Sosiaalipsykologi-lehti 2/2011 by Suomen sosiaalipsykologit ry

aTutkija

Päihdehuollon sosiaalipsykologi Toimittaja

imaahanmuuttokurssilla

aToimituspäällikkö

Opiskelija

Kouluttaja ja suunnittelij

KV-vastaava yrityksessä Monikulttuurisuustyöntekijä

Viittomakielen tulkki

Tutkimusjohtaja 2/2011

Projektikoordinaattor

tasa-arvoasiat

Tutkija

Politiikk

nympäristöpolitiikka ja sukupuolijärjestelmien sosiaalipsykologia Koordinaattori kuluttajien käyttäytymine

sosiaalipsykologi

aja energian säästö Kurssisihteeri Sosiaalityöntekijä Erikoistutkija tilastomenetelmät Työsuunnittelij

iSuunnittelija Tutkimus- ja terapiatyö perheneuvolassa Työvoimaneuvoja Professori Psykoterapeutt

sPsykoanalyytikko

aAssistentti

Ohjaaja ryhmätyö pakolaisasiat

aPerheneuvoja

Elämäntapa- ja konfliktipuhetutkimu

Suomen sosiaalipsykologit ry:n jäsenlehti

Kouluttaja

äSosiaalityöntekijä

Lehtori

Konsultti

Perheterapeutti

Liikkeenjohdon konsultti

Kuvataideterapia

Työhyvinvointikoordinaattori

Tuntiopettaja

Asiantuntija

Ratkaisukeskeinen lyhytterapi

Työnohjaaja

Analyytikko

Järjestötyöntekij

Erityisluokanopettaj

öPäihdetyöntekijä Rekrytointivastaava Tasa-arvotyöntekijä Harjoittelija Freelancer Projektipäällikk

aMarkkinointipsykologi

Nuorisotyöntekijä

Kirjailija

ikehitysvammahuollossa

Kuntoutussihteeri

Freelance-kouluttaja

aStipenditutkija

Eurovirkamiesharjoittelija

Journalisti

Toimintakeskuksen johtaj Konttoristi

Henkilöstöpäällikkö

Toimistosihteer

Työvoimaneuvoj

nMarkkinointisuunnittelija Yrittäjä Sosiodraaman vetäjä Henkilöstöhallinnon sihteeri Työyhteisö

nkehittämistyöntekijä Traumaterapeutti Kulutusanalyytikko Voimavarakouluttaja Mielenterveyshuollo

ityöntekijä

Kouluttaja

Työ- ja organisaatiopsykologian asiantuntija

Henkilöstökonsultt

aKuntoutuspsykologi Sosiaali- ja terveystoimen talouspäällikkö Markkinointipäällikkö Toimitusjohtaj

aJournalisti Koordinaattori

Suunnittelija

Tutkimusassistentti

Erikoistutkija

Vanhustyön johtaj

nTiedekuntasihteeri Amanuenssi Henkilöstöasiain päällikkö Tiedottaja Asiamies Mielenterveysseura

atukihenkilö

Tukikodin johtaja

Copywriter

Kuntoutusalan työntekijä

Järjestösihteeri

Johtav

asosiaaliterapeutti Yliaktuaari Toimituspäällikkö Rehtori Erikoistyövoimaneuvoja Kehitysyhteistyön j

ipakolaisasian koordinaattori Konsultti HR-vastaava Rekrytointikonsultti Henkilöarviointiassistentt

aInformaatikko

Työilmapiiritutkija

Tiimityökouluttaja

Opettaja

Päivähoidon erikoissuunnittelij

aMaahanmuuttosuunnittelija Harjoittelija Rasismin vastaisen kampanjan koordinaattori Terveystutkij

Tässä numerossa:

s. 3

Päätoimittajan kynästä

s. 4

Puheenjohtajan ajankohtaiset

s. 5

Terveyden tasa-arvoa edistämässä

s. 6

Työhönvalmentaja työllistymisen tukena

s. 8

Ryhmäkiinteys joukon voimavarana

s. 10

Poimintoja tieteen kentältä

s. 12

Sosiaalipsykologi maallikkokriitikkona

s. 14

Uskaltaisiko yrittää? Sosiaalipsykologisen yrittäjyysillan satoa

s. 18

Utøyan jälkeen

s. 20

Ystävältä ystävälle – vertaistoiminnan alkeita Thai-yhteisössä

s. 23

Jokainen on talentti

s. 26

Tulevia tapahtumia

Päätoimittaja: Paula Vehmaskoski

Ilmoitushinnasto:

Osoitteenmuutokset: Omatoimisesti nettisivuillamme www.sosiaalipsykologit.fi tai ilmoitus osoitteeseen info@sosiaalipsykologit.fi

Koko sivun ilmoitus 170 € Puolen sivun ilmoitus 110 € Neljäsosasivun ilmoitus 70 €

Seuraava lehti: Artikkelit, palautteet ja uutisvinkit osoitteeseen info@sosiaalipsykologit.fi

Kannen kuva: Niklas Sjöblom / taivasalla.net Taitto: Agnetha Lesch, lesch.agnetha@gmail.com

Suomen sosiaalipsykologit ry

2/2011

Päätoimittajan kynästä

ävimme hiljattain yhdistyksen hallituksen kesken sähköpostikeskustelua sosiaalipsykologien julkisuuskuvasta (mikäli sellaista nyt ylipäätään voi sanoa olevan olemassa). Syyskuun lopulla ilmestyneessä Talouselämässä (23.9.2011) Jorma Ollila nimittäin, ikään kuin sivuhuomautuksena, mainitsi sosiaalipsykologian (sosiaalipolitiikan ja sosiologian ohella) yhtenä esimerkkinä akateemisen tutkimuksen kyvyttömyydestä vastata yhteiskunnallisiin ongelmiin, tässä tapauksessa nuorisotyöttömyyteen. No, puheenjohtajamme sanoin, sinänsä positiivista, että liike-elämän edustaja vaihteeksi edes ehdottaa yhteiskuntatieteilijöiden potentiaalista hyödyntämistä jossakin. Mutta olisihan se vaihteeksi ihan kiva kuulla sosiaalipsykologeista muunakin kuin todellisuudesta vieraantuneen tieteenalan edustajina tai vuosikymmenen suurimman murhamysteerin kuriositeettina. Sosiaalipsykologian tutkinnon vastaavuus työelämän tarpeisiin tuntuu olevan ikuisuuskysymys, emmekä suinkaan ole ainut yhteiskuntatieteellinen ala, jota ongelma koskettaa. Oppiaineemme tutkimus harvemmin levittää tuloksiaan akateemisen keskustelun ulkopuolelle. Harva edes tietää mitä sosiaalipsykologia on, eikä tieteenalan

hajanaisuus ainakaan helpota asian tulkitsemista ummikoille. Oma osaaminen pitäisi osata tuotteistaa, mutta miten sen tekee, jos suurin koulutuksen tarjoama anti on kyky kriittiseen ajatteluun? Tämänkin lehden aihevalikoimasta huomaa, että sosiaalipsykologia on itse asiassa aika montaa asiaa. Tarvitseeko sitä edes yrittää puristaa yhteen muottiin? Itsensä tituleeraaminen sosiaalipsykologiksi ei mielestäni edes ole ammattinimekkeen laillistamiskysymys. ”Sosiaalipsykologi” voi olla ammattimääre, mutta myös identiteettiä ja maailmankuvaa koskeva määrite. Esittelemällä itsemme yhteiskunta-/valtiotieteilijöiden lisäksi sosiaalipsykologeina olemme kukin osaltamme luomassa sitä mielikuvaa, minkä sana sosiaalipsykologi oman oppiaineemme ulkopuolisessa yhteiskunnassa herättää. Tarvitseeko tuon mielikuvan ollakaan yksiulotteinen?

Värikästä syksyä toivotellen, Paula Vehmaskoski Sosiaalipsykologi-lehden päätoimittaja 2011

Puheenjohtajan ajankohtaiset

Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian alumnien kanssa järjestetty yrittäjyys-ilta oli hyvä esimerkki onnistuneesta tilaisuudesta. Paikalle tuli paljon aiheesta kiinnostuneita ja myös jatkotilaisuutta aiheesta toivottiin. Tätä puuhailemme parhaillaan – seuraathan ajankohtaisviestejämme! Myös AfterWork-tilaisuutemme ovat vetäneet porukkaa paikalle. Ensimmäisellä kerralla teemana oli nuoret ja riippuvuus, sosiaalinen tuki ja haittojen vähentäminen ja toisella kerralla työhyvinvointi – tärkeä ja ajankohtainen aihe. Jos teillä on ehdotuksia tulevaisuudessa järjestettävien tilaisuuksien teemoiksi, niin vinkatkaa niistä meille. Mielellämme kuulisimme, minkälaiset aiheet teitä kiinnostavat. Järjestimme myös kesätapaamisen Suomenlinnassa. Päivä oli oikein mukava: aurinko paistoi ja Suomenlinnan opas kertoi perusteellisesti saaren historiasta ja esitteli paikkoja. Lopuksi lounastimme ravintola Panimossa, jossa nautimme varsin kelvollisen aterian - taisivatpa jotkut iloiset jatkaa iltaa Helsingin kesäisillä terasseilla vielä hieman pidempäänkin! Porukkaa ilmoittautui tapaamiseen mukaan kuitenkin vain kourallinen, enemmänkin ihmisiä olisi ollut mukavaa nähdä. Otamme kuitenkin tästä opiksemme ja tulevaisuudessa pohdimme, onko tämäntyyppisille tapahtumille tarvetta. Mitä vielä loppuvuodesta on tulossa? Osallistumme 17.-18.11. Sosiaalipsykologian päiville, jotka pidetään tänä vuonna Kuopiossa. Huomioithan, että aiemmasta aikataulusta poiketen päivät järjestetään tänä vuonna torstaina ja perjantaina. Tietystikin luvassa on myös pikkujoulut, mutta tarkemmista spekseistä tiedotamme jäsenkirjeessä lisää. Päiväksi on kuitenkin jo valittu 3.12., laitathan kalenteriisi!

Syksyyn kuuluu myös syyskokous, jossa valitaan uusi hallitus ensi vuodelle. Olisiko sinulla ideoita toimintamme kehittämiseksi? Osallistu kokoukseen ja tule mukaan toimintaamme, pienelläkin panoksella voit vaikuttaa! Toki voit osallistua kokoukseen jakamaan vain ajatuksiasikin ja tapaamaan meitä, jos hallituspesti vielä arveluttaa. Jos et pääse syyskokoukseen paikalle, mutta olisit silti kiinnostunut tulemaan mukaan iloiseen joukkoomme, voit meihin yhteydessä – sovitaan jatkosta. Tiedostamme, että toimintamme on ollut hyvin Helsinki-keskeistä, sillä tällä hetkellä kaikki hallituslaiset asuvat pääkaupunkiseudulla ja osallistuvat toimintaan muiden velvoitteiden ohella harrastuspohjalta. Olisikin hienoa, jos muistakin kaupungeista löytyisi oma pieni ryhmänsä pyörittämään toimintaa. Jos teillä on porukka, jota tällainen voisi kiinnostaa, niin ottakaapa yhteyksiä meihin päin.

Näkemisiin syksyllä! Kirsi Majander Yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja 2011

Suomen sosiaalipsykologit ry

esä on pyörähtänyt syksyksi ja voi kai jo sanoa, että alkutalveksi. Tässä vaiheessa voi jo hieman tarkastella mitä tänä vuonna on tapahtunut ja miten olemme onnistuneet.

Terveyden tasa-arvoa edistämässä Teksti: Juha Mikkonen, VTM, sosiaalipsykologi

Teoksessamme ”Social Determinants of Health: The Canadian Facts” esittelemme kansalaisten hyvinvointiin ja terveyteen vaikuttavia taustatekijöitä. Väestön terveyden kannalta ihmisten arkisilla elinympäristöillä sekä sosioekonomisilla taustatekijöillä on suuri merkitys, ja kansalaisten hyvinvointiin voidaan vaikuttaa yhteiskuntapolitiikalla. Sosiaalipsykologeina meidän tulisi mielestäni pyrkiä vaikuttamaan hyvinvointiin myös yhteiskunnallisella tasolla.

”S

osiaalinen epätasa-arvo tappaa ihmisiä maailmanlaajuisesti”, toteaa Maailman terveysjärjestön WHO:n arvovaltainen komissio loppuraportissaan. Samainen lainaus löytyy myös yhdessä terveyspolitiikan professori Dennis Raphaelin kanssa laatimastani teoksesta ”Social Determinants of Health: The Canadian Facts” (ransk. Déterminants sociaux de la santé : les réalités canadiennes, 2011). Teoksen esipuheen on kirjoittanut WHO:n komission jäsen, Kanadan entinen terveysministeri ja arvostettu emeritaprofessori Monique Bégin, joka oli maan ensimmäisiä naisministereitä yli kolme vuosikymmentä sitten. ”Social Determinants of Health: The Canadian Facts” -teoksessa esittelemme 14 terveyden taustatekijää, jotka vaikuttavat kansalaisten hyvinvointiin ja terveyteen (mm. tulotaso, koulutus, sukupuoli). Samalla tarkastelemme miten Kanada sijoittuu vertaillessa eri hyvinvointi-indikaattoreita muihin kehittyneisiin läntisiin OECD-maihin, sekä annamme politiikkasuosituksia. Kirjan kantava teema on havainnossa, jonka mukaan väestön terveys ei ensisijassa määrity terveyspalvelujen tai yksilöllisten elintapojen kautta. Terveyden kannalta huomattavasti suurempi merkitys on ihmisten arkisilla elinympäristöillä sekä sosioekonomisilla taustatekijöillä kuten tulotasolla, koulutuksella ja työoloilla.

Teoksemme havainnot ovat universaaleja ja pätevät myös Suomessa. Suurin vaikutus kansalaisten elinoloihin on harjoitetulla yhteiskuntapolitiikalla, joka lopulta vaikuttaa väestön terveyteen. Suomalainen hyvinvointivaltio on onnistunut tarjoamaan kansalaisille globaalissa mittakaavassa hyvin yhdenvertaisia hyvän elämän mahdollisuuksia maksuttoman koulutusjärjestelmän, laadukkaiden palveluiden ja sosiaalisten turvaverkkojen muodossa. Tulevaisuudessa on kuitenkin tärkeää muistaa, ettei yhtäläisiä mahdollisuuksia korostava järjestelmämme ole syntynyt itsestään ja ilman pitkäjänteistä toimintaa. Kuluneen vuosikymmenen aikana eriarvoisuus on kasvanut myös Suomessa. Ansiona voimme kuitenkin kokea sen, että kaikilla yleisimmillä hyvinvointi-indikaattoreilla Suomi ja muut pohjoismaat ovat edelleen esimerkiksi Kanadaa edellä. Teoksessa kehotamme lukijoita ottamaan yhteyttä poliittisiin päätöksentekijöihin. Kansalaisten parista nouseva paine on poliitikoille yksi vahvimmista kannustimista terveyttä ja hyvinvointia edistävien päätösten tekemiseen. Ihmisten käyttäytymisen asiantuntijoina meidän sosiaalipsykologien ei tulisi unohtaa yhteiskunnallisen tason merkitystä ja mahdollisuuttamme vaikuttaa hyvinvointiin myös laajemmin kuin pelkästään yksilö- ja ryhmätasolla.

”Social Determinants of Health: The Canadian Facts” (2010) on ladattavissa ilmaiseksi verkkosivuilta: http://www.thecanadianfacts.org/ Kirjoittaja on opiskellut Helsingin yliopistossa sosiaalipsykologiaa, Torontossa terveyspolitiikkaa ja toiminut vierailevana tutkijana Yorkin yliopistossa vuonna 2010. Sosiaalipsykologian gradunsa hän kirjoitti suomalaisten nuorten pienituloisuudesta otsikolla: ”Social and material deprivation among youth in Finland: Causes, consequences, and coping.” (Arvosana: L).

Työhönvalmentaja työllistymisen tukena Teksti & kuva: Mia-Marisa Ranta

Mitä TE-toimistot, entiset työvoimatoimistot, tekevät, kun työvoimavirkailija toteaa, että työtön asiakas selvästi hyötyisi intensiivisemmästä tuesta ja avusta työnhaussa? Pitääkö pitkäaikaistyöttömän tai työtä vailla olevan maahanmuuttajan vain tyytyä kohtaloonsa? Miten löytää tie takaisin työmarkkinoille? Tässä astuu kuvaan työhönvalmentaja.

Työhönvalmennus on yksilövalmennusta, jossa asiakasta tuetaan työnhaussa. Asiakkaat tulevat valmennukseen TE-toimiston lähetteellä ja heillä säilyy asiakassuhde TEtoimistoon koko prosessin ajan. ”Valmennuksessa mietitään jokaisen asiakkaan kohdalla, mikä on se polku takaisin työelämään”, kertoo Kanniainen. ”Aluksi työhönvalmennusta tarjottiin lähinnä maahanmuuttaja-asiakkaille, mutta myöhemmin asiakaskunta on laajentunut. Yhteistä heille kaikille on, että he tarvitsevat erityistukea työnhaussa.” Työhönvalmentajan tehtävänä on avustaa asiakasta esimerkiksi työnhakudokumenttien laatimisessa ja työpaikkailmoitusten etsimisessä sekä niihin vastaamisessa. Lisäksi työhönvalmentaja kontaktoi mahdollisia työnantajia, on mukana työhaastatteluissa ja usein seuraa asiakkaan tilannetta jonkin aikaa vielä sen jälkeenkin, kun työtä on jo löytynyt. ”Työhönvalmennuksessa on tärkeää mitoittaa, mikä on realistinen tavoite”, kertoo Kanniainen. Usein tie työelämään saattaa käydä esimerkiksi har-

joittelun tai tuetun työn kautta. ”Työhönvalmennuksessa käytetään erilaisia keinoja ja menetelmiä, mutta johtotähtenä on aina asiakkaan työllistyminen”, hän lisää.

Erilaisia tilanteita ja ihmisiä Kanniaisen mukaan asiakkaita on alan ja koulutuksen suhteen laidasta laitaan. Yksilöerot asiakkaiden välillä ovat suuremmat kuin esimerkiksi erot maahanmuuttajien tai kantaväestöön kuuluvien asiakkaiden välillä. Tyypillisen työhönvalmennuksen kestoa on vaikea määritellä, se saattaa vaihdella kahdesta viikosta aina vuoteenkin saakka. ”Laskennallinen keskiarvo on noin 4 kuukautta, mutta näin suurella hajonnalla tällainen luku ei kerro kovin paljoa”, Kanniainen muistuttaa. ”Asiakkaat ja tilanteet ovat erilaisia, ei niitä voi tiivistää yhteen lukuun.” Tapaamisten määrät puolestaan riippuvat kunkin asiakkaan tilanteesta ja tarpeesta sekä työhönvalmennuksen vaiheesta. Alussa tapaamisia on yleensä viikottain, kun taas loppuvaiheessa asiakasta saatetaan tavata enää harvakseltaan. Asiakkaat ovat kiitelleet palvelua ja palaute on ollut pääosin positiivista. Minna-Rosa Kanniaisen mukaan ei voi kuitenkaan aina välttämättä olettaa, että työhönvalmennus johtaa pysyvään työpaikkaan vaan työsuhde voi olla esimerkiksi määräaikainen. Silloinkin kun valmennus ei tuota toivottua tulosta ja työpaikkaa ei löydy, asiakas on yleensä ollut tyytyväinen saamastaan avusta ja tuesta.

Suomen sosiaalipsykologit ry

inna-Rosa Kanniainen, 37, on vajaan kolmen vuoden ajan toiminut pienessä työhönvalmennusta tarjoavassa yrityksessä, De Die ky:ssä, vastaavana työhönvalmentajana ja kouluttajana. Yritys tarjoaa muitakin palveluja kuten työnohjausta, konsultointia ja koulutusta, mutta on erikoistunut työhönvalmennukseen, jota TE-toimistot voivat hankkia ostopalveluna asiakkailleen. Kanniainen myös vetää monikulttuurisuuteen ja monikulttuuriseen työyhteisöön liittyviä koulutuksia yrityksissä.

Hyödyt eivät aina realisoidu valmennusprosessin aikana, mutta on muistettava, että asiakkaalle saattaa siitä huolimatta jäädä prosessista takataskuun uusia valmiuksia tulevaisuutta ajatellen.

Muuttuva suomalainen työelämä Minna-Rosa Kanniainen on työhönvalmentajana aitiopaikalla näkemässä, miten suomalainen työelämä ja yhteiskunta vastaa uuden ajan haasteisiin. Työhönvalmennus on työnantajien keskuudessa vielä melko vähän tunnettu mahdollisuus löytää sopiva työntekijä. Työnantajien suhtautuminen työhönvalmennukseen on ollut pääosin positiivista ja myönteisen uteliasta. Tosin jotkin työnantajat ovat saattaneet kokea ylimääräisenä vaivana sen, että työhönvalmentajan työ tyypillisesti jatkuu vielä jonkin aikaa asiakkaan työllistymisen jälkeenkin. Usein työhönvalmentajaa kuitenkin tarvitaan vielä tässä vaiheessa.

Ennen työtään työhönvalmentajana ja kouluttajana Kanniainen toimi assistenttina ja työyhteisökonsulttina konsultointiyritys Tiedonvalossa sekä projektipäällikkönä maahanmuuttajatyöhön erikoistuneessa hankkeessa Suomen Setlementtiliitto ry:ssä. Ehti hän toimia jonkin aikaa tutkimusassistenttinakin Helsingin yliopistossa Cicero Learning –verkostossa. Kanniainen on valmistunut sosiaalipsykologian laitokselta vuonna 2001. Sosiaalipsykologiaa hän oli päätynyt opiskelemaan, sillä maahanmuuttoon ja monikulttuurisuuteen sekä toisaalta koulumaailmaan liittyvät asiat kiinnostivat. Alun perin pääkaupunkiseudulta kotoisin oleva Kanniainen asuu nykyisin Inkoossa perheensä, kahden kouluikäisen lapsensa ja miehensä, kanssa.

Kanniaisen mukaan työnantajien valmiudet työllistää esimerkiksi maahanmuuttajia ovat koko ajan parantuneet. Ymmärrys erilaisille työntekijöiden tarpeille on lisääntynyt yleisesti. Asenneilmapiirin muutokset kuitenkin heijastuvat myös työmarkkinoille. ”Esimerkiksi keväällä 2009 kiristyneet asenteet maahanmuuttajia kohtaan näkyivät selvästi myös omassa työssäni. Tuolloin vaikkapa työpaikkailmoituksissa saatettiin vaatia siivoojalta täydellistä suomen kielen taitoa”, kertoo Kanniainen. Tilanne on kuitenkin parantunut muutaman vuoden takaisesta.

Sopivasti haasteita Minna-Rosa Kanniainen puhuu työstään innostuneesti. ”Työni on monipuolista ja yllätyksellistä, haastavaa. Monesti saattaa joutua oman mukavuusalueensa ulkopuolelle”, hän kuvaa. ”Pienessä yrityksessä saa tehdä kaikkea. Työ on myös liikkuvaista ja siinä tapaa erilaisia ihmisiä: asiakkaita, työnantajia, TE-toimiston virkailijoita”, hän luettelee. Työ on pitkälti asiakastyötä, mutta siihen kuuluu myös raportointia ja seurantaa TE-toimistolle.

Ryhmäkiinteys joukon voimavarana Teksti ja kuvio: Mikael Salo. Kuva: Kari Mankonen (Mikael Salon väitöskirjan kansikuva)

Ryhmäkiinteys on väkevä joukon ominaisuus - eliksiiri, joka tekee ryhmästä ylivoimaisen toisiin ryhmiin nähden. Lisäksi organisaation kiinteys on työhyvinvoinnin ja organisaation suorituskyvyn perusta. Tästä syystä ryhmäkiinteyttä voidaan pitää organisaation voimanlähteenä.

Joukon kiinteys jakautuu teoriassa vähintään neljään komponenttiin: (1) vertaisten välinen kiinteys – kavereiden kesken, (2) johtajan ja alaisten välinen kiinteys – perustuen keskinäiseen luottamukseen ja arvostukseen, (3) organisaation kiinteys, mikä ilmenee esimerkiksi henkilöiden työtyytyväisyytenä tai ylpeytenä organisaation jäsenyydestä sekä (4) instituution kiinteys, joka luo tarkoituksen ja merkityksen organisaation olemassaololle. Näiden lisäksi kirjallisuudessa on tarkasteltu kansallista kiinteyttä. Kukin komponenteista jakaantuu kahteen dimensioon: affektiivinen/emotionaalinen kiinteys ja instrumentaalinen kiinteys. Teoreettisen mallin perusteella ryhmän ja organisaatio jäsenenä henkilön on mahdollista sitoutua (1) kavereihin sosiaalisesti tai sen takia, että kavereiden kanssa saavuttaa myös jotain tavoitteita, (2) johtajaan sosiaalisesti (esikuvan ja esimerkin takia) tai siksi, että johtaja on tehokkain apu tehtävien toteuttamiseksi, (3) organisaatioon sen statuksen ja ilmapiirin takia tai organisaatioon saavutettavien välittömien etujen (palkan ja optioiden takia) sekä (4) instituutioon kutsumuksen, ammattiylpeyden ja velvollisuudentunnon takia tai instituutioon sen tarjoamien ura- ja koulutusmahdollisuuksien tähden. Jokaisella joukolla on täysin omanlaisensa määrä eri kiinteyden tasoja ja tästä syystä jokainen ryhmä on erilainen

kiinteyden profiilin perusteella. Mitä useampi kiinteyden osa-alue on vahva, sitä voimakkaammin ryhmän jäsenet pitävät yhtä ja organisaatio pysyy koossa toimintakykyisenä. Tutkimuksen aineisto kerättiin puolustusvoimista, mikä mahdollisti lukuisten erityyppisten, virallisten ja epävirallisten, ryhmien arvioinnin ja vertailun. Tulosten perusteella miehistön välinen kiinteys (horizontal cohesion) heikkeni ajan myötä, mikäli johtaja ei aktiivisesti yrittänyt vaikuttaa siihen. Tutkimuskirjallisuus puhuukin ryhmän muodostumisprosessiin kuuluvasta kuherruskuukaudesta, jolloin uudet kaverit ja organisaatio tuntuvat erityisen mielenkiintoiselta. Ajan myötä ryhmä alkaa pirstoutua pienempiin osiin, kun henkilöt muodostavat kaverisuh-

Kuvio 1. Kiinteyden komponentit (Salo 2011, 52).

Suomen sosiaalipsykologit ry

äitöskirjani ”United We Stand – Divided We Fall: A Standard Model of Small Unit Cohesion” tarkastettiin Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa 5.8.2011. Väitöskirjan keskeisin väittämä tiivistyy kiinteyden perusmalliin, jonka pääkohdat esitellään lyhyesti tässä artikkelissa.

teita ja alkavat erotella parhaat kaverit ns. tutuista. Vertaisten välistä kiinteyttä edesauttoi, jos (a) henkilöt sopeutuivat helposti uusiin sosiaalisiin tilanteisiin, (b) ryhmällä oli hyvät (ammattitaitoiset ja sosiaaliset) johtajat, (c) joukossa ei kiusattu ketään ja ryhmällä oli hyvä työskentelyilmapiiri, (d) henkilöllä oli positiivinen perusasenne ryhmän toimintaa kohtaan ja (f) henkilöt saivat positiivisia kokemuksia palveluksensa aikana. Varsinkin ilmapiirin heikkeneminen ja kiusaamisen lisääntyminen vaikuttavat negatiivisesti kiinteyteen. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että panostaminen kasvattaviin kokemuksiin, haasteelliseen koulutukseen ja ryhmien sosiaalisten ongelmien hallintaan ovat tehokkaita lääkkeitä ylläpitämään vertaisten välistä kiinteyttä. Johtajien ja alaisten välistä kiinteyttä (vertical cohesion) tutkittiin miehistön näkökulmasta. Yllättäen henkilön omat ominaisuudet selittivät sitä, kuinka sitoutuneita he olivat johtajiinsa, sillä muun muassa henkilön henkinen ja fyysinen kunto sekä asenne olivat yhteydessä tähän kiinteyden komponenttiin. Toisena mielenkiintoisena havaintona voitiin todeta, että ryhmänjohtajat olivat asennemittareiden perusteella samanlaisia kuin alaisensa. Osa ryhmänjohtajista koki olevansa alaistensa kanssa enemmän vertaisia, eivätkä tosiasiallisesti johtaneet ryhmäänsä tai vaikuttaneet alaistensa toimintaan. Tutkimuksessa myös määritettiin henkilöiden status sekä arvioitiin ryhmän kiinteys sosiometristen kaveri-, taistelijapari- ja johtajavalintojen perusteella. Tulosten perusteella todettiin, että henkilöt, joilla oli hyvä status ryhmässä, olivat vahvemmin sitoutuneita ryhmään, johtajiin ja organisaatioon, heillä oli enemmän ystäviä sekä paremmat arvosanat palveluksen lopulla. Ryhmäkiinteyden merkitystä arvioitiin sillä, miten vahvasti kiinteys selitti henkilöiden asenteita ja käyttäyty-

mistä palveluksen aikana. Tulosten perusteella havaittiin, että kiinteys on vahvasti yhteydessä suorituskykyyn, kuten teoriakirjallisuudessa väitettiin. Tämän lisäksi kiinteässä ryhmässä henkilö on sosiaalisempi ja saanut ystäviä, hän on sitoutunut organisaatioon, sopeutunut käskyvaltasuhteisiin sekä saanut parempaa koulutusta ja kokenut vähemmän kiusaamista. Komponenttien vertailun perusteella institutionaalinen kiinteys selittää muita enemmän henkilön asenteita kuin muut komponentit. Väitöskirja kokosi yhteenvetoon lähes kaiken oleellisen, mitä kiinteydestä on läntisessä maailmassa tutkittu ja kirjoitettu. Ehkä merkittävintä on se, miten erilaisista teoreettisista näkökulmista luotiin selkeä, yksinkertainen, mutta samalla ilmiön eri osa-alueet kattava teoreettinen malli, jonka avulla ryhmäkiinteydestä on mahdollista saada enemmän irti käytännön elämässä ja aihetta on helpompi lähestyä teoreettisissa tarkasteluissa. Tästä syystä kirjan teoreettisen mallin pääkohtia (esimerkiksi sivut 52 ja 190 / https://helda.helsinki.fi/handle/10138/27252) on mahdollista hyödyntää psykologian, sosiaalipsykologian, sosiologian ja johtamisen tutkimuksessa sekä organisaatioiden johtamisessa ja henkilöstösuunnittelussa kiinteyden, työtyytyväisyyden ja organisaation tuottavuuden lisäämiseksi.

Mikael Salon väitöskirja ”United We Stand – Divided We Fall: A Standard Model of Unit Cohesion” tarkastettiin 5.8.2011 Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimi professori Jukka Lipponen (Aalto yliopisto) ja kustoksena professori Ari Haukkala (Helsingin yliopisto). Väitöskirja julkaistiin laitoksen julkaisusarjassa (6:2011), ja sitä voi tilata Unigrafian kautta (http://www.yliopistopaino.fi/). Väitöskirja on myös luettavissa sähköisesti Helsingin yliopiston e-thesis palvelussa osoitteessa http://ethesis.helsinki.fi/.

Poimintoja tieteen kentältä Koonneet: Mia-Marisa Ranta ja Paula Vehmaskoski

Mustia lampaita eli koska ryhmä kääntyy jäsentään vastaan Sosiaalipsykologiassa meille ovat tuttuja mm. Sherifin, Tajfelin ja Turnerin tutkimukset, jossa sisäryhmän suosimisen havaittiin olevan merkittävä ryhmässä syntyvä ilmiö. Sisäryhmän jäsenen mustamaalaaminen on kuitenkin vähemmän tunnettu, mutta tunnustettu ilmiö. Lewis ja Sherman olivat kiinnostuneita, minkälaisessa ryhmässä tämä vähemmän huomiota saanut, ns. musta lammas -efekti, tapahtuu. Tutkijat pyysivät tutkimukseen osallistuneita yliopisto-opiskelijoita arvioimaan laadultaan hyviä ja huonoja esseitä. Tilannetta manipuloitiin siten, että osalle vastaajista kerrottiin, että esseen on kirjoittanut samaan sisar- tai veljeskuntaan kuuluva henkilö (ns. korkea koettu ryhmän yhtenäisyys, high perceived group entitativity) kuin vastaaja itse. Osalle taas sanottiin, että esseen oli kirjoittanut joku samalla psykologian johdantokurssilla oleva opiskelija (ns. matala koettu ryhmän yhtenäisyys, low perceived group entitativity). Lisäksi molemmissa tapauksissa manipuloitiin sitä, oliko oletettu esseen kirjoittaja sisäryhmän vai ulkoryhmän jäsen. Tutkimuksessa selvisi, että koetulla ryhmän yhtenäisyydellä oli vaikutusta vastaajien arvioihin. Tällöin sisäryhmän jäsenten kirjoittamia laadukkaita esseitä arvioitiin suotuisammin kuin ulkoryhmän jäsenten laadukkaita esseitä. Sen sijaan sisäryhmäläisen kirjoittamia huonolaatuisia esseitä arvioitiin ankarammin, kuin ulkoryhmäläisen huonoja kirjoituksia. Vastaavaa ilmiötä ei havaittu matalan ryhmän yhtenäisyyden manipulaatiossa, vaan sisä- ja ulkoryhmän jäseniä arvioitiin tällöin samalla tavalla. Tutkijat selittävät tuloksia sosiaalisen identiteetin ja sosiaalisen kategorisoinnin teorioilla. Heidän mukaansa ryhmä on yksilön identiteetin ja sitä kautta itsetunnon lähde ja mitä suurempi merkitys ryhmällä on yksilön minäkuvalle (korkean koetun ryhmän yhtenäisyyden -tilanne), sitä suuremman uhan sisäryhmän jäsenen huono suoritus minäkuvalle aiheuttaa. Lewis, A. & Sherman, S. (2010). Perceived entitativity and the black sheep effect: When will we denigrate negative ingroup members? Journal of Social Psychogy, 150(2), 211–225.

Isän ja vauvan ensimmäinen vuosi: sukupuolittuneet vastuut ja ruumiillisuus

Toisin kuin naisilta, miehiltä puuttuu ruumiillinen kokemus raskaana olemisesta. Haastateltujen isien yhteys vauvaan muodostui raskauden aikana pitkälti huolehtimalla raskaana olevasta kumppanista. Miehillä ruumiillisia tuntoja odotuksen aikana olivat esimerkiksi riemu, väsymys sekä pelko tulevan edessä. Vaikka miehet puhuivat usein raskaudesta puhumalla siitä yhteisenä ”meidän raskautena”, he kuitenkin korostivat naisen syvää ruumiillista kokemusta raskaana olemisesta. Haastatellut miehet kokivat, että raskauden kautta

Suomen sosiaalipsykologit ry

Andrea Doucet tutki kvalitatiivisessa tutkimuksessaan kanadalaisten miesten isyyttä ja sen ruumiillisia ulottuvuuksia sekä sukupuolittuneita vastuita lapsen ensimmäisen vuoden aikana.

naiselle syntyy väistämättä läheisempi yhteys lapseen, kuin miehellä. Tähän liittyy paitsi raskaana oleminen ja synnytys, myös lapsen syntymän jälkeen imetys. Miesten kokemuksille oli leimallista tietty ulkopuolisuuden tunne näistä ruumiillisista kokemuksista, sekä kokemus siitä, että yhteys lapseen on heikompi kuin lapsen äidillä. Lapsen syntymän jälkeen isyyteen ruumiillisena kokemuksena kuului esimerkiksi lapsen kanssa leikkiminen. Leikki oli miehille tapa hoivata lasta maskuliinisella tavalla, joka erottui lapsen äidin antamasta hoivasta. Miesten kokemukseen isyydestä ruumiillisena ulottuvuutena vaikuttivat myös yhteisön suhtautuminen; lastenhoidon ollessa useammin naisten vastuulla monet miehet kokivat, että miehinen ruumiillisuus aiheutti vaikeuksia esimerkiksi leikkiryhmissä, missä äidit toisinaan imettivät lapsiaan. Kokemusta isyydestä muovasi myös hegemoniseen maskuliinisuuteen liittyvä ajatus miehestä perheensä elättäjänä, mikä tuotti ristiriitaisia tuntemuksia niille haastatelluille miehille, jotka olivat jääneet kotiin hoitamaan lasta. Doucetin mukaan ruumiilliset subjektit sekä luovat oman sosiaalisen ympäristönsä, että ovat sen muovaamia. Hänen mukaansa miesten kokemukseen isyydestä vaikuttaa syvästi sukupuolittunut habitus, mikä muovaa normeja ja odotuksia sukupuolittuneesta vanhemmuudesta sekä vanhempien vastuista. Doucet, A. (2009). Dad and baby in the first year: Gendered responsibilities and embodiment. The Annals of the American Academy of Political and Social Science, 624, 78–98.

Arvot ja kehystäminen vaikuttavat ääriryhmiin suhtautumiseen Hollantilaisyliopiston empiirisessä kokeessa tutkittiin sitä, miten vastaajan omat arvot ja toisaalta tilanteen arvovihjeet (kehystys) vaikuttavat suhtautumiseen poliittisiin ääriliikkeisiin. Kyselylomakkeessa osallistujia pyydettiin ensin määrittelemään, miten tärkeinä he pitivät turvallista yhteiskuntaa ja sananvapautta, ja sen jälkeen he saivat luettavakseen lehtileikkeen jossa esitettiin ääriryhmän kokoontuminen joko sananvapauskysymyksenä tai turvallisuus- ja yhtenäisyyskysymyksenä. Tämän jälkeen mitattiin suhtautumista ääriliikkeisiin. Arvoissa järjestyksen ja turvallisuuden kannattaminen oli yhteydessä kielteiseen suhtautumiseen ääriliikkeiden kokoontumiseen, mutta sananvapaus-kehystyksen lukeminen näytti loiventavan turvallisuushakuisten suhtautumista äärioikeiston kokoontumiseen. Tutkijat perustelevat tätä sillä, että sananvapaus ja kansalaisoikeudet ovat länsimaissa niin normatiivisia arvoja, että edes järjestystä arvoissaan priorisoivat eivät voi niitä sivuuttaa. Sananvapautta tärkeänä pitävien ryhmässä puolestaan turvallisuusartikkelin lukeneet arvoivat äärioikeiston kokoontumista vielä sallivammin, kuin omien arvojensa mukaisen artikkelin lukeneet. Tätä selitettiin bumerangiefektillä, jossa hyökkäys omia tärkeimpiä (tai yhteiskunnassa yleisesti korostettuja) arvoja vastaan menee hyväksymisalueen ulkopuolelle ja aiheuttaa vastareaktion. Kun arvion kohderyhmäksi esitettiin äärioikeiston sijaan fundamentalisti-islamistit, arvoista vain turvallisuushakuisuus ennusti suhtautumista ryhmään, eikä kehystyksellä ollut vaikutusta. Ramírez C. Z. & Verkuyten M. (2011). Values, media framing, and political tolerance for extremist groups. Journal of Applied Social Psychology, 41(7), 1583–1602.

”Lihavan” stigmasta irrottautumiseen tarvitaan muutakin kuin painonpudotus Yhdysvaltalaistutkija on tutkinut irrottautumista stigmatisoidusta identiteetistä laihduttamisen kontekstissa. Aineisto muodoistui 41 painoaan pysyvästi pudottaneen henkilön haastatteluista. Haastateltavilta kyseltiin heidän ennen painonpudotusta kokemastaan stigmasta, näkemyksistään itsestään ennen ja jälkeen painonpudotuksen, kuvauksistaan stigmasta irtipääsystä sekä vaikeuksista, joita he kokivat purkaessaan ylipainoisen stigmaa. Vastauksia arvioitiin identiteetin ja identiteetin kontrolliteorian kehyksissä. Noin puolet haastateltavista kuvaili itseään tavoin, joka viittaa onnistuneeseen stigmasta irrottautumiseen. Tyypillistä näille onnistujille oli, että paino oli pysynyt halutulla tasolla jo pitemmän aikaa. Identiteetin kontrolliteorian mukaisesti onnistunutta lihavan stigmasta irrottautumista kuvasi se, että painon merkitys minäkuvassa oli vähentynyt. Painoa ei enää tarvinnut tarkkailla jatkuvasti, ja myös muiden kommentit laihtumisesta vähenivät. Tämä koettiin pääosin positiivisena; haastateltuja ei nähty enää ”entisinä lihavina”. Iso ja pitkäkestoinenkaan painonpudotus yksinään ei kuitenkaan välttämättä johtanut onnistuneeseen stigmasta irrottautumiseen. Stigmasta irrottautuminen näyttääkin vaativan laihduttajalta lähimmäisiltä saadun palautteen arviointia ja muutosta tavassa nähdä itsensä. Ihmisten välillä on lisäksi vaihtelua siinä, miten intensiivisesti stigma koetaan osaksi itseä, ja tämä vaikuttaa siihen, millaiset lahdutusideologiat ja -ohjelmat sopivat heille parhaiten ja millaisia haasteita he kokevat pyrkiessään irrottautumaan stigmasta. Granberg, E. M. (2011). ‘‘Now my ‘old self’ is thin’’. Stigma exits after weight loss. Social Psychology Quarterly, 74(1), 29–52.

Sosiaalipsykologi maallikkokriitikkona Teksti: Heidi Räsänen

uopiossa järjestetään joka kesä Kuopio Tanssii ja Soi -festivaali, jonka taiteellisena johtajana toimii Jorma Uotinen. Viime kesänä minulla oli kunnia toimia siellä VIP-katsojana. Tämä tarkoitti sitä, että kävin katsomassa puolenkymmentä tanssiesitystä ja kirjoitin näkemästäni ja kokemastani arvion Savon Sanomien verkkoblogiin.

Päädyin tähän pestiin siten, että näin Savon Sanomien verkkosivuilla ilmoituksen, jossa haettiin maallikkokriitikoita. 156 hakijan joukosta valittiin kaksitoista eri-ikäistä ja eri taustat omaavaa maallikkokriitikkoa. Valinnassa painotettiin joukon keskinäistä monipuolisuutta sekä hakijan kykyä perustella valintaansa ja ilmaista tuntemuksiaan kirjallisessa muodossa. Hakemuksessa minä

Suomen sosiaalipsykologit ry

Minulla oli viime kesänä kunnia toimia Kuopio tanssii ja soi -festivaalin nimeämänä VIP-katsojana eli sain vapaaliput muutamiin tanssiesityksiin, joista kirjoitin Savon sanomiin, josta jutut linkattiin festivaalin sivuille. VIP-katsojia koskevassa julkisuudessa tituleerasin itseäni sosiaalipsykologiksi, koska sellaiseksi itseni koen ja olen siitä ylpeä.

tituleerasin itseäni sosiaalipsykologiksi ja ilmaisin kiinnostukseni taiteita, kulttuuria, ihmisiä ja yhteiskuntaa kohtaan. Tanssista sinällään minulla ei ollut minkäänlaista aikaisempaa kokemusta. Ideana olikin, että tanssin tuntemusta ei tarvinnut olla. Tarkoitus oli saada blogikirjoituksissa kuuluviin tavallisen katsojan kokemus, näkemys ja tulkinta. Esiintyjinä oli tanssiryhmiä ympäri maailmaa ja niitä oli aivan mahtavaa päästä seuraamaan. Tanssii ja soi -kokemuksen suurin anti oli saada uusia elämyksiä ja kokemuksia. Menin tanssiesityksiin seuralaiseni kanssa, join lasin kuohuvaa ja nautin jokaisesta esityksestä. Valaisevaa oli myös oivallus siitä, että ei ole oikeaa tai väärää tapaa tulkita tanssia. Kaikilla on oma mielipide ja näkemys. Tämä voi päteä hyvin monella muullakin elämänalueella ja on sovellettava laajemminkin, sillä jokainen katselee maailmaa omien ”lasiensa” läpi. Tietysti mokelsin myös oikein tyylikkäästi, kun meidät maallikkokriitikot esiteltiin Kuopion Satamatorin lavalla kaiken kansan nähden ja kun Sami Saikkonen kysyi minulta heti ensimmäisenä, mitä tulee mieleen sanasta ”tanssi”. Polveni tutisivat ja en osannut sanoa kuin ”ööö…” ja nauraa päälle. Hävetti paljon, mutta opin jotain itsestäni ja siitä, että isolla lavalla olo on aika jännittävää. Näitä sattuu. Minulle ainakin.

Tarvitseeko sosiaalipsykologi-nimikkeen käyttöä perustella? Koetan suhtautua koulutukseen, työhön ja elämään positiivisesti ottamatta asioita liian vakavasti. Tarkoitan sitä, että miksi en voisi sanoa itseäni sosiaalipsykologiksi, vaikka nimike ei ole laillistettu. Mitäs sitten – ei ole laillistettu, mutta itse olen enemmän kohdannut kiinnostuneita kyselyitä muun muassa siitä, millaisiin ammatteihin sosiaalipsykologit työllistyvät ja mitä he tekevät, kuin olisi puututtu siihen, onko nimike laillistettu vai ei. Tulen varmaan käyttämään sosiaalipsykologi-nimikettä edelleenkin tilanteissa, joissa katson sen olevan sopivaa. Työttömänä ollessa se oli minulle jonkinlainen kattonimike ja kun saan olla esillä VIP-katsojana, voin näin osaltani lisätä nimikkeen tunnettavuutta. Huomenna kaulassani roikkuu työvoimaneuvoja-lappu. Viime vuonna olin suunnittelija. Ensi vuodesta en vielä osaa sanoa. Elämä rullaa painollaan, ajat ja työpaikat vaihtuvat. Välillä tuntuu, että ainoa varma asia on jatkuva muutos, mutta onneksi sentään sosiaalipsykologi-nimike pysyy. Hurmaavan harmaata syksyä kaikille!

Esitellessäni itseäni sanoin olevani sosiaalipsykologi oikeastaan kahdesta syystä. Ensinnäkin siksi, koska olen siitä ylpeä. Ja toisekseen en ollut varma, koska taas ammattinimikkeeni ja työpaikkani vaihtuu. Valmistumisestani on muutama vuosi aikaa ja olen ehtinyt olla suunnittelija, työtön, osa-aikatyöläinen, kouluttaja ja työvoimaneuvoja. Eli katsoin parhaaksi esitellä itseni siinä tilanteessa koulutuksen antaman nimikkeen mukaan sosiaalipsykologiana. Miksi en niin tekisi, koska lisäähän se sosiaalipsykologien tunnettuutta. Ja toisaalta, kun ihmiset eivät usein tieteenalasta juuri tiedä ja kun kertoo olevansa sosiaalipsykologi, saa hyvin todennäköisesti lisää kysymyksiä ja näin tietoisuus leviää.

Uskaltaisiko yrittää? — Sosiaalipsykologisen yrittäjyysillan satoa Teksti: Esa Torniainen, kuvat: Inka Suhonen

Toukokuussa pidetyssä yrittäjyysillassa puhuttiin yrittäjyyden eri muodoista, yhteiskunnallisista yrityksistä, ja kuultiin kokemuksia sosiaalipsykologiyrittäjän todellisuudesta. Kiinnostusta aiheeseen sosiaalipsykologien keskuudessa selvästi on, mitä todisti tilaisuuden runsas ja aktiivinen osanottajakunta. Jatkotilaisuus aiheesta onkin tulossa joulukuussa.

Erilaisten selvitysten (mm. yliopistojen tekemät valmistuneiden sijoittumisselvitykset, aiheen tiimoilta laaditut opinnäytteet, yhdistyksen jäsenkyselyt) perusteella sosiaalipsykologeista saattaisi toimia yrittäjinä ehkä kymmenkunta prosenttia. Arvio on erittäin epävarma, koska yrittäjyys sanana ehkä hiukan kaihtaa täsmällistä määrittelyä ja toisaalta kaikissa kyselyissä sitä ei ole erikseen edes kysytty. Kiinnostus yrittäjyyteen on ilmiselvä – tätä todisti osallistujien runsaus keskusteluillassa otsikolla ”Sosiaalipsykologi yrittäjänä”, jonka yhdistys järjesti 11.5.2011 yhdessä Helsingin yliopiston Sosiaalipsykologian alumnien kanssa; Snellmanian salissa oli 35 aiheesta kiinnostunutta ja keskustelu oli aktiivista. Alustajina oli sekä yrittäjyyden asiantuntijoita että sosiaalipsykologiyrittäjä kertomassa kokemuksistaan.

Monta tapaa yrittää Yritysneuvoja Timo Mäkilä kertoi yrittäjyydestä ja yrittäjäksi ryhtymisestä sen eri muodoissaan. Mäkilä on Yri-

tysHelsingistä, palvelukeskuksesta, joka tarjoaa maksutta neuvonta- ja koulutuspalveluita yrittäjille ja etenkin yrittäjäksi aikoville Helsingissä. Sen taustayhteisöjä ovat Helsingin kaupunki ja Suomen Uusyrityskeskukset ry, jolla on vastaavankaltaista toimintaa myös muualla Suomessa (ks. linkit kohdasta ”Lisätietoja”). Mäkilän mukaan neuvonta- ja koulutustoiminta on tuloksellista: 40 %:lla omin avuin yrittäjiksi ryhtyneistä on viiden vuoden jälkeen vielä toiminta käynnissä, kun taas yrittäjäkoulutuksen käyneillä luku on 80 %. Yrittäjyyttä voi aloitella myös pienesti: ensin omin päin freelancerina, sitten toiminnan kasvaessa ja vakiintuessa toiminimen tai muun yritysmuodon avulla tai kenties perustamalla osuuskunnan yhdessä muiden yrittäjien kanssa. Näillä toiminnan järjestämisen eri muodoilla on kullakin etunsa ja rajoitteensa. Seuraavassa joitakin näkökulmia aiheeseen – kattavampi yleisesitys löytyy esimerkiksi YritysHelsingin verkkosivuilta. On rajanvetokysymys, luokitellaanko freelancer varsinaisesti yrittäjäksi; freelance-suhteessa henkilöllä ei ole yritystä, mutta toisaalta myöskään työsuhteen tunnusmerkit toimeksiantajaan eivät täyty. Toiminta voi kuitenkin olla hyvinkin itsenäistä ja yrittäjämäistä. Työ- tai virkaehtosuhteen ja freelance-suhteen välillä on useita eroja; sopimus toimeksiantajaan perustuu yleensä yksittäiseen tehtävään tai projektiin eikä tyypillisesti ole jatkuva, ja freelancer vastaa omasta työnjohdostaan, työvälineistään, työajoistaan, ja niin edelleen. Näin ollen työsuhdetta sääntelevät lakinormit kuten työsopimuslaki, työaikalaki tai vuosilomalaki eivät sen enempää suojaa

Suomen sosiaalipsykologit ry

osiaalipsykologit sijoittuvat työelämässä hyvinkin monille sektoreille ja aloille, ja myös työn tekemisen muodolliset puitteet vaihtelevat kokoaikaisista ”pysyvistä” työsuhteista määrä- ja osa-aikaisiin ja mitä moninaisimpiin pätkä- ja silpputyön muotoihin. Yrittäjyys on yksi muoto työllistyä – tai nimenomaan ei ole yksi muoto vaan sana pitää sisällään monenlaisia tapoja järjestää suhteensa työelämään.

kuin rajoitakaan. Toimeksiantaja yleensä maksaa palkan (työkorvauksen) ja toimittaa verokortin perusteella ennakonpidätyksen, mutta freelancerin on huolehdittava sosiaali- ja eläketurvaansa sekä vakuutuksiin liittyvät asiat itse.

miesten välillä, on nimettävä toimitusjohtaja ja valittava tilintarkastaja. Toiminta voi alkaa heti perustamiskirjan allekirjoittamisen jälkeen, mutta myös henkilöyhtiöstä on tehtävä ilmoitus Patentti- ja rekisterihallitukselle ja Verottajalle.

Kun toiminta kasvaa ja laajenee satunnaisista keikoista runsaammaksi, on syytä harkita jotakin yritysmuotoa toiminnan puitteita jäntevöittämään. Jos haluaa edetä pienin askelin, voisi seuraava vaihe olla perustaa toiminimi eli alkaa toimia yksityisenä elinkeinonharjoittajana. Toiminimen perustamiseen riittää ilmoitus Patentti- ja rekisterihallitukselle ja Verottajalle. Freelancerin ja yksityisen elinkeinonharjoittajan asemat ovat samankaltaisia muun muassa työsuhdeasioiden, sosiaali- ja eläketurvan, vahingonvastuun, yrittäjäriskin, työvälineiden ja vakuutuksien suhteen. Sen sijaan freelancerista poiketen toiminimellä on kirjanpitovelvollisuus, verot maksetaan itse (ennakonkanto) ja työttömyysturvaan on mahdollisuus työttömyyskassan jäsenenä. Toiminimi voi riittää hyvin, jos liiketoiminnassa ei ole suuria taloudellisia riskejä ja toiminnan tulos on tarkoitus tulouttaa pääosin yrittäjälle itselleen. Jos näin ei ole, kannattaa harkita muita yhtiömuotoja.

Osakeyhtiö on muotovaatimuksiltaan runsain mutta toisaalta omaisuusriskiltään rajattu; toisin kuin edellä, osakkeenomistajat eivät vastaa yhtiön sitoumuksista henkilökohtaisella omaisuudellaan vaan vain yhtiöön sijoittamallaan pääomalla. Osakeyhtiön voi perustaa yksi tai useampi henkilö, jotka yleensä myös sijoittavat yhtiöön omaisuutta, merkitsevät osakkeita ja tulevat näin yhtiön osakkeenomistajiksi. Yhtiöön sijoitetun osakepääoman on yhteensä oltava vähintään 2500 euroa. Osakkeenomistajat käyttävät ylintä päätösvaltaa omistamiensa osakkeiden suhteessa, mutta käytännön toimia yleensä johtaa heidän valitsemansa hallitus ja tämän valitsema toimitusjohtaja. Osakeyhtiön perustamiseen vaaditaan perustamissopimus ja siihen liitetty yhtiöjärjestys, lisäksi kannattaa tehdä myös osakassopimus, jos osakkaita on enemmän kuin yksi. Ennen kuin yhtiö voi aloittaa toimintansa, sen osakepääoma on maksettava ja se on rekisteröitävä. Osakeyhtiö soveltuu laadultaan ja laajuudeltaan kaikenlaiseen liiketoimintaan.

Henkilöyhtiöiden eli avoimen yhtiön tai kommandiittiyhtiön perustamiseen tarvitaan ainakin kaksi henkilöä eli niin sanottua yhtiömiestä. Henkilöyhtiöissä, kuten toiminimenkin kohdalla, yrittäjät vastaavat yhtiön nimissä tehdyistä sitoumuksista omaisuudellaan; kommandiittiyhtiöissä tosin äänettömillä yhtiömiehillä vastuu, riski ja päätösvalta on rajoitetumpia kuin vastuunalaisilla yhtiömiehillä. Henkilöyhtiön perustaminen ja hallinnointi on jo hiukan muodollisempaa kuin toiminimen: tarvitaan perustamiskirja yhtiö-

Erityisesti verkostoituneessa liiketoiminnassa mahdollinen yritysmuoto on osuuskunta, jonka perustamiseen tarvitaan vähintään kolme henkilöä (luonnollista henkilöä tai yhteisöä). Samaan tapaan kuin osakeyhtiössä, osuuskunnan jäsenet vastaavat osuuskunnan tekemistä sitoumuksista vain siihen sijoittamallaan pääomalla – osuuskunta myös maksaa pääoman takaisin, jos jäsenyys osuuskunnassa päättyy. Valtaa käyttävät jäsenet (yleensä jäsen ja ääni –periaatteella erotuksena osakeyhtiön euro ja

ääni –periaatteelle), jotka valitsevat hallituksen, joka valitsee toimitusjohtajan. Jäsentensä määrän ja vaihtuvuuden suhteen osuuskunta on joustavampi kuin osakeyhtiö osakkeenomistajiensa suhteen. Varsinkin pysyvästä palkkatyösuhteesta yrittäjäksi siirtyminen voi olla melkoinen elämänmuutos, johon sisältyy aina niin mahdollisuuksia kuin riskejäkin. Toisaalta myös tuki- ja kannustusmekanismeja on olemassa, kuten starttirahat ja edelläkin mainitut neuvontapalvelut; lisäksi esimerkiksi yrittäjän eläke- ja työttömyysturvaan liittyviä järjestelmiä on jossain määrin viime vuosina parannettu. Yrittämistä voi harjoittaa tai ainakin aloitella myös sivutoimisena, palkkatyön ohella –”päätoimen” työnantaja tosin usein edellyttää sivutoimi-ilmoituksen tekemistä tai sivutoimiluvan pyytämistä, ja työnantajan kanssa kilpailevaa toimintaa ei toki voi harjoittaa.

Mikä ihmeen yhteiskunnallinen yritys?

Yhteiskunnallinen yritys ei ole erillinen yritysmuoto, vaan tällaiset yritykset noudattavat edellä kuvattuja muotoja (osakeyhtiö, osuuskunta, jne.) toimintansa puitteita järjestäessään. Jossain maissa kuten Britanniassa on erillistä lainsäädäntöä, jossa yhteiskunnallisten yritysten asemaa on määritelty erikseen ja tuettu verohelpotuksin, mutta Suomessa vastaavaa ei ainakaan vielä ole, vaikka tämän suuntaisia pyrkimyksiä onkin ollut vireillä. Yhteiskunnallista yrittäjää määrittää sosiaalinen missio, ei niinkään taloudellinen missio ja taloudelliset tarpeet. Mukaan saattaa liittyä myös vapaaehtoistoimintaa. Vaikka pyrkimyksenä on myös turvata taloudellinen itsenäisyys ja taustalla on liiketaloudellinen ajattelu, se ei ole

Suomen sosiaalipsykologit ry

Osakeyhtiölain 1 luvun 5 § mukaan ”yhtiön toiminnan tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajille, jollei yhtiöjärjestyksessä määrätä toisin”. Muotoilu mahdollistaa osakeyhtiön tarkoitukseksi muunkin kuin voiton tuottamisen, mutta sivulauseessa, ikään kuin poikkeuksena.

Yhteiskunnallisissa yrityksissä (engl. social entrepreneurship), joita Suomen Yhteiskunnallisten Yrittäjien yhdistyksen SYY ry:n puheenjohtaja Janne Lemettinen valotti tarkemmin, tarkoitus on ratkaista yhteiskunnallisia ongelmia liiketoiminnan avulla. Yleensä määritelmään lisätään myös taloudellinen kannattavuus kuitenkin niin, että tyypillisesti liiketoiminnan voitto kanavoidaan yrityksen kehittämiseen ja sen yhteiskunnallisen tarkoituksen edistämiseen sen sijaan, että ensisijaisesti pyrittäisiin kartuttamaan osakkeenomistajien varallisuutta. Nämä periaatteet kirjataan yhtiöjärjestykseen, osakassopimukseen tai muuhun mukana olevia sitovaan asiakirjaan.

pääasia; yhteiskunnallisen yrittämisen onnistuminen mitataan enemmän sosiaalisen mission mukaisen vaikuttavuuden kuin taloudellisten tuottojen pohjalta.

Yrittämisen todellisuutta Kiinnostavan, vaikkakin (Göetheä mukaillen) harmaan teorian jälkeen elämän kultaista puuta ryhtyi värittämään illan kolmas ja viimeinen puhuja, elävä sosiaalipsykologiyrittäjä Marjo-Riitta Ristikangas, johdon, esimiesten ja työyhteisöjen valmennus- ja coaching-palveluita tarjoavan BoMentis Oy, Coaching Housen valmentaja ja toimitusjohtaja. Ristikangas kertoi voivansa kytkeä omaa yrittäjäajatteluaan edellisen puhujan maalailemiin periaatteisiin; pyrkimys on tuottaa yhteisölle hyvää, laittaa hyvää kiertämään. Hänen kokemuksensa mukaan pienyrittäjät etenkin sosiaalipsykologian alalla tuntuvat laajalti jakavan ajatuksen, että tehdään työtä, joka on itselle mielekästä, ja jos siitä tulee taloudellista tulosta, niin hyvä. Ristikankaan perhetausta on pienyrittäjähenkinen, joten yrittäjyys on aina ollut luonteva vaihtoehto. Jo työuran alkuvaiheilla terveydenhuoltoalalla toimiessaan hän pyöritti Tupperwareen ja mausteisiin liittyvää yrittäjätoimintaa. Sosiaalipsykologian alalle siirtymisen myötä hän perusti myöhemmin miehensä kanssa BoMentis-nimisen yhtiön ensin avoimena yhtiönä, joka toiminnan kasvaessa muutettiin osakeyhtiöksi. He toimivat tuolloin Novetosnimisen sateenkaariyrityksen nimen alla ja olivat myös tämän osakkaita. Vuoden 2011 alusta he irtautuivat Novetoksesta ja ryhtyivät toimimaan pelkästään BoMentisosakeyhtiönsä nimissä. Yrittäjyyden positiivisia puolia löytyi kysyttäessä runsaasti: saa itse päättää ajankäytöstään, saa toteuttaa sitä, mitä itse haluaa, mihin itse uskoo ja mihin itsellä on intohimo. Työtunteja ei lasketa, sellainen alkaisi ahdistaa. Hyvää mieltä tuottaa myös omien ja muiden vahvuuksien yhdistäminen verkostomaisessa toiminnassa yhdessä tehden.

tekijä myynnissä on asiakkaan lähtökohta; selvitetään, mitä asiakas tarvitsee ja katsotaan, löytyykö itseltä siihen ratkaisuja vai haetaanko kumppaneita verkostoista. Erityisesti sosiaalipsykologien on tarpeen ylittää teoreettisuuden ja omaan osaamiseen kohdistuvan itsekriittisyyden rima, jonka olemme usein asettaneet itsellemme kohtuuttoman korkealle. Tällaisessa työssä ei puhuta eikä opeteta pelkkää teoriaa vaan hyödynnetään sen pohjalle rakentuvaa osaamista, ollaan läsnä ja mahdollistetaan keskustelua. Sosiaalipsykologeilla on runsain mitoin monien tarvitsemaa osaamista, mutta usein puuttuu rohkeutta ja luottamusta omiin kykyihin. Hauskana mutta kuvaavana esimerkkinä Ristikangas kertoi tapauksen fasilitointimenetelmän koulutuksesta: kurssille osallistunut ekonomisti oli sitä mieltä, että opittua käytännön menetelmää voi nyt saman tien ruveta käyttämään ja vaikka opettamaan muillekin, kun taas saman kurssin käynyt sosiaalipsykologi jäi pohtimaan, että hänen pitää perusteellisesti laajentaa aiheeseen liittyvän teoriapohjan ymmärrystä ennen kuin olisi valmis soveltamista edes harkitsemaan. Lienee selvää, kumpi tältä pohjalta ennemmin vie konsulttitoimeksiannot! Yrittäjyysteeman ilta oli erittäin suosittu ja herätti aktiivista keskustelua. Totesimmekin, että aiheen syventäminen vaatii lisää työstämistä. Seuraava tilaisuus aiheen tiimoilta on yhdistyksen yhdessä Helsingin yliopiston Sosiaalipsykologian alumnien kanssa järjestämä ilta joulukuun alkupuolella – tarkempia tietoja tilaisuudesta tulee yhdistyksen sähköpostijakelulla. (Kirjoitus perustuu tilaisuuden esityksiin (kirjoittajan omien muistikuvien ja Johanna Haapamäen muistiinpanojen pohjalta) sekä jaettuihin oheismateriaaleihin.)

Lisätietoja: http://www.yrityshelsinki.fi/ http://www.uusyrityskeskus.fi/

Uudelle yrittäjälle tai yrittäjyyttä harkitsevalle Ristikankaalla oli hyviä neuvoja: Käytä asiantuntija-apua, kaikkea ei osaa eikä tarvitse osata itse. Uskalla rohkeasti tehdä sitä, mitä haluat ja mikä kiinnostaa – tämä lopulta palkitsee, vaikka yleensä alussa onkin tiukkaa. Yrittäjän toiminnan laajuus ja jatkuvuus usein riippuu myynnin onnistumisesta. Ristikankaan kokemuksen mukaan tärkein

https://liiketoimintasuunnitelma.com/ http://syy.fi/ http://www.bomentis.fi/

Utøyan jälkeen Teksti: Paula Vehmaskoski, kuva: Cynthia Berridge

Poikkeuksellisen raaka terroriteko ravisutteli Norjaa heinäkuussa 2011, kun äärioikeistolainen Anders Behring Breivik surmasi 77 henkilöä Utøan saaren ampumisessa ja sitä edeltäneessä pommin räjäytyksessä Oslon hallintokorttelissa. Syyskuun alussa Helsingin yliopiston luentosali täyttyi kuulijoista, jotka olivat kiinnostuneita tutkijoiden näkökulmista näiden järkyttävien tapahtumien taustoihin ja seurauksiin.

Viestinnän oppiaineen professori Leif Åberg esitteli spontaanin aktiivisuuden dynamiikkaa, Leena Malkki Euroopan tutkimuksen keskuksesta asetti Breivikin teot historialliseen kontekstiin ja valtioopin yliopistonlehtori Jarmo Rinne esitteli sosiaalisen median kasvavaa merkitystä poliittisessa toiminnassa.

”

Tilaisuuden kiintoisinta antia oli varsinaisten esitysten jälkeen tutkijoiden välillä käyty paneelikeskustelu. Keskustelussa pohdittiin muun muassa, miksi Norjan tapahtumat koettiin niin vahvasti myös Suomessa. Yksi selittävä tekijä on varmaankin teon valtava uhrimäärä, sekä Pohjoismaisen naapurimaamme läheisyys ja yhteiskunnan koettu samankaltaisuus.

Missä meillä oli yhteisö, joka Norjassa näyttää nopeasti aktivoituneen tapahtumien seurauksena?”

Sosiaalipsykologian yliopistonlehtori Inari Sakki esitteli, miten kansallisuutta rakennetaan blogikirjoituksissa tekemällä eroja muihin – retoriikan keinoina muun muassa värikkäät kielikuvat, asiantuntijalausunnoilla ja tilastoilla vakuuttaminen sekä islaminuskoisten ja afrikkalaisten dehumanisointi. Viestinnän oppiaineen dosentti Johanna Sumiala puolestaan esitteli median reagointia Norjan tapahtumiin ja peilasi sitä Suomen kouluampumisten uutisointiin.

Pohdinnassa, olisiko ideologinen maaperä Suomessa otollinen vastaaviin kauheuksiin, nostettiin esiin huoli mielipideilmaston koventumisesta maahanmuuttoa kohtaan ja mielipiteiden polarisoitumisesta – Suomi näyttää jakaantuneen kahtia niin kutsuttuihin maahanmuuttokriittisiin ja edellä mainittuihin kritisoiviin ryhmiin, joiden välille on vaikea saada keskusteluyhteyttä.

Erityisesti blogeissa esiintyvään vihapuheeseen suhtautumista pohdittiin, ja mietittiin pitäisikö sitä rajoittaa.”Tekijä toimi yksin” on tässä tapauksessa tutkijoiden mielestä harhaanjohtava väite, sillä teko oli osa laajempaa kulttuurista miljöötä ja islaminvastaista liikehdintää. Toisaalta terrorismin historiaan perehtynyt

Suomen sosiaalipsykologit ry

altiotieteellinen tiedekunta ja Viestinnän tutkimuskeskus CRC järjestivät 1.9.2011 Helsingin yliopistossa avoimen yleisöluennon liittyen Norjan tragediaan. Tilaisuudessa kuultiin yhteiskuntatieteellisten alojen asiantuntijoiden puheenvuoroja.

Malkki huomautti, että kaikilla ryhmillä tulisi olla oikeus poliittiseen vaikuttamiseen, sillä institutionaalinen edustaminen näyttäisi ehkäisevän ryhmien radikalisoitumista ja terroria. Keskustelussa kiinnitettiin huomiota myös median ja yhteiskunnan erilaiseen reagointiin Norjan tapahtumien ja Suomen koulusurmien välillä. Panelistit huomauttivat, että Jokelan ja Kauhajoen ampumisten, samoin kuin Myyrmannin pommituksen, uutisointi keskittyi tekijään, joka kuitattiin nopeasti ”psykopaatiksi” – ja samalla laajempi yhteiskunnallinen keskustelu jäi käymättä. Tilaisuudessa puhuttiin myös norjalaisen ja suomalaisen yhteiskunnan eroista, ja penättiin, missä meillä oli yhteisö, joka Norjassa näyttää nopeasti aktivoituneen tapahtumien seurauksena. Viestinnän tutkija Salli Ha-

kalan mukaan meillä uhrit lähetettiin yksilöterapiaan, ja yhteisö jäi hoitamatta. Toisaalta Malkki huomautti, että yhteisöllisyydelle ei ole tarvetta, jollei tekoa tulkita poliittiseksi, mikä erotti Norjan terroriteon Suomen aiemmista tragedioista. Tilaisuudessa pohdittiin, että yhteiskunnallinen keskustelu jäi puolitiehen Jokelan ja Kauhajoen kohdalla, ja sitä on ehkä helpompi käydä nyt, kun tapahtumat ovat hiukan etäämpänä. Sama taitaa koskea yliopistomaailmaa – en ainakaan muista vastaavaa tilaisuutta järjestettäneen aikaisemmin kotimaan tapahtumien kohdalla. Joka tapauksessa tilaisuus oli aiheen vakavuudesta huolimatta mielestäni erinomainen keskustelunavaus tutkijoilta, ja hyvä avaus yliopiston ja ympäröivän yhteiskunnan, sekä eri tieteenalojen välisessä dialogissa.

Ystävältä ystävälle — Vertaistoiminnan alkeita thai-yhteisössä Teksti: Vaula Tuomaala. Kuvat: Jonna Koski

Thai-hierontapaikoissa työskentelevät tarvitsevat tietoa oikeuksistaan ja elämästä suomalaisessa yhteiskunnassa. Hierontapaikoissa luotetaan paljon niihin, jotka kuuluvat samaan yhteisöön. Uutta tietoa saadaan tiiviiseen yhteisöön parhaiten, kun se on esitetty thain kielellä ja kulttuurin erityispiirteet huomioiden.

Vertaistoimintaan Pro-tukipisteellä on perehdytty jo aiemmin. Vuonna 2006 Helsingissä järjestettiin venäjänkielisille prostituutiossa toimiville naisille kohdistettu vertaistoimijakoulutus. Tässä Kumipallo-projektissa tavoitteena oli seksityötä, päihteidenkäyttöä, tartuntatauteja sekä suomalaista yhteiskuntaa ja lakia koskevan tiedon saattaminen henkilöille, joita Pro-tukipisteen palvelut eivät eri syistä tavoittaneet. Lisäksi haluttiin kartuttaa tietoa kohderyhmän elämää koskettavista teemoista. Projektissa käytettiin kansainvälisesti tunnettua ja paljon käytettyä lumipallo-metodia, jossa koulutetaan vertaisia, esimerkiksi prostituutiossa toimivia henkilöitä, viemään tietoa eteenpäin omissa sosiaalisissa verkostoissaan. Thai-hierontapaikoissa toimivien asiakkaiden kohdalla vertaistoimintakokeilun tavoitteet haluttiin pitää realistisina, eikä Kumipallo-projektia ryhdytty sellaisenaan kopioimaan kulttuuriltaan erilaiseen toimintaympäristöön. Projektin suunnittelussa olennaista oli Pro-tukipisteelle kertynyt vuosien kokemus ja tietämys thai-hierontapaikoissa työskentelevien elämää koskettavista kysymyksistä.

Thai-hierontapaikoissa työskenteleville suunnatun vertaiskoulutuksen teemoiksi valikoituivat naiserityiseen terveyteen liittyvät aiheet, jotka nousivat jatkuvasti esiin asiakastyössä. Kahden koulutuskerran aikana käsiteltiin kuukautiskiertoa, intiimihygieniaa, rintojen tutkimista ja papa-koetta. Lisäksi käsiteltiin vertaisen roolia ja tiedon viemistä eteenpäin hierontapaikoissa. Vertaisten kouluttajina toimivat Pro-tukipisteen oma lääkäri Minna Nikula sekä Helsingin kaupungin terveyskeskuksen ehkäisyneuvonnan ylilääkäri Satu Suhonen.

Kulttuurin huomiointi tärkeää Vertaistoimijakoulutuksen tarkoituksena oli viedä yhteisöön ”oikeaa” tietoa. Yhteisöllisessä kulttuurissa yhteisön jäsenet välittävät toisilleen sekä oikeaa että virheellistä tietoa. Omaan yhteisöön kuuluvia pidetään erityisen luotettavina tiedon lähteinä. Thaikulttuurin yhteisöllisyys asettikin vertaistoimijakoulutukselle omat haasteensa. Koulutusta suunnitellessamme pohdimme, millaista ”oikean” tiedon tulisi olla, jotta se voittaisi tiukasti yhteisössä istuvat ”väärät” uskomukset? Missä muodossa tieto tulisi esittää, mitkä asiat pitäisi nostaa keskeisiksi? Vertaistoimijoille suunnattua materiaalia tuotettiin yhteistyössä hankkeen työntekijöiden ja koulutuksesta vastaavien lääkäreiden kanssa. Materiaalissa pyrittiin ot-

Suomen sosiaalipsykologit ry

ro-tukipiste ry toteutti viime vuodenvaihteessa pienimuotoisen vertaistoimijaprojektin thaihierontapaikoissa työskentelevien parissa. Tässä asiakasryhmässä vertaistoimintaa kokeiltiin ensimmäistä kertaa Pro-tukipisteellä ja tiettävästi koko Suomessa.

tamaan mahdollisimman hyvin huomioon kohderyhmän kulttuurinen tausta ja tiedon taso. Materiaaliin tilatut kuvat arvioitiin niin ikään tarkkaan kohderyhmän kannalta. Lopulliseen oppimateriaaliin päätynyt kuvitus sisälsi useita kulttuurisidonnaisia symboleita, joiden kautta asiat voitiin ilmaista kohderyhmällä tutulla ja paikoin humoristisella tavalla. Tällainen resepti, kulttuurisensitiivinen kuvitus yhdistettynä yksinkertaistettuun, länsimaiseen koululääketieteeseen perustuvaan faktatietoon, tuntui vertaistoimijoista palautteen mukaan mielekkäältä ja helposti omaksuttavalta. Myös vertaistoimijoiden rekrytointia pohdittaessa pyrittiin ottamaan huomioon kulttuurinen ja sosiaalinen konteksti, johon vertaistietoa oltiin viemässä. Thai-hierontapaikkojen sosiaalisessa organisoitumisessa on tietty hierarkia. Toiminta keskittyy avainhenkilöiden ympärille ja tieto kulkee näiden vastuuasemassa olevien naisten kautta eteenpäin. Vertaistoimijan roolin katsottiin istuvan luontevasti näille avainhenkilöille ja tämä otettiin huomioon vertaistoimijoita rekrytoitaessa.

Fokuksessa naiserityinen terveystieto

Tiedon viemistä kentälle tukivat vertaistoimijoille jaetut muistitikut ja kansiot, joissa kuvitettu koulutusmateriaali kulki tulostettuna mukana. Kaikki materiaalit tehtiin sekä suomen että thain kielillä.

Onnistunut pilotti kannustaa jatkamaan Noin kuukauden kuluttua seuranneessa palautetapaamisessa keskustelimme vertaistoimijoiden kanssa kurssista ja sitä seuranneesta kenttäjaksosta. Halusimme tietää, miten vertaistoimijat kokivat kurssin - hyötyivätkö he kurssilla saamastaan tiedosta ja palveliko kurssimateriaali asioihin perehtymistä ja tiedon viemistä eteenpäin. Vertaistoimijat saivat tilaisuudessa osallistumisestaan muistoksi todistuksen ja pienen lahjan. Vertaistoimijoilta saatu palaute oli positiivista. Kurssille osallistuneiden mukaan saatu tieto oli yksityiskohtaista, mutta silti riittävän yksinkertaisessa muodossa esitettyä. Kurssin jälkeen vertaistoimijat katsoivat osanneensa pitää paremmin huolta itsestään ja esimerkiksi suojaamaan itseään yhdynnöissä paremmin. Oman elimistön normaalit reaktiot eivät enää tuntuneet yhtä vierailta ja pelot-

Yhteensä kuusi hierontapaikoissa työskentelevää naista osallistui kahteen koulutustilaisuuteen. Naisilla oli paljon kysymyksiä aiheisiin liittyen. Kysymyksistä kävi ilmi, että naiserityiseen terveyteen liittyy monia kulttuurisidonnaisia uskomuksia. Esimerkiksi erilaisten ruoka-aineiden vaikutuksesta kuukautis- tai valkovuodon laatuun ja määrään käytiin runsaasti keskustelua. Myös käsitykset naisen hedelmällisyyteen liittyvistä kehonosista ja tieto kuukautiskierron roolista olivat monelle silmiä avaavia. ”Piti 60-vuotiaaksi elää, ennen kuin sai tällaista tietoa”, totesi yksi vanhemmista osallistujista ensimmäisen kokoontumisen jälkeen. Ensimmäisessä kokoontumisessa Pro-tukipisteen lääkäri kehotti vertaistoimijoita session aluksi piirtämään naisen figuuriin lisääntymiselimet, kohdun, emättimen ja munasarjat. Sama tehtävä toistui koulutuksen lopuksi. Tehtävä toimi hyvin osallistujien omien käsitysten ja oppimisprosessin havainnollistajana. Toisella kerralla Helsingin kaupungin ehkäisyneuvonnan ylilääkäri Satu Suhonen kertoi papa-näytteen antamisesta, sen merkityksestä ja näytteen tuloksen määrittelyistä. Samassa yhteydessä käytiin läpi myös joukkoseulontojen ideaa sekä papa-näytteen antamiseen liittyvää kutsukaavaketta.

puhelimitse. Tietoa oli saanut myös muutama Suomessa turistina vieraillut henkilö. Yleisesti koettiin, että kurssilla opituista asioista oli helppo puhua tuttujen kanssa. Loppukeskustelussa esitettiin runsaasti uusia kysymyksiä liittyen etenkin turvaseksiin, kondomin käyttöön ja kuukautisiin. Myös kohdunkaulan syöpä puhutti paljon. Erityisenä teemana, josta vertaistoimijat halusivat lisää tietoa, mainittiin ikääntymiseen liittyvät asiat. ”Ikääntyminen” katsottiin pitkäksi prosessiksi, joka alkaa jo 30 ikävuoden jälkeen. Miten ikääntyessä pitäisi huomioida ravinto, liikunta ja lepo? Milloin suositukset pitäisi ottaa huomioon, ja miten niihin vaikuttavat yksilökohtaiset erot?

tavilta kuin aikaisemmin. Kurssin materiaalia pidettiin etenkin kuvituksen osalta onnistuneena. Etenkin selkeitä anatomiasta kertovia kuvia pidettiin tarkoituksenmukaisina. Niiden avulla asian kertominen eteenpäin on helpompaa. Vertaistoimijat olivat välittäneet tietoa kentällä omille kontakteilleen sekä kasvokkaisissa kohtaamisissa että

Uutta vertaistoiminnan projektia ei toistaiseksi ole suunnitteilla, mutta positiiviset kokemukset pilottiprojektista toimivat hyvänä pohjana jatkossa. Vertaistoimijoiden roolia ja sen muuttumista omassa yhteisössä tietolähteenä toimimisen myötä olisi myös syytä arvioida vastaisuudessa tarkemmin. Thai-hierontapaikoissa työskentelevien kanssa tehtävä Saphaan-työ jatkuu joka tapauksessa Pro-tukipisteellä. Kirjoittaja on sosiaalipsykologian opiskelija (HY / VTK), joka työskentelee tällä hetkellä tiedottajana Pro-tukipiste ry:ssä.

Pro-tukipiste ja thai-hierontapaikoissa työskentelevät maahanmuuttajat Pro-tukipiste on seksityöntekijöiden asemaan ja oikeuksiin keskittyvä riippumaton kansalaisjärjestö, joka tarjoaa kohderyhmälleen sosiaali- ja terveyspalveluita.

Nykyisin Pro-tukipisteellä tehdään kohdennettua työtä thai-hierontapaikoissa työskentelevien parissa. Saphaan-työ (suomeksi ”silta”) alkoi EU-rahoitteisena hankkeena vuonna 2009. Vuodesta 2011 alkaen työtä ovat rahoittaneet Helsingin kaupunki, Sosiaali- ja terveysministeriö sekä Rahaautomaattiyhdistys. Saphaan-työssä toimii Pro-tukipisteellä kaksi thain kieltä puhuvaa työntekijää. Työmuotoihin kuuluu yksilöllinen ohjaaminen ja opastus julkispalveluiden käyttöön, ammatillinen etsivä työ hierontapaikoissa sekä erityinen Thai-päivystys Kallion alueella Helsingissä. Lisäksi Protukipisteen sosiaali- ja terveyspalvelut ovat kokonaisuudessaan thai-asiakkaiden käytössä. Lisätietoja verkkosivuiltamme: www.pro-tukipiste.fi, www.saphaan.fi

Suomen sosiaalipsykologit ry

Thai-hierontapaikoissa Pro-tukipiste on tehnyt ammatillista etsivää työtä satunnaisesti jo vuosia. Vuonna 2000 Pro-tukipiste toteutti ensimmäisen kartoituksen Helsingin hierontapaikkojen työntekijöiden terveystilanteesta.

Jokainen on talentti Teksti ja kuvio: Marjo-Riitta Ristikangas, kuva: BoMentis Oy

Jokaisessa meissä on käyttämätöntä potentiaalia ja voimavaraa, jotka voivat tulla esille, kun tilanne on suotuisa. Tavallisellakin tallaajalla on talentteja, jotka odottavat hyödyntämistään. Miten yksilölliset kyvyt saadaan käyttöön? Voiko taviksesta ylipäätään tulla talentti? Ja millä edellytyksillä?

itä on talenttius? Talentti määritellään taidoksi, lahjakkuudeksi, kyvyksi, lahjaksi tai luonnonlahjakkuudeksi. Toisaalta talentti on myös muinaisen kreikan paino- ja mittayksikkö, hyvin arvokas sellainen. Muinoin yksi talentti oli 6000 denaarin arvoinen. Denaaria pidettiin keskimäärin yhden työpäivän palkkana. Pikainen laskelma osoittaa, että yhden henkilötyövuoden arvo olisi noin 300 denaaria. Yksi talentti olisi näin 20 henkilön työvuoden arvoinen. Melkoisen arvokas talentti - 6000 kertaa arvokkaampi kuin tavis?

Miten taviksesta voi tulla talentti? Heikki Peltola (2011) esittää osuvasti, että ihmiset on tarkoitettu toimimaan yhdessä ja tuottamaan ihmeitä. Pekka Himanen on sanonut samaa, todetessaan, että yksin oppiminen on luonnotonta. Ihmisinä olemme sosiaalinen laji, vaikka olemme länsimaissa välillä uskotelleetkin, että elämä pyörii juuri minun ympärilläni. Meistä on tullut korvaamattomia. Jos meidät on tarkoitettu tekemään ihmeitä yhdessä toisten kanssa, miten se tapahtuu? Jokainen kohtaaminen on potentiaalinen ihmeiden syntymisen paikka. Sujuvassa arkityössä ihmiset latautuvat, kun heidän on mahdollisuus tehdä jotain yhdessä: työstää, keskustella, puuhas-

tella, välillä olla erimieltä ja kinastella – sekä lopuksi löytää yhteinen suunta. Jättää yhteinen jälki, joka on samaan suuntaan. Parhaiten se tapahtuisi, jos katse siirtyisi omien korvien välistä toistemme nenien väliin, ja alkaisimme nähdä toisemme potentiaalisina talentteina. Ihmeitä tapahtuu, kun ollaan kiinnostuneita toisten ajatuksista. Fokus siirtyy itsestä toisiin ja sen myötä yhteiseen. Voisimmeko elää päivän, viikon tai jopa kuukauden siinä uskossa, että työntekijäni, kollegani tai esimieheni olisikin talentti. Hänellä olisi oikeasti osaamista, josta minä ja me voisimme hyötyä. Samalla lopettaisimme kilpailun siitä, kumpi voittaa tai kuka on paras, ja katsoisimmekin yhdessä sitä, miten meistä tulee erinomaisia. Tuolloin jokaisesta taviksista alkaisi kuoriutua vähitellen talentti, kun jokainen voisi ja uskaltaisi tuoda oman kyvykkyytensä ja luontaisen vahvuutensa yhteiseen käyttöön. Vai syntyykö talenttiutta paremmin käskemällä, pakottamalla, nöyryyttämällä tai alistamalla? Ehkä joskus, mutta tuolloin talenttien määrä pienenee murto-osaan, poikkeusyksilöihin, jotka jaksavat ja haluavat taistella, voittaa ja menestyä. He ovat yksilöitä, usein hieman ylimielisiä, arvonsa tietäviä – kilpailijoita, ei oikeita yhteistyöntekijöitä.

Uskon vahvasti, että elämme uuden johtamisaikakauden kynnyksellä, jossa keskeisenä kysymyksenä on se, miten kyvyt saadaan työyhteisöissä paremmin esille ja hyödyntämään koko organisaatiota. Johtamisen kehittämisen suuntaviivaksi yhden varteenotettavan vaihtoehdon tarjoaa valmentavan johtajuuden ideologia. Silloin johtamisessa korostuu arvostava suhtautuminen sekä osallistava ja aktivoiva ote, jotka yhdistyvät määrätietoiseen ja tavoitteelliseen toimintatapaan. (Ristikangas & Ristikangas, 2010.) Jokaisen pitää uskoa omaan itseensä. Jokaisessa on vahvuutta, jolla voi palvella yhteistä. Jokainen on myös vastuussa tekemisistään. Vastuun siirtäminen toisille on edesvastuutonta ja synnyttää aina valtatyhjiön, jossa kukaan ei voi hyvin. Valtaa saa kantamalla vastuuta ja onnistumisia yrittämällä. Kun työyhteisössä ja tiimeissä jokainen on aikuinen (ei vain esimies) ja alkaa suhtautua toisiin arvostavasti ja osallistaen, on mahdollista saada ryhmässä oleva potentiaali käyttöön. Taviksista tulee talentteja. Valmentavan johtajuuden peruslainalaisuudet kuuluvat jokaiselle, ei pelkästään esimiehille. Kun ryhmissä oleva erilaisuus saa-

daan hyödynnettyä vahvuuksien kautta, potentiaali tulee todeksi. Esimies luo omalla toiminnallaan mallin valmentavan johtajuuden kasvamiselle. Tyypillinen tilanne on esimerkiksi myyntitiimissä, jossa esimies itse on huippumyyjä, erityistalentti. Kuviossa 1 on esitetty tuon neljän henkilön tiimin myyntimääriä. Tilanteessa A esimies jatkaa oman myyntitalenttiutensa käyttämistä, ja muut jäävät oman onnensa nojaan. Tilanteessa B esimies on keskittynyt toisten talenttiuden esiinnostamiseen. Oma myyntitekeminen on jäänyt vähemmälle, mutta tiimin yhteinen myynti on kasvanut neljänneksen. Lopulta kukin ryhmä esimiehineen määrittää, miten haluaa potentiaalinsa ottaa käyttöön. Hyvät kysymykset yhteiseen pohdintaan luovat maaperän talenttien kasvulle: Mitä pidämme arvossa? Mitä tavoittelemme? Mihin käytämme aikamme? Miten kohtelemme toisiamme? Miten näemme itsemme? Huomion kohdistaminen yhteistyösuhteiden rakentamiseen ja erilaisten toimintatyylien sekä vahvuuksien tunnistamiseen ei ole pehmoilua, vaan ryhmän erityisosaamista, jolla tehdään huipputulosta. Erinomaisuutta synnytetään yhteisellä ajalla, dialogilla ja oivalluttavilla kysymyksillä, jotka suuntaavat liikettä kohti

Kuvio 1. Ryhmän potentiaali käyttöön (Ristikangas & Ristikangas, 2010).

Suomen sosiaalipsykologit ry

Valmentava johtajuus kuuluu kaikille!

tavoitetta. Huipputiimissä (Losada & Heaphy 2004) joukkueen jäsenet kannustavat, eli käyttävät selvästi enemmän myönteisiä ilmauksia, kommunikoidessaan toistensa kanssa. Positiivisuutta tulee olla vähintään kolme kertaa enemmän kuin kriittisyyttä. Haasteet ja ongelmat pitää kohdata ja löytää niihin yhteisiä ratkaisuja. Koska jokainen on talentti, kukaan ei pelaa vaihtopenkillä tai vilttiketjussa. Jokaiselle talentille ja potentiaaliselle talentille on annettava mahdollisuus onnistua. Parhaiten se tapahtuu ryhmässä, jossa on arvostava ja osallistava henki ja jossa saa olla oma itsensä. Minästä kasvaa me – hyvässä yhteistyössä.

Lähteet: Losada, M. & Heaphy, E. 2004. The role of positivity and connectivity in the performance of business team. A nonlinear dynamics model. American Behavioral Scientist, 47(6). Peltola, H. 2011. Yhtenä. WSOYpro. Ristikangas, M.-R. & Ristikangas, V. 2010. Valmentava johtajuus. WSOYpro.

Suomen sosiaalipsykologit ry:n tulevia tapahtumia o Syyskokous ti 15.11.2011 klo 18 Memphis Hesari, Helsinki o Pikkujoulut la 3.12.2011 klo 18 Konstan Möljä, Helsinki o Yrittäjyys-aiheinen keskusteluilta 8.12.2011 klo 17 HY valt. tdk:n kokoushuone, Helsinki

Kuva: Niklas Sjöblom /taivasalla.net

Suomen sosiaalipsykologit ry

Tarkemmat tiedot sähköpostilistalta!

ILMOITUS

Tutkija

Päihdehuollon sosiaalipsykologi Toimittaja

maahanmuuttokurssilla

Toimituspäällikkö

Opiskelija

Kouluttaja ja suunnittelija

KV-vastaava yrityksessä Monikulttuurisuustyöntekijä

Viittomakielen tulkki

Projektikoordinaattori

Tutkimusjohtaja tasa-arvoasiat

Tutkija

Politiikka

mpäristöpolitiikka ja sukupuolijärjestelmien sosiaalipsykologia Koordinaattori kuluttajien käyttäytyminen

a energian säästö Kurssisihteeri Sosiaalityöntekijä Erikoistutkija tilastomenetelmät Työsuunnittelija

uunnittelija Tutkimus- ja terapiatyö perheneuvolassa Työvoimaneuvoja Professori Psykoterapeutti

sykoanalyytikko

ssistentti

Ohjaaja ryhmätyö pakolaisasiat

Kouluttaja

osiaalityöntekijä

erheneuvoja

Konsultti

Perheterapeutti

Lehtori

Elämäntapa- ja konfliktipuhetutkimus

Liikkeenjohdon konsultti

Kuvataideterapia

Työhyvinvointikoordinaattori

Tuntiopettaja

Asiantuntija

Ratkaisukeskeinen lyhytterapia Työnohjaaja

Analyytikko

Järjestötyöntekijä

Erityisluokanopettaja

äihdetyöntekijä Rekrytointivastaava Tasa-arvotyöntekijä Harjoittelija Freelancer Projektipäällikkö

Markkinointipsykologi

Nuorisotyöntekijä

Kirjailija

ehitysvammahuollossa

Kuntoutussihteeri

Freelance-kouluttaja

tipenditutkija

Eurovirkamiesharjoittelija

Markkinointisuunnittelija

Yrittäjä

Journalisti

Toimintakeskuksen johtaja Konttoristi

Henkilöstöpäällikkö

Sosiodraaman vetäjä

Toimistosihteeri

Työvoimaneuvoja

Henkilöstöhallinnon sihteeri

Työyhteisön

ehittämistyöntekijä Traumaterapeutti Kulutusanalyytikko Voimavarakouluttaja Mielenterveyshuollon

yöntekijä

Kouluttaja

Työ-

organisaatiopsykologian

asiantuntija

Henkilöstökonsultti

Kuntoutuspsykologi Sosiaali- ja terveystoimen talouspäällikkö Markkinointipäällikkö Toimitusjohtaja

ournalisti Koordinaattori

Suunnittelija

Tutkimusassistentti

Erikoistutkija

Vanhustyön johtaja

Tiedekuntasihteeri Amanuenssi Henkilöstöasiain päällikkö Tiedottaja Asiamies Mielenterveysseuran

ukihenkilö

Tukikodin johtaja

Copywriter

Kuntoutusalan työntekijä

Järjestösihteeri

Johtava

osiaaliterapeutti Yliaktuaari Toimituspäällikkö Rehtori Erikoistyövoimaneuvoja Kehitysyhteistyön ja

www.sosiaalipsykologit.fi

akolaisasian koordinaattori Konsultti HR-vastaava Rekrytointikonsultti Henkilöarviointiassistentti

nformaatikko

Työilmapiiritutkija

Tiimityökouluttaja

Opettaja

Päivähoidon erikoissuunnittelija

Maahanmuuttosuunnittelija Harjoittelija Rasismin vastaisen kampanjan koordinaattori Terveystutkija