Urheilusukeltaja 1978 2

La Sp.irotechnique SELVÄ NÄYTTÖ.

TURVATTU TARKKUUS. SYVYYKSISSÄ.

Syvyysmittari MARINE NATIONALE

Syvyysmittari DELTA

COMBO

Näytön ehdoton tarkkuus varm istetaan kaivertamalla jokaiselle paljekoneistolle mittaritaulu erikseen . Metallipalkeen avulla voidaan dekompressioon käytettävät syvyydet merkitä leveämpinä. Tuloksena on suurempi tarkkuus ja helppo luettavuus.

Mm. Ranskan laivaston käyttämä vakiomalli.

Jokainen mittari tehdään yhtenä, erittäin ohuena kappaleena. Lukemisen helpottamiseksi syvyydet 3, 6 ja 9 metriä on merkitty poikkiviivalla.

Toimitetaan neopreenipussissa.

Yhdistetty paine- ja syvyysmittari ja paristokäyttöinen valoyksikkö. Mittari kääntyy 360°.

Valoyksikkö saa virtansa PX30 pari stosta. Suojattu neopreen ikuorella.

Painemittari Syvyydestä ja veden sameudesta riippumatta selkeänäyttöinen, luotettava painemittari. Lyhyt lampun välähdys saa fosforoidun taulun hehkumaan n. 10 min. Mittari on suojattu neopreenikuorella. Letkun supistusventtiiii, joka revetessä estää iiian nopean ilman virtauksen, merkitsee lisäturvallisuutta.

Mittari kääntyy 360° ja osoittaa paineen 270 bar.

Maahantuoja:

Teollisuuskatu 34 20520 Turku 52, puh. 921-376700, myymälä Rauhankatu 5.

RS

URHEILU

SUKELTAJA 18 . 04. 1978 sivu Puheen johta ja Syväsukelluksen tekniikkaa Hiljaiseloa Räpyläuintirintamalla Sukelluskoulutus Uppopallotuomaripäivät Kuopiossa

3

4-8 9 11-16

Lanzarote

17 18-19

High pressure nervous syndrome

20-21

KANSIKUVA: VALMISTELUJA FOTO: VEIKKO WAHLROOS

KIINNOST AAKO SUKEL T AMINEN 7 Pane viitonen kuoreen kanssa ja postita se:

osoitteesi

URSUK TEOllSUUSKA TU 34 20520 TURKU 52 Paluupostissa saat uuden neli-väri esitteemme, 18 mielenkiintoista sivua välineistä ja sukeltamisesta

PUHEENJOHTAJAN PALSTA

PÄÄTOIMITTAJAL TA

Uimahalli ja sen käyttö sukelluskoulutuksessa sekä harjoituksissa on sukeltajalIe välttämätön . Joissakin paikoissa Suomea on esiintynyt toiminnan rajoittamista ja suunniteltu jopa sen kieltämistä. Kyseiseen toimenpiteeseen on usein ollut syy, tietämättömyys vastuukysymyksistä. Helpoin tapa kiertää vastuu on kieltää toiminta kokonaan. Tämä vain siirtää ongelman uimahalleista muualle, lisäten samalla vahinkoalttiutta.

Selvittääksemme tilannetta otimme yhteyttä Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliittoon, joka järjestää uimahallien johtajille koulutustilaisuuksia. Tarjouduimme esittelemään toimintaamme ja mielipiteitämme heidän koulutustilaisuudessaan.

Asiaamme suhtauduttiin myönteisesti ja lähdin P-O Janssonin kanssa ko tilaisuuteen.

Selvitettyämme, kuinka tärkeää sukeltajilIe on uimahallin käyttö koulutus- ja harjoittelutoiminnassa, käytiin asiasta yleistä keskustelua. Vastuu ja koulutuskysymysten lisäksi tuli siellä esille mm. sopimuksista kiinnipitäminen. Kun tehdään sopimuksia, on meidän kunnia-asianamme myös niiden noudtattaminen. Eräs uimahallin johtaja ihmetteli tapahtunutta : kuinka altaassa koulutus tapahtuu samanaikaisesti silloin kun allas on jo täynnä sukeltajia useammassa kerroksessa . Samaa asiaa ihmettelimme mekin. Mikäli tällaista tulee jatkossakin esiintymään, tulee liitto puuttumaan ko koulutukseen. Olemme yleensä saaneet halleilta kiitosta siitä, että sukeltajat pitävät hyvän järjestyksen harjoituksissaan. Toivottavasti myös jatkossa voimme ylpeillä siitä, että sukeltajat esiintyvät mallikelpoisesti.

Loppuyhteenvetona voidaan todeta, että tilaisuus oli antoisa kummallekin osapuolelle. Päivien yksimieliseksi suositukseksi tuli, että uimahallien tulisi suhtautua myönteisesti sukelluskoulutukseen ja sukellusharjoituksiin uimahalleissa . Itse olemme avainasemassa siinä, kuinka meihin suhtaudutaan .

Hyvää kevättä MAKE

Turussa sataa lunta, vaikka allakka kertoo, että on kevät. No, mitä me siitä, eivät ilmojen haltijat ennenkään ole piitanneet vuodenajoista, saatikka ihmisten ajatuksista.

Kevät on kuitenkin aikaa jolloin sukellusrintamalla pitäisi tapahtua kaikenlaista.

Kunnon kohottaminen halliharjoittelulla aIkaa lähennellä loppuaan, siis tahdin pitäisi kiihtyä.

Varustehuolto on viimeistään nyt pantava alulle. Pullot maalattava, hihnastot tarkastettava, regulaattorit huoltoon j.n.e.

Ja mikä tärkeintä: aloittaa kesä leirien lähtölaskenta, leiripaikkahan on jo syyskesällä sovittu alustavasti maanomistajien kanssa. Ajankohta on määrättävä, ynnä muuta asiaan kuuluvaa .

Kompressorikin tarvitsee huoltonsa ja tarkistuksensa. Puhumattakaan veneiden vaatimasta ehostuksesta, eli töitä riittää.

Hylkytutkimusanomukset ovat myös jo nyt viimeistään saatava postiin. Valvontaa tullaan koventamaan, eri puolilla sattuneiden rikkomusten johdosta ja onhan hauskempaa sukeltaa kun muodollisuudet ovat kunnossa.

Samaan asiaan liittyy jälleen sama käyttäytymisohje. Ollaan taas ensi kesänä ihmisiksi saaristossa. Pyydetään lupa telttailuun tai pidempään asumiseen. EI tehdä iItanuotioita parhaalle kalliolle. EI jätetä jätteitä näkyviin, EI heitetä niitä rantaveteen.

Mutta muuten hyvää kevättä ja innokasta kunnostuskautta kaikille.

Eka

3

Tekn.lis. Tuomo Karppinen

SYVÄSUKELLUKSEN TEKNI KKAA akut ja sähkömoottorin. Höyrykoneella ladattiin pintakulussa akut, jotka syöttivät sukelluksissa virtaa potkuria pyörittävään sähkömoottoriin. Nykyisten dieselsähköisten sotilassukellusveneiden edeltäjä oli valmis.

Vihdoin 1950-luvulla sukellusveneiden voimanlähteenä käyttöön otettu ydinreaktori vapautti sukellusveneen tarpeesta nousta vähän väliä snorkkelisyvyydelle lataamaan akkuja ja mahdollisesti periaatteessa satojentuhansien meripenikulmien yhtäjaksoiset sukellusmatkat.

SUKELLUKSEN HISTORIAA

Lentää kuin lintu ja uida kuin kala ovat varmaankin eräitä kaikkein pisimpään ih~ mismieltä askarruttaneita unelmia. Leonardo da Vinci piirsi muistikirjoihinsa sekä linnun siipiä muistuttavia mekaanisia lentolaitteita että snorkkeleita ja sukelluskypäriä.

Leonardon aikalaiset kokeilivat Targus-joella Toledon lähellä Espanjassa ensimmäistä käyttökelpoista sukelluskelloa. Mutta jo paljon aikaisemmin - nimittäin 332 eKr kerrotaan Aleksanteri Suuren uskaltautuneen veden alle lasista valmistetussa tynnyrissä.

Vuonna 1776 hyökkäsi David Bushnell'in puusta valmistettu, käsivoimin pyöritettävän potkurin avulla kiikkuva vedenalainen lähellä New York'ia ankkurissa olleiden englantilaisten sota laivojen kimppuun, ollen vähällä upottaa yhden niistä. Bushnell'in "Turtle" oli ensimmäinen vakavasti otettava sukellusvene painolastitankkeineen ja vaaka- ja pystytasossa pyörivine potkureineen.

VALTAMERET

Merien tutkimisessa syvyyssuunnassa ydinsukellusveneistä ei kuitenkaan ole paljoakaan apua, sillä niiden painerunko kestää ehkä korkeintaan yhden kilometrin syvyydessä vallitsevan paineen. Valtameristä taas lähes 90 prosenttia on merialuetta, jolla veden .syvyys on suurempi kuin 1000 metriä (kuva 2). Tosin arviolta puolet valtamerien florasta ja faunasta elää aivan pintakerroksissa, alle 300 metrin syvyydessä.

Merissä staattinen paine kasvaa jokaista 100 metrin syvyyden lisäystä kohti likimain 100 N/cm 2 • Siis sadan metrin syvyydessä -

5000

puolot mo r9 n e lämäst ä valas

1000

1----- - - + - - -==......--l5 000 paine IN/ cm:1.]

syvyys [ml

10000 t - - - - - - - + - -- - ---l1 0000

Kuva 1. David Bushnell'in "Turtle" , 1776.

50 %

Seuraavakin merkkipaalu sukellusveneen kehityksessä liittyy haluun upottaa brittiläisiä sotalaivoja. Tällä kertaa asialla olivat Napoleon ja Fulton'in puurunkoinen sukellusvene Nautilus. Myös se liikkui veden alla miesvoimin pyöritettävän potkurin avulla.

Pintakulussa voitiin sopivissa olosuhteissa levittää kokoon taitettava purje alusta vetämään.

Sukellusveneen kehitys polki paikallaan seuraavat sata vuotta sukellusveneeseen soveltuvan voimalaitteen puuttuessa. Sen sijaan sukeltajien käyttämää sukellusvarustusta kehitettiin merkittävästi. Itävaltalainen Johan Siebe sai 1837 valmiiksi sukellusasun, joka ei paljoakaan poikkea nykyaikaisesta kypäräsukellusasusta. Siebe'n sukellusasuun kuului kova, painetta kestävä kypärä, vedenpitävä puku sekä painovyö ja raskaat jalkineet, joiden vaikutuksesta sukeltaja pysyi tukevasti veden pohjalla.

Ranskalaiset ratkaisivat 1900-luvun alussa sukellusveneen voimalaiteongelman asentamalla "Narval'iin:' höyrykoneen / 1/,

4

Kuva 3. Alvin, Beeben ja Bartonin batysfääri ja Piccardin batyskafi "Trieste II", jolla laskeuduttiin 1960 Mariaanien hautaan.

100 %

valtamer i stä matalamp i a

Kuva 2. Käyräitä voidaan lukea kuinka monta prosenttia valtameristä on pystyakseliIle merkittyä syvyyttä matalampia. Esimerkiksi 4000 metriä pienempi syvyys on 35:lIa prosentilla valtameristä pinta-alan mukaan laskettuna.

o

- edullisin on pallo. Sen pinta-alan suhde tilavuuteen on kaikista kolmiulotteisista kappaleista pienin ja pallonkuori kestää erittäin hyvin puristusta. Näistä kahdesta ominaisuudesta on seurauksena, että ulkoista painetta kestämään mitoitetun pallonkuoren massa jää tilavuuteen verrattuna pieneksi.

Varsinaisena vaikeutena painerungon valmistuksessa on riittävän lujan, mutta silti keveän rakennusmateriaalin löytäminen, jota käyttäen sukellusaluksen massa varusteineen ja miehistöineen jää pienemmäksi kuin aluksen syrjäyttämän nestemäärän massa eli aluksen uppouma. Silloin alusta kannattamaan ei tarvita vaijeria ja alus voi vapaasti liikkua syvyyksissä, sukeltaa ottamalla lisää painolastia ja nousta pintaan painolastia vähentämällä, Archimede'n lain mukaisesti.

Sveitsiläinen August Piccard keksi kiinnittää teräksisen, vettä raskaamman painerungon yläpuolelle 150 kuutiometriä bensiiniä sisältävän teräslieriön. Vettä kevyempänä bensiini kompensoi paitsi säilytysastiansa massan myös painerungon massasta uppouman ylittävän osan ja miehistön ja

paine puristaa jokaista neliösenttiä ikäänkuin sillä lepäisi kymmenen kilon paino. Tuhannen metrin syvyydessä paine vastaa jo sataa kiloa neliösentillä eli tuhatta tonnia neliömetrillä.

PAINERUNKO

Sinänsä ei ole kovinkaan vaikeaa valmistaa esimerkiksi teräksestä niin paksukuorista sukellusalusta, että se kestää hyvin kovaa ulkoista painetta. Jo 1934 laskeutuivat amerikkalaiset William Beebe ja Otis Barton teräsvaijerin kannattamassa batysfäärissään 910 metrin syvyyteen Tyyneenmereen.

Painerungon muodon valinta on helppoa

varusteiden massan. Bensiinisäiliön selnamät voitiin valmistaa hyvin ohuiksi, sillä paine kuoren ulko- ja sisäpuolella pysyi automaattisesti samana lieriön alaosassa olevien pienien aukkojen välityksellä. Nerokkaan batyskafi-ideansa August Piccard oli saanut kokeiluistaan kuumailmapalloilla.

Vuonna 1960 Piccardin poika Jacques ja Yhdysvaltojen laivaston luutnantti Don Walsh laskeutuivat "Trieste II" batyskafissa (kuva 3) syvimpään tunnettuun kohtaan valtamerissä, Mariaanien hautaan.

Kellukesäiliön avulla August Piccard tavallaan kiersi varsinaisen ongelman, mikä oli, kuten edellä mainittiin, vettä kevyemmän painerungon valmistaminen. Suuren kellukesäiliön heikkoutena on, että se lisää aluksen kulkuvastusta, huonontaa ohjailtavuutta ja tekee aluksesta heikosti vedenalaiseen työhön soveltuvan. Jos kuitenkin tyydytään sukeltamaan "vain" esimerkiksi kilometrin syvyyteen, kelluvan painerungon valmistaminen on mahdollista jopa teräksestä.

1,5

Surface radio antennae

o

poineru nk

0

1,0 ~

uppouma

Batteries

Light (3)

5000

sy v yys I mI

10000

Kuten kuvasta 4 ilmenee, on teräksestä valmistetun pallonkuoren massan suhde pallon uppoumaan likimain puoli, kun pallonkuori on mitoitettu kestämään 2500 metrin syvyydessä vallitseva paine. Teräksellä massa/uppouma-suhde nopeasti lähenee yhtä mitoitussyvyyden kasvaessa jättäen yhä vähemmän ja vähemmän reserviuppoumaa sukellusaluksen miehistöä ja varusteita varten. Kun mitoitussyvyys on 6000 metriä, on teräksestä valmistetun painerungon massa yhtä suuri kuin uppouma. Terästä kevyemmällä, mutta silti lujalla titaanilla ko. arvo saavutetaan vasta 8000 metrin kohdalla. Lasisen pallonkuoren massa/uppouma-suhde on 8000 metrin mitoitussyvyyden mukaan laskettuna vielä niinkin pieni kuin puoli.

Teräs on matalahkosta lujuus/tiheyssuhteestaan (taulukko 1) huolimatta ylivoimaisesti käytetyin painerunkojen rakennusmateriaali pienoissukellusveneissä, sillä te-

recovery arm

Kuva 6. Pienoissukellusvene Pisces 111.

räksen ominaisuudet tunnetaan tarkasti, sitä osataan hyvin työstää ja liittämisessä voidaan käyttää hitsausta. Mainittakoon kuitenkin, että ensimmäinen kokonaan lasikuidusta valmistettu pienoissukellusvene teki neitsytmatkansa viime kesänä. Nähtäväksi jää, tietääkö se uutta aikaa pienoissukellusveneiden runkorakennusmateriaaleis-

sao Teräksen käyttöä selittää myös, että tähän mennessä ei vielä ole ollut oikeastaan edes tarvetta rakentaa paljoakaan yli 300 metrin syvyyteen sukeltavia pienoissukellusveneitä. Merellinen öljytoiminta, jossa

Jacques Gousteau Hiljainen maailma

Juuri ilmestynyt

Receiver

Control console

pienoissukellusveneitä pääasiassa käytetään, tapahtuu vielä suhteellisen matalassa vedessä. Öljyntuotantoa vasta aloitellaan 300 metriä syvässä vedessä ja ylivoimaisesti suurin osa tuotantotasanteista sijaitsee alle 100 metrin syvyisessä vedessä.

Koeporauksiakaan ei tehty vuonna 1975 kolmesataa metriä syvemmässä vedessä kuin 14. Koeporauksen syvyysennätys on tosin jo noin 1000 metriä.

PIENOIS SUKELLUSVENEET Pienoissukellusveneissä painerungon slsapuolella normaali-ilmakehässä 1 on tilaa vain

Henrik Renvall Sukella turvallisesti

Tellervo Rpuhiainen Kolme sukeltajaa Saaristomerellä lumoavia

retkiä

Tunnettu syvänmerentutkija kertoo. Mm. sukeJ/uksen fysiikkaa ja sukelAinutlaatuinen kuvitus . 2. painos. luslääketiedettä käsittelevä Suomen Sido 65,Urheilusukeltajien Liiton hyväksymä opas. Kuvitettu . T-käsikirja. Nid. vedenalaiseen Kihlström - Lundberg 29,-

m.aailmaa~" kyl~~p.~i~!.ä sukellu~sia Urheilusukellus

lalvahylkYlhlO, yllattavla kohtaamiSia kanssa, reipasta me- Harrastesukeltajien käytännön herkkuhetkiä . tukialuksen kirja. 2. painos. Kuvitettu. ja. Nid. 22,-

5

muutaman hengen miehistölle, hallintalaitteille ja tärkeimmille instrumenteille (kuvat 6, 7, 8, 9, 10). Kaikki mahdollinen, mikä voidaan valmistaa painetta kestäväksi, sijoitetaan painerungon ulkopuolelle. Esimerkiksi voima lähteenä toimivat akut sijaitsevat poikkeuksetta painerungon ulkopuolella, usein öljyllä täytetyissä sammioissa, joiden sisällä paine tasataan ulkoista painetta vastaavaksi joko joustavan kumikalvon välityksellä tai suoralla yhteydellä mereen. Samanlaista ,öljyyn upottamista on käytetty, kun potkureiden sähkömoottorit on sijoitettu painerungon ulkopuolelle. Laitteiden asentaminen painerungon ulkopuolelle kasvattaa aluksen uppoumaa ja vähentää rungossa tarvittavia läpivientejä, jotka aina ovat riskinä aluksen tiiviydelle.

Painerunko ja sen ulkopuolelle sijoitetut laitteet ympäröidään tavallisesti ohutseinäisellä, virtaviivaisella kuorella vastuksen vähentämiseksi. Pienoissukellusveneiden nopeus on silti hyvin pieni - harvoin yli 3 solmua (taulukko 2). Tehontarpeen kasvaessa verrannollisena nopeuden neliöön veisivät akut nopeutta lisättäessä pian koko aluksen lastikapasiteetin. Voitaisiin tietenkin ajatella, että virta johdettaisiin sukellusveneeseen pinta-aluksesta kaapelia pitkin, mutta silloin suuri osa aluksen potkurilaitteiden tehosta kuluisi kaapelin vastuksen voittamiseen. Kaapeli myös haittaa aluksen liikkumista.

Tällä hetkellä eniten parannusta kaipaava kohta pienoissukellusveneissä on juuri voimajärjestelmä.

Pienoissukellusveneisiin useimmiten voiman lähteeksi valittu tavallinen Iyijyakku on raskas tehoonsa nähden.

Jonkin verran kevyemmän nikkeli-kadmium akun haittana on korkea hinta. Hopea-sinkki akun teho/paino-suhde on huomattavasti korkeampi kuin Iyijyakun, mutta se vaatii pitkän latausajan, erikoiskäsittelyä ja on hyvin kallis /5/. Pieni ydinreaktori, polttoainekenno tai muu vastaava korkean teho/painesuhteen omaava energialähde lisäisi käänteentekevästi pienoissukellusveneiden käyttöarvoa pidentämällä tuntuvasti latausten välistä, yhteen sukellukseen käytettävissä olevaa aikaa. Samalla alusten turvallisuus paranisi, sillä pelastusmiehistöä voitaisiin onnettomuuden tapahduttua odotella merenpohjalla paljon pitempään aluksen kantaman suuremman happimäärän turvin.

Toisaalta pienoissukellusveneissä tarvitaan joka tapauksessa irroitettavaa hätäpainolastia. Nykyisissä veneissä akkukotelot on sijoitettu siten, että ne hätätilanteessa voidaan irroittaa ja alus pulpahtaa pintaan, jos se ei ole takertunut kovin pahasti kiinni.

Varsinaisena painolastina, jonka avulla pinnalla kelluva alus saadaan sukeltamaan, käytetään pienoissukellusveneissä sekä painolastitankkeihin pumpattavaa vettä että kiinteää painolastia. Kun alus saavuttaa halutun syvyyden, muutetaan aluksen paino täsmälleen uppouman nostovoiman suuruiseksi irroittamalla kiinteää painolastia. Sen jälkeen pienet, meriveden tiheyden paikallisten erojen aiheuttamat muutokset aluksen uppoumassa kompensoidaan irroittamalla kiinteää painolastia tai ottamalla lisää painolastivettä. Samalla tavalla voidaan tietenkin myös muuttaa aluksen kulkusyvyyttä. Muutamissa pienoissukellusveneissä aluksen kulkusyvyyttä muutetaan pumppaamalla öljyä painetta kestävästä astiasta painerungon ulkopuolella olevaan kumipus-

6

SYV ÄSUKELLUSJÄRJESTELMÄ T

siin tai päinvastaiseen suuntaan (kuva 11).

Pumpattaessa öljyä kumipussiin, se pullistuu ja aluksen uppouma kasvaa - siis alus kohoaa. Pussin taas ollessa tyhjä aluksen uppouma on pienimmillään, ja alus vajoaa.

Useimpia pienoissukellusveneitä voidaan myös potkureiden avulla liikuttaa pystysuorassa suunnassa suuntaa malla potkureiden työntöä ylös-alas.

Varsinaisia sukellustasoja tai liikuteltavia siivekkeitä, joilla voitaisiin muuttaa aluksen kulkuasentoa, pienoissukellusveneissä ei yleensä ole, sillä siipiprofiilit ovat melko tehottomia alusten matalissa Aluksen pitämisessä tasakölillä asennon muuttamisessa sesti nestepainolastia: vettä, peaa tms., jota pumpataan rässä olevien trimmitankkien välillä. luun vaakatasossakaan ei käytetä tä, vaan ohjailu tapahtuu potkureiden työntöä suuntaamalla.

Pienoissukellusveneistä huolimatta sukeltajat tekevät silti edelleen enimmät työt vedenalaisilla öljykentillä. Nykyisin miltei jokaiseen koeporauksissa käytettävään öljynporauslauttaan, putkenlaskutasanteeseen ja nosturitasanteeseen asennetaan saturaatiosukellusjärjestelmä, johon kuuluu: sukelluskello, nostopuomi ja yhdestä kahteen paineentasauskammiota.

Sukeltajia kuljetetaan pinta-aluksen ja vedenalaisen työkohteen välillä nostopuomin vaijerista roikkuvassa sukelluskellossa.

Paine kellossa säädetään sukellussyvyyttä vastaavaksi ja työkohteessa sukeltajat liikkuvat kellon pohjassa olevan luukun kautta.

Hengityskaasu ja sukelluspukua lämmittävä kuuma vesi johdetaan meressä olevalle sukeltajalle kellosta letkua pitkin (kuva 12).

Paineentasaus voidaan aloittaa jo kellossa heti, kun kelloa sukeltajineen aletaan nostaa pintaan tai sukeltajat voidaan siirtää sukelluspaineessa paineentasauskammioon, jos työtä on tarkoitus jatkaa. Kahta paineentasauskammiota käytettäessä voi kaksi ryhmää sukeltajia työskennellä samanaikaisesti eri syvyyksissä tai olla eri paineentasausvaiheessa.

Vanhemmissa sukelluslaitteistoissa sukelluskello lasketaan mereen suoraan aluksen partaan yli. Toimenpide ei kuitenkaan onnistu vähänkään korkeammassa aallokossa kellon kolhiutuessa aluksen kylkeen ja kellossa olevien sukeltajien joutuessa alttiiksi vaarallisen suurille kiihtyvyyksille. Parannusta tässä suhteessa uskottiin saatavan aikaan laskemalla kello veteen erikoisesti kelloa varten aluksen runkoon keskilaivalle tehdyn aukon kautta. Vaikka aluksen liikkeet ovat keskilaivalla pienimmät, ei vaijerista roikkuvan kellon liikuttelu sukellusaukon kautta onnistunut niin hyvin kuin oli toivottu /7/. Parhaillaan kokeillaan järjestelmiä, joissa sukelluskello lasketaan ja nostetaan aukossa liikkuvan teräskehikon avulla.

Kehikko estää sukelluskellon liikkeen aluksen suhteen ja saattaa kelloa vielä jonkin matkaa aluksen pohjan alapuolella. Silloin sukelluskellon miehistöön vaikuttaa vain laivan kiihtyvyys.

Tämä sama ongelma esiintyy myös silloin, kun pienoissukellusvene lasketaan emäaluksesta mereen tai nostetaan takaisin alukseen. Eräs ruotsalainen telakka on keksinyt ongelmalle radikaalin ratkaisun /8/; käytetään pienoissukellusveneen emäaluksena suurempaa sukellusvenettä (kuva 13).

Koska nestepartikkeleiden liike aalloissa vaimenee eksponentiaalisesti syvyyden kasvaessa, ei kovassakaan myrskyssä tarvitse kovin syvältä hakea tyyntä, jossa pienoissukellusveneen kiinnittyminen emäaluksaan voi vaaratta tapahtua.

Vaikka sukeltajan henkilökohtaisia varusja koko syväsukellusteita, iÄriiA<:t1tAlrniii on viime vuosina merkittävästi suoritl.<:t"~\k\J kllJitE~nkin viime kiinni sukelltajas1ta ja hänen fysiologiastaan. Asteetlähes1:vtiiän rajaa, jota syvemmällä suelää ja työskennellä fyJoidenkin arvioiden Sul<eI1:ajCJln fysiologian asettama rakUllttasatiaa metriä /9/. Nyasennetaan öljynporauslauttoihin jo syväsukellusjärjestelmiä, jotka on mitoitet450 metrin sukellussyvyyden mukaan.

SK-4

SUUNNON kotimainen sukelluskompassi vaativankin käyttäjän ranteeseen.

Sukelluskompassien SK-4 ja SK-5 paineenkestävyys todettu 5 km:n syvyyteen. Rei 'ityksen ansiosta voidaan kompassi huuhtoa merisuolasta.

Suunto kompasseilla sukelletaan kaikkialla maailmassa.

02920 Espoo 92

puh. 90847033

(~

ig

Kuva 11 . Alvinissa muutetaan aluksen uppoumaa pumppaamalla öljyä kumipussiin.

KAUKOKÄSI Sukeltajan suuri etu ovat hänen kätensä ja niiden suora kytkentä käsiä ohjaavaan keskukseen, aivoihin . Niiden veroista mekaanista kaukokättä tuskin onnistutaan kehittämään, vaikka vastikään Houstonissa Yhdysvalloissa pidetyssä esittelytilaisuudessa kaukokäden avulla leikattiinkin hyvin siististi pala kakkua, asetettiin se teevadille ja ojennettiin eräälle katselijoista. Väitetään / 10/, että kyseessä oleva kaukokäsi antaa käyttäjälle tunnon siitä, mitä kosketaan välittämällä sähköisesti takaisin käyttäjälle puristusvoiman .

Houstonissa esitelty kaukokäsi voi ojentua yli puolentoista metrin päähän sukelluskeIlosta ja käsitellä kolmenkymmenen kilon taakkaa. Käsi voi kiertyä ranteesta kaikkien kolmen toisiaan vastaan kohtisuorassa olevan akselin ympäri ja liikkua kyynärpäästä ranteen liikettä vastaan kohtisuorassa tasossa. Olkapäästä kaukokättä voidaan koukistaa ja liikuttaa atsimutaalisesti. Näiden kuuden vapausasteen lisäksi on vJelä puris-

Kuva 12. Saturaatiosukelluskello, jossa on sukeltajaa varten sekä suljettu että avoin hengityskaasujärjestelmä. Suljetussa järjestelmässä kellon ulkopuolella oleva, sähkömoottorin (4) käyttämä imuri (3) imee kaasua sukelluskellon sisältä C02 -suodattimen (5) lävitse ja täyttää hiilidioksidista puhdistetulla hengityskaasulla kaksi 50 litran sylinteriä (2), joiden paine on 12 baaria kellon sisällä vaikuttavaa painetta korkeampi . Kaasupulloista (2) kaasu johdetaan kellon jakelutaulun kautta sukeltajalIe, jonka kypärässä on yhdistetty sisään/uloshengitys regulaattori. Toimintahäiriöiden varalta on sukeltajan selässä varakaasupullo ja kaasun lämmitin (6). Lisäksi on avoin hengityskaasu järjestelmä, jossa jakelutaulun (7) kautta voidaan sukeltajalIe johtaa kaasua joko varapulloista (8) tai pinta-aluksesta tulevasta letkusta (8). Pinta-aluksesta johdetaan myös kuuma vesi (9) sukelluskellon kautta lämmittämään sukeltajan pukua.

(Lähde: Ocean Industry, April 1977, s.

119).

tus. Kiertoliikettä kaukokäsi seuraa yhden suhteessa yhteen ja suoraviivaista liikettä kolmen suhteessa yhteen.

Kaukokäsi on asennettu sukelluskelloon,

Kuva 13. Pienoissukellusveneen emäalukseksi tarkoitetty sukellusvene.

jonka sisällä miehistö on normaali-ilmakehässä. Pienoissukellusveneestä tämän sukelluskellon erottaa oikeastaan vain teräsvaijeri, jonka varassa se voidaan laskea 900 metrin syvyyteen. Kello on varustettu potkurilaitteilla, Iyijyakuilla, tuhannen watin lampulla, kaikuluotaimella ja painolastitankeilla.

JIM Eräänlainen sukelluskello on myös sukelluspuku Jim (kuva 15). Sen sisällä sukeltaja voi liikkua merenpohjalla 450 metrin syvyydessä yhden ilmakehän paineessa .

Magnesiumseoksesta valmistettu puku painaa 550 kiloa. Puvun jäsenet on varustettu hydraulisilla nivelillä, jotka sallivat 40 asteen kiertoliikkeen mihin suuntaan tahansa.

Sukeltajan turvallisuuden kannalta on merkittävää, että nivelissä oleva hydraulineste pidetään automaattisesti ulkoista painetta korkeammassa paineessa.

Kahdesta puvun niskaan kiinnitetystä 800 litran happipullosta riittää happea 20

7

/

r -_ _ / ' _ oIlIiill

l I F TING FIl(iUn.E _____,

FLOTA T ION

WAI...Ht \4V Iol " "-l U ~ f'j.tl'.,\.fAf. I'I Ul l

" l l l le!,. .1 VIIW " O ill ''\

Kuva 14: Sukelluskello. johon on asennettu "tunteva" kaukokäsi.

tunnin sukellukseen. sillä sukeltaja uloshengittää hiilidioksidia absorboivan kemikaalin lävitse ja happea lasketaan puvun sisään automaattisesti vain sen verran kuin hengityksessä kuluu.

Puvun rajoituksista mainittakoon, että siinä on hankala liikkua pystysuorassa suunnassa ja että yleisesti ottaen JIMpuvussa työskentelevä sukeltaja on kevyemmin varustettua sukeltajaa hitaampi.

Parhaillaan suunnitellaan JIM-pukua 900 metrin sukellussyvyyttä varten.

W"NPV\..",rOIil

""NO LfYI:AI

SPECIAL pv","OSE MAHIPVl A10A

AA IiCUt Arf O fllJtO-S UPPOftTEO "

JOtH t S

TULEVAISUUS Sukellusvenetekniikka, tällä kertaa pienöissukellusvene, on jälleen kerran sen tosiasian edessä, että olisi kehitettävä uusi, entistä paremmin vedenalaiseen soveltuva voimajärjestelmä. Korkean teho/paino-suhteen omaava energialähde lisäisi merkittävästi pienoissukellusveneiden työtehoa.

Parempien painerungon rakennusmateriaalien etsintä jatkuu edelleen. Lasikuitu on tulossa myös pienoissukellusveneiden rakenRUsaineeksi. Öljynporauksen siirtyessä syvempiin vesiin ja kehitettäessä entistä hienostuneempia kaukokäsiä sukeltaja on vähitellen, tosin hyvin hitaasti, väistymässä vedenalaisilta työmailta.

Voimakkaasti kuvaan mukaan ovat tulossa kokonaan miehittämättömät, pinta-aluksesta kauko-ohjatut pienoissukellusveneet.

Niiden avulla voidaan jo nyt eräät vedenalaiset tehtävät, kuten putkijohtojen tarkastus, suorittaa paljon halvemmalla kuin miehitetyillä pienoissukellusveneillä. Sukellusrobotit olen kuitenkin jättänyt kokonaan esitykseni ulkopuolelle sen vuoksi, että niiden mukana ei syvyyteen enää matkaa ihminen.

Kuva 15. JIM-sukelluspuku.

LÄHDELUETTELO /1/ Henderson G S: Aero and underwater engineering . Aeronautical Journai, Voi 79, No 776, August 1975. /2/ Park F: Deep-sea Vehicles. Int. Science and Technology, March 1965. /3/ Ramsay R: The Development of Manned Deep-diving Submersibles. Naval Engineers JournaI, Voi 81, No 5, October

1969.

/4/ Watson W: The Design, Construction. Testing, and Operation of a Deepdiving Submersible for Ocean Floor Exploration. Transactions of The Society of Naval Architects and Marine Engineers, Voi 79,

/6/ Submersibles. Marine Engineering/ log, Voi LXXX, No 4, April 1975. /7 / LR in Hydrospace. 100 A 1, April 1977.

/8/ Lachman B: Ubåtar för civilt bruk.

Nordiska Skeppstekniska Mötet 1975, m/s Svea Corona. /9/ Loftas T: The Last Resource. Pelican Books, 1972. /10/ Offshore services magazine, Voi 10, No 7, July 1977, /11/ Pceam Industry, August 1975, April 1976 and May 1976.

1971.

/5/ World-wide directory of submersibles. Ocean Industry, Voi 10, No 10, October 1975.

TAULUKKO 1

Materiaali

Myöi ~Iujuus puristuksessa (kp/ mm 2 )

Terässeos Titaaniseos Alumiiniseos Lasi Epoksipohjainen lasikuitu

8

Tiheys (kg/ dm 3 )

Lujuus/ tiheys

120

7,6

80 25 150

4,4

15 .8 18.2

65 75

2.7 2.5

9.3 60,0

70

2.0

35 .0

150 50 110

Kuoren paksuus

Eräiden materiaalien ominaisuuksia ja niistä valmistetun pallomaisen painerungon seinämän paksuus, kun pallon halkaisija on 2,4 metriä ja mitoitussyvyys 6100 metriä.

Laskentapaineena on käytetty 1,5 kertaa 6100 metrin syvyydessä vaikuttavaa hydrostaattista painetta ja pallon säde on kerrottu 1,1 :lIä pallon muodon rakenteellisten poikkeamien täydellisestä pallosta ottamiseksi huomioon /3/.

Hiljaiseloa räpyläuintirintamalla "Jotain on pahasti vialla, jos kilpailuja on järjestämässä enemmän henkilöitä kuin kilpailuihin tulee osallistuiia. Etenkin, kun Suomessa järjestet.ää,:, vain muut~~a aian kilpailu vuodessa". Näin tuumivat avoimien SV~L.:n Var~lnals-~uomen ~"rln räpyläuintimestaruuskilpailujen järjestäjät. Samaa taisI t~umla Implv~aran .ulO~~­ hallin johtaja Markku Aaltonen. Hän oli seuraamassa kovin harvalukUisen kllpalhjakaartin uintia, yleisöltä parhaana uintiaikana suljetussa uimahallissa.

Näin kilpailtiin Imivaarassa: 4 x 200 M RÄPYLÄUINTIVIESTI MIEHET 1. Saaristomeren Sukeltajat I 2. Jyväskylän Delfiinit

8.19 .0 8.22.5

400 M RÄPYLÄUINTI NAISET 1. Sirpa Varinen Kuopion Urheilusukeltajat

4 .29.8

800 M RÄPYLÄUINTI MIEHET 1 . Sven-Olof Olander Västerås Sportdykarklubb 2 . Markku Mustonen Jyväskylän Delfiinit

8.51.3 9.03.3

100 M RÄPYLÄUINTI JUNIORIT ALLE 14 v 1. Valter Olander Västerås Sportdykarklubb 2 . Tapani Hänninen Saaristomeren Sukeltajat

55 .9 1.02.2

100 M RÄPYLÄUINTI JUNIORIT ALLE 1 6 v Useat poisjääneistä kilpailijoista olivat joko piirin tai maan parhaimmistoa. Ja kuitenkin näille kilpailuille antoi oman lisäsävynsä se, että parhaat pääsivät edustamaan Suomea Tukholmassa järjestettäviin PM-kilpailuihin.

Kuvaavaa oli, että Kuopion tyttö Sirpa Varinen joutui uimaan naisten lajit yksin.

Missä olivat muut tytöt?

Miesten lajeissa ei tilanne ollut paljoa lohdullisempi. Eniten osallistujia (10) keräsi 100 m laitesukellus. Niin 50 m sukelluksessa kuin 100 m räpyläuinnissa oli vain viisi osallistujaa.

Leveä junioririntama puutteellinen valmennus Miesten lajeissa ei tulostaso kohonnut aivan sille tasolle, kuin oli odotettu . Kilpailijoiden vähäisyys näkyi myös tuloksissa.

Toivoa paremmasta tulevaisuudesta loi kuitenkin kilpailuihin osallistuneiden junioreiden lukumäärä, joka kohosi lähes kahteenkymmeneen .

Ja mikä parasta, tästä joukosta löytyi poika , joka on oiva esimerkki siitä, miten osaava valmennus ja innokas harjotus tekevät mestarin. Hän on Västeråsin Valter Olander. Poika oli sarjassaan alle 14 v aivan ylivoimainen ja oli miesten 800 mkilvassa pestä itse A. Ahvenen .. .

Toki Valtterin vauhtia siivittivät kunnon kilpavälineet, kuten kilpaurheiluun nykyään kuuluu, mutta kyllä poika itsekin suhtautui asiaan vakavasti. Lisäpuhtia otteisiin toi valmentajaisä Sven-Olof, joka seurasi silmä tarkkana Valtterin uintia ja kävi siinä ohessa uimassa myös itselleen pari mitalia. Siis valmennusta parhaimmillaan.

Valtterin takana kävivät kisaa Turun ja Jyväskylän juniorit. Poikien välinen tasoero oli huomattavasti kapeampi , kuin Valtterin ja parhaiden suomalaisten välinen ero . Poikien otteista kävi ilm i, että rako saataisi kurotuksi umpeen, jos olisi tarjolla osaavaa valmennusta.

Valmennukseen satsattava Kilpailujen päällimmäinen anti on jo edellä tullut kai selvästi ilmi. Räpyläuinnin taso kilpauintina , jossa jaetaan jopa SM -mitaleja, on tullut niin kovaksi, että osallistuvien on todella harjoiteltava räpyläuin,rik ilpailuja , eikä urheilusukellusta varten .

Pohjoismaisten mestaruuskilpailujen tulosluettelot kertovat. että alan pohjoismainen kärki ei ole saavuttamattomissa . Tämä edellyttää kuitenkin, että kilpailijoille luodaan mahdollisuudet riittävään valmennukseen ja harjoitteluun. Jos ja kun tällä hetkeilä ei harrastajien piiristä ole saatavissa tarpeeksi kilpailijoita, niin uimaseuroissa on varmasti kilpauintivalmennukseen tottuneita nuoria, jotka sopivalla sanojen asettelulla alkaisivat harrastaa räpyläuintia .

Luontevimmin tämän kaivatun edellytyksen luo liittomme räpyläuintivaliokunta, johon katseet on suunnattava. Valmennuskoulutus olisi saatava pikaisesti pyörimään. etua kaikille Kun tällainen kilpailu- ja vamentajatoimintaan satsaaminen tuo muassaan tuloksia, on siitä hyöytyä meille kaikille . Siis myös tavalliselle urheilusukeltajalIe. Mitä enemmän SUSL saa tulospisteitä esim PM- tai jopa EM-kilpailuissa sitä enemmän liiton kassaan putoilee rahaa. Plussaa ovat lisäksi kaikki erilaiset alan SM-kilpailut. Ja aivan varmasti SVUL:n sisällä rahanjaossa suurta osaa näyttelee juuri eri tasoisten valmentajien määrä ja kouluttaminen. Tällä toiminnalla saadut varat tukevat koko liiton taloutta.

Jos kilpailijoiden määrää ei pystytä lisäämään on puolestaan selvää , että kovin monia alan kilpailuja ei ainakaan Turussa enää järjestetä. Täällä kun hallin käytöstä päättävät kaupunginisät ovat tottuneet siihen, että hallilla on paljon käyttäjiä myös kilpai~ujen aikana. Kilpailujen järjestäjät puolestaan eivät varmasti pahastuisi , jos katsomossa (pientä korvausta vastaan tietysti) istuisi lukuisa joukko seurakavereita ja sukulaisia kannustamassa omiaan . Kun halli on täynnä on sen käytöstä vastaavien paljon helpompi perustella veronmaksajille, miksi juuri tänä sunnuntaina ei uimahallissa voi vapaapäväänsä uiden viettää .

Edellä kuvattu on yhden kilpailun herättäm iä mietteitä . Rakentaviksi tarkoitettuja .

Kuitenkin , lisää uimareita olisi kuulemma altaaseen mahtunut jo Jyväsk ylän SMkisoissa . It se ki lpailut Impivaarassa sujuivat järjestelyiden osalta tuttuun tapaan , eli hyvin .

Kuva ja teksti Markku Salo

1. Jarmo Louhelainen Jyväskylän Delfiinit 2 . Mika Lepistö Jyväskylän Delfiinit 3 . Jukka Roitto Saaristomeren Sukeltajat

57.0 58.6 59 .0

100 M LAITESUKELLUS MIEHET 1. Antti Ahven Jyväskylän Delfiinit 2. Sven-Olof Olander Västerås Sportdykarklubb 3. Markku Mustonen Jyväskylän Delfiinit

50.4 52 .8 55.2

25 + 25 M SUKELLUSUINTI JUNIORIT ALLE 14 v 1. Valter Olander Västerås Sportdykarklubb 2. Tapani Hänninen Saaristomeren Sukeltajat

25 .5 29.0

100 M RÄPYLÄUINTI NAISET 1. Sirpa Varinen Kuopion Urheilusukeltajat

56 .2

100 M RÄPYlÄUINTI MIEHET 1. Vesa Raita Saaristomeren Sukeltajat 2. Antti Ahven Jyväskylän Delfiinit

51 .7 51.9

25 + 25 M SUKEllUSUINTI JUNIORIT AllE 16 v 1. Jarmo Louhelainen Jyväskylän Delfiinit 2 . Mika Lepistö Jyväskylän Delfiinit 3. Juha Pietilä Saaristomeren Sukeltajat

25 .0 27 .2 28.0

50 M NAISET (Sukellus) 1. Sirpa Varinen Kuop ion Urheilusukeltajat

26 .4

50 M SUKELLUS 1. Antti Ahven Jyväskylän Delfiinit 2 . Markku Mustonen Jyväskylän Delfiinit

21 .8 23.2

9

150

Maksamme markkaa vanhasta regulaattoristasi merkkiin ja kuntoon katsomatta kun vaihdat sen nyt meill채 uuteen

CYKLON SUPER 300 regulaattoriin

Tee nyt turvallinen vaihtokauppa. Tule, soita tai kirjoita.

Tarjous on voimassa vain toukokuun -78 loppuun.

- I 1;

Pajalahdentie 9, 00200 Helsinki 20, puh. 90-6922 358

Sukelll.skoolotos Pysyväismääräykset. Luokkavaatimukset kouluttajat ja luokkatarkasta.iat Yleistä Näissä määräyksissä käsitellyllä koulutuksella tarkoitetaan sukelluskoulutusta, jonka päämääränä on opettaa perusvälinesukellusta tai laitesukellusta altaassa tai avovedessä.

Koulutusohjelmien hyväksyminen Sukelluskoulutusohjelman hyväksyy SUSL:n koulutusvaliokunta. Hyväksyminen edellyttää ohjelman noudattavan SUSL:n sukelluskoulutusohjeita.

Anomus koulutusohjelman hyväksymisestä tehdään kirjallisesti SUSL:n koulutusvaliokunnalle käyttäen tähän tarkoitukseen laadittua lomaketta.

Sukelluskoulutusohjelma, joka on hyväksytty on voimassa alempana mainituin edellytyksin.

SUSL:n jäsenkerhoilta vaaditaan sukelluskoulutusohjelmien hyväksymistä. Jäsenkerhojen lisäksi voivat koulutusohjelmansa saada hyväksytyksi muutkin sukelluskoulutusta järjestävät yhteisöt mm. sukellustarvikeliikkeet ja sukelluskoulut.

Ilmoitusvelvollisuus Sukelluskoulutusta järjestävä on velvollinen ilmoittamaan jokaisen koulutusjakson alkamisesta SUSL:n koulutusvaliokunnalle vähintään kaksi viikkoa ennen koulutuksen alkamista. IImoittaminen tehdään ao. kaavakkeella.

Hyväksyttyyn koulutusohjelmaan tulleista muutoksista tulee ilmoittaa kirjallisesti SUSL:n koulutusvaliokunnalle.

Mikäli kahden toimintavuoden aikana ei hyväksyttyä koulutusta antava ole ilmoittanut yhtään koulutusjaksoa alkavaksi poistetaan ko. koulutusta antava SUSL:n hyväksyttyä koulutusta antavien luettelosta. Uusi hyväksyminen tapahtuu tällöin kohdan 1.2. mukaisesti.

SUSl:N NIMEN KÄYTTÄMINEN JA HYV ÄKSYTYST Ä KOULUTUKSESTA IlMOITTAMINEN Julkisissa tiedonannoissa ja ilmoittelussa sekä niihin verrattavissa saa SUSl:n koulutusvaliokunnan hyväksymää sukelluskoulutusta antava käyttää ainoastaan mainintaa: Koulutusohjelma on Suomen Urheilusukeltajain Liitto r.y:n hyväksymä.

Muita muotoja ei ilmoittelussa eikä tiedonannoissa tai niihin verrattavissa saa käyttää. Mikäli muita muotoja havaitaan käytetyn voidaan ko. koulutusta antava poistaa luettelosta. luettelon pitäminen ja julkistaminen SUSL:n koulutusvaliokunta pitää luetteloa hyväksytyistä sukelIuskoulutusta antavista kerhoista, liikkeistä ja kouluista sekä muista yhteisöistä.

Luettelo julkistetaan vuosittain sopivaksi katsotulla tavalla. Mikäli aihetta ilmaantuu voi SUSL:n koulutusvaliokunta julkaista myös luettelon niistä sukelIuskoulutusta antavista, joiden koulutusohjelmaei ole koulutusvaliokunnan hyväksymä.

Sukelluskoulutuksen valvonta SUSL:n koulutusvaliokunta valvoo sukelluskoulutusta luokkatarkastajien avulla. Valvonnan käytännön järjestelyt tapahtuvat sukelluskoulutus jaksojen etukäteisilmoitusten perusteella.

Koulutusvaliokunnan päätöksistä ja toimista valittaminen Mikäli koulutusvaliokunnan toimenpiteet ja päätökset ovat näiden määräysten vastaiset, voi valituksen osoittaa SUSL:n johtokunnalle.

SUKEllUSKOULUTTAJAT

Kerhokouluttajien määrä Kouluttajia voi olla SUSL:n jäsenkerhossa yksi jokaista kerhon jäsenluvun alkavaa viittä varsinaista jäsentä kohden, ei kuitenkaan enempää kuin kymmenen.

Mikäli kerho, jolla on suurin mahdollinen määrä kerhokouluttajia haluaa saada uuden kerhokouluttajan on uuden nimityksen yhteydessä mainittava ko. kerhon kohdalla poistettava kerhokouluttaja. luettelon pitäminen SUSL:n koulutusvaliokunta pitää luettelon kerhokouluttajista. Luettelo julkistetaan vuosittain.

Kerhokouluttaja, joka on laiminlyönyt ilmoitusvelvollisuutensa jaltai osallistumisvelvollisuutensa koulutustilaisuuksiin poistetaan luettelosta toisen toimintavuoden jälkeen.

Kerhokouluttaja, joka on poistettu luettelosta emo syystä voidaan nimittää uudelleen kohdan 2.2.2. mukaisesti.

Yleistä Yllämainittua sukelluskoulutusta antamaan voidaan hyväksyä kahdentasoisia kouluttajia: kerhokouluttajia ja varsinaisia sukelluskouluttajia.

Kerhokouluttajat Kerhokouluttajan tehtävät Kerhokouluttaja antaa snorkkelisukelluskoulutusta itsenäisesti ja toimii sukelluskouluttajan apuna laitesukelluskursseilla.

Kerhokouluttaja ottaa lisäksi vastaan perusvälineluokan luokkasuorituksia.

Kerhokouluttajan nimittäminen Kerhokouluttajan nlmlttaa luokkatarkastaja varmistauduttuaan ensin nimitettävän teoreettisten tietojen ja käytännön koulutustaitojen riittävyydestä.

Nimittämisen vahvistaa SUSL:n koulutusvaliokunta saatuaan luokkatarkastajan koulutusvaliokunnan kaavakkeelle tehdyn ilmoituksen nimityksestä. Vahvistaminen ilmoitetaan nimetylle kerhokouluttajalIe. Nimittämisen vahvistaminen on voimassa kaksi vuotta alkaen vahvistamista seuraavan kalenterivuoden alusta. Seuraavat kaksivuotiskaudet vahvistaa SUSl:n koulutusvaliokunta alla mainituin edellytyksin.

KerhokouluttajalIe asetettavat vaatimukset Kerhokouluttajaksi voidaan nimittää 18 vuotias, PM-sukeltajaluokan suorittanut SUSL:n jäsenyhdistyksen varsinainen jäsen.

Kerhokouluttajan, jonka nimityksen SUSL:n koulutusvaliokunta on vahvistanut, edellytetään noudattavan koulutuksessaan SUSL:n koulutusvaliokunnan ohjeita.

Kerhokouluttaja on velvollinen osallistumaan SUSL:n koulutusvaliokunnan järjestämiin kouluttajien koulutustilaisuuksiin vähintäin kerran kouluttajavahvistuksen kaksivuotiskautena.

Kerhokouluttaja on edelleen velvollinen ilmoittamaan toimistaan kouluttajan SUSL:n koulutusvaliokunnalle kunkin kalenterivuoden lopussa asianomaisella koulutusvaliokunnan vahvistamalla kaavakkeella.

Saadakseen nimityksensä vahvistamisen uudistetuksi on kerhokouluttajan toimitettava kouluttajakorttinsa koulutusvaliokunnalle toisen toimintavuoden toimintailmoituksen mukana.

Kerhokouluttajan nimittäminen sukelluskouluttajaksi Kerhokouluttaja, joka on täyttänyt yllämainitut velvoitteensa ja osallistunut vuosittain kouluttajien koulutustilaisuuksiin voidaan nimittää sukelluskouluttajaksi, mikäli hän täyttää muut sukelluskouluttajalIe asetetut vaatimukset. Nimittäminen voi tapahtua toisen kerhokouluttajana toimitun kaksivuotiskauden jälkeen.

Kerhokouluttajan tunnus Kerhokouluttaja on oikeutettu kantamaan tunnusta, jossa on kaksi luokkatähteä ja niiden alla yksi keltainen nauha.

Kerhokouluttajakortin tunnusväri on keltainen.

SUKEllUSKOULUTTAJA Sukelluskouluttajan tehtävät Sukelluskouluttaja toimii sukelluskouluttajana laitesukelluskurssilla.

Sukelluskouluttaja ottaa vastaan PMluokkasuorituksia .

Sukelluskouluttajan nimittäminen Sulkelluskouluttajaksi voidaan nimittää kohdan 2.2.6. mukaisesti ainoastaan kerhokouluttajana toiminut kouluttaja.

Sukelluskouluttajaksi nimittämisen suorittaa SUSL:n koulutusvaliokunta ko. kouluttajaksi nimettävän kerhon kirjallisesta anomuksesta. Anomukseen tulee liittää luokkatarkastajan ilmoitus suoritetuista opetusnäytteistä liitteineen.

Sukelluskouluttajaksi nimitettävän tulee lisäksi olla osallistunut SUSL:n koulutusvaliokunnan järjestämien koulutustilaisuuksien yhteydessä pidettävään sukelluskoulutusta käsittelevään tenttitilaisuuteen . Tenttiin osallistuminen voi tapahtua aikaisintaan toisen kerhokouluttajana toimitun kaksivuotiskauden loppupuolella.

Nimittäminen ilmoitetaan ko. sukelluskerholle.

Sukelluskouluttajaksi nimittäminen on voimassa kolme vuotta alkaen nimittämistä seuraavan kalenterivuoden alusta.

Nimittämisen vahvistaa seuraaviksi kolmivuotiskausiksi koulutusvaliokunta, mikäli alla olevat edellytykset on täytetty.

11

SukelluskouluttajalIe asetettavat vaatimukset Sukelluskouluttajaksi voidaan nimittää I-sukeltajaluokan suorittanut SUSL:n jäsenkerhon varsinainen jäsen.

SUSL:n koulutusvaliokunnan nimittämän sukelluskouluttajan edellytetään noudattavan koulutuksessaan koulutusvaliokunnan ohjeita.

Sukelluskouluttajan tulee osallistua vuosittain SUSL:n koulutusvaliokunnan järjestämiin koulutustilaisuuksiin.

Sukelluskouluttaja on velvollinen ilmoittamaan sukelluskouluttajana suorittamistaan toimista SUSL:n koulutusvaliokunnalle kunkin kalenterivuoden lopussa asianomaisella koulutusvaliokunnan vahvistamalla kaavakkeella.

Saadakseen nimittämisensä vahvistetuksi uudeksi kolmivuotiskaudeksi on sukelluskouluttajan toimitettava kouluttajakorttinsa koulutusvaliokunnalle kolmannen toimintavuoden toimintailmoituksen mukana.

Sukelluskouluttajien määrä Sukelluskouluttajia voi olla SUSL:n jäsenkerhossa yksi jokaista kerhon jäsenluvun alkavaa kymmentä varsinaista jäsentä kohden, ei kuitenkaan enempää kuin viisi.

Mikäli kerho, jolla on suurin mahdollinen määrä sukelluskouluttajia haluaa saada uuden sukelluskouluttajan on uuden nimityksen yhteydessä mainittava ko. kerhon kohdalla poistettava sukelluskouluttaja.

Luettelon pitäminen SUSL:n koulutusvaliokunta pitää luettelon hyväksytyistä sukelluskouluttajista. Luettelo julkaistaan vuosittain. Sukelluskouluttaja, joka on laiminlyönyt ilmoitusvelvollisuutensa ja/tai osallistumisvelvollisuutensa koulutustilaisuuksiin poistetaan luettelosta kolmannen toimintavuoden jälkeen.

Mikäli sukelluskouluttaja on poistettu emo syistä luettelosta voi uudelleen nimittäminen tapahtua kohdan 2.3.2. mukaisesti yhden kerhokouluttajana toimitun kaksivu0tiskauden jälkeen.

Sukelluskouluttajan tunnus Sukelluskouluttaja on oikeutettu kantamaan tunnusta, jossa on kolme luokkatähteä ja niiden alla kaksi keltaista nauhaa.

Sukelluskouluttajakortin tunnusväri on punainen.

SUSL:N NIMEN KÄVTT ÄMINEN JA KOULUTTAJIEN KELPOISUUDEN MAINITSEMINEN Julkisissa tiedonannoissa, ilmoittelussa sekä niihin verrattavissa saa SUSL:n koulutusvaliokunnan kouluttajille antamaa hyväksymistä koskevissa maininnoissa käyttää ainoastaan muotoa: Kouluttajat ovat Suomen Urheilusukeltajain Liitto r.y:n hyväksymiä.

Muita muotoja ei saa käyttää.

LUOKKATARKASTAJA Luokkatarkastajan tehtävät Luokkatarkastajan tehtäviin kuuluu sekä sukellustoiminnan että sukelluskoulutuksen valvonta alueellaan.

Luokkatarkastajan tehtäviin kuuluu kerhokouluttajien nimittäminen.

12

Luokkatarkastaja ottaa vastaan sukelluskouluttajaksi aikovan kerhokouluttajan opetusnäytteet.

Lisäksi luokkatarkastaja ottaa vastaan I-sukeltajaluokan luokkasuoritukset.

Luokkatarkastajan valinta ja nimittäminen Luokkatarkastajaksi voidaan nimittää sukelluskouluttaja, joka on aktiivisesti osallistunut sekä oman yhdistyksensä että SUSL:n koulutustoimintaan.

Luokkatarkastajien tarpeen ratkaisee SUSL:n koulutusvaliokunta SVUL:n piirien urheilusukellusjaostojen tekemien ilmoitusten perusteella. Myös yksityinen kerho voi tehdä esityksen luokkatarkastajan nimeämisestä alueelle, jossa on runsaasti sukellustoimintaa. Esityksistä ja ilmoituksista tulee käydä ilmi henkilö, jota luokkatarkastajaksi esitetään.

Luokkatarkastajan nimittää SUSL:n johtokunta koulutusvaliokunnan esityksestä.

Ennen esityksen antamista koulutusvaliokunta on velvollinen suorittamaan luokkatarkastajaksi nimettävän sukelluksellisten tietojen kuulustelun. Luokkatarkastajan nimittäminen on voimassa jatkuvasti alla mainituin edellytyksin.

LuokkatarkastajalIe asetettavat vaatimukset Luokkatarkastajan tulee olla toiminut sukelluskouluttajana vähintäin kaksi kolmivuotiskautta. Hänen tulee lisäksi olla SUSL:n jäsenkerhon varsinainen jäsen.

Luokkatarkastajan tulee osallistua vuosittain SUSL:n koulutusvaliokunnan järjestämiin koulutustilaisuuksiin.

Luokkatarkastaja on toiminnastaan il moitusvelvollinen koulutusvaliokunnalle. IImoittaminen tapahtuu kirjallisesti kunkin kalenterivuoden lopussa asianomaisella koulutusvaliokunnan vahvistamalla kaavakkeella.

Luettelon pitäminen SUSL:n koulutusvaliokunta pitää luetteloa luokkatarkastajista. Luettelo julkaistaan vuosittain. Luokkatarkastaja, joka laiminlyö ilmoitusvelvollisuutensa ja/tai osallistumisensa koulutustilaisuuksiin poistetaan luettelosta kolmannen kalenteri vuoden jälkeen.

Mikäli luokkatarkastaja on poistettu luettelosta em. syystä tapahtuu uudelleen nimittäminen kohdan 3.2. mukaisesti.

Luokkatarkastajan ilmoittaminen Julkisissa tiedonannoissa tai ilmoittelussa tms. ei saa mainita koulutukseen osallistuvista luokkatarkastajista.

Luokkatarkastajan tunnus Luokkatarkastaja on oikeutettu käyttämään tunnuksenaan neljän luokkatähden lisäksi kolmea keltaista nauhaa niiden alla.

Luokkatarkastajan kortin väri on vihreä.

ERITVISMÄÄRÄVKSIÄ Erityisistä syistä voidaan kerhokouluttaja nimittää sukelluskouluttajaksi yhden kaksivuotisen kerhokouluttajakauden jälkeen. Nimittäminen edellyttää tällöin, että muut sukelluskouluttajalle asetetut vaatimukset täytetään.

Kerho- ja sukelluskouluttajan toiminnaksi, jolla voidaan korvata SUSL:n koulutusvaliokunnan koulutustilaisuudet katsotaan

myös osallistuminen SUSL:n nuorisovaliokunnan koulutustilaisuuksiin sekä ohjaajana osallistuminen nuorisovaliokunnan tai SVUL:n piirien urheilusukellusjaoston nuorisoleirilIe. Luokkatarkastajan toiminnaksi ei lueta sukelluskouluttajana toimimista. Sen sijaan toiminnaksi katsotaan luennoiminen SUSL:n koulutustilaisuuksissa sekä toimiminen johtotehtävissä SUSL:n tai SVUL:n piirien urheilusukellusjaostojen toimeen panemilla sukellus- ja nuorisoleireillä.

SUSL:n koulutusvaliokunnalla on oikeus suorittaa näissä määräyksissä muutoksia ja tarkistuksia kalenterivuosittain.

Muutokset on ilmoitettava kirjallisina kaikille näissä määräyksissä mainituille kouluttajille ja yhteisöille.

SUKEL T AJALUOKA T JA VAATIMUKSET PERUSV ÄLlNESUKEL T AJALUOKKA VAATIMUKSET: - alaikäraja 12 V. - suoritettava snorkkelisukeltajaluokan teorian tentti snorkkelisukeltajaluokan suoritettava käytännön koe Tunnus: Yksi luokkatähti ja/tai yhteispohjoismainen kangasmerkki.

*

SNORKKELlSUKEL TAJA TODISTUKSEN KÄVT ÄNNÖN KOKEET A-KOE: 1. 300 m vapaauinti, ei selkäuintia.

2. 50 m selkäuintia.

3. 50 m vapaauintia 2 kg:n ylipainolla.

4. Vedenpolkeminen paikallaan minuutin ajan kädet pään yläpuolella.

B-KOE: 1. Haettava räpylät, maski ja snorkkeli ylös

3-4 metrin syvyydestä. Puetaan pinnalla.

2. 300 m uinti. Varustus räpylät, maski ja snorkkeli. Joka 50 m kohdalla sukellettava 3-4 m syvyyteen.

3. Hengenpelastus. Varustus, vain räpylät.

Suusta-suuhun menetelmä suoritettava aItaan reunalla.

4. Kuperkeikkoja suorin vartaloin. 3 eteenpäin ja 3 taaksepäin.

5. Sukellus 25 m, varustuksena perusvälineet.

6. Hengenpidätys 30 sek. veden alla. On suositeltava, että oppilas suorittaa kokeen portaiden vieressä, jossa hän pysyy paikallaan. Koe suoritettava 3-4 m syvyydessä.

On myöskin suositeltavaa, että kokeen vastaanottaja valvoo veden alla suoritusta.

7. Haettava sukeltamalla 6 esinettä 3-4 m syvyydestä. Yksi esine kerrallaan. Maksimiaika 3 min.

8. Räpyläuinti 25 m snorkkelilla. Maskin paikka on otsa. Jotta oppilaan olisi pakko pitää silmät auki veden alla kuuluu vaatimuksiin, että hän ui täysin suoraa, tähän oppilas pystyy vain, jos hän seuraa mustaa viivaa altaan pohjassa.

C-KOE: 1. 50 m räpyläuinti 10 % ylipainoisena.

Painovyö.

2. Oppilas irroittaa vyön ja maskin ja vie ne pohjaan syvässä päässä, johon ne jätetään.

3. 50 m räpyläuinti, varusteena vain snorkkeli, ei maskia. Koe suoritetaan kuin kokeessa B-8.

4. Oppilas hakee pohjasta maskin ja painovyön.

5. OK-merkki.

6. Oppilas pukee päälleen maskin ja vyön ja ui 50 m.

HUOMIOITAVA: C-koe on suoritettava yhteen menoon ilman katkoja. Jos oppilas jostain syystä keskeyttää kokeen ja nousee altaasta, on koe hylättävä ja pitää se suorittaa alusta uudelleen. C-koe on kestävyyskoe. A 1-4, B 1-8, C 1-6 suoritetaan kaikki altaassa.

UUSII LK I Ik on jatkoa vapaasukellusluokalle. Siinä on tarkoitus näkyä seuraavat periaatteet: Suoritukset edellyttävät määrätietoista harjoittelua. Ne on vietävä läpi turvallisesti.

Vaatimusten on oltava tarkoituksenmukaisia ja liityttävä todellisiin vapaasukellustilanteisiin. Luokan suorittanut hallitsee vapaasukelluksen normaaleissa pohjoismaisissa olosuhteissa. Allaskokeiden tulee edellyttää arvostelukykyä ja tekniikan osaamista, avovesikokeiden kuntoa ja tekniikkaa. Vaatimusten sisällön on suureksi osaksi suunnitellut ruotsalainen sukeltava nuoriso (14-15 v.). Niitä on testannut mm. tanskalainen nuoriso-ohjaajakurssi ja eri pohjoismaiden sukellusseurat. Kolme pohjoismaista nuorisotoiminnan minikokousta muokkasi lopullisen ehdotuksen.

Ja tällaisena sen hyväksyi PM-kokous: A-OSA Edellytykset vapaasukelluksen I Ik:n aloittamiselle~

1. Vapaasukelluksen luokka ja teorian kertaus.

2. SUSL:n järjestämä tai hyväksymä peruskurssi.

3. Vähintään yksi SUSL:n järjestämä tai hyväksymä seura-, piiri- tai liittotason kurssi aiheista biologia, arkeologia, uppopallotuomari, räpyläuintitoimitsija, valokuvaus ja liikunnanohjaaja. Tarkoituksena on, että kokeen suorittaja voisi perehtyä tarkemmin vähintään yhteen mainituista aloista.

B-OSA Allaskokeet ilman perusvälineitä.

1. 1.000 m vapaauinti (ei selkäuintia).

2. 300 m selkäuinti .

3. 300 m vaatteissauinti (housut, paita ja sukat).

4. 25 m sukellus (lähtö vedestä).

5. 100 m vapaauinti 10 % ylipainoisena.

6. Veden polkeminen kädet ilmassa 3 minuuttia.

7. Hengityksenpidättäminen veden alla 40 sekuntia. Kohdat 1-4 suoritetaan samana har joituskertana. Kohdat 5-7 suoritetaan samana harjoituskertana.

C-OSA Allaskokeet käyttäen perusvälineitä painovyö mukaanluettuna, jollei toisin mainita.

1. 1.000 m räpyläuinti (ei selkäuintia). Sukellus 3 m:n syvyyteen joka 50 m. Ilman painovyötä .

2. 200 m räpyläuintia varusteena snorkkeIi, mutta ei maskia eikä painovyötä. Silmien ärtyessä sallitaan uimarinlasit.

3. Pituussukellus 4x25 m, kokonaisaika korkeintaan 4 minuuttia. Ilman painovyötä.

Kouluttaja määrää lepotauon pituuden.

4. 4 kuperkeikkaa etuperin ja takaperin yhteen menoon nousematta välillä pintaan.

5. 15 sukellusta noin 3 metriin yhteen menoon, spiraalinousu ja OK-merkki pinnassa.

Kouluttajan valvottava, ettei ylihengitystä tapahdu.

6. Perusvälineet asetetaan altaan pohjalle (väh. 3 m). Sukellus, joko perusvälineistön pukeminen, maski 'tyhjennetään veden alla, snorkkeli pinnassa. (Vastaa PM-sukeltajaluokan vapaasukelluskoetta.)

7. 3 m:n syvyydessä vaihdetaan toverin kanssa räpylät, maski ja snorkkeli. Maski tyhjennetään veden alla, snorkkeli pinnassa.

8. Hengenpelastuskoe - uhrin kuljetus 100 m. Kuljetus kahdella tavalla. Uhrilta riisutaan maski ja snorkkeli. Puhalluselvytys altaan reunalla.

Jos C-osa suoritetaan avovedessä, käytetään pukua ja painovyötä ja voidaan käyttää kelluntaliiviä.

D-OSA Avovesikokeet käyttäen perusvälineitä painovyö mukaanluettuna. Pukua ja kelluntaliiviä saa käyttää. Valvontavene seuraa.

1. Räpyläuinti 3.000 m.

2. Koulutusta kaikkien kelluntaliivityyppien käytössä (hiilihappotyyppi, kompensaatioliivi ja ilmapulloliivi).

3. Hengenpelastuskoe. Jos pukua käytetään, on sen ja painovyön oltava päällä heti kokeen alusta asti. Merkin saatuaan suorittaja pukee perusvälineet ja ui 200 m:n päähän. Sukellus 10 metriin. (Toveri, joka esittää hukkuvaa, sukeltaa samanaikaisesti.)

Painovyön riisuminen kummaltakin. Hukkuvan nosto. Jos kelluntaliivejä käytetään, niin molemmat täytetään. Kuljetus 200 m.

Puhalluselvytys alkaa kuljetuksen aikana ja .jatkuu maissa. Tässä hengenpelastuskokeessa täytyy sukelluspaikalla olla pohjassa laitesukeltaja. Hän ottaa vastaan painovyöt ja avustaa, jos vaikeuksia ilmenee. Kokeen suorittaja ei mis~ään tapauksessa saa hengittää laitteesta.

I Ik:n kaikki kokeet suoritettava vuoden sisällä.

POHJOISMAINEN LUOKKA

(PM)

SUKEL T AJA-

VAATIMUKSET: - alaikäraja 17 vuotta - esitettävä sukelluspäiväkirja, josta selviää, että on suoritettu vähintään 20 tuntia avovesisukellusta - suoritettava PM-Iuokan käytännön koe.

- suoritettava PM-Iuokan teorian tentti - hyväksytty lääkärintarkastus Laivaston sukelluskurssin suojalinjan käynyt, joka liittyy SUSL:n kuuluvaan kerhoon vuoden sisällä palveluksesta vapauduttuaan, saa PM-Iuokan todistuksen suoritettuaan teorian tentin ja esitettyään laivaston antaman todistuksen.

TUNNUS:

**

Kaksi luokkatähteä.

Pohjoismaisen sukeltajatodistuksen käytännön kokeet.

Kokeet 1-4 suoritetaan altaassa.

Kokeet 5-10 suoritetaan avovedessä täydellisin varustein.

KOE 1 VAPAASUKELLUSKOE Sukellus 3-5 m syvyyteen. Pohjalla puetaan räpylät, snorkkeli ja maski. Maskin tyhjennys.

KOE 2 VAPAA NOUSU A. Vapaanousun teoreettisen tiedon tarkistus.

B. Simuloitu (jäljitelty) vapaanousu.

KOE 3 LAITEKOE Perusvarustus ja laite altaan pohjalla. Sukellus pohjaan, jossa hengitetään laitteesta.

Puetaan perusvarustus, maski tyhjennetään. Maski otetaan pois, jonka jälkeen puetaan laite. Laitesukellusta 50 m ilman maskia. Ylösnousu ja snorkkeliuintia 50 m laite selässä, ilman maskia.

KOE 4 PARIHENGITYS 50 M Molemmilla sukeltajilla on laite. 25 m:n jälkeen otetaan toinen laite käyttöön.

KOE 5 Vapaa sukellus 7-10 m syvyyteen. Perusvarustuksella.

KOE 5 SYVYYSKOE Parisukellus 15-20 metriin ja köysimerkinannot.

KOE 7 KOTIINUINTIKOE Varusteet: Sukellusvarusteet painoineen, laitteineen ja pukuineen + 5 % ylipainoa.

Pintauintia 100 m. 50 m uidaan snorkkelia käyttäen ja 50 m selälljiän ilman snorkkelia. Laitteesta ei saa hengittää.

KOE 8 HENGENP['_ASTUSKOE "Uhri" tuodaan pintaan 5-8 m syvyydestä. Irroitetaan "uhrin" maski ja laitteen suukappale. "Uhria" hinataan 50 m ja samalla annetaan tekohengitystä suusta-suuhun menetelmällä. Riisutaan "uhrin" laite ja painovyö. Rannalletuonnin jälkeen jatketaan tekohengitystä. Tässä kokeessa ei tekohengitystä tarvitse antaa, vaan riittää sen esittäminen.

KOE 9 NOUSU PARIHENGITYKSELLÄ Sukellusp ari suorittaa parihengitystä 5-8 m syvyydessä, jonka jälkeen tehdään hitaasti ylösnousu koko ajan parihengittäen.

I-SUKEL T AJALUOKKA VAATIMUKSET: - alaikäraja 21 vuotta - oltava SUSL:n kaavakkeelle suoritettu lääkärintodistus, joka ei saa olla 2 vuotta vanhempi ja on pitänyt kuntonsa tänä aikana yllä - oltava PM-Iuokan sukeltajatodistus - näytettävä sukelluspäiväkirja, josta selviää, että on vähintään 70 sukellustuntia sekä 5 sellaista sukellusta, jotka edellyttävät kertausryhmien käyttöä - oltava jäs&n SUSL:n kuuluvassa kerhossa - suoritettava I-sukeltajaluokan käytännön kokeet - suoritettava I-sukeltajaluokan teorian tentti 13

Laivaston sukelluskurssin raivaajalinjan käynyt, joka liittyy SUSL:n kuuluvaan kerhoon vuoden sisällä palveluksesta vapauduttuaan, saa I-sukeltajaluokan todistuksen suoritettuaan teorian tentin ja esitettyään laivaston antaman todistuksen.

TUNNUS: Kolme luokkatähteä.

***

I-LUOKAN SUKELTAJA TODISTUKSEN KÄYTÄNNÖN KOKEET 1. UINTIKOE ILMAN VARUSTEITA: a) 1 000 m vapaauintia, ei selkäuintia.

Suoritusaika korkeintaan 4 min. b) 300 m uinti vaatteet yllä. Varustus: pitkät housut, paita ja takki tai pusero. Ei aikarajoitusta. Uinnin jälkeen riisuutuminen vedessä. c) Hengenpelastuskoe: 200 m uintia, haettava pelastettava 3 m syvyydestä (voidaan käyttää nukkea). Nuken paino vedessä vähintään 1,5 kg. 50 m kuljetus ja tämän jälkeen pelastettava vietävä altaan reunalle +toimenpiteet. Ei aikarajoitusta.

2. VAPAASUKELLUSKOE: Varustus: puku, painovyö, räpylät, maskj, snorkkeli. Kolme perättäistä sukellusta 10 metriin. Kokonaisaika korkeintaan 10 min.

3. PINTAUINTIKOE: Varustus: puku, painovyö, puukko, laite, pelastusliivi, räpylät, maski ja snorkkeli.

1 000 m pintauintia. Laitteesta ei saa hengittää. Puolet matkasta suoritettava selkäuinnilla ilman snorkkelia. Pelastusliiviä saa käyttää avuksi. Jos on useita tehtävän suorittajia, kaikkien on pysyttävä ryhmänä. Pisin sallittu etäisyys kahden sukeltajan välillä 3 metriä.

4. PARISUKELLUSKOE: Kaksi sukeltajaa vaihtaa varusteita keskenään 3-4 m syvyydessä. Koe suoritettava pohjassa. Vaihdettavat varusteet: laite, painovyö, maski, snorkkeli, räpylät ja puukko. On sallittua pukea kaverin varusteet ylleen ennen kokeen alkua.

5. SUUNNISTUSKOE: Kompassisukellus pitkin tasasivuisen kolmion sivuja. Kunkin sivun pituus väh. 50 m, mutta ei pitempi kuin 200 m. Kolmio asetetaan kahden miehen väliin, tai kahden laiturin väliin. Avovedessä olevan pisteen kautta sukeltajan on tultava takaisin lähtökohtaan. Virhe ei saa olla suurempi kuin 10 % yhden sivun pituudesta.

6. SYVYYSKOE: Parisukellus. Kokeen vastaanottaja ja oppilas menevät alas köyttä pitkin 30 m syvyyteen. Yhdysköyttä on käytettävä. 30 m syvyydessä oppilaan on tasapainotettava itsensä pelastusliivin avulla. Ylösnousussa sama tasapainotus suoritetaan 5 m syvyydessä. Tasapainotus on suoritettava sellaisella pelastusliivil/ä, joka täytetään hiilihapolla tai paineilmalla. Vakiopainepukua saa myös käyttää.

14

7. HENGENPELASTUSKOE: Kaksi oppilasta pari hengittää (buddybreathing) 10 metrin syvyydessä. Sen jälkeen oppilas tuo pelastettavan pinnalle. Tällöin molemmat sul(eltajat hengittävät omista laitteistaan. Pinnalla irroitetaan pelastettavan laite ja painovyö, nostetaan ne veneeseen tai laiturille. Oppilas hinaa pelastettavaa 100 metriä minkä aikana oppilas esittää suusta-suuhun tekohengitystä. Oppilas ei irroita omaa laitettaan eikä painovyötään.

Pelastusliivejä saa käyttää.

8. PIMEÄKOE: Sukellus vähintään 5 metrin syvyyteen.

Kokeen vastaanottaja ja oppilas suorittavat tämän kokeen yhdessä. Molemmat käyttävät sytytettyjä lamppuja alas saakka. Alas tultuaan he sammuttavat lamput ja sukeltajat ovat paikallaan 5 minuuttia. Yhdysköyttä käytetään. Jos oppilas jostain syystä haluaa lopettaa kokeen ennen ajan täyttymistä, hän nykäisee voimakkaasti kolme kertaa ja lamput sytytetään sekä noustaan pintaan. Tätä koetta ei suoriteta Suomessa erikseen, vaan se suoritetaan kokeen 6 yhteydessä.

9. VESILLÄLlIKKUMISKOE: a) Osattava kiinnittää veneen keula- ja peräköysi luotettavalla tavalla, sekä osattava tehdä 3 muuta solmua. (Esim. paalusolmu, vetosolmu ja jalussolmu.) b) Pystyttävä seuraamaan soutuveneellä kahden sukeltajan kuplia, sekä auttamaan sukeltajaa irroittamaan laite ja painovyö ja auttamaan hänet/heidät ylös veneeseen.

Kokeen 1. saa suorittaa altaassa. Kokeet

2-9 on suoritettava avovedessä.

VARUSTEET: Täydellinen puku, laite, perusvälineet, painovyö ja puukko.

* * * * ERIKOISLUOKKA - Kunnia-arvo, joka osoittaa, että on erittäin kokenut ja ansioitunut sukeltaja.

- Varsinaisen aktiivikautensa lopettanut neuvoston jäsen.

- Liiton johtokunta suorittaa nimityksen.

Kangas Pentti, Oulu Kanninen Jack, Helsinki Karhunen Jorma, Kuopio Katajarinne Tapio, Espoo Kelloniemi Matti, Kemijärvi Kimiläinen Hannu, Helsinki Korhonen Juhani, Lappeenranta Kurki Harri, Lappeenranta Kyllönen Pauli, Helsinki Lahtinen Ari, Helsinki Lange Heikki, Kristiinankaupunki Luotamo Ilkka, Tammisaari Miettinen Jouko, Kuopio Mikkonen Esko, Savonlinna Mäkelä Veikko, Lappeenranta Niemi Marja, Helsinki Niinimäki Aarre, Hyvinkää Nurmi Kari, Raisio Ollila Pekka, Hämeenlinna Pikarinen Seppo, Hamina Pokkinen Toivo, Kerava Pulkkinen Jukka, Hamina Rastas Jarmo, Helsinki Reiman Aarne, Hyvinkää Rikkonen Kari, Lahti Ritala Pekka, Helsinki Saarelma Reijo, Kouvola Salmi Pentti, Porvoo Sarkonsalo Eero, Kokemäki Suuronen Kari, Helsinki Syrjänen Tapio, Nokia Teriö Tauno, Turku Tiira Martti, Uusikaupunki Toijonen Tapani, Kouvola Toikkanen Kimmo, Kemijärvi Toropainen Taisto, Siilinjärvi Tuominen Kai, Rauma Turkka Kalevi, Tampere Törmä Kai, Helsinki Wallenius Tom, Helsinki Virtanen Seppo, Tampere Voutilainen Markku, Kuopio Vuorinen Jouni, Turku Östman Alf, Helsinki Sjölund Torsten, Tvärminne Hyrkäs Mauri, Kemi Mäkimartti Taisto, Maksniemi Anttonen Pekka, Kemi Puuperä Erkki, Kemi Tahko Matti, Pori Kilkki Hannu, Voikkaa Manninen Reijo, Imatra

SUKELLUSKOULUTTAJAT

Suomen Urheilusukeltajain Liitto r.y:n hyväksymät kerhokouluttajat, sukelluskou luttajat ja luokkatarkastajat.

KERHOKOULUTTAJAT Ahokainen Reino, Kauhava Ahoiin Jorma, Lahti Alfthan Crister, Helsinki Grönholm Pertti, Kuopio Heinonen Raimo, Helsinki Hietamies Pekka, Kouvola Hulkkonen Keijo, Imatra Hyppönen Reino, Tampere Hyrkäs Jouko, Imatra Hyttinen Heikki, Helsinki Ilola Ari, Helsinki Jahnsson Harry, Helsinki Johansson Ossi, Porvoo Juhola Kalervo, Hyvinkää

Aarnio Boris, Porvoo Alfthan Thorbjörn, Helsinki Askola Raimo, Lappeenranta Halonen Pentti, Joensuu Hyytiä Arvo, Kokkola Joki Hans, Vaasa Keto Raimo, Kokkola Kettunen Timo, Helsinki Korpinen Pertti, Upinniemi Laakso Antti, Helsinki Lindqvist Klas, Porvoo Malmsten Edvin, Kirkkonummi Martikainen Risto, Rovaniemi Nurminen Erkki, Hyvinkää Parikka Jukka, Kirkkonummi Pihlajamaa Pertti, Kokkola Siirilä Erkki, Jyväskylä Swal'sson Alf-Erik, Helsinki Thoren Leif, Helsinki Tirronen Jukka, Helsinki Tötterström Ralf, Helsinki Weckman Carl-Magnus, Porvoo Vilhunen Matti, Varkaus

Nyt vaativaliekin varusteet

vanhat mallit

UUSI NBT

SILMIKOT: - pehmeä ja tiivis tuplareunus - lämpökarkaistu lasi - laaja näkö kenttä - helppo nenä ote SNORKKELIT: - taipuisa ja kääntyvä putkiosa - pehmeä ja suuhun sopiva suukappale - sisähalkaisija 21 mm RÄPYLÄT: - vahvat avokantaiset - kolme keskijäykistintä reunojen lisäksi - veden läpivirtaussolat

SUKELTAJA-APU OY

FLEMINGINKATU 7, 00530 H:KI 53 Puh. 90/714101 SUKELLUSVÄLINEET -KOULUTUS -KOULUTUS -MATKAT -TYÖT

LUOKKATARKASTAJAT Alopaeus Harry, Helsinki Ansalahti Rainer, Hämeenlinna Askola Jouko, Espoo Eronen Vesa, Jyväskylä Kaivo Mauno, Upinniemi Kallionpää Juhani, Turku Kivikoski Heikki, Tampere Kokkola Olli, Poitsila Lahtinen Jyrki, Espoo Lehtivuori Kalle, Jyväskylä Likitalo Raimo, Naantali Lindfors Pekka, Helsinki Lindström Ulf, Hanko Metsävuori Erkki, Turku Mattila Pekka, Tampere Moisala Jouko, Turku Puhakka Pentti, Lahti Puska Timo, Helsinki Rosenius Henrik, Espoo Rosqvist Kaj, Porvoo Ryhänen Markku, Kirkkonummi Saranpää Pentti, Helsinki Vallema Mauri, Tikkakoski

HUOMIOIT AV AKSI Oheiset listat on laadittu niiden valiokunnalle saapuneiden vastausten perusteella, joita vuosi sitten pyydettiin kaikilta koulutukseen osallistuviita. Luettelot on koulutusvaliokunta tarkastanut ja SUSL:n johtokunta hyväksynyt julkaistavaksi.

Mikäli et omaa nimeäsi listoilta löydä, et ole tietojasi valiokunnalle toimittanut ja vika on itsessäsi.

Mikäli yhteisösi ei ole luettelossa johtuu se siitä, että ette ole täydellisesti tiedusteluun vastanneet.

Jälkimmäisessä listassa olevat yhteisöt eivät ole vielä vastanneet lähetettyihin lisätiedusteluihin.

Ennenkuin kyseiset tiedot annetaan julkaistaviksi muussa lehdistössä on kaikilla tasan 14 vrk aikaa lehden ilmestymisestä lukien täydentää tietonsa.

Sen jälkeen tulevat muutokset samoin kuin uudet tiedotkin käsitellään vuoden 1979 alussa.

Koulutusvaliokunta SUOMEN URHEILUSUKEL TAJAIN LIITTO R.Y:N HYVÄKSYMÄÄ KOULUTUSTA ANTAVAT YHDISTYKSET JA YHTEISÖT 1.1.1978 Alkon Urheilusukeltajat r.y.

clo Timo Kettunen Vesakkotie 1 A 00630 Helsinki 63 Barracuda Sub Aqua Club r.y.

PL 104 00141 Helsinki 14 p. 90-882406 Hyvinkään Urheilusukeltajat r. y.

clo Erkki Nurminen Hunsalankatu 6 05860 Hyvinkää 6 p.914-87219

Jyväskylän Sammakot r.y.

clo Jari Kohonen Emännäntie 20 B 36 40740 Jyväskylä 74 p. 941-252922 Kemijärven Urheilusukeltajat r. y. clo Kimmo Toikkanen 98100 Kemijärvi p. 922-11737, 11738 Kokkolan Urheilusukelluskerho Merisaukot r.y.

PL 30 67101 Kokkola 10

URSUK Oy Teollisuuskatu 34 20520 Turku 52 p.921-376700 Urheilusukeltajat r. y.

PL 426 00101 Helsinki 10 Vakka-Suomen Urheilusukeltajat r.y. clo Tuomo Leino Haapanapolku 6 23520 Uusikaupunki 2 p. 922-3992

Kuopion Urheilusukeltajat r.y.

clo Markku Voutilainen Rypysuontie 6 1 c 30 70280 Kuopio 28 p.971-342816 Lahden Urheilusukeltajat r.y. clo Kari Arvila Vilhonkatu 19 15100 Lahti 10 p.918-28186

Sukelluskoulutusta koskevissa asioissa vastaavat myös seuraavat yhteisöt.

Aqua Divers Club r.y.

clo Ulf Lindström Tullimiehentie 14 10900 Hanko p. 911-6326

Nurmeksen Urheilusukeltajat r.y.

clo Paavo Hyvärinen 75530 Porokylä p. 976-20898

Ahveniston Vesipedot r.y. clo Rainer Ansalahti Taimistontie 1 7 13100 Hämeenlinna 10

Partiosukeltajat r. y.

clo Heikki Hyttinen

Delfin r.y. Vaasa

Porttikuja 1 c 15 00940 Helsinki 94 90-308043

clo Antti Teinilä Hyttysentie 7 c 65210 Vaasa 21 p.961-211114

Rovaniemen Urheilusukeltajat r.y.

clo RT Martikainen Evakkotie 75 i 5 96100 Rovaniemi 10 p.991-21302 Saimaan Norpat, Urheilusukellusseura r.y. clo Raimo Askola Kourulanraitti 3 53810 Lappeenranta 81 Savonlinnan Urheilusukeltajat r. y. clo Esko Mikkonen Ristimäenkatu 13 A 1 57130 Savonlinna 13

Tmi Finn-Suit Koulutusosasto Pajalahdentie 9 00200 Helsinki 20 Imatran urheilusukeltajat r.y.

c/o Reijo Manninen Esterinkatu 30 55100 Imatra 10 Kemin Urheilusukeltajat r.y.

Etelärantakatu 6 94100 Kemi 10

Sportdykarklubben Murena r.f. clo C-M Weckman Piispankatu 19 A 06100 Porvoo 10

Kristiinan urheilusukelluskerho Aquanaut r.y. clo Heikki Lange Ulrika B 4 64100 Kristiina

Sukeltaja-Apu Oy Fleminginkatu 7 00530 Helsinki 53 p.90-714101

Lakeuden Urheilusukeltajat r.y. clo Seppo Järvenpää Rantapuisto as. 2 62200 Kauhava

Sukellusseura Vesihiisi r.y. clo Matti Vilhunen Kauppakatu 15 as 7 78200 Varkaus 20

Porkkalan meripelastusyhdistys r. y.

Sukellusjaos Calypso Rantatie 3 A 4 02470 Upinniemi

Sukellusseura Vesikot r.y.

Sukeltajakoulu Jukka Tirronen Svanströminkuja 1 E 125 00870 Helsinki 87 p. 90-6984832

clo Pekka Hietamies Silmutie 15 45120 Kouvola 12

Joensuun Urheilusukeltajat r.y.

clo Pentti Halonen Suvikatu 11 A 17 80200 Joensuu 20 973-31242 16

Tampereen Urheilusukeltajat r. y. clo Pekka Mattila Agronominkuja 9 33820 Tampere 82

Vehkahait r.y.

clo Seppo Pikarinen Kirkkojärventie 24 49400 Hamina

SM-UPPOPALLO SARJA KAUDELLE 1978-1979

~~

~

Sarjamaksu 200:PS-TILI 6588-3 MERKKI 34 Ilmoittautuminen 31. 05. -78 mennessä kirjallisena+valokopio sarjan maksukuitista

ARI WAHLBERG KOPANTIE 1 A 2 45700 KUUSANKOSKI

UPPOPALLOTUOMARIPÄIV Ä T KUOPIOSSA 21.-22.01.1978 Suomen Urheilusukeltajain liiton Uppopallovaliokunta järjesti ensimmäiset uppopallotuomareille tarkoitetut koulutuspäivät Kuopiossa 21.-22. 01. 78. Aiheena oli ensisijaisesti tuomaritoiminnan linjan yhtenäistäminen, joskin keskusteltiin myös paljon uppopalloilusta Suomessa yleensä. Näiden kaksipäiväisten tuomaripäivien käytännön järjestelyistä saivat kunnian Kuopion Urheilusukeltajat r.y.

Tarkoituksena oli, että paikalle saataisiin edustus ainakin kaikista SM-sarjatason joukkueista. Kuitenkin kutsuja lähetettiin myös muillekin seuroille, joiden tiedettiin pelaavan uppopalloa aktiivisesti. Kaikkiaan kutsuja lähetettiin 13 seuralle ja päiville saapui edustus vain kuudesta seurasta. Valitettavasti Pohjanlahden rannikolla sijaitsevat seurat eivät lähettäneet edustusta Kuopioon vaikka pelaavatkin SM-sarjassa. Tästä voitaisiin tietysti vetää sellainen johtopäätös, että heillä on tuomaritoiminta niin pitkällä ja niin hyvin asioista perillä, että lisäkoulutusta ja -ohjausta ei tarvita. Rohkenen kuitenkin olla eri mieltä.

Ensimmäisen päivän aikana käytiin läpi keskustellen uppopallon kilpailusäännöt ja näiden keskustelujen pohjalta kootaan säännöille tulkintaohjeet. Tämä siksi, että todettiin sääntöjen jättävän tuomareille varsin pitkälle menevän tulkintamarginaalin.

Näin saadaan tuomarilinja ainakin sääntöjen osalta yhtenäisemmäksi.

Tämän päivän aikana laitettiin myös alulle Suomen tuomarikortisto ja tuomarikortistoon henkilötietojen keruu pelaavien seurojen tuomareista.

Ensimmäisen päivän ohjelmaan kuului myös keskustelu tuomareiden eduista ja velvoitteista.

Peliasuista todettiin uppopallovaliokunnan tekemä pitkän tähtäyksen suunnitelma: Pyritään varusteiden osalta kahteen väriin, sininen ja valkoinen. Näin ollen seurat, jotka eivät ole vielä hankkineet pelivarusteita, huomioikaa hankinnoissa uudet värit. Tarkoitus olisi, että jokaisella seuralla olisi kummankin väriset uimahousut ja -hatut.

Myös pöytäkirjan käytöstä ja täytöstä keskusteltiin: se täytetään kolmena kappaleena, joista yksi jää järjestävälle joukkueelle, yksi tulee vierasjoukkueelle ja yksilähetetään uppopallovaliokunnan arkistoon, jota hoitaa tänä vuonna allekirjoittanut. Pöytäkirjakaavakkeita on lähetetty kaikille pelaaville seuroille ja käytetään aina näitä virallisia kaavakkeita.

Toisena päivänä kokoonnuttiin klo 08.30 Kuopion uimahallille, jossa pelattiin demonstraatio-ottelu: UppopallotuomaritKuopion Urheilusukeltajat. Tuomareina toimivat henkilöt, jotka eivät pelanneet tuomareiden peli joukkueessa. Pelin jälkeen todettiin tuomareiden vaikeus nähdä kaikkia mahdollisia rikkeitä, joita pelin aikana tehdään. Vrt. maskin näkökenttä.

Päivillä päätettiin myös, ettei rasiteta uppopallopostilla Leila Jakobsonia ja liiton toimistoa vaan osoitetaan se suoraan valiokunnan sihteerille Ari WahlbergilIe osoitteeseen Kopantie 1 A 2 Kuusankoski 45700 ja ottelupöytäkirjat Markku Voutilaiselle osoitteeseen Rypysuontie 61 C 30 70280 Kuopio 28.

Päivien anti tullaan kokoomaan ohjekirjaseksi uppopallotuomareille ja pelaajille. teksti MARKKU VOUTILAINEN kuvat HARRI KIVINEN

Lähde Areasta vaikka veden alle Area on harrastematkojen asiantuntija.

Jos matka pintaa syvemmälle kiinnostaa, ryhmässä tai yksin, ota yhteyttä lähimpään Arean toimistoon tai suoraan meihin.

Area-Päätoimisto Ryhmä- ja erikoismatkaosasto Pohjoisesplanadi 2, puh. 90-661491 00130 Helsinki 13

17

LANZAROTE SUKELLUSPARA TIISI KAHDEN SUOMALAISEN SUKELTAJAN KOKEMANA

Lanzarote, tuo Kanarian saarten ryhmässä läntisimpänä sijaitseva pieni tulivuorisaari, on omalaatuisen luontonsa takia tullut viime vuosina yhä suositummaksi matkailukohteeksi. Sen vuosikausia jatkuneiden tulivuorenpurkausten muokkaama maaperä, vaikka on paikoin hyvinkin viljavaa, muistuttaa laajoilla alueilla todella kuun maisemaa. Kraattereita ja mustia halkeamia ammottaa maassa, tulivuorten uhkaavannäköiset keilat hipovat taivasta, ja rosoiset laavajyrkänteet jatkuvat pitkälle meren pinnan alle tarjoten jännittäviä maisemia sukeltajan katsottavaksi. Kun näkyvyys vielä kolmessakymmenessä metrissä on samanlainen kuin meillä pilvisenä keski päivänä, sillä erotuksella vain ettei yleisväri ole sateenharmaa vaan hohtava turkoosi, sukeltaja tuntee tosiaan liikkuvansa tarumaailmassa.

Veden alla laavaseinämän jokainen roso ja halkeama on täynnä elämää. Kapeassa luolassaan kyttää juhlallinen, ihmisen kokoinen meriahven silmät hohtavina lamppumme valokeilaa - kunpa joku sydämetön ei sinuakin keihästäisi siihen omaan makuuhuoneeseesil Lähellä sametinmusta mureena liukuu puoleksi esiin onkalostaan. Sen piikkihampaat ja keltaiset helmisilmät näkyvät hätkähdyttävinä mustuutta vasten.

Kookkaita taskurapuja, joiden sammaltunut selkäkilpi kasvaa heiluvaa levää, on vaikea erottaa ympäristöstä. Ne pitävät jaloillaan niin kovaa kiinni kalliosta, että sieppaus onnistuu vain yllättämällä. Omituinen paikka on luola, jonka seinien ja katon jokaista senttimetriä peittävät pää alaspäin riippuvat pikkusormen mittaiset ravut. Niiden pitkät heiluvat tuntosarvet muodostavat koko luolan sisäpintaa verhoavan aaltoilevan karvapeitteen, joka kovasti muistuttaa huoltoasemilla olevien auton pikapesulain muovihapsuja. Meritähtiä, väriään vaihtavia arkoja mustekaloja, joka puolella pääskyparven tavoin leijuvia pikkukalaparvia, sotarintaman näköinen barrakudalauma jyrkänteen reunalla - mitä täällä ei olisi? Laivahylkyjä ei ole, se tulee mieleen - ei ainakaan tiheässä .

Rautaiset alukset ovat yleensä kauempana rannikosta, saavuttamattomissa syvyyksissä, ja puualuksista ovat laivamadot tehneet lyhyessä ajassa selvän.

Jotain isoa sitruunanväristä liukuu näkökenttään vasemmalta. Keltainen meriahven, juhlava olento, jota., saaren asukkaat 18

kunnioittavat nimellä Merikapteeni, EI Capitano del Mar. Kädet lennähtävät kameraan, mutta "Kapteeni" on varovainen ja navigoi loitommalle. Hätkähdyttävän näköinen riikinkukkotäpläinen Pyhän Pietarin kala sen sijaan osoittautuu yhteistyöhaluiseksi. Se päästää aivan lähelle, melkein kuin odottaisi kuvaajan toimia, ja kaiken lisäksi kääntää hohtavan kylkensä hitaasti, kuvauksellisesti vasten auringon valoa. Otavan eläinkirja kertoo pietarinkalan elävän suurissa syvyyksissä, 150 metristä alaspäin, mutta hupaista kyllä sen tapasi usein tuossa 1015 metrin vaiheilla nautinnollisesti päivää paistattelemassa.

Lähivuosina varmasti entistä useammat suomalaisetkin sukeltajat suuntaavat Lanzarotelle mainioiden sukellusmahdollisuuksien ja matkan varsin kohtuullisen hinnan takia. Sietää mainita, että Lanzarote on saari jossa ruoka on halpaa ja rahaa ei tuhlaannu ostoksiin: siellä ei yksinkertaisesti ole tarjolla mitään, mikä edes naisihmisessä herättäisi pahempaa ostamisvimmaa. Ja saaren sukelluspalveluista vastaa miellyttävin ja parhaiten varustettu sukellusasema, johon koskaan - tosin toistaiseksi melko rajoitetun kokemukseni puitteissa olen osunut.

Asema, jolla on vitsikäs nimi "Clubulanza", sijaitsee etelärannikolla Puerto del Carmenin kalastajakylässä, kolmisenkymmentä kilometriä pääkaupungista Arrecifestä etelään. Paikkakunnalle tultuaan sen löytää helposti kysymällä Victoria Inn-nimistä ravintolaa ja kävelemällä sen luota muutaman talonmitan eteenpäin. Kalastajakylän viereen on kasvanut varsinainen turistikeskus, josta löytyy toinenkin sukellusasema, saksalainen. Paikka näytti kuitenkin ankealta ja omistajalla oli ehkä huono päivänsä: kyselyihin tuskin viitsittiin vastata ja tiedusteluun sukellusretkistä suhtauduttiin ärtyisällä kädenheilautuksella: - Tuossa on vettä, saahan siinä sukeltaa' Oli helpotus lähteä kävelemään rantaa eteenpäin ja löytää Clubulanza ja sen leppoisa isäntä Bob Wright, entinen brittiläisen laivaston sukeltaja.

Bobin sukellusasema ja samalla hänen kotinsa on hauska valkeaksi rapattu talo kallion syrjässä meren äärellä. Sen varustetaso on erinomainen: 24 sukeltajaa kerralla voidaan saada täysiin kamppeisiin ja kuljet. taa tukevalla rautaveneellä sukelluspaikoille.

Mitään omia varusteita ei välttämättä tarvita - kaiken kokoisia pukuja ja välineitä on vuokrattavana, ja halukkaille valmistetaan oma puku päivässä tai kahdessa kohtuuhinnalla. Kamerankin saa vuokralle, kamppeensa korjautetuiksi ja filminsä kehitetyksi, jos on aikaa odottaa. Avuliaisuus meni niin pitkälle, että espanjalainen sukellusopas Manolo haki autollaan hotelleista ne sukeltajat, joiden oli hankala itse laittautua Clubulanzaan . Koulutus annettiin sitä tarvitseville, ja itse sai valita lähtikö Manolon mukana retkilIe vai lainasiko varusteita ja sukelteli omin päin. Hinnat olivat hyvin kohtuulliset. Hiukan erikoista oli, että pullot täytettiin vain 150:een eikä niissä ollut varailmalaitetta. Se pakotti hieman tavallista suurempaan tarkkuuteen omin päin sukeltaessa. Mikäli huomasin oli mittareista ja käsineistä kaikkein vilkkaimpina päivinä hiukan puutetta. Viimemainittuja tosin ei juuri tarvinnutkaan.

Clubulanzan aurinkoterassilla aika kului sukelluksen jälkeen rattoisasti. Kun tuli tutuksi talossa, saattoi mennä kiehauttamaan kahvikupillisen Bobin keittiössä tai virkistäytyä halunsa mukaan hänen jääkaappinsa monipuolisella juomavarastoIla. Että jokainen muisti itse kirjoittaa listalle mitä oli ottanut ja käyttänyt, siihen luotettiin. Vähitellen alkoivat eri maista tulleet sukeltajatytöt hiljakseen lakaista roskia Bobin terassilta ja tiskailla hänen kahvikuppejaan: kodikas tunnelma sai sen aivan itsestään aikaan.

Sympaattinen Bob vaikutti eri asianhaaroista päätellen poikamieheltä - mutta mistä sen koskaan varmasti tietää ...

Lanzaroten sukellusmaastoihin ei viikossa ehdi tutustua kuin nimeksi. Niistä maistiaisista päätellen siellä olisi sukeltajille ehtymättömän rikkaat mahdollisuudet tarjolla.

Paikkakuntalaisten varoitukset vaarallisista rannikon kohdista on kaiketi syytä ottaa varteen: tyrskyiset rannat, vahvat virtaukset ja vuorovesi kuuluvat siellä täällä tekevän helposti kolttosiaan . Sukellusoppaat kertoivat nähtävyyksien jyrkästi vähenevän ja maaston käyvän ikävän tasaiseksi noin 35 metristä alaspäin, mutta sen yläpuolella riitti katsomista ja tutkimista kyllin . Ei voi muuta kuin toivottaa mahdollisimman monelle antoisia sukellusretkiä Lanzarotelle ja Clubulanzaan' MARJA TT A SOINIO P.5. Olisi hauskaa ja varsinkin hyödyllistä, jos eri kohteissa käyvät sukeltajat raportoisivat havainnoistaan tässä lehdessämme.

Matkatoimistot ja -oppaat antavat murheellisen vähän ja usein virheellisiä tietoja sukellusasioista matkakohteissaan. Kertomalla kukin kokemuksistamme viisastuisimme kaikki enemmän; vaikka vain muutama rivi siitä, mitä välineitä ja mahdollisuuksia kohteessa on tai ei ole, auttaisi asiaa . Harmittaako juuri mikään sen enempää, kuin sukellusmielessä aloitettu ja sukelluksen kannalta hukkaan mennyt matka?

Lanzarote on yksi Kanarian saarista, kuten varmaan tiedät. Se on saariryhmän pohjoisin-, kuumin-, aurinkoisin-, tuliperäisin- ja " karuin" saari . Saaren luonnetta ja tunnelmaa en pysty tarpeeksi hyvin ilmaisemaan kirjoittamalla (se on fanttastinen), joten paneutukaamme tosiasioihin ja minun kokemuksiini saaresta sukelluskohteena.

Saari on pieni vain 795 km 2 , asukkaita 50000 ja pääkaupunki on Arrecife. Asukkaat ovat kanarian ihmisiä ei espanjalaisia jos heiltä itseltään asiaa kysyy .

Suomalaiset turistit ovat vasta uusia tulokkaita saarella. Ensimmäinen ryhmämatka oli 1977. 11.27, osanottajia vain 18.

Meikäläiset sijoitetaan Puerto del Carmenin lomakylään, joka sijaitsee Arrecifestä etelään n. 15 km. Lomakylän hotelleista voin suositella Colina del Soita (hinnan perusteella) verrattuna Playa 8lancaan. Sillä huoneistot ja palvelu ovat samaa tasoa. Huoneistot ovat apartamentos tyylisiä, siistejä, jokaiseen oma sisäänkäynti, parveke, wc, suihku, keittiö jne. San Antonio on sitten jo loistoluokan hotelli ja niin on myös hintakin.

Näin tulemmekin siihen rahapuoleen, joka varmasti kiinnostaa monia. Kahdenviikon loma aamukahvilla maksaa n. 1395- 1795 mk hotelli Colina del SOllissa, riippuen ajankohdasta ja henkilömäärästä. Varsin edullinen verrattaessa esim. : Eilatin matkaan.

Sukellus Lanzarotella on hillittömän loisteliasta, sillä näkyvyys on pystysuoraan pohjaan n. 20 m, vaakatasossa n. 35 m.

Merenpohja ei ole pelkkää hiekkaa, vaan siellä on paljon luolia ja jyrkänteitä . Merieläimistä kerrottakoon, että näin Murenoita, Rauskuja, erilaisia rapuja, Barracudoita, Meriahvenia, Mustekaloja ja eläimen joka varmasti kiehtoo kaikkia sukeltajia siis hai.

Haita on kolmen tyyppisiä Vasara-, Sini-, ja Enkelihaita . Kaksi ensinmainittua ovat harvinaisempia sielläpäin . Niin minulle ainakin kerrottiin .

Sukellusklubeja on kolme, kaikki Buerto del Carmenissa tai sen läheisyydessä . Kaksi saksalaista ja yksi englantilainen . Saksalaiset ovat kalliita ja raha otetaan pois mistä vain suinkin saadaan. Tämä kolmas vaihto-

ehto CLUBULANZA on ehdottomasti paras . Siellä on aivan oma feelinki, vähän kuten meillä joskus 60-luvulla sukeltajien keskuudessa. Tämän fiilingin luo jokainen joka siellä vierailee, mutta ennenkaikkea Tenerifeltä kotoisin oleva Manulo. Hän toimii yhdessä englantilaisen omistajan kanssa sinun sukellusoppaanasi. Clubulanzassa tulet viihtymään, et vain sukelluksen ajan, vaan koko päivän. Sukelluksia tehdään yleensä kaksi päivässä. Joten ota mukaan dekotaulukot ja jos omistat dekomittarin vielä parempi. Sillä sukellukset ovat kohtalaisen syviä 25-35 m ja pitkiä n. 35 min. Manulo tulee viemään sinut fantastiseen luolaan 30 m syvyydessä, jossa on tuhansia pieniä Katkarapuja. Hän näyttää sinulle myös muutamia koralleja. Kun ystävystyt lähemmin Manulon kanssa hän vie sinut myös sukelluskalastamaan . Muuten luvan saanti on vaikeaa . Luvan ehkä saa, se ei ole mitenkään varmaa myönnetäänkö sitä, Arrecifestä viranomaisilta.

Clubulanzasta saat laitteet ja koulutuksen (jos tarvitset) halvalla. Hinnat olivat 1977. 11 . 27 seuraavat:

- maski, snorkkeli, räpylät - vedenalainen kamera Nikonos 2 - sukellusretket veneellä pullo - regulaattori - painovyö - pelastusliivit - puku

n. 7,5 mk n. 10 n. 10 n. 10 n.7,5 n. 5 n. 10 n. 10

mk mk mk mk mk mk mk

Kun lähtiessäsi otat mukaan puvun (housut & takki merisiilien ja terävien kallioiden takia), regun, perusvälineet, syvyysmittarin ja kellon tulee sukellus halvaksi, vain pullon ja painovyön hinta n. 15mk/päivä.

Veikkaan, että tulet pitämään näkemästäsi ja kokemastasi. Suosittelen Lanzarotea loma ja sukelluskohteeksi, kaikille jotka haluavat kokea lomallaan muutakin kuin diskoja .

ARI PUHAKKA Poutakatu 6 A 3 15240 Lahti 24

SUKELLUSRETKILLE Kaikki varust:eet: t:iet:yst:i Pa rt:io-Ait:ast:a Näissä merkeissä • Spirotechnique • • AMF • Ursuit

Poseideon

Tule tutustumaan

........

Yrjönkatu 34 lQ9 00100 HELSINKI 10 puh. 90-643622

19

MÄÄRITELMÄ: Korkean paineen aiheuttama hermosyndrooma eli HPNS tarkoittaa hermoston toiminnan häiriötä, joka tulee esiin sukellussyvyyden ylittäessä 1 50

m.

Näissä syvyyksissä käytetään yleisimmin hengityskaasuna heliumhappiseosta sillä paineilman sisältämä typpi vaikuttaa narkoottisesti jo 30 metrin alapuolella.

Oireet: Paineen vaikutuksia eri eläinlajien hermotoimintoihin tutkittiin 60-luvun alussa ja niin HPNS:n oireisto oli jotakuinkin tiedossa, kun laajemmat kokeet ihmisellä alkoivat 60-70-lukujen vaihteessa.

Vuonna 1970 vietiin läpi kahden miehen simuloitu sukellus painekammiossa 1 500 jalan eli 450 metrin syvyyteen. Kokeessa käytettiin hengityskaasuna Heliox-seosta.

Kompressio suoritettiin vaiheittain, eikä käyttäen jatkuvaa paineennostoa kuten monissa aikaisemmissa painekammiokokeissa. Koko sukelluksen kesto oli 15 vuorokautta.

oli osittain palautuvaa kun pysyttiin samassa paineessa. Nousuvaiheen aikana hyperbaarisen hermosyndrooman kaikki oireet hävisivät.

Mekanismi: HPNS:n syntymekanismi on toistaiseksi epävarma. Ilmeisesti se aiheutuu useamman eri tekijän yhteisvaikutuksesta.

Inerttikaasunarkoosi: Kun paineen vaikutuksia hermotoimintaan alettiin tutkia, pidetiin HPNS:ää erikoisena heliumin aiheuttamana inerttikaasunarkoosina. Tämä johtui ilmeisesti siitä, että tuolloin muiden kaasujen narkoottiset vaikutukset olivat intensiivisen tutkimuksen kohteina. Tätä selitysyritystä vastaan puhuu se, että HPNS tulee näkyviin myös nestettä hengittävillä hiirillä, jolloin heliumia ei ole lainkaan läsnä. Toisaalta heliumin ei ole todettu vaikuttavan narkoottisesti ihmiseen.

Keskushermoston hypoksia: Toisen teorian mukaan paineen nosto aiheuttaisi hengitysfunktion huononemisen

vaikutuksena. Helium puolestaan ei adsorboidu solukaivoon eikä vaikuta sen paksuuteen. Niinpä sillä ei myöskään ole narkoottista vaikutusta.

Jos HPNS:n oireet todella johtuvat paineen aiheuttamasta solukalvon ohenemisestä, niin olisi mielenkiintoista kokeilla, mitä tapahtuu, jos solukaivoon lisätään typpeä, joka saa aikaan kalvon paksunemista.

Typpeä tulisi lisätä juuri sen verran, että solukalvo palaisi entiseen paksuuteensa, mutta ei turpoa liikaa, mikä taas aiheuttaisi typpinarkoosin oireita.

Näin on todella tehty lisäämällä heliumin ja hapen muodostamaan hengityskaasuseokseen typpeä ja saatu aikaan HPNS:n oireiden voimakas lieveneminen. Teoriaa on tutkittu myös toisin päin. Koe-eläimelle on annettu etyylialkoholia niin paljon, että se sammuu. Etyylialkoholi aiheuttaa solukalvon paksunemista ja narkoottisen vaikutuksen aivan kuten typpikin. Kun sitten eläin saatetaan korkeaan paineeseen näyttää humala siltä haihtuvan ja se rupeaa liikuskelemaan ympäriinsä. Tämä johtuu teorian mukaan siitä, että paine puristaa paksuuntuneen solukalvon jälleen normaaliksi.

BIGB PRESSURE NERVOUS Kun saavutettiin 600 jalan eli 180 metrin syvyys alkoi oireita ilmaantua: Ensimmäisenä ilmaantuivat vapina ja tahdottomat lihasnykäykset. Vapina oli pahinta käsissä, päässä ja ylävartalossa. Sen frekvenssi oli 8-12 Hz eli sama kuin ihmisen normaali lepotreemori. Samantyyppinen vapina syntyy kylmyyden, kilpirauhasen liikatoiminnan ja alkoholismin seurauksena. Koehenkilöt valittivat myös huimausta ja pahoinvointia.

Oireet pahenivat syvyyden kasvaessa mutta lievittyivät kompressiovaiheiden välillä.

Aivosähkökäyrään ilmaantui tyypillinen muutos: Hidas theta aktiviteetti lisääntyi kompressiovaiheen jälkeen kuuden tunnin ajan ja palasi 12 tunnin kuluttua lähelle normaalia tasoa. Samalla nopeampi alfa-aktiviteetti seurasi thetan muutoksia 1 000 jalan eli noin 300 metrin syvyyteen saakka. Vielä syvemmälle mentäessä alfa-aktiviteetti aIkoi laskea thetan edelleen noustessa.

Tämä muutos oli yllättävä siksi, että yleensä theta ja alfa-aktiviteetti kulkevat samansuuntaisina. Kun theta lisääntyy tulisi myös alfa-aktiviteetin lisääntyä. Näin tapahtuu esimerkiksi nukahtamisen aikana.

Tällainen muutos aivojen sähköisessä toiminnassa on tunnettu toistaiseksi ainoastaan painekammiokokeiden yhteydessä.

Sen syytä ei osata selittää, mutta arvellaan häiriön tulevan syvemmältä aivoista, ilmeisesti thalaamiselta alueelta. Aivosähkökäyrän muutokset eivät näytä korreloivan selvästi mihinkään hyperbaarisen hermosyndrooman oireista.

Koehenkilöille suoritettiin sukelluksen eri vaiheissa psykologisia ja psykomotorisia testejä.

Käden tarkkuutta vaativat psykomotoriset testit huononivat paineen noustessa selvästi enemmän kuin älykkyyttä vaativat testit kuten laskutehtävien suoritus. SuureIta osalta tämä ero johtui lisääntyvästä käsien tärinästä. Testitulosten heikkeneminen 20

niin paljon, että syntyy keskushermoston hypoksia. Tätä ei kuitenkaan ole pystytty osoittamaan painekammiokokeen aikana otetuilla verikaasuanalyyseillä.

Osmoottinen häiriö: Kolmannen teorian mukaan liunneiden inerttikaasujen epätasainen jakaantuminen veren ja kudosten välillä aiheuttaa osmoottisen epätasapainon paineenlisäysten aikana. Tästä puolestaan aiheutuu nesteiden siirtymistä kudoksissa, solujen toiminnan häiriöitä ja oireilua. Kun osmoottinen tasapaino elimistössä palaa oireet vähenevät.

Tällainen oireiden adaptaatio on todella havaittavissa, kun käytetään vaiheittaista kompressiota ja on pysähdytty tiettyyn syvyyteen. Teorian perusteella on vaikea selittää HPNS:n tunteja ja vuorokausia kestävät oireet, kun tiedetään osmoottisten heilahteluiden korjaantuvan muutamissa minuuteissa. lisäksi hyperbaarinen hermosyndrooma tulee esiin nestettä hengittävillä eläimillä, kuten edellä oli puhetta. Tällöin inerttikaasun aiheuttamaa osmoosia ei ole lainkaan olemassa.

Kriittinen tilavuus hypoteesi solukaivossa Neljäs ja ehkä loogisin teoria HPNS:n synnystä on paineen itsensä aiheuttama suora vaikutus hermosolun solukalvon paksuuteen, eli niin sanottu kriittinen tilavuushypoteesi. Sen mukaan paieen noustessa solukalvo puristuu ohuemmaksi ja ionien kuljetus sen läpi vaikeutuu. Tällöin hermosolun toiminta häiriintyy ja oireet alkavat.

Toisaalta tiedetään, että typpi ja eräät muut narkoottisesti vaikuttavat aineet adsorboituvat hermosolun kaivoon ja saavat aikaan sen paksuuntumista. Sen seurauksena ionien kuljetus kalvon läpi lisääntyy ja syntyy toisen tyyppinen solun toiminnan häiriö, joka ilmenee typen narkoottisena

HPNS:n ehkäisy: Typen lisäys helium-happi seokseen eli Trimix-nimisen hengityskaasun keksiminen, oli tärkeä askel HPNS:n ehkäisyssä. Lukuisia painekammiokokeita on tehty sopivan typpipitoisuuden löytämiseksi. Jos typpeä on liikaa se aiheuttaa narkoosia, jos taas liian vähän HPNS:n oireet tulevat esiin. Nykykäsityksen mukaan oikea typen ja heliumin suhde on 1: 10. Kun liikutaan yli 150 m:n syvyydessä.

Eräässä kokeessa paineistettiin kolme miestä 300 metrin syvyyteen, 31 ata. He hengittivät seosta, jossa oli 3.2 ata eli 10 % typpeä, 0.5 ata happea ja loput heliumia. Heille ei ilmaantunut tremoria, typpinarkoosia, huimausta, pahoinvointia tai muita HPNS:n oireita. Tämä oli vahva osoitus typen merkityksestä HPNS:n ehkäisyssä. Muitakin aineita on kokeiltu heliox-seoksessa typen sijasta mm. vetyä ja typpioksidia. Sukeltaja lIe itselleen voidaan myös antaa lievästi narkoottisia aineita kuten barbituraatteja hermosto-oireita ehkäisemään, mutta nämä kokeilut ovat vielä aivan alkuvaiheessaan.

Toinen HPNS:n ehkäisyssä tärkeä seikka on paineistuksen suoritustapa. Alkuun tehtiin painekammiokokeita käyttäen jatkuvaa kompressiota laskeutumisnopeuden ollessa 30 mimin. Tällöin saatiin HPNS:n oireet noin 200 metrin kohdalla. Kun myöhemmin kompressionopeutta pudotettiin kymmenenteen osaan entisestä, niin päästiin kolmannesta syvemmälle ja vielä ilman hermosto-oireita.

Nykyisissä kokeissa on paljon käytössä vaiheittainen eksponenttiaalisesti hidastuva kompressio. Sitä käytettiin tähän asti syvimmässä simuloidussa sukelluksessa. Tällöin saavutettiin 2 001 jalan eli 6 10 metrin syvyys. Hengityskaasuna oli helium-happiseos. Sukellus tapahtui vuonna 1972 Ranskassa, Comex-yhtiön tutkimuskeskuksessa.

Kompressivovaiheiden välit olivat 1-2 vuorokautta ja koko sukellus kesti kolme viikkoa , Vaikka tässä kokeessa HPNS:n oireet tulivat esiin, ne olivat lieviä ja koehenkilöt pystyivät suorittamaan heille annettuja tehtäviä.

Saturaatiosyvyys: Vielä eräs keino välttää HPNS:n oireet on valita saturaatiosyvyys ylempää kuin lopullinen työskentelysyvyys . Täältä tehdään sitten nopeita laskeutumisia työskentelypaikalle. Tätä kompressiotapaa on aivan viimeaikoina onnistuneesti kokeiltu Duken yliopistossa Yhdysvalloissa.

Yhteenveto: Hyberbaarinen hermosyndrooma on tähän asti ollut tärkein este ihmisen tunkeutumiselle syvemmälle valtameriin . Viimeisen kymmenen vuoden aikana on saatu paljon uutta tietoa tämän oireyhtymän luonteesta ja sen ehkäisystä, mutta kysymys ei ole vielä lähestulkoonkaan ratkaistu. Tänään pystytään sukeltamaan 300 metrin syvyyteen ilman hermosto-oireiden syntyä.

Tällöin sukellukseen on kuitenkin käytettävä useampi viikko.

~~

~~:~;a NIKONOS III NIKONOS III on v e sitiivis , paineenk e stävä kamera , joka on tarkoitettu kaikkeen erikoiskäyttöön , jossa joudutaan ved e n, lumen, pölyn tai muun tavallista kameraa vahin · goittavan ympäristön kanssa tekemisiin .

I

YNDROME Syväsukellustekniikkaa tarvitsevalle teollisuudelle olisi sukellusten nopeus taas taloudellisista syistä hyvin tärkeää. HPNS:n syntymekanismien selvittäminen ja sen ehkäisy on tulevaisuudessa merkittävin edistysaskel pyrittäessä merenpohjan rikkauksien kuten öljyn ja malmien hyödyntämiseen. Näin siksi, että mikään kone ei voi täysin korvata syvyydessä työskentelevää ammattitaitoista sukeltajaa.

Arto Lahti Oulun vesi miehet ry

NIKONOS 111 - TEKNISET TIEDOT KAMERATYYPPI : 35 mm : n kam e r a K U VAKOKO / FILMI : 24x36 mm ( normaali 12, 20 tai 36 kuvan kas e tt.i) OBJEKTIIVINKIINNITYS jous i n varust e ttu bajonetti kiinnitys OBJEKTIIVIT: normaaliobjektiivi : Nikkor 35 mm f / 2 .5 , kolm e muuta objek · tiivia supe rlaajakuln1asta te· leeseen.

ETSIN Helokehäetsin, 0,61 kertaa suure ntava, etsinala 847", 35 mm : n ja 80 mm: n kirkkaat kehät, parallaksin korjausmerkinnät lähikuvaukseen , -0,5 dptr peruskorjaus.

SULJIN Pystysuoraan liikkuva metallive rhosuljin .

SULJINAJAT B , 1 / 30, 1 / 60, 1 / 125, 1/250 ja 1 / 500 sek , tasaisesti porrastetuin välein .

FILMINSIIRTO JA LAUKAISU Sama vipu siirtää filmiä ja kuvaniaskinta, virittää ja laukaisee sulkimen. Käänty miskulma 730. Vivussa on lukko sekä laite, joka estää lau kaisun , mikäli kamera ei ole kokonaan virittynyt. Laukaisukulma 6"30 '.

FILMIN TAKAISINKELAUS Taittuva takaisinkelauskampi. Filmin takaisinkelauksen osoitin näkyy kuvanIaskinikkunasta. Suljinaika-asteikko on säädettävä takaisinkelauksen ajaksi asentoon "R" (rewind takaisinkel.).

KUV ANLASKlN Automaattisesti nollautuva, lisäävä.

LISÄ VARUSTEISTUKKA Sijaitsee kamerarungon päällä.

SALAMATÄSMÄ YS FP- ja X -täsmäys , v e d e npitävä kosketin .

PAlNEENKESTO 50 metriin (160 jalkaa ) saakka ( 6 kg / cm 2 ) SYÖPYMISENKESTO Sekä rungon sisä- että ulkopuoli on valmistettu syöpymisenkestävästä metallis e koitllksesta ja lasikuidulla vahvi s t e tusta polyetyleenik a rbo naatista.

MITAT levey s 144 mm , korkeus 99 mm, syvyys 47 mm , paino 620 g ( runko )

=

"SATUTKO MUISTAMAAN M ITÄ

Malminkatu 20, Mannerheimintie 12, Mikonkatu 13, City Center, Asematunneli, Kampinkatu 2, Siltasaarenkatu 12, Vilhonvuorenk. 5, Tap iola-Heikintori, Tampere 3 myymälää, Hämeenlinna 2 myymälää, Turku 2 myymälää, Pori 2 myymälää, Oulu 2 myymälää, Lahti, Lohja, Imatra, Kouvola, Kuopio, Lappeenranta, Raahe, Rauma, Vaasa.

Palvelu pelaa myös postipalvelun kautta. Helloa OY. PL 490, 00101 Helalnkl10, puh. 90-641 321 .

4 NYKÄYSTÄ TARKOITIA? "

21

URHEILU

SUOMEN URHEILUSUKEL T AJAIN LIITTO Topeliuksenkatu 41 a 00250 HELSINKI 25

28 . 2 . 1978

SUKELTAJA Toimitusneuvosto

ARVOISA JÄSENSEURA Täten ilmoitamme, että 1. 3. lähtien ovat ilmaismateriaali ja maksullinen materiaali saatavissa SVUL:n jakelusta, mutta luokkasuorituskortit ovat entiseen tapaan saatavissa toimistostamme ei jakelusta. Tämä siirto on tehty "pikkunäperteIyn" saamiseksi pois päiväjärjestyksestä, jolloin voimme keskittyä tärkeämpiin työkohteisiin.

Toivomme, että tämä ei katkaise liiton ja yksittäisten jäsenten lämpimiä suhteita. Jäsenet ovat aina tervetulleita liittoomme asioimaan.

Jakelun löydätte SVUL:n toimitalon ensimmäisestä kerroksesta. Jakelu on avoinna MA-PE klo 8.00-16.00 .

Ystävällisin terveisin SUOMEN URHEILUSUKEL T AJAIN LIITTO Leila Jakobsson

ORA PATOHARJU PENTTI PUHAKKA HENRIK ROSENIUS SEPPO SIPINEN MAURI VALLEMA ERKKI METSÄVUORI Päätoimittaja Erkki Metsävuori Kustavintie 9 C 24 20310 Turku 31 k.921-391098 t. 921-333600 Toim itussihteeri Vesa Eronen Saarijärventie 14 C 12 40200 Jyväskylä 20 Puh. t. 941- 12980 k. 941 - 214471

P.S. Jakelun puh.n:o 4737291/Anna-Liisa Söderholm 4737379/Seppo Hyttinen

Ilmoitukset Tellervo Rouhiainen Pietarink. 16 B 35 00140 Helsinki 14 90-4550044 Suomen Urheilusukeltajain Liiton äänenkannattaja. Ilmestyy 4-6 kertaa vuodessa.

Vuosikerta

40 mk

Ilmoitushinnat: 1/6 sivu 1/3 sivu 1/2 sivu 1/1 sivu Lisävärit å

260 380 680 860 280

mk mk mk mk mk

Kustantaja Suomen Urheilusukeltajain Liitto ry.

~

PANKKISIIRTO

-

Op Turku Uudenmaankatu 18

Mak setaan

571 018 4002 3376

Saajan ntmt. osoite ja puhelin Lähettäjän ntm l j 8

osoite

(

BJJ~pso- ~'6 ~J...E.u

SVUL:n Varsinais-Suomen piiri

vi(; HG-II- v..r V

~~u..l..J ".~.[

ro

12.-9PYL..J k.G-J.J 0 i A MkR- o<:.-I.(;.!> Kv.JR 2.. R-?

V'{;;.fII..JIHTJ

IClt~-VO,)rc.J..vVI

I/I'fl-Ok:cJ 1/41/1<.!

e

0 0

SUU ~'->' ~ ru~ ht.u()4~ .iV~.

,,~

kirjoitus

M aksetaan nLlLTA N -o PankIn

D

PVtG.V 161."'-,-/";

rneri<_1 mk

8a

0

~ ~

r310J-D (;:,.1 ~ SD+

AlIe-

Lähettäjä n pankki J8 konrton

4347886

iMldoluk_

Saajan pe nkki Ja konttori

TILILLE N o

Lehteen tarkoitetut kirjoitukset on osoitettava toimitussihteerilIe. Lehti postitetaan niille rekisteröidyille sukeltajille, joiden ' osoitteet kerhot ovat toimittaneet liitolle ja joiden jäsenmaksut on maksettu. Muuten on lehteä saatavana liiton toimistosta.

CJ

Pankin ku

10701

22

TOSITE LAHETT:AJÄN PANKILLE

Teksti- ja ilmoitusmateriaalin oltava viimeistään lehden käytettävissä seuraavasti: N:o 3 4

5

02.05.

04.09.

06.11.

23 .05.

26.09.

24.11.

Toimitus jättää kirjoittajille vastuun heidän mielipiteistään.

Osoitteenmuutokset pyydetään mään liiton toimistoon.

lähettä-

Liiton toiminnanjohtaja leila Jakobsson puh . toimeen 473257 os. Suomen Urheilusukeltajain Liitto ry., Topeliuksenkatu 41 A 00250 Helsinki 25.

Oy Turun Sanomat Turku

Työl11atka l11erenpohjalle tai IOl11al11atka järvenrannalle 0l11e9a kestää tiiviisti l11ukana Om ega on testattua laatua Ku n NASA valitsi tiukkojen vertailevien tes tien perusteella astronauteille ranneke llon, oli ratkaisu Omega Speedmaster.

Ra nnesekuntimittari Speedmaster on käynyt kuusi kertaa kuussa ja se on tehnyt yhteensä 46 avaruuslentoa.

Kun kapteeni Cousteau tarvitsi kelloa kokeisiinsa, joissa testattiin ihmisen kykyä työskennellä 500 metrin syvyydessä, valitsi hänkin Omega Seamaster 600 suke ltajankellon.

Todellakin : jokaista vaativaa ja vaarallista ammattia varten on olemassa oma Omega. Kello, joka on testattu tiukemmissa olosuhteissa kuin mihin se käytössä koskaan joutuu. Jokainen Omega sukeltaja nkello testataan paine-eroissa, jotka vastaavat hyppyä valtameren syvyydestä kaksinkertaisesti Mt. Everestin huipun korkeudelle. Omega on testattua turvallista laatua.

Kuinka kestävä vesitiivis kello on Tavallinen vesitiivis kello kestää kuivana vaikka itse olisittekin likomärkänä rank kasateen pisaroista tai veneretken pärskeistä. Kellossa on tiivisteet jotka suojelevat herkkää kellonkoneistoa kosteudel ta. Mutta kun uitte tai sukellatte rasittaa myös vedenpaine kellon tiivisteitä . Mitä syvemmälle sukellatte sitä suurempi on vedenpaine joka pyrkii puristumaan sisään kellonkuoriin. Siksi sukeltajankellon tulee olla myös painetiivis.

Sukeltajankelloissa on kellonlasina mineraalilasi, vetonupissa kierrelukitus ja- saumoissa sukellusveneissä käytetyt O-rengastiivisteet.

Omega vesitiiviitten kellojen malleissa on valinnan varaa. Jos harrastuksiinne kuuluu aarteenetsintä merenpohjalla, valitkaa itsellenne Omega sukeltajankello.

Jos ystävänne tekee mielellään iltakäveIyjä vesisateessa riittää hänelle jokin sirompi vesitiivis Omega-kello.

Omega Seamaster Professional 600 Omega Professional sarjan kellot on suunniteltu ammattilaisten vaativaan käyttöön. Sarjassa on erikoiskelloja urheilijoille, sukeltajille ja lentäjille . Omega Seamaster 600 on sukeltajille tärkeä työväline. Sen avulla lasketaan ilmankulutusta ja määritellään dekompressioaikoja . Omega Seamaster 600 kellon tiiviys on testattu kaasukammiossa heliumilla. Heliumkaasun molekyylit ovat veden molekyylejä pienempiä. Siksi heliumkaasu pystyy tunkeutumaan sinnekin minne vesi ei pääse. Siis: jos kello on kaasutiivis on kello todella vesitiivis.

Omega Seamaster on vesi tiivis aina 600 metrin syvyyteen asti .

Omega Seamaster Cosmic Omega Seamaster Cosmic sarjan kellot on tehty kestämään arkipäivän kolhuja.

Ne ovat vesitiiviitä ja iskunk estäviä.

Useimmat automaattivetoisia, joissa ranteen liike yhdessä maan vetovoiman kanssa huolehtii kellon vetämisestä . Automaattikello on tavallista tiiviimpi kello , koska sen vetonupin tiivisteet eivät käytössä kulu . Omega Seamaster Cosmic on hyvä käyttökello miehelle ja naiselle.

Aito Omega on hyvä sijoitus Omega on ensimmäinen kuussa pidetty kello. Omega on ollut 12 kertaa Olympiakisojen virallinen ajanottaja. Omega laatuun voitte luottaa.

Omega kelloilla on vuoden kansainvälinen takuu, joka on voimassa 156 eri maassa. Tulkaa valtuutettuun Omega asiantuntijaliikkeeseen tutustumaan erilaisiin Omega kelloihin.

Kokeilkaa miltä Omega sukeltajankello näyttää Teidän ranteessanne.

o

OMEGA Maahantuoja Oy Perkko

Upinniemi 28. 03. 1978 SUKELTAJAKURSSI

UPINNIEMI CUP HALLISUKELLUSKILPAILUT 1978 AIKA: PAIKKA: JÄRJESTÄJÄ: SARJAT: OHJELMA:

VARUSTEET:

06. 05. 1978 klo 09.00- 1 3.00 Upinniemen uimahalli. Helsingin Laivastoasema Puolustusvoimien Sukeltajakurssi Miehet, naiset, seurat 09.00 Ilmoittautuminen, verryttely 10.00 Kilpailujen alkaminen ja ratajärjestyksen arpominen 10.15 Kilpailulajit - 200 m:n estesukellus - 25 m:n sukellus + 25 min uinti 200 m:n poimintauinti 6 m:ä poimintasukellus, 5 levyä - viestisukellus 4 x 25 m:ä (- uppopallo-ottelu) - henkilökohtaiset pisteet yhteispisteet seurat - perusvälineet - normaalit sukellusräpylät, koko enint. 600 cm 2 /kpl - sukelluslaitteen koko vähintään 8 Itr Kilpailu käydään sukeltajien ei välineiden kesken

ENNAKKOILMOITTAUTUMINEN Maksamalla 26.04.1978 mennessä PS-tilille 527282-0 20,-/kilpailija. Merkitkää lomakkeeseen nimi, seura ja lajit, joihin osallistutte sekä vastaanottajaksi HelLAs, Sukeltajakurssin oppilaskunta, 02470 UPINNIEMI.

JÄLKI-ILMOITTAUTUMINEN Maksamalla 30, - em PS-tilille 26. 04. 1978 jälkeen tai kilpailupaikalla.

IImoittauduttaessa on osallistumismaksukuitin lisäksi esitettävä voimassa oleva lääkärintodistus.

Kilpailuterveisin SUKELTAJAKURSSI puolesta T. Korhonen puh. 90-2980211/238

J.K. Bussi Helsingin linja-autoasemalta Upinniemeen lähtee laiturista 65, la 06.04 klo 07.50 ja 08.45 ja on perillä vastaavasti klo 08.55 ja 09.50.

Jollei paikka ole tuttu, pyytäkää kuljettajaa pysähtymään Obbnäsissä kuntotalon kohdalla.

10-16 -VUOTIAILLE PERUSVÄLlNESUKELLUSLEIRI

BISK BISKOPSÖSSÄ TAALlNTEHTAAN EDUSTALLA 22. -30. 07.

ILMOITTAUTUMINEN: ILMOITTAUTUNEILLE: LEIRIMAKSU: OHJELMA:

HUOMI

31. 05. mennessä maksamalla ilmoittautumismaksu. (Malli sisäsivulla) Tarkemmat ohjeet 30. 06. mennessä 160, mk matkat Taalintehtaalle va-valokuvaus valinnainen 12 16 v. valinnainen 12-16 v. va-biologia suk. turvallisuus ja ymp.suojelu perusvälineteoria ja -käytäntö merenkulku ja merimiestaito sukelluslääketiede perusvälinesukeltajille.

PERUSVÄLlNEET PAKOLLISET. SUKELLUSPUKU TAI VAST. TOIVOTTAVA. EI PAKOLLINEN

TELTTAMAJOITUS - TEL TTAMAJOITUS - TEL TTAMAJOITUS TIEDUSTELUT:

Jouko Moisala 921-787656. 01. 05.

SUOMEN URHEllUSUKEL T AJAIN LIITTO RY

31. 05. 921- 783900/332 k!t:) 11.00

SVUl:N VARSINAIS·SUOMEN PIIRIN URHEILUSUKEllUSJAOSTO