Perustana laatu - Suomen Maastorakentajat 30 vuotta by Morgan Digital

Puijon hyppyrimäki, Kuopio (1997)

Matti Haataja, Mauno Nieminen ja Eero Ylhäinen. Kolme rakentamisen ammattilaista, joita yhdisti halu tehdä asiakkaille parasta mahdollista laatua, ja joiden kaikkien sisällä paloi mahdoton into kokeilla, mihin omat siivet kantavat. Siinä 30 vuoden takaa asetelma, jonka tuloksena syntyi vaativien kohteiden rakentajaksi erikoistunut Suomen Maastorakentajat Oy.

Nen채inniemen j채tevedenpuhdistamo, Jyv채skyl채 (2017)

Suomen Maastorakentajat Oy Historiikki 1987-2017

SISÄLLYS Maastorakentajat kuvina.................................2-14 Tervehdykset.......................................................... 7,9 Ei yksin mutta yhdessä......................................... 15 Ensimmäinen urakka ei jäänyt viimeiseksi..... 17 90-luvun lama ajoi yhtiön kuilun partaalle..... 21 Liikevaihto kuusinkertaistui............................... 23 Andament uutena omistajana............................ 31 Uudet tekijät ottavat vastuuta........................... 35 Kasvustrategia antaa suunnan.......................... 37

HENKILÖKUVAT Eero Ylhäinen........................................................... 18 Mauno Nieminen..................................................... 20 Matti Haataja........................................................... 22 Marja Leena Rytkönen.......................................... 24 Timo Tiainen ja Jari Hiltunen............................... 26 Matti Räsänen......................................................... 28 Jukka Juola.............................................................. 30 Reijo Valtonen.......................................................... 32 Greta Granholm....................................................... 34 Kalle Tikkanen.......................................................... 36

Kiiruna, Ruotsi (2016)

Rohkeutta, asennetta ja ammattitaitoa SUOMEN MAASTORAKENTAJIEN 30-VUOTINEN HISTORIA ON ENNEN KAIKKEA TARINA SINNIKKYYDESTÄ, OSAAMISESTA, YHTEISÖLLISYYDESTÄ JA ROHKEUDESTA TARTTUA UUSIIN TILAISUUKSIIN. Maastorakentajien perustajia yhdisti korkean ammattitaidon lisäksi halu rakentaa jotain erityistä. Jotain sellaista, jota monet kilpailijat eivät halunneet edes lähteä tarjoamaan kohteiden vaativuuden takia. Kolme vuosikymmentä on yhdelle yritykselle niin pitkä ajanjakso, että siihen mahtuu lähes poikkeuksetta yrittäjyyden ääripäät suurista onnistumisista isoihin ja pienempiin haasteisiin. Ei Maastorakentajienkaan historia ole ollut pelkkää ruusuilla tanssimista. Vastaan on tullut vaikeita hetkiä, mutta niistä on noustu ja jatkettu eteenpäin. Maastorakentajien tekemisessä heijastuvat myös yhteiskunnalliset muutokset, joihin reagoimalla yhtiö

on kehittynyt. Esimerkiksi muuttoliike maaseudulta isompiin keskuksiin sekä kiristyneet ympäristövaatimukset ovat luoneet tarpeen muun muassa vesihuollon kehittämiselle, jolla on oma tarpeensa nyt ja tulevaisuudessa. Yrityksen omistajilla on ollut lisäksi rohkeutta yritysjärjestelyihin, jotka taas ovat tuoneet toimintaan jotain uutta ja erityistä. Kun samaan aikaan yhtiössä on osattu siirtää osaamista konkareilta nuoremmille rakentajille, Maastorakentajilla on erinomaiset valmiudet kohdata uudetkin haasteet ja menestyä myös tulevaisuudessa.

Jari Palviainen Suomen Maastorakentajat Oy hallituksen puheenjohtaja

Metsä Groupin biotuotetehdas, Äänekoski (2016)

Yhdessä tekemällä intohimosta infra-alaan MAASTORAKENTAJAT ON SUOMALAINEN MENESTYSTARINA. Tarinat kietoutuvat ihmisten elämän ympärille. Ne sisältävät vaikeuksia, onnistumisia, menestystä ja suruakin. Menestyäkseen tarina ei pysähdy vaikeuksiin. Tarina jatkuu ja uskoo tulevaisuuteen. Onnistunut projekti syntyy onnistuneesta yhteistyöstä. Hankkeiden kasvaessa yhteistyön merkitystä ei voi liiaksi korostaa. Isojen yritysten yhteiskunnallinen vastuu kasvaa sitä suuremmaksi mitä isommasta yhtiöstä on kysymys. Pk-yritysten toimintaedellytykset tulee varmistaa yhteisillä pelisäännöillä. Infra-alan unelma on pitkäjänteinen liikenneinfran suunnittelu. Infra-ala peräänkuuluttaa poliittisten päättäjien vastuuta yhteisen omaisuutemme ylläpitämisestä ja jatkuvasta kehittämisestä. Liikenneinfraa kehittämällä pidämme kansallisen kehityksen liikkeessä ja mahdollistamme yhteistyön yli rajojen. Pitkäjänteisyyttä myös siksi, että olemme sen velkaa lapsillemme. Meidän on huolehdittava, että jätämme lapsillemme toimivan yhteiskunnan, jonka pelisäännöt ovat reiluja, inhimillisiä ja eteenpäin katsovia. Pelisäännöt, jotka kunnioittavat ympäristöä, ja jotka kehittävät nykyaikaisilla menetelmillä sekä kestävällä pohjalla toimintaamme edelleen paremmaksi.

Tarina alkaa itseluottamuksesta ja jatkuu vastuunkantamisella. Se edellyttää inhimillisyyttä ihmisen keskeneräisyyttä kohtaan, ja sinnikkyyttä pysyäkseen elossa. Maastorakentajien pitkä historia kertoo tästä itseluottamuksesta ja sinnikkyydestä. Se kertoo intohimosta infra-alaa kohtaan, ammattitaidosta ja sen hyödyntämisestä yhdessä, ei yksin, ja peräänantamattomasta toiminnasta vaikeidenkin hetkien aikana. Yrityksellä on punainen lanka, jota ei ole vaikeissakaan paikoissa unohdettu. Se punainen lanka on taannut pitkäjänteisen toiminnan. On helppo ajatella, että meidän 100-vuotias Suomi on hyvissä käsissä, kun sitä kannattelee vastuunsa ymmärtävät ihmiset, joilla on uskallusta ja intohimoa infra-alaa kohtaan. Maastorakentajien tarinan äärellä voin ylpeänä onnitella 30-vuotiasta yritystä sen saavutuksista.

Nina Lindström INFRA ry hallituksen puheenjohtaja

Kokemus, ammattitaito ja yhdessä tekeminen takaavat parhaan tuloksen vaativimmissakin kohteissa. Heino Jetsonen, Nenäinniemen jätevedenpuhdistamo, Jyväskylä (2017)

Ville Kiiskinen ja Pyry Hiltunen, Riikinvoiman ekovoimalaitos, LeppĂ¤virta (2016)

Tohkojan tuulipuiston perustukset, Kalajoki (2016)

Maastorakentajat on kasvanut myös merkittäväksi tuulivoimarakentajaksi Suomessa. Kuvassa Tohkojan tuulipuisto Andament Groupin kotimaisemissa Kalajoella.

Vaativa betonirakentaminen on Maastorakentajien ydinosaamista.

Poikkimaantien silta, Oulu (2016)

Jos tällä alalla teet jollekin källin, melkoisella varmuudella löydät sen edestäsi. EERO YLHÄINEN

i yksin mutta yhdessä. Maastorakentajissa on aina uskottu yhdessä tekemiseen, eikä varmasti sattumalta. Yhdessä tekemisen ajatus leimasi jo yrityksen perustamisvaihetta. Jokaisella perustajajäsenellä oli kypsynyt mielessä jo pitkään ajatus oman yrityksen perustamisesta, mutta yksinään kenenkään kantti ei siihen riittänyt. Tarvittiin myös se oikea momentum, hetki, jolloin joku kolmesta nostaisi kissan pöydälle. Eero Ylhäinen kertoo muistavansa tarkasti, milloin se tapahtui. - Haatajan Matin kanssa olimme katsomassa laituriurakkaa Savonlinnassa syksyllä 1986. Sillä reissulla kerroin Matille miettineeni, että olisi mukava kokeilla urakoimista omaan pussiin. Matti vastasi ajatelleensa ihan samaa, Ylhäinen kertaa. Miehet ryhtyivät oitis pohtimaan, keitä muita voisi kysyä mukaan. Lopulta kolmanneksi perustajaksi varmistui Mauno Nieminen. Sen jälkeen kun aloituskokoonpano oli selvillä, asiat etenivät nopeasti. Vaikka yrittämiseen liittyy aina riskejä, kolmikko valmisteli yrityksen perustamista luottavaisina. - Tiesimme kaikki toistemme taidot ja us-

koimme lujasti, että tällä koplalla varmasti saamme töitä, ja pystymme ne myös tekemään, Ylhäinen sanoo. TALOSTA VOI LÄHTEÄ MONELLA TAVALLA. Haatajalle, Niemiselle ja Ylhäiselle oli selvää, että he hoitavat asiansa niin, että he pystyvät katsomaan silloista työnantajaansa Heikki Alasta silmiin vielä vuosienkin päästä. Varsinkin, kun rakennusalankin piirit ovat Suomessa pienet. Jos teet jollekin källin, melkoisella varmuudella löydät sen edestäsi ennemmin tai myöhemmin. Miehet työskentelivät tuohon aikaan Heikki ja Anneli Alasen perheyhtiön Savon Maarakennus Oy:n palveluksessa. Juuri lähdön hetkellä yhtiön nimi muuttui Yhtyneet Maarakentajat Oy:ksi. Kun päätös yrittäjiksi ryhtymisestä oli syntynyt, Haataja, Nieminen ja Ylhäinen eivät tarjonneet Maastorakentajien nimissä töitä, ennen kuin he olivat siirtyneet oman yrityksensä palkkalistoille. Samoin kaikki keskeneräiset työmaat vietiin loppuun kuten oli sovittu. Se kannatti, sillä välit pidettyyn ja arvostettuun Heikki Alaseen säilyivät hyvinä lähdön jälkeenkin.

VEDEN Ä ÄRELL Ä

Nerohvirran pato, Lapinlahti (2006)

Tornan silta, Imatra (1999)

Pihlajanmaan vesivoimalaitos, Veteli (2006)

Tiesimme kaikki toistemme taidot ja uskoimme lujasti, että tällä koplalla varmasti saamme töitä. EERO YLHÄINEN

nsimmäinen urakka ei jäänyt viimeiseksi. Nykyinen Suomen Maastorakentajat perustettiin alunperin Sisä-Suomen Maastorakentajat Oy:n nimellä, jolla toimittiin aina 2000-luvun alkupuolelle. Perustava yhtiökokous pidettiin 25.2.1987, ja kaupparekisteriin yhtiö merkittiin 24.6.1987. Ensimmäiset työmaansa Maastorakentajat otti keväällä samana vuonna. Alusta saakka yritys on urakoinut nimenomaan erityisen vaativissa kohteissa, joista Käsityökadun alitustunnelin rakentaminen Kuopion keskustassa oli hyvä esimerkki. - Rakensimme hampurilaisravintolan alta ajotunnelin yhteen parkkihalliin. Olimme tehneet samanlaisia töitä jo edellisellä työnantajalla. Kun tarjosimme urakkaa, meille jäi yli 20 prosenttia hyllylle rahaa eli eroa seuraavaan tarjoukseen. Kuopion torilla kilpailijat puhuivatkin, että se oli poikien ensimmäinen ja viimeinen urakka, Ylhäinen nauraa. Itse asiassa kyse oli omistajilleen erittäin onnistuneesta työstä, josta jäi käteen laskettua parempi kate. Sen perusteella oli helppo

tehdä johtopäätös, että kolmen koplalla on niin vankka ammattitaito vaikeista kohteista, että hinta voi olla jatkossa tiukempikin, ja silti työt ovat kannattavia. Ensimmäisestä urakasta alkaen Maastorakentajien mottona on ollut, että mitä kiireempi aikataulu, mitä hankalampi työmaa ja mitä vaativampi olosuhde, sitä enemmän se kiinnostaa haasteellisen työn ja hyvän katteen takia. Ja koska ammattitaito on kohdallaan, silloin pystyy myös minimoimaan hankaliin kohteisiin liittyvät riskit. UUSI YRITYS PÄÄSI ALKUUN VARSIN KIVUTTOMASTI. Toimialan suhdanteet olivat suotuisat ja rakentaminen sen ansiosta vilkasta. Maastorakentajat pääsi valitsemaan itselleen sopivia töitä, jotka olivat usein niin vaativia, että muut tarjoajat olivat harvassa. Hintakilpailukykyä isoihin valtakunnallisiin rakentajiin toi pienen yhtiön huomattavasti keveämpi kulurakenne. Silläkin oli iso merkitys, että vuosien kuluessa tilaajaporukka oli tullut tutuksi, eli asiakkaat tiesivät mitä saivat valitessaan Maastorakentajat.

EERO YLHÄINEN MA ASTORAKENTAJIEN PERUSTAJA

Lempilapsena pienvesivoimalaitokset TYÖKAVEREILLA ON PALJON SANOTTAVAA EERO YLHÄISESTÄ. Yhden mielestä Maastorakentajat henkilöityi nopeasti Ylhäiseen ja hänen ammattitaitoonsa. Toinen kertoo, että nimenomaan Ylhäisen sinnikkyys ja taistelutahto pitivät Maastorakentajat hengissä 90-luvun lamassa. Yhtä kaikki, puheenvuoroja leimaa kunnioitus armoitettua ammattimiestä kohtaan. - Olen ollut rakentamassa 14:ää pienvesivoimalaitosta. Ne ovat olleet aina minun lempilapsia, koska tykkään niiden tarjoamista haasteista. Esimerkiksi vaativat betonivalut liittyvät aina voimalaitosrakentamiseen. Maastorakentajien menestys perustuu ennen kaikkea kykyyn ottaa vastaan vaativien kohteiden mukanaan tuomat riskit sekä haasteet, ja sitten voittaa ne, Kaavilla maaseudun rauhassa asuva Ylhäinen sanoo. Hänen mukaansa vaativien kohteiden rakentamiseen motivoi myös kannattavuus. - Olisi helppoa rakentaa pellolle rivitalo kahden prosentin katteella. Mutta ei se tyydytä samalla tavalla, kuin jos rakennat vesivoimalaitoksen perustuksia työpadon suojassa 10-20 metriä vesipinnan alapuolella, ja saat siitä vaikkapa 20 prosentin katteen. Kun sinulla on tietotaito hallita vaativa rakentaminen, se luo yritykselle taloudellisen kivijalan. Maastorakentajissa on perinteisesti pidetty yhtä työajan ulkopuolellakin. - Koska äijät reissasivat komennuksilla ja tekivät pitkää päivää, esimerkiksi pikkujouluihin tultiin aina puolisoiden kanssa. Meistä tuli tavallaan yhtä perhettä, koska puolisotkin kokivat olevansa osa yritystä. Tämä kantoi niinä hetkinä, kun miesten piti seistä räntäsateessa kuraisessa montussa töitä tekemässä, Ylhäinen muistelee aikaansa Maastorakentajissa.

Jo toisena vuonna Maastorakentajat saavutti liikevaihtotavoitteen, joka toiminnan volyymille oli perustamisvaiheessa asetettu. Työnjako oli selkeä: Eero Ylhäinen hoiti toimitusjohtajana hallintoa ja laski urakat, ja Matti Haataja sekä Mauno Nieminen vastasivat työmaiden hoidosta. Koska kauppa kävi, myös työmaajohdossa tarvittiin varsin pian lisää henkilöstöä. Sakari Pitkänen palkattiinkin ensimmäiseksi ulkopuoliseksi

työnjohtajaksi 1988. Hän kulki ensimmäiset vuodet kisällinä Matti Haatajan ja Mauno Niemisen mukana hankkimassa kokemusta isommista työmaista. Pitkäsestä kehittyi näiden kahden vanhan veijarin seurassa nopeasti luotettava ammattilainen, joka pomotti jatkossa vaativia työmaita, kuten Imatralla Tainionkosken ylittävän Tornan sillan.

KIVIPURONTIEN ALIKULKUSILTA , VARK AUS ( 1987 )

Tulokkaiden taidot testattiin alikulkutyömaalla Varkaudessa AIKAISEMMIN KESÄLLÄ 1987 TALOON TULLEET TIMO TIAINEN JA JARI HILTUNEN PÄÄSIVÄT NÄYTTÄMÄÄN OSAAMISTAAN VIELÄ SAMANA SYKSYNÄ, KUN VARKAUDESSA KÄYNNISTYI ALIKULKUSILLAN RAKENNUSTYÖ. - Saimme heti alkuun tosi vaativan kohteen, jota Niemisen Manu veti. Vaikka yritys oli uusi, Maastorakentajat uskalsi tarjota työtä. Kyseessä oli siirrettävä alikulkusilta, jota tehtiin

junaradan vieressä ja joka siirrettiin yhden yön aikana junaradan alle toisen porukan asentaessa kiskot. Tunkkaaminen alkoi iltayöstä ja jo aamulla kiskojen piti olla taas käytössä. Manuakin vähän pelotti miten tunkkaus onnistuu, sillä myöhästymisestä olisi tullut kovat sakot, kaksikko kertoo. Paljon muutakin työmaalla ehti tapahtua. Niemiselle esimerkiksi sattui sellainen "juttu", että telttakatokses-

ta tuli liian matala. - Manu oli selkä kyyryssä raudoittamassa meidän kanssa, ja ahdastahan siellä oli isoilla miehillä matalan katoksen alla. Hän ei koskaan ennen ollut sanonut, että poltetaanpa pojat tupakat, mutta nyt mestari tarjosi tupakat kahdesti työaikana. Sellaista ei ollut tapahtunut koskaan aikaisemmin, vaan olihan Manunkin isona miehenä pakko käydä välillä tauolla.

MAUNO NIEMINEN MA ASTORAKENTAJIEN PERUSTAJA

Mestari paikallaan HYVÄ MESTARI SUUNNITTELEE TYÖT JA HANKINNAT ETUKÄTEEN. Hy vä mestari osaa myös tehdä päätöksiä ja olla tarvittaessa jämäkkä, herra ja hidalgo työmaalla. Kaiken tämän lisäksi hän on tietenkin rakentamisen rautainen ammattilainen, joka löytää keinot niiden kaikkein hankalimpienkin ratkaisujen toteuttamiseen. Maastorakentajien pitkäaikaisimmat työntekijät Timo Tiainen ja Jari Hiltunen ovat listanneet edellä luetellut arvostetun mestarin tunnusmerkit. He eivät epäröi hetkeäkään sanoessaan, että edesmennyt Mauno Nieminen täytti kaikki hyvän mestarin vaatimukset. - Ja olihan Manu aikamoinen persoona. Huippumestari, joka oli harvoin väärässä eikä antanut tuumaakaan periksi, jos tiesi olevansa oikeassa. Hän ei paljon muille soitellut, vaan teki päätökset silloin, kun niitä piti tehdä. Manu ei myöskään tykännyt siitä, että työmailla istuskeltiin. Työmiehet kyllä ymmärsivät ys-

kän Manun katsoessa siihen malliin, että nyt on paras jatkaa töitä, Tiainen ja Hiltunen muistelevat. MESTARI LUOTTI MIEHIINSÄ. Nieminen myös luotti miehiinsä ja tiesi, mihin kukin pystyy. Joka aamu Manun pöydällä oli vihko, johon oli kirjoitettu, että tänään Hiltunen tekee tätä ja Eskelinen tuota. Laskukonettakaan ei tarvittu, sillä miehen päässälaskutaito oli sekin kohdallaan. - Betonitöissä hän kuitenkin halusi itse ottaa koekuutiot, joita sitten oli toimistoissa vesipaljut täynnä. Ovelana miehenä Manu myös tiesi, kuinka asiat saadaan uudella työmaalla hoitumaan mahdollisimman sujuvasti.

Heti ensimmäisenä päivänä hän selvitti, millainen kaveri valvoja oli miehiään, ja sen mukaan sitten mentiin. Eikä Nieminen myöskään epäröinyt tarttua vaikkapa raudoitushommiin muiden tavoin. Kun työviikko reissun päällä oli lopuillaan, mestarin ulkoinen olemus pitkine partoineen ja likaisine haalareineen oli samanlainen kuin muillakin työmiehillä. Tämän sai todeta muuan sorakeisarikin, joka eräänä perjantaina saapui työmaalle mestaria tapaamaan. Sorakeisari uskoi vasta toisella sanomisella, että kyllä se on työmaan mestari Nieminen itse, joka siinä vierellä seisoo, vaikka ei ihan suihkunraikas olekaan.

Kun ajat huononivat dramaattisesti, oli pakko elää säästöliekillä. Eero Ylhäisen ansiosta selviydyimme vaikeasta tilanteesta. MARJA LEENA RYTKÖNEN

0-luvun lama ajoi yhtiön kuilun partaalle. Maastorakentajat vakiinnutti ensimmäisten vuosien aikana paikkansa osaavana rakentajana. Sitten iski 90-luvun puolivälin lama, jonka seurauksena rakentaminen väheni kertaheitolla. Markka devalvoitiin marraskuussa 1991 ja päästettiin kellumaan seuraavana syksynä. Vaikka Maastorakentajilla ei ollut valuuttaluottoja, velkaa oli kuitenkin kertynyt investointien seurauksena. Talousjohtaja Marja Leena Rytkönen muistaa elävästi yhtiön kohtalon vuodet. - 80-luvun lopulla eli ajatus rakentamisen jatkumisesta voimakkaana, mutta eihän siinä niin käynyt. Maastorakentajatkin oli investoinut merkittävästi tiloihin ja konekantaan vahvistaakseen omavaraisuuttaan. - Kun ajat huononivat dramaattisesti, oli pakko elää säästöliekillä. Suomessa ei yksinkertaisesti ollut tarjottavaa. Konekantaa myytiin pois, ja Ylhäisen Eero neuvotteli maksujärjestelyistä. Loppujen lopuksi

oli Eeron peräänantamattomuuden ansiota, miksi Maastorakentajat selviytyi vaikeasta tilanteesta, Rytkönen sanoo. MYÖS TYÖNTEKIJÄT OLIVAT VALMIITA TULEMAAN VASTAAN LUOPUMALLA LAKISÄÄTEISISTÄ EDUISTAAN VAIKEIMPINA AIKOINA. Rytkönen ja Ylhäinen pitävät tätä hyvänä esimerkkinä siitä, miten Maastorakentajissa on puhallettu aidosti yhteiseen hiileen. - Valtaosa työntekijöistä jouduttiin myös lomauttamaan, ja itse muistan kulkeneeni joillakin työmailla raudoittamassa, koska ne muutamatkin eurot oli pakko saada liikkumaan. Meidän onni oli lopulta kaksi isoa urakkaa; Juankosken jätevesipuhdistamon saneeraus ja Juankosken vesivoimalaitoksen rakentaminen. Ne nostivat meidät takaisin pinnalle, koska saimme sieltä hyvän työkannan ja pääsimme tekemään kohteita, jotka edustivat meidän erikoisosaamista, Eero Ylhäinen jatkaa.

MAT TI HA ATAJA MA ASTORAKENTAJIEN PERUSTAJA

Kostamus opetti MAUNO NIEMINEN JA EERO YLHÄINEN TIESIVÄT SAAVANSA MATTI HAATAJASTA YHTIÖKUMPPANIN, JOLLA ON VANKKA KOKEMUS JA OSAAMINEN VARSINKIN LOUHINTATÖISTÄ. Maansiirto Heinosen palveluksessa Haataja oli ollut tekemässä niin Päijänne-tunnelia kuin isoilla työmailla Kostamuksessa. - Tulihan sitä joku kuutio louhitettua noillakin työmailla. Kostamuksen keikka kesti kolme vuotta, ja siellä sai Latukalla ajella ihan urakalla. Vuodessa firman autoon tuli 100 000 kilometriä. Haataja muistaa hyvin päivän, jolloin hän keskusteli ensimmäisen kerran Eero Ylhäisen kanssa oman yrityksen perustamisesta. - 80-luvulla urakoita laskiessa pääsi näkemään, kuinka hurjan kannattavaa rakentaminen oli siihen aikaan. Nyt ajateltuna yrittäjäksi olisi kannattanut lähteä jo muutama vuosi aikaisemmin. Toki ajat olivat hyvät silloinkin, kun perustimme yrityksen. Enemmänkin oli pula työntekijöistä. Yksittäisistä työmaista mieleen on jäänyt varsinkin Puijon suurmäki. Haatajalla paino tippui kesän aikana kahdeksan kiloa, koska hänen oli työkseen kiivettävä edestakaisin suurmäen portaissa. Dramaattisiakin hetkiä työmaalla koettiin. - Alastulorinteessä oli vanha muovilatu, jota pitkin muutama koulupoika päätti laskea. Kun latu loppui ensimmäisenä laskeneen alta, hän lensi kymmeniä metrejä louhokseen. Satuin näkemään tapauksen, josta poika onnekseen selvisi ilman isoja kolhuja. Haataja sanoo itse elävänsä toista elämää. - Sain marraskuussa 2011 aivoinfarktin ja kallonmurtuman, joiden takia minua elvytettiin sairaalassa viikko. Ellei vaimo olisi ollut kotona, en tässä muistelisi vanhoja. Ihan hyvässä kunnossa olen nykyään, ja henkilöautollakin saan ajella.

Hyvämaineisena yrityksenä saimme tarjouspyyntöjä ja pärjäsimme niissä, koska tarjouslaskentakin toimi mainiosti. MARKKU HUUSKONEN

ikko Alanen omistajaksi, liikevaihto kuusinkertaistui. Uusi vuosituhat alkoi Maastorakentajissa suurilla, Eero Ylhäisen sanoin radikaaleilla muutoksilla. Kun Matti Haataja, Mauno Nieminen ja Eero Ylhäinen olivat vielä reilut kymmenen vuotta aikaisemmin olleet työntekijöinä Heikki Alasen palveluksessa, vuonna 2000 he myivät Maastorakentajien osakekannan entisen työnantajansa pojalle Mikko Alaselle. Samoihin aikoihin Markku Huuskonen siirtyi Skanskalta Maastorakentajien toimitusjohtajaksi, Matti Rautiaisesta yhtiö sai kokeneen laskentapäällikön, Eero Ylhäinen ryhtyi hoitamaan työpäällikön tehtäviä Itä-Suomessa, ja 2001 Jouko Pekkala aloitti työpäällikkönä Keski-Suomen alueella Jyväskylässä. Mikko Alasella oli selkeä tavoite kasvattaa ostamaansa yritystä, ja numerot puhuvat puolestaan. Kun Maastorakentajien vuoden 1999 liikevaihto oli 11,7 miljoonaa markkaa, vuonna 2002 liikevaihto oli peräti 12,9 miljoonaa euroa. Käytännössä lii-

kevaihto kuusinkertaistui lyhyessä ajassa. Rajun kasvuvaiheen jälkeen meno muuttui hieman maltillisemmaksi. Vuotuinen kasvu oli sen jälkeen ”enää” 10-20 prosentin luokkaa, joka sekin toki kelpaisi mainiosti monelle yritykselle. PERINTEISEN KUOPION TALOUSALUEEN LISÄKSI MAASTORAKENTAJAT KASVATTI REVIIRIÄÄN KESKI-SUOMESSA. Töitä oli tehtävänä jopa Kehä 3:n sisäpuolella, jonne menemistä ei oltu siihen mennessä edes haikailtu. - Maastorakentajat oli toimiva sekä hyvämaineinen yritys, jolla oli hyvät kontaktit rakennuttajiin. Saimme tarjouspyyntöjä ja pärjäsimme niissä, koska tarjouslaskentakin toimi mainiosti. Myös töitä oli tuolloin runsaasti tarjolla. Uutena alueena mukaan tuli Keski-Suomi, ja iso merkitys oli silläkin, että vahvistimme organisaatiota palkkaamalla lisää työmaamestareita, yhtiön silloinen toimitusjohtaja Markku Huuskonen avaa liikevaihdon kasvun taustoja. Maastorakentajat on koko toimintansa ajan tehnyt vesi- ja jätevesilaitoksilla pie-

MARJA LEENA RY TKÖNEN TALOUSJOHTAJA

Aina tavoitettavissa TARINA KERTOO, ETTÄ MINNE JA MILLOIN TAHANSA TALOUSJOHTAJA MARJA LEENA RYTKÖNEN MATKUSTAA, LENTOLAUKUSSA KULKEE ENEMMÄN TAI VÄHEMMÄN YHTIÖN AJANKOHTAISIA DOKUMENTTEJA. Rytkönen nauraa makeasti arvailuille mutta myöntää, että hänellä oli mukanaan myös äskettäisellä Uuden-Seelannin-matkalla työkone strategisine salasanoineen. - Mutta oli ihanaa huomata, että täällä pärjättiin oikein hyvin silloinkin. En minä ole maailman napa, vaikka kuinka kuvittelisin olevani. Tässä iässä huomaa entistä paremmin, miten tärkeää on siirtää tietoa nuoremmilleen. Sitoutuminen työhön ja tunnollisuus ovat hänen mukaansa peruja kotikasvatuksesta. - Olen kotoisin vaatimattomista oloista Pielavedeltä tilalta, jonne sähköt tulivat vasta kun olin 14-vuotias. Vaikka kuinka nukutti, aamukuudelta lähdettiin ajamaan lehmiä. Varmasti se on talonpoikaiskulttuuri, joka opetti minut arvostamaan työtä, vuonna 1989 Maastorakentajilla aloittanut Rytkönen sanoo.

Yhtiön menestys perustuu yhdessä tekemiseen.

Yhtiön menestys perustuu hänen mukaansa yhdessä tekemiseen. - Yksin ei kukaan pysty viemään yritystä näin pitkälle. Yhdessä tekeminen kattaa niin johdon, henkilöstön, sidosryhmät kuin liiketoimintaympäristön asiakkaineen ja alihankkijoineen. Kaiken toiminnan täytyy tukea projektiorganisaatiota, sillä ilman tuottavia projekteja meillä ei ole mitään. Historiaan mahtuu taloudellisesti sekä hyviä että huonoja aikoja, mutta koko toimintansa ajan Maastorakentajat on operoinut vaativissa kohteissa. - On ollut tosi antoisaa päästä itsekin tutustumaan moniin mielenkiintoisiin kohteisiin, joita olemme saaneet rakentaa.

nempiä urakoita, mutta 2000-luvun puolivälissä yritys lähti voimalla mukaan vesihuollon laitosrakentamiseen, joka on siitä lähtien kuulunut yhtiön suurimpiin työllistäjiin. Vesilaitoksista referenssejä ovat muun muassa Jänneniemen vedenottamo Kuopiossa, Karjunmäen vedenkäsittelylaitos Vieremällä, Hanhikankaan vesilaitos Mikkelissä ja 2014 valmistunut ja siihen mennessä yhtiön suurin urakka, noin 16 miljoonaa euroa mak-

sanut Lehtoniemen jätevedenpuhdistamon saneeraus. Myös teollisuusrakentamisen määrä lisääntyi. Puijon pesäpallostadionin katsomorakenteet, Apetit Kala Oy:n kalanjalostustehtaan vaativa laajennus sekä Savonia-ammattikorkeakoululle rakennettu laboratorio kuuluivat 2000-luvun alkupuolen merkittävimpiin teollisuusrakentamisen kohteisiin.

PUIJON MÄKIHYPPYSTADION, KUOPIO ( 1997 )

Puijon suurmäkeä rakentamassa MAASTORAKENTAJAT ON OLLUT RAKENTAMASSA MYÖS SUOMALAISEN HIIHTOKANSAN HYVIN TUNTEMAA PUIJON K 120-SUURMÄKEÄ, JONKA AVAUSHYPYN HYPPÄSI ARI-PEKKA NIKKOLA TAMMIKUUSSA 1998. Maastorakentajien vastuulla olivat suurmäen rinnetyöt sekä hissikuilun rakentaminen ylös vauhtimäen päälle. Urakka oli niin vaativa, että moni rakentaja ei edes tarjonnut sitä. Esimerkiksi alastulorinne piti tehdä kahden sentin tarkkuudella oikeaan muotoon Kansainvälisen hiihtoliiton FIS:n ohjeiden mukaisesti. Uteliailla riitti ihmeteltävää, kun alastulorinteen mäen päälle oli ankkuroituna puskutraktori,

jonka vinssin vaijerin päässä roikkui kaivinkone tekemässä vaativaa rinnetyötä, kun rinnettä tasattiin louheella. Toinen alan ammattilaisia kiinnostava yksityiskohta liittyy muotoiltuun alastulorinteeseen, joka piti alunperin tehdä painekyllästetystä puusta tasatun maan päälle. Maastorakentajat kehitti työhön oman ratkaisunsa, jossa louheella karkeasti muotoon tasattu rinne ruiskubetonoitiin. Ruiskubetonoinnin ansiosta lopputulos saatiin sentilleen oikeaan muotoon. Tämä tarjousvaiheessa esitetty ratkaisu saattoi vaikuttaa jopa ratkaisevasti siihen, että Maastorakentajat sai suurmäen työt tehtäväkseen. 25

TIMO TIAINEN JA JARI HILTUNEN RAKENNUSMIEHET

30 vuotta Maastorakentajilla KUN KOKEMUS PUHUU, KANNATTAA KUUNNELLA. Hauskojen tarinoiden lisäksi mukaan mahtuu viisautta ja terävää havainnointia. Rakennusmiehet Timo Tiainen ja Jari Hiltunen tietävät mistä puhuvat, kun he muistelevat Maastorakentajien kolmea vuosikymmentä. He ovat nimittäin yhtiön ensimmäiset, ja siten myös pitkäaikaisimmat työntekijät. Timo Tiainen aloitti Maastorakentajilla kesäkuussa 1987 ja Jari Hiltunen kuukautta myöhemmin. Tiainen tuli Maastorakentajille koska Matti Haataja sitä kysyi, ja Hiltunen löi kättä päälle työsuhteen merkiksi Mauno Niemisen kanssa. Siitä lähtien he ovat kulkeneet työmailla lähinnä Keski- ja Itä-Suomessa, ja olleet osaltaan rakentamassa Suomen Maastorakentajien menestystarinaa. Tiainen on jo uhkaillut työkavereitaan eläkkeelle jäämisellä, mutta Hiltusella työvuosia on jäljellä vielä useita. Juhlavuonna on joka tapauksessa paikallaan tehdä hieman tiliä menneestä, ja verrata mennyttä nykyhetkeen. - Nyt työmaalla pitää olla kolme mestaria, vaikka ei rakenneta kuin pientä putsaria. Hyvä mittamies on työmaan sielu, jota ilman mistään ei tule mitään. Ennen mestarit, kuten Haatajan Matti ja Niemisen Mauno, hoitivat yksin koko työmaan mittauksista alkaen. Rakennuttajan puolelta tuotiin vain peruskorko ja kulmapisteet. 50-metrisellä mittanauhalla, teodoliitillä ja vaaituskoneella tehtiin monta työmaata. Työturvallisuusasiat ovat muuttuneet paljon. Kypäräpakko on tänään itsestään selvyys, ja turvakenkien käytössä ensimmäinen askel otettiin siten, että liitto kustansi työntekijälle toisen kengän, ja toisen kengän työntekijä maksoi itse. Väkijuomienkin suhteen maan tapa oli väljempi nykyiseen nollatoleranssiin verrattuna.

- Tauoilla istuttiin monesti korttiporukoissa. Perjantaisin pistettiin porukalla tietty määrä rahaa pottiin ja kortilla katsottiin, kuka potin vie. Ylimääräistä bonusta saatiin joskus valupulloina onnistuneesta valusta, Tiainen ja Hiltunen kertovat. VEDEN KANSSA EI LEIKITÄ. - Savon Voimalle teimme monena vuonna peräkkäin isoja saneerauksia, kun voimalaitoksia automatisoitiin. Ylhäisen Eero ja Vesirakentajilta Lambergin Aimo olivat voimakaksikko, jonka ansiosta Maastorakentajista tuli tosi vahva vesilaitosrakentaja. Maallikot eivät usein ymmärrä, kuinka vaativasta työstä vesilaitosrakentamisessa on kyse. - Veden kanssa ei ole leikkimistä. Se on yksi haastavimmista asioista, sillä vedellä on tosi kova voima. Pohjaveden alapuolelle mentäessä olosuhteet ovat aina hankalat, ja pohjatutkimukset saattavat olla ihan erilaiset kuin työolot. Hyvässä muistissa on myös 90-luvun alkupuolen lama. Silloinkin oli tosi kyseessä. - Kyllä henkilöstö arvasi että tiukkaa on, koska kalliita koneita piti myydä huomattavan halvalla. Työntekijätkin tulivat vastaan luopumalla lakisääteisistä eduistaan, mutta Ylhäisen Eeron jämäkkyys oli viime kädessä se asia, jonka ansiosta Maastorakentajat tilanteesta selvisi. Entä miksi Tiainen ja Hiltunen ovat pysyneet näin pitkään saman työnantajan palveluksessa? - Ei tämän parempaa työnantajaa ole. Kaikki asiat on aina hoidettu viimeisen päälle. Eerolle, Haatajan Matille ja edesmenneelle Niemisen Manulle kiitokset yritysideasta, joka toimii edelleen. Eikä saa unohtaa Pekkalan Joukoa, Huuskosen Markkua eikä Rautiaisen Mattia. Kiitos myös nykyisille omistajille, jotka ovat jatkaneet edeltäjien työtä ja kehittäneet tästä huipputekijän alallaan Suomessa.

MAT TI RÄSÄNEN – ALUEJOHTAJA

Tarjouslaskenta on taitolaji SIILINJÄRVELLÄ SYNTYNYT JA SIELTÄ TUUSNIEMELLE MUUTTANUT ALUEJOHTAJA MATTI RÄSÄNEN PÄÄTYI MAASTORAKENTAJILLE PITKÄN KAAVAN KAUTTA. - Huuskosen Markku minut tänne houkutteli. Molemmat halusimme siirtoa mutta erinäisistä syistä kesti useamman vuoden, ennen kuin se lopulta toteutui. Päätöstä ei ole tarvinnut katua, vaikka joskus olen ajatellut, olisiko minun pitänyt pysyä mestarina työmailla. Sen verran paljon nykyinen työ vaatii kaikenlaista raportointia varsinkin verottajalle. Konemiehen ammatin Räsänen oppi jo nuorena maanrakennusalan yrittäjänä toimineelta isältään. - Olin 15-vuotias, kun isä osti kaivinkoneen ja vei minut hakkuuaukean laitaan. Minun työnä oli tehdä 10 hehtaarin aukko pelloksi. Tuohon aikaan koulunkäynti ei kiinnostanut, mutta myöhemmällä iällä opiskelin insinööriksi. Viime kädessä aluejohtaja vastaa tarjouslaskennasta johdolle. - Kevättalvella tarjouslaskenta on kiivaimmillaan. Työmiehetkin alkavat muistuttamaan, että nyt on taas pilkitty tarpeeksi ja työhalut ovat pinnassa. Meitä kiinnostavat kaikkein vaikeimmat kohteet. Niissä riskit ovat isommat, mutta tarjoajia vähemmän ja tuotot paremmat. Tekijöiden ammattitaidon ansiosta pystymme minimoimaan riskit. Aluejohtaja kehuu tarjouslaskijoitaan, joiden kanssa tarjouksia käydään yhdessä läpi. Yksi tärkeimmistä askelmerkeistä on löytää kohteeseen hyvä mestari. Myös urakan erityispiirteet selvitetään tarkasti. - Kun tarjous on valmis, laitetaan nimi kuoreen ja sitten vain jännitetään. Jos saamme urakan, mietimme porukalla sitä, missä me teimme virheen. Jos emme saaneet työtä, pohdimme sitä, missä kaveri laski väärin, Räsänen nauraa pelin hengelle tarjouslaskennassa.

LIIKEVAIHDON KEHIT YS JA TÄRKEITÄ TAPAHTUMIA 90

MILJOONAA EUROA

Tytäryhtiö Skarta perustetaan Ruotsiin

80 70 60

Vuorelan pääkonttorin laajennus valmistuu

Andament Oy ja Maastorakentajat fuusioidaan

50 40 30

Keski-Suomen aluetoimisto avataan

20 10

Perustava yhtiökokous 25.2.1987

Pahimmat lamavuodet, kalustoa joudutaan myymään

Andament Group omistajaksi

Mikko Alanen omistajaksi

0 87 88 89 90 91 92 93 94 95 96 97 98 99 00 01 02 03 04 05 06 07 08 09 10 11 12 13 14 15

UUTENA OMISTAJANA MIKKO ALANEN HALUSI MYÖS SITOUTTAA TOIMIVAA JOHTOA. Markku Huuskonen ja Matti Rautiainen tulivat pienosakkaiksi kesäkuussa 2001 ja Jouko Pekkala sekä Eero Ylhäinen joulukuussa 2001. Omistusjärjestelyiden seurauksena Mikko Alanen omisti Maastorakentajista 55 prosenttia ja neljä pienosakasta loput 45 pro-

senttia. Oltiin tultu kauaksi ajoista, jolloin kilpailijat Kuopion torilla ennustivat kolmen keltanokkayrittäjän kaatuvan ensimmäiseen voittamaansa urakkaan. - Maastorakentajat on onnistunut rekrytoinneissa, eli se on saanut riveihinsä haluamaansa osaamista. On myös ymmärretty, että kasvaessaan

rautaisiksi osaajiksi uudet pomot ja työntekijät joutuvat maksamaan oppirahoja. Ihmisiin on uskallettu luottaa ja tiedostettu sekin, miten tärkeää on jakaa osaamista koko henkilöstölle. Ei ole myöskään pelätty tarjota niitä kaikkein vaikeimpia kohteita, joissa on sitten voitu kehittää omia innovaatioita, Eero Ylhäinen listaa syitä Maastorakentajien menestykseen.

JUKK A JUOL A TOIMITUSJOHTAJA

Uuden aloittaja visioi tulevaa JUKKA JUOLA ON EDENNYT TALON KAIKKIA TÖITÄ TEKEMÄLLÄ TYÖMAALTA PILLARIN RATISTA TYÖNJOHTOON JA LOPULTA MAASTORAKENTAJIEN TOIMITUSJOHTAJAKSI. - Rakennusmestaripohjalta olen mennyt eteenpäin. En ole enää nuorimpien insinöörien joukossa, mutta 2005 kun valmistuin, olin nuorin insinööri porukassa. Olen saanut nähdä yhtiöryhmän kasvun, ja aivan erityisen mukavalta on tuntunut onnistua yhdessä muiden kanssa. Haluan kiittää Maastorakentajia siitä, että jo tähän mennessä olemme tehneet paljon töitä ammattitaitoisella henkilökunnalla. Edellisen sukupolven tavoin Juola haluaa nuoret nopeasti töihin, mikä näkyy nuorten tekijöiden palkkaamisena. - Oman perhe eni lap s ista jokaisella on jo työkokemusta

Maastorakentajista. Kenellä mittamiehenä ja rakennusmiehenä, kenellä taas siivoojana ja koneiden korjaajana. Luonteeltaan toimitusjohtaja sanoo olevansa uuden aloittaja, joka korostaa asioiden joutuisaa eteenpäin menoa ja yhdessä tekemistä. - Silloin syntyy tulosta, kun organisaatio on matala ja kaikki pelaavat omassa tehtävässään samaan maaliin muiden kanssa. Maastorakentajien tärkeimpiä menestystekijöitä ovat erikoisammattitaito vaikeiden kohteiden rakentamisessa ja vastuullisuus työn laadusta. Entä millaisena Juola näkee Maastorakentajat 5 vuoden kuluttua? - Maastorakentajat juhlii silloin 35-vuotispäiväänsä vaativien kohteiden erikoisosaajana, joka rakentaa ihmisille puhtaampaa ympäristöä.

ndamentin tulo omistajaksi aloitti Maastorakentajissa uuden aikakauden. Elokuun 16. päivä 2010 aika pysähtyi hetkeksi Maastorakentajissa; yhtiön pääomistaja Mikko Alanen oli menehtynyt äkillisesti Helsingin Katajanokalla vain 35-vuotiaana. Pääomistajan yllättävä poismeno aiheutti vaiheen, jonka aikana yhtiön omistuksen koettiin olevan hyvin epävarmalla pohjalla. Epävarmuus tulevasta heijastui työmaille saakka herättäen työntekijöissä huolta oman työpaikan kohtalosta. Siinä tilanteessa myös yhtiön pienosakkaat joutuivat miettimään keinoja Maastorakentajien tulevaisuuden ja omistuspohjan järjestämiseksi, kunnes kuvioihin astui Andament Group Jukka Juolan hahmossa. - Näin jälkikäteen voin sanoa, että olen erittäin iloinen siitä, että uudeksi omistajaksi tuli Andament Group. Se selkeytti tilannetta ja päätti pari vuotta kestäneen epävarmuuden ajanjakson, Eero Ylhäinen toteaa. Myös Markku Huuskoselle Andament Group oli mieluinen vaihtoehto. - Asiaa puitiin ja puntaroitiin, ja neuvotteluita käytiin pitkään. Se oli positiivinen ratkaisu, jolla yritykselle saatiin vahva jatkaja. Andamentin mukaantulolla taattiin viime kädessä Maastorakentajien henkilökunnalle tulevaisuus, Huuskonen sanoo.

MITÄ KAIKKEA OLI EHTINYT TAPAHTUA ENNEN KUIN JUKKA JUOLA ANDAMENT GROUPIN EDUSTAJANA JA PERHEYHTIÖN YHTENÄ OMISTAJANA OLI KIRJOITTANUT NIMENSÄ KAUPPAKIRJAAN? Siitä osaa kertoa parhaiten Juola itse, joka juhlavuonna luotsaa Maastorakentajia yhtiön toimitusjohtajana. Hän myös ehti tutustua varsin hyvin Mikko Alaseen ennen tämän kuolemaa. - Opin tuntemaan Mikon pikipuolelta. Hän oli liikemies henkeen ja vereen, miellyttävä ihminen, jolla oli aina kun tapasimme mielessä jotain uutta bisnesideaa. SL Asfaltista teimme kauppaa Ylläshuminassa. Allekirjoitettuamme kauppakirjat Mikko kysyi, kiinnostaisiko minua myös Suomen Maastorakentajat-niminen yritys. Päätin kuitenkin ensin katsoa, miten SL Asfaltti pääsee liikkeelle, jonka jälkeen olisi mahdollista puhua Maastorakentajista, Juola muistelee. Myöhemmissä tapaamisissa tuli esille myös Alasen suunnitelma ryhtyä tuomaan bitumia Venäjältä. Se suunnitelma ei kuitenkaan ehtinyt koskaan toteutua. Alasen kuolemasta oli kulunut reilu vuosi, kun Juolaan otettiin yhteyttä Alasen perikunnan taholta ja tiedusteltiin, vieläkö hänellä oli kiinnostusta Maastorakentajia kohtaan. Siitä lähti liikkeelle prosessi, jonka tuloksena Maastorakentajista tuli osa Andament Groupia.

REIJO VALTONEN VASTA AVA T YÖNJOHTAJA

Kokonaisuus hallussa REIJO ON KAIKEN NÄHNYT JA KOKENUT KONKARI, JOHON VOI LUOTTAA KUIN VUOREEN. Reijon paikka on siellä, missä ovat ne kaikkein hankalimmat ja vaativimmat työmaat. Työkavereiden mielipiteet 90-luvun alussa taloon tulleesta Reijo Valtosesta ovat harvinaisen yksituumaisia. Hän on myös yksi niistä monista Maastorakentajien ammattilaisista, jotka ovat saaneet ensimmäiset oppinsa Heikki Alasen palveluksessa. Ja tehtäköön sekin selväksi, ettei Valtosta ole tarkoitettu paperinpyörittäjäksi. - Tykkään tehdä krouvisti töitä, jonninjoutavat paperihommat eivät ole minua varten. Karkasin edellisestä työpaikasta vähän sen takia, että Maastorakentajissa saan keskittyä enemmän varsinaiseen työntekoon. Juankosken ja Karjalankosken kanavat, Lehtoniemen jätevedenputsari sekä Tekran aikana rakennettu

330-metrinen Akkalansalmen silta ovat Valtoselle merkittävimmät kohteet, joissa hän on tähän saakka toiminut vastaavana mestarina. - Ylhäisen Eeron osaamisen ansiosta varsinkin vesivoimalaitoksista tuli yksi meidän bravuureista. Kun mennään töihin veden alle, monet yhtiöt eivät edes tarjoa. Esimerkiksi patotöissä pitää olla äärettömän tarkka, jotta padosta tulee kestävä. Asiansa osaavan vastaavan mestarin on hänen mukaansa oltava vastuullinen ja sitoutunut, ennakoida asioita sekä sietää paineita. Tinkimätön asenne työhön periytyy kotitilalta Juankoskelta. - Joskus minulta on kysytty, eikö minulla ole hakuisuutta ylempiin tehtäviin. Ei ole, sillä tämä riittää minulle ja tätä työtä haluan eniten tehdä, sanoo Valtonen. Seuraava polvi Valtosia on kasvamassa samoihin töihin, kun insinööriksi valmistunut Henri aloitti äskettäin Maastorakentajien palveluksessa.

- Kauppaneuvotteluiden aikana kävi ilmi, että silloiset vähemmistöosakkaatkin harkitsivat osakkeiden ostamista perikunnalta. Aika pian teimme ostajapuolella johtopäätöksen, että heidän kanssaan on viisasta ryhtyä neuvottelemaan yhteistyöstä. Näin myös tapahtui. Saimme sovittua yhteisistä pelisäänöistä, kuten vähemmistöosakkaiden pysymisestä omistajina tietyn ajan. Sen jälkeen he myisivät omistuksensa meille, ja voisivat sitten siirtyä myöhemmin eläkkeelle. Andament Group osti Mikko Alasen perikunnalta Maastorakentajien osakkeet lokakuussa 2012. Samanaikaisesti Juola jatkoi neuvotteluja muiden osakkaiden kanssa siitä, kuinka heidän omistuksensa käytännössä siirtyy uudelle pääomistajalle. - Sovittuamme kaupan ehdoista kaikki meni kuten oli luvattu ja kaikki toimi sovi-

tusti. Huuskosen Markku sanoi minulle, että tämän kaupan kun teet, se on elämäsi paras kauppa. Nauroin Markulle tietääkö hän varmasti, millaisia kauppoja olen tehnyt, mutta näin jälkeenpäin on helppo todeta, että se oli hyvä liikku. Kaupan ansiosta konserni sai kaipaamaansa erikoisosaamista. Fennovoima esimerkiksi oli hieman aikaisemmin valinnut ydinvoimalansa sijoituspaikaksi Pyhäjoen, ja Maastorakentajat pystyisi tuomaan osaamista muihinkin vastaavan tyyppisiin hankkeisiin, Juola kertoo. Hänen mukaansa kaupassa kohtasivat vanhojen omistajien halu luopua omistuksestaan ja löytää hyvä koti elämäntyölleen sekä ostajien halu saada Maastorakentajien tarjoamaa osaamista vauhdittamaan Andament Groupin kasvua.

K AUPUNKIKESKUSTOJA KEHIT TÄMÄSSÄ

Joensuun kävelykeskusta (2004)

Jyväskylän postikortteli (2005)

GRETA GRANHOLM T YÖNJOHTAJA

Tulevaisuuden tekijä - OLEN SYDÄMELTÄNI BETONIRAKENTAJA. Betonirakentaminen ei ole ihan sikanautaa, vaan tässä pitää vähän miettiä, miten homma tehdään. Valupäivä on se hienoin juttu, jota olet valmistellut viikkokaupalla ja johon kaikki huipentuu. Kun muotit otetaan pois, näet konkreettisesti oman työsi tuloksen, sanoo Maastorakentajien yksi nuoren polven osaajista, työnjohtaja Greta Granholm. Työmailla olennaista on hetkessä eläminen ja uusiin tilanteisiin reagoiminen. - Etukäteissuunnittelusta huolimatta vastaan tulee ennakoimattomia asioita. Silloin on löydettävä fiksuin tapa tehdä asiat, ja tehtävä rohkeita päätöksiä. ÄIJÄT KUNNIOITTAVAT OSAAMISTA. Simossa syntynyt Granholm syttyi rakennusalalle kuljettuaan pikkutyttönä isänsä kanssa sähkötöissä rakennuksilla. - Siinä vaiheessa saappaat jäivät saveen, ja edelleen koen olevani ehdottomasti oikealla alalla. Vuoden sisällä saan 1-luokan betonityönjohtajan pätevyyden. Sen jäl-

Valupäivä on se hienoin juttu, johon kaikki huipentuu.

keen voin rakentaa melkein mitä vain, kuten siltoja, vedenpitäviä rakenteita ja vedenalaisia valuja, eli juuri niitä kaikkein v...maisimpia kohteita, joissa Maastorakentajat on parhaimmillaan. Mistään tietynlaisesta unelmakohteesta en haaveile, mutta altaat ja muut vaativat betonirakenteet ovat sellaisia, jotka ovat haastavuudessaan aina kiinnostavia. Sopeutuminen miehiseen työympäristöön on sujunut hyvin. - Siihen hajumaailmaan on tietenkin pitänyt tottua, mutta kaikkien kanssa pärjää, Granholm nauraa. - Ehkä joku alussa katsoi, että mikäs pimatsu tuo on, mutta äijät kunnioittavat huomattuaan, että tämä nainenhan osaa hommansa. Maastorakentajissa olen päässyt tosi hyvin toteuttamaan osaamistani. Johtajatkin luottavat ja antavat vastuuta. Meillä keskitytään olennaiseen eikä pikkukiviin, ja tehdään isoja vaativia kohteita.

udet tekijät ottavat vastuuta yhtiön tulevaisuudesta. Andament Groupin tultua pääomistajaksi ja vanhojen omistajien jatkettua toistaiseksi tehtävissään, Juola pääsi ensimmäisen vuoden aikana tutustumaan tarkemmin Maastorakentajiin. - Tuli tunne, että henkilöstö otti meidät positiivisesti vastaan. Jonkin aikaa ihmiset tosin totuttelivat siihen, etten ole niin iso herra, että heidän tarvitsee tehdä asentoa tullessani kylään. Ennen kaikkea huomasin, miten ammattimaista rakentamista yhtiö harjoitti. Senkin takia oli tärkeää tehdä vanhojen omistajien kanssa suunnitelma, miten he siirtävät osaamistaan jatkajille, ja kuinka nuoria nostetaan vastuullisiin tehtäviin. Sovitut järjestelyt vietiin päätökseen maaliskuussa 2014, jolloin Markku Huuskonen, Jouko Pekkala, Matti Rautiainen ja Eero Ylhäinen myivät omistuksensa Andament Groupille. Samana vuonna ilmoitettiin Andament Groupin tytäryhtiön Andament Oy:n sulautumisesta Suomen Maastorakentajiin. Toimitusjohtajuus siirtyi Markku Huuskoselta Jukka Juolalle, ja avainpaikoille nousi muitakin uusia henkilöitä. Heistä yksi oli sittemmin edesmennyt Jouko Pekkala, jonka Juola muistaa rautaisena ammattilaisena ja pelottomana tekijänä.

- Joukon kanssa menimme Pirkanmaalle ja Huittisiin asti tekemään jätevedenpuhdistamoita. Muiden omistajien tavoin hän oli viisas mies, joka järjesti Markku Nissisen jatkamaan omaa työtään. Nykyiseen Itä-Suomen aluejohtajaan Matti Räsäseen tutustuin Matin saunalla. Huomasimme olevamme saman vuosiluvun miehiä, ja molemmat lähtöisin koneurakoitsijan perheestä. Maastorakentajien ja Andamentin fuusion seurauksena yhtiö laajeni Länsi-Suomeen, missä aluejohtajana aloitti Antti Nissinen. Jani Pitkosta oli tullut laskentapäällikkö Matti Rautiaisen jälkeen, ja Ville Kiiskinen ryhtyi työpäälliköksi vesilaitospuolelle. Aarno Oinonen siirtyi Andamentin kautta vetämään tuulivoimarakentamista Roman Polinin hoitaessa Fennovoiman urakointia venäläisten suuntaan. Uusin tulokas on Pirkanmaan ja Hämeen aluetoimistosta vetovastuun ottanut Vesa Nuora. Viime vuosina Maastorakentajissa on kiinnitetty erityistä huomiota työturvallisuuteen laatu- ja turvallisuuspäälliköksi valitun Jaakko Mikkosen johdolla. Määrätietoisen kehittämisen ansiosta työturvallisuutta onkin pystytty kehittämään merkittävästi.

K ALLE TIKK ANEN – TOISEN POLVEN MA ASTORAKENTAJA

Kisällinä mestarien opissa - RAKENTAMINEN TUNTUU OLEVAN SUKURASITE, JOKA EI LÄHDE POIS KOULUTUKSELLAKAAN. Joskus kun työmaalla oikein tippuu räntää niskaan saatan miettiä, että valitsinko oikein. Toisaalta rakennusala tuntui luonnolliselta, ja mikäs täällä on ollessa. Ilmapiiri on hyvä ja ihmisten kanssa pärjää, sanoo elektroniikka- ja tietotekniikka-asentajan ammattikoulutuksen käynyt kirvesmies Kalle Tikkanen. Maastorakentajilla on ymmärretty alusta saakka, kuinka tärkeää kokeneempien työntekijöiden on siirtää osaamistaan nuoremmille. Kari Jauhiainen, Lauri Rosilainen, Ville Kiiskinen ja isä Raimo Tikkanen kuuluvat siihen kaartiin, joka on työmailla opettanut Kalle Tikkaselle monenlaisia asioita. - Isältä olen oppinut nopeaa ongelmanratkaisua, ja Karilta sekä Laurilta tiettyä rauhallisuutta ja kokemusta erilaisista käytännön asioita. Esimerkiksi betonimuottien rakentamista

piirustusten ja kuvien perusteella olen opiskellut yhdessä heidän kanssaan. Yhtenä yksityiskohtana uusien asioiden oppimisesta on jäänyt mieleen taito arvioida muottilukkojen oikea tiheys puusta rakennettaessa. Kaikkea ei opi koulussa. Koska ihmiset ovat erilaisia, kisällillä täytyy olla halu sisäistää ja oppia asioita erilaisilta tekijöiltä. Varsinkin, kun uutta omaksuttavaa ilmenee koko ajan. Erityisen motivoivaa on ollut

mahdollisuus edetä vaativampiin töihin. - Ensin olin lapion ja harjan varressa, mutta alusta alkaen tehtiin selväksi, ettei minun tarvitse olla apumiehenä loppuikääni. Sen sijaan minulla on ollut mahdollisuus edetä sen mukaan, miten opin uusia asioita. Kaikkea ei opi koulussa vaan nimenomaan vanhemmilta kirvesmiehiltä, mutta sellaisiakin työpaikkoja on, missä eteneminen ei ole mahdollista ilman paperilla osoitettua ammattitaitoa.

Kisälli Kalle Tikkanen (kesk.) sekä mestarit Lauri Rosilainen ja Kari Jauhiainen.

On ollut hienoa olla luomassa yritystä, joka on edelleen elinvoimainen. Elämäntyö ei ole mennyt hukkaan. EERO YLHÄINEN

asvustrategia antaa suunnan uudelle vuosikymmenelle. Toimialalle on tyypillistä voimakkaat suhdannevaihtelut. Aina ei ole ollut helppoa uudenkaan omistajan aikana. Syksyllä 2015 työt olivat Savon suunnassa niin vähissä, että väki suunnitteli pukeutuvansa mustiin yhteisille palautepäiville. - Pitkon Jani ja Kiiskisen Ville olivat kuitenkin tehneet jullin, eivätkä kertoneet minullekaan ennen kuin palautepäivän aamuna, että olimme saaneet Leppävirralta merkittävän työmaan. Esimerkiksi betonia paikallavalu-urakassa kuluisi noin 9 500 kuutiota. Se tieto helpotti kummasti. Olenkin aina sanonut, että kyllä näitä töitä tehdään kymmenenkin vuoden kuluttua. Joskus töitä vain on enemmän, joskus vähemmän, Juola sanoo. Neljännen vuosikymmenen alkaessa Maastorakentajien toimintaa ohjaa voimakas kasvuhakuisuus. Yhtiö on vahvistanut asemiaan muun muassa energiarakentamisessa. Maastorakentajat on ollut näkyvä toimija esimerkiksi Fennovoiman Hanhikivi

1-hankkeen työmaalla Pyhäjoella, ja vuonna 2016 Maastorakentajat rakensi Suomeen yli 60 tuulivoimalan perustukset. Maastorakentajat on laajentunut myös kotimaansa ulkopuolelle, kun Ruotsin Kiirunaan perustettiin 2015 Skarta Ab-niminen tytäryhtiö. Sen toiminnasta vastaa toimitusjohtajana Mikael Sidér. - Nimensä yhtiö sai paikallisen Skarta-järven mukaan. Pohjoisen malmialueilla töitä on tulevaisuudessa tarjolla miljardeilla euroilla, minkä takia halusimme varmistaa sinne jalansijan tässä vaiheessa. Rakentaminen on Ruotsissa muutenkin vilkasta, ja Skartan liukuvaluosaamiselle löytyy tarvetta Suomestakin, Juola toteaa. 30-vuotisjuhlavuonna Maastorakentajien kasvua ja kehitystä seuraa hyvillä mielin myös Eero Ylhäinen. - Todella lämmittää mieltä, että Maastorakentajat on tänä päivänä näin hyvällä imagolla varustettu, elinvoimainen ja kasvava yritys. On ollut hienoa olla luomassa jotain sellaista, joka voi edelleen hyvin. Elämäntyö ei ole mennyt hukkaan.

MA ASTORAKENTAJAT PITÄ Ä SUOMEN PYÖRÄT PYÖRIMÄSSÄ

Mustajärven rata, Mäntyharju (2005)

Vaskiluodon silta, Vaasa (2013)

Hanhikiven yhdystie, Pyhäjoki (2015)

Niiralan lämpökeskus, Kuopio (2002)

Juankosken Biolämpö, Juankoski (2005)

Juankosken ja Karjalankosken kanavat (2002)

Timo Tiainen, Teräväniemen jätevedenpuhdistamo, Äänekoski (2017)