Sukeltaja 1 2021 by Sukeltajaliitto ry

Samarangersee on kuin satukirjasta

Kuivapuku haltuun kurssilla

Jää vähenee – meri muuttuu

www.sukeltaja.fi

Hinta 7,00 €

1/2021

VEDENALAISEN MAAILMAN ERIKOISLEHTI

Aitoa kaivos historiaa Montolassa

Kristiina Karila

Pirkkolan uimahalli Helsingissä toimi uppopallon EM-kilpailujen näyttämönä vuonna 2017. Halliin oli vapaa pääsy seuraamaan kisoja.

MIKÄ? MITÄ? CMAS tarjoaa laaja-alaisen sukelluksen koulutusjärjestelmän snorkkelisukelluksessa, vapaasukelluksessa, laitesukelluksessa ja tekniikkasukelluksessa. Kansalliset lajiliitot voivat kouluttaa itselleen kouluttajia, jotka puolestaan järjestävät kursseja sukellusseuroissa. CMAS myöntää lajiliitoille oikeuden järjestää sukellusurheilun kansainvälisiä arvokilpailuja, kuten EM- ja MM-kilpailut. Lajiliitot pyörittävät lajien kansallista kilpailutoimintaa. CMAS toimii myös aktiivisesti ympäristöasioissa.

MIKSI SUKELTAJALIITTO ON CMAS:N JÄSEN?

Myös Sukeltajaliitto on järjestänyt CMAS:n ja

MITEN CMAS EROAA PADISTA?

AIDAn myöntämiä arvokisoja:

PADI on kaupallinen laitesukelluksen

Sukeltajaliiton jäsenseurat järjestävät muun

- 2005 uppopallon EM-kilpailut

koulutusjärjestö, kun taas CMAS:n toiminta

muassa snorkkelisukellus- ja laitesukellus-

- 2011 uppopallon MM-kilpailut

perustuu yhdistystoimintaan. CMAS on

kursseja. Nämä kurssit perustuvat CMAS:n

- 2013 sukelluskalastuksen Euro-Afrikan

demokraattinen järjestö: sen jäsenliitot valit-

koulutusohjeisiin. Kun sukeltaja on suorit-

mestaruuskilpailut

sevat CMAS:n puheenjohtajan, pääsihteerin,

tanut kurssin, hän saa sukeltajakortin, jolla

- 2016 vapaasukelluksen MM-kilpailut (AIDA)

hallituksen jäsenet ja valiokuntien puheen-

pystyy tarvittaessa todistamaan koulutus-

- 2017 uppopallon EM-kilpailut

johtajat yleiskokouksessa neljän vuoden

tasonsa.

Sukeltajaliitolla on kansainvälisiä kilpailu-

välein. CMAS:n valiokunnat ja työryhmät

tuomareita, ja meillä on vuosien saatossa

koostuvat vapaaehtoisista toimijoista.

myös sukelluksen kilpalajeissa. Seuroissa

ollut edustuksia CMAS:n eri tehtävissä. Näin

Koulutusten sisällöt ovat hyvin samankal-

voi harrastaa sukelluskalastusta, uppopal-

lajiliitot ja sen piirissä toimivat jäsenet voivat

taisia. PADIn koulutusohjelmaa käyttävät

loa, räpyläuintia ja vapaasukellusta*. Myös

halutessaan päästä vaikuttamaan sukellus-

kaupalliset sukelluskeskukset, kun taas

sukelluskuvauksessa ja laitesukellustaidoissa

harrastuksen kehitykseen kansainvälisesti.

yhdistysmuotoisissa sukellusseuroissa järjes-

on kilpailutoimintaa. Sukeltajaliitto järjestää

*Vapaasukelluksessa toimii CMAS:n rinnalla

tetään pääasiassa CMAS:n koulutusta. PADI

lajien SM-kilpailuja. Koska Sukeltajaliitto on

myös AIDA International, jonka jäsen Sukel-

ei järjestä sukellusurheilun kilpailutoimintaa.

CMAS:n jäsen, voivat lajien parhaat osallistua

tajaliitto on. Sekä CMAS että AIDA järjestävät

myös CMAS:n järjestämiin EM- ja MM-

kansainvälisiä arvokilpailuja ja tarjoavat

kilpailuihin.

vapaasukelluskoulutusta.

Liiton jäsenseurat järjestävät toimintaa

cmas.org

Vuonna 2013 Helsingissä järjestettiin sukelluskalastuksen Euro-Afrikan mestaruuskilpailut. Kilpailu näkyi keskustassa Kauppatorilla, missä oli kisan lähtö sekä palkintojen jaossa Esplanadin puiston esiintymislavalla.

Pekka Tuuri

Sukeltajaliiton kurssimateriaaleissa, kotisivuilla ja asiakirjoissa toistuu lyhenne CMAS. Lyhenne tulee ranskankielisestä nimestä Confédération Mondiale des Activités Subaquatiques. CMAS on 1959 Ranskassa perustettu sukelluslajien kansainvälinen kattojärjestö. Sen jäseniä ovat kansalliset lajiliitot, kuten Sukeltajaliitto ry. CMAS siis hoitaa samantyyppisiä tehtäviä sukelluksessa kuin vaikkapa kansainvälinen jalkapalloliitto FIFA jalkapallossa. CMAS:lla on pitkät perinteet, ja se on myös Kansainvälisen Olympiakomitean tunnustama sukellusalan järjestö. Sillä on jäsenenä yli 130 kansallista sukelluksen lajiliittoa.

Sisältö

Ari Linna

Kaivossukeltaja saa paljon irti Montolasta, ja avolouhos sopii virkistys sukeltajallekin.

1/2021

Vakiot 6 SAMARANGERSEE Itävallassa on kuin sadusta.

Marion Tischler

8 TYRSKYT Uusi valiokunta Liittoon: kaivossukellus, Jäsenkyselyn tuloksia, Apurahaa meriarkeologisille hankkeille, Hylyt.net sai Haverit-rinnakkaispalvelun. 22 PERSOONA Metsähallituksen meribiologi Essi Keskinen. 26 NORPAT Mukavaa talvipuuhaa. 27 YMPÄRISTÖ Itämeri muuttuu, kun jää vähenee. 32 KUVA-ALBUMI Epätodellinen otos rupikonnasta.

Päivitykset 16 SUOSITTU MONTOLA on hyvä kaivoskohde, joka sopii kuitenkin monentasoisille sukeltajille. 24 UIMARISTA räpyläuimariksi – nuoren Ninan innostava tarina. 28 KUIVAPUVUN KÄYTTÖÖN voi opiskella kurssilla. 36 MITÄ TAPAHTUI? Kooste tapahtumaraporteista 2020. 38 SUKELLUSSEURALLA on hyvä olla keskusteluyhteys päättäjiin halliremontin yhteydessä.

34 KUVAAJAN VINKKI Kuvausvalon hankinta.

Raija Kukkaslahti

35 HYVÄ HOMMA! Kasvu kannattaa -ohjelmassa saavutuksia koronasta huolimatta. 40 KAUDEN KOHDE Ruskeasannasta kiva kohde Vantaalla.

42 AJATTELEMISEN AIHETTA Sukeltaja voi hankinnoissaan tehdä kestäviä valintoja.

KANNEN KUVA Ari Linna

Erno Olkkonen

Norppaleirille Raumalle! Lähde kesällä norppailemaan upealle Kuuskajaskarin saarelle Rauman edustalle olympiateemalla! Rauman Laitesukeltajat järjestää valtakunnallisen norppaleirin 2.−4.7. ja kutsuu norpat ohjaajineen mukaan.

Vapepasukeltajaksi? Vapepa-sukeltaja tekee kiireettömiä vedenalaisia etsintätehtäviä viranomaisen pyynnöstä. Vuoden 2021 Vapepa-sukeltajakurssi pidetään Mikkelissä 21.−23.5. Kurssin loppuharjoituksena toteutetaan iso yhteistoimintaharjoitus, missä kurssilla opittuja taitoja päästään harjoittelemaan todentuntuisissa olosuhteissa. Yhteistoimintaharjoitus järjestetään yhteistyössä Vapepan Mikkelin paikallistoimikunnan kanssa. Harjoitukseen osallistuu kurssilaisten lisäksi viranomaisia, Vapepan paikallistoimikunnan eri hälytysryhmiä, Mikkelin järvipelastajat sekä Savonlinnan lentopelastusseura. Hyväksytysti suoritetun kurssin jälkeen oppilas saa Vapepasukeltajakortin, mikä oikeuttaa toimimaan Vapepa-sukeltajana erilaisilla viranomaisen etsintätehtävillä sekä rekisteröitymään Vapepan valtakunnalliseen hälytysjärjestelmään (OHTO).

Alustava ohjelma pe 2.7. klo 18 lähtö Raumalta Kuuskajaskariin vesibussilla. Perillä majoitutaan ja tutustutaan porukkaan iltapalalla. la 3.7. Rastien metsästystä ympäri saarta pienryhmissä olympiateemalla. Illalla sauna ja leirinuotio, grillausta ja iltapalaa. su 4.7. Meripelastajat vierailevat saarella, ja leiriläiset pääsevät tutustumaan meripelastustoimintaan. Kotiinlähtö noin klo 12. Leirin hinta päivitetään sukeltaja.fi tapahtumakalenteriin sen varmistuttua. Hinta sisältää vesibussikuljetukset, ruokailut, majoituksen ja ohjelman. Lisätietoja tulossa muun muassa ilmoittautumisesta sukeltaja.fi tapahtuma kalenteriin.

Pipo päähän Tilaa laadukas Husky-merinovillapipo Sukeltaja-logolla. Sisäpuolen pehmeä fleece lämmittää korvia.

Kurssin omavastuu 50 euroa, joka sisältää opetuksen, majoituksen ja ruokailut.

Väreinä musta ja punainen.

Pääsyvaatimukset ja muut lisätiedot sekä ilmoittautuminen kurssille 15.4. mennessä sukeltaja.fi tapahtumakalenterissa.

29 €

ja.fi sukelta ssa. upa a k o k k ver

MERKKAA KALENTERIIN Sukeltajaliiton kevätkokous pidetään 17.4. Kokouskutsu julkaistaan sukeltaja.fi etusivulla vähintään kolme viikkoa ennen kokousta. Lisätietoja tulossa sukeltaja.fi tapahtumakalenteriin.

Sukeltajaliitto ry, Valimotie 10, 00380 HELSINKI, puh. (09) 3481 2258, office@sukeltaja.fi, www.sukeltaja.fi

Pääkirjoitus

Tero Lehtonen puheenjohtaja tero.lehtonen@sukeltaja.fi

Kärsivällisyys sanana on kokenut uuden renessanssin. Odotamme kaikki tietoa, koska saadaan koronarokotteet laajempaan jakeluun, jotta voidaan palata uuteen normaalin ja harrastuksen pariin täysipainoisesti. Vaikka rokotteiden saaminen kestää, niin optimismia kannattaa pitää yllä ja katsoa kohti horisontissa siintävää kevättä ja kesää. Monien seurojen ydintoiminta on keskittynyt talvikaudella halliaktiviteetteihin. Nyt monella paikkakunnalla uimahallit ovat kiinni tai aikuisten harrastustoimintaa on rajattu. Tänä vuonna seurojen jäsenkehitys on paljolti kiinni siitä, miten seurajohto suunnittelee kevään ja kesän toimintaansa ja viestii asiasta jäsenilleen. Apuja seuroille tähän löytyy Dyykistä, jossa on julkaistu Seurajohdon tietopaketti. Dyykki on Sukeltajaliiton sähköinen oppimisympäristö, johon kaikilla jäsenillä on pääsy. Lisäksi kannattaa tutustua tässä lehdessä juttuun Sukeltajaliiton kasvuohjelmasta, jolla on kannustettu jäsenseuroja jäsenhankintaan ja palkittu jäsenmääräänsä kasvattaneet seurat. Suomessa ei ole vedenalaisia luolia, sillä kovaan kallioperäämme vesi ei helposti pysty uurtaman onkaloita. Sen sijaan ihminen on kaivostoimintaa harjoittaessaan kaivanut useita onkaloita maanpinnan alle. Aktiivisen toiminnan päätyttyä vanhat kaivokset ovat täyttyneet pohjavedellä, ja näin on syntynyt edistyneille sukeltajille korvike luonnonluolille. Kaivossukeltamisen suosio on nousussa, ja maassamme on useita kaivoskohteita, joissa sukelletaan aktiivisesti. Tämä tausta huomioiden Sukeltajaliitossa on perustettu vuoden alussa kaivossukellusvaliokunta, jonka päätehtävänä on edistää ja tukea turvallista kaivossukeltamista. Lehdistössä ja some-kanavilla on ollut esillä yksittäisiä kaivossukelluskohteita, joihin Sukeltajaliitto on yhdistetty, mutta valtakunnallisena lajiliittona Sukeltajaliiton kaivossukellusvaliokunnan toiminta-alueena on koko maa. Toivottavasti tulemme näkemään uusia pelinavauksia valiokunnan toiminta-alueella. Valiokunnan toiminta on vasta alussa, joten olkaamme kärsivällisiä myös sen työn tulosten suhteen. Päivät pitenevät nyt nopeasti ja valon määrä lisääntyy niin vertauskuvallisesti kuin konkreettisestikin. Tsempataan vielä hetki ja pidetään huolta toisistamme.

ARI LINNA on sukeltanut viitisentoista vuotta. Kurssille hän lähti yhdessä esikoisensa kanssa, kun tämä kiinnostui lajista. − Teoriat teimme loskan keskellä Suomessa ja avovedet keväällä Malesian Tioman-saarella. Mieleeni on jäänyt erityisesti ensimmäinen sukelluksemme kurssin jälkeen. Kumarruin ottamaan aluksen perästä vettä maskiini hyvissä ajoin ennen kohdetta aluksen ollessa hyvässä vauhdissa ja tietysti luiskahdin mereen. Divemaster oli kuulemma tokaissut tyttärelleni, että isäsi ei sitten malttanut odottaa, että päästään varsinaiselle kohteelle, hän kertoo. Ensimmäisen vuoden Linna sukelsi märkäpuvulla. − Kuvittelin ensimmäisten sukellusvarusteideni riittävän lopuksi ikää. Tekniikkasukelluksen myötä piti kuitenkin siirtyä kahdennettuihin laitteisiin, jotka aikanaan vaihtuivat suljetun kierron laitteeseen. Järeämpää varustusta tarvitaan, sillä mieluiten Linna sukeltaa kaivoksissa. Olosuhteet ovat niissä vakaat, puhumattakaan erinomaisista näkyvyyksistä.

− Kaivoslampien rantaan pääsee usein autolla, ja näkyvyydet luolastoissa vastaavat etelän kirkkaita vesiä. Kaivoksissa sukeltamiseen liittyy toki omat riskinsä, mutta niihin voi varautua kouluttautumalla, keräämällä kokemusta ja valmistautumalla jokaiseen sukellukseen hyvin. Myös Suomen rannikon hylyt ovat kiinnostavia, mutta merillä luonto on aina läsnä ja olosuhteet elävät toisin kuin kaivoksissa. Ari Linna harrastaa myös sukelluskuvausta. Monenlaista on tullut kuvattua, mutta yksi erityinen kohde siintelee mielessä: Helsingin edustan Kasuuni-hylky. − Unelmissani olen peilityynellä merellä syyskuussa tutun sukellusporukan kanssa. Kaikilla on tehokkaat videovalot, jotka valaisevat hylyn partaalta partaalle. Malli leijailee täydellisessä trimmissä pääkannen tykin takana. Dekoilu sujuu rattoisasti syksyn lämpöisissä vesissä, ja noustessamme pintaan laskeva aurinko sytyttää taivaanrannan tuleen, hän kuvailee. Lue sivuilta 16–21 Ari Linnan juttu Montolan kaivoksesta.

Merja Linna

Marcus Lehtonen

Emma Barrow

Valo lisääntyy

Ari Linna, Klaukkala

Jäsenlehtemme syntyy aktiivisten harrastajien voimin – sukeltajalta sukeltajalle. Tällä palstalla esittelemme kasvoja juttujen takaa.

1/2021 SUKELTAJA

Marion Tischler

Matkalaukku

Näkyvyys on erinomainen lähes aina. Ainoastaan rankkasateet samentavat sen hetkeksi.

Satumainen sukelluskohde Sukellus Itävallan Samarangerseellä sisältää kaikki sadun ainekset. Kuten hyvissä saduissa yleensä, täälläkin on linna, jossa Baijerin kuningas Ludwig II lomaili kesäisin. Salainen järvi kuin safiiri piileskelee vihreiden vuorten välissä, ja maisemat ympärillä ovat taianomaisen kauniita. MARTIN DENISON Käännös englannista: Kristiina Karila

lueen kauneus ei rajoitu vain pinnalle. Sukeltajat pystyvät tutkimaan myös, mitä järven pinnan alla piilee. Samarangersee löytyy usein maailman parhaat sukelluskohteet -listan yläpäästä. Järveen ei ole virtausta, joten sedimenttiä ei käytännössä ole ja näkyvyys on erinomainen. Järven erottaa muista vastaavista harvinainen levä, joka peittää kiviä ja puunrunkoja. Levä kasvaa hyvin hitaasti, joten pohjan tai levän koskettaminen on

1/2021 SUKELTAJA

hyvin vahingollista, ja sitä tulee välttää kaikin keinoin. Levän lisäksi järvessä elää muun muassa pieniä taimenia. Parhaat valokuvauskohteet ovat hiljan kaatuneet havupuut, joissa on vielä neulaset tallella sekä Mikado-peliltä näyttävä puunrunkojen kasautuma järven toisella laidalla. Samarangersee on 12−15 metriä syvä ja 950 metriä merenpinnan yläpuolella. Se on pieni, vain noin 170 metriä pitkä ja 130 metriä leveä, joten sen voi sukeltaa helposti rannalta toiselle yhdellä kertaa

ja pysähtyä matkalla kuvaamaan. Veden lämpötila on lähes aina 4−10 astetta. Näkyvyyden ollessa parhaimmillaan myöhäissyksyllä veteenmenopaikasta voi nähdä vastarannan pinnan alla. Autolla pääsee 50 metrin päähän rannasta, missä on paikka varusteiden pukemiseen, pöytiä ja penkkejä. Rantaan laskeudutaan mäkeä alas kävellen, ja pois tullessa vastassa on ylämäki. Jos jano yllättää, on järven vesi juomakelpoista.

Martin Denison

Myös isommassa Fernsteinseessä on mukava sukeltaa, mutta näkyvyys ja nähtävyydet eivät ole yhtä upeita kuin pienemmässä Samarangerseessä (kuvassa oikealla yläkulmassa). Fernpass kiemurtelee vuorten välissä hotellin ja järvien ohi.

Pohjaa ja puunrunkoja päällystävä levä uusiutuu kylmässä vedessä hitaasti, joten sen suojelemiseksi sukellusta Samarangerseellä säädellään varsin tiukasti.

Marion Tischler

Martin Denison

Linnan vanhimmat osat ovat peräisin 1200-luvulta.

TARKKAAN SÄÄDELTY

LINNAN VIERAANA

Koko alue järvineen on luonnonpuistoa. Sukeltamiselle Samarangerseessä on muun muassa seuraavia vaatimuksia: • vähintään sata sukellusta, sukelluspäiväkirja/ loki vaaditaan • advanced-tason sertifiointi • vähintään kahden yön yöpyminen hotellissa • erinomainen tasapainotus, pohjaan ja järvessä kasvavaan levään ei saa koskea • sukelluksen harjoittelu tai opetus ei ole sallittua • järvessä voi sukeltaa kuusi sukeltajaa samaan aikaan (hotellin vastaanotossa voi varata aikoja) • järvessä ei saa uida, suppailla tai harrastaa muuta vesiurheilua; aurinkotuoleja on saatavilla.

Sekä Samarangersee että viereinen Fernsteinsee ovat hotelli Schlosshotel Fernsteinseen omistuksessa. Ludwig II:ta kestinnyt linna on muutettu miellyttäväksi hotelliksi, jossa on hyvä palvelu ja mainitsemisen arvoinen aamiaisbuffet, joka yleensä kuuluu huoneen hintaan. Hotelli on kiinni talvella, joten tarkista hotellin sivuilta, milloin kausi alkaa ja päättyy. Hotellilla on hyvät palvelut sukeltajille, muun muassa kaksi itsepalveluperiaatteella toimivaa kompressoria ja kuivaushuone sukellusvarusteille. Vieressä kulkeva Fernpass-sola yhdistää Saksan ja Itävallan. Valitettavasti se ei ole enää se sama yksinäinen sorapolku kuin Ludwigin aikoihin, vaan vilkas autotie.

Tämä on kuitenkin vain pieni haitta: tietä tuskin havaitsee hotellin huoneista tai järveltä. Viimeisen 20 vuoden kuluessa Samarangerseestä on tullut suosittu sukelluskohde. Sen sijainti lähellä Saksan rajaa tuo paikalle paljon saksalaisia matkailijoita, joten varaus kannattaa tehdä hyvissä ajoin. Samarangersee sijaitsee Itävallan pohjoisosassa noin tunnin ajomatkan päässä Innsbruckista ja kahden tunnin matkan päässä Münchenistä.

www.fernsteinsee.at

1/2021 SUKELTAJA

Tyrskyt

– KOONNUT KRISTIINA KARILA –

Kaivossukellusvaliokunnan toiminta käynnistynyt SUKELTAJALIITON KAIVOSSUKELLUSVALIOKUNTA on aloittanut

OJAMOSTA NEUVOTELLAAN

toimintansa. Valiokunnan jäsenet ovat Sami Paakkarinen (pj), Mar-

Lohjan kaupungin vetovoimalautakunta on käsitellyt 15.12.2020 koko-

ko Kauppinen, Petri Laaksonen ja Jani Santala.

uksessaan Ojamolla sukeltamista. Kokouksen pöytäkirjassa osoitet-

Kaivossukellusvaliokunnan tehtävänä on edistää ja tukea kaivos-

tiin Sukeltajaliitolle mahdollista roolia tulevaisuudessa sukellustoimin-

sukeltamista Suomessa. Valiokunta tukee ja varmistaa, että toimin-

nan hallinnoijana. Kaivossukellusvaliokunta on perustanut työryhmän

ta jatkuu jo olemassa olevissa kaivossukelluskohteissa. Se myös tukee

vastaamaan neuvotteluista, joita käydään Ojamolla tapahtuvaa har-

uusien kaivoskohteiden saamista sukelluskäyttöön. Valiokunta laatii

rastussukellustoimintaa tähän asti hallinnoineiden maanvuokralaisten

yhteistyössä harrastajien ja viranomaistahojen kanssa harrastusta tu-

kanssa. Neuvottelutyöryhmän jäseniksi nimitettiin Sami Paakkarinen,

kevat pelisäännöt ja varmistaa kaivossukelluksen turvallisuutta.

Pekka Salomaa ja Sukeltajaliiton puheenjohtaja Tero Lehtonen.

Valiokunnan jäsenten sähköpostiosoitteet ovat muotoa

1/2021 SUKELTAJA

Patrik Grönqvist

etunimi.sukunimi@sukeltaja.fi.

Leikkuri puhtaaksi VINKKI Sukellusvarusteisiin kuuluva leikkuri tai puukko saattaa kerryttää ruostetta, jos sitä ei huuhtele ja kuivaa huolellisesti joka sukelluksen jälkeen. Ruosteenpoistoon löytyy ympäristöystävällinen aine omasta ruokakaapista: sooda. Tee tahna ruokasoodasta ja pienestä määrästä vettä. Levitä tahna terälle ja jätä vaikuttamaan. Hankaa vanhalla hammasharjalla tai pesusienen karkealla hankauspuolella, huuhtele ja kuivaa. Jos ruostetta on paljon, voi käsittelyn uusia useampaan kertaan ja pidentää vaikutusaikaa. EMMA BARROW

Nardi korkeapainekompressorit

ARWELL-TEKNIIKKA OY, Maskuntie 226B, 21250 MASKU sales@arwell.fi www.arwell.fi Puhelin 0207 199900

Vapaaehtoistyö kiinnostaa edelleen Viime vuoden lopulla tehtiin koko jäsenistön kattava kysely muun muassa sukellusaktiivisuudesta ja vapaaehtoistyöhön osallistumisesta. Kokosimme tähän juttuun joitakin huomioita kyselyvastauksista.

KYSELYLINKKI lähetettiin uutiskirjeessä

14.12. niille jäsenille, joilla on sähköpostiosoite rekisterissämme. Vastaanottajia oli 6185. Ky-

”Konkareilta kuulee hyviä juttuja ja arvokkaita vinkkejä työn lomassa.” ”Toimin kouluttajana ja jotta seuran aktii-

Kyselyssä sai antaa myös vapaasti palautetta Sukeltajaliiton toiminnasta. Yksittäisissä palautteessa toivottiin mahdollisuut-

selyyn tuli 587 vastausta eli siihen vastasi 9

viharrastajamäärä pysyy, tarvitsee kouluttaa

ta peruuttaa Sukeltaja-lehti joiltakin saman

% kyselyn vastaanottajista. Vastaajista suu-

uusia sukelluskavereita :) Toki ”työkavereita”

perheen jäseniltä niin, että kotitalouteen tu-

rin osa (87 %) ilmoitti olevansa laitesukeltajia.

soisi olla enemmänkin, samalla jengillä teh-

lisi vain yksi lehti. Tämä onnistuu helposti kir-

dään kaikki, siis ihan kaikki :)”

jautumalla sukeltaja.fi jäsensivustolle ja il-

Kysyimme muun muassa, onko harrastusaktiivisuus muuttunut vuoden 2020 aika-

moittamalla kohdassa Omien jäsentietojen muokkaus, haluaako lehden vai ei.

sa vähemmän vuonna 2020 kuin aiempina

SUKELTAJA-LEHTI HALUTAAN PAPERISENA

vuosina. Noin 20 %:lla sukellus oli lisäänty-

79 % vastaajista haluaa lukea Sukeltaja-leh-

juttuja tekniikkasukelluksesta. Sukeltajaa

nyt ja lopuilla pysynyt samassa.

den edelleen paperisena ja 19 % toivoo säh-

tehdään vapaaehtoisvoimin, ja kaikenlaiset

köistä Sukeltajaa. 2 % vastaajista ei lue Su-

harrastajien jutut ja juttuideat ovat erittäin

keltajaa. Kouluarvosanojen keskiarvoksi lehti

tervetulleita! Jos sinulla on intoa kirjoittaa

sai 8,6.

tekniikkasukellusaiheisia juttuja, niin ota

na. Puolet vastanneista ilmoitti sukeltaneen-

VAPAAEHTOISTYÖSSÄ IHMISET TÄRKEITÄ Vapaaehtoistyötä joko seurassaan tai Sukel-

Palautteissa toivottiin Sukeltaja-lehteen

yhteyttä kristiina.karila@sukeltaja.fi.

tajaliitossa vuonna 2020 ilmoitti tehneensä runsaat 60 % vastaajista. Noin puolelle vastaajista kertyi tunteja vapaaehtoisena 1−50. Noin 15 % vastaajista käytti vapaaehtoistyöhön 50−150 tuntia viime vuonna. Tärkeimmät syyt tehdä vapaaehtoistyötä olivat samanhenkisten ihmisten seura (60 %), itselle saatu hyvä mieli (49 %) ja edulliset harrastuskustannukset (48 %). Kysymyksessä sai valita useita vaihtoehtoja ja kertoa myös muita syitä tehdä vapaaehtoistyötä. Niitä olivat muun muassa:

”Voin järjestää sellaista toimintaa, mihin itse haluan osallistua ja samalla vaivalla voin ”Mahdollistan oman lapseni tutustumisen itselle rakkaaseen lajiin ja vesiluontoon.”

Dreamstime

tarjota sitä muillekin.”

Tervetuloa ohjaajaksi etänä Kurssi onnistui hyvin, ja oppilaiden innok-

miset Sukeltajaliiton nuorisovaliokunta jär-

kuus kannusti kouluttajia varaamaan heti seu-

jesti helmikuun alussa Tervetuloa ohjaajaksi

raavan koulutuspäivän kalenteriin.

Heli Halavan kotialbumi

KORONARAJOITUSTEN estäessä kokoontu-

-kurssin ensimmäistä kertaa etäkokouksena

JOHDATUS OHJAAMISEEN

Teams-sovelluksessa. Oppilaat tutustuivat ennakkoon verkossa

Tervetuloa ohjaajaksi -kurssi on ensimmäi-

kurssin materiaaliin. Yhteinen kahden tunnin

nen askel, kun haluaa kouluttautua ohjaajak-

koulutusaika käytettiin omien vahvuuksi-

si. Kurssilla tutustutaan ohjaamisen perusasioi-

en ja kehittämiskohteiden tunnistamiseen ja

hin, ja se sopii kaikille taitotasosta riippumatta.

materiaaleista nousseisiin kysymyksiin. Yh-

Kurssi järjestetään tilauksesta, joten ota yh-

dessä pohdittiin myös pelejä ja leikkejä har-

teyttä nuorisopäällikköön heli.halava@sukel-

joituksiin ja käytiin läpi turvallisuus- ja yh-

taja.fi, jos haluat kurssin oman seurasi jäsenille

denvertaisuusasioita.

tai yhteistyössä useamman seuran jäsenille.

Nuorisopäällikkö Heli Halava on yksi kurssin kouluttajista. – Etäkurssi on ihan mahtava tapa koota yhteen eri puolilta Suomea nuoria ja vanhempiakin ihmisiä, joita ohjaaminen kiinnostaa. Jatkamme ehdottomasti näiden järjestämistä.

KORONARAJOITUKSET ovat vaikuttaneet

ta korona-aika taukoineen lienee vähentänyt

eri puolilla Suomea hieman eri tavalla seuro-

kävijöitä, kertoo seuran nuorisojaosvastaavaa

jen toimintaan. Kokkolassa tilanne on ollut

Arja Hautala.

talven mittaan suhteellisen hyvä. Uintikes-

Hautalan mukaan snorkkelisukellusryhmän

kus VesiVeijari on ollut kiinni kahteen ottee-

suosio saattaa perustua siihen, että lajia voi

seen, mutta välillä on päästy treenaamaankin.

harrastaa omaksi ilokseen.

Hallivuorolla noudatetaan koronaohjeistuk-

– Meillä on täällä seudulla paljon kilpailullis-

sia, esimerkiksi ratoja on käytössä niin monta,

ta joukkueliikuntaa tarjolla, kuten jalkapalloa ja

että kävijät voidaan jakaa niille väljästi. Kok-

jääkiekkoa, mutta tällaisia vapaampia yksilöhar-

kolan Urheilusukelluskerho Merisaukot ry:llä

rastuksia vähemmän. Tässä saa rauhassa ope-

onkin mukava määrä halliaikaa viikoittain.

tella uusia taitoja ilman, että tarvitsee kilpailla

– Meillä on seuralla kolme hallivuoroa viikossa: niin sanottu aikuisten uppopallovuoro tiistaisin, junnuvuoro torstaisin ja kaikil-

kenenkään muun kuin itsensä kanssa, hän sanoo. Yleensä kevätkaudella on järjestetty myös

le yhteinen perhevuoro sunnuntaiaamuisin.

laitesukelluksen peruskurssi, ja toiveissa on,

Junnujen uppisryhmässä pelaa kymmeni-

että tänä keväänä kurssi onnistuisi korona-suo-

sen 7−15-vuotiasta, ja samaan aikaan pyörii

situkset huomioiden, jos halli pysyy auki. Aikui-

snorkkelisukellusryhmä, jossa on ollut saman

set seuralaiset hyödyntävät hallivuoroa varus-

verran lapsia. Vielä viime syksynä snorkkeli-

teiden testaamiseen, uintiin, uppopalloiluun, ja

ryhmässä aloitti parikymmentä lasta, mut-

etenkin sunnuntain perhevuoro on suosittu.

Vedenalaiseen kuvaukseen kamerakotelot, valot, salamat, varret ja tarvikkeet. Suomen laajin valikoima hyllyssä. Myynti, vuokraus ja huolto Helsingissä Töölössä. Puh 09-621 3301, myynti@cerella.fi. Osa tuotteistamme facebookissa ja www.cerella.fi T-Housing Saksasta: 199€ Alumiinikotelo - GoPro Hero 5/6/7:lle - max syvyys 150m 299€ GoPro Hero 8:lle, 299€ GoPro Hero 9:lle - max syvyys 250m

Pidätämme oikeuden muutoksiin.

Kattava valikoima Nauticam-koteloita, -portteja, -optiikkaa, -varusteita, -varsia ja -varaosia. Kysy! Esim. Nauticam-kotelot: Canon EOS R5 3550€ Canon EOS R6 3490€ Nikon Z7II/Z6II 3490€ Sony A7RIV/A9II 2790€ Sony A7SIII 2850€ Sony A7C 2250€

Arja Hautala

Kokkolassa on saanut harrastaa

Inonin uusin Z-330: 699€ D-200: 599€, snootti 277€ D-2000: 479€, snootti 250€ optiset kaapelit alkaen 59€

Lumix DC-S1H 3490€ Lumix DC-S1R 3490€ Olympus EM1 II 1795€ Olympus TG-6 750€ Sony RX100V 995€ Sony A6600 1795€

k u va a j a l l e

Cerella.fi Keldan-videovalot, max syvyys 200m: 10000 lumenia: 1250€; CRI 95, 15000 lumenia: 1810€; CRI 82, 35000 lumenia: 3770€.

Aquatica Ikelite Inon Keldan Magic Filters Nauticam Paralenz Sea & Sea T-Housing

Merivahinkojen hakupalvelu julkaistu SUKELTAJILLE tutun Hylyt.netin rinnakkais

Haverit.net täydentää tätä, koska sieltä ei

VALTAVA TYÖ JATKUU YHÄ

palvelu Haverit.net on julkaistu. Haverit.net

löydy yhtään jo tutkittua hylkyä vaan tietoa

Aineistoa on kerätty yksityisistä ja julkisista

luetteloi tietoa Suomen alueella tapahtu

hylkyjä etsiville.

lähteistä vuodesta 1990. Ilkka Järvinen ja Juk

neista merivahingoista sekä suomalaisten

Jukka Sulku, yksi arkiston perustajista,

ka Sulku ovat kahlanneet Kansalliskirjaston

alusten kärsimistä merivahingoista vierail

kertoo, että Haverit.netin tarkoituksena

digiarkistoista haaksirikkoihin liittyviä leh

la vesillä. Hylyt.net kuvailee pääosin Suo

on auttaa merihistoriasta kiinnostuneita

tiartikkeleita, ja Risto Sajaniemi on velhon

men vesialueelta jo löydettyjä hylky

löytämään tietoa vesillä tapahtuneista

lailla etsinyt löydöksille paikkatietoja. Tois

kohteita.

haaksirikoista.

taiseksi on käyty läpi vain pieni osa kansal

Sulku aloitti sukeltamisen 1987 ja huomasi nopeasti ystävänsä Ilkka

liskirjaston digitaaliaineistosta, joka kattaa Suomessa julkaistut sanomalehdet tällä het

Järvisen kanssa, kuinka paljon tietoa

kellä 1930luvulle saakka. Syksyllä 2020 Hy

sukeltajakonkareilla oli hylkyjen si

lyt.netiä tuottavan Pohjalla ry:n mukaan tulo

jainneista. Konkarien aikanaan lopet

käynnisti materiaalin nopean koostamisen

taessa sukellusharrastuksen tieto

WordPressalustalla julkaistavaksi. Muuta

hylyistä katosi heidän mukanaan.

massa kuukaudessa julkaistuna on yli 2 560

Kaverukset päättivät jo silloin

haaksirikkotapausta ja loppua ei näy.

ryhtyä etsimään ja kartoittamaan tuota hiljaista tietoa julkaistavaksi.

Valtava määrä työtä on vielä tekemät tä, koska suuri osa aineistoa tuolta ajalta on ruotsiksi ja selaamatta on vielä sisävesi en aineistoja. Haverit.netpalvelun täyden tämiseksi on toiveena löytää kiinnostunei ta vapaaehtoisia, jotka tekisivät sisältöä ja ulkoasua. Haverit.net ja Hylyt.net toimivat vahvas ti sukeltajien antaman tiedon varassa. Mikäli kiinnostuit auttamaan, otathan yhteyttä hylytnet@googlegroups.com. EMMA BARROW

PHOTO BY MARCELLO DI FRANCESCO

haverit.hylyt.net

DIVING SAFETY SINCE 1983 DANEUROPE.ORG

New Partnership

Jäsenille tarkoitetut sukellusvakuutusohjelmat Ensiapu 24/7 kaikkialla maailmassa Avustaminen matkustamiseen liittyvissä seikoissa sekä oikeusapu Osallistuminen sukelluslääketieteellisiin tutkimusprojekteihin Lääketieteellinen neuvonta ja erikoislääkärien lähetteet

Pekka Tuuri

Apurahaa haettavissa VIIME VUODEN elokuussa perustetun Antero ja Merja Parman sää-

tiön yhtenä tavoitteena on edistää Suomen rannikko- ja vesiympäristöjen meriarkeologista tutkimusta ja toimintaa. Sukeltajat tuntevat Antero Parman paitsi innokkaana sukeltajana, myös sukellusvarusteita maahantuovan Polarsukellus Oy:n perustajana. Nykyään yritys toimii Polarsafety-nimellä. Säätiö myöntää avustuksia muun muassa hankkeisiin, jotka edistävät Itämeren ekosysteemien ja Suomen sisävesien ja valuma-alueiden ympäristön tilan tutkimusta, seurantaa ja suojelua tai niiden kulttuuriperinnön tutkimusta ja sen saattamista suuren yleisön nähtäville. Hakemuksissa etusija annetaan Helsingin yliopiston Tvärminnen eläintieteellisellä asemalla toteutettaville hankkeille tai meriarkeologisille hankkeille, mutta muualla Suomessa toteutettavien, säätiön aihepiiriin lukeutuvien hankkeiden avustaminen ei ole poissuljettua. Avustuksia ei myönnetä yksityishenkilöille. Apurahojen ensimmäinen haku päättyi joulukuussa 2020. Seuraavan kerran apurahahakemukset käsitellään syys-lokakuussa.

www.amps.fi

Sukeltaminen COVID-19-infektion jälkeen VAJAASSA vuodessa on saatu paljon uutta

lestään ”entisessä kunnossaan” infektion jäl-

tietoa COVID-19-infektiosta ja sen parane-

keen. Tähän voi valitettavasti mennä useita

misesta. Sukeltamisen aloittamiseen sairas-

kuukausia, jopa vuosi.

tetun infektion jälkeen on saatu suositukset,

Lievän infektion (kotihoitoinen) jälkeen

jotka julkaistiin arvostetuimmassa sukellus-

tarkastuksessa kliinisen tutkimuksen lisäk-

lääketieteen lehdessä syyskuussa 2020.

si tarvitaan spirometria-tutkimus sekä

Tässä lyhyesti pääpiirteet suomeksi.

keuhkokuva (rtg tai TT), mahdollisesti

COVID-19-infektiolla on kolme pää-

myös kliininen rasitustesti. Keskivaikean

kohdetta, jotka ovat kaikki ongelmallisia

infektion (sairaalahoito, mutta ei teho-

sukeltajan kannalta. Tulehdusvaste ai-

osasto) jälkeen arviossa tarvitaan edel-

heuttaa keuhkovaurion, jolloin hengitys-

listen lisäksi myös sydänfilmi ja mahdol-

kaasujen vaihto häiriintyy ja paranemis-

lisesti sydämen ultraäänitutkimus sekä

vaiheessa syntyy arpeutumista, mikä voi

kliininen rasituskoe, jossa mitataan myös

vaikuttaa kaasujen vapaaseen liikkumiseen

hapeuttumista (saturaatiota). Vaikean infek-

ja ns. ansailman syntymiseen. Nämä puoles-

tion (tehohoitoa vaatinut) jälkeen lisätutki-

taan huonontavat fyysistä suorituskykyä, al-

muksina edellisten lisäksi on sydänvaurion

tistavat sukeltajan keuhkopöhölle ja lisäävät

merkkiaineiden tutkiminen verestä.

riskiä keuhkorepeämälle sukellettaessa pai-

COVID-19-infektion kohdalla, kuten su-

neistetulla kaasulla. Sydän- ja verenkierto-

keltamisessakin, ennaltaehkäisy ja turvaoh-

elimistö kärsii tulehdusvasteen lisäksi myös

SAIRAUDEN VAIKEUSASTE VAIKUTTAA

jeiden noudattaminen ovat tärkein asia, jotta

hyytymisjärjestelmän aktivoitumisesta, toi-

Sukelluskelpoisuuden arvioiminen riippuu

voi jatkaa harrastustaan turvallisesti.

sin sanoin veritulppariski on lisääntynyt. Tu-

sairastetun COVID-19-infektion vaikeusas-

ANNE RÄISÄNEN-SOKOLOWSKI, LT,

lehdusvaste voi vaurioittaa sydänlihasta ja

teesta. Lähtökohtaisesti arviointia ei kannata

SUKELLUS- JA YLIPAINELÄÄKETIETEEN

siten huonontaa sen toimintakykyä.

tehdä ennen kuin sukeltaja on omasta mie-

ERITYISPÄTEVYYS

Jasmine Pajari

- Majoitus: neljä makuuhuonetta - Keittiö, sauna, pesuhuone - Varusteiden huoltotila - Varusteiden kuivaushuone - Täyttöasema 230 / 300 bar Kaatialaan 25 min

Rannankyläntie 686

www.diversbb.fi

040-59 14 997

Laura Lähteenkorva toimii apuvalmentajana Tampereen Urheilusukeltajissa vastuullaan räpyläuimarit alkaen 13-vuotiaista aina aikuisiin saakka.

Valmennustietoa räpyläuinnista KORONA-AIKA on saanut sukelluksen koulutusjärjestöt ideoimaan

uutta tarjontaa lajin parissa toimiville. CMAS järjesti loppuvuodesta online-kongressin räpyläuintivalmentajille, ja Suomesta siihen osallistuivat Laura Lähteenkorva, Ville Kotikuusi ja Jasmine Pajari. Käytännössä kongressi oli kurssi, joka sisälsi materiaalia noin 40 tunnin verran. Kurssin pystyi suorittamaan itsenäisesti marras-joulukuun aikana. Laura Lähteenkorva piti kongressia erittäin tarpeellisena ja toivoi sille jatkoa, vaikkakin toteutuksessa oli vielä hiomista. – Kongressi oli erittäin tärkeä avaus, koska tällaista ei ole aikaisemmin järjestetty ja tarve tiedon jakamiselle on suuri. Toteutus tosin vaatii vielä paljon hiomista. Koska kurssi järjestettiin useammalla kielellä, toi se lisää haastetta. Aiheissa oli päällekkäisyyksiä, ja teknisessä toteutuksessa oli toivomisen varaa, hän kertoo. Lähteenkorvan mukaan luennoitsijat olivat erittäin päteviä ammattilaisia ympäri maailman. Kulttuurieroja ja puutteita löytyi joistakin luennoista. – Esimerkiksi suhtautuminen naisiin oli hyvin vanhanaikainen ja osittain paikkaansa pitämätön. Mielenkiintoisinta oli kuulla räpyläuinnin tämän hetken yhdeltä parhaalta valmentajalta useamman luennon verran, miten hän on onnistunut yhdessä valmennettavansa Petra Senánszkyn kanssa vuodesta toiseen dominoimaan bifinsmatkoja, Lähteenkorva sanoo. – Suomessa melkein kaikki valmentajat ovat hakeneet tietonsa uinnin puolelta ja käyneet Uimaliiton koulutuksia. Perusteissa moni asia ei eroa räpyläuinnista, mutta kaikki ei päde yksi yhteen. Laji on pieni, joten on tärkeää saada lajiin perustuvaa, laadukasta koulutusta kansainvälistä tietä, hän lisää.

Janika Kaappola

OSVIITTA

Kaasunkulutus

Vähemmän kaasua Kysyimme Tampereen Urheilusukeltajat ry:n jatkokurssien koulutusvastaavalta Kati Aaltoselta vinkkejä kaasunkulutuksen pienentämiseen.

Kati Aaltonen

Toimittanut SUSANNA KORKIATUPA

ÄLÄ YRITÄ VÄHENTÄÄ hengityskaasun kulutusta pih-

taamalla. Varaa mieluummin mukaan enemmän kaasua, harjoittele matalammalla ja lyhennä sukellusaikaa.

VÄLTÄ TURHAA JUMPPAA. Jos hengästyt ennen sukel-

lusta tai sukelluksen aikana, rauhoitu ensin ja jatka sitten vasta sukellusta ja nautiskelua. Sukelluspari ja pin-

Kaasun kulutus vähenee, kun taidot ja kokemus kas-

taorganisaatio on tarkoitettu auttamiseen; käytä niitä,

vavat. Hengitä rauhallisesti ja kunnolla, ja jos et muu-

samoin virtakoukkuja, dekopoijua ja pintaköysiä.

ta muista, keskity huolelliseen uloshengitykseen. Regulaattori kyllä antaa ilmaa tarpeeksi sisäänhengitystä varten.

LOPETA SÄÄTÖ. Suunnittele sukellus ja toteuta se

suunnitelman mukaan yhdessä sukellusparin ja/tai -ryhmän kanssa kohde ja olosuhteet huomioon otta-

TASAPAINOTA OIKEIN. Liiviä ja kuivapukua pitää täyt-

en. Ota suunnitelmassa huomioon myös kaasunku-

tää ja tyhjentää usein hengityskaasulla, mutta tämän

lutus sukelluksella ja mahdolliset riskitekijät. Epävar-

merkitys on käytännössä vähäinen. Liika ja väärin si-

muus lisää stressiä ja kaasunkulutusta ja on muutenkin

joitettu paino vaikuttavat sukellusasentoon ja lisää-

turhaa. Luottamus itseen, omiin välineisiin, taitoihin ja

vät vastusta eli ponnistelua, mikä vaikuttaa

sukelluspariin näkyy painemittarissa – niin hengitys-

hengityskaasun kulutukseen. Opettele

kaasun kuin verenpaineenkin osalta. Huolla sukellus-

oikeat potkutekniikat ja käytä niitä.

laitteesi ja pidä ne kunnossa.

HARJOITTELE JA SUKELLA, vietä aikaa vedessä ja nauti

sukeltamisesta. Taitava, kokenut ja hyväkuntoinen sukeltaja käyttää vähemmän hengityskaasua, ja kulutus vähenee mitä enemmän sukeltaa.

1/2021 SUKELTAJA

Sukeltajaryhmä lähestyy ensimmäisen louhintatason nähtävyyttä, massiivista “tuplaseinää”, jonka oviaukko johtaa avolouhoksen syvimpään kohtaan.

1/2021 SUKELTAJA

– Etelä-Savon helmi –

Montolan dolomiitti- ja kalkkikivikaivos Teksti ja kuvat ARI LINNA

1/2021 SUKELTAJA

Sukellusryhmä seuraa kiskoja, joita pitkin mainarit työnsivät vaunulasteittain kalkkikiveä sotavuosina ja pian niiden jälkeen.

”A

urinko paistaa ohuen jäähileen läpi. Huulet annostimen ympärillä ovat jo turtuneet kaksiasteisessa pintavedessä, kun alan hiljaa vajota kohti tutun kaivoskäytävän suuaukkoa. Kiinnityn ohjausnaruun ja laskeutuminen saa jatkua. Luonnonvalo tekee tietä sukellusvalaisimen valokeilalle kristallinkirkkaassa vedessä, ja äänetön rauha valtaa sukeltajan mielen.” Kaivossukeltajien suosima Montolan vanha kalkkikaivos sopii kaikentasoisille sukeltajille. Näkyvyydet kaivoskäytävissä ovat yleensä erinomaiset, ja myös avolouhosta kiertävät virkistyssukeltajat pääsevät nauttimaan Suomen olosuhteissa poikkeuksellisen hyvistä näkyvyyksistä. VIRKISTYSSUKELLUS AVOLOUHOKSESSA

Aloittelevalle virkistyssukeltajalle, tai miksei kokeneelle vapaasukeltajallekin, Montolan avolouhos tarjoaa mahdollisuuden ihastella jylhiä kallioseinämiä ja

1/2021 SUKELTAJA

uponnutta metsää. Pohjalta löytyy jäänteitä alkuperäisestä käyttötarkoituksesta; heti laiturin edustalla on lapioita, malmivaunun alusta ja aiemmin kahta kaivosta erottanut kivikaari. Kaivoslammen ympäri ui rauhallisesti potkien tunnissa. Käytävien suuaukot ovat yleensä selkeästi havaittavissa ja näkyvyys on ympäri vuoden hyvä – talvisin jopa erinomainen. Kylmät olosuhteet tulee huomioida varusteissa, ja virkistyssukeltaminen avannosta tapahtuu aina merkinantoköydellä.

Onkalosukelluksesta puhutaan, kun mennään onkaloihin, joissa luonnonvalo on kuitenkin koko ajan nähtävissä. Onkalosukellukseen koulutettu sukeltaja pääsee ohjausnaruja seuraamalla tutustumaan avolouhoksen hämäriin loukkoihin ja uimaan näyttävien kivikaarien läpi. Pilarilouhinnan jäänteinä näitä kivikaaria on avolouhoksessa useita, ja tietystä kulmasta katsottuna ne muistuttavat ankkojen vihreinä loistavia silmiä – siitä nimi ”ankkakaaret”.

PISUN KONTTORI JA ANKKAKAARET

AITOA HISTORIAA LUOLASTOISSA

Avolouhoksen keskisyvänteessä syvyyttä löytyy 48 metriä. Pohja näkyy usein jo paljon tätä ennen, mutta jos pohjalle haluaa, se edellyttää koulutusta seoskaasusukeltamiseen tai vapaasukelluksen tekniikoihin. Keskisyvänteessä tekniikkasukeltaja voi piipahtaa kaivoksen vanhassa taukotilassa, ”Pisun konttorissa”, ja kiertää puista öljynporaustornia muistuttavaa nostotornia.

Parhaimmat puolensa Montola esittelee koulutetulle kaivossukeltajalle. Näkyvyys kaivoskäytävissä on ympäri vuoden erinomainen, ja keskeiset reitit on merkitty suunnistamisen helpottamiseksi värillisin ohjausnaruin. Kaivoksessa on kolme louhintatasoa: 48 metrin, 90 metrin ja 140 metrin syvyydessä. Näistä kaksi ensimmäistä on merkitty ohjausnaruin melko kattavasti, ja onpa syvimmälle-

Avolouhoksen pohjoista seinämää kiertää joukko kivisiä kaaria, jotka mielikuvitusta käyttäen muistuttavat vihreinä kiiluvia ankan silmiä.

Ensimmäisen louhostason pilarisalissa saa hyvän käsityksen pääasiallisesta louhintatekniikasta. Pilarit kannattelevat suuria louhossaleja. Veden kirkkaudesta huolimatta tehokkainkin sukellusvalo valaisee vain pienen osan näkymästä.

Louhintasalien välissä on kuilu, jonka portaita pääsi syvyyksistä kävellen hoitamaan asioitaan, kun kiskoilla kulkeva nostin oli muussa käytössä. Usein portaita täytyikin käyttää ja kunto nousi kohisten.

kin tasolle vedetty joitain ohjausnaruja. Lisäksi aloitteleville kaivossukeltajille löytyy ohjausnaruin merkittyä käytävää 30 metrin syvyydestä, joten kohde soveltuu hyvin myös kouluttamiseen. Kaivoksen avopuolelle on vedetty ohjausnaru, johon on kaivossukelluksen yleisten käytäntöjen mukaan merkitty kaivoskäytävien suuaukot. Suomessa kaivokset on yleensä puhdistettu esineistöstä ennen kuin vesi on ne vallannut, mutta Montolan käytävissä sukeltaja voi törmätä mm. ratakiskoihin, malmivaunuihin, sähkötauluihin, dynamiittilaatikoihin ja jopa valtavaan lohkaremurskaimeen. Sukellusympäristö on hyvin vaihtelevaa kapeista väliseinien

ja oviaukkojen rytmittämistä käytävistä valtaviin pilarisaleihin. Aito historia on käsin kosketeltavaa, eikä tänne ole koottu mitään keinotekoista, kaivokseen kuulumatonta rekvisiittaa. SUKELLUSTURVALLISUUS

Sukeltamisen organisoinnin kantava ajatus Montolassa on ennaltaehkäisevä sukellusturvallisuus. Sitä on edistetty laatimalla yhdessä Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesin kanssa turvallisuusohje, jonka noudattamiseen kaikkien kaivoksessa sukeltavien tulee sitoutua. Turvallisuusohje löytyy Montolan kaivossukeltajien portaalista, ja tapahtumanjärjestäjä käy sen läpi kaikkien uusien sukeltajien kanssa.

Tänne ei ole koottu mitään keinotekoista, kaivokseen kuulumatonta rekvisiittaa.

Turvallisuuden kannalta keskeistä on, että sukellukset toteutetaan sukeltajan koulutuksen ja kokemuksen puitteissa vallitsevat olosuhteet huomioon ottaen. Kansainvälisesti hyväksyttyjen koulutusjärjestöjen antaman koulutuksen kautta saatu luokitus määrittelee reunaehdot sukelluksen suunnittelulle. Tämän lisäksi tapahtumanjärjestäjä arvioi, onko suunnitelma linjassa sukeltajan kokemuksen ja vallitsevien olosuhteiden kanssa. MUKAVAT OLTAVAT

Montolassa sukeltaminen on tehty helpoksi ja mukavaksi. Parkkipaikka sijaitsee aivan kaivoslammen vieressä, ja tavarat saa purettua kätevästi telineille. Vaatteet vaihdetaan ja sukellussuunnitelmat viimeistellään lämpimässä kopissa ja veteen astellaan tukevalta sukellustasolta. Montola on ympärivuotinen sukelluspaikka, ja talvisukelluksen turvallisuutta parantavat portaisiin asennettu sulatusjärjestelmä, kovimmillakin pakkasilla pumpuilla sulana » 1/2021 SUKELTAJA

Mainaritkin lukivat tauolla sanomalehtiä? Ehkä niinkin, mutta pääkäyttökohde lienee kuitenkin ollut porareikien väliaikainen suojaaminen, ettei kalkkipöly pääse tukkimaan reikiä ennen panostusta.

Ensimmäisen louhostason länsipäätä kutsutaan Kirkkaiksi vesiksi − ilmeisestä syystä. Tämä osa kaivosta muistuttaa hyvin paljon luonnonluolaa.

pidettävä avanto ja tilava neljän hengen habitaatti, joka mahdollistaa turvalliset etappipysähdykset kuuden metrin syvyydessä. Kauempaa saapuvat sukeltajat voivat yöpyä kylän majatalossa, jossa on tilaa kahdeksalle hengelle. Oman kompressorin käyttö on majatalossa sallittua, ja yöpyjille majatalon pihasta löytyy voimavirtapistoke. TOIMINTAA PYÖRITTÄÄ YHDISTYS

Sukellustoimintaa louhoksella pyörittää kaupungin kanssa tehdyn sopimuksen mukaan Montolan Kaivossukeltajat ry. Yhdistyksen taustalla ovat sukellusseurat Pieksämäeltä, Mikkelistä, Savonlinnasta, Varkaudesta, Kuopiosta ja Jyväskylästä. Toiminta on organisoitu yhdistyksen nimeämien tapahtumanjärjestäjien kautta, joita on tällä hetkellä nelisenkymmentä. Sukellusseurat voivat hakea yhdistyksen kannatusjäsenyyttä ja siten saada oikeuden järjestää tapahtumia.

1/2021 SUKELTAJA

Sukellusten aikana elimistöön kertynyt typpi poistetaan nousun aikana suunnitellusti etappipysähdyksissä. Viime keväänä kaivokseen asennettu uusi neljän hengen habitaatti mahdollistaa sukeltajan nousun pois vedestä viimeisessä kuuden metrin etapissa parantaen turvallisuutta erityisesti kylmien vesien aikana. Onpa tuolla mukava siemailla termoksesta lämmintä mustikkakeittoa.

Vesi on vallannut kaivoksen. Taustalla nostotorni ja lajittelulaitos muistona historiasta.

Tapahtumanjärjestäjät luovat tapahtumia, joihin ilmoittaudutaan rekisteröitymällä Montolan Kaivossukeltajien ylläpitämään portaaliin. Kaivos on kaikille sukeltajille avoin kohde. Omatoiminen sukeltaminen ei kuitenkaan ole mahdollista, sillä kaupungille on tärkeää, että kaikki sukeltaminen tapahtuu valvotusti ja turvallisuudesta huolehtien. Kaivoksessa voi samanaikaisesti sukeltaa kaksi kahdeksan hengen ryhmää, joten enimmillään sukeltajien määrä on kuusitoista. Viikonloppuisin tapahtumat täyttyvät hyvin nopeasti, joten sukeltaminen arkipäivisin on aina hyvä vaihtoehto. Jos sopivaa tapahtumaa ei löydy, tapahtumanjärjestäjiin voi olla suoraan yhteydessä joko sähköpostilla tai yhdistyksen Facebook-sivujen kautta. HYVIN HOIDETTU JA PIDETTY

Avoin ja osallistava yhdistysmuotoinen toiminta on palvellut hyvin sekä alueen

kehittämistä että sukeltajia. Pääosa kiinteistä rakenteista on tehty perustajaseurojen järjestämillä talkoilla. Suuri urakka on ollut myös ohjausnarujen uusiminen. Uusia naruja on kaivoksessa ennestään olleiden lisäksi vedetty kolmisen kilometriä. Työ ei ole mennyt hukkaan, sillä Montola lienee tällä hetkellä suurin sukelluskohde Suomessa. Tapahtumia kaivoslammella on yhdistyksen aikana ollut lähes 2000 eli keskimäärin yksi tapahtuma päivässä. Rekisteröityjä sukelluksia Montolassa on samana aikana tehty lähes 8000. Pelkästään vuonna 2020 sukelluksia kertyi ennätykselliset 2150 eli 40 sukellusta viikossa. Vähäistä ei ole paikallisten asukkaiden myönteinen suhtautuminenkaan, josta esimerkkinä erään paikallisen herkistävä palaute: ”Tässä kylällä asuvana iltaisinkin pystykorvan kanssa pyörälenkillä ollessa mukava nähdä, kun montulla valot palaa, että toiminta jatkuu vaikka kivet ei kolise”.

Montolassa louhittiin 1970-luvulle asti KAIVOS sijaitsee Montolan kylässä noin

18 km Pieksämäeltä etelään. Varsinainen kaivostoiminta ajoittuu vuosille 1909–1976. Tänä aikana kokonaislouhinta ylsi lähes neljään miljoonaan tonniin, ja parhaimmillaan kaivos kaikkine jalostuslaitoksineen työllisti noin 250 henkilöä. Kalkin polttaminen alkoi vuonna 1904. Kalkintuotanto oli aluksi pientuotantoa, ja kalkki poltettiin irtolohkareista maauuneissa. Kalkkiesiintymän löydyttyä Paavo Palkeinen rakensi louhoksen yhteyteen kalkinpolttouunin, jonka toimintaa sittemmin perustettu Montolan Kalkkitehdas jatkoi, kunnes Paraisten Kalkkivuori osti yhtiön ja liitti sen jo aikaisemmin omistamaansa Savon Kalkkitehtaaseen. Esiintymää louhittiin ensin avolouhoksena ja sieltä louhittiin vain kalkkikiveä. Kun louhintaa ei voitu enää jatkaa maan päältä, siirryttiin maanalaiseen louhintaan ja kiskokuilu kaivettiin esiintymän kaateen suuntaisena keskelle louhintakelpoista esiintymää.

Ensimmäinen maanalainen louhintataso

1962 lähtien. Louhintamenetelmää kehitettiin

on nykyisin 48 metriä vedenpinnan ala-

niin, että eri tekniikoita vuoroteltiin parhaan

puolella. Tällä tasolla louhittiin kalkkikiveä

tuloksen saavuttamiseksi. Lastaus tapahtui

ja dolomiittia vuosina 1939−1950. Louhin-

etukuormaajalla suoraan suppilon pohjasta ja

tamenetelmänä käytössä oli pilarilouhinta,

kuljetus tapahtui keikkavaunuilla.

joka on edelleen sukeltajien nähtävissä pila-

Esiintymän pituus on 1500 metriä, mutta

risalien muodossa. Lastaus tapahtui tässä

pohjaveden takia sitä ei ole pystytty täysin

vaiheessa käsin.

hyödyntämään. Pohjavesi alkoi vuotaa

Louhintakelpoisen kiven saanti ensim-

kaivokseen, ja toiminta lopetettiin kannatta-

mäiseltä tasolta alkoi tyrehtyä, ja louhinta

mattomana 1976. Vuonna 1995 alueesta tuli

syvennettiin toiselle tasolle, 90 metrin

virallisesti tärkeä pohjavesialue, ja parhaim-

syvyyteen. Tätä tasoa louhittiin vuosina

millaan vettä johdettiin louhoksesta 3 000

1949−1967. Louhinta muuttui makasiini

kotitalouteen. Nykyään kaivos toimii enää

louhinnaksi, missä kivi lastattiin vaunuihin

varavedenottamona, josta vettä otetaan vain

rännien kautta. Vaiheittain ränni- ja kisko-

mahdollisten kulutushuippujen aikana. Sukel-

lastauksesta siirryttiin etukuormaajalasta-

lustoiminta lakkaa siksi ajaksi, jos vesilaitos

ukseen ja keikkavaunukuljetukseen. Uusi

näin määrää.

louhintamenetelmä edellytti murskaus- ja lajittelulaitosta, joka otettiin käyttöön 1951. Samoihin aikoihin lohkaremurskain siirrettiin maanpinnalta kaivokseen, missä se on edelleen sukeltajien nähtävissä. Kolmas louhintataso on 140 metrin syvyydessä. Tätä tasoa louhittiin vuodesta

Lähteet Vuorimiesyhdistyksen julkaisu Vuoriteollisuus 2/1966, Montolan dolomiitti- ja kalkkikivikaivos, Bo Sandberg ja Göran Mitts MontolaLoukolampikyläkirja Vuoressa vara, Leena Roivainen

Nordkalk Oy Ab:n valokuva-arkisto

30-luvulla louhiminen oli kovaa työtä: yksi piti kiinni terästä ja toinen löi hartiavoimin lekalla päälle. Räjäytetty kiviaines lastattiin käsin vaunuihin ja kuljetettiin vaunuilla nostorampille.

Essi Keskinen, Oulu

Biologi tuntee merenpohjat Metsähallituksen meribiologi rakastaa pitkiä ja matalia sukelluksia, joilla voi rauhassa tutkailla pienen pientäkin elämää. Essi Keskinen kannustaa sukeltajia tarkkailemaan lajistoa ja kokeilemaan sukellusta Perämerellä. KRISTIINA KARILA Kuva Tuula Järvenpää

MITEN SINUSTA TULI SUKELTAJA?

MITÄ VELMU-HANKKEESSA TEHDÄÄN SEURAAVAKSI?

Katselin pienenä telkkarista Jacques Cousteaun Hiljaista maailmaa, ja se jätti tietysti nuorena jäljen. Lisäksi isäni harrasti sukelluskalastusta. Päätin, että minäkin vielä sukellan. Lukiossa kävin sukelluskurssin ja sain varusteet ylioppilaslahjaksi. Myöhemmin sain vanhemmiltani ensimmäisen Loitokarin kuivapukuni lisensiaattityön valmistumisen kunniaksi, samalla kun kävin tutkimussukelluskurssia.

VELMUssa operoidaan kesällä 2021 Saaristomerellä ja Suomenlahdella. Korona siirsi vuodella Meriluonto 2020 -suunnitelmaa, joka toteutetaan tänä kesänä: siinä panostetaan koko VELMUhankkeen voimalla yhden alueen kokonaisvaltaiseen kartoittamiseen. GTK eli Geologian tutkimuskeskus pystyi jo viime vuonna kartoittamaan tietyt alueet Helsingin edustalta, ja VELMUn sukeltajat Metsähallitukselta tulevat täydentämään alueita biologisen tiedon puolesta tänä vuonna. Helsingin kaupunki on mukana kampanjassa, jossa etsitään Helsingin Helmiä eli erityisen monipuolista meriluontoa Helsingin edustalta. Tänä kesänä on siis muiden kartoitusten lisäksi tarkoitus kokeilla suuren kartoittajajoukon ja erilaisten menetelmien keskittämistä samalle suppealle alueelle.

MILLAISIA SUKELLUKSIA TEET MIELUITEN?

Vapaa-ajalla sukellan eniten ulkomailla, ja silloin tykkään tehdä valokuvaussukelluksia makrokameran kanssa. Joka tapauksessa teen mieluiten matalia rauhallisia sukelluksia, joilla voin keskittyä vedenalaisen luonnon ihmettelyyn, valokuvaukseen ja meditaatioon. En kaipaa syvyyksiä, pimeyttä, saati jännitystä. Sukelluksen pitää rentouttaa, vaikka voi se myös innostaa tai motivoida, mutta minulle hyvä sukellus ei aiheuta yhtään jännitystekijää tai adrenaliinia. Sukelluskaverin kanssa käydään silloin tällöin sukeltamassa Ruotsin länsirannikolla, ja muutaman vuoden välein käyn jollakin liveaboard-reissulla ulkomailla. Viime vuonna piti mennä Indonesiaan, mutta korona iski. Viimeksi olin Australian Isolla Valliriutalla 2016. MILLAINEN ON MERIBIOLOGIN TYÖSUKELLUS?

Työskentelen Metsähallituksen meribiologina lähinnä Perämerellä. Töissä teen mieluiten ehkä kivikkoriuttojen sukelluslinjoja ulapalla tai sitten jokisuistossa. Näiltä alueilta löytyy aina jotain uutta ja jännää. Olen jo 15 vuoden ajan tehnyt tutkimussukelluksia muun muassa kansalliseen vedenalaisluonnon kartoitusohjelmaan VELMUun. Töissä sukelletaan yleensä sadanmetrin linja, jolta pyritään selvittämään koko kasvi- ja levälajisto ja lisäksi sessiilit eli paikallaan pysyttelevät eläimet, kuten murtovesisieni ja polyypit. Sukellus on hidasta ja kallista, mutta sukeltamalla saatu tieto on tarkkaa ja näytteet voi tarkistaa mikroskoopissa. Sukellusdata tukee hyvin esimerkiksi videolta saatavaa tietoa, joka on nopeampi ja helpompi saada, mutta tiedon laatu kärsii eikä näytteitä juuri saa. Yhdessä nämä menetelmät antavat hyvän kuvan alueen vedenalaisesta luonnosta.

1/2021 SUKELTAJA

VOIVATKO VAPAAEHTOISET SUKELTAJAT OLLA MUKANA TÄLLAISISSA HANKKEISSA?

Vapaaehtoiset eivät valitettavasti enää voi sukeltaa Metsähallituksella turvallisuussyistä, mutta on monia kanavia, joita pitkin sukeltajien tärkeitä tietoja otetaan vastaan. Sukeltajilta voidaan saada uutta tietoa esimerkiksi vieraslajien levittäytymisestä (ilmoita vieraslajeista www.vieraslaji.fi-sivustolla), sukeltajat ovat ilmoittaneet Metsähallituksen meribiologeille hapettomista matalista alueista, ja joskus saamme tietoa erityisen roskaisista alueista. Sukellusseurat voivat myös kysyä meribiologeilta, onko jollain heidän sukeltamallaan alueella jotain erityistä, josta haluttaisiin saada tietoa − samalla sukellukseen voi saada ihan uudenlaisen, meribiologisen näkökulman. Muuten sukeltajien vapaaehtoistyöt sopivat AWARE-tapahtumien roskienkeruuseen, tai voi ilmoittautua WWF:n öljyntorjuntajoukkoihin tai mennä mukaan Pidä saaristo siistinä ry:n roskankeruutalkoisiin, jos haluaa kantaa kortensa kekoon terveemmän Itämeren puolesta. SUKELLUSKOHDEVINKKISI?

Merenkurkku ja Selkämeri ovat edelleen melko neitseellistä aluetta sukelluksen kannalta. Molemmilla alueilla on tosi kirkas vesi ja omanlaisensa vedenalaiset piirteet. Merenkurkku on matalaa ja rikkonaista saaristoa, josta löytyy niin mosaiikkimaista ja monimuotoista meriluontoa, että siihen ei ole tottunut, jos on

sukeltanut vain Suomenlahden tai Saaristomeren usein nopeasti syvenevillä kalliorannoilla. Selkämereltä taas löytyy upeita rakkohauruniittyjä, jotka voivat jatkua silmänkantamattomiin, mutta sukellus on haastavampaa, koska saaristoa on vähän ja tuulet pääsevät puhaltamaan pitkältä matkalta. Jos ei koskaan ole sukeltanut Perämeressä, kannattaa kerran kokeilla biosukellusta makrokameran kanssa myös esimerkiksi Kemin edustan saariston riutoilla. Vesi on tummanruskeaa ja humuspitoista, näkyvyyttä on metri, juuri mistään ei löydy kallioita vaan ainoastaan lohkareita ja sitten pehmeää pohjaa, ja kasvillisuus on pitkälti samaa kuin makeissa sisävesissä. Uutuudenviehätys piileekin haastavissa ja muusta Itämerestä täysin poikkeavissa olosuhteissa ja vaikkapa vesisammalten yleisyydessä − missä muualla voit yhdellä sukelluksella valokuvata jopa viisi, kuusi vesisammalta, jotka normaalisti löytää vain virtavesistä? MIELEEN PAINUNUT SUKELLUSELÄMYS?

Upein Suomessa tekemäni sukellus oli vuoden 2014 elokuussa tekemäni työsukellus Simon edustan Leipäreet-nimisten matalien saarten edustalle, josta löytyi ihmeellinen savilabyrintti. Sinne haluaisin palata. Olen pitänyt paikasta aika isoa meteliä, ja se päätyi muun muassa VELMUn Meren aarteet -kirjaan, mutta mistään muualta Suomesta ei vielä tunnu löytyneen vastaavanlaista paikkaa. MITÄ MUITA MIELENKIINNON KOHTEITA SINULLA ON?

Tämä on helppo: ruoka, viini ja matkustaminen. Korona vain on jättänyt viimeisen kohdan vuodeksi pois. Ehkä joskus vielä. Nyt

keskitytään ruokaan, viiniin ja ystävien kanssa vietettyihin kotiiltoihin. TERVEISESI SUKELTAJILLE?

Itselleni parasta sukeltamista on vedenalaisen luonnon tarkkailu ja valokuvaus ja tiedän, että moni sukeltaja tykkää samasta. Meribiologin roolissa voisin sanoa, että tarkkailkaa vedenalaista luontoa ja opetelkaa sen verran vieraslajeja, että voitte ilmoittaa niistä, jos niitä tulee uusilla alueilla vastaan. Ja kaikille makrokuvaajille tiedoksi, että on hienoa, jos voitte tarkistaa kuvienne lajit jälkikäteen. Jos jotain uutta ja tunnistamatonta löytyy, siitä kannattaa kyllä ilmoittaa ja Metsähallitukseltakin löytyy tunnistusapua. Viranomaiset haluavat mielellään kuulla, jos jotain uutta on löytynyt. Ympäristökasvattajana ja vapaa-ajan harrastajasukeltajana sanon, että vedenalaisesta luonnosta pitäisi pystyä nauttimaan kuten pinnan päällisestäkin luonnosta. Metsään meno vähentää stressiä, laskee verenpainetta ja rauhoittaa mieltä. Toivoisin, että mahdollisimman moni kokisi samanlaisia elämyksiä veden alla. Aina ei tarvitse mennä syvälle ja kokea jotain jännää, vaan mene rakkolevämetsään tai putkilokasviniitylle, anna aaltojen keinuttaa, nauti auringon säteiden siivilöitymisestä hiekkapohjalle ja anna mielen levätä.

Seuraa Essi Keskisen työsukelluksia blogissa. Erikoinen savikanjonisukellus löytyy blogista otsikolla Sukellus 872.

metsahallitusmerella.blogspot.com

1/2021 SUKELTAJA

Nina ei malta pitää räpylää kaapissa kesälläkään, vaan sitä on käyty uittamassa lähivesissä.

− Värimaailma uuteen räpylään on otettu Batmanilta, samaa teemaa kuin mun pukeutuminen altaan ulkopuolellakin, Nina kertoo.

Uimarista räpyläuimariksi Nuoresta iästään huolimatta 14-vuotiaalla Nina Sundbergilla on nimissään jo viisi lyhyen radan räpyläuinnin Suomen ennätystä sekä omassa ikäluokassaan että ikäluokkaa vanhemmissa. Matkassa on ollut mutkia, mutta rakkaus lajiin pitää motivaation korkealla. − Treenaamisen pitää olla hauskaa ja siitä pitää nauttia – räpyläuinti on juuri tätä, sanoo Nina. Teksti ja kuvat Pertti Sundberg

uutama vuosi sitten kilpauintia harrastaneelle Ninalle ehdotettiin räpyläuintikokeilua Tampereen Urheilusukeltajissa. Taustallaan laitesu kelluskortti ja vahva perhosuintitekniikka Nina innostui kokeilemaan monoräpylää. Valmentaja Antero Hammar piti Ninan otteista altaassa ja saikin harjoitusryhmään uuden innokkaan uimarin. Intoa harrastus vaati, sillä Nina asui tuolloin Lohjalla ja harjoitusmatkaa Tampereelle kertyi pari sataa kilometriä suuntaansa. Lisäksi ainoa mahdollinen harjoitusaika oli sunnuntai aamuisin 8−10. − Alkuinnostuksen huumassa ei sunnuntain aamuheräämiset tuntuneet

1/2021 SUKELTAJA

pahalta, pääsihän autossa jatkamaan unia ja palkinnoksi aikaisesta heräämisestä pääsi räpylöimään, Nina kertoo. Seuralta saatiin aluksi lainaräpylä, jolla Nina harjoitteli aina kun vain sai kyydin Tampereelle. Varsin pian tilattiin oma avokantainen harjoitusräpylä, mutta uimahalleissa ei monoräpylöitä katsota suopeasti eli omatoiminen harjoittelu jäi vähälle. Onneksi kilpauintiharrastus tuki räpyläuintia. Vuonna 2019 muutto Vantaalle ja uimaseuran vaihto lisäsivät uintitreenejä ja helpottivat hieman sunnuntaiaamujen kulkemista Tampereelle. Suuri edistysaskel oli rinnakkaisjäsenyys vantaalaisessa sukel

lusseura Hydromaniassa, mikä mahdol listi omatoimisen räpyläuintiharjoittelun seuran vuoroilla Myyrmäen uimahallissa. Siellä Nina olikin tuttu näky ja sai aina välillä vastailla uteliaiden kysymyksiin räpyläuinnista, monoräpylästä, käännösten kovasta paukahduksesta sekä roiskeista − ja merenneitouinnista, joksi lajia usein luultiin. RÄPYLÄLLÄ ON VÄLIÄ

Kisaräpylän hankinta tuli ajankohtai seksi. Lasikuituinen, jäykkyydeltään 4luokan sininen Tornado saapui syksyllä 2019. Räpylä sai kuitenkin siipeensä mel kein heti, kun auton takaluukku mursi

lavan. Vaurio on sittemmin uusiutunut muutaman kerran jo korjatun kohdan viereen. Kisaräpylän vaatiman erilaisen potkuja käännöstekniikan vuoksi päätettiin luopua edullisemmista treeniräpylöistä ja uida kaikki harjoitukset kisaräpylällä. Toistuvien korjausten takia uusi 72 cm Tornado laitettiin kuitenkin tilaukseen. Lavan materiaali vaihdettiin lasikuidusta hiilikuituun samalla kun lavan jäykkyyttä kasvatettiin luokkaan 5 ja räpylä tilattiin sprinttiräpylänä. PÄÄLAJIN VALINTA

Vuonna 2019 harjoittelu alkoi tuottaa tulosta, kun D-tyttöjen lyhyen radan 200 metrin pintauinnin Suomen ennätys meni rikki Kouvolassa. Aika kirjattiin samalla myös C-tyttöjen Suomen ennätykseksi – tuolloin jo moneen kertaan korjatulla sinisellä lasikuitu-Tornadolla. Tähän asti uimaseurassa oli hyväksytty räpyläuintitreenit uintitreenien korvaajaksi, mutta nyt alettiin vaatia enemmän sitoutumista pelkästään uintiin eikä räpyläuinnille olisi enää ollut aikaa. Harkittuaan vaihtoehtoja 2020 keväällä Nina päätti keskittyä rakastamaansa räpyläuintiin.

Kevätkausi 2020 jäi lyhyeksi koronarajoitusten vuoksi. Harjoittelu siirtyi kuivalle maalle, tosin räpylää piti kesälläkin uittaa lähistön uimalammikossa. KOHTI ISOJA KISOJA

2020 syksy alkoi kuitenkin lupaavasti, kun Nurmijärven Uinnista löytyi Tomi Kuisman vetämä räpyläuintiryhmä, johon Nina siirtyikin harjoittelemaan. Lyhyempi ajomatka hallille mahdollisti räpyläuintiharjoitusmäärän kasvattamisen huomattavasti. Kun loppusyksystä vihdoin päästiin taas mittaamaan kuntoa Nurmijärven Uinnin Syysuinneissa, oli tulos mahtava! Hiilikuituinen sprintti-Tornado osoitti nopeutensa, kun C-tyttöjen lyhyen radan Suomen ennätykset 50 metrin sukelluksessa sekä 50 metrin pintauinnissa kirjoitettiin uusiksi ajoilla, jotka kirjattiin samalla myös B-tyttöjen Suomen ennätyksiksi. Lokakuussa Ajankello-uinneissa Kouvolassa Nina paransi edelleen nimissään ollutta C-tyttöjen lyhyen radan 200 metrin pintauinnin Suomen ennätystä. Moneen kertaan paikattu räpylä kesti hyvin vielä kisapuristuksen rasitukset, mutta varmuuden vuoksi uusi oli jo

laitettu tilaukseen. Marraskuussa Ninan räpyläarsenaaliin saapui uusi leveämpi 74 cm hiilikuitu-Tornado tutulla mustakeltaisella värityksellä. Vuoden 2021 kisoja odotellaan jo innolla, sillä viime vuoden maailmancupin Italian kilpailun peruuntumisen takia Ninan suurkisadebyytti räpyläuinnin nuorten maajoukkueessa on vielä edessä.

Seuraa Ninan räpyläkuulumisia Instagramissa @Finswimmer_Nina

Hyvä tietää monoräpylästä • Harjoitusräpyläksi sopivan lasikuituisen

• Räpylöiden jäykkyydet alkavat erittäin

avokanta-monoräpylän saa jo runsaalla

löysästä (1) jatkuen erittäin jäykkään (7)

100 eurolla. Lasikuituisen kilpailemiseen

saakka, tosin eri valmistajat käyttävät

sopivan monoräpylän saa 350 eurolla ja

hiukan erilaista asteikkoa. Liian jäykällä

hiilikuituisen 450 eurolla. Hiilikuitu on

räpylällä uiminen on hidasta ja hankalaa

lapamateriaalina kestävämpi ja energia-

kun taas liian löysällä uiminen on vain

tehokkaampi (=nopeampi) mutta myös

hidasta. Sopiva räpylän jäykkyys pitääkin

kalliimpi kuin lasikuitu.

osata arvioida uimarin potkuvoimakkuu-

• Kisaräpylä eroaa avokantaisesta harjoitusräpylästä jalkaosan muodon suhteen. Harjoitusräpylä ei ole jalassa yhtä tiukka kuin kisaräpylä, joten sillä voi uida pidempiä matkoja treenissä. Lisäksi harjoitus-

den, uitavan matkan ja uimarin fyysisen koon mukaan. Nina aloitti jäykkyydellä 3, siirtyi hyvin nopeasti jäykkyyteen 4 ja käyttää nykyään jo jäykkyyttä 5. • Monoräpylöiden koko ilmoitetaan lavan

räpylä on huomattavasti edullisempi,

leveytenä – mitä leveämpi lapa, sitä

etenkin kasvaville nuorille.

nopeammin uimari pääsee eteenpäin.

• Sprinttiräpylän jalkaosan kumi on kovempaa, eli se istuu jalassa tiukemmin ja siirtää potkujen voiman tehokkaammin räpylään. Toisaalta se alkaa puristaa jalkaa nopeammin.

Uimarin potkuvoima rajoittaa leveyden valintaa. Nina aloitti 70 cm leveällä räpylällä, siirtyi hyvin nopeasti 72 senttiin ja viimeisimpänä räpyläkassiin tuli 74-senttinen räpylä.

Sininen Tornado on Ninan ensimmäinen, hyvin palvellut kisaräpylä, joka on kokenut kovia matkalla ja jota on korjattukin useaan otteeseen. Kun lasikuitukorjaukset tuntuivat aiheuttavan jatkuvasti uusia murtumia, vaihdettiin korjaustekniikkaa, ja toistaiseksi pikaliimatut kumiliuskat ovat kestäneet hyvin. Musta tornado on Ninan uusi kisaräpylä. 1/2021 SUKELTAJA

Norpat

Talvipuuhaa! Teksti ja kuvat HELI HALAVA

Jääpalat

äädytä meren eläimiä jääpalamuoteilla. Koristeeksi voit laittaa vaikka strösseliä tai värjätä ne elintarvikeväreillä, jolloin ne ovat syötäviä.

Pakkasakvaario

tsi sopiva astia, ja mieti miten päin valmis akvaario tulee olemaan: kumoatko jäätyneen akvaarion ylösalaisin vai nostatko ehkä kyljelleen (matala, laakea vuoka sopii tähän tarkoitukseen). Kiinnitä muovieläimet astian pohjaan niin, että ne ovat valmiissa akvaariossa oikein päin. Jos eläimet kelluvat, käytä kiinnittämiseen esim. siimaa. Täytä astia vedellä ja vie ulos jäätymään. Jäästä tulee kauniin kirkasta, jos keität veden tai annat se seisoa rauhassa ennen jäädyttämistä.

1/2021 SUKELTAJA

Meritaidetta

uotoile lumesta haluamasi taideteos. Pakkaslumesta saa muotoiltavaa, kun pakkaa sen tiiviisti esimerkiksi ämpäriin ja kippaa sen. Teoksen voi värjätä elintarvikeväreillä.

Kuvaa luomuksesi ja jaa Instagramissa tunnuksella #sukeltajaliitto, niin voimme jakaa upeita töitänne Sukeltajaliiton tilillä!

Ympäristö

Vähenevä jää muuttaa mertamme Kulunut talvi on ollut kylmempi kuin viime vuotinen, joten jäätäkin on ollut enemmän. Pitkällä aikavälillä tarkasteltuna Itämeren jääpeite silti vähenee. Jään häviäminen vaikuttaa paitsi Itämeren ekosysteemiin myös harrastusympäristöön ja sukeltaessakin saatuihin kokemuksiin. SUSANNA KORKIATUPA Kuva Mika Kastell

tämeren jäätilannetta on seurattu satoja vuosia. Jäähän liittyvää luotettavaa tietoa on saatavilla vuodesta 1720 lähtien. Mittaushistoriassa erottuu selkeästi ajanjakso, joka alkaa 1990-luvulta: jääpeite sekä ohenee että pienenee ja jääpeitteinen aika talvisin lyhenee. 1980-luvun lopun jälkeen meillä ei ole ollut enää lainkaan ankaria jäätalvia, joissa Itämeri olisi jäätynyt kauttaaltaan. Vuosittainen vaihtelu on normaalistikin suurta, ja esimerkiksi viime talvena kiintojäätä oli ainoastaan Hailuodon pohjoispuolella Perämerellä. Eteläisempi osa Itämerestä oli sulana. Vaikka tänä talvena on ollut kylmempää, on todennäköistä, että lähivuosina näemme yhä enemmän talvia, jolloin jäätä muodostuu ainoastaan lahtien pohjukoihin. Kunnollista jääpeitettä ei enää lopulta tule lainkaan. Tilanne on kehittynyt tällaiseksi nopeammin kuin tutkijat aiemmin arvioivat. EKOSYSTEEMI SOPEUTUU

Kun talvista tulee leutoja, sateetkin lisääntyvät. Itämeri makeutuu entisestään ja ravinteita huuhtoutuu enemmän mereen, kun maa ei ole roudassa. Suolaisuuden väheneminen voi hävittää Suomen rannikolta tyystin joitakin lajeja, esimerkiksi meriajokkaan. Myös rakkohaurun ja sinisimpukan levinneisyydet luultavasti supistuvat. Näitä lajeja ravintona tai elinympäristönä käyttävät lajit joutuvat ahtaammalle. Toisaalta taas makeaa vettä suosivien lajien, kuten ahvenvidan ja sitä myötä särkikalojen, levinneisyydet voivat kasvaa. Jäällä on tärkeä rooli Itämeren ravintoverkoille, sillä itse jääkin on joidenkin pienten eliöiden ja bakteerien elinympäristö ja tärkeä talviajan planktonlevien kasvulle. Merijäähän muodostuvissa suolataskuissa elää monenlaisia piileviä, siimaeliöitä, ratas- ja ripsieläimiä sekä

Merijäätä oli Hailuodossa (Oulun edusta) murheellisen vähän tammikuun alussa 2020.

äyriäistoukkia, jotka taas ovat monien äyriäislajien ja kalanpoikasten ravintoa. Näin jäättömyydellä on suora vaikutus eri lajien poikastuottoon ravinnon saatavuuden kannalta. Jää myös vakauttaa pinnanalaisia olosuhteita estämällä aallokkoa, missä poikaset saattavat olla kovilla. Itämerennorppakin tarvitsee pesimiseen riittävän pitkään kestävää jääpeitettä. Vaikka jotkin lajit saattavat hävitä, muuttuvat olosuhteet suotuisiksi toisille lajeille. Osa lajeista sopeutuu. SUKELLUSMAISEMAT MUUTTUVAT

Sen lisäksi, että jäättömyys vaikuttaa ekosysteemiin, on ilmiöllä myös silminnähtäviä muutoksia. Jääpeite kuluttaa liikkeillään rantavyöhykkeitä, niiden kasvillisuutta ja esimerkiksi luotojen pintaa. Ilman jäätä rantamme ja luotomme tulevat näyttämään erilaisilta kuin mihin olemme nyt tottuneet. Myös jään tuoma ainutlaatuinen äänimaisema häviää. Merijään alla kuuluvia suhinoita, hankauksia, kolinoita tai pamahduksia ei avovedessä kuulu. Näkyvyys voi ajan saatossa Itämerellä huonontua lämpenemisen ja ravinnekuormituksen myötä. Tuulet pääsevät

vaikuttamaan ilman jääpeitettä talviajan näkyvyyteen enemmän. Kaikille kohteille ei edes pääse ilman jääkantta. Ihmiset ovat aika tottuneita siihen, että meri jäätyy, ja jäätä pitkin voi liikkua ja siellä voi harrastaa. Näkymät ja mahdollisuudet eivät olekaan enää samat ilman jäätä. Meillä, jotka olemme eläneet jäällistä aikaa, on muodostunut mielikuva ja kokemus jäästä sekä sen mahdollistamista elämyksistä tai käyttötarkoituksista. Jäätön meri vaikuttaa siis myös ihmisten käyttäytymiseen ja viihtymiseen. Toisaalta uusille sukupolville tulee olemaan aivan normaalia se, ettei merijäätä juurikaan ole. Kehitys on vääjäämätön, ja näkyvät muutokset saattavat olla todellisuutta jo kymmenen tai viidentoista vuoden kuluttua. Asiaan on hyvä valmistautua ja pyrkiä itse tekemään voitavansa ympäristön hyväksi.

Lähteet: Asiantuntijahaastattelu, Hermanni Kaartokallio, erikoistutkija, Suomen Ympäristökeskus. Artikkelit: Suomen Luonto 1/19, Riitta Vauras, Meri Elää, Tiede 2/20, Eeva-Liisa Hallanaro, Jää katoaa kotimerestä. www.itameri.fi-sivusto. 1/2021 SUKELTAJA

Marcin Dobrucki

Suomessa voi sukeltaa märkäpuvullakin, mutta kuivapuku lisää huomattavasti paitsi mukavuutta myös turvallisuutta, kun lämmönhukka on mahdollisimman pieni.

Kuivapukukurssin kautta viileisiin vesiin Aloittelevilla sukeltajilla voi joskus olla käsitys, että kuivapuvulla sukeltaminen on vaikeaa. Alkuun kuivapuvun käyttö vaatiikin enemmän harjoittelua kuin märkäpuvulla sukeltaminen, mutta sen oppii nopeasti. Kuivapuvun ainoa etu ei ole hyvä lämmöneristys. Siitä on apua myös hyvän sukellusasennon löytämisessä, ja se suojaa sukeltajaa kosketukselta veteen. MARCIN DOBRUCKI JA SANNA PAUKKU

1/2021 SUKELTAJA

Kun olet hankkimassa kuivapukua • Kysy vinkkejä henkilöltä, jolla on laaja kokemus eri puvuista. Usein sukeltajilla on paljon kokemusta vain omasta puvustaan. • Osta kuivapuku, joka on sinulle juuri sopivan kokoinen. Jos et löydä sellaista valmispuvuista, voit teettää mittatilauspuvun. Älä tyydy pukuun, joka ei sovi sinulle. Huonosti sopiva puku on sekä epämiellyttävä sukeltaa että voi aiheuttaa vaaratilanteita. • Kokeile pukua aina sen aluspuvun kanssa, jolla aiot sukeltaa. Jos et löydä omille mitoillesi sopivaa aluspukua, myös sellaisen voi teettää mittojen mukaan. • Ellei sinulla ole erityisiä tarpeita kuivapuvullesi, polyesteripohjaiset trilaminaattimateriaalit (joita joskus kutsutaan softduraksi) ovat todennäköisesti monipuolisimpia ja helpoimmin huollettavia pukumateriaaleja. • Jos ostat käytetyn puvun, varmista, että sen hinta-laatusuhde on kunnossa. Joskus hankintahinnaltaan halpa puku vaatii korjauksia, jotta se saadaan sukelluskuntoon, ja korjaukset voivat olla kalliita. Pienten korjausten teettäminen, kuten mansettien vaihto tai pienten vuotojen korjaus, voi olla helppoa ja edullista, mutta saappaiden tai vetoketjun vaihdot voivat tehdä käytetystä puvusta kalliin. Kysy myyjältä, voisitko kokeilla pukua esimerkiksi altaassa, ennen kuin ostat sen.

uivapuvulla ja asianmukaisella aluspuvulla on miellyttävämpi sukeltaa kylmässä kuin millään märkäpuvulla. Lämpöhäviö vähenee huomattavasti, kun vesi ei pääse kosketukseen ihon kanssa. Lisäksi vuoden kylminä kuukausina sukeltaja voi pitää lämpimän aluskerraston päällään sukellusvarusteita vaihtaessaan. Jokainen, joka on tehnyt märkäpuvulla useamman sukelluksen peräkkäin kylmässä säässä, tietää tämän arvon. Kuivapukua onkin markkinoitu lauseella ”sukellukseen ei ole huonoja olosuhteita, on vain väärät varusteet”.

UUSIN KEHITYS HUOMIOITU

Sukeltajaliitto julkaisi syksyllä 2020 CMAS Dry Suit Diver -kurssin päivitetyn oppimateriaalin Dyykki oppimisympäristössä. Sen tuloksena kuivapukukursseja suoritettiin vuonna 2020 yli kaksinkertainen määrä edelliseen vuoteen verrattuna. Vuoden 2020 koulutusmateriaaliuudistuksen aikana Sukeltajaliiton materiaalityöryhmä painotti oppimateriaalin luomista niin, että siitä saa hyvän yleiskuvan kuivapukusukelluksesta ja se myös heijastaa pukusuunnittelun uusinta kehitystä ja moderneja kuivapukusukel-

lustekniikoita. Laaja aihekokonaisuus on pyritty esittämään ytimekkäästi ja loogisesti, jotta oppilas pystyy omaksumaan asian helposti. Oppimateriaalissa on huomioitu viime vuosien kehitys, kuten pukujen muoviset vesitiiviit vetoketjut, sähkölämmitys ja uusimmat pukumateriaalit. Näin oppilas saa hyvän käsityksen tarjolla olevista vaihtoehdoista. VIDEOT AUTTAVAT OPPIMAAN

Päivitettyä oppimateriaalia täydentää Sukeltajaliiton YouTube-kanavalla julkaistu kymmenen videon sarja, jossa esitellään » 1/2021 SUKELTAJA

Marcin Dobrucki

Lämmintä kerros kerrokselta KUIVAPUVUN ALLE puetaan aluskerrasto ja sen päälle alus-

puku. Aluskerraston tehtävänä on siirtää kosteus pois iholta ja kerätä lika, ja aluspuku pitää sukeltajan lämpimänä sekä pinnan alla että sukellusten välillä. Ääriolosuhteissa ja pitkillä sukelluksilla saatetaan käyttää lisälämpöä tuomaan sähkölämmitteistä liiviä tai aluspukua. Niissä miinuksena on korkea hinta. Useimmat aluspuvut ovat haalarimallisia, joten on tärkeää, että puku on sopiva eikä rajoita sukeltajan liikkumista. Aluspukuja on saatavilla erilaisilla leikkauksilla ja myös mittatilauksena. Valmistajat käyttävät usein omia materiaalejaan, joten pukujen eristysominaisuuksien vertaaminen toisiinsa on vaikeaa. Jotkut valmistajat ilmoittavat vaatteen lämmöneristysominaisuuden neliömetrin alalla käytettävän tekstiilin massalla, kuten 100 g, 200 g tai 400 g/m². Yksi yleisesti käytetty materiaali on Thinsulate. Eri valmistajien ja materiaalien väliset luvut eivät ole suoraan vertailukelpoisia keskenään, mutta muita materiaaleja verrataan useimmiten Thinsulaten arvoihin. Suomen olosuhteissa sukeltamiseen on syytä valita paksuimpia saatavilla olevia aluspukuja, jotka vastaavat Thinsulate-arvoa 300−400 g/m². Aluspuvun lämmöneritys perustuu materiaalin kuitujen väliin jäävään ilmatilaan, joka muodostaa eristävän kerroksen aluskerroksen ja kuivapuvun väliin. Monet kuidut menettävät pesussa ajan mittaan eristävyyttään, joten jatkuva pesu ei ole puvulle hyväksi. Jotta aluspukua ei tarvitse pestä niin usein, sukeltajat käyttävät aluskerrastoja. Aluskerrastoksi sopii hyvin urheilukerrasto, jossa on villaa, merinovillaa tai bambua. Nämä materiaalit ovat luonnostaan antimikrobisia ja siten hygieenisiä myös olosuhteissa, missä asusteiden peseminen on haastavaa. Puuvilla sopii huonosti aluskerraston materiaaliksi, sillä se ei siirrä kosteutta pois iholta. Aluspuvun lisäksi sukeltaja tarvitsee lämmöneristettä käsien ja jalkojen suojaamiseen. Tähän tarkoitukseen käytetään yleensä villasukkia ja -käsineitä. Myös tekokuituisia materiaalivaihtoehtoja, kuten Thinsulate, on saatavilla, ja jotkut valmistajat tarjoavat myös sähkölämmitteisiä versioita.

kuivapukusukelluksen perustaidot ja hätätoimenpiteet jaettuna helposti seurattaviksi vaiheiksi. Videot auttavat oppilaita visualisoimaan harjoitukset ennen kuin niitä harjoitellaan kouluttajan kanssa. Palaute sekä oppimateriaalista että videoista on ollut erittäin positiivista. Kursseilla ilmeni, että oppimateriaali multimediana auttaa opiskelijoita omaksumaan kurssin tiedot paljon paremmin kuin perinteiset koulutusmetodit. CMAS Dry Suit Diver -kurssin allasharjoitteet tehdään yhdellä tai useammalla allaskerralla. Niillä oppilas oppii kuivapukusukelluksen perusteet ja harjoittelee hä-

1/2021 SUKELTAJA

Mukava aluspuku pitää lämpimänä myös pinnan päällä. Kouluttaja Sanna Paukku valvoo toimintaa Lappohjan Antionio-hylyllä H2O:n jääsukelluskurssilla.

tätoimenpiteitä. Tämän jälkeen jatketaan vähintään kahdella avovesisukelluksella, jolloin sovelletaan opittuja taitoja aidossa ympäristössä. Alaikäraja kuivapukukurssille on 14 vuotta. Kuivapukukurssi voidaan toteuttaa omana erikoiskurssinaan tai yhdessä CMAS One Star Diver -kurssin kanssa. Yhdistelmäkurssilla vähintään yksi allaskerta tulee varata kuivapuvun käytön harjoittelun. Mitä enemmän oppilaat käyttävät allasharjoituksissa kuivapukua, sitä paremmin se sujuu. Kurssien yhdistäminen mahdollistaa kuivapuvun käytön laitesukelluksen peruskurssin avovesisu-

kelluksilla. Tämä voi tarjota aloittelevalle sukeltajalle mukavamman ensikokemuksen kuin märkäpuvulla sukeltaminen, varsinkin keväällä vilpoisissa vesissä. Artikkelin kirjoittajilla Marcin Dobruckilla (CMAS M3) ja Sanna Paukulla (CMAS M2) on yhteensä 14 vuoden kokemus sukelluskouluttajina, ja he ovat järjestäneet useita kuivapukukursseja. Kurssimateriaalin uudistusprojektin aikana tehtyjen havaintojen perusteella kirjoittajat ovat lähettäneet katto-organisaatio CMAS:lle päivitysehdotuksen kurssistandardiin.

Marcin Dobrucki

Kuivapuvusta voi olla hyötyä hyvän sukellusasennon löytämisessä. Sitä kannattaa harjoitella riittävästi.

JANIKA KAAPPOLA osallistui Tampereen

− Kaulamansettiin tottuminen vei

Urheilusukeltajien kuivapukukurssille viime

hetken, ja olo puvussa oli alussa hieman

syksynä. Sukelluksen hän aloitti märkäpu-

epämiellyttävä ja kankea. Sen vuoksi veteen

vulla jo 2018, mutta hankittuaan käytetyn

meno tuntui hieman jännittävältä. Veteen

kuivapuvun halusi hän lähteä kurssille

päästessä puku tuntui kuitenkin paljon

harjoittelemaan sen käyttöä.

paremmalta. Yllätyin positiivisesti siitä,

− Jos olisin päättänyt ostaa uuden

että kuivapuvun kanssa hyvän balanssin

kuivapuvun, olisin ehdottomasti tehnyt sen

ja trimmin saaminen oli paljon helpompaa

vasta kurssilla saamani opetuksen jälkeen.

kuin märkäpuvulla. Nyt pukeutuminen ja

Kurssilla käydään tarkasti läpi erilaisia

puvun mukavuus ovat parantuneet huo-

kuivapukuja ja niiden ominaisuuksia, jolloin

mattavasti.

oppilaan on helpompi valita itselleen sopiva

Kurssin teoriaosuus opiskeltiin Dyykki

puku. Jo puvun hankkineet saavat myös

oppimisympäristössä, ja käytännön harjoi-

lisää tietoa pukunsa muokattavuudesta ja

tukset tehtiin ensin uimahallissa ja sitten

erilaisista lisäosista sekä huoltotoimenpi-

avovedessä.

teistä. Isoin plussa itselleni oli, että kurssilla

Atte Männikkö

Tasapaino löytyi helpommin

− Oppimateriaali oli hyvin informatii-

Janika Kaappola silti hirveästi lisää eri vaihtoehdoista. Myös käytännön harjoitukset olivat loistavia!

opeteltiin puvun käyttöä turvallisessa ym-

vista ja selkeää. Materiaalissa oli selkeitä

Mieleeni jäivät etenkin vuotava pukuja

päristössä, ammattitaitoisten kouluttajien

kuvia ja opetusvideoita, jolloin mikään ei

liikaa ilmaa jaloissa -harjoitukset, jotka on

kanssa, hän kertoo.

jäänyt epäselväksi. Materiaali olisi ollut

erittäin tärkeää kokea ensimmäistä kertaa

myös ehdottoman hyödyllistä jo pukua

turvallisesti uimahallissa, eikä vasta tosipai-

hankkiessa. Vaikka itselläni oli jo puku, opin

kan tullen, Janika Kaappola toteaa.

Janikalle eniten haasteita tuotti kuivapukuun pukeutuminen.

1/2021 SUKELTAJA

Olipa kerran ruotsalainen rupikonna… KUVA-ALBUMI ...joka päätyi suomalaisen sukelluslehden aukeamalle. Johan Sundelinin epätodellinen kuva on suoraan satukirjan sivuilta. Rupikonna poseeraa lumpeenlehdellä kuin sopimuksesta. Kuva on kuitenkin onnekkaan sattuman ansiota. − Aiemmalla sukelluksella tällä järvellä olin huomannut kauniin värisiä lumpeenlehtiä kurottamassa pintaan valoa kohti. Palasin järvelle toiveissa napata kuva hauesta uimassa lumpeiden välissä. Päädyinkin sen sijaan parittelevien rupikonnien keskelle. Tämä kaveri viivähti hetken lumpeenlehdellä, ennen kuin jatkoi naaraan metsästystään, Johan Sundelin kertoo. Kuva voitti Sukelluskuvauksen PM-kilpailussa 2020 alasarjan C1. Sarjassa kilpailevat Itämeressä ja Pohjoismaiden makeissa vesissä otetut normaali/laajakulmakuvat, joissa ei esiinnyt sukeltajaa. Sundelin sijoittui kokonaiskilpailussa pronssille jääden vain viisi pistettä hopealle sijoittuneesta Ruotsin Niklas Nilssonista. Kilpailun voitti Pekka Tuuri. Sukelluskuvauksen PM-kilpailun järjestää kukin pohjoismainen sukellusliitto vuorovuosin. Kilpailukutsu julkaistaan Sukeltajaliiton kanavilla kevään aikana. KUVA JOHAN SUNDELIN

1/2021 SUKELTAJA

Kuvaajan vinkki

Kuvaan voidaan luoda perspektiiviä valaistuksen avulla. Kuvassa pistovalo valaisee taka-alalla olevan Belliverin ruorin riittävän kaukaa, jolloin se ei polta kuva-alaa.

Kuvausvalon hankinta mielessä? Sukelluskuvaaminen on yhä useamman sukeltajan ulottuvilla. Kalusto on nykyään halvempaa kuin sukelluskuvaaja Stig Gustavssonin aloittaessa vuonna 1991. Tietyt kameramallit ovat vesitiiviitä ilman sukelluskoteloakin, ja laitteiden koko ja tekniikka ovat kehittyneet. EMMA BARROW Kuva Stig Gustavsson

korostaa valon ja valaistuksen merkitystä. Valoja tarvitaan aina, jos halutaan värien toistuvan oikein. Lämpimät valon aallonpituudet, kuten punaiset ja oranssi, eivät veden alla näy kuten pinnalla, ja valot tuovat ne esiin. Mitä vähemmän partikkeleja vedessä on, sitä upeampia kuvia voidaan ottaa. STIG GUSTAVSSON

PERUSASIAT HALTUUN

Moni satunnainen kuvaaja käyttää kuvausvalona omaa päävaloa. Päävalon säde on pistemäinen ja tarkoitettu valaisemaan kauas. Se on tehokas kommunikoinnissa, mutta kehno valokuvauksessa. Yksikin kuvaamiseen tarkoitettu valo riittää alkuun. Kuvausvaloja hankkiessa Stig Gustavsson suosittelee perehtymään seuraaviin perusasioihin. • CRI tai RA-indeksi tarkoittaa värintoistoindeksiä. Mitä korkeampi CRI valaisimella on, sitä tarkemmin se toistaa luonnon omia värejä. Värintoistoindeksiluvun kannattaa olla vähintään 90 (maksimi on 100). Kuvankäsittelyohjelmilla voi jälkikäteen vielä parannella värejä.

1/2021 SUKELTAJA

• Värilämpötila ilmoittaa valon värin. Se mitataan kelvineissä, K. Auringonvalossa on noin 5000–7000 K. Kameroiden värinmääritysautomatiikka toimii 4200−8000 K välillä, jolloin kamerat toistavat hyvin värejä. Gustavsson suosittelee hyvän kuvausvalon värilämpötilaksi 5500 K. Vähän kelvinejä tekee kuvista keltaisia ja paljon kelvinejä tekee värimaailmasta sinistä. Liian keltainen valo tuottaa tylsiä kuvia. • Luumen kertoo valon määrän. Kuvausvalossa 3000 luumenia on Gustavssonin mielestä minimi. Kalleimmissa voi olla toistakymmentä tuhatta luumenia. Korkeamman luumenmäärän etu on se, että kameran eri teknisiä ominaisuuksia, kuten valotusaikaa, aukon kokoa ja ISO-arvoja, voidaan hyödyntää tehokkaammin. MUUTA HYÖDYLLISTÄ

Stig Gustavsson suosittelee johdottomia kuvausvaloja. Useista johdoista voi olla kuvaajalle haittaa: johto saattaa takertua tai se voi varusteita puettaessa mennä väärästä kohdasta, jolloin se ei kuvaushetkellä

avaudukaan koko pituudelta. Joihinkin valaisimiin on saatavilla eri diffuuserilinssejä, jotka hajottavat valoa eri tavoin. Hyvän kuvaukseen sopivan valon avauskulma on 160 astetta. Edistyneemmälle kuvaajalle hän suosittelee kahta valoa ja mieluummin videovaloa kuin salamaa. Lisäksi sukelluspari voi pitää kohteen yllä yleisvalona laajakeilaista lamppua. Salamavalon ongelma on, että se tuo enemmän partikkeleja esiin etenkin kuvattaessa kauempaa kohteesta. Kuvausharrastuksen edetessä etukäteissuunnittelulla ja sukellusryhmän koordinaatiolla saadaan hienoja efektejä aikaan. HYVÄ KUVAUSKOHDE

Stig Gustavsson pitää luonnonvalossa kuvaamisesta. Suomen vesistöjen hylkykohteilla se on harvinaista. Hän nostaa esiin Park Victoryn hylyn Utössä, jossa saattaa olla kristallivettä ja luonnonvaloa. Se on loistava kohde aloittelijalle ja kokeneemmallekin valokuvaajalle. Keula on alle 15 metrissä ja maksimisyvyys noin 38 metriä. Näkyvyyden ollessa upeimmillaan hylystä voi nähdä ison osan kerrallaan.

Hyvä homma!

Kasvuohjelma saa jatkoa Sukeltajaliitto lanseerasi seuroille tammikuussa 2019 Kasvu kannattaa – Sukeltajaliiton kasvuohjelman 2019−2020, jonka tavoitteena oli tukea ja aktivoida seurojen koulutus- ja harrastustoimintaa ja saada seurat kasvattamaan jäsenmääräänsä. KRISTIINA KARILA Kuvat Mia Heimbergin arkisto

hjelmaan lähti mukaan 11 seuraa. Ne jaettiin lähtötasonsa mukaisesti kolmeen kategoriaan, ja onnistumisesta oli luvassa palkkio. Liitto palautti takaisin seuralle sen jäsenmäärän kasvusta Liiton saaman euromäärän (Liiton maksut) koulutustukena tai perusvälinepaketteina. Vuosi 2020 oli haasteellinen koronatilanteen vuoksi, kun erilaiset rajoitukset vaikuttivat seurojen toimintaan. Tästä huolimatta neljä seuraa pääsi omaan kasvutavoitteeseensa: Merisukeltajat ry Helsingistä, Nousu ry Espoosta, Riihimäen Urheilusukeltajat ry ja Hämeenlinnan Sukeltajat ry. HYVÄ TULOS KORONASTA HUOLIMATTA

Merisukeltajat ry:n kasvatti jäsenmääräänsä yhdeksällä uudella jäsenellä kasvuohjelman aikana. Runsaan 50 jäsenen seuralle se on hyvä saavutus. – Tämä kasvuohjelma oli meidän mielestä hyvä kannustin siihen, että nyt tsempataan ja pyritään aktivoimaan meidän olemassa olevia ja entisiä jäseniä, houkutellaan uusia jäseniä mukaan ja levitetään sukeltamisen ilosanomaa, kertoo seuran rahastonhoitaja Mia Heimberg. Heimbergin mukaan seuralle on tärkeää jo vuosia jatkunut tiivis yhteistyö Finnairin Sukeltajien kanssa, sillä se on mahdollistanut seuralle laajan valikoiman tapahtumia ympäri vuoden. Kasvuohjelmassa tämä yhteistyö oli ensiarvoisen tärkeää. Myös introjen järjestäminen todettiin tärkeäksi. – Introista haluttiin tehdä hyviä elämyksiä osallistujille. Tämä onnistui muun muassa siten, että kouluttajien lisäksi introihin osallistui hyvässä talkoohengessä myös moni jäsen, jolloin saatiin hyvin yksilöllistä opastusta introon osallistujille. Kerroimme myös laajasti sukellusharrastuksesta Suomessa ja ulkomailla. Hyvien introjen myötä meillä olikin sitten ennätyssuuri P1-kurssi vuonna 2019: kurssilta tuli enemmän uusia jäseniä kuin vuosiin. Muutamalla jäi kurssi kesken, ja heidän oli tarkoitus jatkaa heti alkuvuodesta 2020, kun uusi kurssi alkaa, mutta niinhän siinä sitten kävi, että kurssi jäi kesken, kun korona sulki hallit. Huhtikuussa päätettiin sitten jatkaa halukkaiden kurssilaisten kanssa siirtämällä halliharjoitteet avoveteen onnistuneesti, hän kertoo.

Merisukeltajien retket vetivät hyvin porukkaa, ja P1kurssikin saatiin vietyä läpi.

Mia Heimberg Merisukeltajista ja Timo Lammi Finnairin Sukeltajista olivat vapaaehtoisina Sukeltajaliiton osastolla GoExpomessuilla helmikuussa 2020.

KETTERÄ TOIMINTA KANNATTI

Seurassa huomattiin, että sukeltajat turhautuivat koronasulun aikana siinä määrin, että ilta- ja viikonloppusukelluksille oli paljon halukkaita. – Järjestimme pitkin kevättä ja kesää useita pieniä tapahtumia rajatulla osallistujamäärällä, koronaturvallisuus huomioiden sekä pinnalla että pinnan alla, ranta- ja venesukelluksina. Jokavuotinen liveaboard-kesäleiri jouduttiin perumaan, mutta Finnairin Sukeltajien järjestämä syysleiri onnistui erinomaisesti. Saatiin kaikki halukkaat sukeltamaan. Leirillä meillä oli käytettävissä kolme venettä, jotta ryhmät saatiin pysymään pieninä. – Ketterästi toimimalla pystyttiin järjestämään aika hyvä kausi 2020 kaikesta huolimatta. Nyt sitten odotetaan ja katsotaan, mitä tämä vuosi tuo tullessaan. Odotamme, että saadaan P1kurssi käyntiin. Toivomme myös, että ne jäsenet, joilla on kurssi vielä kesken, pääsisivät suorittamaan sen loppuun tämän kevään aikana ja sen jälkeen jatkaisivat meidän jäseninä ja osallistuisivat toimintaan, Mia Heimberg toteaa. KASVUOHJELMA SAA JATKOA

Sukeltajaliiton hallitus teki päätöksen jatkaa kasvuohjelmaa vuosina 2021−2022. Hakuaika ja -ohjeet ohjelmaan ilmoitetaan sukeltaja.fi Uutisissa kevään aikana. 1/2021 SUKELTAJA

Sukellusturvallisuus

Yllättäviä tilanteita sukelluksilla Aina kaikki ei mene suunnitelmien mukaan. Poikkeavat tilanteet on hyvä käydä läpi, jotta niistä voisi myös oppia. Tästä artikkelista löytyvät viime vuoden tapahtumaraportit koosteena. ANNE RÄISÄNEN-SOKOLOWSKI, TURVALLISUUSVALIOKUNTA Kuva Dreamstime

1/2021 SUKELTAJA

uonna 2020 saatiin kuusi tapahtumaraporttia poikkeamatilanteista, ja niitä on käsitelty turvallisuusvaliokunnassa. Jokaisesta tapauksesta voidaan oppia jotain, minkä vuoksi onkin tärkeää, että näitä tapahtumaraportteja tehdään. Se auttaa näkemään esim. missä asioissa koulutusta voitaisiin parantaa. Poikkeamatilanteissa sukeltaja oli mies neljässä ja nainen kahdessa tapahtumassa, mikä kuvastaa tavanomaista sukeltajien sukupuolijakaumaa. Ikähaitari oli 16−59 vuotta. Viisi sukeltajaa oli vasta sukellusuransa alkupuolella (sukellusten määrä 5−50), mutta joukkoon mahtui myös yksi erittäin kokenut sukeltaja (600 sukellusta). TASAPAINOTUSONGELMIA

Kahdessa tapauksista tapahtui hallitsematon nousu tasapainotusongelmien vuoksi; toisessa niistä uusi kuivapuku aiheutti ongelmia. Toisessa tapauksessa sukeltaja teki oman mukavuusalueensa ylittävän sukelluksen, jonka aikana pohjalla hän eksyi hylyltä, mikä johti nousuun välivedessä. Nousun aikana sukeltajalta irtosi annostin suusta, minkä sukelluspari nopeasti korjasi, mutta tilanne johti kuitenkin hätänousuun 14 metristä ja veden joutumiseen hengitysteihin. Tilanteesta selvittiin kuitenkin säikähdyksellä, ja veneessä sukeltaja sai asianmukaista ensiapua, happea ja nesteitä. Sukeltajantaudin oireita ei tullut, ja muutenkin sukeltaja voi hyvin alkusäikähdyksen jälkeen.

ANNOSTIN PUHALSI

Yhdessä tapauksessa sukelluspari teki 20 metrin ja 32 minuutin sukelluksen, jonka aikana toisen sukeltajan annostin alkoi puhaltaa viisiasteisessa vedessä. Hän yritti saada puhaltamisen loppumaan, mutta ei onnistunut, joten siirtyi sukellusparin vara-annostimelle ja pari sulki pulloventtiilin. Pari keskeytti sukelluksen ja nousi suunnitelman mukaisesti turvapysähdykseen. Siinä pari avasi pullon venttiilin eikä puhaltaminen enää jatkunut. Sukeltaja pysyi kuitenkin sukelluksen loppuun asti parin vara-annostimella. EI SELVÄÄ SYYTÄ

Yksi tapauksista oli ns. ansaitsematon sukeltajantauti 20 metrin ja 30 minuutin sukelluksella, joka oli mennyt suunnitelman mukaisesti. Pari tuntia sukelluksen jälkeen sukeltajalle alkoi tulla lieviä kutina/kirppuiluoireita käteen. TYKSin konsultaation jälkeen sukeltaja hoidettiin painekammiossa ja saatiin oireettomaksi. Jälkipohdinnassa mietittiin mahdollisia altistavia tekijöitä, kuten nesteytystä tai lihasjumeja, jotka olivat voineet häiritä raajan verenkiertoa ja siten typen poistumista kehosta. VÄÄRÄT ASETUKSET

Viimeinen tapaus liittyi suljetun kierron laitteella (CCR) sukeltamiseen. Sukeltaja oli määrittänyt laitteen rannetietokoneeseen sekä itse laitteeseen kaasuasetukset ja sukeltanut laitteen mukaan. Jossain vaiheessa hän huomasi, että rannetietokone näytti aivan poikkeavia arvoja dekompres-

siosuunnitelmaan. Sukellusryhmä vertaili suunnitelmiaan. Nousu tapahtui muun ryhmän suunnitelman mukaisesti, mutta sukeltaja teki itse vielä ylimääräisen 20 minuutin dekompression. Pinnalla asiaa selviteltäessä huomattiin, että rannetietokone oli jäänyt epähuomiossa avoimen kierron asetuksille ja laskenut tarvittavan dekompression väärin. MITÄ NÄISTÄ OPIMME?

Varsinkin sukellusuran alkuvaiheessa ja siirryttäessä kuivapukuun on erityisen tärkeää harjoitella nosteen hallintaa ensin turvallisessa halliympäristössä ja sitten matalilla sukelluksilla. Syville sukelluksille kannattaa lähteä vasta kun homma on hyvin hallinnassa. Toinen oppitunti on poikkeamatilanteiden harjoittelu, jota meillä tehdään peruskoulutuksessa ja sen jälkeen todennäköisesti liian vähän. Erilaisten poikkeamatilanteiden harjoittelua voisi hyvin tehdä tavallisilla sukellusreissuillakin ja siten ylläpitää taitoja myös kurssin jälkeen. Kahdessa tapauksessa, joissa laitteiston kanssa oli ongelmia, tilanne saatiin kuitenkin hoidettua turvallisesti maaliin, kun toimittiin rauhallisesti ja systemaattisesti kuten on harjoiteltu ja koulutettu. Vuonna 2020 tapahtui kolme kuolemaan johtanutta sukellusonnettomuutta, joista ei kuitenkaan ole tehty tapahtumaraporttia, joten niitä ei voida sen tarkemmin pohtia. Sama koskee paria muuta ns. läheltä piti -tilannetta. Tieto tapahtumista on saatu lehdistä tai suullisena tiedonantona.

Tapahtumaraporttilomake löytyy sukeltaja.fi-sivustolta > Turvallisuus > Tapahtumaraportti

Sukeltajaliiton ilma-analyysi tilaa näytteenottopullo ota näyte ja lähetä analysoitavaksi merkitse tulokset kompressorin huoltopäiväkirjaan hinta 100 euroa/näyte + rahtikulut

Tilaa sukeltaja.fi verkkokaupasta.

Kuopion uusi uimahalli on ollut käytössä viime elokuusta lähtien. Käyttäjiä on huomioitu hallin suunnittelussa alusta pitäen. Hanke sai alkunsa jo yli kymmenen vuotta sitten.

Seurat mukaan hallihankkeisiin Seuran kotipaikkakunnallaan tekemällä olosuhdetyöllä on iso merkitys. Uimahalli on tärkeä harrastuspaikka ja seuratoiminnan jatkuvuuden edellytys. Hallin peruskorjauksen tai täydellisen uusimisen suunnitteluprosessi on tärkeä vaikuttamisen paikka seuralle samoin kuin muidenkin harrastuspaikkojen kehittäminen. SUSANNA KORKIATUPA Kuvat Kalle Hakala

uopiossa otettiin käyttöön uusi uimahalli elokuussa 2020. Hankkeen suunnittelu alkoi yli kymmenen vuotta sitten. Kuopion kaupungin viranhaltijat olivat hereillä, sillä hallin käyttäjiä kutsuttiin kuulemis- ja keskustelutilaisuuteen jo vuonna 2009. Tällöin ei vielä edes tiedetty, peruskorjataanko vanha halli vai rakennetaanko kokonaan uusi. – Keskusteluyhteys avattiin varhaisessa vaiheessa. Tämä edellytti seurassakin

1/2021 SUKELTAJA

sisäistä pohdintaa, kun meidän täytyi miettiä, miltä harrastuksemme näyttää yli kymmenen vuoden päästä. Keskustelunavauksen jälkeen teimme kaupungille lausunnon, missä esitimme seuran tarpeet ja toiveet. Ensimmäisen avauksen jälkeen oli pitkään hiljaiseloa, mutta toiveemme oli otettu erittäin hyvin huomioon. Halliin rakennettiin muun muassa maatasossa sijaitseva täyttöasema, kertoo Kuopion Urheilusukeltajat ry:n puheenjohtaja Kalle Hakala.

EI KANNATA HÖTKYILLÄ

Seura oli jo aikaisessa vaiheessa kiinnostunut tietysti yhdestä seikasta: miten hallin remontti tai uusiminen vaikuttaa hallivuokriin ja muiden tilojen käyttökorvauksiin. – Meillä oli vanhan hallin yhteydessä seuran käytössä olevaa toimitilaa ja varastotilaa. Osa tiloista oli käytössä korvauksetta, ja myös seuran traileria oli saatu säilyttää hallin pihalla sopivassa paikassa. Näiden kohtalo toki askarrutti ja

Turvallinen ja asianmukainen täyttöpaikka uuteen uimahalliin saatiin näppärästi huolto-oven viereen, joten hankala kantelu on minimissään.

tilojen käyttömahdollisuudet mahdollisen remonttityömaan aikana, kertoo seuran koulutusvastaava Pentti Hartikainen. Remonttia ei sitten tullutkaan, joten seura pystyi käyttämään vanhoja tiloja uuden hallin rakentamisen ajan. Vastaavanlaisille tiloille olisi kuitenkin kova tarve myös uudella hallilla. – Kaupungin tilapalvelut vastasi hallin rakentamisesta. Ensimmäinen keskustelu mahdollisesta varastotilan vuokrasta tyssäsi, kun hinnaksi ehdotettiin kuukausihintaa, joka olisi monikertaistanut vuosittaiset vuokrakulumme. Jouduimmekin ensin toteamaan, että hinta on seuralle aivan liian arvokas, ja ryhdyimme rauhassa kartoittamaan muita vaihtoehtoja, Pentti Hartikainen jatkaa. ASIAT JÄRJESTYVÄT LOPULTA

Kun halli alkoi olla valmis ja se oli luovutettu käyttäjäorganisaatiolle eli kaupungin

Uudet varastotilat ovat käytännölliset ja tarpeelliset.

hyvinvointipalveluille, otettiin seuraan uudelleen yhteyttä. – Sitten neuvottelut sujuivatkin paremmin, ja lopulta saimme toivomamme määrän tilaa kohtuullisella hinnalla. Hallituksen kokouksissa keskustelimme, että ei kiirehditä korvaavien tilojen vuokrauksessa, ennen kuin halli on valmis, Kalle Hakala toteaa. Aivan vastaavia tiloja ei saatu käyttöön, sillä uudessa hallissa ei saa säilyttää öljyjä tai bensaa, joten retkikompressoreille piti löytää uusi varastotila. Tähänkin löytyi onneksi ratkaisu vuokraamalla kohtuuhintainen tila läheltä seuran laituripaikkaa. APUA TARVITTAESSA LIITOSTAKIN

Yhteistyö on valttia, kun halutaan edistää sukeltamisen olosuhteita. Sukeltajaliittoon kannattaa olla yhteydessä erilaisista olosuhdeasioista, jolloin voidaan yhdessä

miettiä, miten asian kanssa pääsisi parhaiten liikkeelle. Myös Sukeltajaliitossa tehdään olosuhdetyötä. – Liiton oma olosuhdetyö on kaikkea tekemistä, vuorovaikutusta ja viestintää, jolla pyrimme parantamaan tai turvaamaan sukelluksen olosuhteita. Sukeltajaliitto toimii monissa verkostoissa, joissa se pitää sukellusta esillä ja huolehtii sukelluksen tarpeista ja antaa tarvittaessa erilaisia lausuntoja. Sukeltajat toimivat niin uimahalliolosuhteissa ja maauimaloissa kuin avovesissä ja kaivoksissakin, joten toimintakenttä on laaja. Jokainen voi vaikuttaa olemalla aktiivinen ja puuttumalla epäkohtiin sekä nostamalla esille kehittämisajatuksia. Hyvällä yhteistyöllä eri toimijoiden kanssa voidaan viedä asioita eteenpäin, sanoo Sukeltajaliiton toiminnanjohtaja Sari Nuotio.

Näy ja kuulu! • Aktiivista ja näkyvää seuraa pyydetään todennäköisimmin mukaan yhteistyöhön ja keskusteluihin. • Seuraa oman sijaintipaikkakuntasi kunnallista päätöksentekoa ja kuntastrategiaa etenkin liikuntapaikkarakentamisen osalta. • Hankkeet ovat pitkiä. Varmista, että vaihtuvilla luottamushenkilöillä on tieto aiemmista keskusteluista pitämällä pöytäkirjat ja muistiot järjestyksessä.

• Kehitä omaa seuraa. Strategista kehittämistä on tehtävä ja huomioitava myös osaamisen taso seuran hallinnossa. • Huolehdi, että kommunikointi on kaikilla tasoilla asiallista: lausunnot ja yhteydenotot kannattaa valmistella selkeästi ja perustellen. Kohtuuttomuuksia ei ole järkevää vaatia. • Älä heti luovuta, jos tulee takapakkia. Asiaan voi palata myöhemmin tai ratkaista toisella tavalla. • Mikäli kommunikointi ja yhteydenpito mielestäsi ontuu, ole

Toimintasuunnitelmiin tai -strategioihin on hyvä kirjata

pitkämielinen ja pysy itse avoimena ja reiluna. Ota sinnikkäästi

tärkeimmät asiat.

tarvittaessa yhteyttä ja pidä itsesi viranomaistahojen mielessä. 1/2021 SUKELTAJA

Vantaa

Kaatopaikasta suosikkikohteeksi Helsinki-Vantaan lentokentän vieressä sijaitsevasta Ruskeasannan louhoksesta, ”Rusasta”, on kuluneen syksyn ja talven mittaan tullut suosittu sukelluskohde pääkaupunkiseudulla. Syynä lienee sen helppo saavutettavuus. Louhos on maksimissaan kahdeksan metriä syvä, siinä ei ole luolia ja näkyvyys on kohtuullinen. JAAKKO VIRKKALA

mpäristörötöstelijät olivat käyttäneet louhosta ja sen ympäristöä laittomana kaatopaikkana vuosikausia, kunnes Vantaan kaupunki vuonna 2018 pisti touhulle stopin estämällä autoilla pääsyn alueelle. Samalla aluetta siivottiin sinne kertyneestä jätteestä. Siivousurakka kesti noin kaksi viikkoa, ja pois vietiin muun muassa satoja autonrenkaita. Louhoslampea siivottiin hinailemalla soutuveneellä pinnalla kelluvaa roinaa rantaan koura-auton ulottuville. Sukeltajia urakassa ei ollut mukana, eli kaikki lammen pinnan alla ollut jäte jäi pohjaan. Ja sitä on paljon, muun muassa kaksi autoa. Ennen siivousurakkaa lammella sukellettiin satunnaisesti, mutta sen avovie-

märimäinen luonne ei ehkä suuremmin innostanut. Siivousurakan päätteeksi ajourien päähän laitetut esteet blokkasivat myös sukeltajien ajoneuvot. Sukeltamassa käyminen muuttui työlääksi ja hiljeni entisestään. RUSAN RENESANSSI

Syksyllä 2020 Urheilusukeltajat ry otti yhteyttä Vantaan kaupungin maankäyttöinsinööri Teemu Jääskeläiseen ja ehdotti louhokselle johtavan kiertotien päässä olevan puomin kunnostamista sukeltajien voimin. Ehdotus sisälsi lisäksi siivoustalkoita sukeltajien voimin siten, että lammesta nostetun jätteen kuljettaisi pois Vantaan kaupunki. Näin pk-seudun

sukeltajat saisivat paikan missä harjoitella, ja samalla siistiytyisi ympäristö. Esitykseen Jääskeläinen vastasi hetken mietittyään, että ”tuohan kuulostaa järkevältä toiminnalta, eikä järkevää toimintaa ole tarvetta vastustaa”. Asian virallistamiseksi tehtiin asiasta kaupungilla päätös ja annettiin tienkäytölle oikeus. Tämän elintärkeän vihreän valon sytyttyä tartuttiin toimeen. Urheilusukeltajat ry:n jäsenet kunnostivat talkoilla kiertotien päässä olevan puomin, joka lukittiin tukevasti. Tämän jälkeen tien esteenä olleet kivilohkareet raivattiin ja näin päästiin autoilla taas lammen ääreen. Kierrätysmateriaaleista rakennettiin veden ääreen varusteiden pukemista varten penkki.

1/2021 SUKELTAJA

Jussi Tapiolinna

Louhos on kooltaan noin 100 x 80 metriä. Rannalla on penkki varusteiden pukemista varten.

AVAIMIA JO MONESSA SEURASSA

Seuraavaksi lähestyttiin sähköpostilla useita pk-seudun sukelluseurojen hallituksia ja tarjottiin mahdollisuutta lunastaa avain, mutta aluksi ei syntynyt suurempaa kiinnostusta. Vasta tiedotus asiasta 9. joulukuuta 2020 Facebook-ryhmä Dyykkiremmi Vesipäissä räjäytti pankin, ja vuoden 2020 vaihteeseen mennessä avaimia oli lunastettu jo yhteentoista sukellusseuraan. Lammen sukellustoiminnan tiedotuskanavaksi perustettiin Facebook-ryhmä, jossa on tätä kirjoitettaessa 165 jäsentä. Harrastajaväen lisäksi yksi avain annettiin Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen sukeltajille, jotka myös harjoittelevat lammella ahkerasti. NÄIN PÄÄSET SUKELTAMAAN

Raija Kukkaslahti

Lammelle ovat tervetulleita kaikki sukeltajat. Mikäli haluaa lunastaa avaimen päästäkseen lumettomana aikana autolla veden ääreen, voi olla yhteydessä Urheilusukeltajat ry, jaska.virkkala@gmail. com. Avaimen lunastajiksi hyväksytään sukellusseurat tai yritykset sekä tarvittaessa sukeltajien yhteenliittymätkin.

Ruskeasannan hautausmaa

Sukeltajien puomi

Louhoksen sijainti: Kappeli

Ruskeasannantie 6, Vantaa (Leveys N 60 18.956

t an nn a s ea sk

Pituus E 24 59.462 WGS 84) Ru

Louhoksen Facebook-ryhmä

Tuusulanväylä

Löydä perille

Talvella auton voi jättää tähän ja vetää varusteet perille ahkiolla.

Ruskeasannan avolouhos sukelluspaikka

Säännöt ovat yksinkertaiset: sukella, siivoa, pidä avaimestasi ja sen käytöstä huolta. Lumisena aikana autotietä ei pidetä auki, mutta toisaalta lumen tultua lammelle meno on ahkioilla ihan siedettävää. Ahkionvetomatka on noin 300 metriä suuntaansa. HYVÄN YHTEISTYÖN TULOS

Lammesta on tavallisen sukellustoiminnan lomassa nostettu jätettä. Jääkannen synnyttyä pidettiin tammikuussa 2021 Shit Detail 2 -tapahtuma, jossa roinaa nousi runsaasti. Jäätyneellä lammella on paitsi avantosukellettu ahkerasti myös pidetty

jääsukelluskursseja ja perehdytyksiä. Lammen pohjaan rakennettavasta koulutus- ja harjoittelulavasta on myös ollut puhetta. Tulevaisuuden riskinä voi olla, että louhoksen läheisyydessä oleva Rajavartiolaitoksen tukikohta laajentaa aluettaan kohti louhoslampea. Tämä voisi johtaa sukellustoiminnan päättymiseen. Asialle emme mitään voi, eikä tuo kuitenkaan ole lähitulevaisuuden asia. Ruskeasanta on ollut positiivinen ilmiö, jossa yhdistyy aktiivisukeltajien yhdessä tekemisen meininki ja maanomistajan ymmärtäväinen suhtautuminen sukellusharrastukseen. Tervetuloa Ruskeasantaan!

Jääsukelluksen tohinaa montulla. Kuvassa Jaakko Virkkala veteen menossa ja Finnairin Sukeltajien Juha Varis narumiehenä. Taemmalla avannolla Jay Magnusson, Jassu Laivuri fillareineen ja selin Kim Ekholm narumiehenä. 1/2021 SUKELTAJA

Ajattelemisen aihetta

Vastuullisuus veden alle

Varsinkin harrastuksen alkuvaiheessa varusteita kannattaa pyrkiä ostamaan käytettynä. Varustehankintoja ei myöskään tarvitse tehdä kovin ripeästi, jos suurin osa sukelluksista on esimerkiksi seuran leirin yhteydessä, jolle on helppo vuokrata ja lainata varusteita. Seurojen vuokravarusteisiin kuuluu tyypillisesti laitepaketteja, ja joskus saatavilla on myös muun muassa räpylöitä ja painovöitä. Kun harrastukseen on tutustunut rauhassa, alkaa saada näppituntumaa siitä, mitä muita omia varustehankintoja kannattaa tehdä. Perusvälineet (maski, snorkkeli ja räpylät) kannattaa hankkia uutena sukellusliikkeestä, jossa voi myös pyytää neuvoja sopivien varusteiden valinnassa. Sukelluspuku on Suomen olosuhteissa lähes poikkeuksetta välttämätön varuste, ja sopivia lainapukuja ei aina ole saatavilla. Märkäpuku voi olla viisainta ostaa uutena, mutta käytettyjäkin pukuja voi löytyä. Käytettyjä kuivapukuja taas on tarjolla runsain mitoin nettikirppiksillä (esim. ScubaTori Facebookissa). Osti varusteita käytettynä tai ei, kannattaa niitä sovittaa, käyttää ja säilyttää huolellisesti. Sukellusten jälkeen varusteet tulee huuhtoa, kuivata ja säilyttää huolellisesti, ja vikojen löytyessä kannattaa ensisijaisesti selvittää, voiko varusteet korjata tai korjauttaa. On kuitenkin myös hyvä muistaa, että turvallisuudesta ei tule tinkiä kestävän sukellusharrastuksen nimissä. Varusteita voi käyttää niin kauan, kun se on turvallista. Asianmukaisella huollolla tämä voi tarkoittaa vuosia, välineestä riippuen jopa kymmeniä vuosia. Hyvin ylläpidetyt varusteet voi myydä eteenpäin, kun kokee tarpeelliseksi päivittää varustekassiaan esimerkiksi harrastuksen muuttaessa muotoaan. Sukellusreissuille otettava varustemäärä on hyvä myös harkita tarkkaan. Millaisia sukelluksia teen, ja montako sukellusta aion tehdä? Mitä varusteita ja varavarusteita kannattaa ottaa mukaan? Mitä varusteita reissun muut jäsenet ovat ottamassa mukaan? Pakkaa vain välttämättömät varusteet ja pieni huolto- ja paikkaussetti. Kevyesti pakatun auton päästöt ovat pienemmät kuin täyteen ahdetun. Kaikki reissuun otettu tavara tulee myös tuoda pois kohteelta.

1/2021 SUKELTAJA

Jouni Leinikki

Sukeltaja voi valinnoillaan tehdä harrastuksestaan kestävämpää. Ensiaskel kestävään sukellusharrastukseen on pysähtyä miettimään. Lajissa on paljon liikkuvia osia, ja usein on helppo tehdä nopeita, joskaan ei välttämättä kestävimpiä, valintoja varustehankinnoissa ja sukellusreissujen suunnittelussa.

Elli Leinikki

Ympäristövaikutukset on mahdollista huomioida sukellusharrastuksessa.

Sukellusreissuja suunnitellessa kestävyysyhtälöön lisätään myös kohteelle matkustus. Kotimaankaan kohteet eivät useimmiten ole kotioven edessä, vaan vaativat mahdollisesti autoilun lisäksi myös veneilyä. Sukellustapahtuma ei koskaan ole ”sooloesitys”, joten kimppakyytejä kannattaa aina suunnitella ja tarjota. Sukellusreissut kaukokohteisiin vaativat myös suunnittelua. Onko kyseessä sukellusloma vai loma, jolla mahdollisesti sukelletaan? Esimerkiksi kuivapukua ei kannata ottaa ”varmuuden vuoksi” mukaan. Yleensä pärjää sukellustietokoneella ja maskilla, mutta paikallisten sukellusliikkeiden tarjoamaa varustevalikoimaa kannattaa selvittää ennen reissua. Vastuullinen kuluttaminen sukeltajan näkökulmasta on valintoja, harkintaa ja kommunikaatiota. Huolellinen suunnittelu on sukeltamisen olennainen osa, ja ympäristövaikutusten huomioon ottaminen on täysin mahdollista lisätä osaksi harrastusta. Elli Leinikki, meribiologi, tutkimussukeltaja, Biosukeltajat ry

SUKELTAJA SOMESSA

Uppopallon naisten maajoukkuerinki piti joulukuussa leirin ensimmäistä kertaa etänä.

Harrastuksen monet kasvot

Miten sukelluslaite koottiinkaan? Löydät taitovideon Sukeltajaliiton Youtubesta.

Laitesukeltaja Emma vieraili tammikuussa Sukeltajaliiton Instassa ja kuvasi sukellus harrastustaan kymmenen päivän ajan.

Mitä Sukeltajan somessa tapahtuu? Poimintoja kiinnostavista aiheista. Seuraa Sukeltajaliittoa somessa, ja merkitse omat sukellusaiheiset postauksesi tägillä #sukeltajaliitto, niin saatamme jakaa niitä. Suomalaista sukellusta löydät tägillä #sukellasuomessa.

www.sukeltaja.fi SUKELTAJALIITTO RY Sukeltaja on Sukeltajaliiton jäsenlehti.

ANNA PALAUTETTA Mistä haluaisit lukea seuraavassa numerossa, tiedätkö kiinnostavia juttuaiheita? Anna meille palautetta! toimitus@sukeltaja.fi

LEHDEN AVUSTAJAKSI? Etsimme uusia avustajia tekemään kanssamme Sukeltaja-lehteä. Ilmoittaudu kirjoittajarekisteriin ja kerro, mistä aiheista haluaisit kirjoittaa.

SARI NUOTIO

KRISTIINA KARILA

MIKA RAUTIAINEN

toiminnanjohtaja

viestintäkoordinaattori

koulutuspäällikkö

Liiton toiminnan operatiivinen johtaminen, talous, vastuullisuus, kumppanuudet, sidosryhmäyhteistyö, edunvalvonta, kriisiviestintä.

Sukeltaja-lehti, sukeltaja.fi-sivusto, uutiskirjeet, sosiaalinen media, seurojen viestinnän tuki, mediayhteydet.

Koulutus, e-oppiminen, turvallisuus, seurakehittäminen: sääntöasiat, aikuisliikunnan Tähtiseurat.

040 525 6336 sari.nuotio@sukeltaja.fi

0400 163 262 kristiina.karila@sukeltaja.fi

0400 380 981 mika.rautiainen@sukeltaja.fi

Lähetä sähköpostia osoitteeseen toimitus@sukeltaja.fi ja kerro kuka olet, mistä haluaisit kirjoittaa sekä yhteystietosi.

ILMOITA SUKELTAJASSA! Mainosta Sukeltajassa tai sukeltaja. fi-sivustolla. Mediakortti löytyy www.sukeltaja.fi > Sukeltaja-lehti. Seuroille jäsenetuna pikkuilmoitus veloituksetta, kysy lisää!

NETTIARTIKKELIT Lisää ajankohtaisia sukeltamiseen liittyviä artikkeleja löytyy Sukeltajaliiton verkkosivuilta www.sukeltaja.fi > Lehti > Artikkelit.

RIKU VERKKOMÄKI

HELI HALAVA

ANNE KETTUNEN

jäsenpalveluvastaava

nuorisopäällikkö

järjestöassistentti

Laskutus, jäsenmaksupalvelu, kurssien ja e-oppimisympäristön tuki, käyttäjätunnukset, sukeltaja. fi-sähköpostiosoitteet, vakuutus.

Lapset ja nuoret, seurakehittäminen: lasten ja nuorten toiminnan Tähtiseurat, ympäristöasiat.

Jäsenasiat, sukelluskortit, kurssien ja e-oppimisympäristön tuki, verkkokauppatilaukset, ansiomerkkihakemukset.

09 3481 2258 riku.verkkomaki@sukeltaja.fi

040 764 1157 heli.halava@sukeltaja.fi

09 3481 2258 anne.kettunen@sukeltaja.fi 1/2021 SUKELTAJA

Sukeltajaliiton jäsenyydestä

on etua

Mitä sukeltaja saa Sukeltajaliiton jäsenenä? •

kattava seuraverkosto – edullista harrastamista hyvässä seurassa ympäri maan

•

henkilökohtaista jäsenpalvelua ja neuvontaa

•

sukeltajavakuutus – Sukeltajaliiton jäsenille räätälöitynä

•

Sukeltaja-lehti – ainoa suomalainen sukellusalan lehti neljä kertaa vuodessa

•

koulutus – kehity sukeltajana

•

kilpaileminen – omaksi iloksi tai huipulle asti

•

Dyykki – opiskele verkossa ja ylläpidä osaamistasi

•

julkaisut – sukellustietoa suomeksi

•

jäsenedut – yhteistyössä kumppaniemme kanssa

•

edunvalvonta – sukeltajan asialla yhteiskunnassa

•

tapahtumat ja seminaarit – ole mukana sukeltajayhteisössä

•

mahdollisuus vaikuttaa – vapaaehtoistyötä suomalaisen sukelluksen hyväksi

Mitä seura saa Sukeltajaliiton jäsenenä? •

innostava yhteisö, jonka osana toimia

•

kattava koulutuskokonaisuus ja kortitukset

•

monipuolinen toiminta sukelluksen eri sektoreilla

•

tukea seuratoiminnan pyörittämiseen, apuja markkinointiin

•

vapaaehtoisten tapaturmavakuutus ja seuran toiminnan vastuuvakuutus

•

sparrausta toiminnan kehittämiseen ja tukien hakemiseen

•

ohjeistuksia, edunvalvontaa, palkitsemisia

> Sukeltajaliitto > Jäsenyys