Kotiapulaisten tavoitteena on, että maan hallitus säätää lain kotitaloustyöntekijöiden oikeudesta työsuhteeseen ja ihmisarvoiseen työhön.
Kotiapulaiset yhdistivät voimansa Indonesiassa Pieni palkka tai huono kohtelu eivät vähennä kotiapulaisten ammattiylpeyttä. TEKSTI JA KUVAT: STOORISOPPI
I
llan hämärtyessä Sapulidi-siskojen tupa Etelä-Jakartassa alkaa täyttyä, kun kotiapulaiset pääsevät töistä ja kokoontuvat tapaamaan toisiaan ja opiskelemaan. Moni on jättänyt koulunsa kesken teini-iässä tullakseen muualta maasta töihin pääkaupunkiin. Nyt heillä on mahdollisuus suorittaa koulu loppuun ja opiskella muitakin hyödyllisiä taitoja, kuten tietotekniikkaa, ruuanlaittoa ja englannin kieltä. – Opiskelemme myös työntekijöiden oikeuksia, naiset kertovat. Sapulidi on Jakartan kotitaloustyöntekijöiden oma ammattiyhdistys, johon kuuluu reilut tuhat jäsentä.
28 | Työmaana Maailma 2/2017
Jala PRT on kansalaisjärjestö, joka ajaa kotiapulaisten oikeuksia ja kouluttaa aktiiveja, Lita kertoo.
Linda on työskennellyt kolme vuotta kotiapulaisena. ”Nykyinen, japanilainen työnantajani ei hoida minulle sairausvakuutusta eikä sosiaaliturvaa. En saa matka- enkä ruokarahaa, enkä edes ylityökorvauksia”.
KOTIAPULAISET
Naiset istuvat ringissä tuvan lattialla ja juttelevat työn ja arjen kuulumisista. He neuvovat toisiaan ongelmatilanteissa ja puhuvat palkoista ja työehdoista. Indonesiassa kotiapulaisten palvelussuhdetta ei tunnusteta työsuhteeksi, eivätkä heitä koske työntekijöiden perusoikeudet. Sapulidi-siskojen tärkein tavoite onkin, että maan hallitus säätää lain kotitaloustyöntekijöiden oikeudesta työsuhteeseen ja ihmisarvoiseen työhön.
Sapulidi-ammattiyhdistyksen tiloissa jäsenet voivat suorittaa kesken jääneen koulunsa loppuun ja opiskella esimerkiksi tietotekniikkaa.
Töissä palatsissa tai pikkumökissä
Monet naisista työskentelevät Pondok Indahissa, jota sanotaan Jakartan Beverly Hillsiksi. Siellä asuu indonesialaisia raharikkaita ja ulkomailta työn perässä muuttaneita perheitä. Talot muistuttavat kartanoita tai palatseja. Surani työskentelee brittiläisessä perheessä jo kymmenettä vuotta. – Pidän itseäni vastuullisena työntekijänä. Tehtäväni on huolehtia kaikista kotitaloustöistä. Kokkaan, siivoan ja joskus hoidan lapsia koulun jälkeen, Surani kertoo ylpeänä. Hän on tyytyväinen, sillä työnantaja arvostaa hänen työtään. Surani tienaa myös enemmän kuin monet kollegansa, ja työnantaja huolehtii sairausvakuutuksesta, sosiaaliturvasta ja lomarahasta. Kaikki kotiapulaiset eivät kuitenkaan työskentele palatsissa. Indonesiassa myös pieni- ja keskituloiset perheet tarvitsevat kotitalousapua, sillä julkista lasten päivähoitoa ei ole, ja yksityinen maksaa paljon. Yhtälö on vaikea. Miten toinen voi maksaa toiselle kunnollista palkkaa omasta pienestä palkastaan? Työtä ja sen tekijää ei arvosteta
Moni kotiapulaisista kertoo ansaitsevansa säädetyn vähimmäispalkan verran, mutta yhtä moni kertoo saavansa vähemmän, tyypillisesti 50–70 prosenttia vähimmäispalkasta. – Usein työnantajat seuraavat, mitä muut naapurustossa maksavat, Lita Anggraini sanoo. Lita työskentelee kotitaloustyöntekijöiden oikeuksia puolustavassa kansalaisjärjestö Jala PRT:ssä. Indonesiassa arvioidaan olevan noin kymmenen miljoonaa kotiapulaista. Ongelmia on paljon: pieni palkka, pitkät työajat, työn vähäinen arvostus sekä huono kohtelu. – Tuntuu, että jotkut työnantajat kohtelevat kotiapulaisia kuin he eivät olisi ihmisiä lainkaan. Seksuaalisia häirintätapauksiakin on ollut meillä hoidettavana, Anggraini sanoo. Überisaatio ulottuu kotitalousalalle
Perinteisesti kotiapulaiset ovat työskennelleet täysipäiväisesti ja asuneet isäntäperheen kanssa. Nyt Jakartan
Tasina on työskennellyt 17 vuotta saman japanilaisen työnantajan palveluksessa. Hänen normaali viikkotyöaikansa on kuusi päivää viikossa ja kahdeksan tuntia päivässä. Palkkaa hän saa vähemmän kuin säädetty vähimmäispalkka.
Äärimmäisissä tapauksissa kotiapulaisia uhkaillaan, pahoinpidellään ja käytetään seksuaalisesti hyväksi. miljoonakaupungissa omakotitalot ovat vaihtuneet kerrostaloasunnoiksi. Kun perheet asuvat ahtaammin, kotiapulaisille ei ole tilaa tai edes yhtä suurta tarvetta. Tästä syystä keikkatyöt lisääntyvät nopeasti. – Työskentelin ennen täysipäiväisesti, mutta nyt olen osa-aikaisena useassa paikassa, Sri Sumiati kertoo. Samalla töiden välitys siirtyy digitaalisille verkko alustoille, kuten Indonesiassa pembantu.com-verkkopalveluun, joka on maan suurin. Verkon kautta välitettävät keikkatyöt ovat herättäneet toivoa siitä, että kotitaloustyöntekijät voisivat valita toimeksiantonsa ja työaikansa paremmin. Kuitenkin palveluilta markkinoidaan ostajille edullisina, nopeina ja joustavina, jolloin työntekijöiden tulot pysyvät alhaisina ja epävarmoina. Kilpailluilla markkinoilla he saattavat myös kohdata jopa aiempaa enemmän syrjintää iän, uskonnon tai sukupuolen perusteella. ◆ Työmaana Maailma 2/2017 | 29
AKTIIVI
Nuorten ja naisten asialla
Harri Kuismin rohkaisee työssään nuoria takaisin kouluun. Nuorten ja naisten aseman parantaminen on avain myös kehitysyhteistyössä.
Harri Kuismin Ikä: 47. Perhe: seurustelee, ei lapsia. Asuu: Helsingissä, kotoisin Kotkasta. Harrastukset: Karate ja kuntosali. Motto: Elä sillä tavalla kuin opetat. 30 | Työmaana Maailma 2/2017
SASKin lähettiläskoulutukseen voivat hakea kaikki kansainvälisyydestä ja työntekijöiden oikeuksista kiinnostuneet. Lue lisää SASKin nettisivuilta.
H
arri Kuismin rohkaisee työssään nuoria takaisin kouluun. Nuorten ja naisten aseman parantaminen on avain myös kehitysyhteistyössä. Harri Kuismin kertoo Facebook-sivullaan ammatikseen ”sosiaaliäijä”. Kuismin on työskennellyt jo viisitoista vuotta Helsingin kaupungin sosiaaliviraston palveluksessa, tällä hetkellä sosiaaliohjaajana lastensuojelun avotyössä. Leveilijäksi ”äijää” ei voi moittia. Kun kysyn Kuisminilta harrastuksista, hän sanoo, että ykkösenä on karate. Sitä hän ei mainitse, että palkintokaapissa on kultaa Shukokai-karaten Euroopan mestaruuskisoista 2007 ja 2017. Kuismin kuvaa työtään kurkistukseksi suomalaiseen arkeen. Tehtävänä on auttaa syrjäytymisvaarassa olevia nuoria ja rohkaista heitä lähtemään ulos kotoaan. Kuisminin mukaan nuorilta onnistuu yleensä peruskoulun suorittaminen. – Haasteellisempaa on, että nuori saisi muutenkin elämänsä hallintaan. Käsitys lastensuojelun tuen tarpeessa olevista lapsista ja nuorista on yksipuolinen. Ongelmien skaala on laaja, mutta yleistä on, että nuorella on esimerkiksi koulukiusaamisen seurauksena paljon poissaoloja. – Nuoret eivät ole käytöshäiriöisiä. He ovat tosi toisentyyppistä oppilasainesta. He ovat arkoja tai ahdistuneita, elämänpiiriltään kaventuneita, Kuismin sanoo. SASKin lähettiläskoulutukseen Kuismin osallistui vuosi sitten. Syksyllä oli vuorossa jatkokurssi. Idea osallistumisesta syntyi työn kautta. – Oma työni lastensuojelussa ja perhetyössä sivuaa asioita, joita SASK painottaa, naisten ja lasten asemaa yhteiskunnassa, hän perusteli kurssihakemuksessaan. Etelä-Afrikkaan Kuismin on matkustanut neljä kertaa. Nyt lähes
AKTIIVI
KUUKAUSILAHJOITTAJA: SIINA HARA
WWW.TOMISETALA.COM
30 vuotta apartheidin kaatumisen jälkeen kehitys ei ole johtanut sellaisiin tuloksiin, joista unelmoitiin. – Kovinkaan moni ei ole tyytyväinen, korruptio ja väkivalta rehottavat, Kuismin kuvaa. Kehitysyhteistyön tavoitteena pitää olla se, että kohdemaassa syntyy omaa toimintaa. Tärkeää on koulutuksen ja tulevaisuuden takaaminen lapsille ja nuorille. Esitimme Harri Kuisminille kuusi väitettä ja yhden kysymyksen: Heikommassa asemassa olevien auttaminen ei ole muodissa maailmassa.
– Sanon, että se on puheiden ja ajatusten tasolla yleisesti hyväksytty periaate. Mutta silloin kun pitäisi tehdä tekoja, halukkuus vähenee. Me too –kampanja auttaa lopulta myös kehittyvien maiden naisia.
–Kyllä niin uskoisin. Se on lähtenyt yllättävän hyvin, räjähdysmaisesti käyntiin. Asia on sama kaikkialla. Maailmassa on ongelmia, jotka on vaikea ratkaista. Veroparatiisit on helppo poistaa, tarvitaan vain poliittista tahtoa.
Tuosta olen kyllä samaa mieltä. Se koskettaa niin pientä osaa yrityksistä. Niiden poistamisesta olisi vähemmän haittaa, kun niiden säilyttämisestä hyötyä. Osallistuin lähettiläskoulutukseen, jotta sain vapaapäivän.
– En tee viikonloppuisin töitä. Nuoret ymmärtävät paremmin maailman asioista kuin aikuiset.
– Nuoret ymmärtävät asiat hieman erilaisesta näkökulmasta. Ymmärryksen taso on sama molemmilla. Kuluttaja ei voi valita
– Peruslähtökohta on, että kuluttaja valitsee. Sanotaan, että meillä on vapaus ja mahdollisuus valita. Kehittyvissä maissa ei välttämättä. Kuinka suurelta osalta olet kehy-ihminen?
– Tuommoinen noin kolmasosa. Jotain sen suuntaista. Janne Hulkkonen
Kuukausilahjoittajana haluan tehdä oman osani – vaikka pienenkin Siina Hara, 34v, opiskelija, Jyväskylä Siina Hara tutustui SASKiin muutama vuosi sitten etsiessään tietoa siitä, miten suomalaiset kansalaisjärjestöt pyrkivät vaikuttamaan yritysvastuukysymyksiin. Kesällä 2017 hän ryhtyi SASKin kuukausilahjoittajaksi. – Minulle tärkeää on työntekijöiden oikeudet ja yhteiskuntien muutos tasa-arvoisempaan suuntaan, ja juuri näitä SASK tukee työllään, Hara toteaa. Hara on vakuuttunut, että SASKin työ vaikuttaa positiivisesti monen ihmisen elämään sekä suoraan että epäsuorasti. – Tuen muutamaa muutakin jär jestöä, koska olen ymmärtänyt, että kuukausilahjoitukset auttavat järjestöjä suunnittelemaan toimintaansa pitkäjänteisemmin. Erityisesti hallituksen leikattua kehitysyhteistyön rahoitusta koen
tärkeäksi tehdä oman osuuteni, vaikka pienenkin. Haralle on tärkeää, että SASK pyrkii vahvistamaan paikallisia toimijoita ja vaikuttamaan rakenteisiin, kuten esimerkiksi lainsäädäntöön. – Lahjoittajana haluan tietää, että varat käytetään siihen työhön, mihin niiden sanotaan menevän. Pidän tuloksellisuutta ja suunnitelmallisuutta myös tärkeinä, jotta tiedän järjestön toimivan pitkäjänteisesti. Lahjoittamista suunnittelevia Hara suosittelee tutustumaan SASKin toimintaan nettisivujen kautta tai tapahtumissa. Jos jokin askarruttaa, kannattaa kysyä. Osallistua voi pienelläkin summalla, jos omat tulot ovat pienet. – Reilut työolot ja asiallinen palkka ovat jokaisen oikeus. Sitä voi jokainen olla edistämässä SASKin kuukausilahjoittajana, Hara lisää.
USEIN KYSYTYT KYSYMYKSET: KESKITULOISET MAAT ”Miksi SASK tukee työntekijöitä myös keskituloisissa maissa? Eikö pitäisi keskittyä kaikkein köyhimpiin maihin. ” Suurin osa äärimmäisessä köyhyydessä elävistä ihmisistä asuu keskituloisissa valtioissa, kuten esimerkiksi Intiassa. SASKissa ajatellaan, että köyhyydessä eläviä työntekijöitä pitää tukea siitäkin huolimatta, että osa saman maan asukkaista on todella varakkaita.
Keskituloiset maat lasketaan bruttokansantuotteen mukaan, mikä ei kuitenkaan kerro mitään tulojen epätasa-arvoisesta jakautumisesta yhteiskunnan sisällä. Lisäksi monissa keskituloisissa maissa talous kasvaa vauhdilla, mutta syntyvät työpaikat eivät useinkaan ole ihmisarvoisia. Työmaana Maailma 2/2017 | 31
Palvelukseen halutaan AHKERA KOTIAPULAINEN 24/7 TYÖSUHTEESEEN. Olethan kouluttamaton, alaikäinen ja valmis toteuttamaan isäntäväen kaikki tarpeet. Ruokapalkka ja katto pään päälle. Ei lomia, työterveyshuoltoa eikä yksityisyyttä. Yhteydenotot: www. kotiorjat.fi.
Sinäkin voit auttaa! Vapautetaan #kotiorjat Lahjoita 10 euroa: tekstaa SASK10 numeroon 16499
Reilu maailma työn alla