2/2016 Suomen sosiaalipsykologit ry:n lehti s. 8 Profiilityö sosiaalisessa mediassa s. 24 Ihmisen ääni ja kokemus näkyväksi sosiaalipsykologi tutkijan työssä s. 14 Sosiaalipsykologien sijoittuminen työelämään
2/2016
TÄSSÄ NUMEROSSA s. 3
s. 4
s. 6
s. 8
Päätoimittajain kynästä
Puheenjohtajan ajankohtaiset
Välihuomioita
Profiilityö sosiaalisen median yhteisöpalveluissa: Miksi minän esittämisestä on tullut vaikeaa?
s. 19
s. 20
s. 24
Tieteen kentältä
Uusia tuulia tupakkakeskusteluun savuverhon takaa
Kokemus vuonna 2016 = Käyttäjäkokemus
Päätoimittajat: Juha Savolainen ja Suvi Jokelainen Toimitussihteeri: Mia-Marisa Ranta Osoitteenmuutokset: Omatoimisesti nettisivuillamme www.sosiaalipsykologit.fi tai ilmoitus osoitteeseen info@sosiaalipsykologit.fi.
s. 14
Seuraava lehti: Seuraava lehti ilmestyy toukokuussa 2017. Artikkelit, palautteet ja uutisvinkit osoitteeseen info@sosiaalipsykologit.fi.
Sosiaalipsykologit työelämässä
Ilmoitushinnasto: (harmaasävyiset sisäsivuilla) Koko sivun ilmoitus 250 € Puolen sivun ilmoitus 175 €
s. 28
s. 31
Kirjat
Haastattelu – Tuuli Pitkänen
Kannen kuva: ©iStock.com/fotostorm Sisäkannen kuva: ©iStock.com/Borut Trdina Taitto: Philippe Cam (tresadenn@gmail.com) ISSN 2323-847X (Painettu) ISSN 2323-8488 (Verkkojulkaisu)
PÄÄTOIMITTAJAIN KYNÄSTÄ Juha Savolainen ja Suvi Jokelainen
Vuoden toinen Sosiaalipsykologi-lehti tarjoaa
puvuuskeskusteluun. Tarkastelemme myös tuoretta
jälleen katsauksen ajankohtaisiin ilmiöihin. Lehden
Sosiaalipsykologi 2016 -kyselyä sosiaalipsykologien
teemana on teknologiavälitteinen vuorovaikutus, jonka
ammattinimikkeen ja sosiaalipsykologien työelämään
tutkimuksessa ja hyödyntämisessä myös sosiaali-
sijoittumisen näkökulmista.
psykologinen osaaminen ja asiantuntijuus on tärkeää.
Mukavia, antoisia ja uusia ajatuksia herättäviä
Suvi Uski tarkastelee viime vuoden lopulla tarkaste-
lukuhetkiä! Otamme edelleen mielellämme vastaan
tussa väitöskirjassaan yksilön tekemää profiilityötä
juttuehdotuksia ja palautetta lehden sisällöstä.
sosiaalisen median yhteisöpalveluissa. Väitöskirjan
Sähköpostiosoitteena tuttuun tapaan info@sosiaa-
käyttäjäkokemuksen sosiaalisuudesta tehnyt Eeva Raita
lipsykologit.fi.
taas tarkastelee näkökulmassaan käyttäjäkokemusta teknologiavälitteisessä ympäristössä. Lisäksi pääsemme myös kurkistamaan A-klinikkasäätiöllä työskentelevän järjestötutkija Tuuli Pitkäsen mielenkiintoiseen työhön järjestömaailmassa, ja Ossi Kukkamäki esittää pro gradu -tutkielmansa pohjalta uuden ja erilaisen näkemyksen tupakkariip-
Juha Savolainen ja Suvi Jokelainen Päätoimittajat
3
puheenjohtajan ajankohtaiset
OLKAAMME SOSIAALIPSYKOLOGEJA Kuva: ©iStock.com/efetova Aika ajoin sosiaalipsykologien keskuudessa nousee pinnalle keskustelu omasta ammattinimikkeestä ja siitä, pitäisikö sosiaalipsykologi nimikkeenä laillistaa tai nimikesuojata. Kysymys ammattinimikkeestä ei kuitenkaan suinkaan ole yksinkertainen ja kiistelyn kohteena onkin ollut erityisesti se, onko sosiaalipsykologi ammatti vai koulutus. Vuosien varrella nimikeasiaan on liittynyt erilaisia kehittämispyrkimyksiä, mm. Suomen sosiaalipsykologit ry on ajanut nimikkeen virallistamista muutamaan otteeseen ja onpa kysymys ollut merkittävässä roolissa koko yhdistyksen perustamisessakin. Toistaiseksi ammattinimikkeen virallistaminen ei kuitenkaan vielä ole ottanut tuulta purjeisiinsa. Kysyimme touko-heinäkuussa toteuttamassamme Sosiaalipsykologi 2016 -kyselyssä vastaajilta, mikä oli heidän kantansa ammattinimikeasiaan. Kysymykseen vastasi yhteensä 199 vastaajaa. Kuten olettaa saattaa, näkemykset vaihtelivat. Vastaajista 36 % oli sitä mieltä, että sosiaalipsykologi ei ole yhtenäinen ammatti vaan tieteenalapohjainen koulutus, jonka pohjalta voi sijoittua moniin ammatteihin, joten kysymys ammattinimikesuojasta ei ole relevantti. Sosiaalipsykologin ammattinimikkeen laillistamista tai nimikesuojausta terveydenhuollon alalla kannatti kuitenkin 35 %. Vastaajista 18 % oli taipuvaisia ajattelemaan, että sosiaalipsykologin tulisi voida käyttää psykologin laillistettua ammattinimikettä terveydenhuollon alalla, mahdollisesti tarvittaessa lisäkoulutuksen jälkeen. Sen sijaan 6 % ilmoitti, ettei nimikeasia kosketa tai kiinnosta heitä. Suunnilleen saman verran vastaajista oli valinnut “Muu”-vastausvaihtoehdon. Näkemykset ammattinimikeasiasta vaihtelevat siis alamme sisällä rajustikin. Näin oli myös kolme vuotta sitten, kun asiaa tiedusteltiin Sosiaalipsykologi 2013 -kyselyssä. Vastausten jakautumisessa vuoden 2016 ja vuoden 2013 kyselyssä ei ole merkittävää eroa, joten asenteet ovat olleet melko pysyviä. Kysyimme myös, ovatko vastaajat käyttäneet epävirallista sosiaalipsykologi-nimikettä jossakin ammatillisessa yhteydessä. Näin kertoi tehneensä 66 % kaikista vastaajista. Sosiaalipsykologi-nimikkeellä vaikuttaisikin siis olevan melko vakaa asema sosiaalipsykologien keskuudessa. Nimike on vakiintunut käyttöön vähän saamaan tapaan kuin sosiologi tai biologikin. Avovastauksista selvisi, että moni koki nimikkeen
käteväksi tavaksi kertoa omasta taustastaan. Vastaajat katsoivatkin, että sana sosiaalipsykologi kertoo usein enemmän kuin VTM tai YTM, ja tilanteesta riippuen vastaajat olivat myös pyrkineet nimikettä käyttämällä erottautumaan muista. Toisaalta moni kuitenkin mainitsi, että etenkin terveydenhuollon alalla nimikkeen käyttäminen voi johtaa kuulijoita harhaan. Osa katsoi myös, että sosiaalipsykologeja on niin monenlaisia, ettei nimike sosiaalipsykologi oikeastaan kerro ihmisen osaamisesta ja asiantuntemuksesta paljoakaan. Suomen sosiaalipsykologit ry on jo vuosia rohkaissut sosiaalipsykologiaa opiskelleita käyttämään (epävirallista) nimikettä sosiaalipsykologi puhuessaan itsestään ammatillisissa yhteyksissä. Olemme esittäneet, että ”sosiaalipsykologi, VTM/YTM” olisi kaikista informatiivisin ja täsmällisin ilmaisu. Samalla olemme kuitenkin kehottaneet jäseniämme noudattamaan varovaisuutta silloin, kun voi olla vaarana, että nimike saattaisi sekoittua psykologin laillistettuun ammattinimikkeeseen. Tällainen tilanne on etenkin sosiaali- ja terveydenhuollon alalla. Eettistä on silloin huolehtia, ettei väärinymmärryksen vaaraa pääse syntymään. Yhteenvetona nimikekeskustelusta voidaan sanoa, että sosiaalipsykologi-nimike on vakiintunut käyttöön ja sitä käytetään jo nyt erilaisissa yhteyksissä kuvaamaan omaa taustaa ja osaamista. Vaikka sosiaalipsykologeja on monenlaisia, nimike viestii siitä, millaisesta viitekehyksestä henkilö tulee. Oma nimike, virallinen tai epävirallinen, on monelle paitsi käytännöllinen myös identiteettikysymys ja sellaisena tärkeä tapa viestiä, kuka on. Se myös määrittää suhdetta toisiimme, muihin sosiaalipsykologeihin. Ehkäpä voisimme Adolf Ivar Arvidssonia hiukan mukaillen sanoa: psykologeja emme ole, sosiologeiksi emme halua tulla, olkaamme siis sosiaalipsykologeja! Tarvitaanko tähän nimikkeen virallistamista, onkin jo hankalampi kysymys ja riippuu vastaajasta. Keskustelu ammattinimikeasiasta jatkuu.
Mia-Marisa Ranta Puheenjohtaja
puheenjohtajan ajankohtaiset
5
välihuomioita
LASTEN KANSSA
- matkalla omaan itseen
Teksti: Henna Salonen / Kuva: Henna Salonen. Kun lähes muutama vuosi sitten mieheni kanssa kerroimme esikoisemme tulosta, alkoi ympärillä kohista. Oli neuvoja, omia kokemuksia, kauhutarinoita. Osa kommenteista tuntui lähinnä rasittavilta, sillä niitä ei vielä mitenkään pystynyt asettamaan kontekstiin. Nyt hyvä ystäväni odottaa esikoistaan ja huomaan kertovani asioita “ihan vaan, jotta niistä voi olla sulle sitten hyötyä.” Mielessäni ajattelen, että ystäväni voisi joissain asioissa päästä helpommalla kuin itse aikanani. Näinhän se ei kuitenkaan toimi. Ystäväni joutuu joka tapauksessa luovimaan omissa karikoissaan, vaikka tuleekin pärjäämään äitinä aivan erinomaisesti. Ja kasvaa vanhemmaksi tekemällä, niin kuin myös minä. Opiskelin sosiaalipsykologiaa pääaineena, tein kanditutkielman kiintymyssuhteesta ja olen työskennellyt mm. koulukuraattorina. Kuvittelin oppineeni paljon siitä, miten lasten kanssa ollaan ja miten pitäisi toimia. Opin kyllä, mutta todellisuudesta tiesin hyvin vähän. Esikoisen syntymän jälkeen olen lukenut kirjoittain teoriaa lasten hyvinvointiin liittyvistä asioista. Neuvolassa jaetaan kymmeniä oppaita ja lippusia, netistä löytyy mielipiteitä ja niin sanottua varmaa tietoa mihin tahansa mieltä askarruttavaan asiaan. Arki on kuitenkin jotain ihan muuta kuin kirjoista luettujen oppien systemaattista toteuttamista.
Kirjoittaja on yhdistyksen entinen puheenjohtaja ja tällä hetkellä kotona kahden pienen lapsen kanssa.
¨Lasten kanssa oleminen on jatkuvaa vuorovaikutusta ja aina sidoksissa kontekstiin.¨
Teorialla ja tutkitulla tiedolla on tärkeä paikkansa ja asioista on hyvä olla tietoinen. Niiden ei kuitenkaan voi antaa määrittää tekemistä liikaa, vaan elämää on elettävä sen mukaan, mitä se tuo mukanaan. Lasten kanssa oleminen onkin jatkuvaa vuorovaikutusta ja aina sidoksissa kontekstiin. Erilaisia vaiheita tulee ja menee. Kuten vuorovaikutuksessa, tai elämässä yleensä, lasten kanssa tarvitaan erilaisia keinoja erilaisiin tilanteisiin. Lasta oppii kuulostelemaan ja sitä kautta löytämään toimivia keinoja. Samalla, kun lastaan opettelee kuulostelemaan, joutuu itseään kohtaamaan sitäkin varmemmin. Olemaan valmis oppimaan ja muuttumaan. Esikoiseni on tällä hetkellä omia rajojaan hakeva ja pikkusiskon kanssa jaetusta huomiosta taisteleva kaksivuotias. Jos viime kuukausina jotain on tapahtunut, niin matka omaan itseen. Arjessa on jatkuvasti oltava valmis joustamaan asioissa, joissa se on mahdollista, kovin tiukkoja periaatteita on turha luoda. Sateella ulos laitetaan kuravaatteet, mutta välillä on täysin hyvä syödä iltapalaksi kakkua. Kuopuksemme kohdalla monet asiat tehdäänkin hyvin eri tavoin kuin esikoisen kanssa. Ajattelen sen olevan osin käytännön sanelemaa pakkoa, mutta paljolti myös kasvamista vanhempana. Vanhemmuudessa on tärkeää luottaa omiin taitoihinsa ja tehdä asioita omalle perheelle parhaiten sopivalla tavalla. Välillä menee pieleen, mutta sen jälkeen jatketaan tehden uudestaan ja paremmin. Niin tekee myös kaikenlaista touhuamista rakastava esikoiseni. Kaaduttuaan hän pyyhkii enimmät hiekat käsistään ja lähtee innosta kiljahdellen yrittämään uudelleen. Lasten kasvattaminen ja lasten kanssa kasvaminen ovat sosiaalipsykologiaa mitä suurimmissa määrin. Vuorovaikutusta, aina sidoksissa kontekstiin ja ympärillä oleviin ihmisiin. Valmista ei tule koskaan, mutta oppia voi jatkuvasti. 7
tiede & tutkimus
PROFIILITYÖ SOSIAALISEN MEDIAN YHTEISÖPALVELUISSA: MIKSI MINÄN ESITTÄMISESTÄ ON TULLUT VAIKEAA? Teksti: Suvi Uski / Kuvat: ©iStock.com/kostenkodesign
hteisöpalveluista erityisen mielenkiintoisen tutkimuskohteen tekee se, että ihmisen toiminnalle toteutetut tekniset puitteet muuttavat yksilöiden tapaa hallinnoida sosiaalista maailmaansa. Väitöskirjani näkökulmasta erityisesti identiteetti on ennennäkemättömän haasteen edessä.
Viimeinen vuosikymmen on tuonut tullessaan uusia ympäristöjä meille ihmi-
yhteisöpalvelujen ulkopuoliseen toimintaan: musiikin kuunteluun.
sille kokea ja olla vuorovaikutuksessa toistemme kanssa. Yksilön identiteetin
OMAN TOIMINNAN SUHTEUTTAMINEN
kannalta kenties merkittävin muutos on
ITSELLE MERKITYKSELLISTEN RYHMIEN
ollut sosiaalinen media ja sen tuomat
NORMEIHIN JA IDEAALEIHIN
mahdollisuudet ja haasteet yksilön toi-
Yksittäiset ihmisen kokemuksen ja
minnalle. Tutkimukseni aiheen piirissä on
toiminnan välisestä suhteesta tehtävät
alkanut jo vuonna 2009, josta asti olen
havainnot voivat avata tärkeitä ovia laa-
seurannut yhteisöpalvelujen menestyskul-
jempien kokonaisuuksien ymmärtämiseksi.
kua. Tilastojen mukaan yhteisöpalvelujen
Esimerkiksi musiikkiyhteisö Last.fm:n
käyttäjämäärät ovat kasvaneet tänä aikana
käyttäjien kokemukseen keskittyneen
melkeinpä nollasta sataan. Jo vuonna 2014
väitöskirjani osatutkimuksen johtopäätös
yli 90 % 16–24-vuotiaista kertoi olevansa
oli se, että ihmiset muuttavat musiikin
aktiivisesti mukana. Nyt marraskuussa
kuunteluaan, kun siitä tulee julkista. Tut-
päivittyvät Tilastokeskuksen luvut tulevat
kimukseen haastatellut käyttäjät kokivat
olemaan merkittävästi suuremmat – etenkin
tärkeinä, että se mitä he kuuntelivat, näkyi
vanhempien ikäluokkien osalta.
jokaista kuunneltua kappaletta myöten
Väitöskirjassani olen tutkinut sosiaalisen
heidän profiileissaan. Tähän ajatukseen
median yhteisöpalveluita minän esittämisen
sisältyi kuitenkin monenlaisia ristiriitoja,
alustoina ja pyrkinyt pääsemään mahdolli-
sillä kaikki heidän kuuntelemansa musiikki
simman lähelle yksilön sosiaalipsykologista
ei ollut imagoa imartelevaa.
kokemusta. Tutkimuksessa mukana ovat
Oman toiminnan suhteuttaminen itselle
olleet muun muassa tämän hetken levinnein
merkityksellisten sosiaalisten ryhmien
ja suosituin yhteisöpalvelu Facebook sekä
normeihin ja ideaaleihin näkyy yksilön
vähemmän tunnettu musiikkiyhteisöpalvelu
kokemuksessa. Sen sijaan, että Last.
Last.fm. Näiden palveluiden keskeinen
fm:n käyttäjät olisivat poistaneet noloksi
tutkimuksellinen ero on ollut siinä, että
kokemiaan kappaleita profiileistaan, he
Facebook-julkaisemisen voidaan ajatella
päätyivät joko olemaan kokonaan kuunte-
olevan yksilön manuaalisesti ohjaama
lematta näitä kappaleita tai kuuntelemaan
prosessi, kun taas Last.fm päivittää auto-
niitä laitteilla, jotka eivät olleet yhteydessä
maattisesti ja reaaliaikaisesti käyttäjän
heidän profiileihinsa. Käyttäjät keksivät
digitaalisen musiikin kuuntelutiedot käyttäjän
myös erilaisia keinoja häivyttää näitä
profiiliin. Siinä, missä Facebookissa yksilön
noloja kappaleita pois näkyvistä esimer-
sisällöntuotanto on sidottu reflektointiin ja
kiksi kuuntelemalla niiden perään toisia
tietoiseen julkaisemispäätökseen, Last.
heidän sosiaalista identiteettiään tukevia
fm:ssä käyttäjän julkaiseminen kiinnittyy
kappaleita. Sosiaalipsykologisesti mielen-
tiede & tutkimus
¨Väitöskirjassani olen tutkinut sosiaalisen median yhteisöpalveluita minän esittämisen alustoina ja pyrkinyt pääsemään mahdollisimman lähelle yksilön sosiaalipsykologista kokemusta.¨
9
tiede & tutkimus kiintoisiin havaintoihin lukeutui myös se,
esityksestään, vaatii se yksilön esitykseltä
että haastateltavat kertoivat saattavansa
vaivannäköä. Väitöskirjassani tämä ajatus
jättää musiikin soimaan, vaikka eivät aiko-
vahvistuu myös empiiristen tulosten valossa.
neet sitä kuunnella. Erään haastateltavan
Kun vuorovaikutukseen oleellisena osana
mukaan hän saattoi lähteä viemään koiraa
kuuluvat tahattomat vihjeet jäävät pois,
ulos ja jättää tietokoneelleen toistolle sel-
täydelliset ja loppuun asti hiotut päivitykset
laisia kappaleita, joita tiesi kaveriensakin
saavat yleisön kyseenalaistamaan yksilön
kuuntelevan.
identiteettiesityksen.
Yksilön minän esittäminen on haastavaa
Keskeinen osa tutkimustani onkin
yhteisöpalveluissa. Sosiaalipsykologisen
ollut avata minän esittämisen täyden
identiteettikäsityksen mukaan yksilö
kontrollin ja siihen liittyvän vaivannäön
ylläpitää yhden identiteetin sijaan monien
problematiikkaa. Olen kutsunut tätä yksilön
erilaisten identiteettien kirjoa (Gergern,
kokemukseen liittyvää toiminnanohjauksen
1991; Giddens, 1991; Goffman, 1991).
prosessia profiilityöksi eli strategiseksi
Nämä yksilön monet identiteetit kytkeytyvät
minän esittämiseksi yhteisöpalveluissa.
toisiinsa, mutta ovat päämääriltään erilai-
Käytännön tasolla profiilityö ilmenee yksilön
sia ja palvelevat yksilölle merkityksellisiä
kokemuksena siitä, kuinka käyttäjäprofiili
sosiaalisia konteksteja. Vuorovaikutuksen
vastaa hänen identiteettiään. Profiilityötä
näkökulmasta tämä tarkoittaa myös sitä,
on esimerkiksi se, että pohtii, julkaiseeko
että yksilö käyttäytyy hiukan eri tavoin
päivityksen vai ei, miettien sopiiko se omaan
sosiaalisesta kontekstista riippuen (Goffman,
profiiliin. Julkaisemattajättämispäätös
1959). Yhteisöpalveluissa käyttäjäprofiili toimii
on profiilityötä siinä, missä päivityksen
minän esittämisen kanavana. Käyttäjäprofiili
julkaiseminenkin. Profiilityön määrä ei
kiinnittää yksilön käyttäjänimen, profiilikuvan
ole suoraan verrannollinen päivitysten
ja käyttäjien luoman sisällön muodostaen
määrään. Vähän päivityksiä tekevä voi
yksilölle teknisen identiteetin. Väitöskirjani
tehdä enemmän profiilityötä kuin yksilö,
asemoituu tarkastelemaan tämän teknisen
jolle päivittäminen on jo rutiininomaista.
identiteetin ja sosiaalipsykologisen identiteetin epäsuhtaista rajapintaa.
Sosiaalipsykologisesti kiinnostavaa on se, miksi profiilityötä tehdään. Yleisellä tasolla voidaan ajatella, että profiilityö on
PROFIILITYÖ ELI STRATEGINEN MINÄN
työlästä siksi, koska käyttäjäprofiili on
ESITTÄMINEN YHTEISÖPALVELUISSA
sosiaalisesti kompleksinen minän esittämisen
Omien www-sivujen ylläpitäminen
areena. Väitöskirjassani pureudun tähän
tai blogin pitäminen ovat esimerkkejä
kompleksisuuteen analyyttisemmin, koska
siitä, kuinka itseilmaisu on mahdollistunut
pidän tärkeänä sitä, että ymmärrämme,
monin uusin keinoin internetissä. Aiempaan
mitkä asiat käyttäjäprofiilissa mutkistavat
internet-tutkimukseen perustuen minän
minän esittämistä.
esittäminen verkossa vaatii emotionaalista työtä, ja puhutaan esimerkiksi editoidusta
AJALLISUUSDYNAMIIKKA, PÄÄLLEKKÄI-
minästä (Marwick, 2010, 2013). Lisäksi on
SET ELÄMÄNPIIRIT JA VÄLITTYNEISYYS
ajateltu, että internetin myötä myös tarve
Väitöskirjassani jaan käyttäjäprofiilin
identiteetin hallintatyöhön on lisääntynyt
haastavuuden kolmesta eri dynamiikasta
(Boyd, 2008). Sosiaalisen median tutkija
lähteväksi. Yksi käyttäjäprofiilin komp-
Susan Stern (2007) kirjoitti jo yhteisöpalve-
leksisuuteen liittyvä seikka on se, että
luiden alkuaikoina siitä, että vaikka minän
käyttäjäprofiilissa oleva esitys ei pääty vaan
esittäminen yhteisöpalveluissa tarjoaa
jatkuu aina käytön alusta nykyhetkeen asti.
yksilölle täydellisen kontrollin omasta
Väitöskirjassani kutsun tätä ajallisuusdyna-
tiede & tutkimus konkreettisena vertauskuvana toimii häät,
¨Käytännön tasolla profiilityö ilmenee yksilön kokemuksena siitä, kuinka käyttäjäprofiili vastaa hänen identiteettiään.¨
joissa kaikki yksilön elämän tärkeät ihmiset kokoontuvat paikalle. Kaikille kutsuvieraille halutaan antaa itsestä hyvä kuva ja pysyä linjassa sen kanssa, mitä näille vieraille on aiemmin omasta itsestä esitetty. Siinä, missä suomalaiset häät päättyvät viimeistään aamun pikkutunneilla, käyttäjäprofiilissa juhlat jatkuvat päättymättömästi. Kolmantena käyttäjäprofiilin identiteetin esittämiseen vaikuttavana dynamiikkana on välittyneisyys. Ihmistieteisessä teknologian tutkimuksessa välittyneisyys on keskeisin termi, jolla kuvataan sitä, mitä teknologia tekee ihmisten väliselle vuorovaikutukselle
miikaksi, koska se kuvaa sitä, kuinka yksilö
(Turkle, 2011; Markham, 1998). Kirjai-
joutuu hahmottamaan oman tarinansa tule-
mellisesti teknologia, kuten esimerkiksi
vaisuutta tämän hetken päivityksiä tehdessä.
puhelin, välittää vuorovaikutusta, mutta
Monilla aikuisilla esimerkiksi Facebookin
luo samalla olosuhteen, jossa vuorovai-
käyttöhistoria yltää jo melkein kokonaisen
kutus menettää osan siihen kuuluvasta
vuosikymmenen päähän. Profiilissa saattavat
viestinnästä, kuten eleistä, ilmeistä tai
näkyä menneet ihmissuhteet, merkittävät
äänenpainoista. Kun Last.fm:n käyttäjän
elämäntapahtumat ja se, kenen kanssa
profiilissa näkyy kuunneltu kappale, siitä
on milloinkin aikaa viettänyt. Merkittävää
voidaan tehdä monenlaisia tulkintoja. Myös
tässä suhteessa on myös se, että vaikka
esimerkiksi Facebookiin lisätty lomakuva
profiilin omistaja olisi nukkumassa, on
ja siihen liitetty iloinen teksti päätyy monen
hänen käyttäjäprofiilinsa esillä yötä päivää
silmäparin tulkittavaksi. Nämä tulkinnat
koko tuttavapiirin edessä. Nuorena tehdyt
etäännyttävät minän esittäjän yleisöstä ja
identiteettikokeilut ja erehdykset jäävät
luovat mahdollisuuden minän esittämisen
profiiliin näkyville, ellei niitä tietoisesti käy
strategisuuden syntymiseen.
poistamassa. Toinen merkittävä käyttäjäprofiilin
MINÄN ESITTÄMISEN UHAT
kompleksisuuteen vaikuttava dynamiikka
Yksilön kannalta minän esittäminen
on se, että käyttäjäprofiilin yleisönä ovat
käyttäjäprofiilin kautta synnyttää iden-
monet eri elämänpiirit, jotka usein ovat
titeetille monenlaisia uhkia. Yksi näistä
myös päällekkäisiä. Omaa identiteettiä
on juuri esimerkiksi yksilön kokema iden-
esitetään perheelle, ystäville ja sukulai-
titeettikonflikti, joka syntyy esimerkiksi
sille mutta myös monille muille tuttaville
oman ystäväpiirin ja vanhempien edessä
elämän eri osa-alueilta. Erving Goffmanin
annettavan esityksen tai erillisten työ- ja
(1959) mukaan identiteetti valikoituu aina
siviili-identiteettien yhdistämisen koettuun
sosiaalisen kontekstin perusteella ja sii-
mahdottomuuteen (Sveningsson & Alvesson,
hen muokkautuen. Teknisen identiteetin
2003). Tähän liittyy vahvasti parin vuoden
eli käyttäjäprofiilin yhdistäessä yksilön
takainen uutisointi siitä, kuinka teinit olivat
sosiaaliset piirit ja identiteetit syntyy
hylänneet Facebookin ja siirtyneet muihin
yksilölle vaikea tilanne sen suhteen, mikä
yhteisöpalveluihin. Väitöskirjani ja silloisten
oikeastaan on se identiteetti, jota profiilissa
käyttötilastojen valossa vaikutti kuitenkin
tulisi päällekkäisille yleisöille esittää. Tästä
siltä, että teinit eivät täysin hylänneet Face11
tiede & tutkimus
bookia vaan siirsivät toimintansa muualle.
5-10 tuoreinta kuvaa. Mitä pidemmälle pro-
Syynä siihen, miksi teinit siirsivät toimintansa
fiilihistoria yltää, sitä enemmän profiilityötä
Facebookin ulkopuolelle, näytti liittyvän
yksilö joutuu tekemään. Tämä sinällään
pikemmin siihen, että teinien vanhemmat
mielenkiintoinen ilmiö on selkeä vinkki pal-
olivat alkaneet käyttää Facebookia kuin siihen,
velunkehittäjille: jos palvelu on suunniteltu
että Facebook olisi ollut teineistä muuten
pitkään käytettäväksi, on historiasta hyvä
epäkiinnostava tai vanhanaikainen alusta.
päästä eroon helpoin ja sosiaalisesti hyväk-
Sosiaalipsykologi Kenneth Gergenin (1991)
syttävin keinoin. Vaihtoehtoisiakin palveluita
termein tätä voitiin kutsua yksilön kohdalla
on hiljattain saapunut markkinoille. Snapchat
sosiaaliseksi saturoitumiseksi. Yksilön pro-
ja Periscope ovat uudenlaisia palveluita,
fiilityön määrä kasvaa, mitä saturoituneempi
jotka rohkaisevat käyttäjiään julkaisemaan
käyttäjäprofiilin yleisö on.
sisältöjä, jotka poistuvat automaattisesti joko
Toinen uhka liittyy identiteetin kehit-
heti tai vuorokauden kuluessa. Nämä palvelut
tymismahdollisuuksiin. Käyttäjäprofiili on
ovat kahmineet merkittävän osan nuorten
hidas muuttumaan perässä yksilön mukana.
käyttäjien julkaisuaktiivisuudesta itselleen.
Silloin, kun vanhat teinipäivitykset kummittelevat vielä aikuisuudessa, yksilön on vaikea
TEKNISEN JA SOSIAALIPSYKOLOGISEN
realisoida uusia aikuisia kasvojaan yleisönsä
IDENTITEETIN KOMPLEKSINEN SUHDE
edessä. Toistaiseksi ne yhteisöpalvelut,
Profiilityö on identiteetin kannalta
jotka kerryttävät käyttäjäprofiileihin sisältöjä
välttämätöntä silloin, kun yhteisöpalvelu on
ajallisesti, haastavat yksilön identiteetin
osa yksilön sosiaalista elämää. Väitöskirjassani
kehityksen. Suomalaisten teini-ikäisten
totean, että profiilityön keskeinen päämäärä
ratkaisu profiilihistorian kuormittavuuteen
on oman metaroolin rakentaminen ja ylläpi-
näkyy esimerkiksi Instagram-profiileissa,
täminen sellaisella tavalla, joka antaa aidon
joista teinit poistavat kaiken muun paitsi
mutta ideaalin vaikutelman yksilön toiminnasta
tiede & tutkimus
¨Väitöskirjassani totean, että profiilityön keskeinen päämäärä on oman metaroolin rakentaminen ja ylläpitäminen sellaisella tavalla, joka antaa aidon mutta ideaalin vaikutelman yksilön toiminnasta päällekkäisille yleisöille.¨
Suvi Uskin väitöskirja Profile work for authenticity Self-presentation in social network services tarkastettiin Helsingin yliopistossa 4.12.2015. Väitöskirja on luettavissa sähköisesti osoitteessa www.goo.gl/ BAl9C4, missä on myös mahdollista tutustua tarkemmin käsillä olevan artikkelin lähteisiin.
päällekkäisille yleisöille. Onnistuneeseen minän
käyttäjäprofiiliin. Profiilityötä tehdään siis
esittämiseen tarvitaan yleisön hyväksyntä,
myös yhteisöpalvelun ulkopuolella silmällä
mikä vahvistaa myös sitä käsitystä, että
pitäen omaa strategista minän esittämistä
yhteisöpalvelujen vuorovaikutuksellisuus
käyttäjäprofiilissa. Tämä tapahtuu esimerkiksi
vaatii myös minän esitykseltä enemmän kuin
kuuntelemalla imagoa vahvistavaa musiikkia
vaikkapa perinteinen kotisivu. Tällä viittaan
tai menemällä trendikkääseen ravintolaan
siihen, että saadakseen yleisönsä hyväksynnän
some-päivityksen toivossa.
yksilön tulee vakuuttaa yleisönsä omasta
Väitöskirjani valossa teknisen ja sosiaa-
aitoudestaan. Jos käyttäjäprofiilin yleisö
lipsykologisen identiteetin vastaavuus ei ole
ei suostu vahvistamaan iloista tunnelmaa
vielä optimaalinen vaan monella tavalla kom-
uhkuvaa lomakuvaa, on yksilöllä vaikea
pleksinen. Tämä tarkoittaa sitä, että yhteisö-
tilanne. Poistaako kuva, joka ei saa yhtään
palveluiden kehittäjien sosiaalipsykologisen
tykkäystä? Vai kenties muuttaa itsensä
ymmärryksen lisääminen on avainasemassa,
esittämisen strategiaa sellaiseksi, joka on
jotta meille kaikille avautuu luonnollisempi
enemmän yleisön mieleen? Yhteisöpalve-
tapa esittää itseämme toisille. Teinien lähtö
lussa hyväksytyksi tulemisen kustannus
Facebookista tai Last.fm:n aktiivikäyttäjien
voi olla ristiriitainen yksilön henkilökohtais-
katoaminen ovat merkkejä tilanteesta,
ten pyrkimysten kanssa. Tämä korostuu
jossa yksilön profiilityön määrä on liiallinen.
yksilön kokemuksessa erityisesti siksi, että
Tätä eivät palveluiden kehittäjätkään halua.
yhteisöpalvelussa minän esittäminen ja
Pyrkimyksenä tuleekin olla se, että tekninen
yleisön toiminta tulevat näkyviksi päivitysten
identiteetti vastaa mahdollisimman hyvin
ja tykkäysten muodossa.
sosiaalipsykologista identiteettiä, jolloin myös
Profiilityö ei rajoitu vain yhteisöpalveluiden sisälle vaan on sidoksissa niihin sosiaalisiin
profiilityön määrä on yksilölle hallittavissa ja pitkäaikainenkin käyttö miellyttävää.
kontakteihin, jotka kytkeytyvät yksilön 13
raportti
SOSIAALIPSYKOLOGIT TYÖELÄMÄSSÄ Teksti: Mia-Marisa Ranta, Esa Torniainen, Samuli Salojärvi, Suvi Jokelainen, Juha Savolainen ja Johanna Backman
uomen sosiaalipsykologit ry pyrkii kartoittamaan sosiaalipsykologien työllisyystilannetta ja siinä tapahtuneita muutoksia säännöllisesti. Mihin sosiaalipsykologit sijoittuvat? Millaisia työllistymisen haasteita he kohtaavat? Ovatko he tyytyväisiä työhönsä ja palkkaukseensa? Muun muassa tällaisiin kysymyksiin etsittiin vastausta, kun yhdistys viime keväänä käynnisti Sosiaalipsykologi 2016 -kyselyn.
Sosiaalipsykologi 2016 -kyselyn aineisto kerättiin touko-heinäkuussa 2016 verkossa täytettävällä sähköisellä lomakkeella. Kyselyllä kartoitettiin mm. sosiaalipsykologien työtilannetta, työhön sijoittumista ja työllistymisen haasteita. Kysely on tehty kahdesti aiemmin, vuosina 2010 ja 2013. Kyselyyn vastasi yhteensä 199 henkilöä (v. 2013 vastaajia oli 209). Heistä 82 % oli naisia, mikä kertoo alan naisvaltaisuudesta. Lähes puolet vastaajista (47 %) oli opiskellut Helsingin yliopistossa. Vastaajista 30 % oli opiskellut Tampereen yliopistossa ja 23 % Itä-Suomen (ent. Kuopion) yliopistossa. Kukaan vastaajista ei ilmoittanut opiskelleensa muualla. Vastaajien keski-ikä oli 39 vuotta. Kyselyyn vastaajista 68 % kertoi olevansa Suomen sosiaalipsykologit ry:n jäseniä. Vastaajista 13 %:lla oli alempi korkeakoulututkinto (kandi) ja 65 % oli opiskellut maisterintutkinnon. Lisensiaatteja oli 1 % ja tohtoreita 7 %. Opiskelijoita, joilla oli tutkinto vielä kesken, ilmoitti olevansa
¨Työelämässä olevat vastaajat sijoittuivat laajasti yhteiskunnan eri sektoreille.¨
14 % vastaajista. Vastaajista 37 % asui Helsingissä, 16 % Tampereella, 11 % Kuopiossa, 6 % Espoossa ja 5 % Vantaalla. 25 %:lla vastaajista asuinpaikkakunta oli jokin muu. Valtaosa vastaajista, 71 %, ilmoitti kuuluvansa johonkin ammattiliittoon. Näistä vastaajista 65 % kuului Yhteiskunta-alan korkeakoulutettuihin, ja seuraavina tulivat OAJ (8 %), Talentia (4 %) ja Tieteentekijöiden liitto (4 %). Kaikista vastaajista 12 % kuului ainoastaan työttömyyskassaan, noin kuudennes vastaajista ei kuulunut liittoon eikä kassaan. TYÖTILANNE JA SIJOITTUMINEN Kaikista vastaajista 74 % oli töissä - tämä pitää sisällään niin koko- kuin osa-aikaisen työn samoin kuin freelance-työn, apurahalla työskentelyn sekä osa-aikaisen työn opiskelun tai eläkkeen ohella. Eläkkeellä ilmoitti olevansa 2 %, opiskelijoina 12 % ja pitkillä vapailla 6 % (so. perhe-, opinto-, vuorottelu-, virka- ym. vapaat). Yhdistyksen jäsenistä töissä oli hiukan suurempi osa kuin kaikista vastaajista, 77 %, mitä selittää se, että kaikki eläkkeellä olevat vastaajat olivat jäseniä ja ei-jäsenistä suhteellisesti suurempi osa oli opiskelijoita kuin jäsenistä. Töissäolevista 83 % oli kokoaikaisesti töissä ja kokoaikaisessa vakituisessa työsuhteessa oli 54 % työssäkäyvistä. Yrittäjiä tai freelancereitä oli 7 % työssäkävijöistä. Työelämässä olevien 156 vastaajan asema työmarkkinoilla jakaantui oman ilmoituksen mukaan näin: 5 % ylin johto, 8 % keskijohto, 53 % asiantuntija, 14 % toimihenkilö ja 20 % työntekijä. Jakauma
raportti
¨Valtaosa vastaajista ilmoitti olevansa koulutustaan vastaavissa töissä.¨ on varsin samanlainen kuin vuoden 2013 kyselyssä - työntekijöinä itseään pitävien osuus tosin on hiukan laskenut ja muiden noussut. Työelämässä olevat vastaajat sijoittuivat laajasti yhteiskunnan eri sektoreille: julkisella sektorilla oli 33 % (2013: 34 %), yliopistoissa ja korkeakouluissa 11 % (15 %), yksityisellä sektorilla 33 % (28 %) ja kolmannella sektorilla 20 % (21 %). Loput 3 % ei vastannut kysymykseen tai ilmoitti olevansa ”sektoreista vapaalla vyöhykkeellä”. Työskentelyaloittain (työn sisällön, ei välttämättä työantajan toimialan suhteen) työelämässä olevat vastaajat sijoittuivat seuraavasti: sosiaali- ja terveysala 34 % (2013: 33 %), opetus ja koulutus 17 % (18 %), tutkimus 14 % (13 %), henkilöstöhallinto 13 % (12 %), tiedotus ja viestintä 6 % (3 %), hallinto 4 % (5 %). Loput 12 %
sijoittuivat oman ilmoituksensa mukaan 19 eri alalle, jonka ei voi katsoa sisältyvän em. aloihin. Jakauma vahvistaa käsitystä siitä, että sosiaalipsykologit sijoittuvat hyvin laajalti työlämän eri aloille. PALKKA JA TYYTYVÄISYYS SIIHEN Palkkaa kysyttiin kategoria-asteikolla. Seuraavissa tarkasteluissa on otettu huomioon vastaukset vain niiltä kokoaikaisesti ansiotyössä olevilta, jotka vastasivat kysymykseen. Alle 2000 euron kuukausipalkka oli 4 %:lla (2013: 8 %); yli 5000 euron palkkaa nautti 12 % (9 %). Pääosa sijoittui näiden välille oheisen kaavion mukaisesti. Työskentelyaloittain palkkaus vaihteli jonkin verran; seuraavalla sivulla kuvassa 2 alemman palkan osuus ko. alalla toimijoista on merkitty tummemmalla ja korkeamman palkan vaaleammalla.
KUVA 1. PALKKAUS
35 % 30 % 25 % 20 % 2013
15 %
2016
10 % 5%
0 60 0 yll i
0 -6 00 01 50
0 01 -5 00 40
0 01 -4 00 30
0 01 -3 00 20
all e
20 00
0%
15
raportti
ali
sia So i ikk ka
eys
u mu
erv ja t
stö kilö
tus
us tkim Tu
n He
ulu Ko
to llin Ha
ylli 6000 5001-6000
100%
4001-5000
90% 80%
3001-4000
70%
2001-3000
60%
alle 2000
50% 40% 30% 20% 10% KUVA 2. PALKKAUS ERI ALOILLA
Kokemus palkkauksen oikeudenmukaisuudesta vaihteli jossain määrin työskentelyaloittain: tyytyväisimpiä oltiin hallinnon alalla, jossa 100 % (2013: 90 %) koki palkan vastaavan työn vaativuutta ja työpanosta melko hyvin tai täysin. Kohtalaisen hyvä tilanne oli myös muilla aloilla: koulutus 78 % (80 %), tutkimus 78 % (68 %) ja sosiaali- ja terveysala 75 % (43 %), jossa oli tapahtunut huomattava parannus. Peränpitäjänä oli henkilöstöala: 71 % (73 %). Muilla kuin em. aloilla tyytyväisiä oli 85 % (82 %) ja kaikista tarkasteluun mukaan otetuista 78 %. TYÖN JA KOULUTUKSEN VASTAAVUUS Koulutustaan vastaavissa töissä ilmoitti olevansa valtaosa, 76 %, vastaajista, heistä täysin koulutusta vastaavissa 39 % ja läheisesti koulutusta vastaavissa 37 %. Vain etäisesti koulutusta vastaavissa töissä koki olevansa 17 % ja 8 % koki, että työ ei vastannut koulutusta lainkaan. Eri aloista koulutustaan täysin tai läheisesti vastaavissa tehtävissä olemista raportoitiin varsinkin opetus- ja koulutusalalla (93 %), tutkimuksessa (88 %), henkilös-
0%
töalalla (86 %), sosiaali- ja terveysalalla (83 %), tiedotus- ja viestintäalalla (78 %) sekä hallinnossa (71 %). Koulutustaan vastaavassa työssä olevat kokivat usein, että pystyivät soveltamaan opintojaan työssään, ja olipa joukossa myös niitä, jotka olivat opiskelleet sosiaalipsykologiaa kartuttaakseen työelämätaitojaan. Toisaalta sosiaalipsykologin opintoja vastaava työ koettiin joskus vaikeaksi määrittää. TYÖTYYTYVÄISYYS Työssäolevista lähes kolmasosa oli erittäin tyytyväisiä työssään, ja tyytyväisiä (erittäin tai melko tyytyväisiä) oli yhteensä peräti 82 % (2013: 81 %). Erittäin tyytymättömiä oli 3 % (5 %). Sektoreittain työtyytyväisyys ei vaihdellut kovin suuresti: vain kolmas sektori erottui hiukan muita heikompana, siellä oli eniten erittäin tyytymättömiä (7 %) ja vähiten tyytyväisiä (75 %). Tyytyväisimpiä olivat apurahatutkijat: erittäin tai melko tyytyväisiä oli 100 % sekä yrittäjät/freelancerit 90 % (2013: 100 %). Myös kokoaikaiset olivat varsin
¨Sosiaalipsykologien työttömyys on lisääntynyt merkittävästi viimeisten kolmen vuoden aikana.¨ tyytyväisiä: vakituisessa työsuhteessa 86 % (90 %) ja määräaikaisessa 81 % (73 %). Osa-aikaiset olivat tyytymättömämpiä: vakituiset 57 % (43 %) ja määräaikaiset 50 % (88 %). Tyytyväisimpiä työssäolevia vastaajia oli etenkin kahdella alalla: tutkimus 96 % (2013: 88 %) ja henkilöstöala 94 % (95 %). Lähellä keskiarvoa olivat hallinto 83 % (75 %) sekä koulutus ja opetus 83 % (86 %). Hiukan keskiarvon alapuolella sen sijaan oli sosiaali- ja terveysala 80 % (80 %). Kuten odottaa saattaa, tyytyväisyys oli korkeinta heillä, joiden työ vastasi sosiaalipsykologian koulutusta täysin: 98 % (99 %) tai läheisesti: 86 % (80 %) ja heikointa niillä, joilla vastaavuus oli etäinen: 57 % (67 %) tai sitä ei ollut lainkaan: 30 % (27 %). Erittäin tyytymättömiä ei ollut lainkaan niissä, joiden työ vastasi koulutusta täysin, kun taas koulutusta lainkaan vastaamatonta työtä tekevistä 10 % (33 %) oli erittäin tyytymättömiä.
TYÖLLISTYMINEN JA SEN HAASTEET Vastaajista 87 % ilmoitti kuuluvansa työvoimaan, millä tässä tarkoitetaan työllisiä ja työttömiä yhteensä, pois lukien päätoimiset opiskelijat ja eläkeläiset. Työvoimaan kuuluvista vastaajista 92 % ilmoitti olevansa työllisiä, millä tässä käsitetään koko- tai osa-aikaisesti ansiotyössä olevat (mukaan lukien apuraharahoitteinen tutkimus) sekä tilapäisesti työstä poissa olevat (esim. perhevapaa) vastaajat. Noin 8 % työvoimaan kuuluvista vastaajista oli työttömiä työnhakijoita. Sosiaalipsykologien työttömyys on lisääntynyt merkittävästi viimeisten kolmen vuoden aikana. Vuonna 2013 toteutetussa kyselyssä työttömänä ilmoitti olevansa vain 3 % työvoimaan kuuluvista vastaajista. Kaikista vastaajista noin 15 % ilmoitti nyt olleensa työttömänä viimeisen viiden vuoden aikana vähintään kuusi kuukautta. Vastaavasti 72 % ei ollut kokenut työttömyyttä tuona aikana. Kyselyhetkellä työttömäksi työnhakijaksi ilmoittautui 7 % kaikista vastanneista, mikä on lähes samalla tasolla kuin Yhteiskuntaalan korkeakoulutetut ry:n vuoden 2014 tekemässä kyselyssä. Työllistymisen haasteina nähtiin esimerkiksi Suomea viime vuosina vaivannut vaikea taloustilanne ja kova kilpailu työpaikoista. Myös sosiaalipsykologin tutkinnon tunnettuus työnantajien keskuudessa koettiin puutteelliseksi. Keskeisenä haasteena mainittiin myös, ettei sosiaalipsykologin tutkinto pätevöitä tiettyyn ammattiin, tai että pätevyysvaatimukset ovat muuttuneet.
Lisätietoja
Artikkeli on lyhennelmä Sosiaalipsykologit 2016 -kyselyn raportista, joka on julkaistu yhdistyksen verkkosivuilla. Voit lukea koko raporttin osoitteessa www.goo.gl/uw0v1n.
17
Puhujina Erica Burman, Don Kulick, Karmela Liebkind ja Kip Jones Iiauuinn n aui Törhäsisin DL 25.10.
WWW.UTA.FI/YKY/SPPAIVAT2016
Myös Suomen sosiaalipsykologit ry on päivillä paikalla!
:) Tule tapaamaan hallituksen jäseniä yhdistyksen ständille!
tieteen kentältä Koonnut: Tiiu Veiler
KEITÄ PIDÄMME HYVINÄ IHMISTUNTIJOINA? Tutkimuksessa selvitettiin, mikä saa havainnoijan arvioimaan jonkun toisen ihmisen hyväksi tai huonoksi ihmistuntijaksi. Havainnoijan ja arvioitavan välillä esiintyvä yksimielisyys oli merkittävässä roolissa siinä, arvioiko havainnoija tämän hyväksi ihmistuntijaksi. Havainnoija arvioi arvioitavan ihmisen hyväksi ihmistuntijaksi tilanteessa, kun oli arvioitavan kanssa samaa mieltä joko havainnoijan itsensä tai jonkun kolmannen osapuolen ominaisuuksista. Havainnoija kuitenkin arvioi toisen ihmisen hyväksi ihmistuntijaksi vielä voimakkaammin, jos oli arvioitavan kanssa yksimielinen havainnoijan itsensä ominaisuuksista kuin kolmannen osapuolen ominaisuuksista. Efekti todettiin sarjassa eri otantoja ja tutkimusasetelmia, niin kokeellisessa kuin kyselytutkimuksessakin, jossa arvioitiin olemassa olevia suhteita. Määrällisessä analyysissä yksimielisyyden vaikutus ilmeni erityisen voimakkaana tilanteissa, joissa samaa mieltä oleminen tyydytti tarkkailijan tarpeita (a) tuntea positiivista yhteenkuuluvuutta ja (b) saada vahvistusta omien havaintojensa paikkansa pitävyydestä. Chuna, J., Amesa, D., Higginsa, T., & Uribeb, J. (2016). Who do we think of as good judges? Those who agree with us about us. Journal of Experimental Social Psychology, 1-9.
VOIKO KAKSI NEGATIIVISTA OLLA POSITIIVINEN? VIHAN JA AHDISTUKSEN VAIKUTUKSET VIHOLLISSUHTEESSA. Vihollissuhdetta (enemyship) on tutkittu vähän, vaikka se on tärkeä ihmistenvälisissä suhteissa esiintyvä ilmiö. Aiheesta tehdyissä aikaisemmissa tutkimuksissa on keskitytty tarkastelemaan uhkatilanteissa ilmenevää kognitiivista kontrollin ylläpitofunktiota (control-maintenance function). Kyseinen tutkimus täydentää aikaisempaa tutkimusta aiheesta osoittamalla tunteiden, erityisesti vihan, merkityksen prosessissa. Tutkijat käyttivät viitekehyksenä muun muassa suhtautumisen teoriaa (appraisal theory). Tutkimuksen kohteena oli opiskelijoita ja työssä käyviä, yhteensä 673 henkilön otos. Tutkimuksessa esitettiin, että vuorovaikutus ahdistusta aiheuttavan uhan ja viholliseen kohdistetun vihan välillä vaikuttaa yksilön kokemukseen kontrollista, varmuudesta ja motivaatiosta. Ahdistusta aiheuttavan uhan ollessa “läsnä” kokemus kontrollista ja varmuudesta on paljon korkeampi silloin, kun läsnä on myös viholliseen kohdistettu viha, verrattuna tilanteeseen, jossa se ei ole. Tutkimuksessa myös pyrittiin tarkastelemaan näiden prosessien vaikutusta motivaatioon. Tutkimuksessa todetaan, että viha vihollista kohtaan on ahdistusta aiheuttavan uhan jälkeen motivaatiota nostattava ja tämän prosessin välillisinä tekijöinä todetaan toimivan yksilön kokemus kontrollista ja varmuudesta. Kolme tutkijoiden tekemää tutkimusta tuki heidän esittämiään malleja. Motro, D. (2016). Could two negative emotions be a positive? The effects of anger and anxiety in enemyship. Journal of Experimental Social Psychology, 1-15.
19
näkökulma
UUSIA TUULIA TUPAKKAKESKUSTELUUN SAVUVERHON TAKAA Teksti: Ossi Kukkamäki / Kuvat: ©iStock.com/kwanchaichaiudom, ©iStock.com/Prajit002
aikille tupakoitsijoille ja varmasti monelle tupakoimattomallekin ovat tuttuja fraasit ”tupakka tappaa”, ”tupakointi on hengenvaarallista”, ”tupakka vahingoittaa vakavasti sinua ja ympärilläsi olevia”. Mikä pitää tupakat palamassa, vaikka terveydelliset riskit ovat nyt tiedossa vuosikymmenten valistustyön tuloksena? Ovatko tupakanvastaisen sodan keinot toimivia? Tiedetäänkö todella, mitä vastaan taistellaan? Näihin kysymyksiin lähdettiin etsimään vastausta alan kiistattomilta asiantuntijoilta, savuverhon takaa.
Tupakointi on vähentynyt Suomessa
selkeästi jämähtänyt paikoilleen eikä uusia
viime vuosikymmeninä huomattavasti,
ideoita tupakkariippuvuuden selittämiseen
mutta se on edelleen yksi keskeisimmistä
ole juurikaan enää löydetty.
kansanterveysongelmista Suomessa.
Vaikuttaa siltä, että tupakkariippu-
Lähes miljoona suomalaista tupakoi yhä.
vuudesta uskotaan tiedettävän jo kaikki
Tupakoinnista eroon pääseminen on monille
oleellinen. Nyt keinovalikoimana nähdään
ylitsepääsemätön este, vaikka hyllyt not-
enää pääsääntöisesti toiminnan hankaloit-
kuvat erilaisia nikotiinivieroitustuotteita,
taminen ja houkuttelevuuden vähentäminen
tarjolla on erilaisia tukiryhmiä ja lääkärikin
erilaisin kielloin ja rajoittein. Toimenpiteet
auttaa tarvittaessa. Syynä valistuksen ja
muistuttavat monin tavoin kieltolain aikaista
vieroitusmenetelmien toimimattomuuteen
tilannetta, jolloin alkoholiriippuvuuden
voidaan pitää yksinkertaisesti sitä, että niiden
ymmärrys oli puutteellista. Kaikkia kiviä ei
takaa loistava kuva tupakkariippuvuuden
ole kuitenkaan vielä käännetty ja muiden
rakentumisesta ei vastaa todellisuutta.
tieteenalojen tulisi nyt nostaa päätään ja
Keskeisenä ongelmana tupakkariip-
osallistua vahvemmin keskusteluun tupak-
puvuuden määrittelyssä voidaan pitää
kariippuvuudesta. Monialaisen tieteellisen
tutkimusten ylikorostunutta painottumista
mielikuvituksen kautta on mahdollista
itse tupakkaan tupakointitoiminnan kus-
löytää vielä syvällisempi ymmärrys tupa-
tannuksella. Tämän painotuksen johdosta
kointitoiminnan motiiveista ja myös uusia
lääketiede on haalinut itselleen suurimman
keinoja vieroitus- ja valistusrepertuaariin.
vallan määritellä tupakkariippuvuutta
Yhtenä merkittävimpänä hidasteena
ja jättänyt muita tärkeitä näkökulmia
tupakkariippuvuuden ymmärrykselle voi-
varjoonsa. Asetelma on ongelmallinen,
daan pitää asiantuntijatiedon laiminlyöntiä
koska tupakkakeskustelu on viime vuosina
tupakkatutkimuksessa. Asiantuntijoilla
¨Riippuvuus ei rakennu yksinomaan tupakasta tai tupakoinnista vaan kiintymyksestä erityisesti tupakointitoiminnan tarjoamiin merkityksellisiin positiivisiin kokemuksiin.¨
näkökulma
21
näkökulma Toisena tupakkakeskustelua jarruttavana piirteenä voidaan pitää ongel-
¨Kun tupakoinnin perimmäiset syyt saadaan selvitettyä, voidaan näiden tarpeiden rakentumiseen ja niiden vaihtoehtoiseen tyydyttämisen pureutua yhä tarkemmin.¨
malähtöistä ja negatiivista sävyä, joka hallitsee pääsääntöisesti kaikkea tupakan ympärille rakentunutta keskustelua. Tämä keskusteluasetelma rajoittaa savuverhon hälventymistä, koska siinä tupakoitsijalle annetaan juurikin hoidettavan objektin rooli ja samalla rajoitetaan keskustelua rajusti. Paljon jää näin sanomatta. Ihmisen perustavaa laatua olevana psykologisena toimintana on positiiviseen minäkuvaan pyrkiminen, jonka johdosta ihmiset eivät muutenkaan kovin mielellään vahvista minäkuvaansa negatiivisin ajatuksin. Tupakoitsijat siis tuskin jatkaisivat tupakointiakaan, jos he eivät näkisi toiminnassa mitään positiivista. Näihin tupakkakeskustelua rajoittaviin piirteeseen keskityin pro gradu -tutkielmassani ”Savuverhon takaa – Tupakoitsijoiden vaiettu positiivinen kokemuksellisuus riippuvuuden rakentajana”. Tutkielmassa tupakoitsijoille annettiin äänioikeus ja lupa kertoa tupakoinnistaan suoraan ja kaunistelematta. Tupakoitsijoilta selvitettiin, mitä positiivisia puolia he kokevat
tarkoitan tupakoitsijoita, joita on kuunneltu
toiminnassaan. Vastauksissa ei näkynyt
tupakkakeskustelussa ja tutkimuksissa hyvin
eikä kuulunut sitkeän fyysisen riippuvuuden
vähän, vaikka he ovat vuosien saatossa
aiheuttamien vieroitusoireiden helpottavaa
kartuttaneet itselleen toistojen kautta
tyydyttämistä vaan jotain ihan muuta.
valtavan tietomäärän tupakointitoiminnan
Vai miltä kuulostavat seuraavat
rakentumisesta. Tupakkakeskustelua hal-
tupakoitsijoiden sanat: ”Tupakka edustaa
litseekin tietynlainen mustavalkoisuus, jossa
minulle kaikkea rentoutumista”, ”tupakka
tupakoitsijat ovat enemmän hoidettavia
rytmittää päivääni”, ”tupakka lähentää
objekteja kuin sosiaalisessa maailmassa
minua sellaisiin ihmisiin, joihin en muuten
toimivia subjekteja, joita kannattaisi kuun-
välttämättä tutustuisi tai löytäisi mitään
nella. Tämä objektipositio herättää myös
yhteistä”, ”tupakointi on nautinnollinen,
osassa tupakoitsijoita kapinaa valistajia
imagollinen ja sosiaalinen tapahtuma, enkä
kohtaan, koska heidän toimintaansa rajoi-
keksi muuta asiaa, jolla olisi samanlaiset
tetaan yhä rajummin erilaisin säännöin ja
positiiviset vaikutukset”. Tupakointi on
kielloin heiltä kysymättä, heidän autono-
helppoa nähdä järjettömänä ongel-
miaansa puuttuen. Tätä mustavalkoista
makäyttäytymisenä, jos näkökulmaksi
asetelmaa voidaan kuvata savuverhoksi
otetaan kansanterveydelliset tai yksilön
tupakoitsijoiden ja tutkijoiden välillä. Jotta
fyysiseen terveyteen liittyvät lähtökoh-
keskusteluyhteys näiden kahden asiantun-
dat. Toiminta näyttäytyy kuitenkin hyvin
tijaryhmän välille syntyisi, tulisi savuverhoa
eri valossa, jos näkökulmaksi otetaan
saada hälvennettyä.
tupakoitsijan kokemusmaailma.
näkökulma Jokainen tupakka on tupakoitsijalle
kuten purkat, laastarit, imeskelytabletit
enemmän kuin vain tupakka. Riippuvuus
ja suusumutteet hallitsevat tuotekenttää.
ei rakennu yksinomaan tupakasta tai
Näiden tuotteiden puutteena voidaan
tupakoinnista vaan kiintymyksestä eri-
nähdä niiden heikko vertautuvuus tupa-
tyisesti tupakointitoiminnan tarjoamiin merkityksellisiin positiivisiin kokemuksiin. Tässä yhtälössä tupakointi/tupakka toimii välineenä näiden kokemusten tuottamisessa. Kuvaannollisesti voidaan ajatella, että tupakoitsija ”näkee” jokaisen tupakan ikään kuin siinä lukisi sen toiminnallinen tarkoitus, esimerkiksi ”stressin lievittämiseen”, ”taukoihin” tai ”keskusteluhetkiin”. Nämä ”toiminnalliset tupakat” ovat yksilöllisiä ja selvittämällä ne yksilöllisesti on käsissä merkittävää tietoa yksilön tupakkariippuvuuden toiminnallisesta rakentumisesta. Jos ongelmakäyttäytymisen teema suljetaan keskustelusta pois, tupakoitsijat kertovat mielellään tupakoinnistaan. Tämä keskusteluasetelma tarjoaa avaimet yksilöllisen riippuvuuskäyttäytymisen syvällisempään selvittämiseen terapiamenetelmän avulla. Menetelmässä keskustellaan
¨Jos tupakoinnin toiminnallisuus otettaisiin huomioon vieroitusmenetelmien kehittelyssä, ei varmastikaan puhuttaisi nikotiinivieroituksesta vaan tupakointivieroituksesta.¨
asiakkaan kanssa hänen tupakointinsa ympärillä olevista positiivisista puolista ja kootaan siten ”toiminnallisista tupakoista”
kointiin toimintana. Jos vertautuvuus olisi
keskustelun perusteella ”toiminnallinen
vahvempi, kynnys tupakan korvaamiseen
tupakka-aski”. Tämän askin sisältö ker-
näillä tuotteilla olisi matalampi ja muutos
too kattavasti tupakoinnin yksilöllisistä
mahdollisesti pysyvämpi. Jos tupakoin-
motiiveista. Askista voidaan selvittää
nin toiminnallisuus otettaisiin huomioon
esimerkiksi, missä tilanteissa tupakanhimo
vieroitusmenetelmien kehittelyssä, ei
herää, mitä lisäarvoa tupakoitsija toimin-
varmastikaan puhuttaisi nikotiinivieroi-
nasta ammentaa ja mitä toiminnallisia
tuksesta vaan tupakointivieroituksesta.
esteitä tupakoinnin lopettamiseen liittyy.
Olisikin hyvä muistaa, että nikotiini pois-
Näin päästään lähemmäksi tupakoinnin
tuu elimistöstä muutamassa päivässä,
yksilöllistä ymmärtämistä ja pystytään
mutta aiempi elämäntyyli, kokemukset
laajentamaan keinovalikoimaa tupakoinnin
ja sosiaalinen elämä eivät.
lopettamiseksi moralisoimatta tupakoitsijaa. Kun tupakoinnin perimmäiset syyt saadaan selvitettyä, voidaan näiden tarpeiden rakentumiseen ja niiden vaihtoehtoiseen tyydyttämisen pureutua yhä tarkemmin. Tupakoinnin positiivisia kokemuksellisia tekijöitä voidaan hyödyntää myös erilaisten vieroitusmenetelmien kehittämisessä. Nykyisin nikotiinivieroitustuotteet 23
näkökulma
KOKEMUS VUONNA 2016 = KÄYTTÄJÄKOKEMUS Teksti: Eeva Raita / Kuvat: ©unsplash.com/@gilleslambert, ©iStock.com/bernardbodo.
V
uonna 2009 aloin työstää väitöskirjaa käyttäjäkokemusten sosiaalisuudesta. Päädyin aiheen pariin sattumien kautta. Minulla ei ole tietoteknistä taustaa, mutta olen aina ollut kiinnostunut ihmisten välisistä suhteista. Tuolloin ymmärsin, että kiinnostus vuorovaikutukseen tarkoitti kasvavassa määrin kiinnostusta teknologiseen välittyneisyyteen.
Yhä useampi meistä jakaa ajatuksiaan
Ensimmäiseen kapeampaan määritel-
Facebookissa, kuvaa elämäänsä Insta-
mään liittyen voidaan kysyä, miten muut
gramiin ja kuluttaa aikaa älypuhelinta
ihmiset vaikuttavat yksilön kokemukseen
näpräämällä. Vaikka ei kuuluisikaan niin
laitteen helppokäyttöisyydestä ja nautin-
sanottuihin diginatiiveihin tai sovellussuku-
nollisuudesta. Laajempi määritelmä on
polveen (engl. app generation), ei arjessaan
kysymyksen asettelun kannalta haasta-
voi välttyä tieto- ja viestintäteknologian
vampi ja epätyypillisempi. Laajempaan
käytöltä. Digitaalinen murros haastaa
määritelmään liittyen voidaan tarkastella
sosiaalipsykologian perinteisen kysymyk-
digitaalisen välittyneisyyden erityispiirteitä
senasettelun. Se pakottaa kysymään: ”Mitä
ja analysoida esimerkiksi sitä, millaista
on sosiaalinen?” Samalla se synnyttää
sosiaalisuutta välittynyt vuorovaikutus
uusia kiinnostavia tutkimuskohteita. Yksi
mahdollistaa ja millaista se ei mahdollista.
näistä koskee digitaalisten laitteiden ja
Väitöskirjassani tutkin erityisesti
palveluiden käytössä syntyviä käyttäjä-
sitä, miten muut ihmiset muovaavat
kokemuksia (engl. user experience, UX).
yksilön kokemuksia tietystä digitaalisesta
Käyttäjäkokemus voidaan ymmär-
laitteesta tai palvelusta. Uuden aiheen
tää kahdella tavalla. Ensimmäinen tapa
äärellä en valinnut tiettyä tarkasti rajattua
on määritellä se yksilön kokemukseksi
viitekehystä tai menetelmää vaan yhdistin
siitä, millainen tietty laite tai palvelu on.
eri lähestymistapoja kuten koeasetelmaa,
Esimerkiksi käytännön kehitystyössä
päiväkirjoja, laadullisia haastatteluja,
käyttäjäkokemus on sitä, miten helppona,
kyselyitä ja käytön automatisoitua seuran-
sujuvana ja nautinnollisena käyttäjä kokee
taa. Tutkimusteni keskeinen löydös on se,
vuorovaikutuksen laitteen tai palvelun
että muut ihmiset ovat aina läsnä yksilön
kanssa. Toinen, laajempi tapa on huo-
kokemuksissa – myös silloin, kun eivät ole
mioida se, että käyttäessään digitaalisia
itse tilanteessa läsnä. Esimerkiksi muiden
laitteita tai palveluita ihminen ei ole vuo-
mielipiteistä ja mainoksista muodostetut
rovaikutuksessa vain laitteen kanssa vaan
odotukset muokkaavat sitä, miten yksilö
myös sen välityksellä. Ihminen ei siis koe
tulkitsee kokemaansa. Lyhytkestoisessa
ainoastaan laitetta tai palvelua vaan kokee
käytössä koettua sopeutetaan odotuksiin,
myös sen kautta. Esimerkiksi Tinderin
kun taas pitempikestoisessa käytössä
käyttäjäkokemus ei liity vain käyttöliittymän
odotukset toimivat vertailukohtana koe-
helppokäyttöisyyteen vaan myös kaikkeen
tulle. Lisäksi ryhmille ja yhteisöille syntyy
siihen, mitä ihminen kokee etsiessään
usein jaettuja näkökulmia, joista käsin he
seuraa juuri kuvavirtojen välityksellä.
kokevat uusia teknologioita, mikä selittää
Molemmat käyttäjäkokemuksen puolet ovat sosiaalipsykologisesti kiinnostavia.
osaltaan kokemusten samanlaisuutta tietyn ryhmän sisällä. 25
näkökulma
Eeva Raidan väitöskirja The Social Mediation of Everyday User Experiences on tarkastettu vuoden 2015 joulukuussa. Väitöskirja on luettavissa sähköisesti osoitteessa www. goo.gl/rZbML3. Tällä hetkellä Raita työskentelee Futuricella, joka on web- ja mobiiliohjelmistoja kehittävä yritys. Sähköpostia kirjoittajalle voi lähettää osoitteeseen eeva.raita@futurice. com.
Tutkimukseni edetessä kiinnostukseni
ja sitä kautta kaikille käyttäjille samoja.
siirtyi sosiaalisista vaikutuksista kohti
Miten meitä muuttaa se, että koemme
perustavanlaatuista kysymystä siitä, mitä
maailman yhä useammin toisten rakenta-
sosiaalinen ja sosiaalisuus on digitaalisessa
missa ja monien jakamissa rakenteissa?
kontekstissa. Näiltä osin työni lähestyy
Valmistumisestani on nyt vajaa vuosi.
käyttäjäkokemuksen laajempaa näkökulmaa
Olen siirtynyt tutkimusmaailmasta IT-alan
siirtyen laitetta koskevista kokemuksista
nopean kasvun konsulttiyritykseen. Työhöni
kohti sitä kokemisen tapaan, jonka jokin
kuuluu auttaa asiakkaitamme, isoja ja
tietty teknologia mahdollistaa. Tutkin esi-
keskisuuria yrityksiä, rakentamaan uusia
merkiksi älypuhelimien käytön toisteisuutta
digitaalisia palveluita. Samalla pyrimme
ja kiinnostuin siitä, miten tavat ja rutiinit
muuttamaan asiakkaidemme yrityskulttuuria
ohjaavat ihmisten toimintaa. Samalla en
sellaiseksi, että niissä syntyvät uudenlaiset
voinut olla miettimättä sitä, miten meitä
ideat voivat syntyä ja kukoistaa. Vaikka
ihmisiä muovaa se, että tyhjiä hetkiä ja
olen siirtynyt teoreettisesta maailmasta
tylsyyttä paetaan sisäisen maailman sijaan
käytännölliseen työhön, sosiaalipsykologia
älypuhelimen sovelluksiin. Pohjimmiltaan
on läsnä työssäni joka päivä. Se ei ole
nämä maailmat eivät toki ole niin erilaisia
tietoa tietystä asiasta vaan näkökulma ja
kuin ehkä luulisi: molemmissa yksilö tulee
lähestymistapa, jonka kautta voin katsella
osaksi muiden todellisuuksia. Keskeinen
maailmaa. Olen uudessa asemassani
ero on siinä, että sisäisessä maailmassa
useasta asiasta vastuussa: suunnittelen
linkitykset ovat (ainakin jossain määrin)
palveluita, jotka määrittelevät miten ihmiset
yksilön omia, kun taas älypuhelimen
elävät arkeaan – millaisissa rakenteissa
sovelluksissa ne ovat muiden rakentamia
he sen kokevat.
Sosiaalipsykologien pikkujoulut to 8.12. Helsingissä
Hyvä sosiaalipsykologi, tervetuloa viettämään sosiaalipsykologien pikkujouluja ravintola La Famiglian (Keskuskatu 3, Helsinki) kabinettitiloihin torstaina 8.12. klo 18-22! Tarkoituksena on nauttia ravintolan herkuista, tutustua ja vaihtaa kuulumisia. Yhdistys tarjoaa glögit, halutessasi voit syödä tai nauttia virvokkeita myös omakustanteisesti. Etukäteen ei tarvitse ilmoittautua ja seuraan voi lyöttäytyä myös myöhemminkin illan aikana. Toivotamme erityisesti tervetulleiksi uudet jäsenet ja ensikertalaiset! Tilaisuuteen on suunniteltu pientä tutustumista edistävää ohjelmaa, joten ei haittaa, vaikka et ennalta tuntisi ketään. Lämpimästi tervetuloa!
27
kirjat
VOIKO JOHTAMISTA KEHITTÄÄ?
Juuti, P. (2016). Johtamisen kehittäminen. Jyväskylä: PS-Kustannus. 160 s. Ovh. 45 euroa. Teksti: Esa Alm / Kansi: Marja Kastikainen
Eikö johtaminen ole synnynnäinen
esimies on yksin edustamiensa asioiden
taito? Pitääkö sitä kehittää? Miten johtamista
kanssa. Esimiestyön jälkeen kehittämisen
kehitetään? Siinä tärkeitä ja keskeisiä kysy-
seuraava taso on johtaminen. Johtamisen
myksiä, joista tämän kirjan sisältö muodostuu.
tasossa esimies on saanut muut mukaansa
Ihmisten johtaminen siirtää esimiehen työn
asioita ajamaan. Lopuksi saavutetaan jaettu
aivan uudelle tasolle asioiden johtamiseen
johtajuus. Jaetussa johtajuudessa kaikkien
verrattuna. Ihmisten johtaminen on paljon
asiantuntemus ja into ovat käytössä. Jaetulla
vaikeampaa. Se koostuu monista psyykkisistä
johtajuudella tarkoitetaan sitä, että jokainen
ja sosiaalisista tekijöistä. Ihmisiä johdetaan
työyhteisön jäsen käyttää parhaalla mahdol-
puheiden ja tekojen avulla, siis viestimällä ja
lisella tavalla asiantuntemustaan ja intoaan
vaikuttamalla. Juutin mielestä johtaminen on
yhteisten päämäärien tavoittelemiseksi ja
opittu taito ja sitä voi kehittää; esimiehenä
hyvän asiakaskokemuksen aikaansaamiseksi.
ihminen ei ole koskaan valmis. Tähän voisi
Johtaminen vaikuttaa monien tutki-
kokemuksesta lisätä sen, että johtamista
musten mukaan tuottavuuteen, kannat-
voi varmasti kehittää, mutta kaikista ei tule
tavuuteen, ihmisten työelämään ja ennen
kuitenkaan hyviä johtajia. Osa johtamistaidosta
kaikkea kaikkien näiden laatuun. Siis sillä
on mielestäni synnynnäistä ja sidoksissa
on todellakin väliä, kuinka organisaatiota
persoonaan.
johdetaan. Johtamisen alalla ei ole pysyviä
Kirjan kirjoittaja Pauli Juuti on valtiotieteiden
mestareita, vaan jokaisen johtajan pitää
tohtori, dosentti ja yrittäjä. Hän on työsken-
kehittää itseään. Esimiehenä kasvu on
nellyt lukuisissa maamme elinkeinoelämän
ihmisenä kasvua. Johtamisen keskeinen
organisaatioissa asiantuntijana ja kehittäjänä.
kysymys on: ”saako johtaja alaiset mukaan
Hänet tunnetaan erityisesti johtamisen
kohti yhteistä tavoitetta?” Tämä vuorovaikutus-
asiantuntijana. Johtamisen kehittäminen
suhde tekee siitä myös sosiaalipsykologisen
alkaa usein siitä, kun uusi esimies aloittaa
suhteen. Voisi yksinkertaistetusti sanoa, että
työnsä. Uuden esimiehen haasteena on
mitä nykyaikaisempaa johtaminen on, sitä
kerätä tietoja työyhteisöstä ja pyrkiä sanoillaan
enemmän siinä tarvitaan sosiaalipsykologisia
ohjaamaan työyhteisön toimintaa. Aikaa pitää
taitoja. Johtamisen kehittäminen tapahtuu
jakaa sekä työyhteisön kanssa keskustele-
usein työn teon lomassa, mutta siihen on
miseen että muiden sidosryhmien kanssa
myös kehitetty apuneuvoja. Niitä ovat mm.
viestimiseen. Uuteen esimieheen kohdistuu
johtajuuden arvioinnit, mentorointi ja työno-
paljon odotuksia. Luottamus ja arvostus on
hjaus. Työssä oppimisella voidaan tarkoittaa
ansaittava. Uuden johtajan kehityspolku alkaa
myös sitä, että johtamisen valmennus ja
kirjan määritelmän mukaan esimiestyöstä.
työjaksot vuorottelevat, jolloin opittua teoriaa
Siinä esimiestyö tarkoittaa tasoa, jossa
sovelletaan käytäntöön. Näitä on järjestetty
kirjat
mm. MBA-kursseina. Tutkimusten mukaan
esimiehentyöstä, siihen liittyy tunteita,
johtamista kehittävät käytännössä ennen
työrooleja ja odotuksia. Työnohjauksessa
kaikkea haastavat tehtävät, muutokset,
pyritään ohjaamaan nimenomaan esimiehen
työpaikan ristiriidat ja jopa vaikeat alaiset.
ammatillista kasvua. Kirjasta voi lukea myös,
Seuraavaksi otan esiin varsinaisia
miten neurolingvististä ohjelmointia (NLP),
johtamisen kehittämisen menetelmiä, joita
ratkaisukeskeisyyttä ja tarinallisuutta käytetään
kirjassa on käsitelty. Johtajuuden 360 asteen
hyväksi johtamisen kehittämisessä. Nehän
arvioinnilla tarkoitetaan sitä, että henkilö itse,
ovat meille monelle tuttuja myös psykologian
hänen esimiehensä, kollegansa ja alaisensa
ja sosiaalipsykologian puolelta.
arvioivat ko. esimiehen toimintaa. Prosessissa
Kirjassa on hyödynnetty myös kirjoitta-
saatua tietoa käytetään esimiehen toiminnan
jan konsulttitoiminnan tuloksia esimerkkien
parantamiseen. Mielestäni erittäin tärkeä
valossa. Kirja on hyvin helppolukuinen. Siitä on
väline, koska siinä saatu palaute pakottaa
liiallinen akateemisuus kitketty pois. Lyhyestä
johtajan parantamaan otettaan. Mentoroinnilla
kirjallisuusluettelosta voi hakea lisätietoa. Kirja
tarkoitetaan lyhyesti sitä, että kokeneempi
on hyvä perusteos johtamisen kehittämisen
henkilö (mentori) ohjaa kokemattomampaa
ymmärtämiseen, ja se sopii mielestäni sekä
(aktori). Samalla kokeneemman johtajan
esimiehille että sellaisiksi aikoville – myös
hiljainen tieto siirtyy kokemattomammalle.
esimieskoulutuksesta vastaaville. On myös
Työnohjaus on säännöllisesti toteutettua
hienoa havaita se, että johtamisen tarkaste-
systemaattista ja tavoitteellista kehittä-
lussa on siirrytty yhä enenevässä määrin
mistoimintaa. Käsiteltävät asiat nousevat
psykologiasta sosiaalipsykologiaan. 29
¨Kyky yhdistää erilaisia menetelmiä sekä laaja-alainen osaaminen ja joustavuus ovat asioita, joista on paljon apua työelämässä.¨
Nimi:
Koulutus:
Työ:
Harrastukset:
Tuuli Pitkänen
Valtiotieteiden maisteri, lisensiaatti (sosiaalipsykologia), filosofian tohtori (psykologia)
Vanhempi tutkija, A-klinikkasäätiö
Kuorolaulu, vesiliikunta, kansainvälisyys ja lasten kanssa toimiminen
henkilöhaastattelu
IHMISEN ÄÄNI JA KOKEMUS NÄKYVÄKSI – sosiaalipsykologi tutkijan työssä
Teksti: Suvi Jokelainen & Tuuli Pitkänen / Kuva: Kaius Uusmäki
uuli Pitkänen työskentelee vanhempana tutkijana A-klinikkasäätiössä. Pitkäsellä on laaja kokemus erilaisista työtehtävistä, ja artikkeliväitöskirjassaan hän on tarkastellut alkoholin juomiskäyttäytymistä ja sen ennustamista. Tämän hetken työssään Pitkänen pitää erityisesti kansainvälisistä työtehtävistä ja erilaisten ihmisten kohtaamisesta. Hänen mukaansa erilaisissa järjestökentän hankkeissa ja tutkimustyössä on tärkeää yksilön kokemusten välittäminen sekä aito arvostus ja kunnioitus ihmistä kohtaan.
Minkälainen on ollut opintopolkusi sosiaalipsykologiksi? Aloitin ensin matematiikalla ja valtio-opilla Jyväskylän yliopistossa ja sen jälkeen opiskelin vuoden psykologiaa ja valtiooppia Arizona State Universityssä. Sosiaalipsykologian opinnot Helsingin yliopistossa aloitin vuonna 1985 ja sitä seuraavana syksynä minusta tuli ainejärjestö Statuksen puheenjohtaja vähän yllättäen. Opiskeluajasta minulla on kivoja muistoja. Sivuainekokonaisuuksia suoritin ainakin kansainvälisestä politiikasta, psykiatriasta, matematiikasta ja tilastotieteestä.
Minkälainen on ollut urapolkusi valmistumisen jälkeen? Gradun valmistumisen jälkeen lähdin Göteborgiin opiskelemaan steinerkoulun liikunnan opettajaksi. Valmistuttuani toimin toista vuotta liikunnan opettajana Vantaan seudun steinerkoulussa, josta siirryin Kansanterveyslaitokselle tutkijaksi Nuorten aikuisten mielenterveyttä koskevaan seurantatutkimukseen (NAM). Sen jälkeen olen ollut töissä mm. Mannerheimin lastensuojeluliitossa, Vantaan täydennyskoulutuslaitoksen maahanmuuttajayksikössä ja Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksella Lapsesta aikuiseksi –tutkimuksessa (LAKU). Artikkeliväitöskirjani alkoholin juomiskäyttäytymisestä ja sen ennustamisesta pohjautui LAKU- ja NAM-seurantatutkimuksiin. Vuoden 2007 asuimme Uruquayssa, minkä jälkeen olen toiminut vanhempana tutkijana A-klinikkasäätiöllä. 31
henkilöhaastattelu
Kertoisitko Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tutkimusohjelmasta (MIPA), jossa olet mukana? Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tutkimusohjelmassa kehitetään kymmenen hankkeessa mukana olevan järjestön toimesta tutkimusyhteistyötä sekä tutkimustoiminnan laatua, yhteismitallisuutta ja hyödynnettävyyttä. Hankkeessa toteutetaan neljän vuoden aikana kuusi tutkimushanketta. Tutkimustietoa tuotetaan järjestöjen toiminnasta, kansalaisten elämäntilanteesta ja palvelutarpeista sekä kokemusasiantuntijuudesta. Tutkimusaiheita käsitellään kahdesti vuodessa työpajoissa ja tuloksia esitellään erilaisissa seminaareissa ja tapahtumissa. RAY-rahoitteisessa hankkeessa tavoitteena on tieteellisen tiedon tuottamisen lisäksi tiedon jakaminen järjestötoimijoille, palvelujen tuottajille sekä päätöksen tekijöille. Tietopuu-sivusto sekä järjestöjen kanavat ovat tiedon jakamisen osalta keskeisessä asemassa. Järjestökentän hankkeissa ja tutkimuksen tekemisessä on keskeistä ”ihmisten äänen” esille tuominen, yksilön kokemusten välittäminen sekä yleensäkin kunnioitus ja arvostus ihmisiä ja heidän toimintaansa kohtaan.
Mitä muuta työsi pitää sisällään? Työni on monipuolista sisältäen kaikki tutkimustyön vaiheet alkaen hankkeen suunnittelusta ja rahoituksen hakemisesta tulosten julkaisemiseen ja popularisoimiseen. Tutkimusyksikössä on kolme tutkijaa. Rekisteritutkimushankkeessa (n = 12049) olemme tutkineet päihdehoidossa olleiden asiakkaiden rikollisuutta, koulutusta, tuloja, sairastavuutta sekä kuolleisuutta. Opioidien lääkkeellistä korvaushoitoa koskevia hankkeita meillä on ollut useita. Asiakkaita ja henkilökuntaa sekä päihteiden käyttäjiä olemme haastatelleet eri näkökulmista; julkaisuja on valmistunut koskien mm. lapsiperheiden palvelukokemuksia ja erilaisia huumeiden käyttäjiä. Teemme yhteistyötä oppilaitosten sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kanssa. Osallistuimme 2010-2013 laajaan EU-hankkeeseen, jossa tavoitteena oli lisätä ymmärrystä neurologisten ja psykiatristen häiriöiden yhteydessä esiintyvistä toimintakyvyn ongelmista. Kehitimme tutkimukseen perustuvan PARADISE24-kyselyn toimintakyvyn kartoittamiseksi erilaisten häiriöiden yhteydessä. Kysely on käytössä A-klinikkasäätiön asiakastyössä hoitotyötä varten hieman täydennettynä nimellä Paradise24fin. Asiantuntijatyö ja tulosten esitteleminen erilaisissa tilaisuuksissa kuuluvat keskeisenä osana työhöni. Nyt olen asiantuntijana mukana mm. UNODC:n eli YK:n huumeiden ja rikollisuuden torjunnasta vastaavan toimiston huumeiden ennalta ehkäisevän ja hoitoa koskevan mallin kehittämisessä syrjäseuduille. Tutkimustyön rinnalla osallistun aktiivisesti A-klinikkasäätiön asiakasrekisterin kehittämistyöhön. Koen hyvin mielekkääksi tehdä tutkimusta lähellä hoitotyötä ja asiakkaita. Järjestökentällä yhteistyö toisten järjestöjen kanssa on luonnollisesti tärkeää. Edellä kuvattu MIPA-tutkimusohjelma on yksi esimerkki siitä.
henkilöhaastattelu
Mikä on mielestäsi parasta ja antoisinta työssäsi? Pidän luovasta ja monipuolisesta tutkimus- ja asiantuntijatyöstä, joka on lähellä kenttää, järjestötoimijoita ja hoitopalveluja. Minulla on mahdollisuus käyttää ja kehittää osaamistani, lisäksi kohtaan paljon erilaisia ihmisiä. Erityisesti pidän kansainvälisistä tehtävistä.
Minkälaisia valmiuksia sosiaalipsykologian opinnot antavat järjestökentällä työskentelyyn? Sosiaalipsykologian opinnot antavat hyvän pohjan järjestöissä toimimiseen ja työskentelyyn. Järjestöissä on tärkeää ihmisen sosiaalisen toiminnan kokonaisvaltainen ymmärtäminen ja sosiaalipsykologian opinnot antavat valmiuden ymmärtää ja analysoida laajasti erilaisia näkökulmia ja erilaisten verkostojen toimintaa. Sosiaalipsykologian opintoihin sisältyvä kvantitatiivinen ja kvalitatiivinen metodiopetus antavat pohjan sosiaalipsykologeille toisaalta ymmärtää laajoja kokonaisuuksia ja isoja numeroita, mutta toisaalta myös yksittäisen ihmisen yksilöllistä näkökulmaa. Järjestötyössä on mahdollisuus toimia innovatiivisesti ja pohtia, miten erilaisia palveluja voitaisiin järjestää missäkin vaiheessa ja miten ottaa huomioon erilaisia näkökulmia.
Mitä mahdollisuuksia järjestöt voivat tarjota sosiaalipsykologeille? Opiskelijalle järjestöt voivat tarjota mahdollisuuden esimerkiksi korkeakouluharjoitteluun tai opinnäytetyön tekemiseen. Järjestökentällä on laajat yhteistyöverkostot, jotka tarjoavat sosiaalipsykologeille erilaisia mahdollisuuksia verkostoitumiseen ja mahdollisesti myös oman urapolun löytämiseen. Työllistymismahdollisuuksien lisäksi järjestökenttä tarjoaa sosiaalipsykologeille mahdollisuuksia tutkimuksen tekemiseen. Erilaisissa hankkeissa syntyy valtava määrä tutkimusaineistoja, jotka jäävät usein vähälle käytölle. Hyötynä on tällöin se, että tutkimusaineisto on jo valmiiksi kerättynä. Lisäksi järjestöissä on paljon sellaista osaamista, joka tarjoaa hyvän alustan tutkimuksen tekemiselle ja jopa tuen saamista tutkimuksen tekemisen aikana. Joissakin järjestöissä voi saada tutkimuksen tekemiseen laadukasta ja asiantuntevaa ohjausta. 33
henkilöhaastattelu
Miten järjestötutkimus eroaa yliopistossa tehdystä tutkimuksesta? Järjestötutkimukselle ei ole olemassa mitään yhtenäistä määritelmää. Järjestöissä tehdään järjestötoimijoille ja ammattilaisille suunnattuja julkaisuja sekä akateemisia julkaisuja. Erot näkyvät esimerkiksi siinä, että järjestötutkimuksessa tutkimuskysymykset syntyvät järjestökentän tarpeesta ja järjestötyön käytännön tuntemisesta, kun taas yliopistolla tehdyssä tutkimuksessa korostuu usein teoriatieto. Akateemisessa maailmassa ei välttämättä tunneta järjestöissä tehtyjä tutkimuksia. Yliopistollisissa järjestöihin kohdistuvissa tutkimuksissa olisi hyvä hyödyntää myös järjestöissä olevaa käytännön perehtyneisyyttä, asiantuntemusta ja tutkimustietoa nykyistä monipuolisemmin. Olisi tärkeää, että yhteistyötä olisi enemmän.
Onko sinulla muita ajatuksia, joita haluaisit kertoa sosiaalipsykologiaa opiskeleville tai jo valmistuneille sosiaalipsykologeille? Kannattaa opiskella hyvin sekä kvalitatiiviset että kvantitatiiviset metodit. Kyky yhdistää erilaisia menetelmiä sekä laaja-alainen osaaminen ja joustavuus ovat asioita, joista on paljon apua työelämässä. Sosiaalipsykologia antaa hyvät perusvalmiudet monenlaisiin tehtäviin.
Kertoisitko lopuksi tulevaisuuden suunnitelmistasi? Olin viime talvena puoli vuotta vierailevana tutkijana Newcastlen yliopistossa ja kokemus oli antoisa. Tällä hetkellä etsin uutta vierailukohdetta ja lisäksi virittelen yhteistyökuvioita AFINetin (Addiction and the Family International Network) puitteissa. Viihdyn A-klinikkasäätiöllä hyvin, mutta kaipaan väliin sellaista vaihtelua, jota kansainväliset projektit tarjoavat.
ilmoitus
35
Jokaisella ihmisellä on kolme luonnetta : se jota hänen pitää näytteillä, se joka hänellä on ja se jonka hän luulee itsellään olevan. Jean-Baptiste Alphonse Karr
www.sosiaalipsykologit.fi