Sukeltaja 2012 3

VEDENALAISEN MAAILMAN ERIKOISLEHTI 3/12

6,50 €

W W W . S U K E LTA JA . F I

Sukellusliikkeessä räjähti – mitä tapahtui?

C B A n e j u s a Seoska Sukeltajan ensiapukoulutus uudistuu

Uutta oppia ja upeita otoksia

Caymanilla NORPAT NOKIALLA | EHDOLLE HALLITUKSEEN | PULAHDA PUULAVETEEN

VEDENALAISEN MAAILMAN ERIKOISLEHTI 3/12

6,50 €

W W W . S U K E LTA JA . F I

Sukellusliikkeessä räjähti – mitä tapahtui?

Seoskaasujen

Sisältö 3/12

ABC

Sukeltajan ensiapukoulutus uudistuu

Uutta oppia ja upeita otoksia

35

Caymanilla NORPAT NOKIALLA | EHDOLLE HALLITUKSEEN | PULAHDA PUULAVETEEN

Kannen kuva Mikko Voipio

Osoitteenmuutokset: puh. (09) 3481 2258 fax (09) 3481 2516 office@sukeltaja.fi

24

Toimitus Kumppania Oy Susanna Kallama Pohjoisranta 11 D 28100 Pori puh. 040 587 2445 susanna.kallama@kumppania.fi Toimitusneuvosto Matti Anttila, Stig Gustavsson, Kristiina Karila, Veli-Matti Korppi-Tommola, Pasi Mannerkoski, Mika Rautiainen Taitto Kumppania Oy Julia Hannula Kuvapankit FutureImageBank, Dreamstime Ilmoitusmyynti Veli-Matti Korppi-Tommola puh. 050 584 0156 vm.kt@kolumbus.fi Sukeltaja ilmestyy helmi-, huhti-, kesä-, syys- ja joulukuussa Repro Aste Helsinki Oy Paino Oy Scanweb Ab ISSN 1237-1688

40 Vakiot

16

6 TYRSKYT: Saarenmaalla sukeltamassa,

Itämeren pyöriäiset, kevätkokouksessa juhlava tunnelma, TOP3 eväät sukellusreissulle.

22 PERSOONA: sukellustähti Jill Heinerth.

Päivitykset

24 NORPAT: Lentokone haaksirikossa Nokialla.

16

SUKELLUSKUVAUSKURSSI Caymansaarilla tarjosi teoriaa, käytäntöä ja jaettua osaamista.

26

RÄJÄHDYKSEN syyt ja seuraukset.

32

SUKELLUS kansallispuiston Skeppsbådarnalle.

38

TIETOPAKETTI seoskaasuista.

30 KUVA-ALBUMI: Elokuun aamusukellus.

37 VARUSTEET: Värikkäät eväspullot, mukava

maski, monikäyttötossut ja videoita veden alta.

42 SYVÄSTÄ PÄÄSTÄ: Mikko Vikkula.

Simo Sukeltaja: Osallistutko aktiivisesti seurasi toimintaan?

0 % KYLLÄ, käyn seuran sukellusretkillä ja hallivuoroilla.

SEURAAVAKSI KYSYMME:

0 % KYLLÄ, osallistun myös seuran muihin tapahtumiin.

Koska regusi on viimeksi huollettu? Vastaa Facebookissa! Löydät sivun hakusanalla Sukeltajaliitto ry.

75 % KYLLÄ, olen myös järjestämässä seuran toimintaa.

25 % EN.

MIKKO VOIPIO

Toimitussihteeri Kristiina Karila kristiina.karila@sukeltaja.fi

RAIMO LAITINEN

Päätoimittaja Matti Anttila matti.anttila@sukeltaja.fi

SANNI ÄMMÄLÄ

Julkaisija Sukeltajaliitto ry Radiokatu 20, 00093 SLU www.sukeltaja.fi

Pääkirjoitus keiden kerhotoiminnan olennainen osaalue nykyään, ja sen merkitys vain kasvaa.

Kaikki mukaan

SUKELTAJALIITTO on aloittanut kam-

KESÄLLÄ EI mie mielellään ajattele syksyä saati sukeltajan kannattaa katsoa talvea, mutta su hieman eteenpä eteenpäinkin lajinsa kannalta.

Monet buukkaavat syys- ja talvikauden reissuja, ja itse asiassa yllättävän moni tutustuu lajiin juuri ulkomaan lomamatkalla. Oletko sinäkin kenties tehnyt niin?

VALTAOSA suomalaisten peruskurssikorteista suoritetaan ulkomailla. Joko niin, että teoriat ja jopa altaat on tehty Suomessa, tai sitten koko kurssi on tehty lomamatkalla. Tämän sukeltajaporukan mukaanotto onkin seura- ja sukellusliik-

PASI MANNERKOSKI

KESÄ ON täällä ja sen huomaa. Sukeltajille kesän tulo muuttaa lajia olennaisesti.

Vaikka Suomen sukelluskausi on täysi vuosi, tuo kesä lisämausteena veneilyn, mökkeilyn ja tt-paitakelit, joita talvisukeltamisessa mone monesti kaipaa.

Sukeltajaliiton hallitusvaali on lokakuussa.

Lähde ehdolle!

panjan tavoittaakseen nämä ulkomailla kurssinsa tai intronsa tehneet ohjatakseen heitä tutustumaan lähialueensa seuroihin ja liikkeisiin. Kampanja jatkuu edelleen: tuotamme parhaillaan yleisesitettä koko suomalaisesta sukeltamisesta. Tähän projektiin kutsumme kaikki kotimaamme toimijat mukaan lähiaikoina.

JA TÄSTÄ itse otsikkoon: moni sukeltaja katsoo jo tulevaan. Sukeltajaliiton hallitusvaali on jälleen lokakuussa, ja ehdollepanotoimikunta kerää jo ehdokkaita. Haluaisitko sinä olla mukana edistämässä omaa lajiasi liittotasolla? Minulle hallitustyöskentely on antanut paljon, muun muassa mahdollisuuden verkostoitua laajasti ja mahdollisuuden jättää oma kädenjälki suomalaiseen sukeltamiseen.

JOS ASIA kiinnostaa, niin ota yhteyttä!

MATTI ANTTILA

päätoimittaja matti.anttila@sukeltaja.fi

TUIJA VOIPIO

Jäsenlehtemme syntyy aktiivisten harrastajien voimin – sukeltajalta sukeltajalle. Tällä palstalla esittelemme kasvoja juttujen takaa.

MIKKOA INNOSTI sukeltamiseen Cous-

teaun Meren salaisuudet TV-sarja, kuten montaa muutakin saman ikäpolven sukeltajaa. Suomenlahden rannalla vietetyt kesät teinivuosilta jättivät kiinnostuksen sukeltamiseen. Myös kiinnostus sukelluskuvaamiseen syttyi varhain.

– Ensimmäisen VA-kamerakotelon tein teinivuosina plexiputkesta. Ei sillä ihmeellisiä kuvia saanut sameassa rantavedessä snorklatessa, mutta kuitenkin jotakin. Kun kaipasin uutta virikettä sukeltamiseen ja digikamerat alkoivat kehittyä, oli luontevaa ottaa kamera pinnan alle.

Nykyään hän sukeltaa pääsääntöisesti kuvatakseen.

– Parhaat kuvauspaikat ovat alle 10 metrissä: matalat ja pitkät sukellukset tuottavat parhaiten kuvia – ja kypsyneitä sukelluspareja. Toki Suomessa hylyt ovat myös kiinnostavia.

Mikko Voipio, Helsinki

Mikon vaikuttavimpia sukellusmuistoja on kohtaaminen valkopilkkahain kanssa.

– Olin Elfinstonen riutan kupeessa parini kanssa tulossa riutan kyljeltä takaisin tukialukselle, kun huomasimme aluksen perässä sukeltajaparven seassa pari valkopilkkahaita lähellä pintaa. Nuo reilu parimetriset hait olivat varsin majesteetillisen näköisiä kruisatessaan sukeltajalaumamme ympärillä. Se dyykki meni yliajalle, kun ei malttanut lähteä pois.Vasta perästäpäin sain kuulla, että näitä haita pidetään varsin vaarallisena ihmiselle. Haaveilen harvinaisempien otusten, kuten valashain, jättiläishain ja isojen rauskujen kuvaamisesta. Suomen vesissä pyöriäinen voisi olla vastaavaa kaliiperiä.

Lue sivulta 16 Mikon juttu sukelluskuvauskurssista Caymansaarilla.

Sukeltaja 3/2012 3

Tyrskyt

Useimmat hylkeet olivat melko ujoja, mutta uteliaimmat näykkivät räpylöistä ja uskaliaimpia pääsi jopa hieman rapsuttamaankin!

Hyljesukellusta Saarenmaalla SAARENMAAN VESISSÄ PINTAAN NOUSEE KYMMENIÄ HARMAITA PÄITÄ.

YSTÄVÄLLISET JA UTELIAAT HYLKEET KIERTELEVÄT SUKELTAJIA JA JOKU ANTAUTUU JOPA RAPSUTETTAVAKSI.

TEKSTI SANNA ALAJOKI KUVAT SAMI PAAKKARINEN

4 Sukeltaja 3/2012

VIIME VUODEN heinäkuussa Keski-Uudenmaan Sukeltajat järjesti sukellusreissun Suomen lähivesille Viroon, Saarenmaalle. Matkaan lähdettiin pikalaivalla Helsingistä Tallinnaan. Tallinnasta matka jatkui autoilla noin 140 kilometrin päähän Virtsuun. Sieltä jatkettiin puolisen tuntia kestävällä lauttamatkalla Kuivastuun. Saarenmaan satamasta oli vielä noin tunnin matka määränpäähään Panga Diving Resortiin.

TÄYDEN PALVELUN PAIKKA

Perillä voi majoittua erikokoisiin huoneisiin joko alueen mökkeihin tai päärakennukseen, jonka keittiöstä ruokahuolto toimii aamusta iltaan. Sukellusvarusteet voi säilyttää erillisessä ulkorakennuksessa, ja kuljetukset kohteille sekä pullontäytöt järjestyvät paikan päällä.

Panga Diving Resortissa on myös mahdollista päästä nauttimaan puulämmitteisestä saunasta ja paljusta.

Matkalaukku

Saarenmaan sukellluksilla näkee lähes varmasti hylkeitä.

VESILEIKKEJÄ HYLJESEURASSA

Hylkeet pitävät kirkkaanvärisistä sukellusvarusteista.

Reissun odotetuimmat sukellukset tehtiin hylkeiden kanssa.

Pääsimme sukeltamaan leikkisien hylkeiden kanssa kahdesti. Hyljeyhdyskunnan luo päästäksemme oli ensin matkustettava autolla satamaan, josta matka jatkui meriteitse.

Tunnin venematkan jälkeen alkoi harmaita päitä yksitellen nousta pintaan.

Hetken kuluttua päitä oli lukematon määrä ja hyppäsimme niiden sekaan. Useimmat hylkeet olivat melko ujoja, mutta uteliaimmat näykkivät räpylöistä ja uskaliaimpia pääsi jopa hieman rapsuttamaankin!

Hyljesukellusten lisäksi näimme yhden hylyn ja teimme biosukelluksen. Sukellusten jälkeen pääsimme viimeisenä iltana barbequejuhlan tunnelmiin maukasta ruokaa syöden ja hyvässä seurassa sekä saunoen että paljussa kylpien.

SOPII KAIKILLE

Panga Diving Resortin sukelluskohteet sopivat kaikentasoisille sukeltajille. Sukellustemme syvyydet vaihtelivat parin ja parinkymmenen metrin välillä: hylkeitä tuli vastaan reilussa parissa metrissä ja hylky makasi pohjalla 17 metrin syvyydessä. Näkyvyys oli hyvä ja sekä valoa että lämpöä riitti syvemmällekin.

Lisätietoja saa osoitteesta www.saaremaapank.ee ja Panga Diving Resort löytyy myös Facebookista. Maksimaalisen hyljevetovoiman saavuttamiseksi pakkaa mukaasi kirkkaanvärisiä sukellusvarusteita – niistä hylkeet pitävät!

Sukeltaja 3/2012 5

OONA TUURI

Nuorten laitesukellusleirille Kouvolan Vuohijärvellä kesällä 2011 osallistui 13 nuorta.

JuniorScuba tulee… Oletko valmis?

LAITESUKELLUSKURSSEILLE TULEE YHÄ ENEMMÄN LAPSIA JA NUORIA MUKAAN. SUURIN OSA HEISTÄ LIENEE EDELLEEN SUKELTAJAPERHEISTÄ, MUTTA YHÄ ENEMMÄN ON MYÖS NIITÄ, JOTKA OVAT PERHEENSÄ ENSIMMÄISIÄ LAITESUKELTAJIA.

URHEILUSUKELTAJAT ry on tänä vuonna

järjestänyt kolmannen kerran lapsille ja nuorille suunnatun laitesukelluskurssin, jolla oli mukana kymmenen 12–14-vuotiasta lasta ja nuorta. Tällä hetkellä seurassamme on yli 20 alle 18-vuotiasta laitesukeltajaa, mikä on herättänyt monenlaisia ajatuksia seuralaisissa. Onneksi suurin osa näkee nuoret voimavarana, josta toivon mukaan kasvaa niitä aktiivisia seuralaisia, joita jokainen elinvoimainen seura tarvitsee pysyäkseen hengissä myös seuraaville sukupolville.Valitettavasti on myös niitä, jotka kokevat lasten mukaan tulon rajoittavan heidän ikiomaa “äijäharrastustaan” ja ehkä myös muuttavan käyttäytymisnormeja retkillä ja leireillä.

useimmiten ilman sen kummempia ongelmia, mutta nyt meillä on yhä enemmän niitä, joilla ei ole seurassa sitä omaa vanhempaa, joka tutustuttaisi seuran toimintaan ja veisi retkille tai leireille. Seuran monet aikuiset ovat kokeneet tilanteen haastavaksi, kun retkille ilmaantuukin näitä nuoria, joille pitäisi löytää aikuinen pari, joka haluaisi sukeltaa nuoren kanssa. Lisäksi JuniorScuban syvyysraja 15 metriä on matalampi verrattuna normaaliin P1-korttiin, mikä rajoittaa ainakin Helsingin seudulla monille suosituille kohteille pääsemistä, esimerkiksi Gustav Adolfin hylkypuistoon, joka on 17–18 metrin syvyydessä.

VASTUU ASKARRUTTAA

LÖYTYYKÖ PARI?

Omien lasten mukaanotto toimintaan sujuu

Sukellustaidoiltaan nämä nuoret peittoavat suurimman osan aikuisista tuoreista perus-

Mikä neuvoksi?

JOTTA harrastus jatkuisi ja taidot ke-

hittyisivät, tulisi juniorisukeltajan päästä sukeltamaan mahdollisimman paljon seuran retkillä. Toistaiseksi esimerkiksi Urheilusukeltajien retkillä on ollut mukana joku tuttu kouluttaja, joka on ottanut nuoren hoiviinsa. Toisaalta on myös ymmärrettävää, että kun kouluttajilla alkukausi menee koulutussukelluksissa, loppukausi halutaan omille sukelluksille.

On selvää, että tarvitaan aktiivisempaa otetta seuran aikuisilta, jotta nuoret saataisiin mukaan. Olisiko ratkaisu jon-

6 Sukeltaja 3/2012

kinlainen tutor-järjestelmä? Keitä nuo vapaaehtoiset voisivat olla? Voisiko tutorina toimiminen kiinnostaa niitä seuran jäseniä, jotka muutenkin nauttivat matalammista sukelluksista hyvissä olosuhteissa? Eräs vaihtoehto on asettaa JuniorScuba-kursseille pääsyvaatimus, jonka mukaan nuorella on oltava mukanaan riittävän sukellustaidon omaava aikuinen, joka sitoutuu sukeltamaan nuoren kanssa kurssin jälkeen. Joissakin seuroissa on näin jo tehty.

HELI HALAVA, NUORISOPÄÄLLIKKÖ

kurssin käyneistä sukeltajista. Heillä on lähes kaikilla monen vuoden tausta norppatoiminnasta, osa on sukeltanut kuutti-ikäisestä lähtien. Perusvälinetaidot, apnean sietokyky ja yleinen viihtyvyys vedessä ovat erinomaisia. Kurssin taidot opitaan tavallisesti hyvin nopeasti, ja kouluttajan haasteeksi jääkin pitää lapset toimeliaina koko harjoituksen ajan ylimääräisiä tehtäviä keksien ja välillä leikkienkin. Hyvistä teknisistä valmiuksista huolimatta täytyy kuitenkin pitää mielessä, että lapsen kypsyys selviytyä stressitilanteessa on heikompi kuin aikuisen. Tämä on ehkä yksi asia, joka saa aikuisen empimään vieraan nuoren kanssa sukeltamista. Toinen askarruttava asia on vastuu: mitä jos jotain sattuukin?

ANNE RÄISÄNEN-SOKOLOWSKI, URHEILUSUKELTAJAT RY

ppeet!

Kierrättäkää kam

ERÄS LASTEN JA NUORTEN SUKELLUSHARRASTUKSEN KOMPASTUSKIVI ON SOPIVANKOKOISTEN VARUSTEIDEN KUTEN MÄRKÄPUKUJEN LÖYTÄMINEN. MUISTA LASTEN HARRASTUSLAJEISTA TUTUN KAMOJEN KIERRÄTTÄMISEN KULTTUURIN SOISI SIIRTYVÄN SUKELLUKSEENKIN. SEUROJEN NETTIFOORUMIT OVAT TÄSSÄ LUONTEVA TYÖKALU.

Kirja

Sukelluskuvausseminaari innosti

LAITESUKELLUKSEN jatkokurssin op-

pikirja jatkaa Sukeltajaliiton uusien oppikirjojen sarjaa, jonka aikaisemmin ilmestyneitä osia ovat Snorkkelisukellus, Vapaasukellus ja Laitesukelluksen peruskurssi.

Laitesukelluksen jatkokurssin oppikirja pohjautuu Tanskan sukellusliiton (Dansk Sportsdykker Forbund) jatkokurssin oppikirjaan Videregående Sportsdykning, mutta sitä on muokattu perusteellisesti niin, että se vastaa suomalaisia sukelluskäytäntöjä ja Sukeltajaliiton kurssiohjelman mukaisen laitesukelluksen jatkokurssin sisältöä.

Kirjan on kääntänyt ja muokannut Pekka Kaikumo ja Sukeltajaliiton laitesukellus- ja turvallisuusvaliokunnan jäsenet ovat toimineet muokkaustyössä asiantuntijoina.

Kirja tulee jatkossa sisältymään laitesukelluksen jatkokurssin oppilaspakettiin ja sitä voi myös ostaa erikseen www.sukeltaja.fi verkkokaupasta. Kirja tulee myyntiin loppukesällä.

Kirjan ruotsinkielinen versio, Ruotsin sukellusliiton (Svenska Sportdykarförbundet) julkaisema Vidareutbildning i Sportdykning on jo tällä hetkellä tilattavissa Sukeltajaliiton verkkokaupassa.

Seuraavana osana oppikirjasarjassa tulee ilmestymään sukellusturvallisuuskurssin oppikirja.

MIKA RAUTIAINEN

MARKKU LEINONEN

Oppikirja laitesukelluksen jatkokurssille

PAULI SORSAKARI

HELSINKIIN SLU-TALOLLE KOKOONTUI MAALISKUUN VIIMEISENÄ LAUANTAINA REILUT SATA SUKELLUSKUVAUKSESTA KIINNOSTUNUTTA. TIETTÄVÄSTI ENSIMMÄINEN NÄIN LAAJA SUKELLUSKUVAUKSEN SEMINAARI SUOMESSA OTETTIIN INNOSTUNEESTI VASTAAN, JA JATKOAKIN JO KYSELTIIN.

Runsaat sata kuulijaa täytti SLU-talon luentosalin. Seminaari oli käytännössä loppuunmyyty.

SEMINAARI oli suunnattu aloittelevalle kuvaajalle, joten digikuvaamisen oppikirjojakin tehneen Olli Rinteen luennot valokuvauksen ja valaisemisen perusteista olivat päivän lähtökohta.Yleensä sukeltaja aloittaa kuvausharrastuksensa pokkarikameralla, jonka monipuoliseen käyttöön saatiin vinkkejä Jaakko Ala-Hiiron luennolla.Vapaasukeltaja Kimmo Lahtinen tarjosi puheenvuorossaan vaihtoehtoisen tavan kuvata veden alla – hengittämättä.

Ralf Åström kertoi PADI:n järjestämästä sukelluskuvauksen kurssista. Päivän päätti Pekka Tuurin esitys valokuvakilpailuihin osallistumisesta: mitä kuvalta vaaditaan, jotta se voisi menestyä.

Seminaarin iltajuhlassa nähtiin seminaarityöryhmän vetäjän, Markku Leinosen koostama kuvaesitys Sukelluskuvauksen SM-kisakuvia ja -videoita vuosien varrelta. Erityisesti lyhytvideot saivat kovasti kiitosta; niille löytyi sopiva esityspaikka juuri tällaisista vapaamuotoisemmista tilaisuuksista.

TAPAHTUMAT AKTIVOIVAT HARRASTUSTA

Tuula Nieminen Tampereen Urheilusukeltajista tuli seminaariin hakemaan vinkkejä ja innostusta omaan kuvaamiseen.

– Olen kuvannut pokkarilla veden alla, omaksi muistoksi ja iloksi toisille. Työssäni käytän järkkäriä, joten kuvaamisen perusasiat ovat hallussa, mutta haluaisin lisää tietoa juuri näistä veden erityispiirteistä ja miten ne vaikuttavat kuvaamiseen. Pidin erityisesti Kimmon ja Jaakon esityksistä, molemmat ovat todella hyviä luennoitsijoista, Tuula sanoo.

Varkautelaiselle Sirpa Alikoskelle puolestaan osui työmatka Helsinkiin sopivasti seminaarin ajankohtana. Sukellusseura Vesihiiden jäsen on kuvannut pokkarilla pari vuotta.

– Seminaarista toivon käytännön vinkkejä ja innostusta omaan harrastukseen. Pidin Kimmon ja Jaakon esityksistä, eli mitä muuta kuvaaminen on kuin pelkkää tekniikkaa. Hyvä seminaari, Sirpa kehuu.

Helsinkiläinen sukelluslääkäri Jari Suvilehto vaikutti myös tyytyväiseltä päivän antiin.

– Tulin hakemaan tiedon kultajyviä, konkreettisia vinkkejä. Olen kuvannut pokkarilla paljon, ja nyt on järkkärin hankinta harkinnassa, koska sillä saisi raw-kuvaa, hän suunnittelee.

JATKOSEMINAARILLE TYÖRYHMÄ?

Seminaarista saadussa palautteessa esitettiin toiveita jatkoseminaarista tai pienimuotoisemmasta workshopista, jonka aiheena olisi sukelluskuvan jälkikäsittely. Tällainen tapahtuma on mahdollista järjestää, kun löytyy joukko innostuneita harrastajia muodostamaan työryhmä.

Sukeltajaliiton toimisto avustaa mielellään käytännön järjestelyissä kuten tilavaraukset ja rahaliikenne. Jos olet kiinnostunut osallistumaan jatkotapahtuman järjestämiseen vapaaehtoisvoimin, ota yhteyttä kristiina.karila@sukeltaja.fi.

LINKKEJÄ: Olli Rinteen luennot löytyvät osoit-

teesta http://digifaq.info ja Pekka Tuurin luento www.sukeltaja.fi Materiaalisalkku > Lajikohtaiset dokumentit > Sukelluskuvaus.

KRISTIINA KARILA

Sukeltaja 3/2012 7

Tyrskyt

Lisää tietoa pyöriäisistä!

Vuonna 2010 alkoi Itämeren kahdeksan rantavaltion kattava SAMBAH-hanke, joka on EU:n Life+ rahoittama. Tavoitteena on saada tarkempi kuva pyöriäisten esiintymisestä Itämerellä pohjaan asennettavan kuunteluverkoston avulla.

Suomesta hankkeessa ovat mukana Suomen koordinaattorina Turun ammattikorkeakoulu, Särkänniemen delfinaario, ympäristöministeriö ja Suomen WWF. Hanke kestää vuoteen 2014 saakka.

KAI MATTSSON

Pyöriäinen

Itämeren ainoa valaslaji PYÖRIÄINEN (PHOCOENA PHOCOENA, L.) ON YKSI PIENEMMISTÄ HAMMASVALAISTA. PYÖRIÄISTEN ELINYMPÄRISTÖÄ OVAT RANNIKKOVEDET JA MATALAT ALLE 200 METRIN SYVYISET MERIALUEET. LEVINNEISYYS KATTAA LAUHKEAN JA SUBARKTISEN POHJOIS-ATLANTIN RANNIKKOALUEET SEKÄ POHJOISEN TYYNENMEREN ALUEET, MISSÄ MERIVEDEN KESKILÄMPÖTILA ON ALLE 15º C. PYÖRIÄINEN on kuulunut Suomen

lajistoon jo tuhansia vuosia. Pyöriäinen on ollut yleinen näky Suomen rannikoilla vielä 1900-luvun alussa. Havaintoja tehtiin Perämereltä Itäiselle Suomenlahdelle saakka. Itämerellä arvioitiin olevan tuohon aikaan noin 10 000 pyöriäistä, mutta 1900-luvun puolivälin jälkeen pyöriäisten määrä alkoi vähetä nopeasti. Häviäminen näkyi myös Suomen rannikoilla. Suurimpana syynä tähän taantumaan on arveltu olevan 1940-luvun jäätalvet, jolloin Itämeri jäätyi lähes kokonaan parin talven aikana. Tämän jälkeen kannan elpymistä ovat vaikeuttaneet muun muassa tehostunut kalastus, elinympäristöjen väheneminen ja ympäristömyrkyt.

8 Sukeltaja 3/2012

Tällä hetkellä Itämeren pyöriäinen on arvioitu Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) uhanalaisuusarvioinneissa äärimmäisen uhanalaiseksi.

Tarkkaa tietoa pyöriäisten määrästä ei ole; viimeksi kannan kooksi on arvioitu noin 200–600 yksilöä, mutta arvio on erittäin epätarkka.

ASCOBANS (Agreement on the Conservation of Small Cetaceans of the Baltic, North East Atlantic, Irish and North Seas) -sopimuksen tarkoituksena on suojella pyöriäisiä ja muita pikkuvalaita Itämerellä, KoillisAtlantilla, Pohjanmerellä ja Irlanninmerellä. Suomi liittyi sopimukseen vuonna 1999.

PENINA BLANKETT, NEUVOTTELEVA VIRKAMIES, YMPÄRISTÖMINISTERIÖ

PYÖRIÄISHAVAINTOKAMPANJA

Suomessa on vuodesta 2001 alkaen kerätty havaintoja pyöriäisistä. Kampanja on ollut onnistunut. Joka vuosi toimitetaan havaintoilmoituksia, joista ainakin osa koskee varmasti tai todennäköisesti pyöriäisiä. Havaintolomakkeen voi ladata Itämeriportaalin sivuilta www.pyoriainen.fi tai www.ymparisto.fi/default. asp?node=9053&lan=fi.

MITEN PYÖRIÄISEN TUNNISTAA?

Pyöriäisen voi sekoittaa tietyissä olosuhteissa meillä yleisempinä esiintyviin hylkeisiin. Pyöriäinen noin 1,5 metrin pituinen ja sen selkäpuoli on tummanharmaa ja vatsapuoli vaalea. Pyöriäisen nokka on tylppä, jos vertaa esimerkiksi delfiinin pullomaiseen kuonoon. Tunnusomaisin piirre on kolmiomainen noin 15 cm korkuinen selkäevä ja pyörähtelevä uintitapa. Uidessaan pyöriäisestä näkyy osa tummanharmaata selkää sekä selkäevä. Pyrstöevä on vaakasuunnassa, eikä se yleensä tule näkyviin pyöriäisen uidessa.

Hylkeistä näkyy pinnan yläpuolella yleensä pyöreä pää, joka pysyy lyhyitä hetkiä paikallaan. Sukeltaessaan hylkeet voivat muistuttaa pyöriäistä, mutta tärkein tuntomerkki eli selkäevä puuttuu.

Lisää tunnistamimerkkejä ja tunnistamivideot www.pyoriainen.fi.

Kuulumisia kevätkokouksesta 46,&-5"+"-**50/ ,&7¨5,0,064 1*%&55**/ 5".1&3&&--" +044" 5".1&3&&/ 63)&*-646,&-5"+"5 3: +6)-* 7605*41¨*7¨¨/4¨ 4&.*/""3*/ +" *-5"+6)-"/ .&3,&*44¨ 5&&."--" ."/4&45" .""*-."/ .&3*--&

,"-&7* 563,,"

MYÖS kevätkokous aloitettiin juhlavissa tunnelmissa, kun kolme

huomattavan ansioitunutta sukeltajaa: Petteri Airanne, Jouko Laitinen ja Marko Kauppinen, palkittiin Sukeltajaliiton kultaisella ansiomerkillä sukelluksen hyväksi tekemästään työstä.

KOKOUKSESSA esiteltiin vuoden 2011 vuosikertomus ja tilinpää-

tös, sekä päätettiin vastuuvapauden myöntämisestä tilivelvollisille. Kokous päätti vuoden 2013 jäsenmaksuista, jotka ovat jäsenyhdistyksen osalta: r BJLVJTFU UBJ FOOFO TZOUZOFFU FVSPB r OPSQBU m TZOUZOFFU FVSPB r LVVUJU WVPOOB KB TFO KÅMLFFO TZOUZOFFU FVSPB r SJOOBLLBJTKÅTFO KÅTFO KPTUB -JJUUP TBB ZIEFO TFVSBO LBVUUB -JJUPO NBLTVO WPJ PMMB SJOOBLLBJTKÅTFOFOÅ NVJTTB TFVSPJTTB euroa r IFOLJMÕKÅTFOFO KÅTFONBLTV FVSPB r UVLJKÅTFO FVSPB r ZIUFJTÕKÅTFO FVSPB LISÄKSI kokouksessa asetettiin ehdollepanotoimikunta etsimään

FIEPLLBJUB -JJUPO IBMMJUVLTFFO TFLÅ QVIFFOKPIUBKBLTJ 5PJNJLVOtaan valittiin Matti Anttila, Jouko Laitinen, Susanna Kallama, Erno Olkkonen ja Tommi Salminen, ja se valtuutettiin täydentämään kokoonpanoaan vielä yhdellä henkilöllä.

-PQVLTJ ,PLFNÅFO ,PWB 7ÅLJ 6SIFJMVTVLFMMVT SZ O QVIFFOjohtaja Mikko Penttilä esitti kutsun seuran 40-vuotisjuhlaan -JJUPO TZZTLPLPVT KÅSKFTUFUÅÅO ,PLFNÅFMMÅ TBNBTTB ZIUFZEFTTÅ 5FSWFUVMPB ,3*45**/" ,"3*-"

Lähde mukaan kehittämään HALUATKO olla mukana kehittämässä suomalaista sukelta-

mista? Sukeltajaliiton hallit hallitukseen valitaan uusia jäseniä TFLÅ -JJUPMMF QVIFFOKPIUBKB TZZTLPLPVLTFTTB TFLÅ -JJUPMMF QVIFFOKPI OTA OTAY A YHTEYTTÄ HTEYTTÄ T EHDOLLEPANOTOIMIKUNTAAN: EHDOLLEPANO MATTI ANTTILA ANTTI QK QVI

matti.anttila@sukeltaja.fi matti.anttila@ JOUKO K LAITINEN LAITI QVI jouko.laitinen@sukeltaja.fi jouko.laitinen SUSANNA KALLAMA K QVI susanna.kallama@sukeltaja.fi susanna.kal ERNO OLKKONEN OL QVI erno.olkkonen@sukeltaja.fi erno.ol TOMMI SALMINEN, TOMM QVI QVI tommi.salminen@sukeltaja.fi to

Kuvassa vasemmalta ”kultamitalistit” Marko Kauppinen, Petteri Airanne ja Jouko Laitinen.

Seurojen aktiiveja kannattaa palkita SUKELTAJALIITON an-

siomitalit ovat hyvä tapa muistaa ja palkita seurojen BLUJJWJTJB UZÕNZZSJÅ "Osiomitalia ja siihen liittyvää -merkkiä voidaan hakea jo viisi vuotta aktiivisesti toimineelle henkilölle. m 1SPOTTJTUB BOTJPNJtalia seura voi hakea jäsenelleen, joka on toiminut viisi vuotta ansiokkaasti sukelluksen parissa seura-, alue- tai valtakunnallisella tasolla. m )PQFJTUB NJUBMJB WPJdaan hakea kymmenen vuotta alue- tai valtakunnallisella tasolla toimineelle tai seuratoiminnassa erityisen ansioituneelle henkilölle. m ,VMUBJOFO BOTJPNJUBMJ PO LPSLFJO -JJUPO NZÕO-

tämä huomionosoitus.

Sitä voidaan hakea henkilölle, joka on toiminut 20 vuotta valtakunnallisissa tai kansainvälisissä luottamustehtävissä, tai hänen toimintansa sukelluksen hyväksi on ollut muuten poikkeuksellisen merkittävää.

ANSIOMITALIT myöntää -JJUPO IBMMJUVT 4FVSB WPJ IBkea niitä lomakkeella, joka löytyy www.sukeltaja.fi .BUFSJBBMJTBMLVO -PNBLLFFU LBOTJPTUB -PNBLF osoitetaan toiminnanjohUBKB 4BSJ /VPUJPMMF MUITA tapoja palkita seu-

ratoimijoita on muun muBTTB 7VPEFO 1BSBT UVOOVTUVT -VF MJTÅÅ TJWVMUB

Sukeltaja 3/2012 9

Tyrskyt

Vapaasukellusta avannossa VIIME syyskuisten MM-kisojen päätteeksi bussissa kisapaikalta koh-

ti lentokenttää muutama ulkomaalainen huuteli meille suomalaisille, jotta järjestäkää jotain Suomessa talvella. No, tuumasta toimeen ja suunnitelmia oli jos jonkinmoisia aiheen ympärillä. Lopputulos oli se, että pienellä porukalla maaliskuun 24. päivä olimme Päijänteellä Kinisselällä tekemässä avantoa räntäsateessa, joka luonnollisesti tuli lähes vaakasuoraan.Vaikka joukko oli pieni, niin silti mukaan mahtui kaksi maailmanmestaria ja ME-miestä: Ranskasta Guillaume Nery, joka juuri syyskuussa voitti syvyyssukelluksen maailmanmestaruuden ja on pitänyt lajin maailmanennätystä useammankin kerran hallussaan, sekä Stig Severinsen Tanskasta, vuoden 2007 pituussukelluksen maailmanmestari ja muutaman ME:n tehnyt hänkin.

Paikka on tuttu meille suomalaisille – juuri täällä treenaamme kesällä syvyyttä. Jäätä oli maaliskuun lopulla vielä reilusti 40 senttiä, josta teräsjäätä yli puolet. Uutisissa mainittu huono jäätilanne ei ollut yltänyt tänne. Teimme yhteensä neljä avantoa: yksi iso nelikulmainen vapaasukellusta varten, kaksi pienempää kolmiota laitesukeltajia silmällä pitäen ja yksi ihan pieni saunan vesiä varten, tosin muutama kävi siinä myös kastautumassa.

Stigillä oli mukanaan yhdysvaltalaiseen, miehille suun-

nattuun aikakausilehteen juttuja tekevä toimittaja, joka halusi myös kokeilla miltä avannossa käynti tuntuu. Taisi kaveri tykätä, kun piti toisenkin kerran sinne pulahtaa!

Vesi oli todella kirkasta suomalaiseksi järvivedeksi, ja luultavasti ranskalainen TV-ryhmä sai mukavia otoksia dokumenttiinsa. Kovin syviä sukelluksia ei ollut aikoPEKKA TUURI muskaan tehdä, mutta tunne oli aivan mahtava, kun parinkymmenen metrin syvyydestä ylöspäin katsoessaan näki kaikki kolme lähekkäin olevaa avantoa helposti. Jokainen nousi pintaan leveä hymy kasvoillaan ja ilon kiljahduksia kuultiin useita. Tunnelma veden alla oli uskomaton. Aivan kuin olisi laskeutunut luonnon katedraaliin, olo oli rauhallinen ja lähestulkoon harras. Ei ihme, että Guillaume Nery sanoi jäätä pitkin pois kävellessämme, että otetaan ensi vuonna uusiksi. Myöhemmin kotiin päästyään hän ilmoitti, että vaimonsa Julie haluaa tulla myös mukaan.

Kaikin mokomin, tervetulleita olette molemmat!

ANTERO JOKI LINKKEJÄ:

Guillaumesta www.guillaumenery.fr http://guillaumenery. over-blog.com http://onedayonepicture.over-blog.com STIGISTÄ

www.blueconsult.biz www.breatheology.com

Sukeltajaliiton jäsenseuroille on myönnetty seuratoiminnan kehittämistukea seuraavasti: Kuopion Urheilusukeltajat ry:lle myönnettiin aikuisten terveyttä edistävän liikunnan tukemiseen 3 000 euroa ja Oulun Vesimiehet ry:lle 1 500 euroa sekä Parikkalan Sukeltajat ry:lle 1 500 euroa harrastusmahdollisuuksien lisäämiseen 6–19-vuotiaille. www.seuratuki.fi 10 Sukeltaja 3/2012

Kala

MARETARIUM /

TA

PETRI PÄIVÄRIN

Kampela – mestari maastoutuja LITUSKAA, soikeaa kampelaa (Platichthys flesus) voi olla sukeltajan vaikea havaita. Kampela liikkuu mieluiten pohjalla matalissa vesissä.

Näköaistinsa avulla kala voi muuttaa väritystään pohjan värin mukaiseksi. Jos pohja on ruskea ja siinä tummia kiviä, myös kampela on ruskea ja tummapilkkuinen.Vaaran uhatessa kala pöllyttää päälleen hiekkaa niin, että vain kohollaan olevat silmät ovat näkyvissä – hiekkaan piiloutunutta kampelaa on lähes mahdoton huomata.

Kampelaa tavataan lähes koko rannikkoalueellamme.

Se pystyy elämään myös suolattomassa vedessä, mutta lisääntymiseen se tarvitsee yli kuuden promillen suolapitoisuuden. Erityispiirre kampelassa on se, että muutaman viikon ikäisenä pienpoikasena sen toinen kylki kiertyy toisen kyljen rinnalle ja myös silmät kiertyvät samalle kyljelle. Päälläpäin oleva kylki

on ruskean kirjava ja pohjaa vasten oleva kylki on valkoinen. Suomessa kolme neljäsosaa kampeloista on todettu olevan oikeakylkisiä. Kyhmyisistä piikkikampeloista suurin osa on sitä vastoin vasenkylkisiä.

Suomen vesillä liikkuu satunnaisesti myös puna- ja hietakampela. Ne ovat muodoltaan soikeita kuten kampela. Eri lajien tunnistamisessa pitää kiinnittää huomio ihon luukyhmyihin. Kampelalla on luukyhmyrivit kylkiviivan molemmin puolin sekä selkä- ja peräevän tyvessä.

Punakampelalla on vain lyhyt kyhmyrivi silmien takana ja hietakampelalta kyhmyt puuttuvat kokonaan.

Kampela on kärsinyt meremme rehevöitymisestä.

Liettyneillä ja hapettomilla pohjilla ei ole kampeloille ravintoa kuten sinisimpukoita, kilkkejä tai katkoja.

SARI SAUKKONEN, MARETARIUM

Tyrskyt

Kunnon eväät mukaan sukellusretkelle

EN KEIJO LEPPÄN

TOP3

SILJA ALHONMÄKI KANKAANPÄÄN URHEILUSUKELTAJAT

2

NUOTIOLLA KYPSENNETTÄVÄT PSENNETTÄVÄT NYYTIT BROILERIA, kesäsipulia,

1

PATONKI, JUUSTO JA SALAATTI TODELLINEN kesä-eväs. Sopii erinomaisesti merelle ja kauniiseen ilmaan.

kirsikkatomaattia, vuohenjuustoa sekä kypsää perunaa folion sisään ja nuotiolle. Nopea kypsentää ja kätevä esivalmistaa. Monipuolinen sellaisenaan, ei tarvita lisukkeita. Ei tarvitse oikeastaan muuta kuin nautiskella.

VAPAAEHTOISEN pelastuspalvelun,Vapepan, sukelluskouluttajien koulutus alkoi Sukeltajaliitossa vuonna 2002 Lohjalla järjestetyllä kurssilla.Vapepa-sukeltajakursseilla on koulutettu yli 200 Vapepa-sukeltajaa. Monet heistä ovat olleet aktiivisesti ja ansiokkaasti toiminnassa mukana niin kauan, että Vapepa voi myöntää heille ansioistaan tunnustuksen.

Seuroissa kannattaakin selvittää, millaisia huomionosoituksia on mahdollista saada pitkään vapaaehtoista auttamistyötä tehneille jäsenille. Huomionosoitusten myöntämisperusteet löytyvät www.vapepa.fi-sivuilta. Anomukset kannattaa toimittaa alueiden Vapepa-paikallistoimikunnille, jotka myöntävät ansiomerkit.

Jos anottavana on korkeampia huomionosoituksia, paikallistoimikunta toimittaa anomukset

12 Sukeltaja 3/2012

edelleen maakuntatoimikunnalle tai keskustoimikunnalle anotusta huomionosoituksesta riippuen.

Nykyisin tätä kouluttajakoulutusta ei enää järjestetä kurssimuotoisena, vaan Vapepa-sukeltajakurssin suorittanut laitesukelluskouluttaja voi jatkaa kouluttautumistaan suorittamalla etäopiskeluna nettipohjaisen koulutusosion ja tämän jälkeen osallistumalla valmiuskouluttajakoulutukseen sekä osallistumalla Vapepa-sukeltakursseille avustavan kouluttajan tehtävissä. Näin Vapepa-sukelluskouluttaja rutinoituu tehtävään ennen kouluttajaksi nimittämistä.

Tämän vuoden aikana Sukeltajaliitto järjestää kaksi Vapepa-sukeltajakurssia. Ensimmäinen pidetään Joensuussa 10.–12.8.2012, vastuukouluttajana on Kari Savolainen. Toi-

SAIJA VIILIÄINEN

Vapepa Sukeltajaliitossa 10 vuotta

Kari Savolainen, Tarja Kokko, Heikki Kokko, Esa Ryhänen ja jään alla köyden päässä Timo Lautanen. nen kurssi pidetään myöhemmin syksyllä Tampereen seudulla, vastuukouluttajana on Tapio Kallioniemi.

KARI SAVOLAINEN

VAPEPA-SUKELTAJIEN KORTTIEN UUSIMINEN ON MYÖS AJANKOHTAINEN ASIA! VANHENTUNEEN TAI VANHENTUMASSA OLEVAN KORTIN VOI UUSIA VAPEPALIITTOKOULUTTAJA, JONKA TÄYTYY VARMISTUA, ETTÄ KORTITETTAVAN VAPEPATIEDOT JA -TAIDOT OVAT AJAN TASALLA. KORTIN UUSINNAN HINTA ON 10 EUROA.

3

SHAMPPANJAA PPANJAA JA SUKLAAMANSIKOITA

VÄHÄN erityityisempään sukelluskellusreissuun sopiva. piva.

Hienolle retkelle tkelle vähän hienompia ompia herkkuja.

Sukkana pukuun

Vinkki

KUIVAPUVUN mansetin läpi sukellus pitkillä hiuksilla on tuskaa!

Vedä sukkahousut päähän ja tupsauta vielä talkkia päälle, niin pää sujahtaa mansetin läpi paljon helpommin.

ANTTI KUIKKA, LOHJAN URHEILUSUKELTAJAT

SANNA SIRONEN, LOHJAN URHEILUSUKELTAJAT

Tyrskyt

Nuorisovaliokunta

NUORISOVALIOKUNTA VUONNA 2012

Irene Savolainen, puheenjohtaja Anni Ahonen-Bishop Anu Laine Patrick Lybeck Ossi Mantere Susanna Miettinen Minna Tammesvirta

Puhalletaan yhteen hiileen NUORISOVALIOKUNTA PITÄÄ HUOLEN SIITÄ, ETTÄ SUKELLUKSESTA INNOSTUNEILLE LAPSILLE JA NUORILLE RIITTÄÄ TOIMINTAA. HYVÄSSÄ TIIMISSÄ LAATU KORVAA MÄÄRÄN. NUORISOVALIOKUNTA järjestää ohjaaja-

koulutusta ja tapahtumia nuorille sukeltajille.

Norppa- ja kuuttiohjaajakurssit sekä snorkkelisukelluskouluttajakurssi ovat nuorisovaliokunnan käsialaa.

– Uusimpana on mukaan tullut norppavastaavakurssi. Näiden lisäksi järjestämme erilaisilla teemoilla muitakin ohjaajakoulutuksia, kertoo puheenjohtaja Irene Savolainen.

Hän kehuu nuorisovaliokuntaa erittäin mukavaksi porukaksi, jossa hommia tehdään hyvässä yhteistyössä.

– Täytyy olla ylpeä siitä, että näin pienellä porukalla järjestetään isojakin tapahtumia ja koulutamme vähintään 30 ohjaajaa vuosittain.

MONIPUOLISIA KOULUTUKSIA

Nuorisovaliokunta pyrkii siihen, että nuorille ja lapsille pystyttäisiin tarjoamaan toimintaa sukelluksen parissa mahdollisimman laajasti.

Irene Savolainen näkee suomalaisen sukelluksen nuorten osalta valoisana.

– Koulutuksissa ja leireillä näkee, että su-

14 Sukeltaja 3/2012

kelluksen parissa olevilla nuorilla on kova tekemisen meininki ja siellä on aivan huipputyyppejä.

Nuorten asioihin pääsee vaikuttamaan, jos vain ideoita ja kiinnostusta löytyy.

– Vapaamuotoinen hakemus riittää, jos haluaa mukaan nuorisovaliokuntaan. Hakemukset käsitellään kokouksessamme, ja kaikille on löytynyt paikka tehdä nuorisotyötä joko valiokunnassa tai työryhmissä.

JAETTU KOLMEEN RYHMÄÄN

Ydinryhmän lisäksi nuorisovaliokunnassa toimii kaksi muutakin eriteltyä ryhmää, Liittokouluttajat ja Nuorten ryhmä. Ilona Lindström on 19-vuotias sukellusaktiivi, joka on ollut Nuorten ryhmässä sen perustamisesta lähtien.

– Tykkään tekemisestä tämän harrastuksen parissa ja minulle on tärkeää olla mukana tässä toiminnassa. Kasvan kohta ulos Nuorten ryhmästä, ja kyllä minulla on ajatuksena siirtyä seuraavaksi nuorisovaliokuntaan.

Nuor ten r yhmä – nuorilta nuorille YKSI nuorisovaliokunnan alaryhmistä on vuonna 2009 perustettu Nuorten ryhmä. Nuorten ryhmässä on tällä hetkellä mukana kuusi aktiivista sukeltajaa. Jäsenet ovat 15–20-vuotiaita.Vaikka Nuorten ryhmä toimii nuorisovaliokunnan alaisuudessa, ideoi se itsenäisesti tapahtumia nuorilta nuorille.Viime vuonna Nuorten ryhmä esimerkiksi järjesti Nuori Suomi -tiimin jäsenenä sukellusohjelmaa massiiviseen Your Move -liikuntatapahtumaan.

Tällä haavaa Nuorten ryhmän työn alla on nuorten laitesukelluskurssi sekä nuorten ohjaajien IDEA-viikonlopun organisoiminen.

SUKELTAJALIITTO RY Tarjolla näköalapaikka suomalaiseen sukellukseen PETTERI VILJAKAINEN

Sukeltajaliitolle valitaan uusi puheenjohtaja Liiton ͚͘Ǥ͙͘Ǥ Kokemäellä. Etsimme sopivia henkilöitä asettumaan ehdolle puheenjohtajaksi.

Onko sinulla kokemusta, näkemyksiä ja intoa, jolla suomalaista sukellusharrastusta ja sukellusseuratoimintaa voidaan kehittää?

Puheenjohtaja hoitaa yhteyksiä paitsi kotimaisiin myös ulkomaisiin yhteistyökumppaneihin, joten tehtävä tarjoaa mahdollisuuden solmia myös kansainvälisiä kontakteja. Tarjolla mielenkiintoinen, moniulotteinen luottamustoimi.

Lisätietoja tehtävästä antaa Matti Anttila, Sukeltajaliiton puheenjohtaja ja ehdollepanotoimikunnan puheenjohtaja, Ǥ ̻ ǤƤǡ Ǥ ͘͘͝​͘ ͚͙͞ ͙͟͡Ǥ

Vuoden Paras haussa

Toimiston kesä

Onko sinun sukellusparisi Vuoden Sukeltaja? Löytyykö seurastanne Vuoden Sukelluskouluttaja?

͙Ǥ͞ǤȂ͙͛Ǥ͠Ǥ ͡Ȃ͙͝Ǥ ͡ǤȂ͚͡Ǥ͟Ǥ Hyvää sukelluskesää!

Sukeltajaliitto palkitsee vuosittain henkilöitä ja seuroja, jotka ovat ansioituneet sukelluksen saralla. Sinulla on mahdollisuus vaikuttaa ja esittää sopivia ehdokkaita palkittavaksi. Valinnat julkistetaan Liiton syyskokouksessa 20.10. Kokemäellä.

Kategoriat ovat: Vuoden Seura Vuoden Sukeltaja Vuoden Norppaseura Vuoden Norppa Vuoden Norppaohjaaja

Vuoden Sukelluskouluttaja Vuoden Räpyläuimari Vuoden Sukelluskalastaja Vuoden Vapaasukeltaja Vuoden Uppopalloilija

Ota yhteyttä ja kerro, kuka tai mikä seura mielestäsi ansaitsee Vuoden Paras -tunnustuksen, ja miksi. Ehdotuksia pyydetään ͙͝Ǥ͠Ǥ ¡ Ǥ ̻ ǤƤǤ

Techü 2013 ͙͡ǤȂ͚͘Ǥ͙Ǥ Ǩ

SUKELTAJALIITTO RY, Radiokatu 20, 00093 SLU puh. (09) 3481 2258, fax (09) 3481 2516, office@sukeltaja.fi | www.sukeltaja.fi

Caymansaaret

Sukelluskuvaajan

unelma

16 Sukeltaja 3/2012

Vedenalainen valokuvauskurssi vei sukeltajan hylkyjen ja sosiaalisten rauskujen luokse. Saaliiksi saatiin pysähdyttäviä kuvia ja ikimuistoisia elämyksiä.

TEKSTI JA KUVAT MIKKO VOIPIO

kurssi Sukeltaja 3/2012 17

SEISON UIMA-ALTAAN pohjalla. Edessäni ylemmällä portaalla jököt-

tää kannoistaan pohjaan ankkuroitu umpikantaräpyläpari – toinen punainen ja toinen keltainen Päälläni on t-paita, simmarit, maski ja sukelluslaite. Sukeltamisen kannalta nuo edessä irvistelevät räpylät olisivat paremmassa käytössä jaloissani. Nyt ei kuitenkaan ole kyse sukeltamisesta, vaan kuvaamisesta, räpylöiden kuvaamisesta. Ja vielä veden alla! Taitaa olla silkkaa hulluutta... Niin se onkin. Kyse on nimittäin vedenalaisen valokuvauksen Digital Madness -työpajan allasharjoituksesta.

näytöltä. Harjoituksen tehtävänanto oli ottaa räpylöistä mahdollisimman tasaisesti valaistu pystykuva siten, että tausta jää mahdollisimman tummaksi.

Suurin oivallus harjoitukseen liittyi oikeastaan salaman kohteeseen langettaman valon määrän ja kohteen etäisyyden keskinäiseen suhteeseen. Kuvattaessa pystykuvaa kahden salaman konfiguraatiolla salamat ovat lähes poikkeuksetta eri etäisyydellä kohteesta.

Harjoituksemme tapauksessa alempi oli lähempänä, joten siis sen tehon tuli olla pienempi. Muutoin joko räpylöiden kärjet olivat alivalotettuja tai kannat ylivalotettuja.

TYÖPAJA OPETTI VALONKÄYTTÖÄ

Tammikuussa 2012 Grand Caymanilla Alexander Mustardin pitämän työpajan tavoitteena oli kehittää 12 osallistujansa valaistuksenhallintataitoja sekä tarjota puitteet hyvien kuvien ottamiseen. Osallistujat opettelivat lukemaan valoa ja käyttämään sitä hyväksi niin luonnonvalolla kuin sekavalollakin kuvattaessa. Itse työpaja koostui kolmesta osasta: teoria, allasharjoitus ja harjoittelu avovedessä. Teoriaosuus käytiin läpi ilta-aikaan ehkä tunnin mittaisina luentoina.

Joinakin iltoina luennon päälle oli vielä kuvien arviointisessio.

ALLASHARJOITUS

Johdannossa mainittu allasharjoitus tähtäsi salamakuvauksen opetteluun ja samalla valotuksen lukemiseen jo suoraan kameran

Poseeraajia riitti Stingray Cityssä.

18 Sukeltaja 3/2012

SE PÄÄASIA: SUKELLUKSET

Työpajan käytännön harjoitukset aloitettiin neljällä makrokuvaussukelluksella, jotka kaikki tehtiin samalle kohteelle. Näin pääsi heti korjaamaan omia virheitään tai vastaavasti kokeilemaan erilaista tapaa valaista sama kohde – välissä kun pääsi rauhassa katsomaan kuvia pinnalla ja keskustelemaan niistä muiden kanssa.

Luonnonvalolla kuvaamista harjoiteltiin USS Kittiwaken hylyllä. Hylky on tammikuussa 2011 upotettu entinen Yhdysvaltain laivaston sukellusveneiden pelastusalus. Keinoriutaksi upotettuna se on riisuttu kaikesta turhasta ja puhdistettu vaarallisista aineista. Lisäksi kansiin ja kylkiin on tehty runsaasti reippaan kokoisia aukkoja, joten kotimaisiin hylkyihin tottuneelle Kittiwake on

Allasharjoituksen opit käytössä: kuvataan sinistä vettä vasten ja aurinko jää veneen taakse.

Valotuksen salat paljastuivat.

Kamerakalusto veneessä oli varsin näyttävää ja korkeatasoista.

helppo sukelluskohde. Tämä ei kuitenkaan vähennä kohteen kiinnostavuutta. Kuvaajan kannalta on hienoa päästä kuvaamaan kohdetta, jonka saa suurelta osin kerralla kuvaan. Jopa joistakin sisätiloista sai kelpo kuvia ilman salamaa läheisten aukkojen päästäessä valoa kivasti sisään.

Parhaat paikat sekavalokuviin olivat seinämillä, joissa korallimuodostelmat pistivät ulos. Toisinaan auringon sai häivytetyksi korallin tai vaikka tukialuksen taakse luoden tunnelmallisen taustavalon. Suurin vaikeus valotuksessa tulikin juuri auringonkehrän reunan pitämisessä kameran dynamiikka-alueen sisällä muun osan valottuessa oikein.

Sekavalon kanssa tasapainoilua pääsi harjoittelemaan myös riutan päällä sekä kaloihin ja koralleihin että sieniin. Monen sienimuodostuman saa erottumaan kauniisti, kun kuvaa niitä ylöspäin sinistä vettä vasten. Etenkin keltainen sieni sinisellä taustalla on jo klassinen, suorastaan kliseemäinen kohde. Yhden sukelluksen yhteydessä onnistuimme jopa löytämään parimetrisiä riuttahaita. Haasteena näissä on valaisu, kun hait usein pysyttelevät hieman etäämmällä.

Muuta tarjontaa DIGITAL MADNESS ei ole ainoa vaihtoehto työpajaksi ulkomailla. Monet kuvausammattilaiset järjestävät vastaavanlaisia työpajoja eri puolilla maailmaa, ja Alexillakin on tarjonnassaan myös työpaja Punaisellamerellä ja Indonesiassa, www.amustard.com. Olipa pari vuotta sitten työpaja Norjassakin. Lisäksi maailmalta kokeneemmille kuvaajille löytyy runsaasti kuvaamiseen keskittyviä safareita. Näitä kannattaa etsiä esimerkiksi Underwater Photography Magazinesta, www.uwpmag.com.

Seuraavan kerran Digital Madness järjestetään aiemmasta poiketen kesäaikaan eli elokuussa 2013.

Sukeltaja 3/2012 19

Majapaikkamme Compass Point oli sukelluskeskuksen yhteydessä. Sen huoneistot ovat tilavia ja viihtyisiä. Parvekkeeltamme oli näkymä suoraan merelle tarjoten mainion paikan aamupalalle. Oli hauska seurata aamuteetä juodessa henkilökunnan touhua laiturilla heidän valmistellessaan päivän reissua.

Emme ehtineet saada venettä ankkuriin, kun ensimmäiset rauskut pyörivät perän takana.

RAUSKUSOPASSA

Koko työpajan mieleenpainuvin kuvausrupeama ei ollut oikeastaan sukellus lainkaan. Stingray City Sandbar on nimensä mukaisesti hiekkasärkkä, jossa syvyyttä on puolesta puoleentoista metriin. Paikka on nykyään luonnonpuistoa eikä siellä saa käyttää minkäänlaisia jalkineita. Näin siis meiltäkin räpylät saivat jäädä veneeseen.

Paikan historia alkaa jostakin kahdeksankymmentäluvulta, jolloin kalastajat kävivät särkällä perkaamassa saalistaan. Perkuujätteet houkuttelivat paikalle rauskuja ilmaisen aterian toivossa.

Ne oppivatkin, että veneen ääni tarkoittaa ruoka-aikaa. Nykyään rauskut ovat niin kesyjä, että niitä pyörii jaloissa kuin koiranpentuja kennelissä.

Teimme oman retkemme aikaisin aamulla. Saapuessamme tyhjälle särkälle, emme ehtineet edes saada venettä ankkuriin ensimmäisten rauskujen jo pyöriessä veneen perän takana. Ollessani hetkeä myöhemmin astumassa portaita alas, totesin parhaaksi vilkasta ensin pohjaan, ettei vain jäisi rausku alle Kuvaaminen oli alkuun hieman kyttäämistä, kun rauskuja oli vain muutamia paikalla. Pian niitä kuitenkin rupesi kertymään useampia. Oli isoa ja pientä. Tuntui, kuin niitä olisi mennyt

20 Sukeltaja 3/2012

ja tullut koko ajan. Lopulta teki mieli hakeutua koko ryhmän laidalle, jossa oli vähemmän sekä rauskuja että kuvaajia ja siten mahdollisuus saada joitakin kuvia yksittäisistä rauskuista ja pienistä ryhmistä ilman kanssakuvaajien jalkoja, käsiä tai kameroita taustalla rikkomassa kokonaisuutta.

Tunnin intensiivisen rauskusoppakokemuksen jälkeen olikin aika pakata kamerat ja maskit takaisin veneeseen tavallisten turistiveneiden kertyessä paikalle. Kasassa oli liki parisataa kuvaa, joten joukosta oli syytä löytyä jokunen kelpo kuva. Muutoin olisi kamerasetti saanut hankkia uuden omistajan!

VIIKON ANTI

Mitä sitten viikosta jäi käteen? Yli tuhannen kuvan lisäksi moni jo aiemmin tuttu teoreettinen aspekti aukesi uudella tavalla tuoden avaimet parempiin kuviin. Keskustelut sekä sukellusten välillä että iltasessioiden aikana samanhenkisten kanssa valottivat monia kysymyksiä ja asioita toisenlaisesta perspektiivistä. Oppiminen ei siis ollut vain Alexin luentojen, kommenttien ja sukellusten varassa, vaan merkittävän lisän toivat itse osallistujat. Viikko oli myös mainio tilaisuus laajentaa omaa suhdeverkostoaan samanhenkisillä tuttavuuksilla ympäri maailmaa.

Kenelle työpaja ulkomailla sopii?

TYÖPAJA EI OLE aivan aloittelijaa varten. On syytä tuntea kuvaamisen perusteet sekä hallita sukeltaminen siinä määrin, että voi veden alla kunnolla keskittyä kuvaamiseen (tasapainotus kunnossa ja potkutekniikat hallussa).

Suoritettu nitroksikurssi on myös etu, koska valtaosa sukelluksista tapahtuu nitroksin käytön kannalta edullisella syvyysalueella.

Kohtuullinen käytännön englanninkielen taito lienee myös selviö. Kokeneempi kuvaaja ei välttämättä opi teorioista juuri uutta. Työpaja tarjoaa kuitenkin kätevän tavan päästä kuvaamaan trooppisia vesiä tavalla, mikä ei onnistu tavallisella turistimatkalla. Työpajassa sukeltaminen nimittäin järjestetään nimenomaan kuvaamisen ehdoilla aina kohteita myöten mahdollistaen osallistujille hyvien kuvien ottamisen.

Sukeltaja 3/2012 21

Persoona / Jill Heinerth / Toronto, Kanada

Luovaa työtä pinnan alla JILL HEINERTH VAIHTOI AIKANAAN TOIMISTOTYÖN SUKELLUKSEEN, JA SAI HARRASTUKSESTA TYÖN, JOKA TEKI HÄNESTÄ TÄHDEN. ELÄMÄNTYÖNSÄ HÄN AIKOO TEHDÄ PUHTAAN VEDEN SUOJELUN PUOLESTA.

TEKSTI TEPPO LALLUKKA KUVA JILL HEINERTHIN ARKISTO

KUINKA SINUSTA TULI SUKELTAJA?

Kiinnostuin sukeltamisesta jo pienenä, kun katselin Jacques Cousteaun Undersea Adventures -ohjelmia (suom. Meren salaisuudet). Aloitin sukeltamisen Tobermoryssa Kanadassa, ja eniten minua kiinnostivat Suurten Järvien historialliset hylyt. Ensimmäisen urani tein graafisena suunnittelijana: minulla oli oma toimisto Torontosssa. Iltaisin ja viikonloppuisin opetin sukeltamista.

Myin sitten yritykseni ja muutin Caymansaarille sukelluskouluttajaksi. Haluaisin yhdistää luovan työni ja sukeltamisen, enkä ole koskaan katunut sitä.

OLET ERITTÄIN KUULUISA SUKELLUKSISTA JÄÄVUOREN SISÄLLE. MITEN IDEA SYNTYI?

Hyvä ystäväni Wes Skiles halusi käydä Etelämantereella, ja hän tarvitsisi jonkun opettamaan sukeltamaan jään alla ja käyttämään rebreatheriä. Luonnollisesti tarjosin palvelujani hänelle. Reissumme suunnittelun aikaan lohkesi suurin koskaan mannerjäästä irronnut jäävuori Rossin jäätiköstä. Päätimme yrittää päästä jäävuorelle ja sukeltaa sen sisällä. Se oli ensimmäinen jäävuori, jonka sisälle sukelsin sekä ensimmäinen sukelluselokuva, jonka käsikirjoitin ja tuotin.

kehittyminen ja saatavuus. Rebreatherit yleistyvät myös virkistyssukeltamisessa. Tässä on mielenkiintoinen haaste, sillä onnettomuuksien estämiseksi kolmen asian tulee muuttua: 1. Asenteen rebreathersukeltamista kohtaan pitää muuttua. Sukeltajien täytyy ottaa vakavammin muistilistat valmistautuessaan sukellukselle ja tehdä täydellinen esivalmistelu ennen laitteen käyttöä sekä sitten tehdä vielä päätös, lähteäkö sukellukselle, jos laite toimii niin kuin sen pitäisi. Sukellusparin tulee myös tukea sukeltajan päätöstä olla sukeltamatta, jos laite ei läpäise esivalmisteluja.

2. Rebreathervalmistajien tulee edelleen kehittää laitteitaan esimerkiksi parantamalla hiilidioksipitoisuuden mittaamista.

3. Koulutusjärjestöjen tulee edistää sukeltajien parempaa valmistautumista sekä laitteen kunnollista esivalmistelua ennen käyttöönottoa.

Ilman näitä muutoksia tulemme näkemään yhä enemmän sukellusonnettomuuksia sekä tuotevastuuoikeudenkäyntejä, joiden seurauksena sukellusvarustevalmistajien, jälleenmyyjien, sukelluskohteiden ja sukellusmatkojen järjestäjien toiminta vaikeutuu. Meillä on kumminkin osaaminen ja työkalut, joilla tämä voidaan estää.

KUINKA NÄET TEKNIIKKASUKELLUKSEN KEHITTYNEEN? MITEN

MITÄ TEET VAPAA-AJALLASI?

OPPILAAT OVAT KEHITTYNEET?

Pidän vedessä olemisesta; käyn aamu-uinnilla Santa Fe -joella Ginnie Springissä. Pidän helpoista sukelluksista aviomieheni kanssa, mutta eniten pidän siitä, kun voin viettää puoli päivää kamerani kanssa kuvaten luonnon kauneutta. Käyn myös mieheni kanssa melkein joka päivä pyörälenkillä, ja käymme myös melomassa ja vaeltamassa lähimetsissä. Maalaan silloin kun aika antaa myöten – pidän kaikesta luovasta taiteen tekemisestä.

90-luvun puolivälissä oli erittäin vaikeaa saada kunnollisia laitteita. Me rakensimme itse varusteita. Testasimme uusia ideoita sekä toimimme testisukeltajina. Nykyään kaiken voi ostaa verkosta luottokortilla. Kouluttajia, varusteita ja tietoa on kaikkialta saatavana. Tämän vuoksi tuntuu, että joillakin on kiire. Oppilaat käyvät kursseja läpi kovalla tahdilla ja tekevät erittäin isoja sukelluksia jo sukellusuran alussa. Sukellusennätyksiä rikotaan jatkuvasti kun sukelletaan syvemmälle ja kauemmin kuin aikaisemmin.

Rauhallinen sukeltajana kehittyminen puuttuu. Olen huolissani tästä ja myös siitä, että jokainen sukellus pitää olla isompi kuin edellinen. Mietin usein, onko sukeltaja tehnyt kunnollista riskiarvioita sukelluksestaan. Monet sukeltajat tuntuvat olevan kiinnostuneita vain käymään mahdollisimman monessa paikassa, mahdollisimman pitkällä ja syvällä sen sijaan, että kehittäisivät sukellustaitojaan rauhallisesti ajan kanssa.

KUINKA NÄET TEKNIIKKASUKELLUKSEN KEHITTYVÄN?

Olemme mielenkiintoisessa murrosvaiheessa. Tekniikkasukellus tulee yleisemmäksi koko ajan; sitä ajaa eteenpäin rebreathereiden

22 Sukeltaja 3/2012

KERROTKO VIIMEISIMMÄSTÄ PROJEKTISTASI ”WE ARE WATER.”

We are water on elämäni tärkein projektini. Avasin projektin web-sivun www.WeAreWaterProject.com äskettäin ja tulen työskentelemään sen parissa loppuelämäni. Useaa mediaa hyödyntävä projekti pyrkii tavoittamaan ihmiset hauskasti ja viihdyttävästi ja kertomaan heille vesistöistä ja vedestä. Ihmisten tulee tietää, mistä heidän vetensä tulee, kuinka he saastuttavat sitä ja kuinka he voivat suojella sitä seuraaville sukupolville. Esimerkiksi kotikaupunkini Toronto kielsi lannoitteiden ja kasvismyrkkyjen käytön kaupungissa. Kuulostaa helpolta, mutta on paljon tietoa, jonka pitää tavoittaa yhteisöt ympäri maailman. Projektista syntyy myös DVD marraskuussa 2012.

Joko tai?

HYLKY VAI LUOLA?

Luola AVOIMEN- VAI SULJETUNKIERRONLAITE?

Riippuu hommasta ja sukellussuunnitelmasta, mutta suljetunkierronlaite aina syvälle ja seoskaasusukelluksiin.

VIDEO- VAI VALOKUVA?

Vaikea valita, mutta sanon valokuva.

PULLOT SELÄSSÄ VAI KYLJESSÄ?

Kyljessä.

SKOOTTERI VAI UINTI?

Uinti.

VALOKUVAAMINEN VAI LUOLIEN KARTOITTAMINEN?

Valokuvaaminen.

o k k i r i s k a a h n e okone

Lent

! a l l a i k o N Ä

NNI ÄMMÄL

KUVAT SA

Kuin kaksi marjaa? Keltainen olio on saanut kainaloonsa Anna Helanderin.

Eino-Oskari Liimola ottaa roiskeet tyynesti.

Ralliporukkaa oli paljon, mutta siitä huolimatta kaikki sujui mallikkaasti.

Jee!

Omaa vuoroa odotellessa oli aikaa vesileikeille.

KEVÄÄN mahtava norpparalli pidettiin 21.–22.4. Nokial-

MARRASKUUN ALUSSA JÄRJESTETÄÄN NORPPARALLIN TILALLA SUKELLA SEURASSA -TAPAHTUMA SEUROISSA YMPÄRI SUOMEN. SITÄ ENNEN ON KUITENKIN VIELÄ MONTA HAUSKAA TAPAHTUMAA, KUTEN KESÄLEIRI, OHJAAJAPÄIVÄT, KOULUTUKSIA JA VAIKKA MITÄ!

SEURAA SUKELTAJALIITON NETTISIVUJA JA NORPPAPOSTIA!

24 Sukeltaja 3/2012

la noin 160 osallistujan ja yli 30 vapaaehtoisen voimin. Rallin oli suunnitellut ryhmä nuoria, jotka myös olivat mukana käytännön järjestelyissä. Ralliväen aterioista vastasi joukko Pirkanmaan ammattiopiston opiskelijoita opettajineen.

Uimahallilla norppia odotti rallirata, jossa teemana oli lentokoneen haaksirikko. Tällä kertaa norpat eivät selvinneet vain uimalla, vaan suurin osa rasteista vaati oikeasti sukeltamista.

Illalla koululla oli ohjattua yhteistoimintaa, telkkaristakin tuttu sketsihahmokilpailu ja muutamia sketsejä.

Ilta meni nopeasti ja hiljaisuus oli klo 23. Nukkumatti ei tavoittanut kaikkia heti, mutta yövalvojia lukuun ottamatta osallistujat nukkuivat ainakin muutaman tunnin.

Aamupalan jälkeen oli palkintojen jaon vuoro, ja rallin kruunasi sunnuntaina käynti Nokian Eden-kylpylässä.

Pikku-jumppaankin riitti aikaa ja energiaa. Anna Helander (vas.) ja Sanna Sjöroos treenaavat.

HELI HALAVA

Kiitos rallin järjestäjille ja osallistujille!

Jei!

Temppurata

TEMPPURATA sisältää muutaman tehtävän, jotka suoritetaan altaan syvässä päässä. Kaksi joukkuetta kisaa keskenään.

Kesäduunissa ulkomailla ”HELLO! We are two 18-year-old guys

Juuso Nikkilä and Juha Toivonen from Nokia Finland and we are interested in working abroad next summer.” Näillä sanoilla alkoi hakemuksemme toivottavasti maailman parhaaseen kesäduuniin.

Eräänä sateisena syysiltana keskustelimme kesän 2012 töistä. Takaraivossa oli muhinut ajatus työskennellä rakkaan harrastuksen parissa, ja hyvin nopeasti katseet suuntautuivat pois Suomesta.

Laadimme pitkähkön sähköpostin, jossa suomeksi ja englanniksi ilmaisimme halumme ja kiinnostuksemme työhön. Kun kaikki parhaat puolet ja harrastustausta oli listattu, täyttyi Googlen hakupalkki sanoista Diving in Thailand, Egypt, Croatia, Portugal, Malta… Listasimme lähinnä kaikki maat, jotka suinkin keksimme, kriteereillä ”lämmin” ja ”hyvät sukellusvedet”. Keskuksia löydettyämme laitoimme joka paikkaan saman viestin.

Päiviä kului ja suurin osa vastauksista alkoi vapaasti suomennettuna ”Mahtavat suunnitelmat, mutta meillä on jo ensi kesän työpaikat täynnä” tai ”Työkuviot täällä ovat niin monimutkaiset, että

Leikki

LUE SYYSKUUN LEHDESTÄ, MITEN JUHAN JA JUUSON KESÄ MAAILMAN PARHAASSA KESÄDUUNISSA SUJUI!

ei onnistu”. Muutamasta paikasta vastattiin erittäin kiinnostuneina ja oikeastaan kolmen vaihtoehdon kautta päädyimme lopulta ehkä siihen tunnetuimpaan ja suurimpaan, Raya Diversiin Thaimaassa.

Sähköpostiteltuamme hyvän tovin aloimme vasta maaliskuussa 2012 ottaa asiaa tosissaan.

Nyt toukokuun alussa lentoliput on ostettu ja viisumihakemukset lähetetty Helsingin Thaimaan suurlähetystöön.

Postitse anottaessa kuoreen pitää liittää passi, kopio passin henkilösivusta, kopiot lentolipuista, kaksi passikuvaa, kopio tiliotteesta ja palautuskuori postimerkkeineen. Lisäksi ostimme GoPro HD Hero2 -kamerat, joilla Thaimaan vedenalaista luontoa on mukava ikuistaa. Omista sukelluskamoista mukaan lähtevät vain rannetietokoneet ja uimapökät. Tarvittavat muut kamat saamme Raya Diversilta.

Toukokuu etenee töiden merkeissä alumiinitehtaalla ja ambulanssissa.

AURINKOISTA KESÄÄ ODOTELLEN JUUSO NIKKILÄ JA JUHA TOIVONEN, NOKIAN URHEILUSUKELTAJAT

1. ENSIMMÄISET lähtevät liikkeelle, sukeltavat esimerkiksi kymmenen golf-palloa altaan pohjasta ja siirtyvät seuraavalle rastille.

2. KAHDEN LITRAN mehukanisterit ovat altaan pohjassa munalukoilla kiinni painoissa. Avain on jossain kahden kolmen metrin etäisyydellä. Norppa etsii avaimen, avaa munalukon ja päästää ”poijun” pintaan.

3. KAKSI TAI KOLME hulahula-vannetta on painoilla pohjassa, ja norpat sukeltavat niiden läpi koskettamatta vanteisiin.

4. UIDAAN snorkkeliuintia altaan toiseen päähän nostamatta kasvoja vedestä.

SITTEN seuraava kilpailija liikkeelle ja tekee samat esteet päinvastaisessa järjestyksessä. Lopuksi katsotaan, kumpi joukkue voitti. Tehtäviä vaihdellaan joka kerta, esimerkiksi puhalletaan puutarhaletkun pätkällä dekopoijuun ilmaa, kunnes se nousee pintaan, avataan solmuja ja niin edelleen.

Haastamme Porin Urheilusukeltajat antamaan seuraavan leikki-idean!

VIKTOR SÖDERLUND, TURUN NMKY:N SNORKKELIKERHO

Teknari / Jouni Piispanen, Sukeltajaliiton laitesukellus- ja turvallisuusvaliokunta, IANTD Gas Blender Instructor

Sukellusliikkeessä räjähti – mitä tapahtui?

VIIME VUONNA HELSINKILÄISESSÄ SUKELLUSLIIKKEESSÄ TAPAHTUI YHDEN HENKILÖN LOUKKAANTUMISEEN JOHTANUT RÄJÄHDYS. LIIKKEEN TÄYTTÖKALUSTO, SISUSTUS SEKÄ JULKISIVUN IKKUNAT VAURIOITUIVAT MERKITTÄVÄSTI. RÄJÄHDYS AIHEUTTI JONKIN AIKAA JATKUNEEN TULIPALON TÄYTTÖTILASSA.

26 Sukeltaja 3/2012

jouni.piispanen@seasubsea.com / www.seasubsea.com

LIIKKEEN TYÖNTEKIJÄ oli täyttämässä asiakkaiden säiliöitä nit-

roksilla. Käytössä oli teholtaan 420 l/min korkeapainekompressori ja täytettävä happipitoisuus happianalysaattorin mukaan oli 41,5 prosenttia. Kompressori oli voideltu hiilivedyllä eli normaalilla kompressoriöljyllä. Sekoituslaitteiston perustyyppi oli jatkuvan sekoituksen menetelmä, jossa happea sekoitetaan hengitysilmakompressorin imuilmaan ja tuloksena on happirikastettu kaasu – nitroksi.

Hapen virtauksen säätö ja analysointi perustuivat automaattiseen ProBlender Nitrox -säätölaitteeseen. Laite sisältää tavallisen happianalysaattorin, yhden galvaanisen happianturin sekä hapen magneettiventtiilin, joka saa analysaattorilta tiedon hapen säätöä varten.

Happianalysaattorin on tarkoitus kyetä analysoimaan kompressorille syötettävän hapen määrä sekä syöttää rajoitustieto magneettiventtiilille mikäli happipitoisuus kohoaa yli asetetun rajan. Säätöjärjestelmän oli tarkoitus rajoittaa happipitoisuus aina 40 prosenttiin. Käyttäjät olivat asettaneet järjestelmän tuottaman happiprosentin 41,5:een, vaikka todellisen happipitoisuuden oletettiin olevan noin 40 prosenttia. Tällöin asiakkaiden säiliöihin saataisiin happipitoisuudeksi yleisesti seoskaasun maksimihappipitoisuutena käytettävä 40 prosenttia.

RÄJÄHDYS YLLÄTTI TÄYTTÄJÄN

Täyttäjä havaitsi täytön aikana kirkkaan välähdyksen sekä sitä seuranneen paukahduksen, minkä jälkeen hän huomasi olevansa lattialla shokissa. Hän kuitenkin onnistui pääsemään loukkaantuneena ulos liikkeestä. Räjähdystä seurannut tulipalo jatkui, kunnes pelastuslaitoksen sammutushenkilöstö sulki nitroksitäytössä käytössä olleen 50-litraisen 200 barin happisäiliön sulkuventtiilin.

ANALYYSI: MIKSI NÄIN KÄVI?

Onnettomuuden tutkinta on osoittanut, että räjähdyksen aiheutti happi, joka oli reagoinut räjähdysmäisesti jonkin polttoaineen kanssa. Järjestelmässä oli syntynyt syttymisen mahdollistanut liian korkea lämpötila. Happi yksinään ei pala tai räjähdä, vaan leimahdus edellyttää aina kolme tekijää: hapen, korkean lämpötilan

Happiosapaineanturi on kalibroitava usein. sekä polttoaineen. Kun syttyminen tapahtuu, mikä tahansa kelpaa polttoaineeksi, mikäli happea on riittävästi.

Tyypillisesti korkea lämpötila järjestelmässä voi syntyä kahdella tavalla: joko paineiskun seurauksena tai nopeasti virtaavassa kaasussa mukana kulkeutuvan kevyen partikkelin osuessa putkiston seinämiin, jolloin partikkeli alkaa kitkan vaikutuksesta hehkua. Kumpikin tilanne on tyypillinen ja mahdollinen tässä tapauksessa.

Räjähdys on kompressorin vaurioiden perusteella tapahtunut kompressorin öljyn- ja vedenerotinastiassa, mikä onkin looginen paikka, sillä siellä kompressorin läpi virtaava happi puristuu hyvin korkeaan paineeseen ja kohtaa suurimman öljy- ja epäpuhtauspitoisuuden. Samanlaisia räjähdyksiä tunnetaan muitakin, ja tilastollisesti useimmin pieleen menneiden nitroksitäyttöjen aikana näyttää kompressorissa räjähtävän juuri tämä osa.

Käytetyn kompressorin tuotto oli 420 l/min, joten mikäli täytetyn hapen pitoisuus on ollut vähintään 41,5 prosenttia, on hapen virtausmäärä ollut minimissään 110 l/min. Globaalisti seoskaasutäyttöön suositeltu hapen maksimivirtaus on 50 l/ min, ja Tukesin ohjeistus on sama. Tämä siis, jotta virtausnopeus pysyisi maltillisena ja riski kaasun mukana aina kulkeutuvien partikkelien hehkumisen osalta olisi riittävän pieni.

Tilastollisesti tarkasteltuna näin massiivinen leimahdus on kuitenkin hyvin epätodennäköinen, mikäli hapen pitoisuus on alle 40 prosenttia. Siksi yleisesti jatkuvan sekoituksen menetelmälle ohjeistetaan ja noudatetaan – osin keinotekoistakin – 40 prosentin maksimirajaa. On perusteita olettaa, että tämän onnettomuuden tapahtuessa happiprosentti on ollut selkeästi korkeampi.

Lue rapor tti TUKES ON TEHNYT TAPAHTUNEESTA TUTKINNAN JA JULKAISSUT AIHEESTA RAPORTIN, JONKA TARKOITUKSENA ON TODETA PAINELAITELAINSÄÄDÄNNÖN TOTEUTUMINEN NITROKSITÄYTTÖPAIKASSA. RAPORTIN ON LAATINUT JA LISÄTIETOJA ANTAA YLITARKASTAJA JOHANNA SOPPELA.

www.tukes.fi/Tiedostot/painelaitteet/ esitteet_ja_oppaat/Sukellusliikkeen_ rajahdys_selvitysraportti.pdf

Sukeltaja 3/2012 27

Teknari / Jouni Piispanen, Sukeltajaliiton laitesukellus- ja turvallisuusvaliokunta, IANTD Gas Blender Instructor

Usein pieleen menneissä nitroksitäytöissä kompressorissa räjähtää juuri öljyn- ja vedenerotinastiassa.

JOHTOPÄÄTÖKSIÄ

Vaikka tämän onnettomuuden syy olisi jokin muu kuin yllä esitetty, niin perustellusti voidaan nitroksitäyttöjärjestelmien osalta vetää muutamia johtopäätöksiä.

Mikäli happimagneettiventtiilille ja/tai kompressorin käyttösähkölle olisi ollut selkeästi merkitty hätäpysäytyskatkaisin helpossa paikassa, olisi räjähdystä seurannut tulipalo loppunut nopeasti, kun joku olisi katkaisijaan kädellään iskenyt. Happijärjestelmän magneettisulkuventtiilin sähkön tulisi olla johdettu kompressorin ohjauksesta sekä sen omasta hätäkatkaisijasta.

Mikäli hapen virtausnopeus olisi ollut maltillinen, hehkuvien partikkeleiden riski olisi oleellisesti pienentynyt. 50 l/min toteutuu 300 l/min kompressorilla noin 34-prosenttisella hapella, ja 250 l/min kompressorilla noin 37-prosenttisella hapella.

28 Sukeltaja 3/2012

Mikäli hapen säätöjärjestelmä perustuisi epävarman galvaanisen anturin sijaan hapen virtausnopeuden mittaamiseen ja sen käsisäätöön sekä happipaineenalentimen rajoitettuun toisiopaineeseen, olisi liian suuren happiprosentin riski hyvin pieni, kunhan kompressorin tuotto vain pysyy suunnilleen vakiona. Happivirtaus mitataan ja esitetään tyypillisesti niin sanotulla rotametrillä. Tällainen kaasun virtausmittaus on huomattavan varmatoiminen ja selkeä.

Hapen maksimivirtaus on suositeltavaa rajoittaa siten, että maksimihappiprosentti on selkeästi alle 40, tyypillisesti 36, etenkin kollektiivisissa järjestelmissä, jolloin virheisiinkin on vielä runsaasti varaa.

Käyttäjäkoulutus, jossa keskitytään tämän laitteiston erityispiirteisiin ja riskeihin, laskee riskitasoa oleellisesti.

ntti Miksi happiprose kohosi?

MIKÄ hapen pitoisuuden sitten

on kohottanut, ja miksi täyttäjä tai laitteiston automatiikka ei ole tähän reagoinut? Syitä voi olla useita. Tapahtumien keskiössä lienee ProBlender Nitrox -automaattisäätölaitteen galvaaninen happiosapaineanturi, tyypiltään R17S. Tällainen anturi on tuttu kaikille nitroksitäyttäjille sekä rebreathersukeltajille. Nämä anturit ovat yksilöitä ja kestävät – hieman käyttötavastakin riippuen – noin kuudesta kuukaudesta kahteen vuoteen. Anturi perustuu hapen aiheuttamaan kemialliseen reaktioon aiheuttaen happipitoisuuden funktiona jännitteen pienen lyijysauva-anodin ja kullatun katodin välillä. Anturi on kuin paristo, eli myös sen toiminta heikkenee ajan myötä. Jos tällaista anturia käytetään jatkuvan sekoituksen menetelmän yhteydessä, tulee se kalibroida ennen jokaista täyttöä, etenkin kun kyseessä on suuri kaasun virtausnopeus.Virtaus kuormittaa anturia poikkeuksellisen paljon ja aiheuttaa osapaineanturiin mittausvirhettä. Jos kalibrointi on unohdettu, voi virhe täytön aikana olla helposti useiden prosenttiyksiköiden tasoa.

PROBLENDER Nitrox -laitteen

valmistaja antaa anturille kuuden kuukauden takuun, mikä tulee tulkita niin, että laitteen valmistajakin tuntee anturin luonteenomaisen lyhyen käyttöiän. Tämän laitteen osalta anturin vaihdosta ei ole mitään dokumenttia tai suullista tietoa, joten koska laitteen ikä olisi parhaan tiedon perusteella noin 1,5–2 vuotta, sopii anturin luonnollinen ikääntyminen loogisesti tapahtuneeseen onnettomuuteen. Tällainen anturi saattaa lopettaa toimintansa hyvin äkkinäisesti ja varoittamatta, mutta toisaalta se saattaa hiipua tasaisesti pikkuhiljaa.

Kumpaakin tapahtuu ja kumpikin

tapa on tyypillinen.

JOS anturi siis ikääntyi äkisti, mitä teki automaattinen happisäätölaite? Se avasi happimagneettiventtiilin ja pyrki lisäämään happea kunnes haluttu näyttämä 41,5 prosenttia olisi saavutettu. Todellinen happiprosentti oli kuitenkin paljon korkeampi, sillä anturi ei enää kyennyt suoriutumaan tehtävästään. Tätä ei laitteen käyttäjä voinut kompressorin käydessä tietää, eikä tälle oltu rakennettu mitään rinnakkaista tarkistusmenetelmää. Tämän seurauksena happiprosentti on voinut olla mitä tahansa 40:n ja 100:n välillä, ja siten riittävästi leimahduksen aikaansaamiseen tilassa, jossa on jo riittävästi esimerkiksi hiilivetyä eli öljyä, mistä johtuen melko matala lämpötila on riittänyt syttymiseen. Hapen maksimivirtausta ei ollut rajoitettu mekaanisesti mitenkään.

Normaalisti noin 1–2 barin ylipaine maksimissaan riittää happitoisiopaineena, mutta ProBlender Nitroxin valmistaja suositteli peräti 8 barin painetta.

KOLME ANTURIA PAREMPI

Koska muun muassa rebreathersukeltaja luottaa vastaaviin happiantureihin, on laitteessa tyypillisesti yleensä 3 anturia. Ne toimivat ”voting logic” -periaatteella, missä aina yksi eniten poikkeava anturi nturi kolmesta suljetaan uloss happianalyysistä. Kahden muun kesken lasketaan keskiarvo, jota pidetään määräävänä lopputuloksena. Jotta siis nitroksitäyttöjärjestelmää voisi pitää luotettavana, olisi sen perustuttava identtiseen kolmen anturin nturin järjestelmään, mikäli säätö perustuisi elektroniseen happianalyysiin. Kolmen anturin järjestelmä kestää yhden anturin pettämisen.

Yhden anturin järjestelmä on liian altis näin epävarman anturin ailahteluille.

Kuva-albumi Karkuun MIKKO SAAREILA

30 Sukeltaja 3/2012

Aamuinen ahven auringossa ELOKUINEN aamuinen sukellus Val-

kiajärvellä oli yksi vuoden parhaita sukelluksia! Reilun kahden tunnin sUkelluksen aikana sain napattua useamman sataa kuvaa olosuhteiden ollessa mitä parhaimmat.

Aamuaurinko sarastaa metsän läpi luoden mukavan valaistuksen.

Mikä sen nautinnollisempaa, kun kuvata näin hyvissä olosuhteissa ja aivan loistavan sukelluskaverin kanssa. Aikainen herätys kannatti, todellakin! Kuvassa sukelluskaverini Pasi Lensu on juuri kuvaamassa videota.

Tulevana kesänä on jälleen suunnattava kohti Valkiajärveä, kohti uusia kuvia ja sukelluksia.

Sukeltaja 3/2012 31

Sukeltaja Skeppsbådarnahylyn styyrpuurin puoleisella kyljellä.

Sukeltamaan kansallispuistoon 32 Sukeltaja 3/2012

Kylkeä paapuurin puolelta.

Skeppsbådarnan hylkyyn liittyy monta arvoitusta. Miten ja miksi se upposi?

SUKELTAJAT PÄÄSEVÄT IHASTELEMAAN KANSALLISPUISTOJEN VEDENALAISTA LUONTOA JA HYLKYJÄ LÄHES RAJOITUKSETTA. LUONTO PITÄÄ OTTAA HUOMIOON SUKELLUSAJANKOHDAN VALINNASSA, JA JOILLEKIN ALUEILLE TÄYTYY HAKEA MYÖS ASIANMUKAISIA LUPIA. HYLKY KANSALLISPUISTOSSA VIE MEIDÄT SAARISTOMERELLE.

TEKSTI PASI MANNERKOSKI KUVAT STIG GUSTAVSSON

Sukeltaja 3/2012 33

Hylyn runko on yksi parhaiten säilyneistä Suomen merialueilla.

Stig Gustavsson matkalla kohti Jurmoa ”Skeba”-päivän jälkeen.

NAUVOSSA SAARISTOMERI muuttuu arvaamattomaksi, kun mu-

kavan tuuheat, puustoiset saaret alkavat vaihtua tuulen pieksemiksi luodoiksi. Lähdemme Borstöstä etelään ikivanhaa saaristolaisten väylää, missä sinne tänne on pinottu kiviä kalastajien merkiksi. Kivikon keskellä ei ole juurikaan merkittyjä väyliä, ja Saaristomeren kansallispuisto alkaa pian.

Laitesukellus kansallispuiston vesissä on nykyään sallittu lukuun ottamatta Korppoon Grimsörar ja Nauvon Trunsön, Sandholmin ja Borstön rajoitusosia, missä laitesukellus on sallittu vain Metsähallituksen luvalla. Myös muilla alueilla liikkumista rajoitetaan ajoittain muun muassa lintujen pesinnän ja hylkeiden suojelun vuoksi. Sukellusluvan hakemiseen pitää varata aikaa, eikä luvan saaminen tietyksi ajankohdaksi ole varmaa. Meidän matkamme on kohti Skeppsbådarnan hylkyä, jolle olemme hakeneet sukellusluvan ajoissa.

VAROVASTI SKEPPSBÅDARNALLE

Tuuli on nousemassa ja ankkuroimme luodon suojan puolelle.

Meillä on matkassa pieni alumiinivene, jonka perään on kiinnitetty köysi, johon on kietaistu sopivin välimatkoin solmuja sukeltajan tarttumispinnaksi. Pieneen veneeseen ei sukellusryhmä mahtuisi, mutta hinauksessa varusteet kulkevat siinä kevyesti.

Poijun olemme laskeneet hylyn lähelle, tarkoituksena suorittaa kehäetsintä. 33 metrin syvyydessä tapaamme pohjan, ja keskityn kiinnittämään reelin poijunaruun. Vilkaisen olkani yli ja näen takanani nousevan hylyn vihreänharmaassa vedessä.

34 Sukeltaja 3/2012

ARVOITUKSELLINEN HYLKY

Skeppsbådarnan hylkyyn liittyy monta arvoitusta, joihin vastauksen tietää varmasti moni nykypäivän Saaristomeren tuntija.

Hylkyyn liittyy tarina kalastajista, jotka kovalla myrskyllä näkivät laivan mastojen katoavan kohti Skeppsbådarnan luotoa. Myrskyn tauottua paikalla näkyivät vain mastonhuiput puhkaisemassa merenpeilin. Mastoissa oli purjeet, mutta miehistö oli kadonnut.

Viikatteilla kalastajat pelastivat purjeita ja muuta arvotavaraa. Itse hylky jäi pitkiksi ajoiksi unholaan. Nyt se on yksi arvokkaimmista ehjistä kokonaisuuksista Suomen merissä ja todellinen laivanrakentajien taidonnäyte. Vaikka esineistöä ei hylyssä enää ole, on sen runko yksi parhaiten säilyneistä.

Skeppsbådarnan hylky on ajoitettu vuoteen 1905. Se on mahdollisesti ahvenanmaalainen parkki. Näkyvyys hylyllä on usein hyvä, kuten ulkosaaristossa usein. Kansi on suurelta osin revitty.

Sukeltajia ei tästä voi syyttää, koska hylyllä on sukellettu varsin vähän. Laiva on pohjassa kölillään ja varsin helppo ja selkeä sukeltaa. Laivasta saa sukeltaessa hyvän käsityksen ja rakenteista erottaa paljon yksityiskohtia.

Sukeltaisinko kansallispuistossa?

Mikael Nordström on Metsähallituksen erikoissuunnittelija.

SUKELTAMISEEN LIITTYY USEIN MYÖS PAPERISOTAA. KUN SUKELLUSTOIMINTAA JÄRJESTETÄÄN OMATOIMISESTI, ON AINA SYYTÄ VARMISTAA VAADITTAVAT LUVAT. METSÄHALLITUKSEN ERIKOISSUUNNITTELIJA MIKAEL NORDSTRÖM VALOTTAA, KUINKA SUKELTAJAN KANNATTAA TOIMIA, JOS SUKELLUSTOIMINTA TAPAHTUU LUONNONSUOJELUALUEELLA TAI KANSALLISPUISTOSSA.

KUKA VOI SAADA LUVAN SUKELTAA LUONNONSUOJELUALUEELLA?

Luvan voi saada esimerkiksi seura, yhdistys, yritys tai yksityishenkilö. Tapahtumalla pitää aina olla nimetty vastuuhenkilö.

VOINKO HAKEA LUPAA SUKELLUSLEIRILLE? MITKÄ OVAT LUVAN SAAMISEN EDELLYTYKSET, KUN KYSEESSÄ ON ESIMERKIKSI SUKELLUSSEURA JA NOIN KYMMENEN HENGEN LEIRI?

Leirien ja tapahtumien järjestämiseen tarvitaan aina maanomistajan eli Metsähallituksen kirjallinen lupa. Lyhytaikaisia ja pienimuotoisia leirejä varten saattaa tosin riittää pelkkä suostumus. Sukellusleireille myönnetään vuosittain muutamia lupia kansallispuistoihin kuten muillekin suojelualueille. Luvan saannin edellytyksenä on, että suojelualueen rauhoitusmääräyksiä ja mahdollista järjestyssääntöä noudatetaan. Esimerkiksi kansallispuistojen sääntöjä tulenteosta ja ankkuroinnista tulee noudattaa. Toiminnasta ei saa aiheutua haittaa ulkopuolisille, esimerkiksi mahdollinen aggregaatin käyttö, eikä alueen luonnolle. Tapahtuman järjestäjä on velvollinen huolehtimaan syntyneistä jätteistä.

sa liikkuminen muutenkin on kielletty, esimerkiksi kansallispuistojen rajoitusosilla tai hylkeidensuojelualueilla. Vedenalaiset muinaismuistot ja hylyt ovat rauhoitettuja eikä niihin saa koskea. Saaristomeren kansallispuistossa on joitakin alueita, joilla laitesukeltamiseen tarvitaan erikseen lupa, mutta näillä alueilla liikkuminenkin on rajoitettu ympäri vuoden. Liikkumista rajoitetaan luonnonsuojelullisin perustein, esimerkiksi pesivän tai muutolla levähtävän linnuston tai hylkeiden suojelun takia. Tällä hetkellä ei ole – ainakaan vielä – rajoitettu liikkumista vedenalaisen luonnon perusteella. Rajoitusten takana ei siis ole halu rajoittaa vain sukeltamista, vaan rajoitukset koskevat tasapuolisesti kaikkia käyttäjäryhmiä. Rajoitusten taustalla on aina jokin merkittävä luonnonsuojelullinen peruste. Näitä rajoitusalueita ei valitettavasti ole vielä merkitty merikortteihin, joten niihin kannattaa tutustua etukäteen. Sukeltaminen puolustusvoimien suojaalueilla saattaa olla rajoitettua, samoin kuin rajavyöhykkeellä, jossa liikkumiseen tarvitaan lupa rajavartiolaitokselta. Näin on esimerkiksi itäisellä Suomenlahdella.

KUN LUPA ON SAATU, MITÄ ALUEELLA

VOIKO LUVAN SAAMISEN EDELLYTYS OLLA

LIIKKUMISESSA TULEE HUOMIOIDA?

JOKIN TOIMI, JONKA SEURUE VOI TEHDÄ

Lintujen pesimäsaaria ja niiden läheisyyttä tulee välttää. Ihmisen läsnäolo aiheuttaa häiriötä, mikä voi johtaa linnun pesien ja poikasten tuhoutumiseen.

VAPAAEHTOISENA SUKELLUSTOIMINNAN OHEISTUOTTEENA?

Edellytys se ei ole, mutta jos sukellusseuralla on jokin ehdotus, siitä voidaan keskustella. Mikäli havaitsee jotain poikkeavaa, kuten luonnonsuojelurikkomuksen, ympäristöriskin tai mielenkiintoisen havainnon, siitä kannattaa aina ilmoittaa Metsähallitukselle.

MIKÄ LUONNONSUOJELUALUEILLA, JOISSA SUKELLUS ON KIELLETTYÄ, ON ERITYISESTI SUOJELUKOHTEENA?

Sukeltaminen on kielletty niillä alueilla, jois-

kin vieraslajit; niille on nykyään oma ilmoitusjärjestelmänsä, mistä löytyy myös tunnistusohjeita osoitteessa www.riistakala.info/vieraslajit/ index.php. Nykyisin yleiset vedenalaiset kamerat mahdollistavat kuvan ottamisen lajinmäärityksen varmentamista ajatellen, joten valokuviakin voi lähettää. Samoin kiinnostavia voisivat olla tiettyjen avainlajien esiintymät, kuten laajat hyväkuntoiset rakkoleväkasvustot tai meriajokasniityt. Sukeltajien toivotaan myös raportoivan vedenalaisluonnon pilaamisesta tai roskaamisesta, mikäli sattuvat sellaiseen törmäämään.

MISTÄ LÖYTÄÄ PARHAITEN LISÄTIETOA? ONKO KARTTOJA MERIALUEIDEN LUONNONSUOJELUALUEISTA OLEMASSA? MISTÄ NÄKEE MISSÄ SUKELLUS ON KIELLETTYÄ?

www.luontoon.fi-sivuilta löytyy kansallispuistojen ja muiden suojelualueiden ohjeet ja säännöt, muun muassa rajoitusvyöhykkeet. Sivuilta löytyy tietoa myös vedenalaisista luontopoluista, joita on esimerkiksi Saaristomeren ja Perämeren kansallispuistoissa.

Metsähallituksen hallinnoimia luonnonsuojelualueita voi tarkastella myös karttapalvelussa www.retkikartta.fi. Sivuilla näkyy myös alueet, joilla liikkuminen on rajoitettua. Lisätietoa saa myös Metsähallituksen luontokeskuksista.

Elävää kuvaa löytyy www.youtube.com-sivuilta. Hakusanalla ”Metsähallitus merellä” löytyy tällä hetkellä kuuden alueen esittely.

MITÄ SUKELTAJA VOI TEHDÄ LUONNON HYVÄKSI?

ONKO SUKELTAJIEN MAHDOLLISTA ILMOITTAA TEILLE PINNANALAISISTA HAVAINNOISTA? MINKÄ TYYPPISISTÄ ASIOISTA OLETTE KIINNOSTUNEITA?

Olemme periaatteessa kiinnostuneita kaikista biologisista havainnoista, jotka sukeltajat kokevat erikoisiksi. Niitä voi ilmoittaa aluemeribiologeille tai luontokeskuksiin vaikka sähköpostilla. Erityisesti tulee mieleen kuiten-

Kuten aina luonnossa liikkuessa, kannattaa välttää ylimääräistä häiriötä, luonnon kulumista ja roskaamista sekä huomioida alueen muut käyttäjät. Sukeltaminen ja muu luonnon virkistyskäyttö lisäävät henkilökohtaista suhdetta luontoon ja sitä kautta ymmärrystä ja kunnioitusta luontoa kohtaan. Esimerkiksi kansallispuistojen yhtenä perustamistarkoituksena on luonnonharrastuksen edistäminen.

Sukeltaja 3/2012 35

SARI NUOTIO,TOIMINNANJOHTAJA SUKELTAJALIITTO RY

KUN URHEILIJA lähtee ulkomaille kilpailemaan, harjoittelemaan tai lomailemaan, hänen on hyvä ennakoida myös mahdolliset sairastumiset ja niiden hoito. Urheilijan matkalaukkuun kuuluu aina Suomen antidopingtoimikunnan ADT:n voimassa oleva luettelo kielletyistä aineista ja menetelmistä.

On kuitenkin syytä ottaa huomioon, että ADT:n julkaisun Taulukko II sisältää vain Suomessa myynnissä olevat

den nimet tulevat oikein. Urheilijan tulee myös varmistaa vähintään kuukautta ennen ulkomaanmatkaa, että mahdolliset erivapaudet ovat voimassa.

Urheilijan tulee pitää kopio myönnetystä erivapaustodistuksesta mukanaan.

Lisätietoja erivapauskäytännöstä löytyy ADT:n internetsivuilta.

lee varmistaa, ettei hänelle hoidon yhteydessä anneta tai määrätä kiellettyjä aineita. Lääkkeet pitää ostaa apteekista ja pyrkiä varmistumaan, että saadut lääkkeet ovat alkuperäisiä. Urheilijan kannattaa ottaa tarvittaessa yhteyttä omaan hoitavaan lääkäriinsä tai lajiliittonsa lääkäriin.

KOTIMAASTA VOI ottaa mukaan sal-

ADT:N KIELLETYT aineet ja menetel-

littua lääkettä esimerkiksi mahdolli-

mät urheilussa -luettelot perustuvat World Anti-Doping Agency WADA:n julkaisemaan luetteloon urheilussa kielletyistä aineista ja menetelmistä.

Urheilijan tulee varmistaa, että hänellä on ajan tasalla oleva Kielletyt aineet ja menetelmät urheilussa -luettelo. Liiton maajoukkueurheilijoille luettelo jaetaan automaattisesti, ja muut voivat pyytää sitä Liiton toimistolta.

Erityistä huomiota kannattaa kiinnittää mahdollisiin pistoksiin. valmisteet, joten ulkomailla myynnissä olevia samannimisiäkään valmisteita ei voi tarkistaa ADT:n luettelosta. Niiden sisältämät aineet tulee tarkistaa World Anti-Doping Agencyn WADA:n julkaisemasta englanninkielisestä luettelosta urheilussa kielletyistä aineista tai ADT:n julkaisemasta Taulukosta I. ENNEN MATKAA urheilijan kannattaa tehdä lista kaikista käyttämistään lääkkeistä, ravintolisistä, vitamiineista ja palautumisvalmisteista. Tällöin esimerkiksi mahdollinen dopingtestitilanne nopeutuu ja helpottuu sekä valmistei-

36 Sukeltaja 3/2012

PEKKA TUURI

Kun urheilija sairastuu matkalla

sen säryn, flunssan ja ripulin hoitoon.

Tällöin välttyy turhalta huolehtimiselta ja ulkomaisten lääkevalmisteiden tarkistamiselta matkan aikana. Ennen matkaa on kuitenkin hyvä selvittää kohdemaan antidopingtoimiston yhteystiedot, jotta tarvittaessa voi kysyä neuvoa kyseisessä maassa myytävistä lääkevalmisteista.

SUKELLUKSEN kilpalajeissa, uppopallossa, räpyläuinnissa, sukelluskalastuksessa ja vapaasukelluksessa, kilpailijoita on testattu varsin usein. Suomen antidopingtoimikunta ADT ry teki vuoden 2011 aikana sukellusurheilussa 42 dopingtestiä. Testeistä 28 tehtiin kilpailun ulkopuolisina testeinä ja 14 kilpailutapahtumien yhteydessä. Eniten testejä tehtiin uppopallossa: 31 testiä. Tämän lisäksi urheilijoitamme testattiin kansainvälisten arvokilpailujen yhteydessä.

Kilpaurheilijan velvollisuus on hoitaa myös erivapausasiat kuntoon ajoissa.

LISÄTIETOJA:

MIKÄLI URHEILIJA tarvitsee ulkomailla

lääkärin hoitoa, on syytä aina hakeutua asianmukaisen lääkärin hoitoon. Erityistä huomiota kannattaa kiinnittää mahdollisiin pistoksiin. Urheilijan tu-

www.antidoping.fi www.wada-ama.org LÄHDE Suomen Antidoping-

toimikunta ADT ry

Varusteet

Hehkeänä uimaan ARENAN NAISELLISET KESÄUUTUUDET

kääntävät päät uimatreen uimatreeneissä. Arena Moster on kaunis, mutta kuite kuitenkin tarpeeksi tukeva vauhdikkaampaankin menoon. Arenavauhdikkaampaa uimapukujen materiaali kestää kovaakin mat kulutusta, kuten merivettä, klooria ja aurinkoa. Koko Kokonaisuuden kruunaa fiftarityylinen Are Arena Gauffre -uimalakki.

Hinnat 65,90 eeuroa ja 13,95 euroa.

Myynti: hyvinva hyvinvarustellut tavaratalot ja urheilukaupat.

Mukava maski Herkullisimmat eväät

OCEANIN SHADOW -MASKIN sataprosentnttisesta nestesilikonista valmistettu ke-hys on kiinnitetty suoraan karkaistua lasia olevaan linssiin. Rakenne keventää maskia ja näkökenttä on laaja.

Laadukas maski sopii mainiosti vaikkaa valokuvaajalle.

Hinta 55 euroa. www.sukelluskeskus.fi

EVÄÄT TEKEVÄT RETKEN. Ruoat ja juomat

on kiva pakata pirteisiin termoksiin. Primuksen uutuusvalikoimasta löytyy väriä ja mallia joka makuun ja tarpeeseen.

Tuotteet on valmistettu ruostumattomasta teräksestä ja pinnoitettu muovilla. Termospullojen hinnat alkaen 25 euroa, mukien hinnat alkaen 15 euroa.

Saatavilla myös kätevä lounastermos, jonka hinta on 25 euroa.

Myynti: urheilu-, retkeily- ja eräkaupat.

Kesäriemut videolle Kesäriemu SONYN HANDYCAM HAND GW55VE -videokamera kestää vettä viiteen metriin saakka. Kamera tallentaa vakaata Full HD -videokuvaa ja v myös valokuvia. valoku Valmistaja lupaa kameran tuottavan ko korkealaatuista materiaalia myös heikossa valaistuksessa.

Kamera ei kuitenvala kaan kestä ve veden alla loputtomiin, vaan testien mukaan sen voi upottaa viiteen metriin vain 60 minuutiksi. minu Suositushinta intaa 600 euroa.

Joka kropalle

Tossua toisen eteen

SCUBAPRO on uudistanut EverFlex-mallis-

MYSTIC LIGHTNING -TOSSUT sopivat kaikenlaiseen vesiurheiluun. Joustavasta ja kestävästä neopreenista valmistetut tossut lämmittävät jalkoja heijastamalla ruumiinlämpöä takaisin. Tossu suojaa jalkaa pohjan yllätyksiltä ja tukee askelta liukkaallakin alustalla. Nilkkaremmi pitää tossun hyvin jalassa ja estää veden pääsyn sen sisälle.

Suositushinta 59,90 euroa.

Lisätietoja: www.vandernet.com.

Jälleenmyynti: www.varuste.net

tonsa ja lupailee uusilta malleilta entistä parempaa istuvuutta ja mukavuutta vartalomallista riippumatta. Kriittiset alueet, kuten alaselkä, polvet ja kyynärpäät on vahvistettu hankausta kestävällä materiaalilla. Kaikki puvut on valmistettu käyttäen mahdollisimman vähän ympäristöä kuormittavia materiaaleja. Suositushinnat alkaen 249 euroa. Saatavissa Scubaprojälleenmyyjiltä.

Sukeltaja 3/2012 37

Ensiaskeleet seoskaasuihin LAITESUKELLUKSEN PERUSKURSSILLA OPITAAN TUNTEMAAN YLEISIN SUKELLUSKAASU, ILMA. HARRASTUKSEN EDETESSÄ TULEVAT USEIN TUTUKSI MUUTKIN SUKELLUKSESSA KÄYTETTÄVÄ KAASUT JA NÄIDEN SEKOITUKSET.

TEKSTI MIA PIETIKÄINEN

LAITESUKELLUKSEN jatkokurssin mukanaan tuomasta lisäsyvyy-

destä pääsee parhaiten nauttimaan käymällä nitroksikurssin, joka antaa valmiudet tällä happirikasteella sukeltamiseen. Nitroksi on siis ilmaa, johon on lisätty puhdasta happea. Yleisimmät nitroksiseokset sisältävät happea 32 tai 36 prosenttia, vaikka kaikki seokset 21 ja 40 prosentin välillä ovat mahdollisia. Dekompressiokaasuna käytettävissä nitroksiseoksissa voi happea olla vieläkin

Turvallista sukellusta – valitsemassasi syvyydessä!

Taulukko kertoo kaasuista SEOSKAASUJEN käyttö vaatii koulutuksen. Typpi ja helium muodostavat kuplia; ne siis voivat myös aiheuttaa sukeltajantaudin.

Helium on nopea kaasu: se imeytyy nopeasti elimistöön, mutta liukenee myös nopeasti pois.

Joidenkin teorioiden mukaan happikin on narkoottinen kaasu.

Tämän todentaminen on haasteellista, koska happimyrkytys vaanii jo osapaineessa 1,6.

38 Sukeltaja 3/2012

enemmän. Nitroksi on parhaimmillaan 20–30 metrin syvyysalueella. Sen hyöty perustuu vähentyneeseen typen määrään hengityskaasussa. Tästä saatava hyöty on pidempi suoranousuaika tai kasvanut turvamarginaali sukellettaessa ilmataulukolla.

Jos harrastus vie syvemmälle, yli 30 metriin, kannattaa harkita kursseja, joilla opetellaan trimiksin saloja. Tämä nimensäkin mukaisesti kolmen kaasun seos muodostuu ilmaan lisätystä heliumista sekä tarvittaessa hapesta. Trimiksillä saadaan eliminoitua typen aiheuttamaa narkoosia. Trimiksiä käytetäänkin syvemmälle sukeltamiseen; seossuhteet vaihtelevat käyttösyvyyden mukaan.

Hapen, typen ja heliumin lisäksi saattaa seoskaasusukeltajan pulloista löytyä myös argonia. Sitä käytetään yksinomaan pukukaasuna hyvän eristävyytensä johdosta, eikä se sovellu hengitettäviin seoksiin.

Seoskaasujen maailmaan löytyy matalan kynnyksen kursseja.

Eri koulutusjärjestöjen Recreational Trimix-, Helitrox- ja Helioxkursseilla opetellaan käyttämään seoskaasuja noin 30–45 metrin syvyysalueilla. Näiden koulutusten pääsyvaatimukset vaihtelevat hieman riippuen koulutusjärjestöstä.

KAASU

MERKKI

KÄYTTÖ

HUOM!

HAPPI

O2

Elämää ylläpitävä kaasu

Helposti syttyvä

TYPPI

N2

HELIUM

He

Vähentää narkoottisen typen osuutta hengityskaasussa

ARGON

Ar

Pukukaasu

Ei saa hengittää

ILMA

21 ja 79 %

Hapen ja typen yhdistelmä

Yleisin sukelluskaasu

NITROX

22 ja 78 %

Hapen ja typen yhdistelmä, hapen osuus yli 21 %

Lisää turvallisuutta matalemmilla sukelluksilla

TRIMIX

esim. 21, 35 ja 44 %

Hapen, heliumin ja typen yhdistelmä

Lisää turvallisuutta 30 metriä syvemmillä sukelluksilla

Narkoottinen

SEOKSET

PETRI HEIKKINEN

s u t lu u o k u p ia s n e Dan monipuolistuu SUOMESSA on ollut mahdollista käydä Di-

vers Alert Networkin (DAN) sukeltajille suunnattuja ensiapukursseja jo reilun viiden vuoden ajan. Liittokouluttajat ovat olleet pääasiassa pääkaupunkiseudulla, Tampereella sekä Itä-Suomessa.Viime syksynä saimme myös Pohjois-Suomeen neljä uutta kouluttajaa, joten kurssitarjontaa on saatavilla nyt koko maassa.

Kursseja on ollut tarjolla hätäensiapuun (Basic Life Support), happiensiapuun (Oxygen ja Advanced Oxygen), neuvovan defibrillaattorin käyttöön (AED) sekä vaarallisten merieläinten aiheuttamiin vammoihin (HMLI). Tästä keväästä lähtien tarjontaa laajentaa Neurologinen arviointi sukelluspaikalla -kurssi (On-site Neurological Assessment for Divers, Neuro), jolla opitaan tutkimaan sukeltajan hermostoa sukelluskohteessa ennen lähtöä lääkäriin.

Kurssin tarkoituksena on opettaa keräämään systemaattisesti sukelluksen tiedot, loukkaantuneen sukeltajan sairaustiedot sekä tutkimaan sukeltaja ennen sairaalaan pääsyä. Arvioinnin tarkoituksena on toisaalta vakuuttaa loukkaantunut sukeltaja happiensiavun tarpeellisuudesta ja toisaalta auttaa vastaanottavaa lääkäriä arvioimaan hoidon tarvetta ja kiireellisyysastetta puhelinkonsultaation aikana. Edelleenkin valitettavan usein sukeltajantaudin oireita vähätellään eikä happiensiapua käytetä, vaikka sitä olisi tarjollakin. Tästä voi seurata hoitoon pääsyn viivästyminen ja mahdollisesti hankalahoitoisempi tauti jälkiseuraamuksineen.

Kurssilla kerrataan sukeltajataudin oireet sekä harjoitellaan hermoston viiden osa-alueen tutkimista: henkisten toimintojen, motoristen toimintojen, aistitoimintojen, aivohermojen toimintaa sekä tasapainoa ja koordinaatiota. Kurssin kesto on kaksi tuntia. Kurssin ennakkovaatimuksena ovat BLS ja happiensiavun peruskurssi.

Kurssin on käynyt jo reilut 20 sukeltajaa, ja vastaanotto on ollut todella positiivinen.Yhdessä happiensiapukurssin kanssa se antaa erinomaiset työkalut maallikolle mahdollisen sukellusonnettomuuden arvioin-

Neuro-kurssi sopii hyvin pidettäväksi yhdistelmäkurssina happiensiapukurssin kanssa. tiin ja hoitoon paikan päällä. Kurssi on mahdollista pitää yhdistelmäkurssina happi+neuro, jolloin siihen tarvitaan aikaa kuudesta seitsemään tuntia.Yhdistelmäkurssi on myös edullisempi kuin kaksi kurssia erikseen pidettynä. Mikäli seura haluaa tilata liittokouluttajan pitämään kurssin tiloihinsa, maksaa yhdistelmäkurssi 95 euroa jokaista oppilasta kohden.

ANNE RÄISÄNENSOKOLOWSKI

Sukeltaja 3/2012 39

Kauden kohde / Puula

PUULAN ALUEELTA LÖYTYY SATAKUNTA RAUKKIA ELI RAPAUTUMISEN JA RANTAVOIMIEN MUOTOILEMAA KALLIO- TAI LOHKAREMUODOSTUMAA. RAUKKEIHIN LIITTYY KIEHTOVIA MUINAISIA TAIKOJA JA UHRILAHJOJA. KANNATTAA SUKELTAA SILMÄT TARKKOINA!

Sukella Puulaan!

TEKSTI BIRGITTA PARTANEN JA MINNA HARMONEN KUVAT RAIMO LAITINEN, MIKKO HEIKKILÄ

PUULA SIJAITSEE MIKKELIN, HIRVENSALMEN JA KANGASNIEMEN ALUEELLA. SILLE ON TYYPILLISTÄ LAAJOJEN JÄRVENSELKIEN LISÄKSI MONIMUOTOINEN JA SOKKELOINEN SAARISTO, VESISTÖN SYVYYSTASOJEN VOIMAKAS VAIHTELU SEKÄ KARUT JA JYLHÄN KALLIOISET RANNAT.

40 Sukeltaja 3/2012

Puula eli Puulavesi r SUOMEN 13. suurin järvi r ETELÄ-SAVON maakuntajärvi r PINTA-ALA 330 km2 r KESKISYVYYS 9,2 m r SYVIN KOHTA 69 m r YLI 10 M syvää 36 % r YLI 20 M syvää 11 %. r SE-LOHI 12,3 kg 2002 SUOJELUALUE: r PINTA-ALA 166 km2 r RANTAVIIVAA 330 km.

NÄKÖSYVYYS KARTTUUNSELÄLLÄ r TALVISIN noin 8 m r KESÄISIN 5–6 m LISÄTIETOJA:

www.puula-kyyvesi.fi www.puulataival.fi www.luontoon.fi www.retkikartta.fi www.visitfinland.com

SUURIN OSA Puulasta on kirkasvetistä, niukkahumuksista ja vedenlaadultaan erinomaista. Puulasta kuuluvat rantojensuojeluohjelmaan keskeiset osat, kuten Simpiänselkä ja Karttuunselkä sekä niiden välinen saaristo. Puulalla on runsaasti rantautumispaikkoja, joista saa lisätietoja Puulan luontomatkailukartasta. Siihen on merkitty myös venereitit, niiden kulkusyvyydet, veneenlaskupaikat ja linnuston pesimärauha-alueet ajalla 15.5.–15.7. Kaikissa rantautumispaikoissa on kuivakäymälä ja tulentekopaikka, muutamissa keittokatos tai laavu. Osa on suunniteltu teltanpohjineen erityisesti yöpymiseen.

HUIMIA KALANSAALIITA, RAUKKEJA JA KALLIOMAALAUKSIA

Puula tunnetaan suurista lohistaan. Saaliiksi voi saada myös Etelä-Savon maakuntakalaa muikkua tai haukia, ahvenia, taimenia ja kuhaa. Puulalla on runsaasti tuhansia vuosia vanhoja raukkeja eli sienenmuotoisia, rannoilla seisovia kivipylväitä. Kuuluisin niistä on Alttarikivi Alttarisaaressa Soisalonselällä. Hirvenlahden Hahlavuoressa voi nähdä kalliomaalauksia, Mainiemenselän tuntumassa korkeita pahtaseiniä ja Porttisalmen luona Ison Paatsalon valuvaa rakkakivistöä. Alueella on runsas kuikkakanta ja myös uhanalainen valkoselkätikka viihtyy puhtaalla erämaajärvellä.

URHEILUSUKELTAJAT ETSIVÄT ”PUULAN TITANICIA”

Aikoinaan Puulalla liikennöi suuri höyrylaivasto, josta ei ole säilynyt ainoatakaan purtta. Yksi pursista sukelsi vuonna 1946 Puulan pohjaan. Raimo Laitinen Mikkelin Urheilusukeltajista käynnisti viime vuonna projektin sen etsimiseksi ja nostamiseksi. Haastetta projektiin tuo arvioidun uppoamispaikan jyrkkärinteinen pohja ja noin 30 metrin syvyys. Netistä löytää videomateriaalia etsintäyrityksistä Yle Areenalta haulla ”Puulan Titanic” ja YouTubesta haulla ”Mikkelin Urheilusukeltajat”.

VÄISÄLÄNSAAREN LÄHELLÄ ON HYVIÄ SUKELLUSPAIKKOJA

Mikkelin Urheilusukeltajat suuntaavat usein kesäkauden keskiviikkosukelluksille Väisälänsaareen menevän sillan viereiseltä veneluiskalta seuran kumiveneellä. Kynsikaivonvuorelle (< 18 m) on viiden minuutin venematka. Pinnan alla näkee isoja kivenlohkareita, kivenkoloja ja kalannarraajien jumiin jääneitä ankkureita.

Vuorella on raukkeja. Kivenlohkareiseen Haukkavuoreen (< 15 m) matka kestää alle 10 minuuttia. Pääskysaareen (< 15 m) on 10 minuutin matka. Siellä voi sukeltaa kahteen suuntaan. Toiseen suuntaan on kallioseinämässä sukeltajan levyinen negatiivinen seinämä, kallionkoloja ja halkeamia. Toiseen suuntaan (< 40 m) on hiekkarinteen jälkeen mukavaa kallionseinämää noin 20 min sukellettavaksi. Pääskysaaren vastapäätä on Iso Häähkiäinen (< 35 m), jossa on kallioseinämä, uskomattoman jyrkkä mutarinne ja kaatuneita puita. Puukonsaareen, Lokalahden kärkeen (< 20 m) on noin tunnin matka. Siellä on pudonnut ja huipustaan nojaamaan jäänyt kalliolohkare. Se muodostaa ”luolan”, jossa on valtavasti ilkeitä, jopa lahjetta näykkiviä ahvenia. Niemenkärjen toisella puolella hieno kalliohiekkarinne (< 40 m). Useissa paikoissa voi nähdä myös matikanvonkaleita.

Kangasniemeltä voi lähteä matkaan veneellä Lohiniemen lähistöllä olevasta venesatamasta. Venematka Vehmassaloon (< 50 m) kestää noin 20 min. Paikalla on hieno, portaittain syvenevä seinämä. Veneettä pääsee sukeltamaan vaikkapa Kantturalahdessa (< 10 m), joka on Mikkelistä päin Väisälänsaareen tultaessa noin 500 m ennen siltaa tien vasemmalla puolella. Sukelluspaikka on niemen kärjessä; pieni nätti kallionseinämä, jossa on kapea negatiivinen kolo ja kallionhalkeamia kaloineen. Pohja on helposti pöllyävää ”kultahiekkaa”. Tervetuloa seikkailemaan Puulalle omatoimisesti tai Mikkelin Urheilusukeltajien matkassa vaikkapa keskiviikkosukelluksille!

Sukeltaja 3/2012 41

Syvästä päästä / Mikko Vikkula

Lompakossa suhisee? ja muotoilultaan osunut oikeaan jo alkujaan. Uudet ominaisuudet varusteissa eivät aina ole parannuksia.

KANTAPÄÄN KAUTTA OPITTUA, KOHTA 3:

Varavarusteiksi ei ole syytä hankkia ainakaan huonompilaatuisempia laitteita kun päävarusteiksi. Sinä päivänä, kun varavarusteisiin joudut turvautumaan, olisi niiden syytä toimia luotettavasti. Silloin ei paljoa mieltä lämmitä, että tuli varavaloja hankittaessa säästettyä esimerkiksi 50 euroa.

KANTAPÄÄN KAUTTA OPITTUA, KOHTA 4:

Kaikkia varusteita ei ole pakko hankkia uutena. Kannattaa kuitenkin muistaa, että yksityisten henkilöiden välillä tehtyä kauppaa ei kuluttajasuoja koske. Onneksi sukellus-Suomen piirit ovat niin pienet, että värikkäimmät huijarit eivät kauaa toimi. Käytettyjen varusteiden markkinoilla saat myös suhteellisen helposti omia varusteitasi myytyä eteenpäin.

STIG GUSTAVSSON

”NÄMÄ KUN OSTAT, niin et enää koskaan muita varusteita tarvitse”, sanottiin minulle sukellusliikkeessä vuonna 2001 ensimmäisiä varusteita ostaessani. Tämä ei aivan pitänyt paikkaansa, koska selkälevy on alkuperäisistä varusteistani ainoa edelleen käytössä oleva.

Olette ehkä itsekin kuulleet jotain samansuuntaista sukellusuranne alkuvaiheilla?

Sukellus on tunnetusti hyvin varusteintensiivistä hommaa, etenkin jos sattuu haksahtamaan tekniikkasukellukseen, jossa pullojen, regujen ja muiden vehkeiden määrä kasvaa niin että lompakossa suhisee. Sukelluksen alalajeista taitavat pienimmällä varustepäänsäryllä pärjätä vapaasukeltajat, räpyläuimarit ja uppopalloilijat, kun taas laitesukeltajat rämpivät vuodesta toiseen sukellusvarustemarkkinoiden upottavassa suossa.

Ei riitä, että tarvittavia varusteita on ylipäänsä lukumääräisesti paljon, vaan markkinoille tuodaan joka vuosi edellisvuosien malleja kehittyneempiä versioita, jotka uhkaavat sammakkohenkilön henkistä hyvinvointia ja lompakkoa. Valitettavasti varustekuumeen, niin kuin auto- tai moottoripyöräkuumeenkin, saa yleensä talttumaan vain sillä yhdellä tavalla. Koska fiksujen ihmisten ei oppiakseen tarvitse tehdä omia virheitä, vaan he kykenevät oppimaan muiden virheistä, listaan tässä viisi omakohtaista kokemusta varusteista ja niiden hankinnasta luottaen siihen, että juuri te, rakkaat lukijat, olette niitä fiksuja.

KANTAPÄÄN KAUTTA OPITTUA, KOHTA 5:

Kun laitteiden toimintavarmuus on sammakkohenkilölle usein kirjaimellisesti elintärkeä, on viisasta pitää laitteista ja varusteista hyvää huolta. Säännöllinen huol(lat)taminen voi myös auttaa varusteiden myynnissä yllä mainitussa kohdassa 4.

KANTAPÄÄN KAUTTA OPITTUA, KOHTA 1:

Sukeltajalle syntyy polttava tarve hankkia varuste X. Koska varuste X on kallis, hän hankkii halvemman varuste Y:n, joka ei laadultaan ole samaa luokkaa kuin varuste X. Valitettavasti varuste Y hajoaa, jolloin hankitaan varuste Z, joka on Y:tä kalliimpi ja laadukkaampi, mutta ei kuitenkaan samalla tasolla kun varuste X. Valitettavasti myös varuste Z hajoaa. Lopuksi sammakkohenkilö, jonka ohimoita tässä vaiheessa pakottaa, hankkii varuste X:n. Fiksu sukeltaja hyppää tuotteiden Y ja Z yli, ja hankkii suoraan varuste X:n.

KANTAPÄÄN KAUTTA OPITTUA, KOHTA 2:

Jos joku tuote elää vuosikymmenestä toiseen muuttumattomana ja se on edelleen aktiivisessa ja laajassa käytössä sukeltajien parissa, todennäköinen syy on se, että se on suunnittelultaan

42 Sukeltaja 3/2012

Hyvä tuote pysyy muuttumattomana vuosikymmeniä.

VARUSTEHANKINNOISSA on useimmiten perusteltua tukea paikallisia sukellusalan yrittäjiä. Ala on kausivaihteluidensa myötä hankala, ja leipä on yrittäjällä tiukassa. Vastavuoroisuuden periaate pelaa tietysti tässäkin. Liikkeiden on helpompaa pitää asiakkaansa, jos heille tarjotaan jotain lisäarvoa pelkän olemassaolon lisäksi. Kivijalkaliikkeessä asioimisen tulisi olla sen verran vaivatonta, etteivät nettikaupat aja ohi ostopäätöstä tehtäessä.

Lopuksi on hyvä kuitenkin muistaa, etteivät varusteet itsessään tee sukeltajaa. Tärkeintä on nauttia lajistamme turvallisuudesta tinkimättä, ja se edellyttää toimivien ja turvallisten varusteiden lisäksi sukellustaitojen kehittämistä ja ylläpitoa sekä turvallisuuskeskeistä asennetta.

SUKELTAJALIITTO RY HERÄSIKÖ KYSYMYKSIÄ, HALUATKO LISÄTIETOA JÄSENYYDESTÄ, ILMOITUSMYYNNISTÄ TAI YLEENSÄ LIITON TOIMINNASTA? YHTEYSTIEDOT, TAPAHTUMAT JA SEURAT KAUTTA MAAN LÖYDÄT MYÖS INTERNETISTÄ OSOITTEESTA WWW.SUKELTAJA.FI

Sari Nuotio toiminnanjohtaja puh. (09) 3481 2257 sari.nuotio@sukeltaja.fi

Kristiina Karila toimitussihteeri puh. 0400 163 262 kristiina.karila@sukeltaja.fi

Mika Rautiainen koulutuspäällikkö puh. (09) 3481 2569 mika.rautiainen@sukeltaja.fi

Onko sinulla kiinnostavaa kerrottavaa sukelluksen maailmasta? Etsimme uusia avustajia tekemään kanssamme Sukeltaja-lehteä. Ilmoittaudu kirjoittajarekisteriin ja kerro, mistä aiheista haluaisit kirjoittaa. Lähetä sähköpostia osoitteeseen toimitus@ sukeltaja.fi ja kerro kuka olet, mistä haluaisit kirjoittaa sekä yhteystietosi.

Mistä haluaisit lukea seuraavassa numerossa, tiedätkö kiinnostavia juttuaiheita?

Anna meille palautetta! toimitus@sukeltaja.fi

Riikka Taipale järjestöassistentti puh. (09) 3481 2258 riikka.taipale@sukeltaja.fi

Riku Verkkomäki jäsensihteeri puh. (09) 3481 2258 riku.verkkomaki@sukeltaja.fi

RED SEA SUKELLUSSAFARIT 23. – 30. 7 . 2012 29.10 – 5. 11 . 2012 Viikon matkojen hintaan kuuluu lennot Helsinki – Hurghada – Helsinki, lentokenttäkuljetukset, 6 päivän sukellussafari täysihoidolla, 3-4 sukellusta päivässä, safariverot, kansallispuistomaksut ja viimeisen yön majoittuminen*** Hurghadassa.

Varaukset ja tiedustelut ZZZ DTXDZRUOG ¿

Heli Halava nuorisopäällikkö puh. (09) 3481 3190 heli.halava@sukeltaja.fi

Sukeltajaliitto on myös Facebookissa.Tykkää sivusta ja tule omiesi joukkoon!

55

5

% % %

% $ % %

% %

% % % % $ % % % % % % % % % % % % $%$ % # % % % ! % % ! % % % % % % % %$ & % % % ! %" % % % % % % %! %"""